Miten lapsen aivot kehittyvät

YHTEISKUNTATIETEELLINEN TIEDEKUNTA
WWW.JYU.FI/YTK
MITEN LAPSEN AIVOT
KEHITTYVÄT?
Noora Mäkelä, psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto
Tiina Parviainen, psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto
Aivomme ovat syntyessämme vielä varsin kehittymättömät ja
ne jatkavat kehitystä aina yli 20 ikävuoteen saakka. Geenit ja
ympäristö ohjaavat aivojen kehitystä ja aivoissa tapahtuu niin
rakenteellisia kuin toiminnallisiakin muutoksia kehityksen aikana. Solutasolla hermoradat kehittyvät, käytetyt hermosolujen
yhteydet vahvistuvat ja turhat yhteydet karsiutuvat. Myös aivojen rakenne muuttuu. Hermostolliset ja rakenteelliset muutokset
ovat yhteydessä aivojen toimintaan ja luovat pohjan oppimiselle, sosiaalisten taitojen, tunteiden, ajattelun, vuorovaikutuksen
jne. kehittymiselle. Varhaisimmat aivoalueet, jotka käsittelevät
mm. aistitoimintoja kehittyvät ensin ja kehitys etenee vähitellen
monimutkaisempiin tiedonkäsittelyn alueisiin. Viimeisimpänä
kehittyvät ohimo- ja otsalohkon etualueet, jotka vastaavat esimerkiksi toiminnanohjauksesta ja tunteiden säätelystä.
C.A. Nelson, 2000, From Neurons to Neighborhoods,
National Academies Press
Gogtay et al., 2004, Proc Natl Acad Sci 101(21):8174-9
Aivokuoren harmaan aineen kypsyminen ikävuosien 5–20
välillä. Sininen väri kuvaa ohuinta ja järjestyneintä harmaata
ainetta. Aistitoimintoja käsettelevät aivoalueet kehittyvät
ensin ja monimutkaisemmat tiedonkäsittelyyn liittyvät alueet
viimeisimpänä.
Aivojen kehittyminen viikon ja 10 vuoden välillä MRI kuvissa.
Aivojen koko kasvaa ja rakenne muuttuu.
Corel, JL., 1975, The postnatal development of the human cerebral cortex,
Cambridge, MA: Harvard University Press
Hermoradat kehittyvät, hermosolut alkavat haarautumaan ja
muodostavat yhteyksiä toisiinsa. Käytössä olevat synaptiset
yhteydet vahvistuvat ja turhat yhteydet karsiutuvat pois.
HERMOSTON KEHITYS
Ennen syntymää solut erilaistuvat kohdekudoksiin perimän säätelemissä
rajoissa. Hermosolut siirtyvät syntymäkohdistaan lopullisille paikoilleen
ja erikoistuvat erilaisiin tehtäviin. Tätä prosessia kutsutaan migraatioksi ja
se on tärkeä osa aivojen kehitystä. Syntymähetkellä lapsille on muodostunut lähes kaikki hermosolut, mitä heillä tulee koskaan olemaan. Vastasyntyneen aivot pystyvät käsittelemään monia asioita, kuten hengitystä,
syömistä, nukkumista, näkemistä, kuulemista, hajuja ja tunnustelua, mutta
korkeammat aivojen alueet ja toiminnot kuten emootiot, kieli ja abstrakti ajattelu kehittyvät vasta syntymän jälkeen. Vaikka syntymähetkellä aivoissa karkea rakenteellinen systeemi on olemassa, hermosto alkaa tässä
vaiheessa vasta kehittymään. Hermosolujen väliset yhteydet eli synapsit
muodostuvat, hermoradat kehittyvät ja hermosolujen lukumäärä muuttuu.
Kokemisen ja oppimisen myötä hermosolun viejähaarakkeet eli aksonit ja tuojahaarakkeet eli dendriitit alkavat haarautumaan ja muodostamaan
uusia synapseja toistensa välille. Mitä enemmän yhteyksiä käytetään, sitä
vahvemmiksi ne tulevat. Samalla tarpeettomat yhteydet heikkenevät ja vähitellen karsiutuvat pois. Tämä on keskeinen osa oppimista. Turhat yhteydet karsitaan ja verkosto rakentuu elinympäristön kannalta olennaisista
yhteyksistä. Esimerkiksi aivomme ovat virittäytyneet kuulemaan puhetta ja
kun vauvoille puhutaan, heidän hermostonsa vastaanottaa ärsykkeitä, jotka
vaikuttavat puheen käsittelemiseen aivoissa. Mitä enemmän lapsi kuulee
puhetta ja esimerkiksi tiettyä kieltä, sitä vahvemmaksi kieleen liittyvät yhteydet
kehittyvät. Näin oman äidinkielen ymmärtäminen
vahvistuu, mutta samalla
vieraiden kielten piirteiden
hahmottaminen heikkenee.
Hermosolujen väliset yhteydet ovatkin kaikkien toimintojen perustana.
National Institutes of Health, 2007
Hermostolliset toiminnot kehittyvät eri aikoihin.
Aistitoiminnot kehittyvät ensin, sitten kielen käsittelyyn
liittyvät prosessit ja lopuksi korkeammat kognitiiviset
prosessit kuten tunteet, sosiaalinen vuorovaikutus
ja toiminnanohjaus. Kehitys tapahtuu peräkkäin
ja on rakentunut aiemmin kehittyvien prosessien
päälle. Kokemuksen ohjaavat näiden yhteyksien
muodostumista.
TOIMINTOJEN KEHITTYMINEN
Aivojen hermoston ja rakenteiden kehitys näkyy myös aivojen toiminnassa. Aivojen toiminnan mekanismeja voidaan mitata kallon ulkopuolelta esimerkiksi elektroendefagofalografialla (EEG), magnetoenkefalografialla (MEG), positroniemissiotomografialla (PET) ja funktionaalisen
magneettisen resonanssikuvantamisen (fMRI) avulla. EEG:n ja MEG:n
avulla kallon pinnalta voidaan mitata aivojen sähköistä toimintaa. Näillä
toiminnallisilla mittareilla saadaankin tarkempaa tietoa siitä, miten geenien ja ympäristön vuorovaikutus ohjaa lapsen psykologista kehitystä.
Esimerkiksi herätevastetutkimuksissa on huomattu, että lasten yksinkertaiset kuulovasteet eroavat huomattavasti aikuisista ja kuulovasteiden
kehittymisprosessi jatkuu pitkälle myöhäiseen nuoruuteen. Nämä sähköiset herätevasteet heijastavat aivojen reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin,
erimerkiksi ääniin. Kuuloaivokuoren aktivaatiossa lapsilla korostuvat eri
prosessit kuin aikuisilla, ja erityisesti aktivaation ajoitus on aikuista poikkeavaa. Lasten aivoaktivaatiossa korostuu myös yksilöiden välinen vaihtelu jopa perus aistihavaintoihin liittyvissä aivovasteissa.
AIVOJEN RAKENTEIDEN MUUTOS
Suurin havaittavissa oleva muutos aivojen kehityksessä on niiden koon kasvu,
mutta jo 3-vuotiaana aivot ovat kooltaan lähes 90 % aikuiseen aivoihin verrattuna. Aivojen varhaisimmat rakenteet aivojen sisäosista kehittyvät ensimmäisinä, mutta korkeammat aivoalueet jatkavat kehitystä yli 20-vuotiaaksi asti.
MRI-kuvausten avulla on saatu tietoa aivojen karkean rakenteen, harmaan ja valkean aineen, kehityksestä. Valkea aineen määrä lisääntyy koko
lapsuus- ja nuoruusajan aivojen eri osissa, kun taas aivokuoren hermosolumassa, harmaa aine, vähenee. Tämä liittyy solutasolla tapahtuviin
muutoksiin. Hermosolut itsessään eivät lisäänny, mutta niiden viestintäpinnat haaroittuvat ja muodostavat uusia yhteyksiä, synapseja. Hermotukisolut kasvattavat hermosolun viejähaarakkeen, aksonin, ympärille myeliinitupen, joka nopeuttaa hermoimpulssin kulkua. Tämä myelinisoituminen
heijastuu valkean aineen lisääntymisenä. Aivojen valkea aine koostuu myelinisoituneista aksonikimpuista, jotka yhdistävät aivoalueita toisiinsa.
Kuten muu hermoston kehitys, myös myelinisaatio alkaa perusrakenteista ja jatkuu korkeampiin prosesseihin. Ensin kehittyvät liikettä ja
aistimuksia käsittelevät alueet ja lopuksi siirrytään tunteiden säätelyä, sosiaalisia vuorovaikutuksia ja toiminnanohjausta sääteleviin aivorakenteisiin. Aivojen rakenteiden
kehitys on yhteydessä ajatteluun
Hermosolujen
ja kognitioihin. Esimerkiksi aivojen
välisten yhteyksien
otsalohko jatkaa kehittymistä myömuodostumisessa toimii
häiseen teini-ikään. Teini-ikäisten
periaate ’use it or loose it’
aivot toimivatkin hieman eri tavalla
aikuisiin verrattuna, koska otsalohko ei ole vielä täysin kehittynyt.
Wunderlich et al., 2006, Hear Res 212:185-202
EEG:llä mitatut herätevasteet
kuuloaivokuorella eroavat
lapsilla huomattavasti aikuisten
herätevasteista. Erot ovat huomattavia
vielä 6-vuotiailla lapsilla.