Avaa tiedosto - Tampereen yliopisto

Transcription

Avaa tiedosto - Tampereen yliopisto
Talvivaara-uutisoinnin osapuolet toimijoina
Kiti Salonen
Tampereen yliopisto
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö
Suomen kieli
Pro gradu -tutkielma
Huhtikuu 2015
Tampereen yliopisto
Suomen kieli
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö
SALONEN KITI: Talvivaara-uutisoinnin osapuolet toimijoina
Pro gradu -tutkielma, 77 sivua + 1 liite
Huhtikuu 2015
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sanomalehtien muodostamaa kuvaa Talvivaara-uutisoinnin
toimijoista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä toimijoista tuotetaan
ja millaisin kielellisin keinoin merkityksenannot tehdään. Tutkielman lopussa pohditaan lyhyesti saatujen tulojen sosiokulttuurista merkitystä.
Tutkielman aineisto koostuu 129 uutisesta, joista 47 on julkaistu Helsingin Sanomissa ja 82
Kainuun Sanomissa. Aineisto on kerätty marraskuussa 2012 ilmestyneistä lehdistä. Tuolloin
Talvivaara sai kipsisakka-altaan vuodon vuoksi runsaasti mediahuomiota ja paikallisesta kriisistä kasvoi valtakunnallinen konflikti.
Teoreettiselta taustaltaan tutkielma on sosiaaliseen konstruktionismiin ja funktionaaliseen
kielikäsityksen pohjautuvaa tekstin- ja diskurssintutkimusta. Tutkielmassa kieli nähdään todellisuuden merkityksellistäjänä. Se, miten kieltä käytetään tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa, vaikuttaa siihen, miten tämän yhteiskunnan ja kulttuurin jäsenet hahmottavat maailmaa.
Luonteeltaan tutkielma on kvalitatiivista tutkimusta. Aineistoa analysoidaan kolmen kielenpiirteen osalta: verbien luokittelun, semanttisten roolien ja nimeämisen. Tutkielmassa kielitiede yhdistyy yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen ja kulttuurintutkimukseen, kuitenkin niin
että pääpaino on lingvistisessä analyysissä.
Tutkielman tulosten perusteella medialla on osansa Talvivaaran tapauksen konfliktoitumisessa. Sekä Helsingin Sanomissa että Kainuun Sanomissa Talvivaara-yhtiö nähdään ongelmana,
joskin eri syistä. Helsingin Sanomissa ongelmapuheen taustalla vaikuttaa haittadiskurssi, Kainuun Sanomissa huoli Kainuun työpaikoista ja aluetaloudellisesta kehityksestä. Kainuun elykeskuksen rooli on olla molemmissa lehdissä epäluotettava toimija, jota muut toimijat kritisoivat puolueellisuudesta, pehmeistä toimista ja valvonnan laiminlyönnistä. Tarkastelluista
toimijoista poliitikot pystyvät vahvimmin määräämään itse oman mediajulkisuutensa sisällön.
Ympäristöministeri Ville Niinistö näyttäytyy uutisissa ensisijassa Talvivaaran vastustajana,
kehitysministeri Heidi Hautala Talvivaaran vastuullisuutta peräänkuuluttavana toimijana.
Helsingin Sanomissa paikallisia asukkaita, mökkiläisiä ja yrittäjiä koskevassa uutisoinnissa
on tunnejournalistisia piirteitä: paikalliset ovat uutisissa uhreja, joiden kokemuksilla vedotaan
lukijoiden tunteisiin. Kainuun Sanomissa nousee esiin paikallisten kyllääntyminen kaivoksen
jatkuviin ongelmin, vaikkakin paikalliset muistavat myös Talvivaaran positiivisen merkityksen seudulle. Toimijoista mielenosoittajia kohdellaan uutisissa arvolatautuneimmin. Helsingin
Sanomissa koijärveläinen diskurssi on luonnollistunut. Kun mielenosoittajat eivät täytä diskurssin mukaisia odotuksia, heihin yhdistetään uutisissa ironisia piirteitä. Kainuun Sanomissa
koijärveläinen diskurssi ei ole yhtä voimakas, ja mielenosoittajat näyttäytyvät ensi sijassa
vaikuttamaan pyrkivinä toimijoina.
Avainsanat: toimijuus, nimeäminen, semanttiset roolit, verbien luokittelu, tekstin- ja diskurssintutkimus.
Sisällysluettelo
1.
2.
Johdanto ......................................................................................................................................... 1
1.1. Tutkimuskysymykset ja aiempi tutkimus ............................................................................ 3
1.2. Tutkimusaineisto .................................................................................................................... 4
1.3. Talvivaaran tie Kainuun pelastajasta valtakunnalliseksi konfliktiksi .............................. 5
1.4. Tutkimuksen kulku ................................................................................................................ 8
Teoriatausta .....................................................................................................................10
2.1. Sosiaalinen konstruktionismi .............................................................................................. 10
2.1.1.
Sosiaalisen konstruktionismin suhde kielitieteeseen .............................................. 11
2.1.2.
Funktionaalinen lähestymistapa kieleen ................................................................. 12
2.2. Tekstin- ja diskurssintutkimus ........................................................................................... 13
2.2.1.
Käsitys teksteistä..................................................................................................... 15
2.2.2.
Tekstin suhde kontekstiin........................................................................................ 15
2.2.3.
Tekstin suhde diskurssiin ........................................................................................ 16
2.2.4.
Uutinen tekstilajina ................................................................................................. 17
3.
Analysoinnin metodiset välineet ....................................................................................19
3.1.
3.2.
3.3.
3.4.
3.5.
4.
Argumenttirakenne .............................................................................................................. 20
Verbien luokittelu................................................................................................................. 21
Semanttiset roolit.................................................................................................................. 24
Piilotetut tekijät .................................................................................................................... 26
Nimeäminen .......................................................................................................................... 28
Talvivaara-uutisoinnin toimijat .....................................................................................30
4.1. Talvivaara-yhtiö ................................................................................................................... 30
4.1.1.
Talvivaara-yhtiön nimeäminen ............................................................................... 31
4.1.2.
Talvivaara-yhtiön semanttiset roolit ja toiminnan kuvaaminen.............................. 32
4.2. Kainuun ely-keskus .............................................................................................................. 36
4.2.1.
Ely-keskuksen nimeäminen .................................................................................... 37
4.2.2.
Ely-keskuksen semanttiset roolit ja toiminnan kuvaaminen................................... 38
4.3. Poliitikot ................................................................................................................................ 41
4.3.1.
Ville Niinistö........................................................................................................... 42
4.3.2.
Heidi Hautala .......................................................................................................... 46
4.4. Paikalliset asukkaat, mökkiläiset ja yrittäjät .................................................................... 47
4.4.1.
Paikallisten nimeäminen ......................................................................................... 48
4.4.2.
Paikallisten semanttiset roolit ja toiminnan kuvaaminen........................................ 49
4.5. Mielenosoittajat .................................................................................................................... 52
4.5.1.
Mielenosoittajien nimeäminen ................................................................................ 53
4.5.2.
Mielenosoittajien semanttiset roolit ja toiminnan kuvaaminen .............................. 54
5.
Yhteenveto .......................................................................................................................59
5.1. Yhteenveto Helsingin Sanomien tuloksista ........................................................................ 59
5.2. Yhteenveto Kainuun Sanomien tuloksista ......................................................................... 62
6.
Lopuksi.............................................................................................................................66
6.1. Tulosten sosiokulttuurinen merkitys .................................................................................. 66
6.2. Aineiston ja tutkimusmenetelmän arviointia .................................................................... 70
6.3. Jatkotutkimusmahdollisuudet............................................................................................. 71
Lähteet .....................................................................................................................................73
Liite 1: Aineisto.......................................................................................................................78
1. Johdanto
Marraskuun 4. päivänä vuonna 2012 tarkastuskierroksella olleet Talvivaaran kaivososakeyhtiön työntekijät havaitsivat kaivoksen kipsisakka-altaassa vuodon (Onnettomuustutkintakeskus 2014: 9). Vuotokohta onnistuttiin paikantamaan kolme päivää myöhemmin, mutta metallipitoisen veden valumista luontoon ei saatu heti pysäytettyä. Kainuun ely-keskus suositteli
alueen asukkaita välttämään uimista kaivoksen lähivesistöissä ja saastuneen veden käyttämistä talousvetenä. Pelastuslaitoksen ja puolustusvoimien avustuksella yhtiö sai tukittua vuodon
noin viikko vuodon havaitsemisen jälkeen. (Tiainen, Sairinen & Mononen 2014: 41.) Sinä
aikana altaasta ehti vuotaa ympäristölle vahingollista vettä ja sakkaa noin 1,2 miljoonaa kuutiometriä, josta viidesosa päätyi kaivosalueen ulkopuolelle (Onnettomuustutkintakeskus 2014:
9). Kainuun ely-keskus teki kipsisakka-altaan vuodosta tutkintapyynnön, ja Oulun poliisilaitoksen rikostutkintayksikkö aloitti esitutkinnan (Tiainen ym. 2014: 41). Talvivaaran tapausta
alettiin tutkia 2000-luvun vakavimpana ympäristöonnettomuutena Suomessa.
Kipsisakka-altaan vuoto ja sitä seuranneet tapahtumat saivat mediassa runsaasti huomiota. Ympäristöministeriön mediaseurantaan kirjautui marraskuun alun ja joulukuun puolen
välin välisenä aikana 5 210 Talvivaraa koskevaa uutista tai artikkelia (Onnettomuustutkintakeskus 2014: 29).1 Talvivaaran konfliktoitumista tutkineiden Tiaisen, Sairisen ja Monosen
(2014) mukaan kipsisakka-altaan vuoto oli Talvivaaran kriisiytymisen siihenastinen huipentuma: paikallisesta kiistasta kasvoi valtakunnallinen konflikti, joka ei koskettanut enää ainoastaan paikallisia asukkaita vaan myös muita toimijoita. Talvivaaran ympäristöonnettomuutta
tutkinut Onnettomuustutkintakeskus (2014: 30) jakaa selvityksessään kipsisakkavuodon ja
sitä seuranneiden tapahtumien aikaan mediakentässä olleet toimijat viiteen ryhmään: yhtiöön,
viranomaisiin, kansalaisiin, poliittisiin puolueisiin sekä luonnonsuojeluliikkeisiin ja järjestöihin. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen näitä Talvivaara-uutisoinnin toimijaryhmiä,
joskin hieman rajatummin ja henkilöidymmin. Tässä tutkielmassa analyysin kohteena ovat
Talvivaara-yhtiö, viranomaisista Kainuun ely-keskus ja kansalaisista paikalliset asukkaat,
mökkiläiset ja yrittäjät. Poliittisten puolueiden sijaan tarkastelen yksittäisiä poliitikkoja: Ville
Niinistöä ja Heidi Hautalaa. Viidennen toimijaryhmän muodostavat Talvivaaraa vastustavat
mielenosoittajat, joihin lasken kuuluvaksi myös Stop Talvivaara -liikkeen edustajat.
1
Median Talvivaaraa kohtaan osoittaman kiinnostuksen mittasuhteista kertoo jotakin myös vertailu Norilsk
Nickelin saamaan mediahuomioon. Heinäkuussa 2014 Norilsk Nickelin Harjavallan tehtaalta päätyi nikkeliä
jäähdytysveden mukana Kokemäenjokeen. Ympäristöonnettomuuden nikkelipäästöt olivat yli 30 kertaa suuremmat kuin Talvivaarassa kaksi vuotta aiemmin (Meritähti 2014). Silti Norilsk Nickel sai mediassa huomattavasti vähemmän julkisuutta kuin Talvivaara.
Tutkielmassa tarkoituksenani on selvittää, millaisia merkityksiä toimijoista tuotetaan
Talvivaaraa koskevassa sanomalehtiuutisoinnissa ja millaisin kielellisin keinoin merkityksenannot tehdään. Tutkielman lopussa pohdin lyhyesti saatujen tulosten sosiokulttuurista
merkitystä. Teoreettiselta taustaltaan tutkielma on laadullista sosiaaliseen konstruktionismiin
ja funktionaaliseen kielikäsitykseen pohjautuvaa tekstin- ja diskurssintutkimusta, jossa aineistoa analysoidaan verbien luokittelun, semanttisten roolien ja nimeämisen osalta. Tutkielmassa
kielitiede yhdistyy yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen ja kulttuurintutkimukseen, kuitenkin
niin että pääpaino on lingvistisessä analyysissä.
Tutkielman tarkoituksena on antaa tietoa median, tässä tapauksessa sanomalehtien, kielenkäytöstä. Median käyttämän kielen analysoimisen tärkeys korostuu informaatiotulvan lisääntyessä ja monipuolistuessa. Nyky-yhteiskunnassa tarvitaan tietoa siitä, mistä media viestii, millä tavalla se viestii ja mikä on viestien vaikutus kansalaisten arkipäivään. Lehtikielen
tutkimus palvelee myös kriittisen lukutaidon osaamisessa tarvittavia taitoja. (Varis 2004: 15,
22.) Tässä tutkielmassa ymmärrän kielen toiminnaksi ja valintojen tekemiseksi. Heikkisen
(1999: 50–57) mukaan journalistien tekemät kielelliset valinnat ovat poikkeuksellisia sikäli,
että valinnoista rakentuvat tekstit saavuttavat laajan yleisön. Näin ollen journalistien kielenkäyttö vaikuttaa myös yleisön tapaan käyttää kieltä. Vaikutus voi olla joko olemassa olevaa
säilyttävää tai muuttavaa. Journalistien tuottamien tekstien analysoiminen antaa lisäksi tietoa
vakiintuneista yhteiskunnallisista ja viestinnällisistä käytänteistä sekä luonnollistuneista kielenkäyttötavoista. Joko tiedostetusti tai tiedostamatta tehdyt kielelliset valinnat rakentavat
tietynlaista kuvaa maailmasta. Jos samansuuntaiset kielenkäyttötavat toistuvat julkisessa kielenkäytössä, niistä tulee vähitellen yhteistä kielitajuamme, yhteisiä sosiaalisia merkityksiämme.
Talvivaaran tapauksessa ongelmien nousu julkiseen tietoisuuteen ja kansalaisten mobilisoituminen on tapahtunut pitkälti median välityksellä. Medialla on ollut suuri rooli mielipidevaikuttajana, sillä harvalla kansalaisella, tai edes päättäjällä, on omakohtaisia kokemuksia
kaivosteollisuudesta tai Talvivaaran toiminnasta. (Tiainen ym. 2014: 6–17.) Talvivaarauutisoinnin toimijoiden kannalta median tekemät merkityksellistämiset ja rooleihin asettamiset vaikuttavat siihen, millaisia mielikuvia kansalaiset muodostavat toimijoista, miten toimijoihin suhtaudutaan ja miten heitä kohdellaan.
Talvivaaraa koskeva toimijuustutkimus on ajankohtainen paitsi tapaustutkimuksena
myös laajempaan toimintakenttään suhteutettuna: Kaivosteollisuus on Suomessa kasvava ala.
Suomen kansallisen mineraalistrategian tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä Suomi on
mineraalien kestävän hyödyntämisen globaali edelläkävijä ja mineraaliala on yksi kansanta
2
loutemme tukipilareista. (Kokko 2013: 69.) Talvivaaran tapaus vaikuttaa väistämättä siihen,
millaista keskustelua kaivosteollisuudesta käydään Suomessa tulevaisuudessa. Tapaus on tuonut yleiseen tietoisuuteen sekä kaivosteollisuuden hyödyt, työllisyyden ja taloudelliset edut,
mutta myös alaan liittyvät riskit (Tiainen ym. 2014: 59). Kaivosteollisuuden lisäksi talous- ja
ympäristödiskurssin vastakkainasettelu koskettaa myös esimerkiksi tekopohjavesihankkeista,
tuulivoimasta tai ydinvoimasta käytävää keskustelua. Vuoropuhelussa kohtaavat useat eri
toimijat, joiden lähtökohdat ja päämäärät poikkeavat toisistaan. Yleisen mielipiteen muodostumisen kannalta on merkityksellistä, millaista kuvaa näistä toimijoista tuotetaan mediassa.
1.1. Tutkimuskysymykset ja aiempi tutkimus
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Talvivaara-uutisoinnin toimijoista muodostuvaa kuvaa.
Tutkielmassa pyrin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
1) Millaisia merkityksiä Talvivaara-uutisoinnin toimijoista tuotetaan?
2) Millaisin kielellisin keinoin merkityksiä tuotetaan?
3) Miten Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien esitystavat eroavat toisistaan?
4) Mitä sosiokulttuurisia merkityksiä saaduilla tuloksilla on?
Tutkielman analyysiosassa pääpaino on kysymyksissä 1–3. Kysymysten avulla tutkin toimijoiden kategorisointia, kielenkäyttöä merkitysten tuottajana sekä tehtyjen ja tekemättömien
valintojen merkitystä. Tutkielman päätteeksi pohdin lyhyesti saatujen tulosten sosiokulttuurista merkitystä. Erityisesti kysymyksen 4 osalta lingvistinen analyysi yhdistyy yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen ja kulttuurintutkimukseen.
Tutkielma on luokiteltavissa tekstin- ja diskurssintutkimukseksi, jota tehdään useilla
tutkimusaloilla: muun muassa humanistisissa tieteissä, yhteiskuntatieteissä ja kasvatustieteissä (Pietikäinen & Mäntynen 2009: 7–8, Luukka 2000: 133–134). Aiemmin kun toimijuutta on
tutkittu mediateksteistä kielitieteellisestä näkökulmasta, tarkastelun kohteena ovat olleet esimerkiksi väestön marginaaliryhmät ja kansallisuuteen perustuvat ryhmät. Mary Sykes (1985)
on tutkinut kodittomien mustien nuorten rooleja lehtiartikkeleissa ja Norman Fairclough
(1997) köyhien esittämistä televisio-ohjelmissa. Outi Blomqvist (1996) on tarkastellut suomalaisten sanomalehtien tapaa kirjoittaa maahamme saapuvista pakolaisista ja Jukka Lausmaa
(1999) israelilaisista ja palestiinalaisista muodostuvaa kuvaa sanomalehti Kalevan uutisissa.
3
Pekka Pällin (2003) väitöstutkimus on esimerkki laajemmasta toimijuustutkimuksesta, jossa
selvitetään, miten yksilö rakentuu kielenkäytössä ryhmän jäseneksi ja omasta ryhmästä irtautuvaksi subjektiksi.
Suomessa Talvivaara-aiheisia tutkimuksia on tehty ja niitä on tekeillä useita, mutta Talvivaara-uutisoinnin toimijoita ei tiettävästi ole tutkittu aiemmin. Tehdyt Talvivaara-aiheiset
tutkimukset sijoittuivat useaan eri tieteenalaan. Heidi Tiainen, Rauno Sairinen ja Tuija Mononen (2014) ovat tutkineet Talvivaaran kaivoshankkeen konfliktoitumista osana Suomen Akatemian rahoittamaa, Suomen kaivostoimintaa koskevaa tutkimusta. Johtamisen pro gradussa
Anni Ylipiessa (2013) tarkastelee organisaation epäonnistumisen diskursiivista rakentumista
Talvivaaran tapauksessa ja Elina Kemppainen (2013) matkailuntutkimuksen pro gradussa
Talvivaaran vaikutusta Vuokatin matkailulliseen imagoon. Suomen kielen oppiaineessa Talvivaara-aiheisia tutkimuksia on niin ikään tehty. Ville Kilpiä (2013) tutkii pro gradussaan
Talvivaaran pörssitiedotteiden ja -analyysien kielellisiä asenteita ja Jenni Koponen (2014)
Talvivaaran kriisiviestintää.
1.2. Tutkimusaineisto
Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa marraskuussa 2012
julkaistuista Talvivaara-aiheisista uutisista. Valitsin kyseisen ajankohdan uutiset aineistoksi
siksi, että marraskuussa 2012 Talvivaarasta uutisoitiin mediassa runsaasti; kipsisakka-altaan
vuoto teki paikallisesta kriisistä valtakunnallisen konfliktin. Tässä tutkielmassa uutisilla tarkoitetaan Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien uutissivuilla (A-osiossa) julkaistuja tekstejä. Aineisto sisältää uutisia, kainalouutisia ja sähkeuutisia. Olen rajannut aineistoa niin, että
olen jättänyt tutkielman ulkopuolelle sellaiset Talvivaaraan liittyvät uutiset, joissa tässä tutkielmassa analysoidut toimijat eivät esiinny. Rajauksen jälkeen aineiston kooksi tuli 129 uutistekstiä. Uutisteksteistä 47 on Helsingin Sanomista ja 82 Kainuun Sanomista. Tutkielmassa
tarkastelen leipätekstejä otsikoineen. Kuvat ja niihin liittyvät kuvatekstit olen rajannut tutkielman ulkopuolelle2.
2
Leipäteksti ja kuva sekä lehtijutun oheis- eli paratekstit – kuvatekstit, otsikko, ingressi ja nostot – muodostavat
yhdessä lehtijutun kokonaisuuden (Heikkilä 2006: 264). Tärkeästä asemastaan huolimatta olen jättänyt kuvat ja
kuvatekstit tässä tutkielmassa analyysin ulkopuolelle. Kuvien analysointi edellyttäisi visuaalisten analysointimenetelmien käyttöä. Paratekstien joukossa kuvatekstit ovat sikäli erityisasemassa, että ne kytkeytyvät kiinteimmin
kuvaan. Kuvatekstit eroavat leipätekstistä typografialtaan, viittaussuhteiltaan sekä tekstuaalisilta ja kielellisiltä
piirteiltään. (mt. 264, 22.)
4
Valitsin Helsingin Sanomat aineistoni toiseksi aineistolähteeksi siksi, että Helsingin Sanomat edustaa valtakunnallista mediaa. Maan suurimmalla, sitoutumattomalla päivälehdellä
on päivittäin 742 000 lukijaa (Sanoman internetsivut). Kainuun Sanomat ilmestyy Helsingin
Sanomien tavoin seitsemänä päivänä viikossa. Kainuun Sanomat on kuitenkin Helsingin Sanomia selvästi alueellisempi lehti. Lehden keskuspaikkana on Kajaani ja levikkialueena Kainuu, jossa myös Talvivaaran kaivos sijaitsee. Kainuun Sanomilla on päivittäin 52 000 lukijaa.
(Kainuun Sanomien internetsivut.) Kainuun Sanomia julkaisee Alma Media Kustannus Oy ja
Helsingin Sanomia Sanoma Oyj (Kainuun Sanomien internetsivut, Sanoman internetsivut).
Eri julkaisijoiden ansiosta aineistoon ei sisälly päällekkäistä aineistoa eli uutistekstejä, jotka
olisi julkaistu identtisinä molemmissa lehdissä. Molempien lehtien osalta aineistoon kuuluu
useiden eri toimittajien kirjoittamia uutistekstejä. Tästä syystä en tarkastele uutisia toimittajien henkilökohtaisen työn tuloksena vaan Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa julkaistuina mediateksteinä, jotka yhdessä tuottavat kuvaa Talvivaara-uutisoinnin toimijoista.
1.3. Talvivaaran tie Kainuun pelastajasta valtakunnalliseksi konfliktiksi
Talvivaaran kaivos sijaitsee Kainuun maakunnassa Sotkamossa. Talvivaaran alue oli luonnontilainen siihen saakka, kunnes Talvivaaran kaivososakeyhtiö osti vuonna 2004 Outokumpu-konsernilta oikeudet alueen malmiesiintymiin Kuusilampeen ja Kolmisoppiin. (Talvivaaran internetsivut.) Talvivaaran pääomistaja ja toimitusjohtaja Pekka Perä maksoi entiselle
työantajalleen Outokummulle kaivosoikeuksista yhden euron (Tiainen ym. 2014: 22). Kauppaan sisältyi oikeus käyttää Outokummun bioliuotusta koskevia koe- ja tutkimustietoja. Outokumpu oli hankkinut kaivosoikeudet Talvivaaran kaivosesiintymiin vuonna 1986, ja Suomen Geologinen tutkimuskeskus oli tehnyt Talvivaaran alueella tutkimuksia jo vuosina 1977–
1983. Outokumpu ei kuitenkaan koskaan aloittanut malmintuotantoa alueella, sillä vaikka
malmiesiintymät oli todettu suuriksi, niiden malmipitoisuudet havaittiin suhteellisen alhaisiksi. Tämän vuoksi esiintymien hyödyntämistä tavanomaisilla metallin rikastustekniikoilla ei
pidetty kaupallisesti kannattavana. (Talvivaaran internetsivut.)
Kaivosoikeudet ostettuaan Talvivaaran osakeyhtiö rekrytoi Outokummulla bioliuotusmenetelmää työstäneen Marja Riekkola-Vanhasen ja jatkoi menetelmän kehittelyä (Mainio,
Heikkinen & Huuskonen 2012: A4). Yhtiö uskoi, että uuteen teknologiaan perustuva menetelmä mahdollistaisi malmienesiintymien hyödyntämisen taloudellisesti kannattavalla tavalla
(Talvivaaran blogi). Yhtiö testasi menetelmää vuosina 2005 ja 2006 ja totesi sen toimivaksi.
5
Talvivaaran käyttämä malmien tuotantoprosessi jakaantuu neljän vaiheeseen: avolouhintaan,
murskaukseen, biokasaliuotukseen ja metallien talteenottoon. Biokasaliuotuksessa malmi kasataan kahdeksan metriä korkeiksi kasoiksi, joissa malmia liuotetaan bakteerien avulla puolentoista vuoden ajan. Sen jälkeen kasoja käännellään, jotta metallit liukenevat lopuistakin
malmirakeista. Bioliuotuksen jälkeen metallisulfidit saostetaan kemikaalien avulla metalleja
sisältävästä kiertoliuoksesta. Puhdistettu liuos johdetaan takaisin liuotuskiertoon. Lopputuotteena syntyneet nikkeli, sinkki, koboltti ja kupari toimitetaan sopimusasiakkaiden jalostettaviksi. (Talvivaaran internetsivut.)
Talvivaara anoi toiminnalleen ympäristölupaa maaliskuussa 2006 ja sai sen vuotta
myöhemmin (Talvivaaran internetsivut). Tuolloin Talvivaara listautui myös Lontoon pörssiin,
kaksi vuotta ennen Helsingin pörssiin listautumista (Talvivaaran kaivososakeyhtiö Oyj 2009:
86). Kaivoksen rakentaminen rahoitettiin pääasiassa listautumisannin tuotoilla ja kansainväliseltä pankkiryhmittymältä saadulla projektilainalla. Metallien saostus aloitettiin kaivoksella
lokakuussa 2008. (Talvivaaran blogi.) Talvivaaran ensimmäinen myyntierä toimitettiin Norilsk Nickelin tehtaalle Harjavaltaan helmikuussa 2009 (Talvivaaran internetsivut). Kaivostoiminnan käynnistymistä pidettiin merkittävänä niin Kainuulle kuin koko Suomellekin (Tiainen ym. 2014: 21). Kaivostoiminnan käynnistymisen aikaan Talvivaarassa työskenteli reilut
300 henkilöä (Talvivaaran kaivososakeyhtiö Oyj 2009: 6). Ruralia-instituutin tekemässä raportissa arvioitiin, että vuonna 2020 Talvivaaran vaikutus työllisyyteen olisi 1 233 henkilötyövuotta. Työllisyyden vahvistumisen lisäksi Talvivaaran kaivoksen odotettiin synnyttävän
alueella taloudellista kasvua, kasvattavan tuloja ja kulutusta sekä lisäävän kotimaan ja ulkomaan kauppaa. (Törmä & Reini: 2009: 19–24.)
Talvivaaran konfliktoitumista tutkineet Tiainen, Sairinen ja Mononen (2014: 27–29)
ajoittavat Talvivaaran kaivokseen liittyvien ongelmapuheiden alkamisen vuoteen 2010. Tuolloin Talvivaarasta alettiin kirjoittaa mediassa aiempaa negatiivisempaan sävyyn. Talvivaaran
uraanin talteenottoa koskevat suunnitelmat olivat mediassa esillä läpi vuoden. Lisäksi julkisuuteen nousivat tiedot Talvivaaran alueen haju- ja pölyhaitoista, lähivesien korkeista nikkeli, sulfaatti- ja mangaanipitoisuuksista sekä kipsisakka-altaan vuodosta. Syyskuussa omistussuhteet nousivat keskusteluihin, kun ympäristöministeri Paula Lehtomäki ilmoitti perheensä
omistavan Talvivaaran osakkeita noin 300 000 euron edestä. Finanssivalvonnan selvityksen
mukaan Lehtomäellä tai tämän puolisolla Jyri Sahlstenilla ei kuitenkaan ollut sisäpiirintietoa
kaivosyhtiön toiminnasta, kuten uraanin talteenottoa koskevista suunnitelmista, eikä Lehtomäki näin ollen väärinkäyttänyt asemaansa. (HS 12.11.2010.)
6
Vuoden 2011 aikana Talvivaaran ympäristöongelmat kärjistyivät, ja seuraavana vuonna
Talvivaarasta kehittyi valtakunnallinen konflikti (Tiainen ym. 2014: 29–40). Maaliskuussa
2012 Talvivaaran työntekijä menehtyi hengitettyään rikkivetypitoista ilmaa tehdasalueen ulkopuolella. Kuukautta myöhemmin kaivoksen prosessiliuotusaltaasta löytyi kuolleita lintuja.
Eviran tutkimuksissa lintujen kuolinsyyksi varmistuivat nikkeli, sinkki ja mangaani, jotka
olivat kulkeutuneet lintuihin vedestä ja ilmasta. (Sipola 2012.) Marraskuussa Talvivaaran kipsisakka-altaassa havaittiin vuoto. Käyttötarkoituksensa vastaisesti vesivarastona käytetyn kipsisakka-altaan rakenne ei kestänyt altaan päälle varastoidun veden hydrostaattista painetta.
Altaasta pääsi vuotamaan reilut 200 000 kuutiota metallipitoista jätevettä lähivesiin. Tapausta
tutkinut Onnettomuustutkintakeskus tuli myöhemmin siihen johtopäätökseen, että suurten
ympäristöriskien tunnistamisessa, ennaltaehkäisyssä ja niihin varautumisessa oli puutteita,
vaikka allas oli vuotanut kaksi kertaa aiemminkin (2008 ja 2010). Talvivaarassa huomio oli
kiinnittynyt liiaksi jatkuviin päästöihin. (Rönty 2014a.) Ongelmat Talvivaaran ympärillä toivat keväällä yhtiön jättäneen Pekka Perän takaisin Talvivaaran toimitusjohtajaksi Harri Natusen paikalle. Kansalaisissa ja kansalaisjärjestöissä kipsisakka-altaan vuoto nostatti vastustusta
yhtiötä kohtaan. Talvivaaran vastaisia mielenosoituksia järjestettiin ympäri maata, ja Stop
Talvivaara -liikkeen kaivoksen sulkemista vastustavaan adressiin kertyi tuhansia nimiä. Myös
Kainuun ely-keskus sai kritiikkiä osakseen, sillä sen katsottiin laiminlyöneen valvontatehtävänsä. (Tiainen ym. 2014: 42–45.)
Huhtikuussa 2013 Talvivaaran kipsisakka-allas vuosi jälleen, ja yhtiön varallisuus hupeni (Talvivaaran internetsivut, TS 24.4.2013). Kevään osakeannissa valtion sijoitusyhtiö
Solidiumista tuli Talvivaaran suurin omistaja 16,7 prosentin osuudella. Seuraavaksi eniten
osakkeita oli Pekka Perällä (3,91 %) ja Norilsk Nickel Holdings Ltd:llä (0,64 %).3 Varma oli
vähentänyt omistusosuuttaan niin, ettei se enää sijoittunut sadan suurimman osakkeenomistajan listalle. Loppuvuonna talousvaikeuksiin ajautuneet kaivosyhtiö Talvivaara ja Talvivaaran
kaivoksen ja kaivosoikeudet omistava tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo hakeutuivat yrityssaneeraukseen. Vuodenvaihteessa yhtiö lomautti 246 työntekijää. Yt-neuvottelut olivat jo kolmannet reilun vuoden aikana. Yhtiö oli lomauttanut jo aiemmin 184 työntekijää ja irtisanonut 68
henkilöä. (Talvivaaran internetsivut.)
3
Kun Talvivaaran kaivoksen toiminta alkoi vuonna 2008, yhtiön suurimmat osakkeenomistajat olivat Pekka
Perä (25,59 %), Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma (8,57 %) ja Norilsk Nickel Holdings Ltd. (5,46 %)
(Talvivaaran kaivososakeyhtiö Oyj 2008: 66).
7
Alkuvuonna 2014 Talvivaara vaikeudet vesien varastoinnin kanssa jatkuivat. Täynnä olleiden varoaltaiden vuoksi yhtiö juoksutti vettä avolouhokseen, minkä ely-keskus katsoi ympäristöluvan vastaiseksi. Puutteellisen vesien käsittelyn vuoksi ely-keskus asetti Talvivaaralle
uhkasakon (Korhonen 2014). Heinäkuussa Talvivaara vetäytyi Lontoon pörssistä ja yhtiön
rahahuolet syvenivät (Talvivaaran internetsivut). Talvivaaran saneerausohjelman laatinut selvitysmies ehdotti, että yhtiön velkoja olisi leikattava 99 prosenttia, jotta kaivoksen toiminta
olisi mahdollista saada kannattavaksi (Rönty 2014b). Rahoitusneuvotteluissa ei saavutettu
toivottua tulosta, ja marraskuussa Talvivaara Sotkamo Oy ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin
(Kiviranta 2014). Loppuvuoden aikana valtio myönsi konkurssipesälle lisärahoitusta 60 miljoonaa euroa, mutta rahat hupenivat odotettua nopeammin (Savikko 2015).
Helmikuussa 2015 hallitus varautui Talvivaaran lisämenoihin täydentämällä lisätalousarvioesitystään 97 miljoonalla eurolla. Samalla valtio ilmoitti perustavansa Terrafame-yhtiön,
joka osallistuu kaivosta koskeviin järjestelyihin. (Koivuranta 2015.) Maaliskuussa Terrafameyhtiö teki investointisopimuksen brittiläisen sijoitusyhtiö Audley Capital Advisors LLP:n
kanssa, minkä lisäksi brittiyhtiö solmi ehdollisen sopimuksen Talvivaara Sotkamo Oy:n ostamisesta tämän konkurssipesältä. Mikäli muun muassa viranomaisluvat ja rahoitus varmistuvat, kaivostoiminta tullaan käynnistämään uudelleen uudessa kaivoyhtiössä. (KL 12.3.2015.)
Hyvien uutisten lisäksi Talvivaara kohtasi kevään aikana myös ongelmia, sillä sateet ja sulamisvedet vaikeuttivat vesienhallintaa. Konkurssipesä sai Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta luvan Talvivaarasta Nuasjärvelle johtavalle purkuputkelle, vaikka purkuputki herätti kiivasta keskustelua ja sen rakentamisesta jätettiin aluehallintovirastoon yli 500 muistutusta. (Rönty
2015a, Saavalainen 2015.) Purkuputken rakentamisen ja omistajanvaihdon varmistumisen
lisäksi Talvivaaraa odottaa loppuvuoden aikana oikeudenkäynti, jossa Talvivaara Sotkamon
konkurssipesää ja neljää yhtiön työntekijää syytetään törkeästä ympäristön turmelemisesta
(Rönty 2015b).
1.4. Tutkimuksen kulku
Seuraavassa luvussa esittelen tutkielman teoreettista taustaa. Kerron tutkielman taustalla vaikuttavasta sosiaalisesta konstruktionismista ja funktionaalisesta kielikäsityksestä. Tämän jälkeen liitän tutkielmani osaksi tekstin- ja diskurssintutkimuksen kenttää ja määrittelen sellaiset
tutkielman kannalta keskeiset käsitteet kuin teksti, konteksti, diskurssi ja uutinen tekstilajina.
8
Luvussa 3 käsittelen niitä metodologisia valintoja ja semanttisen analysoinnin välineitä,
joita käytän aineiston analysoinnissa. Tällaisia aineiston analysoinnin välineitä ovat verbien
luokittelu, semanttiset roolit ja nimeäminen.
Luvussa 4 analysoin aineistoa. Talvivaara-uutisoinnin toimijoista analysoinnin kohteina
ovat Talvivaara-yhtiö, Kainuun ely-keskus, poliitikot Ville Niinistö ja Heidi Hautala, paikalliset asukkaat, mökkiläiset ja yrittäjät sekä mielenosoittajat.
Luvussa 5 muodostan yhteenvedon tutkielman tuloksista ja luvussa 6 pohdin lyhyesti
saatujen tulosten sosiokulttuurista merkitystä, tutkimusasetelman toimivuutta ja jatkotutkimusmahdollisuuksia.
9
2. Teoriatausta
Tässä luvussa käsittelen tutkielman teoreettista taustaa ja määrittelen tutkimuksen keskeistä
käsitteistöä. Luvussa 2.1. esittelen sosiaalista konstruktionismia. Luvut 2.1.1. ja 2.1.2. käsittelevät sosiaalisen konstruktionismin suhdetta kielitieteeseen ja funktionaalista kielikäsitystä.
Luvussa 2.3. pohdin, miten oma tutkielmani nivoutuu osaksi tekstin- ja diskurssintutkimuksen
kenttää. Luvuissa 2.3.1–2.3.4. määrittelen sellaiset tutkielman kannalta keskeiset käsitteen
kuin teksti, konteksti, diskurssi ja uutinen tekstilajina.
2.1. Sosiaalinen konstruktionismi
Talvivaara-uutisoinnin toimijoita käsittelevä pro gradu -tutkielmani pohjautuu sosiaalisen
konstruktionismin4 teoreettiseen viitekehykseen. Sosiaalisen konstruktionismin keskeinen
ajatus on, että tieto ja todellisuus rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jossa kielellä
on keskeinen rooli. (esim. Burr 1995: 4, Pietikäinen ym. 2009: 12.) Kielen avulla konstruoidaan maailmaa. Näin ollen se, mitä kunakin aikakautena pidetään totuuksina ja hyväksyttyinä
maailman ymmärtämisen tapoina, ei ole objektiivisen maailman havaitsemisen tulos vaan
kielellinen ja sosiaalinen prosessi. (Burr 1995: 4–6.) Sosiaalisessa konstruktionismissa kielenkäyttöä tarkastellaan osana todellisuutta itseään. Vastakkaisen eli realistisen näkökulman
mukaan kielenkäyttö toimii välineenä tiedonsaamiseen olemassa olevista faktoista. Tällöin
kielenkäyttö hahmotetaan todellisuuden kuvaksi. (Jokinen, Juhila, Suoninen 1993: 9.)
Teoreettisella tasolla sosiaalinen konstruktionismi on väljä viitekehys, joka sisältää erilaisia taustateoreettisia ja -filosofisia oletuksia ja sitoumuksia (Pälli 2003: 24–25). Äärimmäisen näkökannan mukaan kaikki asiat, joita ajattelemme ja joista puhumme, ovat kielellä
konstruoituja; ihmisten on mahdotonta olla suorassa kosketuksessa maailmaan, koska todellisuutta ei ole olemassa kielen ulkopuolella. (Burr 1995: 57.) Tässä tutkielmassa omaksun ajattelutavan, jonka mukaan inhimillinen todellisuus ei koostu yksin kielestä, mutta kieli merkityksellistää todellisuutta (vrt. Lehtonen 1998: 30–31). Erilaisia kategorioita ja käsitteitä ei ole
olemassa maailmassa sellaisenaan, vaan ne tuotetaan kielessä. Vasta kieli jakaa maailman
olioiksi. (Burr 1995: 3–4, Lehtonen 1998: 30.) Tutkijan ei näin ollen ole mahdollista kohdata
todellisuutta puhtaana, vaan aina jostakin näkökulmasta merkityksellistettynä; asiat, toimijat
4
Sosiaalisesta konstruktionismista käytetään myös nimitystä sosiaalinen konstruktivismi (Burr 1995: 2).
10
ja ilmiöt tulevat tutkimuksen kohteeksi jollakin tavalla nimettyinä (Burr 1995: 1–8, Jokinen
1999: 39). Talvivaaran vastaisten mielenosoittajien nimeäminen sanomalehtiuutisissa aktivisteiksi tai luonnonsuojeluväeksi on kielellä tehty merkityksenanto, samoin kuin toimijoiden
jaottelu mielenosoittajiin ja paikallisiin asukkaisiin. Toimijat ovat olemassa kielen ulkopuolellakin, mutta merkityksensä he saavat kielessä. Kielenkäyttäjinä toimittajilla on mahdollisuus valita, millaista kielellisiä valintoja he tekevät toimijoista kirjoittaessaan eli millaisia
merkityksiä toimijoihin yhdistetään. Kielelliset valinnat voivat olla joko tiedostettuja tai tiedostamattomia. Merkitykset, joita kielellisiin valintoihin liittyy, ovat sidoksissa siihen maailmaan, historialliseen aikaan ja kulttuuriin, jossa elämme (Burr 1995: 3–4).
2.1.1. Sosiaalisen konstruktionismin suhde kielitieteeseen
Sosiaalisen konstruktionismin taustavaikuttajina pidetään usein Michel Foucault’a, eurooppalaisia postmodernisteja sekä amerikkalaisia pragmatisteja, kuten C. S. Peirceä ja G.H. Meadia
(Pälli 2003: 24). Myös venäläiset dialogistit Mihail Bahtin ja Valentin Vološinov esittivät
1900-luvun alkupuolella samansuuntaisia näkemyksiä kielestä sosiaalisena ilmiönä, jota tulee
tarkastella toiminnallisuuden ja vuorovaikutuksellisuuden näkökulmasta (Lähteenmäki 2002:
180, 198). Sittemmin sosiaalinen konstruktionismi on ollut vallitseva käsitys erityisesti yhteiskuntatieteissä, joissa se yhdistyy 1980-luvulla tapahtuneeseen kielelliseen käänteeseen.
Tuolloin yhteiskuntatieteissä ryhdyttiin toden teolla tutkimaan sitä, miten erilaisia asioita tuotetaan kielenkäytössä ja osana kielenkäyttöä (Pälli 2003: 25–26, Pietikäinen ym. 2009: 12).
Pällin (mt.) mukaan on yllättävää, kuinka erillään kielitieteet ovat pysytelleet sosiaalisen konstruktionismin kehyksestä. Eräs selitys lienee se, että kielitieteessä konstruktionistista tutkimusta on tehty toisten traditioiden nimissä. Kielitieteessä esimerkiksi M.A.K Hallidayn sosiosemantiikassa on yhtymäkohtia sosiaalisen konstruktionismiin. Sosiosemantiikalla Halliday
tarkoittaa kielen tulkitsemista sosiokulttuurisen kontekstin sisällä, jossa kulttuuria itsessään
tulkitaan semioottisesti, informaatiojärjestelmänä (Heikkinen 1999: 27–28, Halliday 1978: 2).
Vaikka tutkimusotteeni on ensisijassa kielitieteellinen, joskin tutkimuksessani on piirteitä myös yhteiskunnallisesta tutkimuksesta, olen valinnut tutkielman teoreettiseksi taustaksi
yleisemmin sosiaalisen konstruktionismin enkä sosiosemantiikkaa tai siihen pohjautuvaa systeemis-funktionaalista kieliteoriaa. SF-teoriassa kieltä tarkastellaan tekoina, kontekstissaan
esiintyvinä merkityksellisinä valintoina, joita ihminen tekee kielellistä resurssiaan käyttäen.
(Luukka 2002: 98.) Tämä näkökanta on läsnä myös omassa tutkielmassani, mutta tutkielman
painotukset, rajaukset ja käsitteistö poikkeavat perinteisestä SF-tutkimuksesta. Kuten Luuk
11
kakin (2002: 89–90) huomauttaa, SF-teoria on laaja-alainen. Se pyrkii ottamaan huomioon
kaikki mahdolliset merkitysten rakentamiseen osallistuvat tekijät laajimmasta kulttuurikontekstista pienempiin äänteellisiin resursseihin saakka ja rakentamaan niistä koherentin mallin,
jossa jokainen osa on ymmärrettävissä vain suhteessa toisiinsa. SF-teoriassa kieltä tarkastellaan kolmen metafunktion kautta: ideationaalisen, interpersoonaisen ja tekstuaalisen. Tässä
tutkielmassa analysoitavat verbivalinnat, semanttiset roolit ja nimitykset kuuluvat ideationaalisen metafunktion alaan. Interpersoonaisen metafunktion tarkastelu tarkoittaisi vuorovaikutussuhteiden ylläpidon sekä mielipiteiden, tunteiden, asenteiden ja arviointien ilmaisemisen
analysointia. Kieliopillisella tasolla interpersoonainen metafunktio tulee ilmi esimerkiksi modusvalintoina. Tässä tutkielmassa en analysoi myöskään tekstuaalista metafunktiota eli esimerkiksi teema–reema-rakenteita. (Luukka 2002: 101–103.) SF-kieliteoria on kehitetty alun
perin englannin kielen kuvaukseen eikä suomen kielestä ole juurikaan tehty kattavia SFkuvauksia. Pisimmälle kuvauksen on vienyt Susanna Shore. (Kankaanpää 2006: 48, Heikkinen 1999: 27, Shore 2012a ja 2012b.) Tästäkin syystä koen sen soveltamisen suomenkieliseen
tutkimukseen jokseenkin ongelmallisena.
Vaikka sosiaalinen konstruktionismi on alkujaan yhteiskuntatieteellinen näkemys, soveltuu se hyvin myös kielitieteelliseen tutkimukseen. Virsun (2007: 347) mukaan sosiaalinen
konstruktionismi ja sille ominaiset metodiset työkalut tarjoavat kielitieteelliselle tutkimukselle menetelmän itsestäänselvyyksinä esitettyjen väitteiden ja tekstien ideologisten taustaoletusten purkamiseen. Lingvistisen lähestymistapa puolestaan tarjoaa konstruktionistiselle tutkimukselle välineitä konventiaalistuneiden puhetapojen osoittamiseen sekä niiden kielenaineisten erittelyyn, joissa konventionaalistumisen ja objektivoitumisen prosessit tapahtuvat.
2.1.2. Funktionaalinen lähestymistapa kieleen
Tutkielmani Talvivaara-uutisoinnin toimijoista edustaa funktionaalista kielikäsitystä. Tutkielmassa kieli nähdään sosiaalisena ilmiönä ja kieltä lähestytään sen käytöstä käsin. Tällöin
kielen keskeiseksi ominaisuudeksi hahmottuu merkitysten luominen. (Luukka 2000: 135,
138). Kieli on väline, jolla Talvivaara-uutisoinnin toimijoita merkityksellisestään. Se, miten
kieltä käytetään tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa, vaikuttaa laajemmin myös siihen, miten
tämän yhteiskunnan ja kulttuurin jäsenet hahmottavat maailmaa. Luukan (2000: 138–141)
tekemän karkean jaottelun mukaan funktionaalisuuden vastakohta on formalismi. Formalismissa kielen rakennejärjestelmää pidetään riippumattomana merkityksistä ja kielen käytöstä,
12
sillä kieli nähdään ensisijassa autonomisena, hierarkkisesti jakaantuneena mentaalisena ja
individuaalisena järjestelmänä.
Funktionaalisen kielitieteen juuret ovat sosiaalitieteissä. Tosin kielentutkimuksen alueella varhaisimmat kielen kuvaukset ja esimerkiksi retoriikka lähestyivät kieltä nimenomaan
kielenkäytön ja eri variaatioiden näkökulmasta. Kielitieteessä funktionaalisuus on ennemminkin lähestymistapa kieleen kuin yhtenäinen koulukunta tai teoriamalli; kielitieteessä ei ole
vain yhtä funktionaalista lähestymistapaa vaan monia suuntauksia. Kaikille funktionaalisille
suuntauksille on yhteistä kielen muotorakenteen tarkastelu suhteessa merkityksiin ja kielen
viestintätehtävään. Funktionalistit ovat kiinnostuneita siitä, kuinka kielen järjestelmä ilmenee
käytössä ja kuinka kieli asettuu osaksi kontekstia. (Onikki-Rantajääskö & Siiroinen 2008: 14.)
Funktionaalisen lähestymistavan mukaan muutokset, variaatio ja monitulkintaisuus kuuluvat
kieleen ja yhdellä ilmauksella voi olla useita merkityksiä ja funktioita (mt. 14, Luukka 2000:
139).
2.2. Tekstin- ja diskurssintutkimus
Kielitieteen kentällä pro gradu -tutkielmani hahmottuu osaksi tekstin- ja diskurssintutkimusta,
jolle on ominaista monitieteisyys. Tekstin- ja diskurssintutkimusta tehdään usealla tieteenalalla. Siksi tekstiin ja diskurssiin kohdistuva tutkimus on moni-ilmeistä ja monista eri tieteistä
vaikutteita saavaa (Kalliokoski 1996: 24). Omassa tutkielmassani pääpaino on lingvistiikassa,
mutta tutkielmalla on yhtymäkohtia myös yhteiskuntatieteellisen tutkimukseen ja kulttuurintutkimukseen.
Tekstin- ja diskurssintutkimus on mahdollista hahmottaa kahdeksi eri tutkimusalueeksi:
tekstintutkimukseksi ja diskurssintutkimukseksi. Koska tässä tutkielmassa tekstit ja diskurssit
limittyvät toisiinsa, en ole rajannut tutkimusta vain jompaankumpaan tutkimusalaan kuuluvaksi. Hiidenmaan (2000: 169) tavoin hahmotan tekstin- ja diskurssintutkimuksen jatkumoksi, jonka toisessa päässä on puhdas tekstintutkimus ja toisessa päässä diskurssintutkimus.
Tekstintutkimus tutkii tyypillisesti sitä, miten tekstissä ilmaistaan merkityksiä kielen resursseja käyttäen. Diskurssintutkimukselle teksti on puolestaan väline, jonka avulla selvitetään sitä,
miten eri aiheista puhutaan. Tekstin- ja diskurssintutkimus jää tekstintutkimuksen ja diskurssintutkimuksen välimaastoon. Tällöin tutkielmassa analyysin kohteeksi nousee se, millaisia
merkityksiä Talvivaara-uutisoinnin toimijoista tuotetaan teksteissä ja miten näitä merkityksiä
tuotetaan.
13
Sekä tekstintutkimuksen että diskurssintutkimuksen tutkimuskohteena ovat aidot tekstit,
jollaisia myös uutistekstit ovat. Tällaisia tekstejä tutkimalla saadaan tietoa todellisten ihmisten
kielenkäytöstä todellisessa yhteisössä ja yhteiskunnassa. (Hiidenmaa 2000: 179, Pietikäinen
ym. 2009: 13–14.) Lingvistinen tekstitutkimus mahdollistaa tekstien analysoimisen joko kokonaisuudessaan tai valittujen kielenpiirteiden osalta. Kielenpiirteet voivat olla hyvin monenlaisia, sillä jokainen piirre on merkityksellinen: kaikki piirteet vaikuttavat tulkintaan ja ovat
tutkimisen arvoisia. (Kankaanpää 2006: 47.) Tässä tutkielmassa analysoin aineistoa kolmen
eri kielenpiirteen avulla: verbivalintojen, semanttisten roolien ja nimeämisen (ks. luku 3).
Analyysi edellyttää uutistekstien kielellistä lähilukua ja järjestelmällistä analyysia. Valituista
kielenpiirteistä huolimatta tekstit on hahmotettava kokonaisuutena.
Diskurssintutkimus tuo tutkielmaan yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Diskurssintutkimuksen perusajatus on, että kielenkäyttö on aina paitsi kielellistä, myös sosiaalista toimintaa:
Kielenkäytön avulla kerromme itsestämme ja kuvaamme muita. Näin ollen kielenkäytön tarkastelu antaa tietoa myös yhteiskunnasta ja kulttuurista. Tutkielman aineistona olevat uutistekstit ovat toimittajien kirjoittamia. Kielenkäyttäjinä toimittajat ovat sosiaalisia toimijoita,
joilla on erilaisia mahdollisuuksia toimia, käyttää kielivaltaa, vastustaa ja uudistaa sekä neuvotella siitä, millä tolalla asiat ovat. (Pietikäinen ym. 2009: 13–14.) Diskurssintutkimuksessa
tunnustetaan se, että kielenkäytöllä voi olla vahvoja seurauksia (Juhila & Suoninen 1999:
239). Kielenkäyttöä analysoimalla on mahdollista saada tietoa esimerkiksi yhteiskunnan rakenteista, valtasuhteista, instituutioista ja toimijoista (Pietikäinen ym. 2009: 13–14). Tässä
tutkielmassa, niin kuin diskurssintutkimuksessa yleensäkin, kiinnostus ei kohdistu niinkään
totuuteen vaan erilaisten versioiden painoarvoon: millaiset Talvivaara-uutisoinnin toimijoihin
liittyvät merkitykset ovat vallalla, marginaalissa tai puuttuvia ja miksi? Entä millaisia sosiokulttuurisia merkityksiä toimijoista muodostuvalla kuvalla on? Mitä toimijuuskuvat kertovat
tästä yhteiskunnasta? Yhteiskunnallisen näkökulman läsnäolosta huolimatta en luokittele tutkielmaani kriittiseen tekstin- ja diskurssintutkimuksen alaan kuuluvaksi. Kriittisyys tarkoittaisi vielä vahvempaa puuttumista kielenkäytön ilmentämiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin (vrt.
Kalliokoski 1996: 21).
Tekstin- ja diskurssintutkimusta tehdessään tutkijan on oltava tietoinen omasta roolistaan tutkijana. Hiidenmaan (2000: 168, 183–184) mukaan tekstejä analysoivan tutkijan tehtävänä on selvittää tekstin mahdollisia tulkintoja. Samalla tutkijan on kuitenkin tiedostettava se,
että hän tutkijana muotoilee näitä tulkintoja. Vaikka yhtä oikeaa tulkintaa ei ole olemassa,
tämä ei tarkoita sitä, että mitkä tahansa tulkinnat kävisivät. Tutkijan odotetaan merkitysten
14
analyysillä osoittavan, millaisia tulkintoja kustakin tekstistä on esitettävissä ja miten nuo tulkinnat ovat kytköksissä tekstissä näkyviin kielellisiin ratkaisuihin ja konteksteihin.
2.2.1. Käsitys teksteistä
Talvivaara-uutisoinnin toimijoita koskevat merkitykset rakentuvat teksteissä. Laajan tekstikäsityksen mukaan tekstejä ovat kaikki semioottiset objektit ja kulttuurituotteet. Tekstin ei tarvitse olla kielellistä, vaan tekstiksi voidaan määritellä yhtä hyvin myös kuvat, rakennukset ja
musiikkikappaleet; kaikki sellaiset järjestäytyneet ja kiinteät symboliset yhdistelmät, jotka
näyttäytyvät suhteellisen selvärajaisina. (Heikkinen 2012a: 59, Lehtonen: 107.)
Tässä tutkielmassa teksteillä tarkoitetaan kielellisiä ja kirjallisia tekstejä: sanomalehtiuutisia otsikoineen. Kuvat ja niihin liittyvät kuvatekstit on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.
Tutkielmassa tekstejä tarkastellaan erityisesti merkitysten annon kautta. Tekstit nähdään materiaalina, jossa fyysisyys ja semioottisuus kietoutuvat toisiinsa: tekstit voivat olla semioottisia olioita vain silloin, kun ne ovat jossakin fyysisessä muodossa. Tekstien fyysisyydellä tarkoitetaan tekstien materiaalista muotoa, joka koostuu formaalissa suhteessa toisiinsa olevista
erilaisista järjestäytyneistä yksiköistä, kuten sanoista ja lauseista. Tekstien semioottisuus koskee puolestaan merkkien semanttista merkityssisältöä: merkit viittaavat johonkin itsensä ulkopuolella olevaan, joko tekstuaaliseen tai ei-tekstuaaliseen ilmiöön. Materiaalisuuden, formaalisten suhteiden ja merkityksellisyyden liittyminen toisiinsa muistuttaa, etteivät tekstit ole
luonnollisia semioottisia olioita vaan tuotettuja. (Lehtonen 1998: 107–108.) Teksteillä on aina
jokin funktio, tehtävä ja tavoite. Tekstit eivät heijasta valmista maailmaa vaan luovat tulkinnan maailmasta. (Hiidenmaa 2000: 166, 174.)
2.2.2. Tekstin suhde kontekstiin
Funktionaalisen kielikäsityksen ohjaamana hahmotan uutistekstien merkitykset tässä tutkielmassa kontekstisidonnaisiksi, jolloin kieltä ei ole mieltä kuvata kontekstista irrallaan. Tutkielmassa konteksti on kuitenkin ennemminkin merkityksiä selittävä seikka kuin varsinainen
tutkimuskohde.
Kontekstin on laajasti käytetty käsite humanistissa tieteissä ja yhteiskuntatieteissä. Eri
tieteenaloilla ja tutkimuksissa kontekstia on hahmoteltu hyvin eri tavoin. Yksin kielitieteen
sisällä kontekstille on annettu jatkuvasti uusia, keskenään ristiriitaisiakin merkityksiä (Heik
15
kinen 2012c). Useimmiten tekstin- ja diskurssintutkimuksessa, niin kuin tässäkin tutkielmassa, omaksutaan käsitys kontekstin kaksinkertaisesta luonteesta: Kaikki tekstit ovat aina kontekstinsa muovaamia ja samalla kontekstia uudistavia. Yhtäältä kielenulkoinen sosiaalinen
konteksti vaikuttaa kielenkäyttöön. Toisaalta kielenkäyttö muovaa ja luo todellisuutta. (Heikkinen 2012b: 89, Heikkinen, Hiidenmaa & Tiililä 2000: 119, Kalliokoski 1996: 23.)
Monikerroksisena käsitteenä kontekstia on mahdollista käyttää hyvin eritasoisten ilmiöiden kuvaamiseen. Funktionaaliseen kielikäsitykseen nojaavassa tutkimuksessa konteksti on
perinteisesti määritelty laaja-alaiseksi käsitteeksi. (Pietikäinen ym. 2009: 29–30.) Tässä tutkielmassa ymmärrän kontekstiksi kaikki ne tekijät, jotka vaikuttavat merkitysten muodostumiseen. Käytännössä kuitenkin rajaan kontekstia tutkielman analyysiosassa eri tavoin, sillä
tutkielman laajuus ei mahdollista kaikkien osakontekstien huomioon ottamista. Tässä tutkielmassa konteksti ymmärretään ensinnäkin sanojen yhteytenä lauseeseen ja yksittäisten tekojen
rakentumisena suhteessa toimintaepisodiin (Jokinen ym. 1993: 30). Niin sanottu puitteiden
analyysi sivutetaan (ks. Heikkinen 2012c); tekstin fyysisen paikan, hahmon (teksti tuotteena)
ja muodollisten piirteiden (esim. nostot) vaikutus merkitysten muodostumiseen tunnustetaan
mutta jätetään käsittelemättä. Muista kontekstin ulottuvuuksista huomioidaan tilannekonteksti
ja sosiokulttuurinen konteksti. Tilannekontekstilla viitataan siihen sosiaaliseen tilanteeseen,
jonka osana kielenkäyttö on (Pietikäinen ym. 2009: 31). Sanomalehden Talvivaara-uutiset
ovat toimittajakunnan lukijakunnalle tuottamia. Tekstit tuotetaan ja vastaanotetaan jossakin
fyysisessä ympäristössä tiettynä aikana. Sosiokulttuurisella kontekstilla tarkoitetaan puolestaan laajaa sosiaalista, kulttuurista ja yhteiskunnallista toimintaympäristöä (mt. 36). Merkitysten muodostumiseen vaikuttavat esimerkiksi kulttuuriset ja historialliset käytänteet, tekstilajikonventiot ja ideologiat, kuten käsitys oikeasta ja väärästä.
Yksi tutkielman merkittävistä konteksteista on teoria. Tutkijan valitsemat teoriat ja metodit ohjaavat näkemään ja käsitteellistämään tutkittavan ilmiön tietyllä tavalla, minkä lisäksi
tutkijan oma suhde aineistoon ja tutkittavaan ilmiöön vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa ja
rajoituksiinsa toimia sekä tutkimuskentällä että aineiston suhteen. (Pietikäinen ym. 2009: 37.)
2.2.3. Tekstin suhde diskurssiin
Funktionaalisesta näkökulmasta diskurssi ei ole sanoja paperilla tai ääniaaltoja ilmassa vaan
sosiaalisen toiminnan muoto tietyssä yhteisössä ja tilanteessa tai sosiologinen ilmiö, jonka
avulla välitetään ja synnytetään merkityksiä (Fairclough 1989: 17, Luukka 2000: 143). Tässä
tutkielmassa hahmotan diskurssin eheäksi säännönmukaisten merkityssuhteiden systeemiksi,
16
joka rakentuu sosiaalisissa käytännöissä ja joka samalla rakentaa sosiaalista todellisuutta (vrt.
Jokinen ym. 1993: 26–27).
Diskurssissa ei ole kyse puheen tai tekstin teemasta tai aiheesta, sillä samasta asiasta on
mahdollista puhua useasta eri diskursiivisesta viitekehyksestä käsin (Valtonen 1998: 98). Sen
sijaan diskurssissa on kyse ryhmästä lausumia. Kun lausumia jostakin aiheesta esitetään jonkin erityisen diskurssin sisällä, diskurssi mahdollistaa aiheen näkemisen jollakin tietyllä tavalla. Se myös rajaa muita tapoja, jolla aihe voitaisiin esittää. (Hall 2002: 98.) Esimerkiksi kaivosteollisuudesta puhuttaessa talousdiskurssi ja ympäristödiskurssi ovat usein ennemminkin
toisiaan poissulkevia kuin toisiaan tukevia. Erilaiset diskurssit eivät siis ole samanarvoisia,
vaan kielenkäyttäjillä, yhteisöillä ja kulttuureilla on diskurssijärjestys: joidenkin diskurssien
tarjoamat näkemykset maailmasta, sen tiedoista, toimijoista ja toiminnasta on omaksuttu ja
tunnetaan tiettynä aikana läheisimmiksi, arvostetummiksi ja itsestään selvemmiksi kuin toiset
diskurssit (Pietikäinen ym. 2009: 58–59, Koskela & Rojola 1997: 164). Vallitsevan aseman
saadakseen diskurssit käyvät kamppailua tullakseen mahdollisiksi puhetavoiksi (Koskela ym.
1997: 164).
Diskurssin muodostavia ilmauksia säätelee tietty diskursiivinen käytäntö. Se synnyttää
joukon pakottavia lausumattomia historiallisia sääntöjä, jotka puolestaan määrittävät tietyllä
sosiaalisella, taloudellisella, maantieteellisellä tai kielellisellä alueella sen, mitä voidaan sanoa, kuinka se voidaan esittää, kuka voi puhua, missä ja minkä ehtojen vallitessa (Lehtonen
1998: 68–69, Pietikäinen ym. 2009: 35). Lehtosen (1998: 68–69, 165–166) mukaan diskurssit
asettavat rajoja paitsi sille, mitä voidaan sanoa, myös sille, kuinka sanottu voidaan ymmärtää.
Kun ihmiset tuottavat merkityksiä diskurssissa, tuloksena on sikäli samankaltaisia tekstejä,
että diskurssin keskeiset oletukset toistuvat siinä. Lukijat puolestaan tuottavat teksteistä merkityksiä diskurssien rajoissa. Diskurssit itse asiassa purkavat tekstin ja kontekstin välistä rajaa. Raja ei ole valmiiksi annettu vaan hahmottuu siinä neuvottelussa, jota lukijat käyvät tekstien kanssa.
2.2.4. Uutinen tekstilajina
Tekstin ulkoasu ja sen kuuluminen johonkin tekstilajiin eli genreen viestittävät tekstin sisältämistä merkityksistä. Genre suuntaa lukijan odotuksia: lukija osaa odottaa kunkin genren
aktivoivan omanlaisia, toisista tekstilajeista erottuvia merkityksiä. (Lehtonen 1998: 172–173.)
Swalesin (1990: 45–58) mukaan samaan genreen kuuluvia tekstejä yhdistää yhteiset päämäärät ja yleisö, jolle tekstit on suunnattu. Lisäksi samaan tekstilajiin kuuluvilla teksteillä on
17
usein sama diskurssiyhteisön antama nimi ja prototyyppisesti samanlainen rakenne, sisältö ja
muoto, vaikka yksittäisten tekstien välillä voikin olla eroja.
Tämän tutkielman aineistona olevat tekstit ovat tekstilajiltaan uutisia. Uutiset ovat määrällisesti median tekstilajeista keskeisimpiä ja niitä pidetään journalistisista teksteistä tärkeimpinä. Uutisten tehtävänä on kertoa jostakin ajankohtaisesta ja faktoihin perustuvasta asiasta. Rakenteeltaan uutistekstit koostuvat otsikosta, mahdollisesti aiheen tiivistävästä ingressistä ja leipätekstistä. Uutisten rakennetta kuvataan tyypillisesti kärjellään seisovalla kolmiolla, joka kuvastaa uutisarvoisimman tiedon sijoittamista uutistekstin alkuun. Perinteisesti uutistekstin tärkeimpänä tietoa pidetään vastauksia kysymyksiin mitä, missä, milloin, miksi, miten
ja kuka. (Jaakkola 2013: 185–186.) Mäntynen (2006: 60–62) kyseenalaistaa kolmiomallin
soveltuvuuden kaikkien uutistekstien kuvaamiseen. Uutisen rakenne ja järjestys, jossa asiat
esitetään, ovat sidoksissa myös kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin ideologioihin. Ne määräävät
sen, mikä on uutisarvoista: mitä kerrotaan ja mikä jätetään kertomatta. Myös Heikkinen
(2005: 25) korostaa, että vaikka uutisista puhutaan yhtenäisenä tekstilajina, on niiden kirjo
suuri. Uutiset voivat erota toisistaan niin näkökulmaltaan, sanastoltaan, kieliopiltaan kuin
tekstirakenteiltaankin. Tällöin uutistekstejä yhdistäväksi tekijäksi muodostuu se, että lukijat
mieltävät uutiset luotettaviksi ja totta oleviksi teksteiksi. Todellisuudessa mikään teksti, uutinenkaan, ei kuitenkaan voi olla koskaan täysin asenteeton. Uutisessa toimittaja ilmoittaa
periaatteessa aina käsityksenä maailman varmuudesta, siitä kuinka todellinen tai toteutuva
maailma on. Jos sitä ei ole erikseen ilmipantuna, viestijä pitää tarkoitemaailmaa totena. Lisäksi uutisiin voi sisältyä piiloarvottamista. Uutisointi jostakin asiasta on jo itsessään myönteinen
arvottamisen osoitus asiaa kohtaan. (Saukkonen 2001: 170.)
18
3. Analysoinnin metodiset välineet
Pro gradu -tutkielmani on luonteeltaan kvalitatiivista tutkimusta, jolle on tyypillistä tutkittavan ilmiön laadun kuvaaminen, tutkiminen ja selittäminen (Pietikäinen ym. 2009: 139). Tässä
tutkielmassa tutkittava ilmiö on Talvivaara-aiheisten uutistekstien toimijat, joiden saamia
merkityksiä tutkin kielellisen analyysin avulla. Tutkielman loppuluvussa pohdinta laajenee
koskemaan myös toimijoista tuotetun kuvan sosiokulttuurista merkitystä.
Kvalitatiivinen tutkimukselle on ominaista aineistolähtöisyys (Pietikäinen ym. 2009:
157). Aineisto ohjaa analyysin tekoa ja vaikuttaa tutkittaviin kielenpiirteisiin. Koska kaikkia
mahdollisia kielenpiirteitä on käytännössä mahdoton tutkia, olen pyrkinyt valitsemaan sellaiset kielenpiirteet, jotka ovat aineistolle ominaisia ja joita tutkimalla on mahdollisuus saada
vastaus tutkimuskysymyksiin. Tutkielmassa analysoitavista kielenpiirteistä käytän yhteisnimitystä semanttiset analysoinnin välineet. Niihin lasken kuuluvaksi sellaiset lausetason kielenpiirteet kuin toimijoihin yhdistyvät verbit, toimijoiden saamat semanttiset roolit ja nimeäminen. Yhteisnimitys semanttiset analyysin välineet viittaa siihen, että analysoin kyseisiä kielenpiirteitä semanttisesta näkökulmasta eli merkitysten annon kannalta: Luokittelen verbit
ryhmiin ontologis-semanttisin perustein. Verbin merkitys vaikuttaa siihen, millaisia semanttisia rooleja toimijat saavat, eli miten toimijat osallistuvat verbin ilmaisemaan tilanteeseen.
Myös toimijoiden nimeäminen on keino tuottaa merkityseroja. Kaikki edellä luetetut kielenpiirteet ovat valintojen tulosta ja kielellisesti aikaansaatuja ominaisuuksia. Niitä analysoimalla
on mahdollista selvittää, millaisia puhumisen tapoja, asenteita ja odotuksia Talvivaarauutisoinnin toimijoihin liitetään.
Vaikka tässä tutkielmassa aineistona ovat kokonaiset uutistekstit, kielenpiirteiden analyysi kohdistuu erityisesti niihin tekstikatkelmiin, joissa tutkimuksen kohteena olevat toimijat
esiintyvät. Tällaisissa tekstikatkelmissa toimijat esiintyvät joko 1) epäsuorassa kerronnassa tai
2) suorassa kerronnassa eli sitaateissa5. Nekin tekstinosat, joissa toimijat eivät suoraan esiinny, ovat merkityksellisiä kontekstina, joka selittää merkityksiä.
1) Eläkeläinen Pertti Virkkunen kävelee ahdistuneena honkien katveessa seisovan kesämökkinsä takaiselle laavulle. (HS A4 16.11.2012)6
5
Suorissa lainauksissa toimijat pääsevät itse ääneen, mutta toimittaja valitsee silti sen, mitkä sitaatit hän sisällyttää uutiseen.
6
Aineistoesimerkkien perässä oleva lähde viittaa lehden nimeen (HS= Helsingin Sanomat, KS= Kainuun Sanomat), uutisen sivunumeroon ja lehden ilmestymispäivään.
19
2) – Pelottaa, mitä ensi kesänä järvellä tapahtuu, Ritva Virkkunen sanoo. (HS A4
16.11.2012)
Esittelen analysoinnin kohteena olevat kielenpiirteet tarkemmin seuraavissa alaluvuissa.
Seuraava, argumenttirakenteita käsittelevä luku toimii taustoituksena verbien luokittelua ja
semanttisia rooleja käsitteleville luvuille. Semanttisten rooleihin liittyvänä erityistapauksena
nostan esiin piilotetut tekijät. Luvun viimeinen alaluku käsittelee nimeämistä.
3.1. Argumenttirakenne
Tässä tutkielmassa hahmotan yksinkertaisen peruslauseen rungon muodostuvan argumenttirakenteesta7: verbistä ja verbin merkityksen edellyttämistä pakollisista jäsenistä8. Verbin argumenttirakennetta voidaan havainnollistaa jakamalla verbit alaluokkiin sen mukaan, kuinka
monta pakollista jäsentä verbit vaativat muodostaakseen itsenäisen ja kieliopillisesti oikein
muodostuneen kokonaisuuden, jolla on semanttisesti mielekäs merkitys. (Pajunen 1999: 14–
15.) Käytännössä jäsenten määrä vaihtelee nollasta kolmeen (Karlsson 1998: 158). Avalentteja verbejä ovat muun muassa meteorologisia tapahtumia ilmaisevat verbit (sataa), yksipaikkaisia puheaktiverbeihin lukeutuvat puhumisverbit (joukko huutaa), kaksipaikkaisia useimmat
tekoverbit (ely-keskus otti näytteitä) ja kolmipaikkaisia muun muassa antamista ja ottamista
ilmaisevat verbit (karvahattulähetystö käy luovuttamassa adressin maan hallitukselle)9 (Pajunen 1999: 47, 52, 61).
Verbin vaatimat pakolliset jäsenet voivat olla osallistuja-argumentteja (Pekka Perä
myönsi riskinoton), asiantilaa ilmaisevia, eriasteisia lausemuotoisia propositioargumentteja eli
niin sanottuja verbaalisia jäseniä (Niinistö muistuttaa, ettei toimivalta ole hänellä vaan paikallisella ely-keskuksella) tai esimerkiksi verbin merkityksen edellyttämiä lokaalisia jäseniä
(retkue starttaa Elielinaukiolta). (mts. 14, 17.) Rakenteen tasolla osallistuja-argumentit ovat
suomen kielessä nominilausekkeita (NP). Nominilauseketta voi edustaa vain yksi sana (mielenosoittajajoukko) tai nominilauseke voi olla rakenteeltaan kompleksinen, jolloin pääsanana
oleva nomini saa erilaisia määritteitä (värikäs mielenosoittajajoukko). Määrite voi olla adjek
7
Argumenttirakenne on termin valenssi vastine puhuttaessa sanan ja sen täydennysten suhteesta loogissemanttisella tasolla. Tällöin argumentti vastaa termiä täydennys. Näkökulmissa on se ero, että predikatiivia ja
predikatiiviadverbiaalia eli predikoivia lauseenjäseniä voi pitää täydennyksinä muttei loogis-semanttisina argumentteina. (VISK, määritelmät.)
8
Olen selkeyden vuoksi korvannut Pajusen (1999: 22) käyttämän määrite-termin jäsen-termillä. Tässä tutkielmassa määritteellä tarkoitetaan rakenteen valinnaista osaa, jolla on kuvaileva tai lisätietoa antava tehtävä.
9
Virke-esimerkit ovat tutkielman aineistosta.
20
tiivi, adjektiivisesti käytetty pronomini, toinen nomini, sivulause, partisiippi tai infinitiivi.
Nominaalisten jäsenten lauseenjäsenasema merkitään sijamuodolla. Verbaaliset jäsenet ovat
syntaktiselta kannalta erilaisia, eikä niiden lauseenjäsenasemaa yleensä osoiteta erikseen.
Verbaaliset jäsenet ovat muodoltaan useimmiten infinitiivejä, partisiippeja, sivulauseita tai
lauseita. Lokaaliset ja muut kehystävät jäsenet voivat olla nominilausekkeita, postpositiolausekkeita tai adverbilausekkeita. (mt. 1999: 14, 22–24; 2001: 83.)
Koska tässä tutkielmassa tutkimuskohteena ovat Talvivaara-uutisissa esiintyvät toimijat,
tutkielmassa tarkastellaan verbin vaatimista pakollisista jäsenistä osallistuja-argumentteja ja
niiden saamia semanttisia rooleja. (ks. luku 3.3.). Ennen semanttisten roolien käsittelyä tutkielmassa luodaan katsaus verbien luokitteluun.
3.2. Verbien luokittelu
Verbejä on mahdollista luokitella leksikkoon niin ontologis-semanttisten, syntaktisten, morfologisten kuin lekseemikohtaistenkin erojen perusteella. Kriteereillä saadaan esiin erilaisia ilmiöitä ja verbityyppejä. Luokittelukriteereillä ei ole tärkeysjärjestystä vaan kriteerien valinta
riippuu omaksutun kielioppinäkemyksen lisäksi siitä, minkälaisiin yleistyksiin pyritään. (Pajunen 2001: 26.) Tässä tutkielmassa tarkastelen verbejä ontologis-semanttisin kriteerein. Luokittelun pohjana käytän Anneli Pajusen (1999, 2001) tekemää jakoa A- ja B-verbeihin ja edelleen tekoa ja muutosta, tilaa, liikettä, mentaalisia prosesseja ja fysiologisia tiloja kuvaaviin
verbeihin. En pohdi verbien syntaktista käyttäytymistä vaan keskityn verbien semanttiseen
tarkasteluun. Luokittelun avulla on tarkoitus järjestää aineistoa toimijoihin liittyvien verbien
osalta ja selvittää, millaisia verbejä toimijoihin yhdistetään. Verbien luokittelu tukee myös
semanttisten roolien tarkastelua. Tutkielmassa verbiksi käsitetään predikaatti, jona voi toimia
finiittiverbi, liittomuoto, verbiketju tai verbiliitto. Olen päätynyt näin laajaan verbikäsitykseen
siksi, ettei analyysin kannalta ole suurta merkitystä sillä, marssivatko mielenosoittajat, ovatko
he marssineet, alkavatko he marssia vai tulevatko he marssimaan. Kaikissa edellä mainituissa
tapauksissa oleellisinta on, että uutisteksteissä mielenosoittajiin yhdistetään marssimisen liike.
Tutkielmassa käytettävä Pajusen (2001: 52–53) verbiluokittelu pohjautuu verbien jakamiseen primäärisiin ja sekundäärisiin semanttisiin (verbaali)tyyppeihin. Sekundääriverbien
avulla asiantiloja joko kvalifioidaan tai suhteutetaan toisiinsa, mutta kyseiset verbit eivät varsinaisesti koodaa itse asiantiloja (esim. mahtaa, täytyä ja alkaa). Sekundääriverbeille on tyypillistä, että ne esiintyvät infinitiivin kanssa, eivät niinkään itsenäisinä. Tässä tutkielmassa
21
keskityn primäärisiin semanttisiin (verbaali)tyyppeihin eli verbeihin, jotka ovat yhteydessä
kielenulkoiseen todellisuuteen. Primääriverbit voidaan jakaa A-verbeihin ja B-verbeihin. Averbeissä vastaavuus on suorempaa kuin B-verbeissä, jotka kielentävät asiantilan itsensä lisäksi myös jonkin suhteen tai asenteen kyseessä olevaa asiantilaa kohtaan. A-verbien ja Bverbien ero näkyy argumenttirakenteessa siten, että vain B-verbit sallivat propositioargumentteja eli verbaalisia argumentteja. Diakroniselta kannalta monet B-verbit ovat merkitykseltään
abstraktistuneita A-verbejä (esim. käsittää); siten B-verbitkin ovat jossain määrin johdettuja.
Tässä tutkielmassa A-verbeiksi lasketaan konkreettiset tila-, teko- ja muutos-, tapahtuma- ja
liikeverbit ja B-verbeihin mentaalitila, -teko ja -tapahtumaverbit, joista käytän yhteisnimitystä
mentaaliverbit. Fysiologiset verbit voivat kuulua joko A- tai B-verbeihin.
A-verbeihin lukeutuvat tilaverbit ilmaisevat tyypillisesti jonkin olion paikkaa, sijaintia,
asentoa tai olemassaoloa (Pajunen 1999: 46). Tilaverbeihin sisältyy kahdenlaisia verbejä: verbaalisesti ja nominaalisesti koodattuja. Edellisessä tapauksessa on kyse leksikaalisista verbeistä, joista suurin osa on asentoverbejä (esim. istua, pötköttää, seisoa) (Pajunen 2001: 96,
114–115). Muita kuin asentoa koodaavia tilassa tai paikassa olemista ilmaisevia verbejä ovat
muun muassa asumis- ja elämisverbit (oleilla, elellä) sekä aspektuaaliset tilaverbit, jotka ilmaisevat odottamista, jäämistä ja pysymistä (mt. 117–118). Nominaalisesti koodatuissa verbeissä tilaa ilmaiseva sana on syntaktiselta kannalta verbi mutta semanttisesti lähes tyhjä.
Suomen kielessä käytetään nominaalisen koodauksen yhteydessä kopulaverbiä (Fritz on pahoillaan). (mt. 96–97.)
Siinä missä suurin osa tilaverbeistä on luonteeltaan statiivisia, teko- ja muutosverbit sekä liikeverbit ovat dynaamisia (Koivisto 1987: 90, Pajunen 2001: 120). Teko- ja muutosverbeillä koodataan yleensä kontrolloitua (lähinnä ihmisten hallitsemaa) tekoa, toimintaa, valmistamista ja käsittelyä. Teko- ja muutosverbeihin kuuluu muun muassa nauttimis- ja huoltamisverbejä (syödä, peseytyä), tilan muutosta kuvaavia verbejä (tappaa), käsittelyverbejä
(leikata), valmistamisverbejä (rakentaa, suunnitella), suhteellisen abstraktia sosiaalista tekoa
ja työskentelyä ilmaisevia verbejä (hallita, aktivoida), kontaktiverbejä (koskea) sekä omistussuhteen vaihtoa ilmaisevia verbejä (antaa, myydä). (Pajunen 1999: 47–49.) Tila- ja muutosverbit ovat tyypillisesti kaksipaikkaisia, mutta mahdollisesti myös yksi- tai kolmepaikkaisia.
Jäseninä ovat teon tekijä, sen kohde tai tulos, instrumentti, materiaali ja toisinaan myös paikanilmaus. Teko vaikuttaa kohteen olotilaan muuttamalla sitä tai luomalla sen (Laakajärven
ainut ammattikalastaja on siirtänyt pyydyksensä Oulujärvelle). (mt. 1999: 47–48; 2001: 151.)
Liikeverbit ilmaisevat tilannetta, jossa liikkuja tai liikuteltava siirtyy paikasta toiseen
(marssia, heittää) tai jossa liikkujan tai liikuteltavan asento muuttuu liikkeen aikana (kääntyä,
22
kaatua). Edellisessä tapauksessa on kyse lokomotionaalisesta paikanmuutosliikkeestä, jälkimmäisessä refleksiivisestä asennonmuutosliikkeestä. (mt. 1999: 53.) Lokomotionaalinen
liike on omavoimaista (liikkuja liikkuu itse), dynaamista (fysikaalinen kausaatio) tai kausatiivista (liikuttamisen kohde liikkuu) (mt. 2001: 186). Lokomotionaaliset liikeverbit järjestyvät
tyypillisesti lokaalisten jäsenten kanssa (mielenosoittajia marssii Kajaanin poliisiasemalle)
(mt. 1999: 53). Refleksiivinen liike voi koskea liikkujaa kokonaisuudessaan (vapista) tai jotain hänen ruumiinosaansa (huitoa) (mt. 1999: 53; 2001: 211). Sekä lokomotiivinen että refleksiivinen liike voi olla joko kontrolloitua (kävellä) tai kontrolloimatonta (kaatua). Ensisijassa ihmisen liikettä koodaavat verbit ovat tyypillisesti kaksi- tai kolmepaikkaisia (liikkuja ja
väylä). (mt. 1999: 53, 55.)
Pajunen (1999: 51–53) luokittelee A-verbeihin kuuluvaksi myös tapahtumaverbit. Tässä
tutkielmassa kyseistä luokkaa ei käytetä. Tapahtumaverbit ilmaisevat ajallisesti rajaamatonta,
jatkuvaa prosessia, jota kukaan ei tietoisesti aiheuta, tai vähittäistä muutosta, jossa muutoksen
alkuhetki tai (loppu)tulos ei ole ilmiselvästi aistittavissa verbisanasta tai sen jäsenestä toisin
kuin varsinaisten muutosverbien yhteydessä. Tapahtumaverbejä ovat esimerkiksi sääverbit
sataa ja kylmetä. Inhimillisiin toimijoihin yhdistettävistä verbeistä tapahtumaverbeiksi voitaisiin luokitella esimerkiksi verbit kaatua ja poistua. (Pajunen 1999: 51.) Tässä tutkielmassa
kyseisen kaltaiset verbit on luokiteltu liikeverbeiksi. Tapahtumaluokka on näin ollen tämän
tutkielman kannalta tarpeeton.
Siinä missä primääri-A-verbit leksikoivat asiantiloja, joiden osallistujina ihmiset ovat,
primääri-B-verbit leksikoivat sitä, miten ihmiset kokevat tai tulkitsevat A-verbein leksikoituja
asiantiloja. B-verbit leksikoivat vain inhimillisille olioille tyypillisiä mentaalikykyjä ja toimintoja10. (Pajunen 2001: 296.) Tässä tutkielmassa käytän primääri-B-verbeistä yhteisnimitystä mentaaliverbit. Niihin sisältyy psykologisia (emotionaalisia ja kognitiivisia) verbejä
sekä puheaktiverbejä. Emotionaaliset verbit ilmaisevat tunnetiloja (surra, hämmästyä), kognitiiviset verbit ajattelua ja asenteita (ymmärtää, haluta). Psykologisiin verbeihin lukeutuvat
myös aistihavaintoverbit (katsoa, kuulla). Puheaktiverbit leksikalisoivat kielellistä toimintaa.
Niihin kuuluu varsinaista puheaktia ilmaisevia verbejä (sanoa, puhua), verbaalisia tekoverbejä (luokitella, nimittää), lukemis- ja kirjoittamisverbejä (lukea, kirjoittaa) ja verbaalista tai
kognitiivista toimintaa edellyttäviä teko- ja tapahtumaverbejä (oppia, opettaa). (Pajunen
1999: 65–69.). Puheaktiverbit ovat uutisaineistossa keskeisiä sikäli, että puheaktiverbejä käy
10
Tämä ehto ei tosin päde enää niiden verbien kohdalla, jotka ovat kieliopillistuneet sekundääri-B-verbeiksi
(esim. apuverbit) (Pajunen 2001: 296).
23
tetään suorien lainausten yhteydessä kuvaamassa sitä puhumisen tapaa, jolla toimijat esittävät
asiansa. Mentaaliverbien paikkaluku vaihtelee yhdestä kolmeen.
Oman erityisluokkansa muodostavat fysiologiset verbit, joissa on piirteitä sekä A- että
B-verbeistä. Fysiologiset verbit ilmaisevat elävän elimistön tai fyysisen olemuksen tiloja
(särkeä, kutista), niiden muutoksia (laihtua, sairastua) ja reaktioita (rääkäistä, nyyhkyttää).
Fysiologiset verbit kuvaavat sitä, mitä vartalossa tai sen osissa tapahtuu. Fysiologisten verbien ilmaisemat tilat eroavat mentaalisista tiloista siinä, etteivät ne ole yhtä inhimillisiä. Ne
koskettavat enemmän ruumista kuin sielua. Fysiologiset verbit ovat yleensä joko yksi- tai
kaksipaikkaisia. (Pajunen 1999: 63–65.)
Verbien luokitteluun liittyen on syytä huomioida, ettei verbien jako luokkiin ole yksiselitteistä eivätkä luokat ole selvärajaisia. Kontekstista riippuen sama verbi voi olla perusteltua
sijoittaa useampaan eri luokkaan. Toisaalta on verbejä, jotka eivät täydellisesti edusta mitään
edellä mainituista luokista. Luokittelun hämärärajaisuus ei nouse kvalitatiivisessa tutkimuksessa ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, sillä tarkoituksena ei ole pyrkiä ilmoittamaan eri
verbiluokkiin kuuluvien verbien tarkkaa lukumäärää. Olennaisempaa on se, mitkä verbiluokat
ovat yleisiä ja mitkä harvinaisia kunkin toimijan kohdalla ja millaisia eroja eri toimijoiden
välillä on. Tarkoituksena on myös pohtia sitä, mistä erot johtuvat ja mistä ne kertovat. Verbien luokittelu nivoutuu semanttisten roolien määrittelyyn, jota käsittelen seuraavassa luvussa.
3.3. Semanttiset roolit
Verbin merkityksen edellyttämistä pakollisista jäsenistä tämän tutkielman kannalta oleellisia
ovat osallistuja-argumentit ja niiden saamat semanttiset roolit11. Osallistuja-argumenteista
tarkastelun kohteena ovat Talvivaara-yhtiö, Kainuun ely-keskus, poliitikot, paikalliset asukkaat, mökkiläiset ja yrittäjät sekä mielenosoittajat. Semanttiset roolit ilmaisevat sen, miten
osallistuja-argumentit osallistuvat verbin ilmaisemaan tilanteeseen. Semanttisten roolien
luonne ja määrä riippuu verbistä ja siitä maailman käsitteellistämisen tavasta, joka on kiteytynyt verbin merkitykseen. Esimerkiksi liikettä ilmaisevan verbin ainoa pakollinen semanttinen
rooli on se, joka liikkuu. Mentaaliverbeihin lukeutuvat aistihavaintoverbit tarvitsevat puolestaan havaitsijan ja sen, mitä havaitaan eli kaksi roolia. Semanttisissa rooleissa on kyse valinnoista, joten semanttisten roolien avulla voidaan säädellä muun muassa sitä, kuka esitetään
11
Semanttisista roolista käytetään myös
nimitystä osallistujarooli, valenssirooli, temaattinen rooli ja syväsija.
(Esim. Alho ja Kauppinen 2008, Hakulinen ja Karlsson 1979 ja Saeed 2010.)
24
tekstissä aktiivisena toimijana, kokijana tai puheenaiheena. (Hakulinen & Karlsson. 1979:
101.)
Vaikka semanttisia rooleja on käsitelty kirjallisuudessa runsaasti, ei ole olemassa vakiintunutta semanttisista roolistoa (VISK § 446). Semanttisia rooleja on periaatteessa lukemattomia, mutta kielenkuvauksen (muun muassa kielten välisen vertailun) tarpeisiin niitä on
erotettu ja nimetty muutamia. Saeed (2010: 153–154) ja Larjavaara (2007: 260) esittävät teoksissaan kymmenen erilaista semanttista roolia, Sammallahti (2002: 544–555) puolestaan
20. Tässä tutkielmassa tarkastelen semanttisista rooleista viittä: tekijää, kokijaa, aihetta, omistajaa ja patienttia12. Olen valinnut kyseiset roolit siksi, että ne ovat aineistossani keskeisimpiä
ihmistarkoitteisten osallistuja-argumenttien saamia osallistuvia semanttisia rooleja. Semanttisten roolien toinen pääryhmä on sijoittavat roolit, joihin kuuluvat esimerkiksi määränpää ja
paikka (Sammallahti 2002: 543–545).
TEKIJÄ eli agentti on elollinen yksilö, kollektiivi tai instituutio, joka on toiminnan aikaansaaja. Toiminnalla on havaittava vaikutus. Tekijä toimii tietoisesti tai tiedostamatta.
(Aktiivit ottivat vesinäytteitä, väki huusi)
KOKIJA elollinen olio, joka kokee aistimisen tai tunteen sisäisiä tiloja. (Minä olen nähnyt sen ja lohduttomalta tuntuu, minua alkoi kutittaa, Fritz on pahoillaan13)
AIHE entiteetti, joka on fyysisessä tilassa, osana ryhmää tai puheen, ajattelun tai havainnoinnin teema. (Kymmenkunta Greenpeace-aktiivia on paikalla, Joukossa on paljon
eläkeläisiä, ely-keskus on uusien kanteluiden keskiössä)
OMISTAJA jonkin omistaja tai joku, jolle jokin kuuluu (Pehkosella on mökki Kiltuanjärvellä)
PATIENTTI tilan tai sijainnin muutoksen läpikävijä tai se, johon kohdistuu toiminnan
vaikutus. (Niinistö uhkasi jo keväällä Talvivaaraa sulkemisella, Fortum vaati Talvivaaralta korvauksia)
Semanttisten roolien käyttöä on kritisoitu muun muassa siitä, ettei semanttisten roolien
välille ole aina tehtävissä selvää rajaa ja että yksittäisiä semanttisia rooleja on vaikea määritellä tiiviisti. Semanttisten roolien etuna on, että ne selittävät argumenttirakenteiden linkittyviä
suhteita ja heijastavat verbien semanttista luokittelua. (Saeed 2010: 165.) Tämän tutkielman
12
Tässä tutkielmassa käytetty semanttisten roolisto on koostettu pääosin Sammallahden (2002) ja Saeedin
(2010) esitysten pohjalta. 13
Semanttisten roolien luokittelua kuvaavissa esityksissä Fritz on pahoillaan -tyyppisten, tunnetilaa ilmaisevien
kopulalauseiden tuntija on perinteisesti luokiteltu aiheeksi. Tässä tutkielmassa luokittelen heidät kokijoiksi.
Nähdäkseni kokija kuvaa aihetta osuvammin mentaalisessa tunnetilassa olevan henkilön roolia.
25
kannalta keskeistä on selvittää semanttisten roolien avulla sitä, millaisissa rooleissa Talvivaara-uutisoinnin toimijat kuvataan. Esitetäänkö toimijat esimerkiksi aktiivisina vai passiivisina,
dynaamisina vai staattisina vai tuntevina ja kokevina toimijoina. Olennaista on pohtia myös
sitä, miten toimijoiden saamat semanttiset roolit eroavat toisten Talvivaara-uutisoinnin toimijoiden saamista rooleista ja millaisia eroavaisuuksia Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien esitystavoissa on.
3.4. Piilotetut tekijät
Semanttisten roolien määrittelyn osalta oman erityisryhmänsä muodostavat ne virkkeet, joissa
tekijä on piilotettu. Tässä tutkielmassa tällaisiksi ilmaisumuodoiksi luetaan passiivi ja nollapersoona. Passiivirakenteessa verbimuoto esittää tilanteen ilmaisematta toimijaa. Passiivi voi
olla joko yksipersoonainen tai monipersoonainen. Yksipersoonainen passiivi ei vaihtele eri
persoonissa (valittiin), toisin kuin monipersoonainen passiivi (vrt. hän tuli valituksi, he tulivat
valituiksi). (VISK, määritelmät.) Yksipersoonaisen passiivi on mahdollista muodostaa vain
sellaisista verbeistä, jotka voivat saada ihmistarkoitteisen, nominatiivimuotoisen perussubjektin (VISK § 1321). Yksipersoonaista passiivia käytetään tilanteissa, joissa on tekijä tai muu
keskeinen osallistuja, mutta jonka identiteetti jää auki tai jonka identiteetti on kontekstista
pääteltäväksi (VISK § 1315). Yksipersoonainen passiivi sallii aina monikollisen tulkinnan,
mutta puhe voi olla vain yhdestäkin henkilöstä (VISK § 1323).
Monipersoonaisessa passiivin voi muodostaa vain kaksipaikkaisista verbeistä, sillä monipersoonaisessa passiivissa aktiivilauseen objektina olevasta patientista tulee kieliopillinen
subjekti (Minä valitsin sinut -> Sinä tulit valituksi). Monipersoonaisen passiivisin verbi on
muodoltaan verbiliitto, jossa apuverbiin liittyy passiivinen partisiippi (tuli valituksi) tai agenttipartisiippilauseke (tuli yhtiön valitsemaksi). Toinen monipersoonaisen passiivin tyyppi ovat
verbijohdokset (asia hoituu). (VISK § 1332.) Verbiliiton sisältävät monipersoonaiset passiivit
voivat edelleen olla joko muutospassiiveja tai tilapassiiveja. Muutospassiivissa apuverbinä on
muutosverbi tulla tai joutua. Tilaverbissä on tilaverbi olla. Yksipersoonainen passiivin tavoin
muutos- ja tilapassiivi implikoivat yleensä ihmistarkoitteista tekijää, mutta ilmipantu subjektiargumentti ei välttämättä ole ihmistarkoitteinen. Kielenkäytössä verbiliittopohjaiset passiivirakenteet ovat vähemmän vakiintuneita ja harvemmin esiintyviä kuin yksipersoonaiset passiivit. (VISK § 1333.)
26
Tässä tutkielmassa huomioin passiivit siltä osin kuin ne liittyvät analyysin kohteena
oleviin toimijoihin. Tähän rajaukseen olen päätynyt siksi, että vaikka passiivit taka-alaistavat
toimijat, toimijat ovat silti olemassa ja kontekstin perusteella jopa yksiselitteisesti pääteltävissä. Passiivilla voidaan viitata puhetilanteen osapuoliin, puhuteltavaan mahdollisine viiteryhmineen, yleistävästi johonkin ihmisryhmään tai aiemmin mainittuun henkilöön. (VISK §
1325.) Puhekielessä oma erityistapauksensa on passiivin käyttö monikon 1. persoonan muotona (me mentiin) (VISK § 1326). Kun Kainuun Sanomien uutisessa mökkiläinen toteaa, että
”huolestuneita ollaan tietysti siitä tilanteesta, mikä siellä (Talvivaarassa) on”, kontekstin
perusteella mökkiläisen voidaan päätellä viittaavan joko omaan huoleensa tai sekä omaan että
muiden alueen mökkiläisten ja asukkaiden huoleen. Näin ollen kyseinen ryhmä on tämän
virkkeen osalta luokiteltavissa kokijoiksi, vaikkei semanttinen rooli ole suoraan ilmipantuna.
Implisiittisesti ilmaistu semanttinen rooli on heikompi kuin eksplisiittisesti ilmaistu. Tapauksissa, joissa semanttinen rooli ilmaistaan implisiittisesti, on syytä kiinnittää huomiota siihen,
miksi passiivia on käytetty aktiivin sijasta. Passiivin käytön perusteena voi olla esimerkiksi
huomion siirtäminen pois tekijästä, persoonan häivyttäminen kohteliaisuuden vuoksi tai etäisyyden luominen puhujan ja kuulijan välille (Hakulinen & Karlsson 1979: 255, Yli-Vakkuri
1986: 86–88, Hakulinen 1987: 213–214). Passiivin käyttö voi olla myös emotionaalisesti latautuneempaa kuin aktiivin käyttö. Passiivilla voidaan esimerkiksi korostaa leikillisyyttä tai
teon kohtalokkuutta, sillä assosiaatio ihmistekijään panee tulkitsemaan teon tarkoitukselliseksi (VISK § 1322). Passiivi on tyypillinen muoto muun muassa virkakielelle ja tieteelliselle
kielelle, mutta lehtikielessä passiivin käyttöä on perinteisesti neuvottu välttämään (Varis
2004: 9, Jaakkola 2013: 107).
Passiivia vastaavia tehtäviä on myös nollapersoonalla. Nollapersoonaksi kutsutaan ilmiötä, jossa lauseesta puuttuu NP silloin, kun tarkoitetaan ketä hyvänsä ihmistä, usein myös
nimenomaan puhujaa itseään tai puhuteltavaa. Selvimmillään nollapersoona on lauseissa, joista puuttuu subjekti ja joissa verbi on yksikön kolmannessa persoonassa. Nollapersoona on
mahdollinen myös muissa lauseasemissa, joissa tyypillisesti esiintyy ihmistarkoitteinen NP.
(VISK § 1347.) Usein nollapersoona vaihtelee yksilön ensimmäisen persoonan kanssa. Nollapersoonalla avulla yksityistä ihmistä koskeva yksittäinen tapahtuma voidaan esittää ketä tahansa koskevana. Keskustelussa nolla tarjoaa avoimen paikan, johon keskustelun osapuolet
voivat samaistua ilmaistessaan yhteistä kokemusta tai eläytyessään toisen kokemukseen.
(VISK § 1348.) Samalla tavoin kuin passiivissa, nollapersoonalauseiden implisiittisille toimijoille on kontekstin perusteella mahdollista määritellä semanttinen rooli. Kun mökinomistaja
toteaa Helsingin Sanomien uutisessa ”tuntuu lohduttomalta”, hän ilmaisee ensi sijassa oman
27
tuntemuksena ja toissijaisesti niiden muiden mökinomistajien, joita Talvivaaran tapahtumat
koskettavat. Periaatteessa kenen tahansa muunkin, Talvivaaran tapahtumia murheellisena seuranneen on mahdollista samaistua mökinomistajan huoleen. Mökkiläisten saama semanttinen
rooli on tässä tapauksessa kokija.
3.5. Nimeäminen
Toimijoiden nimeämisessä oleellisesta on sekä se, ketä nimetään, että se, miten heitä nimetään. Tässä tutkielmassa Talvivaara-uutisissa nimetyt toimijat on kategorisoitu viiteen ryhmään: Talvivaara-yhtiöön, Kainuun ely-keskukseen, poliitikkoihin, paikallisiin asukkaisiin,
mökkiläisiin ja yrittäjiin sekä mielenosoittajiin. Funktionaalis-konstruktionistisesta näkökulmasta kyseisiä ryhmiä ei ole todellisuudessa olemassa sellaisenaan, vaan ne rakentuvat kielessä ja tässä tapauksessa myös tutkijan tulkinnoissa. Tutkija joutuu toimijoita ryhmitellessään
tukeutumaan sekä omiin tulkintoihinsa että kulttuuriseen tietoon. Yksilöiden kategorisointi
ryhmiin on yleistävää, mutta tämän tutkielman kannalta kuitenkin välttämätöntä.
Tutkielman analyysiosassa tarkastelun kohteena ovat toimijoita nimeävät appellatiivit
eli yleisnimet, joilla on deskriptiivinen sisältö ja jotka liittävät yksilön osaksi jotakin ryhmää.
Toimijoille annettujen nimitysten tutkiminen on relevanttia siksi, että nimeäminen heijastaa
yhteiskunnallista todellisuutta ja vallitsevia puhumisen tapoja (Pälli 2003: 140). Puhuja tai
kirjoittaja voi käyttää nimeämistä tietoisena keinona vahvistamaan oman mielipiteensä välittymistä. Nimeäminen on tehokas kielellinen keino erityisesti silloin, kun se liittyy stereotypioiden vahvistamiseen tai sukupuoleen tai syntyperään liittyvään diskriminointiin. (Kalliokoski
1996: 20, Blomqvist 1996: 131–150.) Larjavaara (2007: 139–140) havainnollistaa nimeämiseen liittyvien valintojen merkitystä kansallisuussanoilla. On eri asia puhua ryssistä kuin venäläisistä, vaikka sanoilla onkin sama ekstensio; molemmat viittaavat venäläisiin ihmisiin.
Sanojen merkitysero selittyy osin sillä, että ryssä on puhekielinen ilmaus, jolloin sen tekstikonteksti on suppeampi kuin venäläisen. Olennaisempi ero on kuitenkin se, että ryssä-sanalla
on voimakas kielteinen konnotaatio14, ekspressiivinen lisämerkitys, joka puuttuu venäläisestä.
Aina konnotaatioiden ei tarvitse olla negatiivisia. Esimerkiksi jenkkiä (merkityksessä amerik
14
Kun jokin ilmaus alkaa pejoratiivistua, saada negatiivisia konnotaatioita, syntyy usein tarve löytää uusia samantarkoitteisia mutta rasitteettomia ilmaisuja. Esimerkiksi vielä 1950-luvulla melko neutraalina pidetyn neekerin sijaan on alettu puhua mustista tai mustaihoisista, lappalaisten sijaan saamelaisista ja mustalaisista romaneina. Usein aloite nimityksen korvaamisesta tulee kohderyhmältä itseltään, kun he haluavat korvata nimityksen
omakielisellä nimityksellä. (Larjavaara 2007: 140.)
28
kalainen) voi pitää konnotaatioltaan puhekielisenä mutta kuitenkin melko neutraalina, mahdollisesti jopa positiivissävyisenä.
Kuten Pällikin (2003: 139) huomauttaa, nimeäminen on yhteydessä kielitietoisuuteen.
Talvivaara-uutisoinnin toimijoista kirjoittaessaan toimittajilta vaaditaan tietoisuutta siitä, mitkä ovat sanojen ”oikeat” merkitykset ja miten sanoja voidaan käyttää tuottamaan tai vääristämään todellisuutta. Konnotaatiot ovat aina jossain määrin yhteisiä samaan kulttuuriin kuuluville, mutta aina osin myös henkilökohtaisia, sillä ne perustuvat henkilöiden omiin kokemuksiin merkkien käytöstä (Lehtonen 1998: 109–110). Tässä tutkielmassa käytän nimitysten merkitysten arvioimisen tukena Kielitoimiston sanakirjan verkkoversiota (2014)15. Sanojen merkityksiä tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava se, että sanakirjassa merkitykset on liitetty
kuhunkin sanaan kontekstista irrallisina. Konkreettisissa kielenkäyttöyhteyksissä sanat eivät
saa kaikkia sanakirjamerkityksiään vaan niiden merkitystä rajoittavat toiset sanat, joiden yhteydessä ne esiintyvät. (Lehtonen 1998: 129.)
15
Kielitoimiston sanakirjan verkkoversiosta käytetään myöhemmin tässä tutkielmassa lyhennettä KTS.
29
4. Talvivaara-uutisoinnin toimijat
Tässä luvussa analysoin Talvivaara-uutisoinnin toimijoita luvussa kolme esiteltyjen kielenpiirteiden osalta. Toimijoista analysoinnin kohteena ovat Talvivaara-yhtiö, Talvivaaran toimintaa valvova Kainuun ely-keskus ja kaksi Talvivaaran tapahtumia julkisuudessa kommentoinutta poliitikkoa: silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö ja valtion omistajaohjauksesta
vastannut kehitysministeri Heidi Hautala. Neljännen toimijaryhmän muodostavat paikalliset
asukkaat, mökkiläiset ja yrittäjät ja viidennen ryhmän Talvivaaraa vastustavat mielenosoittajat, joihin lasken kuuluviksi myös Stop Talvivaara –kansalaisliikkeen jäsenet.
Edellä lueteltujen ryhmien lisäksi aineistossa esiintyy myös muita toimijoita, jotka olen
rajannut analyysin ulkopuolelle. Tutkielmassa analysoin Talvivaaraa ainoastaan yhtiönä, en
sen työntekijöitä. Viranomaisia edustaa vain Kainuun ely-keskus, vaikka aineistossa esiintyy
myös esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen, Säteilyturvakeskuksen ja Turvallisuus- ja
kemikaaliviraston asiantuntijoita. Poliitikkojen ryhmän olen niin ikään rajannut vain Ville
Niinistöä ja Heidi Hautalaa koskevaksi, vaikka Talvivaaran tapausta kommentoivat mediassa
muutkin poliitikot. Tutkielman laajuudesta johtuen olen sivuuttanut analyysissä täysin sellaiset toimiryhmät kuin sijoittajat, akateemiset asiantuntijat ja ympäristöliikkeiden edustajat,
silloin kun he eivät ole mielenosoittajia.
4.1. Talvivaara-yhtiö
Tässä luvussa analyysiin kohteena on Talvivaara-yhtiö. Talvivaara-yhtiöllä tarkoitetaan tässä
luvussa sekä kaivososakeyhtiö Talvivaaraa että kaivostoimintaa harjoittavaa tytäryhtiötä Talvivaara Sotkamoa. Mediassa näiden kahden yhtiön välille ei aina tehdä eroa, eikä se ole tarpeellista tässäkään tutkielmassa. Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien lukijoistakin suurin osa todennäköisesti hahmottaa Talvivaaran kahden sijaan yhdeksi toimijaksi; asenteet ja
mielikuvat Talvivaarasta muodostuvat koskemaan yleisesti Talvivaara-yhtiötä, ei erikseen
emo- tai tytäryhtiötä. Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa Talvivaara-lekseemiä käytetään yhtiön lisäksi maantieteellisessä merkityksessä tarkoittamassa sitä aluetta, jossa kaivostoimintaa harjoitetaan (vrt. Talvivaarassa on menossa hurja ympäristöonnettomuus). Analyysiluvussa sivuutan tämän merkityksen ja keskityn tarkastelemaan ainoastaan Talvivaarayhtiötä toimijana.
Luvussa analyysin kohteena on Talvivaara-yhtiö, ei sen yksittäiset työntekijät. Työntekijöitä koskevat uutiset huomioin analyysissa vain siltä osin kuin ne koskettavat yhtiötä. Esi
30
merkiksi toimitusjohtajaksi palanneen Pekka Perän henkilökohtaista elämää koskevat osuudet
olen rajannut analyysin ulkopuolelle. Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa Talvivaarayhtiötä edustavat Perän lisäksi hänen edeltäjänsä Harri Natunen, viestintäpäällikkö Olli-Pekka
Nissinen, ympäristöpäällikkö Veli-Matti Hilla, metallituotannon johtaja Mikko Korteniemi,
kestävänkehityksen johtaja Eeva Ruokonen ja uusi hallituksen puheenjohtaja Tapani Järvinen.
Helsingin Sanomissa esiintyvät lisäksi rahoitus- ja talousjohtaja Saila Miettinen-Lähde ja bioliuotusasiantuntija Marja Riekkola-Vanhanen, Kainuun Sanomissa myös kaupallinen päällikkö Pentti Vihanto. Talvivaara-yhtiö esiintyy Helsingin Sanomissa 36 uutisessa ja Kainuun
Sanomissa 73 uutisessa.
4.1.1. Talvivaara-yhtiön nimeäminen
Vuoden 2012 marraskuuhun mennessä Talvivaara-yhtiö oli ollut mediassa esillä jo siinä määrin, että yhtiön selvästi oletetaan olevan Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien lukijoille
tuttu. Yhtiön viralliset nimet Talvivaaran kaivososakeyhtiö ja Talvivaara Sotkamo esiintyvät
uutisissa vain yksittäisinä mainintoina. Yleisimmin Talvivaara-yhtiöstä käytetään yksinkertaistettuja nimityksiä Talvivaara, (Talvivaaran) kaivosyhtiö, kaivos ja yhtiö. Kaivoslekseemin käyttö itsenäisenä sanana tai etumääritteenä on havainnollisin nimitys sikäli, että se
viittaa yhtiön toimialaan. Paikoin toimialaan viitataan vielä spesifimmin puhumalla Talvivaaran nikkelikaivoksesta tai Euroopan suurimmasta kaivoksesta. Toisaalta pelkkä kaivoksesta
puhuminen voi olla myös yleistävää ja saada ongelmat näyttämään yleisinä kaivoksia koskevina ongelmina, ei ainoastaan Talvivaara-yhtiöön kohdistuvina.
Edellä mainittujen nimitysten lisäksi Talvivaarasta käytetään nimitystä pörssiyhtiö, jolla
viitataan Talvivaara-yhtiön osakkeiden noteeraukseen pörssissä (KTS 2014). Talousdiskurssia
edustaa myös Talvivaaran nimeäminen kainuulaisen yrityksen tärkeimmäksi asiakkaaksi ja
Kainuun Sanomissa Kainuun henkiseksi piristysruiskeeksi. Kainuun Sanomissa Talvivaarayhtiö henkilöityy myös selvästi yhtiön toimitusjohtajaan Pekka Perään, sillä yhtiötä nimitetään Perän luomukseksi ja unelmien täyttymykseksi sekä Perän elämäntyöksi.
Edellä mainittujen etumääritteiden lisäksi yhtiön nimityksiin yhdistettyjä, ominaisuutta
ilmaisevia kongruoivia etumääritteitä käytetään Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien
uutisissa vähän. Kun niitä käytetään, ne liittyvät Helsingin Sanomissa joko yhtiön taloudelliseen tilaan, oikeudelliseen asemaan tai maantieteelliseen sijaintiin, Kainuun Sanomissa toiminnan kestävyyteen ja maantieteelliseen sijaintiin. Helsingin Sanomissa Talvivaara-yhtiöstä
puhutaan rahapulaan joutuneena Talvivaarana ja kassakriisissä olevana velkaisena yhtiönä.
31
Oikeusdiskurssin yhteydessä Talvivaara on varma häviäjä. Kainuun Sanomissa yhtiö nimetään päinvastaiseksi esimerkiksi kestävästä kaivostoiminnasta. Maantieteelliset määritteet
ilmaisevat yhtiön olevan sotkamolainen.
Kaiken kaikkiaan Talvivaara-yhtiötä koskeva nimitysten käyttö on melko neutraalia.
Kun kantaa ottavia nimityksiä käytetään, Helsingin Sanomissa ne ovat luonteeltaan enemmän
negatiivissävyisiä, Kainuun Sanomissa taas positiivissävyisiä. Kummassakaan lehdessä yhtiöstä ei käytetä esimerkiksi sellaisia nimityksiä kuin kriisiyhtiö tai ongelmayhtiö. Näin suoria
kannanottoja uutisissa ei tehty vielä tapahtumien tässä vaiheessa. Asenteelliset nimitysten
käyttö lisääntyi mediassa, kun yhtiön ongelmat syvenivät.
4.1.2. Talvivaara-yhtiön semanttiset roolit ja toiminnan kuvaaminen
Talvivaara näyttäytyy Helsingin Sanomien uutisissa kahtalaisena yhtiönä. Kun Talvivaara on
aktiivisten tekojen tekijän roolissa, Talvivaara saastuttaa, rikkoo lupaehtoja, tuhoaa luontoa
ja pettää alueen asukkaat ja työntekijänsä. Toisaalta se myös työllistää, tuottaa Suomen metalliteollisuudelle raaka-ainetta ja se on luonut Kainuuseen innovaatiobuumin ja osaamiskeskittymän. Uutisissa vastakkain ovat haitta- ja hyötydiskurssi. Haittadiskurssi sisältää ympäristö- ja luottamusdiskurssin, hyötydiskurssi talousdiskurssin. Haittanäkökulmia tuovat uutisissa
esiin muun muassa alueen asukkaat, mielenosoittajat ja poliitikot. Talvivaaran hyödyistä puhuvat lähinnä paikalliset yrittäjät, aluejohtajat ja sijoittajat.
Vaikka Helsingin Sanomissa Talvivaara esiintyy sekä haitta- että hyötydiskurssissa, on
haittadiskurssi näkyvämpi, ja Talvivaara leimautuu uutisissa enemmän epäonnistujaksi kuin
Kainuun pelastajaksi. Kun Talvivaara on semanttiselta rooliltaan aihe jossakin tilassa, Talvivaara on Euroopan suurin kaivos ja paikallisen pintakäsittely-yrityksen tärkein asiakas, mutta
se myös elää veitsenterällä, on selvityskierteessä ja yhtiö, jolla ei ole kaikki kunnossa. Talvivaara nähdään syylliseksi, mitä ilmentävät myös Talvivaaran saamat patientin roolit. Patienttina Talvivaaralta vaaditaan korvauksia ja selvityksiä ja sitä harkitaan uhkasakkojen kohteeksi. Syyllistys ei kuitenkaan kohdistu yksin Talvivaaraan, sillä osansa kritiikistä saa myös kaivosta valvova Kainuun ely-keskus (ks. luku 4.3.). Ely-keskusta penätään vastuuseen valvonnan laiminlyönnistä, Talvivaaraa ennemminkin rehellisyyden puutteesta ja vastuuttomuudesta. Niin kansalaisten, päättäjien kuin asiantuntijoiden luottamus Talvivaaraan rakoilee.
Sen mitä Talvivaara on, määrittävät uutisissa enemmän muut kuin Talvivaara itse. Yhtiön heikko rooli oman toiminnan puolestapuhujana selittyy ainakin osin toimittajien valinnoilla. Osa Helsingin Sanomien uutisista pohjautuu Talvivaaran lehdistö- ja pörssitiedottei
32
siin16. Talvivaaran tiedotteiden ja niiden pohjalta laadittujen uutisten yhtäläisyyksiä tutkinut
Jenni Koponen (2014) on havainnut, että Helsingin Sanomien uutisissa on hyödynnetty lähinnä Talvivaaran tiedotteiden sisältämiä selostuksia tapahtumista. Sen sijaan Talvivaaran esittämät omat argumentit, arvot ja tavoitteet ovat harvoin välittyneet tiedotteista uutisiin.
Tiedotteiden sisältämien tapahtumaselostusten hyödyntäminen uutisissa on varmasti
osasyy siihen, miksei Talvivaara-yhtiön johto ole uutisissa enempää äänessä. Se voi olla myös
heistä itsestään kiinni, sillä Talvivaara-yhtiö sai vahvan johtajan vasta, kun Pekka Perä astui
julkisuuteen vajaa kaksi viikkoa kipsisakka-altaan vuodon havaitsemisen jälkeen. Toisaalta
tutkijoiden ja virkamiesten ääneen pääsyä voidaan pitää myös tyypillisenä medialle. Tutkijoiden ja virkamiesten kaltaiset toimijat edustavat uutisissa asiantuntijuutta, joista media on riippuvainen tiedon ja auktoriteetin lähteinä.
Kun Talvivaaran yhtiö ja työntekijät ovat uutisissa äänessä, eivätkä he selosta tapahtumia, he ottavat kognitiivisin verbein kantaa tuotannollisiin ja taloudelliseen tavoitteisiin. Nämä verbit kuvaavat epäonnistumista. Talvivaara ennakoi tuotanto-odotuksia, suunnittelee tuotannon käynnistämistä ja arvioi veden liikkeitä. Ennakoinnit, suunnitelmat ja arvioinnit osoittautuvat vääriksi tai Talvivaara kohtaamat ongelmat estävät niiden toteutumisen. Odotukset
romahtavat, ja tilanne saa yhtiössä aikaan epävarmuutta ja tietämättömyyttä.
3) Talvivaara arvioi, ettei se yllä nikkelintuotannossaan tänä vuonna 17 000 tonniin. Vielä
helmikuussa se ennakoi nikkelintuotannokseen 25 000–30 000 tonnia. Yhtiön aiempi tavoite oli tuottaa tänä vuonna peräti 50 000 nikkeliä. (HS A4 9.11.2012)
4) ”Tiesimme, millaista vettä siellä oli. Mutta pitikö sen olla siellä”, pohti asiaa torstaina
yhtiön uusi hallituksen puheenjohtaja Tapani Järvinen. (HS A4 16.11.2012)
Yhtiön johto koettaa painottaa, että yhtiö aloitti vuodon tukkimiseen tähtäävät toimet heti kipsisakkavuodon havaitsemisen jälkeen ja töitä tehdään ympärivuorokautisesti. Uutisissa kriisinhoidolliset työt eivät kuitenkaan lukeudu yksin yhtiön ansioksi, sillä uutisissa käytetään
paljon passiivimuotoisia tekoverbejä.
5) Pääosa jätevesistä on kuitenkin saatu ohjattua varoaltaisiin. (HS A5 7.11.2012)
16
Jenni Koponen (2014) havaitsi tutkimuksessaan, että tiedotteisiin pohjautuvissa Helsingin Sanomien Talvivaara-uutisissa ei aina mainita sitä, että osa uutisen tiedoista on peräisin yhtiön laatimista tiedotteista. Näin ollen
pelkkiä uutisia analysoimalla on vaikea sanoa, kuinka suuri osa aineistoni uutisista pohjautuu tiedotteisiin.
33
Yksipersoonaisen passiivin käyttö hämärtää tekijän ja sallii monikollisen tulkinnan. Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostuksesta (2014) selviää, että Talvivaara-yhtiö vastasi vesikriisin ratkaisemiseen tähtäävistä käytännön toimenpiteistä pääosin itse. Hetkittäisesti yhtiö
sai apua pelastuslaitokselta ja puolustusvoimilta. Kun Talvivaara-yhtiön tekemä työ ongelmien ratkaisemiseksi ilmaistaan passiivein, yhtiö ei saa täyttä ansiota tekemästään työstä. Helsingin Sanomien uutisissa näyttää siltä kuin tapahtumat etenisivät itsestään tai useiden toimijoiden aikaansaamina, vailla kaivosyhtiön omia ponnisteluja.
Talvivaara-yhtiö näyttää ajelehtivan ja olevan muiden toimijoiden vapaasti riepoteltavissa siihen saakka, kunnes Pekka Perä palaa toimitusjohtajan paikalle. Perä antaa yhtiölle
kasvot ja laittaa itsensä likoon yhtiön puolesta pyytämällä anteeksi, myöntämällä virheet ja
lupamaalla, että yhtiö korvaa vuodosta aiheutuneet haitat. Sijoittajille ja veronmaksajille Perä
vakuuttaa, että yhtiön talous kestää ja että hän on valmis laittamaan yhtiöön omia rahojaan.
Perän palauttaa Talvivaaran oikealle kurssille ja lisää luottamusta yhtiötä kohtaan ainakin
hetkellisesti.
6) Perä sanoi halunneensa astua taas ruoriin, koska ”olen itse tämän sopan keittänyt ja
minulla on vastuu sen hoitamisesta”. (HS A4 16.11.2012)
Kainuun Sanomien uutisissa haitta- ja hyötydiskurssit eivät ole yhtä näkyviä kuin Helsingin
Sanomissa. Kun Talvivaara-yhtiö on Kainuun Sanomissa aktiivisten tekojen tekijän roolissa
haittadiskurssissa, se kolhaisee Vuokatin ja kaivosalan mainetta, rikkoo velvoitteitaan ja tuhoaa ympäristöä. Hyötydiskurssissa Talvivaara tuo maakuntaan työpaikkoja ja 60 prosenttia
maakunnan vahvimmaksi yritykseksi palkitun yrityksen vuosiliikevaihdosta. Haittadiskurssi
koostuu mainediskurssista, luottamusdiskurssista ja ympäristödiskurssista, hyötydiskurssi
talousdiskurssista. Mainediskurssi liittyy Kainuun Sanomissa talousdiskurssiin. Kun Talvivaara kolhii Vuokatin mainetta, se synnyttää pelkoja maakunnan matkailutulojen vähenemisestä. Kaivosalan maineen kolhimisella on laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Kasvussa
olevan kaivosalan odotetaan vaikuttavan positiivisesti Suomen talouteen. Talvivaaran pelätään pysäyttävän tämän kehityksen.
Syy siihen, etteivät haitat ja hyödyt tule Kainuun Sanomissa esiin yhtä voimakkaasti
kuin Helsingin Sanomissa, selittynee ainakin osin sillä, että Kainuun Sanomissa yhtiö on
enemmän äänessä. Tällöin muut toimijat eivät määritä yhtä vahvasti sitä, mitä Talvivaara on.
Tästä huolimatta yhtiö ei juurikaan pääse tuomaan uutisissa esille omia arvojaan. Ainoat yhtiön kannalta positiiviset seikat, jotka uutisissa tuodaan julki, liittyvät Helsingin Sanomien ta
34
paan siihen, että yhtiö ryhtyi töihin heti vuodon havaittuaan. Lisäksi yhtiö tekee kaikkensa
vuodon pysäyttämiseksi. Uutiset sisältävät pääasiassa selostuksia tilanteesta, vaikka yhtiöltä
on hankittu tietoa monipuolisesti. Uutisista käy ilmi, että Kainuun Sanomat on haastattelut
yhtiön johtoa suoraan, osallistunut yhtiön tiedotustilaisuuksiin sekä hyödyntänyt yhtiön laatimia tiedotteita ja blogitekstejä.
Se että yhtiön edustajat pääsevät Kainuun Sanomissa Helsingin Sanomia enemmän ääneen, näkyy myös puheaktiverbien määrässä. Kun Helsingin Sanomissa yhtiöön ja sen johtoon liitetyt puheaktiverbit ovat kertoa, sanoa, pohtia, luvata, selittää ja myöntää, Kainuun
Sanomissa yhtiön puheakteja ilmaistaan parillakymmenellä erilaisella verbillä. Esimerkiksi
verbit vastata, kuitata ja myötäillä liittyvät vuorovaikutustilanteiseen ja osoittavat sen, ettei
uutisissa ole tyydytty vain tiedotteiden antiin. Verbeistä muun muassa selittää, myöntää, myötäillä ja kiistää ilmaisevat puheaktin lisäksi asennoitumista.
7) Kaupallinen päällikkö Pentti Vihanto myönsi pettymyksen ja saavutusten nollauksen oikeutetuksi. – Siihen on täysi syy, hän myötäili ja totesi, ettei luottamusta saada takaisin
millään muulla kuin teoilla. (KS A4 14.11.2012)
Helsingin Sanomissa Talvivaara-yhtiö ja sen johto eivät esiinny emotionaalisten tuntemusten
kokijoina. Kainuun Sanomissa yhtiötä painavat monet ongelmat. Kainuun Sanomissa emotionaalisia kokemuksia ilmaistaan myös puheaktiverbien ja kognitiivisten verbien yhteydessä:
Vihanto myöntää pettymyksen ja Natunen pitää jätevesialtaan vuotoa raskaana tapahtumana
yhtiölle. Kun yhtiöön ja sen johtoon yhdistetään emotionaalisia tuntemuksia, ne näyttäytyvät
inhimillisinä toimijoina ja saavat kenties lukijoilta sympatiaa puolelleen.
Kun Talvivaaraan yhdistetään Kainuun Sanomissa kognitiivisia verbejä, ne liittyvät pitkälti talousdiskurssiin. Talvivaaran mielestä kaivoksen seisottaminen ei ole ratkaisu. Yhtiö
suunnittelee tuotannon käynnistämistä ja metallitehtaan ylösajamista. Kainuun Sanomien
uutisten taustalla vaikuttaa selvästi huoli siitä, miten Talvivaaralle käy. Monen kainuulaisen
kohtalo on sidottu Talvivaaraan.
Kaivoksen merkitys kainuulaisille tulee ilmi myös silloin, kun Talvivaara on uutisissa
aiheen roolissa. Aiheena Talvivaara on mahdottomuus ja päinvastainen esimerkki kestävästä
kaivostoiminnasta, mutta se on myös mahdollisuus ja liian tärkeä päästettäväksi nurin. Kaivos oli aikanaan iso henkinen piristysruiske Kainuulle. Hyvät muistot kannattelevat Talvivaaraa vielä niin, ettei kaivoksesta olla valmiita luopumaan. Uutisissa kuitenkin tiedostetaan se
mahdollisuus, että yhtiö voi ajautua rahoitusongelmiin ja jopa konkurssiin. Liikeverbi ajautua merkitsee johonkin tilaan joutumista tahtomattaan (KTS 2014). Talvivaara on tuonut Kai
35
nuulle paljon hyvää. Ongelmiin joutumista ei nähdä Talvivaaran tietoisten valintojen seurauksena vaan ennemminkin sattumusten summana.
Talvivaara ajautuu ongelmia kohti vailla vahvaa johtajaa. Talvivaaraa pidetään Pekka
Perän elämäntyönä, ja Perän paluu yhtiön johtoon herättää toiveita paremmasta. Perän odotetaan pelastavan yhtiön. Myös Perä tuo esiin sen, että yhtiön ajautuminen ongelmiin on ollut
osin huonoa tuuriakin.
8) – Talvivaarassa on tehty paljon hyviä asioita. Mutta on myös tehty hyvää tarkoittavia
asioita, jotka ovat myöhemmin paljastuneet virheiksi karmaisevalla tavalla. (KS A4
16.11.2012)
Perä myöntää tehneensä virheitä itsekin. Hän pahoittelee katastrofia, avautuu menetetyistä
yöunista ja alleviivaa vastuutaan kantaa seuraukset. Perän erehtyvyys näyttäytyy inhimillisenä. Perän mahdollisuuksiin Talvivaaran pelastajana uskotaan, sillä hän tuntee kaivoksen läpikotaisin ja hänet tunnetaan tehokkaana prosessijohtaja, toiminnan miehenä. Niin kansalaisten
kuin päättäjienkin odotukset kohdistuvat Pekka Perään. Perän odotetaan ihmeteon lailla nostavan Talvivaara-yhtiö jaloilleen.
4.2. Kainuun ely-keskus
Tässä tutkielmassa viranomaistoimijoita edustaa Kainuun ely-keskus (jatkossa ely-keskus),
jolla on merkittävä rooli Talvivaaran kaivosyhtiön toiminnassa. Ely-keskuksen tehtävänä on
valvoa Talvivaaran kaivosyhtiön toimintaa sekä ympäristölupaehtojen ja patomääräysten
noudattamista. Ely-keskuksessa Talvivaaran ympäristölupaa valvoo päätoimisesti kaivoksen
vastuuvalvoja. Hänen lisäkseen valvontaan ja patoturvallisuuden asiantuntijatehtäviin osallistuu viraston muita asiantuntijoita. (Onnettomuustutkintakeskus 2014: 52–53.)
Kipsisakkavuodon aikaan Kainuun ely-keskus hoiti ympäristövahinkojen torjuntaa yhdessä kaivosyhtiön kanssa (mt. 52). Kipsisakkavuodon alkuvaiheessa ely-keskus vastasi myös
viranomaistiedotuksesta. Ely-keskus tiedotti kipsisakka-altaan vuodosta heti marraskuun 4.
päivänä saatuaan kaivosyhtiöltä tiedon vuodosta. Kuluneen kuukauden aikana ely-keskus laati
Talvivaaran tilanteesta yhteensä 28 tiedotetta, joissa kerrottiin muun muassa vuototilanteesta
ja veden laatua koskevista mittaustuloksista. (mt. 27–28.) Helsingin Sanomien ja Kainuun
Sanomien uutisista on nähtävissä, että kyseisiä tiedotteita on käytetty ely-keskuksen toiminnasta kertovien uutisten taustatietona, jota toimituksissa on täydennetty haastatteluin. Kip-
36
sisakka-altaan vuotoa ja sitä seuranneita tapahtumia kommentoi marraskuun 2012 aikana Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa yhteensä kymmenkunta ely-keskuksen työntekijää.
Ely-keskus ja sen työntekijät muodostavat toimijaryhmän, josta käytän tässä analyysiluvussa
nimeä ely-keskus. Ely-keskus esiintyy 26 Helsingin Sanomien uutisessa ja 51 Kainuun Sanomien uutisessa.
4.2.1. Ely-keskuksen nimeäminen
Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien uutisissa Kainuun ely-keskusta edustavat sekä kollektiivinen viranomainen että sen yksittäiset työntekijät. Viranomaisen hahmottuminen uutisissa ihmisen kaltaiseksi toimijaksi pohjautuu todennäköisesti ainakin osittain ely-keskuksen
itsensä laatimiin tiedotteisiin, joissa ely-keskus mittaa virtaamia ja ottaa vesinäytteitä -tyyliset
ilmaukset ovat tavallisia, vaikka työn tekevät todellisuudessa ely-keskuksen työntekijät (Elykeskuksen tiedotearkisto). Kainuun Sanomien uutisissa ely-keskus inhimillistetään paikoin
jopa niin, että ely-keskus puhuu suorien lainausten muodossa (esimerkki 9). Suorat lainauksetkin ovat epäilemättä otteita ely-keskuksen tiedotteista, vaikka sitä ei uutisten yhteydessä
aina mainita.
9) – -- Lipeän käyttö nostaisi suolapitoisuutta alapuolisissa vesistöissä ja vaikeuttaisi vesistöjen palautumista aiemmista päästöistä, ely-keskus sanoo. (KS A2 7.11.2012)
Ely-keskuksen kollektiivistaminen yhdeksi jäsenettömäksi toimijaksi on tiedotteiden ja uutisten kirjoittajalle kirjoitusprosessia yksinkertaistava seikka; lukijoillekin on usein enemmän
merkitystä sillä, mitä ely-keskus on yleisesti tehnyt kuin sillä, kuka ely-keskuksesta tarkalleen
ottaen on suorittanut teon. Toisaalta ely-keskuksen ei-yksilöidyn merkityksen käyttö mediassa
hyödyttää myös ely-keskusta itseään. Vaikka ely-keskus on merkitykseltään laaja ja osin epämääräinenkin, se luo mielikuvaa yhtenäisestä ja yksimielisestä joukosta. Ely-keskuksen antamat lausunnot kirjoittautuvat kaikkien sen työntekijöiden yhteiseksi kannaksi ja elykeskuksen tekemät teot saavat suuremman painoarvon kuin yhden työntekijän teot. Kollektiivisuus tulee ilmi myös ely-keskuksen työntekijöiden antamissa lausunnoissa, joissa he käyttävät enemmin monikon kuin yksikön ensimmäistä persoonaa. Monikon ensimmäisen persoonan rinnalla käytetään myös puhekielelle tyypillistä yksipersoonaista passiivia (esimerkki 10).
37
10) – Olemme monta kertaa tehneet harkintaa, ja hallintopakkokeinoja on käytetty lukuisia
kertoja. On annettu selvityspyyntöjä ja huomautuksia. Äärimmäisiin hallintopakkokeinoihin ei ole lähdetty. (HS A4 8.11.2012)
Kollektiivin lisäksi ely-keskusta edustaa uutisissa joukko haastateltuja ely-keskuksen työntekijöitä, jotka nimetään uutisissa ammattinimikettä sekä etu- ja sukunimeä käyttäen. Ammattinimen käyttö korostaa henkilön asiantuntijuutta. Molemmissa lehdissä haastateltujen joukossa
ovat Kainuun ely-keskuksen ylijohtaja Kari Pääkkönen, ylitarkastaja Heli Nurmi, ympäristögeologi Ilkka Haataja ja Unto Ritvanen, joka ammattinimi vaihtelee uutisissa ylitarkastajasta
ympäristönsuojeluyksikön päällikköön ja ympäristöpäällikköön. Helsingin Sanomissa Talvivaaran tapausta kommentoivat lisäksi patoylitarkastaja Timo Regina, erikoissuunnittelija
Marja-Liisa Räisänen ja tutkimusmestari Jari Tuomisalo, ja Kainuun Sanomissa ylitarkastaja
Sari Myllyoja, ympäristösuojelun ylitarkastaja Raija Urpelainen ja patoturvallisuusasioiden
yksikön päällikkö Kari Pehkonen. Kainuun ely-keskuksessa tiedotusvastuuta ei selvästikään
ole haluttu keskittää tiukasti, vaan kukin työntekijä antaa lausuntoja omasta erityisalastaan.
Ely-keskukseen kohdistuneeseen kritiikkiin vastaa mediassa pääasiassa ylijohtaja Pääkkönen.
4.2.2. Ely-keskuksen semanttiset roolit ja toiminnan kuvaaminen
Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa Kainuun ely-keskuksesta uutisoidaan hyvin samankaltaisesti. Molempien lehtien uutisissa toistuu pitkälti samat asiat, ja paikoin ne on kerrottu jopa samoin sanoin. Tämä johtunee siitä, että osa uutisista on peräisin STT:ltä ja osa
pohjautuu ely-keskuksen itsensä laatimiin tiedotteisiin. Uutisten rakenteellisella tasolla tiedotteiden käyttö näkyy muun muassa siinä, että ely-keskuksen mukaan ja ely-keskus tiedotti tyyppiset ilmaukset ovat uutisissa tavallisia. Toimitukset ovat joutuneet käyttämään tiedotteita
osin käytännön pakostakin, sillä molemmissa lehdissä tuodaan ilmi se, että yrityksistä huolimatta ely-keskuksesta ei ole aina onnistuttu tavoittamaan henkilökuntaa kommentoimaan
Talvivaaran tuoreimpia tapahtumia.
11) Paineen alla työskentelevästi ely-keskuksesta on vaikea saada ketään kommentoimaan
Talvivaaran viime käänteitä. (KS A3 7.11.2012)
Niissä uutisissa, jotka voi havaita pohjautuvan ainakin osin ely-keskuksen itsensä laatimiin
tiedotteisiin, ely-keskus on ensisijassa konkreettisia tekoja tekevä aktiivinen tekijä. Elykeskus käy Talvivaarassa paikan päällä seuraamassa tilannetta, se tekee tarkastuksia, aloittaa
38
tehostetun näytteenoton, pyytää Talvivaaralta selvityksiä ja antaa suosituksia veden käytöstä.
Kainuun Sanomissa ely-keskuksen tekemistä mittaustuloksista, kuten nikkelipitoisuuksista ja
pH-arvoista, raportoidaan Helsingin Sanomia tarkemmin. Numeerisia ilmauksia pidetään
luottamusta herättävinä. Lukijalle, joka osaa tulkita tuloksia, tuloksilla voi olla arkielämän
kannalta merkitystä, ja tulokset antavat lukijalle myös mahdollisuuden arvioida tilanteen vakavuutta itse.
Sekä Helsingin Sanomissa että Kainuun Sanomissa ely-keskuksen työntekijät selvittävät
tilannetta kognitiivisin ja puheaktiverbein: he tekevät arvioita vuodon syistä ja seurauksista,
antavat lausuntoja tapahtumien kulusta sekä kertovat ajatuksiaan ja mielipiteitään Talvivaaran
kaivoksen toimintamahdollisuuksista. Julkisuudessa ely-keskuksen työntekijät kommentoivat
tilannetta asiallisesti ja pitävät tunteensa erossa tapahtumista – mitä viranomaisilta eittämättä
odotetaankin. Helsingin Sanomissa ely-keskuksen työntekijät ovat kokijan roolissa vain yhdessä uutisessa, kun valvovan viranomaisen kerrotaan alkavan tuskastua toistuviin ympäristöongelmiin. Kainuun Sanomissa ely-keskuksen ylijohtaja kuvaa tilannetta samankaltaisesti.
12) – Tilanne on tietenkin hyvin vakava. Yksi sarjassa ympäristöongelmia Talvivaarassa.
(KS 7.11.2012)
Kainuun Sanomissa ely-keskuksen työntekijä toteaa lisäksi heidän toivovan hartaasti, että
kriisi on ohi ja sanoo ely-keskuksen olevan huolissaan. Ely-keskuksen pitäisi pystyä keskittymään akuutin ongelman hoitamiseen. Tällä hän viittaa mediamylläkkään, joka elykeskuksen ympärillä alkoi pyöriä pian kipsisakka-altaan vuodon havaitsemisen jälkeen.
Niin kuin ylijohtaja Pääkkönen toteaa (esimerkki 12), kipsisakka-altaan vuoto marraskuussa 2012 ei ollut ensimmäinen vaan kolmas yhtiön historiassa. Vuotojen toistuminen heikentää ely-keskuksen luottamusta Talvivaaraan, mutta myös kansalaisten ja päättäjien luottamusta ely-keskukseen. Niinpä ely-keskuksen rooli on olla Helsingin Sanomien ja Kainuun
Sanomien uutisissa myös puheenaihe, joka ei pysty itse kontrolloimaan itsestään käytävää
keskustelua; ely-keskuksesta syntyy uutisoitavaa muidenkin kuin ely-keskuksen itsensä laatimien tiedotteiden pohjalta. Kainuun Sanomissa arvostelijoina ovat poliitikot, akateemikot,
paikalliset asukkaat ja mielenosoittajat. Helsingin Sanomissa näkökulma on tieteellisempi ja
suurimpina kriitikkoina ovat professorit, joista etenkin ympäristöoikeuden professori Tapio
Määttä kritisoi Kainuun ely-keskusta voimakkaasti.
Helsingin Sanomissa Määttä uskoo, että viranomaisten järeämmillä toimilla ympäristökatastrofi olisi ollut kokonaan estettävissä. Hän ihmettelee, miksei ely-keskus ole tehnyt hal
39
lintopakkopäätöstä, jossa uhkasakon uhalla vedotaan yritys noudattamaan lupaehtoja; elykeskus on ainoastaan neuvotellut ja maanitellut. Määtän mukaan laiminlyönnin takia Suomi
voi joutua EU-tuomioistuimeen. Myös ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka
antaa sekä Helsingin Sanomissa että Kainuun Sanomissa ymmärtää ely-keskuksen toimineen
liian pehmeästi ja tehottomasti vaatiessaan ely-keskusta ottamaan napakamman otteen Talvivaarasta. Luonnonsuojeluliitto on jopa valmis siirtämään Talvivaaraa koskevan päätöksenteon
pois elyltä. Vain Talvivaaran perustamisen aikaan ympäristöministerinä toimineelta Paula
Lehtomäeltä ja ympäristöministeri Ville Niinistöltä löytyy uskoa siihen, että ely-keskus on
tehnyt parhaansa.
Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa muodostuva kuva on, ettei ely-keskuksen
toimintaan olla tyytyväisiä eikä sen uskota pystyvän hoitamaan sille annettuja tehtäviä. Helsingin Sanomissa tyytymättömyys tulee ilmi haastateltujen kautta. Kainuun Sanomat ottaa
asiaan kantaa myös itse. Kainuun Sanomien Talvivaaran uuden altaan rakentamiseen liittyvässä uutisessa todetaan, että ely-keskus seuraisi uuden altaan rakentamista kuin haukka. Presuppositio on, että tähän mennessä ely-keskus ei ole näin tehnyt. Näkökanta tulee ilmi vielä
suoremminkin.
13) Kainuun ely-keskus on joutunut suurennuslasin alle. Miksi sen otteet eivät voi olla järeämpiä, vaikka kaivosyhtiössä ilmenee ongelma toisensa perään. Paikallisten lisäksi tätä ihmettelevät nyt jo muutkin viranomaiset --. (KS 7.11.2012)
Kritiikin kontekstina on vuoden 2010 aluehallintouudistus, jossa ympäristöasioiden hoito siirtyi ely-keskuksille, joiden tehtävä on samanaikaisesti edistää myös elinkeinotoimintaa (Onnettomuustutkintakeskus 2014: 44). Kipsisakkavuodon aikaan epäluottamusta herättää myös
Kainuun ely-keskuksen ylijohtajan ja yhden entisen työntekijän työhistoria kaivosalan palveluksessa sekä ely-keskuksen tekemät tilannearviot, jotka osoittautuvat tapahtumien edetessä
liian maltillisiksi. Kainuun Sanomissa paikalliset näyttäytyvät paikoin jopa ely-keskusta parempina asiantuntijoina, sillä Stop Talvivaara -liikkeen ja Jormaskylä–Korholanmäen osakaskunnan jäsenet kertovat medialle vuotohavainnoista ennen ely-keskusta.
Mediassa ylijohtaja Pääkkönen torjuu ely-keskukseen kohdistuvan kritiikin. Kainuun
Sanomissa hän toteaa, ettei viranomainen saa antaa median tai muiden vaikuttaa työn tekemiseen tai sen sisältöön, lähdemme puhtaasti faktaperusteista. Ely-keskus ei allekirjoita kaikkea, mitä siitä kirjoitetaan. Helsingin Sanomissa Pääkkönen perustelee näkemystään syvällisemmin. Pääkkönen selvittää, että harkintaa on tehty, selvityspyyntöjä ja huomautuksia on
annettu ja hallintopakkokeinojakin on käytetty, mutta äärimmäisiin keinoihin, kuten tuotan
40
non keskeyttämiseen, ei ole lähdetty. Hän vetoaa käytettävien keinojen lainmukaisuuteen,
jolloin vastuu siirtyy edelleen lainsäätäjille.
Koska ely-keskuksen ei nähdä kykenevän hoitaa sille kuuluvia tehtäviä, sen rooli on olla uutisoinnissa myös patienttina. Ely-keskukselle esitetään hallintopakkopäätösten tekemistä
ja ely-keskuksesta ja sen ylijohtajasta tehdään tapahtumien edetessä useita kanteluita, jotka
koskevat Talvivaaran valvonnan laiminlyöntiä. Toisaalta ely-keskukselle ollaan antamassa
myös lisäresursseja, jotta se pystisi suoriutumaan paremmin valvontatehtävistä. Ely-keskus
itse pyytää vahinkojen hoitoon virka-apua kolmelta muulta ely-keskukselta, puolustusvoimilta
ja pelastuslaitokselta. Vaikka ely-keskus tekee lisäksi poliisille tutkintapyynnön mahdollisista
ympäristörikoksista, kuva ely-keskuksen pehmeästä toiminnasta säilyy silti mediassa. Talvivaara toimittaa ely-keskukselle useaan otteeseen selvityksiä tuotannon uudelleenkäynnistämiseen liittyen, mutta ely-keskus pitää selvityksiä riittämättöminä ja antaa Talvivaaralle kehotuksia ja huomautuksia, määräyksiä se ei anna. Ely-keskus harkitsee jatkotoimiaan ja pyytää
Talvivaaralta lisäselvityksiä.
Ely-keskuksen pehmeä toiminta saa tilanteen näyttämään siltä, että kritiikki on tehnyt
ely-keskuksesta varovaisen; ely-keskus ei halua antaa Talvivaaralle käynnistyslupaa ennen
kuin se on täysin varma, ettei lisäongelmia aiheudu. Toisaalta viivyttely luvan antamisessa on
ely-keskukselle myös keino vahvistaa omaa asemaa. Sekä Helsingin Sanomissa että Kainuun
Sanomissa ely-keskuksen kanta on, että kaivostoiminta kannattaa käynnistää uudelleen, kunhan se on ympäristölle turvallista. Ympäristödiskurssiin vetoaminen perustuu siihen, että toimivan tehtaan on helpompi käsitellä vetensä ja vesien käsittely palvelee ympäristönsuojelua.
Helsingin Sanomissa ympäristödiskurssin rinnalla vaikuttaa myös vastuudiskurssi.
14) – Näkökantamme on se, että mieluummin yritys hoitaa omat vastuunsa kuin että niiden
hoitaminen jää muille. (HS 13.11.2012 A5)
4.3. Poliitikot
Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon jälkeen Talvivaaran tapaus politisoitui niin, että keskustelun kohteeksi nousi sekä Talvivaaran kaivoksen toiminta ja sen olemassaolo että yleisemmin kaivosteollisuus ja alan olemassaolon oikeutus Suomessa (Tiainen ym. 2014: 53).
Vaikka Talvivaaran ulkopuolella suurin päätösvalta kaivoksen toiminnasta on valvovalla viranomaisella eli Kainuun ely-keskuksella, koettiin tapaus niin merkittäväksi ja Kainuun ely-
41
keskuksen kyvyssä hoitaa tehtävänsä nähtiin sellaisia puutteita, että myös poliitikot ottivat
asiaan kantaa – osa omasta aloitteestaan ja osa median pyynnöstä.
Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa tapausta kommentoivat sekä senaikaiset
ministerit ja poliitikot että sellaiset entiset ministerit, jotka olivat virassa silloin, kun Talvivaaran kaivostoiminta aloitettiin17. Molemmissa lehdissä ministereistä eniten äänessä on ympäristöministeri Ville Niinistö, jota tapaus koskettaa sekä oman virkansa että puoluetaustansa
puolesta. Muista virassa olevista ministereistä Talvivaaran tapaukseen ottavat kantaa pääministeri Jyrki Katainen, kehitysministeri Heidi Hautala, sisäministeri Päivi Räsänen, elinkeinoministeri Jyri Häkämies ja Jan Vapaavuori, joka siirtyi Häkämiehen paikalle marraskuussa
2012. Kainuun Sanomissa on lisäksi haastateltu kainuulaista liikenneministeri Merja Kyllöstä.
Entisistä ministereistä tapausta kommentoivat molemmissa lehdissä entinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ja entinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Helsingin Sanomissa
kannanottoja esittää myös entinen pääministeri Mari Kiviniemi.
Talvivaara-uutisoinnissa näkyy politiikan henkilöityminen. Poliitikkojen kannanotot
Talvivaarasta näyttäytyvät ensisijassa yksilön kannanottoina. Kainuun Sanomissa ainoastaan
vihreät ja vasemmisto esittävät kantansa koko puolueen nimissä. Henkilöitymisestä johtuen
analysoin tässä luvussa puolueiden sijaan yksittäisiä poliitikkoja toimijoina. Analyysin kohteena ovat ympäristöministeri Ville Niinistö ja kehitysministeri Heidi Hautala. Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa Niinistö on politiikoista suurimmassa roolissa. Hautalan rooli
on mediassa huomattavasti vähäisempi, mutta analysoinnin kohteena hän muodostaa vertailukohdan Niinistölle. Niinistö esiintyy yhdeksässä Helsingin Sanomien uutisessa ja yhdessätoista Kainuun Sanomien uutisessa, Hautala kuudessa Helsingin Sanomien ja kolmessa Kainuun
Sanomien uutisessa.
4.3.1. Ville Niinistö
Kun ympäristöministeri Ville Niinistö mainitaan Helsingin Sanomissa ensimmäisen kerran,
hänestä käytetään yksiselitteisesti tittelin, nimen ja puoluekannan sisältävää nimitystä ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr). Kainuun Sanomissa sama muoto on käytetyin, minkä lisäksi Niinistöstä käytetään nimitystä ympäristöministeri Ville Niinistö ja vihreiden puheenjohtaja ympäristöministeri Ville Niinistö. Ensimmäisen maininnan jälkeen Niinistöön viitataan
nimellä Ville Niinistö tai Niinistö tai tittelillä ympäristöministeri tai ministeri. Ympäristömi
17
Kainuun Sanomissa tapausta kommentoivat myös paikalliset valtuutetut.
42
nisterinä Niinistö on niin korkeassa asemassa, että nimeämiseltä edellytetään arvokkuutta.
Muunlaisia nimityksiä voivat käyttää vain Niinistön kanssa samassa asemassa olevat. Ministerit Mauri Pekkarinen ja Paula Lehtomäki nimittävät Niinistöä vertailevasti valokeilassa
poukkoilevaksi jänikseksi.
Helsingin Sanomissa Niinistö on semanttiselta rooliltaan ensisijassa tekijä, mutta konkreettisten tekoja useammin hän suorittaa puheakteja. Uutisissa Niinistö sanoo, kertoo, luonnehtii, puhuu, muistuttaa, toteaa, luettelee ja toistaa antaessaan lausuntoja Talvivaaran tapahtumista. Juuri kannanottoja poliitikolta odotetaankin saatavan, ja kun kannanotot esitetään
suorien sitaattien muodossa, saavat ne autenttisemman ja objektiivisemman painoarvon kuin
epäsuorasti esitettynä, sillä lukija voi olettaa suorien lainausten olevan tarkalleen alkuperäisten lausuntojen mukaisia. Osan lausunnoistaan Niinistö antaa toimittajille, osan hän kohdistaa
häntä kuuntelevalle yleisölle: maanomistajille, ympäristöaktivisteille ja kansalaisille. Niinistö
pyrkii asettumaan vahvasti kuulijoidensa asemaan.
15) – Ellen olisi ministeri, olisin joukossanne, Niinistö sanoi (mielenosoittajille). (HS A4
15.11.2012)
Talvivaaran vierailullaan Niinistö vetoaa oikeusdiskurssiin ja kehottaa kaivosalueen ulkopuolelle kokoontuneita maanomistajia ja ympäristöaktivisteja käyttämään kaikkia mahdollisia
oikeudellisia keinoja korvauksia hakiessa, koska heillä on täysi oikeus saada korvauksia.
Lausunnoillaan Niinistö asemoituu kansalaisten puolelle Talvivaaraa vastaan. Hän ei kuitenkaan ota suoraan kantaa siihen, mitä Talvivaaralle pitäisi tehdä. Niinistö perustelee haluttomuuttaan kommentoida kaivosyhtiön toimintaa sillä, että tehtävät on laissa säädetty ja toimivalta ei ole hänellä vaan Kainuun ely-keskuksella. Kun Niinistö kuitenkin toteaa, että toisessa
tilanteessa hän liittyisi Talvivaaraa sulkemista kannattavien mielenosoittajien joukkoon, tekee
hän samalla selväksi sen, että hän on Talvivaaran sulkemisen kannalla (esimerkki 15).
Kokijana Niinistö on Talvivaaran tilanteesta huolissaan, hän suhtautuu siihen vakavasti
ja pitää toistuvia ympäristöongelmia kestämättöminä. Helsingin Sanomissa Niinistö ei esitä
kritiikkiä ely-keskuksen toimintaa kohtaan, toisin kuin monet muut poliitikot. Niinistön mukaan viranomaiset, joilla on toimivaltaa, ovat pyrkineet ehkäisemään vuotoa koko ajan.
16) Ministeriö voi auttaa, ja kaikki on tehty, mitä voidaan. (HS A4 8.11.2012)
Jotta jatkossa voitaisiin tehdä vielä enemmän, ministeriö perustaa ulkopuolisen selvitysryhmän arvioimaan Talvivaaran ja ympäristöviranomaisten toimia ja esittää miljoonan euron
43
lisämäärärahaa aluehallinnon ympäristöviranomaisen asiantuntemuksen kasvattamiseen. Ministeriössä on valmistumassa myös uusi valvontaohje, joka estää sen, ettei uutta Talvivaaraa
voisi enää syntyä. Helsingin Sanomissa edellä mainitut teot näyttäytyvät ministeriön tekoina.
Ympäristöministeriötä johtava Niinistö pitää niitä myös henkilökohtaisina saavutuksinaan.
17) Ympäristöministerinä olen tehnyt kaivosalan ympäristöongelmien ratkaisemiseksi
enemmän kuin uskon yhdenkään muun ministerin tehneen aiemmin. (HS A6 10.11.2012)
Ely-keskuksen sijaan Niinistö liittää Helsingin Sanomissa Talvivaaran tapaukseen liittyvän
vastuudiskurssin niihin entisiin ministereihin, jotka olivat tekemässä kaivoslainsäädöstä,
aluehallintouudistusta ja ympäristölainsäädöstä. Vastuuta vaatiessaan Niinistö moittii exministereitä valvonnan puutteesta ja sysää vastuun heille. Mauri Pekkarinen ja Paula Lehtomäki vastaavat Niinistölle äreällä tiedotteella, mistä kertoessaan Helsingin Sanomat otsikoi
Talvivaaran sytyttäneen sanasodan. Keskustapoliitikkojen puheenvuoroissa Niinistöstä tulee
semanttiselta rooliltaan aihe. Pekkarinen ja Lehtomäki vertaavat Niinistöä valokeilassa poukkoilevaan jänikseen. Mari Kiviniemi kommentoi Niinistön olleen itse mukana tekemässä
aluehallintouudistusta, johon hän oli tuolloin tyytyväinen. Keskustelu saa Niinistön teot näyttämään ristiriitaisilta. Niinistö aloittaa vastuukeskustelun, mutta hän kommentoi kiistaa toteamalla, että on valitettavaa, jos oppositio alkaa riidellä. Kommentillaan Niinistö sulkee itsensä kiistan ulkopuolelle. Hän ei koe omissa tai nykyisen hallituksen toimissa olevan kritisoitavaa.
Helsingin Sanomien tapaan Ville Niinistö on Kainuun Sanomissa ensisijassa puheaktien
tekijä, joka korostaa, sanoo, toteaa, kertoo, kirjoittaa, kehottaa, arvostelee ja muistuttaa antaessaan lausuntoja Talvivaaran tapahtumista. Talvivaaran portilla Niinistö puhuu paikalle
kokoontuneille mielenosoittajille. Muissa uutisissa Niinistö kohdistaa sanansa myös kansalaisille, kainuulaisille ja suomalaisille.
18) –
Pidän äärimmäisen epäoikeudenmukaisena sitä, että kainuulaiset ihmiset ja Suomen
luonto joutuvat kantamaan vastuuta menneiden vuosien virheistä, Niinistö sanoo. (KS
A17 8.11.2012)
Kainuun Sanomissa Niinistö vetoaa Helsingin Sanomien tapaan oikeusdiskurssiin. Niinistö
lupaa Talvivaaran vahingosta kärsineille ihmisille oikeusapua, hän kehottaa heitä hakemaan
korvauksia ja kannattaa, että ryhmäkanteen tekeminen ympäristörikoksista tulisi mahdolliseksi. Niinistö asettuu kainuulaisten puolelle todetessaan, että heitä on johdettu harhaan kai
44
voshanketta suunniteltaessa. Kainuulaisten puolelle asettuminen on myös heikompien puolelle asettumista, sillä heitä vastassa on suuryritys. Niinistö sanoo tekevänsä kaikkensa, jottei
uusia talvivaaroja tulisi.
19) – Jos lakeja on muutettava, niitä muutetaan. Jos ympäristöhallinnon toimintaa on parannettava, sitä parannetaan. (KS A6 25.11.2012)
Niinistöön liitetään yksipersoonaisia passiiveja muissakin suorissa sitaateissa. Niinistön mukaan yhtiön rikkomia velvoitteita joudutaan nyt hoitamaan, vanhat vuosien takaiset ratkaisut
käydään läpi ja selvitetään, onko viranomaisten riippumattomuus aluehallinnossa toteutunut.
Passiivi hämärtää tekijän, ja voi saada lukijan yhdistämään teot sanojen lausujaan eli Niinistöön, vaikkei hän kuuluisikaan tekojen suorittajiin. Tämä on Niinistölle eduksi, sillä se saa
näyttämään, että hän tekee työtä ongelmien eteen. Niinistöön epäsuorassa kerronnassa liitetyt
aktiiviset tekoverbit välittävät lähes päinvastaista kuvaa. Niinistö välttelee, väistelee, nyökyttelee ja myötäilee mielenosoittajia sekä käy paikan päällä toteamassa, että kipsisakka-allas
vuotaa yhä.
Kun Helsingin Sanomissa Niinistön kanta Talvivaaran sulkemiseen tulee esiin epäsuorasti hänen oman lausuntonsa kautta, Kainuun Sanomissa kannan julkituominen nähdään tärkeämpänä ja sitä koetetaan aktiivisesti tulkita Niinistön puheista. Niinistön kerrotaan vältelleen mielipiteensä kertomista suoraan ja väistäneen kysymystä. Niinistö itse toteaa, ettei hän
voi ottaa kantaa ely-keskukselle kuuluvaan päätökseen, mutta uusista valvontaohjeista voi
tulkita, mikä ympäristöministeriön kanta on.
20) Kommentillaan Niinistö antaa selvästi ymmärtää, että ministeriön halu käyttää voimakeinoja on kova. Tätä tukee myös se, että ympäristöministeriö aikaisti valvontaohjeiden
julkaisua--. Lisäksi ministeri vielä tarkisti, onko hänen kätensä todella sidotut. (KS A17
8.11.2012)
Kainuun Sanomissa vihreät vaatii avoimesti Talvivaaran kaivoksen sulkemista. Talvivaaran
vastaiseen mielenosoitukseen osallistunut vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto
toteaa ymmärtävänsä ympäristöministeri Ville Niinistön varovaisuuden, sillä ministeri on
asemansa puolesta sellaisessa suhteessa lakiin, ettei hän voi vaatia Talvivaaran sulkemista.
Kommentillaan Kahiluoto-Alanko antaa ymmärtää, että pohjimmiltaan Niinistö on puolueen
kanssa samaa mieltä ja kannattaa Talvivaaran sulkemista. Kainuun Sanomissa Niinistön kanta
Talvivaaran sulkemisesta tuodaan ilmi niin, että Niinistö ei ole itse aktiivinen mielipiteensä
ilmaisija vaan aihe, jonka mielipiteen muut ilmaisevat.
45
Kokijana Niinistön on Kainuun Sanomissa huolestunut ja turhautunut sekä Talvivaaran
tilanteesta että koko kaivosalan maineesta. Niinistö ei kuitenkaan myönnä turhautuneensa elykeskukseen, vaikka vihreät pitää elyn toimintaa riittämättömänä ja hitaana ja vaikka elylle
myönnetään lisäresursseja valvontaan. Toisin kuin Helsingin Sanomissa, Kainuun Sanomissa
Niinistö ei vetoa myöskään aiemmin virassa olleiden poliitikkojen vastuuseen. Asioiden kuntoon saattamisessa vastuu on Niinistön mukaan kaivosyhtiöllä, sillä harjoittelujakso päästöjen
hallinnassa on ollut kohtuuton. Tämä on se viesti, jonka paikalliset varmasti haluavatkin ministeriltä kuulla.
4.3.2. Heidi Hautala
Kipsisakkavuodon aikaan Heidi Hautala toimi Suomen kehitysministerinä. Kehitysministerin
virkanimikettä Hautalasta käytetään kuitenkin vain yhdessä Kainuun Sanomien uutisessa,
jossa siinäkin täsmennetään, että Hautalan vastuulla on valtion omistajaohjauspolitiikka.
Muissa uutisissa Hautalaa nimitetään valtion omistajaohjauksesta vastaavaksi ministeriksi tai
omistajaohjauksesta vastaavaksi ministeriksi. Tehtäväkuvaan liittyvä nimitys on virallista
virkanimikettä informatiivisempi ja kuvastaa paremmin Hautalan roolia Talvivaaran tapauksessa. Tehtäväkuvaan viittaavan nimityksen käyttöön on päädytty mediassa varmasti myös
siitä syystä, että kehitysministerin salkun sisältö oli marraskuussa 2012 vielä melko uusi, sillä
omistajaohjaukseen liittyvät tehtävät siirtyivät kehitysministerille vuonna 2011. Hautalan
puoluetausta (vihr) mainitaan kaikissa uutisissa. Ensimmäisen maininnan jälkeen Hautalasta
käytetään nimitystä ministeri Hautala tai Hautala.
Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa Hautalan toimijuusrooli on hyvin samankaltainen, mikä selittyy STT:n uutisilla ja uutisten osittaisella pohjautumisella tiedotteisiin. Uutisissa Hautala on pääsääntöisesti tekijä, joka suorittaa voimakkaita puheakteja. Yleisin Hautalaan liitetty puheaktiverbi on vaatia. Helsingin Sanomissa Hautalan tapaa ilmaista vaatimuksensa kuvataan myös pamauttamiseksi ja arvostelun koventamiseksi. Hautalan vaatimukset ja
kritiikki kohdistuvat Talvivaaraan ja yhtiön hallituksen puheenjohtajaan Pekka Perään. Talvivaaralta Hautala vaatii selvitystä ongelmien ratkaisemiseksi. Perältä hän vaatii selvityksen
lisäksi esiin astumista ja suoraselkäisyyttä, jonka voi tulkita vastuudiskurssiin lukeutuvaksi
moraaliseksi vaateeksi. Hautala perustelee vaatimuksiaan kognitiivisin verbein. Hautalan mielestä Perää tarvitaan kriisin ratkaisemiseen, sillä Talvivaara näyttää kärsivän vakavasta johtamisvajeesta eikä tilanne vaikuta olevan hallinnassa. Kainuun Sanomissa Hautala vetoaa myös
mainediskurssiin, sillä hän arvioi, että Talvivaara on pilaamassa koko kaivosalan maineen.
46
21) Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr) vaati uudelleen keskiviikkona Talvivaaran pääomistajaa, entistä toimitusjohtajaa ja nykyistä hallituksen puheenjohtajaa Pekka Perää esiin kertomaan, miten kaivoksen ”jatkuvat ongelmat” saadaan ratkaistua. (HS 8.11.2012)
Hautala esittää samat vaatimuksena yhä uudelleen ja vaatimukset toistuvat useissa uutisissa
saamatta vastakaikua. Helsingin Sanomat ja Kainuun Sanomat eivät tavoita kriisin alkuvaiheessa Pekka Perää kommentoimaan Hautalan väitteitä. Kun Perä tavoitetaan, hän toteaa, että
tärkeintä on keskittyä vuodon tukkimiseen ja muun keskustelun aika tulee myöhemmin. Hautalan painostus näyttää tuottavan tulosta, kun Pekka Perä palaa yhtiön johtoon. Helsingin Sanomissa Hautala on kokijana tyytyväinen Perän esiintuloon. Hautalan tehtävä näyttää tulevan
suoritetuksi, sillä hän ei enää tämän jälkeen esiinny Helsingin Sanomien marraskuun uutisissa. Kainuun Sanomissa Hautala ei esitä kommentteja Perään paluuseen liittyen. Kummassakin
lehdessä Hautalan kaikki lausunnot Talvivaaran tapauksen ympärillä liittyvät vaatimukseen
Talvivaaran ja Pekka Perän vastuunkannosta ja aktiivisemman roolin ottamisessa asioiden
hoidossa. Hautala profiloituu poliitikoksi, joka pitää julkisuudessa esillä vain näitä asioita.
Hän ei ota kantaa valtion omistajuuteen, vaikka siitä hän poliitikkona vastaa.
4.4. Paikalliset asukkaat, mökkiläiset ja yrittäjät
Tässä luvussa analyysin kohteena ovat paikalliset henkilöt. Paikallisilla tarkoitetaan Talvivaaran lähialueella asuvia, mökkeileviä ja alueella yritystoimintaa harjoittavia henkilöitä, joita
Talvivaaran ympäristöonnettomuus koskettaa henkilökohtaisesti. Henkilökohtainen side Talvivaaraan voi syntyä monesta syystä. Taustalla voi olla esimerkiksi huoli juomaveden pilaantumisesta, pelko oman mökkitontin arvon putoamisesta tai vähenevän matkailun vaikutuksista
yritystoimintaan.
Helsingin Sanomissa paikalliset esiintyvät 11 uutisessa18. Uutisissa asukkaiden näkökulmaa edustavat Jormaskylä–Korholanmäen osakaskunnan puheenjohtaja Leo Schroderus ja
varapuheenjohtaja Ari Korhonen sekä yksi muu asukas. Kesänmökkiläisiä on haastateltavien
joukossa useita. Yrittäjistä ääneen pääsevät maansiirtoyrittäjä ja kaksi matkailuyrittäjää. Matkailunäkymiä arvioi myös Sonkajärven kunnanjohtaja. Lisäksi haastateltujen joukossa on Kajaanin seurakunnan erityisnuorisotyöntekijä, joka kertoo seurakunnan leirikeskuksen joutumisesta käyttökieltoon.
18
Yhdestätoista uutisesta kolme käsittelee mielenosoituksia. Olen laskenut näissä uutisissa haastatelluista henkilöistä paikallisiksi ne, jotka identifioituvat uutisissa mielenosoittajien lisäksi paikallisiksi.
47
Kainuun Sanomissa paikalliset esiintyvät kuudessa uutisessa. Asukkaista esillä ovat niin
ikään Jormaskylä–Korholanmäen osakaskunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä
muutama muu paikkakuntalainen. Mökkiläisiä haastatellaan uutisessa, joka on tehty lomaasukkaille järjestetystä Talvivaara-työpajasta. Yrittäjien näkökulmaa edustavat Vuokatinrinteiden toimitusjohtaja, Vuokatinmaan toimitusjohtaja, matkailualan yrittäjä ja Talvivaaralle
urakoivan Kainuun Pintakäsittelyn toimitusjohtaja. Lisäksi haastateltavien joukossa on Helsingin Sanomien tapaan Kajaanin seurakunnan erityisnuorisotyöntekijä.
4.4.1. Paikallisten nimeäminen
Helsingin Sanomien uutisissa paikallisista käytetään ryhmänimitystä lähikylien asukkaat, paikalliset asukkaat ja asukkaat. Yleisempää on, että paikallisiin viitataan yksilöinä, joista käytetään etu- ja sukunimeä. Paikallisuus tulee ilmi nimeen liitetyistä etumääritteistä. Työ- tai
asuinpaikan maantieteellisen sijainnin lisäksi määritteet kertovat usein henkilön ammatin.
Haasteltavien joukossa ovat muun muassa Kajaanin seurakunnan erityisnuorisotyöntekijä
Tarja Vehkaoja ja Jyrkän kylässä Riikuntuvan erä- ja luontomatkailuyritystä pyörittävä Henri
Jauhiainen. Paikalliseksi henkilön identifioi myös maininta tämän kuulumisesta Jormaskylä–
Korholanmäen osakaskuntaan. Kesämökkiläisten status tulee ilmi omistajuuden kautta. Pehkosella on mökki Sonkajärven Kiltuanjärvellä, ja Ryynäsen mökki sijaitsee Laakajärven rannassa komeassa niemessä.
Kainuun Sanomissa paikallisiin viittaavien ryhmänimien kirjo on Helsingin Sanomia
suurempi. Uutisissa puhutaan Talvivaaran lähiseudun asukkaista, alueen yrittäjistä ja lomaasukkaista kustakin omana, toisista erottuvana ryhmänä. Tämän lisäksi paikallisista käytetään
ryhmänimityksiä, joiden ekstensio käsittää kaikki paikalliset henkilöt. Ympäristökriisin todetaan esimerkiksi pyörivän paikallisten mielessä. Kainuun Sanomissa ryhmänimien käyttö on
paikoin yleistävää. Helsingin Sanomissa mielipiteet ja asenteet näyttäytyvät enemmän yksilön
kannanottoina. Kun Kainuun Sanomissa viitataan paikallisiin yksilöinä, heitä ei kaikissa kohdin identifioida yhtä tarkasti kuin Helsingin Sanomissa. Paikallisuus tulee tällöin ilmi kontekstista. Esimerkiksi uutinen sotkamolaisille järjestetystä keskustelutilaisuudesta antaa olettaa, että tilaisuudessa äänessä olevat ovat paikallisia, vaikka paikallisuutta ei ole henkilöiden
kohdalla erikseen mainittu.
Kun vertaa Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa haastateltuja paikallisia, joukko
näyttäytyy yllättävän samankaltaisena. Yrittäjistä suurimman huomion saavat matkailuyrittäjät. Aliurakoitsivat jäävät molemmissa lehdissä vähälle huomiolle, vaikka Talvivaaran tapaus
48
vaikuttaa todennäköisesti merkittävästi myös heidän työhönsä. Molemmissa lehdissä haastatellaan Jormaskylä–Korholanmäen osakaskunnan puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa sekä
Kajaanin seurakunnan erityisnuorisotyöntekijää, jotka epäilemättä ovat kaikki paikallisesti
tunnettuja henkilöitä. Maakunnallisena lehtenä Kainuun Sanomilla odottaisi kuitenkin olevan
laajemmat paikalliset verkostot, jolloin haastateltavien joukkoa olisi mahdollisuus laajentaa ja
nostaa esiin tuoreita kasvoja.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös Kainuun Sanomien aukeaman kokoinen uutinen Talvivaaran lähikuntien asukkaille järjestämästä lähistökatsauksesta, jossa äänessä on
Talvivaaran henkilökuntaa ja Jormaskylä–Korholanmäen osakaskunnan varapuheenjohtaja
Ari Korhonen kunnallispoliitikon ominaisuudessa. Yleisönä olevien paikallisten asukkaiden
läsnäolon paljastaa tekstissä vain maininta Harri Natusen vastauksesta, joka sai jälleen aikaan
naurunremakan19. Edellä esitetyn perusteella herää kysymys, onko paikallisten vähäinen näkyvyys lehden palstoilla Kainuun Sanomien tietoinen linjanveto vai välttävätkö paikalliset
Talvivaaran tapauksen kommentointia julkisuudessa. Uutisten perustella ainakin osa paikallisista on jo kyllästynyt Talvivaaraan ongelmiin. Tästä kielii esimerkiksi se, että lomaasukkaille suunnattuun Talvivaara-aiheiseen työpajaan saapuu kuusi henkilöä, vaikka Kainuun Sanomien mukaan kutsuttuja oli kaikkiaan 86. Työpajan projektipäällikkö harmittelee
asiaa, mutta toteaa ymmärtävänsä, että ihmiset ovat jo väsyneitä Talvivaaraan.
4.4.2. Paikallisten semanttiset roolit ja toiminnan kuvaaminen
Helsingin Sanomien uutisissa Kainuuseen liitetään kansallisromanttisia mielikuvia. Vuosisatojen ajan Kainuun luonto on ollut puhdasta ja maisemat jylhiä. Tämän idyllin Talvivaara on
pilaamassa.
22) Pertti Virkkunen kävelee ahdistuneena honkien katveessa seisovan kesämökkinsä takaiselle laavulle. Siellä loimuavat makkaratulet. (HS A4 16.11.2012)
23) Talvivaaran vedet valuvat Jyrkänkosken kautta Nurmijokeen, joka on suosittu kalastusalue. Jo Juhani Aho kävi siellä aikanaan kalassa. (HS A4 16.11.2012)
Talvivaaran takia paikalliset ovat joutuneet osittain luopumaan luonnon virkistyskäytöstä.
Seurakunta ei voi enää järjestää leirejä Kivijärven rannalla, eivätkä kesämökkiläiset pese mattoja tai ui Kiltuanjärvessä. Kalastaakaan paikalliset eivät uskalla, sillä he pelkäävät kalojen
19
Asukkaat esiintyvät uutisen kahdessa kuvassa ja kuvateksteinä ovat heidän lyhyet kommenttinsa.
49
saastuneen. Lähijärvien vesi ei kelpaa edes löylyvedeksi. Paikalliset kokevat ympäristön saastumisen kouriintuntuvasti. Uutisissa ilmaistaan fysiologisin verbein, kuinka silmiä kirveltää
löylyn heiton yhteydessä ja uiminen aiheuttaa kutinaa.
24) ”Tyttöystävän rintaan tuli kummallisia näppyjä uinnin jälkeen. Hänen lapsensa saivat
jalkoihin ihottumaa, joka kutisi viikon.” (HS A4 16.11.2012)
Ympäristön saastuminen hankaloittaa paikallisten arkea. Mökkiläisten elämässä tämä näkyy
konkreettisina tekoina, joita aiemmin ei ole tarvinnut tehdä. Mökkiläinen hitsasi vedenkuljetuskärryn, jotta hän saa rahdattua saunaveden mökilleen kotoaan Iisalmesta. Myös yrittäjien
on mukautettava liiketoimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla. Laakajärven ainut ammattikalastaja on siirtänyt pyydyksensä Oulujärvelle. Erä- ja luontomatkailuyrittäjä perui saastekohun vuoksi suunnitelmansa rakentaa lisää mökkejä Jyrkän kylään. Mökkien sijaan hän rakentaakin ehkä vain minigolfradan ja sulkapallokentän.
Tekijöiden lisäksi paikalliset ovat uutisissa ennen kaikkea kokijoita. Talvivaara tuntuu
iholla fyysisenä kirvelynä ja kutinana mutta myös emotionaalisina kokemuksina. Asukkaita
Talvivaaran toimet järkyttävät ja pelottavat. He kokevat pettymystä, lohduttomuuden tunnetta, surua ja väsymystä. Iisalmelainen postimies toteaa, että illalla harmittaa nukkumaan mennessä ja aamulla harmittaa, kun herää. Jormaskylä–Korholanmäen osakaskunnan puheenjohtaja Leo Schroderus vastaa toimittajan soittoon jänismetsältä, sillä välillä on koetettava miettiä jotakin muutakin kuin Talvivaaraa. Talvivaara uhkaa olla paikallisten mielessä alati.
Paikallisten huolestuneisuuden takaa on löydettävissä kolme diskurssia: ympäristödiskurssi, talousdiskurssi ja luottamusdiskurssi. Paikalliset eivät hyväksy Talvivaaran toimia,
koska he eivät suvaitse lähiluonnon ja -järvien pilaantumista. Puhdas luonto näyttäytyy uutisissa perusteena sille, että mökkiläiset ovat aikanaan hankkineet vapaa-ajan asunnon Kainuusta. Luonnon saastuminen pettää lupaukset puhtaasta luonnosta ja tekee turhaksi työn, jota kesämökkien rakentamisen eteen on tehty.
25) ” Tämän piti olla luonnontilainen erämaajärvi, kun ostin tontin 12 vuotta sitten.” (HS A4
16.11.2012)
26) ”Vuosien uurastus mökin rakentamiseksi, ja nyt nämä saasteet.” (HS A4 16.11.2012)
Lähiluonnon pilaantuminen on paikallisille myös taloudellinen kysymys. Mökkiläiset pelkäävät, etteivät kiinteistönvälittäjät ole enää kiinnostuneita saastuneiden järvien rantamökeistä ja
tontit menettävät arvonsa. Aliurakoitsija on tyytyväinen Talvivaaraan työllistäjänä, mutta
50
matkailuyrittäjät pelkäävät liiketoimintansa puolesta. Helsingin Sanomat uutisoi Talvivaaran
tahranneen Sonkajärven luontomatkailun. Sonkajärven kunnanjohtaja arvioi, että Talvivaaran
päästöt vaikuttavat kielteisesti koko Vuoksen vesistöjen matkailunäkymiin. Jyrkkä on yksi
niistä Sonkajärven kylistä, joista piti tulla matkailun vetonaula. Talvivaaran takia jyrkkäläinen
matkailuyrittäjä joutui kuitenkin perumaan suunnitelmansa mökkikylän laajentamisesta. Sotkamolainen matkailuyrittäjä hakee Talvivaaralta 500 000 euron korvauksia matkailutulojen
menetyksistä.
Paikallisten kolmas peruste olla hyväksymättä Talvivaaran toimia on vetoaminen luottamukseen. Kun Talvivaara perustettiin, kaivosyhtiöön kohdistui suuria odotuksia. Talvivaaran
odotettiin hoitavan ympäristöasiansa, luovan Kainuuseen työpaikkoja ja vaikuttavan positiivisesti aluetalouteen. Talvivaaran piti olla Kainuun pelastaja eikä pettäjä.
27) ” Nyt sadoilta ihmisiltä voi mennä työpaikka yhtiön möhlimisen takia.” (HS 29.11.2012)
28) ” Minulla on mustaa valkoisella siitä, kun yhtiö lupasi, ettei kaivos tule vaikuttamaan
Peroniusten elämään mitenkään” (HS 15.11.2012)
Kainuun Sanomissa Talvivaaran vaikutus paikallisten elämään ei näyttäydy yhtä henkilökohtaisena kuin Helsingin Sanomissa. Kainuun Sanomiin paikallisia asukkaita ja mökkiläisiä on
haastateltu Talvivaaraa koskevissa yleisötilaisuuksissa. Lisäksi Jormaskylä–Korholanmäen
osakaskuntalaisia on haastateltu todennäköisesti puhelimitse. Paikallisista ainoastaan yrittäjiä
on jututettu heidän omassa työskentely-ympäristössään. Julkinen haastatteluympäristö on
varmasti yksi syy siihen, että Kainuun Sanomissa paikallisten lausunnot eivät liity heidän
yksityiselämäänsä yhtä voimakkaasti kuin Helsingin Sanomissa, jossa osa haastatteluista on
tehty paikallisten kotona. Kainuun Sanomissa paikalliset kokevat Talvivaaran ennemminkin
yhteisenä kuin henkilökohtaisena ongelmana.
Sekä Kainuun Sanomissa että Helsingin Sanomissa Jormaskylä–Korholanmäen osakaskunnan jäsenet ovat paikallista niitä, jotka ottavat kantaa Talvivaaran teknisiin ongelmiin ja
esittävät arvioita ongelmien syistä. Helsingin Sanomien tapaan Kainuun Sanomissa mainitaan
myös Talvivaaran konkreettinen vaikutus paikallisten arkeen: saasteiden vuoksi seurakunnan
leirikeskusta ei voida käyttää ja järvivesi ei kelpaa saunavedeksi. Toisin kuin Helsingin Sanomissa, paikalliset eivät kuitenkaan kerro saasteiden aiheuttamista fysiologisista vaikutuksista. Kokijoina paikalliset tuntevat ainoastaan emotionaalisia tuntemuksia: pelkoa, epätietoisuutta, väsymystä ja kyllästymistä. Paikallisten oma kokemus on, että heidän esiin tuomiaan
asioita on vähätelty eikä heitä ole kuultu tarpeeksi. Tämä on osin ristiriidassa sen kanssa, että
51
paikalliset esiintyvät uutisissa myös patientteina, joille järjestetään keskustelutilaisuuksia ja
teetetään asukaskyselyjä Talvivaaraan liittyen. Paikallisten tunteista päällimmäisenä on huoli.
Kajaanin seurakunnan erityisnuorisotyöntekijä kuvaa, että (Talvivaara on) ensimmäisenä aamulla mielessä ja illalla viimeiseksi.
Kainuun Sanomissa syynä paikallisten huolestuneisuuteen näyttäytyy vastuudiskurssi.
Paikalliset peräänkuuluttavat yhtiön vastuuta hoitaa oma tonttinsa ympäristöasioissa ja ratkaista asiat niin, ettei päästöjä enää tule. Alueen matkailuyrittäjät korostavat toimivansa itse
vastuullisesti ja uutisessa todetaankin, ettei aliurakoitsijalla ole mitään tekemistä varoaltaiden
ongelmien kanssa. Yrittäjät edellyttävät vastuullisuutta myös Talvivaaralta. Uusia ongelmia ei
saa tulla.
29) ”Mekin tehdään hommamme pykälien mukaan. He ovat tämän jälkeen entistä enemmän
velvollisia hoitamaan asiansa kuntoon.” (KS A6 18.11.2012)
Yrittäjien mukaan Talvivaaran on omalla toiminnallaan osoitettava, että se saa asiansa kuntoon. Rahalla tai mainoskampanjoilla alueen imagolle aiheutuneita vahinkoja ei pystytä paikkaamaan. Vaikka yrittäjät pitävät tilannetta niin vakavana, ettei edes maakunnan vahvimmaksi yritykseksi valittu Talvivaaran aliurakoitsija aio isommin juhlia saamaansa palkintoa, näkevät yrittäjät silti Talvivaarassa jotain hyvääkin. Talvivaaran ansiosta aliurakoitsija on voinut
palkata lisää työntekijöitä, kaikilla majoittajilla on ollut Talvivaaran ansiosta hyviä vuosia
eikä Vuokatin Huskyn yrittäjä muista, että kaivoksella olisi ennen tätä ollut mitään negatiivista vaikutusta yrityksen toimintaan. Tulevaisuuskin näyttää toiveikkaalta, koska Kainuu on
paljon muutakin kuin Talvivaara.
30) ”Eihän tuo mitään plussaa ole markkinoinnin kannalta, kun kartalle päästään negatiivisessa mielessä. Mutta jos saadaan tämä positiivinen vire pidettyä yllä, niin me pärjäämme.” (KS A6 18.11.2012)
31) ”Koko Kainuuta on turha leimata. Sapsojärven vesi on yhä huomattavasti puhtaampaa
kuin Itämeren vesi.” (KS A6 18.11.2012)
4.5. Mielenosoittajat
Mielenosoittajilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa kaikkia niitä toimijoita, jotka julkisesti vastustavat Talvivaaraa osana jotakin ryhmittymää. Tuo ryhmittymä on joko mielenosoituksiin
osallistuva joukko tai vesistöjen puolesta kampanjoiva Stop Talvivaara -liike. Sekä Kainuun
52
Sanomat että Helsingin Sanomat julkaisi marraskuussa 2012 kolme Talvivaaran mielenosoituksia käsittelevää uutista20. Helsingin Sanomat uutisoi Kajaanissa ja Helsingissä järjestetyistä mielenosoituksista. Sen lisäksi Helsingin Sanomat teki uutisen Stop Talvivaara -liikkeen
Kajaaniin ja Sotkamoon suuntautuneesta luontoretkestä. Kainuun Sanomien oma toimittaja
oli paikalla kahdessa mielenosoituksessa: Sotkamossa Talvivaaran kaivosalueella ja Kajaanissa järjestetyssä. Uutisen Helsingin mielenosoituksesta Kainuun Sanomat hankki STT:ltä. Varsinaisten mielenosoitusuutisten lisäksi Talvivaaran vastustajat ovat esillä yhdessä muussa ja
Stop Talvivaara -liike kahdessa muussa Helsingin Sanomien uutisessa. Kainuun Sanomissa
Stop Talvivaara -liike esiintyy kuudessa muussa uutisessa.
4.5.1. Mielenosoittajien nimeäminen
Kielitoimiston sanakirjan (KTS 2014) mukaan mielenosoitus on toiminta tai teko, jonka tarkoituksena on kärjekkäästi ja huomiota herättävästi esittää jokin vaatimus, vastalause tai mielipide. Mielenosoituksissa on ensisijaisesti kyse joukkokokouksesta, vaikka sana voikin viitata myös yksityisen henkilön käyttäytymiseen. Helsingin Sanomissa joukkovoiman tuntua luodaan nimeämällä mielenosoituksiin osallistuvia ihmisiä joukoksi, ihmisjoukoksi, väeksi, mielenosoittajaväeksi, aktiiveiksi, ympäristöaktiiveiksi, ympäristöaktivisteiksi, luontoaktiiveiksi,
luonnonsuojelijoiksi, retkueeksi, matkalaisiksi ja kulkueeksi. Ryhmänimiä vahvistetaan käyttämällä suureen lukumäärään viittaavia etumääritteitä kuten tuhat ja bussilastillinen. Kainuun
Sanomissa mielenosoittajista käytettyjä kollektiivisia nimityksiä on vähemmän. Kainuun Sanomissa mielenosoittajien ryhmää nimetään mielenosoittajiksi, mielenosoittajien joukoksi,
osallistujiksi, aktiiveiksi ja aktivisteiksi. Myös Kainuun Sanomissa mielenosoittajista luodaan
kuvaa määrällisesti mittavana joukkona, johon kuuluu useita satoja mielenosoittajia tai joka
on monikymmenpäinen.
Joukko-sanan käyttö viittaa ryhmän järjestymättömyyteen (KTS 2014). Yhdessäkään
Kainuun Sanomien jutussa ei kerrota suoraan, kenen järjestämiä mielenosoitukset ovat. Osa
mielenosoitukseen osallistuvista identifioidaan jonkin ympäristöjärjestön jäseneksi: Teemu
Kuukan kerrotaan kantavan ekoanarkistien mustavihreää lippua ja Erkki Koskelo pitää kädessään Suomen Luonnonsuojeluliiton plakaattia. Lisäksi mainitaan, että paikalla on muun muassa Greenpeacen, Stop Talvivaara -liikkeen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton aktiiveja, joista
käytetään myös nimitystä aktivistit. Ympäristöjärjestöjen edustajien lisäksi mielenosoittajat
20
Mielenosoitus järjestettiin Talvivaaran kaivosalueella 8.11., Kajaanissa 9.11. ja Helsingissä 14.11. Stop Talvivaara -liike teki luontoretken Sotkamoon ja Kajaaniin 28.11.
53
identifioituvat Kainuun Sanomissa paikallisiksi, joilla on maantieteellinen tai muunlainen
henkilökohtainen side Talvivaaraan. Mukana ovat muun muassa sonkajärveläinen Raimo
Rönkkö ja Jouko Harmoinen, joka asuu noin 50 kilometrin päässä Talvivaaran kaivoksesta
Koirankoskella, jossa outo haju pisti siellä asti nenään sateisena kesänä. Talvivaaran vastustus yhdistää ihmisiä yli maakuntarajojen. Mielenosoituksissa kainuulaisten rinnalla kerrotaan
olevan myös äänekkäitä savolaisia.
Helsingin Sanomissa mielenosoittajista muodostuu heterogeenisempi kuva. Mielenosoittajien joukossa mainitaan olevan muun muassa opiskelijoita, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto Vinon jäseniä, tutkija Veli Liikanen, vieremäläinen maanviljelijä Raili Eskelinen, iisalmelainen entinen konduktööri Rauno Pehkonen ja tuhoalueen ytimessä Kivijärvellä
mökin omistavat Sinikka ja Fritz Peronius. Onpa mielenosoituksissa mukana puolivuotias
Hilla ja sekarotuinen Tokolaskin, jota puhekielisesti nimitetään miekkarikoiraksi. Mielenosoittajien moninaiset taustat kirjoittautuvat uutisissa odotuksenvastaisiksi. Taustalla vaikuttaa koijärveläinen luonnonsuojeludiskurssi, joka pohjautuu käsitykseen mielenosoittajista
ympäristön puolesta mieltään osoittavina nuorina luonnonsuojelijoina – sellaisina, joita Koijärvellä oli 1970- ja 1980-luvun taitteessa totuttu näkemään.
32) Maastossa seikkailevat ihmiset eivät näytä perusaktivisteilta. Joukossa on paljon eläkeläisiä. (HS A6 29.11.2012)
Uutisessa eläkeläisten kerrotaan varautuneen Stop Talvivaara -kansalaisliikkeen järjestämälle
”luontoretkelle” hyvin: kaikilla on saappaat. Talvivaaran kaivosalueelle matkaava mielenosoittajaryhmä on puolestaan sonnustautunut toppavaatteisiin, kaulaliinoihin, villakalsareihin
ja lapasiin. Pehmeät ja mukavat vaatteet luovat mielikuvaa ennemminkin leppoisista mielenilmaisijoista kuin asiansa puolesta viimeiseen asti taistelevista aktivisteista. Tätä kuvaa
vahvistaa myös mielenosoittajien toiminnan kuvaaminen.
4.5.2. Mielenosoittajien semanttiset roolit ja toiminnan kuvaaminen
Helsingin Sanomissa Talvivaaran mielenosoittajien odotetaan Koijärven mielenosoittajien
tapaan sitovan itsensä ketjuilla ja liinoilla koneisiin, tekevän laittomuuksia ja olevan kenties
jopa väkivaltaisia. Yhdessä uutisista todetaan, ettei lynkkausmielialasta ole tietoakaan ja kerrotaan sidontavälineiden puuttumisesta. Lynkkausmielialan mainitseminen osoittaa, että sitä
ympäristön puolesta mieltään osoittavilla odotetaan olevan – kuten sidontavälineitäkin.
54
33) Mielenosoittajaväki pitäytyy lyömään vastuullisia sanan säilällä. Ketjut ja liinat loistavat
poissaolollaan, joukkoa kiinnostaa korkean vallin takainen sakka-allas. (HS A6
10.11.2012)
Mielenosoittajien laittomin teko on suuntaaminen reunavallille muutaman vartijan estelyistä
huolimatta. Muilta osin suoran toimintaan liittyvät teot jäävät puheenaiheiksi, joista mielenosoittajat etäännyttävät itsensä käyttämällä nollapersoonaa.
34) Jos Talvivaarassa aikoisi harrastaa suoraa toimintaa, mitä se olisi? Herättelee Mikkelistä kyytiin noussut tutkija Veli Liikanen, 33. (HS A6 10.11.2012)
35) Vinon toiminnanjohtaja Minttu Massinen vakavoituu piirun verran ja sanoo, että kahliutumalla putkien avulla sekä järjestäytymällä ajoväylille osan kaivoksen liikenteestä voisi
pysäyttää. (HS A6 10.11.2012)
Mielenosoittajat vaikuttavat itsekin omaksuneen koijärveläisen diskurssin mukaisesti näkemyksen mielenosoittajista suoran toiminnan harjoittajina. Kun mielenosoittajat eivät kuitenkaan odotuksista huolimatta harrasta suoraa toimintaa, jää heidän roolikseen olla Helsingin
Sanomien uutisissa pääasiassa liikkuvia ja kaivoksen sulkemista vaativia tekijöitä sekä havaitsevia ja tuntevia kokijoita. Voidakseen osallistua Kainuussa järjestettävään mielenosoitukseen pääkaupunkiseudulla asuvien on matkustettava 600 kilometrin päähän; Helsingistä
katsottuna Talvivaara on syrjässä ja kaukana. Kainuuseen päästäkseen pitää startata, tehdä
matkaa ja vyöryä vitostietä pitkin, jotta voi saapua kaivosalueelle. Perille päästyään joukko
huutaa ja lyö sanan säilällä. Ponnekkaisiin puheakti-ilmauksiin liittyy mielenosoittajien vaatimus kaivoksen sulkemisesta. Sulkemisvaatimukset perustuvat luonnon pilaantumista koskevaan ympäristödiskurssiin. Äänekäs vastustus ei kuitenkaan kestä kauaa, sillä Kainuun mielenosoituksen kerrotaan olevan ohi vajaassa tunnissa. Helsingin mielenosoitukseen osallistuvien ei tarvitse matkustaa Kainuuseen, vaan he vaeltavat keskiviikon kaamoksessa läpi Helsingin keskustan. Myös Helsingissä mielenosoittajat huutavat ja esittävät vaatimuksia. Tämän
lisäksi he saavat jotakin tuloksellista aikaiseksi, sillä he onnistuvat pakottamaan ministerit
eteensä.
Stop Talvivaara -liikkeen jäsenet eroavat käytöksellään muista mielenosoittajista. Heidän toimintansa näyttäytyy uutisissa muita mielenosoittajia konkreettisempana ja analyyttisempana. Stop Talvivaaran jäsenet ovat ensisijassa aktiivisia tekijöitä. He eivät luota viranomaisten tekemiin tutkimuksiin vaan ottavat itse vesinäytteitä, tarkastavat turvapadon ja antavat medialle lausuntoja siitä, mitä ovat nähneet Talvivaarassa tapahtuvan. Toiminta leimautuu
osin puuhasteluksi, sillä uutisissa ei käy ilmi, että toiminnalla olisi suoraa vaikutusta viran
55
omaisiin. Liikkeen toiminta ennemminkin tyrmätään. Kun Stop Talvivaara -liikkeet jäsenet
pyrkivät mukaan viranomaisten tarkastuskierrokselle, heidät pysäytettiin portille. Lasse Fjölt
kertoo, etteivät he saaneet jätettyä tarkastajille edes kysymyslistaansa.
Kokijoina Stop Talvivaara -liikkeen aktiivit ovat huolissaan ja epätietoisia siitä, mikä on
ympäristöonnettomuuden kokonaiskuva. Muissa mielenosoittajissa kaivosyhtiön toimet herättävät huolen lisäksi järkytystä, ihmetystä sekä osassa myös innostusta.
36) Pakko tänne oli lähteä, tämähän voi olla meidän sukupolven Koijärvi-kokemus, intoilee
helsinkiläinen opiskelija Alexander Holst, 26. (HS A6 10.11.2012)
Kun edellä esitetyn lisäksi huomioidaan esimerkiksi se, että Helsingin Sanomien uutisessa
Kajaaniin suuntaavaa mielenosoittajaryhmää kutsutaan opiskelijoiden, poliitikonalkujen ja
kannuksensa jo näyttäneiden poliitikkojen retkueeksi, joka merkitsee leikillisesti retkeläisseuruetta (KTS 2014), ja Stop Talvivaaran järjestämää tilaisuutta nimitetään lainausmerkeissä
”luontoretkeksi”, ei Helsingin Sanomissa muodostuva kuva mielenosoittajista ole erityisen
vakavasti otettava. Uutisten perusteella mielenosoitukseen osallistuminen on ainakin osalle
mielenosoittajista hauska retki ja kokemus, jolloin varsinainen asia jää taka-alalle. Pääkaupunkiseudulla asuville mielenosoittajille satojen kilometrien pituinen matka Sotkamoon on jo
itsessään elämys. Myös suuren mediahuomion kohteena oleva mielenosoitus on kokemus,
johon harvoin tarjoutuu mahdollisuus osallistua. Tältäkin osin taustalla vaikuttaa Koijärven
mielenosoituksesta kumpuava nostalgia: Koijärven pelastaminen oli 1970- ja 1980-luvun nuorille luonnonsuojelijoille merkittävä tapaus, joka antoi alkusysäyksen muun muassa eduskuntapuolue vihreiden perustamiselle. Kuten Holstkin (esimerkki 36) toteaa, Talvivaaran tapauksesta odotetaan vastaavanlaista sukupolvea yhdistävää kokemusta, digiajan Koijärveä, niin
kuin Helsingin Sanomat otsikoi. Helsingin Sanomissa mielenosoittajien olemukseen ja käytökseen yhdistyvän pinnallisuuden ja tietynasteisen vähättelyn voi tulkita myös ironiaksi. Tästä hyvä esimerkki on toimittajan kirjoittama maininta mielenosoittajien varustautumisesta
villakalsarein. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että ironiset piirteet liittyvät Kainuun mielenosoituksesta ja luontoretkestä kertoviin uutisiin mutta eivät Helsingin mielenosoitusuutiseen. Helsingissä mielenosoittajien toiminta on kaikkein aikaansaavinta: siellä tuhat mielenosoittajaa pakotti ministerit eteensä.
Kainuun Sanomissa mielenosoittajista muodostuva kuva ei ole yhtä rauhallinen ja lainkuuliainen kuin Helsingin Sanomissa. Ketjuja tai liinoja ei ole Kainuun Sanomien uutisten
mielenosoittajillakaan, mutta villakalsareita vahvempaa varustusta on. Sami Maaranen hakkaa
rumpua, jonka kalvoon on kiinnitetty Kainuun ely-keskuksen ylijohtajan Kari Pääkkösen kas
56
vokuva, Jouko Harmoisella on kourassaan iso luuta ja Greenpeace on kiinnittänyt lipputankoihin julistuksen: Kainuun ely-keskus myyty Talvivaara Oy:lle.
Talvivaaran alueella tapahtuvaa, kaivosyhtiötä häiritsevää toimintaa Kainuun Sanomienkaan mielenosoittajat eivät harrasta. Koijärveläistä henkeä heiltä ei tosin odotetakaan
samalla tavalla kuin Helsingin Sanomien mielenosoittajilta. Silti Kainuun Sanomissakin tulee
esiin se, että mielenosoittajat ovat odotettua rauhallisempia.
37) Tuohtumuksesta huolimatta tunnelma on rauhallinen eikä edes siviilipukuisten poliisien
tarvitse puuttua peliin. (KS A2 10.11.2012)
Koska Kainuun Sanomissa näkökulma on paikallinen, Kainuun Sanomissa mielenosoittajien
rooli mielenosoitukseen matkaavina henkilöinä ei nouse esiin yhtä vahvasti kuin Helsingin
Sanomissa. Kun mielenosoittajat ovat tekijöitä, he toimivat ennen kaikkea mielenosoitustilanteessa tai pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin. Mielenosoituksissa mielenosoittajat marssivat,
huutavat, hakkaavat rumpua ja pitävät pystyssä plakaattia. Viranomaisiin vaikuttamalla mielenosoittajat pyrkivät puuttumaan Kainuun ely-keskuksen toimintaan ja saamaan läpi vaatimuksensa kaivoksen sulkemisesta. Sulkemisperusteena on ympäristödiskurssiin lukeutuva
käsitys luonnon pilaantumisesta. Mielenosoittajien vaikutuspyrkimykset näyttäytyvät vakavasti otettavina. Mielenosoittajat ovat tehneet rikosilmoituksen Talvivaarasta ja Oulussa aktivistit aikoivat vierailla Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Kun kainuulaisten ja savolaisten karvahattulähetystö lähtee Helsinkiin, se käy luovuttamassa Talvivaaran sulkemista vaativan adressin maan hallitukselle.
Kainuun Sanomissa mielenosoittajat esitetään Helsingin Sanomia harvemmin kokijoina.
Tuohtumusta todetaan olevan ilmassa (esimerkki 37), Jouko Harmoinen kuvaa erämaaluonnon pilaamista törkeäksi ja Reino Rönkkö puhisee tapin olevan täynnä. Tuntemukset ovat
lähempänä suuttumusta kuin surua. Stop Talvivaara -liike mainitaan vain lyhyesti kahdeksassa Kainuun Sanomien uutisessa. Yllättävää on, että vain yhdessä uutisista liikkeen jäsenen
Hannu Hyvösen kommentti esitetään suorana sitaattina, muu on epäsuoraa kerrontaa. Uutisissa liikkeen kerrotaan kritisoineen Talvivaaran varoallasalueista, ja Hannu Hyvönen on varoallasalueista huolissaan. Lisäksi Stop Talvivaaran jäsenten todetaan pelkäävän, että turvapadon
vuoto kielii padon pettämisestä. Toisin kuin muut mielenosoittajat, liikkeen jäsenet eivät koe
vihaa vaan ennemminkin pelkoa ja surua.
Kainuun Sanomien uutisten perusteella mielenosoittajat ovat tosissaan vaatimustensa
kanssa ja koettavat saada Talvivaara-yhtiön vastuuseen tekemisistään. Tätä tukee myös mielenosoittajien asema kokijoina. He eivät ”turhia” tunteile vaan vievät asioita eteenpäin. Syyt
57
Talvivaaran vastustukseen näyttäytyvät näin ollen enemmän järki- kuin tunneperäisinä. Kainuun ely-keskuksen ylijohtajan kuvalla varustettua rumpua hakkaava Sami Maaranenkin toteaa rummutuksen symboloivan järjen takomista Kari Pääkkösen päähän. Toisin kuin Helsingin Sanomissa, Kainuun Sanomissa mielenosoittajiin ei yhdisty ironiaa tai vähättelyä. Maininta kainuulaisten ja savolaisten karvahattulähetystöstä on yksittäinen leikillinen tyylipoikkeama, joka kuvaa paikkakuntalaisten lähtemistä maaseudulta Helsinkiin ministereiden ja
muiden vaikuttajien puheille (KTS 2014).21 Tämäkin ilmaus liittyy Kainuun Sanomien mielenosoittajien päätavoitteeseen: vaikuttamiseen päättäjiin, joilla on edelleen mahdollisuus
vaikuttaa Talvivaaran toimintaan.
21
Kielitoimiston sanakirjassa ilmaus on muodossa karvalakkilähetystö.
58
5. Yhteenveto
Pro gradu -tutkielmassani olen tarkastellut, millaisina toimijoina Talvivaara-uutisoinnin osapuolet esitetään Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa marraskuussa 2012, jolloin Talvivaara kasvoi paikallisesta kiistasta valtakunnalliseksi konfliktiksi. Lingvistisessä analyysissä olen analysoinut toimijoita nimeämisen, semanttisten roolien ja verbiluokkien osalta. Tässä
luvussa esitän yhteenvedon tuloksista lehtikohtaisesti. Käsittelen ensin Helsingin Sanomien
tuloksia ja tämän jälkeen Kainuun Sanomien tuloksia. Saatujen tulosten merkitystä pohdin
tutkielman viimeisessä luvussa.
5.1. Yhteenveto Helsingin Sanomien tuloksista
Talvivaara-uutisoinnin keskeisin toimija on Talvivaara-yhtiö, jonka ympärille kipsisakkaaltaan vuodosta ja sitä seuranneista tapahtumista koostuva uutisointi rakentuu. Kipsisakkaaltaan vuoto viimeistään teki kaivososakeyhtiö Talvivaarasta suomalaisten tunteman yhtiön,
mikä näkyy myös nimitysten käytössä. Helsingin Sanomissa kaivososakeyhtiö Talvivaarasta
ja sen tytäryhtiöstä Talvivaara Sotkamosta käytetään pääsääntöisesti sellaisia yksinkertaistettuja nimityksiä kuin Talvivaara, kaivosyhtiö, kaivos, pörssiyhtiö ja yhtiö. Nimitysten käyttö
on Helsingin Sanomissa pääasiassa neutraalia ja kuvailevia etumääritteitä käytetään vähän.
Silloin kun niitä käytetään, ovat negatiivissävytteiset nimitykset positiivissävytteisiä yleisempiä, ja yhtiö nimetään muun muassa rahapulaan joutuneeksi Talvivaaraksi, kassakriisissä
olevaksi velkaiseksi yhtiöksi ja varmaksi häviäjäksi. Sama haittapuolien korostaminen nousee
esiin myös semanttisia rooleja ja verbiluokkia tarkasteltaessa. Helsingin Sanomissa haittadiskurssi on hyötydiskurssia näkyvämpi. Yhtiön tekemät haitalliset teot liittyvät ympäristön pilaamiseen ja luottamuksen pettämiseen, hyödyt talouteen. Sen, mitä Talvivaara on, määrittävät uutisissa enemmän muut kuin Talvivaara itse. Yhtiön omat arvot, argumentit ja tavoitteet
eivät välity tiedotteista uutisiin, sillä Talvivaara saa uutisissa lähinnä tapahtumien selostajan
roolin. Talvivaara leimautuu uutisissa epäonnistujaksi ja syylliseksi. Passiivimuotoiset tekoverbit eivät anna yhtiölle kunniaa sen tekemästä työstä kipsisakka-altaan vuodon tukkimiseksi. Näyttää siltä kuin toimet etenisivät itsestään vailla kaivosyhtiön omia ponnisteluja. Talvivaara on tuuliajolla siihen saakka, kunnes Pekka Perä palaa toimitusjohtajan paikalle. Perä
antaa yhtiölle kasvot ja lisää muiden toimijoiden luottamusta yhtiötä kohtaan.
Talvivaara-yhtiön tapaan myös osa Kainuun ely-keskusta koskevista uutisista pohjautuu
toimijan itsensä laatimiin tiedotteisiin, mikä vaikuttaa Helsingin Sanomien ja Kainuun Sano
59
mien uutisointiin yhtenäistävänä tekijänä. Niissä Helsingin Sanomien uutisissa, jotka voi havaita pohjautuvan ainakin osin ely-keskuksen tiedotteisiin, ely-keskus on ensisijassa konkreettisia tekoja tekevä aktiivinen tekijä. Ely-keskus mittaa virtaamia -tyyppiset ilmaukset esittävät ely-keskuksen inhimillisenä toimijana. Kollektiivisuutta vahvistavat monikon kolmannessa persoonassa olevat työntekijöiden suorat lainaukset. Työntekijät selvittävät uutisissa
tilannetta kognitiivisin ja puheaktiverbein: he antavat arvioita ja lausuntoja Talvivaaran tilanteesta. Kommentointi on asiakeskeistä ja työntekijät pitävät tunteensa ja henkilökohtaiset mielipiteensä erossa tapahtumista, mitä viranomaisilta odotetaankin. Ely-keskus ei kuitenkaan
pysty kontrolloimaan kaikkea itseään koskevaa uutisointia, ja ely-keskuksen rooli on olla uutisissa myös puheenaihe ja kritiikin kohde. Helsingin Sanomissa kriitikkoina toimivat erityisesti akateemiset asiantuntijat, joilla on mediassa tärkeä rooli ongelman määrittelijöinä. Muiden toimijoiden välittämä kuva ely-keskuksesta on, että ely-keskus on toiminut Talvivaaran
suhteen liian pehmeästi, sen toimintaan ei olla tyytyväisiä eikä sen uskota pystyvän hoitamaan
sille annettuja tehtäviä. Ely-keskuksesta tulee patientti, josta tehdään kanteluita ja jolle ollaan
valmiita myöntämään lisäresursseja. Ely-keskuksen ylijohtaja puolustautuu kritiikiltä vetoamalla käytettävien keinojen lainmukaisuuteen, jolloin vastuu Talvivaaran tilanteesta siirtyy
kaivosta valvovalta ely-keskukselta lainsäätäjille. Ely-keskuksen kanta Talvivaaran tilanteeseen on, että kaivostoiminta kannattaa käynnistää uudelleen, kunhan se on ympäristölle turvallista. Myös tämän näkökannan perusteena on vastuudiskurssi: kun yhtiö jatkaa toimintaansa, vastuu yhtiön aiheuttamien seuraamusten hoitamisesta on sillä itsellään.
Poliitikoista analysoin tässä tutkielmassa ympäristöministeri Ville Niinistöä ja kehitysministeri Heidi Hautalaa, joka vastaa valtion omistajaohjauksesta. Heistä molemmista käytetään uutisissa tittelin, nimen ja puoluekannan ilmaisevia nimityksiä. Poliitikot ovat Helsingin
Sanomissa semanttiselta rooliltaan ensisijassa tekijöitä, jotka suorittavat puheakteja. Kannanottoja poliitikoiden odotetaankin antavan, ja kun ne esitetään suorien sitaattien muodossa,
saavat ne autenttisemman painoarvon kuin epäsuorasti esitettyinä. Niinistö asettuu lausunnoillaan kuulijoidensa puolelle Talvivaaraa vastaan. Hän kehottaa kansalaisia hakemaan korvauksia vetoamalla oikeusdiskurssiin. Niinistö ei ota suoraan kantaa siihen, mitä Talvivaaralle
pitäisi tehdä, mutta se on hänen puheistaan tulkittavissa: Niinistö toteaa, että mikäli hän ei
olisi ministeri, hän olisi Talvivaaraa vastustavien mielenosoittajien joukossa. Toisin kuin monet muut poliitikot, Niinistö ei kritisoi viranomaisten toimia, vaan hän katsoo vastuun Talvivaaran tapahtumista olevan entisillä ministereillä. Omissa toimissaan Niinistö ei näe moitittavaa. Hän pitää ympäristöministeriön tekoja myös henkilökohtaisina saavutuksinaan ja uskoo
tehneensä kaivosalan ympäristöongelmien ratkaisemiseksi enemmän kuin yksikään ministeri
60
aiemmin. Heidi Hautalan esittämät puheaktit ovat Niinistöä voimakkaampia. Uutisissa Hautala vaatii, pamauttaa ja koventaa arvosteluaan Talvivaaraa ja hallituksen puheenjohtajaa Pekka Perää kohtaan, jota Hautala painostaa toistuvasti astumaan julkisuuteen. Hautalan tehtävä
näyttää tulevan suoritetuksi, kun Perä palaa yhtiön johtoon, sillä Hautala ei enää tämän jälkeen esiinny Helsingin Sanomien marraskuun uutisissa. Hautala leimautuu yhden asian poliitikoksi, joka ei ota kantaa valtion omistajuuteen Talvivaarasta, vaikka siitä hän poliitikkona
vastaa.
Paikallisiksi toimijoiksi luen tässä tutkielmassa Talvivaaran kaivoksen lähialueella asuvat, mökkeilevät ja yritystoimintaa harjoittavat henkilöt. Helsingin Sanomissa Kainuu nähdään kansallisromanttisena luontoidyllinä, jonka Talvivaara on pilaamassa. Talvivaaran takia
paikalliset ovat joutuneet osittain luopumaan luonnon virkistyskäytöstä ja muuttamaan investointisuunnitelmiaan. Talvivaara hankaloittaa paikallisten elämää vaikuttamalla niihin tekoihin, joita he voivat tehdä. Tämän lisäksi Talvivaaran vaikutukset ovat kouriintuntuvia. Uutisissa ilmaistaan fysiologisin verbein, kuinka Talvivaaran päästöt saavat ihon kirvelemään ja
kutisemaan; Talvivaara tulee paikallisten iholle konkreettisesti. Helsingin Sanomissa paikalliset ovat äänessä yksilöinä, joita on haastateltu heidän kodeissaan, mökeillään ja työpaikoillaan. Uutisoinnissa on piirteitä tunnejournalismista, sillä yksilöitä vastassa on suuri yhtiö,
jonka toimia kohtaan paikalliset tuntevat järkytystä, pelkoa, pettymystä, surua ja väsymystä.
Tuntemukset pohjautuvat kolmeen diskurssiin: ympäristö-, talous- ja luottamusdiskurssiin.
Paikalliset ovat huolissaan lähiluonnon pilaantumisesta, kiinteistöjen arvonlaskusta ja matkailutulojen vähenemisestä sekä odotusten romuttumisesta. Talvivaaran odotettiin tuovan Kainuuseen työtä, kohentavan aluetaloutta ja pitävän huolta ympäristöstä.
Talvivaaraa vastustavien mielenosoittajien joukko näyttäytyy Helsingin Sanomissa
määrällisesti suurena ja heterogeenisenä: mielenosoituksiin osallistuu niin opiskelijoita, tutkijoita ja maanviljelijöitä kuin vauva ja miekkarikoirakin. Mielenosoittajien moninaiset taustat
osoittautuvat uutisissa odotuksenvastaisiksi, sillä koijärveläisen luonnonsuojeludiskurssin
mukaisesti mielenosoittajien odotetaan olevan nuoria opiskelijoita, jotka sitovat itsensä koneisiin. Suoran toiminnan teot jäävät kuitenkin vain puheenaiheiksi, joista mielenosoittajat
etäännyttävät itsensä käyttämällä nollapersoonaa. Näin ollen mielenosoittajien roolina on olla
uutisissa pääasiassa mielenosoituspaikalle liikkuvia ja puheaktiverbein kaivoksen sulkemista
vaativia tekijöitä sekä havaitsevia ja tuntevia kokijoita. Villakalsareihin ja toppatakkeihin
pukeutuneissa mielenosoittajissa kaivosyhtiön toimet herättävät huolta, järkytystä, ihmetystä
ja osassa myös innostusta. Talvivaarasta odotetaan sukupolvea yhdistävää kokemusta, ja ainakin osalle mielenosoituksiin osallistuminen on hauska retki ja kokemus, jolloin varsinainen
61
asia jää taka-alalle. Mielenosoittajien olemukseen ja käytökseen liittyvä pinnallisuus saa Helsingin Sanomissa ironisia piirteitä, eikä mielenosoittajista muodostuva kuva ole erityisen vakavasti otettava. Stop Talvivaara -liikkeen jäsenet eroavat käytöksellä muista mielenosoittajista. Heidän toimintansa on konkreettisempaa ja analyyttisempaa, vaikkakin se leimautuu osin
puuhasteluksi, sillä uutisissa ei käy ilmi, että Stop Talvivaara -liikkeen toimilla olisi suoraa
vaikutusta viranomaisiin.
5.2. Yhteenveto Kainuun Sanomien tuloksista
Helsingin Sanomien tapaan Kainuun Sanomissa käytetään Talvivaara-yhtiöstä pääosin sellaisia yksinkertaistettuja ja neutraaleja nimityksiä kuin Talvivaara, kaivosyhtiö, kaivos, pörssiyhtiö ja yhtiö. Muita nimityksiä käytettäessä yhtiö muun muassa yhdistetään Pekka Perään
nimeämällä yhtiö Perän luomukseksi ja unelmien täyttymykseksi sekä Perän elämäntyöksi.
Kun Talvivaara-yhtiö on uutisissa semanttiselta rooliltaan aktiivinen tekijä, Talvivaaran haittadiskurssiin lukeutuvat teot koskevat ympäristön pilaamista, luottamuksen menettämistä ja
mainetta. Vain Kainuun Sanomissa esiin nouseva mainediskurssi on yhteydessä talousdiskurssiin, sillä Talvivaaran uskotaan kolhivan Vuokatin ja kaivosteollisuuden mainetta, mikä
liittyy pelkoon matkailutulojen vähenemisestä ja kaivosteollisuuden positiivisen kehityksen
pysähtymisestä. Kainuun Sanomissa haittadiskurssi ei ole yhtä vahva kuin Helsingin Sanomissa, sillä Kainuun Sanomissa yhtiö ja sen johto pääsevät enemmän ääneen, mikä näkyy
myös puheaktiverbien moninaisuutena. Tällöin muut toimijat eivät määritä yhtä vahvasti sitä,
millainen yhtiö on, vaikkakin yhtiö on äänessä lähinnä tapahtumien selostajana. Kun Talvivaara on aktiivisen tekijän roolissa hyötydiskurssissa, esiin nousevat työllistämistä ja aluetaloutta koskevat vaikutukset. Talvivaaran positiiviset puolet tulevat Kainuun Sanomissa esiin
myös muiden kuin tekoverbien yhteydessä: Kognitiiviset verbit tuovat ilmi suunnitelmat Talvivaaran ylösajosta. Aiheena Talvivaara on mahdollisuus ja liian tärkeä päästettäväksi nurin.
Kaivoksesta ei olla valmiita luopumaan, sillä Kainuussa muistetaan, mitä hyvää Talvivaara on
tuonut maakuntaan. Yhtiöön ja sen johtohenkilöihin yhdistetyt emotionaaliset kokemukset
saavat heidät näyttämään läheisiltä ja inhimillisiltä toimijoilta. Pekka Perän odotetaan pelastavan Talvivaara ja aluetaloudellisesti koko Kainuu.
Kainuun ely-keskus inhimillistetään Kainuun Sanomissa paikoin jopa niin, että elykeskus puhuu suorien lainausten muodossa. Tämä kertoo siitä, uutiset sisältävät suoria otteita
ely-keskuksen tiedotteista, mikä osassa uutisia myös mainitaan. Niissä uutisissa, jotka voi
62
havaita perustuvan ainakin osin tiedotteisiin, ely-keskus on aktiivinen tekijä, joka tekee konkreettisia tekoja kipsisakka-altaan vuodon synnyttämän kriisin ratkaisemiseksi. Kainuun Sanomissa ely-keskuksen tekemistä mittaustuloksista raportoidaan hyvin tarkasti. Numeeriset
ilmaukset herättävät luottamusta ja antavat tilanteesta tietoa niille lukijoille, jotka lukuja
osaavat tulkita. Uutisissa ely-keskuksen työntekijät selvittävät tilannetta kognitiivisin ja puheaktiverbein. Kainuun Sanomissa ely-keskuksen työntekijät näyttäytyvät Helsingin Sanomia
läheisimpinä ja inhimillisempinä, sillä vaikka he kommentoivat tilannetta asiallisesti, he tuovat esiin myös kokemuksiaan tilanteen huolestuttavuudesta, kiireellisyydestä ja paineesta.
Kainuun Sanomissa akateemiset toimijat eivät ole äänessä yhtä vahvasti kuin Helsingin Sanomissa, ja ely-keskus saa kritiikkiä lähinnä poliittisilta toimijoilta, paikallisilta ja mielenosoittajilta. Myös lehti itse ottaa vahvasti kantaa siihen, että ely-keskuksen valvonta on pettänyt ja siltä odotetaan järeämpiä toimia Talvivaaran tilanteen ratkaisemiseksi. Paikalliset näyttäytyvät paikoin jopa ely-keskusta parempina asiantuntijoina, sillä he toimivat osassa tapahtumista Kainuun Sanomien ensimmäisinä tietolähteinä. Kun ely-keskus on Kainuun Sanomissa patientti, siitä tehdään kanteluita ja sille annetaan lisäresursseja. Ely-keskuksen ylijohtaja
torjuu Kainuun Sanomissa viranomaisiin kohdistuneen kritiikin. Ely-keskuksen esiin tuoma
kanta on, että kaivostoiminta kannattaa käynnistää uudelleen, kunhan se on ympäristölle turvallista.
Ympäristöministeri Ville Niinistöstä ja kehitysministeri Heidi Hautalasta käytetään
Kainuun Sanomissa ensimmäisen kerran mainittaessa tittelin, nimen ja puoluekannan sisältäviä virallisia nimityksiä. Tämän jälkeen heihin viitataan tittelillä tai nimellä. Aktiivisten tekojen tekijänä Niinistö on ensisijassa puheaktien lausuja, joka kohdistaa sanansa kuulijajoukolle
tai vielä laajemmin kansalaisille ja suomalaisille. Oikeusdiskurssiin vetoavilla puheillaan Niinistö asettuu pienten ihmisten puolelle suurta yhtiötä vastaan. Hän lupaa tehdä kaikkensa,
jottei uusia talvivaaroja tule. Suorissa lainauksissa Niinistö käyttää yksipersoonaisia passiiveja, jotka hämärtävät tekijän. Kun Niinistö toteaa, että asioita käydään läpi ja viranomaisten
riippumattomuutta selvitetään, lukijalle saattaa syntyä vaikutelma, että Niinistö on kyseisissä
toimissa itse mukana, vaikka näin ei välttämättä ole. Niinistöön epäsuorassa kerronnassa yhdistetyt aktiiviset verbit eivät anna ympäristöministeristä erityisen aikaansaavaa kuvaa: Niinistö välttelee, väistelee, nyökyttelee ja käy paikan päällä toteamassa, että kipsisakka-allas
vuotaa yhä. Kainuun Sanomissa Niinistö ei tuo itse esiin kantaansa Talvivaaran sulkemisesta,
mutta sitä koetetaan tulkita aktiivisesti hänen puheistaan ja myös vihreät antaa ymmärtää, että
Niinistö on kaivoksen sulkemisen kannalla. Kokijana Niinistö on turhautunut, mutta toisin
kuin Helsingin Sanomissa, hän ei syyllistä ely-keskusta eikä entisiä ministereitä. Niinistö nä
63
kee vastuun asioiden kuntoon saattamisesta olevan kaivosyhtiöllä. Tämä on viesti, jonka paikalliset ministeriltä varmasti haluavatkin kuulla. Heidi Hautala näyttäytyy Kainuun Sanomien
uutisissa hyvin samankaltaisena toimijana kuin Helsingin Sanomissa, sillä osa Hautalaa koskevista uutisista perustuu tiedotteisiin tai on STT:n uutisia. Uutisissa Hautala suorittaa voimakkaita puheakteja, joilla hän vaatii Talvivaaralta selvityksiä ja Pekka Perältä julkisuuteen
astumista. Hautala perustelee vaateitaan kognitiivisin verbein: hänen mielestään Talvivaara
kärsii johtamisvajeesta ja hän arvioi Talvivaaran pilaavan koko kaivosalan maineen. Hautala
vaatimukset toistuvat uutisissa, kunnes Perä astuu julkisuuteen. Tämän jälkeen Hautala ei
enää palaa asiaan eikä suostu kommentoimaan myöskään valtion omistajuutta Talvivaarasta,
vaikka siitä hän poliitikkona vastaa.
Kainuun Sanomissa haastateltujen paikallisten joukko on yllättävän samankaltainen
kuin Helsingin Sanomissa. Tämä saattaa johtua siitä, että uutisten perusteella ainakin osa paikallista on jo kyllästynyt Talvivaaran jatkuviin ongelmiin, eivätkä he jaksa enää läpikäydä
niitä julkisuudessa. Kainuun Sanomissa paikallisiin viitataan yksilöiden lisäksi ryhminä: lähiseudun asukkaina, loma-asukkaina, yrittäjinä ja paikallisina. Ryhmänimitysten käyttö yleistää
teot ja tuntemukset kaikkia ryhmään kuuluvia koskeviksi. Kainuun Sanomissa Talvivaara
näyttäytyykin enemmän paikallisten yhteisenä kuin henkilökohtaisena ongelmana. Paikallisista Jormaskylä–Korholanmäen osakaskunnan jäsenet ottavat kantaa Talvivaaran teknisiin ongelmiin ja esittävät arvioita ongelmien syistä. Talvivaara hankaloittaa paikallisten elämää,
mutta Kainuun Sanomissa fysiologiset vaikutukset eivät tule esiin. Kokijoina paikalliset tuntevat ainoastaan emotionaalisia tuntemuksia: pelkoa, epätietoisuutta, huolta, väsymystä ja
kyllästymistä. Paikallisten tuntema väheksyntä ja ääneenpääsemättömyys on osin ristiriidassa
sen kanssa, että paikalliset esiintyvät uutisissa myös patientteina, joille järjestetään keskustelutilaisuuksia ja teetetään asukaskyselyjä Talvivaaraan liittyen. Paikallisten tunteista päällimmäisenä on vastuudiskurssiin liittyvä huolestuneisuus: paikalliset peräänkuuluttavat yhtiön
vastuuta hoitaa ympäristöasiat kuntoon. Yrittäjät näkevät Talvivaarassa silti jotain hyvääkin.
Talvivaaran ansiosta yrittäjillä on ollut menestyksekkäitä vuosia. Tulevaisuuskin näyttää toiveikkaalta, koska Kainuu on muutakin kuin Talvivaara.
Mielenosoittajista luodaan Kainuun Sanomissa kuvaa määrällisesti mittavana joukkona.
Yhdessäkään uutisessa ei kerrota suoraan, kenen järjestämiä mielenosoitukset ovat, mutta osa
mielenosoittajista identifioidaan jonkin ympäristöliikkeen jäseneksi. Heidän lisäkseen mielenosoituksiin osallistuu paikallisia, joilla on maantieteellinen tai muu henkilökohtainen side
Talvivaaraan. Kainuun Sanomissa mielenosoittajilta ei odoteta samanlaista koijärveläistä
henkeä kuin Helsingin Sanomissa. Silti Kainuun Sanomissakin tulee ilmi se, että mielenosoit
64
tajat ovat odotettua rauhallisempia, vaikka he pieniä laittomuuksia tekevätkin. Tekijöinä mielenosoittajat toimivat mielenosoitustilanteessa tai pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin. Vaikutuspyrkimykset näyttäytyvät vakavasti otettavina, sillä mielenosoittajat tekevät rikosilmoitusten
ja adressin luovuttamisen kaltaisia toimia. Kokijoina mielenosoittajat tuntevat päällimmäisenä
suuttumusta, Stop Talvivaara -liikkeen jäsenet ennemminkin pelkoa ja surua. Mielenosoittajien syyt Talvivaaran vastustamiseen näyttäytyvät uutisissa enemmän järki- kuin tunneperäisinä. Kainuun Sanomissa mielenosoittajiin ei myöskään yhdistetä samanlaisia ironisia piirteitä
kuin Helsingin Sanomissa.
65
6. Lopuksi
Tässä luvussa pohdin lyhyesti saatujen tulosten sosiokulttuurista merkitystä eli sitä, millaisia
sosiaalisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä tutkielman tuloksilla on. Tutkielman
päätteeksi arvioin aineiston ja tutkimusmenetelmän toimivuutta sekä esitän jatkotutkimusmahdollisuuksia.
6.1. Tulosten sosiokulttuurinen merkitys
Media ei ole vain julkisen keskustelun areena ja tiedon välittäjä. Media myös rakentaa keskustelulle omat kehyksensä, ohjaa keskustelun suuntaa ja valikoi osanottajia. (Väliverronen
1996: 16.) Kaikilla toimijoilla ei ole yhtäläiset mahdollisuudet päästä esiin joukkoviestimissä;
mielenosoittaja on mediassa eri asemassa kuin ministeri. Toimijoiden valikoitumista journalistisiksi lähteiksi tutkinut Luostarinen (1994: 50–52) erottaa kolmenlaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat toimijoiden kykyyn päästä esille julkisuudessa. Nämä tekijät osoittautuvat toimijuuskuvan muodostumisen kannalta keskeisiksi myös tässä tutkielmassa.
Toimijoiden esiintymiseen Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien uutisissa vaikuttaa ensinnäkin toimijan yhteiskunnallinen asema. Poliittinen ja taloudellinen valta helpottaa
julkisuuteen pääsyä, mikä näkyy tiettyjen toimijoiden kohdalla suurena esiintymismääränä
uutisissa. Koska aineisto koostuu Talvivaara-aiheisista uutisista, on Talvivaara-yhtiö uutisissa
eniten esiintyvä toimija (taulukko 1). Myös viranomainen Kainuun ely-keskus esiintyy yli
puolessa uutisista. Kolmanneksi suurin toimijaryhmä on poliitikot, joista tässä tutkielmassa
huomioin ainoastaan Ville Niinistön ja Heidi Hautalan. Kipsisakkavuodon aikaiset tapahtumat hahmottuivat mediassa enemmän ympäristön kuin talouden kriisiksi, mikä vaikuttaa
myös siihen, että ympäristöministeri Ville Niinistö esiintyy uutisissa selvästi valtion omistajaohjauksesta vastaavaa ministeri Heidi Hautalaa enemmän.22 Vähiten uutisissa pääsevät ääneen tavalliset ihmiset23. Paikalliset esiintyvät Kainuun Sanomissa vain kuudessa uutisessa,
mikä on vähemmän kuin Helsingin Sanomissa, vaikka Kainuun Sanomia voidaan pitää Helsingin Sanomia paikallisempana lehtenä. Paikallisten vähäinen määrä uutisissa selittynee ainakin osin Talvivaara-uutisoinnin pitkäaikaisuudella ja paikallisten kyllääntymisellä Talvivaaran ongelmiin. Mielenosoittajien kohdalla huomionarvoista on, että Stop Talvivaara 22
Tässä tutkielmassa en tarkastellut eri alojen asiantuntijoita omana ryhmänään, mutta heidänkin esiintymisensä
uutisissa on määrällisesti mittavaa, sillä media on riippuvainen asiantuntijoista tiedon ja auktoriteetin lähteinä.
23
Tämän tutkielman aineisto koostuu ainoastaan uutista. Mikäli aineisto sisältäisi myös mielipidekirjoituksia,
olisi kansalaisten rooli todennäköisesti näkyvämpi.
66
liikkeen järjestäytyneet jäsenet pääsevät esille useammissa uutisissa kuin muut mielenosoittajat. He ovat lähestyneet toimituksia myös tiedottein, joista osa läpäisee uutiskynnyksen, joskin vain lyhyesti.
Talvivaara- Kainuun
yhtiö
ely-keskus
Ville
Niinistö
Heidi
Hautala
Paikalliset
Mielenosoittajat
+ Stop Talvivaara -liike
HS (47)
36
26
9
6
11
3+4
KS (82)
73
51
11
3
6
4+8
Taulukko 1: Toimijoiden esiintymismäärät Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien uutisissa. Tutkielman
kokonaisaineisto kostuu 47 Helsingin Sanomien ja 82 Kainuun Sanomien uutisesta.
Toinen tekijä, joka vaikuttaa toimijoiden esiintymiseen lehdissä on toimijan kyky ja mahdollisuudet vaikuttaa suoraan journalistiseen työprosessiin. Tässä tutkielmassa journalistiseen
työprosessiin vaikuttaminen tarkoittaa lähinnä tiedotteiden käyttöä. Uutisista on havaittavissa,
että tiedotteita on käytetty Talvivaara-yhtiötä, Kainuun ely-keskusta, poliitikkoja ja Stop Talvivaaraa koskevissa uutisissa. Lisäksi Kainuun Sanomien uutisissa on hyödynnetty Talvivaaran ja Ville Niinistön blogia. Pelkkiä uutisia analysoimalla on vaikea sanoa, kuinka suuri osa
uutisista pohjautuu tiedotteisiin, sillä kuten Koponenkin (2014) on tutkimuksessaan havainnut, tiedotteiden käyttöä ei aina mainita uutisissa. Tiedotteiden käyttö helpottaa, nopeuttaa ja
alentaa journalistisen työn kustannuksia. Tiedotteiden käyttö näkyy uutisissa rakenteellisella
tasolla ja uutisointia yhtenäistävänä tekijänä. Mitä enemmän eri lehtien uutisointi pohjautuu
samoihin tiedotteisiin, sitä samanlaisempi on lehtien toimijoista muodostama kuva. Tässä
tutkielmassa tämä näkyy selvästi esimerkiksi Heidi Hautalan kohdalla. Hautala esiintyy kuudessa Helsingin Sanomien uutisessa ja kolmessa Kainuun Sanomien uutisessa. Koska molempien lehtien kohdalla aineisto on pieni, osa uutisista on STT:n uutisia ja osa uutisista perustuu
osin Hautalan tiedotteisiin, ei lehtien välillä ole juurikaan eroa siinä, millaisena toimijana ne
Hautalan esittävät.
Kolmas toimijoiden esiintymiseen vaikuttava tekijä on kulttuurinen pääoma, joka on
sidoksissa toimijan yhteiskunnalliseen arvostukseen. Kulttuurinen pääoma vaikuttaa siihen,
millaisessa roolissa eri toimijat pääsevät esiin journalismin julkisuustilassa. Tässä tutkielmassa analysoimani nimitykset, semanttiset roolit ja verbivalinnat kertovat kulttuurisesta pääomasta: siitä miten eri toimijoita arvostetaan, miten heitä kohdellaan ja millainen heidän ase
67
mansa on tässä ajassa. Toimijan kulttuurinen pääoma konkretisoituu usein siinä, miten pitkälle journalismissa annetaan toimijan määrätä oman julkisuutensa sisältö toimittajista riippumatta.
Tämän tutkielman perusteella on nähtävissä, että sanomalehdillä on osansa Talvivaaran
tapauksen konfliktoitumisessa. Sekä Helsingin Sanomien että Kainuun Sanomien uutisissa
Talvivaara näyttäytyy yhteiskunnallisena ongelmana. Helsingin Sanomissa ongelman taustalla vaikuttaa voimakkaimmin haittadiskurssi: yhtiötä, joka on pilannut ympäristön ja pettänyt
luottamuksen, kohdellaan syyllisenä ja epäonnistujana, vastuuttomana ja epärehellisenä toimijana. Kainuun Sanomissa Talvivaara-yhtiö muodostuu ongelmaksi lähinnä siksi, että yhtiön
vaikeuksien pelätään vaikuttavan Kainuun työllisyyteen ja aluetaloudelliseen kehitykseen
sekä koko kaivosalaan. Yhtiön heikkoa asemaa ja arvostusta mediassa korostaa se, että Helsingin Sanomissa muut toimijat määrittävät enimmäkseen sen, millainen yhtiö Talvivaara on,
ja yhtiön itsensä tekemä työ kriisin ratkaisemiseksi piilotetaan passiivisten ilmausten taa.
Kainuun Sanomissa yhtiön johto pääsee enemmän ääneen, mutta siltikin lähinnä vain tapahtumien selostajana. Talvivaara-yhtiötä koskeva ongelmakeskeinen uutisointi vaikuttaa väistämättä myös yleisen mielipiteen muodostumiseen kaivosalasta.
Myös Kainuun ely-keskuksen rooli muodostuu mediassa negatiiviseksi. Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa useat eri toimijat kritisoivat ely-keskusta puolueellisuudesta,
pehmeästä toiminnasta ja valvonnan laiminlyönnistä. Kainuun Sanomien tapauksessa myös
lehti itse. Medialla ja kansalaisilla on selvästi tarve löytää odottamattomille ja ikäville tapahtumille selitys ja syyllinen. Ely-keskuksen kaltaiseen viranomaistoimijaan kritiikki on helppo
kohdistaa, sillä se ei kohdistu yksittäiseen ihmiseen vaan organisaatioon. Talvivaaran tapauksen synnyttämän epäluottamuksen varjon voi odottaa seuraavan Kainuun ely-keskusta vuosia.
Tarkastelemistani toimijoista poliitikot näyttävät pystyvän vahvimmin määräämään itse
oman mediajulkisuutensa sisällön. Helsingin Sanomissa ja Kainuun Sanomissa Ville Niinistö
ja Heidi Hautala ovat ensisijassa puheakteja suorittavia tekijöitä. Kun puheaktit esitetään suorien lainausten muodossa, saavat ne autenttisen ja objektiivisen painoarvon. Varsinkin Hautalan kohdalla lehdet ovat hyödyntäneet myös poliitikon omia tiedotteita. Poliitikoille on tärkeää päästä mediassa esille ja keräämään poliittisia pisteitä. Heidi Hautala on molemmissa lehdissä melko vähän esillä ja vain yhden teeman (Talvivaaran vastuunoton) puolestapuhujana.
Ville Niinistön kannalta merkityksellisintä lienee hänen leimautumisensa molemmissa lehdissä Talvivaaran vastustajaksi. Helsingin Sanomissa Niinistön kanta Talvivaaran sulkemisesta
tulee ilmi epäsuorasti hänen omista puheistaan, Kainuun Sanomissa kantaa yritetään aktiivisesti tulkita ja sen ilmaisevat lopulta muut toimijat.
68
Paikallisille, mediajulkisuuteen tottumattomille, toimijakuvan muodostumisella on suuri
henkilökohtainen merkitys. Helsingin Sanomissa paikallisia koskevassa uutisoinnissa on havaittavissa tunnejournalismin piirteitä. Tavallisten ihmisten ja suuren yhtiön vastakkainasettelu on jo itsessään tunteisiin vetoavaa, minkä lisäksi paikallisten kokemia tunteita tuodaan uutisissa näkyvästi esiin. Paikalliset ovat uhreja, joiden kokemuksilla on helppo vedota lukijoiden tunteisiin ja tuoda kriisi arkielämän tasolle. Kainuun Sanomissa paikalliset ovat vähän
esillä. Kainuun Sanomissa Talvivaarasta on todennäköisesti uutisoitu niin monta vuotta, ettei
lehti ehkä enää koe samanlaista tarvetta paikallisten haastattelemiselle kuin aiemmin, eivätkä
toisaalta paikallisetkaan välttämättä enää halua puida Talvivaaraa julkisuudessa. Kun paikalliset ovat Kainuun Sanomien uutisissa esillä, Talvivaara koetaan enemmän yhteisenä kuin yksilöiden asiana. Haittojen lisäksi paikalliset tuovat esiin hyviä asioita, joista he ovat päässeet
osallisiksi Talvivaaran ansioista.
Tutkielmassa tarkastelluista toimijoista mielenosoittajia kohdellaan arvolatautuneimmin. Helsingin Sanomien uutisoinnin perusteella näyttää siltä, että mielenosoittajien kohdalla
koijärveläinen diskurssi on luonnollistunut. Huolimatta siitä, millaisia mielenosoittajat ovat,
heitä verrataan historialliseen käsitykseen siitä, millaisia mielenosoittajien tulisi olla. Myös
mielenosoittajilla itsellään on samankaltaisia odotuksia. Kun odotukset eivät toteudu, mielenosoittajiin yhdistetään Helsingin Sanomissa ironisia piirteitä. Myös Kainuun Sanomissa on
havaittavissa piirteitä diskurssin luonnollistumisesta, mutta ne eivät ole yhtä voimakkaita.
Kainuun Sanomissa mielenosoittajat näyttäytyvät ensisijassa vaikuttamaan pyrkivinä toimijoina, jotka tekevät tosissaan töitä ajamansa asiaan eteen. Molemmissa lehdissä järjestäytyneen Stop Talvivaara -liikkeen jäsenet ovat niitä, joiden toiminta näyttäytyy kaikkein konkreettisimpina ja analyyttisimpana.
Kuva Talvivaara-uutisoinnin toimijoista ei synny yksin sanomalehtien uutisten perusteella, mutta ne osaltaan luovat sitä. Varsinkin silloin, kun ihmisillä ei ole omakohtaisia kokemuksia, he muodostavat käsityksensä, mielipiteensä ja mielikuvansa lukemansa ja kuulemansa perusteella. Talvivaaran tapauksen suhteen kansalaiset ovat paljolti median tietojen
varassa ja median kautta he pitkälti muodostavat käsityksensä myös Talvivaara-uutisoinnin
toimijoista. Siksi ei ole merkityksetöntä, millaista kuvaa toimijoista Helsingin Sanomat ja
Kainuun Sanomat luovat. Toimijakuvien muodostamisella on merkitystä myös uutisgenrelle
ja lehdille. Jokainen uutisteksti vaikuttaa siihen, millaiseksi uutisgenre muotoutuu ja miten
samankaltaisista aiheista jatkossa kirjoitetaan. Lukijat odottavat sitoutumattomilta lehdiltä
objektiivisuutta, puolueettomuutta ja luotettavuutta. Edellä mainitut tekijät vaikuttavat lehden
69
uskottavuuteen. Lehden lukijoiden kannalta on kyse konkreettisesti siitä, saavatko he sitä,
mitä tilaavat.
6.2. Aineiston ja tutkimusmenetelmän arviointia
Tässä tutkielmassa tarkoituksenani ei ole ollut selvittää totuutta siitä, millaisia Talvivaarauutisoinnin toimijat ovat, vaan tutkia sitä, millaisina heidät esitetään mediassa. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei ikinä pyritä tutkittavan ilmiön tyhjentävään analyysiin tai lopulliseen
selitykseen, sillä tutkimuksessa tiedostetaan se, että aineisto on aina rajallinen ja vain yksittäinen todellisuuden representaatio (Pietikäinen ym. 2009: 158). Toisenlaisella aineistolla
tutkielmassa olisi päästy toisenlaisiin tuloksiin.
Helsingin Sanomien ja Kainuun Sanomien valinta aineiston lähteiksi oli onnistunut sikäli, että koska lehdet kuuluvat eri konserneihin, niissä ei ollut identtisiä uutisia. Toimitusten
maantieteellinen sijainti näkyy uutisoinnissa, kuten myös se että Helsingin Sanomat on valtakunnallinen ja Kainuun Sanomat maakunnallinen lehti. Uutisten perusteella on havaittavissa,
että lehdet elävät osin eri aikaa: Kainuun Sanomissa Talvivaara on ollut uutisoinnin keskiössä
pitkään, Helsingin Sanomissa Talvivaara nousi otsikoihin toden teolla vasta kipsisakka-altaan
vuodon myötä. Pitkäaikainen perspektiivi näkyy Kainuun Sanomien uutisissa laajempana
näkökulmana: Kainuussa muistetaan ongelmien lisäksi se hyvä, mitä yhtiö on tuonut seudulle.
Toisaalta uutisoinnissa on havaittavissa myös kyllääntymistä siihen, että Talvivaara on jälleen
otsikoissa. Tämä selittänee sitä, ettei paikallisuus tule lehdessä esiin niin kuin voisi kuvitella
eli paikallisten vahvana esilläolona uutisissa.
Määrällisesti aineisto ei jakaannu tasaisesti kahden lehden kesken. Kainuun Sanomissa
Talvivaara-aiheisia uutisia julkaistiin marraskuussa 2012 lähes kaksi kertaa enemmän kuin
Helsingin Sanomissa. Aineisto on eri suuruinen myös eri toimijaryhmien osalta. Esimerkiksi
Kainuun Sanomissa Kainuun ely-keskus esiintyy 51 uutisessa ja paikalliset vain kuudessa
uutisessa. Tiettyjen toimijaryhmien osalta aineisto on melko suppea, mutta se kuvaa hyvin
sitä, ketkä mediassa pääsevät ääneen. Asiantuntijat, virkamiehet ja poliitikot hautaavat alleen
tavallisten kansalaisten äänen.
Aineiston ilmestymisen ja tutkielman valmistumisen välillä on reilut kaksi vuotta aikaa.
Ajallinen viive mahdollisti sen, että pystyin käyttämään tutkielmassa hyödyksi muita aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja dokumentteja, kuten Onnettomuustutkintakeskuksen julkaisemaa
tutkintaraporttia koskien marraskuun 2012 tapahtumia. Vaikka ajallinen viive saattaa vähen-
70
tää tutkielman suurinta kiinnostavuutta, on Talvivaara-aihe silti yhä ajankohtainen, eikä Talvivaara tule katoamaan julkisuudesta lähivuosinakaan. Lisäksi tutkielman tulokset kertovat
paitsi Talvivaaran tapauksesta, myös laajemmin median tavasta esittää toimijoita.
Tutkielmaa tehdessäni tiedossani ei ollut toista tutkimusta, jossa olisi päädytty täsmälleen samanlaisiin metodologisiin ratkaisuihin. Perinteisempi vaihtoehto olisi ollut valita tutkielman teoreettiseksi taustaksi systeemis-funktionaalinen kieliteoria ja tarkastella kielenkäyttöä metafunktioista käsin. Halusin kuitenkin valita teoriaksi sosiaalisen konstruktionismin ja
metodeiksi semanttiset analysoinnin välineet, jotta lähestymistapa aiheeseen olisi tuoreempi
ja sidoksissa myös yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Aineiston suuren koon vuoksi analysoin
tekstejä vain kolmen kielenpiirteen osalta: verbiluokkien, semanttisten roolien ja nimeämisen.
Kyseiset kielenpiirteet valitsin aineiston ominaislaadun perusteella. Verbiluokkien ja semanttisten roolien analysoinnissa haasteeksi muodostui odotetusti luokkien hämärärajaisuus. Aineiston perusteellisempi erittely olisi edellyttänyt verbiluokkien yksityiskohtaisempaa analysointia ja useamman kuin viiden semanttisen roolin tarkastelua.
Vaikka saatujen tulosten sosiokulttuuriseen merkitykseen olisi ollut mahdollista uppoutua vielä syvemmälle, osoittaa tutkielma sen, että kielentutkimuksella ja kielentutkimuksen
metodisilla välineillä on annettavaa yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle. Tutkielmassa olen
hahmottanut kielen sosiaalisena ilmiönä, jonka avulla yhteiskunnallisia ilmiöitä voidaan selittää; kielenkäyttö on osa todellisuutta, jota se merkityksellistää. Tutkielma sijoittuu osaksi sitä
keskustelua, jota käydään yhteiskuntateorioita hyödyntävästä kielentutkimuksesta. Näen, että
yhteiskunnallinen ulottuvuus ei vähennä kielentutkimuksen arvoa, päinvastoin: se osoittaa,
kuinka monipuolisia mahdollisuuksia lingvistisellä tutkimuksella on.
6.3. Jatkotutkimusmahdollisuudet
Talvivaara on saanut kipsisakkavuodon jälkeen runsaasti mediahuomiota. Pelkästään marrasjoulukuussa 2012 Talvivaarasta julkaistiin 5 210 uutista ja artikkelia (Onnettomuustutkintakeskus 2014: 29). Käytettävissä oleva mittava aineisto tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet
tämän tutkielman laajentamiseksi. Olisi mielenkiintoista tarkastella muun muassa sitä, miten
uutisointi muuttuu tapahtumien edetessä ja miten se vaikuttaa toimijoista muodostuvaan kuvaan. Oletettavaa on, että tapahtumien edetessä esimerkiksi talousdiskurssin merkitys korostuu ja se leimaa uutisointia yhä voimakkaammin.
71
Jo yksin tässä tutkielmassa käytetty aineisto tarjoaa sekin jatkotutkimusmahdollisuuksia. Aineistosta olisi mahdollista analysoida muitakin kuin niitä viittä toimijaryhmää, jotka
tähän tutkielmaan valitsin. Metodeja muuttamalla aineistoon saisi uusia näkökulmia. Mahdollista olisi tarkastella esimerkiksi metaforia, argumentointia tai lauseenjäsenasemia ja sitä miten kuvat tukevat tekstiä. Toimijoiden lisäksi aineiston tutkimuskohteeksi soveltuisi muun
muassa lehtien asennoituminen, jota tämänkin tutkielman perusteella on havaittavissa. Aineisto tulisi monipuolisemmaksi, jos siihen lukisi uutisten lisäksi muitakin tekstilajeja, kuten henkilöjuttuja, pääkirjoituksia ja mielipidekirjoituksia, joissa ainakin paikallisten olettaisi pääsevän paremmin ääneen.
72
Lähteet
ALHO, IRJA – KAUPPINEN, ANNELI 2008: Käyttökielioppi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
Toimituksia 1154, tiede. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
BLOMQVIST, OUTI 1996: Mustien on määrä viipyä Valkealassa enintään kuukauden. Pakolaiset suomalaisissa sanomalehdissä. – Jyrki Kalliokoski (toim.), Teksti ja ideologia. Kieli ja
valta julkisessa kielenkäytössä s. 131–150. Kieli 9. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen
kielen laitos.
BURR, VIVIEN 1995: An Introduction to Social Constructionism. London: Rotledge.
ELY-KESKUKSEN TIEDOTEARKISTO: Ely-keskuksen tiedotearkisto. http://www.elykeskus.fi/web/ely/tiedotearkisto#.VLpKghz41Cc (28.1.2015).
FAIRCLOUGH, NORMAN 1989: Language and power. London: Longman.
FAIRCLOUGH, NORMAN 1997: Miten media puhuu. Tampere: Vastapaino.
HAKULINEN, AULI – KARLSSON, FRED 1979: Nykysuomen lauseoppia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 350. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
HAKULINEN, AULI 1987: Persoonaviittauksen välttäminen suomessa. – Lea Laitinen, Pirkko
Nuolijärvi, Marja-Leena Sorjonen & Maria Vilkuna (toim.), Lukemisto. Kirjoituksia kolmelta
vuosikymmeneltä s. 208–218. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 816. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
HALL, STUART 2002: Identiteetti. Tampere: Vastapaino.
HALLIDAY, M.A.K. 1978: Language as social semiotic. The social interpretation of language
and meaning. London: Edward Arnold.
HEIKKILÄ, ELINA 2006: Kuvan ja tekstin välissä. Kuvateksti uutiskuvan ja lehtijutun elementtinä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1065. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
HEIKKINEN, VESA 1999: Ideologinen merkitys. Kriittisen tekstintutkimuksen teoriassa ja käytännössä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 728. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
HEIKKINEN, VESA – HIIDENMAA, PIRJO – TIILILÄ, ULLA 2000: Teksti työnä, virka kielenä. Helsinki: Gaudeamus.
HEIKKINEN, VESA 2005: Arkea arkeissa. – Vesa Heikkinen (toim.), Tekstien arki. Tutkimusmatkoja jokapäiväisiin merkityksiimme s. 11–30. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 135. Helsinki: Gaudeamus.
HEIKKINEN, VESA 2012a: Teksti. – Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla
Tiililä & Mikko Lounela (toim.), Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja s. 59–66.
Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 169. Helsinki: Gaudeamus.
HEIKKINEN, VESA 2012b: Konteksti. – Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla
Tiililä & Mikko Lounela (toim.), Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja s. 88–93.
Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 169. Helsinki: Gaudeamus.
HEIKKINEN, VESA 2012c (2004): Tekstin kanssa. Kohti kielitieteellisen
(kon)tekstintutkimuksen yleismallia. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
http://www.kotus.fi/files/2171/Tekstin_kanssa_VH_uudelleenjulkaisu.pdf (28.1.2014).
73
HIIDENMAA, PIRJO 2000: Lingvistinen tekstintutkimus. – Kari Sajavaara & Arja PiirainenMarsh (toim.), Kieli diskurssi ja yhteisö. Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 2
s. 161–190. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
HS 12.11.2010: Finanssivalvonta: Lehtomäellä ei sisäpiiritietoa Talvivaarasta. – Helsingin
Sanomat 12.11.2010.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Finanssivalvonta+Lehtomäellä+ei+sisäpiiritietoa+Talviva
arasta/1135261594697 (9.9.2014).
JAAKKOLA, MAARIT 2013: Hyvä journalismi – Käytännön opas kirjoittajalle. Helsinki: Kansanvalistusseura.
JOKINEN, ARJA – JUHILA, KIRSI – SUONINEN, EERO 1993: Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere: Vastapaino.
JOKINEN, ARJA 1999: Diskurssianalyysin suhde sukulaistraditioihin. – Arja Jokinen, Kirsi Juhlia & Eero Suoninen (toim.), Diskurssianalyysi liikkeessä s. 37–53. Tampere: Vastapaino.
JUHILA, KIRSI & SUONINEN, EERO 1999: Kymmenen kysymystä diskurssianalyysistä. – Arja
Jokinen, Kirsi Juhila & Eero Suoninen (toim.), Diskurssianalyysi liikkeessä s. 233–252. Tampere: Vastapaino.
KAINUUN SANOMIEN INTERNETSIVUT: Kainuun Sanomien internetsivut.
http://www.kainuunsanomat.fi/asiakaspalvelu/yritystiedot_etusivu (31.3.2015).
KALLIOKOSKI, JYRKI 1996: Johdanto. – Jyrki Kalliokoski (toim.), Teksti ja ideologia. Kieli ja
valta julkisessa kielenkäytössä s. 8–36. Kieli 9. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen
laitos.
KANKAANPÄÄ, SALLI 2006: Hallinnon lehdistötiedotteiden kieli. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden seura.
KARLSSON, FRED 1998: Yleinen kielitiede. Helsinki: Yliopistopaino.
KEMPPAINEN, ELINA 2013: Parasta ennen Talvivaara? Mediakirjoituksien rakentama kuva
Talvivaarasta ja pohdintoja sen seurauksista Vuokatin matkailulliselle imagolle. Matkailututkimuksen pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto.
KILPIÄ, VILLE 2013: Kielelliset asenteet pörssitiedotteissa ja -analyyseissä Case Talvivaara.
Suomen kielen pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
KIVIRANTA, VARPU 2014: Talvivaara Sotkamo hakeutuu konkurssiin. – Yle Uutiset 6.11.2014.
http://yle.fi/uutiset/talvivaara_sotkamo_hakeutuu_konkurssiin/7604031 (10.11.2014).
KL 12.3.2015: Talvivaaralle löytyi ostaja. – Kauppalehti 12.3.2015.
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/talvivaaralle-loytyi-ostaja/hk4FQBAH (31.3.2015).
KOIVISTO, HELINÄ 1987: Partisiippien adjektiivistuminen suomen kielessä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 474. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura.
KOIVURANTA, ESA 2015: Hallitus varaa lähes sata miljoonaa euroa ja perustaa uuden yhtiön
Talvivaara-järjestelyihin – Yle Uutiset 24.2.2015.
http://yle.fi/uutiset/hallitus_varaa_lahes_sata_miljoonaa_euroa_ja_perustaa_uuden_yhtion_tal
vivaara-jarjestelyihin/7825319 (10.3.2015).
KOKKO, MAARIT 2013: Kaivosteollisuus. Toimialaraportti 3/2013. TEM:n ja ELY-keskusten
julkaisu. http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/1944/Kaivosteollisuus_2013.pdf (29.1.2014).
74
KOPONEN, JENNI 2014: Vastuullinen kaivosyhtiö vai ympäristönpilaaja? Talvivaaran kriisitiedottaminen ja sen vaikutukset uutisointiin. Suomen kielen pro gradu -tutkielma. Tampereen
yliopisto.
KORHONEN, TIIA 2014: Talvivaaralle uhkasakko Kainuun Ely-keskukselta. – Yle Kainuu
5.3.2014. http://yle.fi/uutiset/talvivaaralle_uhkasakko_kainuun_ely-keskukselta/7120998
(10.11.2014).
KOSKELA, LASSE – ROJOLA, LEA 1997: Lukijan ABC-kirja. Johdatus kirjallisuuden nykyteorioihin ja kirjallisuudentutkimuksen suuntauksiin. Tietolipas 150. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
KTS = Kielitoimiston sanakirja 2014. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35.
Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. http://www.kielitoimistonsanakirja.fi
LARJAVAARA, MATTI 2007: Pragmasemantiikka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1077. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
LAUSMAA, JUKKA 1999: Kriittinen tekstintutkimus Lähi-idän uutisista. Suomen kielen pro
gradu -tutkielma. Oulun yliopisto.
LEHTONEN, MIKKO 1998: Merkitysten maailma. Kulttuurisen tekstintutkimuksen lähtökohtia.
Tampere: Vastapaino.
LUOSTARINEN, HEIKKI 1994: Mielen kersantit. Julkisuuden hallinta ja journalistiset vastastrategiat sotilaallisissa konflikteissa. Helsinki: Hanki ja jää.
LUUKKA, MINNA-RIITTA 2000: Näkökulma luo kohteen: diskurssintutkimuksen taustaoletukset. Kari Sajavaara & Arja Piirainen-Marsh (toim.), Kieli, diskurssi ja yhteisö s. 133–160.
Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
LUUKKA, MINNA-RIITTA 2002: M.A.K. Halliday ja systeemis-funktionaalinen kielitiede. –
Hannele Dufva & Mika Lähteenmäki (toim.), Kielentutkimuksen klassikoita. s. 89–123. Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 4. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
LÄHTEENMÄKI, MIKA 2002: Dialoginen näkökulma kieleen: Mihail Bahtin ja Valentin Vo-
loŝinov. – Hannele Dufva & Mika Lähteenmäki (toim.), Kielentutkimuksen klassikoita s. 179–
200. Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 4. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
MAINIO, TAPIO – HEIKKINEN, MIKKO-PEKKA – HUUSKONEN, MATTI 2012: Miljardien hyödyt
vai miljardien haitat? – Helsingin Sanomat 18.11. 2012 s. A4.
MERITÄHTI, PÄIVI 2014: Harjavallan nikkelipäästö Suomen historian suurin. – Yle Satakunta
9.7.2014. http://yle.fi/uutiset/harjavallan_nikkelipaasto_suomen_historian_suurin/7346300
(9.9.2014).
MÄNTYNEN, ANNE 2006: Näkökulmia tekstin ja tekstilajien rakenteeseen. Anne Mäntynen,
Susanna Shore & Anna Solin (toim.), Genre – tekstilaji s. 42–71. Tietolipas 213. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
ONIKKI-RANTAJÄÄSKÖ, TIINA – SIIROINEN, MARI 2008: Johdannoksi. Tiina OnikkiRantajääskö & Mari Siiroinen (toim.), Kieltä kohti s. 8–23. Keuruu: Otava.
ONNETTOMUUSTUTKINTAKESKUS 2014: Ympäristöonnettomuus Talvivaaran kaivoksella marraskuussa 2012. Tutkintaselostus 5/2014.
http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnet
tomuudet/2012/k2wFN7MMJ/Y2012-03_Tutkintaselostus.pdf (7.11.2014).
75
PAJUNEN, ANNELI 1999: Suomen verbirektiosta. Verbin argumenttirakenteen jäsenten valinnasta. Yleisen kielitieteen julkaisuja 1. Turku: Turun yliopisto.
PAJUNEN, ANNELI 2001: Argumenttirakenne. Asiantilojen luokitus ja verbien käyttäytyminen
suomen kielessä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
PIETIKÄINEN, SARI – MÄNTYNEN, ANNE 2009: Kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino.
PÄLLI, PEKKA 2003: Ihmisryhmä diskurssissa ja diskurssina. Tampere: Tampere University
Press.
RÖNTY, HEIKKI 2014a: Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto oli tietoista riskinottoa. – Yle
Kainuu 3.2.2014.
http://yle.fi/uutiset/talvivaaran_kipsisakka-altaan_vuoto_oli_tietoista_riskinottoa/7065969
(9.9.2014).
RÖNTY, HEIKKI 2014b: Selvitysmies: Talvivaara voi jatkaa – velkoja leikattava jopa 99 prosenttia. – Yle Kainuu 30.9.2014.
http://yle.fi/uutiset/selvitysmies_talvivaara_voi_jatkaa__velkoja_leikattava_jopa_99_prosentt
ia/7498960 (10.11.2014).
RÖNTY, HEIKKI 2015a: Talvivaara sai luvan purkuputkelle – ehdot hakemusta tiukemmat. –
Yle Kainuu 23.4.2015.
http://yle.fi/uutiset/talvivaara_sai_luvan_purkuputkelle__ehdot_hakemusta_tiukemmat/79488
08 (25.4.2015).
RÖNTY, HEIKKI 2015b: Talvivaara-oikeudenkäynti alkaa vasta kesälomien jälkeen. – Yle Kainuu 29.1.2015.
http://yle.fi/uutiset/talvivaaraoikeudenkaynti_alkaa_vasta_kesalomien_jalkeen/7767564
(11.3.2015).
SAAVALAINEN, HELI 2015: Talvivaaran lisäjärjestelyihin tulossa 97 miljoonaa lisärahaa –
Tunteet kävivät kuumina aluehallintoviraston Talvivaara-kuulemistilaisuudessa. – Helsingin
Sanomat 24.2.2015. http://www.hs.fi/kotimaa/a1305931328523 (11.3.2015).
SAEED, JOHN I. 2010: Semantics. Third Edition. Oxford: Wiley-Blackwell.
SAMMALLAHTI, PEKKA 2002: Lauserakenteen kuvaamisesta 1. – Virittäjä 4/2002 s. 536–562.
SANOMAN INTERNETSIVUT: Sanoma-konsernin internetsivut.
http://www.sanoma.com/en/who-we-are/organisation/news/newspapers (31.3.2015).
SAUKKONEN, PAULI 2001: Maailman hahmottaminen teksteinä. Tekstirakenteen ja tekstilajien
teoriaa ja analyysia. Helsinki: Yliopistopaino.
SAVIKKO, SANNA 2015: Talvivaara Sotkamon rahat hupenevat – lisämiljoonia haetaan valtiolta todennäköisesti ennen vaaleja. – Yle Uutiset 22.1.2015.
http://yle.fi/uutiset/talvivaara_sotkamon_rahat_hupenevat__lisamiljoonia_haetaan_valtiolta_t
odennakoisesti_ennen_vaaleja/7755129 (10.3.2015).
SHORE, SUSANNA 2012a: Kieli, kielenkäyttö ja kielenkäytön lajit systeemis-funktionaalisessa
teoriassa. – Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela
(toim.), Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja s. 131–157. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 169. Helsinki: Gaudeamus.
SHORE SUSANNA 2012b: Systeemis-funktionaalinen teoria tekstien tutkimisessa. – Vesa
Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.), Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja s. 158–185. Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja 169. Helsinki: Gaudeamus.
76
SIPOLA, TIMO 2012: Talvivaaran linnut kuolivat myrkytykseen. – Yle Oulu 22.5.2012.
http://yle.fi/uutiset/talvivaaran_linnut_kuolivat_myrkytykseen/6105914 (9.9.2014).
SYKES, MARY 1985: Discrimination in Discourse. – Teun A. van Dijk (toim.), Handbook of
discourse analysis. Volume 4. Discourse Analysis in Society s. 83–101. London: Academic
Press.
SWALES, JOHN M. 1990: Genre Analysis: English in Academic and Research Settings. Cambrigde: Cambridge University Press.
TALVIVAARAN BLOGI: Talvivaaran kaivoksen Paikan päällä -blogi. http://www.paikanpaalla.fi
(8.9.2014).
TALVIVAARAN INTERNETSIVUT: Talvivaaran kaivososakeyhtiön internetsivut.
http://www.talvivaara.com (8.9.2014).
TALVIVAARAN KAIVOSOSAKEYHTIÖ OYJ 2009: Vuosikertomus 2009.
http://www.talvivaara.com/files/talvivaara/Annual%20Reports/Talvivaara_Vuosikertomus_2
009.pdf (8.9.2014).
TIAINEN, HEIDI – SAIRINEN, RAUNO – MONONEN, TUIJA 2014: Talvivaaran kaivoshankkeen
konfliktoituminen. http://www.edilex.fi/lakikirjasto/14254. Julkaistu myös teoksessa Ympäristöpolitiikan ja oikeuden vuosikirja 2014.
TS 24.4.2013: Talvivaaran tulos syvälle – tuotantonäkymät entisellään. – Taloussanomat
24.4.2013. http://www.taloussanomat.fi/porssi/2013/04/24/talvivaaran-tulos-syvalletuotantonakymat-entisellaan/20135932/170 (10.9.2014).
TÖRMÄ, HANNU – REINI, KAARINA 2009: Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset
elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. Raportteja 37. Helsingin yliopisto. Ruralia-instituutti.
http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja37.pdf (1.4.2015).
VALTONEN, SANNA 1998: Hyvä, paha media. Diskurssianalyysi kriittisen mediatutkimuksen
menetelmänä. – Anu Kantola, Inka Moring & Esa Väliverronen (toim.), Media-analyysi.
Tekstistä tulkintaan s. 93–121. Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.
VARIS, MARKKU 2004: Morfologista tyyliä, ideologista sisältöä. – Markku Varis (toim.), Lehtikieli tutkimuskohteena s. 7–22. Suomen ja saamen kielen logopedian laitoksen julkaisuja
N:o 25. Oulu: Oulun yliopisto.
VIRSU, VILLE 2007: Sosiaalisten ongelmien retoriikkaa: tapaus doping. – Virittäjä 3/2007 s.
346–366.
VISK = Auli Hakulinen – Maria Vilkuna –Riitta Korhonen – Vesa Koivisto – Tarja Riitta
Heinonen – Irja Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. http://scripta.kotus.fi/visk
VÄLIVERRONEN, ESA 1996: Ympäristöuhkan anatomia. Tiede, mediat ja metsän sairaskertomus. Tampere: Vastapaino.
YLIPIESSA, ANNI 2013: Organisaation epäonnistumisen diskursiivinen rakentuminen Talvivaara-uutisoinnin yhteydessä. Johtamisen pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto.
YLI-VAKKURI, VALMA 1986: Suomen kieliopillisten muotojen toissijainen käyttö. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen julkaisuja 28. Turku: Turun yliopiston offsetpaino.
77
Liite 1: Aineisto
Helsingin Sanomien aineisto
Talvivaaran kaivoksen jätevesiallas vuotaa HS A4 5.11.2012
Kaivoksesta karkaa yhä jätevettä HS A4 6.11.2012
Ville Niinistö huolestui vuodosta HS A4 6.11.2012
Nikkeliä 50 kertaa yli sallitun HS A5 7.11.2012
Ministeri Hautala vaati Pekka Perää esiin HS A5 7.11.2012
Oikeusoppineet: Talvivaara häviäisi oikeudessa HS A5 7.11.2012
Ympäristöön valuu uraania HS A4 8.11.2012
Ennen laki ei tuntenut kaivosten patoaltaita HS A4 8.11.2012
Vuotokohta löytyi kipsikerroksen alta HS A4 8.11.2012
Hautala vaati Pekka Perältä suoraselkäisyyttä HS A4 8.11.2012
Vuotoa tukitaan hiekkasäkein HS A4 9.11.2012
Talvivaara harkitsee lisärahan hankintaa HS A4 9.11.2012
Hallitukselta vaadittiin painetta Talvivaaralle HS A4 9.11.2012
Talvivaara sytytti sanasodan HS A6 10.11.2012
Digiajan Koijärvellä vaadittiin tehtaan sulkemista HS A6 10.11.2012
Talvivaaralle ei lupaa käynnistää tuotantoa HS A6 10.11.2012
Talvivaara toi 550 työpaikkaa HS A6 10.11.2012
Tuhojoet vaativat vuosien hoitoa HS A7 11.11.2012
Varusmiehiä halutaan tukkimaan Talvivaaran vuotoa HS A7 11.11.2012
Ville Niinistö vilautti uuden ympäristöviraston perustamista HS A7 11.11.2012
Talvivaaran padotun jäteveden kohtalo vielä auki HS A4 12.11.2012
Talvivaarasta lähijärviin yli tuhat kiloa nikkeliä HS A5 13.11.2012
Professori: Kaivosta ei kannata sulkea HS A5 13.11.2012
Solidium vaati Talvivaaralta parempia riskiarvioita jo kesällä HS A5 13.11.2012
Alumiini tappaa järven kalat HS A5 14.11.2012
Lähijärvistä aloitetaan tehostettu näytteenotto HS A5 14.11.2012
Talvivaara kaipaa lisärahoitusta HS A4 15.11.2012
Ilmatyynyalus nouti näytteet Kivijärvestä HS A4 15.11.2012
”Talvivaara kiinni ja heti!” HS A4 15.11.2012
Ilmatyynyalus nouti näytteet Kivijärvestä HS A5 15.11.2012
Perä: Talvivaaran talous kestää HS A4 16.11.2012
Perä vahvisti altaan liian happaman veden HS A4 16.11.2012
78
Talvivaara tahrasi Sonkajärven luontomatkailun HS A4 16.11.2012
Tukes ei luvannut metallitehtaalle käynnistyslupaa HS A4 16.11.2012
Hautala tyytyväinen Perän esiintuloon HS A4 16.11.2012
Ympäristötietämys vähenee elyissä HS A5 17.11.2012
Miljardien hyödyt vai miljardien haitat? HS A4 18.11.2012
Kaivosyhtiö aikoo tyhjentää louhosvesiä Jormasjärveen HS A5 20.11.2012
Metallipitoisuudet yhä koholla, asukkaat ja aktiivit huolissaan HS A5 20.11.2012
Myrkkypäästöjä joka vuosi HS A5 20.11.2012
Talvivaaran ei tarvitse maksaa Fortumille korvauksia HS A5 20.11.2012
Talvivaaran tehtaan ovet pysyvät säpissä HS A4 21.11.2012
Talvivaaran aiheuttamiin kuluihin esitetään lisää rahaa HS A4 21.11.2012
Talvivaaran turvapato vuotaa suotovettä HS A8 22.11.2012
Luontoretkellä Talvivaarassa HS A6 29.11.2012
Pekka Perä: Sotku pitää siivota HS A6 29.11.2012
Talvivaara jatkaa louhintaa vasta kesällä HS A6 29.11.2012
Kainuun Sanomien aineisto
Kipsisakka-altaan vuoto pysäytti Talvivaaran metallitehtaan KS A2 5.11.2012
Heikoin lenkki petti taas KS A2 6.11.2012
Vuotoa jo satojatuhansia kuutioita KS A2 6.11.2012
Sakka-altaan vuoto yhä 6000 kuutiota tunnissa KS A2 7.11.2012
Käynnistyspäätös tänä aamuna kello yhdeksän KS A2 7.11.2012
Kainuun ely-keskus joutui arvosteluryöppyyn KS A3 7.11.2012
Hautala vaatii Perää esiin – Perä vaikenee KS A3 7.11.2012
Sukellusrobotti tutki sakka-altaan vuotokohtia KS A3 7.11.2012
Reikä löytyi, tehtaan ylösajo viivästyi KS A2 8.11.2012
Vuotoveden uraanista ei vaaraa terveydelle KS A2 8.11.2012
Paula Lehtomäki: Ely-uudistus ei ole syyllinen KS A3 8.11.2012
”Kaikkia keinoja ei ole käytetty” KS A3 8.11.2012
Painetta uhkasakoista ja jopa sulkumääräyksestä KS A17 8.11.2012
Niinistö: Nyt saa jo riittää KS A17 8.11.2012
Tuhon laajuus on vielä arvoitus KS A2–A3 9.11.2012
Portilla vaadittiin pönkkää Talvivaaran ovelle KS A2 9.11.2012
Ely-keskus ei sulje Talvivaaraa KS A3 9.11.2012
79
Selvitysryhmä tarttuu Talvivaaraan KS A3 9.11.2012
Eduskunta hyvin huolissaan Talvivaarasta KS A4 9.11.2012
Allasta suunnitellut virkamies jääväsi itsensä KS A4 9.11.2012
”Ely-keskuksen ylijohtajan on erottava” KS A2–A3 10.11.2012
Vihreät: Koko Talvivaaran kaivos on suljettava KS A2–A3 10.11.2012
Ely-keskus: Sulkeminen ei ratkaise ongelmaa KS A3 10.11.2012
Talvivaaran tehdas seisoo toistaiseksi KS A4–A5 10.11.2012
Uraanivesi kulkenut kilometrien päähän KS A4 10.11.2012
Huoli lähijärvien rannoilla on kova KS A8 10.11.2012
Allas uhkaa tyhjentyä ennen vuodon tukkimista KS A3 11.11.2012
Jätevesi ei enää juokse luontoon KS A2–A3 12.11.2012
Onko pahin nyt ohi? KS A2 12.11.2012
Maastoon valuu viisi miljoonaa euroa viikossa KS A2 13.11.2012
Kainuun ely-keskus teki poliisille tutkintapyynnön KS A4 13.11.2012
Uusi pato lisää tuntuvasti vesivarastotilaa KS A5 13.11.2012
Moni analyytikko vaikenee Talvivaaran tulevaisuudesta KS A5 13.11.2012
Talvivaaran vaikeudet sumentavat pk-yrittäjän riemua KS A6 13.11.2012
Vuoto tyrehtyi hiukan, tehdas pysyy kiinni KS A2–A3 14.11.2012
Vain väliaikainen vaikutus KS A2 14.11.2012
”Ehdottomasti viimeinen kerta” KS A4 14.11.2012
Vuodon virheistä vuosiksi oikeuteen KS A6 14.11.2012
Ympäristölupa viivästynee vuodon takia KS A6–A7 14.11.2012
Talvivaaran pelastajaksi Suomen valtio? KS A2–A3 15.11.2012
Maakunnan aluekehitysjohtaja: Kainuu jäisi Talvivaaran konkurssissa tyhjän päälle KS A2–
A3 15.11.2012
Onnettomuustutkintakeskus aloittaa tutkinnan KS A3 15.11.2012
”Onhan se törkeää, jos luonto pilataan” KS A4 15.11.2012
Allas vuoti kuiviin KS A5 15.11.2012
Pekka Perällä vain muutama viikko aikaa ihmeeseen KS A2 16.11.2012
Ei merkkejä kalakuolemista KS A2–A3 16.11.2012
Pekka Perän Talvivaara-painajainen KS A4 16.11.2012
Vesitase varoitti tulevasta KS A2–A3 17.11.2012
Kalakuolemista ei merkkejä KS A4 17.11.2012
Kainuun ely-keskus saamassa lisävoimaa KS A4 17.11.2012
Metallitehdas käyntiin ehkä maanantaina KS A4–A5 18.11.2012
80
Happamuus ja päästöarvot ovat laskeneet Talvivaaran päästöalueella KS A4 18.11.2012
Talvivaaran päästön merkittävin vaikutusalue näyttää vakiintuneen KS A4 18.11.2012
Puhdasta luontoa riittää yhä KS A6 18.11.2012
Talvivaaran vahingoista jätetty jo miljoonien korvausvaateet KS A6–A7 18.11.2012
Talvivaaran lähivesistä ei ole löytynyt kuolleita kaloja KS A3 19.11.2012
Myrkkypitoisuudet yhä haitallisen korkeita KS A2–A3 20.11.2012
Metallitehtaan käynnistys esillä taas tänään KS A2 20.11.2012
Talvivaaran ympärillä paljon avoimia kysymyksiä KS A2–A3 21.11.2012
Tehostettu seuranta jatkuu Talvivaaran lähivesillä KS A2–A3 21.11.2012
Talvivaara yrittää ajaa tehtaan ylös sunnuntaiksi KS A2–A3 22.11.2012
Pato tihkuu läpi KS A2–A3 22.11.2012
Altaat piripinnassa – Kuusilampi tyhjennetään pohjoiseen vesistöön KS A3 22.11.2012
Talvivaara ja ely-keskus: laadunvalvojaa ei kerrota KS A3 22.11.2012
Talvivaaran turvapato vuotaa suotovettä KS A8 22.11.2012
Nyt vuotaa Talvivaaran hätäpato KS A3 23.11.2012
Talvivaaran metallitehdas pyörii KS A3 23.11.2012
Pekka Perä: Pahan kierre poikki KS A4 23.11.2012
Turvapadon vuoto ennallaan KS A6 24.11.2012
Ville Niinistö lupaa apua Talvivaara-oikeudenkäynteihin KS A6 25.11.2012
Lumijoen suoalueen kuntoa selvitetään KS A3 27.11.2012
Talvivaara saa juoksuttaa vettä Härkäpuroon KS A2–A3 28.11.2012
Talvivaara: Vältä Lumijoen varren rantoja KS A3 28.11.2012
Stop Talvivaara perää metallisakan koostumusta KS A3 28.11.2012
”Vuodon aiheutti varmaan vesimassa” KS A2–A3 29.11.2012
Malmintuotannossa jarru päällä pitkään KS A3 29.11.2012
Ympäristön tarkkailu yhtiölle KS A3 29.11.2012
Ely varoittaa: Älä käytä Talvivaaran lähistön vesiä ja kaloja KS A4 30.11.2012
Talvivaaran vesissä lähes syövyttäviä pH-arvoja KS A4 30.11.2012
81