kitinojan perinnekylä

KITINOJAN PERINNEKYLÄ
KITINOJAN PERINNEKYLÄ
KOTO ETELÄPOHJALAISEEN KULTTUURIMAISEMAAN
RAKENNUSTAPAOHJEISTO
Teksti
Arkkitehti Gunilla Lång-Kivilinna
Johdanto: Taina Hautamäki, projektipäällikkö
Taitto
Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy
Valokuvat ja piirustukset
Mustavalkoiset valokuvat: Kitinojan asukkaiden arkistot
Värivalokuvat: Gunilla Lång-Kivilinna
Ilmavalokuvat Kitinojalta: Aarno Isomäki
Piirustukset: Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy
-Gunilla Lång-Kivilinna
-Maja Nyberg
-Michelle Vandy
Julkaisija
Koto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan-hanke/
Kitinojan kyläseura ry 2011
Projektia ovat tukeneet:
maaseuturahasto
Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry
© Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy
ja valokuvien omistajat
ISBN 978-952-93-0419-6 (nid.)
ISBN 978-952-93-0420-2 (PDF)
Sisällys
Taustaa
Tavoitteet
Historian havinaa Kyröjoen varrelta
Pihapiirin historiaa
Kalastajasaunoista kaksifooninkiseen
Tyyli-ihanteita ja esikuvia
Pihapiirin rakennukset
- pohjalaistalo
- aitta ja luhti
- sauna ja riihi
- ulkorakennukset
- navetta
Mikä tekee pohjalaistalosta pohjalaistalon
Ikkunat
Ovet
Kuistit
Siirretyn pohjalaistalon rakenne
Hirsirungon korjaus
Pohjalaistalon siirto
Vanhan mallin mukaan rakennettu uusi pohjalaistalo
Yksityiskohdat
Sisätilat
Märkätilojen sijoitus pohjalaistalossa
Pihapiirin kasvillisuus
Maalaus
Täydentävät ohjeet
Pihapiirin jäsentäminen Kitinojalla
Palotekniset ratkaisut
Aluesuunnitelma
Visualisoinnit
Kirjallisuus, lähteet ja hyödylliset linkit
4
5
6
8
10
12
13
14
15
16
17
18
20
22
24
26
27
28
30
32
34
35
36
38
39
40
41
42
44
46
3
Koto Eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan
Näkymä länteeen Hirvilammintieltä
Taustaa
Länsi-Suomen ympäristökeskuksen kolmiosainen julkaisu
Kyrönjoen virkistyskäytön ja maisemanhoidon kehittämisestä Ylistarossa ja Nurmossa oli lomalukemistani kesällä 2002.
Lueskellessani aloin ajatella, että Ylistaron Hanhikoskelta
yläjuoksulle päin voisi löytyä ihanteellinen ympäristö perinteisellä rakentamistavalla rakennettuja pohjalaistaloja varten.
Ylistaron kunnalle lähti kuntalaisaloite, ja kunnanhallitus teki
saman tien päätöksen antaa asia tekniselle osastolle selvitettäväksi ja valmisteltavaksi.
Ylistaron matkailuyrittäjät Prikka ry hallinnoi tuolloin seutukunnallista matkailun kehittämishanketta, Prikan Priimaa
Projektia. Hankkeen vetäjä Kati Torkko ehdotti perinnekyläasian viemistä Malkakoski-toimikunnalle. Niin tehtiin, ja idea
otettiin Malkamäellä innolla vastaan. Jo siinä vaiheessa löytyi
tarkoitukseen sopivien isompien maa-alueiden omistajia, jotka olivat valmiita neuvottelemaan maiden varaamisesta tähän
tarkoitukseen.
Malkakoski-toimikunnan aktiiviset jäsenet muodostivat työryhmän, johon nimettiin Arvi Malkamäki, Keijo Kitinoja,
Heikki Kitinoja, Jari Hauta, Johanna ja Heikki Tuurinkoski,
Tuula Sundberg-Komppa, Matti Lehtola, Seppo Liinamaa,
Tuomo Niemi, ynnä Taina Hautamäki. Kyse oli Malkakosken virkistysalueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä, johon
kuului myös perinnekylän suunnittelu sen lähituntumaan.
Mustasaaren Sulvan Stundarsissa käytiin tutustumismatkalla, kokouksissa ideoitiin, kustannusarvioita tehtiin, ja Olavi
Lallukka Länsi-Suomen Ympäristökeskuksesta muokkasi toimikunnan suunnitelmia hankehakemukseksi, joka olisi toteutettu ympäristökeskuksen rahoittamana. Tähän asia kuitenkin
jätettiin vuoden 2004 lopulla – muut asiat veivät osapuolten
energiaa ja suunnitelma jätettiin lepäämään.
Elokuussa 2009 laitettiin perinnekyläasia uudelleen vireille.
Samana vuonna Ylistarosta oli kuntaliitoksen kautta tullut
osa Seinäjoen kaupunkia. Tavoitteet kirjoitettiin suunnitteluhankkeeksi, ja hankkeen hakijaksi lähti Kitinojan kyläseura ry
Malkamäen naapurista. Rahoitus haettiin Seinäjoen seudun
kehittämisyhdistys Liiveri ry:ltä Euroopan maaseuturahastos-
4
ta, myönteinen päätös tuli toukokuussa ja työ aloitettiin marraskuussa 2010.
Suunnittelualueen siirtyminen Malkamäeltä Kitinojalle on ollut käytännön realismia – Kitinojalla suunnittelualue sijaitsee
mm. kunnallistekniikan, valokaistan ja kylän palveluiden vieressä. Valmistunutta rakennustapaohjeistusta ja perinnerakentamisen Kitinojalla syntyvää mallia voidaan kuitenkin hyödyntää myös Malkamäellä - ja muissa pohjalaiskylissä.
Kitinojan kyläseuran johtokuntaan vuonna 2011 ovat kuuluneet Keijo Kitinoja, Juha Kitinoja, Jukka Kitinoja, Ismo Kitinoja, Mervi Korkeasaari, Annukka Kuoppala, Pentti Kuoppala, Pekka Kurunsaari, Liisa Mäki-Pelkola sekä Ann-Mari
Viitamäki. Myös Alpo Kitinoja ja muita aktiivisia kyläläisiä,
hankkeen ohjausryhmä, Seinäjoen kaupungin kaupunkisuunnittelu- ja kaavoitusosasto sekä joukko muita tukijoita on ollut
edistämässä asiaa. Suunnittelualueen maanomistajat ovat Johanna ja Heikki Tuurinkoski sekä Väinö Kuoppala. Maankäyttösuunnitelman rakennustapaohjeineen on laatinut Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy.
Projekti kapinoi rakentamisen modernia valtakulttuuria vastaan haluten osoittaa, että perinteinen paikallinen rakentamistapa on yhtä hyvä - ellei parempi.
Taina Hautamäki, projektipäällikkö
Kitinoja, näkymä itään
Kitinojan perinnekylän rakennustapaohjeet
Mistä tunnistaa aidon pohjalaistalon? Mikä tekee lakeuksilla
kohoavasta komeasta punamullatusta pohjalaistalosta erityisen ,vain näille seuduille juurtuneen rakennustyypin? Vastausta voidaan hakea historiasta. Kartanolaitos ei koskaan saanut
vahvaa jalansijaa Pohjanmaalla vaan maa on jakautunut kohtuullisen tasaisesti itsenäisten talonpoikien kesken.
Ennen maanviljelyn varsinaista kehitystä pääelinkeinoksi
pohjalaisten toimeentulo kohentui tervanpoltolla 1600-loppupuolella ja 1700-luvulla. Laivanrakennus oli myös tärkeä
sivuelinkeino maakunnassa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa.
Maanviljelyn muuttuminen pääelinkeinoksi ja sitä seurannut
1750-luvulla aloitettu isojako lisäsivät talonpoikaisväestön
hyvinvointia läpi koko 1800-luvun. Näihin vuosisatoihin ajoittuvat taloudelliset kukoistusajat heijastuivat rakennuskulttuuriin. Taitavat kirvesmiehet pitivät huolta nousukauden aikana
omaksuttujen kulttuuripiirteiden säilymisestä ja kehittämisestä.
Ajatus ei ole uusi. Siirretyillä hirsitaloilla on pitkät perinteet.
Harva pohjalaistalo pihapiireineen on alkuperäisellä paikallaan
vaan niitä on siirretty joko maajakojen tai perinnönjakojen johdosta uuteen paikkaan. Kun yleinen purkuvimma 1970-luvulla
oli kovimmillaan virisi ajatus uudesta asuinalueesta johon siirrettäisiin vanhoja pohjalaistaloja ja ulkorakennuksia. Tarkoitus
ei ollut tehdä museoaluetta vaan elävä asuinympäristö jossa
elettäisiin kaikin mukavuuksin kuten muuallakin.
Näin syntyi Stundarsin asuinalue joka sijaitsee käsityöläismuseon kyljessä lähellä kyläkirkkoa Sulvalla. Tänä päivänä
asuinalue on yhtä luonteva osa kirkonkylää kuin vanha kyläraitti sata vuotta aikaisemmin rakennettuine pihapiireineen.
Kiinnostus aluetta kohtaan on edelleen suuri ja uusia pihapiirejä vanhoine pohjalaistaloineen on syntynyt sitä mukaan kun
sopivaa tonttimaata lähistöltä on tullut myyntiin. Muitakin
vastaavia siirrettyjen talojen alueita, joskin pienempiä, löytyy
Kokkolan seudulta. Kitinojan perinnekylähanke on nyt ensimmäinen lajissaan Etelä-Pohjanmaalla.
Tämän rakennuskulttuurin säilyminen tuleville sukupolville on
Kitinojan perinnekyläprojektin päätavoite. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa tulee säilyttää ja vaalia kaikin
keinoin. Yhtenä osana tätä työtä on ottaa talteen autioituneet,
purku-uhan alla olevat pohjalaistalot jotka syystä tai toisesta
eivät nykyisellä paikallaan ole saaneet asukkaita ja antaa niille
uusi elämä Kitinojalla.
Kitinojan rakennustapaohjeiden pyrkimyksenä on kertoa mitkä
osatekijät tekevät pohjalaistalosta pohjalaistalon. Mitkä ovat
ne erityispiirteet jotka tekevät pohjalaistalosta aidon? Tavoitteena on antaa kysymykselle vastaus ja näin jatkaa vuosisataista hirsirakennusperinnettä vanhaa rakennustapaa kunnioittaen,
mahdollistaen vanhaa täydentävää uudisrakentamista perinteisellä tavalla.
Visualisointi Kitinojan uudesta perinnekylästä, näkymä lounaasta
5
1.
5.
Historian havinaa Kyrönjoen varrelta
Kiinteää asutusta lienee esiintynyt Pohjanmaan rannikolla ja jokilaaksoissa 1200-luvun puolivälistä alkaen. Ennen
sitä Etelä-Pohjanmaa oli todennäköisesti satakuntalaisten ja
pirkanmaalaisten eränkäyntialuetta. Rannikolle asettui todennäköisesti pääosin maahanmuuttajia Perämeren ruotsalaiselta
puolelta kun taas Etelä-Pohjanmaalle virtasi väestöä muuttoliikkeen yhteydessä myös Satakunnasta. Väestö eli kalastuksella, karjanhoidolla ja yksinkertaisella maanviljelyksellä.
2.
Runsasvetinen Kyrönjoki oli pitkään tärkeä kulkuväylä
maan sisäosista rannikolle kun kulkukelpoisia teitä ei vielä
ollut. Jokilaaksojen ravinnerikkaat savimaat raivattiin peltomaiksi ja kiinteää asutusta syntyi pikkuhiljaa joen tuntumaan. 1400-luvulla kiinteä asutus ulottui yhtenäisenä joen
molemmin puolin Vähästäkyröstä Ylistaron Topparlaan.
1600-luvun puolessa välissä omaksuttu tapa raivata peltoa soista kydöttämällä johti viljelyalan laajenemiseen ja asutuksen leviämiseen kauemmas joesta.
Vuonna 1770 annettiin säädös joka salli uudistilojen perustamisen kylien yhteismaille. Tämä edesauttoi alueen suotuisaa
kehitystä. Näin ollen Kitinojan ensimmäinen asukas sotilas
Tuomas Lilja perusti tilansa vanhalle niittymaalle vuonna
1773. Pellonraivaus jatkui koko1800-luvun ja nykyinen viljelyala saavutettiin 1800-luvun lopulla.
3.
1-2. 1960-luvulla purettu“Manuntalo”oli toinen
kantatila Kitinojalla.(Heikki Kitinojan arkisto)
3. Ulkorakennus Kruuvalla.(Jorma Lemisen arkisto)
4. Ulkorakennuksia Kumurinloukolla.(Tauno Rantasen arkisto)
5. Talo Kitinojalla. ((Heikki Kitinojan arkisto)
6
4.
6.
8.
7.
9.
6-7 Rakennuksia Mikintalon pihapiiristä
8. Miilun Kustaan talo
9. Takalan talo
10-11. Kitinojan pisin rakennus on Miilun Santerin talo
10.
11.
7
Pihapiirin historia
Pohjanmaa, johon kuuluu Etelä-Pohjanmaan,
Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan sekä osittain
Pohjois-Pohjanmaan maakunnat, on kansantieteellisesti tyypillisesti länsisuomalainen. Paikallisia eroja
esiintyy rakennusten yksityiskohdissa, mutta pääosin
talonpoikainen rakennuskulttuuri Pohjanmaalla on
melko yhtenäinen.
Suomessa pihapiirit on perinteisesti jaoteltu kahteen suurempaan ryhmään, haja- ja umpipihoihin.
Hajapihoja joissa rakennukset sijaitsevat maastossa
vapaasti, esiintyy Sisä- ja Itä-Suomessa. Umpipihat
ovat tyypillisiä Länsi-Suomessa jossa sarkajako johti
asutuksen keskittymiseen tiiviisiin ryhmäkyliin. Perinne rakentaa umpinainen pihapiiri juontuu todennäköisesti kaukaa keskiajalta, ensin säännöttömänä, sittemmin renessanssin vaikutuksesta symmetrisyyteen
pyrkivänä suorakaiteen muotoiseksi pihapiiriksi.
Pohjanmaalla esiintyy sekä yhden pihan ympärille rakennettuja pihapiirejä että ratkaisuja missä pihapiiri
on ulkorakennuksella jaettu kahteen osaan, miespihaan ja karjapihaan. Viimeksi mainittu oli tavallisin
Etelä-Pohjanmaalla.
Rakennukset ovat ensisijaisesti suojia luonnonvoimia
vastaan. Ilmansuuntiin nähden pihapiirin tuli mieluiten olla ”avoin etelään”. Ilmansuunnilla oli tosin
pienempi merkitys tiehen tai vesistöön verrattuna.
Päärakennuksen pitkä julkisivu on usein saman suuntainen rantaviivan tai tien kanssa.
Rakennustapoja on myös aikaisessa vaiheessa pyritty
ohjaamaan lailla ja asetuksilla. Kaarle XI:n vuonna
1681 antaman talontarkastussäännön mukaan talonpoikien miespihaan tuli sisällyttää tupa kamareineen
ja vierastupa missä talo oli niin suuri, ruoka-aitta, jauhoaitta, ajokaluvaja, porttiliiteri ja käymälä. Karjapihaan kuuluivat talli, navetta, tarpeelliset rehuladot
ja lammasnavetat, sikala, luuva ja ladot, niin monta
kuin talo suuruuden mukaan vaatii. Sauna, mallassauna ja kuivatushuone oli aina sijoitettava kartanon
ulkopuolelle. Vuonna 1734 laissa määrättiin edelleen
mies- ja karjapihan rakennettavan erilleen toisistaan.
Vanhaa perinnettä sijoittaa talli lähelle porttia ja
asuinrakennusta miespihan puolelle eivät lait ja asetukset kyenneet muuttaneet.
8
Laihian Vilppula. Mies- ja karjapihaan jaettu pihapiiri vuodelta 1752 Suolahden piirtämänä. Lähde: Etelä-Pohjanmaan
kansanrakennukset, 1949.
3.
1.
4.
2.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
Keski- ja Yli-Liinamaa, Ylihärmä
Riskun talo, Sarvijoki, Jurva
“Miilunmäen Santerin” pihapiiri Kitinojalla
Loukasmäen piha, Ilmajoki
Ulkorakennuksia Kuortaneella
Pihakartanot Hirvilammintiellä, Kitinoja
6.
9
5-6,5m
Samanaikaisesti hallitalojen kanssa esiintyi myös lamasalvosrakenteisia asumuksia, joissa oli satulakatto ja sisäänkäynti
päädystä. Niistä kehittyi vanhakantainen rakennustyyppi,
jossa sivuseiniä ja sisäänkäynnin yläpuolella olevaa kattoa
jatkettiin “avoporstuaksi“. Savusaunat, kalastajamajat, aitat,
kirkkotallit ja ranta-aitat rakennettiin usein sillä tavoin. Sisäänrakennetusta porstuasta muodostui päätyporstuarakennus, jota
käytettiin muun muassa karjamajana ja kalastajamajana. Näissä savutuvissa uuni oli keskellä päätyseinää. Rakennuksissa ei
ollut savupiippua eikä välikattoa.
Paritupa on tunnettu sekä Itä-Euroopassa että Skandinaviassa,
joissa on käytetty nurkkasalvostekniikkaa. Paritupa koostuu
kahdesta tuvasta, joiden välissä oleva tila on jaettu porstuaksi ja porstuakamariksi. Renessanssin tyyli-ihanteiden mukaan
pyrittiin säännöllisiin neliön muotoisiin pihapiireihin ja symmetrisyyteen, mikä varmasti edisti parituvan syntyä. Tosin
kätännöllisetkin syyt puolsivat tilojen liittämistä yhteen saman
katon alla. Säätyläisten asuinrakennuksissa tavallinen, nk. karoliininen pohjakaava keskeissalilla, ei koskaan saavuttanut
suurta suosiota talonpoikaisrakentajien parissa ja sitä esiintyy
lähinnä vain kaupunkilaistaloissa.
10
TUPA
PORSTUA
Renkitupa
(yksittäistupa)
5-6,5m
3-3,5m
3-3,5m
KAMARI
4,5-6,5m
Askel savutuvasta yksinäistupaan ei ole pitkä. Yksinäistupa tai
yksittäistupa, joksi sitä myös kutsutaan, koostuu tuvasta, porstuasta ja porstuakamarista. Sisäänkäynti on talon pitkällä sivulla. Rakennustyyppi tulee lännestä. Yksinäistupa on parituvan
ohella laajimmin levinnyt talonpoikaistalon malli Pohjanmaalla. Se oli aika yleinen 1600- ja 1700-luvuilla. Uusjaon myötä
yksinäistupa palasi pientilojen päärakennukseksi 1800-luvun
loppupuolella. Toisinaan yksinäistupaa laajennettiin rakentamalla pari kamaria lisää jompaankumpaan päähän taloa.
3-3,5m
KAMARI
4,5-6,5m
Pihapiirin rakennusten aikaisista kehitysvaiheista ja niiden synnystä on esitetty monenlaisia arvioita. Kansantieteilijät pitävät
kuitenkin todennäköisenä kehitystä jossa
jokaista taloudessa esiintyvää tarvetta varten on rakennettu erillinen suoja, oma nelinurkkainen solunsa, ja vasta myöhemmin
ryhdyttiin tiettyjä toimintoja yhdistämään
saman katon alle. Tosin vielä rautakaudella
Suomessa, ihmisasunto ja karjasuoja sijaitsivat saman katon alla kuten ns. karjalatalossa tai mannereurooppalaisessa hallitalossa.
4-4,5m
Kalastajasaunoista kaksifooninkiseen
KAMARI
TUPA
PORSTUA
Eduskamarillinen
tupa
KAMARI
~5m
6-7m
3-5m
6-7m
6-7m
KAMARI
TUPA
TUPA
PORSTUA
Paritupa
6-7m
3-5m
Tehokkaan tervanpolton takia puun saanti väheni voimakkaasti
rannikolla 1700-luvulla. Maaherrat kehottivat talonpoikia säästämään metsää. Niinpä oli luonnollista, että saman katon alle
rakennettiin useampi huone ja asuinrakennuksia pidennettiin
tarpeen vaatiessa päätykamareilla. 1800-luvun jälkipuoliskolla
kaksikerroksiset talot yleistyivät lähinnä vanhoilla vakavaraisilla viljelysalueilla kuten Kyrönjoen varrella. Kaksikerroksisen talon rakentaminen osoitti varallisuutta, vaikka alun perin
tämä oli yksi tapa säästää puuta. Käytännössä toista kerrosta
käytettiin harvoin muuhun kuin vaatteiden ja talousesineiden
säilytykseen, minkä takia sitä asiakirjoissa kutsuttiin ”ylellisyyskerrokseksi”.
6-7m
6-7m
KAMARI
TUPA
TUPA
PORSTUA
MAITOKAMARI
Sivukamarillinen
paritupa
6-7m
3-5m
6-7m
KAMARI
6-7m
TUPA
TUPA
PORSTUA
ERUSTUPA
11
Tyyli-ihanteita ja esikuvia
Sotilaspuustellit ja pappilat edustivat hyvin tärkeää säätyläiskulttuuria Pohjanmaalla, jossa ei ollut varsinaista aatelistoa
eikä säätyläiskartanoita. Uloslämpiävät tulisijat ja lasi-ikkunoiden käyttö yleistyivät 1600-luvulla papiston ja virkamiesten vaatiessa niitä.
Kustaa III:n vuonna1789 vahvistamat uudet mallipiirrokset
loivat uutta ja muodostivat tyylisuuntaa. Näiden välityksellä
kustavilainen uusklassismi levisi Pohjanmaalle.
~6,0m
Ruotsissa ensimmäisten Erik Dahlbergin vuonna 1687 tekemien sotilasvirkatalojen mallipiirrosten lähtökohtana olivat jo
yleisesti hyväksytyt rakennustyypit. Piirustusten mukaan esimerkiksi ratsumestarin ja kapteenin virkatalon piti olla paritu-
pa kaksine päätykamareineen. Pohjanmaalle sotilasvirkataloja
perustettiin isonvihan jälkeen vuonna 1733 ja ne rakennettiin
määrättyjen mallipiirrosten mukaan. Niiden koko vaihteli sotilasarvon mukaan. Virkataloja rakensivat paikkakunnan taitavat
kirvesmiehet, jotka omaksuivat käytännöllisiä rakennusteknisiä parannuksia.
6-7m
3-5m
6-7m
6,5-7,5m
PORSTUAKAMARI
TUPA
PORSTUA
3-4m
KAMARI
TUPA
KAMARI
Peräkamarillinen paritupa
12
Yli-Lauroselan talo Ilmajoella
Pihapiirin rakennukset
Pohjalaistalo
Perinteinen hirsirakennustekniikalla rakennettu pohjalaistalo on monen vuosisadan käsityöperinteen tulos joka saavutti
teknisen huippunsa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Perinteinen
hirsirakennus on joustava. Se voidaan purkaa ja siirtää uuteen
paikkaan tarpeen vaatiessa kuten monesti tilajakojen tai maajakojen yhteydessä tehtiinkin.
Pohjalaistalot edustavat kansanomaista rakennustapaa, joka
sai vaikutteita 1700-luvun klassismista ja 1800-luvun alun em-
piretyylistä. Näitä tyylipiirteitä ovat mm. harjakatto ja symmetrisesti asetetut kuusiruutuiset ikkunat, sekä kapeat haukanikkunat ullakon pitkillä sivuilla. Rakennukset on perustettu
nurkkakiville multapenkin tai tuuletetun rossipohjan päälle.
Malkakatoista siirryttiin pärekattoihin ja myöhemmin peltikatteisiin varallisuuden sen salliessa. Perinteinen kauniisti veistetty, niin sanottu ”piiluttu” hirsi suojattiin usein pystyrimalaudoituksella. 1800-luvun loppupuolella yleistyi tapa maalata
asuinrakennukset punamullalla.
Kaustisilta Stundarsiin siirretty talo
13
Aitta ja luhti
~3,5m
Aitta on ehkä vanhin ja tyyppinä parhaiten säilynyt rakennus
pihapiirissä. Se on hirsirakenteinen, pääosin varastoksi tarkoitettu pienempi rakennus. On vilja-aittaa, ruoka-aittaa tai
asumiseenkin tarkoitettua vaateaittaa. Aitat sijoitettiin mieluummin hiukan erilleen pihasta, vierekkäin sisääntulon varteen. Vilja-aitta kasvoi kaksi, joskus kolmikerroksiseksi otsaaitaksi, jossa on ulostyöntyvä osa oven yläpuolella. Ulkoseinät
ovat ylöspäin levenevät ja alusta hyvin tuuletettu patsas- tai
lankkujalalla.
3,5-4,5m
3,5-5,0m
Otsallinen aitta
KATE
- Lautakate (tervattu)
- Pärekate
- Saumattu peltikate
(MDWWDJUD¿LWWLPXVWD
- Aito savitiilikate
- Huopakate kolmiorimalla
(Musta/tumman harmaa)
Suora aitta
JULKISIVU
- Käsin veistetty hirsi, seinät liuhalla
VÄRI:
NURKKAKIVET
- Maalaamaton luonnonharmaa
- Luonnon kivi
- Punamulta (Italianpunainen)
PITKÄNURKAT
- Hirsi
Aittarivi Kitinojalla
14
Aitan ovet
OVET JA LUUKUT
- Leveä lankkuovi ilman ulkopuolista paneelia
3UR¿ORLWXSDQHHOLYDDNDWDLNDODQUXRWRNXYLROOD
VÄRI:
- Keltaokra
- Siniharmaa (Kimröökinharmaa)
Yksityiskohdat
Aitan ovi
~4m
3-4m
3-4,5m
Suuri luhtiaitta, ns. luttirati yleistyi rannikkokaupungeissa ja pappiloissa myöhäiskeskiajalla. Siinä oli kaksi säilytystilaksi tarkoitettua
huonetilaa alakerrassa ja kaksi tai kolme lämpimän vuodenajan makuuaittaa ja sola yläkerrassa. Tämä vanha rakennustyyppi on levinnyt meille lännestä. Luhti sijoitettiin yleensä
kulmittain asuinrakennuksen kanssa portin
viereen. Kolmiosainen luhti onkin portin ja
luhdin yhdistelmä, eli porttiluhti josta ajetaan
keskeltä läpi pihaan.
Luhtiaitta
~9-12m
OVET JA LUUKUT
- Leveä vaakapaneeli
VÄRI:
KATE
- Lautakate (tervattu)
- Pärekate
- Saumattu peltikate (MDWWDJUD¿LWWLPXVWD
- Aito savitiilikate
- Huopakate kolmiorimalla (Musta/tumman harmaa)
- Keltaokra
- Siniharmaa (Kimröökinharmaa)
- Vuorilaudat
VÄRI:
- Keltaokra
- Taitettu valkoinen
JULKISIVU
- Käsin veistetty hirsi
VÄRI:
- Maalaamaton luonnon harmaa
- Punamullattu
PITKÄNURKAT
- Hirsi
- Laudoitettu
VÄRI:
- Punamullattu
Sauna ja riihi
Pihapiirin osana tai pihapiirin ulkopuolelle sijoitettu savusauna
periytyy esihistorialliselta ajalta. Pohjalainen hirsistä salvottu,
olkikattoinen sauna oli yksinkertaisimmillaan yhden huoneen
käsittävä pieni sauna, suurempien esimerkkien käsittäessä
myös etuhuoneen. Kylpemisen lisäksi saunassa kuivatettiin
myös maltaita, jolloin pihapiirissä saattoi olla kaksi erillistä
saunaa, yksi kylpemistä ja toinen maltaiden kuivatusta varten.
Riihi oli viljan kuivaamiseen ja puintiin tarkoitettu uunillinen
rakennus. Pohjanmaalla yleisin riihityyppi oli kaksiosainen
luuvariihi, jossa puinti tapahtui erillisessä huonetilassa. Riihi
ja sauna sijoitettiin palovaaransa takia jonkun matkan päähän
varsinaisesta pihapiiristä.
Riihi, Ilmajoki
15
Ulkorakennukset
Ulkorakennukset ovat olennainen osa pohjalaista pihapiiriä.
On aittaa, luhtia, renkitupaa, navettaa, tallia, ulkohuussia ja
puuliiteriä sekä tarpeen mukaan lampolaa ja sikalaa yms. Osa
toiminnoista yhdistettiin saman katon alle.
Rakennusten säilymisen kannalta on erityistä huomiota kiinnitettävä kahteen rakenteelliseen seikkaan, vesikattoon ja perustukseen.
Ulkorakennusten perinteisiä kateaineita ovat olleet malka-,
lauta- ja pärekatto, myöhemmin saumattu pelti tai, joskin
harvemmin huopa tai tiilikate. Uritettu kaksinkertainen lautakate tai pärekatto on erittäin kaunis aitan tai luhdin katteena.
Lautakatto pitää muistaa käsitellä aidolla hautatervalla aluksi
vuosittain, myöhemmin muutaman vuoden välein säilyäkseen.
Pärekattoa ei tarvitse käsitellä. Pärekaton elinkaari tosin ei ole
niin pitkä. Kuusi on solurakenteensa vuoksi parempi raakaaine pärekatoksi kuin mänty, ja käsin halkaistu päre kestää pi-
dempään kuin koneellisesti tuotettu. Mikäli rakennuksessa on
savuhormi, on suositeltavaa käyttää palamattomia kateaineita.
Perinteiset ulkorakennukset ovat aina hirsistä salvottuja pitkänurkkaisia rakennuksia, vain navetta saatettiin tehdä alaosastaan tai kokonaan kivestä. Ulkorakennusten hirsipinnat
veistettiin piilukirveellä kauniisti aallolle, eikä niitä yleensä
laudoitettu.
Vanhastaan ulkorakennusten perustuksia ei aina tehty yhtä korkeiksi kuin asuinrakennuksessa, minkä takia ne saattoivat painua ja alimmat hirret tulivat kosketuksiin maanpinnan kanssa.
Uudet perustukset on syytä tehdä riittävän korkeiksi. Aitoissa
nurkkakivien varaan patsas tai lankkujaloilla, niin että pohja
pääsee hyvin tuulettumaan. Puolitoistakerroksiset pitkät ulkorakennukset tehdään porakiviperustusten varaan.
Puolitoistakerroksinen
ulkorakennusrati
SOKKELI
- Lohkokivi (graniitti)
JULKISIVU
- Käsin veistetty hirsi
VÄRI:
- Maalaamaton luonnonharmaa
- Punamullattu
- Pystyrima laudoitus punamullattu
16
KATE
- Lautakate (tervattu)
- Pärekate
- Saumattu peltikate
0DWWDJUD¿LWWLPXVWD
- Aito savitiilikate, puutiilen värinen
- Huopakate
Kolmiorimalla
VÄRI:
- Musta/tumman harmaa
Porttiaukko
mahdollinen
OVET JA LUUKUT
- Leveä vaakapaneeli
VÄRI:
- Keltaokra
- Kimröökinharmaa (siniharmaa)
- Vuorilaudat
VÄRI:
- keltaokra ovien mukaan
- taitettu valkoinen
PITKÄNURKAT
- Hirsi
- Laudoitettu
VÄRI:
- Punamullattu tai
laudoitettuna myös
taitettu valkoinen,
vaalean harmaa
2,8-4,5m
3-5m
3-5m
3-5m
3-6m
3-5m
Navetta
Pohjanmaalla yleisin navettatyyppi on luontinavetta jota Pohjanmaalla kutsutaan parsinavetaksi. Parsinavetta oli joko
kokonaan tai osittain puupohjainen, eläimille oli rakennettu
omat parret ja lanta luotiin ulos aika ajoin. Navetta rakennettiin
usein parihuoneeksi heinä- ja olkiladon kanssa.
Tiilen käyttö navetoissa yleistyi 1900-luvun alkupuolella. Kumurinloukko (Jorma Lemisen arkisto)
Kosteutensa vuoksi kokonaan hirsistä salvotut navetat ja eläinsuojat lahosivat nopeasti. Parhaiten säilyneet navetat ovat
alaosastaan kivestä tehtyjä. Ylisellä varustetut ja kiilakivistä
rakennetut navetat yleistyivät Pohjanmaalla vasta 1800-luvun
puolivälin jälkeen.
Siirretty ulkorakennus Stundarsissa
17
Mikä tekee pohjalaistalosta pohjalaistalon? Pohjalaistalon tyypillisiä tyylipirteitä
IKKUNAT
- Puurakenteiset ikkunat
- 6-jakoiset, 4-jakoiset risti-ikkunat tai T-malliset ikkunat
- Väri taitettu valkoinen, helmenharmaa tai kimröökinharmaa.
- Vuorilistoitus taitettu valkoinen
PÄÄDYT JA POIKKIPÄÄDYT
/HYHlYDDNDSDQHORLQWLSHULQWHLVLOOlSUR¿LOHLOOD
päätykolmiossa ja poikkipäädyn yläosassa jos
sellainen on (1900-luvun alku).
VÄRI: Muusta julkisivulaudoituksesta poikkeava;
taitettu valkoinen tai keltaokra
RUNKO JA JULKISIVUT
- Hirsirunko pitkillä nurkilla. Seinät hieman liuhalla (ulospäin kallellaan).
- Näkyvä hirsipinta ”piiluttu”.
VÄRI: Maalamaton harmaa tai punamulta
- Pystyrimalaudoitus.
VÄRI: Punamulta
- Nurkkalaudoitus
VÄRI: Punamulta tai taitettu valkoinen ikkunavuorilistoituksen mukaan.
SOKKELI JA PERUSTUKSET
- Luonnonkivi (näkyviltä osin), lohkottu tai
lohkoamaton harmaa tai punainen graniitti.
Korkeus 40-70 cm.
- Huom! Kissanluukut alapohjan tuuletusta
varten.
18
KATTO
- Saumattu peltikate jalkaränneillä, syöksytorvet
VXSSLORNXSHLOODYlULJUD¿LWLQPXVWD
- Savitiilikate, tiilenpunainen
- Avoräystäät tai
- Empiretyylinen yhteen rakennettu räystäslistoitus
KUISTIT
- YKSIKERROKSISET avokuistit satulakatolla.
Renessanssityylinen kuisti balusteripylväillä
on kuistityypeistä vanhin.
- Yksikerroksiset lasikuistit:
- Malli vaihtelee, neliö, suorakaide,
tai viisi kulmainen
- Kattomuoto vaihtelee mallin ja
rakennusajankohdan mukaan; satulakatto,
mansardikatto (jugendvaikutusta),
pulpettikatto poikkipäädyllä (-päädyillä)
tai ilman
- Ikkunajako ja ruudutus vaihteleva.
Koristeellisia salmiakki- tai
vinoristikkoikkunoita esiintyy kuisteissa.
- KAKSIKERROKSISET lasikuistit tulivat muotiin
vasta 1900-luvun alkupuolella
- Malli vaihtelee, neliö,
suorakaide, tai viisikulmainen
- Kattomuoto vaihtelee mallin ja
rakennusajankohdan mukaan;
satulakatto, mansardikatto
(jugendvaikutusta)
- Ikkunajako ja ruudutus vaihteleva.
Koristeellisia salmiakki- tai
vinoristikkoikkunoita esiintyy kuisteissa.
- Porras toiseen kerrokseen
sijoitettu kuistiin.
- VÄRITYS: Kuistit on usein rakennettu myöhemmin
kuin itse talo ja kuistien värit saattavat poiketa
julkisivuvärityksestä. Niissä on käytetty murrettuja
perinnevärejä ja niistä vaalennettuja sävyjä.
OVET
- Puurakenteiset ovet.
- Yksilehtinen leveä paneloitu ovi yläikkunoilla
- Paneloidut pariovet, leveys 110-130 cm yläikkunoilla.
- Kapeat peiliovet yläikkunoilla.
- Maalatut perinteisiin sävyihin, keltaokra, punaokra,
helmenharmaa tai kimröökinharmaa (ei jalopuuta). Toisinaan ovissa käytetty tehosteeksi kahta väriä. Esimerkiksi taalainmaansinistä yhdistettynä edellä mainittuihin
perinnesävyihin.
- Vuorilistoitus taitettu valkoinen
19
Päätykolmion ikkunoita
Lunetti-ikkuna, Ilmajoki
Ikkunat
Ikkunan kehitys
Vanhan ikkunan kauneus piilee sen harmonisissa suhteissa ja
kauniisti aaltoilevissa laseissa.
Vaasan kaupungista löytyi jo 1600-luvun puolivälissä lasimestareita ja ikkunateollisuudelle sallitun kulkukaupan myötä lasin käyttö yleistyi vähitellen myös maakunnissa.
Varhaisimmat ikkunat olivat pieniruutuista puhallettua kruunulasia, jotka asennettiin lyijypuitteisiin. Puhallustekniikan
kehittyessä lyijypuitteen korvasi lasiuralla varustettu puupuite.
1700-luvun loppupuolella uusklassinen kuusiruutuinen ikku-
na vakiinnutti meillä asemansa yleisimpänä ikkunatyyppinä.
Lasin koko kasvoi edelleen ja 1800-luvun loppupuolella kolmiruutuinen T-ikkuna syrjäytti kuusiruutuisen ikkunatyypin
melkein kokonaan. Tähän mennessä oli jo siirrytty lasin kittikiinnitykseen ja kesäksi pois nostettavat sisäikkunat kuuluivat
jokaisen talon vakiovarusteisiin. Uusklassismi 1920-luvulla toi
vielä hetkeksi takaisin kuusiruutuisen ikkunan, kunnes 30-luvun funktionalismin myötä ikkunan muoto yksinkertaistui ja
vapaa sommittelu korvasi symmetriaan perustuvan julkisivujäsentelyn.
Ikkunan kehitys 6-ruutuisesta ikkunasta t-ikkunaksi
1780-
20
1840-
1880-
1880-
Haukanikkunoita:
Ikkunan vuorilistamalleja:
1. Hyvin säilynyt alkuperäinen risti-ikkuna. Huomioitavaa on että
vuorilaudoituksen sivulaudat aina
ulottuvat yhtenäisinä ylhältä alas ja
poikkilaudat jäävät näiden väliin.
Ikkunan pystysuuntaa korostettiin
myös eri tavoin profiloidulla ylälistalla. Ikkunat ovat hirsitaloissa aina
olleet samassa linjassa julkisivun
pinnan kanssa.
2. Klassinen kuusiruutuinen ikkuna 1800-luvulta käsinpuhalletuin
lasein. Vanhat ikkunapuitteet ovat
useimmiten valikoidusta tiiviistä
puusta tehtyjä ja säilyvät hoidettaessa vuosisadasta toiseen. Ikkunan
vuorilistoitus on aina tehty höylätystä laudasta.
1.
2.
3.
4.
3. Empirevaikutteita saaneessa rakennuksessa ikkunan yläosaa koristaa salmiakin muotoinen koristeaihe. Kuusiruutuisen ikkunan yläpuite
on tässä 1840-luvulla rakennetussa
talossa alapuolista poikkipuuta paksumpi.
4. Uusrenessansi 1800-luvun loppupuolella suosi voimakasta profilointia ikkunan ympärillä. Tyyli oli
kaupunkitaloille ominainen mutta
esiintyy harvakseltaan myös talonpoikaistaloissa.
21
Ovet
Ulko-oven kehitys heijastaa havainnollisella
tavalla puusepäntaidon kehitystä maassamme. Vanhimmat ovet koostuvat muutamasta
pystysuuntaisesta lankusta. Ne yhdistettiin
kahdella tai useammalla poikittaissuuntaisella päistään kapenevalla pienalla. Saranat
olivat aluksi puusta mutta korvattiin myöhemmin pitkillä taotuilla rautasaranoilla jotka kiinnitettiin suoraan pihtipieleen. Tämän
tyyppisiä ovia on vielä aitoissa ja luhdeissa.
Lautaovi saatettiin myös koristella diagonaalisella ruudukoilla joka veistettiin suoraan
lautaoven pintaan.
1.
2.
Kaksiosaisia päällekkäisovia esiintyy usein
tallin, navetan tai porstuanovina. Päällimmäistä ovea voitiin siten pitää auki samalla
kun alaosa esti karjaa tulemasta sisään tai
pääsemästä ulos riippuen rakennuksesta.
Pariovia käytettiin lähinnä ulko-ovina porstuassa. Lautaoven tiiveyden parantamiseksi
on niitä paneloitu aina 1600-luvulta lähtien.
Leveät eri tavoin kruusatut paneelit asennettiin joko vaakasuuntaisesti tai diagonaalisesti
kalanruotokuvioksi. Kuviointia saatettiin korostaa maalamalla kruusaukset tummemmalla värisävyllä.
3.
4.
Paneeliovet
1700-
22
1700-1900
Pariovet
1790-
1850-
Peiliovi levisi Pohjanmaalle 1700-luvulla.
Niitä käytettiin lähinnä sisäovina kamarin,
vierastuvan ja salin ovina, myöhemmin
tuvanovena. Vanhimmissa 1600-luvulta peräisin olevissa ovissa on kaksi tai neljä yhtä
isoa peiliosaa.
Ylivoimaisesti yleisin ovimalli pohjalaistaloissa on 1700-luvulta peräisin oleva rokokoopeiliovi. Siinä on kolme eri suuruista
vaakasuuntaista peiliä. Suurin yläosassa ja
pienin keskellä. Talonpoikaistaloissa esiintyy lähinnä puoliranskalaista peilityyppiä
mikä tarkoittaa että peiliosa liittyy suoraan
kehysosaan. Täysranskalaisessa peiliovessa peilin ja kehyksen välissä on voimakNDDVWLSUR¿ORLWXHULOOLQHQOLVWD3HLOLRYLPDOlisia pariovia esiintyy pohjalaistaloissa vain
ulko- tai kuistinovina.
5.
6.
Sisäovet
1 ja 3. Ulko-ovia Stundarsissa,
Sulva
2. Kaksiosainen ulko-ovi Vöyriltä,
Bragen kotiseutumuseo, Vaasa
4. Hämes-Havunen Kauhajoella
5. Yli-Lauroselan talo Ilmajoella,
1840-luvulta
6.Kokkolan Öjan kotiseutumuseon
kuisti
1800-
1900-
23
Kuusikulmainen kuisti
1.
4.
Kaksikerroksinen kuisti,
yleistyi vuosisadan vaihteessa.
5.
6.
24
Empiretyylin inspiroima kuisti.
Nikkarityylinen kuisti.
Kaksi kuistia vierekkäin
2.
3.
1.
3.
2.
4.
5.
6.
Öjan kotiseutumuseo
Kuisti Isossakyrössa
Kuisti Närpiön kotiseutumuseossa
Kuisti Alavudella
Kuisti Vähässäkyrössa
Empiretyylinen kuisti Yttermarkista
Kuistit
Vanhimmat säilyneet kuistit Pohjanmaalla ovat avoimia porraskuisteja 1800-luvun alkupuolelta. Niissä on harja- tai aumakatto jota kannattaa kaksi balusterimallista pilaria. Tämä
maljamainen pilarityyppi juontaa juurensa renessanssiajalta.
Avoin kuisti varustettiin yleensä kaitein ja penkein molemmin
puolin portaita.
Suorakulmainen kuisti harjakatolla.
Kuisti pulpettikatolla.
Kuistin pääasiallinen tehtävä on ollut suojata sisäänkäyntiä ja
portaita sateelta. Kuisti toimi myös talon koristeena, eräänlaisena käyntikorttina, ja saattoi olla hyvinkin koristeellinen poiketen sekä tyyliltään että väriltään päärakennuksesta. Umpikuistien mallit vaihtelivat rakennusajan ja -paikan mukaan paljon.
Empirestä vaikutteita saaneissa kuisteissa oli usein harjakatto,
vahva räystäslistoitus ja lunetti-ikkuna parioven yläpuolella.
Uusgotiikka toi meille viisisivuisia kuisteja pyramidikatoilla.
Rautatieverkoston laajeneminen uusine asemarakennuksineen
vaikutti uusien tyylien leviämiseen, varsinkin kuisteissa jotka
kevytrakenteisina oli helppo uusia. Korkeat kaksikerroksiset
kuistit yleistyivät 1900-luvun alkukymmeninä. Kahdella kuistilla varustetut mallit vaihtelivat muodoltaan huomattavasti.
Varsinkin Etelä-Pohjanmaalla esiintyy paljon eri tavalla yhdistettyjä isoja kuisteja jotka maalattiin vaaleilla väreillä.
25
Siirretyn pohjalaistalon rakenne
YP 2
- Kate ja kattorakenne sekä aluskate
- Tuuletusrako min. 100mm
- Tuulensuojalevy (puukuitulevy)
- Koolaus ja eriste min. 250-400mm (puukuituvilla)
- Rakennuspaperi tai pehmeä puukuitulevy
- Harvalaudoitus
- Kattolaudoitus/rakennuslevy
YP 1
- Tuulettuva ullakkotila
- Tuulensuojalevy (puukuitulevy)
- Rakenne ja eriste ~400mm
(pellava-tai puukuituvilla)
VS
- Vanha hirsiseinä+tapetti tai
puukuitulevy+tapetti
IKKUNAT
- Vanhat ikkunat tai vanhan mallin mukaan teetetyt,
kitatut ikkunat jotka maalataan pellavaöljymaalilla
- Karmin ja seinän välinen rako tiivistetään
SHOODYDULYHHOOlOHYHlWSUR¿ORLGXWOLVWDWVLVlSXROHOOH
- Sisäpuite tiivistetään, tarvittaessa ikkunapuitteiden väliin
asennetaan kolmas lasi
Huom! Ikkunat asennetaan aina ulkoseinän kanssa samaan
linjaan.
US
- Pystyrimalaudoitus, alalista ja helma yms.
- Puukuitutuulensuojalevy, hirsiseinän vauriokohtien
paikkaus puulla, rakojen tiivistys pellavariveellä tai
0DKGROOLQHQXONRSXROLQHQHULVWHHVLPSXXNXLWXHULVWH•
100mm+tuulensuojalevy)
- Veistetty vanha hirsi 150-175 mm, tiivistys pellavariveellä
-Mahdollinen sisäpuolinen lämmöneriste jos ulkopuolelle
ei laiteta mitään (esim.puukuituvilla yht. max 70mm) +
rakennus paperi ja/tai levy+tapetti tai
- Paperitapetti suoraan hirrelle tai rakennuslevy + tapetti
SOKKELI
- Vanha porakivi ulkopinnassa
- Perustukset rakennesuunnittelijan mukaan
26
AP
- Rossipohja
- Vanha lankkulattia, tai 175-250x40mm leveät uudet tuppeen sahatut kuusilankut
- Rakenne ja eriste 250-350 mm (kutterilastu/sahanpuru/puukuituvilla)
- Tuulensuojalevy tai paperi ulkoseinää vasten
- Tuulensuojalevy 1-2x25mm + umpilaudoitus
- Tuuletettu alapohja, kissanluukut auki huhti-syyskuun.
Tuuletuskanava savupiipussa tehostaa rossipohjan ilmanvaihtoa
Följarit
Hirsiseinän oikominen ja tukeminen följareilla
Vaihtoehtoisia tapoja paikata hirsiä
Hirsirungon korjaus
Vanhassa hirsirungossa joudutaan alahirsi usein vaihtamaan,
ns. ”kengittämään” lahovaurion takia. Hirsinen salvosrakenne
on sellainen että alimpien hirsien vaihto on suhteellisen helppo
toteuttaa. Se on kuulunut tavanomaisiin korjaustoimenpiteisiin erityisesti silloin kun rakennuksessa on ollut multapenkki. Perinteinen tuohi on mitä mainioin kosteuseriste sokkelin
ja hirsirungon välissä mutta huopa kelpaa myös. Lahovaurioita saattaa esiintyä myös ikkunoiden alapuolella ja muurien
läpimenokohdissa. Tällöin hirren laho osa poistetaan ja korvataan terveellä puulla. Saumakohdat tiivistetään huolellisesti
pellavariveellä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nurkkien
1.
tiivistämiseen.
Paras ennaltaehkäisevä toimenpide on pitää huoli siitä, ettei
kosteutta ylläpitävää kasvillisuutta ole heti seinänvierustassa
kiinni ja että maapinta ei nouse perustusten yläpuolelle.
1. Katoksellinen vellikello on yleinen näky EteläPohjanmaalla. Kuortaneella sijaitsevan talon nurkat
on avattu tiivistämistä varten ja alahirsi on osittain
vaihdettu.
2. Huonokuntoisten hirsien vaihto on huomattavasti
helpompaa kun talo siirretään hirsi hirreltä.
2.
27
Pohjalaistalon siirto
Ennen hirsitalon siirtoa on vanha rakennus inventoitava.
Rakennus valokuvataan ja mitataan tarkasti. Mittausten pohjalta tehdään mittapiirustukset pohjista ja julkisivuista sekä
leikkauskuvat. Rakennus voidaan siirtää joko kokonaisena
tai purkaa hirsi hirreltä osiin ja pystyttää uudelleen uuteen
paikkaan. Ennen kuin pintakerrokset poistetaan tulisi
niistä ottaa näytteet talteen, esimerkiksi tapettimallit, listamallit yms. Myös takat ja uunit dokumentoidaan ja piirretään huolellisesti. Kaikki purettavat osat kuten ikkunat, ovet,
listat, hirret, lankkulattiat ja lautakatot numeroidaan ja niiden paikat merkitään piirustuksiin. Kivijalan kivet mitataan
ja numeroidaan myös. Hirsiseiniin kiinnitetään vanerista tai
Vaihtoehtoja
lämmöneristyksen
parantamiseen:
Vaihtoehto 1
Täytepala
Paneeli/
Insuliittilevy/
Kipsilevy
Rakennuspaperi
vastaavasta tehdyt numerokilvet sekä päätyyn että ulkosivulle
helpottamaan oikeiden hirsien löytämistä pystytysvaiheessa.
Hirsitaloissa ilmatiiveydestä huolehtiminen on tärkeämpää
kuin lisäeristyksen paksuus. Pystytettäessä vanhaa hirsirunkoa hirsi hirreltä se saadaan helposti hoidettua. Hirsien väliin
tilkkeeksi tulisi valita sellainen luonnonmateriaali, joka kosteusteknisesti käyttäytyy samalla tavalla kuin puu, esimerkiksi
pellavarive. Halkeamat hirsissä tulisi myös tilkitä huolellisesti.
Nurkkien ja esimerkiksi ikkunakarmin ja rungon välisten rakojen sekä ikkunoiden tiivistäminen ylipäänsä on tärkeätä. Ilmatiiveys ei ole sama asia kuin kosteustiiveys. Muovikalvoja tai
Lisälasi
Tiivistyslista
Ikkuna karmi siirretään
rakennuksen ulkopintaan jos rakennus
lisäeristetään ulkoapäin
Vuorilaudoitus
Laudoitus
Tuuletusrako
Tuulensuojalevy 25mm
Puukuitueriste 100mm
Hirsiseinä
Tuuletettu
rossipohja
Vanha porakivi
valetaan kiinni
perustuksiin
tukimuurilla
28
Vesilista
Tuohi tai kattohuopa perustusta
ja hirren/puun väliin
Ulkopuolelta
Lisäeristäessä vanha
porakivi siirretään myös
ulos samaan linjan
julkisivun kanssa
tiiviistä polyuretaanivaahtoa ei ulkoseinissä tulisi käyttää.
Huolellinen väli- ja alapohjan eristys auttaa lattiavetoa vastaan. Erityisesti eri rakennusosien, seinän ja ylä-, väli- tai alapohjan rajapinnat tulisi saada ilmatiiviiksi. Yläpohjan kautta karkaa helposti huomattavasti
lämpöä. Eristekerroksen lisääminen yläpohjassa on yleensä helpoin ja
taloudellisesti kannattavin toimenpide.
Tarvittaessa ulkoseinien lämmöneristystä voidaan parantaa molemmin
puolin kohtuullisesti puukuitueristeellä ja tai -levyillä. Lisäeristettäessä
hirsiseinää ulkopuolelta tulisi perustuskivet ja ikkunat muistaa siirtää
ulos samaan linjaan ulkopinnan kanssa ja räystästä pidentää niin että
rakennuksen mittasuhteet ja ilme säilyy alkuperäisen kaltaisena. Mikäli
siirrettävässä rakennuksessa on kauniisti muotoiltu, yhteen rakennettu
empire-tyylinen räystäs, tämä ei onnistu. Silloin on parempi eristää ainoastaan sisäpuolelta. Sisäpuolinen lisäeristys ei kuitenkaan saisi ylittää
70 mm kosteusteknisistä syistä. Sisäpintoihin on hyvä valita hengittävät
paperitapetit ja vanhanmalliset kruusatut listoitukset.
Vaihtoehto 2
Täytepala
Paneeli/
Insuliittilevy/
Kipsilevy
Rakennuspaperi
Puukuitueriste
50-70mm
Tuuletettu
rossipohja
+
Lisälasi
Tiivistyslista
Ikkuna karmi
rakennuksen ulkopinnassa
Vuorilaudoitus
Rimat
Laudoitus
Tuuletusrako
Tuulensuojalevy puukuitua 25mm
Hirsiseinä
Kuvat: Siirretyn hirsirungon rakennusvaiheita Båskaståetilla Sulvalla.
Kissanluukut avataan
huhtikuussa
Betoninen tukimuuri
sisäpuolelle valetaan kiven
Perustukset tehdään
tapauskohtaisesti
pohjatutkimuksen persusteella
rakennesuunnitelmien mukaan
29
Vanhan mallin mukaan rakennettu uusi pohjalaistalo
YP 1
- Tuulettuva ullakkotila
- Tuulensuojalevy (puukuitulevy)
- Rakenne ja eriste 400-500 mm
m
(pellava- tai puukuitueriste)
YP 2
- Kate ja aluskate kattorakenne
- Tuuletusrako min. 100mm
- Tuulensuojalevy (puukuitulevy)
- Kattorakenne, perinteiset vuoliaishirret tai ruotsalaiset kattotuolit
- Koolaus ja eriste 400-500 mm (puukuituvilla)
- Rakennuspaperi tai pehmeä puukuitulevy
- Harvalaudoitus
- Kattolaudoitus/rakennuslevy
US
- Rimalaudoitus, alalista ja helma yms.
- Tuulensuojalevy
3XXNXLWXHULVWH•PP
- Pelkkahirsi ~ 175mm
- 25 mm puukuitulevy tai puukuituvilla
( ~ 50mm) + rakennus paperi tai
- Paperitapetti suoraan hirsipinnalle tai rakennuslevy +
paperitapetti
VS
- Hirsiseinä+tapetti tai
puukuitulevy+tapetti
IKKUNAT
- Vanhan mallin mukaan teetetyt ikkunat,
kitataan ja maalataan pellavaölymaalilla
- Karmin ja seinän välinen rako tiivistetään
SHOODYDULYHHOOlOHYHlWSUR¿ORLGXWOLVWDWVLVlSXROHOOH
- Sisäpuite tiivistetään, ikkunapuitteiden väliin
asennetaan kolmas lasi (uudisrakennuksissa
pakollinen) Huom! Ikkuna asennetaan julkisivun
ulkopinnan tasoon.
SOKKELI
- Porakivi ulkopinnassa
- Perustukset rakennesuunnittelijan mukaan
Huom!
Uudisrakentamisessa on noudatettava uusia
energiamääräyksiä jotka perustuvat kokonaisenergiatarkasteluun. Uutena asiana on
että vaipan eristyksen lisäksi, merkitystä on
rakennuksen koolla, tiiveydellä, rakennusmateriaalilla sekä lämmitykseen käytetyllä
energiamuodolla. Määräykset ohjaavat
uusiutuvien energiamuotojen käyttöön ja
asuinpinta-alojen pienentämiseen.
30
AP
- Rossipohja
- Lankkulattia, 175-250x40mm leveät uudet tuppeen sahatut kuusilankut
- Rakenne ja eriste (kutterilastu/sahanpuru/puukuituvilla) 250-400 mm
- Tuulensuojalevy tai paperi ulkoseinää vasten
- Tuulensuojalevy 1-2x25mm lisätään + umpilaudoitus
- Tuuletettu alapohja, kissanluukut auki huhti-syyskuun.
Tuuletuskanava savupiipussa tehostaa rossipohjan ilmanvaihtoa
1. Perinteinen kauniisti aallolle veistetty
hirsiseinä aikaansaadaan erityisellä piilukirveellä kun runko
on jo pystyssä.
2. Nurkkien veistäminen vaatii taitoa.
Nurkkasalvos voidaan
veistää eri tavalla.
Hammastettu nurkkasalvos pitää lämpöä
suoraa jyrkkänurkkaa
paremmin.
1.
3. Ovi- ja ikkunaaukkojen sivuihin lovetaan ura hirteen karapuuta varten. Karapuu
pitää hirret suorassa.
Karapuu
jätetään
aukkoa reilusti lyhyemmäksi niin että
hirsiseinä pääsee laskeutumaan vapaasti.
2.
3.
liitetään yhteen tapeilla ja varaus täytetään pellavariveellä tai
tulee Kitinojan perinnekylässä tehdä perinteisin menetelmin
-nauhalla. Näkyviin jäävät pinnat on piiluttava. Uusi runko
käsityönä yksityiskohtia myöden vanhaa esikuvaa seura-
laskeutuu vähintään tuuman metriltä. Suositeltavaa on että
ten. Runkoon käytetään päistään kapenevaa massiivihirttä.
rungon annetaan laskeutua noin vuoden ennenkun ikkunat ja
Pitkänurkat ja varaukset tehdään perinteisellä tavalla. Hirret
ovet asennetaan paikalleen.
~5m
Uudesta hirrestä veistetty pohjalaistalo tai laajennusosa
6-7m
3-5m
6-7m
6-7m
KAMARI
TUPA
TUPA
PORSTUA
Paritupa
31
2.
1.
3.
Yksityiskohdat
Oli sitten kyseessä vanhan talon siirto tai uudesta hirrestä rakennettu perinnerakentaminen, tulee
työn lähtökohtana aina olla pohjalaistalon alkuperäisen tyylin tyypilliset yksityiskohdat ja materiaalit. Uusia niin sanottuja huoltovapaita julkisivumateriaaleja ei missään tapauksessa tule käyttää
Kitinojan perinnekylässä. Huoltovapaita ns. ikuisia materiaaleja ei ole olemassakaan. Sitä vastoin
RQPDWHULDDOHMDMRLWDHLYRLNRUMDWD3UR¿LOLSHOWLWDL
muovipaneeli eivät kuulu pohjalaiseen rakennusperinteeseen.
4.
32
1. Kevyt avoräystäs on pohjalaistaloissa yleisimmin esiintyvä räystäsmuoto.
2. Empiremallinen yhteenrakennettu räystäs on juhlallinen
yksityiskohta pohjalaistalossa. Kolmionmallista päätyikkunaa esiintyy Etelä-Pohjanmaalla muunmuassa Ylistarossa.
3. Hirsirakennuksen seinät on perinteisesti rakennettu liuhaan. Aitoissa enemmän, asuinrakennuksissa vähemmän.
Rakennusten mittasuhteet pysyvät suurentuessaan kutakuinkin samoina.
4. Sokkelikivet ovat samassa linjassa julkisivun kanssa.
Hyöty vesilistan nostamisestä ylemmäs vaakalaudalla on
siinä että alahirren kunto on näin helpompi tarkistaa.
5. Vesilista ohjaa veden sokkelin ulkopuolelle. Sokkeli on
tehty luonnonkivistä ja kissanluukku kehystetty puulla. Kissanluukku joka suljetaan talveksi on muistettava avata keväällä.
6. Luonnonsora on paras vaihtoehto perinteiseen pihapiiriin. Rapaisuuden välttämiseksi pinta voi olla seulottua soraa.
5.
6.
Räystäät ja rännit:
1. Puutuellinen jalkaränni, vähimmäiskaltevuus 1:75
2. Avoräystäs
3. Syöksytorven suppilo, sinkittyä
teräspeltiä. Maalataan n. 1-2 vuoden päästä kun pelti on hapettunut.
4. Perinteiseen tapaan taitettu
syöksytorvi, sinkittyä teräs-peltiä.
Maalataan n. 1-2 vuoden päästä
kun pelti on hapettunut.
2.
1.
1. Savupiippu tehdään vanhan mallin mukaan niin että se kapenee keskiosaltaan
ja levenee porrastetusti yläosaltaan. Tarvittaessa yläosa voidaan suojata pellillä.
Savupiipun hormeja hyödynnetään myös
ilmastoinnissa poistoilmakanavina.
2. Saumatun peltikatteen perinteinen jalkaränni ja vanhanmallinen syöksytorvi.
3. Perinteinen puinen tikas sopii pohjalaistaloon parhaiten.
4. Pihapiirin aitaukseen voidaan käyttää
järeää luonnonkivistä ladottua kiviaitaa
tai ajatonta punaiseksi maalattua rimaaitaa. Riukuaita ja yksinkertainen vaakalauta-aita sopivat sen sijaan eläinaidaksi
takapihalle.
5. Pystyrima-aita rajaa ja viimeistelee
pohjalaista pihapiiriä kauniisti.
3.
4.
5.
33
Sisätilat
1 Vierastupa ns.”erustupa” ei
aina ollut arkikäytössä ja se
saattoi olla juhlavasti koristemaalattu. Tässä lattialankut ja
kattolaudat on siirretty purkutalosta Mustasaaren Helsingbystä.
Maalaukset on siirron jälkeen
hienivaraisesti restauroitu.
2. Tuvan takkamuuri Loukasmäessä Ilmajoella.
3. Takkamuuri Kaarlelan kotiseutumuseossa Kokkolassa.
Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla
kaariotsainen takka on suorakulmaista mallia yleisempi.
1.
2.
34
3.
4.
5.
6.
Märkätilojen sijoitusvaihtoehtoja pohjalaistalossa
Märkätilaa rakennettaessa on pidettävä huoli siitä, ettei kosteus pääse vaurioittamaan talon alkuperäisiä rakenteita. Paitsi
asianmukaisen vesieristeen asentaminen sisäpintoihin, tulisi
märkätilat rakentaa siten että lattia-, seinä- ja kattorakenteiden
sekä rungon väliin jää tuuletettava rako. Erillinen omilla jaloillaan seisova seinällinen suihkukaappi on suositeltavin ratkaisu
hirsitaloissa ja saunatilat tulisi mieluummin sijoittaa ulkorakennukseen.
6. Portaat toiseen kerrokseen saattoivat hyvin sijaita ikkunan edessä.Tärkeintä oli että ikkuna-aukotus
oli symmetrisesti julkisivussa. Ikkuna on jätettävä
saranoimatta että se voidaan nostaa pois pesua varten. Sisälasin tulee määräysten mukaan olla turvalasia.
kh
wc
wc
kodinhh
kodinhh
wc
5. Pieni erillinen wc voidaan myös sijoittaa portaiden alle.
kodinhh
Hyvällä suunnittelulla joka ottaa huomioon talon alkuperäisen
luonteen voidaan ratkaista nykyasumiselle tärkeät mukavuudet
tuhoamatta talon historiallista arvoa.
4. Kylpyhuone voidaan sijoittaa toisen kerroksen
sivukomeroon, mikäli korkeutta riittää.
35
Pihapiirin kasvillisuus
Koivukujanteet
Pihanrajauksen jatkeena koivukujat ovat edelleen merkittävä osa
pohjalaista maisemaa. Samalla kun puukujanne tekee pihapiiriin
saapumisen juhlalliseksi toimii se tehokkaana ilmavirtojen katkaisijana ja tien kuivattajana. Jokaisen tontinomistajan tulisi istuttaa
muutama koivu tien suuntaisesti tontin reunalle.
Pihapiirin istutukset
Vanha pihapiiri jakautui monesti useampiin toiminnallisiin kenttiin.
Pihassa saattoi olla omat alueet omena- ja kirsikkapuille, pensastarha marjapensaille, hyötypuutarha juureksille ja vihanneksille sekä
kukkatarha, jossa kasvoivat perennat ja kesäkukat.
1.
Rakennetuista aidoista vanhin on kiviaita. Punaiseksi maalattu puusäleaita on tavallisin ja kaunein aitatyyppi pihapiiriä rajaamaan.
Luonnonkivet sopivat monen pihan pinnoitteeksi. Ohut kerros seulottua luonnonkivisoraa sopii murskesoraa huomattavasti paremmin niin vanhaan kuin uuteenkin pihaan.
1. Koivurivit rajaavat tiealuetta kauniista.
2. Perinteisessä perennapenkissä kasvaa
monenlaista kasvia, mm. Isoritarinkannusta,
sormustinkukkaa, tiikerinliljaa.
3. Akilejaa, unikkoja ja päivänkakkaroita.
4. Ruusumalva
2.
36
Omenapuu on istutetuista hedelmäpuistamme tärkein. Hapankirsikkaa on myös viljelty yleisesti 1600-luvulta asti. Musta- ja punaherukat ovat meillä luonnonvaraisina kasvavia pensaita, joita sittemmin
on siirretty puutarhoihimme. Alkukesän kukkivat syreenipensaat
ovat erottamaton osa kulttuuriympäristöämme. Yhtä vanha ja laajalle levinnyt pensaslajike pihoissamme on Siperian hernepensas
vapaasti yksittäisenä pensaana kasvavana. Rusopajuangervo ja
monet muutkin angervot löytyvät vanhoista pihapiireistä. Muita pihaa rajaavia pensaita on perinteinen kuusiaita.
3. 4.
5.
6.
7.
Ruusut
Perennat
Ruusupensaita ei yleisesti esiintynyt maassamme kuin vasta
1800-luvun loppupuolella. Tunnetuin vanha ruusulajike lienee
juhannusruusu, jota Ruotsissa kutsutaan Suomen valkoiseksi
ruusuksi. Se on todennäköisesti tullut meille idästä koska sitä
ei esiinny muualla Euroopassa. Juhannusruusujen ryhmään
kuuluu myös vaaleanpunaiset Suvi- ja Papula-ruusu lajikkeet.
Muita vanhoja lajikkeita ovat punainen Valamonruusu ja Kirkkoruusu. Hieman myöhemmin kukkiva vaaleanpunainen Mustialan ruusu kuuluu Rosa alba-sukuun.
Vanhoja jo 1600-luvulta peräisin olevia koristekasvilajikkeita
ovat akileijat, iirikset, pionit, malvat ja keisarinkruunu.
Kevään ensimmäiset kukat olivat kevätesikot, idänsinililjat ja
narsissit joita kohta seurasivat iirikset, lupiinit ja liljat. Muita
vanhoissa puutarhoissa löytyviä lajeja ovat mm. ritarinkannus, suopayrtti, lehtosinilatva, palavarakkaus, särkynytsydän,
ukonhattu, kultapallo, ja syysleimu. Tavallisia yksi- ja kaksivuotisia lajikkeita olivat kehäkukka, idänunikko, salkoruusu ja
sormustinkukka.
5. Valamonruusu
6. Suviruusu ja juhannusruusu
7. Juhannusruusu
8. Jalopioni
9. Valkoinen syreenipensas
10. Vapaasti kasvava Siperian hernepensasaita
8. 9.
10.
37
PUNAMULTAMAALIN VALMISTUSOHJEET
50 l
2 kg
4 kg
8 kg
(1 l
vettä
rautavihtrilliä (rautasulfaattia)
hienoja ruisjauhoja
väripigmenttiä (Italianpunainen)
pellavaöljyvernissaa)
1. Keitä vesi kiehuvaksi avotulella.
2. Lisää rautavihtrilli ja anna sen
liueta veteen (½ tuntia).
3. Sekoita ruisjauhot pieneen määrään
kylmää vettä ja lisää se keitokseen.
Anna kiehua (½-1 tuntia).
4. Lisää punamulta ja keitä hiljaisella
tulella vähintään 2 tuntia. Sekoita
silloin tällöin.
Riittoisuus: 1 litra 3-5 neliötä kohden.
Maalaus
Punamullan väri on yhä yksi tärkeimmistä osatekijöistä pohjalaisen maaseutuympäristön eheyttäjänä. Punamulta on juurtunut pysyvästi maaseutumme kulttuurimaisemaa hallitsevaksi
värisävyksi. Kruunu kehotti jo 1600-luvulla säätyläisiä maalaamaan päärakennukset punaiseksi nimenomaan esteettisistä
syistä. Alun perin punamullalla haluttiin jäljitellä paljon arvokkaampana pidettyä tiilijulkisivua. Hirsiseinä ei sinänsä tarvinnut maalia säilyäkseen. Kuitenkin vielä 1900-luvun alussa
useimmat ulkorakennukset olivat maalaamattomia, ajan myötä
kauniin hopeanharmaiksi patinoituneita hirsirakennuksia.
Perinteinen ruisliisteriin keitetty punamultamaali on vailla vertaansa julkisivumaalina. Se ei muodosta tiivistä kalvoa jonka
alla puu lahoaisi ja se vanhenee tasaisen kauniisti. Maali pysyy julkisivussa 15-20 vuotta eikä sitä tarvitse poistaa uusintamaalauksen yhteydessä. Perinteisin, suositeltava värisävy
on vaaleampi (okran- tai italianpunainen), kuin 1940-luvulla
yleistynyt tumma falunpunainen sävy. Aitoa keittomaalia saa
alan erikoisliikkeistä tai sen voi keittää itse.
Höylätyt vaakapaneloidut seinäpinnat asuinrakennusten yläosassa ja poikkipäädyissä tulivat muotiin 1900-luvun alku-
38
puolella. Ne maalattiin pellavaöljymaalilla vaaleaksi tai keltaiseksi. Ikkunanpuitteisiin ja oviin on perinteisesti käytetty
pellavaöljymaalia. Pellavaöljy imeytyy syvälle puun sisälle.
Ulkorakennusten ovet ja luukut ovat pääasiassa olleet keltaokran väriset tai kimröökinharmaat, joskin harvemmin.
Vuorilaudat maalattiin keltaisiksi ovien mukaan tai murretun
valkoisiksi. Asuinrakennusten laudoitetut nurkat maalattiin
aikaisemmin punaisiksi, myöhemmin empiren vaikutuksesta
valkoisiksi. Aittojen ja luhtien nurkat maalataan pääsääntöisesti punaisiksi. Paljasta hirsinurkkaa ei missään tapauksessa
maalata valkoiseksi.
Täydentävät ohjeet
Jotta Kitinojan perinnerakentamisalueesta tulisi tavoitteiden mukainen aito pohjalaiskylä tulisi alueesta kiinnostuneiden rakentajien sitoutua kunnioittamaan perinteisiä
rakennus- ja korjaustapoja sekä käyttämään vuosisatojen
saatossa hyviksi havaittuja rakennusmenetelmiä ja aitoja
materiaaleja.
Näin ollen alueella EI KÄYTETÄ seuraavia:
- Betonipintaisia sokkeleita
- Syvärunkoisia rakennuksia (hirren pituus määrittää
rungon syvyyttä)
- Liimahirsiä tai lamellihirsiä rungossa
- Hirsipaneelia ulkopinnoissa
- Muoveja seinärakenteissa (paitsi märkätiloissa joissa
vesieriste on tarpeen)
- Muovisia tai muovipinnoitettuja paneeleita
0XRYLSLQQRLWHWWXMDSUR¿LOLSHOWHMl
- Ylipitkiä räystäitä tai jyrkkiä kattokaltevuuksia (malli
otetaan vanhoista pohjalaistaloista)
- Koteloituja yksinkertaisia räystäitä (siirtotalossa
alkuperäisen mallin mukaiset räystäät, uudessa talossa
suosituksena lyhyet avoräystäät)
- Ikkunoita syvällä julkisivussa (asennetaan pintaan)
- Akrylaattimaaleja ulkopinnoissa
- Perinteisistä väreistä poikkeavia värejä
- Puhdasta valkoista väriä ikkunoissa, nurkissa ym. (käytetään murrettua sävyä)
- Alumiini- tai muovi-ikkunoita
- Irtoristikoita ikkunoissa
- Muottiin puristettuja tehdasvalmisteisia ovia
EIKÄ alueelle saa rakentaa:
- Yksikerroksista päärakennusta (julkisivun tulee olla
vähintään niin korkea, että ikkunoiden päälle voidaan
sijoittaa haukkaikkunat)
- Matalia loivakattoisia ”elintasosiipiä”
- Tuuletusparvekkeita
- Irrallisia autokatoksia (autot sijoitetaan perinteisiin
ulkorakennuksiin tai niissä oleviin porttirakennelmiin)
- Päädystä sisään ajettavat, kahdelle autolle tarkoitetut
autotallirakennukset eivät sovi perinteiseen pihapiiriin
- Näkyviin jääviä teknisiä rakennelmia (parabooliantennit, tuulimyllyt, pinnalle asennetut aurinkopaneelit,
lämpöpumput, huippuimurit tai sähkökaapit yms.).
Tekniikka on integroitava rakennuksiin siten ettei se näy
julkisivuissa, esim. IV-ulospuhallus johdetaan muurattuun savupiipun kanavaan ja sähkökaappi sijoitetaan
ulkorakennukseen tai kuistin sisälle.
- Moderneja piharakennelmia
- Korkealle nostettuja avonaisia terassirakennelmia
(perinnepihassa istutaan kuistilla tai lehtimajassa)
- Asfalttia tai betonikiveystä teiden pinnoitteena
- Metalliaitoja yms
- Erillisiä heinälatoja (ne kuuluvat niitylle tai pellolle)
39
Pihapiirin jäsentäminen Kitinojalla
Perinteiseen pihapiiriin kuuluu monta rakennusta. Muodostuakseen pihapiiriksi tulisi tontin olla kolmelta sivulta rakennuksilla rajattu. Tänä päivänä ulkorakennukset voivat pitää
sisällään niin autotallia, askartelutilaa kuin saunaakin, lehmien
sijaan. Esimerkiksi luhteja ei juuri löydy siirrettäviksi joten
sellaisen voi rakentaa uudesta veistetystä hirrestä tai vanhasta,
muussa käytössä olleesta hirsirakennuksesta, kunhan on uskollinen vanhalle esikuvalle.
luhti
Pihapiiri:
aitat
sisääntulo porttin kautta
Päärakennus sisääntuloa vastapäätä
- Vähintään kolme rakennusta
- Rakennuksia vähintään kolmella sivulla
- Rakennukset ryhmitellään suorakaiteen muotoisen pihan ympärille
-Rakennusten sisäänkäynnit avautuvat sisäpihalle
ulkorakennus
Pihapiirin rakennukset:
aitta
luhti tai renkitupa
Päärakennuksen pääty tien suuntainen
ulkorakennus
renkitupa
Päärakennus
- 1½ tai 2 kerrosta, minimi pituus 13 metriä
Sijainti merkitty tonttikarttaan.
Renkitupa
- 1½ kerrosta, maksimi pituus 12 metriä
Sijainti vapaa
Ulkorakennukset
- Aitta
- Luhti
- Ulkorakennusrati
- Navetta, alaosa kivestä
- Porttirakennus
- Talli, lampola yms.
Sijainti vapaa
Huom! Eläinsuojien osalta otettava huomioon eläinten pitoa
koskevat lait ja määräykset sekä terveystarkastajan ohjeet esimerkiksi lannankäsittelystä.
Istutukset:
Koivurivi tien varteen
aitat sisääntulon
varrella
Päärakennuksen pitkäsivu tien suuntainen
40
Palotekniset ratkaisut
Kun rakennukset ovat eri tonteilla:
Kun rakennukset ovat samalla tontilla:
Jos rakennusten välinen etäisyys on pienempi kun 8 metriä, tulee rakenteellisin tai muin keinoin huolehtia palon leviämisen
rajoittamisesta.
Jos rakennusten välinen etäisyys on pienempi kun 8 metriä, tulee rakenteellisin tai muin keinoin huolehtia palon leviämisen
rajoittamisesta.
Kun rakennusten etäisyys eri tonteilla on 0-4 m tulee vastakkaisten ulkoseinien täyttää EI-M 60 paloluokan vaatimukset.
Ikkunoita ei yleensä hyväksytä paitsi jos etäisyys tontin rajaan
on vähintään 1,5 m ja ikkunassa (max.2 m2) käytetään E 60
luokan täyttävää palolasia.
Kun rakennusten etäisyys samalla tontilla on 0-4 m tulee vastakkaisten ulkoseinien täyttää EI-M 30 paloluokan vaatimukset.
Kun rakennusten etäisyys samalla tontilla on 4-8 m tulee vastakkaisten ulkoseinien täyttää EI 30 paloluokan vaatimukset.
Kun rakennusten etäisyys eri tonteilla on 4-8 m tulee vastakkaisten ulkoseinien täyttää EI 30 paloluokan vaatimukset. Tavallisia enintään 0,2 m2 kokoisia ikkunoita sallitaan 5 kpl. Mikäli käytetään E 30-luokkaista palolasia voidaan (max. 2 m2)
ikkunoita tehdä haluttu määrä.
Kaksi lähekkäin sijaitsevaa rakennusta samalla tontilla voidaan poikkeustapauksessa käsitellä yhtenä rakennuksena. Esimerkiksi aitat ovat perinteisesti aina hyvin lähekkäin. Paloteknisistä ratkaisuista tulee aina neuvotella alueen palotarkastajan
ei palovaatimuksia
>=4 m
ei palovaatimuksia
>=4 m
>=8 m
Tontin raja
sisäpuolista paloa vastaan
4...<8 m
EI-30
sisäpuolista paloa vastaan
EI-30
4...<8 m
EI-30
EI-30
Tontin raja
molemminpuolista paloa
vastaan
vesikatteeseen saakka
EI(M)-60
0...<4 m
EI(M)-60
molemminpuolista paloa
vastaan
vesikatteeseen saakka
EI-30
0...<4 m
EI-30
Tontin raja
41
67
12
4000 m2
I½
11
89
I½
12
II
I½
10
4700 m2
4100 m2
I½
I½
2
II
8
9
4400 m2
21:173
4200 m2
I½
I
7
6
I½
I
5200 m2
4500 m2
I½
I½
5
39
4
II
84
I½
5400 m2
36
4900 m2
rp63
Hirvilammintie
3
4200 m2
2
4100 m2
Sepänvainiontie
I½
1
63
4100 m2
I½
II
I½
Asemakaava 1:1500
Päärakennukset on rasteroitu
I½
21:54
42
0
5
10 15 20 30
40
50
60m
27
Arkkitehtitoimisto G. Lång-Kivilinna
Y2002-30830/1
21:174
7
36
43
Visualisoinnit
Näkymä Hirvilammintieltä.
Tyypillinen pihapiiri.
Näkymä perinnekylätien kääntöpaikalta.
Pihapiirejä perinnekylätien varrella.
Pihapiirejä Hirvilammintien varrella.
44
Näkymä pohjoisesta.
Näkymä lounaasta.
45
Lähteet ja kirjallisuus
Historiaa käsittelevät lähteet ja kirjallisuus:
Ars Suomen taide 2. Kansanomainen rakennustaide keskiajalta 1800-luvun lopulle. Teppo Korhonen, Keuruu 1988.
Asumisesta Kurssin talossa 1870-luvulta nykyhetkeen. Helena Rinta-Paavola, Kyrönmaa XIV, Helsinki 1968.
Etelä-Pohjanmaan historia III, Armas Luukko 1945
Etelä-Pohjanmaan historia IV, Aulis J Alanen 1949
Etelä-Pohjanmaan historia I-II, Armas Luukko, C.F Meinander 1950
)RONNORULVWLVNDRFKHWQRJUD¿VNDVWXGLHU,6\G|VWHUERWWQLVNDDOOPRJHE\JJQDGHU Valter W. Forsblom, SLS, Helsinki 1916
Kansanomaiset rakennukset. Toivo Vuorela, Kyrönmaa IV, Helsinki 1938.
.\U|QMRHQYLUNLVW\VNl\W|QMDPDLVHPDKRLGRQNHKLWWlPLQHQ<OLVWDURVVDMD1XUPRVVD.XOWWXXUL\PSlULVW|VHOYLW\V$OXHHOOLVHW\PSlULVW|MXONDLVXWLänsisuomen Ympäristökeskus. Motiivi Oy
Mallin mukaan maan tavalla. Mallipiirustukset ja sotilasvirkatalojen rakentaminen 1687 – 1810. Irma Lounatvuori, Helsinki 1996.
Pohjanmaan kansanrakennukset. Toivo Vuorela, Kyrönmaa VI, Helsinki 1949
Suomalainen kansankulttuuri. Toivo Vuorela, Porvoo 1975.
Suomen kansankulttuuri. Ilmari Talve, Mänttä, 1990.
Suomen kansanomaista kulttuuria 1. U.T.Sirelius, Helsinki 1989.
Suomen kansanrakennukset. Niilo Valonen, Osmo Vuoristo, Helsinki 1994.
Suomen kulttuurihistoria I, säätyläis- ja kaupunkikulttuuri. Gardberg, Helsinki 1979.
Suur-Ilmajoen elämästä perukirjojen valossa Ruotsin vallan lopulla. Toivo Vuorela, Kyrönmaa X, Helsinki 1958.
Suuri maatilakirja VI, Vaasan lääni, suomenkieliset kunnat. 1967
6YHQVNE\JJQDGVNXOWXUSigurd Erixon, Lund 1982.
6YHQVNDgVWHUERWWHQVKLVWRULD,9Vaasa 1983.
6YHQVNDgVWHUERWWHQVKLVWRULD9Vaasa 1985.
Talo kautta aikojen. Kiinteän sisustuksen historia. Heikkinen, Heinämies, Jaatinen, Kaila, Pietarila, Helsinki 1989.
Talon elämää. Martti Jokivuolle, Kyrönmaa IX, Helsinki 1955.
Talonpoikaistalon rakennuksista ja huoneiden sisustuksesta eteläisellä Keski-Pohjanmaalla 1700-luvulla. Saima Nirvi,
Kyrönmaa III, Helsinki 1933.
Vaasan läänin vanhat pappilat. Matti Salomäki, Vaasa 1994.
46
Korjausrakentamista käsittelevä kirjallisuus:
Byggnadsvård i praktiken. Flyttning av gamla hus. Göran Gudmundsson, Tukholma 2001
Ikkuna, korjaus ja huolto, Gunilla Lång-Kivilinna, Vaasan läänin taidetoimikunta 1996
Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000
Kuistilla. Rakennusperinne ja sen vaaliminen Pohjanmaalla, Gunilla Lång-Kivilinna, Vaasan läänin taidetoimikunta 1997
Kuistit ja verannat, Mårtensson H, Korhonen T, Jyväskylä 1995
Painovoimaisella ilmanvaihdolla toimiva pientalo 2012 määräyksissä, raportti, Kimmo Lylynkangas, Jukka Sainio, Mika
Vuolle, Helsinki 2010
Perinnemaalit ja puutalon rakenteellinen suojaus, Koskela Kari
Pihapiiri. Rakennusperinne ja sen vaaliminen Pohjanmaalla, Gunilla Lång-Kivilinna, Pohjanmaan taidetoimikunta 2000
Pohjalainen talo, korjaajan käsikirja Härö E, Kaila P, Helsinki 1978
Rakennusapteekin käsikirja nro 2 ja 3. Anette Ringbom, Helsinki 2004 ja 2010.
Rakennuskonservointi. Kaila P, Vihavainen T, Ekbom P, Suomen museoliiton julkaisuja, 1986
Renovering av torp och gårdar. Hidemark O,Staveow-Hidemark, Söderström G, Unnerbäck A, Västerås 1982
Sisätilat. Rakennusperinne ja sen vaaliminen Pohjanmaalla, Gunilla Lång-Kivilinna, Pohjanmaan taidetoimikunta 2005
6NDQVHQVKDQGERNLYnUGHQDYJDPODE\JJQDGHUG. Gustafsson, A. Biörnstad, Tukholma 1981.
Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen. Panu Kaila, Porvoo 1997
Vård av trähus. Sören Thurell, Tukholma 1986.
Korjauskortisto Museovirasto, Helsinki
Hyödyllisiä linkkejä:
ZZZKLUVLWDLWR¿
ZZZNRVNHQUDQQDOWDEORJVSRWFRP
www.luomura.com
ZZZUDNHQQXVSHULQWR¿0XVHRYLUDVWR
ZZZSHULQQHPHVWDUL¿
www.talotori.net
ZZZVWXQGDUV¿
ZZZYDORNDLVWD¿
ZZZZRRGSRLQW¿
verkkokaupat:
www.domusclassica.com
ZZZOXQGDJDUG¿
ZZZUDNHQQXVDSWHHNNL¿
47
48