SIKOJEN RUOKINTAOPAS

Transcription

2013
EMAKOT, PORSAAT JA LIHASIAT
SIKOJEN RUOKINTAOPAS
TAVOITTEENA
TERVEET
ELÄIMET JA
HYVÄ TULOS
R
KINNAN
O
U
2
TO
AM
A
A
T
S
O
I
S
RAI
M AT T I TAI
Sikojen ruokintaopas 2013
OIKEA RUOKINTA
TUO TEHOKKUUTTA
SISÄLLYS
Siitoseläinten ruokinta
Ensikosta pitkäikäinen emakko ................................5
Siitoskarjusta laadukasta siemennestettä...............6
Emakoiden ruokinta
Tiineysajan ruokinta...................................................9
Viikko ennen porsimista ..........................................10
Imetysajan ruokinta .................................................13
Ruokinta vieroituksen jälkeen.................................14
Emakoiden ruokintaohjelmat .................................17
Porsaiden ruokinta
Porsaan hyvä alku....................................................19
Riittävästi maitoa ensimmäisillä viikoilla...............20
Lisäravinto parantaa porsaan kasvua ....................23
Haasteena syöntiin lähtö .........................................24
Porsaiden ruokintaohjelmat ...................................27
Lihasikojen ruokinta
Lihasikojen kasvu ....................................................28
Syöntikyky ratkaisee ruokinnan..............................31
Energiaruokinnalla lyhyempi kasvatusaika ...........32
Oikea valkuaisruokinta takaa parhaan kasvun ......35
Rehuhyötysuhde kuvaa tehokkuutta ......................36
Lihasian ruokinta .....................................................39
Kasvatus sukupuolet erillään .................................40
Yleistä
Hyvinvoiva eläin tuottaa parhaiten..........................43
Sika tarvitsee puhdasta vettä ..................................44
Ruokinta vaikuttaa ympäristöpäästöihin................47
Sikatilojen tuotannon suunnittelu on entistä tärkeämpää.
Raaka-aineiden kansainvälinen hinnannousu luo paineita
myös suomalaiseen sianlihantuotantoon. Rehut ovat iso kustannuserä, joten laatuun ja tilalle sopivan ruokintaohjelman
valintaan kannattaa panostaa.
Olemme päivittäneet sikojen ruokintaoppaan. Löydät oppaasta
paljon tietoa ja vinkkejä tilasi ruokintaratkaisujen pohdintaan.
Oikea ruokinta ja hyvä hoito ovat keskeisiä tehokkaan tuotannon tekijöitä niin emakoiden, porsaiden kuin lihasikojen
kasvattamisessa.
Kotimainen ruokaketju on merkittävä asia. Asiakkaat ja
Raisioagro menestyvät yhdessä, ja me haluamme huolehtia
kumppaneistamme. Asiakkaanamme saatavillasi on aina
uusinta tietoa, korkealaatuisia rehuja sekä muita tuotantopanoksia ja -tarvikkeita. Lisäksi saat ammattitaitoista neuvontaa
ruokinnan suunnitteluun ja kotoisen viljan analysointiin.
Oletko jo tutustunut Raisioagron verkkokauppaan? Voit tilata
sieltä kätevästi mm. rehut, siemenet, kasvinsuojeluaineet ja
lannoitteet. Pyydä käyttäjätunnus asiakkuusvastaavaltasi ja
astu osoitteeseen shop.raisioagro.com. Ota kaupassakäynti
tavaksi, saat tuotteet aina edullisempaan hintaan.
Voit kääntyä asiakkuusvastaaviesi puoleen kaikissa tilasi
asioissa. Olemme palveluksessasi!
Lisätietoja:
Päivi Volanto
sianrehujen kehityspäällikkö
puh. 050 363 6596
[email protected]
Paavo Viitanen
tuotantoneuvoja
puh. 040 869 6085
[email protected]
3
MALTILLINEN
KASVUNOPEUS
PARANTAA ELÄIMEN
KESTÄVYYTTÄ
4
SIITOSELÄIMET
ENSIKOSTA
PITKÄIKÄINEN
EMAKKO
Ensikon kasvatus tähtää kestäväjalkaiseen
emakkoon, joka tuottaa monta pahnuetta.
Ensikko alkaa tuottaa vasta kolmannen porsimiskerran
jälkeen, kun syntyneiden porsaiden määrä kasvaa. Jos
kerran tai kaksi kertaa porsineiden emakoiden poistoprosentti on suuri, uudiseläinten tarve kasvaa. Ensipahnueiden runsas määrä pienentää tilan porsastuotantotuloksia,
koska ensikoiden pahnuekoko ja vieroitettujen porsaiden
määrä on pienempi kuin vanhemmilla emakoilla.
Kasvunopeus vaikuttaa kestävyyteen
Jalat ovat usein emakon heikko kohta ja yleinen poiston
syy. Ensikon liian nopea kasvuvauhti aiheuttaa usein
jalkaheikkoutta myöhemmässä elämänvaiheessa, mikä on
todettu myös Raisioagron ja MTT:n yhteistyötutkimuksessa. Kun ensikoiden kasvua hidastettiin, saatiin pahnueita
kasvatettua enemmän.
Neljän ensimmäisen elinkuukauden aikana kehittyvät
lisääntymiselimet ja kohtu. Siksi kasvun rajoittaminen on
syytä aloittaa vasta elopainon ollessa 45–50 kg. Kasvun
hillitsemiseksi rehunantoa rajoitetaan, ja korkeimmillaan
määrä on 2,8 ry/pv. Rehun alhaisempi lysiinipitoisuus
edistää silavan kasvua.
Rehun pitää olla täyttävää, jotta ensikot tuntisivat
itsensä kylläisiksi eivätkä purisi toistensa häntiä. Maltillinen suomalaisen ensikon päiväkasvu on noin 750–800 g,
kun paino on 30–150 kg.
Siemennys sopivassa painossa
Rajoitettu ruokinta vaatii kiihotusruokintaa, jotta irtoavien
munasolujen määrä olisi yhtä suuri kuin runsaasti ruokituilla eläimillä. Kiihotusruokinta aloitetaan 10–14 päivää
ennen toista kiimaa erityisellä kiihotus- tai porsasrehulla.
Ensikko siemennetään 230–250 päivän iässä 140–
160-kiloisena. Tällöin ensikko on ensimmäistä kertaa
porsiessaan noin vuoden ikäinen. Kun siemennys tehdään
toiseen tai kolmanteen kiimaan, ensikon kestävyys paranee ja ensipahnue on suurempi. Käytännössä selkäsilavaa
olisi hyvä olla porsimishetkellä noin 16–18 mm.
Ensikon maidontuotanto on miltei samansuuruinen
kuin vanhemmalla emakolla, mutta syöntikyky on heikompi. Ensikko menettää helposti painoaan, joten se saa
olla porsimishetkellä hieman tuhdimpi kuin useamman
kerran porsinut emakko. Liian lihavaksi ensikkoa ei saa
kasvattaa, koska silloin syönti imetyskaudella pienenee
ja eläimen kunto huononee helposti. Sopiva kuntoluokka
porsiessa on 4.
Välisiirron kautta karjulle
Ensikoiden kasvatustilassa ei saa olla karjua, jotta kiima
näkyisi vahvasti haluttuna aikana. Loppukasvatusaikana
eläinten siirtelyä on vältettävä, jotta ne eivät tulisi kiimaan
ennen siemennykseen siirtoa. Ensikoiden pitää olla vähintään 7,5 kuukauden ikäisiä, ennen kuin karju tuodaan
niiden lähelle.
Siemennykseen siirrot kannattaa tehdä ns. välisiirron
kautta aina kun mahdollista. Noin 4 viikkoa ennen haluttua siemennystä eläimet on siirrettävä toiseen osastoon,
josta ensikot siirretään edelleen siemennysosastoon noin
kolmen viikon kuluttua. Karjua näytetään ensikoille vasta
siemennysosastossa. Toinen tapa on merkitä kiimat muistiin välisiirtokarsinassa ja siirtää eläin siemennykseen
noin 2 viikkoa kiimasta.
5
SIITOSELÄIMET
SIITOSKARJUSTA LAADUKASTA
SIEMENNESTETTÄ
Karjun siemennesteen laatu on erittäin tärkeä taloudellinen tekijä
porsastuotannon kannalta. Poistojen yleisimmät syyt liittyvät siemennesteen laatuun sekä karjun ikään, terveyteen ja libidoon. Sperman
laatuun vaikuttavat astutustiheys, lämpöstressi ja ruokinta.
Kasvatuskaudella karjua kannattaa ruokkia kuten ensikkoa. Tavoitteena on kestäväluinen karju, joka liikkuu
sujuvasti. Jos kasvuvauhti on liian nopea, liikuntaongelmien riski nousee. Alle 50-kiloiselle karjulle sopii lihasikojen
alkukasvatusrehu. Testaukseen asti voidaan antaa erityisesti siitossioille tarkoitettua rehua.
Karjut testataan noin 100 kilon painoisena ja jalkavikaiset poistetaan. Tämän jälkeen karjulle annetaan
tiineysrehua kivennäisvalmisteen kera. Kun elopaino on
150 kg, tiineysrehun ohella annetaan samaa erikoisrehua,
jota annetaan emakoiden kiihotukseen. Tämä parantaa
siemenen laatua ja määrää.
tus alkaa jo neljän kuukauden iässä, mutta sperman
laatu on alussa vielä heikko. Karjun saavuttaessa 24–29
kuukauden iän sen siemennesteen ja siittiöiden määrä on
noussut huipputasolle.
Nuoren karjun astutuksien määrän tulee olla pienempi kuin vanhemmalla karjulla. Astutusten määrää viikossa
lisätään iän myötä. Jos ympäristön lämpötila nousee
korkealle esimerkiksi kesällä, siemenen laatu heikkenee.
Lämpöstressin vaikutuksia ei näe heti, vaan vasta 6–7
viikon päästä.
Vuodenaika vaikuttaa karjun testosteronin määrään:
se kasvaa asteittain päivänvalon vähetessä. Lämpöstressi
ja matala testosteronimäärä voivat selittää alentuneen
siemennesteen määrän ja laadun kesäkuukausina.
Sopiva kuntoluokka
Täyskasvuisen karjun ruokinnan tavoitteena on pitää eläin
sopivassa, kuntoluokkaa 3 vastaavassa kunnossa. Sopiva
rehumäärä on 3,0–3,3 kg/pv riippuen karjun painosta ja
rehun energiamäärästä. Lihava karju tulee laiskaksi ja
jalkaviat lisääntyvät; laihan karjun siittiöiden tuotanto
laskee.
Esteetön vedensaanti on tärkeää, koska karjun tulisi
juoda 6–8 litraa päivässä. Karju tarvitsee myös liikuntaa
pysyäkseen kunnossa. Karsinan pitää olla tarpeeksi suuri,
kooltaan noin 8 m2. Hyvä keino saada karju liikkeelle on
sijoittaa vesipiste ja ruokakaukalo vastakkaisille seinille.
YLI 150-KILOISEN KARJUN RUOKINTA
Sukukypsäksi 6–8 kk:n iässä
Runsas ruokinta aikaistaa sukukypsyysikää ja niukka
ruokinta vaikuttaa päinvastaisesti. Siittiöiden muodos-
Paino, kg
Ikä, kk
Tavoitekasvu,
g/pv
Raisioagron
tiineysrehua,
kg/pv
Raisioagron
kiihotusrehua,
kg/pv
150
9
500
2,2
0,5
200
12
400
2,3
0,5
250
16
300
2,4
0,5
300
22
200
2,4
0,5
350
29
100
2,5
0,5
400
46
50
2,6
0,5
Siitoskarjun ruokinta tähtää siemenen korkeaan laatuun ja määrään.
SPERMAN LAATU HEIKKENEE, JOS KARJULTA OTETAAN LIIAN USEIN SIEMENNESTETTÄ
Siemenen ottotiheys,
kertaa viikossa
Siemennesteen tilavuus, ml
Siemennesteen pitoisuus,
siittiötä x 106/ml
Siittiöiden kokonaismäärä/
karju/vk, siittiötä x 109
Erinomaisesti liikkuvien
siitiöiden määrä, %
1
256
2
258
289
70
78,00
276
133
3
77,58
220
240
154
7
75,64
198
153
206
70,17
Lähde: R. Frangez ym., 2005.
6
TAVOITTEENA
KESTÄVÄLUIN
EN
KARJU, JOKA
LIIKKUU
SUJUVASTI
7
TAVOITTEENA
PITKÄIKÄINEN
URET,
EMAKKO JA SU
T
ELINVOIMAISE
T
E
E
U
PAHN
8
EMAKOT: TIINEYS
TIINEYSAJAN RUOKINTA
Nykyajan emakon ruokintaan on kiinnitettävä entistä
enemmän huomiota koko tuotantokierron ajan.
Emakot ovat muuttuneet paljon kymmenessä vuodessa.
Suurin muutos on tapahtunut tuottavuudessa: porsaita
syntyy enemmän, pahnueiden paino on suurempi ja emakoiden maitotuotos on korkeampi kuin ennen. Emakoiden
koko on kasvanut, ja lihas- ja rasvakudoksen suhde on
muuttunut.
Emakko kunnostetaan tiineyskaudella
Emakon tiineysaika kestää 113–115 päivää. Tänä aikana
emakko on saatava sopivaan kuntoon seuraavaa imetyskautta varten. Emakon on saatava tarpeeksi rehua oman
painonsa lisäykseen sekä sikiöiden ja maitorauhasten
kehittymiseen ilman, että sen rehunsyönti imetyskaudella
heikkenee. Tiineyskauden rehumäärää on rajoitettava,
jotta emakko ei liho liikaa.
Tiineyskauden ruokinnan tavoitteena on varmistaa elävänä syntyvien porsaiden riittävä määrä sekä porsaiden
korkea syntymäpaino ja elinvoimaisuus. Lisäksi tiineysaikana luodaan edellytykset onnistuneelle imetyskaudelle.
Tätä edesauttavat emakon painon lisääminen ja riittävä
silavan muodostus.
Alkuvaiheessa lisää painoa
Siemennyksen jälkeen emakoille on syytä antaa reilusti rehua, jotta negatiivinen energiatasapaino muuttuisi
nopeasti positiiviseksi. Tavoitteena on nostaa nopeasti
emakon painoa, jotta alkioiden kehitys olisi turvattu.
Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että ensikoiden
runsas rehumäärä vaikuttaa negatiivisesti alkioiden selviytymiseen ja seuraavaan pahnuekokoon. Ensimmäiset
3–5 päivää ovat kaikkein kriittisimmät: silloin rehuannos
kannattaa pitää maltillisena.
Ensimmäisenä kuukautena siemennyksen jälkeen
emakko pyritään kunnostamaan sopivaan kuntoluokkaan.
Tässä vaiheessa kunnostus onnistuu parhaiten, koska
emakoita voidaan ruokkia yksilöllisesti ryhmittämällä
samankuntoiset – laihat ja normaalit – emakot samalle
venttiilille ja antamalla rehua kunnon mukaan. Emakoiden
sopiva kuntoluokka porsiessa on 3,5. Pihatossa tai ryhmäkarsinassa olevien emakoiden ja ensikoiden kuntoluokka
saa olla 4.
Sopivan kunnon ylläpitoa
Tiineyden keskivaiheilla rehua ei kulu nimeksikään sikiöiden kasvuun, vaan suurin osa rehun energiasta kuluu
emakon ylläpitoon. Ylläpitoenergian tarvetta nostavat
emakon paino sen vanhetessa, liikkuminen pihatossa tai
karsinassa ja mahdollinen stressi.
Jos emakko ei ole kuntoutunut tarpeeksi ensimmäisen tiineyskuukauden aikana, sille annetaan edelleen
runsaammin rehua. Lihomista on vältettävä, koska lihavat
emakot syövät vähemmän imetyskaudella. Lihavuus myös
hidastaa ja vaikeuttaa porsimista, heikentää maitorauhasten kehittymistä ja vähentää maidon erittymistä.
Suurempi rehuannos lopputiineydessä
Tiineysajan viimeisellä kolmanneksella sikiöiden ja maitorauhasten kasvu kiihtyy. Jos emakko ei saa tarpeeksi
rehua, se ottaa tarvitsemansa ravintoaineet omista kudoksistaan ja laihtuu, koska emakko turvaa ensisijaisesti
sikiöiden kasvun. Tavallisesti rehuannosta nostetaan tiineyskauden viimeisillä viikoilla, mutta tässäkin vaiheessa
emakon kunto ratkaisee rehuannoksen koon. Liian suuri
rehumäärä tiineyskauden lopulla lisää MMA-riskiä.
9
EMAKOT: PORSIMINEN
VIIKKO ENNEN
PORSIMISTA
Emakon rehu vaihdetaan imetyskauden energiapitoiseen rehuun
5–7 päivää ennen porsimista, jotta emakko tottuu uuden rehun makuun.
Äkillinen rehunvaihto porsimisen aikaan saattaa aiheuttaa ruokahaluttomuutta juuri silloin, kun rehuannosta pitäisi alkaa nostaa.
Vähemmän rehua, enemmän vettä
Porsimisen helpottamiseksi rehumäärä kannattaa laskea
2,0–2,5 kiloon muutamana päivänä ennen porsimista.
Niukempi rehumäärä ehkäisee myös maitokuumetta ja
utarepöhöä. Rehuannosta ei saa pienentää liikaa, sillä
turhan niukka rehumäärä aiheuttaa ummetusta.
Tiineys- ja imetyskauden rehujen raaka-ainesisällön
linkittäminen toisiinsa vähentää ummetusta. Hyvä tapa on
antaa emakolle pari kertaa päivässä lisävettä 2–3 päivänä
ennen porsimista ja sen jälkeen. Lisävedenanto pehmentää sontaa ja edesauttaa maidon muodostusta.
Hormonaaliset muutokset, sikiöiden lisääntynyt paino,
liikunnan puute ja rehumuutokset aiheuttavat stressiä,
joka voi ilmetä ruoansulatuksen hidastumisena ja ummetuksena. Sonnan koostumusta voi pehmentää antamalla
kuitupitoista erikoisrehua tai karkearehua. Lisäksi kuitu
nopeuttaa ruoansulatusta ja lisää ulostemäärää. Oljen
anto tyydyttää emakon pesäntekoviettiä.
seurata koko ajan, jotta ongelmatilanteisiin pystytään
reagoimaan heti.
Kun emakko synnyttää nopeasti, kuolleina syntyneiden
määrä jää vähäiseksi. Porsaat ovat myös tarmokkaita ja
ne imevät varmemmin ternimaitoa. Porsimisen jälkeen
emakot tulisi saada pian ylös juomaan vettä. Samalla voi
mitata emakon lämpötilan pikamittarilla ja varmistua,
ettei emakolla ole kuumetta.
TERNIMAIDON MUUTTUMINEN MAIDOKSI
18
16
14
12
10
%
Emakko siirretään pestyyn ja desinfioituun porsimistilaan
hyvissä ajoin ennen porsimista, jotta se kotiutuisi uuteen
ympäristöön. Monissa maissa emakot pestään ennen
siirtoa hygienian parantamiseksi.
8
6
4
2
Nopea porsiminen on eduksi
Porsimisen lähestyessä emakko käy rauhattomaksi, sen
vulva turpoaa ja utareista alkaa valua maitoa. Kaikkiaan
porsimiseen kuluu aikaa 2–5 tuntia. Porsimista täytyy
10
0
0h
3h
6h
9 h 12 h 24 h 2 pv 3 pv 7 pv 14 pv 21 pv 28 pv
Valkuais-%
Rasva-%
Laktoosi-%
NOPEA PORSI
MINEN
TURVAA PAHN
UEEN
ELINVOIMAISU
UDEN
11
INEN
ENERGIAPITO
IMETYSREHU
RSAIDEN
PARANTAA PO
KASVUA
12
EMAKOT: IMETYS
IMETYSAJAN RUOKINTA
Maidon muodostus vaatii energiaa, joten emakon rehuannosta on nostettava
ripeästi porsimisen jälkeen. Maitotuotokseen vaikuttavat lisäksi vedensaanti,
porsimiskerta, pahnuekoko, porsaiden elinvoimaisuus ja imetystiheys.
Emakon erittämä maitomäärä on noin 3–4 litraa päivässä
heti porsimisen jälkeen. Maitotuotos nousee huippuunsa,
yli 10 litraan päivässä, parin viikon kuluessa.
Tavallisesti rehuannosta nostetaan noin 0,5 kg päivässä emakon ruokahalua seuraten. Ensikoilla rehumäärää
nostetaan maltillisemmin, koska niiden syöntikyky on noin
20–25 % heikompi kuin vanhemmilla emakoilla.
Kaukalon on oltava tyhjä ennen uuden rehun lisäämistä. Viikon päästä porsimisesta emakon tulisi syödä noin
5–6 kg päivässä. Vapaasti ruokittaessa emakko syö rehua
noin 7–9 kg päivässä, kun maidontuotanto on huipussaan.
Energiapitoinen imetysrehu
parantaa porsaiden kasvua
Imettävän emakon energiansaantia voidaan lisätä nostamalla rehun energiapitoisuutta. Kuorittu kaura, painava
ohra, vehnä ja rasva ovat hyviä energialähteitä imetysrehussa. Energiapitoinen imetysrehu parantaa myös
porsaiden kasvua.
Rasvalisäys imetysrehussa nostaa maidon rasvapitoisuutta, jolloin porsaat saavat enemmän energiaa kasvuunsa ja vieroituspainot nousevat. Energiapitoinen rehu
on erityisen tärkeää, kun imetysaika on pitkä. Runsas
energia on eduksi myös kesäkuumalla, jolloin syöntimäärät ovat pieniä.
Imetyskauden energiapitoinen rehu lisää maidon
tuotantoa, vähentää emakon painon menetystä, laskee
porsaskuolleisuutta ja parantaa seuraavan tuotantokauden tulosta.
Laihtumista on vältettävä
Kun emakolla on hyvä ruokahalu, se lypsää maitoa hyvin
menettämättä liiaksi painoaan. Emakkoa ja erityisesti ensikkoa on vaikea saada syömään niin paljon, ettei energiavajetta syntyisi. Emakko ottaa puuttuvan energian omista
kudoksistaan, mikä johtaa laihtumiseen.
Emakon huomattava laihtuminen imetyskaudella pitkittää vieroituksen ja seuraavan kiiman välistä aikaa, alentaa irtoavien alkioiden määrää ja heikentää tiinehtyvyyttä.
Lisäksi lisääntyneet alkioiden varhaiskuolemat pienentävät seuraavaa pahnuekokoa. Imetyskaudella kuntoluokka
ei saisi pudota yhtä kuntoluokkaa enempää. Selkäsilavan
mittaus on varmin tapa seurata emakon kuntoa.
Valkuaisen tarve kasvaa imetyskaudella
Emakon elimistöstä poistuu maidon mukana runsaasti
valkuaista. Aminohappoja tarvitaan maidon muodostuksen lisäksi kudosten kasvuun ja ylläpitoon. Maidon proteiinin mukana poistuu jopa 70 % rehun aminohapoista.
Lysiini on ensimmäinen maidontuotantoa rajoittava
aminohappo. Sen tarve kasvaa maitomäärän noustessa.
Tutkimuksissa emakon maidontuotanto on noussut huomattavasti, kun energialisäyksen ohella rehun lysiinipitoisuutta on nostettu.
Prestarterin anto porsaille säästää emakkoa liialliselta laihtumiselta. Lisäksi hyvän makuinen ensirehu parantaa porsaiden kasvua ja valmistaa niitä vieroitukseen. Mitä
suurempi pahnuekoko on, sitä suurempi hyöty lisärehusta
on sekä emakolle että porsaille.
13
EMAKOT: VIEROITUS
RUOKINTA
VIEROITUKSEN
JÄLKEEN
Tavoitteena on saada emakot nopeasti vahvaan kiimaan, jolloin seuraavan
pahnueen koko kasvaa ja porsaiden välinen painohajonta pienenee.
Kiihotusruokinta on oleellinen osa emakon vieroituksen jälkeistä ruokintaa.
Porsaiden vieroitus tapahtuu tavallisesti 4 viikon iässä,
jolloin niiden ruoansulatus on kehittynyt tarpeeksi hyväksikäyttämään myös rehua eikä vain maitoa. Emakon seuraava
pahnuekoko pienenee, jos vieroitus tapahtuu alle kolmen
viikon iässä. Jos porsaat vieroitetaan kovin myöhään, emakko ja varsinkin ensikko menee helposti huonoon kuntoon.
Nopea kunnostus on tärkeää
Vieroitettaessa varsinkin ensimmäistä kertaa porsineet emakot ovat usein laihoja, joten kunnostaminen on
aloitettava välittömästi. Perusrehu kunnostukseen on
tiineysrehu, jota annetaan vapaasti. Lisäksi annetaan
erityistä kiihotusrehua, joka vahvistaa kiimoja ja parantaa
porsimisprosenttia. Jos vapaaruokinta ei ole mahdollista,
tiineysrehun ohella emakoille annetaan yksilöllisesti porsasrehua ja kiihotusrehua. Kiihostusruokintaa jatketaan
aina siemennykseen asti.
Tiineysrehu hillitsee emakon maidontuotantoa paremmin kuin imetysrehu. Imemätön maito aiheuttaa paineennousun maitorauhasissa, minkä seurauksena emakon
maidontuotanto pienenee nopeasti. Viikon kuluttua vieroituksesta utareet ovat palautuneet täysin lepotilaan.
Oikein tehty vieroitusajan ruokinta:
• lisää insuliinin eritystä
• nopeuttaa kiimaan tuloa
14
•
•
•
•
saa aikaan vahvemmat kiimat
lisää irtoavien munasolujen määrää
parantaa tiinehtyvyyttä
pienentää syntyvien porsaiden painohajontaa.
Tavallisesti emakko tulee kiimaan 3–7 päivän päästä
vieroituksesta. Seisova kiima-aika on pidempi emakoilla, jotka tulevat nopeasti kiimaan vieroituksen jälkeen.
Jos emakko ei tahdo tulla kiimaan, syynä voi olla kiiman
alkaminen jo imetysaikana, hiljainen kiima tai emakon
liiallinen laihtuminen imetyskaudella. Jos kiimaa ei esiinny viikon sisällä vieroituksesta, on siirryttävä tiineysajan
rehuun ja annostukseen.
Onnistunut siemennys
Siemennyksessä on huomioitava hygienia ennen siemennystä. Käytettävän siemenen on oltava tuoretta. Siemennyspilli otetaan pois vasta, kun seisontarefleksi on ohi
ja pilli ”löysä”. Tuplaaminen tehdään varmuudeksi, jos
vähänkin tuntuu siltä, että on tarvetta.
Siemennysmerkintään voidaan käyttää ns. viikkomerkintää: 1. vk = sininen, 2. vk = punainen, 3. vk = vihreä, 1.
vk = sininen jne. Lisäksi eläimen selkään voidaan merkitä
viikonpäivä: ma = 1, ti = 2 jne. Väri kertoo, millä viikolla
uusintakiimakontrolli on. Numero puolestaan kertoo
viikonpäivän, jolloin edellinen siemennys on tehty.
KIIHOTUSRUO
KINTA
ON OLENNAIN
EN
OSA VIEROITU
KSEN
JÄLKEISTÄ
RUOKINTAA
15
ESI
VALITSE TILALL
IVAT
P
PARHAITEN SO
REHUT!
16
EMAKOT: RUOKINTAOHJELMAT
EMAKOIDEN
RUOKINTAOHJELMAT
Tilojen tavoitteet ja vaatimukset ruokinnan suhteen vaihtelevat.
Raisioagron emakoiden ruokintaohjelmat Potra ja Rento ottavat
huomioon tilojen erilaiset tarpeet.
Potra tähtää huipulle
Emakoiden Potra-ruokintaohjelma sopii tiloille, jotka
tähtäävät maksimaaliseen porsasmäärään emakkoa
kohden vuodessa. Ruokintaohjelman huippulaatuiset rehut
varmistavat imettävän emakon runsaan maidontuotannon,
rehunsyönnin ja sonnan pehmeän koostumuksen porsimisen aikaan. Vieroituksen jälkeen emakko saadaan nopeasti
vahvaan kiimaan, ja tiine emakko kuntoutuu ripeästi ja voi
hyvin pienelläkin rehumäärällä.
EMAKOIDEN POTRA-RUOKINTAOHJELMAN TAVOITTEENA ON:
rehujen aminohappo-, kivennäis- ja vitamiinisisältö
siitoseläimestä kasvaa kestävä emakko
runsas ternimaidon- ja maidontuotanto
porsaiden elinvoimaisuus ja nopea kasvu
sonnan koostumus
ummetuksen välttäminen
nopea kuntoutuminen tiineyskaudella
seuraavan pahnueen koko
emakon hyvinvointi
tiineyskaudella kylläisyyden tunne pienelläkin rehumäärällä
aikainen ja vahva kiima
porsimisprosentti nousee
Rento ruokkii huolettomasti
Emakoiden Rento-ruokintaohjelma on tarkoitettu tiloille,
joiden emakot tuottavat vuodessa kohtuullisen määrän
porsaita ja rehustus halutaan tehdä hyvälaatuisella imetys-
ja tiineysrehulla. Rehujen ravintosisältö riittää turvaamaan
emakoiden hyvän kunnon, koska pahnueiden koko on maltillinen. Tiineysrehusta imetysrehuun siirtyminen käy sujuvasti, sillä rehut on suunniteltu käytettäväksi peräkkäin.
EMAKOIDEN RENTO-RUOKINTAOHJELMAN TAVOITTEENA ON:
imetys- ja tiineysrehun samankaltaisuus
vaihto rehusta toiseen sujuu joustavasti
hyvä rehunsyönti
emakon kunto ei laske liikaa imetyskaudella
hyvä maidontuotanto
porsaiden hyvä vieroituspaino
rehujen ravintoainesisältö
riittävä kohtuulliselle porsastuotannolle
rehujen koostumus
rehujen huokeampi kilohinta
17
TERNIMAITO
IAA JA
ANTAA ENERG
YÄ
VASTUSTUSKYK
18
PORSAAT: TERNIMAITO
PORSAAN HYVÄ ALKU
Ensimmäiset hetket syntymän jälkeen ovat kriittistä aikaa porsaan selviytymisen
kannalta. Jatkossa emakon maidontuotanto on porsaan kasvua rajoittava tekijä.
Kasvu paranee, jos porsaat saavat ensiluokkaisia rehuja jo imetyskaudella.
Elintärkeä ensimmäinen vuorokausi
Hapenpuute synnytyksen aikana, kylmettyminen ja ternimaidon vähäinen saanti aiheuttavat elinvoiman ehtymistä.
Porsaan energiavarastot hupenevat nopeasti, jos porsas
kärsii kylmyydestä syntymän jälkeen. Ternimaidosta porsas saa energiaa, jolloin se pystyy tuottamaan lämpöä.
Riittävä lämpötila porsitusosastolla, porsaspesät, lämpölamput, lattialämmitys ja porsaiden nopea kuivuminen
paitsi pienentävät porsaan lämmönhukkaa, myös lisäävät
niiden elinvoimaa. Osittainen imetys varmistaa ternimaidon saannin. Porsaiden siirtelyä on vältettävä ensimmäisen vuorokauden aikana.
Emakko tuottaa ternimaitoa keskimäärin 3,3–3,7 kg
ensimmäisen vuorokauden aikana, vaihteluväli voi olla
1,5–5,5 kg. Pahnuekoko tai pahnueen paino eivät vaikuta
ternimaidon määrään: mitä enemmän porsaita syntyy,
sitä vähemmän ternimaitoa riittää yksittäiselle porsaalle.
Elinvoimainen porsas saa enemmän ternimaitoa kuin
heikko porsas.
Ternimaito on luonnon oma rokote
Jokaisen porsaan on saatava oman emänsä ternimaitoa
ensimmäisen 24 elintunnin aikana. Porsailla on energiaa
omasta takaa vain 35–40 % vuorokauden tarpeesta. Jotta
porsaan energiatase ei olisi negatiivinen, sen on saatava
150–170 grammaa ternimaitoa syntymäpainokiloa kohti.
Vastasyntyneellä porsaalla ei ole vastustuskykyä
tauteja aiheuttavia bakteereita vastaan. Ternimaidosta
porsas saa elintärkeitä vasta-aineita, immunoglobuliineja,
ja niiden määrä on ylimmillään heti syntymän jälkeen.
Parhaiten vasta-aineet imeytyvät ensimmäisen vuorokauden aikana.
Porsaan ruoansulatuskanava kehittyy nopeasti kahden
viikon aikana syntymästä. Kehitys on erityisen nopeaa
ensimmäisen elinvuorokauden aikana. Ternimaidon sisältämät kasvutekijät ja hormonit stimuloivat ruoansulatuskanavan kehittymistä ja kypsymistä.
19
PORSAAT: IMETYS
RIITTÄVÄSTI MAITOA
ENSIMMÄISILLÄ VIIKOILLA
Maito on porsaan ensisijainen ravinnonlähde imetyskaudella.
Energiapitoisesta emakkorehusta hyötyvät sekä porsas että emakko:
porsas kasvaa paremmin ja emakko laihtuu vähemmän.
Lisäravinnon tarve kasvaa imetyskauden edetessä
Porsituskertojen myötä emakon maitotuotos kasvaa,
mutta samalla kasvaa myös pahnuekoko, joten yksittäisen
porsaan saama maitomäärä pienenee. Pahnuekoon lisäksi
maitotuotokseen vaikuttavat emakon rehunsyönti ja vedenjuonti sekä porsaiden imemistiheys ja elinvoimaisuus.
20
PAHNUEKOON VAIKUTUS MAIDONTUOTANTOON
300
130
120
250
110
200
100
90
150
80
g/pv
Tiheää imetystä
Emakko pystyy kontrolloimaan maidon eritystään erittäin
hyvin. Maitoa erittyy 10–20 sekuntia kerrallaan, ja porsaat
saavat sitä keskimäärin kerran tunnissa. Vuorokaudessa
imetyskertoja on normaalisti yli 24. Imetyskerrat harvenevat imetyskauden edetessä.
Porsaan maidonsaantiin vaikuttaa emakon maitotuotoksen ohella se, mistä nisästä muodostuu porsaan
nimikkonisä. Etummaiset ja keskimmäiset nisät erittävät
maitoa takimmaisia nisiä enemmän.
Emakon maidontuotanto saavuttaa huippunsa noin
2–3 viikon kuluttua porsimisesta, jonka jälkeen se pysyy
kutakuinkin vakiona. Emakko lypsää maitoa parhaimmillaan jopa 14 kiloa päivässä, ja koko imetyskauden tuotos
voi hipoa 350:tä kiloa.
Imetyskauden edetessä emakon maitomäärästä tulee
kasvua rajoittava tekijä, eikä porsas pysty hyödyntämään
kasvupotentiaaliaan maksimaalisesti. Jos emakolla on
10 kolmeviikkoista porsasta hoidettavanaan, sen täytyisi
tuottaa päivässä 18 kg maitoa, jotta porsaiden energiatarve tulisi tyydytettyä.
%
Porsas saa energiaa ternimaidon ja maidon sisältämästä
rasvasta sekä maitosokerista. Maidon rasvapitoisuutta
voidaan nostaa antamalla emakolle rehua, johon on lisätty
rasvaa. Maidosta porsas saa myös välttämättömät kivennäisaineet ja vitamiinit. Emakon maidossa ei kuitenkaan
ole tarpeeksi rautaa, joten rautalisä on välttämätön anemian ehkäisemiseksi.
100
70
50
60
50
0
7
8
9
10
11
12
13
Pahnuekoko
Porsaan kasvu imetyskaudella
Emakon maidontuotanto/pv
Maidontuotanto/porsas
Pahnuekoon kasvaessa maidon määrä porsasta kohden pienenee.
Lähde: Huhn & Leiding, 2007.
EMAKON MAIT
OMÄÄRÄ EI RIIT
Ä
TYYDYTTÄMÄÄ
N
PORSAIDEN K
ASVUPOTENTIAALIA
21
PRESTARTER
RSAAT
TOTUTTAA PO
IN
REHUNSYÖNTI
22
PORSAAT: PRESTARTER
LISÄRAVINTO PARANTAA
PORSAAN KASVUA
Porsaille voi antaa prestarteria noin viikon ikäisestä alkaen, jos emakko tuottaa
maitoa normaalisti. Jos maidontuotanto on niukkaa, annetaan porsaille aluksi
maidonkorviketta ja myöhemmin erityisen siirtymärehun jälkeen prestarteria.
Sulava ja maittava ensirehu
Imevien porsaiden rehuissa pitää olla runsaasti energiaa
ja valkuaista, jonka aminohappokoostumus on optimaalinen porsaan kehitykselle. Rehuihin valitaan hyvin sulavia
raaka-aineita, koska muuten porsas ei hyödy rehusta.
Rehun hyvä sulavuus lisää ravintoaineiden saantia ja
maittavuus ruokahalua. Porsaat, jotka ovat saaneet rehua
jo imetysaikana, kasvavat paremmin vieroituksen jälkeen
kuin ne, joiden ruokintaan rehu ei ole kuulunut. Eniten
lisärehusta hyötyvät pahnueen pohjimmaiset, joiden maidonsaanti on jäänyt vähäiseksi.
Prestarterin edut
Prestarter herättää porsaan entsyymituotannon sulattamaan kasviperäisiä raaka-aineita. Se lisää vähiten maitoa
saavien pienten porsaiden ravinnonsaantia sekä parantaa
porsaan kasvua ja vieroituspainoa. Lisäksi prestarter
helpottaa porsaan elämää vieroituksen jälkeen, koska se
tottuu syömään muutakin kuin maitoa.
Ensirehun tavoiteltava kulutus imetyskaudella on n.
500–600 g rehua porsasta kohden. Jotta prestarter pysyisi
raikkaana, sitä annetaan useita kertoja päivässä. Velliruokinta lisää syöntiä, mutta tällöin on huolehdittava erityisen
hyvin hygieniasta.
PORSAIDEN REHUNSYÖNTI KASVAA HUOMATTAVASTI
KOLMEN VIIKON KULUTTUA SYNTYMÄSTÄ
Syönti kokonaiskulutuksesta, %
Aluksi prestarteria annetaan vain hyppysellinen, koska
tässä vaiheessa porsaat vasta uteliaisuuttaan maistelevat rehua. Porsaiden kasvaessa myös syöntihalukkuus
kasvaa, ja syönnissä näkyy selvä harppaus ylöspäin kolme
viikkoa syntymän jälkeen.
Kun vieroitus tapahtuu neljän viikon iässä, 70–80 %
prestarterin kokonaismäärästä kulutetaan viimeisellä
viikolla ennen vieroitusta. On syytä muistaa, että porsaiden syömä rehumäärä vaihtelee paljon sekä pahnueiden
välillä että pahnueen sisällä.
60
48
50
40
31
30
20
10
12
3
6
11–14
14–18
0
18–21
21–24
24–28
Porsaan ikä, pv
Lähde: Kavanagh ym., 1995.
23
PORSAAT: VIEROITUS
HAASTEENA
SYÖNTIIN LÄHTÖ
Vieroitus on porsaalle vaikeaa aikaa, jolloin kasvu
väliaikaisesti heikkenee. On iso haaste saada juuri vieroitettu
porsas syömään edes ylläpitoon tarvitsemansa energiamäärä.
Kasvutaantuman syitä ovat ruoan muutos maidosta täyttävään kasviperäiseen rehuun, emosta erottaminen, uusiin
lajitovereihin totutteleminen, ympäristön muutoksesta johtuva fyysinen stressi ja suolistossa tapahtuvat muutokset.
Rehunsyönti kehittää suolistoa
Ruoansulatuselimistö alkaa muuttua jo muutaman tunnin
jälkeen vieroituksesta. Akuuttivaihe kestää noin 5–7 päivää. Usein pienet porsaat alkavat syödä nopeammin kuin
isot porsaat. Kookkaat porsaat ovat emakon luona saaneet mahansa täyteen maidosta, eivätkä ne ole tottuneet
syömään rehua.
Tällaisilta porsailta voi viedä kymmeniä tunteja, ennen
kuin ne koskevat rehuun. Jos porsas ei syö tai syö liian
vähän, suolinukan kunto heikkenee ja suolisto vioittuu.
Toksiinit ja bakteerit pääsevät helposti suolenseinämän
läpi verenkiertoon aiheuttaen porsaan sairastumisen.
Suolinukan kuntoon voidaan vaikuttaa edesauttamalla
porsaan rehunsyöntiä. Kun porsas syö hyvin, sen suolinukka pysyy paremmassa kunnossa, ja rehun ravintoaineiden sulavuus ja imeytyminen paranevat. Kun porsas
pystyy käyttämään rehun hyvin hyväkseen, sulamatonta
ruokasulaa ei jää haitallisten bakteereiden, kuten ripulia
aiheuttavan E. colin, ravinnoksi.
Paljon energiaa, sopivasti valkuaista
Koska porsaat syövät niukasti heti vieroituksen jälkeen,
rehussa täytyy olla runsaasti energiaa. Rehun sisältämien
raaka-aineiden on oltava hyvin sulavia, koska vieroitus
alentaa porsaan kykyä käyttää rehua hyväksi. Rehun
24
valkuais- ja aminohappopitoisuus mitoitetaan porsaan
iän mukaan, joten vieroitusikä tulee huomioida rehua
valittaessa.
Muutama päivä vieroituksen jälkeen porsaille annetaan
samaa rehua, jota ne ovat saaneet emakon luona. Jos välikasvattamossa on kuivaruokinta, porsaille kannattaa antaa
lisäksi rehua puurona ensimmäisinä päivinä. Ruokintatarkkuus paranee, kun liemiruokinnalla oleville porsaille annetaan käsin tehtyä puuroa 3–4 päivänä vieroituksen jälkeen.
Syönnin kehittymistä edesauttaa, että porsaat mahtuvat
kaikki kerralla syömään eli ruoansaanti tehdään helpoksi.
Tarkkaile syönnin kehitystä
Ensimmäisinä päivinä porsaiden kuntoa on seurattava
huolellisesti. Lommolla oleva maha on merkki syömättömyydestä. Huonosti syövät porsaat on hyvä kerätä omaan
karsinaansa, ja antaa niille prestarteria kauemmin kuin
muille. Myös sairaat porsaat kerätään omaan karsinaan ja
ne lääkitään asianmukaisesti.
Valojen päällä pitäminen ympäri vuorokauden muutamana päivänä vieroituksen jälkeen lisää syöntiä. Myös
vaivaton vedensaanti varsinkin kuivaruokinnalla on tärkeää. Jos porsas saa liian vähän vettä, sen homeostaattinen
tasapaino järkkyy, syönti vähenee ja rehun hyväksikäyttö
huononee. Seurauksena on kunnon heikkeneminen.
Ripuloivalle porsaalle vähäinen vedensaanti aiheuttaa
nopeasti kuivumisen. Jos vieroitetuille porsaille annetaan
liemirehua, liemen kuiva-ainepitoisuus on nostettava niin
korkeaksi kuin mahdollista. Lisäksi haudonta-ajan tulee
olla riittävä, jota vesi ehtii imeytyä rehuun.
OIKEAT
OLOSUHTEET
EDESAUTTAVAT
SYÖNNIN
KEHITYSTÄ
25
INTAVALITSE RUOK
N
OHJELMA TILA
TAVOITTEIDEN
MUKAAN!
26
PORSAAT: RUOKINTAOHJELMAT
PORSAIDEN
RUOKINTAOHJELMAT
Raisioagrolla on tilojen erilaisiin tarpeisiin kolme erilaista porsaiden
ruokintaohjelmaa: Potra, Terve ja Rento. Yhteistä kaikille ohjelmille on,
että ne ylläpitävät porsaan hyvää rehunsyöntiä varsinkin vieroituksen jälkeen.
Tilojen tarpeet ovat erilaisia. Yksi tavoittelee porsaiden
hyvää kasvua pienellä rehuhyötysuhteella, toinen hakee
tukea porsaan terveelle kehitykselle ja kolmas haluaa
täydentää kotoista viljaa porsaalle sopivalla tiivisteellä.
Potra vauhdittaa kasvua
Potra-ruokintaohjelma tähtää porsaiden runsaaseen rehunsyöntiin ja kasvuun sekä emakon luona että vieroituksen jälkeen. Ohjelma huomioi myös pahnan pohjimmaiset, joiden välityspaino halutaan nostaa samalle tasolle
muiden porsaiden kanssa.
Nopeaa kasvua tukevat ruokintaohjelman energia- ja
valkuaispitoiset rehut, jotka sisältävät kaikki porsaiden
tarvitsemat ravintoaineet. Rehuja optimoitaessa käytetään
hyvin sulavia ja maittavia raaka-aineita.
Terve pitää porsaat kunnossa
Terve-ruokintaohjelma on suunniteltu tiloille, joilla
terveystilanteesta johtuen halutaan hakea tukea porsaan
terveelle kehitykselle myös rehun kautta varsinkin vieroituksen jälkeen. Ruokintaohjelman rehut sisältävät hyvin
sulavia raaka-aineita ja paranneaineita, jotka auttavat
rehun hyväksikäytössä. Rehujen hyväksikäytön parantuessa suolistossa on vähemmän sulamatonta ruokasulaa,
jota haitalliset bakteerit voivat käyttää hyväkseen, joten
ripuliriski pienenee.
Rento on helppoa ruokintaa
Rento-ruokintaohjelma on suunniteltu tiloille, jotka haluavat täydentää kotoista viljaa laadukkailla puolitiivisteillä.
Ne tuovat rehuseokseen tärkeitä ainesosia, joiden avulla
porsaan kyky käyttää rehua hyväkseen paranee.
Ruokintaohjelman puolitiivisteet ovat hyvin energiapitoisia, joten rehuseokseen saadaan runsaasti porsaan
tarvitsemaa energiaa. Koska käytettäviä rehuja on vähemmän, ruokintaohjelma on yksinkertainen toteuttaa.
VALITSE PORSAIDEN RUOKINTAOHJELMA TAVOITTEIDEN MUKAAN!
Tavoite
Potra
Terve
Rento
Kasvu, g/pv
++++
+++
++
RHS, ry/lk-kg
++++
+++
++
Terveys
+++
++++
++
Ruokinnan helppous
+++
+++
++++
27
LIHASIAT: KASVU
KEHON RASVAPITOISUUS NOUSEE SIAN IKÄÄNTYESSÄ
Rasva
2%
Tuhka
3%
PORSAS, 1,5 kg
Proteiini
10 %
LIHASIKOJEN
KASVU
Vesi
85 %
Jalostuksella on vuosien myötä
parannettu huomattavasti sian kasvua,
rehuhyötysuhdetta ja ruhon laatua.
Myös managementin, ympäristöolosuhteiden ja rehun laadun parantuminen
on vaikuttanut positiivisesti.
Sian kasvua mitataan elopainon lisääntymisenä tiettynä
ajanjaksona. Sian ruho koostuu lihaksista, rasvasta, luista
ja sidekudoksesta, ja ruhon koostumus muuttuu elopainon lisääntyessä.
Syntyessään porsaan rasvavarastot ovat pienet, alle
2 % tyhjäpainosta, mutta emakon maidon ansiosta 3–4
viikon ikäisellä porsaalla rasvakudoksen määrä on yli
15 %. Alkuvaiheessa rasvakudoksen kasvu näyttäisi olevan lihaskudoksen kasvua tärkeämpää.
Rasvakudoksen osuus kasvaa iän myötä
Välitysikäisen sian kasvu on suurelta osin lihaskudoksen
kasvua. Sian ikääntyessä rasvakudoksen osuus kasvusta
lisääntyy. Vanhempi sika muodostaa enemmän rasvaa ja
vähemmän lihaskudosta jokaista energiayksikköä kohti
kuin nuori sika.
Koska rasvakudoksen muodostus vaatii paljon
enemmän energiaa kuin lihaskudoksen kasvu, on rehuhyötysuhde aina loppukasvatuksessa huonompi kuin
alkukasvatuksessa. Iästä tai sukupuolesta riippumatta
ruhon rasvapitoisuus muodostuu suuremmaksi runsaalla
ruokinnalla kuin niukalla ruokinnalla.
Leikoille muodostuu enemmän rasvakudosta kuin
imisille ja karjuille. Tämä ei johdu ainoastaan leikkojen
kyvystä syödä enemmän rehua, vaan sama ilmiö voidaan
havaita rajoitetulla ruokinnalla. Koska leikolla valkuaisen
pidättyminen on matalin ja syöntikyky suurin, ruokinnan
rajoittaminen parantaa parhaiten leikkojen ruhon laatua.
28
Tuhka
3%
SIKA, 54 kg
Rasva
18 %
Proteiini
17 %
Vesi
62 %
Tuhka
2%
SIKA, 127 kg
Rasva
40 %
Vesi
44 %
Proteiini
14 %
Lähde: R.G. Shields ym., 1983.
REHUHYÖTYSUHDE ON
PARHAIMMILLA
AN
ALKUKASVATUKSESS
A
29
N
SIAN SYÖMÄÄ
N
Ä
Ä
R
REHUMÄÄ
NI
O
VAIKUTTAA M
TEKIJÄ
30
LIHASIAT: SYÖNTIKYKY
SYÖNTIKYKY RATKAISEE
RUOKINNAN
Sian syöntikyky on tärkeää tietää. Sen avulla optimoidaan oikea
rehukoostumus ja valitaan sopivin ruokintastrategia kuhunkin
kasvuvaiheeseen. Tarkka ruokintakäyrä auttaa huomaamaan poikkeamat
syöntikäyttäytymisessä, jolloin niihin voidaan reagoida nopeasti.
Mahalaukun ja suoliston tyhjentyminen vaikuttaa sian
syöntikykyyn. Mahan tyhjentymisnopeuteen puolestaan
vaikuttavat sian koko, syönnistä kulunut aika, syöntimäärä, mahalaukun joustavuus, päivärytmi ja rehun koostumus.
Rehun täyttävyydellä on merkitystä suoliston tilavuuden kannalta; kuitupitoinen rehu kasvattaa suoliston
tilavuutta. Lisäksi rehunsyöntiin vaikuttaa ruokasulan
kulkunopeus suolistossa, mikä on yhteydessä myös rehun
sulavuuteen.
Mahalaukku ja suolisto kasvavat iän myötä
Vapaasti ruokitun, alle 50-kiloisen sian mahalaukun
tilavuus rajoittaa syöntiä. Sika ei pysty kasvattamaan
energiansaantiaan syömällä enemmän rehua. Kun
mahalaukun tilavuus vanhetessa kasvaa, energiansaantia pystyy lisäämään syöntiä kasvattamalla. Tosin silloin
nopeimman ja edullisimman kasvun aika on jo ohitettu.
Vähän syövä sika saa vähän energiaa, ja sen kasvu
heikkenee. Energiapitoisesta täysrehusta sika saa enemmän energiaa kuin vastaavasta määrästä viljatiivisteseosta.
Yhden täysrehukilon vaatima tilavuus on 1,5 litraa. Viljatiivistekilo puolestaan vaatii lähes 2 litran tilavuuden. Rehun
täyttävyys on ongelma varsinkin alkukasvatuksessa.
Ikä, sukupuoli ja rotu vaikuttavat syöntiin
Leikot syövät imisiä useammin ja nopeammin. Maatiainen
syö harvemmin ja hitaammin, mutta isompia annoksia
kuin yorkshire. Duroc pystyy vapaaruokinnalla syömään
samaa rehua enemmän kuin moni muu rotu. Tosin syöntierot sikojen välillä ovat usein suuremmat rodun sisällä
kuin rotujen välillä. Siat, joilla on suuri kyky tuottaa punaista lihaa syövät vähemmän kuin rasvaisemmat rodut.
Rehunsyöntiin vaikuttavat myös monet muut tekijät kuten
ympäristön lämpötila, sikatiheys karsinassa, sikojen terveys,
vedensaanti, ruokintalaite ja ruokintakertojen lukumäärä.
SIAN PÄIVITTÄIN SYÖMÄÄN REHUMÄÄRÄÄN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
TERVEYS
– akuutit sairaudet
– krooniset sairaudet
REHU
– sulavuus
– energiapitoisuus
– valkuainen ja aminohappotasapaino
– partikkelikoko, rae/jauho
– lisäaineet
VESI
– vesinippa/-kuppi
– veden virtausnopeus
– vedensaannin helppous
– veden laatu
RUOKINTASYSTEEMI
– vapaa/rajoitettu
– liemi-/kuivarehu
– sikojen määrä ruokintapaikkaa kohden
– rehunsaannin helppous
SYÖNTI
TUOTANTOSYSTEEMI
– kaikki sisään / kaikki ulos
– jatkuvatäyttöinen
– tulevatko porsaat yhdeltä vai
useammalta tilalta
MANAGEMENT
– sikojen ikä ja paino
– siirrot/sekoittelut
– sikojen määrä karsinassa
ja huoneessa
PERIMÄ JA
SUKUPUOLI
YMPÄRISTÖ
– karsinan lämpötila
– lämpötilamuutokset
31
LIHASIAT: ENERGIARUOKINTA
ENERGIARUOKINNALLA
LYHYEMPI KASVATUSAIKA
Sika tarvitsee energiaa ylläpitoon ja kasvuun. Energiantarve riippuu eläimestä
itsestään ja ympäristöstä: ikä, paino, sukupuoli ja perimä samoin kuin sikalan
lämpötila tai eläintiheys karsinassa ovat esimerkkejä vaikuttavista tekijöistä.
Kasvupotentiaalin hyödyntäminen
vaatii riittävästi energiaa
Kun sika saa energiapitoista rehua, energiansaanti ei
muodostu esteeksi kasvupotentiaalin täysimääräiselle
hyödyntämiselle. Nuoren sian energiantarve elopainokiloa kohden on suuri, siksi alkukasvatusrehut sisältävät
runsaasti energiaa.
Raisioagron Rypsiporsas®-ruokintakonseptin rehujen
käyttö osoittaa, että riittävä energiansaanti myös loppukasvatuksessa parantaa kasvua ja rehuhyötysuhdetta.
Lisäksi lihaprosentti on pysynyt samana tai jopa kasvanut.
32
MTT:llä tehdyn kokeen mukaan energiapitoinen rehu
vähensi rehunkulutusta, lisäsi kasvua, lyhensi kasvatusaikaa ja paransi rehun hyväksikäyttöä. Täyttävää rehua
kului yhden lisäkasvukilon muodostumiseen 15,7 %
enemmän verrattuna väkevään ruokintaan. Energiapitoisella rehulla ruokittaessa siat lähtivät teuraaksi 3,8 päivää
aikaisemmin kuin täyttävällä ruokinnalla.
ENERGIAPITOISELLA RUOKINNALLA SIAT TULEVAT
NOPEAMMIN TEURASKYPSÄKSI JA REHUA KULUU VÄHEMMÄN
3,0
2,5
2,0
Kg
Rehun sisältämä energia tulee hiilihydraateista, rasvoista
ja proteiineista. Rasva sisältää yli kaksi kertaa enemmän
energiaa kuin hiilihydraatit. Energiansaannin lisääntyessä valkuaisen pidättyminen kasvaa lineaarisesti, kunnes
maksimaalinen valkuaisen pidättymisen taso on saavutettu.
Jos energiansaantia lisätään edelleen, ylimääräinen
energia käytetään rasvakudoksen muodostamiseen ja
seurauksena on ruhon lihaprosentin alentuminen. Jalostuksen myötä sikojen valkuaisen pidättymisen maksimitaso on kohonnut ja syöntikapasiteetti voi muodostua
rajoittavaksi tekijäksi maksimaaliselle punaisen lihan
kasvulle.
1,5
1,0
0,5
0
Rehua, kg ka/pv
Kasvu, g/pv
Täyttävä ruokinta
Väkevä ruokinta
Lähde: Maataloustieteen Päivät 2008.
ENERGIAPITOINEN REH
U
LYHENTÄÄ
KASVATUSAIK
AA
33
ON
VALKUAINEN
TÄ
N
Ö
ÄT
VÄLTTÄM
N
N
U ASSA
AINEENVAIHD
JA KASVUSSA
34
LIHASIAT: VALKUAISRUOKINTA
OIKEA VALKUAISRUOKINTA
TAKAA PARHAAN KASVUN
Sika tarvitsee valkuaista aineenvaihduntaan ja kasvuun. Aminohappojen tarpeeseen vaikuttavat sian ikä ja paino, sukupuoli, terveys
ja perimän sanelema lihaskudoksen kasvunopeus.
Rehuvalkuaisen hyväksikäyttö riippuu paljolti valkuaisen
sulavuudesta ja aminohappokoostumuksesta. Valkuainen
pilkkoutuu sian ruoansulatuksessa peptideiksi ja aminohapoiksi, joita elimistö käyttää lihaskudoksen muodostamiseen ja olemassa olevien valkuaiskudosten uudistamiseen.
Osa sian tarvitsemista aminohapoista on välttämättömiä. Sika ei pysty itse niitä valmistamaan, vaan ne on
saatava rehusta. Jos sika ei saa riittävästi välttämättömiä
aminohappoja energiaan nähden, lihaskudoksen kasvu
heikkenee ja ylimääräinen energia muuttuu rasvaksi.
Kun valkuaisen pidättyminen on huipussaan tietyllä
rehun valkuaistasolla, ylimääräisen valkuaisen anto ei
enää lisää lihaskudoksen muodostumista. Liika valkuainen on sialle haitaksi, koska se joutuu poistamaan sen
elimistöstään.
Valkuaisen ja energian suhde ratkaisee
Suomessa rehun sulavien aminohappojen tarve ilmaistaan
grammoina energiayksikköä kohden. Kun energiamäärä
rehussa kasvaa, täytyy vastaavasti lisätä aminohappoja,
jotta niiden suhde pysyy samana. Valkuaisen tarve rehuyksikköä kohti on suurinta nuorella iällä.
Alkukasvatuksessa sulavien aminohappojen tarve
on noin 36 % suurempi kuin loppukasvatuksessa. Sian
vanhetessa valkuaisen ja aminohappojen tarve rehun
energiaan nähden laskee. Vaikka sika kasvaa hyvin,
lihaskudoksen synty suhteessa painoon on vähäisempää
kuin nuorena ja kasvusta yhä suurempi osa muodostuu
rasvasta.
Tavoitteena lysiinin ihannetaso
Pelkällä viljalla ruokittaessa lysiini on ensimmäinen
kasvua rajoittava aminohappo, sitten tulevat treoniini ja
metioniini. Jo yhden gramman poikkeama lysiinin ihannetasosta heikentää päiväkasvua 30–50 g päivässä.
Ihannevalkuaisessa välttämättömien aminohappojen
määrä suhteutetaan lysiinin määrään niin, että tuloksena
on paras mahdollinen kasvu. Lysiini merkitään 100 %:ksi
ja muut aminohapot ovat tietyssä suhteessa siihen nähden.
Nuori sika käyttää lysiiniä enemmän kasvuun kuin
ylläpitoon. Sian vanhetessa ihannevalkuaisen koostumus
muuttuu, koska aminohappoja tarvitaan yhä enemmän
ylläpitoon. Tällöin metioniini, kystiini ja treoniini tulevat
suhteessa tärkeämmiksi kuin lysiini.
RIITTÄVÄ LYSIININSAANTI EDESAUTTAA PUNAISEN LIHAN KASVUA
Paino, kg
46,4
47,8
69,0
69,7
Korkea
Keskisuuri
Korkea
97,5
97,4
126,6
129,9
250
g/pv
200
150
100
50
0
Keskisuuri
Keskisuuri
Lysiininsaanti päivässä
Korkea
Keskisuuri
Proteiinin lisäkasvu
Korkea
Rasvan lisäkasvu
Lähde: J. Ringel, 2005.
35
LIHASIAT: REHUHYÖTYSUHDE
REHUHYÖTYSUHDE
KUVAA TEHOKKUUTTA
Rehuhyötysuhde osoittaa, kuinka monta kiloa rehua tai rehuyksikköä tarvitaan
kasvattamaan yksi lisäkasvukilo. Rehun lisäksi siihen vaikuttavat mm. tuotantovaihe, teuraspaino, rehun hukkaantuminen, eläintiheys, terveys ja ympäristö.
Oikeat olosuhteet
Pahnuekoon suurentuessa syntyy enemmän alle kilon
painoisia porsaita kuin ennen. Pienenä syntynyt porsas
kasvaa isona syntynyttä huonommin koko elinikänsä ajan.
Eläintiheyden ollessa liian suuri kaikki siat eivät pääse
syömään yhtä aikaa. Heikoimmat siat eivät saa tarpeeksi
ruokaa ja niiden kasvu heikkenee. Seurauksena on rehuhyötysuhteen huononeminen. Lisäksi nälkäiset siat voivat
syödä toisten häntiä, mikä nostaa lääkintäkustannuksia.
Terve sika syö paljon, mutta se myös kasvaa hyvin. Jos
sika sairastuu, kasvu heikkenee ja rehuhyötysuhde huononee. Usein korkea kuolleisuus on yhteydessä huonoon
rehuhyötysuhteeseen.
Sikalan pesu ja desinfiointi auttavat sikoja pysymään
terveinä. Sikalan lämpötila on oltava sopiva, koska
kylmässä sika kuluttaa rehua lämmöntuotantoon eikä
kasvuun. Kuumassa lämpötilassa rehunsyönti puolestaan
laskee ja sika ei kasva.
Rehun laatu ja määrä
Jauhatuskarkeuden pienentäminen edesauttaa rehuhyötysuhdetta, koska rehun sulavuus paranee. Lämpökäsittely ja rakeistaminen parantavat rehuhyötysuhdetta
entisestään. Lisäksi rehun maittavuus, hygienia ja
käsiteltävyys paranevat ja rehun käyttö ruokintalaitteissa
helpottuu.
36
Rehuhyötysuhteeseen lasketaan myös hukkaan mennyt rehu. Rehunkulutusta pitää seurata päivittäin, jotta
siat eivät saisi liian paljon rehua. Kuivaruokinnalla rehua
hukkaantuu, jos ruokintalaitteen rehuvirta on liian vuolas
ja siat pystyvät kärsimään rehua karsinan lattialle. Liemiruokinnalla liika rehu pilaantuu nopeasti ja jää syömättä.
Rehuhyötysuhde, rehu-kg/lk-kg
Sopiva rehu valitaan tuotantovaiheen mukaan. Sika kasvaa
hyvin pienemmällä rehumäärällä, kun rehun koostumus
on optimaalinen energian, valkuaisen ja muiden ravintoaineiden suhteen. Nuori sika käyttää rehuyksiköitä
lisäkasvukilon muodostamiseen vähemmän kuin vanha
sika. Teuraspainon kasvaessa rehuhyötysuhde huononee,
koska yhä suurempi osa rehusta kuluu ylläpitoon.
3,0
2,5
2,0
1,5
1,0
0,5
0
Kevyt
Normaali
Syntymäpaino
Painava
Nopea kasvu
Hidas kasvu
Lähde: CL Collins ym., 2010.
REHUN JAUHATUSKARKEUDEN JA OLOMUODON VAIKUTUS
REHUHYÖTYSUHTEESEEN PAINOVÄLILLÄ 41,5–105 KG
Jauhatuskarkeus
hieno
hieno
karkea
karkea
Olomuoto
jauho
rae
jauho
rae
Kasvu, g/pv
927
924
900
919
Rehun kulutus, g/pv
2 465
2 311
2 442
2 382
Kokonaisrehunkulutus, kg
170
159
169
165
RHS, rehu-kg/lk-kg
2,66
2,50
2,72
2,60
Lähde: E. Magowan, 2011.
REHUHYÖTYSU
HDE
ON TÄRKEÄ
TEHOKKUUDE
N
MITTARI
37
KASVU ON
UERILAISTA ALK
ATUSJA LOPPUKASV
A
N
KAUSI
LIHASIKOJEN ENERGIASUOSITUKSET, RUNSAS/NIUKKA
Maatiainen, yorkshire ja MY-risteytykset
Imisät
Viikko
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
Leikot +
sekakasvatus
DMY- ja HMY-risteytykset
Imisät
Leikot +
sekakasvatus
Ry/pv
Elopaino,
kg
Ry/pv
Elopaino,
kg
Ry/pv
Elopaino,
kg
Ry/pv
Elopaino,
kg
1,30
1,40
1,60
1,80
2,00
2,20
2,40
2,60
2,80
2,95
3,00
3,00
3,00
3,00
3,00
25,0
30,0
36,0
42,0
48,5
55,0
62,0
69,0
76,0
82,5
89,0
95,5
102,0
108,0
114,0
1,40
1,50
1,70
1,95
2,20
2,45
2,65
2,80
2,90
3,00
3,05
3,10
3,10
3,10
3,10
25,0
30,0
36,0
42,5
49,5
56,5
63,5
70,5
77,5
84,0
91,0
97,5
104,0
110,5
117,0
1,40
1,60
1,80
2,00
2,20
2,40
2,60
2,80
2,95
3,00
3,00
3,00
3,00
3,00
3,00
25,0
30,5
37,0
43,5
50,0
57,0
64,0
71,0
77,5
84,0
90,5
97,0
103,0
109,0
115,0
1,40
1,60
1,80
2,05
2,30
2,55
2,80
2,95
3,00
3,00
3,00
3,00
3,00
3,00
3,00
25,0
30,5
37,0
43,5
50,5
58,0
65,5
73,0
80,0
86,5
93,0
99,5
106,0
112,0
118,0
Lähde: Rehutaulukot 2010.
38
LIHASIAT: RUOKINTA
LIHASIAN RUOKINTA
Ruokinnan tavoitteena on kasvattaa sika nopeasti teuraskypsäksi
pienellä rehumäärällä. Lisäksi tavoitteena on hyvä lihaprosentti.
Alkukasvatus on tehokkaan kasvun aikaa
Alkukasvatuksessa sika pystyy käyttämään rehun sisältämän energian kasvuunsa tehokkaimmin. Rehua pitää antaa
20–55-kiloiselle sialle syöntihalun mukaan, koska elopainoon suhteutettu kasvu on erittäin nopeaa ja ravintoaineita
kuluu paljon.
Alkukasvatukseen kannattaa käyttää väkevää rehua,
koska energiansaanti rajoittaa kasvua tässä vaiheessa.
Lihas- ja luukudoksen muodostuminen on runsasta, eikä
rasvoittumisen pelkoa ole. Jos energiansaantia rajoitetaan
alkukasvatuksessa, se pienentää päiväkasvua merkittävästi
ilman, että rehuhyötysuhde sanottavasti paranee.
Täysrehuruokinnalla nuoren lihasian energiansaanti
on riittävää, mutta vilja-tiivisteruokinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota viljan laatuun. Energiansaanti jää
alhaiseksi varsinkin silloin, kun käytettävä vilja on kevyttä
tai seos sisältää paljon kauraa. Energiapitoisella tiivisteellä
voi nostaa rehuseoksen energiapitoisuutta.
Kevyt vilja tai kaura sisältää runsaasti kuitua, joka lisää
täyttävyyttä. Nuori sika ei pysty syömään niin paljon täyttävää rehua, että se saisi energiatarpeensa tyydytettyä. Viljan
kosteus, valkuainen ja hehtolitrapaino kannattaa analysoida
vuosittain, jos tilalla käytetään omaa viljaa. Mitä paremmin
käytettävien komponenttien sisältö tunnetaan, sitä tarkemmin ruokinta saadaan kohdalleen.
Loppukasvatus vie energiaa
Loppukasvatukseen kuluu yli 70 % sian käyttämästä energiasta. Sika pystyy syömällä säätelemään energiansaantiaan,
koska ruoansulatuskanavan tilavuus ei ole rajoittava tekijä.
Energiansaannin rajoittaminen on keino hidastaa rasvakudoksen muodostumista. Lihasian kasvupotentiaali saadaan
parhaiten hyödynnettyä, kun rehujen aminohappotasapaino
energiaan ja toisiinsa nähden on kunnossa.
Nykyinen sika kestää loppukasvatuksessa voimakastakin energiaruokintaa lihaprosentin laskematta. Tämä on
todettu käytännössä tiloilla, jotka ovat käyttäneet Raisioagron Rypsiporsas®-rehuja. Lisäksi teurastuspaino vaikuttaa rasvaisuuteen; painon kasvaessa myös rasvaisuus
lisääntyy.
3,5
3,0
Ry/lisäkasvukilo
Lihasikojen ruokinta jaetaan karkeasti kahteen osaan: alkuja loppukasvatukseen. Sian ravintoainetarpeet ovat erilaiset
eri ikäkausina. Liemiruokinnalla vaiheiden määrää on helpompi lisätä kuin kuivaruokinnalla, jos liemikone ehtii tehdä
tarvittavan määrän erilaisia seoksia. Tavallisesti vaiheiden
lisääminen nostaa lihasikapaikan tuottoa.
2,5
2,0
1,5
1,0
0,5
0
25–55 kg
55–110 kg
Ylläpitoon
Painon lisäykseen
Panostus alkuruokintaan kannattaa, sillä alussa rehua kuluu
vähemmän kasvukiloa kohti. Lähde: Rehutaulukot 2008.
LIHASIKOJEN RUOKINNAN TAVOITTEENA ON:
hyvä kasvu
rehu sisältää tarpeeksi energiaa
korkea lihaprosentti
aminohapot optimoitu energiaan ja toisiinsa nähden
matala rehuhyötysuhde
rehun raaka-aineiden hyväksikäytettävyys korkea
ruokintakustannusten madaltaminen
vaiheruokinta
ympäristöpäästöjen vähentäminen
rehun fosforipitoisuuden alentaminen fytaasin avulla
39
LIHASIAT: SUKUPUOLI
KASVATUS
SUKUPUOLET
ERILLÄÄN
Imisien ja leikkojen väliset erot alkavat näkyä kasvussa ja kasvun
koostumuksessa, kun sian paino ylittää 55 kiloa. Alkukasvatuksen
aikana sukupuolten väliset erot lisäkasvussa ovat pieniä.
Valkuaisen pidättyminen on erilaista
Imisällä proteiinin pidättyminen vielä kasvaa, kun leikolla
se on saavuttanut lakipisteensä. Sukupuolten välisistä
eroista johtuen voi imisien parempaa lihaskudoksen muodostusta pitää yllä antamalla sille valkuais- ja energiapitoisempaa rehua pidempään.
Sian päiväkasvuun ja punaisen lihan kasvuun vaikuttavat myös muut kuin ruokinnalliset tai sukupuolitekijät.
Yksi keskeisemmistä tekijöistä on sikojen terveys. Vain
terve sika pystyy täyttämään siihen kohdistuvat kasvuodotukset.
Karjujen kasvatus
Leikkaamattomien karjujen kasvatus on lisääntynyt
Euroopassa. Karju kuluttaa rehua vähemmän kasvuunsa
ja sillä on parempi lihaprosentti kuin leikolla tai imisällä.
Koska karju syö vähemmän, rehun energia- ja valkuais-
40
pitoisuus täytyy mitoittaa syönnin mukaan. Karjulle
voidaan antaa rehua vapaasti n. 90-kiloiseksi asti. Leikolla
rehun rajoittaminen aloitetaan n. 80 kg:n painossa.
Karjujen kasvatuksen haasteita ovat eläinten stressiherkkyys sekä aggressiivisuus ja siitä johtuvat loukkaantumiset. Skatolin ja androstenonin hajuhaitat ehkäistään
joko teurastamalla karjut alle 80 kg:n teuraspainossa tai
rokottamalla ne eli tekemällä ns. immunokastraatio.
KARJU KÄYTTÄÄ VÄHEMMÄN REHUA
KASVUUNSA KUIN LEIKKO TAI IMISÄ
3,5
3,0
Kg rehua/lk-kg
Sukupuolten väliset kasvuerot ovat suuremmat sekakarsinoissa, koska leikot ahmivat rehua nopeammin kuin
imisät. Rajoitetulla ruokinnalla voi hillitä imisien rehunsaantia. Mitä suurempaan teuraspainoon siat kasvatetaan,
sitä suuremmaksi erot muodostuvat sukupuolten välille.
Leikolla on imisää suurempi taipumus rasvakudoksen
muodostamiseen. Siksi energiansaannin rajoittaminen
parantaa enemmän leikon kuin imisän ruhon laatua.
Energiansaantia voidaan rajoittaa pienentämällä rehumäärää tai alentaa rehun energiapitoisuutta vapaassa
ruokinnassa.
2,5
2,0
1,5
1,0
0,5
0
Leikko
Ikä 63–104 pv
Karju
Imisä
Ikä 105–152 pv
Ikä 63–152 pv
Lähde: CL Collins ym., 2010.
SUKUPUOLTE
N
VÄLISET KASV
UEROT
KOROSTUVAT
SEKAKARSINO
ISSA
41
KUN SIKA
MYÖS
VOI HYVIN, SE
IN
TUOTTAA HYV
42
YLEISTÄ: HYVINVOINTI
HYVINVOIVA ELÄIN
TUOTTAA PARHAITEN
Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät voidaan jakaa neljään osaalueeseen: hyvä ruokinta, hyvät olosuhteet, hyvä terveys ja
eläinten mahdollisuus lajinomaiseen käyttäytymiseen.
Kuluttajat ovat kiinnostuneet eläinten hyvinvoinnista.
Aiheeseen liittyviä tutkimuksia tehdään jatkuvasti, ja lainsäädäntöä muokataan niiden perusteella. Vuoden 2013
alusta lähtien emakoiden on lain mukaan saatava olla
tiineyskaudella vapaana ryhmässä.
Tavallisesti kun emakot saatetaan yhteen, alkaa
kinastelu ryhmän hierarkiasta. Tämä aiheuttaa stressiä
eikä vammoiltakaan säästytä. Tutkimuksissa on havaittu,
että hierarkia-asemaltaan alempiarvoisten emakoiden
porsaiden syntymä- ja vieroituspaino on pienempi kuin
ylempiarvoisten emakoiden. Lisäksi porsaat ovat aggressiivisempia vieroituksen jälkeen, kun niitä sekoitetaan
toisten porsaiden kanssa.
Käytösongelmia ja stressiä voidaan vähentää antamalla emakoille täyttävää tiineysrehua, jolloin emakko tuntee
itsensä kylläiseksi pienilläkin rehumäärillä. Tiineysrehun
sisältämä fermentoituva kuitu pitää näläntunteen poissa
pitkään ja eläimet ovat rauhallisia.
Puhdasta vettä, hyvät olosuhteet
Esteetön vedensaanti ja hyvä vedenlaatu ovat tärkeitä
eläimen hyvinvoinnille. Puhdasta vettä pitää olla aina
saatavilla, ettei sikojen tarvitse tuntea janoa. Jotta sika
voi hyvin, tulee sillä olla riittävästi tilaa lepoon ja liikkumiseen. Sioilla on tietty arvoasteikko karsinassa. Kun tilaa
on riittävästi, sika voi väistellä lajitovereitaan ja välttyä
loukkaantumisilta.
Sikalan lämpötila tulee asettaa sopivaksi kasvu- tai
tuotantovaihe huomioiden. Kuumuus vähentää rehunsyöntiä, mikä ei ole suotavaa emakoille. Liian kylmä lämpötila
on turmiollinen pikkuporsaalle. Lihasiat puolestaan syövät
enemmän, mikä nostaa rehukustannuksia.
Terveys ja lajinomainen käyttäytyminen
Sikojen terveyden ylläpitoon kuuluvat mm. rokotukset,
raudan anto porsaille, osastojen pesu ja desinfiointi. Jos
sika sairastuu, se tulee lääkitä asianmukaisella tavalla.
Sairaat siat voidaan sijoittaa erilliseen sairaskarsinaan,
jossa niitä on helpompi valvoa ja tarvittaessa lääkitä.
Parantumattomasti sairaat siat on hyvä lopettaa ajoissa.
Eläimet kannattaa tarkistaa kaksi kertaa päivässä, jotta
poikkeavasti käyttäytyvät huomataan.
Sian lajinomaiseen käyttäytymiseen kuuluu yhdessä
syönti ja nukkuminen. Kun siat pääsevät yhtä aikaa syömään, kenenkään ei tarvitse vihastuksissaan purra toisten
häntiä. Siat haluavat tutkia kärsällään ympäristöään.
Kuivikkeet tai erityisesti tähän tarkoitukseen tarkoitetut
tuotteet tyydyttävät tätä tarvetta. Olki tai sanomalehti
porsituskarsinassa tyydyttää emakon pesäntekotarpeen.
Eläimen käyttäytyminen kertoo paljon sen voinnista.
Syökö eläin, onko sika eristäytynyt, yskiikö sika tai liikkuuko se vaivalloisesti? Nämä ovat esimerkkejä käyttäytymisestä, jotka vaativat toimenpiteitä. Työntekijän yksi päivän
tehtävistä on tarkkailla eläimiä sikalassa.
KUITUPITOINEN JOUTILASREHU
ANTAA TÄYTTÄVYYDEN TUNTEEN
Raaka-aine
Fermentoituvan aineksen määrä
suhteessa leikkeeseen
Melassileike
100
Vehnälese
50
Ohra
20
Kaura
30
Melassileike antaa kylläisyyden tunteen heti syömisen jälkeen ja lisäksi se
sisältää fermentoituvaa kuitua, jolloin nälkä pysyy loitolla useita tunteja.
Lähde: LfL, 2003.
43
YLEISTÄ: VESI
SIKA TARVITSEE PUHDASTA VETTÄ
Vettä tarvitaan kaikkiin fysiologisiin
toimintoihin. Sika saa suurimman osan
vedestä juomalla ja rehusta.
Aineenvaihduntareaktioita ei voi tapahtua ilman vettä.
Vesi toimii elimistössä kuljetusaineena, jota pitkin ravintoaineet kulkeutuvat kohdesoluihin ja kuona-aineet poistuvat soluista. Vesi osallistuu myös happo-emästasapainon
ylläpitoon ja kehon lämpötilan säätelyyn. Lisäksi vesi on
yksi osa ruoansulatusnesteitä.
Ilmakuivassa rehussa on noin 10–12 % vettä. Osan
vedestä sika saa aineenvaihduntareaktioiden tuloksena
syntyneestä vedestä. Vettä poistuu elimistöstä hengitysilman, sonnan ja virtsan mukana. Hien kautta poistuva vesi
on olematonta, koska sialla ei ole toimivia hikirauhasia.
Sonnan ja virtsan mukana poistuvaan vesimäärään
vaikuttaa mm. rehun sisältö. Sonnan vesimäärä nousee,
kun rehun kuitupitoisuutta lisätään. Virtsan eritykseen
vaikuttavat rehun valkuaispitoisuus ja kivennäisaineet.
Tunnettua on, että korkea suolapitoisuus lisää vedenjuontia ja virtsaneritystä.
Vedentarve vaihtelee
Emakoiden vedenjuonti vaihtelee yksilöittäin 12 litrasta jopa
40 litraan. Runsas vedenjuonti on edellytys hyvälle maitotuotokselle. Jos emakko ei saa vettä, maidontulo loppuu
nopeasti. Imettävä emakko tarvitsee vettä myös aineenvaihdunnan lopputuotteiden eritykseen virtsan kautta.
Tiineyskaudella rehumäärät ovat pieniä. Jos tiineysrehu ei ole täyttävää, emakko voi hakea täyttävyyden
tunnetta vedestä. Jotkut emakot pelaavat veden kanssa
huvikseen, kun ei ole muutakaan tekemistä.
PIENTEN YKSIKÖIDEN TALOUSVEDEN LAATUVAATIMUKSET
Veden laatu kannattaa selvittää
Veden laatu on hyvä tarkastaa säännöllisesti. Vaikka laatu
sikalaan tullessa on hyvä, vesi voi likaantua putkistossa,
eikä sian juoma vesi ole enää moitteetonta. Sikalassa
voidaan lääkitä eläimiä sekoittamalla lääkeaine veteen.
Veden sisältämät kivennäisaineet kuten kalsium, magnesium ja rauta voivat suurina pitoisuuksina heikentää
oksitetrasykliinien tehoa.
Korkeat ammoniakki- ja nitraattipitoisuudet voivat
olla merkki bakteerisaastunnasta ja epäpuhtauksista.
Juomanipat toimivat huonosti, jos rautapitoisuus vedessä
nousee yli 2,5 mg/l. Erittäin suuri rautapitoisuus heikentää eläimen vedenjuontia.
Muuttuja
Enimmäispitoisuus
Ammonium
0,50 mg/l
Ammoniumtyppi
0,40 mg/l
Nitriitti
0,5 mg/l
Nitraatti
50 mg/l
Kloridi
100 mg/l
Veden saanti
l/pv
Veden eritys
l/pv
Rauta
200 µg/l
Juomavesi
5,552
Virtsa
2,839
Mangaani
50 µg/l
Aineenvaihdunta
0,788
Sonta
0,672
Sulfaatti
250 mg/l
Rehu
0,252
Ruoansulatus
0,185
pH-tavoitetaso
6,5–9,5
Kudosten synteesi
0,074
Muut
2,335
Haju ja maku
ei selvää vierasta hajua tai makua
Eritys yhteensä
6,031
E. coli
0 pmy/100 ml
Pidättynyt kasvuun
0,635
Koliformiset bakteerit
0 pmy/100 ml
Yhteensä
6,666
Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö, (401/2001).
44
Imevät porsaat saavat runsaasti vettä maidon mukana,
koska maidon vesipitoisuus on 80 %. Porsailla on oltava
mahdollisuus myös puhtaan veden juontiin. Vedenkulutus
vaihtelee paljon pahnueiden välillä. Erään tutkimuksen mukaan porsitushuoneen lämpötilan kohoaminen kahdeksan
astetta (20 °C:sta 28 °C:een) lisäsi vedenjuontia melkein
nelinkertaiseksi. Vesi vaikuttaa positiivisesti myös ensirehun syöntiin. Porsaat syövät mielellään kostutettua rehua.
Vieroituksen jälkeisellä viikolla porsaat tahtovat mieluummin juoda vettä kuin syödä rehua. Porsas voi vedenjuonnilla hakea täyttävyyden tunnetta, kun rehunsyönti on
jäänyt vähäiseksi. Varsinkin pahnueen isommat porsaat
ovat enemmän kiinnostuneita vedestä kuin rehusta.
On tärkeää, että porsaat löytävät helposti vesinipan
ja että se on sopivalla korkeudella. Kymmentä porsasta
kohden pitäisi olla vähintään yksi vesinippa. Kun porsaat
ovat oppineet syömään rehua noin viikon kuluttua vieroituksesta, vesi-rehusuhde lähenee normaalia arvoa.
Vesipiste kannattaa sijoittaa lähelle ruokintapaikkaa,
sillä vedenjuonti lisää rehun syöntiä ja kasvua. Jos lihasika
saa rehua vapaasti, kuluttaa se vettä 2,5 kg jokaista rehukiloa kohti. Jos rehun saantia rajoitetaan, vedenjuonti on
runsaampaa. Sikalan ja veden lämpötila vaikuttaa veden kulutukseen. Sika juo ennemmin kylmää kuin lämmintä vettä,
jos sikalan lämpötila on korkea esim. kesällä. Lämmin vesi
maistuu paremmin, kun sikalan lämpötila on alhainen.
45-KILOISEN SIAN VESITASAPAINO
Yhteensä
6,666
Lähde: Patience 2011.
VESI ON
TÄRKEIN
RAVINTOAINE
45
TA
VAIHERUOKIN
Ä
TÄ
N
E
VÄH
I
TEHOKKAAST
IP
P
LANNAN TY
JA FOSFORIPITOISUUKSIA
46
YLEISTÄ: VAIHERUOKINTA
RUOKINTA VAIKUTTAA
YMPÄRISTÖPÄÄSTÖIHIN
Ruokinnalla voidaan vaikuttaa syntyvän sonnan ja virtsan
määrään sekä niiden typpi- ja fosforipitoisuuksiin.
Lihasikojen osuus typen ja fosforin kokonaiserityksestä
on 60–70 %. Emakoiden ja vieroittamattomien porsaiden
osuus on 20–30 %. Välikasvattamossa olevat porsaat
vastaavat noin 5–15 %:n osuudesta.
Valkuaisyliruokintaa kannattaa välttää
Rehun valkuaispitoisuudella on suuri vaikutus lannan typpipitoisuuteen. Valkuaisyliruokinta on turhaa ja kallista,
koska sika poistaa ylimääräisen valkuaisen virtsan mukana. Urean typpi hydrolysoituu nopeasti sekä ammoniakiksi
että hiilidioksidiksi ja kasvattaa sikalan ilman ammoniakkipitoisuutta.
Aminohappolisäyksillä voidaan vähentää rehun raakavalkuaispitoisuutta ja typen eritystä lantaan ilman, että
eläinten kasvuissa tapahtuu muutoksia. Lannan haju
myös miedontuu. Yhden prosenttiyksikön muutos rehun
valkuaispitoisuudessa vähentää kokonaistypen eritystä
10 %. Lisäksi lietelannan määrä pienenee 3–5 %, koska
eläimet juovat vähemmän.
Fytaasientsyymi pienentää lannan fosforipitoisuutta
Fosfori on kalsiumin ohella keskeisin rehuissa käytetty
kivennäisaine. Sitä tarvitaan eritoten luiden muodostumiseen. Aineenvaihduntareaktioissa 50–70 % viljojen,
öljykasvien ja niiden sivujakeiden fosforista on sitoutunut
fytiinihapon suoloihin eli fytaattiin. Päinvastoin kuin märehtijät, sika ei pysty hyödyntämään fytaattiin sitoutunutta
fosforia kovin paljon.
Fytaasientsyymi pystyy vapauttamaan fytiinihappoon
sitoutuneen fosforin ja tekemään sen käyttökelpoiseksi
eläimelle. Koska fosforia vapautuu rehusta enemmän
eläimen käyttöön, epäorgaanisen fosforin määrää rehussa
voidaan pienentää. Lannan fosforipitoisuutta voidaan alentaa jopa 20–30 % lisäämällä rehuihin fytaasientsyymiä.
Fytiinihappo voi sitoa itseensä fosforin ohella myös
valkuaista, aminohappoja ja muita kivennäisaineita kuten
kalsiumia, magnesiumia, kuparia, rautaa, mangaania ja
sinkkiä. Fytaasi pystyy irrottamaan myös näitä ravintoaineita ja parantamaan niiden sulavuutta.
Fytaasi tuotiin markkinoille jo 1990-luvun alussa. Raisioagro otti sen miltei välittömästi käyttöön yksimahaisten
rehuissa, joten kokemusta tästä lisäaineesta on jo usean
vuoden ajalta.
Vaiheruokinta säästää myös rehukustannuksia
Tehokas keino lannan typpi- ja fosforipitoisuuden pienentämiseen on sikojen vaiheruokinta. Lihasikojen vaiheruokinnassa rehun ravintoainekoostumusta muutetaan sian kasvaessa.
Iän myötä sian punaisen lihan muodostus laskee ja
syöntikyky kasvaa, jolloin rehun valkuaispitoisuutta ja
aminohappomääriä voidaan laskea energiayksikköä kohti
kasvun kärsimättä. Optimaalinen tilanne olisi, että rehun
ravintoainekoostumusta muutettaisiin sian kasvuvauhdin
mukaan päivittäin, mutta käytännössä tämä on vaikeaa.
Sen lisäksi, että vaiheruokinta vähentää typen ja
fosforin erittymistä lantaan, säästetään myös rehukustannuksissa. Parhaiten vaiheruokinta toimii kertatäyttöisissä
sikaloissa, joissa sikojen painojakauma on pieni. Lihasikaloissa on usein käytössä 2-vaiheruokinta alkuja
loppukasvatusrehuineen.
Jos sika kasvatetaan suureen teuraspainoon, voidaan
80 kilon jälkeen muuttaa vielä rehun koostumusta, jolloin
puhutaan 3-vaiheruokinnasta. Lopussakin on huolehdittava riittävästä lysiinitasosta, jottei ruho rasvoitu ja lihaprosentti putoa. Rehun vaihtoajankohta määräytyy pienempien sikojen mukaan, jos sikojen välillä on huomattavia
painoeroja. Rehu vaihdetaan toiseen vähitellen, jotta
sikojen rehunsyönti ja kasvu pysyisivät tasaisena.
47
1/2013
www.raisioagro.com
• shop.raisioagro.com
48

SIKOJEN RUOKINTAOPAS

Transcription

Similar documents

SIKOJEN RUOKINTAOPAS

Rehunäytteiden otto ja rehuanalyysin tulkinta

Rehun siirtojärjestelmiä

EHK: kysymyksiä ja vastauksia (8.5.2015)

Mix Feeder

Pohjoismaiset porsastuotantotulokset 2013

Porojen ruokinnan nykytila- palautekyselyn tulokset

pdf-versiona

Käytännön Maamies 4/2012 -lehden artikkeli

Jäsenkirje

Hyvä toimintatapa teurastuksessa

Kunnon Perhetila

Kunnon Perhetila -lehti 4-2013

Lataa lehti tästä - Kehittyvä Elintarvike

lataa pdf - Atriafoodservice.fi

Suomen kotieläintalouden fosforikierto