Linkki julkaisuun - UEF Electronic Publications - Itä

Elli Katajala
”ROMAANI KUIN ALBUMI”
Esikoisromaanin Nainen katolla artikuloituminen osaksi Maija Vilkkumaa -ilmiötä vastaanottopuheessa
Pro gradu -tutkielma
Itä-Suomen yliopisto
Kirjallisuus
Kesäkuu 2015
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta
Osasto – School
Humanistinen osasto
Tekijät – Author
Katajala Elli Marja
Työn nimi – Title
”ROMAANI KUIN ALBUMI” Esikoisromaanin Nainen Katolla artikuloituminen osaksi Maija Vilkkumaa -ilmiötä
vastaanottopuheessa
Pääaine – Main subject
Työn laji – Level
Kirjallisuus
Pro gradu -tutkielma
Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma
Aineopintojen tutkielma
X
Päivämäärä –
Date
1.6.2015
Sivumäärä – Number of
pages
77 s.
Tiivistelmä – Abstract
Muusikkona tunnetun Maija Vilkkumaan esikoisromaani Nainen katolla ilmestyi syyskuussa 2013. Pro gradu tutkielmassa tarkastellaan Vilkkumaan esikoisromaanista käytyä vastaanottopuhetta suhteessa hänen aiempaan julkisuuskuvaansa. Romaanin ympärille muodostui sen ilmestymisen aikaan ”suosikkiartisti kirjoitti kirjan” -ilmiö, ja tätä
ilmiötä tutkielma pyrkii avaamaan. Keskeinen kysymys on, kuinka Vilkkumaan esikoisromaani kiinnitetään osaksi
hänen julkisuuskuvaansa romaania koskevassa vastaanottopuheessa? Tutkielma tarkastelee, millaisen vastaanoton
Nainen katolla on saanut nimenomaan rockmuusikko Maija Vilkkumaan esikoisromaanina?
Tutkimusaineistona ovat Maija Vilkkumaan esikoisteoksen vastaanottotekstit. Vastaanotto voidaan jakaa esivastaanottoon, vastaanottoon ja jälkipuheeseen. Tutkielma tarkastelee Vilkkumaan romaanin esivastaanottoa ja vastaanottoa.
Jälkipuhe rajautuu tutkielman ulkopuolelle. Maija Vilkkumaan julkisuuskuvaa, johon romaanin vastaanottopuhe kiinnittyy, tarkastellaan tutkielmassa skemaattisesti. Tällöin aineistona ovat Luca Garganon Maija (2004), Arja Ahon ja
Anne Taskisen toimittama Rockin korkeat korot (2003), sekä suomalaisia lauluntekijöitä esittelevä Kirosäkeet – 20 uuden
suomirockin sanoittajaa. Lisäksi julkisuuskuvaa tarkastellaan muutaman Soundi ja Rumba -lehdissä ilmestyneen artikkelin
pohjalta. Tutkimuksen pääaineistona ovat romaanin Nainen katolla vastaanottotekstit, joihin sisältyy sekä sanomalehtikritiikkejä että blogitekstejä.
Tutkielma on luonteeltaan julkisuustutkimus ja käsittelee romaanin kiinnittymistä osaksi taiteilijan julkisuuskuvaa.
Tutkielmassa hyödynnetään julkisuuteen liittyviä käsitteitä. Tällaisia käsitteitä ovat esimerkiksi julkisuuskuva ja imago,
joita tutkielmassa avataan etenkin Erkki Karvosen käsitysten pohjalta. Tutkielma sijoittuu reseptio- ja vastaanottotutkimuksen kentälle ja hyödyntää etenkin reseptioestetiikan näkökulmia. Tutkielmassa hyödynnetään myös artikulaatioteoreettisia lähtökohtia. Artikulaation käsite on hyödyllinen tarkasteltaessa, millaisia kytkentöjä Vilkkumaan esikoisromaanin ja julkisuuskuvan välille luodaan, ja kuinka romaani artikuloituu osaksi hänen julkisuuskuvaansa.
Vilkkumaan esikoisromaanin vastaanottopuheessa on havaittavissa selkeitä kytkentöjä hänen julkisuuskuvaansa. Vilkkumaan esikoisromaania arvioitiin musiikkitermein ja sitä vertailtiin hänen aiempaan tuotantoonsa (musiikkiin.) Romaanin vastaanottopuheessa on havaittavissa intertekstuaalisia liitäntöjä esimerkiksi aikalaiskirjallisuuteen sekä amerikkalaiseen ja brittiläiseen kirjallisuuteen. Vilkkumaalle aiemmin muodostunut ”älykkörokkari”-imago vaikuttaa hänen
esikoisromaanistaan käytyyn vastaanottopuheeseen. Etenkin Vilkkumaan taito tehdä sanoituksia mainitaan usein kirjaarvioissa. Romaanilta odotetaan sen vastaanottopuheessa myös esimerkiksi yhteiskunnallista kantaaottavuutta Vilkkumaalle muodostuneen julkisuuskuvan perusteella. Maija Vilkkumaan julkisuuskuva vaikuttaa hänen esikoisromaaniinsa
kohdistuviin odotuksiin kahtalaisesti. Hänen esikoisromaaniltaan odotetaan enemmän kuin ”tavallisen” esikoiskirjailijan romaanilta ja Vilkkumaan romaania arvioidaan ankarammin. Toisaalta Vilkkumaan aiempi julkisuus tekee romaanista kiinnostavan.
Avainsanat – Keywords
Maija Vilkkumaa, Nainen katolla, julkisuuskuva, vastaanotto, artikulaatio
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Philosophical Faculty
Osasto – School
School of Humanities
Tekijät – Author
Katajala Elli Marja
Työn nimi – Title
”ROMAANI KUIN ALBUMI” Esikoisromaanin Nainen Katolla artikuloituminen osaksi Maija Vilkkumaa -ilmiötä
vastaanottopuheessa (”THE NOVEL LIKE AN ALBUM” Articulation of the debut album Nainen katolla as a part
of Maija Vilkkumaa phenomen in critical reception)
Pääaine – Main subject
Työn laji – Level
Literature
Pro gradu tutkielma
Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma
Aineopintojen
tutkielma
X
Päivämäärä –
Date
1.6.2015
Sivumäärä – Number of
pages
77 p.
Tiivistelmä – Abstract
Maija Vilkkumaa, who is known as Finnish rock musician, published her debut novel in September 2013. This Master’s thesis examines how the former publicity of Vilkkumaa influences the critical reception of the novel. Literary
celebrity is an interesting phenomenon and publicity can be seen as one of the most defining elements of modern
literature sphere. The primary aim of this study is to examine how Vilkkumaa’s debut novel is linked to her previous
public image in its critical reception. The study also analyses shortly Vilkkumaa’s public image.
This thesis studies publicity and its influences. Therefore it uses concepts linked to publicity, such as public image.
The theoretical framework of this study is based on articulation theory. Articulation theory claims, that elements
which do not have any connection to each other beforehand, can be linked to each other in a public discourse. The
study also uses reception aesthetics as a background theory, while analysing the critical reception of Vilkkumaa’s
debut novel.
In public images analysis the research data consists of few articles from Finnish music-oriented magazines Soundi
and Rumba, and three books: Maija, Rockin korkeat korot and Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa. The primary
research data consists of literary criticism published in newspapers and book reviews published in web blogs.
Maija Vilkkumaa’s status as a well-known musician influences, how her debut novel is discussed in its public reception. Nainen katolla is linked and compared to Vilkkumaa’s music in its critical reception. Previously formed image
as an intelligent rock musician sets certain expectations for Maija Vilkkumaa’s debut novel. The expectations are
double-edged. On the other hand the expectations are higher, because of author’s previous publicity, and therefore
Nainen katolla is sometimes criticized more strictly than some other authors’ debut novels. At the same time Vilkkumaa’s previous publicity raises interest and positive expectations towards debut novel Nainen katolla.
Avainsanat – Keywords
Maija Vilkkumaa, Nainen katolla, public image, articulation, reception
SISÄLLYS
1. JOHDANTO
1.1. Aluksi
1
1.2. Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset
1
1.3. Aiempi tutkimus
3
1.4. Aineiston esittely
5
1.5. Nainen katolla -romaanin kuvaileva analyysi
8
1.6. Tutkimuksen eteneminen
11
2. ARTIKULAATIOTEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT JA KESKEISET KÄSITTEET
14
2.1. Artikulaatioteoreettiset lähtökohdat
16
2.2. Julkisuuskuva ja imago
18
2.3. Kirjailijan nykyaikainen markkinointi
21
2.4. Blogit uudenlaisena julkisuudenalustana
22
3. MAIJA VILKKUMAAN JULKISUUSKUVAN PIIRTEITÄ
26
3.1. Nuori vihainen nainen suomirockin kentällä
26
3.2. Taiteellinen älykkörokkari
31
3.3. ”Kun lehdet täynnä on mua”
Maija Vilkkumaan suhde julkisuuteen ja mediaan
34
3.4. Runotytöstä rokkariksi
37
4. LAULAJA KOKOSI ROMAANIN KUIN MUSIIKKIALBUMIN
39
4.1. Vanhan romutusta
39
4.2. Musiikkitermit ja Vilkkumaan aiempi tuotanto arvioiden perustana
45
4.3. Intertekstuaaliset liitännät Nainen katolla -romaanin arvioissa
47
4.4. Yhteiskuntakriittinen ajankuva
50
4.5. Kielellisesti lahjakas älykkörokkari kirjoitti kirjan
56
4.6. Fanipuhetta ja ennakkoluuloja – Vilkkumaan julkisuuskuvan vaikutus romaaniin kohdistuviin ennakko-odotuksiin
60
5. JOHTOPÄÄTÖKSET
67
AINEISTOT JA LÄHTEET
71
1. JOHDANTO
1.1 Aluksi
Vuoden 2013 syyskuussa ilmestynyt Nainen katolla (2013) on rockmuusikkona tunnetun Maija Vilkkumaan kaunokirjallinen esikoisromaani. Muusikkona Vilkkumaa on levyttänyt kuusi studioalbumia ja on yksi Suomen parhaiten albumeja myyneistä naismuusikoista. Vilkkumaa jäi vuonna 2011 tauolle musiikinteosta. Vuonna 2014 hän liittyi Kerkko Koskinen Kollektiiviin laulajaksi, ja seuraava soololevy ilmestyy keväällä
2015.
Esikoisromaani on Vilkkumaan mukaan karnevalistinen kuvaus nykypäivän suomalaisesta yhteiskunnasta (Radio Rockin haastattelu 9.9.2013). Romaani sijoittuu pääosin
2010-luvulle ja kertoo henkilöhahmojensa tarinan yhden vuoden ajalta. Takaumissa
muistellaan tapahtumia 1970-luvulta nykypäivään. Romaanissa ei ole varsinaista juonta, vaan henkilöhahmot nähdään erilaisissa elämäntilanteissa. Teoksen kerronta on moniäänistä, kieli vaihtelevaa ja erilaisia fontteja on käytetty tehokeinona tekstin typografiassa. Vilkkumaa on sanonut pyrkineensä kirjoittamaan romaaniinsa satiirisen kuvan
nykyajan Suomesta (ks. esim. Iltasanomat 2.9.2013). Romaani käsitteleekin satiirisella
otteella moderniin suomalaiseen elämään liittyviä teemoja, kuten julkisuushakuisuutta
ja sosiaalista mediaa. Keskeisimpiä romaanin henkilöhahmoja ovat nelikymppinen kotiäidiksi jäänyt Silja, opiskelija ja aloitteleva stand up -koomikko Linda, äidinkielenopettaja Ville ja ahkerasti sosiaalista mediaa käyttävä juorulehden toimittaja Leila.
Romaania markkinoitiin ennen ilmestymistään rockmuusikko Maija Vilkkumaan uutena aluevaltauksena. MeNaisille antamassaan haastattelussa Vilkkumaa kuvailee tuntojaan esikoisromaanistaan seuraavasti:
Tunsin vahvasti, että minun piti murtaa vanha egoni ja sen juurtuneet käsitykset siitä, millainen
olen tai miten minua kuuluu kohdella. Vanhasta on vaikea päästää irti, mutta minä kaipasin sitä.
Kun tekee jotain uutta, voi myös käsittää itsensä uudelleen. (Hakamo 2013: MeNaiset 31/2013.)
Nainen katolla sai jo ennen ilmestymistään runsaasti mediajulkisuutta ja on jokseenkin
selvää, että julkisuuden määrään oli vaikuttamassa Maija Vilkkumaan asema jo ennestään tunnettuna julkisuudenhenkilönä. Esimerkiksi iltapäivälehdet ja ns. naistenlehdet
2
haastattelivat Vilkkumaata ennen ja jälkeen kirjan ilmestymisen. Romaanilla on oma
Facebook-sivu
(www.facebook.com/Nainenkatolla)
ja
Twitter-tili
(https://twitter.com/nainenk). Vilkkumaa on myös kuvannut YouTubeen videoita kirjoittamisprosessistaan. Romaanin ympärille muodostui sen ilmestymisen aikaan ”suosikkiartisti kirjoitti kirjan” -ilmiö. Tätä ilmiötä tarkastelen pro gradu -tutkielmassani.
1.2. Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset
Keskeinen kysymys on, kuinka Maija Vilkkumaan esikoisromaani Nainen katolla kiinnitetään osaksi Maija Vilkkumaan julkisuuskuvaa romaania koskevassa vastaanottopuheessa. Tarja-Liisa Hypén kirjoittaa artikkelissaan ”Kirjailija mediatuotteena”, kuinka
1990-luvulle tultaessa kirjailijasta puhuminen ei enää riittänyt, vaan oli alettava puhua
ilmiöstä. Tällaiseksi kirjallisuuden ilmiöksi hän mainitsee esimerkiksi Jari Tervon.
Hypénin mukaan kirjailijan ympärille muodostuvassa ilmiössä on kyse kirjailijan medioitumisesta ja tuotteistamisesta. (Hypén 2003: 40.)
Vilkkumaan romaanin vastaanottopuheesta pohdin, millaisen vastaanoton romaani on
saanut nimenomaan rockmuusikko Maija Vilkkumaan esikoisteoksena? Kysyn, millä
tavoin vastaanotto määrittelee teoksen ja kuinka esikoisteoksesta luodaan vastaanottopuheessa osa Vilkkumaa-ilmiötä? Ajattelen prosessin olevan kaksisuuntainen: romaani
vaikuttaa Maija Vilkkumaan julkisuuskuvaan ja julkisuuskuva romaanin vastaanottoon.
Pohdin myös, mitä uutta romaani tuo Vilkkumaasta muodostuvaan julkisuuskuvaan?
Pyrin löytämään romaanin vastaanotosta toistuvia merkityskonteksteja ja jäljittämään
näiden merkityskontekstien syntyä.
Kysyn, millaisia merkityksiä Vilkkumaan romaaniin liitetään sen vastaanotossa? Pohdin esimerkiksi, asetetaanko Nainen katolla vastaanottopuheessa jatkumolle? Mahdollisia jatkumoita voivat olla esimerkiksi aikalaisromaanit tai chick-lit -kirjallisuus. Nykyaikaiselle kirjallisuudelle tyypilliseen tapaan romaani on ironian kyllästämä ja kerronta on moniäänistä. Ironian käsitteen nykymuodossaan voidaan katsoa syntyneen jo
romantiikan aikakaudella, jolloin ironiaa alettiin pitää retorisen keinon sijaan jopa kokonaisia teoksia leimaavana tekijänä (Rahtu 2006: 14). Vilkkumaa on myös sanonut
kirjoittavansa jokaiseen henkilöhahmoon jotain itsestään (MTV3n verkkouutiset
3
2.9.2013). Tällaisella puheella hän asettaa itsensä tietynlaiselle jatkumolle, jossa kirjailija kirjoittaa fiktiiviselle hahmolle useita identiteettejä.
1.3. Aiempi tutkimus
Maija Vilkkumaata on artistina ja sanoittajana tutkittu jonkin verran. Vuonna 2012
valmistui Itä-Suomen yliopistossa Juha Itäpään pro gradu -työ ”Mul on niiden salaisuudet”: Subjektit Maija Vilkkumaan albumilla Ei. Itäpää tarkasteli pro gradu -työssään
Vilkkumaan tekstien synnyttämää subjektia hyödyntäen niin Michel Foucault’n kuin
narratologisen teorian käsityksiä lausumasta sekä sosiologista subjektin määritelmää.
Helsingin yliopistossa Meri-Maaria Eloranta (2010) on niin ikään tutkinut puhujia
Vilkkumaan lyriikoissa kirjallisuuden sivuainetutkielmassaan "Puhu kaikki pois, puhu
ei-mitään": puhujat ja äänet Maija Vilkkumaan rocklyriikoissa.
Kaisa Toivonen on tarkastellut (2005) Vilkkumaan lyriikoiden naiskuvaa Tampereen
yliopistolle tekemässään pro gradu -tutkielmassa Suomen neito vuosituhannen vaihteessa: modernin naiseuden esitykset Maija Vilkkumaan rocklyriikassa. Toivonen on
hyödyntänyt tutkielmassaan esimerkiksi Judith Butlerin ja Anu Koivusen feministisiä
teorioita. Hän on käyttänyt lukutapana naisena lukemisen metodia, jossa sekä luettavalle tekstille että lukijalle tuotetaan sukupuoli. Toivonen on myös tutkielmassaan tarkastellut lyhyesti Maija Vilkkumaan tähtikuvaa kytkien sitä hänen lyriikoidensa naiskuvaan. Tähtikuvaan liittyen hän on nostanut esille etenkin Vilkkumaan suhteen lehdistöön ja julkisuuteen. Muuhun kuin lyriikan tutkimukseen keskittyvä Vilkkumaata käsittelevä tutkielma on esimerkiksi Heidi Haapion (2004) Helsingin yliopistosta valmistunut musiikkitieteen pro gradu -työ ”Muustakin kuin musiikista” - fanikeskustelut Maija
Vilkkumaan ja Anssi Kelan www-sivuilla. Varsinaista julkisuuskuva-analyysiä ei Vilkkumaasta ole vielä tehty, ja tutkimukset näyttäisivät keskittyvän lähinnä tekstinsisäiseen analyysiin.
Tutkimukseni
on
luonteeltaan
julkisuustutkimus.
Julkisuuskuva-vastaanotto
-
tutkimuksia on tehty runsaasti. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa Annika Miettinen
(2011) on kirjoittanut pro gradu -työn "Julkisuus on arvokkuuden vastakohta”: Jari
Tervon Koljatti, sen vastaanotto ja julkisuustalous. Miettisen tutkielman näkökulma on
reseptioteoreettinen. Keskeisenä ajatuksena on teoksen vastaanoton tiivis yhteys sen
4
ilmestymisaikana vallitseviin yhteiskunnallisiin arvoihin. Koljatin vastaanottoa hän
tarkastelee kolmen aineiston kautta: teoksen, sen vastaanottotekstien ja mediatekstien
kautta. Miettinen pyrkii työssään myös muodostamaan julkisuutalouden käsitteen.
Heli Keskinen (2009) on pohtinut julkisuuskuvan vaikutusta vastaanottoon Tampereen
yliopistosta valmistuneessa pro gradu -työssään Kirjallisuuden kummajainen kohtaa
kriitikon kynän: Sofi Oksasen teosten vastaanotto ja julkisuuskuvan vaikutus Stalinin
lehmiä ja Baby Janea koskevissa kirjallisuuskritiikeissä. Keskinen analysoi tutkielmassaan Sofi Oksasen romaanien Stalinin lehmät ja Baby Jane saamaa vastaanottoa sanomalehtien kirjallisuuskritiikeissä. Teoreettisena viitekehyksenä Keskisellä toimii pro
gradu -työssään reseptioteoria, jota hän soveltaa etenkin Hans Robert Jaussin ja Wolfgang Iserin ajatusten pohjalta. Julkisuuteen liittyviä käsitteitä Keskinen avaa tutkielmassan Erkki Karvosen teosten pohjalta, kuten myös itse pro gradu -työssäni teen.
Keskeisenä tutkimuskysymyksenä Keskisen tutkielmassa on nimenomaan Sofi Oksasen saaman mediajulkisuuden vaikutus hänen romaaniensa vastaanottopuheeseen.
Esikoiskirjailijan markkinointia on Tampereen yliopistossa tarkastellut Minttu Reunamäki suomen kirjallisuuden pro gradu työssään Esikoiskirjailijan markkinointi ja julkisuus (2008). Tutkielmassaan Reunamäki pohtii muun muassa esikoiskirjailijan tuotteistamista ja siihen liittyvää mediajulkisuutta. Hän tarkastelee myös taiteen ja kaupallisuuden välistä ristiriitaa sekä kirjailijan että kustantajan näkökulmasta. Aineistona
Reunamäellä on pro gradu -työssään kirjailija Riikka Pulkkisesta aikakauslehdissä julkaistuja henkilöhaastatteluja siltä ajalta, jolloin Pulkkinen oli esikoiskirjailija. Reunamäki analysoi näitä henkilöhaastatteluja markkinointiviestinnän ja mielikuvamarkkinoinnin käsitteiden avulla. Artistin julkisuuskuvan rakentamista on analysoinut Anna
Mustikkamäki (2005) Vaasan yliopistossa markkinoinnin laitoksella pro gradussaan
Artistin imagon rakentaminen. Pro gradu -tutkielmista löytyy edellä mainittujen lisäksi
useita vastaavia töitä.
Tarkastellessani romaanin vastaanottoa sovellan analyysissäni erityisesti artikulaatioteoriaa. Artikulaatioteoriasta ovat Suomessa kirjoittaneet esimerkiksi Mikko Lehtonen,
Erkki Karvonen ja Ensio Puoskari. Puoskari on väitöskirjassaan Populaari, viestintä ja
artikulaatio tarkastellut Lawrence Grossbergin ajatuksia artikulaatiosta. Monissa kulttuurintutkimuksen artikkeleissa on hyödynnetty artikulaation käsitettä tarkasteltaessa
esimerkiksi televisiosarjoja tai poliitikkojen imagon rakentamista. Iiris Ruoho (1997)
5
on tarkastellut televisiosarjan artikulaatioita artikkelissaan Perhesarja lajityyppinä,
Ruusun aika ja perheen artikulaatio. Anna Logrén (2015) on tutkinut taitelijapuheen
muotoutumista mediassa Itä-Suomen yliopistolle tekemässä tutkimuksessaan Taiteilijapuheen moniäänisyys. Tutkimus mediavälitteisen ja (kuva)taiteilijalähtöisen taiteilijapuheen muotoutumisesta. Monitieteisessä tutkimuksessaan hän soveltaa kulttuurintutkimuksen diskurssi- ja artikulaatioteorioiden lisäksi käsitteistöä muun muassa kirjallisuustieteen, taiteensosiologian ja identiteettitutkimuksen traditioista. Logrén tarkastelee tutkimuksessaan taiteilijoita koskevaa keskustelua 2000-luvun alussa sanomalehtija haastatteluaineiston pohjalta.
Oman tutkielmani hedelmällisyyden näen yhdistelmässä, jonka rockartistin imago ja
esikoisteos muodostavat. Maija Vilkkumaan muusikkotausta tuo hänen esikoisromaaninsa vastaanoton tarkasteluun mielenkiintoisia aspekteja. Edellä olen maininnut
muutamia tutkielmia ja tutkimuksia, joissa kirjailijan julkisuuskuvaa on tarkasteltu.
Niissä on kuitenkin tarkasteltu ensisijaisesti kirjailijoina julkisuudessa tunnettuja henkilöitä ja heidän teostensa vastaanottoa. Vilkkumaa puolestaan on ollut julkisuudessa aiemmin ensisijaisesti muusikkona. Tutkielmani relevanssi perustuu tähän muusikosta
kirjailijaksi siirtymän tarkasteluun ja muusikko Maija Vilkkumaalle aiemmin muodostuneen julkisuuskuvan vaikutukseen hänen esikoisromaaninsa vastaanotossa.
1.4. Aineiston esittely
Tutkimusaineistonani ovat Maija Vilkkumaan esikoisteoksen vastaanottotekstit. Vastaanottoprosessi voidaan jakaa esivastaanottoon, vastaanottoon ja jälkipuheeseen. Esivastaanoton tarkastelu on mahdollista lehtiartikkeleiden ja muun teoksen markkinointiin liittyvän aineiston pohjalta. Romaania koskevaa jälkipuhetta olisi mahdollista tarkastella esimerkiksi internetin keskustelupalstojen (esim. suomi24.fi, readberry.fi) kirjoitusten tai blogitekstien ja -kommenttien kautta. Jälkipuhe rajautuu tutkimusaineistoni ulkopuolelle tutkielmani puitteissa, vaikka sen tarkastelu voisikin tuoda mielenkiintoisia aspekteja tutkimukseeni. Nähtäväksi jää, katoaako Vilkkumaan esikoisteos vähitellen julkisuudesta, niin kuin tällä hetkellä näyttäisi käyvän (huhtikuu 2015), vai jatkaako Vilkkumaa jossain vaiheessa uraansa kirjailijana, jolloin esikoisromaani noussee
taas puheenaiheeksi.
6
Esivastaanoton analyysinä on työssäni esitelty luvussa 4.1, jossa tarkastelen lyhyesti
romaanin ympärillä käytyä julkisuuspuhetta ennen sen ilmestymistä ja hieman ilmestymisen jälkeen. Tällöin aineistonani toimivat suureksi osaksi naistenlehtien ja iltapäivälehtien artikkelit ja haastattelut, sillä Vilkkumaa oli niissä kattavimmin esillä romaaninsa ilmestymisen myötä. Onkin mielenkiintoista, kuinka Vilkkumaa pyrki olemaan
julkisuudessa lähinnä musiikin erikoislehdissä, mutta romaanin myötä julkisuus näyttäisi siirtyneen toisenlaisiin lehtiin. Romaanista kirjoittivat lyhyesti myös sanomalehdet, mutta kattavimmat haastattelut löytyvät esimerkiksi molemmista iltapäivälehdistä,
Voima-lehdestä, MeNaisista ja Kotivinkistä.
Vilkkumaan romaania edeltävää julkisuuskuvaa tarkastelen skemaattisesti luvussa 3.
Aineistonani ovat Luca Garganon elämäkerrallinen teos Maija (2004), Arja Ahon ja
Anne Taskisen toimittama Rockin korkeat korot (2003), sekä suomalaisia lauluntekijöitä esittelevä Kirosäkeet -20 uuden suomirockin sanoittajaa (2011). Lisäksi analysoin
muutamaa lehtiartikkelia ja haastattelua Vilkkumaan uran varrelta. Artikkelit ja haastattelut olen poiminut musiikin erikoislehdistä Soundista ja Rumbasta. Aineiston rajauksen olen tehnyt sillä perusteella, että katson musiikkilehtien tarjoavan kattavimman
aineiston Vilkkumaan julkisuuskuvan analyysia varten. Vilkkumaa on esimerkiksi kieltäytynyt antamasta haastatteluja naistenlehdille tietyissä vaiheissa uraansa. Aineisto ei
luonnollisesti muodosta kattavaa kuvaa Vilkkumaan julkisuuskuvan artikulaatiosta,
mutta jotta tutkimukseni fokus pysyisi romaanin vastaanotossa, on ratkaisu aineiston
rajaamisesta tehtävä.
Maija Vilkkumaan julkisuuskuvaa analysoidessani lehdistöaineistooni sisältyy 6 artikkelia Rumbasta vuosilta 1999–2008: ”Turhaumia ja romantiikkaa” (Juhala, Rumba
16/99), ”Maija Laura ja kiltin tytön metafora” (Aaltonen, Rumba 7/2001), ”Maija sanoo ei” (Talvio, Rumba 4/2003, ”Suosion lakipiste?” (Pekkala, Rumba 7/05), ”Itseilmaisua ja prinsessaleikkejä” (Flinkkilä, Rumba 21/2006) sekä Jonna Tervomaan ja
Maija Vilkkumaan yhteishaastattelu ”Maa on voimaa, Vilkkumaa ja Tervomaa 10
vuotta radalla ” (Kinnunen, Rumba 2008). Soundi-lehdestä analysoitavaksi olen valinnut 5 artikkelia vuosilta 1999–2010: ”Maija Vilkkumaa, suomirockia ihmisille, jotka
eivät pidä suomirockista” (Alanko, Soundi 8/99) ”Maija Vilkkumaa ei halua koko
suomen Maijaksi” (Juntunen, Soundi 4/2005), ”Maija Vilkkumaan totuudet ja tehtävät”
(Juntunen, Soundi 11/2006), ”Maija Vilkkumaa: Edustan sitä polvea jolle iskelmä on
7
jotakuinkin kirosana” (Silas, Soundi 8/2009) ja ”Maija Vilkkumaa & Punk glitterillä”
(Juntunen, Soundi 3/2010). Lisäksi olen sisällyttänyt aineistooni levyarviot ”Maija
Vilkkumaa
Pitkä ihana leikki” (Jortikka, Soundi 8/1999), ”Maija Vilkkumaa: Meikit,
ketjut ja vyöt” (Meriläinen, Soundi 4/2001) ja ”Iskevää ihmissuhdedraamaa” (Kilpeläinen, Rumba 8/2005).
Tutkimukseni pääaineisto on romaanin vastaanottotekstit, joissa artikuloituvaa Vilkkumaan julkisuuskuvaa analysoin luvussa 4. Vastaanoton olen rajannut romaania koskeviin kritiikkeihin ja arvosteluihin. Olen jättänyt ulkopuolelle esimerkiksi goodreads.com -sivuston ja sähköisen lukupalvelun Readberryn (readberry.fi) kommentit.
Niiden kaltaisten verkossa käytyjen keskustelujen tarkasteleminen olisi varmasti ollut
mielenkiintoista, mutta pro gradu -työn kannalta aineisto olisi paisunut liian suureksi.
Olen kuitenkin ottanut mukaan aineistooni ns. asiantuntijakritiikkien lisäksi blogiarvioita, jotka muodostavat huomattavan osan Vilkkumaan romaanin vastaanottopuheesta.
Blogiarviot olen valinnut sekä blogin lukijamäärän että sisällöllisten tekijöiden mukaan
(kuinka kattavasti romaania on blogitekstissä arvioitu). Osa mukaan valitsemistani blogeista on lisäksi sellaisia, joissa bloggaaja on saanut Vilkkumaan romaanin arvostelukappaleena. Tällöin raja ns. ”asiantuntijakritiikin” ja harrastuksekseen kirjoittavan
bloggaajan välillä on häilyvä. Tällaisia blogeja ovat esimerkiksi Kirjojen keskellä
(http://kirjojenkeskella.blogspot.fi) ja Kirjasfääri (http://kirjasfaari.fi). Ylen Strada blogin arvio liikkuu asiantuntijakritiikin ja blogiarvion rajalla. Blogiarviot muodostavat
yli puolet lopullisesta kirja-arvioaineistostani, sillä niitä kertyi analysoitavaksi 12
(+Ylen Strada -blogi).
Lehtien kirjallisuuskritiikeistä tarkasteltavakseni olen valinnut Helsingin Sanomien,
Turun Sanomien, Kymen Sanomien (sama arvio Etelä-Saimaa -lehden kritiikin kanssa),
Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljaan, Jyväskylän yliopiston ylioppilaslehti Jylkkärin, Aamulehden sekä MeNaisten lyhyen kirja-arvion. Sanomalehtikritiikit olen kerännyt
käymällä läpi lehtien verkkoarkistoja. Aineiston keräämistä vaikeutti kustantamon pienuus, sillä esimerkiksi kustantamon verkkosivuilta oli mahdotonta löytää mitään tietoa
romaanista.
Viittaan tekstissäni lehtiaineistoon kirjoittajan nimellä (jos tiedossa), artikkelin alkuperäisellä julkaisuvuodella ja julkaisun nimellä. Verkkoaineistoon viittaan kirjoittajan
8
nimellä (kun tiedossa), julkaisupäivämäärällä ja julkaisun nimellä. Julkaisun nimen
olen sisällyttänyt viitteisiini lähteen löytämisen helpottamiseksi, koska lehtiaineistoa on
paljon. Blogiaineistoon viittaan blogin nimellä ja kirjoituksen julkaisupäivämäärällä.
Blogitekstien kohdalla kirjoittajan oikea nimi ei ole useimmiten tiedossa, sillä aineistooni sisältyvät blogitekstit on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kirjoitettu nimimerkillä.
Julkisuuskuvan tarkastelua varten olen kerännyt aineistoa käymällä läpi Soundin ja
Rumban vuosikertoja ja valikoimalla olennaisimmat artikkelit ja haastattelut. Romaanin vastaanoton analyysia varten keräämäni aineisto on suurimmaksi osaksi painamatonta, sillä esimerkiksi blogitekstit ovat olemassa vain verkossa, ja suurimpien sanomalehtien artikkelit on nykyään julkaistu myös sähköisessä arkistossa. Kirja-arvioiden
löytämistä helpotti Nainen katolla -romaanin Facebook-sivu, jonne kerättiin romaanin
ilmestymisen aikaan lähes kaikki sen arviot, sekä painetut että painamattomat. Olen etsinyt arvioita myös sivun ulkopuolelta, sillä romaanin omia Facebook-sivuja ei välttämättä voida pitää kovin luotettavana lähteenä. On mahdollista, että sinne kootaan vain
romaanin myyntiä edistävät arviot, vaikkakin näyttäisi siltä, että arviot on valittu periaatteella ”kaikki mitä löytyy”. Blogiarvioita löytyi myös toisten blogien kautta. Blogitekstit ovat yleensä luonteeltaan keskenään keskustelevia ja blogiarvioiden alalaidassa
saatetaan mainita toisia blogeja tai lehtikritiikkejä, joissa kyseistä teosta on arvioitu.
1.5. Nainen katolla -romaanin kuvaileva analyysi
Nainen katolla sijoittuu 2010-luvun Suomeen ja kertoo henkilöhahmojensa tarinan yhden vuoden ajalta. Romaanissa ei ole varsinaista juonta, vaan henkilöhahmot nähdään
erilaisissa oman elämänsä tilanteissa. Keskeisimpiä romaanin henkilöhahmoja ovat nelikymppinen kotiäidiksi jäänyt Silja, opiskelija ja stand up -koomikko Linda, äidinkielenopettaja Ville ja juorulehden toimittaja Leila. Romaani on jaettu lyhyisiin lukuihin
ja kerronta on moniäänistä. Linda, Ville ja Leila ovat kertojina omissa luvuissaan. Siljan luvuissa kerronta tapahtuu kolmannessa persoonassa, mutta Silja on kuitenkin tekstin fokalisoija. Kerronta ei ole luotettavaa ja paljon jätetään lukijan tulkinnan varaan.
Romaanin päähenkilö on kotiäiti Silja. Tapahtumat ja kaikkien romaanin henkilöhah-
9
mojen kohtalot kietoutuvat lopulta hänen ympärilleen. Silja on henkilöhahmoista moniulotteisin muiden hahmojen jäädessä hieman karikatyyrimäisiksi.
Silja on noin 40-vuotias kotiäidiksi jäänyt entinen poplaulaja. Romaanissa keskitytään
paljon siihen, kuinka Siljan arjen täyttävät nykyään kaksi lasta ja kuinka Silja kaipaa
entistä elämäänsä kodin ulkopuolella. Siljan osa-aikainen järjestötyökin liittyy lapsiin
ja perhe-elämään. Silja on naimisissa Harrin kanssa, joka omistaa menestyvän pelifirman ja on paljon poissa kotoa. Siljalla on nuorena ollut ystävänsä Tessun kanssa sittemmin flopannut popyhtye The Glitter Girls. Tessu on nykyään menestyvä ja julkisuudessa viihtyvä elämänhallintaguru. Siljan henkilöhahmon katson edustavan surua
vanhenemisesta ja pelkoa elämän lipumisesta ohi. Siljan ajatuksia kuvaillaan esimerkiksi seuraavasti:
Tuntuu, että jokin aika elämässä on ohi. Nuoruus ehkä. Ei hän tunne itseään vanhaksi, mutta
Oasis on ohi, se aika on ohi kun huudettiin sateessa koko yön valvoneena ja juotiin kuohuviiniä pullonsuusta. Voisihan hän toki mennä huutamaan kännissä sateeseen. Joskus hän tekeekin niin. Mutta se ei ole sama, ei lähellekään. (Vilkkumaa 2013: 72.)
Siljan kerrotaan haluavan tehdä elämässään jotain merkittävää ja kirjoittaa jotain suurta
vaikkapa äitiydestä. Toteuttaakseen haaveensa ja saadakseen omaa aikaa Silja alkaa
käydä Villen pitämällä luovan kirjoittamisen kurssilla. Silja on tavannut Villen jo aiemmin ollessaan teini-ikäinen. Sen jälkeen hän on kehitellyt heille jännittävän ja upean
kuvitteellisen tulevaisuuden yhdessä. Silja päätyy kirjoittamaan kurssilla lähinnä tarinoita sivupersoonastaan Gwendolynistä ja tämän rakastajasta Lebovista. Gwendolynin
tarinan kautta Silja elää uudestaan omaa nuoruuttaan ja antaa itselleen mahdollisuuden
elää elämänsä toisin. Rinnakkaistodellisuudessa Silja pystyy hallitsemaan omia tunteitaan ja elämänsä suuntaa. Siljan alter ego Gwendolyn on menestynyt ja rikas artisti, joka elää jännittävää elämää matkustellen ja vapaana.
Hän ajatteli että on tällainen koska on taiteilija, hänestä tulisi vielä jotain suurta, jotain
enemmän kuin näistä muista tässä pelipöydässä, näistä muistipelihirmuista, ei-taiteilijoista.
Eihän hän vielä tiennyt, että väliaikainen työ Lasten Säätiössä jäisikin pysyväksi, että hän ei
saisi kirjoitettua enää yhtään biisiä, että vuodet menisivät ohi ja hän ei saisi tartuttua kiinni
niistä, ei kiinni mistään. (Vilkkumaa 2013: 198.)
Ville on suunnilleen Siljan ikäinen peruskoulun äidinkielenopettaja ja opettaa sivutyönään kansalaisopistolla luovan kirjoittamisen kurssia. Villellä on vaimo Kaarina ja viisivuotias tytär Hilma. Villen henkilöhahmolla pyritään aluksi herättämään lukijassa
sympatiaa kuvaamalla hahmon ulkopuolisuuden tunnetta. Romaanin edetessä tulee kui-
10
tenkin ilmi, että Ville vihaa ihmiskuntaa ja pitää suurinta osaa ihmisistä tyhminä ja
keskinkertaisina. Hän kertoo visiostaan maailmanlopun jälkeisestä siirtokunnasta, johon otettaisiin vain ylivertaisimmat ja rikkaimmat yksilöt. Ville ei myöskään usko kulttuurien sekoittumisen tuovan mitään hyvää yhteiskunnalle. Ville kertoo isänsä olleen
juoppo, ja tekstistä käy ilmi, että hän on kasvanut epävarmoissa olosuhteissa. Myös
Villen vaimo Kaarina on alkoholisti. Villen henkilöhahmon kerrontaa sävyttää kyynisyys, viha ja uskon menetys yhteiskuntaan. Ainoa, josta Ville puhuu positiiviseen sävyyn on hänen tyttärensä. Vaimoonsa Ville suhtautuu jopa pakkomielteisen omistavasti.
Siirtokuntaan valitaan jäsenet erilaisten kriteerien mukaan, ne kriteerit voivat olla vaikkapa
äly tai atleettisuus. Yksi kriteeri on kuitenkin ylitse muiden, nimittäin raha, sillä silloin
markkinat ovat ottaneet kaiken vallan[…]merkittävänä kriteerinä voi olla myös kansallisuus.
[…] Kirjoitustapa paljastaa ihmisestä ja ihmisen keskinkertaisuudesta, tyhmyydestä liikaa.
Lauseenvastikkeen jälkeiset pilkut, kömpelöt yhdyssanavirheet, minun ei pitäisi vihata niitä,
mutta en voi itselleni mitään, ne täyttävät minut voimattomalla raivolla. (Vilkkumaa 2013:
35–37.)
Aloitteleva stand up -koomikko Linda on 2010-luvun ironisen nuoren aikuisen karikatyyri.
Lindan osiot romaanissa on kirjoitettu puhekielellä ja ironisesti. Ironia syntyy tekstiin siitä,
ettei Linda sano lähes koskaan mitään tosissaan, vaan sanoo aina yhtä ja tarkoittaa jotakin
toista. Linda suhtautuu itseensä ja omaan ironisuuteensakin ironisesti.
No, millasta on ollut, Lasse kysyi. Sanoin, että tosi kivaa, hienoa nähdä Helsinki turistin silmin! Tämä on hieno kaupunki! Sen sanoessani tajusin, että mähän valehtelen, ei musta oo
”hienoa nähdä Helsinki turistin silmin”, musta se on ihan vitun rasittavaa, oikeesti vaan toivon että kaikki mestat olis jo tsekattu ja pääsis kotiin katsomaan televisiota. Siinä on mun
missio tässä elämässä: saada asiat tehtyä, jotta pääsis kotiin katsomaan televisiota. ”Vai niin,
vai niin, vai turistin silmin”, Lasse sanoi ja katseli mua jotenkin viistosti ja vittumaisesti. Yritin palauttaa todellisen minuuteni ja ironisen sisimpäni ja rupesin siksi vitsailemaan transseksuaali-homoseksuaali-transvestiitti-mies-äidistä. (Vilkkumaa 2103: 156.)
Lindan hahmo on toisinaan hyvin apaattinen, ja rivien välistä on luettavissa hänen olevan masentunut. Linda kuitenkin kuittaa itse asian sanomalla, ettei ole sen masentuneempi kuin muutkaan. Opiskelu tai työnteko ei Lindaa kiinnosta, mutta kirjoittaminen kiinnostaa. Linda kirjoittaakin taidelehti Parsaan esimerkiksi keikkaraportteja ja
myöhemmin myös paljon keskustelua herättävän sukupuolikysymyksiä koskevan artikkelin.
Leila on kuusikymppinen juorulehden toimittaja, joka on aikoinaan kirjoittanut murskaavan artikkelin Siljan ja Tessun bändistä. Leilan luvut romaanissa ovat hänen blogi-
11
kirjoituksiaan. Blogikirjoitukset ovat teennäisiä, yltiöpositiivisia, täynnä hymiöitä, ja
kirjoitettu koukeroisella fontilla.
Horst sanoi rokkipaikan takahuoneessa. Pitää elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen:):):). Horst on Viisas, Hieno ihminen ja Täydellinen Taiteilija. Siipirikko. Sydän karrella,
mutta jaksaa silti uskoa Rakkauteen. Ja Unelmiin. ”Jos en voi tehdä jotain asiaa täysillä, en
tee ollenkaan!” sanoi Horst.<3<3<3 Menestyjän asenne! (Vilkkumaa 2013: 111.)
Leilan hahmo jää romaanissa kaikista pinnallisimmaksi. Tulkitsen Vilkkumaan kirjoittaneen hänet edustamaan romaanissa julkisuusbisneksen raadollisuutta sekä ulkokultaista ja teennäistä ihmistä. Leila rakentaa blogissaan kuvaa itsestään positiivisena ja
empaattisena ihmisenä, mutta tosiasiassa hänen elämässään hallitsevat kovat arvot.
Lehtijuttu on saatava kirjoitettua, vaikka se tuhoaisi toisen ihmisen elämän.
Romaanin edetessä henkilöhahmojen tarinat alkavat kietoutua yhteen. Silja aloittaa
epäonnisen romanssin Villen kanssa. Silja hakee Villestä sielunkumppania, mutta Ville
näkee lähinnä tilaisuuden käyttää hyväkseen häntä tyhmempää ihmistä. Linda puolestaan palkataan lastenvahdiksi Siljan perheelle ja Siljan mies Harri päätyy suhteeseen
Lindan kanssa. Leila palaa kummittelemaan Siljan elämään tehdessään Harrista lehtijutun ja paljastamalla Harrin ja Lindan suhteen. Henkilöhahmojen tarinat eivät Vilkkumaan romaanissa etene paljonkaan, vaan painopiste on heidän välisten suhteidensa ja
sisäisen maailmansa kuvauksessa.
1.6. Tutkimuksen eteneminen
Aluksi-luvussa esittelen tutkimuskohdettani lyhyesti, jonka jälkeen avaan tutkimusongelmaani ja tutkimuskysymystäni alaluvussa 1.2. Seuraavaksi tarkastelen aiempaa tutkimusta suhteessa omaan tutkielmaani, ja pohdin mitä uutta pro gradu -työni on mahdollista tarjota. Avaan aiempien tutkimusten teoreettista viitekehystä ja tutkimuskysymystä lyhyesti niiltä osin, kun katson sen olevan olennaista oman tutkielmani kannalta.
Aineistoni ja sen rajaamisperusteet esittelen alaluvussa 1.4. Ensimmäiseksi esittelen
Maija Vilkkumaan julkisuuskuvan analyysiin valikoimani kirja- ja lehdistöaineiston.
Tämän jälkeen siirryn tarkastelemaan romaanin vastaanottoa koskevan aineiston valintaa ja rajausta. Ennen tutkielmani teoreettiseen viitekehykseen siirtymistä esittelen
12
Nainen Katolla -romaanin kuvailevasti. Vilkkumaan romaanin kuvaileva analyysi helpottaa kirja-arvioiden ymmärtämistä.
Luvussa 2 esittelen tutkimukseni kannalta olennaisia käsitteitä ja teoreettista taustaa,
johon tutkimuksessani nojaan. Tarkastelen aluksi lyhyesti vastaanotto- ja reseptiotutkimusta ja oman tutkielmani sijoittumista reseptioestetiikan kentälle. Keskeisiä ovat
etenkin julkisuuskuvaa tarkastellessani sellaiset käsitteet kuin imago ja julkisuuskuva.
Tutkielmani on myös kauttaaltaan julkisuuskuvatutkimus; tarkastelen Vilkkumaan julkisuuskuvan muodostumista ja muutosta romaanin vastaanottopuheen kautta. Avaan
imagon ja julkisuuskuvan käsitteitä etenkin Erkki Karvosen ajatusten pohjalta.
Tutkielmassani analysoin aineistoani artikulaatioteoreettisista lähtökohdista tarkastelemalla siinä esiintyvien merkitysten rakentumista ja purkamista. Tämän vuoksi avaan
alaluvussa 2.1. artikulaatioteoreettisia käsityksiä ja sitä, mitä tällainen lähtökohta tarkoittaa tutkimukseni kannalta. Artikulaatioteoreettisia lähtökohtia tarkastelen etenkin
Lawrence Grossbergin ajatusten pohjalta. Edellä mainittujen asioiden lisäksi käsittelen
luvussa 2 blogeja julkisuudenalustoina, sillä huomattava osa aineistostani koostuu blogikirjoituksista, jotka ovat luonteeltaan hieman erilaisia kuin esimerkiksi sanomalehtien artikkelit. Pohdin blogien erityisluonnetta, ja sitä, kuinka ne muokkaavat osaltaan
mielikuvia.
Luvussa 3 analysoin lyhyesti Vilkkumaalle muodostunutta julkisuuskuvaa ennen romaanin Nainen katolla ilmestymistä. Muodostan käsitystä tästä julkisuuskuvasta tarkastelemalla Vilkkumaasta Soundi ja Rumba -lehdistä poimimiani Maija Vilkkumaata
koskevia haastatteluja ja artikkeleja. Tämän lisäksi tarkastelen kahta kirjaa, joihin sisältyy Vilkkumaata käsittelevä artikkeli, sekä Vilkkumaan faneille suunnattua Maijakirjaa. Analysoin aineistoani temaattisesti ja pyrin muodostamaan sen pohjalta kuvaa
siitä, kuinka Vilkkumaasta puhutaan aineistoni teksteissä. Julkisuuskuvaa analysoidessani pyrin muodostamaan perustan romaanin vastaanottopuheen tarkastelulle.
Julkisuuskuvan hahmottelun jälkeen siirryn analysoimaan romaanin vastaanottopuhetta
luvussa 4. Alaluvussa 4.1. tarkastelen lyhyesti romaanin ympärillä käytyä julkisuuspuhetta. Pohdin, millaista ennakkopuhetta romaanista käytiin ennen sen ilmestymistä ja
millä tavoin Vilkkumaa itse puhui kirjailijaksi siirtymisestään. Tarkastelen sitä, millai-
13
sia uusia aspekteja kirjailijaksi ryhtyminen Vilkkuman julkisuuskuvaan tuo, ja sitä
kuinka romaanista puhuttiin muusikon uutena aluevaltauksena.
Tämän jälkeen siirryn analysoimaan Vilkkumaan romaania koskevia kirja-arvioita.
Alaluvussa 4.2. tarkastelen sitä, millä tavoin Vilkkumaan esikoiromaania arvotetaan
sen arvioissa suhteessa hänen aiempaan tuotantoonsa (musiikkiin). Analysoin myös
musiikkitermistön käyttöä kyseisissä kirja-arvioissa. Pohdin, kuinka arvioija kytkee tällaisella puheella Vilkkumaan romaanin osaksi hänen aiempaa julkisuuskuvaansa. Seuraavaksi tarkastelen romaania koskevien kirja-arvioiden muita intertekstuaalisia liitäntöjä, eli sitä, millaisille jatkumoille Nainen Katolla arvioissa asetetaan. Alaluvussa 4.4.
tarkastelen Vilkkumaan romaanin arvottamista ajankuvana kirja-arvioissa. Pohdin
myös, millaisia yhteiskunnallisia kannanottoja Vilkkumaan romaanilta odotetaan hänen
aiemman julkisuukuvansa perusteella.
Alaluvuissa 4.5. ja 4.6. keskityn tarkastelemaan romaanin kirja-arvioihin sisältyviä oletuksia suhteessa Vilkkumaan julkisuuskuvaan. Ensin pohdin Vilkkumaalle aiemmin
muodostuneen ”älykkörokkarin” imagon vaikutusta hänen esikoisromaaninsa arvottamiseen. Tarkastelen kirja-arvioissa esiintyviä käsityksiä Vilkkumaasta taitavana kielenkäyttäjänä. Alaluvussa 4.6. pohdin Vilkkumaan julkisuuskuvan synnyttämiä ennakko-odotuksia romaanin arvottamisperusteena. Päätän tutkielmani yhteenvetoon ja itsereflektioon luvussa 5 ja pohdin samalla tutkielmani tarjoamia mahdollisuuksia jatkaa
tutkimusta.
14
2. ARTIKULAATIOTEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT JA KESKEISET KÄSITTEET
Tutkielmani käsittelee romaanin kiinnittymistä osaksi taiteilijan julkisuuskuvaa ja on
täten luonteeltaan julkisuustutkimus. Tämän vuoksi on aiheellista määritellä julkisuuteen liittyviä käsitteitä. Julkisuus on yksinkertaistettuna yksityisen ja suljetun vastakohta ja viittaa läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen (Coleman 2010: 9). Julkisuudessa yksilö,
yhteisö tai jokin asia nousee tavallista lähipiiriään laajempaan tietoisuuteen, yksityisestä yleiseen. Noustessaan yleiseen tietoisuuteen kohde asettuu samalla ulkopuoliselle
arvioinnille. (Ikävalko 1996: 169–170.) Julkisuuskentillä tai julkisuuden alustoilla tarkoitetaan tiloja, joissa julkisuudet syntyvät ja joilla eri julkisuuden toimijat kohtaavat
(Aula & Åberg 2012: 208).
Aineistoni perusteella työni sijoittuu myös reseptio- ja vastaanottotutkimuksen kentälle. Vastaanottotutkimus korostaa, että yksittäiset teokset tulee nähdä osana koko kirjallisuuden traditiota ja suhteessa niitä ympäröivään kulttuuriin. Tutkimus voidaan ymmärtää nimenomaan jonkin tietyn teoksen empiirisen vastaanoton tutkimukseksi, mutta
vastaanotto voi käsittää myös laajemmin tulkintaa kulttuurintuotteista esimerkiksi puheenaiheena ihmisten välisessä kanssakäymisessä. (Alasuutari & Kytömäki 1991: 16–
17.) Yhtäältä vastaanottotutkimus tarkastelee kulttuurituotteiden tulkintaa ja arviointia,
toisaalta se voi tutkia kulttuurituotteita osana ihmisten arkielämää (mts. 24).
Katarina Eskola on artikkelissaan ”Kulttuurituotteiden vastaanotto taiteensosiologian
näkökulmasta” tarkastellut vastaanotto- ja reseptioteoreettisia suuntauksia. Eskola erottaa toisistaan kirjallisuuden kulutus-, käyttö- ja reseptiotutkimuksen. Kulutustutkimuksissa kuvataan esimerkiksi kuinka paljon jossakin yhteiskunnassa kirjoja ostetaan tai
luetaan. Käyttötutkimukset keskittyvät kirjojen vastaanottoon osana ihmisten elämää.
Tällöin tutkitaan esimerkiksi ihmisten lukutottumuksia. Reseptiosta puhuttaessa mennään kirjojen kulutuksen ja käytön taakse, ja kysymys on tekstin ja lukijan välisestä
vuorovaikutussuhteesta. (Eskola 1991: 195.) Tältä osin tutkielmani sijoittuu nimenomaan reseptioestetiikan kentälle, sillä olennaista on lukijan ja tekstin välinen kommunikaatioprosessi.
15
Taiteen ja kirjallisuuden tutkimuksen kentällä teosten vastaanoton tutkimus on suhteellisen myöhäinen tulokas. Myös taiteensosiologiaan vastaanoton tutkimus tuli myöhään,
ja Eskolan mukaan vastaanottotutkimuksesta taiteensosiologian osana voitiin alkaa puhua vasta 1900-luvusta alkaen. Niin kauan kuin taide oli vain tietyn suppean piirin etuoikeus ei vastaanottoon keskittyvälle sosiologiselle tutkimukselle ollut tarvetta. (Eskola 1991: 180.) Keski-Euroopassa ja Suomessa vastaanoton tutkimus alkoi kirjallisuudesta. Kasvatustieteilijät tutkivat omista lähtökohdistaan kirjallisuuden vastaanottoa
1900-luvun alusta lähtien. 1950-luvulla mukaan liittyivät sosiologit. Kirjallisuussosiologisiksi pioneeritöiksi Katarina Eskola mainitsee Pekka Tarkan (1966, 1972) tutkimukset kirjasodista sekä Juhani Niemen (1975) tutkimuksen populaarikirjallisuudesta
Suomessa. Laajemman kiinnostuksen kirjallisuuden vastaanottoon ja lukijoihin Eskola
katsoo kuitenkin syntyneen vasta 1980- ja 1990-luvuilla. (Eskola 1991: 193.)
Reseptioestetiikaksi kutsutun lähestymistavan tunnetuimpina eurooppalaisina edustajina voidaan pitää Hans Robert Jaussia ja Wolfgang Iseriä. Yhteistä heidän teorioilleen
on kirjallisuuden tarkasteleminen tuotannon ja vastaanoton keskustelevana prosessina.
He eivät katso teoksilla olevan pysyviä, kulttuurisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä
riippumattomia merkityksiä. Jaussin mukaan tekstin vaikutus ja vastaanottaja ovat toisistaan riippuvaisia ja kirjallinen teos syntyy näiden kohtaamisessa. Lukija on Jaussin
mukaan se, joka saa tekstin ”puhumaan”. Jauss tarkoittaa reseptioestetiikalla ja reseptiohistorialla dialogista prosessia, jossa tärkeää on nimenomaan lukijan asema merkitystä muodostettaessa. (Eskola 1991: 191.)
Iserin mukaan taas painotus on siinä, mitä meille lukijoina tapahtuu tekstien kautta.
Hänen mukaansa kirjalliset tekstit ovat joukkoviestinnän mediaesitysten tavoin kielen
välittämiä todellisuuden representaatioita. Kirjallisten tekstien kommunikaatio on kuitenkin erityislaatuista. Huolimatta kirjallisuuden viittauksista todellisuuteen on kirjallisuudelle ominaista juuri ei-viittaavuus. Kirjallisia tekstejä ei Iserin mukaan voi arvioida
viittaamalla todellisuudessa vallitseviin asiantiloihin, vaan niitä voi ainoastaan tulkita
tai arvostella. Kirjallisuutta ei silti pidä pitää todellisuuden vastakohtana, vaan välineenä, jolla todellisuudesta voidaan kertoa. Kirjallisuuden reseptio on Iserin mukaan
kommunikaatiota, jonka erityispiirre on sen suhde konventioihin. Konventioiden kautta
teksti järjestää uudestaan sosiaaliset ja kulttuuriset normit sekä kirjalliset traditiot, ja
näin kirjallisuus vaikuttaa lukijan todelliseen elämään. (Eskola 1991: 191–193.)
16
Kirjallisuuden arvon muodostuminen on vahvasti kytkeytynyt portinvartijajärjestelmän
toimintaan. Yksi portinvartijoista on kritiikki-instituutio, eli sanoma- ja aikakauslehtien
sekä muiden medioiden kirjallisuuskriitikot. Joutuessaan arvioitavaksi kirjallinen teos
joutuu kohtaamaan joukon käsityksiä siitä, mitä kirjallisuus on ja mitä ominaisuuksia
sen tulisi sisältää. Nämä käsitykset vaikuttavat siihen, kuinka kirjaa arvioidaan. Portinvartijoiden voidaankin ajatella olevan kanonisoivia instituutioita, jotka nostavat tiettyjä
teoksia arvokkaaksi kirjallisuudeksi ja jättävät toisia ulkopuolelle. Arvostelmat eivät
ole pelkästään subjektiivisia, vaan ne ovat historiallisesti muuttuvia ja ne kytkeytyvät
yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin arvoihin. Portinvartijoiden tehtävänä on välittää kirjallisuutta lukevalle yleisölle. Tässä prosessissa portinvartijat tekevät valintoja, jotka vaikuttavat siihen, millaista kirjallisuutta nostetaan esille. (Lindholm 2003: 54.)
2.1. Artikulaatioteoreettiset lähtökohdat
Artikulaatio voidaan määritellä käytännöksi, jonka avulla nivelletään yhteen aineksia,
joilla ei välttämättä ole mitään aiempaa keskinäistä suhdetta (Grossberg 1995: 268).
Tekstien merkityksiä muodostavat monet erilaiset tekijät, joiden vaikutuksia ei voida
tietää etukäteen. Tekstien, kontekstien tai lukijoiden identiteetit eivät ole ennalta määrättyjä, eivätkä siten myöskään ne merkitykset, jotka muodostuvat näiden kohdatessa.
Merkitys syntyy viestin lähettäjän ja vastaanottajan vuorovaikutuksessa, mutta tässä
vuorovaikutuksessa on osallisena myös muita tahoja. Artikulaation käsite on hyödyllinen, kun analysoidaan merkitysten muodostumiseen vaikuttavien tahojen yhteen niveltymistä. (Lehtonen 1996: 215.)
Erkki Karvosen (1997: 245) mukaan artikulaatio on kamppailua merkitysten tuottamisesta ja todellisuuden määrittelemisestä. Artikulaatioteoria painottaa kulttuurista kontekstia ja tästä seuraavaa merkitysten monimuotoisuutta. Asiat ovat aina kytkettynä yhteyksiin ja kontekstiin. Artikulaatiossa on kyse yhteyksistä irrottamisesta ja uusiin yhteyksiin liittämisestä, dekonstruoinnista ja rekonstruoinnista. (Karvonen 1993: 17.) Artikulaation käsitteen avulla voidaan tarkastella merkitysten syntyä tietynlaisten lukijoiden lukiessa tietynlaisia tekstejä tietyissä konteksteissa. Tekstillä, kontekstilla ja toimijoilla ei voida sanoa olevan yhtä identiteettiä, vaan ne ovat täynnä erilaisia ja toisistaan
irrallisia eroja. Tällaisia eroja voivat olla esimerkiksi tekstien fyysinen olomuoto, ker-
17
ronnan eroavaisuudet tai kielelliset konventiot. Lukijoiden välisiä eroja voivat olla
esimerkiksi subjektien erilaiset asemat (luokka, ikä, sukupuoli), mielenkiinnonkohteet
sekä valta-asema. Artikulaatioteorian näkökulmasta tekstit siis kytkeytyvät konteksteihin ja kontekstit kulttuurisiin käytäntöihin. Lukijalla on täten tärkeä asema merkitysten
tuottamisessa. (Lehtonen 1996: 214–217.)
Artikulaatio on Lawrence Grossbergin mukaan käytäntö, joka määrittää yhteiskuntaa.
Grossberg nostaa esimerkiksi käsityksen ”tyhmistä blondeista”. Vaikka hiustenvärillä
ja älykkyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, on käsitys etenkin vaaleahiuksisista naisista tyhminä edelleen yhteiskunnassamme vaikuttava artikulaatio. (Grossberg 1995: 269.) Tällaiset käytännöt vaikuttavat siihen, millaiset käytänteet yhteiskunnassamme vallitsevat. Artikulaation käsite on hyödyllinen myös tarkasteltaessa mainontaa ja markkinointia. Esimerkiksi porvarillisen julkisuuden aikakautena kahvi liitettiin järkevyyteen, selväpäisyyteen ja halujen hallintaan. Nykypäivän mainoksissa kahvi
kytketään yhä useammin mielihaluihin ja intohimoon, sillä sen arvellaan lisäävän parhaiten myyntiä. (Karvonen 1999: 310.) Myös esimerkiksi alkoholi- ja tupakkamainonnan voidaan nähdä artikuloivan myytäviin tuotteisiinsa asioita, jotka eivät itsessään
niihin liity, mutta joiden ajatellaan lisäävän myyntiä. Alkoholi ja tupakka saatetaan
mainoksissa esimerkiksi kytkeä tietynlaiseen haluttavaan ja rentoon elämäntyyliin.
Artikulaatioteorian avulla on mahdollista kuvailla sitä, kuinka käytännöillä on usein
ennalta arvaamattomia vaikutuksia yhteiskuntaan. Artikulaation tutkimiseen sisältyy
yhteyksien tutkimista ja purkamista, jotta voitaisiin rakentaa uusia yhteyksiä. Artikulaatioteorian näkökulmasta mikään merkityssuhde ei ole välttämätön tai ikuinen, vaan
muutettavissa oleva asia. Asiat voidaan aina kytkeä irti entisistä merkityksistään ja kytkeä ne uusiin merkityksiin. Asian merkitys tulee näin uudelleen muotoilluksi ja se
muuttuu. Esimerkkinä tästä on aiemmin mainittu kahvin merkitys ja sen kääntyminen
päinvastaiseksi. Merkityssuhde on silti todellinen ja vaikuttaa osaltaan sosiaalisen todellisuuden muodostumiseen. (Karvonen 1997: 239.)
Grossberg on todennut kaiken tulkinnan olevan artikulaatiota, jossa konteksteja konstruoidaan ja dekonstruoidaan jatkuvasti. Nämä kontekstit vaikuttavat kirjallisuuden arviointiin kahdella tavalla. Kontekstit ovat ensinnäkin niitä kulttuurisia tilanteita tai sosiaalisia asemia, joista tekstejä arvioidaan, ja joissa teksteihin liitetään eli artikuloidaan
erilaisia merkityksiä. Toiseksi kontekstit ovat tekstistä erottuvia rakenteita, joissa teks-
18
tien merkitys kytketään johonkin teoksen ulkopuoliseen. (Lindholm 2003: 56–57.)
Tutkimukseni kannalta artikulaation käsite on hyödyllinen tarkasteltaessa, millaisia liitäntöjä ja merkitysten rakentumisia romaanin vastaanotossa ilmenee. Vilkkumaan julkisuuskuvaa tarkasteltaessa pohdin, millaisiin merkitysyhteyksiin Vilkkumaa aineistossani liitetään. Vastaanottoa tarkastellessani kysyn, millaisia kytkentöjä romaanin ja julkisuuskuvan välille luodaan, ja millä tavoin romaani artikuloituu osaksi Vilkkumaan
julkisuuskuvaa.
2.2. Julkisuuskuva ja imago
Mielikuvista on nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa tullut yhä tärkeämpiä menestyksen kannalta mille tahansa asialle tai henkilölle. Erkki Karvonen käyttää tällaisesta
yhteiskunnasta termiä mielikuvayhteiskunta, mutta huomauttaa, että painopisteestä
riippuen on mahdollista puhua myös esimerkiksi tietoyhteiskunnasta, verkostoyhteiskunnasta, mediayhteiskunnasta tai postmodernista yhteiskunnasta. Olennaista on kuitenkin se, että ”mielikuvalliset” ilmiöt ja käsitteet ovat tärkeänä osana vaikuttamassa
yhteiskuntaan. Tällaisia ”mielikuvallisia” termejä ja ilmiöitä ovat esimerkiksi ”maine”,
”mielikuva”, ”imago”, ”julkinen kuva”, ”julkisuuden hallinta” ja ”toiminta median ehdoilla”. (Karvonen 1999: 17.)
Termi julkisuuskuva on julkisuuden tavoin monimerkityksellinen. Erkki Karvosen
(1997: 18) mukaan julkisuuskuvalla on kaksi puolta. Yhtäältä julkisuuskuva on jotakin
ulkoista, visuaalista ja viestinnällistä, toisaalta se on jotakin ihmisen tietoisuudessa
muodostuvaa. Karvonen jakaa julkisuuskuvan mielikuvaan ja imagoon. Imagon voidaan hänen mukaansa ajatella olevan lähettäjän tuottama viesti tai esitys. Imago perustuu viestin lähettäjän toimintaan ja on ikään kuin lähettäjän esitys asiasta. Esittäminen
on jonkin asian valitsemista esitykseen sisällytettäväksi ja jonkin toisen asian poisjättämistä. Esittäminen on aina jossain määrin tietoista ja harkittua valitsemista, mutta jo
pelkästään olemalla olemassa ihminen tietyllä tapaa viestii mahdollisesti jotakin. Tietyssä mielessä ihminen esittää aina jotakin, olipa se tarkoituksellista tai ei. Esitys muuttuu viestiksi tai sanomaksi siinä vaiheessa, kun joku asettuu tulkitsemaan esitystä. Imagon merkitys muodostetaan viestin perusteella mielikuvaksi. Mielikuva on vastaanotta-
19
van puolen aktiivisuutta ja pohjautuu vastaanottajan omaan elämäntilanteeseen ja tarpeeseen tulkita imagoa tietyllä tavalla. (Karvonen 1997: 32, 53.)
Kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta imago on esitysten jatkuvaa tuottamista ja
uusintamista. Imago on osa sosiaalista konstruointia ja voidaan kysyä, kenen hyväksi
tai kenen ehdoilla jokin esitys toimii? Kaikki esitykset rakentavat käsityksiä jostain ja
täten rakentavat imagoa. Esimerkiksi yritykset ja organisaatiot voivat viestiä mainonnallaan joitain asioita ja tiedotustilaisuuksissaan toisia. Imagoa ovat rakentamassa vahvasti myös toimittajat, jotka tulkitsevat ja esittävät asiat yleisölle. Yhteiskuntaan vakiintuva käsitys jostain asiasta ei siis ole vain lähteiden, vaan myös suuressa määrin
tulkitsijoiden ja esittäjien aikaansaamaa. Jokainen mediateksti on valintoja tekemällä
tuotettu konstruktio. Samalla tavoin esimerkiksi organisaation laatima lehdistötiedote
on valintoja tekemällä tuotettu konstruktio, näkemys maailmasta. Valintoihin on kuitenkin vaikuttamassa ympäröivä kulttuuri, eivätkä valinnat ole aina tietoisia. (Karvonen
1999: 314.) Ymmärrän työssäni imagon käsitteen nimenomaan konstruktiona, johon
ympäröivä kulttuuri on osaltaan vaikuttamassa.
James Grunig jakaa imagon artistisen imagon ja psykologisen imagon käsitteisiin
(Grunig 1993: 126). Artistinen imago tarkoittaa imagoa viestinnällisenä toimintana,
viestijän yleisölle suuntaamana esityksenä. Artistisen imagon kohdalla näkökulma on
siis viestin lähettäjässä. Psykologisella imagon käsitteellä puolestaan tarkoitetaan ihmisten eli viestin vastaanottajien käsityksiä kohteesta. (Karvonen 1999: 41.) Artistinen
imago on siis se, joka Maija Vilkkumaasta pyritään luomaan esimerkiksi haastatteluissa ja romaanin markkinoinnissa. Artistinen imago sopii käsitteeksi Vilkkumaan imagosta puhuttaessa, sillä ”artistinen” viittaa nimenomaan taiteeseen (Karvonen 1999:
41). Maija Vilkkumaan julkisuuskuvan katson muodostuvan psykologisen ja artistisen
imagon summana, eli lähettäjän ja vastaanottajan välisen kommunikaatioprosessin
tuotteena.
Imagon rakentumiseen vaikuttaa vahvasti median antama kuva viestin lähettäjästä, tässä tapauksessa artistista. Median toiminta on kaksijakoista: toisaalta se tuo esiin artistin
mainosjulkisuuden, toisaalta se luo uutisjulkisuutta omista intresseistään käsin. Julkisuus tuo esille vain artistin suunnalta tulevan viestin. Tapaan käsitellä aihettaan vaikuttaa kaupallisuus, sillä median on saatava myytyä juttunsa yleisölle. Tämä voi johtaa
tiettyjen asioiden korostumiseen, joka ei välttämättä miellytä viestin lähettäjää. Myös
20
journalisteja voidaan pitää eräänlaisina julkisuuden portinvartijoina, jotka valitsevat,
mitkä näkemykset pääsevät julkisuuteen. (Karvonen 1999: 88–89.) Media voidaan tässä nähdä ikään kuin kolmantena ”toimijana” mielikuvan syntymisessä. Katson median
ja artistin välisen suhteen olevan symbioottinen. Media tarvitsee artistia elääkseen ja
artisti puolestaan mediaa pysyäkseen ihmisten tietoisuudessa.
Journalistinen mediajulkisuus on julkisuuden osa-alue, joka tarkoittaa painettua ja sähköistä viestintää, johon on ollut vaikuttamassa toimittaja tai toimitus (Ikävalko 1996:
169–170). Journalistisesta kuvasta voidaan puhua silloin, kun tarkoitetaan sitä, kuinka
jokin asia, henkilö tai tapahtuma merkityksellistetään journalistisessa käytännössä.
Mediassa esitetty kuva ei tietenkään ole sama kuin kansalaisten kuva asiasta, mutta
mediaretoriikka vaikuttaa osaltaan vahvasti kansalaisten käsityksiin. (Karvonen 1997:
31–31.) Tutkimukseni kannalta journalistisen kuvan käsite on relevantti etenkin Vilkkumaan julkisuuskuvaa tarkasteltaessa, sillä suuri osa aineistostani on lehtihaastatteluja
ja artikkeleita.
Julkinen kuva voi viitata yleiseen tietoon, jonka perusteella voidaan muodostaa käsityksiä. Erottelu julkiseen ja ei-julkiseen on ongelmallinen, sillä ei ole aina selvää,
kuinka suuren piirin tietoisuudessa asian tulee olla, jotta sitä voidaan kutsua julkiseksi.
Julkisuuskuva voi olla myös se merkityksellistämisen tapa, joka on toteutunut mediapuheessa. Jokin henkilö voidaan esimerkiksi kiinnittää jonkin asian symboliksi.
Julkisuuskuvan voisi määritellä jonkin asian tai ihmisen julkiseksi kuvaksi. Julkisuuskuvassa yhdistyvät imago ja mielikuva ja se koostuu erilaisista yhteen kietoutuneista
tulkinnan tasoista. Julkisuuskuva on aina luonteeltaan sirpaleinen ja keskeistä on se, että viestintä tuottaa julkisuuskuvaa. Julkisuuskuva ei myöskään rakennu lineaarisesti,
vaan muodostuu kaikkien toimijoiden (lähettäjien ja vastaanottajien) tulkinnasta.
21
2.3. Kirjailijan nykyaikainen markkinointi
Kirjailijan ammatti on itsenäistynyt hitaasti aina 1800-luvun lopulta lähtien. Ammatin
asema on jatkuvasti muuttuva. Muutokseen on ollut vaikuttamassa myös yhä monimuotoistuva media. Mediasta on tavallaan tullut kirjailijan työnantaja, ja kirjailijan ja
kustantajan suhteen voidaan ajatella olevan muutoksessa. Siinä missä kustantaja on aiemmin vastannut kirjan markkinoinnista, on kirjailijan asema markkinoinnissa nykyään
yhä tärkeämpi. (Ekholm & Repo 2010: 141.) Vaikka uudet viestintävälineet on toisinaan nähty perinteisen painetun kirjan haastajina, ovat ne myös tarjonneet kirjailijalle
uuden paikan näkyä ja tuoda omaa työtään esille. Kirjailijan voidaan nykyään ajatella
olevan eräänlainen tuote, jolle täytyy luoda imago. Noustakseen median kautta yleisön
tietoisuuteen on kirjan oltava tavallaan uutinen. Nykyaikana arvostetaan esiintymis- ja
edustuskelpoisuutta myös kirjailijan kohdalla. (Koistinen 2007: 62.)
Joe Moran kirjoittaa teoksessaan Star Authors, Literary Celebrity in America nykyaikaisen tähtikirjailijakulttuurin synnystä Amerikassa. Viime vuosikymmeninä useat pienet perheomisteiset kustantamot ovat korvautuneet pienellä määrällä suuria kustantamoja, jotka ovat multimediaalisten yhtiöiden omistuksessa. Moran katsoo tämän kehityksen muuttaneen kustannusalaa ja kirjailijan ammatin luonnetta Amerikassa, mutta
myös kasvavassa määrin muualla maailmassa. Kustantajat ovat huomanneet kirjailijaan
keskittyvien julkisuudenmuotojen edullisuuden ja tehokkuuden. Tv-esiintymiset, talkshowt ja lehtijutut tuovat kirjalle helposti lisää julkisuutta. Myös kirjallisuustapahtumat, esimerkiksi kirjamessut, joissa ihmiset voivat tavata kirjailijoita, ovat yksi markkinoinnin keino. (Moran 2000: 35.)
Tarja-Liisa Hypén on erotellut kaksi suomalaisessa kirjailijatraditiossa esiintyvää kirjailijatyyppiä: romantiikan ajan ihanteen mukaisen taiteilijamyytin, neron kirjailijameedion ja 1900-luvulla yleistyneen mediakirjailijan. (Hypén 2003: 30–34). Mediakirjailija on kirjailija, jonka kuvaa luodaan kaikenlaisin mediamuodoin ja julkisuuden
keinoin. Kuvaa ei luoda pelkästään tai ensisijaisesti kirjailijan tuotannolla tai kirjallisuusinstituutioon kuuluvilla välineillä, kuten kritiikillä ja tutkimuksella. Vastaanottaja
ei saa kuvaa kirjailijasta vain kirjailijan tuotannon kautta, vaan kuvaan vaikuttaa muu
media. Nykyaikaisen medioituneen ja tuotteistuneen kirjailijan nimi toimii tavaramerkkinä laajemmalle mediatuotteelle kuin pelkästään kirjailijan kaunokirjalliselle tuotteelle. Kirjallisuus on sinänsä ollut medioitunutta jo pitkään ja kirjailijakuvan medioitumi-
22
nen onkin Hypénin mukaan ns. toisen asteen medioitumista. Kirjallisuuden ja uusien
teknisten välineiden välille on kehittynyt vuorovaikutusta jo varhain (esimerkiksi filmatisoinnit). Välineiden käyttöjärjestys on nykyään toinen. Kirjailija saattaa antaa
haastattelun ennen filmisuunnitelmien toteutumista sen sijaan, että kommentoisi valmista tuotetta. Markkinoidessaan tulevaa filmatisointia kirjailija markkinoi samalla
tuotantoaan ja itseään kirjailijana. (Hypén 2003: 33–34.)
Media on 2000-luvun kirjailijalle paikka näkyä ja markkinoida tuotantoaan. Medianäkyvyyden voi nykyaikana nähdä jopa välttämättömänä tekijänä kirjan esille saamisessa ja sitä kautta sen myynnin edistämisessä. Myös sosiaalinen media on monelle
kirjailijalle nykyään tärkeä kanava tuotannon markkinoimiseen. Kai Ekholm ja Yrjö
Repo (2010) toteavatkin teoksessaan Kirja tienhaarassa vuonna 2020 (2010: 141), että
”tuottaakseen kustantajan tavoittelemaa tulosta tehdylle investoinnille kirjailija joutuu
osallistumaan median julkiseen kysyntään.”
Maija Vilkkumaa on esimerkki nykyaikaisesta mediakirjailijasta. Vilkkumaan esikoisteoksen markkinointi perustuu pitkälti kirjailijan esiintymiseen useissa eri medioissa.
Toisaalta oman vaikutuksensa asiaan tuo se, että Vilkkumaa oli jo valmiiksi mediassa
esiintyvä julkisuuden henkilö. Vilkkumaa esiintyi esikoisromaaninsa myötä esimerkiksi television ja radion keskusteluohjelmissa, markkinoi kirjaansa sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä ja Facebookissa, sekä esiintyi aktiivisesti aikakauslehtien sivuilla.
Romaanin julkaisemisen jälkeen hänen medianäkyvyytensä on kasvanut. Vilkkumaa on
osallistunut esimerkiksi the Voice of Finland -ohjelmaan. Tällainen medianäkyvyys
voidaan nähdä ”vastauksena median julkiseen kysyntään” (Ekholm, Repo 2010: 141).
Digitaalinen markkinointi internetissä on osa 2000-luvun kirjallisuuden markkinointia.
Kirjailija voi käyttää verkossa saamaansa huomiota myyntilukujen kasvattamiseen.
Esimerkiksi Juha Vuorisen kirjailijanura alkoi verkkosivuista, joille hän kirjoitti Juoppohullun päiväkirjaa. Digitaalisen muodon suosio johti tekstien julkaisemiseen kirjana.
(Ekholm, Repo 2010: 158.)
2.4. Blogit uudenlaisena julkisuudenalustana
Aion sisällyttää tutkimukseni aineistoon myös kirjablogien arvioita. Blogien valinta perustuu lähinnä niiden lukijamääriin ja tekstin hedelmällisyyteen analyysini kannalta.
23
Myös Nainen katolla -romaanin Facebook-sivuilla nostetaan esille joidenkin kirjablogien arvioita. Sosiaalisen median synnyttämä ja ylläpitämä julkisuus on erilaista kuin
perinteinen mediajulkisuus. Sosiaalisen median myötä käsitys julkisuuden rajoista on
muuttunut. Sosiaalista mediaa voidaan pitää avoimempana, vuorovaikutteisempana sekä hajaantuneempana kuin perinteistä mediaa. (Matikainen 2012: 130.) Sosiaalisen ja
perinteisen median käsitteiden erottaminen toisistaan ei ole ongelmatonta, sillä niin
kutsuttu perinteinen media on läsnä myös sosiaalisessa mediassa. Merkittävimpänä
erona sosiaalisen ja perinteisen median välillä voidaan pitää sitä, että perinteisen median sisällöstä vastaavat tuotantoyhtiöt sekä ammattilaiset, kun taas sosiaalisessa mediassa julkisuutta ovat keskeisimmin tuottamassa tavalliset ihmiset ja yhteisöt. (Matikainen
2012: 137–138.)
Tunnetuimpia sosiaalisen median muotoja ovat esimerkiksi Facebook, Twitter, Wikipedia sekä seuraavassa alaluvussa käsittelemäni blogit (Matikainen 2012: 137–138).
Kirjallisuuden ja kirjallisen kulttuurin voidaan katsoa kytkeytyneen internetiin ja sosiaaliseen mediaan (Jalkanen & Pudas 2013: 40). Monella kirjailijalla on esimerkiksi
oma blogi, Facebook tai Twitter-tili. Maija Vilkkumaalla on sekä oma Facebooksivusto että Twitter-tili ja esikoisromaanilla oma Facebook-tili. Blogit ovat osa sosiaalista mediaa, tarkemmin sanottuna journalistista verkkojulkisuutta. Journalistinen verkkojulkisuus koostuu sekä valtamediasta että kansalaislähtöisestä pienmediasta, johon
tarkastelemani blogit yleensä kuuluvat (Matikainen 2012: 144). Kuitenkin esimerkiksi
Ylen Strada -kirjablogin katson kuuluvan ennemminkin valtamediaan, sillä sen taustalla on suuri tuotantoyhtiö eli YLE.
Blogi on yksinkertaisesti määriteltynä verkkosivu tai -sivusto, johon tuotetaan sisältöä,
joka päivitetään säännöllisesti niin, että viimeisin kirjoitus päätyy aina kronologisesti
uusimmaksi (Jalkanen & Pudas 2012: 22). Blogeille on tyypillistä, että vanhat merkinnät säilyvät luettavissa ja muuttumattomina. Useimmissa blogeissa sisällön kommentoiminen on mahdollista. Keskustelevuus ja yhteisöllisyys ovatkin blogeille luonteenomaisia piirteitä ja tämä erottaa blogit perinteisestä ”yksisuuntaisesta” mediasta. (Kilpi
2006: 1–5.) Aiemmin blogit on nähty lähinnä nettipäiväkirjatyyppisinä sivustoina, mutta nykyään moni blogi keskittyy kirjablogien tapaan tiettyyn teemaan. Perinteisen nettisivun ja blogin välinen raja on hämärtynyt ja sivusto saattaa olla sekoitus molempia.
24
Blogit ovat nykyisyyden markkinoinnin välineitä, joita esimerkiksi kustantamot voivat
tehokkaasti hyödyntää. Kirjailijoille saatetaan luoda omia blogisivuja romaanin markkinointia varten, mutta ne lakkaavat yleensä päivittymästä romaanin markkinoinnin
laannuttua. (Jalkanen & Pudas 2012: 22–23.) Kirjailijoiden blogisivut ovat nähdäkseni
lähempänä perinteistä mediaa myös siinä, että niiden synnyn takana ovat tuotantoyhtiöt
tai kustannusalan ammattilaiset. Kirjabloggarit voivat pyytää kustantamoilta arvostelukappaleita, ja joskus kustantamot saattavat lähettää niitä pyytämättäkin, mikäli olettavat blogikirjoituksen lisäävän teoksen saamaa julkisuutta. Esimerkiksi kustannusosakeyhtiö Otava on viime vuosina hyödyntänyt kirjablogeja markkinoinnissaan huomattuaan kirjablogien olevan yhä tärkeämpiä viestinnän ja markkinoinnin kannalta. Myös
muut kustantamot kutsuvat bloggaajia esimerkiksi lehdistötilaisuuksiinsa ja lähettävät
arvostelukappaleita.
Kirjabloggaajat kirjoittavat kirjoista yleensä nopeaan tahtiin ja kirjablogit voivat olla
väylä saada näkyviin niitä teoksia, joista kirjoitetaan vähemmän lehtikritiikkejä (Jalkanen & Pudas 2013: 82–84). Jotkut bloggaajat tekevät yhteistyötä kustantamojen lisäksi
myös esimerkiksi kirjastojen ja kirjailijoiden kanssa. Palkkaa bloggaamisesta kuitenkin
maksetaan harvoin, ja palkkaa saavat bloggaajat ovatkin yleensä suurten lehtitalojen
alaisina. Tässä mielessä bloggaamista voisikin pitää enimmäkseen harrastuksena ja
bloggaajia ”tavalllisina kansalaisina” verrattuna kirjallisen alan ammattilaisiin. Bloggaajat myös valitsevat lukemansa ja arvioimansa kirjat omien mieltymystensä mukaan,
ja suurin osa bloggaajien esittelemistä kirjoista on muita kuin kustantamoista saatuja
uutuuksia. Kirjablogit ovatkin saaneet positiivista palautetta siitä, että ne tuovat esille
marginaalisempaa ja vanhempaa kirjallisuutta. (Jalkanen & Pudas 2013: 88).
Kirjablogit voidaan nähdä yhteisöllisenä toimintana. Blogosfäärillä tarkoitetaan kaikkien blogien ja bloggareiden muodostamaa yhteisöä, jota sitoo yhteen kommentointi ja
linkitys. (Kilpi 2006: 17.) Bloggarit kommentoivat toisten bloggareiden kirjoituksia ja
linkittävät niitä omaan blogiinsa. Tämän lisäksi myös blogosfäärin ulkopuoliset lukijat
voivat usein kommentoida kirjoituksia. Yksi bloggaamisen tärkeimmistä merkityksistä
kirjabloggaajalle onkin oman kokemuksen jakaminen muiden kanssa. Bloggaaminen
on tältä osin lähellä lukupiiritoimintaa. Sekä lukupiireissä että blogeissa pääpaino on
lukukokemuksen jakamisessa ja toisten lukijoiden kanssa keskustelemisessa. (Jalkanen
& Pudas 2013: 91–92.) Julkinen blogi on lähellä lukupiiriä, sillä lukijat voivat yleensä
25
vapaasti kommentoida bloggaajan tekstiä ja blogille saattaa lukupiirin tapaan muodostua eräänlainen vakiojäsenistö (Ahola 2013a: 106). Bloggaaminen on kuitenkin itsenäisempää, sillä bloggaaja itse yleensä valitsee kirjan, josta kirjoittaa, kun taas lukupiirissä
kirjan valinta on yhteisön päätös. Blogeille leimallista on myös yhteisön vapaampi ja
säännöttömämpi luonne; mukaan voi tulla ja poistua, kun siltä tuntuu (Ahola 2013a:
106).
Blogit ovat osaltaan mukana muokkaamassa ja tuottamassa mielikuvia. Blogien keskusteleva luonne ja kommentoinnin reaaliaikaisuuden mahdollisuus erottaa ne ns. perinteisestä kriitiikki-instituutiosta. Sanomalehtikritiikki on luonteeltaan ”pysyvä totuus”. Kun asiantuntijakriitikko julkaisee sanomalehtikritiikin, sitä ei yleensä kommentoida julkisesti tai pyritä kumoamaan. Blogiarvoiden kohdalla tilanne on erilainen.
Muiden kirjablogien kirjoittajat saattavat kommentoida kirja-arviota joko olemalla samaa mieltä kirjoittajan kanssa tai esittämällä täysin vastakkaisen mielipiteen. Blogit
tarjoavat mahdollisuuden keskustella kirja-arvioista ja kyseenalaistaa kirjoittajan mielipide. Blogiarviot ovat luonteeltaan perinteistä lehtikritiikkiä subjektiivisempia. Bloggaaja valitsee itse kirjan, jonka haluaa arvioida, ja hänellä on valta arvioida sitä täysin
omasta näkökulmastaan käsin. Sanomalehtikriitikko on ainakin joiltain osin sitoutunut
lehtensä linjaan. Sanomalehtikritiikkiin liittyy tietynlainen odotus arvion objektiivisuudesta, toteutuipa objektiivisuus tai ei. Joka tapauksessa sanomalehtikriitikko on aina
vastuussa kirjoituksestaan lehdelleen toisin kuin bloggaaja, joka on vastuussa vain itselleen. Blogit ovat täten kirjan arvioijalle vapaampi ympäristö ilmaista henkilökohtaisia mieltymyksiä.
26
3. MAIJA VILKKUMAAN JULKISUUSKUVAN PIIRTEITÄ
Tässä luvussa analysoin lyhyesti Maija Vilkkumaan julkisuuskuvaa, johon romaaniin
liittyvä julkisuuspuhe kiinnittyy. Kuten jo aiemmin olen todennut, oletan vaikutuksen
olevan kaksisuuntainen. Ajattelen Vilkkumaan artisti-imagon vaikuttavan siihen, kuinka romaanista puhutaan ja toisaalta ajattelen romaania koskevan julkisuuspuheen
muokkaavan Vilkkumaan aiempaa julkisuuskuvaa. Tavoitteena ei ole muodostaa täydellistä kuvaa Vilkkumaan julkisuuskuvasta, sillä en katso sen olevan tämän tutkimuksen mittapuulla mahdollista. Julkisuuskuva on niin sirpaleinen, alati muuttuva ja riippuvainen tulkitsijasta, että kokonaisen käsityksen muodostaminen jonkin henkilön tai
asian julkisesta kuvasta on lähes mahdotonta. Laajemman aineiston avulla olisi toki
mahdollista muodostaa syvempi tulkinta Vilkkumaan julkisuuskuvasta, mutta se siirtäisi liikaa fokusta pois varsinaisesta tutkimuskohteestani. Tarkoitukseni on muodostaa
lähinnä jonkinlainen perusta romaanin vastaanoton analyysille.
Maija Vilkkumaa nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1999 ilmestyneen ensimmäisen Pitkä ihana leikki -albumin myötä. Ennen soolouraa Vilkkumaa vaikutti Tarharyhmä-yhtyeessä, jolta ilmestyi kaksi albumia ja kaksi kokoelmalevyä. Soolourallaan
Vilkkumaa on julkaissut kuusi studioalbumia, yhden livealbumin ja kokoelmalevyn.
(Hämäläinen 2011: 77.) Vilkkumaa on opiskellut suomen kieltä Helsingin yliopistossa
vuodesta 1992 ja valmistunut kandidaatiksi vuonna 2013. Maisterin tutkinto odottaa
vielä loppusilaustaan. Vilkkumaa työskenteli myös tutkimusavustajana Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella vuonna 1999 samaan aikaan kun työsti esikoisalbumiaan. Nainen katolla on hänen esikoisromaaninsa, mutta Vilkkumaa on kirjoittanut
aiemmin esimerkiksi kolumneja radio Ainolle. Tällä hetkellä hän äänittää uutta sooloalbumia ja laulaa Kerkko Koskinen Kollektiivissa. 22.5.2015 Vilkkumaan tulevalta
sooloalbumilta ilmestyi ensimmäinen single ”Lissu ja mä” (Rautio 22.5.2015, YleXuutiset).
3.1. Nuori vihainen nainen suomirockin kentällä
1990-luvulla rockista tuli valtakulttuuria ja uusia musiikkityylejä syntyi runsaasti.
Myös nuorten naisten pyrkimys yksilöllisyyteen alkoi näkyä yhä enemmän ja he tulivat
27
esille rockissa uudella asenteella. (Aho, Taskinen 2003: 192.) Nuorista naisista tuli ns.
julkisuuskelpoisia. Kevyen musiikin piirissä nuorten vihaisten miesten rinnalle muodostui uusi ryhmä, joka nimettiin nuorten vihaisten naisten ryhmäksi. Tunnetuimpia tähän ryhmään kuuluvia artisteja ovat esimerkiksi Alanis Morissette ja kotimaisista Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa. (Kurikka 2003: 206.)
Tarkastelemassani aineistossa puhutaan paljon Vilkkumaasta osana ”nuorten vihaisten
naisten artistibuumia”. Alanis Morissetten nimi muistetaan mainita lähes poikkeuksetta
Vilkkumaan soolouran alkupuolella julkaistuissa haastatteluissa ja levyarvioissa. Esimerkiksi Rumbassa (Mäkäräinen 1999: 29, Rumba 20/99) Vilkkumaata nimitettiin
Suomen Alanikseksi. Toinen yleinen vertailukohde oli kotimainen artistikollega Jonna
Tervomaa. Vilkkumaa ja Tervomaa nähtiin samankaltaisina naisrockbuumin jälkimainingeissa syntyneinä artisteina. Tervomaan ja Vilkkumaan välille pyrittiin myös
luomaan kilpailuasemaa.
Kevään aikana radiokanavat takoivat Maijan Satumaa-tangon päähän varsin onnistuneesti.
Reipas rocklaulu muistutti, että Jonna Tervomaa ei ole ainut suomalainen nainen, joka osaa
tehdä näppärää ja uskottavaa rockia suomeksi. (Jortikka 24.7.2007, Soundi 1999/08.)
Rumba julkaisi vuonna 2008 Vilkkumaan ja Tervomaan yhteishaastattelun ”Maa on voimaa”, jossa artistit pohtivat muun muassa keskinäistä vertailuaan mediassa, itseään naisartistibuumin osana sekä suhdettaan mediaan. Vilkkumaa kertoo haastattelussa, ettei vertailu
Tervomaahan oikeastaan ärsyttänyt häntä. Enemmän Vilkkumaa kertoo kokevansa ärsyttävänä ohimeneväksi muoti-ilmiöksi leimaamisen. ”Että naisrockarit on in[…]Se tuntui tosi
ärsyttävältä.” (Kinnunen 2008: 39, Rumba 20/08.)
Toisinaan aineistossa puhutaan Vilkkumaan ja Tervomaan suhteesta tekemällä heidän välilleen selkeä ero artisteina. Eroa pyritään korostamaan esimerkiksi huomauttamalla Vilkkumaan tekevän omat kappaleensa itse kokonaan. Myös artistien musiikissa nähdään eroja.
Tero Alanko kirjoittaa Soundi-lehden artistihaastattelussa kuinka ”Vilkkumaan musiikkia
ei leimaa samanlainen raskassoutuisuus kuin esimerkiksi Egotripin, Don Huonojen ja Jonna Tervomaan levyjä” ja kuinka Vilkkumaan tekstit ”hengittävät ja elävät aivan eri tavalla”. Alanko ei kuitenkaan pidä yllättävänä sitä, että Maijan musiikkia on vertailtu Jonnan
tekemisiin, kuten ei Vilkkumaa itsekään: ”Tavallaan mä ymmärrän sen, että joku on jo
yrittänyt niputtaa mua ja Jonnaa. Me ollaan saman ikäisiä naisia ja molempien biiseissä on
särökitaraa. Muuten mä olen sitä mieltä, ettei meidän musiikissa ole hirveän paljon yhteistä” (Alanko 1999: 32, Soundi 8/99.)
28
Vilkkumaan ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 1999 ja se osui ”vihaisten naislaulajien
buumin” jälkimaininkeihin. Rumbassa vuonna 1999 Jarmo Juhala kirjoittaa kuinka suomalainen levyteollisuus on hänen näkemyksensä mukaan löytänyt nihkeästi edustajia 90luvulla ”valtavirta-su[i]hdanteeksi kasvaneeseen” naislaulaja-lauluntekijöiden joukkoon.
Vilkkumaan Juhala ajattelee kuitenkin ilmeisesti vastaavan tähän kysyntään, sillä hän kuvailee Vilkkumaan sooloalbumia Alanis Morissetten ja Kaija Koon sekoitukseksi. (Juhala
1999: 18, Rumba 16/99.) Rumban haastattelussa vuonna 2005 Vilkkumaa miettii jälkikäteen alkuaikojen leimautumistaan osaksi ”naislaulajabuumia”:
Monet tulivat hieman vahingoniloisesti baarissa kyselemään, että miten sä aiot pysyä pinnalla, kun tämä buumi on ohi. Mä en ikinä ajatellut olevani minkään buumin osa. Tein vain musiikkia. Nyt kun minä ja Jonna (Tervomaa) on sitkeästi pysytty pinnalla ja tehty levyjä jo
vuosia, meistä on tullut osa suomalaista musiikkikenttää. (Pekkala 2005: 20, Rumba 7/05.)
Vilkkumaa itse arvelee vihaisen naisartistin leimansa muodostuneen ”Satumaa-tango”kappaleen myötä. Kappaleessa on hänen omien sanojensa mukaan vähän vihainen tai vähintäänkin kriittinen pohjavire. Vilkkumaa kuitenkin pohtii, että vihaisen leiman voi saada
helposti ”jostain pikkujutuista joilla ei ole mitään tekemistä vihaisuuden kanssa”, eikä pidä
itseään erityisen kapinallisena, vaikkakin kertoo haluavansa olla suorapuheinen. (Aho,
Taskinen 2003: 197.)
Vilkkumaata leimautuminen buumin osaksi soolouransa alussa vaikuttaa siis lähinnä ärsyttävän, ja hän tekee mielellään eroa itsensä ja muiden naisartistien välille. Vilkkumaa pyrkiikin haastatteluissaan usein korostamaan musiikkinsa taiteellista arvoa ja huomauttamaan, että on menestynyt täysin sen ansiosta, eikä jonkin buumin siivellä.
Useinhan kun tollanen buumi oli just alkanu, ni ihmiset suhtautu et ”aha tällä nyt ratsastetaan
tällä buumilla, taas yks näitä” Ja välillä tuli sellasia loukkaaviakin kysymyksiä, kuten millä
avuilla sä sit kuvittelet pysyväs pinnalla, kun tää buumi laskee? Annetaan ymmärtää, et kukaan ei ostais mun levyjä eikä soittais niitä radiossa jos ei nyt sattus olemaan tällaista naisrock-buumia. Mä vain sanoin et mä en usko, et mun levyt soi sen takia, et on olemassa joku
buumi. Tottakai se saattaa nostaa ihmisten kiinnostusta, mutta musiikkia myydään kuitenkin
musiikilla. (Gargano 2004: 63–64.)
Vilkkumaa ei siis tämän mukaan ajattele menestyksensä johtuvan naisrockin suosiosta,
mutta myöntää, että kasvanut kiinnostus naisartisteja kohtaan on saattanut helpottaa pinnalle pääsyä. Alanis Morissetten hän mainitsee kyllä musiikillisena innoittajanaan. ”Mä kuuntelin levyjä ja mietin et mistä diggaan, Alanis Morissetten Jagged Little Pill oli sellainen
musiikillinen valaistuminen” (Gargano 2004: 54).
29
Vilkkumaa ei pidä itseään erityisen yhteiskunnallisesti kantaaottavana artistina, vaikka
hänet soolouransa alussa usein leimattiinkin ärhäkkääksi ja kantaaottavaksi naisartistiksi.
Vilkkumaalta kysytään haastatteluissa usein mielipidettä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta musiikin avulla (Ks. esim. Flinkkilä 2006: 23, Rumba: 21/06, Juntunen 2010: 90, Soundi
3/10). Kantaaottavuuden esiin nostaminen saattaa johtua siitä, että Vilkkumaan ensimmäinen single ”Satumaa-tango” on pohjavireeltään yhteiskuntakriittinen. Vilkkumaa myöntääkin ”Satumaa-tangon” olevan yksi harvoista kantaaottavista kappaleistaan ja pohtivansa
siinä kriittisesti esimerkiksi sukupolvien välistä kuilua ja turkistarhaiskuja. Soundissa
vuonna 2009 (Silas: 30, Soundi 8/09) hän kuvailee suhdettaan kantaaottavan musiikin tekemiseen seuraavasti:
Koko kantaaottavuuden idea on ollut minulle aina hankala. Ongelma on ehkä, että sen sarjan
biiseissä on usein vain yksi taso. Jos osaisin tehdä sen jotenkin hienosti…[…]Ymmärrän silti
hyvin lauluntekijöitä, jotka haluavat puuttua epäkohtiin. Itseäni kuitenkin pelottaa asettua
profeetan rooliin. En uskalla alkaa julkisesti selittämään, että tämä asia on muuten näin. (Silas 2009: 28. Soundi 8/09.)
Toimittajan huomauttaessa, että Vilkkumaa voisi halutessaan vaikuttaa asioihin paljonkin
ottaen huomioon hänen yleisömääränsä, Vilkkumaa toteaa, että ehkä hänen vuoronsa tehdä
kantaaottavaa musiikkia on vielä edessä (Silas 2009: 28, Soundi 8/09). Kunnes joet muuttaa suuntaa -levynsä (2010) Vilkkumaa myöntää sittemmin olevan hieman maailmanparannusteemainen korostaen, ettei edelleenkään halua ottaa suoraan kantaa siihen, mikä on
oikein tai väärin. (Juntunen 2010: 90, Soundi 3/10). Hän haluaa omien sanojensa mukaan
enemmänkin kirjoittaa tarinoita ihmisistä ja siitä, millaisia ratkaisuja ihmiset tekevät äärimmäisissä tilanteissa (Flinkkilä 2006: 23, Rumba 21/06).
Julkisessa keskustelussa Vilkkumaa nousi soolouransa alussa esille nimenomaan naissukupuolen edustajana. Vilkkumaa itse ei ota enemmin kantaa sukupuoliasiaan ja kysyttäessä
pitää sitä triviaalina. Hänen mielestään sukupuolella ei ole soittamisen kannalta mitään
merkitystä, eikä hän etenkään lavalla ollessaan ajattele koko asiaa. (Juhala 1999: 18, Rumba 16/99.) Median Vilkkumaa kuitenkin ajattelee kohtelevan erilailla naisia kuin miehiä ja
pohtii, ettei esimerkiksi Ville Valosta olisi lehdistössä kirjoitettu samalla tavoin mitä hänestä itsestään on kirjoitettu. Hän kokee, että naisten persoonaa analysoidaan mediassa eri
tavoin kuin miesten. Miehet saavat rauhassa olla ”rokkijätkiä”, eikä heidän tarvitse kuunnella analyysejä käytöksestään. (Gargano 2004: 198.) Vaikka Vilkkumaa liitetään osaksi
nuoria vihaisia naisia, kuvaillaan häntä hieman ristiriitaisesti usein myös ”suomirockin
30
kiltiksi tytöksi”. Tähän vaikuttaa luultavasti mielikuva Vilkkumaasta akateemisena runotyttönä, jota analysoin seuraavassa alaluvussa.
Vilkkumaa liitetään aineistoni teksteissä osaksi suomirockin perinnettä, joko asettamalla
hänet saumattomasti sen jatkumoon tai peilaamalla hänen musiikkiaan suhteessa suomirockin perinteeseen. Esimerkiksi Rumbassa Vilkkumaan tyylin tehdä tunteisiin vetoavaa
suomenkielistä rockmusiikkia sekä omakohtaisia lyriikoita nähdään liittävän hänet suomirockin traditioon, halusi Vilkkumaa sitä itse tai ei (Talvio 2003: 20, Rumba 4/03). Tuukka
Hämäläinen puolestaan kirjoittaa Kirosäkeet-kirjassaan Vilkkumaan liittyvän saumattomasti suomirockin jatkumoon, ja löytävän vaikutteita kotimaisen runouden pitkästä perinteestä. Vilkkumaa mieltää itsekin itsensä osaksi suomirockin ja samalla myös suomalaisen
kirjallisuuden jatkumoa:
Koen olevani samaa sukupuuta Eino Leinon ja Juicen kanssa, minun tekstejäni ei olisi ilman
heitä. Vanhempani kuuntelivat Juicea ja Tuomari Nurmiota ja Vesa-Matti Loirin Leino – levyjä. Itse rakastuin 11 - vuotiaana Dingoon, sekin jätti lähtemättömän jäljen. Samoin Miljoonasade, Eppu Normaali, Sielun Veljet, Hassisen Kone ja Pelle Miljoona. (Hämäläinen 2011:
86.)
Etenkin Vilkkumaan oma arvostus suomirockin perinnettä kohtaan korostuu ja hän myöntää avoimesti saaneensa vaikutteita esikuviltaan (ks. esim. Alanko 1999: 33, Soundi 8/99,
Silas 2009: 28 Soundi 8/09). Toisinaan yhtymäkohtia traditioon nostetaan esille myös levyarvioissa ja haastatteluissa. Vilkkumaan musiikkia ei liitetä kuitenkaan etenkään soolouran alkuaikoina kovin tiiviisti suomirockin perinteeseen, vaan hänen katsotaan ennemminkin tuovan jotain uutta suomalaiselle musiikkikentälle. Esimerkiksi Tero Alanko kuvailee Vilkkumaan ensimmäistä sooloalbumia näin:
Pitkä ihana leikki on moderni pop-levy. Se on intensiivistä musiikkia, jonka äänikuvaa on
rohkeasti väritetty erilaisilla soundikokeiluilla”. Levy kuulostaa sillä lailla tuoreelta ja erilaiselta, että sitä kuunnellessa ei voi välittömästi yhdistää pisteitä ja kertoa, keneltä 80-luvulla
kulta-aikaansa eläneeltä suomalaisartistilta milloinkin pyritään kuulostamaan. (Alanko 1999:
32, Soundi 8/99.)
Alanko jatkaa vielä uskovansa, että Pitkä ihana leikki (1999) on sellainen levy, josta innostuu moni suomirockia muuten välttelevä. (Alanko 1999: 32, Soundi 8/99) Soolouran alkuvaiheessa liittäminen osaksi suomirockin perinnettä ei ollut itsestään selvää, vaikka Vilkkumaa pyrkii puheessaan tuomaan esille esimerkiksi Dingon vaikutuksen omaan musiikkiinsa. Suomirockin jatkumoon hänet aletaan liittää siinä vaiheessa kun soolouraa on takana jo useampi vuosi. Perinteen ja tradition eron ymmärrän tässä siten, että perinteeseen
31
viitataan, kun tarkoitetaan nimenomaan ”perinteisiä” suomirockartisteja (esim. Eppu Normaali). Traditiolla puolestaan viitataan suomirockiin yleisemmällä tasolla.
Aineistoni teksteissä Maija Vilkkumaan menestys liitettiin osaksi ”naisrockbuumia” ja
hänestä puhuttiin usein nuorena vihaisena naisena. Vertailu toisiin naisartisteihin, esimerkiksi suomalaiseen artistikollegaan Jonna Tervomaahan oli teksteissä tavallista. Vilkkumaata ei vertailu itsessään ärsyttänyt, mutta leimaaminen osaksi jotakin ”buumia” kyllä.
Vilkkumaa ei itse kokenut olevansa vihainen tai kantaaottava artisti, ja hän haki mieluummin musiikillisia yhtymäkohtia omaan tuotantoonsa muualta suomirockin perinteestä.
Vilkkumaa korosti, ettei halua ottaa kantaa moraalisiin kysymyksiin laulunteksteillään,
vaan ennemminkin kertoa tarinoita ihmisistä ja heidän valinnoistaan. Monissa tarkastelemani aineiston teksteissä Vilkkumaalle rakennettiin etenkin hänen soolouransa alkuaikoina
kantaaottavan nuoren vihaisen naisen imagoa. Tätä kuvaa ”nuoresta vihaisesta naisesta”
hän pyrki itse kumoamaan. Vilkkumaa kytkettiin teksteissä osaksi suomirockin traditiota
vertaamalla hänen musiikkiaan toisiin suomalaisiin artisteihin. Tällöin Vilkkumaan musiikki arvotettiin yleensä vertailukohdettaan paremmaksi tai traditiota jotenkin uudistavaksi. Vilkkumaan soolouran edetessä hänet alettiin teksteissä liittää saumattomasti osaksi
suomirockin jatkumoa.
3.2. Taiteellinen älykkörokkari
Monissa aineistoni teksteissä pyritään luomaan kuvaa Maija Vilkkumaasta älykkäänä ja
monilahjakkaana taiteilijarokkarityyppinä. Vilkkumaan yliopistotausta nostetaan esille
toistuvasti etenkin soolouran alussa julkaistuissa kirjoituksissa. Akateemisuus esiintyy
teksteissä yleensä käytännöllisyyden vastakohtana ja rakentaa täten kuvaa Vilkkumaasta
boheemina ja taiteellisena älykköluonteena. Vilkkumaa kertoo yliopisto-opintojen olleen
itselleen luonnollinen valinta, sillä hän ei koe olevansa hyvä käytännön asioissa. (Ks. esim.
Juhala 1999: 18, Rumba 16/99, Kuosa 1999: Yliopistolainen 10/99.) Yliopistolainen lehden verkkoartikkelissa 10/99 pohditaan vielä vakavasti akateemisen uran mahdollisuutta. Artikkelissa kerrotaan, kuinka päivisin Maija tutkii kieltä ja yöllä rokkaa. Työ kielentutkijana esitetään siis tässä ”kunnollisena” päivätyönä ja muusikkous sen vastapainona.
Artikkelissa luodaan kilpailuasemaa akateemisen uran ja muusikkouden välille kysymällä,
32
kumpi voittaa, kun uuden levyn kokoaminen alkaa viedä yhä enemmän myös päivittäistä
työaikaa? Artikkelissa kerrotaan myös, kuinka Maija intoutuu kertomaan kielentutkimuksen kiemuroista ja näin korostetaan Vilkkumaan intohimoa kielentutkimukseen. Artikkelista syntyy vaikutelma, että akateeminen ura oli Vilkkumaalle mahdollinen tulevaisuudenskenaario muusikkouden rinnalle tai jopa sen tilalle. (Kuosa 1999, Yliopistolainen 10/99.)
Artikkelin kohdalla on tietenkin otettava huomioon julkaisun luonne. On ehkä luonnollistakin, että yliopiston julkaisu keskittyy korostamaan nimenomaan Vilkkumaan akateemista
puolta ja mahdollisuutta jatkaa yliopistouralla.
Vastaavaa puhetta löytyy myös muualta aineistosta. Esimerkiksi Rumban 7/01 haastattelussa ”Maija, Laura ja kiltin tytön metafora” Vilkkumaata nimitetään ”älykkörokkariksi”,
jolla on orastava ura yliopiston suomen kielen laitoksella. Älykkörokkarin leimaa katsotaan vahvistavan myös sen, että Vilkkumaa tekee itse kaikki kappaleensa. Jo artikkelin
otsikon sanavalinnoilla luodaan kuvaa akateemisesta rokkarista puhumalla metaforasta.
Metafora nostetaan esille artikkelissa myöhemmin, kun Vilkkumaa sanoo tietävänsä ihmisiä, jotka käyttävät puhuessaan Ingallsin Lauraa kiltin tytön metaforana. (Aaltonen 2001:
20, Rumba 7/01.) Vilkkumaa kuitenkin kumoaa ajatuksen akateemisesta urasta tässä vaiheessa. Haastattelun ilmestymisaikaan hänen muusikonuransa on jo lähtenyt kunnolla
käyntiin ja toinen albumi Meikit, ketjut ja vyöt on ilmestymässä.
Tosiasia on, että olen hylännyt ajatuksen yliopistourasta ja päättänyt omistautua musiikille.
Aion kuitenkin saada itseni valmiiksi. Opintoni ovat niin lopussa, ettei niitä papereita kannata jättää sinne sisään. Sitä paitsi gradun tekeminen on kivaa vastapainoa tälle hullunmyllylle.
Tietenkin mä käyn yliopistolla lähinnä vain leikkimässä tietokoneelle, harvoin siellä mitään
todellista saa aikaan. Ehkä se juuri siksi onkin niin hauskaa. (Aaltonen 2001: 20, Rumba
7/01.)
Vilkkumaa siis hylkäsi ajatuksen akateemisesta urasta jo suhteellisen varhaisessa muusikonuransa vaiheessa ja opinnot jumittuivat paikoilleen. Ajatus kielellisesti lahjakkaasta
älykkörokkarista näyttäisi vaikuttavan Vilkkumaasta käytyyn julkisuuspuheeseen myöhemminkin, vaikkei yliopistopintoja nostetakaan enää samalla tavoin suoraan esille. Se ei
olekaan niin -albumin arviossa Jaakko Kilpeläinen moittii albumin sanoituksia paikoitellen
kliseisiksi. Kilpeläinen epäilee kuitenkin Vilkkumaan verbaaliseen lahjakkuuteen vedoten,
että kliseet ovat tarkoitettu ironisoimaan kirjoittajia, jotka käyttävät tällaisia kliseitä teksteissään huomaamattaan. Näin hän asettaa puheessaan Vilkkumaan akateemisen älykön
rooliin ja kliseiden yläpuolelle. (Kilpeläinen: 26, Rumba 8/05.) Vilkkumaan ”älykkörokka-
33
rius” liitetäänkin useimmiten juuri hänen kykyynsä kirjoittaa lauluntekstejä. Esimerkiksi
Soundi -lehden artikkelissa Tero Alanko (2000: 32, Soundi 8/99) kirjoittaa Vilkkumaan
esikoisalbumin tekstien vilisevän yksityiskohtia ja olevan huolellisesti kirjoitettuja riimeineen kaikkineen. Vilkkumaa asettaa myös itse itsensä puheessaan älykön rooliin. Hän esimerkiksi kritisoi Alanis Morissettea tämän sanoituksista toteamalla, ettei Morissette tunnu
kappaleensa [Ironic] lyriikoiden perusteella ollenkaan tietävän, mitä ironia tarkoittaa (Juhala 1999: 18, Rumba 16/99). Vilkkumaa kertoo myös oppineensa suomen kielen opinnoissaan esimerkiksi oletusriimien käytön (Gargano 2004: 218).
Mikko Meriläinen kirjoittaa Meikit, ketjut ja vyöt -levyn (2001) arviossaan, kuinka Vilkkumaan tekstit ovat levyn parasta antia. Meriläinen kuvailee, kuinka Vilkkumaan kielikuvat ja riimit ovat omaperäisiä ja kekseliäitä. Ideatasolla hän arvioi Vilkkumaan kappaleiden
olevan toisinaan hieman kömpelöitä. Vilkkumaan taito käyttää kieltä kekseliäästi tekee
puolestaan hänen mukaansa levyn kappaleista viehättäviä.
Sen sijaan yksitt[ä]isinä lauseina ja säkeistöinä Maijan tekstit toimivat hienosti. Levyn tekstien viehätys johtuu pitkälti siitä, että Maija kiinnittää selvästi huomiota siihen, miltä sanat
kuulostavat. Hän käyttää paljon kekseliäitä loppusointuja sekä erikoisempia sanavalintoja.
Hyvä esimerkki tästä on Prinsessa Jään säe ”koska maireus on naurettavaa”, jossa maireus on
sanavalintana hieman omituinen, mutta yksinkertaisesti kuulostaa hyvältä. (Meriläinen
2.7.2007, Soundi 4/01.)
Meriläinen katsoo Vilkkumaan olevan taitava ja erilainen kielenkäyttäjä, joka osaa tehdä
erikoisempiakin kielellisiä ratkaisuja. Omituisuus sanoittajana tekee hänen mukaansa
Vilkkumaasta kiinnostavan ja hyvän sanoittajan. Meriläisen käsitys Vilkkumaasta taitavana ja omalaatuisena sanoittajan vahvistavat kuvaa ”älykkörokkarista”, joka miettii sanoituksiaan tarkkaan. Vilkkumaan sanavalinnat ovat Meriläisen mukaan ”erikoisempia” ja
näin hän asettaa Vilkkumaan sanoittajana erityisasemaan suhteessa muihin sanoittajiin.
(Meriläinen 2.7.2007, Soundi 4/01.)
Kuvaa älykkäästä ja taiteellisesta rokkarista vahvistaa myös se, millä tavoin Vilkkumaan
lapsuudesta ja nuoruudesta puhutaan. Taiteellisia harrastuksia ja hyvää koulumenestystä
korostetaan, ja näin syntyy kuva Vilkkumaasta eräänlaisena monilahjakkaana ”ihmelapsena”. (ks. esim. Aho, Taskinen 2003: 195.)
Nuori neiti Vilkkumaa harrasti aktiivisesti 16-vuotiaaksi modernia tanssia, balettia ja flamencoa. Hän on virkistänyt taitojaan tanssitunneilla aina viime päiviin asti. Esiintymiskokemusta hän hankki myös Kallion Ilmaisutaidon lukion teatterikerhosta, jossa osa tyttöbändi
Tarharyhmän jäsenistä tutustui toisiinsa. (Aho, Taskinen: 195.)
34
Tässä rakentuu kuva Vilkkumaasta taiteellisena nuorena, jolla on paljon kokemusta esiintymisestä jo ennen muusikonuraansa. Omia kappaleita Vilkkumaan kerrotaan kirjoittaneen
viisitoistavuotiaasta lähtien, jolloin hän oli ensimmäisen kerran teatterileirillä. Teatterileiri
vertautuu Vilkkumaan kohdalla rippileiriin. (Juhala 1999: 19, Rumba 16/99.) Maijakirjassa esitellään Vilkkumaan lapsena kirjoittamia runoja ja muita tekstejä. Täten syntyy
mielikuva siitä, kuinka kirjoittaminen on aina ollut Vilkkumaalle tärkeää ja kuinka hän on
ollut jo lapsesta saakka kielellisesti lahjakas. Vilkkumaasta puhutaan useasti ilmaisutaidon
lukion ”kohuluokan” kasvattina (ks. esim. Kinnunen 2008: 39, Rumba 20/08). Tällä viitataan Kallion ilmaisutaidon lukion luokkaan, jolta on valmistunut useita tunnettuja taiteilijoita, esimerkiksi Terhi Kokkonen, Anni Sinnemäki ja Minna Haapkylä. Itseilmaisun merkitystä korostetaan puhuttaessa sekä lapsi-Maijasta että aikuisesta Maijasta. Musiikki on
Vilkkumaalle ennen kaikkea itseilmaisun muoto, jota ei tehdä rahasta. (Flinkkilä 2006: 23,
Rumba 21/06.)
Vilkkumaalle syntyy tarkastelemissani teksteissä monilahjakkaan älykkötaiteilijan imago.
Monilahjakkaan ja taiteellisen älykön kuvaa loivat teksteissä esimerkiksi Vilkkumaan koulumenestyksen ja taiteellisen lapsuuden esiin nostaminen. Opinnot Helsingin yliopiston
suomen kielen laitoksella mainitaan hänen soolouransa alkuaikoina usein. Vilkkumaan
soolouran alussa teksteissä väläytellään vielä mahdollisuutta hänen akateemiselle uralleen,
jonka Vilkkumaa itse kumoaa vuonna 2001 kertoessaan keskittyvänsä jatkossa musiikin
tekemiseen. Vilkkumaan akateeminen tausta jää kuitenkin vaikuttamaan siihen, millä tavoin hänestä puhutaan jatkossa. Kuva älykkörokkarista vaikuttaa etenkin Vilkkumaan kappaleiden sanoituksien arviointiin.
3.4. ”Kun lehdet täynnä on mua” – Maija Vilkkumaan suhde julkisuuteen ja mediaan
Maija Vilkkumaan suhde julkisuuteen ja mediaan nousee aineistoni teksteissä jatkuvasti
esille. Vilkkumaan suhde julkisuuteen on lähes jokaisessa haastattelussa esiin nostettu kysymys, ja Vilkkumaa itse viittaa puheessaan usein itsestään kirjoitettuihin artikkeleihin ja
haastatteluihin. Puheissaan hän kommentoi niissä rakentuvaa julkisuuskuvaansa. Julkisuus
on Vilkkumaalle ristiriitainen asia. Toisaalta Vilkkumaa korostaa julkisuuden petollisuutta
ja itseään median uhrina, toisaalta julkisuus on hänelle välttämätön kanava markkinoida
itseään ja musiikkiaan. Kauttaaltaan aineistossani korostuu Vilkkumaan pyrkimys olla jul-
35
kisuudessa nimenomaan musiikkinsa ansiosta. Hän ei halua tulla määritellyksi julkisuuden
henkilöksi, vaan muusikoksi. Maija-kirjassa Vilkkumaa tosin toteaa, että hänen statuksensa on muuttunut rockmuusikosta yleisjulkkikseksi, osittain tahtomattaan. Osasyyksi muutokselle hän arvelee Ei-levyn runsaan markkinoinnin. (Gargano 2004: 198.)
Ensimmäisen albuminsa ilmestymisen jälkeen Vilkkumaa kertoo suostuvansa haastatteluihin lähinnä levymyynnin takia:
Vaikka mä haluan, että tämä levy myisi paljon, niin mä en missään nimessä tahdo miksikään
yleisjulkkikseksi. Siinä vaiheessa, kun levy ei ole enää ajankohtainen, niin mulla ei ole mitään syytä suostua mihinkään juttuihin. Tottakai mä ymmärrän, että mun pitää myös markkinoida tätä levyä, mutta en mä silti suostu mihinkään yltiöpäisiin parisuhdejuttuihin, enkä
esimerkiksi esittele kotiani mistään hinnasta. (Alanko 1999: 34, Soundi 8/99.)
Kommentissa näkyy Vilkkumaan pyrkimys erottaa yksityinen ja julkinen tiukasti toisistaan, joka on aineistossa usein toistuva elementti. Soolouransa alkuaikoina Vilkkumaata
kuvaillaankin tiukasti yksityisyydestään kiinni pitävänä artistina, jolla on puhtoinen lehdistöimago.
Käännekohtana näyttäisi olleen vuosi 2003, jolloin Ei-albumi ilmestyi. Albumia myytiin
yli 120 000 kappaletta lyhyessä ajassa. Samaan aikaan Vilkkumaan yksityiselämässä kuohui. ”Vuosi 2003 toi Maijan uran ensimmäiset skandaalihuhut, mikä oli uusi käänne Maijan ja julkisuuden välisessä suhteessa” (Gargano 2004: 198). Vilkkumaalle tämä käänne
julkisuussuhteessa vaikuttaa olleen ahdistava ja ärsyttävä. Soundi-lehden haastattelu vuonna 2005 (Juntunen 2005: 29, Soundi 4/05) on otsikoitu tilannetta kuvaavasti: ”Maija ei
sittenkään halua olla koko kansan yhteinen Maija”. Vilkkumaa kertoo haastattelussa tulleensa jopa vainoharhaiseksi ja alkaneensa tuntea kaikkien pohtivan hänen asioitaan. Myöhemmin Rumbassa Vilkkumaa muistelee, kuinka oli aikanaan itkenyt joitakin hänestä kirjoitettuja juttuja ja ”tuntenut itsensä ihan Johanna Tukiaiseksi” (Kinnunen 2008: 40, Rumba 20/08). Sanoituksiensa Vilkkumaa ajattelee tarjoavan yleisölle väylän spekuloida yksityiselämäänsä, ja kertoo kirjoittaneensa Se ei olekaan niin -albumille tarkoituksella vähemmän selkeästi aukeavia tekstejä (Juntunen 2005: 29, Soundi 4/05).
Mä mietin sitäkin, kun olin yhtäkkiä vuosi sitten lehtien lööpeissä, niin kuinka paljon se vaikuttaa siihen, miten ihmiset tulkitsevat mun tekstejä. Ne ovat saanut ikään kuin tirkistysreiän
mun elämään lehtien kautta. Kyllä se ajatus vähän häiritsee.[…]ja muutenkin, julkisuus voi
rassata. Okei, mä olin tosiaan yhteen aikaan jatkuvasti Seiskassa ja Katsossa […] yhtäkkiä
alkoi tuntua, että mä en olekaan mikään muusikko, vaan pelkkä tabloidprinsessa. (mts. : 29.)
36
Pertti Ojala pohtii Soundi-lehden Se ei olekaan niin -albumin (2005) levyarviossaan Vilkkumaan tulleen ärhäkämmäksi musiikissaan lööppijulkisuuden myötä.
Lauluosuudet ovat toistuvasti kuin temper tantrumin kynnyksellä ja fraseerauksessa on hetkittäin ivalliselta tuntuvaa vivahdetta. Aivan kuin iltapäivälehtijulkisuus olisi tehnyt Vilkkumaasta lauluntekijänä ja tulkitsijana entistä ärhäkämmän. (Ojala 16.5.2007, Soundi 4/05.)
Ojala tulkitsee tässä Vilkkumaan kirjoittaneen levylleen tarkoituksella ivallisen sävyisiä
tekstejä ja irvailevan yleisölle. Hän arvioi levyn ”ankaraksi jytälevyksi” ja ”laulullisesti
vimmaiseksi ja uhmakkaaksi”. Tämän uhmakkuuden Ojala ajattelee syntyneen Vilkkumaan aiemmin kohtaaman lööppijulkisuuden ja juorujen kohteena olemisen jälkimainingeissa. (Ojala 16.5.2007, Soundi 4/05.)
Ennen Se ei olekaan niin -albumin ilmestymistä vuonna 2005 Vilkkumaa kertoi, kuinka
”erolööppien” jälkeen hän kieltäytyi antamasta haastatteluja, mutta totesi, että nyt on pakko, koska hän haluaa myydä uutta levyään (Pekkala 2005: 20, Rumba 7/05). Tässä vaiheessa lööppijulkisuuden rasittama Vilkkumaa puhuu julkisuudesta lähinnä pakollisena
pahana. Tällöin puheessa korostuu tarve hallita omaa julkisuutta. Vilkkumaa kertoo muun
muassa päättäneensä, ettei anna haastatteluja naistenlehtiin vuonna 2008 Superpallo-levyn
ilmestymisen tiimoilta. Hän vertaa naistenlehtiä ja niiden otsikointia keltaiseen lehdistöön
ja katsoo saavuttaneensa lähes kymmenen vuoden aikana jo sellaisen aseman, että voi itse
päättää kenelle antaa haastatteluja. (Kinnunen 2008: 40, Rumba 22/08.) Lausuma vahvistaa
vaikutelmaa julkisuudesta muusikon ammattiin liittyvänä pakollisena pahana, jota tarvitaan
enimmäkseen levymyynnin edistämiseksi ja oman aseman vahvistamiseksi musiikkikentällä. Koska Vilkkumaa ei koe tarvitsevansa naistenlehtien julkisuutta vahvistamaan asemaansa ja uskoo olevansa tarpeeksi tunnettu myymään levyjä jo saavutetun asemansa avulla, voi hän aloittaa haastatteluboikotin. Naistenlehtien tarjoama julkisuus näyttäytyy tässä
eriarvoisena kuin esimerkiksi musiikkilehtien. Ehkäpä Vilkkumaa koki, ettei pysty hallitsemaan naistenlehtien tuottamaa julkisuuskuvaa tarpeeksi.
Julkisuudenhallinta vaikuttaa olevan Vilkkumaalle julkisuuden tavoin ristiriitainen asia.
Toisaalta hän kokee jossain määrin hallitsevansa mediaa ja itsestään käytävää julkisuuspuhetta omilla valinnoillaan, toisaalta hän ymmärtää julkisuuskuvansa hallinnan mahdottomuuden, sillä välittyvä kuva on niin riippuvainen toimittajasta ja tulkitsijasta. Vilkkumaa
myös kertoo, ettei aina ymmärrä sitä, ettei voi puhua mitä tahansa missä tahansa, koska
joku voi aina kuunnella. (Gargano 2004:198.) Vilkkumaa puhuu usein (esim. Juntunen
2005: 26–29, Soundi 4/2005) siitä, kuinka on pahoittanut mielensä lukiessaan juttuja itses-
37
tään. Näin rakentuu kuva aidosta inhimillisestä persoonasta, joka välittää siitä, mitä hänestä
sanotaan. Toisaalta Vilkkumaa asettuu julkisuuspuheen yläpuolelle toteamalla ymmärtävänsä, että ”media on mediaa ja ihmiset, jotka sinne kirjoittavat, eivät ole sama asia kuin
heidän kirjoituksensa” (Pekkala 2005: 20, Rumba 7/05). Väitteen uskottavuus tosin kärsii
hieman, kun tarkastelee Vilkkumaan suhdetta toimittajiin lähemmin. Hän toivoo esimerkiksi voivansa osoittaa toimittajille, miltä tuntuu olla jatkuvan ruodinnan kohteena ja kritisoi toimittajia herkiksi ja kyvyttömiksi ottamaan negatiivista palautetta vastaan. (Gargano
2004: 200).
Julkisuushan ei loppujen lopuksi tarkoita mitään muuta, kuin että kuka tahansa ääliö voi sanoa susta ihan mitä vaan ihan missä vaan. Se on tavallaan oikeutettua. Itsessään julkisuus ei
ole mitenkään erityisen tavoiteltavaa. Mutta se on yhteydessä siihen, että keikoilla on jengiä.
(Gargano 2004: 222.)
Ylläoleva sitaatti kuvaa hyvin Vilkkumaan julkisuussuhdetta. Puheellaan hän pyrkii antamaan mielikuvan julkisuudesta itselleen arvokkaana musiikkinsa promootiovälineenä, mutta korostaa samalla, ettei välitä julkisuudesta sinänsä itsessään. Maija-kirjassa hän myös
pohtii mahdollisuutta mennä ajassa taaksepäin ja kertoo, että kolmenkympin lähestyessä on
alkanut välillä toivoa saavansa uuden alun. ”Et mitään ei ois koskaan tapahtunutkaan” ja
saisi vain tehdä musiikkia ilman julkisuutta ja suuria yleisömääriä. (Gargano 2004: 225.)
Aineistoni pohjalta muodostunutta kuvaa Vilkkumaan julkisuussuhteesta on mielenkiintoista pohtia suhteessa nykytilanteeseen. Esikoisromaaninsa myötä Vilkkumaa on ollut
paljon esillä monessa eri mediassa, osallistunut tv-ohjelmiin ja antanut haastatteluja naistenlehtiin. Suhtautuminen julkisuuteen ja yleisjulkkiksena olemiseen ehkä muuttunut tai
sitten Vilkkumaa näkee julkisuuden välineenä markkinoida kirjaansa.
3.5. Runotytöstä rokkariksi
Kuten minkä tahansa asian tai ihmisen julkisuuskuva, myös Vilkkumaan julkisuuskuva
näyttäytyy pirstaleisena ja osin ristiriitaisena. Selkeitä esille nousevia teemoja on aineistostani helppo löytää, mutta teemojen tarkkarajainen jakaminen puolestaan haastavaa, sillä
teemat osittain limittyvät. Vilkkumaan entinen avopuoliso Sami Aaltonen kuvailee Vilkkumaan julkisuuskuvaa Maija-kirjassa seuraavasti:
Maijakin on terveellä tavalla villi julkisuuskuvaltaan, mut vaikka se kirjoittaa kolumneja,
kertoo mielipiteitään ja räyhää, se on samaan aikaan fiksu ja valoisa, eikä mikään haastattelu
tai artikkeli kuitenkaan voi kertoa siitä koko totuutta[…]toimittajienkin oli vaikea saada
38
kiinni siitä. Aluksi se oli kiltti tyttö koska opiskeli yliopistossa, sit se olikin raju rockmimmi,
ja loppujen lopuksi sen julkisuuskuva on aika skitsofreeninen. (Gargano 2004: 197.)
Aaltosen lausuma kuvaa hyvin sitä, kuinka vaikeaa on tavoittaa jonkin henkilön julkisuuskuvaa kokonaisuudessaan. Aineistostani nousee esille kuitenkin muutamia selkeitä kytkentöjä. Soolouran alkupuolella Vilkkumaa liitettiin usein osaksi ”nuorten vihaisten naisten”
laulaja-lauluntekijäjoukkoa. Alanis Morissette ja Jonna Tervomaa nostettiin vertailukohteina esille usein. Vilkkumaa itse halusi sanoutua irti naisrockbuumista ja vertailusta Tervomaahan, eikä kokenut itse olevansa erityisen vihainen nuori nainen. Hieman ristiriitaisesti Vilkkumaata kuvailtiin samanaikaisesti usein suomirockin kiltiksi tytöksi, taiteelliseksi ja älykkääksi akateemikoksi. Vilkkumaan yliopisto-opinnot nostettiin esille toistuvasti 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Tämän jälkeen Vilkkumaan akateeminen tausta
näyttäisi vaikuttavan julkisuuspuheeseen epäsuoremmin.
Meikit, ketjut ja vyöt -albumin (2001) ilmestymisen aikoihin Vilkkumaan imagon katsottiin
muuttuneen rankemmaksi rocktytöksi, mutta toisaalta korostui vielä Vilkkumaan puhtoinen lehdistöimago ja kyky pitää yksityiselämänsä poissa julkisuudesta. Julkisuussuhteessa
näyttäisi tapahtuneen muutos Ei-levyn ilmestymisen aikoihin, noin vuonna 2003. Tällöin
Vilkkumaa oli paljon esillä ns. tabloidilehdistössä. Julkisuussuhteen muutoksen jälkeen
Vilkkumaan haastatteluissa ja hänestä kirjoitetuissa artikkeleissa alkoi toistua julkisuussuhteen esiin nostaminen ja käsitteleminen.
Olen käsitellyt edellä Maija Vilkkumaan julkisuuskuvan keskeisiä piirteitä. Analyysini ei
ole kattava aineiston suppeuden vuoksi, mutta muodostaa kuitenkin riittävän pohjan varsinaisen tutkimuskysymykseni tarkastelulle. Keskeisinä teemoina aineistoni teksteissä nousivat esille Vilkkumaan älykköimago, hänen suhteensa julkisuuteen sekä soolouran alussa
tapahtunut liittäminen osaksi ”naisrockbuumia”.
39
4. LAULAJA KOKOSI ROMAANIN KUIN MUSIIKKIALBUMIN
Tässä luvussa analysoin varsinaista tutkimusaineistoani, romaanin Nainen katolla vastaanottopuhetta suhteessa Vilkkumaan aiempaan julkisuuskuvaan. Pohdin, mitä uutta romaanista käyty keskustelu on tuonut aiempaan keskusteluun ja kuinka se on muovannut aiempaa julkisuuskuvaa. Aineistoni koostuu sekä lehtien kirja-arvosteluista että blogiteksteistä.
Analysoinnissa olen kiinnittänyt huomiota erilaisiin kytkentöihin eli artikulaatioihin. Oletukseni on, että romaanin vastaanotossa siihen liitetään tietynlaisia teoksen ulkoisia tekijöitä. Arto Lindholm (2003: 57) erottelee kirjallisuuskritiikissä tuotetut kytkennät tekstuaalisiin ja kontekstuaalisiin merkityksiin. Tekstuaalisissa merkityksissä teoksen arvoa perustellaan tekstin sisäisillä ominaisuuksilla, kuten kerronnalla, kuvauksella, kielellä ja tyylillä.
Kontekstuaalisissa tekijöissä teoksen arvoa määritellään puolestaan tekstin ulkoisilla tekijöillä. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi muut tekstit (liittäminen kirjallisuuden traditioon,
kirjailijan aiempi tuotanto), kirjailija ja kulttuurissa vallitsevat todellisuuskäsitykset (kuinka totuudenmukaisesti teos kuvaa yhteiskuntaa ja siinä totuudeksi ajateltuja ilmiöitä ja suhteita.)
Seuraavassa analyysissäni käsittelen lähinnä teoksen ulkoisia tekijöitä, sillä pyrkimykseni
on selvittää, millaisia merkityksiä kytketään romaanin vastaanottoon, kun romaanista puhutaan osana Maija Vilkkumaa -ilmiötä. Romaanin kieli arviointikohteena on toki tekstuaalinen tekijä, mutta sitäkin tarkastelen suhteessa Vilkkumaan julkisuuskuvaan ja sen tuottamiin odotuksiin. Mielenkiintoista on se, kuinka Vilkkumaa oli esillä esikoisromaaninsa
myötä enimmäkseen naistenlehdissä ja iltapäivälehdissä, vaikka hän aiemmin pyrki niitä
välttämään. Vilkkumaan siirtyminen muusikosta kirjailijaksi näyttää aiheuttaneen jonkinlaisen muutoksen hänen julkisuudessaan. Vilkkumaan esikoisromaanin saama vastaanotto
on painottunut verkkoaineistoon ja blogeihin. Julkinen keskustelu on yleisesti ottaenkin
siirtynyt yhä enemmän verkkoon, mutta voidaan pohtia, onko kirjailijan statuksella julkisuudenhenkilönä vaikutusta tähän painottuneisuuteen.
4.1. Vanhan romutusta
Seuraavassa tarkastelen Vilkkumaan esikoisromaanista käytyä julkisuuspuhetta ennen romaanin ilmestymistä ja hieman sen ilmestymisen jälkeen. Nainen katolla ilmestyi
40
12.9.2013, ja suurin romaanin saama mediajulkisuus sijoittuu syksylle 2013 ja alkukeväälle 2014. Romaanin ilmestymisen aikoihin Vilkkumaa oli esillä naistenlehdissä ja iltapäivälehdissä. Myös esimerkiksi Helsingin Sanomat (17.5.2013) ja Mtv3 (12.9.2013) uutisoivat
Vilkkumaan esikoisromaanin ilmestymisestä. Vilkkumaa oli myös puhumassa romaanistaan
Radio
Rockin
haastattelussa
9.9.2013
(http://arkisto.ruutu.fi/video?vt=video&vid=353345). Kattavimmat haastattelut löytyvät
kuitenkin edellä mainituista naistenlehdistä ja iltapäivälehdistä, mediasta, joita Vilkkumaa
aiemmin halusi vältellä.
Romaanilla
on
oma
Twitter-tili
(https://twitter.com/nainenk)
ja
Facebook-sivu
(https://www.facebook.com/Nainenkatolla), joiden kautta sitä markkinoitiin ennen ilmestymistään.
Romaanissa
esiintyvistä
kappaleista
on
koottu
Spotify-lista.
(https://open.spotify.com/user/maijavilkkumaa/playlist/5E83P57QXlmJcBnK6pquxL).
Vilkkumaa
on
myös
tehnyt
YouTube-videoita
romaanin
kirjoittamisesta
(https://www.youtube.com/user/TheMaijatv). Iltalehdessä (2.9.2013) Vilkkumaata kuvaillaankin ”tämän päivän kirjailijaksi, joka pyrkii brändäämään itseään”. Vilkkumaa itse kumoaa pyrkimyksensä brändätä itseään tai kirjaansa, mutta myöntää taustalla olevan joitakin
markkinointiulottuvuuksia. Hän haluaa puhua kirjansa esille tuonnista sosiaalisessa mediassa ennemminkin tietynlaisena luovana jatkumona, haluna jatkaa kirjansa maailmaa sen
ulkopuolella. Romaania tuotiin esille mediassa suhteellisen laajalti juuri ennen sen ilmestymistä ja hieman ilmestymisen jälkeen. Kirjabloggari Mari A toteaakin Vilkkumaan esikoisromaania arvioidessaan, että romaani oli esillä julkisuudessa liikaakin niin, että se ärsytti. ”Siis minuahan ei saada kirjan lukijaksi sillä, että on entinen laulaja ja sillä tavalla
julkkis, että haastatteluja on jokaisessa lehdessä. Niin että kirja varmasti huomataan.” (Mari A:n kirjablogi 17.11.2013.)
Tarkastelemissani teksteissä nousee poikkeuksetta esille Vilkkumaan pyrkimys vaihtaa
uransa suuntaa ja tuoda jotain uutta imagoonsa. Kirjan kirjoittamisen hän kertoo tapahtuneen vahingossa, seurauksena uuden etsimisestä. Vilkkumaa kertoo, kuinka hän koki, ettei
hänellä ollut enää mitään annettavaa muusikkona, biisintekovarastot oli kulutettu loppuun
ja oli aika tehdä jotain muuta (ks. esim. Vanhala 2.8.2014, Kansan uutiset, verkkolehti,
Glad 2.9.2013, Iltalehti). Nrj-radiokanavan verkkosivujen viihdeuutisissa Vilkkumaa kuvailee romaanin kirjoittamiseen johtaneita syitä:
41
Vilkkumaa kertoo, että lähti alun perin kirjoittamaan kirjaansa oikeastaan puolivahingossa.
”Musta tuntui vahvasti siltä, että mä olen ammentanut kaiken sen mitä mulla on ollut biiseihin, ja jos tekisin nyt levyn, niin mä vaan toistaisin jotain, minkä jo osaa” (Nrj-viihdeuutiset
12.9.2013.)
MeNaisten haastattelussa Vilkkumaa puhuu egonsa murtamisesta.
Tunsin vahvasti, että minun piti murtaa vanha egoni ja sen juurtuneet käsitykset siitä, millainen olen tai miten minua kuuluu kohdella. Vanhasta on vaikeaa päästä irti, mutta minä kaipasin sitä. Kun tekee jotain uutta, voi myös käsittää itsensä uudelleen, hän sanoo. (Hakamo
1.8.2013, MeNaiset 31/2013.)
Kirjailijaksi ryhtyminen on Vilkkumaalle nimenomaan keino uudistua ihmisenä ja taiteilijana, ja tuoda jotain uutta ja yllätyksellistä mukaan taiteilijakuvaansa. Kirjan kirjoittaminen
on jotain sellaista, mitä yleisö ei ole häneltä vielä nähnyt. Aineistossa puhutaankin usein
Vilkkumaan siirtymisestä ”uuteen rooliin” kirjansa myötä. (ks. esim. Glad 2013, Iltasanomat 9.9.2013.) Vilkkumaa kertoo haluavansa olla yllätyksellinen ja kokee uusien tapojen
löytämisen olevan taiteen elinehto. Hän kertoo haluavansa olla taiteilijana uskalias ja fraasi
”vanhan toisto on luovuuden kuolema” toistuu usein Vilkkumaan puheessa. (ks. esim. Miinin 10.9.2013, Kotivinkki 15/2013, Vanhala 2.8.2014, Kansan uutiset, verkkolehti.) Kansan uutisten verkkolehden haastattelussa Vilkkumaa puhuu ”nostalgiakuopasta”, johon ei
halua vajota:
Nostalgiakuopassaan Maija esittäisi entisen bändinsä kanssa vanhoja hittejään jonkun firman
pikkujouluissa eikä kukaan kuuntelisi. Se olisi taiteilijalle painajainen. Nostalgiassa ei hänen
mielestään ole sinänsä mitään pahaa. – Muistelen itsekin joskus menneitä. Luova työ ja luovuuden säilyttäminen vaatii kuitenkin uudistumista. (Vanhala 2.8.2014, Kansan uutiset,
verkkolehti.)
Tässä Vilkkumaa korostaa uudistumisen tarvetta välttämättömänä osana luovan taiteilijan
työtä. Tylkkärin haastattelussa Vilkkumaa kertoo, ettei halua ajatella kirjoittamisen taloudellista puolta, vaan pitää tärkeämpänä oman taiteellisen intohimon perässä menemistä.
”Taiteilijan on uskottava talouden tulevan oman taiteellisen intohimon perässä. Uudet kokemukset ja haasteet auttavat luomisessa. Elämä tuntuu hiipuvalta, jos toistaa samoja kaavoja.” (Nurmisto 27.11.2013, Tylkkäri.) Tässäkin toistuu uuden kokeilemisen ja kaavojen
rikkomisen välttämättömyys taiteilijan elämään liittyvänä asiana. Poissaolon musiikkibisneksestä Vilkkumaa pohtii tuoneen uusia näkökulmia tekemiseensä ja kertoo tuntevansa,
”että maailmassa on taas mahdollisuuksia” (Nurmisto 27.11.2013, Tylkkäri).
Aineistoni teksteissä nostetaan esiin Vilkkumaan kvanttifysiikan opinnot. Viimeistellessään maisterintutkintoaan Vilkkumaa päätyi hankkimaan puuttuvia opintopisteitä kvantti-
42
fysiikan laitokselta. Hän kuvailee itse kvanttifysiikkaa mystiseksi tieteenalaksi, joka vetää
puoleensa tietynlaisia ”hörhöjä”, jollainen hän itse ei toki ole. (Hakamo 1.8.2013, MeNaiset 31/2013.) Tämä vahvistaa jo aiempaa kuvaa akateemisesta älykkörokkarista, mutta tuo
mukanaan myös jotain uutta. Onhan Vilkkumaa ensisijaisesti ollut aiemmassa puheessa
kielitieteilijä ja humanisti. Nostamalla esiin Vilkkumaan kiinnostus kvanttifysiikkaan luodaan kuvaa Vilkkumaasta kaikesta kiinnostuneena älykkönä, joka voi olla kiinnostunut
niinkin erikoisesta ja yllätyksellisestä asiasta kuin kvanttifysiikka. (Esim. Hakamo 2013,
MeNaiset 31/2013.)
Turun ylioppilaslehden Tylkkärin Vilkkumaan haastattelussaan Eino Nurmisto kirjoittaa,
kuinka Nainen katolla välittää kirjoittajastaan älykkään ja yleissivistyneen kuvan. Vilkkumaa itse pohtii Tylkkärissä tuntevansa, että tietää ”hirveän vähän asioita”. Nurmisto kuitenkin kumoaa Vilkkumaan puheet korostamalla tämän älykkyyttä.
Kuitenkin romaani käsittelee sujuvasti etenkin kvanttifysiikkaa. Twitterissä Vilkkumaata
seuraava tietää hänen haalineen tutkinnostaan puuttuvia opintopisteitä Helsingin yliopistolla
kvanttifysiikan filosofian luennoilta. Hirveän vähän tietäväksi ihmiseksi Vilkkumaa kuvailee
kvanttifysiikan kiemuroita kiusallisen hyvin, vaikka myöntääkin humanistina välillä ajatelleensa, ettei tajua fyysikoiden puheista mitään. (Nurmisto 27.11.2013, Tylkkäri.)
Tässä Nurmisto näkee esikoisromaanin osoituksena Vilkkumaan älykkyydestä ja yleissivistyksestä. Hän korostaa Vilkkumaan kvanttifysiikan opintoja älykkyyden merkkinä.
Tekstissä korostuu ihailu Vilkkumaata kohtaan. Nurmisto katsoo Vilkkumaan olevan erityisen älykäs ja yleissivistynyt, koska tämä pystyy kuvailemaan kvanttifysiikkaa yksityiskohtaisesti. Toisaalta Nurmisto korostaa tekstissään myös Vilkkumaan humanistisuutta.
Vilkkumaa asettuu tekstissä nimenomaan humanistiksi, eikä fyysikoksi. Vilkkumaa itse
haluaa antaa artikkelissa kuvan, ettei täysin ymmärrä kvanttifysiikkaa, vaan kyse on kiinnostuneisuudesta ja uuden oppimisen halusta.
Kiinnostiko kvanttifysiikka kirjan takia, vai onko se kirjassa oman kiinnostuksen takia?
”Kvanttifysiikka kiinnosti muutenkin. Välillä kuitenkin mietin, pitäisikö se poistaa kirjasta,
sillä en tiennyt siitä tarpeeksi. Toisaalta se toi kirjaan uusia tasoja”, Vilkkumaa miettii. Kiinnostustaan kvanttifysiikkaan Vilkkumaa ei osaa selittää. ”En muista mistä kiinnostus lähti.
Sain Anton Zeilingerin Fotonien tanssi -kirjan, jossa puhutaan yleistajuisesti kvanttifysiikasta. Luin kirjan iloisesti lähes loppuun, kunnes en yhtäkkiä tajunnut enää mitään”, Vilkkumaa
muistelee. (Nurmisto 27.11.2013, Tylkkäri.)
Tässä Vilkkumaa korostaa olevansa kuitenkin tavallinen ”maallikko”, vaikka onkin opiskellut kvanttifysiikkaa. Vilkkumaa ei tekstissä halua asettaa itseään muiden yläpuolelle,
vaikka haastattelija niin yrittääkin tehdä.
43
Vilkkumaan ikä nostetaan toisinaan esille liittyen uudistumisen tarpeeseen (ks. esim. Huhtala 25.1.2014, Voima 1/2014). Vilkkumaa toteaakin biisintekovarastojensa ehtyneen uransa pituuden ja elämäntilanteensa muuttumisen myötä.
Tuntui siltä, etten saanut enää ammennettua mitään biisintekijänä. Kaikkea tätä korostivat
sitten vielä lapset[…]En voi enää tehdä kappaleita kännissä olemisesta teinibileissä olen
nelkyt. Mutta en halua tehdä kappaleita pyykinpesemisestäkään.” (Huhtala 25.1.2014, Voima 1/2014.)
Uudistuminen taiteilijana ja ihmisenä tuodaan tässä esille jonkinlaisena ikäkriisinä, tyypillisenä 40-vuotiaan eteen tulevana asiana.
Vilkkumaa nimetään lähes poikkeuksetta ensisijaisesti muusikoksi, joka on kirjoittanut
kirjan. Hänen asemaansa musiikkikentällä korostetaan tuomalla esille, kuinka Vilkkumaa
on yksi Suomen myydyimmistä ja suosituimmista artisteista. Vilkkumaa on ensisijaisesti
muusikko, joka on kirjoittanut kirjan, eikä kuka tahansa esikoiskirjailija. Haastattelujen ja
artikkeleiden otsikointi antaa jo kuvan siitä, että Vilkkumaa on nimenomaan muusikko,
joka on laajentanut kirjallisuuteen. Samaa on havaittavissa myös romaanin kritiikeissä,
joihin palaan myöhemmin kirja-arvioiden analyysissa. Esimerkiksi Lukukeskuksen internetsivuilla julkaistu haastattelu on otsikoitu ”Kun muusikko kirjoitti kirjan” (Heikkinen
19.11.2013, Lukukeskus). Voima-lehden artikkelissa (Huhtala 25.1.2014, Voima 1/2014)
Vilkkumaata nimitetään poptähdeksi, joka on kirjoittanut kirjan. Nyt-liitteen haastattelussa
Vilkkumaalta kysytään, onko hän valinnut saman tien kuin Jouni Hynynen. Näin hänet
liitetään osaksi muita muusikkoja, jotka ovat julkaisseet myös kirjan. (Rämö 28.11.2013,
Nyt-liite.) Vilkkumaan tausta muusikkona nähdään romaania koskevassa esipuheessa lähinnä hänen vahvuutenaan. Kokemus laulujen kirjoittamisesta ja esiintymisestä tuodaan
tarkastelemissani teksteissä esiin voimavarana. Vilkkumaa ei ole kuka tahansa kokematon
esikoiskirjailija, vaan tunnettu taiteilija ja siksi romaanilta on lupa odottaa jotain enemmän
kuin ”tavalliselta” esikoiskirjailijalta. ”Mutta hän ei olekaan mikään ujo esikoiskirjailija
vaan isoihin lavoihin tottunut esiintyjä, joka ei heti ahdistu ajatuksesta tviitata” (Huhtala
25.1.2014, Voima 1/2014). Tässä Huhtala näkee Vilkkumaan esiintymiskokemuksen etuna
romaanin markkinointia ajatellen.
Kirjoittamisen Vilkkumaa katsoo olevan jossain määrin samanlaista kuin kappaleiden tekemisen. Hän kokee sen kuitenkin tarjoavan uusia näkökulmia maailmaan. Iltalehdessä
Vilkkumaa pohtii kappaleiden sanoittamisen ja romaanin kirjoittamisen suhdetta: ”Se alkoi
tavallaan vahingossa. Kirjoittaminen on jollain lailla samanlaista kuin biisien tekeminen,
44
mutta se antaa uusia, virkistäviä tulokulmia maailmaan, Vilkkumaa toteaa.” (Iltalehti
2.9.2013.) Lukukeskuksen haastattelussa Vilkkumaa kuvailee luoneensa kirjaa tehdessään
”uutta maailmaa, johon ihmiset voivat kävellä sisään”. Hän kertoo kokevansa laulujen sanoittamisen samanlaiseksi maailmojen luomiseksi. (Heikkinen 19.11.2013, Lukukeskus.)
Romaania kuvaillaan ennakkoon puheessa useimmiten satiiriseksi ja karnevalistiseksi
ajankuvaksi. Etenkin romaanin yhteiskuntakriittiset ulottuvuudet nostetaan esille ja liitetään Vilkkumaan aiempaan taitelijakuvaan. (ks. esim. Iltalehti 2.9.2103, Glad 2013, Iltasanomat 9.9.2013.) Iltasanomissa (9.9.2013) Laura Glad kirjoittaa, kuinka monella on kuva
Vilkkumaasta räväkkänä ja sanavalmiina nuorena vihaisena naisena ja kuinka Vilkkumaa
ottaa edelleen aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Myös Hannele Huhtala
nostaa Voima-lehden artikkelissa esille Vilkkumaan yhteiskuntakriittisyyden:
Vilkkumaa tunnetaan sanoitustensa kipakkuudesta, tarkoista ihmissuhdekuvauksista ja halusta rangaista väärintekijöitä. Myös Nainen Katolla on ankara kuvatessaan ihmissuhteita ja siinä on paljon suomalaisen yhteiskunnan kritiikkiä. Kirjassa pohditaan, miksi Suomessa eletään yhä uudestaan talvisodan traumaa. Siinä kuvataan myös maahanmuuttovastaisuuden
kasvua ja journalismin viihteellistymistä. Mainitaanpa siinä myös suomalaisyritysten hyväksikäyttämät hallintarekisterit ja veroparatiisit. Toisaalta Vilkkumaa kirjoittaa esimerkiksi kotiäitien kohtaamasta vihasta. (Huhtala 25.1.2014, Voima 1/2014.)
Huhtala puhuu tässä Vilkkumaasta vihaisena ja kantaaottavana artistina. Tällainen käsitys
Vilkkumaasta vääryyksiä oikovana ja kantaaottavana taiteilijana kytkeytyy aiempaan hänestä käytyyn julkiseen puheeseen. Käsitys Vilkkumaasta ”nuorena vihaisena naisena”
vaikuttaa tässä edelleen. Samaisessa Voima-lehden artikkelissa Vilkkumaa pohtii kiukun
olevan voimauttava tunne luomisprosessissa. Muuten hän ei koe itseään erityisen vihaiseksi ihmiseksi. Hän kertoo kuitenkin olevansa huolissaan yhteiskunnan nykytilasta. ”Suomi
näyttää olevan aika neuvottomassa tilassa, visio puuttuu.” (Huhtala 25.1.2014, Voima
1/2014.)
On mielenkiintoista, kuinka romaaniin liitetään jo etukäteen yhteiskuntakriittisyys ja vihaisuus perustuen Vilkkumaan aiempaan julkisuuskuvaan. Vilkkumaa itse toteaa, ettei romaanissaan pyri ottamaan sen enempää kantaa oikeaan tai väärään kuin kappaleissaankaan.
(Heikkinen 19.11.2013, Lukukeskus.)
Vilkkumaa kuvaa teostaan näkökulma- ja ajankuvaromaaniksi, ja sitä kautta myös sukupolviromaaniksi. ”Se kertoo peloista ja unelmista ja siitä kun ne eivät täyty, ja mitä sitten jos ne
täyttyvätkin.” Vilkkumaa ei halua romaanillaan kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin: ”Ihmisen kipupiste on se, mikä kiinnostaa.” (Heikkinen 19.11.2013, Lukukeskus.)
45
Tässä Vilkkumaa toteaa, ettei pyri ottamaan romaanillaan suoraan kantaa moraalisiin kysymyksiin. Painopiste on hänen mukaansa ihmisten erilaisissa kohtaloissa. Näin hän on
aiemmin todennut myös kappaleidensa sanoituksista.
Romaanin ympärillä käytyä puhetta tarkastellessa keskeiseksi nousee Vilkkumaan pyrkimys uudistaa imagoaan romaanin myötä. Nainen katolla nähdään tarkastelemissani teksteissä ”muusikon uutena aluevaltauksena”. Vilkkumaa puhuu usein uudistumisesta luovaan
ammattiin kuuluvana pakollisena asiana. Muusikkouden katsotaan antavan Vilkkumaalle
romaanin markkinoinnissa tarvittavaa esiintymiskokemusta. Aiemman uransa vuoksi Vilkkumaa sijoitetaan eri asemaan kuin ”tavallinen” esikoiskirjailija. Kvanttifysiikan opintojen
esiin nostaminen vahvistaa jo aiemmin syntynyttä kuvaa ”älykkörokkarista”. Kvanttifysiikan opinnot tuovat myös Vilkkumaan julkisuuskuvaan jotain uutta ja yllätyksellistä.
Aiemmin humanistina tunnetulle Vilkkumaalle kvanttifysiikan opiskelun voidaan ajatella
olevan erikoinen ja yllätyksellinen valinta.
4.2. Musiikkitermit ja Vilkkumaan aiempi tuotanto arvioiden perustana
Selkeimpiä Maija Vilkkumaan romaanin vastaanotossa havaittavista artikulaatioista on
musiikkitermistön käyttö romaania kuvailtaessa. Vilkkumaan romaania arvioidaan usein
kuin musiikkialbumia käyttäen termistöä, joka on tutumpaa levyarvioiden puolelta kuin
kirja-arvioista. Näin romaaniin liitetään sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä siihen millään tavoin suoranaisesti liity. Tällaista puhetapaa tuskin olisi havaittavissa, jos arvioitavan
romaanin kirjoittaja olisi joku muu kuin ennestään tunnettu muusikko Maija Vilkkumaa.
Vilkkumaan omasta musiikista puhutaan arvioissa esimerkiksi vertaillen romaania suoraan
joihinkin Vilkkumaan kappaleisiin. Toisinaan vaikuttaa siltä, että romaania arvioidaan yhtenä Vilkkumaan levyistä. Kulttuuri kukoistaa -blogissa romaanille etsitäänkin lajityyppiä
musiikin puolelta kirjallisuuden sijaan ja luokitellaan romaani suomirockiksi. Samaisessa
blogissa verrataan romaanin ”turhia” osioita levyn täytekappaleisiin. (Kulttuuri kukoistaa
7.11.2013.)
Kirjasfääri -blogissa Vilkkumaan esikoisromaania kritisoidaan hitti-iskelmälle tyypillisistä
itsestään selvistä koskettavuuksista. Blogitekstin väliotsikot on poimittu Vilkkumaan kappaleista ”Ingallsin Laura” ja ”Satumaa-tango” (”Ne tahtoo Ingallsin Lauran”, ”Tuntuu kuin
joku huutais”). Tässä luodaan yhteyttä Vilkkumaan musiikin ja romaanin välille ja koroste-
46
taan, että arvioinnin kohteena oleva kirjailija ja hänen aiempi tuotantonsa ovat kirjoittajalle
ennestään musiikista tuttuja. Kirjan kohokohtia blogissa kuvaillaan sen ”forteiksi”, joka
musiikkiterminä tarkoittaa ”voimakkaasti, kovaa”. Arvion yhteenvedossa kirjoittaja palaa
vielä hitti-iskelmävertaukseen: ”Nainen katolla toimiikin kuin hitti-iskelmä: se kertoo kepeään sävyyn, kliseidenkin kautta, koskettavista tutuista asioista, jotka ovat toivottavasti
JonkunMuun ongelmia.” (Kirjasfääri 13.10.2013.)
Romaania vertaillaan Vilkkumaan kappaleisiin temaattisesti ja tyylillisesti sekä kokemuksen tarjoajana. Esimerkiksi Ajatuksia kirjamaasta -blogin Anni kirjoittaa kokeneensa romaania lukiessaan samanlaisia oivalluksia kuin Vilkkumaan kappaleita kuunnellessaan.
Sekä Vilkkumaan kappaleet että kirja ovat laittaneet bloggarin nauramaan ja miettimään.
(Ajatuksia kirjamaasta: 3.10.2013.) Myös Kirjavinkit-blogissa verrataan romaania Vilkkumaan kappaleisiin. ”Niin kappaleista kuin kirjasta löytyy inhimillisyyttä ja surullisuutta,
mutta silti myös huumoria ja uskoa parempaan.” Romaani on siis tarjonnut bloggaajalle
samankaltaisen kokemuksen kuin Vilkkumaan musiikki. Romaania verrataan myös Vilkkumaan lauluääneen esimerkiksi Kirjakuiskaaja-blogissa. Kirjoittajan mukaan romaani on
raaka, aivan kuten Vilkkumaan laulutyylikin (Kirjakuiskaaja 18.1.2014).
Vilkkumaan romaania verrataan hänen musiikkiinsa myös Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Kymen Sanomien arvioissa. MeNaisten kirja-arviossa Miina Supinen kuvailee, kuinka romaanissa risteävät kohtalot ovat uskottavia, hauskoja ja välillä alakuloisia, aivan kuten Vilkkumaan kappaleetkin (Supinen 9.11.2013: MeNaiset). Kymen Sanomien arviossa
romaania verrataan Vilkkumaan kappaleeseen ”Se ei olekaan niin”. Romaanin ei katsota
tavoittavan samanlaista rehellisyyttä kuin Vilkkumaan kappaleen, jonka kriitikko nimeää
yhdeksi Vilkkumaan hienoimmista sanoituksista. (Mäkelin 30.9.2013, Kymen Sanomat.)
Helsingin Sanomien kirjakriitikko Suvi Ahola vertaa puolestaan romaania omaan Vilkkumaan suosikkialbumiinsa Superpalloon. Hänen mukaansa Nainen katolla on teemaltaan
Superpallon kaltainen ja kertoo naisista erilaisissa umpikujissa. Helsingin Sanomien kirjaarvio on otsikoitu ”Lauluntekijä kokosi romaanin kuin albumin”. Jo otsikointi kertoo lähtökohdan romaanin arvioinnille ja ennen kaikkea sille, kenen ja millaisen kirjailijan romaani on kyseessä. Ahola näkee romaanin keskeneräisyyden nimenomaan Vilkkumaan
artistitaustasta johtuvana. ”Romaani kun ei ole tarinakavalkadi. Tai niin kuin albumi, jolla
parin minuutin laulusta voi kasvattaa vaikuttavan teoksen ja siirtyä sitten seuraavaan.”
(Ahola 12.9.2013, Helsingin Sanomat.)
47
Romaania verrataan arvioissa myös negatiivisella tavalla musiikkiin ja musiikin tekemiseen. Vilkkumaan epäonnistumiset romaanin kohdalla laitetaan usein suoraan tai epäsuoraan hänen muusikkoutensa syyksi. Tällä luodaan vaikutelma Vilkkumaan muusikkouden
välttämättömästä vaikutuksesta romaanin kirjoittamiseen. Vilkkumaan ei katsota pääsevän
eroon muusikon maneereistaan, vaan hänen katsotaan toteuttavan niitä edelleen kirjallisuuden puolella.
En pitänyt kirjassa siitä, että aluksi henkilöt esiteltiin tarpeettoman stereotyyppisesti. Olisin
toivonut, että pitkässä ja ehjässä romaanissa olisi tilaa antaa hahmoille tulla ”itse” esiin.
”Show, don’t tell”, kuten ohjenuora kuuluu[…]Itse asiassa tuntuu, että aluksi Linda oli vedetty aivan liian överiksi. Ei tämä ole laulun teksti, kyllä hänet olisi hillitymminkin marssittaa esiin. Samoin kävi Harrille. (Also Sprach Jussi 8.9.2013.)
Arviossa katsotaan Vilkkumaan syyllistyneen hahmojen liiallisiin stereotypioihin ja syyksi
nähdään Vilkkumaan tausta muusikkona ja sanoittajana. Kirja vertautuu lauluntekstiin ja
näiden tekstien välille tehdään arviossa ero, jota Vilkkumaa ei blogin kirjoittajan mielestä
ole välillä ilmeisesti ymmärtänyt.
Vilkkumaan romaania arvotetaan tarkastelemissani arvioissa suhteessa hänen aiempaan
tuotantoonsa eli musiikkiin ja laulunsanoituksiin. Arvioissa romaani nähdään yleensä yhtä
hyvänä kuin Vilkkumaan musiikki tai sitä huonompana. Yhdessäkään arviossa romaania ei
arvoteta Vilkkumaan aiempaa tuotantoa selkeästi korkeammalle. Tämän kaltainen vastaanottopuhe liittää romaania selkeästi osaksi Vilkkumaan aiempaa julkisuuskuvaa. Romaanista puhuminen musiikin käsitteillä ja sen vertaaminen Vilkkumaan musiikkiin asettaa sen
nimenomaan muusikko Maija Vilkkumaan romaaniksi.
4.3. Intertekstuaaliset liitännät Nainen katolla -romaanin arvioissa
Tässä luvussa analysoin romaanin arvioissa esiintyviä intertekstuaalisia viittauksia eli sitä,
millä tavoin Nainen katolla liitetään toisiin teksteihin. 1990-luvun kirjallisuuden arvottamista lehtikritiikkien ja kirjallisuuspalkintojen pohjalta tutkinut Arto Lindholm määrittelee
kirjallisuuskritiikkien intertekstuaalisiksi merkityskonteksteiksi selvät kytkennät toisiin
teksteihin. Lindholm huomauttaa, että kirjallisuuskritiikissä esiintyvät intertekstuaaliset
kytkennät ovat usein hyvin mielivaltaisia ja riippuvat pitkälti arvion kirjoittajan omista
mieltymyksistä ja lukeneisuudesta. Huomio kiinnitetään Suomessa usein hänen mukaansa
kotimaisiin interteksteihin. Maailmankirjallisuuteen viitataan lähinnä teoksen tematiikan ja
kokonaisuuden hahmottelussa. Lindholm jakaa kotimaiset intertekstit kolmeen alueeseen:
48
kirjailijan aikaisempaan tuotantoon, aikalaiskirjallisuuteen ja kotimaisen kirjallisuuden
traditioon. (Lindholm 2003: 58.) Kriitikko arvottaa lukemaansa teosta aina suhteessa aikaisempaan kirjallisuuteen ja traditioihin. Odotuksia määrittävät kunkin kirjallisuudenlajin
klassikot, joiden katsotaan muodostavan kaanonin. Teoksia luetaan, tulkitaan ja arvotetaan
suhteessa kirjallisuudenlajinsa piirteisiin. (Korhonen 2012: 66.) Etenkin traditiota jollain
tavalla uudistavat teokset on usein arvotettu hyviksi (Lindholm 2003: 58).
Vilkkumaan kohdalla kirjailijan aiempana tuotantona voidaan pitää hänen musiikkiaan ja
sanoituksiaan, joihin viittaamista käsittelin edellä. Tässä luvussa keskitynkin analysoimaan
vastaanotosta löytyviä viittauksia aikalaiskirjallisuuteen sekä maailmankirjallisuuden ja
kotimaisen kirjallisuuden traditioihin. Tarkastelemastani aineistosta löytyy viittauksia näihin kaikkiin. Etenkin blogiarvioissa viitataan maailmankirjallisuuteen. Nojaan analyysissäni Lindholmin käsitykseen tietynlaisesta intertekstien mielivaltaisuudesta, jolloin arvioijan
omat mielenkiinnonkohteet ja lukeneisuus vaikuttavat siihen, millaisiin interteksteihin romaania kytketään.
Pähkinäkukkula-blogin arviossa Nainen katolla liitetään realistisen nykykirjallisuuden
kontekstiin. Bloggaaja kirjoittaa, ettei lue usein nykykirjallisuutta, vaan haluaa paeta lukiessaan ”jonnekkin suomalaista lähiötä kauemmas”. (Pähkinäkukkula 15.1.2014.) Nykykirjallisuudella hän tarkoittaa tässä realistista, nykyaikaan sijoittuvaa ja nykyaikana kirjoitettua tekstiä. Vilkkumaan romaani on bloggaajan mukaan ensimmäisiä hyviä ”nykykirjoja”,
joita hän on lukenut pitkään aikaan. Nainen katolla vertautuu tässä aikalaiskirjallisuuteen,
ja sen katsotaan olevan parempi kuin muu saman tyyppinen aikalaiskirjallisuus. (Pähkinäkukkula 15.1.2014.) Samankaltainen puhetapa toistuu Also Sprach Jussi -blogissa.
Bloggaaja kertoo kärsivänsä jonkinlaisesta ”allergiasta” suomalaisia romaaneja kohtaan.
Hän liittää Vilkkumaan romaanin osaksi suomenkielisiä esikoisteoksia, joita kohtaan
yleensä tuntee suurta ennakkoluuloa. Nainen katolla onnistuu kuitenkin arvion mukaan
parantamaan suomenkielisten esikoisteosten mainetta. Bloggaaja vertaakin Vilkkumaan
romaania amerikkalaiseen nykyromaaniin.
Minusta tuntuu, että minä ja Vilkkumaa tykätään molemmat amerikkalaisista romaaneista,
sillä tässä oli jotenkin sellaisen amerikkalaisen 2000-luvun Romaanin rakenne.[…]Minun on
vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta Jonathan Franzenin Correctionsissa on hieman samanlainen tyyli (mistä tulikin aiempi jenkkikirjallisuusvertaukseni). (Also Sprach Jussi
8.9.2013.)
Kirjoittaja arvottaa tässä Vilkkumaan romaanin muita suomalaisia aikalaisromaanejansa
paremmaksi, mutta lähinnä sen vuoksi, että arvioija katsoo romaanin kytkeytyvän ennem-
49
minkin maailman (Amerikan) kirjallisuuden traditioon kuin suomalaiseen. Arviossa on
selkeästi havaittavissa myös bloggaajan oman kiinnostuneisuuden ja lukeneisuuden vaikutus. Koska bloggaaja pitää Vilkkumaan romaanista toisin kuin muista suomalaisista nykyromaaneista, kytkee hän sen amerikkalaiseen kirjallisuuden perinteeseen, josta hän on ilmeisesti itse kiinnostuneempi.
Mari A puolestaan liittää blogikirjoituksessaan romaanin brittiläisen kirjallisuuden perinteeseen. Bloggaaja pohtii Vilkkumaan romaanin muistuttavan lukemiaan brittiläisiä romaaneja siinä, kuinka sen henkilöhahmojen elämät ja kohtalot pyörivät toistensa ympärillä,
eikä mistään tule valmista kenenkään elämässä. (Mari A:n kirjablogi 17.11.2013.) Kirjasfääri-blogin arviossa Nainen katolla sijoitetaan chick-litin ja äitiysromaanin välimaastoon. Arviossa ei tarkemmin eritellä, kuinka Vilkkumaan romaani arvottuu muihin samaan
genreen kuuluviin kirjoihin nähden. (Kirjasfääri 13.10.2013.) Tämä on ainoa aineistooni
sisältyvä arvio, jossa Vilkkumaan romaani liitetään suoraan chick -lit romaaneihin, vaikka
muissakin teksteissä romaanista kirjoitetaan esimerkiksi kevyenä ja viihdyttävänä.
Parnasson kriitikko Tarja Pulli kuvailee Vilkkumaan romaania ajalleen tyypilliseksi romaaniksi ja Vilkkumaata tyypilliseksi aikalaiseksi. Aikalaiskirjallisuuteen liittäminen tapahtuu tässä arviossa romaanin kielen ja teeman perusteella. Pulli näkee romaanin läpitunkevan ironian ja romaanin teemaksi nousevan toden kirjoittamisen teeman tekevän siitä
ajalleen tyypillisen kuvauksen siitä, kuinka kieltä käytetään. (Pulli 2013: 96, Parnasso 6
7/2013.) Helsingin Sanomien kirja-arviossa Suvi Ahola kirjoittaa Vilkkumaan romaanin
muistuttavan toista samana syksynä ilmestynyttä satiiria, Philip Teirin Talvisotaa. Nainen
katolla on Aholan mukaan vertailukohdettaan rankempi ja vihaisempi, mutta ei arvota sitä
paremmaksi tai huonommaksi. Ahola kytkee kritiikissään Vilkkumaan romaanin myös
muihin esikoisteoksiin todeten sen sisältävän ”samankaltaisia kirjoitusharjoitelmia” kuin
moni muukin esikoisteos. (Ahola: 12.9.2013, Helsingin Sanomat.)
Romaania vertaillaan muissakin arvioissa usein toisiin esikoisteoksiin, tai paremminkin
Vilkkumaata vertaillaan suhteessa toisiin esikoiskirjailijoihin. Vilkkumaasta puhutaan esimerkiksi harvinaisen varmana, kypsänä ja kärsivällisenä esikoiskirjailijana. (Ks. esim.
Ylen Strada -blogi 23.8.2013, Vaarala 25.9.2013, Aamulehti.) Vaikka arvioija ei olisi
Vilkkumaan romaaniin täysin ihastunutkaan, mainitaan yleensä se, kuinka Vilkkumaa on
harvinaisen hyvä esikoiskirjailijaksi. Vilkkumaan tekstiä myös myönnetään tarkasteltavan
tarkemman seulan läpi kuin, jos kyseessä olisi ennestään täysin tuntematon esikoiskirjaili-
50
ja. Tätä käsittelen enemmän Vilkkumaan nimeen kohdistuvia odotuksia käsittelevässä seuraavassa luvussa.
Romaanin moniääninen rakenne liittää sen osaksi tiettyä kerrontaperinnettä. Aamulehden
(Vaarala 2.9.2013) arviossa moniäänistä rakennetta kutsutaan klassiseksi ja Vilkkumaan
romaanin toimivan tässä kerrontaperinteessä hyvin. Kirjakaapin avain -blogin arviossa
moniääniseen rakenteeseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti hieman epäillen, mutta Vilkkumaan katsotaan pystyvän saamaan moniäänisyyden toimimaan.
Kun kuulin, että Nainen Katolla on niin sanotusti moniääninen romaani, olin hieman kauhuissani. Pelkäsin, että moniäänisyys tekisi tästä romaanista sekavan, mutta vielä mitä! Vilkkumaan kirjoitustyylillä romaani toimii erinomaisesti, vaikka ääneen pääsee useita erilaisia
persoonia. (Kirjakaapin avain 29.9.2013.)
Nainen katolla vertautuu arvioijan lukemiin toisiin moniäänisiin romaaneihin, ja kumoaa
niiden asettaman ennakko-oletuksen.
Vilkkumaan esikoisromaani liitetään aineistoni kirja-arvioissa esimerkiksi aikalaisromaaneihin sekä brittiläisiin ja amerikkalaisiin kirjallisuuden traditioihin. Aikalaisromaanit
mainittiin kirja-arvioissa yleensä silloin, kun Nainen katolla arvotettiin niitä paremmaksi.
Vilkkumaan romaanista puhuttiin esimerkiksi ensimmäisenä hyvänä suomalaisena romaanina, jonka arvioija on pitkään aikaan lukenut. (ks. esim. Also Sprach Jussi 8.9.2013.) Yllättävin havaintoni romaanin arvioita tarkastellessani oli se, kuinka sitä ei yhdessäkään
arviossa liitetty tai vertailtu suoraan muihin Suomessa (tai muualla) ilmestyneisiin ennestään julkisuudessa olevien henkilöiden tai etenkään muusikoiden, kuten Jouni Hynysen
kirjoihin. Vilkkumaa asetetaan kylläkin osaksi ns. ”tähtikirjailijuutta”, sillä hänen taustansa
ja suosittuutensa muusikkona mainitaan aineistossani toistuvasti.
4.4. Yhteiskuntakriittinen ajankuva
Yksi nykykirjallisuuden arvottamisperusteista on sen kyky kuvata todenmukaisesti ja rehellisesti kulttuurissa ja yhteiskunnassa esiintyviä ilmiötä ja suhteita. Kritiikeissä arvioidaan tekstiä usein sen mukaan, kuinka teoksen maailma vastaa kritiikin kirjoittajan käsitystä ajankohtaisesta todellisuudesta. (Lindholm 2003: 59.) Nainen katolla -romaania markkinoitiin ennakkoon esimerkiksi karnevalistisena ajankuvana 2010-luvun Suomesta (esim.
Hakamo 1.8.2013, MeNaiset, Glad 9.9.2013, Iltasanomat). Romaanin onnistuminen yhteiskunnallisena kuvaajana on arvioissa tärkeä arvottamisen kriteeri ja ajankuvaromaanina
51
se mainitaan jokaisessa aineistoni arviossa. Romaanin yhteiskunnallisuutta pohditaan myös
osana Vilkkumaan persoonaa, tai oikeamminkin osana Vilkkumaan julkisesta persoonasta
muodostunutta mielikuvaa. Oletuksenani on, että aiemmin muodostunut mielikuva Vilkkumaasta vaikuttaa siihen, kuinka romaanin yhteiskunnallisuutta käsitellään. Tarkastelen
seuraavaksi sitä, millä tavoin Vilkkumaan romaania arvotetaan aineistossani ajankuvana ja
kuinka hyvin ”todellisuuden” katsotaan toteutuvan.
Osa arvosteluista katsoo Vilkkumaan romaanin onnistuneen totuudenmukaisessa ajankuvauksessa hyvin. Esimerkiksi Aamulehden arviossa romaania kuvaillaan tarkkanäköiseksi
ja hauskaksi sukupolviromaaniksi, joka kommentoi onnistuneesti nykyisyyttä ja paria viime vuosikymmentä kiertäen kliseet riittävän kaukaa. (Vaarala 25.9.2013, Aamulehti.) Romaania pidetään tässä totuudenmukaisena kuvana nykymaailmasta, ja se arvottaa romaania
hyväksi. Samankaltaiseen arvioon päädytään myös Ylen Strada -blogin arviossa, jossa romaania kuvaillaan niin ikään ”tarkkanäköiseksi ja hauskaksi romaaniksi, joka vyöryttää eri
näkökulmilla leikitellen esiin lauman itsensä kanssa eksyksissä olevia suomalaisia” (Ylen
strada -blogi 23.9.2013). Kymen Sanomien arviossa romaanista puhutaan kiinnostavana
ajankuvana, ja Vilkkumaan havainnot ihmiselämästä arvioidaan tosiksi, ärsyttäviksi ja pisteliäiksi (Mäkelin 30.9.2013, Kymen Sanomat). Kirjavinkit-sivuston arviossa romaaniin
suositellaan tutustumaan ennakkoluulottomasti, sillä se on arvioijan mielestä paitsi viihdyttävä myös erittäin pätevä ajankuva. Arvioissa puhutaan romaanista nelikymppisten aikalaisromaanina, joka nostaa esille nykypäivän arkojakin asioita. Romaaniin sisältyvä runsas
median vallan ja siihen liittyvien ilmiöiden kuvaus nähdään tässä arviossa aikalaiskuvauksen pätevyyttä lisäävänä tekijänä. (Kirjavinkit 5.12.2013.)
Helsingin Sanomien kritiikissä Suvi Ahola arvioi Vilkkumaan romaania toisaalta tarkkanäköiseksi satiiriksi, toisaalta romaani saa häneltä moitteita heppoiseksi jäävästä yhteiskuntakritiikistä. Ahola kuvailee romaania moniääniseksi kuvaukseksi yhdestä vuodesta
Suomessa juuri nyt (Ahola 12.9.2013, Helsingin Sanomat). Lähtökohtainen oletus on, että
romaani pyrkii olemaan todenmukainen ajankuva. Romaanin dialogia Ahola arvioi uskottavaksi ja Vilkkumaan havaintoja tarkoiksi. Romaani saa kuitenkin häneltä kritiikkiä ajankuvauksensa totuudenmukaisuudesta:
Vaikka kyse on satiirista, välillä modernin elämän kritiikki jää heppoiseksi, kuten naistoimittajan työn kuvailussa tai Siljan hätäilyssä liikalihavuudesta. Minkä pituiselle naiselle 65 kiloa
on muka aivan liikaa? Onko Silja pygmi? (Ahola 12.9.2013, Helsingin Sanomat.)
52
Yhteiskuntakritiikin ja totuudenmukaisen modernin elämän kuvauksen onnistuminen on
arviossa tärkeä romaanin arvottamisperuste, ja sen katsotaan sekä onnistuneen että epäonnistuneen. Vilkkumaan romaani ei Helsingin Sanomien arvion mukaan täytä täysin odotuksia nykyajan kuvaajana, vaikka siinä aineksia sellaiseksi katsotaankin olevan.
Myös Turun Sanomien kritiikissä Juhani Brander arvioi Vilkkumaan esikoiromaanin
markkinoinnin ajankuvana 2010-luvun Suomesta osittain virheelliseksi. Branderin mukaan
Nainen katolla ei kuvaa todenmukaisesti elämää nyky-Suomessa, sillä romaanin henkilöhahmot edustavat suomalaisia liian suppeasti.
Trendejä haistaen romaani pyrkii olemaan ”kertomus 2010-luvun Suomesta”. Tästä kielii se,
että siihen on ängetty mukaan kiintiöhomot ja juorutoimittaja. Ei kirja silti ole kertomus
2000-luvun alun Suomesta, ei siitä löydy maalaisia, perussuomalaisia, maahanmuuttajia, raksamiehiä tai röntgenhoitajia. Se on kuvaus kaupunkilaisista aikuisista, joilla on näennäisen
kiireen alla liikaa aikaa miettiä elämäänsä. (Brander 4.10.2013, Turun Sanomat.)
Tässä kriitikko näkee Vilkkumaan yrittäneen kirjoittaa pätevän ajankuvan, mutta epäonnistuneen. Brander kuitenkin huomauttaa, että Vilkkumaa on onnistunut tavoittamaan hyvin
kuvaamiensa henkilöhahmojen kipupisteet.
Kirjallisuuslehti Parnasson kriitikko Tarja Pulli näkee Vilkkumaan romaanin yhdeksi teemaksi totuuden kirjoittamisen dilemman ja toiseksi naisen aseman. Ajankuvan totuudenmukaisuuteen ei Pulli suoranaisesti ota kantaa, sillä hän katsoo romaanin ironian olevan
niin läpitunkevaa, ettei tiedä, onko Vilkkumaa tosissaan. Pulli katsookin romaanin yhteiskunnallisen kritiikin kohdistuvan lähinnä naisten asemaan. Siljan henkilöhahmon ongelmat
hän näkee kuvauksena keski-ikäisen perheenäidin ongelmista ja Lindakin on hyväksikäytetty osapuoli hänen ja Harrin välisessä suhteessa. Pulli kuitenkin peräänkuuluttaa Vilkkumaan romaanilta provosoivampaa yhteiskuntakritiikkiä.
Lindan katkelmissa väläytellään vähän suurisuuntaisempaakin yhteiskuntakritiikkiä (bangladeshilaiset riistetyt työläiset ompelevat H&M:lle halpoja bikineitä, joita mainostaa miljonäärisupertähti Beoynce, koska saa siten näkyvyyttä ja rahaa). Kovin erikoisina tai provosoivina
Vilkkumaan näkökulmia ei kuitenkaan voi pitää. (Pulli 2013: 96, Parnasso 6 7/2013.)
Pulli odottaa Vilkkumaalta terävämpää ja epäsovinnaisempaa maailmankuvaa, sillä hän
katsoo Vilkkumaan olevan kielenkäyttäjänä ”notkea, hauska ja räävitön” (Pulli 2013: 96,
Parnasso 6 7/2013). Mielikuva Vilkkumaasta ”nuorena, vihaisena naisena” on myös osaltaan voinut vaikuttaa odotuksiin Vilkkumaasta yhteiskuntakuvaajana. Parnasson arviossa
Vilkkumaalla katsotaan olevan edellytyksiä ottaa kantaa asioihin enemmänkin. Samankaltaista puhetta oli havaittavissa jo tarkastellessani Vilkkumaan julkisuuskuvaa muusikkona;
53
häneltä tunnuttiin odottavan enemmän yhteiskuntakriittisyyttä kappaleissaan ja toimittajat
nostivat usein esille Vilkkumaan mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.
Kulttuuri kukoistaa -kirjablogissa Vilkkumaan esikoisromaanin mainostus ajankuvana
2010-luvun Suomesta arvioidaan hieman valheelliseksi.
Mainoslieve väittää kirjaa kertomukseksi 2010-luvun Suomesta. Lisäisin: 70-luvulla syntyneiden näkökulmasta. Mainoslause on hämäävä siksikin, että kirjassa vietetään aikaa aikaisemmilla, kaukaisilla vuosikymmenillä - muistelua on paljon. Mainitaan toki macaronit, iPadit ja Karl Ove Knausgård. Mutta myös Hanoi Rocksit, Berliinin muurin murtuminen ja Ckasetit. Muun muassa. (Kulttuuri kukoistaa 7.11.2013.)
Arvion mukaan romaani ei siis ole totuudenmukainen kuva 2010-luvun Suomesta, sillä sen
on kirjoitettu tietyn sukupolven näkökulmasta. Romaani on siis tässä suhteessa epäonnistunut täyttämään bloggaajan odotukset autenttisena ajankuvana nykypäivän Suomesta.
Bloggaaja katsoo romaanin tavoittaneen myös totuudenmukaisuutta kuvauksessaan, sillä
tiettyihin aikakausiin olennaisesti liittyvät asiat tulevat mainituiksi. Arvioija pitää romaania
onnistuneena ajankuvana, mutta ei sellaisena, jona sitä on markkinoitu.
Ajatuksia kirjamaasta -blogin kirjoittaja Anni kehuu romaanin älykkäästi ja hieman ironisesti kirjoitettuja hauskoja ja ajankohtaisia yhteiskuntapohdintoja. Vaikka Vilkkumaa ei
täysin täyttänyt Annin odotuksia, arvottaa hän romaanin ajankuvana totuudenmukaiseksi ja
uskottavaksi. Lindan hahmon bloggaaja näkee erityisen uskottavana kuvauksena nykyaikaisesta nuoresta taiteilijasta. ”Linda puolestaan on rääväsuinen stand-up koomikko, joka
voisi olla melkein kuka tahansa suomalainen nuori taiteilija.” (Ajatuksia kirjamaasta
3.10.2013.)
Jyväskylän Ylioppilaslehden eli Jylkkärin arviossa Laura Kuivalahti kuvailee Vilkkumaan
romaania osuvaksi ajankuvaksi.
Nainen Katolla on tuore kuvaus nykyhetken Suomesta. Vilkkumaa on onnistunut upottamaan
kirjaan lukemattomia teemoja, jotka puhuttavat meitä juuri nyt. Kymmenen vuoden päästä
kirja saattaa ehkä tuntua jo vanhanaikaiselta, mutta ainakin sitä voi pitää varsin osuvana katsauksena 2010 -luvun Suomeen. (Kuivalahti: 9.10.2013, Jylkkäri.)
Kuivalahti pitää romaania totuudenmukaisena ja onnistuneena kuvauksena nykypäivän
Suomesta. Romaani on hänen mukaansa niin osuva nykypäivän ajankuva, että kymmenen
vuoden päästä se saattaa olla jo vanhentunut. Jylkkärin kirja-arvion mukaan Vilkkumaan
romaania voidaan lukea totuudenmukaisena nykypäivän ajankuvana, joka myöhemmin
muuttuu totuudenmukaiseksi historialliseksi ajankuvaksi. Romaanin onnistuminen ajankuvana on Jylkkärin arviossa tärkein romaania arvottava tekijä, sillä romaanin onnistumista
54
perustellaan arviossa lähinnä tällä. Myös Itä-Suomen yliopiston ylioppilaslehti Uljaan arviossa Jenni Lintunen arvioi Vilkkumaan romaanin uskottavaksi kuvaukseksi 2010-luvun
Suomesta. Lintusen mukaan romaanin totuudenmukaisuus nykypäivän ajankuvana rakentuu uskottavien henkilöhahmojen varaan.
Näiden hahmojen avulla Vilkkumaa kuvaa 2010-luvun Suomea ja nykyisin vallitsevia arvoja, joissa valta, menestys ja julkisuus ovat tavoittelemisen arvoisia. Vilkkumaa on hyvä ihmiskuvaaja, koska kirjan hahmot ovat rosoisia, mutta silti samaistuttavia. (Lintunen:
1.10.2013: Uljas.)
Uljaankin kirja-arviossa toistuu käsitys romaanista totuudenmukaisena kuvauksena nykypäivän Suomesta, joka onnistuu tavoittamaan jotain olennaista 2010-luvun ilmapiiristä.
Kirjakaapin avain -blogin arvostelussa romaani arvioidaan onnistuneeksi modernin elämän
kuvaukseksi, joka tuo esiin nykypäivän ilmiötä nasevasti ja raikkaasti. Myös romaanin
kieli nähdään arviossa onnistuneeksi osaksi nykypäivän kuvausta.
Vaikka teksti tietyissä osissa vilisee kirosanoja, ei siitä ainakaan minulle jäänyt negatiivinen
olo. Vilkkumaa käyttää niitä taidokkaasti tehokeinoina ja voisin sanoa, että eräänlaisena nykypäivää kuvastavana elementtinäkin. (Kirjakaapin avain 29.9.2013.)
Myös Kujerruksia-blogissa Nainen katolla nähdään henkilöhahmojensa kautta modernin
yhteiskunnan epäkohtiin ja ilmiöihin pureutuvana romaanina. Tässä arviossa romaanin ei
kuitenkaan katsota täysin onnistuvan ajankuvauksessa, sillä bloggaaja ei koe pystyneensä
samaistumaan henkilöhahmoihin ja heidän maailmaansa. Hän epäileekin olevansa väärää
sukupolvea, ja romaanin avautuvan paremmin tietyn ikäisille lukijoille.
Nainen katolla pureutuu hahmojensa suulla moniin yhteiskunnan ongelmiin ja kummallisiin
kohtiin. Kovaan ääneen pohditaan esimerkiksi parisuhteita, facebookin käyttöä, juorulehtien
maailmaa, henkistymisen ihannointia ja keskustelupalstoja. Samalla kirjoitetaan fiktiota, juodaan kuohuviiniä, huudetaan rivouksia ja käydään vieraissa. Readberryn kommenteissa pohdittiin useampaan otteeseen, että Nainen Katolla tuntuu sukupolviromaanilta. Se on ihan
mahdollista, mutta itse taidan olla nimenomaan sitä väärää sukupolvea. Omaa ikääni lähinnä
oli kirjan stand-up koomikko Linda, joka ei alun nimitaivutus- ja facebook pohdintojen jälkeen onnistunut herättämään minussa paljonkaan samaistumisen tunnetta. (Kujerruksia
21.10.2013.)
Bloggaaja tunnistaa romaanista 2010-luvun Suomelle tyypillisiä elementtejä ja ilmiöitä, ja
myöntää romaanin olevan niiltä osin onnistunut ajankuva. Hän ei kuitenkaan itse löydä
omasta elämästään kovinkaan paljon yhtymäkohtia romaanin maailman kanssa, ja arvioi
romaanin ajankuvauksen tältä osin epätodeksi. Romaanin maailman ja sen henkilöhahmojen samaistuttavuus näyttäisikin olevan suuressa osassa siinä, kuinka totuudenmukaiseksi
sen ajankuvausta arvioidaan. Jos arvion kirjoittaja on kokenut romaanin maailman itselleen
55
tutuksi ja henkilöhahmot samaistuttavaksi, arvioi hän todennäköisemmin romaanin ”totuudenmukaiseksi” kuvaksi nykymaailmasta.
Pähkinäkukkula-blogissa ja Mari A:n kirjablogissa Nainen katolla herättää puolestaan samaistumisen tunteita ja sitä pidetään jokseenkin osuvana sukupolviromaanina ja tietyn ajan
kuvaajana. Näissä arvioissa korostuu romaani nimenomaan sukupolviromaanina ja uskottavana ajankuvaajana 70-luvulla syntyneiden näkökulmasta. ”Pääosassa on 70-luvulla syntynyt X-sukupolvi, nykyiset nelikymppiset joille pyramidin muotoinen mehutetra sekä
korvalappustereot ovat nostalgiapiriste keskellä ankeaa alkutalvea.” (Pähkinäkukkula
15.1.2014.) Pähkinäkukkula-blogin kirjoittaja arvioi Vilkkumaan romaania uskottavaksi
ajankuvaksi, vaikka kirjoittaakin, ettei ole samaa sukupolvea yhdenkään kirjan henkilön
kanssa. Mari A:n kirjablogin kirjoittaja Mari puolestaan kokee Vilkkumaan romaanin olevan kertomus juuri hänen omasta sukupolvestaan:
Nainen Katolla on yksi oman sukupolveni romaaneista, jossa näyttäytyy 80-luvun kylmä sota menneisyyden kaikuna, kasvu afrikkalaisten pömppämahaisten lasten kuvista opiskeluvuosiin ja puolison valintaan---Tunnistan kirjasta monesta kohtaa oman elämäni, ja koko kirjan ajan tuli sellainen olo, että tässä luen juuri sitä, millaista oman sukupolveni elämä on.
”(Mari A:n kirjablogi 17.11.2013.)
Bloggaaja arvioi romaanin olevan todenmukainen kuvaus viime vuosikymmenistä, koska
hänellä itsellään on samoja kokemuksia. Uskottavana ja samaistutavana hän tosin pitää
myös itseään nuoremman stand-up koomikko Lindan hahmoa ja hahmon tulkintoja maailmasta. (Mari A:n kirjablogi 17.11.2013.)
Nainen katolla koetaan usein arvioissa totuudenmukaiseksi ajankuvaksi. Tämä onkin yksi
tärkeimmistä romaania arvottavista tekijöistä. Romaania kuvaillaan toistuvasti uskottavaksi, osuvaksi, tarkkanäköiseksi ja todeksi. Vilkkumaata kirjoittajana kuvataan esimerkiksi
pisteliääksi ja älykkääksi. (esim. Lintunen 1.10.2013, Uljas, Kirjakaapin avain 29.9.2013,
Mäkelin 30.9.2013, Kymen Sanomat.) Tämän kaltainen arvottaminen luo kuvaa romaanista, jota voi lukea totuudenmukaisena kuvauksena suomalaisesta yhteiskunnasta 2010luvulla. Yleisesti totuudenmukainen kuvaus nähdään romaanin arvoa nostavana piirteenä,
ja Nainen katolla saakin usein kehuja juuri ajankuvauksestaan, vaikka arvio ei muuten olisikaan täysin ylistävä. Aina totuudenmukaisuuden ei nähdä toteutuvan, ja silloin näyttäisi
yleensä olevan kyse siitä, että arvion kirjoittajan ja kirjailijan käsitys todellisuudesta eivät
täysin kohtaa. Romaanilta toivotaan vastaanotossa toisinaan myös purevampaa kritiikkiä
yhteiskunnan epäkohtiin (ks. esim. Ahola 12.9.2013, Helsingin Sanomat & Pulli 2013: 96,
Parnasso 6 7), johon sen uskotaan pystyvän Vilkkumaan aiemman näytön perusteella.
56
Romaanin vastaanotto näyttää jatkavan Vilkkumaalle aiemmin rakentunutta julkisuuskuvaa, mitä tulee yhteiskunnalliseen kantaaottavuuteen. Arvioissa romaanin katsotaan ottavan purevasti kantaa yhteiskunnan epäkohtiin, mutta toisaalta toivotaan romaanilta ja
Vilkkumaalta räväkämpää otetta yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Käsitys nuoresta, vihaisesta ja kantaaottavasta naisesta vaikuttaisi elävän edelleen. Ajattelen, että Vilkkumaan
romaanilta odotetaan yhteiskunnallista kannanottoa nimenomaan hänen aiemman julkisuuskuvansa perusteella. Vilkkumaa on itse sanonut (samoin kuin kappaleistaankin),
ettei pyri ottamaan romaanilla kantaa oikeaan tai väärään, mutta tästä huolimatta romaanilta odotetaan pistävää yhteiskuntakritiikkiä (ks. esim. Huhtala 25.1.2014, Voima 1/2014).
4.5. Kielellisesti lahjakas älykkörokkari kirjoitti kirjan
Vilkkumaan kielellisen lahjakkuuden korostaminen nousi esiin jo tarkastellessani hänen
aiempaa julkisuuskuvaansa. Romaanin vastaanottopuheessa kielellisen lahjakkuuden korostaminen jatkuu ja on myös yksi arvioiden leimaavimmista piirteistä. Vilkkumaalta odotetaan arvioissa yleensä enemmän kuin täysin tuntemattomalta esikoiskirjailijalta. Tärkeimpänä syynä näyttäisi olevan luottamus Vilkkumaan kykyyn kirjoittaa tekstejä. Tämä
luottamus vaikuttaisi muodostuvan arvioijan aiemman Vilkkumaa-mielikuvan pohjalta.
Vilkkumaasta puhutaan mm. sanankäytön ammattilaisena ja nokkelana ajankuvaajana. (Ks.
esim. Kirjakaapin avain 29.9.2013.)
Vilkkumaan aiempi kokemus laulunkirjoittamisesta katsotaan arvioissa hänen edukseen.
Lähes jokaisessa arviossa mainitaan Vilkkumaan taito käyttää kieltä ja tehdä toimivia laulunsanoituksia. Poikkeus on Turun Sanomien kirja-arvio, jossa Juhani Brander arvioi Vilkkumaan esikoisromaanin keskeneräiseksi ja keskinkertaiseksi ”törttöilyksi”. Kirja ei hänen
mukaansa ole yllättävä tai hauska, vaikka sitä sellaiseksi on muualla kuvailtukin. Brander
ei mainitse kirja-arviossaan romaanin kieltä muuten kuin toteamalla, että ”Vilkkumaan
sanoituksista tuttu tekorankkuus ei onneksi ole löytänyt tietään kirjaan.” Brander ei tässä
arvota Vilkkumaan aiempaa tuotantoa eli laulujen sanoituksia korkealle, toisin kuin muut
aineistoni kirja-arviot. Turun Sanomien arvio poikkeaa täten muista tarkastelemistani kirjaarvioista. Brander kuitenkin mainitsee Vilkkumaan satiirisen otteen ”tapailun” nostavan
hieman hänen esikoiromaaninsa tasoa. Kriitikko ei katso Vilkkumaan onnistunen satiirissa
täysin, mutta myöntää yritystä olevan. (Brander 4.10.2013, Turun Sanomat.)
57
Toki kirjaa on väitetty myös anarkistiseksi ja yllättäväksi, niitä kumpaakaan se ei ole. Sen sijaan Vilkkumaan kirja on paikoin satiirisen tehokas täsmäase neuroosien ja itsekkäiden pyyteiden kanssa kamppailevista nykysuomalaisista. Tämä on jo arvo sinänsä. […] Vilkkumaan
satiirinen tapailu nostaa teoksen silti piirun verran kohti kiitettävää sen muuten niin keskinkertaisesta törttöilystä. (Brander 4.10.2013, Turun Sanomat.)
Lukutoukan kulttuuriblogin arviossa mainitaan Vilkkumaan sanoitusten ”toimivan kuin
tauti” ja saman jatkuminen myös kirjassa (Lukutoukan kulttuuriblogi 20.9.2013). Lillin
kirjataivas -blogin arviossa puolestaan korostetaan ihailua Vilkkumaan sanoituksia kohtaan, vaikkei Vilkkumaan musiikki muuten miellytäkään. Vilkkumaan kirja nähdään tilaisuutena nauttia Vilkkumaan kielellisestä lahjakkuudesta ilman musiikkia. (Lillin kirjataivas 17.11.2013.) Pähkinäkukkula -blogin arviossa romaanin kieltä kehutaan nokkelaksi
ja sujuvaksi (Pähkinäkukkula 15.1.2014).
Kirjakuiskaaja-blogissa tuodaan aineistoni arvioista ainoana suoraan esille Vilkkumaan
yliopisto-opinnot laulunkirjoituskokemuksen lisäksi. Blogin kirjoittaja ei sijoita Vilkkumaata ammattikirjailijoiden joukkoon, mutta näkee Vilkkumaan aiemman taiteilijauran
mahdollisena vahvuutena romaanin kirjoittamisen kannalta.
Toisaalta Vilkkumaalla on takana erilaista elettyä elämää kuin ammattikirjailijoilla, josta
voisi ammentaa rikasta ja elämänmakuista tarinaa. Ja toisaalta hänellä on myös kokemusta
biisien tekstityksestä ja kielitieteen opinnoista, joten hänen kohdallaan ei voida puhua mistään amatöörikirjailijasta. (Kirjakuiskaaja 18.1.2014.)
Kirjoittaja sijoittaa Vilkkumaan ammattikirjailijan ja amatöörin välimaastoon. Vilkkumaa
ei ole samalla tavoin ammattikirjailija kuin vaikkapa blogissa mainitut Pelo ja Lundberg,
mutta ei myöskään amatööri. Maija Vilkkumaan status musiikkikentällä ja tunnettuus kappaleentekijänä asettavat hänet tähän asemaan, jossa häneltä on lupa odottaa enemmän kuin
joltain toiselta esikoiskirjailijalta. Myös Vilkkumaan akateemisen taustan maininta korostaa ennakko-oletusta älykkäästä muusikosta, joka voisi hyvinkin olla kykenevä kirjoittamaan myös romaanin. (Kirjakuiskaaja 18.1.2014.)
Kirjakaapin avain -blogin arvostelussa Vilkkumaan kehutaan käyttävän tekstissään taitavasti tehokeinoja, esimerkiksi kirosanoja. Tässä arviossa Vilkkumaa asetetaan ammattilaisen asemaan, sillä bloggari kirjoittaa lukijan huomaavan romaanista heti, että kirjoittaja on
sanankäytön ammattilainen. Arvion mukaan Vilkkumaa leikkii sanoilla ja lauseilla ja tekee
näin tekstistä eläväisen. Vilkkumaan aiempi kokemus laulujen sanoittamisesta tekee hänestä tässä siis kielenkäytön ammattilaisen. (Kirjakaapin avain 29.9.2013.) Pähkinäkukkulablogin arviossa kehutaan tekstin sujuvuuden lisäksi Vilkkumaan laajaa yleissivistystä. Täs-
58
tä merkkinä nähdään se, kuinka Nainen katolla sisältää laajoja kuvauksia esimerkiksi politiikan ja kvanttifysiikan aloilta (Pähkinäkukkula 15.1.2014). Tällainen puhe vahvistaa jo
aiemmin muodostunutta julkista kuvaa Vilkkumaasta monilahjakkaana ja älykkäänä taiteilijana.
Suvi Ahola kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan Vilkkumaan tuotannon laajenemisen
kirjallisuuteen olleen vain ajan kysymys.
Kun lauluntekijä ja muusikko Maija Vilkkumaa (s1973) julkaisee romaanin, mieleen tulee
että tuotannon laajentuminen kirjallisuuteen olikin vain ajan kysymys. Vilkkumaan lauluteksteistä parhaat toimivat myös runoina, ja kirjallista kiinnostusta on muutenkin. Olihan hän
2007 mukana myös Finlandia-palkinnon valintalautakunnassa.(Ahola 12.9.2013, Helsingin
Sanomat.)
Tässä korostuu jo ennakkoon muodostunut mielikuva Vilkkumaasta kielellisesti lahjakkaana taitelijana, jolta romaania saattoi jo odottaakin. Vilkkumaan laulutekstit tuodaan jälleen
esille osoituksena hänen kirjallisesta lahjakkuudestaan. Älykkömielikuvaa korostaa Aholan
maininta Vilkkumaan kirjallisesta kiinnostuksesta ja osallistumisesta Finlandia-palkittavan
valintaan.
Aamulehden arviossa erityismaininnan saa Vilkkumaan käyttämä rikas kieli. Romaanin
laadukkuutta ja varmuutta pidetään kuitenkin jopa yllättävänä, vaikka arviossa mainitaankin Vilkkumaan ”kynän olleen terävä” jo sanoituksia tehdessä (Vaarala 23.9.2013, Aamulehti). Romaanin kieli saa kiitosta myös Also Sprach Jussi -blogin arviossa, jossa bloggaaja
Jussi Mäntysaari kehuu Vilkkumaan kieltä konstailemattomaksi ja sujuvaksi. ”Kieli on
sujuvaa, ja kuten sanoin, kikkailua ei harrasteta. Itseasiassa siitä tuli positiivisessa mielessä
ajatus käännetystä kirjasta. Ei olla LIIAN syvällä kielessä, vaan annetaan sen hoitaa tehtävänsä”. (Also Sprach Jussi 8.9.2013.) Arviosta välittyy kuva siitä, että Mäntysaari uskoo
Vilkkumaan käyttäneen kieltä tietoisesti tällä tavalla. Tällainen puhe asettaa Vilkkumaan
taitavan ja älykkään kielenkäyttäjän rooliin. Käsitystäni vahvistaa blogitekstin kirjoittajan
arvion alussa ilmaisema varaukseton ihailu Vilkkumaan sanoituksia ja musiikkia kohtaan
(Also Sprach Jussi 8.9.2013). Samaisessa blogiarviossa kiinnitetään huomiota myös romaanin syvempiin tasoihin. Mäntysaari pitää romaania syvällisenä ja älykkäänä ja kehuu
siihen sisällytettyjä viisaita lainauksia.
Nainen Katolla on siitä hieno kirja, että siinä on oikeasti suuria ajatuslinjoja taustalla. se ei
ole pointissaan tai ”merkityksessään” ilmiselvä, vaan se jää ajatuksiin kun odottaa unen tuloa. Laajempi teema siitä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen (tai vaikuttaako se kaikkeen) on
todella onnistuneesti rakennettu. (Also Sprach Jussi 8.9.2013.)
59
Tässäkin bloggaaja asettaa Vilkkumaan älykön rooliin korostamalla kirjan syvällisyyttä ja
Vilkkumaan kykyä upottaa tekstiin runsaasti intertekstuaalisia viittauksia.
Kirjallisuuslehti Parnasson kriitikko Tarja Pulli kiinnittää runsaasti huomiota romaanin
kielellisiin ulottuvuuksiin ja sen kautta Vilkkumaahan kielenkäyttäjänä. Pulli kuvailee arviossaan Vilkkumaata kielenkäyttäjänä notkeaksi, hauskaksi ja räävittömäksi. Romaanin
tekstiä hän kehuu varmaksi ja persoonalliseksi, ja romaanin toiseksi perusteemaksi hän
näkee toden kirjoittamisen problematiikan. Pulli arvelee siis, että Vilkkumaan romaanilla
on syvempikin taso, ja hän tuo esille sellaisenkin mahdollisuuden, että Vilkkumaa olisi
ajatellut kaikki hahmot päähenkilö Siljan kirjoittamiksi hahmoiksi. Pulli pohtii arviossaan
myös, onko Vilkkumaa vetänyt romaanin tahallaan hieman ”yli”.
On vaikea sanoa, miten vakavissaan Vilkkumaa on. Hän on verbaalisesti villi ja nopeakäänteinen ja hallitsee paisuttelun jalon taidon kuin teineistä parhain nousuhumalassa.[…]Ironia
on hakattu rakenteisiin niin lujasti, että paha väittää varmasti sen kohdistuvan johonkin erityiseen. Sikäli Vilkkumaa on tyypillinen aikalainen ja on Nainen Katolla kuvaus siitä, miten
kieltä käytetään. (Pulli 2013: 96, Parnasso 6 7/2013.)
Parnasson arviossa romaanin nähdään siis olevan lopulta vain kuvaus siitä, millä tavoin
kieltä käytetään. Pulli asettaa Vilkkumaan kielenkäytön ”asiantuntijan” rooliin, kun katsoo
tämän olevan tarkoituksenmukaista. Kriitikon tapa puhua Vilkkumaasta ja romaanista vahvistaa mielikuvaa Vilkkumaasta älykkäänä ja taitavana kielenkäyttäjänä. Arvio nostaakin
esille positiivisena asiana nimenomaan romaanin kielelliset piirteet. Romaanin sisältöä
Pulli ei arvioi kovinkaan merkitykselliseksi, mutta kielen notkeus ja taitavuus saavat kehuja. Tästäkin arviosta välittyy tosin kuva, että kriitikko ajattelee Vilkkumaan kirjoittaneen
romaanin tällä tavalla tietoisesti. Romaanin ei ole tarkoituskaan olla sisällöltään mullistava,
sillä sen pää-ajatus on kielessä ja kielellä leikkimisessä.
Romaanin tekstiä kuvaillaan arvioissa hengästyttäväksi, ryöppyäväksi ja eläväiseksi (ks.
esim. Mäkelin 30.9.2013, Kymen Sanomat, Kulttuuri Kukoistaa 7.11.2013). Fonteilla leikkiminen ei saa arvioissa kovin positiivista palautetta ja sitä pidetäänkin usein Vilkkumaan
ainoana virheenä, mitä romaanin kielellisiin piirteisiin tulee. Fonttien muuttelemisen katsotaan arvioissa yleensä tekevän romaanin kielestä sekavaa (Mäkelin 30.9.2013, Kymen Sanomat, Kuivalahti 9.10.2013, Jylkkäri). Myös kielen rönsyilevyys ja romaanin tempon
hengästyttävyys saa arvioissa toisinaan kritiikkiä ja usein nämä piirteet nähdään sekä romaanin heikkoutena että vahvuutena. Näin myös Ylen Strada -blogin arviossa.
Vilkkumaa tavoittaa hyvin henkilöittensä äänen, kirjan kieli on runsasta ja hersyvää, se on
ehdottomasti romaanin parasta antia. Vahvimmillaan Nainen Katolla on tarkkanäköinen ja
60
hauska, se kieppuu ja pursuilee moniin moniin suuntiin kiihtyvällä vauhdilla. Tämä pursuilevuus on myös kirjan heikoin kohta. Näkökulmien ja eri äänien vyöryessä sivuilta romaanin
rakenne ei kestä koko aikaa kasassa. Näkökulmien ja kirjoitustapojen kiihkeä pyörittely on
välillä läkähdyttävää luettavaa. Tarinan dramaturgia kärsii kaasu pohjassa kirjoittamisesta.
(Ylen Strada -blogi 23.8.2013.)
Romaanin rikas kieli saa tässä arviossa kehuja, mutta kriitikon mielestä Vilkkumaa ikään
kuin yrittää temppuilla kielellä liikaa, ja tuloksena on teoksen ajoittainen hajanaisuus. Kymen Sanomien arvio on otsikoitu ”Rokkarin romaani hengästyttää” ja arvio kritisoikin romaania sitä toisinaan vaivaavasta liiasta ”kouhkaamisesta”, jonka ajatellaan olevan Vilkkumaan tietoisesti käyttämä, osittain toimivakin tyylikeino. Myös esimerkiksi Kirjasfääriblogissa Vilkkumaan romaanin kirjoitetaan kulkevan ”hengästyttävästi kuin metro”. Tällaisten sanojen käyttäminen Vilkkumaan esikoisteoksen kuvailussa liittyy mielikuvaan
Vilkkumaasta rockmuusikkona. Hengästyttävä, rönsyilevä ja kouhkaava ovat rockmuusikon kirjalle erityisen sopivia adjektiiveja, ainakin verrattuna ”tavalliseen” esikoiskirjailijaan.
Maija Vilkkumaan esikoisromaanin arvioissa korostuu ihailu häntä kohtaan kielenkäyttäjänä huolimatta siitä, millainen mielipide arvioijalla Vilkkumaasta muusikkona tai kirjailijana on. Romaaniin kohdistuu tietynlaisia odotuksia etenkin kielen osalta, sillä aineistoni
teksteissä Vilkkumaata pidetään lähes poikkeuksetta älykkäänä, lahjakkaana ja taitavana
sanoittajana. Vilkkumaan kokemuksen laulujen sanoittajana katsotaan arvioissa mahdollistaneen hänen siirtymisensä kirjailijaksi. Myös hänen akateeminen taustansa ja kiinnostuksensa kirjallisuuteen mainitaan joissakin aineistoni kirja-arvioissa. Suomen kielen yliopisto-opintoja ei kuitenkaan mainita niin usein kuin olisin ennakkoon odottanut. Sen sijaan
todisteena Vilkkumaan kielellistä taidoista nähdään nimenomaan sanoittaminen. Romaanin
vastaanottopuhe vahvistaa mielikuvaa Vilkkumaasta taitavana kielenkäyttäjänä, mutta tuo
hänen ”älykkötaiteilijakuvaansa” myös jotain uutta. Vaikka arvioissa ei pidettykään kovin
yllätyksellisenä sitä, että Vilkkumaa on siirtynyt kirjallisuuden pariin, oltiin toisinaan yllättyneitä siitä, kuinka hyvin hän on siirtymässä onnistunut.
4.6. Fanipuhetta ja enna
oluulo a
Maija Vilkkumaan julkisuuskuvan vaikutus
romaaniin kohdistuviin ennakko-odotuksiin
Arvostelijan ennakkokäsitys kirjailijan kyvyistä on yleinen teoksen arviointiin vaikuttava
tekijä. Arvosteluissa kirjasta ja kirjailijasta puhuminen sekoittuvat usein yhteen, eikä aina
61
ole selvää, arvosteleeko kriitikko romaania vai kirjailijaa. (Lindholm 2002: 57.) Ennakkokäsitys kirjailijan kyvyistä vaikuttaa siihen, mitä arvosteltavalta teokselta odotetaan. Tässä
tapauksessa ennakkokäsitys ja sen myötä romaaniin kohdistuvat ennakko-oletukset perustuvat arvioijan aiempaan mielikuvaan Vilkkumaasta taiteilijana. Etenkin blogitekstien
kohdalla arvioijan aiempi mielikuva ja kiinnostus Vilkkumaata kohtaan artistina ovat vaikuttaneet siihen, että romaania on ylipäänsä alettu lukemaan ja arvioimaan. Monessa arviossa mainitaan kiinnostuksen romaania kohtaan heränneen nimenomaan tunnetun nimen
perusteella. Halutaan nähdä, mihin Vilkkumaa, joka on tunnettu artistina, pystyy kirjailijana.
Arvosteluissa tuodaan usein esiin myös omaa tunnesidettä Vilkkumaan musiikkiin ja Vilkkumaahan muusikkona. Tällainen ns. fanipuhe näyttäisi toistuvan etenkin blogiarvioissa
johtuen luultavasti blogiarvioiden luonteesta. Bloggari voi itse valita, minkä kirjan haluaa
lukea ja arvioida, kun taas esimerkiksi sanomalehti tai kirjallisuuslehtikritiikki ei välttämättä aina lähde kriitikon omista intresseistä. Vain yhdessä aineistooni kuuluvassa blogitekstissä, Kirjasfääri-blogin arviossa, ei puhuttu kirjoittajan omasta suhteesta Vilkkumaahan artistina. Toisaalta myös esimerkiksi Helsingin Sanomien kirja-arviossa Suvi Ahola
pohtii omaa tunnesidettään Vilkkumaan albumiin Superpallo (2008) (Ahola 12.9.2013,
Helsingin Sanomat), joten myös lehtikritiikeissä on havaittavissa arvioijan pohdintaa
omasta suhteestaan Vilkkumaahan. Lehtikritiikeissä ennakko-odotusten syntymistä käsiteltiin liittyen lähinnä yleisemmin Vilkkumaan asemaan julkisuuden henkilönä. Kymen Sanomien arviossa kirjailijan tunnettuus nähdään itseisarvona, joka tekee romaanista automaattisesti kiinnostavan. ”Nainen katolla on kiinnostava lukukokemus tietysti siksi, että
sen tekijä on yksi Suomen menestyneimpiä rokkareita” (Mäkelin 30.9.2013, Kymen Sanomat). Vilkkumaa on ehkä suomalaisella kulttuurikentällä niin tunnettu henkilö, että jonkinlaisia ennakko-oletuksia muodostuu väittämättä. Nämä odotukset vaikuttavat osaltaan
siihen, kuinka romaania arvioidaan.
Kirjakaapin avain -blogin arvio alkaa kirjoittajan ihailulla Vilkkumaata kohtaan:
Maija Vilkkumaa on yksi kaikkien aikojen suosikkiartistejani. Hänen musiikkinsa on tehnyt
minuun suuren vaikutuksen kerta toisensa jälkeen. Siinä on jotakin niin jäljittelemätöntä ja
suoraa joka iskee minuun. Tämän tiedon valossa ei liene kenellekään suuri yllätys, että halusin ehdottomasti lukea Vilkkumaan esikoisromaanin. Suurella jännityksellä minä sitten tämän kirjan avasin, ja täytyy sanoa, että odotukseni täytettiin onnistuneesti. (Kirjakaapin
avain 29.9.2013.)
62
Tässä korostuu arvioijan henkilökohtainen suhde Vilkkumaahan artistina. Vilkkumaan
musiikki on tehnyt kirjoittajaan vaikutuksen, ja nyt hän toivoo kirjan täyttävän odotukset ja
olevan yhtä vaikuttava. Luku- ja arviointipäätös on syntynyt arvioijan omasta kiinnostuksesta Vilkkumaata ja hänen aiempaa työtään kohtaan. Tämä asettaa romaanille myös paineita; arvioijaa jännittää, kuinka hänen suosikkiartistinsa on suoriutunut kirjan kirjoittamisesta. Suuri ihailu Vilkkumaata kohtaan tuo mukanaan pettymyksen mahdollisuuden; mitä
jos Vilkkumaa ei täytäkään odotuksia kirjallaan, eikä kirja ole yhtä vaikuttava kuin hänen
musiikkinsa? Odotukset täyttyvät kuitenkin onnistuneesti. Myös Kirjojen keskellä -blogin
arviossa romaanin lukemista jännitetään. Bloggari kirjoittaa, kuinka romaanin lukeminen
tuntui pakolliselta jännittävällä tavalla, sillä Vilkkumaa on hänen suosikkiartistinsa. Tässäkin blogiarviossa odotukset Vilkkumaan romaania kohtaan täyttyvät; kirja arvioidaan osuvaksi, mainioksi ja runsaaksi. Bloggaaja toteaa, että olisi pitänyt luottaa Vilkkumaan kykyihin aiemman näytön perusteella, ja suosittelee lukemaan romaania kuin kenen tahansa
esikoisromaania Vilkkumaan muusikkouteen keskittymisen sijaan. (Kirjojen keskellä
13.9.2013.)
Vilkkumaan statuksella jo ennalta tunnettuna julkisuudenhenkilönä näyttäisi olevan myös
negatiivisia vaikutuksia kirjaan kohdistuviin odotuksiin. Mari A kirjoittaa blogissaan,
kuinka oli aluksi varma, ettei tulisi lukemaan romaania, koska hän koki ärsyttävänä tavan,
jolla kirjaa markkinoitiin muusikko Maija Vilkkumaan kirjana.
Kun kuulin, että Maija Vilkkumaa on kirjoittanut kirjan, ajattelin ensimmäiseksi, että en kyllä tule lukemaan kirjaa. Saa riittää, että olen kuunnellut vuosikymmenen Vilkkumaan epävireisiä lauluja (, joista kylläkin olen tykännyt). En uskonut, että Nainen katolla (2013, Kaiku
Books), voisi olla lauluja parempaa. Siis minuahan ei saada kirjan lukijaksi sillä, että on entinen laulaja ja sillä tavalla julkkis, että haastatteluja on jokaisessa lehdessä. (Mari A:n kirjablogi 17.11.2013.)
Mari A ei usko romaanin täyttävän odotuksia tai ainakaan tarjoavan mitään parempaa kuin
Vilkkumaan musiikki. Ennakko-oletus on, että romaani pettää odotukset, ja tämän vuoksi
hän kertoo epäröineensä lukemista. Myös romaanin saama julkisuus on ärsyttänyt Mari
A:ta. Tekstissä halutaan tuoda esiin bloggaajan oma ”lahjomattomuus”
hän ei ole kiin-
nostunut kirjasta sen saaman julkisuuden vuoksi. Bloggaaja myöntää kuitenkin vastentahtoisesti, että hänenkin kiinnostuksensa saatiin lopulta heräämään ja arvio on yllättyneen
positiivinen. (Mari A:n kirjablogi 17.11.2013.)
63
Also Sprach Jussi -blogin arvostelussa bloggaajan ihailu Vilkkumaata kohtaan on vaikuttanut odotuksiin ainoastaan positiivisesti. Bloggaaja Jussi Mäntysaari kertoo pitävänsä Vilkkumaan sanoituksista ja musiikista, ja olleensa todella innoissaan saadessaan kirjan käsiinsä.
OLI MITEN OLI, Vilkkumaan sanoitukset ja aiemmin lukemani artikkelit kirjasta olivat sinetöineet sen, että tähän oli tartuttava. Siksi tämä pitkä alkuselitys. Että jo LÄHTÖKOHTAISESTI olin tästä kirjasta niin innoissani, että päätin ryhtyä lukemaan sitä, vaikka se oli
suomenkielinen ja vieläpä esikoisteos. Kyllä kannatti. KYLLÄ kannatti. (Also Sprach Jussi
8.9.2013.)
Romaanin saama julkisuus on tässä tapauksessa vaikuttanut herättämällä innon lukemiseen, ja Vilkkumaa kirjailijana on jo itsessään kiinnostava aiemman tunnettuutensa perusteella. Mäntysaari myös korostaa tekstissään, ettei yleensä ole kiinnostunut suomalaisesta
kirjallisuudesta, ja asettaa Vilkkumaan erilaiseen asemaan muihin suomalaisiin kirjailijoihin nähden. Vilkkumaa on henkilönä niin kiinnostava, että Mäntysaari on tarttunut kirjaan
ja on vieläpä innoissaan, vaikka se on suomenkielinen ja kaiken lisäksi esikoisteos. Bloggaaja ei siis usko tavallisen suomalaisen esikoiskirjailijan voivan täyttää odotuksiaan, mutta Vilkkumaalle hän antaa tämän mahdollisuuden. Odotukset myös täyttyvät ja romaani saa
arviossa lähes pelkästään ylistävää palautetta.
Toisinaan Vilkkumaan nimen luomat ennakko-odotukset eivät toteudu, ja arvioija on joutunut pettymään kirjaan. Ajatuksia kirjamaasta -blogin Anni kirjoittaa arviossaan Vilkkumaan olevan itselleen tärkeä artisti ja odottaneensa innolla kirjaa. Hän ei kuitenkaan täysin
ihastunut Vilkkumaan romaaniin siitä huolimatta, että katsoo romaanin tyylin olevan Vilkkumaalle ominainen. (Ajatuksia kirjamaasta 3.10.2013.) Kirjakuiskaaja-blogin arviossa
Vilkkumaan romaaniin ollaan pettyneitä, sillä bloggaaja olisi toivonut ja odottanut Vilkkumaan hyödyntävän enemmän omaa elämänkokemustaan romaania kirjoittaessaan. Bloggaaja kertoo odottaneensa Vilkkumaalta rikkaampaa tekstiä, ja olettaa Vilkkumaalla olevan
takanaan erilaisia kokemuksia kuin ”tavallisella” esikoiskirjailijalla. Mielikuva Vilkkumaasta taiteilijana ja julkisuudenhenkilönä ohjaa siis tässäkin arviossa romaaniin kohdistettuja ennakko-odotuksia ja niiden täyttymättä jäämistä. (Kirjakuiskaaja 18.1.2014.) Lillin
kirjataivas -blogissa puolestaan arvioijalle on käynyt romaanin kanssa samoin kuin Vilkkumaan musiikin, ”ei vaan kolahtanut”. Bloggari kirjoittaa kuitenkin odottaneensa kirjalta
paljon, sillä ihailee kuitenkin Vilkkumaan kielellistä lahjakkuutta. ”Odotukseni Maija
Vilkkumaan esikoisteosta kohtaan olivat suuret ja jouduin pettymään”. (Lillin kirjataivas
17.11.2013.) Ylen Strada -blogin arviossa Axa Sorjanen pohtii, kuinka Vilkkumaan ro-
64
maania tulee väkisinkin arvioimaan rankemmalla kädellä kuin jonkin toisen täysin tuntemattoman esikoiskirjailijan. Sorjanen arvioi romaanin kuitenkin onnistuneen varsin hyvin
esikoisromaaniksi ennakko-asetelmasta huolimatta. (Ylen Strada -blogi 23.8.2013.)
Vilkkumaan artistitausta herättää myös epäilyksiä siitä, taipuuko hän kirjailijaksi asti.
Maija Vilkkumaan esikoisteos Nainen katolla (Kaiku Books, 2013) herätti luonnollisesti
kiinnostusta niin mediassa kuin laulajattaren faneissakin. Itse pidän Vilkkumaan kappaleista,
mutta romaaniin suhtauduin lähtökohtaisesti hieman epäillen: mahtaako sanoitustaito yltää
myös kokopitkän kirjan kirjoittamiseen? (Kujerruksia 21.10.2013.)
Tässä blogiarviossa kirjoittaja pitää Vilkkumaasta muusikkona, mutta epäilee, voiko muusikko olla tarpeeksi kyvykäs kirjoittamaan kokonaisen romaanin. Vilkkumaa asetetaan
tällaisessa puheessa negatiivisella tavalla erilaiseen asemaan kuin muut esikoiskirjailijat.
Muusikkotausta vaikuttaa niin, että bloggaaja asettaa Vilkkumaan epäammattimaisen kirjoittajan rooliin ja mielikuva Vilkkumaasta nimenomaan muusikkona aiheuttaa jo ennakkoon epäilyjä romaania kohtaan. Romaani ei arvion mukaan täysin vakuutakaan bloggaajaa, vaan hän arvioi lukukokemuksen ”ok-tasoiseksi”. (Kujerruksia 21.10.2013.) Bloggaaja
ajattelee, että romaanin kirjoittaminen vaatii enemmän kuin kappaleiden sanoittaminen.
Voidaankin pohtia, olisiko tämäkin arvio erilainen ilman Vilkkumaan nimeen liittyviä ennakko-oletuksia.
Vastaanotossa korostuu kahtalainen suhtautuminen siihen, että suosikkiartisti on kirjoittanut kirjan. Toisaalta korostuu varaukseton ihailu muusikko Vilkkumaata kohtaan, toisaalta
epäily siitä, pystyykö Vilkkumaa täyttämään lukijan odotukset kirjailijana. Vilkkumaan
asema julkisuuden henkilönä näyttäisi sekä luovan romaanille paineita että toimivan romaanin hyväksi lisäämällä sen kiinnostavuutta ja näkyvyyttä. Usein arvioissa mainitaan
kuitenkin positiiviset odotukset Vilkkumaan kirjailijanuran kehittymiseen, olipa arvio itsessään positiivinen tai ei. Vaikka esikoisromaani ei olisikaan täyttänyt odotuksia, Vilkkumaan katsotaan olevan kykenevä kehittymään kirjailijana ja ennen kaikkea tarpeeksi
kiinnostava julkisuuden henkilönä, jotta mahdollista seuraavaakin kirjaa odotetaan innolla.
Esimerkiksi Suvi Ahola kirjoittaa Helsingin Sanomien kritiikkinsä lopuksi luottavansa
Vilkkumaan kirjailijanuran jatkoon, vaikkei romaani täysin kaikkia odotuksia täyttänytkään.
65
Monen muun esikoisteoksen tavoin Nainen Katolla sisältää sarjan kirjoitusharjoitelmia, joissa kuulee kaikuja kirjoittajan menneestä elämästä ja hartaan toiveen siitä, että peräkkäin pantuna ne muuttuisivat eheäksi tarinaksi ihmisen kasvusta. Niinhän ei käy. Onneksi nyt (niin
kuin monta kertaa ennenkin) tekstistä huokuu niin paljon kiinnostavaa rosoa, tarkkoja havaintoja ja valmiita lauseita, että uskallan jo luottaa jatkoon. (Ahola 12.9.2013, Helsingin
Sanomat.)
Ahola asettaa tässä Vilkkumaan jo muiden ”tavallisten” esikoiskirjailijoiden joukkoon ja
uskoo Vilkkumaan pystyvän jatkamaan kirjailijanuran parissa. Samankaltainen odotus välittyy Aamulehden kirja-arviosta. Arviossa Noora Vaarala kehuu Vilkkumaan esikoisteosta
yllättävän varmaksi ja hänestä uskotaan tulevan ennen pitkää myös menestyvä kirjailija
(Vaarala 25.9.2013, Aamulehti). Usein arvioiden loppupuolella muistetaan myös mainita
se, kuinka ennakkoluulot Vilkkumaata kohtaan kirjailijana kannattaa unohtaa, ja keskittyä
lukemaan romaania kuin kenen tahansa muun esikoiskirjailijan. Pähkinäkukkula-blogin
kirjoittaja päättää arvionsa kannustamalla lukijoitaan tutustumaan ennakkoluulottomasti
Vilkkumaan esikoisromaaniin:
Tämä kirja on minusta jäänyt vähän turhaan muiden syksyn julkaisujen jalkoihin, se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen! Unohda kaikenlaiset ennakkoluulot: Maija Vilkkumaa on
lahjakas muusikko JA kirjailija. (Pähkinäkukkula 15.1.2014.)
Also Sprach Jussi -blogin kirjoittaja Jussi Mäntysaari lopettaa arvionsa niin ikään Vilkkumaan kirjailijanuran jatkoa odottaen:
Huh huh, tuntuu etten ole koskaan tehnyt näin perinpohjaista kirja-arviota. Se johtuu siitä, että koen että tämä on sen verran tärkeä kirja, että se ansaitsee monisanaisuutta. Ja nuo kritisoimani kohdat eivät todellakaan onnistu himmentämään sitä, että Nainen katolla on hirvittävän onnistunut romaani. Paras suomalainen romaani jonka olen lukenut vuosiin. Miettikää
millaisia kirjoja Maija Vilkkumaa vielä kirjoittaa! Nauttikaa tästä. (Also Sprach Jussi
8.9.2013.)
Mäntysaari pitää Vilkkumaan esikoisromaania niin loistavana, että sen perusteella on lupa
odottaa häneltä kirjailijana paljon vielä tulevaisuudessakin. Ylen Strada -blogin kirjaarviossa Axa Sorjanen kirjoittaa, kuinka Nainen katolla on heikkouksistaan huolimatta
varsin hyvä esikoisromaani, jonka perusteella Vilkkumaan kirjailijanuralle voidaan odottaa
jatkoa.
Heikkouksineenkin Nainen katolla on kuitenkin kelpo esikoinen ja ansaitsee saatteekseen
paljon positiivisemman adjektiivin kuin ”lupaava”. Kirjailija Maija Vilkkumaalla on jo nyt
oma tunnistettava äänensä ja hänen seuraavia teoksiaan kelpaa odottaa. (Ylen Strada -blogi
23.8.2013.)
Sorjanen nimittää tässä Vilkkumaata kirjailijaksi, jolla on oma tunnistettava äänensä ja
asettaa hänet siten jo osaksi ”ammattikirjailijoita”.
66
Kirja-arvioissa nousee usein esille kirjoittajan oma henkilökohtainen suhtautuminen Maija
Vilkkumaahan muusikkona. Arvioiden kirjoittajat odottavat Vilkkumaan kirjaa sekä innolla että jännittäen. Jännitys korostuu etenkin niiden arvioijien puheessa, joille Vilkkumaa on
henkilökohtaisesti tärkeä artisti. Tällöin kirjoittajaa yleensä jännittää, pystyykö Nainen
katolla täyttämään heidän odotuksensa ja yltämään samalle tasolle Vilkkumaan musiikin
kanssa. Toisinaan odotukset täyttyvät, toisinaan eivät. Odotusten täyttymättä jäämiselle
syynä on yleensä arvioijan pettymys Vilkkumaan romaaniin suhteessa hänen musiikkinsa
luomiin odotuksiin. Kirja-arvoissa pohditaan myös Vilkkumaan esikoisromaaniin kohdistuvan enemmän odotuksia kuin ennestään tuntemattoman esikoiskirjailijan romaaniin. Toisaalta Vilkkumaan tunnettuus muusikkona synnytti kiinnostusta lukea Nainen katolla.
Tunnettuus muusikkona aiheutti innostuksen lisäksi ennakkoluuloja. Ennakkoluulot kohdistuvat kirja-arvioissa muun muassa siihen, pystyykö muusikko taipumaan kokonaiseen
romaaniin. Lisäksi esimerkiksi Mari A huomauttaa blogissaan, ettei halunnut alun perin
lukea Vilkkumaan romaania, koska häntä ärsytti sen saama Vilkkumaan statukseen julkisuudenhenkilönä perustuva mediahuomio. Vilkkumaan esikoisromaani näyttää luovan odotuksia myös hänen kirjailijanuransa jatkolle. Usein kirja-arvio päättyy toteamukseen, että
esikoisromaaninsa perusteella Vilkkumaalta voidaan positiivisin mielin odottaa jatkoa kirjailijana.
67
5. JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkielmassani olen tarkastellut rockmuusikkona tunnetun Maija Vilkkumaan esikoisromaanin saamaa vastaanottoa. Olen analysoinut vastaanottopuheessa esiintyviä merkityksiä
ja kytkentöjä, eli artikulaatioita suhteessa Vilkkumaan aiempaan julkisuuskuvaan. Nämä
kytkennät vaikuttavat siihen, kuinka Vilkkumaan esikoisromaanista puhutaan sen vastaanottopuheessa. Tutkielman edetessä tarkastelemastani aineistosta löytyi selkeitä kytkentöjä
Vilkkumaan julkisuuskuvan ja hänen esikoisromaaninsa vastaanottopuheen välillä. Näiden
kytkentöjen myötä Nainen Katolla asemoituu nimenomaan muusikko Maija Vilkkumaan
romaaniksi. Romaani tuo osaltaan uusia merkityksiä Vilkkumaan julkisuuskuvaan, samalla
kun Julkisuuskuva muokkaa romaanista käytyä keskustelua. Olen tarkastellut perinteisten
sanomalehtikritiikkien ohella myös blogien kirja-arvioita. Blogiarviot osoittautuivat luonteensa mukaisesti subjektiivisimmiksi, kuin sanomalehtikritiikit. Etenkin Vilkkumaan romaanin blogiarvoissa korostui kirjoittajan henkilökohtainen suhtautuminen Vilkkumaahan
ja hänen esikoisromaaniinsa.
Vilkkumaan julkisuuskuva, johon romaanin vastaanottopuhetta kytken, osoittautui julkisuuskuvan perusluonteen mukaisesti sirpaleiseksi. Aineistoni teksteistä erottuu kuitenkin
joitakin selkeitä Vilkkumaahan kytkettäviä merkityksiä. Vilkkumaasta puhuttiin hänen
soolouransa alkupuolella paljon osana nuorten vihaisten naisten artistibuumia. Vertailu
suomalaiseen artistikollegaan Jonna Tervomaahan oli tavallista. Vilkkumaa liitetään aineistoni teksteissä usein myös kanadalaiseen Alanis Morissetteen, jota pidetään usein
”nuorten vihaisten naistenrockareiden” pioneerina. Vilkkumaan katsottiin myös sekä olevan saumattomasti osa suomirockin traditiota että uudistavan sitä.
Vilkkumaan suhde julkisuuteen nousee aineistossani esille etenkin vuoden 2003 jälkeen.
Tällöin Vilkkumaa alkoi olla esillä ns. lööppijulkisuudessa huomattavasti enemmän kuin
aiemmin, ja koki yksityisen ja julkisen rajan hämärtyneen liikaa. Toimittajat nostavat julkisuussuhteen esiin haastatteluissa usein, ja myös Vilkkumaa itse vaikuttaisi halunneen
puhua aiheesta toistuvasti. Vilkkumaa puhuu aineistossani julkisuudesta ristiriitaisesti. Toisaalta julkisuus on hänelle keino tuoda musiikkiaan esille, toisaalta ahdistava ja mahdoton
hallita. Ennakko-odotuksieni mukaisesti julkisuuskuvan analyysi jäi vajaaksi, eikä muodostanut kattavaa kuvaa Maija Vilkkumaan julkisuuskuvasta. Aineistoa julkisuuskuvaanalyysin tueksi olisi löytynyt huomattavasti tarkastelemaani enemmän. Erilaisia aspekteja
68
Vilkkumaan julkisuuskuvaan olisi varmasti löytynyt, jos olisin sisällyttänyt aineistooni
esimerkiksi naistenlehtien ja iltapäivälehtien kirjoituksia.
Maija Vilkkumaan esikoisromaanista puhuttiin ennen sen ilmestymistä muusikon uutena
aluevaltauksena. Romaania vertailtiin kirja-arvioissa Vilkkumaan aiempaan tuotantoon, eli
musiikkiin ja sanoituksiin. Romaania arvotetaan kirja-arvioissa suhteessa Vilkkumaan
kappaleisiin kokemuksen tarjoajana. Romaanin katsotaan tarjoavan lukijalle yhtä hyvän
kokemuksen kuin Vilkkumaan musiikki tai vaihtoehtoisesti sen ei ajatella yltävän samalle
tasolle hänen kappaleidensa kanssa. Toisinaan kirja-arvioissa romaanista puhutaan kirjaarvioissa myös käyttämällä musiikkitermistöä ja sitä verrataan esimerkiksi hitti-iskelmään.
Vilkkumaan esikoisromaanin vertailu hänen musiikkiinsa sekä musiikkitermien käyttö
kytkevät romaania hänen aiempaan julkisuuskuvaansa. Tällaisten kytkentöjen myötä Nainen katolla asetetaan nimenomaan muusikko Maija Vilkkumaan esikoisromaaniksi.
Tarkastelin tutkielmassani myös Vilkkumaan romaanin kirja-arvioissa esiintyviä intertekstuaalisia kytkentöjä. Aineistoni kirja-arvioista löytyy intertekstuaalisia viittauksia esimerkiksi aikalaiskirjallisuuteen sekä kotimaiseen- ja että maailmankirjallisuuden traditioihin.
Kun Vilkkumaan romaanista puhutaan kirja-arvioissa suhteessa aikalaiskirjallisuuteensa,
se arvotetaan yleensä sitä korkeammalle. Nainen katolla liitetään kirja-arvioissa myös
osaksi esimerkiksi amerikkalaisia ja brittiläisiä kirjallisuuden traditioita. Romaanin onnistumista suomalaisena nykyromaanina perustellaankin arvioissa maailmankirjallisuudesta
saaduilla vaikutteilla. Vilkkumaan romaani kytketään kirja-arvioissa myös esimerkiksi
toisiin esikoisromaaneihin ja chick-lit -kirjallisuuteen. Tarkastelemissani kirja-arvioissa ei
viitata suoraan muihin ennestään julkisuuden henkilöiden tai muusikkojen kirjoittamiin
romaaneihin. Tämä oli yllättävä havainto, sillä odotin löytäväni aineistoni teksteistä runsaasti intertekstuaalisia viittauksia niin sanottuihin tähtikirjailijoihin. Vilkkumaan asema
”tähtikirjailijana” näkyy teksteissä epäsuoremmin siinä, kuinka romaania arvotettiin ja millaisia ennakko-odotuksia siihen kohdistui.
Vilkkumaan esikoisromaanin kirja-arvioissa yksi tärkeä arvottamisen peruste on sen todenmukaisuus 2010-luvun ajankuvauksena. Useimmat arvioijat pitävät Vilkkumaan romaania osuvana ja tarkkanäköisenä yhteiskuntasatiirina. Toisinaan romaania kritisoidaan
heppoiseksi jäävästä yhteiskuntakritiikistä ja ajankuvan pätevyydestä vain tietylle sukupolvelle. ”Totuuden” tavoittamisen onnistuminen katsotaan kirja-arvioissa nimenomaan Vilkkumaan romaania positiivisesti arvottavaksi piirteeksi. Vilkkumaan julkisuuskuvan perus-
69
teella hänen esikoisromaaniltaan odotetaan sen arvioissa terävämpää yhteiskuntakritiikkiä.
Aiemmin muodostunut kuva Vilkkumaasta vihaisena ja kantaaottavana artistina asettaa
hänen esikoisromaanilleen tietynlaisia odotuksia ja sitä arvotetaan kirja-arvioissa suhteessa
näihin odotuksiin.
Nainen katolla saa arvioissaan kehuja etenkin rikkaasta kielestä. Vilkkumaata pidetään
tarkastelemissani teksteissä pääsääntöisesti taitavana ja nokkelana kielenkäyttäjänä. Hänen
aiemman kokemuksensa laulujen sanoittamisesta katsotaan synnyttäneen kyvyn käyttää
kieltä taidokkaasti. Mielikuva Vilkkumaasta taitavana kielenkäyttäjänä perustuu kirjaarvioissa yleensä hänen aiempaan tuotantoonsa. Lähes jokaisessa kirja-arviossa korostetaan ihailua Vilkkumaan sanoituksia kohtaan riippumatta siitä, pitääkö arvioija hänen musiikistaan vai ei. Myös Vilkkumaan yliopisto-opinnot tuodaan joissakin kirja-arvioissa
esiin romaanin kielen arvioinnin yhteydessä. Luottamus Vilkkumaan kykyyn kirjoittaa
toimivia lauluntekstejä vaikuttaa myös hänen romaaniinsa kohdistuviin odotuksiin. Vilkkumaan romaanilta odotetaan arvioissa pääsääntöisesti kielellisesti enemmän kuin ”tavalliselta” esikoiskirjailijalta. Vilkkumaan kielellisen lahjakkuuden korostaminen romaanin
arvioissa vahvistaa mielikuvaa hänestä älykkäänä ja monilahjakkaana taiteilijana.
Vilkkumaan julkisuuskuvan myötä hänen romaaniinsa kohdistuu kirja-arvioissa tietynlaisia
odotuksia. Arvioijat kirjoittavat usein omasta suhteestaan muusikko Maija Vilkkumaahan.
Vilkkumaan esikoisromaanin lukemista jännitetään arvioissa etukäteen usein silloin, kun
arvion kirjoittajalla oli aiemmin muodostunut henkilökohtainen suhde Vilkkumaahan muusikkona. Vilkkumaan musiikki oli osalle arvioiden kirjoittajista tärkeää ja tämä luo paineita
hänen esikoisromaanilleen. Julkisuuskuvan tuomat odotukset ovat kahtalaisia. Vilkkumaan
romaanilta odotetaan vastaanottopuheessa yleisesti ottaen enemmän kuin ennestään tuntemattomalta esikoiskirjailijalta. Tämän vuoksi hänen esikoiromaaniaan arvioidaan ankarammin kuin jonkin toisen esikoiskirjailijan. Toisaalta Vilkkumaan tunnettu nimi herättää
jo itsessään kiinnostusta myös hänen romaaniaan kohtaan, ja hänen aiemman tuotantonsa
katsotaan todistavan kyvyistä kirjoittaa romaani.
Aineistoni koostui suurimmaksi osaksi kirja-arvioista ja lehtiartikkeleista. Muu vastaanottopuhe rajautui ulkopuolelle tutkielman laajuuden vuoksi. Esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla ja blogien kommenttiosioissa esiintyvää vastaanottopuhetta olisi ollut hedelmällistä tarkastella, sillä vastaanotto näyttäisi etenkin Vilkkumaan romaanin kohdalla olevan internetpainotteista. Tutkielmani ulkopuolelle rajautui myös romaania koskeva jälki-
70
puhe. Tutkimusta olisikin mielenkiintoista laajentaa sisällyttämällä siihen jälkipuheen tarkastelu analysoimalla esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla ja blogien kommenttiosioissa käytyä keskustelua. Jälkipuhetta olisi ollut mahdollista tarkastella senkin vuoksi, että
Maija Vilkkumaalta ilmestyy tänä keväänä (2015) uusi levy, ja hän on ollut paljon julkisuudessa sen myötä, tällä kertaa jälleen ”muusikkona”. Olisi mielenkiintoista tarkastella,
puhutaanko Vilkkumaan kirjailijanurasta vielä mahdollisena skenaariona, ja jos puhutaan,
niin miten?
Yksi hedelmällinen näkökulma olisi myös tarkastella tähtikirjailija-ilmiötä laajemmin sisällyttämällä mukaan muita Maija Vilkkumaan kaltaisia julkisuudesta ennestään tunnettuja
esikoiskirjailijoita. Tutkimuksessa olisi mahdollista keskittyä etenkin muusikkokirjailijoihin. Tällaisia muusikkona tunnettuja kirjailijoita ovat esimerkiksi Anssi Kela ja
Jouni Hynynen. Tähtikirjailijuus on ilmiönä ajankohtainen, sillä kuten olen aiemmin tutkielmassani todennut, on kirjailijan medianäkyvyys tullut yhä tärkeämmäksi tekijäksi kirjojen markkinoinnin kannalta.
71
AINEISTOT JA LÄHTEET
Tutkimusaineisto
Kirjallisuus
AHO, ARJA & TASKINEN, ANNE 2003: Rockin korkeat korot. Suomalaisen naisrockin
historia. Helsinki: Gummerus.
GARGANO, LUCA 2004: Maija. Helsinki: WSOY.
HÄMÄLÄINEN, TUUKKA 2011: Kirosäkeet 20 uuden suomirockin sanoittajaa. Hamina: Idiootti.
VILKKUMAA, MAIJA: Nainen katolla. Helsinki: Kaiku Books.
Lehtiaineisto
AALTONEN, MIKKO 2001: Maija, Laura ja kiltin tytön metafora. Rumba 7/01. 20.
AHOLA, SUVI 2013: Lauluntekijä kokosi romaanin kuin albumin. Helsingin Sanomien
kirja-arvio. Julkaistu: 12.9.2013. Luettu 7.11.2013.
(http://www.hs.fi/paivanlehti/12092013/kulttuuri/Lauluntekijä+kokosi+romaanin+kuin+al
bumin/a1378909557438).
ALANKO, TERO 1999: Maija Vilkkumaa, suomirockia ihmisille, jotka eivät pidä suomirockista. Soundi 8/99. 32–34.
BRANDER, JUHANI 2013: Kaupungin kattojen alla kärsivät mielet. Turun sanomien kirja-arvio.
Julkaistu
4.10.2013.
Luettu
21.1.2014.
(http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/542728/Kaupungin+kattojen+alla+karsivat+mielet).
FLINKKILÄ, JANNE 2006: Itseilmaisua ja prinsessaleikkejä. Rumba 21/06. 22–23.
GLAD, LAURA 2013: Maija Vilkkumaa: ”En olisi enää jaksanut kotiäitinä.” IltaSanomien
verkkoartikkeli.
Julkaistu
9.9.2013.
Luettu
14.4.2015.
(http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288597052239.html).
HAKAMO, TANJA 2013: Maija Vilkkumaa: Tunsin vahvasti, että minun piti murtaa vanha egoni. Julkaistu 1.8.2013. Luettu 14.4.2015. Julkaistu myös painettuna MeNaiset
31/2013.
(http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/maija_vilkkumaa_tunsin_vahvasti_
etta_minun_piti_murtaa_vanha_egoni).
72
HEIKKINEN, ESKO 2014: Kun muusikko kirjoitti kirjan: Maija Vilkkumaa. Lukukeskuksen haastattelu. Julkaistu 19.11.2013. Luettu 14.4.2015. (http://www.lukukeskus.fi/kunmuusikko-kirjoitti-kirjan-maija-vilkkumaa/).
HUHTALA, HANNELE 2014: Nostalgiaa vastaan. Voiman verkkolehden Fifin artikkeli.
Julkaistu 25.1.2014. Luettu 14.4.2015. Julkaistu myös painettuna Voima 1/2014.
(http://fifi.voima.fi/artikkeli/2014/tammikuu/nostalgiaa-vastaan).
JORTIKKA, JORMA 1999: Maija Vilkkumaa: Pitkä ihana leikki. Levyarvio. Julkaistu
24.7.2007. Luettu 11.5.2015. Julkaistu myös painettuna Soundi 8/1999.
(http://www.soundi.fi/levyarviot/maija-vilkkumaa-pitka-ihana-leikki/).
JUHALA, JARMO 1999: Turhaumia ja romantiikkaa. Rumba 16/1999. 18–19.
JUNTUNEN, JUHO 2005: Maija Vilkkumaa ei halua koko Suomen Maijaksi. Soundi
4/2005. 26–29.
JUNTUNEN, JUHO 2006: Maija Vilkkumaan totuudet ja tehtävät. Soundi 11/2006. 54–56.
JUNTUNEN, JUHO 2010: Maija Vilkkumaa & Punk glitterillä. Soundi 3/2010. 88–91
KILPELÄINEN, JAAKKO 2006: Iskevää ihmissuhdedraamaa. Levyarvio. Rumba 8/05.
26.
KINNUNEN, ALEKSI 2008: Maa on voimaa, Vilkkumaa ja Tervomaa 10 vuotta radalla.
Rumba 20/2008. 39–40.
KUIVALAHTI, LAURA 2013: Sanoittajasta kirjailijaksi. Jyväskylän Ylioppilaslehti Jylkkäri. Julkaistu 9.10.2013. Luettu 14.4.2015. (http://www.jylkkari.fi/2013/10/sanoittajastakirjailijaksi/).
KUOSA, MARI-LEENA 1999: Vilkkumaa ja jäämisen dilemma. Helsingin yliopiston ylioppilaslehti Yliopistolainen. Julkaistu myös painettuna Yliopistolainen 10/99. Luettu
14.4.2015.(http://yliopistolainen.helsinki.fi/yol99_10/art7.htm).
LINTUNEN, JENNI 2013: Maija Vilkkumaa: Nainen Katolla. Ihmiskohtaloita 2010-luvun
suomessa. Itä-Suomen Ylioppilaslehti Uljas. Julkaistu 1.10.2013. Luettu 5.11.2013.
(http://www.uljas.net/maija-vilkkumaa-nainen-katolla/).
Maija Vilkkumaa alkoi kirjailijaksi vahingossa 2013. Iltalehden verkkoartikkeli. Julkaistu
2.9.2013. Luettu 1.6.2015. (http://www.iltalehti.fi/viihde/2013090217440461_vi.shtml).
MERILÄINEN, MIKKO 2001: Maija Vilkkumaa: Meikit, ketjut ja vyöt. Levyarvio. Soundi 4/2001. Julkaistu 2.7.2007. Luettu 14.4.2015. (http://www.soundi.fi/levyarviot/maijavilkkumaa-meikit-ketjut-ja-vyot/).
MIININ, ELISA 2013: Maija Vilkkumaa: Pelko syö luovuuden. Julkaistu 10.9.2013. Luettu
14.4.2015.
Julkaistu
myös
painettuna
Kotivinkki
15/2013.
(http://www.kotivinkki.fi/jutut/maija-vilkkumaa-pelko-syo-luovuuden).
MÄKELIN, HENNA 2013: Rokkarin romaani hengästyttää. Kymen Sanomien kirja-arvio.
Julkaistu
30.9.2013.
Luettu
14.4.2015.(http://www.kymensanomat.fi/Kulttuuri--Kirjat/2013/09/30/Rokkarin%20romaani%20heng%C3%A4stytt%C3%A4%C3%A4/2013
316394062/55).
73
NURMISTO, EINO 2013: Taiteellisen intohimon perässä ulos baareista. Turun Ylioppilaslehti
Tylkkäri.
Julkaistu
27.11.2013.
Luettu
14.4.2015.
(http://www.tylkkari.fi/kulttuuri/taiteellisen-intohimon-perassa-ulos-baareista).
PEKKALA, TUOMAS 2005: Suosion lakipiste? Rumba 7/05. 20–21.
PULLI, TARJA 2013: Notkea hauska ja räävitön. Kirja -arvio. Parnasso 6-7/2013. 96.
RÄMÖ, AURORA 2013: Maija Vilkkumaa hakisi kirjailijaliittoon, jos se ei jännittäisi niin
paljon. Helsingin Sanomien Nyt-liite. Julkaistu 28.11.2013. Luettu 11.5.2015.
(http://nyt.fi/a1305753875368).
SILAS, PETRI: Maija Vilkkumaa: ”Edustan sitä polvea, jolle iskelmä on jotakuinkin kirosana.” Soundi 8/2009. 26–30.
SUPINEN, MIINA 2013: Maija Vilkkumaan esikoisromaanissa kohtalot ovat hauskoja ja
alakuloisia. MeNaisten kirja-arvio. Julkaistu 9.11.2013. Luettu 14.4.2014.
(http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kulttuuri/maija_vilkkumaan_esikoisromaan
issa_kohtalot_ovat_hauskoja_ja_alakuloisia).
TALVIO, OTTO 2003: Maija sanoo EI! Rumba 4/2003. 20.
VAARALA, NOORA 2013: Maija Vilkkumaa: Nainen katolla. Aamulehti. Julkaistu
25.9.2013.
Luettu
7.11.2013.
(http://www.aamulehti.fi/Kirjat/1194841320252/artikkeli/maija).
VANHALA, VILLE 2014: Maailma ei synny helpolla. Kansan uutiset, verkkolehti. Julkaistu
2.8.2014.
Luettu
14.4.2015.
(http://kansanuutiset.fi/kulttuuri/musiikki/3208634/maailma-ei-synny-helpolla).
Blogitekstit
Ajatuksia kirjamaasta: 3.10.2013. Maija Vilkkumaa: Nainen Katolla. Luettu 14.4.2015
(http://ajatuksiakirjamaasta.blogspot.fi/2013/10/maija-vilkkumaa-nainen-katolla.html).
Dahlblom, Taika, Kirjasfääri 13.10.2013: Maija Vilkkumaa: Nainen katolla. Luettu
14.4.2015. (http://kirjasfaari.fi/2013/10/maija-vilkkumaa-nainen katolla/).
Kirjakaapin
avain
29.9.2013:
Nainen
katolla.
(http://kirjakaapinavain.blogspot.fi/2013/09/nainen-katolla.html).
Luettu
14.4.2015.
Kirjakuiskaaja 18.1.2014: Maija Vilkkumaa: Nainen Katolla ja Luca Gargano ja Maija
Vilkkumaa: maija. Luettu 14.4.2015. (http://kirjakuiskaaja.blogspot.fi/2014/01/maijavilkkumaa-nainen-katolla-luca.html).
Kirjavinkit 5.12.2013: Maija Vilkkumaa: Nainen
(http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/nainen-katolla/).
Katolla
Luettu
10.5.2015.
Kujerruksia 21.10.2013: Maija Vilkkumaa: Nainen katolla Luettu
(http://pigeonnaire.blogspot.fi/2013/10/maija-vilkkumaa-nainen-katolla.html).
14.4.2015.
74
Kulttuuri
kukoistaa
7.11.2013:
Nainen
katolla
Luettu
(http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2013/11/nainen-katolla.html).
14.4.2015.
Lillin kirjataivas 17.11.2013: Maija Vilkkumaa: Nainen katolla Luettu 14.4.2015.
(http://lillinkirjataivas.blogspot.fi/2013/11/maija-vilkkumaa-nainen-katolla.html).
Lukutoukan kulttuuriblogi 20.9.2013: Maija Vilkkumaa: Nainen katolla Luettu 14.4.2015.
(http://kristankirjat.blogspot.fi/2013/09/maija-vilkkumaa-nainen-katolla.html).
Mari A:n kirjablogi 17.11.2013: Maija Vilkkumaa: Nainen katolla. Luettu 9.5.2015.
(http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2013/11/maija-vilkkumaa-nainen-katolla.html).
Mäntysaari, Jussi 8.9.2013: Kirja-arvostelu: Maija Vilkkumaa – Nainen katolla. Luettu
14.4.2015.
(http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2013/09/kirja-arvostelu-maija-vilkkumaanainen.html).
Pähkinäkukkula 15.1.2014: X-sukupolvi meets reality. Maija Vilkkumaa: Nainen Katolla.
Luettu
14.4.2015.
(http://pahkinakukkula.blogspot.fi/2014/x-sukupolvi
-meetsreality.html).
Sorjanen, Axa, Ylen Strada -blogi 23.8.2013: Strada arvioi – Maija Vilkkumaa: Nainen
Katolla. Luettu 14.4.2015.(http://blogit.yle.fi/strada/strada-arvioi-maija-vilkkumaa-nainenkatolla).
Tutkimuskirjallisuus
AHOLA, SUVI 2013: Lukupiirien aika. Helsinki: BTJ Finland Oy.
ALASUUTARI, PERTTI, KYTÖMÄKI JUHA 1991: Johdanto. Teoksessa Nykyajan sadut, joukkoviestinnän kertomukset ja vastaanotto. Toim. Juha Kytömäki. Helsinki: Gummerus. 7–28.
AULA, PEKKA & ÅBERG LEIF 2012: Leimahtavat julkisuudet – organisaatioiden uusi
haaste. Teoksessa Julkisuus ja demokratia. Toim. Kari Karppinen ja Janne Matikainen.
Tampere: Vastapaino. 201–226.
COLEMAN, STEPHEN 2010: The Media and the Public, “Them and “Us” in Media Discourse. London: Wiley-Blackwell.
EKHOLM, KAI, REPO, YRJÖ 2010: Kirja tienhaarassa vuonna 2020. Helsinki: Gaudeamus.
ESKOLA, KATARINA 1991: Kulttuurituotteiden vastaanotto taiteensosiologisesta näkökulmasta. Teoksessa Taide modernissa maailmassa. Taiteensosiologiset teoriat Georg
Lukácsista Fredric Jamesoniin. Toim. Liisa Saariluoma, Erkki Sevänen ja Risto Turunen.
Helsinki: Gaudeamus. 180–204.
ELORANTA, MERI- MAARIA 2010: "Puhu kaikki pois, puhu ei-mitään": puhujat ja äänet Maija Vilkkumaan rocklyriikoissa. Sivuaineen tutkielma. Helsinki: Helsingin Yliopisto.
GROSSBERG, LAWRENCE 1995: Mielihyvän kytkennät. Suom. & Toim. Koivisto,
Lehtonen, Puoskari, Uusitupa. Tampere: Vastapaino.
75
GRUNIG, JAMES 1993: Image and Substance. From Symbolic to Behavioral relationships. Public Relations Review. Vol 19. Issue 2. 121–139.
HAAPIO, HEIDI 2004: ”muustakin kuin musiikista”- fanikeskustelut Maija Vilkkumaan ja
Anssi Kelan www- sivuilla. Pro gradu -työ. Helsinki: Helsingin Yliopisto.
HABERMAS, JÜRGEN 2004: Julkisuuden rakennemuutos. Suom. Veikko Pietilä. Tampere: Vastapaino.
HAVERINEN, KAROLIINA 2009: Kansanedustajaehdokkaiden julkisuuskuvan rakentuminen ehdokkaiden blogeissa ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja. Pro gradu- työ. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto.
HYPÉN, TARJA-LIISA 2003: Kirjailija mediatuotteena. Teoksessa Kurittomat kuvitelmat.
Johdatus 1990-luvun kotimaiseen kirjallisuuteen. Toim. Markku Soikkeli. Turku: Turun
yliopisto. 29–46.
IKÄVALKO, ELISA 1996: Ylivoimapeli mediassa, julkisuusmekanismit ja julkisuuden
hallinta. Helsinki: Hakapaino Oy.
ITÄPÄÄ, JUHA 2012: ”Mul on niiden salaisuudet”: Subjektit Maija Vilkkumaan albumilla Ei. Pro gradu- työ. Joensuu: Itä- Suomen Yliopisto.
JALKANEN, KATJA, PUDAS, HANNA 2013: Rivien välissä, kirjablogikirja. Helsinki:
BTJ Finland Oy.
KARVONEN, ERKKI 1997: Imagologia. Vammala: Kirjapaino Oy.
KARVONEN, ERKKI: 1999: Elämää mielikuvayhteiskunnassa: imago ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa. Helsinki: Gaudeamus.
KESKINEN, HELI 2009: Kirjallisuuden kummajainen kohtaa kriitikon kynän: Sofi Oksasen teosten vastaanotto ja julkisuuskuvan vaikutus Stalinin lehmiä ja Baby Janea koskevissa kirjallisuuskritiikeissä. Pro gradu-työ. Tampere: Tampereen Yliopisto.
KOISTINEN, JAANA 2007: Kotimaisen kirjallisuuden juhlavuodet. Teoksessa Kirjan
matka tekijöiltä lukijoille. Puheenvuoroja kotimaisen kaunokirjallisuuden luomisen ja lukemisen ehdoista 2000-luvulla. Toim. Tarja-Liisa Hypén. Tampere: Tampere University
Press. 45–64.
KILPI, TUOMAS 2006: Blogit ja bloggaaminen Helsinki: Gummerus.
KORHONEN, KUISMA 2012: Kirjallisuuskritiikki: tekstejä teksteistä. Teoksessa Taidekritiikin perusteet. Toim. Martta Heikkilä. Helsinki: Gaudeamus. 55–83.
KURIKKA, KAISA 2003: Nuorten naisten lisempi laiffi, 1990-luvun naiskirjallisuuden
sinkkunaisia, perhetyttöjä ja siltä väliltä. Teoksessa Kurittomat kuvitelmat. Johdatus 1990luvun kotimaiseen kirjallisuuteen. Toim. Markku Soikkeli. Pieksämäki: RT-Print Oy. 201–
226.
LEHTONEN, MIKKO 1996: Merkitysten maailma. Tampere: Vastapaino.
LINDHOLM, ARTO 2003: Katsaus 1990-luvun suomalaisiin kirjallisuuspalkintoihin. Teoksessa Kurittomat kuvitelmat. Johdatus 1990-luvun kotimaiseen kirjallisuuteen. Toim.
Markku Soikkeli. Turku: Turun Yliopisto. 47–68
76
LOGRÉN, ANNA 2015: Taitelijapuheen moniäänisyys. Tutkimus mediavälitteisen ja (kuva)taiteilijalähtöisen taiteilijapuheen muotoutumisesta. Joensuu: Itä-Suomen Yliopiston
Julkaisuja.
MATIKAINEN, JANNE 2012: Sosiaalinen media- uudenlainen julkisuus? Teoksessa Julkisuus ja demokratia. Toim. Kari Karppinen & Janne Matikainen. Tampere: Vastapaino.
133–160.
MIETTINEN, ANNIKA 2011: "Julkisuus on arvokkuuden vastakohta”: Jari Tervon Koljatti, sen vastaanotto ja julkisuustalous. Pro gradu -tutkielma. Joensuu: Itä- Suomen Yliopisto.
MUSTIKKAMÄKI, ANNA 2005: Artistin imagon rakentaminen. Pro gradu-tutkielma.
Vaasa: Vaasan Yliopisto.
MORAN, JOE 2000: Star authors. Literary celebrity in America. London: Pluto Press.
NIEMI, JUHANI 2007: Tekijät ja lukijat muuttuvilla markkinoilla. Teoksessa Kirjan matka tekijöiltä lukijoille. Toim. Tarja-Liisa Hypén. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy –
Juvenes print.
PUOSKARI, ENSIO 2005: Viestintä, kulttuuri ja populaari: Lawrence Grossbergin ajattelun tekstijärjestelmäanalyysi. Tampere: Tampere University Press.
REUNAMÄKI, MINTTU 2008: Esikoiskirjailijan markkinointi ja julkisuus. Pro gradu tutkielma. Tampere: Tampereen Yliopisto.
RAHTU, TOINI 2006: Sekä että. Ironia koherenssina ja inkoherenssina. Helsinki: SKS.
RUOHO, IIRIS 1997: Perhesarja lajityyppinä. Ruusun aika ja perheen artikulaatio. Teoksessa Kanavat auki! televisiotutkimuksen lukemisto. Toim. Anu Koivunen ja Veijo Hietala
Turku: Turun Yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja. 177–192.
TOIVONEN KAISA 2005: Suomen neito vuosituhannen vaihteessa: modernin naiseuden
esitykset Maija Vilkkumaan rocklyriikassa. Pro gradu -työ. Tampere: Tampereen Yliopisto.
Painamattomat
Maija Vilkkumaalta ilmestyy esikoisromaani 2013. Helsingin Sanomien verkko-uutinen.
Julkaistu 17.5.2013. Luettu 14.4.2015. (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1368758819893).
Maija Vilkkumaa kirjastaan: Jokaisessa hahmossa on jotain minusta 2013. MTV3n verkkouutinen.
Julkaistu
2.9.2013.
Luettu
7.11.2013.
(http://www.mtv.fi/viihde/musiikki.shtml/maija-vilkkumaa-kirjastaan-jokaisessahahmossa-on-jotain-minusta/2013/09/1799389).
Nainen katolla on karnevalistinen kirja 2013. Radio rockin haastattelu Julkaistu 9.9.2013.
Katsottu 7.11.2013. (http://arkisto.ruutu.fi/video?vt=video&vid=353345).
RAUTIO, SAMPPA 2015: Maija Vilkkumaalta uutta musiikkia neljän vuoden tauon jälkeen-tuottajana Hank Solo. Julkaistu 22.5.2015. Luettu 27.5.2015. YleX verkko-uutinen.
77
(http://yle.fi/ylex/uutiset/maija_vilkkumaalta_uutta_musiikkia_neljan_vuoden_tauon_jalke
en__tuottajana_hank_solo/3-8011284).
Nainen katolla -romaaniin liittyvät verkkosivut:
Facebook: www.facebook.com/Nainenkatolla
Twitter: https://twitter.com/nainenk
Youtube-videot: https://www.youtube.com/channel/UCQudDWSgovGIkgoX1SvPo5A