rakenteellinen turvallisuus

Transcription

rakenteellinen turvallisuus
RY
R A K E N N E TT U Y M P Ä R I S T Ö
5/2015
rakenteellinen turvallisuus
Suunnittele tila kuin tila
– RT Net on avain tietoon
Monikäyttöisten ja muunneltavien tilojen rakentamiseen on
yhä enemmän kiinnostusta. Kalliiden neliöiden käyttö on
siten tehokasta vuorokauden ja vuoden ympäri. Suunnitteluja rakennushankkeena monitoimikeskus on vaativa. Samassa
hankkeessa on tavanomaiseen rakennukseen verrattuna
viiden tai kuudenkin eri projektin sisällöt.
RT Net -palvelu kokoaa eri tilojen suunnitteluun liittyvät ohjeet,
ajantasaiset määräykset sekä RYL-laatuvaatimukset ja helpottaa
ammattilaisen työtä. RT Net on rakennusalan monipuolisin
tietopalvelu kestävään rakentamiseen.
Virtuaalinen monitoimikeskus esittelee tilasuunnittelun RT-ohjeita
Tilasuunnitteluun liittyviin RT-ohjeisiin voit nyt tutustua lähtemällä
kierrokselle kuvitteelliseen monitoimikeskukseemme. Voit ladata
hyödyllisiä RT-ohjeisiin perustuvia tilasuunnitteluvinkkejä ja tutustua
muihin tietolähteisiin.
Testaa myös tietosi tai äänestä suosikkitilaasi!
www.rakennustieto.fi/monitoimikeskus
Lataa
ilmaiset tilasuunnitteluvinkit!
Kysy lisää RT Netistä
Timo Hietala, puh. 0207 476 425
Kari Jokitalo, puh. 0207 476 422
Anna-Maija Oksanen, puh. 0207 476 411
Eva Petsalo, puh. 0207 476 494
Pasi Pulakka, puh. 0207 476 497
RT kirjakaupat
Helsinki Runeberginkatu 5,
puh. 0207 476 366
Kuopio Kauppakatu 40-42,
puh. 0207 476 494
Voit hankkia RT Net -palvelun lisenssin
tai RT-ohjeita myös yksittäin
verkkokaupastamme
www.rakennustietokauppa.fi
OHJELMAT
ASIAKIRJAT
TUOTETIETO
KAUPPA
RY
10
5 / 2 0 1 5 ra ke nte e l lin en
tur va l lis u u s
4Kosteusturvallisen
rakentamisen palkinto
Helsinkiin ja Ouluun
5Pääkirjoitus
6Rakenteellisen
energiatehokkuuden parhaita
käytäntöjä
Kimmo Lylykangas
21
10Eurokoodisuunnittelua
koskevat vaatimukset ja ohjeet
– säädösuudistus
Jukka Bergman
13 Muutoksia kelpoisuuksissa
Reima Ojala
33
41
57
30 Asukkaan näköisiä asuntoja.
As Oy Helsingin Aikalisä
ryhmärakennuttamis­
esimerkkinä
Matti Seppänen
33 Kaupunkivihreän arvostus
kasvaa kuin ruoho sateella
Katri Isotalo
37 Elävä Hämeenkatu –
joukkoliikennekokeilu ja
kaupunkitapahtuma
Anne Jarva, Aino Kuusimäki
41 Battersean alueen status
muuttuu – teollisuusalueelle
uusia koteja lontoolaisille
Katriina Etholén
17 Muuttuvatko rakenteet aina kun
käyttötarkoitus muuttuu
45 RTY:n strategiaa pohjustettiin
− käyttötarkoituksen
Varsovassa
muuttuminen
Lauri Jääskeläinen
rakennesuunnittelijan kannalta
Simo-Pekka Valtonen
48 Luonnonmuotojen ja
ihmiskäden jäljen yhteispeliä
21 Lähiöiden tulevaisuus –
Olli Lehtovuori
korjata, purkaa vai uudistaa?
Harri Hagan
49Hilja
25 Rakenteellisen turvallisuuden
arviointi ja laadunvarmistus
sekä olemassa olevissa
että rakenteilla olevissa
rakennuksissa
Jouko Lamminen
50 Julkaisuja, Matti
27Ennakoivalla
laatuohjauksella hyviä
tuloksia – mutta resursseja
rakennusvalvonnalta se vaatii
Risto Pesonen
59Ristikko
51 KHO:n päätöksiä
57 Normitalkoiden raikkaat tuulet
Sara Keravuori
Kannen kuva:
Arkkitehtuurin Finlandia-palkintoehdokkaana ollut OP Ryhmän uusi
pääkonttori Helsingin Vallilassa on taidonnäyte myös rakenteiden,
nykyaikaisen talotekniikan ja luonnonvalon integroinnista. Pääsuunnittelijana
arkkitehti Asmo Jaaksi (JKMM Arkkitehdit Oy). Kansi: Marina Fogdell.
Rakennettu Ympäristö 5/15
3
Kosteusturvallisen
rakentamisen palkinto Helsinkiin ja Ouluun RY
www.rakennettuymparisto.fi
52. vuosikerta
ISSN 1457-9510
Aikakauslehtien Liiton jäsen
Julkaisijat
Rakennustarkastusyhdistys RTY ry
Rakennustietosäätiö RTS
Kustantaja
Rakennustieto Oy
PL 1004, 00101 Helsinki
Toimitus
Rakennustarkastusyhdistys RTY ry.
Kettutie 2, 00800 HELSINKI
Puh. (09) 323 2223
[email protected]
www.rakennustarkastusyhdistysrty.fi
Päätoimittaja
Lauri Jääskeläinen
[email protected]
Toimituspäällikkö
Tommi Ahlberg
Puh. 050 354 7114
[email protected]
Toimitussihteeri
Sara Keravuori
Puh. (09) 323 2223
[email protected]
Vakituiset avustajat
Marina Fogdell, Marjut Kauppinen,
Ulla Vahtera, Matti Visanti ja
Susanna Wähä
Ilmoitukset
Rakennustieto Oy
PL 1004, 00101 HELSINKI
Eero Salenius
Puh. 040 764 6524
[email protected]
Toimitusneuvosto
Henna Helander, Lauri Jääskeläinen,
Aila Korpivaara, Jukka Lyytinen,
Matti Rautiola, Ulla Vahtera ja
Jouni Vastamäki
Tilaukset
Rakennustieto Oy
Sari Vanonen
Puh. 0207 476 338
[email protected]
kesto-/vuositilaus 72 €/75 €
6 numeroa vuodessa
Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä
aineistosta. Toimitus pidättää
itselleen oikeuden muokata ja
lyhentää tekstejä.
Kirjapaino
Vammalan Kirjapaino Oy
M
PÄ
MI
4
Rakennettu Ympäristö 5/15
R I ST Ö M E R
K
KI
Y
N
yt toista kertaa jaettu kosteusturvallisen rakentamisen palkinto
on myönnetty Helsingin ja Oulun rakennusvalvontavirastoille.
Lisäksi kehitystyöstä palkittiin ympäristöministeriön ja Oulun
ammattikorkeakoulun edustajat.
Kummassakin virastossa on kehitetty rakentamiseen liittyvän kosteudenhallinnan parantamiseksi uudet toimintatapamallit. ”Molemmissa kaupungeissa pyritään Oulun termiä käyttäen ’hoksauttamaan’ ohjeistuksen ja toimintatavan myötä rakennushankkeeseen ryhtyviä. Oulussa esimerkillistä on lisäksi halu edistää asiaa rakennuttajien ja rakennusliikkeiden kanssa käytävien keskustelujen avulla”,
tuomariston puheenjohtaja, professori Juha Vinha kertoo. Vaikka uusi toimintamalli on kummassakin kaupungissa vasta käynnistymisvaiheessa, on sitä jo kokeiltu Helsingissä eri hankkeissa. Helsingissä rakennushankkeeseen ryhtyneitä ohjataan huomioimaan rakennustyön aikainen kosteudenhallinta jo huomattavasti ennen aloituskokousta. Kosteudenhallinta pitää ottaa huomioon niin suunnitteluratkaisuissa, niiden toteutuskelpoisuudessa kuin työnaikaisessa
valvonnassakin.
Oulun toimintamallissa tarkastellaan rakennusaikaisen kosteudenhallinnan lisäksi myös rakennuksen käytönaikaista kosteudenhallintaa.
Hyvää tässä hankkeessa on myös se, että sitä edistetään yhdessä ympäristöministeriön kanssa. ”Ihanteena olisi, että Oulun ja Helsingin rakennusvalvonnat loisivat
omien kokemustensa perusteella ja yhteistyössä ympäristöministeriön
kanssa kunnille yhteisen, kaikille soveltuvan mallin. Tämä loisi samalla
valtakunnallisesti toimiville rakennusliikkeille mahdollisuuden kehittää menetelmiään, kun vaatimukset olisivat joka paikassa samoja”, tuomariston jäsen ja RILin puheenjohtaja Tuomas Särkilahti sanoo. Voittaja valittiin noin 30 korkeatasoisen ehdotuksen joukosta ja palkinto myönnettiin 21.10. Rakennusfysiikka 2015 -seminaarissa Tampereella. Taitto
Jonna Hautamäki
Vammalan Kirjapaino Oy
LJÖMÄRKT
Pääkirjoitus
R
akentamisen lainalaisuudet ovat hioutuneet
vuosituhansien aikana. Lukutaidottomat ihmiset ovat yrityksen ja erehdyksen kautta oppineet fysiikan ja kemian saloja. Kun dokumentointitaito kasvoi, pystyttiin kokemuksia siirtämään yli sukupolvien.
Silti kehittyneissäkin maissa arvioidaan rakentamisen virheiden maksavan yhteiskunnalle miljardeja ja miljardeja. Monissa tutkimuksissa on päädytty
johtopäätökseen, jonka mukaan suurin yksittäinen
virheiden aiheuttaja piilee asenteissa. Tietoa ja taitoakin on, mutta niitä ei käytetä täysimääräisesti.
Rakenteellinen turvallisuus miellettiin aikaisemmin lähinnä konstruktioihin liittyväksi kysymykseksi. Miten rakennus saadaan pysymään pystyssä ja
sortumatta. Tänä päivänä rakenteelliseen turvallisuuteen kuuluu kiinteästi kaikki rakennusfysiikkaa koskeva. Rakennusfysiikka on nopeasti kehittyvä tieteenala. Rakennesuunnittelu on paitsi statiikkaa niin myös energiatehokkuutta, eri materiaalien
ominaisuuksien osaamista ja ennen kaikkea kokonaisuuden ymmärtämistä ja hallintaa. Rakennuksen yksittäinen osa voi olla vaikka kuinka taitavasti
suunniteltu ja toteutettu, mutta jos kokonaisuus ei
toimi, niin rakennuksen elinkaari voi olla kuviteltua
ly­hyempi.
Rakennusvalvonta on siitä erikoisessa asemassa, että se näkee kokonaisuuden. Sitä mukaa kun
suunnittelutehtävät ovat eriytyneet, niin viranomaisen tehtävänä on arvioida syntyvää lopputulosta. Oli
Kuva: Risto Oksanen
Mikä
rakentamisessa
on vaikeaa?
sitten kysymys uuden rakennuksen rakentamisesta
tai olemassa olevan korjaamisesta.
Rakentaminen voi olla vaikeaa, tai sitten ei. Toisinaan otetaan tietoisia riskejä, ja hyvä niin. Ilman
kokeiluja ei päästä eteenpäin. Viranomainen voi
esittää epäilyksensä, mutta jos hankkeeseen ryhtyvä ehdoin tahdoin haluaa käyttää ennestään tuntemattomia materiaaleja tai rakenneratkaisuja ja pystyy esittämään niistä tarvittavat dokumentit, niin
pitääkö viranomaisen jyrkästi tämä kieltää? Vaikea
kysymys, jossa joutuu punnitsemaan eri tekijöitä.
Yksiselitteistä vastausta ei pysty antamaan.
Rakennuksen käyttäjien turvaaminen on rakennusvalvonnalle kuuluvia perustehtäviä. Mutta myös
rakennuksen omistajalle kuuluva velvoite. Laajarunkoisten rakennusten rakenteellista turvallisuutta
koskeva lainsäädäntö on oiva esimerkki yhteiskunnan reaktiosta ja nollatoleranssista. Jos rakennus on
tarkoitettu suurelle yleisölle, tulee olla riittävä varmuus siitä, että rakennus ei romahda. Riian Maxima-kauppakeskuksen kattosortuma 21.11.2013 on
tästä karmaiseva esimerkki. Päivää aikaisemmin oli
developpaaja esitellyt kauppakeskusta seminaarissa
ja kehunut sitä menestystarinaksi. Seuraavana päivänä 54 menetti romahduksessa henkensä. Latvian valtiollinen rakennusvalvonta oli tarpeettomana
ajettu sitä ennen alas. Vuonna 2013 rakennus oli
palkittu Latvian parhaana rakennuskohteena.
28.10.2015
LAURI JÄÄSKELÄINEN
Rakennettu Ympäristö 5/15
5
Kuva: Kimmo Lylykangas
Varjostava rakenne suojaa
ikkunoita, kun aurinko paistaa
korkeimmalta kesäpäivän
seisauksen aikaan. Kiinteistö Oy
Ouluntarve, TA-Asunnot 2015.
KIMMO LYLYKANGAS
Rakenteellisen
energiatehokkuuden
parhaita käytäntöjä
Rakenteellisella energiatehokkuudella tarkoitetaan energiatehokkuuden
passiivisia keinoja, toisin sanoen tilojen lämmitystarpeen pienentämistä
rakenteellisin ja arkkitehtuurin keinoin. Syyskuussa aiheesta julkaistiin
RTT Eristeteollisuuden ja ympäristöministeriön teettämä opas
Rakenteellinen energiatehokkuus.
O
pas keskittyy rakenteellisen energiatehokkuuden ratkaisuihin asuinrakennusten
hanke-, arkkitehti- ja rakennesuunnittelussa sekä toteutuksessa.
Painotettu muotokerroin vaihtoehtoisten
ratkaisumallien vertailussa
Arkkitehtisuunnittelun alkuvaiheessa vaihtoehtoisten ratkaisumallien vaikutusta tilojen lämmitystarpeeseen voidaan verrata ns. painotetulla muotokertoimella. Painotettu muotokerroin huomioi tilankäytön tehokkuuden ja rakennusosien erilaiset paino­
arvot lämpöhäviöiden ja tilojen lämmitystarpeen
6
Rakennettu Ympäristö 5/15
suhteen saman tilaohjelman ratkaisuvaihtoehtojen
puitteissa. Varhaisen suunnitteluvaiheen suuntaaantava indikaatio energiatehokkuudesta on tärkeää:
mitä varhaisemmassa vaiheessa energiatehokkuutta
arvioidaan, sitä paremmin tarpeetonta energiankulutusta voidaan leikata suunnittelun keinoin.
Opas muistuttaa myös asumisväljyydestä, jonka
vaikutus asukaskohtaiseen energiankulutukseen jää
huomiotta silloin kun energiatehokkuuden tunnuslukuja lasketaan lattiapinta-alaa kohti. Muuntojoustavuus ja mahdollisuus sivuasuntojen erottamiseen
voivat pitää asunnon asukasmäärän tarkoituksenmukaisena vaihtuvissa elämäntilanteissa.
Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen
vaatii systemaattisuutta
Tavanomaista suuremman ikkunapinta-alan vaiku­
tus voidaan kääntää energiatehokkuuden hyväksi hyödyntämällä lämmityskaudella aurinko­
energiaa passiivisesti ja varmistamalla riittävä
­kesä­ajan ­aurinkosuojaus. Suomalaisia esimerkkejä
ja mittaus­tuloksia on näiltä osin toistaiseksi vähän,
vaikka esimerkiksi vuonna 2008 ilmestynyt Aurinkoopas on tarjonnut tietoa tästä myös suomalaisraken­
tajille.
Nyt julkistettu opas kuvaa aiempaa tarkemmin ja nykyisiin energiatehokkuustasoihin perustuen aurinkoenergian passiivisen hyödyntämisen
säästö­potentiaalin. Aurinkoenergian passiivisella
hyödyntämisellä voidaan kuitenkin pienentää tilojen lämmitystarvetta jopa 20–30 % vielä Oulun leveyspiireilläkin. Opas kuitenkin osoittaa, että jos
omakotitaloa ei erityisesti suunnitella nappaamaan
­auringonsäteilyä hyödyksi sisätilojen lämmitykseen
talvikaudella, rakennuksen eteläsuuntauksella ei
voiteta mitään energiankulutuksessa. Puolittain
tehty aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen
ei siis tuota tavoiteltuja säästöjä. Tähän aihepiiriin
tuntuu yhä liittyvän lisätutkimuksen tarvetta, esimerkiksi siksi että tähänastiset tarkastelut ovat koskeneet lähinnä erillispientaloja.
Ylilämpenemistä ei hallita lämmöneristyksellä
Opas kumoaa usein esitetyn väitteen siitä, että rakentamismääräysten vertailuarvoja parempi lämmöneristystaso lisäisi olennaisesti rakennuksen jäähdytystarvetta. Dynaamisella simulaatio-ohjelmalla tehty herkkyystarkastelu osoittaa, että rakennuksen lämmöneristystason vaikutus jäähdytystarpeeseen on
pieni verrattuna ikkunoihin liittyviin suunnittelurat-
Varjostavien tekijöiden vaikutusta ikkunoista sisätiloihin
lankeavaan auringonsäteilyyn voi arvioida ns. aurinkokaavion
avulla. Kaavio osoittaa auringonsäteilyn kulman Helsingissä.
kaisuihin sekä aurinkosuojaukseen. Ylilämpenemistä ei siis hallita lämmöneristystasojen valinnalla vaan
aurinkosuojauksella.
Matalaenergiarakenteiden
homeindeksitarkastelut ja kosteudenhallinta
Opasta varten analysoitiin 20 matalaenergiarakennetyypin kosteusteknistä toimivuutta VTT-TTY-homeindeksimallin avulla. Suomalaista homeindeksimallia pidetään kansainvälisestikin ainutlaatuisena
tapana tarkastella rakenteen olosuhteita ja alttiutta
homeen kasvulle.
Oppaan tarkastelut eivät tuoneet esille sellaista
ongelmakohtaa, joka ei ratkeaisi rakenteiden asianmukaisella suunnittelulla ja huolellisella toteutuksella. Kosteudenhallinnan käytäntöjen sekä siihen
liittyvän osaamisen kehittäminen suunnittelussa ja
toteutuksessa on kuitenkin välttämätöntä lämmöneristystasoista riippumatta. Parhaisiin käytäntöihin
kosteudenhallinnassa lukeutuu esimerkiksi Oulun rakennusvalvonnan lanseeraama rakentamisen
kuivaketju, jonka nimi viittaa elintarvikkeiden katkeamattomaan kylmäketjuun.
Ilmavuotoluvun mittaus
laadunvarmistusmenettelynä
Rakennuksen ilmavuotoluvun systemaattinen mittaaminen parantaa osaamista sekä toimii yhtenä
kosteusteknisen toimivuuden varmistusmenettelynä ja rakentamisen laadun mittarina. Ns. moni­
Rakennettu Ympäristö 5/15
7
Kuva: Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy
Päivänvalokerroin varmistaa luonnonvalon
saannin
Opas nostaa esille sisätilojen päivänvalo-olosuhteet
vastapainona sille, että energiatehokkuustarkastelut ohjaavat tyypillisesti pienentämään ikkunapintaalaa. Päivänvalosuhteen (daylight factor) avulla voidaan varmistaa riittävä päivänvalon saanti asuinhuoneissa. Parhaita käytäntöjä edustaa näiltä osin Active­
house -konsepti, jossa päivänvalosuhde lasketaan
kaikille rakennuksen asuinhuoneille.
Active house -kriteeristössä vähiten päivänvaloa
saava asuinhuone määrittää koko rakennuksen
luokituksen luonnonvalo-olosuhteiden osalta. Käytännössä päivänvalosuhteen laskeminen ohjaa maltillisiin runkosyvyyksiin sekä ikkunoiden sijoittelun
ja pinta-alan tarkempaan harkintaan. Active house
-konsepti asettaa tavoitteita yhtäläisesti rakennuksen energiankulutukselle, ympäristöominaisuuksille ja sisäolosuhteille. Tämänkaltainen tasapainottava tavoitteenasettelu vaikuttaa käyttökelpoiselta
­lähestymistavalta.
Kuva: Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy
Vaihtoehtoisten
ratkaisumallien vaikutusta
tilojen lämmitystarpeeseen
voi luonnosvaiheessa verrata
painotetun muotokertoimen
avulla, ilman varsinaista
energialaskentaa.
kerrosrakenteet on tarkoitettu ilmanpitäviksi eristystasosta riippumatta.
Oulu on toiminut tälläkin saralla edelläkävijänä.
Pientalojen ilmavuotoluvun systemaattinen mittaaminen ja tulosten julkistaminen on juurruttanut painekokeen tavanomaiseksi käytännöksi Oulun seudulla. Esimerkiksi viime vuonna neljä pientalovalmistajaa mittasi kaikki valmistuneet kohteensa erinomaisin tuloksin. Mittaustilasto osoittaa systemaattisen
mittaamisen parantaneen ilmanpitä­vyyden tasoa ja
rakentamisen laatua merkittävällä tavalla.
Kylmäsilta-analyysit detaljisuunnittelun tukena
Opas kiinnittää erityistä huomiota viivamaisten kylmäsiltojen analysointiin. Kylmäsiltojen analysointi lisää ymmärrystä liitoskohtien kosteusteknisestä toimivuudesta ja oikeista toteutustavoista ja johtaa yleensä myös merkittävään energiansäästöön.
Rakentamismääräysten taulukkoarvot kannustavat
osaltaan kylmäsiltojen laskemiseen, koska laskettu
viivamainen lisäkonduktanssi on lähes poikkeuksetta taulukkoarvoa pienempi.
Riskien ja rakennusvirheiden välttämisen näkökulmasta vakioitujen rakenneratkaisujen käyttämisellä on merkittäviä etuja hankekohtaiseen optimointiin ja jatkuvasti vaihtuviin rakenneratkaisuin
verrattuna.
Entä kannattaako se taloudellisesti?
Rakentamismääräysten vertailuarvoja paremman
lämmöneristyksen kustannuksista on esitetty erilaisia arvioita. Taloudelliseen kannattavuuteen ja investoinnin takaisinmaksuaikaan vaikuttavat olennaisesti korkoa ja energian hintakehitystä koskevat oletukset, joihin liittyy suuria epävarmuustekijöitä.
Rakenteellisen energiatehokkuuden lisäkustannusten osalta opas viittaa aiemmin tehtyihin laskel-
8
Rakennettu Ympäristö 5/15
miin ja toteutettuihin passiivitalohankkeisiin, joissa vertailuarvoja parempien ratkaisujen käyttö on
johtanut erittäin maltillisiin lisäkustannuksiin, ja
takaisinmaksuajat ovat muodostuneet hyvin kohtuullisiksi.
Huomio lämmitystehoon
Kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi ominaisenergiankulutuksen rinnalla on tarkasteltava
energia­verkkojen huippukuormia ja mahdollisuuksia niiden leikkaamiseen. Airaksisen ja Vuolteen tutkimukseen (2015) viitaten opas toteaa, että energiatehokkaan rakennuksen lämmitystehontarve on
olennaisesti tavanomaista rakennusta pienempi,
vaikka lämmitystehossa ero onkin pienempi kuin tilojen lämmitysenergiankulutuksessa.
Rakenteellisen energiatehokkuuden
mahdollisuudet
Oppaassa todetaan, että viimeaikaisten tutkimusten
valossa vähäpäästöisimmät asuinrakennukset ovat
hyvin lämmöneristettyjä uudisrakennuksia. Suomen Ilmastoystävällisin kerrostalo 2013 -kilpailussa
verrattiin asuinkerrostalojen elinkaaren hiilijalanjälkeä. Vertailussa menestyneille kohteille on yhteistä rakentamismääräysten vertailutasoa paremmin
lämmöneristetty ulkovaippa. Vähäpäästöisimmiksi arvioitiin kaksi matalaenergiakerrostaloa: Järvenpään kaupungin vuokra-asuntoyhtiön rakennuttama b
­ etonirakenteinen Mestaritorppa sekä Rakennusliike Reposen Vantaan asuntomessuille rakentama puukerrostalokortteli.
Pekka Hännisen tutkimuksessa vuodelta 2014
tarkasteltiin 13 omakotitalon ympäristövaikutuksia
ja erityisesti materiaalivalmistuksen ja energiankäytön hiilijalanjälkiä. Energiankäytön kasvihuone­
kaasupäästöt laskettiin käyttäen saatavilla olevaa,
Kuva Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy / Oulun rakennusvalvonta 2014
Sokkelin ja ulkoseinän liitoksen kylmäsilta-analyysi. Keskimmäinen kuva esittää lämmön johtumisen ja oikeanpuoleinen lämpötilojen
jakaantumisen rakenteessa. Kuvasarja esittää yhtä tyypillistä rakennusosien liitosta, rakennetta ei ole optimoitu kylmäsiltalaskennan avulla.
Periaatepiirros eteläjulkisivun varjostavan
rakenteen ohjeellisesta mitoituksesta
Oulun ilmastossa. Ikkunan alareunan
korkeus lattiasta ei vaikuta varjostavan
rakenteen mitoitukseen.
mitattua tietoa energiankulutuksesta. Vuoden 2014
energiamuotojen CO2e-päästökertoimilla vertailun
vähäpäästöisimmäksi osoittautui Littoisiin vuonna 2009 valmistunut passiivitalo, jossa energiatehokkuustoimenpiteet perustuvat tilojen lämmitys­
energiantarpeen minimoimiseen.
Oppaan keskeinen viesti on, että rakenteellisen
energiatehokkuuden kaikkia keinoja ei suinkaan
vielä ole käytetty. Parhaiden suunnittelu- ja toteutuskäytäntöjen laajamittaisempi käyttöönotto johtaisi sekä rakentamisen laadun parannuksiin että
energiankulutuksen vähenemiseen uudisrakentamisessa. ■
Arkkitehti SAFA Kimmo Lylykangas.
Arkkitehtuuritoimisto Kimmo Lylykangas Oy.
Lylykangas, Kimmo, Andersson, Albert, Kiuru, Jari,
Nieminen, Jyri & Päätalo, Juha: Rakenteellinen
energiatehokkkuus. Opas. 8.9.2015. Ladattavissa
ilmaiseksi osoitteesta:
http://www.rakennusteollisuus.fi/
rakenteellinenenergiatehokkuus
Rakennettu Ympäristö 5/15
9
Kuva: Teppo Lehtinen
Puutoimistorakennus
Itävallan Vorarlbergissa.
JUKKA BERGMAN
Eurokoodisuunnittelua
koskevat vaatimukset ja
ohjeet – säädösuudistus
Rakennusten rakenteellista turvallisuutta koskevien rakentamismääräysten
kokonaisuudistuksen tavoitteena on luoda kantavien rakenteiden
suunnittelua varten vaatimukset tilanteessa, jossa suunnitteluperustan
muodostavat eurooppalaisten kantavien rakenteiden suunnittelua koskevat
eurokoodit. Uudistus on seurausta rakentamisen ohjauksen muuttuvasta
toimintaympäristöstä osana Euroopan sisämarkkinoita.
Säädösuudistuksen perusta
Rakentamista koskeva sääntely perustuu 1.1.2013
voimaan tulleeseen lain muutokseen ja sen nojalla
annettuihin asetuksiin. Maankäyttö- ja rakennuslain
muutoksella saatettiin rakentamismääräyksien valtuussäännökset perustuslain 80 §:n vaatimukset täyttäviksi siten, että ne ovat riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Asetuksilla annetaan rakentamista koskevat vaatimukset. Samalla luovuttiin ohjeiden antamisesta asetuksissa.
10
Rakennettu Ympäristö 5/15
Maankäyttö- ja rakennuslain (117 §) mukaan
rakennus on suunniteltava ja rakennettava ja rakennuksen muutos- ja korjaustyöt tehtävä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutos toteutettava siten, että rakennus täyttää siihen yleisesti ennakoitavissa oleva kuormitus ja rakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen olennaiset tekniset
vaatimukset.
Ympäristöministeriön asetukset kantavista rakenteista sekä pohjarakenteista tulivat voimaan
Rakennettu Ympäristö 5/15
11
Kuva: Teppo Lehtinen
1.9.2014. Asetusten mukaan rakennuksen kantavia rakenteita koskevat
olennaiset tekniset vaatimukset täyttyvät, kun rakenteet sekä pohja- ja
maarakenteet suunnitellaan ja toteutetaan eurokoodien sekä niitä koskevien ympäristöministeriön asetuksina annettujen kansallisten valintojen
mukaan. Asetusten voimaan tullessa
kumottiin asetuksella annetut kantavien rakenteiden suunnittelua koskevat B-osat. Täten kantavien rakenteiden suunnittelu perustuu jatkossa pääasiassa eurokoodien ja niiden
kansallisten liitteiden käyttöön.
Rakenteita ei ole pakko suunniRakennuksen erilaisen käyttötarkoituksen vaikutus rakenneratkaisujen valintaan.
tella eurokoodeilla. Näin esimerkiksi
korjauskohteessa voi muutakin suunnittelu- ja toteutusjärjestelmää soveltaa. Tällöin kuikyseisessä maassa toteutettavien rakennusten sekä
tenkin rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee osoitmaa- ja vesirakennuskohteiden suunnitteluun.
taa rakennusvalvontaviranomaiselle rakennusvalSuomessa kantavat rakenteet on voinut jo
vontaviranomaisen niin edellyttäessä, että suun1990-luvun alkupuolelta lähtien suunnitella euronittelu- ja toteutus johtaa rakenteiden lujuuden ja
koodeilla, ensin käyttäen ns. esistandardeja ja vuovakauden, käyttökelpoisuuden ja käyttöiän kannaldesta 2007 lähtien käyttäen EN-standardeja. Eurota olennaisten teknisten vaatimusten täyttymiseen.
koodien käyttö vahvistettiin EN-standardien osalAsetukset koskevat uuden rakennuksen rakentata ympäristöministeriön asetuksella, jonka liitteimista. Asetuksessa on annettu erillisenä vaatimuknä annettiin eri eurokoodiosia koskevat kansalliset
set rakennuksen korjaus- ja muutostöiden suunnitliitteet. Eurokoodit ovat siis toimineet rinnakkaisetelua koskevassa kohdassa.
na suunnittelujärjestelmänä kansalliselle B-sarjalle
jo lähes 20 vuotta.
Eurokoodeihin perustuva
suunnittelujärjestelmä
Valmisteilla olevat asetukset ja ohjeet
Eurokoodien tarkoituksena on yhdenmukaistaa raEurokoodisuunnittelua varten kansalliset vaatimukkennesuunnittelun menetelmät Euroopan talousset rakenteiden suunnitteluperusteista, kuormista ja
alueella. Eurooppalainen standardisoimisjärjestö
geoteknisestä suunnittelusta annetaan jatkossa ao.
CEN laatii standardit Euroopan komission toimekeurokoodiosaa koskevina asetuksina. Materiaalikohsiannosta. Järjestelmän tavoitteena on muun muastaisia osia koskevat kansalliset valinnat annetaan misa eurooppalaisen rakennusteollisuuden kilpailukynisteriön suosituksina eli ohjein.
vyn parantaminen Euroopan unionin alueella sekä
Asetuksina annettavat kansalliset valinnat sekä
laajemminkin.
standardien kohtiin liittyvät ohjeet kootaan kansalEurokoodistandardit sisältävät kokonaisvarlisiksi liitteiksi, jotka liitetään määräyskokoelman
muuden määrittämisperiaatteet, erilaiset kuorosiin. Kansallisissa liitteissä esitetään kootusti stanmitustarkastelut sekä tekniset ohjeet rakenteiden
dardin kohdat, joissa kansallinen valinta on mahsuunnitteluun eri rakennusmateriaaleja käytettädollinen sekä missä kansallinen valinta on tehty.
essä. Eurokoodistandardeja on kaikkiaan julkaistu
Kohdissa, joissa kansallista valintaa ei tehdä,
58 kappaletta, jotka sisältävät rakenteiden yleiset
suunnittelussa sovelletaan standardissa esitettyä
suunnitteluperusteet, kuormat, materiaalikohtaisuositusarvoa. Milloin standardissa ei ole käsitelset osat betoni-, teräs-, puu- ja alumiinirakenteille,
ty asiaa lainkaan ja asia on kansallisesti merkittäteräs-betoniliittorakenteille, sekä muuratuille ravä, voidaan asiaa koskevia ohjeita antaa. Ohjeistukkenteille ja geotekniselle suunnitelulle. Kokoelma
sen tulee olla standardia täydentävää informaatiota,
kattaa myös siltarakenteiden suunnittelun. Maan­
joka ei ole ristiriidassa standardin kanssa.
järistyssuunnittelua koskevia osia ei Suomessa sovelleta.
Uudistettu rakentamismääräyskokoelman osan
Eurokoodeja voidaan soveltaa käyttäen vain sen
Lujuus ja vakaus rakenne
maan, jossa rakennuskohde sijaitsee, kansallisia
Rakentamismääräyskokoelmaan kootaan rakentaliitteitä. Kansallinen liite sisältää tietoa niistä pamista koskevat lailla ja asetuksilla esitetyt säädökset
rametreistä, jotka on jätetty eurokoodistandardissa
sekä ministeriön ohjeet. Osat nimetään asiasisällön
auki kansallisesti valintaa varten ja joita käytetään
perusteella seuraavasti:
Kantavien rakenteiden
suunnittelun kansallinen
säädösperusta.
Eurokoodisuunnittelua
koskevat vaatimukset
annetaan asetuksina
eurokoodiosien
kansallisista valinnoista.
Rakenteiden suunnitteluperusteet Määräykset ja
ohjeet
Kuormat
Määräykset ja
ohjeet
Betonirakenteet Ohjeet
Teräsrakenteet Ohjeet
Betoni-teräs liittorakenteet
Ohjeet
PuurakenteetOhjeet
Muuratut rakenteet
Ohjeet
Pohjarakenteet
Määräykset ja
ohjeet
AlumiinirakenteetOhjeet
Rakentamismääräyskokoelman osat sisältävät koottuna kutakin suunnittelun osa-aluetta palvelevan informaation käsittäen säädöksissä esitetyt vaatimukset sekä osa-aluetta koskevat ohjeet.
Asetusten ja ohjeiden voimaantulo
Lausuntokierroksen lausunnoissa nähtiin positiivisena, että eurokoodit on hyväksytty suunnittelujärjestelmäksi ja että ns. siirtymäkausi on päättymässä. Tärkeänä pidettiin määräysten ja ohjeiden kokoamista toimiviksi kokonaisuuksiksi rakentamismääräyskokoelmaan.
Huolta kannettiin vaatimusten ja ohjeiden määrästä ja kustannuksista. Aineiston laajuutta vielä kasvattavat eurokoodeihin liittyvät toteutusstandardit.
Esimerkkinä teknistä sisältöä koskevista kommenteista muutostarvetta nähtiin erityisesti onnetto-
12
Rakennettu Ympäristö 5/15
muuskuormaosan osalta, mikä on vaatinut jatkoselvittelyä.
Asetusluonnokset notifioidaan, kun lausuntokierroksen edellyttämät selvitykset ja muutokset on
tehty. Notifiointi tarkoittaa jäsenvaltioiden velvollisuutta ilmoittaa uusista kansallisista teknisistä määräyksistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille, joilla
on tämän jälkeen mahdollisuus esittää huomionsa
luonnosten sisällöstä. Notifiointimenettelyn aika on
minimissään 3 kuukautta, minkä jälkeen on mahdollista antaa asetukset. Määräyskokoelman osat
voidaan ottaa käyttöön, kun ympäristöministeriö
on antanut uudet asetukset kansallisista valinnoista. Aikataulullisesti tämä on mahdollista vuoden
2016 alkupuolella. ■
Diplomi-insinööri Jukka Bergman.
Yli-insinööri. Ympäristöministeriö, rakennetun
ympäristön osasto.
REIMA OJALA
Muutoksia kelpoisuuksissa
Sääntelyssä on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia ja lisää on tulossa.
Mikä on rakennusvalvontaviranomaisen rooli rakennustyön ohjauksessa ja
valvonnassa muutosten jälkeen?
R
akennustyön suoritusta ja valvontaa, rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuutta, rakennuksen suunnittelijoita sekä rakennustyönjohtoa koskevaa sääntelyä uudistettiin maankäyttö- ja rakennuslain 1.9.2014 voimaan
tulleella muutoksella (41/2014).
Tavoitteena selkeys ja yhtenäisyys
Muutoksen tarkoituksena oli saattaa sääntely vastaamaan Suomen perustuslain säädöstasoa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaatimuksia. Muutoksessa suurin osa maankäyttö- ja rakennusasetuksen
12 lukuun ja rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annettuun ympäristöministeriön
asetukseen (Suomen rakentamismääräyskokoelman
osa A1), sekä osa maankäyttö- ja rakennusasetuksen
10 lukuun ja rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annettuun ympäristöministeriön asetukseen (Suomen rakentamismääräyskokoelman osa
A2) sisältyneistä säännöksistä siirrettiin maankäyttöja rakennuslain 17 ja 20 lukuun. Sisällöllisesti sääntely säilyi pääosin ennallaan.
Rakentamista koskevat asetukset uudistetaan
vuoteen 2018 mennessä. Uudistuksen keskeisenä
tavoitteena on rakentamista koskevan sääntelyn selkeys sekä sen soveltamisen yhtenäisyys ja ennakoitavuus. Uudistuksen yhteydessä sääntelyä on pyritty
myös vähentämään. Asetukset kootaan Suomen rakentamismääräyskokoelmaan, jonne myös yhtenäisen soveltamisen tueksi annetut ministeriön ohjeet
sekä suositusluonteiset ohjeet kootaan.
Paloturvallisuutta, kosteusturvallisuutta, taloteknisiä järjestelmiä, rakennuksen ääniolosuhteita ja meluntorjuntaa sekä esteettömyyttä koske­vien
säännösten valmistelu on käynnissä. Lisäksi on
käynnissä rakennusten energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntökokonaisuus. Myös eräitä keskeisiä
rakennustuotteita koskevia asetuksia valmistellaan.
Kantavat rakenteet
Rakennusten kantavia rakenteita ja pohjarakenteita koskevat rakentamismääräykset uudistuivat 1.9.2014. Ympäristöministeriön asetuksil-
la (477/2014) k­ antavista rakenteista ja asetuksella
(465/2014) pohja­rakenteista kumottiin ympäristöministeriön antamat Suomen rakentamismääräyskokoelman osat B1–B10.
Uuden asetuksen mukaan rakennuksen kantavia ja jäykistäviä rakenteita koskevat olennaiset tekniset vaatimukset täyttyvät, kun rakenteet suunnitellaan ja toteutetaan eurokoodien sekä niitä koskevien ympäristöministeriön asetuksina annettujen
kansallisten valintojen mukaan. Suunnittelijan on
lisäksi otettava huomioon rakennuspaikasta johtuvat olosuhteet.
Sovellettaessa muuta suunnittelu- ja toteutusjärjestelmää, tulee rakennushankkeeseen ryhtyvän
osoittaa rakennusvalvontaviranomaiselle rakennusvalvontaviranomaisen niin edellyttäessä, että
suunnittelu ja toteutus johtavat rakenteiden lujuuden ja vakauden, käyttökelpoisuuden ja käyttöiän
kannalta olennaisten teknisten vaatimusten täyttymiseen. Tällä hetkellä edellä mainittu tarkoittaa,
että kantavien rakenteiden mitoitus useimmissa, ellei peräti kaikissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa, on sallittua myös kumottuja B-sarjan rakentamismääräyksiä noudattaen.
Hyviä käytäntöjä menetettiin
Samalla lakkasi olemasta voimassa useita määräyk­
siä, joita noudattamalla varmistettiin rakentamisen
laatua, ja suuri joukko ohjeita, joiden olemassaolo
varmasti helpotti suunnittelijoita ja urakoitsijoita
tekemään hyviä valintoja ja ratkaisuja omille hankkeilleen ja jopa naapurikiinteistöjen ja -rakennusten
omistajille. Uudesta asetuksesta puuttuu esimerkiksi
kokonaan maininnat rakenteiden ja ympäristön tilan
tarkkailusta ympäristön rakennuksissa pohja- ja perustusrakentamisen yhteydessä.
Rakennusten suunnittelua, rakentamisen työnjohtoa ja viranomaistoimintaa koskevat uudet asetukset ja ohjeet astuivat voimaan 1.6.2015. Uusia
asetuksia ovat:
1. Valtioneuvoston asetus (214/2015) rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokkien
määräytymisestä
Rakennettu Ympäristö 5/15
13
Kuvat: Schauman Arkkitehdit
Kauppiaskatu 9 b – Nykytilanne: KOy Vaisteentalo Turun kauppatorin reunalla.
Kauppiaskatu 9b – Julkisivumuutos: KOy Vaisteentalo.
2. Valtioneuvoston asetus (215/2015) maankäyttöja rakennusasetuksen muuttamisesta (Pääsuunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan tehtävät)
3. Ympäristöministeriön asetus (216/2015) rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä
4. Ympäristöministeriön ohje rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokista
5. Ympäristöministeriön ohje rakennusten suunnittelijoiden kelpoisuudesta
14
Rakennettu Ympäristö 5/15
6. Ympäristöministeriön ohje rakentamisen työnjohtotehtävien vaativuusluokista ja työnjohta­
jien kelpoisuudesta
7. Ympäristöministeriön ohje rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä
8. Ympäristöministeriön ohje rakennustyön suorituksesta ja valvonnasta.
Samalla kumoutuivat rakentamismääräyskokoelman
osat A1, Rakentamisen valvonta ja tekninen tarkastus
(2006) ja A2, Rakennuksen suunnittelijat ja suunnitelmat (2002).
Kuva: Vesa Loikas
Kelpoisuusvaatimuksiin muutoksia
Maankäyttö- ja rakennuslain 120 e § määrittelee rakennus- ja erityissuunnittelijoiden kelpoisuusvaatimukset. Suunnittelijoiden kelpoisuusluokat ja rakentamisen suunnittelutehtävän vaativuusluokat
ovat MRL 120 e §:n ja asetuksen 41/2014 mukaisesti aikaisemmasta poiketen vähäinen, tavanomainen,
vaativa ja poikkeuksellisen vaativa. Kumotun A2:n
mukaan vaativuusluokat olivat C (vähäinen), B (pie-
nehkö/tavanomainen), A (perusvaatimus) ja AA (erityisvaatimus).
Nyt säädetään kuten aikaisemminkin rakennus-, kantavien rakenteiden, pohjarakenteiden, ilmanvaihdon, kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiden
ja rakennusfysikaalisesta ja aikaisemmasta poiketen myös kosteusvaurioiden suunnittelusta. Säätelyä on uudisrakentamisen lisäksi kohdennettu nyt
tarkemmin myös korjaus- ja muutosrakentamiseen
sekä muurattujen ja liittorakenteiden suunnitteluun ja rakentamiseen.
Ympäristöministeriö on laatinut hyvät ohjeet
uusien asetusten noudattamisen helpottamiseksi.
Ohjeet helpottavat myös asetusten yhtenäistä tul-
Omakotitalo Turun Hirvensalossa meren rannalla, vaativa rakennussuunnittelutehtävä (Sigge Arkkitehdit).
Rakennettu Ympäristö 5/15
15
kintaa. Suurinta kritiikkiä suunnittelijoiden taholta
on esitetty siitä, että kerrosalaltaan yli 300 neliömetrin rakennusten suunnittelu on vaativa rakennussuunnittelutehtävä ja siitä, että vaativaan rakennussuunnittelutehtävään ei riitä rakennusinsinöörin
tutkinto.
MRL 120 e §:n mukaan kelpoisuusvaatimuksena on vaativassa suunnittelutehtävässä kyseiseen
suunnittelutehtävään soveltuva, rakentamisen tai
tekniikan alalla suoritettu korkeakoulututkinto,
­aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto tai sitä
vastaava tutkinto sekä vähintään neljän vuoden kokemus tavanomaisista suunnittelutehtävistä ja vähintään kahden vuoden kokemus avustamisesta
vaativissa suunnittelutehtävissä. Vastaavan ohjeen
mukaan vaativaan rakennussuunnittelutehtävään
vaaditaan arkkitehdin, rakennussuunnittelun ylempi AMK-, rakennusarkkitehti (AMK)- tai rakennusarkkitehdin tutkinnon suorittaminen.
Asetuksen 214/2015 mukaan rakennussuunnittelutehtävä on tavanomainen, jos suunniteltava rakennus on yksi- tai kaksikerroksinen ja kooltaan pienehkö, arkkitehtonisilta, teknisiltä ja toiminnallisilta vaatimuksiltaan tavanomainen eikä rakennuksen
käyttötarkoituksesta, ympäristöstä tai rakennuspaikasta aiheudu suunnittelulle erityisiä vaatimuksia.
Tavanomaiseen riittää rakennusmestarin
tutkinto
Huolestuttavaa on myös se, että tavanomaiseen rakennesuunnittelutehtävään riittää rakennusmestarin koulutus. Ohjeen mukaan rakennesuunnittelutehtävä on tavanomainen, jos rakennus on enintään
kaksikerroksinen, jossa voi lisäksi olla kellarikerros ja
ullakko, ja kerrosalaltaan enintään 300 neliömetriä.
Toisaalta tavalliseen rakennusmestarikoulutukseen
tuskin sisältyy vähintään 30 opintopistettä rakennetekniikkaan sekä rakenteiden suunnitteluun ja toimintaan liittyviä opintoja. MRL:n 120 e §:ssä on esitetty myös tarvittavia kokemuksia eri tehtäviin.
Ympäristöministeriön ohjeessa tarkennetaan
kokemusvaatimuksia. Esimerkiksi tavanomaisessa
rakennesuunnittelutehtävässä pitää suunnittelijan
olla hankkinut kolmen vuoden kokemus avustamisesta kantavien rakenteiden suunnittelutehtävissä,
joihin on sisältynyt myös kyseessä olevien kanta­
vien rakenteiden suunnittelutehtäviä.
Työnjohtajia koskevassa ohjeessa ei valitettavasti esitetä kokemusvaatimuksia. Toisaalta kokemusvaatimuksia ei esitetä edes MRL 122 c §:ssä. Sen mukaan riittää, että työnjohtajalla on rakennuskohteen
laatu ja tehtävän vaativuus huomioon ottaen riittävä
kokemus ja perehtyneisyys kyseisen alan työnjohtotehtäviin.
Pääsuunnittelijan pätevyysvaatimuksista MRL
120 e §:ssä on mainittu, että pääsuunnittelijan on
täytettävä rakennus- tai erityissuunnittelijan kelpoisuusvaatimukset vähintään samalta tasolta kuin ky-
16
Rakennettu Ympäristö 5/15
seisen rakennushankkeen vaativimmassa suunnittelutehtävässä. Hänellä on lisäksi oltava asiantuntemus ja ammattitaito johtaa suunnitelmien yhteensovittamista.
Ministeriön ohjeissa ei oteta kantaa pääsuunnittelijan pätevyysvaatimuksiin. Se jättää valitettavasti tulkinnanvaraa siihen, pitääkö pääsuunnittelijalla olla vähintään samantasoinen tutkinto kuin
vaativimmassa rakennus- tai erityissuunnittelutehtävässä vai voiko kokemuksella korvata koulutustasoa. Pääsuunnittelijan rooli rakennushankkeissa on
hyvin tärkeä ja vaativa, jotta rakennushankkeet etenevät jouhevasti. MRA 48 §:ssä kerrotaan pääsuunnittelijan tehtävät.
Valvonnan rooli jatkossa?
Mikä on rakennusvalvontaviranomaisen rooli rakennustyön ohjauksessa ja valvonnassa muutosten jälkeen? Eri kunnat toimivat hyvin erilaisilla tavoilla.
Jotkut varmistavat vain suunnittelijoiden ja työnjohtajien riittävän pätevyyden suunnittelutehtäviin, arkistoivat rakennuslupa- ja erityissuunnitelmat sekä
suorittavat rakennuskohteen loppukatselmuksen.
Toiset taas järjestävät suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden koulutusta, panostavat ennakko-ohjaukseen,
varmistavat suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevyyden, tarkastavat erityissuunnitelmat ja suorittavat
lukuisia katselmuksia rakennuskohteessa. Suurin osa
rakennusvalvonnoista toimii edellä esitettyjen ääripäiden välillä.
Tärkeintä on, että rakennusvalvonta tuottaa lisäarvoa rakennushankkeissa. Lisäarvo voidaan tuottaa riittävällä tarpeeksi pätevällä hen­kilökunnalla,
vaatimalla oikeat erityissuunnitelmat, tarkastamalla
ne pistokoeluontoisesti sekä suorittamalla oikeita ja
oikea-aikaisia katselmuksia rakennuskohteissa. Silloin asiakas saa vastinetta rakennuslupamaksulleen
ja rakennusvalvonta osaltaan edesauttaa hyvän rakentamisen laadun saavuttamisessa. ■
Diplomi-insinööri Reima Ojala.
Rakennusvalvontajohtaja. Turun rakennusvalvonta.
Lähteet:
www.edilex.fi
www.finlex.fi
SIMO-PEKKA VALTONEN
Muuttuvatko rakenteet aina
kun käyttötarkoitus muuttuu
− käyttötarkoituksen muuttuminen
rakennesuunnittelijan kannalta
Rakennesuunnittelija kohtaa monia haasteita, kun rakennusta suunnitellaan
kokonaan uudenlaista käyttöä varten.
R
sä vaiheessa sovitella vanhaan rakennukseen soveltuvaksi, vaan tästä eteenpäin suunnittelu tarkoittaa
sitä, että rakennusta aletaan muuttaa uuteen toimintaan soveltuvaksi.
Kantaviin seiniin, välipohjiin ja palkkeihin tehdään suuria aukkoja ja reikiä, jotka vaativat rakenteiden tuentoja. Uudet porrashuoneet ja avotilat
saattavat muuttaa koko rakennuksen jäykistystä.
Ainoastaan kustannukset rajaavat rakennemuutosten tekemistä. Vain pilarien siirtämisestä rakennesuunnittelija kieltäytyy usein, mutta kaikki muu
Kuva: Linnea Korko
akennuksissa, joissa käyttötarkoitus muuttuu,
keskitytään aina kiinteistön omistajan ja käyttäjän kannalta tärkeimpään, eli toimintaan.
Hankkeen alkuvaiheessa selvitetään, onko
vanha kiinteistö oikealla paikalla ja soveltuuko plaani suurin piirtein tulevaan käyttöön.
Jos alustavissa rakenneselvityksissä tai kuntotutkimuksissa ei havaita mitään poikkeuksellista, joka
voisi pysäyttää projektin, alkaa investointi näyttää
taloudellisesti järkevältä ja suunnittelukin voidaan
aloittaa. Tulevaa käyttöä tai toimintaa ei enää täs-
Näkymä vanhaan huoltotilaan.
Rakennettu Ympäristö 5/15
17
Kuva: Simo-Pekka Valtonen
Vanhasta traktoritallista toimistotilaa.
on mahdollista tai ainakin asia tutkitaan tarkasti. Ja
lopulta pilarikin tarvittaessa siirtyy!
Onko rakenteita säästeliäästi muuttava
rakennesuunnittelija laiska vai ahkera?
Korjauskohteiden rakennesuunnittelu on yleensä
melko näkymätöntä arkista puurtamista. Rakenne­
suunnittelijasta saattaa tuntua, että resursseja olisi
näyttävämpäänkin toimintaan. Harvoin pääsee
suunnittelemaan arvokohteiden sankarillisia pelastusoperaatiota. Mutta aina, kun ­rakennuttaja ja arkki­
tehti pyytävät selvittämään jotakin mahdottomalta vaikuttavaa tehtävää, toteutus ei jää ainakaan insinööritaidosta kiinni. Järjettömissäkin projek­teissa
ollaan mukana, jos vain joku maksaa.
Pitkään korjaussuunnittelua tehneet ovat havainneet, että osa vanhoista suunnittelukohteista
tulee aina uudelleen työpöydälle. Omistajat, käyttäjät ja vuokralaiset vaihtuvat tasaiseen tahtiin. Rakennus muuttuu jostakin syystä vanhanaikaiseksi
eikä kelpaa enää käyttäjille, pelkkä pintaremontti ei
enää riitä. Uusi käyttötarkoitus tarkoittaa myös sitä,
että kanavia ja putkia on enemmän ja ne viedään
aivan eri reittiä kuin vanhassa tilanteessa. Energiatehokkaampi talotekniikka vaatii aikaisempaa suuremmat varaukset rakenteisiin.
Vanhan rakennuksen kantava runko on yleensä
näkymättömissä keveiden pintarakenteiden ja alakattojen takana. Rakenteellisen tuennan ei tarvitse
18
Rakennettu Ympäristö 5/15
olla kovin esteettistä, kunhan kustannukset pysyvät
kohtuullisissa rajoissa ja se on työnä toteutuskelpoinen. Yleensä betoni ja teräs taipuu helpommin kuin
IV-kanava.
Rakenteellinen historiaselvitys
Arvokohteissa tehdään ennen korjaustöitä rakennushistoriallinen selvitys, jossa kuvaillaan rakennuksessa tehtyjä muutoksia. Merkittävät rakenteelliset muutokset ja korjaukset tulevat hyvässä tutkimuksessa esille, mutta tarkempi kuvaus siitä, miten
rakenteita on muutettu, selviää vasta kevytpurun ja
rakenneavausten jälkeen.
Vanhat rakennusrungot sietävät yllättävän paljon rakennemuutoksia, mutta kaikkea nekään eivät
kestä. Kantaviin tiiliseiniin tehdään uusia oviaukkoja ja vanhoja muurataan umpeen ilman laajempia selvityksiä. Pintarappausten alta ei tutkita onko
alemmissa kerroksissa edelleen vanha alkuperäinen tiilimuuraus, joka pystyy kantamaan uudella tavalla jakautuvat kuormat. Vanha umpeen muurattu oviaukko ei kuitenkaan ole rakenteellisesti sama
asia kuin kantava ehjä tiiliseinä.
80-luvun lopun nousukaudella Helsingin keskustassa pankkikonttoreilta alkoi loppua tilat. Vanhoissa hienoissa arvorakennuksissa katutason konttorien yläpuolella olevat asunnot otettiin pankin
toimistotiloiksi. Yläkertaan siirrettiin usein myös
uusi elementtirakenteinen pankkiholvi ja vanha
paikalla­valettu purettiin alakerrasta, jotta saatiin tehokasta asiakas- ja neuvottelutilaa katutasolle.
Tällaisen uuden raskaan pankkiholvin kannattelu vaati perusteellisia rakenneselvityksiä ja tarkkoja rakennesuunnitelmia. Vanhan rakennuksen
kantava runko oli yleensä yli sata vuotta vanha tiili­
muuraus ja välipohjat kannateltu puupalkkien varaan. ­Katutason pankkisalikaan ei aina ollut alku­
peräinen, vaan sen katossa saattoi olla aikaisemmilta vuosikymmeniltä palkkeja, jotka kannattelivat
ylempien kerrosten väliseiniä. Yläpuolella olevissa
­asunnoissa oli saatettu tehdä rakennemuutoksia.
Kantavia seiniä oli ehkä poistettu ruokasalin kohdalta tai asuntoja oli yhdistetty. Kaikki tämä oli dokumentoimatta ja tuli esiin vasta rakennustöiden yhteydessä.
Rakennesuunnittelijan piti tasokuvien ja
rakenne­leikkausten lisäksi piirtää työn aikana jokaisesta kantavasta seinästä niin sanottu naamakuva,
jossa seinä oli aukkoineen ja tuentoineen kuvattu
perustuksista ullakolle. Vanhoja rakenteita oli vuosikymmenten saatossa tuettu teräsbetoni- ja teräsrakenteilla ja näiden yhdistelmillä. Osasta oli olemassa vanhat suunnitelmat ja osa oli tehty ilman
suunnitelmia. Eikä muutossuunnittelu loppunut tähän vaiheeseen. Muutamia vuosia myöhemmin toisen kerroksen tilat otettiin takaisin asuntokäyttöön,
eikä katutasossakaan enää ole pankkikonttoria.
Kun paneutuu tällaisen vanhan rakennuksen rakennemuutosten historiaan, hiipii mieleen epämukava ajatus siitä, että ovatko kaikki muutokset olleet
tarpeellisia. Olisiko suunnittelu pitänyt tehdä viisaammin?
Toimisto vanhaan traktoritalliin
Suunnittelutoimistomme on moniammatillinen ryhmä arkkitehteja ja insinöörejä, jotka tekevät töitä vanhoissa liikerakennuksissa, joiden käyttötarkoituksen
muutoksen toimistokäyttöön olemme itse suunnitelleet. Meillä on omakohtainen pitkäaikainen kokemus
käyttötarkoituksen muutosten hyvistä ja huonoista
puolista.
Toimistomme pääkonttori on Herttoniemessä
vanhassa automyymälässä ja autojen huoltotilassa,
Turun konttori on vanhassa maitokaupassa, Tampereen toimisto ja betonilaboratorio on vanhassa
konttorikonemyymälässä ja Kuopion toimipiste on
vanhassa mielisairaalassa Siilinjärvellä (Sairaalan
tila ei ole meidän suunnittelemamme, muut ovat).
Pari vuotta sitten Herttoniemessä toimistomme alakerran huoltoliikkeen myymälä ja traktoritalli vapautui ja saimme mahdollisuuden laajentaa
tilojamme alakertaan, laajennus on noin 500 m².
Kiinteistön omistajan kanssa sovittiin muutostöille
kattosumma, joka oli käytettävissämme alakerran
muuttamiseksi toimistotiloiksi. Jos kustannukset
ylittyvät, joudumme itse maksamaan erotuksen. Oli
olemassa myös teoreettinen mahdollisuus kustan-
Kun paneutuu tällaisen
vanhan rakennuksen
rakennemuutosten
historiaan, hiipii mieleen
epämukava ajatus siitä, että
ovatko kaikki muutokset
olleet tarpeellisia. Olisiko
suunnittelu pitänyt tehdä
viisaammin?
nusten alittumisesta, jolloin olisimme saaneet pitää
säästön itsellämme.
Suunnittelu, rakennuttaminen, urakoitsijoiden
valinta, valvonta ja rakennusluvat tulivat vuokralaisen eli meidän tehtäväksi. Meille tuli ensimmäistä
kertaa mahdollisuus itse päättää miten me resurssit
ja määrärahat kohdistamme. Insinööritoimistolle
ehkä yllättävä ratkaisu oli, että päätimme investoida
arkkitehti- ja sisustussuunnitteluun ja jättää kantavien seinien siirtely vähemmälle.
Vanhassa autokaupassamme on selkeät rakenteet. Suuren avotilan yli ulottuvat yli 18 metriä pitkät
palkit, joissa on kantava ylälaatta. Suuri jänneväli on
saatu onnistumaan kehärakenteena, jossa julkisivujen pilarien yläpää ottaa tukimomenttia ja raudoitus
onnistuu perinteisellä jännittämättömällä raudoituksella. Palkeissa oli suuria ja pieniä vanhoja reikiä valmiina 60-luvulta ja tavoitteena oli, että mahdollisimman vähän porattaisiin uusia. Kiinteistön
omistaja oli rajannut aikataulun siten, että meillä
oli puoli vuotta vuokravapaata ja sen jälkeen vuokra
oli maksettava myös uusista tiloista. Eli ei varsinaisia myöhästymissakkoja, mutta vuokranmaksu keskeneräisistä tiloista kannusti hitaasti kiiruhtamaan.
Pyöreä muuttui kantikkaaksi
Tämä erikoinen projektimuoto antoi meille mahdollisuuden itse päättää omalla melko kohtuullisella
tuntikustannuksella, miten pitkään valmistelemme
suunnitelmia. Arkkitehti kävi talotekniikan suunnittelijoiden kanssa vanhat varaukset ja uuden talotekniikan reitit läpi heti kun tilat vapautuivat. Tilanne
vaikutti ensimmäisen suunnittelukierroksen jälkeen
mahdottomalta. Uusia suuria reikiä olisi tehtävä, jotta plaani saadaan toimivaksi. Rakennesuunnittelija,
joka oli tässä tapauksessa myös maksaja, alkoi huolestua, eikä antanut lupaa uusille reikävarauksille.
Kaikki uudet reiät pitää tehdä ilman rakenteellisia
tuentoja.
Kevytpurun jälkeen varaukset ja reitit käytiin vielä kertaalleen läpi. IV-konehuoneen paikka muutet-
Rakennettu Ympäristö 5/15
19
tiin ja koko avokonttorin kanavat vaihdettiin kertaalleen uuteen paikkaan, tulo ja meno ristiin eli plaani
käännettiin ylösalaisin. Pyöreitä kanavia muutettiin
kantikkaiksi ja osa muutettiin toisin päin pyöreiksi.
Koska suunnittelua tehtiin tuntityönä suunnittelutoimiston omaan piikkiin, jatkettiin putkien ja kanavien sovittelua kunnes ratkaisu löydettiin. Suunnittelu tapahtui saman tilan yläkerrassa, joten matka kohteelle tarkastamaan mittoja oli lyhyt.
Lopputuloksena jokaiselle kanavalle löytyi palkeista oma vanha reikä. Uusia pieniä reikiä tehtiin
pienemmille putkille ja uuden IV-konehuoneen
kohdalla tehtiin isoja reikiä kantavaan seinään, mikä
ei vaatinut lisätuentaa. Kaiken tämän hieromisen
jälkeen talotekniikka oli niin hienossa järjestyksessä katossa, että arkkitehti päätti jättää ne näkyviin.
Avotilaan ei tehty alakattoa ja samalla myös uljaat
vanhat teräsbetoniset kantavat kehärakenteet
saivat jäädä näkyviin. Talotekniikan sovittaminen
vanhaan rakennukseen vaati tässä kohteessa noin
2,5 kertaisen suunnittelutyömäärän, mutta uskon,
että urakkakustannuksissa säästö oli merkittävästi
suurempi.
Vanhojen rakenteiden suojelu
Korjaussuunnittelussa aina yksinkertaisin ja halvin
ratkaisu on alkuperäinen rakenne ja sen kunnostaminen. Rakenteita muutetaan usein vain sen takia,
että vanhaa ratkaisua ei kukaan kehtaa esittää. Jos
rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu, kaikkia rakenteita ei silti kannata muuttaa. Rakennuksen käyttäjän pitää asennoitua elämään vanhassa rakennuksessa. Uusi tekniikka saadaan sovitettua vanhaan rakennukseen huolellisella suunnittelulla. Seiniä ei
kannata paksuntaa lisäeristyksen takia, jos energiatehokkuus saadaan aikaiseksi älykkäällä talotekniikan säätämisellä.
Rakennushistoriaselvityksiin pitää liittää myös
rakenteiden historiaselvitys. Kiinteistön omistajan
kannattaa dokumentoida rakennuksen korjaushistoria, kuntotutkimukset ja rakennemuutokset tarkkaan. Rakennesuunnittelija on onnistunut työssään, jos rakennemuutoksia ei kukaan huomaa korjaustöiden valmistumisen jälkeen. ■
Diplomi-insinööri Simo-Pekka Valtonen.
Toimitusjohtaja. Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy.
Konepajasta pääkonttori
Kuvat: Venni Ahlberg
VR:n vanhan konepajan muutostyöt Helsingin Vallilassa Amer Sportsin pääkonttoriksi valmistuivat
vuonna 2014. Rakennus tuli tunnetuksi myös Valtterikirppu­torina.
Hallitilaan rakennetun uuden paikallavaluvälipohjan muoto on amebamainen, näin se saatiin selvästi erottumaan vanhoista rakenteista. Vanhat kattoristikot olivat hyvässä kunnossa ja niille riitti pelkkä
pintaehostus. Vanha nosturin koppi säilytettiin ja nyt
sitä voi käyttää uuteen tarkoitukseen: kun haluaa rauhassa puhua henkilökohtaiset puhelunsa.
20
Rakennettu Ympäristö 5/15
HARRI HAGAN
Lähiöiden tulevaisuus –
korjata, purkaa vai uudistaa?
Kun vanha lähiö sijaitsee väärässä paikassa, ei sen pelastaminen pelkin teknisin
toimenpitein onnistu. Saksassa kokonaisia kaupunginosia on pelastettu
visionäärisillä osapurkuprojekteilla.
N
oin 40 vuotta sitten Suomessa elettiin erityisen voimakasta teollistumisen ja kaupungistumisen aikaa. Rakentamisen ”hullut vuodet” 1970-luvulla tuottivat määrällisesti valtavan asuntomassan kasvavien kaupunkien
ja tuotantolaitosten liepeille. Asuntopula ratkaistiin
suurelta osin teollisesti esivalmistetuilla elementtikerrostaloilla.
Joka kolmas kerrostaloasunto sijaitsee edelleen
näissä kasvukauden lähiöissä ja arviolta ne ovat
joka viidennen suomalaisen koti. Lähiöiden tulevaisuus on näin ollen merkittävä yhteiskunnallinen
ja valtakunnallinen haaste.
Sosioekonomisiin ongelmiin tartuttava
Suomen noin kolmestasadasta kunnasta lähes puolet
on vähenevän väestön alueita ja dynaamisia kasvukeskusalueita on vain kymmenkunta. Savupiippujen
Suomi on katoamassa ja muuttotappiokuntien lä­hiöt
ovat suurten ongelmien edessä. Varsinkin vuokrakerrostalojen kohtalo on vaakalaudalla. Kiinteistöjen
arvo on laskenut alle oletettujen korjauskustannusten ja vakuuksien saanti vaikeutunut. Työperäisen
muuttoliikkeen takia omistusasuntojen ja omakotitalojen hintapyynnöt ovat niin alhaiset, että vuokrakerrostalot tyhjenevät vauhdilla. Tosin nekin tyhjenevät
myös kasvukeskuksiin muuttamisen takia.
Saattohoidossa olevat lähiöt eivät ole pelkästään
suomalainen ongelma. Muualla Euroopassa on puheiden lisäksi jouduttu vakavasti puuttumaan lä­
hiöiden kasvaviin sosioekonomisiin ongelmiin myös
fyysisen rakentamisen tai rakennusten purkamisen
avulla. Myös Suomessa kaivattaisiin lähiökohtaisia
strategioita, jolloin kiinteistöjen omistajat uskaltaisivat panostaa alueen kehittämiseen ollessaan tietoisia kuntien ja kaupunkien kehittämisvisioista.
On helppo sanoa, että osa lähiöistä on rakennettu väärään paikkaan. Näin ei ajateltu 1970-luvulla.
Silloin ei ollut ylitarjontaa asunnoista ja kunnissa
uskottiin jatkuvan kasvun politiikkaan. Nyt on toisin. Pitäisikö nämä ”käyttöikänsä päähän” ajautuneet lähiöt vain purkaa tarpeettomina vai onko ole-
massa muita mahdollisuuksia kehittää niistä jälleen
houkuttavia ja kilpailukykyisiä asuinalueita?
Korjata?
Lähiöiden käyttötaloutta voidaan merkittävästi kohentaa energiatehokkuutta parantamalla sekä talo­
tekniikan päivittämisen että vaippakorjausten avulla. Pelkkä tekninen korjaaminen ei kuitenkaan
välttämättä riitä lähiöiden elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Kysymys on myös asuinalueen arvostuksesta, jossa etusijalla ovat saavutettavuus, palvelut ja
alueen laatutaso kilpaileviin uudisrakennusalueisiin
verrattuna.
Vaikka tekniset parannukset ovat välttämättömiä
ja usein ainoita taloudellisesti mahdollisia toimenpiteitä, ovat ne alueen arvostuksen kannalta toisarvoisia. Mikäli lähiö on jo saavuttanut ns. matalan
laatutason statuksen, on sen korjaaminen pelkästään teknisillä parannuksilla varsin toivoton urakka. Lähiörakennusten varsin kelvolliset huoneistot
eivät kelpaa kunnostettuinakaan 2010-luvun laatutietoiselle asukkaalle. Jo nyt ollaan valmiita maksamaan lähiöihin verrattuna yli kolminkertaisia neliöhintoja sijainniltaan arvostetuista mutta parvekkeettomista huoneistoista, joissa on usein alimitoitetut märkätilat. Teknisen korjaamisen lisäksi pitäisi
siis alueen liikennejärjestelyjä, palveluita sekä imagoa huomattavasti parantaa.
Purkaa?
Ruotsissa on jo purettu suuri määrä lähiökerrostaloja.
Siellä on kokeiltu muitakin konsepteja. Rakennusten
osapurkua on toteutettu useassa lähiössä. Jopa siinä
määrin, että kahdeksankerroksisesta elementtitalosta on jätetty vain kaksi alimmaista kerrosta ja muutettu ne rivitaloksi (kuva 1). Elementtien purkaminen
ei ole teknisesti vaikeaa. Elementtikerrostalo on kuin
korttitalo, rakentaminen voidaan siksi tehdä myös
käänteisessä järjestyksessä.
Lähtökohtana rakennusten osapurulle on ollut
näkemys koko lähiön asumisviihtyisyyden kohottamisesta. Vain tarpeettomat rakennukset purkamal-
Rakennettu Ympäristö 5/15
21
Kuvat: Harri Hagan
Kuva 1. Elementtikerrostaloista on osapurettu kuusi kerrosta ja ne on muutettu rivitaloiksi. Backatorp, Göteborg.
la ei saavuteta kilpailukykyistä laatutasoa uudisrakentamisalueisiin verrattuna. Vain väljyys lisääntyy, eikä se välttämättä ole tavoiteltava arvo.
Muutamassa lähiössä on toteutettu
sekä osittaista purkamista että lisärakentamista. Vaikka tämä vaikuttaa oudolta,
siis purkaa ja samalla rakentaa, on tässäkin visiona ollut koko alueen houkuttavuus asuntomarkkinoilla. Saksassa on
purettu jo 400 000 asuntoa elementtikerrostaloista, mutta sielläkin lähinnä osapurkua käyttäen. Kuusikerroksisesta rakennuksesta saatetaan purkaa kaksi ylintä kerrosta rakennusta taitavasti loveten
ja kattoterasseja lisäten (kuva 2). Purkamalla koko rakennus ei ole katsottu saavutettavan yhtään lisäarvoa koko lähiön
olemukseen. Siinä katoaa rakennuksen
lisäksi usein myös asukkaiden muistijälki asumisesta ja pala lähiön historiaa.
Erityisen visionäärisiä osapurkuprojekteja on toteutettu Saksassa Leinefelden kaupungissa. Koko kaupunginosa
uudistettiin joko kokonaisia rakennuksia
purkamalla tai palastelemalla olemassa olevia rakennusmassoja. Lähiöuudistamisesta palkittu kaupunki on pystynyt
22
Rakennettu Ympäristö 5/15
Kuva 2. Rakennuksesta on purettu neljä kerrosta rakennusmassaa loveten.
Taustalla on korjaamaton rakennus. Leinefelde, Saksa.
kääntämään muuttotappion voitokseen. Esimerkkikohteessa
on ylipitkästä lamellitalosta purettu joka toinen porrashuone ja
ylin kerros. Tuloksena on kahdeksan noppamaista kaupunkivillaa, joita yhdistää entinen, maanalainen kellarikerros (kuvat 3,4
ja 5).
Kuvat 3 ja 4 teoksesta The Marvel of Leinefelde,
Wolgang Kil, Sandstein Verlag 2008.
Kuva 4. Rakennuksesta on vuonna 2004 purettu joka toinen
porrashuone ja ylin kerros. Leinefelde, Saksa.
Kuva: Harri Hagan
Kuva 3. Yli 200 metriä pitkä lamellitalo 1970-luvulta.
Leinefelde, Saksa.
Kuva 5. Lopputuloksena on kahdeksan kaupunkivillaa, joiden julkisivut on lämpörapattu. Leinefelde, Saksa.
Uudistaa?
Lähiöiden uudistaminen, transformaatio, re-­design,
muutossuunnittelu, rakennetun ympäristön uudelleenjärjestely – mitä nimeä nyt haluaakaan käyttää,
on melko varmasti tulevaisuuden trendi myös
Suomessa. Arkirealismia voi olla toimenpiteiden rajoittuminen vain kasvukeskusten lähiöihin, joissa
asuntomarkkinoiden panos-tuotos ajattelu on mahdollista. On tietenkin mahdollista, että joillakin ns.
vähenevän väestön alueilla ei ole muita vaihtoehtoja
kuin alueen uudistaminen. Varsinkin jos purkaminen
osoittautuu poliittisesti liian araksi vaihto­ehdoksi.
Rakentamisen teknologiat ovat suuressa murroksessa. Lähiöt edustivat aikakautensa innovatiivisinta rakentamista. Viidessä vuosikymmenessä
on kuitenkin tapahtunut varovaista kehitystä. Esimerkiksi 1970-luvun energiaholismi on muuttunut
energian säästämiseksi ja kiertotalous on tulossa
myös rakentamiseen. Uudet materiaalitekno­logiat
ovat kehitteillä ja paikalliset, rakennuskohtaiset
energiantuottomuodot lisääntymässä. Kansantaloudellisesti ajatellen nämä uudet teknologiat tulisi
ensisijaisesti toteuttaa määrällisesti valtaenemmistöä edustavassa jo toteutetussa rakennuskannas-
Rakennettu Ympäristö 5/15
23
Kuvat: Harri Hagan
Kuva 6. Elementtikerrostaloon on lisätty kaksi lisäkerrosta
varsin omaperäisellä tyylillä. Saltskog, Södertälje.
Kuva 7. Tyhjillään olleita kerrostaloja Raahen Kummatissa
vuonna 2008.
sa. Tästä volyymista on lähiöiden osuus merkittävä, varsinkin energiatalouden parantamisen kannalta.
Mikäli lähiössä ei ole asuntojen ylitarjontaa, on niiden vetovoimaisuutta lähdetty parantamaan lisärakentamisella (kuva 6). Lisäkerrosten rakentaminen lähiöihin ja
täydennysrakentaminen on jo
tätä päivää. Ehkä pian katseet
kohdistuvat myös olemassa
oleviin asuntoihin ja niiden
ulkotiloihin. Kahden huoneen
ja keittiön asunto, joita
lähiökannassa on valtaosa, ei
ole sopiva lapsiperheille. Ei lieKuva 8. Rakennuksista on purettu noin puolet. Tummat kohdat on lisäeristetty
ne ihme, että mahdollisuuksia
puuelementeillä ja rakennukset on varustettu lämmön talteenotolla sekä tuuli- ja
omaavat lapsiperheet katoavat
aurinkokeräimillä. Kummatti, Raahe.
lähiöistä kouluikään tultaessa.
Suurennetut parvekkeet, jotka
olisivat jopa uudistuotantoa monipuolisempia ja tiloppujulkaisu Hurmaava lähiö sekä päättäjille ja
lavampia, voisivat olla lähiöiden vetovoimaisuutta
kiinnostuneille tarkoitettu verkkojulkaisu Lähiöoplisääviä, edullisia uudistuksia.
pi ovat ladattavissa osoitteissa issuu.com/aarre ja
Jos lähiörakennusta osittain puretaan, jakojäänuudista.fi ■
nöksenä vapautuu usein alkuperäisen suunnittelumatematiikan vapauttamia yhteistiloja. Näihin voisi
suunnitella halvalla, koska tilat ovat siis jo olemassa,
yhteistiloja kuten asukastupia ja vuokrattavia työtiloja. Näin tehtiin Raahen Kummatissa, jossa myös purettavista elementeistä saatiin edullisesti pihalle grillikatoksia ja autosuojia (kuvat 7 ja 8). Esteettömyys,
yhteistilojen lisääminen, rakennuskohtainen energiantuotto sekä purkumateriaalien uusiokäyttö olivat
keskeisiä teemoja alueen imagon kohottamisessa.
Tampereen teknillisen yliopiston Arkkitehtuurin
Arkkitehti SAFA Harri Hagan.
ja Rakennetekniikan laitoksissa on viime vuosina
Tampereen teknillisen yliopiston
tutkittu lähiöuudistamisen problematiikkaa ARA:n
lähiötutkimushankkeiden Entelkor ja Lähiöoppi
ja ympäristöministeriön tukemana. Tutkimushankvastuullinen johtaja 2008–2015.
keen Entelkor – energiatehokas lähiökorjaaminen
24
Rakennettu Ympäristö 5/15
JOUKO LAMMINEN
Rakenteellisen turvallisuuden
arviointi ja laadunvarmistus
sekä olemassa olevissa että rakenteilla olevissa rakennuksissa
Uudisrakennusten rakenteellista turvallisuutta pyrittiin parantamaan vuonna
2006 ottamalla käyttöön laadunvarmistustoimenpiteenä erityismenettely
(RakMK A1) kohteissa, joissa on suuronnettomuuden vaara. Sittemmin
säädökset korkean riskitason omaavista rakennuksista on siirretty osaksi
maankäyttö- ja rakennuslakia.
S
amassa yhteydessä käsite ’suuronnettomuuden vaara’ poistettiin.
Suunnittelu-, rakentamis-, käyttö- ja ylläpitoprosesseissa on ollut puutteita. Onnettomuustutkintakeskuksen useissa raporteissa on todettu, että rakennusten systemaattinen ja säännöllinen tarkastusmenettely on tarpeen puutteiden tunnistamisessa ja vahinkojen estämisessä.
Rakentamiselle asetettujen olennaisten
vaatimusten (MRL 117 §) toteuttaminen: uudet
rakennukset => erityismenettely
MRL 150 §:n mukaisesti laadunvalvonnan varmentamiseksi rakennuslupaan voidaan kirjoittaa esim.:
Hanke kuuluu erityismenettelyn piiriin. Erityismenettelyn toimenpiteenä edellytetään rakennesuunnitelmien ulkopuolista tarkastusta kantavien ja jäykistävien rakenteiden osalta. Tarkastusraportin ensimmäinen, perustuskuormia ja stabiliteettia koskeva osio on
toimitettava rakennusvalvonnalle viimeistään ensimmäisten rakennesuunnitelmien yhteydessä.
Rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää
perustellusta syystä missä hyvänsä rakennushankkeen vaiheessa, että hanke kuuluu erityismenettelyn piiriin, jolloin tehdään:
1) 121 a §:ssä tarkoitettu laadunvarmistusselvitys;
2) 150 b §:ssä tarkoitettu asiantuntijatarkastus;
3) 150 c §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen tarkastus.
Erityismenettely voidaan edellyttää, jos kohteeseen liittyy erityinen riski siitä, että rakenteellisen
turvallisuuden, paloturvallisuuden, terveellisyyden
tai rakennusfysikaalisen toimivuuden vaatimuksia ei saavuteta tai että kulttuurihistoriallisia arvoja menetetään.
Rakennusvalvontaviranomaisen on erityismenettelyä koskevassa päätöksessä määrättävä menettelyn laajuudesta ja kohdistumisesta.
Rakentamiselle asetettujen olennaisten vaatimusten saavuttaminen: käyttäkää kolmannen osa-
puolen tarkastusta rohkeasti, valtuutus löytyy kyllä
laista!
RIL 269-2015 Rakennusten rakenteellisen
turvallisuuden tarkastusohje
Jos rakennus ei kuulu lakisääteisen tarkastuksen piiriin (ks. ns. ’hallilaki’), mutta omistaja haluaa itse arvioida rakennuksen riskitasoa ja tarkastusmenettelyn tarvetta, voidaan edetä seuraavasti:
–– arvioidaan, kuuluuko rakennus tyypiltään ns. riskiryhmään määrittelemällä rakennuksen riskitasoluokka
–– määritellään, kuuluuko rakennus ohjeen tarkastusmenettelyn piiriin jonkun muun kriteerin perusteella
–– tehdään tarvittaessa päätös tarkastuksen aloittamisesta.
Kuvaus korkean riskitason omaavista rakennuksista:
–– mahdollisen sortuman aiheuttamat vahingot ovat
erityisen vakavia (henkilö-, talous-, ympäristö)
–– rakenteet ovat teknisiltä ratkaisuiltaan tai muilta
ominaisuuksiltaan erityisen vaativia tai poikkeavia
(suuret jännevälit, erikoisratkaisuja)
–– vastaavissa rakennuksissa tai rakenneratkaisuissa
on todettu olevan vakavia rakenteellisia vaaroja tai
puutteita
–– rakennuksen suunnittelussa, toteutuksessa tai ylläpidossa on ollut normaalia laatua heikentäviä tekijöitä, jotka nostavat riskitasoa normaalia korkeammaksi.
Tavanomaisessakin rakennuksessa, jonka riskitaso on
muuten alhainen, sortumamahdollisuuden todennäköisyys saattaa olla korkea. Tällöin on syytä arvioida
myös sellaisten seikkojen merkitystä kuten esim.:
–– suunnitteluohjeissa on havaittu/todettu olevan virhe/virheitä
–– rakennuksen käyttötarkoitus on muuttunut ja
kuormat kasvaneet (ripustukset, koneet)
–– rakennuksen laajentamisen yhteydessä kaikkia
Rakennettu Ympäristö 5/15
25
vaikutuksia olemassa oleviin rakenteisiin ei ole
huomioitu
–– rakenteet ovat vaurioituneet käytössä (esim. trukin
törmäys).
Rakenteellisen turvallisuuden arviointiin liittyvät,
kiinteistön omistajaa, arvioinnin tekijää ja hänen pätevyyttään, arviointitodistusta, ilmoitusvelvollisuutta
sekä siirtymäsäännöstä koskevat säädökset ks. ’hallilaki’ jäljempänä. Arviointiprosessin käytännön suoritusta koskevat suositukset, ks. RIL 269-2015 Rakennusten rakenteellisen turvallisuuden tarkastusohje.
Olemassa oleva rakennuskanta: Laki
laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen
turvallisuuden arvioinnista
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan laajarunkoiseen rakennukseen,
jota käytetään sen pääasiallisen käyttötarkoituksen
mukaan urheilu-, virkistys- tai vapaa-ajan toimintaan, kaupan palvelujen tarjoamiseen tai muuhun
vastaavaan kokoontumiseen taikka eläinsuojana,
ja joka lisäksi täyttää seuraavat tunnusmerkit:
1. rakennuksessa on laajarunkoinen osa, jonka kerrosala jossain kerroksessa on vähintään 1 000 neliömetriä; ja
2. rakennuksen kattokannattajat ovat:
–– tehdasvalmisteiset ja niiden jänneväli on vähintään 18 metriä; tai
–– paikalla valmistetut ja niiden jänneväli on vähintään 15 metriä.
Erikseen on mainittu, että lakia sovelletaan maneeseihin pinta-alasta riippumatta.
Lakia ei sovelleta rakennuksiin, joiden kantavia rakenteita koskevien rakennesuunnitelmien ja
kantavien rakenteiden toteutuksen vaatimustenmukaisuus on rakennuslupavaiheessa tai rakennustyönaikaisen valvonnan aikana maankäyttöja rakennuslain mukaisessa erityismenettelyssä tai
ulkopuolisessa tarkastuksessa taikka muussa vastaavassa tämän lain arviointia koskevat vaatimukset täyttävässä menettelyssä osoitettu.
Huolehtimisvelvollisuus
Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että laissa tarkoitettu pätevä asiantuntija arvioi rakennuksen laajarunkoisen osan keskeisten kantavien rakenteiden turvallisuuden. Asiantuntijan on osoitettava
omistajalle kelpoisuutensa arviointitehtävään. Kelpoisuuteen sovelletaan MRL 120 e §:ää. Arvioitavan
rakennuksen kantavien rakenteiden suunnittelija
ei saa arvioida rakennusta.
Asiantuntijan tehtävät ja arvioinnin sisältö
Asiantuntijan on arvioitava, onko rakennuksen kantavuuden kannalta keskeisissä rakenteissa vikoja tai puutteita, jotka voivat johtaa rakennuksen tai
sen osan sortumiseen. Arvioinnin on perustuttava
rakennesuunnitelmiin taikka muuhun riittävään
selvitykseen sekä rakennuksen ja rakenteiden havainnointiin paikalla.
26
Rakennettu Ympäristö 5/15
Arviointitodistus
Asiantuntijan on laadittava rakennuksen omistajalle
todistus tekemästään arvioinnista.
Arviointitodistuksen on sisällettävä:
1. arvio siitä, onko rakennuksen kantavuuden kannalta keskeisissä rakenteissa havaittu rakennuksen tai sen osan sortuman mahdollistavia vikoja
tai puutteita;
2. suositukset rakenteellisen turvallisuuden kannalta keskeisten rakenteiden seuranta-, hoito-, huolto- ja muiksi kunnossapitotoimenpiteiksi ja arvio
toimenpiteiden kiireellisyydestä.
Asiantuntijan velvollisuus ilmoittaa
välittömästä vaarasta
Asiantuntijan on ilmoitettava viipymättä rakennuksen omistajalle ja haltijalle, kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle ja pelastusviranomaiselle,
jos hän arvioinnin yhteydessä havaitsee rakennuksessa tai sen keskeisissä kantavissa rakenteissa vian
tai puutteen, josta aiheutuu välitön vaara henkilöturvallisuudelle.
Omistajan velvollisuus huolehtia käyttö- ja
huolto-ohjeen laatimisesta ja täydentämisestä
Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että
MRL117 i §:ssä tarkoitettu rakennuksen päivitetty
käyttö- ja huolto-ohje laaditaan vuoden kuluessa tässä laissa tarkoitetusta arvioinnista.
Arviointitodistuksen ja käyttö- ja huolto-ohjeen
esittämisvelvollisuus
Rakennuksen omistajan on esitettävä arviointitodistus sekä ajantasainen käyttö- ja huolto-ohje viranomaiselle tämän pyynnöstä.
Siirtymäsäännökset
Rakennuksen omistajan on huolehdittava siitä,
että rakenteellinen turvallisuus on arvioitu viimeistään neljän vuoden kuluttua lain voimaantulosta
(1.4.2015), jos rakennuksen rakennesuunnittelusta,
rakentamisesta ja rungon toimituksesta ovat vastanneet toisistaan riippumattomat tahot. Rakennuksissa, joiden suunnittelusta tai rakentamisesta ovat vastanneet toisistaan riippuvaiset tahot tai on vastannut
runkotoimituksesta riippuvainen taho, rakenteellinen turvallisuus on arvioitava viimeistään kahden
vuoden kuluttua lain voimaantulosta (1.4.2015). ■
Diplomi-insinööri Jouko Lamminen.
Tarkastusinsinööri. Vantaan rakennusvalvonta.
RISTO PESONEN
Ennakoivalla laatu­
ohjauksella hyviä tuloksia
– mutta resursseja rakennusvalvonnalta se vaatii
Rakennusvalvonnan resurssien supistamisesta huolimatta on rakennus­
hankkeiden ennakoiva laadunohjaus edistynyt merkittävästi. Tehokkuuden ja
vaikuttavuuden parantamiseen etsivät rakennustarkastajat keinoja yhdessä ja
erikseen.
J
oensuussa muutama vuosi sitten selvitettiin asiaa teettämällä insinöörityö. Sen tavoite oli selvittää, mitä ohjauksella voidaan saavuttaa ja miksi.
Painopiste oli erityisesti pientalorakentamisen
energiatehokkuudessa.
”Onnistuakseen laadunohjaus vaatii rakennusvalvonnalta hyviä perusteluja suosituksilleen, koska valinta jää rakennushankkeeseen ryhtyvälle vapaaehtoiseksi. Pientalorakentajan kannattaa hakeutua tähän laadunohjausprosessiin nopeasti tonttikaupan jälkeen”, muistuttaa ohjauksen ongelmista
selvityksen tehnyt rakennusinsinööri Ville-Veikko
­Hakulinen.
Ennakoivassa laadunohjauksessa rakennusvalvonta ohjaa rakennushankkeeseen ryhtyvää rakennuksen teknisessä laadussa ja myös siinä, kuinka onnistunut rakennushanke suoritetaan. Tämä antaa
paremman pohjan laadukkaammalle rakentamiselle
kuin pelkät rakentamismääräysten minimitavoitteet.
Kaupunki voi ”pakottaa” ohjaukseen
Pienemmistä kaupungeista on Kajaanin rakennusvalvonta aktiivinen toimintansa kehittämisessä ja
siellä on joukolla mietitty myös ennakoivan ohjauksen mahdollisuuksia.
Vähäisten resurssien vuoksi laadunohjausta ei
Kajaanissakaan voida suorittaa järjestelmällisellä
koulutuksella sidosryhmille ja se tapahtuukin asiakaskeskeisesti hankkeittain.
”Rakennusvalvonta toimii tiiviissä yhteistyössä kaavoituksemme kanssa. Silloin voidaan vaikuttaa uusien ja muutosalueiden energia- ja elinkaaritavoitteisiin sekä muutenkin alueen infraan, kuten
hulevesien hallintaan. Hankkeittain tehdään suunnittelu- ja lupavaiheessa viikoittain yhteisiä vapaamuotoisia suunnitelmien tarkastuksia”, kertoo rakennustarkastaja Hannu Leskinen.
Kajaanin kaupungin tonttien vuokra- ja myyntisopimuksissa on ehto, että tontin haltijan on ennen suunnittelun aloittamista otettava yhteys rakennusvalvontaan. Ohjeistuksena yleisesti on, että
hankkeeseen ryhtyvän tulee järjestää suunnittelun
aloituskokous rakennusvalvonnassa.
”Paikalliset toimijat tietävät ja tuntevat tämän menettelyn. Suunnittelun aloituskokouksessa käydään
läpi hankkeelle asetetut rakennuttajan vaatimukset
ja varmistetaan niiden soveltuvuus kaupunkikuvallisiin ja kaavan vaatimuksiin. Hankkeen suunnittelijoiden pätevyys tarkastetaan yleensä tässä vaiheessa.
Silloin käydään läpi hankkeen terveellisyys- ja turvallisuusvaatimuksien ohella hankkeen energiatehokkuus- ja elinkaarivaatimukset ja tavoitteet.”
Mihin ennakoiva ohjaus voisi laajentua?
Insinöörityön tehnyt Ville-Veikko Hakulinen, jolla
itsellään on energiatodistuksenlaatijan pätevyydet,
ehdottaa toimintaa laajennettavaksi todistuksen laadintamenettelyyn ja myös rakennustyötä suorittaville ohjaukseen.
”Kunnallistamalla energiatodistuksen laadinnan tarkastajat pääsisivät antamaan laadunohjausta energiatehokkuuteen. Todistusta pohjana pitäen
he voisivat osoittaa, kuinka pienilläkin muutoksilla
saadaan energiatehokkuutta parannetuksi. Samalla voisi esittää tavoitteitaan uudisrakentamiselle tai
olemassa oleville rakennuksille.”
Rakennushankkeeseen ryhtyvälle pitäisi tulla selväksi, mitä kestävä rakentaminen ja elinkaariajattelu tarkoittaa. Toteutusvaiheen parannustoimenpiteiden kohteena voisivat olla rakennusaikainen kosteuden suojaaminen ja rakentamisen huolellisuus.
”Jo tuleville rakennussuunnittelijoille ja LVISsuunnittelijoille tulisi kertoa laadunohjauksesta.
Rakennettu Ympäristö 5/15
27
Kuva: Marjatta Soldatkin
Kajaanin rakennusvalvonta
toimii tiiviissä yhteistyössä
kaavoituksen kanssa.
Kuvassa pöydän vasemmalla
puolen rakennustarkastaja
Hannu Leskinen ja vieressä
rakennustarkastaja Kari
Huusko sekä toisella
puolen lvi-tarkastaja
Allan Mustonen. Lisäksi
rakennusvalvontayksikköön
kuuluu kaksi lupasihteeriä.
Rakennusvalvonta voisi listata asioita ja kohtia, joissa eniten tulee virheitä ns. aloittelijoiden kesken.
Tarkastajat voisivat kiinnittää huomiota piirrosvaiheessa rakennussuunnittelun ja lattialämmityksen
tyypillisimpiin virheisiin ja suunnittelijan tulisi saada ohjausta ennen tai kesken suunnittelun”.
Käytä Lupapistettä kekseliäästi!
Sähköisen asioinnin kehittämisessä mukana olleen Järvenpään ja Hyvinkään rakennustarkastaja
Jouni Vastamäen mielestä kunnat voisivat vapauttaa huomattavan osan maankäyttö- ja rakennuslain 126 a §:ssä mainittujen toimenpiteiden luvan­
varaisuudesta.
”Valtakunnallisesti laajassa käytössä olevaa
­Lupapistettä kekseliäästi hyödyntäen kunnat voisivat lisätä yhteistyötä neuvontapalvelussa sekä lupaja työnjohtajahakemusten ja erityissuunnitelmien
käsittelyssä. Esimerkiksi työnjohtajien kuntakohtainen hyväksyntä vie tarpeettomasti resursseja. Yhteistyön helpottamiseksi rakennusvalvontojen tulisi siirtyä kokonaisuudessaan sähköiseen asiointiin.”
Koska suuri osa rakennusvalvonnan resursseista kuluu nyt vaikutuksiltaan kohtuullisten vähäisten toimenpiteiden luvitukseen ja valvontaan, ohjaava toiminta kärsii.
”Siirtymällä yhä enemmän tietomallipohjaiseen
suunnitteluun ja visualisointiin, voidaan huomattavasti lisätä maallikoiden ja hankkeen eri osapuolten
28
Rakennettu Ympäristö 5/15
keskinäistä ymmärrystä kaavoituksessa ja rakentamisessa.”
Pienissä kunnissa perusasiat fokuksessa
Resurssien suhteen pienten kuntien tilanne poik­
keaa isommista. Esimerkiksi Nurmijärven rakennusvalvonnan resurssien pienennyttyä syksyllä varsi­nai­
seen lupaprosessiin osallistuu vain kaksi henkilöä.
Hankkeen lähtiessä liikkeelle pyritään tarkastusinsinööri Mikael Kangasniemen mukaan siihen,
että kaikki lupahakijat käyvät ennakkoneuvottelussa, jolloin tavoitteena on lähinnä tarkistaa kaavanmukaisuus.
”Vaikka meillä asiakkaat ovat useimmiten kertarakennuttajia, ei rakennusteknisiin ratkaisuihin
ohjeistuksen tarvetta enemmälti ole. Talot kun ovat
valtaosiltaan tyyppitaloja ja arkkitehtien suunnitelmien pohjalta toteutettavat talot ovat harvinaisia.
Tontille istuttaminen tapahtuu taas pitkälti pohjatutkijan suositusten mukaan”, kertoo arkipäivästä
Kangasniemi.
Sähköinen asiointimenettely otettiin Nurmijärvellä käyttöön lokakuun alussa ja jo lyhyessä ajassa
hakemuksia kulkee vilkkaasti sen kautta.
”Suotavaa olisi toinenkin neuvottelu rakennuttajan ja toteuttajien kanssa ennen lupahakemuksen
sisäänjättöä. Silloin voitaisiin jotain vielä ohjeistaa
itse työmaan läpiviennistä, mutta usein tämä jää toteuttamatta”.
ENNAKOIVA RAKENNUSVALVONTA
Neuvottelut ja käsiteltävät asiat
Laati Kajaanin rakennustarkastajat Hannu Leskinen, Kari Huusko ja Allan Mustonen.
Varsinainen suunnittelun aloituskokous:
Suunnittelun ohjaus:
• Pääsuunnittelijan vastuu ja tehtävät hankkeessa
• Suunnittelijoiden kelpoisuuden tarkastaminen
• Hyvän suunnittelun perusteet
• Hankkeelle asetetut käyttö- ja toteutusvaatimukset
• Tontin tai rakennuspaikan käyttö
• Hulevesien hallinta
• Tontin liittymät verkostoihin
• Perustamisolosuhteet
Energiatehokkuus:
• Tekninen tila perusvaatimus
• Lämmönlähteen valinta ja sen muunneltavuus
• Iv-kanava-asennukset aina lämpimän tilan puolella
• Maalämmössä esilämmityspatterin hankinta
• (myös viilennys)
• Iv-laitteen vuosihyötysuhde
• Talotekniikan käyttöönottoon liittyvät
tarkastukset, mittaukset ja viritykset
Ennakkoneuvottelu ajoissa
Tiukentuneen lainsäädännön ja sähköisen rakennuslupa-asioinnin merkitystä ennakoivaan laadunohjaukseen korostaa painokkaasti Vantaan rakennusvalvonnan johtaja Pekka Virkamäki.
Kun isoissa kaupungeissa – Oulua lukuun ottamatta – rakennushankkeet sijoittuvat yleisesti ympäri kaupunkia, ohjaus tehdään hankekohtaisesti
lupakäsittelyn yhteydessä.
Vantaalla siirryttiin pientaloissa sähköiseen lupakäsittelyyn Lupapisteen avulla viime marraskuussa. Nyt marraskuussa lupakäsittely siirtyy kokonaisuudessaan sähköiseksi.
Mahdollisimman aikaisin pidettävän ennakkoneuvottelun merkitys on korostunut, koska puolivalmiidenkin suunnitelmien toimittaminen on
sähköistymisen myöstä helpottunut. Energiatehokkuussäännökset ja viimeksi A2-uudistus keväällä
ovat tuoneet esiin tarpeen nimetä myös erityissuunnittelijat varhain jo lupavaiheessa. Näin mahdollisuudet ennakoivaan laadunohjaukseen ovat ennakkoneuvottelun avulla hyvät.
Ohjaus edellyttää relevanttia tietoa
Vantaan rakennusvalvonta on juuri luomassa laatu­
ohjetta, jossa täsmennetään näiden myös laatua ohjaavien ennakkoneuvottelujen osanottajat, dokumentit ja asialista. Keskeistä ovat rakennuspaikan
Rakentamisen vaihe:
• Vastuullisten työnjohtajien roolin korostaminen
• Vastuullisille suunnittelijoille määrätyt
suunnitelmiensa tarkastukset työmaalla
• Hyvät yksityiskohtaiset tarkastuslistat, jotka
tukevat viranomaisten katselmuksia
• Aloituskokouksen ja käyttöönotto/loppu­
katselmusten lisäksi korkeusaseman tarkastus,
­pohjakatselmus ja rakennekatselmus.
• käyttöönottokatselmuksen edellytysten
korostaminen
• Loppukatselmuksen merkitys hankkeelle
asettamat kaavalliset ja kaupunkikuvalliset vaatimukset. Ohje tehdään erikseen pientalohankkeille ja
suuremmille kohteille.
Vastaavaa ohjeistusta tehdään parhaillaan monissa Suomen kaupungeissa. Kehitystyössä on pidettävä mielessä prosessien keventäminen ja suhteutettu valvonta.
”Mahdollisuudella, että myös erityissuunnittelijoita saadaan varhaisessa vaiheessa keskusteluun
mukaan, voidaan vaikuttaa hankkeen tekniseen laatuun. Tämä tietysti edellyttää, että rakennusvalvonnalla on relevanttia tietoa ja osaamista. Laadullisessa ohjauksessa on myös pidettävä mielessä raja viranomaisohjauksen ja siitä yli menevän laadullisen
neuvonnan välillä”, arvioi Virkamäki Rakennustarkastusyhdistys RTY:n puheenjohtajan roolissaan. ■
Diplomi-insinööri, vapaa toimittaja Risto Pesonen.
Rakennettu Ympäristö 5/15
29
MATTI SEPPÄNEN
Asukkaan näköisiä asuntoja
As Oy Helsingin Aikalisä ryhmärakennuttamisesimerkkinä
Ryhmärakennuttaminen on meillä verrattain uusi tapa toteuttaa
asuinkerrostalo. Ennen hankettamme Helsingin Jätkäsaaressa oli käynnistetty
ja valmistui kaksi vastaavaa kohdetta; As Oy Helsingin Malta ja As Oy
Juutinraumankatu 6. Näistä ensin mainittu on asukaslähtöinen ja toinen
konsulttivetoinen hanke.
”E
n olisi tässä mukana, ellen uskoisi hankkeeseen.” Näin jouduin useita kertoja
vastaamaan Senioritaloyhdistys Aikalisä
ry:n edustajana kun minulta tiedotustilaisuuksissa epäluuloisena kysyttiin, voiko hankkeeseen luottaa?
Löydä oikeat yhteistyökumppanit
Idea senioritalon (55+/asunto) toteuttamisesta ryhmärakennuttamisella syntyi vuonna 2010 pienessä
ystäväporukassa, johon kuuluivat mm. Raija Pikkarainen sekä Tiia ja Olli Ahola. Ystäväporukka perusti
hanketta varten yhdistyksen ja haki sen nimissä tarkoitukseen sopivaa tonttia Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnalta.
Hanke alkoi konkretisoitua kaupungin myönnettyä yhdistykselle tonttivarauksen vuoden 2013
alussa. Kaupunki edellytti päätöksessään yhdistyksen kiinnittävän hanketta vetämään rakennuttajakonsultin, ”jolla tulee olla tehtävän vaativuus huo­
mioon ottaen riittävä rakennuttamisen ja/tai rakentamisen osaaminen”. Yhdistyksessä tätä valintaa
valmisteli rakennustoimikunta, joka esitti tehtävään
valittavaksi Viator Oy:n Pauli Pernaan. Hän oli ollut
vastaavassa tehtävässä As Oy Maltan toteutuksessa.
Tämä onnistunut valinta tapahtui asukaskokouksessa alkukesästä 2013. Valinnalla pystyimme välttämään monia salakareja, joita Maltan hankkeessa
oli kohdattu, sekä käyttämään rakennuttajakonsultin kokemusta hyödyksi. Asiaa auttoi myös Maltan
toteutuksen aikaisen hallituksen puheenjohtajana
toiminut Salla Korpela, jota käytimme konsulttina
omassa hankkeessamme.
Tuossa samaisessa asukaskokouksessa tulin valituksi yhdistyksen hallituksen jäseneksi ja myöhemmin vuodenvaihteessa puheenjohtajaksi. Yhdistyksen jäsenyyttä olimme vaimoni kanssa hakeneet
saman vuoden kevättalvella, tulleet hyväksytyiksi
ja maksaneet 500 euron liittymismaksun, mikä oli
asunnon varaamisen ehtona. Kaikkien asunnon varanneiden maksukyvystä edellytettiin selvitys ennen varauksen vahvistamista.
30
Rakennettu Ympäristö 5/15
Projektinjohtajan ensimmäinen ja kiireellisin
tehtävä oli arkkitehtisuunnittelijan valinta, jota varten kokosimme yhdessä potentiaalisten tarjoajien
listan. Tarjouksen antaneista arkkitehtitoimistoista
valikoitui haastateltaviksi kaksi, joista yhdistyksen
hallitus valitsi suunnittelijaksi Arkkitehtitoimisto
Tiuri & Lommi Oy:n, pääsuunnittelijana toimi Ulpu
Tiuri. Valintaa tuki mm. se, että Tiuri oli tehnyt lisensiaattityönsä avoimesta asuntorakentamisesta
ja oli hyvin perehtynyt asukaslähtöisen suunnittelun teoriaan ja käytäntöön. Nyt voi sanoa, että tämäkin valinta osui oikeaan!
Ilmoita hankkeesta mediassa
Helsingin kaupunki oli tonttivarauksessaan edellyttänyt lopullisen hankesuunnitelman esittämistä
kiinteistölautakunnalle tilaohjelmineen, kustannusarvioineen ja rahoitussuunnitelmineen vuoden 2013
loppuun mennessä. Arkkitehti sai ensimmäiset luonnoksensa valmiiksi elokuun aikana. Niiden tilaohjelman lähtökohtana oli jäsenkyselyn ja yhteistilatoimikunnan tuottamat tiedot, jotka syksyn kuluessa vielä
tarkentuivat. Luonnosten valmistuttua valittiin muut
suunnittelijat tarjouskilpailun perusteella.
Rakenne- ja LVISA-suunnittelijaksi tuli Optiplan
Oy. Valmiiden luonnosten perusteella laadittiin
kustannusarvio, jonka teki Rapal Oy. Jyvittämätön
keskihinta ilman autopaikkoja oli 4 200 €/m². Kun
asuntojen m²-hinnat oli jyvitetty, oli yhdistyksen
jäsenillä mahdollisuus valita asuntonsa aiemmin
sovitun mukaisessa järjestyksessä. Mikäli sopivaa
asuntoa ei löytynyt, palautettiin jäsenen niin halutessa yhdistykselle maksettu liittymismaksu.
Tässä vaiheessa varattiin noin puolet asunnoista. Asunto-osakeyhtiön perustaminen edellytti, että
kaikki asunnot oli varattu. Ongelmaksi jäi löytää jäljellä oleville asunnoille varaajat. Jälkiviisaana voi
todeta, että hankkeemme kaikki 40 asuntoa olisivat
todennäköisesti tulleet varatuksi kerralla, jos olisimme satsanneet kunnon ilmoitukseen hintatietoineen Helsingin Sanomien jossain sunnuntainumerossa. Nyt asunto-osakeyhtiön perustajajoukon ko-
koaminen vei aikaa tuntuvasti arvioitua kauemmin
ja uhkasi välillä vaarantaa koko toteutusaikataulun.
Rakennushankkeeseen ryhtyvän asuntoyhtiön
perustava kokous saatettiin vihdoin pitää 14.4.2014
Jätkäsaaren Huutokonttorissa, jonka kaupunki oli
antanut käyttöömme kokouksia varten. Kokouksessa allekirjoitettiin yhdistyksen hallituksen valmistelema ns. perustamispaketti, merkittiin osakkeet ja
valittiin asunto-osakeyhtiölle 10-jäseninen hallitus.
Perustamispakettiin kuului yhtiöjärjestys, perustamissopimus, osakassopimus, asukassopimus, panttaussitoumus sekä sitoumus, ettei asunnonvaraaja
omista muita Hitas-asuntoja.
Yhtiön hallitus piti välittömästi perustamis­
kokouksen jälkeen järjestäytymiskokouksensa, joka
valitsi puheenjohtajakseen allekirjoittaneen. Hallituksen ensimmäisiä tehtäviä oli löytää ja valita isännöitsijä. Hän toimisi hallituksen sihteerinä sekä hoitaisi normaalin käytännön mukaiset isännöitsijätehtävät yhteistyössä puheenjohtajan ja projektinjohtajan kanssa, joka osallistui hallituksen kaikkiin
kokouksiin. Isännöitsijäksi valittiin sittemmin Isännöinti Petri Krogerus. Osakekirjojen painatuksen jälkeen ne tallennettiin pankkiin As-Oy:n talle­lokeroon.
Kuva: Tommi Ahlberg
Arkkitehti konsultoi kaikkia asukkaita
Suunnittelutyö eteni keväällä 2014 arkkitehdin ja
osakkaiden kesken. Osakkaat tapasivat arkkitehdin
vuorovaikutteisissa kahdenkeskisissä palavereissa
ja esittivät muutostoiveensa tilasuunniteluun, kalustukseen ja varustukseen, minkä jälkeen arkkitehti teki suunnitelmaluonnoksen, jonka hyväksymisen
osakkaat allekirjoituksellaan vahvistivat. Tavoitteena
oli, että kaikki luonnoksiin tehdyt asukasmuutokset
olisivat jo urakkalaskenta-asiakirjoissa, jolloin niiden kustannusvaikutukset olisivat mukana urakkasummassa.
Urakkatarjousten saavuttua Rapal Oy laski vielä suunnittelumuutosten asuntokohtaiset vaikutukset kustannuslaskennan perusteena olleisiin luonnoksiin nähden. Näin korjattu hankintahinta oli
perustana rakennustyön aikaisille asuntokohtaisille maksuerätaulukoille. Asuntokohtaiset materiaali-, varuste- ja laatutasoerot ja niiden laskutus olivat
osakkaan ja urakoitsijaksi valitun NCC Rakennus
Oy:n välisiä. Niiden hoitamisesta vastasi urakoitsijan muutostyöinsinööri Jonna Röynä.
Urakkakilpailu pidettiin kesällä 2014 ja rakentaminen alkoi saman vuoden marraskuussa. Urakoitsijaksi valitun NCC Rakennus Oy:n yleisaikataulun mukainen rakennusaika oli 13 kuukautta.
Itse rakentaminen ei juuri poikkea tavanomaisesta rakentamisesta. Oman ominaispiirteensä asiaan
tuo asuntojen toisistaan poikkeavat suunnitelmat –
kahta samanlaista asuntoa ei hankkeessamme ole.
Pääurakoitsijana toimineelle NCC Rakennus Oy:lle
tämä asuntojen erilaisuus on aiheuttanut ylimääräisiä, yllättäviäkin logistiikkaongelmia. Myöskään
toistuvuuden mukanaan tuomia oppimisetuja ei
ole voitu täysimääräisesti hyödyntää kuten tavanomaisessa asuntorakentamisessa. Asukkaat hoitavat asuntonsa tarkastuksen ja jälkitarkastuksen ennen rakennusurakan vastaanottoa.
Rakennus on Hitas-säännelty omarahoitteinen
asunto-osakeyhtiö. Koska rahoituslaitokset eivät lainoittaneet yhtiötä, on kukin asukas hoitanut oman
asuntonsa rahoituksen. Talo on valmistuessaan siis
täysin velaton. Talon perusratkaisu on 6-kerroksinen kahden porrashuoneen rakennusmassa, jonka 7.–8. kerros ovat asemakaavan mukaisesti alempia pienempiä, ja vain toinen porrashuone hisseineen johtaa niihin. Rakennuksessa on tavanomaista laajemmat yhteistilat, joista sauna, olohuone
ja kuntotilat ovat 8. kerroksessa. Muut yhteistilat,­
Rakennus kadun
puolelta nähtynä.
Rakennettu Ympäristö 5/15
31
Sisääntulokerroksen ja 2.–6. kerroksen pohja, jossa asuntovaihtoehtoja ennen asukkaiden tekemiä valintoja.
mm. moni­käyttöinen sali, ovat katutasokerroksessa,
jossa on myös pieni liiketila. Rakennuksen sisääntuloaulaan on vain yksi, yhteisöllisyyttä korostava
katusisäänkäynti. Siitä on yhteydet porrashuoneisiin, joista on omat poistumisteinä toimivat pihasisäänkäynnit. Asuntoja on 41 ja niiden koko vaihtelee välillä 1h+kk–4h+k, eikä niissä ole asuntosaunoja. Yksi asunnoista on yhtiön omistukseen jäävä ns.
talonmiehen asunto. Rakennus valmistuu urakkasopimuksen mukaisesti vuoden 2015 marraskuun lopussa.
Hankintakustannukset jäivät alhaisiksi
As Oy Helsingin Aikalisän hanke toteutettiin ennen
ryhmärakennuttamislain hyväksymistä ja voimaantuloa. Tulevat asukkaat rakennuttavat asuintalonsa omakustannushintaan itselleen. Menettelyn etuna on paitsi mahdollisuus vaikuttaa oman asunnon
ja rakennuksen yhteistilojen suunnitteluun, myös
kaupallista asuntotuotantoa oleellisesti alemmat
hankintakustannukset. Koska kyseessä ei ole asuntokauppa, jää kustannuksista pois mm. varainsiirtovero ja tavanomaiset markkinointi- ja asunnonvälityskustannukset. Suurin hyöty koituu kuitenkin
rakennuttajan/ perustajaurakoitsijan yrittäjävoiton
pois jäämisestä.
Menettely on tavanomaista asuntokauppaa työläämpi ja vaativampi, mutta myös palkitsevampi. Se
vaatii onnistuakseen asiantuntevan projektijohdon
ja erityisesti arkkitehtisuunnittelun sekä hankkeen
osakkailta aktiivisuutta ja intoa vaikuttaa tulevan
asuinympäristön muotoutumiseen. Ryhmäraken-
32
Rakennettu Ympäristö 5/15
nuttaminen ei luultavasti tule koskaan kilpailemaan
vallitsevien asuntojen tuotantomuotojen kanssa,
mutta se tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon niille aktiivisille asunnontarvitsijaryhmille, jotka ovat
valmiita näkemään vaivaa oman, yksilöllisen asuinympäristönsä suunnitteluun ja toteutukseen.
Oman ammattiurani olen tehnyt 40 vuoden aikana omassa toimistossa pääosin asuntosuunnittelun parissa. Työ on ollut lähes sataprosenttisesti
suunnittelua ”tuntemattomalle asukkaalle”. Nyt aktiiviurani jälkeen olen vihdoin mukana hankkeessa,
jossa kaikki taloon muuttavat asukkaat ovat tuttuja
vähintään kahden vuoden ajalta ja hankkeen ”alkuasukkaat” tuntevat toisensa jo usean vuoden takaa.
Kaikki ovat osallistuneet ainakin oman asuntonsa –
ja monet yhteisten asioiden – suunnitteluun ja toimintaan. On todennäköistä, että tämä ja yhteinen
toteutusprosessi luovat tavanomaista paremmat
lähtökohdat rakennuksen tulevalle toiminnalle ja
yhdistyksen säännöissä tavoitteena olevalle yhteisöllisyydelle. ■
Professori emeritus, arkkitehti SAFA
Matti Seppänen.
Kuva: Katri Isotalo
Suurkaupungeista löytyy puutarhoja
yllättävistä paikoista. Kuva Pariisista.
KATRI ISOTALO
Kaupunkivihreän
arvostus kasvaa kuin
ruoho sateella
Kun metsälähiöiden rakentamisesta on siirrytty keskustojen
täydennysrakentamiseen, jokainen vihreä neliömetri on entistä tärkeämpi.
Kaupunkipuisto on monelle jo kesämökin korvike.
K
aupungistumisen kiihtyessä yhä useampi suomalaiskaupunki pyrkii ohjaamaan osan muuttovirrasta omaan kuntaansa. Kaupunkikehittäjät neuvovat hyödyntämään vetovoimatekijöinä paikkakunnan historiaa ja sen ominaispiirteitä.
Ominaispiirteiden korostaminen ei onneksi edellytä
keskiaikaista linnaa, vanhaa höyrysahaa eikä maailmanluokan teollisuuslaitosta, vaan vahvuutena ja vetonaulana voi olla myös vehreys ja virkistysalueet.
Kun vierailin hiljattain Madridissa, matkaseuralaiseni keskeisin tietämys kaupungista oli Retiron puisto – eikä seuralaiseni ollut viheralan am-
mattilainen. Osaamme nimetä myös muita ”imagopuistoja”: Luxemburgin puisto Pariisissa, Hyde Park
Lontoossa, Central Park New Yorkissa.
Kun Hyvinkään kaupunki pokkasi tänä vuonna
Elävät Kaupunkikeskustat ry:n palkinnon keskustansa kehittämisestä, yhtenä palkintoperusteena
mainittiin kaupungin vehreys. Sen juurista laaja osa
ulottuu – kirjaimellisesti – vuonna 1874 Hyvinkäälle perustettuun Valtion rautateiden keskustaimistoon ja asemapuistoon. Hyvinkäällä kaupunkivihreä ­linkittyy siis hienosti paikkakunnan rautatiehistoriaan.
Rakennettu Ympäristö 5/15
33
Kuva: Katri Isotalo
New Yorkin keskuspuistossa ulkoillaan ja lenkkeillään ympäri vuoden. 1800-luvulla asukkaiden virkistäytymispaikaksi rakennettu
puisto on myös yksi kaupungin suosituimmista matkailukohteista.
Maaseudulla alettiin 1800-luvulla rakentaa ensimmäisiä julkisia puistoja myös kanavien, oppilaitosten ja sairaaloiden yhteyteen. Puutarhanhoidossa korostui pitkään hyötyviljely, mutta kaupunkipromenadeille mentiin käyskentelemään parhaat
päällä.
Hyötypuutarhaideologia on viime vuosina kokenut renessanssin. Esimerkiksi ympäristöjärjestö
Dodo on organisoinut Helsingissä kaupunkiviljelytapahtumia ja -kursseja jo vuosia. Yksi urbaaneimmista viljelypaikoista lienee Aleksin ja Mannerheimintien risteyksessä, Helsingin Kolmen sepän aukiolla sijainnut kasvimaa.
Kaupunkipuisto on aineetonta pääomaa
Hyvinkäällä järjestetyssä kaupunkikeskusta­
konferenssissa elokuussa puhunut maatalous- ja
ympäristö­ministeri Kimmo Tiilikainen totesi, ettei
rakennetun ympäristön ja luonnon rajaa pidä tarpeettomasti korostaa ja että suomalaisten kaupunkien vahvuus on juuri niiden limittyminen. Näin
onkin ollut tähän asti; metsälähiöissä luonnon ja
­rakennetun ympäristön limittyminen oli luontevaa. Kun metsälähiöistä on siirrytty ekotehokkaampaan täydennysrakentamiseen, ei jokaisen asunnon
34
Rakennettu Ympäristö 3/15
i­kkunasta enää pilkotakaan luonnonvarainen kotipihlaja.
”Kaupunkilaiset ovat aina arvostaneet puistoja,
mutta osa päättäjistä on vasta nyt heräämässä puistojen merkitykseen. Viheralueita on pidetty itsestään selvyytenä”, toteaa Kaupunginpuutarhurit ry:n
puheenjohtaja Timo Koski. Hän toimii kaupunginpuutarhurina Tampereella.
Varsinkin 1990-luvun laman aikana monet kaupunkipuistot rapistuivat määrärahojen puutteessa.
Esimerkiksi Aulangon puisto Hämeenlinnassa oli
jo 1800-luvulla suosittu matkailukohde, jonka kansallismaisema innoitti Jean Sibeliustakin Finlandia-hymnin tunnelmaan. Sata vuotta myöhemmin
iso osa puistosta oli rappeutunut. Vasta kun kansallismaisemaan alettiin suunnitella hyper­markettia,
ohitustietä ja armeijan panssariuraa, herättiin Hämeenlinnassa ja ympäristöministeriössä. Hämeenlinnan puistoalue sai ensimmäisenä Suomessa kansallisen kaupunkipuiston statuksen vuonna 2001.
Tällä hetkellä pelkästään puiston rantareitillä käy
ulkoilemassa noin 200 000 ihmistä vuosittain. Aulangon laajempi puistometsä sekä Aulangonvuoren
näkötornista avautuva kansallismaisema houkuttelevat alueelle vuosittain yli 400 000 kävijää.
Kuva: Katri Isotalo
Ympäristöministeriön Kansallinen kaupunkipuisto -ohjelman
tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana, eheänä kokonaisuutena. Tarkempi määritelmä
löytyy maankäyttö- ja rakennuslaista. Tällä hetkellä kansallisia kaupunkipuistoja on Hämeenlinnan lisäksi
Heinolassa, Porissa, Hangossa, Porvoossa, Turussa, Kotkassa ja Forssassa.
Suurimmat kaupungit näkevät jo
viheralueiden hoidon osana kunnan
omaisuudenhallintaa, jossa käytetään apuna muun muassa paikkatieto-ohjelmistoja, puistopuulinjauksia ja ohjeita eri vuosikymmenien arkkitehtuuriin sopivaksi kasvillisuudeksi. Kaupunkivihreä ei
olekaan vain aineetonta pääomaa,
vaan sillä on myös eri tavoin rahassa laskettavaa arvoa.
Apua hulevesiin ja lentomeluun
Kaupunkien tiivistyessä on havahduttu metsien ja puistojen virkistysja terveysvaikutusten lisäksi kaupunkivihreän tehtäviin ekosysteemissä.
Kasvillisuus imee hulevesiä ja pidättää ilmansaasteita, torjuu melua ja
pölyä ja toimii hiilinieluna. Tuulta ja
lämpötilaerojakin se vaimentaa ja yl1800-luvun tunnetuimpiin kaupunkisuunnittelijoihin kuuluva Georges-Eugène
Haussmann loi Pariisiin useita näyttäviä bulevardeja.
läpitää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta.
Uudenmaan Ely-keskuksen tuore Ilmanlaatu
maankäytön suunnittelussa -opas kuitenkin muistuttaa, että tienvarsikasvillisuudella voidaan vaikuttaa vain vähän autoliikenteen aiheuttamiin ilmanlaatuhaittoihin. Kävely- ja pyöräteillä ilmanlaatu on
yleensä hieman puhtaampaa, jos kadun ja kevyenliikenteenväylän välissä on puu- ja pensasvyöhyke.
Joissain tapauksissa pitoisuudet saattavat kuitenkin
olla katvealueen jälkeen korkeampia kuin vastaavalla etäisyydellä avoimessa ympäristössä.
Hulevesien hallinnassa kasvillisuuden vaikutus
on selkeämpi. Uusia keinoja hulevesien hallintaan
ovat viherkatot ja -seinät. Yksi Suomen suurimpia
viherkattoja on Tikkurilan uuden matkakeskuksen
paikoitushallin päällä, jonne on istutettu yli 6 000
neliömetriä maksaruohoa. Laajoja viherkattoja on
tulossa myös asuinkerrostaloihin esimerkiksi Helsingin Jätkäsaareen ja Vantaan Kivistöön. Vantaalla viherkattojen odotetaan vaimentavan myös lentomelua. Rakennustieto onkin valmistelemassa viherkatoista uutta ohjeistusta RT-kortin muodossa.
Toisaalta, kuinka monta viherkattoa on rakennettava ennen kuin saadaan sama hulevesiä imevä pinta-
Viherkattostrategioita,
puistopuulinjauksia,
viheromaisuuden
paikkatieto-ohjelmia,
kansallisia kaupunkipuistoja,
maatalousministeri
puhumassa
kaupunkivihreästä.
Miksi kaupunkivihreästä
puhutaan juuri nyt?
Rakennettu Ympäristö 5/15
35
Kuva: Katri Isotalo
Englantilainen puutarhakulttuuri näkyy lukuisissa
erikokoisissa puistoissa keskellä kaupungin vilinää. Pitkä
ja kapea Embarkment Gardens tarjoaa levähdyspaikan ja
silmäniloa Lontoon ydinkeskustassa Thamesin varrella.
Nuorille luonto tarkoittaa yhä useammin patikointia metsissä ja tuntureilla tai piknikkiä lähi­
puistossa. Onkin helppo havaita omin silmin,
­kuinka nuoret ja nuoret aikuiset ovat vallanneet
puistot.
Nuorista koulutetuista asukkaista kilpailtaessa
kaupungin viihtyisät viherympäristöt voivat hyvinkin olla yksi tulevaisuuden kilpailuvaltti. Kun Metla
tutki 2000-luvun alussa puistojen vaikutusta Helsingin asuntojen hintoihin, kävi ilmi, että Keskuspuiston vaikutus nostaa asuntojen hintoja 5–7 prosenttia puolentoista kilometrin säteellä. Myös pienempien viheralueiden läheisyys nostaa hintoja mutta
pienemmällä alueella. Muualla maailmassa puistojen on laskettu nostaneen lähialueen asuntojen arvoa jopa kolmanneksen.
”Niille kaupunkilaisille, joilla ei ole omaa pihaa,
puistot saattavat olla ainoita virkistäytymispaikkoja,
joissa pääsee pois liikenteen hälinästä ja jossa voi
nähdä myös luonnon eläimiä ja kasveja. Toisaalta,
jos puisto on kaukana ja liikkuminen vaikeaa, voi
oman taloyhtiön piha olla puistoja tärkeämpi. Vaikka tilanne onkin parantunut vuosikymmenien aikana, kerrostalojen piha-alueiden viihtyisyydessä on
vielä paljon kehitettävää. Ne ovat myös merkittävä
osa kaupunkikuvaa”, Timo Koski sanoo.
Koski on hieman huolissaan puistoille asetettujen tavoitteiden seurauksista. ”Kun käyttäjämäärät
lisääntyvät, joutuvat puistot ja viheralueet suuremmalle kulutukselle ja suojelluksi tarkoitetut kasvit
tai eliöt saattavat hävitä. Kaupunkisuunnittelu on
melkoista tasapainoilua rakennetun ja vihreän ympäristön välillä. Tärkeintä olisi nähdä kaupunki kokonaisuutena ja ymmärtää viheralueiden monipuoliset ja pitkäkestoiset vaikutukset.” ■
ala kuin kylvettäessä urheilukentälle ruohonsiemeniä eikä keinonurmea?
Timo Koski muistuttaa, että hulevesien käsittelyn ohella viheralueiden purot ja lammet lisäävät
monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäristön monenlaisille vesieliöille ja -kasveille.
Saavutettavuus tärkeää
Vaikka puistojen virkistysarvoja ei liene koskaan kiistetty, kesämökkikulttuurin nousukausi ja Älä tallaa
nurmikoita -kyltit taisivat karkoittaa parikin sukupolvea kaupunkipuistoista.
Nuoremmat ikäluokat ovat kuitenkin Suomessa urbanisoitumassa aivan eri tavalla kuin suuren
maaltamuuton sukupolvi. Ajokortti ei ole nykynuorelle itsestään selvyys eikä sitä tarvita ainakaan kesämökkimatkoja varten. Keski-ikäisistäkin entistä
harvempi haaveilee mökistä metsän keskellä.
36
Rakennettu Ympäristö 5/15
Valtiotieteen maisteri Katri Isotalo.
Toimittaja. Viestintä Isotalo Oy.
Jutussa on käytetty lähteinä mm. ministeri Kimmo
Tiilikaisen ja ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flanderin
esityksiä Kehittyvät kaupunkikeskustat -päivillä elokuussa
2015, Arkkitehtuurimuseon verkkosivujen tietopakettia
puutarha- ja maisema-arkkitehtuurista, Sitran vuonna
2013 teettämää selvitystä Luonnon hyvinvointivaikutusten
taloudellinen merkitys sekä luontoon.fi, ymparisto.fi ja
rakennustieto.fi -sivustoja.
ANNE JARVA JA AINO KUUSIMÄKI
Elävä Hämeenkatu –
joukkoliikennekokeilu ja
kaupunkitapahtuma
Joukkoliikennekokeilu sulki Hyvinkään Hämeenkadun kymmeneksi päiväksi
viime kesänä ja vapautti katutilaa kaupunkilaisten käyttöön. Tapahtumalla
juhlistettiin Hyvinkään palkittua keskustan kehittämistyötä ja kerättiin ideoita
jatkosuunnittelun pohjaksi.
H
yvinkään keskusta koki muodonmuutoksen,
kun kaupungin kokoon nähden huomattavan suuri Kauppakeskus Willa avautui ydinkeskustassa vuonna 2012. Määrätietoisen
kaupan sijainnin ohjauksen ansiosta kaupunki on
kehittynyt vetovoimaiseksi ja seudullisesti houkuttelevaksi. Elävät Kaupunkikeskustat ry myönsi viime
keväänä Hyvinkäälle keskustapalkinnon kiittäen kehittämistyön ajallista syvyyttä ja vahvaa paikallisuutta sekä yhteistyötä kaupungin ja yksityisten kumppaneiden välillä.
Elokuinen Elävä Hämeenkatu -tapahtuma toi
keskustan kehittämisen asukkaiden ulottuville. Paikallisliikenteen bussiterminaali siirrettiin rautatieasemalta pääradan ylittävälle Hämeensillalle ja osa
Hämeenkatua kavennettiin joukkoliikennekaduksi.
Vapautuvalle ajokaistalle sijoitettiin kontteja pienyrittäjiä ja muita toimijoita varten. Tilapäisellä liikennejärjestelyllä ja katutilan muulla käytöllä havainnollistettiin, millainen Hämeenkatu tulevaisuudessa voisi olla.
Kokeilussa keskustan kehä ja
paikallisliikenteen terminaali
Paikallisliikenteen terminaalin sijoittamista Hämeensillan viereen toteutettavalle siltakannelle
ideoitiin jo 1970-luvulla, mutta ajatuksesta luovuttiin sekä kustannusten että henkilöautoliikenteeseen
kohdistuvien rajoitusten vuoksi. Viimeisen yleiskaavakierroksen yhteydessä valtuusto viimein hyväksyi
liikennejärjestelmäsuunnitelman, jossa läpikulkuliikenne ohjattaisiin ydinkeskustaa kiertävälle kehälle ja pääkadun rooli muutettaisiin joukkoliikennepainotteiseksi. Yksityiskohdat jätettiin myöhemmin
päätettäviksi.
Kokeilun aikana keskelle Hämeensiltaa rakennettiin vanerista 40-metrinen keskilaituri. Linja-
autot pysähtyivät niin, että kaikkien autojen ovet
avautuivat laiturille, jolloin autosta toiseen vaihto tapahtui helposti. Henkilöautoliikenne ohjattiin
ydinkeskustaa kiertäville väylille keskustan kehää
simuloiden. Kokeilu ei täysin vastannut suunniteltua lopputilannetta, koska yksi uusi silta, etuajo-oikeus ja jouhevammin muotoillut risteykset puuttuivat. Alkuhankaluuksien jälkeen kehä toimi kuitenkin kohtuullisen hyvin.
Katutila tilapäiskäyttöön
Kokeilua pohjustettiin ottamalla yhteyttä suljettavan
katuosuuden varrella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitseviin yrityksiin ja muihin organisaatioihin. Ennakko-odotusten vastaisesti yrittäjien suhtautuminen yhtä lukuun ottamatta oli varovaisen positiivista tai neutraalia. Teknisen lautakunnan päätös
saatiin kesäkuun lopulla, minkä jälkeen aloitettiin
yrittäjien, yhteisöjen ja yksityishenkilöiden laajempi
houkuttelu mukaan kokeiluun.
Kaupunki tarjosi puitteet matalan kynnyksen
osallisuudelle: se hankki kontit pop up -toimintaan, piti vuokrat nimellisinä, antoi katutilan käyttöön ilmaiseksi ja hoiti tilapäisiin käyttöihin liittyvän lupabyrokratian. Ainoana ehtona oli, että rajatulle tapahtuma-alueelle sijoittuvan toiminnan tuli
olla mahdollisimman avointa ja osallistavaa, eikä se
saanut olla pelkkää mainontaa. Tarkoituksena oli,
että kuntalaiset itse tuottaisivat toimintaa ja vaihtoehtoisia käyttöjä kadulle.
Keskustojen kehittäminen perustuu ajatukseen,
että katutilan elävöittäminen ja oleskelua tukeva kalustus parantavat viihtyvyyttä, tuovat keskustaan lisää
ihmisiä ja siten myös lisää asiakkaita kadunvarren
yrittäjille. Hyvinkäällä normaalitilanteessa Hämeenkadulla liikutaan lähinnä läpikulun takia ja useimmiten henkilöautolla. Kävelyn ja pyöräilyn osuus on
Rakennettu Ympäristö 5/15
37
Kuva: Aimo Tuominen
Hyvinkään
palkittu
keskustakortteli
kesällä 2012.
Kuva: Anne Jarva
Hämeensillan pop-up
bussiterminaali.
tumien ja kontinvuokraajien esittely
sekä kadulla liikkuvien kokemuksista
kertominen.
noin 38 % liikennesuoritteesta. Kokeilun aikana kaupunkilaisia kannustettiin kuvittelemaan, mitä muuta tarkoitusta katutila voisi palvella kuin läpikulkua.
Viestintä tapahtuman järjestämisen tukena
Kadun sulkemisesta ja Elävä Hämeenkatu -tapahtumasta viestittiin useasti paikallisessa sanomalehdessä Aamupostissa, Hyvinkään kaupungin nettisivuilla
sekä Hyvinkään kaavoituksen Facebookissa. Ennakkojutuissa kerrottiin ensisijaisesti liikennejärjestelyistä, konttien vuokraamisesta ja katutilan käyttämisestä esimerkiksi esityksiin tai vaikka illalliselle. Kokeilun aikana viestinnässä painottuivat kulkijoiden
houkutteleminen Elävälle Hämeenkadulle, tapah-
38
Rakennettu Ympäristö 5/15
Monenmoista toimintaa
leppoisassa tunnelmassa
Sää suosi tapahtumaa, ja lähes koko
kymmenen päivän jakso vietettiin aurinkoisissa ja leppoisissa tunnelmissa.
Liikenteen melu oli normaaliin verrattuna olematonta puolen tunnin välein
liikkuvia busseja lukuun ottamatta.
Konteissa erilaisia palveluja tarjosi kirjava joukko hyvinkääläisiä ja naapurikunnista tulevia toimijoita. Mukana olivat muun muassa luomupuoti, kirjasto, kosmetiikkaliike, sisustustavaraliike,
eläintarvikekauppa, kehonhellintäpiste, kahvila,
kierrätystavaraliike, liikunta- ja urheilukeskuksia,
katuruokakeittiö, kaupungin- ja taidemuseo, vaateliikkeitä, korumyyjä, spray-tatuointiliike, taiteilijaseura, valokuvausstudio ja käsityökeskus. Kokeilun
taustalla olevista suunnitelmista keskusteltiin kaupungin infoteltalla, ja nuorten arkkitehtien järjestämissä Uusi Hyvinkää -työpajoissa suunniteltiin yhdessä Hyvinkään keskustan tulevaisuutta. Kadulla
nähtiin taikuri, muusikoita, tanssiesityksiä, sirkus-
Kuva: Anne Jarva
Tekijä: Janne Oittinen
Uusi Kaupunki -kollektiivi keräsi ideoita kaupunkisuunnittelutyöpajoissa.
Uusi bussiterminaali voisi näyttää vaikka tältä.
ta ja elokuvia, ja viereisellä Kirjastoaukiolla pidettiin kirpputori ja puistojumppia. Vauhdikkain tunnelma oli kadun varren laajennetuilla terasseilla,
joilla poikkeuksellisesti kuultiin musiikkia ja karaoke-esityksiä.
Mielipiteitä puolesta ja vastaan
Palautetta saatiin sekä sosiaalisessa mediassa että
kadulla käydyissä, hyvin mieleenpainuvissa keskusteluissa. Kokemuksia liikennejärjestelyistä ja tapahtumasta kerättiin myös lomakekyselyllä.
Rakennettu Ympäristö 5/15
39
Tekijä: Hyvinkään kaupunki / liikennesuunnittelu
Uuden bussiterminaalin katusuunnitelma.
Palautteissa ja keskusteluissa oltiin yhtäältä iloisia siitä, että kerrankin tapahtuu jotakin, mutta toisaalta oltiin pettyneitä kotikutoiseen tarjontaan ja
ihmisten vähyyteen kadulla. Bussiterminaalia ällisteltiin ja penättiin esteetöntä kulkua rautatielaiturilta sillalle. Toiset taas kiittelivät uudenlaista Hämeenkatua vuolaasti. Bussinkuljettajat olivat tyytyväisiä sujuvasta liikennöinnistä, mutta henkilöautoilijat harmittelivat kiertoteiden johdosta pidentyneitä
ajomatkoja. Lomakekyselyn tarkempi analyysi on
suuren vastaajamäärän vuoksi vielä kesken.
Mitä opittiin?
Elävän Hämeenkadun suurin haaste niin kaupungin
organisaatiolle kuin kuntalaisillekin oli monipäiväisen tapahtuman kesto ja erittäin lyhyt valmistautumisaika. Kuntalaisia yritettiin innostaa tulemaan paikalle osallistumaan ja yrittämään. Sekä kadun toimijat että paikalle tulleet joutuivat kuitenkin pettymään, kun kadulla oli ihmisiä odotettua vähemmän.
Etenkin tapahtuman loppupuolella tuntui siltä, ettei
tee-se-itse-kaupunkikulttuuri ole vielä täysin levinnyt suurten kaupunkien ulkopuolelle. Kaupunkilaiset eivät tunnu joko uskaltavan tai kokevan tarpeelliseksi tulla kaupungille järjestämään spontaaneja juttuja itselleen tai yhdessä toisten kanssa. Pikemminkin odotetaan valmiiksi tuotettuja tapahtumia.
Kaikesta palauteryöpystä huolimatta Elävä Hämeenkatu -tapahtumasta oli hyötyä. Väliaikainen
siltaterminaali toimi hyvin ja rohkaisi kehittämään
suunnitelmia eteenpäin. Siltaa leventämällä mukaan mahtuisivat myös henkilöautot, mikä parantaa
suunnitelman hyväksyttävyyttä huomattavasti. Kun
samalla alennetaan ajonopeuksia, rajoitetaan pysäköintiä ja vähennetään ajokaistoja, saadaan lisää tilaa kävelyyn, pyöräilyyn ja ihan vain oleskeluun.
40
Rakennettu Ympäristö 5/15
Suunnitelma on nyt etenemässä kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Toteuttaminen voi taloustilanteesta johtuen kestää vielä kauan. Odotusaikana kadun käyttöä voidaan edelleen harjoitella, sillä palautteen mukaan vankimmatkin henkilöautoliikenteen kannattajat hyväksyvät kadun tilapäisen
katkaisun “heinäkuussa”. Kysyntää kokeilun – tai
tapahtuman – toistamiselle on siis olemassa, kunhan suunnittelu yhteistyössä eri toimijoiden kanssa
aloitetaan tämänkertaista laajemmin ja huomattavasti aiemmin. Aika näyttää, kuinka pitkälle kadun
vetovoima riittää. ■
Arkkitehti SAFA Anne Jarva.
Kaavoituspäällikkö. Hyvinkään kaupunki.
Filosofian maisteri Aino Kuusimäki.
Vs. kaava-avustaja. Hyvinkään kaupunki.
KATRIINA ETHOLÉN
Battersean alueen status
muuttuu – teollisuus­alueelle
uusia koteja lontoolaisille
Lontoossa Thamesin eteläisen rannan puoleinen alue Vauxhallista Batterseaan,
eli Nine Elms, on yksi Lontoon viimeisimpiä teollisuusalueita. Mutta teollisuus
on hiipunut lähes kokonaan, ja alue on kokemassa rajuja muodonmuutoksia.
A
Tällä niin sanotulla Vauxhall/Nine Elms/Battersea Opportunity Arealla1 nähdään olevan potentiaalia Lontoota vaivaavan asuntopulan helpottamiseksi. Se kuuluu Wandsworthin ja Lambethin valtuustojen piiriin, ja nämä pyrkivät nyt omalla suunnittelupolitiikallaan toteuttamaan osaltaan Lontoon
pormestarin kaupungille laatimia suunnitelmia.
Kuva: Anthony Coleman
lueen ja samalla myös koko Lontoon yksi
maamerkki sijaitsee täällä - Battersean voimalaitos. Nyt myös tuo ikoninen art deco
-rakennus on muutostöiden kohteena. Aivan sen välittömässä läheisyydessä sijainneet, kaupunkikuvaa hallinneet kaasusäiliöt ovat sen sijaan
joutuneet väistymään viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Battersean voimalaitoksen huonokuntoisiksi todetut savupiiput korvataan jäljennöksillä.
Rakennettu Ympäristö 5/15
41
Copyright: Battersea Power Station Development Company.
Havainnekuva Battersean voimalaitoksen kehittämishankkeen lopputuloksesta. Itse voimalaitos tulee kokemaan myös
ulkoisia muutoksia – seiniin puhkaistaan ikkunoita ja katto saa lasiseinäisen korotuksen.
Alueen muihin suuriin uudistuskohteisiin kuuluu myös Lontoon uusi diplomaattikortteli, jonne
ainakin Yhdysvaltain ja Hollannin lähetystöt tulevat muuttamaan.
Battersean voimalaitos on monille tuttu
Battersean voimalaitos on tuttu rakennus niin Lontoon ystäville kuin Pink Floyd -faneillekin. Sehän on
kuvattuna yhtyeen Animals-levyn kannessa. Kuuluisuutta lisäsi se, että voimalan aina 101 metrin
korkeu­teen nousevien savupiippujen väliin sidottu
puhallettava vaaleanpunainen sika karkasi kesken
kuvauksien.
Voimalan suunnitteli Sir Giles Gilbert Scott yhdessä J. Theo Hallidayn kanssa. Ensimmäinen osa,
eli voimalaitos A valmistui 1930-luvulla. Lopullisen
muotonsa neljine savupiippuineen voimalaitos sai
vasta 50-luvulla.
Voimala suljettiin lopullisesti vuonna 1983. Vaikka Central Electricity Generating Board järjesti kilpailun sen uudesta käytöstä, jäi rakennus taloudellisten syiden vuoksi oman onnensa nojaan ilman kattoa. Voimalaa on uhannut purkutuomio, ja toisaalta
sinne on suunniteltu niin teemapuistoa kuin jalkapallostadionia. Lopulta ostaja löytyi Malesiasta.
Urugualaisen arkkitehti Rafael Viñolyn yleiskaava hyväksyttiin lopullisesti 2011.
Voimalaitos kattaa kokonaishankkeen toisen
vaiheen. Ensimmäinen vaihe käynnistyi 4. päivä
heinäkuuta 2013, voimalan 80-vuotispäivänä. Kaikkiaan seitsemän vaihetta sisältävän hankkeen oletetaan valmistuvan vuonna 2025.
Arkkitehti takaa huomion
Työt voimalassa alkoivat kaksi vuotta sitten, ja sen on
tarkoitus avautua yleisölle vuonna 2019. Rakennus
tulee sisältämään luksusasuntoja, toimisto- ja kult-
42
Rakennettu Ympäristö 5/15
tuuritiloja, kaupallisia tiloja jne. Voimalan näyttävät
valvomot tulevat olemaan julkisia tapahtumatiloja.
Kolmas vaihe sisältää ns. The Electric Boulevard
-pääkadun, jonka toisen reunan rakennukset suunnittelee Gehry Partners, toisen Foster + Partners. Nimet takaavat sen, että kolmas vaihe tulee saamaan
huomiota. Northern Linen metrolinjan jatkamiselle
on näytetty vihreää valoa, ja kahden uuden, Battersean ja idempänä sijaitsevan Nine Elmsin aseman
avaaminen on suunniteltu tapahtuvan kolmannen
vaiheen päättymisen aikoina.
Uusi Thamesiin rajoittuva julkinen puisto avataan vaiheittain. Lisäksi alueelle tulee kaksi hotellia,
runsaasti toimistotilaa, kauppoja, ravintoloita, jne.
Jokirannan kaupunkikuvaa hallitsevat voimalan
savupiiput osoittautuivat sen verran huonokuntoisiksi, että ne päätettiin lopulta purkaa ja korvata jäljennöksillä, joissa käytetään samoja materiaaleja ja
tekniikoita kuin alkuperäisissäkin. Yksi savupiipuista varustetaan hissillä, jolla pääsee ylös ihailemaan
Lontoon jokinäkymiä.
Kaasukellot joutuivat väistymään
Voimalaitoksen välittömässä läheisyydessä kaupunkikuvaa hallitsivat isot kaasusäiliöt, uljaimpana vaaleansininen vuonna 1932 valmistunut MANin (Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg) säiliö. Ne toimivat
London Gas Light Companyn Nine Elmsin kaasutehtaassa valmistetun kaasun varastosäiliöinä, ja kolme
niistä valmistui jo 1870- ja 80-luvuilla. Kaasutehdas
itse oli valmistunut 1850-luvulla, mutta sen ensimmäiset kaasusäiliöt tuhoutuivat tulipalossa. Tehdas
oli aikanaan alueella merkittävä työnantaja.
Maakaasun myötä kaupunkikaasun valmistamisesta luovuttiin, ja kaasusäiliöitä käytettiin maakaasun varastoimiseen. Nykyään maakaasu varastoidaan itse putkiverkostoon, ja kaasusäiliöistä tuli tar-
Copyright: Battersea Power Station Development Company.
Esineistöä talteen ja näytille
Minä kävin paikalla aivan purkutöiden aloitushetkellä. Kuvatessani kaasusäiliöitä luokseni tuli mies ja kysyi, haluanko tietää, mitä siellä tapahtuu. Hän esittäytyi Abbas Razaksi Local Dialogue -nimisestä viestintätoimistosta, jonka asiakas National Grid on. Local
Dialogue edustaa National Gridia tämän ja paikallisten asukkaiden sekä muiden asianomaisten välillä.
Raza kertoo heinäkuussa tehdyssä haastattelussa, että yhteisön jäsenille suunnattujen tulevaisuusnäkymien valottamisen lisäksi asialistalla on ollut
kulttuurisen ja teollisen perinnön säilyttäminen.
Local Dialogue on auttanut välittämään tietoa alueen historiasta yhteisölle.
Nine Elmsin alueelle laaditun kulttuuristra­
tegian ytimenä on juuri alueen historian vaaliminen. Raza kertoo valtuuston toivoneen, että alueelta tulisi pelastaa fyysisiä esineitä, fragmentteja, jotka tulevaisuudessa voivat tavalla tai toisella muistuttaa itse kaasusäiliöistä.
Havainnekuva voimalaitoksen turbiinihallin tulevasta
kaupallisesta käytöstä. Tämän vanhemman osan
eli A-voimalaitoksen art deco -piirteet ovat selvästi
nähtävillä.
Copyright: Battersea Power Station Development Company.
peettomia. Niistä vastaavalla yhtiöllä National Gridillä on nyt lukuisa määrä joutilaita säiliöitä ympäri
maata, ja meneillään onkin säiliöiden purkuaalto.
Battersean kaasusäiliöiden käytöstä luovuttiin
kokonaan vuonna 2012 ja vuosi sitten alueella aloitettiin purkutyöt.
National Gridin tavoitteena on saattaa omistamansa entiset kaasutehdasalueet uudelleen hyötykäyttöön. Toisin sanoen vanhat rakennukset puretaan ja maaperä puhdistetaan, minkä jälkeen maa
voidaan myydä edelleen, ellei yhtiö halua itse olla
mukana omistamansa alueen kehittämisessä. Luonnollisesti Lontoon tämän hetken yhdellä keskeisellä kehittämisalueella sijaitsevista säiliöistä haluttiin
päästä eroon mahdollisimman pian. Alueelle suunnitellaan rakennettavaksi 800 uutta kotia erilaisille
kohderyhmille, kauppoja, toimistotiloja, kahviloita
sekä uusia julkisia alueita.2
Voimalaitos on saanut kattopuutarhan. Havainnekuva kertoo,
että myös voimalaitoksen ulkonäkö tulee muuttumaan seiniin
puhkaistavien ikkunoiden ja katolle rakennettavan lasisen
korotuksen kera.
Kaasusäiliöistä talteen otettuja, rakentamisvuoden sisältäviä kilpiä lahjoitettiin mm. kaasusäiliöiden naapurissa sijaitsevalle maineikkaalle
löytöeläintalo Battersea Dogs and Cats Homelle,
paikalliselle koululle, Museum of Londonille ja Leicesterissa sijaitsevalle National Gas Museumille3.
Rakennettu Ympäristö 5/15
43
Kuva: Katriina Etholén.
Lokakuussa 1994 Battersean voimalaitos ja yhä käytössä olleet kaasusäiliöt hallitsivat Battersean aluetta.
Yhdestä säiliöstä irroitettiin suurempia osia tarkoituksena laittaa ne tulevaisuudessa tavalla tai toisella esille alueelle.
Alueelle järjestettiin myös käyntejä, ja siellä sijainneessa insinöörin talossa oli näyttelytoimintaa.
Erilaiset tapahtumat ja työpajat kuuluivat myös ohjelmaan. Koulujen kanssa oltiin aktiivisesti tekemisissä, ja lapset pääsivät todistamaan myös itse purkuoperaatiota. Aluetta on dokumentoitu, ja valokuvaaja Ben Murphy kuvasi kaikki säiliöt ennen niiden purkua. Paikallisyhteisön mukaan ottaminen
näin ansiokkaasti ei jäänyt huomaamatta, ja National Grid on palkittu toiminnastaan vuosi sitten
Brownfield Briefing Awards -tilaisuudessa4.
Sijoittajille vai asuntoja kaikille?
Nine Elmsin alueen status on siis väistämättä muuttunut. Teollisuusalueesta on rakentumassa moderni asumiskeskus, jonka uusia asuntoja esitellään
kuvalehdissä. Onko Battersean voimalasta ja entisestä kaasusäiliöalueesta tulossa vain varakkaiden
asumisalue tai sijoituskohde? Julkisuudessa pyritään tuomaan esille sitä, että asuntoja rakennetaan
kaikille, ja alueella olevat ja kunnostetut vuokraasunnot tulisivat pysymään vuokra-asuntoina.
Kuitenkin esimerkiksi voimalaitoshankkeen
”huokeiden” asuntojen ympärillä keskustelu on
kiihtynyt. Ensin niitä oli tarjolla kahdeksan prosenttia, uusimpien tietojen mukaan lukua on nostettu 15 prosenttiin. Mutta minne ne lopulta rakennetaan ja milloin – tietääköhän sitä kukaan...5
Abbas Raza tunnustautui kaasusäiliöiden ystäväksi todeten, että niiden lähtöä suri kuitenkin vähemmän ihmisiä kuin hän oli odottanut. Mutta niiden säilyttämistäkin vaadittiin. Kaasukellot yhdessä voimalan kanssa olivat viimeiset jäänteet alueen
ennen niin rikkaasta teollisesta menneisyydestä.
Nyt tuota lippua kantaa enää voimalaitos.
Mutta menetetäänkö sekin ja sen majesteetillinen olemus kaiken rakennuksen ympärillä ta-
44
Rakennettu Ympäristö 5/15
pahtuvan rakentamisen seurauksena? Uljas rakennus tarvitsee tilaa ympärilleen, tilaa, joka mahdollistaa sen näkyvyyden joka suunnalta. Enää sitä ei
voi ihailla Chelsea Bridgeltä tai ohi kulkevan junan
ikkunoista. Ympärille rakennettavat rakennukset
peittävät sen. ■
Filosofian maisteri Katriina Etholén.
Freelance-toimittaja.
Lähteet ja lisätiedot:
Abbas Raza, haastattelu 20.7.2015
https://www.batterseapowerstation.co.uk/
http://www.batterseagasholders.com/index.html
http://www2.nationalgrid.com/uk/
http://www.localdialogue.com/
http://www.nineelmslondon.com/
1 https://www.london.gov.uk/priorities/planning/
publications/vauxhall-nine-elms-battersea-opportunityarea-planning-framework
2 Lisätietoja http://www.wandsworth.gov.uk/news/
article/12854/battersea_gasholders_to_make_way_
for_839_homes
3 http://www.coleman-co.com/news/details.
aspx?positionId=537
4 http://www.localdialogue.com/news/2014/brownfieldbriefing-awards-best-public-participation
5 http://www.citymetric.com/horizons/much-affordablehousing-could-be-banished-battersea-power-station-1291
ja http://www.theguardian.com/business/2015/feb/14/
battersea-nine-elms-property-development-housing
LAURI JÄÄSKELÄINEN
RTY:n strategiaa
pohjustettiin Varsovassa
Rakennustarkastusyhdistys RTY ry:n johtokunta, täydennettynä
neljällä johtokunnan maaliskuussa jättäneellä jäsenellä, teki opinto- ja
strategiamatkan Varsovaan 17.–20.9.2015.
P
erjantaina tutustuttiin Varsovan lähinnä uudempaan arkkitehtuuriin paikallisten arkkitehtien johdolla. Kotkan Vesa Yrjösen avulla oppaiksi oli saatu Kotkan Kantasatama -hanketta
suunnittelevan AHR Architects -toimiston työntekijöitä. Noin 50 työntekijän Varsovan toimisto on osa
kansainvälistä konsernia, jossa arkkitehti- ja muuta
suunnittelua tehdään 450 hengen voimin.
nittelijat ovat tottuneet monipuoliseen ja hedelmälliseen vuorovaikutukseen Kotkan viranomaisten
kanssa. Kauppakeskuksen, hotellin, outlet-paratiisin, asuntoja ynnä muuta käsittävä hanke ei ole aivan vähäinen Suomen oloissa. Kokonaislaajuus nousee 200 000 kerrosneliömetriin. Kaavavalituksen käsittelyä odottava ensimmäinen vaihe on suuruudeltaan tästä kymmenesosa.
Kotkan Kantasatama on iso hanke
Krzysztof Gryczynski kollegoineen esitteli toimiston projekteja, joista merkittävä osa on viime vuosina kohdistunut Venäjälle. Kotkan kokemusten myötä
kerrottiin, kuinka Puolassa arkkitehtien suunnittelupalkkiot ovat Suomea matalammalla tasolla. Rakennusvalvonta Puolassa on lähinnä määräysten yksipuolisen noudattamisen kontrollia, ilman asiakkaan
ja viranomaisen dialogia. Kotka Old Port -hankkeen
(Kantasatama) yhteydessä AHR:n arkkitehtisuun-
Sote vaikuttaa myös rakennusvalvontaan
Varsova on asukasluvultaan Euroopan unionin kahdeksanneksi suurin kaupunki. Normaali asunto­
neliön keskihinta on 1 500 euroa, mutta hyvillä paikoilla noustaan jo 4 000 euroon. Puola ei ole liittynyt
yhteisvaluutta euroon, mikä vallitsevan eurokriisin
aikana on tuonut taloudellista liikkumavaraa.
Suomalaisittain luonnollisena tutustumis­
kohteena oli Varsovan uusi puolanjuutalaisten
­historian museo Polin. Ensimmäisen Arkkitehtuurin ­Finlandia -palkinnon vuosi sitten saanut, professori Rainer Mahlamäen suunnittelema museorakennus on esitelty RY-lehden numeroissa 2/2014
ja 1/2015.
RTY:n strategian päivitystä pohjustettiin lähes
nelituntisella, lauantaiaamupäivän work shop - ja
seminaariosuudella. Lähtökohtina olivat Vaasan
RTY-päivillä maaliskuussa lopullisesti hyväksytty RTY:n strategia ja Juha Sipilän strateginen hallitusohjelma Ratkaisujen Suomi. Huolestuneita oltiin vireille saatetuista hankkeista, joilla Kataisen ja
Stubbin hallitusten linjaukset vahvemmista rakennusvalvonnoista jäisivät taka-alalle. Sote-ratkaisu
tullee olemaan myös rakennusvalvonnan tulevaisuutta ajatellen merkityksellinen. Vaikka esimerkiksi ympäristönsuojelun viranomaistoiminnassa
on yhtäläisyyksiä rakennusvalvonnan kanssa, eivät
tähänastiset kokemukset yhdistelmäviranomaislautakunnista ole olleet kaikilta osin rakennusvalvonnan kannalta myönteisiä.
Toisessa maailmansodassa tuhottu Varsovan Vanhakaupunki
ja sen historialliset pääkadut rekonstruoitiin sodan jälkeen
huolella. Vaikka kysymys on jälleenrakentamisesta, on
Vanhakaupunki nykyään Unescon maailmanperintökohde.
Vaikutukset euroissa
Jo heti työskentelyn alkuvaiheessa todettiin keskeiseksi kysymykseksi rakennusvalvonnan lisäarvon
Rakennettu Ympäristö 5/15
45
RTY:n koko nykyinen johtokunta, täydennettynä neljällä
johtokunnan jo jättäneellä. Vasemmalta oikealle: Eija
Muttonen-Mattila, Sirkku Malviala, Reima Ojala (varapj),
Juhani Lindblad, Ulla Poutanen, Kauko Korolainen,
Pekka Seppälä, Jonna Vinberg, Raimo Ström (ei enää
johtokunnassa), Veronica Rehn-Kivi, Rolf Nilsson, Matti
Karjanoja (ei enää johtokunnassa), Vesa Yrjönen, Jukka
Niemeläinen (ei enää johtokunnassa), Jouko Koponen,
Markku Aro ja Tapani Mäkikyrö (ei enää johtokunnassa).
osoittamisen välttämättömyys. Rakennusvalvonnan
yhteiskunnalliset vaikutukset pitäisi arvioida euroissa. Sen sijaan hajontaa syntyi, tulisiko rakennusvalvonnan laajentaa toimintakenttäänsä, ja mille alueille. Rakennusvalvonnalla on kysyntää, mutta voimavarat kannattaa suunnata harkitusti. Kosteus ja home
ovat nykyään vaarallisempia kuin tulipalot.
Yhtenäisten tulkintasuositusten antamista kannatetaan laajalti. Siinäkin on vain kysymys tekijöiden niukkuudesta. RTY on mukana tukemassa ympäristöministeriötä valtavassa rakentamisen määräysten uudistustyössä, joka pitää saada valmiiksi
vuoteen 2018 mennessä.
Tuplatiimitekniikka tuotti lopputulokseksi varsinaisesti kolme jatkotyöstämisen aihealuetta, ja
näitä vielä täydentämään neljännen, ns. jokerin.
Normitalkoot, asiakaspalvelun digitalisointi, käyttötarkoitusmuutokset ja jokerina velvoitteiden valvonnasta palvelun tulosten valvontaan valikoituivat
strategiaprosessin jatkoon. Jatkotyöskentelyn pohjustukseksi päätettiin uudesta jäsenkyselystä vuoden 2016 alkupuolella. ■
LAURI JÄÄSKELÄINEN
46
Rakennettu Ympäristö 5/15
Taidonnäyte professori Rainer Mahlamäeltä: Polin-museon ajatonta
julkisivua.
Kuvat: Lauri Jääskeläinen
Uudet tornit täplittävät nykyään
Varsovan liikekeskustaa.
RTY:n puheenjohtaja
Pekka Virkamäki lyömässä
alkutahdit RTY:n strategian
päivittämiselle.
Tiiviin seminaarirupeaman
jälkeen maistui puolalainen
lounas. Vas. Reima Ojala,
kesk. Vesa Yrjönen, oik.
Jonna Vinberg.
Tympeiden jättipäätymainosten joukossa ilahduttavat taidokkaat muraalit.
Stalinin hampaana
tunnettu
Kulttuuri- ja
tiedepalatsi
valmistui v.
1955. Tornin
piikki kohoaa
yli 230 metrin
korkeuteen.
Mainiona
maamerkkinä
matkailijoille
toimivaa
rakennusta sekä
inhotaan että
rakastetaan
varsovalaisten
keskuudessa.
Rakennettu Ympäristö 5/15
47
Maja rakennusvaiheessa.
Sisäkuva ja lämpömuuri.
Luonnonmuotojen ja
ihmiskäden jäljen yhteispeliä
Arvokkaalle luonnonalueelle rakentaminen vaatii erityistä otetta
hankkeeseen. Siinä kunnioitetaan rakentamisen perinteisiä viisauksia.
P
yyvesi on uljasta kalevalaista NATURA-aluetta.
Sen kautta laskevat Pielisen vedet Saimaaseen.
Rakennuspaikka on tämän jokimaisen järven
pohjoisrannalla. Sitä rajaa pohjoispuolella lähes pystysuora, korkea kallioseinämä. Rannan puolella on jääkauden pehmeästi muotoilema matala
hiekkaharju. Tontti laskee loivasti itään, kohti Pyyveden välkkyvää vesipeiliä.
Suunnittelutyö oli harvinaislaatuinen, se alkoi
tien linjaamisesta päätieltä rakennuspaikalle. Majan sijoitus ja suuntaus oli tarkkaa peliä. Se oli istutettava sopusointuun kallioseinämän ja hiekkaharjun väliin, sopivalle etäisyydelle rantaviivasta. Pääsimme näistä asioista helposti yhteisymmärrykseen
kunnan rakennustarkastajan kanssa, joka joutui ottamaan kantaa ja ison vastuun soveliaasta rakentamisesta arvokkaalle luonnonalueelle.
mahdollisuuden sen säilyttämiseen. Uimarantaan
johtaa kapea polku.
Majaa käytetään myös kylminä vuodenaikoina.
Siksi perinteinen lämpömuuri oli tarpeellinen. Sauna lämmittää myös pieniä makuusoppeja. Sisäänkäyntikatoksen moderni versio pisteporstuasta on
kunnianosoitus perinteen viisauksille.
Vastakohta Alvar Aallon Muuratsalon
koetalolle
Maja on noin 50 metriä rannasta. Pohjois-eteläsuuntaisena se avautuu aamuauringon suuntaan järvelle.
Maiseman jatkuvuus talon läpi on varmistettu länsipuolen nauhaikkunalla. Konsepti on vastakohta Alvar Aallon Muuratsalon koetalolle, jossa rakennus on
rajattu selkeästi luonnonympäristöstään.
Majan ympärillä aluskasvillisuus on herkästi
haavoittuvaa. Rossialapohja ja lankkusillat antavat
Maja Väänänen, Savonranta
Rakennuttaja: Anna ja Riku Väänänen
Sijainti: Pyyvesi, Savonranta
Valmistumisvuosi: 2008
Koko: n. 100 neliömetriä
Materiaali: puu
Rakenteet ja toteutussuunnittelu: Vesa Kauhanen, Kuopio
Rakentajat: Savonrannan taitavat kirvesmiehet
Suunnittelija: Olli Lehtovuori
48
Rakennettu Ympäristö 5/15
Arkkitehti SAFA Olli Lehtovuori.
Hilja
Hintsalaa ikävä
V
uosituhannen, uuden ammattiuran ja
­uudelle asuinpaikkakunnalle asettumisen
alussa tuli törmättyä myös kokonaan uuteen
ammattikuntaan – ”palokonsultteihin”. Ammattikunnan tarkoituksenmukaisuus mietitytti etenkin kun kävi ilmi, että ammattikunta tuntui koostuvan entisistä pelastusviranomaisista. Kestorusketuksesta ja kultakäädyistä päätellen konsulttihomma
kannatti. Tuolloin tuoreeltaan oli todella vaikea ymmärtää ammattikunnan tarpeellisuutta – ja aika ajoin
vaikeutta on edelleen.
Tuolloin, nimittäin, oli myös olemassa Hintsala.
Tämä hieno ja korrekti ammattimies osasi asiansa
ja oli absoluuttisen luotettava. Hänet löysi palolaitokselta, jossa hän toimi viranhaltijana. Tuntui, että
hän oli ollut ja tulisi olemaan siellä aina. Niin k­ auan
kuin omaa ammattia harjoitti – ja se oli todella monissa vuosissa laskettava aikajana – oli Hintsala. Pitkän uran tehneen pelastusviranomaisen ammattitaito oli ollut mutkattomasti käytettävissä. Herrasmiehen käytös ja asiantuntijuus puhalsivat hankkeisiin rakentavaa yhteistyöhenkeä. Kokonaisuus
oli kiveen kirjoitettu osa rakentamisen prosessia.
Myös seuraajat saivat aivopesun ja koettu tapa toimia jatkui.
Palokonsultteja ei tarvittu. Hommat näet etenivät näin:
Suunniteltiin talo. Suunnittelussa yksi huo­
mioon otettava osatekijä oli henkilöturvallisuus ja
edelleen sen yksi osatekijä turvallisuus palotilanteissa. Määräykset asiaa koskien oli laadittu ymmärrettävällä tavalla ja niitä suunnitelmissa noudatettiin. Joskus saattoi käydä niin, etteivät määräykset
yksiselitteistä ratkaisutapaa sanelleet. Niin tai näin
– olipa suunnitelma tasan määräysten mukainen tai
ratkaisu vielä hakusessa, mentiin asiassa aina suoraan palolaitokselle Hintsalan pakeille. Rauhassa
keskustellen, molempien osapuolten näkökulmat
makustellen löytyivät AINA ratkaisut, joista saatettiin olla vakuuttuneita, että niistä syntyy turvallista
ympäristöä. Ja lisäksi kaunista ja kestävää sellaista.
Siitäkin päästiin yhteisymmärrykseen.
Yhdessä katsottujen ratkaisujen kanssa haettiin rakennuslupa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö rakennusluvan käsittely olisi edennyt suoraviivaisesti. Samainen Hintsala osallistui katselmusmiehistössä lupa-asiakirjojen tarkistamiseen varmistaen,
että henkilöturvallisuusasiat vahvistettaviin asiakirjoihin oli oikein kirjattu ja esitetty. Hyvin muistissa
oli kanssakäyminen, johon ratkaisut perustuivat. Ja
lupa tuli. Tulipaloja ei syttynyt, vaikka kaupungissa mm. rakennussuojelun tarve ratkaistiin liekein.
Toisin on nyt – ainakin tällä entisellä uudella
asuinpaikkakunnalla. Onko syynä se, että vuosien
saatossa pala palalta täsmentynyt säädöstö on viimein formaatissa: ”karannut käsistä”. Etenkin energiataloutta ja paloturvallisuutta koskevat määräykset ovat etääntyneet ymmärrettävyydestä, mitä todistaa jatkuvasti kasvava suunnittelun erikoisasian­
tuntijakavalkadi, ”konsultit”. Tänään hankkeisiin
tulee kiinnittää varsin laaja repertoaari osaajia, että
asiat jotakuinkaan asettuvat uomiinsa.
Erityisesti paloturvallisuuden kanssa saikkaaminen on suunnittelun rönsylilja. Kun rakennussuunnittelija ei varmuudella enää hallitse paloturvallisuussääntelyknoppologiaa, kiinnitetään hankkeeseen palokonsultti – myös vakuuttamaan viranhaltijat, että suunniteluun on panostettu. Tämä
aloittaa haarukoinnin eri viranomaisten kanssa.
­Viranomaiskantoja ei voi ennakoida, joten ei voi
kuin osoittaa myötätuntoa suossa samoavalle. Määräyksissä on tulkintavaraa. Kun tulkintoja ei kontrolloida, elävät ne vallattomina. Jopa hallintokunnan
sisällä on tulkintojen diversiteetti reipas. Ilman erityisiä perusteita kasvatetaan tulkinnat statukseltaan
määräyksiksi – eikä niistä jousteta. Voi väittää, että
eletään tilanteessa, joka mahdollistaa mielivallan.
Kun eri viranomaisvaatimukset ovat ristiriidassa,
ollaan ratkaisemattomassa paikassa.
Tai ehkä ei sittenkään.
Hankkeeseen on mahdollista kiinnittää nk. kolmas osapuoli. Mukaan kuvioihin astelee jälleen uusi
konsultti, jälleen uusi suunnittelualansa erityisosaaja. Kolmannen osapuolen kanta on ollut ratkaiseva rakennuslupapäätöstä tehtäessä. Ainakin toistaiseksi tämä on riittänyt.
Melkein.
Poikkeavan kantansa kanssa yksin jäänyt viranomainen ei aina ole malttanut olla kirjaamatta eriävää mielipidettänsä asiaan. On syntynyt spekulointia, mitä tästä seuraa. Rakennushankkeeseen ryhtyvä kieltämättä on jätetty löysään hirteen kaikesta
suunnitteluun panostamisestaan huolimatta. Hänestä tuntuu, että asialle on syytä vielä etsiä varmistus, ettei se viranhaltijapiru jossakin vuositarkastuksessaan sittenkin määrää rakennusta käyttökieltoon. Varmuus pitää jostakin saada.
Sitä odotellessa voi vain todeta, että sitten Hintsalan kanssa vietetyistä vuosista on suunnitteleminen lievästi ilmaisten moninkertaistunut. Mutta
onko se tuottanut parempaa ympäristöä – kas, ainakin sitä on lupa epäillä. Työllistävä vaikutus on kuitenkin ilmiselvä – liekö tahallisesti rakennettu vain
sitä varten tämä kirjattu kaikki.
Rakennettu Ympäristö 5/15
49
Julkaisuja
Mikä on Helsingin tulevaisuus?
Uusi Helsinki? 11 näkökulmaa kaupungin mahdollisuuksiin rohkaisee kaupunkilaisia toimimaan toivomansa kaupungin puolesta. Uusi Helsinki? on kirja Helsingistä, sen rakennuksista, ihmisistä ja suunnittelusta. Äänessä on joukko arkkitehteja, tutkijoita,
aktivisteja ja taiteilijoita. Kirjoittajat ovat kukin valinneet Helsingistä kohdan, joka edustaa heille Helsinkiä hyvässä tai pahassa. Esille nousevat esimerkiksi
kaupunkilaisten talkootyöllä pelastama Hietsun paviljonki, Pitäjänmäen tyhjien toimistotilojen muuttaminen asunnoiksi ja kaupungin umpeen rakentuvat rannat.
Helsinki on aina ollut jatkuvassa muutoksessa –
miten uusi ja vanha nähdään nyt, kun meneillään
on suurin rakennusaalto vuosisataan? Kirjan kirjoittajilla on läheinen suhde Helsinkiin, eivätkä he pelkää antaa tarvittaessa kovaakaan kritiikkiä. Edellyttääkö asuntopula väistämättä metsien raivaamista?
Mitä kaupunki voi oppia asukkailtaan? Miksi yrittää
olla Bilbao tai New York, kun voisimme olla ainutlaatuinen Helsinki?
Esimerkkien taustalla olevia ilmiöitä, kuten
väes­tönkasvua, kaupunkilaisaktivismia ja Helsin-
Matti
50
Rakennettu Ympäristö 5/15
gin rakennusperinnettä avataan asiantuntevien mutta
yleistajuisten tekstien ohella havainnollisin kaavioin,
luvuin ja faktoin. Kauniin
kirjan valokuvat, kaavapiirrokset ja suunnitelmat kutsuvat katsomaan pääkaupunkia uusin silmin.
Eeva Berglund &
Cindy Kohtala (toim.)
Uusi Helsinki? 11 näkökulmaa
kaupungin mahdollisuuksiin
www.nemokustannus.fi
Kirjailijat
Cindy Kohtala & Andrew
Paterson
Harry Schulman & Pasi
Mäenpää
Jonathan Glancey
Tarja Nurmi
Lieven Ameel
Tristan Hughes & Eeva
Berglund
Ville Ylönen
Vesa Peipinen
Pia Ilonen
Hella Hernberg
Juha Ilonen
KHO:n päätöksiä
Asemakaavaehdotuksen hylkääminen.
Valituskelpoisuus.
Tuulivoima. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.
KHO 12.8.2015
Vuosikirja KHO:2015:116
■■ Kunta, Metsähallitus ja wpd Finland Oy olivat tehneet maankäyttösopimuksen, jonka mukaan kunta
käynnisti asemakaavahankkeen,
joka mahdollisti 10–15 tuulivoimalan rakentamisen Metsähallituksen
hallinnassa olevalle valtionmaalle.
Sopimuksen mukaan yhtiö vastasi
asemakaavan laatimisesta aiheutuneista kustannuksista. Kunta oli hyväksynyt yhtiön valitseman konsultin kaavan laatijaksi. Metsähallitus
oli sittemmin siirtänyt maankäyttösopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa yhtiölle.
Kunnanvaltuuston päätös, jolla se
oli jättänyt hyväksymättä yhtiön
valitseman konsultin laatiman asemakaavan, sisälsi valituskelpoisen
päätöksen. Yhtiöllä oli asianosaisen valitusoikeus päätöksestä.
Tapauksessa on kyse Muonion
kunnassa sijaitsevasta Mielmukkavaaran asemakaava-asiasta.
Yhtiön toimeksiannosta konsultti oli laatinut asemakaavan, joka
mahdollistaisi maakuntakaavassa
osoitetun seudullisesti merkittävän (10–15 voimalan) tuulivoimalan rakentamisen. Kaavaa laadittiin
tavanomaiseen tapaan yhteistyössä
kunnan kanssa, mutta päätöksentekovaiheessa kunta päätti jättää
asemakaavan hyväksymättä. Kunta perusteli päätöstään muun muassa sillä, että Mielmukkavaaran
asemakaavaehdotus sijoittuu maisemallisesti herkälle alueelle, jossa
sijaitsee valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita maisemaalueita ja kulttuuriympäristöjä.
Muun muassa kunnassa toimivien yritysten näkemyksen mukaan
tuuli­puiston rakentamisesta aiheutuu merkittäviä maisemahaittoja,
jotka heijastuvat kestämättömällä
tavalla luontomatkailuyritysten
toimintaedellytyksiin kunnassa.
Matkailualan yritysten toimintaedellytykset ovat ratkaisevan tärkeitä muun muassa kunnan työllisyyden, verotulojen ja elinvoiman
kannalta. Myös alueen asukasyhdistykset kokevat tuulipuiston
maisemahaitat suuriksi esimerkiksi
asumisviihtyvyyden kannalta. Kunnan mukaan tuulivoimarakentaminen ei ole riittävän hyvin yhteen
sovitettavissa alueen muun käytön
kanssa, eikä kaavaehdotus vaali
riittävällä tavalla a­ lueella ja sen
ympäristössä esiintyviä maisemaja luontoarvoja.
Tapauksessa on kiinnostavaa
paitsi kunnan aika poikkeuksellinen menettely, myös kaavan
hylkäämistä koskevan päätöksen
valituskelpoisuus. Asemakaavan
laatimista ajaneen yhtiön näkökulmasta esille nousi myös kysymys
maakuntakaavassa olevan aluevarauksen edistämisvelvollisuudesta
ja suhde maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n asemakaavan laatimistarvetta koskevaan säännökseen.
Muonion kunnanvaltuusto
on kunnanhallituksen esityksestä
päättänyt hylätä laaditun Mielmukkavaaran asemakaavaehdotuksen.
Kysymyksessä ei ole maankäyttö- ja
rakennuslain 188 §:n 1 momentissa
tarkoitettu asemakaavan hyväksymistä koskeva päätös. Maankäyttöja rakennuslaissa ei muutoinkaan
ole säädetty muutoksenhausta
päätöksestä, jolla kaavaa ei ole hyväksytty. Korkein hallinto-oikeus
totesi päätöksessään, että Muonion kunnanvaltuuston päätöksellä
on kuitenkin ratkaistu lopullisesti,
ettei laadittua Mielmukkavaaran
asemakaavaehdotusta hyväksytä.
Kysymyksessä on siten valituskelpoinen valtuuston päätös, johon
haetaan muutosta kunnallisvalituksella. Yhtiön valitusoikeus asiassa puolestaan perustui olemassa
olevaan maankäyttösopimukseen.
KHO katsoi, että kunnan ja Oy:n
välisen asemakaavoituksen käynnistämistä koskevan sopimuksen
perusteella yhtiö on kustannuksellaan laadituttanut alueelle asemakaavaehdotuksen. Valtuuston
päätös hylätä yhtiön kaavoitussopimuksen perusteella laatima asemakaavaehdotus vaikuttaa välittömästi Oy:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun ja yhtiöllä on oikeus
valittaa valtuuston päätöksestä.
KHO totesi valtakunnallisten
alueidenkäyttötavoitteiden tuulivoiman hyödyntämistä koskevien
tavoitteiden osalta, että maakuntakaavassa kysymyksessä olevalle
alueelle osoitettu tuulivoimaloiden alue (tv) tai maankäyttö- ja
rakennuslain 51 §:n asemakaavan
laatimistarvetta koskevat säännökset eivät ole velvoittaneet Muonion
kunnanvaltuustoa hyväksymään
Mielmukkavaaran alueelle tietynsisältöistä asemakaavaa. Myöskään kunnan ja Oy:n välisellä
asemakaavoituksen käynnistämistä koskevalla sopimuksella ei
ole ollut tällaista vaikutusta valtuuston päätöksentekoon. Päätös
muistuttaa kaavoitusmonopolin
käytön mahdollistamasta kunnan
yksinomaisesta harkintavallasta
hyväksyä ja laatia kaavoja. Maankäyttö- ja rakennuslain säännökset
sen enempää kuin valtakunnalliset
alueidenkäyttötavoitteet eivät luo
velvoitteita tietyn alueen kaavoittamiseen tai maakuntakaavan toteuttamisen edistämiseen velvoittamalla laatimaan ja hyväksymään
tietyn sisältöisiä kuntakaavoja.
Tuulivoimaloiden rakentamisRakennettu Ympäristö 5/15
51
KHO:n päätöksiä
ta mahdollistavan asemakaavan
laatimisesta vastanneen yhtiön
näkökulmasta kunnan toiminta ei
varmasti saa ymmärrystä. Herää
kysymys, miksi tuhlattiin resursseja kaavaprosessiin, jos kunnassa
ei ollut tahtoa edistää suunniteltua
hanketta. Poliittisen päätöksenteon
ilmapiiri voi muuttua kesken kaavoitusprosessin, ja se on tietysti
toiminnanharjoitta­jien kannalta
riski, joka pitää tiedostaa, sillä kaavoitukseen ryhtyminen ei takaa
aloitetun kaavaprosessin päätty-
mistä kunnan hyväksymään kaavapäätökseen – puhumattakaan siitä,
että olisi subjektiivinen oikeus saada tietynsisältöinen kaavaratkaisu.
Susanna Wähä
Suunnitteluvelvoite yleiskaavan laatimiseksi.
Tuulivoimarakentaminen.
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet.
KHO 12.8.2015
Julkaistu, muu päätös
Taltio 2160
Diaarinumero 0075/1/14
■■ A Oy oli esittänyt kirjeessään
ympäristöministeriölle, että ministeriö asettaisi Raaseporin kaupungille ja Inkoon kunnalle maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999)
177 ja 178 §:n mukaisen suunnitteluvelvoitteen. Esityksen mukaan
mainitut kunnat tuli määrätä aloittamaan kaavoitusprosessi, jossa
Uudenmaan maakuntakaavassa
tuulivoimarakentamiseen soveltuvaksi alueeksi osoitettu merialue
kaavoitetaan maakuntakaavan ja
valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämällä tavalla
tuulivoima-alueeksi. Ympäristöministeriö hylkäsi A Oy:n esityksen ja
katsoi, ettei suunnitteluvelvoitteen
asettamiseen ollut laissa säädettyjä edellytyksiä. Korkein hallinto-oikeus pysytti ministeriön ratkaisun.
Maankäyttö- ja rakennuslain
177 §:n mukaisesti ympäristöministeriö voi antaa kunnalle määräyksen yleiskaavan laatimiseksi,
jollei kunta huolehdi tarpeellisen
yleiskaavan laatimisesta ja on ilmeistä, että se vaikeuttaa laissa
alueiden käytön suunnittelulle
tai rakentamisen ohjaukselle asetettujen tavoitteiden toteuttamista. Maankäyttö- ja rakennuslain
178 §:n mukaisesti ympäristöministeriö voi antaa kunnalle alueen
52
Rakennettu Ympäristö 5/15
suunnittelutehtävän hoitamista
koskevia määräyksiä, jos edellytysten luominen tietylle alueen
käytölle on valtakunnallisten aluei­
denkäyttötavoitteiden toteuttamiseksi yleisen edun kannalta erittäin
tärkeää eikä yleiskaavassa ole osoitettu tarpeellista ratkaisua. Arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain
177 ja 178 §:ssä säädettyjen velvoitteiden asettamisen edellytyksiä on
otettava huomioon perustuslain
(731/1999) 121 §:ssä säädetyt kunnallisen itsehallinnon periaatteet.
Tapauksessa ympäristöministeriö otti ensi kertaa kantaa siihen,
edellyttivätkö valtakunnalliset
aluei­denkäyttötavoitteet ja maakuntakaavan toteuttaminen kunnilta yleiskaavan laatimiseen ryhtymistä tuulivoimarakentamisen
mahdollistamiseksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain
36 §:n mukaan kunnan tulee huolehtia tarpeellisesta yleiskaavan
laatimisesta ja sen pitämisestä ajan
tasalla. Yleiskaavan laatimiskynnyksen on hallituksen esityksen perusteluissa katsottu voivan ylittyä
muun ohella silloin, kun kyseessä
on valtakunnalliset alueiden käyttöä koskevat intressit. Tuulivoimarakentamisen edistäminen kuuluu
kiistatta valtakunnallisiin alueiden
käyttöä koskeviin intresseihin ja
maakuntakaavassa osoitettu tuulivoimatuotantoon soveltuvan
­alueen varaus tulee olla ohjeena
yleiskaavaa laadittaessa. Kunnalliseen itsehallintoon kuuluu harkintavalta kaavoitukseen ryhtymisestä
ja kaavojen sisällöstä. Maakuntakaavassa osoitettu aluevaraus ei sinällään velvoita kuntaa kaavan laadintaan, vaan ohjaa sisältöä silloin
kun kaavan laadintaan on päätetty
ryhtyä. Tilanteessa, jossa kunta ei
ryhdy suunnittelemaan maakuntakaavassa osoitettua maankäyttöä
kuntakaavalla, vaikka sitä jonkun
intressitahon toimesta vaadittaisiin, ei tarkoita, että kunta olisi
laiminlyönyt 177 § 1 momentissa
tarkoitetulla tavalla velvollisuuden laatia tarpeelliset yleiskaavat.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava
tuulivoiman hyödyntämiseen
parhaiten soveltuvat alueet. Maakuntakaavassa osoitetulla yksittäisellä tuulivoima-aluevarauksella,
vaikka se olisi laaja, ei kuitenkaan
ole maankäyttö- ja rakennuslain
178 §:n 1 momentissa tarkoitettua
merkitystä tuulivoiman hyödyntämistä koskevan valtakunnallisen
alueidenkäyttötavoitteen toteutta-
KHO:n päätöksiä
misen edellytysten kannalta. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät ole sidottu maakuntien
tai kuntien hallinnollisiin rajoihin.
Koska tuulivoima-alueita on osoi-
tettu maakuntakaavoissa runsaasti
eri puolilla Suomea, ei ole todennäköistä, että edellytykset suunnitteluvelvoitteen käyttämiseen tämän
alueidenkäyttömuodon osalta tu-
lisivat täyttymään nykyisellä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevilla kirjauksilla.
Susanna Wähä
Asemakaavan suojelumääräys
Poikkeaminen
Kattoikkunat
KHO 29.9.2015
Vuosikirja KHO:2015:144
■■ Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta myönsi (12.2.2013)
poikkeuksen kuuden kattoikkunan
rakentamiseen kerrostalon ullakkoasuntoihin. Poikkeus myönnettiin asemakaavamääräyksestä, jonka mukaan rakennuksessa ei saa
tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka tärvelevät vesikaton
rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä.
Helsingin hallinto-oikeus kumosi (6.3.2014) kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen
ja saattoi kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen voimaan.
Perusteluja (lyhennettynä): Rakennus sijaitsee kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Helsingin keskustassa ja se muodostaa
lahden rannassa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi julkisivuiltaan miellettävän rakennusryhmän yhdessä
kahden samassa rakennusrivissä
sijaitsevan rakennuksen kanssa.
Kaikkia kolmea rakennusta koskee
sama asemakaavan suojelumää­räys
(sr-1). Nyt kysymyksessä olevaan
poikkeamishakemukseen annettava ratkaisu on luonnollisesti otettava huomioon yhtenä tosiseikkana
silloin, kun arvioidaan poikkeamisen edellytyksiä samaan rakennusryhmään kuuluvissa rakennuksissa
mahdollisesti toteutettaviin vastaavanlaisiin hankkeisiin. Poikkeamisharkinta edellyttää kuitenkin tapauskohtaista kokonaisharkintaa.
Tämä piirre korostuu erityisesti
kaupunkirakentamisessa. Poikkeamisharkinnan yksittäistapauksellisesta luonteesta myös seuraa, ettei
nyt kysymyksessä olevan poikkeamisasian lopputuloksesta voida
tehdä yhdenvertaisen kohtelun
vaatimuksen nojalla johtopäätöksiä siitä, miten poikkeamisen edellytyksiin tulee suhtautua kaupungin
muilla kaava-alueilla ja muissa ympäristöissä.
Poikkeamisen edellytyksiä arvioitaessa on myös otettava huomioon, että kaavamääräys sr-1,
toisin kuin esimerkiksi samalla
kaava-alueella myös käytetty kaavamääräys sr-2, ei viittaa kaupunkikuvaan kaavamääräyksen suojelemana arvona. Poikkeamisharkinta
kohdistuu kaavamääräyksellä sr-1
suojeltuun rakennukseen ja siten
rakennuksen rakennustaiteellisiin
ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin.
Kaavamääräyksen suojeluarvojen arvioinnissa on kuitenkin rakennuksen itsensä lisäksi otettava
huomioon se, miten se liittyy rakennustyyliltään ja historiallisesti
viereisiin rakennuksiin.
Katselmuksella tehtyjen havaintojen perusteella voidaan arvioida, että ikkuna-aukot tulisivat
selvästi erottumaan tarkasteltaessa
rakennusta kohtisuoraan Kaisaniemenlahden toiselta puolelta. Tämän näkymän merkitystä arvioitaessa on samalla kuitenkin otettava
huomioon, että rakennus sijaitsee
sivussa sitä vastapäätä olevien kul-
kuväylien kulkusuuntiin nähden.
Muista suunnista ja etenkin pääkatselusuunnaksi miellettävältä
vilkasliikenteiseltä Pitkältäsillalta
ikkuna-aukot eivät sen sijaan päiväsaikaan tulisi juurikaan erottumaan kattorakenteesta, koska
aukkoihin kiinnitettävät ja katon
väriset ritilät peittäisivät näkyvyyttä
katsottaessa aukkoja muutoin kuin
kohtisuoraan.
Kun otetaan huomioon, mitä
edellä on lausuttu suojelumääräyksen (sr-1) sisällöstä, hankkeen
toteutustavasta, katselmushavainnoista sekä poikkeamisharkinnan
yksittäistapauksellisesta luonteesta, poikkeaminen ei aiheuta MRL
172.1 §:n 1 kohdassa tarkoittamalla
tavalla haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden
käytön muulle järjestämiselle.
Rakennusta koskeva suojelumääräys on kattava. Se koskee vesi­
katon ohella julkisivua ja sisätiloja.
Vaikka uusien kattoikkunoiden
avaaminen muuttaa jonkin verran
vesikaton rakennustaiteellista tyyliä, ei poikkeamisen voida suojelumääräyksen sisältö ja rakennukseen liittyvät rakennustaiteelliset
arvot huomioon ottaen katsoa vaikeuttavan MRL 172.1 §:n 3 kohdan
tarkoittamalla tavalla rakennetun
ympäristön suojelemista koskevien
tavoitteiden saavuttamista. Ikkunaaukkojen kohdalle kiinnitettävien
ritilöiden värin osalta on mahdollista vielä asettaa tarkentavia
rakennuslupaehtoja ikkunoiden
Rakennettu Ympäristö 5/15
53
KHO:n päätöksiä
rakentamista koskevan rakennusluvan myöntämisen yhteydessä.
Kaupunkisuunnittelulauta­
kunnan päätöksessä on MRL
171.1 §:ssä tarkoitettuna erityisenä
syynä hakemukseen suostumiselle
mainittu asumisolojen parantaminen. Asiakirjoista ilmenee, etteivät
asunnot täyttäisi ilman kattoikkunoita valoisuudeltaan MRL:ssa ja
Suomen rakentamismääräyskokoelmassa asuinhuoneelle asetettuja vaatimuksia. Poikkeaminen
on siten edellytyksenä suunniteltujen asuntojen ottamiselle asuinkäyttöön. Kun otetaan huomioon
rakennushankkeella tavoiteltava
kaupunkirakenteen tiivistäminen,
joka on kaupungin tavoitteiden
mukaista, ja asiassa eri vaiheissa
esitetyt vaatimukset, ei erityisen
syyn olemassaoloa ole aihetta arvioida toisin kuin kaupunkisuunnittelulautakunta.
Toimituksen huomautuksia
Ullakon muuttamiseksi asuinkäyttöön myönnettiin alun perin rakennuslupa huhtikuussa 2010. Luvan
myöntämisen hetkellä oli voimassa
ullakkorakentamisen mahdollistava alueellinen poikkeamispäätös
vuodelta 2009. Alueellinen poikkeamispäätös ei sisällä poikkeamista rakennuksen suojelua koskevista
kaavamääräyksistä. Alueelliseen
poikkeamispäätökseen liittyi ohjeellinen karttaliite, jossa Helsinki on jaettu ullakkorakentamisen
rakennustaiteellisten, kulttuurihistoriallisten ja kaupunkikuvallisten arvojen säilyttämistä koskevien ehtojen tulkinnan kannalta eri
kaupunkikuvallisiin vyöhykkeisiin.
Karttaliitteessä kyseinen Pitkänsillanranta ja Säästöpankinranta oli
sisällytetty alueeseen U3, jonka
alueella kattopintoihin ei saa avata
uusia ikkunoita.
Alueella voimassa olevassa
asemakaavassa (vuodelta 1996)
rakennusta (1926) koskee suojelumääräys sr-1. Erillisellä luvalla
(2011) vuonna 1967 tehty punainen
peltikatto muutettiin alkuperäisen
kaltaiseksi vihreäksi savitiilikatoksi.
Elokuussa 2011 asuntoyhtiö
haki muutoslupaa kuuden uu-
54
Rakennettu Ympäristö 5/15
den lapeikkunan rakentamiseksi
ullakkoasuntoihin. Ikkunoiden
ulkopintaan asennetaan kiinteä
säleikkö. Rakennuslautakunta
myönsi haetun luvan (30.8.2011).
Rakennuslautakunta piti uusia ullakkoikkunoita tarpeellisina, jotta
jo lainvoimaisen luvan nojalla rakennettavat ullakkoasunnot saavat
kohtuullisesti päivänvaloa. Rakennuslautakunta, samoin kuin kaupunkikuvaneuvottelukunta ja kaupunkisuunnitteluvirasto, katsoivat,
etteivät uudet ikkunat tärvele vesikaton arvoa tai tyyliä.
Uudenmaan ELY-keskus valitti
rakennuslautakunnan päätöksestä.
Helsingin hallinto-oikeus kumosi (24.8.2012) rakennuslautakunnan päätöksen. Hallinto-oikeuden
päätöksen mukaan hanke (kuusi
lapeikkunaa) edellytti poikkeamispäätöstä.
Taloyhtiö haki poikkeamispäätöstä, jonka vuorostaan kaupunkisuunnittelulautakunta myönsi helmikuussa 2013. Helsingin
hallinto-oikeus kumosi (6.3.2014)
ELY-keskuksen valituksesta kaupunkisuunnittelulautakunnan
poikkeamispäätöksen. Helsingin
kaupunginhallitus valitti hallintooikeuden päätöksestä KHO:een,
joka saattoi kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen voimaan.
Vuosikirjaratkaisu sisältää kannanottoja, jotka tullevat vaikuttamaan ainakin Helsingin kaavoituskäytäntöihin. Mitä itse toimivaltaan
tulee, niin KHO:n ratkaisun lyhenneselostuksessa otetaan kantaa lähtökohtatilanteeseen. Kyseinen, lihavoitettu teksti kuuluu seuraavasti:
”Kaupungin rakennusvalvontaviranomainen, jolla oli toimivalta asiassa, oli myöntänyt
hanketta varten poikkeuksen asemakaavan suojelumääräyksestä,
jossa oli muun ohella kielletty
vesikaton rakennustaiteellisen
tai kulttuurihistoriallisen arvon
tai tyylin tärveleminen”.
Virke viittaa rakennuslautakunnan päätökseen 30.8.2011. Päätöksellään rakennuslautakunta edellä
selostetun mukaisesti myönsi lapeikkunoille luvan katsoen, etteivät ne tärvelleet vesikaton arvoa tai
tyyliä. Koska nyt annetussa KHO:n
ratkaisussa ei enää ollut kysymys
ko. rakennuslautakunnan päätöksestä, ei KHO siihen ratkaisussaan
luonnollisestikaan ota enempää
kantaa. Lyhenneselostuksesta
voi tehdä johtopäätöksen, jonka
mukaan lapeikkunoiden toteuttaminen ei välttämättä olisi mitään
poikkeamislupaa alun perin edellyttänyt. Hiukan epäselväksi asia
kuitenkin nyt jää.
Mielenkiintoinen on KHO:n
analyysi suojelumääräyksen, sr-1,
sisällöstä. Määräyksen mukaan
kysymyksessä on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti
arvokas rakennus. Rakennusta ei
saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka
tärvelevät rakennuksen, sen julkisivujen, vesikaton tai sisätilojen
rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin
suoritettu tällaisia toimenpiteitä,
on rakennus korjaus- tai muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin
soveltuvalla tavalla.
Muun muassa punaisen peltikaton muuttamisella vihreäksi savitiilikatoksi tavoiteltiin aiemmin
tehdyn vesikattomuutoksen korjaamista enemmän alkuperäisen
kaltaiseksi.
Korkein hallinto-oikeus on tarkastellut sr-1 -suojelumääräystä
ja toteaa, ettei sr-1, toisin kuin samalla kaava-alueella käytetty kaavamääräys sr-2, viittaa kaupunkikuvaan määräyksen suojelemana
arvona. Tästä seuraa, että toimenpidettä tarkastellaan lähtökohtaisesti itse rakennuksen ominaisuuk­
sien kautta. Tosin KHO arvioi, että
kaavamääräyksen suojeluarvojen
arvioinnissa on ko. rakennuksen
itsensä lisäksi otettava huomioon
se, miten rakennus liittyy rakennustyyliltään ja historiallisesti viereisiin rakennuksiin.
Helsingin kaavoituskäytännössä on sr-1 suojelumääräystä pidetty voimakkaampana kuin vaikkapa
sr-2 suojelumääräystä. Jatkossa
jouduttaneen kaavamääräysten
sisältöä kehitettäessä ottamaan
Kuvat: Lauri Jääskeläinen
KHO:n päätöksiä
huomioon yksittäisen rakennuksen
arvon lisäksi laajempia kaupunkikuvallisia tekijöitä.
Poikkeamisharkinta on
tapauskohtaista
Ratkaisussa tulee esiin kysymys,
muodostaako yhdelle hankkeelle myönnetty poikkeus perusteen myöntää vastaavankaltaisille
muille hankkeille samanlainen
poikkeus. Hallinto-oikeus to­teaa
päätöksessään, kuinka haetun
poikkeamisen myöntäminen aiheuttaisi paineita hyväksyä myös
muita vastaavia hankkeita.
Korkein hallinto-oikeus korostaa poikkeamisharkinnan yksittäistapauksellista luonnetta, mikä
tulee esiin erityisesti kaupunkirakentamisessa. Lapeikkunoita koskeva ratkaisu on KHO:n perustelujen mukaan luonnollisesti otettava
huomioon yhtenä tosiseikkana silloin, kun arvioidaan poikkeamisen
edellytyksiä samaan rakennusryhmään kuuluvissa rakennuksissa
mahdollisesti toteutettaviin vastaavanlaisiin hankkeisiin. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta
ei tule kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä kaupungin muilla kaava-alueilla ja muissa ympäristöissä.
Ei välttämättä ole helppo arvioida etukäteen, kuinka voimakkaasti
yksittäisessä poikkeamisasiassa
tehtävä ratkaisu tuottaa vaikutuksia myöhemmin hyvinkin vaihtelevissa tilanteissa. Luvanhakija
luonnollisesti hakee hankkeensa
tueksi argumentteja, jotka tukevat
hakijan käsityksiä, ja vetoaa aiemmin tehtyihin poikkeamispäätöksiin. Viranomaisen tehtävänä on
pystyä perustelemaan, silloin kun
myönteisen ratkaisun edellytyksiä
ei viranomaisen käsityksen mukaan ole, miltä osin tilanne poikkeaa jostain toisesta, samankaltaisia
piirteitä sisältävästä hankkeesta,
jolle poikkeaminen on myönnetty.
Rantarakentamisen poikkeamisissa käytetään arvioinnin tukena
tunnetusti mm. emätilaperiaatetta.
Tärkeää on kuitenkin huomata poikkeamisharkinnan rajautuminen kulloinkin esillä olevaan
tilanteeseen. Kysymys on ”tapaus-
Pitkänsillanrannan arvokas rakennusryhmä vastapäätä Kaisaniemen­rantaa. Ritilällä
peitetty ullakkoikkuna näkyy vihreän kattopinnan oikeassa laidassa.
Vinottain tarkasteltuna ritilää on vaikeampi havaita.
kohtaisesta kokonaisharkinnasta”.
Poikkeamisen edellytyksiä punnittaessa voidaan harkinnan tueksi
ottaa myös mahdollisuus rajata
poikkeamisen vaikutuksia erilaisilla päätökseen otettavilla mää­
räyksillä.
Poikkeamisen edellytykset
Edellytysten punninta on myös
osa kokonaisharkintaa. Hallintooikeuden mielestä oikeudellisia
edellytyksiä poikkeamispäätök-
selle ei ollut. Hallinto-oikeuden
perustelut keskittyvät MRL 172 §:n
1 momentin kaavoituksellista haitattomuutta koskevaan 1 kohtaan
ja suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista koskevaan
3 kohtaan. Hallinto-oikeus ei ole
varsinaisesti ottanut kantaa poikkeamiseksi tarvittavan erityisen
syyn (MRL 171 §) arviointiin.
Erityisenä syynä lapeikkunoille
on esitetty asuinolojen parantaminen. Perustelu on KHO:n mielestä
Rakennettu Ympäristö 5/15
55
KHO:n päätöksiä
Oikaisu
RY Rakennettu Ympäristö -lehden
viime numeron 4/2015 artikkelissa
Suur-Ii ponnistaa hirsirakentamisen perinteestä oli sivun 24 ylimmän oikeanpuoleisen kuvatekstin
paikannimessä virhe.
Kallioniemen kotitalossa Taivalkosken
Jokijärvellä nuori Kalle Päätalo pääsi
lukemisen makuun. Sairaalloinen
Hermanni-isä ei Kallen luku- ja
kirjoitusharrastuksia hyvällä katsonut.
56
Rakennettu Ympäristö 5/15
ja kulttuurihistoriallista arvoa suojelumääräyksen vastaisesti.
Lisäkirjelmässään KHO:lle ELYkeskus on katsonut, että hankkeessa olisi kysymys MRL 172.2 §:ssä
tarkoitetusta vaikutuksiltaan merkittävästä rakentamisesta. Tältä
osin KHO viittaa hallituksen esitykseen (HE 101/1998 vp). Hallituksen esityksen mukaan merkittävä
rakentaminen tarkoittaa ympäristöstään täysin poikkeavaa rakentamista (s. 116). KHO toteaa, ettei
kuudesta vesikattoon tehtävästä
ikkunasyvennyksestä voi aiheutua
MRL 172.2. §:ssä tarkoitettuja merkittäviä ympäristövaikutuksia, mikä muodostaisi ehdottoman luvan
myöntämisen esteen.
Sekä hallinto-oikeus että KHO
suorittivat asiassa katselmuksen.
Molemmat oikeudet havainnoivat,
kuinka vastapäätä Kaisaniemenlahden toiselta rannalta ikkunaaukot ovat selvästi nähtävissä,
ritilän takaakin. Havaintojen tekemistä on helpottanut se, että ikkuna-aukot ritilöineen ennätettiin
toteuttaa ennen hallinto-oikeuden
ensimmäistä kielteistä päätöstä.
Rakennusvalvonta ei katsonut aiheelliseksi asiaan puuttua, koska
itse ullakkorakentamista koskevan
perusluvan voimassaoloaika ei ollut päättynyt.
Sen sijaan vilkasliikenteisen Pitkänsillan suunnasta tarkasteltuna
ikkuna-aukon näkösuojaritilä vähentää aukon erottumista muusta
kattorakenteesta. Välittömästi
rakennuksen edessä Pitkänsillanrannassa ikkuna-aukot jäävät näkymättömiin katon räystään taakse.
Lopputulokseksi tuli, ettei lapeikkunoiden tulkittu aiheuttavan
MRL 172.1 momentin 1 kohdassa
tarkoittamalla tavalla haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle
tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Myöskään ikkunoiden,
vaikka ne jonkin verran muuttavat vesikaton rakennustaiteellista tyyliä, ei katsottu vaikeuttavan
MRL 172.1 momentin 3 kohdan
tarkoittamalla tavalla rakennetun
ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.
Korkein hallinto-oikeus on varta
vasten kirjannut, kuinka ritilöiden
värin osalta on mahdollista vielä
asettaa tarkentavia rakennuslupaehtoja. Lapeikkunat edellyttävät
poikkeamispäätöksen lisäksi vielä
rakennusvalvonnan luvan.
Lauri Jääskeläinen
Kuva: Lauri Jääskeläinen
ollut relevantti. Samoin KHO on
antanut merkitystä kaupungin tavoitteiden mukaiselle kaupunkirakenteen tiivistämiselle, jota ullakkoasumisella edistetään.
Kaupunginmuseo on koko
prosessin ajan johdonmukaisesti
vastustanut lapeikkunoita. Museo
on korostanut yhtenäisen rakennusryhmän muodostamaa ehyttä,
lahdelle avautuvaa julkisivu- ja
kattorintamaa. Yhtenäinen julkisivujäsentely, rakennusmateriaalit,
rakennusosien mittasuhteet sekä
räystäslista, kattomuoto ja sen jäsentely liittävät kokonaisuuden
kiinteällä tavalla toisiinsa, yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteiden
mukaisesti. Pitkänsillan puoleisille
katonlappeille sijoittuvat sirot, kuparipellistä rakennetut klassistiset
kattolyhdyt ovat poikkeuksellisen
näyttäviä ja hallittuja ullakonikkunoita, ja ne muodostavat levollisen
aiheen yhtenäisen rakennusrivin
kattopinnoille.
Myös ELY-keskus on suhtautunut alusta saakka kielteisesti lapeikkunoihin. Keskuksen mielestä
lapeikkunat merkitsevät niin isoa
muutosta rakennuksen kokonaisarkkitehtuuriin, että ne tärvelevät
rakennuksen rakennustaiteellista
Kuvat: Lauri Jääskeläinen
Henna Helander, Helsingin rakennusvalvonta
Pasi Timo, Vantaan rakennusvalvonta
Aila Korpivaara, ympäristöministeriö
Normitalkoiden raikkaat tuulet
R
Ilkka Rekonen sekä tarkastuspäällikkö Pasi Timo, Jyväskylän
kaupunkikuva-arkkitehti Vesa
Kantokoski, Rovaniemen rakennustarkastaja Jonna Vinberg, Oulun kehitysinsinööri Markku Hienonen sekä Lappeenrannan rakennustarkastaja Päivi Salmela.
Pääkaupunkiseudun tulkintoja
avasivat lisäksi yliarkkitehti
­Henna Helander Helsingistä ja
rakennuslupapäällikkö Solja Mäkelä Espoosta.
Rovaniemen rakennusvalvonnassa oli koulutuksen sisältöä
muokattu oman alueen tarpeita silmällä pitäen ja koulutus järjestettiin kaksipäiväisenä. Perusohjelman lisäksi perehdyttiin katkeamattomaan kuivaketjuun ja
Kuivaketju 10:n rakennusprosessin kosteuden hallintaan. Alustavaa infoa annettiin myös vuoden vaihteessa Oulussa alkavasta Euro­koodikoulutuksesta, jonka
tavoitteena on kantavia ja pohjarakenteita koskeviin asetuksiin, eurokoodeihin ja toteutus­
standardeihin perehtyminen rakennusvalvonnan toimenkuvan
näkökulmasta. Toisen koulutuspäivän ohjelmassa Hämeenlinnan rakennusvalvonnan johtaja
Sirkku Malviala luennoi ylikunnallisesta rakennusvalvontayhteistyöstä. Kaupunginarkkitehti
Jorma Korva esitteli Alvar Aallon
Rovaniemeä ja päätti tilaisuuden
kierrokseen Rovaniemen kulttuuri- ja hallintokeskuksessa, jonka
upeissa tiloissa koulutustilaisuuskin pidettiin.
Normitalkoiden raikkaat tuulet -koulutuspäivien puheenjohtajan tehtäviä hoitivat Jyväskylässä Raimo Ström, Rovaniemellä
Jonna Vinberg, Helsingissä Lauri
Jääskeläinen ja Lappeenrannassa
Päivi Salmela.
Lyhyitä, puolen päivän pituisia ajankohtaiskoulutuksia pidettiin hyvänä lisänä koulutustarjontaan, ja niiden toivottiin jatkuvan.
Palautteen perusteella näyttää
siltä, että RTY:n syyskoulutukset ovat nyt löytäneet muotonsa.
Edellisvuosien tapaan kollegoiden tapaamista pidettiin tärkeänä. Tätä silmällä pitäen kaikkien
neljän tilaisuuden lopuksi järjestettiin tunnin mittainen seurustelu- ja verkostoitumistilaisuus.
Koulutusohjelmassa oli jätetty edellisvuotta enemmän aikaa
keskustelulle, mutta saadun palautteen mukaan keskusteluun
sekä kysymyksiin ja asiantuntijoiden vastauksiin voisi panostaa
vieläkin enemmän. Tilaisuuksiin
osallistui yhteensä hieman yli 300
henkeä.
Sara Keravuori
Kuvat: Sara Keravuori
akennustarkastusyhdistys
RTY:n järjestyksessä toiset
lokakuiset syyskoulutuspäivät vetivät väkeä Jyväskylään, Rovaniemelle, Helsinkiin ja
Lappeenrantaan.
Rakentamisen normitalkoiden
valmistelusta ministeriössä ja rakennusmääräysten keventämisestä luennoi rakennusneuvos Aila
Korpivaara ympäristöministe­
riöstä. Esitys herätti runsaasti mielenkiintoa ja keskustelua.
Lappeenrannassa RTY:n puheenjohtaja Pekka Virkamäki puolestaan avasi normitalkoita RTY:n
tavoitteiden näkökulmasta ja
Aila Korpivaaran osuus esitettiin
video­tallenteena.
Laajarunkoisten ja hallimaisten rakennusten uusista määräyksistä ja toteutettujen kohteiden
teknisestä tarkastusmenettelystä
kertoi Jyväskylässä, Helsingissä ja
Lappeenrannassa Vantaan rakennusvalvonnan tarkastusinsinööri
Jouko Lamminen. Rovaniemessä aiheesta luennoi Oulun rakennusvalvonnan rakenneinsinööri
Tapani Hoppu.
Pääsuunnittelijan, työmaavastaavien ja suunnittelijoiden uudet kelpoisuustulkinnat herättivät
kysymyksiä ja paikoin kipakoitakin kommentteja rakennuttajilta. Oman alueensa tulkinnoista
kertoivat Vantaan lupapäällikkö
Jonna Vinberg ja Markku Hienonen
Rovaniemen Kaupungintalon valtuustosalissa.
Verkostoitumista Jyväskylän Laajavuoressa.
Kuulijoita Lappeenrannan valtuustosalissa.
Rakennettu Ympäristö 5/15
57
RY
Rakennettu Ympäristö
seuraavat lehdet:
NroTeemat
6/2015
Ilmestymispäivät
Kauneus, valo
18.12.
.RY Rakennettu Ympäristö on ammattilehti, joka
keskittyy käytännön kaavoitus-, rakennusvalvontaja ympäristönsuojelutyöhön. Lisäksi se välittää
rakentamisen lainsäädäntöön ja hallintoon liittyvää
ajankohtaista tietoa.
Ilmoitusvaraukset: Jarmo Jokela, puh. 044 759 5104,
[email protected].
Varaukset viimeistään; 19.11. (nro 6).
RY Rakennettu Ympäristö 5/2015 on
luettavissa myös digilehtenä osoitteessa
www.rakennettuymparisto.fi.
RY Rakennettu Ympäristö -lehden
Resumé- ja English Summary -palstat
julkaistaan lehden www-sivuilla
www.rakennettuymparisto.fi.
English Summary is published on
www.rakennettuymparisto.fi.
Svenskspråkig resumé av tidningens
innehåll hittar du på
www.rakennettuymparisto.fi.
Tiedä, mistä alalla
puhutaan 2015!
TILAAN
Postimaksu
on maksettu
OSOITTEENMUUTOS
RY Rakennettu Ympäristö -lehti
❑ kestotilaus á 57 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 59 € / vuosikerta (4 nroa)
Rakennustaito -lehti
❑ kestotilaus á 58 € / vuosikerta ❑ vuositilaus á 62 € / vuosikerta (6 nroa)
Hinnat sisältävät alv. 10%. Palauta kuponki postitse, laita tilaus sähköpostilla
osoitteeseen sari.vanonen@rakennustieto.fi tai tilaa verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi
Tilaaja
Sari Vanonen
Yritys
Lähiosoite
Postiosoite
Laskutusosoite, jos eri kuin tilaajan
Puhelin
Sähköposti
Pvm
Allekirjoitus
Asiakasnumero
Tunnus 5001435
00003 VASTAUSLÄHETYS
Ristikko 5/2015
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme yhden 40 euron lahjakortin.
Ohessa ristikon 4/2015 oikea ratkaisu. Vastauksia saapui 16 kappaletta.
Palkinnon voitti Eero Pehkonen Keminmaalta. Onnittelut voittajalle!
Ratkaisijan nimi:
Lähiosoite:
Postinumero ja postitoimipaikka:
Lähetä ratkaisusi 2.12.2015 mennessä RY Rakennettu Ympäristö -lehteen.
Osoite: Kettutie 2, 00800 Helsinki tai [email protected].
Rakennettu Ympäristö 5/15
59
RAKENTAJAIN KALENTERI | 2016
RAKENTAJAIN KALENTERI | 2016
100 vuotta Suomea rakentamassa
Ensimmäinen Rakentajain kalenteri vuodelle 1917 ilmestyi syksyllä 1916.
Vuoden 2016 kalenteri on siis järjestyksessään 100. vuosikerta!
Uusi kalenteri on laaja teos, joka mm. esittelee 13 vanhaa artikkelia, joihin
tämän hetken asiantuntijat ovat kirjoittaneet kommentaarin. Muut artikkelit ovat uusia ajankohtaisia kirjoituksia, mm. rakentamiseen, suunnitteluun,
tuotteisiin, säännöksiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen liittyen.
Rakentajain kalenteri 2016 on vireä, teoriaa ja käytäntöä yhdistelevä teos,
joka kannustaa hyvään rakentamiseen - oiva esimerkki kestävistä arvoista.
Tilaa kalenteri verkkokaupastamme www.rakennustietokauppa.fi.
Hyödynnä
ennakkotilaajan hinta!
108 €
26.11.2015 asti
(norm. 128,-)
773 sivua, 128 €, kesto- ja ennakkotilaushinta 108 €.
Osta nyt historiallinen teos päivittäiseen käyttöön!
RAKENTAJAIN KALENTERI | 100
Tilaukset:
www.rakennustietokauppa.fi
RT kirjakaupat
Helsinki Runeberginkatu 5,
00100 Helsinki
Puh. 0207 476 366
[email protected]
www.rakennustieto.fi
Kuopio Kauppakatu 40–42,
70110 Kuopio
Puh. 0207 476 494
[email protected]
Katso video:
Sata vuotta Suomea rakentamassa.
www.rakentajainkalenteri.fi