Mitä tapahtuu huomenna Helsingille

Transcription

Mitä tapahtuu huomenna Helsingille
Mitä
tapahtuu
huomenna ?
[ helsingille ]
Vä i t e k i r ja
Mitä
tapahtuu
huomenna ?
[ helsingille ]
KIRJOITTAJAT
Jannica Aalto, Paavo Arhinmäki, Aki Arjola, Annamari
Arrakoski-Engardt, Jaakko Blomberg, Vincent Catani, André
Noël Chaker, Janne Gallen-Kallela-Sirén, Micah Gland, Teea
Hyytiä, Iso H, Tanja Jänicke, Tuuli Kaskinen, Marianne
Kiukkonen, Laura Kolbe, Jukka Korvola, Marko Kulmala,
Risto Kuulasmaa, Anna Laine, Jaakko Lehtonen, Mikko
Leisti, Katja Lindroos, Pirjo Lipasti, Linda Liukas, Jussi
Luomanen, Hannu Mäkelä, Eeka Mäkynen, Stuba Nikula,
Meiju Niskala, Jussi Pajunen, Pauliina Paunilainen, Inari
Penttilä, Aleksi Randell, Ville Relander, Charlotte Remming,
Laura Rissanen, Sampo Ruoppila, Reetta Räty, Timo Santala,
Mikael Silvanto, Olli Sirén, Anja Snellman, Lisa Sounio, Paola
Suhonen, Lotta Suistoranta, Leo Stranius, Sami Tenkanen,
Tio Tikka, Pilvi Torsti, Osmo Torvinen ja Taina Tukiainen.
SISÄLLYSLUETTELO
s. 10 ...
VÄITE: KIELTOKYLTIT SKEITTAUKSEN ESTÄMISEKSI POISTETAAN
s. 11 ...
VÄITE: HELLINNASTA JA TALSINGISTA MAAILMAN
ENSIMMÄINEN KAKSOISPÄÄKAUPUNKI
s. 13 ...
VÄITE: HALLINTO HAJOAA, KAUPUNKILAISET
TULEVAT TILALLE JA KATUTILA KOKEE RENESSANSSIN
s. 14 ...
Väite: Tulevaisuuden Helsinki täyttyy
maailmasta
s. 18 ...
Väite: Aarrestrategia
s. 19 ...
VÄITE: Vanhisokulttuuri tulee ja tekee
Helsingistä paremman
KIITOKSET
s. 21 ...
Väite: Kaupunki paranee vanhetessaan
Kiitos kaikille kirjan väittäjille, jotka ovat väitteillään ja visioillaan luomassa entistä parempaa Helsinkiä. Kiitos Helsingille siitä, että se on olemassa.
s. 23 ...
Väite: Helsinki on pullollaan
kaupunkilaissankareita
ULKOASU
Kirjan on toimittanut Ellun Kanat - Ajatushautomon työryhmä, johon ovat kuuluneet Kirsi Piha, Liisa Poussa, Hanna
Päivärinta, Sirkku Tuhkanen ja Päivi Surakka.
Miila Heinonen & Arto Vaverka
ISBN 978-952-67655-2-5 (nid.)
KUSTANTAJA
Strateginen viestintätoimisto
Ellun Kanat - Ajatushautomo, Helsinki 2012
KIRJAPAINO
Multiprint Oy, Vantaa
COPYRIGHT
Ellun Kanat - Ajatushautomo
s. 24 ...
Väite: Helsingistä Pohjoisenruoan
pääkaupunki maailmassa
s. 26 ...
Väite: Helsinki tulee olemaan likaisempi ja
kuluneempi katukuvaltaan jo kymmenen vuoden päästä
s. 27 ...
Väite: Helsinki täyttyy unelmista
s. 29 ...
Väite: Helsinki kaunistuu ulkoisesti
s. 30 ...
Väite: Entistä kauniimpi Helsinki
s. 32 ...
Väite: Helsinki on kattila, jossa porisee koko ajan bändipuolella
s. 34 ...
Väite: Helsingin salaisuus vuonna 2060:
Luottamus naapureihin, vapaus testata ja kokeilla erilaisia ideoita ja hyvin pyörivä korttelitalous
s. 70 ...
Väite: Tulevaisuudessa vain kaksi
ammattikorkeakoulua
s. 72 ...
Väite: Helsingistä tulee onnellinen kun
se on vapaa
s. 74 ...
Väite: ”Ghettoutuminen” on myös Helsingin
tulevaisuutta
Väite: Helsingin katse avartuu
s. 75 ...
s. 45 ...
Väite: Helsingin niemessä risteilee lisää
pyöräbaanoja
Väite: Helsingin viheralueissa piilee
ikuinen totuus
s. 77 ...
Väite: Sata valkoista pöytää Senaatintorilla
s. 46 ...
Väite: Helsinki rakentuu kylistä
s. 78 ...
s. 48 ...
Väite: Helsinki on parempi kaupunki
ilman Helsinkiä
Väite: Sadan vuoden päästä koko
pääkaupunkiseutu on Helsinkiä
s. 80 ...
s. 49 ...
Väite: Helsinki on Suomen kiistaton moottori
Väite: Tulevaisuuden Helsingissä itseohjautuva kansalaisaktivismi luo ihmislähtöistä kaupunkikulttuuria
s. 51 ...
Väite: Tulevaisuuden Helsinki on
ekoelämän ykkönen
s. 84 ...
Väite: Helsingillä on kapasiteettia kasvaa
s. 52 ...
s. 86 ...
Väite: Vuonna 2017 kaupunkilaiset valtaavat
keskustakirjaston
Väite: Helsingistä tulee ihmisten ehdoilla
toimiva kaupunki
s. 54 ...
Väite: Helsingistä tulee hyvä kokeilemalla
s. 87 ...
Väite: Huomisen Helsingissä on hyvä elää
s. 55 ...
s. 89 ...
Väite: Idealismista ekonomiaa
Väite: Kiinnostavin Helsinki syntyy
alhaalta ylös
s. 91 ...
Väite: Täytetään Tehtaankadun ala-aste!
s. 57 ...
Väite: Kauppatori säilyy Helsingin helmenä
s. 93 ...
s. 58 ...
Väite: Helsinki on täynnä elämää
Kallio–MeiLahti-akselille saakka
VÄITE: Helsingillä tulee olemaan merkittävä rooli Pohjois-Euroopan merkittävimmän
kasvukäytävän solmukohtana
s. 62 ...
Väite: Helsingissä yritykset menestyvät
tekemällä hyvää
s. 95 ...
Mitä tapahtuu huomenna?
s. 96 ...
Helsinki nyt, Helsinki aina
s. 64 ...
Väite: Kaupungin kadut ja puistot kuluvat
kovassa käsittelyssä
s. 65 ...
Väite: Helsingissä palataan maanläheisyyteen
s. 67 ...
Väite: Helsinki saa uusia vaatteita, mutta
tyyli säilyy
s. 69 ...
Väite: Sosiaalinen media muuttaa
helsinkiläisiä
s. 36 ...
Väite: Helsingissä kukaan ei osaa leipoa
korvapuusteja vuonna 2070
s. 40 ...
Väite: Helsingin tulevaisuus on lähiöissä
s. 42 ...
Väite: Helsingin yliopistossa suoritetaan
eniten tutkintoja
s. 43 ...
ALKUSANAT
Helsinki herättää intohimoja. Meillä on mielipiteitä
niin puolesta kuin vastaankin. Meillä on toiveita, haluja, vaatimuksia ja pelkoja suhteessa kaupunkiin. Jokainen sukupolvi muovaa kaupunkia, joka sittenkin on
aina meitä pitkäikäisempi. Mikä sitten on tärkeää?
Tässä kirjassa noin 50 erilaista ihmistä, joilla on erityinen suhde Helsinkiin tai jotka ovat helsinkiläisiä,
paljasjalkaisia tai junantuomia tai ehkä jopa koneen
viemiä, kertovat millaiseksi uskovat, toivovat, odottavat tai pelkäävät Helsingin muuttuvan.
Tämä kirja on väitekirja, ja kirjoittajat siis väittävät
mitä tapahtuu huomenna Helsingille.
Kirjan tarkoitus on olla katsaus Helsingin tulevaisuuteen; millaisessa kaupungissa asumme 10, 50 tai 100
vuoden päästä? Mitkä ovat ne merkittävimmät asiat,
tapahtumat, ilmiöt tai paikat, jotka muovaavat Helsingin tulevaisuutta? Entä millainen olisi se unelmien
Helsinki, jossa haluaisimme asua? Kaupunki muovautuu ihmisten kautta, ovat he sitten kaupungilla töissä
tai asumassa. Sillä se, mitä tänään mietimme ja haaveilemme ja väitämme, muuttuu helposti huomenna
todeksi. Me olemme kirjan kirjoittajien kanssa halun8
neet tehdä tämän kirjan siksi, että Helsinki on mahtava kaupunki, mutta hienoa olisi, jos se olisi tulevaisuudessa vielä mahtavampi. Millainen se sitten olisi?
Yhteisten toiveiden Helsingin syntymiseksi tarvitaan
moniäänistä keskustelua ja visiointia kaupungin tulevaisuudesta.
Iso kiitos kirjoittajille, jotka halusivat osallistua Helsingin muovaamiseen esittämällä väitteensä, tuomalla ajatuksensa inspiroimaan meitä muita. Kun sadan
vuoden kuluttua silloiset helsinkiläiset kenties saavat
tämän visiopaketin käsiinsä, he voivat hämmästyä.
Alkoiko tästä ajasta jotain todella hienoa?
Entä mitä sinä väität? Mitä Helsingille tapahtuu huomenna?
Kirsi Piha
9
VINCENT CATANI
16-vuotias helsinkiläinen skeittari
VÄITE:
KIELTOKYLTIT SKEITTAUKSEN
ESTÄMISEKSI POISTETAAN
Väitän, että Helsingin skeittikulttuuri kehittyy tulevaisuudessa paljon. Helsinkiin pitää saada isompia puistoja, joten leikkipuistot muutetaan skeittipuistoiksi.
Leikkipuistot muutetaan sopiviksi kaiken ikäisille niin,
että lapset ja nuoret voivat harrastaa ja leikkiä sulassa
sovussa keskenään.
Kaupungilta poistetaan kieltokyltit skeittauksen estämiseksi, vaikka skeittaus ei kaupungin katukuvassa
lisääntyisikään. Väitän myös, että tulevaisuudessa ei
enää ajatella, että skeittaus häiritsee muita.
Hyvät suunnittelijat saavat vapaat kädet puistojen
suunnitteluun ja toteutukseen. Helsinkiin rakennetaan
lisää myös sisäskeittitiloja. Niitä tarvitaan lisää, jotta
Suomi saisi lisää alan mainetta. Uskon, että Salmisaareen tai Hernesaareen rakennetaan uusien talojen lisäksi skeittihalli ja ulkoparkki amerikkalaiseen tyyliin.
Samalla tyttöjen ja poikien eri harjoitusajat poistetaan
ja kaikki saavat treenata yhtä aikaa. Näin saadaan
lisää naispuolisiakin harrastajia.
10
Uusi lautateknologia, trukit ja renkaat kehittyvät. Laudoista tulee kestävämpiä ja niillä on helpompi tehdä
temppuja. Tempuista tulee myös entistä teknisempiä,
vaikka vanhat temput tulevat aina olemaan rinnalla,
niitä ei unohdeta ikinä.
ANNA LAINE
Radio Helsingin ohjelmapäällikkö
VÄITE:
HELLINNASTA JA TALSINGISTA
MAAILMAN ENSIMMÄINEN
KAKSOISPÄÄKAUPUNKI
Väitän, että tulevaisuudessa Helsinki ja Tallinna yhdistetään toisiinsa. Maailman ensimmäisestä kaksoispääkaupungista syntyy Pohjolan helmi, jota tullaan katsomaan kaikkialta maailmasta. Kaupunkien yhdistäminen
olisi hedelmällisintä mahdollista yhteistyötä Suomen ja
Viron valtioiden kesken. Pääkaupunkien yhdistämisen
jälkeen kysymykset siitä, perustetaanko esimerkiksi
Guggenheimia, jäisi marginaaliseksi, sillä kahdesta
erillisestä valtiosta tulisi jättimäinen ryöppy eri kehitysmahdollisuuksia maiden yhteisillä resursseilla.
Pääkaupunkien yhdistämisen motiivina on kummankin kaupungin rikastuttaminen. Esimerkiksi Helsinki
saisi uudentyyppisiä, luovia ja energisiä kaupunki11
laisia sekä yhdistetyn joukkoliikenteen, joka olisi
ilmainen kuten Tallinnassa. Helsingistä puolestaan
vietäisiin raikkaita ajatuksia kaupunkitoiminnasta etelänaapuriin, jossa kaupunkitoimintaa ei vielä suuremmin harrasteta.
Kaupunkien hallinto yhdistettäisiin, mutta sen lisäksi
olisi eri kaupunginosavaltuustoja, jotka päättäisivät
oman alueensa asioista. Helsingillä ja Tallinnalla olisi
yhteinen kaupungintalo ja kaupunginosavaltuustojen
talo. Näin mahdollistuisi Lasnamäen ja Mellunmäen tai
Käpylän ja Kalamajan vuorovaikutteinen keskustelu
alueiden kehittämiseksi ja kaupunkien keskeisten
ongelmien ratkaisemiseksi. Kaupungit ja kaupunginosat voisivat ottaa mallia toistensa onnistumisista ja
soveltaa hyväksi todettuja tapoja toimia koko metropolin elähdyttämiseksi.
Edellä mainituin tavoin Hellinnasta tai Talsingista saataisiin vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen metropoli
kuin Pietarista. Yllättävä pääkaupunki, joka jakautuu
kahteen eri valtioon.
LAURA KOLBE
Euroopan historian professori ja
Helsingin kaupunginvaltuutettu
VÄITE:
HALLINTO HAJOAA,
KAUPUNKILAISET TULEVAT
TILALLE JA KATUTILA KOKEE
RENESSANSSIN
Väitän, että Helsingin historiallinen henki on elää nykyisyydessä. Helsinki ei ole eurooppalainen kaupunki,
joka katsoo menneeseen tai hakee voimaa menneisyyden kerrostumista. Helsingillä näitä kerrostumia
on aika ohuelti ja siksi Helsinki modernina projektina
tulee jatkumaan. Se edellyttää sukupolvien reagointia
uusien sukupolvien tarpeisiin. Helsinki on nuorten ihmisten ja jatkuvien saapujien kaupunki. Helsingin
sekoittunut dynamiikka leimaa sitä toivottavasti
jatkossakin ja siitä kasvaa myös kaupungin jatkuva
uudistuminen.
Väitän, että Helsingin suurin haaste, ja samalla myös
tulevaisuuden voimavara, on pien- ja lähiyrittäminen.
Tulevaisuudessa helsinkiläisten pitää voida toteuttaa
unelmiaan entistä enemmän; perustaa kahviloita, pesuloita, kauppoja tai mitä vain palvelulaitoksia. Kun
helsinkiläiset toteuttavat unelmiaan, luo se kaupunkiin enemmän klassista, hyvää urbanismia Jos kaupunki tähän asti on tuntunut keinotekoiselta ja viran-
12
13
omaisvetoiselta, tulee hallinto hellittämään ja unelmat
toteutumaan.
Tulevaisuuden Helsingissä katu kohtaamisen, kaupankäynnin ja sattumanvaraisuuden tilana ja kokemuksena
tulee kokemaan renessanssin. Tämä merkitsee myös
kantakaupungin suosion kasvua. Kaupunkisuunnittelulla onkin iso rooli tuottaa hyvää kaupunkitilaa. Vaarallinen kehityssuunta on sellainen, jossa hyvinvoiva keskiluokka asuu kantakaupungissa ja marginaaliryhmät
esikaupungeissa.
ANDRÉ NOËL Chaker
Senior Advisor to the President, Veikkaus
Väite:
TULEVAISUUDEN HELSINKI
TÄYTTYY MAAILMASTA
Minä väitän, että Helsingin katukuva tulee muuttumaan. Kun itse saavuin Suomeen vuonna -88, oli väestöstä ulkomaalaisia 1%. Joidenkin arvioiden mukaan
vuonna 2020 Helsingin asukkaista yli 15 % on muualta
kuin Suomesta. Kun väestö ikääntyy, meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kansainvälistyä.
tänne niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät suomalaisten
keskinäisen sosiaalisen sopimuksen – otamme vastuuta hyvinvoinnin rakentamisesta, mutta saamme myös
etuja, kuten palveluja, turvallisuutta ja luottamusta.
Helsinki tulee olemaan entistä suvaitsevampi. Vie
vain joitakin vuosia, kunnes Helsingin pormestari
on seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö. Jonain
päivänä meillä on tummaihoinen pormestari. Helsinki
tulee olemaan positiivisella tavalla monikulttuurinen
kaupunki, jossa kaikilla on oma paikka. Se vahvistaa
pikkuhiljaa tätä haasteellista väestörakennetta.
Helsinki on kaupunki, jonka tulevaisuus on teknologiassa ja designissa. Saamme nähdä vielä useita suomalaisia yrityksiä, jotka tekevät jotain erittäin omalaatuista ja menevät osaamisellaan heti maailmalle. Helsinki, digitalisoitunut ja hyvin designattu kaupunki,
tulee olemaan malliesimerkki siitä, miten palveluita
tuotetaan.
Unelmieni Helsinki on fiksusti monikulttuurinen, hyvinvoiva ja dynaaminen.
Uskon kuitenkin, että kansainvälistyminen tehdään fiksulla tavalla. Me pystymme houkuttelemaan maailmalta
14
15
16
17
MIKKO LEISTI
tuottaja, perustaja, suunnittelutoimisto Pluto Finland
monien ihmisten toteutuneista unelmista, jotka olemme ottaneet omaksemme.
VÄITE:
AARRESTRATEGIA
Helsinki on maailman paras kaupunki. Se on pystynyt matkan varrella tekemään monen kaupunkilaisen
unelmista totta. Täällä saa toimia, järjestää, rakentaa,
tehdä taidetta ja ideoida päivittäisellä tasolla paljonkin. Suurien linjojen suhteen tulisi olla avarakatseisempi. Annetaan päiväkodeille pienemmät ryhmät,
kehitetään maailman parhaat pyörätiet, rakennetaan
silta Kruunuvuoren selän yli ja pykätään se hemmetin
Guggiskin kaiken päälle!
Minä väitän, että hauska ja toimiva kaupunki perustuu
mahdollisimman monen kaupunkilaisen kokemukseen
jostain omasta. Jostain, jonka vuoksi näkee vaivaa,
jota ilolla ylläpitää ja tarpeen tullen jopa puolustaa.
Omaksi kokeminen ei välttämättä tarkoita omistamista. Omaksi koetaan päinvastoin kovin monia asioita,
joita ei edes voi yksin omistaa: joukkue, jota fanittaa,
kirjaston satutunti, vuotuinen tapahtuma, aamuinen
tervehtiminen tai lapsuuden kodin piha.
Omaksi otetaan asioita, paikkoja, palveluita, tapoja,
jotka jollain lailla vastaavat unelmaa siitä, miten elämän näemme. Kun unelma toteutuu, sitä haluaa vaalia
ja pitää huolta, ettei se katoa. Voidaan puhua jopa
aarteista. Jostain korvaamattomasta, jonka saavuttamiseksi on tehty paljon töitä ja menettäminen olisi
lohdutonta.
Mitä jos päivittäinen aamukahvi Töölöntorilla ei olisi
mahdollista, Stockmann katoaisi, Olympialaisia ei olisi
aikanaan urheiltu Helsingissä, Maunulan majalta ei
pääsisi hiihtämään tai Korkeasaari olisi satamavarasto? Nautimme päivittäin huomaamattamme kovin
18
Helsinki saavuttaa ihanteensa ja tavoitteensa antamalla mahdollisimman monelle ihmiselle aarteita.
TUULI KASKINEN
Demos Helsingin tutkija
VÄITE:
VANHISOKULTTUURI TULEE JA
TEKEE HELSINGISTÄ PAREMMAN
Väitän, että Helsinkiä vie eteenpäin vanhisokulttuuri.
Jo vuonna 2020 Helsingissä on 25 000 yli 65-vuotiasta
enemmän kuin nyt. Yli 70-vuotiaiden helsinkiläisten
määrän kasvu tekee kaupungista käytettävämmän,
ystävällisemmän ja toimeliaamman.
19
Ikääntyvät ihmiset ovat onnellisempia kuin keskiikäiset. Minä olen nyt 33-vuotias ja jos seuraan keskimääräistä onnellisuuskäyrää, niin onnellisuuteni
heikkenee kunnes olen noin 45-vuotias. Sen jälkeen
koettu onnellisuus alkaa taas kasvaa. Se, että ikääntyvien, keskimääräisesti onnellisempien ihmisten määrä
Helsingissä kasvaa, tekee pääkaupungista rennomman
ja mukavammin paikan.
Väestön ikääntymisestä ollaan kansantalouden kannalta huolissaan. Myönteinen puoli on, että tulevaisuudessa on paljon hyväkuntoisia vanhoja ihmisiä.
Esimerkiksi isovanhempien merkitys lapsiperheille ei
ainakaan pienene, pikemminkin se kasvaa. Tulevaisuudessa eläkkeellä olevat ihmiset ovat ylläpitämässä
hyvää arkea.
Nyt kaupungin keskustassa on pääosin liiketiloja ja
toimistoja ja vanhainkodit ovat kaukana keskustasta.
Kampin palvelukeskus on kuitenkin hyvä esimerkki
siitä, että kaupungin keskeisillä paikoilla on tiloja,
jotka ovat erityisesti varattu vanhoille ihmisille.
Kun ikääntyvien määrä kasvaa, palveluiden ja infrastruktuurin suunnittelun lähtökohtia on mietittävä
uudelleen. Bogotan kaupungin entinen pormestari
Enrique Penalosa on sanonut, että kun kaupunki
suunnitellaan lasten ehdoilla, syntyy hyvää kaupunkia
kaikille. Tätä totuutta voidaan soveltaa myös ikääntyviin ihmisiin.
20
PAAVO ARHINMÄKI
kulttuuriministeri
VÄITE:
KAUPUNKI PARANEE
VANHETESSAAN
Minä väitän, että kaupunki paranee vanhetessaan. Eri
aikojen kerrokset tekevät kaupungista kaupungin. Jokaisen sukupolven ei pidä rakentaa Helsinkiä uudestaan. Vanhoja rakennuksia pitää suojella ja kehittää
uuteen käyttöön.
Suosikkini on Pasilan punatiiliset veturitallit. Oikaisin
lapsena kotoa Länsi-Pasilasta ratapihan läpi Eläintarhan koululle, vaikka se oli kiellettyä. Veturitallit
olivat paikallaan jo sata vuotta sitten ja toivon, että ne
jaksavat kantaa Helsingin historiaa ainakin toiset sata
vuotta.
Sata vuotta sitten lähes puolet helsinkiläisistä oli
duunareita. Sörnäisten työväenyhdistys vuokrasi
Kivinokan hengähdyspaikaksi työläisille. Kivinokasta
katselen kantakaupunkia vastarannalta. Sen paikan ja
maiseman haluan jakaa jälkipolville.
Viime vuosikymmenen aikana katutaiteesta on tullut
galleriakelpoista. Kymmenen tulevan vuoden aikana
taide astuu ulos gallerioista ja museoista kaduille.
21
Taiteen avulla voi torjua apatiaa ja antaa ihmisille
mahdollisuus iloita yhdessä.
Meiju Niskala
esitys- ja kaupunkitaitelija
Ihmisten rooli ympäristönsä muokkaajana tulee kasvamaan. Helsinki on vuosi vuodelta hauskempi. Kaupunginosatapahtumat ovat muuttaneet tunnelmaa, ne
tulivat jäädäkseen.
Väite:
Helsinki on pullollaan
kaupunkilaissankareita
Helsinki on fillarikaupunki. Kun poljen joskus kesäaamuisin keskustasta kotiin Herttoniemenrantaan,
katselen Pohjoisrannassa, kun aurinko nousee idästä
ja värjää taivaan. Pohjoisrantaan tuli pyörätie 1990-luvulla, talot ovat yli satavuotiaita. Sörnäisten rantatiellä saippuatehtaasta tehtiin Teatterikoulu ja Suvilahti
muuttui energiatuotantoalueesta kulttuurintuotantopaikaksi. Näin kaupungin tulee muuttua.
Minä väitän, että huomisen Helsingissä ihmiset ovat
positiivisessa kanssakäymisessä tuntemattomien
kanssa yhä useammin ja arkisemmin. Pyykinpesu
hoidetaan naapurin koneella ja illalliskeiton voi ostaa
omalle lautaselle eläkeläisnaapurin keittiöstä. Kaikkien
ei tarvitse omistaa kaikkea, tavarat osataan hyödyntää yhteiskäytössä ja ihmisen käyttöarvo säilyy läpi
elämän.
Helsinkiä ei pidä rakentaa liian valmiiksi. Siellä pitää
olla rosoja ja takapihoja. Sopivasti keskeneräinen kaupunki saa ihmiset löytämään totutuista asioista uusia
mahdollisuuksia. Helsinki on seikkailu.
Työläppärit natisevat mummojen ja pappojen perustamissa kahviloissa, mutta myös byrokratian sisällä
on ymmärretty eri-ikäisten ja -taustaisten ihmisten
potentiaali – kaupungintalolle onkin perustettu keinutuolein ja kahvikupein varustettu vastaanotto, jonne
virkamiehet ja kaupunkilaiset voivat tulla testaamaan
ideoitaan ja ajatuksiaan. Kanssakeskustelijoina toimivat erilaisissa elämäntilanteissa olevat helsinkiläiset ja
ohikulkijat.
Huomisen helsinkiläisillä on halu tehdä kaupungistaan
maailman paras. Kekseliään kaupunkilaiskulttuurin
ohella tämä näkyy mesenointikulttuurissa. Ihmiset
valitsevat itse, millaisiin yhteiseen hyvään vaikuttaviin
hankkeisiin he haluavat rahallista tukeaan antaa. Sen
22
23
myötä taiteeseen ja tapahtumallisiin teoksiin törmää
yhä enemmän ja yhä yllättävimmissä paikoissa julkisessa tilassa.
Huomisen Helsingissä näkyy ihmisten halu ja kyky
luoda yhteistä todellisuutta. Aristoteleen sanoin:
”Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun hän tuntee
omat lahjansa ja voi valjastaa ne yhteiseen käyttöön”.
Huomisen Helsinki on pullollaan kaupunkilaissankareita.
AKI ARJOLA
päätoiminen jugurtinhyllyttäjä ja
sivutoiminen hallituksen puheenjohtaja, Eat & Joy
VÄITE:
HELSINGISTÄ POHJOISENRUOAN
PÄÄKAUPUNKI MAAILMASSA
Väitän, että jos asiat hoidetaan Helsingissä hyvin, niin
siitä voi tulla Pohjoisenruoan pääkaupunki maailmassa. Erikoislaatuinen kasvuympäristömme Golfvirran
ja pohjoisen sijaintimme johdosta tarjoavat erikoisia
luonnonvaroja: marjat, yrtit, sienet, riista, mahlat, puut
ja siemenet. Nämä luonnonvarat, joita ei muualta maailmalta saa, voivat luoda todellisen kilpailukeinon.
Helsingistä voisi viedä ilosanomaa muualle maailmaan, houkutella ruokaturismia ja turismia muutenkin. Suomalaiset itsekin ymmärtäisivät ulkomaiden
kiinnostuksen kautta oman maansa hedelmän arvon.
Meidän pitää aina ensin saada tunnustusta toisaalta.
Lisäksi väitän, että jotta Helsinkiin saataisiin luotua
kestävää ja kannattavaa pienmyymäläkilpailua, tulisi
asuintaloja rakentaa ihan ydinkeskustaan. Ei riitä,
että asuntoja rakennetaan Helsingin niemenkärkeen,
vaan asuttamattomat sisäpihat pitäisi myös hyödyntää. Näin väkimäärä keskustassa kasvaisi ja pienillekin putiikeille riittäisi asiakaskuntaa. Tällä hetkellä
pienmyymälät ovat enemmän juhla- ja viikonloppuostoksia varten.
Väitän, että pääkaupunkimme suuri haaste tulevaisuudessa on, saadaanko tänne tarpeeksi ihmisiä
asumaan, jotta palvelujen ja erilaisten hankkeiden
kehitys voisi jatkua. Mikäli halutaan pysyä mielenkiintoisena keskustana ja pääkaupunkina, on ensiarvoisen
tärkeää, että ihmisvirta täällä kasvaa.
Väitän, että metsäkaupungin leima voisi olla Helsingille erinomainen. Symboliksi voitaisiin valita puolukka
tai lapinlehmä, jompikumpi voisi olla vaakunnassakin.
24
25
ANNAMARI ARRAKOSKI-ENGARDT
johtaja, Akateeminen Kirjakauppa
VÄITE:
HELSINKI TULEE OLEMAAN
LIKAISEMPI JA KULUNEEMPI
KATUKUVALTAAN JO KYMMENEN
VUODEN PÄÄSTÄ
Väitän, että valtion ja kunnan tulotaso putoaa ja koska
likaisuuteen ei kukaan kuole, siinä säästetään tulevaisuudessa. Talvisin jalkakäytävien lumenluontiin ei
raha riitä ja kaupunkilaisten pitää liukastella koteihinsa. Helsingin puistojen nurmikot kuivettuvat jatkuvasta tallaamisesta, pensaat jäävät leikkaamatta ja lopulta
ne kuolevat liiallisen urean määrään. Harvat helsinkiläiset tuntevat vastuuta kaupunkinsa tilasta. Kadut,
metron sisäänkäynnit ja puistot mielletään kaupungin
omaisuudeksi, joiden kunnosta ei muiden tarvitse vastuuta kantaa.
Toivon, että näin ei käy. Helsingin imagoon pohjoisen
valkeana kaupunkina liittyy voimakkaasti luonnonläheisyyden lisäksi puhtaus. Siitä hyödymme kaikki
jopa taloudellisesti. Kuinka paljon vähemmän joutuisimmekaan maksamaan ylläpidosta puistoissa ja kaduilla, jos kantaisimme niiden kunnosta jo tänään vastuuta, emme roskaisi ja rikkoisi ja kävisimme vessassa
ihmisille tarkoitetuissa fasiliteeteissa?
26
Tulevaisuuden Helsinki voisi olla suurkaupunkien
edelläkävijä, jossa pikkukaupunkien ja maalaiskuntien
”kylä kasvattaa“ -mentaliteetti olisi käytössä ja joka
siten ei juuri likaantuisi. Nauttisimme piknikkejä roskattomilla ja sirpaleettomilla kallioilla meren rannalla
ja lenkkeilisimme puhtailla puistoteillä. Lapset leikkisivät puhtaissa puistoissa, joihin yksityiset varakkaat
ihmiset tekisivät lahjoituksia.
Kaikki haluavat olla ylpeitä kotikaupungistaan ja on
sanomattakin selvää, että aurinkoisessa, pehmeän
tuulen Helsingissä on ihana istua torikahvilassa ja
ihailla kaupunkia.
JANNE GALLEN-KALLELA-SIRÉN
Helsingin taidemuseon johtaja
VÄITE:
HELSINKI TÄYTTYY UNELMISTA
Minä väitän, että Helsinki tulee seuraavan 50 vuoden
aikana lunastamaan identiteettinsä ihmisten merellisenä kohtauspaikkana. Suomalaisten kaipuu veden
äärelle, mikä manifestoituu mökeillämme ja sisäjärvien rannoilla, tulee manifestoitumaan konkreettisesti
myös Helsingissä.
Maisema vaikuttaa ihmisen identiteettiin. Meri kertoo
matkustamisesta, horisonttiin katsomisesta, tulevai27
suuden visioimisesta. Helsinki avautuu kaupunkina
siten, että rantamme tulevat ihmisten käyttöön sekä
julkisina että työllistävinä tiloina.
Merellisyyden, rantojen ja rakennusten lisäksi Helsingin täyttää immateriaalinen arkkitehtuuri, ihmisten
arkkitehtuuri. Kunhan me pysymme avoimina, vastaanottavaisina ja ymmärtäväisinä, saamme nauttia
ihmisten luovuudesta valjastettuna erilaisiin tehtäviin.
Nuoret tulevat pelastamaan meidät. Suomi ei ole koskaan ahdistava silloin kun on tekemisissä nuorempien
polvien kanssa. Heissä on aina positiivista energiaa ja
rohkeutta katsoa tulevaisuuteen avoimin silmin. Kun
tämä uutta visioiva energia pääsee kouluja pidemmälle
työurissaan, niin se energia tulee konkretisoitumaan
teoiksi ja toiminnaksi.
Emme voi pitää itsestämme tai toisistamme huolta
jos ajattelemme, että vain tämänhetkinen on hyvää.
Menneet polvet ovat saaneet aikaan hienoja asioita,
mutta nuorille polville täytyy antaa myös mahdollisuus
rakentaa tulevaisuutta proaktiivisella otteella.
Unelmieni Helsinki on aktiivinen, elinvoimainen ja
kansainvälisesti arvostettu kulttuurikaupunki, jota
tullaan katsomaan läheltä ja kaukaa.
28
MARIANNE KIUKKONEN
poliisi, personal trainer
VÄITE:
HELSINKI KAUNISTUU
ULKOISESTI
Minä väitän, että Helsinki kaunistuu ulkoisesti. Helsingin merkittävät monumentit, kuten Eduskuntatalo, Musiikkitalo ja Töölönlahden seutu ovat
keskeisiä tapahtumien temmellyskenttiä.
Ulkoinen kauneus ei yllä ihmisten mieliin asti, sillä
yksinäisten ihmisten määrä kasvaa elintason eriarvoisuuden myötä. Paljon puhuttua slow life -elämää,
ekoajattelua ja luomulähiruokaa ylistetään varmasti,
mutta silti ihmiset toimivat toisin. Perheet ostavat pikaruokaa lauantaisin, sillä kauppareissun jälkeen on
kiire mennä nauttimaan yhteistä laatuaikaa kotiin,
kukin omalle koneelleen sosiaaliseen mediaan.
Helsinki laajenee, muu Suomi kutistuu. Kuntauudistukset näkyvät eriarvoisuuden tunteena. Yhteiskunnasta putoajat ovat niitä, joille Ipadit ja Iphonet ovat
samaa kuin ydinfysiikka. Juoppoja ei juuri enää näe
katukuvassa. Samalla kun Helsinki putsaa romaanien kerjäämisongelmaa, samalla häviävät rehelliset
perusjuopot kukkaistutusten seasta makaamasta.
Helsingin kaupunginosien rajapinnat hämärtyvät.
Tosin Vuosaari tummenee edelleen ja Töölössä asuu
valkoista iäkästä väkeä.
29
Rikkinäiset perheet ja kadotettu lapsuus ovat hatara
pohja ehjälle aikuisuudelle. Yksin elämisestä on tullut
selviytymistaistelu, vaikka jokainen janoaa kumppania
jakamaan arkea. Yksinäisyys puhuttaa ja narsismista
on tullut kansan uusi vitsaus. Niitämme uraperheiden
kiireen tuomaa tunneköyhyyttä toisiamme kohtaan.
Ne menestyvät rahamaailmassa parhaiten, jotka osaavat käyttää toisia hyväkseen. Omantunnon kieltäminen näkyy kylmyytenä ja yksinäisyytenä sekä tauteina,
joille ei löydä selitystä lääkärien kirjoista.
Jokaisen kerrostaloasujan haaveena on oma pieni
puutarhaparveke, sillä käsien upottaminen multaan
rauhoittaa enemmän kuin Diapamit.
Uskon, että kauniin Helsingin sisällä on samat ongelmat, joita on aina ollut ihmisten kesken – pelko omasta itsestä ja suuri rakkauden kaipuu.
LISA SOUNIO
brändi- ja designasiantuntija
VÄITE:
ENTISTÄ KAUNIIMPI HELSINKI
Väitän, että tulevaisuuden Helsinki on entistä helpommin
lähestyttävä ja kaikkien ulottuvilla. Pienetkin arjen ihmeet nousevat yhteisiksi aarteiksi ja hyvänolon lähteiksi.
30
Väitän, että puut ovat ihmisen ja hengityksen tukirankaa. Katujen varsien ja puistojen puut on suojattava.
Liian innokas hakkaaminen seis, sillä ihmisetkin lahoavat ja joskus kaatuvat.
Väitän, että kahviloiden ja ravintoloiden terassit ovat
avoinna liki vuoden ympäri. Ulkona lounastaan nauttivat lämmittelevät kauniiden kaasulyhtyjen loisteessa,
terassituolit ja varjot ovat vapautuneet kaljamainoshemmetistä. Kukkaistutuksiin, kyltityksiin ja istuinpaikkoihin kaupungissa panostetaan niin, että kaikkialta
maailmasta tullaan katsomaan Helsingin upeutta. Bussit, junat ja ratikat ovat muotoiltu täysin uudelleen niin,
että niiden valaistuksessa ja värityksessä ei näytä kummitukselta eikä kolisevassa äänimaailmassa ahdistu.
Suomalaiset ovat oppineet olemaan säikähtämättä,
jos vastaantulija hymyilee ja katsoo silmiin. Naapurit
tervehtivät iloisesti toisiaan ja kohottavat taloyhtiön
pihalla kuplivat karpalo-mansikkamehut ensilumen
ja talon uusien asukkaiden kunniaksi. Virkamiehet
ja poliitikot eivät lymyä kopeissaan, vaan liikkuvat
innostuneina ja ylpeinä kansan parissa synnyttäen
spontaaneja talkoita ja joka päivä uutta yhteistä hyvää. Puliukkojen ja kerjäläisten sijaan katukulttuuria
leimaa ”autan toista ja ilahdutan toista” -tunnelma.
Helsinki on laajentunut koko Uudenmaan kokoiseksi,
mutta kerrostaloja ja omakotitaloja ei rakenneta sikin
sokin liian tiheään pelloille ja ratojen varsille. Valon
kiertokulku, ja suomalaisen tarve omaan tilaan ja rauhallisiin näkymiin otetaan rakentamisessa paremmin
31
huomioon. Kulttuuri- ja taide-elämä kukoistaa, sillä
suomalaiset ovat vihdoin ymmärtäneet, että jokainen
on jollakin tapaa elämässään yrittäjä.
Tehdään Helsingistä yhdessä paratiisi, sillä sitä ei
kukaan muu tee kuin me jokainen itse ja yhdessä!
EEKA MÄKYNEN
Nosturin ohjelmapäällikkö
tehtyä halvemmalla ja lippujen hinnat tulevat edullisemmaksi, kun seinät eivät tule heti vastaan. Tiedossa
on vanhan ajan reivejä ja esiintyjiä, kuten Tom Waits,
Norah Jones ja Motörhead.
Helsingin länsiranta tulee muuttumaan silminnähden
paljon uuden klubin lisäksi. Ranta jää vapaaksi kevyelle liikenteelle, jolloin pyöräily alueella helpottuu.
Kivijalkabaareja ja -ravintoloita syntyy entistä enemmän Hernesaaren ja Jätkäsaaren tuntumaan. Näin
Helsingin keskusta siirtyy lännemmäksi – sinne, missä
aurinko laskee.
Väite:
HELSINKI ON KATTILA,
JOSSA PORISEE KOKO AJAN
BÄNDIPUOLELLA
Toivoisin, että kaupunkilaiset käyttäisivät kaupunkia
enemmän, niin kuin Manner-Euroopassa. Byrokratia
kuitenkin jäykistää ja vaikeuttaa kaupungin parasta
mahdollista hyödyntämistä. Täällä on liikaa sääntöjä.
Pykäläviidakkoja ja alkoholipaapomista.
Väitän, että viiden vuoden päästä Helsinki on kuuma
musiikkikaupunki. Helsingissä syntyy uusia musiikin
herkkunimiä, jotka tähtäävät selkeästi ulkomaille.
Suomalaisten bändien niittämä maine ulkomailla tekee
maastamme tunnetun, ja Helsinkiin tulee yhä enemmän
ihmisiä muualta maailmalta. Helsinki tarjoaa mahtavia
klubikokemuksia, mutta sen mahdollistamiseksi tarvitaan lisää niin treeni- kuin konserttitilojakin.
Väitän, että Helsingistä syntyy maailman uusi klubimekka. Tämä mahdollistuu, kun Helsingin anniskelulainsäädäntö löyhtyy ja klubeilla ja festareilla paapomisilmapiiri kääntyy vapauden ilmapiiriksi. Silloin
täällä porskuttaa järjetön klubi- ja festarielämä, josta
tullaan nauttimaan ulkomailta asti.
Uusi kolmen tuhannen hengen konserttihalli nousee
länsirantaan, kaksi sataa metriä Nosturista etelään.
Se on hemmetin hieno ja tulee muuttamaan suurten
konserttien maailmaa Helsingissä: keikkoja saadaan
32
33
INARI PENTTILÄ
Kallio Block Partyn järjestäjä
VÄITE:
HELSINGIN SALAISUUS
VUONNA 2060: LUOTTAMUS
NAAPUREIHIN, VAPAUS
TESTATA JA KOKEILLA ERILAISIA
IDEOITA JA HYVIN PYÖRIVÄ
KORTTELITALOUS
Väitän, että tulevaisuuden Helsinki on tunnettu sen
mielikuvituksellisista tapahtumista, maailman hauskimmista korttelibileistä, Mellunkylän kylähullu
-karnevaalista, koko kaupungin kattavasta sadonkorjuujuhlasta ja kaupungin kattojen yli kulkevasta
kevätvaelluksesta. Korttelibileistä, katukirppiksistä
ja Ravintolapäivästä kauan sitten alkanut kaupungin
uudelleen löytyminen ei jäänyt pelkäksi juhlinnaksi.
Ajatus juhlista toi ihmiset yhteen ja loi uudenlaisia
malleja kaupunkielämästä, jossa helsinkiläiset eivät
enää vain tyytyneet valittamaan asumiskoneissaan,
vaan alkoivat itse pyörittämään konetta. Mitä kaupungin suunnittelusta tulisikaan ilman sen asukkaiden
kokemusasiantuntijuutta ja ideoita?
myös niitä sosiaalisia suhteita, jotka pitävät kaupungin kasassa. Korttelijuhlat ovat yksi Helsingin tapa
tuoda uusia aktiiveja naapureiden ja uushelsinkiläistenkin löydettäviksi ja luoda uusia tekijäkuntia ja suhteita talouteen, joka pyörii ideoiden ja niitä tuottavien
yhteisöjen varassa.
Kattoviljelmät olivat jo kauan sitten nivottu rakennusmääräyksiin, ja tyhjentyneet parkkipaikat kukoistivat kauden tuoretta ruokaa. Ruoantuotannon lisäksi
uudenlaiset yhteisöt ja niiden pitkälle erikoistuneita
palveluita tuottavat korttelipajat, olivat osa kaupungin
ydintaloutta.
Markkinoiden murros vuosituhannen vaihduttua oli
tehnyt selväksi, ettei kaupunki pyörisi enää entisellään. Tarvittiin uudenlaista taloutta, sellaista, jonka
haitat olisivat hyötyjä vähäisemmät. Jotain oli tehtävä
aivan eri tavalla.
Helsinki on kasvanut ylös- ja alaspäin, mutta vihreän
kehän kansallispuisto pitää kaupungin kasvun ryhdissä. Tiivistyminen ei koske vain rakentamista, vaan
34
35
JAAKKO LEHTONEN
Matkailun edistämiskeskuksen ylijohtaja
VÄITE:
HELSINGISSÄ KUKAAN EI
OSAA LEIPOA KORVAPUUSTEJA
VUONNA 2070
Venäjän ja EU:n välisen viisumipakon poistuttua ajat
sitten, Suomeen ja Suomen läpi muualle Eurooppaan
tulvii huima ihmisvirta itäsuunnalta. Matkailijoita,
rikollisia, turvapaikanhakijoita, kaikenlaisia kulkijoita. EU-kriitikot pitivät asiasta kovaa meteliä vuoteen
2028. Sen jälkeen EU:n toimista kiukuttelulta meni
pohja pois, kun EU hajosi.
Minä väitän, että väen virta on vienyt Helsinkiä tyylillisesti kohti wanhaa Wiipuria. Helsinki on kansainvälinen, hienostunut, kulttuuria arvostava pikkukaupunki.
Suomalaista perusrehtiyttäkin vielä löytyy, lähinnä
maaltamuuton vuoksi.
Minä väitän, että Helsingissä puhutaan yhtä montaa
kieltä kuin vuosiluvun kahdessa viimeisessä numerossa seisoo. Ruotsia puhutaan kuitenkin enää Stockan
Herkussa, sielläkin murteellisesti.
Minä väitän, että kukaan Helsingissä ei vuonna 2070
osaa leipoa korvapuusteja. Ainakaan yhtä hyviä kuin
mummoni. Kun ei osaa tänäänkään, niin miten vuonna 2070.
Minä väitän, että Katajanokasta on tehty kansalaispelto. Suunnittelukilpailun voittaja sai palkinnoksi
painaa nappia, jolla räjäytettiin Stora Enson toimisto
taivaan tuuliin. Tapaus herätti laajaa kansainvälistä
huomiota.
Koko Nokka on pienviljelysmaata. Sieltä saa lähiruokaa, kuten luumuja, appelsiineja ja mangoja. Sen verran on ilmasto lämmennyt.
Väitän minä.
Minä väitän, että keskustan ahtauden vuoksi on otettu
mallia Tallinnasta ja rakennettu empirekeskustaan
satametrisiä, lasipintaisia pilvenpiirtäjiä. Kiistellyin
on Senaattitorni Senaatintorilla. Se sai rakennusluvan
vasta, kun oli päätetty säilyttää Aleksanteri II:n patsas
ala-aulan koristeena.
36
37
38
39
KATJA LINDROOS
tuottaja, joka on perustanut lähiöille omistautuneen nonprofit-yhtiön CISU – Centre for Improving Suburbia
VÄITE:
HELSINGIN TULEVAISUUS
ON LÄHIÖISSÄ
Minä väitän, että Helsingin sydän ovat sen lähiöt. Väitän myös, ettei kovin moni ole samaa mieltä kanssani.
Lähiö. Tuo parhaat päivänsä nähnyt pesubetonikerrostalojen rivistö, jonka viereisellä hiekkakentällä tuuli
kuljettaa yksinäistä oluttölkkiä kohti ostaria, joka ei
ole parhaita päiviä nähnytkään. Ei-mikään keskellä eimitään.
niiden rakentamisen. Taloja korjataan ja puretaan,
alueita laajennetaan ja tiivistetään, asukkaat vaihtuvat ja muuttuvat. Joka neljäs syntyvä paljasjalkainen
helsinkiläinen kasvaa kokonaan tai puoliksi ei-suomalaisessa perheessä. Heistä kaksi kolmesta varttuu
lähiöissä.
Jos Helsinki haluaa nähdä tulevaisuutensa – ja vielä
vaikuttaakin siihen – sen on astuttava ulos kantakaupungin leikkikehästä. Lähiöitä välttelemällä Helsinki
jää araksi ja ahtaaksi versioksi siitä, mitä se voisi olla.
Lähiöitä lähestymällä se voi olla täyttä elämää sykkivä, sydämeltään suuri kaupunki. Minä uskon jälkimmäiseen.
Vuonna 2022 keskusta siirtyy Aleksilta Itäväylän varrelle. Vuonna 2112 ei puhuta enää lähiöistä. Ne ovat
yhtä ja samaa kaupunkia. Helsinkiä.
Ja silti, lähiö on nuoren pääkaupunkimme omaperäisin luomus. Vastaavanlaista yhdyskuntaa ei ihan samanlaisena ole onnistuttu rakentamaan minnekään
muualle. Helsinki on onnistunut rakentamaan niitä
senkin edestä. Siksi on selvää, että Helsingin kaupunkikulttuurista suuri osa on syntynyt lähiöissä. Lähiöiden pihatalkoissa vietettiin jo kolmekymmentä vuotta
sitten block partyjä. Yli kuusikymmentä vuotta sitten
sissiviljeltiin perunoita ja papuja ja ryhmärakennettiin
kerrostaloja kauan ennen kuin koko sanaa oli keksitty.
Kaupunki tarvitsee niin muutosta ja ristiriitoja kuin
happea. Lähiöt ovat keskellä suurinta murrosta sitten
40
41
JANNICA AALTO
hallituksen puheenjohtaja, Helsingin yliopisto
VÄITE:
HELSINGIN YLIOPISTOSSA
SUORITETAAN ENITEN
TUTKINTOJA
Minä väitän, että tulevaisuudessa Helsingistä löytyy
yhä enemmän osaajia. Helsingissä sijaitsee Suomen
suurin ja paras yliopisto. Helsingin yliopisto tähtää
strategiansa mukaan tulevaisuudessa ”Huipulle ja
Yhteiskuntaan”, ja Suomesta halutaan tehdä hallitusohjelman mukaan maailman osaavin kansa vuoteen
2020 mennessä. Huipulle ei kuitenkaan päästä ilman
opiskelijoita, jotka antavat kaikkensa uuden etsimiselle ja luomiselle. Osaavaa kansaa ei luoda ilman
elinvoimaisia yliopistoyhteisöjä.
Se, että Helsingin yliopistossa suoritetaan eniten
tutkintoja vuosittain, ei riitä takaamaan osaajien jäämistä Helsinkiin. Helsinki kärsii muuhun Suomeen
nähden hyvin korkeista asuinkustannuksista, jotka vähentävät halukkuutta jäädä Helsinkiin valmistumisen
jälkeen. Tällä hetkellä opiskelijoiden on taloudellisesti
hyvin vaikea asua Helsingissä kalliiden asumiskustannuksien vuoksi. Opiskelijan erityinen suhde Helsinkiin
kuitenkin syntyy jo opintojen aikana ja kestää usein
läpi koko elämän. Jos tulevaisuuden osaaja ei muodosta suhdettaan Helsinkiin opintojen aikana, haluk42
kuus muuttaa tänne opintojen jälkeen voi olla hyvin
pieni.
Miksi kuitenkin väitän, että osaajia löytyy yhä enemmän Helsingistä? Uskon, että tulevaisuudessa Helsinki
on ymmärtänyt osaavien nuorten merkityksen kaupungin kehitykselle ja lähtenyt kehittämään kaupunkiin uudenlaisia asumismuotoja sekä turvannut kohtuuhintaisen asumisratkaisun jokaiselle asukkaalleen.
JUKKA KORVOLA
helsinkiläinen taksiyrittäjä
VÄITE:
HELSINGIN KATSE AVARTUU
Minä uskon, että Helsinki kehittyy pikkuhiljaa eurooppalaisemmaksi kaupungiksi, jossa suvaitaan erilaisia
liikennevälineitä. Ei ajeta ainoastaan omaa etua ja
huudella muita pois kaupungin teiltä, vaan polkupyörät, henkilöautot ja moottoripyörät sekä jalankulkijat
voivat elää sulassa sovussa. Uskon, että eräänlainen
nurkkakuntaisuus häipyy Helsingistä ja tilalle tulee
avarakatseisempi maailmankuva.
Muutoksia liikenteeseen tuo raideliikenteen kehittyminen. Helsingin keskustunneli saadaan valmiiksi,
mikä toimii pelastavana tekijänä keskustan liikenne43
ongelmille. Kaikki tämä vaatii kuitenkin laajakatseista
näkemystä, jossa kenenkään yhden ihmisen mielipide
ei ole se ainoa oikea.
JUSSI LUOMANEN
maisema-arkkitehti, toimistopäällikkö, Helsingin kaupungin
rakennusvirasto, arkkitehtuuriosasto
Kaupunkirakentamisen kaava tulee myös muuttumaan. Urbaani kehitys näkyy kaupungin laidoilla,
jonne rakennetaan lisää Pasilan-tyylisiä keskuksia,
joissa työpaikat ja asuinrakennukset sijaitsevat lähellä
toisiaan.
VÄITE:
HELSINGIN VIHERALUEISSA
PIILEE IKUINEN TOTUUS
Uskon, että Helsingin vetovoima matkailussa tulee
kasvamaan. Pääkaupunkimme on isojen metropolien
asukkaiden silmissä viehättävä pikkukylä, jossa on
kaupunkimainen elinympäristö.
Uskon vahvasti, että pääkaupunkiseudun eri osat:
Helsinki, Espoo ja Vantaa yhdistetään yhdeksi kaupungiksi. Yhteisesti ohjattua ja organisoitua talousaluetta
on helpompi hallinnoida.
Näin uskon tapahtuvan. Jalat maassa haaveilen.
Väitän, että helsinkiläiset tulevat huomaamaan vielä
paremmin viheralueiden merkityksen osana kaupunkia ja osana ihmisten asuinympäristöä. Väitän, että
viheralueilla, kuten puistoilla, niityillä, metsillä ja merenrannoilla, on tulevaisuudessa todella tärkeä merkitys ihmisten sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin kannalta. Ihmiset rauhoittuvat luonnon lähellä,
katselivat he sitten puita, pensaita tai eläimiä. Tämä
ikuinen totuus pitää paikkansa tulevaisuudessakin.
Väitän, että kaupungin viheralueisiin tullaan käyttämään enemmän rahaa, ja että viheralueisiin investoiminen myös poikii parempaa kaupunkimainetta. Tätä
suoraa syy-seuraus-suhdetta on tosin vaikea todentaa.
Väitän myös, että helsinkiläisten luontokokemukset
muuttuvat 10–20 vuoden aikana. Lasten ensimmäiset
luontokokemukset sijoittuvat kaupungin viheralueille,
ei jylhään luontoon. Uusiin kerrostaloihin rakennetaan viherhuoneita tai -parvekkeita, kun maapinta-ala
käy ahtaaksi.
44
45
Kaupungin pienviljelyalueet nousevat suosioon, ja niistä tulee ihmisten sosiaalisia kohtauspaikkoja. Ruuan
alkuperästä ollaan entistä enemmän kiinnostuneita, ja
siksi halutaan viljellä omaa satoa. Kaupungin pienpalstoilla mahdollistuva viljely auttaa myös maahanmuuttajien juurtumista uuteen kotimaahansa, kun he
käyvät yhdessä piknikillä ja huomaavat, että pystyvät
huolehtimaan Suomessakin perheyhteisöstä viljelyn
avulla.
Väitän, että kaikki vihreä on terveellistä: liikkuupa
siellä tai syö sitä.
LAURA RISSANEN
kalliolainen kaupunginvaltuutettu
VÄITE:
HELSINKI RAKENTUU KYLISTÄ
Väitän, että kymmenen vuoden päästä meillä on Helsingin sisällä monta mini-kaupunkia. Kaupunginosat
kukoistavat ja enemmän kuin kuntarajoja, ihmiset
pohtivat sitä, missä kylässä he haluavat asua. Kaupungin kehittäminen on tiukasti helsinkiläisten omissa
käsissä.
ja korsolaiset ryhtyvät kannattamaan kuntien yhdistymistä, kun näkevät, miten helsinkiläiset ovat ottaneet vastuun omien kyliensä elinvoimaisuudesta.
Kaupungin byrokratia ei enää lannista uusien ideoiden keksijöitä ja eri puolilla kumpuavaa aktivismia,
vaan päinvastoin kannustaa niihin. Helsingissä opitaan sanomaan ”kyllä” ainaisen ”ein” sijaan.
Helsingissä oivalletaan, että lähidemokratia on sitä,
että Mellunmäen uusi korttelitalo ei törmännyt vuosien kaavoitusrumbaan. Että Töölössä korttelipihojen
syntyä ei jarruttanut enää yksi vanha änkyrä. Että Viikin nuoret kutsuivat alueen seniorit sherrytansseihin
ilman järjetöntä lupavyyhtiä. Että Käpylän joulumarkkinoilla myytiin glögiä ja että Kallion Block Party juhli
kymmenvuotisjuhliaan ilman järjestysmiehiä.
Kun kymmenen vuoden kuluttua helsinkiläinen tapaa
toisen kadulla, ei jäädä harmittelemaan säätä, vaan
kysytään, mitä hauskaa teidän kylässä tänään tapahtuu. Ja vastauksen kuultuaan mieleen jää ehkä pieni
kaiherrus siitä, pitäisikö Punavuori sittenkin vaihtaa
Rastilaan.
Asukasdemokratian vahvistamiseksi ei perusteta uusia
byrokraattisia elimiä tai järjestetä vaaleja, joissa äänestysprosentti jää matalaksi. Sen sijaan tapiolalaiset
46
47
STUBA NIKULA
Kaapelitehtaan ja Suvilahden toimitusjohtaja
VÄITE:
HELSINKI ON PAREMPI
KAUPUNKI ILMAN HELSINKIÄ
Minä väitän, että Lahdesta tulee Suomelle pääkaupunki.
Eikä sillä ole isoa merkitystä tuleeko vai ei. Merkittävää on se, että Helsinki pääsee eroon itselleen haitallisesta tittelistä. Hallinto tappaa hauskuuden, ja vallan
keskipisteellä on luonnostaan muita alueita huonompi
edunvalvonta.
Minä uskon, että viimeistään vuonna 2050 Helsingin
saavuttaessa kaupunkien täysi-ikäisyyden, sillä on aikuista malttia ymmärtää oma parhaansa ja omaperäiset vahvuutensa. Viisisataavuotiaan itsevarmuudella se
uskaltaa tehdä ryhdikkään päätöksen vapauttaa kuntalaisensa valtionhallinnon läheisyyden näkymättömästä
kuristusotteesta.
Vaihdoksen suurimmat hyödyt ovat kaupunkikulttuurisia
ja taloudellisia. Mikä valtava määrä keskeistä rakennuskantaa vapautuukaan asumiselle ja palvelutuotannolle.
Opiskelija-asuntoja Kasarmintorilla. Eduskuntatalosta
taidemuseo. Ministeriöiden mykät kivijalat täynnä kahviloita ja liikkeitä. Helsingin Bryssel on vihdoin poissa
naurun ja laulun palattua vanhoille sijoilleen.
48
Minä ennustan, että päätöksen tehtyään Helsinki huomaa nopeasti olevansa yhä vireämpi kaupan, matkailun, koulutuksen ja kulttuurin keskus. Miksei olisi,
kun kerran Amsterdam, Barcelona ja Casablancakin
ovat. Aakkosista vain alun luetellakseni.
On mahdollista, ettei Helsinki kykene tähän päätökseen koskaan itse. Silloin vetoapua saadaan valtionhallinnon alueellistamisohjelmasta, jonka luonteva
kruununjalokivi on eduskunnan ja valtioneuvoston
alueellistaminen.
Tai minä mitään väitä, usko, saati ennusta. Kunhan
toivon.
MARKO KULMALA
kirjailija, tuottaja, pusakkamies, sisäinen tamperelainen
VÄITE:
HELSINKI ON SUOMEN
KIISTATON MOOTTORI
Väitän, että Helsinki on jokaisen helsinkiläisen summa tai erotus. Helsinki on myös muiden kaupunki,
koska yksikään suomalainen ei tosiasiassa toimi irrallaan Helsingistä. Helsinki on Suomen kiistaton moottori.
49
Miksi Helsinki on olemassa? Siis muutoin kuin historiallisten ja nykyisten poliittis-taloudellisten päätösten
summana (tai erotuksena). Kuortane ei ole Suomen
painopiste.
Toronto on maailman kiinnostavin ja vetovoimaisin
kaupunki. Helsinki voisi olla, mutta se ei halua olla.
Toronto on maailman monikulttuurisin kaupunki, Helsinki ei ole, vaikka voisi olla. Toronto ei ole infokratia
eikä byrokratia, Helsinki on, vaikka sen ei tarvitsisi
olla. Toronto on kilpailun ja kasvun, riskinoton ja pelottomuuden kaupunki. Toronto on Pohjois-Amerikan
neljänneksi suurin talousalue ja se on Pohjois-Amerikan 55. vaarallisin kaupunki. Eli se on turvallinen.
Miksi? Koska kaikki se mitä Toronto edustaa, edustaa
torontolaisille tulevaisuutta. Kasvua.
Jotta Helsinki voi olla joskus maailman vetovoimaisin
kaupunki, sen täytyy olla moninkertaisesti parempi
kuin Toronton. Ehkä tämä toteutuu joskus. Kunhan
olemme ensin päättäneet kaikkien mielipiteitä kunnioittaen siitä, saako Helsingissä myydä kahvia pakettiautosta tai saako lapsi kiivetä Helsingissä puuhun
ilman yhteiskunnan ohjausta.
LEO STRANIUS
Luonto-Liiton pääsihteeri
VÄITE:
TULEVAISUUDEN HELSINKI
ON EKOELÄMÄN YKKÖNEN
Minä väitän, että tulevaisuuden Helsinki on ympäristöteknologian ja ekoasumisen ykköskaupunki.
Hiilineutraalissa Helsingissä energia tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä. Kaupungin edustalla on isoja
tuulipuistoja. Lämpöä saadaan merestä ja auringosta.
Rakennukset ovat nollaenergia- ja plusenergiataloja.
Ihmisten pääasiallinen tapa liikkua paikasta toiseen
on päästötön ja maksuton joukkoliikenne, polkupyöräily ja kävely. Lisäksi käytössä ovat laajan autottoman keskustan ulkopuolella ladattavat sähköautot.
Julkinen ruokailu on lähtökohtaisesti ekologista ja terveellistä kausi- ja lähikasvisruokaa. Kaupungin viherkatot ja kaupunkiviljely tuottavat huomattavan osan
asukkaiden ruoasta. Lähimetsät ja suot tarjoavat lukemattomia luontoelämyksiä ja virkistysmahdollisuuksia.
Minä väitän, että tulevaisuuden Helsinki on mahdollinen, koska tämän päivän poliittiset utopiat muuttuvat
ilmastonmuutoksen edetessä arkipäivän realismiksi ja
välttämättömyyksiksi.
50
51
Tulevaisuuden Helsinki on onnellinen, innostava ja
oikeudenmukainen. Tulevaisuuden Helsinki toteutuu,
koska löytyy inspiroivia yksilösuorituksia, hyvä jengi
ja meininki sekä luovat asukkaat, jotka osaavat ottaa
käyttöön suoran demokratian mahdollisuudet. Tarvitaan vain joukko ihmisiä, joilla on tarpeeksi innostusta ja energiaa, kykyä oppia uusia asioita ja vierailla
pelottomasti epämukavuusalueellaan toteuttaakseen
unelmansa paremmasta Helsingistä.
PIRJO LIPASTI
projektisuunnittelija, keskustakirjastohanke,
Helsingin kaupunginkirjasto
VÄITE:
VUONNA 2017
KAUPUNKILAISET VALTAAVAT
KESKUSTAKIRJASTON
Kaupungin keskustaan tarvitaan lisää toiminnan tiloja.
Itsenäisyyden juhlavuonna 2017 Töölönlahdella avaa
ovensa kaupunkilaisten oma talo, Keskustakirjasto.
Sen suunnittelun lähtökohtana on julkinen, kaikille
avoin ja maksuton kaupunkitila, jonka kaupunkilaiset
ottavat omakseen.
teknologia avaa huikeita näkymiä kirjallisen kulttuurin kokemiselle elämyksellisesti ja viihdyttävästi.
Musiikki ja liikkuva kuva ovat tasavertaisesti läsnä.
Kävijöitä on viisi tuhatta päivässä ja puolitoista miljoonaa vuodessa. Myös turistit ovat yhä kiinnostuneempia tutustumaan kaupunkilaisten arkeen.
Ajattelemisen- ja ongelmanratkaisuntaidot, työskentelyn ja työvälineiden hallinnan taidot sekä aktiivisen
kansalaisuuden taidot, ovat keskeisiä yksilön menestyksen avaimia tulevaisuudessa. Myös hyvä lukutaito
on ollut ja on yhä keskeinen edellytys sivistyksen,
taloudellisen menestyksen ja onnenkin lisäämiseksi.
Keskustakirjasto tukee erilaisia tapoja oppia. Kaupunkilaisten tiedot ja taidot kohtaavat keskustakirjaston työpajoissa, keskusteluissa ja harrastuksissa.
Keskustakirjastossa on runsaasti kaivattuja hiljaisia
luku- ja mietiskelyalueita. Siellä on myös kaupunkilaisten oma avokonttori eli luova toimistotila itsenäiseen työskentelyyn, perhekirjasto, ryhmätyö- ja
studiotiloja sekä uuden teknologian testihuoneita.
Tärkeä on myös tapahtuma- ja kansalaistori vapaaseen yhdessäoloon ja viihtymiseen.
Keskustakirjasto lisää Helsingin houkuttelevuutta ja
elinvoimaa. Siellä luodaan uutta, yksilön ja yhteiskunnan hyväksi.
Keskustakirjasto on ennen kaikkea tarinoiden talo,
jossa kirjailijat ja lukijat voivat kohdata toisensa. Uusi
52
53
LOTTA SUISTORANTA
puheenjohtaja, Dodo ry
VÄITE:
HELSINGISTÄ TULEE HYVÄ
KOKEILEMALLA
Minä väitän, että kaupungeista tulee hyviä kokeilemalla. Tämä koskee myös Helsinkiä. Tulevat kaupunkilaissukupolvet ovat avoimia muutokselle ja eläville
kaupungeille, jotka antavat tilaa kokeilla, ihmetellä,
oivaltaa ja tehdä itse.
Kokeileminen voi tarkoittaa Helsingin katoille ja sisäpihoille rakennettavia paitsi puutarhoja myös kokonaisia pientaloja. Ainakin se tarkoittaa kaupunkiin
paljon lisää pyörätaskuja, kaupunkiviljelmiä, tuuli- ja
aurinkovoimaloita, kaveriporukoissa jaettuja autoja ja
yhteiseen käyttöön rakennettua kaupunkitilaa.
Ehdottomasti kokeileminen tarkoittaa ihan uudenlaista suhtautumista väliaikaiseen. Pop-upit, Ravintolapäivät ja hetkelliset ilmiöt muovaavat Helsingin katukuvaa jo nyt. Ilmiö tuskin laantuu kovin nopeasti.
Ihminen kiintyy paljon herkemmin paikkoihin ja asioihin, joita on ollut itse muovaamassa. Tämän oivalluksen toivon Helsinginkin huomaavan ja käyttävän
hyödykseen urbaaniin elämäntapaan yhdistämällä.
Enkä tarkoita kokeilulla nyt pelkästään puolivallatonta kaupunkilaisanarkiaa, vaan rohkeutta valita isoissa
54
päätöksissä eri lailla kuin ennen. Se, että jotain asiaa
ei ole tehty aiemmin, ei ole syy jättää sitä tekemättä
tälläkään kertaa.
SAMPO RUOPPILA
kaupunkitutkimuksen tutkimusjohtaja Turun yliopistossa
VÄITE:
KIINNOSTAVIN HELSINKI
SYNTYY ALHAALTA YLÖS
Nykykaupunkien menestys riippuu niiden kyvystä toimia alustoina, joilla lahjakkaat ja idearikkaat ihmiset
– kaupungin vakituiset ja tilapäiset asukkaat – voivat
kehitellä ja toteuttaa ideoitaan. Koskipa tuo ideointi
yritystoimintaa, tiedettä tai taidetta, osallistumista tai
yhteisöllisyyttä, asumisen muotoja tai kaupunkitilojen
käyttöä tai mitä vaan.
Parhaat ideoista elävät, toimimattomat kuolevat. Aina
joku oppii ja parhaat aihiot kehittyvät eteenpäin, materialisoituen liiketoiminnaksi ja muuksi toimeliaisuudeksi, konsepteiksi, vienniksi, hyvinvoinniksi.
Menestys elämänlaadun arvioinneissa pitää lunastaa.
Helsingin pitää olla paikka, johon hakeudutaan mistä
päin maailmaa tahansa ideoimaan, tekemään, yrittämään ja hengaamaan – tai josta ei hakeuduta pois.
Pitää olla edullisia tiloja tehdä tuota työtä ja mah55
dollisuuksia viedä asiat helposti käytäntöön. Tiloja
saadaan vaikka heti, tilapäisen käytön periaattein, nyt
tyhjänä tai vajaakäytöllä olevasta rakennuskannasta.
Samalla saadaan lisää elävyyttä. Tarvitaan myös edullisempia ja ideoiltaan tätä päivää olevia asuntoja, joten
rakennusliikkeiden kartelli pitää murtaa tarvittaessa
radikaaleinkin toimin, ettei tarjontaa leimaa ylihintainen bulkki.
Helsingin haaste on, miten rakentaa parempaa kaupunkia yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Miten antaa
luovuudelle, kokeiluille ja kehittelyille vielä enemmän
tilaa – ja luottaa siihen, että juuri se on kaupungin
menestyksen resepti. Byrokraatin asenteen ennen
näkemättömään ja kokemattomaan pitää olla aina lähtökohtaisesti kyllä. Kun parempaa Helsinkiä tehdään,
kaupunki on parhaimmillaan partneri.
ANJA SNELLMAN
helsinkiläinen kahvilayrittäjä 3. polvessa, Eromanga Oy
VÄITE:
KAUPPATORI SÄILYY
HELSINGIN HELMENÄ
Minä väitän, että tulevaisuuden Helsingissä tapahtuu
uusi torikulttuurin nousu, kahvia juodaan posliinikupeista ja kaupunkilaiset välittävät toisistaan enemmän.
Kauppatori on Helsingin helmi, mutta olen ollut huolissani siitä, että tori näyttää olevan muuttumassa tilpehööri-toriksi. Sellaisia löytyy kaikkialta maailmasta.
Tulevaisuudessa kauppatorin pitäisikin saada takaisin se originelli henki, joka sillä oli 60- ja 70-luvuilla.
Silloin Kauppatorilta löytäisi kaiken mitä ihminen nyt
tarvitsee, tuoreena tuokkosissa.
Vaikka kertakäyttökulttuuri näkyy monessa, mielestäni se ei sovi kahviloihin. Kunnon kahvia juodaan
posliinikupeista! Väitän myös, että kunhan hintapolitiikalle löytyy hyvä yhteinen sävel, tarjoillaan Helsingissäkin kahvia paljon enemmän pöytiin.
Pienet yritykset, kahvilat, kaupat ja ravintolat, tekevät
Helsingistä sellaisen, että se jää mieleen. Pikkukatujen yritykset ovat niitä timantteja. Ongelma kuitenkin
on, että terveysviranomaiset ovat nykyisin niin tiukkoja kahvila- ja ravintolayrittäjiä kohtaan. Väitän, että
56
57
kun erilaisia säännöksiä uskallettaisiin katsoa pikkuisen sormien välistä, niin kahviloilla ja ravintoloilla
olisi paremmat edellytykset menestyä. Tiedän, että
esimerkiksi Turussa ja Tampereella ei olla kaikissa
säännöksissä niin tiukkoja – Helsinki voisi ottaa mallia
niistä.
Helsinki kaipaa lisää hyväsydämisyyttä, sillä kaupunki
on kylmettynyt kovasti. Unelmieni Helsingissä tutut
tervehtivät toisiaan kadulla, ihmisiä autetaan ja tunnelma on lämmin. Kuten asiakaspalvelussakin, myös
yhteisessä kaupungissa hyvä käytös henkii sitä hyvää
fiilistä.
Tio Tikka
ravintoloitsija
muuallekin. Nyt jo näkee pieniä mestoja, jotka sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Eri kaupunginosien
ruokatarjonta ja yöelämä parantuvat ja kehittyvät.
Samaan aikaan vanhemmat ja arvokkaammat kaupunginosat muuttuvat, ja ne saadaan toivottavasti takaisin
asuinkäyttöön. Kaupungin kuuluu olla ihmisten, ei toimistojen asuttama. Ne ydinkeskustassa sijaitsevat isännöintitoimistot voidaan tunkea jonnekin aivan muualle.
Jokaisen katutason liikehuoneiston pitäisi olla palvelukäytössä. Kaupunki, jossa jokainen kadunkulma on
täynnä kauppoja, ravintoloita ja suutareita, on elinvoimainen.
Unelmieni Helsinki on toimistoista vapautettu ja täysin ihmisten sekä palvelujen käytössä.
Väite:
Helsinki on täynnä
elämää Kallio–Meilahti
-akselille saakka
Minä väitän, että Helsingin raflakulttuuri tulee pariisilaistumaan. Tulevaisuudessa meillä on tasa-arvoinen
keskusta, joka on täynnä elämää Helsingin eteläkärjestä aina Kallio–Meilahti-akselille saakka.
Meillä on aiemmin ollut vain yksi keskusta, mutta
pikkuhiljaa jengi on alkanut perustaa ravintoloita
58
59
60
61
Micah Gland
Director, Operations & Acting CEO,
Greater Helsinki Promotion
Väite:
Helsingissä yritykset
menestyvät
tekemällä hyvää
I believe that Helsinki will be an important place for
companies that do well by doing good.
Smart companies already know that to survive and
make money in tomorrow’s world, they need to focus
on maximizing something called shared value. Shared
value is all about creating good things not only for
your owners but also for your employees, customers
and partners too. The more a company works to support the entire ecosystem in which it operates; the
better off it will be.
These are the kinds of companies we want to see in
Helsinki because they create a great deal value for
Finland and help keep us competitive.
city doing just that. The Helsinki metropolitan area is
a growing, affluent region that nonetheless cares
strongly for its people, neighbors and environment.
Just by being here, companies will gain a head start
down the right path.
In addition, Finland’s long-time investments into its
innovation system – in areas such as healthcare, education and technology – form a solid base that companies can utilize. Also, the business community in
Helsinki already consists of many companies working
in key areas where doing well by doing good is quickly being adopted, such as ICT, cleantech and design,
so good partners won’t be hard to find.
Companies that work responsibly for society, for
humanity and for the environment, can have a huge
positive impact on all our lives, and they can do so
without sacrificing long-term growth and profitability.
By attracting such companies to Helsinki, we will be
at the forefront of solving some of society’s greatest
challenges and making the world a better one for our
children and grandchildren. Not a bad place to call
home, if you ask me.
But what does Helsinki have to offer them? More than
we might think.
To start with, doing well by doing good is inherently
quite Finnish. Helsinki itself is a good example of a
62
63
Osmo Torvinen
katu- ja puisto-osaston päällikkö,
Helsingin kaupungin rakennusvirasto
Väite:
Kaupungin kadut
ja puistot kuluvat
kovassa käsittelyssä
Minä väitän, että me syömme kuormasta. Vuosikymmenten aikana olemme ylläpitäneet kodikasta ja
kaunista kaupunkiympäristöä, mutta nyt se on rapistumassa käsiimme. Helsingin kaduista ja puistoista on
tulossa takapihaa.
Kadut ja puistot kuluvat kovassa käytössä ja ne saavatkin kulua. Käyttöön ne on tarkoitettu. Niitä hoidetaan ja kunnostetaan jatkuvasti, mutta ei silti riittävästi, ja kunnossapitovelka kasvaa. Lisäksi katuja ja
puistoja revitään surutta auki milloin missäkin tarkoituksessa ja jäljet paikataan hätäisesti. Rakenteita
kolhitaan ja kasvustoa telotaan tekemisistä vastuuta
ottamatta. Roskaamisesta on tulossa jokamiehenoikeus. Helsingin kasvot ovat ruvella.
Mitä tulisi tapahtua huomenna?
Kaupungin on panostettava katujen ja puistojen ylläpitoon siten, että ne ovat käyttäjiä palvelevassa kunnossa koko kaupungin alueella vuodenajasta ja kellon64
ajasta riippumatta. Uutta kaupunkia on rakennettava
siten, että sitä voidaan myös hoitaa sujuvasti.
Yksin kaupungin ponnistelu ei kuitenkaan riitä. Ilman
kaupunkilaisten myötävaikutusta se valuu hukkaan.
Helsingin on elvytettävä yhteisestä ympäristöstä välittävä kaupunkikulttuuri. Se on kasvamista ja kasvatusta, jossa avainasemassa ovat kodit, koulut, naapurustot, järjestöt – me kaikki.
Kulttuurimuutos on hidas prosessi. Kymmenen vuotta
riittää kehityssuunnan kääntämiseen, mutta uskon, että
50 vuoden kuluessa saadaan aikaan kestävä muutos.
Entä sadan vuoden kuluttua? Ihmiset ovat vaihtuneet,
kaupunkia on purettu ja rakennettu. Helsinki on kaunis
ja ehjäkasvoinen. Kaupunkilaiset kummeksuvat dokumentteja kotikaupunkinsa vappuaamusta vuodelta 2012.
Teea Hyytiä
toimitusjohtaja, Zodiak Finland Oy
Väite:
Helsingissä palataan
maanläheisyyteen
Väitän, että tulevaisuuden Helsingissä palataan maanläheisyyteen ja vanhojen arvojen pariin. Emme käy
enää kaupungin terveyskeskuksissa vaan kotikadul65
lamme olevan yksityislääkärimme pienellä vastaanotolla. Arkivaatteinen lääkärimme tuntee perheemme
ja vaivamme läpikotaisin. Yhä useampi valitsee kotisynnytyksen ja kotona kuolemisen oman lääkärin
läsnä ollessa.
Lapset kouluissa saavat rauhassa laulaa kevätvirttä samoin kuin islamilaiset naapurimme teurastaa lampaan
omana juhlapyhänään. Yritämme ymmärtää, jos kaikki
lapsemme päätyvät akateemiselle uralle, mutta pakahdumme onnesta ja ylpeydestä, jos joku lapsistamme
valmistuu kirvesmieheksi, leipuriksi tai käsityöläiseksi.
Haemme Helsingin ympäristön pientiloilta jauhomme,
juurekset ja hedelmät. Lapsillamme on nimikkokana
lähiseudun kanalassa ja tiedämme, minkä nimisten
kanojen munia syömme. Häpeillen kerromme jälkipolville, että nuoruudessamme söimme appelsiineja ja
banaaneja. Parvekkeellamme ja kerrostalon takapihalla kylvämme salaattia ja yrttejä. Naapurikerrostalon
pihalta nappaamme iltakävelyllä toiveikkaana pistokkaan omalle pihallemme. Syksyllä vietämme rautatieasemalla kansallisjuhlaa, kun pakastejuna saapuu
tuomaan kaikille halukkaille helsinkiläisille pohjoisenpoikien poronlihaa.
Väitän että 50 vuoden päästä, emme ole kiinnostuneita
siitä, mitä taloyhtiön isännöitsijätodistuksessa lukee,
tai millainen on yhtiön pitkäaikainen korjaussuunnitelma. Olemme kiinnostuneita siitä, kuka talossa asuu ja
mitä he ajattelevat. Ennen ostopäätöstä haastattelemme puolin ja toisin uudet mahdolliset naapurimme ja
66
arvioimme edustavatko he samanlaista arvomaailmaa
kuin me.
Paola Suhonen
vaatesuunnittelija, taiteilija ja elokuvantekijä,
Ivana-Helsingin-vaatemerkin perustaja
Väite:
Helsinki saa uusia vaatteita,
mutta tyyli säilyy
Minä väitän, että Helsinki pysyy Helsinkinä. Se pysyy
idän ja lännen kohtauspaikkana, jossa neuvostohenki,
Tsaarin kosketus, skandinaavinen suorakulmaisuus,
ihmisten vilpitön oleminen ja meren lempeä tuoksu
tulevat säilymään.
Ehkä se on unelmaa, haavetta, mutta ympäristön pysyvyydessä tulee olemaan huomisen taika ja selkäranka. Kun maailma muuttuu ympärillä, media muuttaa
muotoaan kuin ameba. Ihmisten tapa kommunikoida
löytää jatkuvasti uusia ulottuvuuksia ja teknologia
viheltää ohi kuin jo eilen laiturinsa jättänyt juna.
Silloin se, mikä pysyy, on tärkeää. Ympärillä oleva
rakenne, luonto ja sen vääjäämätön kierto, tulevat
muistuttamaan meitä olemassaolon hetkellisyydestä
ja elämän perinnöstä.
67
Kymmenen vuotta on lyhyt aika. Siinä on pysyvyyden helppo pysyä mukana. Viisikymmentä vuotta tuo
mukanaan varmasti jo uusia tuulia. Sadasta vuodesta
puhumattakaan. Kaupunki saa uusia vaatteita, mutta
tyyli säilyy.
Minua kiinnostaa se, mikä pysyy. Kaivopuiston vuosituhansia nähneet kalliot, kumpuilevat saaret Helsingin
edustalla. Itäisen Helsingin Kallvikin rantaniityt, syksyisin puhaltavat myrskytuulet ja Kauppatorin vilinä.
Laivoja tulee, laivoja lähtee. Keväitä saapuu ja keväitä
liukuu uusiin asfalttikaupungin kesiin. Kirkot pysyvät,
torit säilyvät, kauniit Kallion kujat ja jugendtalot niiden reunustoilla. Patsaat ovat vielä pystyssä. Aleksis
Kivi miettii Rautatientorilla. Museo Kiveä vastapäätä
tuo uusia näyttelyitä ja kertoo menneestä, sadan vuoden takaisesta ajasta, meidän ajastamme. Puut verhoavat ruttopuistoa, sen hautakivet ovat vielä pystyssä
ja raitiovaunut kolkuttelevat uusissa muodoissaan.
Stockmann myy vielä uutuuksiaan. Kävellen pääsee
läpi kaupungin. Stadion on yhä valkoinen torneineen,
ja tuuli ei muutu etelästä pohjoiseen, kulkematta idän
tai lännen kautta.
Elämä jatkuu Helsingissä.
Olli Sirén
Ravintolapäivän perustajia
Väite:
Sosiaalinen media
muuttaa helsinkiläisiä
Väitän, että tulevaisuuden Helsingissä ihmiset lähtevät äkäisemmin liikkeelle eivätkä jää jossittelemaan
keksiessään siistejä ideoita. Tästä syntyy paljon hyvää
ja siihen pitää myös rohkaista. Asioita tehdään suurten joukkojen ilahduttamiseksi, ei vain oman hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ravintolapäivä, Punajuuri block
party, Töölö-liike ja Suvilahden hyvä pöhinä ovat
vasta alkua.
Sosiaalisen median uppoaminen osaksi ihmisten toimintaa tulee tekemään kaupunkitilasta todella jännittävän. Kymmenen vuoden kuluttua istuessamme ratikkaan näemme heti viereisellä penkillä istuvan kanssa,
käymmekö samoissa paikoissa, asummeko samalla
alueella ja onko meillä yhteisiä tuttuja. Kaupungilla ei
tulevaisuudessa näe vain mainoksia ja opastekylttejä,
vaan jokainen meistä asettuu omaksi liikennemerkikseen tai ”Facebook-seinäksi.”
Helsingissä on viimeisen vuoden aikana voinut havaita valtavaa luomisvoimaa, kykyä keksiä ja toteuttaa uusia asioita. Monesti puhutaan, että Helsinki on
huonossa asemassa, mitä tulee sen maantieteelliseen
68
69
sijaintiin, säähän tai muihin tekosyihin. Olen eri mieltä. Helsingillä on kaikki edellytykset mitä mielikuvituksellisempaan tulevaisuuteen. Kyse ei ole siitä, mitä
tapahtuu huomenna Helsingille, vaan siitä mitä tapahtuu huomenna helsinkiläisille.
Pauliina Paunilainen
opiskelija, Haaga-Helia
Väite:
Tulevaisuudessa
on vain kaksi
ammattikorkeakoulua
Väitän, että tulevaisuudessa pääkaupunkiseudusta
tulee suuri metropoli. Tulee kuntaliitoksia ja väkiluku kasvaa. Helsinkiä ruvetaan rakentamaan ylöspäin,
kun tila käy vähiin. Rakennetaan ensimmäiset pilvenpiirtäjät.
kouluverkosto kehittyy niin, että on mahdollista ottaa
kursseja sekä ammattikorkeasta että yliopiston puolelta.
Pääkaupunkiseudulla tulee olemaan kaksi ammattikorkeakoulua: toinen liiketalouteen painottunut ja toinen terveydenhuoltoon ja hyvinvointiin. Virtuaaliopetuksesta tulee
merkittävä opetusmuoto kaikkiin kouluihin. Opintotuki
poistetaan ja tilalle tulee enemmän joustavuutta ja vapautta. Opiskelijat voivat itse päättää, missä vaiheessa mitäkin
opintoja suorittaa. Pakollinen etenemismuoto poistuu.
Lopputuloksena Suomesta kehittyy sivistyksen ja osaamisen mekka pohjolassa.
Väitän, että terveydenhuoltotaso ja hyvinvointipalvelut
pysyvät laadukkaina Suomessa suurten ikäluokkien ansiosta. Vanhainpalveluja kehitetään suuria ikäluokkia varten
– aivan kuten toimiva neuvolajärjestelmä aikoinaan. Hyvinvointipalvelujen taso säilyy, kun ikäluokat pienenevät.
Uskon vahvasti julkisen liikenteen kehittymiseen, metroverkosto laajenee ja junayhteydet kehittyvät. Taustalla vaikuttavat infrastruktuurikysymykset, ihmisten
hyvinvointiin ja kaupunki-ilmaston parantamiseen
liittyvät tekijät.
Koulutuksen puolella akateemiset rajat häilyvät yliopiston ja ammatillisen koulutuksen välillä. Korkea70
71
Reetta Räty
Helsingin Sanomien toimituspäällikkö
Väite:
Helsingistä tulee onnellinen
kun se on vapaa
Minä väitän, että Helsinki uskoo järjestykseen, vaikka
pitäisi uskoa vapauteen.
Järjestyksen Helsinki on kartano, jossa on siististi leikattu puutarha, tavarat vitriineissä, ärtyisä talonväki,
ei saa koskea.
Vapaa Helsinki leikkaa narut tavaroiden ympäriltä,
ottaa palveluskunnan pöytään ja on niin kuin se on
viime aikoina opetellut olemaan: rentolava, olohuone,
pikkukylä.
Kartanokuoren alla Helsinki on suloinen, puhdas,
salliva, elossa. Satumaa, jossa on vaurautta ja voimaa
kestää yhdessä sitä, että pimeys ja loska ovat hirveitä
asioita.
Järjestetään juhlat. Autetaan muita. Luotetaan toisiimme.
Meidän on ihan pakko lakata uskomasta, että ei voi
olla kävelykatuja, koska huoltoreitit. Emme saa sanoa, että soitto seis, koska lautakunta. Että asunnot
maksavat miljoonan, koska kaavoitus. Että ei kioskia,
koska hygienia.
Rahalla ei ole oikeutta omia kaupunkia.
Tarvitsemme Helsingin, jonka meille näyttävät muualta tulleet. He, jotka tietävät, että kaikkea voi. Arkiviikko on juhlaviikko, kun kampaaja kysyy, haenko
Siwasta kaljat ja kahvilanpitäjä ehdottaa, että vaihdetaan takkeja.
Asun Shanghaissa. Kaipaan Helsinkiä niin, että sattuu.
Mutta miten voi olla, että megapolis ei ole ahdas, mutta satumaa on. Kaaos toimii, mutta järjestys ei. Vieras
kaupunki lohduttaa, mutta tuttu saa haaveilemaan
lähdöstä.
Lapsi huutaa liikenteen melun läpi, että Kiinalla on
kiva presidentti, kun se antaa ihmisten ajaa ilman kypärää mopolla ja samalla saa polttaa tupakkaa.
Minä väitän, että Helsinki on onnellisempi sitten, kun
siitä tulee vapaa, ja yhdessä me kävellään pitkospuita
Lammassaareen.
Helsingin ongelma ovat surulliset ihmiset ja tylsäksi
tasoitettu arki, eivät valtionosuudet tai korkea talo
Pasilassa.
72
73
Iso H
helsinkiläinen rap-artisti,
Rähinä Records Oy:n perustajajäsen
VÄITE:
”Ghettoutuminen” on myös
Helsingin tulevaisuutta
Väitän, että tulevaisuuden Helsinkiä tulee voimallisemmin muovaamaan ihmisten ja eri asuinalueiden eriarvoistuminen, niin sanottu ”ghettoutuminen”. Valitettavasti vähempiosaisia ja maahanmuuttajia on jo vuosia
asutettu ikään kuin omiin kaupunginosiinsa, valtaväestön muuttaessa niistä pois yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Samanlainen kehitys on nähty mm. Ruotsissa, joten
yllätyksenä tämä ei ole voinut tulla kenellekään. Enkä
itse asiassa edes usko, että näin on päässyt käymään
vahingossa.
Tulevaisuudessa lupaavimmalta uudelta kaupunginosalta vaikuttaa Kalasataman alue. Se, jos mikä tulee
viemään painopistettä pois Helsingin keskustasta.
Musiikkitarjonnaltaan Helsinki on jo nyt erittäin laadukas kaupunki; jokaiselle löytyy jotakin. Musiikki kehittyy jatkuvasti ja koko ajan syntyy uutta. Viidenkymmenen vuoden päästä monet uudet musiikkigenret
ovat syntyneet, vakiinnuttaneet ehkä asemansa ja taas
sirpaloituneet, eikä se ole ollenkaan huono asia. Myös
rap-musiikissa kehitys tulee tapahtumaan sirpaloitu74
misen kautta, sillä jo nyt on olemassa useita suomirapin alalajeja.
Minun unelmieni Helsinkiä eivät johda korruptoituneet poliitikot ja virkamiehet, vaan kaikkia koskevat
päätökset tehtäisiin yhdessä, oikeaa demokratiaa
noudattaen. Esimerkiksi kaupungin vuokrakasarmit
olisivat historiaa ja sosiaaliperusteinen asuminen olisi
hajautettu ympäri kaupunkia. Näin ongelma-alueita ei
pääsisi syntymään yhtä helposti.
Pilvi Torsti
VTT, ministerin erityisavustaja
Väite:
Helsingin niemessä risteilee
lisää pyöräbaanoja
Väitän, että pyöräilijöille suunnitellaan selkeät omat
reitit ja oma tila, jossa kulkea. Nyt usein tuntuu, että
kaikki – kävelijät, fillaristit, autot, bussit, ratikat –
ovat toistensa tiellä. Jokainen kokee olevansa oikeassa – ja usein onkin.
Helsinki on rakennettu Suomenniemelle, niemennokalle, mikä sanelee pitkälti meidän liikenteemme
mahdollisuudet ja reunat. Niemi ei voi kasvaa kuin
yhteen suuntaan. Historiallisella päätöksellä metrosta
75
tuli aikanaan liikenteen selkäranka sen sijaan, että olisimme rakentaneet rantoja myötäilevän moottoritien
niemenkärkemme ympäri. Upea juttu.
Selkärangan ympärille tarvitaan liikenteen verisuonisto. Se voisi sykkiä Helsingin niemellä paremmin.
Väitän, että ympärivuotinen pyöräily kasvaa Helsingissä, kun pyöräilijöille löytyy oma paikka ja fasiliteetit
ovat kunnossa. Tarvitaan baanoja ja parkkeja. Esimerkiksi Oulussa ja Jyväskylässä kaksipyöriä tulee vastaan paljon enemmän talvisaikaan kuin Helsingissä.
Uskon, että tämä johtuu lähinnä infrastruktuurista ja
eri välineiden sekamelskasta. Moni kokee pyöräilyn
lähes vaaralliseksi Helsingin keskustassa.
Väitän, että kun Helsingin väkimäärä lisääntyy ja tarve
liikkua kevyemmillä välineillä kasvaa, näkökulmat
muuttuvat väkisinkin. Uudet oivallukset ja pyöräilijöille merkatut reitit tekevät koko kaupunkimiljööstä
mukavamman. Pyörä on ylivoimainen liikkumisväline
Helsingin keskustassa: sillä pääsee nopeasti ja vaivattomasti paikasta toiseen, ei ole hankaluuksia parkkeerauksen kanssa. Niemen ansiosta etäisyydet ovat lyhyitä, eivätkä ne kasva.
Väitän, että lapset ovat luonnostaan keskustapyöräilijöitä, jos heillä vain on siihen turvallinen tila!
76
Risto Kuulasmaa
toimitusjohtaja, Not Guilty Oy
Väite:
Sata valkoista pöytää
Senaatintorilla
Vuonna 2012 Helsingin Senaatintorilla järjestettiin
ensimmäinen tulevaisuutta pohtiva kansalaistyöpaja.
Aurinkoisen lauantaipäivän avasivat Helsingin seudun
kolmasluokkalaiset, jotka saapuivat kaupunginjohtajan kutsusta pohtimaan kotikaupunkinsa tulevaisuutta.
Neljän hengen pöytäryhmissä aloittivat työskentelyn
etukäteen paikalle ilmoittautuneet helsinkiläiset ja
tapahtuman feissareiden kadulta mukaan houkuttelemat ohikulkijat. Paikalle saapui kaikenlaisia ja ikäisiä
ihmisiä keskustasta, lähiöistä ja ympäryskunnista. Tapahtuman vanhin osanottaja oli Puu-Vallilassa asuva
94-vuotias Helga-mummo, joka piti paitsi tapahtuman
ideasta myös mainiosta lähiruuasta, jota valmistettiin
osallistujille kokkien toimesta.
Senaatintorin tapahtuman hyväntuulinen markkinointi ja tiedotus sai sadat helsinkiläiset liikkeelle ja sen
tuloksena syntyi kymmeniä Helsingin arkea rikastuttavia konkreettisia ideoita, aloitteita ja suunnitelmia,
joita ryhdyttiin järjestäjinä toimineiden julkisten ja
yksityisten toimijoiden puolesta toteuttamaan välittömästi käytäntöön. Yksi onnistumisen elementti oli
järjestäjien sitoutuminen byrokratian päihittämiseen.
77
Tapahtuman fasilitoinnissa käytettiin Art of Hosting
-metodia, jossa käytetään osallistavia muutosprosesseja, metodeja ja työkaluja, joiden avulla ryhmät ja
tiimit voivat syventyä merkityksellisiin keskusteluihin,
löytää tarkoituksenmukaista yhteistyötä ja synnyttää
yhteistä hyvää.
Ensimmäinen kansalaistyöpaja oli jymymenestys, ja se
synnytti jokavuotisen perinteen. Sittemmin tapahtuma
laajeni valtakunnalliseksi talkoopäiväksi, jossa vastaava työpaja järjestettiin kahdessatoista kaupungissa
samanaikaisesti.
Sami Tenkanen
Radio Rockin ohjelmapäällikkö
Väite:
Sadan vuoden päästä
koko pääkaupunkiseutu
on Helsinkiä
Minä väitän, että sadan vuoden päästä Helsingissä on
Makkaratalo, jatkuvat tietyöt keskustan mukulakivikaduilla ja toukokuun ensimmäisenä päivänä roskia
Espan puistossa. Keväisenä päivänä kaupungin kaduilla kävelevät ihmiset syövät jäätelöä, ja auringon
paistaessa edelleen joku vapaudestaan kiinnipitävä
mieshenkilö juo oluttaan terassilla ilman paitaa.
78
Kaupunki muuttuu, mutta ihminen ei muutu.
Sadan vuoden päästä Helsingissä on metro ja koko
pääkaupunkiseutu on Helsinkiä. Lohja ei ole osa
Helsinkiä, mutta onneksi sinne pääsee junalla.
Minä pelkään, että sadan vuoden päästä Kolmen sepän patsaan tilalla on Kolmen vihaisen linnun patsas
ja perulaismuusikot häätänyt kaiutin, joka soittaa
loputonta Angry Birds -melodiaa. Pahimmissa painajaisissani sadan vuoden päästä Helsingissä liputetaan
Paleface-päivän kunniaksi ja kabineteissa mietitään
edelleen, kuka valitaan seuraajaksi, jos Kummola jonain päivänä vetäytyy jääkiekkoliiton puheenjohtajan
paikalta. Jääkiekkoa Helsingissä pelataan edelleen
kahdessa hallissa, eikä sadan vuoden päästä kukaan
enää kyseenalaista Olympiastadionilla pelattavan
Talviklassikon nimeä.
Minä toivon, että sadan vuoden päästä kauppahallissa
tuoksuu kauppahallilta, Kaivopuiston rannassa mereltä ja keskustassa kaupungilta. Minä toivon, että sadan
vuoden päästä Helsingissä olisi vähemmän kieltoja ja
enemmän uskallusta, enemmän vapautta ja vähemmän pelkoa. Toivon, että Helsingissä olisi enemmän
kahviloita, enemmän ratikoita ja ilmainen joukkoliikenne.
Sadan vuoden päästä Helsingissä asuvat eri ihmiset
kuin nyt, en todennäköisesti tunne heistä vielä ainuttakaan. Minä toivon, että meidän sukupolvemme
79
päätökset ja ratkaisut ovat sellaisia, jotka vaikuttavat
viisailta silloinkin, sadan vuoden päästä.
Tanja Jänicke, Jaakko Blomberg
ja Charlotte Remming
– Siivouspäivän järjestäjiä
VÄITE:
Tulevaisuuden Helsingissä
itseohjautuva
kansalaisaktivismi LUO
ihmislähtöistä
kaupunkikulttuuria
Me väitämme, että Ravintolapäivä, Siivouspäivä ja
muut kaupunkilaisten itse toteuttamat tapahtumat
ovat esimerkkejä siitä, miten sosiaalisen median avulla voidaan muuttaa kaupunkikulttuuria. Se saattaa samoista asioista kiinnostuneet ihmiset yhteen ja antaa
kanavan jollekin, mikä ei kaupungin itse järjestämänä
olisi samalla tavalla mahdollista. Tämä on Helsingin
tulevaisuutta parhaimmillaan.
kaupunkilaisten passivoitumista ja välinpitämättömyyttä. Mitä jos kaupungin virkakoneisto purettaisiin
nollaan ja tilalle rakennettaisiin jotakin uutta toisenlaisen ajattelun pohjalta?
Tulevaisuuden Helsingissä valta ja sen myötä vastuunotto kuuluu kaupunkilaisille; osallistua ja luoda uutta
voi itse ilman pelkoa siitä, että kaupungin organisaatio menisi solmuun. Helsinki tukee kaikenlaista
itseohjautuvaa tekemistä. Yhteisöllisyys on kaupunkilaisuutta parhaimmillaan. Kaduilla on elämää, ja yhteisöhuoneita ei ole vain HOAS:in taloyhtiöissä, sillä
yhteiset saunat, pesutuvat ja keskuskeittiöt tekevät
vielä comebackin!
Väitämme, että lopulta kansalaisten Helsinki pelastaa itsensä. Täällä yhdessä tekeminen, toisten auttaminen, jakaminen ja ympäristöstä huolehtiminen on
arkipäivää. Helsingistä haetaan mallia paremmalle
kaupunkielämälle.
Kenen kaupunki Helsinki on? Onko Helsinki erilaisten
virastojen ja hallintokoneistojen kaupunki, vai meidän
kaupunkimme? Väitämme, että kun kaikkeen tekemiseen pitää pyytää virkakoneistolta lupa, ylläpitää se
80
81
82
83
Linda Liukas
Aaltoes-aktiivi
Väite:
Helsingillä on
kapasiteettia kasvaa
Minä väitän, että kymmenen vuoden päästä Helsinki
on rakentajien kaupunki.
Haluan nähdä kaupungin, johon ihmiset ympäri maailmaa muuttavat rakentamaan isoja unelmiaan. Haluan
kohtuuttomia kasvuyrittäjiä, teknologiahipstereitä,
taiteilijoita, kirjailijoita ja perheenäitejä. Ihmisiä, jotka
eivät pelkää epäonnistumista, mutta eivät myöskään
onnistumista. Tiimejä, jotka tulevaisuudessakin mullistavat toimialoja ja toimintatapoja.
Uskon, että meillä helsinkiläisillä on mahdollisuus
rakentaa ratkaisuja koko maailmalle: meillä on herkkyyttä ja huomiokykyä ohi pelkkien lokaalien maksimien tai pienten, hedonististen ongelmien. Haluamme
pitää huolta yhteisistä asioista, ajaa kaikkien etua ja
ajatella vähän vinksahtaneesti. Meillä on kapasiteettia kasvaa. Enää tarvitaan enemmän silmiä, useampia
käsiä, monipuolisempia aivosoluja.
Haluaisin nähdä Helsingin, jossa säilyy optimistinen
tekemisen kulttuuri, jossa kannustetaan rohkeaan,
yksinkertaiseen ja intuitiiviseen. Kaupungin, jossa asioita tapahtuu vahingossa, yllättäen ja odottamatta.
Haluaisin, että helsinkiläiset seisoisivat tulevaisuuden
rajalla, niin kuin Edith Södergran 1920-luvulla, ja huutaisivat, että ei pelota.
Kaikki hienot kaupungit on rakennettu tulijoiden voimin.
Minä uskon, että Helsinki on parempi paikkaa elää
kuin Piilaakso. Kaupunki, johon yrittäjät muuttavat
tulevaisuudessa mieluummin kuin San Franciscoon,
New Yorkiin tai Berliiniin. Eivätkä vain yrittäjät, vaan
myös pikkuveljet, isoäidit ja kummitädit. Päiväkodit,
pitkät kesäillat, puhtaat puistot, upeat insinöörit. Täällä joka kohtaamisessa on silmiin katsomisen syvyys.
Ei ole sattumaa, että koko Internetin selkäranka –
MySQL, SSH, IRC, Linux ja Nokia – rakennettiin
Suomessa.
84
85
Timo Santala
We Love Helsingin toiminnanjohtaja,
yksi Ravintolapäivän perustajista
Väite:
Helsingistä tulee ihmisten
ehdoilla toimiva kaupunki
Väitän, että tulevaisuuden Helsingissä vallitsee avoin
kansalaisyhteiskunta ja tekojen demokratia – on jokaisen oikeus ja velvollisuus osallistua yhteisen elinympäristön parantamiseen.
Ylhäältä ohjautuva kaupunkisuunnittelu ja politiikka
ovat tulleet tiensä päähän ja vaihtuneet vuorovaikutteiseen kansanvaltaan. Avoin tieto ja suorat vaikuttamiskanavat muuttavat helsinkiläiset passiivisista
vastaanottajista aktiivisiksi osallistujiksi. Byrokratia
karsitaan minimiin ja yhteiskunta muuttuu rajoittajasta mahdollistajaksi. Vapauden kautta ihmiset ottavat
enemmän vastuuta toisistaan ja kotikaupungistaan.
Sosiaalinen asuminen luo kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä. Asuinalueet ja talot suunnitellaan vuorovaikutuksen ehdoilla. Kodin käsite laajenee. Helsingin kadut
ja puistot muuttuvat yhdessä tekemisen kautta yhteiseksi olohuoneeksi. Osallistavat tapahtumat ja katujuhlat tekevät julkisen tilan merkitykselliseksi.
Tehokkaat lainaus- ja vaihtopalvelut ovat korvanneet
yksityisomistamisen lähes kokonaan. Kaupunkipyö86
rien rinnalle tulee kaupunkisoutuveneitä ja kirjastot
muuttuvat tavarapilviksi, joista voi lainata kaiken
tarvitsemansa harrastusvälineistä työkaluihin.
Vähentyvän tilantarpeen vuoksi kaupunkirakenne ja
asuminen tiivistyvät radikaalisti. Helsinkiä rakennetaan
kestävien ja terveellisten liikkumismuotojen varaan.
Kattavat pyöräilyreitit rakentuvat puistoista ja viherkäytävistä, jotka linkittävät eri kaupunginosat toisiinsa.
Helsinkiä värittävät urbaanit ruokametsät ja puistot
ovat täynnä vapaasti käytössä olevia marjapensaita ja
hyötykasveja. Kaupunki laajenee pystysuunnassa kattopuutarhojen, viherseinien ja parvekekeitaiden kautta.
Avoin, vapaa, tiivis ja vihreä kaupunki on asukkailleen
kotoisa, yhteinen ja tärkeä.
Taina Tukiainen
Culminatum Innovation Oy Ltd:n liiketoimintajohtaja
Väite:
Huomisen Helsingissä
on hyvä elää
Minä väitän, että huomisen Helsinki on elinvoimainen, vetovoimainen ja kansainvälinen. Siellä uudet
ideat ja osaaminen kukoistavat. Se on hyvä kasvualusta uusille yrityksille ja kannustaa asukkaitaan ja
87
toimijoitaan yhteistyöhön ja uusien innovaatioiden
luomiseen. Huomisen Helsinki on myös houkutteleva
ja monipuolinen vierailijoille ja turisteille. Sen kaunis
luonto innostaa muotoilijoita ja mobiiliteknologian
osaajia kehittämään uniikkeja, kestävää kehitystä kunnioittavia palveluja ja tuotteita. Huomisen Helsingissä
yksilöt, yritykset ja julkiset tahot verkottuvat ja luovat
yhdessä uutta hyvinvointia ja osaamista.
Minä väitän, että huomisen Helsinki on asukaslähtöinen ja älykäs kaupunki. Uusi tekniikka ja palvelut
helpottavat ihmisten elämää ja liikkumista. Palvelut
ovat joustavia ja toimivat myös mobiililaitteilla ja
isoilla näytöillä. Kaupunki avaa tietojaan asukkaiden
käyttöön. Asukkaat hyödyntävät tietoa kehittämällä
monipuolisesti ja aktiivisesti uusia asukaslähtöisiä
palveluja. Älykäs kaupunki ei tuhlaa energiaa – asiat
tehdään uudella tavalla ekotehokkaasti. Huomisen
Helsinki antaa yksilölle siivet ja mahdollistaa elinikäisen oppimisen. Siellä ihmisillä on hyvä olla ja elää.
Minä väitän, että huomisen Helsinki toimii aktiivisessa
yhteistyössä muiden kaupunkien kanssa. Älykkäiden
palveluverkostojen käyttäjälähtöinen suunnittelu ja
kustannustehokas toteutus luovat hyvinvointia koko
Suomelle. Huomisen Helsingissä erilaiset ihmiset ja
kulttuurit kohtaavat ja synnyttävät uudenlaisia kohtaamisia ja tapahtumia.
Huomisen Helsinki on kulttuuriperinteeltään rikas,
onnellisten ihmisten koti.
88
Ville Relander
Helsingin kaupungin
ruokakulttuuristrategian projektipäällikkö
Väite:
Idealismista ekonomiaa
Väitän, että Venäjän viisumivapauden astuessa voimaan Helsingistä on kehittynyt elävä, ympäri vuoden
sykkivä suurkaupunki. Asiakkaat, niin suomalaiset
kuin kansainvälisetkin istuvat iltaa yömyöhään nauttien stadin monipuolisesta ruokatarjonnasta. Tästä
on tullut enemmänkin tapa kuin harvinainen herkku,
myös sunnuntaisin.
Nopeat junayhteydet itään ovat nostaneet rautatieaseman uuteen kukoistukseen. Kivimiesten linna on
ravintoloita myöten palautettu entiseen loistoonsa, ja
täällä kuhisee kuin Grand Central Oyster Barissa.
Väitän, että tulevaisuudessa vietetään Byrokratiapäivää, jolloin muistellaan aikaa, jolloin virastoissa käyminen oli pelkkää tuskaa. Ihmetellään aikaa, jolloin
kansiot täyttyivät papereista.
Väitän, että katukeittiöt ovat lisääntyneet ja tarjolla on
myös laadukasta pikamättöä. Enfant terrible, Tio Tikka,
joka teininä haastoi Helsingin ajattelutapaa, on suunnitellut kaupungille liikkuvan katukeittiösysteemin, johon
kuuluu myös vanhemman polven palveleminen.
89
Väitän, että Kalasataman Teurastamo toimii kaupungin
aromipesänä, jossa jaloja keittotaitoja voi oppia naapuruston mummoilta.
Helsinki on onnistunut jalkauttamaan lähiruoka- ja
luomuajattelun tarjoamalla veroetuja vastuullisista valinnoista. Kouluissa syödään luomua ja raaka-aineet kerätään omalta pihalta ja maakellareista. Kuluttajat ovat
äänestäneet jaloillaan ja rikkoneet ketjujen valtaa.
Lähetystöt ovat avautuneet ja tarjoavat ravintoloissaan
autenttisia makumatkoja kaupunkilaisille. Monikulttuurisissa ruokapöydissä parannetaan maailmaa.
Kaupunginjohtaja Olli Sirén istuu kanssani kaupungintalon terassilla, ja Kauppatorin taivaalla lokit kirkuvat.
Toteamme yhteen ääneen, että onneksi aivan kaikki ei
ole muuttunut Helsingissä ja tärkeintä on, että kaikki
viihtyvät. Sataman uudella rantabulevardilla Jussi
Pajunen juoksee autottomassa ympäristössä ja vilkuttaa iloisesti. Terveet elämäntavat ovat kannattaneet.
Mikael Silvanto
teollinen muotoilija, San Francisco
Väite:
Täytetään Tehtaankadun
ala-aste!
Minä väitän, että Helsingin sydän on huomenna lähes
kokonaan maahanmuuttajien huomassa. Homma hoituu yhdessä, pikkuhiljaa harjoitellen. “Meneeks tää
Viikkiin? Emmä tiiä, kysy matkustajilta.”
Minä väitän, että parasta on panostaa lapsuuteen. Helsingistä tehdään paikka, jossa lapsilla on hyvä olla ja
sitä kautta lukuisilla mummoillakin.
Välillä on ollut kurssi hukassa. Pissat housussa vouhkattiin maailmalta kiitosta. Sitten vihdoin panostettiin
museoitumisen ja tähdittämisen sijaan tulevaisuuden
stadilaisiin: maailman mahtavimpiin leikkipuistoihin,
soppapuistoihin, urheilukenttiin, Annantaloihin ja
kouluruokaan.
Stocka käsittää huomenna koko Aleksanterinkadun
Senaatintorille asti. Kirkon kanssa ei tullut kauppoja. Kuristusotetta kaupungin kivijalkoja kohtaan ei
huomattu ajoissa. Sukupolven vaihtuessa hävisivät
divarit, sähköliikkeet, lelukaupat, Kokkipuoti ja liian
moni Helsingin helmi. Ravintolapäivä sentään riistäytyi käsistä: vanhemmat valloittivat koulun keittiöt ja
90
91
K-kaupat pakkopilkottiin monopoleista. Ihan lehmästä
lypsettyä maitoakin saa taas myydä kaupassa.
Aleksi Randell
Turun kaupunginjohtaja
Aamusporassa haisee yhä dena – vaikka ne tehdäänkin Puolassa. Joku taikinkasvatti unohti taas piirtää
laitteeseen tarpeeksi kahvoja, mistä pitää kiinni. Olisiko kannattanut muuttaa Otaniemeen?
VÄITE:
Helsingillä tulee olemaan
merkittävä rooli
Pohjois-Euroopan
merkittävimmän kasvukäytävän solmukohtana
Silti jokainen stadilainen goottiteini, sininen kansanedustaja, pankkiiriliikkeen neiti ja perhe muilta mantereilta liikkuu yhtälailla julkisilla. HKL:stä tulee koko
kaupungin yhteinen ylpeys, verenkierrosta sydän.
Mr. Monokkelikin myhäilee tyytyväisenä kolmosella
kiertäessään, kanelin tuoksuisena, Itämeren vihreissä
huopalapikkaissaan, Helsinkiin eläköityneenä.
Numero yksi!
Väitän, että Helsinki on edelleen Suomen pääkaupunki, vaikka pääkaupungin siirtopäätös tsaarin toimesta
vääryydellä ja viekkaudella 200 vuotta sitten syntyikin. Väitän myös, että Helsinki on paikkansa ansainnut. Kaupunki on ollut ennakkoluuloton, ottanut
Itämeren voimakkaasti strategiaansa ja edistänyt monenlaisia kansainvälisiä vetovoimahankkeita. Lievää
haparointia vetovoimainvestointien osalta on tosin
ollut nyt ilmassa ja nähtäväksi jää, ottaako Helsinki
Suomessa kansainvälisen metropolin roolin kunnolla
haltuunsa.
Tulevaisuudessa Helsingillä tulee olemaan merkittävä
rooli Pohjois-Euroopan yhdessä tärkeimmistä korridoreista. Tämän kasvu- ja kehityskäytävän muodostavat Pietari, Helsinki, Turku ja Tukholma. Yhteysväliin
voidaan laajemmin tarkastellen kytkeä myös Oslo ja
miksei myös Kööpenhaminan alue. Väitän myös, että
EU:n ja Venäjän välisen viisumivapauden merkittävä
laajentuminen tulee moninkertaistamaan ihmisten
92
93
liikkumisen, turismin ja kaupankäynnin tällä kasvukäytävällä ja tekee Helsingistä entistä selkeämmin
EU:n portin Venäjälle. Sen sijaan Helsingin asema Kaukoidän hubina on haastettu, mutta suhteellisesti sillä
on edelleen merkitystä.
Tulevaisuudessa Helsingistä Pietariin vie pikajuna 2,5
tunnissa ja Turkuun tunnissa. Fyysiset välimatkat menettävät merkitystään ja helsinkiläiset ja turkulaiset
pendelöivät kahden kaupungin välillä töissä ja vapaaajan vietossa. Eteläiseen Suomeen muodostuu vahva
ja yhtenäinen työssäkäynti- ja asiointialue.
Kaupunkien välisestä historiallisesta asetelmasta ja
arjen huulenheitosta huolimatta Helsinki ja stadilaiset
arvostavat Turkua, jolla on vielä pidempi kaupunkihistoria. Helsinki ja Turku tulevat tulevaisuudessa olemaan vahvemmin toisiinsa integroituneita kaupunkeja
ja luovat Suomeen houkuttelevaa kaupunkikulttuuria.
Jussi Pajunen
Helsingin kaupunginjohtaja
Mitä tapahtuu huomenna?
Helsinki viettää tänä vuonna pääkaupungiksitulonsa
200-vuotisjuhlaa. Olemme myös maailman designpääkaupunki, joka asemoi meidät suunnannäyttäjiksi
muotoilun laaja-alaisessa yhteiskunnallisessa hyödyntämisessä. On aiheellista esittää kysymys, millainen
on huomisen hyvinvoiva kaupunki ja miten se asemoituu ympäröivään maailmaan. Esitän siitä alla neljä
väittämää.
Väitän, että Helsingistä tulee kansainvälinen esikuva
lähidemokratian ja kansalaisosallistumisen vahvistamisessa. Demokratian uudesta muodosta syntyy
asukaslähtöisempi pohjoismaisen hyvinvointimallin
toteuttamistapa. Kansalaisten uudet vaikuttamismahdollisuudet päätöksentekoon perustuvat ennen
kaikkea avoimeen tietoon ja sen sähköiseen saavutettavuuteen.
Väitän myös, että vuonna 2020 olemme onnistuneet
tekemään Helsingin suurimmasta väestömuutostekijästä, eli maahanmuuttajataustaisen väestön kasvusta, selkeän kaupungin elinvoimatekijän. Uusien
suomalaisten työllistymisaste on kantaväestön kanssa
samalla tasolla. Tämän ansiosta kykenemme helpottamaan kuntatalouden kestävyyteen kohdistuvia paineita, jotka syntyvät väestön ikääntymisestä.
Kolmanneksi väitän, että Venäjän ja Suomen rajanylit-
94
95
täjien määrä on kaksinkertainen nykyiseen verrattuna
vuonna 2020. Historiassamme korostuu yhteys Itämeren alueeseen, jonka integroituminen jatkuu vahvana.
Nopea Allegro-junayhteys tuo Pietarin miljoonametropolin entistä lähemmäksi meitä. Suomenlahden vuosittain ylittävät yli seitsemän miljoonaa matkustajaa ovat
osoitus siitä, että Tallinna ja Helsinki ovat yhtä metropolia. Samalla Helsinki vahvistaa asemiaan Aasian ja
Euroopan välisenä linkkinä.
Lopuksi väitän, että Helsinki on vuonna 2020 Itämeren
alueen merkittävä kulttuurikaupunki.
Hannu Mäkelä
kirjailija
Helsinki nyt, Helsinki aina
Tulevaisuuden Helsinki on ytimeltään edelleen Helsinki, sen keskusta sama, jonka tunnen. Varsinkin ihmiset
ovat likimain samanlaisia. Ihminen syntyy, kasvaa ja
alkaa aikanaan elää aikuisen elämää, jos hyvin käy.
Hän koettaa tulla toimeen itsensä, muitten ihmisten ja
työnsä kanssa. Hän muodostaa useimmiten perheen,
haluaa saada lapsia ja vuorostaan kasvattaa heitä;
yrittää siis selvitä hengissä aina hautaan saakka.
Menneisyys ja arkistot viittaavat aina myös tulevaan.
Tärkeimmät taidot ovat tuolloinkin puhe-, ajattelu-,
luku-, lasku- ja kirjoitustaito. Samaten käden taidot
sekä sosiaalisten taitojen kehittyminen niin, että nyrkkejä käytetään vähemmän, puhetta enemmän ristiriitoja ratkottaessa.
Maailman muutokset eivät lopultakaan näy ihmisten
arkielämässä, jollei suuria katastrofeja tule. Ruoka,
asunto, lämpö, energia ja turvallisuus ovat ikuisia
avainsanoja. Tekniikka näkyy kehittyvän ihmistä nopeammin tarjoten uusia käyttäytymismalleja, tapoja
kommunikoida. Näiden siirtyminen geeneihin vienee
silti tuhansia vuosia.
Jo ihmisen alkuhistoria osoittaa muutosten hitauden.
Viisas ihminen tuskin koskaan on pitkään ollut, jos tähänastisia tuloksia tarkastelee. Parhaimmillaan ihminen on ihana, kaikkeen hyvään kykenevä; pahimillaan
typerä, hyvän tuhoamiseen hetkessä pystyvä. Mutta
Helsinki on kestänyt sen ennen, ja kestää nyt. Miksei
sitten myös tulevaisuudessa, vaikka olisi laitaosiltaan
jo miten mahtava megapolis tahansa?
Näin tässä kaupungissa elettiin sata vuotta sitten, viisikymmentä vuotta sitten. Sadan vuoden aikajana löytyy
sekä historiasta että omien vanhempieni elämästä,
viidenkymmenen jopa omastani.
96
97
Useamman näkökulmasta. Sekin kannattaa muistaa,
etteivät ”ne” ole mitään kasvottomia ankeuttajia vaan
usein intohimoisesti Helsinkiin suhtautuvia ihmisiä,
jotka myös pyrkivät hyvään Helsinkiin. Kuinka me
voisimme auttaa heitä?
Loppusanat
Hyvä kaupunki on
oma kaupunki
Mitä tarkoittaa, että joku asia on oma? Sitä, että se on
haluttu; haluat omistaa sen, helliä ja pitää siitä huolta.
Omaa haluaa kehittää ja parantaa. Siitä haluaa kertoa
muillekin, onhan se niin hieno, kun sitä on saanut itse
tuunata ja puunata. Omaa saa muovata oman näköisekseen, oman haluaa jakaa, sillä jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Oma asia on jotain muuta kuin omistusoikeus, mutta ehdottomasti myös jotain muuta kuin
jonkun muun oma. Omasta kantaa vastuuta, sillä se on
tärkeä. Kenen oma Helsinki on?
Tunnetko kaupunkisi omaksesi? Onko Helsinki meidän vai ”niiden”? Niiden kasvottomien joidenkin, jotka
kieltävät kaiken mukavan tai niiden, jotka visioivat
kaupunkia niin rajusti, ettemme pysy enää perässä?
On tärkeää kokea kaupunki omakseen, on siellä sitten
käymässä tai asumassa. Siksi sitä toivoisi, että oltaisiin enemmän jonkun puolesta kuin jotain vastaan.
Kun ollaan puolesta, sallitaan paljon erilaista helsinkiläisyyttä. Kun sanotaan ei, synnytetään ahdas ilmapiiri.
98
Kirjoituksista päätellen Helsinki ei vielä oikein tunnu
meidän omalta. Sen käyttöön pitää liian usein kysyä
lupaa. Olisiko sittenkin päässyt käymään niin, että järjestelmä on jyrännyt ihmiset? Samalla on tukahdutettu
halu kantaa omasta vastuuta. Viime vuosina Helsinki
on syttynyt uudelleen. Uudenlainen kansalaistoiminta
näkyy vahvana. Kaupunkilaiset haluavat ottaa vastuuta
oman korttelin, kaupunginosan tai koko kaupungin asioista ja vaikuttaa niihin konkreettisesti. Halutaan, että
kaupunki on ystävällinen, ihmiset tervehtivät toisiaan
eikä aina jäädä odottamaan kaupungin virkamiehiä,
silloin kun sataa lunta tai on tylsää. Miksei toimittaisi
itse! Kirjassa näkyy toiveiden lisäksi myös ylpeys Helsingistä. Helsinki on kaunis, merellinen kaupunki, jossa
on aineksia vaikka mihin hienoon.
Helsingin nähdään kasvavan tulevaisuudessa, ja se
tuntuu hyvältä. Kuntaliitokset ovat kirjoituksissa vielä
pieni, jopa itsestään selvältä tuntuva asia. Villeimmissä visioissa Helsinki yhdistetään Tallinnaan. Yhteistä
on toive avautuvasta, virkistyneestä ja mielenkiintoisesta kaupungista niin meille kuin matkalaisillekin.
Samalla näkyy kaipuu kylämäisyyteen. Isokin kaupunki voi olla täynnä vilkkaita alueita, kaupunginosia tai
kortteleita, joissa on omanlainen henki. Naapuri halutaan tuntea, tuore korvapuusti haistaa rappukäytävässä. Ja mitä jos me joisimme kahvimme posliinikupeis99
ta? Ajatuksia, jotka yhdistävät sukupolvia silloinkin,
kun osa ehkä keikkuu mieluummin yöbaareissa kuin
aamukahvilla kauppatorilla. Sallitaan mieluummin
kuin kielletään. Pitäisikö höllätä kontrollin hihnasta
vähän ja antaa kaupunkilaisten muovata villisti kaupunkiaan?
Kylämäisyys korostaa myös huolenpitoa ja vastuuta
kanssakaupunkilaisista. Kaveria ei pidä jättää yksin,
kaikilla on vastuu puuttua ikäviin asioihin ja toisen
hätään.
Tämän kirjan kirjoittajat ovat antaneet oman näkemyksensä huomisen Helsingistä. Vaikka väliin mahtuu synkempiä näkymiä, eriarvoisuutta ja tallattuja
puistoja, lentää jokaisen tekstistä toivon kipinä. Jotta
tulevaisuudesta tulisi unelmien kaltainen, tulee töitä
tehdä yhdessä ja byrokratian portaat muuttaa liukumäeksi kansalaisten aktiivisuudella. Helsinki on sen
velkaa helsinkiläisilleen. Kuten eräs kirjoittaja kirjassa sanoo, parhaimmillaan Helsinki on asukkailleen
hyvä partneri.
100
101
102
103
104