päänsärky-lehden lukijakysely 2008

Transcription

päänsärky-lehden lukijakysely 2008
2/2008
Suomen Migreeniyhdistys ry
����������������������������
�������������������
���������������������������������
���������������������������������
Lasten
päänsäryt
Tilaa Migreeniyhdistyksestä
[email protected]
tai puh. 050 544 5232
i,
Oli se niin sääl
in
kun Jesse oike
kovasti odotti
itä,
kaverin synttäre
ja meno estyi
sen
migreenikohtauk
takia.”
Esitteitä:
nen
Sarjoittari ky
Naisten
päänsä
migreeni
20 kpl 5 €
50 kpl 10 €
100 kpl 15 €
, jonsärky
en pää un lisäkksellin
kohtau dellisesti. Kiv mahdollitäy
eni on
a ja
pitkälMigre invalidisoida oksentelu
päästä aisesyy
ka voi kseen liitt ilaan täytyy
tä ja hilj
tau
si koh tehukka. Pot ästä, pimeäs
sesti nes hyötyy viile
nhän
en pää
leen ja istöstä.
joittain erittäin
eli sar
a
ta ympär
uralgia usein toistuv ei voi pyilas
nin ne
inen,
Horto lyhytkesto ka aikana pot
on
särky ukohtaus, jon
isiissä ens nkova kip llaan.
en
gre
mo
koi
ssä mi ivat puheen n aisyä pai
ppise
taukse
ennako
arityy
Basila t kohtausta öt sekä koh ei aina liiäiri
jaisia ova tasapainoh Kohtaukseen
ja
n.
gerrus oksentamine
rkysainsä
kainen
pää
ntui on
halvaa
green
ty kipua.
en mi yä osittainen
plegin
Hemi on voi liitt
joh
raus,
s ry
niyhdisty
minen.
ura
n Migree
Suome n Migreenise
Suome n MSD Oy
Suome
g
i.or
igreen
www.m
aja
omist
passin
ta,
Tämän staa sairauta
saira aiheutta voi
joka
ua ja
ttä
asta kip äselvyy
voimakpuheen ep öitä.
häiri
ttaa
aiheu i tasapaino
n
ja/ta
tajunna net
ltijan
hä
ssin ha t, toimita on.
pa
s
Jo
ito
laskenu
alaho
taso on mästi saira
välittö
ta
jei
lisää oh
Katso n sisältä.
passi
m
kyni.co
aansar
www.p
i.org
www.migreen
ää usein
Sär ky herätt
ä, par i tuntia
keskellä yöt
kun olen
sen jälkeen
kumaan. Se
mennyt nuk
u
unneissa, kip
kehittyy sek
a.
n murskaav
on suorastaa eassa
oik
Kipu on vain
niin kuin
,
äni
äss
silm
hanko. En
tulikuuma hiili i. Joskus
kallan
voi olla pai
stakaisin,
kävelen ede lissa ja
tuo
joskus istun
ja taakse.”
keinun eteen
migreeni
jännityspäänsärky
sarjoittainen päänsärky
kolmoishermosärky
migreeni
aivorunkomigreeni
nsärky
yspääni
jännit
en migree
halvausoirein
Kolmen päivän
särkyputki. Päätä
särkee, vatsaan
koskee, turvottaa,
oksettaa. Töihin
menoa ei voi
ajatellakaan. – Ja
taas sama vaiva
kuukauden päästä.”
Nuorten
päänsäryt
Joskus särkee
väh
joskus enemm än,
än,
joskus tosi kov
aa
useinkaan tied enkä
ä miksi.”
Migreenin
estohoito
Migr
eeni
Sopiva estolääk
e
ensimmäisellä ei ihan
yrit
osunut kohdall tämällä
e, mutta oli
se hieno jutt
u, kun se
sittenwww
löyt.mig
yi!” reeni.org
Yksi hy
vä
ja sehä puoli löyt
yy
n
kohtau on se, ku ,
n
s
olo on on ohi niin
suoras
ihana!
taan
”
www.migreen
i.org
eni.org
www.migre
www.migreeni.org
sarjoittainen päänsä
kolmoishermosärky
aivorunkomigreeni
halvausoireinen mig
www.migreeni.org
www
.migre
eni.o
rg
Aurinkolippoja:
8,50 € postitettuna,
lisäksi käsittelykulut 4,50 €
Sisältö
Suomen Migreeniyhdistys ry –
Migränföreningen i Finland rf
Toimisto:
Internet:
Puhelin:
Sähköposti:
Sähköttäjänkatu 2 B, 00520 Helsinki
www.migreeni.org
050 544 5232
[email protected]
Toimisto avoinna ma–pe klo 10–14,
heinäkuussa suljettu.
Toiminnanjohtaja
Matleena Helojoki
040 848 1032, [email protected]
Järjestöassistentti
Tellervo Vallasvuo
050 544 5232, [email protected]
Puhelinneuvonta
Migreeniyhdistyksen neuvontapuhelin 050 400 8787
keskiviikkoisin 8 – 12 tai 16 – 20.
Tarkista päivystysaika vastaajasta.
[email protected].
Päänsärky-lehti 2•2008
3������� Yhteystiedot
4������� Puheenjohtajan palsta
5������� Uutisia meiltä ja muualta
6������� Trigeminusneuralgian nykyhoito
8������� Uutta kroonisen sarjoittaisen päänsäryn
hoitomahdollisuksista
9������� Päänsärky-lehden lukijakysely 2008
10����� Neurologisten sairauksien tutkimuksesta ja
hoidosta
Tukipuhelin sarjoittaista päänsärkyä (Hortonin neuralgia)
sairastaville 050 533 1014. Ellei puhelin vastaa, voit jättää
soittopyynnön tekstiviestinä, niin sinuun otetaan yhteyttä.
[email protected].
11����� Kysy asiantuntijalta
Tukipuhelin hemiplegistä migreeniä sairastaville
Mirva Vähäsalo, p. 040 705 4694, arkisin klo 10 – 14
[email protected].
13����� ”Pääteos”
Hallitus
Sirpa Asko-Seljavaara, puheenjohtaja
Jukka Arajärvi, Espoo
Hanna Harno, Espoo
Birgitta Huurre, Turku
Päivi Hölttä, Helsinki
Hilkka Kettinen, Turku
Riitta Nikulainen, Imatra
Rita Pöllänen, Vantaa
Anneli Kiljunen, Lappeenranta (varajäsen)
Marja-Leena Kinnunen, Oulu (varajäsen)
Jäsenmaksu
Vuoden 2008 jäsenmaksu on 19 €.
Päätoimittaja:
Taitto:
Paino: ISSN:
Kansikuva: Matleena Helojoki
Leena Kanerva Ky, www.kanerva.fi
Mynäprint Oy, www.mynaprint.fi
1458-4832
Joel Nakamura, Merckin kokoelmat.
12����� Murheena migreeni
15����� Neste Oil panostaa työhyvinvointiin
16����� Poimintoja tiedemaailmasta
• Ylipaino, naissukupuoli ja depressio
altistavat migreenikon allodynialle
• Iällä, sukupuolella ja migreenin voimakkuudella
on merkitystä migreenin nopeassa uusiutumisessa
• Kuntoutuksella krooninen päänsärky hallintaan?
17����� Avokonttorin pelisäännöt
18����� Minun tarinani
21����� Viinistä päänsärkyä ja muita haittoja
22����� Tapahtumakalenteri
23����� Palveluhakemisto
Päänsärky 2/2008:n postitusta tukee MSD Finland Oy.
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
3
Migreeni on
monimuotoinen tauti
Suomenkielisissä terveydenhuollon
ammattilehdissä on ollut runsaasti
kirjoituksia migreenistä, kuten
dosentti Markus Färkkilän kirjoitus
migreenin estohoidosta (Erikoislää-
käri, 2/2008). Kohtauksen estossa
tärkeintä on laukaisevien tekijöiden
välttäminen ja mikäli kohtauksia on
enemmän kuin 3–4 kuukaudessa,
suositellaan estolääkitystä. Lääkelaitos on julkaissut ”Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana” (Lääkelaitos, Edita 2008). Kohtauksen ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan parasetamolia, mutta myöskään triptaaneilla tai beetasalpaajilla ei ole osoitettu haitallisia vaikutuksia sikiöön.
Migreenin lääkehoito on moninainen, kuten kohtausten luonnekin.
Joskus potilas tietää itse parhaiten,
mikä lääke on sopivin, mutta ylilääkityksen välttämiseksi on migreenipotilaalla syytä olla oma lääkäri, joka
vaihtaa, vähentää tai lisää lääkitystä
tarvittaessa.
Hyvää ja oireetonta syksyä toivottaen,
Sirpa Asko-Seljavaara
puheenjohtaja
kansaedustaja
Helsingin terveyslautakunnan vpj.
[email protected]
Pääkirjoitus
4
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
Kuva: Eduskunta
Migreeni on ollut esillä julkisuudessa ”hyvässä ja pahassa”. Viime
keväänä raportoitiin, että migreenin
genetiikka on selviämässä, jolloin
myös täsmälääkitys voisi tulla mahdolliseksi. Surullinen uutinen, oli
laulajatar Piia Korisevan halvaantuminen migreenikohtauksen jälkeen. Sitä, onko migreenillä ja aivo­
halvauk­sella yhteyttä, ei ole varmuudella todistettu (British Medical
Journal vol.330, January 2005).
Sekä migreeni, että aivohalvaus ovat
yleisiä, joten joskus nämä kaksi sairautta kohtaavat. Jotkut tutkimukset osoittavat, että suhteellinen
aivohalvausriski on suurempi migreenipotilailla, jotka käyttävät ehkäisypillereitä. Migreenipotilaan kannattaa ainakin lopettaa tupakointi,
koska tupakka supistaa aivoverisuonia.
Uutisia meiltä ja muualta
Euroopan
Migreenipäivä
Migreeninetin
jäsensivut
12.9. vietetään kolmatta Euroopan Migreenipäivää. Silloin
muistutetaan särkylääkepäänsäryn riskeistä ja annetaan neuvoja sen välttämiseen. Suomen
Migreeniyhdistyksen uusin esite käsittelee tätä teemaa.
Suomessa tämän Migreenipäi-
vän viettoon liittyy myös geenitutkijoiden ja Migreeniyhdistyksen järjestämä tilaisuus niille, jotka ovat osallistuneet migreenigeenitutkimukseen ja näin
antaneet oman panoksensa
migreenin salaisuuden selvittämiseen.

Migreeniyhdistyksen jäsensivuilla on vain jäsenille tarkoitettuja palveluita. Uusista palveluista saat ajantasaista tietoa
ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Migreeniyhdistykseen.
Jäsensivuilla voit nähdä omat
jäsenrekisteritietosi,
tehdä
osoitteenmuutoksen tai täydentää tietojasi. Pidäthän erityisesti huolta, että sähköpostiosoitteesi on ajan tasalla.
Tällä hetkellä voit mm. vastata jäsensivuilla kuukausittain
vaihtuviin kysymyksiin.
Näin kirjaudut jäsensivuille
Uusia esitteitä
a. Valitse www.migreeni.org
Migreeniyhdistys julkaisee kaksi uutta esitettä: Migreeni, jossa asiantuntijana on neurologi
Hannele Havanka ja Särkylääkepäänsärky, joka on neurologi
ni
Migree
Markku Nissilän käsialaa. Molemmat voi ladata internetistä www.migreeni.org -> Julkaisut

Särky
pään lääkesärky
Töissä
ol
pidem i ollut kiire
tt
m
se vain än aikaa. Jo ä jo
te
aloin lipsahti siihe nkin
ottam
n, että
aan
useam
min ja lääkettä
yhä
jopa et
us
ukätee eammin –
ettei sä
n
ot
rky va varmistaa in
enää
kseni,
in tulis
pä
i.
pilleriä äse sängys Nyt en
tä ylö
.”
s ilman
tyy,
puoli löy
Yksi hyvä se, kun
n on
ja sehä
ohi niin
on
s
au
koht
orastaan
olo on su
ihana!”
www.
migre
eni.o
rg
org
igreeni.
www.m
b. Mene sivulle JÄSENET ja kohtaan Kirjaudu sisään
tästä
c. Kirjoita kenttään Username oma jäsennumerosi.
Sen löydät Päänsärky-lehden osoitekentästä tai
jäsenmaksulaskusta.
d. Kirjoita kenttään Password oma postinumerosi
( jäsenrekisterissä oleva postinumero)
e. Paina SISÄÄN-painiketta
f. Jos kirjauduit sisään ensimmäistä kertaa ja haluat
vaihtaa salasanasi, klikkaa ”Päivitä omia tietoja”
-linkkiä ja täytä salasanakentät.
Säilytä uusi salasanasi varmassa paikassa. Jos se unohtuu,
voit lähettää sähköpostia osoitteeseen [email protected]
ja pyytää että salasanasi vaihdetaan oletussalasanaksi. Uusi salasana lähetetään sinulle siihen
sähköpostiosoitteeseen, jonka olet ilmoittanut jäsenrekisteriin. Huomaa kuitenkin, että
uuden salasanan saaminen voi
kestää useita päiviä, lomakausi
na kauemminkin.
Suomen parhaat verkkosivut?
Migreeniyhdistyksen uusitut
verkkosivut www.migreeni.org
osallistuvat Suomen parhaat
verkkosivut -kilpailuun. Äänestysnumero on 901838. Käy äänestämässä www.migreeni.org!
Migreeniyhdistys palvelee: Vertaistukipuhelimet
Migreeniä sairastaville: 050 400 8787 keskiviikkoisin 8 – 12 tai 16 – 20.
Tarkista päivystysaika vastaajasta. Tai [email protected]
Sarjoittaista päänsärkyä (Hortonin neuralgiaa) sairastaville: 050 533 1014.
Jos puhelin ei vastaa, jätä soittopyyntö tekstiviestillä. Myös [email protected]
Hemiplegistä (halvausoireista) migreeniä sairastaville: 040 705 4694, arkisin klo 10 – 14,
myös [email protected]
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
5
Neurologian erikoislääkäri Marja Repo-Outakoski,
Oulun Diakonissalaitos
Trigeminusneuralgian
nykyhoito
Määritelmä
Nervus Trigeminus eli kolmoishermo on aivorungosta molemmin puolin lähtevä hermo, joka
on kahdestatoista parillisesta
aivohermosta viides. Sen tehtävänä on säädellä kasvojen tuntoaistia. Kolmoishermo jakaantuu molemmin puolin kolmeen
haaraan, joista ylin kattaa päälaen, otsan ja silmän alueen,
keskimmäinen posken ja ylähuulen alueen ja alin leuan, alahuulen, korvanedustan ja ohimoalueen etuosan. Kolmoishermon alimmat haarat vastaavat lisäksi suun limakalvon tuntohermotuksesta.
Trigeminusneuralgialla tarkoitetaan kolmoishermon alueelle
paikantuvaa kiputilaa.
Luokittelu ja syyt
Trigeminusneuralgia jaetaan
kahteen eri tyyppiin – klassiseen ja symptomaattiseen.
Näistä yleisempi klassinen
muoto ei liity mihinkään muuhun sairauteen, symptomaattisen tautityypin aiheuttajana
puolestaan on jokin muu tau6
titila. Klassista trigeminusneuralgiaa kutsutaan usein myös
idiopaattiseksi.
Nykykäsityksen mukaan on
klassisen trigeminusneuralgian
syynä useimmiten verisuonen
aiheuttama paineärsytys trigeminushermoon aivorungon lähellä. Tämän ärsytyksen seurauksena oletetaan hermossa
tapahtuvan rakenteellisia muutoksia, jotka herkistävät säryn
ilmenemiselle.
Diagnoosi
Trigeminusneuralgian diagnoosi perustuu tarkkaan haastatteluun ja kliiniseen neurologiseen
tutkimukseen.
Klassinen trigeminusneuralgia ilmenee kohtauksittain, samanlaisina toistuen. Kohtaukset kestävät sekunnin murtoosasta kahteen minuuttiin kerrallaan ja niitä voi esiintyä useita kertoja päivässä. Usein kipukohtauksia on niin paljon, että
kipua on lähes jatkuvasti. Trigeminusneuralgiasärky paikantuu
kyseisen hermon yhden tai useamman haaran alueelle. Särky
on luonteeltaan kovaa, terävää,
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
pinnallista tai viiltävää. Särky
voi alkaa itsestään tai erilaisten
laukaisevien tekijöiden vaikutuksesta tai ns. trigger­alueiden
ärsytyksestä. Esimerkiksi syöminen, juominen, puhuminen,
hampaiden harjaaminen, parran ajo tai kylmä viima voivat
laukaista kipukohtauksen.
Klassisesta trigeminusneuralgiasta kärsivän henkilön neurologinen status on normaali,
eikä ole todettavissa hermoa ärsyttävää rakenteellista selitystä särylle. Särkyjen alkaessa on
aina syytä selvittää, löytyykö
sen taustalle hammas-, leukatai silmäperäisiä syitä. Haastattelun ja tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, sopiiko särky johonkin muuhun neurologiseen pään alueen kiputilaan,
esimerkiksi migreeniin tai sarjoittaiseen päänsärkyyn.
Symptomaattisen trigeminusneuralgian taustalla on rakenteellisista syistä johtuva hermoärsytys. Aivojen alueen kasvaimien, MS-taudin ja muiden rakenteellisten syiden poissulku
magneettikuvauksella on tarpeen ainakin, mikäli kliinisessä neurologisessa tutkimukses-
sa todetaan epäilyttäviä löydöksiä tai mikäli neuralgialääkitys
ei tunnu tehoavan tavalliseen
tapaan.
Hoito
Symptomaattisen trigeminusneuralgian ensisijainen hoito on sen taustalla olevan syyn
hoito mahdollisuuksien mukaan. Joskus tarvitaan lisäksi lääkehoitoja, mikäli syynmukainen hoito ei onnistu täydellisesti.
Klassista trigeminusneural­giaa
voi yrittää hallita lääkkeettömin keinoin. Esimerkiksi kasvojen suojaaminen kylmältä ja
vedolta voi auttaa. Joskus tietyt ruoka-aineet (esimerkiksi mausteet ja sitrushedelmät)
voivat pahentaa särkyä, joten
näiden välttäminen voi tuoda
helpotusta. Jos pureminen pahentaa särkyä, kannattaa koettaa, helpottaisiko syömistä
­ruoan soseuttaminen tai pehmentäminen muilla keinoin.
Akupunktiohoidosta on joskus
tilapäistä apua.
Neuropaattinen kipu on kuitenkin useimmiten niin kovaa,
Trigeminu
Mikäli lääkehoito ei auta tai sivuvaikutukset estävät riittävän
tehokkaan lääkityksen käytön, on leikkaushoidon mahdollisuudet
syytä selvittää.
että trigeminusneuralgiaa ei läheskään aina saada hallintaan
lääkkeettömin keinoin ja kivusta kärsivä haluaa aloittaa lääkehoidon. Lisäksi tiedetään. että
mikäli särky jatkuu hoitamattomana pitkään, saattaa hermoärsytys lisääntyä, mikä voi johtaa säryn pahenemiseen ajan
kanssa.
käytetyn baklofeenin on osoitettu tehoavan kolmoishermosärkyyn. Sen väsyttävä vaikutus rajoittaa usein käyttöä. Vaikeassa, pitkäaikaisessa säryssä kannattaa harkita hoidon tehostamista pienellä annoksella
kroonisen kivun estohoidossa
käytettäviä masennuslääkkeitä,
esimerkiksi amitriptyliiniä.
Lääkehoito
Lääkitys aloitetaan aina pienellä annoksella ja nostetaan vähitellen tasolle, mikä pitää kivun poissa. Lääkeannosta voidaan usein laskea tai jopa yrittää lääkkeen lopettamista tai
taukoa sen käytössä useamman
kuukauden onnistuneen lääkehoidon jälkeen. Varsin usein
särky rauhoittuu muutamien
kuukausien hoidon jälkeen ainakin tilapäisesti.
Tavalliset tulehduskipulääkkeet
ja särkylääkkeet tuovat harvoin
riittävää apua hermosärkyyn.
Koska kyseessä on usein pitkäkestoinen särkytila, on parempi vaihtoehto päivittäin käytettävä säryn estolääkitys. Lisäksi voi kovempiin kipupiikkeihin
käyttää tarvittaessa otettavaa
särkylääkitystä.
Neuralgiasäryn estolääkkeistä perinteisin on epilepsialääke karbamatsepiini ja siihen
saa myös Kelan korvattavuuden idiopaattisessa trigeminusneuralgiassa. Karbamatsepiinin
käyttö edellyttää laboratorioseurantaa. Myös useilla muilla
epilepsialääkkeillä on saatu helpotusta kolmoishermosärkyyn.
Karbamatsepiinin johdos okskarbatsepiini on trigeminusneuralgiassa yhtä tehokas ja usein
paremmin siedetty kuin karbamatsepiini. Uudempi epilepsialääke lamotrigiini on myös osoitettu tehokkaaksi trigeminusneuralgiassa. Vaihtoehtoisesti
edellisille voi kokeilla gabapentiiniä, pregabaliinia, klonatsepaamia, valproaattia tai fenytoiinia. Spastisuuden hoitoon
Neurokirurginen hoito
Trigeminusneuralgian leikkaus­
hoidon aiheellisuus perustuu
yksilölliseen arvioon. Aina ennen leikkaushoidon harkintaa
on syytä selvittää lääkehoidon
teho ja siedettävyys.
Mikäli lääkehoito ei auta tai sivuvaikutukset estävät riittävän
tehokkaan lääkityksen käytön,
on leikkaushoidon mahdollisuudet syytä selvittää. Kiireellinen neurokirurgisten hoitomahdollisuuksien arvio on tarpeen, mikäli kipu häiritsee puhumista ja syömistä.
Nykyään tärkeimmät kolmoishermosäryn neurokirurgiset
hoitomenetelmät ovat trige-
minusganglion termokoagulaatio ja mikrovaskulaarinen dekompressio.
Trigeminusganglion
termokoagulaatio toteutetaan siten, että neulaelektrodi asetetaan kevyessä nukutuksessa trigeminusganglioon, mistä kolmoishermo jakaantuu kolmeen
haaraan. Kun neulaelektrodi on
läpivalaisusta nähtynä oikeassa paikassa, potilas herätetään.
Hermon sähköärsytyksellä selvitetään sitten potilaan hereillä
ollessa, onko elektrodi oikeassa paikassa. Tarvittaessa elektrodin paikkaa muutetaan, mitä
ennen potilas nukutetaan uudelleen. Kun elektrodin sitten
heti ensi kerralla tai mahdollisten tarkastuksien jälkeen todetaan varmasti olevan oikeassa
kohdassa, voidaan aloittaa varsinainen hoito. Siinä käsitellään
trigeminusgangliota elektrodilla, jonka kärki on kuumennettu 70–90 °C lämpötilaan. Hoidon tavoitteena on vaurioittaa
gangliota säryn lievittämiseksi. Käsittelyä toistetaan, välillä
potilas herättäen, kunnes käsitellyn alueen kiputunto on heikentynyt. Noin 90 % potilaista
saa toimenpiteestä välittömän
avun särkyyn. Suurin osa voi
jättää lääkityksen pois. Hoidon
tulos ei kuitenkaan ole aina pysyvä. Toimenpide voidaan tehdä tarvittaessa uudelleen, mikäli särky palaa. Valitettavasti tähän hoitoon liittyy riski, että se
ei tuo kaikille helpotusta ja kipu
pahenee sen jälkeen ja voi pahimmillaan olla entistäkin voimakkaampaa.
Mikrovaskulaarinen dekompressio suoritetaan nukutuksessa. Siinä tarkastetaan, ai­
heuttaako verisuoni painetta kolmoishermoon kallon sisällä aivorungon lähellä. Mikäli tällaista todetaan, eristetään
hermo ja verisuoni toisistaan.
Mikäli hermoa ärsyttävää verisuonta ei todeta, ei hoitoa voida toteuttaa. Suurin osa saa toimenpiteestä avun. Hoidon teho
kuitenkin heikkenee osalla ajan
kuluessa. Hoidon komplikaationa voi jäädä kasvohermon halvausta, kuulon heikkenemistä
tai kasvojen kivuliasta puutumista. Onneksi nämä komplikaatiot ovat varsin harvinaisia.
Myös kolmoishermon aivojen
ulkopuolisten haarojen vau­
rioittamista esimerkiksi alkoholikäsittelyllä voi harkita. Tämä
hoitomuoto tulee kuitenkin nykyään yhä harvemmin kyseeseen. Käsittelyn komplikaationa jää kasvoihin usein tunnottomuutta tai jopa kivuliaisuutta, mikä ei tietenkään ole toivottavaa.
Neurokirurgi arvioi, kannattaako leikkaushoitoon ryhtyä
ja valitsee sopivimman kirurgisen menetelmän. Toimenpiteestä odotettavissa olevaa hyötyä verrataan kirurgisen hoidon
mahdollisiin riskeihin. Hoitopäätökseen vaikuttavat myös
potilaan ikä, yleistila ja muut

sairaudet.
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
7
Dosentti Aki Hietaharju
TAYS, neuroalojen ja kuntoutuksen vastuualue
Uutta kroonisen
sarjoittaisen päänsäryn
hoitomahdollisuksista
Sarjoittainen päänsärky
eli Hortonin neuralgia
voi olla alusta lähtien
krooninen. Sarjoina
esiintyvä muoto muuttuu
krooniseksi noin 10 %:lla
potilaista. Tällöin päänsärkykohtaukset jatkuvat
yhtäjaksoisesti ilman
taukoa vähintään vuoden
tai oireettoman jakson
pituus on alle kuukauden
pituinen.
Kroonisen Hortonin
lääkehoito
Krooninen Horton on hoidollisesti haasteellinen. Särkykierteen katkaisuun on käytetty
mm. seuraavia lääkeaineita joko
yksin tai osana kahden tai kolmen lääkkeen yhdistelmähoitoa: metyyliprednisoloni (=kortisoni), verapamiili, litium, indometasiini, metysergidi, natriumvalproaatti, topiramaatti, gabapentiini ja melatoniini. Suurella osalla potilaista jokin näistä lääkkeistä tai niiden
yhdistelmistä auttaa vähentäen
merkittävästi kohtauksien voi8
makkuutta ja määrää. Arviolta 1 % potilaista ei kuitenkaan
reagoi suotuisasti mihinkään
yllä luetelluista lääkeaineista,
vaan kohtaukset jatkuvat päivästä ja kuukaudesta toiseen.
Tällöin puhutaan lääkehoitoresistentistä eli lääkehoitoon
reagoimattomasta sarjoittaisesta päänsärystä.
Mikäli potilaalle on systemaattisesti kokeiltu kaikki kroonisen sarjoittaisen päänsäryn lääkevaihtoehdot ja päänsärky siitä huolimatta jatkuu, voidaan
osalla heistä kokeilla dihydroergotamiinia laskimonsisäisesti. Kyseessä on erityisluvallinen
valmiste, jota ei saa tavallisella reseptillä apteekista. Hoitokokeilu suositellaan toteutettavaksi sairaalan vuodeosastolla.
Kolmen ensimmäisen vuorokauden aikana annetaan laskimoon 2 mg dihydroergotamiinia kahteen tai kolmeen annoskertaan jaettuna. Laskimonsisäisen hoidon päätyttyä hoitoa jatketaan antamalla injektiot ihonalaisesti vielä kolmen
viikon ajan (annos on 1 mg aamuin illoin kahden viikon ajan
ja 1 mg vuorokaudessa viimeisen viikon ajan). Osastolla poti-
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
laalle voidaan opettaa ihonalainen injektiotekniikka siten, että
hän voi jatkossa pistää lääkkeen
itse.
Dihydroergotamiini auttaa paremmin vaikeaan episodittaiseen Hortoniin, mutta erään
seurantatutkimuksen
mukaan 46 % kroonista sarjoittaista päänsärkyä potevista hyötyi
tästä hoitomuodosta. Dihydroergotamiini voi merkittävästi nostaa verenpainetta eikä se
sovellu vaikeaa verenpainetautia sairastaville. Muita sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, ripuli, lihaskrampit ja rintakipu,
joita voidaan kyllä useimmiten
hoitaa oireenmukaisesti.
Horton-kirurgia
Lääkehoitoresistentissä Hortonin neuralgiassa on kokeiltu
vuosien varrella erilaisia kirurgisia toimenpiteitä. Näitä ovat
mm. radiofrekvenssihoito eli
ns. lämpöpuudutus, glyseroli-injektiot kolmoishermosolmuun ja kolmoishermon mikrovaskulaarinen dekompressio eli kolmoishermon vapauttaminen sitä painavasta verisuonilenkistä. Mikään näis-
tä hoitomuodoista ei ole kuitenkaan osoittautunut tyydyttäväksi pitemmällä ajanjaksolla ja moneen niistä on liittynyt
myös vaikeita haittavaikutuksia. Tuorein kirurgisista hoitomuodoista on aivojen syvien
osien neurostimulaatio eli sähköinen ärsyttäminen, jossa hypotalamuksen takaosiin kirurgisesti asennettujen elektrodien avulla pyritään vähentämään sarjoittaisten päänsärkykohtauksien määrää ja voimakkuutta. Tämä hoitomuoto on
osoittautunut tehokkaaksi tarkoin valikoidussa potilasryhmässä, mutta ei ole täysin riskitön: Belgiassa yksi potilas kuoli toimenpiteeseen liittyvään aivoverenvuotoon.
Hermostimulaatio
Äskettäin Lancet Neurologyssa julkaistiin mielenkiintoinen
pilottitutkimus, jossa belgialaiset neurologit ja neurokirurgit
olivat kokeilleet okkipitaalihermon stimulaatiota kahdeksalla lääkehoitoresistenttiä kroonista sarjoittaista päänsärkyä
potevalla potilaalla. Okkipitaalihermot ovat tuntohermoja,
jotka välittävät aivoille suurim-
Uutta kroo
Okkipitaalihermojen stimulaatio on turvallinen
hoitovaihtoehto, siihen ei liity vakavien
komplikaatioiden riskiä.
man osan tuntemuksista takaraivon ja päälaen alueelta. Iso ja
pieni okkipitaalihermo sijaitsevat pareittain keskiviivan molemmin puolin takaraivossa.
Ison okkipitaalihermon kortisoni-puuduteinjektioista on ollut hyötyä sarjoittaisen päänsäryn episodin katkaisussa osalla
potilaista. Belgialaisessa tutkimuksessa neljä elektrodia sisältävä melan muotoinen pidike
asennettiin paikallispuudutuksessa ihon alle takaraivoon ja
kytkettiin ulkoiseen stimulaattoriin, joka käynnistettiin heti,
kun tyypillinen päänsärkykohtaus ilmaantui. Potilaita seurattiin keskimäärin 15 kuukautta.
Kaksi potilaista oli täysin kivuttomia 16–22 seurantakuukauden aikana ja kolmella potilaalla päänsärkykohtauksien määrä väheni noin 90 %. Kahdella potilaalla arvioitu hyöty laitteesta oli noin 40 %, yksi tutkimuspotilaista ei hyötynyt hoidosta lainkaan. Kyseessä oli aineistoltaan pieni tutkimus eikä
se ollut myöskään lumekontrolloitu. On kuitenkin huomioitava, että kaikki tutkimuspotilaat
sairastivat vaikeaa lääkehoito-
resistenttiä sarjoittaista päänsärkyä. Hoidon teho ilmaantuu
melko hitaasti eli noin kahden
kuukauden kuluttua elektrodien asentamisesta ja se perustuu todennäköisesti aivorungon yläosien hermoverkostojen
hitaaseen modulaatioon. Okkipitaalihermojen stimulaatio on
turvallinen hoitovaihtoehto,
siihen ei liity vakavien komplikaatioiden riskiä. Vain yksi tutkimukseen osallistuneista potilaista ei sietänyt takaraivon
puuduttavaa tuntemusta, joka
oli seurausta stimulaatiosta.
Suomessa okkipitaalihermojen
stimulaatiota ei ole tiettävästi
vielä kokeiltu Horton-potilailla.
Alustavat tulokset hoitomuodosta näyttävät lupaavilta jättäen odottamaan kontrolloituja
tutkimuksia suuremmalla poti
lasaineistolla.
Lähdekirjallisuus:
Magis D, Allena M, Bolla M, ym. Occipital nerve stimulation for drug-resistant
chronic cluster headache: a prospective
pilot study. Lancet Neurol 2007;6:31421.
Magnoux E, Zlotnik G. Outpatient intravenous dihydroergotamine for refractory cluster headache. Headache
2004;44:249-55.
Päänsärky-lehden lukijakysely 2008
Luen
Haluan saada tuotetietoa
Luen
Luettuani
lehden kannesta kanteen
selailen lehden
siirrän lehden odottamaan aikaa parempaa
lehti menee suoraan roskikseen
(valitse yksi tai useampi kohta ja aseta ne
kiinnostavuusjärjestykseen, 1 = kiinnostavin)
artikkelit
lääkäripalstan
tiedepalstan
pikku-uutiset ”Meiltä ja muualta”
ihmisten selviytymistarinoita
myös mainokset
palvelupalstan
tapahtumakalenterin
Artikkelit ovat mielestäni
liian pitkiä
sopivan pituisia
liian vaikeita
helposti ymmärrettäviä
haluan kommentoida _____________________________
elintarvikkeista
käsikauppalääkkeistä
täydentävistä hoidoista
muusta _______________________________________
säilytän lehden
säilytän lehteä jonkin aikaa
annan lehden luettavaksi toiselle päänsärkyä sairastavalle
annan lehden luettavaksi terveydenhuoltoon, kouluun,
apteekkiin, jonnekin muualle (alleviivaa)
panen lehden roskiin
Sairastan itse päänsärkyä (migreeni, tensio, sarjoittainen,
aivorunko- tai hemipleginen migreeni, kolmoishermosärky,
jokin muu)
Perheenjäseneni sairastaa päänsärkyä
Olen terveydenhuollon ammattilainen
Olen muu lukija
Kiitos vaivannäöstä!
Voit palauttaa kyselyn postissa:
Suomen Migreeniyhdistys ry, Sähköttäjänkatu 2 B, 00520 Helsinki tai vastata kyselyyn Migreeniyhdistyksen internetsivuilla
www.migreeni.org.
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
9
NeuroExpo-messuilla 26.–27.9. uusinta uutta
Neurologisten
sairauksien
tutkimuksesta ja
hoidosta
NV – Neurologiset
vammaisjärjestöt järjestää
RAY:n tuella yhdessä
Interdialogin kanssa neurologiset erikoismessut
Kylpylähotelli Caribiassa
Turussa 26.–27.9.2008.
Nyt kolmatta kertaa
järjestettävien messujen
teemana on ”Asiallinen
aivoriihi”.
Messujen perjantaipäivän 26.9.
ohjelma on suunnattu alan ammattilaisille ja lauantaina 27.9.
messuille odotetaan neurologisten järjestöjen jäseniä ja suurta
yleisöä.
Perjantaipäivän ohjelma käynnistyy työterveyshuollolle räätälöidyllä seminaarilla. Kuntoutuksen mahdollisuuksista ja uusista haasteita puhuu sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Tiina Huusko Kelasta. Kantasoluista odotetaan uusia ja
tehokkaita hoitoja moniin sai­
rauksiin, mutta voidaanko geeniterapialla pian hoitaa myös
neurologisia sairauksia? Aiheeseen kuulijat johdattaa luennossaan neurologian erikoislääkäri Jaana Suhonen. Muita perjantain aiheita ovat Lapsi potilaana ja Neurologisen kuntoutujan toimintakyvyn edellytysten arviointi ja edistäminen –
haasteena hengitystoiminnot.
Lauantain yleisöpäivän luen10
noissa puhutaan vertaistuen
voimasta ja neurologisten sairauksien vaikutuksista ihmisen
persoonaan, muistiin ja tunteisiin. Siitä, mitä kaikkea tunteiden lisäksi aivoista voidaan kuvantaa, kertoo lauantaina psykiatrian professori Hasse Karlsson. Entä mitä tapahtuu, kun
riippuvuudesta tulee ongelma, joka hallitsee koko elämää?
Riippuvuusaiheisen paneelin
puheenjohtajana toimii lääketieteen toimittaja Jaakko Kyläsalo, jonka kanssa aiheesta keskustelevat asiantuntijat, riippuvuudestaan toipunut ja omainen.
Luentojen lisäksi ohjelmalavalla tietoiskuja, järjestöjen projektien esittelyä, musiikkiesityksiä sekä muotinäytös, jossa
esitellään liikunta- ja toimintarajoitteisille soveltuvia kauniita
ja helposti puettavia vaatteita.
Ja siitä, että yleisö viihtyy, vastaa messujen juontajana vankalla ammattitaidolla radiopersoona Markku Heikkilä. Lähde messuille kuulemaan ajankohtaista asiaa aivoista, tapaamaan vertaisia ja tutustumaan
näytteilleasettajien mielenkiintoisiin osastoihin. Tarkempaa
tietoa messuohjelmasta toukokuussa näillä sivuilla ja kesän
aikana ilmestyvissä NV-järjestöjen lehdissä. Muista leikata
talteen oman järjestösi lehdestä ilmaiseen sisäänpääsyyn oi
keuttava messulippu. Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
Asiallinen Aivoriihi
Voimaannuttava vertaistuki ja kuntoutus
Perjantai 26.9. ammattilaispäivä
Päivän aloittaa Työterveyshuollon henkilökunnalle
räätälöity seminaari klo 9.00–11.00
1. Kuntoutuksen mahdollisuudet ja uudet haasteet
11.00–11.40
Tiina Huusko, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri,
kuntoutuspäällikkö/Kela
2. Aivosiirteet neurologisten sairauksien hoidossa
– kantasoluista geeniterapiaan
12.00–12.40
neurologian erikoislääkäri Jaana Suhonen
4. Lapsi potilaana
14.00–14.40
lastenneurologi Harri Arikka
3. Neurologisen kuntoutujan toimintakyvyn
edellytysten arvioinnista ja edistämisestä
– haasteena hengitystoiminnot
15.00–
suunnittelija Ritva Pirttimaa ja fysiatri Ulla Rytökoski
Juontajana Markku Heikkilä.
Lauantain 27.9. yleisöpäivä
1. Tukipisteitä elämään – voimaa vertaisuudesta
11.00–11.40
Hyvinvointi lähtee ihmisestä itsestään, mutta ei koskaan
man vertaisten tukea
tutkijat Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka / Demos Helsinki
2. Onko riippuvuus aikamme sairaus?
12.00–13.30
Paneelikeskustelun vetäjänä lääketieteen toimittaja
Jaakko Kyläsalo
3. Mieli ja aivot
14.00–14.40
neuropsykologi Sari Laatu
4. Mitä kaikkea aivoista voidaan kuvantaa?
15.00–15.40
psykiatrian professori Hasse Karlsson
1. Sain vuosi sitten ohjeen kokeilla kandesartaania (16 mg) migreenin estohoitoon. Olen sitä nyt n. vuoden ajan
syönyt. Alussa se vähensi jonkin verran
kohtauspäiviä ja pidensi säryttömiä
jaksoja, mutta tilanne on nyt palannut
entiselleen. Särkypäiviä on taas 8–14 /
kuukausi. Pitäisikö suurentaa annosta vai lopettaa kokonaan? Mitään sivuvaikutuksia en ole lääkkeestä saanut.
Triptaanit auttavat erittäin hyvin suurimmassa osassa kohtauksia ja vain n.
kerran kuukaudessa joudun ottamaan
Miranaxin lisäpotkuksi.
riin, topiramaattiin tai valproaattiin saattaa parantaa tehoa, mutta sivuvaikutuksia
näillä kyllä tuppaa olemaan enemmän.
2. Usein toistuvan päänsäryn ja kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydestä
kuulee puhuttavan aina silloin tällöin.
Onko niillä oikeasti jotain yhteyttä?
Itse en muista, että olisi koskaan edes
mitattu – kannattaisiko mennä testiin?
K
Y
S
asiantuntijaltaY
Kandesartaani toimii suhteellisen hyvin
suurella osalla potilaista. Tässäkin näyttäisi kohtausten hoitoisuus parantuneen,
mutta frekvenssi ei.
Aluksi annosta voisi koettaa nostaa 24 ja
36 mg:aan, jos paine kestää. Rinnalle voisi kyllä kombinoida trisyklisen lääkkeen
(Triptyl, Noritren), etenkin jos on mukana
on lihasoireita tai nukkumisongelmia.
Myös lääketauko tai vaihto esim. betasalpaajaan joksikin aikaa ja sitten vaihto takaisin usein auttaa, estolääkkeet näkyvät olevan kuin avioliitto: Alkukuukaudet
menee ihan mukavasti, mutta sitten tahtoo tuo ilo hiljalleen hiipua. Tämän aikana kannttaa pitää kohtauskirjanpitoa, niin
nähdään minne ollaan menossa.
Myös vaihto sopivaan neuromodulaatto-
Päänsärky sinänsä voi olla kilpirauhasen
vajaatoiminnan eräs oire.
Migreenipotilailla on jonkin verran vajaatoimintaa, ja joskus sitä löytyy sattumalöydöksenä esim migreenilääketutkimuksissa. Toisaalta sen hoitaminen ei sen kummemmin migreeniä paranna.
Tyreotropiinin (TSH) pitoisuuden riittää
seulontaan, ja se ei ole kovin kallis tutkimus. Jos se on pielessä, sitten kannattaa katsoa myös vapaan tyroksiinin (T4V)
määrä ennen hoitopäätöksiä. Kannattaa
myös muistaa että psyykenlääkkeet helposti sotkevat TSH-pitoisuuksia, joten tällöin ainakin T4V on tarpeen. Toisaalta masennus pienentää kilpirauhasarvoja ja liika vauhti lisää, ja ainakin masennuksella
ja erítyisesti kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä ja migreenillä on selkeä yhteys, toisen
esiintyminen lisää toista, ainakin tehdyis
sä epidemiologisissa tutkimuksissa.
Erkki Säkö
Neurologian erikoislääkäri
Turun Pään­särky­keskus Oy
­vastaava lääkäri
[email protected]
Lähetä kysymyksesi
seuraavaan lehteen
marraskuun 15. päivään
mennessä.
!
ttä umme
y
e
yht alvelu
a
t
O kasp
asia
Happilaitteet
Oy AGA Ab, Itsehallintokuja 6, 02600 Espoo
Puh. 0800 90008, faksi 010 242 0593
www.linde-gastherapeutics.fi
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
11
LT Marja-Liisa Sumelahti,
Suomen Terveystalo
Murheena migreeni
Epätyypilliset migreenikohtaukset
Auraton migreeni:
potilaalla on ollut vähintään viisi 4–72 tuntia kestänyttä päänsärkykohtausta, joihin on
liittynyt vähintään kaksi piirrettä ryhmästä A ja vähintään yksi piirre ryhmästä B.
A) Särky on sykkivää, toispuolista ja kohtalaista tai kovaa, ja se estää normaaleja toimintoja;
fyysinen aktiivisuus pahentaa särkyä.
B) Potilaalla esiintyy pahoinvointia, oksentelua, valonarkuutta ja herkkyyttä äänille.
Aurallinen migreeni:
potilaalla on ollut vähintään kaksi kohtausta, joissa on esiintynyt kolme seuraavista
piirteistä: auraoire, auran kesto viisi minuuttia tai kaksi peräkkäistä auraa, aura ei kestä
yli 60 minuuttia, auraa seuraa päänsärky alle 60 minuutissa, päänsärky on samanlaista
kuin aurallisessa migreenissä. (1)
Tyypillisen migreeniin voi liittyä epätyypillisiä piirteitä, jotka voivat vaikeuttaa migreenin
tunnistamista ja hoitoa. Epävarmuutta voi herättää lyhytkestoinen tai päiviä kestävä oireilu. Aina samassa kohdassa tuntuva tai paikkaa vaihtava
pään kipu on migreeniin liittyvä oire. Molemminpuolistakin
kipua esiintyy jopa 1/3 tapauksista. Pulsoivaa (sykkivää) kipua
ei esiinny kaikilla. Jotkut kokevat jääpuikkomaisia, pisteleviä
tuntemuksia hiuspohjassa. Esioireita, auraoireita, pahoinvointia ja oksentelua voi esiintyä ilman selkeää särkyä. Auran kesto voi olla lyhyempi kuin 5 minuuttia ja se voi kestää kipuvai-
heen ajan. Aura esiintyy usein
samalla puolella kuin päänsärky. (2)
Epätyypilliset oireet voivat viitata myös muuhun kivun alkuperään. Toisaalta, mitä kauemmin samantyyppisiä kohtausoireita on esiintynyt, tai kipu pysynyt entisellään, sitä tyypillisemmin kyseessä on migreeniin
liittyvä oire. Asteittain voimistuvat kipukohtaukset, voimakas auraoire tai muutoin poikkeavat kohtausoireet ja neurologiset löydökset ovat jatkotutkimusten ja erityisesti kuvantamistutkimusten aihe. Aivokudoksen muutoksia todetaan
migreenissä harvoin.
IHS (International Classification of Headache Disorders) on
määritellyt diagnostiset kriteerit tunnetuimmille migreenivarianteille eli tyypillisestä migreenistä poikkeaville migreenimuodoille. Niiden esiintyvyys
on huonosti tunnettu. Tyypillisimpiä ovat basilaari,- eli aivorunkomigreeni (esiintyvyys
25 %), oftalmopleginen (silmä)
migreeni ja auraoireet ilman
tyypillistä särkyvaihetta (3 %).
Auraoire voi pitkittyä kuukausien kestoiseksi. Halvausoirein
esiintyviä migreenejä ovat familiaalinen hemipleginen migreeni (0,03 %) ja sporadiset hemiplegiset migreenit. Migreeniinfarkti on kysymyksessä, kun
auraoire kestää yli 7 vrk ja kuvantamistutkimuksessa todetaan oiretta anatomisesti selittävä infarkti (esiintyvyys 1 %).
Migreenivariantit ovat jossain
määrin ikäspesifejä. Lapsuudessa esiintyviä migreenivariantteja ovat abdominaalinen migreeni (vatsamigreeni), oksentelukohtaukset ja huimaus.
Käypä hoito -suosituksen mukaan triptaaneja ei ole tarkoitettu hemiplegisen, basilaarisen eikä oftalmoplegisen migreeniin hoitoon. Migreenin estolääkkeitä käytetään migreenivarianttien estohoidossa. Erityisesti tässä potilasryhmässä
huomioidaan estrogeenivalmisteiden käyttörajoitteet ja hoidetaan muita aivoinfarktiriskiä lisääviä tekijöitä.

Lähdekirjallisuus:
1. The International Classification
of Headache Disorders. Cephalalgia
2004;24:suppl 1.
2. Lance J and Goadsby P. Mechanism
and Management of Headache. Butterworth-Heineman 1998.
3. Migreenin hoito. Käypä hoito suositus. Duodecim 2002;118:1200-1209.
ena migreeni
Tyypillisen migreeniin voi liittyä
epätyypillisiä piirteitä, jotka voivat
vaikeuttaa migreenin tunnistamista ja hoitoa.
12
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
KIRJALLISUUS KIRJALLISUUS KIRJALLISUUS KIRJALLISUUS KIRJALLISUUS KIRJALLISUUS KIRJALLISUUS KIRJALLISUUS
Päivi Hölttä
”Pääteos”
Pääteos. Satu Salonen ja Markus Färkkilä (1. painos 2008)
© Kustannus Oy Duodecim, Satu Salonen ja Markus Färkkilä
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2008
ISBN 978-951-656-291-2
Satu Salonen, joka sairastaa
dementiaan johtavaa multippeli skleroosi (MS) -tyyppistä sairautta, on jatkanut ”Sairaan hyvä potilas” -kirjasta pari
vuotta sitten alkanutta kirjallista uraansa tällä kertaa häntä pitkään hoitaneen lääkärin,
neurologian dosentti Markus
Färkkilän kanssa. Tuloksena on
”Pääteos”, jonka ensimmäisen
osan sisällöksi on koottu valtava määrä tietoa aivojen toiminnasta ja niiden toiminnan tutkimisesta. Aikajana ulottuu lähes kahden ja puolen vuosituhannen ajalle, Hippokrateesta nykypäivään. Toinen ja kolmas osa ovat käytännönläheisempiä. Ne sisältävät Satu Salosen omakohtaisia kokemuksia muistin heikentymisen seurauksista ja pohdintoja tulevasta ajasta, jolloin ”päässä ei ole
ketään kotona”. Satu Salonen
on pääosin kirjoittanut kirjan
ja Markus Färkkilä on osallistunut kirjan tekoon lukemalla,
korjaamalla ja kommentoimalla tekstiä. Hänen kirjaan painetut kommenttinsa, joita olisi
voinut olla enemmänkin, ovat
esimerkinomaisia, mukavasti asioita selittäviä ja täydentäviä. Kirjan sisältämät kommentit presidentti Kekkosen sairauden etenemisestä herättivät
viestimissäkin laajasti mielenkiintoa.
Seurapiirinäytöksiä
Edellisestä kirjasta tuttu tyyli,
huumorilla ja ironiallakin höys-
tetty, tekee muutoin raskaan
asian lukemisen kevyemmäksi. Salonen kertoo esimerkiksi
kuuluisan ranskalaisen neurologin, Jean-Martin Charcot’n
1800-luvulla järjestämistä yleisönäytöksistä, joissa hän hypnoosilla aiheutti potilaalle hysteerisen kohtauksen. Salonen
tietää näytösten olleen suosittuja seurapiireissä ja tähän päivään verratessaan miettii, että
vaikka kiinnostavaa nähtävää
potilasosastoilla taitaisi olla vieläkin, professorit eivät enää järjestä näytöksiä. Hän myös epäilee seurapiirien mielenkiinnon
kohteiden vaihtuneen, mistä
en olisi niinkään varma. Eikö
entisten näytösten korvaajiksi
voisi ajatella lööppejä ”vakavasta sairaudesta” (joka sisäsivuilla paljastuu tavanomaiseksi nuhakuumeeksi) tai erityisen dramaattiselta vaikuttavasta ”tiputukseen joutumisesta”? Professorien sijaan ”näytöksiä” järjestävät media ja toisinaan esiintymishaluiset potilaat itse ja kiinnostusta riittää yhä. Nämä tapaukset on tietysti pidettävä
erillään todellisesta vertaistukitoiminnasta, joka tiedetään tehokkaaksi ja toimivaksi ja joka
sekin voi käyttää mediaa apuna.
Ihmeelliset aivot
Kirjan lukemisen jälkeen jää
yhä miettimään aivojen ihmeellistä toimintaa, joka voi
yhdellä osa-alueella olla heikkoa, mutta toisella hyvää. Käy
nimittäin ilmi, että Satu Salonen esimerkiksi laskee sormilla, ei opi tunnistamaan uusia
kasvoja eikä välttämättä tiedä viikonpäivää, mutta siitä
huolimatta hän kirjoittaa kirjan, joka on terävän analyyttinen ja jonka taustalla on valtava määrä valmistavaa työtä.
Salonen muistuttaakin, että aivoihin syntyvien vaurioiden aiheuttaman käytännön haitan
laatu ja määrä riippuvat vau­
rioiden sijainnista. Tässä, kuten monessa muussakin kohdassa, hän valaisee asiaa esimerkillä: puolen tunnin liikennekatkos moottoritiellä häiritsee paljon enemmän kuin samanpituinen katkos hiljaisella
metsäautotiellä.
Oman taustatyönsä lisäksi Salosella on ollut taitoa käyttää
suurta joukkoa asiantuntijoita, joiden kommentteja hän kirjassa lainaa tai jotka ovat auttaneet häntä lähdetiedon tarkastamisessa. Lisäksi aivoja
on käytetty varsin paljon vaikean tekstin ”suomentamisessa” näinkin ”kansanomaiseksi”. Ehkäpä lääkäri-kanssakirjoittaja on tässä vaikeassa asiassa voinut olla avuksi. Uskoisin
tekstin kuitenkin olevan melko vaikeaa ja keskittymistä vaativaa asiaan vihkiytymättömälle. Sanallisen kuvauksen lisäksi muutamat selventävät kuvat,
esimerkiksi hermosolusta, olisivat mielestäni olleet paikallaan,
samoin kuin lääketieteellisten
sanojen sanasto.
Aistimusten
ymmärtäminen
Parantuneet kuvantamismenetelmät ja lisääntynyt tieto hermovälittäjäaineista, jotka säätelevät tiedonkulkua hermosolusta toiseen tai hermosolusta muihin soluihin, ovat auttaneet monen sairauden ymmärtämisessä ja hoidossa. Soluviestintään tulevat ongelmat voivat
olla seurausta näiden välittäjäaineiden vääristä määristä tai
hermosolujen ja/tai niitä suojaavien solujen vaurioista. Aistit tekevät havaintoja, mutta aivojen on tulkittava havaintojen
merkitys. Jos näkö toimii, mutta tiedonvälitys ei, näköhavainto ei pääse tietoisuuteen saakka eikä saa aikaan tarpeellista toimintaa. Puhekin voidaan
kuulla, mutta sitä ei ymmärretä. Satu Salosella on omakohtaistakin kokemusta näistä säikähdyttävistä tilanteista. Kirjassa esitettyjen tilannekuvausten jälkeen voi yrittää kuvitella,
miltä tuntuu, kun itse selvästi
oivaltaa, ettei yhtäkkiä ymmärräkään puhetta. Silti tilanteessa
koetun hädän määrää on mahdoton käsittää ilman omaa kokemusta.
”Puhuva ja
muistava pää”
Vaikka laaja, aivojen rakennetta ja toimintaa kuvaava osa on
mielenkiintoinen ja informatiivinen, on toinen osa, ”Puhuva ja
muistava pää”, ehkä ominta Sa-
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008

13
Hän toteaakin, että ymmärrystä ja myötätuntoa saisi paremmin kipsatusta jalasta.
losta – asioita hänen päästään.
Tässä osassa kirjoittaja kuvaa
koskettavasti sairautensa alkuvaihetta, aamua, jolloin kaikki
toiminta tuntui olevan pielessä:
hiustenkuivaajan laittaminen
jääkaappiin, puhelimen soidessa vastaaminen kaukosäätimeen, aamukahvin valuttaminen keittimestä suoraan lattialle ja valoilmiöiden ilmaantuminen kylpyhuoneen seinälle. Vielä samana iltapäivänä puseron
napitus ei onnistunut. Kuka
haluaisi uskoa, että kyse ei olisi tilapäisestä häiriöstä, tai ainakin helposti parannettavasta tilasta? Kovaa alkuiskua on
seurannut monta muuta pettymystä, eikä tapahtumien hyväksyminen ole ollut Salosellekaan helppoa: esimerkiksi huomatessaan, ettei ymmärrä puhetta, hän suunnitteli välttävänsä selittelyä teeskentelemällä nukkuvaa tai sanomalla kuulolaitteen olevan epäkunnossa.
Itsensä kokoaminen näistä tilanteista, realistinen tilanteen
toteaminen ja elämän suunnittelu muuttuneista lähtökohdista on ihailtavaa.
Salonen pohtii, voiko romahtaneeseen muistiinsa sopeutuminen olla mahdollista. Ehkä, sillä vaikka hän ei sano asiaa hyväksyvänsä, hän ei suostu alistumaan, vaan on valinnut selviytymiskeinoksi muuttuneeseen minäänsä ja ”muistihäiriö­
viholliseensa” tutustumisen ja
omien vahvuuksiensa löytämisen. Yksi vahvuus Salosella oli
jo lähtökohtaisesti: muistikapasiteettia mittaavat neuropsykologiset testit olivat osoittaneet
testatun olleen nuoruusiässä
parhaan 5 %:n joukossa. Vaikka sairauden ilmetessä testitulokset jo olivat huonontuneet,
kirjoittaja kertoo lääkärinsäkin
todenneen, että hyvältä lähtötasolta voi huonontua 50 % ja
on silti vielä keskinkertainen.
Eihän tuo mukavalta kuulosta terveenä ollessa, mutta Salo14
nen koki omassa tilanteessaan
lausunnon lohduttavaksi. Surutyö muistin menettämisestä on jatkuvaa, eikä realisti Salonen vaikuta ilahtuneelta varmaankin lohdutukseksi tarkoitetuista ”eihän sinusta mitään
vielä huomaa” -kommenteista.
Hän toteaakin, että ymmärrystä ja myötätuntoa saisi paremmin kipsatusta jalasta. Tässä on
taas miettimistä meille, mahdollisille läheistemme tai ystäviemme tuleville myötäeläjille
vastaavissa tilanteissa!
”Pään pilaamista”
Perimälläkin on merkitystä aivosairauksissa, mutta sairausperintöähän kukaan ei halua.
Tavanomaista, aineellista perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, mutta geeniperimäänsä ei
voi valita eikä siitä voi kieltäytyä. On tilanteita, joissa lapsen
lähtökohdat huonontuvat raskausaikana. Alkoholia tai muita päihteitä käyttävät äidit voivat aiheuttaa lapselleen pysyvän vamman. Salonen muistuttaa, että monissa maissa päihdeongelmainen äiti otetaan raskauden ajaksi pakkohoitoon,
mutta Suomessa kohdussa olevaa lasta ei voi pakolla suojella
äidiltään.
Toinen pään pilaamisen mahdollisuus on Salosen mielestä
hyvää tarkoittavilla vanhemmilla, jotka kiivaassa tahdissa
kiikuttavat lasta harrastuksesta toiseen vauvauinnista alkaen. Tasapainoiseen kehitykseen
lapsi tarvitsee myös rauhaisaa,
”virikkeetöntä” kotonaoloa.
”Pitää vähän
itsekin yrittää”
Esipuheessa Markus Färkkilä ihmettelee, miten monia elämän alueita suunnitellaan hyvin tarkasti, mutta unohdetaan
viimeinen kolmannes. Terveenä ollessa, kun vielä jaksaa ja
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
pystyy, olisi oikea aika pohtia
käytännön järjestelyjä elämästä vaivaisena. Salonen kehottaa ainakin pitkäaikaissairaan
hankkimaan pysyvän lääkärin,
joka voi seurata tilanteen kehitystä pitkällä aikajänteellä. Potilaan tuntevana hänelle esimerkiksi masennuksen tunnistaminen on helpompaa. Hoito on
tärkeää, sillä Salosen kokemuksenkin mukaan masennus pahentaa muistisairautta.
Salosella on monia käytännön
vinkkejä selviämiseen. Useimmat muistisairaudet ovat hitaasti eteneviä, joten aikaa valmistautumiseen on. Sopivasti
varusteltu asuinpaikka on hankittava ajoissa, jotta muuttajat
ovat vielä kohtuullisessa kunnossa ja ehtivät oppia uuteen
kotiin. Paras on myös luopua
mahdollisista vaaraksi olevista
periaatteistaan. Voi siis olla viisasta hyväksyä, että korkokenkien käyttö ei ole järkevää, koska muutoinkin ”hatarasti” kulkeva henkilö kaatuu niillä helpommin ja että rollaattori tai
kävelykeppi ovat avuksi. Muistikapasiteetin rajoit­tuessa on
mietittävä, mitkä asiat ovat tärkeitä muistaa ja kehittää apukeinoja niiden toimintojen tukemiseen. Muistiinpanot, ”ulkoinen muisti”, ovat kaiken A
ja O ja niitähän voi tehdä lappujen lisäksi kännykkään tai
tietokoneelle. Myös munakellot tai muut hälytykset voivat
olla avuksi, kun esimerkiksi pitää muistaa ottaa puurokattila
pois levyltä.
”Kun päässä ei ole
enää ketään kotona”
Salonen kirjoittaa, että muistihäiriöön liittyy kovin usein läheisten riitoja hoidosta ja rahasta ja vielä perinnöstäkin.
Hän itse on yrittänyt minimoida konfliktien mahdollisuudet
määräämällä itselleen edunvalvontavaltuutetun varahen-
kilöineen sekä tekemällä itselleen hoitotahdon ja testamentin. Edunvalvontavaltuutettu
hoitaa omaisuutta ja muita taloudellisia asioita sekä asioita,
joiden merkitystä valtuuttaja ei
ymmärrä silloin, kun valtuutusta on käytettävä – ”kun päässä ei ole ketään kotona”. Kyseisessä vaiheessa Salonen ha­luaa
välttyä myös elämää turhaan
pitkittäviltä hoidoilta, minkä
hän kertoo hoitotahdossaan.
Lopulta testamentin pitäisi taata se, että läheisten puhevälit
säilyvät jatkossakin. Kirja antaa
käytännön ohjeita ja esimerkkejä paperien laadintaan.
Kenen
kannattaa lukea?
Kirjaa voi suositella potilaille ja
heidän läheisilleen, mutta myös
terveydenhuollon ammattilaisille. Osa kirjan aivoja kuvaavasta alkuosasta voi olla niin sanotuille maallikkolukijoille vaikeaselkoinen, mutta se antaa
kuitenkin hyvää tietoa tutkimusmenetelmistä. Salosen rehti kerronta omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan on
näille lukijoille varmasti mieleen, kuten myös käytännölliset ohjeet heikkenevän muistin
kanssa selviytymiseen ja paperiasiakirjojen laatimiseen.
Terveydenhuollon ammattilaisille alkuosan kattava historia
antaa kiinnostavaa tietoa aivotutkimuksen kehityksestä. Kokemukselliseen osaan perehtyminen on taas tarpeen siksi,
että potilaan kuvaamat tuntemukset tulevat hyvin esiin. Potilaan antamasta tiedosta, joka
terveydenhoitohenkilökunnan
aivoissa toivottavasti muuttuu
ymmärrykseksi ja viisaudeksi, hoitohenkilökunta voi hyötyä päivittäisessä työssään – ja
parhaassa tapauksessa hyötyvät myös heidän potilaansa. 
Neste Oil panostaa
työhyvinvointiin
Migreenikohtaus voi yllättää työpäivän
aikana. Onko sinun työpaikallasi
mahdollisuus hoitaa kohtaus muualla
kuin nuokkumalla työpisteessä tai oksentamalla vessan lattialla? Neste Oilin
uudessa pääkonttorissa on. Kyseisellä
työpaikalla käy monella tavalla ilmi, että
työnantaja arvostaa työntekijöiden
hyvinvointia.
Kuvat Mirva Kakko
Neste Oilin johtava työterveyslääkäri Visa Kervinen kertoo,
että työterveyshuolto on saanut
osallistua työpisteiden suunnitteluun. Tähtäimessä on ollut
hyvä ergonomia, jolla ehkäistään yksipuolisen toimistotyön
mukanaan tuomia haittoja: jännitysniskaa ja selkävaivoja. Kervinen esittelee toimistopöydät,
jotka mahdollistavat yksilöllisen korkeuden säädön ja työskentelyn myös seisten. Vain napin painallus, ja pöytä nousee
ja laskee halutulle korkeudelle!
Työtuolit on yksilöllisesti valittu ja oikeat säädöt haettu työfysioterapeutin tai työterveyshoitajan avustuksella. Neuvotteluhuoneiden tuolit kääntyvät;
enää ei niska väänny esityksiä
katsellessa.
Valaistukseen on kiinnitetty
erityistä huomiota. Yleisvalaistusta voi säätää ja tarvittaessa voidaan käyttää kohdevalaisimia. Green office -luokitusta
hakevassa toimistossa älykkäät
järjestelmät sammuttavat turhat valot ja voivat säätää lämpötilaa erilaiseksi jopa saman
kerroksen eri osissa.
Kaikille työntekijöille tarkoitettu kuntosali saa pään lähes pyörälle: talon ylimmän kerroksen
upeasta merinäköalasta nauttien voi monipuolisesti hoitaa
ja ehkäistä työperäisiä tuki- ja
liikuntaelinten vaivoja. Laitteiden käyttöön on mahdollista
tutustua pienryhmissä ja työfysioterapeutin opastuksella saada yksilöllisesti räätälöity ohjelma. Yhtä raikas on jumppasali,
jossa henkilökuntakerho tarjoaa vaihtelevaa liikuntaohjelmaa. Työhyvinvointia käsittelevä Studia generalia -sarja tar­
joaa puolestaan eväitä työssä
jaksamiseen.
Millainen on sitten Neste Oilin
ratkaisu akuutista migreenistä toipumiseen? Se on rauhallinen hiljentymishuone, jossa on
viileä skandinaavinen väritys,
sohva ja mahdollisuus sulkea
sälekaihtimilla pois ulkopuolelta tuleva valo. Toipumishuone
on oivallinen lisä tarpeeksi suuren ja tarpeeksi ajoissa otetun
lääkkeen vaikutuksen varmistamiseen. 
Kristiina Kannus testaa työntekoa seisten.
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
15
Ylipaino, naissukupuoli
ja depressio altistavat
migreenikon allodynialle
Sentraalinen sensitisaatio – kipuhermoradan yliherkistyminen – voi johtaa allodyniaan, mikä tarkoittaa että
normaali ihon kosketus aiheuttaa kipua. Suurimmalla osalla migreenikoista esiintyy allodyniaa migreenikohtauksen aikana. Sen on katsottu ennustavan
huonoa vastetta triptaanihoidolle. Tässä tutkimuksessa lähetettiin kyselykaavake 24 000:lle päänsärkyä sairastavalle, jotka oli aiemmassa väestöpohjaisessa tutkimuksessa löydetty. Kyselykaavake oli erityisesti suunniteltu migreenin allodynian oireille (Allodynia Symptom Checklist, ASC). Samalla kysyttiin
myös päänsäryn piirteistä, toimintakyvystä ja muista samanaikaisista sairauksista. Kyselykaavakkeen palautti 16 573
henkilöä. Allodynian esiintyvyys vaihteli päänsärkytyypistä riip­puen. Kroonista migreeniä sairastavilla oli merkitsevästi enemmän (68,3 %) allodyniaa verrattuna potilaisiin, joilla migreeni esiintyi jaksoittain (episodinen migreeni) (63,2 %). Näihin verrattuna todennäköisen migreenin (42,6 %), muiden kroonisten päivittäisten päänsärkyjen (36,8 %) ja vaikean episodisen jännityspäänsäryn (36,7 %) yhteydessä allodynian esiintyvyys oli merkitsevästi vähäisempi. Migreenikoilla allodynia
näytti lisääntyvän päänsärkyjen esiintymistiheyden kasvaessa. Muita riskitekijöitä olivat naissukupuoli, ylipaino ja
vaikea depressio. Vuosien karttumisesta oli hyötyä, sillä iän myötä allodynian
esiintyvyys väheni.
Hanna Harno
Bigal M, Ashina S, Burstein R, Reed M, Buse D,
Serrano D, Lipton R. Prevalence and characteristics of allodynia in headache sufferers – A population study. Neurology 2008;70:1525–33.
16
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
Iällä, sukupuolella ja
migreenin voimakkuudella
on merkitystä migreenin
nopeassa uusiutumisessa
Tutkijat tutustuivat uudesta näkökulmasta käsin kymmeneen jo aiemmin
tehtyyn tutkimukseen, joissa alun perin oli arvioitu eletriptaanin (40 mg ja
80 mg) ja toisaalta sumatriptaanin (100
mg) tehoa akuutin migreenikohtauksen
hoidossa. Potilaat oli satunnaisesti jaettu lääkeryhmiin, ja osa heistä sai lumelääkettä. Potilaat tai lääkärit eivät tutkimuksen aikana tienneet, mitä lääkettä
kukin potilas sai. Potilaita, joiden päänsärky lievittyi tai loppui kaksi tuntia
lääkkeen oton jälkeen, oli 4312. Heistä 1232:lla (29 %) migreeni uusiutui 22
tunnin kuluessa alkuperäisestä hoitovasteesta. Kolme tekijää näytti merkitsevästi lisäävän uusiutumisriskiä: naissukupuoli, yli 35 vuoden ikä ja voimakas migreenisärky lähtötilanteessa.
Eletriptaani oli tehokas vähentämään
migreenin uusiutumista korkean riskin
potilasryhmässä.
Hanna Harno
Dodick D, Lipton R, Goadsby P, Tfelt-Hansen P,
Ferrari M, Diener HC, Almas M, Albert K, Parsons B. Predictors of migraine headache recurrence: a pooled analysis from the eletriptan database.
Headache 2008;48:184–193.
Kuntoutuksella krooninen
päänsärky hallintaan?
Pelkästään Yhdysvalloissa on 45 miljoonaa päänsärkyä sairastavaa, joista 28 miljoonalla on migreeni. Samaan
lukuun päästään, jos lasketaan yhteen
astmaa, diabetesta ja nivelrikkoa sairastavat amerikkalaiset. Migreenisärkyjen
vuosittaiset kustannukset nousevat Yhdysvalloissa noin 13 miljardiin dollariin.
Aikuisista 4–5 %:lla esiintyy päivittäistä päänsärkyä. Kohtauslääkityksen liikakäyttö lienee yksi yleisimmistä kroonista päänsärkyä ylläpitävistä tekijöistä. Estolääkkeetkään eivät yleensä toimi ennen kuin lääkkeiden liikakäyttö
loppuu. Onnistuneen lääkevieroituksen
jälkeen jopa noin 40 % potilaista aloittaa vuoden sisällä uudestaan särkylääkkeiden liikakäytön.
Kroonisen kivun kuntoutusohjelmia on
kehitetty 1970-luvulta. Ne on suunnattu potilaille, joita on yritetty hoitaa kaikin mahdollisin keinoin, mutta kipu on
silti päivittäistä ja invalidisoivaa. Kipukuntoutuksessa potilaan ongelmaa lähestytään useista eri näkökulmista, moniammatillisesti. Tavoitteena on kuntouttavin keinoin parantaa elämänlaatua ja lisätä toimintakykyä, vaikka säryttömyyttä ei saavutettaisikaan. Kuntoutukseen pääsyn edellytyksiä ovat
olleet 6 kk tai kauemmin jatkuneet säryt, halukkuus toteuttaa särkylääkesekä opiaat­tivieroitus ja tahto sitoutua
tavoitteisiin, kuten aktiivisemman elämäntyylin suunnitteluun. Kroonisen
kivun kuntoutuksen on todettu olevan
lääkitystä kustannustehokkaampi hoito.
Tässä työssä arvioitiin Mayo-klinikan
kivun kuntoutusohjamaan vuosina
2002–2007 osallistuneiden 195:n kroonista päänsärkyä sairastavan kuntoutustuloksia. Diagnoosiryhmät suuruusjärjestyksessä olivat krooninen migreeni (35 %), posttraumaattinen päänsärky
(17 %), krooninen päivittäinen päänsärky (16 %), krooninen aurallinen ja auraton migreeni (15 %) ja krooninen tensiogeeninen päänsärky (7 %). Mayo-klinikan päiväsairaalatyyppinen, intensiivinen kuntoutusohjelma kestää kolme
viikkoa, ja se toteutetaan 12–15 poti-
laan ryhmissä. Kuntoutusta johtaa kivunhoitoon erikoistunut lääkäri. Toimintakyky kohentuu fysioterapian ja
aktiiviseen elämäntyyliin ohjaamisen
kautta, ja lisäksi opetetaan psykologisen kivunhallinnan keinoja. Vieroittaminen opiaateista sekä rauhoittavista
ja lihaksia rentouttavista että särkylääkkeistä on oleellista ja tutkimusryhmässä
se onnistui yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kuntoutuksen jälkeen todettiin kivun voimakkuuden ja depression
merkitsevästi vähentyneen ja fyysisen
toimintakyvyn ja yleisen aktiivisuuden
(kotityöt, sosiaalinen elämä, työ) parantuneen. Kipu ei enää tuntunut haittaavan niin paljon kuin aikaisemmin. Olisikohan meillä Suomessakin joskus täl-
laista kuntoutusta saatavilla kroonista
päänsärkyä sairastaville?
Hanna Harno
Bruce B, Townsend C, Hooten M, Rome J, Moon J,
Swanson J. Chronic pain rehabilitation in chronic
headache disorders. Current Neurology and Neuroscience Reports 2008;8:94–9.

Tiedemaailm
Avokonttorin
pelisäännöt
Meistä moni työskentelee nykyisin ”maisemassa”.
Neste Oilin henkilöstölehti Oilista 2.08 lainatut pelisäännöt
auttavat viihtymään:
– Anna työrauha muille.
Kuva Mirva Kakko
– Muista kohtuullinen äänenkäyttö.
– Pidä puhelinäänesi matalana, älä anna puhelimen soida turhaan.
– Älä jää notkmaan ja juoruaman työkaverin pöydän ääreen.
– Älä jätä sotkujasi esille. Kaappien päälle ei ole hyvä kerätä tavaraa.
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
17
Hankala Horton
Sarjoittainen päänsärky on
hankala vieras, ainakin silloin
kun se vastoin tahtoa on muuttunut krooniseksi. Minulle näin
pääsi käymään. Horton on ollut kutsumattomana vieraanani
ainakin 20 vuotta, aluksi ei onneksi kuitenkaan ihan jokapäiväisenä; viimeiset kahdeksan
vuotta kroonisena. Nyt olen vähän yli 70-vuotias eläkevaari.
Viimeisin särytön jakso, kestoltaan n. 3 kk, oli keväällä 2000.
Sen jälkeen taukoja, enintään
kolmen vuorokauden mittaisina, on toki ollut joitakin, mutta
pidemmistä en ole päässyt enää
sen jälkeen nauttimaan.
Kuinka kaikki alkoi
Epäilen vahvasti, että olen saanut ikioman Hortonini äidin perintönä. Muistan hänen käyttäneen särkylääkkeitä varsin runsaasti, jopa niin, että sai lopulta
vatsahaavan.
Päänsäryt minulla alkoivat jokaviikkoisina lauantaisärkyinä. Herätessä särki päätä ja särky koveni päivän mittaan, lakkasi vasta myöhään iltapäivällä. Tähän auttoi tarkka suunnitelma, mitä välttämättä täytyisi
lauantaina tehdä. Ellen muuta
keksinyt, torilla käyntikin auttoi, kunhan se vaan oli tarkkaan
suunniteltu jo perjantaina. Taisi
siis olla jonkinlaista stressiä viikon ajalta.
Työni oli varsin liikkuvaa, Helsingistä Kemijärvelle, ja sitä
päänsärky haittasi joskus pahastikin. Kesken automatkan alkanut kohtaus pakotti laittamaan
auton parkkiin ja pitämään tau18
on. Koulutustilaisuudet, joita
jouduin tuolloin useasti pitämään, olivat myös haasteellisia,
koska kohtaus saattoi tulla kesken tilaisuuden, jota ei totisesti
voinut keskeyttää.
Tuolloin opin omasta mielestäni peittämään tilani ulkopuolisilta ja uskonkin, etteivät koulutettavat huomanneet juuri
mitään erikoista. Menihän kohtaus ohi aikanaan, ja seuraava
tuli vasta ehkä päivien kuluttua.
Sairaseläkkeelle ei ollut mahdollista päästä. Kielteinen päätös
tuli kahteenkin kertaan, mutta
onneksi ikäni oli riittävä, ja pääsin varhennetulle vanhuuseläkkeelle maaliskuussa 1998.
Vuotta myöhemmin sitten jysähti ansaittujen pyhäpäivän
päivänokosten jälkeen taas kerran oikein kunnon päänsärky,
ja siitä asti Horton on pysytellyt kaverinani herkeämättä, lukuun ottamatta tuota ainoaa 3
kk:n taukoa vuonna 2000.
Hortonin kroonistuminen saattoi tietysti johtua ainakin osittain siitä, että diagnoosin saaminen ja hoidon aloittaminen
kesti yli viisi vuotta. Kävin läpi
hammaslääkärin, silmälääkärin, fysioterapeutin j.n.e. Psykiatria ei sentään minulle ehdotettu. En näet heti älynnyt
kääntyä neurologin puoleen,
vaan ongelmaa yritettiin vuosikausia ratkaista työterveyslääkärin kanssa. Kohtauksia saattoi öisin olla jopa kahden tunnin välein. Vasta kun työterveyslääkäri kysyi ”heräätkö niihin” älysin, että lääkärin vaihto
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
olisi nyt paikallaan.
Lääkkeet
Lääkkeitä on kokeiltu lähes laidasta laitaan. Estolääkitys aloitettiin vihdoin maaliskuussa
2001 Verapamililla. Se toki vähensi kohtauksia aluksi, mutta
jonkin ajan kuluttua ”mopo karkasi käsistä” ja estolääke vaihdettiin Topiramaattiin mutta
sillä ei todettu minkäänlaisia
vaikutuksia. Seuraavaksi valittiin Gabapentiini. Sillä havaittiin ainoastaan sivuvaikutuksia, muttei varsinaista hyötyä
saatu. Seuraavaksi valittiin Natriumvalproaatti, mutta kuukauden kuluttua maksa-arvot olivat tapissa ja tulehdusarvokin
punaisella. Tämä lääkitys jouduttiin heti lopettamaan.
Muutaman kuukauden estolääkkeettömän kauden jälkeen
valittiin uudelleen Verapamiili ja kas kummaa, se auttoi lähes vuodeksi, jonka jälkeen
”mopo karkasi taas” Verapamiilin annostusta nostettiin ja
taas kerran sain mopon hallintaan. Homma toppasi kuitenkin aluksi apteekissa annostuksen ylittäessä Pharmacan suositukseen. Kohtaukset vähenivät
ja samalla lievenivät selvästi.
Tämä helpotus tuli todelliseen
tarpeeseen, koska univaje alkoi
jo olla sitä luokkaa, ettei sen pahemmasta olisi ollut väliä.
Kohtauslääkkeenä olen käyttänyt menestyksekkäästi Maxalt
Rapitab tai Relert. Näistä olen
huomannut, että Maxalt on nopea ja Relert pitkävaikutteisempi. Molempiin olen erittäin tyy-
tyväinen. Nopein kaikista on
ylivoimaisesti ollut happi. Hapella kovakin kohtaus loppuu
yleensä 15 minuutissa, joskus
nopeamminkin, toisinaan taas
ei. Omaa tyhmyyttäni en hankkinut happihoidon tarvikkeita jo paljon aikaisemmin. Ovat
nyt olleet käytössäni runsaat 5
vuotta.
Tällä kirjoituksellani en missään tapauksessa halua väittää
joitakin lääkkeitä tehottomiksi. Minulle ne eivät kuitenkaan
tuottaneet odotusta vastaavaa
tulosta, sillä onhan tunnettua,
että jokin lääke tehoaa yhdelle, toinen toiselle, eikä kolmannelle löydy sitä oikeaa, ei ainakaan helposti – joskus ei ollenkaan. Oikeaa lääkitystä kannattaa etsiä, sen löytyminen saattaa viedä oman aikansa, mutta
se kannattaa varmasti. Väitän,
että ilman lääkitystä ei Hortonin kanssa pärjää.
Tilanne nyt
Syyskuussa 2007 kohtauksia
oli yhteensä 130, joka tarkoittaa keskimäärin 4,3 kohtausta vuorokaudessa, vähimmillään 3 ja enimmillään 10. Säryttömiä päiviä ei yhtään. Kestoltaan kohtaukset olivat yhteensä
51 tuntia, lyhin 15 minuuttia ja
pisin 120 minuuttia, ja tietysti
enin osa niistä yöllä. Nyt helmikuun lopulla 2008, tätä kirjoittaessani, kun Verapamiili annostus on taas nostettu, on tilanne jollain tavalla saatu hallintaan. Kohtauksia helmikuussa on ollut yhteensä 17 ja niiden
kesto yhteensä vain 4,5 tuntia,
säryttömiä päiviä 13. Parannus
syyskuuhun on siis huomattava, ja toivottavasti sellaisena
jatkuukin.
Päivystykseen en ole toistaiseksi turvautunut kertaakaan. Se
johtuu pääasiassa pitkästä matkasta, (n. 20 km) Peijaksen sairaalaan. Busseja kulkee silloin
tällöin, öisin ei ollenkaan, ja
matka kestää reilun tunnin, joten enimmät kohtaukset ovat
ohi ennen kuin olisin edes perillä, eikä autolla ajo onnistu kohtauksen aikana. Joten kävellään
kotona.
Perhesopukin säilyy
On selvä, että Horton asettaa
omat rajansa lähes kaikille toiminnoille, mm. matkailulle tai
muille senkaltaisille aktiviteeteille. Sen kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen, sillä
eroon siitä ei tunnu pääsevän.
Kotona yöt sujuvat joskus kävellen edestakaisin, joskus happipullon luona istuen. Olen näiden vuosien kuluessa oppinut
jossain määrin myös sietämään
tätä tosi kovaa kipua: hiki valuu,
nenä vuotaa samoin silmä j.n.e,
paikallaan oleminen tai nukkuminen ei onnistu. En aikaisemmin ole uskonut, että tällaista kipua voi edes olla olemassa.
Mökille mennessä on happipullo aina takakontissa, lääkkeet
ja maski mukana. Puolisokin
on oppinut pysymään loitolla
kohtauksen aikana, sammuttamaan turhat valot ja säätämään
TV:n äänen pienelle, joten perhesopukin säilyy. Ei tämä ole
helppoa hänellekään.
Eräs vanha metsuri laittoi aina
aamuisin muutaman kovan
herneen kumpaankin saappaaseen. Tämä siksi, koska tuntui
niin hyvältä iltaisin riisua saappaat.
Nauttikaa niistä hetkistä jolloin

päänsärky on poissa.
toivoo Reino
Basilaarimigreeni – syventävät opinnot
Olen 40-v. kouluikäisten lasten
äiti. Työskentelen asiakaspalvelutehtävissä, työni on kiireistä
ja urakkaluonteista.
Ensimmäiset
kokemukseni migreenistä sain jo nuorena, kun aloittelin e-pillereiden
käyttöä. Tuolloin meni pitkään,
ennen kuin oireeni yhdistettiin
migreeniin. Tuohon aikaan minulle saattoi yhtäkkiä tulla tuntejakin kestänyt näköaura, jolloin osa näkökentästä hävisi.
Muistanpa päätyneeni keskussairaalan ea-polillekin muutamaan otteeseen. Näköauroja
kun ei seurannutkaan tyypillinen migreenipäänsärky, vaan
sain niitä ihan erillisinä ilmiöinä. Toisaalta sitten, ilman ennakkovaroitusta, saattoi alkaa
kova pahoinvointi ja jyskyttävä niskasärky, johon liittyi valoja ääniarkuutta. Onnekseni sitten yhdessä vaiheessa migreenini tunnistettiin ja minua kehotettiin lopettamaan e-pillerit. Sainkin olla jokusen vuoden
onnellisena ilman näköilmiöitä
tai päänsärkyjä.
Sitten koitti perheen perustamisen aika. Raskaudet olivat todella hyvää aikaa, mutta synny-
tysten jälkeen alkoivat alamäet. Näin jälkeenpäin on helppoa
todeta, että migreenihän se siinä kiusasi. Oireet olivat kuitenkin niin jatkuvia ja kokonaisvaltaisia, ettei niitä ollut kovin
helppoa tunnistaa migreeniksi. Lisäksi ne pahenivat salakavalasti, asteittain. Käsite ”migreenikohtaus” ei mitenkään istunut minun oireisiini. Pitkään
oli vain vähästä pahenevaa, oikeastaan jatkuvaa niskasärkyä,
mihin kuka tahansa perheenäiti voi löytää kasapäin muitakin selityksiä. Ihmettelin kyllä
sitä, miksi liikunta ja niskajumpat vain pahensivat tilannetta,
mutta asia jäi, kun oli muutakin
tekemistä. Buranaa kului kyllä
melkoisesti.
Sitten työelämään paluun myötä oireet alkoivat lisääntyä. Mukaan tuli taas erilaisia näköhäiriöitä: Osa näkökentästä hävisi jopa tunneiksi, näkökenttä saattoi väreillä tai sitten ilmaantui kirkkaita valopalloja
tai tyhjiä aukkoja sinne tänne.
Pienikin liikunta lisäsi näitä näköoireita niin, että aloin välttää
kaikkea vähänkään rasittavaa.
Kerran kauppareissulla näin
ikään kuin käytävän molemmin
puolin hyllyjen kaatuvan eteeni
käytävälle. Samalla meni kolmiulotteinen maailma uusiksi, oli
vaikea arvioida etäisyyksiä ja
esineiden kokoja: törmäilin ostoskärryjen kanssa hyllyihin ja
ihmisiinkin, enkä pystynyt puhumaan. Tajusin kyllä minulle puhutun, mutta en kyennyt
vastaamaan. Siitäkin selvittiin
säikähdyksellä.
Toispuolinen niskasärky paheni. Pahoinvointia tuli mitä pienimmistäkin asioista, pitkäkestoisista tai kovista äänistä, kirkkaista valoista, liikkeen seuraamisesta, auton tärinästä, vastatuulestakin jopa. Tässä vaiheessa oli jäätävä sairauslomalle. Oireet kuitenkin lisääntyivät. Päänsärky levisi koko pään
alueelle, otsaan, ohimoille, keskelle yläniskaa.
Katseen kohdistaminen teetti työtä. Lukeminen ja kirjoittaminen oli ylivoimaista. Samalla
alkoi mennä tasapaino. Maailma tuntui keinuvan ja ajoittain
pyörivänkin niin vähästä, että
kaikenlaisia yllätyksiä pääsi sattumaan. Kertaalleen kaadoin
kaupassa kenkähyllyn. Kerran
vain löysin itseni lattialta, ilmeisesti olin pyörtynyt, mitään
muistikuvaa ei tapahtuneesta
ollut. Muisti ja keskittyminen
pätkivät tuohon aikaan kovasti. Kotona en pärjännyt lasteni hoidossa, ja asteittain kaikki
normaali arki luisui hallinnastani. Lopulta pärjäsin enää täysin
eristyksissä muista, sisätiloissakin oli pidettävä korvatulppia ja
aurinkolaseja. Mukaan tuli vielä
hengitys- ja nielemisvaikeuksia,
kovaa puristusta rintakehälle, ja
se paheni, kun päänsärky paheni. Aloin nähdä vielä kummallisempia asioita: tuulisena päivänä kaiken tuulessa heiluvan liikkeen perään jäikin musta, tyhjä kohta. Kuin vanhassa, rikkinäisessä kuvaputki-TV:ssä. Ulkona liikkuminen alkoi pelottaa. Kuulo saattoi myös mennä ”pois päältä” yhdellä hu­
mauksella, palautuen sitten hitaasti takaisin.
Koko edellä kuvatun ajan kävin useita kertoja lääkärissä yksityisellä neurologilla ja sairaalan poliklinikalla. Erilaisia migreeninestolääkityksiä kokeiltiin
ja samalla pois suljettiin muita
sairauksia. Oli puhetta MS-taudista, keuhkoveritulpasta, keskushermostoinfektiosta – milloin mistäkin, oireitahan riitti.
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008

19
Kortisonikuurejakin tuli muutama syötyä. Mukana oli paljon sekoittavia tekijöitä, mutta
lopulta päädyttiin yhteistyössä neurologin kanssa ja jatkuvan seurannan avulla basilaarisen migreenin diagnoosiin.
Vaihtoehdot huomioiden diagnoosiin pääsy olikin helpotus!
Tarkempi perehtyminen suvun
tautihistoriaan antoi myös lisävalaistusta, kauempaa suvusta
kun löytyi muillakin vaikeaoi-
reista migreeniä.
Estolääkkeet teettivät helposti
sivuvaikutuksia ja sopivan toimivan yhdistelmän löytäminen
vei useita kuukausia. Jokainen
lääkevaihto piti tehdä hitaasti.
Asteittain aloin kuitenkin saada
elämääni takaisin ja elämänpiirini laajeni lopulta työelämäänkin asti. Kantapään kautta opin
myös asioista, jotka pahensivat
oireitani. Niitä en kaikkia voi
vieläkään välttää, mutta kun ne
tiedän, osaan ainakin varautua.
Nyt, kun hankalimmasta oirejaksosta on jo vuosia, migreeni
on yhä jokapäiväisenä matkassani. On hyviä päiviä – ja sitten
niitä vähemmän hyviä. Jos minulle olisi kerrottu tarinan alkumetreillä, mitä tuleman pitää, en olisi asiaa kestänyt. Erityisesti ajatus kovan kivun jatkumisesta vuositolkulla olisi ol-
lut kertakaikkisen lamauttava.
Matkan varrelta on löytynyt
kuitenkin useita hyviä keinoja
jaksamiseen. Ehkä kaikkein tärkeintä on ollut havainto siitä,
että sopivalla hoidolla kivuttomia ja muutenkin oireettomia
päiviä on mahdollista kokea – ja
että joskus niitä päiviä voi olla
useita peräkkäin! Itsestään selvä asia monelle kanssaihmiselle, mutta ei kroonisen migree
nin kanssa elävälle.
Hemipleginen migreeni – outoja oireita
Tie siihen että sain tietää mikä
minua vaivaa, on ollut pitkä ja
kivinen. Ensimmäinen kohtaukseni tuli pian esikoiseni
syntymän jälkeen: näkö hämärtyi, näin sahalaitoja ja huomasin toisen käteni menevän veltoksi. Seuraava elämäni mullistanut kohtaus tuli vasta 7 kk
kuluttua. Erilaisia näköoireita
alkoi ilmestyä: sahalaitoja, väripalloja, väreilyjä, näön sumentumista. Puheeni saattoi muuttua mitä kummallisimmaksi
mongerrukseksi ja joskus jopa
joku erehtyi kysymään mistä
maasta olen kotoisin. Toispuoliheikkoudet pahenivat; enää ei
puutuneelta tuntunut vain käsi
vaan koko toinen puoli ruumiista. Nielukin alkoi tuntua puutuneelta ja kohtausten aikana nieleminen oli ajoittain hankalaa.
Päänsärystä kärsin silti harvoin.
Kohtauksia alkoi ilmetä tihenevään tahtiin kunnes kuukausien kuluttua niitä tuli jo päivittäin. Vointi alkoi olla huono ja
sain lähetteen sairaalaan jossa minun kerrottiin sairastavan
migreeniä. Sain lääkkeitä ja pääsin kotiin.
Elämä kotona alkoi käydä hankalaksi jatkuvien kohtausten
takia ja pienen lapsen hoitaminen oli epävarmaa kun halvausoireet saattoivat viedä yllättäenkin petikuntoon. Lääk20
keet aiheuttivat pahoja sivuvaikutuksia ja kärsin niiden vuoksi
muisti- ja ajatuskatkoista. Mieheni on yrittäjä, hänellä ei ollut mahdollisuutta jäädä kotiin
auttamaan. Onneksi appivanhempani asuivat lähellä, he ehtivät apuun nopeasti jos oloni
huononi ja vauva pääsi heidän
hoitoonsa.
Migreenioireet pahenivat lääkityksestä huolimatta ja aloin
kärsiä tajunnan eriasteisista
alenemista ja lievistä kouristeluista. Paikallinen ambulanssi
tuli tutuksi ja sairaalassa makasin viikko tolkulla mitä erilaisimmissa
tutkimuksissa.
Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja oireitteni syyksi ehdoteltiin jo psyykkistä puolta. Niin
minä kuin perheenikin tiesimme, että jokin syy oudoille oireille täytyy olla. Jonkun lääkärin täytyy osata kertoa, mikä
minua vaivaa ja parannunko
koskaan. Mieheni soitti Migreeniyhdistykseen, josta sain
lääkärin nimen, joka voisi ehkä
sairauttani valaista. Näin myöhemmin katsottuna olen ikuisesti tälle neurologille kiitollinen kaikesta siitä tuesta ja
avusta, jonka minä ja perheeni häneltä olemme saaneet.
Mietimme monesti, mikä perheemme tilanne mahtaisi olla
jos diagnoosia ei olisi keksitty.
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
Sain kuulla että oireeni johtuvat hemiplegisestä migreenistä. Alkoi lääkekokeilujen sarja
joka oli perheelleni ja minulle
hyvin rankkaa aikaa. Lääkkeitä
meni välillä monia päällekkäin
ja sivuvaikutukset olivat ajoittain todella ikäviä. Sitkeyden
ja hyvän neurologin avustuksella alkoi elämä kuitenkin helpottua ja lääkitys tehota. Saatoin viettää jo kuukaudenkin ilman oireita ja nauttia elämästä. Uskalsin lähteä postilaatikkoa pidemmälle kävelemään ilman pelkoa halvausoireista. Uskalsin jo jättää puhelimen pöydälle taskustani ja lähteä lapseni kanssa ulos. Elämä oli yllättävästi pieniä iloja täynnä. Migreeni palasi ajoittain rankkana takaisin, etenkin kun joutui
valvomaan tai fyysistä rasitusta kertyi viikolle liiaksi. Kävin
kuntoutuksessa ja kävi ilmi että
arkea oli pakko ruveta helpottamaan, vaikka se kirpaisikin pahasti. Työelämästä oli luovuttava ja päivittäisiä toimia oli jaettava niin, ettei rasittunut liiaksi. Se auttoi ajan kuluessa. Halvausoireet helpottuivat hiljalleen ja jäljelle jäivät vain päivittäiset näköaurat.
Kohtausten ja lääkekokeilujen
aika on jäänyt mieleeni sumeana. Näin jälkeenpäin olen huomannut että en muista esikoi-
seni ensi kävelyä, puheen alkua
ja muita ihania asioita. Mieheni
ne onneksi muistaa, mutta itsellä on huono omatunto vaikka tilanteelle ei silloin voinut
mitään. Pitkään olin sitä mieltä, että en uskalla enää ikinä
toista lasta hankkia, sillä olihan
migreeni räjähtänyt käsiin juuri lapsen ollessa pieni. Mutta oireiden helpottuminen muutti mieleni ja nyt lattialla möyrii pieni mytty. Elämä on sujunut hyvin ja onneksi olen oppinut tuntemaan vuosien varrella
migreenini ja olen oppinut ennustamaan. Näin elämä ei ole
enää ihan niin ennalta arvaamattomalla pohjalla kuin ennen diagnoosia ja lääkkeen löytymistä. Toivon että nyt saan
nauttia kuopuksen kanssa kaikesta siitä, minkä menetin kun
migreeni riehui pahana. Tulevaisuudesta en ole varma, mutta nyt tilanne on rauhallinen
pieniä oireita lukuun ottamatta. Aurinko paistaa sittenkin risukasaan, vaikka vaikeina aikoina sitä ei ollut millään uskoa.
Hemipleginen migreeni on vaikea, invalidisoiva sairaus joka
kuluttaa sairastavaa ja hänen
perhettään niin henkisesti kuin
fyysisesti. Tuki ja apu ovat tärkeitä pahimpien aikojen vallitessa. Pidetään siis yhtä ja tuetaan toisiamme!

Matti Hannuksela
johtaja, Allergiatietokeskus
Allergia- ja Astmaliitto ry
Sulfiitissako syy?
Viinistä päänsärkyä
ja muita haittoja
Monet, varsinkin
allergikot, voivat saada jo
yhdestä punaviinilasillisesta kamalan päänsäryn. Se
on yksi oire niin sanotusta
punkkupäänsärkyoireyhtymästä. Kovin paljon
oireyhtymästä ei tiedetä,
ei sen yleisyyttä, aiheuttajaa tai mekanismia.
Puna- vai
valkoviinistä?
Lähes 30 vuotta sitten osallistuin ruoka-allergioita käsittelevään kongressiin Italiassa. Mukana oli lääkäreiden lisäksi elintarvikealan edustajia, muun
muassa viininviljelijöitä. Erään
iltapäivän teemaksi oli merkitty
viini, lähinnä sen aiheuttamat
yliherkkyysongelmat. Iltapäivän ensimmäinen luennoitsija
oli englantilainen lääkäri, joka
aloitti viinipäänsärkyoireyhtymästä ja piti itsestään selvänä,
että punaviinit, etenkin halvat
punaviinit ovat sen syy. Siinä
vaiheessa kuulijoitten joukossa syntyi kohinaa, ja eräs tummatukkainen mies nousi seisomaan ja sanoi kovalla äänellä,
että esitelmöijä valehtelee. Hän
jatkoi italialaisittain äännetyllä
englannilla, että kaikkihan sen
tietävät, että punaviinit on terveysjuomaa mutta valkoviini aiheuttaa päänsärkyä ja muita kamaluuksia. Silloin pomppasi toinen tummatukkainen mies ylös
ja melkein huusi, että punkusta
ne oireet tulevat. Pian kolmannes salista seisoi ja huusi toisilleen herjoja italiaksi. Meteli
kesti puoli tuntia. Riita päättyi
ilmeisesti ratkaisemattomana.
Aihetta ei enää jatkettu.
Sulfiittia syytetään
Viinin säilömiseen käytetään
metabisulfiittia. Sitä lisätään
viiniin sitä enemmän, mitä makeampaa viini on. Sen takia sitä
on useammassa valko- kuin punaviinissä, ja pitoisuudetkin
ovat valkoviineissä keskimäärin
suurempia. Viinipäänsäryllä ja
viinin aiheuttamalla nuhalla ja
hengenahdistuksella ei kuitenkaan ole yhteyttä viinin sisältämään sulfiittimäärään. Nopeaa,
IgE-välitteistä ­sulfiittiallergiaa
on kyllä kuvattu allergialehdissä, mutta sellainen on erittäin
harvinaista. Jos oireyhtymän
syy ei ole sulfiitti, mikä sen sit-
ten aiheuttaa? On epäilty, että
aiheuttaja löytyisi punaisten
viinirypäleitten kuorista, sillä
nehän ovat mukana viinin käymisen ajan ja erotellaan vasta
sen jälkeen. Valkoviinin teos­sa
rypäleitten kuoret poistetaan
ennen käymisprosessin alkua.
Punaisten rypäleitten kuorista
liukenee moniakin aineita, joista tanniinit tunnetaan parhaiten. Ne antavat punaviinille sen
täyteläisen, joskus karvaan tai
terävän tunnun.
Päänsäryn lähteeksi on epäilty myös viinin sisältämää histamiinia. Se vaihtoehto on suljettu asiallisessa tutkimuksessa pois.
Tanniinit
Tanniinit kuuluvat kasvifenoleihin. Niitä on kaikissa kasveissa,
keskimääräistä enemmän esimerkiksi viinirypäleitten kuorissa ja siemenissä, marjoissa,
teessä ja pajun kuoressa. Ne toimivat kasveissa antioksidantteina ja estävät muun muassa bakteerien ja muiden mikro­
bien lisääntymistä.
Tanniineita voidaan poistaa vii-
nistä saostamalla niitä esimerkiksi maidon, kananmunan ja
kalan valkuaisilla. Viiniin jää­
vien vieraiden valkuaisten määrät ovat kuitenkin niin pieniä,
ettei niistä tule allergiareak­
tioita. On myös mahdollista lisätä tanniineita viinin suutuntuman parantamiseksi. Lisätyt tanniinit on tavallisesti uutettu maapähkinöitten ruskeista kuorista, jotka irtoavat pähkinöistä kuumalla vedellä. Maapähkinäallergiset eivät saa sellaisesta viinistä oireita.
Opittu refleksi?
Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että viinipäänsärky on usein
psyykkistä ja johtuu kerran koetusta kunnon viinikrapulasta.
Seuraavilla kerroilla päänsärky
laukeaa, kun oireilija saa samaa
viiniä. Usein riittää se, että viini tulee tietyltä viinialueelta tai
tietystä maasta. Kuinka muuten olisi selitettävissä, että jotkut saavat päänsäryn ranskalaisista, toiset espanjalaisista, kolmannet italialaisesta punavii
nistä?
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin:
Allergia & Astma 6/2007
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
21
Ta p a h t u m a k a l e n t e r i
TAMPERE
Parillisen viikon tiistaina
5.8. - 9.12.2008 ja
20.1.2009 - 9.6.2009
alkaen klo 17.00
Perjantai 12.9. klo 15.30
Migreeni ja geenit -symposium
- kutsu genetiikkatutkimukseen osallistuneille.
Professori Aarno Palotie ja neurologian erikoislääkäri Mikko Kallela.
Biomedicum, Meilahden sairaala-alueella Helsingissä.
Ilmoittautumiset 9.9. mennessä Migreeniyhdistykseen
050 5445 232 tai [email protected]
Vertaisryhmät
yhdessä Suomen Kipu ry:n kanssa.
Tampereen Seudun Vertaiskeskus
Pinninkatu 53 B ( 3 krs )
33100 Tampere, puh. ( 03 ) 211 0200,
www.elisanet.fi/vertaiskeskus
Varkaus
Maanantai 22.9. klo 18.00
HELSINKI
PORI
Vertaisryhmät
Lauantaina 20.9.2008 klo 11-15
Keskiviikko 24.9. klo 18-20
- Aistien herkistyminen migreenissä
Keskiviikko 29.10. klo 18-20
- Kivulle ei anneta yliotetta
Itä-Pasila, Sähköttäjänk. 2 B kerhohuone.
Keskiviikkoiltoihin ei ilmoittautumista.
Tee- ja keksitarjoilu.
Koollekutsujina Pirjo (pirjo.karjalainen@
hdo.fi) ja Tuija ([email protected])
Tunnetko meidät?
-yleisötapahtuma
Eetun aukio. Järjestöt esittäytyvät.
Paremman olon ilta
– vertaisryhmä
Paikka selviää myöhemmin, katso www.
migreeni.org tai paikallinen sanomalehti
tai soita Sirpalle 044 270 7685.
Tulethan kaikkiin
tilaisuuksiimme tuoksutta.
ESPOO
Keskiviikko 8.10. klo 18.00 - 20.00
Vertaisryhmä
EJY, Espoon järjestöjen yhteisö.
Kauppamiehentie 6, 2. krs, Tapiola, Espoo
Koollekutsujana Sinikka 040 9617757
[email protected]
Alavus:
Seija Jokela 050 360 3253
Joensuu:
Maila Immonen, [email protected]
Lapsiperheiden vertaistuki
Jyväskylä:
Senja Härmä 040 533 0417, [email protected]
LAPPEENRANTA
Kouvola: Anitta Tähti-Niemi, [email protected]
Torstait 18.9. ja 20.11. klo 18.00
Kuopio: Saila Vepsäläinen, [email protected]
Lapsiperheiden vertaistuki
Lahti: Riikka Vierumäki 040 770 6883
Lappeenranta/
Imatra: Riitta Nikulainen 0400 970 164, [email protected]
Oulu: Marja-Leena Kinnunen 040 574 5242
Pori: Eija Lindroos 040 5816204, [email protected]
Rauma: Tuija Uusluoto 050 400 8787
Riihimäki: Kirsi Elo-Hutri 050 340 4425, [email protected]
Salo: Leena Kanerva 050 520 1958, [email protected]
Seinäjoki: Marja Vainio, [email protected]
Turku: Hilkka Kettinen 050 535 5155
Vantaa: Rita Pöllänen 050 530 2959, [email protected]
Varkaus: Sirpa Jyräs-Ikonen, 044 270 7685, [email protected]
Vertaisryhmät
Lappeenrannan Kylpylällä (vanha puoli),
Ainonkatu 17.
Koollekutsujina Riitta puh. 0400 970 164
ja Eija puh. 040 5930 159. Tervetuloa!
OULU
Maanantait 15.9., 13.10., 10.11. ja 8.12.
klo 18.00-20.00
Vertaisryhmät
Oulun Klubitalo Puusepänkatu 4 A, 2.krs.
Koollekutsujina Riikka 040 746 6729 ja
Marja 050 366 3515. Pyydämme ilmoittautumiset edelliseen iltaan mennessä.
22
Yhteyshenkilöt
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
Espoo
Palveluhakemisto
Neurologian erikoislääkäri
Helena Nissinen
Medicity Tapiola
Länsituulentie 1 A 2.krs, 02100 Espoo
Ajanvaraus (09) 5305 0600
Heinola
Neurologian erikoislääkäri
Tarja Suomalainen
Heinolan lääkärikeskus
Kirkkokatu 13, 18100 Heinola
Ajanvaraus (03) 875 150
Hämeenlinna
Neurologian erikoislääkäri
Tarja Suomalainen
Mehiläinen
Sibeliuksenkatu 3 A, 13100 Hämeenlinna
Ajanvaraus (03) 615 6500
www.mehilainen.fi/ajanvaraus
Lahti
Neurologian erikoislääkäri
Tarja Suomalainen
Mehiläinen
Sibeliuksenkatu 6 C, 15110 Lahti
Ajanvaraus (03) 825 5288
www.mehilainen.fi/ajanvaraus
Oulu
Neurologian erikoislääkäri
Marja Repo-Outakoski
Oulun Diakonissalaitos, ODL Terveys
Sepänkatu 21, 90100 Oulu
Ajanvaraus (08) 313 2000
Vantaa
Lastenneurologian erikoislääkäri
Mirja Hämäläinen
Diacor, Tikkurila
Unikkotie 5 a A 01300 Vantaa
Ajanvaraus (09) 7750 8660
Seinäjoki
Neurologian erikoislääkäri
Heikki Teirmaa
Etelä-Pohjanmaan Päänsärkykeskus
Hautapakankatu 13, 60310 Seinäjoki
Ajanvaraus (06) 414 8223
Kun ongelmana on päänsärky,
me autamme.
Helsingin Päänsärkykeskus on päänsäryn hoitoon
erikoistunut Medicityn palveluyksikkö Postitalossa.
Ajanvaraukset erikoislääkäreille ja akuutti päänsärkypäivystys
ma-to 8 – 19, pe 8 – 18. (09) 5305 0500 tai www.medicity.fi
Medicity lääkäriAseMA
Postitalo (09) 5305 0500
Mannerheiminaukio 1 B
www.medicity.fi
Kannattajajäsenemme:
VILLAINEN
SAUNAHATTU SUOJAKSI
Kuumemmassakin löylyssä jaksaa nautiskella kauemmin.
Hattu eristää lämpöä ja suojaa päätä kuumuudelta.
Hatun sisällä lämpötila pysyy alle 40°C – estää verisuonten
laajentumista ja supistumista.
Suojaa hiuksia kuumuudelta ja kuivuudelta. Värjätyt
hiukset säilyttävät kiiltonsa ja värinsä pitempään.
Sopii myös avantouimarille – hyvä päänsäryn tainnuttaja.
100 % villaa, käsityönä valmistettu Suomessa.
Hinta 24 € + toimituskulut
Tilaukset
puh. 0400 957 570 tai
www.oivatalo.fi/saunahattu
Suomen Migreeniyhdistys – Päänsärky-lehti 2•2008
23
M – Itella Oyj