ja viitasammakkoselvitys 2015

1
Etelä-Savon ELY-keskus
Pieksämäen Vehka- ja
Uuhilammen pesimälinnusto- ja
viitasammakkoselvitys 2015
Jari Kontiokorpi
30.6.2015
2
Sisältö
Tiivistelmä.......................................................................................................................................................... 2
1 Aineisto ja menetelmät .................................................................................................................................. 4
1.1 Selvitysalueen yleiskuvaus....................................................................................................................... 4
1.2 Selvitysmenetelmät ................................................................................................................................. 4
1.3 Kevään sää ............................................................................................................................................... 5
2 Tulokset .......................................................................................................................................................... 6
2.1 Tulosten tarkastelu lajeittain................................................................................................................... 9
3 Lampien vesilinnuston muutos..................................................................................................................... 12
4 Pieksämäen Vehka- ja Uuhilammen viitasammakkokartoitus ..................................................................... 13
4.1 Johdanto ja menetelmät ....................................................................................................................... 13
4.2 Tulokset ................................................................................................................................................. 15
4.2.1 Vehkalampi ..................................................................................................................................... 15
4.2.2 Uuhilampi ....................................................................................................................................... 15
5 Lampien hoitotarpeet................................................................................................................................... 16
6 Yhteenveto ................................................................................................................................................... 16
7 Kiitokset ........................................................................................................................................................ 17
8 Lähteet.......................................................................................................................................................... 17
Kansi: näkymä Vehkalammen itätornista luoteeseen.
Kaikki kuvat © Jari Kontiokorpi
Kartat © Maanmittauslaitos
Selvityksessä käytettyjä lyhenteitä: k = koiras, n = naaras, kn = pari, pull = poikanen, Ä = soidinääntelevä, CR
= äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, D =
lintudirektiivin I-liitteen laji, EVA = Suomen erityisvastuulaji
Tiivistelmä
Pieksämäen Vehka- ja Uuhilammen pesimälinnustoa selvitettiin Etelä-Savon ELY-keskuksen
toimeksiannosta huhti–kesäkuussa 2015. Maa- ja kosteikkolinnustoa selvitettiin soveltavaa
kartoituslaskentamenetelmää käyttäen 27.5., 8.6. ja 15.6., vesilinnustoa piste ja
kiertolaskentamenetelmällä 22.4., 3.5. ja 12.5. Selvittäjänä toimi Jari Kontiokorpi. Hajahavaintoja saatiin
muilta alueella retkeilleiltä lintuharrastajilta sekä Tiira-havaintopalvelusta.
Yhteensä havaittiin 58 pesivää (Vehkalampi 53 ja Uuhilampi 31) tai mahdollisesti pesivää lintulajia
selvitysalueella ja 16 lajia selvitysalueiden välittömässä tuntumassa ulkopuolella, mutta joiden reviiri yltää
tai mahdollisesti yltää selvitysalueille. Yhteensä parimäärä oli selvitysalueella 392 ja sen välittömässä
tuntumassa 160. Selvitysalueen runsaslukuisimmat pesimälajit olivat naurulokki, ruokokerttunen, pajulintu,
peippo, luhtahuitti ja pajusirkku.
3
Pesivistä tai mahdollisesti pesivistä huomionarvoisista lajeista havaittiin yksi erittäin uhanalainen laji (EN), 4
vaarantunutta lajia (VU), 5 silmälläpidettävää lajia (NT), 9 lintudirektiivin I-liitteen lajia (D) sekä 8 Suomen
erityisvastuulajia (EVA).
Lisäksi ruokavieraina tai lepäilevinä huomionarvoisista lajeista havaittiin yksi äärimmäisen uhanalainen laji
(CR), 1 erittäin uhanalainen laji, 5 vaarantunutta lajia, 4 silmälläpidettävää lajia, 10 lintudirektiivin I-liitteen
lajia sekä 2 Suomen erityisvastuulajia.
Vanhempia linnustoselvityksiä alueelta ei ollut käytettävissä.
Viitasammakoita kuultiin runsaasti kummallakin kohteella.
Kuva 1. Ilmakuva Vehka- ja Uuhilammesta 2012. © Etelä-Savon ELY-keskus.
4
1 Aineisto ja menetelmät
Eläinmuseon vesilintulaskennan
ohjeita:
1.1 Selvitysalueen yleiskuvaus
Pieksämäen Vehka- ja Uuhilampi ovat yhdessä Uuhilampeen
yhteydessä olevan Juurikkasuon kanssa Natura 2000 –alue. Lammet
kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä EteläSavon tärkeisiin lintukohteisiin (BirdLifen MAALI-projekti).
Yhtenäinen MAALI-alue jatkuu Juurikkasuolle sekä Vehka- ja
Uuhilammen väliselle ojalle, joista ei tehty lintukartoitusta.
Selvitysalueen koko on 86,46 ha, josta Uuhilampi 22,83 ja
Vehkalampi 63,63 ha.
Laskennan tulisi ajoittua siihen
lyhyeen jaksoon, jolloin pesivä
kanta on asettunut
pesimäpaikoilleen, mutta parisiteet
eivät vielä ole katkenneet.
Toisaalta läpimuuttajat eivät saisi
”häiritä” laskentaa (muuttoparvien
tulisi olla jo hävinneet). Paras
laskenta-aika riippuu alueen
maantieteellisestä sijainnista,
kevään edistymisestä,
vesistötyypistä ja
vesilintulajistosta, ja se on
määritettävissä paikallisesti jäiden
lähdön, vesilintujen muuton
edistymisen ja koiraiden
parveutumisen perusteella.
Avovettä Uuhilammella on 10,5 ja Vehkalammella 15,8, yhteensä
26,3 ha. Avoveden osuus Vehkalammen pinta-alasta on 30 %,
metsän noin 35 % ja saman verran on luhtaa ja muuta kosteikkoa.
Ruoikon osuus on vähäinen. Rantametsästä suurin osa on
mäntyvaltaista, mutta Vehkalammen eteläosissa on myös vähän
vanhaa kuusivaltaista ja Uuhilammen itärannalla lehtipuuvaltaista
metsää.
Aineiston käsittely-yksikkö on pari,
ei yksilö. Laskentatulos tulkitaan
parimääräksi laskentalomakkeelle
siirrettyjen muistiinpanojen
perusteella. Pesiviksi pareiksi
tulkitaan (suluissa
havaintomerkinnät):
Vehka- ja Uuhilampi sijaitsevat Pieksämäen kaupungin kupeessa ja
ovat rehevöityneet asumajätevesien vuoksi. Lisäksi oman osansa
veden laatuun ovat tuoneet ympäröivien alueiden ojitetut suot.
Uuhilampi on yhteydessä Pieksäjärveen puoli kilometriä pitkän ojan
välityksellä. Järvien kasvillisuus on tiheää ja rehevää.
1.2 Selvitysmenetelmät
Vehka- ja Uuhilammen linnustoselvityksessä keväällä ja kesällä 2015
painotus oli huomionarvoisten lintulajien (uhanalaisluokituksen ja
lintudirektiivin I-liitteen lajit sekä Suomen erityisvastuulajit)
havaitsemisessa. Alueelta piste- ja kiertolaskettiin ja tulkittiin
vesilintujen parimäärät 22.4., 3.5. ja 12.5. sekä kartoitettiin ensin
yölaulajat ja sen jälkeen koko alueen linnusto 27.5. klo 3-11, 8.6. klo
1.30–9.30 ja 15.6. klo 1-9. Laskennat tehtiin enimmäkseen hyvällä
säällä Helsingin yliopiston eläinmuseon ohjeita noudattaen
(Koskimies & Väisänen 1988), laskijana toimi Jari Kontiokorpi.
Täydentäviä havaintoja saatiin Etelä-Savon lintuharrastajat Oriolus
ry:n Tiira-havaintopalvelusta.
Kartoituslaskennassa selvitysalue veneiltiin (Vehkalampi) tai
käveltiin (molemmat lammet) systemaattisesti läpi lintuja
havainnoiden kulkulinjojen välisten etäisyyksien vaihdellen
kasvillisuuden ja maaston mukaan noin 50 metristä 150 metriin.
Reviiriksi tulkittiin havainto sopivassa pesimäympäristössä. Reviiriksi
tulkittiin havainto jollakin laskentakerralla välttäen
päällekkäistulkintoja. Suurin osa havaituista linnuista oli laulavia,











Sorsalinnuilla (sotkia lukuun
ottamatta)
muista yksilöistä erillään oleva pari
(♂♀)
yksinäinen koiras (♂)
koiraat 2–4 koiraan ryhmissä (2–4
♂♂ = 2–4 paria)
pienet naarasta takaa ajavat
koirasryhmät (2–4 ♂♂ 1 ♀ = 2–4
paria)
yksinäiset naaraat (♀), mikäli
niiden yhteismäärä on suurempi
kuin koiraiden yhteismäärä.
Punasotkalla ja tukkasotkalla
(selvä koirasylijäämä)
naaraiden kokonaismäärä (♀♀).
Telkällä
juhlapukuinen (sukukypsä) koiras
(♂)
pari (♂♀).
Kuikka- ja uikkulinnuilla
yksinäinen lintu
pari (= kaksi yksilöä yhdessä).
Joutsenilla ja hanhilla

pesällä tai todennäköisellä
pesäpaikalla havaittu pari (= kaksi
pesimäpukuista lintua yhdessä)
5
mutta myös varottelevia, ruokaa tai ulosteita kantavia emoja sekä pesiä ja poikueita havaittiin. Ennen
varsinaista kartoitusta kuunneltiin aamuyöstä yölaulajia (kehrääjä, rantakanat, kerttuset yms.) rannoilta
kuuntelulaitteen avulla sekä soutaen alue läpi. Tuloksiin lisättiin myös reviiriin viittaavat havainnot
maalinnuista vesilintulaskennoista, mikäli niistä ei ollut varsinaisissa kartoituksissa havaintoa.
Vesilintulaskennat tehtiin Eläinmuseon ohjeiden mukaisesti kaksi kertaa (Koskimies & Väisänen 1988).
Ohjeissa Etelä-Suomen sisävesillä ensimmäinen laskentakierros on 10.–15.5. (käypä jakso 8.-16.5.) ja toinen
25.–30.5. (23.–31.5.).
Kolmen kartoituskerran ja vesilintulaskennan tulokset antavat kohtalaisen hyvän kuvan alueen
pesimälinnustosta, tarkempaan tulokseen päästäisiin Eläinmuseon ohjeistamalla vähintään viiden
kartoituslaskentakerran menetelmällä (Koskimies & Väisänen 1988) ja useammalla vesilintulaskennalla
huhtikuun levähtäjistä heinäkuun lopun poikuelaskentaan. Vielä tarkempaan kuvaan päästäisiin erikseen
paneutumalla alkukeväällä soidintaviin lintuihin (mm. kanalinnut, pöllöt ja tikat).
Muuttajien ja lepäilijöiden arviointiin selvitys ei pysty. Siihen saatiin tietoutta Tiira-havaintopalvelusta,
mutta ei kattavasti.
Leuto alkukevät ja viileä toukokuun alku vaikeuttivat laskenta-ajankohtien valintaa, Pieksämäellä se
perustui lopulta Luonnontieteellisen keskusmuseon antamiin päivänkohtaisiin suosituksiin, jotka olivat
Etelä- ja Keski-Suomen sisävesillä 27.4.–3.5. ja 11.–17.5. Pieksämäellä tehtiin ensimmäinen laskenta
muuttoaikaan 22.4. klo 7.30–11, josta otettiin jo varhaisimpien pesijöiden parimääräarviot. Toinen laskenta
suoritettiin 3.5. klo 8.30–12 ja kolmas 12.5. klo 7.30–10.30. Ajankohtien valinta tuntui onnistuneelta. Sää oli
kaikilla laskentakerroilla erinomainen. Havainnot merkittiin ryhmittäin ja sukupuolet eritellen. Tuloksiin
lisättiin kartoituksissa havaittuja lintuja, mikäli määrät ylittivät laskennoissa tulkittujen määrän.
Vesilintuja laskettiin tähyilemällä sopivilta paikoilta, Vehkalammella kahdelta lintutornista ja Uuhilammella
lammen itärannalta kolmesta kohtaa. Kasvillisuuden takia osa vesilinnuista jäi näkemättä. Saatuja
parimääräarvioita voidaan pitää miniminä.
1.3 Kevään sää
Talven, kevään ja kesän sää vaikuttaa lintujen muuttoon, lepäilyyn, ruokailuun ja pesinnän ajankohtaan
sekä pesintämenestykseen. Talvi 2014–15 oli keskimääräistä vähälumisempi ja terminen kevät alkoi yli
kuukautta keskivertoa aikaisemmin (Ilmatieteenlaitos). Myös jäät lähtivät järvistä aikaisin. Lintujen
kevätmuutto pääsi alkamaan varhain. Keväällä sää oli kuitenkin tavallista viileämpää, joka puolestaan
jarrutti muuttolintujen saapumista. Alkukesä oli hiukan keskiarvoa kylmempi. Keväällä ja kesällä satoi ja
tuuli tavallista enemmän. Yhdessä nämä seikat vaikuttivat siihen, että lintuja saapui normaalia aiemmin ja
pidemmällä aikavälillä.
On vaikea arvioida kuinka paljon olosuhteet vaikuttivat Pieksämäen lintuselvitystuloksiin.
6
Kuvat 2 ja 3. Vasemmalla avovesivoittoinen Uuhilampi, oikealla Vehkalammen länsitornin luhtainen näkymä
pohjoiseen.
2 Tulokset
Selvitysalueella havaittiin 58 pesivää tai mahdollisesti pesivää lajia, joiden yhteisparimäärä on 392. Lisäksi
alueen ulkopuolella, mutta joiden reviirit ylettävät tai mahdollisesti ylettävät selvitysalueelle, havaittiin 160
reviiriä (41 lajia). Yhteensä selvitysalueelta havaittiin 73 lajin reviirejä (taulukko 3).
Lisäksi ruokavieraina tai lepäilevinä havaittiin 22 lajia (punasotka Aythya ferina, uivelo Mergus albellus,
isokoskelo Mergus merganser, harmaahaikara Ardea cinerea, kalasääski Pandion haliaetus,
ruskosuohaukka Circus aeruginosus, töyhtöhyyppä Vanellus vanellus, lapinsirri Calidris temminckii, liro
Tringa glareola, jänkäkurppa Lymnocryptes minimus, vesipääsky Phalaropus lobatus, suokukko
Philomachus pugnax, selkälokki Larus fuscus, harmaalokki Larus argentatus, pikkulokki Hydrocoloeus
minutus, tervapääsky Apus apus, haarapääsky Hirundo rustica, törmäpääsky Riparia riparia, niittykirvinen
Anthus pratensis, keltavästäräkki Motacilla flava, sinirinta Luscinia svecica ja järripeippo Fringilla
montifringilla) ja ylilentävinä 8 lajia (metsähanhi Anser fabalis, kuikka Gavia arctica, haarahaukka Milvus
migrans, tuulihaukka Falco tinnunculus, naakka Corvus monedula, korppi Corvus corax, nokkavarpunen
Coccocthraustes coccocthraustes ja pikkukäpylintu Loxia curvirostra). Kaikkiaan selvityksessä havaittiin
kartoitusalueelta 103 lajia.
Kymmenen runsaslukuisinta selvitysalueen lintulajia olivat runsausjärjestyksessä naurulokki,
ruokokerttunen, pajulintu, peippo, luhtahuitti ja pajusirkku, punarinta, sinisorsa, tavi ja sinitiainen. Kärkeen
mahtuu siis vesi-, kosteikko- ja metsälintuja. Jos mukaan otetaan selvitysalueen tuntumassa olleet reviirit,
eivät järjestys ja lajilista oleellisesti muutu: naurulokki, ruokokerttunen, pajulintu, peippo, punarinta,
sinitiainen, luhtahuitti ja pajusirkku, talitiainen sekä sinisorsa ja räkättirastas.
Yölaulajia kuunneltiin 4.5. viitasammakkokartoituksen lisäksi kolmesti ennen varsinaisia kartoituksia.
Yhtään kehrääjää ei kuultu. Yölaulajia havaittiin varsin runsaasti: selvitysalueella yhteensä 17 luhtahuittia, 6
luhtakanaa, 1 satakieli sekä niukasti selvitysalueen ulkopuolella viitakerttunen ja viitasirkkalintu.
7
Kuva 4. Vehkalammen huomionarvoisia lintulajeja.
Kuvat 5 ja 6. Uuhilammen huomionarvoisia lajeja
ylhäällä sekä ruokokerttus- ja pajusirkkureviirit
alhaalla.
Reviirien lisäksi Vehkalammella havaittiin ruokavieraina tai ohilentävinä pesimäaikaan seuraavia lajeja:
harmaahaikara, ruskosuohaukka, kalasääski, varpushaukka, tuulihaukka, töyhtöhyyppä, pikkulokki,
selkälokki, harmaalokki, sepelkyyhky, tervapääsky, haarapääsky, törmäpääsky, korppi, naakka,
nokkavarpunen, pikkukäpylintu. Muuttoaikaan levähtävinä tai muuttavina havaittiin seuraavia lajeja:
metsähanhi, haarahaukka, lapinsirri, liro, metsäviklo, jänkäkurppa, suokukko, vesipääsky, niittykirvinen,
keltavästäräkki, sinirinta ja järripeippo. Muiden kuin kartoittajan toimesta havaittiin keväällä 2015
Vehkalammella lisäksi ainakin merikotka (VU,D) Haliaeetus albicilla, hiirihaukka (VU) Buteo buteo ja
urpiainen Carduelis flammea.
Uuhilammella ruokavieraina tai ohilentävinä pesimäaikaan havaittiin ruskosuohaukka, valkoviklo,
naurulokki, pikkulokki, kalatiira, haarapääsky ja törmäpääsky, muuttoaikaan levähtävinä punasotka,
isokoskelo ja uivelo. Uuhilammen tuntumassa Juurikkasuon puolella lisäksi 15.6. metsopoikue (NT) Tetrao
urogallus ja Uhomäellä 22.4. rummuttava pikkutikka Dendrocopos minor.
8
Taulukko 1. Vehkalammen vesilintulaskennat ja parimäärätulkinta
laji
tieteellinen nimi
Laulujoutsen
Sinisorsa
Jouhisorsa
Haapana
Tavi
Lapasorsa
Heinätavi
Tukkasotka
Telkkä
Uivelo
Isokoskelo
Silkkiuikku
Nokikana
Yhteensä
Cygnus cygnus
Anas platyrhynchos
Anas acuta
Anas penelope
Anas crecca
Anas clypeata
Anas querquedula
Aythya fulicula
Bucephala clangula
Mergus albellus
Mergus merganser
Podiceps cristatus
Fulica atra
huomioarvo
D,EVA
VU
EVA
EVA
VU
VU,EVA
EVA
D
NT,EVA
I laskenta
II laskenta
II laskenta
kartoitukset
yht.
kn,kn
4k1n,2k,kn,2k,kn,2k
kn
5k,kn,kn
kn+7pull
16k4n+12+9pull
2k2n,kn,2k2n,kn
kn,kn,kn,kn
kn,kn
k,3k,k
kn
kn,kn,k,kn,kn,3k3n
2k,kn,kn,kn,kn,kn,k,k
kn,kn
k
3k2n,1k
kn,kn,k2n
n,2k4n
1,2
2,1,2,1
62
n
4k2n,2k4n
2,2,2,2,2,1
1,1,1,1,1,2
82
2k,1k
k,k,2k,k,4k1n,3k
kn,kn
k
2k1n,kn
n
9k2n+6pull
20,9k3n+6+6pull
6k1n
k
2k,2k1n
n+6pull
1,1,2,2
1,1,1,1
49
2,2+3pull
1,1+poikue
2
12
1
3
9
2
1
2
1
0
0
4
6
43
Taulukko 2. Uuhilammen vesilintulaskennat ja parimäärätulkinta
laji
Laulujoutsen
Sinisorsa
Haapana
Tavi
Punasotka
Tukkasotka
Telkkä
Uivelo
Isokoskelo
Silkkiuikku
Nokikana
Yhteensä
tieteellinen nimi
Cygnus cygnus
Anas platyrhynchos
Anas penelope
Anas crecca
Aythya ferina
Aythya fulicula
Bucephala clangula
Mergus albellus
Mergus merganser
Podiceps cristatus
Fulica atra
huomio-arvo
D,EVA
EVA
EVA
VU
VU,EVA
EVA
D
NT,EVA
I laskenta
kn
k
kn,kn,kn,kn
kn,kn,kn
kn
kn
3k1n,kn,kn,k,k
kn,kn
n
II laskenta
kn
II laskenta
kn
kn,kn,2k
kn,kn,kn
2k
4k
kartoitukset
kn+6pull
5k1n+6pull
2k
k3n+3+8pull
7k5n
kn,2k,kn,kn,k
4k1n
k,k
2n+3pull
2
1
1
37
36
15
yht.
1
1
2
3
0
1
4
0
0
1
1
14
Taulukko 3. Vehka- ja Uuhilammen lintujen reviirimäärät kartoitusalueen sisältä ja sen ulkopuolelta, joiden reviiri
mahdollisesti ulottuu selvitysalueelle (havaittu selvitysalueelta). al = selvitysalueen sisällä, up = selvitysalueen
ulkopuolella havaittu
Laulujoutsen
Sinisorsa
Jouhisorsa
Haapana
Tavi
Heinätavi
Lapasorsa
Tukkasotka
Telkkä
Pyy
Silkkiuikku
Kaulushaikara
Varpushaukka
Nuolihaukka
Kurki
Nokikana
Luhtakana
Luhtahuitti
Valkoviklo
Metsäviklo
Taivaanvuohi
Lehtokurppa
Kuovi
Naurulokki
Cygnus cygnus
Anas platyrhynchos
Anas acuta
Anas penelope
Anas crecca
Anas querquedula
Anas clypeata
Aythya fuligula
Bucephala clangula
Tetrastes bonasia
Podiceps cristatus
Botaurus stellaris
Accipiter nisus
Falco subbuteo
Grus grus
Fulica atra
Rallus aquaticus
Porzana porzana
Tringa nebularia
Tringa ochropus
Gallinago gallinago
Scolopax rusticola
Numenius arquata
Larus ridibundus
D,EVA
VU
EVA
EVA
VU
VU,EVA
EVA
D
D
D
NT,D
EVA
NT
Vehkal.
al
2
12
1
3
9
1
2
2
1
1
4
2
0
0
2
6
6
17
1
0
8
1
2
73
up
0
0
0
0
0
0
0
0
0
1
0
0
0
1
0
0
0
0
0
0
0
1
0
0
y
2
12
1
3
9
1
2
2
1
2
4
2
0
1
2
6
6
17
1
0
8
2
2
73
Uuhil.
al
1
1
0
2
3
0
0
1
4
0
1
0
0
0
2
1
0
0
0
0
0
0
0
0
up
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
0
1
0
0
0
0
0
0
1
0
1
0
0
y
1
1
0
2
3
0
0
1
4
0
1
0
1
0
2
1
0
0
0
1
0
1
0
0
Kaikki
al
3
13
1
5
12
1
2
3
5
1
5
2
0
0
4
7
6
17
1
0
8
1
2
73
up
0
0
0
0
0
0
0
0
0
1
0
0
1
1
0
0
0
0
0
1
0
2
0
0
yht
3
13
1
5
12
1
2
3
5
2
5
2
1
1
4
7
6
17
1
1
8
3
2
73
9
Kalalokki
Kalatiira
Sepelkyyhky
Käki
Palokärki
Valkoselkätikka
Käpytikka
Metsäkirvinen
Västäräkki
Rautiainen
Peukaloinen
Pensastasku
Punarinta
Leppälintu
Satakieli
Mustarastas
Punakylkirastas
Laulurastas
Kulorastas
Räkättirastas
Lehtokerttu
Mustapääkerttu
Hernekerttu
Ruokokerttunen
Viitakerttunen
Viitasirkkalintu
Pajulintu
Sirittäjä
Tiltaltti
Hippiäinen
Harmaasieppo
Pikkusieppo
Kirjosieppo
Pyrstötiainen
Hömötiainen
Sinitiainen
Talitiainen
Puukiipijä
Kuhankeittäjä
Närhi
Harakka
Varis
Peippo
Viherpeippo
Vihervarpunen
Punatulkku
Isokäpylintu
Punavarpunen
Pohjansirkku
Pajusirkku
Yhteensä
Larus canus
Sterna hirundo
Columba palumbus
Cuculus canorus
Dryocopus martius
Dendrocopos leucotos
Dendrocopos major
Anthus trivialis
Motacilla alba
Prunella modularis
Troglodytes troglodytes
Saxicola rubetra
Erithacus rubecula
Phoenicurus phoenicurus
Luscinia luscinia
Turdus merula
Turdus iliacus
Turdus philomelos
Turdus viscivorus
Turdus pilaris
Sylvia borin
Sylvia atricapilla
Sylvia curruca
Acrocephalus schoenobaenus
Acrocephalus dumetorum
Locustella fluviatilis
Phylloscopus trochilus
Phylloscopus sibilatrix
Phylloscopus collybita
Regulus regulus
Muscicapa striata
Ficedula parva
Ficedula hypoleuca
Aegithalos caudatus
Parus montanus
Parus caeruleus
Parus major
Certhia familiaris
Oriolus oriolus
Garrulus glandarius
Pica pica
Corvus corone
Fringilla coelebs
Carduelis chloris
Carduelis spinus
Pyrrhula pyrrhula
Loxia pytyopsittacus
Carpodacus erythrinus
Emberiza rustica
Emberiza schoeniclus
D,EVA
D
EN,D
EVA
NT
D
NT
EVA
NT
VU
2
1
0
1
1
0
0
0
1
0
0
1
9
0
1
1
3
2
0
3
2
1
2
42
0
0
15
1
0
6
1
1
1
0
2
6
6
0
0
2
2
4
13
0
5
1
0
0
1
15
311
0
0
0
2
0
0
0
0
0
3
0
0
6
3
0
3
3
3
0
3
2
0
0
0
0
0
14
2
1
1
0
0
0
0
1
4
2
0
1
0
1
2
10
1
1
0
0
0
0
0
72
2
1
0
3
1
0
0
0
1
3
0
1
15
3
1
4
6
5
0
6
4
1
2
42
0
0
29
3
1
7
1
1
1
0
3
10
8
0
1
2
3
6
23
1
6
1
0
0
1
15
383
0
0
0
0
0
1
0
1
0
0
0
0
5
0
0
3
0
1
0
5
1
1
0
9
0
0
10
1
0
0
1
1
2
1
0
6
2
1
0
0
0
1
9
0
1
0
0
0
0
2
81
0
0
2
3
0
0
2
1
0
3
1
0
3
0
0
3
6
4
1
2
4
5
1
0
1
1
8
3
1
3
1
2
0
0
0
2
5
2
0
0
0
0
9
0
3
1
1
1
0
0
88
0
0
2
3
0
1
2
2
0
3
1
0
8
0
0
6
6
5
1
7
5
6
1
9
1
1
18
4
1
3
2
3
2
1
0
8
7
3
0
0
0
1
18
0
4
1
1
1
0
2
169
2
1
0
1
1
1
0
1
1
0
0
1
14
0
1
4
3
3
0
8
3
2
2
51
0
0
25
2
0
6
2
2
3
1
2
12
8
1
0
2
2
5
22
0
6
1
0
0
1
17
392
0
0
2
5
0
0
2
1
0
6
1
0
9
3
0
6
9
7
1
5
6
5
1
0
1
1
22
5
2
4
1
2
0
0
1
6
7
2
1
0
1
2
19
1
4
1
1
1
0
0
160
2
1
2
6
1
1
2
2
1
6
1
1
23
3
1
10
12
10
1
13
9
7
3
51
1
1
47
7
2
10
3
4
3
1
3
18
15
3
1
2
3
7
41
1
10
2
1
1
1
17
552
2.1 Tulosten tarkastelu lajeittain
Tähän tarkasteluun on otettu vain huomionarvoiset sekä muuten kiinnostavimmat lajit.
Laulujoutsenia (D,EVA) oli Vehkalammella 2 reviiriä, näistä vain pohjoispuolen pari jäi pesimään saaden 7
poikasta. Eteläpuolen paria ei enää näkynyt 12.5. lähtien, ilmeinen kihlapari oli siirtynyt muualle.
Uuhilammen pari sai 6 poikasta.
Lapasorsia tulkittiin Vehkalammella 2 paria, mutta kesäkuun puolivälissä alueella oli ainakin 6 koirasta ja 1
naaras. Heinätavikoiras (VU) havaittiin Vehkalammella 3.5.–8.6. Jouhisorsapari (VU) oli Vehkalammella 3.5.
10
Punasotkapari (VU) oli Uuhilammella 22.4., mutta ne eivät jääneet pesimään. Tukkasotkia (VU,EVA) sen
sijaan jäi pesimään molemmille lammille. Vehkalammella oli keväällä parhaimmillaan 6 ja Uuhilammella 12
tukkasotkaa. Isokoskeloita (NT,EVA) kalasteli enimmillään Vehkalammella 12 ja Uuhilammella 1, uiveloita
(EVA) vastaavasti 7 ja 4.
Vehkalammelle vaikuttaa kerääntyvän pesintänsä tehneitä sulkasatoon valmistuvia sorsakoiraita melko
paljon. Sulkasadossa sorsalinnut ovat noin kuukauden lentokyvyttömiä, joten vain turvallisimmat alueet
valikoituvat sulkasatovesiksi. Pääasiassa koirastaveja havaittiin Vehkalammella ja Uuhilammella
enimmillään kartoituksissa yhteensä 32, haapanoita 13 ja sinisorsia 23. Poikueita nähtiin sinisorsalla 3,
tavilla 3 sekä 1 haapana- ja telkkä- (EVA) sekä silkkiuikku ja nokikanapoikue. Poikueita ei erikseen etsitty.
Pyitä (D) kuului Vehkalammen kaakkoisosan rantametsään 2 koirasta, joista toinen selvitysalueella.
Harmaahaikara lähti 8. ja 15.6. Vehkalammen rannalta. Lajin pesintää ei ole varmistettu Itä-Suomen
sisämaassa koskaan. Kaulushaikaroita (D) puhalteli Vehkalammella 2 koirasta, toinen pohjoispäässä ja
toinen keskiosissa lampea.
Äärimmäisen uhanalainen haarahaukka (CR) muutti luoteeseen Vehkalammen koillisosien päältä 12.5.
Ruskosuohaukkoja (D) saalisteli molemmilla lammilla. Vehkalammilla oli parhaimmillaan 1 koiras ja 2
naarasta, mutta ilmeisesti ne eivät jääneet alueelle pesimään. Todennäköisesti lammilla saalistavat linnut
pesivät jonkun läheisen isomman järven rantaruovikoissa. Nuolihaukka varotteli ja jahtasi ohilentäviä
varislintuja Vehkalammen eteläosassa ja pesii luultavasti lähistön vanhaan variksen pesään.
Kurkia (D) oli Vehkalammella vähintään 2 reviiriä, toinen pohjoisosissa ja toinen etelässä. Lisäksi lammelle
kuului soidinääntelevä kurkipari melko kaukaa pohjoisluoteesta Vehkasuolta. Uuhilammella oli vähintään
yksi pari lammen lounais-länsiosassa. 8.6. näkyi rantamudassa aikuisen ja pienen kurkipoikasen jalanjäljet.
Luhtakanoja tulkittiin Vehkalammella 6 eri reviiriä. Luhtakanat eivät olleet samanaikaisesti äänessä, niitä
kuultiin 4.5.–15.6. enimmillään 3 yhtä aikaa. Varottelevia luhtakanoja löytyi parhaiten veneellä.
Vehkalammella tulkittiin 17 eri luhtahuittireviiriä (NT,D), joka on alueen kokoon nähden huomattavan
paljon. Enimmillään luhtahuitteja kuultiin 15.6. aamuyöllä 12, mutta osa aiemmin äänessä olleista oli jo
hiljentynyt pesimään tai vaihtaneet paikkaa. Luhtahuitteja on Suomessa havaittu parhaimmilla kosteikoilla
yli 20 koirasta, enimmillään Parikkalan Siikalahdella 60–70 reviiriä, joka tekee tiheydeksi 21 reviiriä/km2.
Vehkalammella päästiin jopa tätä isompiin tiheyslukuihin, sillä 17 koirasta alle puolen km2 kosteikolla antaa
tiheydeksi peräti 40 reviiriä/km2. Kesän 2015 suurimmat reviirimäärät Vehkalammen ulkopuolelta olivat
alle 10 koko Suomessa. Luhtahuittimäärä Suomessa vaihtelee suuresti vuosittain, 2015 oli viittä
edellisvuotta parempi luhtahuittivuosi, mutta jää reilusti jälkeen parhaimmista viime vuosituhannen puolen
kesistä (mm. Tiira -havaintopalvelu).
Kolme lapinsirriä (VU) kierteli Vehkalammen päällä 12.5. ilmeisesti laskeutuen pohjoispäähän. Samana
päivänä oli liikkeellä myös liroja (D) ja suokukkoja (EN,D), liroja muutti ja laskeutui enimmäkseen
pohjoispäähän yhteensä 158 (7 parvea) ja suokukkoja laskeutui 35 yksilön parvi kaakon luhdalle. Yksinäinen
vesipääsky (VU,D) ui itätornin edustalla 15.6. Tämä oli jo syysmuuttava.
Pesiviä kahlaajia edustivat Vehkalammen taivaanvuohet (8 reviiriä), kuovi (2) (EVA) ja valkoviklo (1) (EVA)
sekä rantametsiin rajoittuvat lehtokurppareviirit ja Uuhilammen metsäviklo. Jänkäkurppa (EVA) soidinsi
4.5. Vehkalammen päällä, mutta lienee muuttomatkalainen.
11
Naurulokkeja (D) kerääntyi Vehkalammen kaakkoisosan luhdalle pesimään kymmeniä. Hautovia arvioitiin
olleen 72 ja näiden lisäksi 2 hautovaa kalalokkia. Lisäksi 1 naurulokkipari pesi itäpuolen tornin lähellä
pienessä tekosaarekkeessa. Pesiä ei laskettu tarkasti, koska haluttiin välttää häiriötä pesäalueella. Pesinnät
tuhoutuivat kuitenkin haudontavaiheessa, 27.5. ei alueella ollut enää yhtään pesivää lokkia. Tyhjillä pesillä
näkyi jonkinlainen ura ja painumat pesältä pesälle, mutta ei ole varmuutta oliko pesillä käyty vasta niiden
tuhouduttua. Kylmä ja tuulinen sää sekä noussut vedenpinta oli tuhonnut pesintöjä laajalti Suomessa,
mutta ainakaan jm. ei ole Vehkalammella syy, sillä luhta kuivui toukokuun aikana selvästi.
Selkälokki (VU,EVA) varotteli Vehkalammella lähes jokaisella selvityskerralla, mutta pesinnästä ei ollut
muuta merkkejä. Ilmeisesti selkälokki kävi Vehkalammella ruoanhankinnassa läheisiltä isommilta vesiltä.
Pikkulokkeja (D) soidinteli toukokuussa Vehkalammella, mutta pesimään ne eivät jääneet. Sen sijaan
kalatiira (D,EVA) muni heti silkkiuikun pesään niiden lähtiessä (paikalla oli yksi silkkiuikkupoikue, mutta ei
ole varmaa mistä pesästä). Pesässä oli 8.6. hautova silkkiuikku ja 15.6. kalatiira.
Kuvat 7 ja 8. Valkoselkätikkakoiras Uuhilammen rantametsässä 27.5. sekä Vehkalammen mosaiikkimaista luhtaa
8.6. Ruoppausten yhteydessä nostetuille maapenkoille on kasvanut koivua, jotka ovat ruokokerttusten ja
pajusirkkujen suosiossa.
Palokärki (D) pesi ilmeisesti Vehkalammen kaakkoisosan pienessä vanhan metsän saarekkeessa, 8.6.
maastopoikue metelöi alueella. Valkoselkätikka (EN,D) puolestaan pesi ilmeisesti Uuhilammen rannan
tuntumassa. 27.5. koiras valkoselkätikka rummutteli ruokailun yhteydessä silloin tällöin, ilmeisesti
houkutteli kuuloetäisyydellä olevia pesäpoikasia pois pesästä. Uhomäellä kuului valkoselkätikan kutsuääni
22.4. ja samana päivänä rummuttava pikkutikka.
Niittykirvisiä (NT) ei havaittu pesivinä, muuttoaikana enimmillään 3.5. Vehkalammen länsitornin
pohjoispuolella sekä kaakon luhdalla oli yhteensä 60 paikallista. Keltavästäräkkireviirejäkään (VU) ei
havaittu, mutta muutonaikaisia levähtäjiä oli paikallisena 12.5. etenkin länsitornin edustalla yhteensä noin
60. Samana päivänä sinirinta (NT,D) oli paikallisena länsitornin edessä. Leppälintuja (EVA) lauloi 3
Vehkalammen selvitysalueen tuntumassa.
12
Sirittäjiä (NT) havaittiin yhteensä 7, joista 2 lauloi selvitysalueen sisällä. Pikkusieppoja (D) lauloi
Vehkalammen rannalla 1 ja Uuhilammen 3, puolet selvitysalueella. Pikkusieppo oli yllättäen runsaslukuisin
sieppolaji. Kuhankeittäjä lauloi 8.6. aamuyöllä Vehkalammen itäpuolen nuoressa koivikossa. Punavarpunen
(NT) lauloi Uuhilammella niukasti selvitysalueen ulkopuolella. Pohjansirkku (VU) on häviämässä Suomen
lajistosta. Vehkalammen itärannalla lauloi pohjansirkkukoiras muutaman säkeen 15.6. ja paikalta löytyi
myös naaras.
Kuvat 9 ja 10. Vehkalammen ruokokerttus- (vihreä täplä) ja pajusirkkureviirit (oranssi täplä) vasemmalla sekä
luhtakana- (punainen täplä) ja luhtahuittireviirit (sininen täplä) oikealla.
3 Lampien vesilinnuston muutos
1998 (Etelä-Savon ELY-keskus) tehtiin Luomuksen ohjeiden mukaisesti kaksi vesilintujen pistelaskentaa.
2015 laskentoja tehtiin kolme, joka näkyy etenkin aikaisin pesivän sinisorsaparimäärän tarkempana
tulkintana. Uuhilammen luvuissa tämä ei näy, laskentatulokset ovat hyvin samankaltaiset molempina
vuosina. Sen sijaan Vehkalammen sinisorsamäärissä on iso ero laskentavuosien välillä, joka osaltaan selittää
Vehkalammen kaksinkertaistunutta vesilintumäärää. Epätarkkuudesta huolimatta voidaan todeta, että
lampien vesilintumäärien kehitys on suotuisa ja poikkeaa yleisestä suomalaisesta kosteikkolajien varsin
rajusta alamäestä (Sammalkorpi ym. 2014).
Mustakurkku-uikkua ei 2015 havaittu. Vehkalammella lajia on havaittu 1980–1990 –luvuilla sekä 2007
(Tiira-havaintopalvelu). Heinätavia ei puolestaan havaittu 1998, mutta Tiira-havaintopalvelun mukaan lajia
on havaittu Vehkalammella koko 2000-luvun, 2012 myös poikue (Tiira/Teppo Piira).
13
Naurulokkien määrässä on suurta vaihtelua vakiintuneissakin paikoissa, niin myös Vehkalammella.
Uuhilammella ei lokkilintuja pesi, mutta ruokailevia siellä näkee. Naurulokkien pesiminen auttaa
vesilinnustoa, sillä niiden aggressiivinen pesien puolustaminen hyödyttää muita kosteikkolintuja. Kalalokki
on Vehkalammen uudistulokas.
Kahlaajista liro näyttäisi hävinneen pesimälajistosta. Taivaanvuohia ei ole merkitty 1998 tuloksiin, 2015
Vehkalammella oli 8 reviiriä. 1998 ei kierretty koko lampea, joka osaltaan selittää vähäisempiä rantalintujen
määriä.
Taulukko 4. Vesi- ja rantalintumäärien vertailua Pieksämäen Vehka- ja Uuhilammella 1998 ja 2015.
Vehkalampi 1998 Vehkalampi 2015 Uuhilampi 1998 Uuhilampi 2015 1998
laulujoutsen
2
1
1
1
sinisorsa
1
12
1
1
2
haapana
3
1
2
1
jouhisorsa
1
1
1
lapasorsa
2
2
2
tavi
8
9
4
3
12
heinätavi
1
0
tukkasotka
1
2
1
1
2
telkkä
1
1
2
4
3
silkkiuikku
3
4
1
1
4
mustakurkku-uikku
1
1
nokikana
4
6
3
1
7
vesilinnut yht.
21
43
15
14
36
pikkulokki
2
2
naurulokki
420
73
420
kalalokki
2
0
kalatiira
1
1
1
lokkilinnut yht.
423
76
0
0
423
valkoviklo
1
0
liro
1
1
kuovi
2
0
taivaanvuohi
8
0
kahlaajat yht.
1
11
0
0
1
2015
3
13
5
1
2
12
1
3
5
5
0
7
57
0
73
2
1
76
1
0
2
8
11
4 Pieksämäen Vehka- ja Uuhilammen viitasammakkokartoitus
4.1 Johdanto ja menetelmät
Paikkauskollinen viitasammakko Rana arvalis elää koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta.
Lajin runsaus vaihtelee melko harvasta melko runsaaseen. Viitasammakko esiintyy Keski-Suomessa
runsaammin kuin Etelä-Suomessa ja paikoin se on jopa tavallista sammakkoa yleisempi. Laji elää kosteissa
elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla. Viitasammakko talvehtii vesien pohjissa, sekä
makeassa että murtovedessä.
Lisääntymisaikana viitasammakot kerääntyvät kutupaikoille, kuten reheville lintujärville, joille saattaa
kerääntyä kevään jopa satojen koiraiden kerääntymiä. Viitasammakko tarvitsee kutupaikakseen
14
suuremman vesialueen kuin sammakko. Kutupaikkana on usein lampi, järvenpohjukka tai meren lahti, eikä
sille eivät kelpaa pienet lätäköt tai ojanpohjat (Sierla ym. 2004). Soidinääni on pulputtava eroten selkeästi
ruskosammakon matalasta kurnutuksesta.
Viitasammakko on mainittu EY:n luontodirektiivin liitteessä IV(a). Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen
hävittäminen tai heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain nojalla. Viitasammakko on EU:n
luontodirektiivin liitteen IV laji, joka edellyttää Suomessa tiukkaa suojelua.
Yleensä kutu alkaa Etelä-Suomessa noin 20. huhtikuuta ja pohjoiseen mentäessä myöhemmin, tavallisesti
vähän ruskosammakkoa myöhemmin. Pohjois-Suomessa kutu alkaa usein vasta touko–kesäkuun
vaihteessa. Koiraat ovat hyvin äänessä sääoloista riippuen tavallisesti kahden–kolmen viikon ajan ja
parhaiten lämpiminä iltapäivinä ja iltoina (Sierla ym. 2004). Pulputtavien viitasammakoiden määrän
arvioiminen on hankalaa. Pulputus kuuluu yleensä kymmenien metrien päähän, harvoin sataan metriin.
Kuvat 11 ja 12. Viitasammakon esiintymisalueet Vehkalahdella (vas. kuva) ja Uuhilammella (oik.). Huom, kartat eri
mittakaavassa.
15
4.2 Tulokset
Vehka- ja Uuhilammen viitasammakkokartoitus tehtiin 4.5. klo 18–22.20 kiertäen rantoja pitkin ja
kuunnellen. Kuunteluolosuhteet olivat hyvät ja viitasammakot hyvin äänessä. Apuna käytettiin
kuuntelulaitetta, jolla viitasammakon pulputus kuului jopa yli sadan metrin päähän. Vehkalammen keskelle
saattoi jäädä luhta-aluetta, jossa viitasammakkoja pystyisi soidintamaan havaitsematta niitä rannoilta.
Ruskosammakkoa Rana temporaria kuului sen sijaan vain Uuhilammen eteläpäässä, lajin soidinaika oli jo
ilmeisesti ohi. Rupikonnaa Bufo bufo ei kuultu. Viitasammakon kutua tai poikasia ei yritetty etsiä.
4.2.1 Vehkalampi
Vehkalammelta löytyi yksi iso viitasammakkoesiintymä länsirannalta sekä kolme pientä muutamasta
kymmeniin viitasammakon soidinaluetta muualla luhdalta. Suuressa esiintymässä oli äänessä vähintään
kymmeniä, todennäköisesti satoja viitasammakkoja. Arvioitu esiintymisala on yli 4 hehtaaria.
4.2.2 Uuhilampi
Uuhilammella oli ehkäpä vielä enemmän viitasammakkoja äänessä kuin Vehkalammella. Viitasammakkoja
löytyi kokonaisuutena yli 3 ha alueelta. Selvästi tärkein alue oli eteläosan luhta, jossa kuului vähintään
kymmeniä, mutta todennäköisesti satoja viitasammakkoja. Länsirannan kahdessa muussa
esiintymisalueessa kuului kymmenkunta ja kolmessa pienemmässä esiintymispaikassa muutamia
viitasammakkoja.
Kuvat 12 ja 13. Viitasammakkokoiras on lisääntymisaikana kauniin sininen (vasen kuva) ja parhaille paikoille voi
kerääntyä kymmeniä tai satoja pulputtavia koiraita ja hiljaa pysytteleviä naaraita ja nuoria koiraita.
Videopysäytyskuvia Rautjärveltä © Jari Kontiokorpi
16
5 Lampien hoitotarpeet
Uuhilampi on melko avoin vesistö. Nykyisin olemassa olevat pienet kasvillisuussaarekkeet ja luhtarannat
ovat hyväksi vesilinnustolle ja viitasammakolle, kosteikkoalue ei hoitotoimia kaivannekaan. Uuhilammen
tärkein osa on etenkin itärannan metsät, joiden jättäminen luonnontilaan kasvattaa lammen arvoa.
Kokonaisuutta korostaa Uhomäen hienot rinnemetsät sekä lammen koillispuolen mosaiikkimaiset niitty- ja
pensaskuviot.
Vehkalampi on suurelta osalta umpeenkasvanut, mutta aiemmin tehdyt vene- tai virtausväylän
ruoppaukset ovat oleellisesti nostaneet lammen mosaiikkimaisuutta ja sen suosiota vesilintujen joukossa.
Allikoissa ja muissa pienissä ja kapeissa avovesialueissa monet vesilinnut tuntevat olonsa turvalliseksi.
Ruoppausten yhteydessä nostetut kaivupenkat kasvattavat nopeasti vesakkojonon, jota ei saisi päästää liian
korkeaksi. Myös nykyinen mosaiikkimaisuus olisi hyvä saada säilymään.
Lokeille olisi ehkä hyvä saada johonkin luhtasaarekkeeseen turvallisempi pesimäalue. 2015 lokit pesivät
mantereen rannalla olevalle luhdalle, joka kuivuessaan mahdollisti maapetojen pääsyn pesille. Tosin lokkien
pesinnän epäonnistumisen syy on epävarma. Myös irtovaristen varsin suuri määrä etenkin
jätevedenpuhdistamon alueella saattaa olla pesintöjä heikentävä tekijä, paikalla oli kesäkuussakin
kymmeniä variksia.
Toukokuun käynnillä Vehkalammella oli kutupuuhissa kymmeniä isoja säyneitä. Särkikalojen suuri määrä on
todettu heikentäväksi seikaksi sukeltajasorsamäärissä (joihin luetaan sotkat, telkkä ja mustakurkku-uikku),
joille ei jää pohjaeläimiä ja uposkasvillisuutta kalojen jäljiltä (Sammalkorpi ym. 2014). Lampien kalakannasta
ei kirjoittajalla ole tietoa, mutta liian isoksi särkikalakantaa ei saisi päästää. Myöskään kalakannan
vaikutuksesta viitasammakkokantaan ei ole tietoa.
Vehkalampi ja Uuhilampi sijaitsevat taajaman välittömässä läheisyydessä. Lampien ympärillä ja Uhomäellä
on paljon luonto- ja urheilupolkuja, Vehkalammella lisäksi kaksi lintutornia. Luontopolut olivat keväällä ja
kesällä 2015 osittain vetisiä eikä niitä ollut paljon käytetty. Pahimpiin paikkoihin olisi hyvä saada sorastusta
tai pitkoksia, mutta siten etteivät kaksipyöräiset pääse pilaamaan polkua. Info- ja opastaulut tms.
syventäisivät retkeilyantia. Länsitornilla tapaa paljon paikallista luonnosta kiinnostuneitta retkeilijöitä,
mutta lampia kannattaa mainostaa edelleen ja myös ulkopaikkakuntalaisille. Harvoin noin taajaman
kupeella pääsee retkeilemään tämänlaatuisille hienoille ja monipuolisille luontokohteille, jos mukaan
otetaan vielä Juurikkasuo. Kokonaisuutta täydentäisi suojelualueen laajentaminen Vehka- ja Uuhilammen
väliseen ojaan ympäristöineen.
6 Yhteenveto
Vehka- ja Uuhilampi ovat linnustollisesti sekä viitasammakoiden osalta tärkeitä eteläsavolaisia kosteikkoja.
Sekä kosteikko- että rantametsälajisto on edustava jopa valtakunnallisesti. Etenkin Vehkalammen
luhtarannat sekä Uuhilammen rantametsät ovat nykyisellään tärkeitä lintujen lisääntymisalueita. Lammet
ovat myös melko tärkeitä muutonaikaisia kerääntymispaikkoja sekä sorsien sulkasatokeskittymiä.
17
Huomionarvoisia lajeja havaittiin selvityksissä paljon, joista tärkeimmät ovat valkoselkätikkareviiri
Uuhilammen rannalla sekä erittäin tiheä luhtahuittipopulaatio Vehkalammella.
7 Kiitokset
Kiitos havaintoja antaneelle Etelä-Savon lintuharrastajat Oriolus ry:lle sekä Etelä-Savon ELY-keskukselle
perustietojen etsimisestä ja välittämisestä.
8 Lähteet
BirdLife Suomen Tiira-havaintotietokanta http://www.tiira.fi/
Etelä-Savon ELY-keskus: - Pieksämäen Uuhi- ja Vehkalammen pistelaskentatulokset 1998.
Ilmatieteenlaitos. - http://ilmatieteenlaitos.fi/talvitilanne
Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. 2. uusittu painos. Helsingin
yliopiston eläinmuseo, Helsinki
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
Sammalkorpi, I., Mikkola-Roos, M., Lammi, E. & Aalto, T. 2014: Ravintoketjukunnostus lintuvesien hoidossa. – Linnutvuosikirja 2013:154-163.
Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa.
– Suomen ympäristö 742:1–113.
Suomen ympäristökeskus 2007: Lintudirektiivin I-liitteen lajit Suomessa.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi
Suomen ympäristökeskus 2013: Suomen kansainväliset vastuulajit: linnut.
http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BD3AFA921-1A04-4A3C-8703-02A23589815B%7D/56873
Suomen ympäristökeskus 2015: Natura 2000 –alueet, Pieksämäen Juurikkasuo ja Vehka- ja Uuhilampi.
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Juurikkasuo__Vehka_ja_Uuhilampi(6511)
Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Keuruu.