docREIJO WILENIUS 85v
download 
Report Transcription
REIJO WILENIUS 85v
REIJO WILENIUS 85V Raija Skinnari vemmästä todellisuudesta kuin vain aistein havaittavasta pintatodellisuudesta, mitä koskettivat erityisesti Rainer Maria Rilken ja T.S. Eliotin myöhemmät runot, Thomas Mannin tekstit ja Egon Friedellin henkevä kulttuurihistorian kuvaus. Jokainen ihminen on toisinajattelija 12 Tämä artikkeli esittelee emeritusprofessori Reijo Wileniuksen elämänvaiheita ja kohtaamia virikkeitä sekä suhdetta joihinkin aikalaisiin hänen kirjallisen tuotantonsa ja haastatteluittensa pohjalta. Lisäksi se valottaa yhteiskunnallista aktiivisuutta ja käytännön hankkeita, joiden suunnittelussa ja toteutuksessa hän on ollut vahvasti mukana. Reijo Wilenius syntyi Helsingissä 22.4.1930. Perhe asui Töölössä, mutta Reijo vietti useita kesiä enonsa luona Liedossa, Turun lähellä. Varhaisia muistikuvia ja vaikutteita olivat äidin lempeys ja hoivaava luonne sekä isältä saatu oppi, että ihmisen pitää seistä lujana elämän tuulissa. Lapsuuden auktoriteetteihin ja esikuviin kuulunutta Liedon enoa hän puolestaan muistelee luotettavana ja jämäkkänä kansakoulunopettajana, jolla oli paikkakunnan elämässä keskeinen rooli. Oppikouluun valmistavasta kaksivuotisesta koulusta 1930-luvulta mieleenpainuvia olivat opettaja Lyyli Nyqvistin tukeva ja turvallinen 2/2015 STEINERKASVATUS NETTILIITE hahmo, pienen pöytäliinan kirjailutyö ja joulujuhla, jossa Reijo kreppipaperiin kietoutuneena esitti joulukuusta. Itse opetus oli kuivahkoa ja mielikuvitusköyhää, mutta koululainen ravitsi itse mielikuvitustaan lukemalla satu- ja seikkailukirjoja. Koulunkäynti jatkui arvostetussa Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, joka oli hyvä vanhanajan koulu. Nuoren Reijon kiinnostus opiskeluun tosin heräsi vasta kuudennella luokalla, mutta lopulta hän kirjoitti luokkansa parhaana ylioppilaaksi. Tästä syystä hän sanoo ymmärtävänsä hitaasti kehittyviä ihmisiä. Lukioajastaan Wilenius mainitsee kaksi merkittävää opettajaa, joilla on ollut kauaskantoinen vaikutus. Historianopettaja Eino E. Suolahti herätti kiinnostuksen historiaa ja rehtori A.A. Koskenjaakko puolestaan suomalaista kulttuuria ja kotimaista klassista kirjallisuutta, mm. Leinoa ja Koskenniemeä, kohtaan. Rehtori myös kannusti häntä ryhtymään opettajaksi toteamalla, että hänestä tulisi hyvä opettaja. Lukiovuosien ystävän, Jarmo Visakorven kanssa käytiin väittelyitä, sillä tämä koki omakseen luonnontieteellisen ajattelutavan. Wileniuksella puolestaan oli sisäinen tunne sy- Yliopisto-opinnot, perhe ja filosofisen ajattelun muotoutuminen Tultuaan ylioppilaaksi v. 1949 Wilenius aloitti historian ja filosofian opinnot Helsingin yliopistossa. Jo lukioaikanaan hän oli tutkinut itsenäisesti filosofiaa, mm. Schopenhauerin ja Nietzschen ajattelua. Yliopistossa hän kuunteli useita luennoitsijoita tutustuen myös Erik Ahlmaniin ja hänen edustamaansa hengenfilosofiseen traditioon. Ahlmanin luentoja ja filosofiaa voidaankin pitää 1950-luvulla hyvin merkittävinä virikkeinä Wileniuksen oman ajattelun muotoutumiselle. Ahlmanin ja Henri Bromsin innostamana Wilenius tutustui 1950-luvun alussa myös Rudolf Steinerin ajatteluun ja antroposofiseen hengentieteeseen. Nämä kaksi aatesuuntaa – hengenfilosofia ja antroposofinen hengentiede – olivat siitä lähtien hänen ajattelunsa pohjavireenä ja tutkimuskohteina usean vuosikymmenen ajan. Wileniuksen 1950-luvun kiinnostuksen kohteisiin lukeutuvat myös Sartren tekstit, erityisesti niiden vapausteema. Myöhemmin hän on tutustunut toisen merkittävän eksistentialistin, Kierkegaardin, filosofiaan kokien sen virikkeet vapauttavina, sillä tämä korosti omakohtaista pohdiskelua systemaattisen filosofian sijaan. Wilenius valmistui filosofian kandidaatiksi jo v. 1952. Sen jälkeen hän kihlautui pitkäaikaisen tyttöystävänsä ja entisen luokkatoverinsa Aijami Ant-Wuorisen kanssa. Nuoret solmivat avioliiton v. 1953, ja perheeseen syntyi neljä lasta. Kieltenopettajana toimineen Aijamin suuri työpanos on monien Reijo Wileniuksen hankkeiden taustalla. Hän luki kriittisesti miehensä tekstejä, ja monet yhteiskunnalliset hankkeet he suunnittelivat yhdessä. Valmistuttuaan yliopistosta Wilenius opetti kulttuurihistoriaa Suomen teatterikoulussa ja auskultoi historian opettajaksi Helsingin normaalilyseossa. Samalla hän valmisteli lisensiaatintyötään suorittaen tutkinnon käytännöllisen filosofian alalta v. 1958. Lisäksi hän kävi vuoden mittaisen steinerpedagogisen opettajankoulutuksen Sveitsissä. STEINERKASVATUS NETTILIITE 2/2015 Kuva: https://tiedotin.wordpress.com/ 13 Wilenius alkoi toteuttaa yhteiskunnallisia hankkeitaan jo 1950-luvulla kuuluen v. 1955 toimintansa aloittaneen Helsingin Rudolf Steiner -koulun perustajiin. Hän opetti siellä v:sta 1961 alkaen 15 vuoden ajan, aluksi kaksi vuotta luokanopettajana ja myöhemmin historian, äidinkielen ja filosofian aineopettajana. Näitä tehtäviä hän hoiti myöhemmin yliopistotoimensa ohella. Noihin aikoihin hän perusti kahden ystävänsä, Henri Bromsin ja Raimo Antikaisen, kanssa myös kulttuurilehti Katsauksen v. 1957 ja toimi pitkään lehden päätoimittajana. Väitöskirjasta akateemiselle uralle 14 Se suunniteltiin tutkijoiden ja kansalaisten foorumiksi, jossa erilaiset aate- ja tutkimussuunnat voisivat kohdata toisensa kulttuurin avainkysymysten äärellä ja luoda poliittisesti riippumatonta vapaan kulttuurin ilmapiiriä. Perustamista siivittivät Wileniuksen kielteiset kokemukset yliopistosta, jossa oli vaikeaa esittää normaalitieteen säännöistä poikkeavia uusia asioita. Varsinaisen työnsä ohella Reijo Wilenius toimi lukuisissa komiteoissa, toimikunnissa ja yhdistyksissä. Hän oli 1960-luvulla Suomen filosofisen yhdistyksen ja Suomen kasvatusopillisen yhdistyksen johtokunnan jäsen, Teiniliiton kuraattori sekä Suomen Antroposofisen liiton ja Kriittisen korkeakoulun kannatusyhdistyksen puheenjohtaja. Kevätkauden 1962 Reijo Wilenius toimi Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun yh- Filosofian professuuri Jyväskylässä ja teiskuntatieteiden vt. apulaisprofessorina. uusia koulutushankkeita Helsingissä Seuraavana vuonna hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi käytännöllisen filosofian alalta ai- Reijo Wilenius valittiin Jyväskylän yliopiston heesta ”The Social and Political Theory of filosofian professoriksi ja laitoksen esimiehekFrancisco Suarez”. si v. 1973, minkä jälkeen hänen kirjallinen Georg Henrik von Wright toimi sekä Wi- tuotantonsa vilkastui voimakkaasti ja hänen leniuksen lisensiaatintyön että väiesitelmämatkansa lisääntyivät. töskirjan ohjaajana, jonka filosofia Samalla se oli hänen kasvatusFilosofia ja edustama klassinen humanismerkitsee kykyä ajattelunsa kiteytymisen aikaa, mi olivat hänelle hyvin merkitjolloin sen pääteema eli inhimil”nähdä” ajattelun tävä henkinen anti 1960-luvulla. lisen kasvun idea alkoi hahmotavulla selkeästi Reijolle filosofia merkitsee kykyä tua mm. Hegelin ja Snellmanin ”nähdä” ajattelun avulla selkeästi, filosofian sekä Steinerin ajattelun minkä hän kohtasi kirkkaana v. Wrightillä. Tä- innoittamana. män intellektuaalinen tuki jatkui, kun Wilenius Hegelin filosofiassa Wileniusta puhuttelee nimitettiin v. 1966 Helsingin yliopiston käytän- luottamus käsitteelliseen ajatteluun ja sen tienöllisen filosofian dosentiksi ja hänen toimies- dostavaan voimaan. Hegel on kulkenut Arissaan useaan otteeseen sen käytännöllisen filo- toteleen viitoittamaa tietä, jota Wileniuksofian vt. professorina. Tuona aikana hän sai sen mukaan myös Steinerin tietoteoria jatkaa. virikkeitä analyyttisesta filosofiasta ja kiinnos- Snellmanin filosofiasta hän kokee löytäneensä tui lähinnä sen pehmeästä siivestä. Von Wrigh- samankaltaista ”vahvaa ajatusotetta ihmishentin innostamana hän tutustui Peter Winchin ja gestä” kuin antroposofisesta hengentieteestä, ja Ludwig Wittgensteinin ajatteluun, jonka myö- kasvatusajatteluunsa hän sai virikkeitä Snellhäisfilosofia on erityisesti puhutellut Wilenius- manin pedagogisista luennoista, mm. ”Yliopista. Sen ansiosta hän koki tekstiensä muuttu- tollisesta opiskelusta”. neen käsitteellisesti täsmällisemmiksi. Aikalaisista professori Lauri Rauhalan ihMyös Kriittisen korkeakoulun perustami- mistä koskeva ontologinen tarkastelu eli käsitys nen v. 1968 sijoittuu samalle vuosikymmenelle. ihmisestä kehollisena, tajuisena ja itsetajuise- 2/2015 STEINERKASVATUS NETTILIITE na olentona puhutteli Wileniusta 1970-luvulla, mikä on havaittavissa myös hänen tuotannostaan. Hollantilaisen psykiatrin ja sosiaalipedagogin, B.C. Lievegoedin kanssa hän puolestaan kävi tuolloin usein keskusteluja uudenlaisesta aikuiskasvatuksesta. Niiden innoittamana syksyllä 1974 syntyi aikuiskasvatuksen kokeiluprojekti ”Inhimillisen kasvun seminaari ” (INKA). Vuoden kestävä seminaari koostui tiedollisista, taiteellisista ja sosiaalisista opinnoista, joiden tarkoituksena oli aktivoida opiskelijaa itsensä omaehtoiseen kehittämiseen. Wilenius opetti niin Kriittisessä korkeakoulussa kuin INKA:ssa. Päätyönsä ja lukuisten esitelmämatkojensa ohella Wilenius toimi 1970-luvulla antroposofisen kulttuurilehden, Kynnyksen, päätoimittajana. Sen nimi muutettiin tuolloin Takojaksi, jonka päätoimittajana hän jatkoi v:een 1983 saakka. Myös yhdistysten ja toimikuntien jäsenyydet ja puheenjohtajuudet työllistivät Wileniusta laajalti, mutta ne olivat samalla väyliä niiden toimintaan ja päätöksiin vaikuttamiseksi. Hän on ollut mm. Tieteen keskustoimikunnan ja Euroopan tiedesäätiön humanististen tieteiden komitean jäsen. Professori Sven Krohnin ja Reijo Wileniuksen välinen yhteistyö lisääntyi erityisesti 1980-luvulla. Krohnin edustama fenomenologia ja hänen Suomeen tuomansa Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin filosofia puhuttelivat Wilenusta. Toisen aikalaisen, psykologi-filosofi Kari Turusen kanssa 1980-luvulla käydyt keskustelut ovat puolestaan auttaneet Wileniusta ymmärtämään ihmisen alitajuista puolta. Helsinkiin perustettiin v. 1980 Snellmankorkeakoulu, jonka pääsuunnittelijoita olivat Reijo ja Aijami Wilenius. Sen perustamisajatus heräsi J.W. Snellmanin yhä ajankohtaiselta tuntuneesta yliopistokritiikistä. Snellman-korkeakoulun pedagogiikan taustalla ovat Rudolf Steinerin filosofiset ja pedagogiset näkemykset, ja sen ulkomaisina esikuvina toimivat Alankomaiden De Vrije Hogeschool ja Saksan Witten-Herdecken yliopisto. Wilenius on opettanut Snellman-korkeakoulussa sen perustamisesta alkaen luennoiden siellä edelleen. Reijo Wilenius työskenteli 1990-luvulla aktiivisesti Euroopan vapaassa foorumissa, European Forum for Freedom in Education, jonka presidentiksi hänet valittiin v. 1997. Sen ydinajatuksena on ollut halu edistää erilaisten reformipedagogisten suuntausten keskinäistä kohtaamista ja elvyttää pedagogista keskustelua Euroopassa. Samalla vuosikymmenellä v. 1992 Wilenius jäi eläkkeelle Jyväskylän yliopiston filosofian professorin tehtävästä. Wilenius kokee saaneensa intellektuaalista tukea myös steinerkoululiikkeen edustajilta, erityisesti Rudolf Grosselta, johon hän tutustui jo 1950-luvulla. Hän kokee ammentaneensa oivalluksia myös suomalaisten klassikoiden – Cleven, Lönnrotin, Runebergin ja Topeliuksen – elämän- ja luonnonfilosofiasta. Hänen mukaansa ihminen tarvitsee muilta saatuja virikkeitä, vaikka viime kädessä jokaisen on pohjattava omaan kokemukseensa ja ajatteluunsa. Wileniuksen motto onkin, että jokainen ihminen on ”toisinajattelija”. Wileniuksen laajalla kirjallisella tuotannolla on pääasiassa kulttuurifilosofinen luonne ydinaiheinaan ihmisen kasvu- ja kasvatuskysymyk- STEINERKASVATUS NETTILIITE 2/2015 15 set. Niihin hän liittää usein suomalaisen hengenperinnön sekä erilaisten aatevirtausten ja tieteenfilosofian teemoja. Lisäksi hän on kirjoittanut yhteiskunnallisista ongelmista, esimerkiksi byrokratisoitumisesta, virkavaltaisuudesta, talouselämän ylivallasta ja hengenelämän voimattomuudesta sekä ihmiskunnan uhkakuvista, kuten ydinaseiden uhasta ja ekologisesta epätasapainosta. Wileniuksen tuotannon kokonaispyrkimyksenä on osoittaa henkisen kulttuurin tarpeellisuus. Kokoavasti voidaan sanoa, että Reijo Wilenius on ollut ikuisen humanismin idean – ihmi- sen kasvun varsinaiseksi ihmiseksi – väsymätön puolestapuhuja usean vuosikymmenen ajan. Hänen esille ottamansa kysymykset ”Mikä on ihminen?” ja ”Miten ihmistä voitaisiin auttaa kasvamaan varsinaiseksi ihmiseksi?” ovat edelleen hyvin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Raija Skinnari Kir joittaja on kasvatustieteiden maisteri, joka toimii hallintosuunnittelijana Turun yliopistossa ja on myös Wilenius-tutkija. REIJO WILENIUS 16 • Ylioppilas 1949; filosofian kandidaatti 1952; valtiotieteen lisensiaatti 1958 ja valtiotieteen tohtori 1963 • Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun, Suomen Teatterikoulun ja Helsingin Työväenopiston tuntiopettajana 1953-58 • Helsingin Rudolf Steiner-koulun opettajana 1961-76 • Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian vt. professori 1965-72; käytännöllisen filosofian dosenttina 1967-96 • Jyväskylän yliopiston filosofian professori ja filosofian laitoksen johtaja 1973-92 • Snellman-korkeakoulun perustaja ja opettaja 1980- • Suomen filosofisen yhdistyksen johtokunnan jäsen ja sihteeri 1964-68; Suomen kasvatusopillisen yhdistyksen johtokunnan jäsen 1964-68; Suomen Teiniliiton kuraattori 1966-69; Valtion humanistisen toimikunnan pj; Suomen Akatemian tieteen keskustoimikunnan ja Nordisk samarbetsnämnd för humanistisk forskning´in jäsen 1975-79; European Science Foundationìn humanistisen toimikunnan jäsen 1978-80 • Suomen rauhanpuolustajien valtuuston pj 1982-89; Suomi tulevaisuudessa-seminaarien toimikunnan pj 1983-90; European Forum for Freedom in Education presidentti 1997- ja useiden valtion komiteoiden ja toimikuntien jäsen • Suomen antroposofisen liiton pj 1966-96; Kulttuurikeskus Kriittisen korkeakoulun johtokunnan pj 1968-84 ja sen kunniapj 1992-; Ahtola-kulttuurisäätiön hallituksen pj 1980-2004; Katsauksen päätoimittaja 1957-68; Kynnyksen päätoimittaja 1973-80 ja Takojan päätoimittaja 1980-83 • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1976; Saima-mitali 1984; Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki 1989 2/2015 STEINERKASVATUS NETTILIITE 17 STEINERKASVATUS NETTILIITE 2/2015
