uteliaisuutta

Iloa,
uteliaisuutta
Teksti: Malin von Koskull ja
Marjukka Pajulo
Kuvat: Hannes Victorzon
ja voimavaroja vanhemmuuteen
Vanhemmuuden tukeminen on pitkään ollut keskeinen osa suomalaista neuvolatoimintaa ja myös tärkeä
osa järjestöjen työtä. Perinteisesti neuvolat ovat panostaneet yksilölliseen tukeen,
erityisesti äideille. Järjestöt
taas ovat keskittyneet vertaistukitoimintaan. Laajimman vertaistukitoiminnan
ovat muodostaneet perhekahvilat, joissa keskeisiä toimijoita ovat Mannerheimin
Lastensuojeluliitto ja seurakunnat, sekä Folkhälsan
ruotsikielisillä seuduilla. >
14
Neuvola ja kouluterveys
Neuvola ja kouluterveys
15
Reflektiivinen kyky – terveyttä
suojaava ja edistävä tekijä
V
anhemmuus ei ole staattinen,
tarkasti määriteltävä olotila,
vaan perheen kasvuprosessi. Jokainen perhe on erilainen ja jatkuvasti ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksen alainen. Tämän
päivän Suomessa perheiden tilanne on monin tavoin ristiriitainen. Isien osallisuus lasten arjessa ja kasvatuksessa
on lisääntynyt, mikä on positiivinen suunta. Samalla kuitenkin avioerojen määrä lapsiperheissä on tilastojen mukaan selvästi kasvanut: tilastokeskuksen
raportin mukaan vuosittain 30 000 lasta kokee vanhempiensa eron (Kartovaara & Sauli 2007). Ruotsissa, vanhemmuuden tukea koskevassa kansallisessa
strategiassa, Inger Danielsson on tuonut esiin, kuinka vanhemmat ovat nykyisin ensimmäisen lapsen
16
Neuvola ja kouluterveys
saadessaan paremmin koulutuettuja ja tiedostavia
kuin koskaan aikaisemmin (”Föräldrastöd – en vinst
för alla, 2008”). Samanaikaisesti kuitenkin hyvin suuri osa kokee itsensä epävarmaksi ja neuvottomaksi
vanhemmuuden suhteen.
Vanhemmuuden tukemisen kehittämistyöhön ja
tehostamiseen on siis suuri tarve. Siksi onkin ilahduttavaa, että moniammatilliset ja sektorirajat ylittävät toimintamuodot ovat lisääntyneet. Käytännön
toiminnan kannalta perhekeskukset ovat erityisen
tärkeitä. Sosiaali- ja terveysministeriön opas korostaa voimavaralähtöistä työskentelytapaa, vertaistukea ja parisuhteen tukemista (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena, 2004). Siinä, samoin kuin
uudessa neuvola-asetuksessa, painotetaan varhaisen tuen merkitystä sekä koko perheen hyvinvoinnin
huomioon ottamista (STM:n selvityksiä 2008:38).
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkijat ja kliinikot ovat lisääntyvästi alkaneet korostaa vanhemman nk. ”reflektiivisen kyvyn”
(laajemmin ”mentalisaatio”) keskeistä merkitystä vuorovaikutuksessa ja lapsen kehityksessä (Pajulo
2004). Käsite kuvaa perusinhimillistä tarvetta pohtia ja ymmärtää
toisen yksilön mieltä, eikä se ole
käsitteenä uusi. Brittitutkijat Peter
Fonagyn johdolla ovat merkittävällä tavalla kuitenkin kehittäneet sitä
eteenpäin varhaisen kiintymyssuhteen näkökulmasta (Kalland,
2006). Vanhemman reflektiivinen
kyky tarkoittaa kykyä antaa arvoa,
tunnistaa ja pohtia tunteita ja kokemuksia; sekä omiaan että lapsen. Reflektiivisen kyvyn omaava
vanhempi on kiinnostunut lapsen
(myös aivan pienen lapsen) käyttäytymisen alla olevista tunteista
ja aikomuksista, ja kykenee näkemään lapsen yksilönä, jolla on oma
mieli ja omia kokemuksia jo varhaisesta lähtien (Pajulo 2004). Reflektiivinen kyky auttaa siis paremmin
ymmärtämään itseä, toista ihmistä, ja ihmisten välillä vaikuttavia
tunteita. On helposti ymmärrettävissä, että tätä kautta se vähentää
ihmisten/perheenjäsenten välisen
vuorovaikutuksen väärin tulkintoja, ja tekee maailmasta näin ennustettavamman ja turvallisemman.
Reflektiivinen vanhempi myös hyväksyy, että useinkaan ei ole mahdollista varmasti tietää, mitä lapsi
tuntee, ajattelee tai toivoo. Kuitenkin jo pyrkimys ymmärtää ja pohtia
sitä (”kyky pitää mieli mielessä”,
Larmo 2010) on vuorovaikutuksen
ja lapsen kehityksen kannalta keskeistä.
Vanhemman hyvän reflektiivisen kyvyn, lapsen turvallisen kiin-
Vanhemmat, jotka omaavat hyvän
reflektiivisen kyvyn, kykenevät ymmärtämään itseään ja omia reaktioitaan paremmin, säätelemään
omia tunteitaan ja suhtautumaan
rauhallisemmin lapsen käyttäytymiseen.
tymisen ja suotuisan kehityksen välillä on tutkimuksissa voitu
osoittaa selvä yhteys (mm. Fonagy
ym. 2002, Slade 2005). Vanhemmat,
jotka omaavat hyvän reflektiivisen
kyvyn, kykenevät ymmärtämään itseään ja omia reaktioitaan paremmin, säätelemään omia tunteitaan
ja suhtautumaan rauhallisemmin
lapsen käyttäytymiseen. Lapselle tämä merkitsee, ettei häntä jätetä yksin, vaan hän voi jakaa tunteensa turvallisen, kiinnostuneen
ja huolehtivan aikuisen kanssa. Arjesta tulee mielekkäämpää ja hallittavampaa.
Föräldraskapet främst –
Vahvuutta vanhemmuuteen
ohjelma
Folkhälsans Förbund on vuodesta 2007 lähtien kehittänyt toimintaa, jossa vahvistetaan ensimmäisen lapsensa saavien vanhempien
reflektiivistä kykyä. Ohjelma perustuu Yhdysvalloissa Yale Child Study Centerissä kehitettyyn ”Parents
First” –malliin (Goyette-Ewing,
Slade ym. 2002). Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman projektin
puitteissa Folkhälsan on muokannut ohjelmaa siten, että se soveltuu
pikkulapsiperheille, ja kohdistuu
koko perheeseen, isät mukaan lukien. Ohjelma on myös suunniteltu
siten, että sitä voidaan käyttää osana neuvoloiden toimintaa tai erillisenä toimintamuotona.
Perheet (äiti, isä, vauva) kokoontuvat ryhmänä 12 kertaa 1-2 viikon
välein. Jokaisella tapaamiskerralla on oma lapsiperheen arkeen liittyvä, reflektiivisen kyvyn vahvistamiseen sopiva teema, keskustelu ja
kotitehtävä. Ryhmällä on kaksi vetäjää, joiden tehtävänä on ylläpitää ja inspiroida kiinnostusta omaa
lasta, lapsen kehitystä ja persoonallisuutta kohtaan; houkutella osallistujia tekemään havaintoja arjen
tilanteista ja tunnelmista vauvan
kanssa. ”Miten luulet vauvan kokeneen tilanteen? Miten sinä reagoit?
Miltä se sinusta tuntui? Luuletko,
että vauva huomasi? Kerro lisää!”
Vetäjien tarkoitus ei ole ”tietää”
Neuvola ja kouluterveys
17
Malin von Koskull
Erikoissairaanhoitaja,
projektipäällikkö Folkhälsans förbund
malin.vonkoskull@
folkhalsan.fi
Folkhälsans förbund rf
Paasikivenkatu 4
00250 Helsinki
asioita ja vastata kysymyksiin, vaan
yhdessä vanhempien kanssa ihmetellä ja pohtia poimittuja tilanteita,
ja kannustaa kertomaan lisää. Ilmapiiri tukee spontaanisuutta, sen
on tarkoitus vähentää vanhempien.
suoriutumispaineita, ja lisätä positiivisuutta ja hauskuutta vanhempien ja lasten yhdessäoloon. Ryhmän yhteinen prosessi on tärkeä, ja
ohjelma kannustaa osallistujia pitämään yhteyttä myös varsinaisen
ohjelman jälkeen.
”Vahvuutta vanhemmuuteen”
–ohjelmaa on kokeiltu vuosina
2007-2009 Helsingissä, Vaasassa,
Tammisaaressa ja Närpiössä. Palaute on ollut erittäin myönteistä.
Isät ovat olleet aktiivisesti mukana ja perheet hyvin omistautuneita ohjelmaan. Ohjelman vaikuttavuudesta tehdään myös tutkimusta
Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa
dosentti Mirjam Kallandin johdolla. Toiminta jatkuu projektimuodossa Folkhälsanilla vuoteen 2011
saakka. Tuloksena jo tähänastisesta on syntynyt uusia toimintamuotoja, parempaa yhteistyötä kuntien
kanssa ja reflektiivisen ajattelutavan sovellutuksia Folkhälsanin
muuhun lasten ja perheiden kanssa tehtävään työhön. Keväällä 2010
Folkhälsan julkaisi ryhmänvetäjien
kouluttamisessa käytettävän ruotsinkielisen käsikirjan, joka Mannerheimin lastensuojeluliiton toimesta käännetään nyt suomeksi.
18
Neuvola ja kouluterveys
Järjestöt myös kouluttavat ryhmänvetäjiä yhdessä jatkossa suomeksi.
Osallistujilta edellytetään hoito-tai
hoiva-alan peruskoulutusta.
Lähteet:
Asetus neuvolatoiminnasta, kouluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten
ehkäisevästä suun terveydenhuollosta.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008:37.
Fonagy, P. , Gergely, G., Juris, E. & Target,
M. 2002. Affect regulation, mentalization and the development of the self.
New York: Other Press.
Koskull von, M., Pajulo, M. Forstén, K,
Vestergård-Denward, U., Rancken-Lutz,
Y., Andersson, A.,&., Kalland, M. 2010.
Föräldraskapet främst – utbildningsmaterial för familjegruppsledare. Folkhälsans förbund.
Föräldrastöd – en vinst för alla. Nationell strategi för samhällets stöd och
hjälp till föräldrar i deras föräldraskap.
Betänkande av föräldrastödsutredningen. SOU 2008:131.
Marjukka Pajulo, LT
Lastenpsykiatri, tutkija, varhaisen vuorovaikutuksen terapeutti
Turun yliopisto, lastenpsykiatria, ja
Folkhälsan Research Center
tiivinen kyky ja psykoanalyysi Peter Fonagyn ajattelussa, 377-395. Kirjassa Mälkönen, K., Sammallahti, P., Saraneva, K.
& Sitolahti, T. Psykoanalyysin isät ja äidit
– teoreettisia näkökulmia. Helsinki: Therapeia-säätiö / Gummerus
Kartovaara, L. & Sauli, H. Suomalainen
lapsi 2007. Tilastokeskus raportti 2007.
Larmo, A. 2010. Mentalisaatio – kyky
pitää mieli mielessä. Duodecim 126,
616-622.
Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Helsinki, 2004.
Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita
2004:14
Pajulo, M 2004. Vauvan tunnetila ja sen
säätely. Äidin reflektiivinen kyky ja sen
merkitys turvallisessa kiintymyssuhteessa. Duodecim 120, 2543-2548.
Slade, A. 2005. Parental reflective functioning: An introduction. Attachment &
Human Development 7(3), 269-281.
Goyette-Ewing, M., Slade, A., Knoebber, K., Gilliam, W., Truman, S.& Mayes,
L. 2002. Parents first: a developmental
parenting program. Manual. Yale Child
Study Center.
Kalland, M. 2006. Mentalisaatio, reflek-
Neuvola ja kouluterveys
19