Lue raportti - Tee parannus!

Transcription

Aalto-yliopiston
Teknillinen korkeakoulu
Energiatekniikan laitos
KERROSTALON ILMASTONMUUTOS (KIMU)
Talotekniikkajärjestelmät - tietokartoitus
Jari Palonen
Aalto-yliopisto
3
Tiivistelmä
Asuinkerrostalon keskeiset lämmitysenergian kulutuskohteet ovat lämpöhäviöt ulkovaipan kautta
ulos, hallittu ilmanvaihto ja vuodoista ja lämpimästä käyttövedestä aiheutuva kulutus. Näistä hallittu ilmanvaihto ja lämmin käyttövesi yhdessä taloteknisten järjestelmien käyttämän sähkön kanssa
muodostavat enemmistön energiankulutuksesta. Taloudellisesti merkitys taloyhtiöissä on vielä suurempi.
Katsaus on tehty Asuntorahaston (ARA) rahoittamassa KIMU Kerrostalon ilmastonmuutos - energiatalous ja sisäilmasto kuntoon projektissa (KIMU). Projektin päämääränä on edistää taloyhtiöiden
energiansäästötoimenpiteitä ja poistaa niiltä esteitä . Samalla halutaan parantaa asumisviihtyisyyttä.
Tietokartoituksen aikana on kuitenkin vahvistunut käsitys, että taloyhtiöissä suoritetaan lähinnä
välttämättömiä korjaustoimenpiteitä.
Raportti on tarkoitettu ensisijaisesti projektin sisäiseen käyttöön. Käsiteltävät asiat on ryhmitelty
teemoiksi, joita käytetään jatkossa kun laaditaan taloyhtiöille suunnattua tiedostusaineistoa internetiin Tee Parannus sivustoille.
Koerakentaminen ja laadukkaampi peruskorjaus on keskittynyt vuokrataloyhtiöihin. Samoin erilaiset asukaskokemukset ovat valtaosaltaan vuokrataloista. Tutkimustoiminta painottuu helposti negatiivisten kokemusten keräämiseen ja ongelmien kartoitukseen ja ratkaisumalleihin. Siksi täsä raportissa ei ole voitu esittää täydellistä uudisrakennusta tai peruskorjauskohdetta.
Asuinkerrostalon lämpötaloutta parannettaessa riskinä on se, että vanhat ongelmat korvautuvat uusilla. Esimerkiksi vetoisuus, kylmät lattiat ja vaihtelevat huonelämpötilat korvautuvat korkeilla
huonelämpötiloilla ja kuivan huoneilman tunteella.
Kiinteistösähkön kulutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota uusittaessa ilmanvaihtojärjestelmiä,
märkätilojen lattialämmityksiä, valaistusta jne.
Teknisesti on täysin mahdollista suunnitella ja asentaa energiatehokas, hiljainen ja vedoton ilmanvaihtojärjestelmä. Se edellyttää rakennuttajaorganisaatiolta selkeää laadun ohjausta ja valvontaa.
Uusien tuloilmaikkunoiden toiminta (vedottomuus) lämmityskaudella tulee selvittää.
Kerrostalon hataruus ei paranna asunnon ilman laatua. Päinvastoin suojan puolella sijaitsevissa
makuuhuoneissa ilman laatu voi huonontua koneellisen (painovoimaisen) ilmanvaihdon toiminnan
häiriintyessä.
Vesi- ja viemäriverkoston uusimiseksi ja korjaamiseksi on tarjolla runsaasti erilaisia vaihtoehtoja.
Niiden kestävyyttä tulee edelleen seurata. Osa vakuutusyhtiöistä myöntää ikähyvityksen viemäriputkiston elinikää jatkaville toimenpiteille. Käyttövesiputkien pinnoitus on vähäistä. Pinnoitusmateriaalien terveysvaikutuksia selvitetään parhaillaan.
Linjasaneerauksen yhteydessä asennetaan vesimittarit asuntoihin 40 % tapauksista. Asuntojen lämmitysenergian mittaukseen on tarjolla menetelmiä. jotka mittaavat asuntoon jaetun lämpöenergian
määrän. Asukkaasta riippumattomien rakennusteknisten tekijöiden huomioonottaminen on hankalampaa. Toinen vaihtoehto on laskuttaa asukkaan valitsemasta huonelämpötilasta. Lämmitysenergian huoneistokohtainen laskutus voi johtaa ilmanvaihdosta tinkimiseen ja ilmanvaihtoventtiilien tukkimiseen. Asuntokohtaisten mittausratkaisujen kannattavuus heikkenee lähtötason kulutustason
pienentyessä.
4
ALKUSANAT
Tämä raportti on tehty Valtion Asuntorahaston rahoittamassa Lähiöohjelmassa 2009-2011. Raportti
on osa projektia KIMU, Kerrostalon ilmastonmuutos – energiatalous ja sisäilmasto kuntoon. Siinä
tähdätään 1960- 70 luvun asunto-osakeyhtiöiden energiatehokkuuden ja sisäilmaston parantamiseen. Katsauksen tarkoitus oli tuottaa tausta-aineistoa projektin ja Tee Parannus-hankkeen nettisivuille. Projektiin ovat osallistuneet Suomen Kiinteistöliitto ry, VTT ja Aalto-yliopisto. Tämän
raportin on laatinut Erikoistutkija Jari Palonen Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulun
Energiatekniikan laitoksen LVI-tekniikan ryhmästä. Sähköasennuksia koskevien tietojen hankinnassa on avustanut Sähköinfo Oy.
.
5
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ………………………………………………………………………………………2
ALKUSANAT……………………………………………………………………………………….4
1 Asuinkerrostalojen lämmitysenergiankulutus..............................................................................8
1.1
Lämmönominaiskulutus.......................................................................................................8
1.2
Eräiden tekijöiden vaikutus asuinkerrostalon energiatehokkuuteen..................................10
1.2.1
Rakennuksen tiiviyden vaikutus energiatehokkuuteen, ilmanvaihdon toimintaan ja
sisäilmastoon..............................................................................................................................10
1.2.2
Asumisväljyyden vaikutus .........................................................................................11
1.3
Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus asuinkerrostalojen energiankulutukseen......................11
1.3.1
Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus asuinkerrostalon kiinteistösähkön kulutukseen ...12
2 Lämmitys ...................................................................................................................................15
2.1
Perusteet .............................................................................................................................15
2.2
Lämmönjakoverkoston peruskorjaus .................................................................................16
2.3
Lämmitysenergian asuntokohtainen mittaus......................................................................20
3 Vesi- ja viemärijärjestelmät ja niiden uusinta............................................................................25
3.1
Historia ja nykytila.............................................................................................................25
3.1.1
Putkivuodot ................................................................................................................26
3.2
Putkistojen korjausmenetelmät ..........................................................................................27
3.2.1
Putkistojen kuntotutkimukset.....................................................................................28
3.2.2
Täydellinen uusinta ....................................................................................................28
3.2.3
Putkielementit ............................................................................................................29
3.2.4
Kylpyhuone-elementit................................................................................................30
3.2.5
Osittainen uusinta.......................................................................................................30
3.3
Olemassa olevan putkiston elinikää jatkavat menetelmät..................................................31
3.3.1
Viemäriputkiston päällystäminen eri menetelmin .....................................................31
3.4
Korjausmenetelmien suosio ...............................................................................................35
3.5
Kustannukset......................................................................................................................37
3.6
Pohdinta .............................................................................................................................40
4 Käyttöveden kulutus ..................................................................................................................47
4.1
Vedenkulutuksen pienentäminen .......................................................................................48
4.2
Asuntokohtainen veden mittaus .........................................................................................50
4.2.1
Perusteet .....................................................................................................................50
4.3
Veden mittauksen suunnittelu............................................................................................52
4.4
Käytännön kokemukset huoneistokohtaisista vesimittareista............................................55
4.5
Kokemuksia Ruotsista .......................................................................................................57
5 Sähköasennukset ........................................................................................................................61
5.1
Sähköasennukset linjasaneerausten yhteydessä .................................................................61
5.2
Valaistusratkaisut ...............................................................................................................64
5.3
Pysäköintialueiden kehitystarpeet sähköautojen kannalta katsoen....................................66
6 Ilmanvaihto ja sen parantaminen ...............................................................................................69
6.1
Ilmanvaihtojärjestelmät......................................................................................................69
6.2
Ilmanvaihdon virhetoiminnot ja puutteet...........................................................................71
6.3
Tyypilliset sisäilmasto-ongelmat eri aikoina rakennetuissa asuinkerrostaloissa ...............72
6.4
Asuntokohtaiset ilmanvaihtokoneet kerrosteloissa............................................................73
6.4.1
Poistoilmakoneet........................................................................................................73
6.4.2
Tulo- ja poistoilmakoneet ja lämmöntaiteenotto .......................................................74
6.4.3
Välimallit ...................................................................................................................77
6.5
Integroitu linjasaneeraus ja energiatehokkuuden parantaminen ........................................78
6
6.6
Eri aikakausien asuinkerrostalojen tyypilliset ominaisuudet ............................................79
6.7
Yleiset ohjeet ilmanvaihdon parantamiseen ......................................................................80
6.8
Korjaustoimenpiteiden vaiheistus ......................................................................................81
6.9
Kerrostalojen sisäilmaston ja energiatalouden parantaminen............................................82
6.10 Asuntoilmanvaihdon korjauskonseptit...............................................................................84
6.11 Koneellisen ilmanvaihdon energiatalous ...........................................................................86
6.11.1
Ilmanvaihdon lämmöntalteenoton toiminta ...............................................................87
6.11.2 Vuosihyötysuhteeseen vaikuttavat tekijät..................................................................87
6.11.3 Jäätymisen esto. .........................................................................................................87
6.12 Korvaus- ja tuloilmaratkaisut.............................................................................................90
6.12.1
Tuloilman hallittu sisäänotto ulkovaipan kautta (Saarnimäenkuja 4)........................91
6.12.2 Parvekelasitus.............................................................................................................91
6.12.3 Korvausilmalaitteet ....................................................................................................92
6.12.4 Ulkoilman suodatus....................................................................................................96
6.12.5 Tuloilmaikkuna ..........................................................................................................96
6.12.6 Tuloilmalämmittimet .................................................................................................98
6.13 Sisäänpuhallusilman laatu..................................................................................................99
6.14 Ilmanvaihdon tarpeenmukainen säätö ja ohjaus ................................................................99
6.15 Koneellisen yhteiskanavapoistojärjestelmän säädettävyyden parantaminen...................100
6.16 Asuntokohtaisesti säädettävä keskitetty ilmanvaihtoratkaisu ..........................................101
7 Asuntojen lämpötilojen hallinta ...............................................................................................106
7.1
Perusteet ...........................................................................................................................106
7.2
Ilmalämpöpumput asuinkerrostaloissa.............................................................................109
8
Hybridilämmitys kaukolämmitetyissä asuinkerrostaloissa......................................................111
9 Yleisten ja yhteisten tilojen talotekniikka................................................................................114
9.1
Talopesulat .......................................................................................................................114
9.2
Talosaunat ........................................................................................................................114
9.3
Korjauskonseptit ..............................................................................................................116
9.3.1
Esimerkki kiinteistön yleisten tilojen led-valaistuksesta .........................................119
10
Lämpöpumput ja lämpökaivot .............................................................................................120
11
Radon, asbesti ja PCB asuinkerrostaloissa ja pölynhallinta ................................................126
11.1 Radon ...............................................................................................................................126
11.2 Asbesti..............................................................................................................................127
11.3 Betonielementtijulkisivujen PCB-pitoiset tiivistemassat.................................................127
11.4 Pölynhallinta peruskorjaustöissä......................................................................................128
11.4.1 Rakennustekniset työt ..............................................................................................128
11.4.2 Puhdas ilmanvaihtojärjestelmä ................................................................................129
12
Muut talotekniset järjestelmät..............................................................................................130
12.1 Hissit ................................................................................................................................130
12.1.1 Hissi vanhaan kerrostaloon ......................................................................................130
12.1.2 Uusi hissi vanhan tilalle ...........................................................................................131
12.1.3 Uusi hissi rakennusrungon ulkopuolelle ..................................................................134
12.2 Tietoliikenneyhteydet.......................................................................................................136
13
Rakennuksen huolto.............................................................................................................138
13.1 Asuntojen ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmien pitkäaikaistoimivuudesta ..................138
13.2 Huoltokirjan laadinta olemassa olevaan asuinkerrostaloon .............................................138
13.3 Ilmanvaihtojärjestelmän huolto ja kunnossapito..............................................................138
13.4 Ilmanvaihtojärjestelmän puhdistus ja säätö .....................................................................140
13.5 Lämmitysjärjestelmän huolto ja säätö..............................................................................141
13.6 Käyttövesiverkoston huolto .............................................................................................142
7
14
Johtopäätökset ja yhteenveto ...............................................................................................144
LIITE 1: Koerakentamisprojekteja ..................................................................................................146
Forssan remontti I ja II.............................................................................................................146
Kiinteistö Oy Poromies (Rovaniemi).......................................................................................146
Kiinteistö Oy Kaari-Salpa (Oulainen)......................................................................................147
EBES Halkaisijantie.................................................................................................................147
Koneellisen poistoilmanvaihdon parantaminen Fleminginkatu 23..........................................148
Tornipolku 6 (Porvoo) .............................................................................................................149
Sisäilman tason varmistaminen asuinkerrostalojen energiatehokkuutta nostettaessa..............150
SURE.projekti ..........................................................................................................................155
8
1 Asuinkerrostalojen lämmitysenergiankulutus
1.1 Lämmönominaiskulutus
Kuvassa 1.1 on esitetty asuinkerrostalojen ominaislämmönkulutuksen jakauma vuosina 1930 - 1995
valmistuneissa asuinkerrostaloissa /www.taloyhtiö.net/.
Kuva 1.1. Vuosina 1930 - 1995 valmistuneiden asuinkerrostalojen lämmön ominaiskulutuksen jakautuminen.
Tilasto perustuu lämmitysenergian kulutukseen rakennuskuutiometriä kohde. Tilastointitapa on
ongelmallinen koska aina 1960-luvulle asti asuinkerrostalojen irtaimistoullakot olivat vailla lämmitystä. Kuitenkin niiden tilavuus lasketaan mukaan rakennuksen kokonaistilavuuteen. Samoin maanalaiset kellaritilat olivat usein lämmitystä vailla. Näissä rakennuksissa oli myös nykyistä paksummat ulkoseinät. Näissä rakennuksissa ilmanvaihdon toiminta on myös vaihtelevaa, mikä vähentää
ilmanvaihdon energian kulutusta.
Kylmät irtaimistoullakot katosivat vasta 1970-luvun alussa kun vuoden 1071 väestönsuojelulain
mukaan väestönsuojia on voitu käyttää irtaimistovarastoina.
Energiakulutukseen vaikuttavat tekijät
Asuinkerrostalon lämmitysenergiankulutus riippuu seuraavista tekijöistä:
•
•
•
Ulkovaipan lämmöneristävyys
Lämpimän veden kulutus
Ilmanvaihto ja ilmavuodot
9
•
Rakennuksen sijainti ja suuntaus
Ulkovaipan lämmöneristävyyden vaatimustaso on kiristynyt vuosikymmenten aikana. Rakennuksen
ulkovaipan lämmöneristävyys on tiettynä ajanjaksona ollut samantasoista. Ilmanvaihdon mitoitus
on ollut ohjattua vuoden 1955 normaaliohjeiden jälkeen. Ilmanvaihdon käytännön toiminnassa on
suuria rakennuskohtaisia eroja, samoin veden kulutuksessa.
Kylmän vesijohtoveden lämmitys 5 asteesta 55 asteeseen vaatii 58 kWh energiaa. Tämän mukaan
lämpimän käyttöveden energiakulutus asukasta kohden on noin 1000 – 1500 kWh vuodessa.
On arvioitu, että 0,5-kertainen ilmanvaihtuvuus kaikissa tiloissa aiheuttaa noin 15 kWh/m3 suuruisen lämmitysenergiatarpeen /Säteri 1996/. Poistoilmapuhallin, jonka sähkötehokkuus on 1 kW/m3/s
käyttää vuodessa noin 8800 kWh sähköä. Vastaavasti puhaltimen poistama lämmitysenergia vuodessa on noin 115 000 kWh vuodessa. Poistoilmapuhallin tarvitsee sähköenergiaa vuodessa noin 20
kWh per litraa sekunnissa kohden Säteri 1996/. Eli arvio vastaa vanhempaa huippuimuria, jonka ns.
SFP-luku on 2 nykyisin vaadittavan 1:n sijaan. Säterin mukaan koneellinen tuloja poistoilmanvaihto
Taulukossa 1.1 on esitetty kotimainen ja ruotsalainen arvio asuinkerrostalon lämpöhäviöiden jakautumista eri tekijöiden kesken.
Taulukko 1.1 Asuinkerrostalon keskeiset lämpöhäviöt ja niiden suhteellinen merkitys.
Osa
Suomi(SITRA) Ruotsi(Energirådgivningen)
%
%
Ilmanvaihto
36
33
Lämmin käyttövesi
22
17
Ulkoseinä
17
20
Ikkunat
15
29
Yläpohja
6
8
Alapohja
4
3
Rakennuksen tarvitsemasta lämmitysenergiasta 60 % tulee lämmitysverkosta, 20 sähkölaitteista ja
20 % auringosta ja ihmisistä /SITRA /.
VTT:n raportissa /Holopainen ym./ tarkasteltiin rakennusten energiakorjaustoimenpiteiden kannattavuutta. Hankkeessa kartoitettiin rakennuksen energiankulutusta pienentäviä korjausmenetelmiä
osa-alueina rakenteelliset parannukset (lisäeristys ja ilmantiiveyden parantaminen), lämmöntuottojärjestelmät, ilmanvaihtojärjestelmät, valaistus, sähkölaitteet, aurinkosuojaus ja jäähdytys.
Asuinkerrostalojen energiataloutta parantavat toimenpiteet olivat ulkoseinien ulkopuolinen lisälämmöneristys ja uusi pintarakenne, ikkunoiden, parvekeovien ja ulko-ovien uusiminen, lämmöntuottolaitoksen uusiminen (lämmönvaihdinpaketti) ja sen yhteydessä tehtävä patteriventtiilien asennus ja järjestelmän perussäätö sekä asuntokohtaisen tuloja poistoilmanvaihtojärjestelmän rakentaminen seinäpuhallustekniikalla (lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde 30 %). Kerrostalojen alkuperäiset ominaiskulutukset olivat 255 kWh/asm2,a (1950-luvun kerrostalo), 213 kWh/asm2,a (1960luvun kerrostalo) ja 188 kWh/asm2,a (1970-luvun kerrostalo). Korjausten jälkeen ominaiskulutukset
olivat 138 kWh/asm2,a (1950-luvun kerrostalo), 116 kWh/asm2,a (1960-luvun kerrostalo) ja 82
kWh/asm2,a (1970-luvun kerrostalo).
10
1.2 Eräiden tekijöiden vaikutus asuinkerrostalon energiatehokkuuteen
1.2.1 Rakennuksen tiiviyden vaikutus energiatehokkuuteen, ilmanvaihdon
toimintaan ja sisäilmastoon
Rakennusten hataruus vaihtelee. Rakennuksen sijainti voi tehostaa ilmavuotojen aiheuttamaa lämmönhukka. Tiiviissä, kaupunkiympäristössä tuulen vaikutus ilmavuotoihin on pienempi kuin avoimessa, tuulisessa paikassa.
Asuinkerrostalon ilmanvuotoluvulla (n50) ja rakennuksen sijainnilla on selkeä vaikutus ilmanvaihdon lämpöhäviöihin. Kuvassa 1.2 on ilmanvaihdon energiankulutus maasto-olosuhteiltaan erilaisissa asuinkerrostaloissa.
3
Lämmönkulutus
kWh/rak-m /vuosi
16
14
12
10
8
6
4
2
0
Keskusta
Taajama
Avoi
Avoin
0,6 1/h
1,2 1/h
2,4 1/h
3,6 1/h
4,8 1/h
Kuva 1.2. Asuinkerrostalon ilmanvuotoluvun vaikutus ilmanvaihdon energian kulutukseen erilaisissa rakennetuissa ympäristöissä. Ilmanvaihtojärjestelmä on koneellinen (tulo 0,4 1/h, poisto 0,5 1/h, LTO:n vuosihyötysuhde on 65 %). Muuttujana on rakennuksen ilmanvuotoluku n50.
Avoimessa maastossa hataran rakennuksen vuoroilmanvaihdon energian kulutus kaksinkertaistuu.
Lindberg on antanut kertoimia, joilla voidaan arvioida rakennuksen ilmanvuotoluvun vaikutusta
lämmitysenergian suhteelliseen kulutukseen. Sen mukaan rakennus, jonka ilmanvuotoluku n50 on 7
1/h, lämmitysenergiankulutus kasvaa 15 % verrattuna täysin tiiviiseen tapaukseen. Ilmanvaihtoluvun ollessa 15 1/h kasvaa energiankulutus jo 30 % /Lindberg/.
Asuinkerrostalon, jonka ilmanvuotoluku on 1 - 2 1/h, suojan puoleisissa makuuhuoneissa ilmanvaihto on olematonta tuulisella säällä /Kurnitski et al 1999/. Syynä tähän on läpitalon tapahtuva
ilmavirtaus. Laskentakohteissa oli koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä.
11
1.2.2 Asumisväljyyden vaikutus
Asumisväljyyden kasvaessa lämmön ominaiskulutus vähenee, kuva 1.3.. Tämä tieto on saatu Viikin
ekokylästä.
Asumisväljyyden (m2/asukas) vaikutus
ominaislämmönkulutukseen
135
130
125
120
115
110
105
20
22
24
26
28
30
32
34
36
Kuva 1.3. Asumisväljyyden vaikutus asuinkerrostalon lämmönkulutuksen ominaisarvoon Helsingin
Eko-Viikissä. /Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto 2004/.
1.3 Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus asuinkerrostalojen energiankulutukseen
1970- ja 80-lukujen osalta on tiedossa vain hajanaisia havaintoja erilaisten ilmanvaihtojärjestelmien
välillä. Keskitetty koneellinen tuloja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla vähentää kaukolämmönkulutusta noin 10 kWh/m3 mutta kaksinkertaistaa kiinteistösähkön kulutuksen kolmesta kuuteen kWh/m3 /Palonen ym. 2000/
Helsingin Eko-Viikin asuntoalueella on seurattu 1990-luvun lopun asuinkerrostalojen ominaiskulutuksia /Eko-Viikin loppuraportti/.
12
Kaukolämmön kulutus kWh/m
2
P
KTPKeskit.
180
160
140
120
100
80
60
KP
Asunto KTP
Kuva 1.4. Asumisväljyyden vaikutus asuinkerrostalon lämmönkulutuksen ominaisarvoon (lattianeliötä kohden) Helsingin Eko-Viikissä. /Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto 2004/.
1.3.1 Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus asuinkerrostalon kiinteistösähkön kulutukseen
Kuvassa 1.5 on esitetty ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus asuinkerrostalojen kiinteistösähkön kulutuksiin Helsingin Eko-Viikissä.
30
25
KWh/m2
20
15
10
5
0
P
KP
Asunto KTP
KTPKeskit.
Kuva 1.5. Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus asuinkerrostalon kiinteistösähkönkulutuksen ominaisarvoon Helsingin Eko-Viikissä. /Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto 2004/.
13
Helsingin Ekoviikistä on tilastotietoa siitä, miten ilmanvaihtojärjestelmän vaikuttaa asunnon sähkönkulutukseen. Tämä koskee lähinnä asuntokohtaisia ilmanvaihtokoneita mikäli ne on liitetty huoneistosähköön.
60
50
40
30
20
10
Ei
sa
un
aa
uo
ne
is
to
sa
un
a
H
KT
PK
es
ki
t.
KT
P
As
un
to
KP
P
0
Kuva 1.6. Ilmanvaihtojärjestelmän vaikutus asuinkerrostalon lämmönkulutuksen ominaisarvoon
Helsingin Eko-Viikissä. /Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto 2004/.
Lähteet
Energierådgivningen, Energie i bostädsrättsförening.
w.seww.energierådgivningen.se/indexphp?option=com_content&t…
Heikkinen, J. 1987. Painesuhteet hallitaan vain tiiviissä talossa. LVI-lehti, Vol. 39, No. 11, s. 27-31.
Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto 2004. Eko-Vikki Seurantaraportti. 113 sivua. Helsinki 2004.
www.hel2.fi/taske/julkaisut/2009/Eko-Viikki_loppuraportti_Motiva 2004.pdf
Holopainen, Riikka, Hekkanen, Martti, Hemmilä, Kari & Norvasuo, Markku. Suomalaisten rakennusten energiakorjausmenetelmät ja säästöpotentiaalit. Espoo 2007. VTT Tiedotteita œ 2377. 104 s.
+ liitt. 2 s. ISBN 978-951-38-6908-3 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp) ISSN 14550865 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp)
1
14
Kurnitski, J, Matilainen, M., Jokiranta. K., Koneellisen poistoilmanvaihdon parantaminen. Radon,
vuotoilma ja korvausilma. Teknillinen korkeakoulu. LVI-laboratorio, Raportti B65. 75 s. + 2 liitettä. Espoo 1999.
Lindberg, R., Rakennuksen ja taloteknisten järjestelmien vaikutus energian kulutukseen. S. 241246. Sisäilmastoseminaari 2002. Sisäilmayhdistys raportti 17, Espoo 2002.
Palonen, J., Virtanen, V., Seppänen O., Asuntoilmanvaihdon kehitys- ja tutkimustarpeet. Teknilinen
korkeakoulu, LVI-tekniikan laboratorio, Raportti B:67, Espoo, 2000.
Sitra 2009. Linstedt, T., Junnonen, J., Energiatehokkaat ja teolliset korjausrakentamisratkaisut Suomessa ja kansinvälisesti. Sitran selvityksiä 11.
Säteri, J., Kovanen, K., Pallari, M-L., Kerrostalojen sisäilmaston ja energiatalouden parantaminen.
Valtion teknillinen tutkimuskeskus, 79 s. + liitteet. 2 s. VTT Tiedotteita 1945. Espoo 1999.
15
2 Lämmitys
2.1 Perusteet
Kaukolämmitys on yleisin asuinkerrostalojen lämmön lähde. Yli 90 prosenttia asuinkerrostaloista
on liitetty kauko- tai aluelämpöön. lopuissa on pääasiassa öljykeskuslämmitys. Paikallisesti esimerkiksi Riihimäen Peltosaaressa on suora sähkölämmitys.
Vesikiertoinen radiaattorilämmitys on vallitseva lämmönjakoratkaisu asuinkerrostaloissa. Taulukossa 2.1 on esitetty keskeisten komponenttien käyttöiät. Paikallisesti esimerkiksi Espoon Tapiolan
alueella on käytetty vesikiertoista lattialämmitystä 1950- ja 60-luvuilla. Näissä ongelmana olivat
korkeat lattian pintalämpötilat. Rakennusten lämmitystarpeen vähentyessä lattialämmitystä on jälleen käytetty paikallisesti.
Taulukko 2.1. Lämmitysjärjestelmien komponenttien
käyttöiät /KH 90-40016/.
Komponentti
Tavoitteellinen
käyttöikä, a
Lämmönsiirtimet
30
• putki
20
• levy
paisunta- ja varolaitteet
10
kiertovesipumput
20
lämpöjohdot
yli 50
Lämmityspatterit varusYli 50
teine
30
konvektorit
patteriventtiilit
25
termostaatit
10
moottoriventtiilit
15
Sulku- ja säätöventtiilit
20
varoventtiilit
10
säätölaitteet
10
LTO-patterit
20
Lattialämmityksen mitoitus
Lattian pintalämpötilan tulee lämmityskaudella olla asuinhuoneissa enintään 26 astetta (Sisäilmastoluokitus 2008). Tiloissa, joissa liikutaan paljain jaloin kuten pesuhuoneissa pintalämpötilan tulee
olla 26 ja 29 asteen välillä (klinkkerilattia) .
2000-luvulla lattialämmitystä on käytetty esimerkiksi Jyväskylän seudulla. Asuntojen ilmanvaihtoratkaisu on ollut koneellinen poistoilmanvaihto vakioilmamäärällä. Keittiön ilmanvaihtoa voidaan
tehostaa ns. läppäkuvun avulla. Korvausilma saadaan ikkunakarmeissa olevista korvausilmaventtiileistä.
16
Linjasaneerauksen yhteydessä kylpyhuoneen lattialämmitys kannattaa tehdä omaksi piiriksi. Tällöin
lattialämmitys ei ole sidoksissa lämmityskauteen.
2.2 Lämmönjakoverkoston peruskorjaus
Sulku- ja säätöventtiilien uusiminen
Lämmitysputkien ja -patterien käyttöikä vaihtelee 50 ja 100 vuoden välillä riippuen patteriverkoston veden happipitoisuudesta. Happipitoisuuteen vaikuttaa verkoston vuodot, joiden seurauksena
verkostoon joudutaan lisäämään happipitoista tuoretta vettä. Märkätiloissa patterien ja patteriputkien kunto saattaa olla huono, mutta pääsääntöisesti koko lämmitysverkkoa ei kuitenkaan tarvitse
uusia. Patteri-, linjasäätö- ja sulkuventtiilien elinikä sen sijaan on keskimäärin 20–25 vuotta, joten
ne on yleensä uusittava linjasaneerauksen yhteydessä. Vanhat venttiilit eivät enää toimi oikein, jolloin koko lämmitysverkoston toiminta häiriintyy ja energiaa menee hukkaan.
Rakennuksissa, joissa ei ole termostaattisia patteri-venttiilejä, huoneeseen tulevia ilmaislämpökuormia, kuten ruoanlaitosta vapautuvaa lämpöä tai auringon säteilyä, ei kyetä hyödyntämään.
Termostaattiset patteriventtiilit mittaavat huoneen lämpötilaa ja säätävät patteriin tulevaa vesivirtaa
siten, että lämpötila pysyy vakiona lämpökuormista riippumatta. Ratkaisuun voidaan yhdistää irtoanturi, jolloin lämpötilan mittaus on tarkempaa ja voidaan hyödyntää 60–70 % huoneeseen tulevasta ilmaislämmöstä. Tutkimuksen mukaan termostaattisten patteriventtiilien asentamisen seurauksena lämmitysenergiankulutus pienenee keskimäärin 3,2 %, jolloin investoinnin takaisinmaksuaika on
hieman yli 3 vuotta /Motiva 2007/. Kaikissa rakennuksissa ei toki ole ao. venttiileitä mutta monissa
on jo alun perin ja useimpiin ne on asennettu joskus mutta ovat jo uusimisen tarpeessa
Ennen venttiilityötä lämmitysverkosto on huuhdeltava puhtaaksi, jotta uusien venttiilien asennuksesta todella olisi hyötyä. Syynä on termostaattisten patteriventtiilien tavallisia patteriventtiileitä
suurempi virtausvastus, minkä vuoksi ne likaantuvat nopeammin. Lämpöputkistossa virtaavasta
vedestä kertyy venttiiliosiin ruostetta ja muuta sakkaa, joka heikentää venttiilin toimintaa ja lisää
näin lämpöenergian kulutusta ajan kuluessa. Venttiilien asennuksen jälkeen on myös huolehdittava,
ettei verkostoon lisättävä vesi ole happipitoista, sillä se kiihdyttää putkistojen ruostumisprosessia.
Korvausilmalaiteista tuleva viileä ilmavirtaus voi viilentää irtoanturia tai itse venttiiliä. Näin erityisesti mikäli lautasmallinen venttiili on verhon takana yhdessä irtoanturin tai venttiilin kanssa. Tällöin venttiili päästää lämmintä vettä lämmönluovuttimeen vaikka lämmitystarvetta ei ole.
Vanhat 1960- ja 70-luvun asuinkerrostalojen sulku ja linjaventtiilit ovat yleensä elinkaarensa lopussa. Nämä on syytä uusia linjasäätöventtiileillä, joiden avulla voidaan säätää ja mitata nousulinjaan
menevä vesivirta. Linjasäätöventtiilin painehäviö suhteessa verkoston painehäviöön tulee olla riittävän suuri, jotta säätötyö onnistuisi.
Lämmitysverkoston tasapainotuksen ja perussäädön edellytys ovat toimivat ja oikein mitoitetut linjasäätöventtiilit.
17
Lämmitysverkoston perussäätö
Erityisesti yli 15 vuotta käytössä olleiden laitteiden kuntoa ja toimintaa tulee seurata ja tarkistaa
säännöllisesti.
Patteriverkoston perussäädöllä voidaan säästää kolmella eri alueella:
1. Lämmitysenergian pieneneminen
2. Lämpöjohtopumpun sähkönkulutuksessa
3. Tilausvesivirran pienentäminen tarvittaessa
Patteriverkoston perussäädöllä voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä. Yhden asteen huonelämpötilan pudotuksella saavutetaan noin 5 %:n säästö asuinkerrostalon lämmityskustannuksissa, joten
perussäädön vaikutus kiinteistön energiankulutukseen on merkittävä. Arvioiden mukaan 75 %
Suomen asuinrakennus-kannasta on puutteellisesti perussäädetty ja yleisimmin lämpötilaero on
näissä kiinteistöissä keskimäärin yli 3 oC. Korjattavien asuntojen patteriventtiilit on vaihdettava
asianmukaisella esisäädöllä varustettuihin venttiileihin, jotta perussäätö on mahdollista suorittaa.
Myös muiden säätöventtiilien vaihto perussäädön yhteydessä on erittäin suositeltavaa. Perussäädön
yhteydessä on huolehdittava myös, että menoveden säätökäyrä asetetaan oikeaan asentoon, jotta
huonelämpötila on aina oikealla tasolla ulkolämpötilasta riippumatta.
Yleensä sisälämpötilaksi valitaan 21 - 22 oC. Myös porraskäytävien, kellaritilojen ja muiden "toisarvoisten" tilojen lämpötiloihin tulee kiinnittää huomiota, sillä niitä on turhaa lämmittää liikaa.
Näissä tiloissa sopiva lämpötila on yleensä noin +15 - +18 oC.
Yksi aste sisälämpötilassa merkitsee noin 5%:ttä energian kulutuksessa, joten ei ole aivan sama
mikä lämpötila kiinteistössä valitaan sisälämpötilaksi.
Liian korkea huonelämpötila lisää myös tarpeetonta ikkunatuuletusta, kuva 2.1..
Huonelämpötila
Huonelämpötila ja ikkunatuuletus
yli 23
21-22
20-21
alle 20
0
5
10
15
20
25
Ikkunaa auki pitävien osuus, %
Kuva 2.1. Huonelämpötilan vaikutus ikkunaa auki pitävien asukkaiden osuuteen /Virtanen ym..
1997/. .
18
Motivan tutkimuksen mukaan lämmitysverkoston perussäätö alentaa kerrostalon lämmönkulutusta
keskimäärin 14 % /Motiva 2007/.
Lämmönjakoverkoston tulevaisuus
Laajat energiansäästöinvestoinnit lyhentävät lämmityskautta ja edellyttävät kaukolämmön tilausvesivirran tarkistamista, pumppujen ja säätöventtiilien mitoituksen tarkistusta. Tässä vaiheessa voi
olla houkuttelevaa siirtyä ilmanvaihtolämmitykseen. Uudisrakentamisen suhteen lämmitysratkaisuja
on pohdittu (VTT 2513) ja päädytty ilmanvaihtolämmitykseen. Markkinoilla on myös yhdistettyjä
tuloilmalaitteen ja sähkölämmittimen yhdistelmiä joita ohjataan omalla huonetermostaatilla (RClinja Oy)). Tässä yhteydessä tulee muistaa, että kaukolämmön primäärienergiakerroin on noin yksi
ja sähkön 2.5 – 3.0.
Kiertovesipumppujen uusiminen
Vanhat kiertovesipumput on syytä vaihtaa vastaamaan uusia kiertovesivirtoja. Euroopan Unionin
EuP-direktiivi tiukentaa uusien kiertovesipumppujen energiatehokkuusvaatimuksia kahdessa vaiheessa; 1.1.2013 jälkeen pumppujen energiatehokkuusindeksin tule olla enintään 0,27 ja 1.1.2015
jälkeen enintään 0,23. Kiertovesipumppujen pyörimisnopeuden tulee säätyä tarpeen mukaan. Energiatehokkuusindeksillä tarkoitetaan pumpun vuotuisen energiakulutuksen suhdetta nyt markkinoilla
olevien pumppujen vuotuiseen energiankulutukseen /Rautiainen/. Direktiivi ei koske aurinko- tai
maalämpöjärjestelmiä.
Kaukolämmönjakokeskuksen uusiminen
Lämmönsiirtimiä on rakenteeltaan erilaisia. Kaukolämmön ensimmäisinä vuosikymmeninä (19601970) siirtimet olivat suoraputkisiirtimiä.
Lämmönjakokeskuksen laitteille ei voida määritellä tarkkaa käyttöikää /LVI 19-274/. Niiden kunto
ja toimivuus tarkistetaan säännöllisesti. Kaukolämpölaitteiden teknistaloudellinen käyttöikä on noin
15- 20 vuotta. Mikäli kaukolämpökeskus on yli 20 vuotta vanha, se uusitaan yleensä kokonaan korjauksen yhteydessä, sillä uuden laitteiston asentaminen tulee kokonaisuutena edullisemmaksi vaihtoehdoksi. 1960- 70-lukujen asuinkerrostaloissa kaukolämpölaitteiden ensimmäinen uusintakierros
on jo tehty.
Erityisesti lämmönsiirtimien hyötysuhde laskee ajan kuluessa, kun laitteistoon syntyvät kerrostumat
heikentävät lämmönsiirtokertoimia. Tämän seurauksena kaukolämpöveden jäähtyminen heikkenee.
Tämä kasvattaa tarvittavaa tilausvesivirtaa ja lisää vuotuista perusmaksua. Rakennuksen energiankulutukseen sillä ei ole vaikutusta.
Myös säätölaitteiden puutteellinen toiminta voi olla syynä laitteiston heikkoon lämmönsiirtokykyyn. Kaukolämpölaitteiden kuntoa on seurattava säännöllisesti.
Laitteistoa ei missään nimessä tulisi käyttää aivan loppuun, sillä sen rikkoontumisen seurauksena
tehtävä hätäkorjaus maksaa paljon enemmän kuin hyvin suunniteltu korjaus. Laitteiden uusimistarpeen määrittelyssä hyödynnetään:
19
•
•
•
•
•
lämmitysjärjestelmän kuntoarviota (tehdään 5 vuoden välein)
lämmön- ja vedenkulutustilastoja
ajantasaista huoltokirjaa
kunnossapidon pitkän tähtäimen suunnitelmaa PTS
lämmönsiirtimien tiiviystarkastuksia (tehdään 4-12 kertaa vuodessa).
Kaukolämpölaitteiden kuntoarvioita tekevät lämmöntoimittajat, LVI-suunnittelijat ja urakoitsijat.
Katselmuksessa selvitetään kunto ja uusimistarve. Laiteuusinnassa saavutetaan paras ja taloudellisen lopputulos uusimalla hallitusti, suunnittelemalla ja mitoittamalla oikein ja kokonaisvaltaisesti.
Kun kuntoarviota täydennetään huoltokirjan korjaushistoria- ja vikailmoitustiedoilla sekä analysoidaan kulutustilastoja vähintään kuukausitasolla, saadaan melko luotettava arvio laitteiston kunnosta.
Uusittaessa kaukolämpölaitteet mitoitetaan ne vastaamaan rakennuksen todellista lämmöntarvetta.
Energiansäästötoimenpiteiden seurauksena tilausvesivirta on muuttunut. Vanhat laitteet ovat lisäksi
yleensä ylimitoitettuja. Huolellisella suunnittelulla voidaan säästää työ- ja investointikustannuksissa. Samalla tarkistetaan tilausteho- ja vesivirta.
Kaukolämpölaitteiston välttämätön korjaus parantaa samalla rakennuksen energia-tehokkuutta, sillä
uusien lämmönsiirtimien hyötysuhde on huomattavasti vanhoja parempi. Tämä ei tosin vähennä
energiankulutusta mutta saattaa vähentää kustannuksia pienemmän tilausvesivirran mukana Näin
saadaan pienennettyä jakeluhäviöitä kaukolämpöpuolella. Lämmönsiirtimiä uusittaessa tulee selvittää ko. piirien toisiopuolen laitteiden ja kytkentöjen uusimistarve. Mikäli vain osa kaukolämpölaitteistosta uusitaan, tulee uusittujen laitteiden olla nykyisiä vaatimuksia vastaavia. Muutostyön yhteydessä uusitaan myös lämpömittarit, mittataskut sekä painemittarit sulkuineen. Menoveden lämpötilan ja ulkolämpötilan tuntoelimien sijoitukset ja toiminta on tarkastettava..
Kaukolämpölaitteita uusittaessa on kannattavaa määrittää rakennuksen todellinen lämmöntarve,
sillä vanhat laitteet ovat usein ylimitoitettuja. Todellinen lämmöntarve saadaan määritettyä energiankulutustietojen, rakennuksen käyttötavan ja -kokemusten, kaukolämmön toisiopuolen meno- ja
paluuveden lämpötilojen sekä rakennusteknisten tietojen avulla. Kun laitteet mitoitetaan todellisen
tarpeen mukaan, säästetään hankintakustannuksissa ja lämpöenergiaa sekä sähköä kuluu vähemmän. Esimerkiksi pumput tulee mitoittaa todellisten toiminta-arvojen mukaan ja haluttu virtaama ja
paine-ero toteutetaan mieluummin pumpun oikealla mitoituksella kuin kuristussäädöllä, jossa energiaa menee hukkaan, kun pumpun tuottamaa painetta hävitetään virtausvastuksen avulla .
Lämmöntarpeen perusteella saadaan määritettyä myös laitteiston tarvitsema kaukolämmön sopimusvesivirta. Sopimusvesivirta vaikuttaa kaukolämmön perusmaksun suuruuteen. Myös sopimusvesivirta arvioitiin ennen varmuuden vuoksi tarvetta suuremmaksi, jottei lämmitysvaikeuksia ilmaantuisi missään tilanteessa. Sopimusvesivirran mitoitus tehdään vuoden kylmimmän lämpötilan
mukaan, joten koko vesivirtaa ei tarvita tiukankaan mitoituksen tapauksessa kuin muutamana päivänä vuodessa. Kyseinen vesivirta kuitenkin kiertää kokonaisuudessaan kaukolämpölaitteistossa
lämmöntarpeesta riippumatta, joten lämmityskauden lauhoilla keleillä syntyy huomattavaa energianhukkaa.
Ohjekortissa ”Asuntoyhtiön kaukolämpölaitteiden uusiminen (2003)” esitetään asuntoyhtiön kaukolämpölaitteiden uusimishankkeen vaiheet uusimistarpeen selvittämisestä suunnitelmien teettämiseen
sekä valvojan ja urakoitsijan valintaan. Ohjeessa kuvataan urakkasuorituksen kulku aloituskokouksesta käyttöönottoon ja takuutarkastukseen. Siinä esitetään myös hankkeen vaiheisiin liittyvä päätöksenteko-, tiedottamis- ja viranomaismenettely. Ohjekorttia on tarkoitus käyttää rinnan ohjekortin
20
KH 90-00322 Asuntoyhtiön korjaushankkeen kulku kanssa. Sama ohjekortti qn julkaistu myös
LVI-kortistossa tunnuksella LVI 03-10368.
Sisällysluettelo:
1. Yleistä
2. Käsitteitä
3. Korjaustarpeen määrittely
4. Esisuunnittelu
5. Hankesuunnittelu
6. Tekninen toteutussuunnittelu
7. Urakoitsijan valinta, toteutuspäätös
8. Rakentaminen ja valvonta
9. Ylläpito
Liite 1. Esimerkki lämmitysjärjestelmän kuntoarviosta
Liite 2. Esimerkki huonelämpötilojen mittausohjeesta ja -lomakkeesta
Liite 3. Esimerkki huonelämpötilamittausten yhteenvetolomakkeesta
Liite 4. Esimerkki kaukolämpölaitteiden uusimishankkeen aikataulusta
Liite 5. Esimerkkejä kerrostalon yms. ison rakennuksen teknisestä laitetilasta.
2.3 Lämmitysenergian asuntokohtainen mittaus
Vuosi vuodelta yhä useammassa taloyhtiössä osakkaat maksavat sähkön ohella myös vedestä kulutuksen perusteella. Lisäksi huoneistoissa kuluu energiaa lämmitykseen, mutta siitä maksetaan tavallisesti vastikkeissa neliöiden eikä mitatun kulutuksen mukaan. Huoneistokohtaisen mittauksen järjestäminen olisi uudisrakentamisessa helpohkoa, korjausrakentamisessa vaikeaa. Maksuperusteiden
oikeudenmukainen määrittely taas on aina hankalaa.
YIT Rakennus Oy on selvittänyt huoneistokohtaisen lämmitysenergian mittauksen mahdollisuutta
uudisrakentamisessa. Selvitysten perusteella ajatusta ei ole tyystin hylätty, mutta toistaiseksi ei ole
nähty tarpeelliseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Syyt ovat rakennusten paraneva energiatehokkuus ja
laskutusperusteiden oikeudenmukaisen määrittelyn ongelmat /Asunto & Kiinteistö 2010/.
Kimari tutki 1990-luvun alussa asuntokohtaisen lämmitysenergian mittauksen vaihtoehtoja KeskiEuroopassa ja sen kannattavuutta Suomessa /Kimari/. Kaksi keskeistä lämmitysenergian mittausjärjestelmää ovat:
Sähköinen kulutusmittari
Lämmitysenergian mittariin kuuluu laskinyksikön lisäksi virtausmittarit ja lämpötila-anturit.
Virtausmittari voi olla mekaaninen tai staattinen. Edellisissä putkessa on juoksupyörä, jälkimmäisissä ultraääneen tai magneettisuuteen perustuva virtausmittari.
Järjestelmän etuna on mahdollisuus etälukea mittarit. Lämmitysenergia voidaan myös laskuttaa
useamman kerran vuodessa koska asunnoissa ei tarvitse käydä lukemassa mittareita.
21
Haihtumiseen perustuva mittaus
Haihdutusmittareissa radiaattorin kyljessä on haihdutusampulli, josta haihtuu sisäilman kannalta
haitatonta nestettä sisäilmaan. Lämmityskauden jälkeen katsotaan, kuinka paljon ainetta on haihtunut. Tämän perusteella määritetään radiaattorin luovuttama lämpömäärä.
Käytettävissä olevissa mittausmenetelmistä todettiin, että investointikustannuksiltaan edullisimmat
lämmönluovutinkohtaiset kustannusten jakolaitteet eivät pysty toimimaan riittävällä tarkkuudella
Suomessa käytetyillä alhaisilla lämmitysverkoston lämpötiloilla. Rakennukseen asennettavia lämmönluovuttimia on alettu testata mittaamisen edellyttämällä tavalla vasta vuodesta 1993 lähtien.
Mittaamisen täsmällisyyden kannalta hyvien menetelmien ongelmana ovat suhteellisen korkeat investointikustannukset. Eräät laitteistot vaativat lisäksi niin radikaaleja putkistojärjestelyjä, että niiden laajamittainen käyttö on mahdollista ainoastaan uudisrakentamisen ja sellaisessa perusparantamisessa, jossa koko lämmitysputkisto uusitaan.
Uudisrakentamisessa lämpimän käyttöveden ja huoneistosähkön mittauksella on jo saatu 50-70 %
energiankäytöstä huoneistokohtaisen laskutuksen piiriin.
Asunnon (huoneen) sijainnin huomioonottaminen
Asunnon ja yksittäisen huoneen sijainti vaikuttaa olennaisesti lämmitysenergian kulutukseen.
Oikeidenmukainen laskutus edellyttää esimerkiksi Sveitsissä käytettäviä korjauskertoimia:
• ylin kerros
20 %
• kylmän ullakon alapuolella
10 %
• kulmahuonevähennys
10 %
• ilmansuuntavähennys
o pohjoiset huoneet
10 %
Tutkimuksessa arvioitiin lämmitysenergian säästön suuruutta erilaisissa tyyppiasunnoissa.
Tutkimuksessa ei ole huomioitu asuinkerrostaloissa usein esiintyvää ilmiötä, jossa osa asukkaista
sulkee tai tukkii korvausilmaventtiileitä vedon tunteen vuoksi. Tällainen toimenpide vähentää oman
asunnon energiankulutusta mutta lisää asunnon ylä- ja alapuolella sijaitsevien asuntojen energiankulutusta.
Tutkimuksen johtopäätös oli:
Lämmityskustannusten täsmällinen jakaminen edellyttää huoneistojen sijainnista aiheutuvan eriarvoisuuden kompensoinnista ja huoneistojen välisistä lämpötilaeroista aiheutuvien lämmönsiirtymisen ottamista huomioon.
Asuntojen huonelämpötiloja ei ole varaa laskea merkittävästi perussäädössä tähdättävään 21 - 22
asteesta, ilman että lämpöviihtyisyys heikkenee merkittävästi. Lämmönmittauksen merkittävin etu
oli se, että ihmiset, jotka jättävät tuuletusikkunat avoimiksi pitkäksi aikaa huomaisivat sulkea ne.
Toisaalta pakkassäällä ikkunatuuletus vähenee joka tapauksessa.
22
Lämmitysenergian mittaus- ja laskutusperiaatteet:
•
•
•
Mitataan asunnon käyttämä lämmitysenergia
Mitataan radiaattorin luovuttama energiamäärä
Seurataan huonelämpötiloja ja laskutetaan niiden perusteella
Lämpötilalaskutuksen heikkous on tuulettaja joka tuuletta lämmön ulos sen sijaan, että säätäisi huonelämpötilaa alaisemmiksi..
Ruotsalaisessa yhteenvetoraportissa korostetaan patteriverkoston perussäädön merkitystä samoin
toimivia säätö- ja ohjauslaitteita /Energimyndigheten/. Edellä mainitut siat ovat tärkeämpiä kuin
asuntokohtainen lämmitysenergianmittaus.
Ruotsissa vertailtiin omakotiasunnoissa ja kerrostaloasunnoissa mitattuja lämmityskauden huonelämpötiloja. Eri tutkimuksissa pientaloissa huonelämpötila oli 1,0 – 1,4 astetta alhaisempi kuin kerrostaloasunnoissa. Tämän tiedon perustella arvioitiin, että asuntokohtaisella lämmityksen säädöllä
ja lämmitysenergian mittauksella voidaan säästää enintään 10 %.
Yhteenveto eri mittausmenetelmien eduista ja haitoista on esitetty talkoissa 2.2 ja 2.3.
Taulukko 2.2 Lämmitysenergian suora mittaus edut ja haitat
Edut
Menetelmä kertoo taloyhtiön asuntoon jakaman
lämmön, mikä on yksi kustannusten jaon peruste.
Mahdollista kaikissa rakennuksissa, joissa on
radiaattoreita
Tunnistaa ja huomioi ikkunatuuletuksen
Menetelmä ottaa huomioon auringonsäteilyn ja
muut ilmaisenergiat
Menetelmä on tunnettu Keski-Euroopassa, Menetelmä on kuvattu CEN ja DIN standardeissa
(mittalaitteet)
Haitat
Menetelmä on mahdollista käytännössä vain
uudisrakennuksissa
Asuntojen väliset lämpöhäviöt
Suosii asukkaita, jotka tukkivat ilmanvaihtoventtiileitä. Muiden energiankulutus lisääntyy.
Asukas maksaa asunnon hataruudesta ja eristyksen puutteista.
Lämmityskustannusten jyvitys asukkaille on
monimutkaista eikä motivoi asukkaita energiansäästöön.
Taulukko 2.3 Huonelämpötilan arvoon perustuva lämmityskustannusten jako: edut ja haitat.
Edut
Haitat
Huonelämpötilaan perustuva kustannusten jako
Ikkunatuuletus lisää myös naapureiden energion tuntuva ja havainnollinen tapa asukkaiden
ankulutusta,
kannalta.
Asuntojen väliset lämpövirrat eivät vaikuta lasIkkunatuuletus ei lisä asunnon energiakustankutukseen.
nuksia.
Huoneiston tiiveyden tai lämmöneristyksen
Mikäli käytetään järjestelmää, joka tunnistaa
puutteet eivät nosta kyseisen asunon lämmitysikkunatuuletuksen lämpötilamuutoksen seuraukkustannuksia.
sena, kunnossapitokustannukset voivat nousta.
Huonelämpötila-antureita voidaan käyttää myös
lämmityksen säätöön.
23
Kannattavuus
Laskelmat perustuvat Ruotsalaisiin arvioihin. Yksinkertainen mittausjärjestelmä maksaa noin 450 €
(vuoden 2003 hintataso) Kalliimpi järjestelmä mahdollista myös asuntokohtaisen lämpötilan säädön
sekä asuntokohtaisen näyttö tai ohjauspaneelin (vaihtoehtoisesti netin kautta tapahtuva selaaminen
ja ohjaus). Hankintakustannukset 1100 €. Valuuttakurssina on käytetty 1 € = 9 SEK (tilanne talvella
2011). Taulokset on esitetty taulukossa 2.4.
Taulukko 2.4 Huoneistokohtaisen lämmitysenergian mittaksen kannattavuus Ruotsissa.
Lähtötilanteen kulutus ja säästö
Investointikustanukset
Investointikustannukset
450 €
1100 €
Lämmitysenergian kulutus 220 kWh/m2 Kannattavaa, mikäli
Kannattavaa, mikäli
Säästö 10 %
lämmitysenergian ylittää lämmitysenergian ylittää
90 €/MWh
176 €/MWh
Lämmitysenergian kulutus 220 kWh/m2 Kannattavaa
Säästö 20 %
lämmitysenergian ylittää
88 €/MWh
Säästö 10 %
155 €/MWh
320 €/MWh
Säästö 20 %
77 €/MWh
165 €/MWh
Lämmitysenergian mittaus ei johda automaattisesti säästöihin - asukas on myös valmis maksamaan
lämpöviihtyisyydestä. Toisaalta mittaus on perusteltua koska asukas mieluimmin tuulettaa ylilämmön ulos kuin säätää aktiivisesti patteriventtiileitä.
Lähteet
Abrechnungsmodell zur verbrauchsabhängigen Heizkostenabrechnung, VHKA. Bundesamt zur
Energiewirtsaft. Arbeitsgruppe Mieter – Vermieter. Bern 1992.
Asunto&Kiinteistö 2010, Lämmityslaskut kulutuksen mukaan, 18.10.2010,
www.asuntokiinteisto.fi/lehti.php?sub=artikkeli&jid=57
Asunto&Kiinteistö 2010b, Vedenkäsittelylaite lopetti lämmityksen kenkkuilun, 28.12.2010.
www.asuntokiinteisto.fi/lehti.php?sub=artikkeli&jid=67
CEC, Individuell mätning och debitering i flerbostadshus, 62 s. + liitteet. Chalmers EnergiCemtrum
CEC Göteborg, 31 August 2009. ladattavissa
www.sabo.se/SiteCollectionDocuments/IMD_tot_rapport.pdf.
24
EFFEKTIV. Individuell värmemetning av flerbostadshus. Lennart Jagerman, Bemgt Bergsten,
Rapport 2003:5, 63 s., ISBN 91-7848-956-3 ISSN 1650-1489.
www.effektiv.org/pdf_filer/Tappvarmvatten.pdf
Energiemyndigheten, Rapport ER 24:1999. 83 s. ISSN 1403-1892. Utredning angående erfarenheter
av individuell mätning värme och varmvatten i svenska flerbostadshus. Rapport ER 24:1999. 83 s.
ISSN 1403-1892
http://webbshop.cm.se/System/ViewResource.aspx?p=Energimyndigheten&rl=default:/Resources/P
ermanent/Static/ec4905466e5347e0a5b4a5ad0da15691/ER24_1999.pdf
Individuell värmemätning i svenska flerbosstadshus. Statens Energimyndighet, Projekt P11835-2.
2003-03-31. www. www.effektiv.org/pdf_filer/Rapport%202003-05.pdf
Kimari, Risto. Huoneistokohtainen lämmitysenergian mittaus ja säätö. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Energiaosasto. Tutkimuksia D202. 113 s. + liitteet. Helsinki 1994. ISSN 0789-1865, ISBN
951-47-8039-6.
Krzysztof Klobut, Jorma Heikkinen, Jari Shemeikka, Ari Laitinen, Miika Rämä & Kari Sipilä
Huippuenergiatehokkaan asuintalonkaukolämpöratkaisut. VTT Tiedotteita 2513. Espoo 2009.
LVI 03-10368 (2004) Asuntoyhtiön kaukolämpölaitteiden uusiminen KH 22-00334
Motiva 2007. Lämmitysverkoston perussäätö. www.motiva.fi/files/458/Perussaato.pdf
Rautiainen Kimmo. EuP-direktiivin vaikutusten arviointi : kiertovesipumput, lämmityskattilat, vedenlämmittimet ja sähkömoottorit. Motiva Oy Muistio 12 s. 1.10.2009. www.motiva.fi
RC-linja Oy. ECO-ilmanvaihtolämmittimet. www.rcl.fi
Suomen Kaukolämpö ry (2003) Rakennusten kaukolämmitys, määräykset ja ohjeet
Vesa Virtanen, Jukka Hirvonen, Heidi Melasniemi-Uutela, Maarit Haakana. Kokemuksia kerrostalojen huoneistokohtaisesta ilmanvaihdosta ja lämmöntaiteenotosta. Sosiaali- ja terveysministeriön
selvityksiä. 1997:2.
25
3 Vesi- ja viemärijärjestelmät ja niiden uusinta
3.1 Historia ja nykytila
Kiinteistöjen vesijohtoina ja viemäreinä vuosina 1910-1980 käytetyt putkityypit on esitetty kuvassa
3.1 /Mäkilö /.
Kuva 3.1. Eri aikoina kiinteistöissä käytetyt vesijohto- ja viemäriputkityypit. (TES= teollisuusstandardi).
26
Tavoitteellisia käyttöikiä on esitetty taulukossa 3.1 /KH 90-40016/
Taulukko 3.1 Vesi- ja viemärijärjestelmät - tavoitteelliset käyttöiät /KH 90-40016/.
Komponentti
Tavoitteellinen
käyttöikä, vuosia
vesijohtoverkosto
yli 50
• muovi
30
• kupari
20
• galvanoitu
viemärit
yli 50
• muovi
yli 50
• valurauta
Lämpimän käyttöveden lämmönsiirrin
20
Vesijohtoverkosto
• Lämpimän käyttöveden
verkostoon kytketyt lämmityslaitteet
25
• Lämpimän käyttöveden verkostoon
kytketyt laitteet (pyykinkuivauspuhallin yms.)
Viemärikaivot
Sadevesikaivot
Vesikalusteet
Viemärikalusteet
25
40
40
30
30
3.1.1 Putkivuodot
Putkistojen ja erilaisten putkistonosien korjaustarpeen perussyy on yleensä niissä esiintyvä
korroosio. Putkistoissa tapahtuvalla korroosiolla on tapana käynnistää ja edistää
tukkeutumisprosesseja. Viemärien vaurioitumiseen vaikuttaa huomattavasti enemmän
muut seikat kuin käyttöveden. Viemärikaasut aiheuttavat valurautaviemäreissä suurimman
syöpymisriskin.
Vesijohtoverkon jakeluputkistossa esiintyvä korroosio lisää verkoston kunnossapitokuluja,
lyhentää putkiston käyttöikää, vähentää vedenjakelun tehokkuutta ja heikentää veden
laatua. Korroosio on suurin yksittäinen ryhmä vesivahinkojen aiheuttajista. /Kapanen 1995/
Yleisimmät vuotokohteet on esitetty kuvassa 3.2.
Lä
L
m As
Ky äm
m tia
lm m
ity n
i
äv nv
P
p
es es Vi spu esu esu
ijo ijo em tki ko ko M
u
s
ht ht
o äri to ne ne ut
o
27
2002
1988
0
5
10
15
20
25
30
35
Osuus vuotovahingoista, (%)
Kuva 3.2 Vuotovahinkojen jakaumat vuosina 1988 ja 2002 /Kekki et al. 2008/ ja /SVK 2004/..
Finanssialan keskusliiton selvityksen mukaan kerrostalojen vuotovahingoista vuosina 2007 - 2008
(yhteensä 983 tapausta) eniten (330 tapausta esiintyi ennen vuotta 1950 valmistuneissa kerrostaloissa. 1960- ja 1970-luvuilla valmistuneissa kerrostaloissa esiintyi molemmissa 150 tapausta.
Viemäriputkistojen vuotovahingot yleistyvät rakennuksen iän ylittäessä 30 vuotta. Viemäriputkiston
vuodot olivat yleisin vuotovahingon aiheuttaja kerrostaloissa. Seuraavaksi yleisimmät olivat astianpesukone ja kylmävesiputket. Vesikalusteiden ja lämminvesiputkien vuodot olivat yhtä yleisiä
/Vuotovahinkoselvitys 2007 - 2008/.
3.2 Putkistojen korjausmenetelmät
Putkistojen korjausmenetelmiä on käsitelty RT-kortissa 92-10913 sekä Jaakko Laksolan laatimassa
oppaassa. Tämä esitys perustuu RIL252-1-2009, Veli Maarasen insinöörityöhön ja Kiinteistölehden
katsauksen lehdessä 7/2010 ja 1/2011.
28
3.2.1 Putkistojen kuntotutkimukset
Kun halutaan varmistua peruskorjauksen tarpeellisuudesta, suoritetaan kuntotutkimus. Kuntoarvion
perusteella on valittu tutkittavat kohteet. Vesi- ja viemäriputkiston vaurioituneet, huonokuntoiset ja
kelvolliset osuudet paikannetaan. Täydellinen vesi- ja viemäriverkoston kuntotutkimusohje on kuvattu lähteessä /Helenius ym. 1998/
Putkien kuntotutkimuksen yleistavoitteet ovat:
• kattavat seinänpaksuustiedot
• putkiliitosten kunto
• tiedot putkien siirtymistä, murtumista, halkeamista, sakkaumista yms.
• viemäriputkien kaadot ja siirtymät
Käytettävissä’ olevia menetelmiä ovat:
• sisäpuoliset videokuvaukset
• röntgenkuvaukset
• tähystysmenetelmät
• vesiputkien vesianalyysit
• putkiston tiiviyskokeet
Röntgenkuvauksilla saadaan käsitys putkien seinämän paksuudesta, mutta vain näkyvillä olevista
putkista.
Aalto-yliopiston opinnäytetyössä /Hemmilä/ tutkittiin asuinrakennusten putkistojen kuntoa linjasaneeraushetkellä 12 kiinteistöstä valittujen putkinäytteiden avulla. Tuloksia verrattiin asuinrakennukseen tehdyn putkiston kuntotutkimuksen arvioihin. Kohteet olivat rakennetut 1950 - 60luvuilla yhtä vanhempaa kohdetta lukuun ottamatta. Putkinäytteiksi valittiin sekä piilossa rakenteiden sisällä, että kellaritiloissa näkyvillä olevia putkia (kylmä- ja lämminvesijohtoja ja viemäreitä).
Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa kuntotutkimusten arvioista ja putkinäytteiden perusteella
tehdyistä arvioista vastasivat toisiaan. Erot johtuivat pääosin siitä, että kuntotutkimuksissa valitut
tutkimuskohdat olivat paremmassa kunnossa kuin putkisto yleensä. Muutaman tutkimuskohteen
kuntotutkimuksessa arvioitiin putkistojen kunnon olevan heikompi kuin tarkastetuista putkinäytteistä voitiin todeta.
3.2.2 Täydellinen uusinta
Varmin ja toisaalta kallein sekä pelätyin putkistoremontin muoto on täydellinen uusinta. Purkamalla pystyja vaakalinjat sekä vesikalusteet täydellisesti saadaan aikaan varmin ja turvallisin uusi putkistojärjestelmä. Remontointimuodon negatiivisia puolia ovat suuret, putkistoja ympäröiviä rakenteita rikkovat aputyöt, joista johtuen remontin kustannukset ovat huomattavat. Rakennuksen iästä,
muodosta ja rakenteista riippuen voidaan myös joutua suunnittelemaan ja toteuttamaan uusia reittejä esimerkiksi pystynousuja rakennettaessa. Tämä lisää työmäärää ja tätä kautta kustannuksia jo
valmiiksi korkeaan putkistoremontin hintaan.
29
Täydellisen uusinnan yksi tunnusomaisia piirteitä korkeiden kustannuksen lisäksi on usein remontointia koskevien asuntojen remontoinnin aikainen vaikeutunut asuinkäyttö melun, pölyn ja vesikatkosten muodossa. Myös asukkaiden poismuuton välttämättömyys remontoinnin ajaksi ei ole harvinaista.
3.2.3 Putkielementit
Uudis- ja peruskorjauskohteisiin soveltuu LinTech . Combisystems märkätilakaseteissa on tehdasasennettuna WC-huuhtelusäiliö sekä vesi- ja viemärijohdot avattavan pelti- tai laatoitettavan
kivilevykotelon sisällä. Huoltotöissä myös laatoitettavan mallin etuosa on avattavissa ilman suuria
purkutöitä.
Kasetit on suunniteltu siten, että mahdolliset vuotovedet ohjautuvat kylpyhuoneen lattialle, jolloin
vesivahinkoja ei pääse tapahtumaan. WC-, pesuallas- ja sovitemoduleita voidaan yhdistellä vapaasti.
Uponor Oy
Uponor Cefo -elementit ovat kytkentävalmiita elementtejä ja moduuleita kerrostalojen talotekniseen
parannukseen. Uponor Cefo-elementeissä voidaan huoneistoihin tuoda käyttövesi, lämmitys, viemäröinti ja ilmanvaihto. Viemäröintimoduulit ovat valmiiksi ääni- ja paloeristetty. Lisäksi vesielementtejä on saatavana myös kulma-asennuksiin. Elementit voidaan pinnoittaa erilaisilla vaihtoehtoilla sisustukseen sopivaksi. Ratkaisu on myös asukasystävällinen.
Elementtijärjestelmä parantaa perinteisiin ratkaisuihin verrattuna huomattavasti putkiston huollettavuutta. Lisäksi järjestelmä antaa mahdollisuuden asentaa huoneistokohtaiset käyttöveden vesimittarit ja painesäädöt lämpimälle käyttövedelle. Täten huoneiston energiankulutusta voidaan pienentää.
Remontin yhteydessä elementtiin voidaan asentaa vesikiertoista lattialämmitystä varten syöttöjohdot. Vakioidut ratkaisut ovat helposti siirrettävissä LVIS-suunnitelmiin, jolloin suunnittelijan työ
nopeutuu huomattavasti. Myös remontin kustannukset voidaan arvioida entistä tarkemmin ja siten
taloudelliset riskit pienenevät. Ratkaisu antaa mahdollisuuden huoneistokohtaisille vesimittareille ja
käyttöveden paineensäätimille.
Silotek Oy
Silotek-talotekniikkaelementti kehitettiin kevyeksi, vähän tilaa vieväksi, helposti muunneltavaksi ja
nopeasti asennettavaksi elementiksi, mitä käyttäen asuntojen pystyhormit voidaan nopeasti ja taloudellisesti asentaa. Talotekniikkaelementtiä voidaan nimittää myös putkisto- tai hormi-elementiksi.
Silotek-talotekniikkaelementtiä voidaan käyttää sekä uudisrakennus- että peruskorjauskohteissa
/Silotek.fi/.
30
Silotek® on markkinoiden ainoa räätälöitävä talotekniikkaelementti. Silotek®-talotekniikkaelementti sopii useimpiin kerrostaloihin ja sen tekninen sisältö määritellään aina kohteeseen sopivaksi. Silotek® on nopea asentaa ja se lyhentää putkiremonttiin käytettävää aikaa merkittävästi.
Ratkaisun edut ovat:
•
•
•
•
•
hyvä palo-, ääni- ja hajutiiviys
vaimentaa putkistojen aiheuttamat runkoäänet
eliminoi huoneistojen väliset hormistovuodot
työturvallisuus paranee, kun jälkivaluaukkoja ei tarvitse jättää
rakennusvalvonta helpottuu
Puhtaissa tehdasolosuhteissa tehtynä tuotteena Silotek®-talotekniikkaelementti on selkeästi laadukkaampi lopputuote kuin paikalla tehtynä. Tehdasolosuhteissa putket ja kanavat eristyksineen voidaan asentaa pienempään tilaan kuin paikan päällä tehtynä. Näin saadaan huomattavaa tilan-säästöä.
Silotek®-talotekniikkaelementtiin voidaan asentaa vesi- ja viemäriputkien lisäksi, ilmanvaihto-,
kaasu-, sadevesi- ja lämpöputkia. Myös sähköputkituksia voidaan asentaa elementtiin, kunhan on
etukäteen selvitetty niiden palo-osastointi tarve.
Silotek®-talotekniikkaelementit voidaan asentaa nopeasti ja näin rakennusaika lyhenee ja asukkaiden haitta vähenee.
Kaikki Silotek®-talotekniikkaelementit suunnitellaan aina kohdekohtaisesti kohteen LVIsuunnitelmien ja pohjalta.
3.2.4 Kylpyhuone-elementit
HARMITON Oy:n TANAKKA –korjausmenetelmässä puretaan vanhat kylpyhuoneet korvaten ne
teollisesti valmistetuilla kylpyhuonemoduuleilla. Tanakka-menetelmän etu on sen nopeus; Asennus
tapahtuu kattoon ja välipohjiin leikattujen reikien kautta. Projektin läpimenoaika putoaa kolmannekseen normaalin 12 - 15 viikon sijasta 4-5 viikkoon. Pölyn hallinta tapahtuu alipaineistamalla
aukko. Moduulin hinta asennettuna on noin 20 00 – 30 000 euroa. /www.harmiton.com/.
Neapo Oy on käynnistänyt täysin varusteltujen kylpyhuone-elementtien tuotannon. Kuten hisseistä,
kylpyhuoneista koostetaan asennusvalmiita torneja, jotka nostetaan paikalle. Torneihin voidaan
asentaa myös ilmanvaihtokanavat, jolloin koneellisen tulo-poistoilmanvaihtojärjestelmän asentaminen helpottuu merkittävästi./www.neapo.fi/.
3.2.5 Osittainen uusinta
Osittainen uusinta soveltuu kohteissa, joissa linjoja pystytään uusimaan aiheuttamatta vauriota
muille järjestelmille, joissa huollon tarvetta ei vielä ole. Muoviset viemäriputket ovat olleet käytössä jo 1960-luvulta lähtien, mutta vesijohdot ovat olleet vielä joko kuparia tai terästä.
Ongelmana ovat usein vesijohtolinjojen tukkeutumat, virtaushäiriöt, syöpymät ja liitosvuodot ajasta
tai materiaalivioista johtuen, viemärilinjojen ollessa vielä kunnossa.
31
Näissä tapauksissa osittainen uusinta on hyvä vaihtoehto, näin säästetään huomattavasti rakenteita
rikkovia työvaiheita. Työmenetelmän valinta edellyttää hyvää ja asiantuntevaa tarkastelua täydellisen ja osittaisen uusinnan hinnan osalta niiden ollessa vaativissa kohteissa lähellä toisiaan. Menetelmä antaa täydellisen uusinnan tavoin 50 vuoden käyttöiän niiltä osin kun järjestelmä on uusittu.
Myös varaukset tulevia mahdollisia remontteja silmälläpitäen tulee huomioida rakennettaessa uusia
nousulinjoja.
Myös eri järjestelmien tarkan teknisen kunnon määrittäminen on tarpeen. Näin säästytään virhearvioinneilta ja toiselta mahdolliselta remontilta lyhyessä ajassa, jossa mahdollisesti jo remontoitu
järjestelmä sekä pinnat vahingoittuvat, tai niitä joudutaan muuttamaan.
Teknillisen korkeakoulun jo 1980-luvulla kehittämässä menetelmässä viemäriverkosto tutkitaan
tarkasti ja valikoidaan osat, jotka on syytä uusia /Järvinen ym. 1986/. Syöpymiselle herkimmät osat
olivat keittiöiden kytkentä viemärit ja pohjakerroksen vaakaviemärit.
3.3 Olemassa olevan putkiston elinikää jatkavat menetelmät
Perinteisen putkiremontin kanssa kilpailemaan on tullut erilaisia putkien ja viemäreiden isäpuolisen
pinnoituksen menetelmiä. Onko niistä mihinkään? Mikä on todellinen hintaero putkien uusimiseen?
Verrattaessa kustannuksia on hyvä muistaa, että perinteinen, järeä putkiremontti sisältää yleensä
”oheisremontteja”, joita pinnoitusvaihtoehdossa ei ole.
Putkien sisäpuolen pinnoittamista on käytetty Keski-Euroopassa ja Ruotsissa jo 10–20 vuotta. menetelmien hyvä puoli on, että ne rikkovat talon rakenteita vähän tai ei lainkaan. Verrattuna tavanomaiseen putkisaneeraukseen työ on nopeampi ja halvempi. Haittapuoliakin on, toisinaan varsin
varteenotettavia.
Putkien sisäpuolen pinnoittaminen tarkoittaa, että putket puhdistetaan ja maalataan sisältä epoksipinnoitteella. ”Maalataan” on tässä yhteydessä ehkä hiukan vääriä mielikuvia herättävä sana, vaikka
onkin teknisesti oikea. Paikan päällä seurattuna menetelmä muistuttaa maallikon silmissä enemmän
lasikuituveneen rakentamisen joitakin työvaiheita kuin vanhan ajan maalarintyötä.
Menetelmiä ja maahantuojia on jo useita, mutta perusperiaate on sama. Puhdistettuun putkeen viedään epoksihartsia, esimerkiksi kauko-ohjattavan harjan avulla ja paineilmaa hyväksikäyttäen.
Vanha putki saa näin sileän sisäpinnan ja muuttuu tavallaan komposiittiputkeksi. Nykyisin pinnoituskonsteja löytyy myös tulopuolen vesiputkiin, siis kansankielellä vesijohtoihin.
3.3.1 Viemäriputkiston päällystäminen eri menetelmin
Pinnoitusmenetelmien perusteet
Pinnoitus on viemäriputkistojen pinnoitusmenetelmä, jossa soveltuva massa harjataan puhdistetun
valurautaputken sisäpinnalle. Materiaalina käytetään yleensä epoksia, josta muodostuu elastinen
pinnoite vanhan putken sisäpintaan. Onnistuminen riippuu muun muassa vanhan putkiston kunnosta
ja massan harjausta tekevän työntekijän ammattitaidosta.
32
Pinnoittamalla voidaan jossain tapauksissa jatkaa vanhan valurautaputkiston käyttöikää, mutta uden
putkistonkäyttöikään sitä ei voida verrata. Epoksimassa ei sovellu tiettyjen muovilatujen pinnoittamiseen. Kielteisiä näkemyksiä on esitetty m. Rakennuslehdessä ja Kiinteistölehdessä.
Pinnoitusremontissa on normaalisti seuraavat työvaiheet silloin, kun tehdään sekä vesi- että viemäriputkiremontti:
* Asuntojen vesijohtokalusteet irrotetaan. Vesiputket puhdistetaan ja pinnoitetaan sisäpuolelta.
* Viemäreille tehdään sama operaatio.
* Putket pinnoitetaan kellarista ylimmän kerroksen vesikalusteille asti.
* Vanhat vesikalusteet asennetaan takaisin (näin minimiversiossa; kalusteiden uusinnan voi liittää
remonttiin).
Jos valitaan pelkkä pinnoitus, uusimatta jäävät vesikalusteet (sekoittajat, pesualtaat, wc:t, vesilukot
yms.) ja kalustesulut, pohjaviemärit ja ulkopuoliset viemärit, pohjavesijohdot ja ulkopuoliset vesijohdot, linjasulut ja kalustekohtaiset sulut, tonttivesijohto ja -viemäri, sadevesikaivot ja -viemärit
sekä erottimet.
Lisäksi tässä riisutussa mallissa jäävät tekemättä lämmitysverkoston linjasulkujen ja säätöventtiilien
(patteriventtiilit, sulkutulpat, lämmönjakokeskus yms.) uusiminen. Nämä työt kuuluvat yleensä perinteiseen putkiremonttiin. Lisätöinä niistä tulee merkittäviä kustannuksia.
Vaikka noita töitä ei otettaisikaan mukaan vaan pidettäisiin innoitusremontti-suunnitelma ”minimalistisena”, on kokonaiskustannuksia harkittaessa lähes aina huomioitava ainakin seuraavat lisätyöt:
* asbestipurkutyöt (-kartoitus?)
* eristystyöt
* rakennustöitä, esim. pohjaviemärin uusiminen
* tuuletusviemärit
* lattiakaivot
* lattiakaivojen korokerenkaat, tiiveys
* ammeiden poistoputket
Nämä työt kuuluvat tavallisesti perinteiseen putkiremonttiin ja sisältyvät siis sen kustannusarvioonkin, ainakin jos arvio on tehty oikein.
33
Ruiskuvalu
Ruiskuvalu on viemäriputkistojen korjausmenetelmä, jossa käytettyyn tekniikkaan soveltuva massa
ruiskutetaan vanhan valurautaputken sisäpinnalle. Materiaalina käytetään yleensä polyesterimassa,
josta muodostuu kovettumisen jälkeen itsekantava putki vanhan valurautaputken si sään. Valetun
putken seinämänpaksuus riippuu muun muassa vanhan viemäriutken sisäpinnan epätasaisuudesta ja
ruiskuttajan ammattitaidosta.
Ruiskuvalutekniikalla korjatun viemäriputken käyttöikää voidaan parhaimmillaan verrata uuden
putkiston käyttöikään. Ruiskuvalu tehdään yleensä kolmeen kertaan, jolloin uuden putken seinämänpaksuus on yleensä 3…5 millimetriä. Ruiskuvalun eri vaiheisiin liittyvä animaatio löytyy osoitteesta www.newliner.fi.
Sukkasujutus
Sukkasujutus on putkiston korjausmenetelmä, jossa vanhan puhdistetun putken sisään painetaan
paineilman avulla polyesterillä kyllästetty huopasukka. Huopasukka kovettuu vanhan putken muotoon noin neljässä tunnissa.. Kovettumisen jälkeen liitoskohdat avataan robotilla. ja niihin asennetaan tarvittavat haarayhdepalat.
Sukituksella korjatun viemäriputken käyttöikää voidaan parhaimmillaan verrata uuden putkiston
käyttöikään. Kun sukitus ja haarayhteet ovat valmiit, puretaan mahdollinen väliaikaisviemäröinti ja
kunnostettu putkisto otetaan käyttöön. Sukitus soveltuu erityisesti maanalaisiin putkistoihin ja viemäreiden pystynousuihin ja sadevesiputkiin, mutta se voidaan yhdistää myös ruiskuvalutekniikalla
korjattaviin kohtiin.
Suomen markkinoille saapuneiden uusien tekniikoiden myötä on tullut putkien sisäpuoliset pinnoitteet, joilla pidennetään putkiston elinkaarta. Menetelmässä puhdistetun putken sisäpinnalle muodostetaan yleensä noin 1 mm paksuinen pinnoite, kuitenkin vähimmäispaksuudeltaan 0,5 mm. Putkiston pinnoitustyö mielletään usein putkistoremonttia vastaavaksi, jota se ei ole. Väistämätöntä putkistoremonttia saadaan pinnoituksen avulla siirrettyä, ei poistettua.
Menetelmät eivät sovellu kaikkiin kohteisiin. Jos viemäriputket ovat pahasti vaurioituneet tai halkeilleet, niin putkien vaihtaminen on välttämätöntä. Myös jos rakenteita joudutaan repimään auki,
niin perinteinen menetelmä on edullisempi. Täydellinen uusiminen on parempi ratkaisu myös silloin, jos viemärit kulkevat pitkin seiniä, koska niiden vaihtaminen uusiin vie silloin vain vähän aikaa. (Rakennuslehti)
Menetelmällä voidaan kunnostaa vesi-, viemäri- ja lämmitysputket soveltaen pinnoitustekniikkaa,
joka ei vaadi rakenteiden purkamista putkien ympäriltä. Kunnostettavan putken halkaisija voi olla 5
- 160 mm välillä, riippuen palvelun tarjoajasta ja kun kyseessä on taloyhtiön putkistoremontti. Pihakaivoja ja viemäristöjä pinnoitettaessa halkaisijat ovat suuremmat. Putkien mutkat ja liitokset
eivät rajoita menetelmän käyttöä. Pinnoitusmenetelminä ovat muun muassa Aarsleff-, DaKKI-, Poxytec- ja Proline-menetelmät. Aarsleff- ja Proline-menetelmän ollessa pihakaivojen, viemärien ja
lattiakaivojen pinnoitukseen, DaKKI- ja Poxytec-menetelmät keskittyvät käyttövesi-, lämmitysverkostojen ja viemärien pinnoitukseen.
Menetelmää tulisikin harkita kohteissa, joissa on tulevaisuudessa noin 10–20 vuoden sisällä tiedossa esimerkiksi suuri koko rakennusta koskeva täydellinen remontointi. Menetelmän valinta on myös
34
harkittavissa kohteissa, joissa remontoinnille asetetaan erityisiä vaatimuksia esimerkiksi käyttökatkojen suhteen. Putkiston pinnoituksen hyviä puolia ovat lyhyet käyttökatkot, pienet melusta ja pölystä tulevat haitat sekä remontin lyhyt kesto, joka lasketaan yleensä päivissä. Kustannusvertailutietona menetelmälle voi käyttää erästä asunto-osakeyhtiön remonttikustannusta, jossa pinnoitettiin
pohjaviemärit, sekä vesi- ja viemäriputket. Kyseisen remontin hinnaksi muodostui 410–430 €/m2,
riippuen asunnon koosta.
Menetelmän etuja ja haittoja:
• Kunnostettavaa rakennusta voidaan käyttää vesihuollon katkeamatta lähes koko remontin ajan.
• Menetelmää käyttämällä remontointiaika jää huomattavasti lyhyemmäksi kuin perinteisessä putkiremontissa. Merkittäviä aika- ja kustannussäästöjä saavutetaan sillä, että pinnoitus voidaan tehdä
rikkomatta talon rakenteita laisinkaan tai vain vähäisiltä osilta, samoin kalusteiden uusimiselta
vältytään.
• Koska rakennuksen seinä-, lattia- ja kattorakenteita ei tarvitse rikkoa, myös pöly- ja meluhaitat
ovat hyvin rajallisia.
• Vanhojen rauta ja kupariputkien pinnoitus estää korroosion uudelleen kehittymisen. Tämä parantaa juomaveden laatua, kun korroosiosta johtuvien epäpuhtauksien ja hiukkasten kulkeutuminen
juomaveteen estetään.
Haittapuolina voidaan mainita, että kaikkien pinnoiteaineiden kestoikää ei vielä varmuudella tiedetä
sekä menetelmien takuuajat vaihtelevat ja ovat pienimmillään 2 v. Paljon kysymyksiä on myös
herättänyt puhki syöpyneiden putkien pinnoittamisen varmuus. Pinnoitusmateriaalin pitäisi kiinnittyä putkea ympäröivään rakenteeseen tai pahimmillaan ilmaan, jos vauriota ei ole huomattu putken
sijaitessa esimerkiksi pystykuilussa tai betoniseinässä. Uusien menetelmien käyttöä hidastaa myös
vakuutuskäytännön epäselvyys.
Työn laadun varmistamiseksi putkiston kuvaus pinnoituksen jälkeen olisi välttämätöntä, tätä ei kuitenkaan aina esitetty suoritettavaksi pinnoitustyötä kuvattaessa. Myös eri menetelmien tarjoajien
tuotteissa on eroja, kuten esimerkiksi pinnoitettavien putkien koossa. Esimerkkinä Poxytecmenetelmällä ilmoitetaan pinnoitettaviksi soveltuvien putkien halkaisijaksi 5-150mm (Poxytec Oy
). DaKKI-menetelmällä halkaisijat olisivat välillä 32-160mm (Oy Dakki Suomi Ab )
Putkiston pinnoitus mielletään usein putkistoremontiksi, jota se ei ole. Putkiston pinnoitus on menetelmä, jolla saadaan siirrettyä väistämättä vastaan tulevaa remonttia. Pinnoitettavan putkiston täytyy
olla ehjä ja rikkoutuneet osat tulee vaihtaa putkiston turvallisuuden ja toimivuuden takaamiseksi.
Menetelmä ei tuo mukanaan kylpyhuoneen perusparannusta, eikä näin myös poista mahdollisia kosteusvaurioita. Putkiston pinnoitusta rasittavat myös vakuutuskysymykset. Kaikkien pinnoitusmateriaalien kestoikää ei vielä tarkasti tunneta, ja menetelmän ollessa Suomessa vielä suhteellisen uusi
ovat kokemukset menetelmästä vielä vähäisiä.
35
3.4 Korjausmenetelmien suosio
Käyttövesiputkistot
Käytetyt putkimateriaalit /Harjunkoski 2009/
• kupari 56%
• muovi 35 %
• ruostumaton teräs 5 %
• muut 1 %
• ei uusittu 3 %
paikka
• vanha paikka < 50 %
• uuteen paikkaan yli 50 %
menetelmät
• sujutus tai pinnoitus ovat harvinaisia
Viemärit (sisä)
menetelmät (harjunkoski 2009)
• uusitaan 91%
• pinnoitetaan 9%
• paikka
• vanha 67 %
• uusi paikka 24 %
Viemärit (pohja ja tontti)
menetelmät
• uusiminen 86 %
• sujutus 13 %
• pinnoitus 1 %
Pääkaupunkiseudulla yleisin menetelmä keväällä/syksyllä 2009 oli uusiminen vanhojen putkien
tilalle, jonka osuus oli lähes 50 %:a. Uudet putket uuteen paikkaan 15 %:a. Pinnoitus, sujutus tms.
osuus 20 %:a. Edellisten yhdistelmän osuus oli yli 15 %:a.
Tilanne keväällä 2010 oli seuraava; viemäreistä 35 % uusitaan vanhoille paikoille, 15 % uuteen
paikkaan. Pinnoituksen osuus tai sukituksen osuus on noussut 25 %. Osittainen uusiminen ja pinnoitus; osuus oli noussut lähes 20 %. Käyttövesiputkista 30 % uusittiin vanhan paikkaan ja 50 %
uuteen paikkaan. Käyttövesiputket pinnoitettiin noin 6 % tapauksista. Pinnoituksen ja uusimisen
yhdistelmä 11 % tapauksista /Suomen Kiinteistölehti 5/2010/
Syksyllä 2010 ei pääkaupunkiseudulla ja muualla maassa ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia eri
korjausvaihtoehtojen yleisyydessä /Kiinteistölehti 10/2010/..
Taulukkoon 3.2 on koottu eri asennustapojen soveltuvuuskuvauksia.
36
Taulukko 3.2 Taloteknisten asennusten korjaustapojen soveltuvuuskuvauksia /RT 92-10913, 2008).
Korjaustapa
Vanhat rakenteet,
putkistot ja kaapelit puretaan
ja rakennetaan uudet
Uudet putkistot ja kaapeloinnit
asennetaan vanhoihin putkikuiluihin.
Kuilut puretaan tarvittavilta osin, yleensä
yhdeltä tai kahdelta sivulta, ja vanhat
putket poistetaan kuilusta..
Vanhat putkistot ja kaapelit jätetään paikoilleen.
Uudet asennukset tehdään uusiin koteloihin
ja/tai käytetään pinta-asennusta.
Soveltuu,
kun
Rakennuksessa on kosteus ja)tai mikrobivaurio
Tavoitteena on laadun
parannus
Tilamuutosten tarve
Samanaikeisesti sähkö
ja/tai ilmanvaihtokorjaus
Vanhat hormit ovat helposti avattavissa.
Tiloja voidaan olla käyttämättä korjaustöiden
aikana
Edut ja haitat
Soveltuu hyvin
sisätiloiltaan säilytettäviin
tiloihin.
Korjaustöiden pöly ja meluhaitat
Vuotojen havaitseminen
Suuret kustannukset
Korjaustöiden hitaus
Soveltuu hyvin
sisätiloiltaan säilytettäviin
tiloihin.
Hormien koko asettaa rajoituksia.
Korjaustöiden pöly ja meluhaitat
Vuotojen havaitseminen
Suuret kustannukset
Korjaustöiden hitaus
Häiritsee vähän tilojen
Uudet putket ja kaapelit
käyttöä.
voidaan asentaa pintaSoveltuu hyvin vuotojen
asennuksena porrashuoneisiin ja asuntoihin ja/tai tarkkailuun ja muuhun
huoltoon ja hoitoon tarkasalakattoihin
tusluukuista
Tilojen ja järjestelmien
käyttöä ei voida keskeyt- Ei sovellu kohteisiin, joissa
sisätilat suojeltuja.
tää
Huonekohtaiset korjaukset
häiritsevät asunnon käyttöä.
Korjaustyö kestää kauan.
37
Taulukko 3.2 jatkuu.
Vanhat putkistot ja kaapelit jätetään paikoilleen.
Asennetaan kuiluelementit, joissa putket ja kaapelit ovat valmiina yhdistettäväksi.
Rakenteet ovat mitoiltaan ennalta tarkasti tiedossa
Märkä yms. tilojen
pintarakenteita ei
haluta muuttaa.
Pinta-asennukset ovat
mahdollisia.
Viemärit voidaan
asentaa alemman
kerroksen alakattoon.
Putkien pinnoitus
• valurautaviemäreiden pinnoitus muovimassalla
• käyttövesi- ja lämmitysputkistojen pinnoitus
epoksihartsilla
• pystyja pohjaviemäreiden sisäpinnoitus
muovi-pohjaisella polyesterihuovalla sujuttamalla
• yhdistelmät
Märkätilojen pintarakenteisiin ei haluta
koskea ja vedeneristys on kunnossa.
Laatutasoa ei haluta
nostaa
Rakenteet, pinnat,
vesikalusteet ja lattiakaivot ovat kunnossa.
Vesijohdot uusitaan
tai on uusittu
Vuotojen syynä korroosio ei putkien siirtymät
Hormien ja putkien
asennus on nopeaa.
Kohtuulliset kustannukset.
Tilaa vieville hormeille varattava tilaa.
Ei sovellu kohteisiin,
joissa sisätilat ovat
suojeltuja.
Huonekohtaiset korjaukset häiritsevät
asunnon käyttöä.
Korjaustyö kestää
kauan.
Voi olla uusimista
halvempi
Korjaustyö on nopea
Pitkäaikaiskestävyys?
Vakuutukset?
Korjaus lykkäytyy
Putkiston riittävyys ja
ulkonäkö ei parane
Putkien arvioitu käyttöikä on 50 vuotta paitsi pinnoituksella 15 vuotta.
3.5 Kustannukset
Taloyhtiössä tulee selvittää, mitä menetelmiä voidaan yleensä käyttää ja millainen riski niihin sisältyy. Harkittaessa perinteiselle putkiremontille vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä, esimerkiksi
putkien sisäpuolista pinnoitusta, on asia otettava esille jo hankesuunnitteluvaiheessa. Vaihtoehtoja
toisiinsa verrattaessa tulee toteutuspäätös tehdä vasta, kun on tehty elinkaarianalyysi. Myös remontin laadunvarmistus sekä takuu- ja vakuutusasiat tulee eri vaihtoehdoissa ottaa huomioon.
/Suomen kiinteistölehti 1/2006/
Putkistoremonttia päätettäessä ja remontin muotoa valittaessa on järkevää käyttää ulkopuolista asiantuntijaa isännöitsijän usein ollessa teknilliseltä asiantuntemukseltaan liian epäpätevä.
Täydellisten putkistoremonttien keskihinnat ovat 400 - 500 €/m2. Putkistoremontin hinta sisältää
linjasaneerauksen, jossa mukana ovat myös sähkönousut ja kylpyhuoneiden perusparannus.
/Rakennuslehti 2006, 8./
38
Osittaisen uusimisen neliöhinnat riippuvat kohteesta ja uusimisen laajuudesta. Kustannusarviosta
on tästä syystä mahdoton antaa mitään arviota. Kustannusarvion tekeminen edellyttää kiinteistön
teknisen ja rakenteellisen kunnon sekä työn toteutuksen asiantuntemusta. Osittainen uusinta ei välttämättä tuo mukanaan kylpyhuoneen perusparannusta, vesijohtojen uusimiset tehtäessä esimerkiksi
pinta-asennuksena ja vanhojen jäädessä rakenteiden sisään. Parhaiten osittainen uusinta soveltuu
kohteisiin, joissa putkistot ovat näkyvillä ja helposti vaihdettavissa.
Putkiston pinnoituksessa neliöhinnat vaihtelevat huomattavasti kohteesta ja menetelmästä riippuen.
Esimerkkinä on 1950-luvun alussa rakennettu talo, johon on testattu kaikki kolme putkiston pinnoitustapaa. Sukitettaessa pohjaviemäristöä Aarsleff-menetelmällä kustannukset olivat 260 €/m2. Dakki-menetelmällä viemäristöjä epoksimuovilla pinnoitettaessa kustannukset olivat 80 - 100 €/m2 ja
vesijohtoputkien pinnoitus Poxytec-menetelmällä noin 70 €/m2. /Maaranen/.
Hintojen vertailun ongelmat
Perinteinen putkiremontti maksaa 300–500 tai joskus jopa 700 €/m². Pinnoitusvaihtoehdossa itse
viemäriputkien pinnoitus sekä muut aivan välttämättömät työt voivat maksaa jopa vain 100 €/ m².
Tällöin kuitenkin saadaan vain pinnoitetut viemäriputket; jo vesiputkien pinnoitus suunnilleen tuplaa hinnan, saati jos remonttiin halutaan yhdistää esim. kylpyhuoneiden parannuksia.
Jonkinlaisena hyvin karkeana peukalosääntönä voidaan sanoa, että sekä vesi- että viemäriputkien
pinnoitus ilman lisätöitä, ja ilman mitään urakan aikaisia ikäviä yllätyksiä, maksaa noin kolmasosan
tai 40 prosenttia perinteisen putkiremontin kustannuksista.
Urakan aikainen yllätys voi olla esimerkiksi vanhassa putkessa oleva painuma, joka estää pinnoitusmenetelmän käytön sillä osuudella. Tällöin joudutaan ”sekaratkaisuun”, joka voi tulla kalliiksi.
Lisäksi uuden putken asentaminen vaatii aina periaatteessa rakennusluvan, vaikka kyseessä olisi
pieni pätkäkin.
Suomen Talokeskuksen esittämiä arvioita vesijohtojen ja viemäreiden sisäpuolisen pinnoituksen
kustannuksista, jos samalla tehdään kylpyhuonesaneeraukset ym. perinteiseen putkiremonttiin
yleensä liittyvät työt /Suomen Kiinteistölehti 2/2011/:
* viemärinousujen pinnoitus noin 4500 €/asunto.
* vesijohtojen pinnoitus noin 4000 €/asunto.
* täydellinen kylpyhuoneremontti maksaa noin 6000–10000 €/asunto, rakennus-, lvi- ja sähkötöineen.
* kellarin osuus ja yhteistilojen kuten talosaunan pesuhuoneiden ja wc-tilojen peruskorjaus ei sisälly
näihin lukuihin. Remontin yhteydessä pitää uusia vähintään myös kellarin viemärit ja vesijohdot
sekä tonttiviemäri ja tonttivesijohto, uusiminen keskimäärin 2000 - 5000 €/asunto.
Putkiremontti maksaa siis pinnoitusmenetelmiä käyttäen asuntoa kohti helposti saman verran (20
000 euron kahta puolta asuntoa kohden) kuin perinteisellä tavalla tehtynä, mikäli ei tyydytä todellakin vain putkien pinnoittamiseen.
Sen sijaan pinnoittaminen on selvästi halvempi ratkaisu, mikäli todella tyydytään vain pinnoittamaan putket. Pelkkien viemäriputkien pinnoitus kuvauksineen ja muine valmisteluineen ja oheiskuluineen, joita remonteissa aina tulee, maksaa noin 5000 € asuntoa kohden.
39
Asunto-osakeyhtiöiden laajan linjasaneerauksen, joka sisältää uudet putket sekä kylpyhuoneiden
peruskorjauksen, keskihinta on 611 €/huoneistoneliö ja mediaanihinta 576 €/huoneistoneliö
/Harjunkoski 2009/. Asunto-osakeyhtiökohtainen vaihtelu on huomattava.
Seuraavassa taulukossa on esitetty hintajakaumaa perinteiselle putkiremontille. Luvut
ovat suuntaa antavia. Nämä luvut edustavat keskikokoisen asunnon (56,2 m2) osuutta
taloyhtiön kustannuksista. Hintajakauma on laadittu 2009. (Putkireformi 2010.)
Taulukko 3.3. Hintajakauma (Putkireformi 2010)
Perinteinen putkiremontti, jossa putket uusitaan
Rakennustekniset työt
16 000 € 20 000 €
Uudet putket entisille paikoille
8 000 € 10 000 €
Uudet kaakelit
1 000 € 1 500 €
Hanat
400 € 700 €
Pohjaviemäri (kaivetaan)
1 000 € 2 000 €
Uusi vesieriste
500 € 1 500 €
Lattialämmitys
800 € 1 200 €
Posliinikalusteet
400 € 500 €
Sähkö / antenni / data
300 € 1 500 €
Yhteensä
28 400 € 38 900 €
Hinta €/m²
505,34€/m² 692,17€/m²
Seuraavassa taulukossa on esitetty hintajakauma vaihtoehtoiselle putkiremontille. Luvut
ovat suuntaa antavia. Nämä luvut edustavat keskikokoisen asunnon (56,2 m2)
osuutta taloyhtiön kustannuksista. Tämä on karkea kustannusvertailu. Luvut ovat tyypillisiä
pääkaupunkiseudun keskivertokerrostaloille, joissa on noin 20 asuntoa, ja jokaisessa
asunnossa on keittiö ja yksi wc / kylpyhuone. Hintajakauma on laadittu 2009.
/Putkireformi 2010/.
Taulukko 3.4. Hintajakauma (Putkireformi 2010.) Pinnoittava menetelmä.
Viemäreiden pinnoitus
4 500 € 5 000 €
Käyttövesiputkien pinnoitus
3 500 € 4 500 €
tai
vaihto pinta-asennuksella
Uusi vesieriste
0 € 500 €
Uudet kaakelit
500 € 1 500 €
Lattialämmitys
1 000 € 1 500 €
Hanat
800 € 1 200 €
Posliinikalusteet
400 € 700 €
Pohjaviemäri (sukitus)
400 € 500 €
Sähkö / antenni / data
500 € 1 500 €
Yhteensä
11 900 € 18 400 €
Hinta/m²
211,74€ /m2 327,40€ / m²
40
Kiinteistöliiton kyselyn mkaan tyypillisin putkistoremontin kokonaiskustannus oli alle 200 euroa
per asuntoneliö (osuus n. 33 %). Toiseksi yleisin kokonaiskustannus oli 300 - 400 euro per asuntoneliö (osuus 20 %). Muut kustannus luokat (200 -300, 400 - 500, 500 - 600 ja yli 600 €/m2) olivat
yhtä yleisiä noin 10 % osuuksilla jokainen /Suomen Kiinteistölehti 10/2010/.
Pääkaupunkiseudulla asuinkerrostalon LVIS-työt perinteisin menetelmin maksavat noin 700 – 800
€/m2. Siihen sisältyvät viemäreiden lisäksi lämmin- ja käyttövesijohdot ja sähkö- ja telejärjestelmien sekä antenniverkoston uusiminen. Hintaan sisältyvät myös kaikkien asuntojen ja yleisten märkätilojen purku- ja korjaustyöt.
Vanhojen talojen ongelma on usein märkätilojen vesieristeiden ja rakenteiden kunto. Korroosio syö
putkia salakavalasti ulkopuolelta. Vanhemmissa rakennuksissa ei ole kunnollista vesieristystä, joka
pidättäisi kosteutta. Usein lämpimän käyttöveden kupariputkissa on pistesyöpymistä ja hitsausjuotokset rikkoutuvat aiheuttaen vesivahinkoja.
Yhdellä kertaa tehtävässä saneerauksessa vältetään 2 – 3 kertaa tehtävä osaremontti. Pääkaupunkiseudulla asunnon arvo voi nousta 1300 – 1500 €/m2.
Pelkkä viemäreiden pinnoitus Helsingissä maksaa noin 169 €/m2. Käyttövesiputkiston uusiminen
pinta-asennuksena maksa noin 250 – 300 €/m2. Vesieristeiden ja märkätilojen rakenteiden, vesikalusteiden, sähkö- ja televerkon uusiminen maksavat yhteensä erikseen noin 300 – 500 €/m2. Yhteenlaskettuna nämä tekevät yhtensä noin 700 – 960 €/m2.
Putkien sekä sähkö- ja telelaitteiden kunnossapidon koko elinkaarikustannukset ovat 50 asunnon
kiinteistölle arviolta seuraavat:
1.
2.
3.
4.
5.
6.
PTS-suunitelma, 500 – 2 000 €
Kuntoarviot, 5 000 – 10 000 €
Tarvittaessa kuntotutkimuksia, 5 000 – 10 000 €
Putkiremontin hankesuunnittelu 20 000 – 35 000 €
Urakan työselitykset, piirustukset ja tarjouspyyntö, 40 000 – 50 000 €
Urakan valvonta, 20 000 – 30 000 €
Yhteensä 90 000 – 137 000 €
Edellä mainitut kustannukset eivät riipu käytetystä menetelmästä.
3.6 Pohdinta
Valittaessa putkistoremontin muotoa tulisi päätökselle olla perusteena riittävän laaja teknillinen ja
taloudellinen selvitys. Näiden tutkimusten ja selvitysten tekeminen tulisi aina jättää riittävän ammattitaidon omaavalle henkilölle isännöitsijän usein ollessa teknillisesti liian epäpätevä. Ulkopuolisen konsultin palkkaaminen on perusteltua riittävän laajojen selvitysten usein säästäessä remontissa
huomattavia summia /Koponen/.
.
Asunto-osakeyhtiöiden teknillinen kunto ja järjestelmien eliniät ovat usein jätetty kartoittamatta.
Tämän seurauksena useat remontit tulevatkin yllätyksenä monelle taloyhtiölle. Järjestelmän eliniän
41
tullessa vastaan ei ole enää aikaa suunnitella remonttia ja näin myös mahdollisuus varautua remonttiin on mahdotonta. Päätöksenteon pohjana tulisikin olla taloyhtiön kuntoarvio, josta käy ilmi eri
teknillisten järjestelmien kunto ja elinikä. Kiinteistönhoitokortisto tarjoaa tähän valmiin työkalun,
jonka avulla kiinteistön eri teknillisten osien elinkaarta voidaan seurata ja näin tiedetään hyvissä
ajoin tulevat remontit. Kortiston tarkoituksena on pisteyttää eri järjestelmien kunto 4-portaisella
asteikolla parhaimmasta huonoimpaan. Kuntoarvio tulisi aina tehdä 10 vuodeksi eteenpäin
/Koponen/.
Kiinteistö- ja rakennusalalle on tullut useita putkistojen pinnoitus-, ruiskuvalu- ja sukituskorjauksiin erikoistuneita palveluntuottajia viime vuosien aikana, Laatukokemukset ovat kuitenkin vaihdelleet laidasta laitaan, mutta parhaat palveluntuottajat ovat menestyneet ja kehittäneet omia tuotteitaan
ja palveluprosesseja jatkuvasti.
Nykyisillä vaihtoehtoisten menetelmien materiaaleilla voidaan korjata valurautaisia viemäriputkistoja, mutta muoviputkistojen korjaamiseen epoksi ja polyesteri eivät yleensä sovellu.
Uudet liiketoimintamallit
VTT:n tutkimuksen mukaan taloyhtiön kannalta onnistuneessa putkiremontissa urakoitsijan valinnassa tulee painottaa hinnan ohella myös urakoitsijan kykyä tuottaa teknisesti hyvää laatua sekä
palvelua. Tyytyväisimmät putkiremontin teettäneet asukkaat ovat saaneet vaikuttaa omaa asuntoa
koskeviin ratkaisuihin, ja heille on tiedotettu riittävästi remontin haitoista. Eniten tyytymättömyyttä
aiheuttaa luvatun aikataulun pettäminen ja huolimaton työmaakulttuuri.
Tutkimuksen mukaan taloyhtiöiden asukkaat olivat tyytyväisimpiä putkiremontteihin, kun heille
kerrottiin haitoista riittävästi etukäteen, asentajien ammattitaito ja käytös tyydyttivät heitä, asunto
oli riittävän siisti remontin aikana ja asuntoon tehtävistä toimenpiteistä ja aikataulusta tiedotettiin
riittävästi.
Taloyhtiön putkiremontin suunnittelussa pääpaino on yleensä putkiremonttimenetelmän valinnassa.
Asukkaiden tyytyväisyyden kannalta monilla ei-teknisillä asioilla on kuitenkin suuri merkitys onnistuneissa putkiremonteissa.
Putkiremontin tärkein vaihe on hankesuunnittelu. Siinä asetetaan tavoitteet lopputulokselle ja suunnittelulle ja kartoitetaan sekä taloyhtiölle että osakkaille parhaiten sopivat tekniset ja taloudelliset
vaihtoehdot. Hankesuunnitelman perusteella taloyhtiö tekee päätöksen putkiremontista. Hyvä ja
selkeä hankesuunnitelma on keskeinen asia taloudellisen toteutuksen varmistamisessa, tarjousten
saannissa ja toteutusvaiheen ongelmien välttämisessä.
VTT on kehittänyt putkiremontin kokonaispalvelun liikepalvelumallin, joka helpottaa taloyhtiön
hallituksen työtä putkiremontin hallinnassa. Putkiremontin kokonaispalvelun osa-alueita ovat suunnittelu- ja korjauspalvelut, joihin sisätyy asukastiedotusta, asumispalveluita kuten väliaikaisia saniteetti-, pesu- ja ruoanlaittotiloja, väliaikaisasuntoja, siivouspalveluita tai asukkaiden omien remonttien suunnittelu- ja toteutuspalveluita.
Huolto ja takuu
Rakennusurakan normaali takuu on kaksi vuotta. Muutamat palveluntuottajat tarjoavat kymmenen
vuoden huoltotakuuta..
42
Ongelmat
Mikäli pinnoitettavan valurautaviemärin pintaan jää ruostetta puhdistuksen jälkeen, jää putken ja
pinnoitteen väliin ruostekerros. Pinnoite irtoaa helposti näistä kohdista. Viemärin puhdistus ruosteesta voi myös heikentää olennaisesti vanhan viemärin seinämän paksuutta.
Haarakappaleiden, lattiakaivojen ja vesilukkojen puhdistus- ja pinnoitustyön ladun selvittäminen on
myös hankalaa. Käytännössä näytepalat (5 – 10 kappaletta) ovat ainoa tapa varmistua työn ladusta.
Viemäreiden kuvaus ei ole riittävä.
Käyttövesiputkiston pinnoitteiden turvallisuus
Käyttövesiputkistojen saneerauksesa on otettu käyttöön menetelmiä, joissa putken sisäpinta pinnoitetaan. Menetelmiä käytetään myös talousvesijohdoissa sekä kiinteistöissä että vesihuoltolaitosten
verkostoissa.
Pinnoitteiden tulisi täyttää samat vaatimukset kuin tulossa oleva EU:n tuotehyväksyntä Pinnoitusmateriaalien talousvesikelpoisuuden arviointiin voidaan siis soveltaa juomaveden kanssa kosketuksissa olevien edellyttää tehdasvalmisteisille rakennustuotteille, joita käytetään kosketuksissa juomaveden kanssa kosketuksissa oleville rakennustuotteille valmisteilla olevan CPDWtuotehyväksynnän periaatteita.
Putkistojen saneerauspinnoituksia on tehty mm. Englannissa jo jonkin aikaa, ja siellä on käytössä
kattavat sertifiointimenettelyt pinnoiteaineille, pinnoituslaitteille sekä pinnoittajille. Myös Saksassa
on hyväksyntävaatimukset pinnoituksille.
On esitetty epäilyjä siitä, että pinnoitteista liukene juomaveteen bisfenoli A hormonihäiritsijää
/Suomen Kiinteistölehti Talotekniikkaliite 2011/.
Myös Suomessa on käynnistetty kehittämisprojekti, joka valmistuu vuonna 2012. Projektissa kiinnitetään huomio seuraaviin asioihin:
•
•
•
•
•
vesijohtojen saneerauspinnoituksen tilanne Suomessa
eurooppalaisten hyväksyntämenettelyn ja standardisoinnin tilanne
pinnoitemateriaalien vaatimukset
työsuorituksen vaatimukset (menetelmät ja laitteistot)
pinnoittamisen edellytykset laadunvalvonta pinnoitustöiden aikana ja sen jälkeen
Korjausmenetelmät ja vakuutusyhtiöt
Vuoden 2011 alussa julkaistiin katsaus /Kiinteistöposti 2/2011/mm. vakuutusyhtiöiden suhtautumisesta eri korjausmenetelmien tarjoajien tuotteisiin. Taulukossa 3.5 on esitetty menetelmän tarjoaja,
menetelmä vakuutusyhtiön antama ikäalennus, Taulukko 3.5 on koostettu artikkelin tiedoista.
43
Taulukko 3.5 Käyttövesiputkien ja viemäreiden korjausmenetelmät ja vakuutusyhtiöiden kanta
niihin.
Tarjoaja
Menetelmä
Vakuutusyhtiön kanta
Aarsleff
Sujutusputki viemäreihin. Suomessa käytössä
Osa vakuutusyhtiöistä
vuodesta 1997, Muualla vuodesta 1979.
puolittaa ikävähennyksen
Are Oy
Menetelmä on otettu käyttöön Suomessa vuonna Tapauskohtaisesti vakuutusyhtiö antaa 50 – 100
2010. Menetelmät ovat Sveitsistä. Menetelmät
% ikävähennyksen
ovat olleet käytössä Euroopassa ja PohjoisAmerikassa 1980-luvun lopusta lähtien.
Uponor
Uudet putket käsittävä elementti asennetaan
Vastaa uusia putkia.
www.uponor.fi uuteen tai vanhaan paikkaan.
If Oy antaa 25 vuoden
Proline Oy
uusien putkien valu viemäreiden
sisäpinnalle. On ollut käytössä vuodesta 2005.
ikävähennyksen.
Vaihtelee; osa yhtiöistä
Putkireformi Oy Viemäreiden sukitus. Käytössä Suomessa
vuodesta 2004, Ruotsissa Dakki nimellä
pitää uusina putkina, osa
vuodesta 1991.
antaa ikävähennyksen.
Pipe-Modul Oy Uudet putket asennetaan uuteen paikkaan
Vastaa uusia putkia.
koteloidussa putkielementissä. Käyttökokemuksia vuodesta 1995 lähtien.
Picote Oy
Putkien sukitus ja putkitus. Kokemuksia vuodes- If hyväksyy kevyemmän
ta 2008 lähtien.
ikävähennyksen piiriin.
Pohjola tarjoaa puolitettua ikävähennystä.
Yleensä ikävähennys
PipeLiner
Käyttövesiputkien pinnoitus ja viemäreiden
puolittuu.
putkitusmassalla. Suomessa käytössä vuodesta
2008, käyttövesiputkien pinnoitus Saksassa 20
vuotta.
NeWLiner
Ruiskuvalu- tai sukitusmenetelmä. Käytössä
If soveltaa kevennettyä
vuodesta 2009,
ikävähennyslaskentaa
KWH Pipe
Komposiittiputkia
Vastaa uusia putkia
VTT:n sertifioimat sukitusmenetelmät /Kiinteistölehti/Talotekniikka 4/2011/.
• Omegaliner-muotoputki
• Aarsleff-sujutusputki
• Putkireformi-menetelmä
• Are Oy sukitusmenetelmä
• Newliner sukitus- ja ruiskuvalumenetelmä
Putkiremontti ja asunnon arvo
Isännöintiliiton ja Kiinteistömaailman tutkimuksen mukaan tuleva putkiremontti laskee asuntojen
hintoja, mutta ei riittävästi, jotta alennus kattaisi remontin kulut. Asunnon hinta alkaa laskea noin
kuusi vuotta ennen tulevaa putkiremonttia. Silloin huoneisto on noin kolme prosenttia edullisempi
kuin vastaava asunto, jossa putkiremontti ei ole ajankohtainen. Vuotta ennen remonttia ero on yhdeksän prosenttia /Natalia Nikola/.
Kun velattomaan myyntihintaan lisätään putkiremontin kustannukset, remontoitavat asunnot ovat
18 prosenttia kalliimpia verrattuna vastaaviin, jo remontoituihin asuntoihin. Vuotta ennen remonttia
erotus on noin 11 prosenttia.
44
Tutkimuksen mukaan juuri putkiremontoidun asunnon myyntihinta on noin kolme prosenttia kalliimpi kuin huomattavasti aiemmin remontoidun asunnon. Tästä voidaan päätellä, että kuusi vuotta
ennen remonttia asunnon ostanut häviää 15 prosenttia ja vuotta ennen remonttia asunnon ostanut
menettää 8 prosenttia verrattuna siihen, jos hän olisi ostohetkellä päätynyt jo remontoituun asuntoon.
Lähteet
Asuinkerrostalojen linjasaneeraus. Hankeprosessi ja tekniset ratkaisut 60- 70-luvun kerrostaloissa.
Osa 1. Perusteet ja ohjeet. Rakennusinsinöörien liitto RIL. RIL 252-1-2009. ISBN 978-951-758514-9.
Osa 2. Malliratkaisut Suomen Rakennusinsinöörien liitto RIL. RIL 252-2-2009.
Pinnoittaminen haastaa putkien uusimisen, Kiinteistölehti 8/2005, Peruskorjaus-teemanumero. S.
23-28.
Kiinteistöposti 7/2009. Putkiremonttien hinnat ovat hyvin kohdekohtaisia.
www.kiinteistoklubi.com/vesi-ja-viemaeri/113-yleistae4/635-putkiremonttien-hinnat-hyvinkohdekohtaisia
Kehittyvä kiinteistö 7/2009. s. 10-13.
Kiinteistölehti 10/2009. Putkiremontti, osa 3, toteutussuunnittelu. s.26-29.
Kiinteistölehti 7/2010. Kevään korjausrakentamisbarometri s. 18-22.
Kiinteistölehti 10/2010. Syksyn korjausrakentamisbarometri. S.30 – 31.
Kiinteistölehti 1/2011. Viemäriremonttien vaihtoehtoiset menetelmät. s. 22-23. Kiinteistölehti
1/2011
Kiinteistölehti 1/2011b. Moni putki pinnalta kaunis. s. 28.29. Kiinteistölehti 1/2011
Kiinteistölehti 4/2011. Talotekniikka erikoisnumero. Putkiremontti ei laske asunnon hintaa riittävästi. s. 7. 2011.
Kiinteistölehti 4/2011. Talotekniikka erikoisnumero. Pinnoitteissa voi piillä terveysriski. s. 20-23.
2011.
Kiinteistölehti 4/2011. Talotekniikka erikoisnumero. Sukkaa putkeen.. s. 24-25. 2011..
Kiinteistöposti 2/2011. Putkiremonttien ja linjasaneerausten korjaustapojen markkinakatsaus 2011.
s. 47 – 56.
Rakennuslehti, 30.03.2011 Rakennuslehti www.rakennuslehti.fi
45
Vuotovahinkoselvitys 2007-8. Finanssialan keskusliitto. 50 s. + 3 liitettä, 4.12.2009.
www.fkl.fi/teemasivut/vahingontorjunta/vuotovahingot/Sivut/default,aspx
Kirjallisuutta
Helenius T, Seppänen O., Jokiranta K., 1998. Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteiden kuntotutkimusohje. Helsinki, Suomen LVI-yhdistysten liito ry. 100 s. (Sulvi julkaisu 7). ISBN 951—97233-7-4.
Hemmilä, Katri, Asuinrakennusten putkistojen kuntotutkimustuloksia linjasaneerauskohteissa. Diplomityö, 79 s. + 36 s. liitteet, Aalto yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu, Energiatekniikan laitos, LVI-tekniikka 2011.
Kekki, T,, Kaunisto, T., Keinänen-Toivola, M., Luntamo, M. 2008. Vesijohtomateriaalit ja niiden
käyttö ja vauriot Suomessa. Vesi-instituutin julkaisuja 3. Vesi-instituutti/Prizztech Oy. 186 s. ISBN
978-952-99840-4-6.
Laksola, Jaakko & Palsala, Arto. 2005. Onnistunut putkiremontti. Jyväskylä:
Kiinteistöalan Kustannus Oy.
Laksola. J. 2007. Onnistunut putkiremortti 2. Tekniset vaihtoehdot. Kiinteistöalan kustannus Oy
Rep Ltd 140 s. ISBN 978-951-685-180-1.
Koponen, Mikko. Putkistoremontin vaikutus asunnon hintaan Insinöörityö. Rakennustekniikka. Turun Ammattikorkeakoulu. 40 s. 2006.
Veli Maaranen, 70-luvun asuinkerrostalon lvi-saneerausvaihtoehtojen tutkimus As Oy HöytyynSalpa Opinnäytetyö Talotekniikka Toukokuu 2010. Mikkelin ammattikorkeakoulu 55 + 4 s.
Nikola, Natalia, pro-gradu-työ. Aalto-yliopistön Kauppakoreakoulu 2011.
Paiho, S., ym. Putkiremonttien uudet hankinta- ja palvelumallit. VTT tiedotteita 2483, 2009.
Putkiremontti - yhden mahdollisuus, toisen uhka. Isännöintiliitto. Tiedote 29.3.2011
www.isannointiliitto.fi/taloyhtiolle/12423.aspx
1
RT 92-10913, 2008 Putkistojen korjausvaihtoehdot. Rakennustietokortisto, 16 s. 2008
SVK 2004. Vuotovahinkoselvitys 2002-2003. Helsinki. Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto.
86 s.
RIL 239-2008 Talotekniikan reititysohje Modulaarinen installaatiotekniikka. Suomen Rakennusinsinöörien liitto RIL, www.ril.fi
SITRA Linstedt, T., Junnonen, J., Energiatehokkaat ja teoliset korjausrakentamisratkaisut Suomessa
ja kansinvälisesti. Sitran selvityksiä 11.
Vesi- ja viemäriverkoston kuntotutkimus. Artikkeli helmikuussa 2004.
www.kiinteistoklubi.com/vesi-ja-viemaeri/113-yleistae4/606-vesi-ja-viemaerilaitteistojenkuntotutkimus
46
Esiteaineistoa
www. newtube.fi
www.silotek.fi
1
www.uponor.fi
1
www.putkistouudistus.fi
www.cupori.fi
1
Nrgroup 2010. Sujutusmenetelmät. www.nrgroup.fi.
Rakennusmaailma 2010.artikkelit/perinteisen-putkiremontin-haastajat. .
Saatavana osoitteessa www.rakennusmaailmaa.fi.
Uponor 2010. Ammattirakentaminen/Esitteet/14007_cefo_1109.pdf.
Saatavana osoitteessa www.uponor.fi.
Pipe-Modul 2010. as-elementit. Saatavana osoitteessa
www.pipe-modul.com.
Picote 2010.menetelmae.php. WWW-dokumentti. www.picote .fi.
Putkireformi 2010. Pinnoitus-kustannukset. www.putkireformi.fi.
www.putkiremontti.fi
1
47
4 Käyttöveden kulutus
Lämpimän käyttöveden osuus veden kulutuksesta oli vuonna 1982 noin 40 % /Reisbacka ja Speeti/.
1990-luvun puolivälissä sen osuudeksi arvioitiin noin 45 % /Määttä 1996/. Osuuden kasvu on aiheutunut vähemmän vettä käyttävistä WC-istuimista. Kuvassa 4.1 on esitetty lämpimän käyttöveden
osuuden muutos kokonaisvedenkulutuksen funktiona.
60
55
%
50
45
40
35
30
25
80
100
120
140
160
180
200
220
l/s,vrk,hlö
Kuva 4.1. Lämpimän käyttöveden osuus käyttöveden kokonaiskulutuksesta ominaiskulutuksen
funktiona //Räty/.
kWh
Yhden vesikuutiometrin lämmitys 7 asteesta 55 asteeseen vaatii 55,7 kWh energiaa. Kuvan 4.1 vuorokautiset veden kulutusluvut muunnetaan vuositasolle. Tästä lasketaan edelleen lämpimän veden
osuus siitä ja edelleen sen vuodessa vaatima energiamäärä. Tulos on esitetty kuvassa 4.2. Siinä on
esitetty asukasta kohden vuodessa tarvittava lämmitysenergian määrä kWh/asukas.
1700
1600
1500
1400
1300
1200
1100
1000
900
800
80
100
120
140
160
180
200
220
l/s,vrk, hlö
Kuva 4.2. Lämpimän veden vuotuinen energiankulutus asukasta kohden käyttöveden ominaiskulutuksen funktiona
48
Ruotsalaiset arviot lämpimän käyttöveden vuotuiseksi energiankulutukseksi asukasta kohden noin
1900 – 2800 kWh /Energiemyndigheten/. Vettä säästävällä tekniikalla kulutus voidaan alentaa noin
1500 – 2 200 kWh asukasta kohden vuodessa.
Vedenkulutus
Kuvassa 4.3 on esitetty vedenominaiskulutuksien jakaumat eri aikoina rakennetuissa asuinkerrostaloissa /www.taloyhtiö.net/.
Kuva 4.3. Käyttöveden ominaiskulutus l/vrk,asukas.
Asuinkerrostalojen ominaiskulutus vakiintui 1960- ja 70-luvulla tasolle 170 - 180 l/vrk,henkilö.
1980-luvulta lähtien uusien asuinkerrostalojen ominaiskulutus on ollut lievässä laskussa.
4.1 Vedenkulutuksen pienentäminen
Putkiremontin yhteydessä tulee kiinnittää huomiota kiinteistön vedenkulutukseen. Tyypillinen suomalainen käyttää vettä 155 l/vrk, josta n. 40 % on lämmintä käyttövettä, Yhteenveto eri toimenpiteiden vaikutuksista ja potentiaalista on esitetty taulukossa 4.1.
Vesikalusteiden uusiminen
Vanhat vesikalusteet kuluttavat paljon enemmän vettä kuin nykyaikaiset, joten uusiin vesikalusteisiin investoiminen on lähes aina kannattava toimenpide putkiremontin yhteydessä. Vanhat kaksiotehanat tulee vaihtaa yksiotehanoihin, joilla on suurempi painehäviö samalla virtaamalla. Yk-
49
siotehanojen vedenkulutus on näin 10 - 25 % pienempi ja sitä voidaan entisestään pienentää erilaisilla ratkaisuilla. Esimerkiksi erilaiset poresuuttimet lisäävät hanasta tulevaan vesisuihkuun ilmakuplia, jolloin syntyy runsaan tuntuinen vedenvirtaus pienemmällä vesimäärällä.
Tehostettu huolto
Vuotava WC-istuin lisää kotitalouden vedenkulutusta 300 m3 vuodessa.
Uudet kodinkoneet
Uudet pyykinpesukoneet kuluttavat puolet vanhojen koneiden määrästä.
Käyttötottumustenmuutos
Konetiskauksessa vedenkulutus vähenee 20 000 litrasta 7 000 litraan vuodessa. Toisin sanoen kotitaloutta kohden säästö on 40 l/vrk.
Vesijohtoverkoston paineenalennus
Verkoston painetaso on vanhoissa rakennuksissa usein turhan korkea. Se vaikuttaa merkittävästi
vedenkulutukseen, sillä paineen nostaminen lisää virtaamia hanoissa. Esimerkiksi pudottamalla
painetasoa 200 kpa:a tyypillisestä 500 - 600 kpa:sta, saadaan kulutusta pienennettyä 10 - 15- %
(Ympäristöministeriö 2009). Painetason alentaminen vähentää kulutuksen lisäksi putkien aiheuttamia ääniongelmia, mikä parantaa asumis-mukavuutta /Kyber/
Taulukko 4.1. Vedensäästötoimenpiteiden kannattavuus. /Kyber ym. (1998) Rakennuksen vedensäästömahdollisuudet…, s. 63/
Vedensäästötoimenpide
veden säästö %
kalustekohtainen
veden säästö %
takaisinmaksuaika
huoneistokohtainen
a
Kaksiotehanat yksiotehanoihin
10-25
3,8
Sekoittimen säätö
10-15
Sekoittimet
Poresuutin virtauksen rajoittajalla
Yksiotehanat ekonappihanoihin
Vettä säästävät suihkupäät
noin 10
0,5
15-20
5,4
35-48
0,1-0,3
6 l istuin 2…4 l istuimeen
noin 60
7,6
9 l istuin 2…4 l istuimeen
noin 75
4,2
WC-istuimet
Paineenalennus
Kiinteistökohtainen vakiopaineventtiili
5-25
0,1
Huoneistokohtainen vakiopaineventtiili
15-25
1,6
Huoneistokohtainen kulutusmittaus
10-30
3-5 (20)
50
Lämmöntalteenotto viemärivedestä
Viemäriveden lämpöä voidaan siirtää kylmään käyttöveteen. Yksi tällainen laite on kanadalainen
Power-Pipe /Renewability 2009/, joka asennetaan viemäriverkostoon pystyasentoon mahdollisimman lähelle suihkua, joka tuottaa merkittävän osan lämpimästä jätevedestä. Ruotsalaisen tutkimuksen /Renewability 2009/ mukaan aidossa rakennuksessa laite siirsi kolmasosan lämpimän käyttöveden energiasta kylmään käyttöveteen (suihkuveden lämpötila 38 oC, kylmän käyttöveden 8 oC)
/Nordemo 2009/. Vuoden aikaista hyötysuhdetta ei arvioitu..
Talteenoton tulisi sijaita myös lähellä suihkuja koska muutoin veteen sekoittuu kylmää vettä WCistuimista.
Ruotsissa on tutkittu vastavirtalämmönsiirtimen toimintaa lämpimän käyttöveden lämmöntalteenottolaitteena erilaisissa asuinkerrostaloissa /ATON/. Kaikki kohteet olivat uudisrakennuksia koska
laitteiston asentaminen olemassa olevaan rakennukseen on kalliimpaa.
27 asunnon yhtiössä investointikustannukset olivat 5500 € (laskettuna talven 2011 valuuttakurssein
1 € = 9 SEK). Säästö asuntoa kohden oli 226 kWh. Opiskelija-asuntolassa, jossa oli 230 asuntoa,
joista 115 liitettiin jäteveden lämmöntaiteenottoon, investointikustannukset olivat noin 7 700 €.
Asuntoa kohden saavutettu säästö oli 165 – 330 kWh. Kannattavuuslaskelmissa käytettiin kaukolämmön hintana 45 €/MWh. Erityisesti opiskelija-asuntolassa lämmöntalteenottoa pidettiin hyvin
kannattavana.
Viemäriveden lämpötilan lasku ennen jätevedenpuhdistamoa heikentää puhdistamon toimintaa.
Esimerkiksi Helsingissä talteenotto on rakennettu jätevesipuhdistamon purkutunneliin.
4.2 Asuntokohtainen veden mittaus
4.2.1 Perusteet
Asuntokohtaiset vesimittarit tulivat pakollisiksi vuoden 2011 alusta lukien uudisrakennuksiin. Korjausrakentamisessa mittareita ei vaadita, muta 40 % asuntoja asennetaan mittarit linjasaneerauksen
yhteydessä /Kiinteistölehti 3/2011/.
Kun kiinteistöön tuleva vesimäärä mitataan, on vesilaitteisto rakennettava sellaiseksi, että mittaaminen on mahdollista. Kiinteistön vesimittarin asennuksesta vastaa aina veden toimittaja, yleensä vesilaitos, ellei toisin ilmoiteta. Vesilaitos myös huolehtii kiinteistövesimittarin toiminnasta sekä luennasta ja laskutuksesta mittarilukemien perusteella. Mahdolliset huoneistokohtaiset vesimittarit ovat
osa kiinteistön vesilaitteistoa ja vastuu niistä kuuluu rakennuksen omistajalle.
Huoneistokohtaisen käyttöveden kulutuksen mittauksen ja laskutuksen tavoitteena asuinrakennuksissa on yleensä vesikustannusten yhdenvertainen jakaminen, vedenkulutuksen vähentäminen ja
energiansäästö. Asukkaat voivat käyttötavoillaan vaikuttaa vedenkulutukseensa ja
asumiskustannuksiinsa.
51
Huoneistokohtaiset vesimittarit voidaan asentaa
-pelkästään kylmään veteen,
-pelkästään lämpimään veteen,
- sekä kylmään että lämpimään veteen.
Mikäli vesimittari asennetaan pelkästään kylmään veteen, voidaan laskutusta varten käyttää
oletusarvona esimerkiksi lämpimän veden osuutta 40 % kokonaisvesimäärästä.
Jos tavoitteena on mitata ja laskuttaa vain lämpimän veden käytöstä, voidaan mittari asentaa vain
lämpimään veteen.
Mikäli vesimittarit asennetaan sekä kylmään että lämpimään veteen voidaan laskutuksessa ottaa
tarkasti huomioon huoneistokohtainen vedenkulutus ja laskea erikseen lämpimän käyttöveden
energiakustannus.
Vesimittarit on sijoitettava sopivaan paikkaan siten, että ne ovat helposti asennettavissa, luettavissa,
huollettavissa ja vaihdettavissa. Mittarin yhteydessä on oltava sulkuventtiilit ja mittarityypistä riippuen usein myös lianerotin.
Mittarit
Mittarityyppejä ovat esimerkiksi
-siipipyörämittari,
-turbiinimittari,
-magneettimittari,
-ultraäänimittari.
Siipipyörä- ja turbiinimittareissa on mekaaniset siipipyörät ja kehittyneemmissä tyypeissä sähköinen liityntä tietojenkeruujärjestelmään. Magneetti- ja ultraäänimittareissa ei ole liikkuvia osia ja ne
ovat aina liitettävissä sähköisesti esimerkiksi väyläliitännällä tietojenkeruujärjestelmään. Huoneistokohtaisen vedenmittausjärjestelmän käyttämä sähköenergia on hyvin pieni.
Luenta ja laskutus
Mittareiden luentajärjestelmiä on periaatteessa kolmea tasoa:
-luenta suoraan mittarista joko huoneistossa tai porraskäytävässä olevassa huoltokaapissa,
-kiinteistökohtainen keskitetty luenta rakennuksen teknisessä tilassa,
-etäluenta esimerkiksi huoltoyhtiössä.
52
Laskutus perustuu järjestelmästä riippuen joko asukkaiden ilmoittamiin mittarilukemiin tai
automaattiseen keskitettyyn luentajärjestelmään. Laskutusjärjestelmään on kulutustiedot syötettävä
käsin tai kehittyneemmissä järjestelmissä tiedot siirtyvät suoraan esimerkiksi isännöitsijän
laskutusohjelmaan.
Vesimittareiden ja mittaustietojen seurantajärjestelmän investointi- ja huoltokustannukset sekä
laskutuksen kustannukset ovat kokemusten mukaan suurehkot verrattuna veden- ja energiansäästöstä saatavaan kustannussäästöön. Järjestelmän kustannukset saadaan nykyisillä energian ja veden
hinnoilla laskettuna katettua arviolta noin 20 vuoden kuluessa. Mittarointia voidaan kuitenkin
perustella kustannusten yhdenvertaisella jakamisella käytön mukaan sekä veden, energian ja
ympäristön säästöllä.
Huoneistokohtaisen vesimittarijärjestelmän arvioitu investointikustannus on kokemusten perusteella
500 - 700 €/asunto /Suomen Ympäristö/. Uusimpien tietojen mukaan investointikustannukset ovat
alkaen 1 000 € per asunto /Kiinteistöposti 2/2011/.
Vuosittaiset luenta-, laskutus- ja huoltokustannukset ovat arvioiden mukaan 10 - 30 €/asunto. Lisäksi mittarijärjestelmä on peruskorjattava noin 12 vuoden välein nykyisin Suomessa
käytettävissä olevissa järjestelmissä, mistä aiheutuu 150 - 200 €/asunto korjauskustannus.
.
4.3 Veden mittauksen suunnittelu
Huoneistokohtaisen kylmän ja lämpimän käyttöveden mittauksen tarkoituksenmukainen järjestäminen edellyttää käytännössä sitä, että huoneistoon johdetaan vesi keskitetysti yhdestä pisteestä. Tämä
on yleensä mahdollista uudisrakentamisessa.
Korjausrakentamisessa on vesijohtojen reititys suunniteltava mittaroinnin takia mahdollisesti
kokonaan alkuperäisestä poikkeavaksi. Lämpimän käyttöveden odotusaika voi joissain tapauksissa
pidentyä haitallisesti, jos lämpimän veden kierron reititystä ei saada riittävän lähelle vesikalustetta.
Tästä aiheutuu myös ylimääräistä veden juoksutusta.
Suunnittelun lähtökohtana on pidettävä sitä, että vedenkäytön kustannukset (myös käyttöveden
lämmityskustannus) voidaan jakaa oikeudenmukaisesti, siis todelliseen kulutukseen pohjautuen,
kaikkien käyttäjien kesken.
Asunto- ja liikerakentamisessa tämä tulee toteuttaa tilakohtaisin vesimittarein. Vesimittarit on suositeltavaa asentaa huoneiston ulkopuolelle, esimerkiksi porrashuoneeseen. Mikäli vesimittarit sijaitsevat esim. kotelossa tai alakatossa, tulee vesimittarin kohdalle asentaa tarkastusluukku (vähintään
400mm x 400mm).
53
Toteutusvaihtoehdot
Vaihtoehto 1:
Pääsääntöisesti käyttöveden mittaus toteutetaan kuvan 4.4 mukaisesti. Kylmän ja lämpimän veden
vesimittarit tai mittausanturit sijoitetaan putkistoon siten, että yksittäisen asunnon tai liikehuoneiston veden syöttö tapahtuu yhden putkistolinjan kautta. Lämpimän käyttöveden kiertojohto tulee
suunnitella päättyväksi ennen vesimittaria. Putkisto vesimittarilta käyttökohteisiin tulee mitoittaa
siten, että lämminvesikalusteista saadaan sopivan lämpöistä vettä ilman haitallista odotusaikaa.
Kuva 4.4 Vaihtoehto 1 vesimittareiden asennusratkaisu. Lähde: LVI-talotekniikkateollisuuden kuvapankki
Vaihtoehto 2:
Jos lämpimän käyttöveden kiertojohto joudutaan, käyttövesipatterin takia tai muusta syystä, viemään lähelle vedenkäyttöpistettä, voidaan mittaus toteuttaa kuvan 4.5 esittämällä tavalla.
Tässä ratkaisussa kylmä vesi mitataan yhdellä mittarilla. Lämpimän veden mittaus toteutetaan kahdella erillisellä vesimittarilla tai mitta-anturilla.
54
Kuva 4.5 Vaihtoehto 2. Lähde: LVI-talotekniikkateollisuuden kuvapankki
Vaihtoehto 3:
Jos samaan huoneistoon tulee vedensyöttö kahden eri putkilinjan kautta, voidaan mittaus toteuttaa
kuvan 4.6 esittämällä tavalla, jolloin kylmään ja lämpimään veteen asennetaan kaksi erillistä vesimittaria tai mitta-anturia.
Kuva 4.6 Vaihtoehto 3. Lähde: LVI-talotekniikkateollisuuden kuvapankki
55
4.4 Käytännön kokemukset huoneistokohtaisista vesimittareista
Suomen Isännöitsijäliiton tilaaman kyselyn mukaan putkiremontin yhteydessä 40 % lisätään myös
asuntokohtainen vesimittari /Kiinteistölehti 3/2011/. Käytännön kokemuksia huoneistokohtaisesta
veden mittaamisesta ja laskutuksesta on kohtuullisen paljon. Hyviksi koettuja järjestelmiä on paljon, mutta vesimittareiden käytöstä on myös luovuttu mittaus- ja laskutusjärjestelmän korkeiden
käyttö- ja huoltokustannusten vuoksi.
Esimerkiksi VVO, joka omistaa lähes 38 000 vuokra-asuntoa, ei käytä laskutusperusteena huoneistokohtaista vedenkulutusta. VVO:lla on noin 50 kiinteistössä huoneistokohtainen mittarointi, mutta
niitä ei käytetä laskutuksen perusteena. Mittausjärjestelmistä on huonoja kokemuksia ja koko mittaus- ja laskutusjärjestelmä on todettu taloudellisesti kannattamattomaksi. VVO:ssa on päästy muilla
vedensäästötoimilla kuin huoneistokohtaisella mittauksella ja laskutuksella samantasoisiin kulutuksiin kuin vastaavissa vuokratalokiinteistöissä, joissa on käytetty vedenkulutuksen mukaista laskutusta huoneistokohtaisten mittareiden perusteella. VVO:n koko kannan keskimääräinen vedenkulutus vuonna 2008 oli 143 litraa/asukas/vrk (383 litraa/rm3,a)
Tampereella toimiva VTS (Tampereen vuokratalosäätiö) on käyttänyt huoneistokohtaista veden
mittausta ja laskutusta kustannusten jakoon jo pitkään. Ensimmäiset huoneistokohtaiset mittarit
asennettiin jo 1980-luvulla. Nykyisin noin 60 % VTS:n asunnoista eli 4800 asuntoa on varustettu
huoneistokohtaisella kylmän ja lämpimän veden mittauksella. Mittarit ovat etäluettavia. Muita toteutettuja keinoja veden säästöön ovat olleet esimerkiksi:
-kiinteistökohtaisen vakiopaineventtiilin asennus
•
kalustekohtaiset virtaamasäädöt
•
WC-laitteiden huolto ja säätö
•
hälytys- ja vuotoseuranta
•
tietoiskut ja asukastiedotus.
VTS:n asunnoissa oli vuonna 2008 mittaroimattomien huoneistojen keskimääräinen vedenkulutus
156 litraa/asukas/vrk ja mittaroitujen huoneistojen keskimääräinen vedenkulutus 126 litraa/asukas/vrk. Vettä ja lämmitysenergiaa on säästynyt, mutta kustannukset ovat olleet suuret erityisesti laskutuksen ja siihen liittyvien vikaselvittelyjen osalta. Haasteiksi on koettu mittausten luotettavuus ja laskutusjärjestelmän kytkentä osaksi laskuttajan muuta tietojärjestelmää. Asukkaiden kannalta järjestelmä on ollut yhdenvertainen ja asukkaat voivat vaikuttaa asumiskustannuksiinsa.
Espoon kruunu Oy:llä on 265 kiinteistöä, joista 175:ssä on huoneistokohtainen
vedenmittaus. Asuntoja on 13 700, joista reilusti yli puolet on mittaroitu. Vesimittarit ovat joko
kylmässä vedessä tai lämpimässä vedessä tai molemmissa. Veden kulutusmaksuissa on mukana
veden lämmityksen vaatimat kustannukset. Yhtiön kaikkiin uusiin asuntoihin laitetaan nykyään
mittarit ja vuokrasopimuksissa sovitaan mittaukseen perustuvasta laskutuksesta.
Espoon kruunu Oy:ssä keskimääräinen kulutus kaikki kohteet huomioiden on 150 litraa/asukas/vrk
ja huoneistokohtaisesti mittaroiduissa kohteissa 130 litraa/asukas/vrk.
56
AESS:n (Asuinkiinteistöjen energiansäästösopimus) piiriin kuuluvassa kerrostalokannassa oli
vuonna 2007 veden ominaiskulutus 148 litraa/asukas/vrk, kun huoneistokohtaista mittausta ei ollut.
Kulutus oli noin 20 % pienempi kohteissa, jotka oli varustettu huoneistokohtaisella vedenkulutuksen mittauksella. Samaan seuranta-aineistoon perustuu myös tieto, että uudehkoissa vuoden 2001
jälkeen rakennetuissa kiinteistöissä mittaroitujen kiinteistöjen (30 kpl) veden kulutus oli 8 % pienempi kuin mittaroimattomien kiinteistöjen (250 kpl) veden kulutus.
Ympäristöministeriön työryhmän johtopäätökset ja esitykset
Ympäristöministeriön asettama työryhmä esitti seuraavat johtopäätökset veden mittauksen tarpeellisuudesta vuonna 2009:
Selvitysten ja käytännön kokemusten mukaan huoneistokohtaiseen mittaukseen perustuva
laskutus yhdistettynä muihin vettä säästäviin toimenpiteisiin on vähentänyt asuinrakennuksen vedenkulutusta 10-30 %. Vaikutus rakennuksen lämmitysenergiankulutukseen on laskennallisen arvion mukaan 3-9 %. Lähes vastaavaan säästöön voidaan asiantuntija-arvioiden perusteella päästä
myös vesiverkostojen paineen- ja virtaamien säädöllä sekä toistuvalla asukasinformaatiolla.
Veden kulutuksen huoneistokohtaisen mittaamisen ja laskuttamisen on yleisesti koettu johtavan
yhdenvertaiseen kustannusten jakautumiseen asuinrakennuksissa. Eri talouksien vedenkulutus vaihtelee huomattavasti; vaihteluväli on 60 – 270 litraa/asukas/vrk. Realistinen arvio pelkästään huoneistokohtaisesta mittauksesta ja laskutuksesta aiheutuvalle keskimääräisen vedenkulutuksen pienenemiselle on suuruusluokkaa 10 %, jos veden kulutuksen pienentäminen muilta osin (tekniset uudistukset ja asukasvalistus) on kunnossa.
Suuret säästöprosentit koskevat korjauskohteita. Näissä on huoneistokohtaisen mittaroinnin lisäksi
uusittu vesijohtoverkosto nykyaikaisin mitoitusperiaattein, yleensä vanhat vesikalusteet on vaihdettu vettä säästäviksi ja verkoston painetaso on säädetty vakiopaineventtiilillä. Mittaroinnin osuutta
vedenkulutuksen säästöstä ei ole selvitetty erikseen, se perustuukin arvioon. Uudisrakentamisessa
säästöpotentiaali veden kulutuksessa on selvästi pienempi kuin korjauskohteissa. Mittarit asennetaan yleensä olemassa olevaan asuntokantaan putkistoremontin yhteydessä.
Vesimittareiden ja mittaustietojen seurantajärjestelmän investointi- ja huoltokustannukset sekä laskutuksen kustannukset ovat kokemusten mukaan suurehkot verrattuna veden- ja energiansäästöstä
saatavaan kustannussäästöön. Järjestelmän kustannukset saadaan nykyisillä energian ja veden hinnoilla laskettuna katettua arviolta noin 20 vuoden kuluessa. Mittarointia voidaan kuitenkin perustella kustannusten yhdenvertaisella jakamisella käytön mukaan sekä veden, energian ja ympäristön
säästöllä. Edellä mainittu on toteutettu vuoden 2011 alusta uudisrakentamista koskevissa rakentamismääräyksissä.
Huoneistokohtaisen vesimittarijärjestelmän arvioitu investointikustannus on kokemusten perusteella
500 - 700 €/asunto. Vuosittaiset luenta-, laskutus- ja huoltokustannukset ovat arvioiden mukaan 10 30 €/asunto. Lisäksi mittarijärjestelmä on peruskorjattava noin 12 vuoden välein nykyisin Suomessa
käytettävissä olevissa järjestelmissä, mistä aiheutuu 150 - 200 €/asunto korjauskustannus.
Mittareiden tietojenkäsittelyyn ja suunnitelmalliseen huoltoon sekä kustannusten laskutukseen
alan toimijoiden laatimia ohjeita lämpimän veden hinnan määritykseen
57
Muita työryhmän toteamia toimia ja tekijöitä, joilla rakennusten vesijärjestelmien energiankäyttöä
tehostetaan, ovat seuraavat:
-lämpimän käyttövesijärjestelmän (putkistojen, pumppujen, venttiilien ja varaajien) nykyistä parempi lämmöneristäminen
-paineenalennusventtiilien käytön lisääminen
-vesijohtoverkostojen paineiden ja virtaamien tarkastaminen ja säätö
-vettä säästävät vesikalusteet (suihkut, hanat, WC-istuimet)
-kulutus-ja hälytysseuranta (vuotojen havaitseminen, taustatiedot asukasinformaatiolle)
-toistuva motivoiva asukasinformaatio veden säästöä edistävistä käyttötottumuksista.
Ilmastomuutoksen hillintä ja siihen liittyvien Suomen kansainvälisten velvoitteiden täyttäminen
edellyttävät kasvihuonekaasupäästöjen olennaista vähentämistä. Tarvitaan monin
eri keinoin energian säästöä ja energiatehokkuuden parantamista, päästöjen vähentämistä
ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä.
Työryhmä esittää, että rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja
päästöjen vähentämiseksi sekä uudis- että korjausrakentamisessa tehostetaan voimakkaasti sekä
lämpimän että kylmän veden kulutuksen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä.
Uudisrakentamisessa esitetään, että vuoden 2012 energiamääräysten valmistelussa
Huoneisto-kohtaiset vesimittarit asetetaan pakollisiksi tai veden mittaamisen säästövaikutus vedenkulutuksessa huomioidaan rakennuksen kokonaisenergiatarkastelussa uusia energiamääräyksiä annettaessa. Mittareiden lisäksi tulee varmistua koko mittaamisen, luennan, laskutuksen ja huollon
järjestelmien toimivuudesta.
Korjausrakentamisessa esitetään, että edistetään informaatio-ohjauksen keinoin vedenmittauksen
yleistymistä ja veden säästöä myös muilla keinoin Laaditaan esitykset huoneistokohtaisen vedenmittauksen edellyttämien investointien sisällyttämisestä korjaus- ja energia-avustuksiin ja mahdollisiin muihin tukijärjestelmiin.
4.5 Kokemuksia Ruotsista
Ruotsalainen katsaus /CEC/ asuntokohtaisten kulutusmittausten toteutuksen perusteisiin. Katsauksessa on käsitelty mittarityyppejä, väyläratkaisuja ja tietoteknisiä ratkaisuja.
Ruotsalaisen asuntorahoittajan Boverket:n raportissa lämpimän käyttöveden mittauksen investointikustannukseksi 165euroa ja lämmitysenergian mittausjärjestelmän kustannuksiksi 550 euroa per
asunto (yksinkertainen mittausjärjestelmä ilman asuntokohtaisia näyttöpaneeleita). Energiansääs-
58
töksi arvioitiin lämpimän käyttöveden osalta 15 % ja lämmitysenergian säästöksi 20 % (lämmin
käyttövesi mukaan lukien). Raportin laskelmissa on otettu huomioon myös verkoston häviöt.
Ruotsissa asuntokohtainen mittaus on noin 30 000 kerrostaloasunnossa yhteensä 2,4 miljoonasta
kerrostaloasunnosta.
Käyttö- ja laskutuskustannukset
Mittausjärjestelmän vuosikustannuksiksi arvioitiin 30 – 50 euroa asuntoa kohden vuodessa.
sekuntiin. Ruotsalaisessa tutkimuksessa todennettiin 15000 kerrostaloasuntoa, jossa mitattiin lämmintä käyttövettä ja/tai lämmitysenergiaa asuntokohtaisesti. Nnäistä enemmistö 60 % oli uudisrakennuksissa ja 40 peruskorjattuja.
Asunnot, jotka sijaitsevat etäällä lämpimän ja kylmän veden lähteistä kärsivät koska joutuvat juoksuttamaan vettä. Suomen rakentamismääräyskokoelmassa lämpimän vedenodotusaika on rajattu 10
Tämä tarkoittaa suihkussa noin 2 litraa ylimääräistä vedenkulutusta per käyttö enimmillään.
Staattinen ultraäänimittari ei ole herkkä likaisenveden aiheuttamalle kulumiselle. Ultraäänimittareista on yli vuoden kokemukset. Mittari on etäluettavissa mm. radion, M-Bus väylän tai LonWorksin välityksellä. Vuotojen varalta mittari seura ja rekisteröi tuntitasolla veden kulutus. Vuorokaudessa tulee olla vähintään yksi tunti, jolloin virtaamaa ei ole, muutoin mittari hälyttää mahdollisesta
vuodosta verkossa. Täläinen voiolla esimerkiksi vuotava WC-istuin. /MULTICAL 61/.
Veden ja lämmön hintatietoja pääkaupunkiseudulla. /Kiinteistöliitto Uusimaa 1/2011/.
Vesi ml. jätevesimaksu:
Helsinki
2,62 €/m3
Espoo
3,14 €/m3
Vantaa
3,16 €/m3
Kaukolämmön hinta ml. perusmaksu
Helsinki
35,35 €/MWh
Espoo
55,23 €/MWh
Vantaa
48,83 €/MWh
Lämmin käyttövesi:
Helsinki
5,89 €/m3
Espoo
7,48 €/m3
Vantaa
7,28 €/m3
Ruotsalaisessa tutkimuksessa asuntokohtaiset kulutusluvut vaihtelivat 50 – 300 litraa/as,vrk samassa yhtiössä.
Arvio säästöpotentiaalista:
Lämpimän käyttöveden kulutus 10 – 20 %
Lämmitysenergiansäästö (lämmin käyttövesi ja asunnon lämmitys) 15 – 30 %
59
Lämpimän veden säästön kannattavuus
Kuvissa 4.7 ja 4.8 on esitetty takaisinmaksuajat lämpimän käyttöveden säästölle kun vedenkulutuksen vähentyminen on 15 tai 30 %. Investointikustannukset on arvioitu 165 € per asunto. Lähtötilanteen vedenkulutustasot ovat 220 litraa/as,vrk ja 110 litraa/vrk,as.
Suuri
Pieni
20
15
10
5
0
3,3
4,4
5,5
6,6
7,7
8,8
9,9
11
Kuva 4.7 Oletettu säästö 15 % lähtötilanteen lämpimän veden kulutuksesta. Suuri veden kulutus
(kylmä + lämmin) on 220 l/s,vrk per asukas ja pieni 110 l/s,vrk per asukas.
Suuri
Pieni
12
Vuosia
10
8
6
4
2
0
2
3
4
5
Lämpimän käyttöveden hinta €/m
6
7
3
Kuva 4.8 Oletettu lämpimän käyttöveden säästö 30 % lähtötilanteesta. Suuri veden kulutus (kylmä
+ lämmin) on 220 l/s,vrk per asukas ja pieni 110 l/s,vrk per asukas.
60
Lähteet
ATON TeknikKonsult AB. Värmeåtervining ur spillvatten - flerbostadshus. Jan Bergren, 14 s.
1999-05-19. www.aton.se/img/userfiles/file/Avlopps-rapport%20(2).doc
Kiinteistöposti 2/2011. Murtomäki, I. Huoneistokohtaiset vesimittarit tekevät vielä tuloaan vanhaan
rakennuskantaan. Kiinteitöposti 2/2011, s. 34-37.
www.kamstrup.fi
1
Kiinteistöliitto Uusimaa 1/2011. Jäsentiedote 1/2011 s. 17. www.kiiteistöliitto.fi/uusimaa
1
Kyber, P. ja Helenius, T. (1998) Rakennuksen vedensäästömahdollisuudet, niiden taloudellisuus
sekä vaikutukset vesi- ja viemäriverkoston toimintaan sekä mitoittamiseen. TKK, LVI-tekniikan
laboratorio, raportti B53. Espoo.
Määttä, J. (1996) Huoneistokohtainen vedenmittaus. VTT. Espoo.
Nordemo, C. 2008. Energiåtervinning av avloppsvärme – Duscha var tredje minut gratis. VVSForum, 77:6/7. s. 81-83. ISSN 0346-4644.
Reisbacka A., Speeti, T., Rakennetun asuinkerostalokannan lämpimän käyttöveden energiatalous.
Helsinki 1983. Työtehoseuran julkaisuja 253. 106 s.
Renewability 2009. www.renewability.com/power_pipe/index.html
1
Räty S., Kiinteistön vesitalous, opas tarkoituksenmukaiseen vedenkäyttöön: veden käytön merkitys
asuinkiinteistöissä. Jyväskylä. SuLVI julkaisu 6, 120 s. 1997
Suomen Kiinteistölehti 3/2011. s. 6. Harmaa talous ei kiusaa putkiremontteja.
Suomen ympäristö, Työryhmäraportti. Käyttöveden mittaus asuinkerrostaloissa. Työryhmäraportti.
Ympäristöministeriö 2009. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=104742&lan=sv
Talotekniikkateollisuus, www-sivut.
Tomas Törnblom. BES-asuinkerrostalon linjasaneeraus ja sen yhteydessä tehtävä energiakorjaus.
Diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, Energiatekniikan laitos, LVI-tekniikka.
Toura, A., Vedenkulutuksen mallintaminen. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, Energiatekniikan laitos. 2009. 71 s.
Oppaita
www.kiinteistoklubi.com/vesi-ja-viemaeri/112-vedenkulutus-ja-laatu/689-vesimittareiden-hyödythaitat-ja-kustannukset
www.taloyhtiö.net
61
5 Sähköasennukset
Suomen Isännöitsijäliiton kyselyn mukaan sähköjärjestelmät uusitaan putkiremontin yhteydessä
joka toisessa tapauksessa /Kiinteistölehti 3/2011/. Saman selvityksen mukaan putkiremontin yhteydessä lähes 70 % tapauksesta uusitaan kylpyhuoneet.
5.1 Sähköasennukset linjasaneerausten yhteydessä
Asuinkerrostalon sähköjärjestelmien tavoitteellisia käyttöikiä on esitetty taulukossa 5.1.
Taulukko 5,1 Sähköjärjestelmien käyttöikiä /KH 90-40016/
Komponentti
Tavoitteellinen
käyttöikä, a
Aluesähköistys
30
Kytkinlaitteistot ja jakokeskukset
30
Ohjauskeskukset
15
Johtotiet
Yli 50
Johdot ja niiden varusteet
Yli 50
Valaisimet
30
• Valaisimet
15
• Porrasautomaatit
Lämmittimet
• Sähköpatterit
• Lattialämmitys
• Kiukaat
• Pesulalaitteet
20
30
15
15
Putkistosaneerauksen yhteydessä tulee selvittää samanaikaisen sähkösaneerauksen tarve /RIL 2621-2009/. Asunto-osakeyhtiöiden linjasaneerausten yhteydessä on perusteltua toteuttaa myös sähköistysjärjestelmien (sähköenergia-, antenni-, puhelin-, tietoverkko- ja turvajärjestelmät) korjaukset
ja uusimiset.
Jotta työt osattaisiin kohdistaa oikeisiin asioihin ja oikeassa laajuudessa, tulisi ennen suunnittelutyöhön ryhtymistä tehdä sähköistysjärjestelmien kuntotutkimukset, pohjautuen sitä ennen tehtyyn
kyseisten järjestelmien kuntoarvioon. On välttämättömyys, että niin arvion kuin tutkimuksenkin
tekevät kyseiset järjestelmät hyvin tuntevat sähköistysalan ammattilaiset. Tärkeää on myös määritellä, kohdistetaanko kuntotutkimus ainoastaan kiinteistön yhteisiin tiloihin, vai otetaanko mukaan
myös osakkeenomistajien yksityiskäyttöön tarkoitetut tilat.
Kokonaistaloudellisuutta ja kuntotutkimusten luotettavuutta tavoiteltaessa kaikkien tilojen mukaan
ottaminen kuntotutkimukseen on perusteltua. Näin tehdyn kuntotutkimuksen perusteella on helppoa
62
asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikkea ei ehkä edes kannata korjata tai uusia samanaikaisesti.
Jotta osiin jako saadaan suunniteltua ja toteutettua niin, että peräkkäin jatkuvat toiminnot saadaan
kytkettyä prosessiin järkevästi, mahdollisimman vähäisillä haittavaikutuksilla, kokonaisuuden läpikäyminen samanaikaisesti lisää suuresti onnistumisen mahdollisuuksia.
Haluttaessa voidaan turvallisuuden ja energiatehokkuuden lisäksi kiinnittää huomiota asumismukavuuden kasvattamiseen ja sähköistysjärjestelmien ajanmukaisuuteen. Asiat, jotka kunnossa ollessaan voivat lisätä kiinteistön ja osakkeiden arvoa, helpottavat myös ihmisten toimintoja arkipäivän
tilanteissa.
Laajempia muutoksia tehtäessä on huomioitava eri järjestelmien (LVIAS-järjestelmät) integrointi
yhteensopiviksi keskenään. Esimerkiksi tieto-, ohjaus-, valvonta- ja hälytysjärjestelmät voivat toimia samassa fyysisessä verkossa, kunhan tämä otetaan suunnitteluvaiheessa riittävässä laajuudessa
huomioon. Näin voidaan saada myös merkittävää kokonaiskustannussäästöä.
Sähköistyskorjausten yleisperiaatteita ovat mm:
•
•
•
•
•
•
•
•
Peruskorjaus kannattaa tehdä siinä laajuudessa kuin muut peruskorjaustyöt sen mahdollistavat. Tällöin saavutettu hyöty/haittasuhde on paras mahdollinen.
Varsinkin asunto-osakeyhtiöissä asukkaiden ja kiinteistön väliset vastuunjaot tulee määritellä tarkasti etukäteen.
Asukkaille tule suositella huoneistoremontin tekemistä samanaikaisesti. Näin asukas saa
suurimman mahdollisen hyödyn peruskorjauksesta.
Asuntojen varustelutasoa tulisi peruskorjauksen yhteydessä pyrkiä aina nostamaan. Tällöin
asunnon käyttökelpoisuus ja arvo lisääntyy melko vähäisellä panostuksella.
Vanhat (yli 30 v.) sähköistysjärjestelmät tulisi uusia kokonaan, sillä kaikkien sähköistysjärjestelmien materiaalit ja ominaisuudet heikkenevät ajan myötä. Heikkenemistä on vain tosi
vaikea varsinkaan maallikon havaita, ennen kuin se on jo johtanut varsinaiseen vikaantumiseen. Antenni-, tietoja turvajärjestelmien osalta uusimistarvetta voi olla huomattavasti nuoremmissakin rakennuksissa
Kaapelireitit jakamoista ja keskuksista asuntoihin tulee toteuttaa aina kun se on mahdollista.
Sähkö- ja tietoverkkojen kaapelireitit vaativat aina rakennusteknisiä töitä. Niiden toteuttaminen samoilla pölyillä kerralla tai esim. putkiremontin yhteydessä on kustannustehokkainta
ja hyöty/haittasuhteen kannalta järkevää.
Vikavirtasuojien lisääminen uudisrakennuksia koskevien nykymääräysten mukaisesti on
suositeltava turvallisuutta lisäävä toimenpide.
Turvallisuutta parantavia ratkaisuja
•
•
•
•
•
•
•
•
•
koska sähkö voi myös aiheuttaa turvallisuusriskin, sähkötyöt tulee lain mukaan aina teettää
alan ammattilaisella
rikkoutuneiden laitteiden ja johtojen uusiminen ja suojaaminen
tee-se-itse- viritysten korjaaminen
maadoittamattomien pistorasioiden uusiminen maadoitetuiksi
rikkoontuneiden pistorasioiden peitelevyjen uusiminen
rikkinaisten sulakekansien ja väärien sulakekokojen korjaaminen
vaarallisen saunan kiukaan uudelleen sijoittaminen
ukkos- ja ylijännitesuojien lisääminen
lapsisuojattujen pistorasioiden lisääminen
63
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
valaisimien aiheuttaman palovaaran poistaminen
jatkojohtojen käytön korvaaminen kiinteillä pistorasioilla
lämmittimien korjaus ja uudelleen sijoittaminen
märkätilojen sähköistyksen tarkastaminen
riittämättömien ja vaarallisten sähkökeskusten uusiminen.
vikavirtasuojien lisääminen
maadoittamattomien pistorasioiden uusiminen maadoitetuiksi
valaisimien aiheuttaman palovaaran poistaminen
ukkos- ja ylijännitesuojauksen lisääminen
lämmittimien väärä sijoitus
kiukaan virheellinen sijoitus ja käyttö
turvallisuusmittaukset systemaattisesti
Sähkönkulutusta ohjaavia ratkaisuja ovat mm:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
valaistuksen ohjaus automatiikalla ja läsnäolokytkimillä
energiatodistuksen laadinta
kotona/poissa - kytkennän käyttöönotto
tariffien oikeellisuuden tarkistaminen
lämpötilan säätö sopivaksi ja tarpeita vastaavaksi
uuden, tarkemman termostaatin asentaminen
aikaohjaus.
lämmin vesi
valaistus
kodin kylmälaitteet
Poistoilmanvaihdon ja koneellisen tuloja poistoilmanvaihdon tarpeenmukainen ohjaus
muut sähkökäyttöiset kojeet ja laitteet
ohjaukset, säädöt ja automatisointi
Asumismukavuutta parantavia ratkaisuja
• pistorasioiden lisääminen ja niiden sijoittaminen oikeisiin paikkoihin
• pistorasioiden ohjaus kytkimillä
• autolämmityspistorasian ohjaus sisältä käsin
• sähkö-, antenni- ja tietoliikennerasioiden määrän lisäys ja niiden oikein sijoittaminen
• valaisimien lisääminen ja niiden laadun parantaminen
• valaistuksen säädön parantaminen
• liiketunnistimet ulkovalaistuksessa
• valaistuksen hämäräkytkimet, lähestymiskytkimet, läsnäolotunnistimet
• kodinohjausjärjestelmän lisääminen helpottamaan sähkölaitteidenkäytöä
• mukavuuslattialämmitys
• pyyhekuivaimet
• rännien, kulkuväylien ja portaiden sulattimet
• langattoman lähiverkon (WLAN) asentaminen
• murtoilmaisinjärjestelmä, kameravalvonta, ja muut turvallisuutta lisäävät toimet ja laitteet
• lämmityksen yms. kauko-ohjaus
• kotiteatterit (AV, pelit, jne)
• aikaohjaus
64
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
sähkölaitteiden automaattinen poiskytkentä ajastimien avulla
sähkölaitteiden seuraaminen ja valvominen tietokoneesi avulla
liiketunnistimet ulkovalaistukseen
valaistuksen hämäräkytkimet, lähestymiskytkentä, liiketunnistimet.
turvavalaistus porraskäytäviin
vanhan puhelinsisäverkon uudistaminen yleiskaapelointijärjestelmäksi
pyyhekuivaimet
sadevesikourujen sulanapitolämmitys
kulkuväylien ja portaiden sulatus
Murtoilmaisimet, kameravalvonta
verkkoon kytkettävät palovaroittimet
kosteusvahdit
kotiteatteri (AV, pelit, yms.)
5.2 Valaistusratkaisut
Esimerkki kiinteistön led-valaistuksesta
Valaistuksen voimakkuus viisinkertaistui vantaalaisessa kerrostalon porraskäytävässä, kun vanhojen
hehkulamppuvalaisimien tilalle vaihdettiin led-valaisimet. Alkuperäisen 44 luxin sijaan porraskäytävässä on nyt 233 luxia /Tekniikka & Talous 1.10.2010/. Muutos saatiin aikaiseksi samalla valaisinmäärällä.
Hehkulampun värilämpötila on 2700 K ja led-valaisimen 4200 K. Led-valaisin syttyy heti eikä välky ja materiaali ei ole ongelmajätettä kuten loistevalaisin.
Uusien valaisimien sähkönkulutus on 25 W hehkulampun 60 W sijaan. Led-valaisimen valaistusteho on 70% vielä 20 000 tunnin jälkeen. Investoinnin takaisinmaksuaika riippuu täysin siitä, miten
hehkulampun vaihtokustannukset hinnoitellaan.
.
Merkittävin muutos kotivalaistukseen on hehkulamppujen poistuminen markkinoilta. Syyskuun
alusta 2009 kiellettiin kaikkien himmeiden sekä 100-wattisten kirkkaiden hehkulamppujen markkinoille saattaminen. Kiellettyjen listalle joutuvat vaiheittain myös muunkokoiset kirkkaat hehkulamput: 75-wattiset syyskuussa 2010, 60-wattiset syyskuussa 2011 ja loput yli 60 luumenin lamput eli
käytännössä 15-, 25- ja 40-wattiset hehkulamput syyskuussa 2012. Erikoislamput, jotka eivät sovellu kotien huonevalaistukseen, eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan.
Vaatimukset kotitalouslampuille vastaavat energiamerkinnän mukaisia energialuokkia, joita on
A:sta G:hen. A-energialuokka täyttää asetuksen vaatimukset ja se voidaan saavuttaa pienloistelampulla tai ledilampulla. Perinteinen hehkulamppu on parhaimmillaan energialuokkaa E, kun taas
tehokkaimmat halogeenilamput ovat B- ja C-luokkaa.
Asetus kotitalouslampuille sisältää energiatehokkuusvaatimusten lisäksi toiminnallisuusvaatimuksia, jotka pyrkivät parantamaan lamppujen laatua. Ensimmäisessä vaiheessa eli 1.9.2009
alkaen pienloistelampuille ja muille paitsi ledilampuille on asetettu toimintavaatimuksia, joita kiristetään vaiheessa 5 eli syyskuusta 2013 alkaen. Ledilampuille ei aseteta toimintavaatimuksia.
65
Loistelamppukuristimet poistuvat
Loistelamppujen magneettiset virranrajoittimet poistuvat 2017 ja jäljelle jäävät vain energiatehokkaimmat elektroniset liitäntälaitteet. Markkinoilta poistuvat lampputyypit, jotka eivät pysty toimimaan elektronisella liitäntälaitteella, kuten kaksinastaiset yksikantaloistelamput sisäisellä sytyttimellä. Virranrajoittimen tehonkulutusta standby-tilassa rajoitetaan yhteen wattiin per virranrajoitin
13.4.2010 alkaen ja puoleen wattiin 13.4.2012. Samantyyppinen vaatimus on valaisimille:
13.4.2010 lähtien valaisimen sallittu tehonkulutus standby-tilassa on virranrajoittimien lukumäärä
kertaa 1 W, ja kaksi vuotta myöhemmin virranrajoittimien lukumäärä kertaa 0,5 W.
Lampun valinta
Hehkulamppua korvaavia vaihtoehtoja ovat E14-tai E27-kannalliset pienloistelamput sisäisellä virranrajoittimella (ns. energiansäästölamput), halogeenilamput ja ledilamput.
Kansainväliset led-standardit puuttuvat vielä. Tämä näkyy markkinoilla eritasoisina tuotteina. Standardeja laaditaan, mutta niiden valmistuminen kestänee vielä vuosia /Suomen kiinteistölehti - talotekniikkaliite 2011/..
Lamppuja ei enää hehkulamppujen poistumisen myötä kannata ostaa tehomerkinnän (W) perusteella vaan kuvaavampi suure ostopäätöksen tekoon on valovirta (lm). Valovirta kuvaa lampusta saatavan valon määrää ja sen avulla pystytään valitsemaan lamppu, joka tuottaa riittävästi valoa. Jos olet
ostamassa 40-wattista hehkulamppua korvaavaa lamppua, tulisi pienloiste-, halogeeni- tai ledilampun pakkauksessa olla valovirran lukema luokkaa 400 - 450 luumenta (lm). 60wattisen hehkulampun korvaavat lamput, joilla valovirta on noin 700 - 800 luumenta. Vastaavasti 75-wattisen hehkulampun tilalle hankittaessa lamppua, valovirran pitäisi olla noin 930-1000 luumenta, ja 100-wattista
korvattaessa noin 1340-1400 luumenta. Valovirran tulisi olla mieluiten vähän yläkanttiin kuin alakanttiin etenkin, jos valitset pienloistelampun tai ledilampun, sillä näissä lampuissa valovirta alenee
käytön aikana.
Valovirran lisäksi ostajan kannattaa kiinnittää huomiota erityyppisten lamppujen kokoon ja värintoisto-ominaisuuksiin sekä siihen, että kaikentyyppiset lamput eivät sovellu esimerkiksi ulko- tai
himmennyskäyttöön. Värintoisto-ominaisuuksia kuvaavat värilämpötila ja värintoistoindeksi. Jos
haluaa lämminsävyistä valoa, valitse lamppu, jolla värilämpötila on lähellä tätä. Jos taas tarvitsee
huoneeseen viileämmän sävyistä valoa esimerkiksi työskentelyä varten, valitaan värilämpötilaksi yli
4000 K. Värintoistoindeksi kuvaa, miten hyvin eri värit näkyvät (toistuvat) kyseisessä valossa.
66
5.3 Pysäköintialueiden kehitystarpeet sähköautojen kannalta katsoen
EU:n ilmastosopimus edellyttää 16 % vähennyksen päästökaupan ulkopuolisiin kasvihuonekaasupäästöihin vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi 10 % liikennepolttoaineista tulisi korvat uusiutuvilla kuten bioetanolilla. Suomalaisen Biomeren arvion mukaan Suomen sähköautokanta vuonna
2030 tulee olemaan 300 000 ja 1 400 000 auton välillä. Tämä muutos tulee huomioida taloyhtiöiden
sähköremonteissa ja pysäköintialueiden kunnostuksen yhteydessä.
Latauskaapelin tulee olla sähköauton latauksen suunniteltu ja sen tulee kestää yli 16 A kuorma, jotta
kaapeli kestää auton latauksen ja vikatilanteessa suojalaite toimii ennen kaapelin hajoamista.
Asuinkiinteistöjen latausaseman minimivaatimukset ovat lain vaatimat suojaukset, riittävä kaapelin
kestoisuus ja sopiva pistoke. Suojaukseen kuuluu ylivirta- ja vikavirtasuojaus, ettei vikatilanteessa
liian suuri virta hajota johtimia tai auton latausjärjestelmää ja ettei latausjärjestelmä aiheuta vaaratilanteita käyttäjille.
.
Asuinkiinteistöihin on järkevintä asentaa hidas lataus, sillä pikalataus aiheuttaa kohtuuttomat kustannukset. Yksinkertaisin latausvaihtoehto on 1-vaiheinen 16 A:n syöttö, jolla saadaan noin 3 kW:n
latausteho. Sen avulla noin 30 kWh:n akun lataus kestää 10 tuntia. Asuinkiinteistöissä tämä on lähes aina riittävä. Koska akku on harvoin tyhjä, realistinen trvittva latausaika on 8 tuntia. Tämä voidaan yön aikana järjestää. Pistokehybridiautot vaativat saman latustehon kuin sähköautot, muta
akun pienuuden johdosta latausaika on lyhyempi.
Sähköautojen latauspiste ei välttämättä vaadi erilaista pistoketulppaa kuin mitä normaalisti käytetään. Pistoketulppien standardisoimisprosessi on vielä kesken /Fortum/.
Suurin osa nykyisistä autojen lämmitysverkoista vaatii muutoksia, mikäli ne aiotaan päivittää latauskelpoisiksi. Auton lataus vaatii 3 kW:n tehon nykyisin käytettävän 2 kW:n lämmitystehon sijaan.
Ohjaus
Mitoituksen ohella latauksen ohjauksen suunnittelu on tärkeää. Alkuvaiheessa, kun sähköautoja on
vain muutamia, se ei aiheuta ongelmia. Sähköautojen yleistyessä latauksesta aiheutuu melko suuri
kuorma sekä kiinteistön verkolle että jakeluverkolle. Kiinteistön kuormaa voi ja kannatta ohjata
siten, että kiinteistön liittymisteho ei merkittävästi kasva. Tällöin lataus ohjataan ajanjaksolle, jolloin kiinteistön kulutus on vähäisempää. Vanhemmissa kohteissa pysäköintialueen sähköistys on
vanhaa TN-C-järjestelmää. Siinä nolla- ja suojamaajohdin on yhdistetty. Nämä kohteet on muutettava nykyisiksi TN-S-järjestelmiksi, joissa on erilliset nolla- ja suojamaajohtimet.
Kiinteistön sähköverkon riittävyys
Tarkastelu kiinteistön nykyisen sähköverkon riittävyydestä sähköautojen ja hybridiautojen latauksen on tehtävä tapauskohtaisesti. Yleensä olemassa oleva järjestelmä mahdollistaa sen, että joka
neljäs pysäköintipaikka on latauspiste.
Nykyisten pysäköintialueen uusiminen
67
Nykyiset lämmitystolpat eivät kelpaa latauspisteiksi. Ne vaativat energiamittauksen, 16 A:n virransyötön, vikavirtasyötön ja kellokytkimen poistamisen. Osalla lämmitystolppien valmistajien tolpat
voidaan uusia lataustolpiksi vaihtamalla osa tolpasta. Tätä toimenpidettä voidaan myös nimittää
ensimmäisen vaiheen investoinniksi.
Toisessa vaiheessa tarvitaan tolppien vaihdon lisäksi pysäköintialueen kaivamista, putkittamista,
kaapelointia ja mahdollisesti asfaltointia.
Usein vanhoissa kiinteistöissä myös sähköpääkeskukset tarvitsevat uusimista. Tässä yhteydessä on
syytä varautua latauksen edellyttämin lataustehoihin. Myös reitityksin ja läpivienteihin tulee varautua. Ensto Green Park on valmistajan mukaan helppo tapa toteuttaa sähköautojen lataus uusissa ja
olemassa olevissa kiinteistöissä sekä kadunvarsipysäköinnissä. Saatavilla on neljä erilaista latauspylvästä, joissa vakiona kaikki yleisimmin tarvittavat ominaisuudet. Hitaan latauksen lisäksi Ensto
kehittää seuraavan sukupolven latausjärjestelmiä alan standardien ja autotekniikan kehittymisen
myötä.
Kustannukset
Ensimmäisen vaiheen kustannukset ovat noin 100 – 150 euroa/tolppa. Toisen vaiheen kustannukset
ovat vähintään 12 000 euroa. Isolla pysäköintialueella vähintään 300 euroa per tolppa.
Lähteet
Valaistus
www.lampputieto.fi
1
Lampputyypin vaikutus kotitalouksien energiankäyttöön ja CO2-päästöihin, diplomityö, Veli-Matti
Tapanainen 2010.
(edellisen tiivistelmä)
www.motiva.fi/ajankohtaista/motivan_tiedotteet/2010/energiaa_saastyy_kun_hehkulamput_korvata
an_energiansaastolampuilla.html
Osa 1. Perusteet ja ohjeet. Rakennusinsinöörien liitto RIL. RIL 252-1-2009. ISBN 978-951-758514-9.
Osa 2. Malliratkaisut Suomen Rakennusinsinöörien liitto RIL. RIL 252-2-2009.
Suomen Kiinteistölehti 3/2011. s. 6. Harmaa talous ei kiusaa putkiremontteja.
Suomen Kiinteistölehti – Talotekniikkanumero 2011, Led-valaistus yleistyy, s.28-31.
68
Linjasaneeraus ja ilmanvaihdon parantaminen
KIMU -Kerrostalon ilmastonmuutos – energiatalous ja sisäilmasto kuntoon. Ilmanvaihtojärjestelmien tarkastelu – lisähanke, KIMULI. Loppuraportti 31.5.2010. Ladattavissa www. teeparannus.fi
Pulkkinen A., Kerrostalon energiatehokas linjasaneeraus. Diplomityö. Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden tiedekunta. Energiatekniikan laitos. 74 s. 2010.
Sähköautot
Biomeri. Sähköajoneuvot Suomessa. 2009. TEN 130 s.
ST-kortti 51:90. Sähköauton lataaminen ja latauspisteiden toteutus (15.5.2010).
Sähköautot – Nyt sivusto. www.sahkoautot.fi/wiki:saekoeautojenstandardointi
1
Syrjä, Atte. Sähköautojen lataaminen autolämmityspistorasioista. Insinöörityö. Tampereen Ammattikorkeakoulu, 45 s. 2010. Luettavissa www.
Ladattavat autot – kiinteistöjen sähköverkossa. – suostus. Fortum Oyj.
Kirjallisuutta
ST-kortit, Sähkötieto ry/Sähköinfo Oy
ST 98.17
Rakennusautomaatiojärjestelmän kuntotutkimusohje
1
ST 98.11
ST 98.12
ST 98.13
ST 98.15
ST 98.44.01
ST 98.30
ST 98.10
ST 98.40
ST 98.41
ST 98.42
ST 98.44
ST 09.43
ST 51.05
ST 97.00
ST 691.50
ST 97.21
ST 97.10
Asuinkiinteistön sisäjohtoverkon kuntotutkimusohje
Puhelinsisäjohtoverkon laajakaistaisen suorituskyvyn mittaamisohje
Toimitilakiinteistön yleiskaapelointijärjestelmän kuntotutkimusohje,
Turvallisuusjärjestelmien järjestelmäkohtainen kuntoarvio
1
Yhteisantennijärjestelmän kuntotutkimusohjeYhteisantennijärjestelmä. Kuntotutkimuspöytäkirja
Puhelinsisäjohtoverkon kuntotutkimuspöytäkirja, Sähkötieto ry
Yleiskaapelointijärjestelmän kuntotutkimuspöytäkirja, Sähkötieto ry
Kuntotutkimuspöytäkirja. Rakennusautomaatiojärjestelmä, Sähkötieto ry
Mittauspöytäkirja. Puhelinsisäjohtoverkon laajakaistaisen suorituskyvyn mittaaminen, Sähkötieto ry
Sähköasennusmääräykset 1930-luvulta nykypäivään
Sähkö- ja tietojärjestelmien kuntotutkimus
Sähköteknisten järjestelmien kunnon tarkastus
Sähköjärjestelmien kuntotutkimus. Sähkön laadun arviointi ja mittaaminen
Sähkö- ja tietojärjestelmien kuntotutkimus. Asennusreitit
69
ST 97.20
ST 97.30
ST 97.65
ST 97.40
ST 97.50
ST 97.25
ST 98.15
Sähköjärjestelmien kuntotutkimus. Jakelujärjestelmät
Sähköjärjestelmien kuntotutkimus. Laitteistojen sähköistys
Sähköjärjestelmien kuntotutkimus. Lämmityskaapelit
Sähköjärjestelmien kuntotutkimus. Sähkönliitäntäjärjestelmät
Sähköjärjestelmien kuntotutkimus. Valaistus ja valaistusjärjestelmät
Sähkö- ja tietojärjestelmien kuntotutkimus. Ukkos- ja ylijännitesuojaus
Turvallisuusjärjestelmien järjestelmäkohtainen kuntoarvio
Sähköalan tietokansio, Sähköinfo Oy
-
Sähkölaitteistojen kuntotutkijan pätevyysvaatimukset
Kiinteistöjen teknisten järjestelmien kuntotutkimukset
1
1
Oppaat ja käsikirjat ja esimerkit
-
Asuinkiinteistöjen monipalveluverkot –opas (www.sahkoala.fi ) ( Kiinteistöliitto, RAKLI,
SANT, STUL)
1
ST-käsikirja12 Antennijärjestelmät (Sähkötieto ry)
ST-käsikirja16 Yleiskaapelointijärjestelmät (Sähkötieto ry)
ST-esimerkit 7 Sähkö- ja tietojärjestelmien kuntotutkimusraportti (Sähkötieto ry)
1
6 Ilmanvaihto ja sen parantaminen
6.1 Ilmanvaihtojärjestelmät
Asuinkerrostaloissa koneellinen poistoilmanvaihto yleistyi nopeasti 1950-luvulla sen jälkeen kun
Rakennushallitus oli hyväksynyt yhteiskanavajärjestelmän käyttöön sen kohteissa huhtikuussa
1953. Yhteiskanavapoisto osoittautui merkittävästi edullisemmaksi rakentaa kuin painovoimainen
ilmanvaihto koska hormien lukumäärä ja niiden vaatima lattiapinta-ala oli selvästi yhteiskanavapoistojärjestelmässä pienempi kuin painovoimaisessa ilmanvaihdossa. Painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö udisrakennuksissa loppui 1970-luvulla.’
Taulukko 6.1. Asuinkerrostalojen ilmanvaihtojärjestelmien yleisyys eri aikoina /Koskela, Väisänen
1994/.
Rakentamis- Ilmanvaihtojärjestelmä, osuus %
vuosi
PainoKoneellinen Koneellinen
voimainen poisto
tulo-poisto
0
20
- 1939 80
0
20
1940 - 1059 80
0
71
1960 - 1969 29
3
91
1970 - 1979 6
70
Vuokratalojen peruskorjaus 1990-luvulla lisäsi koneellisen tuloja poistoilmanvaihdon yleisyyttä
1940 jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa väliaikaisesti. Koneellinen poisto on yleistynyt 2000luvun peruskorjauksissa.
Vuoden 1987 ilmanvaihtomääräysten myötä korvausilmalaiteet tulivat pakollisiksi, samoin liesikuvut. Vuoden 2003 ilmanvaihtomääräykset vähensivät koneellisen poistoilmanvaihdon käyttöä uudisrakennuksissa.
Ilmanvaihdon suunnitteluarvot
Ilmanvaihdon mitoituksen suhteen 1960- ja 70-lukujen kerrostalot ovat varsin homogeeninen ryhmä.
Oviraot, liesikuvut ja korvausilmalaitteet puuttuvat usein.
Suomessa keittiön, kylpyhuoneen ja WC:n mitoitusilmavirrat on esitetty ensimmäisen kerran vuonna
1940 /Rakentajan kalenteri/. Vuodesta 1954 lähtien WC:n ja kylpyhuoneen mitoituspoistoilmavirrat
ovat säilyneet vähäisin muutoksin ennallaan ja keittiön vuodesta 1966 lähtien. Kuitenkin elintavat,
perhekoko, ruuanvalmistusmenetelmät, peseytymistavat sekä pyykinpesu ja kuivatus ovat muuttuneet
näistä vuosista olennaisesti. Esimerkkeinä ovat kylpyammeiden vaihtuminen suihkuihin ja ruuanvalmistuksen siirtyminen liedeltä mikroaaltouuniin. Huoneistokohtaiset saunat ja liikuntaharrastusten
lisääntyminen ovat lisänneet suihkun käyttöä. Erityisesti pienasunnoissa ero terveyden kannalta riittävän ilmanvaihdon ja likaisten tilojen ilmanvaihdon tehostuspoistoilmavirtojen välillä on merkittävä.
Toisaalta suurissa asunnoissa, poistoilmavirtoja joudutaan nostamaan, jotta asunnon ilmanvaihtuvuus
olisi 0,5 vaihto tunnissa myös puolitehoa käytettäessä
Taulukko 6.2 Tilakohtaisten poistoilmavirtojen suunnitteluarvoja Suomessa eri aikoina.
Vuosi
Ilmavirrat l/s
Keittiö
WC
Kylpyhuone
8
8
1940 (Rakentajan kalenteri) 30,6
16,7
8,3
27,8
1954 (Normaaliohjeet)
16,7
8,3
22,2
1966 (Normaaliohjeet)
16
8
22
1978 D2
15
10
20
1987 D2
D2:n ohjeiden mukaan pienasunnon poistoilmavirtoja voitiin supistaa, mikäli mitoitusilmavirroilla
asunnon ilmanvaihtokertoimen arvo ylittää 1,5. Tällöin vaadittava minimi-ilmanvaihtuvuus asunnossa
ilmanvaihdon täydellä teholla on 1,0 vaihtoa tunnissa.
Tulevaisuudessa talvi-ilmasto lämpenee ja ulkoilman kosteus lisääntyy. Tällöin ilmanvaihdon merkitys pölypunkkien torjunnassa tulee korostumaan /Wargocki et al./.
Kansainvälisen arviointiryhmän mukaan 0,5-kertainen ilmanvaihto on tarpeen Skandinaviassa pölypunkkien vuoksi.
Tuoreimman kansainvälisen arvion mukaan on olemassa tiettyä näyttöä siitä, että yli 0,5-kertainen
ilmanvaihto asunnoissa vähentää lasten allergioita (Sundell et al./. Lisänäyttöä kuitenkin tarvitaan.
71
Ilmanvaihtojärjestelmän komponenttien käyttöikiä on wsitetty taulukossa 6.3.
Taulukko 6.3 Ilmanvaihtojärjestelmienkomponentit KH 90-40016
Komponentti
Tavoitteellinen
käyttöikä, vuosia
Tuloilmakoneet
15
Kiiilahuhnakäyttöiset
Yli 50
poistoilmakoneet
Aksiaalipuhaltimet
Yli 50
Huippuimurit
Yli 50
Kanavistot varusteine
Yli 50
Äänenvaimentimet
Yli 50
Tarkastus- ja puhdistusluukut
Yli 50
Palonrajoittimet
30
Sulku- ja sääyöpellit
Yli 50
Lämpötila-, paine-ero-, yms. mittarit
15
Tuloilmaelimet
Yli 50
Poistoilmaelimet
Yli 50
Korvausilmaventtiilit
Yli 50
Väestönsuojan ilmanvaihtolaitteet
Yli 50
6.2 Ilmanvaihdon virhetoiminnot ja puutteet
Tutkimuksessa (Heikkinen ym. 1987) selvitettiin ilmanvaihtojärjestelmän tyypillisimmät virhetoiminnat, niiden syyt ja parantamiskeinoa epäkohtien välttämiseksi. Tyypillisimmiksi ilmanvaihdon
epäkohdiksi osoittautuivat veto, huoneilman tunkkaisuus, hajujen leviäminen huoneistojen välillä ja
sisällä, kondenssihaitat rakenteissa sekä melu, taulukko 6.4. Painovoimaisen ilmanvaihdon ongelmista pahimmat ovat heikko ilmanvaihto ja hygieniariskit (ulkoilma virtaa asuntoihin poistoilmahormeja myöten tietyissä sääolosuhteissa).
Taulukko 6.4. Ilmanvaihtojärjestelmissä esiintyviä ongelmia.
Koneellinen poisto
•
•
•
•
•
•
•
•
rakenneaineisten hormien vuodot
asunnon liiallinen alipaineisuus
riittämätön korvausilman saanti
korvausilman aiheuttama veto lämmityskaudella
korvausilman suodattamattomuus
korvausilmaelinten aiheuttama melu
poistoilmajärjestelmän aiheuttama melu
äänen kulkeutuminen asuntojen välillä poistoilmakanavissa
72
Koneellinen tulo ja poisto
•
•
•
•
•
•
•
ilmanvaihtolaitteiden aiheuttama melu
tuloilman puutteellinen suodatus
tuloilmakanavien likaisuus
asunnon ylipaineisuus
ilman jaon aiheuttama veto
tuloilmaelinten ympäristön likaantuminen
asuntokohtaisen ilmanvaihtojärjestelmän puutteellinen käyttö ja huolto
6.3 Tyypilliset sisäilmasto-ongelmat eri aikoina rakennetuissa asuinkerrostaloissa
Teknillisessä korkeakoulussa tutkittiin 1980-luvulla /Ruotsalainen ym. 1990/ tutkittiin 251 asunnon
sisäilmasto ja ilmanvaihto sekä suoritettiin asukkaille terveys- ja viihtyisyys-kysely. Tutkimuksen
asunnoista valtaosa oli pien- ja rivitaloasuntoja. Kerrostalo-asuntoja tutkimuksessa oli yhteensä 87,
joista 21 oli koneellinen tuloja poistoilmanvaihto (keskitetty ilmanvaihtojärjestelmä). Nämä asunnot oli rakennettu 1980-luvulla. Koneellisen poistoilmanvaihdon kerrostaloasunnot (n=50) oli rakennettu vuosina 1960, 1970 ja 1980-luvuilla, ja painovoimaisen ilmanvaihdon asunnot (n=20) pääasiassa ennen vuonna 1960.
Asuntojen keskimääräinen ilmanvaihtuvuus mitattiin ns. PFT-menetelmällä (sisältäen vuotoilmanvaihdon ja ikkunatuuletuksen). Sen mukaan kahden viikon aikainen keskimääräinen ilmanvaihtuvuus oli 0,52 1/h. Kerrostaloasunnoissa keskimääräinen ilmanvaihtuvuus oli noin 0,6 1/h, pientaloasunnoissa 0,45 1/h. Eri ilman-vaihtojärjestelmien välillä ei ollut merkittäviä eroja ilmanvaihtuvuudessa.
Kuvassa 6.1 on esitetty tyypillisten sisäilmasto-ongelmien esiintyvyydet kerrostaloasummoissa.
Veto
Kylmyys
Riittämätön IV
Kylmät latiat
Liian Lämmin
Kuivuus
Tunkkaisuus
0
10
20
30
40
50
73
Kuva 6.1. Sisäilmahaitattojen yleisyys (%) ennen vuotta 1985 rakennetuissa asuinkerrostaloissa
(n=87) /Ruotsalainen 1991/.
Tutkimuksen tuloksena esitettiin seuraavat toimenpidesuositukset:
•Asukkaille tiedotuskampanja ilmanvaihdon merkityksestä ja sen oikeasta toteuttamisesta
•Asuntoihin ilmanvaihdon selkeä käyttöohje ja ilmanvaihtolaitteiden käytön koulutus
•Koneellisella poistoilmanvaihdolla varustettujen asuinkerrostalojen ilmanvaihto saatava toimivaksi
•Suunnittelu- ja rakentamistapaohjeet painovoimaisen ilmanvaihdon järjestelmälle
•Uusille rakennuksille ilmanvaihtotapa, jossa yksilölliset tarpeet asuntoja huonekohtaisissa ilmavirroissa huomioidaan ja ilmanvaihtuvuus ohjataan kosteuden mukaan
•Asuntojen lämmitystapa sellaiseksi, että asukkaat voivat itse sen säätää
•Kehitettävä energiataloudellinen, hygieeninen ilmankostutustapa
•Koekohteiden terveysvaikutuksia seurattava
•Asumisterveyteen liittyvää tutkimusta jatkettava erityisesti rakennus- ja sisustusmateriaalien osalta
Uudessa asuntoilmanvaihtotutkimuksessa tutkittiin 100 pientalon ja kerrostaloasunnon sisäilmastoa,
rakennuksen ilmapitävyyttä ja energiataloutta. Vanhimmmat asunnot olivat 1970-luvulta. Uudemmassa kerrostalokannassa ongelmat ovat toisia verrattuna kuvaan 6.1, kuva 6.2 /Palonen ym. 2008/.
.
M uu
S ta a tti ne n
V a la i stu s
I V -m e lu
P ö ly p i n n o i l la
IV k e sä
I V ta lv i
T u n k ka i n e n
K o ste a i lm a
K y lm ä t l a tti a t
V a i h. l t
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
50
55
Esi i n ty vy y s, %
Kuva 6.2. Sisäilmahaittojen esiintyvyys (%) vuoden 1995 jälkeen rakennetuissa asuinkerrostaloissa
(n=40) /Palonen 2009/.
Lähes 40 %:ssa asuntoja ei esiintynyt ollenkaan sisäilmasto-ongelmia. Toisaalta moniongelmaisia
koteja oli noin viidesosa kaikista asunnoista..
6.4 Asuntokohtaiset ilmanvaihtokoneet kerrosteloissa
6.4.1 Poistoilmakoneet
Lieden yläpuolelle, maustehyllyn taakse asennetut asuntokohtaiset poistoilmakoneet olivat jossain
määrin käytössä 1990-luvulla korjattaessa 1950- ja 60-luvun vuokrakerrostaloja. Näissä kohteissa
rakenneaineiset poistoilmahormit ovat usein heikossa kunnossa. Ne pitäisi kunnostaa ja tiivistää.
Halvin ratkaisu oli, mikäli paikalliset rakennusvalvontaviranomaiset antoivat luvan, johtaa pois-
74
toilma suoraan keittiön ulkoilmaseinästä ulos. Korvausilma otettiin yleensä ikkunakarmeihin asennetuista raonomaisista karmiventtiileistä. Ruuan käryt levisivät aiemmin avoimesta keittiön tuuletusikkunasta julkisivua myöten ylempien asuntojen ikkunoihin. Nyt poistoilma heitetään ulos julkisivusta ja sekoitetaan ulkoilmaan. .
Poistoilmakoneiden haitat liittyvät korvausilmaratkaisun vetoisuuteen sekä ilmanvaihtokoneiden
aiheuttamaan ääneen, joka leviää pienissä asunnoissa myös makuutilaan, mikäli keittiö on avoimessa yhteydessä olo/makuutilaan /Palonen 1998/.
6.4.2 Tulo- ja poistoilmakoneet ja lämmöntaiteenotto
Asuntokohtaiset tuloja poistoilmanvaihtokoneet omalla lämmöntaiteenotolla tulivat uusiin asuinkerrostaloihin 1980-luvulla. Alentuneiden rakennuskustannusten seurauksena asuntokohtaisia ilmanvaihtokoneita asennettiin varsin runsasti uusiin omistus- ja vuokra-asuntokohteisiin 1990-luvun
alkuvuosina mm. Helsingin Ruoholahteen. Myös eräät vuokra-asuntoyhtiöiden kehittäjät ottivat ne
peruskorjauskohteiden vakioratkaisuksi. Yleistenrakennuskustannusten noustessa rakennusalan laman päätyttyä ne jäivät monesti pois uudisrakennus- ja peruskorjaushankkeissa.
Vuonna 1998 julkaistiin laaja kyselytutkimus asunnoista, joissa on asuntokohtainen ilmanvaihtokone lämmöntalteenotolla. Asukasviihtyisyyden lisäksi selvitettiin asukkaiden esittämät kehittämistarpeet tähän ilmanvaihtoratkaisuun liittyen /Virtanen ym. 1998/.
Tulokset osoittivat suuren hajonnan toteutusten lopputuloksen laadussa. Kuvissa 6.3 – 6.4 ja 6.6 on
esitetty yhtiökohtaiset vaihtelut asukkaiden kokemassa vetoisuudessa, äänihaitassa jne. .
Ongelmat ovat yleensä selitettävissä fysikaalisin mittauksin. äänen vaimentimien puute, väärin valittu päätelaite olohuoneessa ja makuuhuoneessa, ylisuuri ilmanvaihtokone asunnon kokoon nähden.
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
0
20
40
60
80
100
75
Kuva 6.3 Vetohaittojen esiintyvyys 1990-luvulla rakennetuissa tai peruskorjatuissa asuinkerrostaloissa /Virtanen ym. 1998/. Esiintyvyys on ilmaistu vuokra- tai asuntoosakeyhtiökohtaisesti. Tutkimus tehtiin 250 kerrostaloasunnossa.
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
0
20
40
60
80
100
Kuva 6.4 Ilmanvaihtomelun yleisyys 1990-luvulla rakennetuissa tai peruskorjatuissa asuinkerrostaloissa /Virtanen ym. 1998/.
Pientalotutkimuksessa, jossa oli mukana 102 pientaloa, ilmanvaihtokoneen aiheuttama äänitaso
makuuhuoneissa määräsi ilmanvaihtokoneen käytön /Vinha ym./
Kuvassa 6.5 on esitetty konkreettisesti miten asuntojen makuhuoneissa ilmanvaihdon käyttöteholla
mitattu äänitaso vaikuttaa sen häiritsevyyteen /Palonen ym. 2004/
35
30
25
20
15
10
5
0
< 20
d B ( A)
< 22
d B ( A)
< 25
d B ( A)
< 28
d B ( A)
< 30
d B ( A)
Y LI 3 0
dB ( A)
Kuva 6.5 Ilmanvaihtomelun häiritsevyys /Palonen ym. 2004/..Muuuttujana makuhuoneessa mitattu
äänitaso ilmanvaihdon normaalilla käyttöteholla.
76
10
9
8
7
6
5
4
3
2
1
0
10
20
30
40
50
60
70
80
Kuva 6.6 Huoneilman kuivuuden/pölyisyyden yleisyys 1990-luvulla rakennetuissa tai peruskorjatuissa asuinkerrostaloissa /Virtanen ym. 1998/.
Huoneilman kuivuusvalitukset liittyvät joko liian korkeaan huonelämpötilaan tai Suomen kuivaan
talvi-ilmastoon. Asuntojen tuloilman joukossa tulee vähemmän pölyä asuntoon kuin avoimesta tuuletusikkunasta. Koneellisen ilmanvaihdon aiheuttama ilman liike saattaa nopeuttaa pölyhiukkasten
laskeutumista huoneen pinnoille. Tällöinkin lopputulos on puhtaampi huoneilma edelyttäen, että
huoneesta pyyhitään pölyt säännöllisesti.
Kerrostaloasuntojen hajuhaitat
Hajuhaitat asuinkerrostaloissa ovat valitettavan yleisiä. Tärkeimmät syyt ovat rakenteelliset vuodot
asuntojen välillä, liesikupujen puute, parveketupakointi ja ruuanvalmistukseen liittyvä tuuletustapa.
Mikäli keittiön tuuletusikkuna avataan esimerkiksi silakoita paistettaessa, muuttuu asunto yleensä
ylipaineiseksi muihin asuntoihin ja porraskäytävään verrattuna. Tällöin asunnon ilma leviää ympäröiviin tiloihin. Keittiön ovi tulisi pitää suljettuna ja keittiössä tehokas tuuletus
Hajuhaitat talvella (HOPE-tutkimus 600 asuntoa)
•
•
•
•
•
•
1 % huonekalut, sisustus
12 % keittiöstä
15 % porraskäytävästä
17 % wc/viemäri
14 % ulkoa
20 % muista asunnoista
Hajuhaitat kesällä (HOPE)
•
•
•
•
•
•
<1 % huonekalut sisustus
8 % keittiöstä
11 % porraskäytävästä
15 % wc/viemäri
20 % ulkoa
17 % muista asunnoista
77
6.4.3 Välimallit
Lämmöntalteenottopatteri ja nesteputkisto.
Välimuoto on järjestelmä, jossa on hajautettu tuloilmanvaihto ja keskitetty poisto. Raitis ulkoilma
otetaan rakennuksen seiniltä ja lämpö otetaan poistoilmasta talteen vesi- glykolipatterilla ja jaetaan
putkistoilla asuntokohtaisille laitteille. Lämpöä voidaan talteenottaa myös keittiön poistoilmasta.
Lämmönsiirrin (lamellipatteri) Olemassa oleva puhallin Lämmönkeruu‐ putkisto Tuloilmakone Lisälämmönsiirrin Kuva 6.7 Välimuotojärjestelmä
Tuloilmaikkuna ja poistoilmalämpöpumppu
Tuloilmaikkunaa käytetään yhdessä koneellisen poistoilmanvaihtojärjestelmän kanssa. Koneellisesti
poistettavan ilman tilalle virtaa tuloilmaikkunoiden kautta tuloilmaa. Huoneessa tarvitaan lämmitysjärjestelmä, jolla kompensoidaan rakenteiden lämpöhäviöt ja ilmanvaihdon lämpöhäviöt. Lämmitysjärjestelmänä on tavallisesti vesikiertoinen patteri, suoran sähkölämmityksen patteri, lattialämmitys tai kattolämmitys. Tuloilmaikkunan ja koneellisen poiston järjestelmässä ei voida samalla tavalla siirtää lämpötehoa poistoilmasta tuloilmaan kuin koneellisen tulo-poiston järjestelmässä. Toisaalta ikkunan lämpöhäviöstä saadaan osa talteen tuloilmaan, ja auringonsäteily lämmittää tuloilmaa
osan vuodesta. Tuloilmaikkunan kanssa voidaan lämmöntalteenotossa käyttää poistoilmalämpöpumppua /Heinonen, Hemmilä/.
Poistoilmalämpöpumppu on rakennuksen lämpöpumppu/ilmastointikone/lämminvesivaraaja, jossa
lämmön keruu tapahtuu höyrystin- tai liuospatterin avulla rakennuksen jäteilmasta, ja lämpö luovutetaan lauhdutinpatterin avulla valmistajien erilaisista tyypeistä riippuen rakennuksen käyttöveden
lämmittämiseen varaajaan, lämmitysverkoston veteen ja joissain tapauksissa myös tuloilmaan lämmitykseen mikäli asunnoissa on tuloilmalämmittimet.
78
6.5 Integroitu linjasaneeraus ja energiatehokkuuden parantaminen
Asuntokohtaisen ilmanvaihdon, kylpyhuoneen lattialämmityksen tai käyttöveden kulutusmittareiden lisääminen linjasaneerauksen yhteydessä on asumismukavuuden ja kokonaiskustannusten kannalta suositeltavaa. Luetettavien kustannustietojen santi on ollut ongelmana useassa energiatehokkuushankkeessa.
Antti Pulkkinen on diplomityössään tarkastellut erillisten talotekniikkaan liittyvien energiatehokkuusinvestointien kannattavuutta kun ne toteutetaan yhdessä linjasaeerauksen kanssa. Tarkastellut
ratkaisut olivat:
•
•
•
•
huoneistokohtainen veden mittaus
lämpöjohtopumpun uusiminen
kylpyhuoneen lattialämmitys omaksi piiriksi, jonka energia otetaan oman lämmönsiirtien
kautta kaukolämpökeskuksesta
huoneistokohtainen ilmanvaihtokone ja lämmöntalteenotto
Huoneistokohtainen käyttöveden mittaus
Oletettu vedenkulutus 155 l/vrk,hlö. Tavoitesäästö 10 %, Hankintakustannukset ovat asuntoa kohden noin 480 €. Veden hinta 4,80 €/m3, Investoinnin takaisinmaksuaika noin 8 vuotta.
Lämpöjohtopumpun uusiminen
Pumppu vaihdetaan taajuusmuuttujaohjatuksi. Hankintakustannukset asuntoa kohden noin 36,80 €.
Oletettu energiansäästö on 12,86 €/vuosi. Pumpun energiankulutus 3,86 €/vuosi. kokonaissäästö 9
€/vuosi. Investoinnin takaisinmaksuaika noin 4 vuotta.
Kylpyhuoneen lattialämmityksen muutos
Kylpyhuoneen pinta-ala 4 m2. Hankintakustannukset ovat asuntoa kohden noin 388 € lisäkustannukset. Kaukolämmön hinta 50 €/MWh, sähkön 199 €/MWh, Vuotuinen säästö energiakustannuksissa 94 e/vuosi. Investoinnin takaisinmaksuaika vajat 8 vuotta.
Huoneistokohtainen ilmanvaihtokone ja lämmöntalteenotto
Tarvikekulut 3850 €, asennus 1600 €, yhteensä 5450 € asuntoa kohden. Kaukolämmön hinta 50
€/MWh, sähkön 199 €/MWh, Vuotuinen säästö energiakustannuksissa 956 €/vuosi. Investoinnin
takaisinmaksuaika noin 6 vuotta.
Vuotuiseksi energiansäästöksi on arvioitu noin 4200 kWh. Lisäksi vuotuiset käyttökulut 189 €. arvioitu rahallinen säästö vaikuttaa liian suurelta. Lämmitysenergian hinnalla 50 €/MWh ja muut
käyttökulut huomioiden todellinen säästö näyttäisi olevan vain 20 € vuodessa.
Kokonaisuutena kaikki edellä mainitut toimenpiteet nostavat perinteisen viemäriverkoston linjasaneerauksen hinta vain noin 20 %. Perinteisen käyttövesiputkiston uusinnan hinta nousee noin
kolmanneksen.
79
Kerrostalon ilmastonmuutosprojektin täydennyshankkeessa, IV-KIMU:ssa tutkittiin myös huoneistokohtaisen ilmanvaihtojärjestelmän kustannuksia ja säästöjä. Siinä arvioitiin asuntokohtaisen ilmanvaihdon investointikustannuksiksi vähintään kolme kertaa tarvikkeiden hinta.
Investointikustannukset perustuvat laitetoimittajien sekä erään urakoitsijan arvioimiin investointikustannuksiin. Investointikustannusarviot sisältävät ilmanvaihdon suunnittelun ja toteutuksen, rakennustekniset työt, putki- ja sähkötyöt sekä arvonlisäveron (Tauluko 5.2). Lisäksi taulukossa on
arvioitu ilmanvaihdon investointikustannuksia, jos ilmanvaihdon parantaminen toteutetaan linjasaneerauksen yhteydessä.
Taulukko 5.2 Ilmanvaihdon investointikustannukset eri vaihtoehdoille erillisenä toimenpiteenä ja
linjasaneerauksen yhteydessä, €/asm2 (alv 22 %)
Matinkylä
Erillinen
Linjasaneeraus
Keijupuisto
Hajautettu
Keskitetty
Välimalli
Hajautettu
Keskitetty
Välimalli
193
148
217
170
213
177
269
219
274
195
287
203
Eri aikakausien asuinkerrostalojen tyypilliset ominaisuudet
6.6
a) Rakennusajankohta ennen 1970-lukua
•
•
•
•
•
•
•
•
•
painovoimainen poistoilmanvaihto
koneellinen yhteiskanavapoisto etenkin 1960-luvulla
korkeissa taloissa kaksi vyöhykettä pystysuunnassa
rakenneaineiset poistoilmakanavat/hormit
rakenneaineisia puhallinkammioita
poistoilmaventtiilien säätöominaisuudet huonot (rako- tai ritiläventtiilit)
ei liesikupuja, ei korvausilmaventtiileitä
1950 - 60 lukujen taloissa reiät ns. kylmäkomeron kohdalla ulkoseinässä
ennen 1940-lukua rakennetuissa taloissa korvausilmaventtiilit, jotka on tukittu. Virtausaukot
voivat olla sinänsä käyttökelpoisia
Välttämätön toimenpide (viitataan korjauskonseptin numeroon kappaleessa 6.9).
• kanaviston kunnostaminen K4
Tarpeelliset toimenpiteet
• poiston kunnostaminen K1-K2
• puhdistus ja säätö K3
• korvausilman järjestäminen K6-K9, K12-K13
Asumistasoa nostavat toimenpiteet
80
•
•
•
•
keittiön ilmanvaihdon kunnostaminen K15-K17
korvausilman vedoton saanti K9-K11, K14
tuloilman järjestäminen K18-K19
muut K20-K23
Rakennusajankohta 1970-luku
•
•
•
•
•
•
•
•
koneellinen yhteiskanavapoisto vallitseva ratkaisu
o painovoimaisia poistoja tasakattotalossa
o ääniteknisesti heikkotasoisia tuloja poistoilmanvaihtojärjestelmiä
kanavat peltikanavia
säädettävät poistoilmaventtiilit
ei säätöpeltejä korkeissa taloissa
kaksi vyöhykettä pystysuunnassa korkeissa ns. Arava-taloissa
ei korvausilmaventtiileitä, paitsi saunoissa
ei siirtoilmareittejä
mahdollisesti liesikuvut
Toimenpiteet
Tarpeelliset toimenpiteet
• poiston kunnostaminen K1-K2 (Viitataan korjauskonsepteihin sivulla 87.)
• puhdistus ja säätö K3
• korvausilman järjestäminen K6-K9, K12-K13
Asumistasoa nostavat toimenpiteet
• keittiön ilmanvaihdon kunnostaminen K15-K17
• korvausilman vedoton saanti K9-K11, K14
• tuloilman järjestäminen K18-K19
• muut K20-K23
6.7 Yleiset ohjeet ilmanvaihdon parantamiseen
Ohjeet perustuvat Teknillisen korkeakoulun tutkimusraporttiin /Kurnitski ym. 2001/. Jos poistoilmapuhaltimet ovat yli 10 vuotta vanhoja, on uusimistarve todennäköinen. Uusilla puhaltimilla on
parempi hyötysuhde, ja ne kuluttavat vähemmän energiaa. Uusiin huippuimureihin ja puhaltimiin
on saatavilla valmiiksi integroituja taajuusmuuttajapaketteja, joten ne kannattaa tällöin hankkia yhdessä.
Samassa yhteydessä voidaan parantaa puhaltimien äänenvaimennusta (kokoojalaatikot, imukammiot, erilliset äänenvaimentimet) mikäli asuinhuoneisiin kantautuu havaittavaa ääntä erityisesti yöaikaan.
Huoneistojen välistä ilmaääneneristävyyttä ja poistoilmakanaviston äänenvaimennusta voidaan parantaa käyttämällä vaimennuskappaleella varustettuja poistoilmaventtiileitä.
81
Jos ilmanvaihtokanavia ei ole puhdistettu ja/tai säädetty viiteen vuoteen, ne puhdistetaan ennen säätöä. Mikäli osaan poistoilma-aukkoja ei saada riittävää ilmavirtausta, on suoritettava erillistutkimuksena poistoilmakanavien videokuvaus, peltikanaville tiiviyskoe.
Mikäli ikkunan avaaminen nostaa asunnon poisilmavirtoja yli 20 %, on asuntoon syytä asentaa korvausilmaventtiilit. Korvausilmaventtiilit valinnassa tulee varautua asukkaiden itse hankkimien lisävarusteiden (ilmansuodattimet ja ilmavirtauksen ohjaimet) aiheuttamaan virtausvastuksen kasvuun.
Ulkoseiniin asennettavilla korvausilmaventtiileillä on parhaimmat ilmanjako-ominaisuudet. Valittaessa venttiilien sijaintipaikkoja ja virtausaukkojen halkaisijoita tulee varautua mahdollisten korvausilmalämmittimien jälkiasennukseen. Samoin mahdollisen asuntokohtaisen ilmanvaihtokojeen
asentamiseen olisi hyvä varautua jo tässä vaiheessa.
Korvausilman pitäisi tulla pääosin ulkoa, ei porrashuoneesta. Tämän vuoksi on tarkastettava, että
postiluukku sulkeutuu tiiviisti. Asunnon sisällä ilman tulisi virrata makuuhuoneiden ja olohuoneen
kautta keittiön, kylpyhuoneen ja WC:n poistoon. Ilmalle on järjestettävä virtausreitti jättämällä rako
oven ja kynnyksen väliin. Tässä yhteydessä tiivistetään pistemäiset vuotopaikat ulkovaipassa kuten
parvekkeen ovi, vanhat kylmäkomeron korvausilma-aukot ja nurkat.
Porrashuoneen ilmanvaihto on varmistettava siten, että ulko-oven yhteydessä on ulkoilmaventtiili.
Ylätasanteelle voidaan asentaa avattava säleikkö, jotta kesällä ja aurinkoisella säällä ylilämpö saadaan tuuletetuksi pois.Talon yhteisiin asennetaan korvausilmaventtiilit, tilojen poistoilmanvaihto
mitataan ja säädetään.
6.8 Korjaustoimenpiteiden vaiheistus
Raportin /Kurnitski ym. 2001/ mukaisesti:
Alueittain eteneminen
Kunnostustoimenpiteet suoritetaan yhden poistoilmapuhaltimen tai porraskäytävän alueella kerrallaan, yleisten tilojen ilmanvaihto erikseen. Samanaikaisesti ulkoilman saannin parantaminen.
Asteittainen laatutason nosto
Parannetaan poistoilmajärjestelmän toimintaa asteittain. Samanaikaisesti parannetaan ulkoilman
saantia.
1. Kello-ohjatun kaksinopeuspoiston kunnostus
2. Kello-ohjattu taajuusohjattu poistoilmajärjestelmä
3. Kello-ohjattu taajuusohjattu poistoilmajärjestelmä + asuntokohtainen liesikuvun tehostusmahdollisuus
Alueittain ja asteittainen eteneminen
82
Poistoilmajärjestelmän parantamisessa otetaan huomioon porraskohtaiset erot poistoilmapuhaltimien kunnossa. Huonokuntoiset puhaltimet korvataan suoraan taajuusohjatuilla puhaltimilla ilmavirtojen ja kanavien puhdistuksen lisäksi. Käyttökelpoisten puhaltimien alueella puhdistetaan ja säädetään poistoilmanvaihtojärjestelmä.
6.9 Kerrostalojen sisäilmaston ja energiatalouden parantaminen
Projektissa /Säteri ym. 1998/ on laadittu kolme eritasoista korjauskonseptia, joista jokainen parantaa
sisäilmastoa ja pienentää energiankulutusta nykytasoon nähden (Säteri ym., 1999). Korjauskonseptit
on tarkoitettu rakennuttajan ja suunnittelijan työkaluiksi rakennushankkeen suunnitteluun. Tavoitteena on ollut esittää sellaiset sisäilmaston ja energiatalouden korjausvaihtoehdot, että rakennuttaja
voi varmistua valitun ratkaisun teknisestä toteutumisesta myös käytännössä. Projektissa oli mukana
myös vanhempia asuinkerrostaloja, joissa oli painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä..
Järjestelmien valinta perustui projektissa mukana olleiden asiantuntijoiden arvioon asuinkerrostalojen ilmanvaihdon potentiaalisimmista korjausratkaisuista. Tarkastelunäkökulma on valittu ilmanvaihtojärjestelmän mukaan. Tutkimuksessa käsitellyt sisäilmaston ja energiatalouden korjausratkaisut olivat:
• huoneistokohtainen ilmalämmitysjärjestelmä
• huoneistokohtainen tuloja poistoilmanvaihtojärjestelmä
• asuntokohtaisesti tehostettava keskitetty poistoilmanvaihtojärjestelmä
Teknisille vaatimuksille on asetettu järjestelmäkohtaiset suoritusarvot mukana olleiden yritysten
kanssa siten, että parhaat markkinoilla olevat tuotteet täyttävät komponenteille asetetut suoritusarvovaatimukset.
Kuvissa 6.8-6.9
on esitetty valintakaavio ilmanvaihtojärjestelmän valitsemiseksi asuinkerrostalossa, jossa on painovoimainen poistoilmanvaihto (Säteri 1998). Kuvan alaosassa on esitetty vastaava valintakaavio asuinkerrostalossa, jossa on koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä.
83
Kyllä
Putki remontti tai
patterien uusiminen
Ikkunaremontti
tai l isäeristys
Hyvä
Putki remontti tai
patterien uusiminen
Ei
Kyllä
Il manvai htol ämmitys
(putki re montin sijasta)
Ei
Huoneistokohtai nen
tulo - ja poistoilmanvaihto
Kyllä
Poistopuhall in +
korvausilmaradiaattori t
Ei
Huoneistokohtai nen
tulo - ja poistoilmanvaihto
Kyllä
Poistopuhall in +
Ei
Poistopuhall in +
korvausilmaventtiil it
Kyllä
Korvausi lma radiaattori t
Ei
H ormien ja venttii lien
kunnostus ja säätö
Tavoi tetaso
Kyllä
Putki remontti tai
patterien uusiminen
Tyydyttävä
Ikkunaremontti
tai l isäeristys
Putki remontti tai
patterien uusiminen
Ei
Kuva 6.8 Painovoimaisen ilmanvaihdon kunnostus tasi uusiminen /Säteri 1998/.
Kyllä
Putkiremontti tai
patteri en uusiminen
Ikkunaremontti
tai lisäeristys
Hyvä
Ei
Putkiremontti tai
Kyll ä
Ilmanvaihto lämmitys
(putkiremon tin sijasta)
Ei
Huoneistokohta inen
tul o- ja poistoilmanvaihto
Kyll ä
Tarpeenmuka inen ohj. +
korvausi lmara diaat.. + LP
Ei
lämpöpumppu (LP)
Kyll ä
Ei
Huoneistokohta inen
tul o- ja poistoilmanvaihto
Kyll ä
Puhaltimien kunno stus +
Ei
Puhalt. kunn. + korvausi lmave ntt. + liesi kupu
Tavoitetaso
Kyllä
Tyydyttävä
Putkiremontti tai
Ikkunaremontti
tai lisäeristys
Ei
Putkiremontti tai
Kuva 6.9. Koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän perusparantaminen kerrostalossa /Säteri 1998/.
84
6.10 Asuntoilmanvaihdon korjauskonseptit
Koneellisen yhteiskanavaj’rjestelmän parantamiseksi laadittiin vuonna 2001 joukko konsepteja /Kurnitski
ym./ Korjauskonseptien valintaprosessi on esitetty kuvassa 6.10.
Valitus tai tilaus
Kiinteistöpito-ohjelma
Kuntotarkastus
Kuntotutkimukset
Konseptin valinta
Urakoitsija
Toteutumisen tarkastus
Kuva 6.10 Ilmanvaihdon perusparannuskonseptin valinta.
Parannustoimenpiteiden käynnistämiseksi yleensä melko suppea ilmavaihtojärjestelmän kuntotarkastus on riittävä. Tarvittaessa tehdään kuntotutkimuksia sisäilmaston tai muiden kuntotutkimusohjeiden mukaan. Tavanomainen kuntotarkastus, jonka perusteella valitaan sopivat konseptit pitää
sisällä:
1. Ilmavirtojen mittaukset asunnoissa
2. Paine-erojen mittaukset vaipan yli ja porraskäytävään
3. Silmämääräiset havainnot asunnoissa
4. Silmämääräiset havainnot konehuoneessa
Tarkastuksen tulokset esitetään joko suullisesti tai kirjallisesti esim. lausunnon muodossa tilaajalle.
Tulosten perusteella yhdessä tilaajan kanssa tehdään tarkoitukseen sopivien konseptien rajaus, minkä pohjalta tilaaja päättää mitä toimenpiteitä tullaan suorittamaan.
Esitetyt konseptit ovat eritasoisia. Ratkaisujen taso on esitetty Sisäilmastoluokituksen luokkia käyttämällä:
• S1 Yksilöllinen sisäilmasto
• S2 Hyvä sisäilmasto
• S3 Tyydyttävä sisäilmasto
• alle S3
S1 on paras luokka, mihin varsinaisia konsepteja ei ole esitetty, mutta osan S2-konseptien yhteydessä on mainittu lisätoimenpiteet, joilla S1-luokka voidaan saavuttaa. S3 luokka on lähinnä viranomaistasoa vastaava. Alle S3-luokan konseptit esittävät yksinkertaisia ratkaisuja, joilla vallitsevaa
85
tilannetta voidaan parantaa, mutta tulos ei kuitenkaan yllä täysin S3-luokan tasolle. Alle S3luokassa asukasvalituksia (vetoa, pölyä, melua) on odotettavissa myös korjaustoimenpiteiden jälkeen.
IV-Korjausvaihtoehdot
Asuntoilmanvaihdon kunnostus ja parantaminen
Kurnitski ym. esittivät seuraavat korjaus- ja paranusvaihtoehdot:
TASO
1)
2)
3)
4)
5)
Poistoilmanvaihdon kunnostaminen
Liiallisen ilmanvaihdon pienentäminen puhaltimen juoksupyörää tai välitystä vaihtamalla.
Kello-ohjauksen poistaminen taajuusmuuttajalla
Puhdistus ja perussäätö
Rakennusainekanavien kunnostus
Asuntokohtainen poistokone
6)
7)
8)
9)
10)
11)
Asunnon korvausilman parantaminen
Rakoventtiili
Korvausilma rakoventtiilillä ja lämmityspatterilla
Sekoittava korvausilmalaite
Korvausilmalämmitin
Raitisilmaradiaattori
12)
13)
14)
15)
Korvausilmajärjestely ikkunaremontin yhteydessä
Rakoventtiili
Korvausilmaikkuna
Raitisilmaradiaattori
16)
17)
18)
19)
20)
Keittiön ilmanvaihdon kunnostaminen
Liesituuletin (kierrättävä)
Liesikupu lainausperiaatteella
Liesikupu seinäpuhalluksella
Liesikupu ajastinkello-ohjatulla tehostuksella
21) Koneellisen tuloilman järjestäminen
22) Kaksinopeuspuhallin kanavien pinta-asennuksella ja käsisäädöllä
23) CO2 –ohjattu ja koteloitu tuloilmajärjestelmä
24) Koneellinen tuloja poistoilmanvaihto lämmön talteenotolla
25) Asuntokohtainen kone
26) Tarpeenmukainen ilmanvaihto CO2/RH –ohjatulla asuntokohtaisella koneella
27)
28)
29)
30)
31)
Koneellinen tuloja poistoilmanvaihto lämmön talteenotolla perusparannuksen yhteydessä
Keskitetty ilmanvaihtojärjestelmä
Käytävästä huollettava asuntokohtainen kone
Raitisilmaradiaattori + poistoilmalämpöpumppu
Keskitetty LTO nesteputkipatterilla ja asuntokohtaiset tuloilmalämmittimet
86
32)
33)
34)
35)
36)
37)
Kerrostalon yleiset ja yhteiset tilat:
Yhteistilojen ilmanvaihdon kunnostus
Porrashuone
Saunaosasto
Pesula ja kuivaushuone
Varastot
Askartelutilat
6.11 Koneellisen ilmanvaihdon energiatalous
Ilmanvaihdon lämmöntalteenoton ratkaisut
Rekuperatiivinen lämmöntalteenotto
Lämpö voi siirtyä poistoilmasta tuloilmaan suoraan ilmavirtoja erottavan levyn lävitse, jolloin kyseessä on levylämmönsiirrin. Poistoilmaa ei pääse tuloilman joukkoon. Ilmavirtojen virtaussuunnasta riippuen lämmönsiirrin voi olla myötä-, vasta- tai ristivirtasiirrin. Poistoilmasta tiivistyvä vesi
aiheuttaa sen, että levylämmönsiirrin on viemäröitävä. Lämpötilan laskiessa alle 0 °C saattaa lämmönsiirrin jäätyä. Jäätymistä estetään erilaisilla sulatusautomatiikoilla. Levylämmönsiirtimen lämpötilahyötysuhde on 50 - 70 %
Regeneratiivinen lämmöntalteenotto
Ilmavirtausten välillä pyörivä kiekko lataa ja luovuttaa lämpöä poistoilmasta tuloilmaan. Myös kosteuden talteenotto on mahdollista. Tuloilman tulee olla ylipaineinen poistoilmaan nähden. Tällöinkin kiekko voi siirtää epäpuhtauksia ja hajuja tuloilmaan. Siksi kiekkolämmönsiirtimien käyttö
asuinkerrostaloissa ei ole sallittua yksittäisiä asuntoja lukuun ottamatta. Koska huurtumista ei tapahdu, on hyötysuhde korkea. Pyörivän lämmönsiirtimen lämpötila- ja kosteushyötysuhde on 60 80 %.
Hyötysuhdetta voidaan muuttaa lämmönsiirtimen pyörimisnopeutta muuttamalla.
Lämmöntalteenottopatterit ja kiertoneste
Lämpöä voidaan siirtää myös epäsuorasti kahden lämmöntalteenottopatterin avulla, joista toinen
lämmittää patteriverkostossa kiertävän nesteen poistoilmassa ja toinen luovuttaa lämmön tuloilmaan. Tällaista järjestelmää kutsutaan nestekiertoiseksi, epäsuoraksi lämmönsiirtimeksi.
Järjestelmän lämpötilahyötysuhde on 45 - 60 %. Lämpötilahyötysuhdetta voidaan muuttaa tehon
säätämiseksi ja jäätymisen estämiseksi nestekiertoa muuttamalla. Nestekiertoisessa järjestelmässä
tuloja poistoilmakanavia ei tarvitse johtaa samaan tilaan. Tämän vuoksi järjestelmä sopii hyvin
korjausrakentamiseen.
87
6.11.1
Ilmanvaihdon lämmöntalteenoton toiminta
Käsitteet
Lämpötilasuhde (lämpötilahyötysuhde) on laitteen ominaisuus, joka tulisi ilmoittaa laitteelle standardisoidussa testaustilanteessa mitattuna lukuarvona (yleensä prosentteina). Pelkkää lämpötilasuhde- käsitettä tulisi käyttää vain puhuttaessa standardin EN 308 mukaan määritellystä tuloilman
lämpötilasuhteesta, joka on testattu tilanteessa jossa tuloja poistoilmavirrat ovat yhtä suuret.
Muussa tapauksessa on ilmoitettava tarkemmin, mistä ominaisuudesta on kulloinkin kysymys, esimerkiksi "poistoilman lämpötilasuhde tuloja poistoilmavirtojen suhteella 0,9". Laitteen lämpötilasuhde riippuu monesta eri tekijästä, mm. ilman virtausnopeudesta itse laitteessa - näin ollen lämpötilasuhde tulisi olla testattu mahdollisimman tarkasti laitteen todellista toimintaympäristöä vastaavissa olosuhteissa.
Lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde on koko rakennuksen ilmanvaihdolle laskettava arvo (ilmoitetaan myös yleensä prosentteina). Se ei ole siis laitteen ominaisuus, eikä näin ollen tule verrata keskenään eri laitetyypeillä eri rakennuksissa aikaansaatuja vuosihyötysuhteen arvoja tai yhden laitteen lämpötilasuhdetta jollakin toisella laitteella varustetun rakennuksen LTOvuosihyötysuhteeseen. Eri laitetyypeillä saavutettavia vuosihyötysuhteita voidaan verrata sertifikaattien avulla tai laskemalla.
6.11.2
Vuosihyötysuhteeseen vaikuttavat tekijät
Vuosihyötysuhteen laskennan keskeisimpänä lähtötietona on rakennuksen LTO-järjestelmissä käytettävien laitteiden lämpötilasuhteet.
Vuosihyötysuhde ei kuitenkaan ole itse laitteen ominaisuus. Samaa laiteratkaisua käytettäessä voi
vuosihyötysuhde vaihdella, jopa noin 20 prosenttiyksikköä. D2 antaa mahdollisuuden käyttää vuosihyötysuhteena arvoa 0,6 kertaa lämpötilasuhde. Kerroin 0,6 pätee kuitenkin vain, jos laitteen käyttöä rajoitetaan jäätymisen vuoksi jopa koko talven, ja jos rakennuksessa on merkittäviä ilmavirtoja
ohi LTO:n. Useimmissa tapauksissa kerroin on välillä 0,8…0,95, jos tuloja poistoilmavirrat ovat
yhtä suuret ja rakennuksen koko ilmanvaihto ohjataan LTO:n kautta. Yleensä ilmanvaihto suunnitellaan hiukan alipaineiseksi, ja usein on rakennuksessa liesituulettimia, yksittäisiä WC-tilojen poistoja tms, joista ei lämpöä oteta talteen. Näistä syistä kerroin on koko rakennukselle yleensä alueella
0,65...0,90.
6.11.3 Jäätymisen esto.
Kylmänä vuodenaikana joudutaan lämmön talteenottoa rajoittamaan, laitteen poistoilmapuolelle
muodostuvan jään haittavaikutuksen estämiseksi. Vaikka jäteilman keskilämpötila olisikin yli 0 °C,
voi osa jäteilmasta jäähtyä alle 0 °C:een. Tästä syystä suositellaan rajoituslämpötilaksi asuinrakennuksissa +5 ºC, ja toimistorakennuksissa ja vastaavissa kohteissa joissa sisätiloissa on vähän kosteutta tuottavaa toimintaa 0 ºC. Alhaisempaa rajoituslämpötilaa (myös alle 0 °C) voidaan laskelmissa
88
käyttää, jos laitteen valmistaja osoittaa luotettavalla tavalla (esim. puolueettoman testauslaitoksen
sertifikaatti), että ko. lämpötilalla ei jäätymistä laitteen pinnalle tapahdu.
Ilmavirtojen suhde. Kerroin ottaa huomioon tuloja poistoilmavirtojen tarkoituksellisen eron,
yleensä tuloilmavirta on hiukan pienempi kuin poistoilmavirta rakennuksen pitämiseksi hiukan alipaineisena. Tiiviissä rakennuksessa ilmavirtojen suhde voi olla lähes 1, mutta käytännössä tämän
päivän rakentamisessa se on luokkaa 0,9 (käyttöaikana keskimäärin olettaen, että laitetta käytetään
ja huolletaan valmistajan ohjeiden mukaisesti). Tuloilmasuodattimien likaantuminen vähentää tuloilman määrää ja alentaa ilmavirtojen suhdetta. Likaiset tai tukitut poistoilmaventtiilit nostavat
suhdetta.
Poistoilmavirtojen suhde ja erillispoistot. Esimerkiksi asunnon erillisen liesikuvun/tuulettimen
poistoilma ohjataan usein LTO:n ohi. Tämä huonontaa vuosihyötysuhdetta, ellei erillispoistoa ole
varustettu LTO:lla. .
Paikkakunta. Mitä enemmän joudutaan lämmön talteenottoa rajoittamaan jäätymisen eston vuoksi,
sitä pienemmäksi jää vuosihyötysuhde. Täsmälleen samanlaisessa rakennuksessa esimerkiksi Helsingissä vuosihyötysuhde täsmälleen samalla laiteratkaisulla on korkeampi kuin esim. Sodankylässä. Paikkakunta voi vaikuttaa vuosihyötysuhteeseen usean prosenttiyksikön verran. Mitä alhaisempaa jäätymiseneston rajoituslämpötilaa voidaan käyttää, sitä vähäisempi on paikkakunnan vaikutus
vuosihyötysuhteeseen.
Taulukko 6.6. Jäätymissuojauksen rajalämpötilan ja paikkakunnan yhteisvaikutus vuosihyötysuhteeseen.
Paikkakunta
Helsinki
Helsinki
Helsinki
Jäätymissuoja
ºC
-5
0
5
Lämpötilasuhde
%
85
85
85
LTO:n vuosihyötysuhde
%
76
71
65
Sodankylä
Sodankylä
Sodankylä
-5
0
5
85
85
85
73
66
57
Taulukko 6.7. Lämpötilasuhteen ja paikkakunnan yhteisvaikutus vuosihyötysuhteeseen,
Paikkakunta
Jäätymissuoja
ºC
Lämpötilasuhde
%
LTO:n vuosihyötysuhde
%
Helsinki
Jyväskylä
Sodankylä
5
5
5
85
85
85
65
63
57
Helsinki
Jyväskylä
Sodankylä
5
5
5
75
75
75
60
59
54
89
Kuvassa 6.11 on esitetty Huurtumiseneston asetusarvon vaikutus lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteeseen. Toinen muuttuja on lämmityskauden aloituslämpötila. Tämä laskee energiatehokkuuden parantuessa.
Vuosihyötysuhde
90
80
70
-5
0
60
5
10
50
40
30
0
2.5
5
7.5
10
12.5
15
Lämmityskausi alkaa (ulkolämpötila)
Kuva 6.11 Lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteen riippuvuus jäätymisen estolämpötilasta ja lämmityskauden aloittamishetken ulkolämpötilasta. Lämpötila hyötysuhde on 90 % kun tuloja poistoilmavirrat ovat samat /VTT 2513/.
Tuloilman jälkilämmitys
Keskitetyissä tuloilmaratkaisuissa tuloilma lämmitetään lämmöntalteenoton jälkeen haluttuun lämpötilaan kaukolämmöllä. Asuntokohtaisissa koneissa ja tuloilmalämmittimissä on kustannussyistä
käytetty sähkölämmitystä.
Huoneistokohtaiset ilmanvaihtokoneet ovat merkittävä huoneistosähkön kulutukseen vaikuttava
talotekninen laite asunnoissa, Helsingin Energia on arvioinut sen vaikutukseksi keskimäärin 1080
kWh (2h<+k) ja 1800 kWh (4 h+ k).
Tutkimuksessa /Laine ym.1998/ arvioitiin ilmanvaihtojärjestelmän puhaltimien, pumppujen ja säätölaitteiden sähkönkulutuksen olevan koneellisen poistoilmanvaihdon kohteessa noin 260 kWh,
huoneistokohtaisen ilmanvaihdon kohteessa 680 kWh ja keskitetyn ilmanvaihdon kohteessa 1090 1360 kWh huoneistoa kohden vuodessa. Huoneistokohtaisen ilmanvaihdon tapauksessa tulee lisäksi
jälkilämmityspatterin sähkön kulutus.
Sisäänpuhallusilman lämpötila asetusarvo on ratkaisevassa asemassa. Taulukossa 6.8 on esitetty
arvio sisäänpuhallusilman lämpötilan vaikutuksista jälkilämmityspatterin sähkönkulutukseen
/Virtanen ym. 1997/.
90
Taulukko 6.8 Asuntokohtaisen jälkilämmityspatterin sähkönkulutus eri LTO:n hyötysuhteilla ja
sisäänpuhalluslämpötilan arvoilla (Virtanen ym. 1997).
LTO:n vuosi- Tuloilman lämpötilan asetusarvo, oC
hyötysuhde
%
10
14
16
18
50
278
1001
1542
2180
60
81
488
955
1543
70
7
132
417
925
Ilmanvaihto-KIMU projektissa etsittiin realistiset suorituskykyarvot eri ilmanvaihtojärjestelmille
peruskorjattavassa asuinkerrostalossa.
Eri järjestelmävaihtoehtojen lämmöntelteenoton tuloilman lämpötilasuhteet sekä SFP-luvut on esitetty Taulukossa 6.9 /KIMU/. Alkutilanteen eli vanhan puhaltimen SFP-luvuksi on oletettu 2.0
kW/(m3/s.) Simuloinneissa on käytetty jäteilman minimilämpötilana 0 °C, mutta lisäksi on tehty
herkkyystarkasteluja muutamille tapauksille minimilämpötilan arvoilla 5 °C ja -5 °C.
Taulukko 6.9 Lämmöntalteenottolaitteiden tuloilman lämpötilasuhteet ja SFP-luvut
Lämpötilasuhde ηt
SFP [kW/(m3/s)]
Keskitetty
Välimalli
Hajautettu
0.68
1.7
0.50
1.5
0.80
1.5
6.12 Korvaus- ja tuloilmaratkaisut
Tiivisteiden vähentäminen ikkunoista.
Yleisesti esitetty ensiapu korvausilman saantiin ennen 1990-lukua rakennetuissa asuinkerrostaloissa
on poistaa noin 30 cm pätkä ikkuna tiivistettä yläpuolisesta sisäpuitteesta. Ratkaisu on hyväksytty
myös uusissa kerrostaloissa osassa kuntia (Kyttälä 1999). Laskennallisesti tarkasteltuna, olettaen
raon korkeudeksi 5 mm ja tuloilman nopeudeksi 2 m/s päädytään korvausilman arvoon 3 l/s per
ikkuna. Ikkunatiivisteiden poistosta aiheutuvaa ongelmakenttää on Kari Hemmilä tarkastellut seuraavasti (Hemmilä 1998). Taulukossa 6.10 on arvioitu, miten raitisilman ottaminen ikkunan kautta
vaikuttaa ikkunan ominaisuuksiin.
Taulukko 6.10 Ikkunan sisäpuitteen tiivistyksen heikentämisen vaikutus ikkunan ominai-suuksiin
(Hemmilä 1998).
Ominaisuus
Vaikutus
Ilmanpitävyys
heikkenee
Sateenpitävyys
heikkenee
Lämmöneristävyys heikkenee tai paranee
Kondenssiherkkyys kasvaa
Ääneneristävyys
heikkenee
Läpinäkyvyys
heikkenee
Kestävyys
heikkenee
Puhdistustarve
kasvaa
91
Jo pelkästään vuoden 1987 rakentamismääräyskokoelman mukaisen minimi-ilmamäärän 4 l/s,hlö
ottaminen yhden hengen makuuhuoneessa, pinta-alaltaan 1,5 m2 suuruisen ikkunan kautta, aiheuttaa sen, ettei ikkuna täytä laatustandardin heikointakaan luokkaa.
6.12.1
Tuloilman hallittu sisäänotto ulkovaipan kautta (Saarnimäenkuja 4)
Yksinketaisin keino parantaa ulkoilman saantia on harkittu tiivisteiden poisto ikkunoista. Seuraavassa on kuvaus yhdestä 1980-luvulla Espooseen rakennetusta kerrostalosta.
Kohdekuvaus:
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Saarnimäenkuja 4, Espoo
Valmistunut syksyllä 1986
Asuinkerroksia 4
Kolme samanlaista kerrostaloa
Asuntoja yhteensä 46 kpl
Talot A ja C normaalit, ikkunoiden yläosasta poistettu osa tiivisteestä
Taloon B asennettiin rakennusvaiheessa tuloilmaikkunat
Asuntoja 16 kpl
Asuntopinta-ala 1008 m2
Keskeiset tulokset ja kokemukset
Kohteesta on raportti (Tuloilman hallittu sisäänotto ikkunan kautta.VVO/Saarnimäenkuja 4/. Taloissa A ja C poistoilmavirrat olivat 80% talon B poistoilmavirroista. Tuloilmaikkunan ääneneristävyys oli liikennemelua vastaan noin 25 dB. Talossa B ei saavutettu riittävää alipaineisuutta ensimmäisenä lämmityskautena. Sää ja ikkunatuuletus vaikuttivat suuresti poistoilmavirtoihin. Seurauksena oli asuntojen ylipaineisuutta ja ikkunoiden huurtumista. Monissa huoneistoissa asukkaat valittivat vedosta ja hajujen leviämisestä asuntojen välillä. Toisena lämmityskautena lisättiin korvausilmareitin kuristusta ja nostettiin puhallintehoa, jolloin järjestelmän sääherkkyys väheni.
Kohde on asuntomäärältään pieni ja asukkaiden vastausprosentti alhainen, joten kokemukset eivät
ole kovin vertailukelpoisia. Asunnossa tulee olla riittävä alipaineisuus ulkoilmaan nähden myös
ilmanvaihdon toimiessa ½-teholla. Riittävä alipaineisuus oli noin 10 Pa.
6.12.2
Parvekelasitus
Parvekelasitus korvausilman esilämmityksessä
Parvekelasitusta on pidetty lähinnä viihtyisyyttä ja parvekkeen ikää pidentävänä tekijänä. Parvekelasituksen vaikutus asuntojen lämmitysenergiankulutukseen on arvioitu olevan enintään 1-2 %.
Lisäksi 1990-luvulla esimerkiksi Helsingin Ruoholahdessa ei asuntokohtaisten ilmanvaihtokoneiden ulkoilmaa sanut ottaa lasitetun parvekkeen alueelta. Samoin Helsingin Pikku-Huopalahdesa ei
92
pienen asunnon korvausilmaa sanut ottaa lasitetulta parvekkeelta. Kaikissa näissä vaadittiin erillisten ilmakanavien tekoa ulkoseinästä parvekelasituksen ulkopuolelle.
Parvekelasituksen energiataloudellisista vaikutuksista on äskettäin valmistunut uusi tutkimus
/Hilliaho/. Siinä tutkittiin laskennallisesti eri tekijöiden kuten parvekkeen suuntauksen vaikutusta
asunnon energiankulutukseen. Parvekelasituksella savutettu säästö oli 80 neliömetrin asunnossa
laskennallisesti 3,4 – 10,4 % ja keskimäärin 5,9 %. Eniten hyötyä oli Helsingissä sijaitsevassa
1970-luvun kerrostalossa (sisäänvedetty parveke etelään ja asunnon korvausilma otetaan parvekkeen kautta) ja vähiten Sodankylässä sijaitsevassa 2010-luvun kerrostalossa (ulkoneva parveke itään
ja korvausilman sisäänotto parvekkeen ulkopuolella). Kolme tärkeintä .energiansäästöön vaikuttavaa tekijää olivat tuloilmaratkaisu, parveketyyppi ja rakennuksen suuntaus. Vähäisempi merkitys oli
rakennuksen sijainnilla, eristystasolla ja parvekkeen tiiviydellä.
Säästöt ovat pienimmät itään ja pohjoiseen suunnatuilla parvekkeilla. Ilman sisäänotto parvekkeelta
säästää pari prosenttiyksikköä. Tätä vastaan tulee muistaa parveketupakoinnin aiheuttamat hajuhaitat tupakansavun kulkeutuessa parvekkeelta toiselle. Toisaalta parvekkeen parempi tiiviys myös
säästää lämmitysenergiaa. Suojaako parempi parvekkeen tiiviys tupakansavun haitoilta – asiaa ei
ole tutkittu.
Parvekkeen kohdalla olevan huoneen lämpötilaa voidaan alentaa 0,5 oC:lla.
6.12.3
Korvausilmalaitteet
Korvausilmalaitteiden perusratkaisut ovat:
• suorakaiteen muotoinen venttiili ikkunan yläkarmissa
• lautasmallinen tai neliömäinen venttiili ulkoseinässä
• tuuletusluukkuun sijoitetut venttiilit
93
Kuva 6.12. Tuuletusluukkuun asennettu korvausilmaventtiili.
As Oy Fleminginkatu 23.
Rakennus sijaitsee Helsingin Kalliossa. Se on valmistunut 1960 ja se käsittää yhteensä 81 asuntoa
kolmessa portaassa ja 7 kerroksessa. Valtaosa asunnoista on pieniä yksiöitä ja kaksioita. Rakennus
oli tutkimushetkellä alkuperäisessä kunnossa, ilmanvaihtojärjestelmä oli koneellinen poistoilmanvaihto rakenneaineisin kanavin ja puhallinkammioin (Palonen 1998b, Palonen 2000).
Kohteessa suoritettiin sisäilmaston kuntotutkimusohjeen mukainen kuntotutkimus talvella 1997.
Osa poistoilmaventtiileistä oli tukkeutunut liasta niin, ettei niissä esiintynyt havaittavaa ilmavirtausta. Rakenneaineisista kanavista löydettiin runsaasti rakennustöiden aikaisia betoniterästen päitä.
Nämä estävät poistoilmakanavien kunnostuksen nykyisin käytetyillä menetelmillä.
Kohteeseen asennettiin talvella 1997 kadunpuoleiselle julkisivulle erikoivalmisteiset ikkunat, joiden
tuuletusluukuihin oli asennettu korvausilmaelimet. Ikkunan ja korvausilmaelimen ääneneristävyyden arvoksi liikennemelua vastaan mitattiin 42 dB. Sisäpihan puolelle asennettiin tavanomaiset ikkunat karmeihin asennettuine korvausilmaelimine.
Kohteessa suoritettiin kolme asukaskyselyä, ensimmäinen ennen ikkunoiden asentamista tammikuussa 1997, toinen vuosi ikkunoiden asennuksen jälkeen toukokuussa 1998 ja kolmas vuosi ilmanvaihtojärjestelmän säädön ja kunnostuksen jälkeen elokuussa 1999.
94
Kohteen pienasuntojen poistoilmavirrat säädettiin 12 l/s (täysi teho, 8 l/s osateho) sekä keittiöissä
että kylpyhuoneissa. Arvot ovat alhaisemmat kuin D2:n arvot, mutta asuntojen pieni koko huomioon ottaen riittävät koska 0,5 1/h suuruinen ilmanvaihtuvuus toteutuu asunnoissa kaikissa olosuhteissa.
Lähtötilanteeseen talvella 1997 verrattuna syyskuussa 1999 asukkaiden ilmaisemat sisäilmastoongelmat vähentyivät kaikkien muiden ongelmien osalta paitsi korkean huonelämpötilan osalta.
Kaikkein eniten väheni vetoisuuden tunteen esiintyvyys 60 prosentista 20 prosenttiin.
Ulkoilmaventtiilien toiminta ja ongelmat
Kehityshankkeessa tutkittiin mahdollisuuksia kehittää entistä suorituskykyisimpiä korvausilmalaitteita /Heikkinen ym. 1993/. Koetulokset osoittivat, että 0 oC ja -20 oC ulkolämpö-tilassa voidaan
edullisesti sijoitetulla ja suunnatuilla korvausilmaelimellä johtaa huoneeseen ilmaa ainakin 8 l/s,
kun vetokriteerinä käytetään tyytymättömien osuutta 20 % tai vetokäyrästön käyrää 2. Tällöin tuloilman nopeuden tulee olla vähintään 2-3 m/s. Tämä voidaan myös käytännössä saavuttaa sisäänpuhallusaukkojen ja muiden virtausteiden oikealla muotoilulla, ulko- ja sisäilman välisen paineeron ollessa noin 10 Pa. Ilman esilämmityskeinoina tarkasteltiin tuloilmaikkunan käyttömahdollisuutta ja ulkoilman johtamista sisään seinän tai katon eristysrakenteen kautta. Molemmat keinot
todettiin periaatteessa toimiviksi ja energiaa säästäviksi, mutta käytännössä niiden yhteydessä tarvittaville ilma-virran säädölle ja takaisinvirtauksen estolle ei löytynyt tyydyttäviä ratkaisuja.
Markkinoilla olevien korvausilmaventtiilien teknisten tietojen mukaan ikkunan yläpuitteeseen asennettavalla rakomaisella korvausilmaventtiiliä käyttämällä voidaan huoneeseen tuoda enintään 6-7 l/s
ulkoilmaa vetokriteerit täyttäen. Tämä edellyttää ns. tuloilmaikkunan käyttöä, tavanomaisilla puiteventtiileillä arvo on selvästi tätä alhaisempi. Lautasmallista korvausilmaventtiiliä käyttäen voidaan
päästä jopa 8 l/s.
Edellä mainitut arvot ovat todella alhaiset verrattuna tehostustilanteen poistoilmavirtoihin. Lisäksi
erilaiset verholaudat, ikkunaverhot aiheuttavat usein sen, ettei korvausilmasuihku käyttäydy toivotulla tavalla sekoittuen tehokkaasti huoneilmaan.
Markkinoilla olevista korvausilmaventtiileistä suurin markkinaosuus on ikkunarakenteeseen asennettavalla mallilla koska se ei vaadi erillisiä läpivientejä ulkoseinän rakenteeseen.
Korvausilmaventtiileihin liittyy kiinteästi ilmanvaihdon kaksinopeuskäytöstä aiheutuva asunnon
alipaineisuuden suuret vaihtelut. Poistoilmanvaihdon siirtyessä täydelle teholle, asunnon alipaineisuus nelinkertaistuu. korvausilmaventtiilien vedottomuustestit on tehty pääasiassa 20Pa paineerolla. Tyypillisesti asunnoissa käytetään esim. lautasventtiilien osalta n+1 venttiiliä (n = asuinhuoneiden lukumäärä). Tällöin ilmavirta on kyllä riittävä ½-käyttöä ajatellen, ilman että asunnon paineero nousee haitallisen korkeaksi mutta täydellä teholla asunnon alipaine nousee helposti yli 50 Pa.
Rakentamismääräyskokoelman osan D2 mukaan asunnon alipaineen ohjeellinen enimmäisarvo on
30Pa. Tämä edellyttää pienasunnossa vähintään neljää lautasmallista korvausilmaventtiiliä tai yhteensä 2,0 - 2,5 metriä ikkunakarmiin asennettavaa karmiventtiiliä. Pienasunnon tilakohtaiset poistoilmavirrat voidaan mitoittaa siten, että asunnon ilmanvaihtuvuus on vähintään 1,0 vaihtoa tunnis-
95
sa. Näin ei kuitenkaan yleensä tehdä. Toisaalta suurten asuntojen poistoilmavirtoja tulee kasvattaa,
jotta saavutetaan edellä mainittu ilmanvaihtuvuus.
Kun korvausilmaventtiiliin halutaan muita ominaisuuksia kuten, parempi äänenvaimennus, parempi
suodatus tai tuloilman suuntaus kasvaa venttiilin painehäviö merkittävästi. Tähän ei yleensä ole
varauduttu suunnitteluvaiheessa. Toisaalta, jos näihin varaudutaan ja näitä ei toteuteta, on vaarana
sisäilman ulosvirtaus korkeiden asuinkerrostalojen ylimmissä kerroksissa esim. talvipakkasilla kun
asunnon poistoilmanvaihto on jatkuvasti ½-teholla ja asunto on ylipaineinen ulkoilmaan nähden.
Osa korvausilmaventtiileistä on varustettu tarpeettomasti hyönteisverkolla vaikka venttiiliin kuuluu
vakiovarusteena ns. hyönteissuodatin. Likaantuessaan se tukkeutuu ja lisää painehäviötä sekä sateelle alttiina likaa alapuolisen seinäpinnan valumavesine. Hyönteisverkon puhdistaminen edellyttää
yleensä koko korvausilmaventtiilin purkamista sisäpuolelta käsin ja imurointia korvausilmaaukkoon työnnetyllä pölynimurin putkella. Se on varsin vaikea operaatio erityisesti vanhusväestölle.
Huoltoyhtiöltä tilattuna se on kallis toimenpide. Vastaava ongelma voi esiintyä myös asuntokohtaisten ilmanvaihtokojeiden kanssa, mikäli raitisilma-aukossa on käytetty liian tiheää verkkoa.
Korvausilma-aukkojen sijoitteluun liittyy ongelmia mikäli asunnon kaikki korvausilmaelimet sijaitsevat parvekeseinällä tai asuntokohtaisen ilmanvaihtokojeen raitisilma-aukko on sijoitettu parvekkeelle. Mikäli asunnon parveke tällöin lasitetaan, johtaa se lämpöolosuhteiden heikentymiseen keväällä ja kesällä kun parvekkeen ja korvausilman lämpötila nousee yli 30, jopa 40 asteeseen. Asuntokohtaisten ilmanvaihtokoneiden korvausilma on tällöin jossain tapauksissa johdettu asuntoihin
rakennuksen pohjoisseinältä.
Helsingissä Ympäristökeskus on kieltänyt tapauskohtaisesti korvausilman oton vilkasliikenteisen
kadun varrelta. Tämä johtaa joko ilman koneelliseen sisäänpuhallukseen tai pitkiin korvausilmakanaviin pihanpuoleiselta julkisivulta (Kyttälä 1999).
Makuuhuoneiden ilmanvaihto saattaa jäädä alle 4 l/s,hlö tapauksissa, joissa pääosa asuntokohtaisen
ilmanvaihtojärjestelmän tuloilmavirrasta ohjataan olohuoneeseen. Mikäli tässä tapauksessa ilmanvaihtokojetta käytetään vain minimiteholla yöaikaan mikä on varsin yleistä voi makuuhuoneen tuloilmavirta jäädä jopa reiluun 2 l/s,hlö.
Korvausilmaventtiilein varustetuissa asunnoissa koetaan enemmän vetoa kuin asunnoissa, joissa on
koneellinen tuloja poistoilmanvaihto /Palonen 1998, 2005/.
Raitisilmaradiaattorit
Raitisilmaradiaattoreissa ulkoilma levitetään joko radiaattorilevyn ja ulkoseinän väliseen tilaan tai
kanavoidaan patterin alaosaan radiaattorilevyjen väliin
Edellisessä mallissa ongelmina voi olla tuloilmasuihkun kylmyys, mikäli radiaattorin venttiili sulkeutuu korkean huonelämpötilan johdosta. Verhot yms. voivat myös ohjata kylmän ilman termostaattiseen patteriventtiiliin, jolloin huone voi lämmetä liika.
Edistyneimmissä malleissa on irtoanturi lattialla estämässä patterin sulkeutumisen ja mahdolisen
jäätymisriskin.
96
6.12.4
Ulkoilman suodatus
Asuntojen korvausilman suodatus on ollut viime vuosiin asti järjestämättä. Yleistyvät asuntokohtaiset tuloja poistoilmajärjestelmät mahdollistavat teknisesti riittävän korkeatasoisen tuloilmasuodatuksen. Pohjoismaisissa koerakennuskohteissa on yleensä käytetty kaksiportaista ulkoilman suodatusta EU3 ja EU7. Suodatinten vaihtokustannukset ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä.
Asuntokohtaisessa ilmanvaihdossa kerrostaloissa suodattimien vaihtaminen on ongelmallista, jos
asuntoihin pääsy on suodattimen vaihtamisen edellytys.
Korvausilmalaitteiden vakiosuodattimet ovat erotusasteeltaan heikkoja. Yleensä lisävarusteena saatava asennettava suodatin on luokkaa EU3 eli karkeasuodatin suurille hiukkasille. Ongelmana paremman suodatuksen osalta on niiden aiheuttama suuri paine-häviö. Tätä on yritetty alentaa erilaisilla sähköisesti varatuilla suodattimilla, joiden toiminta on kuitenkin epävarmaa kosteuden ja sähköä johtavan pölyn vuoksi.
Korvausilman suodatusta vaikeuttaa se, että useimmat korvausratkaisut on virtausteknisesti alimitoitettu eli asunnon alipaineisuus nousee ilmanvaihtoa tehostettaessa häiritsevän suureksi. Suodatinten lisääminen heikentää ilmanvaihtoa ja lisää asunnon alipaineisuutta. Pienhiukkasten suodattimet
edellyttävät lisäksi esisuodattimen käyttöä, mihin nykyisissä korvausilmalaitteissa ei ole varauduttu.
Asuntosaunojen korvausilmakanavista suodattimet puuttuvat yleensä kokonaan.
Nykyisin myös tuloilmaikkunoihin luvataan F7 tason suodatus.
6.12.5
Tuloilmaikkuna
Tuloilmaikkunat kehitettiin alun perin 1960-luvulla luokkahuoneiden korvausilmaratkaisuksi
/Tuomola/.. Asuntojen korvausilmaratkaisuksi tuloilmaikkunaa tutkittiin 1980-luvulla /Korkala/.
Ensimmäisten versioiden ongelmina olivat tuloilman ylilämpeneminen aurinkoisella sekä takaisinvirtaus tietyissä tuuliolosuhteissa. Erityisesti hybridi-ilmanvaihdolla (puhallinavusteinen painovoimainen poistoilmanvaihto) varustetuissa kerrostaloissa ja rivitaloissa ongelma oli merkittävä
/Palonen 2004/.
97
Kuva 6.13. Tuloilmaikkunan periaate /DIR-AIR/.
Korvausilman saantia käsittelevässä kehityshankkeessa (Hemmilä, Kovanen 1999) kehitettiin ikkunaan yhdistetty ulkoilman sisäänottoratkaisu eli tuloilmaikkunan prototyyppi. Tuloilmaikkuna yksinkertaistaa niitä korjausrakentamisen ratkaisuja, joissa ikkunoiden uusimisen yhteydessä parannetaan myös ilmanvaihtojärjestelmää. Tuloilmaikkuna sisältää huoneilman takaisinvirtausta estävän
venttiilin, ilmansuodatuksen ja ulkoilmamelun vaimennuksen. Vedottomasti saatavat ilmavirrat
olivat 6,5 l/s 0 oC asteen lämpö-tilassa ja 5,5 l/s -20 oC asteen lämpötilassa. Arvot ovat hyviä ikkunan karmiin asennetulle korvausilmaventtiilille. Ikkunan ylitse vallinneen paine-eron ollessa 20 Pa
tuloilmavirta on lähes 12 l/s kun suodattimen luokitus oli EU1. Ilmavirta laski 8 l/s kun suodattimen
luokitus oli EU3. Tuloilmaikkunan ilmaääneneristävyyden arvoksi mitattiin 36 dB.
Uudistettu tuloilmaikkuna
Fenestran Primair-ikkunassa on nyt ilman sisäänotto alakarmin kautta. Alakarmia ei tarvitse enää
jyrsiä. Asennustyö helpottuu, sillä karmin alle ei tarvitse laittaa peltikoteloa eikä vesipeltiä pidä
enää kanavoida erikseen. Ilma otetaan ikkunan välitilaan puukarmin ja alakarmin tippalistan välistä.
Karmin reunoille asennetaan korokelista, jolloin tippalista nousee ylemmäksi jättäen alleen virtausaukon.
Ikkunan yläosa on säilytetty entisenkaltaisena. Yläkarmiin jyrsitään reikä takaisinvirtausventtiiliä
varten, ja karmin päälle asennetaan kotelo, jossa on kesä- ja talviasento mekanismi. Tuloilmaikkunan hyötysuhdetta on pyritty parantamaan suuntaamalla ilmavirtaus sisälasia kohti. Uusi sisääntulosuodatin täyttää normien edellyttämän F7-vaatimustason. Suodattimen ansiosta myös ikkunan
välitilan pöly vähenee. Lisäksi yläkotelossa on uutuutena testausputki, josta alipaine saadaan mitattua poistoventtiiliä säädettäessä. Tämä helpottaa merkittävästi huoneistokohtaisen säädön suorittamista. Ikkunan teknistä toimintaa asuinkerrostaloissa on tutkittu /Kovanen ym. 1999, 2004/- Näissä
tuloilmavirtauksen lämpeneminen sijoittui raitisilmaradiaattorin ja korvausilmaventtiilin välimaastoon. Asukaskyselyitä ei ole tehty.
98
Esimerkki peruskorjauskohteesta
Koska kotimaista tutkimustietoa ei ole käytettävissä, siteerataan lehtiartikkelia /Suomen Kiinteistölehti 2/2002/. Espoon Olarissa vaihdettiin kahden suuren kerrostalon ikkunat esilämmittäviin tuloilmaikkunoihin. Entiset ikkunat olivat huonokuntoisia. Osa oli niin rapistuneita, että vähintään
ulkopuite olisi pitänyt uusia. Joka tapauksessa ulkopuolen pintakäsittely ja kittausten ja kittilistojen
uusiminen olisi pitänyt suorittaa isännöitsijän mukaan pikaisesti.
Yhtenä perusteellisen kunnostuksen vaihtoehtoina harkittiin puitteiden saneerausta eli vaihtopuiteratkaisua; alumiinirakenteista ulkopuitetta ja karmin peittämistä alumiinipinnoitteella. Samalla olisi
uusittu vesipellit sekä kunnostettu vanhan sisäpuitteen saranat, tiivisteet ja lukitus.
Toisena vaihtoehtona olivat uudet ikkunat kolminkertaisella lasilla ja säälle alttiit ulko-osat alumiinirakenteisina. Ikkunan mallia mietittiin myös; vaihtoehtoina olivat vanha malli tuuletusluukulla ja
lopulta valittu malli, missä valoaukko (siis lasi) tuli tuuletusluukun tilalle.
Seuraavaksi yhtiössä jouduttiin valitsemaan korvausilman tuloreitti: tavanomainen karmiventtiili tai
markkinoille tullut uutuus, korvausilman esilämmittävä alipaineventtiili. Yhtiö arvoi jälkimmäisen,
eli ns. tuloilmaikkunan eduiksi hyvän ääneneristyskyvyn, korvausilman esilämmityksen ja asumisviihtyvyyden parantumisen, sekä ainakin teoriassa lämmönsäästön.
Tuloilmaikkuna ei ollut merkittävästi tavanomaisella karmiventtiilillä varustettua ikkunaa kalliimpi.
Kun vertailtiin sen todennäköisesti parempia ominaisuuksia tavanomaiseen ikkunaan, ratkaisu oli
kohtuullisen helppo tehdä. Taloyhtiö sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, joten hyvä
ääneneristyskyky oli merkittävä ominaisuus. Lisäksi se parantaa sisäilman laatua. Ikkunan suodatin
poistaa merkittävän osan siitepölystä.
Asukkailta saadun palautteen perusteella suoritettuun valintaan on oltu varsin tyytyväisiä. Positiivista palautetta on tullut erityisesti ominaisuuksista, jotka olivat tärkeimpinä esillä kun ikkunatyyppiä valittiin. Ikkunan sisäpinnan ja korvausilman lämpötila tuo vedottomuuden tunteen. Ääneneristävyys on myös osoittautunut hyväksi. Myös urakan etenemiseen ja työn jälkeen on oltu tyytyväisiä
/Kiinteistölehti 2/2002/..
.
6.12.6
Tuloilmalämmittimet
Tuloilmalämmittimet jaetaan kahteen ryhmään; lämmityspatterilla varustettuihin ja sekoituspuhaltimilla varustettuihin Mobair Oy/. Lämmityspatterit voivat olla sähköisiä tai poistoilman lämpöä
hyödyntäviä nestepattereita. Sekoituspuhallin sekoittaa huoneilman ja ulkoilman. Tuloilmalämmitin voidaan liittää myös asuinkerrostalon poistoilman lämmöntalteenottopiiriin.
99
6.13 Sisäänpuhallusilman laatu
Asuinkerrostalojen tuloilmakanavien puhtaus on kehittynyt viime vuosina myönteiseen suuntaan
ympäristötarkastajan näkemyksen mukaan. Rakenneaineisten tuloilmakanavien käytöstä on luovuttu
puhdistustuloksen epävarmuuden johdosta. Monessa ontelolaatta-koetalossa tuloilmakanavistoa ei
isännöitsijän mukaan ole puhdistettu missään vaiheessa.
Yleinen koneelliseen sisäänpuhallukseen yhdistetty haitta on tuloilmaelimen lähipintojen likaantuminen. Erityisesti ruiskutasoitettuun kattopintaan asennetun tuloilmaelimen ympäristön puhdistaminen on käytännössä mahdotonta. Likaantuminen on selvästi vähäisempää seinäasennuksessa ja
tuloilmaelimellä, joka ei levitä ilmaa sivusuunnassa.
Asukkaat yhdistivät koneelliseen ilman sisäänpuhallukseen sisäilman pölyisyyteen 25-75 % tapauksista /Virtanen ym. 1997/. Kuitenkaan toimisto yms. rakennusten tuloilmakanavien pölypitoisuuden
ja huoneilman pölypitoisuuden välillä ei ole osoitettu yhteyttä (Lahtivuori 1996). Sen sijaan ilmanvaihtokertoimella ja huoneilman pölypitoisuudella oli negatiivinen korrelaatio eli suurempi ilmanvaihtuvuus alensi huoneilman pölypitoisuutta. Erityisesti asunnoissa, joissa on merkittäviä ihmisen
toiminnoista aiheutuvia hiukkaslähteitä, ilmanvaihdolla on periaatteessa merkittävä huoneilman
hiukkaspitoisuutta alentava vaikutus.
6.14 Ilmanvaihdon tarpeenmukainen säätö ja ohjaus
Erilaiset kuormitukset
Kuvissa 6.14 ja 6.15 on havainnollistettu kylpyhuoneen ilman suhteellisen kosteuden vaihteluita
1070-luvullla rakennetuissa kylpyhuoneissa.
Yhden hengen talouden kylpyhuoneen ilman suhteellinen
kosteus
100
90
80
70
60
50
40
30
20
30/3/
6/4/
13/4/
20/4/
27/4/
4/5/
11/5/
18/5/
25/5/
Kuva 6.14. Kylpyhuoneen ilman suhteellisen kosteuden vaihtelu yhden hengen taloudessa. Ilmanvaihto toimii tehostetusti aamulla, keskipäivällä ja illalla.
100
Lapsiperheen kylpyhuone, suhteellinen ilmankosteus
100
90
80
70
60
50
40
30
20
30/3/
6/4/
13/4/
20/4/
27/4/
4/5/
11/5/
18/5/
25/5/
Kuva 6.15. Kylpyhuoneen ilman suhteellisen kosteuden vaihtelu lapsiperheen taloudessa. Ilmanvaihto toimii tehostetusti aamulla, keskipäivällä ja illalla.
Keskeisimmät tarpeenmukaisen ilmanvaihdon käyttökohteet ovat keittiön liesikupu, kylpyhuoneen
ilmanvaihdon tehostus, samoin WC:n ilmanvaihdon tehostaminen. Makuuhuoneen ilmanvaihtoa
tlisi myös tehostaa yön aikana.
Keskitetty ilmanvaihdon kello-ohjaus (koneellinen yhteiskanavapoisto ja keskitelty koneellinen
tuloja poistoilmanvaihto) on aina kompromissi, joka ei vastaa yksittäisen kotitalouden tarpeisiin.
Asuntokohtainen poistoilmanvaihtokone tai lämmöntalteenotola varustettu ilmanvaihtokone ovat
yksilöllisesti säädettävissä. Käytännössä vain keittiön ilmanvaihtoa muistetaan tehostaa.
6.15 Koneellisen yhteiskanavapoistojärjestelmän säädettävyyden parantaminen.
Keittiöt
Yleisin liesikuvun malli on poistoilmakanavaan liitettävä passiivinen liesikupu. Sen rinnalla on
yleistynyt ns. läppäkupu, jossa on avattava säätöpelti ja ajastin, jonka avulla liesikuvun ilmavirtaa
voidaan tarvittaessa tehostaa. Tarvittava ilmavirta lainataan muiden likaisten tilojen poistoista
(asuntokohtaiset ilmanvaihtokoneet). Keittiöiden poistot on voitu myös liittää omaan paineohjattuun poistoilmapuhaltimeen, jonka kierrosnopeus kasvaa kun keittiöiden säätöpeltejä avataan.
Liesikupu ja tuuletin on sitä tehokkaampi mitä pienempi väli lieden ja kuvun väliin jää. Samoin
riittävän tilava kupu ottaa paremmin vastaan erilaiset ruuanvalmistuksessa syntyvät pöllähdykset.
101
Mikäli tehostustilanteessa liesikuvun poistoilmavirta on suuri (>30 l/s) keittiön läheisyyteen on syytä sijoittaa avattava korvausilmareitti, ettei asunnon alipaine kasva kohtuuttoman suureksi. Äskettäin on myös kerrostaloon suunniteltu asuntokohtaisesti säädettävä ilmanvaihtoratkaisu, jossa keittiön liesikuvun tehostus lisää asunnon tuloilmavirtaa.
Myös keittiöiden ilmanvaihdon tarve muuttuu. Mikroaaltouuneille on nykyi-sin kyllä tilavaraus
keittiössä, mutta paikallispoistoon ei ole varauduttu. Keittiön liesikuvun sieppausastetta pitäisi voidaan nostaa. Lisääntyvä jätteiden lajittelu tuo biologisille jätteille oman astian jätevaunuun. Jätevaunullisesta kaapista tulisi olla oma poisto yleisilmanvaihtoon. Tällaisia ratkaisuja on ollut markkinoilla tarjolla
Asuntosaunan ilmanvaihto
Asuntokohtaisia saunoja alettiin rakentaa 1970-luvulla alun perin vapaarahoitteissiksi tarkoitetuihin
asunto-osakeyhtiöihin. Markkinoilla on saunoihin tarkoitettuja poistoilmaelimiä, jotka voidaan avata ja sulkea tarvittaessa. Poistoilmaelintä ei ole syytä sulkea löylynheiton ajaksi koska sen kautta
poistuva lämmitysteho on kuitenkin pieni kiukaan tehoon verrattuna. Ilmatilavuudeltaan pienessä
kerrostalosaunassa ilman laatu heikkenee nopeasti, mikäli ilmanvaihtoa vähennetään ihmisten ollessa sisällä. Kun sauna on kuivunut voidaan ilmanvaihtoa vähentää sen avulla.
Mikäli saunassa ei ole erillistä lämmitystä niin kiuasta ei saisi heittää kylmäksi saunomisen lopuksi
vaan siitä tulee pitää virtaa tai tulipesässä puuta vielä jonkin aikaa saunomisen loputtuakin.
WC-tilat
WC-tiloihin on ajoittain esitetty kohdepoistotekniikkaan perustuvia ilmanvaihtoratkaisuja, joissa
ilmanvaihtotarpeen kannalta mitoittavat haju-päästöt poistetaan suoraan WC-istuimesta. Huonosta
toteutuksesta johtuen ne eivät ole kuitenkaan yleistyneet (Saatavuutta ei kartoitettu). Yhdellä päätelaitevalmistajalla on ollut tuotannossa WC:n poistoilmaventtiili joka avautuu enemmän katkaisijasta
käännettäessä /www.rcl.fi/.
Äskettäin on tullut taas markkinoille ratkaisu, jossa WC-istuimesta johdetaan imuputki poistoilmaventtiiliin /www.halax.fi/.
6.16 Asuntokohtaisesti säädettävä keskitetty ilmanvaihtoratkaisu
Esimerkkikohde on uudisrakennus. Mikäli peruskorjauskohteeseen asennetaan vastaava ilmanvaihtoratkaisu vastaa se uudisrakentamista. Vanhassa asuinkerrostalossa ulkovaipan tiivieyden parntaminen on välttämätön edellytys energiatehokkuuden parantamiseksi. Tuusulan Silmun lähtökohtana
on Hengitysliiton Puijonkartano hanke vuosina 1995-2000 ja sen kokemusten hyödyntäminen. Tuusulan Silmu käsittää kaksi identtistä kerrostaloa ja päiväkodin. Kohde on Asuntorahaston lainoittama normaalihintainen vuokratalo. Rakennuksissa on yhteensä 43 asuntoa, huoneistoalaltaan yhteensä 2585 m2 (keskipinta-ala on 60 m2). Valtaosa asunnoista (33 kpl) käsittää 2 huonetta ja keittiön.
Loput 10 kpl käsittää kolme huonetta ja keittiön. Kaikissa asunnoissa on sauna kylpyhuoneen yhteydessä. Rakennuksissa on keskitetty koneellinen tuloja poistoilmanvaihtojärjestelmä. Asuntojen
lämmitys hoidetaan lattialämmityksellä, samoin kylpyhuoneen. Kaikki asunnot on liitetty keskuspölynimuriin.
102
Molemmat rakennukset on varustettu keskitetyllä tuloja poistoilmanvaihtojärjestelmällä ja lämmöntalteenotolla. Tuloilma suodatetaan ensin EU5 ja sitten EU8-tasoisesti. Tulo- ja poistoilmapuhaltimet on varustettu taajuusmuuntajilla. Tulo- ja poistoilmakanavisto on mitoitettu väljäksi ja varustettu vakiopainesäädöllä. Toisen talon Asuntojen makuuhuoneissa oli CO2-anturit ja kylpyhuoneissa ilman suhteellisen kosteuden anturit. Jommankumman arvon ylittäessä raja-arvon koko
asunnon ilmanvaihto tehostui. Toisessa talossa ilmanvaihdon ohjaus oli toteutettu manuaalisesti
asuntokohtaisesti.
Kohde toteutettiin ns. ARA-kohteena säänneltyine rakentamiskustannuksine. Heikkolaatuisen maapohjan aiheuttamat suuret perustamiskustannukset aiheuttivat suuria ongelmia päästä alkuperäiseen
ilmanvaihdon ja lämmityksen laatutasoon.
Korkeatasoinen, säädettävä keskitetty ilmanvaihtojärjestelmä edellyttää entistä enemmän järjestelmän mitoitukselta ja säätötyöltä. Hiilidioksidiohjauksen asetusarvot tulee asettaa asuntokohtaisesti
asukkaiden CO2-tuoton mukaan. Muutoin joudutaan tilanteeseen, jossa säätö ei toimi koska CO2pitoisuudet eivät nouse säätörajalle. Manuaalisesti ohjattujen asuntojen ilmanvaihtoa säädettiin
selvästi harvemmin kuin mitä automaattiohjaus sääti.
Kylpyhuoneen ilmanvaihto
Kun huoneilma lämpenee se sitoo itseensä enemmän kosteutta. Viileän kylpyhuoneen (18 oC) ilma
sitoo itseensä vain 16 g kosteutta ilmakuutiota kohden kun 26 oC asteinen ilma sitoo 25 g vettä ilmakuutiometriä kohden. Erillinen kylpyhuoneen lämmitys nopeuttaa kylpyhuoneen kuivumista
erityisesti varsinaisen lämmityskauden ulkopuolella. Asuntoilmanvaihdon toimiessa mitoitusarvolla
(15 l/s) ilmanvaihtojärjestelmä kykenee poistamaan jopa kilon verran vettä tunnissa.
Kylpyhuoneeseen asennettu tuuletusikkuna on altis kosteuden aiheuttamille vaurioille sen puiteosissa. Avoimeksi unohdettu ikkuna muodostaa myös oikotien ulkoilmalle suoraan poistoilmaan, tällöin
makuuhuoneiden ilmanvaihtuvuus heikkenee olennaisesti.
Pesuhuoneen ja saunan lämmitys- ja ilmanvaihto on nykyisin sekava yhdistelmä varsinaista ilmanvaihtoa, ikkunatuuletusta, käyttövesilämmitystä ja saunan kiukaan käyttöön perustuvaa lämmitystä.
Ilmanvaihdon tarve riippuu kylpyhuoneen lämpötilasta ja lämmitysjärjestelmästä. Poistoilman sisältämä vesimäärä kaksinkertaistuu ilman lämpötilan noustessa 20 asteesta 30 asteeseen.
Kuvassa 6.16 on esitetty Tuusulan Silmun kolmioiden kylpyhuoneiden ilman suhteellisen kosteuden pysyvyyskäyrät vuoden mittaiselta jaksolta. Kylpyhuoneissa oli ilman suhteellisen kosteuden
anturit, jotka tehostivat ilmanvaihtoa ilman suhteellisen kosteuden arvon ylittäessä 50 %.
%
103
100
90
80
70
60
50
40
30
20
10
0
1
751 1501 225 1 30 01 375 1 4501 5251 600 1 6751 750 1
Ai ka , tu n te ja
Kuva 6.16. Kerrostalokolmioiden kylpyhuoneiden ilman suhteellisten kosteuksien pysyvyys kosteusohjatussa ilmanvaihdossa.
Asuntojen pyykinkuivatus on pitkään ollut ongelma. Viime vuosina pyykinkuivatusta varten on
kylpyhuoneisiin kehitetty lämpöpumppuperiaatteella toimivia kondenssikuivaajia. Kylpyhuoneen
kosteusvaihteluita voitaisiin tasata energiataloudellisemmin ja edullisimmin käyttämällä erilaisia
kosteusvaraajia sekä käyttämällä kylpyhuoneissa syntyvää kosteutta muuten kuivan huoneilman
kostuttamiseen talvella.
Lähteet
Heimonen, Ismo & Hemmilä, Kari. Tuloilmaikkunan energiatehokkuus VTT Tiedotteita - Research
Notes 2329. 65 p. + app. 41 p. ISBN 951-8-6781-1 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp)
ISSN 1455-0865 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp)
1
KIMU -Kerrostalon ilmastonmuutos – energiatalous ja sisäilmasto kuntoon. Ilmanvaihtojärjestelmien tarkastelu – lisähanke, KIMULI. Loppuraportti 31.5.2010. Ladattavissa www.teeparannus.fi
Kovanen K., Hemmilä, K., Ikkunaan yhdistetty ulkoilman sisäänottoratkaisu, Sisäilmasyoseminaari
1999, s. 231 – 236. Sisäilmayhdistys Rportti 13.
Kovanen, K., Laamanen, J., Ulkoilmaventtiilien toimivuus asuinkerrostaloissa. Sisailmastoseminaari 2004, s. 67 – 72. Sisäilmayhdistys Raportti 22.
104
Palonen 1998, Kokemuksia asuntokohtaisista ilmanvaihtolaitteista kerrostaloissa. Sisämastoseminaari 1998, s, 141-147. Sisäilmayhdistys Raportti 18, Espoo 1998.
Palonen 2009, Asuntojen ilmanvaihto ja ilmanpitävyystutkimus - asukkaiden viihtyisyys pien- ja
kerrostaloissa Sisäilmastoseminaari 2009, s. 137-142. Sisäilmayhdistys raportti 25, Espoo 2009.
Ruotsalainen, R., Rönnberg, R., Jaakkola, J:J.K., Majanen, A., Seppänen, O., Asuntojen ilmanvaihto ja sisäilmasto, asukkaiden viihtyvyys ja oireilu. Teknillinen korkeakoulu, LVI-tekniikan laboratorio, Raportti B28 Espoo 1990.
Ruotsalainen, R., et. al. Indoor Climate and the Performance of Ventilation in Finnish Residences,
Indoor Air, 2, 137-145(1992)
Ruotsalainen, R., et. Al., Symptoms and perceived indoor air quality among occupants of houses
and apartments with different ventilation systems. Indoor Air 1(4):428-438; 1991.
Säteri, J., Käytännön ilmanvaihto. Opas ilmanvaihdon oikeaan käyttöön ja kunnossapitoon. Sulvi
julkaisu 9. Jyväskylä 1998.
VTT2513, Krzysztof Klobut, Jorma Heikkinen, Jari Shemeikka, Ari Laitinen, Miika Rämä & Kari
Sipilä Huippuenergiatehokkaan asuintalon kaukolämpöratkaisut. ISBN 978-951-38-7541-1 (URL:
http://www.vtt.fi/publications/index.jsp) ISSN 1455-0865 (URL:
http://www.vtt.fi/publications/index.jsp)
http://www.sulpu. Suomen Lämpöpumppuyhdistyksen, SULPU ry:n www-sivut.
www.teknologiateollisuus.fi/fi/ryhmat-ja-yhdistykset/lto-vuosihy-tysuhteen-laskenta.html
Kirjallisuutta
Ismo Heinonen, Kari Hemilä Tuloilmaikkunan energiatehokkuusö VTT TIEDOTTEITA . RESEARCH NOTES 2329, Espoo 2006. ISBN 951.38.6780.3 (nid.) ISSN 1235.0605 (nid.) ISBN
951.38.6781.1 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp)
ISSN 1455.0865 (URL: http://www.vtt.fi/publications/index.jsp)
Kimmo Hilliaho, Parvekelasituksen energiataloudelliset vaikutukset. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Rakennetun ympäristön tiedekunta. Rakennetekniikka. 147 sivua + 8 liitesivua.
Tampere 2010.
Kurnitski, J, Jokiranta, K., Palonen, J., , Seppänen, O., Asuinkerrostalojen ilmanvaihdon korjauskonseptit. SuLVI-julkaisu 11, 2001
Palonen 1998. Kokemuksia asuntokohtaista ilmanvaihtokoneista. Sisäilmastoseminaari 1998, s.
142-147. Sisäilmayhdistys, Raportti 19, Espoo 1998.
Palonen, Jari, Pirinen, Juhani. Tarpeenmukaisen ja manuaalisesti ohjatun ilmanvaihtojärjestelmän
seuranta ja vertailu Tuusulan Silmussa vuosina 2001-2003. Sisäilmastoseminaari 2002, s. 235-240.
105
Palonen J., Pirinen J., Tuomainen M. (2003) Asuntokohtaisesti säädettävän ja automaattisesti säätyvän ilmanvaihdon käyttö ja ilman laatu Tuusulan Silmussa, Sisäilmastoseminaari 2003, SIY raportti
19, s. 129-134.
Palonen 2004, Tuusulan silmu – kokemukset tarpeenmukaisesta ilmanvaihdosta ja asuntojen sisäilman laadusta vuonna 2003, Sisäilmastoseminaari 2004, s. 111-117. Sisäilmayhdistys, Raportti 22,
Espoo 2004.
Palonen, J., Kappale 6 kirjassa Asumisen talotekniikka ASTAT. Sähkötieto Oy, Helsinki 2007.
Sundell J., et al. Ventilation rates and health; a multi-disciplinary review of the scientific literature.
Indoor air, June 2011, 21, 191-204.
Suomen kiinteistölehti 2/2002, Veto lyötiin tuloilmaikkunoilla.
Säteri, J., Kovanen, K., Pallari, M-L., Kerrostalojen sisäilmaston ja energiatalouden parantaminen.
Valtion teknillinen tutkimuskeskus, 79 s. + liit. 2 s. Tiedotteita 1945. Espoo 1999.
Wargocki, P., et al. Ventilation and health in non-industrial indoor environments: report from a
European Multi-disciplinary Scientific Consensus Meeting (EUROVEN), Indoor Air, 12, 113-128.
Formatted: Bullets and
Numbering
106
7 Asuntojen lämpötilojen hallinta
7.1 Perusteet
Edellisten vuosikymmenien säähavaintojen ja kuolinsyytilastojen perusteella on arvioitu että, ilmastoperäisten kuolemien määrä Suomessa on talvisen noin 2000 - 3000 tapausta vuodessa (mm. oleskelu kylmässä ulkoilmassa nostaa verenpainetta aiheuttaen ennenaikaisia kuoleman tapauksia).
Kesällä ilmastoperäisiä kuolemantapauksia on noin 100-200 tapausta vuodessa /Keatings ym./. Lisäksi korkeista huonelämpötiloista aiheutuva tuuletustarve lisää altistusta ulkoilman pienhiukkasille
aiheuttaen sydän- ja verisuonitaudeista johtuvia kuolemia [2].
Talvikauden kuolemantapauksiin ei talotekniikan avulla voida vaikuttaa koska asunnot ovat jo nyt
hyvin lämmitettyjä Suomessa. Hellepäivien määrän kasvaessa myös Suomessa asuntojen lämpötilan hallinnan merkityksen kansanterveyden merkitys kasvaa. Ulkoilmaston vaikutuksia asuntojen
lämpöoloihin voidaan säädellä passiivin ja aktiivisen keinoin kuten talvella eristyksen ja lämmityksen avulla.
Vuonna 2003 Suomessa tehtiin kyselytutkimus osana laajempaa eurooppalaista asuntotutkimusta
missä selvitettiin asukkaiden lämpöviihtyisyyttä asunnoissa kesällä ja talvella. Suomesta saatiin 600
vastausta vuosina 1954-2002 valmistuneista asuinkerrostaloista /Palonen ym.2007/. Kuvassa 7.1 on
esitetty asukkaiden lämpöaistimukset kesällä talvella (1 = liian kuuma, 4 = neutraali ja 7 = liian
kylmä).
50
40
30
TALVI
KESÄ
20
10
0
1 (LIIAN 2
KUUMA)
3
4
5
6
7 (LIIAN
KYLMÄ)
Kuva 7.1. Kerrostaloasukkaiden lämpöaistimus talvella ja kesällä (N=600) (Palonen 2006).
Asukkaiden aistimukset 3, 4 ja 5 voidaan kokemusperäisesti tulkita hyväksyttävinä. Tällöin talvella
73 % asukkaista pitää lämpötilaa hyväksyttävänä ja kesällä 60 % asukkaista. Talvellakin 11,4 %
asukkaista piti asuntoja liian korkeana. Kesällä lähes 40 % asukkaista piti asunnon lämpötilaa liian
korkeana. Rakennuskohtaiset erot olivat huomattavat riippuen asunnon suuntauksesta ja mahdollisen parvekkeen lasituksesta tai viherhuoneesta.
107
Kerrostalorakentamisessa on yleinen käytäntö, että rakennuttajan palkkaama arkkitehti tekee melko
itsenäisesti lämpötilojen hallinnan kannalta keskeisiä valintoja. Näitä ovat mm. tilasuunnittelu ja
massoittelu sekä ikkunoiden ja rakennetyyppien valinta. LVI-suunnittelijan tehtäväksi jää sen jälkeen ilmanvaihdon ja lämmityksen suunnittelu. Se on käytännössä ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmien mitoitusta arkkitehdin valintojen pohjalta eikä varsinaista sisäilmaston suunnittelua. Tällaisen suunnitteluprosessin lopputulos on asukaspalautteen perusteella ihan hyvä lämmityskaudella,
mutta kesällä asunnot ylilämpenevät helposti, kuva 7.2. Ylilämpenemisongelmaa ei huomata asuntokaupan yhteydessä vaan yleensä vasta jälkeenpäin, kun asia on vaikeasti korjattavissa. Erityisesti
arvoasunnoista tulleiden valitusten takia rakennuttajat ovat alkaneet kiinnittää huomiota tähän ongelmaan. Näissä asunnoissa onkin alettu käyttää jäähdytysratkaisuja, joiden voidaan olettaa yleistyvän myös normaalituotannossa.
A S U N N O N A 5 (2 K R S ) M A K U U H U O N E E N M H 1 L Ä M P Ö T IL A 7 .6 .- 7 .9 .2 0 0 3
35
M ita ttu
S im u lo itu
Lämpötila [°C]
30
25
20
7 .6
1 4 .6
2 1 .6
2 8 .6
5 .7
1 2 .7
1 9 .7
2 6 .7
2 .8
9 .8
1 6 .8
2 3 .8
3 0 .8
6 .9
P ä iv ä m ä ä r ä
Kuva 7.2. Erässä huoneiston lämpötila vuoden 2003 kesällä. Laskettu tulos poikkea jonkun verran
mitatusta, koska ikkunatuuletusta ei ole otettu huomioon /Tauru/.
Suunnittelun ongelma on siinä, että tyyppihuoneistojen lämpötilasimulointeja ei tehdä kustannustai osaamissyistä. Kuitenkin simulointien tulokset pitäisi ottaa huomioon arkkitehdin valinnoissa ja
ilmanvaihdon sekä jäähdytyksen suunnittelussa ja mitoituksessa.
Lämpöolojen hallinnassa huomioon otettavat tekijät
Arkkitehti
Arkkitehdin keskeisiä valintoja lämpöolojen hallinnan kannalta ovat:
Ikkunoiden koot ja suuntaus
Lasituksen laatutekijät
Tuuletusikkunat
Rakenteellinen tai muu auringonsuojaus
Ikkunan koolla, suuntauksella ja lasituksen ominaisuuksilla on keskeinen vaikutus huoneistojen
ylilämpenemiseen. Ikkunoita on kerrosalasta yleensä 15-35%. Mitä enemmän ikkunapinta-alaa etelä- ja länsijulkisivuilla, sitä tärkeämmäksi tulevat lasituksen auringonsuojausominaisuudet. On tärkeä huomata todella suuri ero kirkkaan lasin ja kirkkaan auringonsuojalasin välillä. Silmällä tätä
eroa ei juuri huomaa; valonläpäisy on likimain sama. Auringonsuojalasi läpäisee kuitenkin vain
108
puolet auringonsäteilystä kirkkaan lasiin verrattuna. Kirkas auringonsuojalasi poikkea siis ulkonäöltä melkoisesti värjätystä tai peililasista vaikkakin auringonsäteilyn läpäisyn ominaisuudet ovat karkeasti samoja.
Kunnonkokoinen tuuletusikkuna on edullisin keino ylilämmön poistamisessa. Erityisen tehokas on
läpivirtaustuuletus (tuuletusikkunat kahdella julkisivulla). Toisaalta tarpeeton ikkunatuuletus lisää
altistusta ulkoilman haitallisille liikenne ja polttoperäisille pienhiukkasille. Lämpöolojen hallinnan
kannalta tuuletusikkunan virtausaukon vähimmäiskoko on 0,6 m2 ja suositeltava korkeus- ja leveyssuhde noin 3:1 (Terveen talon toteutuksen kriteerit). Jos pieneen huoneiston tuuletusikkunat ovat
samalla julkisivulla ja niitä halutaan edelleen käyttää lämpöolojen hallintaan, tarvittava vähimmäiskoko on 1,2 m2. Riittävän koon lisäksi tuuletusikkunan rakenteen on oltava sellainen, että sitä voidaan pitää tarvittaessa lähes jatkuvasti auki (myös sateisella ja tuulisella säällä). Tämän vuoksi tuuletusikkunan pitäisi avautua yläviistoon (sateinen sää, kotoa poissa, yötuuletus) ja sivusuunnassa
sekä olla lukittavissa.
Ilmanvaihtosuunnittelija
Ilmanvaihtosuunnittelija voi vaikuttaa ylilämmön poistamiseen:
• Ilmavirtavalinnoilla
• Ehdottamalla jäähdytysratkaisua
• Ehdottamalla parempaa auringonsuojausta ja/tai suurempia tuuletusikkunoita
Suuremmat ilmamäärät lisäävät kustannuksia ja ilmanvaihtolaitteiden tilantarvetta. Näistä on kuitenkin hyötyä tehokkaan auringonsuojauksen ja jäähdytetyn tuloilman tapauksessa, mikä on yksi
varteenotettava ratkaisu. Oikealla suunnittelulla niillä voidaan parantaa myös liesikuvun toimintaa.
Korkeamman laatutason tapauksessa käytetään huoneisto- tai huonekohtaisia jäähdytyslaitteita,
jotka nekin yleensä edellyttävät auringonsuojalasien käyttämistä, koska aurinko lämmittää tavanomaisen ikkunan sisäpinnan jopa 45 asteiseksi eikä pelkästään ilma jäähdyttämällä saavuteta viihtyisiä olosuhteita
Vaihtoehtoisia jäähdytysratkaisuja
Jäähdytysratkaisut voidaan jakaa tuloilman jäähdyttämiseen (suhteellisen pieni teho koska tuloilmavirrat pieniä) ja huoneistokohtaisiin jäähdytysratkaisuihin, joilla saavutetaan hyvinkin suuria
jäähdytystehoja.
Tuloilman jäähdytys on helposti toteutettavissa keskitetyn ilmanvaihtokoneen tapauksessa lisäämällä siihen jäähdytyspatteri. Kylmä tuotetaan vedenjäähdyttimellä tai kaukokylmällä. Tässä ratkaisussa kaikkiin huoneistoihin puhalletaan jäähdytettyä tuloilmaa. Tuloilmakanavat on lämmöneristettävä, jotta kauimpana jäähdytyspatterista sijaitsevaan huoneistoon saadaan alilämpöistä tuloilmaa.
Tämä ratkaisu tarvitsee tehokkaan auringonsuojauksen etelä- ja länsijulkisivuille, jolloin ohjekortissa esitettyjen mitoituskäyrästöjen mukaan sisäilman peruslaatutaso S3 on saavutettavissa.
Huoneistokohtaisen jäähdytysratkaisu valitaan sen perusteella, halutaanko jäähdytys jokaiseen huoneistoon vai pelkästään joihinkin pieneen määrään huoneistoija. Jos jäähdytys tai jäähdytyslaitteen
varaus tulee kaikkiin huoneistoihin, niin luontevin tapa on varustaa rakennus vesiverkostolla, johon
huonelaitteet liitetään. Kylmä tuotetaan tässäkin vaihtoehdossa vedenjäähdyttimellä tai kaukokylmällä. Vaihtoehtoisia huonelaitteita ovat induktiolaite ja puhallinkonvektori, josta on olemassa useita katto-, seinä- ja lattiamalleja sekä pinta- että upotettuun asennukseen.
109
Kuvassa 7.3 on vertailtu eri jäähdytystekniikoiden suhteeliset tehokkuudet verrattuna kaukolämmityksen ympäristökuormaan.
2.5
2
1.5
1
0.5
0
mm
ölä
k
h
Sä
s
ity
m
äm
jyl
Öl
s
ity
ö
mp
Lä
)
KI
t ys
(H
dy
h
s
y
ä
it
jä
stö
mm
tei
olä
n
k
i
i
u
K
Ka
p
mp
pu
u
ä
ylm
ok
k
u
Ka
Kuva 7.3 Erilaisten lämmitys- ja jäähdytysratkaisuiden primäärienergiantarve /Helen/.
7.2 Ilmalämpöpumput asuinkerrostaloissa
Ilmalämpöpumppujen vapaa asentamisoikeus haastaa kaupunkikuvan vaalijat. Ongelma on suurin
vanhoilla puutaloalueilla, vaikka pumppujen metallisia ulkoyksiköitä näkyy myös kerrostalojen
seinustoilla.
Toisaalta mikäli ilmalämpöpumput kielletään asuinkerrostaloissa, ne voidaan korvata pistorasioihin
liitettävillä toimistojen ilmastointilaitteilla. Tämä ei ole energiataloudellisti parempi asia vaan päinvastoin.
Lämpöpumpun asennuksessa tulee huomioida rakentamismääräyskokoelman C1 kohta 4, jonka
mukaan rakennusta palvelevien LVIS-laitteiden aiheuttama keskiäänitaso saa olla enintään 45 dB
saman tai läheisen rakennuksen ikkunan ulkopuolella, parvekkeella ja pihamaalla. Asennus on tehtävä huolella, jotta vältytään koneen tärinän aiheuttama resonointi runkorakenteisiin.
Varsinkin kerrostaloissa ilmalämpöpumput saattavat aiheuttaa sekä ääntä, joka häiritsee naapureita
että myös kosteusongelmia. Kosteusongelmia lämpöpumpussa aiheuttaa erityisesti kondensiovesi,
joka voi päästä valumaan alapuolisiin asuntoihin. Ilmalämpöpumpun kondenssivedet on johdettava
hallitusti viemäriin tai parvekkeen sadevesijärjestelmään siten, että rakennuksen rakenteille ei aiheudu kosteusvaurioita. Kesällä kondenssivettä syntyy ilmalämpöpumpun sisäyksikön lammelleihin
ja kostealla kelillä syksyllä ja talvella ulkoyksikön lamelleihin. Kesällä syntyvä kosteus valuu sisäyksikön alla olevaan kaukaloon, josta kondenssivedet on johdettava hallitusti viemäriin tai par-
110
vekkeen sadevesijärjestelmään siten, että rakennuksen rakenteille ei aiheudu kosteusvaurioita
/Kiinteistöklubi lämpöpumput/.
Lämpöpumpun asentamiselle tulee olla taloyhtiön lupa. Suositus on, että yhtiö käsittelee koko rakennuksen ilmanvaihdon/viilennyksen ongelmia ennen yksittäisten huoneistojen lämpöpumppujen
asentamista.
Kaupunkikuvassa ongelmia aiheuttavat erityisesti rakennusten ulkoseinille sijoitettavat ulkoyksiköt
ja niistä talon sisälle johdettavat putket /yle-uutiset/. Varsinkin vanhojen puutalojen seinille metallitelineisiin kiinnitetyt laitteet saattavat pistää silmiin. Suositusten mukaan laitteet tulisikin aina asentaa pihan puolelle ja paikkoihin, joissa ne ovat mahdollisimman suojassa katseilta.
Raahessa ilmalämpöpumpun asennuksia yritetään saada kuriin uudella rakennusjärjestyksellä, vaikka lain mukaan ilmalämpöpumpun asentamiseen ei omakotitalossa lupaa tarvitakaan. Tavoitteena
on säilyttää erityisesti vanhan Puu-Raahen miljöö ja kaupunkikuva. Oulussa kirjattuja ohjeita ei ole,
vaikka asennusten ongelmat on Oulunkin rakennusvalvonnassa huomattu /yle-uutiset//.
Oulun rakennusvalvonnassa ei katsotakaan hyvällä sitä, että joku hankkisi itselleen oman ilmalämpöpumpun kerrostalohuoneistoonsa. Käytännössä valvontaan ei tosin ole paljonkaan mahdollisuuksia.
Lähteet
www.helen.fi (kaukojäähdytys)
1
Hänninen O.O, Palonen J., Tuomisto J.T., Yli-Tuomi Y., Seppänen O., Jantunen M.J., Reduction
potential of urban PM2.5 mortality risk using modern ventilation systems in buildings. Indoor Air,
Volume 15, Issue 4: 246-256.
Keatinge WR, Donaldson GC, Cordioli E, Martinelli M, Kunst AE, Mackenbach JP, Nayha S,
Vuori I. Heat related mortality in warm and cold regions of Europe: observational study. BMJ. 2000
Sep 16;321(7262):670-3
www.kiinteistoklubi.com/energialampoe/39-laempoepumput/1073-ilmalaempoepumppukerrostaloon
LVI-kortisto; Kesäaikaisten lämpötilojen hallinta asuinkerrostaloissa. LVI-kortisto Rakennustieto
Oy.
http://yle.fi/alueet/oulu/2010/09/lampopumput_rumentavat_kaupunkikuvaa_2019603.html
www.lämpöpumppu.info
Palonen J. Kurnitski J., Performance of ventilation systems in apartment buildings CLIMA 2000
Congress in Helsinki 10-14 June 2007.
Tauru, Pasi. Kesäaikaisten lämpöolojen hallinta 2000-luvun rakennuksessa. Diplomityö Teknillinen
korkeakoulu, Konetekniikan osasto, LVI-tekniikan laboratorio 2007.
111
8 Hybridilämmitys kaukolämmitetyissä asuinkerrostaloissa
Hybridilämmityksellä tarkoitetaan sähkön avulla tapahtuvaa täydentävää lämmitystä lähinnä’ kylpyhuoneiden lattialämmitystä ja tuloilman jälkilämmitystä. Kysely 240 kerrostaloon (7000 kerrostaloasuntoa) osoitti, että sähköinen lattialämmitys oli 76 prosentissa kaukolämpöön liitetyistä kerrostaloista, jotka ovat valmistuneet vuosina 2004 - 2005 /Hybridilämmitys kaukolämmitetyissä/. Ilmanvaihdon sähköisen jälkilämmityspatterin osuus kaukolämpöön liitetyissä kerrostaloissa oli pieni, se oli käytössä vain noin seitsemässä prosentissa kerrostaloista. Lämmöntaiteenotto tuli pakolliseksi vasta vuoden 2003 rakentamismääräyksissä. Tutkimus saattaa tässä mielessä vielä aliarvioida
sähköisen jälkilämmityksen yleisyyttä.
Sähköisiä korvausilman lämmittimiä on asennettu myös jossain määrin 1990-luvulla vuokratalojen
peruskorjauksen yhteydessä.
Huoneistokohtaisten ilmanvaihtolaitteiden lämmöntaiteenoton lämpötilahyötysuhteen parantuessa
tuloilman jälkilämmityksen tarve on vähentynyt tai poistunut. Koska tuloilmakanavia ei eristetä,
lämpenee tuloilma vielä lämmöntaiteenoton jälkeenkin erityisesti pienellä puhallinnopeudella.
Kylpyhuoneiden lattialämmitys
Sähköistä lattialämmitystä perustellaan mm. seuraavilla seikoilla;
•
Nykyaikaista kylpyhuonetta on vaikea kuvitella ilman lattialämmitystä. Laattalattia suorastaan vaatii sen. Lämpökaapeleiden avulla lämmitys on helppo mitoittaa ja kohdistaa oikein.
•
Sopivan pehmeä ja tasainen lämpö tuntuu paljaaseen jalkaan miellyttävältä. Lattian tasainen
lämpö myös kuivaa tilan nopeasti, ja kun kosteutta ei jää, on puhtaanapito helppoa. .
•
Sähköinen lattialämmitys on taloudellinen, koska lämpö tuotetaan ja ohjataan huonekohtaisesti.
•
Lattialämmitystä on helppo säätää termostaatin avulla.
Vastaväitteet:
.
• Sähköisen lattialämmityksen ja tuloilman sähköisen jälkilämmityksen käyttö kaukolämmitystalossa kyseenalaista.
Helsingin energian tilastojen mukaan sähköinen lattia lämmitys lisää sähkön kulutusta seuraavasti;
lämmitetyn alueen pinta-ala 3 m2, (500 - 2000 kWh,vuosi), pinta-ala 6 m2 (1100 -4 000 kWh,vuosi),
Kulutusarviot ovat korkeat, mutta lattian pintalämpötilan nosto yhdellä asteella läpi vuoden nostaa
lämmityskustannuksia noin 85 kWh/m2 vuodessa. Tämän lisäksi tulevat lämpöhäviöt alempaan ker-
112
rokseen. Lattian pintalämpötilan nostaminen viidellä asteella vastaavasti kuluttaa yli 400 kWh vuodessa lattianeliömetriä kohden.
Asuntokohtaisten ilmanvaihtokoneiden tuloilman sähköinen jälkilämmitys
Kuten kylpyhuoneiden lattialämmitykseen, niin myös asuntokohtaisten ilmanvaihtokoneiden tuloilman jälkilämmitykseen on saatavilla kaukolämpöön liitettäviä lämmitysratkaisuja. Nykyisin on
myös saatavilla ilmanvaihtokoneita, joissa LTO:n hyötysuhde on niin korkea, ettei erillinen jälkilämmityspatteri ole tarpeen.
Säterin mukaan koneellinen poistoilmanvaihto kuluttaa sähköä vuodessa noin 20 kWh/(l/s). Tuloilmapuhaltimet ja lämmöntalteenotto lisäävät kulutusta noin 700 kWh vuodessa.
Energiataloudellinen analyysi
Kerrostalotapauksessa vaihtoehtoisista lämmitysjärjestelmistä otettiin mukaan puhdas kaukolämmitys ja kaukolämmitys yhdistettynä sähköllä toteutettuihin kahteen eri vaihtoehtoon, jotka olivat sähköinen lattialämmitys ja sähköinen tuloilman jälkilämmitys. Näitä kolmea tapausta ja niiden investointi- ja elinkaarikustannuksia vertailtiin taas 50 vuoden elinkaarella.
Kerrostaloesimerkissä rakennuksen elinkaaren aikana taloudellisimmaksi vaihtoehdoksi tuli pelkkä
kaukolämmitysratkaisu, joka on noin 29 000 € edullisempi kuin halvin hybridilämmitysvaihtoehto.
Elinkaarensa aikana pelkkä kaukolämmitysratkaisu on noin 80 000 € edullisempi kuin kaukolämmityksen ja suoran sähkölämmityksen yhdistelmä ja yli 200 000 € edullisempi kuin kaukolämmityksen ja suoran sähkölämmityksen yhdistelmä. Hybridiratkaisut ovat huomattavasti herkempiä energianhinnan muutoksille.
Tutkimustuloksien valossa on syytä ihmetellä miksi etenkin sähkölämmitys kaukolämpökiinteistöissä on yleistynyt. Sähkölämmityksen etuna pidetään useasti helpompaa ja nopeampaa
toteutettavuutta, mutta tämän ei pitäisi olla valinnan kriteerinä etenkään omakotitalorakentajalle,
joka pystyy valintaan vaikuttamaan.
Vaikutuksia sähkön- ja lämmöntuotantoon laskettiin kahden eri hybridi-lämmitysskenaarion ja kahden eri energiantuotantovaihtoehdon avulla. Ensimmäisessä skenaariossa sähkölämmitys oli korvannut 10 % kaukolämmitysenergian tarpeesta ja toisessa skenaariossa 20 %. Molemmissa skenaarioissa tämä sähkölämmityksellä korvattu kaukolämmitysenergian osuus vähennettiin lämmön- ja
sähkön yhteistuotannosta. lämmön ja sähkön yhteistuotantoa pienennettäessä, väheni myös yhteistuotannosta saatava sähköenergian määrä. Tämä yhteistuotantoa pienentämällä menetetty sähköenergian osuus ja siihen lisättynä sähköenergian käytön kasvun osuus, oli tuotettava erillisellä sähköntuotannolla.
Jos sähkölämmityksellä korvataan 10 % kaukolämmityksen tarpeesta, referenssiyhdyskunnan päästöt kasvavat käytetyistä polttoaineista riippuen 10 -45 % ja kustannukset nousevat 1 -9 %.
Tutkimuksen johtopäätökset /Hybridilämmitys…/
Kaukolämpöön liitetyissä uudisrakennuksissa on viime vuosina alettu käyttää sähköä lämmönlähteenä kosteiden tilojen lattialämmityksissä ja ilmanvaihtokoneen tuloilman lämmityspattereissa.
113
Tutkimuksen mukaan sähkölämmityksen käyttö kaukolämmitetyissä rakennuksissa on elinkaarikustannuksia tarkastellen kannattamatonta. Investointikustannukset ovat rakennettaessa kiinteistö kokonaisuudessaan vesikeskuslämmitteiseksi joissain tapauksissa hieman kalliimmat.
•
investointikustannukset ovat määräävässä asemassa (kaikissa tapauksissa investointien välillä ei juuri kuitenkaan ole eroa)
• ihmisillä on mielikuva sähkölämmityksen helposta asennettavuudesta jainvestointien edullisuudesta
•
kaukolämmitetyn lattialämmityksen vuotoriskejä pelätään
•
rakennusliikkeelle on tärkeää saada rakennus mahdollisimman nopeasti valmiiksi, kun taas
tulevalle käyttäjälle asunnon vuotuiset kustannukset olisivat etusijalla. (Peruskorjauksessa
taloyhtiö on tilaaja ja siten määrää mitä hankitaan)
Sähkölämmityksen käyttö kaukolämpökiinteistöissä vähentää ympäristön kannalta edullisen yhteistuotannon hyödyntämismahdollisuuksia. Samalla kun kaukolämmön tarve pienenee, sähkön tarve
kasvaa. Sekä vähentynyttä kaukolämpökuormaa vastaava aiempi yhteistuotannossa tuotettu sähkö
että lisääntynyt sähkön tarve joudutaan kattamaan muulla sähkön tuotannolla. Kauko- ja sähkölämmityksen sekaratkaisut ovat uhka kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannon tehokkaalle toteuttamiselle. Sähkölämmityksen käyttäminen kaukolämmityksen ohella rinnakkaisena lämmitysmuotona
aiheuttaa yhdyskunnalle huomattavan lisän niin energiantuotannon kustannuksiin kuin päätöihin.
Asukkaan kustannukset ovat elinkaarensa aikana edullisimmillaan, kun rakennuksen lämmityksessä
ei kaukolämmön ohella käytetä muita (ostettavia) energialähteitä.
Lähteet
Hybridilämmitys kaukolämmitetyissä kiinteistöissä ja käytön ympäristövaikutukset
Veli-Matti Mäkelä, Tero Lintunen, Ville Latva, Susanna Kuha, Arto Hämäläinen,
Tuomo Asikainen, Jukka Pirttinen. Mikkelin Ammattikorkeakoulu, Mikkeli 11.5.2007
www.helsinginenergia/sähkö
1
Laine, J., Karjalainen, S., Saari, M., Asuinkerrostalojen LVI-vertailututkimus. 10.3.1998. Helsingin
kaupungin Asuntotuotantotoimisto, Helsinki 1998.
Säteri J. Painovoimaisen ilmanvaihdon suunnitteluohje. Sisäilmastoseminaari 196. s. 44-50. Sisäilmayhdistys, raporti 14. 1996.
114
9 Yleisten ja yhteisten tilojen talotekniikka
9.1 Talopesulat
Työtehoseuran laskelmien mukaan kotitalouden pyykinpesun kiinteät kustannukset ovat 90 euroa
vuodessa. Muuttuvat kustannukset vaihtelevat pesukertojen määrän mukaan. Yhden hengen taloudessa kustannukset ovat 27 euroa vuodessa kun pyykkiä pestään kaksi koneellista viikossa. Kahden
hengen taloudessa muuttuvat vuosikustannukset ovat 45 euroa kun pyykkiä pestään kolme koneellista viikossa. Lapsiperheessä, jossa pyykkiä pestään kuusi koneellista viikossa, ovat muuttuvat
vuosikustannukset 92 euroa vuodessa /Kiinteistölehti 10/2009/.
Yhteensä vuosikustannukset vaihtelevat perhekoon mukaan 120 ja 180 euron välillä vuodessa.
Pesutupien maksullisuus vai maksuttomuus
Mikäli pesutuvassa on kolikkoautomaatti voivat hoito- ja huoltokulut viedä merkittävän osan pesulan tuotoista. Mikäli pesulan kustannukset sisällytetään vesimaksuihin, päästän suhteellisen oikeudenmukaisen kustannustenjakoon edellyttäen, etä asukkaat käyttävät talopesulaa. Laskutus voi perustua myös varauskirjaan. Haittana on lisääntynyt laskutustyö taloyhtiölle.
Moderneja maksutapoja ovat kännykällä tai sirukortilla maksaminen. Sirukorttilaite edellyttää melko kalliin laiteinvestoinnin /Kiinteistölehti 10/2009/.
Taloyhtiöillä on tyypillisesti pula säilytystilasta. Jos taloyhtiö haluaa rakentaa pesulan, jota aiemmin
ei ole olut, ovat ratkaisut yksilöllisiä. Viemäröinti on vaikein asia järjestää. Talopesulassa tulisi olla
vähintään kaksi pesukonetta ja kuivausrumpu. Näin asukas sa pestyä kaksi koneellista kerralla ja
omalla vuorolla pesu onnistuu vaikka toinen pesukoneista olisi rikki. Putkiremontin yhteydessä talopesulan voi saada 20 000 eurolla, mikäli tilassa on joskus ollut pesula /Kiinteistölehti 10/2009/.
Kuivaushuoneissa vanhat puhaltimet kannatta vaihtaa lämpöpumppuihin. Lämpöpumppu kuivattaa
pyykit nopeasti ja energiataloudellisesti. Se poistaa ilmasta kosteuden, joka johdetaan viemäriiin.
Lämpöpumppukuivain maksaa noin 2500 euroa /Kiinteistölehti 10/2009/.
9.2 Talosaunat
Löylyhuoneita ei yleensä ole rakennettu märkätiloiksi. Niiden remontissa pätevät silti samat perusasiat kuin pesuhuoneiden remontissa. Seinien lämpöeristeisiin kannattaa panostaa. Hyvä kokonaisuus säästää kustannuksia. Lauteiden tukirakenteet voi vaihtaa metallisiin ja siten ehkäistä lahoa ja
sientä.
115
Löylyhuoneen lasi- ja kivipinnat lisäävät kiukaan tehontarvetta. Jokainen neliömetri lasi- tai kivipintaa vastaa 1,5 kuutiometriä ilmatilavuutta eli kiuas on valittava suuremmalle ilmatilavuudella
kuin saunan todellinen tilavuus.
Saunan ilmanvaihto
Saunailmanvaihdon perusongelma on lämpötilan liiallinen kerrostuminen eli jalat ovat viileässä ja
pää kuumassa. Korvausilman ollessa viileää se laskeutuu sekoittumatta lattialle. Korvausilma tulisi
johtaa kiukaan päälle, jossa se sekoittuu kuumaan ilmavirtaukseen. Poistoilmaelimen tulisi sijaita
saunan alaosassa, jottei kaikkein kuumin löyly karkaa suoraan poistoilmakanavaan [16].
Markkinoilla on saunoihin tarkoitettuja poistoilmaelimiä, jotka voidaan avata ja sulkea tarvittaessa.
Poistoilmaelintä ei ole syytä sulkea löylynheiton ajaksi koska sen kautta poistuva lämmitysteho on
kuitenkin pieni kiukaan tehoon verrattuna. Ilmatilavuudeltaan pienessä kerrostalosaunassa ilman
laatu heikkenee nopeasti mikäli, ilmanvaihtoa vähennetään ihmisten ollessa sisällä. Kun sauna on
kuivunut, voidaan saunan ilmanvaihtoa vähentää sen avulla jos muuta säätömahdollisuutta ei ole.
Mikäli saunassa ei ole erillistä lämmitystä niin kiuasta ei saisi heittää kylmäksi saunomisen lopuksi
vaan siitä tulee pitää virtaa tai tulipesässä puuta vielä jonkin aikaa saunomisen loputtuakin.
Rakennuksissa, joissa ei ole tuloilman sisäänpuhallusta, saunan tulisi rajoittua yhdeltä seinältään
ulkoseinään, jotta korvausilma saadaan saunaan ilman pitkiä, jopa 10 metrin pituisia kanavia.
Kuvassa 9.1 on esimerkki sinänsä oikealle korkeudelle asennetusta poistoilmaventtiilistä. Kun kiuas
on paikoillaan, ei ilmavirtaa voida enää säätää eikä poistoilmakanavaa puhdistaa ilman kiukaan
kivienpoistoa ja kiukaan irroitusta.
Kuva 9.1. Saunan poistoilmalaite on oikeaoppisesti laudetason alapuolella mutta liian lähellä kiuasta. Ilmavirtojen säätö ja kanavan puhdistus ei onnistu ilman kivien poistoa ja kiukaan irrotusta.
116
9.3 Korjauskonseptit
Esimerkkejä sauna- ja pesulaosaston ilmanvaihdon parantamisesta /Kurnitski ym 2001/.
Taulukko 9.1 Saunaosaston ilmanvaihdon kunnostus
Yhteiset tilat
Saunaosaston ilmanvaihdon kunnostus
Taso
Ilmanvaihdon toiminnan parantaminen
Lähtötilanne
Saunaosaston ilmanvaihto on puutteellinen. Saunaosasto on hyväkuntoinen eikä tarvitse
tässä vaiheessa kunnostusta.
Ratkaisu
•
•
•
Kunnostetaan ja säädetään olemassa oleva ilmanvaihto järjestelmä.
Ilmavirrat:
pukuhuone 1,0 dm3/s,m2,
pesuhuone 3,0 dm3/s,m2,
löylyhuone 2,0 dm3/s,m2.
Korvausilman saannin
järjestäminen
Prosessi
Kuntotarkastuksen tekijä laatii työluettelon, missä on listattu konseptin toimenpiteiden
vaatimat työnsuoritukset ja hankinnat..
Työn suorittaja antaa hinta-arvion tai tarjouksen
Isännöitsijä/taloyhtiö tekee päätöksen toteutuksesta saatuaan hankkeen lopulliset kustannustiedot käyttöönsä
Työvaiheet
1) Puhdistetaan ja tarvittaessa
uusitaan vanhat poistoilmaventtiilit
2) Korvausilman järjestäminen K6-K13 mukaisesti
3) Lämmityksen säätö
4) Kiertovesipatterit saunaan
ja pesuhuoneeseen kesäajan
peruslämmitystä varten
Toteutus
vaiheittain
Jatkossa oman ilmanvaihtokoneen asentaminen, paketti 26
Kustannukset,
aika
117
Taulukko 9.2. pesulan ilmanvaihdon kunostus.
Yhteiset tilat
Pesulan ilmanvaihdon kunnostus
Taso
Ilmanvaihdon toiminnan parantaminen
Lähtötilanne
Pesulaosaston ilmanvaihto peruskuntoinen.
Ratkaisu
•
•
•
Kunnostetaan ja säädetään olemassa oleva ilmanvaihto järjestelmä
Pesutupa 1,0 dm3/s,m2,
kuivaushuone 2,0
dm3/s,m2.
Korvausilman saannin
järjestäminen
Prosessi
Kuntotarkastuksen tekijä laatii työluettelon, missä on listattu konseptin toimenpiteiden
vaatimat työnsuoritukset ja hankinnat..
Työvaiheet
1) Puhdistetaan ja tarvittaessa
uusitaan vanhat poistoilmaventtiilit
2) Korvausilman järjestäminen K6-K13 mukaisesti
Toteutus
vaiheittain
Jatkossa oman ilmanvaihtokoneen asentaminen,
Kustannukset,
aika
118
Taulukko 9.3. Pesulan ilmanvaihdon parantaminen.
Yhteiset tilat
Pesulan ilmanvaihdon parantaminen
Taso
Ilmanvaihdon toiminnan ja säädettävyyden parantaminen
Lähtötilanne
Pesulan ilmanvaihto on puutteellinen. Pesulaosaston peruskorjaus ja uudistaminen.
Ratkaisu
•
•
•
Pesulaosastolle oma ilmanvaihtokone (LTO)
Pesutupa 1,0 dm3/s,m2,
kuivaushuone 2,0
dm3/s,m2.
Kosteusohjaus
Prosessi
Kuntotarkastuksen tekijä laatii suunnitelman ja työluettelon, missä on listattu konseptin
toimenpiteiden vaatimat työnsuoritukset ja hankinnat..
Työvaiheet
1) Suunnittelu ja mitoitus
2) Asennus- ja säätö
Toteutus
vaiheittain
Kosteusohjaus ilmanvaihtokoneeseen myöhemmin
Kustannukset,
aika
Jos pesulaosasto on kytketty omaan poistoilmapuhaltimeen
käytetään olemassa olevaa poistoilmakanavaa. Kanavan
tiiviys selvitettävä.
Pesulaosaston poistoilma johdetaan rakennusrungon ulkopuolella esim. muoviputkea pitkin vesikatolle.
119
9.3.1 Esimerkki kiinteistön yleisten tilojen led-valaistuksesta
Valaistuksen voimakkuus viisinkertaistui vantaalaisessa kerrostalon porraskäytävässä, kun vanhojen
hehkulamppuvalaisimien tilalle vaihdettiin led-valaisimet. Alkuperäisen 44 luxin sijaan porraskäytävässä on nyt 233 luxia /Tekniikka & Talous 1.10.2010/. Muutos saatiin aikaiseksi samalla valaisinmäärällä.
Hehkulampun värilämpötila on 2700 K ja led-valaisimen 4200 K. Led-valaisin syttyy heti eikä välky ja materiaali ei ole ongelmajätettä kuten loistevalaisin.
Uusien valaisimien sähkönkulutus on 25 W hehkulampun 60 W sijaan. Led-valaisimen valaistusteho on 70% vielä 20 000 tunnin jälkeen. Investoinnin takaisinmaksuaika riippuu täysin siitä, miten
hehkulampun vaihtokustannukset hinnoitellaan.
Kirjallisuutta
Kiinteistöposti 1/2010 s.46-52. Pesuhuoneiden ja kuivaustupien uusi tuleminen – As Oy Vaasankadulla.
Kiinteistölehti 10/2009. Jäähyväiset kolikoille, s. 21.
Kiinteistölehti 10/2009. Pesutupa – menneisyyttä vai nykyajan luksusta, s. 18-21 s..
Saari, M., Pallari, M-L., Salonvaara, M., Kääriäinwn, H., Viitanen, H., Humala, I., LiskiMarkkanen, Malin, A., Laitinen, K., Terveen saunan tekijät, 60 sivua + 8 liitettä, VTT Tiedotteita
2144, Espoo www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2002/T2144.pdf
Tekniikka&Talous, 1.10.2010 .Vantaalaisen kerrostalon led-valaistus. Samasta aiheesta myös;
http://www.kiinteistoklubi.com/ovet-ja-porrashuoneet/86-porrashuoneet/888-led-valaisimilla-valoaporraskaeytae
Äikäs, Erkki; Holmberg, Rolf. Saunan lämpötilat ja ilmanvaihto. Espoo, VTT, 1992. 34 s. VTT
Tiedotteita - Meddelanden – Research Notes; 1431 ISBN 951-38-4325-4
120
10 Lämpöpumput ja lämpökaivot
Uusissa nollaenergiakerrostaloissa hyödynnetään maaperän lämpöä ja viileyttä.
Mikäli peruskorjattavaan asuinkerrostaloon asennetaan keskitetty tuloja poistoilmanvaihtojärjestelmä tulee maalämmön ja viileyden hyödyntäminen pohdittavaksi. Hyödyntäminen on periaatteessa mahdollista myös asuntokohtaisissa ilmanvaihtokoneissa mutta putkisto ja patteri-investoinnit
tulee huomioida järjestelmää valittaessa. Maalämmön tarkoituksena on esilämmittää tuloilmaa ennen lämmöntalteenottoa. Näin estetään lämmöntalteenoton jäätyminen ja siitä aiheutuvat katkokset
lämmöntalteenoton toiminnassa,
Maaperästä saatavalla viileydellä voidaan kuivata tuloilmaa heinä-elokuussa ja siten parantaa lämpöviihtyisyyttä kesällä. Ilman märkälämpötilan ylittäessä 16 astetta, koetaan se epämiellyttävänä
nihkeytenä ja painostavuutena.
Maaperän viileydellä saadaan laskettua myös tuloilman lämpötilaa. Asunnoissa käytettävät ilmavirrat ovat kuitenkin niin pienet, että rakenteelliset keinot huonelämpötilojen hallinnassa ovat tärkeämpiä.
Periaatteessa yksittäiseen asuntoon voidaan asentaa jäähdytyspalkkijärjestelmä, joka hyödyntää
maakylmää. Helsingin Lauttasaareen on rakenteilla alue, jossa hyödynnetään meriveden kylmyyttä.
Kaikissa asunnoissa on jäähdytyspalkkeja katossa, joihin meren viilentämä kiertovesi johdetaan.
Suurten kiinteistöjen lämpöpumput yleistyvät vauhdilla
Lämpöpumppuja on totuttu ajattelemaan pienkiinteistöjen lämmönlähteinä. Suurissa yksiköissä ne
ovat usein vähintään yhtä houkuttelevia, sillä mittakaavaetu pienentää esimerkiksi asennustöiden
suhteellista osuutta kustannuksista /Kiinteistölehti 4/2010/.
Viime vuosien aikana monet kiinteistöt ovat etsineet uusia lämmitystapoja, sillä sekä öljy että kaukolämpö ovat osoittautuneet kalliiksi ratkaisuiksi. Lisäksi kehittyvien maiden nopea autoistuminen
ja merkittävimpien öljykenttien laskuun kääntynyt tuotanto enteilevät energian hinnan selvää noususuuntaa. Lämpöpumpulla voidaan ottaa talteen energiaa sieltä, missä sitä on. Hyötysuhde on sitä
parempi, mitä pienempi lämpötilaero on. Siksi tarkkojen säästölukujen selville saamiseksi pitää
ottaa huomioon esimerkiksi lämmityspattereiden pinta-ala, jotta lämpöpumpun toiminta-alue on
tarkasti selvillä. Yleisin lämmönlähde on energiakaivo, eli maaperään porattu, parisataametrinen
reikä. Kerrostalon kokoluokassa näitä porataan useampia, yleensä kuitenkin alle kymmenen. Hinnaltaan edullisin tulos saadaan, jos poraaminen päästään tekemään suoraan kallioon. Kivi johtaa
myös hyvin lämpöä, jolloin porareiät tuottavat energiaa koko matkaltaan; esimerkiksi sora toimii
pikemminkin lämmöneristeenä.
121
Energiaa poistoilmasta
Suurissa kiinteistöissä ilmanvaihto on käytännössä aina koneistettu. Näin poistoilma on helpohko
ohjata lämpöpumpulle. Uusissa kohteissa tekniikka on helppo asentaa, ja sen aiheuttamat kustannukset korvautuvat osittain siten, että poistoilman lämmön talteenottoa varten ei tarvita muuta tekniikkaa kuin lämpöpumppu. Asennus ei tuota ongelmia vanhassakaan talossa, sillä halkaisijaltaan
40-milliset keruuputket voidaan sijoittaa esimerkiksi hissikuiluun. Itse vesijohto- ja lämmitysputkistoa ei tarvitse muuttaa, vaan muutokset tapahtuvat pannuhuoneessa.Vanhoissa kerrostaloissa on
yleensä aikaohjattu ilmanvaihto, joka puhaltaa lämpimän poistoilman suoraan katolle. Energian
säästämiseksi järjestelmä on säädetty yleensä käymään pienellä teholla, poikkeuksena aamun töihinlähtö ja työpäivän jälkeinen ruuanlaitto. Käytännössä ilmanvaihto myös toimii huonosti, ja
yleensä jotkut asukkaista valittavat siitä. Kun huoneistoista imettävän ilman sisältämä energia käytetään hyväksi, ilmanvaihtoa voi tehostaa. Poistoilman hyödyntämiseksi tarvitaan lämpöpumppulaitteiston lisäksi raitisilmaventtiilit tai tuloilmaikkunat.
Suurten kiinteistöjen maalämpöjärjestelmät
Suurempia kiinteistöjä varten valmistetaan maalämpöpumppuja, jotka ovat teholtaan esimerkiksi 21
kW, 26kW, 35kW, 45kW, 55kW ja 70kW. Laitteita voidaan myös kytkeä rinnakkain, jolloin voidaan lämmittää minkä kokoinen rakennus tahansa ilman erityisiä rajoitteita. Yksi pumppu toimii
master – pumppuna, joka käy silloin, kun lämmön tarve on vähäinen. Muut maalämpöpumput (slave – pumput) lähtevät käymään lämmön tarpeen kasvaessa. Jotta yhden lämpöpumpun (master)
käyntiajat eivät nousisi huomattavasti suuremmiksi kuin muiden, vaihtavat maalämpöpumput säännöllisin väliajoin roolejaan master:sta slave:ksi, esimerkiksi kerran viikossa.
Mikäli tarvitaan erityisen runsaasti lämpöenergiaa, kuten suuremmissa taloissa, toimistorakennuksissa, hotelleissa etc. käytetään useampia n. 400m pitkiä lämmönkeruupiirejä. Lämmönkeruupiirit
kytketään maalämpöpumpulle lähtevään ja maalämpöpumpulta tulevaan runkolinjaan käyttäen kytkentäkaivoa, jossa lämmönkeruuliuos ohjataan jakautumaan tasaisesti useampaan lämmönkeruupiiriin. Virtauksen tasainen jakautuminen useisiin lämpökaivoihin tai lämmönkeruupiireihin maaperässä tai vesistössä varmistetaan tarvittaessa virtauksenjakajilla. Suurimmat Suomessa toteutetut
lämmönkeruujärjestelmät ovat kokonaispituudeltaan n. 8km.
Maalämmön lämmönkeruuputkisto
Lämmönkeruuputkisto sijoitetaan tyypillisesti n. 1,2 metriä syvälle maaperään, kallioon porattavaan
noin 100 – 200 metriä syvään lämpökaivoon tai vesistöön.
Maalämpöjärjestelmän lämmönkeruuputkisto on halkaisijaltaan tyypillisesti n. 40 mm muoviputkea, jonka seinämävahvuus on n. 2,4 mm. Lämmönkeruuputkiston seinämävahvuus on pienempi
kuin paineluokitellussa vastaavan ulkohalkaisijan omaavassa vesijohtoputkessa. Muoviputken seinämä toimii myös eristeenä, joten paksumpi putken seinämä heikentää lämmön siirtymistä maaperästä, kalliosta tai vesistöstä lämmönkeruunesteeseen. Lämmönkeruuputkisto toimii optimaalisesti
suhteellisen ohuella, 2,4 mm:n seinämävahvuudella.
Lämmönkeruuputkistossa kiertää veden ja bioetanolin seos, joka kerää maaperän lämpöä maalämpöpumpulle. Lämmönkeruuputkisto on pituudeltaan tyypillisesti noin 200 – 400 meträ, mikä vastaa
lämpökaivon syvyyttä 100 – 200 metriä. Lämmönkeruuputkiston pituutta ei voi kasvattaa merkittävästi yli 400 metrin, koska lisääntynyt virtausvastus ja tästä johtuva painehäviö alkaa hidastaa lämmönkeruunesteen virtaamista putkistossa. Neljänsadan metrin lämmönkeruuputkisto tuottaa 200
122
metriä syvässä porakaivossa n. 4000 - 4500 litran öljynkulutusta vastaavan lämmön vuodessa, tai
noin 35 000 kWh lämmitysenergiaa.
Lämmönkeruuputkistossa virtaavassa nesteessä on n. 30% bioetanolia ja n. 70% puhdasta vettä.
Bioetanolia käytetään liuoksen jäätymispisteen laskemiseksi tarpeeksi alas, koska maalämpöpumpun lauhduttimessa lämmönkeruuneste voi jäähtyä maalämpöpumpussa jopa -5 asteeseen. Lämmönkeruuputkisto on suljettu järjestelmä, missä kiertää sama veden ja bioetanolin seos vuodesta
toiseen. Lämmönkeruuneste ei siis aiheuta haitallisia vaikutuksia ympäristölle.
Poikkeustapauksessa, jossa lämmönkeruujärjestelmä vaurioituu esim. maansiirtokoneen tms. vaikutuksesta, voi maaperään tai vesistöön vuotaa veden ja bioetanolin seosta. Tämä on kuitenkin vaaratonta, koska bioetanoli haihtuu helposti, liukenee veteen ja hajoaa luonnossa toisin kuin öljypohjaiset aineet. Lisäksi bioetanolia voi vuotaa maaperään tai vesistöön vain hyvin rajallinen määrä, koska maalämpöpumpun lämmönkeruujärjestelmän tilavuus on n. 1,1 litraa metriä kohden, eli
400metrin pituisella putkistolla n. 440 litraa. Bioetanolia tästä 440 litrasta on n.132 litraa. Vuodon
tapahtuessa koko 440 litraa lämmönkeruuputkiston nestettä ei vuoda putkistosta pois, koska lämmönkeruuputket ovat suurimmalta osalta paineistamattomia tai vain kevyesti paineistetuja 1,5 barin
paineeseen. Etanolia esiintyy mm. kaikissa ihmisen käyttöön soveltuvissa alkoholivalmisteissa.
Bioetanoli on siis sama kemikaali kuin alkoholi.
Lämmönkeruuputkisto lähtee maalämpöpumpulta ja palaa maalämpöpumpulle. Lämmönkeruupiirin
kiertovesipumppu kierrättää lämmönkeruunestettä lämmönkeruuputkistossa. Lämmönkeruuneste
saadaan maaperästä tyypillisesti n. +1 asteisena. Tulolämpötila riippuu maaperän, peruskallion ja
vesistön pohjasedimentin lämpötilasta. Maalämpöpumppu ottaa lämmönkeruunesteestä lämpöenergiaa, ja lämmönkeruuneste palaa maalämpöpumpulta tyypillisesti noin – 2 asteisena. Lämmönkeruuneste kiertää lämmönkeruuputkistossa, jolloin siihen siirtyy lämpöä maaperästä, kallioperästä tai
vesistöstä. Lämmönkeruuneste palaa n. 3 astetta lämmenneenä.
Lämpökaivojen ympäristöriskit
Huolimattomasti tehty maalämpökaivo voi saastuttaa pohjaveden ja muuttaa sen kulkua. Seurauksena voi olla jopa naapureiden vesikaivojen kuivuminen tai kaivoveden pilaantuminen /HS 2010/.
Viime vuosina rajusti yleistyneistä maalämpökaivoista on alkanut paljastua ympäristöhaittoja.
Lämpökaivoista on vuotanut lämmönsiirtoainetta pohjavesiin ja syvät, jopa 200 metriset reijät ovat
muuttaneet pohjaveden virtauksia. Huolimaton tiivistäminen aiheuttaa pintavesien kulkeutumisen
pohjaveteen. Riski on ennen kaikkea vedenottamoiden alueella.
Kaivojen porauksia ei juuri valvota. Lämpökaivojen porausta ei säädellä laissa, vaikka pohjaveden
pilaaminen on kielletty. Vain harvoissa kunnissa on lämpökaivojen rakentamista koskevia määräyksiä tai rajoituksia.
Suomessa on jo yli 30 000 pohjakaivoa. Uusia tehdään 4 000-5 000 vuodessa. Suomen lämpöpumppuyhdistys suosittelee, että sen jäsenet käyttäisivät lämpöpumppu-järjestelmässään siirtonesteenä etanolia, jota ei luokitella ympäristölle vaaralliseksi. Vaarallisempia on järjestelmät, joissa
käytetään halvempaa metanolia. Se on myrkyllistä hengitettynä, nieltynä ja iholle joutuessaan.
123
Tulevaisuudessa, kun suuret niin kutsutut geoenergiakentät yleistyvät, nyt havaitut ongelmat saattavat moninkertaistua. Esimerkiksi Sipoon Bastukärriin ollaan jo rakentamassa järjestämää, johon
kuuluu peräti 150 lämpökaivoa, jotka kaikki ulottuvat 300 metrin syvyyteen.
Pientalomittakaavan lämpökaivoille on esitetty ohjeita raportissa /Ympäristöopas 2009/. Siinä käsitellään lämpökaivojen sijoittelua ja mitoitusta sekä porakaivon muuttamista lämpökaivoksi. Edelleen siinä käsitellään lämpökaivon rakentamista; rakenteet, materiaalit ja työmenetelmät. Vaihtpehtoiset lämmönsiirtonesteet ja niiden ominaisuudet, edut ja haitt esitellään.
Lämpökaivot luvanvaraisiksi
Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että syvien porareikien ja
keruuputkistojen tekeminen muutettaisiin luvanvaraiseksi. Porareikien tekemistä halutaan rajoittaa
tietyillä alueilla, jotta kaupungin maanalaista kalliotilaa voidaan hyödyntää rakentamisessa myös
tulevaisuudessa ja jotta tärkeät pohjavesialueet eivät pilaannu.
Ehdotuksen mukaan porareikiä ei saisi tehdä alueille, joilla on tai joille on suunniteltu maanalaisia
tiloja. Kielto koskisi lisäksi Helsingissä noin 40:ää muuta aluetta, jotka sopivat hyvin maanalaiseen
rakentamiseen. Porareikiä ei saisi myöskään tehdä tärkeille pohjavesialueille, raakavesitunnelien
läheisyyteen, yleisille alueille eikä vesialueille.
Lähtökohtana ei ole ollut maalämmön hyödyntämisen rajoittaminen, vaikka luvanvaraistaminen
vaikuttaisi tietyillä alueilla myös siihen.
Kaupungissa on tällä hetkellä yli 400 maanalaista tilaa, joista noin 200 kilometriä on vesi- ja energiahuollon tunneleita. Lisäksi maan alla on muun muassa väestönsuojelu-, pysäköinti- ja varastotiloja sekä
Lahden seudun ympäristöpalveluiden lausunto:
Lämpökaivoa ei voida asiasta 10.11.2010 mennessä saatujen tietojen perusteella rakentaa lupaa
hakeneelle kiinteistölle. Perusteluina esitettiin:
Lämpökaivon rakentamisesta ja käytöstä aiheutuu tässä tapauksessa pohjaveden pilaantumisen riski,
joka on ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 §:n pohjaveden pilaamiskiellon vastainen. Pilaantumisriski aiheutuu - maalämpökaivon poraamisesta, jolloin maa- ja kallioperän mahdollisesti erilliset
pohjavesikerrokset pääsevät sekoittumaan ja voivat heikentää alueen pohjaveden laatua. Maa- ja
kallioperän puhkaisu voi myös vaikuttaa pohjaveden virtausolosuhteisiin. Lämmönsiirtoaineen johtamisesta putkessa maa- ja kallioperään pohjaveden pinnan alapuolelle, jolloin putken rikkoutuessa
lämmönsiirtoneste voi päästä pohjaveteen heikentäen sen laatua. Pintavesien mahdollisesta pääsystä
kaivon kautta pohjaveteen, jolloin veden laatu voi heikentyä.
Toisaalta Lahteen keväällä 2011 valmistuvassa vuokrakerrostalossa käytetään lämpökaivoja. Talojen erikoisuus on maalämmöllä toteutettava vesikiertoinen lattialämmitysjärjestelmä, jota voidaan
kesällä hyödyntää asuntojen viilennykseen.
124
Lämpökaivot luvanvaraisiksi 1.5.2011 lähtien
Maalämmön hyödyntämiseen tarkoitetun lämpökaivon poraaminen muutetaan luvanvaraiseksi. Luvanvaraisuus koskee myös maaperään tai vesistöön sijoitettavan lämmönkeruuputkiston asentamista. Tätä koskeva maankäyttö- ja rakennusasetuksen muutos tulee voimaan vappuna eli 1.5.2011.
Lupa vaaditaan, kun lämmitysjärjestelmää uusitaan
Lupa vaaditaan silloin, kun rakennuksen lämmitysjärjestelmää vaihdetaan tai uusitaan maalämpöä
hyödyntäväksi, tai kun maalämpöä halutaan käyttää lisälämmön lähteenä. Toimenpidelupaa haetaan
kunnan rakennusvalvonnasta ja luvan hinnoittelu on kunnan omassa päätösvallassa. Toimenpidelupa ei koske uudisrakentamista, sillä uuden rakennuksen lämmitysjärjestelmä ratkaistaan rakennusluvan yhteydessä.
Sijainti kaukolämpöverkon alueella ei este luvan myöntämiselle Käytännössä toimenpidelupa
myönnetään, ellei sille ole estettä. Se, että kiinteistö sijaitsee kaukolämpöverkon alueella, ei sinänsä
ole este luvan myöntämiselle.
Luvan myöntämisen esteenä voi olla esimerkiksi se, että lämpökaivo halutaan porata merkittävälle
pohjavesialueelle tai liian lähelle toista lämpökaivoa tai porakaivoa. Pohjavesialueella lupaharkinnassa voidaan ottaa huomioon suunnitellun lämpökaivon sijainti suhteessa esimerkiksi vedenottamoihin. Este lämpökaivon poraamiseen voi syntyä myös siitä, että kunta valmistelee maanalaista
asemakaavaa kyseiselle alueelle.
Asetuksen muutoksella yhtenäistetään lupakäytäntöjä eri kuntien välillä. Tällä hetkellä suurin osa
kunnista ei vaadi lupaa, osa vaatii toimenpideilmoituksen, osa toimenpideluvan ja osa rakennusluvan. Näin myös suurimmassa osassa maata ei ole tietoa lämpökaivojen sijainnista. Toimenpideluvan myötä rakennusvalvonnat saavat kaivoista rekisterit, joiden avulla voidaan arvioida, voidaanko
lämpökaivo porata tai lämmönkeruuputkisto asentaa suunniteltuun paikkaan.
Lähteet
Lämpökaivo – Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa. Toim Janne Juvonen. . Ympäristöopas
2009. Suomen Ympäristökeskus, Asiantuntijapalvelut. 44s. ISBN 951-978—11-3531-4 (pdf). Ladattavissa verkosta: swww.suomenympäristö.fi
liikennetunneleita.
http://www.hel.fi/hki/Kv/fi/uutiset/porareikien+tekemista+esitetaan+luvanvaraiseksi
Lahden seudun rakennuslautakunnan päätös (25.1.2011) koskien yksittäisen 220 metriä syvän lämpökaivon rakentamista. 1www.lahti.fi/kannat/lahasia.nsf
1
www.lahdentalot.fi/ajankohtaista/tiedotteet/lahdentalojenmatalaenergiatalotharjassa/
Motiva Oy 2010a. Lämpöä ilmasta. http://www.motiva.fi/files/175/Ilmalampopumput.pdf
Motiva Oy 2010b. Lämpöä omasta maasta.
http://www.motiva.fi/files/3378/Lampoa_omasta_maasta_maalampopumput.pdf..pdf
125
Suomen kiinteistölehti – talotekniikkaliite, Maalämpö toi merkittävät säästöt, s. 12-15, 4/2011,
Kiinteistöjen lämpöpumppuja on monenlaista, s. 28 – 31. Suomen Kiinteistölehti, 10/2008.
Ilmalämpöpumppu taloyhtiöön, s. 32 – 33. Suomen Kiinteistölehti, 10/2008.
Ilmalämpöpumppu osakkaan toteuttamana hankkeena, s. 34 – 36, Suomen Kiinteistölehti, 10/2008.
Ilmalämpöpumppu taloyhtiön hankkeena, s. 37. Suomen Kiinteistölehti, 10/2008.
Kuisma, Ilpo, Maalämpöteknologian hyödyntäminen kerrostalorakentamisessa. Insinöörityö, Rakennustekniikan koulutusohjelma, Tuotantotekniikka, Tampereen ammattikorkeakoulu, 59 s. + liitteet, Kesäkuu 2011,
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/30462/kuisma_ilpo.pdf?sequence=1
www.taloyhtio.net/31815.aspx
Maalämpöputket ovat kaksipiippuinen juttu, Suomen Kiinteistölehti, 5/2011, s. 40 – 43.
Nokialla taloyhtiö siirtyi kaukolämmöstä maalämpöön.
http://www.teeparannus.fi/parhaatkaytannot/ratkaisuja/uudetlammitysratkaisut/maalampo/
Aurinkoenergia
Aurinkoenergia pysähtyi Eko-Viikkiin, Suomen Kiinteistölehti 6/2009, s. 28 – 31.
Aurinkoenergiasta päätettävä yksimielisesti, Suomen Kiinteistölehti 6/2009, s. 32.
Aurinkosähkötalo tuottaa energiaa,
http://www.favera.fi/PDF%20ARTIKKELIT/Aurinkosahkotalo%20tuottaa%20energiaa.pdf
Aurinkolämpöjärjestelmien toimivuudessa ratkaisevat suunnittelu ja ylläpidon ammattitaito
http://www.teeparannus.fi/parhaatkaytannot/ratkaisuja/uudetlammitysratkaisut/aurinkoenergia/ekov
iikkiaurinkoenergia/
Eko-Viikin aurinkolämpöjärjestelmien käyttökokemusten analysointi. Anna Johansson. 2009.
http://www.viikinuusiutuvaenergia.net/Anna_Johansson_Eko-Viikki.pdf
Energiatehokkaassa rakentamisessa korostuu tavoitteisiin sitoutuminen esisuunnittelusta käyttövaiheeseen http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=306205
Hyvän suunnittelijan etsiminen tärkeintä, Suomen Kiinteistölehti 6/2009, s. 33.
Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto 2004. Eko-Vikki Seurantaraportti. 113 sivua. Helsinki 2004.
www.hel2.fi/taske/julkaisut/2009/Eko-Viikki_loppuraportti_Motiva 2004.pdf
Kerrostalo lämpiää pelleteillä ja auringolla, Suomen Kiinteistölehti 6/2009, s. 44 – 45.
126
11 Radon, asbesti ja PCB asuinkerrostaloissa ja pölynhallinta
Radon on yleinen ongelma soraharjuille rakennetuissa maanvaraiselle laatalle perustettuja kerrostalojen maantasakerrosten asunnoissa. Asbesti käyttö kiellettiin vasta 1990-luvulla. PCB liittyy elementtitalojen ulkoseinien tiivistemassojen käyttöön. Radonongelman poistamisessa asuinkerrostaloissa on kolme keskeistä toimenpidettä; asunnon ilmanvaihdon parantaminen, asunnon alipaineisuuden vähentäminen ja ulkoiset torjuntakeinot.
Terveydelle haitallisten ainesosien (asbesti, homeet, lyijy ja PCB- sekä PAH-yhdisteet) olemassaolosta on oltava tieto etukäteen ja mm. turvallisuusasiakirjassa mietittynä, kuinka ko. jätteitä käsitellään ja toimitetaan pois. Erillisenä urakkatarjouspyynnön liitteenä on ehdottomasti lähetettävä
rakennuttajan teettämä asbestikartoitus. Jos kohteessa ei katsota olevan asbestia eikä kartoitusta
siksi ole koettu aiheelliseksi teettää, turvallisuusasiakirjassa on todettava: asbestia ei ole.
11.1 Radon
Asuinkerrostalon radonongelma tunnistetaan yksinkertaisella radonmittauksella talvikaudella. Radonriski on lähinnä 1970-luvulla soraharjualueille, maanvaraisesti rakennetuissa asuinkerrostaloissa, näiden< maantasa-asunnoissa.
Korkeita pitoisuuksia esiintyy yleisesti alimman kerroksen asunnoissa, joissa lattia on suoraan yhteydessä maaperään. Putkikanavia pitkin radonpitoinen ilma voi päästä myös ylempiin kerroksiin,
tällaiset havainnot eivät ole kuitenkaan kovin yleisiä.
Parhaat tulokset kerrostalojen radonkorjauksissa on saavutettu radonimurilla ja radonkaivolla. Koska kerrostalon rakenteiden rikkominen on kallista, on imurit toteutettu ulkoa käsin sokkelin läpi.
Alipaineisuustasot kerrostaloasunnoissa ovat usein niin korkeita, että ne vaikeuttavat imurin ja kaivon toimintaa. Raitisilmaventtiilien asennuksella voidaan tehostaa korjauksen onnistumista.
Raitisilmaventtiilien asentamisella voidaan alentaa asunnon alipaineisuutta ja radonvirtauksia maaperästä. Vuotoreittien tiivistämisellä voidaan myös vähentää virtauksia. Vuotojen täydellinen tiivistäminen on kuitenkin vaikeata. Raitisilmaventtiilien asentamisella ja vuotojen tiivistämisellä saavutettava radonpitoisuuden alenema on yleensä alle 50 prosenttia. Tämän takia kannattaa tavallisesti
lähteä suunnittelemaan radonimuria tai -kaivoa. Näiden toimintaa voidaan vielä tehostaa raitisilmaventtiilien asennuksella ja tiivistystöillä.
Radonin lähde sijaitsee maaperässä. Säteilyturvakeskuksen raportissa /STUK 229/ on kuvattu miten
asunto-osakeyhtiöt ovat yhteistyössä rakentaneet rakonimurijärjestelmän Lahden Metsäkankaan
lähiössä.
127
11.2 Asbesti
Asbestin käyttö oli yleistä 1960-luvun asuinkerrostaloissa ja edelleen 1970-luvulla. Putkieristeiden
lisäksi 1960-luvulla asbestisementtipohjaisia julkisivulevyjä ns. ”mineriitlevyjä” käytettiin julkisivuissa.
Materiaalit, joissa on käytetty asbestia:
* lämmöneristemassat: putkieristeet, kattilat, varaajat
* ruiskutetut eristeet: akustiset katot, ilmanvaihtokanavat, paloalueiden rajat
* asbestisementtituotteet: seinä- ja kattolevyt, tuulensuojalevyt, vesi- ja viemäriputket, ilmanvaihtokanavat
* lattiamateriaalit: vinyyliasbestilaatat, joustovinyylimatot, magnesiamassalattiat
* bitumituotteet: liimat, huopakatteet, vedeneristysaineet, bitumimaalit
* muut tuotteet: tasoitteet, julkisivumaalit, laattojen kiinnityslaastit, asbestipahvi
Asbestikartoitus on pakollinen, että urakoitsijan työntekijät voivat turvallisesti tehdä
saneeraustyönsä. Asbestikartoituksen tekee aina pätevöitynyt tarkastaja, jolloin hän
laatii silmävaraisen havainnoinnin ja laboratorioanalyysin avulla raportin kiinteistössä
esiintyvistä asbestikohdista. Lisäksi urakoitsija velvoitetaan selvittämään materiaalin
asbestipitoisuus epäilyttävissä tapauksissa. Saneerauksessa joudutaan aukaisemaan rakenteita
ja siksi kartoituksessa ei ole järkevää rikkoa paikkoja vain selvittääkseen niiden
asbestipitoisuudet. Helpompaa on tutkia näytteet, kun rakenne joudutaan työvaiheen
johdosta muutenkin rikkomaan. (Ekman 1988.)
11.3 Betonielementtijulkisivujen PCB-pitoiset tiivistemassat
Ympäristöministeriö on antanut suosituksen niistä toimista, joilla voidaan vähentää altistumista
elementtirakennusten saumauksesta maaperään kulkeutuneelle haitalliselle ja ympäristölle vaaralliselle PCB:lle. Suosituksessa todetaan, että normaalioloissa ei ole tarvetta välittömiin toimiin terveysriskien pienentämiseksi. On kuitenkin suosituksen mukaan hyvä ohjata päivittäistä oleskelua pois
rakennusten seinustoilta muualle. Maaperän PCB-pitoisuus olisi syytä ottaa huomioon kunnostus- ja
maansiirtotöissä sekä maamassojen jätteenkäsittelyssä.
PCB-yhdisteiden käytöstä saumausmassoissa luovuttiin vähitellen 1970-luvulla ja niiden käyttö
uusissa rakennusmateriaaleissa kiellettiin vuoden 1990 alusta lukien. PCB:tä on kuitenkin edelleen
vuosina 1957-1979 valmistuneiden elementtitalojen saumausmassoissa, rakennusjätteissä ja maaperässä.
Arvioiden mukaan saumojen kunnon huonontuessa ja saumasaneerausten yhteydessä PCByhdisteistä noin 1-2 prosenttia leviää pihan maaperään. Siksi maaperän pintaosan PCB-pitoisuudet
seinien läheisyydessä ylittävät usein maaperän pilaantuneisuuden ohjearvot. Pihoilla oleskelevat
lapset voivat altistua PCB:lle, mikäli esimerkiksi leikkipaikat tai hiekkalaatikko ovat seinustaalueella, alle 3 metrin etäisyydellä rakennuksen seinästä. Tämän vuoksi lasten leikkipaikat ja hiekkalaatikot suositellaan siirrettäväksi pois seinien välittömästä läheisyydestä. Hiekkalaatikoiden
hiekka on syytä vaihtaa säännöllisesti.
Erityisen tärkeää tämä on julkisivusaneerausten ja etenkin saumojen vaihtotyön jälkeen. Päivittäistä
oleskelua seinustojen välittömässä läheisyydessä olisi hyvä ohjata muualle esimerkiksi istutuksin tai
128
rakentein. Näin voidaan vähentää oleskelua alueilla, joissa maaperän PCB-pitoisuudet ovat korkeimmillaan. Ravinnoksi käytettävien kasvien kasvattamista maassa talojen seinustoilla on vältettävä
Pihan kunnostusten ja pihalla tehtävien maansiirtotöiden yhteydessä on otettava huomioon, että
maaperässä saattaa olla PCB:tä. Seinustojen läheltä, muutaman metrin säteeltä kaivettavaa pintamaata ei pidä käsitellä eikä sijoittaa kuten puhdasta maata.
Työntekijöiden ja asukkaiden altistumisen ehkäisemiseksi on maata tarvittaessa kasteltava. Maamassa, jonka keskimääräinen PCB-pitoisuus on yli 50 mg/kg, luokitellaan ongelmajätteeksi ja se on
toimitettava ongelmajätteen kaatopaikalle tai muuhun ongelmajätteen käsittelyyn. Yleensä maaperän pitoisuudet kuitenkin jäävät tätä alhaisemmaksi talojen seinustojen välittömässäkin läheisyydessä. Alle 50 mg/kg PCB:tä sisältävä maa-aines voidaan toimittaa kaatopaikalle tavanomaisena jätteenä. Maamassaa, jonka PCB-pitoisuus jää alle 0,05 mg/kg voidaan käyttää rajoituksetta.
Vaikka PCB:tä käytettiin yleisesti saumausaineissa vuosikymmeniä, osassa tuolloin rakennetuissa
rakennuksissa PCB-yhdisteitä ei kuitenkaan ole käytetty. Varmuus siitä, onko rakennuksessa käytetty PCB-yhdisteitä saadaan tekemällä saumanäytteestä PCB-analyysi. Jos rakennuksen saumaukset
on jo uusittu, PCB-yhdisteet voidaan tutkia maaperästä talon vierustalta. Suositukset perustuvat
laajaan, tämän vuoden lopulla valmistuvaan selvitykseen elementtitalojen saumausaineista seinustojen maaperään kulkeutuvan PCB:n aiheuttamista terveysriskeistä. Selvitys kattoi myös saumausmassojen lyijy-yhdisteet. Tutkimukset ja riskinarvio on tehty Pirkanmaan ympäristökeskuksen,
Suomen ympäristökeskuksen ja Tampereen Teknillisen Korkeakoulun bio- ja ympäristötekniikan
laitoksen yhteistyönä ympäristöministeriön toimeksiannosta.
11.4 Pölynhallinta peruskorjaustöissä
11.4.1
Asukkaiden mielestä pölyn leviämistä asuntoon ei ole ratkaistu tyydyttävästi. Vastaajista 45 prosenttia kokee sen epäonnistuneen täysin tai hieman. Vastaajista 41 prosenttia on sitä mieltä, että
asuntoa ei ole remontin aikana suojattu hyvin. Tiedot käyvät ilmi Consti Talotekniikan teettämästä
asukaskyselystä, johon vastasi yli 800 taloyhtiön asukasta. Kysely toteutettiin toisena vuonna peräkkäin /Consti talotekniikka 2011/,.
Rakennusten käyttäjien tarpeesta lähtevät viihtyisyys- ja terveellisyysvaatimukset ovat nopeasti
yleistymässä ja yhtenä tärkeänä päämääränä on rakennusten korkea puhtaustaso rakentamisen jälkeen. Korkean puhtaustason saavuttamiseksi rakennustyömaiden pölynhallinnassa tulee käyttää
vähäpölyisiä työmenetelmiä, kohdepoistolla varustettua työvälineitä, osastointeja tehostettua rakennussiivousta /Asikainen et al./. Useissa työvaiheissa syntyvän pölyn määrää tai leviämistä voidaan
vähentää merkittävästi markkinoilla olevilla työvälineillä ja yksinkertaisilla muutoksilla työmenetelmissä. Syntyvän pölyn määrää vähentämällä voidaan vähentää asuntojen likaantumista ja sen
aiheuttamia haittoja ja siivouksen tarvetta /Asikainen et al. 2010/.
Vuonna 2010 käynnistynyt PUTUSA-projekti (Puhdas ja Turvallinen Saneeraus) käsittelee myös
asuinkerrostalojen asukkaiden suojausta mm. linjasaneerauksen pölyhaitoilta. Projektilla ei ole vielä
avoimia kotisivuja.
129
11.4.2
Puhdas ilmanvaihtojärjestelmä
Puhdas ja toimiva ilmanvaihto -projekti oli suomalaisen ilmanvaihtoalan teollisuuden ja urakoinnin
käynnistämä tutkimus- ja kehityshanke, jonka tavoitteena oli uusien ilmanvaihtolaitosten puhtauden
parantaminen. Puhdas ja toimiva ilmanvaihto -projektissa käsiteltiin laitevalmistuksen, suunnittelun
ja toteutuksen ratkaisuja sekä teknologian siirtoa käytännön rakentamiseen.
Ohje käsittelee puhtaan ilmanvaihtojärjestelmän suunnittelun periaatteita. Suunnittelijoille tarkoitetun ohjeen liitteenä ovat asiakirjamallit työselostusta ja urakkarajaliitettä varten. Lisäksi liitteissä
ovat tarkastuslistat valvojan käyttöön suunnitteluvaihetta, toteutusvaihetta ja vastaanottoa varten.
Suunnitteluohje on tehty
Lähteet
Asikainen, Vesa, Palonen, Jari, Pasanen Pertti. Pölyisyyden ja pölyaltistuksen vähentäminen uudisrakentamisessa. Sisäilmastoseminaari 2009, s. 51 – 56. Sisäilmayhdistys raportti 27. Espoo 2009.
http://www.sisailmayhdistys.fi/attachments/sem2009/asikainen_vesa.pdf
1
Vesa Asikainen, Pertti Pasanen ja. Pentti Kalliokoski Pölynhallintamenetelmien pölynhallintamenetelmien käytön vaikutus pölyaltistuksiin ja pölykertymiin. Sisäilmastoseminaari 2010, s. 51 –
56. Sisäilmayhdistys raportti 29. Espoo 2010.
.www.sisailmayhdistys.fi/.../seminaari2010/vesa_asikainen-1_170310.pdf
Asikainen
Consti talotekniikka 2011. www.consti.fi/files/Tapahtumat/Jan_Erik_Luther_PutkiReformi.pdf
Oppaat
Ekman, A. 1988. Asbesti korjausrakentamisessa. Helsinki: Rakentajain Kustannus
Puhtaan ilmanvaihdon suunnitteluohje, TR4. Julkaisuvuosi 3. korjattu painos 2002, ISBN 9525236-12-9. Sisäilmayhdistys julkaisu 16 .
Puhtaan ilmanvaihdon suunnitteluohje. Sisäilmayhdistys julkaisu 16. - Ilmanvaihtojärjestelmän
puhtauden tarkastusohje. SIY julkaisu 18. - Puhtaan ilmanvaihdon asennusopas. SIY opas 2.
Puhtauden todentaminen rakentamishankkeissa ennen toimintakoetta ja vastaanottoa.
www.sisailmayhdistys.fi/attachments/seminaarit/sem2008/andersson_tarja.pdf
Rakennustyömaan puhtaudenhallinta. TPA-palvelut.
www.tpapalvelut.fi/palvelut/20
STUK 229. Asuntojen radonkorjaukset. Säteilyturvakeskus raportti 229,180 s. Helsinki 2008. ISBN
978-952-478-369-9 (nid.) ISBN 978-952-478-370-5 (pdf) ISSN 0781-1705
Suomen ympäristö 1998. PCB-yhdisteet elementtisaumauksissa. Suomen Ympäristökeskus raportti
43, 87 s. 1998. ISBN
130
12 Muut talotekniset järjestelmät
12.1 Hissit
Suomessa oli vuoden 2008 lopussa 37800 vähintään kolmikerroksista asuinkerrostaloa. Nykyisten
rakentamismääräysten mukaan kolmikerroksiset asuinkerrostalot tulee varustaa hisseillä. Kolmikerroksisinta kerrostaloista 18700 on ilman hissiä. Ennen vuotta 1960 valmistuneista asuinkerrostaloista hissittömiä oli 71 %, vuosina 1960-70 valmistuneissa 51% ja vuoden 1970 jälkeen 37%
/Kiinteistöposti 2009/.
Asuntorahasto avustaa hissinhankinnassa 50 %sti. Lisäksi eräät kaupungit antavat 10 % lisäavustuksen. On arvioitu, että nykyvauhdilla hissien asennus Helsingissä tulee kestämän 150 vuotta. Hissien tarpeeksi on arvioitu 50 000 kappaletta. Huolimatta jopa 60 prosentin nousevasta Asuntorahaston ja kunnan avustuksesta, Suomessa asennettiin vuonna 2007 247, vuonna 2008 189 ja vuonna
2009 ainoastaan 182 kappaletta. Hissit ulisi rakentaa vuoteen 2025 mennessä jotka niistä saataisiin
täysi hyöty eli siirtämään laitosasumiseen muuttoa neljällä vuodella /Talouselämä 33/2010 s. s. 18/
12.1.1
Hissi vanhaan kerrostaloon
Tavoitteena oli selvittää, mistä johtuu hissien vähäinen rakentaminen vanhoihin kerrostaloihin ja
miten hissirakentamista voitaisiin edistää.
Raportti: Rönkä, Kimmo & Halomo, Jyrki & Huhdanmäki, Aimo & Teerimo, Seppo & Terho, Juha
& Tolsa, Heimo Hissi vanhaan kerrostaloon. Taloudellinen kannattavuus, sosiaalinen tarpeellisuus
sekä hallinnolliset ja taloudelliset edellytykset. Helsinki 1997. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 157. Rakentaminen. 171 s.
Tutkimuksessa selvitettiin hissin rakentamisen taloudellinen kannattavuus, hallinnolliset ja sosiaaliset edellytykset sekä hankkeen toteuttamisvaihtoehdot.
Suomessa on noin 23 000 hissitöntä kerrostaloa ja niissä noin 670 000 asukasta. Väestön vanhenemisen takia hissittömyyteen tullaan kiinnittämään huomiota lähivuosina.
Asunto-osakeyhtiön päätöksenteko on kuitenkin ollut hissinrakentamisessa vaikeaa ja epäselvää.
Hissihankkeen suunnittelu ja toteutus vaatiikin perusteellista valmistelua. Usein on suositeltavaa
hyväksyttää hissihanke kahdessa vaiheessa yhtiökokouksessa: ensimmäisellä kerralla pyydetään
yhtiökokoukselta lupa selvittää hissirakentamisen mahdollisuudet ja alustavat kustannukset. Toisel-
131
la käsittelykerralla tuodaan yhtiökokouksen päätettäväksi ehdotus hissin toteutuksesta sekä syntyvistä kustannuksista.
Pääsääntöisesti hissinrakentamisen päätös voidaan yhtiökokouksessa tehdä yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä silloin, kun on kyse maanpäällinen sisääntulotaso mukaan lukien vähintään nelikerroksisesta asuinrakennuksesta.
Hissinrakentamisen keskeisenä periaatteena on saada esteetön kulku asunnoista rakennuksen ulkopuolelle. Teknisesti hissi voidaan rakentaa jälkeenpäin lähes kaikkiin hissittömiin kerrostaloihin.
Ns. kaita- ja minihissit voidaan toteuttaa porrashuoneeseen tai sen ulkopuolelle. Yleensä paras ratkaisu on sijoittaa hissi porrashuoneeseen. Rakentamiskustannukset ovat huomioimatta valtion avustuksia noin 350 000 - 550 000 mk, josta hissikustannus on noin 200 000 - 250 000 mk ja rakennustekniset työt noin 50 000 - 300 000 mk.
Hissiopas
Tavoitteena edistää hissinrakentamista vanhaan kerrostaloon.
Raportti: Rönkä, Timo & Terho, Juha. Hissiopas. Hissi vanhaan kerrostaloon - hankkeen suunnittelu- ja toteutusopas. Helsinki 1998. Ympäristöministeriö. 20 s.
Projektin kuvaus
Hissittömistä kerrostaloista on alettu keskustella väestön ikääntymisen seurauksena. Hissittömyys
haittaa niin liikuntaesteisiä, vanhuksia kuin lapsiperheitäkin.
Hissi voidaan rakentaa jälkikäteen erilaisiin kerrostaloihin. Oppaaseen on koottu hissinrakentamista
koskevia määräyksiä ja ohjeita ja esimerkkikohteita. Hissioppaassa kerrotaan myös siitä, miten hissihanke organisoidaan ja millainen päätös asuntoja kiinteistöosakeyhtiössä tarvitaan hissihankkeen
toteuttamiseksi.
12.1.2
Uusi hissi vanhan tilalle
Hissin uusiminen on varteenotettava vaihtoehto, mikäli kuntokartoituksessa havaitaan hissin päässeen niin huonoon kuntoon, että perusparannustarve on suuri. Tällöin vanha hissi puretaan ja sen
kuiluun asennetaan täysin uusi hissi. Uusi hissiratkaisu on energiaystävällinen ja saattaa mahdollistaa jopa suuremman hissikorin asentamisen vanhan hissin tilalle. Uuden tekniikan ansiosta koko
kuilu voidaan hyödyntää koritilaksi. Olemassa olevasta kuilutilasta riippuen voidaan vanhan hissin
tilalle asentaa jopa 50% suurempi hissikori.
Hissin uusimisessa kerrostasoille asennetaan uudet automaattiovet, joiden ansiosta liikuntarajoitteisten, ikääntyvien henkilöiden ja lasten kulkeminen hissillä on entistä turvallisempaa ja helpompaa.
Automaattiovien valoverho estää ovien sulkeutumisen, mikäli ne havaitsevat ovilehtien välissä esteen. Nykyaikaisen ohjausjärjestelmän ansiosta hissi pysähtyy tasaisesti ja tarkasti tasolle, jolloin
liikkuminen rollaattorin, pyörätuolin ja lastenvaunujen kanssa helpottuu huomattavasti.
132
Ovettomat hissikorit aiheuttavat monia vakavia "läheltä piti" -tilanteita. Korin ovi on yksi tärkeimmistä turvallisuutta lisäävistä tekijöistä uusissa hisseissä. Myös uusi ja selkeä napisto on helppokäyttöinen ja luotettava. Kaksisuuntainen puheyhteys toimintahäiriön sattuessa tuo turvallisuuden
tunnetta ja avun paikalle nopeasti. Lisäksi hissien odotusajat lyhenevät, kun hissiin mahtuu yhä
enemmän matkustajia.
Uusi hissitekniikka
Hissiratkaisut valitaan ja suunnitellaan aina olemassa olevien tilojen mukaisesti yhdessä taloyhtiön
edustajien kanssa. Jälkikäteen asennettavan hissin on sovelluttava hyvin portaikkoonsa ja täytettävä
kaikki toiminnalliset ja esteettömyyteen liittyvät seikat. Hissin oikeat sijoitusvaihtoehdot vaikuttavat paljon myös tulevien rakennusteknillisten töiden suuruuteen.
Nykypäivänä tarjolla on useita hissityyppejä, jotka on tehty juuri vanhojen talojen hissitarpeita varten ja joissa on hyödynnetty uusinta kehittynyttä hissitekniikkaa ja -määräyksiä käytettävyyden,
turvallisuuden, esteettömyyden ja energiankulutuksen osalta. Uusi tekniikka mahdollistaa tilavamman hissikorin asentamisen, koska erillistä konehuonetta ei enää tarvita. Lisäksi konehuoneeton
hissiteknologia on energiataloudellinen ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittava ratkaisu.
Uusi, hyvin suunniteltu hissi jää toimimaan kiinteistön käyntikortiksi vuosikymmeniksi. Se antaa
talolle lisäarvoa, asumisturvallisuutta talossa asuville sekä siellä vieraileville henkilöille.
Kuilu
Kuilu sisältää monia eri osakokonaisuuksia.
•
Köydet
Hissikoria kannattavat vaijerit, jotka yhdistävät
hissikorin ja vastapainon.
• Korikaapelit
- Välittävät informaation hissikorin ja konehuoneen välillä.
• Vastapaino
- Sijaitsee hissikorin takana tai korin sivulla kuilussa. Sen
massa on korin massa
+ 0,5 kuormaa.
•
•
•
•
www.kone.fi
Turvalaitteet ja -tilat
- Puskurit kuilun pohjalla sekä ylä- ja alasuojatilat.
Tarraaja
- Tarraajaturvalaite yhdessä nopeudenrajoittimen
kanssa pysäyttää hissikorin johteisiin, jos hissi ylittää
määrätyn nopeuden.
Johteet
- Kuilussa sijaitsevat hissikoria ja vastapainoa ohjaavat
kiskot.
Pysäytys- ja paikannusjärjestelmä ohjaustaulussa
133
Kerrostason ovet
Kerrostason ovet vaihtelevat arkkitehtuurillisesti joko kokonaisena edustana tai pelkkänä karmiversiona.
•
•
•
Edustallinen
- Porraskäytävässä sijaitsee koko hissikuilun
levyinen seinä.
- Painike ja mahdollinen kerrososoitin sijaitsee
edustassa.
Karmillinen taso
- Karmi on valettu porraskäytävän kerrostason
betonirakenteeseen
- Painike ja mahdollinen kerrososoitin sijaitsee
betonissa.
Ovet
- Kääntöovikoneisto
- Automaattiovi
- Keskeltä aukeava automaattiovi
- Sivulta aukeava automaattiovi
-sulkuvoiman rajoitus
-valoverho/valokenno
Konehuone
Konehuone sijaitsee yleisesti kuilun yläpuolella, mutta sijainti
voi joissain tapauksissa olla myös alhaalla, sivulla tai kuilun
alla.
•
•
•
Nostokoneisto
- Liikuttaa hissiä ylös ja alaspäin.
- Hissin mekaaninen jarru.
Ohjauskeskus
- Ohjauskeskus on hissin toiminnan ydin. Sen toiminta mah-
134
dollistaa hissin liikkeet, mm. vaikuttaa pysähtymistarkkuuteen ja ajomukavuuteen sekä matkustus- ja odotusaikoihin.
•
•
Nopeudenrajoitin
- Tärkeä laite, joka valvoo hissin nopeutta hissikorin liikkuessa alaspäin ja suorittaa hätäpysäytyksen tarvittaessa.
- Nopeudenrajoittimen toiminta yhdessä tarraajan kanssa varmistaa sen, että hissin kori ei
koskaan putoa.
© lähde www.kone.fi
12.1.3
Uusi hissi rakennusrungon ulkopuolelle
Hissitornit
NEAPO Tubetower® on ratkaisu hissin hankkimiseksi kerrostaloon. Tubetower asennetaan täysin
valmiina tornielementtinä talon kylkeen. Yhtenä kappaleena asennettava Tubetower on asukkaille
häiriötön, nopea ja edullinen ratkaisu.
Tubetower kokonaistoimitus sisältää tarvittaessa kaiken avaimet käteen -toimitukseen kuuluvan eli
tornin lisäksi suunnittelun, hissin ja kohteessa tehtävät työt. Säästät aikaasi ja rahaasi kun jätät hissitysprojektisi NEAPOn ja sen valtakunnallisten kumppanien täyshoitoon.
NEAPO Tubetower® + NEAPO lisäkerros on ylivoimainen yhdistelmä: Lisäkerroksen asuntojen
myynnillä voidaan kattaa hissityksen ja muun korjausrakentamisen kustannuksia samalla kun koko
kiinteistön arvo kasvaa ja ulkonäkö paranee.
1
Kuva 12.1 työmaalta (lähde Neapo)
135
Kuva 12.2 Valmis torni (lähde Neapo)
Rakennusten ja rakennusyksiköiden valmistus tehtaassa vähentää korjaus- ja uudisrakentamisesta
asukkaille aiheutuvia haittoja ja lyhentää työhön kuluvaa aikaa. Hissi- ja porrastornien asennus aikaisemmin hissittömiin taloihin voidaan tehdä käyttökuntoon muutamassa tunnissa sen jälkeen kun
tarvittavat esivalmistelut on tehty. Suhteellisen kevyiden rakenneyksiköiden, esimerkiksi pientalojen siirtäminen varsinaiselle rakennuspaikalle on suhteellisen helppoa.
Kirjallisuutta
http://www.kiinteistoliitto.fi/tutkimus/toteutuneet/hissit/
http://www.kiinteistoliitto.fi/tutkimus/toteutuneet/hissiopas/
1
1
Hissi-info. Helsingin kaupunki.
www.hel2.fi/hissiprojekti/hissivaihtoehdot/Hki_Hissit_062010_FlipBook_fi_02062010/index.html
Hissi vanhaan kerrostaloon. Kiinteistöposti 3/2010, s. 33 - 36.
Hissikustannukset jakautuvat hyödyn mukaan. Kiinteistöposti 3/2010, s. 37.
Hissin kilpailuttaminen kannattaa, Suomen Kiinteistölehti 10/2008, s. 20 – 23.
Hissitarkastajan matkassa, Suomen Kiinteistölehti 10/2008, s. 16 – 19..
Hydraulihissi on ahtaan paikan hiljainen kulkija, Suomen Kiinteistölehti 4/2010, s. 36 – 39.
Jos jalka ei nouse – hissillä pääsee, Kiinteistöposti 9/2010, s. 29 – 33.
Luona vanhan veräjän, Suomen Kiinteistölehti 10/2008, s. 24 – 25.
Mahdollisuudet ja tarjonta
RT 88-10125 Henkilöhissien valintaohje 1981, 4 s.
RT 88-10682 Asuintalojen hissit, Valintaohje, 1998, 4 s.
KH 57-00388. Hissin modernisointi. 2007. 15 s.
Hissi vanhaan asuinkerrostaloon Kone Oyj. www.kone.fi/00388. Hissin modernisointi. 2007. 15 s.
1
www.neapo.fi
1
Suunnittelu, toteutus
KH x-x LVI 30-x Hissitilojen ilmanvaihto (uusittavana)
RT 88-xx. Hissitilat - ohjeet. 2010. 16 s.
RT 88-10666. Hissien kuilun ja konehuoneen mitat. Yläkonehuoneiset hissit. 1998. 12 s.
SFS 3744. Asuintalojen hissit. Konehuone kuilun yläpuolella. Mitat. 1998. 6 .
SFS 5883. Konehuoneettomat hissit. Mitat. 2001. 6 s.
136
12.2 Tietoliikenneyhteydet
Asuinkiinteistöjen laajakaistaiset viestintäverkot
Tutkimuksessa arvioitiin, olisiko palveluyrityksestä riippumattoman asuinkiinteistön laajakaistaisen
viestintäverkon toteuttaminen kuluttajan kannalta mielekäs vaihtoehto ja voidaanko eri komponenttien toimittajia kilpailuttamalla päästä edullisempaan ratkaisuun kuin palveluyrityksen tarjonnalla.
Tutkimusraportti on tarkoitettu auttamaan kiinteistöjen edustajia laajakaistaisen viestintäverkon
toteutusratkaisun valitsemisessa ja lisäämään tietoisuutta mahdollisista toteutusvaihtoehdoista.
Raportti:
Asuinkiinteistöjen laajakaistaiset viestintäverkot , julkinen huhtikuu 2003, Suomen Kiinteistöliitto
ja Sähköinfo Oy, EPStar Oy.
Tutkimuksessa verrattiin toisiinsa kolmea asuinkiinteistön laajakaistaista viestintäverkkoratkaisua,
jolla kullakin kiinteistön asukkaille voidaan tarjota samat Internet-palvelut. Vertailtavat ratkaisut
olivat:
- Palveluyrityksestä riippumaton, avoimen mallin mukainen, asuinkiinteistön viestintäverkko, joka
laitteineen ja palvelimineen on taloyhtiön omistama, hallinnoima ja ylläpitämä.
- Avoimen mallin mukainen viestintäverkko, jonka kaikki aktiivilaitteet kytkintä ja reititintä lukuun
ottamatta on vuokrattu sekä ylläpito-, huolto- ja hallintatoiminnot on hankittu sopimuksen perusteella ulkopuoliselta yrittäjältä. Kiinetistön liittymän kautta saatavat palvelut tulevat myös ulkopuoliselta palvelimelta.
- Palveluyrityksen tarjoamaa kiinteistöliittymään pohjautuvaa viestintäverkkoratkaisua.
Lähes kaikki asuinkiinteistöjen laajakaistaisen viestintäverkon komponentit ja palvelut voi taloyhtiö
tai osakas hankkia erikseen ja kilpailuttaa hankinnat. Kuitenkin saavutettavat edut riippuvat taloyhtiön koosta. Suurissa taloyhtiöissä ja pienempien taloyhtiöiden yhteistyöllä on mahdollista saavuttaa
hankitoihin ja keskittämiseen perustuvia hyötyjä ja määräalennuksia sekä tehdä itse verkon hallintaan ja käyttöön liittyviä töitä. Taloyhtiöissä saattaa olla kuitenkin vaikea löytää ammattitaitoisia ja
motivoituneita henkilöitä näitä tehtäviä hoitamaan eikä määräalennuksilla välttämättä saavuteta
hankinnoissa merkittäviä hyötyjä tarvittavaan vaivannäköön nähden.
Tietoverkot ja tiedonsiirto rakennuksissa
Kiinteistöliiton koordinoiman projektin tavoitteena oli selvittää tämän hetkinen tilanne kiinteistöihin liittyvän tietoverkkokehityksen, tiedonsiirron ja elektronisen kaupan alueella. Tähän liittyy sekä
teknologisen tilanteen että ajankohtaisten tutkimus- ja kehityshankkeiden kartoitus.
Raportti: Tietoverkot ja tiedonsiirto rakennuksissa -projektin tuloksena valmistui opas, jonka tarkoituksena on antaa perustiedot kiinteistöjen tietoverkkojen hankintaan liittyvästä päätöksenteosta sekä
asuinkiinteistön tietoverkosta, joka mahdollistaa laajakaistaisten internet-palvelujen ja digi-tvpalvelujen jakelun rakennuksessa.
137
Opas löytyy PDF-tiedostona tästä Tietoverkko-opas. Opasta voi tilata myös painettuna Kiinteistöalan kirjakaupasta eli Kiinteistöstudiosta hintaan 4 euroa + alv, puhelin (09) 649 326.
Projektin kuvaus
Suomen Kiinteistöliitto ry käynnisti projektin tammikuussa 2001 yhdessä ASRAn ja RAKLIn kanssa. Konsultteina projektissa toimivat VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka (Oulu), EPStar, Elektronisen kaupan instituutti (EKI) sekä Sähköinfo Oy. Koordinoijana toimii Kiinteistöliitto.
Hankkeen pohjaksi tehtiin tilannekartoitus, jossa mm. selvitettiin kiinteistöjen tekninen tila ja käytössä olevat tietotekniset palvelut sekä Suomessa että muualla. Lisäksi kartoitettiin, mitä osapuolia
tietoverkkopalveluissa on mukana ja millaisia teknologisia ratkaisuja on näköpiirissä. Tilannekartoituksen tuloksia hyödyntäen tehtiin asiantuntijapaneelien avulla tarkastelut eri teknologista ja taloudellisista vaihtoehdoista. Näistä hankkeen osa-alueista vastasivat lähinnä VTT ja EPStar.
Elektronisen kaupan instituutti puolestaan tarkasteli tietoverkkohankkeessa kiinteistön, sen omistajan ja erilaisten kiinteistöpalveluyritysten asemaa elektronisessa liiketoiminnassa. Instituutin tehtävänä oli hahmotella kiinteistön asukkailleen tarjoamia palvelumahdollisuuksia ja taloyhtiön tarpeita.
http://www.kiinteistoliitto.fi/tutkimus/toteutuneet/tietoverkot/
1
Valokaapelin asennus vanhaan kerostaloon
Kun kiinteistössä tehdään linjasaneeraus, on edullisinta jättää nykyiset kaapelit ja rasioinnit paikoilleen ja asennuttaa muiden töiden yhteydessä valokuitua varten mikroputkisto huoneistojen ja kiinteistön teknisen tilan välille. Suunnittelijat voivat piirtää mikroputken samaan taso- ja leikkauskuvaan kuin vesi- ja sähköjohdot. Näin suunnittelutyössä säästyy aikaa.
Huoneistoon tulevan mikroputken halkaisija on vain muutamia millimetrejä. Mitään ylimääräisiä
läpivientejä ei tarvita muiden putkien vaatimien läpivientien lisäksi. Mikroputkistolla toteutettu
valokaapelointi kiinteistössä tulee 75 % edullisemmaksi asentaa perinteiseen kaapeliverkkoon verrattuna.
Kustannukset kolmikerroksisessa ja kolmiportaisessa kerrostalossa, jossa on 27 asuntoa. Laskelman
lähtökohtana on valmiit johtotiet.
• Peruskorjauksen yhteydessä tehtävä antenniverkon uusiminen
330 – 500 euroa
• Peruskorjauksen yhteydessä tehtävä puhelinverkon uusiminen
330 – 500 euroa
• Yhteensä:
660 – 1000 euroa
Suomen Kiinteistölehti – Talotekniikka teemanumero 2011, Valokaapelointi säästää rahaa? s. 2930.
Sähköinfo 1/2011. Sähköinfo Oy:n asiakaslehti.
138
13 Rakennuksen huolto
13.1 Asuntojen ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmien pitkäaikaistoimivuudesta
Tutkimuksessa tutkittiin talvella 1992-93 yhdeksän 1980-luvun alun koerakentamiskohteen ilmanvaihto- ja energiajärjestelmä uudelleen (Pallari, Luoma 1993). Koekohteiden käyttö- ja huoltohenkilöstöltä tiedusteltiin laitteistoissa havaittuja vikoja ja korjauksen tarvetta sekä säännöllisesti suoritettuja huoltotoimenpiteitä. Ilmanvaihto- ja lämmityslaitteiden kunnosta tehtiin silmämääräisiä havaintoja. Poistoilmavirtoja mitattiin ja rakennusten painesuhteita selvitettiin.
Kaikissa koekohteissa olivat poistoilmaventtiileistä mitatut ilmavirrat pienentyneet seuranta-ajan
jälkeen. Tutkimuksessa mitatuista huoneistoista (21) vain kahdessa toteutui ilmanvaihtokertoimen
minimivaatimus 0,5 1/h.
Johtopäätöksenä todettiin, että ilmanvaihtolaitteiston normaali huolto, kuten suodattimien ja venttiilien puhdistus eivät takaa ilmavirtojen ja painesuhteiden pysyvyyttä ajan mittaan.
Energiankulutus oli lähes kaikissa kohteissa noussut siitä huolimatta, että poistoilmavirrat olivat
pienentyneet seuranta-ajan jälkeen. Kaikissa kohteissa oli energiankulutus kuitenkin edelleen pienempi kuin vastaavissa asunoissa keskimäärin.
13.2 Huoltokirjan laadinta olemassa olevaan asuinkerrostaloon
Olemassa olevan rakennuksen huoltokirjan laadinnassa tulee vastaan monenlaisia haasteita. Piirustuksia voi olla vaikea löytää, tai ne eivät välttämättä ole ajan tasalla /Heikkilä/. Myös korjaushistoria voi olla hämärän peitossa, jos se on vain ihmisten muistin varassa. Mikäli lähtötiedot ovat olemattomat, on kiinteistön kuntoarvion teettäminen tarpeellista, jotta saadaan määritettyä lähtötilanne.
Kun käytössä olevan asuinkiinteistön huoltokirja on valmistunut, siirtyy kiinteistön omistajalle vastuu huoltokirjan mukaisen hoidon ja huollon käynnistämisestä ja ylläpitämisestä sekä huoltokirjan
käytöstä. Omistajan tulee sisällyttää huoltokirjan käyttö isännöinti- ja kiinteistönhoitosopimuksiin.
Käytössä olevan rakennuksen huoltokirjan laadinnassa ei ole mukana niin paljon henkilöitä kuin
valmistuvan rakennuksen huoltokirjan laadinnassa. Yleensä kiinteistön omistaja tilaa huoltokirjan
asiantuntevalta yritykseltä.
13.3 Ilmanvaihtojärjestelmän huolto ja kunnossapito
Ulkoilman sisäänotto ja suodatus
Puhtaan ulkoilman saanti rakennuksen ilmanvaihtoon on muodostumassa ulkoilman laadun heiketessä yhä keskeisemmäksi kysymykseksi. Ulkoilman laatu vaihtelee, jolloin ei ole aina edes tarkoituksen mukaista ottaa ilmaa ollenkaan sisään ul-koa tai ei ainakaan aina samasta kohdasta. Erityinen
139
ongelma muodostuu katastrofitilanteiden yhteydessä, jolloin ilman laatu saattaa heikentyä äkillisesti
oleellisesti.
Ulkoilman epäpuhtauspitoisuus Suomessa saattaa laskea ilmansuojelutoimenpiteiden johdosta ennen kaikkea rikin, typen, hiilivetyjen ja hiilimonoksidin osalta. Vallitsevaksi ilman laatuongelmaksi
jäävät liikenteen ja tuulen nostattamat pienhiukkaset, jotka tunkeutuvat helposti rakennusvaipan läpi
ja tuloilman mukana sisäilmaan. Pienikokoisina ne kulkeutuvat myös keuhkoihin asti, jolloin niiden
mahdollisesti sisältämät haitalliset yhdisteet pääsevät elimistöön. Asunnon tuloilman suodatus on
tehokkain ja nopein tapa vähentää merkittävästi asukkaiden altistusta liikenne ja polttoperäisille
pienhiukkasille.
Ulkoilman sisäänoton sijoittelu vaikuttaa merkittävästi tuloilman laatuun. Ulkoilma-aukon sijoittaminen jäteastioiden, lastausalueen tai pysäköintipaikkojen läheisyyteen voi aiheuttaa merkittäviä
hajuhaittoja. Ulkoilma voidaan ottaa tilanteen mukaan sisään sieltä missä se on puhtainta.
Ulkoilman sisäänoton ja esisuodattimen välinen kanavaosuus likaantuu esteettä ja se voi lisäksi kastua lumen sulaessa. Tämän kanavaosuuden puhtautta ja kuntoa tulee valvoa säännöllisesti. Rakennusrungon sisällä sijaitsevissa saunoissa, joissa on vain koneellinen poistoilmanvaihto, on yleensä
pitkät ulkoilmakanavat, jotka likaantuvat esteettömästi.
Ulkoilma-aukoissa ei saa olla helposti tukkeutuvia hyönteisverkkoja, tämä koskee myös asuntojen
korvausilma-aukkoja.
Tupakkalaki on aiheuttanut uusia ongelmia ulkona tapahtuvan tupakoinnin yleisty-essä. Tupakansavuinen ilma kulkeutuu ulkoa sisälle. Asuinkerrostaloissa parveketupakointi aiheuttaa altistumista
passiivisesti tupakansavulle ja huomattavia hajuhaittoja lähiasunnoissa. Helsingin ympäristökeskuksen mukaan tupakansavusta aiheutuvat ongelmat ovat ykkössijalla asuntoilmanvaihtoa koskevista valituksista Helsingissä
Suomessa on tutkittu mahdollisuutta suojautua ulkoilman tilapäisiltä saastehuipuilta onnettomuustilanteissa rakennuksen ylipaineistuksen avulla. Asuntokohtaisista ilmanvaihtokojeista puuttuu nykyisin hätäkatkaisin, jolla ilmanvaihto voitaisiin pysäyttää määräajaksi esimerkiksi tunniksi ulkoilman laadun heikentyessä tilapäisesti. Tätä pientaloissa tulisijan sytyttämisen aikana käytettävää
kytkentää voisi kerrostaloissa hyödyntää myös häiritsevän tupakansavun sisään tunkeutumisen torjunnassa.
Yleinen koneelliseen sisäänpuhallukseen yhdistetty haitta on tuloilmaelimen lähipintojen likaantuminen. Erityisesti ruiskutasoitettuun kattopintaan asennetun tuloilmaelimen ympäristön puhdistaminen on käytännössä mahdotonta. Likaantuminen on selvästi vähäisempää seinäasennuksessa ja
tuloilmaelimellä, joka ei levitä ilmaa sivusuunnassa.
Asukkaat yhdistivät koneelliseen ilman sisäänpuhallukseen sisäilman pölyisyyteen 25 - 75 % tapauksista /Virtanen ym. 1997/. Kuitenkaan toimisto yms. rakennusten tuloilmakanavien pölypitoisuuden ja huoneilman pölypitoisuuden välillä ei ole osoitettu yhteyttä. Sen sijaan ilmanvaihtokertoimella ja huoneilman pölypitoisuudella oli negatiivinen korrelaatio eli suurempi ilmanvaihtuvuus
alensi huoneilman pölypitoisuutta. Erityisesti asunnoissa, joissa on merkittäviä ihmisen toiminnoista aiheutuvia hiukkaslähteitä, ilmanvaihdolla on periaatteessa merkittävä huoneilman hiukkaspitoisuutta alentava vaikutus.
140
13.4 Ilmanvaihtojärjestelmän puhdistus ja säätö
Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston tekemässä tutkimuksessa tutkittiin 1960- ja 70luvun asuinkerrostalojen ilmanvaihdon toimivuutta Helsingin Kalliossa (Dyhr 1993). 1960- ja 70luvulla rakennettujen talojen ilmanvaihdosta voitiin tutkimuksen perusteella todeta seuraavaa.
• Selvästi epäkuntoisten ilmanvaihtolaitosten määrä oli suhteellisen vähäinen.
• Runsas kolmasosa kanavistosta oli tyydyttävän puhtaita ja lähes kuudesosa oli välittömässä
nuohoustarpeessa.
• Yhden ikkunan ollessa auki ja puhaltimen toimiessa täydellä teholla oli kolmasosa asuntojen
poistoilmavirroista rakentamismääräyskokoelman (RakMK) osan D2 ohjeiden mukaisia,
kolmasosa jäi tasolle 50-75 % ohjearvosta ja kymmenesosa poistoventtiileistä on käytännöllisesti katsoen toimimattomia.
• Ikkunoiden ollessa kiinni ja puhaltimen toimiessa täydellä teholla ainoastaan noin viidesosa
venttiilikohtaisista ilmavirroista on ohjeen mukaisia.
• Ainoastaan joka viidennessä asunnossa oli ilmanvaihtuvuus RakMk:n ohjeen mukainen ikkunoiden ollessa suljettuna ja puhaltimien toimiessa puolella teholla.
• Ilmanvaihdon toimivuudessa ja kunnossa ei ollut merkittäviä eroja rakenneaineisen ja peltikanavien välillä.
• Alimman kerroksen ilmanvaihtuvuus oli kauttaaltaan hieman parempi kuin ylimmän kerroksen.
• Yli puolessa kiinteistöistä asukkaat eivät valita sisäilman laadusta. Naapurihuoneistoista tunkeutuva haju muodostaa suurimman yksittäisen valitusaiheen.
• Kolme viidesosaa kiinteistöistä oli puhdistuttanut ilmanvaihtokanaviston viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Lähtötilanteen kartoitus
Peruskuntoisen koneellisen poistoilmanvaihtojärjestelmän kyseessä ollessa tulee selvittää seuraavat
seikat ja niistä aiheutuvat kustannukset:
•
•
•
•
•
•
Järjestelmän mitattavuus; eli kuinka suuri osa poistoilma-aukoista on peitetty asukkaan toimesta? Missä määrin poistoilma-aukot ovat WC- ja kylpyhuoneen kattopanelointien takana.
Missä määrin keittiön poistoilma-aukot ovat uusien keittiökalusteiden yms. takana.
Selvitetään kierrättävien liesituulettimien yleisyys.
Selvitetään poistoilmakanaviin liitettyjen liesituulettimen määrä.
Vanhojen 3- tai 5-rakoisten poistoilmaventtiilien korvaaminen säädettäviää saneerausventtiileillä.
Selvitetään vaatehuoneiden tyhjennystarve asukkaiden tavaroista ilmamäärämittauksia varten.
Selvitetään ovirakojen tarve
Tilataan poistoilmakanavien visuaalinen tarkistus videokameran avulla. Etsitän mahdollisia tukoksia, rakenteellisia vaurioita, nuohousta ja sukitusta haittaavia betonirautoja yms. Poistoilmakanavien
tiiveys määritetään painekokeen avulla. Tarpeeton, mikäli kanavat ovat vaurioituneita.
Selvitetään rakenneaineisten kanavien korvaamien ullakolla eristetyillä peltikanavilla, joissa on
tarvittavat mittaus- ja säätöosat.
Selvitetään vanhan poistoilmapuhaltimen uusiminen energiatehokkaammalla puhaltimella. .
141
13.5 Lämmitysjärjestelmän huolto ja säätö
Patteriverkoston perussäätö
Patteriverkoston oikea perussäätö varmistaa sen, että verkoston vesi kiertää jokaisen patterin kautta.
Ilman säätöä lähinnä lämpökeskusta olevissa pattereissa kiertäisi liikaa vettä ja kaukaisimpaan patteriin ei riittäisi vettä juuri ollenkaan. Patteriverkoston perussäätö on välttämätön toimenpide, kun
rakennuksen lämmöntarve muuttuu. Syitä lämmöntarpeen muuttumiseen voivat olla esimerkiksi
lisäeristäminen, lämmöntalteenoton asentaminen tai muutosrakentaminen. Perussäädön tarkoitus on
tasata huoneistojen keskilämpötilat vesivirtaamaa tai menoveden lämpötilaa muuttamalla, jolloin
jokaiseen huoneistoon saadaan ohjearvon (yleensä 21 ) mukainen lämpötila. Patteriverkoston menoveden lämpötila on asetettava aina kylmimmän huoneiston mukaan, joten ilman perussäätöä lämpimämmissä huoneistoissa voi olla huomattavasti ohjearvoa korkeampi lämpötila.
patteriverkoston perussäädöllä 14 % säästö (motiva 2007)
asuntojen lämpötilan alentaminen 5 % per aste lämmin käytövesi
yleisten tilojen lämmitys lopputulos huonompi - viihtyisyysriskit
Yhden asteen huonelämpötilan pudotuksella saavutetaan noin 5 %:n säästö asuinkerrostalon lämmityskustannuksissa, joten perussäädön vaikutus kiinteistön energiankulutukseen on merkittävä. Arvioiden mukaan 75 % Suomen asuinrakennus-kannasta on puutteellisesti perussäädetty ja yleisimmin
lämpötilaero on näissä kiinteistöissä keskimäärin yli 3 C. Korjattavien asuntojen patteriventtiilit on
vaihdettava asianmukaisella esisäädöllä varustettuihin venttiileihin, jotta perussäätö on mahdollista
suorittaa. Myös muiden säätöventtiilien vaihto perussäädön yhteydessä on erittäin suositeltavaa.
Perussäädön yhteydessä on huolehdittava myös, että menoveden säätökäyrä asetetaan oikeaan asentoon, jotta huonelämpötila on aina oikealla tasolla ulkolämpötilasta riippumatta.
Huonelämpötila
Huonelämpötila ja ikkunatuuletus
yli 23
21-22
20-21
alle 20
0
5
10
15
20
25
Ikkunaa auki pitävien osuus, %
Kuva 13.1. Huonelämpötilan vaikutus ikkunaa auki pitävien asukkaiden osuuteen (Virtanen et al.
1997). .
142
13.6 Käyttövesiverkoston huolto
Aiheesta on käyty viime vuosina keskustelua Ruotsissa.Aihepiiristä ei löytynyt kotimaisia tutkimuksia. Teksti pohjautuu valmistajan tekstiaineistoon.
Suuret veden kalkkipitoisuudet aiheuttavat monenlaisia seuraamuksia sekä veden jakelussa että loppukäyttäjien laitteissa. Kalkki tarttuu vähitellen putkistojen pinnoille ja kerää ympärilleen myös
muita mikroskooppisia hiukkasia. Näin syntyy sekakerrostumia, jotka pahimmillaan voivat tukkeuttaa koko putkiston. Veden happamuus ja happi lisäävät korroosion syntymisen vaaraa.
Putkistojen kerrostumat aiheuttavat monenlaisia oireita: ammepatterit ovat kylmiä, vedentulo kerrostalon ylimpiin kerroksiin hidastuu, hanojen suuttimet tukkeutuvat vesikatkon jälkeen ja lämminvesivaraajan energiankulutus kasvaa. Kerrostumien takia myös termostaatit, amme- ja rättipatterit
sekä lattialämmitysputkistot tukkeutuvat. Huoneistokohtaisiin lämminvesivaraajiin, joissa on sähkövastus, syntyy sakkautumia sekä kerrostumia, jotka lisäävät energiankulutusta.
Kun kerrostalon lämminvesivaraajan kuparikierukassa on kalkkikerrostumia, vesi ei enää lämpene
haluttuun lämpötilaan. Ja jos verkostoon syötettävän veden lämpötilaa säätävä kolmitieventtiili on
kiinni, ei lämmintä vettä huippukulutuksen aikana riitä enää kaikille käyttäjille. Jos putkistot ovat
kerrostuneet umpeen, ylimpiin kerroksiin ei tule kunnolla edes kylmää vettä. Pienen vedenkulutuksen talouksissa hanasta valutettava vesi on usein kerrostumien vuoksi lisäksi ruosteista.
Happikorroosion seurauksena putkistoon syntyy pieniä, salakavalia, vettä tihkuvia reikiä, joilla voi
olla arvaamattomia vaikutuksia esimerkiksi talojen lattia- ja seinärakenteisiin. Lisäksi kalkkikerrokset aiheuttavat tiivisteiden ja venttiileiden rikkoutumisia. Käyttövesipuolen linjaventtiileissä esiintyy kalkin vuoksi myös sinkkikatoa. Kalkin aiheuttamat ongelmat ovat tavallisia myös teollisuuden
herkissä vettä käyttävissä laitteissa sekä kotitalouksien kahvinkeittimissä sekä astian- ja pyykinpesukoneissa.
Sähköisen vedenkäsittelyn edut
* energiansiirto ja veden virtaus paranevat
* veden laatu ja maku paranevat veden koostumuksen muuttumatta
* laitteiden korjaus- ja huoltotarve vähenevät
* putkiston painehäviöt vähenevät
* putkistoperäisen ruosteisen veden tulo loppuu vesikatkosten jälkeen
* putkiston sisäpinnan passivoituminen ehkäisee korroosiota
* lämmönvaihtimiin ja lämminvesivaraajiin ei muodostu kattilakiveä
* tiivisteiden vaihtotarve vähenee
* vedensekoittajien ja termostaattien toimintavarmuus paranee
* pesukoneet, keittiölaitteet, ilmankostuttimet, autoklaavit yms. pysyvät puhtaina
* poresuuttimet ja suihkunpäät pysyvät puhtaina
* mahdolliset kalkkijäämät on helppo poistaa pyyhkäisemällä erilaisilta pinnoilta (esim. kaakelit
ja vesikalusteet)
143
Toimintaperiaate
Vedenkäsittelylaitteen toiminta perustuu sähköisiin impulsseihin, joiden taajuus vaihtelee n. 10 kertaa sekunnissa välillä 1,2 – 18,0 kHz. Kun laitteen toisella puolella olevat käämit saavuttavat maksimijännitteen, toisen puolen käämien jännite on nolla, ja päinvastoin.
Sähköiset impulssit muuttavat vedessä olevan ionimuotoisen kalkin sauvamaisiksi kalkkikiteiksi.
Kalkkikiteet menettävät kykynsä tarttua lämmönsiirtopinnoille ja huuhtoutuvat veden mukana pois
järjestelmästä.
Pitkää ikää putkille?
Laitetoimittajan mukaan vedenkäsittely suojaa putkistoa sisäpuoliselta korroosiolta, mahdollistaa
merkittävän energiansäästön ja pidentää vesikalusteiden, sekä vettä käyttävien koneiden käyttöikää.
Bauer varmistaa erinomaisen vedenlaadun ympäristöystävällisesti, täysin ilman kemikaaleja.
LaiBauer suojaa käyttövesi-, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä kaikkialla missä vettä käytetään:
asunnoissa, teollisuudessa, hotelleissa, ravintoloissa, terveydenhuollossa ja liikenteessä. Bauerin
teho on todettu käytännössä ja teknisissä kokeissa.
Ruotsalaisissa lehdissä on keskusteltu ei-kemiallisesta vedenkäsittelystä. Aiheesen liittyviä tutkimuksia ei kuitenkaan löytynyt.
Lähteet
Bauer vedenkäsittelylaitteet. Tapiolan lähisedun asiakaslehti. s 6. Tapiolan Lämpö 2009. www.
Dyhr, R., Asuinrakennusten ilmanvaihtoselvitys. Helsingin kaupunki, rakennusvalvontavirasto,
ISSN 1235-0044 ; 1993, 3.
Veera Heikkilä Huoltokirjan laadinta käytössä olevaan kunnan vuokrataloon Tampereen ammattikorkeakoulu Rakennustekniikan koulutusohjelma Tutkintotyö 30 sivua + 2 liitettä (21 sivua)
Hänninen O.O, Palonen J., Tuomisto J.T., Yli-Tuomi Y., Seppänen O., Jantunen M.J., Reduction
potential of urban PM2.5 mortality risk using modern ventilation systems in buildings. Indoor Air,
Volume 15, Issue 4: 246-256.
Sähkömagneettinen kenttä poisti saostumat patteriverkostosta. DuoKymi. 22.9.2010.
www.vesitekno.fi
Kirjallisuutta
RT 18-10609: Asuintalon huoltokirjan rakenne ja sisältö
RT 18-10610: Asuintalon huoltokirjan laadinta
RT 18-10613: Asuintalon huoltokirjan laadinnan tehtäväluettelot
RT 18-10702: Asuintalon huoltokirjan laadinta käytössä oleva talo
RT 18-10663: Tavoitteelliset käyttöiät ja ohjeelliset kunnossapitojaksot
Asuintalon huoltokirja
144
Asuinkerrostalon ilmanvaihtojärjestelmän puhdistus ja säätö. Ympäristöministeriö, Ympäristöopas
34. 22 sivua. Helsinki 1998. ISBN 952-11-0194-6.
RIL 252-1-2009. Asuinkerrostalojen linjasaneeraus. Hankeprosessit ja tekniset ratkaisut 60- ja 70lukujen asuinkerrostaloissa. Osa 1: Perusteet ja ohjeet. Rakennusinsinöörien liitto, www.ril.fi. 201
sivua. Saarijärvi 2009.
1
www.bauer-wt.com
1
14 Johtopäätökset ja yhteenveto
Tiivistelmä
Asuinkerrostalon keskeiset lämmitysenergian kulutuskohteet ovat lämpöhäviöt ulkovaipan kautta
ulos, hallittu ilmanvaihto ja vuodoista ja lämpimästä käyttövedestä aiheutuva kulutus. Näistä hallittu ilmanvaihto ja lämmin käyttövesi yhdessä taloteknisten järjestelmien käyttämän sähkön kanssa
muodostavat enemmistön energiankulutuksesta. Taloudellisesti merkitys taloyhtiöissä on vielä suurempi.
Katsaus on tehty Asuntorahaston (ARA) rahoittamassa KIMU Kerrostalon ilmastonmuutos - energiatalous ja sisäilmasto kuntoon projektissa (KIMU). Projektin päämääränä on edistää taloyhtiöiden
energiansäästötoimenpiteitä ja poistaa niiltä esteitä . Samalla halutaan parantaa asumisviihtyisyyttä.
Tietokartoituksen aikana on kuitenkin vahvistunut käsitys, että taloyhtiöissä suoritetaan lähinnä
välttämättömiä korjaustoimenpiteitä.
Raportti on tarkoitettu ensisijaisesti projektin sisäiseen käyttöön. Käsiteltävät asiat on ryhmitelty
teemoiksi, joita käytetään jatkossa kun laaditaan taloyhtiöille suunnattua tiedostusaineistoa internetiin Tee Parannus sivustoille.
Koerakentaminen ja laadukkaampi peruskorjaus on keskittynyt vuokrataloyhtiöihin. Samoin erilaiset asukaskokemukset ovat valtaosaltaan vuokrataloista. Tutkimustoiminta painottuu helposti negatiivisten kokemusten keräämiseen ja ongelmien kartoitukseen ja ratkaisumalleihin. Siksi täsä raportissa ei ole voitu esittää täydellistä uudisrakennusta tai peruskorjauskohdetta.
Asuinkerrostalon lämpötaloutta parannettaessa riskinä on se, että vanhat ongelmat korvautuvat uusilla. Esimerkiksi vetoisuus, kylmät lattiat ja vaihtelevat huonelämpötilat korvautuvat korkeilla
huonelämpötiloilla ja kuivan huoneilman tunteella.
Kiinteistösähkön kulutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota uusittaessa ilmanvaihtojärjestelmiä,
märkätilojen lattialämmityksiä, valaistusta jne.
Teknisesti on täysin mahdollista suunnitella ja asentaa energiatehokas, hiljainen ja vedoton ilmanvaihtojärjestelmä. Se edellyttää rakennuttajaorganisaatiolta selkeää laadun ohjausta ja valvontaa.
Uusien tuloilmaikkunoiden toiminta (vedottomuus) lämmityskaudella tulee selvittää.
145
Kerrostalon hataruus ei paranna asunnon ilman laatua. Päinvastoin suojan puolella sijaitsevissa
makuuhuoneissa ilman laatu voi huonontua koneellisen (painovoimaisen) ilmanvaihdon toiminnan
häiriintyessä.
Vesi- ja viemäriverkoston uusimiseksi ja korjaamiseksi on tarjolla runsaasti erilaisia vaihtoehtoja.
Niiden kestävyyttä tulee edelleen seurata. Osa vakuutusyhtiöistä myöntää ikähyvityksen viemäriputkiston elinikää jatkaville toimenpiteille. Käyttövesiputkien pinnoitus on vähäistä. Pinnoitusmateriaalien terveysvaikutuksia selvitetään parhaillaan.
Linjasaneerauksen yhteydessä asennetaan vesimittarit asuntoihin 40 % tapauksista. Asuntojen lämmitysenergian mittaukseen on tarjolla menetelmiä. jotka mittaavat asuntoon jaetun lämpöenergian
määrän. Asukkaasta riippumattomien rakennusteknisten tekijöiden huomioonottaminen on hankalampaa. Toinen vaihtoehto on laskuttaa asukkaan valitsemasta huonelämpötilasta. Lämmitysenergian huoneistokohtainen laskutus voi johtaa ilmanvaihdosta tinkimiseen ja ilmanvaihtoventtiilien tukkimiseen. Asuntokohtaisten mittausratkaisujen kannattavuus heikkenee lähtötason kulutustason
pienentyessä.
146
LIITE 1: Koerakentamisprojekteja
Forssan remontti I ja II
Forssan Heikan kaupunginosaan vuonna 1975 valmistuneet oppilasasuntolat, 3- ja 5-kerroksiset
oppilasasuntolat peruskorjattiin vuosina 1995 ja 1996 vuokrataloksi, jossa on yhteensä 58 asuntoa
sekä vanhusten vuokra-asunnoiksi, yhteensä 42 asuntoa. Tutkimuksen erityistavoiteena oli kehittää
uusia talotekniikan korjausratkaisuja elementtitalojen modernisoitiin. Projektissa asennettiin mm.
teräsrakenteisia märkätilaelementtejä vanhan rakennusrungon ulkopuolelle.
Ilmanvaihtoteknisesti vuokratalo on mielenkiintoisin. Siinä 10 asuntoa kytkettiin tavanomaiseen
yhteiskanavapoistoon ja korvausilmaratkaisuna käytettiin korvausilmaradiaattoreita. Edelleen 10
asuntoon asennettiin asuntokohtainen tuloja poistoilmakone, jäteilman johdettiin asunnon seinästä
ulos, ulkoilma asuntoihin johdettiin rakennuksen katolta rakennusrungon ulkopuolelle asennettua
yhteiskanavaa pitkin. Lopuissa 38 asunnossa oli asuntokohtaiset tuloja poistoilmakoneet ja jäteilman seinäpuhallus, ulkoilman sisäänotto oli poistoilma-aukon alapuolelta. Näistä 10 asunnossa
naapuriasunnon poistoja tuloilma-aukot sijaitsivat alle puolen metrin etäisyydellä vieressä.
Vanhustentalossa asennettiin kaikkiin asuntoihin tuloja poistoilmanvaihtokojeet joiden
ulko- ja poistoilma-aukot sijoitettiin päällekkäin. Osassa asuntoja nämä sijaitsivat lisäksi alle 0,5
metrin etäisyydellä naapuriasunnon vastaavista aukoista.
Molemmat kohteet osallistuivat jäteilman seinäpuhallushankkeen kyselytutkimukseen Palonen
1997, 1998). Hankkeesta on myös laadittu esite (Forssan remontti).
Sekä raitisilmaradiaattoreilla että asuntokohtaisella tuloja poistoilmanvaihdolla varustetuissa
asunnoissa esiintyi vetovalituksia selvästi vähemmän kuin vertailukohteena ollessa Kuopiolaisessa
kerrostalossa, jossa oli asuntokohtainen koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä korvausilmaventtiilein ikkunakarmeissa (Palonen 1998).
Kiinteistö Oy Poromies (Rovaniemi)
Kohde kuului tutkimukseen, jossa muutettiin vanhoja asuinkerrostaloja peruskorjauksen yhteydessä
matalaenergiakerrostaloiksi. Kohde sijaitsee Rovaniemellä ja on valmistunut alunperin vuonna
1948. Rakennuksessa oli 24 asuntoa keskikooltaan 56 m2. peruskorjauksen yhteydessä ullakolle
rakennettiin neljä uutta asuntoa. Keskeiset energiansäätötoimenpiteet olivat ulkovaipan lisälämmöneristys, uusien ns. superikkunoiden asentaminen sekä asuntokohtaisten ilmanvaihtokojeiden
asentaminen (Hekkanen ym. 1999).
Kohteen lämmitysenergian kulutus ensimmäisenä vuonna oli 33,5 kWh,m3,a. Liian alhainen huonelämpötila aiheutti valituksia, jonka johdosta lämpötilaa jouduttiin nostamaan siten, että lämmitysenergian kulutus nousi myöhemmin 40 kWh,m3,a. Sisäilmamitt
147
Kiinteistö Oy Kaari-Salpa (Oulainen)
Oulaisten matalaenergiakerrostalo liittyy samaan tutkimukseen kuin K. Oy Poromies. Kohde edustaa tyypillistä 1960- ja 70-lukujen lähiöarkkitehtuuria. Kuusikerroksisessa rakennuksessa on 29
asuntoa. Keskeiset energiansäätötoimenpiteet olivat ulkovaipan lisälämmöneristys, uusien ns. superikkunoiden asentaminen sekä asuntokohtaisten ilmanvaihtokojeiden asentaminen (Hekkanen ym.
1999. Jäteilma johdettiin rakennuksen molemmissa päätyseinissä olevista ulospuhallusaukoista
ulos. Ulkoilman sisäänotot sijaitsivat poiston vieressä. Tuloilman jälkilämmitys oli vesikiertoinen.
Ilmanvaihtotöiden kustannus oli 225 mk/m2..
Lämmitysenergian kulutus kohteessa oli 35 kWh,m3,a. Pesuhuoneeseen sijoitetun asuntokohtaisen
ilmanvaihtokoneen äänitaso vaihtelu käyttökytkimen asennoilla 1-4 olohuoneessa 24-43 dB(A) ja
makuuhuoneissa 24-41 dB(A). Kahden asunnon makuuhuoneista mitatut hiilidioksidin yöpitoisuudet jäivät alle 900 ppm. Jäteilman seinäpuhalluksen toimintaa tutkittiin merkkiainemittauksin. Jäteilman siirtymä läheisten asuntojen tuloilman joukkoon oli yleensä vähemmän kuin 1 %. Hetkelliset, enintään muutaman minuutin mittaiset maksimisiirtymän arvot olivat enintään 5%.
Kohteessa suoritettiin asukaskysely ennen ja muutama kuukausi peruskorjauksen jälkeen. Tosin
asukaskunta oli vaihtunut välillä lähes kokonaan. Ennen peruskorjausta 83% asukkaista piti huoneilmaa tunkkaisena, peruskorjauksen jälkeen kolme neljäsosaa piti huoneilmaa raikkaana. Ennen
peruskorjausta 70% asukkaista valitti hajuhaittoja. Vaikka kohteessa käytettiin jäteilman seinäpuhallusta vain yksi asukas valitti peruskorjauksen jälkeen hajuhaitoista. Ennen peruskorjausta puolet
asukkaista valitti vedosta, peruskorjauksen jälkeen vain yksi asukas valitti vetoa.
Asuntokohtaisen ilmanvaihtojärjestelmän aiheuttama melu häiritsi 21% asukkaista. Ilmanvaihtokoneen käyttö vaihteli asukaskohtaisesti huomattavasti. Suurin osa asukkaista piti koneen 1-teholla
pääosan vuorokaudesta. Tyypillinen tehostusaika oli muutama tunti vuorokaudessa.
EBES Halkaisijantie
Helsingin Vuosaareen valmistui maaliskuussa 1991 8 asunnon pienkerrostalo, jonka tilavuus oli
2100 m3 ja asuntopinta-ala 704 m2.. Kohde toteutettiin ns. EBES-järjestelmänä, jossa asuinkerrostalon LVIS-järjestelmät ja elementtirakentamisjärjestelmä integroitiin energiataloudelliseksi kokonaisjärjestelmäksi (Laine, Saari 1992). Kohteessa oli keskitetty tuloja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla, keskitetty suodatus ja jälkilämmitys. Tulo- ja poistoilmakanavistona käytettiin pystyja vaakasuoria ontelolaattoja. Järjestelmän ominaispiirteet olivat:
• suuri kanavapaine
• väljä kanavisto ilman säätöpeltejä
• vakiopaine
• ilmanvaihdon tehostusmahdollisuus keittiössä ja WC:ssä
• vakio tuloilmavirta
• varaava sähkölämmitys ontelolaatoissa ulkoseinien vieressä
148
Kohteen rakentaminen käyttökokemukset on kuvattu raportissa (Kaitamaa ym. 1993). Ontelolaattakanavistolle asetettua tiiveystavoitetta ei saavutettu, käyttötilanteessa vuotoilmavirta oli 6-10% kokonaisilmavirrasta. Asuntojen ilmanvaihtokertoimet oli 0,8-0,9 vaihtoa tunnissa. Ilmanvaihdon tehostus poistoilmaventtiileitä säätämällä toimi vaihtelevasti eri asunnoissa, poistoilmavirroissa esiintyi huomattavia eroja eri asuntojen välillä johtuen suunniteltua suuremmista poistoilmakanaviston
painehäviöistä. Ilmanvaihdon aiheuttama äänitaso makuuhuoneissa oli 24 dB(A) ja olohuoneissa 21
dB(A) keittiössä tehostustilanteessa 33 dB(A). Ilmanvaihdon aiheuttamaan äänitasoon oltiin tyytyväisiä, ongelmia aiheutti WC-käytön aiheuttama melu.
Kohteen lämmitysenergian kulutus oli 40 kWh/m3 eli noin kolmanneksen normaalitasoa alhaisempi.
Vertailukohteena oli viereinen kerrostalo, joka oli toteutettu tavanomaisella ilmanvaihtotekniikalla
(koneellinen yhteiskanavapoisto ja korvausilmaventtiilit sekä vesiradiaattorit). EBES -talon asukkailta ei ollut tullut yhtään valitusta huoltoyhtiöön. Viereisestä talosta valituksia oli tullut runsaasti.
Vuonna 1999 ilmanvaihtojärjestelmään ollaan isännöitsijän mukaan edelleen tyytyväisiä. Tuloilmakanavistoa ei ole puhdistettu. Varaava sähkölämmitys ontelolaatoissa ei toimi tarkoituksen mukaisesti vaan yhtiö harkitsee vesikeskuslämmitykseen siirtymistä.
Koneellisen poistoilmanvaihdon parantaminen Fleminginkatu 23
Rakennus sijaitsee Helsingin Kalliossa. Se on valmistunut 1960 ja se käsittää yhteensä 81 asuntoa
kolmessa portaassa ja 7 kerroksessa. Valtaosa asunnoista on pieniä yksiöitä ja kaksioita. Rakennus
oli tutkimushetkellä alkuperäisessä kunnossa, ilmanvaihtojärjestelmä oli koneellinen poistoilmanvaihto rakenneaineisin kanavin ja puhallinkammioin (Palonen 1998b, Palonen 2000).
Kohteessa suoritettiin sisäilmaston kuntotutkimusohjeen mukainen kuntotutkimus talvella 1997.
Osa poistoilmaventtileistä oli tukkeutunut liasta niin, ettei niissä esiintynyt havaittavaa ilmavirtausta. Rakenneaineisista kanavista löydettiin runsaasti rakennustöiden aikaisia betoniterästen päitä.
Nämä estävät poistoilmakanavien kunnostuksen nykyisin käytetyillä menetelmillä.
Kohteeseen asennettiin talvella 1997 kadunpuoleiselle julkisivulle erikoivalmisteiset ikkunat, joiden
tuuletusluukuihin oli asennettu korvausilmaelimet. Ikkunan ja korvausilmaelimen ääneneristävyyden arvoksi liikennemelua vastaan mitattiin 42 dB. Sisäpihan puolelle asennettiin tavanomaiset ikkunat karmeihin asennettuine korvausilmaelimine.
Kohteessa suoritettiin kolme asukaskyselyä, ensimmäinen ennen ikkunoiden asentamista tammikuussa 1997, toinen vuosi ikkunoiden asennuksen jälkeen toukokuussa 1998 ja kolmas vuosi ilmanvaihtojärjestelmän säädön ja kunnostuksen jälkeen elokuussa 1999.
Kohteen pienasuntojen poistoilmavirrat säädettiin 12 l/s (täysi teho, 8 l/s osateho) sekä keittiöissä
että kylpyhuoneissa. Arvot ovat alhaisemmat kuin D2:n arvot, mutta asuntojen pieni koko huomioon ottaen riittävät koska 0,5 1/h suuruinen ilmanvaihtuvuus toteutuu asunnoissa kaikissa olosuhteissa.
149
Lähtötilanteeseen talvella 1997 verrattuna syyskuussa 1999 asukkaiden ilmaisemat sisäilmastoongelmat vähentyivät kaikkien muiden ongelmien osalta paitsi korkean huonelämpötilan osalta.
Kaikkein eniten väheni vetoisuuden tunteen esiintyvyys 60 prosentista 20 prosenttiin.
Tornipolku 6 (Porvoo)
•
•
•
•
Porvoon Gammelbacka
Rakennettu alunperin 1970-luvun alussa
Korjaustyö valmistunut 1997
Yhteensä 35 asuntoa kolmessa kerroksessa
• Superikkunat
• Asuntokohtaiset tuloja ilmanvaihtokoneet ja LTO
• Huolto porraskäytävästä käsin
• Lämmitysenergian kulutus 35 kWh,m3,a
• Hanketta on esitelty (Talotekniikka 1999)
Kohteesta on laadittu Insinööritoimisto Senewan raportti. Ilmanvaihtokojeiden minimi-ilmavirrat
oli mitoitettu niin suuriksi, että hiilidioksidipitoisuus täytti sisäilmaluokan S1 vaatimukset. Kohteen
vieressä, Tornipolku 5 sijaitsee samanlainen peruskorjattu asuinkerrostalo, jossa on 5 porrasta 4
sijaan. Ilmanvaihtojärjestelmänä on koneellinen poisto. Yhdessä Tornipolku 6 kanssa kohde muodostaisi erinomainen vertailuparin ilmanvaihtojärjestelmien vertailututkimukselle.
150
Sisäilman tason varmistaminen asuinkerrostalojen energiatehokkuutta nostettaessa
JOHDANTO
SQUARE projektin päätavoitteena on kehittää yleisesti hyväksyttävä peruskorjattavien asuinkerrostalojen sisäilmaston ja energiatehokkuuden varmistuksen laatujärjestelmä. Lähtökohtana oli ruotsalainen P-merkintä sisäilmastolle ja energiatehokkuudelle, joka on ainoa ja käytössä oleva laatujärjestelmä Peruskorjauksen tarpeessa olevien asuinkerrostalojen osuudet vaihtelevat eri EU-aissa.
Suomessa asuinkerrostalojen korjaustarve huipentuu 2020-luvulla, Ruotsissa vasta 15 % asuinkerrostaloista on korjattu, Bulgariassa korjaustoimenpiteitä ei ole vielä aloitettu. Arvioitu säästöpotentiaali vaihtelee huomattavasti, 50-60% normaalien säästötoimenpiteiden ansiosta. Korjaamalla
asuinkerrostalo passiivitalotasolle vieläkin suuremmat säästöt ovat mahdollisia.
Rakennuksen energiankulutuksella on sen elinkaaren aikana suurin ympäristövaikutus. Siksi rakennusten energiankulutuksen vähentäminen on tärkeintä. Rakennuksen energiankulutukseen vaikuttavat sekä sen vaipan ominaisuudet että rakennuksen tekniset järjestelmät. Nämä puolestaan vaikuttavat rakennuksen sisäilmastoon.
Merkittävien energiansäästöjen aikaansaaminen nykyisessä asuinkerrostalokannassa edellyttää laaja-alaista ja mittavaa peruskorjaustoimintaa. Tämä tulee toteuttaa systemaattisesti ja ohjatusti. Rakennuksia korjattaessa tulee huomioonottaa useita näkökohtia kuten paikalliset resurssit, kustannukset, rakentamistapa, lainsäädäntö ja rahoitus.
SQUARE-projektin osana kehitetään ja käännetään eri kielille laatujärjestelmä sisäilman laadun
parantamiseksi ja energiakulutuksen vähentämiseksi asuinkerrostalojen peruskorjauksen yhteydessä. Raportti kuvaa laatujärjestelmän loogisen rakenteen ja sen keskeiset osat. Ohjeistus järjestelmän
käyttöönotosta mukaan lukien tarkistuslistat ja lomakkeet ovat kehityksen alla ja julkaistaan myöhemmin.
Ruotsissa on kehitetty ja sovellettu sisäilmaston laatujärjestelmää menestyksellisesti jo yli 10 vuoden ajan (1). Tämä laatujärjestelmä on nyt laajennettu koskemaan myös rakennusten energian käyttöä ja on siten valmis hyödynnettäväksi eri Euroopan maissa. Järjestelmä sovitetaan kansalliselle
tasolle siten, että hyödynnetään jo valmiita ja tunnettuja kansallisia standardeja ja metodeja. Näin
laatujärjestelmän käyttöönotto on helpompaa. Suomessa on äskettäin julkaistu opas asuinrakennusten matalaenergiarakentamisesta (2).
Laatujärjestelmää lähdettiin kehittämään alun perin sosiaalisen asuntotuotannon kohteita varten.
Projektin kohderyhmä laajennettiin kuitenkin kattamaan kaikki asuinkerrostalot, myös asuntoosakeyhtiöt. Nämä ovat kuitenkin hallinnollisesti ja päätöksentekoprosessin suhteen vaikeampia
kohteita. Sisäilmaston ja energiatehokkuuden parantamiseen liittyviä toimenpiteitä ei niissä juurikaan tehdä ikkuna- ja julkisivuremontteja lukuun ottamatta. Valmiudet laatujärjestelmien käyttöön
voivat myös olla heikot.
Suomessa hyvin tunnettuja ja käyttökelpoisia menetelmiä ovat energiakatselmus, kuntoarvio, sisäilmaston ja julkisivujen kuntotutkimukset, sisäilmastoluokitus, M1-luokan rakennus- ja sisustusmateriaalit, puhtaan ilmanvaihtojärjestelmän suunnitteluohje. Rakentamisaikaista ohjeistusta edus-
151
tavat kosteuden hallinta, pölynhallinta, puhtaan ilmanvaihdon asennusohje. Käytön aikaista ohjeistusta edustavat erilaiset huoltokirjat ja asukasopastukset.
Viisi hyvää syytä siihen, miksi laatujärjestelmää tulisi käyttää parantamaan rakennuksen sisäilmastoa ja energiatehokkuutta:
1. Taloudelliset ja ympäristölliset säästöt
2. Vältetään päällekkäistä toimintaa
3. Parantaa tiedonkulkua projektin sisällä
4. Parempi palautteen saanti organisaatiossa
5. Parempi asiakas/asukastyytyväisyys
LAATUJÄRJESTELMÄN KUVAUS
Laatujärjestelmää käyttöön otettaessa tarkoitus ei ole luoda useita päällekkäisiä laatujärjestelmiä!
Jos iso 9001 järjestelmä on jo käytössä yrityksessä – sisäilma- ja energia-asiat liitetään vallitsevaan
järjestelmään. Jokaisen organisaation tulee löytää oma tiensä tehokkaaseen laadunvalvontajärjestelmään. Yleisen järjestelmän sopeuttaminen erityisosa-alueille, toimenpiteille ja organisaation
tarpeisiin on välttämätöntä. Käytä ohjelmistoja (laadunvalvontaan ja energianhallintaan) ja valmiita
dokumenttimalleja mahdollisimman pitkälle. On parempi aloittaa varovaisesti ja kehittää laatujärjestelmää eteenpäin kuin päinvastoin. Liika yrittäminen on tuhonnut monta laatujärjestelmää.
Toimenpiteet ennen peruskorjausta - rakennuksen kunnon tutkiminen
•
•
•
Hankesuunnitteluvaiheessa suoritetaan asukaskysely lähtötilanteen ongelmien kartoittamiseksi.
Selvitetään ilmanvaihdon ja sisäilmaston tila ennen peruskorjausta; lämpöolot ja ilmanvaihto sekä tiiveys.
Selvitetään rakenteiden ja teknisten järjestelmien kunto.
Kiinteistössä tehdään energiakatselmus tai -analyysi, joka käsittää energiankulutusdatan analyysin,
LVI-järjestelmien, valaistuksen ja rakennusautomaation sekä mittausjärjestelmien tason ja suunnitelmien inventoinnin. Lisäksi tarvitaan nykyisten U-arvojen kartoitus sekä kiinteistössä jo tehtyjen
energiansäästötoimenpiteiden arviointi, kiinteistön lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien viimeisten
perussäätöjen ajankohtien kartoitus ja järjestelmien ohjaus ja käyttö kiinteistössä.
Määritetään vaatimukset ja tavoitteet; Vaatimukset ja tavoitteet perustuvat rakentamismääräyksiin
(sitovat), ohjeet ja suositukset (vapaaehtoiset). Vaatimukset ja tavoitteet käsittävät käsiteltävän rakennuksen energiatehokkuus- ja sisäilmastovaatimukset.
Sisäilmastovaatimukset asetetaan sisäilmastoluokituksen mukaisesti.
Rakennusprosessin ja komponenttien yksilölliset laatuvaatimukset ja tavoitteet
(Kriittisten komponenttien toimintavaatimukset)
•
•
•
•
•
Kuntotutkimuksen ja energiakatselmuksen tuloksia verrataan vaatimuksiin ja tavoitteisiin.
Verrataan uusia sisäilmasto ja energiatehokkuusvaatimuksia vallitsevaan tilanteeseen.
Tarvitaanko laaja vai rajoitettu peruskorjaus? Onko laajaa peruskorjausta suosivia olosuhteita?
Varmistetaan organisaation sitoutuneisuus projektiin ja varmistetaan riittävä tietämys ja
osaaminen.
Selvitetään elinkaarimallien käyttö tarkasteluissa. Kartoitetaan rahoitusvaihtoehdot.
152
•
Valitaan kokeneet ja osaavat partnerit projektiin
Vaatimukset ja tavoitteet – toimenpiteet
• Tarvittavat toimenpiteet, jotta asetetut vaatimukset ja tavoitteet saavutetaan. Esimerkkejä toivottavista tuloksista:
• Ilmanvaihdon energiakulutuksen minimointi (tiiviit rakenteet, tehokas lämmön talteenotto
jne.)
• Parempi sisäilman laatu (pintalämpötilojen nosto tai lasku, riittävän ilmanvaihdon järjestäminen, …)
• Rakennevaurioiden ehkäisy (kosteus, pilaantuminen)
• Kylmäsiltojen välttäminen (kosteusvaurioiden ja mikrobikasvuston ehkäisy)
• Lämpöhäviöiden minimointi (ulkovaipan lämmöneristys, ikkunoiden ominaisuudet jne.)
• Selvittää uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistä
• Jatkuvan energiankulutuksen seurannan mahdollistava instrumentointi
• Asukkaiden rohkaiseminen järkevään energian käyttöön lämpötilan säädön ja asuntokohtaisen lämpimän veden ja sähkön kulutuksen mittareiden avulla
Suunnitteluvaihe 1.
Rakennuksen rakenteet ja tekniset järjestelmät suunnitellaan valittujen toimenpiteiden mukaisesti.
Suunnitteluvaiheen tärkeät toimenpiteet käsittävät:
• Organisaation edustajien aktiivinen osallistuminen suunnittelukokouksiin on välttämätöntä!
• Tiedosta ja tiedota rakennustöiden korkean laadun tärkeydestä, jotta energiatehokkuuden ja
sisäilmaston tavoitteet saavutetaan
• Esittele ja keskustele uudesta energiatehokkuuskonseptista ja tuotteista
• Painota poikkeuksellisia vaatimuksia ja niiden toteutumisen tärkeyttä
Suunnitteluvaihe 2
Suunnitellaan rakentamisvaiheen aikaiset laatuvaatimukset ja niiden valvonta. Suunnitteluvaiheen
tärkeät toimenpiteet ovat:
• Keskustele erilaisista laadun valvonnan menetelmistä kuten äänen, valaistuksen, tiiviyden ja kosteuden mittausmenetelmistä
• Sovi kuka tarkistaa ja mitä? ja kuinka tulokset raportoidaan
• Vaadi laskelmat ja/tai simuloinnit, jotka osoittavat, että sisäilmasto- ja energia/ tehokkuusvaatimukset saavutetaan
• Tarvitaanko kolmatta osapuolta mittaamaan/valvomaan uusia tai erityiskomponentteja?
Rakentamisvaihe
Seuraavat rakennustöiden aikaiset toimenpiteet ovat välttämätön edellytys hyvälle sisäilmastolle ja
energiatehokkuudelle rakennuksen käytön aikana
• Vaatimusten toteutuminen todennetaan tarkistuksin ja mittauksin
• Ohjaa ja kerää testausraportit ja järjestelmien dokumentaatiot
• Jatka vuoropuhelua, havainnollista käytön aikana, rohkaise tiedonjakoon ja
palautteeseen tulevista haasteista
Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen todennetaan tarkastuksin ja mittauksin (tiiviys, lämpövuodot) rakentamisen aikana. Tämä on tärkeä edellytys hyvälle sisäilmalle ja energiatehokkuudelle
kiinteistön käytön aikana.
153
Kiinteistön käyttö
Laatujärjestelmän tavoitteena on rakentaa silta peruskorjausprosessin ja kiinteistönhoidon välille.
Kiinteistönhoidossa huomioon otettavia tärkeitä toimenpiteitä ovat:
Rakennuksen luovutus käyttäjäorganisaatiolle
Huomioi kiinteistöpalveluita ostettaessa mm.
• Käyttö- ja kunnossapito
• Energian jakelu
• Energian käytön mittaus ja analysointi
• Toimijoiden, kunnossapitäjien ja siivoojien koulutus
Isännöinti
Laatujärjestelmä pyrkii liittämään isännöinnin rakennusvaiheeseen tavoitteena saavutettujen energiatehokkuus- ja sisäilmastotavoitteiden pysyvyys. Siksi on syytä korostaa erityisesti seuraavia
seikkoja isännöintitehtävissä:
• Järjestetään huolto- ja siivoushenkilöstön riittävä koulutus ja opastus tehtäviin.
• Käyttö ja kunnossapidon rutiinit ja toiminta
• Energiankäytön seuranta
• Asukaskyselyt
PILOT PROJEKTI
Laatujärjestelmää testataan eri puolilla Eurooppaa sijaitsevissa koerakentamiskohteissa. Näitä
asuinkerrostaloja on Ruotsin Malmössä, Itävallan Gratzissa, Espanjan Barcelonassa ja Suomen Oulussa. Oulun kohde on 1970-luvun alussa rakennettu opiskelija-asuntokohde. Kohteessa on yhteiset
WC-, suihkuja keittiötilat käytävillä. Viime vuosina kohteen vuokrausaste on kääntynyt laskuun
myös lukukausien aikana kesäkauden lisäksi.
Asukaskyselyt osoittivat vuoden 1993 ikkunaremontin yhteydessä asennettujen korvausilmalaitteiden aiheuttavan vetoa ikkunan edessä. Ikkunan edusta oli myös paikka, jossa opiskelijat
normaalisti työskentelivät. Auringon säteily aiheutti keväisin ja kesäisin asuntojen liiallista lämpenemistä.
Koerakentamiskohteessa parannetaan asuntojen varustelua ja samalla rakennuksen energiatehokkuus ajanmukaistetaan lähelle passiivitaloa. Keskeiset toimenpiteet ovat ulkovaipan lämmöneristävyyden parantaminen, rakennuksen tiiviyden parantaminen ja tehokas lämmöntalteenotto.
Asuntojen aurinkosuojaus toteutetaan parvekkeiden avulla. Hanke toteutetaan yhteistyössä TES
projektin kanssa (3).
154
Kuva 1. Suomen pilottikohde - opiskelijasuntokohde Oulussa
Taulukko 1. Lähtötilanteen ja tavoitteelliset U-arvot.
Rakenneosa
1972 W/m2,K
2011 W/m2,K
Ikkunat
1,7 ’
0,8
Ulkoseinät
0,55
0,12
Yläpohja
0,35
0,08
’ Ikkunat uusittu 1993.
Lämmitysenergian kulutus (Ilman lämmintä käyttövettä) supistuu simulointien mukaan 200
kWh/m2 Æ 20 kWh/m2. Lisäksi lämpimän käyttöveden arvioitu kulutus on 23 kWh/m2. Peruskorjaus toteutetaan vuosina 2010-2011.
Lisätietoja:
• Laatujärjestelmän kuvaus löytyy osoitteesta www.iee-square.eu
1. SPCR114E. Certification rules for P-marking of Indoor Environment and Energy Performance,
SP Technical Research Institute of Sweden, October 2006.
2. RIL 249, 2009, Matalaenergiarakennukset, Asuinrakennukset.
3. http://www.tesenergyfacade.com/downloads/tkk_tes_loppuraportti_2009.pdf
155
SURE.projekti
Projektin tavoitteena on kerätä tietoa hyvistä korjausrakentamisen menetelmistä Pohjoismaissa.
Projektin tavoitteena on puolittaa 1970-luvulla rakennetun vuokrakerrostalon lämmitysenergiankulutus. Tavoitteeseen päästiin parantamalla ulkovaipan lämmöneristävyyttä ja panostamalla ilmanvaihdon lämmöntalteenoton tehokkuuteen.
Laajassa peruskorjauksessa vuonna 1972 rakennetun talon vesikatto, julkisivut, ilmanvaihtojärjestelmä, sähko- ja telejärjestelmät, vesi- ja viemärijohdot sekä ikkunat ja keittiökalusteet. Peruskorjauskustannukset olivat 1300 euroa/m2. Peruskorjaus valmistui keväällä 2011.
Projekti valmistuu vuonna 2012. Raportit ja tiedotteet tulevat VTT:n kotisivuille www.vtt.fi.
Suomen kiinteistölehti 4/2011, s.7.

Lue raportti - Tee parannus!

Transcription

Similar documents

ILMO Rock -säädinkupu

TM Rakennusmaailma 1/2015 artikkeli Kivikkokankaalta

SunAIR RW EC – asennus- ja käyttöohjeet

Lataa pdf tästä. - Bauer Watertechnology

CleBox-esite - Cleworks Oy

Pienen taloyhtiön on vaikea saada isännöitsijää - Anna

IDL-kWh autolämmityskotelo

ÄssäStream - Lämpöässä

ASIAKASCASE – KWH MIRKA

Dia 1

Lue lisää. - Biobe Oy