Vancomycin Orion 500 mg, 1000 mg kuiva

VALMISTEYHTEENVETO
1.
LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Vancomycin Orion 500 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
Vancomycin Orion 1000 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
2.
VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Vancomycin Orion 500 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
Yksi injektiopullo sisältää vankomysiinihydrokloridia vastaten 500 mg vankomysiiniä (vähintään
525 000 IU). Kun jauhe on liuotettu 10 ml:aan injektionesteisiin käytettävää steriiliä vettä,
välikonsentraatti sisältää 50 mg/ml vankomysiiniä.
Vancomycin Orion 1000 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos
Yksi injektiopullo sisältää vankomysiinihydrokloridia vastaten 1 000 mg vankomysiiniä (vähintään
1 050 000 IU). Kun jauhe on liuotettu 20 ml:aan injektionesteisiin käytettävää steriiliä vettä,
välikonsentraatti sisältää 50 mg/ml vankomysiiniä.
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3.
LÄÄKEMUOTO
Kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos (kuiva-aine välikonsentraattia varten)
Tasalaatuinen, valkoinen tai vaaleanruskea kylmäkuivattu jauhe.
Välikonsentraattiliuoksen pH on 2,5–4,5.
4.
KLIINISET TIEDOT
4.1
Käyttöaiheet
Grampositiivisten, vankomysiinille herkkien bakteerien aiheuttamat vakavat infektiot, joita ei voida
hoitaa tai joille ei saada vastetta muilla antibiooteilla tai jotka ovat resistenttejä muille antibiooteille, kuten
penisilliineille ja kefalosporiineille.
endokardiitti
luutulehdukset (osteiitti, osteomyeliitti)
alempien hengitysteiden tulehdukset (bakteerien aiheuttama pneumonia / sairaalapneumonia)
pehmytkudoksen tulehdus.
Jonkun yllä mainitun infektion yhteydessä esiintyvää tai niihin yhteydessä olevaksi epäiltyä bakteremiaa
sairastavien potilaiden hoito.
Enterokokkien, Streptococcus viridansin tai S. bovisin aiheuttama endokardiitti tulee hoitaa
vankomysiinin ja aminoglykosidin yhdistelmällä.
Vankomysiiniä voidaan käyttää bakteeriendokardiitin perioperatiiviseen profylaksiaan riskiryhmään
kuuluvilla potilailla suurten leikkausten (esim. sydän- ja verisuonileikkausten ym.) yhteydessä, jos
potilaalle ei voida käyttää sopivia beetalaktaamiantibiootteja.
1
Bakteerilääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevat viranomaisohjeet tulee ottaa huomioon.
4.2
Annostus ja antotapa
Vancomycin Orion -valmistetta saavat määrätä ja antaa potilaille ainoastaan laskimonsisäisten
lääkevalmisteiden annosteluun perehtyneet hoitoalan ammattilaiset.
Annostus
Annos määritetään yksilöllisesti potilaan painon, iän ja munuaistoiminnan mukaan.
Potilaat, joiden munuaistoiminta on normaali, aikuiset ja yli 12-vuotiaat lapset
Tavanomainen annos on 500 mg 6 tunnin välein tai 1000 mg 12 tunnin välein. Erikoistapauksissa ja
vaikeiden hengenvaarallisten infektioiden kohdalla voidaan harkita annosta 15–20 mg/kg 8–12 tunnin
välein, jotta saavutettaisiin optimaaliset alimmat pitoisuudet (ks. Seerumin vankomysiinipitoisuuksien
seuranta tässä kohdassa ja kohta 5.1).
Bakteeriendokardiitin kohdalla yleisesti hyväksytty annos on 1000 mg vankomysiiniä laskimonsisäisesti
12 tunnin välein 4 viikon ajan joko yksinään tai yhdistelmänä muiden antibioottien (gentamysiinin ja
rifampisiinin yhdistelmän, gentamysiinin tai streptomysiinin) kanssa.
Enterokokkiendokardiittia hoidetaan 6 viikon ajan vankomysiinillä yhdessä aminoglykosidin kanssa.
Virallista ohjeistusta tulee noudattaa.
Perioperatiivinen profylaksi bakteeriendokardiittia vastaan
Aikuisille annetaan 1000 mg vankomysiiniä laskimonsisäisesti ennen leikkausta (ennen anestesiaa).
Riippuen leikkauksen kestosta ja tyypistä, 1000 mg vankomysiiniä voidaan antaa myös 12 tuntia
leikkauksen jälkeen.
Iäkkäät potilaat
Glomerulusten kautta tapahtuvan suodattumisen luonnollinen vähentyminen iän myötä voi aiheuttaa
vankomysiinin seerumipitoisuuden kasvua, jos annosta ei muuteta (ks. taulukko annostuksesta
munuaisten vajaatoiminnassa).
Pediatriset potilaat
Lapset (1 kk–12 vuotta)
Tavanomainen päivittäinen annos laskimoon on 40 mg/kg, useimmiten neljänä kerta-annoksena, eli
10 mg/kg 6 tunnin välein. Annosta voidaan nostaa annokseen 60 mg/kg päivässä (ks. kohta 5.1).
Imeväiset alle 1 kk
Imeväisille ja vastasyntyneille annokset voivat olla pienempiä. Suositeltu aloitusannos on 15 mg/kg ja
ylläpitoannokset 10 mg/kg 12 tunnin välein ensimmäisen elinviikon aikana ja sen jälkeen 8 tunnin välein
yhden kuukauden ikään asti. Seerumipitoisuuksien tarkkailu saattaa olla tarpeellista.
Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta
Annostus sovitettava erittymisnopeutta vastaavaksi potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta.
Tällaisessa tapauksessa vankomysiinin seerumipitoisuuden määrittäminen voi olla avuksi, varsinkin
vakavasti sairailla potilailla, joiden munuaistoiminta vaihtelee.
Seuraavaa annostustaulukkoa voidaan käyttää ohjeena munuaisten vajaatoimintapotilailla.
Aloitusannoksen ei pidä olla alle 15 mg/kg.
2
Kreatiniinipuhdistuma (ml/min)
> 100
100–70
70–30
20
10
Vankomysiiniannos (mg/24 tuntia)
2000–1500
1500–1000
1000–500
300
150
Potilaat, joilla on anuria
Aloitusannos on 15 mg/kg terapeuttisten pitoisuuksien saavuttamiseksi. Ylläpitoannos on noin
1,9 mg/kg/24 tuntia. Jotta toimenpide voitaisiin suorittaa, voivat vaikeasta munuaisten vajaatoiminnasta
kärsivät aikuispotilaat saada 250–1000 mg:n ylläpitoannoksen usean päivän välein päivittäisen annoksen
sijasta.
Annostus hemodialyysissa
Potilaille, joilla on anuria ja jotka saavat myös säännöllistä hemodialyysihoitoa, on mahdollista antaa
seuraava annostus: 1000 mg:n kyllästävä annos ja 1000 mg:n ylläpitoannos 7–10 päivän välein. Jos
hemodialyysissa käytetään polysulfonikalvoja (”high flux -dialyysi”), vankomysiinin puoliintumisaika
lyhenee. Säännöllistä hemodialyysihoitoa saavilla potilailla voidaan tarvita suurempi ylläpitoannos.
Potilaat, joilla on maksan vajaatoiminta
Ei ole näyttöä siitä, että annosta olisi pienennettävä potilailla, joilla on maksan vajaatoiminta.
Seerumin vankomysiinipitoisuuksien seuranta:
Seerumin vankomysiinipitoisuudet tulee määrittää hoidon toisena päivänä juuri ennen seuraavaa annosta
ja yksi tunti infuusion jälkeen. Veren terapeuttisen vankomysiinipitoisuuden tulee olla 30–40 mg/l
(enintään 50 mg/l) tunnin kuluttua infuusion päättymisestä ja minimitason (juuri ennen seuraavaa antoa)
välillä 5–10 mg/l.
Pitoisuuksia tulee yleensä seurata kaksi tai kolme kertaa viikossa.
Antotapa
Vankomysiiniä tulee antaa parenteraalisesti vain hitaana laskimonsisäisenä infuusiona (korkeintaan
10 mg/min nopeudella ja alle 600 mg:n kerta-annokset vähintään 60 minuutin aikana), joka on
laimennettu riittävästi (vähintään 100 ml/500 mg tai vähintään 200 ml/1000 mg).
Tapauksissa, joissa potilaan tila vaatii nestemäärän rajoittamista, voidaan myös antaa 500 mg/50 ml:n
liuos tai 1000 mg/100 ml:n liuos. Näillä suuremmilla pitoisuuksilla infuusioon liittyvien haittavaikutusten
riski kasvaa.
Ks. kohdasta 6.6 ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ja laimentamisesta ennen
lääkkeen antoa.
Hoidon kesto
Hoidon kesto riippuu tulehduksen vaikeusasteesta sekä myös tilan kliinisestä ja bakteriologisesta
etenemisestä.
4.3
Vasta-aiheet
Yliherkkyys vankomysiinille.
3
4.4
Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Varoitukset
Jos potilaalla on akuutti anuria tai kuuloelinten toiminnan heikkenemistä, vankomysiiniä tulee käyttää
ainoastaan välttämättömiin käyttöaiheisiin, jos turvallisempia vaihtoehtoja ei ole saatavilla.
Vaikeissa akuuteissa yliherkkyystapauksissa (esim. anafylaksia) vankomysiinihoito on lopetettava heti
ja asianmukaisiin tavanomaisiin päivystysluonteisiin toimiin on ryhdyttävä (esim. antihistamiinit,
kortikosteroidit ja tarvittaessa tekohengitys).
Bolusannoksen nopeaan (ts. useamman minuutin kuluessa tapahtuvaan) antoon voi liittyä vaikeaa
hypotensiota, mukaan lukien sokki ja harvinaisissa tapauksissa sydämenpysähdys, sekä
histamiinireaktion kaltaiset oireet ja makulopapulaarinen tai punoittava ihottuma (”red man -oireyhtymä”
tai ”red-neck -oireyhtymä”). Laimennettu vankomysiiniliuos (2,5–5,0 g/l) tulee infusoida hitaasti
enintään nopeudella 10 mg/min ja yli 60 minuutin aikana nopeaan infuusioon liittyvien reaktioiden
välttämiseksi. Infuusion keskeyttäminen pysäyttää tällaiset reaktiot yleensä nopeasti.
Nekroosiriskin vuoksi vankomysiini on annettava ainoastaan laskimonsisäisesti. Suonen ärtymistä
voidaan vähentää antamalla vankomysiini laimennettuna liuoksena ja vaihtamalla injektiokohtaa.
Vankomysiinin antoon vatsaontelon sisäisenä injektiona jatkuvan ambulatorisen peritoneaalisen dialyysin
aikana liittyy kemiallisen peritoniitin syndrooma.
Erityisryhmät
Potilaat, joilla on munuaisten vajaatoiminta
Munuaistoksisuus: Vankomysiinin käytössä munuaisten vajaatoimintapotilailla on noudatettava
varovaisuutta, koska toksisuuden riski on huomattavasti suurempi, kun veren vankomysiinipitoisuudet
ovat pitkään koholla. Näillä potilailla ja potilailla, jotka käyttävät samanaikaisesti jotakin muuta
nefrotoksista hoitoa (esim. aminoglykosideja), munuaistoimintaa tulee seurata toistuvasti ja
asiaankuuluvia annostusaikatauluja on noudatettava munuaistoksisuuden riskin minimoimiseksi (ks.
kohta 4.2).
Potilaat, joilla on aiemmin ollut k uulon menetys
Ototoksisuus: Potilailla, joiden kuulo on entuudestaan heikentynyt, on ilmoitettu sekä ohimenevää että
pysyvää ototoksisuutta (ks. kohta 4.8). Ototoksisuutta on ilmoitettu myös liian suurten laskimoon
annettujen annosten jälkeen sekä potilailla, jotka ovat saaneet samanaikaisesti jotakin muuta ototoksista
lääkehoitoa, kuten aminoglykosidia. Kuulon menetystä voi edeltää tinnitus. Muiden antibioottien
käytöstä saadut kokemukset viittaavat siihen, että kuulon menetys saattaa edetä hoidon lopettamisesta
huolimatta. Ototoksisuuden riskin pienentämiseksi veren lääkepitoisuudet on määritettävä säännöllisesti.
Myös säännöllisiä kuulotestejä suositellaan. Vankomysiinin käyttöä tulee välttää potilailla, joilla on
aiemmin ollut kuulon menetys. Jos sitä käytetään tällaisille potilaille, tulee annos säätää säännöllisen
veren lääkepitoisuusmäärityksen mukaan. Iäkkäät potilaat ovat erityisen herkkiä kuulovaurioille.
Varotoimet
Vankomysiini on erittäin kudosta ärsyttävää ja lihaksensisäisesti annettuna se aiheuttaa injektiokohtaan
nekroosia. Useilla vankomysiiniä saavilla potilailla saattaa esiintyä toisinaan voimakastakin kipua ja
tromboflebiittia. Tromboflebiitin esiintyvyyttä ja vaikeutta voidaan vähentää antamalla lääkeaine hitaasti
laimennettuna liuoksena (ks. kohta 6.6) ja vaihtamalla infuusiokohtaa säännöllisesti. Infuusioon liittyvien
reaktioiden esiintyvyys (hypotensio, kohtauksittainen punoitus, eryteema, urtikaria ja kutina) lisääntyy
4
anestesia-aineiden samanaikaisen annon yhteydessä. Tätä voidaan vähentää antamalla vankomysiiniinfuusio yli 60 minuutin aikana ennen anesteetin antoa.
Vankomysiinin käytössä on noudatettava varovaisuutta, jos potilas on saanut allergisen reaktion
teikoplaniinista, sillä vankomysiinin ja teikoplaniinin välillä on ilmoitettu esiintyneen ristireaktioita.
Vankomysiini saattaa tehostaa anestesian aiheuttamaa sydänlihaksen lamaantumista. Anestesian
aikana annokset on laimennettava hyvin ja annettava hitaasti tarkassa sydämen toiminnan valvonnassa.
Potilaan on pysyttävä samassa asennossa, kunnes infuusio on päättynyt.
Potilailla, jotka saavat vankomysiiniä pitkäaikaisesti tai samanaikaisesti sellaisten lääkkeiden kanssa,
jotka voivat aiheuttaa neutropeniaa tai agranulosytoosia, leukosyyttien määrää tulee tarkkailla
säännöllisin välein.
Kaikkien vankomysiinihoitoa saavien potilaiden veriarvoja on seurattava säännöllisesti ja heille tulee
tehdä myös säännöllisiä virtsakokeita ja maksan ja munuaisten toimintakokeita.
Vankomysiinin pitkäaikaiskäyttö voi johtaa resistenttien mikrobien aiheuttamiin superinfektioihin. Näitä
potilaita on siis seurattava säännöllisesti. Jos hoidon aikana kehittyy superinfektio, on ryhdyttävä
asianmukaisiin toimiin.
Lähes kaikkien bakteerilääkkeiden (myös vankomysiinin) käytön yhteydessä on ilmoitettu
pseudomembranoottista koliittia, jonka vaikeusaste voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen. On
tärkeää ottaa tämä mahdollisuus huomioon, jos potilaalle kehittyy ripuli vankomysiinin annon jälkeen.
Antiperistalttiset aineet ovat vasta-aiheisia.
Veren vankomysiinipitoisuuksien säännöllinen seuranta on aiheellista pitkäaikaiskäytön yhteydessä,
etenkin munuaisten vajaatoimintapotilailla ja kuulovauriopotilailla sekä nefro- tai ototoksisten
valmisteiden samanaikaisen käytön yhteydessä.
Resistenssiriskin minimoimiseksi vankomysiinin käyttö tulee rajoittaa ainoastaan tiettyihin erityisiin
käyttöaiheisiin.
Kun vankomysiiniä käytetään empiiriseen hoitoon infektioissa, joiden epäillään olevan osittain myös
gramnegatiivisten bakteereiden aiheuttamia, tulee mukaan liittää niihinkin tehoava antimikrobihoito.
Annos tulee titrata seerumin lääkepitoisuuksien perusteella. Veren lääkepitoisuuksia on seurattava ja
munuaisten toimintakokeita on tehtävä säännöllisesti.
Pitoisuuksia suositellaan yleensä seurattavan 2–3 kertaa viikossa.
Iäkkäät potilaat ovat erityisen herkkiä kuulovaurioille, joten yli 60-vuotiaiden kuulo tulee testata
useampaan kertaan. Muiden neurotoksisten valmisteiden antoa ennen hoitoa, hoidon aikana tai sen
jälkeen tulee välttää.
Pediatriset potilaat
Vankomysiinin käytössä on noudatettava erityistä varovaisuutta keskosvauvoilla ja lapsilla munuaisten
kehittymättömyyden ja seerumin vankomysiinipitoisuuksien mahdollisen suurenemisen takia. Veren
vankomysiinipitoisuuksia tulee seurata tarkoin. Vankomysiinin ja anestesia-aineiden samanaikaiseen
käyttöön lapsilla on liittynyt punoitusta ja anafylaktistyyppisiä reaktioita. Jos vankomysiinin profylaktinen
anto leikkauksen yhteydessä on tarpeen, anestesia-aineet on hyvä antaa vasta vankomysiini-infuusion
päättymisen jälkeen.
5
4.5
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Muut mahdollisesti nefrotoksiset tai ototoksiset lääkevalmisteet
Muiden neurotoksisten ja/tai nefrotoksisten valmisteiden, etenkin aminoglykosidien, amfoterisiini B:n,
viomysiinin, basitrasiinin, polymyksiini B:n, kolistiinin ja sisplatiinin anto ennen hoitoa, hoidon aikana tai
sen jälkeen voi voimistaa vankomysiinin nefro- tai ototoksisuutta. Näissä tapauksissa potilaan vointia on
seurattava tarkoin.
Esim. gentamisiinin käytön yhteydessä ilmenevien synergistisen vaikutusten vuoksi
vankomysiiniannoksen tulee olla näissä tilanteissa enintään 500 mg 8 tunnin välein.
Anestesia-aineet
Vankomysiinin ja anestesia-aineiden samanaikaiseen antoon on liittynyt punoitusta, histamiinireaktion
kaltaista punastumista ja anafylaktistyyppisiä reaktioita. Näiden ilmiöiden riskiä voidaan pienentää
antamalla vankomysiini 60 minuuttia kestävänä infuusiona ennen anestesian aloittamista.
Lihasrelaksantit
Jos vankomysiiniä annetaan leikkauksen aikana tai heti sen jälkeen, samanaikaisesti annettujen
lihasrelaksanttien (esim. suksinyylikoliinin) aikaansaama hermolihassalpaus voi voimistua ja pitkittyä.
4.6
Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Raskaus
Vankomysiinin raskausaikaisen käytön turvallisuudesta ihmisellä ei ole riittävästi kokemusta. Eläimillä
tehdyt lisääntymistoksisuustutkimukset eivät viittaa alkionkehitykseen, sikiöön tai raskauteen
kohdistuviin haittavaikutuksiin (ks. kohta 5.3).
Vankomysiini läpäisee kuitenkin istukan, joten alkioon ja vastasyntyneeseen lapseen kohdistuvan oto- ja
nefrotoksisuuden riskiä ei voida sulkea pois. Tästä syystä vankomysiiniä tulee käyttää raskauden aikana
vain, jos se on selvästi välttämätöntä ja vain huolellisen riski-hyötyarvioinnin jälkeen.
Tutkimuksessa, jossa tutkittiin raskauden aikana vankomysiiniä saaneiden naisten vastasyntyneitä
lapsia, ei raportoitu sensorineuraalisia kuulovammoja tai munuaistoksisuutta. Yhdellä imeväisellä, jonka
äiti oli saanut vankomysiiniä raskauden viimeisen kolmanneksen aikana, havaittiin konduktiivinen
kuulovika, mutta syy-seuraussuhde jäi osoittamatta.
Imetys
Vankomysiini erittyy rintamaitoon, joten sitä tulee käyttää imetyksen aikana vain, jos muilla antibiooteilla
ei ole saavutettu vastetta. Vankomysiinin käytössä imettävillä äideillä on noudatettava erityistä
varovaisuutta vastasyntyneelle mahdollisesti aiheutuvien haittavaikutusten takia (suolistoflooran häiriöt
ja ripuli, hiivasienikolonisaatio ja mahdollisesti herkistyminen). Lääkkeen käytön tärkeyttä imettävälle
äidille on punnittava ja imettämisen lopettamista harkittava.
4.7
Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Vankomysiinillä ei ole vaikutusta tai on vain vähäinen vaikutus ajokykyyn tai koneiden käyttökykyyn.
6
4.8
Haittavaikutukset
Haittavaikutukset on esitetty kussakin yleisyysluokassa haittavaikutuksen vakavuuden mukaan
alenevassa järjestyksessä.
Jäljempänä luetellut haittavaikutukset on luokiteltu MedDRA-luokituksen ja elinjärjestelmäluokkien
mukaisesti.
Yleisimmät haittavaikutukset ovat flebiitti ja pseudoallergiset reaktiot, joita ilmenee liian nopeasti
tapahtuvan laskimoannostelun yhteydessä.
Elinjärjestelmä
Yleinen
( 1/100, < 1/10)
Melko
harvinainen
( 1/1000,
< 1/100)
Veri ja imukudos
Immuunijärjestelmä
Kuulo ja
tasapainoelin
Ohimenevä tai
pysyvä kuulon
heikkeneminen
(ks. kohta 4.4)
Harvinainen
( 1/10000,
< 1/1000)
Trombosytopenia,
neutropenia,
agranulosytoosi,
eosinofilia
Anafylaktoidiset
reaktiot (ks.
kohta 4.4),
yliherkkyysreaktiot
Tinnitus, huimaus
Sydän
Verisuonisto
Hengityselimet,
rintakehä ja
välikarsina
Sydänpysähdys
Verenpaineen
lasku,
tromboflebiitti
Hengenahdistus
(dyspnea),
hengityksen
vinkuminen
Vaskuliitti
Ruuansulatuselimistö
Pahoinvointi
Iho ja ihonalainen
kudos
Eksanteema ja
limakalvotulehdus,
kutina, urtikaria
Munuaiset ja
virtsatiet
Munuaisvaivat,
jotka ilmenevät
lähinnä veren
kreatiniini- tai
urea-arvojen
suurenemisena
Ylävartalon ja
kasvojen punoitus,
Yleisoireet ja
antopaikassa
Hyvin harvinainen
(< 1/10000)
Interstitiaali
nefriitti, akuutti
munuaisten
toimintahäiriö
Lääkekuume,
vilunväreet
7
Pseudomembranoottinen
enterokoliitti
Eksfoliatiivinen
dermatiitti, StevensJohnsonin oireyhtymä,
Lyellin oireyhtymä,
IgA-välitteinen
rakkulainen dermatoosi
Elinjärjestelmä
Yleinen
( 1/100, < 1/10)
todettavat haitat
kipu ja spasmit
rinnassa ja selän
lihaksissa
Melko
harvinainen
( 1/1000,
< 1/100)
Harvinainen
( 1/10000,
< 1/1000)
Hyvin harvinainen
(< 1/10000)
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä
haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty–haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista
seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
00034 FIMEA
4.9
Yliannostus
Yliannostuksesta johtuvaa toksisuutta on ilmoitettu. 500 mg annoksen anto 2-vuotiaan lapsipotilaan
laskimoon aiheutti kuolemaan johtaneen myrkytyksen. Yhteensä 56 g annoksen antaminen
aikuispotilaalle 10 päivän kuluessa aiheutti munuaisten vajaatoimintaa. Tietyissä riskitilanteissa (esim.
vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa) seerumin lääkepitoisuudet voivat suurentua ja oto- ja
nefrotoksisia vaikutuksia voi esiintyä.
Yliannostuksen hoito
-
Spesifistä vastalääkettä ei tunneta.
Oireenmukainen hoito ja munuaistoiminnan ylläpito on tarpeen.
Vankomysiini poistuu verestä huonosti hemodialyysin tai peritoneaalidialyysin yhteydessä.
Seerumin vankomysiinipitoisuuksien pienentämiseen on käytetty polysulfoniresiinin avulla
toteutettua hemofiltraatiota ja hemoperfuusiota.
5.
FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1
Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: glykopeptidibakteerilääke, ATC-koodi: J01XA01.
Vaikutusmekanismi
Vankomysiini on trisyklinen glykopeptidiantibiootti, joka estää soluseinämän synteesiä sille herkillä
bakteereilla sitoutumalla voimakkaasti soluseinämän esiasteyksikköjen D-alanyyli-D-alaniini-päähän.
Lääke on bakterisidinen jakautuville mikro-organismeille.
Farmakokineettinen/farmakodynaaminen (PK/PD) suhde
Vankomysiinillä on pitoisuudesta riippumaton vaikutus kohdemikrobin pitoisuuskäyrän alapuolella
olevaan alueeseen (AUC) jaettuna pienimmällä bakteerien kasvua estävällä pitoisuudella (MIC). Tämä
on ensisijainen tehoa ennustava muuttuja. In vitro-, eläin- ja rajoitettujen ihmisestä saatujen tietojen
perusteella AUC/MIC-suhde 400 on määritetty PK/PD-tavoitteeksi, jolla vankomysiinin kliininen teho
8
saavutetaan. MIC-arvojen ollessa > 0,5 mg/l tämän tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan annostusta
ylärajalla ja suuria alimpia seerumipitoisuuksia (15–20 mg/l) (ks. kohta 4.2).
Resistenssimekanismi
Glykopeptideille hankittu resistenssi perustuu erilaisten geenikompleksien hankkimiseen ja D-alanyyli-Dalaniini-kohteen muuttamiseen D-alanyyli-D-laktaatiksi tai D-alanyyli-D-seriiniksi, joka sitoutuu
vankomysiinin heikosti, koska vetysidoksen kriittinen paikka puuttuu. Tämä resistenssimuoto on
havaittavissa varsinkin Enterococcus faecium -bakteerilla.
Stafylokokin heikentynyttä herkkyyttä tai resistenssiä vankomysiinille ei ymmärretä riittävästi. Tarvitaan
useita geneettisiä elementtejä ja lukuisia mutaatioita.
Ristiresistenssiä teikoplaniinin kanssa on raportoitu.
Herkkyys
Vankomysiini tehoaa grampositiivisiin bakteereihin. Gramnegatiiviset bakteerit ovat resistenttejä.
Herkät ja vastustuskykyiset mikrobit erottavat MIC-raja-arvot ovat seuraavat:
EUCAST (European Committee on Antimicrobial Susceptibility Testing) –suositukset
Herkkä
Resistentti
Staphylococcus spp.
> 2 mg/l
 2 mg/l
1
Enterococcus spp.
> 4 mg/l
 4 mg/l
Streptococcus spp.
> 2 mg/l
 2 mg/l
Streptococcus pneumoniae
> 2 mg/l
 2 mg/l
Grampositiiviset anaerobiset
> 2 mg/l
 2 mg/l
2
Lajeista riippumattomat
> 4 mg/l
 2 mg/l
1
Vankomysiinin S/I-raja-arvoa on nostettu arvoon 4 mg/l, jotta vältettäisiin jakamasta joidenkin lajien
villin tyypin MIC-jakauma.
2
Lajeista riippumattomat raja-arvot on määritetty pääasiallisesti PK/PD-tietojen perusteella, ja ne ovat
riippumattomia määrättyjen lajien MIC-jakaumasta. Niitä tulee käyttää pelkästään niiden lajien kohdalla,
joille ei ole ilmoitettu lajispesifistä raja-arvoa, eikä niiden lajien kohdalla, joille herkkyystestausta ei
suositella.
Hankitun resistenssin esiintyvyys saattaa määrätyillä lajeilla vaihdella maantieteellisesti ja ajallisesti, ja
paikalliset tiedot resistenssitilanteesta ovat tarpeellisia, etenkin vaikeita infektioita hoidettaessa. Tarpeen
mukaan tulee pyytää asiantuntijan neuvoa, kun paikallinen resistenssin esiintyvyys on sellainen, että
lääkeaineen hyödyllisyys on kyseenalaista ainakin jonkun tyyppisten infektioiden hoidossa.
Yleisesti herkät lajit
Grampositiiviset
Enterococcus faecalis
Staphylococcus aureus
Staphylococcus koagulaasinegatiivinen
Streptococcus spp.
Streptococcus pneumoniae
Clostridium spp.
Lajit, joiden kohdalla hankittu resistenssi voi olla ongelma
Enterococcus faecium
Luontaisesti resistentit mikrobit
Gramnegatiiviset bakteerit
Chlamydia spp.
Mykobakteerit
9
Mycoplasma spp.
Rickettsia spp.
5.2
Farmakokinetiikka
Jakautuminen
Laskimoon annettu vankomysiini jakautuu lähes kaikkiin kudoksiin ja diffundoituu pleura-, perikardiumja askitesnesteeseen sekä nivelvoiteeseen, sydänlihakseen ja sydänläppiin. Saavutettavat
vankomysiinipitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin plasmassa. Tiedot luukudoksen (hohka- ja tiivisluu)
vankomysiinipitoisuuksista vaihtelevat runsaasti. Vakaan tilan näennäiseksi jakautumistilavuudeksi
ilmoitetaan 0,43 l/kg (korkeintaan 0,9 l/kg). Jos aivokalvot ovat tulehtumattomat, vankomysiini läpäisee
veri-aivoesteen vain vähäisessä määrin. Vankomysiini sitoutuu plasman proteiineihin vähintään 30–55prosenttisesti.
Eliminaatio
Vankomysiinin metabolia on vähäistä. Parenteraalisen annon jälkeen se erittyy lähes täydellisesti
mikrobiologisesti vaikuttavana aineena (noin 75–90 % 24 tunnin kuluessa) munuaisteitse
glomerulussuodatuksen kautta. Sappeen erittyy merkityksettömän pieni määrä (alle 5 % annoksesta).
Potilailla, joiden munuaistoiminta on normaali, lääkkeen puoliintumisaika seerumissa on noin 4–6 tuntia
(5–11 tuntia). Lapsilla se taas on 2,2–3 tuntia. Munuaisten vajaatoiminnassa vankomysiinin
puoliintumisaika voi pidentyä huomattavasti (jopa 7,5 vuorokauteen asti). Vankomysiinin ototoksisuuden
vuoksi plasman lääkepitoisuuksien seuranta on näissä tapauksissa tarpeen.
Kun 1000 mg vankomysiiniä annettiin 60 minuutin kuluessa laskimoon, plasman keskipitoisuudet olivat
infuusion lopussa noin 63 mg/l, 2 tunnin kuluttua noin 23 mg/l ja 11 tunnin kuluttua noin 8 mg/l.
Plasman vankomysiinipuhdistuma korreloi voimakkaasti glomerulusten suodatusnopeuden kanssa.
Vankomysiinin systeeminen kokonaispuhdistuma ja munuaispuhdistuma voivat pienentyä iäkkäillä
potilailla.
Metabolinen puhdistuma on nähtävästi erittäin vähäinen. Tämä on todettu tutkimuksissa, joihin
osallistuneilla potilailla ei ollut lainkaan munuaistoimintaa.
Ihmisellä ei toistaiseksi ole havaittu vankomysiinin metaboliitteja.
Jos vankomysiini annetaan peritoneaalidialyysin yhteydessä vatsaonteloon, noin 60 % kulkeutuu
systeemiseen verenkiertoon 6 tunnin kuluessa. Kun vatsaonteloon annetaan 30 mg/kg annos,
seerumissa saavutetaan noin 10 mg/l pitoisuus.
Vankomysiini on hyvin poolista, joten suun kautta otettuna se ei imeydy juuri lainkaan. Peroraalisen
annon jälkeen se erittyy vaikuttavana aineena ulosteeseen ja sopii siis hyvin pseudomembranoottisen
koliitin ja stafylokokkien aiheuttaman koliitin hoitoon.
Vankomysiini diffundoituu tehokkaasti istukan läpi ja kulkeutuu napanuoravereen.
5.3
Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Farmakologista turvallisuutta ja toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta koskevien
konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.
Rajallisten tietojen perusteella mutageenisia vaikutuksia ei ole. Karsinogeenisuutta koskevia
10
pitkäaikaisia eläintutkimuksia ei ole tehty. Teratogeenisuustutkimuksissa, joissa rotat ja kanit saivat
suunnilleen ihmisten annoksia vastaavia annoksia kehon pinta-alan (mg/m2) perusteella laskettuna, ei
todettu suoria eikä epäsuoria teratogeenisia vaikutuksia.
Peri- tai postnataalisen käytön vaikutuksia ja fertiliteettiin kohdistuneita vaikutuksia ei ole tutkittu
eläimillä.
6.
FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1
Apuaineet
Ei ole.
6.2
Yhteensopimattomuudet
Vankomysiiniliuoksen pH on matala. Tästä syystä liuoksen sekoittaminen muihin valmisteisiin voi johtaa
kemialliseen tai fysikaaliseen instabiliteettiin. Parenteraalinen liuos tuleekin aina tarkistaa
silmämääräisesti ennen käyttöä saostumisen ja värimuutosten varalta.
Tätä lääkevalmistetta ei saa sekoittaa muiden kuin kohdassa 6.6 mainittujen lääkevalmisteiden kanssa.
Yhdistelmähoito
Jos vankomysiiniä annetaan yhdessä muiden antibioottien tai lääkkeiden kanssa, valmisteet tulee
antaa erikseen.
Vankomysiiniliuosten ja beetalaktaamiantibioottien sekoitusten on osoitettu olevan fysikaalisesti
yhteensopimattomia. Saostumisen riski suurenee vankomysiinipitoisuuden myötä. Infuusioletku on
suositeltavaa huuhdella huolellisesti näiden antibioottien annostelun välillä. On myös suositeltavaa
laimentaa vankomysiiniliuokset niin, että niiden lopullinen lääkepitoisuus on enintään 5 mg/ml.
6.3
Kestoaika
Kuiva-aine: 2 vuotta.
Välikonsentraatti: Jatkolaimenna välittömästi steriiliin injektionesteisiin käytettävään veteen
liuottamisen jälkeen.
Jatkolaimennettu liuos: Kemiallisen ja fysikaalisen säilyvyyden on osoitettu olevan 48 tuntia 2 °C–
8 °C ja 25 °C lämpötilassa 9 mg/ml (0,9 %) natriumkloridi-injektiolla tai 50 mg/ml (5 %) glukoosiinjektiolla laimennetulla liuoksella.
Mikrobiologiselta kannalta valmiste tulee käyttää välittömästi, elleivät käyttöönvalmistus- ja
laimennustavat sulje pois mikrobikontaminaation mahdollisuutta. Jos lääkettä ei käytetä välittömästi,
käytönaikaiset säilytysajat ja säilytysolosuhteet ovat käyttäjän vastuulla, eikä niiden normaalisti tule
ylittää 24 tuntia 2 °C–8 °C lämpötilassa.
6.4
Säilytys
Kuiva-aine (avaamaton injektiopullo): Säilytä alle 25 °C. Pidä injektiopullot ulkopakkauksessa.
Herkkä valolle.
Välikonsentraatti ja laimennettu liuos: Välikonsentraatin ja laimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks.
kohta 6.3.
11
6.5
Pakkaustyyppi ja pakkauskoko (pakkauskoot)
Kirkkaat, lasiset tyypin I injektiopullot (10 ml tai 20 ml), joissa on klorobutyylikumitulppa ja alumiininen
ja muovinen repäisykorkki.
Pakkauskoot
Vancomycin Orion 500 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos: Jauhe
lasisessa 10 ml:n injektiopullossa. Pahvikotelossa on 1 tai 10 injektiopulloa.
Vancomycin Orion 1000 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos: Jauhe
lasisessa 20 ml:n injektiopullossa. Pahvikotelossa on 1 tai 10 injektiopulloa.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
6.6
Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet
Juuri ennen käyttöä kuiva-aineesta tehdään välikonsentraatti liuottamalla ja liuottamisen jälkeen
välikonsentraatti laimennetaan.
Välikonsentraatin valmistus
Vancomycin Orion 500 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos: Liuota
jauhe 10 ml:aan injektionesteisiin käytettävää steriiliä vettä.
Vancomycin Orion 1000 mg kuiva-aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos: Liuota
jauhe 20 ml:aan injektionesteisiin käytettävää steriiliä vettä.
Yksi millilitra välikonsentraattia sisältää 50 mg vankomysiiniä.
Välikonsentraatin ulkonäkö
Liuottamisen jälkeen liuos on kirkas ja väritön tai hieman kellertävänruskea eikä siinä ole näkyviä
hiukkasia.
Välikonsentraatin säilytys, ks. kohta 6.3.
Jatkolaimennetun infuusionesteen valmistus
Välikonsentraatti, joka sisältää 50 mg/ml vankomysiiniä, tulee jatkolaimentaa.
Sopivia laimentimia ovat:
Natriumkloridi 9 mg/ml (0.9 %) injektioneste
Glukoosi 50 mg/ml (5 %) injektioneste
Toistoinfuusiot
Välikonsentraatti, joka sisältää 500 mg vankomysiiniä (50 mg/ml), tulee jatkolaimentaa vähintään
100 millilitralla laimenninta (5 mg/ml vahvuuteen).
Välikonsentraatti, joka sisältää 1000 mg vankomysiiniä (50 mg/ml), tulee jatkolaimentaa vähintään
200 millilitralla laimenninta (5 mg/ml vahvuuteen).
Infuusionesteen vankomysiinipitoisuus ei saa olla yli 5 mg/ml.
12
Haluttu annos annetaan hitaasti laskimoon korkeintaan 10 mg/min nopeudella ja vähintään 60 minuutin
kuluessa.
Jatkuva infuusio
Jatkuvaa infuusiota tulee käyttää vain, jos toistoinfuusiot eivät ole mahdollisia.
1000–2000 mg vankomysiiniä liuotetaan välikonsentraatiksi ja laimennetaan riittävään määrään jotakin
aiemmin mainittua laimenninta sekä annetaan laskimoinfuusiona siten, että potilas saa hänelle määrätyn
vuorokausiannoksen 24 tunnin kuluessa.
Jatkolaimennetun liuoksen ulkonäkö
Laimentamisen jälkeen liuos on kirkas eikä siinä ole hiukkasia.
Jatkolaimennetun lääkevalmisteen säilytys, ks. kohta 6.3.
Tarkista liuotettu konsentraatti ja laimennettu liuos silmämääräisesti hiukkasten ja värimuutosten varalta
ennen antoa. Liuoksia saa käyttää vain, jos ne ovat kirkkaita ja värittömiä eikä niissä ole hiukkasia.
Hävittäminen
Injektiopullot on tarkoitettu vain yhtä käyttökertaa varten. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on
hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti.
7.
MYYNTILUVAN HALTIJA
Orion Corporation
Orionintie 1
02200 Espoo
8.
MYYNTILUVAN NUMEROT
Vancomycin Orion 500 mg: 31990
Vancomycin Orion 1000 mg: 31991
9.
MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä:
10.
TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
26.6.2015
13