docNostalginen aikamatka Heikki Pänkäläisen hengessä
download 
Report Transcription
Nostalginen aikamatka Heikki Pänkäläisen hengessä
PAIKALLISUUTISET Nro 24 15.6.2011 PAIKALLISET ”Monilahjakas Heikki Pänkäläinen kehitti itseään niin henkisten kuin käytännön taitojenkin osaajaksi, tietotaidon kymmenottelijaksi.” Nostalginen aikamatka Heikki Pänkäläisen hengessä Heikki Pänkäläisen muistojuhla keräsi Ruuhimäen koululle vieraita yläluokan täyteen. RUUHIMÄKI Aika ajoittain uhkaavasti jyrähdellyt ukkonenkaan ei latistanut Ruuhimäen koululla viime helluntaina vietettyä Heikki Pänkäläisen 100-vuotismuistojuhlaa. Päinvastoin. Tuntui, että Suuri ilmojen haltijakin halusi lähettää juhlaan oman tervehdyksensä. Lämminhenkiseen, voimakkaasti hengelliseen ja kulttuuripainotteiseen tilaisuuteen osallistui puolensataa vierasta. Monilahjakas Heikki Pänkäläinen kehitti itseään niin henkisten kuin käytännön taitojenkin osaajaksi, tietotaidon kymmenottelijaksi. Hän teki elämäntyönsä kansakoulunopettajana antaen vahvan panoksensa kaikille niille paikkakunnille, missä hän kulloinkin vaikutti. Eniten tästä osalliseksi pääsi kuitenkin Ruuhimäki, missä hän eli ja toimi vuosikymmenet. Vaikka Heikki Pänkäläisen kuolemasta on kulunut jo 22 vuotta, elää hänen muistonsa edelleen. Suvun ja osin ruuhimäkeläisten talkoovoimin järjestämä muistojuhla oli laadittu tarjoilua ja ohjelmaa myöten aikoinaan häneltä itseltään saatujen ohjeiden ja toiveiden mukaisesti nykyaikaan sovellettuna. Pitopöydästä vastasi Anneli Airaksinen. Tilaisuuden ohjelmaosuus alkoi Suvivirrellä, jonka jälkeen Toivakan seurakunnan vt. kirkkoherra Mika Kilkki piti alkuhartauden tuoden juhlaan Heikki Pänkäläisen kotikirkon tervehdyksen. Marja-Liisa Manselan tervehdyspuheen jälkeen seurasi ohjelmassa Vappu Mäenpään herkästi tulkitsemat Helena Murroksen Lapsi ja kankaankutoja sekä entisen Ruuhimäen poikasosastolaisen Niilo Järvelinin Heikki Pänkäläisen muistolle omistama runo. Tämän jälkeen kuuntelimme 7 Pertti Lehikoisen soinnikasta kanteleensoittoa. Muisteluosuudessaan Liisa Heinonen kertasi Heikki Pänkäläisen moninaista nuorten hyväksi tekemää työtä Ruuhimäellä aina 1930-luvulta alkaen. Harri Väyrynen valotti Heikki Pänkäläisen Juuan aikaa, missä hän toimi opettajana 1940-luvun lopulla. Muisteluiden nostalginen aikamatka kulki 60-luvulle jatkuen siitä aina 80-luvun lopulle. Reijo Bhom kertoi ystävyydestään Heikki Pänkäläisen kanssa hauskojen sattumusten ryydittämänä. Pekka Lerkkanen oli lähettänyt kirjeitse oman ”Poikaviikarin muistelunsa”, jonka juhlassa luki hänen puolestaan nuoren polven sukulainen Anna Maria Airaksinen. Tämän päivän Ruuhimäkeä esitteli kyläseuran puheenjohtaja Hannu Hyvönen. Iloksemme saatoimmekin todeta, että paikkakunnalla kyläkoulun lakkauttamisesta huolimatta toimitaan edelleen vireästi, ja uusia taloja nousee parin savun vuosivauhdilla. Muistojuhlan musiikkipainotteisesta ohjelmasta vastasi director musices Seppo Pänkäläinen, joka lauloi kaksi Juhlan yhteyteen oli Kyllikki Karesvuori koonnut Heikki Pänkäläisen kättentöiden näyttelyn vuosikymmenten varrelta. Pertti Lehikoinen soitti tilaisuudessa kanteletta. Myös Heikki Pänkäläinen oli aikoinaan kanteleensoittaja. omaa sävellystään: Psalmilaulun ja Nocturnen, jonka oli sanoittanut edesmennyt Martti Pänkäläinen – hänkin aikoinaan Heikki Pänkäläisen johtaman Ruuhimäen poikaosaston aktiivijäseniä. Seppo Pänkäläinen säesti myös kaikki tilaisuuden yhteislaulut. Tapani Pänkäläisen esittämien kiitossanojen jälkeen tunteikas tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Keski-Suomen kotiseutulauluun. Ruuhimäen ruhtinastammi Heikki Pänkäläinen kaatui pari vuosikymmentä sitten. Legendan muisto elää ja kannustaa meitä jälkipolvia. Teksti: Anna-Leena Pänkäläinen Kuvat: Hannu Hyvönen Artikkelin liitteenä Marja-Liisa Manselan (o.s. Pänkäläinen) tervehdyspuhe. Luojan puutarhuri Toissa vuonna juhlittiin tämän meille monelle niin rakkaan Ruuhimäen kyläkoulun 100-vuotista toimintataivalta. Voi vain kuvitella, miten paljon koulun ja Ruuhimäen kylän historiasta on kulkeutunut muistoja ja tietoja maailmalle aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Tänään helluntaina olemme koolla täällä samaisella koululla ja nyt viettämässä setäni ja kummisetäni Heikki Pänkäläisen syntymän 100-vuotismuistojuhlaa. Heikki Pänkäläinen syntyi 20.2.1911 Anna-Leena ja Johannes Pänkäläisen kymmenentenä lapsena Reivin taloon, tuon ajan suurperheeseen, autonomian ajan Suomeen. Hän aloitti koulunkäyntinsä juuri itsenäistyneessä Suomessa. Elämä 100 vuotta sitten oli kuin toisesta maailmasta: ei ollut kännyköitä, internettiä, facebookia, sosiaalista mediaa, ei 24 tuntia auki olevaa yhteiskuntaa, ei kiirettä ja ajankäytön ongelmia. Mitenkähän Heikki-setä olisi suhtautunut asiointiin verkkopankissa, yhteyksien ylläpitämiseen tämän ajan vaatimilla tavoilla? Hän luotti asioiden hoitoon kauniilla käsialalla laadituilla kirjeillä tai henkilökohtaisilla tapaamisilla. Heikki-setä varttui Ruuhimäen koulun valossa, ei varjossa, sillä ovathan koulu ja Reivi olleet alusta alkaen rajanaapureita, ei pelkästään näkö- ja kuuloyhteydessä, vaan molemminpuolinen kanssakäyminen oli mitä moninaisinta, tiivistä ja läheistä varsinkin ensimmäisten opettajien aikana. Ja olihan meidän kaikkien hyvin muistama, yksi koulun pitkäaikaisimmista opettajista Aino Pänkäläinen Reivin miniä. Vaarini Johannes Pänkäläinen oli puolestaan yksi koulun perustajista. Heikki-setä itse oli tähän kouluun aktiivinen suhteiden luoja ja ylläpitäjä. Ja kun hänen elämäntehtäväkseen tuli opettajana ja nuorisonkasvattajana toimiminen, niin tämä koulu on mitä sopivin tämän juhlan pitopaikka. Muistamme Heikki Pänkäläisen hyvin monitahoisena, lahjakkaana henkilönä, josta tarvittaessa löytyi myös terävää särmää. Hän oli kodin, uskonnon ja isänmaan, aatteiden ja ihanteiden mies, lasten ja nuorten kasvattaja, kouluttaja ja ohjaaja. Suurperheellinen sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikkei itse koskaan omaa perhettä perustanutkaan: olihan meitä sisarusten lapsia jo yli 20 ja sen päälle tulivat muut lapset ja nuoret. Muistamme, miten hän huolehti kasvattamisesta, ohjaamisesta, miten hän muisti lahjoin merkkipäivinä, miten taidokkaasti hän järjesti juhlia, erittäin sukurakkaana vaali, säilytti ja siirsi perinteitä, suvun historiaa jälkipolville, avusti monin tavoin myös taloudellisesti, auttoi ja palveli. Mitä kaikkea hyvää ja arvokasta olemmekaan saaneet hänen kauttaan kokea. Heikki Pänkäläinen ei jättänyt kynttilää vakan alle, vaan kehitti saamiaan lahjoja ja taipumuksia ahkerasti ja määrätietoisesti laaja-alaisiksi ja tasokkaiksi. Vastoinkäymiset eivät häntä lannistaneet. Arvosanat yliopisto-opiskelusta, ruuanlaittotaidot ravintolakoulusta, harjaantunut, armoitettu puhuja ja kynänkäyttäjä, urkuri, kuoronjohtaja, kädentaitaja. Urheilu kiinnosti, taide ja kulttuuri kiinnostivat. Koko elämän laaja skaala kiinnosti, ja se välittyi hänestä syvällisenä ajattelijana ja henkevänä keskustelijana, kun sopiva hetki ja henkilö osuivat kohdalle. Elämme parhaillaan alkukesää, kylvön ja sadonkasvun kautta, jokakeväistä luonnon suurta ihmettä. Vertaisin Heikki-setääni oivalliseen puutarhuriin Luojan suuressa puutarhassa. Väsymätön uurastaja, joka jaksoi kesästä toiseen uskoa hyvään satoon Luojan niin salliessa ja johdattaessa. Heikki-setä kasvatti siemenistä taimia, hoiti ja kasteli, antoi rakkautta ja tarvittaessa Substralia. Näin hän myös hoiti ja kasvatti ihmistaimia, pieniä ja vähän suurempia. Hän tiesi, että varttuakseen vahvaksi persoonaksi myös ihmistaimi tarvitsee rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa, mutta myös selkeitä ohjeita ja rajoja sekä monipuolisia käytännön ja henkisen puolen taitoja. Näitä hän osasi antaa, harjoittaa, opettaa ja myös vaatia. Hänen hyvä ohjeistuksensa ajankäyttöön: 8 tuntia työtä, 8 tuntia lepoa ja 8 tuntia omaan vapaa-ajan käyttöön, itsensä kehittämiseen, harrastuksiin, on oiva tienviitta. Olisikohan siinä myös ainoa oikea ohje tämänkin päivän työelämään ja ajankäyttöön? Stressin, alinomaisen kiireen ja riittämättömyyden tunteen poistamiseen? Meillä kaikilla on omat yhtymäkohtamme Heikki Pänkäläiseen, jonka puutarhurin työ on kantanut näin pitkälle hedelmää. Viihtykää muistoissanne ja muisteluissanne täällä tänään! Marja-Liisa Mansela o.s. Pänkäläinen Marja-Liisa Mansela piti koskettavan puheen kummisedästään.
