Aleksanteri Insight 6/2015
Transcription
Aleksanteri Insight 6/2015
aleksanteri insight 1 December 2015 / Issue 6 Eastern Response to the Migration crisis The EU’s decision-making capacity is strongly guided by the Eastern members, representing an increasingly unified stand opposing Western proposals regarding the solution to the migration crisis, writes Katalin Miklóssy. The difference in relationship to the European refugee crisis between the Western and Eastern EU countries has been highlighted not only by the media in the EU countries but also outside the EU. The Eastern EU countries’ reluctance to accept refugees and their stubborn opposition to mandatory quotas has received much attention. The Eastern EU countries have faced an unprecedented problem in a relatively short period at their borders. The EU’s reaction has been much too slow, with inadequate suggestions. It has looked like the Eastern EU countries’ repeated plea for concrete help has not been heard in Brussels. This negative experience further strengthens the otherwise steadily growing criticism of the EU in the Eastern group that has become evident since the 2014 EU elections. The latest episodes expedite the erosion of trust in the EU´s competence to manage crises of this scale. Initially, the dissatisfactory EU response left the countries to deal with the mounting problems by themselves: this consequently enhanced the national ethos, and the diverse answers turned the countries of the Balkans against one another. However, the Eastern countries begun to search for working solutions together, relying on each other. The Visegrád countries, comprising the Czech Republic, Slovakia, Poland and Hungary, agreed to take part in the protection of the external border of the European Union and the Schengen zone on Hungary’s southern border. Romania, Bulgaria and Serbia (still a candidate country) refused to serve as transit countries for mass migration and have agreed upon a united policy, especially if Austria and Germany slow down border entry. The formation of a unified stand in the East is well under way and will most probably receive a tailwind from Poland’s latest election results, according to which the nationalist forces critical of the EU have won. Decisiveness in opposing the Western EU countries’ policy is increasing. The Eastern countries are puzzled by the mixed messages coming from Germany and France. On the one hand, the Eastern group was supposed to maintain the EU agreements (Dublin ad Schengen), secure borders and register migrants; on the other hand, when they tried to do so it was not appreciated. The situation has brought back discussions about the meaning of sovereignty and memories of the past when the Eastern bloc were the satellites of the Soviet Union and had to obey orders from Moscow, the then power centre. These countries also share a mutual understanding of the potential dangers posed by the large numbers of Muslim migrants. In addition, xenophobia is generally strong in these countries, most of them lacking a considerable foreign population. The anti-migrant attitude is rooted in a lack of integration experience. The examples of anti-Semitic and anti-Roma sentiment that still exist, even if both groups of people have been living in these countries for centuries, shows this to be the case. As Donald Rumsfeld remarked in 2003 on the eve of the EU enlargement of 2004, ‘The center of gravity (e.g. in Europe) is shifting to the east and there are many new members’. He was ridiculed by some old member states, especially by French and German politicians, at that time. However, it seems that the Eastern EU countries’ attitude and tough immigration policy have also become popular in the Western parts of the EU. The EU’s decision-making capacity is now strongly guided by the Eastern members, which represent an increasingly unified stand against Western proposals regarding the solution to the migration crisis. It seems that the centre of gravity in the EU is indeed changing. Katalin Miklóssy is a senior researcher leading the new Jean Monnet Module at the Aleksanteri Institute. Publisher: Aleksanteri Institute, P.O.Box 42, FI-00014 University of Helsinki Editors: Katja Lehtisaari & Hanna Smith, published online at www.helsinki.fi/aleksanteri/english/insight The views and opinions expressed in the article are solely those of the original author and do not necessarily represent those of the Aleksanteri Institute. aleksanteri insight 1. joulukuuta 2015 / Numero 6 Itäisen Euroopan vastaus pakolaiskriisiin EU:n itäryhmässä kytevä vahva vastustus pakolaiskriisiä koskevia läntisten jäsenmaiden ehdotuksia kohtaan alkaa vaikuttaa olennaisesti EU:n päätöksentekoon, kirjoittaa Katalin Miklóssy. Eurooppalaiset ja jopa Euroopan ulkopuoliset tiedotusvälineet ovat uutisoineet laajalti itäisten ja läntisten EU-maiden erilaisesta suhtautumisesta pakolaiskriisiin. Mediassa on pantu merkille itäryhmän haluttomuus vastaanottaa turvapaikanhakijoita sekä jääräpäinen kieltäytyminen velvoittavista kiintiöistä. EU:n itäiset jäsenmaat ovat kohdanneet ennennäkemättömän ongelman rajoillaan hyvin lyhyen ajan sisällä. EU on reagoinut hitaasti, eivätkä sen tekemät ehdotukset ja päätökset ole kyenneet antamaan riittäviä ratkaisuja. Itäiset jäsenmaat ovat kokeneet, ettei niiden toistuvia avunpyyntöjä ole otettu Brysselissä huomioon. Tämä huono kokemus on vahvistanut muutenkin kasvavaa EU-kriittisten puolueiden suosiota itäisissä jäsenmaissa. Piirre näkyi selvästi jo vuoden 2014 EU-vaaleissa. EU:n hidas reagointi pakolaiskriisissä on nopeuttanut luottamuksen rapistumista unionin kykyyn ratkaista tämän kokoluokan ongelmia. Pakolaiskriisin alettua itäiset jäsenmaat joutuivat hoitamaan nopeasti eskaloituvaa ongelmaa omin voimin. Tämä voimisti kansallisvaltio-ajattelua. Samalla erilaiset lähestymistavat rajojen puolustamiseen johtivat erimielisyyksiin Balkanin maiden välillä. Tästä huolimatta huomattiin, että pysyvät ja toimivat ratkaisut saadaan aikaan vain yhteistyöllä. Puola, Tšekin tasavalta, Slovakia ja Unkari ovat päättäneet osallistua yhteisvoimin Euroopan unionin ulkoisen rajan ja Schengen-alueen rajan vartioimiseen Unkarin eteläisellä raja-alueella. Romania, Bulgaria ja EU-jäseneksi pyrkivä Serbia ovat kieltäytyneet toimimasta suurten ihmisjoukkojen kauttakulkumaina ja ovat sopineet yhteisestä politiikasta sen varalta, että Itävalta ja Saksa alkaisivat kiristää rajavalvontaansa ja hidastaa maahanpääsyä. Itäisten jäsenvaltioiden yritys sovittaa yhteen kansallisia ratkaisuja tulee saamaan tukea myös Puolalta, jonka uusi kansallismielinen hallitus suhtautuu myönteisesti yhteistyöhön ja tiukkoihin käytäntöihin pakolaiskriisiä hoidettaessa. Päättäväisyys vastustaa läntisten jäsenmaiden ajamaa politiikkaa EU:ssa on kovassa kasvussa. Itäisiä jäsenmaita on hämmentänyt etenkin Saksan ja Ranskan sekava viestintä: yhtäältä on vaadittu, että itäryhmän valtiot kunnioittavat ja ylläpitävät Dublinin ja Schengenin sopimuksia eli turvaavat EU:n ulkorajat ja rekisteröivät rajoilleen saapuvat pakolaiset. Toisaalta läntiset jäsenmaat ovat olleet tyytymättömiä, kun itäryhmän maat ovat ottaneet roolinsa vakavasti ja hidastaneet ihmisten etenemistä. Tilanne on saanut monen itäisen jäsenmaan muistelemaan aikaa, jolloin ne Neuvostoliiton satelliittimaina joutuivat tottelemaan kaukaisen valtakeskuksen poukkoilevaa päätöksentekoa. Itäisiä EU-maita yhdistää näkemys, että suuri määrä muslimipakolaisia on vaaraksi valtioiden turvallisuudelle. Yhteistä on myös se, että näissä maissa on varsin vähän ulkomaalaistaustaista väestöä, mikä on yhteydessä voimakkaaseen ulkomaalaisvastaisuuteen. Taustalla on myös historiallinen haluttomuus integroida muukalaisiksi koettuja väestöryhmiä. Antisemitismiä ja romanivastaisuutta on paljon, vaikka juutalaiset ja romanit ovat asuneet alueella useita vuosisatoja. Donald Rumsfeld huomautti vuonna 2003, EU:n itälaajenemisen (2004) aattona: ”Euroopan vallan keskiö on siirtymässä itään, uusiin jäsenmaihin”. Tästä häntä pilkkasivat pitkään erityisesti ”vanhan Euroopan” ranskalaiset ja saksalaiset poliitikot. Rumsfeldin ajatus on kuitenkin nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Näyttää siltä, että itäisten jäsenmaiden läntisiä jäsenmaita kovempi linja pakolaispolitiikassa alkaa levitä länteen. EU:n itäryhmässä kytevä vahva vastustus pakolaiskriisiä koskevia läntisten jäsenmaiden ehdotuksia kohtaan alkaa vaikuttaa olennaisella tavalla EU:n päätöksentekoon. Eurooppalaisen vallan painopiste on todellakin siirtymässä itään. Katalin Miklóssy on Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija ja uuden Jean Monnet -moduulin johtaja. Julkaisija: Aleksanteri-instituutti, PL 42, 00014 Helsingin yliopisto Päätoimittajat: Katja Lehtisaari & Hanna Smith, ilmestyy osoitteessa www.helsinki.fi/aleksanteri/insight Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa Aleksanteri-instituutin näkemyksiä.