docasunto- osakeyhtiö kaskensivu 60 vuotta
download 
Report Transcription
asunto- osakeyhtiö kaskensivu 60 vuotta
ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA © Asunto-osakeyhtiö Kaskensivu 2011 24 ASUNTOOSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA 25 4 Aluksi 5 Kalevan kaupunginosa alkaa syntyä 6 Asunto-osakeyhtiö Kaskensivu perustetaan 7 Kaskensivun rakentaminen alkaa 8 Kaskensivun ensimmäiset vuodet 10 Ensimmäinen vuosikymmen 14 1970–1990 16 50-vuotias Kaskensivu uudelle vuosituhannelle 18 Asukkaiden muistoja 22 Lopuksi 2 3 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA Kalevan kaupunginosa alkaa syntyä Aluksi Kaskitien, Nyyrikintien ja Oravanpolun varrelle yli 60 vuotta sitten nousseesta asuinalueesta on muodostunut vuosikymmenten saatossa rauhaisa puistomainen kortteli vilkasliikenteisten Kalevantien ja Sammonkadun väliin. Rakennusaikanaan talot olivat ensimmäisiä taloja uudessa Kalevan kaupunginosassa, jota rakennettiin kiivaasti helpottamaan tuon ajan asuntopulaa. Tänä päivänä rakennettavien uusien talojen historia ja sen asukkaiden tarinat ovat vasta syntymässä. Sen sijaan asunto-osakeyhtiö Kaskensivun historia ja tarinat ulottuvat yli 60 vuoden taakse, ja niitä on nyt kirjattu tähän historiikkiin. Historiikkia varten olen lukenut hallituksen pöytäkirjoja ja toimintakertomuksia vuodesta 1949 alkaen. Taloyhtiötä koskevat faktatiedot ovat peräisin niistä. Lisäksi taloyhtiömme kanta-asukkaat muistelivat menneitä eräänä marraskuisena keskiviikkoiltana taloyhtiömme kerhohuoneessa. Juuri sellainen on historiikkiin kaikkein parasta ja rikkainta antia. Lämpimät kiitokset Terttu ja Heimo Aleniukselle, Maija-Liisa ja Matti Annalalle, Jorma Kattaiselle, Eeva Multaselle, Matti Saloselle, Matti Siurolalle ja Aune Säämäselle niin lapsuuden kuin aikuisuudenkin muisteloista Nyyrikintiellä asumisesta! Tampereella 1. joulukuuta 2011 Satu Leinonen Kaskensivulainen vuodesta 2009 4 Asunto-osakeyhtiö Kaskensivun historia liittyy tiiviisti myös koko Kalevan kaupunginosan syntyyn. Kalevan kaupunginosan asemakaava oli vahvistettu 1938, jolloin sitä tosin kutsuttiin XX kaupunginosaksi; Kaleva-nimen se sai vasta 1948, kun Tammerkoski-lehti julisti kilpailun nimen keksimiseksi “Tampereen komeimmalle, uudenaikaisimmin periaattein toteutettavalle alueelle”. Sodan vuoksi asemakaavan toteuttaminen viivästyi lähes vuosikymmenellä; Kaskensivua ennen rakennetut, Nyyrikintien molemmin puolin sijaitsevat asunto-osakeyhtiöt Kaskitie ja Nyyrikki valmistuivat ensimmäisinä vuoteen 1946 mennessä. (Hilden 2003: Kaleva-kirja, 20–23.) Tuolloisessa yhteiskunnassa elettiin sodan jälkeistä pula-aikaa. Suurimmissa kaupungeissa vallitsi asuntopula, sillä asuntoja oli tuhoutunut talvisodassa, maaseudulta virtasi väkeä työnhakuun kaupunkeihin ja sodassa menetetyiltä alueilta siirtynyt väestö oli asutettava maan muihin osiin. Esimerkiksi Tampereen väkiluku lähes kaksinkertaistui vuosien 1940–1960 välisenä aikana.1 Siihen vaikuttivat myös alueliitokset eli nykyisen Pispalan alueen ja Messukylän liittäminen Tampereen kaupunkiin. Asuntotuotannon elvyttämiseen tähtäävät, ns. yleishyödyllisen asuntotuotannon rahoittamiseen tarkoitetut lait oli hyväksytty eduskunnassa joulukuussa 1940. Valtion lainoja ja takuita voitiin myöntää tueksi sellaiseen asunnonrakennustoimintaan, jonka tarkoituksena oli asunto-osakemuotoa käyttäen halpojen ja tarkoituksenmukaisten asuntojen rakentaminen ilman voitontavoittelua. Asunto-osakeyhtiöiden perustajiksi tulivat kysymykseen lähinnä kunnat ja yleishyödylliset yhtymät. Ns. Haka-yhtymien takana oli pääasiassa osuuskauppaliike. Asuntokeskuskunta Tampereen Haka i.l. -nimisen osuuskunnan perustava kokous pidettiin 2. marraskuuta 1940, ja sen kaksi suurinta perustajajäsentä olivat Tampereen kaupunki ja osuusliike Voima. Vuonna 1949 tuli voimaan asuntopulan helpottamiseen tähtäävä laki asuntolainoista, -takuista ja -avustuksista sekä valtioneuvoston päätös niiden myöntämisestä eli ns. Arava-lainsäädäntö, jolla pyrittiin saamaan aikaan mahdollisimman paljon hyviä ja halpoja asuntoja. (Näsi & Näsi 1990: Tamperetta rakentamassa, 10–17.) 1 www.uta.fi/laitokset/historia/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/vakiluku.htm (väkiluku, viitattu 12.11.2011). 5 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA Kaskensivun rakentaminen alkaa Asunto-osakeyhtiö Kaskensivu perustetaan Tampereen Hakan perustaman asuntoosakeyhtiö Kaskensivun alustava yhtiöjärjestys oli toimitettu kauppa- ja teollisuusministeriöön 30.11.1948, ja yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 18.2.1949. Muutettu yhtiöjärjestys vahvistettiin kauppa- ja teollisuusministeriössä 29.7.1949. Yhtiöjärjestyksen 2 § mukaan “yhtiön tarkoituksena on vuokralla hallita tonttia 74 B Kaskitien varrella Tampereen kaupungin XX kaupunginosan korttelissa n:o 418 ja rakennuttaa Asuntokeskuskunta Tampereen Haka i.l. nimisellä osuuskunnalla sanotuille tonteille asuintalot, joissa huoneistojen yhteisestä lattiapinta-alasta vähintään neljä viidesosaa on varattu osakkeenomistajien asunnoiksi ja muu osa käytettäväksi välittömästi yhtiön hyväksi, sekä omistaa ja hallita näitä asuintaloja”. Osakepääoma oli 30 000 000 tuolloista markkaa, ja se oli jaettu 30 000:een tuhannen markan suuruiseen osakkeeseen. Yhtiö oli saanut talojen rakentamiseen tarkoitetut lainat Valtionkonttorista (ns. Arava-laina), Postisäästöpankista, Tampereen kaupungilta sekä Hämeen Työväen Säästöpankista. Nämä varat oli sijoitettu etumaksuksi asuntokeskuskunta Hakalle. AS. OY KASKENSIVUJEN TALOJEN ASUNTOTYYPIT: Yhteensä 124 asuntoa, joissa 244 asuinhuonetta, 44 keittiötä, 80 keittokomeroa, 112 kylpyhuonetta ja 128 wc:tä. 1 h, keittiö ja kylpyhuone 33 m² 2 h, keittokomero ja kh 43 m² 2 h, pienkeittiö ja kh 48,5 m² 2 h, k + kh 49,0 m² 2 h, k, kh + palvelijanhuone 55,5 m² 4 h, k + alk + kh 88,5 m² 6 12 kpl 14 kpl 64 kpl 16 kpl 12 kpl 4 kpl I- talo 30 asuntoa II-talo 32 asuntoa III-talo 30 asuntoa IV-talo 32 asuntoa Lisäksi taloyhtiössä on kolme suurempaa liikehuoneistoa ja useita pienempiä työhuoneita, jotka ovat vuokralla. Tampereen kaupungin kanssa 60 vuodeksi tehty tontinvuokrasopimus oli alkanut jo 1.6.1948. Vedenhankintasopimus tehtiin 25.11.1948. Johtokunnan eli nykyistä taloyhtiön hallitusta vastaavan elimen ensimmäinen kokous pidettiin osuusliike Voiman hallintoneuvoston huoneistossa Aleksanterinkadulla 22.1.1949. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin asuntokeskuskunta Hakan ensimmäinen toimitusjohtaja Alpo Pesonen. Muut jäsenet olivat Hakan johtokunnan jäseniä. Asunto-osakeyhtiö Kaskensivun ensimmäistä taloa alettiin rakentaa 9.4.1949. Kaskensivu oli asuntokeskuskunta Hakan ensimmäinen Arava-kohde, joten yhtiömme I-talon (Nyyrikintie 7) harjannostajaiset 18.10.1949 olivat siis Tampereen ensimmäisen Arava-talon harjannostajaiset. Kaski- ja Nyyrikinteiden välisen korttelin ensimmäisten talojen (Tampereen Sosiaalisen Asuntotuotanto Oy:n eli Tasa Oy:n rakentamat as. oy Kaskitie ja as. oy Nyyrikki) rakentamisen aikana 1940-luvulla Suomessa oli sodan vuoksi pulaa rakennusmateriaaleista, esimerkiksi tiilistä ja betoniraudasta. Kun as. oy Kaskensivun taloja alettiin rakentaa, materiaalien saatavuus oli jo kohentunut, vaikka teräs, tiilet, ja putket olivat yhä sääntelyn alla. Työvoimaakin taas riitti sodan jälkeen. Rakennustöiden edistymistä tosin hidastivat eri ammattikuntien lakot, ja raaka-aineiden sekä työn kustannukset olivat suuret. (Näsi ja Näsi1990: Tamperetta rakentamassa, 13–20). Kaskensivun kolme ensimmäistä taloa (Nyyrikintie 7, 9 ja 11) valmistui- vat asuttavaan kuntoon 7.12.1950, jolloin pidettiin I- ja II-talojen loppukatselmukset. IV-talo (Nyyrikintie 13) rakennettiin 1.3.1950–22.8.1951 välisenä aikana, ja sen loppukatselmus pidettiin 22.8.1951 yhdessä III-talon kanssa. Loppukatselmuspöytäkirjassa edellytettiin, että ”istutusten ja pihamaan järjestely asemakaavamääräysten mukaiseen kuntoon on suoritettava 1 päivään syyskuuta 1954 mennessä”. Asuntokeskuskunta Haka luovutti talot asunto-osakeyhtiö Kaskensivun hallintaan 1.1.1952 (luovutussopimus 4.3.1951). 7 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA Kaskensivun ensimmäiset vuodet Kaskensivun ensimmäisen, lyijykynällä kirjoitetun osakasluettelon mukaan asukkaiden joukossa oli esimerkiksi seuraavien ammattien edustajia: konttorinhoitaja, autonkuljettaja, johtaja, insinööri, asentaja, konstaapeli, teknikko, postiljooni, rautatieläinen, betonityöntekijä, viilaaja, makkaratyöntekijä, ompelija, mainospäällikkö, työkaluhioja, nahkatyöntekijä, teurastaja, näyttelijä, lavastaja, komisario, rakennusmestari, tehtaan edustaja, emännöitsijä, pankkivirkailija, veturinlämmittäjä, opettaja, rikosetsivä, lavastaja, ulosottomies, silittäjä, ylipostimies, sulattaja ja syrjänkursooja, muutamaa rouvaa ja leskirouvaa unohtamatta. Kaskensivun ensimmäinen osakkeenomistajista koostuva johtokunta valittiin ylimääräisessä yhtiökokouksessa 2.4.1952, ja sen puheenjohtajaksi valittiin opettaja Emil Karhu. Muut jäsenet olivat kaupunginkamreeri Hannes Huhti (Arava-järjestelmän edellyttämä kaupungin edustaja), toimitusjohtaja Reino Järvinen, teknikko Veikko Malo ja insinööri Olavi Murtomäki. Uusi johtokunta piti ensimmäisen kokouksensa 7.4.1952. Kokouksen esityslistalla oli esimerkiksi isännöijän toimen haettavaksi ilmoittaminen talojen rappukäytävissä oleville ilmoitustauluille kiinnitetyin ilmoituksin. Lisäksi päätettiin ottaa selvää “Voima- ja Polttoainetaloudellinen Yhdistys Ekonon” jäseneksi liittymisen mahdollisuuksista ja sen aiheuttamista kustannuksista, jotta yhtiön talojen läm- 8 mitys voitaisiin järjestää mahdollisimman taloudelliseksi. Hakemusten perusteella yhtiön ensimmäiseksi isännöitsijäksi valittiin komisario Lauri Rautonen, joka toimi tehtävässään paria lyhyttä “virkavapaata” lukuun ottamatta vuoteen 1961 saakka. Kaskensivun ensimmäisinä vuosina johtokunnan kokouksissa käsiteltiin lähinnä asukkaiden anomuksia asuntojensa myynnistä tai vuokrauksesta. Aravalainsäädännössä oli nimittäin asetettu tietyt perusteet Arava-asunnon saamiselle (mm. perheen koko sekä tulo- ja varallisuusrajat), ja osakkeiden kaupat tai asunnon vuokraus piti hyväksyttää ensin johtokunnalla ja sitten Tampereen kaupungin Arava-toimikunnalla. Kaskensivun asunnoissa – kuten toki kaikkialla muuallakin – oli 1950-luvulla myös paljon alivuokralaisia, joiden ottamisesta piti tehdä myös anomus johtokunnalle. Esimerkiksi vuodelta 1959 on säilynyt asuntorakennustuotannon valtuuskunnalle asukastiheystutkimusta varten laadittu asukastilasto, jonka mukaan Kaskensivussa asui tuolloin yhteensä 347 vakituista asukasta, joista 95 oli alle 16-vuotiasta lasta. Lisäksi yhtiössä asui 50 alivuokralaista ja 5 kotiapulaista. Yhteensä asukkaita oli siis 402. Vertailulukuna mainittakoon, että vuonna 2010 yhtiössä asui talonkirjan mukaan 169 asukasta – ja vain kaksi lasta. Yhtiön pitkäaikainen isännöitsijä Matti Siurola muistaa laskeneensa 1960-luvulla, että taloyhtiössä asui 32 sotaleskeä, eli neljänneksessä asunnoista. 9 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA Ensimmäinen vuosikymmen Vuonna 1952 taloyhtiön hallitus mm. palkkasi taloyhtiöön siivoojan ja talonmiehen. Ensimmäinen talonmies Yrjö Orhanen sai asua ilmaiseksi yhtiön omistamassa, talonmiehen käyttöön tarkoitetussa asunnossa, ja hänellä oli yksi vapaapäivä joka toinen sunnuntai. Aputalonmieheksi lähinnä lämmitystehtäviin palkattiin Arvo Peltonen keväällä 1951. Olympiavuoden 1952 kesällä taloyhtiön johtokunta päätti, että lämmintä vettä on säännösteltävä kesä-elokuun ajan. Asukkaille laaditussa tiedotteessa asukkaita kehotetaan kuljettamaan kaikki polttoaineeksi kelpaavat jätteet lämmityskattilassa poltettavaksi lämmityskulujen säästämiseksi. Jo tuolloin johtokunta kiinnitti ”asukkaiden huomiota vakavasti siihen seikkaan, että jokainen turhaan kulutettu vesilitra ja sähkökilovatti maksaa rahaa”. Samana vuonna hankittiin mm. II- ja IV-talojen pesutupiin Auri-merkkiset pesukoneet ja taloyhtiölle Suomen liput. Rakennusyhtiö Haka suoritti Kaskensivun taloissa rakentamissopimuksen mukaisesti sen vastuulle kuuluvia takuukorjauksia, joita taloissa oli parin ensimmäisen asuinvuoden aikana havaittu. Vuonna 1953 Kaskensivussa alettiin valmistella pihaistutussuunnitelmaa ja hankittiin esimerkiksi taloyhtiön askarteluhuoneeseen höyläpenkki, joka on siellä edelleen käytössä. Muutoin yhtiössä mm. korjattiin talojen päädyissä olevia kellarinportaita, joissa ei tuolloin ollut vielä suojakaidetta, kuten nykyään. Lisäksi aloitettiin 10 oleskelu- ja tuuletusparvekkeiden ja ikkunanpuitteiden maalauksen suunnittelu. Myös III-talon mankelihuoneen yhteyteen päätettiin rakentaa asunto siivoja Hynniselle. Piha-alueille päätettiin myös kaivaa avo-ojat veden poistamiseksi taloyhtiön piha-alueelta. Alkuvuosina taloyhtiön taloja oli lämmitetty ensin puulla ja sitten kivihiilellä. Esimerkiksi vuonna 1952 kivihiiltä kului 413 630 tonnia ja halkoja 221 kuutiota. Jo vuonna 1953 johtokunta päätti öljylämmitykseen siirtymisestä, ja öljylämmityslaitteet tilattiin Lahden Onninen Oy:ltä. Laitteet saatiin käyttökuntoon keväällä 1954. Tuolloin pääasiassa lämmittäjän tehtäviä hoitanut aputalonmies Peltonen irtisanottiin, koska öljylämmitykseen liittyvät tehtävät katsottiin voitavan hoitaa yhden talonmiehen voimin. Polttoöljyn toimittajaksi valittiin Esso. Talon askarteluhuone annettiin lähiympäristön poikien käyttöön kerhotoimintaa varten yhdeksi illaksi viikossa, ja isännöitsijä valtuutettiin valvomaan, ettei toiminnasta aiheudu häiriötä. Lisäksi taloyhtiön II- ja IV-talojen keinujen läheisyyteen tehtiin hiekkalaatikot lasten leikkejä varten. Nyyrikintien puoleiset orapihlajaistutukset suojattiin tarpeellisilta kohdilta piikkilangoilla (!). Ikkunat, parvekkeet ja saunat maalautettiin. Vuonna 1955 johtokuntaan valittiin ensimmäinen nainen, varatuomari Thelma Ollila. Taloyhtiössä toteutettiin pieniä korjaustoimia: mm. ulko-ovien JÄRJESTYSMÄÄRÄYKSIÄ rakennettiin betonikolasit vaihdettiin särkyVaatteiden puistelu ikkuuruojat ja pihan-alueen mättömiksi lankalanoista ja oleskeluparvekpoikki viistoon kulkeseiksi ja saunojen ikkukeilta kiellettiin. ”Asukkaita vat vedenkeräysojat. nat läpinäkymättömiksi. kehoitetaan valvomaan, että Kattilalaitoksessa tehtiin Parvekkeille asennetmyöskin lapset ja muut taitamittavia uudistus- ja kortiin tuuletustangot. mattomat noudattavat järjesjaustöitä. Edellisistä kesistä poityssääntöjä.” Lisäksi johtoTaloyhtiön hallinnassa keten lämpimän veden kunta ilmoitti asukkaille, että olevat huonetilat eli liiketuloa ei enää rajoitettu. kaikki tavarat, joita asukkaat huoneistot oli saatu vuokLisäksi Nyyrikintie eivät käytä, on vietävä pois rattua välittömästi talojen päällystettiin asfaltilla. taloyhtiön yhteisistä tiloista. Ilmeisesti tämä ei tehonnut, valmistumisen jälkeen, Vuoden lopussa talosillä johtokunta joutui toisja esimerkiksi IV-talon yhtiö sai maistraatilta tamaan samat kehotukset päätyyn vuokralaiseksi ilmoituksen, että yhtiön vielä saman vuoden lopulla. tuli Voinvientiliike omistamat rakennukset - Johtokunnan pöytäkirjoissa Valio jo vuonna 1951. on maalattava 1.9.1956 on mainintoja samasta asiLiikehuoneiston toinen mennessä; talot olivat asta lähes joka vuosi tähän puoli toimi maitokaupolleet valmistumisestaan päivään saakka. pana ja toinen puoli sekaasti betoninharmaita. tavarakauppana. ”Oma Vuonna 1956 tehtiin I-talon työhuoneeseen sisäänkäynti ulko- kannu mukana käytiin aina maitoa ostapuolelta yhdistämällä ikkuna-aukko ja massa”, muisteli taloon pikkupoikana entinen halkokuilu. Talonmiehelle hankit- muuttanut Jorma Kattainen. Lähitienoon tiin porakone ja smirgeli eli hiomakone. talojen kivijalkoihin tuli uusia kauppoja Rappukäytäviin asennettiin kaupustelua ja aina talojen valmistuessa, esimerkiksi Kairesalon K-kauppa, Siilin lihakauppa, kerjäämistä koskevat kieltotaulut. Yhtiölle hankittiin uudet Suomen liput, Tammelan meijeri, Nyyrikintien puoja nurmikot ja istutukset uusittiin kesällä lella ollut Ronnun kauppa (nykyisen pub Huurupiilon tiloissa) sekä 1980-luvulla 1957. 1950-luvun viimeisinä vuosina havait- Pirkanmaan osuuskauppaan yhtenä tiin, että saunojen sisustus oli jo osittain monista sulautuneen osuuskauppa lahonnut; tuohon aikaan saunat olivat Tuotannon myymälä nykyisen ravintola ahkerassa käytössä. Palotarkastuksen Coussican tilalla. Isoista ruokakaupoista ei perusteella saunat määrättiin korjatta- tuolloin ollut vielä tietoakaan, marketeista vaksi, jotta ne täyttäisivät paloturvalli- puhumattakaan. suusmääräykset. Taloyhtiön piha-alueille 11 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA Taloyhtiön liikehuoneistojen ja muiden työtilojen lukuisista vuokralaisista vuosien varrelta mainittakoon Ilveksen B-juniorijoukkue, joka vuokrasi I-talon kellarista huoneen pukuhuoneeksi Sorsapuiston kentällä tapahtuvia jääkiekkoharjoituksia varten. Muita vuokralaisia liikehuoneistoissa olivat esimerkiksi Nate-Kenkä Oy, Tampereen Käsilaukku, Hämeen Teos sekä Taitopaino, joka sijaitsee nykyään Nyyrikintie 2:ssa. Työhuoneiden vuokralaisiin kuului niin valokuvaajia, korityöntekijöitä, työkaluhiojia, kirvesmiehiä kuin taidegraafikoita ja mainosmiehiäkin. Kävipä niinkin, että kun eräs vuokralainen jätti työhuoneensa vuokrat maksamatta, isännöitsijä Rautonen sopi komisarion arvovallallaan, että vuokralainen maksaa vuokrarästit saunoja lämmittämällä – josta tosin konkreettisesti huolehti sittemmin vuokralaisen vaimo. 1960-luvulle tultaessa Kaskensivun talot alkoivat olla kymmenvuotiaita. Tuolloin maalattiin porraskäytävät johtokunnan seuraavien ohjeiden mukaisesti: “Katot ja porrassyöksyjen alapinnat maalataan valkoisiksi, seinät vaaleiksi, harmaaseen tai keltaiseen vivahtaviksi, ja ulko-ovien vastaiset seinät tummemmilla koristeväreillä. Asuntojen ovipielet maalataan valkoisiksi ja porraskaiteiden pinnat entisenmukaisesti. Porras A siniharmaa, porras B ruskeasävyinen ja porras C vihreäsävyinen maali.” Suomessa oli aloitettu säännölliset televisiolähetykset vuonna 1958. Jorma 12 Kattainen muistelee, että Linkosuon baarissa käytiin katsomassa televisiota. Kaskensivun keskusantennijärjestelmää täydennettiin vuonna 1960 siten, että se kattoi myös yleisesti käytössä olleet televisiokanavat, minkä myötä yksityisten ulkoantennien käyttö oli kiellettyä. Osakkeenomistajan oli suoritettava keskusantennin liittymismaksu siitä riippumatta, oliko huoneistossa televisio vai ei. Pihapenkit uusittiin ja taloyhtiöön ostettiin metallirunkoiset puistonpenkit. Saunoihin päätettiin hankkia sähkökiukaat paloturvallisuusmääräysten vuoksi, ja Tampereen kaupungin puhtaanapitolaitoksen kanssa tehtiin auraussopimus taloyhtiön katuosuuksista. Vuonna 1960 käytiin mielenkiintoinen ja pitkä selvittely Tampereen puhelinosuuskunnan kanssa. TPO:n mukaan se oli asentanut puhelinnousukaapelit taloyhtiön taloihin vuonna 1951, mutta koska puhelimet olivat tuohon aikaan kuitenkin vielä melko harvinaisia, TPO oli päättänyt, ettei se laskuta nousujohtoja heti, vaan odottaa puhelimien yleistymistä, jotta kustannukset voidaan tasata useampien tilaajien kesken. Likimain 10 vuoden kuluttua puhelinkaapeleiden asentamisesta TPO ehdotti taloyhtiölle nousukaapelien asennuslaskun maksamista, jottei TPO:n tarvitse laskuttaa kaapeleita osakkeenomistajilta. TPO:n lasku oli 158 893 silloista markkaa. Tampereen Hakan rakennusaikaisesta arkistosta ilmeni, ettei TPO:lta ollut tilattu taloihin puhelinnousujohtoja Asunto-osakeyhtiön muuripatoja ei päätetty lainkaan talojen rakentaKaskensivun hallituksen korjauttaa, vaikka palomisen aikana. Kun asiaa puheenjohtajia vuosien tarkastaja oli sitä edellytoli vatvottu kuukausivarrelta: tänyt. Johtokunta pohti kaupalla, Kaskensivun Emil Karhu myös autotallien rakenjohtokunta päätti vuoden Eero Tiili tamista yhtiön hallinlopulla, että lasku makseAnssi Koskinen nassa olevalle tontille hiitaan niiden puhelimenMatti Multanen livaraston jatkeeksi sekä omistajien osalta, jotka Erkki Tiihonen II- ja III-talojen välille ovat joutuneet ensimmäiTaisto Mäkinen Olavi Visapää maan alle. Hankkeesta senä vetämään puhelinEino Kiltti kuitenkin luovuttiin, kun johdot huoneistoonsa. Jo Timo Veijonsuo selvisi, että se olisi tullut poismuuttaneiden puheAntti Rantamäki kohtuuttoman kalliiksi. limenomistajien osalta Lea Rannisto Vuoden 1961 toiminTPO:n tuli laskuttaa heitä Reetta Tervakangas takertomuksesta käy suoraan. Juha Heikkilä ilmi, että yhtiön tulos Vuonna 1961 uutena oli ollut alijäämäinen, isännöitsijänä aloitti tuolloin 27-vuotias, vanhempien asukkaiden eli menoja oli ollut korjauskustannuk“pojanklopiksi” tituleeraama Matti Siurola, sen (esimerkiksi öljypoltinten ja -kattiloijoka hoiti tehtävää vuoteen 1991 saakka. den muutokset, palotarkastuksen edellytIsännöijälle päätettiin hankkia puhelin tämä kattokorjaus) ja sähkökustannusten taloyhtiön laskuun. Talojen seiniin kiin- vuoksi enemmän kuin tuloja. Esimerkiksi nitettiin läpikulku kielletty -kyltit piha-alu- sähkökiukaiden epäiltiin alkuun olevan eiden rauhoittamiseksi. Taloyhtiön pihat odotettua vähemmän taloudellisia. I-talon kunnostettiin talkoilla, ja talojen kohdalle saunaremontti, jossa löylyhuonetta oli pieKaski- ja Nyyrikintielle tehtiin jalkakäy- nennetty puoleen entisestä ja puukiukaan täväloivennukset. Taloyhtiöön hankittiin tilalle oli hankittu sähkökiuas, todettiin tapettien liisteröimisteline asukkaiden kuitenkin onnistuneeksi, ja sen peruskäyttöön. Talonmiehelle hankittiin lumen- teella päätettiin remontoida myös muut luontiin apulaisia, ja naapuritaloyhtiöiden saunat. Sampolan työväenopisto ja kansalaiskanssa suunniteltiin yhteisen lumilingon hankintaa. Lisäksi päätettiin, ”ettei pesutu- koulu valmistui 1962. Seuraava isompi piin asenneta pistokkeita osakkaiden omia naapuri, Kalevan kirkko, valmistui pesukoneita varten, koska pesutupien perus- Liisankalliolle vuonna 1966. kunnostus oli lähiaikoina odotettavissa”. Samasta syystä myöskään pyykkituvan 13 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA 1970–1990 Vuosina 1972–1973 oli taas aika kunnostaa saunat uusimalla paneloinnit ja laatoittamalla pesuhuoneiden seinät ja lattiat. Saunoihin hankittiin myös uudet suihkut, peilit, rallit ja jakkarat. Piha-alueelle lisättiin käytävälaatoitusta ja vesikouruja. Polttoöljyä kului 207 tonnia eli keskimääräistä vähemmän. Johtokunta käsitteli myös eräältä asukkaalta tulleen pyynnön teettää yksiöönsä suihku; yli 20 vuotta Kaskensivun talojen valmistumisesta elintaso oli jo noussut siinä määrin, että suihkutonta asuntoa pidettiin hyvin vaatimattomana. Vuosina 1973–1974 kaikkialla maailmassa vallitsi energiakriisi, jonka vuoksi myös Kaskensivun asukkaita kehotettiin voimallisesti säästämistoimenpiteisiin. Myös hoitovastikkeita jouduttiin korottamaan suurentuneiden energiakustannusten vuoksi. II-, III- ja IV-talojen porraskäytävät maalattiin, ja lämminvesiboilerin patterit uusittiin. Polttoöljyn kulutus oli alhaisin yhtiön historiassa, vain 186 tonnia leudon talven, energiasäästömääräysten ja talonmies Annalan ammattitaidon ansiosta. Vuonna 1975 uusittiin keskusantenni ja tehtiin päätös kaukolämpöön siirtymisestä. Myös pyykinkuivaushuoneen järjestämistä taloyhtiön tiloihin alettiin suunnitella. Taloyhtiöön valittiin myös suojeluvalvoja. Vuonna 1975 polttoöljyn kulutus oli vieläkin alhaisempi kuin edellisvuonna, nimittäin 185 tonnia. IV-talossa oleva kerhohuone kunnostettiin talkoilla vuonna 1976. Pihatasossa 14 olevien aukkojen kannet lukittiin sekä seiniä ja ovien lukkoja kunnostettiin. Myös puhelinnousujohtoja asennettiin lisää, jotta asukkaille voitiin asentaa uusia puhelimia. Kylmäkellareiden rakentamista tutkittiin, mutta siitä luovuttiin vähäisen kannatuksen vuoksi. Yhtiö siirtyi kaukolämpöön. Talonmies Matti Annalalle hankittiin vuonna 1977 yhtiön varoilla viskipullo kiitokseksi hyvin suoritetuista lumitöistä – kaupungin levein lumilapio (130 cm) lienee avittanut hyvään lumenluontitulokseen pääsemistä! Taloyhtiön pihaanajoteille asennettiin puomit ja kettingit, jotka tosin poistettiin samana vuonna epäkäytännöllisyyden vuoksi. Pihaanajotiet ovat myös pelastusteitä, jotka on pidettävä esteettöminä pelastusajoneuvoille. Kaskensivun pitkäaikainen ja pidetty talonmies Matti Annala jäi eläkkeelle 1986. Hänen jälkeensä palkatut talonmiehet vaihtuivat yksi toisensa jälkeen; taloyhtiön hallituksen pöytäkirjoissa on lukuisia merkintöjä talonmiehen töiden huonosta laadusta ja työtuloksen tarkkailusta. Kiinteistönhoitoalalle oli alkanut syntyä kiinteistönhuoltoyhtiöitä, ja myös ne vaihtuivat Kaskensivussa tiuhaan – erään kerran esimerkiksi asukkaiden keräämän vetoomuksen perusteella! 1980-luvun lopulla yhtiössä uusittiin tuuletusventtiilit ja alkuperäiset ritiläventtiilit vaihdettiin lautasventtiileiksi. Myös putkiremonttia alettiin suunnitella, joka toteutettiin kahdessa vaiheessa vuo- sina 1990–1991. Tampere-talo valmis- mukaan vielä vaatinut korjausta, koska talot tui Sorsapuistoon vuonna 1990. Vuonna eivät sijaitse aivan kaupungin valtaväylien 1992 alettiin suunnitella ikkunaremonttia varrella. Siihen tullaan kuitenkin väistäja ulkovuoren kunnostusta. Talonmiehen mättä puuttumaan aivan lähivuosina.” vastaanotto lakkautettiin, sillä pesutupa- Vuoden aikana ratkottiin myös lämmitysmaksuja ei tarvinnut enää kerätä kätei- ongelmia sekä tutkittiin mahdollisuutta sellä, koska pesutupaan oli hankittu rahas- asentaa taloihin hissit. Siitä kuitenkin tin. Vuoden 1993 aikana korjattiin ja maa- luovuttiin, koska hissit olisi pitänyt rakenlattiin lämpökeskuksen piippu, vaihdettiin taa porraskäytävien ulkopuolelle. Samana vuonna maalattiin ikkuilmanvaihtosäleiköt, kunnankarmit ja hankittiin nostettiin III-talon kattoyhtiöön biojäteastiat, lippa ja imuroitiin sähköIsännöitsijät: Lauri Jäkälä sillä Tampereen kaupääkeskukset. Myös sauValde Siiri pungissa aloitettiin bionojen ovien lukot uusitLauri Rautonen jätteen keräys 1.1.1995. tiin ja paneelit suojattiin. Matti Siurola Seuraavana vuonna Silloin maalattiin myös Ilkka Kivinen saneerattiin lämpöverkellarikäytävät talkoilla. kosto. Turvalukot asennettiin Talonmies: PTS-suunnitelman ne tilanneille asukkaille. Matti Annala 1963–1986 suosituksesta huolimatta Satelliittiantennin hanjulkisivuremontti siirkintaa selvitettiin, mutta tyi vuosi vuodelta koko hanke kaatui vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Osakepääomaa 1990-luvun ajan, ja lopulta päädyttiin siikorotettiin myymällä kaksi yhtiön omis- hen, että talot maalataan ja rappauksen tuksessa ollutta asuntoa, ja myynnistä pahimmat halkeamat ja viat kunnostesaaduilla varoilla maksettiin putkiremont- taan. Vuonna 1997 uusittiin tiilikatto ja tia pois. Piha-aluetta siistittiin karsimalla aluskate. Vuonna 1999 puolestaan korjailtiin julkisivurappauksia ja maalattiin pihapajut. Vuonna 1994 Kaskensivusta laadittiin talot Kaskensivun 50-vuotisen taipaleen ns. PTS-suunnitelma (pitkän tähtäimen kunniaksi. suunnitelma), jossa ehdotettiin julkisivuremontin tekemistä. Erään osakkaan yhtiökokoukselle osoittaman kirjelmän mukaan “nykyisellään taloryhmämme on todellinen häpeäpilkku Kalevassa. Julkisivulautakunta ei ole saamani tiedon 15 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA 50-vuotias Kaskensivu uudelle vuosituhannelle Vuonna 2000 maalattiin parvekelaattojen pinnat sekä asennettiin laattojen alapuolelle ja sivuille peltiverhous. Kaskensivun 50-vuotisjuhlia vietettiin 22.8.2001, ja juhlissa muistettiin taloyhtiön alkuperäisiä asukkaita ja muita pitkään asuneita asukkaita kukkakimpuin. Vuonna 2002 maalattiin porraskäytävät. Kaskensivun ensimmäinen pihakirppis järjestettiin vuoden 2003 keväällä. Jäteastiat vaihdettiin syväkeräysastioiksi vuonna 2004. Samana vuonna yhtiöön hankittiin digivalmiuslaitteet tulevaa digitelevisiouudistusta varten. Myös lasten leikkipaikat kunnostettiin nykyaikaisten turvallisuusmääräysten mukaisesti; keinujen alta poistettiin kova lauta-alusta ja hiekkalaatikoihin lisättiin puhdasta hiekkaa. (Nykyään leikkipaikat rapistuvat ennemminkin käytön puutteesta – muutama vuosikymmen aikaisemmin syynä oli ennemminkin niiden ahkera käyttö.) Saunaosastot kunnostettiin 2004–2005, ja jälkimmäisenä vuonna uusittiin myös taloyhtiön lukitusjärjestelmä, joka oli uusittu edellisen kerran 1970-luvulla. Vuonna 2005 yhtiöön laadittiin suojelusuunnitelma ja järjestettiin yhtiön historian ensimmäinen paloharjoitus. Seuraavana vuonna talojen etupihoille istutettiin perennoja asukkaiden iloksi. Vuonna 2008 yhtiö tilasi kuntoarvion, jonka perusteella julkisivuremonttia alettiin jälleen suunnitella. Myös wc-istuimiin hankittiin erään osakkaan aloitteesta 16 ns. tuplanupit vedenkulutuksen pienentämiseksi. Yhtiölle tehtiin myös verkkosivusto (www.kaskensivu.fi). Vuoden 2009 yhtiökokouksen jälkeen julkisivuremontin suunnittelu alkoi toden teolla. Yhtiön piha-alueille hankittiin pyöräkatoksia. Lisäksi puhdistettiin kaukolämmönvaihtimet sekä uusittiin kellarien valaisimia ja hätäpoistumistiekylttejä. Taloyhtiön piha-alueen puiden kuntotutkimuksen perusteella jouduttiin kaatamaan muutamia huonokuntoisia puita. Yhtiössä pidettiin kevät- ja syystalkoot sekä pihakirppis. Vuoden 2010 syyskokouksessa tehtiin vihdoin päätös julkisivu- ja ikkunaremontista. Julkisivuremontin urakoijaksi valittiin tarjousten perusteella Jalora Oy ja ikkunatoimittajaksi Fenestra. Julkisivuremontti päätettiin tehdä ns. eristysrappaustekniikalla, jossa vanhaa, alkuperäistä rappausta ei pureta pois, vaan sen päälle asennetaan ensin eristevillakerros ja sen päälle teräsverkko. Varsinainen rappaus suihkutetaan teräsverkon päälle kolmessa kerroksessa: ensin pohjalaastikerros, sen päälle täyttölaastikerros ja viimeiseksi pinta- eli värilaastikerros. Asukkaille pidettiin urakoijien järjestämä tiedotustilaisuus helmikuussa 2011, ja pian sen jälkeen piha-alueella alkoi työkoneiden jyrinä. Remontti aloitettiin parvekkeiden purkamisella taloittain, mitä varten parvekkeellisten asuntojen ikku- nat suojattiin vanereilla purkutyön ajaksi. Rakennustelineet asennettiin vain parvekelinjojen kohdalle. Ikkunat vaihdettiin kaikissa taloissa maalis-kesäkuun välisenä aikana. Uudet ikkunat ovat puualumiiniikkunoita (MSE-ikkunat), joissa on tuloilmaventtiilit. II-, III- ja IV-talojen uudet ikkunat suojattiin rappaustöiden vuoksi muoveilla, joiden peitossa menikin koko kuuma kesä. Muovit koettelivat asukkaiden hermoja ja kärsivällisyyttä, vaikka tuuletusikkunoiden kohdalle saikin leikata palkeenkielen, jotta asunnon ilma vaihtuisi edes vähän. I-talossa tämä harmi tuli kohdalle vasta elokuussa muiden talojen töiden etenemisen myötä. Julkisivuremontin harjakaisia vietettiin 18.10.2011 eli samana päivänä kuin I-talon harjakaisia tasan 62 vuotta aiemmin. Tätä kirjoitettaessa varsinainen julkisivuremontti on luovutusta vaille valmis. Siistimis- ja viimeistelytyöt ovat käynnissä, ja yhtiön alueella tehdään vielä sadevesiviemäröintiin liittyviä töitä. Lisäksi yhtiössä toteutetaan myös lämmitysverkoston tasapainotus sekä ilmastointikanavien nuohous ja ilmastointijärjestelmän säätö. Tampereen kaupungilta saatiin julkisivuremonttiin korjausavustusta 117 000 euroa. Lisäksi vuoden 2011 aikana uusittiin mm. kiuaskivet ja asennettiin talon jokaiseen asuntoon ja yhteisiin tiloihin yhtiön kustannuksella verkkovirralla toimivat palovaroittimet. Yhtiöjärjestys muutettiin 1.7.2010 voimaantulleen uuden asunto- osakeyhtiölain mukaiseksi. Siitä poistettiin maininta yhtiön lunastusoikeudesta ja lisättiin uuden asunto-osakeyhtiölain mukainen merkintä siitä, että osakkaiden tulee ilmoittaa asunnossa tehtävistä remonteista isännöitsijälle ennen remontin aloittamista (muutamia vähäisiä töitä lukuun ottamatta). PYYKKITUVAN MUURIPADAN KÄYTTÖOHJE HISTORIIKKIIN TALTIOITUNA ”Älkää polttako pataa siniseksi pyykkiä keittäessänne. Huolehtikaa, että padan alla on hyvin pieni tuli. Käännelkää pyykkiä, kun se on kiehumassa. On todettu, että kovalla tulella keitettäessä vaatteet ovat tiukasti pohjaa vasten, ja silloin muodostuu pohjaan sininen jälki. Jos näin tapahtuu, on sinistymät heti poistettava. Parhaiten nämä poistetaan jollain hankausaineella esim. Sampo tai Vimi pulverilla. Hoitakaa pataa niinkuin ruostumatonta tiskipöytäänne. Silloin se kestää ja on aina kaunis. Huuhdelkaa ja kuivatkaa pata hyvin aina käytön jälken.” III-talon pyykkituvassa vanha muuripata on vielä olemassa nykyaikaisen 8 kg:n pesukoneen kupeessa, mutta moniko asukas saisi sillä nykyään pyykkinsä pestyä? Viereisessä mankelihuoneessa on vielä aito 1950-luvun mankeli, joka on lähes koko huoneen kokoinen. Siitä on tehty kuvalliset käyttöohjeet, jotka on toimitettu myös Tampereen kaupunginarkistoon. 17 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA Asukkaiden muistoja JORMA KATTAINEN Muutettiin tänne 1951 tai 1952 Kyttälänkatu 8:sta. Olihan se aivan upeeta päästä ensinnäkin kerrostaloon asumaan. Vesivessa ja sähköhella olivat tuon ajan ihmeitä. Jääkaappeja ei ollut, vain kylmäkomero keittiön nurkassa. Valion kaupasta käytiin ostamassa irtomaitoa omalla kannulla. Aloitin koulun Kalevan kansakoulussa eli nykyisessä Kissanmaan koulussa siellä silloisen Hippoksen tiilitehtaan tuntumassa. Tuntuihan se vähän pitkältä se koulumatka pienelle pojalle. Koulutie kulki peltoaukean poikki. Siihen aikaan tuon nykyisen Liisanpuiston tilalla oli vain peltoaukea, jossa oli ihmisten pieniä kasvimaita. Kalevan kirkosta ei ollut silloin vielä tietoakaan, ja Sammonkatukin oli vain kapea hiekkatie, jossa ei ollut vielä yhtään taloa. Oli täällä lapsena hieno asua, sillä mitä enemmän tänne rakennettiin taloja, sitä enemmän mulla oli kavereita, kun tänne Kalevaan muutti paljon lapsiperheitä. Pikatalojen poikien kanssa leikittiin sotaa kivikasoissa, jotka oli nykyisen Kiinanmuurin paikalla venäläiskasarmien edessä. Kasarmit oli pelottava paikka; vaikka sodasta olikin jo muutama vuosi. Sorsussa pelattiin nelimaalia ja talvella jääkiekkoa. Yleisen sairaalan ryytimaalla käytiin porkkanavarkaissa, ja sitten kun tultiin isommaksi, käytiin kokeilemassa tupakinpolttoa hautausmaan takana. Kun Sammonkadun alkupään talot oli rakennettu, tuli myös Linkosuon baari, ja siellä me käytiin katsomassa telkkaria. 18 Meilläkin oli alivuokralaisia makuuhuoneessa, mulle tehtiin nukkumapaikka komeroon, mutta ei se haitannut. Aivan upeita olivat lapsuusvuodet Kaskensivun talossa. Taloyhtiössä asui paljon näyttelijöitä, muun muassa Roine-Auvisen perhe. Heidän poikiensa Tommin ja Jannen kanssa leikittiin. Myös oopperalaulaja Kari Kuoppa on jäänyt naapureista mieleen, ja tietenkin hiihtäjä Lydia Wideman, joka voitti kultaa vuoden 1952 talviolympialaisissa Oslossa. Menin naimisiin vuonna 1966 ja muutin vaimoni kanssa Tesomalle, mutta Kaskensivun asunto on meillä edelleen suvussa, enkä mää siitä ihan vähässä kummassa luovukaan. MATTI SALONEN Minä muutin Kaskensivuun 4-vuotiaana Viinikan Asevelikylästä. Se oli dramaattinen elämänmuutos. Nämä asunnot olivat sen ajan luksusasuntoja. Useimmat meistä tuon ajan lapsista olivat asuneet hellahuoneessa; olimme tottuneet ulkohuussiin, ja keittiössä oli ollut puuhellat, ja nyt muutettiinkin asuntoon, jossa oli sisävessa ja sähkövalot ja portaat ja parvekkeet... Nämä talot olivat ensi alkuun kaukaisimpia asuinrakennuksia keskustasta katsottuna, ennen kuin talot Kaupinkadulle päin ja muualla lähiympäristössä valmistuivat. Meidän taloista seuraava rakennus oli oikeastaan Hippoksen savitiilitehdas. IV-talon takaa aukesi valtava voikukka- pelto. Se on jäänyt mieleeni lapsuuden paratiisimaisena leikkipaikkana. Mieleeni on jäänyt myös hevosmies Peltola Messukylästä, joka hevosineen ja kärryineen kävi tyhjentämässä taloyhtiömme roska-astiat. Myös harjakauppiaat ja veitsenteroittajat kävivät pihallamme säännöllisesti tarjoamassa palveluksiaan. Muistan myös, että taloyhtiössä oli paljon hiljaisia ja ahdistuneita miehiä, ja naapurin pojat kertoivat, että heidän naapurissaan saattoi kuulla miehen huutavan painajaisissaan öisin. Vasta isompana ymmärsin, että ne olivat rintamalla olleita miehiä, jotka yrittivät selviytyä raskaista sotamuistoistaan. Heidän vaimonsa olivat kovin ahkeria ja jaksavia naisia, sillä vastuu perheen elatuksesta oli siirtynyt pitkälti heille. Taloyhtiön hallituksen monista jämäköistä puheenjohtajista nousee mieleen Eino Kiltti, joka yhdessä isännöijän kanssa piti talot hyvässä järjestyksessä. Muistamme hänen tarkastuskäyntinsä kellareissa, ullakoilla ja piha-alueilla. Hän jaksoi aina myös järjestää talkoita. Vasta korkea ikä sai hänet luopumaan puheenjohtajuudesta, ja hankimme hänelle Suomen Kiinteistöliiton ansiomerkin kiitokseksi taloyhtiön hyväksi vuosikymmenien aikana tehdystä työstä. Naapureista muistan esimerkiksi Länsipuron perheen, jonka pojasta Yrjö Länsipurosta tuli sittemmin toimittaja ja diplomaatti. AUNE SÄÄMÄNEN Minulla ja miehelläni oli ensin yksiö Kiinanmuurin torneissa, mutta olimme jonossa myös Arava-asuntoon tähän Kaskensivulle. Oli tainnut tulla jokin peruutus, ja me saimme sitten asunnon täältä ennen poikamme syntymää. Tuon ajan yleisin huuto pihalla kuului: “Äiti, tuu ikkunaan!” Täällä asui tosi paljon lapsia. Järjestettiin jopa lastenjuhlia taloyhtiön lapsille, ja lasten synttäreillä oli aina paljon naapurinlapsia vieraina. Pikkupojat keksivät aina kaikenlaista pientä kolttosta talonmiehelle, mutta valitettavasti me äidit emme edelleenkään tiedä kaikista. Kerran pojat kuitenkin keksivät, että kun pihan leikkipaikka näyttää niin tylsältä, niin he leikkasivat erään ankaran naapurintädin vaalimasta kukkapenkistä tulppaaneita koristeeksi. Sydän kurkussa odotimme, että nyt tästä vielä poru nousee, mutta täti ei ihme kyllä suuttunut. Kaipa hän piti hyvänä, kun pojat olivat halunneet koristaa leikkipaikan kukkasilla. Samaa tätiä pojat tosin kiusoittelivat hyppimällä portaat porukalla tasajalkaa kolmannesta kerroksesta ulos asti, kun porraskäytävä kaikui ja kajahteli niin komeasti! - On jäänyt myös mieleen viereisessä yksiössä aikanaan asuneen tytön sulhanen, joka yöllä yritti tulla tytölle kylään yrittämällä kiivetä vesiränniä pitkin tuuletusparvekkeelle. Sen ovi oli kuitenkin lukossa, ja paluumatkalla taisi tulla pojan lisäksi alas myös vesiränni... 19 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA EEVA MULTANEN Kahvipihlaja Me muutimme mieheni kanssa I-taloon heti sen valmistuttua, eikä ole ollut vielä tarvetta muuttaa pois. Näistä pihapuistamme ei moni varmaan tiedä, että niitä on haettu ihan hartiavoimin lähitienoilta ja istutettu ihan omin luvin. Se oli sitä sen ajan elämää, nykyäänhän pihapuut tuodaan taimitarhoilta suoraan. Esimerkiksi meidän talon eli Nyyrikintie 7:n päädyssä 60 vuotta kasvanut pihlaja oli tällaista “omaa tuotantoa”. Naapurimme herra Kivikoski oli silloin 1950-luvun alussa aina töihin lähtiessään katsellut sitä talomme kulmaa, että tuossa olisi hyvä puun paikka. Mieheni oli töissä Viinikassa VR:n ratapihalla, ja hän oli havainnut, että ratapenkalla kasvaa kauniita pihlajia. Niinpä hän kerran toi sieltä pihlajan pyörällään ja istutti sen Kivikosken ja muiden naapureiden iloksi talon päätyyn. Pian sen jälkeen oli ovemme ovikelloon ripustettu muovikassi, jossa oli kaksi pakettia Oka-paahtimon kahvia. Luulemme, että lahjoittaja oli naapurin Kivikoski. Se oli valtavan arvokas lahja, sillä kahvi oli tuolloin vielä elintarvikesäännöstelyn piirissä eli kortilla, eikä kaikilla ollut edes varaa ostaa sitä. Siitä lähtien kutsuimme perheessäni pihlajaa kahvipihlajaksi, ja sen kasvua sain seurata 60 vuotta. Kahvipihlajallamme oli valitettavasti kovin karu kohtalo: nyt julkisivuremontin aikana sen jyrättiin työkoneiden tieltä maan tasalle eikä siitä taida olla enää edes kantoa jäljellä. 20 TERTTU ALENIUS Niin, ensimmäisenä tulee mieleen menneistä vuosista, että täällä oli paljon lapsia. Muistan esimerkiksi Auvisen Tommin ja Jannen, ja muita poikia, jotka olivat kovia kiroilemaan siinä viiden-kuuden vanhoina. Juksasin heitä kerran antamalla heille pienet palat saippuaa ja sanoin, että nämä ovat terveisiä talonmieheltä; jos kiroilu ei lakkaa niin hän tulee pesemään teiltä suut saippualla! MAIJA-LIISA ANNALA Muutimme mieheni kanssa julkisivuremontin alta upouuteen asuntoon. Meillä on ihana uusi koti vanhuuspäiviä varten, ja onhan se kiva, että uudessa kodissa on esimerkiksi sähköpistokkeita paljon enemmän kuin täällä Kaskensivun entisessä kodissamme. Kaipaan kuitenkin näitä ihmisiä, joiden ympäröimänä asuin miltei 40 vuotta täällä Kaskensivussa. Täällä Kalevassa jäin aina suustani kiinni kaupassa, kun aina joku tuttu sattui samaan kauppaan. MATTI ANNALA Kyllä ne talonmiesvuodet olivat kovia vuosia fyysisesti. Kaikki työt tehtiin tuolloin käsin, pääasiassa yhden miehen voimin. Työpäivät olivat pitkiä varsinkin 60-luvun puolella, sillä laki talonmiesten työajoista annettiin vasta vuonna 1970. Vaikka putosin kerran kaulaani myöten roskakuiluun, rankinta oli kuitenkin, kun asukkaat hälyttivät minua aina silloin tällöin hätiin perheriitatilanteisiin. Sellaista se oli, kun talonmies asui samassa talossa. Onneksi sitä sattui harvoin. Muuten Kaskensivun asukkaista on jäänyt mieleeni monta valovoimaista persoonaa, kuten eräs rouva, joka esimerkiksi saunoi kun häntä huvitti ja viis veisasi, vaikkei juuri silloin olisi ollutkaan hänen saunavuoronsa. Muut asukkaat odottivat saunatakeissaan saunan ovella, ja minä jouduin saunan ovelta huhuilemaan, että nyt olisi toisten saunavuoro. Rouva ilmoitti vain, että “Koskiska saunoo nyt!”. Talojen lämmittäminen vei työajastani ison osan ennen kaukolämpöön siirtymistä. Öljyn kulutusta piti pienentää ja onnistuinkin siinä sitten niin hyvin, että nämä talot olivat pitkään kaupungin energiapiheimpiä taloja vastaaviin taloihin verrattuna. Öljyn toimittamisesta on jäänyt mieleeni eräskin Romaniasta tilattu halpa öljykuorma, jossa kyllä olikin sitten seassa sahanpurua ja ties mitä muuta. Eräänä pakkastalvena etelärannikon satamaan tullut öljyrekka jäätyi jonnekin Salon tienoille... Siinä kerkesi jo hiki nousta otsalle, että riittääkö öljy ja lämmöt, ennen kuin saadaan uusi öljylasti säiliöön. TERTTU JA HEIMO ALENIUS Muutimme taloon 1961 ja olemme viihtyneet kodissamme siitä asti. Hyvä on ollut asua, mihin sitä nyt kotoaan lähtisi... Sijainti on niin mahtava, kun kaikki on lähellä. 21 ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KASKENSIVU 60 VUOTTA Lopuksi Kaskensivun yli 60-vuotisen historian aikana suomalainen yhteiskunta on muuttunut hyvin paljon. Siinä missä Kaskensivuun 1950-luvulla muuttaneet muistelevat, miten luksusta oli päästä asumaan kerrostaloasuntoon, jossa oli sisävessa, nykypäivänä lähes kaikissa uusissa kerrostaloasunnoissa on jo oma sauna vakiovarusteena, eikä sellaisen saadakseen tarvitse edes hankkia omistusasuntoa, vaan se onnistuu esimerkiksi asumisoikeus- tai osaomistusasunnon avulla. Ja kun aikanaan alivuokralaisten ottaminen Kaskensivun asuntoihin varsinaisen asukasperheen lisäksi oli tuiki tavallista, niissä elelee nykyään nuoria ja vanhempia pariskuntia, yhden hengen talouksia ja opiskelijoita yliopiston ja muiden oppilaitosten läheisyyden houkuttelemina. Tämä kuvastaa asuntokuntien koon muutosta: esimerkiksi Tampereella yhden hengen talouksien osuus vuonna 2009 oli 47,4 prosenttia kaikista asuntokunnista. Seuraavaksi eniten eli 7,1 prosenttia oli kahden hengen asuntokuntia; asuntokuntien keskikoko oli 1,9 henkilöä.2 Kun menneinä vuosikymmeninä huolehdittiin puhelinnousujohtojen riittävyydestä, nykyään huolehditaan laajakaistan ja langattoman verkkoyhteyden saatavuudesta. Markettien näivetettyä kivijalkakaupat Kaskensivun ja lähitalojen liikehuoneistoissa on nykyään maito- ja lihakauppojen sijasta erilaisia toimistoja ja pieniä palveluyrityksiä. 22 Myös Kaskensivun sijainnissa on tapahtunut merkittävä muutos: siinä missä Kaskensivun talot olivat syntyvuosinaan kaupungin reuna-aluetta ja kaukaisimpia asuinrakennuksia keskustasta katsottuna, ne sijaitsevat nykyään rauhallisella puistoalueella Etu-Kalevassa, josta on noin kilometrin kävelymatka rautatieasemalle ja ydinkeskustaan. Kalevan kaupunginosa on levittäytynyt joka suuntaan Kaskensivun taakse ja sivuille. Usealla bussilla pääsee jos nyt ei aivan oven eteen niin likimain kotitalon lähettyville kuitenkin, ja busseja kulkee 10 minuutin välein. Sammonkadun alkupään palvelutarjontaan kuuluvat parin ruokakaupan, pesulan ja verhoomon lisäksi mm. lukuisat kampaamot, ompelimot, etniset ruokapaikat, tietokoneliikkeet ja kirjakauppa; Prisma-keskuksen marketteihin ja huonekalukauppoihin pääsee bussilla parissa minuutissa. Kalevan uimahalli on kävelyetäisyydellä, Sampolan kirjasto on vieressä, Tammelakeskuksen terveysasema kivenheiton päässä ja yliopistolle tai Tampere-taloonkin on vain muutaman minuutin matka. Kalevan kaupunginosasta on puolestaan muodostunut yksi Tampereen yhtenäisimmistä kaupunginosista, jonka asemakaavassa on painotettu korttelirakennetta sekä luonnonvalon ja puistoalueiden merkitystä.3 Rakentamista säädellään Kalevassa hieman normaalia tarkemmin ja 1950-luvun ilme pyritään säilyttämään, mutta kaupunginosaa ei ole kuitenkaan suojeltu kaavalla.4 Vuosi 2011 lähenee loppuaan. Asuntoosakeyhtiö Kaskensivun neljä taloa ovat kestäneet auringonpaahdetta, paukkupakkasta, kaatosadetta ja hyistä viimaa yli 60 vuotta. Talot on maalattu noin 10 vuoden välein; ja toisinaan on taloja on ehostettu vähän enemmänkin. Nyt ne ovat saaneet pintaansa tuhdin rappauksen ja uuden upean värin, kaksi taloista appelsiininkeltaisen ja kaksi havunvihreän. Uusien ikkunoiden ja parvekeovien myötä me kaskensivulaiset saamme nyt nauttia siitä, ettei ikkunoista vedä eivätkä ne huurru, mikä oli varsin yleistä ennen remonttia. Kaikki raskaat remontit taloyhtiössä on nyt tehty pitkäksi aikaa. Kaskensivulaiset voivat siis huokaista helpotuksesta, kun naapuruston samanikäiset talot peittyvät yksi toisensa jälkeen rakennustelineisiin omia julkisivuremonttejaan varten. Työkoneiden meteli piha-alueellamme alkaa hiljentyä. Toivottavasti remontista kuraiseksi ja nurmettomaksi jäänyt piha peittyy pian ensilumeen. Kaskensivun asukkaat voivat hyvillä mielin odotella joulua, tulevan talven paukkupakkasia, lumipyryä ja kinoksia entistäkin jykevämpien seinien ja tiiviiden ikkunoiden suojassa. Tervetuloa, seuraavat 60 vuotta! 2 http://www.tampere.fi/material/attachments/5iHTLSId5/ASUMINEN_JA_RAKENTAMINEN_Tilastoaineisto_2010.pdf (viitattu 20.11.2011). 3 http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1253 (viitattu 21.11.2011). 4 Sähköpostikirjeenvaihto kaupunkikuva-arkkitehti Jalo Virkin kanssa 21.11.2011. Valokuvien tekijänoikeudet Kuvat lapsista SIVU 4, 7: Terttu ja Heimo Alenius Tampereen kaupungin kuva-arkisto: SIVU 2–3, Veikko Kanninen / Vapriikin kuva-arkisto, KANSI, Vapriikin kuva-arkisto SIVU 9, Ensio Kauppila /Vapriikin kuva-arkisto (Valokuvaaja Ensio Kauppila asui Kaskensivussa lähes koko ikänsä.) Taitto Esa Kerttula (kaskensivulainen vuodesta 2001), Mainostoimisto Atomi Paino Eräsalon Kirjapaino Oy Lähteet Asunto-osakeyhtiö Kaskensivun hallituksen pöytäkirjat ja toimintakertomukset 1949–2011 (lukuun ottamatta vuosia, joiden pöytäkirjat ovat kateissa) Arkimies, Kirsikka ja Hyttinen, Hannu (toim.) 2001: Me Koskentieläiset, Asunto Oy Koskentie, Hämeen Kirjapaino Oy Hilden, Juhani 2003: Kaleva-kirja. Tampere-Seura ry., Kirjapaino Hermes Oy Javanainen, Juha 2011: Kalevan Sampo 2, Tampereen Yliopistopaino Oy Näsi, Juha ja Näsi, Salme 1990: Tamperetta rakentamassa. Asuntokeskuskunta Tampereen Haka 50 vuotta, Hämeen Kirjapaino 23
