file - Helda

Transcription

file - Helda

HÄRKÄPAPU-KEVÄTVEHNÄSÄILÖREHUN JA RYPSIN MÄÄRÄN VAIKUTUS
LYPSYLEHMÄN MAITOTUOTOKSEEN JA AINEENVAIHDUNTAAN
Tytti Termonen
Maisterintutkielma
Helsingin yliopisto
Maataloustieteiden laitos
Kotieläinten ravitsemustiede
2015
HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET  UNIVERSITY
OF HELSINKI
Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion  Faculty
Laitos  Institution  Department
Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
Maataloustieteiden laitos
Tekijä  Författare  Author
Tytti Termonen
Työn nimi  Arbetets titel  Title
Härkäpapu-kevätvehnäsäilörehun ja rypsin määrän vaikutus lypsylehmän maitotuotokseen ja
aineenvaihduntaan
Oppiaine Läroämne  Subject
Kotieläinten ravitsemustiede
Työn laji  Arbetets art  Leve
Aika  Datum  Month and year
Sivumäärä  Sidoantal 
Number of pages
Maisterintutkielma
Toukokuu 2015
61 s.
Tiivistelmä  Referat  Abstract
Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää härkäpapu-vehnäsäilörehun vaikutus
lypsylehmän maitotuotokseen ja aineenvaihduntaan, kun puolet nurmisäilörehun kuivaaineesta korvataan härkäpapu-kevätvehnäsäilörehulla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää väkirehun valkuaistason vaikutus lisättäessä rypsirehun määrää ruokinnassa. Koe suoritettiin
Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa keväällä 2014.
Kokeessa oli mukana kahdeksan vähintään kaksi kertaa poikinutta ay-lehmää, joiden poikimisesta oli kulunut kokeen alkaessa keskimäärin 100 päivää. Koemallina oli rinnakkain
toistettu 4x4 latinalainen neliö. Koekäsittelyinä olivat nurmisäilörehu (D-arvo 678 g/kg ka)
täydennettynä väkirehulla, jossa oli raakavalkuaista joko 175 g/kg ka tai 200 g/kg ka, sekä
härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos (1:1) (D-arvo 642 g/kg ka) täydennettynä edellä mainituilla väkirehun valkuaistasoilla. Molemmat säilörehut olivat käymislaadultaan hyviä.
Syönnissä ja maitotuotoksessa ei havaittu merkitsevää eroa säilörehujen tai väkirehun valkuaistasojen välillä. Kuidun sulavuudessa havaittiin yhdysvaikutus säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden välillä. Härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä
ruokinnalla kuidun sulavuus parani rypsimäärän lisääntyessä, mutta nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus heikkeni. Kuidun sulavuus oli parempi nurmisäilörehuruokinnalla kuin härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla. Väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa
maidon rasvapitoisuus ja rasvatuotos pienenivät, jolloin myös energiakorjattu maitotuotos
pieneni. Typen hyväksikäyttö maidontuotantoon heikkeni väkirehun valkuaispitoisuuden
suurentuessa. Plasman vapaiden rasvahappojen ja haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus
plasmassa oli merkitsevästi suurempi härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla
kuin nurmisäilörehuruokinnoilla. Plasman insuliinipitoisuus suureni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla.
Tulosten perusteella ensimmäisen sadon nurmisäilörehun korvaaminen härkäpapuvehnäsäilörehulla ei aiheuta tuotannon heikkenemistä, kun nurmisäilörehusta korvataan puolet härkäpapu-vehnäsäilörehulla. Siten härkäpapu-vehnäsäilörehu osana karkearehua sopii
hyvin lypsylehmien ruokintaan. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääminen 175 g:sta/kg
ka 200 g:n/kg ka ei lisännyt maitotuotosta, mutta vähensi maidon rasvapitoisuutta molempia
säilörehuja käytettäessä.
Avainsanat  Nyckelord  Keywords
härkäpapu, kevätvehnä, säilörehu, väkirehu, rypsi, maitotuotos, aminohappo
Säilytyspaikka  Förvaringsställe  Where deposited
Maataloustieteen laitos
Muita tietoja  Övriga uppgifter  Further information
Työtä ohjasi yliopistonlehtori Seija Jaakkola
HELSINGIN YLIOPISTO  HELSINGFORS UNIVERSITET  UNIVERSITY
OF HELSINKI
Tiedekunta/Osasto  Fakultet/Sektion  Faculty
Laitos  Institution  Department
Faculty of Agriculture and Forestry
Department of Agricultural Sciences
Tekijä  Författare  Author
Tytti Termonen
Työn nimi  Arbetets titel  Title
The effect of replacing part of grass silage with faba bean-spring wheat intercrop silage
and the amount of rapeseed meal in concentrate on the performance and metabolism of the
dairy cow.
Oppiaine Läroämne  Subject
Animal nutrition
Työn laji  Arbetets art  Leve
Aika  Datum  Month and year
Master’s thesis
May 2015
Sivumäärä  Sidoantal 
Number of bages
61 p.
Tiivistelmä  Referat  Abstract
This study was conducted to investigate the effect of replacing part of grass silage with
faba bean-spring wheat silage in dairy cow feeding. Also the effect of crude protein level
in concentrate was investigated. The experiment was carried out during spring 2014 at a
research farm of the University of Helsinki
Eight multiparous Ayrshire cows were selected for the research. The cows were at 100
days in milk at the beginning of the experiment. Experimental design was replicated 4x4
Latin square. The silage treatments consisted of grass silage and a mixture of grass silage
and faba bean-spring wheat intercrop silage (1:1). Crude protein content in concentrate
was 175 g/kg dry matter (DM) or 200 g/kg DM. Silages used were well preserved having
good fermentation quality.
There were no significant effects of silage or protein level of concentrate on intake and
milk yield. The digestibility of fiber was affected by interaction of silage composition and
protein level of concentrate. The digestibility of fiber was lower on silage diet containing
faba bean-wheat intercrop silage compared to diet consisting of grass silage. When the diet
contained faba bean-wheat intercrop silage the fiber digestibility improved as the protein
level of concentrate increased. On the contrary, when the diet consisted of grass silage
only the digestibility of fiber reduced as the crude protein level of concentrate increased.
The fat content of milk, the fat yield and energy corrected milk yield decreased as the
crude protein content in concentrate increased. The efficiency of nitrogen utilization declined as the crude protein content in concentrate increased. The concentration of
nonesterified fatty acids and branched chain amino acids in plasma increased when faba
bean-wheat intercrop silage was included in the diet. Plasma insulin concentration increased as the protein level of concentrate increased.
The study showed that a good quality faba bean-spring wheat intercrop (9:1) silage can
be used to replace half of good quality grass silage in dairy cow feeding. Increasing the
amount of rapeseed meal in concentrate from 2,0 kg/day to 3, 5 kg/day lowered the milk
fat content and thus did not improve animal performance.
Avainsanat  Nyckelord  Keywords
faba bean, wheat, silage, concentrate, rapeseed meal, milk yield, amino acid
Säilytyspaikka  Förvaringsställe  Where deposited
Department of Agricultural Sciences
Muita tietoja  Övriga uppgifter  Further information
Supervisor university lecturer Seija Jaakkola
SISÄLLYS
Lyhenteet ................................................................................................................. 5
1 Johdanto............................................................................................................ 6
2 Härkäpapu-viljakasvusto lypsylehmän karkearehuna ......................................... 7
2.1 Seosviljely ................................................................................................. 7
3
4
2.2
Kasvuston kemiallinen koostumus ja sulavuus ........................................... 8
2.3
Korjuu ja säilöntä ..................................................................................... 10
2.4
Tuotantovaikutukset ................................................................................. 11
Tavoitteet ja hypoteesit ................................................................................... 14
Aineisto ja menetelmät .................................................................................... 14
4.1 Koejärjestelyt ja ruokinta ......................................................................... 14
4.1.1
Koeasetelma ja koe-eläimet ............................................................... 14
4.1.2
Rehut ja rehujen jako ........................................................................ 15
4.2
5
6
Näytteiden keruu ...................................................................................... 17
4.2.1
Kasvusto- ja rehunäytteet .................................................................. 17
4.2.2
Maitotuotos ja maitonäytteet ............................................................. 19
4.2.3
Sontanäytteet..................................................................................... 19
4.2.4
Verinäytteet ...................................................................................... 19
4.3
Näytteiden analysointi .............................................................................. 20
4.4
Tulosten laskeminen ja tilastollinen analyysi ............................................ 21
Tulokset .......................................................................................................... 26
5.1 Rehujen kemiallinen koostumus, sulavuus, rehuarvo ja säilörehujen
säilönnällinen laatu................................................................................... 26
5.2
Syönti, ravintoaineiden saanti ja ruokinnan sulavuus ................................ 30
5.3
Maitotuotos, maidon koostumus ja rehujen hyväksikäyttö ........................ 33
5.4
Plasman aineenvaihduntatuotteiden pitoisuudet ........................................ 36
Tulosten tarkastelu .......................................................................................... 38
6.1 Rehujen ominaisuudet .............................................................................. 38
6.2
Syöntitulokset ja ruokinnan sulavuus ........................................................ 40
6.3
Tuotantotulokset ja ravintoaineiden hyväksikäyttö maidontuotantoon ...... 43
6.4
Plasman aineenvaihduntatuotteet .............................................................. 45
7 Johtopäätökset ................................................................................................. 48
Lähteet ................................................................................................................... 50
LYHENTEET
AIA = happoon liukenematon tuhka (acid insoluble ash)
BHBA = β-hydroksivoihappo (β -hydroxybutyric acid)
D-arvo = sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa, g/kg ka
EKM = energiakorjattu maito
HP = härkäpapu
ka = kuiva-aine
N = nurmi
NDF = neutraalidetergenttikuitu
NEFA = vapaat rasvahapot (nonesterified fatty acids)
ME = muuntokelpoinen energia
OIV = ohutsuolesta imeytyvä valkuainen
PVT = pötsin valkuaistase
RV = raakavalkuainen
RV175 = väkirehun valkuaispitoisuus 175 g/kg ka
RV200 = väkirehun valkuaispitoisuus 200 g/kg ka
SEM = keskiarvon keskivirhe
SR = säilörehun kasvilajikoostumuksen vaikutus
VALK. = väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutus
6
1 JOHDANTO
Suomessa lypsykarjan ruokinta perustuu pääosin nurmirehuihin, jotka tuotetaan
omalla tilalla. Typpilannoitteiden korkea hinta, lannanlevitystarve ja viljelykierron
monipuolistaminen voivat saada aikaan tarpeen käyttää palkoviljoja sisältäviä kokoviljasäilörehuja lypsylehmän ruokinnassa.
Palkoviljojen, kuten härkäpavun, herneen ja lupiinien, viljely seoksena viljakasvien
kanssa parantaa kokoviljasäilörehun ruokinnallista arvoa lypsylehmän ruokinnassa
(Mustafa ym. 2000, Azo ym. 2012). Palkoviljojen käyttö vähentää myös typpilannoitteiden tarvetta ja parantaa maan kasvukuntoa. Kokoviljasäilörehu osana viljelykiertoa voi tuoda helpotusta lannan levitykseen ja nurmien uudistukseen karjatiloilla,
joilla on pulaa karkearehun tuotantoon ja lannanlevitykseen tarvittavasta viljelypintaalasta.
Nurmipalkokasvien käyttöä on tutkittu suhteellisen runsaasti tuotantotutkimuksissa
(Bertilson ym. 2002, Bertilson ja Murphy 2003, Dewhurst ym. 2003, Vanhatalo ym.
2006, Kuoppala 2010, Dewhurst 2013). Sen sijaan palkoviljojen karkearehukäyttöä
nautakarjan ruokinnassa on tutkittu toistaiseksi vähän. Palkoviljojen säilörehukäyttö
mahdollistaa niiden viljelyn alueilla, joissa ne eivät ehdi tuleentua. Niiden säilöntä
voi olla haasteellista pienen kuiva-aine- ja sokeripitoisuuden, sekä suuren puskurikapasiteetin vuoksi (Fraser ym. 2001). Seosviljely viljan kanssa voi lisätä kuivaainepitoisuutta, sillä viljakasvustossa kuiva-ainepitoisuus on yleensä suurempi kuin
palkoviljakasvustoissa (Pursiainen ja Tuori 2008).
Härkäpapu on kiinnostava palkovilja säilörehun raaka-aineena sen typensidontakyvyn, suhteellisen suuren raakavalkuaispitoisuuden ja vankan, harvoin lakoontuvan,
kasvuston vuoksi (Faulkner 1985). Lypsylehmän ruokinnassa puhtaan härkäpapukasvuston raakavalkuaispitoisuus voi olla tarpeettoman suuri eläimen tarpeeseen
nähden. Karkearehun koostaminen härkäpapusäilörehusta ja nurmisäilörehusta voi
olla valkuaisen hyväksikäytön tehostamisen kannalta suotava vaihtoehto tilanteissa,
joissa nurmisäilörehun raakavalkuaispitoisuus on pienempi kuin härkäpapusäilörehun tai härkäpapu-viljasäilörehun raakavalkuaispitoisuus.
7
2 HÄRKÄPAPU-VILJAKASVUSTO LYPSYLEHMÄN KARKEAREHUNA
2.1 Seosviljely
Härkäpapua hyödynnetään puitavana palkoviljana, mutta se tuottaa myös suhteellisen
paljon vihermassaa ja soveltuu siten myös säilörehun raaka-aineeksi. Tutkimuksissa
puhtaasta härkäpapukasvustosta on saatu säilörehuna kuiva-ainesatoa noin 4 000–7
000 kg/ha ja seoskasvustoista noin 6 000–11 000 kg/ha (Syrjälä-Qvist ym. 1984,
Fraser ym. 2001, Saarinen ym. 2012). Typensitojakasvina se pystyy sitomaan ilman
typpeä omaan käyttöönsä eikä siten kaipaa typpilannoitusta (Jensen ym. 2010). Biologisen typensidonnan mahdollistaa juuriston Rhizobium leguminosarum -bakteerit,
jotka elävät symbioosissa härkäpavun kanssa (Duc 1997).
Härkäpapu menestyy parhaiten savi-, hietasavi- ja hietamailla (Lassila 2007, s. 16).
Se on vankkarakenteinen kasvi, jolla on haarautumaton, lehtevä varsi ja maan rakennetta parantava paalujuuri. Kasvutapa on päätteetön. Kasvukauden edetessä lehtien
osuus vähenee ja varren sekä palkojen osuus lisääntyy (Fraser ym. 2001). Härkäpapu muuttuu tuleentumisen lähestyessä lähes mustaksi kasvustoksi (Matthews ja Marcellos 2003). Suomessa käytetään yleisesti Kontu (Boreal) -lajiketta, joka sopii erityisesti puitavaksi lajikkeeksi, mutta sitä voidaan käyttää myös säilörehun raakaaineena. Suomessa on kokeiltu myös esimerkiksi Fuego (Saarinen 2012), Tangenta,
Aurora ja Espresso (Stoddard 2012) -lajikkeita.
Härkäpavun, kuten muidenkin palkoviljojen, tuotantovarmuus puitavana kasvina on
tunnetusti melko heikko. Kontu on lajikkeistamme aikainen, mutta senkin lämpösummavaatimus on noin 1150–1180 asteen kertymä (Boreal 2014). Kokokasvustona korjattaessa korkea lämpösummavaatimus ei aiheuta rajoitteita ja säilörehuksi
sitä voidaankin viljellä niillä viljelyvyöhykkeillä, joissa kasvusto ei ehdi tuleentua.
Härkäpapu ei kaipaa viljaa tukikasviksi, sillä se kestää lakoontumista melko hyvin
(Faulkner 1985). Härkäpavun lisääminen viljelykiertoon tuo lisähaastetta kierron
suunnitteluun, sillä härkäpapua vaivaa kasvitaudeista erityisesti härkäpavunharmaahome eli suklaalaikku (Jalli 2012, s. 107).
8
Vaikka härkäpapu ei välttämättä tarvitse tukikasvia, on seosviljely viljan kanssa silti
hyvin yleistä. Yksivuotisten viljakasvien lisääminen viljelykiertoon voi tuoda helpotusta karjan tuottaman lannan levitykseen ja kokoviljakasvustona korjaaminen lisää
tuotetun karkearehun määrää tilalla. Kokoviljasäilörehu ei sovi lypsylehmän ruokintaan sellaisenaan sen heikon rehuarvon vuoksi (Jaakkola ym. 2009), mutta palkoviljoilla voidaan parantaa kokoviljasäilörehun rehuarvoa (Mustafa ym. 2000, Azo ym.
2012). Seosviljelyyn ja lypsylehmän karkearehuksi sopivia viljoja ovat kaura, vehnä
ja ohra. Kaura pystyy kasvamaan vähätyppisissä olosuhteissa hyvin, joten se sopii
erityisesti luomuviljelyyn seoskasvustoviljaksi (Kiljala ym. 2004). Kokoviljakaura
on kuitenkin huonommin sulavaa verrattuna kokoviljaohraan (Kennelly ja Weinberg
2003, s.749). Kevätvehnä sopii seoksiin, koska se ei vaadi kasvupaikaltaan yhtä paljon kuin ohra ja se tuottaa suuria kuiva-ainesatoja (Kiljala ym. 2004).
2.2 Kasvuston kemiallinen koostumus ja sulavuus
Härkäpapu-viljakasvuston kemialliseen koostumukseen vaikuttaa suuresti, millä kasvuasteella raaka-aine korjataan. Puhtaan härkäpapukasvuston kuiva-ainepitoisuus on
korjattaessa usein erittäin pieni. Tutkimuksissa se on ollut noin 120–170 g/kg (Syrjälä-Qvist 1984, Fraser ym. 2001). Seosviljely viljan kanssa lisää palkoviljakasvuston
kuiva-ainepitoisuutta sillä viljoissa kuiva-ainepitoisuus on palkoviljoja suurempi
(Pursiaisen ja Tuorin 2008).
Palkoviljakasvustoissa on usein runsaammin raakavalkuaista kuin nurmiheinäkasvustoissa. Nurmiheinäkasvustoissa raakavalkuaispitoisuus voi ensimmäisen sadon kasvustoissa vaihdella rehutaulukoiden mukaan 135–175 g/kg ka (Luke 2015), kun puolestaan puhtaan härkäpapukasvuston raakavalkuaispitoisuus on ollut tutkimuksissa
noin 180–210 g/kg ka (Syrjälä-Qvist ym. 1984, Fraser ym. 2001). Härkäpavun raakavalkuaispitoisuus pienenee kasvuston vanhetessa (Kuvio 1). Seosviljely viljan
kanssa pienentää palkoviljakasvuston raakavalkuaispitoisuutta, sillä kokoviljana korjatun viljakasvuston raakavalkuaispitoisuus on palkoviljakasvuston pitoisuutta pienempi (Pursiainen ja Tuori 2008). Strydhorstin ym. (2008) tutkimuksessa härkäpavun ja ohran seoskasvustossa raakavalkuaista oli 145 g/kg ka, kun puolestaan Syrjälä-Qvistin ym. (1984) kokeessa härkäpapu-kaurakasvuston raakavalkuaispitoisuus oli
kasvuasteesta riippuen vain noin 110–120 g/kg ka. Kotimaisten rehutaulukoiden mukaan kasvuasteesta riippuen härkäpapukasvuston raakavalkuaisen sulavuus on
9
0,760–0,790. Kaurakokoviljassa raakavalkuaisen sulavuus on 0,540 ja ohrakokoviljassa 0,640, kun ensimmäisen sadon nurmiheinissä se on noin 0,690–0,760. (Luke
2015).
225
g/kg ka
175
RV Syrjälä-Qvist ym.
1984
125
RV Fraser ym. 2001
75
Tärkkelys Fraser ym.
2001
25
8
10
12
14
viikkoa kylvöstä
Kuvio 1. Härkäpapukasvuston kemiallinen koostumus kasvuston vanhetessa (Syrjälä-Qvist
ym. 1984, Fraser ym. 2001).
Fraserin ym. (2001) tutkimuksessa vesiliukoisten hiilihydraattien eli sokerien pitoisuus on vaihdellut puhtaassa härkäpapukasvustossa 90–100 g/kg ka. Pursiaisen ja
Tuorin (2008) kokeessa härkäpapu-vehnäkasvustossa härkäpavun sokeripitoisuus oli
93 g/kg ka ja vehnän 159 g/kg ka, kun härkäpapu oli tuleentumisen alkuvaiheessa ja
vehnä taikinatuleentumisen alkuvaiheessa. Tärkkelyspitoisuus oli Pursiaisen ja Tuorin (2008) kokeessa härkäpapukasvustossa 185 g/kg ka ja vehnäkasvustossa 88 g/kg
ka. Puhtaassa härkäpapukasvustossa tärkkelyspitoisuus lisääntyy kasvuston vanhetessa, kun palkojen osuus lisääntyy, mutta pitoisuus voi myös pienentyä pitkälle kehittyneessä kasvustossa (Kuvio 1).
Neutraalidetergenttikuitupitoisuus (NDF) lisääntyy kasvuston vanhetessa (Borreani
ym. 2007). Myös kylvötiheys vaikuttaa palkoviljakasvuston NDF-pitoisuuteen
(Strydhorst ym. 2008). Pursiaisen ja Tuorin (2008) kokeessa härkäpavun tuleentumisen alkuvaiheessa ja vehnän taikinatuleentumisen alkuvaiheessa korjatussa seoskasvustossa (härkäpapu-vehnän siemensuhde 78:22) härkäpavun NDF-pitoisuus oli 361
g/kg ka ja vehnän 544 g/kg ka. Saarisen ym. (2012) tutkimuksessa härkäpapuvehnäseoskasvuston NDF-pitoisuus oli 337–481 g/kg ka, kun härkäpavun ja vehnän
10
suhde oli 70:30, ja 381–515 g/kg ka, kun suhde oli 50:50. Kotimaisten rehutaulukoiden mukaan ensimmäisen sadon nurmiheinäkasvustoissa NDF pitoisuus voi olla
530–640 g/kg ka korjuuajankohdasta riippuen (Luke 2015). Raakakuidun sulavuus
on ensimmäisen sadon nurmiheinäkasveissa parempi kuin härkäpapukasvustossa tai
kokoviljakasvustossa (0,740–0,810 vs. 0,500) (Luke 2015).
Härkäpapukasvustossa on runsaammin kalsiumia kuin ensimmäisen sadon nurmiheinäkasvustossa (15 vs. 3,8 g/kg ka) (Luke 2015). Kivennäisainepitoisuus on hyvä
ottaa huomioon nautakarjan ruokinnassa kivennäistäydennystä suunniteltaessa.
2.3 Korjuu ja säilöntä
Säilörehun laadun kannalta kokoviljakasvuston korjuuajankohta ja säilöntäainevalinta vaativat erityistä tarkkuutta, kun säilörehun raaka-aineena on palkokasvi. Tutkimuksissa on suosittu korjuuaikaa, jossa härkäpapu on palkojen täyttymisvaiheessa ja
vilja taikinatuleentumisvaiheessa (Pursiainen ja Tuori 2008, Saarinen ym. 2012).
Härkäpavun ja viljan seoskasvusto voidaan korjata säilörehuksi samalla korjuuketjulla kuin nurmikasvit.
Esikuivaamisella saadaan nostettua raaka-aineen kuiva-ainepitoisuutta (Borreani ym.
2009) ja pienennettyä puskurikapasiteettia (Borreani ym. 2006), mutta härkäpavun
tarpeetonta käsittelyä tulisi välttää, sillä palot ja lehdet varisevat helposti. Korjaamalla kasvusto esimerkiksi suoraniittopäällä varustetulla ajosilppurilla saadaan kasvusto
korjattua pystykasvustona, jolloin palkojen varisemisriski on pienimmillään (Shinner
2003, s. 361).
Härkäpapu on osoittautunut haasteelliseksi raaka-aineeksi säilöttäessä karkearehuna
sen pienen kuiva-aine- ja sokeripitoisuuden, sekä myös suuren puskurikapasiteetin
vuoksi (Borreani ym. 2009). Muurahaishappo on tehokas säilöntäaine, kun säilötään
kasvustoja, joissa kuiva-ainepitoisuus on pieni ja sokereita on vähän (Kung ym.
2003, s.319). Pursiaisen ja Tuorin (2008) kokeessa muurahaishappo esti tehokkaimmin härkäpapusäilörehun valkuaisen hajoamista, kun säilönnässä verrattiin muurahaishappopohjaista säilöntäainetta maitohappobakteeripohjaiseen säilöntäaineeseen
ja painorehuun. Syrjälä-Qvistin ym. (1984) tutkimuksessa härkäpapukasvuston säilöminen muurahaishappopohjaisella säilöntäaineella onnistui heikosti. Rehussa oli
11
paljon maitohappoa, hieman voihappoa ja valkuaisen hajoaminen oli runsasta. Fraser
ym. (2001) käyttivät härkäpapukasvuston säilönnässä maitohappobakteeripohjaista
säilöntäainetta. Säilöntäainekäsittely pienensi rehun pH:ta ja vähensi valkuaisen hajoamista säilönnän aikana. Pursiainen ja Tuori (2008) selvittivät, että härkäpapuvehnäsäilörehun säilöntä onnistuu ilman säilöntäainetta vain, jos vehnän osuus on
säilörehussa 25–50 %.
2.4 Tuotantovaikutukset
Karkearehun syönnin on todettu lisääntyvän, kun osa nurmisäilörehusta korvataan
kokoviljasäilörehulla lypsylehmän ruokinnassa (Huhtanen ym. 2007, Jaakkola ym.
2009). Vaikka kokoviljasäilörehun energiapitoisuus on nurmisäilörehua pienempi,
pystyy lehmä kokoviljasäilörehua sisältävällä ruokinnalla ylläpitämään maidontuotantoa nurmisäilörehuruokintaan nähden syöntiä lisäämällä (Ahvenjärvi ym. 2006).
Lypsylehmän syönnin on todettu olevan nurmiheinäsäilörehuun verrattuna runsaampaa myös silloin, kun säilörehun raaka-aineena on palkokasvi (Mustafa ym. 2000).
Palkokasvien solukko ei ole lignifioitunutta samaan tapaan kuin nurmikasveissa ja
siitä johtuen palkokasvit hajoavat pötsissä nopeammin kuin nurmikasvit (Wilson ja
Kennedy 1996). Palkokasvit hajoavat nopeasti pieniksi partikkeleiksi myös suussa ja
virtaavat pötsistä eteenpäin nopeasti (Miller 1980, s.17, Waghorn ym. 1989). Märehtijöiden on myös todettu syövän enemmän rehua, jonka raaka-aineena on useampi
kuin yksi kasvilaji (Huhtanen ym. 2007).
Härkäpapusäilörehun tuotantovaikutuksia maidontuotannossa on tutkittu niukasti.
Taulukossa 1 on tuloksia ruokintakokeista, joissa on tutkittu härkäpapusäilörehua
sisältävien ruokintojen vaikutuksia lypsylehmän ruokinnassa. McKnightin ja MacLeodin (1977) sekä Ingallsin ym. (1979) tutkimuksissa lehmien maitotuotoksessa ja
maidon
koostumuksessa
ei
havaittu
eroa,
kun
nurmiheinä-
nurmipalkokasvisäilörehuruokintaa ja härkäpapusäilörehuruokintaa verrattiin toisiinsa, mutta härkäpapusäilörehuruokinnalla syöntimäärä oli suurempi. Suomessa
(Luonnonvarakeskus, Maaninka) tehdyssä kokeessa heikosti sulavaan nurmisäilörehuun verrattuna härkäpapu-kaurasäilörehu lisäsi energiakorjattua maitotuotosta (Juutinen 2011, Markkanen 2014). Ruotsissa tehdyssä kokeessa ei havaittu tilastollisesti
merkitsevää eroa syönnissä ja maitotuotoksessa, kun osa nurmisäilörehusta korvattiin
härkäpapu-vehnäsäilörehulla (Haag 2007).
12
Taulukko 1. Koetuloksia ruokintakokeista, joissa on tutkittu härkäpapusäilörehua
lypsylehmän ruokinnassa.
Koe
Juutinen
(2011),
Markkanen
(2014)
Säilörehu
härkäpapu-kaurasäilörehu
nurmisäilörehu
härkäpapu-vehnäHaag (2007) /nurmisäilörehu (70:30)
koe1
härkäpapu-vehnä/nurmisäilörehu (30:70)
nurmisäilörehu
härkäpapu-vehnäsäilörehu,
Haag (2007) vehnän osuus 13 % 1
koe2
härkäpapu-vehnäsäilörehu,
vehnän osuus 13 % 2
Ingalls ym.
(1979)
Sr syönti Ka syönti
kg ka/pv
kg/pv
Maitotuotos
14,4
24,7
31,8
EKM
33,2
12,3
22,7
29,7
30,8
11,9
18,2
22,3
24,6
12,2
18,6
22,7
25,3
11,7
18,1
22,9
25,6
13,8
18,1
20,2
21,8
11,7
20,3
23,1
24,9
nurmisäilörehu
1
12,5
16,4
19,4
20,6
nurmisäilörehu
2
10,5
19,1
23,9
26,7
härkäpapusäilörehu
nurmiheinänurmipalkokasvisäilörehu
McKnight ja härkäpapusäilörehu
MacLeod
nurmiheinä(1977)
nurmipalkokasvisäilörehu
7,0–10,0 17,6–19,2
22,0–23,5
6,6
17,7
22,9
32,53
18,8
22,4
33,3 3
17,9
22,8
Sr=säilörehu, Ka=kuiva-aine, EKM=energiakorjattu maitotuotos. 1= matalampi väkirehutaso,
2
= korkeampi väkirehutaso, 3=kg/pv.
Puhtaan härkäpapukasvuston sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa eli
rehun D-arvo on kotimaisten taulukkoarvojen mukaan kasvuasteesta riippuen 560–
650 g/kg ka (Luke 2015). Ohran ja kauran kokoviljakasvustoissa D-arvo on noin
580–650 g/kg ka, kun hyvin sulavan ensimmäisen sadon nurmisäilörehukasvustossa
se voi olla normaalin korjuun aikaan jopa yli 700 g/kg ka (Luke 2015), tosin nurmiheinäkasvuston tavoiteltu D-arvo on tavallisesti 680–700 g/kg ka (Artturi 2014).
Puhtaan palkoviljasäilörehun pieni sulavan orgaanisen aineen määrä viittaa siihen,
että rehussa voi olla liian vähän energiaa pötsimikrobien tarpeisiin nähden. Nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla energiakorjattu maitotuotos ja syönti pienenevät säilörehun D-arvon heiketessä (Kuoppala ym. 2008). Nurmisäilärehupohjaisilla ruokin-
13
noilla D-arvon ollessa alle 640 g/kg ka pötsin täyteisyys rajoittaa syöntiä ja siten
myös tuotosta, mutta tuotosta on mahdollista kompensoida väkirehun määrää lisäämällä (Huhtanen ym. 1998). Kotimaisessa tuotantotutkimuksessa härkäpapukaurasäilörehun ruokinnallinen arvo oli hyvä verrattuna D-arvon antamaan oletukseen (Juutinen 2011, Markkanen 2014). Sulavuuden määritysmenetelmät eivät välttämättä kuvaa palkoviljasäilörehun sulavuutta oikein suhteessa nurmirehun sulavuuteen ja toisaalta tuotantovaikutusta kompensoi runsaampi syönti.
Rehutaulukoiden mukaan hajoavan valkuaisen osuus on puhtaassa härkäpapukasvustossa sekä nurmiheinäkasveissa 0,800 ja viljakasvustoissa 0,750 (Luke 2015). Palkokasvien valkuainen hajoaa nopeasti pötsissä (Adesogan ym. 2004), eikä sitä siten
juuri virtaa pötsin ohi ohutsuoleen. Suuri pötsihajoavuus voi tarkoittaa pienentynyttä
typen ja aminohappojen saantia, jolloin myös maitotuotos voi pienentyä (Korhonen
ym. 2002). Puhdasta härkäpapusäilörehua sisältävällä ruokinnalla suuri pötsihajoavuus yhdessä härkäpavun suuren raakavalkuaispitoisuuden kanssa voi tarkoittaa
liian suurta valkuaispitoisuutta pötsimikrobien tarpeeseen nähden, jolloin typpeä erittyy runsaasti virtsaan ja siten typen hyväksikäyttö heikkenee. Seosviljely viljan kanssa voi olla potentiaalinen tapa laimentaa palkoviljoja sisältävän rehun raakavalkuaispitoisuutta. Nurmisäilörehun korvaaminen palkovilja-viljasäilörehulla voi edelleen
parantaa lehmän typen hyväksikäyttöä, jos valkuaispitoisuus laimenee. Suuresta valkuaisen pötsihajoavuudesta johtuen härkäpapusäilörehua sisältävällä ruokinnalla
pötsin ohittavalla valkuaislähteellä, kuten rypsillä, voisi olla maidontuotantoa lisäävä
vaikutus.
Härkäpavussa on sekundaarimetaboliitteina eli niin sanottuina haitta-aineina tanniineja, trypsiini-inhibiittoreita, lektiinejä, oligosakkarideja ja glykosideja (Melicharová ym. 2009), jotka rajoittavat härkäpavun käyttöä yksimahaisten ruokinnassa
(Crépon ym. 2010). Pötsifermentaatiossa mikrobit muokkaavat haitta-aineet vaarattomiksi (Dixon ja Hosking 1992), eikä härkäpavun käyttöä pidetä ongelmana lypsylehmän ruokinnassa. Tanniinit voivat jopa parantaa valkuaisen hyväksikäyttöä, sillä
niiden on todettu vähentävän valkuaisen hajoamista pötsissä (Martínez ym. 2004).
14
3 TAVOITTEET JA HYPOTEESIT
Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää härkäpapu-kevätvehnäsäilörehun
vaikutusta lypsylehmän ruokinnassa, kun sillä korvataan puolet nurmisäilörehusta ja
kun täydennysväkirehussa on kaksi eri valkuaispitoisuutta. Tutkimuksessa määritettiin ruokintojen vaikutukset rehujen syöntiin ja sulavuuteen, ravintoaineiden hyväksikäyttöön sekä maitotuotokseen, maidon koostumukseen ja aineenvaihduntaan. Tutkielman aineisto oli osa Helsingin yliopiston johtamaa Kasvinviljely- ja kotieläintilojen välinen yhteistyö ja tuotannon kestävä tehostaminen (Keste) -hanketta
Hypoteesina
oli,
että
nurmisäilörehun
osittainen
korvaaminen
härkäpapu-
vehnäsäilörehulla heikentää tuotantotulosta nurmisäilörehuruokintaan nähden, mutta
rypsin määrää lisäämällä saadaan parannettua härkäpapua sisältävän ruokinnan tuotosvaikutusta. Lisäksi valkuaislisän vaikutuksen ajateltiin olevan suurempi säilörehuseoksen kuin puhtaan nurmisäilörehun täydentäjänä.
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Koejärjestelyt ja ruokinta
4.1.1 Koeasetelma ja koe-eläimet
Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan (60° N, 25° E)
navetassa 1.2.–25.4.2014. Kokeessa oli kahdeksan vähintään kaksi (2–6) kertaa poikinutta ayrshire-lehmää, joiden poikimisesta oli keskimäärin 100 päivää (keskihajonta 23,4). Lehmät lypsivät kokeen alkaessa keskimäärin 45,6 kg/pv (keskihajonta 2,57
kg). Koelehmien elopaino oli kokeen alkaessa keskimäärin 706 kg (keskihajonta 57,1
kg) ja kokeen lopussa 717 kg (keskihajonta 57,6 kg). Kokeen alussa eläinten kuntoluokka oli keskimäärin 3,1 (keskihajonta 0,35) ja kokeen lopussa 3,0 (keksihajonta
0,40). Lehmät olivat kytkettyinä parteen koko kokeen ajan.
Koemallina oli rinnakkain toistettu 4x4 latinalainen neliö (Taulukko 2). Neliön 1.
lehmät olivat pötsifistelöityjä. Koeasetelma oli 2x2 faktoriaalinen, siten että kokeessa
15
oli kaksi säilörehuvaihtoehtoa ja kaksi rypsimäärää väkirehussa. Koekäsittelyjä olivat
nurmisäilörehu täydennettynä väkirehulla, jossa oli kaksi eri raakavalkuaispitoisuutta
(175 ja 200 g/kg ka) sekä härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehuseos täydennettynä edellä
mainitulla kahdella väkirehulla. Jaksoja kokeessa oli 4 ja yksi jakso kesti 21 päivää,
lukuun ottamatta viimeistä jaksoa, jonka kesto oli 20 päivää. Jakson kaksi ensimmäistä viikkoa (14 vrk) olivat totutuskautta ja kolmas viikko (7 vrk) oli keruukausi.
Tulokset laskettiin keruukausien tiedoilla. Kahdella lehmällä ilmeni jalkojen terveydessä ongelmia jaksoilla yksi, kaksi ja neljä. Näiden eläinten havainnot kyseisinä
ajankohtina jätettiin huomiotta tulosten käsittelyssä.
Taulukko 2. Koekaavio.
Neliö 1
Neliö 2
Lehmä nro
Jakso
1
2
3
4
5
6
7
8
1
N175
N200
HP175
HP200
N175
N200
HP175
HP200
2
N200
HP175
HP200
N175
N200
HP175
HP200
N175
3 HP200
N175
N200
HP175
HP200
N175
N200
HP175
4 HP175
HP200
N175
N200
N200
HP200
N175
N200
N175=Timotei-nurminatasäilörehuruokinta, jossa väkirehun raakavalkuaispitoisuus 175 g/kg
ka. N200=Timotei-nurminatasäilörehuruokinta, jossa väkirehun raakavalkuaispitoisuus 200
g/kg ka. HP175=timotei-nurminatasäilörehusta ja härkäpapu-vehnäsäilörehusta koostettu
ruokinta, jossa säilörehujen seossuhde 1:1 kuiva-aineessa, ja väkirehun valkuaispitoisuus 175
g/kg ka. HP200= timotei-nurminatasäilörehusta ja härkäpapu-vehnäsäilörehusta koostettu
ruokinta, jossa säilörehujen seossuhde 1:1 kuiva-aineessa, ja väkirehun valkuaispitoisuus 200
g/kg ka.
4.1.2 Rehut ja rehujen jako
Kokeessa käytetyt säilörehut olivat nurmirehu (timotei (Phleum pratense) ja nurminata (Festuca pratensis) -kasvustot) sekä seos, jossa puolet nurmisäilörehun kuiva-aineesta korvattiin härkäpapu-kevätvehnäsäilörehulla. Härkäpapu (Vicia Faba)
Kontu (Boreal 2014) kylvettiin 22.5.2013 ja kevätvehnä (Triticum aestivum) Marble
(Boreal 2014) sadejakson jälkeen 28.5.2013. Härkäpapua kylvettiin lohkolle 200
kg/ha (70 % härkäpavun täystiheydestä) ja kevätvehnää 94 kg/ha (30 % vehnän täys-
16
tiheydestä). Lohko lannoitettiin syksyllä 2012 karjanlannalla ja keväällä 2013 suomensalpietarilla niin, että typpilannoitustaso oli 45 kg N/ha.
Härkäpapu-vehnäkasvusto korjattiin 75 päivän kuluttua kylvöstä kevätvehnän taikinatuleennuttua. Kasvuston kehitysaste määritettiin käyttäen BBCH (Meier 2001) kehitysasteluokitusta. Härkäpapukasvuston kehitysaste korjattaessa oli 79–80, eli
osassa lohkoa kasvusto oli palkojen muodostumisen loppuvaiheessa (palot saavuttaneet täyden pituutensa) ja osassa tuleentumisen alkuvaiheessa (palot täyttyneet ja
pavut vihreitä). Kasvusto niitettiin niittomurskaimella (Krone EasyCut 3210 CV,
Saksa) iltapäivällä 5.8.2013, esikuivattiin (20–40 h) ja korjattiin 6.–7.8.2013 noukinvaunulla (Krone XXL R/GL, Saksa) laakasiiloon. Tallaustappioiden välttämiseksi
lohkon reunat korjattiin paaliin ennen kuin rehu korjattiin noukinvaunulla. Rehu tiivistettiin laakasiiloon kurottajalla (Merlo Panoramic, Italia). Rehu säilöttiin säilöntäaineella (AIV2 Plus®, Kemira Oyj), jossa oli muurahaishappoa 760 g/kg ja ammoniumformiaattia 55,0 g/kg. Säilöntäainetta käytettiin 7 l/tonni tuoretta kasvustoa. Raaka-aineesta kerättiin näytettä analyysejä varten jokaisesta kuormasta niin, että molemmilta rehuntekopäiviltä kerättiin yksi näyte.
Nurmirehu korjattiin esikuivauksen jälkeen 10.–11.6.2013 laakasiiloon samalla korjuuketjulla kuin härkäpapu-vehnäsäilörehu. Viimeisellä jaksolla käytettiin vastaavaa
paaliin käärittyä ensimmäisen sadon timotei-nurminatarehua. Myös nurmisäilörehun
säilönnässä käytettiin muurahaishappopohjaista säilöntäainetta (AIV2-Plus®, Kemira Oyj) 7 l/tonni tuoretta kasvustoa. Nurmirehun raaka-ainenäytteen kemiallinen
koostumus määritettiin Valion aluelaboratoriossa Seinäjoella.
Härkäpapu-kevätvehnärehun ja nurmirehun seos tehtiin CutMix- sekoittajassa (Pellon Group, Suomi) kolme kertaa viikossa niin, että seoksessa oli yhtä paljon molempien rehujen kuiva-ainetta. Säilörehut säilöttiin rehukylmiössä rehukärryissä. Seoksen teon yhteydessä otettiin kylmiöön myös seosmikserin silppuamaa nurmirehua.
Säilörehua annettiin koelehmille vapaasti niin, että jätettä jäi vähintään 5 % annetusta
säilörehun määrästä. Säilörehu jaettiin kolmesti päivässä (klo 8–9, 14, 18–20) RIC
(Roughage Intake Control) (Insentec, Alankomaat) -vaakakuppeihin. Vanha rehu
poistettiin aamulla ennen ensimmäistä jakoa ja uusi rehu lisättiin kuppiin tämän jälkeen. Vaakakuppien rehumäärä kirjattiin ylös ennen rehun jakoa ja sen jälkeen. Re-
17
hukuppien syöntiesteet nostettiin ennen kuin kuppiin lisättiin rehua tai otettiin pois
jäännösrehua. Syöntiesteet nousivat myös silloin, kun navetan kiskoruokkija jakoi
säilörehua navetan muille lehmille.
Väkirehuna olivat teollisesti valmistetut pellettirehut (taulukko 3). Syötettävät väkirehuannokset punnittiin päivittäin kahdesta rehusta (perusrehu, rypsirehu) ja seosta
annettiin lehmille ilmakuivattuna 13 kg/pv. Väkirehuannos sisälsi ilmakuivaa rypsirehua joko 4 kg, jolloin rypsin osuus oli 2 kg ja väkirehun raakavalkuaispitoisuus
175 g/kg ka, tai 7 kg, jolloin rypsin osuus oli 3,5 kg ja raakavalkuaispitoisuus 200
g/kg ka. Väkirehua jaettiin 3,25 kg neljä kertaa päivässä (klo 6, 11, 17 ja 19.30) vaakakuppiin asennettaviin väkirehukuppeihin
Taulukko 3. Väkirehuseoksien komponenttien osuudet eri valkuaistasoilla.
Raaka-aine
Rypsirouhe
Vehnä
Kaura
Ohra
Melassileike
Seosmelassi
Kasviöljy, rypsi
Kalsiumkarbonaatti
Magnesiumoksidi
Natriumvetykarbonaatti
Natriumkloridi
Nauta hivenaineseos
Nauta vitamiiniseos
Nauta Biotiiniseos
Yhteensä
RV175
kg
2,00
2,51
2,51
2,51
2,56
0,49
0,065
0,120
0,049
0,052
0,056
0,033
0,026
0,026
13,0
RV200
kg
3,50
2,15
2,15
2,15
2,18
0,46
0,065
0,100
0,041
0,052
0,059
0,033
0,026
0,026
13,0
4.2 Näytteiden keruu
4.2.1 Kasvusto- ja rehunäytteet
Ennen niittoa härkäpapu-vehnäkasvustosta kerättiin edustava kasvustonäyte näytekehikon (50 cm x 50 cm) avulla. Näytteitä kerättiin yhteensä neljä eri puolilta peltoa ja
jokainen näyte niitettiin 10–12 cm korkeudelta. Näytteestä lajiteltiin härkäpapu, veh-
18
nä ja rikkakasvit. Lajittelun perustella laskettiin kasvilajien osuudet. Härkäpapu- ja
vehnänäytteet jaettiin kahteen osanäytteeseen. Yhdestä osanäytteestä määritettiin
primäärinen kuiva-aine ja otettiin näyte analyysejä varten. Toisesta osanäytteestä
härkäpapu fraktioitiin palkoihin ja lehtiin varsineen, ja vehnä fraktioitiin tähkiin ja
varsiin lehtineen. Eri fraktioista määritettiin primäärinen kuiva-aine ja otettiin näyte
analyysejä varten. Analyysinäytteistä määritettiin sekundäärinen kuiva-aine, tuhka,
raakavalkuainen, tärkkelys ja neutraalidetergenttikuitu (NDF). Niitetystä ja esikuivatusta härkäpapu-vehnäkasvustosta otettiin näyte primääristä kuiva-ainetta ja analyysejä varten siilon täytön yhteydessä jokaisesta kuormasta. Analyysinäytteestä
määritettiin sekundäärinen kuiva-aine, tuhka, raakavalkuainen, tärkkelys ja NDF.
Säilörehuista määritettiin kuiva-ainepitoisuus ja pH kerran viikossa kunkin jakson
ensimmäisellä viikolla, kaksi kertaa jakson toisen viikon aikana ja kolme kertaa kolmannen viikon aikana. Edustava nurmisäilörehunäyte kerättiin seosmikserin hihnalta
rehunoton yhteydessä ja härkäpapu-vehnäsäilörehurehunäyte siilolta leikkuupinnasta
kuiva-ainemääritystä varten. Keruuviikolla rehunjaon yhteydessä molemmista koerehuista kerättiin lisäksi näytteitä (1kg/näyte/päivä) analyysejä varten. Säilörehuista
analysoitiin primäärinen ja sekundäärinen kuiva-aine, tuhka, raakavalkuainen, NDF,
pelkistävät sokerit eli vesiliukoiset hiilihydraatit, haihtuvat rasvahapot, maitohappo,
etanoli, ammoniumtyppi, in vitro -sellulaasisulavuus ja happoon liukenematon tuhka
(AIA, acid insoluble ash). Härkäpapu-vehnäsäilörehusta ja härkäpapu-vehnänurmisäilörehuseoksesta analysoitiin lisäksi tärkkelys. Härkäpapu-vehnäsäilörehusta
ja nurmisäilörehusta määritettiin Luonnonvarakeskuksessa (Luke, Jokioinen) orgaanisen aineen in vivo -sulavuus pässeillä (Kuoppala ym. 2014, julkaisematon).
Härkäpapu-vehnäsäilörehua saaneilta lehmiltä kerättiin jäännösrehusta näyte keruuviikolla, lukuun ottamatta ensimmäistä keruuviikkoa. Jäännösrehunäytteestä määritettiin kuiva-ainepitoisuus. Rehun syönti laskettiin vähentämällä jäännösrehun määrä
jaetun rehun määrästä. Säilörehujen pH mitattiin koko kokeen ajan kuivaainemäärityksen yhteydessä näytteestä puristetusta nesteestä pH-mittarilla (S20 SevenEasyTM pH, Mettler-Toledo Ltd, Iso-Britannia).
Keruujaksolla molemmista väkirehuista kerättiin näytettä päivittäin analysointia varten. Näytteistä määritettiin primäärinen kuiva-aine ja kuivattiin analyysinäyte. Jaksojen 1 ja 2 sekä jaksojen 3 ja 4 näytteet yhdistettiin kahdeksi näytteeksi analysointia
19
varten. Analyysinäytteistä määritettiin sekundäärinen kuiva-aine, tuhka, raakavalkuainen, HCL-rasva, NDF, AIA ja tärkkelys.
4.2.2 Maitotuotos ja maitonäytteet
Lehmät lypsettiin kahdesti päivässä klo 6 ja 17 putkilypsykoneella (DelPro, Delaval,
Ruotsi). Maitotuotos mitattiin lypsimen yhteydessä olevalla maitomittarilla (TruTest, Uusi-Seelanti) jokaisella lypsykerralla koko kokeen ajan. Keruuviikolla otettiin
maitonäytteet neljältä peräkkäiseltä lypsykerralta alkaen jakson 17. päivän illasta ja
päättyen 19. päivän aamuun. Maitonäyte sekoitettiin ja siitä otettiin peruskoostumusnäyte. Peruskoostumusnäyte säilöttiin Bronopol-säilöntäainepillerillä ja näytteet lähetettiin Valio Oy:n Seinäjoen aluelaboratorioon, jossa niistä määritettiin kuiva-aine,
rasva, valkuainen, laktoosi, urea ja solut infrapuna-analysaattorilla (Milco Scan FT
6000, Foss, Tanska).
4.2.3 Sontanäytteet
Ruokintojen näennäinen in vivo -sulavuus määritettiin käyttämällä merkkiaineena
AIA:ta (Van Keulen ja Young 1977). Sontanäytteet kerättiin jokaisen jakson 17.–21.
päivänä, lukuun ottamatta viimeistä jaksoa, jolloin näytteet kerättiin jakson 16.–20.
päivänä. Näytteitä kerättiin kahdesti päivässä aamulla klo 8–9 ja illalla klo 18–19
suoraan peräsuolesta 3 dl molemmilla näytteenottokerroilla. Lehmäkohtaiset näytteet
pakastettiin jaksoittain. Analysointia varten näytteet sulatettiin kahden vuorokauden
ajan kylmiössä. Näytteet sekoitettiin ja niistä otettiin näyte primäärisen kuiva-aineen
määrittämistä ja analyyseja varten. Analyysinäytteestä määritettiin sekundäärinen
kuiva-aine, tuhka, raakavalkuainen, NDF ja AIA.
4.2.4 Verinäytteet
Verinäytteet otettiin häntäsuonesta kolme kertaa päivässä kello 5:30, 8:30 ja 11:30
jakson 21. päivänä, paitsi viimeisellä keruuviikolla 20. päivänä. Verta otettiin kolmeen vakuumiputkeen (yksi hepariiniputki ja kaksi EDTA-putkea) 30 ml yhdellä
näytteenottokerralla. Näytteenoton jälkeen putket laitettiin jäihin näytteiden jatkokäsittelyyn saakka. Plasma erotettiin sentrifugoimalla näytteet ja näytteistä määritettiin
20
glukoosi, insuliini, vapaat rasvahapot (NEFA), β-hydroksivoihappo (BHBA), etikkahappo sekä aminohapot.
4.3 Näytteiden analysointi
Säilörehun raaka-aineen ja rehunäytteiden sekä sonta- ja virtsanäytteiden kemiallinen
analysointi tehtiin Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen kotieläintieteen
laboratoriossa. Verinäytteet analysoitiin Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen
tiedekunnan keskuslaboratoriossa. Nurmisäilörehun raaka-ainenäytteen kemiallinen
koostumus määritettiin Artturi®-rehuanalyysillä Valion laboratoriossa Seinäjoella.
Rehu- ja sontanäytteet pakastettiin näytteenoton jälkeen. Määrityksiä varten pakastetut näytteen sulatettiin ja yhdistettiin keruuviikoittain. Rehujen ja sonnan primäärinen
kuiva-aine määritettiin kuivaamalla näytteitä lämpökaapissa 103 ºC:ssa 20–24 tuntia.
Analyysinäytteet kuivattiin sulattamisen jälkeen tuulettavassa kuivauskaapissa
(Memmert, Memmert GmbH, Saksa) ensin 103 ºC:ssa tunnin ajan, jonka jälkeen
rehunäytteitä kuivattiin 50 ºC:ssa ja sontanäytteitä 70 ºC:ssa 48 tunnin ajan. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen sonta irrotettiin kuivauksessa käytetystä foliosta ja paloiteltiin. Kuivatut analyysinäytteet jauhettiin KT-sakomyllyllä. Rehunäytteet jauhettiin 1 mm:n seulalla ja sontanäytteet 1,5 mm:n seulalla.
Rehu- ja sontanäytteiden sekundäärinen kuiva-aine määritettiin jauhetusta analyysinäytteestä kuivattamalla näytteitä 103 ºC:ssa lämpökaapissa 17 h. Tuhka määritettiin
polttamalla näytettä muhveliuunissa (Heraeus Thermicon T, Heraeus, Saksa) 600
ºC:ssa 20–24 h. Typpipitoisuus määritettiin Kjeldahl-menetelmällä (AOAC 1995)
käyttäen Tecator-polttolaitetta (Tecator Digestion Auto, Tecator Scubber) sekä tislaus- ja titrauslaitteistoa (FOSS Kjeltec Auto 2300). NDF määritettiin Van Soestin ym.
(1991) mukaan kuuma- ja kylmäuuttolaitteella (Tecator Fibertec System 1020/1021,
Foss, Tanska). NDF-pitoisuudet on ilmoitettu jäännöstuhkan kanssa.
Säilörehun maitohappo mitattiin kolorimetrisellä menetelmällä (Barker ja Summerson 1941), haihtuvat rasvahapot nestegromatografilla (Waters Acquity UPLC, Waters, Milford, MA, USA) ja etanoli entsyymikitillä (cat. No 176290, Boehringer
Mannheim, Saksa). Säilörehun ammoniakkityppi määritettiin McCulloughin (1967)
kuvailemalla menetelmällä ja vesiliukoiset hiilihydraatit spektrofotometrillä (Perkin-
21
Elmer 55B, Shimadzu UV-120-02, Japani) (Somogyi 1945, Salo 1965). Tärkkelyspitoisuus määritettiin Salon ja Salmen (1968) mukaan. Rasvapitoisuus määritettiin eetteriuutolla sekä HCl-hydrolyysillä (Hydrolysis Unit, FOSS Soxtec 8000, FOSS Analytical, Hilleroed, Tanska). Härkäpapu-vehnäsäilörehun raaka-aineen puskurikapasiteetti määritettiin kylmäkuivatusta näytteestä Weissbachin (1992) mukaan.
Säilörehujen ja niiden raaka-aineiden orgaanisen aineen in vitro -sulavuus määritettiin pepsiini-sellulaasi-menetelmällä (Friedel 1990) käyttäen Nousiaisen ym. (2003)
muunnelmaa. Tulokset muunnettiin in vivo -sulavuutta vastaavaksi käyttämällä Huhtasen ym. 2006 korjausyhtälöitä. Tämän in vitro -sulavuuden perusteella laskettiin
säilörehun sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa (D-arvo).
Plasman glukoosi-, NEFA- ja insuliinipitoisuus määritettiin Salinin ym. (2012) kuvailemilla menetelmillä. BHBA-pitoisuus määritettiin entsyymikitillä (Ranbut kit RB
1007, Randox Laboratories Ltd.) ja KONEPro Selective Chemistry Analyzer (Thermo Electron Oy) -analysaattorilla valmistajan esittämällä menetelmällä. Etikkahappopitoisuus määritettiin entsyymikitillä (Cat. no. 10148261035, Boehringer Mannheim GmbH/R-Biopharm, Germany) ja spektrofotometrillä (Shimadzu UV mini
1240, Shimadzu Europa GmbH, Druisburg, Germany) valmistajan esittämällä menetelmällä. Plasman aminohappojen määrittämistä varten näyte saostettiin 10 % sulfosalisyylihapolla ja tämän jälkeen aminohapot määritettiin UPLC-menetelmällä (Waters Acquity UPLC, Waters, Milford, MA, USA).
4.4 Tulosten laskeminen ja tilastollinen analyysi
Orgaanisen aineen pitoisuus laskettiin vähentämällä kuiva-aineesta tuhkapitoisuus.
Säilörehujen raakavalkuaispitoisuus laskettiin kertomalla typpipitoisuus luvulla 6,25
ja maidon typpipitoisuus jakamalla valkuaispitoisuus luvulla 6,38. Energiakorjattu
maitotuotos laskettiin Sjaunjan ym. (1990) mukaan. Säilörehujen primäärinen kuivaaine korjattiin haihtuvien yhdisteiden osalta Huidan ym. (1986) mukaan. Fermentaatiokerroin laskettiin seuraavasti (Schmidt ym. 1971):
Fermentaatiokerroin = kuiva-ainepitoisuus,
22
Kasvustonäytteiden, säilörehun raaka-aineiden sekä säilörehujen ohutsuolesta imeytyvä valkuainen (OIV) ja pötsin valkuaistase (PVT) laskettiin rehujen kemiallisen
koostumuksen ja rehutaulukoiden vakioiden avulla seuraavasti (Luke 2015):
OIV = OIVmv + OIVov
PVT = hv - mv
OIVmv = ahmv
smv
mv
OIVov = sov ov
mv = 152
(D-arvo - ov)/1000
hv = hvo
rv
ov = rv - hv = (1 - hvo) rv
Kaavassa OIV on ohutsuolesta imeytyvät aminohapot (g/kg rehun ka), PVT on pötsin valkuaistase (g/kg rehun ka), mv on mikrobivalkuaisen tuotanto (g/kg rehun ka),
hv on hajoava valkuainen (g/kg rehun ka), ov on ohitusvalkuainen (g/kg rehun ka),
OIVmv on ohutsuolesta imeytyvä mikrobivalkuainen, OIVov on ohutsuolesta imeytyvä ohitusvalkuainen, D-arvo on rehun sulava orgaaninen aine (g/kg rehun ka), hvo
on hajoavan valkuaisen osuus, rv on rehun raakavalkuainen (g/kg rehun ka), ahmv on
aminohappojen osuus mikrobivalkuaisesta (vakion arvo 0,75), smv on mikrobivalkuaisen sulavuus (vakion arvo 0,85) ja sov on ohitusvalkuaisen sulavuus (vakion arvo
0,82).
Laskennassa käytettiin analysoituja raakavalkuaispitoisuuksia ja D-arvoja. Hvoarvona käytettiin Rehutaulukoiden ja ruokintasuositusten (Luke 2015) arvoja, jotka
olivat
nurmelle
0,85,
härkäpavulle
0,85
ja
vehnälle
0,80.
Härkäpapu-
vehnäsäilörehulle ja nurmi-härkäpapu-vehnäsäilörehulla käytettiin hvo-arvoa 0,85.
Nurmisäilörehun syönti-indeksi laskettiin Huhtasen ym. (2007) kaavalla:
Säilörehun syönti-indeksi = 100 + 10
0,0128 + (0,0198
rehun osuus + 4,13
[(D-arvo – 680)
(KA - 250) – 0.00002364
0,017 – (hapot – 80)
(ka2 – 2502 )) – 0,44
palkokasvien osuus – 2,58
jälkisatosäilö-
palkokasvien osuus 2 +5,90
ko-
koviljasäilörehun osuus – 6,14 kokoviljasäilörehun osuus 2 – 0,0023 (kuitu-550)]
23
Kaavassa jälkisato-, palkokasvi- ja kokoviljasäilörehujen osuus vaihtelee välillä 0–1,
D-arvo on rehun sulava orgaaninen aine (g/kg rehun ka), hapot on käymishappojen
yhteismäärä (maitohappo + haihtuvat rasvahapot) (g/kg ka), ka on säilörehun kuivaainepitoisuus (g/kg) ja kuitu on säilörehun NDF (g/kg ka).
Härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävien säilörehujen syönti-indeksi laskettiin kahdella tavalla. Laskennassa huomioitiin joko vain vehnän (kokoviljasäilörehu) osuus tai
sekä vehnän että palkokasvin osuus.
Nurmisäilörehun muuntokelpoinen energia laskettiin seuraavalla kaavalla (Luke
2015):
ME (MJ) = 0,016 D-arvo.
Härkäpapu-vehnäsäilörehun muuntokelpoinen energia laskettiin Rehutaulukoiden ja
ruokintasuositusten (Luke 2015) kaavojen mukaisesti seuraavasti:
ME (MJ) = 0,1 (0,0155 D-arvo) + 0,9× (0,016 D-arvo).
Kaavassa on huomioitu kevätvehnän 10 %:n osuus ja härkäpavun 90 %:n osuus.
Härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehuseoksen muuntokelpoinen energia laskettiin nurmisäilörehun ja härkäpapu-vehnäsäilörehun ME:n perusteella seuraavasti:
ME (MJ) = 0,45
(0,016
D-arvo) + 0.05
(0,0155
D-arvo) + 0,50
(0,016
D-
arvo).
Kaavassa on huomioitu härkäpavun (45 %), kevätvehnän (5 %) ja nurmen (50 %)
osuudet seoksessa.
Väkirehujen muuntokelpoinen energia laskettiin käyttäen kotimaisten rehutaulukoiden (Luke 2015) arvoja väkirehun komponenteille.
Vehnäkasvuston orgaanisen aineen sulavuus (g/g OA) laskettiin kaavalla (MTT
2012):
24
0,290 + 0,52 orgaanisen aineen pepsiini-sellulaasiliukoisuus (g/g OA)
Härkäpapukasvuston, härkäpapua sisältävien säilörehujen ja niiden raaka-aineen orgaanisen aineen sulavuus (g/g OA) laskettiin kaavalla (MTT 2012):
Nurmisäilörehun ja sen raaka-aineen orgaanisen aineen sulavuus (g/g OA) laskettiin
kaavalla (MTT 2012):
Lehmän energiansaanti laskettiin seuraavalla kaavalla (Luke 2015):
Korjattu ME-saanti (MJ/pv) = Korjaamaton ME-saanti (MJ/pv) - (-56,7 + 6,99
MEyp + 1,621 ka-syönti - 0,44595 rv-pit + 0,00112 rv-pit2)
Kaavassa ka-syönti on kuiva-aineen syönti, kg/pv, MEyp on rehuannoksen korjaamaton ME-pitoisuus, MJ/kg ka ja rv-pit on rehuannoksen raakavalkuaispitoisuus, g/kg
ka.
Kuiva-aineen näennäinen kokonaissulavuus laskettiin seuraavasti:
A A pitoisuus rehussa
A A pitoisuus sonnassa
Ravintoaineiden näennäinen kokonaissulavuus laskettiin seuraavalla kaavalla:
rehun A A pitoisuus ravintoaineen pitoisuus sonnassa
sonnan A A pitoisuus ravintoaineen pitoisuus rehussa
25
Typen hyväksikäyttö maidontuotantoon laskettiin seuraavasti:
ai on t ppi
t pen saanti
Muuntokelpoisen energian hyväksikäyttö laskettiin seuraavasti:
OIV:n hyväksikäyttö laskettiin seuraavasti:
Tulosten käsittelyssä hyödynnettiin Microsoft Excel 2010 -ohjelmaa. Tilastollinen
käsittely tehtiin SAS 9.4:n Mixed- proseduurilla (SAS Institute, Cary, NC, USA).
Tulokset testattiin tilastomallilla
yijklm= μ + Si + A(S)ij + Pj + Dk + Sl + (S D) ik + fijkl
Kaavassa μ on keskiarvo, S on neliön vaikutus, A on eläi en vaikutus neliön sisällä,
P on jakson vaikutus, D on ruokinnan vaikutus, S
D on neliön ja ruokinnan yhdys-
vaikutus, ja f on virhetermi. Lisäksi mallissa oli carry-over tekijä, jolla testattiin
esiintyikö kokeessa jälkivaikutusta. Vaikutukset eivät olleet merkitseviä. Testattavien
muuttujien jakaumien normaalisuus ja varianssien homogeenisuus tarkastettiin mallin tuottamien residuaalien jakaumasta.
Käsittelyjen väliset tilastolliset erot testattiin ortogonaalisilla kontrasteilla. Ensimmäisellä kontrastilla verrattiin säilörehun kasvilajin vaikutus (nurmi vs. härkäpapuvehnä-nurmi). Toisella kontrastilla verrattiin väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutus
(175 g/kg ka vs. 200 g/kg ka). Kolmannella kontrastilla testattiin säilörehun kasvilajin ja väkirehun valkuaispitoisuuden yhdysvaikutus.
26
Hajonta esitettiin keskiarvon keskivirheen (SEM, standard error of the mean) avulla.
Analyyseissä merkitsevyystasot olivat seuraavat: p<0,001 erittäin merkitsevä ero,
p<0,01 hyvin merkitsevä ero, p<0,05 merkitsevä ero ja p<0,1 suuntaa antava ero.
5
TULOKSET
5.1 Rehujen kemiallinen koostumus, sulavuus, rehuarvo ja säilörehujen säilönnällinen laatu
Säilörehun korjuuajankohtana sää oli lämmin ja poutainen.
Härkäpapu-
vehnäsäilörehusatoa saatiin 5 500 kg/ha. Vehnän osuus korjatussa kasvustosta oli
kasvustonäytteen perusteella 10 %. Härkäpapu-vehnän koostumustiedot vaihtelivat
otettaessa näytteitä pystykasvustosta ennen korjuuta, siilon täytön yhteydessä ja ruokinnan yhteydessä. Härkäpapu-vehnän kasvustonäytteen kuiva-ainepitoisuus oli 248
g/kg. Vehnään verrattuna härkäpavun kuiva-ainepitoisuus oli kasvustonäytteissä pienempi (236 vs. 299 g/kg) ja raakavalkuaispitoisuus suurempi (185 g/kg ka vs. 177
g/kg ka) (Taulukko 4). Vehnässä oli suurempi NDF-pitoisuus (498 g/kg ka vs. 365 g
/kg ka) ja siinä oli enemmän tuhkaa (98,5 g/kg ka vs. 59,8 g/kg ka) kuin härkäpavussa. In vitro D-arvon perusteella härkäpapu oli vehnään verrattuna huomattavasti sulavampaa (682 g/kg ka vs. 601 g/kg ka). Esikuivauksen jälkeen korjuun yhteydessä
otetun härkäpapu-vehnän kuiva-aine oli kasvustonäytteitä suurempi ja raakavalkuaissekä tärkkelyspitoisuus pienempi. Myös kasvuston OIV- ja PVT-arvot olivat härkäpapu-vehnä -raaka-aineessa pienemmät kuin ennen korjuuta otetuissa kasvustonäytteissä. Härkäpapu-vehnä -raaka-aineessa in vitro D-arvo oli pienempi kuin ennen
korjuuta otetussa härkäpapukasvustossa. Myös nurmiraaka-aineen in vitro D-arvo
(708 g/kg ka) oli härkäpapu-vehnäraaka-ainetta korkeampi.
Härkäpapu-vehnäsäilörehun kuiva-ainepitoisuus oli lähes 100 g/kg suurempi kuin
nurmisäilörehun kuiva-ainepitoisuus, joten myös näiden kahden seoksen kuivaainepitoisuus oli nurmisäilörehua suurempi (Taulukko 5). Nurmisäilörehussa oli raakavalkuaista 5 g/kg ka vähemmän kuin seoksessa. NDF-pitoisuus oli seoksessa pienempi kuin nurmisäilörehussa (481 g/kg ka vs. 523 g/kg ka). Sokeripitoisuudessa ei
ollut suurta eroa koesäilörehujen välillä (93,2 g/kg ka vs. 96,4 g/kg ka).
27
Taulukko 4. Kasvustonäytteiden ja säilörehun raaka-aineen kemiallinen koostumus, sulavuus ja rehuarvo.
Kasvustonäytteet
Härkäpapu
Härkäpavun
palko
236
254
Härkäpavun
varsi
229
Vehnä
Vehnän Vehnän
tähkä
varsi
350
273
Säilörehujen raaka-aine
HärkäpapuNurmi
vehnä
382
333
27
Kuiva-aine, g/kg
299
Kuiva-aineessa, g/kg
Tuhka
59,8
44,6
72,2
98,5
59,0
117
78,7
64,4
Raakavalkuainen
185
271
94,3
177
196
169
146
169
Tärkkelys
119
216
ea
98
280
ea
93,6
ea
NDF
365
222
487
498
338
570
442
554
Sokeri
90,5
119
Liukoinen typpi, g/kg N
285
Orgaanisen aineen in vitro liukoisuus, g/kg
769
724
711
Orgaanisen aineen in vitro sulavuus, g/kg
725
667
673
In vitro D-arvo, g/kg ka
682
601
620
708
Puskurikapasiteetti, mekv/kg ka
359
Fermentaatiokerroin
60,6
Rehuarvo
ME, MJ/kg ka
10,9
9,32
9,89
11,3
OIV, g/kg ka
84,8
83,8
76,0
86,9
PVT, g/kg ka
59,7
55,4
33,5
40,3
Nurmi= Valion Artturi®-palvelun tulos, Hp=härkäpapu, D-arvo= sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa, ka=kuiva-aine, fermentaatiokerroin=Schmitd ym.
(1971), ME=muuntokelpoinen energia, OIV=ohutsuolesta imeytyvä valkuainen, PVT=pötsin valkuaistase, ea=ei analysoitu.
28
Taulukko 5. Rehujen kemiallinen koostumus ja säilörehujen säilönnällinen laatu.
Säilörehut
Nurmi
288
Härkäpapu-vehnä
389
Hp+nurmi
325
Väkirehut
RV175
872
RV200
872
28
Kuiva-aine, g/kg
Kuiva-aineessa, g/kg
Tuhka
77,3
78,0
77,4
63,3
65,1
Raakavalkuainen
155
165
160
176
198
Tärkkelys
ea
115
65,2
34,3
31,5
NDF
517
433
477
211
219
Sokeri
93,2
93,8
96,4
Maitohappo
47,3
16,6
32,8
Etikkahappo
11,6
5,60
8,71
Propionihappo
0,090
0,108
0,082
Voihappo
0,487
0,177
0,403
Isovoihappo
0,085
0,031
0,070
Valeriaanahappo
0,00
0,00
0,00
Isovaleriaanahappo
0,00
0,00
0,00
Kapronihappo
0,668
0,158
0,606
Käymishapot yhteensä
60,3
22,6
42,7
Haihtuvat rasvahapot
13,0
6,1
9,90
Etanoli
5,00
2,1
3,70
pH
3,97
3,96
4,00
Ammoniumtyppi, g/kg N
65,2
58,0
58,7
Nurmi =timotei-nurminatasäilörehu, Härkäpapu-vehnä=härkäpapu-vehnäsäilörehu, jossa vehnän osuus 10 %, Hp+nurmi= härkäpapuvehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos, jossa seossuhde 1:1 kuiva-aineessa. RV175=väkirehun raakavalkuaispitoisuus
175 g/kg ka, RV200=väkirehun raakavalkuaispitoisuus 200 g/kg ka. ea= ei analysoitu.
29
Härkäpapu-vehnäsäilörehun tärkkelyspitoisuus oli 115 g/kg ka ja härkäpapuvehnäsäilörehun sisältämän tärkkelyksen vuoksi myös seoksessa oli tärkkelystä 65
g/kg ka. Härkäpapu-vehnänurmisäilörehuseoksen ja sen jäännösosan kemiallinen
koostumus on esitetty kuviossa 2. Jäännösrehussa raakavalkuaispitoisuus oli keskimäärin 156 g/kg ka ja NDF-pitoisuus 480 g/kg ka.
Molempien säilörehujen pH oli alle 4,00. Nurmisäilörehussa kokonaishappopitoisuus
(60,3 g/kg ka) oli suurempi kuin härkäpapu-vehnäsäilörehussa (22,6 g/kg ka). Haihtuvia rasvahappoja oli molemmissa säilörehuissa alle 15 g/kg ka. Voihappopitoisuus
vaihteli rehuissa 0,180–0,490 g/kg ka. Nurmisäilörehussa oli enemmän ammoniumtyppeä kuin härkäpapu-vehnäsäilörehussa (65,0 g/kg N vs. 59,0 g/kg N).
Kuiva-ainepitoisuus oli molemmissa väkirehuissa sama (872 g/kg). RV175väkirehussa oli raakavalkuaista 176 g/kg ka ja RV200-väkirehussa 198 g/kg ka.
RV175-väkirehussa oli enemmän tärkkelystä kuin RV200-rehussa (34,3 g/kg ka vs.
31,5 g/kg ka). RV200-väkirehussa oli NDF:a 8,00 g/kg ka enemmän kuin RV175väkirehussa.
480
500
477
400
314
325
300
200
156
76,0
100
160
77,4
0
Kuiva-aine
Tuhka
Hp-vehnä+nurmi -jäännös
Raakavalkuainen
NDF
Hp-vehnä+nurmi -seos
Kuvio 2. Härkäpapu-vehnä-nurmiseoksen ja sen jäännösrehun kuiva-ainepitoisuus (g/kg)
sekä kemiallinen koostumus (g/kg ka).
30
Nurmisäilörehun in vitro D-arvo oli suurempi kuin in vivo D-arvo, mutta härkäpapuvehnäsäilörehun D-arvo oli molemmilla määritysmenetelmillä lähes sama (Taulukko
6). In vitro D-arvon perusteella nurmisäilörehu oli härkäpapu-vehnä-nurmiseosta
sulavampaa (678 g/kg ka vs. 642 g/kg ka) ja sen muuntokelpoinen energiapitoisuus
oli 0,50 MJ suurempi. Ohutsuolessa imeytyvää valkuaista oli nurmisäilörehussa 3,00
g/kg ka enemmän kuin seoksessa.
Pötsin valkuaistase oli seoksessa suurempi kuin nurmisäilörehussa (42,0 g/kg ka vs.
32,0 g/kg ka). Syönti-indeksi oli molemmissa koesäilörehuissa lähes sama, kun härkäpapu-vehnä-nurmiseoksen laskennassa huomioitiin vain vehnän osuus. Kun laskennassa huomioitiin sekä vehnän että palkokasvin osuus, oli seoksen syönti-indeksi
huomattavasti korkeampi kuin nurmisäilörehun indeksi. Väkirehuseoksissa RV200väkirehussa OIV-pitoisuus ja pötsin valkuaistase olivat suurempia kuin RV175väkirehussa.
5.2 Syönti, ravintoaineiden saanti ja ruokinnan sulavuus
Rehujen kuiva-aineen syönnissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ruokintojen välillä (Taulukko 7). Tärkkelyksen saanti oli suurempi härkäpapu-vehnänurmisäilörehuruokinnalla kuin nurmisäilörehuruokinnalla (p<0,001). Myös pötsin
valkuaistase oli suurempi härkäpapua sisältävällä ruokinnalla (p<0.001). Raakavalkuaisen saanti oli suuntaa antavasti pienempi ja NDF:n saanti suurempi nurmisäilörehuruokinnalla kuin seosruokinnalla (p<0,10).
Väkirehun valkuaispitoisuuden suureneminen lisäsi raakavalkuaisen saantia (p<0,05)
ja suuntaa antavasti myös OIV:n saantia (p<0,10) molemmilla säilörehuruokinnoilla.
Tärkkelyksen saanti pieneni valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla (p<0,001).
Merkitsevä yhdysvaikutus havaittiin ruokinnan tärkkelyksen ja NDF:n sulavuudessa
(p<0,05) ja suuntaa antava yhdysvaikutus kuiva-aineen ja orgaanisen aineen sulavuudessa (p<0,10). Tärkkelyksen sulavuus ei muuttunut härkäpapua sisältävällä ruokinnalla väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa, mutta nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus heikkeni. Tärkkelyksen sulavuus oli keskimäärin hieman suurempi
31
Taulukko 6. Säilörehujen sulavuus ja rehujen rehuarvo.
Säilörehut
10,8
82,5
32,4
106
106
Härkäpapu-vehnä
699
662
665
611
612
9,75
78,9
65,8
110
126
Hp+nurmi
736
695
RV175
RV200
642
10,3
79,5
42,1
107
121
12,4
106
-16,2
12,3
115
-13,5
Nurmi =timotei-nurminatasäilörehu, Hp-vehnä=härkäpapu-vehnäsäilörehu, jossa vehnän osuus 10 %, Hp+nurmi= härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos, jossa seossuhde 1:1 kuiva-aineessa. OA=orgaaninen aine,
ME=muuntokelpoinen energia, OIV=ohutsuolesta imeytyvä valkuainen, PVT=pötsin valkuaistase, In vivo D-arvo=
määritys pässeillä, Kuoppala ym. 2014 (julkaisematon). Syönti-indeksi1=Huhtanen ym. (2007), härkäpapu-vehnää sisältävien rehujen syönti-indeksin laskennassa kaavassa käytetty vain kokoviljan (vehnä) osuutta. Syönti-indeksi2= Huhtanen
ym.(2007), härkäpapu-vehnää sisältävien rehujen syönti-indeksin laskennassa kaavassa käytetty palkokasvin (härkäpapu) ja
kokoviljan (vehnä) osuutta.
31
OA:n in vitro liukoisuus, g/kg
OA:n in vitro sulavuus, g/kg
OA:n in vivo sulavuus, g/kg
In vitro D-arvo, g/kg ka
In vivo D-arvo, g/kg ka
Rehuarvo
ME, MJ/kg ka
OIV, g/kg ka
PVT, g/kg ka
Syönti-indeksi1
Syönti-indeksi 2
Nurmi
765
735
701
678
647
Väkirehut
32
Taulukko 7. Rehujen syönti, ravintoaineiden saanti ja ruokinnan sulavuus.
Tilastollinen merkitsevyys
(p-arvot)
SR
VALK.
SR VALK.
32
Säilörehu
Nurmi
Hp+nurmi
SEM
Väkirehun valkuaispitoisuus
RV175
RV200
RV175
RV200
Havainnot, kpl
8
7
6
8
Syönti
Säilörehu, kg ka/pv
13,6
13,9
14,5
13,7
0,48
0,466
0,529
0,261
Väkirehu, kg ka/pv
11,3
11,3
11,3
11,3
0,00
Yhteensä, kg ka/pv
25,0
25,2
25,8
25,0
0,48
0,459
0,550
0,272
Väkirehun osuus, %
45,5
45,1
44,0
45,4
0,89
0,489
0,488
0,271
Ravintoaineiden saanti
Orgaaninen aine, kg/pv
23,2
23,4
23,9
23,2
0,45
0,446
0,517
0,273
Raakavalkuainen, kg/pv
4,11
4,36
4,31
4,44
0,073
0,058
0,014
0,353
NDF, kg/pv
9,46
9,65
9,30
9,03
0,24
0,099
0,853
0,310
Tärkkelys, kg/pv
3,89
3,59
4,81
4,45
0,040
<0,001
<0,001
0,431
ME, MJ/pv
266
268
269
262
4,3
0,645
0,467
0,259
OIV, g/pv
2329
2435
2356
2397
35,7
0,879
0,051
0,361
PVT, g/pv
258
289
426
423
18,8
<0,001
0,398
0,335
Ruokinnan sulavuus
Kuiva-aine
0,701
0,686
0,680
0,699
0,0096
0,590
0,785
0,065
Orgaaninen aine
0,714
0,700
0,693
0,713
0,0094
0,624
0,707
0,068
Raakavalkuainen
0,677
0,667
0,656
0,680
0,013
0,720
0,530
0,159
NDF
0,553
0,520
0,477
0,511
0,017
0,019
0,991
0,049
Tärkkelys
0,972
0,967
0,967
0,967
0,0013
0,034
0,047
0,046
Nurmi=timotei-nurminatasäilörehu, Hp+nurmi=härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos, jossa seossuhde 1:1 kuiva-aineessa.
RV175=väkirehun valkuaispitoisuus 175 g/kg ka, RV200=väkirehun valkuaispitoisuus 200 g/kg ka. SR=säilörehun kasvilajikoostumuksen
vaikutus, VALK.=väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutus, SR VALK.=säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden
yhdysvaikutus, SEM=keskiarvon keskivirhe, ka= kuiva-aine, NDF=neutraalidetergenttikuitu, ME=muuntokelpoinen energia, OIV=ohutsuolesta
imeytyvä valkuainen, PVT=pötsin valkuaistase.
33
nurmisäilörehuruokinnalla kuin härkäpapua sisältävällä ruokinnalla (0,970 vs.
0,967). NDF:n sulavuus heikkeni nurmisäilörehuruokinnalla valkuaispitoisuuden
suurentuessa, mutta härkäpapua sisältävällä ruokinnalla sulavuus parani. Nurmisäilörehuruokinnalla NDF:n sulavuus (0,537) oli keskimäärin parempi kuin härkäpapua
sisältävällä ruokinnalla (0,494) (p<0,019). Nurmisäilörehuruokinnoilla kuiva-aineen
sulavuus oli keskimäärin lähes sama kuin härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehua sisältävällä ruokinnoilla (0,694 vs 0,690). Myös orgaanisen aineen sulavuus oli nurmisäilörehuruokinnoilla keskimäärin sama kuin härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla (0,707 vs. 0,703). Kuiva-aineen ja orgaanisen aineen sulavuus pieneni nurmisäilörehuruokinnalla ja suureni härkäpapua sisältävällä ruokinnalla väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa. Härkäpapua sisältävällä ruokinnalla kuiva-aineen
sulavuus parani 0,019 yksikköä ja nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus heikkeni
0,015 yksikköä väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa. Vastaavasti orgaanisen
aineen sulavuus parani 0,020 yksikköä härkäpapua sisältävällä ruokinnalla ja nurmisäilörehu ruokinnalla heikkeni 0,014 yksikköä väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa.
5.3 Maitotuotos, maidon koostumus ja rehujen hyväksikäyttö
Säilörehun kasvilaji ei vaikuttanut tilastollisesti merkitsevästi maitotuotokseen tai
energiakorjattuun maitotuotokseen (Taulukko 8). Härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla laktoosituotos oli suuntaa antavasti suurempi kuin nurmisäilörehuruokinnalla (p<0,10).
Energiakorjattu maitotuotos pieneni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa
suuntaa antavasti molemmilla säilörehuruokinnoilla (p<0,10). Valkuaispitoisuuden
suureneminen pienensi merkitsevästi maidon rasvapitoisuutta ja maidon rasvatuotosta (p<0,05). Maidon valkuais-rasvasuhde suureni ja kuiva-ainepitoisuus pieneni valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla (p<0,05). Maidon
ureapitoisuudessa havaittiin yhdysvaikutus säilörehun kasvilajin ja väkirehun valkuaispitoisuuden välillä (p<0.05). Molemmilla säilörehuruokinnoilla ureapitoisuus suureni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa, mutta härkäpapua sisältävällä ruokinnalla muutos oli suurempi kuin nurmisäilörehuruokinnalla.
34
Taulukko 8. Maitotuotos ja maidon koostumus.
(p-arvot)
SR
VALK. SR VALK.
34
Säilörehu
Nurmi
Hp+nurmi
SEM
RV175
RV200
RV175
RV200
Havainnot, kpl
8
7
6
8
Tuotos
Maito, kg/pv
35,5
35,4
36,1
35,8
1,02
0,226
0,565
0,760
EKM, kg/pv
38,1
36,8
38,4
37,1
0,81
0,608
0,062
0,975
Rasva, g/pv
1634
1542
1630
1542
42,0
0,955
0,033
0,957
Valkuainen, g/pv
1249
1231
1268
1252
23,6
0,329
0,693
0,958
Laktoosi, g/pv
1571
1562
1604
1600
49,8
0,077
0,690
0,895
Maidon koostumus
Rasva, g/kg
46,0
44,6
46,5
43,6
1,45
0,795
0,032
0,444
Valkuainen, g/kg
35,4
35,5
35,8
35,3
0,84
0,726
0,511
0,377
Valkuainen/rasva
0,772
0,800
0,774
0,816
0,019
0,580
0,049
0,669
Laktoosi, g/kg
44,3
44,1
44,4
44,7
0,30
0,138
0,816
0,322
Maidon ka-pitoisuus, g/kg
13,5
13,4
13,6
13,3
0,19
0,845
0,043
0,528
Urea, mg/100 ml
30,5
32,0
33,7
39,7
1,22
<0,001
<0,001
0,002
Nurmi=timotei-nurminatasäilörehu, Hp+nurmi=härkäpapu-vehnä- ja nurminata-timoteisäilörehun seos, jossa seossuhde 1:1 kuiva-aineessa,
RV175=väkirehun valkuaispitoisuus 175 g/kg ka, RV200=väkirehun valkuaispitoisuus 200 g/kg ka, SR=säilörehun kasvilajikoostumuksen
vaikutus, VALK.=väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutus, SR VALK.=säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden
yhdysvaikutus, EKM=energiakorjattu maitotuotos, ka=kuiva-aine.
35
Taulukko 9. Ravintoaineiden hyväksikäyttö maidontuotantoon.
Nurmi
RV175
8
1,55
0,298
0,614
0,721
7,04
61,6
RV200
7
1,49
0,277
0,583
0,669
7,32
66,4
Hp+nurmi
RV175
6
1,52
0,291
0,610
0,725
6,98
61,0
SEM
RV200
8
1,52
0,279
0,612
0,70
7,06
64,7
0,044
0,0060
0,016
0,013
0,19
1,71
0,907
0,678
0,411
0,194
0,316
0,401
0,290
0,007
0,321
0,008
0,240
0,008
0,397
0,389
0,272
0,309
0,549
0,688
Nurmi=timotei-nurminatasäilörehu, Hp+nurmi=härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos, jossa seossuhde 1:1 kuiva-aineessa.
RV175=väkirehun valkuaispitoisuus 175 g/kg ka, RV200=väkirehun valkuaispitoisuus 200 g/kg ka, SR=säilörehun kasvilajikoostumuksen
vaikutus, VALK.=väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutus, SR*VALK.=säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden
yhdysvaikutus, EKM=energiakorjattu maitotuotos, ka=kuiva-aine, ME=muuntokelpoinen energia, OIV=ohutsuolesta imeytyvä valkuainen.
35
Säilörehu
Havainnot, kpl
EKM/kg ka, kg
Maidon N/Rehun N
ME:n hyväksikäyttö
OIV:n hyväksikäyttö
ME/EKM, MJ/kg
OIV/EKM, g/kg
(p-arvot)
SR
VALK. SR*VALK.
36
Typen ja OIV:n hyväksikäyttö maidontuotantoon heikkeni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa (p<0,01) (Taulukko 9). OIV:n määrä energiakorjattua maitokiloa kohti suureni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa (p<0,01). ME:n hyväksikäytössä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja eri ruokintojen välillä.
5.4 Plasman aineenvaihduntatuotteiden pitoisuudet
Vapaiden rasvahappojen pitoisuus oli härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehua sisältävillä
ruokinnoilla pienempi kuin nurmisäilörehuruokinnoilla (p<0,05) (Taulukko 10).
Haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus plasmassa oli suurempi (p<0,05) ja aminohappojen kokonaispitoisuus sekä ei-välttämättömien aminohappojen pitoisuus suuntaa antavasti suurempi (p<0,10) härkäpapua sisältävillä ruokinnoilla kuin nurmisäilörehuruokinnoilla.
Härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehuruokinnoilla valiini- (p<0,01), leusiini- (p<0,05),
histidiini- (p<0,05), seriini- (p<0,05), ornitiini- (p<0,05), proliini- (p<0,05) ja tauriinipitoisuus (p<0,01) olivat suurempia kuin nurmisäilörehuruokinnoilla. Lysiinipitoisuus oli suuntaa antavasti suurempi härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehuruokinnoilla
kuin nurmisäilörehuruokinnoilla (p<0,10).
Insuliinipitoisuus suureni ja glutamiinipitoisuus pieneni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla (p<0,05). Valiinipitoisuus suureni ja glysiinipitoisuus pieneni suuntaa antavasti valkuaispitoisuuden suurentuessa
molemmilla säilörehuruokinnoilla (p<0,10). Valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla ei-välttämättömien aminohappojen pitoisuus pieneni
suuntaa antavasti (p<0,10). Asparagiinihappopitoisuudessa havaittiin yhdysvaikutus
säilörehun kasvilajin ja väkirehun valkuaispitoisuuden välillä (p<0,05). Nurmisäilörehuruokinnalla asparagiinihappopitoisuus suureni väkirehun valkuaispitoisuuden
suurentuessa, mutta härkäpapua sisältävillä ruokinnoilla pitoisuus pieneni. Matalamman valkuaistason härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehuruokinnalla asparagiinihappopitoisuus oli huomattavasti suurempi kuin muilla ruokinnoilla (12,6 mmol/l vs.
5,64–7,47 mmol/l).
37
Taulukko 10. Plasman aineenvaihduntatuotteiden pitoisuudet.
(p-arvot)
SR
VALK SR VALK.
Säilörehu
Nurmi
Hp + nurmi
SEM
RV175
RV200
RV175
RV200
Havainnot
8
7
6
8
Glukoosi, mmol/l
3,84
3,87
3,76
3,81
0,071 0,208
0,443
0,754
Insuliini, mmol/l
11,9
16,1
12,5
15,3
1,73
0,943
0,021
0,633
NEFA, mmol/l
0,095
0,098
0,078
0,086 0,0076 0,022
0,311
0,712
BHBA, mmol/l
0,833
0,859
0,820
0,830 0,055 0,657
0,678
0,858
Etikkahappo,
0,095
0,102
0,097
0,093 0,0081 0,633
0,860
0,466
mmol/l
Aminohapot,
μ ol/l
Valiini1
236
252
261
267
10,5
0,008
0,073
0,441
2
Leusiini
122
132
138
138
6,4
0,039
0,250
0,279
Isoleusiini3
121
129
130
131
5,2
0,179
0,223
0,304
4
Histidiini
50,3
57,6
66,3
61,6
3,82
0,016
0,689
0,108
5
Arginiini
88,3
95,8
101
98,4
6,52
0,134
0,560
0,318
Treoniini6
128
122
127
123
6,6
0,998
0,185
0,844
7
Lysiini
106
109
122
113
7,1
0,099
0,660
0,297
Metioniini8
22,7
22,7
23,0
21,5
0,78
0,570
0,274
0,284
9
Fenyylialaniini
44,1
45,6
45,4
43,7
1,76
0,825
0,967
0,278
Tryptofaani10
46,1
47,0
44,2
43,9
1,61
0,114
0,830
0,692
11
Asparagiini
53,5
52,3
58,3
54,5
2,83
0,127
0,241
0,548
Asparagiinihappo12
5,64
7,47
12,6
6,96
1,44
0,033
0,158
0,017
13
Seriini
97,7
92,2
107
100
5,1
0,048
0,134
0,900
Glutamiini14
229
211
228
225
11
0,252
0,047
0,152
15
Glysiini
327
302
354
320
22,2
0,178
0,073
0,787
Glutamiinihappo16
75,7
73,8
76,9
71,3
4,00
0,816
0,192
0,527
17
Alaniini
245
229
246
238
12,9
0,538
0,157
0,661
3-metyyli1,06
0,79
1,03
1,04
0,21 0,523
0,435
0,421
histidiini18
Hydroksiproliini19
8,84
7,64
8,23
8,27
1,01
0,971
0,198
0,207
Ornitiini20
49,7
51,7
57,0
54,1
2,9
0,029
0,819
0,225
21
Proliini
76,8
73,3
85,1
82,0
4,2
0,013
0,232
0,942
22
Kysteiini
23,1
22,2
23,2
22,1
1,1
0,990
0,192
0,960
Tauriini23
30,9
31,9
35,8
33,8
1,5
0,008
0,602
0,177
24
Tyrosiini
44,8
45,4
47,1
43,6
2,8
0,894
0,502
0,370
Haaraketjuiset
479
514
529
536
21
0,024
0,135
0,338
aminohapot
Välttämättömät
964
1031
1057
1037
36,0
0,149
0,455
0,200
aminohapot
Ei-välttämättömät
1269
1204
1346
1263
52,1
0,098
0,064
0,812
aminohapot
Aminohapot yhteensä
2233
2242
2422
2307
78,9
0,082
0,413
0,361
Nurmi=timotei-nurminatasäilörehu, Hp+nurmi=härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos, jossa
seossuhde 1:1 kuiva-aineessa. RV175=väkirehun valkuaispitoisuus 175 g/kg ka, RV200=väkirehun valkuaispitoisuus 200 g/kg ka. SR=säilörehun kasvilajikoostumuksen vaikutus, VALK.=väkirehun valkuaispitoisuuden
vaikutus, SR VALK.=säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden yhdysvaikutus.
NEFA=vapaat rasvahapot, BHBA= β-hydroksivoihappo. Haaraketjuiset aminohapot=1–3. Välttämättömät aminohapot=1–10. Ei-välttämättömät aminohapot=11–24.
38
6
TULOSTEN TARKASTELU
6.1 Rehujen ominaisuudet
Vehnä ei pystynyt kilpailemaan härkäpavun kanssa ja siksi sen osuus härkäpapuvehnäsäilörehussa jäi vain 10 %:iin. Ruutukokeissa puhtaista härkäpapukasvustoista
on saatu satoa kasvuasteesta riippuen noin 3 400–5 800 kg ka/ha ja seoskasvustoista
noin 5 700–11 000 kg ka/ha (Syrjälä-Qvist ym. 1984, Saarinen ym. 2012). Härkäpapu-vehnäkasvuston kuiva-ainesato oli siten kohtuullinen ottaen huomioon härkäpapuvaltaisuus ja esikuivauksen aiheuttama variseminen, jota silmämääräisesti syntyi
jonkin verran. Härkäpavun pienempi kuiva-aine- ja NDF-pitoisuus sekä suurempi
raakavalkuais- ja tärkkelyspitoisuus viljaan nähden olivat yhteneviä aikaisempien
koetulosten kanssa (Pursiainen ja Tuori 2008, Strydhorst ym. 2008). Niiton ja esikuivauksen jälkeen härkäpapu-vehnäraaka-aineen raakavalkuaispitoisuus oli aikaisempien tutkimusten kaltainen (Pursiainen ja Tuori 2008, Strydhorst ym. 2008).
Härkäpapu-vehnäraaka-aineen puskurikapasiteetin ja fermentaatiokertoimen perusteella rehun säilönnän onnistumiselle oli hyvät edellytykset. Härkäpapu-vehnäraakaaineen puskurikapasiteetti oli suhteellisen matala siihen nähden, että palkokasveissa
puskurikapasiteetti voi olla jopa yli 600 mekv/kg ka (McDonald ym. 1991, s. 31).
Matalahkoa puskurikapasiteettia voi selittää esikuivauksen onnistuminen, sillä esikuivauksella voidaan pienentää puskurikapasiteettia (Borreani ym. 2006). Puskurikapasiteetti pienenee kasvuston vanhetessa raakavalkuaispitoisuuden pienentyessä
(Fraser ym. 2001, Borreani ym. 2006) ja viljakasvustossa puskurikapasiteetti on
yleensä melko pieni (Pursiainen ja Tuori 2008), joten härkäpapu-vehnäsäilörehun
matalaa puskurikapasiteettia selittää osaltaan sekä vehnän osuus kasvustossa että
härkäpavun kasvuaste korjattaessa. Korkea fermentaatiokerroin muodostui suhteellisen suuresta sokeripitoisuudesta ja korkeasta kuiva-ainepitoisuudesta.
Artturi®-korjuuaikapalvelun (Artturi 2014) rehun laatutekijöiden raja-arvojen mukaan kokeen säilörehut olivat hyvin säilyneitä ja siten esikuivaus ja muurahaishappopohjainen säilöntäaine olivat onnistunut valinta sekä nurmisäilörehun että härkäpapu-vehnäsäilörehun säilöntään. Molempien säilörehujen pH oli alhainen ja haihtuvien rasvahappojen osuus pieni. Voihappoa oli kaikissa rehuissa erittäin vähän. Ai-
39
noastaan nurmisäilörehussa ammoniumtyppipitoisuus oli hyvälaatuisen säilörehun
raja-arvoa (60 g/kg N) suurempi.
Härkäpapu-vehnän kasvustonäytteen ja raaka-ainenäytteen kemiallisessa koostumuksessa oli huomattava ero. Härkäpapu-vehnän kasvustonäytteen ja siilolla kerätyn
raaka-ainenäytteen kemiallinen koostumus erosi raakavalkuaisen ja tärkkelyksen
osalta valmiin säilörehun kemiallisesta koostumuksesta. Kasvustonäytteiden ja raaka-ainenäytteiden välistä eroa selittää lohkon epätasaisuus ja kerättyjen näytteiden
vähäinen määrä suhteessa lohkon kokoon. Näytteenoton aikaan osassa lohkoa kasvusto oli lehtevää ja osassa jo ränsistyneempää. Härkäpapu-vehnäraaka-aineen ja
valmiin säilörehun koostumusero puolestaan johtui edustavan näytteenoton haasteellisuudesta rehunkorjuun yhteydessä.
Härkäpapu-vehnäsäilörehun suurta kuiva-ainepitoisuutta selittää hyvä sää niiton ja
esikuivauksen aikana. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa suotuisissa olosuhteissa
esikuivauksella on voitu lisätä härkäpapukasvuston kuiva-ainepitoisuutta (Colombini
ym. 2007, Borreani ym. 2009). Härkäpapu-vehnäsäilörehussa oli pienempi NDFpitoisuus kuin nurmisäilörehussa. Palkokasvisäilörehujen pienempi NDF-pitoisuus
nurmisäilörehuun verrattuna on havaittu myös tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu
puna- ja valkoapilan sekä sinimailasen ominaisuuksia (Bertilsson ja Murphy 2003,
Dewhurst ym. 2003, Kuoppala 2010). Härkäpapu-vehnän tärkkelyspitoisuus oli melko suuri ja siten myös seoksessa oli nurmisäilörehuun verrattaessa runsaasti tärkkelystä.
Härkäpapu-vehnäsäilörehun in vitro D-arvo vastasi hyvin pässeillä määritettyä in
vivo D-arvoa. Nurmisäilärehun D-arvossa oli puolestaan huomattava ero eri määritysmenetelmien välillä, sillä in vitro D-arvo oli 678 g/kg ka ja in vivo D-arvo 647
g/kg ka. Nurmisäilörehun in vitro määrityksen tulos vastaa paremmin nurmirehun
aikaista korjuuajankohtaa kesäkuun alussa. Härkäpapu-vehnäsäilörehun D-arvo oli
selvästi pienempi kuin nurmisäilörehun D-arvo. Siten myös seoksen D-arvo jäi nurmisäilörehun
D-arvoa
pienemmäksi.
Tässä
tutkimuksessa
härkäpapu-
vehnäsäilörehun D-arvo oli korkeampi kuin muissa kotimaisissa tutkimuksissa. Ruukissa tehdyssä tutkimuksessa härkäpapu-vehnäsäilörehun in vivo D-arvo oli keskimäärin 595 g/kg ka, kun rehu säilöttiin paaliin, ja 580 g/kg ka, kun rehu säilöttiin
siiloon (Kuoppala ym. 2014, s. 37). Maaningalla tehdyssä tutkimuksessa paaliin
40
säilötyn härkäpapu-kaurasäilörehun in vitro D-arvo oli 620 g/kg ka (Juutinen 2011,
Markkanen 2014). Eroja voi aiheuttaa vehnän tai kauran erilainen osuus ja erot kehitysasteessa eri kokeissa.
Syönti-indeksien ero eri koesäilörehujen välillä oli huomattava, mikäli indeksin laskennassa härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla huomioitiin sekä vehnän että palkokasvin osuus. Mikäli laskennassa huomioitiin vain vehnän osuus, oli
koerehujen syönti-indeksit lähes samat toisiinsa nähden.
Härkäpapu-vehnä-nurmiruokinnan jäännösrehun kemiallinen koostumus ei eronnut
syötetyn härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehun koostumuksesta merkittävästi. Tästä on
pääteltävissä, että lehmät eivät merkittävästi valikoineet seoksesta ainoastaan sulavimpia kasvinosia, vaan söivät sitä tasaisesti.
6.2 Syöntitulokset ja ruokinnan sulavuus
Rehun sulavuutta kuvaava D-arvo ennustaa kuiva-aineen syöntiä hyvin nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla. Nurmisäilörehuruokinnalla syönti lisääntyy yleensä Darvon
suurentuessa
(Huhtanen
ym.
1998).
Vaikka
härkäpapu-vehnä-
nurmisäilörehuseos oli D-arvoltaan heikompaa kuin nurmisäilörehu, ei tässä tutkimuksessa säilörehun kasvilajikoostumus vaikuttanut säilörehun kuiva-ainesyöntiin.
Samankaltainen tulos saatiin myös Ruotsissa tehdyssä kokeessa, jossa hyvälaatuista
nurmisäilörehua korvattiin härkäpapu-vehnäsäilörehulla 30 % tai 70 % nurmisäilörehun kuiva-aineesta (Haag 2007). Kotimaisessa ruokintakokeessa lypsylehmät söivät
enemmän härkäpapu-kaurasäilörehua (D-arvo 620 g/kg ka) kuin toisen sadon nurmisäilörehua (D-arvo 625 g/kg ka) (Juutinen 2011, Markkanen 2014).
Syöntituloksen perusteella härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehuseoksen syönti-indeksin
laskennassa vain vehnän osuuden huomioiminen antoi todenmukaisemman kuvan
syönnistä kuin laskentatapa, jossa huomioitiin kokoviljan osuuden lisäksi myös palkokasvin osuus. Indeksissä ei ole huomioitu palkoviljoja, vaan laskennassa on käytetty nurmipalkokasveja (Huhtanen ym. 2007). Tulos saattaisi siten olla erilainen,
mikäli indeksin perustana olisi myös tutkimustuloksia palkoviljojen ominaisuuksista.
41
Useissa tutkimuksissa palkokasvisäilörehu tai kokoviljasäilörehu osana karkearehua
on joko lisännyt kuiva-aineen syöntiä tai syönti on ollut samantasoista nurmisäilörehuun verrattaessa (Berttilson ja Murphy 2003, Dewhurst ym. 2003, Pursiainen ja
Tuori 2006, Jaakkola ym. 2009). Suurempaa syöntiä palkokasveja sisältävällä ruokinnalla on selitetty palkokasvien kuidun ominaisuuksilla. Palkokasvien kuitu hajoaa
pötsissä pieniksi partikkeleiksi nopeasti ja partikkelien virtaus pötsistä on nopeaa
(Waghorn ym. 1989). Siten pötsin täyteisyys jää pieneksi ja lehmä voi lisätä syöntiä.
Tässä tutkimuksessa kevätvehnän osuus seoksessa jäi niin pieneksi, että sillä ei todennäköisesti ollut kovin suurta vaikutusta syöntiin.
Väkirehun valkuaistason suurentuminen lisää yleensä säilörehun kuiva-aineen syöntiä (Huhtanen 1998), mutta tässä tutkimuksessa ei havaittu vastaavaa vaikutusta. Rinteen ym. (1999) tutkimuksessa nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla (D-arvo 656)
rypsirouheen (väkirehun valkuaistasot 158, 183, 208 ja 233 g/kg ka) tai -puristeen
(väkirehun valkuaistasot 158, 178, 198 ja 218 g/kg ka) määrän lisääntyessä säilörehun kuiva-aineen syönti lisääntyi keskimäärin 0,343 kg rypsin kuiva-ainekiloa kohden ja Shingfieldin ym. (2003) (nurmisäilörehun D-arvo 661) tutkimuksessa vastaavasti 0,225 kg (rypsipuristetta sisältävän väkirehun valkuaistasot 117, 147, 177 ja
207 g/kg ka). Huhtasen (1998) tarkastelemissa tutkimuksissa säilörehun syönti lisääntyi keskimäärin 0,290 kg valkuaislisän kuiva-ainekiloa kohden.
Samantasoisen kuiva-aineen syönnin takia vain ruokinnan koostumus vaikutti ravintoaineiden saantiin. Härkäpapu-vehnäsäilörehun suuremman raakavalkuaispitoisuuden
vuoksi
eläimet
saivat
raakavalkuaista
enemmän
härkäpapu-vehnä-
nurmisäilörehuruokinnalla kuin nurmisäilörehuruokinnalla. Raakavalkuaisen ja
OIV:n saanti lisääntyi väkirehun valkuaistason suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla johtuen väkirehun valkuaispitoisuuden ja siten koko ruokinnan raakavalkuaispitoisuuden suurentumisesta. Tulos vastaa Rinteen ym. (1999, 2006) tuloksia
nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla. Koesäilörehujen ME-pitoisuuden 0,50 MJ:n
ero ei näkynyt tilastollisesti merkitsevänä erona ME:n saannissa ruokintojen välillä.
Härkäpapu-vehnäsäilörehun tärkkelys selittää tärkkelyksen runsaampaa saantia härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla nurmisäilörehuruokintaan verrattuna. Nurmisäilörehuruokintojen keskimääräinen tärkkelyspitoisuus oli 149 g/kg ka ja
härkäpapua sisältävillä ruokinnoilla vastaavasti 182 g/kg ka eli säilörehuruokintojen
välinen ero tärkkelyspitoisuudessa oli 33 g/kg ka. Ero vastaa noin 1,7 ohrakilon (64–
42
69 kg/hl) tärkkelysmäärää. Väkirehun valkuaistason suureneminen pienensi tärkkelyksen saantia molemmilla ruokinnoilla, sillä tärkkelystä sisältävän viljaväkirehun
osuus seoksessa pieneni rypsin korvatessa viljaa. Väkirehun valkuaistaso ei vaikuttanut NDF:n saantiin tilastollisesti merkitsevästi, koska väkirehuseosten NDFpitoisuudessa ei ollut huomattavaa eroa.
Ruokintojen orgaanisen aineen sulavuus ei keskimäärin eronnut toisistaan säilörehuruokinnoilla vaikka iv vitro ja in vivo sulavuuksissa oli eroa. Nurmisäilörehuruokinnalla matalammalla väkirehun valkuaistasolla sulavuus oli kuitenkin muiden ruokintojen sulavuutta parempi. Tässä tutkimuksessa rypsin määrän lisääntyessä orgaanisen
aineen sulavuus suureni härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla, mutta
nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus vastaavasti heikkeni. Joissakin aikaisemmissa
tutkimuksissa ruokinnan orgaanisen aineen sulavuus on parantunut, kun väkirehuannoksen rypsin määrää on lisätty (Khalili ym. 2002, Rinne ym. 2006, Jaakkola ym.
2009). Ruokinnan raakavalkuaispitoisuuden suurentumisen ja siten aminohappojen
sekä peptidien saannin lisääntymisen on ajateltu lisäävän mikrobien aktiivisuutta
pötsissä, jolloin myös ruokinnan sulavuus paranee (Hoover 1986, Nousiainen 2009).
Raakavalkuaisen sulavuudessa ei havaittu merkitsevää eroa eri ruokintojen välillä.
Aiemmissa tutkimuksissa nurmisäilörehupohjaisilla ruokinnoilla raakavalkuaisen
sulavuus on joko heikentynyt (Huhtanen ym. 1998) tai parantunut väkirehun valkuaistason suurentuessa (Rinne ym. 1999, Shingfield ym. 2003, Rinne ym. 2006).
Härkäpapua sisältävillä ruokinnoilla NDF:n sulavuus oli heikompi nurmisäilörehuruokintoihin nähden. Tätä selittää palkokasvien suurempi sulamattoman kuidun
(iNDF) määrä nurmiheinäkasveihin nähden (Kuoppala ym. 2006, Kuoppala 2010).
Härkäpapua sisältävällä ruokinnalla kuidun sulavuus parani väkirehun raakavalkuaispitoisuuden suurentuessa, mutta nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus heikkeni.
Jaakkolan ym. (2009) tutkimuksessa kokoviljasäilörehu sisältävällä ruokinnalla
NDF:n sulavuus parani valkuaistason suurentuessa. Kuoppalan ym. (2008) tutkimuksessa kuidun sulavuus heikkeni raakavalkuaisen saannin suurentuessa ensimmäisen
sadon nurmisäilörehuruokinnalla. Olmos Colmenero ja Broderic (2006) havaitsivat,
että sinimailas-maissisäilörehua (50:50) sisältäneellä ruokinnalla väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääntyminen 165 g/kg ka asti paransi kuidun sulatusta, mutta
tämän jälkeen kuidun sulavuus heikkeni. Huhtasen ym. (2011) katsausartikkelin mu-
43
kaan rypsin määrän lisääntyessä ruokinnan NDF:n sulavuus paranee ja vaikutus on
suurempi, mikäli rypsi on lämpökäsiteltyä.
Tärkkelyksen sulavuus oli keskimäärin heikompi härkäpapua sisältävillä ruokinnoilla
kuin nurmisäilörehuruokinnoilla vaikkakin ero oli numeerisesti hyvin pieni. Tulosta
saattaa selittää härkäpavun tärkkelyksen heikompi sulavuus pötsissä ja ohutsuolessa
ohraan ja vehnään nähden (Larsen ym. 2009), kun otetaan huomioon, että nurmisäilörehuruokinnalla tärkkelys oli peräisin yksinomaan viljaväkirehusta. Heikompaa
tärkkelyksen sulavuutta voi selittää härkäpavun tärkkelysjyvästen rakenne, joka eroaa viljojen tärkkelyksen rakenteesta (Gallant ym. 1992). Väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuminen ei vaikuttanut härkäpapua sisältävän ruokinnan sulavuuteen vaan
tärkkelyksen sulavuus oli molemmilla valkuaistasoilla sama. Tulos tukee Larsenin
ym. (2009) näkemystä siitä, että tärkkelyksen sulavuutta sekä pötsissä että ohutsuolessa rajoittaa sama tekijä.
6.3 Tuotantotulokset ja ravintoaineiden hyväksikäyttö maidontuotantoon
Nurmisäilörehun korvaaminen härkäpapu-vehnäsäilörehulla ei heikentänyt maitotuotosta, vaikka härkäpapu-vehnäsäilörehun D-arvo oli heikompi kuin nurmisäilörehun D-arvo. Maitotuotostulokset olivat yhteneviä syöntitulosten kanssa ja vastaavaan
tulokseen päätyi myös Haag (2007) korvatessaan nurmisäilörehua härkäpapuvehnäsäilörehulla. Maaningalla tehdyssä kokeessa lehmät söivät enemmän härkäpapu-kaurasäilörehua kuin toisen sadon nurmisäilörehua ja myös tuotantotulos oli parempi härkäpapu-kaurasäilörehuruokinnalla kuin nurmisäilörehuruokinnalla (Juutinen 2011, Markkanen 2014). Kun puolet nurmisäilörehusta on korvattu punaapilalla, on syönti, maitotuotos, energiakorjattu maitotuotos sekä maidon valkuaistuotos suurentunut ja rasva- sekä valkuaispitoisuus pienentynyt nurmisäilörehuruokintaan nähden (Bertilson ja Murphy 2003, Dewhurst ym. 2003). Jaakkolan ym.
(2009) tutkimuksessa nurmisäilörehun korvaaminen kokoviljasäilörehulla ei pienentänyt maitotuotosta, kun kokoviljasäilörehun osuus seoksessa oli alle 40 %, mutta
suurempi osuus pienensi maitotuotosta.
Kokoviljasäilörehua sisältävillä ruokinnoilla rehun tärkkelyksen on ajateltu tasapainottavan sulamattoman kuidun aiheuttamia haitallisia vaikutuksia tuotantotuloksiin
44
(Wallsten ym. 2008). Härkäpapusäilörehu muistuttaa kokoviljasäilörehua sen tärkkelyspitoisuuden vuoksi, ja siten on mahdollista, että tässä tutkimuksessa härkäpapua
sisältävän ruokinnan tärkkelyspitoisuus selittää osaltaan hyvää maitotuotostulosta.
Näkemystä tukee Offnerin ym. (2003) havainto siitä, että härkäpapua sisältävällä
ruokinnalla pötsin ohittavan tärkkelyksen määrä on suurempi kuin viljaruokinnalla.
Pötsin ohittava tärkkelys ja imeytyminen glukoosina ohutsuolesta voi saada aikaan
hyvän maitotuotoksen härkäpapua sisältävällä ruokinnalla.
Väkirehun valkuaispitoisuuden suurenemisen on todettu useissa tutkimuksissa lisäävän maito- ja valkuaistuotosta (Huhtanen 1998, Rinne ym. 1999, Heikkilä 2002),
mutta tässä tutkimuksessa ei havaittu vastaavaa vaikutusta. Heikkilän (2002) tutkimuksessa rypsin määrän lisääminen kilosta kahteen kiloon lisäsi maito- ja valkuaistuotosta apilavaltaisella ruokinnalla. Rinteen ym. (1999) tutkimuksessa nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla maitotuotos, energiakorjattu maitotuotos ja maidon valkuaistuotos lisääntyivät lineaarisesti rypsin määrän lisääntyessä 3 kiloon/pv asti. Myös
Shingfieldin ym. (2003) tutkimuksessa havaittiin vastaava vaikutus, kun rypsin määrää lisättiin 3,6 kiloon/pv asti nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla. Huhtasen ym.
(2011) katsausartikkelin mukaan raakavalkuaisen saannin lisääntymisen vaikutus
maitotuotokseen ja maidon valkuaistuotokseen oli suurempi tutkimuksissa, joissa
maitotuotos oli alle 28 kg/pv kuin tutkimuksissa, joissa maitotuotos oli yli 28 kg/pv.
Tässä tutkimuksessa maidon rasvapitoisuus ja rasvatuotos pienenivät väkirehun valkuaistason suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla. Pienentynyt rasvatuotos
vaikutti myös suuntaa-antavasti energiakorjattuun maitotuotokseen tuotosta vähentäen. Tuloksesta voi päätellä, että valkuaistason suurentuminen muutti pötsin käymistuotteiden suhdetta niin, että maidon rasvasynteesin esiaineita oli vähemmän käytössä maitorasvan muodostamiseen. Rinteen ym. (1999) (2006) ja Dewhurstin (2003)
tutkimuksissa väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuminen ei vaikuttanut maidon
rasvapitoisuuteen, mutta Jaakkolan ym. (2009) tutkimuksessa väkirehun valkuaistason suurentuminen pienensi maidon rasvapitoisuutta. Rinteen ym. (1999) tutkimuksessa maidon rasvatuotos suureni väkirehun valkuaistason suurentuessa sillä maitotuotos suureni valkuaisen saannin lisääntyessä. Huhtasen (2011) tarkastelemissa tutkimuksissa valkuaisen saannin suureneminen rypsin määrän lisääntyessä pienensi
maidon rasvapitoisuutta.
45
Maidon ureapitoisuus suurenee ruokinnan valkuaispitoisuuden suurentuessa ja korkea ureapitoisuus viittaa typen heikentyneeseen hyväksikäyttöön (Nousiainen ym.
2004). Maidon ureapitoisuuteen vaikutti sekä kasvilaji että väkirehun valkuaistaso.
Härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla ureapitoisuus oli suurempi kuin
nurmisäilörehuruokinnoilla johtuen ruokinnan suuremmasta raakavalkuaisen saannista ja suuremmasta pötsissä hajoavan valkuaisen osuudesta. Myös väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuminen ja siten suurempi raakavalkuaisen saanti suurensi
ureapitoisuutta molemmilla säilörehuruokinnoilla. Suurin ureapitoisuus oli korkeamman väkirehun valkuaistason härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehuruokinnalla. Myös
aikaisemmissa tutkimuksissa maidon ureapitoisuus on suurentunut raakavalkuaisen
saannin lisääntyessä (Rinne ym. 1999, Kuoppala ym. 2008, Jaakkola ym. 2009).
Ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen hyväksikäyttö maidontuotantoon heikkenee raakavalkuaisen saannin suurentuessa nurmisäilörehupohjaisilla ruokinnoilla (Kuoppala
ym. 2008). Tämä oli nähtävissä tämän kokeen tuloksissa molemmilla säilörehuruokinnoilla. Säilörehujen välillä ei havaittu eroa typen hyväksikäytössä arvioituna maito N/rehu N -suhteen perusteella. Typen hyväksikäyttötuloksista voi päätellä, että
korkeampi valkuaistaso oli turhan suuri siihen nähden, että tuotannon lisäystä ei saavutettu. Palkovilja-viljasäilörehun käyttö ainoana karkearehuna olisi mahdollisesti
aiheuttanut heikomman typen hyväksikäytön nurmisäilörehuun verrattuna.
6.4 Plasman aineenvaihduntatuotteet
Plasman NEFA-pitoisuus oli suurempi nurmisäilörehua sisältävillä ruokinnoilla kuin
härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla. Molemmilla säilörehuruokinnoilla pieni NEFA pitoisuus viittasi positiiviseen energiataseeseen ja oli tuotoskauden vaiheelle tyypillinen. β-hydroksivoihappopitoisuudessa ei ollut eroa ruokintojen
välillä eikä pitoisuus plasmassa viitannut hyperketonemiaan (Duffield ym. 1997).
Ei-välttämättömien aminohappojen ja haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus
plasmassa oli suurempi härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla ja siten
myös kokonaisaminohappopitoisuus oli hieman suurempi härkäpapua sisältävillä
ruokinnoilla kuin nurmisäilörehuruokinnoilla. Myös Vanhatalon ym. (2006) kokeessa haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus plasmassa oli suurempi puna-apilaa sisältävällä ruokinnalla kuin nurmisäilörehuruokinnalla, mutta maitotuotoksessa ei
46
ollut eroa eri säilörehuruokintojen välillä. Kyseisessä tutkimuksessa myös välttämättömien aminohappojen pitoisuus plasmassa oli suurempi puna-apilaruokinnalla kuin
nurmisäilörehuruokinnalla. Vastaavaa tulosta ei havaittu tässä tutkimuksessa. Plasman aminohappoprofiilin perusteella vaikuttaa siltä, että härkäpapu-vehnäsäilörehua
sisältävällä ruokinnalla lehmät saivat hieman enemmän aminohappoja kuin nurmisäilörehuruokinnalla, mutta välttämättömien aminohappojen kokonaissaannissa ei ollut
eroa. Myös Dewhurstin ym. (2003) tutkimuksessa saatiin samankaltainen tulos, sillä
nurmipalkokasveja sisältävällä ruokinnalla plasman proteiinipitoisuus oli suurempi
kuin nurmisäilörehuruokinnalla. Salawu ym. (2001) puolestaan eivät havainneet eroa
plasman proteiinipitoisuudessa verratessaan herne-viljasäilörehuruokintaa toisen sadon nurmiheinäsäilörehuruokintaan.
Väkirehun valkuaistason suureneminen pienensi hieman ei-välttämättömien aminohappojen pitoisuutta plasmassa molemmilla säilörehuruokinnoilla, mutta aminohappojen kokonaispitoisuudessa ei havaittu eroa eri valkuaistasojen välillä. Tulokset
väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutuksesta plasman aminohappopitoisuuteen ovat
olleet aikaisemmissa tutkimuksissa vaihtelevia. Rinteen ym. (1999) tutkimuksessa
nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla väkirehun valkuaistason suureneminen lisäsi
välttämättömien ja haaraketjuisten aminohappojen pitoisuutta plasmassa, kun rypsirouheen määrää lisättiin 2 kg asti, mutta tämän jälkeen pitoisuus pieneni. Aminohappojen kokonaispitoisuudessa ei havaittu eroa. Shingfieldin ym. (2003) tutkimuksessa
haaraketjuisten ja välttämättömien aminohappojen sekä aminohappojen kokonaispitoisuus plasmassa suureni lineaarisesti lisättäessä rypsin määrää nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla. Myös Rinteen ym. (2006) tutkimuksessa haaraketjuisten ja välttämättömien aminohappojen pitoisuus plasmassa suureni lineaarisesti rypsipuristeen
määrän lisääntyessä puna-apilasäilörehua sisältävällä ruokinnalla, mutta aminohappojen kokonaispitoisuudessa ei havaittu eroa.
Nurmiheinäsäilörehupohjaisella ruokinnalla histidiini on usein tuotantoa ensimmäisenä rajoittava aminohappo (Vanhatalo ym. 1999, Korhonen ym. 2002) ja punaapilasäilörehua sisältävällä ruokinnalla se voi olla metioniini (Vanhatalo ym. 2006).
Maissi- ja sinimailassäilörehupohjaisilla ruokinnoilla maidontuotantoa rajoittavat
eniten metioniin ja lysiini (Schwab ym. 1976, Guinard ja Rulquin, 1995), mutta joissain tapauksissa myös histidiini (Lee ym. 2012). Härkäpavun pavuissa on viljoihin
verrattuna enemmän lysiiniä, mutta vähemmän metioniinia, kysteiinia ja tryptofaania
47
(Duc ym. 1999). Kirjallisuudessa ei ole tutkimustuloksia siitä, mikä aminohappo
rajoittaa eniten maidontuotantoa härkäpapusäilörehua tai muita palkoviljasäilörehuja
sisältävällä ruokinnalla. Tässä tutkimuksessa härkäpavun sisältyminen ruokintaan
lisäsi plasman histidiini- ja lysiinipitoisuutta, mutta metioniinipitoisuudessa ei havaittu eroa eri säilörehuruokintojen välillä.
Plasman insuliinipitoisuus lisääntyi molemmilla säilörehuruokinnoilla valkuaistason
suurentuessa, mutta glukoosipitoisuudessa ei ollut eroa ruokintojen välillä. Insuliinipitoisuuden suurentumista voi selittää aminohappojen lisääntynyt saanti (Miettinen ja
Huhtanen 1997, Greenfield ym. 2000). Aminohappojen kokonaispitoisuus plasmassa
ei kuitenkaan suurentunut väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa. Eri aminohapoilla voi olla erilainen vaikutus plasman insuliinipitoisuuteen. Pässeillä tehdyssä
aminohappojen infuusiokokeessa tehokkaimmin insuliinin eritystä stimuloivat glysiini, leusiini ja seriini (Kuhara ym. 1991). Tässä tutkimuksessa leusiini ja seriinipitoisuudet plasmassa olivat merkitsevästi suurempia härkäpapua sisältävillä ruokinnoilla kuin nurmisäilörehuruokinnoilla, mutta plasman insuliinipitoisuudessa ei havaittu eroa säilörehuruokintojen välillä. Insuliinitason nousu lisää yleensä maidon
valkuaissynteesiä (McGuire ym. 1995b). Tämä vaikutus välittyy mahdollisesti insuliinin kaltaisen kasvutekijän (IGF-1) kautta (McGuire ym. 1995a). Insuliinipitoisuuden suurentuminen väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa ei kuitenkaan lisännyt maidon valkuaispitoisuutta tai valkuaistuotosta tässä tutkimuksessa.
Tässä tutkimuksessa maidon rasvapitoisuus ja rasvatuotos pienenivät väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa. Maitorasvan depressio eli maidon rasvapitoisuuden
huomattava pieneneminen on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty ruokinnan aikaan saamaan plasman kohonneeseen insuliinipitoisuuteen (Sutton 1989). Kyseisen
teorian mukaan maidon rasvapitoisuuden pienenemisen on ajateltu johtuvan maitorasvan esiaineiden ohjautumisesta rasvakudokseen plasman insuliinipitoisuutta suurentavalla ruokinnalla, jolloin maidon rasvasynteesiin ei ole saatavilla lipogeenisiä
esiaineita. Maitorasvan huomattavaa pienenemistä on yritetty selittää myös muilla
teorioilla. Bauman ja Griinari (2001) osoittivat pötsin biohydrogenaation välituotteena muodostuvan rasvahapon (trans-10, cis-12 CLA) aiheuttavan maitorasvan depression. Corlin ym. (2006) tutkimuksessa havaittiin, että insuliinipitoisuuden nousu vähensi lipolyysiä ja sitä kautta rasvakudoksesta mobilisoitujen pitkäketjuisten (C18)
rasvahappojen saatavuutta maitorasvan synteesiin. Sen sijaan insuliinilla ei ollut vai-
48
kutusta maidon rasvahappojen de novo-synteesiin (osa C16-rasvahapoista ja lyhyempiketjuiset rasvahapot). Corl ym. (2006) tulkitsivat tämän tukevan biohydrogenaatioteoriaa.
7
JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä maisterintutkielmassa verrattiin härkäpapu-vehnä-nurmisäilörehuseosta nurmisäilörehuun lypsylehmän ruokinnassa, kun täydennysväkirehussa on kaksi eri valkuaispitoisuutta. Hypoteesina oli, että härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla maitotuotos heikkenee nurmisäilörehuruokintaan nähden. Rypsin osuuden
lisäämisen ajateltiin parantavan tuotantotulosta molemmilla säilörehuruokinnoilla,
mutta väkirehun valkuaispitoisuuden lisäämisestä oletettiin olevan enemmän hyötyä
härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla.
Tulokset olivat olettamuksien vastaiset, sillä tuotantotuloksissa ei ollut eroa eri säilörehuruokintojen välillä eikä väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuminen lisännyt
tuotosta. Rypsin määrän lisääminen väkirehussa heikensi energiakorjattua maitotuotosta molemmilla säilörehuruokinnoilla johtuen maidon rasvapitoisuuden pienenemisestä. Myös typen hyväksikäyttö heikkeni väkirehun valkuaistason suurentuessa. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että aminohappojen kokonaissaanti on härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla hieman suurempaa verrattuna nurmisäilörehuruokintaan. Laadullista vaikutusta aminohappojen saannissa ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa havaittu, sillä plasman välttämättömien aminohappojen
kokonaispitoisuudessa ei havaittu eroa eri säilörehuruokintojen välillä.
Tässä tutkimuksessa härkäpapu-vehnäkasvusto korjattiin härkäpavun ollessa palkojen täyttymisen loppuvaiheen ja tuleentumisen alkuvaiheen välissä. Tulosten valossa
ensimmäisen sadon nurmisäilörehun (D-arvo 678 g/kg ka) osittainen korvaaminen
säilönnälliseltä
laadultaan
hyvällä,
härkäpapuvaltaisella,
härkäpapu-
vehnäsäilörehulla
ei heikennä maitotuotosta ja siten kyseinen palkovilja-
viljasäilörehu sopii hyvin lypsylehmän ruokintaan. Väkirehun valkuaispitoisuuden
lisääminen 175 grammasta 200 grammaan kuiva-aineessa heikensi tuotantotulosta ja
typen hyväksikäyttöä, joten 3,5 kg rypsiä oli tarpeettoman paljon. Aihe vaatii lisätut-
49
kimusta härkäpapusäilörehun sulavuuden ja energiapitoisuuden määrittämiseksi, jotta
sen ruokinnallisesta arvosta saataisiin luotettavampi tieto käytännön ruokintaan.
50
LÄHTEET
Adesogan, A. T., Salawu, M. B., Williams, S. P., Fisher, W. J. & Dewhurst, R. J.
2004. Reducing concentrate supplementation in dairy cow diets. Journal of Dairy
Science 87: 3398–3406.
Ahvenjärvi S., Joki-Tokola E., Vanhatalo A., Jaakkola S. & Huhtanen P. 2006. Effects of replacing grass silage with barley silage in dairy cow diets. Journal of Dairy
Science 89: 1678–1687.
AOAC. 1995. Official methods of analysis, 16th edition. Association of official analytical chemists, Arlington, VA, USA.
Artturi. 2014. Rehuanalyysin tulkinta/märehtijät. https://portal.mtt.fi/Artturi. Tulostettu 25.11.2014.
Azo, W.M., Lane, G.P.F., Davies, W.P. & Cannon, N.D. 2012. Bi-cropping white
lupins (Lupinus albus L.) with cereals for wholecrop forage in organic farming: The
effect of seed rate and harvest dates on crop yield and quality. Biological Agriculture
& Horticulture 28: 86–100.
Barker, S.B. & Summerson, W.H. 1941. The colorimetric determination of lactic
acid in biological materials. The Journal of Biological Chemistry 138: 537–554.
Bauman D.E. & Griinari J.M. 2001. Regulation and nutritional manipulation of
milk fat: low-fat milk syndrome. Livestock Production Science 70: 15–29.
Bertilsson, J., Dewhurst, R.J. & Tuori, M. 2002. Effects of legume silages on feed
intake, milk production and nitrogen efficiency. Teoksessa: Wilkins, R.J. & Paul, C.
(toim.). Legume silages for animal production: LEGSIL - Proceedings of an International Workshop supported by the EU and held in Braunschweig, 8-9 July 2001.
Landbauforschung Völkenrode Sonderheft 234. 95 s.
Bertilsson, J. & Murphy, M. 2003. Effects of feeding clover silages on feed intake,
milk production and digestion in dairy cows. Grass and Forage Science 58: 309-322.
51
Boreal. 2014. KontuBOR - Valkuaispitoinen härkäpapu.
http://www.boreal.fi/lajike/harkapapu/kontu/. Viitattu 21.10.2014.
Borreani, G., Cavallarin, L., Antoniazzi, S. & Tabacco, E. 2006. Effect of the stage
of growth, wilting and inoculation in field pea (Pisum sativum L.) silages. I. Herbage
composition and silage fermentation. Journal of the Science of Food and Agriculture
86: 1377–1382.
Borreani, G., Chion, A.R., Colombini, S., Odoardi, M., Paoletti, R. & Tabacco, E.
2009. Fermentative profiles of field pea (Pisum sativum), faba bean (Vicia faba) and
white lupin (Lupinus albus) silages as affected by wilting and inoculation. Animal
Feed Science and Technology 151: 316–323.
Borreani, G., Peiretti, P.G. & Tabacco, E. 2007. Effect of harvest time on yield and
pre-harvest quality of semi-leafless grain peas (Pisum sativum L.) as whole-crop forage. Field Crops Research 100: 1–9.
Colombini, S., Odoardi, M., Paoletti, R., Tabacco, E. & Borreani, G. 2007. Effects of
wilting and lactic acid bacteria inoculation on fermentation quality of white lupin and
fababean silages. Italian Journal of Animal Science 6: 286–288.
Corl, B.A., Butler, S.T., Butler, W.R. & Bauman, D.E. 2006. Short communication:
Regulation of milk fat yield and fatty acid composition by insulin. Journal of Dairy
Science 89: 4172–4175.
Crépon, K., Marget, P., Peyronnet, C., Carrouée, B., Arese, P., Duc, G. 2010.
Nutritional value of faba bean (Vicia faba L.) seeds for feed and food. Field
Crops Research 115: 329–339.
Dewhurst, R.J. 2013. Milk production from silage: comparison of grass, legume and
maize silages and their mixtures. Agricultural and Food Science 22: 57–69.
Dewhurst, R. J., Fisher, W.J., Tweed, J.K.S., Wilkins R. J. 2003. Comparison of
grass and legume silages for milk production. 1. Production response with different
levels of concentrate. Journal of Dairy Science 86: 2598–2611.
52
Dixon, R.M. & Hosking, B.J. 1992. Nutritional value of grain legumes for ruminants.
Nutrition Research Reviews 5: 19–43.
Duc, G. 1997. Faba bean (Vicia faba L.). Field Crop Research 53: 99–109.
Duc, G., Marget, P., Esnault, R., Le Guen, J. & Bastianelli, D. 1999. Genetic variability for feeding value of faba bean seeds (Vicia faba): Comparative chemical composition of isogenics involving zero-tannin and zerovicine genes. Journal of Agricultural Science 133: 185–196.
Duffield, T. F Kelton, D. F., Leslie, K. E., Lissemore, K. D. & Lumsden J. H.
1997. Use of test day milk fat and milk protein to detect subclinical ketosis in dairy
cattle in Ontario. The Canadian Veterinary Journal 38: 713–718.
Faulkner, J.S. 1985. A Comparison of faba beans and peas as whole-crop forages.
Grass and Forage Science 40: 161–169.
Fraser, M.D., Fychan, R. & Jones, R. 2001. The effect of harvest date and inoculation on the yield, fermentation characteristics and feeding value of forage pea and
field bean silages. Grass and Forage Science 56: 218–230.
Friedel, K. 1990. Die Schätzung des energetischen Futterwertes von Grobfutter mit
Hilfe einer Cellulasemethode. [The estimation of the energetic feeding value of
roughages by means of a cellulase method]. Wissenschaftliche Zeitung
Universitet Rostock, N-Reihe 39: 78–86.
Gallant, D.J., Bouchet, B., Buléon, A. & Pérez, S. 1992. Physical characteristics of
starch granules and susceptibility to enzymatic degradation. European Journal of
Clinical Nutrition 46: 3–16.
Greenfield, R. B., Cecava, M. J., Johnson, T. R. & Donkin, S. S. 2000. Impact of
dietary protein amount and rumen undegradability on intake, peripartum liver triglyceride, plasma metabolites, and milk production in transition dairy cattle. Journal
of Dairy Science 83: 703–710.
53
Guinard, J. & Rulquin. H. 1995. Effect of graded amount of duodenal infusions of
methionine on the mammary uptake of major milk precursors in dairy cows. Journal
of Dairy Science. 78: 2196–2207.
Haag, T. 2007. Åkerböna i samodling med vårvete som helgrödesensilage till
mjölkkor - Field beans cultivated together with spring wheat as whole-crop silage to
dairy cows. Examensarbete. SLU, Institutionen för norrländsk jordbruksvetenskap.
71 s.
Heikkilä, T. 2002. Yksivuotinen raiheinäsäilörehu maidontuotannossa. Maataloustieteen Päivät 2002.
http://www.smts.fi/MTP%20julkaisu%202002/poste/kr11heikkila.pdf. Viitattu
31.3.2015.
Hoover, W.H. 1986. Chemical factors involved in ruminal fiber digestion. Journal of
Dairy Science 69: 2755-2766.
Huhtanen, P. 1998. Supply of nutrients and productive responses in dairy cows given
diets based on restrictively fermented silage. Agricultural and Food Science in Finland 7: 219–250.
Huhtanen, P., Hetta, M. & Swensson, C. 2011. Evaluation of canola meal as a protein supplement for dairy cows: A review and a meta-analysis. Canadian Journal of
Animal Science 91: 529-543.
Huhtanen, P., Nousiainen, J. & Rinne, M. 2006. Recent developments in forage
evaluation with special reference to practical applications. Agricultural and Food
Science 15: 293–323.
Huhtanen, P., Rinne, M., & Nousiainen, J. 2007. Evaluation of the factors affecting
silage intake of dairy cows: a revision of the relative silage dry-matter intake index.
Animal 1: 758–770.
Huida, L., Väätäinen, H., Lampila, M. 1986. Comparison of dry matter contents in
54
grass silages as determined by oven drying and gas chromatographic water analysis.
Annales Agriculturae Fenniae 25: 215–230.
Ingalls, J.R., Sharma, H.R., Devlin, T.J., Bareeba, F.B. & Clark, K.W. 1979. Evaluation of whole plant fababean forage in ruminant rations. Canadian Journal of Animal
Science 59: 291–301.
Jaakkola, S., Saarisalo, E. & Heikkilä, T. 2009. Formic acid treated whole crop barley and wheat silages in dairy cow diets: effects of crop maturity, proportion in the
diet, and level and type of concentrate supplementation. Agricultural and Food Science 18: 234–256.
Jalli, M. 2012. Härkäpapu. Teoksessa: Ahvenniemi, P. (toim.). Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita. Kasvinsuojeluseuran julkaisuja n:o 103. Kariston kirjapaino Oy. Hämeenlinna. 400 s.
Jensen, E.S., Peoples, M.B. & Hauggaard-Nielsen, H. 2010. Faba bean in cropping
systems. Field Crop Research 115: 203–216.
Juutinen, E. 2011. Säilörehua herneestä ja härkäpavusta. Nauta 4: 34–35.
Kennelly, J.J. & Weinberg, Z.G. 2003. Small Grain Silage. Teoksessa: Buxton, D.R.,
Muck, R.R. & Harrison J.H. (toim.). Silage Science and Technology. Agronomy 42.
American Society of Agronomy. USA. s. 927 s.
Khalili, H. Kuusela, E. Suvitie, M. & Huhtanen, P. 2002. Effect of protein and energy supplements on milk production in organic farming. Animal Feed Science and
Technology 98: 103–119.
Kiljala, J., Isolahti, M., Huuskonen, A. & Joki-Tokola, E. 2004. Palkoviljat kokoviljasäilörehun raaka-aineena. Teoksessa: Hopponen, A. & Rinne, M. (toim.). Maataloustieteen Päivät 2004.
http://www.smts.fi/MTP%20julkaisu%202004/posterit04/kr22.pdf. Julkaistu
5.1.2004. Viitattu 24.2.2015.
55
Korhonen, M., Vanhatalo, A. & Huhtanen, P. 2002. Effect of protein source on amino acid supply, milk production, and metabolism of plasma nutrients in dairy cows
fed grass silage. Journal of Dairy Science 85:3336–3351.
Kuhara, T., Ikeda, S., Ohneda, A. & Sasaki. 1991. Effects of intravenous-infusion of
17 amino-acids on the secretion of GH, glucagon, and insulin in sheep. American
Journal of Physiology 260: E21–E26.
Kung, L., Stokes, M.R. & Lin, C.J. 2003. Silage Additives. Teoksessa: Buxton, D.R.,
R.E. Muck & J.H. Harrison (toim.).Silage Science and Technology. Agronomy No
42. American Society of Agronomy. USA. s. 927 s.
Kuoppala, K. 2010. Influence of harvesting strategy on nutrient supply and production of dairy cows consuming diets based on grass and red clover silage. Doctoral
dissertation. MTT Science 11. Tampereen yliopistopaino Juvenes Print Oy. 49 s.
Kuoppala, K. Ahvenjärvi, S., Rinne, M. & Vanhatalo, A. 2006. Puna-apilasäilörehun
solunseinäkuitu on erilaista kuin timotei-nurminatasäilörehun.
http://www.smts.fi/esit06/1001.pdf. Julkaistu 1.9.2006. Viitattu 31.3.2015.
Kuoppala, K. Rinne, M., Lötjönen, T. & Huuskonen, A. 2014. Palkokasveja sisältävien kokoviljasäilörehujen rehuarvon tarkentaminen ruokinnan optimoimiseksi. Teoksessa: Huuskonen, A. (toim.). Edistystä luomutuotantoon – loppuraportti. MTT
Raportti 175. Jokioinen. 108 s. Verkkojulkaisu:
http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti175.pdf. Viitattu 24.2.2015.
Kuoppala, K., Rinne, M., Nousiainen, J. & Huhtanen, P. 2008. The effect of cutting
grass silage in primary growth and regrowth and the interactions between silage
quality and concentrate level on milk production of dairy cows. Livestock Science
116: 171–182.
Larsen, M., Lund, P., Weisbjerg, M.R. & Hvelplund, T. 2009. Digestion site of
starch from cereals and legumes in lactating dairy cows. Animal Feed Science and
Technology 153: 236–248.
56
Lassila, A. 2007. Härkäpapu luomuviljelyssä. Teoksessa: Koskimies, H., Ketola, T.,
Leskinen, U.M., Partanen, E., Käki, R. & Peltomäki, A. (toim). Luomutilan valkuaiskasviopas. Luomuliitto ry. 39 s. Verkkojulkaisu:
http://www.mmm.fi/attachments/mavi/viljelijatuet/hakuoppaatjaohjeet/ymparistotuen
neuvonnallisetoppaat/5p4s4zsqd/Luomutilan_valkuaiskasviopas_2007.pdf. Viitattu
24.2.2015.
Lee, C., Hristov, A.N., Cassidy T.W., Heyler, K.S., Lapierre H., Varga, G.A., de
Veth M.J., Patton R.A. & Parys C. 2012. Rumen-protected lysine, methionine, and
histidine increase milk protein yield in dairy cows fed a metabolizable proteindeficient diet. Journal of Dairy Science 95: 6042–6056.
Luke. 2015. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset. Luonnonvarakeskus, Jokioinen.
Verkkojulkaisu: http://www.mtt.fi/rehutaulukot. Viitattu 21.3.2015.
Markkanen, A. 2014. Hernekaura- ja härkäpapukaurasäilörehu lypsylehmien ruokinnassa. Kotieläinten ravitsemustieteen pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, maataloustieteiden laitos. 35 s.
Martínez, T.F., Moyano, F.J., Díaz, M., Barroso, F.G. & Alarcón, F.J. 2004. Ruminal
degradation of tannin-treated legume meals. Journal of the Science of Food and Agriculture 4: 1979–1987.
Matthews, P. & Marcellos, H. 2003. Faba bean. Agfact P4.2.7, second edition. NSW
Agriculture. 12 s. Verkkojulkaisu:
http://www.dpi.nsw.gov.au/__data/assets/pdf_file/0004/157729/faba-bean-pt1.pdf.
Viitattu 3.5.2015.
McCullough, H. 1967. The determination of ammonia in whole blood by a direct
colorimetric method. Clinica Chimica Acta 17: 297–304.
McDonald, P., Henderson, A.R. & Heron, S.J.E. 1991. The Biochemistry of silage.
Toinen painos. Chalcombe Publications. 340 s.
57
McGuire M.A., Dwyer, D.A., Harrell, R.J. & Bauman, D.E. 1995a. Insulin regulates
circulating insulin-like growth-factors and some of their binding-proteins in lactating
cows. American Journal of Physiology-endocrinology and Metabolism 269: E723–
E730.
McGuire, M.A., Griinari, J.M., Dwyer, D.A. & Bauman, D.E. 1995b. Role of insulin
in the regulation of mammary synthesis of fat and protein. Journal of Dairy Science
78: 816–824.
McKnight, D.R. & Macleod, G.K. 1977. Value of whole plant faba bean silage as the
sole forage for lactating cows. Canadian Journal of Animal Science 57: 601–603.
Meier, U. 2001. Growth stages of mono- and dicotyledonous plants - BBCH Monograph. Federal Biological Research Centre for Agriculture and Forestry.
Verkkojulkaisu:
http://www.jki.bund.de/fileadmin/dam_uploads/_veroeff/bbch/BBCHSkala_englisch.pdf. Viitattu 21.3.2015.
Melicharová, V., Pechová, A., Dvořák, R., Pavlata, L. 2009. Perfor ance an
metabolism of dairy cows fed bean seeds (Vicia faba) with different levels of
anti-nutritional substances. Acta Veterinary Brno 78: 57–66.
Miettinen, H.O. & Huhtanen, P. J. Effects of silage fermentation and post-ruminal
casein supplementation in lactating dairy cows: 2.energy metabolites and plasma
amino acids. Journal of the Science of Food and Agriculture 74: 459–468.
Miller, E.L. 1980. Protein value of feedstuffs for ruminants. Teoksessa: Bond, D.A.
(toim.). Vicia faba: Feeding Value, Processing and Viruses. Martinus Nijhoff Publishers, The Hauge/Boston/ London. 422 s.
MTT. 2012. Laboratorioanalyysit sulavuudeksi.
www.portal.mtt.fi/portal/page/portal/Rehutaulukot/Tietosiilo/Laskurit. Tulostettu
16.11.2013.
58
Mustafa, A.F., Christensen, D.A. & McKinnon, J.J. 2000. Effects of pea, barley and
alfalfa silage on ruminal nutrient degradability and performance of dairy cows. Journal of Dairy Science 83: 2859–2865.
Nousiainen, J., Rinne, M., Hellämäki, M. & Huhtanen, P. 2003. Prediction of the
digestibility of the primary growth of grass silages harvested at different stages
of maturity from chemical composition and pepsin-cellulase solubility. Animal
Feed Science and Technology 103: 97–111.
Nousiainen, J., Rinne, M. & Huhtanen, P. 2009. A meta-analysis of feed digestion in
dairy cows. 1. The effects of forage and concentrate factors on total diet digestibility.
Journal of Dairy Science 92: 5019–5030.
Nousiainen, J., Shingfield, K.J. & Huhtanen, P. 2004. Evaluation of Milk Urea Nitrogen as a Diagnostic of Protein Feeding. Journal of Dairy Science 87: 386–398.
Offner, A., Bach, A. & Sauvant, D. 2003. Quantitative review of in situ starch
degradation in the rumen. Animal Feed Science and Technology 106: 81–93.
Olmos Colmenero, J.J. & Broderick, G.A. 2006. Effect of dietary crude protein concentration on milk production and nitrogen utilization in lactating dairy cows. Journal of Dairy Science 89: 1704–1712.
Pursiainen, P. & Tuori, M. 2006. Replacing grass silage with pea-barley intercrop
silage in feeding of the dairy cow. Agricultural and Food Science 15: 235–251.
Pursiainen, P. & Tuori, M. 2008. Effect of ensiling field bean, field pea and common
vetch in different proportions with whole-crop wheat using formic acid or an inoculant on fermentation characteristics. Grass and Forage Science 63: 60–78.
Rinne, M., Jaakkola, S., Varvikko, T. & Huhtanen, P. 1999. Effects of type and
amount of rapeseed feed on milk production. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A. Animal Science 49:137–148.
59
Rinne, M. Kuoppala, K., Ahvenjärvi, S. & Vanhatalo, A. 2006. Rypsi soijaa parempi
lypsylehmien valkuaistäydennys myös apilapitoista säilörehua syötettäessä. Teoksessa: Hopponen, A. (toim.). Maataloustieteen päivät 2006. Verkkojulkaisu:
http://www.smts.fi/esit06/1002.pdf. Julkaistu 1.9.2006. Viitattu 31.3.2015.
Saarinen, E., Salo, K., Virkajärvi, P., Hyrkäs, M., Suomela, R., Pesonen, M., Niskanen, M. & Huuskonen, A. 2012. Vaihtoehtoisia rehukasveja nautakarjatiloille – ruutukokeet. MTT Raportti 77. Jokioinen. Verkkojulkaisu:
http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti77.pdf. Julkaistu 2012. Viitattu
28.11.2014.
Salawu, M.B, Adesogan, A.T. & Dewhurst, R.J. 2002. Forage intake, meal patterns,
and milk production of lactating dairy cows fed grass silage or pea-wheat bi-crop
silages. Journal of Dairy Science 85: 3035-3044.
Salin, S., J. Taponen, K. Elo, I. Simpura, A. Vanhatalo, R. Boston & T. Kokkonen.
2012. Effects of abomasal infusion of tallow or camelina oil on responses to glucose
and insulin in dairy cows during late pregnancy. Journal of Dairy Science 95: 3812–
3825.
Salo, M.-L. 1965. Determination of carbohydrate fractions in animal foods and
faeces. Acta Agraria Fennica 105: 1–102.
Salo, M.-L. & Salmi, M. 1968. Determination of starch by the amyloglucosidase
method. The Journal of Scientific Agricultural Society of Finland 40: 38–45.
Schmidt, L. Weissbach, F., Wernecke, K.-D. & Hein, E. 1971. Erarbeitung von
Parametern für die Vorhersage und Steuerung des Gärverlaufes bei der
Grünfuttersilierung. Forschungsbericht. Oskar-Kellner-Institut für Tierernährung,
Rostock , Saksa.
Schwab, C. G, L. D. Satter and A. B. Clay. 1976. Response of lactating dairy cows to
abomasal infusion of amino acids. Journal of Dairy Science 59: 1254–1270.
60
Shingfield, K.J., Vanhatalo, A. & Huhtanen, P. 2003. Comparison of heat-treated
rapeseed expeller and solvent-extracted soya-bean meal as protein supplements for
dairy cows given grass silage-based diets. Animal Science 77: 305–317.
Shinner, K.J. 2003. Engineering principles of silage harvesting equipment.
Teoksessa: Buxton, D.R., Muck, R.E. & Harrison, J.H. (toim.). Silage Science and
Technology. Agronomy No 42. American Society of Agronomy. U.S.A. 927 s.
Sjaunja, L.O., Baevre, L., Junkarinen, L., Pedersen, J. & Setälä, J. 1990. A Nordic
proposal for an energy corrected milk (ECM) formula. Teoksessa P. Gaillon & Y.
Chabert (toim). Performance Recording of Animals: State of the Art- 1990. PUDOC,
Wageningen, Alankomaat: EAAP Publication no. 50: 156–157.
Somogyi, M. 1945. A new reagent for the determination of sugars. Journal of Biological Chemistry 160: 61–68.
Stoddard, F., Nykänen, A. & Lizarazo, C. 2012. Palkoviljojen lajikkeet siemeneksi ja
säilörehuksi. Teoksessa: Nykänen, A. (toim.). Typpi- ja valkuaisomavaraisuuden
lisääminen palkokasveja tehokkaasti hyödyntämällä. MTT raportti 59. Jokioinen. 83
s. Verkkojulkaisu: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti59.pdf. Julkaistu
2012. Viitattu 24.11.2014.
Strydhorst, S., King, J.R., Lopetinsky, K.J. & Harker, K.N. 2008. Forage potential of
intercropping barley with faba bean, lupin, or field pea. Agronomy Journal 100: 182–
190.
Sutton, J.D. 1989. Altering milk composition by feeding. Journal of Dairy Science
672: 2801–2814.
Syrjälä-Qvist, L., Pekkarinen, E. & Setälä, J. 1984. Vihanta herne ja härkäpapu sekä
niiden viljaseos säilörehun raaka-aineena. Kotieläintieteen laitoksen tiedote No 4.
Helsinki: Kotieläintieteen laitos Helsingin yliopisto. 55 s.
61
Vanhatalo, A., Huhtanen, P., Toivonen, V. & Varvikko, T. 1999. Response of dairy
cows fed grass silage diets to abomasal infusions of histidine alone or in combinations with methionine and lysine. Journal of Dairy Science 82: 2674–2685.
Vanhatalo, A., Kuoppala, K., Ahvenjärvi, S., Rinne, M. 2006. Puna-apilasäilörehun
vaikutus lypsylehmien ravintoaineiden saantiin. Teoksessa: Hopponen, A. (toim.).
Maataloustieteen päivät 2006. Verkkojulkaisu: http://www.smts.fi/pos06/1105.pdf.
Julkaistu 9.1.2006. Viitattu 31.3.2015.
Van Keulen, J.V. & Young, B.A. 1977. Evaluation of acid-insoluble ash as a natural
marker in ruminant digestibility studies. Journal of Animal Science 44: 282–287.
Van Soest, P.J., Robertson, J.B., Lewis, B.A. 1991. Methods for dietary fiber, neutral
detergent fiber, and non-starch polysaccharides in relation to animal nutrition.
Journal of Dairy Science 74: 3583–3597.
Waghorn, G.C., Shelton, I.D. & Thomas, V.J. 1989. Particle breakdown and rumen
digestion of fresh ryegrass (Lolium perenne L.) and lucerne (Medicago sativa L.) fed
to cows during a restricted feeding period. British Journal of Nutrition. 61: 409–23.
Weissbach, F. 1992. Determination of the buffering capacity. Internal Report. Institute of Grassland and Forage Research, Braunschweig. 3 s.
Wilson, J.R. & Kennedy, P.M. 1996. Plant and animal constraints to voluntary feed
intake associated with fiber characteristics and particle breakdown and passage in
ruminants. Australian Journal of Agricultural Research 47: 199–225.

file - Helda

Transcription

Similar documents

Lue lisää..

väkirehun raakavalkuaispitoisuuden vaikutus lypsylehmien

Rehunäytteen lähete 2015.pdf

Avaa tiedosto

Käytännön Maamies 4/2012 -lehden artikkeli

Karkearehuanalyysi on tärkeä osa ko- Kuinka valitsen

Rehuanalyysin tulkintaohjeistus: Märehtijät ©Jenna

ruokintaratkaisut