Kliinisen mikrobiologian ja genetiikan tutkimukset

Transcription

Kliinisen
mikrobiologian
ja genetiikan
tutkimukset
2012
2014
bakteriologia
immunologia
virologia
genetiikka
UTULab
Toimittajat: Erkki Eerola
Jukka Hytönen
Merja Kuttila
ISSN: 1457-3997
Kirjapaino: Bookwell Oy, Porvoo 2012
UTULab:iin kuuluvat erilliset laboratoriot
Turun yliopisto, lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia
Turun yliopisto, virusoppi
Turun yliopisto, lääketieteellinen genetiikka
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tartuntatautiseurannan- ja torjunnan osasto,
Mikrobilääkeresistenssiyksikkö, mykobakteerilaboratorio
Asiakasneuvoja
Merja Kuttila
puh. 0400 479 749, (02) 333 7404
email: [email protected]
Internet
http://www.utulab.fi
Postiosoite
Kiinamyllynkatu 13
20520 Turku
Asiakaspalaute:
http://www.utulab.fi
Turun yliopiston Lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian laboratorio (T148) ja Virusopin
laboratorio (T255) sekä THL, mykobakteerilaboratorio (T077) täyttävät kansainvälisten standardien SFS-EN ISO/IEC 17025 asettamat pätevyysvaatimukset laboratorion toiminnalle. Finas akkreditointipalvelu (the Finnish Accreditation Service) on myöntänyt laboratorioillemme akkreditoinnin. Akkreditoinnin piiriin kuuluvat tutkimukset löytyvät Mittatekniikan keskuksen internet-sivulta
http://www.finas.fi
3
Turun yliopisto, lääketieteellinen mikrobiologia ja
immunologia
Osoite:
Kiinamyllynkatu 13, 20520 Turku
Puhelimet:
Toimisto
Autoimmuunilaboratorio
Bakteerilaboratorio
Immunogenetiikan laboratorio
Immunokemiallinen laboratorio
Lymfosyyttilaboratorio
Näytteenottotarvikkeet, jakelu
Näytteiden käsittely
Näytteiden vastaanotto
Osastonhoitaja
PCR-laboratorio
Serologinen laboratorio
Suolistobakteerilaboratorio
(02) 333 7424, fax (02) 233 0008
(02) 333 7419
(02) 333 7415
(02) 333 7026
(02) 333 7422
(02) 333 7406
(02) 333 7501
(02) 333 7430
(02) 333 7080
(02) 333 7487
(02) 333 7420
(02) 333 7401
(02) 333 7414
Asiantuntijat:
Diagnostisen palvelutoiminnan johtaja:
LKT Erkki Eerola, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, bakteeri ja PCR-tutkimukset.
Puh. (02) 333 7413, email: [email protected]
LT Jukka Hytönen, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, bakteeriserologiset
tutkimukset. Puh. (02) 333 7428, email: [email protected]
LKT Jorma Ilonen, professori, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, immunogeneettiset
tutkimukset. Puh. (02) 333 7028, email: [email protected]
LKT Olli Lassila, professori, autoimmuuni-, komplementtija lymfosyyttitutkimukset.
LT Arno Hänninen, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, autoimmuuni-, komplementtija lymfosyyttitutkimukset. Puh. (02) 333 7526, email: [email protected]
LKT Jussi Kantele, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, autoimmuuni-, komplementtija lymfosyyttitutkimukset. Puh. (02) 333 7423, email: [email protected]
4
Turun yliopisto, Virusoppi
Osoite: Kiinamyllynkatu 13
20520 Turku
Puhelimet:
Toimisto (02) 333 7461
Vastauskyselyt(02) 333 7476
Näytteiden vastaanotto
(02) 333 7463
Telefax(02) 251 3303
Asiantuntijat:
Diagnostisen palvelutoimen johtaja:
LT Tytti Vuorinen, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri.
FT Piritta Peri, erikoistuva sairaalamikrobiologi.
Puh. (02) 333 7473, email [email protected]
LKT Veijo Hukkanen, professori, virusopin dosentti.
FT Matti Waris, dosentti.
Puh. (02) 333 7465, email [email protected]
5
THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,
Tartuntatautiseurannan- ja torjunnan osasto,
Mikrobilääkeresistenssiyksikkö, Mykobakteerilaboratorio
Osoite:
Kiinamyllynkatu 13, 20520 Turku
Puhelimet: Vaihde020 610 6000
Vastauskyselyt; Mykobakteerilaboratorio 020 610 6611
tai 020 610 6612
Telefax 020 610 6699
Asiantuntijat:
Laboratorion johtaja:
FT Hanna Soini, dosentti
Puh. 020 610 6608, 506608 (privatel), email: [email protected]
FK Merja Marjamäki, erikoistutkija
Puh. 020 610 6628, email: [email protected]
6
Turun yliopisto, Lääketieteellinen genetiikka
Osoite: Kiinamyllynkatu 10, 20520 Turku
Puhelimet:
Toimisto
(02) 333 7451
Kromosomilaboratorio
(02) 333 7233, (02) 333 7225
DNA-laboratorio(02) 333 7458
Telefax(02) 230 1280
Asiantuntijat:
Diagnostisen palvelutoimen johtaja:
FT Johanna Schleutker, professori
Puh. (02) 333 7453, Email: [email protected]
FT Maarit Lappalainen, sairaalageneetikko
LT Marja Hietala, dosentti, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri
7
UTULab
Mikrobiologia terveydenhuollon tarpeisiin täyden palvelun
talosta
Kliinisen mikrobiologian tutkimukset tähtäävät infektiotautien etiologian selvittämiseen ja elimistön immuunipuolustusjärjestelmän mittaamiseen. Molemmat alat ovat merkitykseltään lisääntyviä nykyaikaisessa terveydenhuollossa. Potilaita infektoivien mikrobien lajimäärä on suuri ja ala
onkin jakautunut osa-alueisiin: bakteriologia, virologia, mykologia, parasitologia. Immunologian
tietämystä tarvitaan kaikilla näillä osa-aloilla. Eri alojen tutkiminen vaatii erikoistuneita ja erillisiäkin laboratorioita, mutta asiakkaalle on tärkeää, että UTULabista saa koko mikrobiologisen tutkimusvalikoiman yhdestä lähetysosoitteesta. Tieteelliseen tutkimukseen perustuva osaamisemme
immuunipuutoksista, komplementitsta ja autoimmuunitaudeista takaa hyvän diagnostiikan myös
tällä osaalueella. Koska pyrimme tutkimusten korkeaan laatuun mahdollisimman edullisin kustannuksin, kehitämme jatkuvasti menetelmiämme ja keskinäistä työnjakoamme. Haluamme kehittää
kaikkia mikrobiologian osa-aloja ja korostamme asiantuntijuuden ja tieteelliseen tutkimukseen
perustuvan tuotekehittelyn merkitystä. UTULab vastaa siitä, että lähetty näyte tutkitaan ajanmukaisin menetelmin.
Tästä UTULabin ohjekirjasta löydätte kaikki eri laboratorioiden tekemät tutkimukset. Tiedämme,
että ennen kuin laboratoriotutkimus vaikuttaa potilaan tutkimus- ja hoitoprosessiin tarvitaan usein
yksityiskohtaistakin tietoa tutkimuksen perusteista ja tulkinnasta. Koko UTULabin henkilökunta
haluaa palvella tehokkaamman potilashoidon hyväksi luovuttamalla tietonsa ja taitonsa käytettäväksenne.
UTULabin puolesta
Erkki Eerola
Diagnostisen palvelutoimen johtaja
Turun yliopisto
UTULab
Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia
8
Sisällysluettelo
UTULab:iin kuuluvat erilliset laboratoriot........................................................................................3
Turun yliopisto, lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia...............................................4
Turun yliopisto, Virusoppi.........................................................................................................5
THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tartuntatautiseurannan- ja torjunnan osasto,
Mikrobilääkeresistenssiyksikkö, Mykobakteerilaboratorio........................................................6
Turun yliopisto, Lääketieteellinen genetiikka............................................................................7
UTULab..........................................................................................................................................8
Mikrobiologia terveydenhuollon tarpeisiin täyden palvelun talosta.................................................8
Sisällysluettelo................................................................................................................................9
Yleistä mikrobiologisista tutkimuksista.........................................................................................18
Näytteiden lähetysohjeet..............................................................................................................19
Näytteiden ottaminen...................................................................................................................20
Leukosyytti- ja lymfosyyttinäytteet..........................................................................................20
Bakteriologiset näytteet..........................................................................................................20
Serologiset näytteet...............................................................................................................21
Virologiset näytteet.................................................................................................................23
Virologisten näytteiden säilytys ja lähettäminen.....................................................................24
Virologisten tutkimusten valitseminen ja lähetteen täyttäminen.............................................25
Oireenmukainen suositus virologisten näytteiden ottamisesta..............................................25
Bakteeri-PCR-näyteohjeet.....................................................................................................29
Virus-PCR-näyteohjeet..........................................................................................................30
Tutkimusmenetelmät....................................................................................................................31
Bakteriologiset tutkimukset....................................................................................................31
Autoimmuunitutkimukset........................................................................................................31
Immunogeneettiset tutkimukset.............................................................................................32
Komplementtitutkimukset.......................................................................................................33
S-CH100 tuloksen tulkinta**...................................................................................................33
Lymfosyytti- ja leukosyyttitutkimukset....................................................................................35
Bakteeriserologiset tutkimukset.............................................................................................35
Virologiset tutkimukset...........................................................................................................36
Yleistä genetiikan tutkimuksista...................................................................................................39
Tutkimukset aakkosjärjesteyksessä.............................................................................................43
9
ADENOVIRUS, ANTIGEENI (NENÄNIELUERITTEESTÄ)..........................................................43
ADENOVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)..............................................................................44
ADENOVIRUS, IgG VASTA-AINEET...........................................................................................44
ADENOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) ................................................................45
ADENOVIRUS, PIKAVILJELY......................................................................................................46
Akondroplasia (ACH), FGFR3-geenin GLY380ARG-mutaation tutkimus................47
Alfasarkoglykanopatia (LGMD2D), SGCA-geenin ARG77CYS-mutaation
tutkimus...................................................................................................................................47
ALFA-THALASSEMIA-MENTAL-RETARDATION (ATRX), ATRX-GEENIN OSITTAINEN
SEKVENSOINTI...........................................................................................................................48
AMINOGLYKOSIDIEN AIHEUTTAMA KUUROUS, MT-RNR1-GEENIN 1555G>A-MUTAATION
TUTKIMUS...................................................................................................................................49
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), D90A-mutaation tutkimus.................50
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), SOD1-geenin sekvensointi...............50
ANGELMANIN OIREYHTYMÄ (AS), 15q11-q13-ALUEEN METYLAATIO- JA
KOPIOLUKUANALYYSI...............................................................................................................51
S‑ANTISTAFYLOLYSIINI ............................................................................................................52
ANTISTREPTOLYSIINI................................................................................................................53
ASPERGILLUS, ANTIGEENIOSOITUS.......................................................................................53
ASPERGILLUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS...........................................................................54
BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS PCR-TUOTTEEN SEKVENSOINNILLA.......................................56
BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS
(AEROBIBAKTEERI, ANAEROBIBAKTEERI).............................................................................56
BAKTEERIN NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(BAKTEERI-PCR).........................................................................................................................57
B-MUISTISOLUT..........................................................................................................................58
BOKAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) ...................................................................59
BORDETELLA PERTUSSIS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................60
BORDETELLA PERTUSSIS, VASTA-AINEET.............................................................................61
BORDETELLA PERTUSSIS, VILJELY.........................................................................................62
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET............................................................................63
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, jatkotutkimus.............................................64
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, laaja................................................................65
BORRELIA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).......................................................................66
BRUCELLA, VASTA-AINEET.......................................................................................................67
C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, AKTIIVISUUS.........................................................................67
C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, PITOISUUS............................................................................69
CADASIL, Notch3-geenin Arg133Cys-, aRg182Cys- ja tYr1069Cys-mutaatioiden
tutkimus...................................................................................................................................70
CADASIL, Notch3-geenin osittainen sekvensointi....................................................71
Charcot-Marie-Tooth 1 ja HNPP, PMP22-geenin mutaatioiden tutkimus...........71
Charcot-Marie-Tooth 1 -tauti, CMT1C, LITAF-geenin mutaatioiden tutkimus..72
Charcot-Marie-Tooth 1A -tauti, 17p11.2 -alueen kopioluvun määritys............73
Charcot-Marie-Tooth 2 -tauti, CMT2A, MFN2-geenin mutaatioiden tutkimus..74
Charcot-Marie-Tooth 1 ja 2 -taudit, P0-geenin mutaatioiden tutkimus............75
10
Charcot-Marie-Tooth -tauti (X-kromosomaalinen), CMTX, Cx32-geenin (GJB1)
mutaatioiden tutkimus........................................................................................................75
CHARGE-OIREYHTYMÄ, CHD7-GEENIN SEKVENSOINTI.......................................................76
CHLAMYDIA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...........................................77
CHLAMYDIA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET............................................................................78
CHLAMYDIA TRACHOMATIS, IgG VASTA-AINEET...................................................................79
CHLAMYDIA TRACHOMATIS, VILJELY......................................................................................79
CLOSTRIDIUM DIFFICILE GENOTYYPITYS..............................................................................80
CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS .....................................81
CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, VASTA-AINEET............................................................82
DNA-eristys.............................................................................................................................83
Denys-Drash-oireyhtymä, WT1-geenin yleisimpien mutaatioiden tutkimus...83
DRPLA-tauti, atrofiini 1 -geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus....84
DIFTERIAVILJELY........................................................................................................................85
DNAd, VASTA-AINEET (DENATUROITU)...................................................................................85
DNA, VASTA-AINEET (NATIIVI)...................................................................................................86
DOMINANTTI OPTIKUSATROFIA (doa/OPA1), OPA1-geenin MUTAATIOANALYYSI...........87
Duchennen ja Beckerin lihasdystrofiat, dystrofiinigeenin MLPA-tutkimus....
.....................................................................................................................................................88
Dystrofia myotonica 1 (DM1), DMPK-geenin toistojaksoalueen ekspansion
tutkimus...................................................................................................................................89
Dystrofia myotonica 2 (DM2), ZNF9-geenin PCR-seulontatutkimus....................90
ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI.............................................................................91
ENDOMYSIUM, VASTA-AINEET.................................................................................................92
ENTEROVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..............................................................93
ENTEROVIRUS, VASTA-AINEET................................................................................................94
ENTEROVIRUS, VILJELY katso VIRUSVILJELY (2975) .........................................................95
EPSTEIN-BARR VIRUS (EBV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN......95
EPSTEIN-BARR-VIRUS, VASTA-AINEET...................................................................................96
Fabryn tauti, GLA-geenin mutaatioiden tutkimus.....................................................96
FISH-tutkimus, aneuploidia................................................................................................97
fish-tutkimus kroonisessa lymfaattisessa leukemiassa.....................................98
fish-tutkimus multippelissa myeloomassa................................................................98
Fragiili X -oireyhtymä, DNA-tutkimus............................................................................99
FRANCISELLA TULARENSIS, VASTA-AINEET........................................................................100
Friedreichin ataksia (FRDA), frataksiinigeenin toistojaksoalueen
ekspansion tutkimus.........................................................................................................101
GLIADIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET, IgA ja IgG.....................................................................102
GLOMERULUSTYVIKALVO, VASTA-AINEET...........................................................................103
GLUTAMAATTIDEKARBOKSYLAASI (GAD), VASTA-AINEET ................................................104
GONOKOKKIVILJELY................................................................................................................105
HAE-TUTKIMUS.........................................................................................................................106
Haurashermo-oireyhtymä (HNPP), 17p11.2-alueen kopioluvun määritys......107
HELICOBACTER PYLORI, ANTIGEENITESTAUS ULOSTEESTA...........................................107
11
HELICOBACTER PYLORI, IgG VASTA-AINEET......................................................................108
HELICOBACTER PYLORI, VILJELY..........................................................................................109
HEMATOLOGINEN FISH-TUTKIMUS SEURANTANÄYTTEESTÄ ...........................................110
hematologinen kromosomitutkimus verESTÄ........................................................ 111
hematologinen tai onkologinen kromosomitutkimus kudoKSESTA............... 111
hematologisen potilaan diagnoosivaiheen fish-tutkimus................................112
hematologisen potilaan kimerismitutkimus...........................................................113
HEPATIITTI A-VIRUS, VASTA-AINEET......................................................................................113
HEPATIITTI B-VIRUSTUTKIMUKSET........................................................................................114
HEPATIITTI C-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVALITATIIVINEN.....................115
HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET.....................................................................................115
HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS...............................................................116
HERPES SIMPLEX-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...........................................117
HERPES SIMPLEX-VIRUS, PIKAVILJELY................................................................................118
HERPES SIMPLEX-VIRUS, VASTA-AINEET............................................................................119
HERPES SIMPLEX-VIRUS 1 JA 2, VASTA-AINEET.................................................................119
Li-HERPESVIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................120
HERPESVIRUS 6 (HHV-6), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................121
HERPESVIRUS 6, VASTA-AINEET...........................................................................................122
HISTONI, VASTA-AINEET..........................................................................................................122
HI-VIRUS, VASTA-AINEET........................................................................................................123
HI-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS (seulottu näyte)..............................................124
B-HLADRDQ tautiassosiaatiotutkimus.........................................................................124
HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, KELIAKIA.....................................................................125
HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, IDDM............................................................................126
HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, NARKOLEPSIA-DR2...................................................127
HSP-70 VASTA‑AINEET, IMMUNOBLOTTAUS ........................................................................127
HUMAN HERPES VIRUS 7, VASTA-AINEET............................................................................128
HUMAN T-CELL LEUCEMIA VIRUS, VASTA-AINEET ..............................................................129
Huntingtonin tauti (HD), IT-15-geenin toistojaksoalueen ekspansion
tutkimus.................................................................................................................................129
Huntingtonin tauti 2 (HDL2), JPH3-geenin toistojaksoalueen ekspansion
tutkimus.................................................................................................................................130
Hyperkaleeminen periodinen paralyysi (HYPP), SCN4A-geenin mutaatioiden
tutkimus.................................................................................................................................131
Hyperornitinemia-gyrata-atrofia (HOGA), OAT-geenin Leu402Pro- ja
aRg180Thr-mutaatioiden tutkimus...............................................................................132
HYPOKALEEMINEN PERIODINEN PARALYYSI (HOKPP), CACNA1S- JA SCN4A-GEENIEN
OSITTAINEN SEKVENSOINTI...................................................................................................133
Hypokondroplasia (HCH), FGFR3-geenin Asn540lys-mutaation tutkimus.......134
IBD-TUTKIMUS..........................................................................................................................134
IHON EPITEELIN TYVIKALVON VASTA-AINEET.....................................................................136
IHON EPITEELIN VÄLIAINEEN VASTA-AINEET......................................................................136
IMMUNOGLOBULIINI G, ALALUOKAT......................................................................................137
IMMUNOGLOBULIINI G4...........................................................................................................138
12
IMMUNOKOMPLEKSIT (PIPA)..................................................................................................139
Incontinentia pigmenti (IP), NEMO-geenin deleetiovaltamutaation tutkimus...
...................................................................................................................................................140
INFLUENSSA A-VIRUS, ANTIGEENI........................................................................................141
INFLUENSSA A-VIRUS IgG, VASTA-AINEET...........................................................................142
INFLUENSSA B-VIRUS, ANTIGEENI........................................................................................142
INFLUENSSA B-VIRUS IgG, VASTA-AINEET..........................................................................143
INFLUENSSAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)......................................................144
INFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY...........................................................................................145
KAMPYLOBAKTEERI, VASTA-AINEET.....................................................................................146
KAMPYLOBAKTEERIVILJELY...................................................................................................146
KARDIOLIPIINI (LUES), VASTA-AINEET LIKVORISTA.............................................................147
KELIAKIATUTKIMUS.................................................................................................................148
KEMOTAKSIS JA KEMILUMINESENSSI...................................................................................151
Kennedyn oireyhtymä (SBMA), AR-geenin toistojaksoalueen ekspansion
tutkimus.................................................................................................................................152
KIIRE-VZV..................................................................................................................................153
KOMPLEMENTIN AKTIVAATIOTUTKIMUS...............................................................................153
KOMPLEMENTTI C1q, C1r, C1s, PITOISUUS.......................................................................154
KOMPLEMENTTI C1q, VASTA-AINEET...................................................................................155
KOMPLEMENTTI C2, PITOISUUS............................................................................................156
KOMPLEMENTTI C3 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C3d)...........................................................157
KOMPLEMENTTI C3 JA C4, PITOISUUDET.............................................................................158
KOMPLEMENTTI FAKTORI B + AKTIVAATIOTUOT-TEET (Bb)...............................................160
KOMPLEMENTTI FAKTORI B, PITOISUUS..............................................................................161
KOMPLEMENTTI, KOKONAISAKTIIVISUUS
(KLASSINEN, VAIHTOEHTOINEN JA LEKTIINITIE).................................................................162
KOMPLEMENTTI C5, C6, C7, C8, C9, PITOISUUDET.............................................................164
KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS....................................................................................165
KOMPLEMENTTI, SC5b-9-KOMPLEKSI..................................................................................166
KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).............................................................167
Kraniosynostoosit, FGFR2-geenin valtamutaatioiden tutkimus......................168
KROMOSOMIEN MIKRODELEETIOIDEN FISH-tutkimus....................................................169
KROMOSOMIEN MIKRODELEETIO Fish-tutkimus muusta kudoksesta kuin
VERESTÄ...................................................................................................................................170
kromosomitutkimus ihonäytteestä...........................................................................170
kromosomitutkimus iSTUKKAPALAnÄytteestä.........................................................171
kromosomitutkimus LUUYTIMESTÄ................................................................................172
kromosomitutkimus verESTÄ.........................................................................................172
KUDOSANTIGEENI B27............................................................................................................173
KUDOSNESTEEN KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET...............................................................174
KUDOSTRANSGLUTAMINAASI, VASTA-AINEET.....................................................................175
KUDOSVASTA-AINEET.............................................................................................................176
LAKTOOSIMALABSORPTIOON LIITTYVÄ GEENI-MUUTOS..................................................177
13
Leberin perinnöllinen näköhermotauti (LHON), valtamutaatioiden tutkimus.
...................................................................................................................................................178
LEGIONELLA PNEUMOPHILA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS................................................179
LEGIONELLA, VASTA-AINEET..................................................................................................180
LEGIONELLA, VILJELY.............................................................................................................181
LEUKOSYYTIT, FAGOSYTOINTIKYKY JA SOLUNSISÄINEN TAPPO.....................................181
LISTERIA, VASTA-AINEET........................................................................................................182
LISÄMUNUAINEN, VASTA-AINEET..........................................................................................183
Lyhytkasvuisuusoireyhtymät, FGFR3-geenin mutaatioiden tutkimus............184
LYMFOSYYTTIEN CMV-TETRAMEERIPOSITIIVISET SOLUT.................................................185
LYMFOSYYTTIEN PHA STIMULAATIO
LYMFOSYYTTIEN CON-A STIMULAATIO
LYMFOSYYTTIEN PWM STIMULAATIO...................................................................................185
LYMFOSYYTTIEN PINTAMARKKERIT/ALALUOKAT................................................................186
LYMFOSYYTTIEN PPD STIMULAATIO.....................................................................................187
Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI), SLC7A7-geenin sekvensointi..........188
Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI), suomalaisen valtamutaation
tutkimus.................................................................................................................................189
MAKSA- JA MUNUAISMIKROSOMI, VASTA-AINEET...............................................................190
MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, GEENITUTKIMUS.................................................................191
MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, PITOISUUS...........................................................................192
MELAS-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaation tutkimus......194
MERRF-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaation tutkimus......195
METAPNEUMOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................195
METISILLIINI-RESISTENTIN STAPHYLOCOCCUS AUREUKSEN (MRSA) VILJELY..............196
Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiaoireyhtymä (MIRAS)...........................197
Mitokondriaalisen DNA:n rakennemuutosten tutkimus kudoksesta............198
Mitokondriaaliset enkefalopatiat (MERRF, MELAS, NARP)....................................199
MITOKONDRIO, VASTA-AINEET..............................................................................................200
moniväri-fish-tutkimus käyttäen kaikkien kromosomien maalauskoettimia...
...................................................................................................................................................201
Muenken oireyhtymä, FGFR3-geenin Pro250arg-mutaation tutkimus............202
muu fish-tutkimus synnynnäisten muutosten selvittämiseksi.......................203
MxA-PROTEIININMÄÄRITYS PERIFEERISEN VEREN VALKOSOLUISTA.............................203
MYCOPLASMA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).....................................204
MYCOPLASMA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET......................................................................205
MYELOPEROKSIDAASI, VASTA-AINEET.................................................................................206
MYKOBAKTEERI, HERKKYYSMÄÄRITYS...............................................................................207
MYKOBAKTEERI-IDENTIFIKAATIO..........................................................................................208
MYKOBAKTEERI, NUKLEIINIHAPON OSOITUS.....................................................................209
Mykobaktericum tuberculosis –herkistyneet solut, gammainterferoni,
ERITTÄVÄT SOLUT, VERESTÄ................................................................................................210
Mykobaktericum tuberculosis –herkistyneet solut, gammainterferoni,
eritys......................................................................................................................................212
MYOSIITTITUTKIMUS...............................................................................................................214
14
MÄRKÄVILJELY 1, AEROBINEN JA ANAEROBINEN VILJELY................................................216
MÄRKÄVILJELY 2, AEROBINEN VILJELY................................................................................217
NARP-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatioiden tutkimus...218
NATALIZUMABI, VASTA-AINEET..............................................................................................218
S-NEURO1, Li-NEURO1, VASTA-AINEET................................................................................219
S-NEURO2, Li-NEURO2, VASTA-AINEET................................................................................220
NEUTROFIILIEN SYTOPLASMA-ANTIGEENI, VASTA-AINEET...............................................220
NIELUVILJELY...........................................................................................................................222
NOCARDIAVILJELY...................................................................................................................223
NOROVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)..............................................................................223
Okulofaryngeaalinen lihasdystrofia (OPMD)........................................................224
PARAINFLUENSSAVIRUS, ANTIGEENI...................................................................................225
PARAINFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY.................................................................................225
PARAINFLUENSSAVIRUS 1 JA 3 IgG, VASTA-AINEET...........................................................226
PARAINFLUENSSAVIRUS 2 IgG, VASTA-AINEET...................................................................227
Paramyotonica congenita (PMC)...................................................................................228
PARIETAALISOLU, VASTA-AINEET..........................................................................................228
PARVOROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...................................................229
PARVOROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................230
PDT, VASTA-AINEET (PERTUSSIS, DIFTERIA, TETANUS).....................................................231
Perinnöllinen etenevä alaraajahalvaus (SPG4), SPAST-geenin mutaatioiden
tutkimus.................................................................................................................................232
Perinnöllinen kuulovammaisuus, Cx26-geenin (GJB2) mutaatioiden tutkimus..
...................................................................................................................................................233
PNEUMOCYSTIS CARINII, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................234
PNEUMOKOKKIPOLYSAKKARIDI, VASTA-AINEET.................................................................234
Polykystinen munuaistauti (autosomaalinen resessessiivinen, ARPKD),
PKHD1-geenin SUOMALAISTEN VALTAMUTAATIOIDEN tutkimus..................................235
Prader-Willi-oireyhtymä (PWS), 15q11-q13-alueen metylaatio- ja
kopiolukuanalyysi.............................................................................................................236
prometafaasiKROMOSOMItutkimus verESTÄ.............................................................237
F-POLIOVIRUS, VILJELY..........................................................................................................238
POLYOMAVIRUS (JCV, BKV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) KVANTITATIIVINEN.......238
PROPERDIINI, PITOISUUS.......................................................................................................239
PROTEINAASI 3, VASTA-AINEET.............................................................................................240
PUUMALAVIRUS, VASTA-AINEET............................................................................................241
PUUTIAISAIVOKUUMEVIRUS, VASTA-AINEET.......................................................................242
RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT........................................................................242
RESPIRATORISET VIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).....................................243
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, ANTIGEENI....................................................................244
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).............................245
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, PIKAVILJELY..................................................................246
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS IgG, VASTA-AINEET......................................................247
REUMAFAKTORI, IgM..............................................................................................................247
REUMATUTKIMUS....................................................................................................................248
15
RINOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................................250
ROTAVIRUS, ANTIGEENI..........................................................................................................251
SACCHAROMYCES CEREVISIAE, VASTA-AINEET................................................................252
SALMONELLA, VASTA-AINEET................................................................................................253
SALMONELLAVILJELY, SALMONELLATYYPITYS...................................................................253
SARS-KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................254
SENTROMEERI, VASTA-AINEET..............................................................................................255
SHIGELLAVILJELY....................................................................................................................256
sikiön kromosomitutkimus istukkanäytteestä.....................................................256
sikiön kromosomitutkimus lapsiveden soluista...................................................257
SIKOTAUTIVIRUS, VASTA-AINEET..........................................................................................257
SILEÄLIHAS, VASTA-AINEET...................................................................................................258
SINDBIS VIRUS, VASTA-AINEET .............................................................................................259
SITRULLIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET......................................................................................260
Sotosin oireyhtymä, NSD1-geenin deleetiotutkimus (MLPA)..............................262
Sotosin oireyhtymä, NSD1-geenin mutaatioiden tutkimus.................................263
Spinaalinen lihasatrofia (SMA), SMN1-geenin deleetion PCR-tutkimus.........264
Spinaalinen lihasatrofia (SMA), kantajuustutkimus............................................265
Spinoserebellaariataksia 1 (SCA1), ATXN1-geenin toistojaksoalueen
Spinoserebellaariataksia 12 (SCA12), PPP2R2P-geenin toistojaksoalueen
Spinoserebellaariataksia 17 (SCA17), TBP-geenin toistojaksoalueen
Spinoserebellaariataksia 6 (SCA6), CACNL14A-geenin toistojaksoalueen
Spinoserebellaariataksia 8 (SCA8), ATXN8/ATXN8OS-geenin
toistojaksoalueen ekspansion tutkimus.................................................................271
STREPTOKOKKI DNAASI, VASTA-AINEET..............................................................................272
SYTOMEGALOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...................................................273
SYTOMEGALOVIRUS NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN..................274
SYTOMEGALOVIRUS, PIKAVILJELY........................................................................................275
SYTOMEGALOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................275
Tanatoforinen dysplasia (TD), FGFR3-geenin yleisimpien mutaatioiden
tutkimus.................................................................................................................................276
TEIKKOHAPPO, VASTA-AINEET..............................................................................................277
16
telomeeri-fish-tutkimuS..................................................................................................278
TETANUS (CLOSTRIDIUM TETANI), VASTA-AINEET..............................................................279
Torsiodystonia 1 (ITD), DYT1-geenin valtamutaation tutkimus..........................279
TOXOPLASMA, VASTA-AINEET...............................................................................................280
TREPONEMA PALLIDUM, FTA-absorptio...........................................................................281
TREPONEMA PALLIDUM HEMAGGLUTINAATIO (TPHA) LIKVORISTA..................................282
TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA ......................................................283
trisomia PCR-tutkimus......................................................................................................284
TROMBOSYYTTI, VASTA-AINEET............................................................................................285
TSH-RESEPTORI, VASTA-AINEET...........................................................................................285
TUHKAROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................286
Tunnetun DNA-mutaation tutkimus..............................................................................287
TUMA, LIUKOISET ANTIGEENIT, VASTA-AINEET...................................................................287
TUMA, VASTA-AINEET..............................................................................................................289
TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS...........................................................................291
TUMA, VASTA-AINEET, TYYPITYS...........................................................................................294
TYREOIDEAPEROKSIDAASI (TPO), VASTA-AINEET..............................................................295
TYREOIDEA, VASTA-AINEET 1 JA 2........................................................................................296
Tyrosinemia 1, FAH-geenin valtamutaatioiden tutkimus......................................297
TYYPIN 1 DIABETEKSELLE ALTISTAVAN PERINNÖLLISEN RISKIN MÄÄRITYS .................298
ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- TOKSIINI.................................................299
ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- VILJELY..................................................299
ULOSTEVILJELY 1, ULOSTEVILJELY 2, ULOSTEVILJELY 3..................................................300
UREAPLASMA UREALYTICUM, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)....................................301
VANKOMYSIINIRESISTENTIN ENTEROKOKIN (VRE) SEULONTA ULOSTEESTA................302
VESIROKKOVIRUS, ANTIGEENI..............................................................................................303
VESIROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).......................................................304
VESIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET........................................................................................305
VIHURIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................305
viljeltyjen fibroblastien pakastus solupankkiin................................................306
VIRTSAVILJELY; SEULONNAN POSITIIVINEN, PORRASTETTU (TYYPITYS JA
HERKKYYSMÄÄRITYS)............................................................................................................307
VIRUS, VILJELY.........................................................................................................................308
YERSINIA, VASTA-AINEET.......................................................................................................309
YERSINIAVILJELY.....................................................................................................................310
Y-kromosomin mikrodeleetion tutkimus..................................................................311
YSKÖSVILJELY.........................................................................................................................311
Lyhenteiden mukainen aakkosjärjestys......................................................................................313
Kuntaliittonumero ja lyhenne .....................................................................................................320
Tutkimukset ryhmittäin................................................................................................................325
17
Yleistä mikrobiologisista tutkimuksista
Päteväksi todettu laboratorio
Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian laboratorio ja virusopin laboratorio sekä THL, mykobakteerilaboratorio ovat FINAS – akkreditointipalvelun akkreditoimia
laboratorioita, jotka täyttää kansainvälisen EN ISO/IEC 17025 standardin pätevyysvaatimukset
laboratorion toiminnalle (http://www.finas.fi).
Mikrobiologisen ja immunologisen diagnostiikan osaaminen perustuu
tutkimukseen
Bakteriologiset, virologiset ja immunologiset tutkimukset sekä autoimmuunitautien diagnostiikka
muodostavat UTULab:iin kuuluvien laboratorioiden palvelutoiminnan rungon. Pitkät tutkimusperinteet ovat tehneet laboratorioista mikrobiologian, virologian ja immunologian alan eturivin tutkimuslaboratorioita, joiden saavutukset tunnetaan kansainvälisesti.
Kattava tutkimusvalikoima
Tutkimusvalikoimamme sisältää kaikki merkittävät kliiniset mikrobiologiset ja immunologiset tutkimukset.
• Bakteriologiset tutkimukset
• Virologiset tutkimukset
• Infektioserologiset tutkimukset
• Autoimmuunitutkimukset
• Immunogeneettiset tutkimukset
• Komplementtitutkimukset
• Lymfosyytti- ja leukosyyttitutkimukset
Menetelmien kehittäminen
Laboratorioiden tieteellinen tutkimustoiminta liittyy läheisesti infektiodiagnostiikkaan. Useat tutkimustoiminnan yhteydessä kehitetyt menetelmät ovat suoraan sovellettavissa kliinisten näytteiden
analyysiin.
Kansainvälinen laaduntarkkailu
UTULab:ssa toimivat diagnostiset laboratoriot ovat kaikkien eri tutkimusalueiden osalta mukana
kansainvälisissä laaduntarkkailuohjelmissa. Toistuvasti lähetettävillä sokkonäytteillä testataan tulosten oikeellisuutta.
Erikoislääkäreiden koulutuslaboratorio
UTULab toimii sekä lääketieteen opiskelijoiden että kliiniseen mikrobiologiaan erikoistuvien lääkäreiden koulutuspaikkana.
Konsultaatiot aina saatavilla
Asiakas voi kysyä minkä tahansa näytteen alustavaa tulosta tai vastauksen tulkintaa laboratorioistamme joko puhelimitse tai telefaxilla. Kustakin osa-alueesta vastaavat erikoislääkärit ovat
tavoitettavissa virka-aikana joka päivä.
18
Näytteiden lähetysohjeet
Näytteiden vastaanotto on avoinna ma–pe klo 8.00–15.30. Otamme näytelähetyksiä vastaan
myös lauantaisin ympäri vuoden. Matkahuollon kautta Turkuun tulevat näytteet toimitetaan automaattisesti laboratorioon.
Postilähetykset
Kaikki näytteet voidaan lähettää ns. vastauslähetyksinä, jolloin vastaanottaja maksaa ykkösluokan postimaksun. Emme vastaa erikoislähetysten postikuluista. Tietoja laboratorionäytteiden lähettämisestä postitse löytyy Itellan nettisivuilta: www.itella.fi.
Lähetteet
Käytössämme on lähetteet erikseen seuraaville tutkimustyypeille: virologiset tutkimukset, bakteeritutkimukset, mykobakteeritutkimukset, immunologiset tutkimukset, genetiikan DNA- ja kromosomitutkimukset. Lähetteitä voi tilata numeroista (02) 333 7424 (bakteerilähetteet ja immunologiset lähetteet), (02) 333 7461 (virologiset lähetteet), (02) 331 6600 (mykobakteerilähetteet)
ja (02) 333 7451 tai (02) 333 7458 (genetiikan tutkimukset). Lähetteet ovat myös tulostettavissa
internet-sivuiltamme.
Näytteiden lähetystarvikkeet
Näytteiden ottamiseen tarvittavia maksuttomia näytteenottovälineitä ja kuljetustarvikkeita voi tiedustella puhelimitse numeroista:
Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia
(02) 333 7501
- kuljetusputki, bakteeriviljely
- ulostepurkki
- pertussis-paketti (vinoagarpurkki, PCR-putki ja –tikku, ohjeet)
- seerumin erotteluputki
- lähetyskotelot
Virusoppi(02) 333 7476
- virusviljelyputki
- sytomegaloviruksen kuljetusnesteputki
- klamydiaviljelyn kuljetusnesteputki
- lähetyskotelot
Lääketieteellinen genetiikka
- lähetyskotelot
(02) 333 7458
Tulosten ilmoittaminen
Tulokset ilmoitetaan postitse lähetettävillä vastauskaavakkeilla. Kiireellistä vastaamista edellyttävät näytteet vastataan aina puhelimitse tai faxilla. Jos asiakas on pyytänyt lähetteessä ennakkovastausta, ilmoitetaan se puhelimitse. Laboratoriossamme on käytössä HL7-järjestelmä, joka
mahdollistaa näytepyyntöjen ja vastausten suoran välityksen ATK:lla.
19
Näytteiden ottaminen
Leukosyytti- ja lymfosyyttinäytteet
Laskimoverinäyte otetaan normaaliin tapaan hepariiniputkeen. Useimpiin tutkimuksiin 10 ml on
hyvin riittävä näytemäärä. Mm. lymfosyyttien mitogeenisti-mulaatioiden ja lymfosyyttien alaluokkatutkimusten kohdalla huomattavasti pienempikin näytemäärä (n. 1 ml) riittää mahdollistaen
esim. pienten lasten tutkimukset. IgG:n alaluokkien tutkimusta varten voidaan lähettää seerumia
(n. 1 ml). Hepariiniverinäytteet toimitetaan laboratorioon huoneenlämmössä. Tämä on tärkeää,
koska esim. jäätyminen tuhoaa tutkittavat solut.
Bakteriologiset näytteet
Tapoja on kolme, jotka on esitetty paremmuusjärjestyksessä.
1. Suora viljely
Menetelmä on nopein ja tehokkain. Näytteen kasvunestotekijät eivät jää häiritsemään, koska
näyte laimenee viljeltäessä. Haittana on se, että suoran viljelyn käyttäminen vaatii toimivan elatusainehuollon ja viljelyjärjestelmän. Maljat säilytetään jääkaapissa ja otetaan ennen käyttöä
muutamaksi tunniksi huoneenlämpöön niin, että liiallinen kosteus poistuu. Maljojen esilämmittäminen lämpökaapissa on tarpeetonta. Huoneenlämmössä maljat voivat olla vuorokauden. Tarkasta ennen viljelyä, ettei maljassa ole kasvua, ettei se ole kuivunut ja ettei se ole jäätynyt (pinta
rosoinen). Näyte hajotetaan maljalle pumpulitikulla tai kertakäyttöisellä silmukalla. Kun malja on
viljelty, on inkubointi aloitettava välittömästi.
Esimerkkejä suoran viljelyn käyttämisestä
Näyte
Elatusaineet
Huomattavaa
Gc
Silmä
New York City -agar
Suklaa- ja veriagar
Hiilidioksidiin
Suklaamalja hiilidioksidiin, ota
näyte suoraan silmukalla
Virtsa
CLED-agar tai Uricult
CLED:lle kvantitatiivinen viljely
silmukalla
Nielu
Hinkuyskä
Veriagar tai Streptocult
Hiili-kefaleksiiniagar
Mikäli käytät suoraa viljelyä, muista lähettää kaksi ilmakuivattua värjäyslasia, koska niitä ei voi
tehdä enää jälkeenpäin viljellyistä näytteistä.
2. Näyte sellaisenaan on kohtuullisen hyvä tapa lähettää näyte. Lähettämiseen käy puhdas ja steriili, kuiva lasiputki. Edellytyksenä on, että näyte voidaan toimittaa nopeasti, käytännössä saman
työpäivän aikana, laboratorioon. Yleensä näytteen jäähdyttäminen parantaa säilyvyyttä (likvor ei
saa jäähtyä). Haittana on, että kasvunestotekijät jäävät vaikuttamaan näytteeseen ja bakteerien
elävyys huononee koko ajan. Agaria sisältävät lagenulat (esim. Portagerm) säilyttävät myös anaerobeja bakteereja.
20
3. Kuljetusputki on edellisten korvike. Sitä täytyy käyttää silloin kun näytemäärä on pieni ja sopivaa suoraa viljelymenetelmää ei ole käytettävissä. Putki säilyttää useita bakteereja hyvin; ei
kuitenkaan kaikkia. Neisseriat säilyvät huonosti, toisaalta enterobakteerit pyrkivät kasvamaan
säilytyksen aikana. Yleensä kuljetusputki voidaan säilyttää näytteenoton jälkeen jääkaappilämpötilassa, toisaalta näyte on parempi ottaa vasta silloin kun se voidaan myös lähettää eteenpäin.
Viljelemätön putki säilytetään huoneenlämmössä. Mikäli panet näytteen kuljetusputkeen, muista
lähettää erillinen värjäyslasi, koska tikkunäytteistä ei voi jälkeenpäin tehdä värjäyksiä.
Serologiset näytteet
Vasta-ainetutkimuksia varten seerumia tarvitaan 1 ml, tarvittaessa esim. lapsilta riittää pienempikin määrä (0.5 ml). Näytteet kestävät säilytystä +4°C:ssa tai huoneenlämpötilassa useita päiviä.
Ne voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen.
21
Tutkimus
Näyte/
määrä
Näytteenotto / lähetys
Erikk.putki /
määrä
P-C1InhBk
P
2 x 0,5 ml
Sitraatti (tai EDTA) -plasma, erotuksen jälkeen välitön pakastus,
lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin
lähettää kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon
viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa.
Sitraatti
(EDTA)
-putki
P-C1In
P
2 x 0,5 ml
EDTA -plasma, erotuksen jälkeen välitön pakastus, lähetetään
hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon viimeistään
seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte
ei kelpaa.
EDTA -putki
P-HAE
P
2 x 0,5 ml
EDTA-plasma, erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää
kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut
näyte ei kelpaa.
EDTA -putki
S-CH100
(SCH100Cl,
SCH100Al,
S-CH100L)
S
2 X 0,5
ml
1 ml tuoretta seerumia. Hemolyyttistä, ikteeristä tai lipeemistä
näytettä ei voi käyttää. Veren annetaan hyytyä putkessa (ilman
separaattoria) 60 min (20–25°C), sentrifugoidaan +4°C:ssa.
Erotuksen jälkeen seerumi säilytetään +4°C:ssa tai pakastetaan
välittömästi (–70°C). Tuore seerumi voidaan lähettää kylmäkuljetuksena (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana, muuten lähetys hiilihappojäissä.
Seerumiputki
(ei geeliputki)
S-C-Def
S
2 X 0,5
ml
1 ml tuoretta seerumia. Hemolyyttistä, ikteeristä tai lipeemistä
näytettä ei voi käyttää. Veren annetaan hyytyä putkessa (ilman
separaattoria) 60 min (20–25°C), sentrifugoidaan +4°C:ssa.
Erotuksen jälkeen seerumi säilytetään +4°C:ssa tai pakastetaan
välittömästi (–70°C).
EDTA -plasma, välitön pakastus, lähetetään hiilihappojäissä.
Tuore plasma tai seerumi voidaan kuitenkin lähettää kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon viimeistään
seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte
ei kelpaa.
Seerumiputki
(ei geeliputki)
P
4 x 1 ml
EDTA-putki
(3)
S-CIC
(Immunokompleksit)
S
2 x 0,5-1
ml
Tuore seerumi tai kudosneste. Näyte otetaan atraumaattisesti
ja 3 ml verta lasketaan ensin pois. Veren annetaan hyytyä1–2 h
+37°C ja näyte sentrifugoidaan välittömästi, minkä jälkeen seerumi jaetaan 2 osaan (0.5–1 ml) ja jäädytetään (–20°C).Kudosneste sentrifugoidaan ja supernatantti jäädytetään. Pakastetut
näytteet lähetetään laboratorioon hiilihappojäissä. Näytteen ottaminen geeliputkeen voi vaikuttaa mataliin positiivisiin tuloksiin
Seerumiputki
(ei geeliputki)
P-C-Aktt
P
3 x 1 ml
EDTA-plasma, erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää
sulana kylmäkuljetuksena (+4 ºC), jos se tulee laboratorioon
viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa.
EDTA-putki
(3)
P-C3-Aktt
P
2 x 1 ml
EDTA-plasma, erotetaan välittömästi ja pakastetaan heti, lähetetään hiilihappojäissä (ks. alaviite)
EDTA-putki
(2)
P-C4-Aktt
P
2 x 1 ml
EDTA-putki
(2)
P-FakBAktt
P
2 x 1 ml
EDTAputki(2)
22
P-komplementti (P-C1Inh, P-C1q, P-C1r, P-C1s, C2, C3, C4, C5 jne.) näytteet lähetetään EDTAplasmana, S-CH100 seerumina. Mikäli näytteet on jäädytetty ne on lähetettävä hiilihappojäissä
(sulatusta ja uudelleen jäädytystä on vältettävä). Tuore erotettu EDTA-plasma tai seerumi voidaan lähettää kylmäkuljetuksena (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän
aikana.
Virologiset näytteet
Nenänielutikkunäyte (Nps) Näytteenottotikku (mieluiten nylon tai dacron-tikku ns. nukkatikku)
työnnetään alaviistoon nenänpohjaa pitkin sieraimeen noin 12-15 cm syvyyteen (syvyys mitataan
etukäteen, sierain-korvanipukka; aikuisilla aina >10 cm, alle 2-vuotiailla lapsilla 6-7 cm) ja kiertoliikkeellä hangataan limakalvoja siten, että tikkuun tarttuu limakalvolta irronneita soluja. Vuotoherkiltä potilailta voidaan ottaa nenänäyte (Ns) ja näytetikku viedään sieraimeen 3-5 cm syvyyteen.
Antigeenin osoitus -pyynnöissä tikku katkaistaan kuivaan laboratoriopuhtaaseen putkeen, PCRpyynnöissä steriiliin kertakäyttöputkeen, ja virusviljelypyynnöissä virusviljeluputkeen. Potilaan
nimi, henkilötunnus ja näytteenottopäivä merkitään tarraan, joka kiinnitetään putkeen.
Nenänieluimunäyte (Npa) Imuun kytketyn limanäyteputken letku työnnetään nenän kautta nenänieluun ja näyteputkeen imetään limaa molemmista sieraimista. Limanäyte (2-3 ml) lähetetään
antigeenin osoitukseen sellaisenaan (limankeruuputkessa) saman päivän aikana. Mikäli näytteestä halutaan viljelytutkimusta, siirretään limaa näytteenottotikulla virusviljelyputkeen, ja PCR
pyynnöissä steriiliin kertakäyttöputkeen. Potilaan nimi, henkilötunnus ja näytteenottopäivä merkitään tarraan, joka kiinnitetään putkeen.
Nenähuuhtelunäyte. Potilasta kehotetaan taivuttamaan pää takakenoon ja sulkemaan nenänielunsa. Potilaan nenään pipetoidaan 2–3 ml fysiologista keittosuolaliuosta. Sen jälkeen potilas
taivuttaa päänsä eteenpäin ja antaa nesteen valua nenästään petrimaljaan tms. steriiliin astiaan.
Sama toistetaan toisen sieraimen osalta. Nenähuuhtelunäytteen otto edellyttää potilaalta hyvää
yhteistyökykyä, joten Nps-näyte on tavallisesti suositeltavampi.
Ulostenäyte. Pieni nokare ulostetta tai n. 1 ml ripuliulostetta lähetetään sellaisenaan tiiviissä
astiassa. Ulostenäyte sopii sekä viljelyyn että ripulivirusten antigeenin osoitukseen ja myös PCR
testeihin, voidaan lähettää jäähdyttämättä.
Nielunäyte. Näytteenottotikulla vedetään pitkin nielukaarien ja nielun takaseinämän limakalvoa
melko voimakkaasti, jotta tikkuun saataisiin lima-kalvolta irronneita soluja. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen ja lähetetään laboratorioon kuten nps- tai npa-viljelynäyte. Npsnäyte on usein nielunäytettä suositeltavampi koska virusmäärä siinä on suurempi.
Virtsanäyte. CMV-viljelyä varten 3 ml puhtaasti laskettua virtsaa lisätään CMV-kuljetusnestettä
sisältävään putkeen. Virtsanäyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti. PCRtutkimuksiin virtsanäyte laboratoriopuhtaaseen putkeen.
Rakkulanäyte. Puhdistamaton mahdollisimman tuore (koska viruksen määrä on niissä suurin)
rakkula rikotaan kuivalla näytteenottotikulla. Rakkulanesteen annetaan imeytyä näytteenottotikkuun, jonka jälkeen hangataan tikulla rakkulan pohjaa solujen saamiseksi näytteeseen. Samalla
tikulla voidaan ottaa näyte useammasta rakkulasta. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen ja lähetetään laboratorioon kuten Nps-viljelynäyte. Sama näyte sopii sekä viljelyyn
että antigeenin osoitukseen. PCR-menetelmiä varten (enterorokko, zoster) rakkulanäytteenottotikku katkaistaan kuivaan, steriiliin näyteputkeen.
Selkäydinnestenäyte. Näytettä otetaan noin 2 ml kuivaan, steriliin putkeen ja toimitetaan jääh23
dytettynä mahdollisimman nopeasti laboratorioon. Näyte sopii viljelyyn sekä PCR- ja vasta-ainetutkimuksiin.
Kudospalat ja ruumiinavausnäytteet. Sopivat viljelyyn, nukleiinihapon osoitukseen (PCR) ja
rajoituksin antigeenin osoitukseen. Virusviljelynäytteet lähetetään mieluummin jäähdytettynä virusviljelyn kuljetusnesteputkessa, PCR näytteet steriilissä putkessa ja antigeeninosoitusnäytteet
laboratoriopuhtaassa putkessa.
Seeruminäytteet. Yleensä riittää 2 ml seerumia. Pienemmästäkin määrästä voidaan tehdä rajoitettu määrä testejä. I-seerumi voidaan säilyttää –20°C:ssa ja lähettää laboratorioon yhdessä II-seerumin kanssa. Tutkimuksen jälkeen seerumit säilytetään laboratoriossa noin yhden vuoden ajan.
Sidekalvonäyte. Näytteenottotikulla vedetään pitkin sairastunutta sidekalvoa tms. melko voimakkaasti, jotta tikkuun saataisiin limakalvolta irronneita soluja. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen.
EDTA- tai sitraattiveri. PCR tutkimus plasmasta.
Klamydiaviljelynäytteet. Näytteet otetaan sairastuneelta limakalvolta (uretra, kervikaalikanava,
sidekalvo) näytteenottotikulla pyrkien saamaan näytteeseen epiteelin soluja. Klamydianäyte tulee ottaa viimeiseksi Gc-, PAPA- ym. näytteiden jälkeen, jolloin on huomattava, että Gc-näytteen
otossa ei saa käyttää hiilitikkua. Näytteenottotikku katkaistaan klamydiaviljelykuljetusnesteputkeen. Näytteet tulisi toimittaa laboratorioon jäähdytettynä 24 tunnin kuluessa.
PCR-näytteet. PCR-tutkimuksiin tulevat näytteet (kuten likvori, EDTA- tai sitraattiveri, kudospalat
yms.) tulee ottaa steriiliin näyteputkeen kontaminaatiota välttäen. Huom. likvornäytettä otettaessa
HSV-PCR-tutkimukseen käytettävä hansikkaita ja hengityssuojainta. Pistoskohta on desinfioitava
etanolilla tms. pyyhkien. Näytteen ottajana ei voi toimia huuliherpestä tai HSV-kynsivallintulehdusta parhaillaan poteva henkilö.
Mikäli potilaalla epäillään erityisen tartuntavaarallista virustautia, esim. SARS, lintuinfluenssa, tropiikista saatua vaarallista virustautia tai Creutzfeldt-Jacobin tautia on ennen
näytteiden ottoa ja lähettämistä otettava yhteyttä viruslaboratorioon (02) 333 7461.
Virologisten näytteiden säilytys ja lähettäminen
Viljelynäytteet tulisi mieluiten toimittaa laboratorioon saman päivän aikana. Mikäli tämä ei ole
mahdollista, näytteet säilytetään jääkaappilämpötilassa, jossa monet virukset kestävät säilytystä
viikonlopun yli. Näytteitä ei saa säilyttää –20°C pakastimessa. Jos käytettävissä on –70°C pakastin, sitä voi käyttää pitempiaikaiseen säilyttämiseen.
Seeruminäyte kestää säilytystä hyvin +4°C:ssa tai huoneenlämpötilassa useita päiviä. Voidaan
toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen. Tutkimuksen jälkeen seerumit säilytetään laboratoriossa noin yhden vuoden ajan.
Klamydia-viljelynäytteet suositellaan toimitettavaksi laboratorioon saman vuorokauden kuluessa. Säilytys ja kuljetus +4°C:ssa. Muutaman päivän säilytys +4°C:ssa on mahdollista, mutta
tutkimuksen herkkyys saattaa laskea.
Nenänieluimunäyte (npa), nenätikkunäyte (nps), nenänäyte (ns) kestävät kuljetusta hyvin, koska antigeenin osoitus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy
päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen.
24
Ulostenäyte kestää kuljetusta hyvin. Se säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon
normaalia postia käyttäen.
PCR-näyte on toimitettava virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mieluiten jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen
säilytys pakastettuna (-70°C), paitsi verinäyte, kts alla. Jos näyte pakastetaan se on myös lähetettävä pakastettuna.
Virtsanäyte tulee laittaa välittömästi jääkaappiin ja toimittaa laboratorioon mah-dollisimman nopeasti. Sytomegaloviljelyn kuljetusnesteputkia saa virusopin laboratoriosta.
EDTA- tai sitraattikokoverinäyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näytettä (plasmaa) voidaan säilyttää voi säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), plasman pitempiaikainen säilytys pakastettuna (-70°C),. Jos näyte pakastetaan se on myös lähetettävä pakastettuna.
Virologisten tutkimusten valitseminen ja lähetteen täyttäminen
Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete. Kaikki saman potilaan tutkimukset voidaan merkitä
samaan lähetteeseen. Tutkimusten valitseminen voidaan jättää laboratorion tehtäväksi, jolloin valinta tehdään potilaan iän, lähetteessä olevien kliinisten tietojen ja epidemiologisen tilanteen mukaan.
Lähettäjä voi myös itse valita haluamansa tutkimukset. Tällöinkin on kliiniset tiedot ilmoitettava.
Oireenmukainen suositus virologisten näytteiden ottamisesta
Virusinfektioiden suuren lukumäärän ja suhteellisen lieväasteisuuden vuoksi on selvää, ettei ole
perusteltua pyrkiä etiologiseen laboratoriodiagnoosiin kaikissa virusinfektioissa, vaan on harkiten
valittava ne potilaat, joista virologisia näytteitä otetaan. Kun laboratoriodiagnostiikkaan päädytään, otettavan näytteen valintaan vaikuttaa ratkaisevasti potilaan taudinkuva, mutta myös muut
seikat kuten potilaan ikä, vuodenaika, epidemiologinen tilanne ja mahdolliset tautikontaktit. Seuraavia ohjeita ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti noudatettavaksi, vaan niiden tarkoitus on auttaa
tutkimusten pyytäjiä heidän tapauskohtaisissa valinnoissaan.
Hengitystieoireet
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: adeno-, influenssa A- ja B-, parainfluenssa-, RS-, rino- ja koronavirukset, sekä Chlamydia pneumoniae (keuhkoklamydia; TWAR) ja Mycoplasma pneumoniae. Tonsilliitin ja/tai faryngiitin aiheuttajina on muistettava Epstein-Barr-virus, herpes simplex-virus, tietyt enterovirukset ja HIV. Immuunipuutteisilla potilailla sytomegalo- ja muut herpesryhmän
virukset ovat tärkeitä pneumonioiden aiheuttajia. Myös monien muiden virusten aiheut-tamissa
infektioissa voi esiintyä oireita hengitysteiden alueella (esim. tuhkarokon katarraalioireet).
Näytteet
• nenänieluimunäyte (npa): antigeenin osoitus, viljely ja PCR
• nenänielutikkunäyte (nps): antigeenin osoitus, viljely ja PCR
• nenänäyte (ns): viljely ja PCR
• nenähuuhtelunäyte: viljely ja PCR
• bronkoalveolaarilavaationäyte (BAL): viljely, antigeenin osoitus ja PCR
• keuhkobiopsia: viljely ja PCR
• EDTA- tai sitraattiverinäyte: viljely (sytomegalovirusepäilyissä) ja PCR
• pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin
25
Ihottumat
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: parvorokkovirus (erythema infectiosum), Sindbisvirus, tietyt
enterovirukset sekä rakkulaisten ihottumien aiheuttajina vesirokkovirus, herpes simplex-virukset
ja enterorokkovirukset. Epstein-Barr-virus infektioihin liittyvä, etenkin ampisilliinihoitoa seuraava
ihottuma on myös muistettava. Pienillä lapsilla kysymykseen tulee myös HHV6 (exanthema subitum/ vauvarokko). Tuhkarokko ja vihurirokko ovat myös mahdollisia, joskin MPR-rokotuksen
ansiosta harvinaisia. Myös monissa muissa virusinfektioissa oireistoon voi kuulua ihottuma (mm.
adeno-, sytomegalo- ja monet trooppiset arbovirukset).
Näytteet:
• seeruminäyte (tarvittaessa pariseeruminäytteet): vasta-aine-määrityksiin
• ulostenäyte: viljely (enterovirusdiagnostiikka)
• rakkulanäyte: viljely, antigeenin osoitus ja PCR (vesirokko- ja enterovirus diagnostiikka)
Keskushermosto-oireet
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: entero-, herpes simplex- ja varicella-zoster-virukset. Harvinaisempia aiheuttajia ovat adeno-, puutiaisaivokuume-, sikotauti-, tuhkarokko-, sytomegalo- ja
HI-virukset. Myös Mycoplasma pneumoniae on muistettava meningiitin aiheuttajana. Ensisijainen
tutkimus entero-, herpes simplex- ja varicella-zoster virusten osoittamiseksi keskushermostoinfektioissa on geenimonistus (PCR).
Näytteet:
• selkäydinnestenäyte: viljely, vasta-ainemäärityksiin ja PCR
• ulostenäyte: viljely
• nielunäyte: viljely
• nenänielunäyte: antigeenin osoitus, PCR
Huom! Yksittäisellä likvornäytteen vasta-ainemäärityksellä ei ole merkitystä, koska likvorissa
esiintyvä vasta-aine voi olla seurausta aivo-verikynnyksen vau-riosta. Vain samana päivänä otetun seerumi-likvori parin vasta-ainemääritykset voivat antaa spesifisen diagnoosin.
Kongenitaaliset ja perinataaliset infektiot
Yleisimmät kongenitaalisten infektioiden aiheuttajavirukset ovat: sytomegalo-, vihurirokko- ja enterovirukset. Raskaudenaikainen parvorokko voi johtaa sikiön kuolemaan, mutta vaurioituneena
syntyneitä lapsia ei ole kuvattu. Harvinaisissa tapauksissa myös muut raskauden aikana sairastetut infektiot saattavat johtaa sikiön kuolemaan tai vaurioitumiseen. Perinataalisia infektioita
aiheuttavat mm. herpes simplex-, vesirokko- ja enterovirukset.
Näytteet:
• seeruminäyte (napaverinäyte): vasta-ainemäärityksiin
• virtsanäyte: viljely ja PCR (sytomegalovirusdiagnostiikka)
• rakkulanäyte: viljely, ja antigeenin osoitus (herpes simplex- ja vesirokkovirusdiagnostiikka)
• nielunäyte: viljely (herpes simplex-virusdiagnostiikka)
26
Kuume ilman paikallisoireita
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: adeno-, influenssa A- ja B-, sytomegalo-, Epstein-Barr- ja
Puumalavirukset sekä eräät enterovirukset. Myös hepatiittivirukset, sytomegalovirus ja HIV on
tietyissä tapauksissa otettava huomioon.
Näytteet:
• nenänieluimunäyte (nps): antigeenin osoitus ja viljely
• nielunäyte: viljely
• virtsanäyte: viljely (sytomegalovirusepäilyissä)
Maksaoireet
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: hepatiitti A-, hepatiitti B-, hepatiitti C-, sytomegalo-, Puumala- ja Epstein-Barr-virukset. Hepatiitti D (delta)- ja hepatiitti E-virusten aiheuttamat infektiot ovat
toistaiseksi harvinaisia Suomessa. Huumeiden käyttäjillä saattaa hepatiitti D-virusta kuitenkin
esiintyä. On myös muistettava, että trooppiset arbovirukset ja C. trachomatis voivat aiheuttaa
maksaoireita.
Näytteet:
• seeruminäyte (tarvittaessa pariseeruminäytteet): vasta-aine-määrityksiin ja HBsAg-määritys
• virtsanäyte: viljely (sytomegalovirusepäilyissä)
• EDTA- tai sitraattiiverinäyte: viljely tai PCR (sytomegalovirusepäilyissä)
Niveloireet
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: parvorokko-, Sindbis-, ja vihurirokkovirukset. Harvinaisempina aiheuttajina tulevat kyseeseen hepatiitti B-virus ja monet trooppiset arbovirukset. Myös C.
trachomatis on muistettava reaktiivisen artriitin aiheuttajana.
Näytteet:
• seeruminäytteet (tarvittaessa pariseeruminäytteet): vasta-ainemäärityksiin
Rakkulaiset iho- ja limakalvo-oireet
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: vesirokko- ja herpes simplex-virukset, mutta myös tietyt enterovirukset (esim. Coxsackie A16) aiheuttavat rakkuloita (enterorokko).
Näytteet:
• rakkulanäyte: viljely ja antigeenin osoitus
• nielunäyte: viljely sekä PCR (enterovirusdiagnostiikka)
Ripuli ja muut mahasuolioireet
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: noro-, adeno-, rota-, ja astrovirukset. Myös tietyt enterovirukset ja mahdollisesti myös koronavirukset voivat aiheuttaa gastroenteriittejä. Ripulivirukset eivät
kasva normaaleissa soluviljelmissä, eikä niille ole hyvää serologista diagnostiikkaa, joten viljely27
ja vasta-ainetutkimusten merkitys ripulidiagnostiikassa on vähäinen.
Virushepatiiteissa, etenkin hepatiitti A:ssa, ripuli voi kuulua hallitseviin oireisiin, jos ikterus jää
lieväksi. PCR-tutkimus on suositeltavin tutkimus noroviruksille.
Näytteet:
• ulostenäyte: antigeenin osoitus, viljely ja PCR
• seeruminäyte: vasta-ainemäärityksiin (vain hepatiitti-diagnostiikka)
Silmäoireet
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: adeno-, herpes simplex- ja enterovirukset. Harvinaisempina
tulevat kyseeseen sytomegalo-, vesirokko-, influenssa- ja tuhkarokkovirukset. Myös C. trachomatis on muistettava konjunktiviitin aiheuttajana.
Näytteet:
• sidekalvoerite: viljely ja geenimonistus
• sarveiskalvonäyte: viljely ja PCR
Sydänoireet
Yleisimmät aiheuttajavirukset ovat: enterovirukset ja influenssa A-virus. Myös adeno- ja sytomegalovirukset sekä Chlamydia pneumoniae ja Mycoplasma pneumoniae on muistettava kardiitin
aiheuttajina. Harvinaisissa tapauksissa kardiitti saattaa komplisoida muidenkin virusten aiheuttamia infektioita.
Näytteet:
• nielunäyte: viljely tai PCR
Urogenitaalioireet
Yleisimmät aiheuttajat ovat: herpes simplex-virus ja C. trachomatis. Myös eräät muut virukset
kuten vesirokko-, sytomegalo- ja adenovirukset saattavat aiheuttaa urogenitaalialueen oireita.
Komplisoitumattomissa klamydiainfektioissa ja rekurroivissa herpes simplex-viruksen aiheuttamissa infektioissa ei yleensä tapahdu merkittäviä muutoksia seerumin vasta-ainetasoissa, joten
vasta-ainemääritysten merkitys diagnostiikassa on vähäinen.
Näytteet:
• uretranäyte: viljely (C. trachomatis, herpes simplex-virus)
• cervixnäyte: viljely (C. trachomatis, herpes simplex-virus)
• pariseeruminäytteet: vasta-ainemäärityksiin (erikoistapauksissa)
28
29
***
***
***
NPtikku
***
***
NPS
***
***
yskös
1
3
1
4
***
***
***
***
trakea/
bronkus
aspir.
1
***
***
***
***
1
***
*
*
***
BALneste
Suositeltava näytemäärä:
Likvori, nivelneste, lapsivesi, trakea/bronkus-lima 1–10 ml
Yskös 2–5 ml
BAL-neste, virtsa, pleuraneste, mahaneste 10 ml
Kudospalat, halkaisija 3 mm
Näytteet voi lähettää tavallisessa postissa jäähdyttämättä.
Tiedustelut: puh. (02) 333 7420 tai (02) 333 7423, haku 31 7407
Näyteputket
1. Tiivis näyteputki tai -purkki
2. EDTA-putki
3. Kalsiumalginaattitikku kuivassa steriilissä kertakäyttöputkessa
4. Ysköspurkki
*** suositeltava näyte* mahdollinen näyte
2
Näyteputki
2
*
1
***
Ureaplasma urealyticum PCR
1
*
Mycobacteri nukleiinihapon osoitus
Pneumocystis carinii PCR
*
Mykoplasma pneumoniae PCR
*
***
lapsivesi
***
***
***
nivelneste
***
*
***
***
pleuraneste
Legionella PCR
***
***
***
likvori
Chlamydia pneumoniae PCR
Borrelia PCR
***
****
Aspergillus PCR
Bordetella pertussis PCR
**
kudos
Bakteeri PCR
PCR-tutkimus
Bakteeri-PCR-näyteohjeet
1
*
mahaneste
1
***
*
virtsa
30
Korona
Rino
RSV
Parainf.
Parainfl.
Boka
Infl A/B
Parvo
Ent
CMV
VZV
HSV
kudos
Ent
uloste
Parainfl.
RSV
Infl A/B
Adeno
Rino
Ent
CMV
BAL
HSV (**
Ent
VZV (*
rakkula
Parainfl.
RSV
Infl A/B
Adeno
Korona
Rino
Ent
CMV
pleuraneste
Adeno
HHV-6
Parvo
Ent
CMV
EDTA/sirt.verestä
erotettu plasma
Tiedustelut (02) 333 7461
Näyteputket, säilytys- ja lähetysohjeet mainittu kunkin testin kohdalla.
(* Rakkulanesteestä ensisijainen tutkimusmenetelmä on VZV-AG
(** Rakkulanesteestä ensisijainen tutkimusmenetelmä on HSV-Vi
PCR-tutkimuksia voidaan tehdä kaikista näytteistä. Yllä olevaan listaan on merkitty, mitä tutkimuksia mistäkin
näytteestä on järkevää tehdä.
Boka
hMPV
RSV
JCV
InfA/B
hMPV
Adeno
Korona
Infl
A/B
Adeno
Ent
HSV
nielu
Infl A/B
HHV-6
EBV
CMV
Ent
Rino
Ent
nenänielu
HHV-6
CMV
Parvo
HSV
VZV
luuydin
likvor
Virus-PCR-näyteohjeet
HCV
EBV
CMV
Parvo
Ent
seerumi/
plasma
Parvo
CMV
VZV
HSV
lapsivesi
JCV
BKV
Adeno
CMV
virtsa
Tutkimusmenetelmät
Bakteriologiset tutkimukset
Kattava tutkimusvalikoima
Valikoimaamme kuuluvat lähes kaikki yleiset bakteriologiset tutkimukset. Lisäksi teemme mm.
seuraavia: difteriaviljely, legionellaviljely, nokardiaviljely, pertussisviljely, Helicobacter pylori -viljely ja metisilliiniresistentin Staphylococcus aureuksen seulonta-viljely. Mikrobispesifisen DNA:n
tutkimme suoraan näytteestä DNA-monistukseen (PCR) perustuvalla menetelmällä.
Bakteereiden tyypitys tehokkaimmilla menetelmillä
Kaikki eristetyt bakteerit, joita ei pidetä normaaliflooraan kuuluvina tyypitetään lajitasolle. Käytössämme on bakteereiden tyypitys perustuen 16S rRNA geenin sekvensointiin.
Laaja valikoima spesifisiä elatusaineita
Bakteeriviljelyt eri näytetyypeistä tehdään käyttäen kansainvälisten suositusten mukaisia elatusainepohjia. Käytössämme on kymmeniä erilaisia elatusaineita.
Autoimmuunitutkimukset
Tutkimusvalikoima
Tutkimusvalikoima käsittää kaikki keskeisimmät autoimmuunisairauksien diagnostiset testit. Suuri osa testeistä on laboratoriossamme kehitettyjä ja tutkimustyö menetelmien kehittämiseksi jatkuu edelleen.
Reuman ja systeemisten autoimmuunisairauksien diagnostiikka
Nivelreuman diagnostiikassa spesifinen sitrulliinivasta-ainetesti (S-CCPAb) yhdessä reumafaktorimäärityksen kanssa parantaa erityisesti varhaisen nivelreuman diagnostiikkaa. Myös
systeemisen lupus erytematosuksen (SLE), Sjögrenin syndrooman, skleroderman ja muiden
systeemisten autoimmuunitautien immunologinen diagnostiikka on kehittynyt voimakkaasti viime vuosien aikana. Laboratoriomme on tehnyt tutkimustyötä diagnostiikan kehittämiseksi. Tumavasta-aineiden lisäksi mittaamme myös yksittäisiä tuman antigeenejä kohtaan syntyneitä vastaaineita. Käytössämme oleva Phadia 250 -tekniikka on parantanut nDNA- ja ENA-vasta-aineiden
tulosten herkkyyttä ja spesifisyyttä. Uusi CTD-paneeli tulee lisäämään ENA-vasta-aineiden spesifisyyksiä. Immunoblottauksessa (S-ANA-IB) käyttämämme Innolia-testi täydentää tutkimusvalikoimaamme. Lisäksi tarjoamme immunoblottaustestiä (S-PMDM) myosiittien diagnostiikkaan.
Glomerulonefriittien ja vaskuliittien diagnostiikka
Glomerulonefriittien ja vaskuliittien diagnostiikkaan tarjoamme komplementtitutkimusten ja neutrofiilien sytoplasma-antigeeni vasta-aineiden (S-PR3Ab, S-MPOAb, S-ANCA-T) lisäksi herkän ja
spesifisen glomerulustyvikalvovasta-ainetestin (S-GbmAb). Testit on tarkoitettu nopeasti etenevien Wegenerin granulomatoosin, glomerulonefriittien ja Goodpasturen syndroman diagnostiikkaan ja tehdään siitä syystä päivittäin (arkipäivisin) myös yksittäisestä näytteestä.
Keliakian vasta-ainemääritykset
Keliakian immunologinen diagnostiikka perustuu spesifisten kudostransglutaminaasi-, endomysium- ja gliadiinipeptidivasta-aineiden määrittämiseen. Laboratoriossamme tehdyn tutkimustyön
ansiosta olimme ensimmäisiä laboratorioita maailmassa, joka otti käyttöönsä nämä kolme menetelmää. Kudostransglutaminaasi-vasta-aineet määritämme nyt spesifisellä humaania rekombinanttiantigeenia käyttävällä tTG-ELISA:lla.
31
Kudostransglutaminaasin on osoitettu olevan keliakian spesifinen autoantigeeni ja endomysiumantigeenin pääkomponentti.
Gliadiinivasta-aineiden sijasta tarjoamme keliakian diagnostiikkaan spesifistä gliadiinipeptidivasta-ainetestiä (S-GlpepAb), joka mittaa IgA- ja IgG-vasta-aineita deamidoitua gliadiinia
kohtaan). Nämä vasta-aineet korreloivat hyvin transglutaminaasi- ja endomysiumvasta-aineiden
kanssa ja ovat huomattavasti normaaleja gliadiinivasta-aineita spesifisemmät ja herkemmät
keliakian diagnostiikassa. Dieetistä huolimatta pienellä osalla keliakiapotiaista suolen tulehdus
jatkuu (ns. refraktorinen keliakia). Näillä potilailla gliadiinipeptidivasta-aineiden on osoitettu pysyvän koholla. Korkeat transglutaminaasivasta-aineet (tTGAbA) ovat spesifisiä, mutta matalat arvot
voivat olla vääriä positiivisia. Toisaalta tTGAbA ovat joskus vääriä negatiivisia tai raja-arvoja mm.
ihokeliakiassa ja pienillä lapsilla, joilla arvot usein fluktuoivat. Näissä tapauksissa gliadiinipeptidivasta-aineet ovat useimmiten selvästi positiiviset. Koska GlpepAb-testi mittaa myös IgG-luokan
vasta-aineita, suosittelemme gliadiinipeptidivasta-ainetestiä keliakian diagnostiikkaan myös IgApuutospotilailla sekä keliakian dieettihoidon seurantaan.
Tulehduksellisten suolistosairauksien diagnostiikka
Tulehdukselliset suolistosairaudet, Crohnin tauti (CD) ja ulseratiivinen koliitti (UC) ovat lisääntyneet. Erityisesti lapsipotilailla tarvitaan seulontatestejä taudin serologiseen diagnostiikkaan.
Tarjoamme Saccharomyces cerevisiae vasta-ainetestiä (ASCA IgA ja IgG) Crohnin taudin
diagnostiikkaan (50–60 % positiivisia). Koska osalla potilaista Crohnin tautia ei oireiden perusteella voi erottaa ulseratiivisesta koliitista suosittelemme diagnostiikkaan IBD-tutkimusta, jossa
mitataan ASCA-testin ohella myös p-ANCA-vasta-aineet, joita esiintyy UC-potilailla n. 50–60
%:lla, mutta Crohnin tautia sairastavilla vain 10-15%:lla.
Tulehduksellisten maksasairauksien diagnostiikka
Autoimmuunihepatiittien (AIH) serologinen diagnostiikka perustuu immunofluoresenssitekniikkaan. AIH tyyppi I:ssä esiintyy sileälihasvasta-aineita ja tumavasta-aineita, AIH tyyppi II:ssa
maksa- ja munuaismikrosomi (LKM) vasta-aineita. Primaarisessa biliaarisessa kirroosissa (PBC)
esiintyy mitokondriovasta-aineita. Primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC) voi liittyä ulseratiiviseen koliittiin, joss esiintyy p-ANCA vasta-aineita.
IgG4:aan assosioituvat tulehdukselliset sairaudet
Korkea IgG4 liittyy moniin harvinaisiin sairauksiin, kuten PSC:ta muistuttavaan autoimmuunikolangiittiin (AIC), autoimmuunipankreatiittiin (AIP), sialadeniittiin, inflammatoriseen pseudotuumoriin ja retroperitoneaalifobroosiin. Näistä tavallisin on AIP. Koska sekä AIC että AIP vastaavat
hyvin kortisonihoidolle on näiden tautitilojen erottaminen muista pankreatiitin ja kolangiitin muodoista ensiarvoisen tärkeää.
Menetelmien kehittäminen
Autoimmuunitautien diagnostiikassa käytettävät testit kehittyvät koko ajan ja testivalikoima on
lisääntynyt voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Laboratoriossamme jatkuvan aktiivisen tutkimustoiminnan ansiosta olemme voineet pitää testivalikoimamme ajan tasalla.
Immunogeneettiset tutkimukset
DNA-hybridisaatiotutkimukset
Sairastumisalttiuteen spesifisesti assosioituvien HLA-alleelien määrittämiseen olemme kehittäneet tautikohtaisia testejä. Nämä perustuvat geenimonistukseen PCR-menetelmällä ja sitä
seuraavaan lantanidileimallatuilla koettimilla tehtävään hybridisaatioon. Menetelmän etuna on
erinomaisen spesifisyyden ohella edullinen hinta ja näytteen hyvä säilyvyys. Näitä testejä on sovellettu HLA-B27 alleelin määrittämiseen sekä keliakian, narkolepsian ja insuliinista riippuvaisen
32
diabeteksen geneettisen riskin tutkimiseen. Uutena testinä olemme aloittaneet laktaa-sinpuutokseen liittyvän geenimuutoksen osoittamisen.
Komplementtitutkimukset
Komplementin puutostilat
Komplementtidiagnostiikassa laboratoriollamme on maassamme täydellisin testivalikoima. Pystymme osoittamaan tavalliset ja harvinaiset komplementin puutostilat. Komplementin toimintaa
mitataan S-CH100-testillä (komplementti, kokonaisaktiivisuus). Se on ELISA-testi, joka mittaa
sekä klassisen, vaihtoehtoisen että lektiinitien toiminnan. Mikäli seulontatesti (S-C-DEF) osoittaa toiminnan häiriön, mitataan yksittäiset komponentit (tai komplementin aktivaatiotuotteet) häiriön syyn selvittämiseksi.
S-CH100 tuloksen tulkinta**
CH100Cl
CH100L
CH100Al
Mahdollinen puutos*
Kliiniset assosiaatiot
matala
normaali
normaali
C1q,C1r,C1s
(C1q-vasta-aineet)
SLE, autoimmuunisairaudet
normaali
matala
normaali
MBL, MASP2
Varhaislapsuuden
infektiot,
matala
matala
normaali
C4,C2 tai molemmat
(C4A, C4B nolla-alleelit)
Infektiot, autoimmuunisairaudet
matala
matala
matala
C3,C5,C6,C7,C8,C9
Faktori H, I
Infektiot; C3 pyogeeniset, C3Nef /GN
C5-C9 neisseriainfektiot
normaali
normaali
matala
Properdiini, Fakt.B,D
Infektiot; properdiini:
fataaleja meningokokki-infektioita (familiaarinen)
normaali
normaali
normaali
Ei puutoksia
* Mikäli S-CH100 on poikkeava, suositellaan komplementin puutostutkimusta (S-C-DEF), jossa voidaan määrittää jokainen osakomponentti erikseen.
**HUOM: komplementin in vivo aktivaatio, esim. autoimmuunitaudin (immuunikompleksit) tai infektion seurauksena voi johtaa komplementin komponenttien voimakkaaseen kulutukseen. Kulutus voidaan osoittaa komplementin aktivaatio- tutkimuksella (P-CAktt).
33
HAE, hereditaarinen angioödeema
Hereditaarinen angioneuroottinen ödeema (HAE/HANE) on auto-somaalisesti dominantisti periytyvä tauti, joka ilmenee kohtauksittain ihon ja limakalvojen turvotuksina. Mutaatioista johtuen
C1-estraasia ei tehdä (HAE tyyppi I). Suomessa on n. 50–100 HAE-potilasta n. 20 eri suvussa.
Jos C1-esteraasin inhibiittorin pitoisuus (P-C1Inh) on normaali, C4 matala, C3 normaali, mutta
P-C1InhBk (aktiviteetti) puuttuu, kyseessä on periytyvää aktiivia tautia sairastavat henkilö (n. 15
%), jolla ClInh-pitoisuus on immunokemiallisesti mitattuna normaali, mutta se ei (pistemutaation
vuoksi) toimi (HAE tyyppi II).
Ns. hankinnainen HAE ilmenee aikuisiällä, eikä suvussa ole HAE-tapauksia. Näillä potilailla ei
ole mutaatiota C1Inh-geenissä, vaikka C1Inh on matala ja aktiviteetti alentunut. Matala C1q osoittaa, että C1Inh lasku on sekundaarinen, esim. autoimmuunireaktiosta johtuvan C1q:n ja C1Inh:n
kulutuksen aiheuttama. Teemme tarvittaessa C1q-tutkimuksen diagnoosin varmistamiseksi. (Ks.
Hanna Jarva ja Seppo Meri. Angioödeeman diagnostiikka ja hoito. Suom. lääkl. 2003; 42:42294233).
Komplementin aktivaatiotuotteet
Komplementin aktivaation osoittaminen potilaalta saadusta kudos (plasma) -näytteestä, on ainoa
keino osoittaa komplementin osallistuminen autoimmuunitautien, glomerulonefriittien tai infektiotautien syntyyn tai potilaan oireiden pahenemiseen. Tämä on mahdollista ennen kaikkea uusilla
entsyymi-immunologisilla testeillä. Komplementtitutkimuksena on perinteisesti käytetty C3 ja C4
määritystä. Komplementin aktivaatiossa C3, C4 ja Faktori B kuluvat, mutta onglema on että ne
ovat ns. akuutin faasin proteiineja ja pitoisuudet nousevat tulehduksessa. Lisäksi C4 voi olla
matala muista syistä (HAE, C4-allotyyppien puutokset), joten vain matala C3 viittaa aktivaatioon.
Plas-masta tai kudosnesteestä (mm. synovia- tai pleuraneste) tehty komplementin aktivaatiotutkimus (P-CAktt) mittaa komponenttien lisäksi myös niiden pilkkoutumistuotteita (C3d, C4d
ja Bb) ja paljastaa klassisen ja vaihtoehtoisen tien aktivaation lisäksi myös terminaalikompleksin
(C5b-9) muodostumisen. Seurannassa taudin (SLE, GN, infektio) parantuessa nämä aktivaatiotuottet häviävät verenkierrosta.
Aktivaatiossa komponentteja kuluu...C4, C3 ja faktori B laskevat...mutta C4, C3 ja B ovat
akuutin faasin proteiineja ja nousevat tulehduksessa!
CH100Cl*
C4**
C3
B
CP
↓
↓
↓
N
SLE, kryoglobulinemia, RA, vaskuliitti,
B-hepatiitti
AP
N↓
N
↓
↓
Gram-neg bakteremia
PSGN, pankreatiitti
CP + AP
↓
↓
↓
↓
SLE, MPGN I
CP / fluid
↓
↓
N
N
HAE
AP / fluid
N↓
N
↓
↓
MPGN II (C3Nef),
lipodystrofia.,H/ I-puutos
CP, klassinen tie; AP, oikotie.
*CH100Cl, klassisen tien aktivaatio, ns. ”hemolyyttinen komplementti”
**C4 voi olla matala myös C4 puutoksen takia (ns. C4A0 / C4B0
nolla- alleelit, voidaan osoittaa geeni- ja proteiinitutkimuksilla)
34
Komplementin aktivaatiotuotteet (P-Caktt)
* C4d, C3d ja Bb nousevat vain komplementin aktivaatiossa
CH100Cl
C4d
C3d
Bb
CP
↓
↑
N↑
N
SLE, kryoglobulinemia,
RA,vaskuliitti, B-hepatiitti
AP
N↓
N
↑
↑
Gram-neg bakteremia,
PSGN, pankreatiitti
CP + AP
↓
↑
↑
↑
SLE, MPGN I
CP / fluid
↓
↑
N
N
HAE
AP / fluid
N↓
N
↑
↑
MPGN II (C3Nef),
lipodystrofia. H/ I-puutos
RA, nivelreuma, PSGN, poststreptokokkaalinen glomerulo-nefriitti; MPGN, membranoproliferatiivinen GN, HAE, hereditaarinen angioödeema
Komplementti, C1q-vasta-aineet, urtikaria-angioödeema oireiden selvittelyyn ja SLEnefriitin diagnostiikkaan
Komplementin C1q-komponentti on klassisen tien aktivaation käynnistäjä. Klassinen tie osallistuu
sekä puolustukseen monia mikrobeja kohtaan että komplementin toiseen tärkeään tehtävään:
kuolleiden solujen ja muun debriksen poistoon. Jos C1q puuttuu tai potilaalla on C1q vastaaineita, nämä toiminnat häiriintyvät ja seurauksena voi olla systeeminen autoimmuunitauti (SLE)
tai vaskuliitti (hypokomplementeeminen urtikaria vaskuliitti syndrooma, HUVS, tai reumatoidi vaskuliitti). C1q-vasta-aineet ennakoivat myös SLE-nefriitin syntyä ja niitä voidaan käyttää taudin
diagnostiikkaan ja seurantaan. Suosittelemme anti-C1q-vasta-ainetestiä (S-C1qAb) autoimmuunitautien, vaskuliittien ja niihin liittyvien urtikaria-angioödeema oireiden selvittelyyn
Lymfosyytti- ja leukosyyttitutkimukset
Osaston toiminta
Käytössämme on alan huippua oleva tekniikka virtaussytometria mukaanlukien.
Lymfosyyttien pintamarkkerit
Tämän ryhmän tutkimuksilla selvitetään eri lymfosyyttialaluokkien suhteellisia osuuksia tutkittavassa näytteessä, joka voi olla esim. perifeeristä verta tai luuydintä.
Lymfosyyttien toiminnan tutkiminen
Lymfosyyttien suhteellisten määrien lisäksi tutkimme niiden proliferoitumista mitogeeneilla tai antigeenillä stimuloituina sekä B-solujen kykyä tuottaa vasta-aineita in vivo tai in vitro.
Granulosyyttien toiminnan tutkiminen
Granulosyyttien toimintaa tutkimme määrittämällä niiden liikkuvuutta eli kemotaksista, oksidatiivista metaboliaa, sekä fagosytointi- ja bakteerientappokykyä.
Bakteeriserologiset tutkimukset
Serologiset tutkimukset osana infektiotautien diagnostiikkaa
Bakteeri-infektioserologia on bakteerieristysten ohella tärkeimpiä infektiotautien diagnostiikassa
35
käytettäviä tutkimuksia. Eräissä tapauksissa serologiset tutkimukset ovat ainoa käyttökelpoinen
tapa diagnosoida infektiotauteja.
Laboratoriossamme on pitkät perinteet vasta-aineiden määrityksessä ja testivalikoimaamme kuuluu monia laboratoriossamme kehitettyjä testejä. Perinteisten entsyymi-immunologisten menetelmien ohella käytössämme on mm. vasta-aineiden aviditeettiin perustuvia testejä ja rekombinanttiproteiineja hyödyntäviä line-immunoassay-tutkimuksia.
Osaston toiminta
Serologiset tutkimukset käsittävät noin 20 eri vasta-ainemääritystä, jotka kattavat kaikki tärkeimmät serologisesti diagnosoitavat bakteeri-infektiot. Näytteiden käsittely- ja säilytysjärjestelmä
takaavat sen, että jo lähetetystä näytteistä voidaan tarvittaessa myöhemmin tehdä uusi tutkimuspyyntö muita vasta-ainemäärityksiä varten. Positiivisissa tuloksissa vastauksiin liitetään lausunto
löydöksen merkityksestä.
Virologiset tutkimukset
Virusinfektiot ovat tavallisia tauteja ja aiheuttavat huomattavan osan kaikista potilaskäynneistä.
Osa virusinfektioista on mahdollista diagnosoida kliinisesti, mutta suurella osalla taudinkuvat menevät päällekkäin toisten virusten ja muiden mikrobien kanssa, joten varma diagnoosi edellyttää
laboratoriotutkimuksia.
Akuutin virusinfektion kulku ja menetelmien käyttö
Edellä olevassa kuvassa on kaavamaisesti esitetty akuutin virusinfektion taudinkulku. Tartuntaa
seuraa vaihtelevan pituinen oireeton itämisaika. Tavallisesti sen loppupuolella, jo ennen oireiden
alkamista virus on lisääntynyt siinä määrin, että sitä ja sen antigeeneja voidaan todeta kohde-elimissä. Samaan aikaan alkaa vasta-ainetuotanto, joka vauhtiin päästyään nopeasti vähentää vapaiden
virusten määrää. Primaari-infektioissa IgM-luokan vasta-aineet ilmestyvät ensimmäisinä ja säilyvät
mitattavalla tasolla 1–3 kuukautta. IgG-luokan vasta-aineet nousevat hieman hitaammin ja säilyvät
vuosia, toisinaan loppuiän merkkinä sairastetusta infektiosta ja hankitusta immuniteetista.
Virusviljely tarkoittaa näytteessä olevien infektiokykyisten virusten kasvattamista soluviljelmässä ja sitä seuraavaa tyypitystä. Koska viljely edellyttää virusten saamista elävinä laboratorioon,
näytteen oikea käsittely ja kuljetus on tärkeää. Virusviljelyvastauksen saaminen kestää nopeim36
millaankin useita päiviä. Joihinkin viruksiin (herpes simplex-, sytomegalo-, adeno-, influenssa-,
parainfluenssa- ja RS- virukset) voidaan soveltaa ns. pikaviljelyä, jolloin kasvava virus tunnistetaan immunoperoksidaasivärjäyksellä jopa yhden vuorokauden viljelyajan jälkeen.
Antigeenidetektio eli antigeenin osoittaminen tarkoittaa virusproteiinien osoittamista suoraan
potilasnäytteestä immunologisilla menetelmillä, kuten immunofluoresenssilla (IF), entsyymi-immunoassaylla (EIA) tai fluoroimmunoassaylla (TR-FIA). Koska näytteen ei tarvitse sisältää eläviä
viruksia, säilytys- ja kuljetusolosuhteet eivät ole kriittiset. Näyte otetaan nenänielusta steriilillä
nukkatikulla. Tikku katkaistaan laboratoriopuhteeseen putkeen. Testin herkkyys ei välttämättä ole
yhtä hyvä kuin imulimanäytteistä
Antigeeninosoitustestit ovat etenkin lasten hengitystieinfektioiden diagnostiikassa osoittautuneet
herkiksi ja luotettaviksi menetelmiksi. Antigeenin osoitustestien merkittävimmät edut ovat näytteen kuljetuskestävyys ja testin nopeus. Vastaus on – näytteen kuljetusajasta riippuen – usein
saatavissa 24 tunnin sisällä näytteen ottamisesta, jolloin vastausta voidaan käyttää hyväksi välittömien hoitopäätösten teossa.
Antigeenin osoitustestin herkkyys hengitystieinfektioiden diagnostiikassa vaihtelee kokemuksemme mukaan 60–95 %:n välillä riippuen viruksesta ja näytteenoton ajankohdasta.
RS Viruksen esiintymissyklit Suomessa.
Kuvassa on havainnollistettu RS-viruksen esiintyminen antigeenin-osoitusnäytteistä, jotka on tutkittu TR-FIA-menetelmällä 1987-2008. Virus esiintyy kahden vuoden sykleissä, joissa kuhunkin
esiintymiskauteen kuuluu pienempi huippu keväällä ja suurempi sitä seuraavana talvena, jonka
jälkeen virusta ei merkittävästi esiinny yli puoleen vuoteen.
Nukleiinihapon osoitus perustuu tavallisimmin geenimonistukseen polymeraasiketjureaktiolla
(PCR). Menetelmää voidaan käyttää sekä DNA- että RNA-viruksille. PCR:llä voidaan etsiä tiettyjä,
määriteltyjä viruksia (esim. herpes simplex –virus tyyppi 1) tai virusryhmiä (esim. enterovirukset).
PCR-menetelmän tärkein ominaisuus on suuri herkkyys. Esimerkiksi herpes simplex-virus-PCR:n
37
detektioherkkyys on yksi infektoiva viruspartikkeli 100 mikrolitrassa likvoria. Testin herkkyyden
vuoksi on näytteitä otettaessa ja analysoitaessa noudatettava poikkeuksellista varovaisuutta kontaminaation torjumiseksi. Näytteen ottajasta tai muualta ympäristöstä saattaa näyteputkeen kulkeutua viruksia. Siksi likvorinäytteet pitää ottaa steriileihin kertakäyttöputkiin tutkimuskäsineet kädessä
ja hengityssuoja kasvoilla. PCR-menetelmä on käytettävissä lähes kaikkien virusten toteamiseen
elimistön nesteistä, eritteistä ja kudospaloista. Kvantitatiivista PCR-sovellusta (qPCR) käytetään
erityisesti elin- ja luuydinsiirtopotilaiden viruskuorman seuraamiseen sytomegalo-, Epstein Barr- ja
polyomavirusten reaktivaation varhaiseksi toteamiseksi. PCR-tulokset vastataan positiivisena tai
negatiivisena, kvantitatiivinen tulos kopiota/ml (plasma, virtsa) tai kopiota/näyte (kudospala).
Serologinen diagnostiikka perustuu IgG- ja IgM-vasta-aineiden mittaamiseen.
IgG-luokan vasta-aineet säilyvät elimistössä kauan, usein koko eliniän, jolloin ne ovat merkkinä
sairastetusta taudista tai hankitusta immuniteetista. Akuutin infektion diagnosoimiseksi tarvitaan
IgG-määrityksiin pariseeruminäytteet, jolloin serokonversio tai merkitsevä nousu IgG-tasoissa on
osoituksena tuoreesta infektiosta. Erityistapauksissa voidaan tuoreen infektion diagnostiikassa
käyttää IgG:n aviditeettimääritystä.
EIA-IgM-vasta-ainemääritykset
IgM-vasta-ainemäärityksellä voidaan akuutti infektio todeta yhdestä seeruminäytteestä niissä tapauksissa, joissa virusinfektioon liittyy IgM-vaste. IgM-vaste liittyy säännönmukaisesti primaariinfektioihin, sen sijaan reinfektioissa ja rekurroivissa infektioissa IgM-vaste usein puuttuu. Samoin
tapauksissa, joissa henkilö on aikaisemmin sairastanut lähisukuisen viruksen aiheuttaman infektion (esim. adeno-, entero-, influenssa- ja arbovirusinfektiot), IgM-vaste etenkin ryhmäspesifisille
antigeeneille voi puuttua. Myös aikaisemmin rokotettujen sairastuessa myöhemmin luonnolliseen
infektioon IgM-vaste voi puuttua. Taulukossa on IgM-vasteen keskimääräisiä esiintymisprosentteja eri virusinfektioissa.
Infektio tai
aiheuttaja
IgM-vaste (%)
Adeno
30–50
Enterot
40–100
Infektio tai
aiheuttaja
Punkkiaivokuume
IgM-vaste (%)
n.100
Puumala (myyräkuume)
n.100
Epstein-Barr
n.100
RSV
50–80
Hepatiitti A
n.100
Sikotauti
n.100
Hepatiitti B
Sytomegalo
akuutti
n.100
primaari
n.100
krooninen
80–90
reaktiv. tai reinfektio
0–50
oireeton kantaja
20–40
Herpes simplex
Tuhkarokko
n.100
Vesirokko
primaari
n.100
vesirokko
n.100
rekurrenssi
10–20
vyöruusu
70–80
Influenssa A ja B
50–70
Vihurirokko
Parainfluenssat
40–60
Parvorokko
90–100
Pogostantauti
90–100
38
primaari
n.100
reaktivaatio
0–20
Lisäksi on otettava huomioon, että positiivisissakin tapauksissa vasteet ovat usein heikkoja ja siten vaikeita tulkita (esim. respiratoriset infektiot) tai niiden löytäminen voi edellyttää homologisen
virustyypin käyttöä antigeenina (esim. enterovirukset).
Vaikka IgM-vasta-aineiden muodostus alkaakin varsin nopeasti, vasta-ainelöydös voi olla negatiivinen vielä muutamia päiviä oireiden alkamisesta. Tällainen löydös ei siten sulje pois tuoretta
infektiota, vaan tulos tulee tarvittaessa varmistaa uudella näytteellä.
IgM-vasta-ainemäärityksissä käytetään kvalitatiivista tulostusta ja vastaus annetaan muodossa
positiivinen / negatiivinen. Mikäli tulosta ei voida varmuudella tulkita positiiviseksi tai negatiiviseksi, se vastataan raja-arvona. Tällöin lausunnossa pyritään mahdollisuuksien mukaan ottamaan
kantaa siihen, tulisiko tulos varmistaa uudella näytteellä.
Akuutti infektio voidaan diagnosoida joko
• osoittamalla spesifisen (IgG-) vasta-ainetason merkitsevä nousu ns. pariseerumien välillä,
jolloin potilaasta pyritään ottamaan akuutin vaiheen seerumi mahdollisimman varhain taudin
alkuvaiheessa ja toipilasvaiheen seerumi 7–14 vrk myöhemmin, tai
• osoittamalla spesifisiä IgM-vasta-aineita yhdestä seeruminäytteestä. Tällä tavoin voidaan
diagnoosiin päästä nopeammin, mutta erikoisesti sekundääri-infektioissa ei muodostu IgMvasta-aineita. Erityisesti näin on respiratorisissa virusinfektioissa.
• osoittamalla yhdestä seeruminäytteestä heikosti sitoutuvia (”matalan aviditeetin”) vastaaineita. Tämä on vaihtoehtoinen menetelmä IgM- vasta-aineiden osoittamiselle.
Immuniteettitutkimuksessa mitataan IgG-vasta-aineita (tai totaalivasta-aineita) yhdestä seeruminäytteestä. IgG-vasta-aineiden esiintyminen seerumissa ei kuitenkaan välttämättä merkitse
suojaavaa immuniteettia, sillä kaikki vasta-aineet eivät suojaa infektiolta.
Virologinen näyte tulee ottaa mahdollisimman varhain taudin alkuvaiheessa. Viruksen tai sen
antigeenisten osien määrä potentiaalisessa näytteessä on suurimmillaan vain muutamia päiviä
taudin alusta, sen jälkeen alkava vasta-ainetuotanto vähentää nopeasti virusmäärää. Samaten
vasta-aineiden lisääntymisen osoittaminen edellyttää, että ensimmäinen seeruminäyte on otettu
taudin varhaisessa vaiheessa.
Yleistä genetiikan tutkimuksista
Turun yliopiston lääketieteellisen genetiikan laboratorio toimii lääketieteellisen biokemian ja genetiikan oppiaineen yhteydessä. Laboratorio tarjoaa kromosomipoikkeavuuksien sekä perinnöllisten sairauksien selvittämiseen tarkoitettuja sytogeneettisiä (kromosomi), molekyylisytogeneettisiä
(FISH) ja molekyyligeneettisiä (DNA) tutkimuksia.
Kromosomidiagnostiikka keskittyy synnynnäisten kehityshäiriöiden pre- ja postnataalisiin tutkimuksiin sekä pahanlaatuisten veritautien sytogeneettisiin ja molekyylisytogeneettisiin tutkimuksiin. Molekyyligeneettisissä tutkimuksissa (DNA-diagnostiikassa) tutkimusten painopiste on
neurologisissa sairauksissa. Tutkimustoiminnan ja kliinisen yhteistyön kautta tutkimusvalikoimaa
muokataan jatkuvasti asiakkaiden toiveita vastaavaksi. Tuoreimmat tiedot tutkimusvalikoimastamme ovat löydettävissä www-sivuiltamme www.med.utu.fi/sivustot/genetiikka
Laaduntarkkailu
Lääketieteellisen genetiikan laboratorio on, kuten muutkin UTULab:iin kuuluvat osastot, mukana
kansallisissa ja kansainvälisissä laaduntarkkailuohjelmissa. Vuosittain lähetettävillä laaduntark-
39
kailunäytteillä testataan tulosten teknistä luotettavuutta sekä tulkinnan ja lausuntokäytäntöjen
kattavuutta.
Konsultaatiot
Vastaamme asiakkaiden tutkimuksia ja näytteitä koskeviin tiedusteluihin puhelimitse (puh. (02)
333 7233 (kromosomilaboratorio) ja puh. (02) 333 7458 (DNA-laboratorio)) ja sähköpostilla ([email protected]) virka-aikana.
Tulosten ilmoittaminen
Tutkimukset vastataan aina kirjallista lausuntoa käyttäen. Laboratoriossamme on käytössä HL7järjestelmä, joka mahdollistaa lähetteiden ja lausuntojen suoran välityksen sähköisesti. Asiakkaille, joilla ei ole käytössä em. järjestelmää, tutkimusvastaukset postitetaan. Kiireelliset vastaukset
voidaan toimittaa asiakkaalle telefaxilla erillisestä pyynnöstä.
DNA-näytteiden lähetysohjeet
DNA-tutkimusten lähetteet
Pyydämme liittämään kaikkiin näytteisiin DNA-tutkimuslähetteen, joita on tilattavissa osastoltamme (puh. (02) 333 7458) tai tulostettavissa www-sivuiltamme: http://www.med.utu.fi/sivustot/genetiikka/lahetteet/
Verinäyte
DNA-tutkimukseen otetaan näytteeksi 5-10 ml (pieniltä lapsilta 1-2 ml) EDTA-verta. Näyte säilytetään huoneenlämmössä ja se toimitetaan laboratorioon tavallisena postilähetyksenä. Näyte tulisi
pakata huolellisesti eikä se saa jäätyä matkalla. Mikäli näyte otetaan perjantaina eikä sitä saada
toimitettua laboratorioon samana päivänä, se säilytetään yli viikonlopun jääkaapissa ja lähetetään seuraavana työpäivänä. Pakastetut näytteet tulisi toimittaa laboratorioon hiilihappojäissä.
Lihasnäyte
Mitokondriaalisen DNA:n deleetiotutkimukseen tarvittava lihasnäyte voi olla keittosuolassa toimitettava tuorenäyte tai pakastettu, fiksoimaton näyte. Myös histologisiin preparaatteihin käytetty
fiksoimaton, pakastettu lihasbiopsia kelpaa analyysiin.
Sikiönäyte
Istukkavillusnäyte
Ensisijaisesti sikiön DNA-tutkimukset tehdään istukkabiopsiasta. DNA:n eristykseen tarvitaan
mahdollisimman hyvin äidin kudoksesta puhdistettu istukkabiopsianäyte. Eppendorf-putkeen
kerätyt puhdistetut villukset lähete-tään pienessä elatusaine- tai keittosuolamäärässä, mieluiten
pikapostina. Laboratoriota on syytä informoida etukäteen näytteen lähetyksestä.
Lapsivesi
Myös lapsivesinäytteestä on mahdollista tehdä sikiön DNA-tutkimus, mutta äidin verisolujen aiheuttaman kontaminaation eliminoimiseksi lapsivesinäytteen soluja tulisi viljellä 1-2 viikkoa ennen
DNA:n eristystä. Viljeltyjen lapsiveden solujen lähetys: ks. kohdasta ”Viljellyt solut”. Laboratoriota
on syytä informoida etukäteen näytteen lähetyksestä.
Muu kudosnäyte
DNA-tutkimus voidaan periaatteessa tehdä mistä tahansa kudoksesta, jossa esiintyy tumallisia
soluja. Tuoreet kudosnäytteet voidaan toimittaa laboratorioon joko keittosuolassa tai pakastettuina. Fiksoitujen kudosnäytteiden osalta pyydämme ottamaan yhteyttä laboratorioon, koska kaikki
40
analyysit eivät ole mahdollisia fiksoidusta materiaalista.
Viljellyt solut
Viljellyt solut tulee lähettää huoneenlämmössä Eppendorf-putkeen kerättynä solunappina supernatantin kera. Pikapostikuljetus.
Eristetty DNA
Muussa laboratoriossa eristetty DNA lähetetään tavallisena postilähetyksenä. MLPA-tutkimukseen toivomme saavamme tuorenäytteen, koska tutkimus ei aina onnistu muualla eristetystä
DNA:sta.
DNA-näytteiden säilyttäminen
Kaikki laboratoriossamme eristetyt tai meille lähetetyt DNA-näytteet säilytetään mahdollisia tulevia tutkimuspyyntöjä varten.
Erityistä huomioitavaa
Sikiö- ja kantajuustutkimusten sekä prediktiivisten eli ennustavien tutkimusten yhteydessä edellytetään pääsääntöisesti, että tutkittava on saanut tutkimukseen liittyvää perinnöllisyysneuvontaa.
Lapsille ei tehdä kantajuustutkimuksia eikä ennustavia geenitutkimuksia, ellei tuloksella ole oleellista merkitystä lapsen terveyden kannalta.
Sukulaisten tutkimuksen yhteydessä toivomme lähetteeseen mainintaa suvussa todetusta mutaatiosta tai laboratoriossamme tutkitun sukulaisen tietoja, jotta tutkimus pystytään kohdistamaan
oikein. Kiireellisinä pyydetyt tutkimukset lisäävät laboratorion työmäärää ja nostavat testin reagenssikustannuksia. Kiireelliset tutkimukset tehdään jonon ohi käytännössä yksittäisinä tutkimuksina. Kontrolleja, reagensseja ja työaikaa kuluu näin suhteellisesti enemmän. Tästä syystä kiireellisinä pyydetyistä tutkimuksista laskutetaan kiireellisyyslisä.
Lähetysosoite:
Turun yliopisto
UTULab
Lääketieteellinen genetiikka
DNA-laboratorio
Kiinamyllynkatu 10
20520 Turku
Tiedustelut:
puh. (02) 333 7458, [email protected]
Kromosominäytteiden lähetysohjeet
Kaikissa kromosomitutkimuksissa (posken limakalvonäytteistä tehtäviä tutkimuksia lukuun ottamatta) käytetään soluviljelymenetelmiä, mistä johtuen tutkimuksiin tarvitaan eläviä soluja ja näytteenoton täytyy tapahtua steriilisti. Näyte täytyy lähetettäessä suojata äärilämpötiloilta ja toimittaa
mahdollisimman nopeasti laboratorioon.
Kromosomitutkimusten lähetteet
Pyydämme liittämään kaikkiin näytteisiin kromosomitutkimuslähetteen, joita on tilattavissa osastoltamme puh. (02) 333 7233 tai (02) 333 7225 tai tulostettavissa www-sivuiltamme www.med.
utu.fi/sivustot/genetiikka/lahetteet
Näytteenottoa ja lähettämistä koskevissa kysymyksissä pyydämme ottamaan yhteyttä kromosomilaboratorioon numeroihin (02) 333 7233 tai (02) 333 7225.
41
Verinäyte
1. Näyte otetaan steriilisti 5 ml:n (pieniltä lapsilta 1-2 ml) vakuumiputkeen, jossa antikoagulanttina on litium-hepariini. HUOM! Näytettä ei saa sentrifugoida.
2. Näytteen mukana on toimitettava hoitavan lääkärin täyttämä lähete, jossa on ilmoitettu kliiniset tiedot ja mahdollinen diagnoosi sekä haluttu tutkimus.
3. Äärilämpötilojen välttämiseksi, varsinkin talviaikaan, näyte on pakattava huolellisesti. Näyte
ei saa jäätyä eikä kuumentua.
4. Näyte toimitetaan välittömästi pikapostilähetyksenä tai
5. bussikuljetuksena (HUOM! sovittava myös perille kuljetuksesta) kromosomilaboratorioon.
6. Mikäli näytteen lähettäminen viivästyy, säilytetään sitä ensisijaisesti huoneenlämmössä.
HUOM! Jos näytettä joudutaan säilyttämään yli 1vrk, säilytetään sitä jääkaapissa. Prometafaasinäytteiden kohdalla paras näytteenottopäivä on maanantai, ja tutkimuksen onnistumisen kannalta tulisi näytteenottoa keskiviikkona välttää.
Lapsivesinäyte
20 ml lapsivettä lähetetään suljetussa ruiskussa laboratorion toimittamassa termoskannussa ja
”kylmälaukussa”. Tutkimuksista tehdään erikseen sopimus laboratorion kanssa.
Istukkanäyte
Näytteenotosta tehtävä erikseen sopimus laboratorion kanssa.
Ihonäyte
Näyte otetaan steriilisti laboratorion pyynnöstä toimittamaan elatusnesteputkeen. Poikkeustapauksissa näyte voidaan myös ottaa steriiliin keittosuolaliuokseen, steriiliin näyteastiaan.
Luuydinnäyte
2-3 ml luuydintä pistetään steriilisti laboratorion toimittamaan elatusnteampulliin. Potilaan ensimmäisen näytteen yhteydessä otetaan myös hepariiniverinäyte peruskaryotyypin selvittämiseksi.
Imusolmukenäyte
Näytteeksi tarvitaan n. 1 cm3 kudospala. Näyte otetaan steriilisti laboratorion pyynnöstä toimittamaan elatusnesteputkeen. Poikkeustapauksissa näyte voidaan ottaa steriiliin keittosuolaliuokseen, steriiliin näyteastiaan.
Posken limakalvonäyte
Näytteeksi otetaan pumpulipuikolla posken limakalvon soluja, jotka levitetään objektilasille pyörittäen pumpulipuikkoa lasia vasten. Potilaasta tarvitaan tutkimusta varten kolme erillistä näytelasia. Objektilasille suihkutetaan välittömästi alkoholifiksatiivia (metanoli tai etanoli). Lasin annetaan kuivua ja näyte toimitetaan laboratorioon saman päivän aikana.
Lähetysosoite
Turun yliopisto
Lääketieteellinen genetiikka UTULab
Kromosomilaboratorio
Kiinamyllynkatu 10
20520 TURKU
Tiedustelut
puh. (02) 333 7233 (geneetikot) ja (02) 333 7225 (laboratorio),
sposti [email protected]
42
Tutkimukset aakkosjärjesteyksessä
ADENOVIRUS, ANTIGEENI (NENÄNIELUERITTEESTÄ)
Lyhenne:
-AdenAg (4369)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476
Yleistä:
Hengitystieinfektioissa virusta ja sen antigeenisia osia erittyy nenänielueritteeseen, jossa niiden määrä varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla suuri. Antigeenin osoituksen diagnostinen herkkyys on lasten infektioissa hyvä, mikäli
näyte otetaan n. 5 vrk:n kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen antigeenimäärä
on selvästi laskenut. Aikuisilla herkkyys on huonompi, mutta testi on silti käyttökelpoinen.
Yleensä näytteestä kannattaa tutkia samalla myös muiden respiratoristen virusten antigeenit. Katso tutkimus: RESPIRATORISTEN VIRUSTEN
ANTIGEENIT
Indikaatiot:
Hengitystieinfektioiden diagnostiikka
Lähete:
Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete.
Näyteputki:
Laboratoriopuhdas kertakäyttöputki. Nenänielutikkunäytteille
Mukusekstraktori. Imulimanäytteille
Näytetikku:
Näyte:
Lähetys:
Nukka-, pumpuli-, dacron-, rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi)
Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet
Nenänieluimunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset
näytteet
Nenänäyte (Ns). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet
Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa.
Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen.
Menetelmä:
Fluoroimmunologinen (TR-FIA)
Tekotiheys:
Viisi kertaa viikossa. Aamulla klo 8.30 mennessä saapuneet näytteet tutkitaan
samana päivänä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen
löydös on osoitus adenoviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta.
43
ADENOVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)
Lyhenne:
F-AdenAg (1011)
Tiedustelut:
Yleistä:
Adenovirusta ja sen antigeenisia osia erittyy ulosteeseen adenoviruksen aiheuttamissa ripulitaudeissa, mutta myös osassa muita adenovirusinfektioita
kuten adenoviruksen aiheuttamissa hengitystieinfektioissa. Antigeenin löytyminen ulosteesta viittaa tuoreeseen adenovirusinfektioon, joskin harvoissa
tapauksissa voi esiintyä pitkittynyttä viruksen eritystä taudin jälkeen.
Indikaatiot:
Ripulitautien diagnostiikka. Muissakin adenovirus-infektioissa tapahtuu viruksen erittymistä ulosteeseen, joten menetelmä sopii adenovirusinfektioiden
diagnostiikkaan yleisemminkin.
Lähete:
Näyteputki:
Ulostepurkki tai muu tiivis astia
Näyte:
Ulostetta 1–2 g (1–2 ml). Yleensä kannattaa samasta näytteestä tutkia
myös rotavirusantigeeni.
Lähetys: Menetelmä:
Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa.
Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa tai huoneenlämmössä. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen.
Entsyymi-immunologinen (EIA)
Tekotiheys:
Kolme kertaa viikossa. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös viittaa tuoreeseen adenovirusinfektioon. Joissakin harvoissa tapauksissa voi esiintyä pitkittynyttä eritystä taudin jälkeen, joten ns. terve kantajuus on mahdollinen.
ADENOVIRUS, IgG VASTA-AINEET
Lyhenne:S-AdenAbG (4371), Li-AdenAbG (4372)
Tiedustelut:
Yleistä:
Adenoviruksia tunnetaan yli 40 serotyyppiä, joilla kaikilla on
ristireagoiva ryhmäantigeeni. Käytetty testi mittaa vasta-aineita kaikkia adenovirustyyppejä kohtaan. Adenovirusinfektioihin liittyy varsin säännönmukaisesti immuunivaste, joten serologian diagnostinen herkkyys on varsin hyvä.
Indikaatiot:
Adenovirusinfektioiden (mm. hengitystieinfektiot, kuume ilman paikallisoireita,
gastroenteriitit) diagnostiikka
44
Lähete:
Näyteputki:
Puhdas lasi- tai muoviputki
Näyte:
Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml.
Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet.
Lähetys:
Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä.
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Ihmiset sairastavat elämänsä aikana useita adenovirusinfektioita, ensimmäiset jo varhaislapsuudessa,
joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita adenovirusten ryhmäantigeenia
kohtaan. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta adenovirusinfektiosta.
ADENOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:-AdeNhO (4897)
Tiedustelut:
Yleistä:
PCR-menetelmä soveltuu virtsan adenovirusinfektioiden diagnostiikkaan
sekä hematologisten potilaiden mahdollisten adenovirusinfektioiden toteamiseen.
Indikaatiot:
Adenovirusinfektioiden diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki
Näyte:
Virtsanäyte otettuna steriiliin kertakäyttöputkeen.
EDTA- tai sitraattiverta 2 ml erotettuna plasmaksi.
Testin voi suorittaa myös mm. nielu- ja nenänielunäytteestä, BAL-, uloste-,
selkäydin- ja pleuranesteestä sekä luuydinnäytteestä.
Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan
tehdä yhdestä putkesta.
Lähetys:
PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti,
mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa
tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä:
PCR (polymeraasiketjureaktio)
45
Tekotiheys:
Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos
valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Adenoviruksen nukleiinihapon löytyminen viittaa adenovirusinfektioon.
ADENOVIRUS, PIKAVILJELY
Lyhenne:-AdeVi
Tiedustelut:
Yleistä:
Adenoviruksia tunnetaan yli 40 serotyyppiä. Tavallisimmin ne aiheuttavat respiratorisia infektioita mutta myös ripulitauteja ja keratokonjunktiviittejä.
Indikaatiot:
Hengitystieinfektioiden ja side/sarveiskalvotulehdusten diagnostiikka.
Lähete:
Näyteputki:
Virusviljelyn kuljetusnesteputki: kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, joissa
on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta (02-333 7463). Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste
muuttuu sameaksi, putki on hylättävä.
Näytetikku:
Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi)
Näyte:
Bf (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalovirusviljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian.
näytteet. Nenänielutikku (Nps-näyte). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset
näytteet.
Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Sidekalvonäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Lähetys:
Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Lyhytaikainen säilytys. esim. viikonlopun yli, jääkaapissa +4°C:ssa.
Menetelmä:
Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kahden yön inkubaation jälkeen tehdään
immunoperoksidaasivärjäys monoklonaalisilla vasta-aineilla.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Neljä kertaa viikossa. Tulos valmiina kahden vuorokauden kuluttua.
Positiivinen (viruksen nimi) / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen.
Positiivinen löydös on osoitus adenoviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta.
46
Akondroplasia (ACH), FGFR3-geenin GLY380ARG-mutaation tutkimus
Lyhenne:
B -ACH-D (11992)
Ts-ACH-D (12178)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7458
Yleistä:
Akondroplasia (ACH) on yleisin perinnöllinen lyhytkasvuisuuden syy. Se on
usein todettavissa heti vastasyntyneellä, koska lapsella on epäsuhtaisen iso
pää, korkea otsa, matala nenänselkä, lyhyehköt raajat ja lyhyet olkavarret. Lyhytraajaisuus ja muut luuston epämuotoisuudet johtuvat pitkien luiden epifyysirustojen kasvu- ja luutumishäiriöstä. Motorinen kehitys on potilailla normaalia hitaampaa, mutta henkinen kehitys normaalia. ACH periytyy autosomissa
vallitsevasti, ja suurin osa tapauksista (~90 %) on sporadisia. Kehityshäiriön
aiheuttavat mutaatiot fibroblastikasvutekijäreseptorigeeni 3:ssa (FGFR3).
Kaksi pistemutaatiota, c.1138G>A ja c.1138G>C, johtavat kumpikin samaan
aminohappomuutokseen (p.Gly380Arg). FGFR3-geenin homotsygoottinen
ACH-mutaatio johtaa hyvin vaikeaan tautimuotoon.
Indikaatiot:
Kliininen epäily akondroplasiasta.
Lähete:
DNA-tutkimuslähete.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
EDTA-verinäyte lähetetään huoneenlämmössä. Perjantaina otetut näytteet
voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina.
Menetelmä:
FGFR3-geenin eksoni 8:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio
p.Gly380Arg-mutaation havaitsemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
p.Gly380Arg-mutaatio on osoitettavissa yli 99 %:lla kliinisesti tyypillisistä akondroplasiapotilaista. Normaali tulos ei siis absoluuttisesti sulje pois
akondroplasiaa, sillä joskus harvoin voi kyseessä olla myös jokin muu FGFR3-geenin mutaatio.
Alfasarkoglykanopatia (LGMD2D), SGCA-geenin
ARG77CYS-mutaation tutkimus
Lyhenne:
B -LGMD-D (11995)
Ts-LGMD-D (12179)
Tiedustelut:
47
Yleistä:
Alfasarkoglykanopatia (aik. adhalinopatia) eli LGMD2D-tauti (limb girdle muscular dystrophy, tyyppi 2D) on autosomissa peittyvästi periytyvä Duchennen
lihasdystrofian kaltainen sairaus, jossa oireet alkavat tavallisimmin hartioiden
ja lantion lihaksista. Seerumin CK on voimakkaasti koholla, ja lihasbiopsian
vasta-ainevärjäyksissä havaitaan alfasarkoglykaanin puutos. Taudin taustalla
ovat mutaatiot alfasarkoglykaanigeenissä (SGCA).
SGCA-geenistä tunnetaan useita patogeenisia mutaatioita., mutta eksonissa
3 sijaitseva c.229C>T-transitiomutaatio (p.Arg77Cys) on sekä maailmanlaajuisesti että erityisesti Suomessa yleinen valtamutaatio.
Indikaatiot:
Kliininen epäily alfasarkoglykanopatiasta.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
SGCA-geenin eksoni 3:n PCR-monistus
p.Arg77Cys-mutaation havaitsemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
Homotsygoottinen p.Arg77Cys-mutaatio varmistaa LGMD2D-diagnoosin.
Heterotsygoottinen p.Arg77Cys-mutaatio yhdessä kliinisten oireiden ja poikkeavan lihasbiopsiavärjäyksen kanssa sopii alfasarkoglykanopatiaan, jolloin
kyseessä on todennäköisesti yhdistelmäheterotsygotia jonkin muun SGCAgeenin mutaation kanssa.
Normaali tulos ei poissulje LGMD2D-tautia, koska kyseessä voi olla jokin muu
SGCA-geenin mutaatio.
ja
restriktioentsyymidigestio
ALFA-THALASSEMIA-MENTAL-RETARDATION (ATRX),
ATRX-GEENIN OSITTAINEN SEKVENSOINTI
Lyhenne:
B -ATRX-D (12192)
Ts-ATRX-D (12193)
Tiedustelut:
Yleistä:
Alfa-thalassemia-mental-retardation (ATRX) on X-kromosomissa peittyvästi
periytyvä oireyhtymä, jonka oireisiin kuuluvat muun muassa vaikea psykomotorinen kehitysviive, sukupuolielinten anomaliat, mikrokefalia, tyypilliset
kasvonpiirteet ja alfatalassemia. Joskus ATRX-oireyhtymän oireina on kuvattu
vain lievä kehitysvammaisuus sekä epilepsia. X-kromosomaalisen periytymisen takia tautia esiintyy lähinnä miehillä, mutta myös kantajanaisilla voi olla
oireita. Tauti johtuu ATRX-geenin mutaatioista, joita on kuvattu kymmeniä.
Noin 90 % kuvatuista ATRX-geenin mutaatioista sijaitsee proteiinin sinkkisormi- (eksonit 7, 8 ja 9 alkuosa) ja helikaasidomeeneissa (eksonit 17–20).
48
Indikaatiot:
Lähete:
Kliininen epäily ATRX-oireyhtymästä.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
ATRX-geenin eksonien 7, 8, 9 alkuosan sekä 17-20 PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10–12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen ATRX-geenistä varmistaa ATRX-oireyhtymän diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois ATRX-oireyhtymää, sillä taudin taustalla saattaa olla muualla kuin tutkituissa eksoneissa sijaitseva ATRX-geenin
mutaatio.
AMINOGLYKOSIDIEN AIHEUTTAMA KUUROUS, MT-RNR1GEENIN 1555G>A-MUTAATION TUTKIMUS
Lyhenne:
B -1555-D (12194), Ts-1555-D (12195)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mitokondrioiden 12S ribosomi-RNA:ta koodaavan MT-RNR1-geenin homoplasminen m.1555G>A-mutaatio altistaa aminoglykosidien aiheuttamalle kuuroudelle. Lisäksi kyseinen mutaatio esiintyy sensorineuraalisen ei-syndromisen kuulovamman taustalla.
Indikaatiot:
Kuurous, jota on edeltänyt aminoglykosidiantibioottihoito.
Maternaalisesti periytyvä ei-syndrominen sensorineuraalinen kuulovamma.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Mitokondrio-DNA:n (mtDNA) 12S rRNA:ta koodaavan MT-RNR1-geenin
PCR-monistus ja sekvenssianalyysi 1555A>G-mutaation osoittamiseksi.
Vastausaika:
6-8 viikkoa.
Tulkinta:
m.1555G>A-mutaatiolöydös vahvistaa mitokondrioperäisen aminoglykosidikuurouden diagnoosin tai maternaalisesti periytyvän mitokondrioperäisen
sensorineuraalisen kuulovian. Negatiivinen tulos ei poissulje mtDNA:n gee49
nivirheestä johtuvaa kuulovammaa, sillä taustalla saattaa olla myös muu
mtDNA:n mutaatio.
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), D90Amutaation tutkimus
Lyhenne:
B -FALS-D (11996)
Ts-FALS-D (12180)
Tiedustelut:
Yleistä:
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä motoneuronisairaus, jolle
on ominaista lihasten toimintaa ohjaavien liikehermosolujen tuhoutuminen ja
tästä aiheutuva tahdonalaisen lihaksiston surkastuminen. Arviolta noin 10 %
ALS-tapauksista on familiaalisia, jolloin periytyminen voi olla tyypiltään joko
vallitsevaa tai peittyvää. Peittyvästi periytyvään, usein alaraaja-alkuiseen ja
hitaasti etenevään ALS-tautiin assosioituu Cu/Zn-superoksididismutaasi-1- eli
SOD1-geenin D90A-mutaatio (c.269A>C, p.Asp90Ala), jota tavataan lähinnä
Skandinaviassa.
Indikaatiot:
Peittyvästi periytyväksi sopiva, hitaasti etenevä, usein alaraaja-alkuinen familiaalinen ALS (FALS).
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
D90A-mutaatio: Eksoni 4:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
Homotsygoottinen D90A-mutaatiolöydös sopii resessiivisesti periytyvään
ALS-tautiin.
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), SOD1-geenin sekvensointi
Lyhenne:
B -SOD1-D (11839)
Ts-SOD1-D (12181)
Tiedustelut:
Yleistä:
Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä motoneuronisairaus, jolle
50
on ominaista lihasten toimintaa ohjaavien liikehermosolujen tuhoutuminen ja
tästä aiheutuva tahdonalaisen lihaksiston surkastuminen. Arviolta noin 10 %
ALS-tapauksista on familiaalisia, jolloin periytyminen voi olla tyypiltään joko
vallitsevaa tai peittyvää. Vallitsevasti periytyvistä tapauksista noin 20 % assosioituu mutaatioihin Cu/Zn-superoksididismutaasi-1 eli SOD1-geenissä.
SOD1-geenin mutaatioita on kuvattu geenin kaikista viidestä eksonista. Valtaosa geenivirheistä on pistemutaatioita, mutta joukossa on myös joitakin insertioita ja deleetioita.
Indikaatiot:
Vallitsevasti periytyväksi sopiva ALS.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
SOD1-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10–12 viikkoa.
Tulkinta:
SOD1-geenin sekvenssianalyysissä osoitettu patogeeninen mutaatio sopii
dominantisti periytyvään ALS-tautiin.
ANGELMANIN OIREYHTYMÄ (AS), 15q11-q13-ALUEEN METYLAATIO- JA KOPIOLUKUANALYYSI
Lyhenne:
B -AS-D (4288)
Ts-AS-D (12198)
Tiedustelut:
Yleistä:
Angelmanin oireyhtymälle (AS) on ominaista vaikea kehitysvammaisuus, johon kuuluu mm. lähes kaikilla potilailla havaittava puhumattomuus. Tyypillisiä
oireita ovat yliaktiivisuus, unettomuus, nykäysmäiset liikkeet, kohtausoireilu
ja puuskittainen nauru. Monet potilaista sairastavat lisäksi epilepsiaa. Noin
70 %:lla AS-potilaista on osoitettavissa äidiltä perityn kromosomi 15q11-q13alueen mikrodeleetio. Vastaavan kromosomialueen paternaalinen uniparentaalinen disomia on taudin taustalla noin 2-5 %:lla potilaista ja muutamalla
prosentilla sairaus aiheutuu ns. metylaatiomutaatiosta. Näiden poikkeavuuksien aiheuttamat metylaatiomuutokset voidaan havaita metylaatiospesifisellä
MLPA-analyysillä. Menetelmä mahdollistaa lisäksi mikrodeleetion ja metylaatiomuutosten erottamisen toisistaan AS-potilaan näytteestä. Menetelmällä ei
kuitenkaan voida havaita varsinaisen AS-geenin (UBEA3A) mutaatioita, jotka
ovat taudin taustalla noin 20 %:ssa tapauksista.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Angelmanin oireyhtymästä.
51
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Metylaatiospesifinen MLPA (MS-MLPA).
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Maternaalisen alleelin puuttuminen MS-MLPA -analyysissä varmistaa Angelmanin oireyhtymä -diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois Angelmanin
oireyhtymää, sillä taudin taustalla voi olla myös jokin UBEA3A-geenin mutaatio.
S‑ANTISTAFYLOLYSIINI
Lyhenne:
S-ASTA (1100)
Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428
Yleistä:
Kokeessa mitataan stafylokokki‑infektioiden yhteydessä syntyviä seerumin
vasta‑aineita stafylokokin muodostamaa stafylolysiiniä kohtaan. Vasta-aineita
todetaan syvien stafylokokki-infektioiden yhteydessä.
Indikaatiot:
Epäilyt syvistä stafylokokki-infektioista (syvät abskessit, osteomyeliitti, pleuraempyema jne).
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete.
Näyte:
1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Antistafylolysiinilysiinivasta-aineet määritetään agglutinaatiotekniikalla (Rapitex AStaL, Siemens).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tulos ilmoitetaan yksikköinä (U/ml). Normaalisti ASTA on <2 U/ml, patologinen >2.0 U/ml. Yleensä S‑ASTA nousee syvien stafylokokki‑infektioiden yhteydessä. Sen sijaan ihon stafylokokki‑infektioihin ei yleensä liity nousua, joskin
laajemmissa erytrodermioissa saattaa esiintyä lievästi kohonneita arvoja.
Kirjallisuus:
Larinkari U. Assay of teichoic acid antibodies and antistaphylolysin in the diagnosis of staphylococcal osteomyelitis. Scand J Infect Dis 14: 123‑126, 1982.
52
ANTISTREPTOLYSIINI
Lyhenne:
S-AST (1101)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7422, lääkäri: (02) 333 7428
Yleistä:
Kokeessa mitataan seerumin vasta-aineita tavallisimmin A-ryhmän
β-hemolyyttisen streptokokin muodostamaa streptolysiini-O:ta vastaan.
β-hemolyyttisistä streptokokeista streptolysiini-O:ta tuottavat suurin osa Aryhmän kannoista sekä jotkut C- ja G-ryhmän streptokokit. Ihoinfektioissa
AST ei välttämättä nouse; näissä tilanteissa streptokokki DNAasi B -vastaainetutkimus saattaa olla herkempi.
Indikaatiot:
Epäily streptokokki-infektioista (glomerulonefriitti, reumakuume, tulirokko,
ruusu).
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan
lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Antistreptolysiinivasta-aineet määritetään agglutinaatiotekniikalla (Rapitex
ASL, Siemens).
Tekotiheys:
1-2 kertaa viikossa.
Tulkinta:
Tulos ilmoitetaan yksikköinä (U/ml). Normaalisti AST on aikuisilla <200 U/
ml. Kohonnut AST viittaa β-hemolyyttisen streptokokin, yleensä ryhmä A:n,
aiheuttamaan infektioon. Patologinen arvo voi johtua myös ryhmä C- tai Gryhmän streptokokin aiheuttamasta infektiosta. Titterin kohoaminen on todettavissa kahden viikon kuluessa infektiosta ja se yleensä normalisoituu kuuden
kuukauden kuluessa. Ihoinfektioissa AST harvemmin nousee; tällöin streptokokki DNAasi B -vasta-aineet ovat yleensä koholla (Ks. Streptokokki DNAasi,
vasta-aineet).
Kirjallisuus:
Shet A. and Kaplan E. Diagnostic methods for group A streptococcal infections. Manual of Molecular and Clinical Laboratory Immunology, 7th edition,
2006. Chapter 50, p. 428-433.
Cunningham MW. Pathogenesis of group A streptococcal infections, Clin.
Microbiol. Rev. 2000; 13:470–511.
ASPERGILLUS, ANTIGEENIOSOITUS
Lyhenne:
AspeAg (1816)
Tiedustelut:
Laboratorio (02) 333 7420, lääkäri (02) 333 7428
Yleistä:
Aspergillus-suvun homesieniä esiintyy yleisesti maaperässä. Ne leviävät itiöi53
den välityksellä ja voivat aiheuttaa opportunistisia infektioita, kuten invasiivista pneumoniaa ja disseminoitunutta aspergilloosia, erityisesti neutropenisilla
potilailla. Tärkein aspergilloosia aiheuttava patogeeni on Aspergillus fumigatus. Allergisen reaktion pohjalta aspergillukset (yleisimmin A. fumigatus ja umbrosus) voivat aiheuttaa myös homepölykeuhkoa.
Aspergilloosin osoittaminen viljelyin ja värjäyksin on hankalaa. Tästä syystä
mikrobiologiseen diagnostiikkaan on kehitetty aspergilluksen galaktomannaaniantigeenin osoitus seerumi-, BAL-neste- ja virtsanäytteistä.
Indikaatiot:
Invasiivisen aspergilloosin epäily immunipuutteisilla potilailla; hoidon tehon
seuranta.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete.
Näyte:
2 ml seerumia, virtsaa tai BAL-nestettä. Näyte voidaan säilyttää +4°C:ssa mikäli se voidaan toimittaa laboratorioon 1 vrk:n kuluessa. Pitempään säilytettäessä näyte tulee pakastaa –20°C:een ja lähettää pakastettuna.
Menetelmä:
Menetelmä (Platelia Aspergillus, Bio-Rad) perustuu ns. sandwich-elisatekniikkaan, jossa monoklonaalinen vasta-aine tunnistaa ja sitoo näytteessä olevan
Aspergilluksen galaktomannaanin. Samaa vasta-ainetta käytetään peroksidaasikonjugoituna tämän antigeenin osoittamiseen.
Tekotiheys:
Kerran viikossa
Tulkinta:
Tulokset vastataan positiivisena tai negatiivisena. Positiivinen tulos erityisesti
useampia perättäisiä näytteitä tutkittaessa viittaa invasiiviseen aspergilloosiin. Osalla potilaista testi on positiivinen ennen radiologisten löydösten tai
kliinisten oireiden ilmaantumista. Negatiivinen tulos ei sulje pois aspergilloosin mahdollisuutta. Antigeenitestin muuttuminen negatiiviseksi hoidon aikana
korreloi hyvään ennusteeseen. Yhden prospektiivisen tutkimuksen perusteella testin herkkyys on 91 % ja spesifisyys 94 %.
Kirjallisuus:
Salonen J, Lehtonen OP, Teräsjärvi MR, Nikoskelainen J. Scand J Infect Dis
2000; 32:485.
Sulahian A, Boutboul F, Ribaud P, Leblanc T, Lacroix C, Derouin F. Cancer
2001; 91:311.
Aquino V., Goldani L., Pasqualotto A. Mycopathologia 2007 163:191–202
ASPERGILLUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
Lyhenne:
AspeNhO (6077)
Tiedustelut:
Yleistä:
Invasiivinen Aspergillus-infektio esiintyy potilailla, joiden puolustuskyky on
heikentynyt. Tällaisia ovat esimerkiksi hematologisia maligniteetteja tai neut-
54
ropenioita sairastavat sekä immunosuppressiivista lääkehoitoa saavat potilaat. Aspergilloosi voidaan diagnostisoida näytteestä tehdyllä värjäyksen tai
natiivipreparaatin mikroskooppisella tarkastelulla tai sieniviljelyllä. Sieniviljelyn herkkyys on tunnetusti huono ja edustavan näytteen saaminen viljelyä
varten on vaikeaa. Lisäksi mahdollisesti aloitetut sienilääkitykset huonontavat
sieniviljelyn tehokkuutta.
Invasiivisten aspergillus-infektioiden toteamiseksi olemme ottaneet käyttöön
uuden DNA-monistukseen perustuvan menetelmän. Aspergillus-PCR-tutkimuksessa monistetaan näytteessä olevaa Aspergillus fumigatus-spesifistä
mitokondriaalista DNA:ta. Menetelmässä käytetään semikvantitatiivista LightCycler geenimonistusta. Aspergillus-infektioiden yhteydessä hengitysteiden
normaalien sienikolonisaatioiden ja todellisten infektioiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Semikvantitatiivisella PCR-menetelmällä saadaan tietoa
näytteen sisältämän spesifin DNA:n määrästä. Tämä tieto auttaa löydöksen
kliinisen merkittävyyden tulkinnassa.
Testi voidaan tehdä BAL-näytteestä, biopsiapalasta, likvornäytteestä tai pleuranestenäytteestä. Testi on spesifinen A. fumigatus-lajeille. Muut patogeeniset Aspergillus-lajit, kuten A. flavus ja A. niger, eivät tällä testillä löydy.
Testin positiivisuuden raja on asetettu tasolle, jolla se erottaa hengitysteiden
sienikolonisaatiot todellisista infektioista. Näillä rajoilla testin herkkyys BALnäytteistä on 73 % ja spesifisyys 93 % (PPV 73 %, NPV 95 %). Tekemässämme tutkimuksessa testi antoi positiivisen tuloksen kaikista biopsiapaloista,
joista oli viljelyssä kasvanut A. fumigatus.
Lähete:
Näyte:
BAL-neste (5 ml), likvori (vähintään 1 ml), pleuraneste (vähintään 1 ml), tai
kudos- biopsiapala (halkaisija miel. >3mm)
(Menetelmää ei ole testattu likvor- ja pleuranestenäytteillä).
Lähetys:
Näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian. Näytettä voidaan
tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa 1-3 vrk. Näyte voidaan lähettää
huoneenlämpötilassa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna.
Menetelmä:
Semikvantitatiivinen, reaaliaikainen LightCycler-PCR.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tulos vastataan joko positiivisena tai negatiivisena.
Kirjallisuus:
K Rantakokko-Jalava, S Laaksonen, J Issakainen, J Vauras, J Nikoskelainen, M Viljanen, J Salonen. Semiquantitative Detection by Real-Time PCR
of Aspergillus fumigatus in Bronchoalveolar Lavage Fluids and Tissue Biopsy
Specimens from Patients with Invasive Aspergillosis. J Clin Micr, 2003, 41,
4304–4311.
55
BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS PCR-TUOTTEEN SEKVENSOINNILLA
Lyhenne:
Bakt-DNA-Lm
Tiedustelut:
Yleistä:
Eri bakteerilajien perimässä on DNA sekvenssejä, jotka ovat evoluuton aikana
säilyneet lähes muuttumattomina. Näitä geenialueita monistamalla voidaan
näytteestä tunnistaa bakteereita, joiden tunnistaminen klassisilla bakteriologisilla menetelmillä on hankalaa, hidasta tai mahdotonta. Tutkimus soveltuu
minkä tahansa eristetyn bakteerin tunnistamiseen.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete
Näyte:
Maljalle puhtaaksiviljelty bakteerikanta. Maljatyypillä ei ole merkitystä. Jos
maljalla on havaittavia pesäkkeitä ei bakteerin tarvitse olla elävä. Esim. anaerobibakteerit voi lähettää ilmassa.
Tekotiheys:
Tarvittaessa.
Tulos ilmoitetaan noin viikon kuluessa
Menetelmä:
16S-rRNA geenin PCR monistus ja sekvensointi. Sekvenssin vertailu tunnettujen bakteereiden sekvenssitietokantaan.
Tulkinta:
Näytteen sekvenssihomologia tunnettuihin bakteeri-sekvensseihin määritetään. Löydöstä seuraa lausunto.
Kirjallisuus:
Skurnik & Toivanen (1991) Molecular Microbiol 5, 585–593
Weisburg et al. (1991) J Bacteriol 173, 697–703
(AEROBIBAKTEERI, ANAEROBIBAKTEERI)
Lyhenne:
BaktLm (1149), BakAnLm (3490)
Tiedustelut:
Lähete:
Näyte:
Tutkittava kanta voidaan lähettää bakteerimaljalla tai vinoagarputkella puhtaaksiviljeltynä. Maljatyypillä ei ole merkitystä. Anaerobikannat voi parhaiten
lähettää maljalla anaerobipussissa. Erityistä huomiota tulee noudattaa kannan puhtauteen.
Menetelmä:
Tarpeen mukaan biokemialliset Useissa tapakauksissa bakteeria ei pystytä
tyypittämään muilla menetelmillä kuin bakteerin genomin16S r-RNA sekven-
56
soinnilla. Ks. BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS PCR-TUOTTEEN SEKVENSOINNILLA
Tekotiheys:
Tarvittaessa. Vastauksen kesto riippuu tehtävistä tutkimuksista
(BAKTEERI-PCR)
Lyhenne:
BaktNhO (4381)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri (02) 333 7413
Yleistä:
Eri bakteerilajien perimässä on DNA-sekvenssejä, jotka ovat evoluuton aikana säilyneet lähes muuttumattomina (ribosomaalista RNA:ta koodaavat geenit). Monistamalla näitä geenialueita voidaan näytteestä tunnistaa bakteereita, joiden kasvattaminen klassisilla bakteriologisilla menetelmillä on hankalaa,
hidasta tai mahdotonta.Tutkimus soveltuu muuten steriileiltä alueilta otettuihin
näytteisiin, jos on epäily bakteeri-infektiosta, erityisesti jos bakteeriviljely on
negatiivinen esimerkiksi antibioottihoidon tai näytteessä mahdollisesti esiintyvän bakteerin vaikean viljeltävyyden vuoksi.
Lähete:
Näyte:
Kudospala (halkaisija miel. >3mm) tai syvä märkänäyte steriilissä putkessa.
Ohutneulabiopsianäyte.
Likvori, lapsivesi tai muu hyytymätön neste (1–10 ml) steriilissä putkessa.
Pleuraneste, nivelneste, luuydin, 1–10 ml EDTA- tai sitraattiputkessa.
Näyte säilyy viikonlopun yli jääkaapissa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna.
Ottokohta merkittävä lähetteeseen.
Lähetys:
Menetelmä:
Bakteerin osoitus DNA-monistusmenetelmällä (PCR). Positiivisessa tapauksessa bakteeri tunnistetaan määrittämällä ribosomaalista RNA:ta koodaavan
geenin emäsjärjestys ja vertaamalla sitä tunnettujen bakteerien sekvensseihin.
Tekotiheys:
Tarvittaessa. PCR-vastaus (positiivinen /negatiivinen) seuraavana arkipäivänä. Sekvensointivastaus 2–5 päivää.
Tulkinta:
Positiivinen PCR-tulos viittaa yhden tai useamman bakteerin läsnäoloon
näytteessä. Yhden bakteerin aiheuttamissa infektioissa pystytään aiheuttaja
yleensä tunnistamaan laji tai sukutasolle. Jos näytteessä on rajallinen määrä eri bakteerilajeja voidaan analyysillä nimetä 3-4 yleisintä bakteeria. Jos
bakteeria on näytteessä hyvin vähänkontaminaation mahdollisuus on otettava
huomioon.
Kirjallisuus:
Jalava et al (1996) Br J Obstet Gyn 103:664–9
57
Kotilainen et al (1998) J Clin Microbiol 36:2205–9
Rantakokko-Jalava et al (2000) J Clin Microbiol. 38:32–9
Taulukko: Bakteri-PCR:n herkkyys ja spesifisyys infektioiden toteamisessa verrattuna
viljelyyn ja kliiniseen diagnoosiin 1994–1997 (Rantakokko-Jalava et al. 2000)
Näytetyyppi
n
Herkkyys (%)
Spesifisyys (%)
PPV*(%)
NPV*(%)
Kudospala
59
100
98.1
87.5
100
Selkäydinnestee
249
63.2
99.6
92.3
97.1
Lapsivesi
33
100
100
100
100
Pleuraneste
53
60.0
98.0
75.0
96.0
Nivelneste
45
100
95.1
71.4
100
Märkä
49
68.4
96.8
92.9
83.3
Kaikki
513
74.2
98.7
88.5
96.6
PPV: positiivisen tuloksen ennustearvo, NPV: negatiivisen tuloksen ennustearvo
B-MUISTISOLUT
Lyhenne:
B-LyBmem (12681)
Tiedustelut:
Yleistä:
B-solujen keskeinen tehtävä on vasta-aineiden tuottaminen elimistön immuunipuolustukseen. B-solut muodostuvat luuytimessä, missä ne kypsyvät ns.
naiiveiksi B-soluiksi ja siirtyvät verenkiertoon (CD19+IgD+). Verenkierrossa solut etsivät itselleen spesifistä antigeeniä, ja sen kohdatessaan ne jakautuvat
ja lisääntyvät imusolmukkeissa saamiensa signaalien määrääminä. Osasta
näitä aktivoituja soluja muodostuu vasta-ainetta tuottavia soluja, jotka siirtyvät
lähinnä limakalvoille ja luuytimeen. Seerumin immunoglobuliinit ovat lähinnä
peräisin luuytimeen siirtyneistä, siellä plasmasoluiksi erilaistuneista soluista.
Osa aktivoiduista soluista muodostaa muistisolujen populaation (CD19+CD27+).
Ne vastaavat nopeammasta ja tehokkaammasta immuunivasteesta elimistön
mahdollisesti kohdatessa saman vieraan antigeenin (esim. taudinaiheuttajan)
uudelleen. Muistisolut kehittyvät itukeskuksissa, joissa ne voivat läpikäydä
vasta-aineen luokanvaihdon (CD19+CD27+IgD-IgM-) sekä vasta-aineen affiniteettimaturaation. Tämän jälkeen ne pystyvät tuottamaan IgA- ja IgG-luokkien
vasta-aineita. Viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella perifeerisen veren
luokanvaihdon läpikäyneiden solujen osuus korreloi immuunipuutospotilaiden
oireiden kanssa paremmin kuin seerumin vasta-ainepitoisuuksien määrittäminen. Elimistössä juuri aktivoituneet solut voidaan löytää verenkierrosta, kun
taas seerumin vasta-aineiden tuotosta vastaavat plasmasolut ovat todennäköisesti aktivoituneet jo useita viikkoja aikaisemmin.
Akuuteissa infektioissa CD27+ B-solujen osuus saattaa hetkellisesti nousta.
Tällaisissa tapauksissa on suositeltavaa tutkia myös toipilasvaiheen näyte n.
58
2 viikkoa infektion jälkeen. Immuunipuutostiloissa elimistön puolustusmekanismit taudinaiheuttajia vastaan ovat häiriintyneet. Usein vika löytyy B-solujen
toiminnasta.
Indikaatiot:
Lähete:
Toistuvat infektiot, epäily immuunipuutostilasta.
Näyte:
2ml hepariiniverta. HUOM! Näytteen ottamisesta on sovittava laboratorion
kanssa 2-5 vrk aikaisemmin, puh. (02) 333 7406.
HUOM! Tutkimus tehdään VAIN samanaikaisesti LyMark-tutkimuksen
kanssa.
Menetelmä:
Monivärivirtaussytometria
Tekotiheys:
Tilattava tutkimus, puh. (02) 333 7406
Tulkinta:
Vastauksena ilmoitetaan B-solujen osuus lymfosyyteistä (CD19+), B-muistisolujen osuus kaikista B-soluista(CD19+CD27+/CD19+), sekä vasta-aineluokanvaihdoksen läpikäyneiden muistisolujen muistisolujen osuus kaikista
muistisoluista (CD19+CD27+IgD-/CD19+CD27+). Vastaukseen liittyy myös
kliinisen mikrobiologian erikoislääkärin kommentti. Lisätietoja tutkimuksesta
antaa erikoislääkäri Jussi Kantele, puh. (02) 333 7423.
Kirjallisuus:
Alachkar H et al Clin Imminol 2006;120:310-8., Wehr C et al Blood 2008:7785., Klein U et al JEM 1998;188:1679-89., Atosuo J pro gradu TY 2008
BOKAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:-BokaNhO (6062)
Tiedustelut:
Yleistä:
PCR-menetelmä soveltuu bokavirusinfektioiden toteamiseen.
Indikaatiot:
Bokavirusinfektioiden diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Testin voi suorittaa nielu- ja nenänielunäytteestä, BAL-, uloste-, selkäydin- ja
pleuranesteestä.
Lähetys:
mielellään jäähdytettynä.
Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna.
Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
59
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös osoitus tuoreesta infektiosta.
BORDETELLA PERTUSSIS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR)
Lyhenne:
BopeNhO (4345)
Tiedustelut:
Yleistä:
Bordetella pertussis aiheuttaa hinkuyskää, jonka esiintyvyys maassamme on
viime vuosina lisääntynyt etenkin kouluikäisillä lapsilla. Taudinkuva saattaa
heillä olla epätyypillinen, esimerkiksi hinkumista esiintyy harvoin.
Hinkuyskän laboratoriodiagnoosi perustuu viljelyyn ja serologiaan. DNAmonistusmenetelmä (PCR) on osoittautunut hyödylliseksi täydentäväksi
tutkimukseksi varsinkin oireilun alkuvaiheessa, jolloin se on kaikkein herkin
menetelmä B. pertussiksen osoittamiseksi. PCR-menetelmää ei tulisi käyttää
diagnostiikassa, jos oireilu on kestänyt yli 6 viikkoa.
Lähete:
Näyte:
Nenänielutikku tai nenänielun imulimanäyte.
Tikkunäyte nenänielusta otetaan alumiinivartisella dacron- tai kalsiumalginaattitikulla. Katso bordetella pertussis-viljely.
Näyte tulee lähettää kertakäyttöputkessa. Yleensä kannattaa ottaa samanaikaisesti PCR-testin kanssa viljelynäyte. Samaa tikkua voidaan käyttää sekä
viljelyyn että PCR-testiin. Suosittelemme kuitenkin erillisen tikun ottamista
kumpaakin tutkimusta varten.
Lähetys:
Menetelmä:
Näytteestä monistetaan geenijaksoja, jotka ovat spesifisiä B. pertussikselle
(IS481).
Tekotiheys:
Iltapäivisin kaikkina arkipäivinä. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä.
Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse.
Tulkinta:
Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Oireisella potilaalla B. pertussiksen
geenijakson löytyminen viittaa hinkuyskään (diagnostinen spesifisyys >90 %).
Epidemioiden aikana PCR-positiivisuutta on todettu myös oireettomilla luokkatovereilla. Epidemoiden ulkopuolella B. pertussista ei ole terveillä henkilöillä
60
todettu. Negatiivinen tulos ei sulje pois B. pertussis -infektion mahdollisuutta.
Kirjallisuus:
He et al. (1993) J. Clin. Microbiol. 31:642–5
He et al. (1996) J. infect. Dis. 174:1288–95
He et al. (1998) JAMA 280:635–7.
He et al. (1998) JAMA 280:635–7.
BORDETELLA PERTUSSIS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-BopeAb (2471) sisältää IgM ja IgA vasta-aineet S-BopeAbG (3312)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hinkuyskä on edelleenkin otettava huomioon hoidettaessa pitkittyneitä yskätapauksia. Nuorilla lapsilla taudin oireet voivat olla tyypilliset, mutta vanhemmiten taudinkuva muuttuu epätyypillisemmäksi. Infektion alkuvaiheessa (alle
2 viikkoa oireilleet) suositellaan PCR- tai viljelytutkimusta, myöhemmässä
vaiheessa serologinen tutkimus on käyttökelpoisempi. Alle 1-vuotiailla lapsilla
serologinen vaste on heikko ja se saadaan parhaiten esiin pariseerumeita
tutkimalla, vanhemmilla potilailla voidaan diagnoosiin päästä usein jo yhden
näytteen IgM- ja IgA-vasta-aineiden mittauksella. Vasta-ainevälitteistä immuniteettia selvitettäessä mitataan lisäksi IgG-vasta-aineet.
Indikaatiot:
Hengitystieinfektiot lapsilla ja aikuisilla.
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteessä on
mainittava potilaan lähiaikoina saamat rokotukset.
Näyte:
1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4 C:ssa. Voidaan
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään Bordetella
pertussiksesta sonikaatiolla irrotettua antigeenia.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Positiivisia tuloksia seuraa aina lausunto.
Pikkulapset (alle 1 v): pariseerumeissa havaittavan muutoksen perusteella annetaan lausunto löydöksen merkittävyydestä. Muut potilaat: IgM-vasta-aineet
kohoavat 1–2 viikossa taudin alusta ja ovat usein koholla potilaan hakeutuessa lääkäriin. IgM-vasta-aineet laskevat n. puolen vuoden kuluessa. IgA-vastaaineet käyttäytyvat samoin, jääden kuitenkin koholle pidemmäksi aikaa.
Kirjallisuus:
Viljanen MK, Ruuskanen 0, Granberg C, Salmi TT: Scand J Infect Dis
1982;14:117–122.
He Q, Mertsola J, Himanen JP, Ruuskanen O, Viljanen MK. Evaluation of
pooled and individual components of Bordetella pertussis as antigens in an
enzyme immunoassay for diagnosis of pertussis. Eur J Clin Microbiol Infect
Dis 1993; 12:690–695.
61
BORDETELLA PERTUSSIS, VILJELY
Lyhenne:
BopeVi (2472)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hinkuyskän tyypilliset oireet ovat puuskittainen oksenteluun päättyvä yöyskä
ja inspiratorinen stridor. Lukuisia epätyypillisiä tautimuotoja esiintyy, ja varsinkin isommilla lapsilla hinkumista esiintyy harvoin. Bakteeriviljely kannattaa
erityisesti ottaa pieniltä lapsilta, joilla serologinen vaste saattaa olla heikko
(ks. Pertussis vasta-aineet).
Indikaatiot:
Pertussis epäily.
Lähete:
Näyte:
Näyte otetaan nenänielusta ohuella alumiinivartisella kalsiumalginaattitikulla
(esim. Calgiswab Type 1). Tikku työnnetään varovasti sieraimeen suoraan
nenän takaseinämään hieman tikkua pyörittäen. Mikäli näytteenotto sieraimen kautta on hankalaa, sen voi ottaa suun kautta taka nenänielusta. Tällöin
kalsiumalginaattitikku taivutetaan n. 1 cm pumpulipäästä 90° kulmaan ja tikun
pää suunnataan uvulan takaa ylös nenänieluun.
Näytetikku viljellään välittömästi serpentiinivedoin hiiliagar-maljalle, jossa
on kefaleksiinia. Näytteen ottoon voidaan myös käyttää DPF-maljoja (Orion
Diagnostica). Laitoksellamme on käytössä myös vinoagaria sisältävä kuljetuspurkki, jota voi käyttää tavallisen maljan sijasta näytteen viljelyyn ja kuljetukseen. Kuljetuspurkkia käytettäessä näyte viljellään purkin vinoagarpinnalle; tikkua ei tarvitse jättää purkkiin. Jos samasta näytteestä halutaan myös
DNA-monistusta laitetaan tikku viljelyn jälkeen kuivaan näyteputkeen.
Maljat ja kuljetuspurkit säilytetään viljelyn jälkeen +35°C:ssa kunnes lähetetään tutkittavaksi laboratorioon, DNA-näyteputki +4°C:ssa. Näytteet voidaan
kuljettaa huoneenlämmössä tavallisena postikuljetuksena.
Käyttämättömia maljoja ja purkkeja säilytetään jääkaapissa, ja ne otetaan
lämpenemään huoneenlämpöön ennen näytteen viljelyä. Maljojen säilyvyys
10 vrk, kuljetuspurkit säilyvät käyttökelpoisina vähintään kuusi kuukautta elleivät infektoidu. Kuljetuspurkkeja ja kalsiumalginaattitikkuja voi tilata laboratoriostamme.
Menetelmä:
Bakteeriviljely, tunnistus spesifisillä vasta-aineilla.
Tekotiheys
Arkipäivisin. Positiivinen tulos saadaan yleensä 3 vrk:ssa. Negatiivisen tuloksen varmistus kestää viikon. Positiivinen tulos ilmoitetaan puhelimitse.
Tulkinta:
Potilaan saama antibakteerilääkitys voi aiheuttaa negatiivisen viljelytuloksen.
Bordetella parapertussis voi olla patogeeni ja sitä tavataan hinkuyskäepidemioiden yhteydessä. Negatiivinen viljely ei sulje pois hinkuyskää.
62
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-BorrAb (3552), Li-BorrAb (3975)
Tiedustelut:
Yleistä:
Borrelia burgdorferi -spirokeetta aiheuttaa Lymen borrelioosia. Tartunta saadaan yleensä puutiaisen (punkin) pureman kautta. Ensioireet kehittyvät viikosta kahteen kuukauteen. Tavallisimmat varhaisvaiheen oireet ovat erythema migrans (EM; n. puolella potilaista) ja joskus flunssan kaltainen oireisto.
Yleensä ihomuutos häviää muutaman viikon kuluessa. Tauti voi edetä myöhäisvaiheen borrelioosiksi, johon kuuluu iho-oireiden lisäksi nivel- ja lihasoireita (20–50 %), keskushermoston ja perifeerisen hermoston oireita (30–50
%; meningiitti, meningoradikuliitti, enkefalomyeliitti, aivohermopareesit kuten
fasiaalispareesi). Kardiittia ja AV-johtumishäiriötä esiintyy alle 10 %:lla potilaista. Myös erilaisia silmäoireita on kuvattu myöhäisborrelioosin yhteydessä.
IgG luokan vasta-aineet nousevat hitaasti, IgM-vaste on nopeampi, mutta
epäspesifimpi. Osalla potilaista nähdään pitkittynyt IgM-vaste ilman IgGvasta-aineiden nousua. Neurologisten oireiden yhteydessä on aina tutkittava
myös likvorin vasta-aineet. Serologian sensitiivisyys on 30-70 % EM-tapauksissa ja yli 90 % disseminoituneessa borrelioosissa.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Vasta-aineet voidaan tutkia myös nivelnesteestä. Näytteet
kestävät säilytystä +4C:ssa useita päiviä ja ne voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Neurologisten oireiden yhteydessä 1 ml likvoria ja samanaikaisesti (+24 tunnin sisällä) otettu seeruminäyte.
Menetelmä:
EIA-menetelmä. Seulontatestissä antigeenina käytetään B. burgdorferi -tyyppikannasta B31 sonikoimalla irroitettua antigeenia. Seulontavaiheen positiivisista näytteistä tehdään vasta-ainemääritys toista antigeeniä hyödyntävällä
EIA testillä.
Tekotiheys:
Neljä kertaa viikossa.
Tulkinta:
Positiivista löydöstä seuraa aina lausunto löydöksen merkityksestä ja
suositelluista jatkotutkimuksista.
Vasta-aineet ovat usein negatiiviset EM-vaiheessa, joten negatiivinen löydös
tässä tilanteessa ei sulje pois borreliainfektiota. Jos EM-diagnoosi pyritään
varmentamaan serologisesti, voidaan tutkia uusi näyte n. kuukauden kuluttua
akuuttivaiheesta.
Matalaa IgM-luokan vasta-ainepositiivisuutta todetaan seulontatestissä kohtalaisen usein. Näiden vasta-aineiden spesifisyys voidaan varmentaa S-BorAbJt –jatkotutkimuksella tai toisena vaihtoehtona seurata mahdollista vastaainetasojen nousua pariseerumi-näytteellä. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös
on useimmiten spesifinen ja tukee siten borrelioosidiagnoosia.
63
Seulontatestin väärää positiivisuutta voi aiheuttaa lisäksi mm. syfilisinfektio
(lähinnä IgG-vasta-aineissa) ja tuore EBV-infektio (IgM-vasta-aineissa).
Kirjallisuus:
Jarmo Oksi, Ilkka J. T. Seppälä ja Jukka Hytönen: Lymen borrelioosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2008;124:1483–91
Aguero-Rosenfeld, M. E., G. Wang, I. Schwartz, G. P. Wormser. Diagnosis of
Lyme borreliosis. Clin. Microbiol. Rev. 2005; 18:484-509.
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET,
jatkotutkimus
Lyhenne:
S-BorAbJt (12612)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ensivaiheen serologinen testi borrelioosiepäilyssä on pääsääntöisesti vastaaineiden seulonta kokobakteeri-antigeenia käyttävällä EIA-testillä (S-BorrAb).
S-BorAbJt -testiä käytetään seulonnassa todettujen borreliavasta-aineiden
spesifisyyden varmistamiseen.
Jos hoitava lääkäri haluaa, että näyte tutkitaan seulontatuloksesta riippumatta
S-BorAbJt –immunoblot-testillä, se on mahdollista pyytämällä S-BorrAb-L –
tutkimus.
Lähete:
Tutkimus tehdään vain laboratoriossamme tutkitusta S-BorrAb -seulonnan
positiivisesta näytteestä. Tutkimus tulee pyytää puhelimitse numerosta (02)
333 7401 tai (02) 333 7424
Näyte:
Menetelmä:
recomLine Borrelia (Mikrogen, Saksa) rekombinantti-antigeenejä käyttävä
immunoblot-testi. Testi sisältää sekä IgG- että IgM- luokan vasta-aineiden
määrittämisen 15 borrelia-antigeenia kohtaan.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Positiivista löydöstä seuraa aina lausunto löydöksen merkityksestä.
negatiivinen: ei viitettä borrelioosista. Tulee kuitenkin muistaa, että vastaaineet ovat usein negatiiviset EM-vaiheessa, joten negatiivinen löydös tässä
tilanteessa ei sulje pois borreliainfektiota. Jos EM-diagnoosi pyritään varmentamaan serologisesti, voidaan tutkia uusi näyte n. kuukauden kuluttua akuuttivaiheesta.
raja-arvo: borrelioosia ei voida serologisesti varmistaa eikä poissulkea. Suositellaan pariseerumin tutkimista n. kuukauden kuluttua.
positiivinen: sopii borrelioosiin
64
Kirjallisuus:
Jarmo Oksi, Ilkka J. T. Seppälä ja Jukka Hytönen: Lymen
borrelioosin diagnostiikka ja hoito.
Duodecim 2008;124:1483–91
Aguero-Rosenfeld, M. E., G. Wang, I. Schwartz, G. P.
Wormser. Diagnosis of Lyme borreliosis.
Clin. Microbiol. Rev. 2005; 18:484-509.
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, laaja
Lyhenne:
S-BorrAb-L (12606)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ensivaiheen serologinen testi borrelioosiepäilyssä on pääsääntöisesti vastaaineiden seulonta kokobakteeri-antigeenia käyttävällä EIA-testillä (S-BorrAb).
Jos hoitava lääkäri haluaa, että näyte tutkitaan seulontatuloksesta riippumatta
S-BorAbJt –immunoblot-testillä, se on mahdollista pyytämällä S-BorrAb-L –
tutkimus.
Lähete:
Näyte:
Menetelmät:1) Entsyymi-immunologinen menetelmä, antigeenina B. burgdorferi B31 –
kannasta eristetty kokobakteeriantigeeni.
2) recomLine Borrelia rekombinantti-antigeenejä käyttävä immunoblot-testi
(Mikrogen, Saksa). Testi sisältää sekä IgG- että IgM- luokan vasta-aineiden
määrittämisen 15 borrelia-antigeenia kohtaan.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tutkimusta seuraa aina lausunto löydöksen merkityksestä.
negatiivinen: ei viitettä borrelioosista. Tulee kuitenkin muistaa, että vastaaineet ovat usein negatiiviset EM-vaiheessa, joten negatiivinen löydös tässä
tilanteessa ei sulje pois borreliainfektiota. Jos EM-diagnoosi pyritään varmentamaan serologisesti, voidaan tutkia uusi näyte n. kuukauden kuluttua akuuttivaiheesta.
raja-arvo: borrelioosia ei voida serologisesti varmistaa eikä poissulkea. Suositellaan pariseerumin tutkimista n. kuukauden kuluttua.
positiivinen: sopii borrelioosiin
Kirjallisuus:
Jarmo Oksi, Ilkka J. T. Seppälä ja Jukka Hytönen: Lymen
65
borrelioosin diagnostiikka ja hoito.
Duodecim 2008;124:1483–91
Aguero-Rosenfeld, M. E., G. Wang, I. Schwartz, G. P.
Wormser. Diagnosis of Lyme borreliosis.
Clin. Microbiol. Rev. 2005; 18:484-509.
BORRELIA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:
BorrNhO (4202)
Tiedustelut:
Yleistä:
Lymen borrelioosi on punkinpureman välityksellä leviävä yleissairaus, jonka
aiheuttaja on Borrelia burgdorferi-spirokeetta. Tauti voi olla pitkäkestoinen ja
sen oireet hyvin vaihtelevia. Alkuvaiheen tyypillisin oire on puremakohdan ympärillä nopeasti laajeneva rengasihottuma, erythema migrans (EM), joka kehittyy 60–70 %:lle potilaista. EM on ehdoton hoitoindikaatio ilman muuta taudin varmistustakin. Alkuvaiheessa hoito tehoaa hyvin. Taudin myöhäisoireet
voivat ilmaantua viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien kulutta tartunnasta,
yleisimmin hermoston, nivelten, ihon tai sydämen taholta. Myöhäisvaiheessa
taudin hoito vaatii pitkiä mikrobilääkekuureja. Borrelioosin laboratoriodiagnostiikka perustuu ensisijaisesti serologiaan. Viljely ja PCR ovat erityistutkimuksia, jotka eivät sovellu seulontaan.
Menetelmä:
Geenimonistuksella eli polymeraasiketjureaktiolla (PCR) osoitetaan borreliaperäinen DNA näytteessä.
Tulkinta:
Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen PCR kertoo, että näytteessä on borrelian DNA:ta, joka voi olla lähtöisin elävistä tai kuolleista bakteereista. Negatiivinen tulos ei sulje pois borrelioosia.
Lähete:
Näyte:
Näyte lähetetään iskuilta suojattuna.
Suositeltavat näytteet:
Likvori, 1–2 ml
Nivelneste (EDTA- putkessa), 1–10 ml
Biopsianäyte (halkaisija 3 mm, ei formaliinia)
Lähetys:
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Kirjallisuus:
Ivacic et al. A LightCycler TaqMan assay for detection of Borrelia burgdorferi
sensu lato in clinical samples. Diagnostic Microbiology and Infectious Disease. 2007
66
BRUCELLA, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-BrucAb (1205)
Tiedustelut:
Yleistä:
Brusellainfektio aiheuttaa ihmisellä kroonisen kuumetaudin. Bruselloosia on
erityisesti syytä epäillä, kun potilaalla on epäselvä aaltoileva kuume ja anamneesissa kontakti eläimiin tai matkoja, tai kontakti mikrobiologiseen laboratorioon. Tutkimuksessa mitataan infektion yhteydessä syntyviä IgM-, IgG- ja
IgA-luokkiin kuuluvia brusellavasta-aineita. IgM-vasta-aineilla on merkitystä
tuoreen infektion diagnostiikassa. Kroonisia infektioita selvitettäessä ovat
sekä IgG- että IgA-vasta-aineet merkityksellisiä.
Indikaatiot:
Epäselvän kuumeilun etiologian selvittäminen.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen
menetelmä,
jossa
antigeenina
on
Brucella abortus. Tämän kannan sekä B. melitensis ja B. suis-kantojen välillä
on voimakas ristireaktio, joten todennäköisesti kaikkia näitä kantoja vastaan
muodostuneet vasta-aineet tulevat mitatuiksi.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Aktiivisissa brusellainfektioissa esiintyy sekä IgM-, IgG- että IgA-luokkien
vasta-aineita. Kroonisiin infektioihin taas liittyvät korkeat IgG- ja/tai IgA-vastaainepitoisuudet; IgM-vasta-aineet puuttuvat tai niitä on hyvin vähän. Jos tässä
tutkimuksessa saadaan positiivinen tulos, tutkitaan automaattisesti myös Yersinia enterocolitica O:9 -vasta-aineet. Nämä vasta-aineet ristireagoivat huomattavassa määrin.
Kirjallisuus:
Granfors K, Viljanen MK, Toivanen A: J Clin Microbiol 1981;14:6–14.
C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, AKTIIVISUUS
Lyhenne:
P-C1InhBk (6090)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ks. myös HAE-tutkimus
Hereditaarinen angioödeema (HAE) on autosomaalisesti dominantisti periytyvä tauti, joka ilmenee kohtauksittaisina ihon ja limakalvon turvotuksina. Tyypillistä on kasvojen (huulet) ja nielun turvotus, johon voi liittyä (jopa fataali) hen67
gitysvaikeus. Myös kämmenten ja jalkapohjien turvotuksia sekä mahavaivoja
(suolen limakalvon turvotus) voi esiintyä.
Mutaatiot C1INH geinissä SERPING1 (Chromosome 11) johtaa C1-esteraasin (C1-INH) puutokseen tai vajavaiseen synteesiin (HAE Tyyppi I). Noin 15
%:lla potilaista C1-INH- pitoisuus on immunokemiallisesti mitattuna normaali,
mutta pistemutaation vuoksi se ei toimi (HAE Tyyppi II). Näillä potilailla C1INH:n pitoisuus voi olla jopa kohonnut. Kohtauksen aikana C4 laskee myös
näillä potilailla. Inaktiivinen C1-INH voidaan osoittaa tutkimalla funktionaalisen C1-INH:n aktiviteetti seerumista.
Äskettäin kuvatussa HAE tyyppi III syndromassa esiintyy samanlaisia oireita
kuin tyyppi I ja II HAE:ssa. Näillä potilailla C1INH:n pitoisuus ja aktiviteetti sekä plasman C4 ovat normaalit eikä C1 estäjägeenissä ole mutaatiota.
Taudin syytä ei tiedetä, mutta kohtaukseen liittyy bradykiniinin vapautuminen.
Tautia esiintyy vain naisilla ja periytymisen oletetaan olevan X-linked. Taudin
yleisyyttä Suomessa ei tunneta, mutta alkuperäisessä saksalaisessa aineistossa sitä esiintyi n. 10 %:lla potilaista.
HAE ei ole aina periytyvä. Tässä vanhemmalla iällä esiintyvässä hankinnaisessa HAE:ssa (AAE) C1-INH ja sen funktio ovat alentuneet, lisäksi C1q on
matala. AAE tyyppi I liittyy lymfoproliferatiivisiin sairauksiin. Näillä potilailla
esiintyy anti-idiotyyppivasta-aineita B-solujen pinnan immunoglobuliineja vastaan. Syntyy immuunikomplekseja, seuraa komplementin aktivaatio, ja C1q ja
C1-INH kuluvat, lopulta seuraa C1-INH puutos. Tyyppi II AAE:ssa, ns. autoimmuuni-HAE:ssa syntyy vasta-aineita C1-INH kohtaan, muuten taudin kulku on
kuin tyyppi I AAE:ssa.
Indikaatiot:
Hereditaarisen angioödeeman (HAE) diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
1 ml (2x0,5 ml) sitraatti (tai EDTA) -plasmaa, välitön pakastus, lähetetään
hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää sulana (+4°C), jos
se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai
hemolysoitunut näyte ei kelpaa.
Menetelmä:
Biokemiallinen. Mittaa C1-INH kykyä estää C1s entsyymin esterolyyttistä aktiviteettia.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitealue: Normaali >70%, alentunut 30-70%, puutos <30%. Vastausta seuraa lausunto. Poikkeavassa tyypin II HAE:ssa voi C1-INH- pitoisuus olla normaalia korkeampi, mutta C1-INH:n aktiviteetti puuttuu. Kohtauksen aikana
näilläkin potilailla yleensä C4 laskee. HAE tyyppi III:ssa C1-INH ja C4 ovat
normaalit.
Hankinnallisessa HAE:ssa C1q on matala, C1-INH on matala ja C1-INH funktio puuttuu ja lisäksi voi esiintyä vasta-aineita C1-INH kohtaan.
Hereditaariselle angioödeemalle (HAE) on tyypillistä, että kohtauksen aikana C4 laskee voimakkaasti, mutta C3 pysyy normaalina. Tämä ei kuitenkaan
ole diagnostinen löydös: myös SLE:ssa tavataan usein matalia C4-tasoja.
Autoimmuuni-HAE:ssa C1q on matala, esiintyy C1-INH-autovasta-aineita,
C1-INH ja sen funktio ovat alentuneet. Usein samanaikainen C1-inhibiittorin
68
Kirjallisuus:
aktiviteetin, C1q:n ja komplementin aktivaatiotuotteiden määritys voi paljastaa
tämän löydöksen.
HUOM: angioödeeman syy voi olla myös vaskuliitti (hypokomplementeeminen urtikaria-vaskuliitti syndrooma, HUVS, tai reumatoidi vaskuliitti), ks. myös
KOMPLEMENTTI, C1q, VASTA-AINEET
Jarva H, Meri S. Angioödeeman diagnostiikka ja hoito. Suom. Lääk.l.
2003;58:4229
Ohela K. Acta Med Scand 1977;201:415.
Wager 0. Duodecim 1982;98:1612.
Viander M. Moodi 2/1992:124.
Viander M. Komplementtidiagnostiikka. Moodi 2/2009:113.
C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, PITOISUUS
Lyhenne:
P-C1Inh (1209)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ks. HAE-tutkimus ja C1-inhibiittori, aktiivisuus
Indikaatiot:
Hereditaarisen angioödeeman (HAE) diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
2 x 0,5 ml EDTA-plasmaa. Plasma on erotettava välittömästi ja toimitettava heti
laboratorioon (+4°C, viimeistään seuraavana päivänä), tai pakastettava ja lähetettävä hiilihappojäissä.
Menetelmä:
Radiaalinen immunodiffuusio (NOR-Partigen, Behringwerke AG).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitealue 0.15–0.45 mg/ml. Tyypillisessä aktiivisessa HAE-tapauksessa C1INH- taso on <30 % normaalista ja C4-taso on matala, mutta C3-taso on
yleensä normaali. Jos C1-INH taso on normaali tai kohonnut, mutta C4 laskenut, kyseessä voi olla HAE tyyppi II (n. 15 % tapauksista), jossa C1-INH on
inaktiivinen. Tällöin C1-INH:n aktiviteetin puuttuminen varmistaa diagnoosin.
HAE tyyppi III:ssa C1-INH ja C4 ovat normaalit.
Hankinnallisessa HAE:ssa C1q on matala, C1-INH matala C1-INH-funktio
puuttuu ja lisäksi voi esiintyä vasta-aineita C1-INH kohtaan.
Kirjallisuus:
Bork K, Barnstedt SE. Lancet 2000;356:213.
2003;58:4229
Viander M. Komplementtidiagnostiikka. Moodi 2/2009:113.
69
CADASIL, Notch3-geenin Arg133Cys-, aRg182Cys- ja
tYr1069Cys-mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -CADA-D (11998)
Ts-CADA-D (12182)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hereditäärinen multi-infarktidementia eli CADASIL-tauti (Cerebral autosomal
dominant arteriopathy with subcortical infarcts and leukoencephalopathy) on
autosomissa vallitsevasti periytyvä vaskulaarisen dementian muoto, jolle on
ominaista 30-50 vuoden iässä alkavat auralliset migreenikohtaukset, toistuvat
aivoinfarktit ja hidas dementoituminen. Oireisilla potilailla aivojen magneettikuvauksessa havaitaan tyypillisiä neuroradiologisia muutoksia. Tauti johtuu
Notch3-geenin mutaatioista. Geenistä on kirjallisuudessa kuvattu suuri määrä
erilaisia mutaatioita, joista suurin osa sijaitsee eksoneissa 3, 4 ja 8. Suomalaisilla CADASIL-potilailla ylivoimaisesti yleisin mutaatio on C>T-transitio eksonissa 4, joka muuttaa arginiinin positiossa 133 kysteiiniksi (p.Arg133Cys).
Muutamissa suomalaisissa perheissä on puolestaan havaittu eksonissa 20
A>G-mutaatio, joka muuttaa aminohappopositiossa 1069 olevan tyrosiinin
kysteiiniksi (p.Tyr1069Cys). Yhdessä suomalaisessa perheessä on havaittu
C>T-mutaatio eksonissa 4, joka johtaa aminohappomuutokseen kodonissa
182 (p.Arg182Cys). Mikäli näitä kolmea suomalaisilta potilailta tavattua mutaatiota ei kuitenkaan DNA-tutkimuksessa löydy ja kliininen epäily CADASILtaudista on vahva, voidaan erillisestä pyynnöstä sekvensoida Notch3-geenin
eksonit 3-8, 11 ja 18-20. Näiden eksonien alueelle sijoittuu n. 84 % kirjallisuudessa kuvatuista Notch3-geenin patogeenisista mutaatioista.
Indikaatiot:
Kliininen epäily CADASIL-taudista.
Prediktiivinen geenitesti henkilöllä, jonka suvussa on tavattu CADASIL-tautiin
liittyvä Notch3-geenin p.Arg133Cys-, p.Arg182Cys- tai p.Tyr1069Cys-mutaatio.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Notch3-geenin eksonien 4 ja 20 PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio
p.Arg133Cys-, p.Arg182Cys- ja p.Tyr1069Cys-mutaatioiden havaitsemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
p.Arg133Cys-, p.Arg182Cys- tai p.Tyr1069Cys-mutaation löytyminen sopii oireisella potilaalla CADASIL-tautiin tai kertoo oireettomalla henkilöllä riskistä
sairastua kyseiseen tautiin. Oireisella potilaalla saatu normaali tulos ei sulje
pois CADASIL-tautia, sillä kysymyksessä voi olla myös jokin muu Notch3geenin mutaatio.
70
CADASIL, Notch3-geenin osittainen sekvensointi
Lyhenne:
B -Notch-D (12027)
Ts-Notch-D (12183)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hereditäärinen multi-infarktidementia eli CADASIL-tauti (Cerebral autosomal
dominant arteriopathy with subcortical infarcts and leukoencephalopathy) on
autosomissa vallitsevasti periytyvä vaskulaarisen dementian muoto, jolle on
ominaista 30-50 vuoden iässä alkavat auralliset migreenikohtaukset, toistuvat
aivoinfarktit ja hidas dementoituminen. Oireisilla potilailla aivojen magneettikuvauksessa havaitaan tyypillisiä neuroradiologisia muutoksia. Tauti johtuu
Notch3-geenin mutaatioista. Valtaosa (n. 84 %) kirjallisuudessa kuvatuista
patogeenisista mutaatioista sijoittuu eksonien 3-8, 11 ja 18-20 alueelle.
Indikaatiot:
Kliininen epäily CADASIL-taudista, mutta normaali tulos
B -CADA-D-testissä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Notch3-geenin eksonien 3-8, 11 ja 18-20 PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Patogeenisen mutaation löytyminen oireiselta potilaalta sopii CADASIL-tautiin. Oireisella potilaalla saatu normaali tulos ei sulje pois CADASIL-tautia,
sillä kysymyksessä voi olla myös jokin muu Notch3-geenin mutaatio.
Charcot-Marie-Tooth 1 ja HNPP, PMP22-geenin
mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -PMP22-D (11894)
Ts-PMP22-D (12187)
Tiedustelut:
Yleistä:
Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston
häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa Charcot-Marie-Tooth 1 (CMT1) -tyypin polyneuropatiaa sairastavilla potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Kliinisinä oireina ja löydöksinä esiintyvät mm. lihassurkastumat
71
yhteisen pohjehermon hermottamissa lihaksissa ja käden lihaksissa sekä
erilaiset jalan deformiteetit (korkea jalkaholvi ja vasaravarpaat). Noin 70 %:lla
CMT1-potilaista on osoitettavissa 1.5 megaemäsparin suuruinen duplikaatio
kromosomi 17:n p11.2-alueella, jossa sijaitsee perifeerisen myeliiniproteiini
22:n (PMP22) geeni (tutkimus B-CMT-D).
PMP22-geenin pistemutaatioita, pieniä deleetioita ja pujontakohtien mutaatioita on kuvattu sekä Charcot-Marie-Tooth 1 -taudin (CMT1) että haurashermo-oireyhtymän (HNPP) taustalla. PMP22-geenin mutaatiot voivat aiheuttaa
myös Dejerine-Sottas-oireyhtymän.
Indikaatiot:
Kliininen epäily CMT1- tai HNPP-taudista, mutta potilaalla ei ole havaittu
PMP22-geenialueen duplikaatiota tai deleetiota. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
PMP22-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Patogeenisen mutaation löytyminen varmistaa perinnöllisen polyneuropatian
diagnoosin.
Charcot-Marie-Tooth 1 -tauti, CMT1C, LITAF-geenin
Lyhenne:
B -LITAF-D (12289)
Ts-LITAF-D (12290)
Tiedustelut:
Yleistä:
häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa Charcot-Marie-Tooth 1 (CMT1) -tyypin polyneuropatiaa sairastavilla potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Kliinisinä oireina ja löydöksinä esiintyvät mm. lihassurkastumat yhteisen pohjehermon hermottamissa lihaksissa ja käden lihaksissa sekä erilaiset
jalan deformiteetit (korkea jalkaholvi ja vasaravarpaat).
LITAF-geenin mutaatiot aiheuttavat demyelinoivan Charcot-Marie-Tooth 1 –
polyneuropatian (CMT1C).
Indikaatiot:
72
Kliininen epäily CMT1-taudista, mutta potilaalla ei ole havaittu PMP22-geeni-
alueen duplikaatiota. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
LITAF-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Patogeenisen mutaation löytyminen oireiselta potilaalta varmistaa CMT1taudin diagnoosin ja luokittaa taudin CMT1C-tyypiksi.
Charcot-Marie-Tooth 1A -tauti, 17p11.2 -alueen kopioluvun määritys
Lyhenne:
B -CMT-D (11002)
Ts-CMT-D (12184)
Tiedustelut:
Yleistä:
häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa Charcot-Marie-Tooth 1A (CMT1A) -tyypin polyneuropatiaa sairastavilla potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Kliinisinä oireina ja löydöksinä esiintyvät mm. lihassurkastumat
yhteisen pohjehermon hermottamissa lihaksissa ja käden lihaksissa sekä
erilaiset jalan deformiteetit (korkea jalkaholvi ja vasaravarpaat). Noin 70 %:lla
CMT1-potilaista on osoitettavissa 1.5 megaemäsparin suuruinen duplikaatio
kromosomi 17:n p11.2-alueella, jossa sijaitsee perifeerisen myeliiniproteiini
22:n (PMP22) geeni.
Indikaatiot:
Kliininen epäily CMT1-taudista.
Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Huom. MLPA-tutkimuksiin ei valmiiksi eristettyä DNA:ta.
Lähetys:
Menetelmä:
17p11.2-alueen MLPA-analyysi (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification).
73
Vastausaika:
6-8 viikkoa.
Tulkinta:
Duplikaation löytyminen varmistaa periytyvän polyneuropatian diagnoosin ja
luokittaa taudin vielä tarkemmin CMT1A- eli HMSN1A-taudiksi. Normaali tulos
ei sulje pois CMT1-neuropatiaa, koska tauti voi johtua myös muista mutaatioista esim. PMP22-, P0-, LITAF- ja Cx32-geeneissä. Näiden geenien sekvenssianalyysi voidaan erillisestä pyynnöstä tarvittaessa suorittaa samasta
näytteestä laboratoriossamme.
Charcot-Marie-Tooth 2 -tauti, CMT2A, MFN2-geenin
Lyhenne:
B -MFN2-D (12202)
Ts-MFN2-D (12188)
Tiedustelut:
Yleistä:
häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa Charcot-Marie-Tooth 2 (CMT2) -tyypin polyneuropatiaa sairastavilla potilailla on havaittavissa normaalit tai lievästi alentuneet hermojohtonopeudet eli kyseessä on primääristi aksonaalinen neuropatia.
CMT2 periytyy autosomissa vallitsevasti ja on geneettisesti hyvin heterogeeninen. Noin 20 %:lla CMT2-potilaista on kuvattu pistemutaatioita tai pieniä deleetioita mitofusiini 2 (MFN2) -geenissä. Taudin taustalla on kuvattu myös myelin
protein zero (MPZ, P0) -geenin mutaatioita, joskin nämä ovat MFN2-geenin
mutaatioita huomattavasti harvinaisempia.
Indikaatiot:
Kliininen epäily CMT2-taudista.
Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
MFN2-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen MFN2-geenistä varmistaa periytyvän polyneuropatian
diagnoosin ja luokittaa taudin CMT2A-tyypiksi. Normaali tulos ei sulje pois
CMT2-neuropatiaa, koska tauti voi johtua mutaatioista muissa, harvinaisemmissa polyneuropatiaa aiheuttavissa geeneissä.
74
Charcot-Marie-Tooth 1 ja 2 -taudit, P0-geenin mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -P0-D (11893)
Ts-P0-D (12186)
Tiedustelut:
Yleistä:
Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa demyelinoivassa polyneuropatiassa (Charcot-Marie-Tooth 1, CMT1) potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet.
Aksonaalisessa CMT2-polyneuropatiassa hermojohtonopeudet ovat normaalit
tai vain lievästi alentuneet. Molemmat tautimuodot periytyvät useimmiten autosomissa vallitsevasti, mutta geneettinen tausta on heterogeeninen. Osalla sekä
CMT1- että CMT2-potilaista on kuvattu pistemutaatioita tai pieniä deleetioita
myelin protein zero (MPZ, P0) -geenissä.
Indikaatiot:
Kliininen epäily CMT2- tai CMT1-taudista. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
P0-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen P0-geenistä varmistaa periytyvän polyneuropatian diagnoosin. P0-geenin mutaatioita on kuvattu sekä demyelinoivan CMT1B -tautityypin että aksonaalisten CMT2I- ja CMT2J-tautityyppien taustalta. Normaali tulos
ei sulje pois CMT1- tai CMT2-neuropatiaa, koska tauti voi johtua mutaatioista
muissa polyneuropatiaa aiheuttavissa geeneissä.
Charcot-Marie-Tooth -tauti (X-kromosomaalinen),
CMTX, Cx32-geenin (GJB1) mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -Cx32-D (11544)
Ts-Cx32-D (12189)
Tiedustelut:
Yleistä:
Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneetti75
sesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. ENMG-tutkimuksessa demyelinoivassa polyneuropatiassa (CharcotMarie-Tooth 1, CMT1) potilailla on havaittavissa hidastuneet hermojohtonopeudet. Aksonaalisessa CMT2-polyneuropatiassa hermojohtonopeudet ovat
normaalit tai vain lievästi alentuneet, eli kyseessä on primääristi aksonaalinen
neuropatia.
Charcot-Marie-Toothin polyneuropatia voi periytyä myös X-kromosomissa vallitsevasti (CMTX). Hemitsygooteilla miehillä polyneuropatian oireet ovat tavallisesti vaikeammat ja hermojohtonopeudet hitaammat kuin heterotsygooteilla
naisilla. Kliinisen ja ENMG-tutkimuksen perusteella CMTX-tautia on luokiteltu
niin CMT1- kuin CMT2-tyyppiin. CMTX:n taustalla ovat konneksiini 32 (Cx32/
GJB1) -geenin mutaatiot. Geenin koodaavalta alueelta on löydetty lukuisia
mutaatioita, joista yleisimpiä ovat aminohappokoodin muuttumiseen johtavat
yhden emäksen pistemutaatiot.
Indikaatiot:
X-kromosomaalisesti periytyvä polyneuropatia. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Cx32-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Patogeenisen mutaation löytyminen Cx32-geenistä sopii X-kromosomaalisesti periytyvään CMTX-polyneuropatiaan.
CHARGE-OIREYHTYMÄ, CHD7-GEENIN SEKVENSOINTI
Lyhenne:
B -CHARG-D (13005)
Ts-CHARG-D (13004)
Tiedustelut:
Yleistä:
CHARGE-oireyhtymä on harvinainen, vallitsevasti periytyvä monianomaliaoireyhtymä. CHARGE on akronyymi usein esiintyvistä oireista: C=coloboma
eli silmän osan kiilamainen puutos, H=heart malformations eli sydänviat,
A=atresia of the choanae eli nenäaukon umpeuma, R=retardation of growth/
development eli kasvun/kehityksen hitaus, G=genital hypoplasia eli sukupuolielinten kehittymättömyys ja E=ear abnormalities eli korvien poikkeamat.
Edellä mainitut oireet voivat esiintyä potilailla monenlaisina yhdistelminä, mutta tutkimuksissa lähes kaikilta potilailta löydetään sisäkorvan epämuodostumia. CHARGE-oireyhtymän taustalla on n. 70 %:lla potilaista mutaatio CHD7-
76
geenissä. Lähes kaikki tunnetut mutaatiot ovat heterotsygoottisia pistemutaatioita, mutta muutamalla potilaalla on todettu myös CHD7-geenin osittain
tai kokonaan poistava deleetio. Suurin osa pistemutaatioista on nonsensemutaatioita, jotka muodostavat ennenaikaisen lopetuskodonin ja aiheuttavat
lyhentyneen polypeptidin muodostumisen. Pieni osa pistemutaatioista on
missense- ja splicing-mutaatioita. Yleensä oireyhtymä on sporadinen, mutta
kirjallisuudessa on kuvattu muutamia tapauksia, jossa mutaatio on periytynyt
lähes oireettomalta vanhemmalta tai gonadimosaikismin kautta.
Indikaatiot:
Epäily CHARGE-oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
CHD7-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen CHD7-geenistä vahvistaa CHARGE-oireyhtymän diagnoosin. Normaali tulos ei poissulje CHARGE-diagnoosia, koska kaikilla kliinisesti tyypillisillä potilailla ei todeta CHD7-geenin mutaatiota.
CHLAMYDIA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR)
Lyhenne:
ChpnNhO (4384)
Tiedustelut:
Yleistä:
Chlamydia pneumoniae aiheuttaa ylähengitystieinfektioita ja pneumonioita.
Organismin eristäminen on vaivalloista, ja diagnoosi perustuukin usein serologiaan. DNA-monistusmenetelmä on nopeutensa takia käyttökelpoinen menetelmä Chlamydia pneumoniaen osoittamiseksi.
Lähete:
Näyte:
Trakea- tai bronkusaspiraatti.
Näyte säilyy viikonlopun yli jääkaapissa. Näyte lähetetään iskulta suojattuna.
Lähetys:
Menetelmä:
Chlamydia pneumoniaen läsnäolo määritetään DNA-monistusmenetelmällä.
Tekotiheys:
77
Tulkinta:
Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen tulos viittaa vahvasti
Chlamydia pneumoniaen aiheuttamaan keuhkoinfektioon.
Kirjallisuus:Gaydos et al. (1992) J. Clin. Microbiol. 30, 796–800.
CHLAMYDIA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-ChpnAb (4955), Li-ChpnAb (4956)
Tiedustelut:
Yleistä:
Chlamydia pneumoniae (keuhkoklamydia, TWAR) on hengitystie-eritteiden
välityksellä ihmisestä toiseen tarttuva bakteeri, joka aiheuttaa hengitystieinfektioita. Diagnostiikassa serologiset menetelmät ovat ensisijaisia. Ristireaktiivisuus Chlamydia trachomatiksen kanssa on vähäistä. Näytteistä teemme
ensisijaisesti vain IgG- ja IgM-luokan vasta-aineet. IgA –luokan vasta-ainetesti poistuu, koska testituloksen kliininen merkitys on epäselvä. IgA-tutkimus jää
kuitenkin lääkärin sitä edelleen halutessa erikseen tilattavaksi (S-ChpnAbA
4497 ja Li-ChpnAbA 10943).
Indikaatiot:
Hengitystieinfektioiden diagnostiikka. Hengitystieinfektioiden lisäksi Chlamydia pneumoniae infektioihin voi liittyä mm. sydänlihastulehduksia, kyhmyruusua ja reaktiivista artriittia
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Diagnoosiin päästään varmimmin tutkimalla pariseeruminäytteet.
Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa
Tulkinta:
IgG-vasta-ainetaso yksikköinä, IgM- ja IgA-vasta-ainetulokset kvalitatiivisina
(positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Merkitsevä nousu IgG-vasta-ainetasossa tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoituksena tuoreesta Chlamydia pneumoniae-infektiosta. Myös yksittäinen korkea IgG-vasta-ainetaso
ja positiivinen IgA-löydös voivat viitata tuoreeseen tai joidenkin kuukausien
sisällä sairastettuun infektioon.
78
CHLAMYDIA TRACHOMATIS, IgG VASTA-AINEET
Lyhenne:S-ChtrAbG (4100)
Tiedustelut:
Yleistä:
Serologiset menetelmät soveltuvat pääsääntöisesti vain komplisoituneiden
Chlamydia trachomatis-infektioiden (PID, perihepatiitti) diagnostiikkaan. Näissä
todetaan yleensä voimakas vasta-ainevaste. Komplisoitumattomissa, pinnallisissa infektioissa systeeminen vasta-ainevaste on usein heikko tai puuttuva.
Toisaalta muodostuneet vasta-aineet säilyvät verenkierrossa usein vuosia,
joten yksittäisestä korkeasta vasta-ainetasosta ei voi päätellä, onko kyseessä tuore vai vanha infektio. Chlamydia pneumoniae (keuhkoklamydia, TWAR)
saattaa reagoida jonkin verran ristiin, joten matalat vasta-ainetasot saattavat
johtua respiratorisista klamydiainfektioista.
Indikaatiot:Syvien Chlamydia trachomatis-infektioiden diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml.
Lähetys: Menetelmä:
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
Vasta-ainetaso yksikköinä + lausunto. Positiivinen tulos on osoitus joskus sairastetusta klamydiainfektiosta, mutta negatiivinen tulos ei ole poissulkeva. Merkitsevä (yli 3-kertainen) yksikkötason nousu pariseerumien välillä on osoitus
tuoreesta infektiosta. Yksittäinen korkea (>15 yks.) vasta-ainetaso viittaa sairastettuun syvään Chlamydia trachomatis-infektioon.
CHLAMYDIA TRACHOMATIS, VILJELY
Lyhenne:
-ChtrVi (2059)
Tiedustelut:
Yleistä:
Viljely on spesifisyydeltään paras menetelmä genitaalialueen klamydiainfektioiden diagnostiikassa, mutta mm. näytteen säilytys- ja kuljetuskestävyyteen
liittyvät ongelmat alentavat sen herkkyyttä.
Indikaatiot:
Chlamydia trachomatis-infektioiden (mm. uretriitti, kervisiitti, PID, epididymiitti,
konjunktiviitti, Reiterin tauti) diagnostiikka
79
Lähete:
Näyteputki:
Klamydiaviljelyn kuljetusnesteputki, joita on saatavissa Turun yliopiston virusopin laboratoriosta, puh. (02) 333 7463.
Näytetikku: Nukka-, pumpuli-, dacron- tai alginaattitikku (hiilitikku ei sovi)
Näyte:Cervixnäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. .
Uretranäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Sidekalvonäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Viljelyyn voidaan lähettää myös muita näytteitä kuten nielu-, rectum- ja laparoskopianäytteitä.
Mikäli naisilta otetaan vain yksi näyte, cervixnäyte on suositeltava.
Lähetys: Suositeltavaa olisi toimittaa näyte laboratorioon saman vuorokauden kuluessa. Säilytys ja kuljetus +4°C:ssa. Muutaman päivän säilytys +4°C:ssa on
mahdollista, mutta tutkimuksen herkkyys saattaa laskea.
Menetelmä:
Viljely McCoy soluissa, jodivärjäys ja mikroskopointi 3 vrk:n inkubaation jälkeen.
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Tulos valmiina 4 vrk:n kuluttua testin aloituksesta.
Tulkinta:
löydös on osoitus Chlamydia trachomatis-infektiosta.
CLOSTRIDIUM DIFFICILE GENOTYYPITYS
Lyhenne: CldtyNhO (12518)
Yleistä
Clostridium difficile on itiöitä muodostava suolistobakteeri, jonka kannoista osa
tuottaa toksiineja. Toksiinien erittyminen suoleen saa aikaan ripulin tai pseudo- membranoottisen koliitin. C. difficile -ripuli liittyy useimmiten edeltävään
mikrobilääkehoitoon, joka vaikuttaa suoliston normaaliin bakteerikasvustoon
aiheuttaen C. difficilen lisääntymisen. Viime vuosina on havaittu aikaisempaa
vaikeampien tautimuotojen lisääntyneen erityisesti vanhuspotilaiden keskuudessa. Aiheuttajana on ollut uusi kanta, joka tuottaa moninkertaisen määrän
toksiineja aiempiin kantoihin verrattuna. Kyseinen tautityyppi voi olla tavallista
C. difficile -koliittia vakavaoireisempi ja voi johtaa jopa potilaan kuolemaan.
C. difficilen hypervirulentin kannan toteamiseksi on otettu käyttöön genotyypitys-testi.
Testi tehdään ilman eri pyyntöä kaikista Ulosteviljely-2 tutkimukseen lähetetyistä näytteistä, joista on eristetty C difficile.
Testi perustuu kolmen eri geenin geenimonistukseen. Testissä tutkitaan eristetystä C difficile kannasta seuraavat geenit:
80
cdtB Binääritoksiini, löytyy ainoastaan hypervirulenteista kannoista
tcdB B-toksiini, löytyy kaikista toksiinipositiivisista kannoista
tcdC Toksiinin tuottoa säätelevä C-geeni. Hypervirulenteissa
kannoissa geenin rakenne on muuttunut
Genotyypitystestillä voidaan todeta onko tutkittava kanta C difficile, onko kanta toksiinia tuottava ja onko kannassa hypervirulentille kannalle ominaiset
geenimuutokset.
Menetelmä
Geenimonistus.
Lähete:
Näyte:
Ulostenäyte purkissa.
Näytteen kuljetus ja säilytysaika:
Näyte säilytetään ja kuljetetaan jääkaappilämpötilassa. Säilyvyysaika 3 vrk.
Tekotiheys
Kahdesti viikossa. Tutkimuksen tekeminen kestää 2-3 vrk.
Tulkinta
Ulosteviljely-2 tutkimus vastataan normaalikäytännön mukaan. Jos näytteestä kasvaa C difficile, vastataan se Ulosteviljely-2 tutkimuksen yhteydessä.
Ulosteviljely-2 tutkimukseen lisätään kommentti: Kannan toksiinin tuotto ja virulenssiominaisuudet tutkitaan jatkotutkimuksessa (CldityNhO), josta erillinen
vastaus.
Genotyypitystutkimuksen vastausvaihtoehdot:
Clostridium difficile, toksiini negatiivinen
Clostridium difficile, toksiini positiivinen, kannalla ei ole hypervirulentin kannan virulenssiominaisuuksia
Clostridium difficile, toksiini positiivinen, kannalla on hypervirulentin 027 ribotyypin virulenssiominaisuudet
Genotyypitysvastauksessa ja Ulosteviljely-2 tutkimus-vastauksessa on molemmissa näytekohtainen ID-numero, jonka avulla voidaan yhdistää mistä
Ulosteviljely-2 näyt-teestä genotyypitystulos on saatu.
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri:(02) 333 7413
CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, NUKLEIINIHAPON
OSOITUS
Lyhenne:
CodiNhO (1826)
Tiedustelut:
Yleistä:
Difteria on ollut Suomessa epätodennäköinen tauti. Sen esiintyminen on kuitenkin lisääntynyt erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella. Tautia on esiintynyt runsaasti Karjalassa ja Pietarin alueella, joista sen tuloa turistien mu81
kana pelätään. Bakteeri aiheuttaa kurkkumädän lisäksi iholeesioita. Difteria
voidaan diagnostisoida difteriaviljely ja -vasta-ainetesteillä. Näiden lisäksi voidaan C diphtheriae bakteeri osoittaa näytteessä suoralla geenimonistuksella.
Testi kohdistuu difteriabakteerin toksiinigeeniin.
Indikaatiot:
Epäily difteriainfektiosta tai difteriakantajuudesta.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete.
Näyte:
Näyte otetaan kuten nieluviljelyssä nielusta pumpulitikulla. Tikku pannaan
tyhjään kuljetusputkeen. Näytettä pitäisi saada erityisesti peitteiden alta, jos
sellaisia on. Yleensä kannattaa ottaa samanaikaisesti PCR-testin kanssa
difteria-viljelynäyte.
Lähetys:
Menetelmä:
Näytteestä monistetaan geenijaksoja, jotka ovat spesifisiä difteria toksiinigeenille.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Testi antaa positiivisen tuloksen, jos
potilaalla on toksiinipositiivinen C diphtheriae kanta nielussa.
Testiä ei ole pystytty validoimaan kliinisellä materiaalilla, koska näytteitä ei ole
ollut saatavilla. Menetelmä on osoitettu toimivaksi kansainvälisillä laaduntarkkailunäytteillä ja testikannoilla.
CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-CodiAb (1253)
Tiedustelut:
Yleistä:
Corynebacterium diphtheriae -kannoista osa on toksiinia tuottavia ja ihmiselle
patogeenisia. C. diphtheriae aiheuttaa katteisen nieluinfektion, kurkkumädän,
jonka jälkitauteina voi esiintyä toksiinista johtuvia sydän-, munuais- ja hermostomanifestaatioita. Vasta-aineita difteriatoksoidia kohtaan mitataan tutkittaessa potilaan vasta-ainevälitteisen immuniteetin toimintaa tai selvitettäessä
hänen suojaansa difteriaa vastaan. Kummassakin tapauksessa mitataan IgGluokan difteriavasta-aineita. Myös IgM- ja IgA-luokan vasta-aineet voidaan
tutkia, vasta-aineiden kliinistä merkitystä ei ole tutkittu.
Indikaatiot:
Immunologisen statuksen ja rokotusvasteen tutkiminen epäiltäessä vastaainevälitteistä immuunivajavuustilaa sekä haluttaessa tutkia yksilön suojaa
difteriaa kohtaan.
82
Lähete:
mainittava potilaan saamat difteriarokotukset.
Näyte:
2 ml verta tai 1 ml seerumia ennen tehosterokotusta ja 2 viikkoa sen jälkeen.
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä jossa antigeenina käytetään difteriatoksoidia.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vasta-ainetasosta ja rokotusvasteesta annetaan lausunto.
Kirjallisuus:
Ruuskanen 0, Viljanen MK, Salmi TT, Lehtonen O-P,
Kouvalainen K, Peltonen T. Acta Paediatr Scand
1980;69:177–82.
DNA-eristys
Lyhenne:
-DNAex (4209)
Tiedustelut:
Indikaatiot:
DNA:n eristys veri-, solu- tai kudosnäytteestä ja säilytys mahdollisia tulevia
tutkimuksia varten.
Näytteenkuljetuksen helpottuminen, kun potilaan näyte lähetetään DNA-tutkimukseen esim. ulkomaiseen laboratorioon.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta, viljeltyjä soluja tai kudospala.
Lähetys:
Solu- ja kudosnäytteitä lähetettäessä tulee ottaa yhteys laboratorioon.
Menetelmä:
Tuore ja pakastettu kokoveri: Nucleon BACC -kittieristys. Viljellyt solut ja kudosnäytteet: Proteinaasi K -käsittely, fenoli-kloroformi-uutokset ja DNA:n etanolisaostus.
Tekotiheys:
Päivittäin.
Denys-Drash-oireyhtymä, WT1-geenin yleisimpien
Lyhenne:
B -Denys-D (12264)
Ts-Denys-D (12265)
83
Tiedustelut:
Yleistä:
Denys-Drash-oireyhtymä on yleensä sporadisesti esiintyvä oireyhtymä, jossa
vastasyntyneellä havaitaan epäselvä sukupuoli. Oireyhtymään kuuluu lisäksi
etenevä nefropatia sekä riski Wilmsin tuumorin kehittymiselle. Tautigeeni on
Wilmsin tuumori -geeni (WT1), jossa oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot sijoittuvat usein sinkkisormimotiiveja koodaaviin eksoneihin 8 ja 9. Yksittäisistä
mutaatioista yleisin on eksonissa 9 sijaitseva p.Arg394Trp-substituutio, joka
havaitaan jopa noin puolella Denys-Drash-potilaista.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Denys-Drash-oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
WT1-geenin eksonien 8 ja 9 PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
6-8 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen varmistaa Denys-Drash-diagnoosin. Normaali tulos
ei kuitenkaan sulje pois oireyhtymää, sillä kysymyksessä saattaa olla myös
muualla kuin eksoneissa 8 tai 9 sijaitseva WT1-geenin mutaatio.
DRPLA-tauti, atrofiini 1 -geenin toistojaksoalueen
ekspansion tutkimus
Lyhenne:
B -DRPLA-D (12000)
Ts-DRPLA-D (12190)
Tiedustelut:
Yleistä:
DRPLA (Dentatorubral-pallidoluysian atrophy) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jolle on tyypillistä myoklooninen epilepsia,
dementia, ataksia ja erilaiset pakkoliikkeet. Taudin oireet alkavat yleensä vasta
20 ikävuoden jälkeen. DRPLA voi toisinaan olla vaikeasti eroteltavissa Huntingtonin taudista, joten DRPLA-DNA-tutkimus saattaa olla aiheellinen, mikäli
potilaalta ei ole löytynyt Huntingtonin taudille tyypillistä mutaatiota. Tauti aiheutuu atrofiini 1 -geenin CAG-toistojaksoalueen monistumasta. DRPLA-potilailla
toistojaksoja on 49 - 88, kun normaalisti toistojaksojen määrä vaihtelee välillä
7 - 23. DRPLA-sairautta esiintyy erityisesti Japanissa, länsimaissa se on hyvin
harvinainen eikä Suomesta ole toistaiseksi tavattu yhtään potilasta.
Indikaatiot:
Kliininen epäily DRPLA-taudista.
Lähete:
84
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Atrofiini 1 -geenin PCR-monistus CAG-toistojaksoaluetta rajaavilla alukkeilla ja
alleelien koon määritys PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
CAG-toistojaksomonistuman löytyminen varmistaa DRPLA-diagnoosin.
DIFTERIAVILJELY
Lyhenne:
CodiVi (1254)
Tiedustelut:
Yleistä:
Difteria on ollut Suomessa epätodennäköinen tauti. Sen esiintyminen on kuitenkin voimakkaasti lisääntynyt erityisesti Venäjän alueella. Tautia on esiintynyt runsaasti Karjalassa ja Pietarin alueella, joista sen tuloa turistien mukana
pelätään. Bakteeri aiheuttaa kurkkumädän lisäksi iholeesioita.
Indikaatiot:
Difteria- tai difteriakantajuusepäily.
Lähete:
Näyte:
Näyte otetaan pumpulitikulla kuljetusputkeen kuten tavallisen nieluviljelyn yhteydessä. Erityisesti peitteiden alta on pyrittävä saamaan näytettä. Kuljetusputki lähetetään heti laboratorioon tai mikäli sitä joudutaan säilyttämään, putki
säilytetään huoneenlämmössä. Lähetetään huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Selektiivinen viljelyalusta (telluriittimalja) ja biokemialliset tunnistusreaktiot.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Varma tunnistus voi viedä viikon, alustava positiivinen löydös voidaan saada 2–3 vrk:ssa.
Tulkinta:
C. diphtheriae jakaantuu eri biotyyppeihin, joilla on erilainen virulenssi. Virulenssin selvittelyssä voi kulua viikkoja. Bakteerin tuottama toksiini on riippuvainen siirtyvistä faagista
DNAd, VASTA-AINEET (DENATUROITU)
Lyhenne:
S-DNAdAb (1259)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7406, lääkäri: (02) 333 7411, (02) 333 7526
85
Yleistä:
Ks. myös ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI.
Eräissä sidekudostaudeissa (SLE, reuma, skleroderma ym.) esiintyy vastaaineita useita tuman antigeeneja kohtaan, mm. kaksoiskierteistä (double
stranded = ds) DNA:ta sekä denaturoitua (single stranded = ss) DNA:ta kohtaan. DNAd-vasta-aineita voi lisäksi esiintyä lääkeainereaktioissa ja virusinfektioissa.
Indikaatiot:
SLE:n, skleroderman ja muiden sidekudostautien diagnostiikka. Autoimmuunihepatiittien ja eräiden lääkeainereaktioiden selvittely.
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Diagnoosi ja
tieto taudin aktiivisuudesta on aina Ilmoitettava.
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään denaturoitua (single stranded) DNA:ta (Calf thymus, Calbiochem).
Tekotiheys:
Kerran viikossa
Tulkinta:
Tulos annetaan ELISA-yksikköinä, jotka ilmoittavat tutkittavan seerumin antiDNAd pitoisuuden verrattuna positiiviseen referenssiseerumiin (referenssiseerumin pitoisuus on 100 EU/ml). Viitealue <6 EU/ml (6–12 EU/ml = raja-arvo).
Omassa aineistossa SLE-potilaista n. 90 %:lla ja RA-potilaista n. 10 %:lla oli
todettavissa DNAd-vasta-aineita. DNAd-DNA vasta-aineita löytyy myös muissa
autoimmuunisairauksissa, mm. kroonisessa aktiivissa hepatiitissa, samoin lääkeainereaktioissa sekä eräissä virusinfektioissa. Vähäisiä määriä DNAd-vasta-aineita on osoitettavissa yleensä kudostuhon yhteydessä. Terveillä verenluovuttajilla (n=50) DNAd-vasta-aineita todettiin 6 %:lla. DNAd-vasta-aineiden
määritystä voidaan käyttää seulonta-testinä SLE-diagnoosissa. DNAd-vastaaineilla voi olla myös prognostista merkitystä: niiden yhteydessä SLE-potilailla
esiintyy vähemmän nefriittejä kuin pelkästään DNA n-vasta-aineiden ollessa
positiiviset.
Kirjallisuus:
Gripenberg M, et al. Scand J Immunol 1978;7:151.
Koffler D, et al. J Exp Med 1971;134:294.
Kurki P, Gripenberg M. Duodecim 1981; 97:1135.
Nakamura RM, Tucker III ES. Clin Immunol Newsl 1981;2:123.
Sarvas H, et al. Acta Pathol Microbiol Scand (C) 1985;93:13).
Swaak AJG, et al. Arthritis Rheum 1979; 22:226.
DNA, VASTA-AINEET (NATIIVI)
Lyhenne:
S-DNAnAb (1261)
Tiedustelut:
Yleistä:
Eräissä sidekudostaudeissa (SLE, skleroderma, mixed connective tissue
86
disease) on todettu vasta-aineita useita tuman antigeeneja kohtaan (=tumavasta-aineet). Vasta-aineita natiivia kaksoiskierteistä (double-stranded)
ds-DNA:ta kohtaan tavataan lähes yksinomaan SLE-potilaiden seerumissa.
Joskus vasta-aineita voi esiintyä myös Sjögrenin syndromassa ja autoimmuunihepatiitissa. SLE:ssa DNA-vasta-aineiden esiintymisellä näyttää olevan
yhteys taudin aktiivisuuteen ja munuaisvaurion syntyyn.
Indikaatiot:
SLE:n diagnostiikka, aktiivisuuden ja lääkehoidon seuranta.
Lähete:
tieto taudin aktiivisuudesta on ilmoitettava.
Näyte:
Menetelmä:
Fluoroentsymoimmunologinen. Testi on herkkyydeltään ja spesifisyydeltään radioimmunologisten ja immunofluoresenssi (Crithidia IFA) menetelmien luokkaa.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Viitealue:
Negatiivinen <10IU/ml
Heikko positiivinen 10–15 IU/ml
Positiivinen
>15IU/ml
Positiivinen tulos on patologinen, viittaa SLE:hen. Inaktiivisessa vaiheessa
n. 50 %:lla SLE-potilaista on DNA-vasta-aineita, aktiivisessa useammalla.
Menetelmä mittaa korkea-affiinisia vasta-aineita, jotka korreloituvat hyvin
SLE-nefriittiin. Pleuranesteessä esiintyvät DNA-vasta-aineet viittaavat SLEpleuriittiin.
Kirjallisuus:
Davis et al: Clin Exp Immunol 1977;28: 226.
Slater et al: Clin Exp Immunol 1976;25: 480.
Tan et al: Postgrad Med 1973;54:143.
Viander M, Hietarinta M.: High sensitivity and specificity of a new automated
fluorescence immunoassay for dsDNA antibodies in the diagnostics of active
SLE with nephritis: superiority to CLIFT.
(Abstract) Molecular Medicine 2002, Reykjavik.
DOMINANTTI OPTIKUSATROFIA (doa/OPA1), OPA1geenin MUTAATIOANALYYSI
Lyhenne:
B -OPA1-D (13006)
Ts-OPA1-D (13007)
Tiedustelut:
Yleistä:
Autosomissa periytyvä dominantti optikusatrofia (DOA/OPA1, tunnetaan
myös Kjer-tyypin optikusatrofiana) on yleisin perinnöllinen näköhermon atrofia, jonka arvioitu esiintyvyys on 1:50 000 useimmissa populaatioissa. DOA87
potilaiden näkö alkaa heiketä usein alle 10 vuoden iässä. Näkökyvyn heikkeneminen on yleensä lievää. Taudin penetranssi vaihtelee, ja sama mutaatio
voi aiheuttaa erilaisen fenotyypin jopa saman suvun sisällä.
DOA aiheutuu OPA1-geenin mutaatioista.
Indikaatiot:
Kliininen epäily dominantista optikusatrofiasta.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
OPA1-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10–12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen OPA1-geenistä varmistaa DOA-diagnoosin. Normaali
tulos ei poissulje DOA-diagnoosia, sillä sairaus voi aiheutua myös kokonaisten eksonien tai koko geenin deleetioista, joita ei ole mahdollista osoittaa sekvenssianalyysillä.
Duchennen ja Beckerin lihasdystrofiat, dystrofiinigeenin MLPA-tutkimus
Lyhenne:
B -DMLPA-D (12285)
Ts-DMLPA-D (12286)
Tiedustelut:
Yleistä:
Duchennen ja Beckerin lihasdystrofiat ovat X-kromosomissa peittyvästi periytyviä sairauksia, jotka ilmenevät aluksi raajojen proksimaalisena lihasheikkoutena ja rasvan kertymisenä surkastuviin lihaksiin. Duchennen lihasdystrofiaa
(DMD) sairastavat pojat joutuvat usein pyörätuoliin ennen 10. ikävuotta, kun
taas lievemmässä Beckerin lihasdystrofiassa (BMD) liikuntakyky voi säilyä
koko eliniän. Korkea seerumin CK sekä lihasdystrofian tyyppilöydökset lihasbiopsiassa varmistavat omalta osaltaan kliinistä diagnoosia.
DMD- ja BMD-potilaat ovat sairauden periytymistavasta johtuen pääasiassa
poikia. Joskus tauti voi kuitenkin ekspressoitua myös tytöillä, esim. jos X-kromosomin inaktivaatio on tapahtunut vinoutuneesti.
DMD/BMD-potilaiden yleisimmät geenivirheet ovat dystrofiinigeenin deleetiot,
joiden osuus kaikista mutaatioista on noin 60 %. Lisäksi muutamalla prosentilla potilaista tauti johtuu dystrofiinigeenin duplikaatioista. DMD-potilailla deleetio rikkoo geenin lukukehyksen siten, että dystrofiiniproteiinia ei synny lainkaan. BMD-potilailla deleetio yleensä säilyttää lukukehyksen, jolloin syntyy
88
rakenteellisesti poikkeavaa, mutta osittain toimintakykyistä dystrofiinia. Tietyt
dystrofiinigeenin alueet deletoituvat muita herkemmin (deleetio hot-spotit).
MLPA-menetelmällä voidaan määrittää dystrofiinigeenin kaikkien eksonien
kopioluvut. Mikäli perheen sairaalta pojalta on tunnistettavissa dystrofiinigeenin deleetio tai duplikaatio, suvun naisille voidaan tarjota kantajadiagnostiikkaa tutkimalla kyseisen deleetio- tai duplikaatioalueen geeniannosta.
Pienempiä deleetioita, duplikaatioita, piste- tai pujontamutaatioita ei voida
osoittaa MLPA-menetelmällä. Näissä tapauksissa suositellaan koko geenin
sekvenssianalyysiä, joka ei kuulu laboratoriomme tutkimusvalikoimiin. Tarvittaessa voimme kuitenkin lähettää näytteitä jatkotutkimuksiin muihin laboratorioihin. Mikäli suvussa periytyvä pistemutaatio tunnetaan, voidaan kantaja- ja
sikiötutkimukset suorittaa laboratoriossamme ko. mutaation suoralla sekvenssianalyysillä. Näissä tapauksissa pyydämme ottamaan yhteyttä laboratorioomme ennen näytteiden lähettämistä.
Indikaatiot:
Lähete:
Kliininen epäily Duchennen tai Beckerin lihasdystrofiasta.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Deleetio- ja duplikaatiohaussa sekä kantajuustutkimuksissa MLPA (Multiplex
Ligation-dependent Probe Amplification). Tunnetun pistemutaation osoittamisessa kyseisen eksonin PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
6-8 viikkoa.
Tulkinta:
Deleetion tai duplikaation osoitus varmistaa Xp21-lihasdystrofian. Normaali
tulos MLPA-analyysissä ei sulje pois Xp21-lihasdystrofiaa, koska taudin taustalla saattaa olla esim. dystrofiinigeenin pistemutaatio.
Dystrofia myotonica 1 (DM1), DMPK-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus
Lyhenne:
B -DM-D (4648)
Ts-DM-D (4649)
Tiedustelut:
Yleistä:
Dystrofia myotonica 1 (DM1) on hitaasti etenevä lihasdystrofiasairaus, jolle
on ominaista lihassurkastumisen ohella lihassupistuksen hidas laukeaminen
(myotonia). Kyseessä on multisysteemisairaus, johon voi lihastaudin oireiden
lisäksi liittyä mm. kaihi, erilaiset endokrinologiset häiriöt (mm. hypogonadis89
mi, diabetestaipumus), suolisto-oireet, sydämen johtumishäiriöt ja pahanlaatuisen kuumereaktion vaara tiettyjen nukutuslääkkeiden vaikutuksesta.
DM1 on yleisin aikuisilla esiintyvä lihasdystrofia. Tauti periytyy autosomissa
vallitsevasti, ja sille on tyypillistä antisipaatio eli oireiden vaikeutuminen ja
varhaisempi alkamisikä alenevissa sukupolvissa. Taudin taustalla on DMPKgeenin CTG-toistojaksoalueen monistuma. Normaalisti CTG-toistojaksojen
määrä vaihtelee 5-35 välillä, lievässä DM1-taudissa toistojaksoja on 50-150
ja klassisessa DM1-taudissa noin 100-1000. Vaikeimmassa tautimuodossa,
lähes yksinomaan äidin kautta periytyvässä kongenitaalisessa dystrofia myotonicassa, toistojaksoja voi esiintyä useita tuhansia. Toistojaksojen määrän
lisääntyminen mutaation periytyessä sukupolvelta toiselle korreloi kliinisesti
havaittavaan antisipaatioon ja taudin luokittumiseen subkliiniseen, aikuisiän,
juveniiliin ja kongenitaaliseen muotoon.
Indikaatiot:
Kliininen epäily dystrofia myotonica 1-taudista.
Lähete:DNA-tutkimuslähete.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
DMPK-geenin PCR-monistus CTG-toistojaksoaluetta rajaavilla alukkeilla ja
alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Tarvittaessa hybridisaatioanalyysi
(Southern blotting).
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
CTG-jakson monistuman osoitus DMPK-geenistä sopii dystrofia myotonica
-tautiin, joskaan yksittäisestä näytteestä ei monistuman koon perusteella pysty luotettavasti ennustamaan taudin kliinistä tyyppiä.
Dystrofia myotonica 2 (DM2), ZNF9-geenin PCRseulontatutkimus
Lyhenne:
B -DM2ALL-D (4889)
Tiedustelut:
Yleistä:
Dystrofia myotonica 2 (DM2) on yleensä DM1-tautia lieväoireisempi lihassairaus, jolle on ominaista myotonian ohella tyvilihasten heikkous sekä vaihteleva tai jaksottainen lihaskipu. Lihasoireiden ohella potilailla havaitaan mm.
harmaakaihia ja sydänperäisiä oireita. Lihasten surkastumista esiintyy harvoin.
Tauti periytyy autosomissa vallitsevasti ja sen taustalla on ZNF9-geenin ensimmäiseen introniin sijoittuvan CCTG-tetranukleotiditoistoalueen laajentuma.
Indikaatiot:
Kliininen epäily dystrofia myotonica 2 (DM2) eli proksimaalinen myotoninen
myopatia (PROMM) -taudista.
90
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
ZNF9-geenin ensimmäiseen introniin sijoittuvan CCTG-tetranukleotiditoistoalueen PCR-monistus toistojaksoaluetta rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon
määritys PAGE-analyysillä. Menetelmällä monistuvat vain normaalinkokoiset
alleelit eli mutaation osoittaminen vaatii jatkotutkimuksia.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Mikäli DNA-näytteestä on monistettavissa kaksi normaalivariaatioalueelle
osuvaa alleelia, voidaan DM2-tauti sulkea pois. Jos taas näytteestä monistuu
vain yksi kooltaan normaalivariaatioalueelle osuva alleeli, tutkittava voi olla
joko homotsygootti tämän normaalialleelin suhteen tai vaihtoehtoisesti hänellä voi toisessa alleelissaan olla DM2-tautiin liittyvä toistojaksomonistuma, jota
käytetyllä testillä ei pystytä osoittamaan. Kyseisen geenivirheen osoittaminen
edellyttää toistaiseksi joko DNA-pohjaista RP-PCR-testiä tai lihaksesta tehtävää CISH-analyysiä, joita tehdään TAYSin neurogenetiikan laboratoriossa.
Tarvittaessa voimme toimittaa tutkittavan DNA-näytteen TAYS:iin DM2-taudin
jatkotutkimukseen.
ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI
Lyhenne:
ANAAbAn (10466)
Tiedustelut:
Yleistä:
Sisältää:
S-ANAAb, S-DNAnAb, S-DNAdAb, S-SentAb, S-NuklAb, S-HistAb, S-ANA-IB
Tumavasta-aineita todetaan merkitsevissä tiittereissä (>320) eräissä sidekudostaudeissa (SLE, skleroderma, mixed connective tissue disease (MCTD/
UCTD), subakuutti iholupus (SCLE), neonataali lupus, krooniset hepatiitit) ja
lääkehoidon yhteydessä (esim. prokainamidi, hydralatsiini, INH ja nitrofurantoiini). Lisäksi matalia tiittereitä todetaan virusinfektioissa ja maligniteettien
yhteydessä. Noin 10 %:lla normaaliväestöstä on matalia tumavasta-ainetiittereitä.
Immunofluoresenssitekniikalla määritetyt tumavasta-aineet antavat vain harvoin spesifisen vasta-ainelöydöksen (poikkeus: sentromeerivasta-aineet).
Silti tuman värjäyskuvio voi antaa viitteitä vasta-aineen spesifiteetistä ja tautiyhteydestä. (Ks. S-ANA-Ab). Värjäyskuvion perusteella voidaan myös valita
jatkotutkimukset, joilla selvitetään, muita tuman antigeeneja kohtaan potilaan
tumavasta-aineet olivat kehittyneet.
Systeemisten autoimmuunitautien erotusdiagnostiikkaan ja potilaiden taudinkuvan seurantaan tarkoitettu Tuma- ja ENA-vasta-aineiden analyysi si-
91
sältää SLE:n diagnostiikassa käytettyjen tuma-, DNAn-vasta-aineiden lisäksi
histoni-va ja SLE:lle spesifiset ribosomi P vasta-aineet. sekä skleroderman
diagnostiikassa keskeiset sentromeeri- ja Scl70/ topoisomeraasi ! -vasta-aineet.
Näytteestä tutkitaan ENA-vasta-aineet ja niiden spesifiteetti seuraaville antigeeneille: U1-snRNP, Sm, SS-A, SS-B, Scl-70, CENP-B, Jo-1,. Vasta-aineita
esiintyy useissa tulehduksellisissa reumasairauksissa, mm. SLE:ssa, MCTD/
UCTD:ssa, sklerodermassa, Sjögrenin syndromassa ja myosiiteissa.
Immunoblottaus-tutkimuksen perusteella määritetty U1-RNP vasta-aineiden spesifiteetti sisältää 70kd, A(34kd) ja C(22kd) polypeptidit, Sm spesifiteetti B/B’(27/28kd), D(16kd), polypeptidit, SS-A spesifiteetti (Ro) 52 kd
ja 60kd polypeptidit. Lisäksi määritetään SS-B, Topoisomeraasi I (Scl-70),
CENP-B ja Ribosomi P vasta-aineet.
Indikaatiot:
Systeemisten autoimmuunisairauksien ja eräiden lääkeainereaktioiden diagnostiikka ja taudin seuranta.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
DNAn-vasta-aineet määritetään (FEIA) menetelmällä, DNAd-vasta-aineet
ELISA:lla, tumavasta-aineet immunofluoresenssilla ja ENA-vasta-aineet immunoblottaus-menetelmällä.
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Positiivisen vastauksen jatkotutkimukset seuraavalla viikolla.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan lausunto. ENA- ja tumavasta-aineiden kliiniset korrelaatiot on selitetty tarkemmin ko. tutkimusten yhteydessä (ks. TUMA,VASTAAINEET ja TUMA VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS).
ENDOMYSIUM, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-EMA (3729), sisältää: S-EMAbA (4390), S-EMAbG (4391)
(Voidaan pyytää erikseen)
Tiedustelut:
Yleistä:
IgA-luokan endomysium vasta-aineita (IgA-EmA) todetaan yli 90 %:lla tuoreilla keliakia-potilailla ja 90 %:lla dermatitis herpetiformis (DH) -potilaista, joilla
on suolen limakalvon vaurio. Vasta-aineet kohdistuvat kudostransglutaminaasiin (tTG), jota esiintyy suolen limakalvolla, mutta myös monessa muussa
kudoksessa, mm. maksassa, luussa ja iholla. Endomysiumvasta-aineita mitataan käyttäen napanuoran kudosleikkeitä Koska vääriä positiivisia tuloksia
todetaan hyvin harvoin, testi on gliadiinipeptidi (GlpepAb) ja transaglutaminaasivasta-aineiden ohella (ks. nämä) hyvin käyttökelpoinen DH:n ja keliakian primaaridiagnostiikkaan. N. 1/400:lla väestöstä on S-IgA:n puutos. Heistä
92
1/10:lla esiintyy keliakiaa, kun esiintyvyys koko väestössä on 1:100. Siksi on
tärkeää mitata myös IgG-luokan endomysiumvasta-aineet tai GlpepAb (IgA/
IgG) jos epäillään keliakiaa IgA-puutospotilaalla.
Indikaatiot:
Keliakian ja dermatitis herpetiformikseen liittyvän enteropatian (ohutsuolivaurio) diagnostiikka ja dieettihoidon seuranta.
Lähete:
Näyte:
lähettää huoneenlämpötilassa. Hemolyysi häiritsee määritystä.
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, antigeenina on ihmisen napanuora.
Seerumin laimennus 1:1 (IgA) tai 1:5 (IgG).
Tekotiheys:
Tulkinta:
Viitearvot; IgA: <1 (tiitteri), 1 raja-arvo, 5 positiivinen;
IgG <5 (tiittteri).
Keliakiassa positiivisia IgA-luokan tiittereitä tavataan lapsilla >95 %:lla ja aikuisista >90 %:lla.
IgA-puutospotilailla esiintyy vain IgG-luokan endomy-siumvasta-aineita. Dermatitis herpetiformiksessa vasta-aineita esiintyy kuten keliakiassa mikäli suolen limakalvo on vaurioitunut. Jos suolen limakalvo on normaali (n. 30 %:lla
potilaista), vasta-aineita todetaan harvoin.
Keliakian dieettihoidon seurannasta, ks. S-Keliakiatutkimukset.
Kirjallisuus:
Farrell RJ, Ciaran PK. N Engl J Med 2002; 346:180–188.
Ladinser B, Rossipal E, Pittschieler K: Gut 1994; 35: 776.
Mäki M, Hellström O, Vesikari T, Visakorpi JK: J Pediatrics 1984;105:901.
Sulkanen S, Collin P, Laurila K, Mäki M: Scand J Gastroenterol 1998 33:251–
254.
ENTEROVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:EvirNhO (4392), S-EvirNhO (4780)
PicoNhO (1917) (sisältää EvirNhO ja RinoNhO-tutkimukset)
Tiedustelut:
Yleistä:
Useimmat enterovirusten sadasta serotyypistä ovat keskushermostohakuisia
ja ne ovat yleisimpiä meningiittien aiheuttajia. Koska subkliiniset infektiot ovat
yleisiä, on enterovirusten viljely nielu- ja ulostenäytteistä ainoastaan suuntaa antavaa keskushermostoinfektioiden diagnostiikassa. Tämän johdosta
virusten osoitus suoraan likvorinäytteestä PCR-menetelmällä on suositeltavin
diagnostiikkamenetelmä. Menetelmä toteaa kaikki serotyypit.
Indikaatiot:
Keskushermoston enterovirusinfektiot.
93
Lähete:
Näyteputki:
tehdä yhdestä näyteputkesta.
Näyte:
Likvoria 0.5–1 ml. Menetelmän poikkeuksellisesta herkkyydestä johtuen näyte on otettava erityisen huolellisesti varoen kontaminaatiota. Tutkimus voidaan tehdä myös nielu- ja ulostenäytteistä. Enterorokkoa epäiltäessä myös
rakkulanäytteestä.
Lähetys:
Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä:
PCR (polymeraasiketjureaktio).
Tekotiheys:
Kolme kertaa viikossa. Tarvittaessa viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa
seuraavana päivänä.
Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Enterovirus RNA:n löytyminen on merkki tämän virusryhmän aiheuttamasta infektiosta.
Tulkinta:
ENTEROVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
Tiedustelut:
S-EvirAb, Li-EvirAb
Yleistä:
Useimmat enterovirusten sadasta serotyypistä ovat keskushermostohakuisia
ja ne ovat yleisimpiä meningiittien aiheuttajia. Seologiassa käytetään enterovirusten välillä ristiinreagoivaa EIA-menetelmää. Vasta-aineiden lisääntymistä
ei kuitenkaan pystytä osoittamaan kaikissa enterovirusinfektioissa, joten kannattaa yleensä käyttää lisäksi myös virusviljelyä ja PCR-menetelmää diagnostisina menetelminä.
Indikaatiot:
Enterovirusinfektioiden (mm. meningiitti, sydänlihastulehdus, pleurodynia, enterorokko, eksanteemat) diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Lähetys:
94
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Tulos valmiina seuraavana päivänä.
Tulkinta:
IgG-vasta-ainetaso yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen/
negatiivinen) + lausunto. Valtaosalla väestöstä on enterovirus vasta-aineita,
joskin titterit ovat yleensä matalia. Merkitsevä (yli 3-kertainen) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta enterovirusinfektiosta.
Tarkempi tyypitys ei ole tällä menetelmällä mahdollista. Positiivinen IgM-tulos
on merkitsevä, ja osoitus tuoreesta infektiosta.
ENTEROVIRUS, VILJELY katso VIRUSVILJELY (2975)
EPSTEIN-BARR VIRUS (EBV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR), KVANTITATIIVINEN
Lyhenne:P-EBVNh (4775), Li-EBVNh
Tiedustelut:
Yleistä:
Latentti Epstein-Barr virusinfektio voi aktivoitua erityisesti immunopuutteisilla
potilailla aiheuttaen lymfoproliferatiivisen tilan.
Indikaatiot:
Epäiltäessä EBV-infektion reaktivoitumista, esim. elinsiirtopotilaiden lymfoproliferatiiviset tilat.
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta.
Näyte:
3 ml EDTA- tai sitraattiverta erotettuna plasmaksi.
0.5-1 ml likvoria.
Lähetys:
PCR-näyte on toimitettava virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä (plasmaa) voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos
näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä:
Kvantitatiivinen PCR (polymeraasiketjureaktio).
Tekotiheys:
Kolme kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tekopäivänä klo 08:00 mennessä tullut näyte tutkitaan päivän sarjassa.
Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä.
Tulkinta:
Plasmanäytteiden tulos ilmoitetaan kopioiden määränä/ml. EBV-DNA:n totea95
minen on merkki aktivoituneesta infektiosta ja kopioiden määrä kuvaa infektion aktiivisuutta ja vakavuusastetta.
EPSTEIN-BARR-VIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-EBVAb (1335), Li-EBVAb (1844)
Tiedustelut:
Yleistä:
IgM-vasta-aineita alkaa muodostua jo aivan taudin varhaisvaiheessa ja ne
säilyvät mitattavalla tasolla 1–3 kk. Niiden määrittäminen on ensisijainen menetelmä Epstein-Barr-virusinfektioiden diagnostiikassa. IgG-vasta-aineiden
nousu on harvoin osoitettavissa enää siinä vaiheessa kun potilas hakeutuu
tutkimuksiin.
Indikaatiot:
Mononukleoosin ja muiden EBV-infektioiden diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Lähetys:
Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon postitse.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Viisi kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen), IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa
testattavan joskus sairastaneen EBV-infektion. Useimmat saavat tartunnan jo
lapsuudessa. Vasta-aineiden esiintyvyys on suunnilleen: 1v: 35 %, 5v: 60 %,
20v: 80 %, 40v: 95 %. IgM-vasta-ainetulos on normaalisti negatiivinen. Positiivinen IgM-vasta-ainelöydös tai merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu
IgG-vasta-ainetasoissa ovat osoitus tuoreesta EBV-infektiosta. EBV ja sytomegalovirusten välillä tavataan toisinaan ristireaktiivisuutta IgM-vasteissa.
Fabryn tauti, GLA-geenin mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -GLA-D (11895)
Ts-GLA-D (12203)
Tiedustelut:
Yleistä:
Fabryn tauti on harvinainen rasva-aineenvaihdunnan sairaus, jossa alfaga-
96
laktosidaasi A -entsyymin puutteellisesta toiminnasta johtuen kaikkien solujen
lysosomeihin, keskushermoston hermosoluja lukuunottamatta, kertyy neutraaleja sfingolipidejä. Alfa-galaktosidaasi A:n puutos johtuu mutaatioista galaktosidaasi alfa (GLA) -geenissä. Vaikka tauti periytyy X-kromosomaalisesti,
se voi aiheuttaa merkittäviä oireita ja lyhentää elinikää myös naisilla.
Indikaatiot:
Kertymiä alkaa muodostua jo sikiöaikana. Lapsuudessa ja nuoruudessa sairauden tyypillisiä oireita ja löydöksiä ovat raajojen kärkiosien voimakkaat,
polttelevat kivut (akroparestesiat), joita kuume, kuumuus ja fyysinen tai psyykkinen rasitus pahentavat, heikentynyt hikoilu (hypohidroosi), suoliston toimintahäiriöt sekä sarveiskalvojen kissanviiksimäiset samentumat (cornea verticillata). Taudille ominaisia ihomuutoksia (angiokeratoomia) nähdään miehillä
pääasiassa alavartalolla, reisissä sekä sukupuolielinten alueella ja naisilla
raajoissa. Vuosien kuluessa kertymät johtavat sydän- ja verisuonisairauksiin,
aivoverenkierron häiriöihin ja munuaisten toiminnanvajaukseen.
Miehillä Fabryn tauti voidaan yleensä todeta mittaamalla valkosolujen alfagalaktosidaasiaktiivisuus. Naisten diagnosointi on ongelmallisempaa, sillä
heillä entsyymiaktiivisuus voi olla lähes normaali. Mutaatiotutkimus varmistaa
diagnoosin potilaan sukupuolesta riippumatta. Geneettisesti tauti on kuitenkin
hyvin heterogeeninen, lähes jokaisessa suvussa on ”oma” GLA-geenin mutaationsa.
Kliininen epäily Fabryn taudista.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
GLA-geenin promoottorialueen sekä eksonien 1-7 PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen GLA-geenistä varmistaa Fabryn taudin diagnoosin.
FISH-tutkimus, aneuploidia
Lyhenne:
Am-FISHAn (4799), B –FISHAn (4815)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Tavallisimpien trisomioiden (+13, +18 ja +21) tai sukupuolikromosomianeuploidian osoittaminen kiireellisenä istukka-, lapsivesi- tai verinäytteestä esimerkiksi poikkeavan UÄ-löydöksen johdosta tai epäiltäessä vastasyntyneellä
yllämainittuja poikkeavuuksia.
Epäily 13-, 18- tai 21-trisomiasta tai sukupuolikromosomien aneuploidiasta.
Indikaatiot:
97
Lähete:
Kromosomitutkimuslähete
Näyte:
Lapsivesi-, napaveri- tai verinäyte.
Lähetys:
Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena.
Menetelmä:
Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Tutkimuksessa tehdään
kaksi hybridisaatiota, joista toisessa käytetään X-, Y- ja 18 -kromosomien sentromeerikoettimia ja toisessa 13- ja 21-kromosomien lokusspesifisiä koettimia.
Vastausaika:
2-3 työpäivää.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto.
fish-tutkimus kroonisessa lymfaattisessa
leukemiassa
Lyhenne:
FISH-i-KLL (12049)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
FISH-tutkimus tehdään interfaasivaiheen tumista kroonisen lymfaattisen leukemian (KLL) ennustearvioimiseksi (sisältäen kromosomin 12 trisomian, kromosomialueiden 13q14, 11q22.3 ja 17p13 deleetioiden tutkimukset).
Indikaatiot:
Epäily kroonisesta lymfaattisesta leukemiasta (KLL).
Lähete:
Näyte:
2-3 ml luuydintä
Lähetys:
Menetelmä:
Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH).
Vastausaika:
3-4 viikkoa.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Klonaalisen poikkeavuuden löytyminen sopii KLL:an.
fish-tutkimus multippelissa myeloomassa
Lyhenne:
FISH-i-MM (12048)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
FISH-tutkimus tehdään interfaasivaiheen tumista multippelin myelooman
98
(MM) ennustearvioimiseksi sisältäen 1q25-alueen monistuman, 1p36-, 6q21-,
13q14.3 ja 17p13-alueiden deleetiot sekä 14q32-alueen uudelleenjärjestymät.
Indikaatiot:
Epäily multippelista myeloomasta (MM).
Lähete:
Näyte:
2-3 ml luuydintä
Lähetys:
Menetelmä:
Vastausaika:
3-4 viikkoa.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Klonaalisen poikkeavuuden löytyminen sopii multippeliin myelomaan.
Fragiili X -oireyhtymä, DNA-tutkimus
Lyhenne:
B -FraX-D (4112)
Ts-FraX-D (4306)
Tiedustelut:
Yleistä:
Fragiili X -oireyhtymä on yleisin perinnöllinen kehitysvammaisuuden syy. Se
periytyy X-kromosomissa semidominantisti. Oireyhtymä on yleisempi pojilla,
ja klassiseen oirekuvaan kuuluvat mm. puheenkehityksen viive, kehitysvammaisuus ja dysmorfiset kasvonpiirteet (pitkänomaiset kasvot, korkea otsa, isot
korvat) sekä miehillä makro-orkidismi. Fragiili X -täysmutaatiota kantavista
naisista noin 60 %:lla havaitaan jonkinasteista kehitysvammaisuutta, jonka
aste vaihtelee lievästä keskivaikeaan. Esimutaation kantajanaisilla on kohonnut riski ennenaikaiseen ovarioinsuffisienssiin (POF).
Taudin taustalla on Xq27.3-alueella sijaitsevan FMR1-geenin CGG-toistojaksoalueen laajenema, joka aikaansaa geenin metyloitumisen ja inaktivoitumisen.
Toistojaksomutaation lisäksi myös FMR1-geenin pistemutaatiot ja deleetiot
voivat johtaa fragiili X -oireyhtymään, joskin nämä mutaatiotyypit ovat harvinaisia. Normaalisti CGG-toistojaksoja on 6-50. Fragiili X -esimutaation kantajilla
toistojaksoja on 59-200. Tautia aiheuttava täysmutaatio on yli 200 toistojaksoa
ja siihen liittyy yleensä geenin ääripään metyloituminen. (EMQN, Best Practice
Guidelines). Joillakin potilailla on samanaikaisesti osoitettavissa sekä esimutaatio että täysmutaatio (ns. mosaikismi). Joskus hybridisaatiotekniikalla on
vaikea arvioida, onko kyseessä suuri normaalivariaatioalueelle kuuluva alleeli
vai pieni esimutaatio. Näiden erottamiseksi voidaan PCR-menetelmällä tutkia
alleelin CGG-jaksojen tarkka määrä.
Indikaatiot:
Kliininen epäily fragiili X -oireyhtymästä.
Kantaja- ja sikiötutkimukset perheissä, joissa esiintyy fragiili X –oireyhtymää
99
tai on todettu FMR1-geenin esi- tai täysmutaatio.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Toistojaksojen tarkan määrän ja meioottisen stabiilisuuden arvioinnissa CGGtoistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä.
Tarvittaessa Southern blotting -hybridisaatio.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
FMR1-geenin täysmutaatio sopii fragiili X -oireyhtymään. Normaali tulos ei
välttämättä poissulje fragiili X -oireyhtymää, koska taudin taustalta on kuvattu
myös pistemutaatioita ja deleetioita.
FRANCISELLA TULARENSIS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-FrtuAb (2816)
Tiedustelut:
Yleistä:
Tularemian (jänisrutto) aiheuttaja on gram-negatiivinen sauvabakteeri Francisella tularensis. Se aiheuttaa ihmisellä yleensä kuumeisen lymfadeniitin, johon
voi liittyä märkäinen ihohaavauma. Myös kuumeilua ilman paikallisoireita voi
esiintyä. Tartunta tapahtuu suoraan yleensä hyttysen pistosta tai sairastuneista eläimistä niitä käsiteltäessä. Tularemian diagnosointi tapahtuu yksinomaan
serologisesti, koska bakteerin viljely on vaikeaa. Immunoglobuliiniluokittainen
vasta-ainemittaus ei poista pariseerumitarvetta, koska IgM- ja myös IgA-vastaaineet säilyvät hyvin pitkään infektion jälkeen.
Indikaatiot:
Epäselvät kuumetaudit, lymfadeniitti, jänisruttoepäily.
Lähete:
Näyte:
2 ml verta tai 1 ml seerumia viikon välein; vahvoista epäilyistä lisänäytteet
ovat suotavia.
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa käytetään Francisella tularensiksesta sonikaatiolla irrotettua anti-geenia.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vasta-aineet ovat usein negatiiviset taudin alkuvaiheessa ja tulevat positiivisiksi 2-3 viikkoa oireiden alusta. Vasta-aineiden muutokset pariseerumeissa ovat
perusteena positiiviselle tulkinnalle. Testi on melko spesifinen eikä ristireaktiota
100
yersinioiden tai brusellojen aiheuttamissa infektioissa yleensä esiinny.
Kirjallisuus:
Carlsson HE, Lindberg AA, Lindberg G, Hederstedt B, Karlsson K-A, Agell B0:
J Clin Microbiol 1979;10:615–621.
Viljanen MK, Nurmi T, Salminen A: J Infect Dis 1983;148:715–720.
Friedreichin ataksia (FRDA), frataksiinigeenin
toistojaksoalueen ekspansion tutkimus
Lyhenne:
B -FRDA-D (12003)
Ts-FRDA-D (12210)
Tiedustelut:
Yleistä:
Friedreichin ataksia (FRDA) on autosomissa peittyvästi periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireisiin kuuluvat mm. hitaasti etenevä ataksia,
dysartria, puuttuvat alaraajojen jännerefleksit, luustomuutokset, diabetes
ja kardiomyopatia. Oireet alkavat tavallisesti jo ennen 20. ikävuotta. Taudin
taustalla ovat mutaatiot frataksiinigeenissä. Yleisin mutaatio (>98 %) on GAAtoistojaksomonistuma geenin ensimmäisessä intronissa. Normaalisti toistojaksojen määrä vaihtelee 6-36 välillä ja mutaatioalleeleissa toistojaksoja on
120-1700. Frataksiinigeenin homotsygoottinen mutaatio johtaa frataksiiniproteiinin puutokseen, minkä seurauksena mitokondrioihin kertyy ylimäärin rautaa. Tämä johtaa lisääntyneeseen vapaiden happiradikaalien muodostumiseen ja edelleen hengitysketjuentsyymikompleksien toimintahäiriöihin. Vaikka
Friedreichin ataksia on maailmanlaajuisesti yleisin perinnöllinen ataksiasairaus, se on Suomessa harvinainen.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Friedreichin ataksiasta.
Kantajatutkimukset FRDA-perheissä.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Frataksiinigeenin PCR-monistus GAA-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien kokoanalyysi agaroosigeelielektroforeesilla.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
Homotsygoottisen toistojaksomonistuman osoitus potilaan näytteestä varmistaa FRDA-diagnoosin. Mikäli ataksiaa sairastavalta potilaalta löytyy frataksiinigeenin GAA-toistojaksomutaatio vain toisesta alleelista, voi kyseessä olla
yhdistelmäheterotsygotiatilanne, jolloin toisessa alleelissa esiintyy jokin muu
mutaatio.
101
GLIADIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET, IgA ja IgG
Lyhenne:
S-GlpepAb (12418)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ravinnossa oleva kotimaisten viljojen sisältämä gluteeni/gliadiini indusoi
vasta-aineita, joiden korkea taso korreloi keliakian esiintymiseen. Nämä gliadiinivasta-aineet ovat kuitenkin varsin epäspesifisiä keliakian diagnostiikassa.
Tietylle yksittäiselle gliadiinipeptidille spesifisten vasta-aineiden esiintymisen
seerumissa on sen sijaan äskettäin todettu liittyvän hyvin spesifisestii keliakiaan ja sen kehittymiseen (1). Nämä vasta-aineet korreloivat hyvin transglutaminaasi- ja endomysiumvasta-aineiden kanssa ja ovat huomattavasti
normaaleja gliadiinivasta-aineita spesifisemmät ja herkemmät keliakian diagnostiikassa erityisesti pikkulapsilla.
IgA-puutos on yleinen (1:400). Näillä henkilöillä esiintyy keliakiaa 10–20 kertaa enemmän kuin muulla väestöllä. Useimmilla näistä potilaista voidaan
osoittaa IgG-luokan gliadiinipeptidivasta-aineita.
Dieetistä huolimatta pienellä osalla keliakiapotilaista suolen tulehdus jatkuu,
ns. refraktorinen keliakia. Näillä potilailla erityisesti gliadiinipeptidivasta-aineiden on osoitettu pysy-vän koholla. Transglutaminaasi- ja endomysiumvastaaineet ovat joskus negatiivisia tai raja-arvoja mm. ihokeliakiassa ja pienillä
lapsilla, joilla arvot usein fluktuoi-vat. Näissä tapauksissa gliadiinipeptidivastaaineet ovat useimmiten selvästi positiiviset.
Keliakian ja dermatitis herpetiformiksen oireista ja kliini-sestä kuvasta, ks. KELIAKIATUTKIMUKSET.
Indikaatiot:
Keliakian ja dermatitis herpetiformiksen diagnostiikka, erityisesti pienillä lapsilla ja IgA-puutospotilailla. Gluteenit-toman dieetin seuranta.
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lä-hete.
Näyte:
1 ml seerumia.
Menetelmä:
Synteettinen deamidoitu gliadiinipeptidi sidotaan biotiny-loituna streptavidiinilla päällystettyyn mikrotiitterilevyn kuoppaan, jossa sitä inkuboidaan tutkittavan potilassee-rumin kanssa. Pesujen jälkeen kuopat inkuboidaan Euleimatulla anti-humaani IgA ja Sm-leimatulla anti-humaani IgG vasta-aineella
ja sitoutunut leima mitataan käyttäen aikaerotteista fluorometriaa. Siten testi
huomioi myös mahdollisen IgA puutoksen, joka keliakiapotilailla on suhteellisen yleinen.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitealue (IgA ja IgG): <150 AU. Vastauksena ilmoitetaan IgA ja IgG luokan
gliadiinipeptidivasta-aineiden määrä yksikköinä (arbitrary unit) ja ilmoitetaan
onko tulos kohon-nut viitearvoihin verrattuna. IgA luokan gliadiinipeptidivasta-aineiden herkkyys oli 92 % ja spesifiteetti 90 % 87 keliakiapotilaan ja 81
kontrollin vertailussa (2). Vastaavat luvut kaupallisella IgA EIA transglutami-
102
naasivasta-ainemäärityksellä olivat 90 % ja 90 %. IgA puutoksessa yli 90%:lla
keliakiapotilaista esiintyy IgG luokan gliadiini-peptidivasta-aineita.
Kirjallisuus:
1. Schwertz E, Kahlenberg F, Sack U, Richter T, Stern M, Conrad K, et al.
2004. Serologic assay based on gliadin-related nonapeptides as a highly sensitive and specific diagnostic aid in celiac disease. Clin Chem. 50: 2370–5.
2. Ankelo M, Kleimola V, Simell S, Simell O, Knip M, Jokisalo E, Tarkia M,
Westerlund A, He Q, Viander M, Ilonen J, Hinkkanen A. 2007. Antibody responses to gliadin peptide show high specificity and parallel the responses to
transglutaminase 2 in celiac disease. Clin Exp Immunol 2007.
3. Viander M. Keliakiadiagnostiikka muuttuu – uudet ESPGHAN kriteerit. Labquality Days, Helsinki 2011.
GLOMERULUSTYVIKALVO, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-GbmAb (1456)
Tiedustelut:
Yleistä:
Glomerulonefriiteissä ja etenkin Goodpasturen syndromas-sa esiintyvillä kiertävillä tyvikalvovasta-aineilla on merkitys-tä sekä keuhko-, että munuaissairauksien diagnostiikassa (niitä voi esiintyä myös munuaissiirrännäisten hyljinnässä). Nämä autovasta-aineet tunnistavat tyyppi IV kollageenin α3-ketjun,
jota esiintyy sekä glomerulusten että alveolien tyvikalvoilla. Goodpasturen
syndromaan liittyy huomattava munuaisten tuhoutumis- ja kuolleisuusriski,
joten diagnoosiin on pyrittävä mahdollisimman nopeasti.
HUOM: Nopesti etenevässä glomerulonefriittissa tulee AINA tutkia myös neutrofiilien sytoplasma antigeeni vasta-aineet (S-ANCA-T).
Indikaatiot:
Glomerulonefriittien ja keuhkovaurioiden selvittely. Goodpasturen syndroman
diagnostiikka ja hoidon seuranta.
Lähete:
Näyte:
2 ml verta tai 1 ml seerumia, voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Ennen klo 12 tulleet näytteet vastataan samana päivänä. Positiiviset tulokset ilmoitetaan puhelimitse.
Tulkinta:
Viitealue:
Negatiivinen <7U/ml
Heikko positiivinen 7–10
U/ml
Positiivinen
>10U/ml
Kiertäviä glomeruluksen tyvikalvon vasta-aineita voidaan osoittaa yli 90 %:lla
Goodpasturen syndroma-potilaista. Negatiivinen tulos ei kuitenkaan poissulje
ko. tautia. Muilla glomerulonefriittipotilailla vasta-aineita on todettu 5 %:lla.
Terveillä tulos on negatiivinen.
103
Kirjallisuus:
Jos potilaalla on merkkejä nopeasti etenevästä glomeru-lonefriitistä ja esiintyy keuhkoverenvuotoja kyseessä voi olla Goodpasturen syndroma. Gbmvasta-aineet häviävät seerumista tuloksellisen hoidon aikana. Glomeruluksen
tyvikalvovasta-aineiden tason seurannalla on siten merkitystä hoidon seurannassa.
EROTUS-Dg: muista ANCA-vaskuliitti.
Dixon FJ. Am J Med 1968;44:493.
Hudson BG, Wieslander J, Wisdom BJ Jr, Noelken ME. Lab Invest
1989;61:256.
Kurki P, Helve T, von Bonsdorff M ym. Duodecim 1983;99:43
Pedchenko V, Bondar O, Fogo AG. NEJM 2010; 363:343.
GLUTAMAATTIDEKARBOKSYLAASI (GAD), VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-GadAb (4400)
Tiedustelut:
Yleistä:
GAD-entsyymi on yksi tyypin 1 diabetekseen liittyvistä autoantigeeneista ja
GAD autovasta-aineet ovat tavallisia taudin puhkeamishetkellä (50-70% sairastuneista). Vasta-aineet ilmaantuvat yleensä ennen sairastumista ja säilyvät
vuosikausia sairastumisen jälkeen.
Indikaatiot:
Aikuisiässä diabetekseen sairastuneen potilaan taudin luokittelu. Sairastumisriskin ennakointi perinnöllisen tyypin 1 diabeteksen alttiuden omaavilla
henkilöillä.
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete
Näyte:
0,5 ml seerumia.
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä (Medizym® anti-GAD).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vastaus ilmoitetaan kansainvälisinä yksikköinä (IU) millilitraa kohtaan. Arvot >
5 IU/ml tulkitaan positiivisiksi. Paitsi insuliinidiabeteksessa (T1D), GAD vastaaineita tavataan lähes kaikilla harvinaista neurologista tautia, ”stiff man” –oireyhtymää sairastavilla.
Kirjallisuus:
Sabbah E, Savola K, Ebeling T, Kulmala P, Vähäsalo P, Ilonen J, Salmela P,
Knip M. Genetic, autoimmune and clinical characteristics of childhood- and
adult-onset type 1 diabetes Diabetes Care 2000;23:1326-1332
104
GONOKOKKIVILJELY
Lyhenne:
GcVi (1506)
Tiedustelut:
Yleistä:
Gc-viljelyyn lähetetystä näytteestä laboratorio hakee vain gonokokkeja. Tavallisista bakteeriviljelyistä ei gonokokkeja kovin usein saada esille, sillä
bakteerin viljelyyn tarvitaan normaaliflooralla kontaminoituneissa näytteissä
selektiivisiä elatusaineita. Herkkyystilanteen seuraamiseksi on toivottavaa
käyttää mahdollisimman paljon viljelymene-telmää vaikka värjäysnäyte antaisikin diagnoosin miehen näytteestä. Naisen cervix-näytteen värjäys ei ole
diagnostinen.
Indikaatiot:GC-epäily.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näytteenottoalueet on aina mainittava ja erikseen merkittävä myös näytteisiin.
Näyte:
Cervix pyyhitään ennen näytteenottoa kuivalla harsotaitoksella. Spekulan
liukastimena saa käyttää vain vettä. Näkökontrollissa cervixkanavaan työnnetään hiilitikku, annetaan sen imeä hetken aikaa eritettä ja tuodaan tikku
pois varoen vaginan limakalvoja. Urethrasta näyte otetaan pyöräyttämällä.
Rektumnäyte otetaan sivelynä limakalvolta, ei ulosteesta. Nielunäyte otetaan
takanielukaarista ja tonsilloista voimakkaasti painaen.
Jos klamydianäyte otetaan samalla, otetaan Gc-näyte ensin.
Jos tässä tapauksessa käytetään klamydia-viljelyä ei Gc-näytettä saa ottaa
hiilitikulla. Tikuilla viljellään kullakin yksi Gc-malja (New York City-medium,
tai Kvadricult, Orion Diagnostica). Viljelytekniikasta, ks. Suora viljely. Maljat
pannaan inkuboitumaan hiilidioksidiatmosfääriin (ns. kynttiläpönttö tai Bio
Bag-pussi) 35 asteen lämpökaappiin ja kuljetetaan mieluummin 1 vrk inkuboituneina tutkivaan laboratorioon. Gonokokin säilyvyys kuljetusputkessa on
suhteellisen huono (<24h) ja siksi tätä tapaa on vältettävä.
Menetelmä:
Selektiivinen antibiootteja sisältävä elatusaine, entsymaat-tiset tunnistusreaktiot. Tyypityksen varmistus DNA-sekvensoinnilla.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Voimakkaasti positiiviset näytteet voivat tulla esille jo 1 vrk näytteenotosta, negatiivisen poissulkuun menee 3 vrk.
Tulkinta:
Gonokokin löytyminen viljelyssä on aina patologinen löydös. Vääriä negativiisia tuloksia esiintyy antibioottihoidon ja väärän näytteidenottotekniikan takia.
105
HAE-TUTKIMUS
Lyhenne:
P-HAE (235), sisältää: P-C1INHBk, P-C1INH, P-C3, P-C4
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7 419, lääkäri: (02) 333 7 416
Yleistä:
Ks. C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, AKTIIVISUUS
Indikaatiot:
Hereditaarisen angioödeeman (HAE) diagnostiikka. Äkillisten turvotusreaktioiden selvittely.
Lähete:
Näyte:
1 ml (2x0,5 ml) sitraatti (tai EDTA) -plasmaa , välitön pakastus, lähetetään
hiilihappojäissä. Tuore näyte voidaan kuitenkin lähettää sulana (+4°C), jos
se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. Lipeeminen tai
hemolysoitunut näyte ei kelpaa.
Menetelmä:
Biokemiallinen. Mittaa C1-INH kykyä estää C1s entsyymin esterolyyttistä aktiviteettia. Komponenttien pitoisuudet mitataan radiaali- immunodiffuusiolla
(C1INH) ja nefelometrialla (C3 ja C4; TYKSLAB).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
C1InhBk: normaali >70%, alentunut 30-70%, puutos <30%.
Tutkimusta seuraa lausunto. Tyypillisessä aktiivisessa HAE tyyppi I tapauksessa C1-INH- taso on <30 % normaalista (0.15–0.45 mg/ml) ja C4-taso
(0.11–0.32 mg/ml) on matala, mutta C3-taso on yleensä normaali (0.65–1.32
mg/ml).
Jos C1-INH taso on normaali tai kohonnut, C1InhBk matala ja C4 laskenut,
kyseessä voi olla HAE tyyppi II, (n. 15 % tapauksista), jossa C1-INH on inaktiivinen. HAE tyyppi III:ssa C1-INH ja C4 ovat normaalit.
Hankitussa HAE:ssa myös C1q on matala.
Kirjallisuus:
106
Kohtauksen aikana C4 laskee voimakkaasti, mutta C3 pysyy normaalina. Tämä
ei kuitenkaan ole diagnostinen löydös: kyseessä saattaa olla C4AO tai C4BO,
ns. ”nolla”-alleeli tai immunokompleksitautiin (SLE) liittyvä matala C4-taso.
Ei periytyvään hankittuun HAE:een liittyy matala C1q, mikä erottaa sen hereditaarisesta muodosta. Autoimmuuni-sairauksien lisäksi hankittu HAE liittyy
lymfoproliferatiivisiin sairauksiin ja B-solumalignoomiin.
HUOM: angioödeeman syy voi olla myös vaskuliitti (hypokomplementeeminen urtikaria-vaskuliitti syndrooma, HUVS, tai reumatoidi vaskuliitti), ks. myös
KOMPLEMENTTI, C1q, VASTA-AINEET
2003;58:4229
Viander M. Komplementtidiagnostiikka. Labquality Days, Helsinki 2009. Moodi 2/2009:113.
Haurashermo-oireyhtymä (HNPP), 17p11.2-alueen
kopioluvun määritys
Lyhenne:
B -HNPP-D (11901)
Ts-HNPP-D (12185)
Tiedustelut:
Yleistä:
Periytyvät motosensoriset polyneuropatiat (HMSN) ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen tautiryhmä, joihin liittyy eriasteisia ääreishermoston häiriöitä. Haurashermo-oireyhtymän (HNPP) oireisiin kuuluvat ohimenevät mononeuropatiat ja alttius hermovammoille. Noin 80 %:lla kliinisesti tyypillisistä
HNPP-potilaista on havaittavissa 1,5 Mb suuruinen deleetio kromosomi 17:n
p11.2-alueella, jossa sijaitsee perifeerisen myeliiniproteiini 22:n (PMP22) geeni.
Indikaatiot:
Kliininen epäily HNPP-taudista. Polyneuropatioiden erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
17p11.2-alueen MLPA-analyysi (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification).
Vastausaika:
6-8 viikkoa.
Tulkinta:
PMP22-geenialueen deleetion löytyminen varmistaa haurashermo-oireyhtymän diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan täysin sulje pois haurashermooireyhtymän diagnoosia, sillä taudin taustalla on kuvattu myös PMP22-geenin
pistemutaatioita. Mikäli kliininen epäily on vahva, suosittelemme jatkotutkimuksena PMP22-geenin sekvenssianalyysiä (B -PMP22-D).
HELICOBACTER PYLORI, ANTIGEENITESTAUS
ULOSTEESTA
Lyhenne:
F-HepyAg (3952)
Tiedustelut:
Yleistä:
Helicobacter pylori (H. pylori) bakteeri aiheuttaa kroonisen mahalaukun limakalvon infektion, joka liittyy etiologisesti krooniseen gastriittiin, mahahaavaan,
pohjukaissuoli-haavaan, sekä näiden myöhäiskomplikaatioihin. H. pylori infektio voidaan diagnostisoida myös vasta-ainemäärityksellä verestä, bakteeri107
viljelyllä mahabiopsianäytteestä, tai ns. urea-hengitystestillä.
H. pylori antigeenitesti ulosteesta vastaa tuloksiltaan urea-hengitystestiä. Se
osoittaa bakteerin senhetkisen olemassaolon elimistössä. Testi tehdään tavallisesta ulostenäytteestä. Etuina testillä on, että se ei vaadi gastroskopiaa eikä
isotooppien käyttöä. Testiä voidaan käyttää H. pylori infektion primääridiagnostiikassa sekä häätöhoidon onnistumisen tutkimisessa.
Koska testi mittaa ulosteesta bakteeriperäisiä rakenteita voivat tilat, joissa
bakteerimäärä on vähentynyt antaa vääriä negatiivisia tuloksia. Testiä ei suositella käytettäväksi, jos antibioottilääkitystä tai protonipump-puinhibiittoreita
on käytetty alle kaksi viikkoa suunnitellusta näytteenotosta. Jos testiä käytetään häätöhoidon kontrollointiin suositellaan näytteiden ottamista aikaisintaan
neljä viikkoa hoidon lopettamisesta johtuen bakteerirakenteiden erittymisestä
ulosteeseen vielä viikkoja hoidon lopettamisen jälkeen.
Indikaatiot:
H. pylori infektion osoittaminen. H. pylori häätöhoidon onnistumisen testaus.
Lähete:
Näyte:
Ulostetta ulostenäytepurkissa. Näyte on pyrittävä saamaan tutkivaan laboratorioon yhden vuorokauden kuluessa. Jos näytteen kuljetus viivästyy suositellaan näytteen pakasta-mista.
Testi ei toimi ripuliulosteesta. Näytettä ei suositella otettavaksi alle kaksi viikkoa antibioottihoidon tai protonipumppuinhibiittorilääkityksen lopettamisesta.
Jos testiä käytetään häätöhoidon onnistumisen testaukseen suositellaan
näytteen ottamista aikaisintaan 4 viikkoa hoidon lopettamisesta.
Menetelmä:
Antigeenitestaus kaupallisella testikitillä.
Tekotiheys:
3-4 kertaa viikossa. Vastaus samana päivänä.
Tulkinta:
Vastaus on joko positiivinen tai negatiivinen.
HELICOBACTER PYLORI, IgG VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-HepyAbG (3954)
Tiedustelut:
Yleistä:
Helicobacter pylori on gram-negatiivinen sauvabakteeri, joka pystyy kolonisoimaan spesifisesti ihmisen mahalaukun limakalvon ja aiheuttamaan kroonisen
infektion. Infektio saadaan henkilöstä toiseen tapahtuvana tartuntana useimmiten jo lapsuudessa. Spontaaneja paranemisia ei yleensä todeta.
H. pylori -infektio on osoitettavissa noninvasiivisesti mittaamalla seerumin
helikobakteerivasta-aineet. Normaaliväestössä vasta-aineiden prevalenssi on
lapsilla ja nuorilla matala, mutta nousee vanhemmissa ikäryhmissä siten, että
noin puolella yli 50-vuotiaista on H. pylori vasta-aineita. Vasta-ainetutkimusta
108
voidaan käyttää diagnostiikan apuna sekä häätöhoidon seurannassa. Tulee
muistaa, että vasta-aineet voivat pysyä jopa vuosia mitattavalla tasolla onnistuneenkin häätöhoidon jälkeen. Epäselvissä tapauksissa ulosteantigeenitesti
täydentää serologista diagnostiikkaa.
Indikaatiot:
Epäily H. pylori -infektioihin liittyvistä maha- ja pohjukais-suolisairauksista. H.
pylori -infektion häätöhoidon seuranta.
Lähete:
Lähetteessä on hyvä olla maininta mahdollisesta häätöhoidosta.
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa käytetään H-pylori -kannasta sonikoimalla irroitettua antigeenia.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Helicobacter pylori -infektio on epätodennäköinen, mikäli vasta-aineita ei todeta. Positiivinen tulos vasta-ainetestissä sopii krooniseen H. pylori -infektioon. Raja-arvotulos suositellaan varmistamaan toisella menetelmällä, esim
ulosteen helikobakteeriantigeenin osoituksella. Onnistuneen eradikaatiohoidon seurauksena vasta-ainetaso laskee puoleen 6 kk aikana eradikaatiohoidon alusta. Todettujen titterimuutosten merkitsevyydestä annetaan lausunto
Kirjallisuus:
Veijola L, Rautelin H. Helicobacter pylori –infektion diagnostiikka – milloin ja
miten? SLL 2008; 33: 2601-2605
Kosunen, TU, Seppälä K, Sarna S, Sipponen P. Diagnostic value of decreasing IgG, IgA, and IgM antibody titres after eradication of Helicobacter pylori.
Lancet 1992; 339: 893–895.
HELICOBACTER PYLORI, VILJELY
Lyhenne:
Ts-HepyVi (4117)
Tiedustelut:
Yleistä:
Helicobacter pylori on gram-negatiivinen sauvabakteeri, joka pystyy kolonisoimaan spesifisesti ihmisen mahalaukun limakalvon ja aiheuttamaan kroonisen
infektion. Muualta elimistöstä bakteeria ei ole systemaattisesti todettu. Bakteeri voidaan osoittaa histologisesti tai viljelyllä gastroskopian yhteydessä otetusta limakalvobiopsiasta. Krooninen infektio ilmenee noin 90 %:lla H. pylori
-viljelypositiivisista henkilöistä ns. B-tyypin kroonisena atrofisena gastriittina.
Kaikkiaan arvioidaan noin 85 % kaikista gastriiteista liittyvän H. pylori -infektioon. Tämän lisäksi H. pylori altistaa peptisen haavan synnylle yhdessä muiden
riskitekijöiden kanssa. Tutkimusten mukaan duodenaaliulkuspotilaista 90–
100 % on H. pylori -positiivisia. Infektio saadaan ilmeisesti henkilöstä toiseen
109
tapahtuvana tartuntana. Spontaaneja paranemisia ei yleensä todeta. Bakteeri voidaan hävittää mahalaukun limakalvolta antibioottihoidolla. H. pylori -infektio on osoitettavissa noninvasiivisesti mittaamalla seerumin Helicobacter
pylori vasta-aineet tai ulosteen H. Pylori antigeeni. Bakteeri on viljeltävissä ainoastaan mahalaukun limakalvobiopsiasta. Bakteerin osittamiseen on useita
viljelyä nopeampia menetelmiä. Viljely on ainoa tutkimus josta voidaan määrittää bakteerin antibioot-tiherkkyydet.
Indikaatiot:Epäily H. pylori-infektioihin liittyvistä maha- ja pohjukais-suolisairauksista.
Lähete:
Näyte:
Biopsiapala steriilissä NaCl:ssa. Näyte toimitettava labora-torioon viimeistään
seuraavan päivän aamuna. Näyte säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä.
Menetelmä:
Bakteeriviljely. Herkkyysmääritykset metronidazolille, klaritromysiinille, tetrasykliinille ja ampisilliinille.
Tekotiheys:Arkipäivisin.
Tulkinta:
Positiivinen / Negatiivinen. Positiivissa tapauksissa ilmoite-taan myös antibioottiherkkyydet.
HEMATOLOGINEN FISH-TUTKIMUS
SEURANTANÄYTTEESTÄ
Lyhenne:
FISH-MRD (11875)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Leukemian jäännöstaudin määrittämiseksi tehtävä metafaasikromosomien
FISH-tutkimus. Tutkimuksessa tarkastellaan 1000 mitoosia. Selvässä relapsissa, jolloin poikkeavan kloonin osuus on suuri, voidaan tyytyä vähäisempään solumäärään vastauksen kiirehtimiseksi.
Indikaatiot:
Hematologisen potilaan jäännöstaudin määritys.
Lähete:
Näyte:
2-3 ml luuydintä tai 5 ml Li-hepariiniverta
Lähetys:
Menetelmä:
Vastausaika:
1-4 viikkoa, kiireellisenä 5 työpäivää.
Tulkinta:
110
hematologinen kromosomitutkimus verESTÄ
Lyhenne:
B -KromHem (4551)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Tutkimuksessa etsitään hematologisiin maligniteetteihin liittyviä ns. hankittuja, klonaalisia kromosomipoikkeavuuksia. Näillä muutoksilla tiedetään olevan
paitsi diagnostista, myös ennusteellista merkitystä. Diagnoosivaiheessa havaittuja muutoksia voidaan myös hyödyntää hoidon seurannassa.
Indikaatiot:
Epäily hematologisesta maligniteetistä.
Lähete:
Näyte:
10 ml Li-hepariiniverta
Lähetys:
Menetelmä:
Hematologisen potilaan verinäytteestä tehtävässä kromosomitutkimuksessa
tutkitaan suoralla menetelmällä spontaanisti jakautuvia soluja sekä lyhyen
aikaa viljeltyjä soluja. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä.
Ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä selvitetään tarvittaessa myös potilaan
peruskaryotyyppi PHA:lla jakautumaan stimuloiduista perifeerisen veren lymfosyyteistä. Peruskaryotyypin selvitys sisältyy hintaan.
Vastausaika:
1-4 viikkoa.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Klonaalisen kromosomipoikkeavuuden löytyminen sopii hematologiseen maligniteettiin.
hematologinen tai onkologinen
kromosomitutkimus kudoKSESTA
Lyhenne:
Ts-KromHem (4552)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Tutkimuksissa etsitään maligniin kasvuun liittyviä klonaalisia kromosomipoikkeavuuksia kuten luuytimen kromosomitutkimuksissa.
Indikaatiot:
Epäily hematologisesta tai onkologisesta maligniteetistä.
Lähete:
Näyte:
1 cm3 kokoinen kudospala.
111
Lähetys:
Menetelmä:
Lymfoomien kromosomitutkimus tehdään imusolmukenäytteestä mekaanisesti irroitetuista soluista. Tutkimuksessa tarkastellaan spontaanisti jakautuvia imusolmukkeen soluja. Soluja voidaan myös viljellä lyhyen aikaa. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä.
Vastausaika:
1-4 viikkoa.
Tulkinta:
hematologisen potilaan diagnoosivaiheen fishtutkimus
Lyhenne:
FISH-DG (11874)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Diagnoosivaiheen FISH-tutkimuksessa selvitetään tai varmennetaan kromosomitutkimuksessa havaittuja tai epäiltyjä kromosomipoikkeavuuksia. Tutkimusta käytetään myös diagnoosivaiheen tutkimuksena leukemiapotilaille
vakiotranslokaatioiden, deleetioiden/duplikaatioiden ja inversioiden toteamiseksi.
Indikaatiot:
Epäily hematologisesta maligniteetista.
Lähete:
Näyte:
2-3 ml luuydintä tai 1 cm3 kokoinen kudospala
Lähetys:
Menetelmä:
Soluviljely ja fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH). Tutkimuksissa voidaan
tarpeen mukaan käyttää kromosomispesifisiä maalaus- tai sentromeerikoettimia sekä eräiden spesifisten muutosten, esim. translokaatioiden katkoskohtiin paikantuvia lokusspesifisiä koettimia, esim. ABL1/BCR, TEL/AML1, PML/
RARA, ETO/AML1, MLL, p16, CBFB.
Vastausaika:
1-4 viikkoa.
Tulkinta:
112
hematologisen potilaan kimerismitutkimus
Lyhenne:
FISH-XY (11877)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Allogeenisen siirron jälkeinen kimerismitutkimus, kun luovuttaja on eri sukupuolta.
Indikaatiot:
Allogeenisen siirron jälkeinen kimerismitutkimus
Lähete:Kromosomitutkimuslähete
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:Fluoresenssi in situ hybridisaatio (FISH).
Vastausaika:
1-2 viikkoa, kiireellisenä 5 vrk.
Tulkinta:
HEPATIITTI A-VIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-HAVAb (3346), S-HAVAbM (1602)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hepatiitti A-virusinfektio on varmimmin todettavissa IgM-luokan vasta-aineista, jotka ilmestyvät verenkiertoon heti taudin alussa jo ennen ikteruksen puhkeamista ja säilyvät 1–4 kk ajan. IgM-vaste todetaan hepatiitti A:ssa säännönmukaisesti. IgG-vasta-aineita käytetään lähinnä immuniteetin toteamiseen.
Indikaatiot:
Virushepatiittien diagnostiikka. Immuniteetin selvittäminen.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (ELFA) menetelmä kokonaisvasta-aineiden määrittämiseksi, sekä tarvittaessa spesifinen IgM-määritys.
113
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen + lausunto. IgM on normaalisti negatiivinen. Positiivinen IgM-löydös on osoitus tuoreesta hepatiitti A-virusinfektiosta. IgG osoittaa joskus sairastetun infektion tai rokotuksen ja on osoitus immuniteetista.
HEPATIITTI B-VIRUSTUTKIMUKSET
Lyhenne:S-HBsAg (1605) S-HBeAg (1604) S-HBsAb (1608) S-HBeAb (1607) S-HBcAb (1606) S-HBcAbM (3347) (pinta-antigeeni)
(e-antigeeni)
(pinta-antigeenin vasta-aine)
(e-antigeenin vasta-aine)
(ydinantigeenin vasta-aine)
(ydinantigeenin IgM-luokan vasta-aine)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hepatiitti B-viruksen (HBV) aiheuttama infektio johtaa sen pinta-antigeenin
(HBsAg) ilmaantumiseen vereen. Normaalisti HBsAg häviää verenkierrosta
taudin parantuessa noin 1–2 kuukaudessa. Osalla potilaista tauti ei parane,
vaan jää krooniseksi, jolloin HBsAg jää verenkiertoon. Tällainen henkilö voi olla
joko oireeton kantaja tai hänellä voi olla eriasteisia maksan toiminnan häiriöitä.
Indikaatiot:
Virushepatiittien diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 2–3 ml.
Lähetys:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (EIA tai ELFA)
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen + lausunto.
Positiivinen HBs-antigeenilöydös on osoituksena joko akuutista tai kroonisesta hepatiitti B-virusinfektiosta.
HBeAg positiivinen; tulos viittaa huomattavaan tartutta-vuuteen
HbeAb positiivinen; tulos viittaa alhaisempaan tartutta-vuuteen
Tartuttavuuden selvittämiseksi tehdään aina molemmat (S-HBeAg, S-HBeAb)
tutkimukset.
HBsAb positiivinen; immuniteetin osoitus, potilas on sairastanut hepatiitti Bvirusinfektion aikaisemmin tai hän on rokotettu.
HbcAb positiivinen; potilas sairastaa tai on sairastanut hepatiitti B-virusinfektion.
HBcAbM positiivinen; potilaalla on tuore hepatiitti B-virusinfektio.
114
HEPATIITTI C-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR),
KVALITATIIVINEN
Lyhenne:S-HCVNhO (4314), HCVNhO
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476.
Yleistä:
PCR-menetelmä plasmasta soveltuu nopeasti tartunnan jälkeen infektion toteamiseen, ja myöhemmin vasta-ainepositiivisilla potilailla infektion seurantaan.
Indikaatiot:
HCV-infektion osoittaminen
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki. Kudosnäytteet keittosuolassa.
Näyte:
2 ml seerumia tai plasmaa (ei hepariiniplasmaa), kudosnäyte
Lähetys: PCR-näyte toimitetaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen
säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen.Vasta-ainepositiivisella potilaalla negatiivinen PCRtulos ei sulje pois potilaan tartuttavuutta, koska viruksen genomin määrä voi
olla alle detektioherkkyyden.
HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-HCVAb (3815)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hepatiitti C on yleisin veren välityksellä tarttuvan ns. non-A, non-B-hepatiitin
aiheuttajista. Hepatiitti C-virusta ei ole onnistuttu viljelemään, mutta vastaaineita voidaan mitata käyttäen geeniteknologisesti tuotettuja antigeeneja.
Vasta-aineet näitä kohtaan ilmestyvät verenkiertoon myöhään, verensiirtohepatiitissa jopa 4–6 kk tartunnasta ja 15 viikkoa oireiden alusta.
Indikaatiot:
Virushepatiittien, erityisesti kroonisten hepatiittien diagnostiikka. Viruksen
kantajien etsiminen.
115
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (EIA).
Tekotiheys:
4–5 kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen, + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Vasta-ainepositiiviinen tulos varmennetaan toisella testillä.
Positiivinen löydös on osoitus sairastetusta hepatiitti C -virusinfektiosta.
HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS
Lyhenne:HCVAbCt (1749)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hepatiitti C on yleisin veren välityksellä tarttuvan ns. non-A, non-B-hepatiitin
aiheuttajista. Hepatiitti C-virusta ei ole onnistuttu viljelemään, mutta vastaaineita voidaan mitata käyttäen geeniteknologisesti tuotettuja antigeeneja.
Vasta-aineet näitä kohtaan ilmestyvät verenkiertoon myöhään, verensiirtohepatiitissa jopa 4–6 kk tartunnasta ja 15 viikkoa oireiden alusta.
Indikaatiot:
Virushepatiittien diagnostiikassa tarvittaessa positiivisen vasta-ainetuloksen
(S-HCVAb) varmistamiseksi.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml
Lähetys:
Menetelmä:Immunoblot-menetelmä.
Tekotiheys:Tarvittaessa.
Tulkinta:
116
Positiivinen / negatiivinen, + lausunto. Positiivinen löydös on osoitus hepatiitti
C -virusinfektiosta.
HERPES SIMPLEX-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR)
Lyhenne:Li-HSVNhO (4404), HSVNhO (1860)
Tiedustelut:
Yleistä:
PCR likvorinäytteestä on ensisijainen menetelmä keskushermoston herpesvirusinfektioiden osoittamiseksi. Herpes simplex-virus (HSV) löytyy varmimmin
ensimmäisen ja toisen sairausviikon aikana enkefaliitti- ja meningiittitapauksissa. Asikloviirihoito ei heikennä PCR-testin diagnostista osuvuutta. Suurin
osa aikuisten herpesenkefaliiteista on tyyppi 1:n (HSV-1) aiheuttamia, kun
taas vastasyntyneillä on usein aiheuttajana HSV-2. Käytetty PCR-menetelmä
pystyy osoittamaan kummatkin näistä viruksista.
Indikaatiot:
Keskushermoston HSV-infektioepäilyt (enkefaliitit, meningiitit), vastasyntyneen HSV-infektioepäily.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Likvoria 0.5–1.0 ml. Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota
johtuen menetelmän herkkyydestä. Siksi näytettä otettaessa on käytettävä
suojusta (maskia) kasvoilla ja kertakäyttöhansikkaita. Pistokohta on desinfioitava etanolilla tms. pyyhkien. Näytteen ottajana ei voi toimia huuliherpestä
tai HSV-kynsivallintulehdusta parhaillaan poteva henkilö. Tutkimus voidaan
tehdä myös muista näytemateriaaleista, kuten lapsivesinäytteestä. Rakkulanäytteestä ensisijainen tutkimusmenetelmä on herpes-simplex-virus pikaviljely. Virus kasvaa huonosti likvorinäytteestä.
Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan,
se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä.
Tulos valmiina normaalisti sarjan tekopäivänä. Aamulla klo 08.00 mennessä
tulleet näytteet tutkitaan samana päivänä.
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen. HSV-DNA:n löytyminen on merkki HSV:n aiheuttamasta infektiosta.
117
HERPES SIMPLEX-VIRUS, PIKAVILJELY
Lyhenne:-HSVPVi (4401)
Tiedustelut:
Yleistä:
Viljely on ylivoimaisesti herkin ja luotettavin menetelmä etenkin genitaalialueen herpesinfektioiden diagnostiikassa, joten viljelyä tulee käyttää ensisijaisena laboratoriomenetelmänä.
Indikaatiot:
Herpesvirusinfektioiden (mm. rakkulaiset iho- ja limakalvoinfektiot, kervisiitti,
uretriitti, keratiitti) diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Näytetikku:
Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi)
Näyte:
Näyte otetaan infektoituneelta alueelta tuoreesta rakkulasta. Näytteenottotikulla rikotaan rakkulan pinta ja pyritään saamaan näytteeseen infektoituneita
soluja rakkulan pohjasta. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen. Jos rakkuloita ei ole näytteenottohetkellä näkyvissä, näyte kannattaa
ottaa siltä alueelta, jossa rakkuloita on ollut, eikä automaattisesti esim. cervixistä.
Selkäydinnestenäytteistä PCR on aina ensisijainen tutkimusmenetelmä.
Lähetys: Suositeltavaa olisi toimittaa näyte laboratorioon mahdollisimman pian. HSV
kestää kuitenkin melko hyvin parin päivän säilytyksen +4°C:ssa, esim viikonlopun yli jääkaapissa. Näytettä ei tule pakastaa. Pitkäaikaisessa kuljetuksessa kylmäastian käyttö on suositeltavaa.
Menetelmä:
Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Yhden vuorokauden viljelyn jälkeen infektoidusta solukosta suoritetaan immunoperoksidaasivärjäys HSV-1- ja
HSV-2-tyyppispesifisillä monoklonaalisilla vasta-aineilla.
Tekotiheys:
Viisi kertaa viikossa. Tulos valmiina normaalisti seuraavana päivänä näytteen
saapumisesta.
Tulkinta:
Positiivinen (viruksen nimi) /negatiivinen. Normaalisti negatiivinen.
Positiivinen löydös on osoitus joko primaarista tai rekurroivasta herpes simplex-virusinfektiosta. Viruksen kantajat saattavat erittää virusta ilman paikallisoireita.
118
HERPES SIMPLEX-VIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-HSVAb (1615), Li-HSVAb (4407)
Tiedustelut:
Yleistä:
Serologiset menetelmät soveltuvat pääsääntöisesti vain primaarien herpesinfektioiden diagnostiikkaan, koska rekurrenssit eivät yleensä aiheuta mitattavissa olevia muutoksia vasta-ainetasoissa. Käytetty menetelmä mittaa sekä
HSV-1- että HSV-2-vasta-aineita, joten aikaisemmin sairastettu HSV-1-infektio häiritsee primaarin HSV-2-infektion serologista diagnostiikkaa.
Primaarien herpesvirusinfektioiden (rakkulaiset iho- ja limakalvoinfektiot, kervisiitti, uretriitti, keratiitti) diagnostiikka, keskushermostoinfektioiden diagnostiikka.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte)
Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa
testattavan joskus sairastaneen herpes simplex-virusinfektion. Useimmat
saavat tartunnan jo lapsuudessa. Aikuisväestöstä suunnilleen puolella on
HSV-IgG-vasta-aineita. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen.
Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös viittaavat aktiiviin herpes simplex-virusinfektioon. Negatiivinen löydös ei sulje pois aktiivia infektiota. Herpes simplex- ja
vesirokkovirusten välillä esiintyy jonkin verran ristireaktiivisuutta, joka ei kuitenkaan yleensä häiritse serologista diagnostiikkaa.
HERPES SIMPLEX-VIRUS 1 JA 2, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-HSV1AbG (1862), S-HSV2AbG (1864), Li-HSV1AbG (1861), Li-HSV2AbG
(1863)
Tiedustelut:
Yleistä:
Käytettävissä olevalla menetelmällä voidaan määrittää tyyppispesifiset IgG119
luokan vasta-aineet HSV-1- ja HSV-2-viruksille. Herpes simplex-viljelynäyte
on ensisijainen näyte rakkulainfektiossa.
Indikaatiot:
Pyrittäessä selvittämään, onko potilas sairastanut HSV-1- vai HSV-2-virusinfektion.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0,5–1,0 ml.
Lähetys:
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
HSV-1- ja HSV-2-IgG vasta-aineet positiivinen/negatiivinen + lausunto. Positiivinen HSV-1- tai HSV-2-IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus
sairastaneen HSV-1- tai HSV-2-virusinfektion.
päivitetty 9.9.2010/kr
Li-HERPESVIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS PCR)
Lyhenne:
Li-HVirNhO (HSV1NhO, Li-HSV2NhO, Li-VZVNhO, Li-EBVNhO, Li-CMVNhO, Li-HHV6NhO, Li-HHV7NhO)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476
Yleistä:
PCR-menetelmä soveltuu seitsemän herpesviruksen samanaikaiseen osoitukseen likvorinäytteistä.
Indikaatiot:
Keskushermostoinfektioiden diagnostiikka.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Likvoria 0.5–1.0 ml. Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota
suojusta (maskia) kasvoilla ja kertakäyttöhansikkaita. Pistokohta on desinfioitava etanolilla tms. pyyhkien. Näytteen ottajana ei voi toimia huuliherpestä
tai HSV-kynsivallintulehdusta parhaillaan poteva henkilö. Tutkimus voidaan
tehdä myös esim. verinäytteestä (-HVirNhO).
120
Lähetys:
PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan,
Menetelmä:
Tekotiheys: Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos
valmiina normaalisti sarjan tekopäivänä. Aamulla klo 08.00 mennessä tulleet
näytteet tutkitaan samana päivänä.
Tulkinta:
Tunnistettu virus/negatiivinen ja lausunto
HERPESVIRUS 6 (HHV-6), NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR)
Lyhenne:
Li-HHV6NhO (1869), HHV6NhO (1752)
Tiedustelut:
Yleistä:
PCR eli geenimonistus likvornäytteestä on virusviljelyä herkempi menetelmä keskushermoston herpesvirus-infektioiden osoittamiseksi. Herpesvirus6-PCR soveltuu myös luuydinnäytteiden tutkimiseen, esimerkiksi immuunipuutteisten potilaiden infektiotapausten selvittelyssä. Verinäytteistä tehdyn
HHV-6-DNA-määrityksen kliininen merkitys on vaikeasti arvioitavissa.
Indikaatiot:
Residivoivat kuumekouristukset, keskushermoston HHV-6-infektioepäilyt (enkefaliitit, meningiitit), vastasyntyneen HHV-6-infektioepäily, immuunipuutteisten infektiot.
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki (ks. alla).
Näyte:
Likvoria (0,5–) 1.0 ml. Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota
suojusta (maskia) kasvoilla ja kertakäyttöhansikkaita. Luuydinnäytteitä, BALnäytteitä sekä kudospaloja voidaan tutkia esim. immuunipuutteisten potilaiden infektiodiagnostiikassa.
Menetelmä:
121
Tekotiheys:
Tulos valmiina normaalisti sarjan tekopäivänä.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. HHV-6-DNA:n löytyminen
viittaa HHV-6:n aiheuttamaan infektioon.
HERPESVIRUS 6, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-HHV6Ab (4409), Li-HHV6Ab (1870)
Tiedustelut:
Yleistä:
Primaari-infektio, yleensä vauvarokko tai epäselvä kuumeilu, sairastetaan
varhaislapsuudessa. Kaksivuotiaista n. 90% on vasta-ainepositiivisia.
Indikaatiot:
Vauvarokko, epäselvä kuumeilu, mononukleoosi, hepatiitti
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Normaali seeruminäyte (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1,0 ml.
Lähetys:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (IgG EIA, IgM IF)
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen
HHV-6-infektion. Nelinkertainen nousu pariseerumien välillä tai positiivinen
IgM-tulos on osoitus tuoreesta infektiosta. IgG-luokan vasta-aineiden matala
aviditeetti viittaa myös tuoreeseen tai äskettäiseen infektioon.
HISTONI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-HistAb (3548)
Tiedustelut:
Yleistä:
Histonit ovat emäksisiä tumaproteiineja, joita vastaan esiintyy vasta-aineita
erityisesti lääkeaineiden indusoi-massa lupuksessa (LED). Tutkimuksella on
merkitystä yhdessä muiden tumaspesi-fisten vasta-aineiden kanssa tutkittuna.
Ks. myös DNA-VA, TUMA-VA, TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS,
ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI.
122
Indikaatiot:
Autoimmuunitautien diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
INNOLIA (immunoblottaus)
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vastataan positiivinen tai negatiivinen. Histoneja vastaan esiintyy vasta-aineita yli 95 %:lla potilaista, joilla on lääkeaineiden aiheuttama lupus erythematosus (LE) (Suomessa nykyään harvinainen tauti). Lisäksi vasta-aineita voidaan
tavata myös systeemistä lupusta (SLE) sairastavilla potilailla.
Lääkeaineiden aiheuttamassa LE:ssa ei yleensä esiinny vasta-aineita natiivia DNA:ta kohtaan, mutta saattaa esiintyä vasta-aineita denaturoitua DNA:ta
kohtaan.
Kirjallisuus:
Fritzler MJ, Tan EM. J Clin Invest 1978;62:560
Rubin RL. Enzyme-llinked immunosorbent asssay for anti-DNA and antihistone
antibodies. In: Manual of Clinical Laboratory Immunology (3rd ed.), NR Rose, H
Friedman, JF Fahey (eds.), p. 744, Am. Soc. Microbiol, Washington D.C., 1986.
HI-VIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-HIVAgAb (3473), Li-HIVAgAb (3637)
Tiedustelut:
Yleistä:
HI-virusvasta-aineet ilmestyvät verenkiertoon tavallisimmin 2–8 viikon kuluttua
tartunnasta, joten negatiivinen vasta-ainelöydös ei sulje pois tuoreen tartunnan
mahdollisuutta. Ilmestyttyään vasta-aineet säilyvät normaalisti verenkierrossa
pysyvästi. Vasta-ainepositiivista henkilöä on pidettävä tartuntavaarallisena riippumatta siitä, onko hänellä oireita vai ei.
Indikaatiot:
HIV-infektion diagnostiikka ja kantajien toteaminen.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Muista veritartuntavaara.
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (EIA ja ELFA)
123
Reaktiiviset tulokset varmennetaan.
Tekotiheys:
Viisi kertaa viikossa. Negatiivinen tulos on valmiina testin suorituspäivänä,
positiivinen varmennettu tulos 1–2 viikon kuluttua.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen. Kaikki primaaristi reaktiiviset tulokset varmennetaan tekemällä ns. immunoblotting-testi. Vastausta seuraa lausunto. Normaalisti negatiivinen. Varmennettu positiivinen tulos osoittaa potilaan sairastavan
HI-virusinfektiota. Yksittäisissä tapauksissa on vasta-ainelöydöksen todettu
voivan säilyä negatiivisena kuukausia infektiosta huolimatta, joten negatiivinen tulos ei ehdottomalla varmuudella sulje pois HIV-infektiota.
HI-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS (seulottu näyte)
Lyhenne:
HIVAbCt (1754)
Tiedustelut:
Indikaatiot:
Positiivisen HIV-vasta-ainetuloksen varmistaminen.
Lähete:
Näyte:
Normaali seeruminäyte Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Muista veritartuntavaara.
Lähetys:
Menetelmä:
Immunoblot-menetelmä
Tekotiheys:
Tarvittaessa.
Tulkinta:
Positiivinen/negatiivinen. Tuloksista annetaan lausunto.
B-HLADRDQ tautiassosiaatiotutkimus
Lyhenne:
B-HLADRDQ (12560)
Tiedustelut:
Yleistä:
HLA-luokka II -alueella sijaitsevat useiden autoimmuunitautien kohdalla sairastumisalttiutta säätelevät geenit. Näihin kuuluvat mm. tyypin 1 diabetes,
keliakia, nivelreuma, juveniilireuma, autoimmuunityreoidiitti ja multippeliskleroosi, joissa eri HLA-DR- ja/tai –DQ-alleeleilla on tärkeä merkitys sairastumisriskin määrääjinä.
Indikaatiot:
Perinnöllisen sairastumisalttiuden arviointi autoimmuunitaudeissa.
124
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA verta. Näyte säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4ºC tai
-20ºC lämpötiloissa.
Menetelmä:
DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä määritetään HLA-DR-DQ-haplotyypit tutkimalla HLA-DQB1-, -DQA1- ja -DRB1-alleelien polymorfismeja.
Käytössä on pääsääntöisesti matalan resoluution menetelmä, jossa tavalliset
haplotyypit pitkälti päätellään tunnettujen kytkentöjen pohjalta. Tautialttiuden
kannalta tärkeiksi tiedetyt alleelit kuitenkin määritetään tarkemmin. Esimerkkinä DR4-alatyypit, joissa alatyyppien tiedetään eroavan vaikutuksessaan tyypin 1 diabeteksen ja nivelreuman riskiin.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vastauksena ilmoitetaan HLA-DR-DQ-haplotyyppien muodostama genotyyppi. Suluissa ilmoitetaan kytkentöjen perusteella päätellyt variantit ja alleelinimistöä käyttäen määritetyt alleelit. Esimerkiksi HLA-(DR3)-DQA1*05DQB1*02-haplotyyppi on keliakialle, tyypin 1 diabetekselle ja autoimmuunityreoidiitille altistava, HLA-DRB1*0401-DQB1*0302 tyypin 1 diabetekselle ja
nivelreumalle altistava haplotyyppi, HLA-(DR15)-DQB1*0602 multippeliskleroosille altistava haplotyyppi.
Kirjallisuus:
Hermann R, Turpeinen H, Laine AP, Veijola R, Knip M, Simell O, Sipilä I, Åkerblom HK, Ilonen J. HLA DR-DQ encoded genetic determinants of childhoodonset type 1 diabetes in Finland. An analysis of 622 nuclear families. Tissue
Antigens 2003;62:162-9
Klein J, Sato A. The HLA system. Second of two parts. N Engl J Med
2000;343:782-6
HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, KELIAKIA
Lyhenne:
B-HLAKeli (4640)
Tiedustelut:
Yleistä:
Alttius keliakiaan liittyy voimakkaasti HLA-DQB1*02-alleeliin ja erityisesti heterodimeerimolekyyliä koodaavaan DQA1*05-DQB1*02 geeniyhdistelmään.
91–98 %:lla potilaista on raportoitu DQB1*02-alleeli ja 87–95 %:lla DQA1*05DQB1*02 yhdistelmä. Vastaavat luvut taustaväestöllä ovat 24–43 % ja 16–39
%. Valtaosa DQB1*02 negatiivisista potilaista on DQB1*0302 positiivisia.
Kyseisten HLA-alleelien määrittämistä voidaan siten käyttää tukena keliakian
diagnostiikassa ja arvioitaessa henkilön perinnöllistä sairastumisalttiutta esimerkiksi keliakiapotilaiden perheenjäsenissä.
Ks. myös Keliakiavasta-ainetutkimukset.
Indikaatiot:
Keliakiariskin arvioiminen. Apuna keliakian diagnostiikassa.
125
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA verta. Säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4°C:ssa tai
–20°C:ssa.
Menetelmä:
Kaksivaiheisilla PCR-monistukseen ja DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä tutkitaan näytteestä onko henkilö positiivinen DQB1*02-,
DQB1*0302- ja DQA1*05-alleelien suhteen.
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Vastaukset ovat valmiina viikon kuluttua.
Tulkinta:
Vastauksena ilmoitetaan genotyyppi tutkittujen alleelien suhteen. Vastaukseen liittyy lausunto. DQA1*05 tutkitaan vain jos DQB1*02 on positiivinen,
koska sillä ei yksinään ole merkitystä. Erikoislääkärin konsultaatio puh. (02)
333 7028. Email: [email protected]
Kirjallisuus:
Wolters VM & Wijmenga C. Genetic background of celiac disease and its
clinical implications. Clinical Review. Am J Gastroenterol 2008;103:190-195
HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, IDDM
Lyhenne:
B-HLA-IDDM (10529)
Tiedustelut:
Yleistä:
Alttiuden sairastua insuliinista riippuvaiseen l. tyypin 1 diabetekseen tiedetään liittyvän voimakkaasti tiettyihin HLA-alueen geeneihin. Voidaan erottaa
sekä taudille eriasteisesti altistavia että siltä suojaavia tekijöitä. Määrittämällä
henkilön verinäytteestä HLA-DR- ja –DQ-geenilokusten tautialttiuteen liittyvät
alleelit voidaan tehdä arvio hänen perinnöllisestä sairastumisalttiudestaan.
Indikaatiot:
Tyypin 1 diabeteksen perinnöllisen sairastumisriskin arviointi.
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA verta. Näyte säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4°C:ssa tai
–20°C:ssa.
Menetelmä:
DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä tutkitaan näytteestä sarja HLADRB1-, -DQA1- ja -DQB1-alleeleita, jotka määrittävät tyypin 1 diabetekselle
altistavat ja siltä suojaavat luokka II HLA-haplotyypit.
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Vastaukset ovat valmiit noin viikon kuluttua.
Tulkinta:
Vastauksena ilmoitetaan HLA DR-DQ-genotyyppi sekä lausunto sairastumisriskistä.
Kirjallisuus:
Ilonen J. Tyypin 1 diabetes ja geenit. Duodecim 2004;120:1139-1145
126
HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, NARKOLEPSIA-DR2
Lyhenne:
B-HLA-DR2
Tiedustelut:
Yleistä:
85-95% narkolepsiapotilaista on positiivisia HLA-DR2-DQ6-haplotyypin ja
spesifisemmin DQB1*0602-alleelin suhteen. Sama alleeli liittyy myös alttiuteen sairastua multippeliskleroosiin ja toisaalta estää voimakkaasti insuliinista
riippuvaisen diabeteksen kehittymistä.
Indikaatiot:
Apuna narkolepsian diagnostiikassa.
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA verta. Säilyy useita päiviä huoneen lämmössä, +4°C:ssa tai
–20°C:ssa.
Menetelmä:
PCR-geenimonistukseen ja DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä
tutkitaan, onko henkilö positiivinen DQB1*0602-alleelin suhteen.
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Vastaukset ovat valmiit viikon kuluttua.
Tulkinta:
DR15(2)-DQ6 positiivinen / negatiivinen. Positiivisuus tarkoittaa, että potilas
on DQB1*0602-alleelin suhteen positiivinen. Erikoislääkärin konsultaatio puh.
(02) 3337 028.
Kirjallisuus:
Dauvilliers Y, Arnulf I, Mignot E. Narcolepsy with cataplexy. Lancet
2007:369:499-511
HSP-70 VASTA‑AINEET, IMMUNOBLOTTAUS
Lyhenne:
S-HSP70Ab (12432)
Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7419, (02) 333 7526
Yleistä:
Äkillinen kuulon menetys, voi johtua geneettisistä syistä, infektioista tai immunologisesta tulehduksesta. Tämä bilateraalinen progressiivinen sensorineuraalinen kuulon heikkeneminen voi iän mukana johtaa kuulon menetykseen. Osalla potilaista oireet kehittyvät nopeasti päivien tai kuukausien aikana. Koska osalla (30–60 %) näistä potilaista kortikosteroidit voivat pysäyttää
kuulon alenemisen, on esitetty, että kyseessä on spesifinen autoimmuunireaktio sisäkorvan antigeeneja kohtaa. Primaarin sisäkorvaan kohdistuvan
autoimmuunireaktion lisäksi äkillinen kuulon menetys voi liittyä systeemisiin
autoimmuunisairauksiin (SLE, skleroderma, reuma, Sjögrenin syndrooma) tai
vaskuliitteihin (Wegenerin granulomatoosi).
Noin 30 %:lla potilaista, joilla on äkillinen bilateraalinen kuulon menetys esiintyy vasta-aineita HSP70 (heat schock protein) antigeenia kohtaan. Aktiivises127
sa sisäkorvan tulehduksessa vasta-aineita voi esiintyä yli 80 %:lla. Näistä
potilaista jopa 75 %:lla on raportoitu hyvä vaste kortikosteroidihoidolle.
Indikaatiot:
Äkillisen bilateraalisen kuulonmenetyksen syyn selvittä-minen ja kortikosteroidivasteen arviointi.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlä pötilassa.
Menetelmät:
Tekotiheys:
Line-immunoassay (Immunoblot).
Tulkinta:
Viitealue: negatiivinen. Tutkimuksesta annetaan lausunto.
Noin 30 %:lla potilaista, joilla on äkillinen bilateraalinen kuulon menetys esiintyy vasta-aineita HSP70 (heat schock protein) antigeenia kohtaan (HUOM:
oireet voivat alkaa unilateraalisena). Jos sisäkorvan tulehdus on aktiivinen
vasta-aineita voi esiintyä yli 80 %:lla.
Kirjallisuus:
Nadal JB. Hearing loss. N Engl J Med. 1993;329:1092 1102
McCabe BF. Autoimmune sensorineural hearing loss. Ann Otol 1979;88:585–89
Harris JP, Sharp PA. Inner ear autoantibodies in patients with rapidly progressive sensorineural hearing loss. Laryngoscope 1990;99:437–444
Hirose K, Wener MH, Duckert LG. Utility of laboratory testing in autoimmune
inner ear disease. Laryngoscope 1999;109:1749–54.
Arkipäivisin 24 tunnin kuluessa näytteen saapumisesta.
HUMAN HERPES VIRUS 7, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-HHV7Ab (4585), Li-HHV7Ab (4584)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333, lääkäri: (02) 333
Yleistä:
HHV7 primaari-infketio sairastetaan yleensä n. neljänteen ikävuoteen mennessä. Infektio on usein subkliininen tai ilmenee kuumetautina.
Indikaatiot:
Vauvarokko, ihottuma, lymfadenopatia, epäselvä kuume, maksaoireet, keskushermosto-oireet.
Lähete:
Näyte:
Pariseerumi (ja selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0.5-1 ml.
Menetelmä:
IFA, IgG luokan vasta-aineet
Tekotiheys:
Tulkinta:
Serokonverssio tai nelinkertainen titterinousu pariseerumeissa on osoitus tuoreesta infektiosta.
128
HUMAN T-CELL LEUCEMIA VIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-HTLVAb (4119)
Tiedustelut:
Yleistä:
HTLV-infektion on kuvattu liityvän mm T- ja B-soluleukemiaan, krooniseen
lymfaedeniittiin, sekä joihinkin neurologisiin tauteihin. HTLV-infektio voi olla
oireeton vuosia.
Indikaatiot:
Ihmisen T-soluleukemiaviruksen, tyypit 1 ja 2, diagnostiikka ja seulonta.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Seeruminäyte
Lähetys:
Menetelmä:
EIA tai immunoblot
Tekotiheys:
valmiina normaalisti 1–2 työpäivän aikana.
Tulkinta:
Positiivinen/negatiivinen. Positiivinen tulos osoittaa potilaan sairastavan
HTLV-infektiota.
Huntingtonin tauti (HD), IT-15-geenin
Lyhenne:
B -HUNT-D (4656)
Ts-HUNT-D (12211)
Tiedustelut:
Yleistä:
Huntingtonin tauti (HD) on autosomissa vallitsevasti periytyvä keskushermoston sairaus, johon liittyvät mm. psykiatriset oireet, ataksia, pakkoliikkeet ja dementia. Tauti puhkeaa keskimäärin 40-vuotiaana, joskin oireiden esiintuloajan
variaatio ulottuu aina juveniilista tautimuodosta vasta vanhuudessa alkaviin
oireisiin. Tautigeenin, IT-15 (HTT), sairautta aiheuttava mutaatio on luonteeltaan CAG-toistojaksoalueen laajenema.
Normaalisti toistojaksoja on 6-35, HD-potilailla toistojaksoja on tavallisesti
≥40. Välimuotoisiin alleeleihin (36-39 toistojaksoa) liittyy alentunut penetranssi. (EMQN, Best Practice Guidelines). Taudin puhkeamisikä korreloi osittain
129
toistojaksojen määrään (antisipaatio). Huntingtonin taudissa uudet mutaatiot
ovat harvinaisia. Niitä voi kuitenkin syntyä suurista normaalivariaatioalueen
alleeleista (27-35 CAG-jaksoa), joilla on suurempi todennäköisyys periytyä
meioottisesti epästabiilisti.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Huntingtonin taudista.
Prediktiiviset testit perheissä, joissa esiintyy Huntingtonin tautia.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
CAG-toistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Varmistusanalyysinä tarvittaessa Southern blotting -hybridisaatio.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Yli 35 CAG-toistojakson monistuman löytyminen oireiselta potilaalta sopii
Huntingtonin tautiin.
Huntingtonin tauti 2 (HDL2), JPH3-geenin
Lyhenne:
B -HUNT2-D (12005)
Ts-HUNT2-D (12212)
Tiedustelut:
Yleistä:
Huntingtonin taudin kaltainen sairaus (Huntington disease-like 2, HDL2) kuvattiin vuonna 2001 isossa suvussa, jossa sairauden periytyminen noudatti
autosomaalista vallitsevaa mallia, mutta potilailla ei havaittu klassista Huntingtonin tautiin liittyvää IT-15 (HTT) -geenin CAG-toistojaksomutaatiota. Sairauden puhkeamisikä on tavallisesti neljännellä vuosikymmenellä. Psykiatristen oireiden lisäksi potilailla havaitaan tahdottomia liikkeitä, poikkeavuuksia
tahdonalaisissa liikkeissä, painonlaskua ja dementiaa. MRI ja neuropatologiset tutkimukset paljastavat huomattavaa striatumin atrofiaa sekä lievää
kortikaalista atrofiaa. Tautigeeni on junktofiliini 3 -geeni (JPH3). Potilailla on
havaittavissa CAG/CTG-toistojaksoalueen monistuma tässä geenissä, mutta geenin vaihtoehtoisen pujonnan takia ei ole vielä täysin selvää mikä on
toistojaksomonistuman vaikutus geenituotteeseen. Normaalisti toistojaksojen
määrä on 6-27, potilailla niitä esiintyy tavallisesti yli 40.
Tähän mennessä kuvatut potilaat ovat olleet etniseltä taustaltaan afroamerikkalaisia tai afrikkalaisia.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Huntingtonin taudista potilaalla, jolla on saatu normaali tulos
130
Huntingtonin tautiin liittyvän IT-15-geenin CAG-toistojaksoanalyysissä.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
JPH3-geenin toistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien kokoerottelu PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Toistojaksomonistuman löytyminen JPH3-geenistä sopii HDL2-tautiin.
Hyperkaleeminen periodinen paralyysi (HYPP),
SCN4A-geenin mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -HYPP-D (11545)
Ts-HYPP-D (12213)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hyperkaleeminen periodinen paralyysi (HYPP) on autosomissa vallitsevasti
periytyvä neuromuskulaaritauti, johon liittyy kohtauksittain esiintyvä, halvauksenomainen lihasheikkous. Noin puolella potilaista on kohtauksen aikana havaittavissa kohonnut seerumin kaliumpitoisuus. Yleensä lähinnä alaraajoihin
ja käsivarsiin kohdistuvat halvauskohtaukset voivat alkaa jo varhain, jopa alle
vuoden ikäisenä. Potilailla esiintyy usein myös myotoniaa ja joillakin sydämen
rytmihäiriöitä. Tauti luokittuu ns. ionikanavataudiksi, ja sen taustalla ovat natriumkanavageenin (SCN4A) mutaatiot.
Indikaatiot:
Kliininen epäily hyperkaleemisesta periodisesta paralyysistä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
SCN4A-geenin eksonien 13, 19 ja 24 PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio p.Thr704Met-, p.Ala1156Thr- ja p.Met1592Val-mutaatioiden testaamiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
p.Thr704Met-, p.Ala1156Thr- tai p.Met1592Val-mutaation löytyminen sopii
131
hyperkaleemiseen periodiseen paralyysiin. Normaali tulos ei sulje pois tautia,
sillä kyseessä voi olla myös jokin muu SCN4A-geenin mutaatio.
Hyperornitinemia-gyrata-atrofia (HOGA), OATgeenin Leu402Pro- ja aRg180Thr-mutaatioiden
tutkimus
Lyhenne:
B -HOGA-D (12006)
Ts-HOGA-D (12214)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hyperornitinemia ja gyrata-atrofia eli simänpohjan suoni- ja verkkokalvon
pyörörappeuma (HOGA-tauti) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, autosomissa peittyvästi periytyvä sairaus, joka johtaa vaikeaan näkövammaisuuteen. Usein jo ennen kymmenettä ikävuotta alkava likinäköisyys ja hämäräsokeus ovat ensimmäiset oireet. Likinäköisyys pahenee iän myötä ja
potilaille kehittyy posteriorinen harmaakaihi. Näkökenttä kapenee putkimaiseksi usein 40 ikävuoteen mennessä. Joillakin potilailla saattaa esiintyä myös
lievää lihasheikkoutta.
Tauti aiheutuu ornitiiniaminotransferaasin (OAT) puutoksesta. Yleisimmät
OAT-geenin mutaatiot Suomessa ovat p.Leu402Pro (~90%) ja p.Arg180Thr
(~10%).
Indikaatiot:
Kliininen epäily HOGA-taudista.
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
OAT-geenin eksonien 6 ja 11 PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio
p.Leu402Pro- ja p.Arg180Thr-mutaatioiden havaitsemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
p.Leu402Pro- tai p.Arg180Thr-mutaation löytyminen homotsygoottina tai
yhdistelmäheterotsygoottina sopii HOGA-tautiin. Jos kliinisesti tyypilliseltä
HOGA-potilaalta löytyy p.Leu402Pro- tai p.Arg180Thr- mutaatio vain toisesta
alleelista, on toisessa alleelissa todennäköisesti jokin muu OAT-geenin mutaatio.
132
HYPOKALEEMINEN PERIODINEN PARALYYSI
(HOKPP), CACNA1S- JA SCN4A-GEENIEN OSITTAINEN
SEKVENSOINTI
Lyhenne:
B -HOKPP-D (11546)
Ts-HOKPP-D (12215)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hypokaleeminen periodinen paralyysi (HOKPP) on autosomissa vallitsevasti
periytyvä neuromuskulaaritauti, joka luokitellaan ns. ionikanavasairaudeksi.
Taudille on ominaista kohtauksittain esiintyvä lihasheikkous, jonka aikana
seerumin kaliumpitoisuus on usein alle viitearvojen. Ionikanavien toiminta
on potilailla viallinen, mikä aiheuttaa elektrolyyttiepätasapainon ja halvauskohtaukset. Tauti on geneettisesti heterogeeninen, ja sen taustalla on ainakin kahden geenin, kalsiumkanava- (CACNA1S) ja natriumkanava- (SCN4A)
geenien, mutaatioita. Taudin penetranssi vaihtelee riippuen siitä, kummassa geenissä mutaatio sijaitsee. Lisäksi taudin penetranssi on usein naisilla
alempi. Kirjallisuuden mukaan valtaosa (noin 55-80% populaatiosta riippuen)
HOKPP-taudin mutaatioista sijaitsee CACNA1S-geenin eksoneissa 11, 21 ja
30 sekä SCN4A-geenin eksoneissa 12 ja 18.
Indikaatiot:
Kliininen epäily hypokaleemisesta periodisesta paralyysistä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
CACNA1S-geenin eksonien 11, 21 ja 30 sekä SCN4A-geenin eksonien 12 ja
18 PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10–12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen sopii HOKPP-tautiin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois HOKPP-tautia, sillä taudin taustalla saattaa olla myös muualla CACNA1S- tai SCN4A-geenissä sijaitseva mutaatio.
133
Hypokondroplasia (HCH), FGFR3-geenin Asn540lysmutaation tutkimus
Lyhenne:
B -HCH-D (12007)
Ts-HCH-D (12218)
Tiedustelut:
Yleistä:
Hypokondroplasia (HCH) on autosomissa vallitsevasti periytyvä lyhytkasvuisuusoireyhtymä, jonka oireet ovat samantyyppiset, mutta lievemmät kuin
akondroplasiassa. Tauti aiheutuu useimmiten mutaatioista fibroblastikasvutekijäreseptori 3 -geenissä (FGFR3). Noin 50 %:lla potilaista on toinen kahdesta pistemutaatiosta, c.1620C>A tai c.1620C>G. Molemmat näistä johtavat aminohappopositiossa 540 olevan asparagiinin muuttumiseen lysiiniksi
(p.Asn540Lys). Hypokondroplasia on geneettisesti heterogeeninen, sillä osalla perheistä tauti ei kytkeydy 4p16-alueen FGFR3-geeniin.
Indikaatiot:
Kliininen epäily hypokondroplasiasta.
Lähete:
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:
FGFR3-geenin PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio c.1620C>A ja
c.1620C>G-mutaatioiden havaitsemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen varmistaa HCH-diagnoosin, mutta normaali tulos ei sulje pois kliinistä diagnoosia.
5-10 ml EDTA-verta.
IBD-TUTKIMUS
Lyhenne:
S -IBD-T (12430)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02)3337422, lääkäri: (02)3337526
Yleistä:
Sisältää:
S-ASCA (4880): Saccharomyces cerevisiae, vasta-aineet
S-ANCA (3612): Neutrofiilien sytoplasma-antigeeni, va
S-MPOAbG (4149): Myeloperoksidaasi, vasta-aineet
Kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien, IBD:n eli Crohnin taudin
(CD) ja haavaisen paksunsuolen tulehduksen (UC) sekä tarkemmin määrit-
134
telemättömän paksunsuolen tulehduksen (IC) ilmaantuvuus on lisääntynyt.
Suomessa IBD lisääntyi lapsipotilailla lähes kaksinkertaiseksi n. 20 vuodessa
(3.9/100000 v. 1987 ja 7.0 /100000 v. 2003).
Erityisesti lapsilla IBD:n diagnoosin teossa on apua uusista serologisista testeistä. Crohnin taudissa esiintyy Saccharomyces cerevisiae (ASCA) vastaaineita n. 50 %:lla potilaista. Ulseratiivisessa koliitissa ASCA vasta-aineet ovat
harvoin positiivisia. Sen sijaan UC:ssa esiintyy 60 %:lla p-ANCA, joka on positiivinen vain n. 10 %:lla CD-potilaista.
Indikaatiot:
Kroonisten suolistotulehdusten diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
2 ml verta tai 1 ml seerumia.
Menetelmä:
ASCA: IgA- ja IgG-luokan vasta-aineiden määrittäminen.
Entsyymi-immunologinen (ELISA) menetelmä.
ANCA: p-ANCA ja c-ANCA, immunofluoresenssi.
MPOAb: fluoroimmunoassay (FEIA).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:Viitealueet:
ASCA: negatiivinen <20, raja-arvo 20–25, positiivinen >25 AU.
ANCA: negatiivinen <20, raja-arvo 20, positiivinen >20 (tiitteri).
MPOAb: negatiivinen <3,5 IU/ml, raja-arvo 3,5–5 IU/ml, positiivinen >5 IU/ml.
ASCA vasta-aineiden spesifisyys Crohnin taudille on 90 %, mutta vain n. 50 %
potilaista on ASCA-positiivisia. ASCA vasta-aineita esiintyy n. 10 %:lla ulseratiivista koliittia sairastavilla potilailla.
Ulseratiivisessa koliitissa esiintyy p-ANCA vasta-aineita n. 60 %:lla. Nämä ns.
perinukleaariset ANCA vasta-aineet kohdistuvat muihin neutrofiilien antigeeneihin kuin myeloperoksidaasiin (MPO), joka liittyy pienten suonten vaskuliitteihin.
ASCA+/p-ANCA-neg tulos on 92–97 % spesifinen Crohnin taudille ja p-ANCA+/ASCA-neg tulos on 92–97 % spesifinen ulseratiiviselle koliitille (Rutgeers
& Vermeire 2000).
Ks. myös S-ANCA tutkimus.
Kirjallisuus:
Rutgeers P, Vermeire S: Serological diagnosis of inflammatory bowel disease.
Lancet 2000; 356:2117–8.
Peeters M, Joossens S, Vermeire S et al. Diagnostic value of anti-Saccharomycces cerevisiae and antineutrophilic cytoplasmic antibodies in inflammatory bowel disease. Am J Gastroenterol 2001;96:730–4.
Wiik A. Neutrophil-specific autoantibodies in chronic inflammatory bowel diseases. Autoimmunity Rev 2002;1:67–72.
135
IHON EPITEELIN TYVIKALVON VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-IhotAb (1657)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ihon epiteelin tyvikalvon ja väliaineen vasta-aineilla on merkitystä ihon rakkulatautien erotusdiagnostiikassa (pemfigus, pemfigoidi, dermatitis herpetiformis, erythema multiforme ja herpes gestationis).
Indikaatiot:
Ihon rakkulatautien erotusdiagnostiikka ja hoidon seuranta.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan muita kudosvasta-aineita,
riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on fiksoimaton
apinan ruokatorvi. Ihon tyvikalvon ja väliaineen vasta-aineet voidaan tutkia
samanaikaisesti. Seerumin alkulaimennus on 1:10.
Tekotiheys:
Kerran viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennukset tutkitaan seuraavalla viikolla.
Tulkinta:
Pemfigoidipotilaista yli 90 %:lla on ihon epiteelin tyvikalvon kanssa reagoiva
vasta-aine. Tyvikalvon kanssa reagoivia vasta-aineita tavataan joskus myös
discoidia lupus erytematosusta sairastavilla potilailla ja herpes gestationiksessa (jossa vasta-aineet ovat komplementtia sitovia). Muissa rakkulataudeissa
ei esiinny ihon epiteelin tyvikalvon vasta-aineita. (Ks. myös S-Ihon epiteelin
väliaineen vasta-aineet)
Kirjallisuus:
Kiistala U, Oikarinen A. Duodecim 1985; 01:1063.
Diaz LA, Provost TT: Dermatologic diseases. In Basic & Clinical Immunology,
5th ed. (DP Stites, JD Stobo, HH Fudenberg, JV Wells, eds.). Lange Medical
Publications, Los Altos, 1984, pp 580–597.
IHON EPITEELIN VÄLIAINEEN VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-IhovAb (1658)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ihon epiteelin tyvikalvon ja väliaineen vasta-aineilla on merkitystä ihon rakkulatautien erotusdiagnostiikassa (pemfigus, pemfigoidi, dermatitis herpetiformis, erythema multiforme ja herpes gestationis).
Indikaatiot:
Ihon rakkulatautien erotusdiagnostiikka ja taudin aktiviteetin seuranta.
136
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan muita kudosvasta-aineita,
riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on fiksoimaton
apinan ruokatorvi. Ihon tyvikalvon ja väliaineen vasta-aineet voidaan tutkia
samanaikaisesti. Seerumin alkulaimennus on 1:10.
Tekotiheys:
Kerran viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennukset tutkitaan seuraavalla viikolla.
Tulkinta:
Pemfigus-ryhmän taudeissa yli 90 %:lla potilaista on keratinosyyttien pintaantigeenin kanssa reagoivia, ns. epiteelin väliaineen vasta-aineita, jonka titteri
korreloi taudin aktiviteettiin. Samanlainen vasta-aine voidaan joskus tavata
palovammapotilailla, penisilliiniyliherkkyysreaktioiden jälkeen ja ihon sieniinfektioissa. Näissä titterit ovat kuitenkin matalat. Muissa rakkulataudeissa
ei esiinny ihon epiteelin väliaineen vasta-aineita. (Ks. myös S-Ihon epiteelin
tyvikalvon vasta-aineet).
Kirjallisuus:
Kiistala U, Oikarinen A. Duodecim 1985; 01:1063.
Diaz LA, Provost TT: Dermatologic diseases. In Basic & Clinical Immunology,
5th ed. (DP Stites, JD Stobo, HH Fudenberg, JV Wells, eds.). Lange Medical
Publications, Los Altos, 1984, pp 580–597.
IMMUNOGLOBULIINI G, ALALUOKAT
Lyhenne:
S-IgG-Sc (3192)
Tiedustelut:
Yleistä:
Antigeenisten eroavaisuuksien perusteella IgG voidaan jakaa neljään alaluokkaan, joiden suhteelliset osuudet seerumissa ovat seuraavat: IgG1 60–70 %,
IgG2 14–20 %, IgG3 4–8 % ja IgG4 2–6 %. Lapsuusiässä IgG1- ja IgG3-tasot
kohoavat nopeammin kuin IgG2:n ja IgG4:n. Selektiiviseen IgA:n puutokseen
voi liittyä IgG4:n, IgE:n ja IgD:n puutos sekä harvemmin IgG2:n puutos. IgG:n
alaluokkien puutoksiin liittyy lisääntynyt infektioalttius. Selektiivisessä IgG2:n
ja IgG4:n puutoksessa potilailla on usein toistuvia, jopa vaikeita infektioita,
usein H. influenzaen aiheuttamia. IgG3:n puutosta sairastavat potilaat kärsivät yleensä toistuvista sinuiiteista ja bronkiiteista sekä astmasta. Mikäli
IgG3:n puutokseen liittyy IgG1:n puutos, potilailla on usein vaikeampia hengitystieinfektioita, jopa obstruktiivisia keuhkosairauksia. Myös selektiiviseen
IgG4:n puutokseen liittyy selittämättömiä toistuvia hengitystieinfektioita.
Indikaatiot:
Tutkimus on aiheellinen epäiltäessä IgG:n alaluokkapuutoksesta johtuvaa immunovajavuutta. Huomattavaa on, että IgG:n alaluokkien puutos ei välttämättä näy kokonais-IgG:n pitoisuudessa, koska siitä useimpien alaluokkien osuus
on suhteellisen vähäinen.
137
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia.
Menetelmä:
Radiaalinen immunodiffuusio (PeliRIDe human IgG subclasses, SANQUIN)
Tekotiheys:
Joka toinen viikko.
Tulkinta:
Vastauksessa on liitteenä iänmukaiset viitearvot.:
Kirjallisuus:
IgG1lG2
IgG3
IgG4
Ikä (g/l)(g/l) (g/l)
(g/l)
0–1 kk 1–4 kk
4–6 kk
6–12 kk
1–1.5 v
1.5–2 v
2–3 v
3–4 v
4–6 v
6–9 v
9–12 v
12–18 v
yli 18 v
0.04–0.56
<0.03–0.36
<0.03–0.23
<0.03–0.43
<0.03–0.62
<0.03–0.79
<0.03–1.06
<0.03–1.27
<0.03–1.58
<0.03–1.89
0.03–2.10
0.04–2.30
0.08–1.40
2.4–10.6
1.8–6.7
1.8–7.0
2.0–7.7
2.5–8.2
2.9–8.5
3.2–9.0
3.5–9.4
3.7–10.0
4.0–10.8
4.0–11.5
3.7–12.8
4.9–11.4
0.87–4.1
0.38–2.1
0.34–2.1
0.34–2.3
0.38–2.4
0.45–2.6
0.52–2.8
0.63–3.0
0.72–3.4
0.85–4.1
0.98–4.8
1.06–6.1
1.50–6.4
0.14–0.55
0.14–0.70
0.15–0.80
0.15–0.97
0.15–1.07
0.15–1.13
0.14–1.20
0.13–1.26
0.13–1.33
0.13–1.42
0.15–1.49
0.18–1.63
0.20–1.10
First International Symposium on Immunoglobulin Subclass
Deficiencies (LÅ Hanson et al., eds.) In: Monographs in Allergy, Karger AG,
Basel, vol. 20, 1986.
IMMUNOGLOBULIINI G4
Lyhenne:
S-IgG4 (4228)
Tiedustelut:
Yleistä:
Seerumin immunoglobuliini G:n alaluokista IgG4:ää on terveillä henkilöillä
vain 3-6 %. Korkea IgG4 liittyy moniin harvinaisiin sairauksiin, kuten primaarista sklerosoivaa kolangiittia (PSC) muistuttavaan autoimmuunikolangiittiin (AIC), autoimmuunipankreatiittiin (AIP), sialadeniittiin, inflammatoriseen
pseudotuumoriin ja retroperitoneaalifibroosiin. Näistä tavallisin on AIP. Koska
sekä AIC että AIP vastaavat hyvin kortisonihoidolle on näiden tautitilojen erottaminen muista pankreatiitin ja kolangiitin muodoista ensiarvoisen tärkeää.
Näiden tautien diagnoosiin tarvitaan seerumin kohonneen IgG4-pitoisuuden
lisäksi tautiin sopiva löydös histopatologisissa tai kuvantamistutkimuksissa.
IgG4-pitoisuus laskee usein hoidon ansiosta, mutta IgG4-pitoisuuden seurannan merkitys hoidossa on vielä toistaiseksi epäselvää.
138
Indikaatiot:
Kolestaattisten maksasairauksien sekä sappitie- ja haimasairauksien erotusdiagnostiikka, (vatsan alueen) lymfadenopatia, kyynel- ja sylkirauhasten
taudit, tyreoidiitti, mastiitti, aortan tulehduksellinen aneurysma, erilaiset tulehdukselliset keuhko- ja ihomuutokset.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia.
Menetelmä:Nefelometria
Tekotiheys:
Kerran viikossa
Tulkinta:
Viitearvot (aikuiset): 0.08–1.40 g/l
Kirjallisuus:
Färkkilä M. Immunoglobuliini G4:ään liittyvä autoimmuunikolangiitti. Duodecim 2011; 127:49-55.
Kamisawa T, Takuma K, Egawa N, Tsuruta K, Sasaki T. Autoimmune pancreatitis and IgG4-related sclerosing disease. Nat Rev Gastroenterol Hepatol.
2010; 7:401-9.
Sato Y, Notohara K, Kojima M, Takata K, Masaki Y, Yoshino T. IgG4-related
disease: historical overview and pathology of hematological disorders. Pathol
Int. 2010; 60:247-58.
IMMUNOKOMPLEKSIT (PIPA)
Lyhenne:
S-CIC (3050), Tf-IC (3051)
Tiedustelut:
Yleistä:
Immunokompleksit liittyvät useiden immuunisairauksien patogeneesiin: SLE,
reuma, glomerulonefriitit, vaskuliitit ym. Lisäksi niitä on todettu infektioiden
(mm. endokardiitti) ja maligniteettien (leukemia) yhteydessä. Immuunikompleksien määrityksellä on merkitystä taudin aktiviteetin määrityksessä (esim.
SLE, RA, GN), plasmafereesin seurannassa ja endokardiitin diagnostiikassa
ja hoidossa.
Indikaatiot:
Immuunikompleksisairauksien diagnostiikka ja taudin aktivi-teetin seuranta.
Lähete:
Näyte:
Tuore seerumi tai kudosneste. Näyte otetaan atraumaattisesti ja 3 ml verta
lasketaan ensin pois. Veren annetaan hyytyä 1 h +37°C ja näyte sentrifugoidaan välittömästi, minkä jälkeen seerumi jaetaan 2 osaan (0.5–1 ml) ja
jäädytetään (–20°C). Kudosneste sentrifugoidaan ja supernatanttti jäädytetään. Pakastetut näytteet lähetetään laboratorioon hiilihappojäissä. Näytteen
ottaminen geeli-putkeen voi vaikuttaa mataliin positiivisiin tuloksiin.
Menetelmä:
Testissä mitataan IgG:n sitoutumista ihmisen verihiutaleisiin. Tulokset ilmoite139
taan SD-yksikköinä = montako standardideviaatiota potilaan seerumin antama
tulos on terveiden keskiarvon yläpuolella. Yli 3 SDU arvot ovat merkitseviä.
Yksittäisen tuloksen diagnostinen arvo on vähäinen, kuitenkin positiivinen tulos vahvistaa immuunikompleksitautiepäilyn. Samanaikaisesti suositel-laan
tutkittavaksi komplementin aktivaatio ja kudospalan immuunikompleksit, ja
reumafaktori.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Menetelmä ei pysty erottamaan onko seerumista verihiutaleisiin sitoutunut
IgG peräisin immuunikomp-lekseista vai onko kyseessä trombosyytti- tai HLAvasta-aineiden sitoutuminen verihiutaleisiin.
Mikäli potilaalla on trombosytopenia, trombosyyttivasta-aineiden olemassaolo
voidaan osoittaa tekemällä PIPA-testi polyetyleeniglykoli (PEG) -saostuksen
jälkeen tai mittaamalla potilaan omista verihiutaleista niihin elimistössä sitoutunut IgG (ks. Trombosyyttivasta-aineet).
Kirjallisuus:
Kekomäki R. Väitöskirja. Helsinki 1979.
Kekomäki R, Penttinen K. J Clin Lab Immmunol 1979;1:305.
Wager O et al. Clin Exp Immunol 1981;46:149.
Incontinentia pigmenti (IP), NEMO-geenin deleetiovaltamutaation tutkimus
Lyhenne:
B -IP-D (12008)
Ts-IP-D (12219)
Tiedustelut:
Yleistä:
Incontinentia pigmenti (IP) on X-kromosomissa vallitsevasti periytyvä sairaus, joka aiheuttaa vastasyntyneelle rakkulaisen ihottuman. Ihottuma arpeutuu
ja myöhemmin pigmentoituu muuta ihoa tummemmaksi ja vaalenee usein
näkyvistä aikuisikään mennessä. Ihottuma esiintyy tavallisemmin mosaiikkimaisina raitoina terveen ihon lomassa, koska toisissa solulinjoissa on inaktivoituneena normaali, toisissa mutatoituneen geenin sisältävä X-kromosomi.
Potilailla saattaa esiintyä myös keskushermostoperäisiä oireita, hammas- ja
kynsipoikkeavuuksia, silmänpohjamuutoksia ja hiuksettomia alueita. Lähes
kaikki potilaat ovat tyttöjä, sillä pojille tauti on usein letaali jo sikiövaiheessa.
Tauti aiheutuu NEMO-geenin mutaatioista, joista eksonit 4-10 poistava deleetiovaltamutaatio on osoitettavissa noin 70 %:lta potilaista. Muut raportoidut
NEMO-geenin virheet ovat olleet mm. pieniä duplikaatioita, emässubstituutioita ja deleetioita.
Indikaatiot:
Kliininen epäily incontinentia pigmenti -taudista.
Lähete:
Näyte:
140
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
NEMO-geenin PCR-monistus yleisimmän deleetiovaltamutaation havaitsemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
NEMO-geenin deleetio on osoitettavissa noin 70 %:lta IP-potilaista. Normaali
tulos ei siis sulje pois IP-tautia, koska taudin taustalla saattavat olla myös
muut NEMO-geenin mutaatiot.
INFLUENSSA A-VIRUS, ANTIGEENI
Lyhenne:-InfAAg (4415)
Tiedustelut:
Yleistä:
näyte otetaan n. 5 vrk:n kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen virusantigeenien
määrä nenänielussa on selvästi laskenut. Aikuisilla herkkyys on huonompi,
mutta testi on silti käyttökelpoinen. Yleensä näytteestä kannattaa tutkia
samalla myös muiden respiratoristen virusten antigeenit. ks. tutkimus
RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT
Indikaatiot:
Influenssa A-viruksen aiheuttamien hengitystieinfektioiden diagnostiikka.
Lähete:
Näyteputki:
Näytetikku:
Nukka-, pumpuli-, dacron-, rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi)
Näyte:
Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
näytteet.
Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen.
Menetelmä:
Tekotiheys:
141
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus influenssa A-viruksen
aiheuttamasta tuoreesta infektiosta.
INFLUENSSA A-VIRUS IgG, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-InfAAbG (4419), Li-InfAAbG (1874)
Tiedustelut:
Yleistä:
Influenssa A-viruksilla tapahtuu jatkuvaa antigeenivariaatiota, mutta viruksilla,
etenkin niiden sisäosilla, on kuitenkin varsin laaja ristireaktiivisuus, joten yhtä
antigeenia voidaan käyttää vasta-ainemittauksissa. Influenssa A-virusinfektioihin liittyy varsin säännönmukaisesti immuunivaste.
Indikaatiot:
Influenssa A-viruksen aiheuttamien hengitystieinfektioiden diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen influenssa A-virusinfektion.
Ihmiset sairastavat elämänsäaikana toistuvia influenssa A-virusinfektioita, joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita.
Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu on osoitus tuoreesta influenssa A-virusinfektiosta.
INFLUENSSA B-VIRUS, ANTIGEENI
Lyhenne:-InfBAg (4416)
Tiedustelut:
Yleistä:
142
Indikaatiot:
Lähete:
Virustutkimuslähete tai atk-lähete lähettäjän järjestmästä
Näyteputki:
Näytetikku:
Nukka-, -, dacron-, rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi)
Näyte:
näytteet.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Viisi kertaa viikossa. Aamulla klo. 8.30 mennessä saapuneet näytteet tutkitaan samana päivänä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus influenssa B-viruksen
aiheuttamasta tuoreesta infektiosta.
INFLUENSSA B-VIRUS IgG, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-InfBAbG (4957), Li-InfBAbG
Tiedustelut:
Yleistä:
Influenssa B-viruksilla tapahtuu jatkuvaa antigeenivariaatiota, mutta viruksilla,
etenkin niiden sisäosilla, on kuitenkin varsin laaja ristireaktiivisuus, joten yhtä
antigeenia voidaan käyttää vasta-ainemittauksissa. Influenssa B-virusinfektioihin liittyy varsin säännönmukaisesti immuunivaste.
Indikaatiot:
Lähete:
143
Näyteputki:
Näyte:
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa Tulos valmiina seuraavana päivänä.
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen influenssa B-virusinfektion.
Ihmiset sairastavat elämänsä aikana toistuvia influenssa B-virusinfektioita,
joten valtaosalla väestöstä on vasta-aineita.
Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu on osoitus tuoreesta influenssa B-virusinfektiosta.
INFLUENSSAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:InfNhO, InfANhO (4896), InfBNhO
Tiedustelut:
Yleistä:
Käytetty PCR-menetelmä pystyy osoittamaan sekä influenssa A- että influenssa B-virukset, mukaan lukien myös sikainfluenssaviruksen (H1N1) ja
lintuinfluenssaviruksen.
Indikaatiot:
Influenssavirusinfektioepäilyt
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki tai mukusekstraktori
Näyte:
Nenänielutikkunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet
Nenänieluimunäyte Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Lähetys: Näytteiden pakkaaminen Näytteet pakataan tartuntavaarallisten näytteiden
tapaan. Tiiviitä näytteenkuljetuskoteloita on saatavilla sairaala- ja laboratoriotarvikkeiden toimittajilta.
Näytteiden kuljetukset laboratorioon Näytteet lähetetään tutkivaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti lähettävän yksikön käytäntöjen mukaisesti.
Näytettä voidaan tilapäisesti säilyttää jääkaappilämpötilassa (1-3 vrk).
Menetelmä:
144
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. Influenssaviruksen nukleiinihapon löytyminen on merkki influenssaviruksen aiheuttamasta infektiosta.
INFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY
Lyhenne:-InfVi
Tiedustelut:
Yleistä:
Influenssa A- ja B-virukset aiheuttavat epidemioita loppu-syksystä ja kevättalvella.
Indikaatiot:
Hengitystieinfektioiden diagnostiikka.
Lähete:
Näyteputki:
Virusviljelyn kuljetusnesteputki.
Putkia saa virusopin laboratoriosta. Ne ovat tällä hetkellä valkoisella kierrekorkilla varustettuja 5 ml:n putkia, jotka sisältävät 2 ml kellertävää kuljetusnestettä. Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi,
putki on hylättävä.
Näytetikku:
Näyte:
Bf (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalovirus-viljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian.
näytteet.
Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet
Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, virologiset näytteet.
Lähetys:
Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian. Lyhytaikainen säilytys, esim. viikonlopun yli, jääkaapissa +4°C:ssa.
Menetelmä:
Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kolmen vuorokauden inkubaation jälkeen tehdään immunoperoksidaasivärjäys monoklonaalisilla influenssa A- ja
B-virusvasta-aineilla.
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Normaalisti ei tehdä epideemisen ajan ulkopuolella (kesällä). Tulos valmiina kolmen vuorokauden kuluttua.
Positiivinen löydös on osoitus influenssaviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta.
Tulkinta:
145
KAMPYLOBAKTEERI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-CampAb (3058)
Tiedustelut:
Yleistä:
Kampylobakteerin aiheuttama suolistoinfektio on maassam-me tavattavista
bakteerienteriiteistä yleisimpiä. Kampylo-bakteeri-infektioon liittyy jälkitauteina mm. reaktiivista artriit-tia sekä harvinaisena Guillan-Barrén syndrooma.
Kampylobakteerienteriitin diagnostiikassa primaaritutkimus on ulosteviljely,
mutta osalla potilaista vasta-ainetutkimus on diagnostiikassa oleellinen. Erityisesti ripulin jälkeisten komplikaatioiden ilmestyessä on ulosteviljely jo usein
negatiivinen. Tällöin vasta-ainetutkimus on ainoa tapa päästä etiologiseen
diagnoosiin.
Indikaatiot:
Enterokoliitit, appendisiitti ja pseudoappendisiitti (mesenteriaalilymfadeniitti), reaktiiviset artriitit, Guillan-Barrén syndrooma.
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähe-te.
Näyte:
2 ml verta tai 1 ml seerumia.
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä (EIA), jossa antigeenina käytetään
Campylobacter jejuni -kannasta valmistettua hapanta ekstraktia.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Kaikkiin kolmeen Ig-luokkaan kuuluvat vasta-aineet tulisi tutkia aina yhdessä.
IgA vasta-aineet ovat yleensä koholla tartunnan jälkeen toisesta viidenteen
viikkoon. IgM ja IgG-luokkien vasta-aineet kehittyvät vähän hitaammin ja säilyvät pidempään. Positiivisten löydösten merkittävyydestä annetaan arvio.
Kirjallisuus:
Kosunen TU, Rautelin H, Pitkänen T, Pönkä A, Pettersson T. Infection 1983;11;
189–91.
Rautelin HI, Kosunen TU. J Clin Microbiol 1987;25;1944–51.
KAMPYLOBAKTEERIVILJELY
Lyhenne:
F-CampVi (2021)
Tiedustelut:
Yleistä:
Kampylobakteerit aiheuttavat yleensä nopeasti alkavan ripulitaudin, johon voi
liittyä vatsakipuja, päänsärkyä, kuumetta ja veriripulia.
Ks. Ulosteviljely 1.
Indikaatiot:
Epäily kampylobakteeri-infektiosta.
146
Lähete:
Näyte:
Ripuliulostetta hiilitikulla kuljetusputkeen. Mikäli näytettä ei heti voida toimittaa
laboratorioon on näyteputki säilytettävä jääkaapissa.
Menetelmä:
Viljelyt tehdään rikastemaljalle, jota kasvatetaan eritysolo-suhteissa (43 astetta, vähennetty happiosapaine). Tunnis-tus perustuu biokemiallisiin reaktioihin,
ja tyypilliseen antibioottiherkkyyteen.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Negatiivinen tulos saadaan yleensä 4 vrk:n ja positiivinen 5 vrk:n
kuluessa. Positiivinen tulos ilmoitetaan myös puhelimitse.
Tulkinta:
Normaalitulos negatiivinen. Potilaan saama antibakteeri-lääkitys voi aiheuttaa
negatiivisen viljelytuloksen.
Kirjallisuus:
Blaser MJ, Reller RB: New Eng J Med 1981;305:1444–1452.
Kosunen T: Duodecim 1978;94:961–965.
Kosunen T, Kauranen O, Martio J, ym: Duodecim 1980;96: 1606–1611.
KARDIOLIPIINI (LUES), VASTA-AINEET LIKVORISTA
Lyhenne:
Li-KardAb (3362)
Tiedustelut:
Yleistä: Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka tapahtuu pääasiassa serologisesti. Syfiliksen seulontatestinä käytetään S–TrpaAb-testiä (ks. TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA), joka toteaa sekä IgM- että IgG-luokan
kuppavasta-aineet ja soveltuu sekä tuoreen/hoitamattoman kupan että hoidetun taudin toteamiseen. S-TrpaAb-testillä vältetään kardiolipiinivasta-ainemittaukseen liittyneet väärät positiiviset tulokset.
TrpaAb ei sovellu likvornäytteiden tutkimiseen, joten Li-KardAb ja Li-TPHA
toimivat aktiivivaiheen neurosyfiliksen osoittajina.
Indikaatiot:
Neurosyfilisepäily yhdessä S-TrpaAb:n kanssa.
Lähete:
Näyte:
1 ml selkäydinnestettä. Näyte säilyy useita päiviä +4C:ssa ja voidaan lähettää
huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
VDRL flokkulaatiotesti (VDRL test, Oxoid).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen (titteri <1). Neurosyfiliksessä selkäydinnesteen kardiolipiini-vasta-aineet ovat positiivisia noin puolessa tapauksista.
Kirjallisuus:
Pope V et al. 2006. Immunological methods for the diagnosis of spirochetal
147
diseases. Kirjassa (toim.) Detrick B, Hamilton RG, Folds JD. Manual of Molecular and Clinical Laboratory Immunology, 7. painos, s. 477–484.
KELIAKIATUTKIMUS
Lyhenne:
Tiedustelut:
S-Keli-T (20054), S-KELIAKIATUTKIMUS; sisältää vasta-ainetutkimukset SGlpepAbA, S-GlpepAbG, S-tTGAbA, S-EMAbA, S-IgA (mikäli S-IgA on matala, näytteestä tehdään myös S-tTGAbG).
S-Keli-TL (20120), S-KELIAKIATUTKIMUS, LAAJA; sisältää samat vasta-ainetutkimukset kuin S-Keli-T sekä B-HLA-tautiassosiaatiotutkimuksen (B-HLAKELI).
S-Keli-TS (12392), S-KELIAKIATUTKIMUS, SUPPEA, sisältää vasta-ainetutkimukset S-GlpepAbA, S-GlpepAbG, S-tTGAbA, ja S-IgA (mikäli S-IgA on
matala, näytteestä tehdään myös S-tTGAbG).
S-Keli-S1 (13058), S-KELIAKIATUTKIMUS, SEULA 1, sisältää vasta-ainetutkimukset S-GlpepAbA, S-GlpepAbG, S-tTGAbA.
S-Keli-S2 (13059), S-KELIAKIATUTKIMUS, SEULA 2, sisältää samat vastaainetutkimukset kuin S-Keli-S1 sekä B-HLA-tautiassosiaatiotutkimuksen (BHLA-KELI).
Yleistä:S-Keli-T ja S-Keli-TS ovat yhdistelmä- paketteja, jotka sisältävät kaikki tärkeimmät keliakian vasta-ainetutkimukset. S-Keli-TL on laaja yhdistelmäpaketti, jossa keliakian vasta-ainetutkimuksia on täydennetty keliakian perinnöllistä alttiutta selvittävällä kudostyypitystutkimuksella (Ks. B-HLA-tautiassosiaatio-tutkimus/keliakia (B-HLA-KELI). S-Keli-S1 sisältää keliakian tärkeimmät vasta-ainetutkimukset, mutta ei S-IgA:ta koska S-GlpepAbG löytää kaikki
IgA-puutospotilaat, joilla on keliakia. S-Keli-S2 soveltuu myös oireettomien
potilaiden seulontaan; negatiivinen HLA-KELI sulkee pois keliakian.
Keliakiavasta-aineet ovat keskeisiä keliakian diagnostisia kriteereitä (ESPGHAN 1990). Vuoden 1990 kriteerien mukaan diagnoosin tuli kuitenkin aina
perustua ohutsuolen biopsiaan. Uudet ESPGHAN-kriteerit ovat tulossa,
vuoden 2010 kokouksessa Istanbulissa ehdotettiin: (1) biopsiasta voidaan
luopua oireisilla potilailla, joilla keliakia-vasta-aineet ovat korkeat positiiviset,
(2) oireettomilla, esim. sukulaisilla, diagnoosin tulee perustua B-HLA-KELI
–tutkimukseen ja vasta-ainetutkimuksiin; lisäksi seulonta varmistetaan biopsialla, (3) suositeltavia vasta-ainetutkimuksia ovat endomysiumvasta-aineet
(S-EMA), kudostransglutaminaasi vasta-aineet (S-tTGAb) ja gliadiinipeptidivasta-aineet (S-GlpepAb), (4) jos IgG-luokan vasta-aineita ei tehdä myös SIgA tulee määrittää.
Vasta-ainetutkimuksia käytetään keliakian ja ihokeliakian (dermatitis herpetiformis, DH) diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Diagnoosi varmistetaan
tarvittaessa ohutsuolibiopsialla. Ihokeliakiassa diagnoosiin tarvitaan immunofluoresenssitutkimus terveen ihon koepalasta IgA-kasaumien osoittamiseksi.
Keliakian esiintyvyyden arvioidaan olevan maassamme 1:100. Tauti voi puhjeta missä iässä tahansa. Patogeneesia ei varmuudella tunneta, mutta kelia148
kia puhkeaa altistavaa geeniä kantavan potilaan herkistyessä vehnän, rukiin,
tai ohran gluteenille (gliadiini). Seurauksena on aktivoituneiden lymfosyyttien
aiheuttama ohutsuolen limakalvon tulehdus, johon liittyy kudostransglutaminaasin (TG2) aktivoituminen. TG2 deamidoi ruoan gliadiinin, ja syntyy immuunivaste deamidoitua gliadiinia ja TG2 kohtaan joka lopulta johtaa suolen
nukan vaurioon (”villusatrofia”). Syntyneet vasta-aineet tunnistavat sekä deamidoidun gliadiinin, TG2:n että sileän lihaksen endomysiumin, joissa kaikissa
on samoja epitooppeja, Taudin toisessa muodossa, ihokeliakiassa (dermatitis
herpetiformis), voidaan osoittaa IgA-kasaumia ja tulehdussoluja dermis-papilloissa ja raajojen ojentajapuolella esiintyy ihon tyvikalvon alaisia rakkuloita.
Ihokeliakiassa esiintyy samoja vasta-aineita kuin keliakiassa. Suolen keliakiamuutoksia on n. 70 %:lla.
Keliakian kliininen kuva on vuosien mittaan muuttunut. Alle 2-vuotiailla lapsilla voi esiintyä kroonista ripulia, laihtumista ja kasvuhäiriöitä, mutta isommilla lapsilla tyypilliset oireet puuttuvat, anemiaa ja pituuskasvun häiriöitä voi
esiintyä. Aikuisilla oireina voivat olla yleisoireet, väsymys, vatsavaivat, laihtuminen, anemia, suun haavaumat, nivelvaivat, osteoporoosi, osteomalasia,
infertiliteetti tai neurologiset oireet. Pitkään jatkunut keliakia saattaa johtaa
suolistolymfooman syntyyn.
Keliakian hoito on elinikäinen gluteeniton dieetti, jonka aikana yleisoireet häviävät muutamassa kuukaudessa. Suolen limakalvon tulehdussoluinfiltraatit
häviävät ja nukan morfologia korjaantuu dieetin aikana n. 6–12 kk:ssa. Dieetin
on myös todettu ehkäisevän osteoporoosin ja suolistolymfooman syntyä.
Hoidon toteutumista seurataan seerumin vasta-ainetutkimuksilla; tarvittaessa
tehdään kontrollibiopsia (1 v). IgA-luokan gliadiinipeptidi-, endomysium-, ja
transglutaminaasivasta-aineet laskevat samanaikaisesti suolen paranemisen
kanssa. IgA-puutospotilailla seurataan IgG-luokan vasta-aineiden vähenemistä. Tavallisin syy huonoon hoitotulokseen on epätäydellisesti toteutunut
dieetti.
Keliakiaan liittyy perinnöllinen alttius, jota voidaan tutkia käyttäen HLA-tautiassosiaatiotutkimusta. Riskiryhmiin kuuluvat keliakiapotilaiden ensimmäisen
asteen sukulaiset, diabeetikot (tyyppi 1), muita autoimmuunitauteja sairastavat (mm. Sjögrenin syndroma, autoimmuunityreoidiitti) ja IgA-puutospotilaat,
joilla esiintyy muuta väestöä enemmän tautiin altistavaa HLA-haplotyyppiä
DR3-DQ2 (DRB1*03- DQA1* 0501- DQB1*02). Yli 90 % keliakiapotilaista on
positiivisia tämän haplotyypin tai DR5-DQ7/ DR7-DQ2 genotyypin koodaaman HLA-molekyylin suhteen ja valtaosa negatiivisista on puolestaan positiivisia DR4-DQ8 (DQB1*0302) haplotyypin suhteen.
Vahva HLA-assosiaatio ja autovasta-aineiden esiintyminen osoittavat että
keliakia on autoimmuunitauti. Yli 90 %:lla hoitamattomista potilaista esiintyy
autovasta-aineita endomysiumia ja kudostransglutaminaasia kohtaan. Useissa kudoksissa, mm. suolen limakalvolla ekspressoituvan kudostransglutaminaasin on osoitettu olevan identtinen endomysium-antigeenin kanssa ja sitä
pidetään keliakian autoantigeenina.
HUOM: Gliadiini-va ovat epäherkkiä ja epäspesifisiä, niiden sijaan keliakian
diagnostiikkaan ja seurantaan, myös pikkulapsilla, SUOSITELLAAN herkkää ja spesifistä GLIADIINIPEPTIDI-va testiä (ks. S-GlpepAb).
Indikaatiot:
1. Keliakian ja dermatitis herpetiformikseen (ihokeliakia) liittyvän enteropatian
(ohutsuolivaurio) diagnostiikka (erityisesti vähäoireisilla tai epätyypillisiä oirei149
ta saaneilla henkilöillä).
2. Keliakian dieettihoidon seuranta.
3. Sairastumisalttiuden arvioiminen oireettomilla riski-henkilöillä; keliakiapotilaiden ensimmäisen asteen sukulai-set, diabeetikot [tyyppi 1], Sjögrenin
syndroma, Basedowin tauti, IgA-puutospotilaat (S-Keli-TL, B-HLA-KELI, SKeli-S2).
Lähete:
Näyte:
S-Keli-T, S-Keli-TS, S-Keli-S1: 1 ml seerumia.
S-Keli-TL, S-Keli-S2: 1 ml seerumia ja 1 ml EDTA-verta.
Seerumi säilyy useita päiviä +4C:ssä ja EDTA-veri useita päiviä huoneenlämmössä. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Ks. osatutkimukset
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
(Viitearvot: ks. osatutkimukset)
Koska n. 5–10 %:lla potilaista on vasta-aineita vain gliadiinipeptidia tai vain endomysiiniä/transglutaminaasia kohtaan, keliakian seulontaan tulisi aina käyttää
samanaikaisesti Gliadiinipeptidi, vasta-ainetestiä yhdessä joko transglutaminaasivasta-ainetestin tai endomysium-vasta-aineita mittaavan testin kanssa
Kudostransglutaminaasi-, endomysium- ja gliadiinipeptidi-, vasta-aineiden
herkkyys ja spesifisyys ohutsuolen villusatrofian osoittajana on samaa luokkaa. Pienellä osalla potilaista voi vain yksi kolmesta testistä olla positiivinen.
Hoitamattomassa keliakiassa IgA-luokan vasta-aineita voidaan osoittaa lapsilla >95 %:lla ja aikuisilla >90 %:lla.
Keliakiapotilailla esiintyy 10 kertaa normaalia useammin seerumin IgA:n puutosta. IgA-puutospotilailla kudostrans-glutaminaasi-, ja endomysium (IgA) ja
gliadiinipeptidi (IgA) vasta-ainetestit ovat negatiiviset, mutta IgG-gliadiinipeptidi, vasta-aineet tai IgG-endomysium / transglutaminaasivasta-aineet ovat
positiiviset.
Gluteenittoman dieetin aikana tiitterit laskevat. IgA-luokan gliadiinipeptidivastaaineet laskevat 3–9 kk:ssa ja endomysium- tai kudostransglutaminaasivastaaineet 6–12 kk kuluessa. Vasta-aineet ilmestyvät nopeasti uudelleen jos dieetti
pettää. Vasta-ainemäärityksiä voidaankin käyttää dieetin seurantaan.
Riskiryhmien seulontatutkimuksissa vasta-aineita voi esiintyä oireettomilla (mm.
tyyppi 1 diabeteksessa 2–5 %:lla). Jos potilaalla on keliakiaan sopiva HLAhaplotyyppi, tulee varmistaa biopsialla, onko kyseessä keliakia tai ns. latentti
keliakia. Näitä potilaita on syytä seurata koska jossain vaiheessa latentti tauti
muuttuu keliakiaksi.
Perinnöllisen sairastumisalttiuden selvittämiseen tarkoitettu B-HLA-keli tautiassosiaatiotutkimus, joka on osa laajaa keliakiatutkimus-pakettia (S-Keli-TL,
S-Keli-S2), soveltuu keliakian poissulkuun erityisesti oireettomilla keliakiapotilaiden sukulaisilla ja muilla riskiryhmillä. Testi voidaan pyytää myös erikseen
tehtävänä.
Kirjallisuus:
150
Ankelo M, et al. Clin Exp Immunol 2007. doi:10.1111/j.1365-2249.2007.03487.
Collin P. Ann Med 1999;31:399.
Collin P, et al. Keliakia. Käypä hoito päivitys. Duodecim 2011;127:296-7.
Dieterich W, Ehnis T, Bauer M, ym. Nat Med 1997;3:797.
Hällström O. Gut 1989;30:1225.
Käypä hoito. Keliakian hoitosuositus. Duodecim 1997;113:82–87.
Ladinser B, Rossipal E, Pittschieler K. Gut 1994;35:776.
Lock RJ, Ym.Clin Exp Immunol 1999;116:258.
Mäki M. Moodi 1/1995, ss. 34–35.
Mäki M, Collin P. Lancet 1997;349:1755.
Mäki M, Holm K, Lipsanen V, Hällström O, Viander M, ym.
Lancet 1991;338:1350.
Mäki M, Mustalahti K, ym. N Engl J Med 2003; 348:25 2517
Reunala T, Chorzelski TP, Viander M, ym. Br J Dermatol 1987;117:185.
Savilahti E, Viander M, ym. Lancet 1983; i: 320.
Sollid LM, Thorsby E. Gastroenterology 1993; 105:910.
Sulkanen S, Halttunen T, Laurila K, ym. Gastroenterology 1998; 115: 1322.
Walker-Smith et al. Revised criteria for diagnosis of coeliac disease. Report of
ESPGHAN. Arch Dis Childhood 1990;65: 909-911.
Viander M. Vasta-aineet deamidoituja gliadiinipeptidejä kohtaan keliakian
diagnostiikassa. Moodi 5/2008, s. 212
Viander M. Keliakiadiagnostiikka muuttuu – uudet ESPGHAN kriteerit. Labquality Days, Helsinki 2011.
KEMOTAKSIS JA KEMILUMINESENSSI
Lyhenne:
L-Kemotax (2394)
Tiedustelut:
Yleistä:
Neutrofiilien granulosyyttien toiminta bakteerien tuhoamisessa:
1. solujen migroituminen tulehduspaikalle kemotaktisten tekijöiden houkuttelemana, 2. opsonoidun bakteerin fagosytoosi sekä 3. bakteerien tuhoaminen, jossa osallisina ovat lysosomaaliset entsyymit ja kemiallisesti aktiiviset
vapaat radikaalit.
Kemotaksiksen häiriöitä on kuvattu monissa tautitiloissa, mm. LED, hyper-IgE
syndrooma, Chediak-Higashin syndrooma, solukalvon glykoproteiinidefekti
sekä myös palovammojen ja hemodialyysin yhteydessä. Vapaiden radikaalien
muodostuminen on häiriytynyt mm. kroonisessa granulomatoositaudissa, glukoosi 6- fosfaatindehydroge-naasin puutteessa ja NADPHoksidaasin toimintahäiriöissä. Yleensä puutteellisen granulosyyttifunktion kliinisessä oireena on
toistuvien bakteeri-infektioiden esiintyminen.
Indikaatiot:
Tutkimus on aiheellinen epäiltäessä granulosyyttien igraa-tiokyvyn tai oksidatiivisen metabolian vajavuutta.
Lähete:
Näyte:
20–30 ml verta muovisessa Li-hepariiniputkessa, toimitettava tutkittavaksi välittömästi näytteenoton jälkeen. Lähetteessä mainittava potilaan saama lääkitys.
151
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kemotaksis mitataan käyttäen Boyden chamber-menetelmää ja migraatio ilmoitetaan mikromet-reinä/inkubaatioaika. Kemotaktisina stimuluksina käytetään komplementtien aktivaatiotuotetta C5a:ta sekä synteettistä kemotaktista
peptidiä fMLP:tä (n-formyl metionylleusyl-fenylalaniini). Myös solujen spontaani migraatio mitataan. Kemiluminesenssin mittauksessa käytetään stimuluksena normaaliseerumilla (pooli) aktivoitua zymosania ja tulosta (maksimivaste mV) verrataan normaalimateriaaliin.
Tilattava tutkimus, puh. (02) 333 7406.
Tulkinta:
Kemotaksiksessa spontaania migraatiota sekä kemotaktista migraatiota
verrataan normaalimateriaaliin sekä päivän kontrolliin. Kemiluminesenssissä maksimivastetta verrataan ajallisesti ja määrällisesti normaalimateriaaliin
sekä päivän kontrolliin. Vastausta seuraa aina lausunto.
Kirjallisuus:
Boxer GJ, Gurnutte JT, Boxer L. Hospital Practice, April 1985, 129.
Kantele JM, Kainulainen LT, Viander M. Immuunipuutokset – oireista diagnoosiin. Moodi 2/2007: 74–76.
Kennedyn oireyhtymä (SBMA), AR-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus
Lyhenne:
B -SBMA-D (12009)
Ts-SBMA-D (12220)
Tiedustelut:
Yleistä:
Kennedyn oireyhtymä eli bulbospinaalinen lihasatrofia (SBMA) on aikuisiällä
alkava hitaasti etenevä motoneuronitauti, jonka oireisiin kuuluvat lihasheikkous, lihasatrofiat ja bulbaarioireet. Tautia sairastavilla miehillä havaitaan usein
gynekomastiaa, impotenssia ja alentunut fertiliteetti. Joillakin potilailla esiintyy myös sensorista neuropatiaa. Kennedyn oireyhtymä periytyy peittyvästi
X-kromosomissa, joten lähinnä vain miehet sairastuvat, joskin kantajanaisilla saattaa esiintyä lieviä oireita. Taudin taustalla on CAG-toistojaksoalueen
monistuma androgeenireseptorigeenissä (AR). CAG-toistojaksojen määrä on
Kennedyn oireyhtymää sairastavilla potilailla yli 37, kun normaaliväestössä
toistojaksojen määrä vaihtelee välillä 7-35. Suomessa Kennedyn oireyhtymää
sairastavien sukujuuret ovat usein ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Kennedyn oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
152
AR-geenin PCR-monistus CAG-toistojaksoaluetta rajaavilla alukkeilla ja alleelin koon määritys PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Ekspansion löytyminen varmistaa SBMA-diagnoosin.
KIIRE-VZV
Lyhenne:KIIREVZV
Tiedustelut:
Yleistä:
Vesirokkoimmuniteetti voidaan määrittää tarvittaessa kiireellisesti saman päivän aikana ELFA-testillä. Näytteestä suoritetaan myös spesifinen EIA-IgGtesti, joka vastataan myöhemmin.
Huom: myös muita seerumitutkimuksia voidaan pyytää kiireellisenä. Kiiretesteistä peritään korotettu hinta.
Indikaatiot:
Immuniteetin määrittäminen vesirokkovirukselle.
Lähete:
Näyteputki:
Puhdas lasi- tai muoviputki.
Näyte:
Lähetys:
Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen.
Menetelmä:
ELFA (Enzyme immunoassay)
Tekotiheys:
Tarvittaessa. ELFA-tulos on valmiina näytteen laboratorioon saapumispäivänä. Vastaus sekä puhelimitse että kirjallisesti. Näytteestä tehdään myös EIAIgG-määritys, joka vastataan myöhemmin.
Tulkinta:
Positiivinen tulos on osoitus sairastetusta infektiosta.
KOMPLEMENTIN AKTIVAATIOTUTKIMUS
Lyhenne:
P-CAktt (10470)
Tiedustelut:
Yleistä:Sisältää:
P-Komplementti faktori B + aktivaatiotuotteet
P-Komplementti C3 + aktivaatiotuotteet
P-SC5b-9-kompleksi
153
Indikaatiot:
Komplementin vaihtoehtoisen ja klassisen tien aktivaation mittaaminen.
Lähete:
Näyte:
3 x 1 ml EDTA-plasmaa (ks. näytteenotto-ohjeet s. 18) jäädytetään välittömästi. HUOM: Pleuraneste, synovianeste ja likvori käsitellään kuten plasma
(EDTA-putki). Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Annetaan lausunto. Komplementin aktivaatiotuotteiden määritys on indisoitua
tiloissa, joissa epäillään komplementin aktivaatiota joko klassisen (antigeenivasta-ainereaktio, immuunikompleksit) tai oikotieaktivaation (lipopolysakkaridi, C3NeF) kautta.Matala C4 ja C3 viittaavat ns. klassisen tien aktivaatioon,
normaali C4, mutta matalat C3 ja Faktori B oikotien aktivaatioon. Alentuneen
(maksasairaudet) tai lisääntyneen (akuutin faasin proteiinit) synteesin takia
ko. faktorien kvantitatiivisella immuno-kemiallisella määrityksellä (radiaaliimmunodiffuu-sio) ei aina päästä diagnoosiin. Aktivaatiotuotteiden osoitus varmistaa diagnoosin.
Kirjallisuus:
Brandslund I, et al. J Immunol Methods 1981; 44: 63.
Ramentol-Massana M, et al. Int Arch Allergy Appl Immunol 1982; 68:219.
Lew PD, et al. J Clin Invest 1979; 63:326.
Meri S. Moodi 1994; 5:220.
Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to
disease. Academic Press, London 1990.
Schur PH. Am J Clin Pathol 1977; 68:647.
Viander M: Komplementtimääritysten diagnostinen merkitys. Moodi 2/1992:
124–128.
Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62.
KOMPLEMENTTI C1q, C1r, C1s, PITOISUUS
Lyhenteet:
P-C1q (720), P-C1r (10484), P-C1s (10485)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ks. myös S-KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS (S-C-DEF) ja P-HAE.
Komplementin C1 komponentit osallistuvat klassisen tien aktivaatioon: aktivoitunut C1qrs-kompleksi pilkkoo C4:n ja C2:n (C4a ja C2a vapautuvat), jotka
muodostavat C3 konvertaasin (C4b2b). C1-komponenttien synnynnäiset puutokset ovat hyvin harvinaisia. Sekundaarisia, hankittuja puutoksia voi liittyä
mm. hypogammaglobulinemiaan sekä voimakkaaseen komplementin aktivaatioon. Tällainen tilanne voi johtaa myös ns. hankittuun HAE-oireyhtymään,
jossa C1q ja C1Inh kuluu. Mikä tahansa puutos estää klassisen tien aktivaation. Lapsipotilailla merkki klassisen tien puutoksesta voi olla infektioalttius.
Aikuisilla esiintyy SLE:n kaltaisia tauteja merkkinä huonosta kyvystä käsitellä
154
(poistaa) immuunikomplekseja ja hajonneiden solujen ja tuman rakenteita
(glomerulonefriitteja, artralgiaa, vaskuliitteja).
Indikaatiot:
Komplementin C1 komponenttien puutoksen osoittaminen.
Ns. hankitun HAE:n diagnostiikka
Lähete:
Näyte:
EDTA-plasmaa 1 ml (jäädytetään välittömästi. HUOM: Nivel- ja pleuranesteet ym. kudosnesteet myös EDTA-näytteinä. Jos pyydetään komplementin
puutostutkimus lähetettävä myös tuoretta seerumia 1 ml. Tuore EDTA-plasma
voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
Radiaalinen immunodiffuusio.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tulos ilmoitetaan prosentteina normaaliseerumipoolin keskiarvosta. (=100 %,
viitearvot >80%). Sekundaarisesti alentuneita arvoja voidaan todeta klassisen
tien aktivaatiossa (C4 ja C3 laskevat) ja ns. hankitussa HAE:ssa. Jopa 50
%:n lasku yksittäisen komponentin pitoisuudessa aiheuttaa vasta vähäisen
laskun komplementin kokonais-aktiviteetissa. C1-puutostiloissa ei myöskään
hemolyyttinen komplementti toimi.
Kirjallisuus:
Meri S. Duodecim 1994;110:185.
124–128.
KOMPLEMENTTI C1q, VASTA-AINEET
Lyhenteet:
P-C1qAbG (12429)
Tiedustelut:
Yleistä:
Komplementin C1q on klassisen tien aktivaation käynnistäjä. Klassinen tie
osallistuu puolustukseen mikrobeja kohtaan sekä kuolleiden solujen, immuuni-kompleksien ja muun debriksen poistoon. Jos C1q puuttuu tai potilaalla on
C1q vasta-aineita seurauksena voi olla immuunikompleksitauti, systeeminen
lupus (SLE), glome-rulonefriitti tai vaskuliitti (hypokomplementeeminen urtikaria-vaskuliitti syndrooma, HUVS, tai reumatoidi-vaskuliitti). HUVS on harvinainen, mutta voi olla selittämä-ttömän angioödeeman aiheuttaja.
Indikaatiot:
Angioödeeman ja hypokomplementeemisen urtikaria-vaskuliitti syndrooman
(HUVS) diagnostiikka, SLE-nefriitin diagnostiikka ja hoidon seuranta, reumatoidi-vaskuliitin ja Feltyn syndrooman osoittaminen sekä glomerulonefriittien
ja muiden immuunikompleksitautien diagnostiikka ja hoidon seuranta.
155
Lähete:
Näyte:
1 ml (2x0,5 ml) EDTA-plasmaa. Tuore näyte lähetetään +4ºC, jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana, muuten suos. pakastettua
näytettä. Lipeeminen tai hemolysoitunut näyte ei kelpaa.
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä.
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Kiireeellisessä tapauksessa tutkimus tehdään pyydettäessä
24 tunnin kuluessa näytteen saapumisesta.
Tulkinta:
Viitealue: <10 U/ml
IgG-luokan C1q-vasta-aineita esiintyy HUVS-potilailla (100 %). SLE:ssä ilman
nefriittiä (20–30 %) ja aktiivisessa SLE-nefriitissä (yli 75%). Lisäksi vasta-aineita tavataan reumatoidi-vaskuliitissa (30 %) ja Feltyn syndroomassa (75
%). HUVS:ssa C1q on matala, mutta C1r ja C1s normaalit. SLE:ssa anti-C1qvasta-aineiden nousu ennustaa munuaisvaurion syntyä. Anti-C1q-va korreloituvat heikosti anti-DNA-vasta-aineisiin, joten ne toimivat markkerina myös
DNA-va.negatiivisessa lupus-nefriitissä.
C1q-vasta-aineita esiintyy myös muissa immuunikomp-leksitaudeissa,
MCTD:ssa, ja membranoproliferatiivisessa glomerulonefriitissä.
Kirjallisuus:
Marto N, et al. Anti-C1q antibodies in nephritis: Correlation between titres and
renal disease acitivity and positive predictive value in systemic lupus erythematosus. Ann Rheum Dis 2005;64:444–8.
Wener MH. Autoantibodies to C1q. In: Shoenfeld et.al. editors. Autoantibodies, 2nd ed., Amsterdam, Elsevier 2007.
KOMPLEMENTTI C2, PITOISUUS
Lyhenne:
P-C2 (234)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ks. myös KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS (S-C-DEF)
Komplementin C2 komponentti osallistuu klassisen tien aktivaatioon: aktivoitunut C1qrs-kompleksi pilkkoo C4:n ja C2:n (C4a ja C2a vapautuvat), jotka
muodostavat C3 konvertaasin (C4b2b). Hereditaarisesssa C2:n puutteessa
klassisen tien aktivaatio ei toimi. Yleisimmässä C2:n puutostilassa esiintyy
LED:n kaltaisia oireita (glomeru-lonefriitti, artalgia, vaskuliitti). Harvemmin
esiintyvässä C2-puutossyndromassa potilailla on toistuvia infektioita (hemofilus- ym, sepsiksiä ja meningiitteja). Näillä potilailla esiintyy usein samanaikaisesti IgG2-alaluokan puutos. Potilaiden löytymisellä on myös merkitystä tilan
hoitamisen kannalta, koska tuoreen plasman tai gammaglobuliinin annolla on
tila saatu merkittävästi korjatuksi. C2 voi alentua myös sekundaarisesti: hereditaarisessa angioneu-roottisessa ödeemassa C2 voi laskea C4:n ohella,
mutta C3 pysyy normaalina. Samoin voidaan matalia C2 arvoja todeta klassisen tien aktivaatiossa (LED ym. immuun-ikompleksitaudit).
156
Indikaatiot:
Komplementin C2 komponentin puutoksen osoittaminen.
Lähete:
Näyte:
EDTA-plasmaa (ks. näytteen otto-ohjeet edellä) 1 ml (jäädytetään välittömästi). Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden
näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tulos ilmoitetaan prosentteina normaaliseerumipoolin keskiarvosta. (=100 %,
viitearvo > 80%). Sekundaa-risesti alentuneita arvoja voidaan todeta hereditaarisessa angiodeemassa (C4 laskee myös, C3 normaali) sekä klassisen
tien aktivaatiossa (C4 ja C3 laskevat). Jopa 50 %:n lasku yksittäisen pitoisuudessa aiheuttaa vasta vähäisen laskun komplementin kokonaisaktiviteetissa.
C2-puutostiloissa ei myöskään hemolyyttinen komplementti toimi.
Kirjallisuus:
Meri S: Duodecim 1994;110:185.
124–128.
KOMPLEMENTTI C3 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C3d)
Lyhenne:
P-C3Aktt (3066)
Tiedustelut:
Yleistä:
Komplementin komponentti C3 osallistuu sekä ns. Klassiseen että oikotietä
tapahtuvaan komplementin aktivaatioon. C3d on pienimolekyylinen C3:n osanen joka irtoaa C3b:sta C3b-inaktivaattorin (C3bINA) vaikutuksesta. C3d voidaan määrittää raketti-immunoelektroforeesilla saostamalla ensin natiivi C3,
C3b ja C3c polyetyleeniglykolilla.
Indikaatiot:
Komplementin aktivaation osoittaminen (joko klassista tai vaihtoehtoista tietä).
Lähete:
Näyte:
EDTA-plasma 2x1 ml (jäädytetään välittömästi). HUOM: Nivel- ja pleuranesteet ym. kudosnesteet myös EDTA-näytteinä. Tuore EDTA-plasma voidaan
lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon seuraavan päivän aikana.
(Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
Raketti-immunoelektroforeesi (C3d). (Samanaikaisesti määritetään aina
myös plasman C3). C3 teetetään alihan-kintana (TYKSLAB).
157
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vastausta seuraa aina lausunto. C3:n aktivaatiotuotteiden määritys on indisoitua tiloissa, joissa epäillään komple-mentin aktivaatiota joko klassisen (antigeenivasta-aine -reaktio, immuunikompleksit) tai oikotieaktivaation (lipopolysakkaridi, C3NeF) kautta.
Ks. myös P-Komplementin aktivaatiotutkimus.
Kirjallisuus:
Brandslund I, et al. J Immunol Methods 1981;44:63.
Ramentol-Massana M, et al. Int Arch Allergy Appl Immunol 1982; 68:219.
Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London 1990.
Schur PH. Am J Clin Pathol 1977;68:647.
124–128.
KOMPLEMENTTI C3 JA C4, PITOISUUDET
Lyhenne:
P-C3 (4545), P-C4 (4546)
Tiedustelut:
Yleistä:
Komplementtiproteiinien tason määrityksellä on merkitystä immuunitaudeissa
ja infektioissa, joissa epäillään Komp-lementin puutostiloja tai lisääntynyttä
kulutusta.
Ks. myös HAE-tutkimus, P-C1INH, Komplementti C3:n ja C4:n aktivaatiotuotteet, Komplementin aktivaatiotutkimus.
Indikaatiot:
Epäily komplementin puutostilasta, immuunikompleksi-taudista tai komplementtia kuluttavasta infektiosta.
Lähete:
Näyte:
EDTA-plasma 2 x 1 ml, jäädytetään välittömästi. HUOM: Nivel- ja pleuranesteet ym. kudosnesteet myös EDTA-näytteinä. Tuore EDTA-plasma voidaan
lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon seuraavan päivän aikana.
(Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
C3 ja C4 määritetään immunonefelometrisesti. Teetetään alihankintana
(TYKSLAB)
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitealueet: plasma C3 0.65–1.32 g/l (seerumi C3 0.71–1.41 g/l), C4 plasma 0.11-0.32 g/l (seerumi 0.12-0.34) g/l. Mikäli potilaalla on C4A:n tai C4B:n
puutos (nolla-alleeli), C4 taso voi olla matala. Tarvittaessa suositellaan C4
allotyyppien määritystä.
C4A:n ja C4B:n puutoksiin ja/ tai nolla-alleeleihin on todettu liittyvän immuu-
158
Kirjallisuus:
nikompleksitauteja (SLE, glomerulonefriitit), angioödeemaa ja alttiutta toistuviin sinuiitteihin sekä muihin hengitysteiden infektioihin, lapsilla mm. peumonioihin.
C3:n ja C4:n pitoisuudet voivat laskea myös klassisen tien aktivaation seurauksena immuunikomplekstitaudeissa tai infektioissa.
Ks. myös, P-Komplementin aktivaatiotutkimus.
Jarva H. Komplementtitutkimukset. Moodi 1/2004:52–53.
124–128.
Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60
KOMPLEMENTTI C4 + AKTIVAATIOTUOTTEET (C4d)
Lyhenne:
P-C4Aktt (3067)
Tiedustelut:
Yleistä:
Klassisen tien aktivaatiossa C4b ja C2a muodostavat C42-kompleksin, joka
toimii C3-konvertaasina pilkkoen C3:sta C3a:n. C4:n aktivoituessa muodostunut C4d voidaan osoittaa spesifisen antiseerumin avulla.
Indikaatiot:
Komplementin klassisen tien aktivaation osoittaminen esim. immunokompleksisairauksissa, SLE:ssa, reumassa, vaskuliiteissa ja endokardiitissa.
Lähete:
Näyte:
EDTA-plasma 2x1 ml (jäädytetään välittömästi). HUOM: Nivel- ja pleuranesteet ym. kudosnesteet myös EDTA- näytteinä. Tuore EDTA-plasma voidaan
lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä C4d EIA (QUIDEL). Samanaikaisesti
määritetään aina myös plasman C4. C4 teetetään alihankintana (TYKSLAB).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vastausta seuraa lausunto. Positiivinen C4d on herkkä klassisen tien aktivaation indikaattori mm. SLE:ssa, reumassa, johon liittyy vaskuliitteja sekä kroonisessa urtikariassa, johon liittyy hypokomplementemia. Matalia C4-tasoja
todetaan komplementin klassisen tien aktivaatiossa, jossa yleensä myös C3
ja komplementin aktiivisuus (CH100) ovat alentuneet. HAE:ssa C4 on matala,
mutta C3 normaali.
C4 voi olla matala myös alentuneen synteesin takia (maksasairaudet) tai geneettisen puutoksen takia (ns. C4 nolla-alleelit). Normaali C4 akuutin faasin
proteiinien (CRP ym) nousun yhteydessä ei sulje pois C4:n aktivaatiosta.
159
Kirjallisuus:
Jarva H. Komplementtitutkimukset. Moodi 1/2004:52–53.
Meri S. Moodi 1994; 5:220.
Milgrom H, et al. J Immunol 1980;124:2780.
124–128.
KOMPLEMENTTI FAKTORI B + AKTIVAATIOTUOT-TEET (Bb)
Lyhenne:
P-FakBAkt (20048)
Tiedustelut:
Yleistä:
Faktori B (C3-aktivaattori) osallistuu faktori D:n ja properdiinin kanssa komplementin oikotieaktivaatioon (alternative pathway). Faktori B:n aktivoituessa
siitä vapautuu 2 fragmenttia (Ba, Bb). Koska natiivissa molekyylissä ja aktivaatiotuotteissa on erilaisia antigeenisia determinantteja (Ba, Bb) ne voidaan
erottaa toisistaan spesifisen antiseerumin avulla.
Indikaatiot:
Komplementin vaihtoehtoisen tien aktivaation mittaaminen.
Lähete:
Näyte:
2x1 ml EDTA-plasmaa jäädytetään välittömästi. HUOM: Pleuraneste, synovianeste ja likvori käsitellään kuten plasma (EDTA-putki). Tuore EDTA-plasma
voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeis-tään seuraavan päivän aikana. (Ks. omplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
Monoklonaalista vasta-ainetta käyttävä entsyymi-immunologinen menetelmä
Bb EIA (QUIDEL, San Diego, USA). Samanaikaisesti määritetään aina myös
plasman faktori-B.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Faktori B:n aktivaatiotuotteita voidaan osoittaa komp-lementin oikotien aktivaatiossa, mm. gram-negatiivisessa bakteremiassa, membranoproliferatiivisessa (MPGN) ja post-streptokokkaalisessa glomerulonefriitissä (alkuvaiheessa) ja SLE:ssa. Komplementin oikotien nonimmuno-logisen aktivaation
voivat aiheuttaa mm. endotoksiini (gram-negat. bakteerit), ja ”nephritic factor”
(C3NeF; MPGN II). Primaarisessa oikotien aktivaatiossa C3 ja Faktori B ovat
matalat ja Bb aktivaatiotuotteet positiiviset, mutta C4 on normaali, eikä C4:n
aktivaatiotuotteita voida osoittaa. Sekä totaali (CH100) että oikotien kautta aktivoituva komplementti (CH100Al) ovat alentuneet oikotien in vivo aktivaation
seurauksena.
Kirjallisuus:
160
124–128.
KOMPLEMENTTI FAKTORI B, PITOISUUS
Lyhenne:
P-FakB (6091)
Tiedustelut:
Yleistä:
Faktori B (C3-aktivaattori) osallistuu faktori D:n ja properdiinin kanssa komplementin oikotieaktivaatioon (alternative pathway).
Indikaatiot:
Komplementin vaihtoehtoisen tien aktivaation osoittaminen (ks. myös PFakB-Akt).
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA-plasmaa (ks. näytteenotto-ohjeet) jäädytetään välittömästi.
HUOM: Pleuraneste, synovianeste ja likvori käsitellään kuten plasma (EDTAputki). Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Aikuisten normaaliarvot vaihtelevat 0.1–0.4 g/l. Alentuneet Faktori B:n arvot
yhdessä normaalin C4:n ja alentuneen C3:n kanssa viittaavat komplementin
kiertotien aktivaatioon. Alentuneita arvoja tavataan mm. gram-negatiivisessa
bakteremiassa, membranoproliferatiivisessa glomerulonefriitissä ja SLE:ssä.
Akuutissa post-streptokokkaalisessa glomerulonefriitissä alentuneita arvoja
tavataan taudin alkuvaiheessa. Tulehduksen yhteydessä Faktori B reagoi kuten nk. akuutin faasin proteiinit ja kohonneita arvoja on kuvattu mm. neoplasioiden, kirurgisten toimenpiteiden ja aktiivin tulehduksen yhteydessä. Akuutin
faasin proteiinien ollessa koholla komplementin oikotie voi olla aktivoitunut,
vaikka Faktori B olisi normaali.
Kirjallisuus:
Gewurtz H, Suyehira LA. In Manual of Clinical Immunology, 2nd ed. (Ed. by
NR Rose, H Friedman) American Society for Microbiology, Washington D.C.,
1980, pp 163–174.
Laurell A-B. Med Laboratory 1979;6:1.
Schiotz PO, et al. Acta Pathol Microbiol Scand (C) 1979;87:1.
124–128.
161
KOMPLEMENTTI, KOKONAISAKTIIVISUUS
(KLASSINEN, VAIHTOEHTOINEN JA LEKTIINITIE)
Lyhenne:
S-CH100 (4941)
Sisältää:
S-CH100Cl (klassinen tie; kl 3856)
S-CH100Al (vaihtoehtoinen tie; 3857)
S-CH100L (lektiinitie; 4976)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ks. myös KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS (C-Def).
Tutkimus mittaa kaikkia komplementin osatekijöitä. Alentunut aktiviteetti voidaan todeta komplementin puutostiloissa tai huomattavasti lisääntyneessä
kulutuk-sessa.
Indikaatiot:
Immuunitaudit tai toistuvat infektiot, joissa epäillään komplementin puutostiloja tai huomattavasti lisääntynyttä kulutusta
Lähete:
Näyte:
1 ml tuoretta seerumia. Punasolut erotettava 30 min kuluessa ja seerumi säilytettävä +4° C. Hemolyysi häiritsee. Tuore seerumi voidaan lähettää sulana
(+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana. (Ks.
komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
Entsyymi-immuunimenetelmä. Testi mittaa erikseen klassisen (CP), vaihtoehtoisen (AP) ja lektiinitien (MPL) aktivaation. Klassinen tie (C1-C9) reagoi klassisen tien aktivaattorin (IgM), vaihtoehtoinen tie (Faktori B, Properdiini, C3b)
LPS:n ja lektiinitie mannaanin kanssa. Komplementin aktivaatio osoitetaan
mittamaalla syntynyt terminaalikompleksin (C5b-C9) neoantigeeni käyttäen
monoklonaalista entsyymileimattua vasta-ainetta.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Viitealue:
S-CH100Cl (klassinen tie) S-CH100Al (vaihtoehtoinen tie)
S-CH100L (lektiinitie)
Tulkinta:
Vastaus: annetaan lausunto kustakin osatutkimuksesta erikseen. Mannoosia
sitovan lektiinin mutaatiot voivat johtaa toiminnan puuttumiseen (<10 % normaalista) tai heikentymiseen (10–40 % normaalista). MBL puutos suositellaan
varmistamaan geenitestillä tai MBL proteiinin määrityksellä.
Komplementin kokonaisaktiivisuus on alentunut synnynnäisissä tai hankituissa komplementin komponent--tien puutostiloissa sekä immunokompleksivälitteisissä tau-deissa (esim. SLE, membranoproliferatiivinen glomeru-lonefriitti).
Klassisen tien komponentien puutoksista ovat tavallisimpia C2- ja C4, joihin
liittyy toistuvia infektioita ja auto-immuunisairauksia. Neisseriainfektiot ovat
yleisiä C5-C9 puutoksissa.
162
>60 % normaalista
>40 % normaalista
>10 % normaalista
Oikotieaktivaatioon osallistuvien faktori D:n ja faktori B:n puutokset ovat harvinaisia, samoin properdiinin puutos, johon liittyy toistuvia vakavia meningokokki-infektioita.
Mannaania sitovan lektiinin (MBL) puutokset tai mutaatiot ovat yleisiä (15
%:lla). Puutos voi altistaa auto-immuunitaudeille. Puutokseen liittyy pikkulapsilla lisääntynyttä infektioalttiutta mikäli esiintyy yhdessä muiden immuunipuutosten, esim. IgG-alaluokkapuutosten kanssa.
Tuoreen verinäytteen tutkiminen on olennaisen tärkeää. Vaaditaan 50–80 %
aleneminen yksittäisissä komplementin osatekijöissä, jotta komplementin kokonaisaktiivisuus alenee.
S-CH100 tuloksen tulkinta**
CH100Cl
CH100L
CH100Al
Mahdollinen puutos*
Kliiniset assosiaatiot
matala
normaali
normaali
C1q,C1r,C1s (C1q-vastaaineet)
SLE, autoimmuunisairaudet
normaali
matala
normaali
MBL, MASP2
Varhaislapsuuden infektiot, autoimmuunisairaudet
matala
matala
normaali
C4,C2 tai molemmat (C4A,
C4B nolla-alleelit)
matala
matala
matala
C3,C5,C6,C7,C8,C9
Faktori H, I
Infektiot; C3 pyogeeniset, C5-C9
neisseriainfektiot
normaali
normaali
matala
Infektiot; properdiini: fataaleja
menin-gokokki-infektioita (familiaarinen)
normaali
normaali
normaali
Ei puutoksia
* Mikäli S-CH100 on poikkeava, suositellaan komplementin puutostutkimusta (S-C-DEF),
jossa voidaan määrittää jokainen osakomponentti erikseen.
**HUOM: komplementin in vivo aktivaatio, esim. autoimmuunitaudin (immuunikompleksit) tai
infektion seurauksena voi johtaa komplementin komponenttien voimakkaaseen kulutukseen.
Kulutus voidaan osoittaa komplementin aktivaatio- tutkimuksella (P-CAktt).
Kirjallisuus:
Jarva H, Meri S. Duodecim 2000;116:1367
Seelen MA, Roos A, Wieslander J et al. Functional analysis of the classical,
alternative, and MBL pathways of the complement system: standardization
and validation of a simple ELISA. J Imm Meth 2005; 296:187–98
Sjöholm AG. APMIS 1990;98:861
163
KOMPLEMENTTI C5, C6, C7, C8, C9, PITOISUUDET
Lyhenteet:
P-C5, P-C6, P-C7, P-C8, P-C9 (jokainen tilattavissa erikseen)
Tiedustelut:
Yleistä:
Komplementin komponentit C5-C9 osallistuvat solukalvoja tuhoavan kompleksin (MAC) muodostumiseen. Näiden komponenttien puutoksissa esiintyy
Neisseria-infektioita, mikä johtuu siitä että elimistö on kykenemätön tuhoamaan gram-negatiivisten neisserioiden solukalvoa ilman toimivaa komplementtia – normaali opsonisasatio ja fagosytoosi ei riitä.
C5-C9 komponentin puutokset ovat harvinaisia. Niiden yhteydessä on todettu
Neisseria-infektioita (joista yli puolet on meningokokki-infektioita) sekä muuten lisääntynyttä infektioalttiutta (toistuvat infektiot). On arvioitu, että n. 10
%:lla meningokokkimeningiittipotilaista on komplementin loppupään puutos.
Näistä C6:n puutos on yleisin länsimaissa – niitä on kuvattu n. 50 tapausta.
Neisseriainfektioiden lisäksi C6-puutoksissa esiintyy SLE:ta ja 20 % on terveitä. C5-C8-puutteisista joka toinen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa
neisseria-meningiittiin, ja heille pyritäänkin antamaan profylaktinen meningokokkirokiotus. C9-puutos on länsimaissa harvinainen, mutta Japanissa hyvin
yleinen (1: 1000) – tosin yleensä oireeton.
Indikaatiot:
Komplementin C5–C9 komponenttien puutosten osoit-taminen.
Lähete:
Näyte:
EDTA-plasmaa 2 ml (jäädytetään välittömästi, ks. näytteen otto-ohjeet). Tuore
EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vastausta seuraa lausunto.
Viitearvot: C5 > 0.07 mg/ml. C6, C7, C8, C9 > 80%
Kirjallisuus:
Sjöholm AG. APMIS 1990;98:861.
Schur PH: Am J Clin Pathol 1977;68:647.
124–128.
164
KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS
Lyhenne:
S-C-Def (11887)
Tiedustelut:
Yleistä:Sisältää:
S-Komplementti, aktiivisuus, klassinen tie CH100Cl (kl 3856)
S-Komplementti, aktiivisuus, oikotie CH100Al (kl 3857)
S-Komplementti, aktiivisuus, lektiinitie CH100L (kl 4976)
P-Komplementti C3 (kl 4545)
P-Komplementti C4 (kl 4546)
P-Komplementti, properdiini, pitoisuus
P-Faktori B, pitoisuus
lisäksi mikäli S-CH100Cl on matala:
P-C1q, C1s, C1r, C2, C5, C6, C7, C8, C9
Komplementin puutostilaa voi epäillä jos potilaalla on toistuvia infektioita tai
hänellä esiintyy autoimmuunisairauksiin liittyviä vaskuliitteja tai yliherkkyysreaktioita (angioödeema). Tavallisin kliininen puutostila on hereditaarinen angioödeema (HAE), joka johtuu C1-esteraasin inhibiittorin puuttesta. Autoimmuunitaudeissa esiintyy C1q- C2-, C3-, C4- ja mannoosia sitovan lektiinin
(MBL) puutoksia. Bakteeri-infektioissa voi esiintyä C1r,s-, C2- C3-, C4-, C5-9,
properdiinin ja MBL puutoksia.
Indikaatiot:
Immuunitaudit tai toistuvat infektiot, joihin liittyy primaarisen tai sekundaarisen
komplementin puutoksen epäily.
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Infektioanamneesi ja tiedot autoimmuunisairauksista liitettävä mukaan.
Näyte:
2 ml tuoretta seerumia ja 2 x 1 ml EDTA plasmaa. Tuore EDTA-plasma voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan
päivän aikana. (Ks. komplementtinäytteiden näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
Ks. osatutkimukset.Tutkimus aloitetaan tutkimalla S-komplementti, kokonaisaktiivisuus, P-C3, P-C4 P-properdiini ja Faktori-B. Mikäli CH100Cl on matala,
tutkitaan P-C1q, C1s, C1r, C2, C5, C6, C7, C8 ja C9.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan lausunto. Komplementin koko-naisaktiivisuuteen
(CH100) vaikuttavat sekä klassisen tien komponentit (C1, C4, C2, MBL) että
yhteiset komponentit (C3, C5-9, faktorit H ja I). Oikotieaktivaatioon osallistuvat
faktori D, faktori B ja properdiini. Faktorien D ja B puutokset ovat harvinaisia,
mutta properdiinin puutoksiin liittyy toistuvia vakavia meningokokki-infektioita.
Neisseria-infektiot ovat yleisiä myös C5-C9 puutoksissa. Klassisen tien puutokset voivat olla synnynnäisiä (C2,C4) tai hankittuja (esim. anti-C1q-vastaaineet SLE:ssa). Myös immuunikompleksitaudit ja infektiot voivat aiheuttaa
komplementin aktivaatiota in vivo, ja kuluttaa komplementtia. Vaihtoehtoinen
165
tie voi aktivoitua myös Faktori H:n puutoksessa tai C3-nefriittitekijän (C3Nef)
vaikutuksesta.
Mannaania sitovan lektiinin (MBL) puutokset tai mutaatiot ovat yleisiä. Niitä
esiintyy n. 15 %:lla väestössä. Puutos voi altistaa autoimmuunitaudeille. Puutoksella on kliinistä merkitystä mikäli esiintyy yhdessä muiden immuunipuutosten, esim. IgG-alaluokkapuutosten kanssa.
Tuoreen verinäytteen tutkiminen on olennaisen tärkeää. Vaaditaan 50–80 %
aleneminen yksittäisissä komplementin osatekijöissä, jotta komplementin kokonaisaktiivisuus alenee.
S-CH100 tuloksen tulkinta*
CH100Cl
CH100L
CH100Al
Mahdollinen puutos Kliiniset assosiaatiot
matala
normaali
normaali
C1q,C1r,C1s (C1q-vastaaineet)
SLE, autoimmuunisairaudet normaali
matala
normaali
MBL, MASP2
Varhaislapsuuden infektiot, autoimmuunisairaudet
matala
matala
normaali
C4,C2 tai molemmat (C4A,
C4B nolla-alleelit)
matala
matala
matala
C3,C5,C6,C7,C8,C9
Faktori H, I
normaali
normaali
matala
normaali
normaali
normaali
Ei puutoksia
Infektiot; C3 pyogeeniset, C5-C9
neisseriainfektiot
Infektiot; properdiini: fataaleja
meningokokki-infektioita (familiaarinen)
*HUOM: komplementin in vivo aktivaatio, esim. autoimmuunitaudin (immuunikompleksit) tai infektion seurauksena voi johtaa komplementin komponenttien voimakkaaseen kulutukseen. Kulutus voidaan osoittaa komplementin aktivaatio- tutkimuksella (P-CAktt).
Kirjallisuus:
Jarva H, Meri S. Duodecim 2000;116:1367.
124–128.
KOMPLEMENTTI, SC5b-9-KOMPLEKSI
Lyhenne:
P-SC5b-9 (10982)
Tiedustelut:
Laboratorio (02) 333 7419, lääkäri: (02) 333 7526
Yleistä:
Komplementin loppupään aktivaation seurauksena syntyvä C5-C9 kompleksi
166
inaktivoidaan liittämällä siihen vitronektiini (faktori S) ja näin syntyy liukoinen
SC5-9-kompleksi. Tätä ns. terminaalikompleksia (TCC eli MAC ’Membrane
Attack Complex’) on osoitettu mm. veressä, likvorissa ja pleuranesteessä
sekä systeemisissä autoimmuuni-sairauksissa (SLE) että kroonisissa tulehduksellisissa neurologisissa sairauksissa. Myös glomerulonefriiteissä testi on
käyttökelpoinen: virtsan SC5-9 taso kuvastaa taudin aktiviteettia. Liukoinen
SC5b-9-kompleksi on verrattain stabiili ja säilyy elimistön nesteissä päiväkausia. Näytteeksi käy plasma tai seerumi.
Indikaatiot:
Komplementin aktivaation osoittaminen (infektiot, vaskuliitit, SLE, glomerulonefriitit).
Lähete:
Näyte:
2 ml EDTA-plasmaa, pleura- tai synovianestettä, likvoria tai virtsaa (ks. näytteenotto-ohjeet) jäädytetään välittömästi. Tuore EDTA-näyte voidaan lähettää
sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana.
Menetelmä:
Monoklonaalisia vasta-aineita käyttävä entsyymi-immunologinen menetelmä.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitealue: <725 ng/ml. Komplementin terminaalikompleksien määritys mittaa
sekä klassisen että vaihtoehtoisen tien aktivaatiota. Klassinen tie aktivoituu
immuunikompleksitaudeissa mm. SLE:ssa munuaisvaurion merkkinä, reumassa, johon liittyy vaskuliitteja sekä kroonisessa urtikariassa, johon liittyy
hypokomplementemia. Oikotien aktivaatiota esiintyy mm. gram-negatiivisessa bakteremiassa, membranoproli-feratiivisessa (MPGN) ja post-streptokokkaalisessa glomeruloprefriitissä (alkuvaiheessa) ja SLE:ssa.
Glomerulonefriiteissä terminaalikompleksien määritys kannattaa tehdä myös
virtsanäytteestä.
Kirjallisuus:
Honkanen E, ym.Nephrol Dial Transplant, 1994;9:1553
Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, London, 1990.
Pruchno CJ, ym. Am J Pathol 1991;138:203.
Viander M: Uutta komplementtidiagnostiikasta. Moodi 1/2007: 60–62
KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:KORONANhO
Tiedustelut:
Yleistä:
Koronaviruksia tunnetaan kolme serotyyppiä, alatyyppejä on todennäköisesti
useita kymmeniä. Ne aiheuttavat pääasiassa ylempien hengitysteiden infektioita.
167
Indikaatiot:
Hengitystieinfektioiden diagnostiikka.
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki. Nenätikkunäytteille
Näytetikku:
Näyte:
näytteet..
Nenähuuhtelunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Menetelmä:
Polymeraasiketjureaktio (PCR)
Tekotiheys:
Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä.
Tulkinta:
Positiivinen/negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös on osoitus koronavirusinfektiosta.
Kraniosynostoosit, FGFR2-geenin valtamutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -FGFR2-D (11841)
Ts-FGFR2-D (12204)
Tiedustelut:
Yleistä:
FGFR2-geenin (fibroblastikasvutekijäreseptorigeeni 2) mutaatioita tavataan
lähinnä eräitä kraniosynostoosioireyhtymiä, kuten Crouzonin, Pfeifferin, Apertin ja Jackson-Weissin oireyhtymiä sairastavilla potilailla. Kraniosynostoosin
eli kallon luusaumojen ennenaikaisen sulkeutumisen ohella tyypillisiä oireita ovat Crouzonin oireyhtymässä voimakas proptoosi ja Pfeifferin, Apertin ja
Jackson-Weissin oireyhtymissä erilaiset raajojen luutumishäiriöt, kuten esim.
syndaktyliat. Oireyhtymät periytyvät autosomissa vallitsevasti, ja sporadisten
tapausten osuus on huomattava. Apertin oireyhtymässä lähes kaikki kuvatut
tapaukset ovat sporadisia, muissa oireyhtymissä familiaalisia ja sporadisia tapauksia on suunnilleen yhtä paljon.
Kraniosynostoosioireyhtymät ovat Apertin oireyhtymää lukuun ottamatta geneettisesti varsin heterogeenisiä, mutta ylivoimaisesti eniten mutaatioita kes-
168
kittyy FGFR2-geenin eksoneihin 8 ja 10. Sekvensoimalla nämä kaksi eksonia
pystytään patogeeninen mutaatio osoittamaan jopa noin puolella Crouzonin,
Pfeifferin tai Jackson-Weissin oireyhtymää sairastavista potilaista. Apertin oireyhtymä puolestaan on varsin homogeeninen ja lähes kaikilla potilailla on joko
p.Ser252Trp-mutaatio tai p.Pro253Arg-mutaatio FGFR2-geenin eksonissa 8.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Crouzonin, Pfeifferin, Jackson-Weissin tai Apertin oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
FGFR2-geenin eksonien 8 ja 10 PCR-monistus ja sekvensointi. Apertin oireyhtymää epäiltäessä FGFR2-geenin eksonin 8 PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen FGFR2-geenin sekvenssianalyysissä varmistaa kliinisen diagnoosin. Mutaatio on tällä menetelmällä osoitettavissa vain noin
puolelta Crouzon-, Pfeiffer- tai Jackson-Weiss-oireyhtymää sairastavista potilaista, ja siten normaali tulos ei poissulje kliinistä diagnoosia. Apertin oireyhtymässä jompikumpi kahdesta FGFR2-geenin pistemutaatiosta on osoitettavissa jopa 99 %:lta potilaista.
KROMOSOMIEN MIKRODELEETIOIDEN FISH-tutkimus
Lyhenne:
B -FISHDel (4770)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Tunnetuimpien ns. mikrodeleetiosyndroomien deleetioalueille on saatavilla
spesifisiä geenikoettimia. Hybridisoitaessa näitä koettimia potilaan verinäytteestä tehdyille kromosomivalmisteille, voidaan havaita pienet deleetiot, joita
ei luotettavasti voida osoittaa edes prometafaasikromosomitutkimuksissa.
Tutkimukset tehdään verinäytteestä. Tarjoamamme yleisimmät mikrodeleetiotutkimukset ovat: 1) Catch-22 22q11.2 2) Cri-du-Chat 5p15.2 3) Miller-Dieker
17p13.3 4) Prader-Willi/Angelman 15q11-13 5) Smith-Magenis 17p11.2 6)
Williams 7q11.23 7) Wolf-Hirschhorn 4p16.3 8) Y-kromosomin deleetiotutkimus 9) yksittäisten telomeerialueitten FISH-tutkimukset. Myös harvinaisempien mikrodeleetioiden tutkimus on mahdollista.
Indikaatiot:
Kliininen epäily jostakin em. oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
169
Lähetys:
Menetelmä:
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Deleetion löytyminen vahvistaa
kliinisen diagnoosin.
KROMOSOMIEN MIKRODELEETIO Fish-tutkimus muusta kudoksesta kuin VERESTÄ
Lyhenne:
FISH-Del (12171)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Tunnetuimpien ns. mikrodeleetiosyndroomien deleetioalueille on saatavilla
spesifisiä geenikoettimia. Hybridisoitaessa näitä koettimia potilaan näytteestä tehdyille kromosomivalmisteille, voidaan havaita pienet deleetiot, joita ei
luotettavasti voida osoittaa edes prometafaasikromosomitutkimuksissa. Tarjoamamme yleisimmät mikrodeleetiotutkimukset ovat: 1) Catch-22 22q11.2 2)
Cri-du-Chat 5p15.2 3) Miller-Dieker 17p13.3 4) Prader-Willi/Angelman 15q1113 5) Smith-Magenis 17p11.2 6) Williams 7q11.23 7) Wolf-Hirschhorn 4p16.3
8) Y-kromosomin deleetiotutkimus 9) yksittäisten telomeerialueitten FISH-tutkimukset. Myös harvinaisempien mikrodeleetioiden tutkimus on mahdollista.
Indikaatiot:
Kliininen epäily jostakin em. oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
Lapsiveden solut, istukkanäyte tai viljellyt fibroblastit
Lähetys:
Menetelmä:
Vastausaika:
2-6 viikkoa.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Deleetion löytyminen vahvistaa
kliinisen diagnoosin.
kromosomitutkimus ihonäytteestä
Lyhenne:
Sk-Kromos (2154)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
170
Yleistä:
Kromosomitutkimus voidaan tehdä ihon fibroblasteista esimerkiksi fetus mortus –tilanteissa tai epäiltäessä mosaikismia.
Indikaatiot:
Epäily kromosomipoikkeavuudesta tai mosaikismista jonkin kromosomipoikkeavuuden suhteen.
Lähete:
Näyte:Ihopala
Lähetys:
Menetelmä:
Ihonäytteestä perustetaan soluviljely ja kromosomivalmisteet tehdään viljellyistä fibroblasteista. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä.
Tutkimus tehdään noin 400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto.
Vastausaika:
4-6 viikkoa.
Tulkinta:
kromosomitutkimus iSTUKKAPALAnÄytteestä
Lyhenne:
Ts-Kromos (3741), Pl-Kromos (4325)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Joissakin erikoistapauksissa, kuten fetus mortus -tilanteissa kromosomitutkimus voidaan suorittaa istukkapalanäytteestä perustetusta viljelystä.
Indikaatiot:
Epäily kromosomipoikkeavuudesta.
Lähete:
Näyte:Istukkapala
Lähetys:
Menetelmä:
Istukkapalanäytteestä perustetaan soluviljely ja kromosomivalmisteet tehdään viljellyistä soluista. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Tutkimus tehdään noin 400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto.
Vastausaika:
4-6 viikkoa.
Tulkinta:
171
kromosomitutkimus LUUYTIMESTÄ
Lyhenne:
Bm-Kromos (2152)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Tutkimuksessa etsitään hematologisiin maligniteetteihin liittyviä ns. hankittuja, klonaalisia kromosomipoikkeavuuksia. Näillä muutoksilla tiedetään olevan
paitsi diagnostista, myös ennusteellista merkitystä. Diagnoosivaiheessa havaittuja muutoksia voidaan myös hyödyntää hoidon seurannassa.
Indikaatiot:
Epäily hematologisesta maligniteetista.
Lähete:
Näyte:
2-3 ml luuydintä (lisäksi 5 ml Li-hepariiniverta diagnoosivaiheessa)
Lähetys:
Menetelmä:
Luuytimen kromosomitutkimuksessa tutkitaan suoralla menetelmällä spontaanisti jakautuvia soluja sekä lyhyen aikaa viljeltyjä soluja. KLL:ssa ja
MM:ssa käytetään myös solujen stimulaatiota. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Ensimmäisen tutkimuksen yhteydessä selvitetään
tarvittaessa myös potilaan peruskaryotyyppi (B –karyot (11863)) PHA:lla jakautumaan stimuloiduista perifeerisen veren lymfosyyteistä. Peruskaryotyypin selvitys sisältyy hintaan.
Vastausaika:
1-4 viikkoa.
Tulkinta:
kromosomitutkimus verESTÄ
Lyhenne:
B -Kromos (2151)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Tavallinen kromosomitutkimus tehdään synnynnäisten kehityshäiriöiden etiologian selvittämiseksi ja aikuisilla infertiliteetin tai spontaanien keskenmenojen syyn selvittämiseksi.
Indikaatiot:
Tavallinen kromosomitutkimus tehdään synnynnäisen kehityshäiriön etiologian selvittämiseksi: 1) Vastasyntyneillä varma tai epäilty trisomia, anomaliasyndrooma tai epäselvä sukupuoli. 2) Lapsuusiässä kehitysviive ja dysmorfiset piirteet, kasvun poikkeavuudet. 3) Nuorilla puberteettikehityksen viive/
poikkeavuudet. 4) Aikuisilla tavallinen kromosomitutkimus on aiheellinen selvitettäessä infertiliteetin tai spontaanien keskenmenojen (3 tai useampi) syytä
172
tai jos suvussa periytyy balansoitu kromosomimuutos.
Lähete:
Näyte:
5 ml Li-hepariiniverta (pienet lapset 1 ml)
Lähetys:
Menetelmä:
Soluviljely ja G-raitavärjäys. Vastasyntyneiden kiireellisissä tutkimuksissa
käytetään myös DAPI-värjäystä. Tutkimus tehdään metafaasivaiheen kromosomeista noin 400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto.
Vastausaika:
2-4 viikkoa, kiireellisenä 2-4 vrk.
Tulkinta:
Kromosomitutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto.
KUDOSANTIGEENI B27
Lyhenne:
Ly-HLAB27 (3075)
Tiedustelut:
Yleistä:
HLA-B27 on MHC luokan I kudosantigeeni, joka löytyy Suomessa noin 14
%:lta väestössä. HLA-B27-alleelin suhteen positiivisilla henkilöillä on suuresti
kohonnut riski sairastua selkärankareumaan, Reiterin tautiin, reaktiiviseen niveltulehdukseen, sekä ulseratiivisen koliitin ja psoriasiksen yhteydessä esiintyvään spondyliittiin. HLA-B27 ei kuitenkaan ole riittävä ko. tautien syntyyn,
vaan esim. reaktiivisen niveltulehduksen syntyyn tarvitaan altistus Yersinia,
Shigella, Chlamydia, Salmonella tai Campyloryhmien bakteereille (Ks. Chlamydia trachomatis, vasta-aineet, Salmonella, vasta-aineet, Yersinia, vastaaineet) Kuitenkin yli 95 % selkärankareumaa sairastavista ja noin 70–80 %
Reiterin tautia tai reaktiivista niveltulehdusta sairastavista potilaista on HLAB27 positiivisia. Myös taudinkulku ko. taudeissa on erilainen HLA-B27 positiivisilla ja -B27 negatiivisilla potilailla: Reiterin tauti ja reaktiivinen niveltulehdus
ovat vaikeampia HLA-B27 positiivisilla ja selkärankareumapotilaista iriittejä on
useammin HLA-B27 positiivisilla.
Indikaatiot:
HLA-B27-määritys on aiheellinen epäiltäessä HLA-B27-antigeeniin assosioitunutta tautia, jolloin määritys on apuna diagnoosia tehtäessä.
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA verta. Säilyy useita päiviä huoneen lämmössä, +4°C:ssa tai
–20°C:ssa.
Menetelmä:
PCR-monistukseen ja DNA-hybridisaatioon perustuvalla menetelmällä tutkitaan näytteestä onko henkilö positiivinen HLA-B27-alleelin suhteen.
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa.
173
Tulkinta:
Vastaus on joko HLA-B27+ tai HLA-B27-. Erikoislääkärin konsultaatio puh.
(02) 333 7 028.
Kirjallisuus:
Laitinen M & Hakala M. Selkärankareuma. Duodecim 2005;121:1635-42.
KUDOSNESTEEN KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET
Tiedustelut:
Yleistä:
Elimistössä tapahtuu usein paikallista komplementin aktivoitumista, esim. lokaalisen immuunireaktion (antigeeni-vasta-ainekompleksit ym.) seurauksena,
mikä ei välttämättä näy veren komplementtitasoissa. Kudosnesteiden (nivelneste, pleura, likvori) komplementin määritys voi tällöin olla diagnostinen.
Kudosnesteestä voidaan tehdä seuraavia määrityksiä:
S-Komplementti, kokonaisaktiivisuus (CH100)
P-Komplementti, properdiini, P-Faktori B-pitoisuus
P-Komplementti faktori B + aktivaatiotuotteet
P-SC5b-9-kompleksi
Indikaatiot:
Komplementin aktivaation osoitus (pleura, synovia, likvori).
Lähete:
Näyte:
Komplementin kokonaisaktiivisuutta mitattaessa pelkkää kudosnestettä,
muuten EDTA-näyte (ks. näytteenotto-ohjeet edellä) 2 ml (jäädytetään välittömästi). Nivel-, pleura- ym. kudosnesteet myös EDTA-näytteinä. (Ks. näytteenotto-ohjeet).
Menetelmä:
Kudosnesteestä voidaan mitata kaikkia komplementin komponentteja mitä
verestäkin. Ks. yksittäisten tutkimusten kohdalta.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Ks. yksittäisten tutkimusten kohdalta. Yksittäisten komple-mentin komponenttien määrä voi olla laskenut kudosnes-teessä, vaikka veren arvot ovat normaalit. Esim. LED:ssa likvorin C4:n lasku viittaa keskushermoston SLE:een ja
pleuranesteen C4:n lasku keuhkojen prosessiin. Reumassa on todettu matalia C4 arvoja nivelnesteessä. Myös C3:n, C4:n ja Faktori B:n aktivaatiotuotteita voidaan osoittaa kudosnesteistä.
Kirjallisuus:
Morgan BP. Complement. Clinical aspects and relevance to disease. Academic Press, london, 1990.
Viander M. Moodi 2/1992;124.
174
KUDOSTRANSGLUTAMINAASI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-tTGAbA (1885), S-tTGAbG (1886), voidaan tilata erikseen
Tiedustelut:
Yleistä:
Ks. KELIAKIATUTKIMUS.
Indikaatiot:
Keliakian ja dermatitis herpetiformikseen (ihokeliakia) liittyvän enteropatian (ohutsuolivaurio) diagnostiikka ja dieettihoidon seuranta.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
S-tTGAbA: Entsyymi-immunologinen (ELISA) menetelmä. Antigeenina humaani rekombinantti kudostransglutaminaasi (rtTG).
S-tTGAbG: fluoroimmunologinen menetelmä.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitealueet:
tTGAbA: <0.10, raja-arvo 0.10–0.14, positiivinen >0.15 EU/ml.
tTGAbG: <7, raja-arvo 7–10, positiivinen >10 U/ml.
Transglutaminaasivasta-ainemääritys on herkkä ja spesifinen ohutsuolen
villusatrofian osoittaja. Hoitamattomassa tuoreessa keliakiassa positiivisia
IgA-luokan vasta-aineita voidaan osoittaa lapsilla >95 %:lla ja aikuisilla >90
%:lla. Dermatitis herpetiformiksessa (ihokeliakia) vasta-aineita tavataan niillä
potilailla (n. 70 %), joilla suolen limakalvo on vaurioitunut. Mikäli suolen limakalvo on normaali, vasta-aineita todetaan vain 5–10 %:lla DH-potilaista. IgApuutospotilailla transglutaminaasi (IgA) vasta-ainetesti on negatiivinen, mutta
IgG-luokan transglutaminaasi-, endomysium- tai gliadiinipeptidivasta-aineet
positiiviset.
Sekä keliakiassa että DH:ssa tuloksiin vaikuttaa myös se että gluteenittoman
dieetin aikana titterit laskevat. IgA-luokan transglutaminaasivasta-aineet häviävät 6–12 kk kuluessa. Vasta-aineet ilmestyvät nopeasti jos dieetti pettää.
Vasta-ainemäärityksiä voidaankin käyttää dieetin seurantaan.
Transglutaminaasivasta-aineita tavataan harvoin muilla kuin keliakiapotilailla. Riskiryhmien seulontatutkimuksissa vasta-aineita voi esiintyä oireettomilla
(mm. tyyppi 1 diabeteksessa 2–5 %:lla), tällöin kyseessä voi tuoreen keliakian
sijasta olla myös latentti keliakia. Näitä potilaita on syytä seurata koska jossain vaiheessa latentti tauti muuttuu keliakiaksi.
Keliakiapotilaiden immuunivaste on yksilöllinen, noin 5–15 % potilaista muodostaa vasta-aineita vain gliadiinia tai vain endomysiiniä/retikuliinia (transglutaminaasi) kohtaan. Keliakian seulontaan tulisikin aina käyttää samanaikaisesti gliadiinipeptidivasta-ainetestiä sekä endomysium- ja transglutaminaasivasta-aineita mittaavaa testiä.
175
Kirjallisuus:
Collin P, Hällström O, Mäki M, Viander M, Keyriläinen O. Scand J Gastroenterol 1990;25:245.
Dieterich W, Ehnis T, Bauer M, ym. Nat Med 1997;3:797.
Feighery C. Brit Med J 1999;319:236.
Holmes GKT, Prior P, Lane MR, ym. Gut 1989;30:333.
Käypä hoito. Keliakian hoitosuositus. Duodecim 1997;113: 82–87.
Ladinser B, Rossipal E, Pittschieler K. Gut 1994;35:776.
Lock RJ, Gilmour JEM, Unsworth DJ. Clin Exp Immunol 1999;116:258.
Mäki M, Collin P. Lancet 1997;349:1755.
Mäki M, Holm K, Lipsanen V, Hällström O, Viander M, ym.
Lancet 1991;338:1350.
Maki M, Mustalahti K, ym. N Engl J Med 2003; 348:25 2517
Reunala T, Chorzelski TP, Viander M, ym. Br J Dermatol 1987;117:185.
Savilahti E, Viander M, Perkkiö M, Vainio E, ym. Lancet 1983;i:320.
Sulkanen S, Halttunen T, Laurila K, ym. Gastroenterology 1998;115:1322.
Unsworth DJ, Brown DL. Gut 1994;35:61.
KUDOSVASTA-AINEET
Lyhenne:
S-KudosAb (231)
Tiedustelut:
Yleistä:
Tutkimuksessa määritetään potilaan seerumista sileälihas vasta-aineet
(SMA), mitokondrio vasta-aineet (AMA), maksa ja munuaismikrosomi
vasta-aineet (LKM), ja parietaalisolu vasta-aineet (PCA)
Kudosvasta-ainemäärityksellä on merkitystä kroonisten hepatiittien (SMA,
AMA, LKM), pernisiöösin anemian ja atrofisen gastriitin (PCA) diagnostiikassa.
Indikaatiot:
Kroonisten hepatiittien, pernisiöösin anemian ja atrofisen gastriitin diagnostiikka.
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete.
Näyte:
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina rotan mahalaukku,
maksa ja munuainen.
Tekotiheys:
1–2 kertaa viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennokset tutkitaan seuraavalla kerralla.
Tulkinta:
Ks. Sileälihas vasta-aineet, Maksa ja munuaismikrosomi vasta-aineet, Mitokondrio vasta-aineet ja Parietaalisolu vasta-aineet.
Kirjallisuus:
Bigazzi PE, Burek CL, Rose NR. Kirjassa: Rose NR, Friedman H, Fahey JL.,
toim., Manual of clinical laboratory immunology, ASM, Washington 1986:762–
770.
176
LAKTOOSIMALABSORPTIOON LIITTYVÄ GEENI-MUUTOS
Lyhenne:
B-Lakt-D (4614)
Tiedustelut:
Yleistä:
Primaari laktoosimalabsorptio, aikuistyyppinen primaari hypolaktasia eli
laktoosi-intoleranssi on yleinen entsyymipuutos, joka tulee esiin laktaasientsyymin (LPH) aktiivisuuden alentuessa normaalisti iän mukana. Laktoosi-intoleranssia esiintyy n. 17 %:lla suomalaisista. Tähän hankinnaiseen laktoosin imeytymishäiriöön liittyy yhden emäksen C/T-geenipolymorfismi -13910
asemassa LPH-geenistä. Tunnistettu polymorfia liittyy laktaasientsyymin aktiivisuuden säätelyyn RNA-tasolla. C/C-genotyyppi liittyy hankinnaiseen laktaasinpuutokseen 100-prosenttisesti, laktoosia sietävillä esiintyy joko C/T- tai
T/T-genotyyppi.
Hankinnaisen laktaasinpuutoksen kehittymisikä vaihtelee eri väestöissä. Suomalaisilla alle 20-vuotiailla voi olla vielä toimivaa laktaasia jäljellä siitä huolimatta, että heillä on laktaasin puutokseen liittyvä C/C-genotyyppi. On kuitenkin odotettavissa, että kaikille C/C-genotyypin henkilöille kehittyy laktaasinpuutos 20 ikävuoteen mennessä. Käytännössä laktaasin puutokseen sopivat
oireet ja positiivinen geenitesti riittävät laktaasinpuutoksen diagnoosiin. Suomalaiset lasten gastroenterologit käyttävätkin geenitestiä jopa yksinomaisena
testinä hankinnaisen laktaasinpuutoksen osoittamiseen lapsilla.
Primaarisen (hankinnaisen) laktaasinpuutoksen lisäksi laktoosin imeytymishäiriö voi johtua sekundaarisista muutoksista suolen epiteelisoluissa. Näillä
potilailla ei tarvitse esiintyä C/C-genotyyppiä. Suomessa tällaisen sekundaarisen laktaasinpuutoksen on todettu liittyvän mm. keliakiaan, jota esiintyy n. 5
%:lla kaikista laktoosin imeytymishäiriöistä kärsivistä. Keliakiassa sekundaarinen laktaasinpuutos voi olla ohimenevä ja saattaa parantua suolen epiteelin
tervehtyessä.
Indikaatiot:
Vatsavaivojen etiologian selvittäminen.
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA verta. Säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4°C:ssa tai
–20°C:ssa.
Menetelmä:
Tutkittava geenialue monistetaan PCR-menetelmällä. Monistettu alue tutkitaan DNA-hybridisaatiolla käyttäen alleelispesifisiä koettimia.
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Vastaukset ovat valmiina n viikon kuluessa.
Tulkinta:
Vastauksena ilmoitetaan genotyyppi :
C/C = osoittaa hankinnaisen laktaasinpuutoksen
C/T = laktoosia sietävä
T/T = laktoosia sietävä
C/C-tulos osoittaa että potilaalla on hankinnaisen laktaasinpuutoksen aihe177
uttava genotyyppi. Geenipolymorfismista johtuva laktaasinpuutos on pysyvä.
Potilaan oireiden syntyyn vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät, mm. suolessa jäljellä olevan entsyymin määrä, suoliston bakteerifloora ja syödyn laktoosin määrä. Kyseessä voi olla myös sekundaarinen laktaasinpuutos mikä ei
tule esiin tällä testillä. Jotkut potilasryhmät, mm. ärtyvän suolen oireyhtymästä
kärsivät, voivat saada herkemmin oireita laktaasinpuutoksesta.
Kirjallisuus:
Savilahti E, Järvelä I. Laktoosin imeytymishäiriö ja sen diagnostiikka. Suomen
Lääkärilehti 2002;57:4337–4341
Leberin perinnöllinen näköhermotauti (LHON),
valtamutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -LEBER-D (4672)
Ts-LEBER-D (4673)
Tiedustelut:
Yleistä:
Leberin perinnöllinen optikusneuropatia (LHON) on maternellisti periytyvä sokeuteen johtava tauti, joka affisioi useammin miehiä kuin naisia. Sairaus on
yleisin ei-traumaperäinen sokeutumisen syy nuorilla aikuisilla. Taudin penetranssi on alentunut. Geenivirhettä kantavista miehistä noin 30–40 % sairastuu, kun taas naisilla vastaava luku on 15 %. Tauti puhkeaa yleensä nuorella
aikuisiällä aiemmin täysin terveellä henkilöllä eikä sairauteen ole olemassa
hoitoa. Sairauden akuutissa vaiheessa potilailla on oftalmologisessa tutkimuksessa todettavissa retinan mikroangiopatia, mutta sen löytyminen LHONsukuun kuuluvalla henkilöllä ei välttämättä merkitse sokeutumista.
Tautiin liittyy kolme valtamutaatiota mitokondriaalisessa DNA:ssa (mtDNA).
Nämä mutaatiot sijaitsevat hengitysketjukompleksi I:n alayksiköitä koodaavissa geeneissä mtDNA:n positioissa 3460 (ND1-geeni), 11778 (ND4-geeni)
ja 14484 (ND6-geeni). Nämä mutaatiot kattavat valtaosan LHON-tapauksista.
Taudin penetranssi vaihtelee eri sukujen välillä, mikä saattaa johtua esimerkiksi muiden myötävaikuttavien mitokondriaalisten tai tuman geenien vaikutuksesta. Leberin taudissa patogeeniset mutaatiot ovat muista mitokondriaalisten tautien mutaatioista poiketen yleensä homoplasmisia. Heteroplasminen
LHON-mutaatio on usein merkkinä uudesta, melko äskettäin eli 1-2 sukupolvea aikaisemmin syntyneestä mutaatiosta.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Leberin perinnöllisestä näköhermotaudista.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio mutaatioiden havaitse-
178
miseksi mtDNA:n positioista 3460, 11778 tai 14484. Tarvittaessa mtDNA:n
sekvensointi soveltuvilta osin (lähinnä kompleksi I:n alayksiköitä koodaavat
geenit).
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
Pistemutaation löytyminen mtDNA:n positioissa 3460, 11778 tai 14484 oireisella potilaalla varmistaa Leberin perinnöllisen näköhermosairauden diagnoosin. Normaali tulos restriktioentsyymidigestiossa ei poissulje Leberin tautia,
koska taudin taustalla saattaa olla jokin muu mtDNA:n mutaatio.
LEGIONELLA PNEUMOPHILA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
Lyhenne:
LepnNhO (4428)
Tiedustelut:
Yleistä:
Legionelloja on syytä epäillä korkeakuumeisen pneumonian aiheuttajaksi
vastustuskyvyltään alentuneella potilaalla tai aikaisemmin terveellä matkailijalla. Legionella-infektio voi esiintyä myös abdominaali- tai hermosto-oirein.
Suomessa Legionella pneumophila aiheuttaa 85 % legionellooseista, muista
lajeista kliinisesti tärkeimmät ovat L. micdadei, L. bozemanii ja L. dumoffi.
Lähete:
Näyte:
Yskös- tai bronkoskopianäyte 1–5 ml. BAL 5–20 ml steriilissä kertakäyttöputkessa.
Lähetys:
Menetelmä:
Legionellojen läsnäolo näytteessä määritetään monistamal-la spesifisiä
geenijaksoja PCR-menetelmällä. Kohteena on 16S rRNA:ta koodaava geeni. Uusi menetelmämme on erityisesti suunniteltu Legionella pneumophilaDNA:n osoittamiseen, mutta myös joidenkin muiden Legionella-lajien DNA
monistuu (L micdadei, L. bozemanii, L. cherrii, L. anisa, L. spiritensis, L. rubrilucans). Sen sijaan muiden ylähengitysteissä esiintyvien bakteerien DNA:n
monistumis-ta ei ole todettu.
Parhaimmillaan menetelmän herkkyys riittää osoittamaan 40 cfu (cfu, colony
forming unit,pesäkettä muodostavaa yksikköä) Legionella pneumophilaa 1
ml:ssa ysköstä tai 2 cfu 1 ml:ssa BAL-nestettä.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen tulos potilas-näytteestä
viittaa vahvasti taudinaiheuttajaan. Testausmateriaalissa Legionella pneu-
179
mophila -PCR:n herkkyys viljelyyn verrattuna on ollut 100 % ja spesifisyys
98.6 %.
Kirjallisuus:
Rantakokko-Jalava & Jalava. (2001) J Clin Microbiology 31:2904–10.
LEGIONELLA, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-LegiAb (2205)
Tiedustelut:
Yleistä:
Legionella pneumophila aiheuttaa yleisinfektion, joka useimmiten ilmenee korkeakuumeisena keuhkokuumeena. Se aiheuttaa myös ns. Pontiac-kuumeen,
joka on lievempi ei-pneumoninen taudinmuoto. Legionella voi olla myös abskessien, perikardiitin, endokardiitin ja peritoniitin aiheuttaja. Pneumonian suhteen riskipotilaita ovat keski-ikäiset tai vanhemmat tupakoivat miehet, jotka
saavat immunosuppressiivista hoitoa tai joilla on vastustuskykyä alentava
sairaus, kuten maligniteetti tai alkoholismi. Munuaissiirtopotilaat ovat erityisen
alttiita saamaan legionelloosin. Myös ulkomaanmatkan aikana saatua pneumoniaa tulee epäillä legionellan aiheuttamaksi. Tutkimuksella mitataan IgM,
IgG ja IgA-luokkien legionellavasta-aineita, ja sitä varten suositellaan otettavaksi ainakin kaksi näytettä 3 viikon välein, koska vasta-ainemuodostuksen
on joissain tapauksissa todettu olevan hidasta.
Indikaatiot:
Pneumoniat, erityisesti immuunipuutteisilla potilailla ja ulkomaanmatkojen yhteydessä.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeeneina ovat L. pneumophila, serotyypit 1, 2, 3 ja 4 sekä L. micdadei (SDS-ekstrakti).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Löydösten merkittävyydestä annetaan arvio. 90 %:lla potilaista serokonversio
tapahtuu kuukauden kuluessa, mutta joidenkin potilaiden kohdalla vasta-aineiden muodostumisen on todettu olevan hidasta. Serokonversion on osoitettu tapahtuvan kuitenkin viimeistää 9 viikon kuluessa tartunnasta.
Kirjallisuus:
Edelstein P. 2006. Detection of antibodies to Legionella. Kirjassa (toim.) Detrick B, Hamilton RG, Folds JD. Manual of Molecular and Clinical Laboratory
Immunology, 7. painos, s. 468–476.
180
LEGIONELLA, VILJELY
Lyhenne:
LegiVi (2206)
Tiedustelut:
Yleistä:
Legionelloja on syytä epäillä keuhkokuumeen aiheuttajaksi, kun tavanomainen antibioottihoito ei tehoa korkeakuumeiseen pneumoniaan. Legionellainfektio voi esiintyä myös abdominaali- tai hermosto-oirein. Legionelloja on eristetty myös märkäpesäkkeistä, erityisesti suoliston alueelta. Legionellat vaativat erikoiselatusaineen, eivätkä ne tule esille tavallisessa bakteeriviljelyssä.
Indikaatiot:
Epäily Legionella-infektiosta.
Lähete:
Näyte:
Hengitysteiden alueelta hyviä näytteitä ovat transtrakeaali-aspiraatti, kaksoiskatetrilla otettu bronkoskopianäyte ja keuhkopalat. Yskösnäyte on täysin
tyydyttävä ja legionellaviljelyyn kannattaa ysköstä lähettää, vaikka se ei olisikaan selvästi märkäistä. Potilasnäytteet legionella-viljelyä varten on kuljetettava saman työpäivän kuluessa laboratorioon, mutta jääkaappilämpötilaan
jäähdytetty näyte kestää säilytystä kahden vuorokauden ajan. Legionelloja
esiintyy 10–40 %:ssa tapauksista myös jonkin verran veressä, mutta tavallinen veriviljelypullo ei kasvata legionellaa. Vesijohtovesien viljely on tarpeellista selviteltäessä paikallista epidemiaa. Vesinäytteitä varten tarvittavia putkia
saa laboratoriosta.
Menetelmä:
Elatusaine BCYE, selektiiviset elatusaineet: BMPA, MWY. Tunnistus legionellaksi
kysteiiniriippuvuuden ja mebraanirasvahappojen kaasukromatografian perusteella (sekv. 16SrRna).
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Alustavan tuloksen saa 3–5 vuorokauden kuluttua.
Tulkinta:
Ei tunneta oireettomia kantajia. Vesijohtovesistä voidaan eristää legionelloja
ilman että se liittyy tautitapauksiin.
Kirjallisuus:
Edelstein PH: J Clin Microbiol 1981;14: 298–303.
LEUKOSYYTIT, FAGOSYTOINTIKYKY JA SOLUNSISÄINEN
TAPPO
Lyhenne:
L-Fagosyt (2229)
Tiedustelut:
Yleistä:
Leukosyyttien fagosytoositapahtuma muodostuu:
1) vieraiden partikkeleiden, tavallisimmin mikrobien, otosta solun sisään (en181
dosytoosi) ja
2) mikrobien tappamisesta solun sisällä.
Edellinen toiminta on riippuvainen mikrobien opsonisaa-tiosta eli siitä ovatko ne vasta-aineiden tai komplementin komponenttien päällystämiä, ja siten
useimmat endosy-toosin häiriöt johtuvatkin opsonisaatiohäiriöistä. Leukosyyttien mikrobisidinen toiminta on vajavaista mm. kroonisessa granulomatoositaudissa, leukosyyttien myeloperoksidaasin ja glukoosi -6-fosfaatti dehydroge-naasin puutteessa, akuutissa leukemiassa, Chediak-Higashin, Jobin ja
Downin oireyhtymissä, sekä ohimenevästi keskosilla, akuuteissa infektioissa,
kryoglobulinmiassa, palovammoissa ja malnutritioissa.
Indikaatiot:
Tutkimus on aihellinen epäiltäessä granulosyyttien fagosytointikyvyn heikkoutta tai puutetta.
Lähete:
Näyte:
20–30 ml verta Li-hepariiniputkessa.
Menetelmä:
Testissä sekoitetaan keskenään tutkittavia leukosyyttejä, eläviä bakteereja
(S.aureus) ja normaalia seerumia opsoniinilähteenä. Opsonisaatiohäiriöitä epäiltäessä käytetään tutkittavan henkilön seerumia yhdessä normaalien
leukosyyttien kanssa. Testissä seurataan elävien solunulkoisten bakteerien
määrää endosytoosin selvittämiseksi sekä elävien solunsisäisten bakteerien
määrää leukosyyttien bakterisidisen aktiviteetin mittaamiseksi.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Normaalien henkilöiden leukosyytit tappavat kahdessa tunnissa >95 % bakteereista, sitä vastoin esimerkiksi kroonista granulomatoositautia sairastavan
henkilön leukosyytit tappavat vastaavana aikana vain <10 % testibakteereista. Vastausta seuraa aina lausunto.
Kirjallisuus:
Stites DP. In Basic and Clinical Immunology, 5th ed. Lange Medical Publications, Los Altos, CA, 1984, pp 353–365.
LISTERIA, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-ListAb (2256)
Tiedustelut:
Yleistä:
Listeria monocytogenes on yleinen organismi luonnossa. Bakteerin patogeenisyys on matala, mutta se voi aiheuttaa erityisesti vastasyntyneillä, vanhuksilla
ja immunosuppres-siopotilailla mm. sepsiksiä ja meningiittejä. Raskaudenaikainen listeriainfektio, mahdollisesti lieväoireinen, voi johtaa ennenaikaiseen
synnytykseen ja sikiökuolemaan. Kokees-sa mitataan listerioosin yhteydessä
syntyvien agglutinoivien vasta-aineiden määrää.
Indikaatiot:
Epäily listerioosista.
182
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Testissä mitataan seerumin kyky agglutinoida kaupallisia 1- ja 4b-tyyppisten
listerioiden O- ja H-antigeeneja (Listeria Gruber-Widal Reaction, Siemens).
Tulos ilmoitetaan seerumilaimennoksena, joka vielä aiheuttaa agglutinaation.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Luotettava listerioosidiagnoosi vaatii positiivisen viljelylöydöksen. Titteri >320
viittaa infektioon ilman viljelyäkin. Diagnostinen löydös on nelinkertainen titterin nousu 7–21 vrk välein otetuissa pariseerumeissa. Ristireaktioita esiintyy
stafylokokkien ja muiden gram-positiivisten kokkien aiheuttamien vasta-aineiden kanssa.
LISÄMUNUAINEN, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-AdrAb (2258)
Tiedustelut:
Yleistä:
Lisämunuaisen kuorikerroksen solujen sytoplasmisten antigeenien kanssa
reagoivia vasta-aineita tavataan Addisonin tautia sairastavilla potilailla sekä
joskus muissakin polyendokrinopatioissa (APECED, diabetes, pernisiöösi
anemia, hypotyreoosi, hypoparatyreoosi) jolloin ne voivat edeltää Addisonin tautia. Isoloidussa aikuisten addisonin taudissa vasta-aineet kohdistuvat
lisämunuai-sissa steroidisynteesiin osallistuvaan sytokromi P450 entsyymiin
(21α-hydroksylaasi). Autoimmuuni polyglandular syndromissa (APGS type I,
APGS type II) vasta-aineita esiintyy myös muita P450 entsyymejä kohtaan;
P450 scc (lisämunuaisissa, gonadeissa ja istukassa) ja 17-α-OH (lisämunuaisissa ja gonadeissa).
Indikaatiot:
Addisonin taudin ja polyendokrinolopatia-oireyhtymien diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka (IgG-luokan vasta-aineet), jossa antigeenina on fiksoimaton apinan lisämunuainen. Seerumin alkulaimennos on
1:4.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitealue: <4.
Menetelmä mittaa auto-vasta-aineita, jotka voivat kohdistua mihin tahansa
183
edellä mainituista sytokromi P450entsyy-meistä. Tulos ilmoitetaan titterinä.
Positiivinen titteri on merkittävä. N. 80 %:lla APGS I ja APGS II syndromapotilailla esiintyy lisämunuaisvasta-aineita. Addisonin tautia sairastavista potilaista n. 50 %:lla on vasta-aineita. Cushingin taudissa ja muissa polyendokrinopatioissa (APECED) joskus esiintyvät vasta-aineet voivat edeltää myöhemmin
kehittyvää Addisonin tautia. Insuliinidiabetesta sairastavilla lapsilla 0.5 %:lla ja
heidän sisaruksistaan 0.4 %:lla esiintyy lisämunuaisvasta-aineita. Tuberkuloosin takia syntyneessä sekundaarisessa Addisonin taudissa ei vasta-aineita
todeta. Normaali-västössä vasta-aineita ei juuri esiinny.
Kirjallisuus:
Irvine WJ. In Medical Immunology, 1st ed. (ed. WJ Irvine). Teviot Scientific
Publ., 1979, p 129.
Lyhytkasvuisuusoireyhtymät, FGFR3-geenin mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -FGFR3-D (11891)
Ts-FGFR3-D (12205)
Tiedustelut:
Yleistä:
FGFR3-geenin (fibroblastikasvutekijäreseptorigeeni 3) koodaavan alueen
pistemutaatiot johtavat vaikeusasteeltaan vaihteleviin lyhytkasvuisuusoireyhtymiin: hypokondroplasiaan (HCH), akondroplasiaan (ACH) sekä letaaliin
tanatoforiseen dysplasiaan (TD). Kuhunkin oireyhtymään liittyvät valtamutaatioiden tutkimukset ovat tilattavissa erillisillä koodeilla, ja FGFR3-geenin
laajempi analyysi on tarkoitettu jatkotutkimukseksi lähinnä vahvoissa HCH- ja
ACH-epäilyissä.
Hypokondroplasiaa sairastavilla potilailla on kuvattu p.Asn540Lys-valtamutaation lisäksi muita FGFR3-geenin mutaatioita: p.Ser84Leu, p.Arg200Cys,
p.Asn262His, p.Gly268Cys, p.Tyr278Cys, p.Asn328Ile, p.Val381Glu,
p.Ile538Val, p.Asn540Ser, p.Asn540Thr, p.Lys650Asn ja p.Lys650Gln.
Akondroplasiaa sairastavista alle prosentilla on jokin muu FGFR3-geenin mutaatio kuin p.Gly380Arg. Muita ACH-potilailla raportoituja FGFR3-geenin mutaatioita ovat esim. p.Ser279Cys, p.Gly346Glu, p.Gly375Cys ja p.Thr394Ser.
Indikaatiot:
Vahva kliininen epäily hypokondroplasiasta (HCH) tai akondroplasiasta (ACH)
potilaalla, jolta ei ole osoitettu ko. oireyhtymään liittyviä valtamutaatioita.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
FGFR3-geenin sekvensointi soveltuvilta osilta.
184
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Patogeenisen mutaation löytyminen FGFR3-geenin sekvenssianalyysissä
varmistaa kliinisen diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan sulje pois kliinistä
diagnoosia, sillä mutaatio voi sijaita jossain muualla FGFR3-geenissä.
LYMFOSYYTTIEN CMV-TETRAMEERIPOSITIIVISET SOLUT
Lyhenteet:
B-LyCMVTeT (12166)
Tiedustelut:
Yleistä:
Sytomegalovirukselle spesifisten CD8 positiivisten solujen määrää voidaan
arvioida värjäämällä tietyille immunodominanteille epitoopeille spesifiset solut
käyttäen luokka I tetrameerikonstrukteja.
Indikaatiot:
Luuydinsiirtopotilaiden CMV-spesifisten immunovasteen voimakkuuden selvittäminen infektioriskin arvioimiseksi.
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Tutkittavan
potilaan HLA-genotyyppi on ilmoitettava. Toistaiseksi näytteitä voidaan ottaa
tutkittavaksi vain henkilöistä, jotka ovat positiivisia joko HLA-A2 ja/tai HLA-A*2402-alleelin suhteen.
Näyte:
10 ml litium-hepariiniverta. Toimitettava tutkittavaan laboratorioon saman päivän aikana.
Menetelmä:
Perifeerisen veren solut värjätään leimatuilla monoklonaalisilla vasta-aineilla
lymfosyyttialaluokkia (CD3 ja CD8) kohtaan sekä CMV-tetrameerireagensseilla. Tetrameerispesifisten solujen osuus CD3/CD8 positiivisista soluista määritetään virtaussytometrialla.
Tekotiheys:
Tarvittaessa arkipäivisin. Näytteitä voi ottaa maanantaista torstaihin. Huom!
Tutkimus on tilattava immunogenetiikan laboratoriosta puh. (02) 333 7026.
Tulkinta:
Vastauksena ilmoitetaan tetrameeripositiivisten solujen osuus CD3/CD8 positiivisista lymfosyyteistä. Lisäksi ilmoitetaan CD8+ solujen osuus CD3+ soluista ja näiden osuus lymfosyyteistä.
LYMFOSYYTTIEN PWM STIMULAATIO
Lyhenne:
B-LyPHAS (2278), B-LyConS (2277), B-LyPWMS (2280)
Tiedustelut:
185
Yleistä:
T-lymfosyytit voidaan stimuloida transformoitumaan in vitro erilaisilla kasviperäisillä lektiineillä, jotka yleensä toimivat mitogeeneina, ts. aktivoivat T-lymfosyyttejä riippumatta niiden spesifiteetistä. PHA ja Con A stimuloivat T-soluja,
tosin ilmeisesti hieman eri T-solujen alaluokkia, ja PWM sekä T- että B-soluja.
Indikaatiot:
Tutkimus on aiheellinen epäiltäessä soluvälitteisen immuniteetin vajavuustiloja; joko primaarisia (esim. DiGeorgen oireyhtymä) tai sekundaarisia (esim.
immunosuppressiivisen hoidon aikaansaamana tai maligniteetteihin liittyen).
Lähete:
Näyte:
10 ml hepariiniverta, toimitetaan tutkittavaksi välittömästi näytteenoton jälkeen.
Menetelmä:
Tutkimuksessa veren mononukleaariset solut eristetään tiheysgradienttisentrifugaatiolla, ja eristetyt solut viljellään mitogeenien kanssa eri konsentraatioita käyttäen. Lymfosyyttien aktivoituminen mitogeenien vaikutuksesta tutkitaan
mittaamalla radioaktiivisen tymidiinin inkorporoituminen DNA:han.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Vastausta seuraa aina lausunto.
Kirjallisuus:
Stites DP. In Basic and Clinical Immunology, 5th ed. (ed. by DP Stites, JD
Stobo, HH Fudenberg, JV Wells). Lange Medical Publications, Los Altos, CA,
1984, pp 353–365.
päivitetty 22.7.2009 /mv
LYMFOSYYTTIEN PINTAMARKKERIT/ALALUOKAT
Lyhenne:
B-LyMark (2279)
Tiedustelut:
Yleistä:
Tämän ryhmän tutkimuksilla selvitetään eri lymfosyyttialaluokkien suhteellisia
osuuksia tutkittavassa näytteessä, joka voi olla esim. perifeeristä verta tai luuydintä. Tähän tutkimukseen kuuluu B-solujen, T-solujen, auttaja- ja sytotoksisten T-solujen sekä NK-solujen suhteellisten määrien mittaaminen CD19, CD3,
CD4, CD8, CD16, ja CD56 antigeenien ekspressioon perustuen. Pyydettäessä teemme myös ns. laajennetun immunofenotyypityksen. Lymfosyyttien
alaluokkien suhteellisissa osuuksissa todetaan muutoksia mm. immunovajavuustiloissa, maligniteeteissa, autoimmuu-ni taudeissa ja infektioissa.
Indikaatiot:
Tutkimus on aiheellinen immunovajavuusdiagnostiikassa epäiltäessä muutoksia lymfosyyttien suhteellisissa osuuk-sissa.
Lähete:
Näyte:
5 ml hepariiniverta.
186
Menetelmä:
Tutkittavan näytteen solut värjätään erilaisilla fluoresoivilla merkkiaineilla leimatuilla monoklonaalisilla vasta-aineilla. Solut analysoidaan virtaussytometrialla.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Tulokset ilmoitetaan tutkittavien solupopulaatioiden sekä prosenttiosuuksina
lymfosyyttien kokonaismäärästä että absoluuttisina määrinä. Vastausta seuraa aina lausunto.
Kirjallisuus:
Reinherz EL, Schlossman SF. Cell 1980;19:821–7.
Bach M-A, Bach J-F. Int J Immunopharmacol 1981;3:269–73.
Lovett III EJ, et al. Lab Invest 1984;50:115–140.
LYMFOSYYTTIEN PPD STIMULAATIO
Lyhenne:
B-LyPPDS (3090)
Tiedustelut:
Yleistä:
M tuberculosis bakteerille in vivo herkistyneet lymfosyytit proliferoivat in vitro
PPD -antigeenin vaikutuksesta. Ainoastaan PPD:lle spesifiset T-solut proliferoivat, joten saatu responssi jää aina selvästi mitogeenien aiheuttamaa proliferaatiota alhaisemmiksi.
Indikaatiot:
Testiä voidaan käyttää tutkittaessa epäselviä ihoreaktioita Mantoux’n testissä.
Lisäksi testillä on merkitystä keuhkotuberkuloosin diagnostiikassa, sillä aktiivituber-kuloosissa puolet potilaista omaa positiivisen transformaa-tiovasteen
hyvin pienelle PPD-konsentraatiolle in vitro.
Lähete:
Näyte:
10 ml hepariiniverta, toimitetaan tutkittavaksi välittömästi näytteenoton jälkeen.
Menetelmä:
Testissä tiheysgradienttisentrifugaatiolla eristettyjä mono-nukleaarisia valkosoluja viljellään eri PPD-konsentraa-tioissa. T-lymfosyyttien aktivoituminen
PPD:n vaikutuksesta tutkitaan mittaamalla radioaktiivisen tymidiinin inkorporoi-tuminen DNA:han.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Vastausta seuraa aina lausunto.
Kirjallisuus:
Viljanen MK, Eskola J: Clin Immunol Immunopathol 1977;8:28–33.
187
Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI), SLC7A7geenin sekvensointi
Lyhenne:
B -SLC7-D (11896)
Ts-SLC7-D (12229)
Tiedustelut:
Yleistä:
Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, autosomissa peittyvästi periytyvä sairaus, jossa elimistö sietää huonosti
eläinvalkuaista. Taudin oireet - ruokahaluttomuus, huono painonnousu, oksentelu ja ripulointi - ilmaantuvat lapsen siirtyessä äidinmaidosta valkuaisaineita sisältävään ruokavalioon. Virtsassa arginiinin, ornitiinin ja lysiinin määrät
ovat kohonneet, veressä näiden aminohappojen pitoisuus on puolestaan normaalia pienempi. Runsaasti valkuaista sisältävästä ruokavaliosta voi pahimmillaan seurata jopa ammoniakkimyrkytys ja kooman kaltaisia keskushermosto-oireita. Tauti on kuitenkin hoidettavissa ruokavaliolla ja sitrulliinihoidolla.
Tautigeeni on SLC7A7-geeni, josta tunnetaan yli 40 patogeenista mutaatiota.
Kaikilta tutkituilta suomalaisilta potilailta on löydetty sama, geenin pujontakohdan pistemutaatio c.895-2A>T, p.T299IfsX10 (LPIFin). Suomesta tunnetaan
viitisenkymmentä potilasta lähinnä Karjalan kannakselta Savon ja Kainuun
kautta Luoteis-Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä. Muualla maailmassa LPI-tautia sairastaa yli 200 potilasta, joilla mutaatiokirjo SLC7A7-geenissä on heterogeenisempi kuin suomalaisilla.
Indikaatiot:
Mikäli kliininen epäily LPI-taudista on vahva, mutta suomalaista valtamutaatiota ei kuitenkaan ole osoitettavissa, voimme tarvittaessa suorittaa koko
SLC7A7-geenin sekvensoinnin.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
SLC7A7-geenin koodaavien alueiden sekvenssianalyysi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen SLCA7-geenistä homotsygoottina tai yhdistelmäheterotsygoottina varmistaa LPI-taudin diagnoosin.
188
Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI), suomalaisen valtamutaation tutkimus
Lyhenne:
B -LPI-D (12010)
Ts-LPI-D (12228)
Tiedustelut:
Yleistä:
Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, autosomissa peittyvästi periytyvä sairaus, jossa elimistö sietää huonosti
eläinvalkuaista. Taudin oireet - ruokahaluttomuus, huono painonnousu, oksentelu ja ripulointi - ilmaantuvat lapsen siirtyessä äidinmaidosta valkuaisaineita sisältävään ruokavalioon. Virtsassa arginiinin, ornitiinin ja lysiinin määrät
ovat kohonneet, veressä näiden aminohappojen pitoisuus on puolestaan normaalia pienempi. Runsaasti valkuaista sisältävästä ruokavaliosta voi pahimmillaan seurata jopa ammoniakkimyrkytys ja kooman kaltaisia keskushermosto-oireita. Tauti on kuitenkin hoidettavissa ruokavaliolla ja sitrulliinihoidolla.
Tautigeeni on SLC7A7-geeni, josta tunnetaan yli 40 patogeenista mutaatiota.
Kaikilta tutkituilta suomalaisilta potilailta on löydetty sama, geenin pujontakohdan pistemutaatio c.895-2A>T, p.T299IfsX10 (LPIFin). Suomesta tunnetaan
viitisenkymmentä potilasta lähinnä Karjalan kannakselta Savon ja Kainuun
kautta Luoteis-Lappiin ulottuvalla vyöhykkeellä. Muualla maailmassa LPI-tautia sairastaa yli 200 potilasta, joilla mutaatiokirjo SLC7A7-geenissä on heterogeenisempi kuin suomalaisilla.
Indikaatiot:
Kliininen epäily LPI-taudista.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
SLC7A7-geenin PCR-monistus ja restriktrioentsyymianalyysi LPIFin- mutaation havaitsemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:LPIFin- mutaation löytyminen homotsygoottina varmistaa LPI-taudin diagnoosin.
189
MAKSA- JA MUNUAISMIKROSOMI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-LKMAb (2313)
Tiedustelut:
Yleistä:
Maksa- ja munuaismikrosomivasta-aineet (S-LKMAb) ovat autovasta-aineita
endoplasmisen retikkelin proteiineja kohtaan. LKM-1 vasta-aineiden antigeeni on sytokromi P450IID6 ja harvinaisten LKM 2vasta-aineiden sytokromi
P450IIC8 /9/10.
Tutkimus liittyy maksasairauksien erotusdiagnostiikkaan (krooniset hepatiitit,
lääkeaineiden aiheuttamat hepatiitit ja lasten hepatiitit).
Indikaatiot:
Kroonisten maksasairauksien diagnostiikka, erityisesti las-ten krooninen aktiivinen hepatiitti ja lääkeainehepatiitit.
Lähete:
Immunologisten tutkimuste lähete
Näyte:
l ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan useita kudosvasta-aineita,
riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Lapsilta riittää 0.1 ml seerumia
kerta-määritykseen. Seerumunäyte säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka. Antigeeneina rotan maksan, munuaisen ja mahalaukun leike.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Viitealue: <10.
Maksa-munuaismikrosomivasta-aineet (LKM) ovat harvinai-sia normaaliväestössä tai valikoimattomilla sairaalapotilailla (alle 0.5 %:lla).
Suurin osa Suomessa esiintyvistä vasta-aineista on LKM 1-tyyppiä. Noin
75 % positiivisista löydöksistä liittyy maksasairauteen, useimmiten autoimmuunihepatiittiin (CAH). Hepatiitti C-viruksen aiheuttamaan hepatiittiin voi
liittyä LKM1-vasta-aineita. LKM-vasta-aineita löydetään usein potilailta, joilla ei esiinny muita autovasta-aineita (sileälihas-, mitokondrio- tai tuma-va).
N. 10 % aikuisten (naisten) CAH:sta on LKM-positiivisia. Lapsilla prevalenssi
voi olla korkeampi ja lasten CAH:ssa LKM1-positiivisuus liittyy huonoon ennusteeseen.
LKM-vasta-aineita on tavattu harvinaisissa lääkeaineiden, esim. tieniilihappo,
halotaani, aiheuttamissa autoimmuuni-hepatiiteissa. Näissä vasta-aineet häviävät hepatiitin parantuessa lääkeaineen käytön lopettamisen jälkeen.
Kirjallisuus:
190
Alvarez F, ym: J Exp Med 1985;161:1231.
Homberg J-C, ym: Hepatology 1985;5:722.
Homberg J-C, Abuaf N, Bernhard O, ym.: Hepatology 1987;7: 1333.
Mackay IR: Hepatology 1985;5:904.
Maggiore G, Bernard 0, Homberg J-C, ym: J Pediatr 1986;108: 399.
MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, GEENITUTKIMUS
Lyhenne:
B-MBL–D (12633)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mannoosia sitova lektiini (MBL) on veressä kiertävä proteiini, joka on osa synnynnäistä puolustusjärjestelmää. MBL tunnistaa useita hiilihydraattimolekyylejä mikrobien pintarakenteista sitoutuen näihin. MBL:n sitoutuminen mikrobin
pintaan käynnistää komplementin lektiinitien. MBL:n on osoitettu sitoutuvan
muun muassa useiden hengitystieinfektioita aiheuttavien patogeenien pintaan, esim. Streptococcus pneumoniae ja Haemophilus influenzae. MBL:n
rooli osana puolustusjärjestelmää on erityisen suuri pienillä lapsilla, joiden
hankittu immuniteetti on vielä kehittymätön.
MBL:ä koodaavassa geenissä mbl2, tunnetaan kolme yhden nukleotidin polymorfismikohtaa, jotka sijaitsevat kodoneissa 52, 54, ja 57 ja vastaavat variantteja D, B ja C. Näitä kutsutaan myös yleisesti variantiksi O. Villityyppiä kutsutaan variantiksi A. Mutanttivarianttien tiedetään vähentävän MBL:n biologista
aktiivisuutta, joka korreloituu MBL:n pitoisuuteen veressä. Saman genotyypin
edustajien välillä voidaan kuitenkin havaita merkittävää vaihtelua veren MBLpitoisuuksissa.
Variantin B frekvenssi Euraasiassa on ~25 %, variantin D frekvenssi Euroopassa on ~14 %. Variantti C on Euroopassa harvinainen.
Veren alhaisella MBL-pitoisuudella ja pikkulasten lisääntyneellä infektioalttiudella on osoitettu olevan suora yhteys. Erityisesti kyseeseen tulevat akuutin hengitystieinfektion aiheuttavat organismit. Alhaisen MBL-pitoisuuden on
osoitettu lisäävän alttiutta sairastua autoimmuunisairauksiin (SLE, nivelreuma, multippeliskleroosi).
MBL-aktiivisuuden indikaattorina voidaan käyttää joko (1) genotyypitystä, (2)
seerumin MBL- pitoisuuden tai (3) MBL-funktion (CH100) määrittämistä tai
näitä kaikkia
Indikaatiot:
Infektioalttiuden syyn selvittäminen. Autoimmuunitautiin sairastumisalttiuden
selvittäminen.
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA-verta, säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, 4° C:ssa tai -20°
C:ssa.
Menetelmä:
Genotyypitys perustuu mbl2 geenialueen monistamiseen PCR:llä ja tuotteen
pyrosekvensointiin.
Tekotiheys:
Tehdään kerran viikossa. Vastaus 2-3 viikossa.
Tulkinta:
Vastauksena ilmoitetaan genotyyppi:
- A/A villityyppi
- A/O laskenut veren MBL pitoisuus
- O/O erittäin alhainen veren MBL pitoisuus
191
Genotyypin mukaan voidaan tehdä jako riskiin altistua toistuviin hengitystieinfektioihin. Genotyypillä A/O MBL:n määrä on alentunut ja riski voi olla kohonnut, genotyypillä O/O MBL:n määrä on erittäin alhainen tai puuttuu ja voi olla
osasyy toistuviin hengitystieinfektioihin tai lisääntyneeseen riskiin sairastua
autoimmuunitauteihin. Geenityyppien frekvenssit suomalaisessa väestössä
ovat: A/A ~65 %, A/O ~30 % ja O/O ~5 %. (viiteet 2-4).
Kirjallisuus:
1. Roos, A., Dieltjes, P., Vossen R.H.A.M., Daha, M.R. & de Knijff, P. Detection of three single nucleotide polymorphisms in the gene encoding mannosebinding lectin in a single pyrosequencing reaction. J. Immunol. Methods 2006:
309: 108 – 114.
2. Aittoniemi, J., Turpeinen, H., Tiittanen, M., Knip, M., Simell, O., Ilonen, J.
& Vaarala, O. Relation among mannose-binding lectin 2 genotype, β-cell autoantibodies, and risk for type 1 diabetes in Finnish children. Hum. Immunol.
2008: 69: 108 – 111.
3. Rantala, A., Lajunen, T., Juvonen, R., Bloigu, A., Silvennoinen-Kassinen,
S., Peitso, A., Saikku, P., Vainio, O. & Leinonen, M. Mannose-binding lectin
concentrations, MBL2 polymorphisms, and susceptibility to respiratory tract
infections in young men. J. Infect. Dis. 2008: 198:1247-1253.
4. Huttunen, R., Aittoniemi, J., Laine, R., Vuento, R., Karjalainen, J., Rovio, A.
T., Eklund, C., Hurme, M., Huhtala, H. & Syrjänen, J. Gene-environment interaction between MBL2 genotype and smoking, and the risk of gram-positive
bacteraemia. Scand. J. Immunol. 2008: 68: 438 – 444.
MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, PITOISUUS
Lyhenne:
S-MBL (12632)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mannoosia sitova lektiini (MBL) on veressä kiertävä proteiini, joka on osa synnynnäistä puolustusjärjestelmää. MBL tunnistaa useita hiilihydraattimolekyylejä mikrobien pintarakenteista sitoutuen näihin. MBL:n sitoutuminen mikrobin
pintaan käynnistää komplementin lektiinitien. MBL:n on osoitettu sitoutuvan
muun muassa useiden hengitystieinfektioita aiheuttavien patogeenien pintaan, esim. Streptococcus pneumoniae ja Haemophilus influenzae. MBL:n
rooli osana puolustusjärjestelmää on erityisen suuri pienillä lapsilla, joiden
hankittu immuniteetti on vielä kehittymätön.
MBL:ä koodaavassa geenissä mbl2, tunnetaan kolme yhden nukleotidin polymorfismikohtaa, jotka sijaitsevat kodoneissa 52, 54, ja 57 ja vastaavat variantteja D, B ja C. Näitä kutsutaan myös yleisesti variantiksi O. Villityyppiä kutsutaan variantiksi A. Mutanttivarianttien tiedetään vähentävän MBL:n biologista
aktiivisuutta, joka korreloituu MBL:n pitoisuuteen veressä. Saman genotyypin
edustajien välillä voidaan kuitenkin havaita merkittävää vaihtelua veren MBLpitoisuuksissa.
192
Variantin B frekvenssi Euraasiassa on ~25 %, variantin D frekvenssi Euroopassa on ~14 %. Variantti C on Euroopassa harvinainen.
Veren alhaisella MBL-pitoisuudella ja pikkulasten lisääntyneellä infektioalttiudella on osoitettu olevan suora yhteys. Erityisesti kyseeseen tulevat akuutin hengitystieinfektion aiheuttavat organismit. Alhaisen MBL-pitoisuuden on
osoitettu lisäävän alttiutta sairastua autoimmuunisairauksiin (SLE, nivelreuma, multippeliskleroosi).
MBL-aktiivisuuden indikaattorina voidaan käyttää joko (1) genotyypitystä, (2)
seerumin MBL- pitoisuuden tai (3) MBL-funktion (CH100) määrittämistä tai
näitä kaikkia
Indikaatiot:
Infektioalttiuden syyn selvittäminen. Autoimmuunitautiin sairastumisalttiuden
selvittäminen.
Lähete:
Näyte:
0.5-1 ml tuoretta seerumia. Punasolut erotettava 30 min kuluessa, seerumi
pakastetaan ja lähetetään pakastettuna laboratorioon. Hemolyysi häiritsee.
Tuore seerumi voidaan lähettää myös sulana (4°C), jos se tulee laboratorioon
viimeistään seuraavan päivän aikana.
MBL:n pitoisuuden määrittäminen verestä perustuu entsyymi-immunologiseen menetelmään.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tehdään kerran viikossa. Vastaus 2-3 viikossa.
Tulkinta:
Viitealue:
>800 ng/ml normaali
50-800 ng/ml pitoisuus laskenut
<50 ng/ml MBL puutos
Jos MBL:n määrä on alentunut tai se puuttuu, tämä voi olla osasyy toistuviin
hengitystieinfektioihin tai lisääntyneeseen riskiin sairastua autoimmuunitauteihin. Mittasimme MBL pitoisuuden 292 terveen suomalaisen seeruminäytteestä (ikäjakauma 0 – 92 vuotta). MBL:n pitoisuusjakaumaksi saatiin:
c(MBL) ng/ml
<50
50–250
250–800
>800
selite
MBL:n puutos
alentunut MBL pitoisuus
alentunut MBL pitoisuus
normaali MBL pitoisuus
osuus otoksesta (%)
5,1
5,5
15,8
73,6
Kirjallisuus:
1. Minchinton, R.M., Dean, M.M., Clark, T.R., Heatley, S. & Mullighan, C.G.
Analysis of the relationship between mannose-binding lectin (MBL) genotype,
MBL levels and function in an Australian blood donor population. Scand. J.
Immunol. 2002: 56:630 – 641.
2. Aittoniemi, J., Turpeinen, H., Tiittanen, M., Knip, M., Simell, O., Ilonen, J.
& Vaarala, O. Relation among mannose-binding lectin 2 genotype, β-cell autoantibodies, and risk for type 1 diabetes in Finnish children. Hum. Immunol.
2008: 69: 108 – 111.
193
3. Huttunen, R., Aittoniemi, J., Laine, R., Vuento, R., Karjalainen, J., Rovio, A.
T., Eklund, C., Hurme, M., Huhtala, H. & Syrjänen, J. Gene-environment interaction between MBL2 genotype and smoking, and the risk of gram-positive
bacteraemia. Scand. J. Immunol. 2008: 68: 438 – 444.
4. Rantala, A., Lajunen, T., Juvonen, R., Bloigu, A., Silvennoinen-Kassinen,
S., Peitso, A., Saikku, P., Vainio, O. & Leinonen, M. Mannose-binding lectin
concentrations, MBL2 polymorphisms, and susceptibility to respiratory tract
infections in young men. J. Infect. Dis. 2008: 198:1247-1253.
MELAS-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaation tutkimus
Lyhenne:
B -MELAS-D (4664)
Ts-MELAS-D (4665)
Tiedustelut:
Yleistä:
MELAS-oireyhtymän (mitochondrial encephalomyopathy, lactic acidosis,
and strokelike episodes) tyypilliset oireet ovat aivohalvauksen kaltaiset tilat,
kouristukset, lihasheikkous ja lisääntynyt seerumin laktaattipitoisuus. Yleisin
MELAS-oireyhtymää aiheuttava mutaatio on tRNA-Leu-geenin A>G-transitio
mtDNA:n positiossa 3243, joka on osoitettavissa noin 80 %:lta MELAS-potilaista. Mitokondriaalisille enkefalomyopatioille on ominaista että mutatoituneen mtDNA:n osuus eri kudoksissa (heteroplasmia-aste) vaikuttaa kliiniseen
taudinkuvaan. Siksi MELAS-mutaatio voi lievimmillään aiheuttaa vasta aikuisiässä esiintulevan kuulonaleneman ja tyypin II diabeteksen ja pahimmillaan vastasyntyneen vaikean enkefalopatian.
Indikaatiot:
Kliininen epäily MELAS-oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Tuore tai pakastettu lihasbiopsia.
Lähetys:
Lihasnäyte: tuorenäyte voidaan toimittaa laboratorioon keittosuolassa tai elatusaineessa, pakastettu näyte kuivajäissä.
Menetelmä:
MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio m.3243A>G-mutaation
osoittamiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
m.3243A>G-mutaation löytyminen oireiselta potilaalta varmistaa MELASoireyhtymän diagnoosin. Mikäli mutaatiota ei ole osoitettavissa verinäytteestä
eristetystä DNA:sta ja kliininen epäily MELAS-oireyhtymästä on vahva, suosit-
194
telemme analyysin toistamista lihaskudoksesta erityisesti ikääntyneillä potilailla.
MERRF-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaation tutkimus
Lyhenne:
B -MERRF-D (4668)
Ts-MERRF-D (4669)
Tiedustelut:
Yleistä:
MERRF-oireyhtymän (myoclonic epilepsy with ragged red fibers) tyypillisiä
löydöksiä ovat myoklonus-epilepsia ja lihasbiopsiassa havaittavat repalesyyt.
Yleisin mutaatio MERRF-oireyhtymässa on A>G-transitio mtDNA:n positiossa 8344, tRNA-Lys-geenissä. Tämä mutaatio on todettavissa noin 80 %:lta
MERRF-potilaista. Mitokondriaalisille enkefalomyopatioille on ominaista että
mutatoituneen mtDNA:n osuus eri kudoksissa (heteroplasmia-aste) vaikuttaa
kliiniseen taudinkuvaan.
Indikaatiot:
Kliininen epäily MERRF-oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta. Tuore tai pakastettu lihasbiopsia.
Lähetys:
Menetelmä:
MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio m.8344A>G-mutaation
havaitsemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
m.8344A>G-mutaation löytyminen oireiselta potilaalta varmistaa MERRFoireyhtymän diagnoosin. Mikäli mutaatiota ei ole osoitettavissa verinäytteestä
eristetystä DNA:sta ja kliininen epäily MERRF-oireyhtymästä on vahva, suosittelemme analyysin toistamista lihaskudoksesta erityisesti ikääntyneillä potilailla.
METAPNEUMOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:hMPVNhO
Tiedustelut:
Yleistä:
PCR on ensisijainen diagnostinen menetelmä metapneumoviruksen osoittamiseksi
195
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Mukusekstraktori tai steriili kertakäyttöputki.
Näytetikku:
Nukka-, pumpuli-, dacron- tai rayontikku. (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi)
Näyte:
näytteet.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Positiivinen / negatiivinen. Vastaus annetaan aina myös kirjallisesti. Normaalisti negatiivinen. Metapneumoviruksen nukleiinihapon löytyminen on merkki
metapneumovirusinfektiosta.
Tulkinta:
METISILLIINI-RESISTENTIN STAPHYLOCOCCUS AUREUKSEN (MRSA) VILJELY
Lyhenne:
MRSAVi (4358)
Tiedustelut:
Yleistä:
Staphylococcus aureus on märkäisiä infektioita aiheuttava bakteeri, joka
osalla väestössä kuuluu ihon ja limakalvojen normaaliflooraan. Tyypillisesti S.
aureus esiintyy nenän limakalvon normaalifloorassa. Stafylokokin metisilliiniresistenssiä käytetään mittaaman bakteerin herkkyyttä kloksalliiniryhmän antibiootteja kohtaan. Herkkyys mitataan nykyisin oksasilliinia kohtaan. Metisilliiniresistentillä S. aureuksella on tavallista S. aureusta suurempi kliininen merkitys laitosolosuhteissa. Siellä se vaikean hoidettavuu-tensa ansiosta muodostuu ongelmaksi tilanteissa, joissa se kolonisoi osaston ja leviää potilaasta
toiseen. Bakteerin kantajia seulottaessa tutkitaan tyypillisesti henkilökunnalta
nenäkantajuus ja potilailta nenä-, kainalo-, ja nivustaive/perineumkantajuus.
Indikaatiot:
Epäily metisilliiniresistentin S. aureuksen kolonisaatiosta.
196
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Lähetteeseen
on hyvä merkitä onko potilas jo aikaisemmin todettu MRSA-positiiviseksi. Yksi
seulontatut-kimus voi koostua joko yhdestä, kolmesta tai kuudesta tikkunäytteestä. Kussakin tapauksessa tehdään vain yksi lähete johon merkitään tutkimusnimikkeeksi MRSA-seulonta 1-putki, 3-putkea tai 6-putkea.
Näyte:
Näyte otetaan hiilitikulla, joka on ennen näytteenottoa kostutettu steriilillä keittosuolalla. Henkilökuntakantajuutta tutkittaessa otetaan yksi tikkunäyte sieraimista. Potilaista otetaan tavallisesti kolme näytettä: Nenästä, kainaloista ja
nivuksista/ perineumista. Lisäksi jos potilaalla on jokin ihottuma, haavauma tai
ihoinfektio otetaan näyte myös kyseiseltä ihoalueelta. Lähetetään huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Näyte viljellään selektiivisille maljoille. Positiiviset löydökset varmistetaan
Mec-A geenin määrityksellä.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Negatiivinen lopullinen vastaus saadaan kolmen vuorokauden
kuluttua. Uusista aikaisemmin negatiivisista henkilöistä alustava positiivinen
vastaus ilmoitetaan puhelimella tuloksen varmistuttua, yleensä kahden vuorokauden kuluttua. Jo aikaisemmin todetuissa positiivisissa tapauksissa vastaus annetaan bakteerin herkkyysmääritysten valmistuttua 3–4 vrk kuluttua.
Tulkinta:
Vastaus tulee yhtenä kappaleena, jossa ilmoitetaan mistä putkista bakteeri
kasvaa.
Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiaoireyhtymä (MIRAS)
Lyhenne:
B -MIRAS-D (12131)
Ts-MIRAS-D (12199)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiaoireyhtymä (MIRAS) on yleisin nuoruus- tai aikuisiän perinnöllinen ataksiasairaus Suomessa. Se aiheutuu kromosomissa 15 sijaitsevan POLG1-geenin p.Trp748Ser-mutaatiosta. POLG1geeni koodaa mitokondrioissa toimivan polymeraasi gamma –entsyymin
(POLG) katalyyttistä alfa-alayksikköä. POLG huolehtii mitokondriaalisen
DNA:n replikaatiosta ja osallistuu myös replikaatiovirheiden korjaamiseen.
POLG1-geenin mutaatioiden seurauksena entsyymin normaali toiminta häiriintyy, ja mtDNA:han syntyy multippeleita deleetioita. Ne puolestaan vahingoittavat mitokondrioiden hengitysketjun toimintaa, ja MIRAS-oireyhtymässä
tämä johtaa pikkuaivojen neuronien degeneraatioon sekä ataksiaoireiston
kehittymiseen. Viallisen POLG-entsyymin on havaittu liittyvän myös moniin
muihin neurodegeneratiivisiin sairauksiin, kuten parkinsonismiin, sensorisiin
neuropatioihin ja Alpersin oireyhtymään, sekä lihasoireistoihin, kuten mitokondriaaliseen myopatiaan ja PEO-tautiin.
Kliiniseltä taudinkuvaltaan MIRAS muistuttaa lähinnä Friedreichin ataksiaa
197
ja IOSCA:a (infantile-onset SCA). MIRAS-potilailla oireet alkavat keskimäärin 28-vuotiaana, mutta ne voivat alkaa jo alle 10- tai vasta yli 40-vuotiaana.
Vaikka kaikki potilaat ovat homotsygootteja saman p.Trp748Ser-mutaation
suhteen, on sairaus fenotyypiltään hyvin heterogeeninen. Lievimmillään MIRAS voi ilmetä polyneuropatiana; osalla potilaista taas epilepsia voi ainoana
oireena edeltää muiden MIRAS-oireiden puhkeamista jopa 10 vuoden ajan.
Tyypillisimpiin kliinisiin löydöksiin kuuluvat kävelyn epävarmuus, tasapainohäiriöt, sensorinen neuropatia ja etenevä pikkuaivoperäinen ataksia. Monilla
potilailla on todettu myös dysartriaa, nystagmusta, epilepsiaa sekä kognitiivisia tai psykiatrisia ongelmia. Aivojen kuvantamistutkimuksessa nähdään valkean aineen muutokset molemmissa pikkuaivopuoliskoissa, lievä pikkuaivotai vermisatrofia ja joskus symmetriset talamusvauriot.
Indikaatiot:
Kliininen epäily mitokondriaalisesta resessiivisestä ataksiaoireyhtymästä.
Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
POLG1-geenin PCR-monistus p.Trp748Ser-mutaatiota rajaavilla alukkeilla ja
monistetun geenialueen sekvensointi.
Vastausaika: 6-8 viikkoa.
Tulkinta:
Homotsygoottisen p.Trp748Ser-mutaation löytyminen POLG1-geenistä varmistaa MIRAS-diagnoosin.
Mitokondriaalisen DNA:n rakennemuutosten tutkimus kudoksesta
Lyhenne:
Ts-Mitok-D (10297)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mitokondriaaliset myopatiat ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen
joukko sairauksia, joihin liittyy mitokondrioiden rakenteellisia ja biokemiallisia
poikkeavuuksia. Lihasnäytteen morfologisessa tutkimuksessa esiintyvät repalesyyt (ns. ragged red fibers) ovat klassinen mitokondriopatiaan liittyvä löydös. Osalla mitokondriaalista myopatiaa sairastavista potilaista on havaittavissa mitokondriaalisen DNA:n (mtDNA) deleetio, duplikaatio tai muunlainen
rakennemuutos. Nämä muutokset esiintyvät aina heteroplasmisina, mutta
mutatoituneen mtDNA:n määrän perusteella ei voida sanoa taudin kliinisestä
vaikeusasteesta.
Kroonista etenevää silmälihasheikkoutta (CPEO) sairastavilla potilailla noin
198
30-40 %:lla on osoitettavissa lihaskudoksesta mtDNA:n rakennemuutos. Vaikeammassa Kearns-Sayre oireyhtymässä (KSS) mtDNA:n deleetio havaitaan
lähes kaikilta potilailta. Deleetiot sijoittuvat rengasmaisessa mtDNA-molekyylissä yleensä tietylle alueelle, mutta deleetioiden koko voi vaihdella. Monella
potilaalla on kuitenkin havaittavissa DNA-tasolla täysin identtinen deleetio, ns.
common deletion. Edellämainituissa CPEO- ja KSS-taudeissa DNA-analyysi
on aina tehtävä nimenomaan lihaskudoksesta. Sen sijaan Pearsonin oireyhtymässa deleetio voidaan osoittaa myös perifeerisestä verestä. MtDNA:n
deleetiot esiintyvät sporadisina eivätkä yleensä periydy. Poikkeuksen muodostaa autosomissa vallitsevasti periytyvä PEO, jossa multippelit mtDNA:n
deleetiot syntyvät tuman geenin vaikutuksesta. Näitä geenejä tunnetaan genomista useita.
Indikaatiot:
Kliininen epäily mitokondriaalisesta myopatiasta (CPEO, KSS, Pearsonin oireyhtymä).
Lähete:
Näyte:
Tuore tai pakastettu lihasbiopsia. Tuorenäyte voidaan toimittaa laboratorioon
keittosuolassa tai elatusaineessa, pakastettu näyte kuivajäissä.
Menetelmä:
MLPA-tutkimus, jossa koettimet kattavat ihmisen koko mitokondriogenomin.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
MtDNA:n rakennemuutoksen löytyminen sopii mitokondriaaliseen myopatiaan.
Mitokondriaaliset enkefalopatiat (MERRF, MELAS,
NARP)
Lyhenne:
B –MtPak-D (10478)
Ts-MtPak-D (12231)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mitokondriaaliset enkefalopatiat ovat kliinisesti ja geneettisesti heterogeeninen joukko sairauksia, joihin liittyy erilaisia mitokondriaalisen DNA:n (mtDNA)
mutaatioita. Tunnetuimmat näistä enkefalopatioista ovat MERRF-, MELASja NARP-/Leigh:n taudit. MERRF- ja MELAS-syndroomiin liittyy yleisimmin
jokin siirtäjä-RNA:n (tRNA) pistemutaatio, mutta joskus näiden tautien yhteydessä on kuvattu myös suurempia mtDNA:n rakennemuutoksia. Yleisin mutaatio MERRF-oireyhtymässa on A>G-transitio mtDNA:n positiossa 8344, tRNA-Lys-geenissä. Vastaavasti yleisin MELAS-mutaatio on tRNA-Leu-geenin
A>G-transitio mtDNA:n positiossa 3243. NARP-oireyhtymään liittyy ATPaasi6-geenin mutaatio positiossa 8993, ja jos mutatoituneen mtDNA:n määrä on
hyvin suuri, taudin kliininen diagnoosi voi olla Leigh:n tauti.
199
Mitokondriaalisille enkefalomyopatioille on ominaista että mutatoituneen
mtDNA:n osuus eri kudoksissa (heteroplasmia-aste) vaikuttaa kliiniseen
taudinkuvaan. Siksi esimerkiksi MELAS-mutaatio voi lievimmillään aiheuttaa vasta aikuisiässä esiintulevan kuulonaleneman ja tyypin II diabeteksen
ja pahimmillaan vastasyntyneen vaikean enkefalopatian. Sama mutaatio voi
toisinaan aiheuttaa eri perheissä täysin toisistaan poikkeavan fenotyypin.
Kliinisen ja geneettisen heterogeenisyyden vuoksi suosittelemmekin kaikkien
kolmen edellä mainitun pistemutaation testaamista etiologialtaan epäselvän
mitokondriotautiepäilyn selvittelyssä. Mikäli perheessä on osoitettavissa selvä
maternelli periytyminen ja/tai taudin kliiniset oireet ovat tyypilliset mitokondriotaudille, olemme tarvittaessa valmiit testaamaan myös harvinaisempia em.
tauteihin liitettyjä pistemutaatioita.
Indikaatiot:
Kliininen epäily MERRF-, MELAS-, NARP-oireyhtymästä tai Leigh:n taudista.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Tuore tai pakastettu lihasbiopsia.
Lähetys:
Menetelmä:
MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestiot.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
Pistemutaation löytyminen sopii maternaalisesti periytyvään mitokondriotautiin.
MITOKONDRIO, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-MitoAb (2357)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mitokondriovasta-aineet (AMA, S-Mito-Ab) ovat nk. kudosvasta-aineita. Ns.
M2-tyypin mitokondriavasta-aineet kohdistuvat mitokondrioiden palorypälehappodehydroge-naasikompleksin E2-proteiiniin. Vasta-aineilla on (yhdessä
sileälihasvasta-aineiden kanssa) merkitystä kroonisten hepatiittien, eritysesti
primaarisen biliaarisen kirroosin diagnostiikassa.
Indikaatiot:
Kroonisten hepatiittien, etenkin primaarisen biliaarisen kirroosin (PBC) diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Mikäli samanaikaisesti tutkitaan useita kudosvasta-aineita,
riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Seeruminäyte säilyy useita päiviä
200
+4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on rotan mahalaukku, maksa ja munuainen.
Tekotiheys:
1–2 kertaa viikossa, positiivisten näytteiden jatkolaimennukset tutkitaan seuraavalla kerralla.
Tulkinta:
Viitealue: <40.
M2-tyypin mitokondriovasta-aineita todetaan yli 90 %:lla primaarista biliaarsta
kirroosia ja 15–25 %:lla kroonista aktiivista hepatiittia tai kryptogeenista kirroosia sairastavista potilaista. Primaarisessa biliaarisessa kirroosissa titterit
ovat yleensä korkeita (>500). Muissa maksasairauksissa titterit ovat harvoin
yli 50. Matalia tiittereitä saattaa lisäksi esiintyä n. 5 %:lla sidekudos- ja autoimmuunisairauksissa sekä alle 1 %:lla normaaliväestössä. Vääriä positiivisia mitokondriovasta-aineita esiintyy myös sekundaari-lueksessa, mutta
reagiinityyppiset kardiolipiini-vasta-aineet (VDRL) eivät tule positiivisiksi tässä
testissä.
Kirjallisuus:
Doniach D. Progr Clin Immunol 1972;1:45.
Doniach D, Walker GJ. Gut 1974;15:664.
Doniach D, Walker GJ. Br Med J 1974;2: 460.
Niemelä S. Autoimmuunisairaudet. SLääkl 2004; 59: 4375
Uibo R, Krohn K. Duodecim 1992;108:449.
moniväri-fish-tutkimus käyttäen kaikkien kromosomien maalauskoettimia
Lyhenne:
M-FISH (11757)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
M-FISH-tutkimuksella voidaan selvittää kromosomien välisiä rakenteellisia ja
numeerisia poikkeavuuksia. Tutkimus voidaan tehdä esimerkiksi balansoitumattoman kromosomipoikkeavuuden selvittämiseksi verinäytteestä tai hematologisiin maligniteetteihin liittyvien klonaalisten poikkeavuuksien karakterisoimiseksi diagnoosivaiheen luuydin- tai imusolmukenäytteestä.
Indikaatiot:
Epäily rakenteellisesta kromosomipoikkeavuudesta tai hematologiseen maligniteettiin liittyvästä klonaalisesta poikkeavuudesta.
Lähete:
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:
201
Vastausaika:
1-4 viikkoa.
Tulkinta:
Muenken oireyhtymä, FGFR3-geenin Pro250argmutaation tutkimus
Lyhenne:
B -MUENK-D (12206)
Ts-MUENK-D (12207)
Tiedustelut:
Yleistä:
Muenken oireyhtymä on autosomissa vallitsevasti periytyvä oireyhtymä, jolle
on tyypillistä koronaalinen kraniosynostoosi tai makrokefalia. Synostoosi voi
olla tyypiltään joko bilateraalista tai unilateraalista, joskin bilateraalinen synostoosi on huomattavasti yleisempi. Bilateraalinen synostoosi johtaa joko brakykefaliaan tai turribrakykefaliaan eli tornikalloisuuteen. Unilateraalinen koronaalinen synostoosi puolestaan johtaa anterioriseen plagiokefaliaan eli kasvojen ja kallojen epäsymmetriaan. Toisinaan synostoosiin osallistuvat myös
muut saumat ja hyvin harvoin jopa kaikki saumat (pansynostoosi). Muenken
oireyhtymän taustalla on aina FGFR3-geenin p.Pro250Arg-mutaatio. Vaikka
kaikilla potilailla on siis sama mutaatio, on fenotyypin vaihtelu huomattavaa
jopa saman perheen sisällä, ja osa mutaation kantajista saattaa vaikuttaa
jopa oireettomilta. Mutaation penetranssi on siis alentunut. Uusiutumisriskin
arvioimiseksi kunkin perheen kohdalla onkin tärkeä selvittää onko kyseessä
sporadinen de novo -mutaatio vai onko potilaan vanhempi mutaation oireeton
kantaja.
Indikaatiot:
Bilateraalinen tai unilateraalinen koronaalinen synostoosi tai makrokefalia.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
FGFR3-geenin monistus p.Pro250Arg-mutaatiota rajaavilla alukkeilla ja restriktioentsyymidigestio.
4-6 viikkoa.
Vastausaika:
Tulkinta:
202
p.Pro250Arg-mutaation löytyminen potilaan FGFR3-geenistä vahvistaa
Muenken oireyhtymä -diagnoosin. Normaali tulos testissä sulkee pois Muenken oireyhtymä -diagnoosin, sillä diagnoosi perustuu nimenomaan molekyyligeneettiseen diagnoosiin.
muu fish-tutkimus synnynnäisten muutosten selvittämiseksi
Lyhenne:
FISH (12172)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Muita kuin deleetio-FISH-tutkimuksia voidaan käyttää esimerkiksi balansoitumattomien rakenteellisten muutosten tai ylimääräisten markkerikromosomien
alkuperän selvittämiseksi.
Indikaatiot:
Tarvittaessa voidaan tehdä FISH-tutkimuksia esimerkiksi verinäytteestä, viljellyistä lapsiveden soluista, istukkanäytteestä tai posken limakalvon soluista. Tutkimukset tulevat kyseeseen selvitettäessä potilaan/sikiön kromosomitutkimuksissa havaittuja kromosomipoikkeavuuksia, esimerkiksi balansoitumattomia
rakenteellisia muutoksia tai ylimääräisten markkerikromosomien alkuperää.
Lähete:
Näyte:
Verinäyte (Li-hepariini), lapsiveden solut, istukkanäyte, viljellyt fibroblastit tai
posken limakalvonäyte
Lähetys:
Menetelmä:
Vastausaika:
1-4 viikkoa.
Tulkinta:
MxA-PROTEIININMÄÄRITYS PERIFEERISEN VEREN VALKOSOLUISTA
Lyhenne:B-MxA (4980)
Tiedustelut:
Kanslia: (02) 333 7461, vastauskyselyt (02) 333 7399
Yleistä:
Multippeli skleroosi (MS) potilaita hoidetaan beta-inferferonilla, joka hidastaa
taudin etenemistä. Hoitovaste saattaa pitemmän ajan kuluessa vähetä tai
loppua. Tämä johtuu useimmiten vasta-aineiden kehittymisestä interferonille. Interferonit aiheuttavat biologisen vasteen, jossa syntyy monia spesifisiä
valkuaisaineita. Eräs näistä on MxA-proteiini, jota löytyy valkosoluista, kun interferonihoito on tehonnut. Koska testi mittaa biologista vastetta, voidaan hoidon tehoa seurata sen avulla riippumatta tehoa alentavasta syystä. Näinollen
MXA-testi mittaa myös interferonia neutraloivien vasta-aineiden läsnäoloa.
Indikaatiot:
Beta-inferferonihoidon seuranta
203
Lähete:
Näyteputki:
Hepariiniveriputki. Virusopin laboratorio ei toimita näitä.
Näyte:
MxA-induktionäyte
Potilaasta otetaan yksi (indusoitu) kokoverinäyte hepariiniputkeen 24–36 h
interferonipistoksesta.
Lähetys: Säilytys huoneen lämmössä. Näyte lähetetään laboratorioon normaalia postia
käyttäen siten, että näyte on laboratoriossa 48 tunnin kuluessa näytteenotosta. Sopivia ottopäiviä ovat maanantai, tiistai ja keskiviikko, sillä näyte ei säily
viikonlopun yli ilman esikäsittelyä.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
<50 ug/l; potilaalla ei ole MxA-vastetta viitaten interferonivasteen puuttumiseen.
50–100 ug/l; potilaalla on matalahko MxA-vaste viitaten heikkoon interferonivasteeseen.
Mikäli tulos on raja-arvo, tai näytteenottohetkellä on tiedossa tulosta häiritsevä tekijä kuten virusinfektio, suositellaan parinäytteen ottamista interferonipistoksen aiheuttaman MxA-tuotannon vertaamiseksi pistosta edeltävään
tasoon.
I = ei indusoitu MxA-näyte juuri ennen beta-interferonipistosta ja
II = indusoitu MxA-näyte 24–36 tuntia beta-interferoniannoksen jälkeen.
>100 ug/l; potilaalla on MxA-vaste viitaten hyvään interferonivasteeseen.
MYCOPLASMA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR)
Lyhenne:
MypnNho (4439)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mycoplasma pneumoniae on yleinen taudinaiheuttaja ylemmissä ja alemmissa hengitystieinfektioissa varsinkin lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Laboratoriodiagnoosi perustuu yleensä serologiaan, koska viljely on hankalaa ja hidasta.
DNA-monistusmenetelmä on nopeutensa takia käyttökel-poinen menetelmä
Mycoplasma pneumoniaen osoittami-seksi hengitystieinfektioissa. Oireilun
aikaisessa vaiheessa PCR on erityisen käyttökelpoinen, ja parhaiten diagnoosiin päästään IgM-serologian ja PCR:n yhdistelmällä.
Lähete:
Näyte:
Nenänieluaspiraatti, -tikku, nielutikku tai yskös. Tikkunäyte kuivassa putkessa.
204
Lähetys:
Menetelmä:
Mycoplasma pneumoniaen läsnäolo määritetään monista-malla näytteestä
sille tyypillisiä geenijaksoja (ATPaasi operoni-geeni).
Tekotiheys:
Tulkinta:
Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen löydös viittaa vahvasti
Mycoplasma pneumoniaen aiheuttamaan hengitystieinfektioon tai pneumoniaan.
Kirjallisuus:Skakni et al. (1992) J Clin Microbiol 30, 2638–2643.
Waris, et. Al (1998) J Clin Microbiol 37, 14–17.
MYCOPLASMA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-MypnAb (2367), Li-MypnAb (4440)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mycoplasma pneumoniae aiheuttaa hengitystieinfektioita etenkin nuorilla aikuisilla. Mykoplasmainfektioon liittyy yleensä selvä immuunivaste, joten vasta-ainemääritys on varsin luotettava diagnostinen menetelmä.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (EIA) IgG- ja IgM-osoitus
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
IgG-vasta-ainetaso yksikköinä ja/tai IgM-vasta-ainetulos kvalitatiivisena (positiivinen/negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ja/tai korkea IgG-vasta-ainetaso on osoituksena tuoreesta Mycoplasma pneumoniaeinfektiosta.
205
MYELOPEROKSIDAASI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S - MPOAbG (4149)
Tiedustelut:
Yleistä:
Systeemisissä pienten suonten vaskuliiteissa kuten Wegenerin granulomatoosissa (WG) ja mikrosooppisessa polyangiitissa (MPA) aktivoituneista neutrofiileista vapautuu sytoplasmisia antigeeneja, joille syntyy vasta-aineita. Vaikeissa vaskuliiteissa voi esiintyä munuais- tai keuhkomuutoksia, mutta myös
muita systeemisiä oireita (ylemmät hengitystiet, nenä, korvat, keskus- ja perifeerinen hermosto, nivelet, iho ja gastrointestinaalikanava. Vaikeiden vaskuliittien ennuste on huono mikäli immunosuppressiivisen hoidon aloittaminen
viivästyy.
Neutrofiilien sytoplasma-antigeenivasta-aineita (ANCA) on todettu myös
MPA:aan liittyvässä nopeasti etenevässä glomerulonefriitissä, fokaalisessa
nekrotisoivassa GN:ssa sekä proliferatiivisessa ja mesangiokapillaarisessa
GN:ssa.
ANCA on immunofluoresenssitesti, jonka mittaa vasta-aineita useita neutrofiilien antigeeneja kohtaan. p-ANCA-positiivisuus liittyy useimmiten myeloperoksidaasi (MPO) vasta-aineisiin, jotka assosioituvat pienten suonten vaskuliitteihin. Toisaalta MPOAb-negatiivinen p-ANCA voi liittyä mm. ulseratiiviseen
koliittiin (60 %), sklerosoivaan kolangiittiin, autoimmuunihepatiittiin, nivelreumaan tai Sjögrenin syndroomaan; tai ns. sekundaarisiin vaskuliitteihin (reuma, infektiot, maligniteetit).
Ks. myös: IBD-TUTKIMUS
Indikaatiot:
Vaskuliittien, erityisesti Wegenerin granulomatoosin, ja glomerulonefriittien
diagnostiikka.
HUOM: Mikäli munuaismuutokset etenevät nopeasti on syytä tutkia myös
DNA-va ja Anti-C1q-va SLE:n poissulkemiseksi ja glomerulustyvikalvo-vastaaineet (S-GbmAb).
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Työpäivinä (5x viikossa).
Tulkinta:
Viitealue: negatiivinen <3,5 IU/ml, raja-arvo 3,5–5 IU/ml, positiivinen >5 IU/ml.
Perinukleaariset (p-ANCA) neutrofiilivasta-aineet tunnista-vat neutrofiilien
sytoplasmisia ja tuman rakenteita. Näistä myeloperoksidaasi (MPO) vastaaineet liittyvät vaskuliit-teihin, mikroskooppiseen polyangiittiin (60 %), fokaaliseen nekrotisoivaan glomerulonefriittiin (45 %), Churg-Strauss’in syndroomaan (30 %) tai Wegenerin granulomatoosiin (10–20 %).
MPOAb-negatiivinen p-ANCA voi liittyä mm. ulseratiiviseen koliittiin (60 %),
sklerosoivaan kolangiittiin, autoimmuuni-hepatiittiin, nivelreumaan tai Sjö-
206
grenin syndroomaan; tai ns. sekundaarisiin vaskuliitteihin (reuma, infektiot,
maligni-teetit).
HUOM: koska osalla primaaria pienten suonten vaskuliittia sairastavista potilaista vain c-ANCA tai p-ANCA (IF) tai Pr3Ab on positiivinen, löydöksen spesifisyyden varmistami-seksi suosittelemme myös S-ANCA-T (11943).
Kirjallisuus:
Editorial (Allan Wiik). Rational use of ANCA in the diagnosis of vasculitis.
Rheumatology 2002;41:481–83.
Hagen EC, Daha MR, Hermans J et al. Diagnostic value of standardizied
assays for anti-neutrophil cytoplasmic antibodies inidiopathic systemic vasculitis. Kidney Int. 1998;53:743–53.
Hagen EC, Von Gurp EAF. Use of ANCA in diagnosis. Arthr Care Res
2000;13:341–42.
Kallenberg CGM, Rarok A, et al. New insights into the pathogenesis of antineutrophil cytoplasmic autoantibody-associated vasculitis. Autoimmunity Rev
2002;1:61–66.
MYKOBAKTEERI, HERKKYYSMÄÄRITYS
Lyhenne: MycoHe (4245)
Tiedustelut: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Mykobakteerilaboratorio, vaihde 020
610 6000, vastauskyselyt 020 610 6612/020 610 6611
Näyte: Positiivinen mykobakteeriviljely (kanta) joko kiinteällä kasvualustalla tai nestemäisessä mediumissa. Jokainen putki/pullo suljetaan imevään materiaaliin
käärittynä muovipussiin, pakataan kuljetuskoteloon pehmusteisiin käärittynä
ja lähetetään postitse kategorian B näytteiden lähettämiseen tarkoitetussa
keltamustaraitaisessa laatikossa (UN 3373). Lisätietoja näytteiden lähettämisestä löytyy Itellan nettisivuilta.
Lähete: Mykobakteerilähete täytettynä erikseen jokaiselle näytteelle. Malli saatavana
THL:n toimistosta, puh 020 610 6604.
Tekotiheys:
2–3 kertaa viikossa.
Yleistä: M. tuberculosis complex-kannat testataan TB-lääkkeillä: isoniatsidi,
rifampisiini, streptomysiini, etambutoli ja pyratsiiniamidi.
Resistentin M. tuberculosis-kannan herkkyydet tehdään tarvittaessa: sykloseriini, etionamidi, p-aminosalisyylihappo, amikasiini, ofloksasiini.
MAC-kannat (M avium complex-kannat) testataan MAC-lääkeherkkyyspaneelilla: atsitromysiini, etambutoli, klaritro-mysiini, klofatsimiini ja rifabutiini.
M. fortuitum -kompleksin lääkeherkkyys tehdään amikasii-nille, doksisykliinille, imipeneemille, kefoksitiinille, klaritro-mysiinille, siprofloksasiinille, sulfmetoksiatsolille ja tobramysiinille.
Muut atyyppiset mykobakteerit testataan TB-lääkkeillä ja amikasiinilla, sipro207
floksasiinilla ja levofloksasiinilla.
Menetelmä:
TB-herkkyys tehdään kaupallisella menetelmällä viljelyau-tomaatissa (BD
Bactec MGIT 960) ja vastataan S (herkkä) tai R (resistentti).
MAC-herkkyys tehdään standardoimattomalla maljamene-telmällä suppean
alueen MIC-määrityksenä. Tuloksesta käy ilmi MIC-arvo, (μg/ml) ja todennäköinen S-, I -, R - arvo.
M. fortuitum -kompleksin lääkeherkkyys tehdään NCCLS M24-A-standardin
mukaisesti E-testillä (EAS 002, AB Bio-disk) ja vastataan S -, I -, R - arvona.
Lisäherkkyysmääritys tehdään maljamenetelmänä Middleb-rook 7H10 agarilla lääkeainekiekoilla ja vastataan S -, I -, R-arvona.
Kirjallisuus: Inderlied, C.B., and G. E. Pfyffer, 2003. Susceptibility test methods: Mycobacteria, 1149. In E.J. Baron, J. H. Jorgen-sen, M. A. Pfaller, E.C.and R.H.
Yolken (ed.), Manual of Clinical Microbiology, 8th ed. American Society for
Microbi-ology, Washington D.C.
Heifets, L.,1996. Minireview. Suspectibility testing of Myco-bacterium avium
complex isolates. Antimicrob. Agents Chemother. 40:1759–1767
MYKOBAKTEERI-IDENTIFIKAATIO
Lyhenne: MycoTy (2366)
Tiedustelut: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Mykobakteerilabo-ratorio, vaihde 020
610 6000, vastauskyselyt 020 610 6612
Lab. joht. Hanna Soini, email: [email protected]
Erikoistutkija Merja Marjamäki, email: [email protected]
Näyte: Positiivinen mykobakteeriviljely (kanta) joko kiinteällä kasvualustalla tai nestemäisessä mediumissa. Jokainen putki/pullo suljetaan imevään materiaaliin
käärittynä muovipussiin, pakataan kuljetuskoteloon pehmusteisiin käärittynä
ja lähetetään kategorian B näytteiden lähettämi-seen tarkoitetussa keltamustaraitaisessa laatikossa (UN 3373). Lisätietoja näytteiden lähettämisestä löytyy Itellan nettisivuilta.
Lähete: Mykobakteerilähete täytettynä erikseen jokaiselle näytteel-le. Malli saatavana
THL:n toimistosta, puh. 020 610 6000.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Menetelmät: 1. Genotype Mycobacterium CM - liuskahybridisaatiotesti (Hain Lifescience).
Testin avulla tunnistetaan tavallisimmat mykobakteerilajit. Koetintesti on
olemassa seuraaville mykobakteerilajeille:
M. avium, M. abscessus, M. chelonae, M. fortuitum, M. gordonae, M. intracellulare, M. interjectum, M. kansasii, M. malmoense, M. marinum, M. peregrinum, M. scrofulaceum, M. tuberculosis complex, M. xenopi
208
2. PCR-tuotteen sekvensointi
Muut mykobakteerilajit tunnistetaan sekvensoimalla DNA:ta.
Sekvensointitutkimuksessa monistetaan PCR-tekniikan avulla mykobakteerien 16S rRNA:ta koodaavaa geeniä. PCR-tuotteen emäsjärjestys selvitetään
sekvensoimalla. Tuloksena saatua emäsjärjestystä verrataan geenipankkien
vastaaviin sekvensseihin ja vertailun perusteella määritetään mykobakteerilaji.
Kirjallisuus: Kirschner et al., 1993. Genotypic identification of mycobac-teria by nucleic
acid sequence determination: report of a 2-year experience in clinical laboratory. J. Clin. Microbiol. 31 :2882–2889.
Mäkinen et al., 2002. Evaluation of GenoType and LiPA mycobacteria assays for identification of Finnish mycobac-terial isolates. J. Clin. Microbiol.
40:3478–3481
Mäkinen et al., 2006. Evaluation of a novel strip test, Geno
Type Mycobacterium CM/AS, for species identification of mycobacterial
cultures. Clin. Microbiol.Infect. 12 (5): 481–3
MYKOBAKTEERI, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
Lyhenne:
MycoNhO (4244)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7420, lääkäri:(02) 333 7413
Yleistä:
Viljely ja värjäys ovat edelleen tuberkuloosidiagnostiikan kulmakiviä. Nopeutensa vuoksi nukleiinihappojen monistukseen perustuvat menetelmät sopivat
täydentäviksi tutkimuksiksi. Ne soveltuvat erityisesti käytettäviksi värjäyspositiivisissa hengitystienäytteissä erottelemaan M. tuberculosis muista mykobakteereista. Värjäysnega-tiivisissa hengitystienäytteissä, joissa basillia on
selvästi vähemmän, monistusmenetelmien herkkyys viljelyyn verrattuna on
vaihdellut eri tutkimuksissa välillä 57–100 %.
Ekstrapulmonaarisen tuberkuloosin kliininen kuva voi olla hyvin vaihteleva
(tuberkuloottinen pleuriitti, luu- ja niveltuberkuloosi, munuaistuberkuloosi,
tuberkuloottinen meningiitti, ihotuberkuloosi, tuberkuloottiset abskessit ja
fistelit) ja diagnostiikka vaikeaa. Viljely ja värjäys ovat edelleen perusmenetelmiä. Nukleiinihappojen monistukseen perustuvaa M. tuberculosiksen
osoitusta voidaan käyttää viljelyn lisänä.
Näyte:
Viljelynäytteissä virallinen suositus on ottaa 2-3 näytettä. Geenimonistusnäytteissä ei ole virallista suositusta näytemääristä, mutta useamman näytteen
ottaminen perättäisinä päivinä lisää tutkimuksen varmuutta.
Tutkittavien mykobakteereiden läsnäolo voidaan todeta sekä respiratorisista
että ekstrapulmonaarisista näytteistä.
Respiratoriset näytteet:
– yskös tai indusoitu yskös, vähintään 2 ml
– BAL 1–10 ml
– bronkuserite 1–10 ml
– mahanestehuuhde 1–10 ml
Ekstrapulmonaariset näytteet:
– koepalat, vähintään Ø≥3 mm
209
–märkänäytteet
– pleuraneste (EDTA-putkessa) vähintään 1 ml
– nivelneste (EDTA-putkessa) vähintään 1 ml
– virtsa vähintään 10 ml
– selkäydinneste vähintään 1 ml
Menetelmä:
GenoType Mycobacteria Direct, Hain Lifescience.
Testi tunnistaa ja nimeää näytteestä M tubeculosis kompleksin (M. tuberculosis, M. bovis ja M. africanum, M. microti) sekä lajit M. avium, M. intracellulare,
M. kansasii ja M. malmoense.
Tutkimus perustuu mykobakteereiden RNA:n monistamiseen ja tunnistamiseen liuskahybridisaatiolla.
Näytteen kuljetus ja säilytysaika:
Näyte säilytetään ja kuljetetaan jääkaappilämpötilassa. Säilyvyysaika 3 vrk.
Näyte lähetetään iskulta suojattuna.
Lähete:
toivotaan merkintää viljely ja värjäystuloksista, mikäli ne ovat tiedossa. Myös
mahdolliset lääkitykset tulisi merkitä lähetteeseen.
Tekotiheys:
1-2 kertaa viikossa. Positiiviset tulokset ilmoitetaan puhelimitse.
Tulkinta:
Positiivinen tulos osoittaa, että näytteessä on mykobakteeri-RNA:ta, joka kuuluu johonkin testin havaitsemista mykobakteerilajeista. Muiden mykobakteerilajien olemassaoloa testi ei havaitse. Jos tulos on positiivinen, vastauksessa
ilmoitetaan, mikä laji on kyseessä.
Testin luotettavuus heikkenee, jos potilaat ovat saaneet tuberkuloosihoitoa.
Testi on kuitenkin luotettava jos hoidosta on kulunut yli 12 kuukautta tai hoitoa
on annettu alle seitsemän vuorokautta.
Negatiivinen tulos värjäyspositiivisesta näytteestä viittaa atyyppisiin mykobakteereihin. Muuten negatiivinen tulos ei poissulje mykobakteereiden läsnäoloa.
Mykobaktericum tuberculosis –herkistyneet solut, gammainterferoni, ERITTÄVÄT SOLUT, VERESTÄ
Lyhenne:
B-LyTbIFN (6174)
Yleistä:
B-LyTbIFN-tutkimuksessa mitataan potilaan verestä tuberkuloosibakteerin
antigeenejä tunnistavien lymfosyyttien määrää.
Indikaatiot:
Akuutin tuberkuloosi-infektion (TB) ja latentin tuberkuloosi-infektion (LTBI)
diagnosointi ja myös vaikeasti diagnosoitavat ekstrapulmonaaliset muodot,
kuten luustopesäkkeet ja lymfadeniitti. Osana altistumisselvityksiä ennen
LTBI:n hoidon aloitusta. Menetelmä soveltuu myös lapsipotilaille.
210
B-LyTbIFN tutkimusta voidaan myös käyttää hoidon seurannassa, sillä hoidossa olevilla TB-potilailla reaktiivisten solujen määrä laskee noin 3 kk:n kuluttua hoidon aloituksesta.
HUOM! Haponkestävän sauvan värjäys ja viljely ovat edelleen ensisijaisia
menetelmiä kliinisissä TB-infektioissa.
Lähete:
Tutkimuksesta annettavaa lausuntoa varten lähetteessä on suotavaa olla
mainittuna tutkimusindikaatio (bakteerikontaktin osoittaminen, immunosupressiivinen hoito tai sen aloittaminen, aktiivisen taudin diagnostiikka).
Näyte:
Litium-hepariini putki 9 ml.
(Aikuiset ja lapset > 10 vuotta: litium-hepariini putki 9 ml
Lapset < 10 vuotta: litium-hepariini putki 4 ml)
Näyte on toimitettava tutkivaan laboratorioon saman päivän aikana klo 13:00
mennessä. Huom! Tutkimus on tilattava immunogenetiikan laboratoriosta
puh. (02) 333 7026 viimeistään edellisenä päivänä. Näytteitä voidaan ottaa
maanantaista torstaihin (ei arkipyhää edeltävänä päivänä).
Menetelmä:
Tekotiheys:
Säilytys ja lähetys: Otetut näytteet säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä +22 °C ± 5 °C (ei saa laittaa jääkaappiin, eikä pakastaa).
Elispot (enzyme-linked immunospot) menetelmä (T-Spot.TB8 assay, Oxford
Immunotec, Oxfordshire, UK)
Perifeeriset mononukleaariset valkosolut eristetään ja stimuloidaan M. tuberculosis -bakteerille spesifisillä antigeenisilla peptideilla. Aktivoituneiden
solujen (efektori-T-lymfosyyttejä) tuottamaa gammainterferonia osoitetaan
monoklonaalisilla vasta-aineilla, joista toinen on kiinnitetty mikrotitterilevyn
membraaniin ja toinen, entsyymillä leimattu, reagoi substraatin kanssa muodostaen värillisiä täpliä (spotteja). Verinäytteen lymfosyyttien kyky tuottaa
gammainterferonia osoitetaan PHA-stimulaatiolla (positiivinen kontrolli). Negatiivisena kontrollina toimivat tutkittavan stimuloimattomat solut.
Tutkimus tehdään tarvittaessa maanantaista torstaihin. Huom! Tutkimus on
tilattava immunogenetiikan laboratoriosta puh. (02) 333 7026 viimeistään
edellisenä päivänä.
Tulkinta:
Vastaus ilmoitetaan reaktiivisten lymfosyyttien määränä molemmille M. tuberculosis spesifisille antigeeneille erikseen. Antigeeni A on ESAT-6 (Early secretory antigenic target 6) ja antigeeni B on CFP-10 (Culture filtrate protein 10).
Reaktiivinen
≥ 8 täplää
Raja-arvo
5-7 täplää
Negatiivinen
≤ 4 täplää
Spesifisten antigeenien antama positiivinen tulos viittaa elinkykyisen M. tuberculosis -bakteerin läsnäoloon elimistössä.
211
M. tuberculosis -infektion lisäksi harvinaiset M. kansasii, M. szulgai ja M. marinum -infektiot voivat myös antaa positiivisen tuloksen spesifisillä peptideillä.
BCG-rokotuksen vaikutus spesifisyyteen on vähäinen.
Vaikeassa tuberkuloosissa tai muussa immunosuppressiotilassa heikko tulos
on yleistä tai tulos voi olla negatiivinen. Lymfopenian yhteydessä tulosten tulkinta on epävarmaa, mutta lymfopeniapotilaille tämä tutkimus on suositeltavampi kuin B-TbIFNg tutkimus (6173).
Kirjallisuus:
Lalvani A, Pathan AA, McShane H, Wilkinson RJ, Latif M, Conlon CP, Pasvol G, Hill AVS. Rapid detection of Mycobacterium tuberculosis infection by
enumeration of antigen-specific T cells. Am J Respir Crit Care Med. 2001;
163:824-828.
Detjen AK, Kiel T, Roll S, Hauer B, Mauch H, Wahn U, Magdorf K. Interferongamma release assays improve the diagnosis on tuberculosis and nontuberculous mycobacterial disease in children in a country with a low incidence of
tuberculosis. Clinical Infectious Diseases. 2007; 45:322-328.
Diel R, Loddenkemper R, Meywald-Walter K, Gottschalk R, Nienhaus A. Comparative performance of tuberculin skin test, QuantiFERON-TB-Gold in tube
assay, and T-Spot.TB test in contact investigations for tuberculosis. Chest
2009; 135:1010-1018.
Diel R, Goletti D, Ferrara G, Bothamely G, Cirillo D, Kampmann B, Lange C,
Losi M, Markova R, Migliori GB, Nienhaus A, Ruhwald M, Wagner D, Zellweger JP, Huitric E, Sandgren A, Manissero D. Interferon-gamma release assays
for the diagnosis of latent Mycobacterium tuberculosis infection: a systemic
review and meta-analysis. Eur Respir J 2011; 37:88-99.
Mykobaktericum tuberculosis –herkistyneet solut, gammainterferoni, eritys
Lyhenne:
B-TbIFNg (6173)
Yleistä:
B-TbIFNg-tutkimuksessa selvitetään kokoverinäytteestä tuberkuloosibakteerille ominaisten peptidien aiheuttamaa gammainterferonin tuotantoa, joka heijastaa bakteerille herkistyneiden lymfosyyttien määrää.
Indikaatiot:
Akuutin tuberkuloosi (TB) -infektion ja latentin tuberkuloosi-infektion (LTBI)
diagnosointi ja myös vaikeasti diagnosoitavat ekstrapulmonaaliset muodot
kuten luustopesäkkeet ja lymfadeniitti. Osana altistumisselvityksiä ennen
LTBI:n hoidon aloitusta.
Pienen verinäytetilavuuden vuoksi menetelmä soveltuu hyvin myös lapsipotilaille jo imeväisikäistä lähtien.
212
HUOM! Haponkestävän sauvan värjäys ja viljely ovat edelleen ensisijaisia
menetelmiä kliinisissä TB-infektioissa.
Lähete:
Tutkimuksesta annettavaa lausuntoa varten lähetteessä on suotavaa olla
mainittuna tutkimusindikaatio (bakteerikontaktin osoittaminen, immunosupressiivinen hoito tai sen aloittaminen, aktiivisen taudin diagnostiikka).
Näyte:
Kolme QuantiFERON-TB Gold erikoisputkea: Nil = harmaa, TB Antigen = punainen ja Mitogen = violetti. Putkitilaukset: Immunogenetiikan laboratorio, puh
(02) 333 7026.
Näytteenotto: näytteitä voi ottaa maanantaista torstaihin (ei arkipyhää edeltävänä päivänä).
Menetelmä:
Näytteenottojärjestys: Nil-, TB Antigen-, ja Mitogen-putki.
Ota näytettä mustaan merkkiviivan asti (näytetilavuus 0.8-1,2 ml). Käännä
putkia 10 kertaa ylösalaisin. Antigeenit ovat kuivattuina putkien sisäpinnoille,
sen takia on tärkeää, että putkien koko sisäpinta kastuu verellä.
Säilytys, käsittely ja lähetys: Otetut näytteet säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä +22 °C ± 5 °C (ei saa laittaa jääkaappiin, eikä pakastaa).
Näytteet toimitetaan näytteenottopäivinä UTULab näytteiden vastaanottoon
klo 15 mennessä. Jos lähettäminen ei onnistu yllä mainitussa ajassa, näyteputket on esikäsiteltävä: Sekoita putkia uudelleen kuten edellä oli mainittu. Inkuboi putkia pystyasennossa 16-24 tuntia +37 °C:ssa. Tästä merkintä putkiin!
Toimita inkuboidut näytteet viimeistään 3 vrk:n kuluessa UTULab näytteiden
vastaanottoon. HUOM! Säilytys ja lähetys +2 – +27 °C:ssa.
Entsyymi-immunologian menetelmä (QuantiFERON -TB Gold in-tubemethod,
Cellestis, Hannover, Saksa)
Perifeerisen veren solut stimuloidaan M. tuberculosisbakteerille spesifisillä
antigeenisilla peptideilla ja solujen tuottamaa gammainterferonia mitataan
EIA-menetelmällä, puhdistamatta T-lymfosyyttejä erikseen. Verinäytteen
lymfosyyttien kyky tuottaa gammainterferonia osoitetaan PHA-stimulaatiolla
(positiivinen kontrolli). Negatiivisena kontrollina toimivat tutkittavan stimuloimattomat solut.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Vastaus ilmoitetaan kansainvälisinä yksikköinä (IU) millilitraa kohden. Arvot >
yli 0.50 IU/ml tulkitaan selvästi positiivisiksi ja arvoja 0.35-0.50 IU katsotaan
raja-arvoiksi.
M. tuberculosis-infektion lisäksi harvinaiset M. kansasii, M. szulgai ja M. marinum -infektiot voivat myös antaa positiivisen tuloksen spesifisillä peptideillä.
Non-reaktiivinen tulos ei sulje pois aktiivisen tuberkuloosin mahdollisuutta.
Äskettäisen bakteerialtistuksen jälkeen immunologinen vaste on todennetta213
vissa 6-8 viikon kuluttua. Vaikeassa tuberkuloosissa tai muussa immunosupressiotilassa non-reaktiivinen tulos on yleistä. Herkkyys tartunnan toteamisessa on noin 90% ja spesifisyys noin 97%. BCG-rokotuksen vaikutus spesifisyyteen on vähäinen.
Lymfopenian yhteydessä tulosten tulkinta on epävarmaa. On suositeltavaa
mitata lymfosyyttien taso ennen B-TbIFNg testin näytteenottoa. Lymfopeniapotilailla Ly-Tb-Spot on suositeltavampi tutkimus.
Kirjallisuus:
Andersen P, Munk ME, Pollock JM, Doherty TM. Specific immune-based diagnosis of tuberculosis. Lancet. 2000; 256:1099-1104.
Detjen AK, Kiel T, Roll S, Hauer B, Mauch H, Wahn U and Magdorf K. Interferon-gamma release assays improve the diagnosis on tuberculosis and nontuberculous mycobacterial disease in children in a country with a low incidence
of tuberculosis. Clinical Infectious Diseases. 2007; 45:322-328.
Diel R, Loddenkemper R, Meywald-Walter K, Gottschalk R, Nienhaus A. Comparative performance of tuberculin skin test, QuantiFERON-TB-Gold in tubeassay, and T-Spot.TB test in contact investigations for tuberculosis. Chest
2009; 135:1010-1018.
MYOSIITTITUTKIMUS
Lyhenne:
S-PMDM-T (12549)
Tiedustelut:
Yleistä:
Polymyosiitti (PM) ja dermatomyosiitti (DM) ovat harvinaisia tulehduksellisia
autoimmuunisairauksia. Suurella osalla potilaista autoimmuunimyosiittiin liittyy löydöksiä muista autoimmuunisairauksista, jolloin kyseessä on ns. ”overlap myositis” (OM). Noin 50%:lla myosiittipotilaista esiintyy myosiittispesifisiä
ja 30%:lla muita autovasta-aineita.
Tiettyjen autovasta-aineiden tiedetään liittyvän vaikeampiin PM muotoihin.
Interstitielli keuhkofibroosi, artriitti, kuume, ”mekaanikon kädet”, korkea seerumin kreatiinikinaasi ja huono vaste kortikosteroidille liittyvät ns. antisyntetaasisyndroomaan. Merkkivasta-aineita ovat Jo-1 (histidyl-tRNAsyntetaasi, 2530%:lla)), PL-7 (threonyl-TRNA syntetaasi, 3-6%:lla) ja PL-12 (alanyl-tRNA
syntetaasi, 3-6%:lla). Tauti vaatii usein aggressiivisen immunosuppressiivisen
hoidon, ja tämän syndrooman varhainen tunnistaminen on tärkeää.
Toisaalta, jos myosiittipotilaalla tavataan SSA-vasta-aineita (Ro52), on odotettavissa, että tauti vastaa kortikosteroidihoitoon eikä muuta lääkitystä tarvita.
Mikäli potilaalla löytyy Raynaudin oire ja sklerodaktyliaa, mahdollinen skleroderma-myosiitti overlap, merkkivasta-aine on PM-Skleroderma (PM/Scl =
PM1) ja hänellä voi esiintyä anti-U1RNP-vasta-aineita myosiittispesifisten
vasta-aineiden lisäksi.
Myosiittispesifisten anti-Mi-2 -vasta-aineiden on raportoitu liittyvän klassiseen
dermatomyosiittiin, jonka kulku on lievempi kuin PM:n. Tätä autovasta-ainetta
tavataan myös nuoruusiän DM:ssä. Uudemmilla tekniikoilla (EIA, Lineblot)
214
mitattavat Mi-2 vasta-aineet tunnistavat lineaarisen epitoopin, eivätkä assosioidu DM:iin vaan myosiitin overlap-muotoihin (OM).
Myosiittispesifisiä anti-SRP (signal recognition particle) vasta-aineita esiintyy n.
5 %:lla myosiittipotilaista. Vasta-aineet liittyvät etenevään myopatiaan, tulehdussoluja on vähän, mutta komplementin terminaalikompleksia (SC5b-9) löytyy
kudoksesta. Lihasvoima palautuu osin kortikosteroidihoidolla.
Myosiittien ja systeemisten autoimmuunitautien overlap-muotoihin assosioituvia vasta-aineita ovat PM-Skleroderma (PM1), Ku, U1RNP, SSB, ja fibrillariinivasta-aineet. Lisäksi voidaan todeta Scl70- tai sentromeerivasta-aineita.
Anti-fibrillarin-vasta-aineiden on raportoitu assosioituvan tautimuotoon, jossa
esiintyy Raynaudin oire, keuhkofibroosia ja muu systeeminen autoimmuunitauti.
Anti-SRP (signal recognation particle) vasta-aineet liittyvät nopeasti alkavaan,
rajuun ja nopeasti etenevään lihasheikkouteen. Tähän taudinkuvaan liittyy
usein myös sydänlihaksen muutokset ja kovat lihaskivut.
Monet myosiitteihin assosioituvat vasta-aineet (MAA) esiintyvät kaikissa autoimmuunimyosiitin tyypeissä (PM, DM, OM), mm. Ro52, Ku, joten niillä on
enemmän prognostista kuin diagnostista merkitystä.
Tarjoamme autoimmuunimyosiittien diagnostiikkaan UUDEN Myositis Profile
3 testin (EUROLINE-WB test)., jossa on uusina antigeeneina mm. SRP ja
PM-Scl 75. Testi soveltuu jatkotutkimuksena S-ANA, S-ENA, S-ANATy ja SANA-IB tutkimuksille epäiltäessä autoimmuunimyosiittia.
Indikaatiot:
Autoimmuunimyosiittien diagnostiikka
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Lineblot. EUROLINE Myositis Profile 3 (WB IgG). Vasta-aineet seuraavia antigeeneja kohtaan: Mi-2, Ku 72/86, PM-Scl 100(PM1), PM-Scl 75, Jo-1, SRP,
PL-7, PL-12, EJ, OJ, Ro52 (SSA).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Kvalitatiivinen testi, vastataan positiivinen / negatiivinen.
Anti-Jo-1 vasta-aineita löytyy noin 25-33%:lla autoimmuuni- myosiittipotilaista
(polymyosiitti) ja taudin kuvaan liittyy usein interstitielli keuhkofibroosi. Jo-1
vasta-aineiden kanssa ns. antisyntetaasisyndroomaan liittyvät anti PL-7 ja
anti PL-12 ovat harvinaisempia (3-6 %). Yli 50%:lla Jo-1-vasta-aineiden suhteen positiivisista on myös Ro-52 vasta-aineita.
Kirjallisuuden mukaan anti-Mi-2 vasta-aineet ovat spesifisiä dermatomyosiittipotilaille (15-30 %) ja liittyvät usein hyvään prognoosiin (1). Lisäksi idiopaattisessa myosiiteissa anti-Mi-2 vasta-aineita löytyy 8-12 %:lla potilaista. On
myös raportoitu, että EIA:lla tai lineblot-menetelmällä mitatut anti-Mi-2-vastaaineet assosioituvat myosiitin / systeemisten autoimmuunitautien ylimenomuotoihin (2).
Myosiittispesifisiä anti-SRP (signal recognition particle) vasta-aineita esiintyy
n. 5 %:lla myosiittipotilaista. Vasta-aineet liittyvät etenevään myopatiaan, joka
215
Kirjallisuus:
vastaa hyvin kortikosteroidihoitoon.
Anti-Ku vasta-aineita esiintyy SLE-potilailla (n. 10 %). Potilaista, joilla on antiKu vasta-aineita, 40 %:lla saattaa olla myös myosiitin tai skleroderman oireita.
Anti-PM-Scl (PM1) vasta-aineita esiintyy noin 50-70 %:lla niistä potilaista, joilla on ns. “overlap” syndrooma (polymyosiitin/dermatomyosiitin ja etenevän
skleroderman löydöksiä).
1. Wolfe JF ym. Antinuclear antibody with distinct specificity for polymyositis.
J Clin Invest 1977;59:176-8.
2. Targoff IN, Reichlin M : The associtation between Mi-2 antibodies and dermatomyositis. Arthr and Rheum. 28: 796-803, 1985.
3. Koenig M, Fritzler MJ, Targoff IN, Troyanov Y, Senècal JL: Heterogeneity of
autoantibodies in 100 patients with autoimmune myositis: insights into clinical
features. Arthritis Res Ther R 78, 2007.
MÄRKÄVILJELY 1, AEROBINEN JA ANAEROBINEN VILJELY
Lyhenne:
Pu-BaktVi1 (3491)
Tiedustelut:
Yleistä:
Anaerobien bakteereiden aiheuttamissa infektioissa on useimmiten kyseessä
sekainfektio aerobisten bakteereiden kanssa. Anaerobiset bakteerit muodostavat valtaosan elimistön normaalifloorasta. Samoin infektioihin osallistuvat
anaerobiset bakteerit ovat useimmiten peräisin elimistön normaalifloorasta,
eikä näinollen voida anaerobisten bakteerien osalta tehdä yhtä selvästi eroa
patogeeneihin ja saprofyytteihin kuten aerobeilla bakteereilla. Tämän vuoksi
ei anaerobeja bakteereja rutiinisti määritetä näytteistä, jotka sisältävät normaaliflooran bakteereja. Anaerobit bakteerit määritetään aina ilman erityistä
pyyntöä: pleura-, appendix-, Bartholinin rauhas-, fisteli-, paise-, nivelneste-,
sappineste-, vatsaontelo-, peritoneaalineste-, poskiontelo- ja transtrakeaaliaspiraattinäytteistä. Anaerobeja bakteereita ei normaalisti määritetä haavamärästä, nielu-, nenänielu-, yskös-, virtsa-, uloste-, vagina-, cervix-, mahalaukun sisältö-, lapsivesi-, haava-, dreeni- ja palovammanäytteistä. Anaerobinäytteen pitkän käsittelyajan vuoksi alustavan tuloksen saantia voi nopeuttaa
lähettämällä mukaan ilmakuivattu värjäyslasi näytteestä.
Indikaatiot:
Näytteen bakteereiden tyypittäminen.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Yllämainitut
näytteet, joista anaerobit bakteerit tutkitaan automaattisesti, eivät tarvitse erityistä pyyntöä anaerobeista bakteereista. Jos muiden näytteiden yhteydessä
halutaan aerobien lisäksi anaerobit bakteerit tutkittavaksi, on se pyydettävä
lähetteessä erikseen. Lisäksi kysymyksenasettelun on hyvä näkyä lähetteestä normaaliflooran bakteereiden osuuden poissulkemiseksi.
Näyte:
Punktionäytteet ruiskutetaan kuljetusampullin (esim. Portagerm) tai kuljetusputken pohjalle. Isot märkämäärät voidaan siirtää pieneen steriiliin lasiputkeen ja lähettää sellaisenaan. Märkänäytettä ei tule ruiskuttaa veriviljelypul-
216
loon, koska elatusaine ei ylläpidä kaikkien bakteerien kasvua ilman mukanaolevaa verta. Näyte voidaan hätätilassa panna hiilitikulla kuljetusputkeen.
Näytteenotossa on tärkeää, ettei näyte kontaminoidu normaaliflooralla, ei
joudu tekemisiin ilman kanssa, ja että se toimitetaan saman työpäivän aikana
laboratorioon. Näyte säilytetään jääkaappilämpötilassa. Voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä.
Menetelmä:
Viljelyt veri-, suklaa- ja rikastetuille anaerobielatusaineille. Biokemialliset tyypitykset sekä 16S-rDNA-sekvensointi..
Ontelonesteet pannaan normaalin viljelyn lisäksi rikasteeseen.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Keskimääräinen kesto 5–7 vrk. Aerobiviljelyn tulos pyritään vastaamaan heti sen valmistuttua.
Tulkinta:
Mikäli näyte ei ole otettaessa kontaminoitunut normaaliflooralla on anaerobien
kasvu lajista riippumatta merkitsevää. Eräät bakteerit ovat usein patogeenejä
kontaminoituneissa näytteissäkin (B. fragilis, S. intermedius, C. perfringens).
MÄRKÄVILJELY 2, AEROBINEN VILJELY
Lyhenne:
Pu-BaktVi2 (3492)
Tiedustelut:
Yleistä:
Märkänäytteitä ovat mm. infektoituneista haavoista, silmärähmästä, korva- ja
poskionteloeritteestä ja otetut näytteet. Märkäisissä infektioissa on aiheuttajaorganismin eristämisessä muistettava pohtia myös obligatorisesti anaerobien osuutta. Anaerobien eristyksestä ks. Anaerobiviljely. Värjäys antaa paljon
apua viljelyn tulkinnassa. Lisäksi sillä voi olla merkitystä kriittisissä tapauksissa tutkimuksen nopeuden takia. Tätä varten kannattaa märkänäytteestä
valmistaa heti kaksi värjäyspreparaattia, ilmakuivata ne ja lähettää kotelossa
laboratorioon. Tavallisessa märkäviljelyssä käytettävät menetelmät eivät kasvata mykobakteereita, nokardioita, useita sieniä, legionelloja, ja muita erityispatogeeneja, jotka on pyydet-tävä erikseen.
Indikaatiot:
Näytteen aerobien bakteereiden tutkiminen.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Näytteen laadun merkitseminen on tärkeää märkä/erite-osaan.
Näyte:
Märkä yms. neste steriilissä putkessa on hyvä näyte edellyttäen että näyte
saadaan saman työpäivän aikana laboratorioon. Näytteen jäähdytys parantaa
säilyvyyttä. Kuljetusputkeen pantu tikkunäyte on vaihtoehto vain silloin kun
havaittavaa määrää nestettä ei saada talteen. Värjäystä ei tikkunäytteistä voida tehdä. Likvornäyte ei saa jäähtyä. Suoran viljelyn käyttämisestä on hyötyä
kaikissa märkänäytteissä. Voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä.
Menetelmä:
Viljely veri- ja suklaaelatusaineille. Tikkunäytteitä varten käytetään stafylokokeille ja streptokokeille selektiivisiä maljoja. Ontelonesteet pannaan normaalin viljelyn lisäksi rikasteeseen.
217
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Keskimääräinen kesto vähintään kaksi työpäivää.
Tulkinta:
Näytteet, joissa on useita (yli kolme) bakteerilajeja, joudutaan usein vastaamaan sekafloorana ellei lähetteessä ole mainittu erityisesti haettavaa patogeenia. Ristiriitaisuudet värjäys- ja viljelylöydöksen välillä voivat johtua obligatorisista anaerobeista, antibioottihoidosta tai väärästä näytteen säilytyksestä
tai kuljetuksesta.
NARP-oireyhtymä, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -NARP-D (4666)
Ts-NARP-D (4667)
Tiedustelut:
Yleistä:
NARP-oireyhtymän (neurogeeninen lihasheikkous, ataksia, retinitis pigmentosa) tyypilliset oireet ovat neuropatia, ataksia ja verkkokalvon pigmenttirappeuma. Yleisimmät NARP-oireyhtymään liittyvät mutaatiot sijaitsevat
mitokondriaalisen DNA:n koodaaman ATPaasi6-geenin positiossa 8993
(m.8993T>G ja m.8993T>C). Mutatoituneen mtDNA:n osuus eri kudoksissa
(heteroplasmia-aste) vaikuttaa kliiniseen taudinkuvaan. Mikäli mutatoituneen
mtDNA:n osuus on suuri, saattaa taudin kliininen diagnoosi olla mitokondriaalinen Leigh’n oireyhtymä.
Indikaatiot:
Kliininen epäily NARP-oireyhtymästä tai Leigh’n oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
MtDNA:n PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestiot.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
m.8993T>G- tai m.8993T>C-mutaation löytyminen oireiselta potilaalta sopii
NARP-oireyhtymään tai Leigh’n oireyhtymään.
NATALIZUMABI, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-NatsuAb (6028)
Tiedustelut:
218
Yleistä:
Multippeli skleroosi (MS) potilaita hoidetaan natalizumab-vasta-aineella, joka
hidastaa taudin etenemistä. Hoitovaste saattaa pitemmän ajan kuluessa vähetä tai loppua. Tämä johtuu useimmiten vasta-aineiden kehittymisestä natalizumabille.
Indikaatiot:
Natalizumabhoidon seuranta
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Normaali seeruminäyte. Näytettä tarvitaan 0.5–1 ml.
Lähetys:
Menetelmä:
Näyte kestää säilytystä +4 C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratorioon normaalia postia käyttäen
Tekotiheys:
1–2 kertaa kuukaudessa
Tulkinta:
Posit (+) vasta-aineita osoitettavissa
Negat (-); ei vasta-aineita osoitettavissa
Raja-arvo (+/-); tulos raja-arvo. Suositellaan uusintanäytteen tutkimista.
S-NEURO1, Li-NEURO1, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-Neuro1, Li-Neuro1
(-HSVAb, -VZVAb, -HHV6Ab, -MypnAb, -RSVAbG)
Tiedustelut:
Yleistä:
Etiologialtaan avoimeksi jääneen tai pitkittyneen keskushermostoinfektion
selvittely.
Indikaatiot:
Pitkittyneiden keskushermostoinfektioiden tai jälkioireiden diagnostiikka. Ensimmäisen sairausviikon aikana PCR-tutkimukset ovat ensisijaisia.
Lähete:
Näyte:
Seerumi- ja likvorinäytteet. Näytettä tarvitaan noin 0.5-1 ml. Tulosten arviointia varten tarvitaan seerumi- ja likvorinäytteet
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
Normaalisti likvorissa ei ole mitattavia vasta-aineita. Intratekaalinen mikrobispesifinen vasta-ainesynteesi voidaan todeta keskushermostoinfektioissa.
Vasta-aineita voidaan todeta likvorissa myös veriaivoestevaurioissa tai jos
näyte on kontaminoitunut näytteenoton yhteydessä verellä. Vasta-aineet il219
mestyvät likvoriin yleensä ensimmäisen sairausviikon jälkeen. Positiivisista
tuloksista annetaan lausunto.
S-NEURO2, Li-NEURO2, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-Neuro2, Li-Neuro2
(-AdenAbG, -EvirAb, -InfAAbG, -InfBAbG, -Pin13AbG, -Pin2AbG, -RSVAbG)
Tiedustelut:
Yleistä:
Etiologialtaan avoimeksi jääneen tai pitkittyneen keskushermostoinfektion
selvittely.
Indikaatiot:
Pitkittyneiden keskushermostoinfektioiden tai jälkioireiden diagnostiikka. Ensimmäisen sairausviikon aikana PCR-tutkimukset ovat ensisijaisia.
Lähete:
Näyte:
Seerumi- ja likvorinäytteet. Näytettä tarvitaan noin 0.5-1 ml. Tulosten arviointia varten tarvitaan seerumi- ja likvorinäytteet
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
Normaalisti likvorissa ei ole mitattavia vasta-aineita. Intratekaalinen mikrobispesifinen vasta-ainesynteesi voidaan todeta keskushermostoinfektioissa.
Vasta-aineita voidaan todeta likvorissa myös veriaivoestevaurioissa tai jos
näyte on kontaminoitunut näytteenoton yhteydessä verellä. Vasta-aineet ilmestyvät likvoriin yleensä ensimmäisen sairausviikon jälkeen. Positiivisista
tuloksista annetaan lausunto.
NEUTROFIILIEN SYTOPLASMA-ANTIGEENI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S -ANCA-T (11943), sisältää: S-ANCA (3612), Proteinaasi 3, vasta-aineet
(Pr3Ab, 4160), Myeloperoksidaasi, vasta-aineet (MPOAbG, 4149). (Voidaan
tilata erikseen).
Tiedustelut:
Yleistä:
Systeemisissä pienten suonten vaskuliiteissa kuten Wegenerin granulomatoosissa (WG) ja mikrosooppisessa polyangiitissa (MPA) aktivoituneista neutrofiileista vapautuu sytoplasmisia antigeeneja, joille syntyy vasta-aineita. Vaikeissa vaskuliiteissa voi esiintyä munuais- tai keuhkomuutoksia, mutta myös muita
systeemisiä oireita (ylemmät hengitystiet, nenä, korvat, keskus- ja perifeerinen
hermosto, nivelet, iho ja gastrointestinaalikanava. Vaikeiden vaskuliittien ennuste on huono mikäli immunosuppressiivisen hoidon aloittaminen viivästyy.
220
Indikaatiot:
Neutrofiilien sytoplasma-antigeenivasta-aineita (ANCA) on todettu myös
MPA:aan liittyvässä nopeasti etenevässä glomerulonefriitissä, fokaalisessa
nekrotisoivassa GN:ssa sekä proliferatiivisessa ja mesangiokapillaarisessa
GN:ssa.
ANCA on immunofluoresenssitesti, jonka mittaa vasta-aineita useita neutrofiilien antigeeneja kohtaan. c-ANCA-positiivisuus liittyy useimmiten proteinaasi
3 (Pr3) vasta-aineisiin ja p-ANCA myeloperoksidaasi (MPO) vasta-aineisiin.
Toisaalta MPOAb-negatiivinen p-ANCA voi liittyä mm. ulseratiiviseen koliittiin
(60 %), sklerosoivaan kolangiittiin, autoimmuunihepatiittiin, nivelreumaan tai
Sjögrenin syndroomaan; tai ns. sekundaarisiin vaskuliitteihin (reuma, infektiot, maligniteetit).
diagnostiikka. Kroonisten suolistotuleh-dusten (IBD) diagnostiikka.
DNA-va ja Anti-C1q-va SLE:n poissul-kemiseksi ja glomerulustyvikalvo-vastaaineet (S-GbmAb).
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
S-ANCA: Immunofluoresenssi. Etanolilla fiksoidut ihmisen leukosyytit, värjäyskuvio varmistetaan tarvittaessa käyttämällä formaliinilla fiksoituja leukosyyttejä.
Pr3Ab ja MPOAb: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:Viitealue
ANCA: normaali <20, raja-arvo 20, positiivinen >20 (tiitteri)
Pr3Ab normaali < 2 IU/ml, raja-arvo 2-3 IU/ml, positiivinen >3 IU/ml
MPOAb : normaali < 3,5 IU/ml, raja-arvo 3,5-5 IU/ml, positiivinen >5 IU/ml
Sytoplasmiset (c-ANCA) neutrofiilivasta-aineet tunnistavat asurofiilisten granuloiden rakenteita, merkittävin proteinaasi-3. Pr3-vasta-aineet liittyvät vaskuliitteihin, Wegenerin granulomatoosiin (70–80 %), mikroskooppiseen polyangiittiin ja Churg-Strauss’in syndroomaan (> 30 %) tai nopeasti etenevään
glomerulonefriittiin (>30 %).
Perinukleaariset (p-ANCA) neutrofiilivasta-aineet tunnis-tavat neutrofiilien
sytoplasmisia ja tuman rakenteita. Näistä myeloperoksidaasi (MPO) vastaaineet liittyvät vaskuliitteihin, mikroskooppiseen polyangiittiin (60 %), fokaaliseen nekrotisoivaan glomerulonefriittiin (45 %), Churg-Strauss’in syndroomaan (30 %) tai Wegenerin granulomatoosiin (10–20 %).
HUOM: p-ANCA (IF) -löydös ei ole spesifinen. MPOAb-negatiivinen p-ANCA
voi liittyä mm. ulseratiiviseen koliittiin (60 %), sklerosoivaan kolangiittiin, autoimmuunihepatiittiin, nivelreumaan tai Sjögrenin syndroomaan; tai ns. sekundaarisiin vaskuliitteihin (reuma, infektiot, maligniteetit).
p-ANCA-löydöksen varmistamiseksi ja seurantaan suosittelemme S-ANCA-T
(11943) tai S-MPOAbG (4149).
c-ANCA löydöksen varmistamiseksi ja seurantaan suosittelemme S-ANCA-T
(11943) tai S-Pr3Ab (4160).
221
Kirjallisuus:
Editorial (Allan Wiik). Rational use of ANCA in the diagnosis
of vasculitis. Rheumatology 2002;41:481–83.
2000;13:341–42.
2002;1:61–66.
NIELUVILJELY
Lyhenne:
Ps-BaktVi (4290)
Tiedustelut:
Yleistä:
Näytteestä etsitään lähinnä ß-hemolyyttisiä streptokokkeja, mutta samalla pyritään myös kuvaamaan nielun valta-flooraa. Nielun normaaliflooraan kuuluu
mm. pneumokok-keja, stafylokokkeja, hemofiluksia ja enterobakteereita.
Indikaatiot:
Esim. maligniteetti- ja immunosuppressiopotilailta voidaan hakea normaaliflooraankin kuuluvia patogeeneja, mutta tutkimusindikaation tulee tällöin olla
eritelty lähetteessä. Samoin esimerkiksi invasiivisissa hemofilusinfektioissa
voidaan hakea taudinaiheuttajaa nielusta, mutta ainoastaan erillisellä pyynnöllä.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Kysymyksenasettelu (haettavat patogeenit) on ehdottomasti merkittävä lähetteeseen. Potilaan antibioot-tihoidon on oltava tiedossa, sillä se vaikuttaa näytteen arvosteluun.
Näyte:
Hiilitikulla tonsilloista (erityisesti märkäisistä kohdista) ja takanielusta kuljetusputkeen. Mikäli kuljetus laboratorioon viivästyy, on näyte säilytettävä ja lähetettävä huoneenlämmössä.
Menetelmä:
Bakteeriviljelyt ja biokemialliset tyypitykset.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Keskimääräinen kesto 1–3 vrk.
Tulkinta:
Tulkinta tapauskohtaisesti tutkimusindikaatioiden ja löydös-ten mukaan. Sairaalapotilailla, erityisesti antibiootihoitojen jälkeen tavataan enterobakteerivaltaista normaaliflooraa.
222
NOCARDIAVILJELY
Lyhenne:
NokaVi (2403)
Tiedustelut:
Yleistä:
Nocardia on osittain haponkestävä bakteeri, joka aiheuttaa lähinnä keuhkoinfektioita erityisesti immuunipuutteisille potilaille. Nocardia ei tule varmuudella
esiin tuberkuloosi- tai tavallisessa bakteeriviljelyssä, minkä takia se on pyydettävä erikseen.
Indikaatiot:
Epäily nocardiainfektiosta.
Lähete:
Näyte:
Invasiiviset keuhkonäytteet ovat parhaimpia: transtrakeaaliaspiraatti, bronkuserite, bronkoalveolaarinen lavaatio. Myös ysköksestä voi viljellä nocardiaa,
mutta väärän negatiivisen tuloksen mahdollisuus on huomat-tavasti suurempi
kuin edellisissä. Näyte on jäähdytettävä, ellei sitä voida toimittaa välittömästi
laboratorioon. Nocardia värjäytyy gram-värjäyksellä, joka on käyttökelpoinen
pika-menetelmä invasiivisista hengitystie-eritteistä bakteeria haettaessa. Voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä.
Menetelmä:
Bakteeriviljely suklaa-, veri- ja Saboraud- elatusaineille. Tyypitys DNA-sekvensoinnilla.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Noin viikon kuluessa saadaan alustavaa tietoa viljelystä.
Tulkinta:
Ihmiselle apatogeeneja nokardioita tunnetaan, mutta esimerkiksi N. asteroides on jokseenkin aina liittynyt kliiniseen tautiin
NOROVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)
Lyhenne:
F-NoroAg (12528)
Tiedustelut:
Yleistä:
Noroviruksia on useita eri alaryhmiä ja ne ovat tavallisimpia ripulitautien aiheuttajia. Aikaisemmin sairastettu norovirusinfektio ei suojaa uusilta infektioilta.
Infektion aikana norovirusta ja sen antigeenisia osia erittyy runsaasti ulosteeseen. Antigeeninosoitustestin herkkyys PCR-menetelmään verrattuna on
noin 70%, mutta nopeutensa ja edullisemman hintansa vuoksi se soveltuu
norovirusinfektioiden nopeaan toteamiseen.
Indikaatiot:
Ripulitautien diagnostiikka.
Lähete:
223
Näyte:
Ulostetta näyteputkessa.
Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa.
Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa tai huoneenlämmössä. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tarvittaessa.
Tulkinta:
Positiivinen/negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös osoitus norovirusinfektiosta.
Okulofaryngeaalinen lihasdystrofia (OPMD)
Lyhenne:
B -OPMD-D (12011)
Ts-OPMD-D (12200)
Tiedustelut:
Yleistä:
Okulofaryngeaalinen lihasdystrofia (OPMD) on autosomissa vallitsevasti periytyvä sairaus, jonka tyypillisiä oireita ovat mm. ptoosi, nielemisvaikeudet ja
proksimaalinen raajojen heikkous. Oireet alkavat yleensä vasta aikuisiällä.
OPMD-potilaiden lihasbiopsiassa voidaan havaita nukleaarisia inkluusioita. Taudin aiheuttaa polyalaniinia koodaavan GCG-toistojakson ekspansio
PABP2- (polyA binding protein 2) geenissä. Eksonissa 1 sijaitsevassa toistojaksoalueessa on normaalisti 6 GCG-jaksoa. Dominantisti periytyvässä
OPMD-taudissa toistojaksoja on 8-13. Toistojaksojen määrä korreloi ilmeisesti
ainakin osittain taudin vaikeusasteen ja oireiden alkamisiän kanssa. PABP2geenistä on kuvattu myös 7 GCG-jakson variantti, joka homotsygoottisena
aiheuttaa resessiivisesti periytyvän OPMD:n.
Indikaatiot:
Kliininen epäily OPMD-taudista.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
PABP2-geenin PCR-monistus GCG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja toistojaksoalueen koon määritys PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Toistojakson ekspansion löytyminen oireiselta potilaalta sopii OPMD-tautiin.
224
PARAINFLUENSSAVIRUS, ANTIGEENI
Lyhenne:-Pin1Ag (1904), -Pin2Ag (1907), -Pin3Ag (1908)
Tiedustelut:
Yleistä:
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki: Laboratoriopuhdas kertakäyttöputki. Nenänielutikkunäytteille
Näytetikku:
Näyte:
näytteet.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen (viruksen nimi) + lausunto. Normaalisti negatiivinen.
Positiivinen löydös on osoitus kyseisen parainfluenssaviruksen aiheuttamasta
tuoreesta infektiosta.
PARAINFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY
Lyhenne:-PinfVi
Tiedustelut:
Yleistä:
Parainfluenssavirusten aiheuttamat infektiot vaihtelevat lievistä ylempien hen225
gitysteiden infektioista pneumoniaan. Parainfluenssavirus 1 aiheuttaa yleisimmin bronkiittia ja pneumoniaa, tyyppi 2 pienten lasten laryngiittiä ja tyyppi 3 on
RS-viruksen jälkeen tavallisin vastasyntyneiden alempien hengitystieinfektioiden aiheuttaja.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Näytetikku:
Näyte:
Bf (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalovirus-viljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian.
Nenänielu (Npa) näyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet. Nenänielutikku (Nps). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset
näytteet. Nielunäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Lähetys:
Menetelmä:
Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kolmen vuorokauden inkubaation jälkeen
tehdään immunoperoksidaasivärjäys monoklonaalisilla vasta-aineilla (vastaaineseos, tyypit 1, 2 ja 3).
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Tulos valmiina kolmen vuorokauden kuluttua.
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen. Positiivinen tulos merkitsee parainfluenssaviruksen
aiheuttamaa akuuttia infektiota.
PARAINFLUENSSAVIRUS 1 JA 3 IgG, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-Pin13AbG, Li-Pi13AbG
Tiedustelut:
Yleistä:
Parainfluenssaviruksilla 1 ja 3 on niin voimakas ristireaktiivisuus, ettei niiden
vasta-aineita voida normaaleilla entsyymi-immunologisilla testeillä mitata erikseen. Testissä käytetään siksi antigeeniseosta.
Indikaatiot:
Lähete:
226
Näyteputki:
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen parainfluenssainfektion.
Ihmiset sairastavat elämänsä aikana toistuvia parainfluenssa-virusinfektioita,
Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta parainfluenssavirusinfektiosta.
PARAINFLUENSSAVIRUS 2 IgG, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-Pin2AbG, Li-Pi2AbG
Tiedustelut:
Yleistä:
Parainfluenssavirus 2:lla on jonkin verran ristireaktiivisuutta tyyppien 1 ja 3
kanssa, samoin kuin sikotautiviruksen kans-sa, mutta se ei normaalisti häiritse serologista diagnos-tiikkaa.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml. Yleensä tarvitaan parisee-ruminäytteet.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen parainfluenssavirusinfektion.
Ihmiset sairastavat elämänsä aikana toistuvia parainfluenssa-virusinfektioita,
227
Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta parainfluenssavirusinfektiosta.
Paramyotonica congenita (PMC)
Lyhenne:
B -PMC-D (11742)
Ts-PMC-D (12232)
Tiedustelut:
Yleistä:
Paramyotonica congenita (PMC) on autosomissa vallitsevasti periytyvä lihastauti, joka luokittuu ns. ionikanavasairauksiin. Taudin oireisiin kuuluvat etenkin rasituksen ja kylmän indusoima lihasjäykkyys ja -heikkous. Oireet alkavat
yleensä jo varhaislapsuudessa ja taudin penetranssi on korkea. Taudin taustalta on kuvattu natriumkanavageenin (SCN4A) mutaatioita. Useilta potilailta
on raportoitu mutaatioita geenin kodoneista 1313 ja 1448.
Indikaatiot:
Kliininen epäily PMC:stä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
SCN4A-geenin PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestiot p.Thr1313Met-,
p.Arg1448His-, p.Arg1448Cys- ja p.Arg1448Pro-mutaatioiden havaitsemiseksi.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen varmistaa PMC-diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan poissulje PMC:tä, sillä taudin taustalla saattaa olla muita, harvinaisempia mutaatioita.
PARIETAALISOLU, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-PsolAb (2459)
Tiedustelut:
Yleistä:
Parietaalisolu vasta-aineet (PCA) ovat elinspesifisiä autovasta-aineita, joita
esiintyy pernisiöösissä anemiassa ja atroofisessa gastriitissa. Matalia tiittereitä tavataan kuiten-kin myös monissa muissa autoimmuunisairauksissa.
Parietaalisoluissa on useita autoantigeeneja (mm. gastriiinireseptori, intrinsic
faktori ja H+, K+ -ATPaasi). Useimmiten vasta-aineet ovat syntyneet viimeksi
mainittua entsyymiä kohtaan.
228
Indikaatiot:
Pernisiöösin anemian ja atrofisen gastriitin diagnostiikka ja seulonta.
Lähete:
Näyte:
riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainemääritys. Seeruminäyte säilyy useita päiviä
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on hiiren mahalaukku ja rotan munuainen. Jos näytteessä on myös mito-kondriovasta-aineita, paritetaalisoluvasta-aineiden spesifisyys varmistetaan ELISA:lla.
Tekotiheys:
1–2 kertaa viikossa, positiivisten näytteiden jatko-laimennokset tutkitaan seuraavalla kerralla.
Tulkinta:
Viitealue: <40.
Tulos ilmoitetaan titterinä. Pernisiöösissä anemiassa ja atrofisessa gastriitissa parietaalisoluvasta-aineita esiintyy 80–95 %:lla potilaista. Lisäksi vastaaineita esiintyy pinnallisessa gastriitissa, joissakin kilpirauhassairauksissa,
sokeritaudissa, Addisonin taudissa sekä raudanpuute-anemiassa. Normaalimateriaalissa, jossa atrofista gastriittia ei ole suljettu pois, parietaalisolu
vasta-aineita esiintyy 5–15 %:lla.
Kirjallisuus:
Gleeson PA, Toh BVH. Immunol Today 1991;12:233.
Irvine WJ, Davies SH, Teitelbaum, ym. Ann NY Acad Sci 1965;124:657.
Isokoski M et al. Scand J Gastroent 1969; 4:521.
Karlsson FA, Burman P, Loof L, ym. J Clin Invest 1988;81:475.
Krohn K. Duodecim 1973;89:192.
PARVOROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:
ParvNhO (4620), S-ParvNhO (4344)
Tiedustelut: Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt: (02) 333 7476.
Yleistä:
Ihmisen parvovirus B19 on parvorokon (erythema infectiosum, fifth disease)
aiheuttaja. Laboratoriodiagnoosi perustuu yleensä serologiaan. Viruksen
osoittaminen PCR-menetelmää käyttäen on indisoitua tietyissä erityistapauksissa, kuten hemolyyttistä veritautia sairastavien aplastisen kriisin yhteydessä. Immunovajavuustiloissa tauti voi kroonistua ja serologinen vaste jäädä
heikoksi. Parvoviruksen tiedetään aiheuttavan myös sikiöpöhön, jolloin sikiön
kudoksista ja lapsivedestä on voitu osoittaa virusta. Parvoviruksen aiheuttaman artriitin yhteydestä virusta on löydetty synovianesteestä ja luuytimestä.
Viruksen osoittaminen verituotteista on mahdollista. Osalla parvorokkopotilaista virus on osoitettavissa seerumista taudin alkuvaiheessa.
Lähete: Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete.
Näyte:
2 ml EDTA- tai sitraattiverta erotettuna plasmaksi, tai 1 ml
229
seerumia, kudosnäyte tai lapsivettä steriilissä kertakäyttöputkessa.
Lähetys:
PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna.
Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä: Polymeraasiketjureaktio (PCR)
Tekotiheys: Kerran viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina testin aloitusta seuraavana päivänä.
Tulkinta: Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen löydös viittaa parvovirusinfektioon Suositellaan tutkimusta yhdessä vasta-ainemäärityksen kanssa,
joka on yleensä ensisijainen tutkimusmenetelmä parvovirusinfektiota epäiltäessä.
PARVOROKKOVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-ParvAb (4156), Li-ParvAb
Tiedustelut:
Yleistä:
Parvorokkovirus (human serum parvovirus, parvovirus B19) aiheuttaa lapsuusiän eksanteemataudin, parvorokon (erythema infectiosum, fifth disease). Aikuisilla tyypillistä poski-ihottumaa esiintyy vain vajaalla puolella tapauksista, ja
tauti on usein ”flunssan” kaltainen. Nivelvaivat ovat yleisiä etenkin keski-ikäisillä
naisilla ja ne voivat joissakin tapauksissa kestää viikkoja. Raskauden aikainen
infektio aiheuttaa osalle (n. 10 %) spontaaniabortin. Elävänä syntyneillä lapsilla
ei ole todettu vaurioita. Hemolyyttisiä perustauteja sairastavilla parvovirusinfektio voi aiheuttaa ns. hypoplastisen kriisin. Immuunipuutteisilla potilailla infektio
voi jäädä krooniseksi ja johtaa vaikeaan, krooniseen anemiaan.
Parvorokkovirusta ei ole onnistuttu viljelemään, mutta parvorokkoon liittyy
säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM-vaste.
Indikaatiot:
Eksanteematautien diagnostiikka
Artriittien diagnostiikka
Aborttien etiologinen selvittäminen
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Tarvittaessa pariseeruminäytteet.
Lähetys: Näyte kestää säilytystä +4°C:ssa viikonlopun yli. Voidaan toimittaa laboratori-
230
oon normaalia postia käyttäen.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Merkitsevä nousu IgG-vasta-ainetasoissa
tai IgM- vasta-aineiden esiintyminen on osoitus tuoreesta infektiosta.
PDT, VASTA-AINEET (PERTUSSIS, DIFTERIA, TETANUS)
Lyhenne:
S-PDTAb
Tiedustelut:
Yleistä:
PDT-vasta-ainetutkimuksella selvitetään potilaan vasta-ainevälitteisen immuniteetin toimintaa. Tutkimuksessa mitataan IgG-luokan vasta-aineet kolmea
eri patogeenia bakteeria eli Bordetella pertussista (P), Corynebacterium diphtheriaeta (D) ja Clostridium tetanita (T) kohtaan. Immuniteetti näille mikrobeille
kehittyy yleensä normaalin rokotusohjelman toteutuessa. Rokotusvastetta ko.
mikrobeille voidaan tutkia ennen ja jälkeen rokotusta otettujen seeruminäytteiden vasta-ainetasojen muutoksista. Myös tehosterokotuksen tarvetta voidaan
arvioida vasta-ainetasojen perusteella.
Indikaatiot:
Rokotevasteen seuranta. Vasta-ainevälitteisen immuni-teetin tutkiminen
epäiltäessä primaareja ja sekundaareja immunovajavuuksia. Tehosterokotuksen tarpeen arviointi.
Lähete:
mainittava potilaan saamat pertussis-, difteriaja tetanusrokotukset ja mahdollinen parinäytteiden tutkiminen rokotuksen yhteydessä.
Näyte:
1 ml seerumia. Rokotevastetta arvioitaessa näytteet tulisi ottaa ennen tehosterokotusta ja 2 viikkoa sen jälkeen.
Seerumi säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeeneina käytetään difteriaja tetanustoksoideja sekä B.pertussiksesta sonikoimalla irrotettua antigeenia.
Tutkimuksessa mitataan IgG-luokan vasta-aineet.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vasta-ainetasojen suojaavuudesta ja mahdollisesta rokotevasteesta annetaan arvio.
Kirjallisuus:
Ruuskanen O, Viljanen MK, Salmi TT, Lehtonen O-P, Kouvalainen K, Peltonen T: Acta Paediatr Scand 1980;69:177–82.
231
Viljanen MK, Ruuskanen O, Granberg C, Salmi TT: Scand J Infect Dis
1982;14:117–122.
Viljanen MK, Nieminen S:Scand J Infect Dis 1980;12:211–213.
Perinnöllinen etenevä alaraajahalvaus (SPG4),
SPAST-geenin mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -SPAST-D (11861)
Ts-SPAST-D (12233)
Tiedustelut:
Yleistä:
Perinnölliset spastiset parapareesit / paraplegiat (HSP) eli etenevät alaraajahalvaustaudit ovat neurodegeneratiivisia sairauksia, joissa selvimpänä
tunnusmerkkinä on alaraajojen lihastonuksen lisääntyminen ja tästä johtuva
kävelyvaikeus. Muita tyypillisiä oireita ovat mm. asentotunnon heikkeneminen
ja rakon toimintahäiriöt. Neurologisessa tutkimuksessa todetaan aina alaraajojen spastisiteetti sekä jänneheijasteiden vilkastuminen. HSP-sairaudet
voidaan luokitella joko yksi- tai monioireisiksi taudeiksi. Yksioireinen HSP
aiheuttaa kävelyn ja liikkumisen ongelmia, mikä johtuu keskushermoston
liikehermoratojen rappeumamuutoksista. Monioireisessa HSP:ssa todetaan
kävelyvaikeuden ohella muita sairauteen liittyviä neurologisia oireita, kuten
ääreishermojen rappeumaa, raajojen lihasten kuihtumista sekä yläraajojen
ataksiaa. ENMG-tutkimuksessa nähdään usein aksonivaurioita. HSP-sairaus
voi alkaa jo lapsuudessa tai vasta keski-iällä. Yksioireinen HSP ei vaikuta
elinikään, mutta monioireinen HSP voi lapsuudessa alkaessaan johtaa mentaaliseen retardaatioon, aikuisiällä alkaessaan taas muistin ja oppimiskyvyn
heikentymiseen, joskus jopa dementiaan.
HSP-sairaudet ovat geneettisesti heterogeenisiä: tähän mennessä on kuvattu
jo yli 20 geeniä, joiden mutaatiot liittyvät HSP-sairauksiin. Yleisin HSP-sairaus
on SPG4, joka kattaa yli 40 % HSP-tapauksista maailmassa. SPG4-sairaus
voi puhjeta jo imeväisiällä tai vasta yli 70-vuotiaana, ja se voi olla joko yksi- tai
monioireinen. Tautiin liittyy epätäydellinen penetranssi: 45-vuotiaista geenivirheen kantajista n. 85 % sairastuu.
SPG4 periytyy autosomissa vallitsevasti, ja sen taustalla ovat SPAST-geenin
mutaatiot. SPAST koodaa AAA-proteiiniperheeseen (ATPases Associated
with diverse cellular Activities) kuuluvaa kuljettajaproteiinia, spastiinia, jonka
arvellaan sitoutuvan solun tukirangan tubuliiniin. Suurin osa SPAST-geenin
mutaatioista on missense- tai nonsense-tyyppisiä pistemutaatioita. Mutaatiotyyppi vaikuttaa sairauden vaikeusasteeseen: missense-mutaatiot muuttavat
spastiiniproteiinin tärkeimmän alayksikön AAA-kasetin rakennetta, jolloin
spastiinin normaali toiminta häiriintyy. Nonsense-mutaatiot sen sijaan johtavat
lyhentyneen mRNA:n pilkkomiseen solussa, jolloin spastiini-proteiinia ei syntetisoidu lainkaan.
Indikaatiot:
Kliininen epäily autosomissa dominantisti periytyvästä spastisesta parapareesista eli SPG4-taudista.
232
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
SPAST-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi. Tunnetun
mutaation osoittaminen joko sekvensoimalla tai restriktioentsyymidigestiolla.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen SPAST-geenistä sopii autosomissa vallitsevasti periytyvään HSP-sairauteen (SPG4). Normaali tulos ei välttämättä sulje pois SPG4diagnoosia, sillä mutaatio voi sijaita myös SPAST-geenin introni- tai säätelyalueilla.
Perinnöllinen kuulovammaisuus, Cx26-geenin
(GJB2) mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -Cx26-D (11679)
Ts-Cx26-D (12221)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ei-syndromista peittyvästi periytyvää sensorineuraalista kuulovammaisuutta
aiheuttavia geenilokuksia on kuvattu lukuisia. Noin puolet tapauksista assosioituu konneksiini-26 (Cx26/GJB2) -geenin mutaatioihin, jotka ovat tyypiltään
emässubstituutioita, pieniä deleetioita tai insertioita. Erilaisia geenivirheitä on
kuvattu useita kymmeniä, joista geenin lukuraamin tuhoutumiseen johtava
yhden nukleotidin deleetio, c.35delG, on maailmanlaajuisesti yleisin Cx26geenin patogeenisista mutaatioista.
Indikaatiot:
Varhainen ei-syndrominen sensorineuraalinen kuulovamma.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Cx26-geenin koodaavan alueen PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen Cx26-geenin molemmista alleeleista luokittaa potilaan
kuulovammaisuuden etiologiaksi resessiivisen DFNB1-taudin.
233
PNEUMOCYSTIS CARINII, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR)
Lyhenne:
PncaNhO (4446)
Tiedustelut:
Yleistä:
Pneumocystis carinii (P. jiroveci) on suurin syy kuolemaanjohtavissa pneumonioissa T-solujen vajavuudesta kärsivillä potilailla (immunosuppressiivista lääkehoitoa saavat, syöpäpotilaat, AIDS). Pneumocystis carinii voidaan osoittaa
hengitystienäytteestä joko immuno-fluoresenssivärjäyksellä tai DNA-monistuksella. Immunofluoresenssi BAL:sta tai ysköksestä on spesifisin menetelmä
kliinisen P. carinii-pneumonian diagnosoimiseksi.
Lähete:
Näyte:
Lähetys:
BAL-neste >10 ml steriilissä putkessa.
Yskösnäyte steriilissä putkessa.
Menetelmä:
P. cariniin läsnäolo määritetään DNA-monistusmenetel-mällä.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen. Positiivinen tulos viittaa P. cariniin
aiheuttamaan keuhkoinfektioon. P. cariniin DNA:ta löydetään joskus immunosuppressoiduilta potilailta ilman näyttöä Pneumocystis-pneumoniasta (kolonisaatio).
Kirjallisuus:
Olsson et al. (2001) Clin. Microbiol. Infect 7:492–7.
PNEUMOKOKKIPOLYSAKKARIDI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-StpnAb (2481)
Tiedustelut:
Yleistä:
Pneumokokin kapselipolysakkaridivasta-ainetutkimusta ei ole tarkoitettu infektioiden diagnostiikkaan.
Vakaville pneumokokki-infektioille ovat erityisen alttiita potilaat, joilla on primaari immuunipuutos tai sekundaarinen immuunivajavuustila (kroonisen
sairaus, alkoholismi, pernan poisto). IgM-, IgA- ja IgG-kapselipolysakkaridivasta-aineiden määrittäminen on käyttökelpoinen menetelmä arvioitaessa
234
riskiryhmiin kuuluvien potilaiden rokotustarvetta sekä tutkittaessa pneumokokkirokotteen aikaansaamaa vasta-ainemuodostusta vasta-ainevälitteisen
immuunivajavuuden selvittelyssä.
Indikaatiot:
Rokotevasteen tutkiminen vasta-ainevälitteistä immuuni-puutosta epäiltäessä.
Lähete:
mainittava potilaan saamat pneumokokkirokotukset.
Näyte:
1 ml seerumia. Rokotuksen yhteydessä otettava näytteet ennen rokotusta ja
3 viikkoa rokotuksen jälkeen.
Seerumi säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään polyvalenttia pneumokokin kapselipolysakkaridia.
Tulkinta:
Rokotusvasteesta annetaan lausunto.
Polykystinen munuaistauti (autosomaalinen resessessiivinen, ARPKD), PKHD1-geenin SUOMALAISTEN VALTAMUTAATIOIDEN tutkimus
Lyhenne:
B -ARPKD-D (11862)
Ts-ARPKD-D (12234)
Tiedustelut:
Yleistä:
Autosomissa peittyvästi periytyvä polykystinen munuaistauti (ARPKD) on
harvinainen varhaislapsuuden munuais- ja maksasairaus. Suurin osa tapauksista todetaan jo sikiö- tai viimeistään vastasyntyneisyyskaudella. Taudin
tärkeimpinä tunnusmerkkeinä ovat sikiön tai vastasyntyneen symmetrisesti
laajentuneet, monirakkulaiset munuaiset, sekä munuaisten toimintahäiriöstä
johtuva vähäinen lapsiveden määrä (oligohydramnion). Muita oireita ovat mm.
tyypilliset kasvonpiirteet (”Potter facies”), korkea verenpaine ja keuhkojen vajaakehittyneisyys. Valtaosa tautia sairastavista kuolee keuhkojen vajaatoimintaan heti vastasyntyneenä. Taudin kliininen kuva vaihtelee kuitenkin paljon, ja
osa potilaista elää munuaisensiirron turvin aikuisikään asti.
ARPKD johtuu mutaatioista PKHD1-geenissä, joka on yksi ihmisen suurimmista geeneistä; sen genominen koko on yli 470 kiloemästä ja eksoneita siinä
on ainakin 86. Noin 75 %:lla suomalaisista ARPKD-potilaista on havaittu joko
eksonissa 3 sijaitseva c.107C->T-transitiomutaatio (p.Thr36Met), eksonissa
16 sijaitseva c.1486C>T-transitiomutaatio (p.Arg496Ter) tai eksonissa 61 sijaitseva c.10412T>G-transversiomutaatio (p.Val3471Gly). Lisäksi Suomessa
on muutamasta perheestä löytynyt PKHD1-geenin eksonista 33 mutaatio
235
c.5371C>A (p.Pro1791Thr), eksonista 52 c.8281G>T (p.Asp2761Tyr) ja eksonista 57 c.8870T>C (p.Ile2957Thr).
Indikaatiot:
Kliininen epäily autosomaalisesti peittyvästi periytyvästä polykystisestä munuaistaudista. Sikiötutkimukset perheissä, joissa esiintyy ARPKD-tautia.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
PKHD1-geenin eksonien 3, 16, 33, 52, 57 ja 61 PCR-monistus ja sekvensointi suomalaisten valtamutaatioiden p.Thr36Met, p.Arg496Ter, p.Pro1791Thr,
Asp2761Tyr, Ile2957Thr ja p.Val3471Gly osoittamiseksi.
Vastausaika:
3-4 viikkoa, kiireellisissä tapauksissa aikataulu sovittavissa laboratorion kanssa
Tulkinta:
Mutaation löytyminen PKHD1-geenin kummastakin alleelista sopii polykystiseen munuaistautiin.
Prader-Willi-oireyhtymä (PWS), 15q11-q13-alueen
metylaatio- ja kopiolukuanalyysi
Lyhenne:
B -PWS-D (4348)
Ts-PWS-D (12235)
Tiedustelut:
Yleistä:
Prader-Willi-oireyhtymää (PWS) luonnehtivat prenataalivaiheessa sikiön vähentyneet liikkeet ja neonataalivaiheessa vaikea lihashypotonia, syömisongelmat ja huono painonnousu. Toisesta tai kolmannesta ikävuodesta alkaen
jäntevyys lisääntyy, ruokahalu kasvaa ja ongelmaksi muodostuu vaikeahoitoinen liikalihavuus. Lisäksi PWS-potilaille ovat tyypillisiä lievä tai keskivaikea
kehitysvammaisuus, käytöshäiriöt sekä hypogonadotrooppinen hypogonadismi. Silmät ovat mantelinmuotoiset, ja kädet ja jalat ovat pienet. Puberteetti on
epätäydellinen ja potilaat jäävät yleensä keskimääräistä lyhyemmiksi. Oireyhtymä esiintyy yleensä sporadisesti ja uusiutumisriski on pieni.
Oireyhtymän taustalla ovat muutokset kromosomi 15q11-q13-alueella. Yleisin
mutaatio on kyseisen kromosomialueen paternaalinen deleetio, joka poistaa mm. SNRPN- ja necdin-geenin. Maternaalinen uniparentaalinen disomia
(UPD) esiintyy noin 28 %:lla potilaista ja ns. metylaatiomutaatio noin 2 %:lla
potilaista. Metylaatiospesifinen– MLPA-analyysi tunnistaa kaikki edellä mainitut mutaatiot ja sitä käyttäen pystytään erottamaan deleetio muista mahdollisista syistä PWS:n taustalla.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Prader-Willi-oireyhtymästä.
236
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Metylaatiospesifinen MLPA-analyysi (MS-MLPA). Lisäanalyysinä voi olla tarpeen myös FISH- tai UPD-analyysi.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Paternaalisen alleelin puuttuminen MS-MLPA-analyysissä varmistaa PWSdiagnoosin.
prometafaasiKROMOSOMItutkimus verESTÄ
Lyhenne:
B-KromProm (902)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Prometafaasikromosomitutkimuksella päästään suurempaan tarkkuuteen
kuin tavallisella kromosomitutkimuksella. Menetelmällä voidaan hakea pieniä
deleetioita ja duplikaatioita tai muita rakenteellisia poikkeavuuksia, joita ei tavallisella kromosomitutkimuksella aina voida havaita.
Indikaatiot:
Prometafaasikromosomitutkimus on aiheellinen epäiltäessä pientä deleetiota/
duplikaatiota tai muuta rakenteellista kromosomipoikkeavuutta, vaikka tavallisen kromosomitutkimuksen tulos olisi normaali, tai haluttaessa selvittää tarkemmin tavallisessa kromosomitutkimuksessa havaittua/epäiltyä kromosomimuutosta.
Lähete:
Näyte:
Lähetys:
Huoneenlämmössä pikapostilähetyksenä tai bussikuljetuksena. Prometafaasinäytteiden kohdalla paras näytteenottopäivä on maanantai, ja tutkimuksen
onnistumisen kannalta tulisi näytteenottoa keskiviikkona välttää.
Menetelmä:
Fytohemagglutiinilla (PHA) jakautumaan stimuloituja veren lymfosyyttejä
synkronoidaan metotreksaatilla (MTX) prometafaasivaiheisten solujen keräämiseksi. Tutkimuksessa käytetään G-raitavärjäystä. Tutkimuksessa tarkastellaan prometafaasi- tai profaasivaiheen soluja, joissa on 500-800 raitaa/haploidi kromosomisto. Tarkasteltaessa koko kromosomistoa tutkimus tehdään
n. 550 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto. Mikäli tiedossa on tietty
kromosomialue/alueet, josta halutaan tietoa, tutkimus pyritään tekemään n.
850 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto.
237
Vastausaika:
4 viikkoa.
Tulkinta:
F-POLIOVIRUS, VILJELY
Lyhenne:
F-PoliVi (3465)
Tiedustelut:
Yleistä:
Polio lasketaan yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. Poliota tulee epäillä jos äkilliselle velttohalvaukselle ei löydy muuta selitystä.
Indikaatiot:
Poliovirusinfektioepäily tai polioviruskantajuuden selvittäminen (esim. maahantulotarkastukset, endeemiseltä alueelta saapuvat adoptiolapset ym.)
Lähete:
Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete
Näyte:
Ulostetta 1-2 g (1-2 ml) ulostepurkissa. Säilytys tarvittaessa, esim. viikonlopun yli, +4ºC:ssa. Voidaan lähettää normaalia postia käyttäen. Näyte tulisi
ottaa halvauspotilaalta kahden ensimmäisen viikon aikana oireiden alusta.
Menetelmä:
Virusviljely
Tekotiheys:
Tarvittaessa
Tulkinta:
Positiivinen/negatiivinen (tyypitystulos)
POLYOMAVIRUS (JCV, BKV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR) KVANTITATIIVINEN
Lyhenne:P-PoVNh, PoVNh
Tiedustelut:
Yleistä:
Polyomavirusvasta-aineita esiintyy aikuisväestöllä melko yleisesti merkkinä
aikaisemmin sairastetusta infektiosta, jonka jälkeen virus voi jäädä latentiksi
elimistöön. Immunopuutteisilla potilailla virus voi aktivoitua ja sitä voi erittyä
runsaasti virtsaan ja likvoriin.
Indikaatiot:
BK-virus voi liittyä hemorragiseen virtsarakkotulehdukseen. JC-virus saattaa
aiheuttaa immunopuutteisilla potilailla etenevän monipesäkkeisen leukoenkefalopatian eli PMLE-taudin.
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näyte-
238
materiaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta.
Näyte:
Virtsa, selkäydinneste-, EDTA/sitr.plasma- tai kokoverinäyte
Lähetys:
PCR-näyte on toimitettava virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti,
Menetelmä:
Tekotiheys:
valmiina normaalisti testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
Tulos ilmoitetaan kopioiden määränä/ml. BK- tai JCV-DNA:n toteaminen on
merkki aktivoituneesta infektiosta ja kopioiden määrä kuvaa infektion aktiivisuutta ja vakavuusastetta.
PROPERDIINI, PITOISUUS
Lyhenne:
P-Prop (10474)
Tiedustelut:
Yleistä:
Properdiini osallistuu komplementin oikotieaktivaatioon stabiloimalla aktivoituneen Faktori B:n ja C3:n kompleksin (C3BbP). Näin se on oikotieaktivaatiota
voimistava tekijä. Properdiinin geeni sijaitsee X-kromosomissa, ja sen puutoksia on todettu miehillä, jotka ovat sairastaneet meningokokki-infektioita. Potilaita on löydetty myös pohjoismaista. Potilaat ovat olleet nuoria (10–20-vuotiaita). Tunnetaan myös osittainen X-kromosomiin kytkeytynyt P:n puutos (n. 10
% normaalista). Noin 50 %:lla properdiinin puutospotilaista (24/53) on todettu
meningokokki-infektio – kuolleisuus n. 10 %.
Indikaatiot:
Properdiinin puutoksen osoittaminen.
Lähete:
Näyte:
EDTA-plasmaa 1 ml (jäädytetään välittömästi, ks. näytteen otto-ohjeet s. 20).
Tuore EDTA-plasma tai -veri voidaan lähettää sulana (+4°C), jos se tulee laboratorioon viimeistään seuraavan päivän aikana.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vastausta seuraa lausunto. Pitoisuus ilmoitetaan prosentteina normaaliseerumin arvosta (viitearvo 80%)
Kirjallisuus:
239
Gewurtz H, Suyehira LA. Complement. In Manual of Clinical Immunology, 2nd
ed. (Ed. by NR Rose, H Friedman). American Society for Microbiology, Washington D.C., 1980, pp 163–174.
Schur PH: Am J Clin Pathol 1977;68:647.
124–128.
PROTEINAASI 3, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S - Pr3Ab (4160)
Tiedustelut:
Yleistä:
Systeemisissä pienten suonten vaskuliiteissa kuten Wegenerin granulomatoosissa (WG) ja mikrosooppisessa polyangiitissa (MPA) aktivoituneista neutrofiileista vapautuu sytoplasmisia antigeeneja, joille syntyy vasta-aineita. Vaikeissa vaskuliiteissa voi esiintyä munuais- tai keuhkomuutoksia, mutta myös
muita systeemisiä oireita (ylemmät hengitystiet, nenä, korvat, keskus- ja perifeerinen hermosto, nivelet, iho ja suolisto. Vaikeiden vaskuliittien ennuste on
huono mikäli immunosuppressiivisen hoidon aloittaminen viivästyy.
liittyvässä nopeasti etenevässä glomerulonefriitissä, fokaal-isessa nekrotisoivassa GN:ssa sekä proliferatiivisessa ja mesangiokapillaarisessa GN:ssa.
ANCA on immunofluoresenssitesti, jonka mittaa vasta-aineita useita neutrofiilien antigeeneja kohtaan. c-ANCA-positiivisuus liittyy useimmiten proteinaasi
3 (Pr3) vasta-aineisiin, jotka assosioituvat primaariin pienten suonten vaskuliitteihin, mm. Wegenerin granulomatoosiin.
Indikaatiot:
diagnostiikka.
DNA-va ja Anti-C1q-va SLE:n poissulkemiseksi ja glomerulustyvikalvo-vastaaineet (S-GbmAb).
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia, Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Työpäivina (5x viikossa).
Viitealue: normaali < 2 IU/ml, raja-arvo 2-3 IU/ml, positiivinen >3 IU/ml
Sytoplasmiset (c-ANCA) neutrofiilivasta-aineet tunnistavat asurofiilisten granuloiden rakenteita, merkittävin proteinaasi-3. Pr3-vasta-aineet liittyvät vaskuliitteihin, Wegenerin granulomatoosiin (70–80 %), mikroskooppiseen polyangiittiin ja Churg-Strauss’in syndroomaan (>30 %) tai nopeasti etenevään
glomerulonefriittiin (>30 %).
240
HUOM: koska osalla primaaria pienten suonten vaskuliittia sairastavista potilaista vain c-ANCA tai p-ANCA (IF) tai MPOAb on positiivinen, löydöksen
spesifisyyden varmista-miseksi suosittelemme myös S-ANCA-T (11943).
Kirjallisuus:
Editorial (Allan Wiik). Rational use of ANCA in the diagnosis of vasculitis.
Rheumatology 2002;41:481–83.
2000;13:341–42.
2002;1:61–66.
PUUMALAVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-PuumAb (1775), Li-PuumAb (3638)
Tiedustelut:
Yleistä:
Puumalavirus aiheuttaa Nephropathia epidemican l. myyrä-kuumeen. Ensi
oireina on usein näköhäiriöt, epäselvä kuume ja selkäsärky. Virtsavaivat ilmaantuvat hieman myöhemmin. Myyräkuume on yleinen koko maassa, myös
Länsi-Suomessa. Taudin akuuttiin vaiheeseen liittyy IgM-vaste, jonka mittaamiseen serologinen diagnoosi perustuu. Immuniteetti voidaan todeta IgGtestillä.
Indikaatiot:
Myyräkuumeen diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Normaali seeruminäyte (ja / tai selkäydinnestenäyte). Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-ainetaso yksikköinä. IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen /
negatiivinen) + lausunto.
IgM-vasta-aineet osoittavat äskettäin sairastetun Puumala-virusinfektion
(myyräkuumeen). IgG-vasta-aineet aiemmin sairastetun infektion.
241
PUUTIAISAIVOKUUMEVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-TBEAb (3756), Li-TBEAb (1926)
Tiedustelut:
Yleistä:
Puutiaisaivokuume (punkkienkefaliitti, Kumlingen tauti) on punkkien levittämä
virustauti, jota esiintyy etenkin Ahvenanmaan ja Turun saaristossa (endeemisiä alueita on myös muualla rannikkoseudulla sekä Kaakkois-Suomessa) lähinnä heinä-lokakuun välisenä aikana. Tautiin liittyy säännönmukaisesti sekä
IgG- että IgM-vaste, ja serologiset menetelmät ovat ensisijaisia sen diagnostiikassa.
Indikaatiot:
Meningoenkefaliittien diagnostiikka, lähinnä endeemisillä alueilla taudin esiintymisaikana Puutiaisaivokuumeimmuniteetin määrittäminen
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
testattavan joskus sairastaneen puutiaisaivokuumeinfektion tai saaneen rokotuksen. Manner-Suomessa vasta-aineita on alle 1 %:lla väestöstä, mutta
Ahvenanmaan ja Turun saaristossa vasta-aineprevalenssi on paikotellen
lähes 30 %. Merkitsevä (yli 4-kertainen) nousu IgG-vasta-ainetasossa pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta
puutiaisaivokuumeesta (tai rokotuksesta).
Lyhenne:Rvir-Ag (2579)
Tiedustelut:
Yleistä:
242
mutta etenkin influenssa- ja adenovirusinfektioissa menetelmä on silti käyttökelpoinen. Tutkimus käsittää tällä hetkellä seuraavien antigeenien määrittämisen:
–
adeno(-AdeAg)
– influenssa A
(-InAAg)
– influenssa B
(-InBAg)
– parainfluenssa 1 (-Pi1Ag)
– respiratory syncytial (-RSVAg)
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Mukusekstraktori. Imulimanäytteille Näytetikku:
Nukka- pumpuli-, dacron-, rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi)
Näyte:
näytteet.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen löydös on osoitus kyseisen viruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta.
RESPIRATORISET VIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR)
Lyhenne:ResVirNhO
Tiedustelut:
Yleistä:
PCR-menetelmä soveltuu 12 yleisen hengitystieviruksen toteamiseen. Tutkimukseen kuuluvat seuraavat virukset: adenovirus, influenssa A virus, influenssa
B virus, koronavirus OC43/HKU2, koronavirus 229E/NL63, metapneumovirus,
243
parainfluenssavirus tyyppi 1, parainfluenssavirus tyyppi 2, parainfluenssavirus
tyyppi 3, RS-virus A, RS-virus B, rinovirus.
Indikaatiot:
Hengitystievirusten diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki.
Näyte:
Suositeltavia näytteitä ovat imulima nenänielusta, nenä/ nenänielutikku, nielutikku, BAL-neste ja pleuraneste. Voidaan tehdä myös mm. veri-, seerumi-,
plasma-, uloste-, selkäydin- ja luuydinnäytteestä. Kaikki samanaikaisesti otetut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä
putkesta.
Lähetys:
Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäi-sesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tarvittaessa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä.
Tulkinta:
Tunnistettu virus/negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivinen. Positiivinen löydös osoitus tuoreesta infektiosta.
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, ANTIGEENI
Lyhenne:-RSVAg (4351)
Tiedustelut:
Yleistä:
Respiratory syncytial virus on vastasyntyneiden ja pienten lasten tärkein alempien hengitysteiden infektioiden aiheuttaja. Virusta esiintyy myös vanhuksilla.
Virusta ja sen antigeenisia osia erittyy nenänielueritteeseen, jossa niiden määrä varsinkin taudin alkuvaiheessa voi olla suuri. Antigeenin osoituksen diagnostinen herkkyys on lasten infektioissa hyvä, mikäli näyte otetaan n. 5 vrk:n
kuluessa taudin alusta. Sen jälkeen antigeenien määrä on selvästi laskenut.
Aikuisilla herkkyys on huonompi, mutta testi on silti käyttökelpoinen.
Yleensä näytteestä kannattaa tutkia samalla myös muiden respiratoristen virusten antigeenit. ks. tutkimus RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT
Indikaatiot:
Lähete:
244
Näyteputki:
Laboratoriopuhdas putki. Nenänielutikkunäytteille
Näytetikku:
Nukka-, pumpuli-, dacron-, rayontikku (Alginaatti- ja hiilitikut eivät sovi)
Näyte:
näytteet.
Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Lyhytaikainen säilytys, esim. viikonlopun yli
jääkaapissa +4°C:ssa.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen löydös on osoitus respiratory syncytial viruksen aiheuttamasta
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:RSVNhO
Tiedustelut:
Yleistä:
PCR on herkkä menetelmä erityisesti pitkittyneiden ja komplisoituneiden hengitystieinfektioiden diagnostiikkaan.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Näytetikku:
Näyte:
näytteet.
245
Lähetys:
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Tarvittaessa viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen.
Normaalisti negatiivinen. RS-viruksen nukleiinihapon löytyminen on merkki
RS-viruksen aiheuttamasta hengitystieinfektiosta.
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, PIKAVILJELY
Lyhenne:-RSVVi (4350)
Tiedustelut:
Yleistä:
Respiratory syncytial virus on vastasyntyneiden ja pienten lasten tärkein
alempien hengitysteiden infektioiden aiheuttaja. Virusta esiintyy myös vanhuksilla.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta (02-333 7463) Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste
Näytetikku:
Näyte:
Bf (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalo-virusviljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian.
Nenänielunäyte (Npa). Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Lähetys:
Menetelmä:
Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kolmen vuorokauden inkubaation jälkeen tehdään immunoperoksidaasivärjäys monoklonaalisilla vasta-aineilla.
246
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen löydös on osoitus respiratory syncytial viruksen aiheuttamasta
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS IgG, VASTA-AINEET
Lyhenne:S-RSVAbG (4455), Li-RSVAbG (1929)
Tiedustelut:
Yleistä:
Respiratory syncytial viruksen primaari-infektio sairastetaan yleensä 3kk–2v
iässä, reinfektiot vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla ovat yleisiä. Imeväisiässä
vasta-ainevaste saattaa olla hyvin heikko, mutta vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla RSV-infektioon liittyy säännöllinen immuunivaste.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä titterinä + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen RSV-infektion. Ihmiset sairastavat elämänsä aikana toistuvia RSV-infektioita varhaislapsuudesta alkaen,
Merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasossa on osoitus
tuoreesta respiratory syncytial viruksen infektiosta.
REUMAFAKTORI, IgM
Lyhenne:
S-RFAbM (3316)
Tiedustelut:
Yleistä:
Reumatoidifaktori (Rf) on useimmiten IgM-luokan autovasta-aine IgG:n Fc247
osan ”hidden determinantteja” kohtaan (nämä paljastuvat vasta-aineen kiinnittyessä antigeeniinsa). Reumatoidifaktoria mitataan tavallisimmin WaalerRose-kokeella, mutta entsyymi-immunologinen menetelmä Rf:n mittaamiseksi on spesifisempi ja ilmoittaa myös reumatoidifaktorin Ig-luokan. Sen korrelaatio Waaler-Rose-testiin vaihtelee eri potilasaineistoissa.
Indikaatiot:
Reumatautien diagnostiikka sekä autoimmuunitautien seulonta yhdessä.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia, säylyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään tetanustoksoidin ja humaanin IgG-antitetanustoksoidin kompleksia. Vastaukset ilmoitetaan WHO:n referenssiseerumiin suhteutettuina yksikköinä (IU/ml).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitearvot, aikuisilla <18 IU/ml ja lapsilla <9 IU/ml. Terveistä verenluovuttajista
(n=105) 96 %:lla ja Waaler-Rose-negatiivisista sairaalapotilaista (n=52) 100
%lla oli tulos alle 20 EU/ml. Waaler-Rose-positiivisista potilaista (n=104) 81
%:lla oli tulos yli 20 IU/ml. Terveillä 0–15 vuotiailla lapsilla oli 96 %:lla tulos
alle 10 IU/ml. Kohonneita arvoja tavataan reumasairauksissa ja kroonisten
infektioiden yhteydessä.
Nivelreumassa IgM-RF on positiivinen n. 80 %:ssa, juveniilissa reumassa n.
30 %:lla, SLE:ssa n. 40 %:lla. Muissa systeemisissä autoimmuunisairauksissa (Sjögrenin syndroma, skleroderma, dermatomyosiitti), maksasairauksissa
(CAH, PBC) ja kroonisissa tulehduksissa (fibrosoiva alveoliitti) saattaa myös
esiintyä kohonneita IgM-RF-pitoisuuksia.
HUOM: Reumafaktoria esiintyy normaalisti mm. infektioiden yhteydessä, joten nivelreumaa epäiltäessä tulos on aina varmistettava CCP-va (sitrulliinipeptidi-va) tutkimuksella.
Kirjallisuus:
Aho K, Heliövaara M, Maatela J, ym. J Rheumatol 1991;18:1282.
Anderson SG, et al. Bull Wld Hlth Org 1970;42:311.
Palosuo T, Aho K. Med Biol 1983;61:203.
Viljanen MK, et al. Scand J Infect Dis 1982;14;117
REUMATUTKIMUS
Lyhenne:
S –RT (12313)
Tiedustelut:
Yleistä:
Sisältää:
S-RFAbM (3316): Reumafaktori, IgM
S-CCPAb (4744): Sitrulliinipeptidi, vasta-aineet
248
Reumatoidifaktori (RF) on useimmiten IgM-luokan auto-vasta-aine IgG:n Fcosan ”hidden determinantteja” kohtaan (nämä paljastuvat vasta-aineen kiinnittyessä antigeeniinsa). Vaikka RF on herkkä (60–80 %) reuman indikaattori
ja assosioituu vaikeaan reumaan, se ei ole reumalle spesifinen vaan esiintyy
nivelreuman lisäksi myös muissa systeemisissä autoimmuunitaudeissa, maksasairauksissa, monissa infektioissa ja iäkkäillä terveillä henkilöillä.
Sitrulliinipeptidivasta-aineet (CCPAb) kohdistuvat epitoop-peihin, joita esiintyy
myös epiteelisolujen filaggriinissa. CCP-va mitataan ELISA:lla käyttäen antigeenina synteettisiä peptideja, jotka on sitrullinoitu ja muunnettu sykliseen
muotoon.
Kliinisissä kokeissa (1, 2) on voitu osoittaa, että anti-CCP ELISA on erittäin
spesifinen (yli 95 %) ja herkkä (yli 70 %). Testiä voi käyttää myös erinomaisena erosiivisen reuman markkerina (positiivinen ennustearvo 91 %; 2). Verrattaessa anti-CCP ELISAa ja RF-testiä 250 potilaan infektiopotilasaineistossa
anti-CCP ELISAn spesifisyys oli 99 %, mutta RF-testin vain 87 %. Sirulliinivasta-ainetestin diagnostinen osuvuus on siis huomattavasti parempi kuin
RF-testin.
Indikaatiot:
Nivelreuman diagnostiikka
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
RF: entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeenina käytetään tetanustoksoidin ja humaanin IgG-antitetanustoksoidin kompleksia. Vastaukset
ilmoitetaan WHO:n referenssiseerumiin suhteutettuina yksikköinä (IU/ml).
CCP: Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:Viitealueet:
RF: aikuiset <18 IU/ml, lapset <9 IU/ml.
CCP: Negatiivinen
<7 U/ml
Heikko positiivinen 7–10
U/ml
Positiivinen
>10
U/ml
Positiivinen CCP-va tulos osoittaa yli 95 % todennäköisyydellä, että tutkittavalla on nivelreuma, ja että hänen tautinsa on yli 90 % todennäköisyydellä
erosiivinen.
Nivelreuman lisäksi CCP-vasta-aineita on raportoitu myös psoriaasiin liittyvässä artriitissa (5–15 %), autoimmuuni-hepatiitissa (9 %) ja tuberkuloosissa
potilailla, joilla on samoja HLADR1 -alleeleja kuin reumapotilailla.
Vaikka CCP-testi on spesifisempi kuin RF-testi, tuloksia tulkittaessa on muistettava, että nivelreuman diagnoosi on kliininen. Mikäli potilaalla ei ole niveloireita, potilasta ei ole syytä lähettää reumatologian tutkimuksiin. Koska
vasta-aineet voivat olla positiiviset jo vuosia ennen nivelreuman puhkeamista,
potilaan kliinistä tilaa on syytä seurata.
249
Vasta-aineiden esiintyminen ei ole riippuvainen reumafaktorista.
CCP-vasta-aineita esiintyy myös RF-negatiivisilla potilailla. Eräiden tutkimusten mukaan sekä CCP-va, että RF-positiivisuus ennustaa nivelreuman vaikeampaa muotoa. Näin RF voidaan käyttää taudin aktiivisuuden osoittajana.
Kirjallisuus:
Nielen MM, van Schaardenburg D, Reesink HW et al. Specific autoantibodies
precede the symptoms of rheumatoid arthritis: a study of serial measurements
in blood donors. Arthr Rheum 2004; 50: 380–86.
Rantapää-Dahlqvist S, de Jong BAW, et al. Antibodies against cyclic citrullinated paptide and IgA rheumatoid factor predicts the development of rheumatoid
arthritis. Arthr Rheum 2003; 48: 2741–49.
Schellekens GA, Visser H, de Jong BAW et al. The diagnostic properties of
rheumatoid arthritis antibodies recognizing a cycliccitrullinated peptide. Arthritis Rheum 2000; 43:155–164.
Visser H, Le Cessie S, Vos K et al. How to diagnose Rheumatoid arthritis early? A prediction model for ersistent (erosive) arthritis. Arthritis Rheum 2002;
46:357–365
PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:RinoNhO (4784)
PicoNhO (1917) (sisältää EvirNhO ja RinoNhO-tutkimukset)
Tiedustelut:
Yleistä:
Rinovirukset ovat noin sadan lähisukuisen viruksen muodostama ryhmä. Ne
aiheuttavat pääasiassa nuhakuumeita, mutta myös alempien hengitysteiden
infektioita. Polymeraasiketjureaktio, PCR, on nopea ja herkkä menetelmä, jolla voidaan todeta kaikki rinovirus serotyypit.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyteputki:
Näytetikku:
Näyte:
näytteet.
Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti,
250
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kolme kertaa viikossa. Tarvittaessa viisi kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti testin tekoa
seuraavana päivänä.
Tulkinta:
löydös on osoitus rinoviruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta.
ROTAVIRUS, ANTIGEENI
Lyhenne:F-RotaAg (2594)
Tiedustelut:
Yleistä:
Rotavirus on yleisin pikkulasten ripulitautien aiheuttaja. Rotavirusta ja sen
antigeenisia osia erittyy ulosteeseen rotaviruksen aiheuttamissa ripulitaudeissa. Terveillä henkilöillä ei ole rotavirusta ulosteessa, joskin imeväisikäisillä on
osoitettu tiettyjen rotaviruskantojen erittymistä ulosteeseen myös ilman taudin
oireita.
Indikaatiot:
Ripulitautien diagnostiikka
Lähete:
Näyteputki:
Ulostepurkki tai muu tiivis astia
Näyte:
Ulostetta 1–2 g (1–2 ml). Yleensä kannattaa samasta näytteestä tutkia
myös adenovirusantigeeni.
Lähetys:
Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa tai huoneenlämmössä. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kolme kertaa viikossa. Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
löydös on osoitus tuoreesta rotavirus-infektiosta.
251
SACCHAROMYCES CEREVISIAE, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S -ASCA (4880)
Tiedustelut:
Yleistä:
Kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien, IBD:n eli Crohnin taudin
(CD) ja haavaisen paksunsuolen tulehduksen (UC) sekä tarkemmin määrittelemättömän paksunsuolen tulehduksen (IC) ilmaantuvuus on lisääntynyt.
Suomessa IBD lisääntyi lapsipotilailla lähes kaksinkertaiseksi n. 20 vuodessa
(3.9/100000 v. 1987 ja 7.0 /100000 v. 2003).
Erityisesti lapsilla IBD:n diagnoosin teossa on apua uusista serologisista testeistä. Crohnin taudissa esiintyy Saccharomyces cerevisiae (ASCA) vastaaineita n. 50 %:lla potilaista. Ulseratiivisessa koliitissa ASCA vasta-aineet ovat
harvoin positiivisia. Sen sijaan UC:ssa esiintyy 60 %:lla p-ANCA, joka on positiivinen vain noin 10 %:lla CD-potilaista. p-ANCA tulisikin aina kombinoida
ASCAn kanssa IBD-serologiaa tutkittaessa.
Indikaatiot:
Kroonisten suolistotulehdusten diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
IgA- ja IgG-luokan vasta-aineiden määrittäminen. Entsyymi-immunologinen
(ELISA) menetelmä.
Tekotiheys:
Kahden viikon kuluessa näytteen saapumisesta.
Tulkinta:
Viitealue: <20, raja-arvo 20–25 positiivinen >25 AU.
ASCA vasta-aineiden spesifisyys Crohnin taudille on 90 %,
mutta vain n. 50 % potilaista on ASCA-positiivisia. ASCA vasta-aineita esiintyy n. 10 %:lla ulseratiivista koliittia sairastavilla potilailla, joilla esiintyy p-ANCA
vasta-aineita n. 60 %:lla. ASCA-tutkimus tulisikin aina kombinoida neutrofiilien
sytoplasma-antigeeni tutkimukseen (S-ANCA-T), jolloin vasta-aineiden profiilin
perusteella saadaan parempi erotusdiagnostinen osuvuus.
Kirjallisuus:
Rutgeers P, Vermeire S: Serological diagnosis of inflammatory bowel disease.
Lancet 2000; 356:2117–8.
252
SALMONELLA, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-SalmAb (2607)
Tiedustelut:
Yleistä:
Tyypillisen enterokoliitin lisäksi salmonellainfektio voi manifestoitua mm.
kuumeiluna, arteriittina, osteomyeliittinä tai pehmytkudoksen abskesseina.
Salmonellan aiheuttama niveltulehdus voi olla bakterielli tai reaktiivinen. Salmonellaenteriitin diagnostiikassa ulosteviljely on primaaritutkimus. Ripulin jälkeisten komplikaatioiden, joista yleisin on reaktiivinen artriitti, ilmestyessä on
ulosteviljely jo usein negatiivinen. Tällöin vasta-ainetutkimus on ainoa käyttökelpoinen diagnostinen tutkimus.
Indikaatiot:
Enterokoliitit, epäselvä kuumeilu, suolistoinfektion jälkeiset reaktiiviset taudit
kuten artriitti, kardiitti, iriitti ja konjunktiviitti.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä (EIA), jossa antigeenina käytetään Salmonella typhimuriumin ja Salmonella enteritidiksen lipopolysakkaridia.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tutkimuksessa määritetään IgM-, IgG- ja IgA-luokkiin kuuluvat vasta-aineet.
Kaikkiin kolmeen Ig-luokkaan kuuluvat vasta-aineet nousevat muutamassa
päivässä tartunnan jälkeen. IgA-luokan vasta-aineet häviävät yleensä 2 kuukauden aikana, mutta joskus säilyvät pitempään, erityisesti artriitin yhteydessä. IgM-luokan vasta-aineet säilyvät 3–4 kuukauden ajan ja IgG-luokan vastaaineet tavallisesti ainakin 7 kuukauden ajan taudin alusta. Positiivisia tuloksia
seuraa aina lausunto.
Kirjallisuus:
Isomäki 0, Vuento R, Granfors K. Lancet 1989; 1: 1411–1414.
SALMONELLAVILJELY, SALMONELLATYYPITYS
Lyhenne:
F-SalmVi (2608), SalmTy (3604)
Tiedustelut:
Yleistä:
Salmonellojen aiheuttama ripuli alkaa usein 1–3 vrk:n inkubaatioajan jälkeen
ja siihen voi liittyä kuumeilua ja vatsakipuja. Potilas saattaa erittää salmonellaa vielä pitkään oireiden loppumisen jälkeenkin. Tutkimuspyyntö on lähinnä
tarkoitettu tunnetun, positiivisen potilaan seurantatutkimukseksi. Tuntemattoman akuutin ripulitaudin diagnostiikkaan on parempi Ulosteviljely 1.
253
Indikaatiot:
Epäily salmonellainfektiosta tai salmonellakantajuudesta. Positiivisten potilaiden seuranta.
Lähete:
maininta mahdollisesta ulkomaan-matkasta.
Näyte:
Ripuliulostetta ulostenäytepurkkiin. Näyte säilytetään jääkaapissa mikäli sitä
ei heti voida toimittaa laboratorioon.
Menetelmä:
Selektiiviset bakteeriviljelyt, seleniittirikastusviljely, biokemi-allinen identifikaatio ja serologinen tyypitys.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Negatiivinen tulos saadaan yleensä 2 vrk:n kuluessa ja positiivinen tulos 2–4 vrk:n kuluessa. Positiivinen löydös ilmoitetaan myös puhelimitse.
Tulkinta:
SARS-KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:-SARSNhO (4773)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7463, vastauskyselyt (02) 333 7476. Ennen näytteen
lähettämistä edellytämme yhteydenottoa puhelimitse.
Yleistä:
PCR on ensisijainen diagnostinen menetelmä SARS-koronaviruksen osoittamiseksi.
Indikaatiot:SARS-koronavirusepäily
Lähete:
Näyteputki:Mukusekstraktori tai steriili kertakäyttöputki.
Näytetikku:
Näyte:
näytteet.
Lintuinfluenssan osalta myös ulostenäyte. Ulostetta 1–2 g / 1–2 ml.
Lähetys: 254
PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan,
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tarvittaessa. Edellytämme yhteydenottoa puhelimitse. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen. Normaalisti negatiivinen.
SARS-koronaviruksen nukleiinihapon löytyminen on merkki viruksen aiheuttamasta infektiosta.
SENTROMEERI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-SentAb (3652)
Tiedustelut:
Yleistä:
Sklerodermassa (”systemic sclerosis”) esiintyy tumavasta-aineita n. 70 %:lla
potilaista. Diffuusissa (”Truncal/proximal”) sklerodermassa tumavasta-aineet
voivat olla joko nukleolaarisia antigeeneja (RNA ym.) tai liukoista ENA-antigeenia (Scl-70, ks. tämä) kohtaan. Lisäksi ihoon rajoittuneessa sklerodermassa (ns. CREST-syndroma) n. 80 %:lla esiintyy vasta-aineita sentromeeri/kinetochori antigeeneja kohtaan. Nämä 17, 80 ja 140 KD:n proteiinit ovat kiinnittyneet kromosomien sentromeerien kromatiiniin. Koska CREST-syndroman
prognoosi on parempi, ja vain näillä sklerodermapotilailla esiintyy sentromeerivasta-aineita, on sklerodermaa epäiltäessä aina syytä tutkia sentromeeri- ja
ENA-vasta-aineet.
Indikaatiot:
Skleroderman diagnostiikka
Lähete:
tieto taudin aktiivisuudesta ilmoitettava.
Näyte:
Menetelmä:
Immunofluoresenssi. IgG-vasta-aineet mitataan käyttäen HEp-2 solulinjaa.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Tulos
ilmoitetaan
titterinä.
Positiivinen
tulos
on
patologinen,
ja viittaa kutaaniseen sklerodermaan (CREST-syndroma: Calcinosis,
Raynaud, Eesophagus-motiliteetti, klerodaktylia, Teleangiektasiat). Sentromeerivasta-aineita voi esiintyä myös primaarisessa biliaarisessa kirroosissa
(30 %) ja Raynaudin oireyhtymässä (15–20 %).
Differentiaalidiagnostisesti on tärkeätä tutkia muut tumavasta-aineet sekä STUMA, VASTA-AINEET, TYPITYS tai S-TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS (anti-Scl-70).
Kirjallisuus:
Kurki P, Gripenberg M. Duodecim 1981; 97:1135.
Masi A. (Editorial) J Rheumatol 1988;15: 894.
255
Steen V, Powell DL, Medsger Jr TA. Arthritis Rheum 1988;31:196.
Tan EM, Chan EKL, Sullivan KF, Rubin RL. Clin Immunol Immunopathol
1988;47:121.
SHIGELLAVILJELY
Lyhenne:
F-ShigVi (2620)
Tiedustelut:
Yleistä:
Shigellat ovat kaikki humaanipatogeeneja ja tartunta on useimmiten saatu
ulkomailta. Ripuli alkaa 1–3 vrk:n inkubaatioajan jälkeen ja on usein veristä.
Tutkimuspyyntö on lähinnä tarkoitettu tunnetun, positiivisen potilaan seurantatutkimukseksi. Ks. myös Ulosteviljely 1.
Indikaatiot:
Epäily Shigella-infektiosta.
Lähete:
merkintä mahdollisesta ulkomaan-matkasta.
Näyte:
Ripuliulostetta hiilitikulla kuljetusputkeen, joka tulee toimittaa mahdollisimman
nopeasti laboratorioon.
Menetelmä:
Selektiivinen bakteeriviljely, seleniittirikastusviljely, biokemiallinen identifikaatio ja serologinen tyypitys.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Negatiivinen tulos saadaan yleensä 2 vrk:n kuluessa ja positiivinen tulos 2–4 vrk:n kuluessa. Positiivinen löydös ilmoitetaan myös puhelimitse.
Tulkinta:
sikiön kromosomitutkimus istukkanäytteestä
Lyhenne:
Cv-Kromos (3641)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Sikiön kromosomitutkimus voidaan tehdä, jos sikiöllä epäillään kromosomipoikkeavuutta esim. poikkeavan seerumiseulatuloksen, niskaturvotuksen
(NT) tai UÄ:n vuoksi.
Indikaatiot:
Epäily sikiön kromosomipoikkeavuudesta.
Lähete:
Näyte:Istukkavillusnäyte
256
Lähetys:
Menetelmä:
Istukkanäytteessä on spontaanisti jakautuvia soluja, joista sikiön kromosomitutkimus voidaan suorittaa ilman soluviljelyä. Näytteestä pyritään kuitenkin
aina perustamaan myös soluviljely. Tutkimuksissa käytetään perinteistä Graitavärjäystä. Tutkimukset tehdään 350-400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto.
Vastausaika:
3-5 työpäivää. Mikäli tutkimus tehdään viljellyistä soluista, tällöin 2-4 viikkoa.
Tulkinta:
sikiön kromosomitutkimus lapsiveden soluista
Lyhenne:
Am-Kromos (2150)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Sikiön kromosomitutkimus voidaan tehdä, jos sikiöllä epäillään kromosomipoikkeavuutta esim. poikkeavan seerumiseulatuloksen, niskaturvotuksen
(NT) tai UÄ:n vuoksi.
Indikaatiot:
Epäily sikiön kromosomipoikkeavuudesta.
Lähete:
Näyte:
20 ml lapsivettä
Lähetys:
Menetelmä:
Lapsivesinäytteestä perustetaan sekä ns. in situ maljaviljely että perinteinen
pulloviljely. Tutkimuksessa käytetään perinteistä G-raitavärjäystä. Tutkimukset tehdään noin 400 raidan tarkkuudella/haploidi kromosomisto.
Vastausaika:
Maljaviljely keskimäärin 10 vrk. Pulloviljely 2-4 viikkoa.
Tulkinta:
SIKOTAUTIVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-ParoAb (2633), Li-ParoAb (1915)
Tiedustelut:
Yleistä:
Sikotautiin liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM-vaste, ja serologiset
menetelmät ovat ensisijaisia sikotautidiagnostiikassa.
257
Indikaatiot:
Sikotautiviruksen aiheuttamien tautien (mm. sikotauti, meningoenkefaliitti)
diagnostiikka. Sikotauti-immuniteetin määrittäminen.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä titterinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa
testattavan joskus sairastaneen sikotauti-infektion tai saaneen sikotautirokotuksen. Väestöstä yli 80 %:lla on vasta-aineita. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen.
Merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasossa pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta sikotautivirusinfektiosta (tai MPR-rokotuksesta).
Sikotauti- ja parainfluenssavirusten (etenkin tyypin 2) välillä on ristireaktiivisuutta, joka ei yleensä häiritse sikotautivirusdiagnostiikkaa. Matalat sikotautititterit saattavat kuitenkin johtua ristireagoivista parainfluenssa-viruksen
vasta-aineista.
Reinfektion IgG taso saattaa nousta viiveellä, joten II-näyte kannattaa ottaa n.
4-5 viikon kuluttua.
SILEÄLIHAS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-SiliAb (2634)
Tiedustelut:
Yleistä:
Sileälihas vasta-aineet (SMA) ovat kudosvasta-aineita, jotka tunnistavat solun
sytoplasmisen tukirangan säikeitä (aktiini ym. mikrofilamentit). Vasta-aineita
muodostuu kroonisten hepatiittien yhteydessä, mutta ohimenevästi myös akuuteissa maksan tulehdussairauksissa ja muissa infektioissa. Kroonisessa aktiivisesssa hepatiitissa (CAH) eli autoimmuunihepatiitissa tyyppi 1 (AIH 1) muodostuvat vasta-aineet reagoivat aktiinin kanssa, kun taas esim. infektioissa tai
syöpäsairauksissa syntyvät sileälihasvasta-aineet kohdistuvat mm. myosiiniin,
desmiiniin ja muihin autoantigeeneihin. Eri tyyppiset vasta-aineet antavat myös
erilaisen immunofluoresenssivärjäyksen: mm. reaktio glomerulusten mesangiumin solujen (’glomerulus vasta-aineet’), tubulusten ja sappikanalikulusten
kanssa viittaa vastaaineiden antiaktiinispesifiteettiin, joka sopii CAH:een.
258
Indikaatiot:
Kroonisten hepatiittien erotusdiagnostiikka (krooninen aktiivinen hepatiitti).
Akuutin hepatiitin seuranta.
Lähete:
Näyte:
riittää 0.5 ml seerumia/ vasta-ainetutkimus. Seeruminäyte säilyy useita päiviä
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, antigeenina on rotan mahalaukku,
maksa ja munuainen.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Viitealue: <40 (tiitteri). Vastataan aktiinityyppisten sileälihasvasta-aineiden
tiitteri. Verenluovuttajilla tavataan sileälihas vasta-aineita 5–10 %:lla. Matalia
(<200) tiittereitä todetaan useiden maksasairauksien, munuaissairauksien,
useiden infektiotautien ja malignien tautien yhteydessä.
Aktiinityyppisiä vasta-aineita todetaan (titteri >200) kroonisessa aktiivisessa
hepatiitissa 50 %:lla ja primaarisessa biliaarisessa kirroosissa 15 %:lla, harvoin muissa taudeissa.
Sileälihasvasta-aineiden kanssa esiintyvät tumavasta-aineet liittyvät aggressiiviseen autoimmuunihepatiittiin (lupoidihepatiitti).
Kirjallisuus:
Doniach D et al: Clin Exp Immunol 1966; 1:237.
Kurki P, Miettinen A, Linder E, ym. Gut 1980;21:878.
Kurki P, Virtanen I. J Immunol Meth 1984; 67:209.
Lidman K et al: Clin Exp Immunol 1976; 24:266.
Pietarinen I, Hartikainen-Sorri A-L, Kivinen S, Mäkitalo R. Am J Reprod Immunol 1991; 26:68
SINDBIS VIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-SindAb (3527
Tiedustelut:
Yleistä:
Pogostan tauti on hyttyslevitteinen ihottuma-nivelkuume, jota esiintyy vaihtelevasti eri vuosina lähinnä elo-syyskuussa. Tautiin liittyy säännönmukaisesti sekä
IgG- että IgM-vaste, ja serologiset menetelmät ovatkin ensisijaisia sen diagnostiikassa. Antigeenina käytetään ristireagoivaa Sindbisvirusta (alfavirus).
Indikaatiot:
Pogostan taudin (makulopapulaarinen eksanteema, erityisesti elo-syyskuussa) diagnostiikka
Artriittien diagnostiikka
Lähete:
259
Näyteputki:
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (EIA).
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä titterinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen Pogostan taudin. Aikuisväestössä vasta-aineita
on vain noin 5 %:lla, joskin paikoitellen Itä-Suomessa vasta-aineprevalenssi
voi olla lähes 50 %.
Merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasossa pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta Pogostan tauti-infektiosta.
SITRULLIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-CCPAb (4744)
Tiedustelut:
Yleistä:
Nivelreumaa sairastaa n. 1 % väestöstä. Reuma on krooninen sairaus joka
voi johtaa vaikeaan toimintakyvyn heikkenemiseen.
Nykyaikaisella varhain aloitetulla lääkehoidolla voidaan taudin etenemistä kuitenkin hidastaa merkitsevästi. Varhaisen nivelreuman diagnoosi ei ole helppo.
Spesifistä laboratoriotestiä ei ole ollut tarjolla ja diagnoosi on perustunut yksinomaan kliiniseen tutkimukseen.
Tähän asti yleisimmin käytetty nivelreuman serologinen testi on ollut IgMreumafaktori (RF). Sitä on mitattu joko ELISA:lla tai Waale-Rose testillä. RFtestien herkkyys on 50–80 %. IgM reumafaktoria esiintyy nivelreuman lisäksi
myös muissa systeemisissä autoimmuunitaudeissa, maksasairauksissa, monissa infektioissa ja iäkkäillä terveillä henkilöillä. Tästä syystä RF-testien spesifisyys on huono.
Sitrulliinipeptidivasta-aineet kohdistuvat synteettisiin peptideihin, joiden epitooppeja esiintyy myös epiteelisolujen filaggriinissa.
Alunperin näitä ”filaggriinivasta-aineita” mitattiin käyttäen immunofluoresenssitekniikkaa (APF- antiperinukleaarifaktori/AKA - antikeratiini vasta-aineet).
Sitrulliinivasta-aineita mitataan ELISA:lla käyttäen antigeenina synteettisiä filaggriinin peptideja, jotka on sitrullinoitu ja muunnettu sykliseen muotoon.
Laajoissa kliinisissä kokeissa (1, 2) on voitu osoittaa, että sitrulliinivasta-aineita mittaava anti-CCP ELISA on erittäin spesifinen (yli 95 %) ja herkkä (yli 70
%). Testiä voi käyttää myös erinomaisena erosiivisen reuman markkerina (positiivinen ennustearvo 91 %; 2). Verrattaessa anti-CCP ELISAa ja RF-testiä
250 potilaan infektiopotilasaineistossa anti-CCP ELISAn spesifisyys oli 99 %,
260
mutta RF-testin vain 87 %. Sirulliinivasta-ainetestin diagnostinen osuvuus on
siis huomattavasti parempi kuin RF-testin. CCP-vasta-aineita tavataan usein
vuosia ennen nivelreuman kliinistä diagnoosia joten ne auttavat reuman varhaisdiagnostiikassa.
Vasta-aineiden esiintyminen ei ole riippuvainen reumafak-torista.
Niitä esintyy myös RF-negatiivisilla potilailla. Eräiden tutkimusten mukaan samanaikainen CCP-vasta-aineiden ja RF-vasta-aineiden esiintyminen ennustaa nivelreuman vaikeampaa muotoa.
Ks. myös REUMATUTKIMUS (S-RT).
Indikaatiot:
Nivelreuman diagnostiikka
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Tekotiheys:
Viitearvot:
Viitealue:
Negatiivinen
Raja-arvo Positiivinen
Koska kyseessä voi olla alkava tauti, raja-arvo tuloksella suositellaan uutta
näytettä myöhempänä ajankohtana.
Tulkinta:
Positiivinen tulos osoittaa yli 95 % todennäköisyydellä että tutkittavalla on nivelreuma, ja että hänen tautinsa on yli 90 % todennäköisyydellä erosiivinen.
Nivelreuman lisäksi CCP-vasta-aineita on raportoitu myös psoriaasiin liittyvässä artriitissa (5–15 %), autoimmuuni-hepatiitissa (9 %) ja tuberkuloosissa
potilailla, joilla on sa-moja HLADR1-alleeleja kuin reumapotilailla.
Vaikka CCP-testi on spesifisempi kuin RF-testi, tuloksia tulkittaessa on muistettava, että nivelreuman diagnoosi on kliininen. Mikäli potilaalla ei ole niveloireita, potilasta ei ole syytä lähettää reumatologian tutkimuksiin, vaan on
etsittävä mahdollisia muita syitä positiiviseen tulokseen. Koska vasta-aineet
voivat olla positiiviset jo vuosia ennen nivel-reuman puhkeamista, potilaan
kliinistä tilaa on syytä seurata.
Kirjallisuus:
<7 U/ml
7–10
U/ml
>10U/ml
Nielen MM, van Schaardenburg D, Reesink HW et al. Specific autoantibodies
precede the symptoms of rheumatoid arthritis: a study of serial measurements
in blood donors. Arthr Rheum 2004; 50: 380–86.
Rantapää-Dahlqvist S, de Jong BAW, et al. Antibodies against cyclic citrullinated paptide and IgA rheumatoid factor predicts the development of rheumatoid
arthritis. Arthr Rheum 2003; 48: 2741–49.
Schellekens GA, Visser H, de Jong BAW et al. The diagnostic properties
of rheumatoid arthritis antibodies recognizing a cyclic citrullinated peptide.
Arthritis Rheum 2000; 43:155–164.
Visser H, Le Cessie S, Vos K et al. How to diagnose Rheumatoid arthritis ear261
ly? A prediction model for persistent (erosive) arthritis. Arthritis Rheum 2002;
46:357–365
Sotosin oireyhtymä, NSD1-geenin deleetiotutkimus (MLPA)
Lyhenne:
B -SoDel-D (12348)
Ts-SoDel-D (12349)
Tiedustelut:
Yleistä:
Sotosin oireyhtymä on suurikasvuisuusoireyhtymä, johon liittyy makrokefalia,
nopea luuston kypsyminen ja pitkäkasvuisuus, kehityksen viivästyminen sekä
tyypilliset kasvonpiirteet, kuten kupera, leveä ja korkea otsa sekä pitkä leuka.
Kasvu on nopeinta varhaislapsuudessa. Raajat ovat pitkät suhteessa vartaloon, ja kämmenet ja jalkaterät ovat pituuteen nähden isot. Aikuisena Sotosin
oireyhtymää sairastavat ovat kuitenkin vain hieman keskimääräistä pidempiä.
Sotos-lapsilla esiintyy tavallista useammin epilepsiaa, kuumekouristuksia, välikorva- ja hengitystietulehduksia. Valtaosalla Sotos-lapsista esiintyy eriasteista motorista ja kielellistä kehitysviivettä.
Lähes kaikki Sotos-tapaukset ovat sporadisia, ja n. 90 % aiheutuu NSD1geenin mutaatioista. NSD1-geenin koodaama proteiini toimii androgeenireseptoriin assosioituvana transkription koregulaattorina, ja se tunnetaan myös
nimellä ARA267-alfa. NSD1-geenistä on kuvattu lukuisia mutaatioita, joista
yleisimpiä ovat pistemutaatiot. Jopa puolet pistemutaatioista johtaa ennenaikaisen lopetuskodonin ja siis lyhentyneen polypeptidiketjun muodostumiseen.
NSD1-geenin mikrodeleetioita tavataan lähinnä japanilaisilla Sotos-potilailla,
mutta myös suomalaisilta potilailta on löytynyt sekä koko geenialueen että
eksonisia deleetioita, joskin nämä löydökset ovat huomattavan harvinaisia
pistemutaatioihin verrattuna.
Indikaatiot:
Mikäli kliininen epäily Sotosin oireyhtymästä on vahva ja NSD1-geenitutkimuksessa ei kuitenkaan ole löytynyt selittävää, suosittelemme NSD1-geenin
MLPA-tutkimusta eksonisten tai koko geenialueen deleetioiden havaitsemiseksi.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
NSD1-geenialueen MLPA-analyysi (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification).
Vastausaika:
6-8 viikkoa.
262
Tulkinta:
Mikrodeleetion löytyminen NSD1-geenistä varmistaa Sotosin oireyhtymän
diagnoosin.
Sotosin oireyhtymä, NSD1-geenin mutaatioiden
tutkimus
Lyhenne:
B -NSD1-D (11860)
Ts-NSD1-D (12236)
Tiedustelut:
Yleistä:
Sotosin oireyhtymä on suurikasvuisuusoireyhtymä, johon liittyy makrokefalia,
nopea luuston kypsyminen ja pitkäkasvuisuus, kehityksen viivästyminen sekä
tyypilliset kasvonpiirteet, kuten kupera, leveä ja korkea otsa sekä pitkä leuka.
Kasvu on nopeinta varhaislapsuudessa. Raajat ovat pitkät suhteessa vartaloon, ja kämmenet ja jalkaterät ovat pituuteen nähden isot. Aikuisena Sotosin
oireyhtymää sairastavat ovat kuitenkin vain hieman keskimääräistä pidempiä.
Sotos-lapsilla esiintyy tavallista useammin epilepsiaa, kuumekouristuksia, välikorva- ja hengitystietulehduksia. Valtaosalla Sotos-lapsista esiintyy eriasteista motorista ja kielellistä kehitysviivettä.
Lähes kaikki Sotos-tapaukset ovat sporadisia, ja n. 90 % aiheutuu NSD1geenin mutaatioista. NSD1-geenin koodaama proteiini toimii androgeenireseptoriin assosioituvana transkription koregulaattorina, ja se tunnetaan myös
nimellä ARA267-alfa. NSD1-geenistä on kuvattu lukuisia mutaatioita, joista
yleisimpiä ovat pistemutaatiot. Jopa puolet pistemutaatioista johtaa ennenaikaisen lopetuskodonin ja siis lyhentyneen polypeptidiketjun muodostumiseen.
NSD1-geenin mikrodeleetioita tavataan lähinnä japanilaisilla Sotos-potilailla,
mutta myös suomalaisilta potilailta on löytynyt sekä koko geenialueen että
eksonisia deleetioita, joskin nämä löydökset ovat huomattavan harvinaisia
pistemutaatioihin verrattuna.
Indikaatiot:
Kliininen epäily Sotosin oireyhtymästä.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
NSD1-geenin eksonien PCR-monistus ja sekvensointi. Tarvittaessa mikrodeleetioiden tutkimus MLPA-menetelmällä (tilattavissa erikseen).
Vastausaika:
10-12 viikkoa.
Tulkinta:
Mutaation löytyminen NSD1-geenistä varmistaa Sotosin oireyhtymän diagnoosin. Oireisella potilaalla saatu normaali tulos ei sulje pois Sotosin oireyhtymää, sillä sairauden voi aiheuttaa myös jonkin muun geenin mutaatio.
263
Spinaalinen lihasatrofia (SMA), SMN1-geenin deleetion PCR-tutkimus
Lyhenne:
B -SMA-D (12013)
Ts-SMA-D (12237)
Tiedustelut:
Yleistä:
Lapsuusiän proksimaalinen spinaalinen lihasatrofia (SMA) on autosomissa
peittyvästi periytyvä etenevä lihastauti, jossa selkäytimen etusarven alfamotoneuronien rappeutuminen johtaa raajojen ja vartalon lihasten halvaantumiseen. Tauti jakaantuu kliinisen kuvan ja sairastumisiän perusteella kolmeen
alatyyppiin. Vaikein tautimuoto on tyypin I SMA eli Werdnig-Hoffmanin tauti,
joka alkaa alle puolen vuoden iässä. Välimuotoinen eli tyypin II SMA alkaa
alle 18 kk iässä ja tyypin III SMA eli Kugelberg-Welanderin tauti yli 18 kk iässä. Joissakin tapauksissa taudinkuva on ollut niin lievä ja sairastumisikä niin
myöhäinen, että tauti on kliinisesti tyypitetty aikuisiän SMA:ksi (SMA IV), joka
on geneettisesti heterogeeninen entiteetti.
Lapsuus- ja nuoruusiän proksimaalinen SMA aiheutuu SMN1-geenin mutaatioista. Tyypillisin SMA-taudin taustalla oleva mutaatio on SMN1-geenin
puutos, joka voi johtua sekä deleetiosta että ns. geenikonversiosta, jossa SMN1-geeni on muuttunut lähes homologiseksi, mutta toimimattomaksi
SMN2-geeniksi. Noin 95 %:lla potilaista havaitaan SMN1-geenin puutos.
Joillakin potilailla toisessa kromosomissa esiintyy SMN1-geenin puutos ja
toisessa kromosomissa esim. SMN1-geenin pistemutaatio. Käytetyllä PCRanalyysillä ei voida tunnistaa näitä harvinaisempia pistemutaatiosta johtuvia
SMA-tapauksia. Kantajuustutkimuksissa käytetään MLPA-menetelmää (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification), jonka avulla voidaan määrittää SMN1-geenin kopioluku.
Indikaatiot:
Kliininen epäily spinaalisesta lihasatrofiasta (SMAI,II, III).
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
SMN-geenin eksonien 7 ja 8 PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio
SMN1- ja SMN2-geenikopioiden erottelemiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
SMN1-geenin puuttuminen sopii SMA:han. Käytetyn testin sensitiivisyys on
noin 95 %.
264
Spinaalinen lihasatrofia (SMA), kantajuustutkimus
Lyhenne:
B -SMLPA-D (12287)
Ts-SMLPA-D (12288)
Tiedustelut:
Yleistä:
SMA-MLPA-analyysin avulla voidaan selvittää SMA-taudin kantajuutta, sillä
MLPA:n tuloksen perusteella voidaan määrittää SMN1-geenin kopioluku.
Indikaatiot:
SMA-taudin kantajuustutkimus.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
MLPA-analyysi (Multiplex Ligation-dependent Probe Amplification).
Vastausaika:
6-8 viikkoa.
Tulkinta:
MLPA-tutkimuksessa SMA-taudin kantajilla havaitaan useimmiten vain yksi
SMN1-geenikopio. Normaali tulos ei sulje täysin pois SMA-taudin kantajuutta,
sillä molemmat SMN1-geenikopiot voivat sijaita samassa kromosomissa. Näitä kantajia ei voida havaita MLPA-menetelmällä, kuten ei myöskään SMN1geenin pistemutaatioiden kantajia.
Spinoserebellaariataksia 1 (SCA1), ATXN1-geenin
Lyhenne:
B -SCA1-D (4357)
Ts-SCA1-D (12238)
Tiedustelut:
Yleistä:
Spinoserebellaariataksia 1 (SCA1) on autosomissa vallitsevasti periytyvä
neurodegeneratiivinen tauti, jossa ataksian ja dysartrian lisäksi voi esiintyä
mm. pyramidaalioireita ja perifeeristä neuropatiaa. Tauti aiheutuu CAG-toistojaksoalueen monistumasta ATXN1-geenissä. Potilailla toistojaksoja on 39-83,
kun niiden määrä normaalisti on 6-36. Muiden toistojaksosairauksien tapaan
SCA1-taudissa esiintyy antisipaatiota.
Indikaatiot:
Kliininen epäily SCA1-taudista. Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka.
265
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
ATXN1-geenin PCR-monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Ekspansion osoittaminen potilaan näytteestä varmistaa SCA1-diagnoosin.
Spinoserebellaariataksia 10 (SCA10), ATXN10geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus
Lyhenne:
B -SCA10-D (12249)
Ts-SCA10-D (12250)
Tiedustelut:
Yleistä:
Tyypin 10 spinoserebellaariataksia (SCA10) on autosomissa vallitsevasti periytyvä neurodegeneratiivinen tauti, jossa ataksian, dysartrian ja nystagmuksen
lisäksi voi esiintyä ajoittaista kohtausoireilua. Sairaus on kuvattu meksikolaista
syntyperää olevissa perheissä eikä sitä ole toistaiseksi raportoitu suomalaisista
ataksiapotilaista. SCA10-sairauden oireet tulevat esiin keskimäärin 10-40 ikävuoden aikana ja perheissä on kuvattu antisipaatiota. Tauti johtuu ATXN10-geenin introniin 9 sijoittuvan ATTCT-pentanukleotidijakson monistumasta. Potilailla
toistojaksoja on 800-4500, kun normaalivariaatio on 10-22.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
ATXN10-geenin monistus ATTCT-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien
koon analysointi PAGE-analyysillä. Suurten ekspansioiden varmistus hybridisaatioanalyysillä, jossa koettimena käytetään ATXN10-geenin alueelta olevaa DNA-jaksoa.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:ATTCT-ekspansio ATXN10-geenissä sopii SCA10-ataksiaan.
266
Spinoserebellaariataksia 12 (SCA12), PPP2R2P-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus
Lyhenne:
B -SCA12-D (12251)
Ts-SCA12-D (12252)
Tiedustelut:
Yleistä:
neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireisiin voivat ataksian ja dysartrian lisäksi
kuulua mm. pään ja käsivarsien vapina, poikkeavat silmänliikkeet, polyneuropatia, ekstrapyramidaalioireita ja iäkkäillä potilailla dementia. Oireet alkavat
keskimäärin 30-40-vuotiaana, mutta voivat alkaa jopa ennen kymmentä ikävuotta. SCA12-tautia on kuvattu intialaista ja saksalaista syntyperää olevissa
perheissä, suomalaisista ataksiapotilaista sitä ei toistaiseksi ole raportoitu.
Taudin taustalla on CAG-toistojakson ekspansio PPP2R2B -geenin 5´-pään
säätelyalueella. Normaalisti toistojaksoja on 7-32 ja SCA12-potilailla 55-93.
Indikaatiot:
Kliininen epäily SCA12-taudista.
Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
PPP2R2B -geenin CAG-toistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien kokoerottelu PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
CAG-ekspansion osoitus PPP2R2B -geenistä sopii SCA12-tautiin.
Spinoserebellaariataksia 17 (SCA17), TBP-geenin
Lyhenne:
B -SCA17-D (12253)
Ts-SCA17-D (12254)
Tiedustelut:
Yleistä:
neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireisiin voivat ataksian ja dysartrian lisäksi
kuulua mm. ekstrapyramidaalioireet (chorea, dystonia, parkinsonismi), dysfagia ja dementoituminen. Tauti aiheutuu CAG-toistojaksolaajentumasta TBP267
proteiinia koodaavassa geenissä. Potilailla toistojaksoja on 45-63, kun niiden
määrä normaalisti on 25-42. Keskimäärin tauti puhkeaa 30 ikävuoden jälkeen.
Monien muiden ataksiasairauksien tapaan SCA17-taudissa on kuvattu antisipaatiota.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
TBP-geenin CAG-toistojaksoalueen PCR-monistus ja alleelien kokoerottelu
PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:CAG-ekspansio TBP-geenissä sopii SCA17-ataksiaan.
Lyhenne:
B -SCA2-D (12239)
Ts-SCA2-D (12240)
Tiedustelut:
Yleistä:
neurodegeneratiivinen tauti, jossa tasapainohäiriöiden ja dysartrian lisäksi voi
esiintyä mm. hitaat sakkadiset silmänliikkeet, perifeerinen neuropatia, alentuneet syvät jänneheijasteet ja dementia. Tauti aiheutuu CAG-toistojaksoalueen
monistumasta ATXN2-geenissä. Potilailla toistojaksoja on yli 32, kun niiden
määrä normaalisti on 13-31. Monien muiden toistojaksosairauksien tapaan
myös SCA2-taudissa esiintyy antisipaatiota.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
ATXN2-geenin monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien
koon määritys PAGE-analyysillä.
268
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:CAG-ekspansio ATXN2-geenissä sopii SCA2-tautiin. Normaali homotsygoottinen tulos ei oireisilla lapsipotilailla sulje pois SCA2-tautia, koska heillä saattaa toisessa alleelissaan olla suuri ekspansio (yli 200 toistoa), jota ei havaita
PAGE-analyysillä.
Lyhenne:
B -SCA3-D (12241)
Ts-SCA3-D (12242)
Tiedustelut:
Yleistä:
Spinoserebellaariataksia 3 (SCA3) eli Machado-Josephin tauti on alunperin
Portugalin Azoreilta kuvattu autosomissa vallitsevasti periytyvä ataksiasairaus, jossa tasapainohäiriöiden ja dysartrian lisäksi voi esiintyä mm. pyramidaali- ja ekstrapyramidaalioireita, nystagmusta, alentunut sakkadinopeus, amyotrofia, faskikulaatioita ja tuntopuutoksia. Tauti aiheutuu CAG-toistojaksoalueen
monistumasta ATXN3-geenissä. Potilailla toistojaksoja on 54-80, kun niiden
määrä normaalisti on 12-40. Monien muiden toistojaksosairauksien tapaan
myös SCA3-taudissa esiintyy antisipaatiota. Vaikka SCA3 on muualla maailmassa yksi yleisimmistä SCA-varianteista, toistaiseksi Suomesta ei ole löytynyt yhtään potilasta.
Indikaatiot:
Kliininen epäily SCA3-taudista (MJD eli Machado-Joseph disease). Ataksiasairauksien erotusdiagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
ATXN3-geenin PCR-monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:CAG-ekspansio ATXN3-geenissä sopii SCA3-tautiin.
269
Spinoserebellaariataksia 6 (SCA6), CACNL14A-geenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus
Lyhenne:
B -SCA6-D (12243)
Ts-SCA6-D (12244)
Tiedustelut:
Yleistä:
neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireet ovat lievä ja hyvin hitaasti etenevä
ataksia ja dysartria. Joskus taudinkuvaa voi luonnehtia episodinen ataksia.
Taudin taustalla on CAG-toistojakson laajentuma kalsiumkanavan alayksikköä koodaavassa CACNL1A4-geenissä. SCA6-potilailla toistojaksoja on 2031, kun niitä normaalisti on 4-18.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
CACNL1A4-geenin monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:CAG-ekspansio CACNL1A4-geenissä sopii SCA6-tautiin.
Lyhenne:
B -SCA7-D (12245)
Ts-SCA7-D (12246)
Tiedustelut:
Yleistä:
neurodegeneratiivinen tauti, jonka oireisiin kuuluvat ataksian ja dysartrian lisäksi usein myös makuladegeneraatio, ja vaihteleva-asteisesti myös muita
neurologisia oireita kuten oftalmoplegia ja pyramidaalioireet. Taudin aiheuttaa
CAG-toistojakson monistuma ATXN7-geenissä. SCA7-potilailla toistojaksoja
on yli 37 kun niitä normaalisti on 4-27. Toistojaksojen määrä korreloi kliiniseen
taudinkuvaan: mitä suurempi monistuma, sitä vaikeammat oireet ja varhaisempi taudin puhkeaminen. Kongenitaalisissa tautitapauksissa on todettu
270
jopa satojen toistojaksojen ekspansioita.
Indikaatiot:
Lähete:
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:
ATXN7-geenin monistus CAG-toistojaksoa rajaavilla alukkeilla ja alleelien
koon määritys PAGE-analyysillä.
Vastausaika: 3-6 viikkoa.
Tulkinta:
Ekspansion osoittaminen potilaan näytteestä varmistaa SCA7-diagnoosin.
Hyvin suuret toistojaksot, joita esiintyy kongenitaalimuotoisessa SCA7-taudissa, eivät näy PAGE-analyysissä.
5-10 ml EDTA-verta.
Spinoserebellaariataksia 8 (SCA8), ATXN8/ATXN8OSgeenin toistojaksoalueen ekspansion tutkimus
Lyhenne:
B -SCA8-D (12247)
Ts-SCA8-D (12248)
Tiedustelut:
Yleistä:
ataksiasairaus, joka assosioituu ATXN8/ATXN8OS-geenin CTG-toistojaksoalueen monistumaan. Potilailla toistojaksoja on 80-800, kun normaalivariaatio
on 16-80. SCA8-tautiin liittyvä CTG-ekspansio on poikkeuksellinen muiden
SCA-tautien joukossa, koska kyseistä CTG-monistumaa on toisinaan havaittavissa myös terveillä henkilöillä (Suomessa 2.9 %:lla kontrolleista). Syytä
siihen, miksi mutaatio aiheuttaa neurologisen oireiston vain osalle kantajistaan, ei tunneta. Siksi SCA8-mutaatiota ei vielä tässä vaiheessa voida pitää
diagnostisena edes ataksiapotilaalla. SCA8-toistojaksomonistuma ryvästyy
kuitenkin selvästi ataksiaa sairastaviin ja esimerkiksi Suomessa ATXN8/
ATXN8OS-geenin CTG-monistuma on osoitettavissa noin 18 %:lla dominanttia ataksiaa sairastavista. Empiirisen aineiston perusteella SCA8-mutaatiolöydökselle on laskettavissa ns. prediktiivinen arvo, joka riippuu sukutaustasta.
SCA8-mutaatiolöydöksen prediktiivinen arvo on korkein dominanttia ataksiaa
sairastavalla (86 %), mutta käyttökelpoinen myös sporadisissa tapauksissa
(47 %). SCA8:n geenitesti on siis käyttökelpoinen oireisten potilaiden ataksian
syyn etsimisessä, mutta testiä ei tule käyttää terveiden sukulaisten ennakoivana testinä. Oireisillakin potilailla geenitestiin on syytä palata tulevaisuudessa, kun patogeneettinen mekanismi taudin taustalla selvitetään lopullisesti.
Huom. SCA8-geenitestiä ei voi tilata prediktiivisenä. Myöskään sikiödiagnostiikkaa ei tehdä SCA8-taudissa.
271
Indikaatiot:
Kliininen epäily SCA8-taudista.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
ATXN8/ATXN8OS-geenin PCR-monistus CTA/CTG-toistojaksoa rajaavilla
alukkeilla ja alleelien koon määritys PAGE-analyysillä. Suurten ekspansioiden
varmistus LongExtend-PCR:llä.
Vastausaika:
3-6 viikkoa.
Tulkinta:
CTG-monistuman löytyminen ATXN8/ATXN8OS-geenistä oireiselta ataksiapotilaalta viittaa SCA8-tautiin. Mutaatiopositiivisen potilaan lausunnossa löydökselle annetaan prediktiivinen arvo, joka kertoo SCA8-taudin todennäköisyyden suomalaisista ataksiapotilaista tehdyn empiirisen tutkimusaineiston
perusteella.
STREPTOKOKKI DNAASI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-StrDNAb (2700)
Tiedustelut:
Yleistä:
β-hemolyyttiset streptokokit voivat tuottaa muiden eksoentsyymien (streptolysiini, hyaluronidaasi yms.) lisäksi eri deoksiribonukleaaseja (DNAasi), joista
DNAasi B on tyypillinen ja lähes spesifinen A-ryhmän β-hemolyyttiselle streptokokille. Useimpia streptokokkien eksoentsyymejä vastaan syntyy streptokokki-infektioiden yhteydessä vasta-aineita (antistreptolysiini O, antistreptodornaasi B, antihyaluronidaasi yms.). StrDNAb-testissä mitataan DNAasi
B-vasta-aineita, jotka infektion yhteydessä kohoavat jonkin verran AST:tä hitaammin, mutta toisaalta pysyvät kauemmin kohonneina. Erityisesti A-ryhmän
β-hemolyyttisten streptokokkien aiheuttamissa ihoinfektioissa ja niihin mahdollisesti liittyvissä glomerulonefriiteissä DNAasi-vasta-aineilla on diagnostista merkitystä, koska tällöin AST jää usein negatiiviseksi, mutta StrDNAb on
positiivinen.
Indikaatiot:
Epäily streptokokki-infektiosta (glomerulonefriitti, tulirokko, erysipelas, reumakuume).
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Samasta näytteestä voidaan tutkia myös AST. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Testissä mitataan tutkittavan seerumin kykyä estää streptokokista peräisin
272
olevan DNAasi B:n aiheuttamaa DNA:n pilkkoutumista värillisestä toluidiinisini
O-DNA-substraatista (Antistreptococcal DNase B, Siemens).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tulokset ilmoitetaan U/ml. Normaalisti S-StrDNAb on alle 200. Kohonneet pitoisuudet viittaavat yleensä A-ryhmän β-hemolyyttisen streptokokin aiheuttamaan infektioon.
Kirjallisuus:
Shet A. and Kaplan E. Diagnostic methods for group A streptococcal infections. Manual of Molecular and Clinical Laboratory Immunology, 7th edition,
2006. Chapter 50, p. 428-433.
Cunningham MW. Pathogenesis of group A streptococcal infections, Clin.
Microbiol. Rev. 2000; 13:470–511.
SYTOMEGALOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:CMVNhO (4359), B-CMVNhO, Li-CMVNhO
Tiedustelut:
Yleistä:
Sytomegalovirus (CMV) aiheuttaa tyypillisesti infektioita immunovajauspotilailla, esim. elinsiirto- ja immuunikatopotilailla. Eräät CMV-infektioista ovat
vakavia. Yleistyneelle sytomegalovirusinfektiolle on tunnusomaista CMV:n
esiintyminen veressä (viremia), lähinnä leukosyyteissä. Viremia liittyy myös
elinvaurioiden syntyyn CMV-infektiossa. Viremian diagnosoiminen on muodostunut tärkeäksi CMV-infektion lääkitysmahdollisuuksien johdosta. PCRmenetelmä on nopea keino CMV:n osoittamiseksi leukosyyteistä ja muistakin
kliinisistä näytteistä.
Indikaatiot:CMV-infektioepäily
Lähete:
Virustutkimuslähete tai asiakkaan oma lähete
Näyteputki: Steriili kertakäyttöputki (ks. alla).
Näyte:
EDTA- tai sitraattiverta 2 ml erotettuna plasmaksi. Näytettä otettaessa on varottava kontaminaatiota. CMV-PCR-testin voi suorittaa myös mm. nielunäytteestä, nenänielunäytteestä, BAL- ja selkäydinnestenäytteestä, luuydinnäytteestä, pleuranesteestä ja virtsanäytteestä.
Lähetys: PCR-näyte toimitetaan virusopin laboratorioon välittömästi, mielellään jäähdytettynä. Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk),
pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä:
273
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä.
Tulkinta:Positiivinen/negatiivinen.
Normaalisti negatiivinen. CMV-DNA:n löytyminen on merkki CMV:n aiheuttamasta infektiosta.
SYTOMEGALOVIRUS NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR),
KVANTITATIIVINEN
Lyhenne:P-CMVNh (4777), U-CMVNh
Tiedustelut:
Yleistä:
Sytomegalovirus (CMV) aiheuttaa tyypillisesti infektioita immunopuutteisilla
potilailla, esim. elinsiirto- ja immunikatopotilailla. Eräät CMV-infektioista ovat
vakavia. Yleistyneelle sytomegalovirusinfektiolle on tunnusomaista CMV:n
esiintyminen veressä (viremia), lähinnä leukosyyteissä. Viremia liittyy myös
elinvaurioiden syntyyn CMV-infektioissa. Viremian diagnosoiminen on muodostunut tärkeäksi CMV-infektion lääkitysmahdollisuuksien johdosta. PCRmenetelmä on nopea keino CMV:n osoittamiseksi plasmasta ja muistakin
kliinisistä näytteistä.
Indikaatiot:
Immunopuutteisen potilaan sytomegalovirusinfektio ja antiviraalisen hoidon
seuranta.
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki. Kaikki halutut virus-PCR-tutkimukset samasta näytemateriaalista voidaan tehdä yhdestä näyteputkesta
Näyte:
3 ml EDTA- tai sitraattiverta erotettuna plasmaksi.
3 ml laimentamatonta virtsaa
Lähetys:
PCR-näyte on toimitettava virusopin laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mielellään jäähdytettynä. Näytettä (plasmaa) voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (1–3 vrk), pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos
näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kolme kertaa viikossa. Näyte voidaan toimittaa virusopille kaikkina arkipäivinä. Tekopäivänä klo 08:00 mennessä tullut näyte tutkitaan päivän sarjassa.
Tulos valmiina normaalisti sarjan tekoa seuraavana päivänä.
Tulkinta:
Plasmanäytteiden tulos ilmoitetaan kopioiden määränä/ml. CMV-DNA:n toteaminen on merkki aktivoituneesta infektiosta ja kopioiden määrä kuvaa infektion aktiivisuutta ja vakavuusastetta.
274
SYTOMEGALOVIRUS, PIKAVILJELY
Lyhenne:U-CMVVi (2728), -CMVVi
Tiedustelut:
Yleistä:
Sytomegalovirus aiheuttaa vaikeusasteeltaan erilaisia infektioita etenkin elinsiirto- ja muilla immuunivajavuuspotilailla. Serologiset vasteet voivat näissä
tapauksissa olla poikkeavia, jolloin viljelyä kannattaa käyttää diagnostisena
menetelmänä.
Indikaatiot:
Sytomegaloviruksen aiheuttamien infektioiden (epäselvä kuume, lymphadeniitti, hepatiitti, immuunipuutteisten potilaiden infektiot, erityisesti pneumoniat,
kongenitaaliset infektiot) diagnostiikka.
Lähete:
Näyteputki:
Sytomegaloviljelyn kuljetusnesteputki: Putkia saa virusopin laboratoriosta. Ne
ovat tällä hetkellä kierrekorkilla varustettuja 15 ml:n sentrifuugiputkia, jotka
sisältävät 3 ml punertavaa kuljetusnestettä. Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi, putki on hylättävä.
Näytetikku:
Näyte:
Bf (bronkoalveolaarilavaatio) -näyte. Sytomegalovirus-viljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä.
Virtsanäyte. 3 ml puhtaasti laskettua virtsaa lisätään sytomegaloviruksen kuljetusnestettä sisältävään putkeen.
Lähetys: Näyte tulee laittaa välittömästi jääkaappiin ja toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti.
Menetelmä:
Näytteellä infektoidaan soluviljelmä. Kahden vuorokauden kasvatuksen jälkeen tehdään immunoperoksidaasivärjäys spesifisellä monoklonaalisella
vasta-aineella.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Positiivinen löydös on osoitus aktiivista (joko primaari, reaktivaatio tai reinfektio) sytomegalovirusinfektiosta.
SYTOMEGALOVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-CMVAb (2727), Li-CMVAb (4749)
Tiedustelut:
275
Yleistä:
Sytomegalovirus voi primaari-infektion lisäksi myös reaktivoitua ja aiheuttaa
myös reinfektioita. Myös näissä on serologinen (sekä IgG- että IgM-) vaste
usein todettavissa. Immuunipuutteisilla potilailla voi esiintyä poikkeavia ja vaikeasti tulkittavia immuunivasteita.
Indikaatiot:
Sytomegaloviruksen aiheuttamien infektioiden (epäselvä kuume, lymfadeniitti, hepatiitti, immuunipuutteisten potilaiden infektiot – erityisesti pneumoniat –,
kongenitaaliset infektiot) diagnostiikka
Sytomegaloviruskantajuuden selvitys elinsiirtojen yhteydessä.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (EIA IgG, ELFA IgM)
Tekotiheys:
Tulkinta:
testattavan joskus sairastaneen sytomegalovirusinfektion. Useimmat saavat
tartunnan jo lapsuudessa. Vasta-aineiden esiintyvyys on suunnilleen: 1v: 40
%, 5v: 50 %, 20v: 60 %, 40v: 80 %. IgM-vasta-ainetulos on normaalisti negatiivinen. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu
pariseerumien välillä tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös viittaavat aktiiviin
sytomegalovirusinfektioon. Negatiivinen löydös ei sulje pois aktiivia infektiota.
IgM-luokan reumafaktori yhdessä IgG-luokan sytomegalovirus-vasta-aineiden kanssa voi saada aikaan väärän positiivisen IgM-vasta-ainereaktion.
Tanatoforinen dysplasia (TD), FGFR3-geenin yleisimpien mutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -TD-D (12255)
Ts-TD-D (12256)
Tiedustelut:
Yleistä:
Tanatoforinen dysplasia (TD) on vaikea luuston kehityshäiriöoireyhtymä, joka
usein johtaa menehtymiseen jo sikiökaudella tai viimeistään vastasyntyneisyyskaudella. Kliinisten oireiden perusteella TD jaetaan kahteen tyyppiin.
TDI:lle on ominaista pieniraajaisuus, käyrät reisiluut ja joskus myös apilanlehteä muistuttava kallo. TDII:ta puolestaan luonnehtii pieniraajaisuuden ohella
tyyppi I:stä poiketen suorat reisiluut, ja aina apilanlehden mallinen kallo. Yh-
276
teisiä piirteitä kummallekin TD-tyypille ovat lyhyet kylkiluut, kapea rintakehä,
makrokefalia, ominaiset kasvonpiirteet, brakydaktylia, hypotonia ja ihon poimuttuneisuus raajoissa. Useimmat elävänä syntyneet TD-potilaat menehtyvät
pian syntymän jälkeen hengitysinsuffisienssiin ja tiedetään vain harvoja pidempään selvinneitä. TD:n taustalla ovat FGFR3-geenin mutaatiot, jotka ovat
lähes aina sporadisia de novo -mutaatioita. TD:aan liittyviä mutaatioita on kuvattu FGFR3-geenin kodoneissa 248 (p.Arg248Cys), 249 (p.Ser249Cys), 370
(p.Gly370Cys), 371 (p.Ser371Cys), 373 (p.Tyr373Cys), 650 (p.Lys650Met,
p.Lys650Glu) ja 807 (p.Ter807Arg, p.Ter807Gly, p.Ter807Leu, p.Ter807Cys,
p.Ter807Trp).
Indikaatiot:
Kliininen epäily tanatoforisesta dysplasiasta. Usein epäily herää jo sikiökaudella poikkeavan ultraäänilöydöksen perusteella tai viimeistään heti syntymän
jälkeen kliinisten oireiden perusteella.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
FGFR3-geenin valikoitujen alueiden PCR-monistus ja sekvensointi.
Vastausaika: 2-4 viikkoa, kiireellisissä tapauksissa vastausaika sovittavissa laboratorion
kanssa.
Tulkinta:
Patogeenisen mutaation löytyminen FGFR3-geenistä vahvistaa tanatoforisen
dysplasian diagnoosin.
TEIKKOHAPPO, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-TeikAb (2732)
Tiedustelut:
Yleistä:
Teikkohapot ovat gram-positiivisten bakteerien solusei-nämän rakenneosia.
Syvissä Staphylococcus aureus -bakteerin aiheuttamissa infektioissa elimistö
voi muodostaa vasta-aineita näitä bakteerin rakenneosia kohtaan. Jos potilaalla epäillään syvää stafylokokki-infektiota, voidaan bakteerin suoran osoittamisen lisäksi (viljely, PCR) saada tukea stafylokokkietiologialle tutkimalla
teikkohappovasta-aineet antistafylolysiinitestin (S-ASTA) lisäksi. Paikallisissa S.aureus infektioissa vasta-aineiden muodostusta ei yleensä todeta.
Indikaatiot:
Epäily syvästä Staphylococcus aureus bakteerin aiheuttamasta infektiosta
(endokardiitti, sepsis, septiset artriitit, syvät haavainfektiot, pneumonia).
Lähete:
Immunologisten tutkimusten lähete
277
Näyte:
1 ml seerumia, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Radiaalinen immunodiffuusio
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Tulos ilmoitetaan titterinä. Viitealue <2. Titterit 2–4 ovat epävarmoja positiivisia, titterit 8 positiivisia. Teikkohappovasta-aineita esiintyy eri tutkimusten
perus-teella vaihtelevasti 50–90 %:ssa syvissä stafylokokki-infektioissa. Positiivisen löydöksen todennäköisyys kasvaa muiden serologisten testien tapaan, kun infektion alkamisesta on kulunut 14–30 vrk. Testiä voidaan käyttää
antistafylolysiinitestin (S-ASTA) rinnalla täydentämään serologian osuvuutta.
Kirjallisuus:
Larinkari U. Assay of teichoic acid antibodies and antistaphylolysin in the diagnosis of staphylococcal osteomyelitis. Scand J Infect Dis 14: 123‑126, 1982.
Granström M, Julander IG, Hedström S-Å, Möllby R. J Clin Microbiol 17: 640,
1983.
Colque-Navarro P, Söderquist B, Holmberg H, Blomqvist L, Olcen P, Möllby R.
J. Med Microbiol 47: 217, 1998.
telomeeri-fish-tutkimuS
Lyhenne:
B-Telo-FISH (11723)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Telomeeri-FISH-tutkimuksella on mahdollista visualisoida samanaikaisesti
kaikkien kromosomien päiden eli telomeerialueiden muutoksia, deleetioita,
translokaatioita tai insertioita, jotka ovat kromosomitutkimuksella vaikeasti
havaittavia tai jotka jäisivät jopa prometafaasikromosomitutkimuksella havaitsematta.
Indikaatiot:
Kliininen epäily kromosomipoikkeavuudesta tai suvussa periytyvä rakenteellinen kromosomipoikkeavuus.
Lähete:
Näyte:
Lähetys:
Menetelmä:
Vastausaika:
4-6 viikkoa.
Tulkinta:
278
TETANUS (CLOSTRIDIUM TETANI), VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-ClteAb (2738), sisältää IgM, IgA ja IgG-vasta-aineet
S-ClteAbG (138)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02 333 7428
Yleistä:
Tetanus vasta-aineita mitataan tutkittaessa potilaan vasta-ainevälitteisen immuniteetin aktiviteettia tai selvitettäessä hänen suojaansa tetanusta vastaan.
Kummassakin tapauksessa mitataan IgG-luokan tetanus vasta-aineita. IgMja IgA-luokkien mittaus tulee kyseeseen epäiltäessä tetanusta. Testin diagnostinen merkitys on epäselvä.
Indikaatiot:
Immunologisen statuksen ja rokotevasteen tutkiminen epäiltäessä vastaainevälitteistä immuunivajavuustilaa sekä haluttaessa tutkia yksilön suojaa
tetanusta kohtaan.
Lähete:
mainittava potilaan saamat tetanus-rokotukset ja mahdollinen anti-tetanusimmunoglobuliinin anto, mikäli kyseessä on infektioepäily.
Näyte:
1 ml seerumia ennen tehosterokotusta ja 2 viikkoa sen jälkeen. Säilyy useita
päiviä +4C:ssa. Voidaan
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä käyttäen antigeenina tetanustoksoidia.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
IgG vasta-aineiden määrä ilmoitetaan tuloksena IU/ml. Suojaava taso on 0.01
IU/ml, eläinten kanssa tekemisiin joutuvilla ja runsaasti kontaminoituneita
naarmuja saavilla 0.05 IU/ml. Tehostevasteesta annetaan aina lausunto.
Kirjallisuus:
Viljanen MK, Nieminen S. Immunity to tetanus in Finland. Scand J Infect Dis
1980;12:211–3.
Torsiodystonia 1 (ITD), DYT1-geenin valtamutaation tutkimus
Lyhenne:
B -ITD-D (12015)
Ts-ITD-D (12257)
Tiedustelut:
Yleistä:
Idiopaattinen torsiodystonia (ITD) on autosomissa vallitsevasti periytyvä lihastauti, joka alkaa yleensä lapsuusiässä ja ilmenee tahdosta riippumattomana vartalon tai niskan jäykistelynä. Tautigeeni on DYT1-geeni, joka koodaa
279
torsinA-proteiinia. Valtamutaatio taudin taustalla on kolmen nukleotidin (GAG)
deleetio, joka johtaa yhden glutamiinitähteen häviämiseen. Kaikki mutaationkantajat eivät oireile, sillä taudin penetranssi on alentunut.
Indikaatiot:
Kliininen epäily torsiodystonia 1 -taudista.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
DYT1-geenin PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestio GAG-deleetion
osoittamiseksi.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
GAG-deleetion osoittaminen DYT1-geenin toisesta alleelista varmistaa dominantisti periytyvän torsiodystonia 1 -diagnoosin. Normaali tulos ei kuitenkaan
sulje pois torsiodystoniaa, sillä kyseessä saattaa olla jokin muu DYT1-geenin
mutaatio.
TOXOPLASMA, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-ToxoAb (3907)
Tiedustelut:
Yleistä:
Suurin osa toksoplasmainfektioista sairastetaan joko kokonaan ilman oireita
tai vain vähäisin oirein. Tärkeimmät toksoplasmoosin löydökset ovat lymfadeniitti, lievä lämpöily, lihasperäiset säryt ja joskus makulaarinen ihottuma.
Toksoplasmoosin komplikaatioina saattaa esiintyä uveiitti, korionretiniitti, hepatiitti, meningiitti, myokardiitti tai pneumonia. Aikuisväestössä vasta-aineita
esiintyy n. 20-30 %:lla ja infektion insidenssi on noin 1 %. Toksoplasmoosin
merkittävin komplikaatio on raskauden aikaisen infektion seurauksena kehittyvä kongenitaalinen toksoplasmoosi. Raskaudenaikaisen toksoplasmainfektion insidenssi Suomessa on noin 2.4/1000 seronegatiivista raskautta. Sikiön infektoitumisriski on pienin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella ja
suurin viimeisen kolmanneksen aikana. Kongenitaalinen toksoplasmoosi on
pystyttävä diagnosoimaan mahdollisimman varhain, koska vaurioita voidaan
vähentää tai kokonaan estää riittävän aikaisin aloitetulla antimikrobihoidolla.
IgM- ja IgG-vasta-aineiden lisäksi testissä mitataan IgG-luokan vasta-aineiden sitoutumiskykyä (aviditeetti), joiden perusteella voidaan osoittaa primaari
toksoplasmainfektio.
Indikaatiot:
Pprimaarin ja kongenitaalisen toksoplasmoosin epäily. Toksoplasmaimmuniteetin selvittäminen mm. raskauden yhteydessä.
280
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Kongenitaalisen toksoplasmoosin epäilyssä joko napaverinäyte tai 2–3 verinäytettä 2–3 kuukauden välein. Näytteeksi kelpaa myös likvori.
Seerumi ja likvorinäytteet säilyvät useita päiviä +4C:ssa. Voidaan
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä. Näytteistä tutkitaan IgG-vasta-aineet
ja kaikista positiivisista näytteistä lisäksi automaattisesti IgG-vasta-aineiden
aviditeetti. Näytteistä, joiden aviditeetti on matala tai raja-arvo, tutkitaan IgMvasta-aineet. IgM-vasta-aineet määritetään myös mm. likvorinäytteistä ja
epäiltäessä raskaudenaikaista primaari-infektiota, kun IgG-vasta-aineet ovat
negatiiviset.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Positiivisia tuloksia seuraa lausunto.
Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös kertoo potilaan sairastaneen toksoplasmainfektion jossain vaiheessa. IgG-vasta-aineiden matala aviditeetti (alle 15
%) yhdessä positiivisen IgM-tuloksen kanssa osoittaa kyseessä olevan tuoreen toksoplasmainfektion. Kohtalainen aviditeetti (16–30 %) viittaa viimeisen
kuuden kuukauden aikana sairastettuun toksoplasmoosiin. Korkea aviditeetti
(yli 30 %) poissulkee primaarin toksoplasma-infektion.
Negatiivinen IgM-vasta-ainetulos sulkee pois tuoreen toksoplasmainfektion
mahdollisuuden. Toisaalta IgM-vasta-aineiden on osoitettu säilyvän positiivisina jopa puolitoista vuotta infektion jälkeen, joten positiivinen IgM-tulos ei
välttämättä viittaa tuoreeseen infektioon.
Kongenitaalisissa infektioissa vastasyntyneen IgG-vasta-ainetasojen seuranta on tärkeää, ja IgG-vasta-aineiden säilyminen/kohoaminen viittaa infektioon.
Samoin positiivinen IgM viittaa vastasyntyneen infektioon.
Kirjallisuus:
Lappalainen M, Koskiniemi M. Duodecim 1988;104:239.
Hedman K, et al. J Infect Dis 1989; 159:736.
Lappalainen M, Hedman K. Serodiagnosis of toxoplasmosis. The impact of
measurement of IgG avidity. Ann Ist Super Sanita 2004; 40:81–88.
TREPONEMA PALLIDUM, FTA-absorptio
Lyhenne:
S–FTAAbs (4171)
Tiedustelut:
Yleistä:
Treponema pallidum -spirokeetta on syfiliksen eli kupan aiheuttaja. Tartunta
saadaan yleensä sukupuoliteitse. Äidistä sikiöön tapahtuvan tartunnan seu281
rauksena lapselle kehittyy kongenitaalinen syfilis. Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka tapahtuu pääasiassa serologisesti.
Kupan seulontaan tulee käyttää S–TrpaAb-testiä, joka toteaa sekä IgM- että
IgG-luokan kuppavasta-aineet ja soveltuu sekä tuoreen/hoitamattoman kupan että hoidetun taudin toteamiseen. S-TrpaAb testin tulos on joko postiivinen, raja-arvo tai negatiivinen. Seulonnan positiiviset/raja-arvo näytteet varmennetaan S-TPHA-testillä ja infektion tuoreus arvioidaan kardiolipiinitestillä.
Nämä lisätestit tehdään automaattisesti S-TrpaAb positiivisista/raja-arvoisista
näytteistä.
FTAAbs-testiä voidaan käyttää erityistilanteissa, esim. jos on syytä epäillä STrpaAb-testin ja S-TPHA-testin antamaa tulosta virheelliseksi.
Indikaatiot:
Varmennustestinä syfilistä epäiltäessä/poissuljettaessa.
Lähete:
Näyte:
2 ml seerumia, neurosyfilisepäilyssä 1 ml selkäydinnestettä.
Näytteet säilyvät +4C:ssä useita päiviä. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssi
Tekotiheys:
Tarvittaessa.
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen.
TREPONEMA PALLIDUM HEMAGGLUTINAATIO (TPHA)
LIKVORISTA
Lyhenne:
Li-TPHA (3263)
Tiedustelut:
Yleistä:
Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka tapahtuu pääasiassa serologisesti. Syfiliksen seulontatestinä käytetään nykyään S–TrpaAb-testiä (ks. TREPONEMA
PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA), joka toteaa sekä IgM- että IgGluokan kuppavasta-aineet ja soveltuu sekä tuoreen/hoitamattoman kupan että
hoidetun taudin toteamiseen.
Syfilikselle spesifisempiä Treponema pallidum vasta-aineita tutkitaan TPHAtestillä (Treponema pallidum hemagglutinaatio), jolla pyritään varmentamaan
seulonnan tulos.
TrpaAb ei sovellu likvornäytteiden tutkimiseen, joten Li-KardAb ja Li-TPHA
ovat tutkimusvalikoimassamme aktiivivaiheen neurosyfiliksen osoittajina.
Indikaatiot:
Neurosyfilisepäily yhdessä S-TrpaAb:n kanssa.
Lähete:
282
Näyte:
1 ml selkäydinnestettä, säilyy useita päiviä +4C:ssa. Voidaan lähettää huoneenlämpötilassa.
Menetelmä:
Passiivinen hemagglutinaatio
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen (titteri <80). Selkäydinnesteen TPHA-vasta-aineet
ovat yleensä positiiviset neurosyfiliksessä.
TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA
Lyhenne:
S-TrpaAb (4942)
Tiedustelut:
Yleistä:
Treponema pallidum -spirokeetta on syfiliksen eli kupan aiheuttaja. Tartunta
saadaan yleensä sukupuoliteitse. Äidistä sikiöön tapahtuvan tartunnan seurauksena lapselle kehittyy kongenitaalinen syfilis. Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka tapahtuu pääasiassa serologisesti.
S–TrpaAb-testi toteaa sekä IgM- että IgG-luokan kuppavasta-aineet ja soveltuu sekä tuoreen/hoitamattoman kupan että hoidetun taudin toteamiseen.
S–TrpaAb tutkimus korvaa sekä kardiolipiinitestin että S-TPHAn kupan seulontatestinä.
S-TrpaAb testin tulos on joko postiivinen, raja-arvo tai negatiivinen. Seulonnan positiiviset/raja-arvo näytteet varmennetaan S-TPHA-testillä ja infektion
tuoreus arvioidaan kardiolipiinitestillä. Nämä lisätestit tehdään automaattisesti
S-TrpaAb positiivisista/raja-arvoisista näytteistä.
TrpaAb ei sovellu likvornäytteille, joiden tutkimiseen käytetään Li-KardAb ja
Li-TPHA tutkimuksia.
Indikaatiot:
Kupan seulonta
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Normaalisti negatiivinen. Positiivinen tulos tarkoittaa, että potilas sairastaa tai
on joskus sairastanut kupan. S-TrpaAb jää positiiviseksi sairastetun infektion
jälkeen kuten S-TPHA:kin (ns. serologinen arpi).
283
Käytännön ohjeet:
• Kuppaepäilyssä tai taudin poissulussa pyydä S-TrpaAb
• Neurosyfilisepäilyssä pyydä S-TrpaAb sekä Li-KardAb ja Li-TPHA
• Jos haluat seurata vasta-ainetasoja hoidon jälkeen, pyydä S-TrpaAb ja
lisää lähetteeseen maininta hoidosta. Näissä tilanteissa S-KardAb toimii
taudin aktiivisuuden indikaattorina.
• Epäillessäsi uusintainfektiota aiemmin hoidetulla potilaalla pyydä S-TrpaAb ja lisää lähetteeseen maininta epäilystä. Näissä tilanteissa nousu
S-KardAb tiitteerissä viittaa uusintainfektioon.
trisomia PCR-tutkimus
Lyhenne:
Am-TriNhO (6059), Cv-TriNhO (6061)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Yleisimmät autosomien trisomiat (kromosomit 21, 18 ja 13) ja sukupuolikromosomien X ja Y lukumäärä voidaan todeta trisomia PCR-tutkimuksella ilman
perinteistä kromosomitutkimusta. Menetelmä ei vaadi soluviljelyä, joten tulos
saadaan normaalisti alle viikossa.
Indikaatiot:
Raskauden ensimmäisen kolmanneksen yhdistelmäseulassa saatu kohonnut
kromosomipoikkeavuuden riskisuhde.
Trisomia PCR-tutkimulla voidaan korvata aneuploidia FISH-tutkimus. Trisomia PCR-tutkimus ei voi kuitenkaan korvata perinteistä kromosomitutkimusta silloin, kun ultraäänitutkimuksessa on todettu sikiön rakennepoikkeavuus,
sikiöllä on merkittävä kasvuhidastuma, perheessä on todettu periytyvä kromosomipoikkeavuus tai aiemmalla lapsella on todettu kromosomipoikkeavuudesta johtuva sairaus.
Lähete:
Näyte:
2-3 ml lapsivettä (20 ml näyte, kun halutaan samalla myös kromosomitutkimus, myös näytteen ollessa verinen) noin 5 mg istukkanäytettä (20-30 mg,
kun halutaan samalla myös kromosomitutkimus)
Lähetys:
Menetelmä:
Solujen hajotus lysispuskurissa. Kvantitatiivinen multiplex-PCR fluoresoivilla
alukkeilla ja fragmenttien erottelu kapillaarielektroforeesissa. Genotyypitys
GeneMarker-ohjelmalla. Mikäli näyte on verinen, perustetaan aina myös soluviljely maternaalisen kontaminaatioriskin vuoksi.
Vastausaika:
1 viikko, kiireellisenä 2-4 vrk.
Tulkinta:
Tutkimuksesta annetaan kirjallinen lausunto. Menetelmällä voidaan todeta
kromosomien 21, 18 ja 13 trisomiat ja sukupuolikromosomien aneuploidiat.
Menetelmällä ei kuitenkaan pystytä varmuudella totemaan kaikkia aneuploi-
284
diamosaiikkeja. Tutkimuksella ei pystytä osoittamaan myöskään rakenteellisia kromosomipoikkeavuuksia eikä markkerikromosomeja.
TROMBOSYYTTI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-TrombAb (12603)
Tiedustelut:
Yleistä:
Osalla potilaista, joilla on idiopaattinen trombosytopeninen purpura (ITP) on
autovasta-aineita verihiutaleita kohtaan. Nämä trombosyyttivasta-aineet lyhentävät trombosyyttien elinikää.
Muita trombosyyttien pintaan tarttuvia ja mahdollisesti trombosytopeniaa aiheuttavia vasta-aineita ovat allovasta-aineet (mm. HLA-va), lääkkeiden aiheuttamat autovasta-aineet ja immuunikompleksit.
Indikaatiot:
Trombosytopenian syyn selvittely.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia tai 2–3 ml verta, (näytteen otto, ks. S-Immunokompleksit, PIPA s.
Menetelmä:
Testissä mitataan IgG:n sitoutumista ihmisen verihiutaleisiin ennen polyetyleeniglykoli (PEG) käsittelyä ja käsittelyn jälkeen. PEG-käsittely poistaa näytteestä immuuni-kompleksit. Mikäli tulos jää positiiviseksi käsittelyn jälkeen
kyseessä on trombosyyttivasta-aineiden aiheuttama PIPA-positiivisuus. Jos
tulos on PEG-käsittelyn jälkeen negatiivinen, PIPA-positiivisuus johtuu immuunikomplek-seista (Ks. S-CIC).
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Vastausta seuraa aina lausunto. Positiivinen PIPA-testi voi olla merkki trombosyytti vasta-aineista ja/tai immuuni-komplekseista. Sekä trombosyytti vasta-aineet, että immuunikompleksit voivat aiheuttaa trombosytopenian.
Kirjallisuus:
Kekomäki R. Väitöskirja. Helsinki 1979.
Kekomäki R. Rajamäki A, Myllylä G. Vox Sang 1980;38:1.
Faig D, Karpatkin S. Blood 1982;60:807
TSH-RESEPTORI, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-TSHRAb (4965)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7401, lääkäri: (02) 337526,
Yleistä:
Basedowin (l. Gravesin) taudissa muodostuu kilpirauhasen tyreotropiinireseptoriin sitoutuvia kilpirauhasta stimuloivia vasta-aineita (TSHR-Ab). Osa resep-
285
toriin sitoutuvista vasta-aineista ei johda kilpirauhasen toiminnan lisääntymiseen, vaan estämällä TSH:n sitoutumisen aiheuttavat hypotyreoosin. Käyttämämme RIA-menetelmä osoittaa myös näitä (harvinaisia) vasta-aineita.
Aktiivisessa Basedowin taudissa TSHR-Ab löytyy 60–80 %:lla. Hoidon aikana
vasta-aineet laskevat, mikäli laskua ei tapahdu tauti saattaa aktivoitua uudelleen.
Indikaatiot:
Basedowin taudin / eksoftalmus-oireyhtymän diagnostiikka.
Hypertyreoosin erotusdiagnostiikka. Raskauden aikainen ja vastasyntyneen
hypertyreoosi. Hypertyreoosin seuranta hoidon aikana.
Lähete:
Näyte:
1 ml seerumia. Näytettä voi säilyttää kolme päivää +4C:ssa, pidenmpiaikainen
säilytys -20C:ssa. Pakastetun näytteen voi lähettää normaalissa postissa.
Menetelmä:
Humaania rekombinanttiantigeenia käyttävä TRAK Human RIA-testi. Menetelmä ei erota salpaavia ja stimuloivia vasta-aineita.
Tekotiheys:
Tehdään joka toinen viikko.
Tulkinta:
Viitearvo:
Normaali <1.0 IU/L
Raja-arvo 1.0-1.5 IU/L
Kohonnut >1.5 IU/L.
Positiivinen tulos viittaa hyvin vahvasti Basedowin tautiin. Basedowin taudissa silmäoireet ja positiiviset TSHR-vasta-aineet voivat olla esimmäinen viite
alkavasta autoimmuunisairaudesta. Basedowin tauti (kuten Hashimoton tyreoidiitti) voi aktivoitua raskauden aikana, joten vasta-aineita on syytä seurata.
Raskauden aikana IgG-luokan TSHR-vasta-aineet menevät istukan läpi sikiöön ja voivat aiheuttaa sikiölle tai vastasyntyneelle hypertyreoosin. Lapsen
TSHR-Ab on tällöin syytä tutkia. Vasta-aineiden seurannasta on hyötyä myös
tyreostaattihoidon aikana. Hoidon onnistuessa vasta-aineet laskevat, mutta
tauti saattaa aktivoitua uudelleen ja tällöin vasta-aineet eivät laske.
Kirjallisuus:
Hay ID, Klee GG. Endocr Metab Clin North Am 1988;17:473.
Schott M, Morgenthaler NC, Fritzen R et al. Horm Metab Res 2004;36:92-6.
Wilson R, Frazer WD, McKillop JH, ym. Acta Endocrinol (Kbh) 1989;121:666.
TUHKAROKKOVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-MorbAb (2815), Li-MorbAb (3631))
Tiedustelut:
Yleistä:
Tuhkarokkoon liittyy säännönmukaisesti sekä IgG- että IgM-vaste, ja serologiset menetelmät ovatkin ensisijaisia tuhkarokkovirusdiagnostiikassa.
Indikaatiot:
Eksanteematautien diagnostiikka
Tuhkarokkoimmuniteetin määrittäminen
286
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Näytettä tarvitaan 0,5–1 ml.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulkinta:
IgG-vasta-aineiden määrä titterinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen / negatiivinen) + lausunto. Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan sairastaneen tuhkarokkovirusinfektion tai saaneen tuhkarokkorokotuksen. Yli 2-vuotiaista lähes 100 %:lla on vasta-aineita, ja MPR-rokotuksella
tilanne pyritään säilyttämään. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen.
Merkitsevä (yli 4-kertainen) titterin nousu IgG-vasta-ainetasossa tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus tuoreesta tuhkarokkovirusinfektiosta
(tai MPR-rokotuksesta).
Tunnetun DNA-mutaation tutkimus
Lyhenne:
B -Mut-D (12283)
Ts-Mut-D (12284)
Tiedustelut:
Yleistä:
Mikäli potilaalla epäillään perinnöllistä sairautta, jonka taustalla oleva geenivirhe on ennalta tiedossa, voimme tutkia ko. mutaation potilaan näytteestä.
Kyseeseen tulevat lähinnä valikoimissamme olevien analyysien sovellukset,
esimerkiksi yhden eksonin sekvensointi pyydetystä geenistä tunnetun mutaation havaitsemiseksi. Suunniteltaessa tämänkaltaista DNA-testiä pyydetään
ottamaan ennalta yhteyttä DNA-laboratorioon.
TUMA, LIUKOISET ANTIGEENIT, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-ENAAb (3022)
Osatutkimukset: S-RNPAb (3317), S-SmAb (3324),
S-SSAAb (3322), S-SSBAb (3323); (voidaan pyytää erik-seen)
Tiedustelut:
287
Yleistä:
ENA-vasta-aineet seulotaan käyttäen 10 ENA-proteiinin seosta (sisältää antigeenit: U1RNP [70 kDa, A, C], Sm, Ro/SSA [60 kDa, 52 kDa], La/SSB, Scl70
[Topo 1], Jo-1, CENB). Positiivisista näytteistä tehdään osatutkimukset.
ENA vasta-aineita esiintyy useissa tulehduksellisissa reumasairauksissa,
mm. systeemisessa lupus erytemato-suksessa (SLE), sidekudostautisyndromassa (MCTD/
UCTD) ja Sjögrenin syndromassa, systeemisessä sklero-dermassa ja myosiiteissa.
Tarkempi analyysi:
ks. myös S-TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS
ja S-TUMA, VASTA-AINEET, TYYPITYS
Indikaatiot:
Tumavasta-aineiden spesifiteetin selvittäminen. Systeemis-ten autoimmuunisairauksien (SLE, Sjögrenin syndrooma), toistuvien aborttien ja vastasyntyneen sydämen johtumis-häiriöiden diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Kaksivaiheinen fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Seulonnassa positiivisista mitataan vasta-aineet neljälle ENA-antigeenille.
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa.
Tulkinta:
Viitearvot:
S-ENAAb: normaalisti negatiivinen
S-SSAAb ja S-SSBAb
Negatiivinen
Heikko positiivinen
Positiivinen
S-RNPAb ja S-SmAb:
Negatiivinen
Heikko positiivinen
Positiivinen
<7
7–10 >10
U/ml
U/ml
U/ml
<5
5–10 >10
U/ml
U/ml
U/ml
ks. myös TUMAVASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS.
Positiivinen tuma/ENA-vasta-ainelöydös viittaa tiettyyn systeemiseen autoimmuunitautiin, mutta negatiivinen löydös ei sulje sitä pois.
ENA-Ab Diagnoosi
Yleisyys %
RNP
MCTD/ UCTD
yli 95
SLE20–40
Systeeminen skleroderma15–20
288
Sm
SLE15–30
SS-A
Sjögrenin oireyhtymä
40–70
SLE25–35
Neonataalinen lupus,
sydämen johtumishäiriö80–100
SS-B
30–50
SLE5–10
RNP-vasta-aineet
MCTD-tautia sairastavat ovat RNP-vasta-ainepositiivisia, mutta vasta-aineet
eivät ole taudille spesifisiä, vaan niitä tavataan muissa systeemisissä autoimmuunisairauksissa, mm. SLE-potilailla (40%:lla, lievempi taudinkuva) ja sklerodermassa.
Sm-vasta-aineet
Sm-vasta-aineet ovat lähes spesifisiä systeemiselle lupus erytemasosukselle
(SLE).
SS-A-vasta-aineet
SS-A-vasta-aineita esiintyy Sjögrenin oireyhtymässä, SLE:ssa ja tumavastaainenegatiivisessa lupuksessa / iholupuksessa. Jos äidillä on SS-A-vastaaineita, ne saattavat aiheuttaa sikiöllä tai vastasyntyneellä neonataa-lisen
lupuksen, johon voi liittyä sydämen johtumishäiriö; tällöin vasta-aineiden määrittämisellä ja seurannalla on diagnostista merkitystä.
SS-B-vasta-aineet
SS-B-vasta-aineita esiintyy sekä primaarisessa että SLE:een liittyvässä Sjögrenin oireyhtymässä ja neonataalisessa lupuksessa, mutta harvemmin iholupuksessa. SLE:ssa SS-B-vasta-aineet liityvät lievempään taudinkuvaan.
Kirjallisuus:
ks. TUMAVASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS.
TUMA, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-ANA (2819)
Tiedustelut:
Yleistä:
Tumavasta-aineita todetaan merkitsevissä tiittereissä (>80) eräissä sidekudostaudeissa (SLE, skleroderma, mixed connective tissue disease l. MCTD,
krooniset hepatiitit) ja lääkehoidon yhteydessä (esim. prokainamidi, hydralatsiini, INH ja nitrofurantoiini). Lisäksi matalia tiittereitä todetaan virusinfektioissa ja maligniteettien yhteydessä. Noin 10 %:lla normaaliväestöstä on matalia
tumavastaainetiittereitä.
Immunofluoresenssitekniikalla määritetyt tumavasta-aineet antavat vain harvoin spesifisen vasta-ainelöydöksen (esim. sentromeerivasta-aineet). Silti
tuman värjäyskuvio voi antaa viitteitä vasta-aineen spesifiteetistä ja tautiyhteydestä. Värjäyskuvion perusteella voidaan myös valita jatkotutkimukset, joilla
selvitetään, muita tuman antigeeneja kohtaan potilaan tumavasta-aineet olivat kehittyneet.
Ks. myös DNA-VA, TUMA, LIUKOISET ANTIGEENIT, VASTA-AINEET, TUMA,
289
VASTA-AINEET, IMMUNOBLOT-TAUS ja ENA- JA TUMA, VASTA-AINEIDEN
ANALYYSI
Indikaatiot:
SLE:n, skleroderman ja muiden systeemisten autoimmuunisairauksien ja
maksasairauksien diagnostiikka (seulonta).
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Epäsuora immunofluoresenssitekniikka, jossa antigeenina on HEp-2 solulinja. Seerumin alkulaimennos on 1:320. Positiivisista titrataan IgG-luokan
vasta-aineet.
Tekotiheys:
1–2 kertaa viikossa
Tulkinta:
Viitealue <320. Tulos ilmoitetaan titterinä. Korkeat titterit (>320) ovat diagnostisesti merkitseviä. Tietyt tuman värjäytymiskuviot antavat viitteen mitä tuman
antigeeneja kohtaan potilaan vasta-aineet todennäköisesti ovat kehittyneet ja
mitkä taudit saattaisivat tulla kyseeseen:
Tavallisimmat värjäyskuviot
–homogeeninen (DNAn, DNP eli desoksinukleoproteiini, histonit, Scl-70)
viittaa SLE:een, lääkeineiden aiheuttaman lupukseen tai sklerodermaan.
Histonivasta-aineet ovat positiiviset 95–100 %:lla lääkeaine-lupuksessa,
30 %:lla SLE:ssa ja 15–20 %:lla nivelreu-massa ja MCTD:ssa.
– hienorakeinen läiskittäinen (SSA/SSB, fine speckled). Liittyy Sjögrenin
syndroomaan, sklerodermaan.
– läiskittäinen/ täplikäs (Sm, RNP, SS-A, SS-B, Scl-70, nuclear matrix) viittaa mm. SLE:een, MCTD:een (mixed connective tissue disease), Sjögrenin syndromaan tai sklerodermaan. (Ks. S-ENA-Ab)
– nuclear matrix eli large speckled, ”suuriläiskäinen”, voi liittyyä ns. overlapsyndroomaan (SLE, MCTD, skleroderma, myosiitti)
– nukleolaarinen, ”nukleolus”-va (Scl-70, SS-A, SS-B, 4S-6S RNA / U3 RNA
/ fibrillarin, RNA polymeraasi I, Th/To) viittaa mm. sklerodermaan, Sjögrenin syndrooma, SLE tai ns. nitrofurantoiini-syndroomaan.
– nuclear lamiinivasta-aineet (smooth membraneous) värjäävät tumamembraanin antigeeneja ja liittyvät useisiin autoimmuunisairauksiin, mm. SLE,
SS, nivelreuma, krooninen aktiivinen hepatiitti ja lineaarinen skleroderma.
– rakeinen, Scl-70 -kaltainen värjäytymiskuvio, viittaa systeemiseen sklerodermaan (suos. varmistamaan S-ANATy tutkimuksella)
– sentromeerivasta-aineet ovat tyypillisiä rajoittuneessa skleroderman
CREST (Calcinosis, Raynaud, Esophagus motility, Sclerodactylia, Teleangiectasia) syndromassa esiintyviä vasta-aineita, joita voi esiintyä myös
primaari biliaarikirroosissa (30 %) ja Raynaud’n oireyhtymässä (15–20 %).
Harvinaiset värjäyskuviot
– Coilin body (P-80 coilin), harvinainen, useissa systeemisissä autoimmuunisairauksissa (skleroderma, Raunaudin oire).
– Golgi -värjäytyminen, harvinainen, liittyy useaan autoimmuunitautiin (SLE,
SS, RA, myosiitti) ja muihin tauteihin (pikkuaovojen atrifia, syöpä).
290
– NSp-I kuvio (multiple nuclear dots; antigeenit Sp-100, PML). Harvinainen,
liittyy mm. primaariin biliaariseen kirroosiin.
– NuMA (Nuclea mitosis antigen, sukkulanapa) -värjäystymiskuvio esiintyy
Sjögrenin syndroomassa, nivelrreumassa sekä infektioissa.
– mitotic spindle -kuviota on tavattu UDCTD:ssa (undifferentiated connective tissue disease) ja sklerodermassa.
– midbody-kuvio liittyy systeemiseen sklerodermaan (harvinainen).
– PCNA (proliferating cell nuclear antigen) näkyy myös IF-värjäyksessä.
PCNA-vasta-aineita on kuvattu 5 %:lla SLE-potilaista, mutta esiintyy myös
potilailla, joilla ei ole autoimmuunitautia.
– RNA polymeraasi I -värjäystymiskuvio, liittyy systee-miseen sklerodermaan ja esiintyy osalla rajoittunutta sklerodermaa sairastavilla sekä (harvoin) SLE:ssä.
– sentriolivasta-aineita voidaan (harvoin) tavata kehittymässä olevassa skelodermassa.
Osa tuman antigeenien kanssa reagoivista vasta-aineista on immunofluoresenssissa ANA-negatiivisia: mm. osa ENA-vasta-aineisiin kuuluvista SS-A
vasta-aineista ja JO-1 sekä kardiolipiini-vasta-aineet
KS. Tuma, vasta-aineet, immunoblottaus.
TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS
Lyhenne:
S-ANA-IB (20155)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ks. myös ENA- JA TUMA-VASTA-AINEIDEN ANALYYSI
Tumavasta-aineiden immunofluoresenssimääritys (S-ANA-Ab) antaa harvoin
spesifisen diagnoosin. Lisäksi testi voi antaa virheellisesti negatiivisen tuloksen mikäli antigeeni ei ekspressoidu (SS-A). Värjäyskuvio voi kuitenkin antaa
viitteen siitä minkä antigeeenin kanssa vasta-aineet reagoivat.
Systeemistä autoimmuunitautia sairastavilla potilailla, joilla todetaan korkea
tuma vasta-ainetitteri (läiskittäinen, ”speckled”-kuvio), tavataan usein myös
vasta-aineita ns. liukoisia tuman antigeeneja (extractable nuclear antigen =
ENA) vastaan. ENA-antigeeni tarkoitti alunperin niitä tuma-vasta-aineiden
kanssa reagoivia liukoisia kanin kateenkorvan uutteen antigeeneja, jotka eivät saostuneet yhdessä DNA:n ja histonien kanssa. Nimitys on säilynyt vaikka kaikki ENA:t eivät ole liukoisia ja osa antigeeneista ei sijaitse tumassa
vaan sytoplasmassa. ENA-antigeeneja ovat mm. ribonukleoproteiinit (RNP70k, RNP-A, RNP-C), ribosomaalinen RNP (ribosomin P-proteiinit) sekä ns.
Sm-, SS-A/Ro52, SSA/Ro60, SS-B ja Scl-70 antigeenit. ENA-antigeenit on
nimetty tautiyhteyden mukaan. Esim. MCTD/ UCTD (mixed connective tissue disease / undifferentiated connective tissue disease) -potilailla esiintyy
RNP-vasta-aineita, usein RNP70-antigeenia kohtaan. Osalla SLE-potilaista
on vasta-aineita Sm-antigeenia, osalla Sjögrenin oireyhtymää sairastavista
SS-A-ja SS-B-antigeenia, osalla polymyosiittipotilaista JO-1-antigeenia sekä
osalla skleroderma-potilaista Scl-70-antigeenia (topoisomeraasi I) kohtaan.
291
Histonivasta-aineet liittyvät lääkeainelupukseen; ribosomi P vasta-aineet
SLE:n neuropsykiatrisiin häiriöihin, lupusnefriittiin ja -hepatiittiin.
Indikaatiot:
Tumavasta-aineiden spesifiteetin selvittäminen ja tumavasta-ainenegatiivisen
lupuksen diagnostiikka. SLE:n, skleroderman ja muiden systeemisten autoimmuuni-sairauksien diagnostiikka (seulonta ja spesifiteetti). Lääkeainelupuksen, neurolupuksen, lupusnefriittien, toistuvien aborttien ja vastasyntyneiden
sydämen johtumishäiriöiden diagnostiikka.
Lähete:
Näyte:
Menetelmät:
Tumavasta-aineiden immunoblottaus tehdään käyttäen INNOLIA-immunomenetelmää. Vasta-aineita mitataan seuraavia antigeeneja kohtaan: RNP (70kd,
A[34kd], C[22kd]), Sm(B/B’[27/28kd], D[16kd]), SS-A (Ro52/60kd), SS-B, Scl70 (Topoisomerasi 1), Jo-1, Ribosomi P, CENP-B, Histonit (H1, H2A, H2B, H3,
H4).
Tekotiheys:
Kerran viikossa
Tulkinta:
TUMA/ENA-vasta-aineet systeemisissä autoimmuuni-taudeissa:
Positiivinen tuma/ENA-vasta-ainelöydös viittaa tiettyyn systeemiseen autoimmuunitautiin, mutta negatiivinen löydös ei sulje sitä pois.
Tulkinta
ENA-Ab
Diagnoosi
RNP
MCTD/ UCTD
SLE
Systeeminen skleroderma
SmSLE
SS-A
SLE
Neonataalinen lupus, sydämen
johtumishäiriö
SS-B
SLE
Scl-70
Systeeminen skleroderma **)
Rajoittunut skleroderma
JO-1
Polymyosiitti/ dermatomyosiitti
Myosiitti/fibrosoiva alveoliitti
PCNA *)
SLE (myös muissa taudeissa)
Ribos P
SLE CENP-B***)
Rajoittunut skleroderma (CREST)
Systeeminen skleroderma
292
Yleisyys %
yli 95
20–40
15–20
15–30
40–70
25–35
80–100
30–50
5–10
20–40
20
20–40
70
5
5–20
80
15
*) Proliferating cell nuclear antigen l. sykliini, KS. TUMA-VA
**) 2/3 osalla Scl-70 positiivisista on systeeminen skleroderma
***) Ks. S-SENTROMEERI, VASTA-AINEET.
CENP-B-vasta-aineet korreloivat sentromeerivasta-ainei-siin jotka on osoitettu IF-tekniikalla.
Tulkinta, Ks. myös, S-HISTONI, VASTA-AINEET
Terveillä henkilöillä ei esiinny ENA vasta-aineita.
Monet positiivisista vasta-ainelöydöksistä ovat diagnostisia, esim. Sm-va
SLE:n, Scl-70 Skleroderman ja JO-1 polymyosiitin diagnostiikassa. On kuitenkin muistettava, että negatiivinen ENA-vasta-ainelöydös ei sulje pois systeemistä autoimmuunisairautta.
Anti-RNP vasta-aineita todetaan lähes 100 %:lla MCTD/UCTD-potilaista. Löydös ei kuitenkaan ole spesifinen: SLE:ssa tavataan matalia anti-RNP tiittereitä
30–40 %:ssa; lisäksi positiivisia tiittereitä todetaan joskus sklerodermassa.
MCTD-potilaita seurattaessa onkin havaittu, että vuosien kuluessa monella
taudinkuva muuttuu joko SLE:ksi tai sklerodermaksi tai nivelreumaksi. IMMUNOBLOTTAUS-analyysillä voidaan osoittaa vasta-aineita spesifisiä U1-RNApartikkeliin liittyneiden proteiinien (70kD, A = 34kD, C = 22kD) peptidirakenteita kohtaan. Myös näillä on diagnostista merkitystä: mm. 70K-peptidi-vastaaineet yksin esiintyessään liittyvät MCTD-potilailla erosiiviseen artriittiin, kun
taas Sm (B/B’= 27/28K) -proteiinin vasta-aineet liittyvät kuumeiluun, sklerodaktyliaan ja muihin iho-oireisiin.
Sklerodermassa (”systemic sclerosis”) esiintyy tumavasta-aineita n. 70 %:lla
potilaista. Diffuusissa (”truncal/proximal”) sklerodermassa tuma-vasta-aineet
voivat olla joko nukleolaarisia antigeeneja (50 %:lla) (RNA ym.) tai liukoista
ENA-antigeenia (Scl-70-vasta-aineet) Kohtaan. Lisäksi rajoittuneessa sklerodermassa (ns. CREST-syndroma) n. 70 %:lla esiintyy vasta-aineita sentromeeri/kinetochori antigeeneja kohtaan (Ks. tämä). Koska CREST-syndroman
prognoosi on parempi, ja vain näillä potilailla esiintyy sentromeerivasta-aineita, on sklerodermaa epäiltäessä aina syytä tutkia kaikki edellä mainitut vastaaineet. Skleroderman lisäksi sentromeerivasta-aineita on osoitettu myös primaarisessa biliaarisessa kirroosissa (PBC).
SS-A ja SS-B vasta-aineita löytyy n. 60 %:lla Sjögrenin syndromaa sairastavista potilaista, sekä 10–30 %:lla SLE-potilaista. SS-A-vasta-aineet ovat
yleisiä Sjögrenin syndromassa (n. 60 %:lla), mutta niitä esiintyy myös tumavasta-ainenegatiivisessa SLE:ssa (Subacute cutaneous lupus erythematosus, SCLE, 60 %:lla) ja neonataalisessa iholupuksessa (30 %). SS-A ja SSB-vasta-ainepositiivisia äitejä seurataan raskauden aikana ja lapsia syntymän
jälkeen: osa lapsista sairastuu neonataaliseen lupukseen ja toisille kehittyy
kongenitaalinen A-V-blokki. Sydämen johtumishäiriö (totaali A-V-blokki) liittyy
erityisesti SS-A-vasta-aineisiin, mutta useimmiten potilailla (ja heidän äidillään) todetaan myös SS-B-vasta-aineita.
SS-A-vasta-aineita on todettu joskus myös primaarissa biliaarisessa kirroosissa ja autoimmuunihepatiitissa sekä trombosytopenioissa (trombosyyteissä
ristiinreagoiva antigeeni).
ENA vasta-aineiden esiintymiseen näyttää liittyvän oireita useista elimistä
(vaskuliitteja). Toisaalta sekä anti-RNP, anti-Sm että anti-SS-B positiivisilla
SLE-potilailla esiintyy vähemmän nefriittejä kuin SLE:ssa yleensä. Samoin
MCTD:ssa (anti-RNP-positiivinen) vaikeita munuais-muutoksia esiintyy vähemmän (n.25 %:lla) kuin SLE:ssa. MCTD:n taudinkuva saattaa kuitenkin
293
Kirjallisuus:
muuttua vuosien seurannan aikana vaikeammaksi. MCTD-potilaat näyttävät
vastaavan hyvin kortikosteroidihoidolle, mutta pitkään jatkuneessa taudissa
esiintyy kortikosteroidiresistenttejä skleroderman kaltaisia iho-oireita. MCTD:n
prognoosi on suunnilleen sama kuin SLE:n: 10-vuoden eloonjäämisluku on yli
80 %.
Vasta-aineita ribosomaalisia P-proteiineja kohtaan esiintyy 5–20 %:lla SLEpotilaista. Ne liittyvät erityisesti neuropsykiatrisiin häiriöihin (depressio, psykoosi). Lisäksi niitä esiintyy lupusnefriiteissä ja -hepatiiteissa.
Histonivasta-aineet liittyvät lääkeainelupukseen.
Black C, Isenberg DA. Br J Rheumatol 1992;31:695–700.
Hietarinta M, Koskimies S, Lassila O, ym. Br J Rheumatol 1993;32:336–340.
Hietarinta M, Tertti R, Lassila O. Clin Exp Rheum 1993;11:457
Kurki P. Duodecim 1992;108:1380–1382.
Lundberg I, ym. Br J Rheumatol1992;31:811–817.
Piirainen HI, Kurki PT. Scand J Rheumatol 1990;19:51–56.
Provost TT, Watson R: J Invest Dermatol 1993;100(Suppl):14.
Sharp GC, Irwin WS, Tan EM, ym. Am J Med 1972;52:148–159.
Sullivan WD, Hurst DJ, Harman CE, et al. Medicine 1984;63:92–98.
Tan EM, Chan EKL, Sullivan KF, Rubin RL. Clin Immunol Immunopathol
1988;47:121–141.
Viander M, Hietarinta M. Lassila O. Screening of ENA antibodies by
EliA™Symphony vs. routine immunodiffusion and/or immunoblotting – a twoyear patient material study from Turku University Hospital. 4th International
Congress on Autoimmunity, Budapest 2004.
TUMA, VASTA-AINEET, TYYPITYS
Lyhenne:
S-ANA-Ty (S-ENAAb1)(4505)
Osatutkimukset: S-RNP70Ab, S-RNPAb (3317), S-SmAb (3324), S-SSAAb
(3322), S-SSBAb (3323), S-Scl70Ab(3765), S-Jo-1Ab (3767), S-SentAb
(CENP)
Tiedustelut:
Yleistä:
ENA-vasta-aineet seulotaan käyttäen 10 ENA-proteiinin seosta (sisältää antigeenit: U1RNP [70 kDa, A, C], Sm, Ro/SSA [60 kDa, 52 kDa], La/SSB, Scl70
[Topo 1], Jo-1, CENB). Positiivisista näytteistä tehdään osatutkimukset.
ENA vasta-aineita esiintyy useissa tulehduksellisissa reumasairauksissa, mm.
systeemisessa lupus erytematosuksessa (SLE), sidekudostautisyndromassa
(MCTD/UCTD) ja Sjögrenin syndromassa, systeemisessä sklerodermassa ja
myosiiteissa.
Ks. myös, TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS.
Indikaatiot:
Tumavasta-aineiden spesifiteetin selvittäminen. Skleroderman, myosiittien,
SLE:n ja muiden systeemisten autoimmuunisairauksien diagnostiikka.
294
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Fluoroentsymoimmunologinen menetelmä. Seulonnassa positiivisista mitataan vasta-aineet kahdeksalle ENA-antigeenille.
Tekotiheys:
Tulkinta:
Viitearvot:
S-RNP70Ab, S-Jo1Ab, S-Scl70Ab, S-SentAb,
S-SSAAb ja S-SSBAb
Negatiivinen
<7 U/ml
Heikko positiivinen
7–10 U/ml
Positiivinen
>10U/ml
S-RNPAb ja S-SmAb:
Negatiivinen
<5 U/ml
Heikko positiivinen
5–10 U/ml
Positiivinen
>10U/ml
Kliininen merkitys:
Kirjallisuus:
ks. TUMAVASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS
TYREOIDEAPEROKSIDAASI (TPO), VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-TPOAb (4028)
Tiedustelut:
Yleistä:
Seerumin tyreoideaperoksidaasi- (S-TPOAb, S-TyrPAb), tyreoglobuliini- (STyglAb) ja tyreoideamikrosomivasta-aineet (S-TYMSAb) ovat tärkeimmät
kroonisen autoimmuunityreoidiitin diagnostiikassa käytetyt vasta-ainetutkimukset. Tyreoidean epiteelisolujen mikrosomi-fraktion tärkein antigeeni on
kilpirauhashormonien synteesiin osallistuva tyreoidea-peroksidaasi (TPO).
Indikaatiot:
Autoimmuunityreoidiittien diagnostiikka. Primaarisen hypotyreoosin, struuman ja kilpirauhaskyhmyn syyn selvittely.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (ELISA).
Tekotiheys:
Kerran viikossa. Määritys yhden työpäivän kuluessa.
295
Tulkinta:
Kirjallisuus:
Viitearvot:
<10 IU/ml Normaali tulos (viitealue)
10–14 IU/ml Raja-arvo
15–99 IU/ml Vasta-aineet lievästi koholla
100–200 IU/ml Keskivahva positiivinen
>200 IU/ml Korkea positiivinen
Lievästi kohonneita arvoja todetaan n. 10 %:lla terveillä verenluovuttajilla, iän
mukana positiivisten määrä kasvaa (ad. 10–20 %), monilla näistä voi olla hiljainen krooninen tyreoidiitti, joka myöhemmin johtaa hypotyreoosiin. Hashimoton tyreoidiitissa TPO-vasta-aineita löytyy 95 %:lla, spontaanissa atrofisessa
hypotyreoosissa n. 70 %:lla ja Basedowin (Gravesin) taudissa n. 50–70 %:lla.
Aiemmin sairastettu autoimmuunityreoidiitti saattaa aktivoitua raskauden aikanaja johtaa postpartaaliseen hypotyreoosiin. Korkeat TPO-vasta-ainetasot
ennustavat kehittymässä oleva hypotyreoosia.
Tyreodiittipotilaiden oireettomilla omaisilla ja polyendokrino-patioissa vastaaineita on normaalia useammin. (esim. insuliinidiabeteksessa n. 5 %:lla).
Beever K, Bradbury J, Philips D ym. Clin Chem 1989;35:1949.
Kontiainen S, Melamies L, Miettinen A, Weber T. APMIS 1994 (in press).
Lamberg B-A, Välimäki M, Mäenpää J. Kilpirauhanen. Kirjassa: Lamberg B-A,
Koivisto V, Pelkonen R, toim. Kliininen endokrinologia. Helsinki. Suomalainen
lääkäriseura Duodecim, 1992:104.
TYREOIDEA, VASTA-AINEET 1 JA 2
Lyhenne:
S-TyglAb (2829)
S-TymsAb (2831)
S-TPOAb (4028)
S-Tyreoidea, vasta-aineet 1 (S-TPOAb + S-TYGLAb) (10650)
S-Tyreoidea, vasta-aineet 2 (S-TYMSAb + S-TYGLAb) (10651)
Tiedustelut:
Yleistä:
Seerumin tyreoideaperoksidaasi- (S-TyrPAb, S-TPOAb), tyreoglobuliini- (STyglAb) ja tyreoideamikrosomivasta-aineet (S-TymsAb) ovat tärkeimmät kroonisen autoimmuunityreoidiitin diagnostiikassa käytetyt vasta-ainetutkimukset.
Tyreoidean epiteelisolujen mikrosomi-fraktion tärkein antigeeni on kilpirauhashormonien synteesiin osallistuva tyreoidea-peroksidaasi (TPO). Tyreoglobuliinivasta-ainemäärityksistä on hyötyä niissä tapauksissa, joissa muut
kilpirauhasvasta-aineet eivät ole koholla.
Indikaatiot:
Autoimmuunityreoidiittien diagnostiikka. Primaarisen hypotyreoosin, struuman ja kilpirauhaskyhmyn syyn selvittely.
Lähete:
Näyte:
296
Menetelmä:
Tyreoglobuliini- ja tyreoideamikrosomivasta-aineet (S-TyglAb, S-TymsAb)
määritetään agglutinaatiotekniikalla (Serodia-ATG, Serodia AMC, Fujirebio
Inc.) ja tyreoideaperoksidaasivasta-aineet (S-TPOAb) entsyymi-immunologisella menetelmällä.
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Viitearvot:
S-TyglAb <400
S-TymsAb <400
Merkittävät vasta-ainetasot: S-TyglAb- titteri >1600, S-TymsAb- titteri >6400
ja S-TPOAb tulos >15 IU/ml (raja-arvo 10–14 IU/ml).
Tulkinta, ks. myös TPO-vasta-aineet.
Kirjallisuus:
Beever K, Bradbury J, Philips D ym. Clin Chem 1989;35:1949.
Kontiainen S, ym. APMIS 1994; 102:716.
Lamberg B-A, Välimäki M, Mäenpää J. Kilpirauhanen. Kirjassa: Lamberg B-A,
Koivisto V, Pelkonen R, toim. Kliininen endokrinologia. Helsinki. Suomalainen
lääkäriseura Duodecim, 1992:104.
Tyrosinemia 1, FAH-geenin valtamutaatioiden tutkimus
Lyhenne:
B -HT1-D (12016)
Ts-HT1-D (12258)
Tiedustelut:
Yleistä:
Tyrosinemia on autosomissa peittyvästi periytyvä, vaikeaan maksavikaan johtava sairaus. Aineenvaihdunnan häiriö aiheutuu fumaryyliasetoasetaattihydrolaasientsyymin (FAH) puutoksesta. Suomessa potilaita on parikymmentä,
joista useimmilla on sukujuuret Etelä-Pohjanmaalla. FAH-geenissä tunnetaan
maailmanlaajuisesti lukuisia mutaatioita. Suomessa yli 90 %:lla potilaista on
mutaatio p.Trp262Ter. Toinen Suomessa harvinaisena tavattu geenivirhe,
IVS12+5G>A, on puolestaan maailmalla yleisin FAH-geenin patogeenisistä
mutaatioista.
Indikaatiot:
Kliininen epäily tyrosinemiasta.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
FAH-geenin PCR-monistus ja restriktioentsyymidigestiot p.Trp262Ter- ja
IVS12+5G>A-mutaatioiden tunnistamiseksi.
297
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
p.Trp262Ter- tai IVS12+5G>A-mutaation löytyminen kummastakin FAHgeenin alleelista varmistaa tyrosinemia-diagnoosin. Jommankumman edellä
mainitun mutaation löytyminen vain potilaan toisesta alleelista merkitsee todennäköisesti yhdistelmäheterotsygotiaa jonkin muun FAH-geenivirheen suhteen.
TYYPIN 1 DIABETEKSELLE ALTISTAVAN PERINNÖLLISEN
RISKIN MÄÄRITYS
Lyhenne:
B-T1D-gen (12561)
Tiedustelut:
Yleistä:
Alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen määräytyy pitkälti perinnöllisen alttiuden pohjalta. Tähän vaikuttavat useiden eri geenien polymorfismit. Tärkeimmät näistä sijaitsevat HLA-geenialueella, jossa tietyissä geenilokuksissa
tunnetaan useita eriasteisesti taudille altistavia tai siltä suojaavia alleeleja.
Myös eri lokusten yhteisvaikutus on HLA-alueella hyvin tärkeä. Merkittävä
vaikutus on kuitenkin myös monilla muilla geeneillä, joista parhaimmin tunnettuja ovat insuliinigeeni, PTPN22-geeni ja CTLA-4 geeni. Tunnettujen geenien
yhteisvaikutuksella on ääritapauksissa huomattava merkitys diabetesriskiin.
Esimerkiksi HLA luokka II -genotyypityksen perusteella ns. kohtalaisen diabetesriskin omaavan vastasyntyneen PPV-arvo 3,0% voi vaihdella muiden riskigeenien polymorfian perusteella ääritapauksissa 10,2%:n ja 0,66%:n välillä.
Indikaatiot:
Riskin selvittäminen alttiudesta sairastua tyypin 1 diabetekseen.
Lähete:
Näyte:
1 ml EDTA verta. Näyte säilyy useita päiviä huoneenlämmössä, +4°C:ssa tai
–20°C:ssa.
Menetelmä:
DNA-hybridisaatioon perustuvilla menetelmillä määritetään tyypin 1 diabetekselle altistavat ja siltä suojaavat HLA-luokka II -haplotyypit, sekä insuliinigeenin -23 A/T, PTPN22 -1858 C/T ja CTLA4-geenin +49 A/G polymorfismit. Perustuen suomalaisissa diabeetikkolapsissa ja kontrolleissa todettuihin
genotyyppifrekvensseihin lasketaan suhteellinen riski (OR) ja PPV arvo, joka
kuvaa genotyypin omaavan vastasyntyneen riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen ennen 15 vuoden ikää.
Tekotiheys:
Viikottain. Vastaukset ovat valmiit n. kahden viikon kuluttua.
Tulkinta:
Vastauksena ilmoitetaan genotyyppi kaikkien tutkittujen geenien osalta sekä
suhteellinen riski (OR) ja riski sairastua lapsuusiässä (PPV-arvo)
Kirjallisuus: Ilonen J. Tyypin 1 diabetes ja geenit. Duodecim 2004;120:1139-45.
298
ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- TOKSIINI
Lyhenne:
F-EHECTox (1845)
Tiedustelut:
Yleistä:
Enterohemorraagiset E. coli (EHEC) kannat (tavallisimmin serotyyppi O 157:
H7) aiheuttavat suolistoinfektioita, jotka ilmenevät tyypillisesti veriripulina.
Komplikaationa tautiin voi erityisesti lapsilla liittyä hemolyyttis-ureemista syndroomaa (HUS).
Tauti leviää tyypillisesti ravintoperäisinä epidemioina. Epidemian lähteenä
useimmiten mainitaan naudanliha. EHEC:in aiheuttamia laajoja epidemioita
on viime vuosien aikana alkanut esiintyä yhä lisääntyvässä määrin. EHECkannat tuottavat toksiineja, joiden osoittamista käytetään viljelyn rinnalla infektion diagnostiikassa. Yleisimmät toksiinit tässä yhteydessä ovat ns. Shigatoksiinit (SLT 1 ja SLT2).
EHEC infektio voidaan diagnostisoida joko osoittamalla toksiini suoraan ulosteesta tai viljelemällä bakteeri ulosteesta. EHEC-bakteerin viljelyyn ei toistaiseksi ole olemassa tehokkaita selektiivisiä viljelymenetelmiä, jonka vuoksi
suoraa toksiinimääritystä suositellaan seulontatut-kimukseksi viljelyä herkempänä ja nopeampana menetel-mänä. Viljelyllä löydetään vain serotyyppi
O157 mutta ei muita infektioita aiheuttavia serotyyppejä.
Lähete:
Tulkinta:
Normaalitulos negatiivinen. Positiivinen tulos vahvistaa hemorraagisen koliitti-diagnoosin, On kuitenkin huomat-tava, että Shigella dysenteriae tyyppi
1- kantojen tuottamat shiga-toksiinit saattavat antaa myös positiivisen tuloksen. Positiivinen tulos ei myöskään sulje pois muiden infektiivisten mikrobien
osallisuutta ripuliin. Positiivisissa tapauksissa suositellaan epidemiologisia
selvityksiä varten sekä diagnoosin varmistamiseksi EHEC-viljelyä.
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä Shiga-toksiinien osoittamiseksi ulosteesta tehtävästä rikasteviljelystä.
Arkipäivisin.
Tekotiheys:
Kirjallisuutta: Donohue-Rolfe, A, Acheson, D.W.K., Kane, A.V. and G.T. Keusch. 1989. Purification of shiga-toxin and shiga-like toxins I and II by receptor analog affinity
chromatography with immobilized P1 glycoprotein and production of crossreactive monoclonal antibodies. Infect. Immun. 57:3888–3893
ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- VILJELY
Lyhenne:
F-EHEC (4103)
Tiedustelut:
Yleistä:
Enterohemorraagiset E. coli (EHEC) kannat (tavallisimmin serotyyppi O 157:
299
H7) aiheuttavat suolistoinfektioita, jotka ilmenevät tyypillisesti veriripulina.
Komplikaationa tautiin voi erityisesti lapsilla liittyä hemolyyttis-ureemista syndroomaa (HUS).
Tauti leviää tyypillisesti ravintoperäisinä epidemioina. Epidemian lähteenä
useimmiten mainitaan naudanliha. EHEC:in aiheuttamia laajoja epidemioita
on viime vuosien aikana alkanut esiintyä yhä lisääntyvässä määrin. EHECkannat tuottavat toksiineja, joiden osoittamista käytetään viljelyn rinnalla infektion diagnostiikassa. Yleisimmät toksiinit tässä yhteydessä ovat ns. Shigatoksiinit (SLT 1 ja SLT2).
EHEC infektio voidaan diagnostisoida joko osoittamalla toksiini suoraan ulosteesta tai viljelemällä bakteeri ulosteesta. EHEC-bakteerin viljelyyn ei toistaiseksi ole olemassa tehokkaita selektiivisiä viljelymenetelmiä, jonka vuoksi
suoraa toksiinimääritystä suositellaan seulonta-tutkimukseksi viljelyä herkempänä ja nopeampana menetel-mänä.
Bakteeriviljelyä suositellaan diagnoosin varmistamiseksi sekä epidemiologisia
selvityksiä varten kaikissa toksiini-positiivisissa tapauksissa. Viljelyllä löydetään serotyyppi O157 sekä joukko muita EHEC-tautiin liitettyjä sero-tyyppejä.
Indikaatiot:
Ripulin, erityisesti veriripulin, diagnostiikka.
Näyte:
Ripuliulostetta ulostenäytepurkkiin. Näytteen säilytys tarvit-taessa jääkaapissa.
Lähete:
Vastaus: Positiivisissa tapauksissa vastataan E. coli ja sen serotyyppi. Negatiivinen
tulos saadaan 2 vrk:n ja positiivinen tulos 4–7 vrk:n kuluessa. Positiiviset
tulokset ilmoitetaan puhelimella. Positiivisista kannoista tutkitaan aina myös
toksiinin eritys ja kannat lähetetään varmistettavaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.
Tulkinta:
Normaalitulos negatiivinen.
Menetelmä:
Bakteeriviljely ja todettujen E. coli kantojen serotyypitys.
ULOSTEVILJELY 1, ULOSTEVILJELY 2, ULOSTEVILJELY 3
Lyhenne:
F-BaktVi1 (3442), F-BaktVi2 (3443), F-BaktVi3 (3584)
Tiedustelut:
Yleistä:
Kysymyksessä ovat yhdistelmätutkimukset: Ulosteviljely 1 tutkimuksella etsitään ulosteesta akuutin ripulitaudin aiheuttajabakteereita. Ulosteviljely 2 tutkimuksessa etsitään antibioottiripulin aiheuttajaa. Ulosteviljely 3 tutkimuksessa
etsitään bakteeriperäisen ruokamyrkytyksen aiheuttaja-bakteereita. Tavallisesta ulosteviljelystä (Ulosteviljely 1) tutkitaan salmonellat, yersiniat, shigellat, kampylobakteeri, Aeromonas hydrophila ja Plesiomonas shigelloides. Em.
patogeeneja voidaan tarvittaessa etsiä myös erillisinä mikäli lähetteessä näin
mainitaan. Antibioottihoidon aikana esiintyvän ripulista (Ulosteviljely 2) tutki-
300
taan Clostridium difficile, hiiva sekä katsotaan epäsepesifiseltä maljalta onko
bakteeriflooran valtakasvustossa merkittäviä muutoksia tai esiintyykö bakteeriflooran valtakasvustossa selviä patogeeneja bakteereita. Ruokamyrkytystutkimuksessa tutkitaan Bacillus cereus, Clostridium perfringens jaStaphylococcus aureus.
Indikaatiot:
Ulosteviljely 1; Akuutti ripuli. Ulosteviljely 2; Antibioottiripuli. Ulosteviljely 3 ruokamyrkytys.
Lähete:
Näyte:
Ulosteviljely 1: Ripuliulostetta ulostepurkissa sekä kahdessa kuljetusputkessa (hiilitikuilla).
Ulosteviljely 2: Ripuliulostetta hiilitikulla kuljetusputkessa.
Ulosteviljely 3: Ulostetta ulostenäytepurkissa sekä hiilitikulla kuljetusputkessa.
Menetelmä:
Näyte viljellään useille selektiivisille elatusaineille.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Ennen klo 14.00 tulleet näytteet viljellään samana päivänä. Tulos
saadaan yleensä 4 vrk:n kuluessa. Positiivinen löydös ilmoitetaan myös puhelimitse heti löydöksen varmistuttua (2–4 vrk:ssa löydöksestä riippuen).
Normaalilöydös negatiivinen.
Tulkinta:
UREAPLASMA UREALYTICUM, NUKLEIINIHAPON OSOITUS
(PCR)
Lyhenne:
UrurNho (10899)
Tiedustelut:
Yleistä:
Ureaplasma urealyticum on mykoplasma, joka aiheuttaa sikiökalvojen infektioita. Ureaplasmalla epäillään olevan osuutta vastasyntyneiden pneumonian
ja bronkopulmo-naarisen dysplasian kehittymiseen. Ureaplasma aiheuttanee noin 10 % miesten non-gonokokkaalisista uretriiteista, ja mahdollisesti
myös eturauhastulehduksia. Ureaplasma urealyticum on myös eristetty immuunipuutteisen potilaan nivelestä. Ureaplasmojen viljely on hidasta, eikä
serologista testiä ole saatavilla. PCR on osoittautunut herkkyydeltään viljelyn
veroiseksi ja helpommaksi suorittaa.
Indikaatiot:
Epäily ureaplasman aiheuttamasta infektiosta
Näyte:
Korionamnioniitti: lapsivesi, 1–10 ml
Vastasyntyneen pneumonia: trakea-aspiraatio ja/tai virtsa
Uretriitti: Alkuvirtsa
Cervix-näyte, pumpulitikku
Lähetys:
301
Lähete:
Menetelmä:
PCR. Ureaplasma osoitetaan monistamalla sille tyypillisiä geenijaksoja (ribosomia koodaava geeni).
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Vastaus saadaan seuraavana arkipäivänä.
Tulkinta:
Normaalisti steriililtä alueelta osoitettu ureaplasma on merkittävä löydös. Ureaplasmaa esiintyy terveidenkin henkilöiden genitaalialueiden limakalvoilla, eikä
virtsasta tai kohdunkaulakanavasta saadun positiivisen PCR-löydöksen kliininen
merkitys ole vielä vakiintunut.
Kirjallisuutta:
Jalava, J., Mäntymaa, M.-L., Ekblad, U., Toivanen, P., Skurnik, M., Lassila, O.
and Alanen, A. (1996). Br. J. Obstr. Gyn. 103:664–669.
Escenbach, D.A. (1993) Clin. Inf. Dis.17: S100–106
VANKOMYSIINIRESISTENTIN ENTEROKOKIN (VRE) SEULONTA ULOSTEESTA
Lyhenne:
F-VREVi (1788)
Tiedustelut:
Yleistä:
Enterokokki on alhaisen patogeenisuuden omaava suoliston normaaliflooraan
kuuluva bakteeri. Bakteeri esiintyy normaalisti kaikkien ihmisten ulosteessa.
Taudinaiheuttajana se esiintyy yleisimmin naisten virtsatieinfektioissa. Huonokuntoisilla sairaalapotilailla se voi kolonisoida ihon haavaumia, olla mukana
pehmytkudosinfektioissa ja joskus aiheuttaa endokardiittia ja sepsistä.
Enterokokki on varsin resistentti eri antibiooteille. Tyypillisesti sen hoitoon
käytetään ampisilliinia tai ampisilliinille resistenteille enterokokeille vankomysiiniä. Kaksi tärkeintä enterokokkilajia ovat Enterococcus faecalis ja Enterococcus faecium. Viime vuosien aikana E.faecalis on pysynyt herkkänä ampisilliinille ja vankomysiinille, mutta E. faecium kannat ovat tulleet yleisesti
ampisilliinille resistenteiksi. Hälyttävin kehitys on kuitenkin ollut myös vankomysiinille resistenttien E.faecium kantojen ilmaantuminen. Näitä kantoja on
viiden vuoden aikana esiintynyt ensin Yhdysvalloissa ja myöhemmin myös
Keski-Euroopassa. Suomessa vankomysiinirestenttejä kantoja on esiintynyt
vuosittain yksittäisinä tapauksina.
Bakteeri esiintyy tyypillisesti ulosteessa tautia aiheuttamatta. VRE ei ole tavallista enterokokkia virulentimpi eikä ole sen pahempi leviämään kuin tavallinenkaan enterokokki. Bakteerilla on tavallista enterokokkia suurempi
kliininen merkitys laitosolosuhteissa, joissa se vaikean hoidettavuutensa ansiosta muodostuu ongelmaksi tilanteissa, joissa se kolonisoi osaston ja leviää
potilaasta toiseen. Bakteeri leviää tyypillisesti potilaasta toiseen suoraan tai
henkilökunnan välityksellä. Bakteeria voivat kantaa normaalifloorassaan sekä
potilaat että henkilökuntaan kuuluvat. Bakteerin kantajia seulottaessa tutkitaan sekä henkilökunnalta että potilailta bakteerin esiintyminen ulosteessa.
Bakteeria voidaan etsiä myös perineumin ihoalueelta.
302
Indikaatiot:
Epäily VRE-kolonisaatiosta.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Merkintä jos
potilas on aikaisemmin todettu VRE-positiiviseksi.
Näyte:
Ulostetta purkissa tai iholta otettu tikkunäyte bakteeriviljelynäytteen kuljetusputkessa.
Menetelmä:
Bakteeriviljely selektiivisille elatusaineille.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Positiivisissa tapauksissa vastaus ilmoitetaan puhelimitse. Alustava positiivinen vastaus saadaan 1–2 vrk kuluessa. Lopullinen negatiivinen
vastaus saadaan kahden vuorokauden kuluttua.
Tulkinta:
Normaalilöydös negatiivinen.
VESIROKKOVIRUS, ANTIGEENI
Lyhenne:-VZVAg (3529)
Tiedustelut:
Yleistä:
Antigeenin osoitus on ensisijainen laboratoriomenetelmä vesirokkovirusinfektioiden diagnostiikassa.
Indikaatiot:
Vesirokkoviruksen (varicella-zoster) aiheuttamien tautien (mm. vesirokko,
vyöruusu, rakkulaiset iho- ja limakalvoinfektiot, meningoenkefaliitti, immuunipuutteisten potilaiden infektiot) diagnostiikka.
Lähete:
Näyteputki:
on sisällä 2.5 ml kellertävää kuljetusnestettä, putkia voi tilata virusopin laboratoriosta puh. (02) 333 7463. Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste
Voidaan käyttää myös puhtaita, tyhjiä lasiputkia.
Näytetikku:
Näyte:
Näyte otetaan infektioalueelta, jos mahdollista tuoreesta rakkulasta, koska
viruksen määrä on niissä suurin. Runsas näyte lisää tutkimuksen herkkyyttä.
Näytteenottotikulla rikotaan rakkulan pinta ja pyritään saamaan näytteeseen
infektoituneita soluja rakkulan pohjasta. Tikku katkaistaan kuljetusnestettä sisältävään putkeen. Samasta näytteestä voidaan tehdä myös HSV-viljely.
Lähetys: Näyte kestää kuljetusta hyvin, koska tutkimus ei edellytä ”elävien” infektiokykyisten virusten olemassaoloa. Näyte säilyy päiviä +4°C:ssa tai huoneenlämmössä. Voidaan lähettää laboratorioon normaalia postia käyttäen.
303
Menetelmä:
Tekotiheys:
Viisi kertaa viikossa Tulos valmiina normaalisti seuraavana päivänä näytteen
saapumisesta.
Tulkinta:
Positiivinen / negatiivinen + lausunto. Normaalisti negatiivi-nen. Positiivinen
löydös on osoitus joko primaarista (vesirokko) tai reaktivoituneesta (vyöruusu)
vesirokkovirus-infektiosta.
VESIROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)
Lyhenne:Li-VZVNhO, -VZVNhO (1781)
Tiedustelut:
Yleistä:
PCR eli geenimonistus likvorinäytteestä on virusviljelyä herkempi menetelmä
keskushermoston varicella-zoster infektioiden osoittamiseksi. Varicella-zoster
virus (VZV) lisääntyy varmimmin ensimmäisen ja toisen sairausviikon aikana
enkefaliitti- ja meningiittitapauksissa.
Indikaatiot:
Keskushermoston VZV-infektioepäilyt (enkefaliitit, menin-giitit), vastasyntyneen VZV-infektioepäily
Lähete:
Näyteputki:
Steriili kertakäyttöputki.
Näyte:
Likvoria 0,5–1.0 ml. Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota
johtuen menetelmän poikkeuksellisesta herkkyydestä. Pistokohta on desinfioitava etanolilla tms. pyyhkien.
Tutkimus voidaan tehdä myös muista näytemateriaaleista.
Menetelmä:
Tekotiheys:
Tulos valmiina normaalisti testin suorituspäivänä.
Tulkinta:
Positiivinen/negatiivinen. Normaalisti negatiivinen. VZV-DNA:n löytyminen
viittaa VZV:n aiheuttamaan infektioon.
304
VESIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-VZVAb (2923), Li-VZVAb (3632)
Tiedustelut:
Yleistä:
Serologinen vaste todetaan säännönmukaisesti vesirokossa, mutta lähes
aina myös vyöruusussa, mikäli ensimmäinen näyte on otettu riittävän varhaisessa vaiheessa.
Indikaatiot:
Vesirokkoviruksen aiheuttamien tautien (mm. vesirokko, vyöruusu, rakkulaiset iho- ja limakalvoinfektiot, meningoenkefaliitti, immuunipuutteisten potilaiden infektiot) diagnostiikka. Immuniteetin määrittäminen vesirokkovirukselle.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Menetelmä:
Tekotiheys:
Kaksi kertaa viikossa. Kiireellisissä tapauksissa katso myös kiire-VZV. Tulos
valmiina seuraavana päivänä.
Tulkinta:
testattavan joskus sairastaneen vesirokkovirusinfektion. Useimmat saavat
tartunnan jo lapsuudessa. Vasta-aineiden esiintyvyys on suunnilleen: 1v: 25
%, 5v: 60 %, 20v: 90 %, 40v: 100 %. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu)
IgG-vasta-ainetason nousu tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoitus
aktiivista vesirokkovirusinfektiosta. Negatiivinen löydös ei sulje pois aktiivia
infektiota. Herpes simplex- ja vesirokkovirusten välillä on lievää ristireaktiivisuutta, joka ei yleensä kuitenkaan häiritse vesirokkovirusinfektioiden serologista diagnostiikkaa.
VIHURIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-RubeAb (2960), Li-RubeAb (1934)
Tiedustelut:
Yleistä:
Vasta-ainepitoisuuden (IgG ja IgM) nousu tapahtuu säännönmukaisesti vihurirokossa, mutta osalla potilaista se on todettavissa vasta 4–5 vrk:n kuluttua
305
ihottuman puhkeamisesta. Negatiivinen löydös taudin varhaisessa vaiheessa
ei siten sulje pois tuoreen infektion mahdollisuutta. Jos viikon sisällä tartuntamahdollisuudesta otetussa näytteessä todetaan vasta-aineita, tulkitaan nämä
varmuudella aikaisemmasta taudista peräisin oleviksi, eli potilas on ollut tartuntahetkellä immuuni.
Indikaatiot:
Eksanteematautien diagnostiikka, kongenitaalisen infektion diagnostiikka, vihurirokkoimmuniteetin määrittäminen.
Lähete:
Näyteputki:
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen (EIA IgG, ELFA IgM)
Tekotiheys:
Tulkinta:
testattavan joskus sairastaneen vihurirokkoinfektion tai saaneen vihurirokkorokotuksen. Väestöstä noin 95 %:lla on vasta-aineita, ja MPR-rokotuksella
vasta-aineprevalenssi pyritään säilyttämään. Vasta-ainetaso yli 20 yksikköä
merkitsee immuniteettia. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen.
Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu tai positiivinen IgM ovat osoituksena tuoreesta vihurirokosta (tai MPR-rokotuksesta).
viljeltyjen fibroblastien pakastus solupankkiin
Lyhenne:
Sk-ViN2 (903)
Tiedustelut:
Laboratorio: (02) 333 7233, (02) 333 7225
Yleistä:
Ihon fibroblasteja voidaan pakastaa nestetyppeen mahdollisia myöhempiä
tutkimuksia varten.
Lähete:
Näyte:Ihopala
Lähetys:
Menetelmä:
Näytteestä perustetaan soluviljely ja viljeltyjä fibroblasteja pakastetaan nestetyppeen ja voidaan tarvittaessa ottaa uudelleen kasvatukseen myöhempiä
tutkimuksia varten. Tutkimuksesta on erikseen sovittava laboratorion kanssa.
306
VIRTSAVILJELY; SEULONNAN POSITIIVINEN, PORRASTETTU (TYYPITYS JA HERKKYYSMÄÄRITYS)
Lyhenne:
U-Baktalv (3154), U-BaktJVi (3777)
Tiedustelut:
Yleistä:
Virtsan bakteerien viljelyllä on kaksi tavoitetta: 1. Oireisen virtsatieinfektion
aiheuttajan selvittäminen 2. Virtsan bakteerien tutkiminen silloin, kun halutaan tietää potilaan virtsan bakteerifloora, vaikka ei kyseessä olisikaan infektio (=bakteruriatutkimus). 1-kohdassa viljelyyn joudutaan silloin kun virtsan
seulontatestit (leukosyytit, albumiini, nitraatti, veri) ovat antaneet positiivisen
tuloksen tai kun lääkäri on oireisessa tapauksessa pyytänyt suoraan virtsan
bakteerien viljelyä. 2- kohdassa kyseessä on erityispotilas (odottava äiti, diabeetikko, lapsen virtsatieanomalia), joissa tapauksissa bakterurian selvittely
ilman akuuttia infektiota on mielekästä.
Indikaatiot:
Virtsatieinfektion diagnostiikka.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete, jossa on mainittava mahdollinen lääkitys.
Mikäli halutaan bakteruriatutkimusta, on se erikseen mainittava. Näytteenottotavasta on huomattava, että uudesta kestokatetrista otettu näyte merkitään
katetrinäytteeksi (eli katetroimalla saaduksi näytteeksi).
Näyte:
Puhtaasti laskettu virtsa otetaan huolellisen mekaanisen alapesun jälkeen
(ilman desinfektioaineita). Kestokatetrista näyte otetaan neulalla ja ruiskulla
alkoholilla pyyhityn kalvon tai kumiletkun seinämän läpi; katetrin liitosta ei saa
avata. Virtsanäyte on jäähdytettävä ennen kuljetusta. Näyte viljellään CLEDelatusaineelle tai vastaavalle kaupalliselle viljelyalustalle (Uricult, Orion Diagnostica). Rakkopunktio on syytä viljellä suoraan myös suklaaelatusaineelle.
Menetelmä:
Kvantatiivinen viljely CLED-elatusaineelle. Jatkoviljelmistä biokemialliset tyypitykset; E.colin tunnistus -glukuronidaasin avulla. Suoraan virtsana lähetetyistä
näytteistä myös värjäys.
Tulkinta:
Puhtaasti lasketusta virtsanäytteessä merkitsevät bakteeripitoisuudet:
Oireeton bakteruria >105/ml
Lapset, miehet >104/ml
Oireiset naiset, joilla E. coli tai S. saprophyticus>103/ml
307
VIRUS, VILJELY
Lyhenne:VirVi (2975)
Tiedustelut:
Yleistä:
Virusviljelyssä virusta pyritään kasvattamaan soluviljelmässä, jonka jälkeen
viljelty virus tyypitetään eri menetelmillä. Viljely edellyttää elävien, infektiokykyisten virusten olemassaoloa näytteessä, joten kuljetuksen laboratorioon on
mieluimmin tapahduttava nopeasti ja jäähdytettynä.
Indikaatiot:
Virusinfektion etiologian selvittely
Lähete:
Näyteputket:
Virusviljelyn kuljetusnesteputki:
– kudospalat ja ruumiinavausnäytteet
– nenänieluimunäyte (ottoon tarvitaan lisäksi mukusekstraktori)
nenänielutikkunäyte
– nielunäyte
– rakkulanäyte
– sidekalvonäyte ja muut limakalvonäytteet
Sytomegalovirusviljelyn kuljetusnesteputki:
– BAL (bronkoalveolaarilavaatio) -näyte
– virtsanäyte
Putkia saa virusopin laboratoriosta. Ne ovat tällä hetkellä 15 ml:n kierrekorkilla varustettuja sentrifuugiputkia, jotka sisältävät 3 ml punertavaa kuljetusnestettä. Putkiin on merkitty vanhenemispäivä. Jos neste muuttuu sameaksi,
putkea ei voida käyttää.
Steriili lasi- tai muoviputki:
– selkäydinnestenäyte, muut steriilit nesteet
Ulostepurkki (tai muu tiivis astia):
– ulostenäyte
Näytetikku:
Näyte:
BAL (bronkoalveolaarilavaatio)-näyte. Sytomegalovirus-viljelyn kuljetusnesteputkeen lisätään 3 ml Bf-huuhtelunestettä. Näyte tulee toimittaa laboratorioon mahdollisimman pian.
Kudospalat ja ruumiinavausnäytteet. Mahdollisimman puhtaasti otetut
näytteet laitetaan virusviljelyn kuljetusnesteputkeen ja lähetetään laboratorioon, mieluimmin jäähdytettynä.
Nenänieluimunäyte (Npa).Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset
näytteet.
308
Rakkulanäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Selkäydinnestenäyte ja muut steriilit nesteet. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Sidekalvonäyte ja muut limakalvonäytteet. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Ulostenäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Virtsanäyte. Katso kohta: Näytteiden ottaminen, Virologiset näytteet.
Lähetys:
Suositeltavaa olisi toimittaa näyte laboratorioon mahdollisimman nopeasti, mieluimmin saman vuorokauden kuluessa. Useimmat vaipalliset virukset
(mm. sytomegalo- ja influenssavirukset) kestävät säilytystä suhteellisen huonosti. Vaipallisista viruksista herpes simplex virus kestää kuitenkin melko hyvin parin päivän säilytyksen +4°C:ssa. Sen sijaan vaipattomat virukset (mm.
adeno- ja enterovirukset) kestävät säilytystä varsin hyvin. Jos viljelynäytettä
täytyy säilyttää ennen lähettämistä, esim viikonlopun yli, se tulee tehdä jääkaapissa +4°C:ssa. Näytettä ei tule pakastaa –20°C lämpötilaan. Pitkäaikaisessa kuljetuksessa kylmäastian käyttö on suositeltavaa.
Menetelmä:
Virusviljely soluviljelmässä ja tyypityksessä tarvittavat jatkotutkimukset.
Tekotiheys:
Viisi kertaa viikossa, klo 11 mennessä tulleet näytteet viljellään samana päivänä. Positiivinen vastaus saadaan joissakin tapauksissa parissa vuorokaudessa, mutta usein virusviljely vaatii 2–3 viikkoa.
Tulkinta:
Positiivinen löydös on osoitus ao. viruksen aiheuttamasta tuoreesta infektiosta.
YERSINIA, VASTA-AINEET
Lyhenne:
S-YersAb (2985)
Tiedustelut:
Yleistä:
Yersiniainfektio saattaa olla akuuttien vatsatautien, reaktiivisten artriittien,
erythema nodosumin, erythema multiformen, iriittien, kardiittien ja epäselvien kuumetautien aiheuttajana. Tutkimuksessa mitataan infektion yhteydessä
syntyviä IgM-, IgG- ja IgA-luokkiin kuuluvia yersiniavasta-aineita.
Indikaatiot:
Enterokoliitit, appendisiitti, pseudoappendisiitti (mesente-riaalilymfadeniitti),
reaktiiviset artriitit, kardiitit, iriitit, erythema nodosum ja multiforme sekä epäselvät kuumetaudit.
Lähete:
Näyte:
Menetelmä:
Entsyymi-immunologinen menetelmä, jossa antigeeneina ovat Y. enterocolitica
O:3, Y. enterocolitica O:9, Y. pseudotuberculosis IA ja Y. pseudotuberculosis III.
309
Tekotiheys:
Kerran viikossa.
Tulkinta:
Positiivisia tuloksia seuraa aina lausunto.
IgM-luokan yersiniavasta-aineet nousevat muutamassa viikossa ja häviävät
yleensä 3 kuukaudessa infektion alkamisesta. IgG-luokan vasta-aineet nousevat melkein samanaikaisesti IgM-luokan vasta-aineiden kanssa ja säilyvät
ainakin 5 kuukauden ajan, toisinaan jopa vuosia, erityisesti artriitin yhteydessä. IgA-luokan vasta-aineiden on todettu aina nousevan nopeasti ja säilyvän
pitkään potilailla, joilla on yersiniainfektion jälkeisiä niveloireita.
Jos tutkimuksessa saadaan positiivinen tulos Y.enterocolitica O:9 vasta-aineiden suhteen, tutkitaan automaattisesti myös mahdollisesti ristireagoivat
brusellavasta-aineet.
Kirjallisuus:
Granfors K, Viljanen MK, Tiilikainen A, Toivanen A: Duodecim 1980;96:850–6.
Granfors K, Vuento R, Leino R, Toivanen A: Duodecim 1983;99:1001–1009.
Mattila L, Granfors K, Toivanen A: Br J Ophth 1982;66:209–12.
YERSINIAVILJELY
Lyhenne:
F-YersVi (2989)
Tiedustelut:
Yleistä:
Yersiniat aiheuttavat kuumeisia ripuli- ja vatsatauteja, erythema nodosumia,
artriitteja ja Reiterin syndroomaa. Bakteeri voi myös aiheuttaa appendisiittia
simuloivan mesenteriaalilymfadeniitin, jolloin ulostenäytteen lisäksi on aiheellista viljellä myös appendix. Tavallisimmat Suomessa todetut yersiniat ovat Y.
enterocolitica 3 ja 9. Ks. myös Ulosteviljely 1.
Indikaatiot:
Epäily Yersinia-infektiosta.
Lähete:
Näyte:
Ulostetta normaaliin ulostenäytepurkkiin. Mikäli näytettä ei voida heti toimittaa
laboratorioon, on se säilytettävä jääkaapissa.
Menetelmä:
Bakteeriviljely, selektiivinen viljelyalusta (CIN), kylmärikas-tukset, biokemiallinen identifikaatio ja serologinen tyypitys.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Positiivinen tulos saadaan yleensä 3 vrk:n kuluessa, lopullinen
vastaus kestää noin 10 vrk. bakteerin rikastuskäsittelystä johtuen. Positiiviset
löydökset ilmoitetaan hoitavalle lääkärille myös puhelimitse.
Tulkinta:
Normaalitulos negatiivinen. Potilaan saama antibakteeri-lääkitys voi aiheuttaa negatiivisen viljelytuloksen. Joskus, varsinkin rikastusviljelyistä, saadaan
eristetyksi yersinioita, jotka serotyypiltään poikkeavat tavallisesta tautia-aiheuttavista. Tällaisia ’apatogeeneja’ yersinioita on tavattu 1–2 %:lla normaaliväestöstä.
310
Y-kromosomin mikrodeleetion tutkimus
Lyhenne:
B -Ydel-D (12017)
Ts-Ydel-D (12259)
Tiedustelut:
Yleistä:
Y-kromosomissa sijaitsee kivesten kehityksen ohjaavan geenin (SRY) lisäksi
useita geenejä, jotka ovat tärkeitä spermatogeneesissä. Niitä Y-kromosomin
pitkän varren eukromatiinialueita, joilla näitä geenejä sijaitsee, kutsutaan
AZF-alueiksi. AZF-alueet jaetaan tavallisesti kolmeen eri alueeseen (a, b ja
c). Näillä alueilla sijaitsevien Y-kromosomin mikrodeleetioiden on havaittu assosioituvan miehen hedelmättömyyteen ja kirjallisuuden mukaan noin 7 %:lla
hedelmättömistä miehistä on havaittavissa Y-kromosomin mikrodeleetio.
Tämä frekvenssi on kuitenkin paljolti riippuvainen tutkimukseen lähetettyjen
potilaiden valintakriteereistä. Erityisen yleisiä mikrodeleetiot ovat azoospermisilla miehillä. Yleensä mikrodeleetiot ovat sporadisia eli mutaatio on tapahtunut hedelmättömän miehen isän ituradassa. Mikrodeleetio voi kuitenkin periytyä isältä pojalle ICSI- ja IVF-hoidon myötä, ja siten on mahdollista, että myös
hedelmättömyys periytyy.
Indikaatiot:
Miehen hedelmättömyyden syyn selvittäminen erityisesti niillä miehillä, joilla
on todettu azoospermia tai vaikea oligozoospermia.
Lähete:
Näyte:
5-10 ml EDTA-verta.
Lähetys:
Menetelmä:
Spermatogeneesin kannalta tärkeille Y-kromosomialueille sijoittuvien 8 markkerin multiplex-PCR-monistus ja analysointi agaroosigeelielektroforeesilla.
Vastausaika:
2-4 viikkoa.
Tulkinta:
Testatut markkerit havaitsevat yli 90 % Y-kromosomin AZFa-, AZFb- ja AZFcalueilla kuvatuista deleetioista.
YSKÖSVILJELY
Lyhenne:
Ex-BaktVi (3493)
Tiedustelut:
Yleistä:
Yskösnäytteellä tutkitaan ylähengitysteiden patogeeneja bronkiitti- tai pneumoniatapauksissa. Yskösnäytteen antama informaatio ei ole yksiselitteinen,
koska näyte on aina kontaminoitunut nielun normaaliflooralla, joka toisaalta
311
sisältää useita potentiaaleja pneumonian aiheuttajia. Tbc ja legionella eivät
tule esille tavallisessa yskösviljelyssä, vaan ne on pyydettävä erikseen.
Indikaatiot:
Epäily bakteeriperäisestä pneumoniasta tai bronkiitista.
Lähete:
Bakteriologisten tutkimusten lähete tai asiakkaan oma lähete. Legionella on
pyydettävä erikseen. Haettu, mahdollinen taudinaiheuttaja kannattaa mainita, myös muut lähetteen tiedot parantavat tutkimuksen osuvuutta (’avohoidon
pneumonia’, ’sairaalapneumonia’, ’alkoholistin pneumonia’).
Näyte:
Näyte otetaan mieluummin aamulla ennen ruokailua ja hampaiden pesun jälkeen. Näytteen tulisi olla ysköstä eikä sylkeä. Yskösnäyte pilaantuu erittäin
nopeasti ja se on saatava laboratorioon saman työpäivän aikana. Näytteen
jäähdyttäminen hidastaa pilaantumista. Bronkusaspiraatti ja trakealima käsitellään kuten yskös. Sen sijaan transtrakeaaliaspiraatti ja kaksoiskatetrilla
otettu bronkoskopianäyte pyydetään omina tutkimuksinaan.
Menetelmä:
Näytteen tarkastelu, värjäys, semikvantitatiivinen viljely, biokemialliset tunnistustestit.
Tekotiheys:
Arkipäivisin. Tutkimuksen kesto yleensä 2–4 vrk.
Tulkinta:
Värjäyksellä pyritään arvioimaan näytteen edustavuus, johon viljelylöydökset
on suhteutettava. Levyepiteelisolut paljastavat näytteen kontaminoituneen
syljellä.
312
Lyhenteiden mukainen aakkosjärjestys
123
B-1555-D............................. 49
Ts-1555-D............................. 49
A
B-ACH-D............................. 47
Ts-ACH-D............................. 47
S-AdenAbG......................... 44
Li-AdenAbG......................... 44
-AdenAbG...................... 220
F-AdenAg............................ 44
-AdenAg........................... 43
-AdeNhO.......................... 45
-AdeVi.............................. 46
S-AdrAb............................. 183
Rvir-Ag.................................. 242
S-ANA................................ 289
ANAAbAn......................... 91
S-ANA-IB........................... 291
S-ANA-Ty.......................... 294
S-ANCA............................. 220
S-ANCA-T......................... 220
B-ARPKD-D....................... 235
Ts-ARPKD-D....................... 235
S-ASCA............................. 252
B-AS-D................................ 51
Ts-AS-D................................ 51
AspeAg............................ 53
AspeNhO......................... 54
S-AST.................................. 53
S-ASTA................................ 52
B-ATRX-D............................ 48
Ts-ATRX-D............................ 48
B
BakAnLm......................... 56
U-Baktalv........................... 307
Bakt-DNA-Lm................... 56
U-BaktJVi........................... 307
BaktLm............................. 56
BaktNhO.......................... 57
Ps-BaktVi............................ 222
Ex-BaktVi............................ 311
Pu-BaktVi1.......................... 216
F-BaktVi1.......................... 300
Pu-BaktVi2.......................... 217
F-BaktVi2.......................... 300
F-BaktVi3.......................... 300
-BokaNhO........................ 59
S-BopeAb............................ 61
S-BopeAbG......................... 61
BopeNhO......................... 60
BopeVi............................. 62
S-BorAbJt............................ 64
S-BorrAb.............................. 63
Li-BorrAb.............................. 63
S-BorrAb-L.......................... 65
BorrNhO........................... 66
S-BrucAb............................. 67
C
P-C1Inh............................... 69
P-C1INH............................ 106
P-C1InhBk........................... 67
P-C1INHBk........................ 106
P-C1q................................ 154
P-C1qAbG......................... 155
P-C1r................................. 154
P-C1s................................ 154
P-C2.................................. 156
P-C3.................................. 106
P-C3.................................. 158
P-C3Aktt............................ 157
P-C4.................................. 106
P-C4.................................. 158
P-C4Aktt............................ 159
P-C5.................................. 164
P-C6.................................. 164
P-C7.................................. 164
P-C8.................................. 164
P-C9.................................. 164
B-CADA-D........................... 70
Ts-CADA-D........................... 70
P-CAktt.............................. 153
313
S-CampAb......................... 146
F-CampVi.......................... 146
S-CCPAb........................... 260
S-CH100............................ 162
S-CH100Al........................ 162
S-CH100Cl........................ 162
S-CH100L.......................... 162
B-CHARG-D........................ 76
Ts-CHARG-D........................ 76
S-ChpnAb............................ 78
Li-ChpnAb............................ 78
ChpnNhO......................... 77
S-ChtrAbG........................... 79
-ChtrVi.............................. 79
S-CIC................................. 139
CldtyNhO......................... 80
S-ClteAb............................ 279
S-ClteAbG......................... 279
B-CMT-D............................. 73
Ts-CMT-D............................. 73
S-CMVAb........................... 275
LiCMVAb........................... 275
P-CMVNh.......................... 274
U-CMVNh.......................... 274
Li-CMVNhO....................... 120
CMVNhO....................... 273
B-CMVNhO....................... 273
Li-CMVNhO....................... 273
U-CMVVi............................ 275
-CMVVi.......................... 275
S-CodiAb............................. 82
CodiNhO.......................... 81
CodiVi.............................. 85
B-Cx26-D........................... 233
Ts-Cx26-D........................... 233
B-Cx32-D............................. 75
Ts-Cx32-D............................. 75
D
B-Denys-D........................... 83
Ts-Denys-D........................... 83
B-DM2ALL-D....................... 90
B-DM-D............................... 89
Ts-DM-D............................... 89
B-DMLPA-D......................... 88
314
Ts-DMLPA-D......................... 88
S-DNAdAb........................... 85
-DNAex............................ 83
S-DNAnAb........................... 86
B-DRPLA-D......................... 84
Ts-DRPLA-D......................... 84
E
S-EBVAb............................. 96
Li-EBVAb............................. 96
P-EBVNh............................. 95
Li-EBVNh............................. 95
Li-EBVNhO........................ 120
F-EHEC............................. 299
F-EHECTox....................... 299
S-EMA................................. 92
S-EMAbA............................. 92
S-EMAbA........................... 148
S-EMAbG............................ 92
S-ENAAb........................... 287
S-EvirAb.............................. 94
Li-EvirAb.............................. 94
-EvirAb........................... 220
EvirNhO........................... 93
S-EvirNhO........................... 93
EvirNhO........................... 93
EvirNhO......................... 250
F
L-Fagosyt.......................... 181
P-FakB.............................. 161
P-FakBAkt......................... 160
B-FALS-D............................ 50
Ts-FALS-D............................ 50
B-FGFR2-D....................... 168
Ts-FGFR2-D....................... 168
B-FGFR3-D....................... 184
Ts-FGFR3-D....................... 184
M-FISH............................... 201
FISH............................... 203
Am-FISHAn............................ 97
B–FISHAn............................ 97
B-FISHDel......................... 169
FISH-Del........................ 170
FISH-DG........................ 112
FISH-i-KLL....................... 98
FISH-i-MM....................... 98
FISH-MRD..................... 110
FISH-XY......................... 113
B-FraX-D............................. 99
Ts-FraX-D............................. 99
B-FRDA-D......................... 101
Ts-FRDA-D......................... 101
S-FrtuAb............................ 100
S–FTAAbs.......................... 281
F-VREVi......................... 302
G
S-GadAb............................ 104
S-GbmAb........................... 103
GcVi............................... 105
B-GLA-D.............................. 96
Ts-GLA-D.............................. 96
S-GlpepAbA....................... 148
S-GlpepAbG...................... 148
H
P-HAE .............................. 106
S-HAVAb........................... 113
S-HAVAbM........................ 113
S-HBcAb............................ 114
S-HBcAbM......................... 114
S-HBeAb........................... 114
S-HBeAg........................... 114
S-HBsAb............................ 114
S-HBsAg............................ 114
B-HCH-D........................... 134
Ts-HCH-D........................... 134
S-HCVAb........................... 115
HCVAbCt....................... 116
S-HCVNhO........................ 115
HCVNhO........................ 115
S-HepyAbG....................... 108
F-HepyAg.......................... 107
Ts-HepyVi........................... 109
S-HHV6Ab......................... 122
Li-HHV6Ab......................... 122
-HHV6Ab........................ 219
Li-HHV6NhO...................... 120
Li-HHV6NhO...................... 121
HHV6NhO...................... 121
S-HHV7Ab......................... 128
Li-HHV7Ab......................... 128
Li-HHV7NhO...................... 120
S-HistAb............................ 122
HIVAbCt......................... 124
S-HIVAgAb........................ 123
Li-HIVAgAb........................ 123
Ly-HLAB27......................... 173
B-HLA-DR2....................... 127
B-HLADRDQ..................... 124
B-HLA-IDDM..................... 126
B-HLA-KEL........................ 148
B-HLAKeli.......................... 125
hMPVNhO...................... 195
B-HNPP-D......................... 107
Ts-HNPP-D......................... 107
B-HOGA-D........................ 132
Ts-HOGA-D........................ 132
B-HOKPP-D...................... 133
Ts-HOKPP-D...................... 133
S-HSP70Ab....................... 127
S-HSV1AbG...................... 119
Li-HSV1AbG...................... 119
HSV1NhO...................... 120
S-HSV2AbG...................... 119
Li-HSV2AbG...................... 119
Li-HSV2NhO...................... 120
S-HSVAb........................... 119
Li-HSVAb........................... 119
-HSVAb.......................... 219
Li-HSVNhO........................ 117
HSVNhO........................ 117
-HSVPVi......................... 118
B-HT1-D............................ 297
Ts-HT1-D............................ 297
S-HTLVAb.......................... 129
B-HUNT2-D....................... 130
Ts-HUNT2-D....................... 130
B-HUNT-D......................... 129
Ts-HUNT-D......................... 129
Li-HVirNhO........................ 120
B-HYPP-D......................... 131
Ts-HYPP-D......................... 131
315
I
S-IBD-T............................. 134
Tf-IC................................... 139
S-IgA.................................. 148
S-IgG4............................... 138
S-IgG-Sc............................ 137
S-IhotAb............................ 136
S-IhovAb............................ 136
S-InfAAbG......................... 142
Li-InfAAbG......................... 142
-InfAAbG........................ 220
-InfAAg........................... 141
InfANhO......................... 144
S-InfBAbG......................... 143
Li-InfBAbG......................... 143
-InfBAbG........................ 220
-InfBAg........................... 142
InfBNhO......................... 144
InfNhO........................... 144
-InfVi.............................. 145
B-IP-D................................ 140
Ts-IP-D................................ 140
B-ITD-D............................. 279
TsITD-D............................. 279
J
S-Jo-1Ab........................... 294
K
Li-KardAb........................... 147
S-Keli-S1........................... 148
S-Keli-S2........................... 148
S-Keli-T............................. 148
S-Keli-TL........................... 148
S-Keli-TS........................... 148
L-Kemotax......................... 151
KIIREVZV...................... 153
KORONANhO................ 167
B-KromHem....................... 111
Ts-KromHem....................... 111
Sk-Kromos.......................... 170
Ts-Kromos.......................... 171
Pl-Kromos.......................... 171
Bm-Kromos.......................... 172
B-Kromos.......................... 172
316
Cv-Kromos.......................... 256
Am-Kromos.......................... 257
B-KromProm...................... 237
S-KudosAb........................ 176
L
B-Lakt-D............................ 177
B-LEBER-D....................... 178
Ts-LEBER-D....................... 178
S-LegiAb............................ 180
LegiVi............................. 181
LepnNhO....................... 179
B-LGMD-D........................... 47
Ts-LGMD-D........................... 47
S-ListAb............................. 182
B-LITAF-D........................... 72
Ts-LITAF-D........................... 72
S-LKMAb........................... 190
B-LPI-D.............................. 189
Ts-LPI-D.............................. 189
B-LyBmem........................... 58
B-LyCMVTeT..................... 185
B-LyConS.......................... 185
B-LyMark........................... 186
B-LyPHAS......................... 185
B-LyPPDS......................... 187
B-LyPWMS........................ 185
B-LyTbIFN......................... 210
M
S-MBL............................... 192
B-MBL–D........................... 191
B-MELAS-D....................... 194
Ts-MELAS-D....................... 194
B-MERRF-D...................... 195
Ts-MERRF-D...................... 195
B-MFN2-D........................... 74
Ts-MFN2-D........................... 74
B-MIRAS-D........................ 197
Ts-MIRAS-D........................ 197
S-MitoAb............................ 200
Ts-Mitok-D.......................... 198
S-MorbAb.......................... 286
Li-MorbAb.......................... 286
S-MPOAbG....................... 206
MPOAbG....................... 220
MRSAVi......................... 196
B–MtPak-D......................... 199
Ts-MtPak-D......................... 199
B-MUENK-D...................... 202
Ts-MUENK-D...................... 202
B-Mut-D............................. 287
Ts-Mut-D............................. 287
B-MxA................................ 203
MycoHe.......................... 207
MycoNhO....................... 209
MycoTy.......................... 208
S-MypnAb.......................... 205
Li-MypnAb.......................... 205
-MypnAb........................ 219
MypnNho....................... 204
N
B-NARP-D......................... 218
Ts-NARP-D......................... 218
S-NatsuAb......................... 218
S-Neuro1........................... 219
Li-Neuro1........................... 219
S-Neuro2........................... 220
Li-Neuro2........................... 220
NokaVi........................... 223
F-NoroAg........................... 223
B-Notch-D............................ 71
Ts-Notch-D............................ 71
B-NSD1-D......................... 263
Ts-NSD1-D......................... 263
O
B-OPA1-D............................ 87
Ts-OPA1-D............................ 87
B-OPMD-D........................ 224
Ts-OPMD-D........................ 224
P
B-P0-D................................. 75
Ts-P0-D................................. 75
S-ParoAb........................... 257
Li-ParoAb........................... 257
S-ParvAb........................... 230
Li-ParvAb........................... 230
ParvNhO........................ 229
S-ParvNhO........................ 229
S-PDTAb........................... 231
Li-Pi13AbG........................ 226
Li-Pi2AbG.......................... 227
PicoNhO.......................... 93
PicoNhO........................ 250
S-Pin13AbG...................... 226
-Pin13AbG..................... 220
-Pin1Ag.......................... 225
S-Pin2AbG........................ 227
-Pin2AbG....................... 220
-Pin2Ag.......................... 225
-Pin3Ag.......................... 225
-PinfVi............................ 225
B-PMC-D........................... 228
Ts-PMC-D........................... 228
S-PMDM-T........................ 214
B-PMP22-D......................... 71
Ts-PMP22-D......................... 71
PncaNhO....................... 234
F-PoliVi.............................. 238
P-PoVNh........................... 238
PoVNh........................... 238
Pr3Ab............................. 220
S-Pr3Ab............................. 240
P-Prop............................... 239
S-PsolAb........................... 228
S-PuumAb......................... 241
Li-PuumAb......................... 241
B-PWS-D........................... 236
Ts-PWS-D........................... 236
R
ResVirNhO..................... 243
S-RFAbM........................... 247
RinoNhO.......................... 93
RinoNhO........................ 250
RinoNhO........................ 250
S-RNP70Ab....................... 294
S-RNPAb........................... 294
F-RotaAg........................... 251
S-RSVAbG........................ 247
Li-RSVAbG........................ 247
-RSVAbG....................... 219
317
-RSVAbG....................... 220
-RSVAg.......................... 244
RSVNhO........................ 245
-RSVVi........................... 246
S–RT.................................. 248
S-RubeAb.......................... 305
Li-RubeAb.......................... 305
S
S-SalmAb.......................... 253
SalmTy........................... 253
F-SalmVi........................... 253
-SARSNhO.................... 254
B-SBMA-D......................... 152
Ts-SBMA-D......................... 152
P-SC5b-9........................... 166
B-SCA10-D........................ 266
Ts-SCA10-D........................ 266
B-SCA12-D........................ 267
Ts-SCA12-D........................ 267
B-SCA17-D........................ 267
Ts-SCA17-D........................ 267
B-SCA1-D.......................... 265
Ts-SCA1-D.......................... 265
B-SCA2-D.......................... 268
Ts-SCA2-D.......................... 268
B-SCA3-D.......................... 269
Ts-SCA3-D.......................... 269
B-SCA6-D.......................... 270
Ts-SCA6-D.......................... 270
B-SCA7-D.......................... 270
Ts-SCA7-D.......................... 270
B-SCA8-D.......................... 271
Ts-SCA8-D.......................... 271
S-Scl70Ab......................... 294
S-SentAb........................... 255
S-SentAb........................... 294
F-ShigVi............................ 256
S-SiliAb.............................. 258
S-SindAb........................... 259
B-SLC7-D.......................... 188
Ts-SLC7-D.......................... 188
S-SmAb............................. 294
B-SMA-D........................... 264
Ts-SMA-D........................... 264
318
B-SMLPA-D....................... 265
Ts-SMLPA-D....................... 265
B-SOD1-D........................... 50
Ts-SOD1-D........................... 50
B-SoDel-D......................... 262
Ts-SoDel-D......................... 262
B-SPAST-D........................ 232
Ts-SPAST-D........................ 232
S-SSAAb........................... 294
S-SSBAb........................... 294
S-StpnAb........................... 234
S-StrDNAb......................... 272
T
B-T1D-gen......................... 298
S-TBEAb........................... 242
Li-TBEAb........................... 242
B-TbIFNg........................... 212
B-TD-D.............................. 276
TsTD-D.............................. 276
S-TeikAb............................ 277
B-Telo-FISH....................... 278
S-ToxoAb........................... 280
LiTPHA............................. 282
S-TPOAb........................... 295
S-TPOAb........................... 296
S-TPOAb........................... 296
Am-TriNhO........................... 284
Cv-TriNhO........................... 284
S-TrombAb........................ 285
S-TrpaAb........................... 283
S-TSHRAb......................... 285
S-tTGAbA.......................... 148
S-tTGAbA.......................... 175
S-tTGAbG.......................... 148
S-tTGAbG.......................... 175
S-TyglAb............................ 296
S-TymsAb.......................... 296
S-TYMSAb........................ 296
U
UrurNho......................... 301
V
Sk-ViN2............................... 306
VirVi............................... 308
S-VZVAb............................ 305
Li-VZVAb............................ 305
-VZVAb.......................... 219
-VZVAg.......................... 303
Li-VZVNhO........................ 120
Li-VZVNhO........................ 304
-VZVNhO....................... 304
Y
B-Ydel-D............................ 311
Ts-Ydel-D............................ 311
S-YersAb........................... 309
F-YersVi............................. 310
319
Kuntaliittonumero ja lyhenne
138S-ClteAbG...................... 279
231S-KudosAb..................... 176
234P-C2............................... 156
235P-HAE ........................... 106
720P-C1q............................. 154
902B-KromProm.................. 237
903Sk-ViN2.......................... 306
1011F-AdenAg......................... 44
1100S-ASTA............................ 52
1101S-AST.............................. 53
1149BaktLm............................. 56
1205S-BrucAb......................... 67
1209P-C1Inh............................ 69
1253S-CodiAb......................... 82
1254CodiVi.............................. 85
1259S-DNAdAb....................... 85
1261S-DNAnAb....................... 86
1335S-EBVAb.......................... 96
1456S-GbmAb....................... 103
1506GcVi............................... 105
1602S-HAVAbM..................... 113
1604S-HBeAg........................ 114
1605S-HBsAg........................ 114
1606S-HBcAb........................ 114
1607S-HBeAb........................ 114
1608S-HBsAb........................ 114
1615S-HSVAb........................ 119
1657S-IhotAb......................... 136
1658S-IhovAb........................ 136
1749HCVAbCt....................... 116
1752HHV6NhO...................... 121
1754HIVAbCt......................... 124
1775S-PuumAb..................... 241
1781-VZVNhO....................... 304
1788F-VREVi......................... 302
1816AspeAg............................ 53
1826CodiNhO.......................... 81
1844Li-EBVAb......................... 96
1845F-EHECTox.................... 299
1860HSVNhO........................ 117
1861Li-HSV1AbG.................. 119
1862S-HSV1AbG................... 119
320
1863Li-HSV2AbG.................. 119
1864S-HSV2AbG................... 119
1869Li-HHV6NhO.................. 121
1870Li-HHV6Ab..................... 122
1874Li-InfAAbG..................... 142
1885S-tTGAbA....................... 175
1886S-tTGAbG...................... 175
1904-Pin1Ag.......................... 225
1907-Pin2Ag.......................... 225
1908-Pin3Ag.......................... 225
1915Li-ParoAb....................... 257
1917EvirNhO........................... 93
1917PicoNhO.......................... 93
1917PicoNhO........................ 250
1917RinoNhO.......................... 93
1926Li-TBEAb....................... 242
1929Li-RSVAbG.................... 247
1934Li-RubeAb...................... 305
2021F-CampVi....................... 146
2059-ChtrVi.............................. 79
2150Am-Kromos.................... 257
2151B-Kromos....................... 172
2152Bm-Kromos.................... 172
2154Sk-Kromos..................... 170
2205S-LegiAb........................ 180
2206LegiVi............................. 181
2229L-Fagosyt....................... 181
2256S-ListAb......................... 182
2258S-AdrAb......................... 183
2277B-LyConS...................... 185
2278B-LyPHAS...................... 185
2279B-LyMark....................... 186
2280B-LyPWMS.................... 185
2313S-LKMAb....................... 190
2357S-MitoAb........................ 200
2366MycoTy.......................... 208
2367S-MypnAb...................... 205
2394L-Kemotax..................... 151
2403NokaVi........................... 223
2459S-PsolAb........................ 228
2471S-BopeAb........................ 61
2472BopeVi............................. 62
2481S-StpnAb....................... 234
2579Rvir-Ag........................... 242
2594F-RotaAg....................... 251
2607S-SalmAb....................... 253
2608F-SalmVi........................ 253
2620F-ShigVi......................... 256
2633S-ParoAb....................... 257
2634S-SiliAb.......................... 258
2700S-StrDNAb..................... 272
2727S-CMVAb....................... 275
2728U-CMVVi........................ 275
2732S-TeikAb........................ 277
2738S-ClteAb........................ 279
2815S-MorbAb....................... 286
2816S-FrtuAb........................ 100
2819S-ANA............................ 289
2829S-TyglAb........................ 296
2831S-TymsAb...................... 296
2923S-VZVAb........................ 305
2960S-RubeAb...................... 305
2975VirVi............................... 308
2985S-YersAb........................ 309
2989F-YersVi......................... 310
3022S-ENAAb....................... 287
3050S-CIC............................. 139
3051Tf-IC............................... 139
3058S-CampAb..................... 146
3066P-C3Aktt........................ 157
3067P-C4Aktt........................ 159
3075Ly-HLAB27.................... 173
3090B-LyPPDS...................... 187
3154U-Baktalv....................... 307
3192S-IgG-Sc........................ 137
3263LiTPHA........................... 282
3312S-BopeAbG...................... 61
3316S-RFAbM....................... 247
3317S-RNPAb....................... 294
3322S-SSAAb........................ 294
3323S-SSBAb........................ 294
3324S-SmAb......................... 294
3346S-HAVAb........................ 113
3347S-HBcAbM..................... 114
3362Li-KardAb....................... 147
3442F-BaktVi1....................... 300
3443F-BaktVi2....................... 300
3465F-PoliVi.......................... 238
3473S-HIVAgAb..................... 123
3490BakAnLm......................... 56
3491Pu-BaktVi1..................... 216
3492Pu-BaktVi2..................... 217
3493Ex-BaktVi....................... 311
3527S-SindAb........................ 259
3529-VZVAg.......................... 303
3548S-HistAb......................... 122
3552S-BorrAb.......................... 63
3584F-BaktVi3....................... 300
3604SalmTy........................... 253
3612S-ANCA......................... 220
3631Li-MorbAb...................... 286
3632Li-VZVAb........................ 305
3637Li-HIVAgAb.................... 123
3638Li-PuumAb..................... 241
3641Cv-Kromos..................... 256
3652S-SentAb....................... 255
3729S-EMA.............................. 92
3741Ts-Kromos...................... 171
3756S-TBEAb........................ 242
3765S-Scl70Ab...................... 294
3767S-Jo-1Ab........................ 294
3777U-BaktJVi....................... 307
3815S-HCVAb....................... 115
3856S-CH100Cl..................... 162
3857S-CH100Al..................... 162
3907S-ToxoAb....................... 280
3952F-HepyAg....................... 107
3954S-HepyAbG.................... 108
3975Li-BorrAb.......................... 63
4028S-TPOAb....................... 295
4028S-TPOAb....................... 296
4100S-ChtrAbG....................... 79
4103F-EHEC......................... 299
4112B-FraX-D.......................... 99
4117Ts-HepyVi...................... 109
4119S-HTLVAb...................... 129
4149S-MPOAbG.................... 206
4149MPOAbG....................... 220
4156S-ParvAb....................... 230
4160Pr3Ab............................. 220
4160S-Pr3Ab......................... 240
4171S–FTAAbs...................... 281
321
4202BorrNhO........................... 66
4209-DNAex............................ 83
4228S-IgG4........................... 138
4244MycoNhO....................... 209
4245MycoHe.......................... 207
4288B-AS-D............................. 51
4290Ps-BaktVi....................... 222
4306Ts-FraX-D........................ 99
4314S-HCVNhO.................... 115
4325Pl-Kromos...................... 171
4344S-ParvNhO.................... 229
4345BopeNhO......................... 60
4348B-PWS-D....................... 236
4350-RSVVi........................... 246
4351-RSVAg.......................... 244
4357B-SCA1-D...................... 265
4358MRSAVi......................... 196
4359CMVNhO....................... 273
4369-AdenAg........................... 43
4371S-AdenAbG...................... 44
4372Li-AdenAbG..................... 44
4381BaktNhO.......................... 57
4384ChpnNhO......................... 77
4390S-EMAbA......................... 92
4391S-EMAbG......................... 92
4392EvirNhO........................... 93
4400S-GadAb........................ 104
4401-HSVPVi......................... 118
4404Li-HSVNhO.................... 117
4407Li-HSVAb....................... 119
4409S-HHV6Ab..................... 122
4415-InfAAg........................... 141
4416-InfBAg........................... 142
4419S-InfAAbG...................... 142
4428LepnNhO....................... 179
4439MypnNho....................... 204
4440Li-MypnAb...................... 205
4446PncaNhO....................... 234
4455S-RSVAbG..................... 247
4505S-ANA-Ty....................... 294
4545P-C3............................... 158
4546P-C4............................... 158
4551B-KromHem................... 111
4552Ts-KromHem.................. 111
4584Li-HHV7Ab..................... 128
322
4585S-HHV7Ab..................... 128
4614B-Lakt-D......................... 177
4620ParvNhO........................ 229
4640B-HLAKeli...................... 125
4648B-DM-D............................ 89
4649Ts-DM-D........................... 89
4656B-HUNT-D...................... 129
4664B-MELAS-D................... 194
4665Ts-MELAS-D.................. 194
4666B-NARP-D..................... 218
4667Ts-NARP-D.................... 218
4668B-MERRF-D................... 195
4669Ts-MERRF-D................. 195
4672B-LEBER-D.................... 178
4673Ts-LEBER-D.................. 178
4744S-CCPAb....................... 260
4749LiCMVAb........................ 275
4770B-FISHDel...................... 169
4773-SARSNhO.................... 254
4775P-EBVNh......................... 95
4777P-CMVNh....................... 274
4780S-EvirNhO........................ 93
4784RinoNhO........................ 250
4799Am-FISHAn...................... 97
4815B–FISHAn........................ 97
4880S-ASCA.......................... 252
4889B-DM2ALL-D................... 90
4896InfANhO......................... 144
4897-AdeNhO.......................... 45
4941S-CH100........................ 162
4942S-TrpaAb....................... 283
4955S-ChpnAb........................ 78
4956Li-ChpnAb........................ 78
4957S-InfBAbG...................... 143
4965S-TSHRAb..................... 285
4976S-CH100L...................... 162
4980B-MxA............................ 203
6028S-NatsuAb..................... 218
6059Am-TriNhO..................... 284
6061Cv-TriNhO...................... 284
6062-BokaNhO........................ 59
6077AspeNhO......................... 54
6090P-C1InhBk....................... 67
6091P-FakB........................... 161
6173B-TbIFNg....................... 212
6174B-LyTbIFN..................... 210
10297Ts-Mitok-D...................... 198
10466ANAAbAn......................... 91
10470P-CAktt.......................... 153
10474P-Prop............................ 239
10478B–MtPak-D.................... 199
10484P-C1r............................. 154
10485P-C1s............................. 154
10529B-HLA-IDDM.................. 126
10650S-TPOAb....................... 296
10651S-TYMSAb..................... 296
10899UrurNho......................... 301
10982P-SC5b-9....................... 166
11002B-CMT-D.......................... 73
11544B-Cx32-D......................... 75
11545B-HYPP-D...................... 131
11546B-HOKPP-D................... 133
11679B-Cx26-D....................... 233
11723B-Telo-FISH................... 278
11742B-PMC-D....................... 228
11757M-FISH.......................... 201
11839B-SOD1-D........................ 50
11841B-FGFR2-D.................... 168
11860B-NSD1-D...................... 263
11861B-SPAST-D.................... 232
11862B-ARPKD-D................... 235
11874FISH-DG........................ 112
11875FISH-MRD..................... 110
11877FISH-XY......................... 113
11891B-FGFR3-D.................... 184
11893B-P0-D............................. 75
11894B-PMP22-D...................... 71
11895B-GLA-D.......................... 96
11896B-SLC7-D...................... 188
11901B-HNPP-D..................... 107
11943S-ANCA-T...................... 220
11992B-ACH-D.......................... 47
11995B-LGMD-D....................... 47
11996B-FALS-D......................... 50
11998B-CADA-D....................... 70
12000B-DRPLA-D..................... 84
12003B-FRDA-D...................... 101
12005B-HUNT2-D................... 130
12006B-HOGA-D..................... 132
12007B-HCH-D........................ 134
12008B-IP-D............................ 140
12009B-SBMA-D..................... 152
12010B-LPI-D.......................... 189
12011B-OPMD-D..................... 224
12013B-SMA-D........................ 264
12015B-ITD-D.......................... 279
12016B-HT1-D......................... 297
12017B-Ydel-D........................ 311
12027B-Notch-D........................ 71
12048FISH-i-MM....................... 98
12049FISH-i-KLL....................... 98
12131B-MIRAS-D.................... 197
12166B-LyCMVTeT.................. 185
12171FISH-Del........................ 170
12172FISH............................... 203
12178Ts-ACH-D......................... 47
12179Ts-LGMD-D...................... 47
12180Ts-FALS-D....................... 50
12181Ts-SOD1-D...................... 50
12182Ts-CADA-D...................... 70
12183Ts-Notch-D....................... 71
12184Ts-CMT-D......................... 73
12185Ts-HNPP-D.................... 107
12186Ts-P0-D............................ 75
12187Ts-PMP22-D.................... 71
12188Ts-MFN2-D...................... 74
12189Ts-Cx32-D........................ 75
12190Ts-DRPLA-D.................... 84
12192B-ATRX-D........................ 48
12193Ts-ATRX-D....................... 48
12194B-1555-D......................... 49
12195Ts-1555-D........................ 49
12198Ts-AS-D........................... 51
12199Ts-MIRAS-D................... 197
12200Ts-OPMD-D................... 224
12202B-MFN2-D........................ 74
12203Ts-GLA-D......................... 96
12204Ts-FGFR2-D.................. 168
12205Ts-FGFR3-D.................. 184
12206B-MUENK-D.................. 202
12207Ts-MUENK-D................. 202
12210Ts-FRDA-D.................... 101
12211Ts-HUNT-D.................... 129
12212Ts-HUNT2-D.................. 130
12213Ts-HYPP-D.................... 131
323
12214Ts-HOGA-D.................... 132
12215Ts-HOKPP-D.................. 133
12218Ts-HCH-D...................... 134
12219Ts-IP-D........................... 140
12220Ts-SBMA-D.................... 152
12221Ts-Cx26-D...................... 233
12228Ts-LPI-D......................... 189
12229Ts-SLC7-D..................... 188
12231Ts-MtPak-D.................... 199
12232Ts-PMC-D...................... 228
12233Ts-SPAST-D................... 232
12234Ts-ARPKD-D.................. 235
12235Ts-PWS-D...................... 236
12236Ts-NSD1-D..................... 263
12237Ts-SMA-D...................... 264
12238Ts-SCA1-D..................... 265
12239B-SCA2-D...................... 268
12240Ts-SCA2-D..................... 268
12241B-SCA3-D...................... 269
12242Ts-SCA3-D..................... 269
12243B-SCA6-D...................... 270
12244Ts-SCA6-D..................... 270
12245B-SCA7-D...................... 270
12246Ts-SCA7-D..................... 270
12247B-SCA8-D...................... 271
12248Ts-SCA8-D..................... 271
12249B-SCA10-D.................... 266
12250Ts-SCA10-D................... 266
12251B-SCA12-D.................... 267
12252Ts-SCA12-D................... 267
12253B-SCA17-D.................... 267
12254Ts-SCA17-D................... 267
12255B-TD-D........................... 276
12256TsTD-D........................... 276
12257TsITD-D.......................... 279
12258Ts-HT1-D....................... 297
12259Ts-Ydel-D....................... 311
12264B-Denys-D....................... 83
12265Ts-Denys-D...................... 83
12283B-Mut-D......................... 287
12284Ts-Mut-D........................ 287
12285B-DMLPA-D..................... 88
12286Ts-DMLPA-D.................... 88
12287B-SMLPA-D................... 265
12288Ts-SMLPA-D.................. 265
324
12289B-LITAF-D........................ 72
12290Ts-LITAF-D....................... 72
12313S–RT.............................. 248
12348B-SoDel-D...................... 262
12349Ts-SoDel-D.................... 262
12392S-Keli-TS....................... 148
12429P-C1qAbG..................... 155
12430S-IBD-T.......................... 134
12432S-HSP70Ab................... 127
12518CldtyNhO......................... 80
12528F-NoroAg....................... 223
12549S-PMDM-T..................... 214
12560B-HLADRDQ.................. 124
12561B-T1D-gen..................... 298
12603S-TrombAb.................... 285
12606S-BorrAb-L....................... 65
12612S-BorAbJt........................ 64
12632S-MBL............................ 192
12633B-MBL–D....................... 191
12681B-LyBmem....................... 58
13004Ts-CHARG-D................... 76
13005B-CHARG-D.................... 76
13006B-OPA1-D........................ 87
13007Ts-OPA1-D....................... 87
13058S-Keli-S1........................ 148
13059S-Keli-S2........................ 148
20048P-FakBAkt...................... 160
20054S-Keli-T.......................... 148
20120S-Keli-TL........................ 148
20155S-ANA-IB....................... 291
Tutkimukset ryhmittäin
AUTOIMMUUNITAUTIEN TUTKIMUKSET
SIDEKUDOSTAUTIEN DIAGNOSTIIKKA
DNA, VASTA-AINEET (NATIIVI)...................................................................................................86
ENA- JA TUMAVASTA-AINEIDEN ANALYYSI.............................................................................91
HISTONI, VASTA-AINEET..........................................................................................................122
MYOSIITTITUTKIMUS...............................................................................................................214
SENTROMEERI, VASTA-AINEET..............................................................................................255
TUMA, LIUKOISET ANTIGEENIT, VASTA-AINEET...................................................................287
TUMA, VASTA-AINEET..............................................................................................................289
TUMA, VASTA-AINEET, IMMUNOBLOTTAUS...........................................................................291
TUMA, VASTA-AINEET, TYYPITYS...........................................................................................294
REUMATUTKIMUKSET
REUMAFAKTORI, IgM..............................................................................................................247
REUMATUTKIMUS....................................................................................................................248
SITRULLIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET......................................................................................260
VASKULIITTITUTKIMUKSET
IMMUNOKOMPLEKSIT (PIPA)..................................................................................................139
MYELOPEROKSIDAASI, VASTA-AINEET.................................................................................206
NEUTROFIILIEN SYTOPLASMA-ANTIGEENI, VASTA-AINEET...............................................220
PROTEINAASI 3, VASTA-AINEET.............................................................................................240
GLOMERULUSTYVIKALVO, VASTA-AINEET...........................................................................103
KELIAKIATUTKIMUKSET
ENDOMYSIUM, VASTA-AINEET.................................................................................................92
GLIADIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET, IgA JA IgG.....................................................................102
KELIAKIATUTKIMUS.................................................................................................................148
KUDOSTRANSGLUTAMINAASI, VASTA-AINEET.....................................................................175
KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET
C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, AKTIIVISUUS.........................................................................67
C1-ESTERAASIN INHIBIITTORI, PITOISUUS............................................................................69
HAE-TUTKIMUS.........................................................................................................................106
KOMPLEMENTIN AKTIVAATIOTUTKIMUS...............................................................................153
KOMPLEMENTTI C1q, C1r, C1s, PITOISUUS.......................................................................154
KOMPLEMENTTI C1q, VASTA-AINEET...................................................................................155
KOMPLEMENTTI C2, PITOISUUS............................................................................................156
325
KOMPLEMENTTI C3 JA C4, PITOISUUDET.............................................................................158
KOMPLEMENTTI FAKTORI B + AKTIVAATIOTUOT-TEET (BB)...............................................160
KOMPLEMENTTI FAKTORI B, PITOISUUS..............................................................................161
KOMPLEMENTTI, KOKONAISAKTIIVISUUS (KLASSINEN, VAIHTOEHTOINEN JA
LEKTIINITIE)..............................................................................................................................162
KOMPLEMENTTI C5, C6, C7, C8, C9, PITOISUUDET.............................................................164
KOMPLEMENTIN PUUTOSTUTKIMUS....................................................................................165
KOMPLEMENTTI, SC5b-9-KOMPLEKSI..................................................................................166
KUDOSNESTEEN KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET...............................................................174
MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, GEENITUTKIMUS.................................................................191
MANNOOSIA SITOVA LEKTIINI, PITOISUUS...........................................................................192
PROPERDIINI, PITOISUUS.......................................................................................................239
MAKSATUTKIMUKSET (AUTOIMMUUNI)
KUDOSVASTA-AINEET.............................................................................................................176
MAKSA- JA MUNUAISMIKROSOMI, VASTA-AINEET...............................................................190
MITOKONDRIO, VASTA-AINEET..............................................................................................200
SILEÄLIHAS, VASTA-AINEET...................................................................................................258
IMMUNOGLOBULIINI IgG4.......................................................................................................138
TULEHDUKSELLISET SUOLISTOSAIRAUDET
IBD-TUTKIMUS..........................................................................................................................134
SACCHAROMYCES CEREVISIAE, VASTA-AINEET................................................................252
KILPIRAUHASTUTKIMUKSET
TSH-RESEPTORI, VASTA-AINEET...........................................................................................285
TYREOIDEAPEROKSIDAASI (TPO), VASTA-AINEET..............................................................295
TYREOIDEA, VASTA-AINEET 1 JA 2........................................................................................296
IHON RAKKULATAUTIEN DIAGNOSTIIKKA
IHON EPITEELIN TYVIKALVON VASTA-AINEET.....................................................................136
IHON EPITEELIN VÄLIAINEEN VASTA-AINEET......................................................................136
MUUT AUTOIMMUUNITAUDIT
PARIETAALISOLU, VASTA-AINEET..........................................................................................228
LISÄMUNUAINEN, VASTA-AINEET..........................................................................................183
TROMBOSYYTTI, VASTA-AINEET............................................................................................285
HSP-70 VASTA AINEET, IMMUNOBLOTTAUS .........................................................................127
IMMUUNIPUUTOSTAUTIEN DIAGNOSTIIKKA (KOMPLEMENTTITUTKIMUKSET, ks.
AUTOIMMUUNITAUDIT)
IMMUNOGLOBULIINI IgG, ALALUOKAT..................................................................................137
KEMOTAKSIS JA KEMILUMINESENSSI...................................................................................151
LEUKOSYYTIT, FAGOSYTOINTIKYKY JA SOLUNSISÄINEN TAPPO.....................................181
326
LYMFOSYYTTIEN PWM STIMULAATIO...................................................................................185
LYMFOSYYTTIEN PINTAMARKKERIT/ALALUOKAT................................................................186
LYMFOSYYTTIEN PPD STIMULAATIO.....................................................................................187
BAKTEERISEROLOGIA
ANTISTAFYLOLYSIINI ................................................................................................................52
ANTISTREPTOLYSIINI................................................................................................................53
BORDETELLA PERTUSSIS, VASTA-AINEET.............................................................................61
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET............................................................................63
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, JATKOTUTKIMUS.............................................64
BORRELIA BURGDORFERI, VASTA-AINEET, LAAJA................................................................65
BRUCELLA, VASTA-AINEET.......................................................................................................67
CHLAMYDIA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET............................................................................78
CHLAMYDIA TRACHOMATIS, IGG VASTA-AINEET...................................................................79
CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, VASTA-AINEET............................................................82
FRANCISELLA TULARENSIS, VASTA-AINEET........................................................................100
HELICOBACTER PYLORI, IGG VASTA-AINEET......................................................................108
KAMPYLOBAKTEERI, VASTA-AINEET.....................................................................................146
KARDIOLIPIINI (LUES), VASTA-AINEET LIKVORISTA.............................................................147
LEGIONELLA, VASTA-AINEET..................................................................................................180
LISTERIA, VASTA-AINEET........................................................................................................182
MYCOPLASMA PNEUMONIAE, VASTA-AINEET......................................................................205
PNEUMOKOKKIPOLYSAKKARIDI, VASTA-AINEET.................................................................234
SALMONELLA, VASTA-AINEET................................................................................................253
STREPTOKOKKI DNAASI, VASTA-AINEET..............................................................................272
TEIKKOHAPPO, VASTA-AINEET..............................................................................................277
TETANUS (CLOSTRIDIUM TETANI), VASTA-AINEET..............................................................279
TOXOPLASMA, VASTA-AINEET...............................................................................................280
TREPONEMA PALLIDUM, FTA-ABSORPTIO...........................................................................281
TREPONEMA PALLIDUM HEMAGGLUTINAATIO (TPHA) LIKVORISTA..................................282
TREPONEMA PALLIDUM, VASTA-AINEET SEERUMISTA ......................................................283
YERSINIA, VASTA-AINEET.......................................................................................................309
BAKTERIOLOGISET VILJELYTUTKIMUKSET
(AEROBIBAKTEERI, ANAEROBIBAKTEERI).............................................................................56
BORDETELLA PERTUSSIS, VILJELY.........................................................................................62
CHLAMYDIA TRACHOMATIS, VILJELY......................................................................................79
DIFTERIAVILJELY........................................................................................................................85
327
GONOKOKKIVILJELY................................................................................................................105
HELICOBACTER PYLORI, VILJELY..........................................................................................109
KAMPYLOBAKTEERIVILJELY...................................................................................................146
LEGIONELLA, VILJELY.............................................................................................................181
METISILLIINI-RESISTENTIN STAPHYLOCOCCUS AUREUKSEN (MRSA) VILJELY..............196
MYKOBAKTEERI, HERKKYYSMÄÄRITYS...............................................................................207
MÄRKÄVILJELY 1, AEROBINEN JA ANAEROBINEN VILJELY................................................216
MÄRKÄVILJELY 2, AEROBINEN VILJELY................................................................................217
NIELUVILJELY...........................................................................................................................222
NOCARDIAVILJELY...................................................................................................................223
SALMONELLAVILJELY, SALMONELLATYYPITYS...................................................................253
SHIGELLAVILJELY....................................................................................................................256
ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- VILJELY..................................................299
ULOSTEVILJELY 1, ULOSTEVILJELY 2, ULOSTEVILJELY 3..................................................300
VANKOMYSIINIRESISTENTIN ENTEROKOKIN (VRE) SEULONTA ULOSTEESTA................302
VIRTSAVILJELY; SEULONNAN POSITIIVINEN, PORRASTETTU (TYYPITYS JA
HERKKYYSMÄÄRITYS)............................................................................................................307
YERSINIAVILJELY.....................................................................................................................310
YSKÖSVILJELY.........................................................................................................................311
BAKTERIOLOGISET PCR-TUTKIMUKSET
BAKTEERIN LAJIMÄÄRITYS PCR-TUOTTEEN SEKVENSOINNILLA.......................................56
(BAKTEERI-PCR).........................................................................................................................57
BORDETELLA PERTUSSIS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................60
BORRELIA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).......................................................................66
CHLAMYDIA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...........................................77
CLOSTRIDIUM DIFFICILE GENOTYYPITYS..............................................................................80
CORYNEBACTERIUM DIPHTHERIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS .....................................81
LEGIONELLA PNEUMOPHILA, NUKLEIINIHAPON OSOITUS................................................179
MYCOPLASMA PNEUMONIAE, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).....................................204
MYKOBAKTEERI-IDENTIFIKAATIO..........................................................................................208
MYKOBAKTEERI, NUKLEIINIHAPON OSOITUS.....................................................................209
PNEUMOCYSTIS CARINII, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................234
UREAPLASMA UREALYTICUM, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)....................................301
BAKTEERIANTIGEENIOSOITUS
HELICOBACTER PYLORI, ANTIGEENITESTAUS ULOSTEESTA...........................................107
ULOSTEEN ENTEROHEMORRAAGINEN E. COLI- TOKSIINI.................................................299
DNA-TUTKIMUKSET, MLPA-POLYNEUROPATIATUTKIMUKSET
CHARCOT-MARIE-TOOTH 1A -TAUTI, 17P11.2 -ALUEEN KOPIOLUVUN MÄÄRITYS............36
HAURASHERMO-OIREYHTYMÄ (HNPP), 17P11.2-ALUEEN KOPIOLUVUN MÄÄRITYS........63
328
DNA-TUTKIMUKSET, POLYNEUROPATIAGEENIEN SEKVENSOINTITUTKIMUKSET
CHARCOT-MARIE-TOOTH 1 JA 2 -TAUDIT, P0-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS............40
CHARCOT-MARIE-TOOTH 1 JA HNPP, PMP22-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS...........32
CHARCOT-MARIE-TOOTH 1 -TAUTI, CMT1C, LITAF-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS....34
CHARCOT-MARIE-TOOTH 2 -TAUTI, CMT2A, MFN2-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS....38
CHARCOT-MARIE-TOOTH -TAUTI (X-KROMOSOMAALINEN), CMTX, CX32-GEENIN (GJB1)
MUTAATIOIDEN TUTKIMUS........................................................................................................42
DNA-TUTKIMUKSET, SPINOCEREBELLARIATAKSIAT (SCA-TAUDIT)
SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 1 (SCA1), ATXN1-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN
EKSPANSION TUTKIMUS.........................................................................................................118
SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 6 (SCA6), CACNL14A-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN
SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 8 (SCA8), ATXN8/ATXN8OS-GEENIN
TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS.................................................................129
SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 12 (SCA12), PPP2R2P-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN
SPINOSEREBELLAARIATAKSIA 17 (SCA17), TBP-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN
DNA-TUTKIMUKSET, MITOKONDRIOTAUDIT
MELAS-OIREYHTYMÄ, MITOKONDRIAALISEN DNA:N VALTAMUTAATION TUTKIMUS........89
MERRF-OIREYHTYMÄ, MITOKONDRIAALISEN DNA:N VALTAMUTAATION TUTKIMUS........91
MITOKONDRIAALINEN RESESSIIVINEN ATAKSIAOIREYHTYMÄ (MIRAS).............................93
MITOKONDRIAALISEN DNA:N RAKENNEMUUTOSTEN TUTKIMUS KUDOKSESTA..............95
MITOKONDRIAALISET ENKEFALOPATIAT (MERRF, MELAS, NARP)......................................97
NARP-OIREYHTYMÄ, MITOKONDRIAALISEN DNA:N VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS...101
DNA-TUTKIMUKSET, NEUROLOGISET JA NEUROMUSKULAARISAIRAUDET
ALFASARKOGLYKANOPATIA (LGMD2D), SGCA-GEENIN ARG77CYS-MUTAATION
TUTKIMUS...................................................................................................................................19
AMYOTROFINEN LATERAALISKLEROOSI (ALS), D90A-MUTAATION TUTKIMUS.................24
329
AMYOTROFINEN LATERAALISKLEROOSI (ALS), SOD1-GEENIN SEKVENSOINTI...............25
CADASIL, NOTCH3-GEENIN ARG133CYS-, ARG182CYS- JA TYR1069CYS-MUTAATIOIDEN
TUTKIMUS...................................................................................................................................28
CADASIL, NOTCH3-GEENIN OSITTAINEN SEKVENSOINTI....................................................30
DRPLA-TAUTI, ATROFIINI 1 -GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION TUTKIMUS....48
DUCHENNEN JA BECKERIN LIHASDYSTROFIAT, DYSTROFIINIGEENIN MLPA-TUTKIMUS....
.....................................................................................................................................................51
DYSTROFIA MYOTONICA 1 (DM1), DMPK-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION
TUTKIMUS...................................................................................................................................53
DYSTROFIA MYOTONICA 2 (DM2), ZNF9-GEENIN PCR-SEULONTATUTKIMUS....................55
FRIEDREICHIN ATAKSIA (FRDA), FRATAKSIINIGEENIN TOISTOJAKSOALUEEN
EKSPANSION TUTKIMUS...........................................................................................................61
HUNTINGTONIN TAUTI (HD), IT-15-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION
TUTKIMUS...................................................................................................................................67
HUNTINGTONIN TAUTI 2 (HDL2), JPH3-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION
TUTKIMUS...................................................................................................................................65
HYPERKALEEMINEN PERIODINEN PARALYYSI (HYPP), SCN4A-GEENIN MUTAATIOIDEN
TUTKIMUS...................................................................................................................................69
HYPOKALEEMINEN PERIODINEN PARALYYSI (HOKPP), CACNA1S- JA SCN4A-GEENIEN
OSITTAINEN SEKVENSOINTI.....................................................................................................73
KENNEDYN OIREYHTYMÄ (SBMA), AR-GEENIN TOISTOJAKSOALUEEN EKSPANSION
TUTKIMUS...................................................................................................................................78
OKULOFARYNGEAALINEN LIHASDYSTROFIA (OPMD)........................................................102
PARAMYOTONICA CONGENITA (PMC)...................................................................................103
PERINNÖLLINEN ETENEVÄ ALARAAJAHALVAUS (SPG4), SPAST-GEENIN MUTAATIOIDEN
TUTKIMUS.................................................................................................................................104
SPINAALINEN LIHASATROFIA (SMA), KANTAJUUSTUTKIMUS............................................117
SPINAALINEN LIHASATROFIA (SMA), SMN1-GEENIN DELEETION PCR-TUTKIMUS.........115
TORSIODYSTONIA 1 (ITD), DYT1-GEENIN VALTAMUTAATION TUTKIMUS..........................133
DNA-TUTKIMUKSET, MUUT TUTKIMUKSET
AKONDROPLASIA (ACH), FGFR3-GEENIN GLY380ARG-MUTAATION TUTKIMUS..................6
ALFA-THALASSEMIA-MENTAL-RETARDATION (ATRX), ATRX-GEENIN OSITTAINEN
SEKVENSOINTI...........................................................................................................................21
AMINOGLYKOSIDIEN AIHEUTTAMA KUUROUS, MT-RNR1-GEENIN 1555G>A-MUTAATION
TUTKIMUS...................................................................................................................................23
ANGELMANIN OIREYHTYMÄ (AS), 15Q11-Q13-ALUEEN SOUTHERN BLOT -TUTKIMUS....26
CHARGE-OIREYHTYMÄ, CHD7-GEENIN SEKVENSOINTI.......................................................44
DENYS-DRASH-OIREYHTYMÄ, WT1-GEENIN YLEISIMPIEN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS...50
DNA-ERISTYS.............................................................................................................................46
DOMINANTTI OPTIKUSATROFIA (DOA/OPA1), OPA1-GEENIN MUTAATIOANALYYSI...........47
FABRYN TAUTI, GLA-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.....................................................57
FRAGIILI X -OIREYHTYMÄ, DNA-TUTKIMUS............................................................................59
HYPERORNITINEMIA-GYRATA-ATROFIA (HOGA), OAT-GEENIN LEU402PRO- JA
330
ARG180THR-MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.................................................................................71
HYPOKONDROPLASIA (HCH), FGFR3-GEENIN ASN540LYS-MUTAATION TUTKIMUS.........75
INCONTINENTIA PIGMENTI (IP), NEMO-GEENIN DELEETIOVALTAMUTAATION TUTKIMUS...
.....................................................................................................................................................76
KRANIOSYNOSTOOSIT, FGFR2-GEENIN VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS........................79
LEBERIN PERINNÖLLINEN NÄKÖHERMOTAUTI (LHON), VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS.
.....................................................................................................................................................81
LYHYTKASVUISUUSOIREYHTYMÄT, FGFR3-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS..............83
LYSINURINEN PROTEIINI-INTOLERANSSI (LPI), SLC7A7-GEENIN SEKVENSOINTI............85
LYSINURINEN PROTEIINI-INTOLERANSSI (LPI), SUOMALAISEN VALTAMUTAATION
TUTKIMUS...................................................................................................................................87
MUENKEN OIREYHTYMÄ, FGFR3-GEENIN PRO250ARG-MUTAATION TUTKIMUS..............99
PERINNÖLLINEN KUULOVAMMAISUUS, CX26-GEENIN (GJB2) MUTAATIOIDEN TUTKIMUS..
...................................................................................................................................................106
POLYKYSTINEN MUNUAISTAUTI (AUTOSOMAALINEN RESESSESSIIVINEN, ARPKD),
PKHD1-GEENIN SUOMALAISTEN VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS..................................107
PRADER-WILLI-OIREYHTYMÄ (PWS), 15Q11-Q13-ALUEEN SOUTHERN BLOT -TUTKIMUS...
...................................................................................................................................................109
SOTOSIN OIREYHTYMÄ, NSD1-GEENIN DELEETIOTUTKIMUS (MLPA)..............................110
SOTOSIN OIREYHTYMÄ, NSD1-GEENIN MUTAATIOIDEN TUTKIMUS.................................113
TANATOFORINEN DYSPLASIA (TD), FGFR3-GEENIN YLEISIMPIEN MUTAATIOIDEN
TUTKIMUS.................................................................................................................................131
TUNNETUN DNA-MUTAATION TUTKIMUS..............................................................................134
TYROSINEMIA 1, FAH-GEENIN VALTAMUTAATIOIDEN TUTKIMUS......................................135
Y-KROMOSOMIN MIKRODELEETION TUTKIMUS..................................................................137
FISH-TUTKIMUKSET
FISH-TUTKIMUS, ANEUPLOIDIA................................................................................................97
FISH-TUTKIMUS KROONISESSA LYMFAATTISESSA LEUKEMIASSA.....................................98
FISH-TUTKIMUS MULTIPPELISSA MYELOOMASSA................................................................98
HEMATOLOGINEN FISH-TUTKIMUS SEURANTANÄYTTEESTÄ ...........................................110
HEMATOLOGISEN POTILAAN DIAGNOOSIVAIHEEN FISH-TUTKIMUS................................112
HEMATOLOGISEN POTILAAN KIMERISMITUTKIMUS...........................................................113
KROMOSOMIEN MIKRODELEETIOIDEN FISH-TUTKIMUS....................................................169
KROMOSOMIEN MIKRODELEETIO FISH-TUTKIMUS MUUSTA KUDOKSESTA KUIN
VERESTÄ...................................................................................................................................170
MONIVÄRI-FISH-TUTKIMUS KÄYTTÄEN KAIKKIEN KROMOSOMIEN MAALAUSKOETTIMIA...
...................................................................................................................................................201
TELOMEERI-FISH-TUTKIMUS..................................................................................................278
HLA-TAUTIASSOSIAATIO- JA GEENITUTKIMUKSET
B-HLADRDQ TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS.........................................................................124
331
HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, IDDM............................................................................126
HLA-TAUTIASSOSIAATIOTUTKIMUS, NARKOLEPSIA-DR2...................................................127
LAKTOOSIMALABSORPTIOON LIITTYVÄ GEENI-MUUTOS..................................................177
TYYPIN 1 DIABETEKSELLE ALTISTAVAN PERINNÖLLISEN RISKIN MÄÄRITYS .................298
KELIAKIA
GLIADIINIPEPTIDI, VASTA-AINEET, IGA JA IGG.....................................................................102
KROMOSOMITUTKIMUKSET
HEMATOLOGINEN KROMOSOMITUTKIMUS VERESTÄ........................................................ 111
HEMATOLOGINEN TAI ONKOLOGINEN KROMOSOMITUTKIMUS KUDOKSESTA............... 111
KROMOSOMITUTKIMUS IHONÄYTTEESTÄ...........................................................................170
KROMOSOMITUTKIMUS ISTUKKAPALANÄYTTEESTÄ.........................................................171
KROMOSOMITUTKIMUS LUUYTIMESTÄ................................................................................172
KROMOSOMITUTKIMUS VERESTÄ.........................................................................................172
PROMETAFAASIKROMOSOMITUTKIMUS VERESTÄ.............................................................237
SIKIÖN KROMOSOMITUTKIMUS ISTUKKANÄYTTEESTÄ.....................................................256
SIKIÖN KROMOSOMITUTKIMUS LAPSIVEDEN SOLUISTA...................................................257
TRISOMIA PCR-TUTKIMUS......................................................................................................284
LYMFOSYYTTI- JA LEUKOSYYTTITUTKIMUKSET
LYMFOSYYTTIEN CMV-TETRAMEERIPOSITIIVISET SOLUT.................................................185
MYKOBAKTERICUM TUBERCULOSIS –HERKISTYNEET SOLUT, GAMMAINTERFERONI,
ERITTÄVÄT SOLUT, VERESTÄ................................................................................................210
MYKOBAKTERICUM TUBERCULOSIS –HERKISTYNEET SOLUT, GAMMAINTERFERONI,
ERITYS......................................................................................................................................212
MS-TAUTITUTKIMUKSET
MXA-PROTEIININMÄÄRITYS PERIFEERISEN VEREN VALKOSOLUISTA.............................203
NATALIZUMABI, VASTA-AINEET..............................................................................................218
MYKOLOGIA
ASPERGILLUS, ANTIGEENIOSOITUS.......................................................................................53
ASPERGILLUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS...........................................................................54
TYYPIN 1 DIABETES
GLUTAMAATTIDEKARBOKSYLAASI (GAD), VASTA-AINEET ................................................104
332
VIRUSTEN PCR-TUTKIMUKSET
ADENOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) ................................................................45
BOKAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) ...................................................................59
ENTEROVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...............................................................93
EPSTEIN-BARR VIRUS (EBV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN......95
HEPATIITTI C-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVALITATIIVINEN.....................115
HERPES SIMPLEX-VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...........................................117
LI-HERPESVIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................120
HERPESVIRUS 6 (HHV-6), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................121
INFLUENSSAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)......................................................144
METAPNEUMOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................195
PARVOROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...................................................229
PICORNAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)............................................................250
POLYOMAVIRUS (JCV, BKV), NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR) KVANTITATIIVINEN.......238
RESPIRATORISET VIRUKSET, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).....................................243
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).............................245
SARS-KORONAVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)..................................................254
SYTOMEGALOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR)...................................................273
SYTOMEGALOVIRUS NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR), KVANTITATIIVINEN..................274
VESIROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPON OSOITUS (PCR).......................................................304
VIROLOGISET VASTA-AINETUTKIMUKSET
ADENOVIRUS, IGG VASTA-AINEET...........................................................................................44
EPSTEIN-BARR-VIRUS, VASTA-AINEET...................................................................................96
ENTEROVIRUS, VASTA-AINEET................................................................................................94
HEPATIITTI A-VIRUS, VASTA-AINEET......................................................................................113
HEPATIITI B VIRUS, PINTA-ANTIGEENIN (s-AG) VASTA-AINEET
HEPATIITTI B VIRUS, e -ANTIGEENIN (e-AG) VASTA-AINEET
HEPATIITTI B VIRUS, YDINANTIGEENIN (CORE) VASTA-AINEET
HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET.....................................................................................115
HEPATIITTI C-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS...............................................................116
HERPES SIMPLEX-VIRUS, VASTA-AINEET............................................................................119
HERPES SIMPLEX-VIRUS 1 JA 2, VASTA-AINEET.................................................................119
HI-VIRUS, VASTA-AINEET........................................................................................................123
HI-VIRUS, VASTA-AINEET, VARMISTUS..................................................................................124
HUMAN T-CELL LEUCEMIA VIRUS, VASTA-AINEET ..............................................................129
INFLUENSSA A-VIRUS IGG, VASTA-AINEET...........................................................................142
INFLUENSSA B-VIRUS IGG, VASTA-AINEET..........................................................................143
KIIRE-VZV..................................................................................................................................153
PARAINFLUENSSAVIRUS 1,2 JA 3 IGG, VASTA-AINEET........................................................226
333
PARVOROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................230
PUUMALAVIRUS, VASTA-AINEET............................................................................................241
PUUTIAISAIVOKUUMEVIRUS, VASTA-AINEET.......................................................................242
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS IGG, VASTA-AINEET......................................................247
SIKOTAUTIVIRUS, VASTA-AINEET..........................................................................................257
SINDBIS VIRUS, VASTA-AINEET .............................................................................................259
SYTOMEGALOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................275
TUHKAROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................286
VESIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET........................................................................................305
VIHURIROKKOVIRUS, VASTA-AINEET....................................................................................305
VIRUSTEN ANTIGEENINOSOITUKSET
ADENOVIRUS, ANTIGEENI (NENÄNIELUERITTEESTÄ)..........................................................43
ADENOVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)..............................................................................44
HEPATIITTI B VRUS, PINTA-ANTIGEENI (s -AG)
HEPATIITTI B VRUS, YDINANTIGEENI (CORE-AG)
HEPATIITTI B VRUS, e -ANTIGEENI
INFLUENSSA A-VIRUS, ANTIGEENI........................................................................................141
INFLUENSSA B-VIRUS, ANTIGEENI........................................................................................142
NOROVIRUS, ANTIGEENI (ULOSTEESTA)..............................................................................223
PARAINFLUENSSAVIRUS, ANTIGEENI...................................................................................225
RESPIRATORISTEN VIRUSTEN ANTIGEENIT........................................................................242
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, ANTIGEENI....................................................................244
ROTAVIRUS, ANTIGEENI..........................................................................................................251
VESIROKKOVIRUS, ANTIGEENI..............................................................................................303
VIRUSVILJELY
ADENOVIRUS, PIKAVILJELY......................................................................................................46
ENTEROVIRUS, VILJELY KATSO VIRUSVILJELY (2975) .........................................................95
HERPES SIMPLEX-VIRUS, PIKAVILJELY................................................................................118
INFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY...........................................................................................145
PARAINFLUENSSAVIRUS, PIKAVILJELY.................................................................................225
POLIOVIRUS, VILJELY ULOSTEESTA.....................................................................................238
RESPIRATORY SYNCYTIAL VIRUS, PIKAVILJELY..................................................................246
SYTOMEGALOVIRUS, PIKAVILJELY........................................................................................275
VIRUS, VILJELY.........................................................................................................................308
334

Kliinisen mikrobiologian ja genetiikan tutkimukset

Transcription

Similar documents

Ultraäänitutkimus esite.pdf - Jyväskylän Magneettikuvaus

Näyteputken valinta -taulukko

ovi A2:1 - OYS-Laboratorio

Näytteenotto- ja lähetelomake

POHJA ASIAKASTIEDOTTEELLE - Yhtyneet Medix Laboratoriot

Humaanisalmonella

Mikrobiologian näyteastiat - OYS-Laboratorio

Vilja 20110811_1.pdf - Teo

Hinnasto - Mehiläinen

POHJA ASIAKASTIEDOTTEELLE - Yhtyneet Medix Laboratoriot

PIEKSÄMÄEN VANHA VETURITALLI HAITTA

Ulostepatogeenien diagnostiikka

INFO HighBio F69.pdf

Kemiallinen kuorinta

Tervetuloa ChemBio 2011 –messuille!

Selvitys vuonna 2006 huostaanotetuista ja sijaishuoltoon

Babystart hedelmällisyystesti miehille - Halpa

vasta-aineiden tunnistus