Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestelmässä

Transcription

Masentunut vanhus potilaana
palvelujärjestelmässä
Panu Aunola
projektityöntekijä, sh
Liisa Kantojärvi
projektityöntekijä, LT, EL,
vastuualueen johtaja
Tiina Puotiniemi
projektipäällikkö, TtM
2
SISÄLLYSLUETTELO
TIIVISTELMÄ ................................................................................................................. 3
1. JOHDANTO ................................................................................................................. 4
2. VANHUSPSYKIATRIA .............................................................................................. 6
2.1 Hoitosuositus ........................................................................................................... 7
3. PALVELUJÄRJESTELMÄT ....................................................................................... 8
3.1. Kempele ................................................................................................................. 9
3.1.1. Kempele avopalvelut..................................................................................... 10
3.1.2. Kempele tukipalvelut .................................................................................... 11
3.1.3. Kempele hoivapalvelut ................................................................................. 11
3.2. Haukipudas........................................................................................................... 11
3.2.1. Haukipudas avopalvelut ................................................................................ 12
3.2.2. Haukipudas tukipalvelut................................................................................ 13
3.2.3. Haukipudas hoivapalvelut ............................................................................. 13
3.3. Oulu ...................................................................................................................... 13
3.3.1. Oulu avopalvelut ........................................................................................... 14
3.3.2. Oulu tukipalvelut........................................................................................... 15
3.3.3. Oulu hoivapalvelut ........................................................................................ 15
4. AINEISTONKERUUMENETELMÄT ...................................................................... 16
4.1. Kysely .................................................................................................................. 16
4.2. Haastattelut........................................................................................................... 16
5. TULOKSET ................................................................................................................ 17
5.1. Tunnistaminen ...................................................................................................... 18
5.2. Hoitoketju / Palvelujen saatavuus ........................................................................ 19
5.3. Resurssit, ajan puute ............................................................................................ 19
5.4. Hoitohenkilökunnan ammattitaito........................................................................ 20
5.5. Työn kuormittavuus ............................................................................................. 21
6. POHDINTA ................................................................................................................ 22
6.1. Tunnistaminen ...................................................................................................... 24
6.2. Hoitoketju, palvelujen saatavuus, resurssit .......................................................... 25
6.3. Työn kuormittavuus ............................................................................................. 27
6.4. Koulutustarpeet .................................................................................................... 28
6.5. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö ...................... 28
6.6. Lopuksi................................................................................................................. 30
LÄHTEET ....................................................................................................................... 31
LIITTEET
Liite 1. Saatekirje
Liite 2. Webropol-kysely
Liite 3. Teemahaastattelurunko
Liite 4. PPSHP jäsenkunta-alue
Liite 5. Kyselyn vastaajien taustatiedot
Liite 6. Masentuneen vanhuksen hoitopolku
Liite 7. Hoitosuositus
3
TIIVISTELMÄ
Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestelmässä on Tervein mielin PohjoisSuomessa-osahankkeen osaprojekti (1.2.2010 - 27.3.2011). Osahankkeen
kokonaistavoitteena on pohjoissuomalaisten mielenterveyden ja päihteettömyyden
edistäminen, mielenterveys- ja päihdepalvelujen toimivuuden ja vaikuttavuuden
parantaminen sekä avohoitoisuuden lisääminen. Masentunut vanhus potilaana
palvelujärjestelmässä-osaprojekti käynnistyi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin
psykiatrian tulosyksikön johtavien viranhaltijoiden neuvotteluiden tuloksena.
Osaprojektin tavoitteena oli kehittää masentuneiden vanhusten hoitoketjua
toimivammaksi sekä luoda kohdennettu ERVA-alueen (OYS:n erityisvastuualue)
hoitosuositus masentuneelle vanhukselle. Osaprojektissa kartoitettiin kolmen kunnan
palvelujärjestelmien rakenteita sekä haastateltiin asiakkaiden kokemuksia
palvelujärjestelmän sisällä liikkumisesta. Tämän lisäksi perehdyttiin haastateltujen
asiakkaiden hoitopolkuihin. Masentuneen vanhuksen hoidon ongelmakohtia selvitettiin
OYS:n jäsenkunta-alueen hoitohenkilöstölle suunnatulla kyselyllä. OYS:n ERVAalueelle laadittiin masentuneelle vanhukselle kohdennettu hoitosuositus, jossa tuotiin
esille vanhuksen masennukseen liittyvät erityispiirteet sekä alueelliset erityispiirteet.
Tulosten perusteella masentuneen vanhuksen hoidossa ongelmana on, ettei masennusta
ja päihdeongelmia tunnisteta tarpeeksi hyvin. Hoitohenkilökunta toivoo lisäkoulutusta
vanhusten masennukseen ja sen hoitoon liittyen. Masentuneen vanhuksen hoitoon ja
tunnistamiseen liittyviin ongelmiin vastattiin tarjoamalla koulutusta OYS:n ERVAalueen hoitohenkilökunnalle.
Avainsanat: vanhus, iäkäs, masennus, hoitoketju, palvelujärjestelmä, mielenterveys- ja
päihdetyö,
4
1. JOHDANTO
Vanhuspotilaiden psyykkisen sairauden oireet jäävät usein tunnistamatta ja hoitamatta.
Vanhusten psyykkisen toimintakyvyn ja mielenterveyden muutokset nähdään usein
vähäisempinä, kuin ne todellisuudessa ovat. Oireita voidaan pitää normaaliin
ikääntymiseen liittyvinä. Yleislääkäreiden tiedoissa ja taidoissa tunnistaa ja hoitaa
vanhusten masennuksia saattaa olla puutteita, ja etenkin valmiudet psykoterapeuttiseen
tukemiseen ovat puutteelliset. (Hiltunen 1999, Kivelä 2003, Saarenheimo & Pietilä
2011.)
Vakavien masennustilojen esiintyvyys 65 vuotta täyttäneillä suomalaisilla naisilla on
2,2 % ja miehillä 2,0 %. 15,6 % tämän ikäryhmän naisilla ja 12,4 % miehillä on todettu
keskivaikea tai lievä masennustila. Masennuksen hoidosta on laadittu Käypä hoitoohjeet, jotka ovat sovellettavissa myös iäkkäiden ihmisten masennuksen diagnosointiin
ja hoitokäytäntöihin. (Pahkala ym. 1995, Reynolds ym. 1999, Kivelä 2003.)
Vanhusten depression yhteydessä yksi merkittävä asia on somaattiset oireet. Kokon
(1999) mukaan potilaiden yleisin tapa ilmaista masennusta olivat erilaiset somaattiset
oireet. Erityisesti silloin, kun vanhuksella on vakava fyysinen sairaus tai toimintakyvyn
rajoita, saatetaan herkästi ajatella, että masentunut mieliala on normaalia. Potilaiden
oireiden vakavasti ottaminen sekä niiden tutkiminen koetaan tärkeäksi. Usealle
masentuneelle ainoa keinoa hakea apua on tulla lääkärin vastaanotolle ruumiillisten
oireiden
takia.
Esimerkiksi
kivuista
kärsivät
vanhukset
käyttävät
runsaasti
terveydenhuollon palveluita ja osoittavat sillä depressionsa. (Tepponen 1996,
Saarenheimo & Pietilä 2011.)
Viime vuosina on toistuvasti esitetty, että iäkkäiden masennustiloja tunnistetaan ja
hoidetaan puutteellisesti. Iäkkäille masentuneille annetaan enimmäkseen lääkehoitoa.
Terapeuttista tukea tai spesifisiä terapioita järjestetään vain harvoille vakavista puhumattakaan keskivaikeista tai lievistä - masennustiloista kärsiville (Llewellyn-Jones
ym.
1999,
Haynes
1999,
Cameron
2000).
Lääkehoitoa
määrätään
monille
masennustiloista kärsiville iäkkäille alle terapeuttisin annoksin, ja useat potilaat
lopettavat lääkehoitonsa kertomatta tästä lääkärilleen. Masennus- ja muiden
lääkehoitojen yhteisvaikutusten puutteellinen tunteminen ja huomioonottaminen
5
masentuneiden vanhusten hoidossa on melko yleistä. (Newman ym. 1999, Steffens ym.
2000, Saarenheimo & Pietilä 2011.)
Brownin ym. (2003) tutkimuksessa todettiin masennuksen tunnistamattomuuden
ongelman lisäksi se, että hoitajat tunnistivat masennuksen potilaalla, jolla ei
todellisuudessa sitä ollut. Masennuksen tunnistamista potilailla, joilla ei masennusta
ollut, ennustivat yksin asuminen, masennuslääkkeiden käyttö sekä kova kipu. Yksin
asuminen tulkittiin herkästi eristäytymiseksi ja siten mahdolliseksi masennukseksi.
Masennuslääkkeiden käyttö yhdistettiin automaattisesti masennuksen oireisiin ja sitä
kautta luokiteltiin vanhus masentuneeksi. Potilaat, jotka eivät olleet masentuneita, mutta
kärsivät kovista kivuista, luokiteltiin myös masentuneiksi. Tutkimuksen perusteella
hoitajat ilmeisimmin yhdistivät masennuksen altistavat tekijät suoraan masennukseksi.
(Brown ym. 2003.)
Tervein mielin Pohjois-Suomessa-hanke on alueellisesti ja sisällöllisesti laaja
yhteistyöhanke. Hankkeen avulla pyritään kehittämään peruspalveluita, edistämään
terveyttä sekä parantamaan ehkäisevää työtä. Hankkeella parannetaan hoitoketjujen
toimivuutta ja kuntoutuksen vaikuttavuutta. Hanke edistää niitä päämääriä, joita on
kansallisessa mielenterveys- ja päihdetyön suunnitelmassa (Mieli 2009). PohjoisPohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP) kehittää useita eri alueita. Tämän osaprojektin
kehittämiskohteina ovat vanhuspsykiatria sekä hoitoketjut (Puotiniemi 2009).
Osaprojektin
tavoitteina
on
kehittää
masentuneiden
vanhusten
hoitoketjua
toimivammaksi sekä luoda kohdennettu ERVA-alueen hoitosuositus masentuneelle
vanhukselle. Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) erityisvastuualueen (ERVA) viisi
sairaanhoitopiiriä ovat Lapin, Länsi-Pohjan, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirit sekä Kainuun maakuntayhtymä. Alue käsittää kokonaisuudessaan
puolet koko Suomen pinta-alasta. (Parkkila 2007.)
Tässä osaprojektissa selvitetään kolmen erilaisen kunnan palveluita ja niiden
toimivuutta. Kunnat ovat Haukipudas, Kempele ja Oulu. Palvelujärjestelmän
toimivuutta selvitetään masentuneen vanhuspotilaan näkökulmasta. Osaprojektissa
perehdytään kuntien tarjoamiin palveluihin sekä tarkastellaan potilaiden näkökulmasta
sitä, miten palvelujärjestelmä on toiminut heidän kohdallaan. Jokaisesta kunnasta on
potilastapauksia, joiden kautta perehdytään potilaan näkökulmaan järjestelmän
toimivuuteen.
6
Osaprojektissa laadittiin kysely Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella
vanhusten parissa työskenteleville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Kyselyn
tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan valmiuksia hoitaa ja tunnistaa vanhuksen
masennusta. Lisäksi selvitettiin masentuneen vanhuksen hoitoketjun toimivuutta.
Kyselyssä
kartoitettiin
myös
hoitohenkilökunnan
koulutustarpeita
vanhusten
masennukseen, päihteiden käyttöön sekä hoitoon liittyen.
2. VANHUSPSYKIATRIA
Kotisairaanhoidossa on paljon iäkkäitä naisvanhuksia, sairaita ja ammattiauttajan tuesta
riippuvaisia.
Tepposen
(1996)
mukaan
eniten
masentuneita
vanhuksia
oli
kotisairaanhoidon ja kotipalvelun asiakkaina. 70-vuotiaiden ryhmässä kotisairaanhoidon
palveluiden käyttö oli selvästi korkeampaa masentuneilla, kuin niillä joilla masennusta
ei ollut (Arve 1999). Näissä ryhmissä masennuksen tunnistaminen on mahdollista
säännöllisten kotikäyntien yhteydessä.
Useissa tutkimuksissa on noussut esille kotisairaanhoitajan rooli masennuksen
tunnistajana.
Kotisairaanhoitajalla
on
avainrooli
depression
tunnistamisessa.
Kotisairaanhoitajilla on hyvät edellytykset havainnoida potilasta heidän omassa
ympäristössään, joten kokemuksen kautta heillä pitäisi olla hyvät edellytykset tunnistaa
masentunut vanhus. Säännöllisesti toistuvien seurantakäyntien aikana tulisi huomioida
potilaan mieliala ja masennuksen kulku. (Arve 1999.)
Tepposen (1996) tutkimuksessa nousi esiin, että kotikäyntien suhteen vanhukset olisivat
halunneet enemmän tarvittaessa tapahtuvia ja kerran viikossa käyntejä kuin
ammattiauttajat pystyivät toteuttamaan. Tukipalveluiden saanti ja toive ammattiauttajan
käyntien tiheydestä todennäköisesti ilmaisi myös masennuksen esiintymistä (Tepponen
1996). Hoitajien rooli masennuksen varhaisessa tunnistamisessa kasvaa koko ajan, ei
vain kotona asuvien vanhusten kohdalla, mutta myös vanhainkodeissa ja somaattisilla
vuodeosastoilla, joissa ollaan tiiviisti vuorovaikutuksessa potilaiden sekä heidän
omaistensa kanssa. (Arve 1999.)
Masennuksen tunnistamisessa apuna on käytettävissä luotettavia mittareita, kuten GDS
ja Beckin depressioseula. (Tepponen 1996). Brownin ym. (2003) mukaan hoitajien
masennuksen tunnistamisen helpottamiseksi voitaisiin jokapäiväiseen työhön lisätä
7
vanhuksen masennusta mittaava testi työvälineeksi. Tämä ei kuitenkaan kaikkialla ole
mahdollista, koska se lisäisi työtaakkaa (Brown ym. 2003). Potilaan ja hoitajan väliseen
keskusteluun voitaisiin panostaa enemmän. Vanhusten kanssa keskusteltaessa
mielialasta voidaan masennus-sanan sijaan käyttää muuta terminologiaa keskustelun
helpottamiseksi. Keskusteluissa saadaan myös oleellista tietoa potilaan masennuksesta
ja tätä tietoa voidaan käyttää apuna tunnistamisessa (Arve 1999). Hoitosuositukset ovat
hyvä tapa ohjata hoitohenkilöstön työtä ja ohjata vanhusten hoito oikeaan
hoitopaikkaan.
2.1 Hoitosuositus
Hoitosuositusten keskeinen tavoite on parantaa terveydenhuollon toiminnan laatua.
Hoitosuositusten laatiminen sekä niiden käyttöönoton edistäminen ja täydennyskoulutus
ovat tärkeitä terveydenhuollon kehittämismenetelmiä. Hoitosuositusten käyttöönoton
edistämiseksi on kehitetty useita erilaisia strategioita, mutta niitä ei välttämättä käytetä
vaikka
niiden
olemassaolo
tiedostetaankin
(Nikkarinen
ym.
1998).
Perusterveydenhuollon lääkärit tuntevat hyvin Käypä hoito-suositukset. Suositusten
sisältämää tietoa hyödynnetään paljon kliinisessä päätöksenteossa. Suositusten ei
katsota rajoittavan lääkärin päätöksentekoa, ja niiden toteuttaminen käytännössä
koetaan melko helppona. (Jousilahti ym. 2007.)
Hoitosuosituksia on pidetty hyvänä tapana ohjata ja muokata lääkäreiden sekä muiden
hoitotyöntekijöiden toimintakäytäntöjä. Suositusten laatimisen tärkeimpänä syynä on
ollut alueellinen sekä yksilöllinen vaihtelu niin diagnostisten menetelmien kuin useiden
sairauksien hoidossakin. Voidaan olettaa, että vaihtelua vähentämällä pystytään
parantamaan terveydenhuollon laatua. Hoitosuosituksia laadittaessa on tavoitteena
kliinisen päätöksenteon tukeminen. Suosituksien periaatteena on kasata kokoon
luotettavin tieteellinen näyttö sairauksien ehkäisyyn, toteamiseen ja hoitamiseen
liittyvistä kysymyksistä. Aina näyttöä ei ole saatavilla, silloin suosituksen laatimisessa
on luotettava asiantuntijoiden mielipiteeseen. Kyseessä on siis Käypä hoito-suositusten
heikoin näytönaste D, joka tarkoittaa kliinisesti hyväksi koettua hoitokäytäntöä.
Suositukset luokitellaan asteikolla, jossa A on vahvimpaan näyttöön perustuva ja D
heikoimpaan. (Nikkarinen ym. 1998, Roine ym. 2003, Jousilahti ym. 2007.)
8
Systemaattinen, näyttöön perustuvien hoitosuositusten laaja laatiminen on käynnistynyt
Suomessa 1990-2000-lukujen taitteessa. Duodecim sekä erikoislääkäriyhdistykset
toimivat
Käypä
käyttöönotossa
hoito
on
-projektissa
samankaltainen
yhteistyössä.
kuin
Ongelma
hoitosuositusten
täydennyskoulutuksissa
yleensäkin:
hoitosuositukset voivat olla ensiluokkaisia, mutta tiedon välittäminen lääkäreille ei
onnistu aina toivotulla tavalla. (Nikkarinen ym. 1998, Roine ym. 2003. Jousilahti ym.
2007.)
3. PALVELUJÄRJESTELMÄT
Pohjoismaisten palvelujärjestelmien ideologia perustuu ajatukselle, jossa jokaisella on
yhtäläiset oikeudet, samantasoiset etuudet ja palvelut. Suomalainen palvelujärjestelmä
on suurimmaksi osaksi julkispalveluita, eli kunnat tarjoavat peruspalvelut. Palveluiden
kirjo on kattava ja ne rahoitetaan pääasiallisesti verovaroilla. Suomalaisessa
palvelujärjestelmässä on tavoitteena tarjota kaikille kansalaisille hyvätasoiset palvelut
kattavasti ja tasa-arvoisesti. Palvelujen saatavuus perustuu tarpeelle, joihin kunnat
pyrkivät vastaamaan. Kaikille tarjolla olevien palvelujen lisäksi erityisryhmille tarjotaan
kohdennettuja palveluita. (Heikkilä ym. 2005.)
Suomalaisessa järjestelmässä kunnat vastaavat suurimmasta osasta sosiaali- ja
terveyspalvelujen tuottamisesta. Laki velvoittaa kunnat järjestämään sosiaali- ja
terveyspalveluja asukkailleen, mutta ei säätele yksityiskohtaisesti toiminnan laajuutta,
sisältöä eikä sitä miten palvelut järjestetään. Kunnat voivat tuottaa palvelut itse tai
yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai vaihtoehtoisesti ostaa palvelun yksityiseltä
tuottajalta, muilta kunnilta tai yhtymiltä. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon
suunnittelusta ja valtionosuudesta 773/1992.)
Palvelujärjestelmän tehtävät masentuneen vanhuksen hoidossa voidaan jakaa kolmeen
ryhmään: 1) tunnistaminen ja ehkäisy, 2) hoidon suunnittelu ja hoitomuotojen valinta
sekä 3) hoidon toteutus. Ensisijaisesti masennuksen tunnistaminen tulisi tapahtua
perusterveydenhuollossa. Masennuksen hoito jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: 1)
akuuttivaihe, tavoitteena oireettomuus, 2) jatkohoito, tavoitteena estää oireiden
palaaminen
ja
3)
ylläpitohoito,
tavoitteena
ehkäistä
uuden
masennusjakson
puhkeaminen niillä, joilla sairaus on toistuva. (Depression Käypä hoito -suositus 2009.)
9
Kolmas sektori koostuu pääosin järjestöistä ja säätiöistä, mutta myös järjestöpohjaisista
uusosuuskunnista. Hyvinvointipalvelut kuuluvat yksikön tasolla perusoikeuksiin, jotka
julkisen vallan on turvattava. Perustuslaista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon
lainsäädännöstä
johtuen
kunta
on
avainasemassa
sen
suhteen,
lisääntyvätkö
vaihtoehtoiset hyvinvointipalvelut. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta
tehostaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. (Kolmas sektori hyvinvointipalvelujen
täydentäjänä 2003.)
Pääosa masennuspotilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Tällöin masennuksen
tunnistamista on mahdollista tehostaa riskiryhmiin kohdennetun seulonnan avulla.
Hoitoa vahvistavaa depressiohoitajien työpanosta tarvitaan masennuspotilaiden
opastukseen,
seurantaan
ja
psykososiaaliseen
tukemiseen.
Psykiatrisessa
erikoissairaanhoidossa tulisi hoitaa potilaat, jotka kärsivät vaikeasta tai psykoottisesta,
vakavasti monihäiriöisestä, tavanomaiseen hoitoon huonosti vastanneesta tai vakavaa
itsetuhoisuutta aiheuttavasta masennuksesta. (Depression Käypä hoito -suositus 2009.)
Kolmen esimerkkikunnan palvelujärjestelmät on rakennettu kukin omalla tavallaan,
mutta erikoishoidonpalvelut kunnat ostavat pääsääntöisesti Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiiriltä Oulun yliopistollisesta sairaalasta (OYS). Päivystyspalvelut ovat
virka-ajan ulkopuolella keskitetty Oulun seudun yhteispäivystykseen (OSYP).
Terveyskeskuksista voidaan ensisijaisesti konsultoida erikoissairaanhoidon lääkäreitä,
mutta jos konsultointiapu ei riitä, ohjataan potilas erikoissairaanhoidon piiriin. Oulun
kaupunki tarjoaa myös omaa erikoissairaanhoitoaan Oulun kaupunginsairaalassa sekä
mielenterveystoimistossa.
3.1. Kempele
Kempele on noin 15 000 asukkaan kunta Oulun vieressä. Vuonna 2008 kunnan
väestöstä yli 65-vuotiaita oli 9,4 %, eli noin 1400 asukasta (SOTKAnet
<http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu> 20.4.2010). Kempeleen kunta tarjoaa
vanhuksille avo-, tuki-, asumis- ja hoivapalveluita. Avopalvelut pyrkivät tukemaan
vanhusten kotona selviytymistä mahdollisimman pitkään. Tukipalvelut auttavat kotona
asuvia vanhuksia mm. ateria- ja kuljetuspalveluna. Asumispalvelut Kempeleen kunta
hankkii ostopalveluna (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010).
10
KEMPELE
PERUSTURVAPALVELUT
MASENTUNUT VANHUS
ASUMISPALVELUT
- Palvelukoti Hovila
- Hoivakoti Pieni Pelakuu
- Cajanuksentienkoti
- Willa Lupiini
KOTIHOITO / KOTONA
ASUMISTA TUKEVAT
PALVELUT
- KH Radan itäpuoli
- KH Radan länsipuoli
- Vanhusten
päivätoiminta
- Vanhusten &
vammaisten
palvelukeskus
LAITOSHOITO
- Terveyskeskussairaala:
• Akuuttihoito
• Kuntoutus
• Vuorohoito
• Pitkäaikaishoito
SOSIAALI- JA
TERVEYSPALVELUT
- Sosiaalityö
- Vammaispalvelut
- Sosiaali- ja
potilasasiamies
- Päihdehuolto
- Omaishoito
- Mielenterveysneuvola
TUKIPALVELUT
- Turvajärjestelmäpalvelu
- Ateriapalvelu
- Asiointipalvelu
- Pyykkipalvelu
ERIKOISSAIRAANHOITO
- ECT
- Osastohoito
- Konsultaatiot
- Poliklinikka toiminta
Kuvio 1. Kempeleen palvelujärjestelmä
3.1.1. Kempele avopalvelut
Kempeleen terveyskeskus tarjoaa masentuneelle vanhukselle sairaanhoitajan ja
terveyskeskuslääkärin vastaanotot. Päihdehuollon palveluita tarvitsevan asiakkaan on
mahdollista keskustella psykiatrian sairaanhoitajan kanssa. Päihdekatkaisuhoitoa
järjestetään myös terveyskeskuksessa. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/>
14.4.2010.)
Kotihoito sisältää kotipalvelun ja kotisairaanhoidon, joka on jaettu erikseen vanhus- ja
perhetyöhön. Edellisten lisäksi kotona selviytymisen tueksi tarjolla on tukipalveluita.
Palvelu voi olla joko tilapäistä tai säännöllistä. Toiminnan periaatteena on
kokonaisvaltaisuus, yksilöllisyys ja turvallisuus ammattitaidolla sekä kuntouttavalla
työotteella suoritettuna. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010.)
Kotihoidon lisäksi kunta tarjoaa ikäihmisille neuvolapalveluita, jotka antavat
ennaltaehkäiseviä palveluita tukemalla ja edistämällä ikäihmisten terveyttä, henkistä ja
fyysistä hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta. Toiminta on tarkoitettu yli 65vuotiaille kuntalaisille, jotka eivät ole säännöllisen kotihoidon palvelujen piirissä.
(Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010.)
11
3.1.2. Kempele tukipalvelut
Kotipalvelun apuna olevat tukipalvelut sisältävät kuljetus-, turva- ja ateriapalvelut.
Turvapuhelin voidaan myöntää asiakkaalle, joka toimintakyvyn heikentymisen tai
sairauden vuoksi kokee turvattomuutta. Turvapuhelin mahdollistaa avunsaannin kotiin
ympärivuorokauden. Ylläpitosiivous on kuulunut kaikille säännöllisen kotihoidon
asiakkaille
1.8.2008
pyykkipalvelua
alkaen.
vanhusten-
Kotihoidon
ja
asiakkailla
vammaisten
on
mahdollisuus
palvelukeskuksesta
saada
palvelu-
ja
hoitosuunnitelman mukaisesti. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 14.4.2010.)
3.1.3. Kempele hoivapalvelut
Kempeleen terveyskeskussairaalassa on vuode- sekä avohoito-osastot, joilla hoidetaan
pitkäaikaispotilaita, kuntoutetaan ja annetaan tarvittaessa vuorohoitoa. Vuorohoito on
lyhytkestoista ja tarvittaessa säännöllistä kodin ulkopuolella annettavaa hoitoa.
Vuorohoidon tarkoituksena on tukea omaishoitajan jaksamista ja hyvinvointia sekä
mahdollistaa
vapaan
pitäminen.
Yksin
asuvat
voivat
käyttää
vuorohoitoa
virkistäytymiseen ja kotona asumisen turvaamiseksi. Vuorohoidolla vastataan myös
mahdollisiin
kriisitilanteisiin
esim.
omaishoitajan
sairastuessa
tai
asiakkaan
toimintakyvyn äkillisesti huonontuessa. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/>
14.4.2010.)
Asumis- ja hoivapalvelut tuotetaan ostopalveluina tuettua ja tehostettua palveluasumista
tarvitseville ikääntyneille. Toiminnan tarkoituksena on tukea ikäihmisten toimintakykyä
ja elämänlaatua sekä tuoda vaihtelua arkielämään. Toiminnan avulla mahdollistetaan
myös omaistaan hoitavalle henkilölle vapaa-aikaa itseänsä sekä asioiden hoitamista
varten. (Kempeleen kunta <http://www.kempele.fi/> 4.4.2010.)
3.2. Haukipudas
Haukipudas on noin 18 500 asukkaan kunta Oulun pohjoispuolella. Vuonna 2008
kunnan väestöstä yli 65-vuotiaita oli 10,1 %, eli noin 1870 asukasta (SOTKAnet
<http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu> 20.4.2010). Haukiputaan tavoitteena
on tarjota laadullisesti hyvät peruspalvelut kaikille kuntalaisille ja luoda edellytyksiä
12
menestyksekkäälle
yritystoiminnalle
kunnassa.
(Haukiputaan
kunta
<http://www.haukipudas.fi/> 20.4.2010.)
Haukiputaan kunta tarjoaa vanhuksille avo-, tuki-, asumis- ja hoivapalveluita.
Asumispalvelut
kunta
tarjoaa
omasta
takaa
sekä
yhteistyössä
yksityisten
palveluntarjoajien kanssa. (Haukiputaan <http://www.haukipudas.fi/> 20.4.2010.)
HAUKIPUDAS
PERUSTURVAPALVELUT
MASENTUNUT VANHUS
ASUMISPALVELUT
- Pihlajakoti
- Leppäkoti
- Koivu- ja Tuomikoti
- Simppula
- Kultasimppu
- Palvelukoti Aurinkokello
- Hannankoti
KOTIHOITO / KOTONA
ASUMISTA TUKEVAT
PALVELUT
- KH Eteläinen tiimi
- KH Pohjoinen tiimi
- Vanhusten
päivätoiminta
- Vanhusneuvola
LAITOSHOITO
Terveyskeskus
• Vuodeosasto 1
• Vuodeosasto 2
• Hoivaosasto
• Vuorohoito
SOSIAALI- JA
TERVEYSPALVELUT
- Sosiaalityö
- Vammaispalvelut
- Sosiaali- ja
potilasasiamies
- Päihdehuolto
- Mielenterveyskeskus
- Kuljetuspalvelut
TUKIPALVELUT
- Ateriapalvelu
- Asiointipalvelu
- Pyykkipalvelu
ERIKOISSAIRAANHOITO
- ECT
- Osastohoito
- Konsultaatiot
- Poliklinikka toiminta
Kuvio 2. Haukiputaan palvelujärjestelmä
3.2.1. Haukipudas avopalvelut
Terveyskeskuksen
yhteydessä
toimivassa
mielenterveyskeskuksessa
(MTK)
työskentelee kolme psykiatrista sairaanhoitajaa, jotka tarjoavat keskusteluapua sekä
tarvittaessa ohjaavat potilaan lääkärille. Perheneuvolassa toimivat sosiaalityöntekijä
sekä psykologi. Alkoholikatkaisuhoidot järjestetään terveyskeskuksen vuodeosastolla.
(PPSHP hoitoketjut <http://www.ppshp.fi/ > 20.4.2010.)
Haukiputaan kunnan tavoitteena on, että 90 % yli 75-vuotiaista asuisi kotona. Tämä
edellyttää, että kotihoidon sisältöön, kodin toimivuuteen ja apuvälineisiin sekä
toimintakykyä ylläpitävään kuntoutukseen tulisi panostaa. Lähtökohtana on asiakkaan
13
omatoimisuuden tukeminen kuntoutumista edistävällä työotteella. (Haukiputaan kunta
3.2.2. Haukipudas tukipalvelut
Kotona asumisen tueksi on tarjolla ateria-, turvapuhelin-, pyykki-, siivous-, asiointi- ja
kuljetuspalvelut. Vanhusneuvola on yli 65-vuotiaille suunnattu maksuton palvelu, jonka
tarkoituksena on ennaltaehkäisevä työ ja asiakkaiden toimintakyvyn säilyttäminen.
Kunta järjestää myös ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä 80-vuotiaille. Asunnot tarjoavat
palveluasumista, tehostettua palveluasumista sekä vuorohoitoa. Kunta tarjoaa erilaisia
päivätoimintaryhmiä
Revonkodin
tiloissa.
(Haukiputaan
kunta
3.2.3. Haukipudas hoivapalvelut
Terveyskeskuksessa on 56-paikkainen monipuolinen vuodeosasto, jonne voi yleensä
viiveettä ohjata potilaita erikoissairaanhoidon jatkohoitoon. Akuuttihoitopaikkoja on
noin 26 ja pitkäaikais- sekä kuntouttavan hoidon paikkoja 30. Terveyskeskuksessa
järjestetään myös vuorohoitoa.
3.3. Oulu
Oulu on Suomen kuudenneksi suurin, noin 140 000 asukkaan kaupunki. Oulun
kaupungin ikärakenne on Suomen muihin kaupunkeihin verrattuna suhteellisen
nuorehko. Vuonna 2008 kaupungin väestöstä yli 65-vuotiaita oli 12,5 % eli noin 17 500
asukasta (SOTKAnet <http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu> 30.4.2010).
Oulun kaupunki tarjoaa omaa erikoissairaanhoitoa Oulun Kaupungin Sairaalassa (OKS)
lääkärien vastaanotoilla sekä mielenterveystoimistoissa (MTT).
14
OULU
PERUSTURVAPALVELUT
MASENTUNUT VANHUS
ASUMISPALVELUT
- Oulun palvelusäätiö
- Caritas-säätiö
- Oulun Villa Metsola
OY:n senioritalot
- Havula (Ylikiiminki)
PALVELUKODIT
-
Castell-koti
Lassintalon pk
Saran siipi
Wellamokoti
Vesper
Villa Viklo
Uittokoti
Ryhmäkoti Muistola
Hollihaan pk
PALVELUTALOT
- Keskustan
palvelutalot
- Tuiran palvelutalo
- Höyhtyän
palvelutalo
- Koskelan
palvelutalo
- Maikkulan Toivo
- Palvelutalo Fanni ja
Jalmari
Palvelutalo Nestori
KOTIHOITO /
KOTONA ASUMISTA
TUKEVAT PALVELUT
- Eteläinen kotihoito
- Pohjoinen kotihoito
- Lassintalon
seniorikeskus
- Aino neuvontapalvelu
- KunnonLähde
+ YKSITYINEN KH
PALVELUKESKUKSE
T
- Höyhtyän PK
- Ranta-Kastellin PK
- Keskustan PK
LAITOSHOITO +
TERVEYSASEMAT
MIELENTERVEYSPALVELUT + AVO
- Akuuttiosastot 2 +
4
- Vaativan hoidon
osasto 3
- Kiviharjun
kuntoutumisklinikka
- OKS A1, A2, B2
- Vuorohoito:
Hiirosenkoti B1,
Päivölä, Kielokoti,
Mäntykoti
HOIVAHOITO
- Hiirosenkoti,
Päivölä
- Mäntykoti
- Tuiran kartano
Intiön hoivakoti
- Psykiatrinen
avokuntoutus
- Mielenterveystoimistot (2)
- Timosenkoti
(Päihdekuntoutujat)
- Avopäihdepalvelut
- Ylikiimingin
mielenterveyspalvel
ut
- Kuntoutuskeskus
Kipinä
OYS
-
SOSIAALI- JA
TERVEYSPALVELU
T
- Sosiaalityö
- Vammaispalvelut
- Sosiaali- ja
potilasasiamies
- Päihdehuolto
- Vanhuspalvelujen
sosiaalityöntekijä (8
eri aluetta)
- Omaishoidontuki
Gerontologinen
TUKIPALVELUT JA
PÄIVÄTOIMINTA
- Ateriapalvelu
- Palvelulinja Onni
PÄIVÄTOIMINTA
- Helmer päivätoiminta
- Koskenkoti
- Hiirosen
päivätoiminta
- Ylikiimingin
päivätoiminta
- Runolan
päivätoiminta
- Aleksinkulman
toimintakeskus
- Asukastuvat
OKS
ECT
Osastohoito
Konsultaatiot
Poliklinikka toiminta
ERIKOISSAIRAANHOIT
O
- Geriatrin vastaanotto
- Psykiatrin vastaanotto
- Somaattiset erikoisalat
MIELENTERVEYSTOIMISTO
N ERIKOISSAIRAANHOITO
Kuvio 3. Oulun palvelujärjestelmä
Kaupunki on jaettu kahdeksaan terveysasemapiiriin. Kukin piiri vastaa oman alueensa
väestön
perusterveydenhuollosta.
Jokaisessa
piirissä
on
terveysasema.
Mielenterveyspalvelut tuotetaan kaupungin omana toimintana aikuisten psykiatrisen
erikoissairaanhoidon
osalta
(avo-
<http://www.ouka.fi/city/sos_terv.asp>
ja
laitospalvelut).
4.5.2010).
(Oulun
Terveysasemille
kaupunki
on
palkattu
psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden perustehtävänä on toimia vastaanottotyössä, minkä
lisäksi he toimivat asiakaskohtaisissa moniammatillisissa aluetiimeissä (Olli ym. 2008).
3.3.1. Oulu avopalvelut
Oulun kaupunki on jakanut kotihoidon palvelut kahteen toimistoon, joiden alle sijoittuu
11 erillistä tiimiä. Kotihoidon palveluja voi saada tilanteessa, jossa kotona
selviytyminen on vaikeutunut vanhuuden, sairauden, vammaisuuden tai muun
syyn takia.
Kotihoitoa
järjestetään
Oulussa
myös
useamman
yksityisen
palveluntarjoajan toimesta. (Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 4.5.2010.)
15
Vanhusten
mielenterveyspalvelut
on
pääsääntöisesti
keskitetty
eri
alueiden
terveyskeskuksiin. Mielenterveystoimistolla (MTT) on Oulussa kaksi toimistoa, mutta
vanhuspotilaiden määrä kaikista MTT:n asiakkaista on hyvin pieni (3.6 % kaikista
käynneistä vuonna 2009). Oulussa toimii useita mielenterveysyhdistyksiä, jotka
tarjoavat
ryhmätoimintaa
ja
vertaistukea
myös
vanhuksille.(Oulun
kaupunki
<http://www.ouka.fi/> 4.5.2010.)
3.3.2. Oulu tukipalvelut
Kotihoidon tukipalveluja ovat mm. ateria- ja turvapalvelut sekä Onni-palvelulinja.
Onni-palvelulinja on osa julkista liikennettä ja vastaa ikäihmisten liikkumistarpeeseen.
Koska liikennöintiverkko ei vielä kata koko kaupunkia ja autot liikennöivät vain arkisin,
pienituloisilla on mahdollisuus saada myös sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua
tukemaan kotona asumista. (Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 4.5.2010.)
3.3.3. Oulu hoivapalvelut
Hoivahoitoa Oulu tarjoaa useassa eri pisteessä. Oulun kaupunginsairaala (OKS) edustaa
vanhustenhuollossa uutta Oulun mallia, jossa ikääntyneiden akuutti- ja tutkimussairaala
on eriytetty pitkäaikaishoidosta. Sairaalan tiloissa toimii erikoislääkärien vastaanottoja,
jotka palvelevat koko Oulun aikuisväestöä ja tukevat erityisesti terveysasemien
omalääkärien toimintaa. Lisäksi tiloissa toimii laboratoriopalvelut ja terveydenhuollon
kuntoutuspalvelut. (Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 25.5.2010.)
Vanhuksille voidaan tarjota mahdollisuus lyhytaikaiseen hoitoon, mikäli järjestettävät
palvelut eivät riitä turvaamaan arjessa selviytymistä kotona tai palvelukeskuksessa.
Pitkäaikaishoito on ympärivuorokautista laitoshoitoa hoivakotien turvallisessa ja
kodikkaassa ympäristössä. (Oulun kaupunki <http://www.ouka.fi/> 25.5.2010.)
16
4. AINEISTONKERUUMENETELMÄT
4.1. Kysely
Tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan valmiuksia hoitaa ja tunnistaa
vanhuksen masennusta. Kyselyllä selvitettiin henkilökunnan kokemuksia kuntien
nykyisistä
hoitoketjuista
sekä
niiden
toimivuudesta.
Lisäksi
kartoitettiin
hoitohenkilökunnan koulutustarpeita vanhusten masennukseen, päihteiden käyttöön
sekä hoitoon liittyen.
Kyselykaavake sisälsi 42 kysymystä, jotka vaihtelivat monivalintakysymyksistä
avoimiin kysymyksiin. Pääosin kysymykset esitettiin 7-portaisella Likert-tyyppisellä
asteikolla (katso liite 2.). Kyselylomakkeen laativat projektityöntekijä Panu Aunola,
projektipäällikkö Tiina Puotiniemi, apulaisylilääkäri Liisa Kantojärvi sekä työryhmän
muut jäsenet. Kysely toteutettiin webropol-verkkotyökalun avulla.
Kysely toteutettiin PPSHP:n jäsenkunta-alueella (35 kuntaa, katso liite 3.). Kysely
suunnattiin
vanhusten
ammattilaisille.
parissa
työskenteleville
terveyden-
ja
sairaanhoitoalan
Kysely lähetettiin sähköpostin välityksellä 296 eri henkilölle.
Vastausaikaa kyselyyn oli 2 viikkoa. Kyselyyn vastasi 43 ihmistä, vastausprosentti oli
15 %.
4.2. Teemahaastattelut
Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä. Teemahaastattelu rakentuu
tiettyjen aihepiirien ympärille. Teemahaastattelulle on ominaista, että haastateltavat ovat
kokeneet jonkin tietyn tilanteen. Haastattelu on siis haastateltavien henkilöiden
subjektiivisten kokemusten keräystä. Teemahaastattelu voi olla joko kvalitatiivinen
(laadullinen) tai kvantitatiivinen (määrällinen). Laadullisessa haastattelussa korostuvat
haastateltavan kokemukset tutkittavasta tilanteesta sekä hänen kyky keskustella
aiheesta. (Hirsjärvi & Hurme 2000, Kylmä & Juvakka 2007.)
Kolmen kunnan palvelujärjestelmiin haluttiin perehtyä tarkemmin haastattelemalla
potilaita jokaisesta kunnasta. Kunnat ovat rakenteeltaan ja kooltaan hyvin erilaisia,
17
minkä vuoksi myös palvelujärjestelmien rakenteet ovat erilaiset. Haastateltavien
kokemuksilla ja mielipiteillä voidaan saada tärkeää tietoa siitä, miten potilas kokee
palvelujärjestelmän sisällä liikkumisen ja millaisiin ongelmiin he ovat kohdanneet.
Haastateltavana oli sekä nais- että miespotilaita. Jokaisella potilaalla oli taustalla
pidempiaikaista masennusta ja hoitokontakteja sekä perusterveydenhuollossa että
erikoissairaanhoidossa. Haastateltavien ikä vaihteli 69 – 78 vuoden välillä.
Haastatelluista jokaisella oli myös kipuproblematiikkaa masennuksen lisäksi, mikä
osaltaan on vaikeuttanut hoitoa. Vanhusten kohdalla tulee muistaa, että iän tuomat
muistiongelmat vaikeuttavat osaltaan haastattelujen tekoa.
Tässä tutkimuksessa haluttiin saada tietoa kuntien palvelujärjestelmien toimivuudesta.
Potilaalta kysyttiin subjektiivisia kokemuksia oman kotikunnan palvelujärjestelmän
hyvistä sekä huonoista puolista. Haastattelussa haluttiin myös saada tietoa siitä, miltä
potilaasta tuntuu liikkua hoitoketjun sisällä hoitopisteestä toiseen sekä onko potilas
huomannut puutteita siinä. Jokaisen kunnan kohdalla lähdettiin haastattelussa siitä
olettamuksesta, että kunnan palvelujärjestelmä toimii hyvin.
5. TULOKSET
Projektissa selvitettiin potilaiden omakohtaisia kokemuksia hoidosta ja hoitoketjun
toiminnasta haastattelujen avulla. Tämän lisäksi perehdyttiin haastateltujen potilaiden
potilaspapereihin, jotta saatiin selkeä kuva potilaiden kulusta palvelujärjestelmässä.
Näiden lisäksi hoitohenkilökunnalle tehdyllä kyselyllä saatiin tietoa siitä, miten
hoitohenkilökunta kokee hoidon ja millä alueilla tarvitaan kehittämistä.
Kyselyn onnistumisen kannalta kysymyslomake koekäytettiin psykogeriatrisen osasto
75 henkilökunnalla. Kyselyn vastausprosentti oli 15 %, mutta todellisuudessa
lähetetyistä 296 sähköposteista noin 60 ei tavoitettu muuttuneiden yhteystietojen
vuoksi. Minimitavoitteena vastausten määrässä oli 40, joka saavutettiin.
Kyselyyn vastauksia saatiin 15 eri kunnasta (liite 4. taulukko 1.) Vastaajista kaikki
olivat naisia. Oululaisia vastaajista oli 51 %, loput vastaukset jakautuivat tasaisesti eri
kuntien välillä. Vastaajista suurin osa oli sairaanhoitajia (67 %) (liite 4. taulukko 2.)
18
sekä yleisin työyksikkö oli sairaala (liite 4. taulukko 3.) Suurin osa vastaajista oli pitkän
työkokemuksen omaavia työntekijöitä.
5.1. Tunnistaminen
Tutkimuksessa nousi esille, että vanhusten masennusta ei nykyisellään tunnisteta
tarpeeksi hyvin. Vastaajista 61 % tunnisti masennusta hyvin ja 23 % huonosti. Eri
ammattiryhmien välillä esiintyi eroja masennuksen tunnistamisessa. Sairaanhoitajista
suurin ryhmä (45 %) koki pystyvänsä tunnistamaan masentuneen vanhuksen melko
hyvin. 56 % vastaajista koki, että masennus tulee huonosti tunnistettua. Vanhusten
vaivoja tai somaattisia oireita ei useinkaan tunnisteta masennukseksi.
Masentuneen vanhuksen hoitoketju tunnettiin vaihtelevasti. 52 % vastaajista koki
tuntevansa sen huonosti. Hyvin ketjun tunsivat 37 % vastaajista. Ammattiryhmien
välillä oli selkeitä eroja hoitoketjutuntemuksessa. Ainoastaan palveluesimiehistä yksi
tunsi ketjun erittäin hyvin, muissa ammattiryhmissä vastaukset jakautuivat tasaisemmin.
Duodecimin masennuksen Käypä Hoito-suosituksen tuntemus osoittautui kyselyn
perusteella heikoksi. Vastaajista 61 % koki tuntevansa sen huonosti.
Päihdeongelmien tunnistamisessa on selkeitä puutteita kyselyn vastausten perusteella.
Vastaajista jopa 61 % kokivat, että päihdeongelmat tulevat huonosti tunnistettua. Vain
28 % vastaajista kertoi tilanteen olevan hyvä. Aiheesta keskusteleminen koetaan myös
haasteelliseksi. Vastaajista kukaan ei kokenut hallitsevansa sitä hyvin. Kyselyssä 37 %
kokivat vanhusten päihteiden käytöstä keskustelemisen hankalaksi.
Hoitohenkilökunta toivoi, että masentuneen vanhuksen hoitoa kehitetään. Masennuksen
tunnistaminen nousi selkeimmin esille näistä eri alueista. Kuviosta 4. käy ilmi, mitkä
alueet koettiin tärkeiksi kehittämiskohteiksi. Tunnistamisen lisäksi hoitohenkilökunta
toivoo, että masentuneen vanhuksen hoitoketjua kehiteltäisi toimivammaksi.
19
Kuvio 4. Mitä alueita masentuneiden vanhusten hoidossa tulisi mielestäsi kehittää?
Vastaajien määrä: 42
5.2. Hoitoketju / Palvelujen saatavuus
63 % vastaajista koki, että vanhuksille oli hankala löytää jatkohoitopaikkaa. Tähän
vaikuttivat mm. hoitopaikkojen puute. Kunnilla ei ole tarjota palveluita tarvittavissa
määrin masentuneille vanhuksille. 74 % vastaajista koki, että palveluita on huonosti
tarjolla. Jos kunnalla ei ole tarjota tarvittavia palveluita, on hoidon järjestäminen
haasteellista, sillä palveluita ei ole riittävästi tarjolla nykyisellään. 61 %:n mukaan
potilaita on enemmän, kuin hoitoa on tarjolla.
Potilaiden mukaan hoitoketju katkeaa useasti. Hoitoa suunnitellaan eteenpäin, mutta
käytännössä vastuuta hoidon jatkumisesta ei välttämättä ota kukaan. Kunnissa
masennuksen hoidosta vastaa usein henkilö, jolla ei ole mahdollisuutta antaa potilaalle
tarpeeksi aikaa, jotta hoito tapahtuisi potilaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Kotihoidolla/kotisairaanhoidolla ei välttämättä ole aikaa keskustella potilaan kanssa
pidempiä aikoja, jota potilas usein tarvitsisi.
5.3. Resurssit, ajan puute
Ajan puute sekä kiire vaikeuttavat terveydenhuollon ammattilaisten työskentelyä
perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa. Haastatellut potilaat kaikki
kokivat, että etenkin perusterveydenhuollossa vastaanottoajat sekä tapaamiset ovat liian
”hoputettuja”. Resurssien puute kunnissa vaikeuttaa hoitohenkilöstön mahdollisuuksia
tarjota asiakkaille tarvittava määrä aikaa. Henkilökunta kokee, että vanhuksen hoito
20
vaatii aikaa ja perehtymistä. Tästä huolimatta 42 % vastaajista ehti keskustella vain
vähän potilaiden kanssa jaksamisesta sekä mielialaan liittyvistä asioista.
5.4. Hoitohenkilökunnan ammattitaito
Potilaiden haastatteluissa hoitohenkilökunnan ammattitaito sai paljon kiitosta. Potilaat
kokivat, että silloin kun heille annetaan tarpeeksi aikaa keskusteluun ja rauhallinen
ympäristö
he
myös
saavat
apua,
mutta
myös
poikkeuksia
löytyy.
Perusterveydenhuollossa lääkärit saattavat kohdella vanhuksia epäkunnioittavasti tai
suhtautua välinpitämättömästi vanhuksen vaivoihin. Potilaat kokevat, että heidän
vaivojaan ei oteta todesta tai niitä vähätellään. Tämä voi osaltaan johtua siitä, ettei
masennusta osata tunnistaa ja oireet, joita vanhus tuo esille yhdistetään vain fyysiseen
raihnaisuuteen. Potilaat kokevat nämä tilanteet turhauttaviksi sekä raskaiksi.
Hoitohenkilökunta toivoo lisää koulutusta masentuneen vanhuksen hoitoon ja
tunnistamiseen liittyen, jotta he pystyisivät vastaamaan hoidon esittämiin haasteisiin.
Vastaajista 51 % koki, ettei heidän nykyinen koulutuksensa riitä vastaamaan hoidon
esittämiin haasteisiin (kuvio 5). Kolmasosa vastaajista (33 %) koki koulutuksensa
riittävän nykyisellään. Kyselyyn vastanneista selkeä enemmistö (88 %) halusi saada
lisää tietoa masentuneen vanhuksen hoitamisesta sekä vanhuksen masennuksesta
(kuviot 6 ja 7).
Kuvio 5. Antaako koulutuksesi riittävät valmiudet hoitaa masentunutta vanhusta?
21
Kuvio 6. Tarvitsetko tietoa masentuneen vanhuksen hoidosta?
Kuvio 7. Tarvitsetko tietoa vanhuksen masennuksesta?
5.5. Työn kuormittavuus
77 % koki masentuneen vanhuksen hoitamisen kuormittavaksi, vain 7 % koki työn
kevyeksi (kuvio 8). Masentuessaan vanhus ei välttämättä halua olla kenellekään
vaivana. Osastohoidossa vanhukset kokevat kuormittavansa hoitajia liikaa ja tämän
vuoksi usein jäävät yksin vaivojensa kanssa, elleivät hoitajat osaa kysyä juuri oikeita
kysymyksiä.
63 % koki masentuneen vanhuksen hoitamisen haasteelliseksi. Työ koetaan tärkeäksi,
mutta samalla aikaa vieväksi ja työlääksi. Vanhusten fyysiset sairaudet, lääkehoito sekä
masennuksen ja muistiongelmien erotusdiagnostiikka vievät aikaa ja resursseja. Eräs
vastaaja kuvasi: ”Koen työn haasteellisena. Vanhuksen kokonaistilanteen selvitys on
22
tärkeintä mm. selvittää sairaudet, kunto (aikaisempi ja nykyinen) elinympäristö,
vanhuksen toiveet jne. Täytyy tietää "mistä kenkä puristaa", ovatko tukitoimet riittävät,
onnistuuko vanhuksen kulkeminen ja yhteydenotto. Muutokset vanhuksen elämään tulisi
minimoida, tuttu ihminen seuraamaan rinnalle, mikäli olinpaikka vaihtuu (sairaalakoti).”
Kuvio
8.
Miten
kuormittavaksi
koet
masentuneen
vanhuksen
hoitamisen?
6. POHDINTA
Vanhusväestön terveydenhuollon tila nousee toistuvasti puheenaiheeksi mediassa.
Terveydenhuolto vie vuosittain paljon rahaa, mutta silti usein vaikuttaa että vanhukset
jäävät hoitamatta tai heidän saama hoito tapahtuu vain välttävästi. STM suosittelee
nykyisin
vähentämään
ennaltaehkäisevään
vanhusten
hoitotyöhön.
pitkäaikaista
Juuri
laitoshoitoa
ennaltaehkäisevä
ja
panostamaan
hoitotyö
vaatii
hoitohenkilöstöltä paljon asiantuntemusta sekä aikaa. Ajan puute on tämänkin
tutkimuksen perusteella muodostunut ongelmaksi. Tulevaisuudessa tilanteeseen tulee
puuttua, koska vanhusväestön määrä tulee kasvamaan entisestään. Suomessa
eläkeikäisten osuus väestöstä kasvaa nopeimmin Euroopassa. Yli 80-vuotiaiden määrä
kasvaa 130 % vuoteen 2030 mennessä. Tämän lisäksi keskimääräisen eliniän odotetaan
nousevan entisestään. (Luoma ym. 2003, Saarenheimo & Pietilä 2011.)
23
Mieli
2009-työryhmän
raportissa
painotetaan
vanhuspsykiatrian
osaamisen
vahvistamista niin perus- kuin täydennyskoulutuksilla. Vanhuksille tarkoitettujen
erikoispalveluiden kehittäminen, konsultaatio, palveluiden niin sanottu jalkauttaminen
sekä vanhusten mielenterveyden häiriöiden varhainen tunnistaminen ja tehokas hoito
kuuluvat työryhmän ehdotuksiin (Leinonen & Alanen 2011). Mieli 2009-hankkeella
pyritään edistämään potilaan asemaa terveydenhuollossa. Tämän vuoksi myös tässä
tutkimuksessa on lähdetty potilaan näkökulmasta tutkimaan mahdollisia ongelmakohtia.
Tässä tutkimuksessa esimerkkeinä olleista kunnista ei ollut tarjolla paljoa kohdennettua
potilaan näkökulmasta olevaa tietoa, joten tässä tutkimuksessa haastatellut potilaat
tarjoavat uutta näkökulmaa juuri tälle spesifille alueelle. Vanhusten masennusta on
tutkittu kohtalaisen paljon, mutta potilaiden omakohtaisista kokemuksista ei tutkittua
tietoa PPSHP:n alueella löytynyt paljoa ja siksi tämä tieto onkin erityisen arvokasta.
Projektin päätyttyä tavoitteena on tehdä yhteistyötä Erva-alueen vanhustyöryhmän
kanssa. Projektin kautta nousseisiin ongelmakohtiin vastataan tarjoamalla OYS:n Ervaalueen sairaanhoitopiireille koulutusta masentuneen vanhuksen hoitoon liittyen.
Ongelmakohtia palvelujärjestelmien rakenteessa on pystytty tunnistamaan sekä hoidon
puutteita on pystytty löytämään. Osaprojektin saama palaute yhteistyötahoilta on ollut
positiivista ja tutkittu tieto voidaan käyttää hyödyksi tulevaisuudessa hoitotyötä sekä
hoitoketjuja kehitettäessä. Toivottavaa onkin, että tässä projektissa tuotettua
informaatiota tullaan hyödyntämään käytännössä.
Yhteistyö työryhmän kanssa on toiminut erinomaisesti ja palautteen avulla on pystytty
ohjaamaan työtä eteenpäin. Metodien valintaan päädyttiin työryhmän keskeisissä
palavereissa. Projektin työ eteni pääsääntöisesti suunnitelmien mukaan, mutta
ongelmiakin esiintyi. Kuntien kanssa työskennellessä yhteistyö oli väliin haasteellista
byrokratian vuoksi. Potilaspapereiden tutkimuskäytön tiukennuttua ei ollut mahdollista
päästä
perehtymään
kaikkien
haastateltujen
asiakkaiden
hoitopolkuihin
potilaspapereiden kautta. Yksi haastatelluista asiakkaista kuoli kesken projektin, minkä
johdosta hänen potilaspapereitaan ei pystytty tutkimaan.
Haastatellut potilaat olivat mielellään mukana tilanteissa sekä kokivat hyväksi, että
heidän mielipiteensä kuullaan. Haastattelujen kautta saadut potilaiden kokemukset ovat
tärkeää tietoa, jota tulee tuoda esille hoitojärjestelmää kehiteltäessä. STM:n Mieli 2009hankkeen mukaisesti potilaan aseman vahvistaminen sekä mielenterveys- ja
24
päihdepalvelujen järjestäminen ovat aiheita, joihin tulee myös haastattelujen perusteella
panostaa tulevaisuudessa. Tilanteen ollessa jo nyt hankala, on tulevaisuutta ajatellen
tärkeätä
kohdentaa
resursseja
enemmän
perusterveydenhuoltoon,
jotta
ennaltaehkäisevää hoitotyötä voidaan toteuttaa tarvittavalla tavalla tai tarjota enemmän
koulutusta aiheen tiimoilta.
6.1. Tunnistaminen
Masennus on kansallisesti vakava ongelma. 5-6 % suomalaisista kärsii masennuksesta.
Vanhusten masennuksen tunnistamisen parantaminen olisi tärkeää erityisesti nyt, kun
suuret ikäluokat vanhenevat ja vanhusväestön määrä tulee lisääntymään. Ajan puute
terveydenhuollossa vaikeuttaa hoitohenkilöstön mahdollisuuksia tunnistaa alkavat
masennukset
ja
sitä
kautta
estää
tilanteen
akutisoituminen.
Masennuksen
tunnistamisessa oleellisessa osassa onkin potilaan kuuntelu ja siihen tulisi panostaa,
jotta masennukset tunnistettaisi tarpeeksi ajoissa. Tunnistamisen avuksi OYS:n ERVAalueelle tarjotaan koulutuspaketti, jonka avulla hoitohenkilökunta pystyisi paremmin
tarttumaan ongelmatapauksiin.
Osana vanhenemista tapahtuu usein suuria elämänmuutoksia, jotka altistavat
masennukselle. Eläköityminen, leskeytyminen tai fyysiset sairaudet voivat altistaa
vanhusta masennukselle. Yksinäisyys voi olla vanhuksille vaarallinen kumppani ja
tämän
vuoksi
olisi
tärkeää
muistaa
sosiaalisen
tukiverkoston
merkitys.
Hoitohenkilökunnan tulisi selvittää vanhuspotilaiden kohdalla millainen elämäntilanne
heillä on. Fyysisten vaivojen kautta hoitoon hakeutuminen voi olla avunhuuto, kun
yksin oleminen alkaa tuntua turvattomalta.
Potilaiden haastatteluissa nousi esille tilanteita, joissa vanhus oli yrittänyt välittää
viestiä lääkärille omasta jaksamisestaan, mutta lääkäri oli vain lähettänyt potilaan
takaisin kotiin särkylääkkeiden kanssa. ”10 minuutin vastaanotolla tuli varmaan
puhuttua jostain särystä, vaikka kotiin ei olisi uskaltanut palata. Lääkäri ilmoitti, että
hän kirjoittaa Burana-reseptin ja kehotti lepäämään.” Potilas koki jälkeenpäin, että
olisi halunnut jonkun kysyvän hänen jaksamisestaan tarkemmin. Tämän tyyppiset
tilanteet saattavat toteutua hyvinkin usein perusterveydenhuollossa juuri kiireen ja
harjaantumattomuuden vuoksi.
25
On todennäköistä, että ikääntyneiden alkoholinkäyttö ja myös sen suurkulutus kasvavat
(Johnson 2000, Sulander ym. 2006). Tämä perustuu siihen, että nyt keski-iässä olevat
ovat tottuneet käyttämään enemmän alkoholia kuin aiemmat sukupolvet, ja
todennäköisesti he jatkavat näin myös eläkkeelle jäämisen jälkeen. Onkin tärkeätä, että
ikääntyneiden suurkulutukseen kiinnitetään tulevaisuudessa enemmän huomiota. (Aalto
& Holopainen 2008.)
Päihteiden käytön varhainen tunnistaminen sekä hoito olisivat tärkeitä, jotta
terveydenhuollossa
mielenterveysongelmat.
pystyttäisi
helpommin
Terveydenhuollossa
erottelemaan
ikääntyneiltä
päihdetulisi
ja
selvittää
alkoholinkäyttö ja huomioida, että suurkulutuksen raja on heillä alhaisempi kuin muulla
aikuisväestöllä. Vieroitushoito on ikääntyneillä vaativampaa ja vastetta tulee seurata
huolellisesti. (Aalto & Holopainen 2008).
6.2. Hoitoketju, palvelujen saatavuus, resurssit
Osaprojektissa esille nousseeseen hoitoketjun katkeamiseen voi olla useita syitä.
Hoitoketju voi käytännössä sujua moitteettomasti toisen potilaan kohdalla, kun taas
toisen kohdalla kaikki mahdolliset virheet saattavat toteutua. Nykyinen hoitojärjestelmä
perustuu pitkälti yksiköiden itsenäiseen toimintaan ja yhteistyötä muiden pisteiden
kanssa tehdään suhteellisen vähän. Tiedonsiirron puute yksiköiden välillä voi johtaa
helposti siihen, että potilaan kohdalla hoito ei jatku toivotulla tavalla.
Verkostoituminen ja muiden yksiköiden henkilökuntaan tutustuminen madaltaa
kynnystä konsultoida muita ammattilaisia sekä olla yhteydessä potilaiden hoitoon
liittyen. Olisi tärkeää luoda verkostoa eri yksiköiden välille, jotta potilaiden hoito
saataisi tapahtumaan sujuvasti ja väliinputoamisia ei tapahtuisi. Yhteiset kokoukset tai
tutustumiset muihin yksiköihin voivat helpottaa hoitohenkilökuntaa ymmärtämään
millaisia
palveluita
ja
millaista
henkilökuntaa
kunnat
tarjoavat.
Niin sanotun ”matalan kynnyksen” pisteitä kunnista ei välttämättä löydy kovin paljoa.
Vanhukset kokivat toimipisteet joihin voi mennä ilman lähetettä erityisen hyvänä, koska
joskus vain haluaa jonkun kuuntelevan. Terveyskeskusten nopea työtahti hankaloittaa
hoitoon pääsyä ja masentuneiden vanhusten kohdalla tilanteet saattavat hankaloitua
pitkän aikaa ennen kuin ongelmaan osataan puuttua. Kuntien tarjoamat matalan
26
kynnyksen palvelut kuten vanhusneuvolat toimivat hyvänä linkkinä, joiden kautta
vanhukset voivat hakeutua hoitoon ja joissa voidaan tunnistaa aikaisessa vaiheessa
vanhusten ongelmia.
Hoidon sujuvan jatkumisen kannalta olisi tärkeää, että hoidosta vastaavat henkilöt
pysyisivät samoina. Jatkuva henkilöstön vaihtuminen rikkoo hoitoa ja voi pahimmillaan
vaikeuttaa vanhuksen sitoutumista hoitoon, kun hoitava taho vaihtuu jatkuvasti. Hoidon
toteutus ja suunnittelu olisi tärkeää tehdä aikaisessa vaiheessa, jotta potilas tietää
sitoutuvansa tarvittaessa pidempään hoitokontaktiin tietyn hoitajan kanssa. Tällä tavalla
hoidosta
vastaisi
tietty
henkilö ja
suunnitelmallinen
eteneminen
helpottuisi.
Henkilökunnan sitoutumiseen yksiköihin vaikuttaa osin työnmäärä ja resurssit.
Yksiköissä tulisi olla riittävästi henkilökuntaa, jotta ihmiset pysyisivät samoissa
pisteissä ja hoitoa saataisi pitkäjänteisesti toteutettua.
Potilaiden mukaan hoitopaikkojen löytyminen ei tapahdu helposti. Palvelujen tarjonta
kunnissa vanhuksille ei välttämättä ole riittävää nykyisellään. Yksin kotona asuva
vanhus, joka kokee turvattomuutta saattaa tarvita useanlaisia aputoimia, jotta hän
pystyisi pärjäämään mahdollisimman pitkään. Apu saattaa tapahtua kotisairaanhoidon
toimesta tai joskus tarvitaan hoitopaikka, missä vanhus voi tuntea olonsa turvalliseksi.
Kotihoito saadaan yleensä järjestettyä potilaille, mutta potilaat kokevat ettei 10-15
minuutin käynnistä jää heille käteen paljon mitään. Kotihoitoon/kotisairaanhoitoon
tulisi kuntien resursoida tarpeeksi henkilökuntaa, jotta henkilökunnalle jäisi aikaa
keskusteluun vanhuksen luona ja tarvittaessa tarjota enemmän apua. Haastattelujen
perusteella juuri rauhallinen tilanne ja paikoillaan oleminen koetaan tärkeäksi ja turvaa
antavaksi.
Vanhusten akuutit mielenterveyden häiriöt vaativat nopeaa etiologista selvittelyä ja
hoidon aloitusta. Psykiatrista hoito- ja palvelujärjestelmää ei ole suunniteltu ja se ei ole
varautunut vanhusväestön osuuden lisääntymisen aiheuttamaan palveluiden tarpeen
mukanaan tuomaan muutokseen. Mielenterveystoimistot tuottavat nykyään pääosin
keski-ikäisten ja nuorten aikuisten palveluita. Osa mielenterveystoimistoista kieltäytyy,
jopa
mahdollisesti
mielenterveyslain
vastaisesti
hoitamasta
yli
65-vuotiaita.
Vanhuspsykiatrian poliklinikoita Suomesta löytyy vain muutamia (Leinonen & Alanen
2011). Suomen vanhusväestön jyrkkä kasvu tapahtuu meillä nopeasti. Kahden
seuraavan vuosikymmenen aikana vanhushuoltosuhde (yli 65-vuotiaiden määrä)
27
verrattuna työikäiseen väestöön, kohoaa meillä nykyisestä 25 % liki 43 %. Väestön
ikääntyminen ja siitä seuraava palvelutarpeiden muutos tulee olemaan suuri haaste
julkisen talouden rahoituksen kestävyydelle (Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä,
kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen 2010). Tämä aiheuttaa
haasteen kunnille vastata palveluiden kehittämiseen. Palveluiden riittämättömyys
nykyisellään tulee tulevaisuudessa hankaloitumaan entisestään. Potilaille ei myöskään
välttämättä voida tarjota tarvittavia hoitomuotoja. Selkeä puute on psykoterapian puute,
jota yksi potilas olisi toivonut.
6.3. Työn kuormittavuus
Tämän osaprojektin perusteella hoitohenkilökunta kokee masentuneen vanhuksen
hoidon raskaaksi. Masennuksen hoitaminen on pitkäjänteinen prosessi, joka vaatii
työntekijältä paneutumista ja usein myös pitkää pinnaa. Vanhuksen masennuksen
akutisoituessa voi hoito vaatia paljon erityisosaamista ja tietoa, jota ei välttämättä ole
tarjolla pienissä yksiköissä tai kunnissa. Konsultaatioavun mahdollisuus tulisi
yksiköiden muistaa aina, jotta ongelmien kanssa ei jäädä yksin. Työyhteisön rakenteesta
riippuen hoitoa voidaan myös miettiä yhteisissä palavereissa, jotta hoitajille tarjottaisi
mahdollisuus jakaa ajatuksia potilaan hoidosta. Hoidon jatkuvuuden kannalta on
kuitenkin hyvä pyrkiä suunnitelmallisesti keskittämään hoito tietyille henkilöille, jotta
potilas ja hoitaja kummatkin sitoutuvat hoitoon.
Tehy
on
juuri
peruskoulutuksiin
esittänyt
tulisi
sairaanhoitajapäivillä,
lisätä
vanhustenhoitoa
että
sosiaali-
(”Tehy
ja
terveysalan
Sairaanhoitajapäivillä”.
<http://www.tehy.fi/viestinta/tiedotteet/tiedotteet-2010/?x17880756=18148140>
7.2.2011). Kyselyn tulokset ovatkin samassa linjassa Tehyn kanssa. Lisäämällä
tietotaitoa hoitoon liittyen voidaan myös auttaa henkilökuntaa jaksamaan työssään
paremmin. Työnohjauksen merkitystä työhyvinvoinnille ei myöskään saa unohtaa.
Tarjoamalla hoitohenkilöstölle mittavammat työkalut vastata hoitotyön asettamiin
haasteisiin voidaan työssä jaksamista parantaa.
28
6.4. Koulutustarpeet
Koulutustarpeet kyselyyn vastanneilla olivat hyvin yksimieliset. Tarve saada enemmän
tietoa vanhuksen masennuksen erityispiirteistä ja hoidosta on suuri. Työn vaativuuden
vuoksi voidaan tietoa lisäämällä antaa henkilöstölle varmuutta työhön, mikä parantaa
työssä jaksamista. ”Lääkärien psykogeriatrian erikoisalan lakkauttaminen vuonna 1998
on osoittautunut epätyydyttäväksi ratkaisuksi. Psykiatrian erikoislääkärikoulutus ei
välttämättä anna riittäviä valmiuksia vanhuksille tyypillisten mielenterveyshäiriöiden
tunnistamiseen
ja
hoitoon.
Keskeisin
vanhuspsykiatrian
yhteistyötaho
on
perusterveydenhuolto, jonne on suunnattava koulutusta ja konsultaatiota” (Leinonen
2008).
Moniammattillisen työyhteisön merkitystä hoidon toteutuksessa korostettiin kyselyn
vastauksissa. Vastauksissa tuli esille myös se, miten tärkeäksi dementoivien sairauksien
pois sulkeminen koetaan. Seuraavassa lainaus kyselyyn vastanneelta hoitohenkilöltä:
”Mielenterveyspuolella on vasta viime vuosina alkanut tulla masentuneita vanhuksia
enemmän hoitoon, joten siihen erityisosaamista ei juuri ole. Työ on mielestäni
haasteellista ja koen tarvitsevani enemmän siihen suunnattua koulutusta.” Koulutusta
olisi hyvä tarjota aiheeseen liittyen, jotta hoitohenkilökunta pystyisi vastaamaan
masentuneiden vanhusten hoidon haasteisiin. Tähän tarpeeseen osaprojektissa vastataan
tarjoamalla OYS:n Erva-alueen sairaanhoitopiireille koulutuspäivä Oulussa syksyllä
2011. Koulutus on suunnattu perusterveydenhuollon henkilökunnalle ja teemoina ovat
vanhuksen masennuksen tunnistaminen, kohtaaminen sekä hoito.
6.5. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö
Perusterveydenhuollosta
vain
5
%
potilaista
ohjautuu
erikoissairaanhoitoon.
Erikoissairaanhoidon tarpeen päättyessä, perusterveydenhuolto odottaa saavansa
potilaan takaisin neuvojen sekä hoito-ohjeiden kera. Tämä malli on periaatteessa selkeä,
mutta käytännössä siihen liittyy ongelmia. Perusterveydenhuollossa epäillään
erikoissairaanhoidon hoitavan tarpeettomasti potilaita, joiden hoitopaikka kuuluisi
perusterveydenhuoltoon.
Erikoissairaanhoidossa
ei
välttämättä
luoteta
perusterveydenhuollon kykyyn hoitaa juuri heidän erikoisalansa potilaita (Mattila
2005).
29
Potilas on usein täysin tietämätön hoitomahdollisuuksistaan. Eri hoitopaikat toimivat
vähän yhteistyössä keskenään, mikä vaikeuttaa tiedonvälitystä potilaan asioissa.
Pahimmallaan potilaalla voi olla hoitosuhde yhtä aikaa useammassa hoitopaikassa,
joiden välillä ei ole mitään yhteistyötä. Hoidon rakentuminen loogiseksi jatkumoksi on
usein hankalaa, koska terveyskeskuskäynnit jäävät yksittäisiksi tapaamisiksi eikä
kontrollikäyntejä usein tarjota. Potilaan siirtely vastaanotolta toiselle ilman, että kukaan
ottaa hoitovastuuta, turhauttaa sekä rikkoo hoitoketjun sujuvuutta. Potilaille tulisi tarjota
mahdollisuus kontrollikäynteihin, jotta mielialan sekä fyysisten vaivojen ongelmiin
pystytään
reagoimaan
tarpeeksi
ajoissa.
Mieliala-asiat
sivutetaan
herkästi
perusterveydenhuollon kiireellisessä tahdissa.
Kyselyssä haluttiin saada vastaus siihen, hoitavatko perusterveydenhuollon yksiköt
potilaita, joiden hoito kuuluisi hoitosuositusten mukaisesti erikoissairaanhoitoon. Jopa
40 % yksiköistä hoitaa erikoissairaanhoitoon diagnostisten kriteerien mukaisesti
kuuluvia potilaita, mikä on lukuna suuri. Tämä viittaa siihen, että yhteistyötä
perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä tulisi parantaa, jotta potilaiden
hoito ohjautuisi oikeisiin yksiköihin. Yhteistyö muiden yksiköiden kanssa tai tiedon
puute yhteistyötahoista voivat osaltaan vaikuttaa siiten miten jatkohoitopaikkojen
löytyy vanhuspotilaalle. Kyselyssä koettiin, että oikean hoitopaikan löytyminen on
hankalaa. Tämä myös kuvastaa sitä, että kunnilla ei välttämättä ole tarjota oikeaa
hoitopaikkaa, minkä vanhus tarvitsisi.
30
6.6. Yhteenveto
Tämän
osaprojektin
pohjalta
voidaan
vetää
seuraavat
loppupäätelmät:
1)
Palvelujärjestelmää on tärkeä kehittää vastaamaan tulevaisuuden esittämiin haasteisiin.
Nykyisellään palvelujärjestelmä ei pysty hoitamaan sitä määrää psykiatrisista
sairauksista kärsiviä vanhuksia, kuin tulevaisuudessa tulee maassamme olemaan.
Vanhuksille
kohdennettuja
palveluita
tullaan
tarvitsemaan
entistä
enemmän
tulevaisuudessa sekä on tärkeä kehittää juuri vanhusväestölle sopivia hoitomuotoja ja paikkoja. 2) Tunnistaminen on nykyisellään puutteellista. Vanhusten masennusta ei
tunnisteta
tarpeeksi
perusterveydenhuollon
hyvin.
Sen
vuoksi
hoitohenkilöstölle,
lisäkoulutus
joka
kohtaa
on
tarpeen
erityisesti
vanhukset
sairauden
alkuvaiheilla. 3) Vanhuspotilaat jäävät helposti kuulematta. Potilaiden omakohtaisissa
kokemuksissa nousee esille vaivojen vähättely hoitohenkilökunnan puolelta. Vanhuksen
masennukseen voi liittyä hyvin moninaisia oireita ja siksi on tärkeää antaa vanhukselle
tarvittava aika ja paikka, jossa hän voi keskustella rauhassa omasta jaksamisestaan.
Nyky-yhteiskunnan tuloksellinen ajattelutapa asettaa helposti vanhukset kakkosluokan
kansalaisiksi. Palvelujärjestelmän kehittämisessä tulisi muistaa iäkkäät ja taata heille
samanarvoinen asema, kuin muillekin ikäluokille. On tärkeä taata vanhuksille arvokas ja
hyvä vanhuus, jonka me kaikki haluaisimme myös omalle kohdallemme.
”Jokainen haluaa elää kauan, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi.” – Jonathan Swift
31
LÄHTEET
Aalto M. & Holopainen A. 2008. Ikääntyneiden alkoholin suurkulutuksen
tunnistaminen ja hoito. Duodecim 124(13):1492-8.
Arve, S. 1999. Recognition of depressive elderly people in health care services
(Väitöskirja). Turku: Turun yliopisto, Hoitotieteen ja geriatrian laitos.
Brown E, McAvay G., Raue P., Moses S. & Bruce M. 2003. Recognition of depression
among elderly recipients of home care services. Psychiatric Services 54 nro.2, 208-213
(viitattu 22.06.2010). Saatavissa www.psychservices.psychiatryonline.org.
Cameron I. 2000. Being old, depressed and disabled is to be in triple jeopardy. British
Medical Journal 320(7227):119-20.
Depressio (online). Käypä hoito -suositus. 2009. Suomalaisen Lääkäriseuran
Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki:
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Saatavilla Internetissä: <www.kaypahoito.fi>.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:
Vastapaino.
Grilli R, Lomas J. 1994. Evaluating the message: The relationship between compliance
rate and the subject of a practice guideline. Medical Care 32(3):202-13.
Haynes B. 1999. Can it work? Does it work? Is it worth? British Medical Journal
319(7211):652-3.
Heikkilä M., Kautto M. & Teperi J. 2005. Julkinen hyvinvointivastuu sosiaali- ja
terveydenhuollossa.
Hiltunen P. 1999. Yleissairaalapsykiatrinen konsultaatio Suomessa. Acta Universitatis
Ouluensis D 567.
32
Hirsjärvi S. & Hurme H. 2000. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja
käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.
Johnson I. 2000. Alcohol problems in old age: a review of recent epidemiological
research. International Journal of Geriatric Psychiatry 15(7):575-81.
Jousilahti P., Komulainen J., Hanski T., Kaila M. & Ketola E. 2007.
Perusterveydenhuollon lääkärit tuntevat hyvin Käypä hoito-suositukset. Suomen
Lääkärilehti 62(37):3319-3323.
Kempeleen kunta. <www.kempele.fi>.
Kivelä S-L. 2003. Vanhusten depressioiden ja niiden seurausten ehkäisy. Suomen
lääkärilehti 58(48):4923-4927.
Kokko M. 1999. Nähdä, kuulla ja ymmärtää. Perusterveydenhuollossa toimivien
hoitajien käsityksiä depressiosta ja sen hoidosta. Oulu: Oulun yliopisto. Hoitotieteen ja
terveyshallinnon laitos.
Kylmä J. & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy.
Laki sosiaali- & terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta 733/1992.
<www.finlex.fi>).
Leinonen E. 2008. Vanhuspsykiatrian koulutusvaje on paikattava pikaisesti. Suomen
lääkärilehti 11/2008.
Leinonen E. & Alanen H-M. 2011. Psykiatrista hoitoa tarvitsevia vanhuksia on
enemmän kuin mihin on varauduttu. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2011;127(4):371-2.
Llewellyn-Jones RH., Baikie KA., Smithers H., Cohen J., Snowdon J., Tennant CC.
1999. Multifaceted shared care intervention for late life depression in residential care:
randomized controlled trial. (With commentary by JJ Deeks and E Juszczak). British
Medical Journal 11; 319(7211): 676–682.
33
Luoma K., Räty T., Moisio P., Parkkinen P., Vaarama M. & Mäkinen E. 2003. SenioriSuomi. Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset. Sitra Helsinki.
Mattila K. 2005. Suomalaisten Terveys - Perusterveydenhuolto. Duodecim.
Myllymäki A. 2003. Kolmas sektori hyvinvointipalvelujen täydentäjänä. Tampereen
yliopisto.
Newman SC., Hassan AI. 1999. Antidepressant use in the elderly population in Canada:
results from a national survey. The Journals of Gerontology: Biological Sciences
Oct;54(10):M527-30.
Nikkarinen T., & Brommels, M. 1998. Käytännöstä teoriaan - ja takaisin.
Hoitosuositukset terveydenhuollon laadun kehittämisstrategiana. Duodecim 114(2):142.
Olli S. & Halonen M. Selvitys Oulun kaupungin mielenterveyspalveluiden kehittämisen
suuntaviivoista vuosina 2008-2011.
Oulun kaupunki. <www.ouka.fi>).
Pahkala K., Kesti E., Köngäs-Saviaro P., Laippala P., Kivelä S-L. 1995. Prevalence of
depression in an aged population in Finland. Social Psychiatry and Psychiatric
Epidemiology Oct;78(4):401-13.
Parkkila P. 2007. Hoitoonpääsy Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä.
PPSHP.
Hoitoketjutiedot:
Haukipudas,
Oulu
ja
Kempele,
Jäsenkunnat.
<http://www.ppshp.fi/ >.
Puotiniemi T. 2009. Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin Kuntayhtymä. Oulun
Yliopistollinen Sairaala - Psykiatrian tulosyksikkö. Tervein mielin Pohjois-Suomessa,
PPSHP-osahanke 2009-2011.
Reynolds CF. Frank E. Perel JM. ym. 1999. Notriptyline and interpersonal
psychotherapy as maintenance therapies for recurrent major depression: a randomized
34
controlled trial in patients older than 59 years. JAMA , the Journal of the American
Medical Association Jan 6;281(1):39-45.
Roine R., Kaila M., Nuutinen M., Mäntyranta T., Nuutinen L., Auvinen O. & Mustajoki
P. 2003. Käypä hoito-suositusten toimeenpano erikoissairaanhoidossa. Duodecim
119(5):399-406.
Saarenheimo M. & Pietilä M. 2011. MielenMuutos masennuksen hoidossa.
Mielialaongelmista
kärsivien
iäkkäiden
ihmisten
psykososiaalinen
tukeminen.
Vanhustyön keskusliitto.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan
lainsäädännön uudistaminen. STM. 2010:34.
Steffens DC., Skoog I., Norton MC. ym. 2000. Prevalence of depression and its
treatment in an elderly population. The Cache County Study. Archives of General
Psychiatry 57:601-607.
Sulander
T.,
Helakorpi
S.
&
Uutela
A.
2006.
Eläkeikäisen
väestön
terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2005 ja niiden muutokset 1993-2005.
Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, B1-2006.
Tehy Sairaanhoitajapäivillä: Enemmän vanhustenhoitoa sosiaali- ja terveysalan
peruskoulutukseen.
2010.
Tehyn
tiedotteet.
<http://www.tehy.fi/ >.
Tepponen P. 1996. Kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden vanhusten depressiivisten
oireiden ja depressioon yhteydessä olevien tekijöiden tunnistaminen. Lisensiaattityö.
Helsinki: Helsingin yliopisto. Yleislääketieteen ja perusterveyden huollon laitos.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2008.
Tilasto-
ja
indikaattoripankki
SOTKAnet.
<http://uusi.sotkanet.fi/portal/page/portal/etusivu>. (viitattu 20.4.2010).
2008.
35
Liite 1
Saatekirje
POHJOIS-POHJANMAAN
SAIRAANHOITOPIIRIN KUNTAYHTYMÄ
OYS, Psykiatria
”Tervein mielin Pohjois-Suomessa” – hankkeen osaprojekti: Masentuneen
vanhuksen hoito
Hyvä terveys- ja sosiaalialan ammattilainen,
Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin alueella kehitetään masentuneen vanhuksen
hoitoketjua perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä näiden välillä.
Tavoitteena on saada tietoa terveyden- ja sosiaalihuollon henkilökunnan valmiuksista
hoitaa masentunutta vanhusta. Lisäksi tavoitteena on saada tietoa masentuneen
vanhuksen hoidosta.
Kyselykaavakkeella saadut tiedot käsitellään luottamuksellisesti, eikä vastaajaa voida
tunnistaa. Tietoja käytetään masentuneiden vanhusten hoitoketjun kehittämiseksi sekä
toimintatapojen parantamiseksi masentuneiden vanhusten hoidon hyväksi. Tulokset
raportoidaan ”Tervein mielin Pohjois-Suomessa” – hankkeen loppuraportissa.
Kyselyyn vastaaminen kestää noin 10 minuuttia. Suurin osa lomakkeen kysymyksistä
on monivalintakysymyksiä, joten niihin on suhteellisen helppo vastata.
Vastaathan kyselyyn mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään tiistaihin 27.4.2010
mennessä.
Kiitämme vastauksestasi jo etukäteen, sillä jokainen vastaus on erittäin tärkeä
selvityksen onnistumisen kannalta!
Mikäli sinulla on kysyttävää selvityksestä tai haluat siitä lisätietoja, voit ottaa yhteyttä
Panu Aunolaan.
Ystävällisin terveisin,
Panu Aunola
Projektityöntekijä
OYS, Psykiatrian tulosyksikkö
Tervein mielin Pohjois-Suomessa - hanke
- hanke
Puh: 08 - 3156638
[email protected]
_________________________________
Panu Aunola
Tiina Puotiniemi
Projektipäällikkö
OYS, Psykiatrian tulosyksikkö
Tervein mielin Pohjois-Suomessa
Puh: 0400 - 293094
[email protected]
__________________________________
Tiina Puotiniemi
36
LIITE 2
Webropol-kysely
Masentuneen vanhuksen hoito
Oulun yliopistollinen sairaala
Tervein mielin Pohjois-Suomessa PPSHP:n osahanke
Kyselyllä kartoitetaan henkilökunnan valmiuksia tunnistaa vanhuksen masennusta
sekä perehdytään kuntakohtaisiin palvelujärjestelmiin. Tämä kysely on tarkoitettu
erikoissairaanhoidossa sekä kuntien perusterveydenhuollossa työskenteleville
henkilöille.
Kyselyyn vastaaminen kestää noin 10 minuuttia. Suurin osa lomakkeen
kysymyksistä on monivalintakysymyksiä, joten niihin on suhteellisen helppo
vastata.
1) Ammatti:
Lääkäri
Sairaanhoitaja
Lähihoitaja
Mielenterveyshoitaja
Mielisairaanhoitaja
Psykologi
Fysioterapeutti
Sosiaalityöntekijä
Toimintaterapeutti
Muu, mikä?
2) Sukupuoli:
Mies
Nainen
3) Työkokemus:
0-5 vuotta
6-10 vuotta
11-15 vuotta
15-20 vuotta
Yli 20 vuotta
4) Kuinka monta vuotta olet työskennellyt vanhusten parissa:
0-1 vuotta
2-4 vuotta
5-7 vuotta
8-10 vuotta
Yli 10 vuotta
37
5) Työyksikkö:
Terveyskeskus
Mielenterveystoimisto
Kotihoito
Kotisairaanhoito
Kuntoutuskoti
Palvelukoti, mikä?
Sairaala, mikä?
Muu, mikä?
6) Kunta, missä työskentelet:
Vanhusten masennuksen tunnistaminen:
7) Kuinka usein kohtaat työssäsi vanhusten masennusta?
Erittäin harvoin
Harvoin
Melko harvoin
En osaa sanoa
Melko usein
Usein
Erittäin usein
8) Ehditkö keskustella vanhuksen kanssa hänen jaksamisestaan ja mielialastaan?
En ollenkaan
Erittäin vähän
Vähän
En osaa sanoa
Kohtalaisesti
Paljon
Erittäin paljon
38
9) Kuinka hyvin tunnistat masentuneen vanhuksen?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
10) Kuinka hyvin vanhusten masennus tunnistetaan?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
11) Kuinka usein kohtaat työssäsi vanhusten päihdeongelmia?
Erittäin harvoin
Harvoin
Melko harvoin
En osaa sanoa
Melko usein
Usein
Erittäin usein
39
12) Kuinka hyvin vanhusten päihdeongelma tunnistetaan?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
13) Kuinka hyvin pystyt keskustelemaan/ottamaan esille vanhuksen päihteiden käytön?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
14) Kuinka hyvin olet perehtynyt masennuksen Käypä Hoito-suositukseen?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
15) Miten koet masentuneen vanhuksen hoitamisen?
40
16) Miten kuormittavaksi koet masentuneen vanhuksen hoitamisen?
Erittäin kuormittava
Kuormittava
Melko kuormittava
En osaa sanoa
Melko kevyttä
Kevyttä
Erittäin kevyttä
17) Haluaisitko enemmän tietoa vanhusten masennuksen tunnistamisesta?
Kyllä
En osaa sanoa
Ei
Masentuneen vanhuksen palvelujärjestelmä:
18) Kuinka hyvin tunnet masentuneen vanhuksen hoitoketjun kunnassasi?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
19) Miten hyvin kunnassasi on tarjolla masentuneelle vanhukselle kohdennettuja
palveluita?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
41
20) Millaisia avopalveluita kunnastasi löytyy lievä-, keskivaikea- tai vaikea-asteisesti
masentuneelle vanhukselle?
21) Hoidetaanko yksikössäsi potilaita, joita yksikössäsi kuuluukin hoitaa?
Kyllä
En osaa sanoa
Ei
22) Kuinka hyvin jatkohoitopaikan järjestäminen onnistuu masentuneen vanhuksen
hoidossa?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
23) Hoidetaanko yksikössäsi vanhuksia, jotka kuuluisivat erikoissairaanhoitoon?
Kyllä
En tiedä
Ei
24) Kuinka monta vanhusta on yksikössäsi, jotka kuuluisi hoitaa
erikoissairaanhoidossa?
42
25) Kuinka kauan hoidatte erikoissairaanhoitoon kuuluvaa vanhusta ennen kuin hän
pääsee siirtymään sinne?
26) Onko kunnassasi enemmän hoidon tarpeessa olevia masentuneita vanhuksia kuin
palveluita/hoitoa on tarjolla?
Kyllä
En osaa sanoa
Ei
27) Kuinka hyvin saat konsultaatioapua sitä tarvitessasi?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
28) Millaisia ongelmia olet kohdannut masentuneen vanhuksen jatkohoitoa
suunniteltaessa?
29) Miten hyvin tiedonvälitys eri hoitopaikkojen välillä toimii (hoitolinjaukset,
lääkehoito, sopimukset)?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
43
30) Kuinka hyvin omainen tai potilas voi vaikuttaa hoidon suunnitteluun?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
31) Laaditaanko potilaille kuntoututussuunnitelma hoidon aikana?
Kyllä
En osaa sanoa
Ei
Joskus
32) Siirretäänkö kuntoutussuunnitelma toiseen palvelujärjestelmään (hoitopaikka)
potilaan siirtyessä sinne?
Kyllä
En osaa sanoa
Ei
33) Kuka tekee potilaalle kuntoutussuunnitelman?
34) Mitkä tekijät mielestäsi vaikuttavat siihen, että kotona asuva vanhus ei ota vastaan
tarjolla olevaa hoitoa tai palveluita?
35) Mitkä seuraavista tekijöistä ovat vaikuttaneet siihen, että vanhus on kieltäytynyt
tarjotusta hoidosta tai palveluista?
Somaattiset
Liikuntavaikeudet
Potilaan
Hoitopaikan
Sosiaaliset
44
sairaudet
Taloudelliset
tekijät
asuinpaikka
Palvelujen saanti
sijainti
tekijät
Muut
psyykkiset
tekijät
Vanhusten masennuksen hoidon kehittäminen:
36) Antaako koulutuksesi riittävät valmiudet hoitaa masentunutta vanhusta?
Erittäin huonosti
Huonosti
Melko huonosti
En osaa sanoa
Melko hyvin
Hyvin
Erittäin hyvin
37) Tarvitsetko tietoa masentuneen vanhuksen hoidosta?
Paljon nykyistä enemmän
Vähän nykyistä enemmän
Yhtä paljon kuin nykyään
Vähän nykyistä vähemmän
Paljon nykyistä vähemmän
En tarvitse tietoa masentuneen vanhuksen hoidosta
38) Tarvitsetko tietoa vanhuksen masennuksesta?
En tarvitse tietoa vanhuksen masennuksesta
39) Tarvitsetko tietoa vanhusten päihteiden käytöstä?
45
En tarvitse tietoa vanhusten päihteiden käytöstä
40) Mitä alueita masentuneiden vanhusten hoidossa tulisi mielestäsi kehittää?
Hoitoketjut
Lääkehoito
Avohoito
Tukipalvelut
(esim. ruokapalvelu)
Terapiat
Tunnistaminen
41) Mitä työtapoja masentuneiden vanhusten hoitoon liittyen tulisi kehittää?
Hoitoketjut
Lääkehoito
Tunnistaminen
Työnohjaus
Konsultaatio
42) Miten vanhusten palvelujärjestelmää (esim. hoitoketjuja) tulisi kehittää kunnassasi?
46
LIITE 3
Teemahaastattelurunko
1. Alkuun tietoja haastateltavan käyttämistä palveluista:
- Millaisia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluita olette käyttäneet?
-> Miten paljon olette käyttäneet em. palveluita?
-> Onko kunta pystynyt tarjoamaan tarvittavat palvelut?
2. Mitä hyviä puolia olette kokeneet kuntanne palvelujärjestelmässä olevan?
-> Hoidon laatu
-> Hoidon saatavuus
-> Hoitohenkilökunnan ammattitaito
-> Informaation saatavuus palveluista
3. Mitä huonoja puolia olette kokeneet kuntanne palvelujärjestelmässä olevan?
-> Hoidon laatu
-> Hoidon saatavuus
-> Hoitohenkilökunnan ammattitaito
-> Informaation saatavuus palveluista
4. Mitä puutteita olette huomanneet palvelujärjestelmässä?
- > Hoidon jatkuvuus
-> Hoidon saatavuus
-> Hoitojen puuttuminen kokonaan
5. Miten olette kokeneet palvelujärjestelmän kohtelevan teitä?
-> Onko kulku eri hoitopaikkojen välillä sujuvaa?
-> Erikoissairaanhoidon/perusterveydenhuollon välillä?
-> Huomioidaanko potilaan/omaisten toiveita hoidon toteutuksessa?
-> Huomioidaanko potilaan/omaisten toiveita hoidon suunnittelussa?
47
LIITE 4
PPSHP jäsenkunta-alue
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluu 35 jäsenkuntaa, joiden väkiluku
yhteensä on 392 488 (31.12.2009). Alueen kunnat eroavat toisistaan niin väestömäärän
ja -rakenteen kuin olemassa olevan palvelurakenteen ja muun infrastruktuurin osalta.
Alueen suurimman ja pienimmän kunnan väestömäärän ero on noin 138 000 asukasta
(Oulu–Hailuoto).
Alavieska
Haapajärvi
Haapavesi
Hailuoto
Haukipudas
Ii
Kalajoki
Kempele
Kiiminki
Kuusamo
Kärsämäki
Liminka
Lumijoki
Merijärvi
Muhos
Nivala
Oulainen
Oulu
Oulunsalo
Pudasjärvi
Pyhäjoki
Pyhäjärvi
Pyhäntä
Raahe
Reisjärvi
Sievi
Siikajoki
Siikalatva
Taivalkoski
Tyrnävä
Utajärvi
Vaala
Vihanti
Yli-Ii
Ylivieska
48
LIITE 5
Kyselyn vastaajien taustatiedot
Taulukko 1. Kunta missä työskentelet
Taulukko 2. Vastaajien ammatti
Kunta
Vastaajia % vastaajista
Alavieska
1
2
Haukipudas
1
2
Kiiminki
1
2
Kärsämäki
1
2
Liminka
1
2
Nivala
1
2
Oulainen
1
2
Oulu
22
51
Pyhäjärvi
1
2
Siikajoki
2
5
Siikalatva
2
5
Tyrnävä
2
5
Utajärvi
2
5
Vaala
1
2
Ylivieska
3
7
?
1
2
Yhteensä
43
Ammatti
Lääkäri
Sairaanhoitaja
Lähihoitaja
Psykologi
Sosiaalityöntekijä
Palveluesimies
Vanhustyönjohtaja
Yhteensä
Taulukko 4. Työkokemus
Työkokemus
vuotta
0-5
2
5
6-10
8
19
11-15
5
12
15-20
4
9
Yli 20
24
56
Yhteensä
43
Taulukko 5. Työkokemus vanhusten parissa
3
7
29
67
4
9
1
2
2
5
3
7
1
2
43
Taulukko 3. Työyksikkö
Työyksikkö
Terveyskeskus
8
19
Mielenterveystoimisto
8
19
Kotihoito
3
7
Kotisairaanhoito
5
12
Palvelukoti
7
16
Sairaala
9
21
Muut (vanhainkoti yms.)
3
7
Yhteensä
43
Työkokemus vuotta
0-1
2-4
5-7
8-10
Yli 10
Yhteensä
6
14
3
7
4
9
6
14
24
56
43
49
LIITE 6
Masentuneen vanhuksen hoitopolku
50
LIITE 7
Hoitosuositus
VANHUSTEN MASENNUS :HOITOSUOSITUS JA HOITOKETJU OULUN
YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN ALUEELLA
Masennuksen hoidosta on laadittu Depression Käypä hoitoohjeet, jotka ovat
sovellettavissa myös iäkkäiden ihmisten masennuksen diagnosointiin ja
hoitokäytäntöihin (25)
Vanhusten masennuksen erityispiirteet
- Vanhuksilla esiintyy masennuksen yhteydessä somaattisia sairauksia ja lääkehoitoja
- Masennuksen ja muistihäiriön erotusdiagnostiikka
- Masentuneisuus ja uupuneisuus liitetään virheellisesti ikääntymiseen liittyvään
raihnaistumiseen ja fyysisten voimien vähentymiseen
Fyysiset sairaudet ovat depressioiden vaaratekijöitä, mutta masennustila voi altistaa
fyysisen sairauden puhkeamiselle, kuten lisäten mm. sydäninfarktin vaaraa. Masennus
voi olla myös riski fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiselle.
Masennustiloista kärsivät voivat käyttää runsaasti terveydenhuollon palveluja tai
vetäytyä täysin niiden ulkopuolelle. Masentuneet iäkkäät henkilöt saattavat laiminlyödä
fyysisten sairauksiensa hoidon, lääkehoitonsa ja ruoansaantinsa. Ravitsemushäiriöt,
epätasapainossa olevat fyysiset sairaudet ja lääkkeiden epätarkoituksenmukainen ali- tai
ylikäyttö ovat yleisiä masentuneilla. Masennus voi altistaa myös alkoholin
suurkulutukselle. Masennustilat altistavat myös siirtymiseen pitkäkestoiseen
laitoshoitoon. Iäkkäiden henkilöiden itsemurhat yleensä johtuvat masennustiloista,
mutta vakavat masennustilat lisäävät myös muista syistä johtuneiden kuolemien vaaraa
(2, 3,5,6,7).
Yksilötasoisten seurausten lisäksi masennustilat aiheuttavat ongelmia yhteisölle.
Masennuksesta kärsivien vanhusten perheenjäsenten psyykkiset ongelmat ja
pitkäkestoisia tai tunnistamattomia masennustiloja kärsiviä hoitavien sosiaali- ja
terveydenhuollon työntekijöiden väsyminen kuuluvat näihin. Depressioiden hoidon
kustannukset ovat suuret, eikä sen aiheuttamia toimintakyvyn menetysten
yhteiskunnallisia kustannuksia ole edes arvioitu (8).
Vanhusten masennuksen diagnostiikka
ICD-10:n mukaan masennustilan oirekuva sisältää seuraavat oireet:
A. Masennusjakso on kestänyt vähintään kahden viikon ajan
B. Todetaan vähintään kaksi seuraavista oireista:
1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa
2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat
tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää
3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys
C. Todetaan jokin tai jotkin seuraavista oireista niin, että oireita on yhteensä (B ja C
yhteenlaskettuina) vähintään neljä:
4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
51
6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen
käyttäytyminen
7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös
päättämättömyytenä tai jahkailuna
8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla
subjektiivinen tai havaittu
9. Unihäiriöt
10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon
muutos
Lievässä masennustilassa oireita on 4–5, keskivaikeassa 6–7,vaikeassa 8–10 ja kaikki
kohdasta B. Psykoottisessa masennuksessa esiintyy myös harhaluuloja tai –elämyksiä.
Vanhusten masennuksen hoito
Masennuksen hoidon ensimmäisenä tavoitteena on lyhentää depressioiden kestoa ja
siten vähentää masennustilojen esiintyvyyttä. Esimerkiksi Mieli 2009- ohjelman
mukaisesti ikääntyvien henkilöiden itsenäistä kotona selviytymistä edistää ongelmien,
kuten masennuksen, varhainen tunnistaminen ja tehokas hoito. Toisena tavoitteena on
ehkäistä masennustilojen uusiutuminen (2).
Masennustilojen tunnistaminen ja hyvä hoito edellyttävät yleislääkäriltä tietoja
iäkkäiden depressioiden oireista sekä taitoja hoitaa masentuneita iäkkäitä (3).
Masennuslääkehoito vaikuttaa myönteisesti vakavasta masennuksesta kärsivien
ikääntyvien ja iäkkäiden paranemisennusteeseen. Viime aikoina tehdyt tutkimukset
masennuslääkkeiden tehosta keskivaikeita, pitkäkestoisia ja lieviä masennustiloja
sairastavien ikääntyvien hoidossa viittaavat lääkehoitojen edistävän myös näiden
masennustilojen paranemista (15).
Lääkehoitojen lisäksi terapeuttinen tuki tai spesifiset terapiat kuuluvat iäkkäiden
masennustilojen hoitoon. Kognitiivisilla terapioilla, psykodynaamisesti orientoituneilla
terapioilla ja psykologisilla hoidoilla on myönteisiä vaikutuksia paranemisennusteeseen
(15,16,17). Sosiaalisella osallistumisella ja tuella on todettu olevan myönteinen
merkitys lievien ja keskivaikeiden masennustilojen hoidossa (18).
Vakavien masennustilojen uusiutumisvaara on suuri. Lääke- ja muiden hoitojen
merkitystä toistuneiden vakavien masennustilojen uusiutumiseen eri aikaväleillä onkin
pyritty selvittämään. Alustavat tulokset viittaavat siihen, että pitkäkestoinen
masennuslääkehoito saattaa ehkäistä iäkkään henkilön masennustilan toistuvan
uusiutumisen (15). Sosiaalityöntekijän tai psykiatrisen sairaanhoitajan tuki on
vähentänyt relapsien ilmaantuvuutta vuoden seuranta-aikana (23),
Vanhusten masennuksen hoitoketjut
- Perusterveydenhuolto
- Masennusten tunnistuksen tulisi tapahtua perusterveydenhuollossa.
- Lievä- ja keskivaikea-asteisten masennusten hoito
- Perusterveydenhuollossa vanhusten masennuksen hoito:
•
Diagnostinen arvio
52
•
•
•
•
•
Riskiryhmien tunnistaminen (esim. leskeytyminen, suuret
elämänmuutokset, muutto, vakavat somaattiset sairaudet, päihteiden käyttö)
Hoitajatapaamiset, erilaiset psykoterapiat
Lääkehoidon arviointi
Potilaan hoito liikkuvien hoitotiimien toimesta, kuten esimerkiksi Kainuun,
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ja Jyväskylän alueella jo nykyisin tapahtuu
Erilaiset ryhmät (myös kolmannen sektorin tukitoimet)
- Erikoissairaanhoito (mielenterveystoimistot, psykiatriset yksiköt)
- Vaikea-asteiset ja psykoottistasoiset masennukset kuuluvat yleensä
erikoissairaanhoitoon
- Yleissairaalapsykiatrisessa hoidossa olevien vanhusten masennukset
- Vanhuspsykiatrisen osaston työryhmän tekemät konsultaatiot vanhusten
hoitopaikkoihin
- Arvion ja hoidon sisältö:
• Psykiatrin konsultaatio diagnostiikan varmistamiseksi ja tarvittavan
erotusdiagnostiikan tekemiseksi
• Hoidon suunnittelu (lääkehoidot, terapiat, sairaalahoidon tarpeen arvio,
ECT-hoito)
• Tarvittaessa osastohoitojakso
• Koordinoitu yhteistyö perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen, vanhustyön,
vanhuspsykiatrian sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa
- Verkostokeskeinen työtapa on keskeistä vanhusten masennuksen hoidossa niin
perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin.
- ERVA -alueella maantieteelliset eroavuudet, pitkät välimatkat ja psykiatristen
palveluiden saatavuus vaikuttavat hoitokäytäntöihin.
53
Kirjallisuus
1 Pahkala K, Kesti E, Köngäs-Saviaro P, Laippala P, Kivelä SL. Prevalence of
depression in an aged population in Finland. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol
1995;30:99-106.
2 Katz IR, Streim J, Parmelee P. Prevention of depression, recurrences and
complications in late life. Prev Med 1994;23,743-50.
3 Kivelä S-L. Vanhusten depressioiden ja niiden seurausten ehkäisy. Suom Lääkäril
2003;58:4923-27.
5 Gala C, Galletti F, Invernizzi G. Depression and cardiovascular disease. Kirjassa:
Robertson MM, Catona CLE, toim. Depression and physical illness. Perspectives in
psychiatry, vol. 6. Chichester: John Wiley & Sons. 1997;210-23.
6 Kivelä SL, Pahkala K. Depressive disorder as a predictor of physical disability in old
age. J Am Geriatr Soc 2001;49:290-6.
7 Pulska T, Pahkala K, Laippala P, Kivelä SL. Major depression as a predictor of
premature deaths in elderly people in Finland: a community study. Acta Psychiatr Scand
1998; 97:408-11.
8 Husaini BA, Levine R, Summerfelt T, ym. Prevalence and cost of treating mental
disorders among elderly recipients of Medicare services. Psychiatric Serv
2000;51:1245-7.
15 Kivelä SL. Treatment of depressive disorder in old age. Curr Opin Psychiatry
2001;14:387-93.
16 Llewellyn-Jones RH, Baikie KA, Smithers H, Cohen J, Snowdon J, Tennant CC.
Multifaceted shared care intervention for late life depression in residential care:
randomized controlled trial. (With commentary by JJ Deeks and E Juszczak). Br Med J
1999;319:676-82.
17 Klawansky S. Meta-analysis on the treatment of depression in late life. Kirjassa:
Schneider LS, Reynolds CF, Lebowitz BD, Friedhoff A, toim. Diagnosis and treatment
54
of depression in late life. Results of the NIH consensus development conference.
Washington DC: American Psychiatric Press. 1994;331-52.
18 Salminen M, Isoaho R, Verronen S, Itkonen P, Kivelä SL. Sepelvaltimotautia
sairastavien iäkkäiden kuntoutus- ja sopeutumisohjelma ja sen vaikutukset. Turku:
Turun yliopisto. Yleislääketiede. Sarja: Tutkimus 4/2001.
19 Haynes B. Can it work? Does it work? Is it worth? Br Med J 1999;319:652-53.
20 Cameron I. Being old, depressed and disabled is to be in triple jeopardy. Br Med J
2000;320:119-20.
21 Newman SC, Hassan AI. Antidepressant use in the elderly population in Canada:
results from a national survey. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 1999;54:M527-530.
22 Steffens DC, Skoog I, Norton MC ym. Prevalence of depression and its treatment in
an elderly population. The Cache County Study. Arch Gen Psychiatry 2000;57:601-7.
23 Ong YL, Martineau F, Lloyd C, Robbins I. Support group for the depressed elderly.
Int J Geriatr Psychiatry 1987:2:119-23.
24 Reynolds CF, Frank E, Perel JM ym. Notriptyline and interpersonal psychotherapy
as maintenance therapies for recurrent major depression: a randomized controlled trial
in patients older than 59 years. JAMA 1999:281:39-45.
25 Depression Käypä Hoito -suositus 2004. Duodecim.

Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestelmässä

Transcription

Similar documents

Vanhuuskuolema

Sureva vanhus tarvitsee tukea

1 - Terveyskirjasto

Erotusdiagnostiikkataulukko (ADHD, masennus, kaksisuuntainen

PL 20.10.14 s. 4

vanhuksen muutto kotoa hoitokotiin tai palvelukotiin

Tästä - Nomerta Kustannus Oy

VANHUUS ILMAN VALLAN- KAAPPAUSTA - Jyx

Opaslehti omaisille Kannelkoti

Siitä alkoi pitkä tie”

Minusta esitykseksi

potilashotelli osana tulevaisuuden sairaalaa