Nuoriso - opettajanopas.pdf

Ilmailu ja nuoret
”Opettajan opas”
Suomen Ilmailuliitto
Sisältö
1. Opettajan opas
2. Sisältö
3. llmailusta
4. Kuinka saimme siivet
9. Irti maasta
11. Harrastuslajeja
14. Ilmailupainotteiset lukiot
15. Lennokit
22. Laskuvarjourheilu
29. Virtuaalilentäminen
31. Purjelento
35. Riippu- ja varjoliito
38. Moottorilento
42. Suomen Ilmailuliitto
44. Harrastuspaikat
45. Ilmailun ammatteja
46. Leko-asentaja ja -mekaanikko
50. Lentotekniikan DI
53. Lennonjohtaja
57. Sotilaslentäjä
61. Liikennelentäjä
67. Liikelentäjä
69. Tulevaisuushaasteet
Ilmailusta
Innostus nostaa lentoon. Takaiskut painavat mielen maahan. Kielikuvat
vihjaavat lentämisen olevan jotakin suurta ja ovat oikeassa:
•
•
•
•
Lentäjältä ei tarvitse kysyä mitä hän tekee – hän kyllä kertoo.
Talous romahtaisi jos lentoliikenne loppuisi.
Oikeassa sodassakin yli puolet on ilmasotaa.
Ihmisten matkustamisessa lentäminen on tehokkainta mitä on
tarjolla.
Vähintään noin pitkä lista isoja juttuja, tätä pitää siis katsoa hiukan
tarkemmin.
Kuinka saimme siivet
Ihmisellä ei ole siipiä, joten nopea päätelmä on että meitä ei tarkoitettu
lentämään. Mutta meillä on aivot ja mieli, joka ei tyydy tähän hetkeen vaan
tahtoo eteenpäin. Keksiä, oppia, kehittyä – parantaa maailmaa.
Liikkumisen ja kuljettamisen helpotus ja nopeutus ovat olleet ihmisen
kehityshistoriassa polttavia pulmia, ilman niiden ratkaisemista olisimme
jääneet kiipeilemään puihin apinaserkkujemme kanssa.
Onneksi meillä on sellaiset aivot että ne mahdollistivat haasteeseen
vastaamisen. Ilmailussa edelleen, sen kaikissa muodoissa, aivot ovat tärkein
avumme.
Kuinka saimme siivet
Ihminen lähti lentoon askel askeleelta, pitkän kehityskaaren tuloksena.
Maaoperaatioihin keksittiin pyörä, enää ei tarvinnut kantaa, vain vetää.
Hyvällä suunnittelulla ihminen jaksoi siirtää elefantin kuorman.
Vesi oli iso askel uuteen, vaikeampaan elementtiin, joka mullisti
mahdollisuudet matkustaa ja kuljettaa. Ensin horisonttiin ja pian maailman
ääriin.
Viimeinen ajateltavissamme oleva ulottuvuus on taivas päämme päällä, ilma.
Lentämisen haasteet ovat niin suuri hyppäys että siivelle nouseminen olisi
ehkä saanut jäädä sillensä ilman ihmisaivojen kapasiteettia ja kykyä kehittyä.
Ja esikuvia. Kivikautisen metsästäjän tavoitteleman lintusaaliin
liikehtimiskyvyt ovat varmasti vaikuttaneet aivan ylivoimaisilta.
Kuinka saimme siivet
Renessanssin yleisnero Leonardo da Vinci oli vähintään 400 vuotta edellä
aikalaisiaan ja kehitteli suunnitelman mm. helikopterista ja laskuvarjosta. Hän
on ajattelukyvyillään ja luovuudellaan tajunnut lentämisen rajattomat
mahdollisuudet, suunnitelmien toteuttamismahdollisuudet antoivat odottaa
itseään 1900-luvulle.
Viime vuosisadan alusta alkanut kehitys on mullistanut maailmaamme niin
nopeudellaan kuin tuottamillaan hyödyillä. Kehitys on edennyt kaikilla elämän
alueilla, mutta ilman ilmailua moni muu asia ei olisi voinut toteutua.
Kuinka saimme siivet
Eksponentiaalinen kehitys saattaa olla jo hieman tasaantumassa. Enää ei
välttämättä ole näkyvissä samanlaisia mahdollisuuksia ”kvanttihyppyihin”,
kuin siirtyessämme maalta – veteen – ilmaan.
Käsityskykymmekin on enemmän tai vähemmän ankkuroitu kolmen
dimension avaruuteen, jota lentäessämme purjehdimme. Maapallon ja
ympäristön rajat ovat tieteen kautta kiistattomasti osoitettu ja uhkakuvana on
lineaarinen tai pahimmillaan eksponentiaalinen jarrutusvaihe. Se olisi jotakin
mitä ihminen ei ole kai koskaan kokenut. Siis haaste.
Pienet haasteet saattavat ratketa näennäisesti itsekseen. 1900-luvun
alkuvuosina Helsingissä pelättiin Rautatientorin hukkuvan hevosenlantaan,
autoihin siirtyminen huomaamatta poisti pulman ja toi aikanaan omat
ongelmansa.
Kuinka saimme siivet
Jossakin käy koulua tyttö tai poika – toivottavasti suomalainen, jonka nimi
myöhemmin liittyy tieteen historiaan hänen siirrettyään rajoja taas kerran
kauemmaksi ja ihmiset lentävät kehittyneillä tavoilla.
Lentäminen on maapallon korvaamaton valtimoverkko. Ilmailu on myös
loistavia elämyksiä antava, kehittävä ja vaativa harrastus. Tämän kirjoittaja ei
saanut ensilentonsa jälkeisenä yönä ollenkaan unta.
Irti maasta
Kuumailmapallot ja ilmalaivat voivat kellua ilmassa kuin laivat vedessä
Arkhimedeen lakia noudattavan nosteen kannattelemina, mutta lentokoneen
ilmassa pysyminen perustuu aerodynaamiseen liikkeeseen, joka synnyttää
nostovoimaa Newtonin III lain mukaisesti.
Lentokoneelle nopea liike on siis elintärkeää. Nopeus kolmiulotteisessa
ympäristössä on haastava yhtälö, joka vaatii simultaanikapasiteettia – kykyä
hoitaa monta tehtävää samaan aikaan. Tämä perusasetelma on leimallista
ilmailulle; toiminnassa on vaikeusaste, jonka voittamiseen tarvitaan
teoreettisia tietoja ja vain harjoittelemalla saatuja taitoja.
Noiden vaatimusten haltuun ottaminen on koukuttavaa, siksi ilmailijat
rakastavat työtään tai harrastustaan.
Irti maasta
Fyysinen maailma pyrkii vastustamaan kaikkea liikettä ja ilmaa
vastaankin puskemista nopeuden neliössä. Tämä sanelee lentämisen
energiaintensiivisyyden: pysyäkseen ilmassa on liikuttava nopeasti ja
siihen tarvitaan paljon energiaa.
Väliaineena ilma on kuitenkin kiehtova, nopean liikkumisen
mahdollistava valtatie. Rahtilaivan taloudellinen nopeus voi olla
30km/h, rekka ajaa 80km/h mutta lentorahti kulkee yli 800km/h.
Kaikkia kuljetusmuotoja tarvitaan, mutta talouselämä ja ihmisten vapaaajan tarpeet eivät tule toimeen ilman lentokoneen nopeutta.
Harrastuslajeja
Ihan kaikesta ilmailusta voi sanoa että se on tiedon ja taidon liitto. Myös
asenteet korostuvat koska isoista virheistä rangaistaan hengenmenolla, oman
ja pahimmillaan sivullistenkin. Kiehtovuus syntyy siitä että oikein toimien
ollaan hyvässä turvassa ja koetaan asioita mitä Luoja ei ensimmäisenä ollut
ihmiselle ajatellut tarjota.
Ilmailu kasvattaa, oikeastaan pakottaa kantamaan vastuuta, kukapa ei haluasi
välttää sitä että tulee kipeää. Samoin tietynlainen tarkkuus ja huolellisuus
ovat arvossaan. Suurella työllä rakennettua lennokkia ei halua rikkoa
ensilennolla. Kaikissa lajeissa huomaa että fysiikan opiskelemista onkin suurta
hyötyä.
Harrastuslajeja
Ilmailun harrastukset ovat järjestään sosiaalisia. Purjekoneella ei pääse ilmaan
eikä laskuvarjohyppy kerta kaikkiaan onnistu yksin tehtynä.
Kun lennättää jotakin tai on itse ilmassa, kokee sellaista mitä on vaikea pukea
sanoiksi. Kokeile vaikka. Seuraavassa on esitelty joukko lajeja, toiset
tarkemmin, toiset maininnalla. Lista ei ole tyhjentävä, mutta tärkeimmät
mukana.
Harrastuslajeja
Laskuvarjourheilu
Ultrakevyet
Moottorikoneet
Purjelento
Varjoliito
Kuumailmapallot
Riippuliito
Lennokit
Experimental
Ilmailupainotteiset lukiot
Moniin ilmailun lajeihin pääsee tutustumaan lukio-opiskelun ohessa,
esimerkiksi Kruunupyyn, Tikkakosken ja Vääksyn lukiot houkuttelevat
lentämisestä kiinnostuneita nuoria. Opinnoissa ei varsinaisesti suoriteta
ilmailulupakirjoja tai valmistuta ammatteihin, vaan pohjustetaan tietä
ilmailuopintoihin ja motivoidaan nuoria jatkamaan eteenpäin. Hyvä ohje
ilmailuammatista haaveilevalle on valita pitkä matematiikka, opiskella hyvin
fysiikkaa, äidinkieltä, englantia ja myös ruotsia.
Lennokit
Lennokkiurheilu on ilmailun monipuolinen laji. Vaihtoehtoja riittää
vapaastilentävistä siima- ja radio-ohjattaviin. Monet ilmailijat ovat
aloittaneet harrastuksensa lennokeilla, mutta lennokit ovat itsessään
monipuolinen ja haastava urheilulaji, jossa kilpailla voi aina MM-tasolla
saakka.
Lennokit
Kiinnostus oman lennokin rakentamiseen on yhä suosittu harrastus. Varhaisnuoret
7 – 12v lähtevät kurssille, mielellään vanhemman kanssa. Into rakentaa oma
lennokki tuntuu olevan kaikkein tärkeintä. Kun lennokki on saatu valmiiksi, usein
toisen vanhemman kanssa yhdessä tekemällä, lähdetään ensilennätykselle. Silloin
on tärkeää, että kone saadaan lentämään mukavasti ja tekijä saa onnistumisen
tunteen ja itseluottamus kasvaa siinä samalla monessa muussakin asiassa.
Onnistumisesta seuraa uuden, hieman vaikeamman lennokin rakentaminen.
Lennokit
Onnistumisten ja omien kädentaitojen kautta saavutettu tulos on hieno palkinto
pitkäjänteisestä työstä. Lennokkimaailman korkattuaan kiinnostusta lennokkeihin
yleensä riittää moneksi vuodeksi. Vanhemmat jäävät pois jossain vaiheessa, mikäli
esim. isät eivät innostu rakentamaan omaa lennokkiaan. Perheen sisäinen
kilvoittelu saattaa joskus olla hyvinkin ankaraa.
Lennokkien rakentelu ei ole ollenkaan jäänyt vanhanaikaiseksi. Kursseja
järjestäneet kertovat kovasta kysynnästä ja kiinnostuksesta.
Mitä antaa ja vaatii
Lennokin rakentaminen vaatii pitkäjännitteisyyttä ja on kaiken kaikkiaan
tekninen laji. Ihan kaikki eivät sitä halua, kiinnostu riittävästi tai pysty
rakentamiseen, mutta heille on kaupasta saatavana valmiita koneita.
Valmiin koneen rakentaja nauttii, kehittyy ja keskittyy pelkkään
lennättämiseen.
Lennokkien rakentamisesta
Rakentaminen on sikäli muuttunut, että materiaalit balsaa lukuun
ottamatta ovat nykyaikaistuneet. Rakennussarjoja on saatavissa
valtavat määrät ja sähkökoneet ovat valtaamassa polttomoottoreiden
perinteistä alaa, myös helikopterit ovat tulleet mukaan harrastukseen.
Sähkömoottorit ja akut ovat hämmästyttävä tehokkaita ja hienoja. Ne
samalla näyttävät suuntaa, mihin ilmailu on menossa. Ensimmäiset
sähkökäyttöiset lentokoneet ovat jo markkinoilla.
Lennokkirakentamisen ohjaaminen on edelleen samanlaista
neuvontaa, opastusta ja kannustamista kun se on aina ollut.
Pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky saavat harjoitusta. Nykyään tarvitaan
ehkä psykologiaa enemmän kun ennen, rakentamisen maailma on
kaukana esim. pelaamisesta. Todellisempi, vaikeampi mutta myös
palkitsevampi. ”Minä tein sen omin käsin” on tunteena kova juttu.
Lennokkikursseista
Ohjaajat ovat itse rakennuskokemusten kautta oppineita, koska
varsinaista koulutusta ei ole. Taitaa olla valtakunnassa ainoa laji jossa
rakennetaan itse ja ohjataan samalla muita.
Kurssiteemana voi olla lapsi-vanhempi, siten saadaan yhteistä aikaa ja
kunnon tekemistä. Rakentamisen lisäksi käytetään tietokoneita,
lentosimulaattorilla harjoitellaan tulevaa RC-lennätystä varten ja
kehitetään taitoja ohjaajana. Aivan niin kuin ammatti-ilmailussakin
tehdään.
Lennokeista eteenpäin
Mihin lennokit voivat viedä
RC-harrastuksen myötä on päädytty Puolustusvoimiin ohjailemaan
hiukan järeämpiä lennokkeja UAV = miehittämätön ilma-alus. Monet
ovat jatkaneet purjelentäjinä ja hankkineet muita lentolupakirjoja. Heitä
löytyy myös liikennelentäjistä.
Lajin haasteita
Monet saattavat kokea että lennokkien rakentaminen ei olisi tätä
päivää. Edellä kerrotun mukaan se ei pidä paikkaansa. Laji on
kehittynyt, tarjoaa erilaisia väyliä ja käyttää uusinta tekniikkaa.
Pitkäjänteisyyden vaatimus voi tuntua esteeltä. Oikeasti se on kuitenkin
päinvastoin, tuloksen eteen pitää elämässä muutenkin nähdä vaivaa ja
sitoutua.
Laskuvarjourheilu
Laskuvarjourheilu antaa mahdollisuuden kokea lentämisen ilman
apuvälineitä. Vapaapudotuksessa liikutaan kolmiulotteisesti oman
kehon asentoa muuttamalla. Putoamisen tunnetta ei ole, sillä etäisyys
maahan on niin suuri (Ihmisen korkeanpaikankammon sanotaan
päättyvän puiden latvojen tasoon, lienee evoluution jäänne).
Laskuvarjourheilija tunteekin lentävänsä suhteessa muihin hypyllä
mukana oleviin hyppääjiin.
Vapaapudotuksessa piileekin lajin viehätys. Monille hyppääjille
laskuvarjo on vain laite, joka mahdollistaa seuraavankin hypyn.
Laskuvarjourheilu
Laskuvarjourheilu on yleiskäsite, johon kuuluu useita alalajeja. Varjon varassa voi
harrastaa tarkkuushyppyä, jossa pyritään osumaan kaksi senttiä halkaisijaltaan olevaan
maaliin. Kupumuodostelmissa monta hyppääjää lentää varjoillaan kiinni toisissaan.
Uutuus on Canopy piloting eli kuvunkäsittely, jossa hyppääjä kerää vauhtia ja lentää
vaakasuoraan lähellä maata merkkiviirien välissä.
Vapaapudotuslajeja ovat kuviohyppy, freestyle ja freeflying. Kaikissa näissä myös
kilpaillaan ja kansainvälisellä tasolla kyseessä on todellinen huippu-urheilu.
Hyppääjä kertoo
”Aluksi se oli itsensä ja oman pelkonsa voittamista. Mitä pidemmälle on
päässyt sitä enemmän on selvinnyt että oppiminen taitojen osalta pääty
koskaan”. Tämä sama pätee niin moniin ilmailun lajeihin.
Kiireistä arkea viettävälle ihmiselle hyppäämisen antaa väylän irrottaa
omat ajatuksensa kaikesta muusta. Hypyn jälkeen nollattu mieli on
levännyt ja innokkaampi jatkamaan siitä mihin muut haasteet jäivät
odottamaan. Laskuvarjohyppääminen on ehkä ilmailun kaikista lajeista
sosiaalisin, yksin ei oikeastaan missään kohtaa pakerreta.
Lajin haasteet
Laskuvarjourheilu on suhteellisen pienen porukan tekemistä ja harrastajat
haluavatkin innostaa lisää väkeä mukaan. Toinen haaste on ympäristökysymykset,
toiminta-ajat kentillä jne., tämäkin on yhteistä monille ilmailun muille lajeille.
Pienemmillä kerhoilla on usein ongelmia kaluston ja talouden tasapainottamisen
kanssa, taivaalle noustaan kalliilla lentokoneella ja käytetään kallista polttoainetta.
Mutta innostuneiden ihmisten joukko on luovaa. Elämysten tuottamat palkinnot
innoittavat löytämään ratkaisuja.
Turvallisuudesta
Laskuvarjohyppääminen saattaa olla hurjien ihmisten lajin maineessa,
mutta lajia harrastavat eivät koe sitä erityisen vaaralliseksi. Hyppääjät toki
jännittävät ja adrenaliinia erittyy. Tässäkin lajissa oikea tieto ja asenteet
auttavat hahmottamaan riskiskenaariot. Imago hurjasta lajista tulee ehkä
historiasta ja toisaalta mielikuva siitä että ihminen olisi jotenkin alttiimpi
elementeille vapaasti pudoten tai sen kankaan varassa kuin esimerkiksi
lentokoneen suojassa.
Turvallisuudesta
Kuten kaikessa muussakin ilmailussa, hyppäämisessä on riskinsä ja
riskien hallinnan keinot ovat ihan samoja: pidä huoli kalustostasi,
varmista että olet itse hyppykunnossa fyysisesti ja henkisesti, tunnista
mitä osaat ja mitä et, kouluta itseäsi, varmista että olet riittävän osaava
olosuhteisiin ja suorituksen vaativuuteen nähden jne. Varusteet
harvemmin enää nykyään aiheuttavat todellisia ongelmia, yleensä syyt
liittyvät johonkin hyppääjän virhearvioon, virheelliseen päätökseen
esim. olosuhteista tai suorituksen vaativuudesta. Kuten lentäessäkin,
kun jotain sattuu, on tehty sarja vääriä arvioita ja päätöksiä, joiden ketju
johtaa huonoon lopputulokseen.
Laskuvarjourheilun luonteeseen kuuluu, että pieniä kolhuja saattaa tulla
kun esimerkiksi laskeutuessa kaadutaan. Lajia voi siinä mielessä
verrata vaikka lasketteluun tai breakdanceen.
Harrasta tai kilpaile
Kilpailut
Laskuvarjotoiminta on myös kilpaurheilua ja se jakautuu useisiin eri
kilpailulajeihin ja sarjoihin, esimerkiksi: muodostelmahyppy, taito- ja tarkkuus,
Canopy Piloting.
Koska voi aloittaa
Mukaan pääsee 15-vuotiaana vanhempien luvalla. Laskuvarjo on laji jossa
toimitaan erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Laskuvarjokursseilla
nähdään yhteistä perheharrastamista esim. isä/äiti lapsensa kanssa.
Virtuaalilentäminen
Lainaus Suomen Virtuaali-ilmailijat ry: ”Virtuaalilentäminen terminä voidaan
yleistää oikean lentämisen jäljittelyksi erilaisia tietokonesimulaattoreita
käyttäen. Simulaattoreita on käytetty lentäjien koulutuksessa jo
vuosikymmenet, mutta kotitietokoneiden ns. “kevyet” simulaattorit
yleistyivät tietokoneiden nopeutuessa vasta 1990-luvun puolivälissä.
Virtuaali-ilmailu käsitteenä kattaa kaikki simuloidun ilmailun lajit, joita on
lähestulkoon yhtä monta kuin oikean elämän ilmailulajejakin.”
Suomessa toimii useita virtuaalilentämistä tukevia yhdistyksiä. Lajin
houkuttelevuutta lisää mahdollisuus päästä tekemään enemmän tai
vähemmän aidon tuntuisesti sellaista mikä muuten on vaikeaa tai
mahdotonta. Tekniikasta kiinnostuneelle avautuu tietokoneen ruudulla
yksityiskohtaisesti mallinnettu nykyaikaisen matkustajakoneen ohjaamo kaikki
toimintoineen.
Virtuaalilentäminen
Verkon kautta voi lentää virtuaalisesti porukalla, esimerkiksi käydä
ilmataisteluja toista joukkuetta vastaan. Tai voi edetä koulutusputken
kautta liikennekoneen virtuaalipilotiksi joka lentää virtuaalisen
lennonjohdon valvonnassa aitoja lentotehtäviä.
Haittapuolena virtuaalilentämisessä on että se on taas yksi asia, joka
koukuttaa istumaan tietokoneen ääressä ja niitä asioita on muutenkin jo
huolestuttavan paljon. Aito kokeminen on omalla tavallaan
korvaamatonta.
Purjelento
Purjelento on monien mielestä puhtainta ja aidointa lentämistä. Elämys
on kun kone pysyy ilmassa omien taitojen avulla nostavissa
ilmavirtauksissa, aurinkoenergiaa hyödyntäen. Lentoajat voivat olla
useita tunteja ja keskinopeuden nousta parhaimmillaan pitkälti yli
100km/h.
Miten purjekone lentää?
Purjelentokone hinataan ilmaan tavallisesti moottorikoneella tai
vintturilla. Alkunousun jälkeen koneella liidetään käyttämällä
korkeusenergiaa etenemiseen. Tavallisesti liitoluku on noin 30 ja siitä
ylöspäin eli kilometrin korkeudesta kone liitää periaatteessa 30
kilometrin matkan. Ennen kuin korkeus loppuu, tulee lentäjän löytää
nouseva ilmavirtaus eli termiikki. Ellei termiikkiä löydy, joudutaan
laskeutumaan. Maastolasku on purjekoneella turvallinen suorittaa.
Termiikki aiheutuu siitä, että auringon säteily lämmittää maan pintaa,
joka puolestaan vähitellen lämmittää maan pinnan lähellä olevaa ilmaa.
Kun ilma lämpiää ympäristöään enemmän, se alkaa nousta ylöspäin,
jolloin muodostuu termiikki. Kauniin sään poutapilvet ovat merkkeinä
siitä, että lämmintä ilmaa on noussut ylös ja sen sisältämä kosteus
tiivistynyt näkyväksi kosteudeksi eli pilveksi.
Koulutus
Kursseja järjestävät ilmailukerhot, lentokeskukset eri puolilla maata
sekä lisäksi Suomen Urheiluilmailuopisto. Koulutuksen voi aloittaa sinä
vuonna kun täyttää 15 vuotta. Myös lääkärintarkastus on pakollinen,
mutta vaatimukset eivät ole tiukat, esimerkiksi silmälasit eivät ole este.
Koulutus koostuu teoriasta ja lento-osasta. Teoriaosuus koostuu
muutaman kymmenen tunnin opetusjaksosta, joka on mahdollista
suorittaa useilla paikkakunnilla talviaikaan iltaisin tai viikonloppuisin.
Teoria on myös mahdollista suorittaa Suomen Urheiluilmailuopiston
internet-pohjaisena etäopetuksena, johon liittyy yhden viikonlopun
lähijakso. Joillakin paikkakunnilla on tarjolla kursseja, joissa tilanteen
mukaan opetetaan sekä teoria- että lento-osuudet yhdellä kurssilla.
Ilman moottoria
Monet kokeneet monien lajien lentäjät pitävät purjelentoa kaikkein
aidoimpana juttuna. Vain tuulen suhinaa ilman moottorin melua. Kun
energia on haaste kaikelle lentämiselle, voi purjelentoa hyvällä syyllä
pitää tulevaisuuden lajina.
Riippu- ja varjoliito
Riippu- ja varjoliito ovat helpoimpia tapoja aloittaa ilmailuharrastus, sillä
koulutus on nopeaa ja kustannukset jäävät varsin kohtuullisiksi. Vaikka
riippu- ja varjoliito rinnastetaan usein toisiinsa, on lentotapa hyvin
erilainen ja sen vuoksi molemmissa lajeissa on oma
koulutusohjelmansa.
Riippu- ja varjoliito
Riippu- ja varjoliito ovat vapaalentämistä aidoimmillaan. Vuosien aikana
molemmat lajit ovat kehittyneet huimasti kaikilla osa-alueilla.
Tuntien pituiset lennot ja satojen kilometrien pituiset matkat ovat
mahdollisia olosuhteiden salliessa. Lentoonlähtö tapahtuu joko rinteestä
omin jaloin, tai tasamaalta hinaamalla liidin ilmaan ajoneuvon avustuksella.
Riippu- ja varjoliito
Riippuliidin on kevytrakenteinen, painopisteohjattava lentolaite, jossa ei
käytetä ulkopuolisia voimanlähteitä, ainoastaan nousevia ilmavirtauksia
eli termiikkejä. Startit ja laskut tapahtuvat omin jaloin. Lentäjä riippuu
liitimestä mukavissa pehmustetuissa valjaissa ja ohjaa liidintä painoaan
siirtämällä. Riippuliitimellä voi lentää myös moottoroituna.
Varjoliidin on kankaasta valmistettu ilmavirran voimasta muotonsa
säilyttävä siipiprofiili. Lentäjä on kiinnitetty siipeen punosten ja valjaiden
avulla. Lentäjä istuu valjaissa ja ohjaa liidintä vetämällä
jarrupunoksista, sekä painopistettä siirtämällä. Varjoliidin muistuttaa
ulkonäkönsä puolesta laskuvarjohyppääjien liitovarjoa, mutta varjot
eroavat rakenteensa puolesta suuresti. Etelän rantakohteista tutut
pallomaiset vetovarjot eivät myöskään ole varjoliitimiä.
Varjoliitimelläkin voi lentää moottoroituna. Valjaiden selkäpuolelle
kiinnitettävä varjoliitomoottori mahdollistaa itsenäisen lentoonlähdön
aukealta paikalta.
Moottorilento
Harrasteilmailu moottorikoneilla on useimmiten alle 2000 kilon painoisilla, 24-paikkaisilla lentokoneilla tapahtuvaa lentämistä. Laji on monimuotoinen
sisältäen hyvin monipuolista lentokalustoa ja kaikenlaista lentotoimintaa
erilaisissa olosuhteissa.
Moottorilento on vanhin ja perinteisin ilmailutoiminnan muoto. Koulutus
yksityislentäjän lupakirjaan (PPL) on myös ammattilentäjien koulutuksen
perusta. Laji on täysin kansainvälinen, lähes kaikki lajin säädökset tulevat EU:n
alaiselta yhteiseurooppalaiselta ilmailuviranomaiselta (EASA).
Moottorilento
Laji on tarkkaan säännelty ja erittäin turvallisuushakuinen. Harrastuksena kuitenkin monipuolinen:
Useimmiten lennetään hyvässä säässä, mutta yölentäminen ja jopa mittarilentäminen kuuluvat
kehittyneeseen lajiharrastukseen. Talvella voidaan toimia suksikoneilla ja kesällä vesialueilta
kellukkeilta. Suurin osa harrastamisesta on tavallista paikallista lentämistä ja pienimuotoista matkailua.
Moottorilentokoneilla lennetään myös erilaista palvelulentotoimintaa, etsintä- ja
metsäpalonvalvontalentoja sekä avustetaan muita ilmailun lajeja purjelentokoneiden hinausten ja
laskuvarjohyppylentojen muodossa. Myös monet lennonopettajat ovat harrastelentäjiä.
Moottorilento
Lajin urheilumuotoina ovat urheilutaitolento, tarkkuuslento (suunnistusja laskeutumiskilpailu) sekä rallilento, joka on tarkkuuslennon
kevytversio tarkoitettuna kaksihenkiselle miehistölle. Nämä lajit ovat
kansainvälisiä.
Yksityislentäjän lupakirjaa (PPL) käytetään vain harrasteilmailuun.
Ammattilentäjiksi aikovat jatkavat tästä eteenpäin. Keskimääräinen
moottorilennon harrastaja lentää n. 10-15 tuntia vuodessa.
Monet moottorilentokoneet ovat käyttöiältään vanhoja. Niitä on
kuitenkin kierrätetty ja uudistettu jatkuvasti. Lentokoneet ovat lähes
kokonaan kierrätettäviä, sillä vanhojakin osia ja moottoreita
peruskorjataan tehtaalla. Ilmailun lajeista moottorilennossa kiinnitetään
eniten huomiota ympäristöteemoihin; lentokoneiden melutasoon,
polttoainelaatuihin, tankkaukseen ja polttonesteiden säilytykseen.
Moottorilento
Moottorilento on parhaimmillaan koko perheen harrastus. Harrastuksen
kustannukset ovat verrattain korkeat, joten sekin ohjaa sitä koko perheen
jutuksi.
Nykyaikaiset ultrakevyet ovat hienoja lentokoneita, joiden alhaiset
polttoaine- ja muut kustannukset alentavat taloudellista kynnystä. Niillä on
kevyemmät ohjaajakoulutusvaatimukset ja toisaalta esimerkiksi mittari- ja
yölento ei ole sallittua.
Suomen Ilmailuliitto ry - SIL
Suomen Ilmailuliitto on urheilu- ja harrasteilmailun valtakunnallinen
keskusjärjestö jonka piiriin kuuluvat kaikki tärkeimmät ilmailun
harrastuslajit. Jäsenkerhot ovat jakautuneet ympäri maata. SIL
julkaisee Ilmailu-lehteä, ilmestyy 10 kertaa vuodessa ja se käsittelee
liiton omien harrastealojen lisäksi ilmailua monipuolisesti.
Ilmailuliitto tarjoaa jäsenilleen useita konkreettisia jäsenetuja. Erityisesti
ryhmätapaturmavakuutus, joka on voimassa myös ilmailulajeja
harrastettaessa.
Ilmailuliitto on kansainvälisen ilmailuliiton FAI:n (Fédération
Aéronautique Internationale) jäsenjärjestö Suomessa. Näin ollen
Ilmailuliitto muun muassa myöntää urheiluilmailun kansainväliset
kilpailulisenssit, tarkkailee ja rekisteröi ennätyksiä ja lähettää joukkueita
kansainvälisiin kilpailuihin.
Suomen Ilmailuliitto ry - SIL
Ilmailuliitto järjestää kotimaisten SM-kisojen lisäksi myös erilaisia
kansainvälisiä kilpailuja. Tällaisia ovat olleet muun muassa purjelennon
laskuvarjourheilun kupumuodostelmien MM-kilpailut vuonna 2000 ja
suurten termiikkiliidokkien MM-kisat 2002. Kesällä 2005 järjestettiin
Räyskälässä purjelennon EM-kisat kahdessa luokassa sekä
Lappeenrannassa F3B-lennokkien MM-kisat. Joensuussa järjestettiin
2007 taitolennon EM-kilpailut ja vuonna 2009 Räyskälässä lennettiin
nuorten purjelennon MM-kilpailut.
Ennen muuta Suomen Ilmailuliitto kuitenkin on olemassa palvellakseen
jäseniään ja kaikkia ilmailusta kiinnostuneita. SIL:stä saat tietoa siitä,
kuinka ilmailun voi ja kuinka se kannattaa aloittaa. Kun sinä haluat
toteuttaa oman lentämisen unelmasi, käänny Ilmailuliiton puoleen.
Harrastuspaikat
Ilmailun harrastuspaikkoja löytyy yleensä sieltä missä on lentokenttä.
Hyvä lista kerhoista löytyy osoitteesta:
http://www.ilmailuliitto.fi/fi/jasenille/linkit/ilmailuyhdistyksia
Lennokkikerhoja:
http://www.ilmailuliitto.fi/fi/yhteystiedot/jasenkerhot/lennokit
Ilmailun ammatteja
Ilmailu tarjoaa suuren joukon kiehtovia ja tavoiteltavia ammatteja.
Ilmailu on luonteeltaan kansainvälistä. Teknologiaa, haastavia ja
palkitsevia tehtäviä. Polku noihin ammatteihin kulkee hyvin hoidetun
lukio-opiskelun kautta.
Lentokoneasentaja ja -mekaanikko
Lentokoneasentaja työskentelee lentokoneiden
tekniikan alueella huolto- ja korjaustöissä. Ammatti
vaatii vastuuntuntoisuutta ja tarkkuutta, tietoteknisiä
valmiuksia ja kielitaitoa. Koulutuksen ja kokeet
läpäistyään sekä saatuaan työkokemusta voi hakea
liikenteenturvallisuusvirasto Trafilta ilma-aluksen
huoltohenkilöstön lupakirjaa. Lentokoneasentajan
peruskoulutus kestää vähintään 1,5 vuotta, yleensä 23 vuotta.
Asentajakoulutukseen haetaan pääsykokeiden kautta.
Kokeita pidetään melko vaikeina, mutta hyvällä
valmistautumisella ja motivaatiolla niistä selviää.
Lentokoneasentaja ja -mekaanikko
Koulutus on yleiseurooppalaisten määräysten
mukaista ja on pätevää myös muissa Euroopan
maissa, joten mahdollisia työpaikkoja on Euroopan
laajuisesti. Suomessa alan työantajia ovat lentoyhtiöt
kuten Finnair Oyj, Flybe, FAM, Blue1/SAS, alalla
toimivat useat huoltoyritykset, Ilmavoimat,
Rajavartiolaitos sekä lentokoneteollisuus.
Lentokonemekaanikko
Lentokonemekaanikoksi voi hakea kun on kertynyt
kokemusta lentokoneasentajan työstä vähintään
kolme vuotta. Mekaanikko tarkoittaa käytännössä
yleiseurooppalaista huoltohenkilöstön lupakirjaa,
joka haetaan hakea liikenteenturvallisuusvirasto
Trafilta. Lupakirjan antamilla valtuuksilla voi toimia
koko Euroopan alueella. Tässä yhteydessä lupakirjalla
tarkoitetaan EASA Part 66:n mukaista ilma-aluksen
huoltohenkilöstön B1.1-lupakirjaa.
Ammatilliset näkymät
Tällä hetkellä 2013 talouden heikko tilanne heijastuu myös lentoliikenteeseen
ja lentokoneiden huoltoon. Esimerkiksi Finnair on ajanut tekniikkaansa
voimakkaasti alas. Lentotekniikan työllisyystilanne ei siksi ole ruusuinen.
Toisaalta lentoliikenteeseen ennustetaan pidemmällä aikavälillä valtavaa
kasvua, joka toteutuessaan toisi mekaanikoille lisää töitä. Kasvu ei välttämättä
tapahdu Suomessa tai edes Euroopassa vaan Kaukoidässä. Globaalisti
orientoituneella nuorella on siis ennustettavissa töitä tulevaisuudessakin.
(Lentotekniikan) diplomi-insinööri
Ilmailuinsinöörejä kouluttaa diplomi-insinööritasolla
Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu.
Lainaus Aalto-yliopiston nettisivuilta: ”Lentotekniikan
pääaine on perinteisesti antanut valmiudet
lentoteknisiin asiantuntijatehtäviin. Toimenkuvana on
voinut olla lentokoneen suunnittelu, valmistuksen ja
ylläpidon johtotehtävät, lentokoneiden hankintaan
liittyvät tehtävät, lentotoiminnan suunnittelu,
lentokoneiden ja lentotoiminnan turvallisuuden
varmistaminen tai tutkimustoiminta.”
(Lentotekniikan) diplomi-insinööri
Aalto-yliopistossa on käynnissä opetuksen uudistaminen, jonka seurauksena
lentotekniikka ei olisi enää oma pääaineensa. Uudeksi malliksi on kaavailtu
pääainetta sovellettu mekaniikka, jonka sisällä opiskelija voi suuntautua
esimerkiksi lentotekniikkaan. Uudessa koulutusmallissa on hyvää että se sallii
useammanlaisia aineyhdistelmiä. Aikaisemmin koulutus painottui
tutkimukseen ja lentokoneen suunnitteluun, joten jos ei halunnut yliopistolle
tutkijaksi, ei kovin paljon koulutusta vastaavia tehtäviä löytynyt. Uusien
opiskelijoiden kannattaa hankkia koulutusta myös huollosta ja määräyksistä.
Suomessa lentokoneinsinöörejä työllistävät lentoyhtiöiden lisäksi Ilmavoimat,
Patria ja Trafi.
(Lentotekniikan) diplomi-insinööri
Ilmavoimat insinöörin työnantajana
Ilmavoimissa työtä löytyy monille korkeakoulututkinnon suorittaneille.
Ilmavoimien esikunnassa työskentelee paljon mm. tietoliikennepuolen
insinöörejä, lentotekniikan insinöörit ovat selkeä vähemmistö.
Työ insinöörinä Ilmavoimissa on melko virkamiesmäistä mutta hanke- ja
tutkimustehtävät ovat hyvin mielenkiintoisia. Siellä pääsee tietyllä tapaa
ilmailuasioiden ytimeen.
Ilmavoimissa tehdään töitä kovalla motivaatiolla, joka ei johdu korkeasta
palkasta. Etenemismahdollisuuksia ei ole runsaasti, mutta jos saa viran, on työ
varsin taattu eläkkeeseen asti. Plus että saa hienon sinisen uniformun! Eläkeikä
on korkeampi kuin lentäjillä, mutta alhaisempi kuin monissa muissa hommissa.
Erikoisupseeri, siviili-insinööristä puhumattakaan, on hierarkiassa aina
sotilaiden jälkeen, toisin kuin siviiliyrityksissä, joissa tällaista jakolinjaa ei ole.
Lennonjohtaja
Lennonjohtaja johtaa siviili- ja/tai sotilaslentoliikennettä ja valvoo ilmatilaa.
Lennonjohtajien vastuulla on lentoliikenteen sujuvuus. Työssä voi suuntautua
lähi-, alue-, tai lähestymislennonjohtajaksi.
Lennonjohtajia koulutetaan Avia Collegessa Helsinki-Vantaan lentoaseman
välittömässä läheisyydessä. Pääsyvaatimuksena on vähintään toisen asteen
koulutus, kielitaidon täytyy olla lähes erinomainen haettaessa koulutukseen.
Koulutus on 120 opintoviikon laajuinen, joista 90 opintoviikkoa opiskellaan
Avia Collegessa ja sen jälkeen on loppuharjoittelu lentokentillä. Vuosittain
koulutetaan 10-15 lennonjohtajaa. Opiskelutahti kurssilla on hyvin
intensiivinen ja vaatii kovaa sitoutumista ja motivaatioita. Opiskelijoilla tämä
ei ole ongelma, koulutuksen kova karsinta on pohjustanut motivaation.
Lennonjohtaja
Lennonjohtajan työ vaatii monen asian samanaikaista
hallintaa, nopeita virheettömiä ratkaisuja ja
paineensietoa. Avaruudellinen hahmotuskyky on
lennonjohtajalle tärkeä ominaisuus, sillä kaikki tapahtuu
neliulotteisesti. Tilanteita pitää katsoa muutamia
minuutteja eteenpäin ja arvioida tilannekuvan
kehittymistä ja valmistautua tekemään ratkaisuja
liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden takaamiseksi.
Tämä "kyky" nähdä ilmatilannetta tulevaisuuteen on
samanlainen vaatimus kuin radioyhteyden toisessa
päässäkin, lentokoneen ohjaamossa. Ruuhkaisessa
ilmatilassa lennonjohtajan on kyettävä oikeisiin
ratkaisuihin vaikka puhelimet soivat, tilannekuva
tutkaruudulla elää, radioliikenne on tauotonta ja säätilan
muutoksiakin on valvottava koko ajan.
Lennonjohtaja
Lennonjohtajan työ on myös monen laitejärjestelmän hallintaa, jatkuvaa
uuden oppimista ja itsensä kehittämistä. Suuressa osassa on jo opitun
kertaaminen, sillä useinkaan lentoliikennettä johtaessa ei ole aikaa katsoa
ilmailulakia tai lennonjohtajan käsikirjaa. Ratkaisujen pitää syntyä nopeasti
”selkärangasta”.
Lennonjohtajien työllisyys on ollut melko vakaata. Taloustilanne 2013 ja
säästöpaineet saattavat vaikuttaa heikentävästi myös lennonjohtajien
näkymiin. Toisaalta ennustettu lentoliikenteen kasvu tulevaisuudessa ja jo
valmiiksi ruuhkaiset ilmatilat tuonevat lisää töitä lennonjohtajille.
Suomessa työskentelee arviolta noin 300 lennonjohtajaa. Työ on varsin hyvin
palkattua.
Lennonjohtaja
Tietokoneistumisen vaikutus lennonjohtajan
tulevaisuuden näkymiin
Syksyllä 2013 Oxfordin yliopiston tutkijat laittoivat
ammatit järjestykseen sen perusteella, kuinka helppo ne
on korvata tietokoneilla, ohjelmistoilla ja tekoälyllä.
Lennonjohtaja tuli sijalle 178 kokonaismäärästä 702 (suuri
sijaluku osoittaa helppoa korvattavuutta). Lennonjohtajaa
ei tuon tutkimuksen perusteella voida korvata, mutta
tietojärjestelmät hoitanevat tulevaisuudessa osan hänen
tehtävistään ja siten lennonjohtajia ei tarvita enää niin
paljon liikenteen nähden kuin nykyään.
Sotilaslentäjä
Sotilaslentäjän koulutus alkaa varusmiehenä Ilmavoimien
Lentoreserviupseerikursilla (LentoRuk). Ilmavoimien lentäjäkoulutuksen
tehtävänä on tuottaa toimintakykyisiä sotilaslentäjiä, joista koostuu
suorituskykyisiä sodan ajan joukkoja. Tyypillisesti Lentoreserviupseerikurssille
on hakenut vuosittain noin 500 vaatimukset täyttävää, joista valintakokeiden
jälkeen valitaan noin 35-40 tervettä, normaalia nuorta, joilla on halua ottaa
haasteita vastaan. Valinnassa ei haeta yli-ihmisiä vaan seulotaan pois
sotilaslentäjälle haitallisia ominaisuuksia.
Oppilaista noin kaksikymmentä valitaan kadettikouluun ohjaajalinjalle
ilmavoimiin, maavoimiin ja rajavartiolaitokseen. Sotilaslentäjän koulutus
kestää useita vuosia ja se koostuu eri koulutusvaiheista.
Sotilaslentäjä
Sotilaslentäjän työ on monipuolista, ei pelkkää
lentämistä. Nykyään kansainvälisyys tuo oman
mausteen tähänkin työhön. Lentokalusto Suomessa
on yksi Euroopan moderneimmista.
Ohjaamoympäristö ja koneiden lento-ominaisuudet
ovat huippuluokkaa. Hävittäjäkoneiden ohella
yhteys- ja kuljetuskoneet sekä helikopterikalusto
vastaavat nykyaikaisia vaatimuksia ja ovat kaikki
haastavia ja mielenkiintoisia lentää. Kaikki ohjaajat
toimivat uransa aikana monissa haastavissa johto- ja
projektitehtävissä lentämisen ohella. Työ on
suurelta osin ylhäältä annettujen raamien sisällä
tapahtuvaa itseohjautuvaa tiimityötä, jossa joukon
johtaja pystyy luottamaan alaisiinsa
sataprosenttisesti.
Sotilaslentäjä
Lentäjän ura on jatkuvaa kouluttautumista ja oppimista. Lentäjähenki,
luottamus ja elinikäiset ystävät ovat erityisen arvokkaita. Sotilaslentäjän tulee
olla psykofyysisiltä ominaisuuksiltaan työhön sopiva. Jo valintavaiheessa
hakijan soveltuvuus testataan useilla erilaisilla haastavilla testeillä. Näissä
mitataan mm. reaktiokykyä, hahmottamiskykyä, simultaanikapasiteettia,
tarkkaavaisuutta ja muistia. Hakijan tulee pystyä omaksumaan ja
käsittelemään suuren määrän tietoa, löytämään oleellisimman ja nopeasti
hahmottamaan tilanteet sekä tekemään oikeat ja tehokkaat ratkaisut.
Sotilaslentäjä
Sotilaslentäjän uraa suunnittelevan kannattaa tähdätä ensivaiheessa
ylioppilaaksi ja valita mieluusti matemaattisia aineita opiskeltavaksi
unohtamatta ruotsin kieltä; kielitutkintohan tulee kaikkien
korkeakoulutettujen läpäistä. Kaikki sotilaslentäjät koulutetaan maisteritasolle
ja lukio antaa siihen parhaat valmiudet. Hyvä fyysinen kunto on myös tärkeä.
Tulevaisuus on varsin valoisa. Sotilaslentäjä sitoutuu ammattiinsa
ensimmäisten 13 vuoden ajaksi, mutta läpäistyään sotilaslentäjäkoulutuksen
edessä on taattu työpaikka eläköitymiseen saakka. Tällaista etuoikeutta ei
juuri missään muussa ammatissa pystytä nuorille tarjoamaan.
Liikennelentäjä
Liikennelentäjä on lentokoneen ohjaaja, joka työskentelee lentoyhtiön
palveluksessa. Lentäjän vastuullinen työ edellyttää hyvää fyysistä ja henkistä
kuntoa, paineensietokykyä, avaruudellista hahmottamiskykyä, loogista
ajattelua, tarkkuutta ja yhteistyötaitoja. Hänen on pystyttävä nopeaan ja
itsenäiseen päätöksentekoon, mutta toimittava kuitenkin harkitusti. Hän ei
saa hermostua tiukoissa ja yllättävissäkään tilanteissa.
Lainaus Suomen Ilmailuopiston sivuilta: ”Lentäjän työ on mielenkiintoista,
antoisaa, vaativaa ja haasteellista. Lentäjän työ on myös epäsäännöllistä ja
sitä tehdään kaikkina vuorokauden aikoina. Työpäivän pituus riippuu muun
muassa lennettävästä konetyypistä ja reittikohteista.
Liikennelentäjä
”Ohjaamossa on aina vähintään kaksi lentäjää. Perämies toimii kapteenin
työparina saaden arvokasta kokemusta tulevaa omaa kapteenin tehtäväänsä
varten. Virkaiän ja kokemuksen karttuessa lentäjän on mahdollista hakeutua
uusiin tehtäviin eri konetyypeissä. Kapteeniksi on mahdollista hakeutua
saatuaan riittävän kokemuksen perämiehen tehtävissä.”
Lentäjien alkeiskoulutusta tarjoaa Suomen Ilmailuopisto Porissa, sekä useat
Helsinki-Malmilla toimivat kaupalliset yritykset. Koulutus on noin kahden
vuoden mittainen. Koulutus etenee vaiheittain: yksityislentäjä (PPL),
ansiolentäjä (CPL), mittarilentokelpuutus (IR), monimoottorikelpuutus (ME) ja
miehistöyhteistyökurssi (CRM). Tämän jälkeen voi hakeutua koulutettavaksi
lentoyhtiöihin.
Koulutus lentoyhtiöissä jatkuu perämieskurssilla ja konekohtaisella
tyyppikurssilla. Nämä suoritettuaan alkaa työskentely liikennelentäjänä.
Liikennelentäjä
Koulutukseen hakijan edellytetään olevan perusterve ja näkökyky riittävä.
Tarkemmat yhteiseurooppalaiset ammattilentäjien lupakirjakelpoisuutta
koskevat terveysvaatimukset on julkaistu Joint Aviation Rules/Flight Crew
Licensing (JAR/FCL) Part 3-nimisessä asiakirjassa.
Lentäjältä edellytetään hyvää englanninkielen taitoa, sillä lentäjien
radioliikenne lennonjohdon kanssa käydään englanniksi ja oppimateriaali on
yleensä englanninkielistä.
Liikennelentäjä
Liikennelentäjän koulutukseen hakeutuvat osallistuvat psykologisiin
soveltuvuustesteihin. Pääsyvaatimuksena on ylioppilastutkinto tai vastaavat
tiedot, hyvä suomen ja riittävä englannin kielen taito. Valintaprosessissa
seulotaan pois ominaisuuksia, jotka ovat esteenä lentäjän uralla
menestymiseen, eikä niinkään haeta ehdottomia huippuja. Arvioitu
lahjakkuus auttaa. Hyvä lukion todistus on tärkeä asia, erityisesti
menestyminen matematiikassa ja fysiikassa.
Kokeneet liikennelentäjät ovat erittäin hyvin palkattuja. Toisaalta aloittavan
perämiehen palkka voi olla palkkahaitarin alhaisimpia.
Liikennelentäjä
Miten lentäjät kokevat ammattinsa
Lentäjät viihtyvät työssään erinomaisesti ja monet sanovat että se ei edes
tunnu työltä. Hyvin harva lentäjä vaihtaa ammattiaan vapaaehtoisesti.
Ala on kuitenkin muuttunut talouden ja esimerkiksi halpalentoyhtiöiden
tuomien tuottavuusvaatimusten johdosta. Itse lentäminen on yhtä hienoa
kuin aina, mutta työ on myös raskasta. Haasteet ovat elämänhallinnan
puolella, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Finnairin strategia nojaa
kaukolentoihin, lentäjille se tarkoittaa jatkuvaa aikaeron kanssa elämistä.
Joillekin se käy raskaaksi vuosien myötä.
Liikennelentäjä
Työllisyys
Lentäjien työtilanne on 2013:sta katsoen viimeisten viiden vuoden aikana ollut
valmistuneille heikko. Talouden taantuma ja halpalentoyhtiöiden noususta
lähtenyt kustannuspaine on ajanut perinteiset verkostoyhtiöt ahtaalle, kuten
Finnairinkin. Tiettävästi Finnair suurimpana suomalaisena lentäjien työllistäjänä ei
palkannut uusia lentäjiä sitten 2008. Niinpä valmistuneita ammattilentäjiä on
työttömänä arvioiden mukaan jo 200.
Lentäjien koulutusta ei kuitenkaan ole supistettu, koska lentäjätarpeen taas
noustessa kysyntään ei nopeasti voitaisi reagoida. Ennusteiden mukaan uusia
lentäjiä tarvitaan tulevaisuudessa suuria määriä, varsinkin Kaukoidässä. Tilanne on
siis nyt vaikea, lähitulevaisuudessa kysymysmerkki ja kauempana tulevaisuudessa
luultavasti valoisa.
Tällä hetkellä valmistuvan ammattilentäjän vaihtoehdot ovat lähteä maailmalle
työn hakuun ja tehdä nöyrästi lentämisen perustyötä, esimerkiksi
lennonopettajana, kerätä lentotunteja ja löytää aikanaan paikkansa
liikennekoneen ohjaamosta. Silloinkin kotikenttä voi olla kaukomailla.
Liikelentäjä
Liikennelentäjän työtä lähellä on VIP Charter-koneen lentäjänä toimiminen.
Koulutus on sama ja lentokalustossakin on paljon yhteistä. Toiminnan idea on
kuitenkin palvelut asiakkaiden tarpeiden mukaan ilman aikatauluja. Näistä
johtuen VIP Charter-koneen kippari tekee kokonaisvaltaista työtä, on
enemmänkin projektipäällikkö kuin pelkkä lentäjä. Hänellä on viimekäden
vastuu kaikesta lentoon liittyvästä: lentoluvat, lentosuunnitelmat,
suoritusarvot, kentän aukiolot, tankkaukset, aikataulut, kuljetukset kentältä,
jäänpoistot yms. aina matkatavaroiden käsittelyyn ja tarvittaessa vaikka
vessanpöntön nestetäyttöön asti.
Liikelentäjä
Dispatch ja handling-yhtiö hoitaa yllämainituista suurimman osan, joten
lentosuunnitelmat ja luvat yms. ovat valmiina, mutta kipparilla on oltava
langat käsissään, vaikka perämies on avustamassa. Lennot suuntautuvat usein
täysin uusiin paikkoihin, joihin on tutustuttava jo hyvissä ajoin etukäteen.
Reittiyhtiömäinen tuntia ennen lähtöä töihin tulo ei yleensä riitä, vaan lennon
valmisteluun menee enemmän aikaa. Lentäjä joutuu olemaan kotoa melko
paljon poissa ja varautumaan ennakoimattomiin työlähtöihin. Harvoin
työmatkat kuitenkaan kestävät yli viikkoa. Toisaalta, matkustajia maailmalla
odotellessa, ehtivät lentäjät välillä makoilemaan uima-altaallakin.
Ilmailu ja tulevaisuushaasteet
Niin harraste- kuin liikenneilmailunkin lähiajan haasteet ovat taloudesta ja
kustannuksista lähteviä. Liikenneministeri Kyllönen kysyi blogissaan 26.9.2013
”lennetäänkö jatkossa lainkaan”. Vastauksemme on: kyllä! Jollei lennettäisi,
maailman pitäisi muuttua niin perusteellisesti että emme osaa ajatellakaan.
Toisaalta tiedeyhteisön hyvin suuri enemmistö on vakuuttunut että maapallo
ei kestä tätä menoa kasvavaa energian käyttöä. Muistanemme
alkukappaleista että lentäminen on energiaintensiivistä toimintaa. Fossiiliset
polttoaineet, erityisesti öljy ovat niin ylivoimaisia käyttöominaisuuksiltaan,
että tähän päivään mennessä kunnollista korvaajaa ei ole valmiina.
Helios prototyyppi,
aurinkoenergialla lentävä kone.
Ilmailu ja tulevaisuushaasteet
Mutta merkkejä siitä jo on: lentoyhtiöt kokeilevat biopolttoaineita.
Ensimmäiset sähkökäyttöiset kevytlentokoneet ja helikopterit ovat tulleet
markkinoille. Lennokkiharrastajat ovat jo laajasti siirtyneet sähköön. Ja mitä
maailman noin seitsemässä miljardissa aivoissa onkaan syntymässä.
Ihminenhän säännönmukaisesti liioittelee lähiajan kehitystä ja ei osaa
ennakoida pidemmällä aikavälillä tapahtuvaa kehitystä.
Ihminen lentää aina
Kiitos!
Suomen Ilmailuliitto ry
Helsinki-Malmin lentoasema
00700 Helsinki