Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta

Transcription

Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
Esiselvitys Hornet-kaluston
suorituskyvyn korvaamisesta
Loppuraportti
1
Esiselvitys Hornet-kaluston
suorituskyvyn korvaamisesta
Loppuraportti
Eteläinen Makasiinikatu 8
PL 31, 00131 HELSINKI
www.defmin.fi
Taitto: Orange Advertising Oy
Paino: Kirjapaino Topnova Oy
ISBN 978-951-25-2679-6 nid.
ISBN 978-951-25-2680-2 pdf
Kannen kuva: Henrik Elo
Puolustusministerille
Helsingissä 8.6.2015
Kenraalimajuri (evp) Lauri Puranen, puolustusministeriö, puheenjohtaja
Hallitusneuvos Jari Takanen, puolustusministeriö
Eversti Pasi Välimäki, Pääesikunta
Diplomi-insinööri Jukka Rautalahti, Puolustusvoimien logistiikkalaitos
Eversti Sampo Eskelinen, Ilmavoimat
Everstiluutnantti Jouni Junttila, Ilmavoimat
Eversti Petteri Seppälä, Pääesikunta, sihteeri
Työryhmän puolesta
Puheenjohtaja
Kenraalimajuri (evp)
Lauri Puranen
5
Sisällysluettelo
Tiivistelmä....................................................................................................................................9
Referat.......................................................................................................................................10
Summary.................................................................................................................................... 11
1. Johdanto.................................................................................................................................12
2. Strategisia suunnitteluperusteita............................................................................................14
2.1 Puolustuksen toimintaympäristö....................................................................................................... 14
2.2 Puolustuspoliittisia perusteita.......................................................................................................... 15
2.3 Sotilasstrategisia perusteita............................................................................................................. 17
3. Ilmasodan ja toimintaympäristön kehitys.................................................................................18
3.1 Ilmasodan ja taistelun kuva.............................................................................................................. 18
3.2 Ilmasodankäyntiin liittyvä teknologia................................................................................................ 19
3.3 Taistelukonekaluston kehitys ja tuotanto.......................................................................................... 28
3.4 Tilanne Suomen lähialueella............................................................................................................. 30
4. Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen osana puolustusjärjestelmäkokonaisuutta...........32
4.1 Ilmavoiman merkityksestä puolustusjärjestelmälle............................................................................. 32
4.2 Hornet-kaluston rooli osana puolustusjärjestelmää........................................................................... 33
4.3 Monitoimihävittäjän tarve osana puolustusjärjestelmää 2030+......................................................... 35
4.4 Miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien ja ilmatorjunnan rooli
osana puolustusjärjestelmää 2030+................................................................................................. 38
4.5 Ratkaisu Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamiseksi osana
puolustusjärjestelmäkokonaisuutta 2030+....................................................................................... 39
5. Hornet-kaluston elinkaaren jatkamisen mahdollisuudet...........................................................42
6. Keskeisimmät havainnot tiedonhankintamatkoilta ja -tilaisuuksista.........................................44
7. Yhteistyömahdollisuudet suomalaisen teollisuuden kanssa huoltovarmuus ja
EU-oikeus huomioiden ............................................................................................................46
7.1 Teollinen yhteistyö............................................................................................................................ 46
7.2 Logistinen konsepti ja teollinen yhteistyö korvattaessa Hornet-kaluston suorituskyvyt ...................... 46
7.3 Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta, artikla 346 alakohtien 1a ja 1b käytöstä............................. 47
7.4 Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamismahdollisuudet EU-oikeuden vaikutuspiirissä ......... 50
8. Mahdollisen hävittäjähankinnan organisointi puolustushallinnossa..........................................52
8.1 Strateginen suorituskykyhanke......................................................................................................... 52
8.2 Perusteita strategisen hankkeen organisoinnille............................................................................... 52
8.3 Puolustusministeriön hankkeita ja hankintoja ohjaavat johtoryhmät.................................................. 52
8.4 Hornetin suorituskyvyn korvaamisen organisointi puolustushallinnossa............................................ 53
9. Hankkeeseen liittyvät tutkimustarpeet ...................................................................................56
10. Hankintaprosessi ja aikataulu................................................................................................58
11. Esiselvitystyöryhmän suositukset .........................................................................................60
7
Tiivistelmä
Työryhmä esittää, että Hornet-kaluston suorituskyky korvataan monitoimihävittäjään perustuvalla
ratkaisulla. Monitoimihävittäjän suorituskykyä täydennetään ilmatorjunnan suorituskyvyillä. Tarve ja
mahdollisuudet miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien ja muiden täydentävien suorituskykyjen hankkimiseksi tulee analysoida myöhemmin.
Suomen puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä
on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman
käytölle ja sillä uhkaamiselle sekä kyky torjua maahamme
kohdistuvat hyökkäykset.
Suomen geopoliittinen asema ja lähialueen toimintaympäristön muutos korostavat puolustuskyvyn ylläpitämisen ja
kehittämisen tarvetta. Tavoitteena on toimintaympäristöön
ja puolustusvoimien tehtäviin mitoitettu puolustuskyky. Puolustusyhteistyön merkitys puolustuskyvyn ylläpitämisessä ja
kehittämisessä kasvaa.
Nykyaikainen ilmavoima ja ilmapuolustusjärjestelmä on
keskeinen osa Suomen puolustuskykyä. Hornet-kaluston
suorituskyky on merkittävä osa ilmapuolustusta ja puolustusvoimien kykyä vaikuttaa tulenkäytöllä maalla ja merellä
oleviin kohteisiin. Hornet-kaluston suorituskyvyllä täydennetään puolustusvoimien tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmää. Toimintaympäristön kehitys, sodan ja taistelun
kuvan kehittyminen sekä puolustusvoimien, ilmavoimien
ja ilmapuolustuksen tehtävät edellyttävät Hornet-kaluston
suorituskyvyn korvaamista ensi vuosikymmenen loppuun
mennessä.
Hornet-kaluston suunniteltu elinkaari päättyy 2025–2030.
Hornet-kaluston käyttöikää rajoittaa kolme päätekijää: suhteellisen suorituskyvyn heikkeneminen, rakenteiden väsyminen ja koneen järjestelmien tuotetuen saatavuus. Hornet-kaluston elinkaaren jatkaminen aiheuttaisi merkittäviä
lisäkustannuksia eikä lisäisi suorituskyvyn korvaamiseen
liittyviä vaihtoehtoja. Hornetin elinkaaren jatkaminen ei ole
kustannustehokas eikä Suomen puolustuskyvyn kannalta riittävä ratkaisu.
Hornet-kaluston suorituskykyä ei voida korvata ilmatorjunnalla eikä käytössä tai suunnitteilla olevilla miehittämättömillä ilma-aluksilla. Molemmat järjestelmät kattavat vain
osan Hornet-kaluston suorituskyvystä. Ennaltaehkäisevän
puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttää Hornet-kaluston
suorituskyvyn korvaamista monitoimihävittäjään perustuvalla järjestelmällä vuodesta 2025 alkaen.
Hanke suorituskyvyn korvaamiseksi (HX-hanke) tulee
käynnistää viimeistään syksyllä 2015. Hankkeeseen liittyvät
päätökset tieto- ja tarjouspyynnöistä tulee tehdä vaalikaudella
2015–2019. Uuden monitoimihävittäjän hankintapäätös tulee
tehdä 2020-luvun alussa. Hornetin suorituskyvyn korvaaminen ei ole mahdollista nykyisen puolustusbudjettitason puitteissa vaan siihen tarvitaan erillisrahoitus.
Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen on strateginen hanke, jolla on keskeinen vaikutus Suomen puolustusjärjestelmään. Hankkeen suunnittelun ja toimeenpanon
ohjaamiseksi tulee puolustusministeriön johtoon perustaa
HX–ohjelman johtoryhmä sekä sen alaisuuteen suunnittelua ja toimeenpanoa koordinoiva HX-ohjelman koordinointiryhmä. Muilta osin Hornet-kaluston suorituskyvyn
korvaaminen toteutetaan puolustusvoimien normeissa määritellyllä tavalla.
Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen vaikuttaa
merkittävästi Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen
asemaan.
Esiselvityksen perusteella työryhmä esittää seuraavat suositukset hankkeen toteuttamiselle:
1.
Noudatetaan Hornet-kaluston alkuperäistä elinkaarisuunnitelmaa.
2.Korvataan Hornetin suorituskyky monitoimihävittäjään
perustuvalla ratkaisulla.
3.Käynnistetään HX-hanke viimeistään syksyllä 2015.
4.Perustetaan HX-ohjelman ohjausryhmä, HX-ohjelman
koordinointiryhmä sekä HX-ohjelman sihteeristö ja
määritetään näiden tehtävät, toimivalta ja kokoonpanot.
5.Toteutetaan hankintaprosessi normaalisti: lähetetään tietopyyntö 2016 ja tarjouspyyntö 2017–2018.
6.Sovelletaan hankintaan SEUT artikla 346:n mahdollistamaa poikkeamista direktiivin mukaisista hankintamenettelyistä, sillä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaiset hankintamenettelyt eivät sovellu
hankintaan.
7.Laaditaan puolustusteollinen strategia ja selvitetään
hankkeeseen liittyvät itsenäisen toimintakyvyn ja huoltovarmuuden vaatimukset.
8.Selvitetään ulkopuolisen auditoinnin (quality assurance,
QA) tarve ja toteuttamismahdollisuudet.
9
Referat
Arbetsgruppen föreslår att Hornet-materielens
prestationsförmåga ersätts med en lösning som
baserar sig på ett multifunktionellt jaktplan.
Det multifunktionella jaktplanets prestationsförmåga kompletteras med luftvärnets prestationsförmåga. Behovet av och möjligheterna
att anskaffa obemannade luftfartygssystem och
andra kompletterande prestationsförmågor bör
analyseras senare.
Det främsta målet med att upprätthålla den finska försvarsförmågan är att bilda en förebyggande tröskel mot användningen av
militär makt och hot om sådan samt förmåga att avvärja attacker
som riktas mot vårt land.
Finlands geopolitiska ställning och förändringen av omgivningen i närområdet framhäver behovet att upprätthålla och utveckla försvarsförmågan. Målet är en försvarsförmåga som är rätt
dimensionerad i förhållande till omgivningen och försvarsmaktens uppgifter. Försvarssamarbetet ökar i betydelse när det gäller
att upprätthålla och utveckla försvarsförmågan.
Ett modernt flygvapen och luftförsvarssystem är en central del
av den finska försvarsförmågan. Hornets prestationsförmåga utgör
en betydande del av luftförsvarets och försvarsmaktens kapacitet
att påverka objekt på marken och till sjöss genom eldanvändning.
Genom Hornet-materielens prestationsförmåga kompletteras försvarsmaktens spanings-, övervaknings- och ledningssystem. Utvecklingen i omgivningen, hur bilden av kriget och striden utvecklas samt försvarsmaktens, flygvapnets och luftförsvarets uppgifter
förutsätter att den prestationsförmåga som Hornet-materielen
medför ersätts före utgången av nästa decennium.
Hornet-materielens planerade livscykel går ut 2025–2030. Tre
huvudfaktorer begränsar Hornet-materielens driftsålder: den
relativa prestationsförmågan försvagas, strukturerna tröttnar
och tillgången på produktstöd till planets system minskar. En
förlängning av livscykeln för Hornet- materielen skulle medföra
betydande tilläggskostnader och den skulle inte ge flera alternativ
vad gäller att ersätta prestationsförmågan. Det är inte kostnadseffektivt att förlänga livscykeln för Hornet och det är inte heller en
tillräcklig lösning med tanke på den finska försvarsförmågan.
Hornet-materielens prestationsförmåga kan inte ersättas med
luftvärn och inte heller med sådana obemannade luftfartyg som
redan är i användning eller som planeras. Båda dessa system
täcker endast en del av Hornet-materielens prestationsförmåga.
10
För att en preventiv försvarsförmåga ska kunna upprätthållas förutsätts att Hornet-materielens prestationsförmåga ersätts med ett
system som baserar sig på ett multifunktionellt jaktplan från och
med år 2025.
Ett projekt för att ersätta prestationsförmågan (HX-projektet)
bör inledas senast hösten 2015. De beslut som gäller begäran om
information och offerter med anknytning till projektet bör fattas
under riksdagsperioden 2015–2019. Beslutet om att anskaffa ett
nytt multifunktionellt jaktplan bör fattas i början av 2020-talet. Det
är inte möjligt att ersätta Hornets prestationsförmåga med nuvarande försvarsbudgetnivå utan för det behövs särskild finansiering.
Ersättandet av Hornet-materielens prestationsförmåga är ett
strategiskt projekt, som har en central inverkan på det finska
försvarssystemet. För att styra planeringen och verkställandet
av projektet bör en styrgrupp för HX-programmet tillsättas vid
försvarsministeriets ledning samt under denna styrgrupp en samordningsgrupp för HX-programmet som samordnar planeringen
och verkställandet. Till övriga delar genomförs ersättandet av
Hornet-materielens prestationsförmåga på det sätt som fastslås i
försvarsmaktens normer.
Ersättandet av Hornets prestationsförmåga påverkar i betydande grad Finlands säkerhets- och försvarspolitiska ställning.
Utgående från den förutredning som gjorts föreslår arbetsgruppen följande rekommendationer om hur projektet bör realiseras:
1.Hornet-materielens ursprungliga livscykelplan följs.
2.Hornets prestationsförmåga ersätts med en lösning som baserar sig på ett multifunktionellt jaktplan.
3.HX-projektet inleds senast hösten 2015.
4.En styrgrupp för HX-programmet, en samordningsgrupp
för HX-programmet och ett sekretariat för HX-programmet
tillsätts och deras uppgifter, befogenheter och sammansättning fastslås.
5.Upphandlingsprocessen genomförs på normalt sätt: begäran om information sänds 2016 och begäran om offerter
2017–2018.
6.Det undantag från upphandlingsförfarandena enligt direktivet som artikel 346 i EUF medger tillämpas på upphandlingen, eftersom upphandlingsförfarandena enligt försvarsoch säkerhetsupphandlingsdirektivet inte lämpar sig för
upphandlingen.
7.En försvarsindustriell strategi utarbetas och det reds ut vilka
krav gällande självständig handlingsförmåga och försörjningsberedskap som hänför sig till projektet.
8.Behovet av och möjligheterna att genomföra en utomstående utvärdering (quality assurance, QA) reds ut.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
Summary
The working group proposes that the capabilities of the Hornet fleet be replaced by a solution
based on a multi-role fighter. The capabilities of
the multi-role fighters will be supplemented with
those of ground-based air defence. The need
for and the possibilities of procuring unmanned
aerial vehicles and other complementary capabilities must be analysed at a later date.
The primary purpose of Finland’s defence capability is to establish
deterrence against the use of military force as well as the threat
thereof, and to repel attacks on Finland.
Finland’s geopolitical standing and the changes in its operating
environment emphasise the importance of maintaining and developing the defence capability. The goal is to maintain a defence
capability that meets the requirements of the operating environment and the tasks of the Defence Forces. Defence cooperation
is increasingly important in maintaining and developing the defence capability.
A modern air power and air defence system is a key element
in Finland’s defence capability. The Hornet fleet’s capabilities are
a major component of the air defence and of the Defence Forces’
capability in engaging land and sea-based targets. Furthermore,
the Hornet fleet’s capabilities supplement the Defence Forces’ integrated intelligence, surveillance and command environment.
Developments in the operating environment, the changing concepts of war and battle as well as the tasks of the Defence Forces,
the Air Force and the air defence necessitate that the capabilities of
the Hornet fighter fleet be replaced by the end of the next decade.
The planned service life of the Hornet fleet will end by 2025–
2030. There are three major factors that limit the service life of the
fleet: weakening comparative capabilities, structural fatigue and
challenges in obtaining system support for the aircraft. Substantial additional costs would be incurred should the service life of
the Hornet fleet be extended. Moreover, this would not provide
additional options for replacing its capabilities. Extending the service life of the Hornet fleet is neither a cost-effective solution nor
would it be sufficient in terms of Finland’s defence.
It is impossible to substitute ground-based air defence systems
or the current, or future, unmanned aerial vehicles for the Hornet
fleet’s capabilities. Both of the aforementioned systems encompass
but a part of the Hornet fleet’s capabilities. In order to maintain defensive deterrence the Hornet fleet’s capabilities must be replaced
with a system based on a multi-role fighter starting from 2025.
The project for replacing the capabilities (HX project) must be
launched in the autumn of 2015 at the very latest. Project-related
decisions associated with Requests for Information and Requests
for Quotation must be taken during the electoral term of 2015–
2019. The decision to procure new multi-role fighters must be
taken in the early 2020s. It is not possible to replace the capabilities of the Hornet fleet within the framework of current defence
budget levels. Rather, separate financing must be earmarked for
the project.
Replacing the capabilities of the Hornet fleet is a strategic project which is of crucial importance to Finland’s defence system. In
order to properly guide the planning and implementation of the
project an HX steering group, reporting to the Ministry of Defence
as well as an HX programme coordination group which reports to
the steering group and coordinates the planning and implementation of the project, must be set up. Other than this, the planning
and implementation of the capability replacement project will be
carried out in accordance with the Defence Forces’ standards.
Replacing the capabilities of the Hornet fighter fleet significantly impacts Finland’s security and defence policy standing, and
widely affects Finland’s bilateral relations.
On the basis of the preliminary assessment the working group
proposes the following as regards the implementation of the project:
1.Adhere to the Hornet fleet’s original service life because, as
per the preliminary assessment, there are no grounds for extending its service life.
2.Replace the Hornet’s capabilities with a solution based on a
multi-role fighter.
3.Launch the HX programme no later than the autumn of 2015.
4.Set up an HX steering group, an HX programme coordination group and an HX programme secretariat, and establish
their tasks, competence and composition.
5.Implement the acquisition process in a normal manner: promulgate the Request for Information in 2016, and the Request for Quotation in 2017–2018.
6.Make use of the derogation of the EU Directive on public
contracts, permitted by Article 346 TFEU, because the procurement processes pursuant to the Directive on Defence and
Security Procurement are not suitable for this acquisition.
7.Draw up a defence industrial strategy and establish the project-related requirements for an independent capacity and
the security of supply.
8.Establish the need and possibilities for external auditing
(quality assurance, QA).
11
1. Johdanto
Valtioneuvosto teki 6.5.1992 päätöksen F-18 Hornet-torjuntahävittäjän hankinnasta. Keskellä Euroopan turvallisuuspoliittista murrosta ja Suomen taloustaantuman kynnyksellä
tehdyllä päätöksellä on ollut kauaskantoinen merkitys Suomen uskottavan puolustuskyvyn ylläpidolle ja sen kansainväliselle tunnustamiselle. Hankinta vahvisti osaltaan Suomen
kuulumista läntisten maiden yhteisöön ja mahdollisti Suomen turvallisuuspoliittisten ja kauppapoliittisten suhteiden
syventämistä Yhdysvaltoihin ja Länsi-Euroopan maihin.
Hornet-kalusto muodostaa tällä hetkellä ilmapuolustuksen perustan. Rauhan aikana sillä toteutetaan keskeiset
alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen
liittyvät tehtävät. Hornet-kaluston suorituskyvyillä on merkittävä rooli muodostettaessa ennaltaehkäisevää kynnystä
Suomen joutumiselle painostuksen tai pahimmassa tapauksessa sotilaallisen voimankäytön tai hyökkäyksen kohteeksi.
Sodan aikana Hornet-kalusto on keskeisessä roolissa suojattaessa yhteiskunnan elintärkeitä kohteita ja toimintoja sekä
muiden puolustushaarojen taistelua ilmoitse tapahtuvilta
hyökkäyksiltä ja torjuttaessa hyökkäystä ilmasta maahan
-vaikuttamisella.
Hornetin suunniteltu elinkaari päättyy 2025–2030, kun
koneet saavuttavat 30 vuoden iän. Elinkaaren päättymiseen
vaikuttavat lentokoneen rakenteellinen kestävyys, varaosien,
vaihtolaitteiden ja huollon tuotetuen päättyminen muiden
käyttäjämaiden luopuessa kaluston käytöstä sekä Hornetin
suorituskyvyn heikkeneminen suhteessa turvallisuusympäristössämme tapahtuvaan kehitykseen.
Koska hävittäjäkoneen suorituskykyjen korvaaminen on
noin 15 vuoden projekti, näki puolustusministeriö tarkoituksenmukaiseksi toimeenpanna esiselvityksen perustettavan hankkeen optimaalisen käynnistämisen mahdollistamiseksi. Tämän vuoksi puolustusministeri Carl Haglund asetti
8.10.2014 esiselvitystyöryhmän valmistelemaan Hornet-kaluston korvaamisen suunnittelun aloittamista osana ajanmukaista puolustusjärjestelmän ylläpitämistä. Kyseessä on perusselvitys myöhemmän päätöksenteon ja virallisen valmistelun
aloittamisen tueksi. Esiselvitystyöryhmän tehtävänä oli koota
ja laatia perusselvitys, joka kattoi seuraavat osiot:
• Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaajaratkaisun rooli
osana puolustusjärjestelmäkokonaisuutta,
• alustavat operatiiviset vaatimukset sekä tietopyyntöihin
sisällytettävät asiakokonaisuudet,
• Hornet-kaluston elinkaaren jatkamisen mahdollisuudet,
•hankkeeseen liittyvät hallinnonalan ulkopuoliset tut-
12
kimustarpeet ja yhteistyömahdollisuudet suomalaisen
teollisuuden kanssa,
• mahdollisen hävittäjähankinnan organisointi puolustushallinnossa ja hankeaikatauluun vaikuttavat tekijät, ja
• muut esille tulevat mahdollisen hankkeen asettamiseen
ja päätöksentekoon vaikuttavat tekijät siten kuin puolustusministeriö tapauskohtaisesti linjaa.
Esiselvitystyöryhmän kokoonpano oli:
• Lauri Puranen, puolustusministeriö, pj,
• Jari Takanen, puolustusministeriö,
• Pasi Välimäki, Pääesikunta,
• Pertti Immonen, Pääesikunta (12/2014 saakka),
•Jukka Rautalahti, Puolustusvoimien logistiikkalaitos
(1/2015 alkaen),
• Sampo Eskelinen, Ilmavoimat,
• Jouni Junttila, Ilmavoimat ja
• Petteri Seppälä, Pääesikunta, sihteeri.
Lisäksi puheenjohtajan kutsumana asiantuntijana oli
• Sami Nurmi, puolustusministeriö.
Esiselvitystyö tehtiin virkatyönä puolustusministeriön johdolla. Määräajaksi selvitykselle asetettiin 31.5.2015. Työskentelyn periaatteena oli koota puolustushallinnossa valmisteltu
ja hyväksytty tieto työryhmän käytettäväksi tähän selvitykseen. Esiselvityksen pääsisältö pohjautuu puolustushallinnon
eri organisaatioiden pitkäaikaisen suunnittelutyön tuloksiin,
työryhmän tiedonhankintamatkoilla toteuttamiin asiantuntijakeskusteluihin ja lentokonevalmistajien tapaamisiin.
Esiselvitystyöryhmän raportissa on vastattu tehtävänannossa asetettuihin kysymyksiin. Lisäksi luvussa 4 on taustoitettu
laajasti ilmasodankäynnin teknistä kehitystä, koska sillä on
merkittävä vaikutus Hornetin suorituskyvyn korvaamiseen.
Työryhmä piti seitsemän työkokousta, joista laadittiin viralliset muistiot. Tämän lisäksi esiselvitystä valmisteltiin kahdessa erillisessä työpajassa. Työryhmä kuuli työnsä aikana
useita asiantuntijoita ja tutustui Tanskan, Norjan ja Kanadan
hävittäjähankkeiden toteutukseen, toimeenpanoon ja keskeisimpiin oppeihin. Tiedonhankintamatkoista laadittiin viralliset muistiot. Lisäksi työryhmä järjesti seminaarin, jossa
edellisen hävittäjähankinnan avainhenkilöt esittelivät Hornet-hankkeen menestystekijät ja tärkeimmät opit.
Työryhmän johdolla järjestettiin myös neljän päivän seminaari, jossa Tanskan ja Hollannin hävittäjähankkeita tukenut
Deloitte esitteli hävittäjähankinnan keskeisiä vaiheita, työkaluja, haasteita ja oppeja. Seminaariin osallistui eri alan asiantuntijoita puolustusministeriöstä ja Puolustusvoimista.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
Työryhmä osallistui myös puolustushallinnon järjestämiin
tiedonhankintatilaisuuksiin, joissa eri maiden teollisuus ja
hallinnon edustajat esittelivät järjestelmiään. Esittelytilaisuuksista on laadittu viralliset muistiot. Työryhmän käytössä
oli myös Ilmavoimien vuonna 2013 käynnistämän hävittäjämarkkinoita koskevan selvityksen tulokset.
Työryhmä käynnisti kaksi tutkimusta ja yhden selvityksen.
Mahdollisen uuden suorituskykyhankkeen organisointimallit
kartoitettiin puheenjohtajan johdolla.
Esiselvityksen keskeisenä tuloksena ovat työryhmän yksimielisesti hyväksymät suositukset jatkotoimenpiteistä.
13
2. Strategisia suunnitteluperusteita
Suomen puolustuskyvyn säilyttäminen edellyttää 2020-luvulla mittavia suorituskykyhankkeita. Tavoitteena on toimintaympäristöön ja puolustusvoimien tehtäviin mitoitettu
puolustuskyky.
Merkittävin 2020-luvun suorituskykyhankkeista on käytöstä poistuvan Ilmavoimien Hornet-kaluston suorituskyvyn
korvaaminen, jonka on tarkoitus tapahtua ensi vuosikymmenen loppuun mennessä osana ilmapuolustuksen ja puolustusvoimien vaikuttamisen suorituskyvyn ylläpitämistä.
Hornet-suorituskyvyn korvaaminen vaikuttaa merkittävästi
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin suhteisiin ja asemaan.
2.1 Puolustuksen toimintaympäristö
Suomen puolustusta kehitetään toimintaympäristössä, jossa
toimijoiden keskinäisriippuvuus kasvaa ja puolustukseen käytettävissä olevat voimavarat säilyvät rajallisina. Sotilaallisia
suorituskykyjä kehitetään Suomen sotilaallisen puolustamisen lähtökohdista. Puolustusvoimien tulee kyetä vastaamaan
sekä konventionaalisiin sotilaallisiin että laaja-alaisempiin
uhkiin. Näihin uhkiin ei voida vastata ilman kattavaa kansainvälistä yhteistyötä.
Toimintaympäristön muutosnopeus, ennakoimattomuus
sekä epävarmuus ovat lisääntyneet ja strategiset yllätykset
ovat mahdollisia. Sodankäynnin keinovalikoima laajentuu
ja käyttömahdollisuudet monipuolistuvat. Sodankäynnin
vaikutukset kohdistuvat koko yhteiskuntaan, ei pelkästään
asevoimiin. Sotilaallisen voimankäytön mahdollisuus on aina
otettava huomioon. Sodan alkamishetken tunnistaminen ja
erityisesti ennakoiminen vaikeutuvat. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen, kriisinsietokyky ja huoltovarmuus sekä puolustusyhteistyön merkitys korostuvat toimintaympäristön muutoksessa.
Venäjän toimet Ukrainassa ovat esimerkki niin kutsutusta
hybridisodankäynnistä, jossa yhdistyvät sotilaalliset ja ei-sotilaalliset keinot, peiteoperaatiot, hyökkäykselliset informaatiooperaatiot, kyberhyökkäykset, taloudellinen, poliittinen ja
sotilaallinen painostus, väestön sisäisten ristiriitojen lietsominen sekä epämääräisyyden ja epätasapainon luominen. Erikoisjoukkoja käytetään aiempaa laajemmin ja monipuolisemmin heti kriisin alkuvaiheesta alkaen. Venäjän sotilaallisen
doktriinin muutos ja Ukrainan kriisi osoittavat sotilaallisen
suorituskyvyn kehittämisen ohella, että valtiolla on myös poliittista tahtoa tämän kyvyn käyttämiseen.
Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuodelta 2012 sekä ”Puolustuksen pitkän aikavä-
14
lin haasteita” selvittäneen parlamentaarisen selvitysryhmän
raportissa todetaan, että Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä
sotilaallista uhkaa, mutta muutokset ovat mahdollisia. Toimintaympäristön muutos ja Suomen geostrateginen asema
sotilasliiton rajalla ja suurvallan naapurina on otettava huomioon tehtäessä johtopäätöksiä puolustusvoimien mitoituksesta ja kehittämisestä.
Baltian maiden ja Itämeren alueen geostrateginen merkitys on kasvanut ja Suomenlahden suun hallinta on jälleen
merkittävä strateginen tekijä. Sotilaallinen aktiivisuus Itämeren alueella on lisääntynyt korostaen erityisesti ilma- ja merivalvonnan merkitystä. Pidemmällä aikavälillä on otettava
huomioon myös arktisten alueiden merkityksen kasvu uusien merireittien avautumisen myötä. Tällä on vaikutuksensa
myös ilmaliikenteen lisääntymiseen ja alueen (sotilas-)strategisen merkityksen kasvamiseen.
Taistelun kuvan kehitykseen vaikuttaa muun muassa joukkojen määrän väheneminen taistelukentällä, jolloin nopeus,
tulivoima, ulottuvuus ja toimintavalmius korostuvat. Asevoimien kehittämisen painopisteenä on yhteisoperaatiokyky, jonka kehittämisessä korostuvat kaikki ulottuvuudet
(maa, meri, ilma, avaruus, informaatio) kattava taistelutilan
hallintakyky, kaukovaikuttamiskyky, ohjuspuolustuskyky ja
kyberkyvyt. Suurvallat hyödyntävät ilma-, avaruus- ja informaatioulottuvuutta ja pyrkivät tietoylivoimaan. Rauhan ajan
asevoimien ryhmityksen merkitys vähenee. Korkea toimintavalmius, voiman keskittämiskyky, digitalisointi ja tiedonhallinta ovat keskeisiä tekijöitä. Kaukovaikuttamiskyky maalta,
mereltä ja ilmasta sekä kyky vaikuttaa tietoverkoissa valtakunnan rajojen ulkopuolella korostuvat.
Asevoimien kehityksessä ilmavoimien suorituskyky tulee
kasvamaan. Ilmaoperaatioihin liittyy modernien monitoimihävittäjien toimintakyky kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa, täsmäaseiden käyttö, kaukovaikuttaminen sekä
miehittämättömien ilma-alusten käyttö. Hävittäjäkaluston
häiveominaisuudet, tunkeutumiskyky ja sensoriominaisuudet sekä ilmatorjuntajärjestelmien kantamat kehittyvät edelleen. Ilmaoperaatioiden johtaminen, tiedustelu ja valvontakyky integroituvat johtamisjärjestelmien digitalisoitumisen
myötä.
Ilmaoperaatioissa on tärkeää korkea toimintavalmius,
joustavuus sekä kyky nopeaan painopisteen muodostamiseen ja voiman keskittämiseen. Tätä kykyä kehitetään ja taistelutapaa uudistetaan jatkuvasti harjoitustoiminnan avulla.
Uuden kaluston tuomat mahdollisuudet ja koulutusohjel-
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
mien muutosten vaikutukset Venäjän ilmavoiman käytössä
tapahtuvat 2020-luvun alkupuoliskolla.
2.2 Puolustuspoliittisia perusteita
Puolustuskyky
Suomen puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä
on muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman
käytölle ja sillä uhkaamiselle sekä kyky torjua maahamme
kohdistuvat hyökkäykset. Ennaltaehkäisykyvyn ylläpitäminen säilyy puolustuksen prioriteettina myös tulevaisuudessa.
Tämä edellyttää puolustusvoimilta kykyä ennakoivaan puolustusvalmiuden kohottamiseen ja tehtävää vastaavaa todellista suorituskykyä.
Suomen puolustusratkaisu on alueellisen puolustuksen
periaate, joka toteutetaan yleisen asevelvollisuuden avulla
tähdäten koko maan puolustamiseen sotilaallisesti liittoutumattomana. Myös tulevaisuudessa koko maata puolustetaan
ja puolustusvoimat suojaa suorituskyvyillään yhteiskunnan
ja puolustusvoimien kannalta kriittiset toiminnot, kohteet
ja alueet. Joukkojen rajallisesta määrästä johtuen puolustusvoimien suorituskykyjen käytössä korostuu kyky suunnata ja
keskittää avainsuorituskykyjä koko valtakunnan alueelle. Toimintaympäristöön oikein mitoitettu Ilmavoimien suorituskyky on kriittinen osa ennaltaehkäisy- ja torjuntakykyä.
Puolustusvoimien tehtävien toteuttaminen edellyttää
puolustusvoimilta nykyistä korkeampaa toimintavalmiutta
ja taistelunkestävyyttä. Erityisesti joukkojen korkea toimintavalmius Euroopassa on korostumassa Venäjän toimien ja
muuttuneen turvallisuusympäristön seurauksena. Puolustusvoimien suorituskykyisimmillä ja nopeasti sekä joustavasti
käytettävissä olevilla joukoilla ja asejärjestelmillä, kuten Ilmavoimien monitoimihävittäjillä, kyetään nostamaan voimankäytön kynnystä ennakoivasti sekä tarvittaessa aloittamaan
hyökkäyksen torjunta korkeasta normaaliolojen valmiudesta.
Sotilaallisia suorituskykyjä käytetään puolustusvoimien
tehtävien mukaisesti Suomen sotilaalliseen puolustamiseen,
muiden viranomaisten tukemiseen ja kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.
Ulkopuoliset toimijat arvioivat Suomen puolustuskykyä ja
sen kehittymistä jatkuvasti. Arviot ennaltaehkäisykyvystä ja
puolustuksen suorituskyvystä muodostuvat useasta eri tekijästä. Sotilaallisessa arviossa tarkastellaan sotilaallisten suorituskykyjen kokonaisuutta, jossa kriteereinä ovat ensisijaisesti
puolustusjärjestelmän toimintaan osoitetut resurssit ja kehittämistä koskevat ratkaisut. Lisäksi puolustuskykyä arvioidaan
operatiivisessa toiminnassa ja kansainvälisissä harjoituksissa
osoitetun suorituskyvyn perusteella. Turvaamalla riittävä lakisääteisten tehtävien täyttämiseen vaadittava ilmapuolustuskyky, ylläpidetään uskottavuutta ja osoitetaan Suomen puolustuksen ennaltaehkäisykykyä.
Muiden viranomaisten tukeminen on puolustusvoimien
lakisääteinen tehtävä, jota kehitetään edelleen. Tavoitteena
on tukea yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta maanpuolustuksen suorituskyvyillä eri viranomaisten voimavaroja yhteisesti ja joustavasti hyödyntäen. Ilmavoimien suorituskykyjen
merkitys on korvaamaton renegade-tilanteen (esimerkiksi
kaapattu siviili-ilma-alus) hallinnassa, rajoitettujen ilmatilojen ja lentokieltoalueiden valvonnassa sekä huippukokousten
turvaamisessa.
Kansainvälinen sotilaallinen kriisinhallinta on osa Suomen
ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Puolustusvoimat
toteuttaa kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioita tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan
päätösten mukaisesti. Tulevaisuudessa kriisit ja konfliktit ovat
yhä moniulotteisempia. Puolustusvoimilta edellytetään tulevaisuudessa kykyä osallistua tarvittaessa entistä vaativampiin
kriisinhallintatehtäviin.
Sotilaallisessa kriisinhallinnassa tarvittavien suorituskykyjen kehittäminen toteutetaan kiinteänä osana kansallisen
puolustuksen kehittämistä. Keskeisenä tavoitteena on lisätä
kustannustehokkuutta tehostamalla monikansallista yhteistyötä sekä parantamalla suorituskykyjen laatua. Ilmavoimat
osallistuu kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin ja operaatioihin valtionjohdon tekemien päätösten mukaisesti kriisinhallinnan joukkorekisterin mukaisilla joukoilla
ja suorituskyvyillä.
Puolustusvoimien materiaalinen valmius heikkenee merkittävästi jo tämän vuosikymmenen lopulla. Suorituskykyjen
ylläpito ja kehittäminen nykytasolla eivät ole mahdollisia ilman lisärahoitusta. Ilman riittävää materiaali-investointitasoa
puolustuksen perusvalinnat – koko maan puolustaminen,
yleinen asevelvollisuus, sotilaallinen liittoutumattomuus
– edellyttävät uudelleenarviointia jo hallituskaudella 2015–
2019. Puolustusvoimien materiaalisten suorituskykypuutteiden korjaamiseen tarvitaan vähintään valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2012 esitetty
lisärahoitus, joka oli myös parlamentaarisen selvitysryhmän
suositus.
Esitetty lisärahoitus ei kuitenkaan ratkaise 2020-luvun strategisten suorituskykyhankkeiden, eli Hornet-kaluston suori-
15
tuskyvyn korvaamisen ja merivoimien vanhenevan taistelualuskaluston suorituskyvyn korvaamisen rahoitusta. Näiden
suorituskykyhankkeiden rahoitustarpeita ei ole mahdollista
kattaa nykyisellä puolustusbudjettitasolla, vaan ne tulevat
edellyttämään erillisrahoitusta. Hankintapäätöksiin liittyvät
valmistelut ja suunnittelu on käynnistettävä vaalikaudella
2015–2019.
Puolustusyhteistyö
Puolustusyhteistyö on keskeinen osa Suomen puolustuksen
kehittämistä, ylläpitämistä ja käyttöä. Aktiivinen puolustusyhteistyö vahvistaa puolustuskykyä, parantaa ennaltaehkäisyja torjuntakykyä ja turvaa sotilaallisten suorituskykyjen kehittämistä. Yhteistyö ei tarjoa turvatakuita, mutta se edesauttaa
poliittisen tuen ja sotilaallisen sekä muun avun saantia tilanteessa, jossa Suomen voimavarat osoittautuisivat riittämättömiksi. Puolustusyhteistyöllä on myös vahva turvallisuus- ja
puolustuspoliittinen merkitys, joka vahvistaa Suomen turvallisuutta.
Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuodelta 2012 linjataan, että yhteistyötä toteutetaan
EU:ssa ja Naton kumppanuuden piirissä, alueellisissa ryhmissä sekä kahdenvälisesti. EU:n ja Naton roolit monikansallisissa hankkeissa ovat toimintaa tukevia. Konkreettinen yhteistoiminta tapahtuu halukkaiden maiden kesken eri maaryhmissä,
joista Suomen kannalta tärkeää on pohjoismaisen puolustusyhteistyön (Nordic Defence Cooperation, NORDEFCO) järjestely. Muita tärkeitä yhteistyötahoja Suomelle ovat erityisesti
Yhdysvallat sekä Pohjois-Euroopan maat. Yhteistyöllä edistetään sotilaallista yhteensopivuutta, suorituskykyjen kehittämistä ja rakentamista sekä vahvistetaan valmiuksia osallistua
kansainväliseen kriisinhallintaan. Naton standardit ja toimintatavat ovat kaikilla yhteistoiminnan perustana.
Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi varautuu
sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja
ylläpitää tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. Suomella ei ole tällä hetkellä olemassa olevia
sopimusjärjestelyjä, jotka varmistaisivat sen, että kriisitilanteen sattuessa saisimme tueksemme tarvittavia ilmavoimien
tai muita avainsuorituskykyjä edes läheisiltä kumppanuusmailtamme.
Suomi tarvitsee ilmavoimien ja ilmapuolustuksen suorituskykyjä sekä normaali- että poikkeusoloissa. Mahdollinen sotilaallinen liittoutuminen on poliittinen päätös, joka ei poista
miltään osin kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämisen tarvet-
16
ta. Riippumatta siitä, onko Suomi sotilaallisesti liittoutunut
vai ei, Suomen on jatkossakin huolehdittava suvereniteettinsa
ja alueellisen koskemattomuutensa turvaamisesta. Suomelta
edellytettäisiin liittoutuneenakin tehokasta ensivastetta Suomeen kohdistetun sotilaallisen hyökkäyksen torjunnassa.
Strategisen suorituskykyhankkeen toteutustapa vaikuttaa
oleellisesti Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen asemaan ja sillä on laajaa vaikutusta Suomen kahdenvälisiin puolustusyhteistyösuhteisiin. Esimerkkinä tällaisesta hankkeesta
on Suomen Hornet-hävittäjähankinta, joka on käytännössä
johtanut siihen, että Yhdysvalloista on tullut Suomen tärkein
kahdenvälinen yhteistyökumppani puolustuskysymyksissä.
Puolustusvoimissa kahdenvälisen yhteistyön vaikutukset ovat
Hornet-hankinnan myötä ulottuneet Ilmavoimien lisäksi
myös muihin puolustushaaroihin ja toimintoihin. Laajojen
ulko- ja turvallisuuspoliittisten vaikutusten lisäksi Hornethankinnalla on yleisesti arvioitu olleen myös myönteistä
kauppapoliittista vaikutusta Suomelle. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana suorituskykyhankkeen kumppanimaan
valinnan merkitys on Suomelle erityisen keskeinen.
Materiaalinen suorituskyky
Puolustusvoimien materiaalinen suorituskyky turvataan suorituskyvyn käytön suunnittelu- ja kehittämisvaiheesta alkaen
hankkimalla tehtäviin soveltuvaa, kansainvälisesti yhteensopivaa puolustusmateriaalia, ja varmistamalla sen elinkaaren hallinta. Keskeistä on materiaalin käytettävyys kaikkiin
puolustusvoimien päätehtäviin. Materiaalihankinnan painopisteenä ovat valmiit ja testatut tuotteet. Hankinnoissa on jo
1990-luvun lopulta alkaen pyritty johdonmukaisesti Natostandardien mukaiseen kansainväliseen yhteensopivuuteen.
Kansainvälinen puolustusmateriaaliyhteistyö on edellytys
kustannustehokkaille hankinnoille, materiaalin kansainväliselle yhteensopivuudelle, kansainvälisen avun vastaanottokyvylle, sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiselle ja
puolustusvoimien kyvylle osallistua kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Laajat materiaalihankkeet mahdollistavat kumppanuuksien syventämisen.
Huoltovarmuuden osalta kansallinen varautuminen ja kriittisen osaamisen ylläpito on tärkeää, mutta samalla yhtä tärkeää
on turvata puolustushallinnon kansainvälisten hankintakanavien ja -yhteyksien toimivuus ja materiaalin saatavuus. Suomi on riippuvainen kansainvälisestä yhteistyöstä sotilaallisten
suorituskykyjen kehittämisessä ja ylläpitämisessä sekä sotilaallisessa huoltovarmuudessa. Yhteistyö on välttämätöntä suori-
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
tuskykyjen turvaamiseksi. Yhteistyötavoitteet eri yhdistelmissä
ja rakenteissa ovat toisiaan tukevia ja täydentäviä.
Puolustusyhteistyöllä on myös mahdollista löytää tukea
ja täydennystä puolustusvoimien suorituskyvyille ja samalla
vahvistaa Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Näkökulma
tulee avartaa materiaaliasioista ja yhteishankinnoista suorituskykyihin – laajempiin kokonaisuuksiin, jotka muodostuvat välineistä, niiden käyttäjistä, osaamisesta, toimintakyvystä
sekä vaikuttavuudesta.
2.3 Sotilasstrategisia perusteita
Puolustuskyvyn mitoittaminen perustuu valtion johdon
linjausten lisäksi toimintaympäristöstä tehtyihin arvioihin,
puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin (laki puolustusvoimista) ja käytössä oleviin resursseihin. Oikein mitoitetulla
puolustuskyvyllä luodaan riittävä ennaltaehkäisykyky sekä
varmistetaan Suomen alueellinen koskemattomuus ja puolustuksen kattavuus koko valtakunnan alueella. Tämä edellyttää
kykyä puolustuksen painopisteen muodostamiseen korkeassa
toimintavalmiudessa olevilla, iskukykyisillä, nopeasti suunnattavilla ja ulottuvilla Ilmavoimien suorituskyvyillä. Ilmavoimien suorituskyky varmistetaan ajanmukaisella ja toimintaympäristöön mitoitetulla lentokalustolla.
Ilmavoimien torjuntakyky, kyky vaikuttaa tärkeisiin kohteisiin maalla ja merellä sekä kyky suojata yhteiskunnan ja
puolustusvoimien kannalta kriittiset kohteet on keskeinen
osa ennaltaehkäisykykyä ja vahvistaa puolustuksemme uskottavuutta. Suomen ilmatilassa tapahtuvasta alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta vastaa Ilmavoimat. Ilmavoimilla ja ilmapuolustuksella suojataan joukkojen
perustaminen liikekannallepanossa, maa- ja merivoimien
taistelua sekä kiistetään vastustajalta sen kyky yhteiskunnan
ja puolustusjärjestelmän lamauttamiseen. Monitoimihävittäjien ilmasta maahan -toiminnalla osallistutaan maa- ja meripuolustukseen sekä toteutetaan kaukovaikuttamisen tehtäviä.
Sodan aikana monitoimihävittäjäkaluston suorituskyvyt ovat
keskeisessä roolissa suojattaessa yhteiskunnan elintärkeitä
kohteita ja toimintoja.
Ilmavoimien ja ilmapuolustuksen sensorit tuottavat tietoa
integroituun tiedustelu-, valvonta- ja maalittamisjärjestelmään. Lentäviin järjestelmiin asennetut tiedonsiirtojärjestelmät mahdollistavat joustavan ja nopean tiedonsiirtokapasiteetin kasvattamisen ajan ja paikan suhteen.
Ilmavoimien kyky täyttää tehtävänsä on tällä hetkellä hyvä.
Hornet-monitoimihävittäjäkalusto on keskeinen osa Suomen
puolustusta ja se muodostaa ilmapuolustuksen suorituskyvyn
ytimen. Hornetin suorituskykyä on kehitetty määrätietoisesti kaluston ylläpitopäivityksin ja suhteellinen suorituskyky
on parhaimmillaan 2010-luvun lopussa. Ylläpitopäivitysten
jälkeen kaluston suorituskyky sisältää myös ilmasta maahan
-tehtävät, joilla voidaan sekä vaikuttaa vastustajaan sen syvyydessä että osallistua maa- ja meripuolustukseen.
Ilmavoimat on yhteensopiva läntisten kumppaneiden kanssa. Poikkeusoloissa Ilmavoimilla on oltava kyky ulkoisen avun
vastaanottamiseen ja sen antamiseen. Ilmavoimien kalustosta,
osaamisesta ja käyttöperiaatteista muodostuva suorituskyky
on tällä hetkellä korkea ja riittävä suhteessa ympäristöömme.
Puolustusyhteistyön kautta lisätään ilmavoima- ja ilmapuolustusjärjestelmän huoltovarmuutta, kustannustehokkuutta ja
osaltaan varmistetaan järjestelmän käytettävyys myös kriisiaikoina.
Ilmavoimien suorituskyky laskee nopeasti Hornet-monitoimihävittäjien elinkaaren päättyessä vuodesta 2025 alkaen.
Koneiden poistaminen tulee ajankohtaiseksi rakenteellisten
käyttötuntien täyttyessä vuosina 2025–2030. Samanaikaisesti ilmapuolustuksen ohjusvaranto pienenee ohjusten vanhenemisesta johtuen ja ammusilmatorjuntaa poistuu käytöstä
2020-luvulla. Näin ollen joukkojen, kohteiden ja tukikohtien
suojaaminen heikkenee merkittävästi vuosikymmenen puolivälistä alkaen.
17
3. Ilmasodan ja toimintaympäristön
kehitys
3.1 Ilmasodan ja taistelun kuva
Liittouman sotatoimien hyökkäysvaihetta Persianlahden
sodassa 1991 pidetään esimerkkinä nykyaikaisesta ilmaoperaatiosta, jossa menetyksen muodostavia uusia elementtejä olivat konventionaalisten risteilyohjusten massamainen
käyttö, ilmapuolustuksen lamauttaminen tutkasäteilyyn
hakeutuvilla ohjuksilla ja elektronisella häirinnällä, häivehävittäjien käyttö vahvasti suojattujen avainkohteiden lamauttamisessa sekä jatkuva reaaliaikainen taistelutilan valvonta
ja kohteiden seuranta.
Sittemmin ilmasta suoritettavaa ilma- ja pintavalvontaa
sekä vastustajan johtamisjärjestelmien ja -verkkojen seurantaa on ryhdytty täydentämään miehittämättömien ilmaalusten ja satelliittien avulla tuotettavilla tilannetiedoilla.
Tiedustelu- ja valvontajärjestelmien avulla hankitun tiedon
käytettävyyttä on merkittävästi parannettu siirtymällä puolustushaarojen yhteisten standardoitujen tietojärjestelmien ja
tiedonsiirtopalvelujen käyttöön. Tämä mahdollistaa eri puolustushaarojen järjestelmien tehokkaan ja toisiaan tukevan
käytön luoden edellytykset operaatiotempon kasvattamiselle.
Yleensä sotatoimien ensimmäisen vaihe tähtää oman toimintavapauden turvaavaan ilmanhallintaan, jonka rinnalla käynnistetään toimet maalla ja merellä sijaitsevien avainkohteiden
tuhoamiseksi tai lamauttamiseksi. Strategisilla pommikoneilla, rynnäkköpommittajilla ja monitoimihävittäjillä voidaan
iskeä erittäin kaukaa risteilyohjuksin ja muin pitkän kantaman täsmäasein kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Koneilla on kyky käyttää sekä konventionaalisia että ydinaseita.
Sotatoimien painopistettä voidaan helposti säädellä monitoimihävittäjien käytöllä ja ilmatankkauksen avulla.
Ilmapuolustuksen on varauduttava hyökkääjän häikäilemättömään ilmavoiman käyttöön. Hyökkääjä voi käyttää
ilmavoimaa laajamittaisesti pyrkien hyvin intensiivisellä voimankäytöllä kerralla tempaamaan aloitteen ja hallitsemaan
taistelutilan tapahtumia tai jopa ratkaisemaan konfliktin.
Yksittäinenkin ilma-alus voi tehtävässä onnistuessaan olla
ratkaiseva tilanteen kehittymisen kannalta. Historiasta tunnetaan lukuisia hyökkäyksellisen voimankäytön esimerkkejä,
kuten Kuuden päivän sota 1967, Israelin ilmaoperaatio Syyriaa vastaan Libanonin sodassa 1982, Persianlahden sota 1991,
Irakin sota 2003, Georgian sota 2008 ja Libyan sota 2011,
joissa ilmanherruudella ja ilmavoimalla on ollut ratkaiseva
merkitys sodan kulkuun. Kosovon kriisin (1999) sotilaallinen
ratkaisu saavutettiin poikkeuksellisesti ilmavoimalla.
18
Ilmavoimalla (air power) tarkoitetaan kykyä suunnata sotilaallista voimaa ilmasta ja avaruudesta ihmisten käyttäytymiseen ja tapahtumien kulkuun vaikuttamiseksi.
Ilmapuolustus käsittää kaikki ne Puolustusvoimien ja muiden
viranomaisten toimenpiteet, joiden avulla valvotaan valtakunnan ilmatilaa ja sen lähialuetta, turvataan ilmatilan koskemattomuus, suojataan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ilmahyökkäyksiltä, kulutetaan ilmoitse suuntautuvaa vihollista sekä
torjutaan ilmoitse suuntautuvat hyökkäykset.
Ilmaoperaatioilla tarkoitetaan sotilaallisia toimia tai tehtäviä,
joita suoritetaan käyttämällä ensisijaisesti ilma-aluksia taistelun tai sotilaallisen operaation tavoitteiden saavuttamiseksi.
Toinen esimerkki ilmavoiman yllättävästä käytöstä ovat
maahanlaskuoperaatiot. Esimerkkejä tällaisista operaatioista
ovat Yhdysvaltojen operaatiot Urgent Fury Grenadaan 1983
ja Just Cause Panamaan 1989 sekä Venäjän kuljetuskoneiden
maahanlaskulla käynnistämä Krimin valtaus. Merkittävimmän riskin tämänkaltaisten ilmakuljetusoperaatioiden toteuttamiselle muodostaa kohdealueen ilmapuolustus, ja käytännössä ne ovat estettävissä tehokkaalla korkeassa valmiudessa
olevalla ilmapuolustuksella.
Kiristyneessä tilanteessa ilma-alusten toimintaedellytykset
rajoittuvat vastustajan elektronisen häirinnän, ilmatorjunnan,
hävittäjätoiminnan ja kauas kantavien asejärjestelmien vaikutuksesta. Tällöin ilmatilan käytön kannalta suotuisa alue
voi supistua hyvin pieneksi, ja omaa toimintaa voidaan menestyksellisesti toteuttaa vain alueilla, joilla ilmanherruus on
saavutettu ja vastustajan asejärjestelmien vapaat käyttömahdollisuudet estetty.
Syvät operaatiot ovat usein välttämättömiä vastustajan
avainkohteisiin vaikuttamiseksi ja sotatoimen ratkaisemiseksi. Kohteet sijaitsevat alueilla, joille pääsyn vastustaja pyrkii
estämään ylläpitämällä jatkuvaa ilmapuolustuskykyä. Keinoja
syvien operaatioiden rajoittamiseksi ovat muun muassa tukeutumisen estäminen alueilla, joilta operaation voi ulottaa
kohdealueelle; ilmatilankäytön estäminen aktiivisella ilmapuolustuksella oman toiminnan kannalta tärkeillä alueilla;
johtamiskyvyn, tilannekuvan ja tiedustelukyvyn rajoittaminen tai estäminen sekä ennakoiva suora vaikuttaminen hyökkäysvoimaan. Taistelun tai sotatoimen ratkaisuun tähtäävät
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
syvät hyvin puolustetuille alueille suunnatut operaatiot ovat
erittäin riskialttiita. Riskien pienentämiseksi puolustuksen tehokkuuteen vaikutetaan häiritsemällä tiedustelu-, valvonta- ja
johtamisjärjestelmää elektronisen ja kybersodankäynnin keinoin, tuhoamalla puolustajan ase-, tiedustelu-, tilannekuvaja johtamisjärjestelmiä sekä torjumalla laukaistuja ohjuksia,
raketteja ja pommeja.
Syvien operaatioiden tehokkuus lisääntyy tulevaisuudessa
ulottuvamman reaaliaikaisen tiedustelun, yleistyvien täsmäaseiden ja pitkän kantaman aseiden käytön myötä. Puolustuksen lamauttamiseen liittyy ensi-iskun yhteydessä pitkän
kantaman aseiden, kuten risteilyohjusten, massamainen käyttö. Tästä esimerkkinä on Libyaa vastaan suunnattu operaatio
vuonna 2011, mikä käynnistettiin 112 Tomahawk-ohjuksen
iskulla ja sitä seuranneilla B2 Spirit -pommikoneiden ja hävittäjien toteuttamilla iskuilla. Täsmäaseiden yleistymistä
kuvaa ohjautuvien aseiden käytön osuus kaikista käytetyistä
aseista: Persianlahden sodassa vuonna 1991 ohjautuvien aseiden osuus oli 8 % kokonaismäärästä, Kosovossa kahdeksan
vuotta myöhemmin 29 %, Afganistanissa kymmenen vuotta
myöhemmin 60 % ja Irakissa kaksitoista vuotta myöhemmin
jo 68 % kaikista käytetyistä aseista. Samaan aikaan taistelukentästä on tullut dynaamisempi. Arvioiden mukaan Kylmän
sodan aikana 90 % maaleista oli kohteita, joihin vaikuttaminen voitiin ennalta suunnitella, ja nykyään vastaavasti 80 %
kohteista on liikkuvia ja siirtyviä maaleja, joiden tarkka sijainti on selvitettävä lähes reaaliaikaisesti. Tällaisten maalitietojen
tuottaminen edellyttää käytännössä ilmasta tai avaruudesta
toteuttavaa kohdealueen valvontaa.
Ilma-ase on kallis, mutta täsmäaseiden myötä siitä on tullut
kaikilla sodankäynnin tasoilla kustannustehokas vaihtoehto,
koska haluttu vaikutus tai tavoite on usein saavutettavissa
nopeasti ja halvemmalla muihin vaihtoehtoihin verrattuna.
Ilma-aseen käytön houkuttelevuuteen vaikuttavat sen monipuolisuus, voiman projisoitavuus, nopea vasteaika, suhteellinen tehokkuus ja taistelutoimiin osallistuvan henkilöstön
vähäinen määrä.
3.2 Ilmasodankäyntiin liittyvä teknologia
Avaruus
Satelliitteja käytetään yhä enenevässä määrin ilmavoiman
rinnalla ja sen toiminnan tukena. Tästä johtuen esimerkiksi
Yhdysvallat käsittelee ilmassa ja avaruudessa tapahtuvaa toimintaa yhtenä kokonaisuutena − tähän kokonaisuuteen liittyy myös kybertoiminta. Ilmaoperaatioiden kannalta tärkeitä
avaruusteknologian sovellusalueita ovat tilannetietous, navigointipalvelut ja tiedonsiirto.
Satelliittipaikannuksen merkitys sotilaallisiin operaatioihin
on hyvin suuri. Euroopan alueella toimivia järjestelmiä ovat
Yhdysvaltojen ilmavoimien ylläpitämä Global Positioning
System (GPS) ja Venäjän GLONASS-järjestelmä (Globalnaja
navigatsionnaja sputnikovaja sistema). Satelliittipaikannusta
käytetään yksittäisten ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen
sekä henkilöiden paikantamiseen. GPS-järjestelmää hyödynnetään lisäksi erilaisissa täsmäasejärjestelmissä. GPSjärjestelmällä tarkennetaan paikantamiseen käytettyjä inertialaitteistoja, joiden tarkkuus on parantunut ja tulee edelleen
parantumaan tulevaisuudessa.
Kuvaussatelliittien suorituskyky ja käytettävyys ovat parantuneet ratkaisevasti digitaalitekniikan kehittämisen myötä.
Kuvausteknologiaa käytetään kohteiden tiedusteluun, säähavainnointiin ja ballististen ohjuslaukaisujen ilmaisuun. Näkyvän valon ja infrapuna-alueen kuvien resoluutio on riittävä
sotilaallisen toiminnan havainnointiin ja kohteen paikantamiseen. Käytännössä hyvin riskialttiit strategiset kuvaustiedustelulennot on kyetty korvaamaan satelliittikuvauksella.
Tutkakuvaukseen kykenevien satelliittien (synthetic aperture radar, SAR), käyttöönotto vähentää sää- ja valaistusolosuhteiden aiheuttamia rajoitteita avaruudesta suoritettavaan
kuvaustoimintaan. Kaupallisten SAR-satelliittien 1 m erottelukyky riittää esimerkiksi ajoneuvojen erotteluun, kun kuvaussatelliittien noin 30 cm erottelukyvyllä voidaan jo tunnistaa ajoneuvon tyyppi. Sotilassatelliittien suorituskykytietoja ei
ole julkisesti saatavilla.
Ohjuspuolustus perustuu ballististen ohjusten laukaisun ilmaisuun ja ohjusten seurantaan soveltuvaan teknologiaan. Yhdysvaltojen ja Naton ohjuspuolustus perustuu Yhdysvaltojen
Space Based Infrared System (SBIRS) -satelliittiverkkoon, jolla
kyetään havaitsemaan ohjuslaukaisut ja tuottamaan niistä varoituksia, seuraamaan ohjuksia torjuntatoimenpiteitä varten,
toteuttamaan teknistä tiedustelua ja ylläpitämään tilannekuvaa.
Tiedonsiirrosta on muodostunut nykyaikaisen taistelutavan pullonkaula. Taistelukentän sirpaloitumisen, syvien
operaatioiden ja selustasta tuotettavien kriittisten suorituskykyjen asettamat vaatimukset radiohorisontin taakse
tapahtuvalle tiedonsiirrolle ovat ratkaistavissa vain satelliittiyhteyksin. Satelliittiyhteyksiä voidaan käyttää ilmaoperaatioihin liittyen esimerkiksi tiedustelutietojen välittämiseen,
miehittämättömien ilma-alusten operointiin ja ilmatulenjohtamiseen.
19
Nanoteknologian soveltamisella on merkittävä rooli satelliittien kehittämisessä. Satelliittiteknologian halpeneminen
ja avaruuteen lähettämisen kustannusten pienentyminen
edesauttavat satelliittipalvelujen saatavuuden ja kattavuuden
parantamista. Vaikka satelliittipalvelujen käytettävyyden
parantamisella on merkittävä vaikutus ilmaoperaatioiden
suunnitteluun, tehtävien valmisteluun ja operaatioiden toteuttamiseen, on hävittäjätoimintaan liittyen varauduttava
myös palvelujen saatavuuden häiriöihin tai keskeytymiseen.
Hävittäjien kehitys
Hävittäjän alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut ilmamaalien
tuhoaminen, mistä johtuen hävittäjät ovat pääsääntöisesti yhden hengen miehistöllä operoitavia, suhteellisen pieniä, 1−2
moottorisia, nopeita suihkukoneita. Vaikka hävittäjien monitoimikyky kehittyy jatkuvasti, ei hävittäjällä sen fyysisen koon
asettamista rajoitteista johtuen voi korvata kuljetus-, tiedustelu-, valvonta- ja johtokoneita eikä strategisia pommikoneita
muissa ilmavoimalle kuuluvissa tehtävissä.
Aerodynaamiset ominaisuudet ja käytetty moottoriteknologia määrittävät hävittäjän suorituskyvyn ilma-aluksena, kun
taas sen taistelukyky pohjautuu koneen sensoriteknologiaan,
aseisiin, omasuoja- ja kommunikaatiojärjestelmiin sekä ohjaajan työskentelyä tukeviin tilannekuva- ja päätöksenteon
tukijärjestelmiin. Taisteluominaisuuksien mittarina käytetään
yleisesti selviytymiskykyä ja vaikuttavuutta annetussa lentotehtävässä.
Julkisuudessa on viimeaikoina esiintynyt erilaisia viittauksia hävittäjäkaluston sukupolviin ja erityisesti 4. ja 5. sukupolven eroihin. Näitä sukupolvia erottavien tekijöiden on
katsottu muodostuvan häiveteknologiasta, liikehtimiskyvystä,
super cruise -kyvystä, avioniikasta ja sensoreista sekä sensorifuusiosta. Vaikka tämänkaltainen luokittelu yksinkertaistaa
konetyyppien ja eri ilmavoimissa käytössä olevan lentokaluston vertailua, vertailukelpoisuus kärsii luokittelun ja siihen
liittyvän käsitteistön vääristyessä kaupallisten toimijoiden intressien edun mukaisesti. Samalla, kun viidennen sukupolven
selvästi erottavia tekijöitä korostetaan, tuovat useat valmistajat markkinoille uusia versioita 4. sukupolven hävittäjistä
5. sukupolven ominaisuuksin ja kutsuvat näitä hävittäjiä 4+
tai 4++ sukupolven hävittäjiksi. Edellä esitettyjen kriteerien
perusteella maailmalla on operatiivisessa käytössä vain yksi
5. sukupolveen kuuluva hävittäjä, Yhdysvaltojen F-22 Raptor.
Hävittäjien sukupolvijaottelu on hyvin epäyhtenäistä. Toisaalta ensimmäiseen sukupolveen voidaan katsoa kuuluvak-
20
si I maailmasodan aikainen kalusto, toiseen sukupolveen II
maailmasodan hävittäjät ja kolmanteen sukupolveen Korean
ja Vietnamin sodan aikana käytössä olleet hävittäjät. Suihkumoottorilla varustettujen hävittäjien luokittelussa taas ensimmäisen sukupolven muodostavat Korean sodan aikana
käytetyt ääntä hitaammat hävittäjät. Vastaavasti toiseen sukupolveen siirtyminen tapahtui 60-luvulla, jolloin hävittäjillä
saavutettiin kaksinkertainen äänennopeus. Suuren nopeuden
ja lentokorkeuden saavuttaminen sekä ohjusaseistuksen kehittäminen oli välttämätöntä suihkumoottoreilla varustettujen pommikoneiden torjumiseksi – vaatimus, johon hävittäjien on edelleen vastattava, ja joka korostuu normaaliolojen
ilmapuolustukseen liittyvissä alueellisen koskemattomuuden
valvonta- ja turvaamistehtävissä. Kolmanteen sukupolveen
siirtyminen tapahtui 70-luvun alussa, josta alkaen taistelukoneiden suorituskykyerot näkyvät ennen kaikkea sensori-,
omasuoja- ja asejärjestelmäkehityksessä. Käytössä oleva neljäs sukupolvi edustaa toistaiseksi pitkäikäisintä hävittäjäsukupolvea. Kaluston alkuperäisillä, pääosin Vietnamin sodan
kokemuksiin perustuvilla liikehtimiskyky- ja järjestelmävaatimuksilla synnytettiin monitoimihävittäjäluokka, jonka kestävät perusratkaisut ovat mahdollistaneet teollisuudelle ja eri
maiden ilmavoimille usean kymmenen vuoden kehityskaaren
ja käyttöiän.
Ammunta-aseman saavuttaminen ilmataistelussa tai hyökkäyksessä pintamaaleja vastaan ja taistelutilanteessa selviytyminen ovat tärkeimmät hävittäjäkaluston, sen järjestelmien ja
käyttöperiaatteiden kehitystä ohjaavat tekijät. Ilma-aluksen
nopeudella ja korkeudella on edelleen merkittävä vaikutus
sen käyttämän asejärjestelmän käyttöetäisyyteen ja tulenkäyttömahdollisuuteen sitä vastaan. Ilma-aluksen häiveominaisuudet ja elektronisen sodankäynnin suorituskyky vastaavasti
määrittävät koneen havaittavuuden ja altistumisen tulenkäytölle vastustajan sensori- ja asejärjestelmien kantama-alueella.
Havaittavuus ja häiveteknologia
Hävittäjän, ja sotilasilma-aluksen yleensä, selviytymiskyky
uhkaympäristössä pohjautuu altistuvuuden hallintaan. Ensimmäisessä vaiheessa vastustajan havaintomahdollisuuksia
pyritään heikentämään tuhoamalla tai lamauttamalla ilmapuolustusta. Toiseen vaiheeseen, joka perustuu hävittäjän ominaisuuksiin, liittyvät havaituksi tulemisen sekä taistelukosketukseen ja tulenkäytön kohteeksi joutumisen välttäminen uhkan
väistämisen muodostaessa viimeisen keinon. Havaittavuudella
on ratkaiseva merkitys selviytymisketjun kaikissa vaiheissa.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
Ilma-alus ei ole näkymätön. Vastustaja, kuten toisen koneen ohjaaja tai ilmatorjuntajärjestelmän operaattori, reagoi
taistelutilanteessa väistämättä uhkahavaintoon riippumatta
siitä, millä keinolla havainto on saatu. Näköetäisyyden ylittävällä etäisyydellä arviot kohteesta ja sen toiminnasta perustuvat ilma-aluksen omien sensorien tuottamiin, tai sitä tukevien järjestelmien välittämiin tietoihin. Visuaalisen havainnon
merkitys saattaa olla suuri. Kohteen olemassaolo voidaan varmistaa ja kohde tunnistaa varmasti vain visuaalisen havainnon perusteella. Ilmataistelu näköetäisyydellä ja sitä tukevien
järjestelmien, kuten kypärätähtäimen ja lähitaisteluohjusten,
sekä lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusten (olkapääohjus,
man-portable air-defence system, MANPADS) käyttö perustuu ensisijaisesti ohjaajan tai ampujan kykyyn seurata
jatkuvasti kohdetta. Kuvan muodostamiseen liittyvällä teknologialla on kasvava merkitys ilma- ja pintamaalien tunnistamiseen ja havaintoetäisyyden parantamiseen liittyvien
kysymysten ratkaisemisessa. Samalla kun visuaalinen havainto ja näköetäisyys käsitteinä ovat kuvaavien sensorien suorituskyvyn kehityksen myötä määriteltävä uudelleen, korostuu
havaittavuuden pienentämiseen liittyvän teknologian kehitys.
Havaittavuuden pienentämisellä pyritään ensisijaisesti estämään ilma-aluksen tulenkäytön kohteeksi joutuminen. Ilmaaluksen havaittavuuteen ja erottuvuuteen taustasta vaikuttavat
sen fyysinen koko, synnyttämä säteily ja ääni sekä ulkopuolisen
säteilyn heijastuminen havaitsemiseen käytettyyn sensoriin.
Ilma-aluksen häiveteknologialla tarkoitetaan sen suunnittelussa
ja rakenteissa käytettyjä havaittavuuden pienentämiseen tähtääviä ratkaisuja. Vaikka ilma-aluksesta ei voi tehdä näkymätöntä,
voidaan häiveteknologian käytöllä viivästyttää hävittäjän havaintohetkeä matkalla kohdealueelle tai kohtaamistaistelutilanteessa
toista hävittäjää vastaan, lyhentää tulenkäytölle altistumisaikaa ja
luoda edellytykset aseiden ensikäytölle.
Havaittavuutta ja häiveteknologiaa on tutkittu jo vuosikymmeniä. Useimmat lentokonevalmistajat ovat huomioineet
havaittavuuteen liittyviä tekijöitä uusien konetyyppien suunnittelussa ja toteuttaneet ratkaisuja vanhempien hävittäjien
modifioinnin yhteydessä soveltuvin osin. Voidaan olettaa,
että useissa 4+ sukupolven hävittäjissä on sovellettu häivetutkimuksen tuloksia ja hyödynnetty havaittavuutta pienentäviä
teknologia- ja rakenneratkaisuja jälkeenpäin. Häivekonetermiä käytetään yleensä sellaisten lentokoneiden yhteydessä,
joiden suunnittelun ja rakenneratkaisujen lähtökohtana on
ollut mahdollisimman alhainen havaittavuus. Tällaisia koneita ovat muun muassa Yhdysvaltojen F-117, F-22 ja B-2.
Taistelukyvyn parantamiseen liittyvien ratkaisujen, kuten
asekuorman, toimintasäteen ja sensorien kantaman kasvattamisen sekä monimoottorisuuden myötä lentokoneen
fyysinen koko ja säteilytaso kasvavat. Koska taistelukyky ja
havaittavuus käytännössä edellyttävät toisilleen vastakkaisia
suunnitteluratkaisuja, nykyaikaisissa hävittäjissä on jouduttu
tekemään lukuisia kompromissiratkaisuja, jotka valmistajasta
riippuen ovat johtaneet selvästi toisistaan poikkeaviin suunnittelukonsepteihin muun muassa elektronisten häirintäjärjestelmien ja häiveteknologian osalta.
Kohteen havaittavuus tutkalla riippuu käytettävästä tutkajärjestelmästä. Tutkahavaittavuuden suureena käytetään
tutkapoikkipinta-alaa (radar cross section, RCS). Esimerkiksi
perinteisen hävittäjän tutkapoikkipinta-alan voidaan arvioida olevan 3–20 m2, pommi- ja kuljetuskoneen 20–100 m2 ja
risteilyohjuksen alle 1 m2 riippuen kohteen fyysisestä koosta,
tutkan taajuudesta sekä maalin valaisu- ja havainnointikulmasta. Eräiden arvioiden mukaan tutkapoikkipinta-alaa voidaan pienentää häiveteknologian avulla 1/10–1/1000 osaan.
Koska tutkapoikkipinta-alan muutos ei ole suoraan verrannollinen havaintoetäisyyden muutokseen, kyetään ilma-aluksen havaintoetäisyyttä pienentämään parhaimmillaan alle
kymmenesosaan häivesuunnittelun ja -teknologian avulla.
Tämän suuruusluokan havaintoetäisyyden pienentyminen
vaikeuttaa merkittävästi vastustajan tutka-asejärjestelmän
käyttöä ja käytännössä tuottaa taistelutilanteessa ratkaisevan
edun häivekoneelle.
Tutkapoikkipinta-alan pienentämiseen käytettävät ratkaisut eivät ole yleispäteviä erilaisia tutkajärjestelmiä vastaan.
Häiveteknologian käytöllä on tähän saakka pyritty varsinaisten tutka-aseiden käytön vaikeuttamiseen, ts. ammuntatilanteen muodostumisen ehkäisemiseen. Vaikka hävittäjissä
käytettyjen häiveteknologisten ratkaisujen tehoa voidaan
pienentää ilmapuolustusjärjestelmän integroinnilla ja uusilla
pidempien aallonpituusalueiden tutkajärjestelmillä, häiveteknologialla saavutettava hyöty ei kuitenkaan kokonaan poistu.
Asejärjestelmien käyttämät tulenjohtotutkat toimivat pitkälle
tulevaisuuteen alueella, jolle häivehävittäjien havaittavuuden
pienentäminen on toteutettu. Vaikka järjestelmien kyky havaita häivehävittäjät paranee, altistuminen sekä maasta että
ilmasta laukaistavien tutkaohjusten tulenkäytölle ei merkittävästi kasva.
Ilma-aluksen ja lentokoneaseen lämpöjälkeä ei voi hävittää. Moottorin palamiskaasujen lisäksi suuren lentonopeuden tuottama kitkalämpö synnyttää ympäristöstä havaittavan
21
lämpöeron. Vaikka infrapunateknologian käyttöön liittyy
sään aiheuttamia varaumia, infrapunajärjestelmät ovat lupaavin tutkajärjestelmiä korvaava ja täydentävä häivemaalien ja
pienten maalien, kuten risteilyohjusten, havaitsemiseen soveltuva sensori.
Aerodynamiikka ja voimalaite
Lentokoneen liikehtimiskyvyn, nopeuden ja toimintasäteen
parantaminen ovat tärkeimpiä hävittäjien suorituskyvyn kehittämisen tavoitteita. Absoluuttinen nopeus ja nopeusylivoima vastustajan suhteen määrittävät hävittäjän kyvyn ennättää
torjuntatilanteeseen, ryhtyä taisteluun vastustajan kanssa ja
irtautua taistelutilanteesta.
Monitoimihävittäjien joustava operatiivinen käyttö perustuu kaluston toimintasäteeseen ja -aikaan sekä selviytymiskykyyn toimintaympäristössä. Suuren nopeuden merkitys
hävittäjän selviytymiskykytekijänä on kiistämätön, mutta sen
ylläpitäminen on polttoainetehokkuuden kannalta erittäin
haastavaa. Moottoriteknologiakehityksen myötä polttoainetehokkuutta on kyetty parantamaan, ja uusimmilla hävittäjillä kyetään niin sanottuun super cruise -lentämiseen, jolla
tarkoitetaan ääntä nopeampaa lentämistä ilman jälkipolttoa.
Tällaisilla hävittäjillä saavutetaan arviolta 1,2–1,7 -kertainen
äänen nopeus, mikä häiveteknologian rinnalla pienentää
merkittävästi koneen altistuvuutta ilmatorjuntajärjestelmien
tulelle ja parantaa koneen mahdollisuuksia väistää kohdattua
hävittäjäuhkaa. Tämäkään kyky ei ole saavutettavissa ilman
haittavaikutuksia. Vaikka lentäminen ääntä nopeammin voidaan toteuttaa ilman moottorin lämpöjälkeä huomattavasti
kasvattavaa jälkipolttoa, kasvattaa suuren nopeuden käyttö
kuitenkin hävittäjän havaittavuutta infrapuna-alueella. Super cruise -kyky lisää hävittäjän kykyä valita taisteluhetki ja
sen mahdollisuuksia liittyä taisteluun sekä poistua taistelusta
omavalintaisesti.
Vaikka ilma-alusten liikehtimiskyky on jo saavuttanut ihmisen sietokyvyn rajan, jää hävittäjän liikehtimiskyky nopeusalueen ääripäissä aina suhteellisen heikoksi. Liikehtimiskyvyn
parantaminen moottoritehoa kasvattamalla on kustannustehotonta, eikä ratkaise kaikkia ilmataisteluun liittyviä liikehtimiskykyvaatimuksia. Digitaalisten ohjausjärjestelmien kehittyminen ja käyttöönotto mullisti lentokoneiden aerodynaamisen
suunnittelun ja ominaisuuksien hyödyntämisen.
Suuri osa 3. ja 4. sukupolven hävittäjien suorituskykyerosta
perustuu tietokoneohjattuun ohjausjärjestelmään (fly-by-wire). Ratkaisu liikehtimiskyvyn parantamiseen lentoalueen ää-
22
rialueilla on löytynyt moottorin työntövoiman suuntauksesta,
jonka avulla koneen suuntaa ja erityisesti asentoa voidaan
hetkellisesti muuttaa hyvin nopeasti. Työntövoiman suuntausta käytetään mm. F-22, Su-35 ja Sukhoi T-50 -hävittäjissä.
Suihkumoottorit kehittyvät jatkuvasti. Kehitystyöllä pyritään
ratkaisemaan kompromissiratkaisujen aiheuttamat ja operatiivista toimintakykyä rajoittavat puutteet hävittäjän kiihtyvyydessä ja liikehtimiskyvyssä kaikilla nopeus- ja korkeusalueilla sekä asekuormilla.
Ilma-aseen strategiset kehittämistarpeet liittyvät kaukovaikuttamiskykyyn konventionaalisilla aseilla. Tärkeimpiä kehityslinjoja edustavat häiveteknologiaan ja risteilyohjusten käyttöön pohjautuvat tunkeutumiskykyiset pommikoneratkaisut,
kuten Yhdysvaltojen Long Range Strike Bomber -konsepti ja
venäläinen Tupolev-tehtaan PAK-DA -hanke sekä nopeaan
vasteaikaan hypernopeuden avulla tähtäävät konseptit, joita
arvioiden mukaan kehittävät Yhdysvallat ja Kiina. Hypernopeuksiin tähtäävällä teknologialla pyritään 5−20 kertaiseen
äänennopeuteen. Yhdysvaltojen käynnistämään teknologiaohjelmaan kuuluvalla demonstraattorilla, Falcon Hypersonic
Technology Vehicle 2 (HTV-2), on jo saavutettu tavoiteltu
nopeus. Hypernopeuden mahdollistavan teknologian operatiiviseen käyttöön saattaminen tapahtuu arvioiden mukaan
kuitenkin aikaisintaan 2030-luvulla.
Lentokoneaseet
Hävittäjän monitoimikyvyn hyödyntämistä rajoittavat koneen
kyky kantaa asekuormaa ja aseiden voimakas eriytyminen
yksinomaan ilma-, maa- tai merimaaleihin vaikuttamiseen
soveltuviksi. Lentokoneaseiden kehitys on ollut voimakasta
viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Yleisiä kehityssuuntia ovat monikäyttöisyys sekä kantaman ja osumatodennäköisyyden kasvattaminen. Asejärjestelmien integroinnin
sekä sensori-, maalinosoitus- ja tietovuojärjestelmien kehityksen myötä hävittäjä voi lentosuuntaansa muuttamatta
käyttää ohjus- ja pommiaseistusta kaikkiin suuntiin koneen
ympärille. Useimmat aseet ovat ammu ja unohda -tyyppisiä,
millä tarkoitetaan aseen itsenäistä hakeutumiskykyä maaliin laukaisun jälkeen. Tällöin kone voi välittömästi irtautua
taistelutilanteesta uhkaa väistääkseen tai hyökätäkseen uutta
maalia vastaan.
Ilmataisteluohjuksilla kyetään tuhoamaan miehitettyjä ja
miehittämättömiä ilma-aluksia sekä risteilyohjustyyppisiä ilmamaaleja. Nykyaikaisilla infrapuna- ja tutkahakeutumiseen
perustuvilla ohjuksilla voidaan tuhota ilmamaaleja usean
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
kymmenen kilometrin etäisyydeltä. Ilmataisteluohjusten keskimääräistä liikehtimiskykyä, nopeutta ja kantamaa voidaan
kasvattaa huomattavasti mm. korvattaessa ruutirakettimoottori patopainemoottorilla (ramjet). Tällöin ohjusten käyttöetäisyyden arvioidaan olevan yli kaksinkertainen nykyisiin
ohjuksiin verrattuna. Ohjusten liikehtimiskyky on merkittävästi kasvanut työntövoimasuuntaukseen perustuvien ohjusjärjestelmien myötä. Työntövoimasuuntauksen yhdistäminen
pitkän kantaman ilmataisteluohjukseen vähentää osaltaan
tarvetta aseistaa hävittäjä usealla erilaisella ilmataisteluohjustyypillä.
Ohjusten ja pommien sensoriteknologian kehitys lisää aseiden monikäyttöisyyttä. On oletettavaa, että erillisistä meri- ja
maamaaleihin vaikuttamiseen sekä ilmapuolustuksen lamauttamiseen käytettävistä aseista voidaan ainakin osittain luopua
seuraavan 10–15 vuoden aikana.
Täsmäpommit säilyttävät asemansa tehokkaana ja halpana
perusaseena kovia ja pehmeitä pintamaaleja sekä linnoitettuja
ja maanalaisia kohteita vastaan. Pommien osumatarkkuutta erilaisissa sää- ja valaistusolosuhteissa voidaan kasvattaa
satelliitti- ja inertiapaikantamiseen, hahmon tunnistukseen
sekä laserhakeutumiseen pohjautuvien järjestelmien yhdistelmillä. Laserhakeutuvia pommeja voidaan käyttää myös liikkuvia maaleja vastaan.
Liitopommeilla tarkoitetaan pommia, johon on lisätty liitomatkan kasvattamiseksi siipirakenne. Liitopommeilla saavutetaan noin 20–100 km kantama, minkä katsotaan mahdollistavan kohteeseen vaikuttaminen kohdetta suojaavan
ilmatorjunnan kantaman ulkopuolelta (stand-off), minkä
myötä liitopommeilla on mahdollista korvata rynnäkköohjuksia. Monikäyttöisyyden kehittäminen ja erilaisten erikoisaseiden tarpeen vähentäminen on välttämätöntä erityisesti
stealth-koneiden monikäyttöisyyden ja sisäisen asekuorman
hyödyntämiseksi.
Vaikka liitopommit yleistyvät, niiden rinnalla kehitetään
monikäyttöisiä lyhyen kantaman ohjuksia kuten MBDA
Brimstone 2 ja Lockheed Martin Joint Air-to-Ground Missile (JAGM). Lyhyen kantaman ohjukset soveltuvat yksittäisten paikallaan olevien ja liikkuvien maa- ja merimaalien
tuhoamiseen 10–20 km etäisyydelle saakka. Ohjuksen pienen koon myötä yhteen aseripustimeen kyetään asentamaan
useampia aseita. Lyhyen kantaman ohjuksia voidaan käyttää
myös miehittämättömissä ilma-aluksissa.
Risteilyohjukset ovat suihkumoottorilla varustettuja, suuren osan matkasta vakionopeudella ja ennalta ohjelmoitua
reittiä lentäviä ohjuksia, joilla pyritään vaikuttamaan vaikeasti saavutettaviin, usein syvällä vastustajan alueella sijaitseviin,
hyvin suojattuihin vastustajan kriittisiin kohteisiin. Meritorjuntaohjukset ovat pintamaalien tuhoamiseen tarkoitettuja
risteilyohjustyyppisiä ohjuksia. Keskeisimmät pitkän kantaman ohjusten kehittämiseen vaikuttavat tekijät ovat monikäyttöisyyden parantaminen ja ilmapuolustuksen ohjusten
torjuntakyvyn kehittyminen. Ilmapuolustuksen läpäisykykyä
edistäviä teknologiaratkaisuja ovat muun muassa häiveteknologia ja patopainemoottoreiden käyttö. Esimerkkejä näistä
ovat Ilmavoimissa käyttöön tuleva JASSM-ohjus ja venäläisintialaista kehitystyötä edustava noin kolminkertaiseen äänennopeuteen yltävä Brahmos-ohjus.
Sensorit
Aktiivisesta elektronisesti keilaavasta tutkasta (active electronically scanned array, AESA) on muodostunut monitoimihävittäjän tärkein sensori. Tällaista monitoimitutkaa voidaan
käyttää kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa ilma-, maa- ja
merimaalien etsintään ja seurantaan useiden kymmenien tai
jopa satojen kilometrien etäisyydelle. Tutkan suorituskyvyn,
kuten erottelukyvyn, ja muiden ominaisuuksien kehittyessä
tutkaa voidaan käyttää tiedustelu-, valvonta-, maalinosoitusja elektronisen vaikuttamisen tehtäviin. Koska tutkan toiminta perustuu aktiiviseen tutkasignaalin lähettämiseen, paljastaa
tutka käyttäjänsä suurelta etäisyydeltä ja tutkasta muodostuu
helposti elektronisen sodankäynnin kohde. Tutkien ominaisuuksia ja niissä käytettäviä vaikeasti havaittavia aaltomuotoja
(low probability of intercept) kehitetään jatkuvasti altistumisongelman välttämiseksi.
Näkyvän valon, infrapuna- ja ultraviolettialueella kuvaa
muodostavat sensorit ovat toimintaperiaatteeltaan passiivisia, joten ne eivät paljasta käyttäjäänsä kohteelle. Kuvantavia
järjestelmiä käytetään maa-, meri- ja ilmamaalien havaitsemiseen, seurantaan ja tunnistamiseen. Sensorit soveltuvat myös
ohjusten ilmaisuun ja seurantaan sekä navigointiin yöllä ja
päivällä. Järjestelmillä on keskeinen rooli tilannetietoisuuden
ylläpitämisessä, varoitusten tuottamisessa ja asejärjestelmien
käytön tukemisessa.
IRST-järjestelmällä (infrared search and track) tuotetaan
seurantatietoja ilmamaaleista. IRST on passiivinen järjestelmä
ja sitä käytetään ensisijaisesti tutkan rinnalla, mutta tapauskohtaisesti myös tutkan tuottaman seurantatiedon korvaajana.
Passiivisten sensoreiden merkitys on uudelleen korostunut häiveteknologian ja digitaalista radiotaajuusmuistia (digital radio
23
frequency memory, DRFM) hyödyntävien häirintäjärjestelmien yleistymisen myötä. Lähtökohtaisesti IRST-järjestelmät
ilmaisevat ilmamaalit niiden synnyttämän lämpöjäljen perusteella ja tuottavat kohteesta asejärjestelmän käytön edellyttämät
seurantatiedot. Järjestelmällä kyetään havaitsemaan ja seuraamaan ilmamaaleja noin 50–100 km etäisyydeltä, mitä pidetään
riittävänä nykyaikaisten ilmataisteluohjusten käytön kannalta.
Kehittyneemmät IRST-järjestelmät kykenevät myös kuvan
muodostukseen, jolla mahdollistetaan maalien tunnistaminen
ja pintamaalien tarkastelu.
Lämpökuvaukseen perustuva passiivinen FLIR-järjestelmä
(forward looking infrared) ja siihen yleensä yhdistetty elektro-optinen sensori (tv-kamera) muodostavat pintamaalien
seurantaan ja tunnistamiseen liittyvän kokonaisuuden, jonka
avulla pommi- ja ohjusaseistusta voidaan käyttää maamaaleja
vastaan kymmenien kilometrien etäisyydeltä. Joillakin nykyaikaisilla FLIR-järjestelmillä kyetään myös ilmamaalien etsintään, seurantaan ja tunnistamiseen IRST-järjestelmien tavoin.
Hävittäjien asejärjestelmäsensorivarustusta täydentävät
erilaiset omasuojajärjestelmäsensorit, joiden ensisijaisena
tarkoituksena on jatkuva uhkaympäristön kartoittaminen ja
hävittäjään kohdistuvan hyökkäyksen ilmaisu. Varoitinjärjestelmät koostuvat elektronista säteilyä mittaavista tutkavaroittimista ja infrapuna- ja ultraviolettialueella toimivista
ohjuslaukaisuvaroittimista. Uusimpien omasuojasensorijärjestelmien tietoja voidaan käyttää koneen omasuojajärjestelmän ohjauksen lisäksi koneen muun tehtävävarustuksen
tukena.
Sensorifuusio, järjestelmäintegraatio ja verkkotoiminta
Asejärjestelmien integrointia toteutetaan monella tasolla. Eri
sensorien tuottamien tietojen integroinnilla pyritään muodostamaan, ylläpitämään ja selkeyttämään päätöksenteon
edellyttämää tilannekuvaa, parantamaan asejärjestelmän
ohjaamiseen tarvittavan informaation laatua sekä estämään
vastustajan vastatoimien häiritsevä tai lamauttava vaikutus.
Sensorifuusiota voidaan toteuttaa yksittäisen hävittäjän tai
yksittäisen järjestelmän lisäksi myös useiden erilaisten järjestelmien välillä.
Yksittäisen hävittäjän, muun ilma-aluksen tai toimijan
tuottaman tiedon siirtäminen muille verkon jäsenille parantaa koko järjestelmän toimintaedellytyksiä ja luo edellytykset
yhteistoiminnassa toteuttavalle tulenkäytölle. Esimerkkejä
pitkälle integroiduista järjestelmistä ovat Yhdysvaltojen merivoimien Cooperative Engagement Capability, joka mah-
24
dollistaa laivasto-osaston ilmapuolustussensoreiden tiedon
fuusioinnin ja lavettiriippumattoman käytön, ja lentokoneaseiden tietovuo-ohjaus, jonka avulla laukaistun aseen maalia
tai maalipistettä voidaan muuttaa verkon jonkun muun jäsenen toimenpitein.
Miehittämättömät ilma-alusjärjestelmät
Miehittämättömien ilma-alusten kehitys kiihtyy teknologian
halpenemisen myötä. Miehittämättömiä ilma-aluksia voidaan
käyttää monipuolisesti erilaisiin tehtäviin kuten tiedustelu,
valvonta ja maalittaminen, iskut pintamaaleja vastaa, tiedonsiirto horisontin yli (releointi), elektroninen sodankäynti,
CSAR (combat search and rescue), CBRN (chemical, biological, radiological and nuclear warfare), huoltotäydennykset
ja C-IED (counter improvised explosive devices) suotuisissa
olosuhteissa tai alueilla, joilla riskitaso on kohonnut. Toistaiseksi miehittämättömien ilma-alusten roolista on muodostunut enemmän suorituskykyjä täydentävä kuin jonkin tietyn
järjestelmän kokonaan korvaava, koska niitä kyetään käyttämään tiiviisti ilmapuolustetulla alueella vasta ilmanherruuden saavuttamisen jälkeen.
Miehittämättömät ilma-alukset soveltuvat erityisen hyvin
pitkäkestoisiin miehistöä kuluttaviin tai vaarantaviin tehtäviin. Ilma-aluksen miehistön poistamiseen liittyy kaksi etua:
suorituskyvyn parantaminen (kuten kantaman, toimintaajan, hyötykuorman ja liikehtimiskyvyn kasvattaminen sekä
fyysisen koon ja havaittavuuden pienentyminen) ja riskinottokyvyn lisääntyminen. Miehittämätön ilma-alusjärjestelmä
on kokonaisuus, jonka toimintakykyisyyteen liittyvät kriittiset tekijät poikkeavat miehitetyistä ilma-aluksista. Miehistön
poistaminen ilma-aluksesta ei tee ilma-alusjärjestelmästä
miehittämätöntä ja poista sen käyttöön vaikuttavia inhimillisiä tekijöitä. Vaikka ihmishenkeen kohdistuvan riskin poistaminen madaltaa kynnystä miehittämättömien ilma-alusten
käytölle vastustajan ilmapuolustetulla alueella, miehittämättömän järjestelmän käytön suunnittelun yhteydessä harkittava miehittämättömän ilma-aluksen menettämiseen liittyvät
riskit. Miehittämättömien järjestelmien käytön suunnittelussa
ja käytössä on myös otettava huomioon pitkät toiminta-ajat
ja operaattoreiden vuorottelun tarve väsymisen aiheuttamien
inhimillisten virheiden välttämiseksi.
Miehittämättömän ilma-alusjärjestelmän operointi vaatii
aina henkilöstöä. Miehittämättömyys ei poista koulutus- tai
vähennä operointitarvetta. Henkilöstön on oltava omalla alallaan pätevöitynyttä ja ylläpidettävä vaadittava tehtäväkelpoi-
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
suus. Ilma-aluksen lennättäjä ja tehtäväkuorman operaattori,
huoltohenkilöstö, tehtäväjohtaja ja tiedusteluanalyytikko väsyvät vastaavalla tavalla kuin miehitettyjen ilma-alusten henkilöstö. Miehittämättömän ilma-alusjärjestelmän henkilöstötarpeeseen ja -kokoonpanoon vaikuttavat miehittämättömän
ilma-aluksen tyyppi ja käyttötarkoitus. Suurten käyttäjämaiden kokemukset eivät toistaiseksi ole osoittaneet merkittävää
säästöä raskaimpien taistelutehtäviin soveltuvien järjestelmien suhteen.
Miehittämättömän ilma-aluksen lennättäminen vaatii
oman johtamisjärjestelmän, joka voi toteutusratkaisuiltaan
vaihdella eri järjestelmien välillä. Lennättäminen ja järjestelmien käyttö voidaan suorittaa keskitetysti yhdeltä johtopaikalta tai hajauttaa useammalle liikkuvalle tai kiinteälle asemapaikalle. Yksinkertaisimpia tehtäviä voidaan automatisoida ja
keskittää yhdelle operaattorille, jolloin esimerkiksi yksi operaattori voi lennättää useampaa ilma-alusta kunkin lennokin
oman järjestelmäoperaattorin vastatessa järjestelmien käytöstä tehtävien edellyttämällä tavalla.
Miehittämättömän ilma-aluksen hallinta edellyttää yhteyttä, joka voidaan ylläpitää joko horisonttietäisyyden sisäpuolella radioyhteyden avulla tai sen ulkopuolella satelliittiyhteydellä. Yhteyden on oltava jatkuva varsinaisen operoinnin ja
tarvittavan lennättämisen mahdollistamiseksi. Miehittämättömien ilma-alusten toimintaa voidaan ulottaa kauemmas
johtopaikasta vaihtamalla operointivastuuta johtamispaikkojen välillä. Radio- tai satelliittiyhteydellä toteutettavan lennättämisen ja operoinnin heikkoutena on mahdollisuus altistua
elektroniselle sodankäynnille ja kyberhyökkäykselle.
Miehittämättömän ilma-aluksen toimintoja voidaan automatisoida operaattoreiden työkuorman keventämiseksi.
Miehittämätön järjestelmä voi toimia ennalta ohjelmoituna täysin itsenäisesti, valvottuna, tai vaiheittain ihmisen
hyväksyessä kunkin toiminnon, kuten uuden reittipisteen,
erikseen. Miehittämättömän ilma-aluksen täysin itsenäisen
(autonomisen) toiminnan hyödyiksi nähdään turvallisuuden
ja luotettavuuden lisääntyminen inhimillisten virhemahdollisuuksien vähenemisen myötä, työkuorman keventyminen,
parantunut reaktionopeus ja suorituskyky sekä kyky jatkaa
toimintaa radioyhteydettömissä olosuhteissa. Miehittämättömillä järjestelmillä saavutettava operatiivisen tehokkuuden
parantuminen ja kustannussäästöt pohjautuvat kykyyn hyödyntää työkuorman keventymisessä myötä vapautuva henkilöstöresurssi. Vaikka miehittämätön järjestelmä voi teoriassa
muodostaa itsenäisesti tehtävän edellyttämän tilannekuvan
ja toimeenpanna erilaisia vaikuttamistehtäviä, ei esimerkiksi
tulenkäyttöön liittyvän ja ilmataistelun edellyttämän itsenäisen päätöksenteon luovuttamista tekoälyn ohjaamalle ilmaalukselle pidetä mahdollisena ja eettisesti hyväksyttävänä. Tekoälyyn perustuvaan itsenäiseen toimintaan liittyy aina riski
hallinnan menettämisestä ja virheellisestä tilannemuuttujien
tulkinnasta.
Kevyempien miehittämättömien järjestelmien hyödyt tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoitustehtävissä ovat kiistattomat. Raskaampien, taistelukäyttöön soveltuvien miehittämättömän ilma-aluksen logistiikkatarve vastaa samankokoisen
miehitetyn ilma-aluksen logistiikkavaatimusta. Aseistetun
miehittämättömän ilma-aluksen itsenäinen toimintatapa
asettaa haasteita myös kansainvälisen lain näkökulmasta,
minkä vuoksi lennokin jatkuvan valvonnan ja operoinnin tarve on suurempi, ja edellyttää monimutkaisempaa johtamisjärjestelmää. Nykyiset aseistetut lennokit, kuten MQ-9 Reaper,
kykenevät tarvittaessa toimimaan yli 15 km korkeudessa ja
olemaan ilmassa kymmeniä tunteja yhtäjaksoisesti asekuorman ja nopeuden jäädessä kuitenkin selvästi hävittäjää vaatimattomammaksi. Vaikka raskaiden miehittämättömien ilmaaluksen hinta jääkin jonkin verran hävittäjää alhaisemmaksi,
eivät niiden suorituskyky ja selviytymiskyky yksin vastaa taisteluolosuhteiden asettamiin vaatimuksiin.
Naton Joint Air Power Competence Centre on arvioinut
miehittämättömien ilma-alusten suorituskykyjä ja uhkia eri
toimintaympäristöissä syyskuussa 2014 julkaistussa raportissa Remotely Piloted Aircraft Systems in Contested Environments – A Vulnerability Analysis. Raportin mukaan miehittämättömien ilma-alusten yleistymisen trendi on taittumassa.
Yhdysvaltojen asevoimat on omassa miehittämättömien järjestelmiensä tarkastelussa todennut, että nykyisin käytössä
olevia miehittämättömiä ilma-aluksia ei pääsääntöisesti ole
suunniteltu toimimaan vastustajan integroidun ilmapuolustuksen alueella, mistä johtuen Yhdysvaltojen asevoimien
miehittämättömien ilma-alusten määrä ja laatu eivät ole tasapainossa vaatimusten suhteen.
Tunkeutumiskykyiset miehittämättömät ilma-alukset ovat
vielä kehitysasteella sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.
Näiden ilma-alusten suunnittelussa ja kehittämisessä oleellisimpana seikkana ovat häiveominaisuudet, hyötykuorman
kasvattaminen sekä toiminta-ajan ja -matkan kasvattaminen. Paremman hyötykuorman ansiosta ilma-aluksen sensori- ja asekuorman valikoima paranee. Euroopassa että
Yhdysvalloissa tunkeutumiskykyiset aseistetut ilma-alukset
25
nähdään tukevassa roolissa. Miehittämättömiä ilma-aluksia
voidaan käyttää esimerkiksi pitkän kantaman asejärjestelmien maalinosoitukseen ja ilmapuolustuksen tuhoamiseen
tai lamauttamiseen ilmaiskun reitillä. Tunkeutumiskykyisiä
miehittämättömiä ilma-aluksia kehitetään sekä itsenäiseen
toimintaan että miehitettyjen ilma-alusten kanssa reaaliaikaisen yhteistoiminnan asettamien vaatimusten mukaisesti.
Tunkeutumiskyisten ilma-alusten laajamittaiseen käyttöön
arvioidaan päästävän 2030-luvulle mennessä. Ilmataistelutehtävään tähtäävää miehittämättömien ilma-alusten ohjelmaa ei
yhdelläkään maalla ole tiettävästi käynnissä.
Miehittämättömillä ilma-alusjärjestelmillä voidaan joissakin tapauksissa suorittaa tehtäviä miehitettyjä ilma-aluksia
paremmin ja halvemmalla. Erityisten haasteelliseksi ilmapuolustuksen kannalta on muodostumassa pienten, vaikeasti
havaittavien miehittämättömien ilma-alusten laajamittainen
leviäminen. Pienimmätkin miehittämättömät ilma-alukset
soveltuvat tiedusteluun ja täsmäaseiden maalinosoitustehtäviin. Lisäksi niitä itseään voidaan käyttää aseena, jopa sisätiloissa. Radikaaleinta kehityskulkua tavoittelevissa konsepteissa tähdätään nopeaan tulivaikutukseen pyrkivän yksittäisten
ilma-alusten tiedustelu-maalinosoitus-tulenkäyttö -ketjun
korvaamiseen miehittämättömien ilma-alusparvien koordinoidulla käytöllä. Tämä edellyttää lennokeilta riittävää selviytymiskykyä ja kustannustehokkuutta puolustuksen kyllästämiseksi.
Monipuolisella sensori- tai asejärjestelmällä varustetun
miehittämättömän ilma-aluksen selviytymiskyky ilmapuolustetulla alueella voi olla lentokonetta heikompi, mistä johtuen
kynnys järjestelmän jatkuvaan käyttöön riskialttiissa toimintaympäristössä saattaa muodostua hyvin korkeaksi. Käytännössä raskaampien miehittämättömien järjestelmien käytön
edellytyksenä on ilmanherruus.
Miehittämättömien ja miehitettyjen ilma-alusten yhteiskäyttömahdollisuuksia tarkastellaan eri asevoimissa useista
lähtökohdista. Tällaisia ovat esimerkiksi miehittämättömien
tunkeutumiskykyisten ilma-alusten käyttö ilmaoperaatioissa 4+ sukupolven hävittäjien rinnalla ja miehittämättömien
ilma-alusten operointi ilmasta osana pommikone- tai hävittäjäosastoa. Yhteiskäyttökonseptit liittyvät muun muassa
uusien tunkeutumiskykyisten miehittämättömien ilma-alusten kehittämiseen, hävittäjien avioniikka- ja tiedonsiirtojärjestelmien kehittämiseen sekä 4. sukupolven kaluston
käyttöön vastustajan integroidun ilmapuolustusjärjestelmän
vaikutusalueella.
26
Ilma- ja ohjustorjunta
Ilmapuolustustehtävä on yksi tärkeimmistä asevoimien tehtävistä useimmissa maissa. Ilmapuolustuksen järjestämiselle
voidaan asettaa kaksi toteuttamisperiaatetta ohjaavaa tavoitetta: suojattavan kohteelle syntyvien vaurioiden minimointi
tai hyökkääjälle aiheutettavien maksimointi. Nämä tavoitteet
ovat keskenään riippuvia – mitä enemmän vihollisen koneita tuhotaan ennen kohdetta, sitä pienemmäksi suojattavia
kohteita vastaan hyökkäävä vihollisen voima voi muodostua.
Ilmatorjuntajärjestelmien heikkoutena voidaan pitää operatiivisen liikkuvuuden puutetta, asevaikutuksen rajoitettua
ulottuvuutta, katvealueita ja reaktiivista luonnetta. Ilmatorjunnan suoja voidaan tuottaa vain hyvin pienelle alueelle
hävittäjätorjuntaan verrattuna. Hävittäjävoima ei kuitenkaan
aina riitä ja ehdi kaikkialle.
Ilmatorjunta voi ylläpitää korkeaa valmiustilaa pitkiä aikoja, vastata nopeasti ja tehokkaasti ilmahyökkäykseen, ja soveltuu kaikkien ilmauhkajärjestelmien torjuntaan, mistä johtuen ilmatorjuntaa käytetään pysyvää ilmasuojaa edellyttävien
kohteiden jatkuvaan suojaamiseen. Vaatimukset ilmatorjunnan suorituskykyjen kehittämiselle muodostuvat ilmauhkasta
sekä ilmatorjunnan roolista osana ilmapuolustusta. Ilmatorjunnan päämääränä on kriittisten siviili- ja sotilaskohteiden
suojaaminen sekä asevoimien operaatioiden toiminnanvapauden takaaminen tuottamalla tappioita vastustajan ilmaaseelle.
Ilmapuolustuksen tehokkuus perustuu käytettävien järjestelmien suorituskykyyn, puolustuksen syvyyteen ja torjuntaan käytettävissä olevien järjestelmien määrään – puolustuksen tiheyteen. Lentokoneiden sensoreiden ja aseiden sekä
kauaskantavien aseiden kehitys ohjaa ilmatorjuntajärjestelmien ja niiden käyttöperiaatteiden kehittämistarvetta.
Ballistiset ohjukset, risteilyohjukset ja stand off -aseet, kuten liitopommit, sekä häivemaalit ovat vaikeasti torjuttavissa
joko heikon havaittavuutensa, lentoratansa tai nopeutensa
vuoksi. Nykyaikaiset täsmäaseet mahdollistavat ilma-alusten
toiminnan kohteita vastaan kaikissa olosuhteissa sekä korkealta että etäältä kohteestaan. Matala- ja keskikorkeuksissa
toimivat rynnäkkökoneet ja taisteluhelikopterit säilyttävät
edelleen merkityksensä etenkin maavoimien joukkojen tukemisessa. Miehittämättömät ilma-alukset kehittyvät ja yleistyvät osana ilmauhkaa. Ilmatorjunta-aseilta edellytetään pitkää
vaikutusetäisyyttä, jotta niillä kyetään tuhomaan ilma-aluksia
ennen kuin ne saavuttavat nykyaikaisten stand-off -aseiden
käyttöetäisyyden. Koska on oletettavaa, että kaikkia hyök-
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
kääviä ilma-aluksia ei kyetä tuhomaan ennen niiden aseiden
käyttöhetkeä, on ilmapuolustuksella kyettävä myös torjumaan
vaarallisimpia hyökkääjän käyttämiä aseita, kuten risteilyohjuksia ja ballistisia ohjuksia. Häivemaalien havaitseminen ja
torjunta edellyttää uusien valvontajärjestelmien hankintaa,
pitkälle integroitua johtamisjärjestelmää ja torjuntaan soveltuvaa asejärjestelmää.
Ohjusilmatorjunnan kehityksen painopiste on ballististen
ohjusten ja risteilyohjusten torjuntaan soveltuvissa järjestelmissä. Suurvallat ovat vasta luomassa kokonaisvaltaista
ohjuspuolustusjärjestelmää. Järjestelmän keskeiset osat ovat
satelliitteihin perustuva ennakkovaroitusjärjestelmä, ohjusten
seurantatutkat ja varsinainen torjuntajärjestelmä. Loppuvaiheen torjuntajärjestelmät, kuten MIM-104 Patriot PAC-3/
PAAC-4, SAMP/T, MEADS, David’s Sling ja S-400, soveltuvat
lyhyen kantaman ballististen torjuntaan. Haasteen torjunnalle muodostaa riittävän ennakkovaroituksen saaminen.
Vaikka useimmat ohjustorjuntajärjestelmät soveltuvat myös
ilmamaalien torjuntaan, saattaa tilanne edellyttää torjuvan
yksikön toiminnan rajoittamista vain yhteen päätehtävään
kerrallaan.
Ballististen ohjusten torjuntakyvyn yleistymisen suuri haaste
on siihen soveltuvien järjestelmien hinta. Lisäksi keskipitkän
ja pitkän kantaman ohjusten torjunta edellyttää järjestelmien
sijoittamista hyvin laajalle, valtion rajat ylittävälle alueelle. Jo
lyhyen kantaman ballististen ohjusten torjuntakyvyn kokonaishinta on tyypillisesti useita miljardeja euroja. Vaikka tällaisilla
järjestelmillä voidaan torjua ilma-aluksia hyvin kaukaa, vaativat ne suojakseen ja katvealueiden kattamiseksi keskipitkän ja
lyhyen kantaman torjuntajärjestelmiä.
Tärkeiden kohteiden pysyvä suoja edellyttää, että ilmatorjunnalla kyetään torjumaan miehitettyjen ja miehittämättömien ilma-alusten lisäksi myös erilaisia projektiileja, kuten
ohjuksia ja pommeja. Käyttämällä samalla alueella erilaisiin
teknologisiin ratkaisuihin perustuvia, usean eri kantaman
ohjus- ja ammusilmatorjuntajärjestelmiä sekä sensoreita
muodostetaan toisiaan tukeva monikerroksinen, häirinnänsietokykyinen ja taistelunkestävä kokonaisuus, jolla kyetään
vastaamaan kattavasti erityyppisiin uhkiin. Tämä voidaan toteuttaa ryhmittämällä alueelle erityyppisiä ilmatorjuntayksiköitä ja käyttämällä hybridi-ilmatorjunta-järjestelmiä.
Maajoukkojen taisteluiden luonne ja niihin kohdistuva
uhka edellyttävät määrällisesti riittävää, erittäin hyvän maastoliikkuvuuden omaavaa ilmatorjuntaa, kuten ilmatorjuntaa
RBS-70, Stinger-, Grom-, Igla-S, Crotale- ja Tunguska-järjes-
telmät. Keskipitkän kantaman ohjusilmatorjunta- ja hybridiilmatorjuntajärjestelmät, esimerkiksi NASAMS, Spyder, Tor
M2, Pantsir, muodostavat tyypillisesti maavoimien ilmatorjunnan rungon, jota täydennetään katvealueiden kattamiseksi
lyhyen kantaman ohjusjärjestelmillä.
Ammusilmatorjunnan merkitys ilma-alusten torjunnassa
on vähentynyt ilma-alusten ja niiden asejärjestelmien ominaisuuksien kehittyessä. Ammusilmatorjunta soveltuu myös
tulevaisuudessa helikoptereiden, miehittämättömien ilmaalusten ja erilaisten heitteiden torjuntaan. Käytännössä tämä
edellyttää ammusilmatorjunnalta kykyä havaita, seurata ja
tuhota myös erittäin pienikokoisia maaleja.
Kriisinhallintaoperaatioissa on korostunut tarve suojata joukkojen tukikohdat rakettien sekä tykistön ja kranaatinheittimien ammusten muodostamalta uhkalta (counter
rocket, artillery, and mortars - C-RAM). Projektiilintorjuntajärjestelmät ovat tyypillisiä laivoilla niiden omasuojajärjestelminä meritorjuntaohjuksia vastaan, kuten Yhdysvaltojen
Phalanx-järjestelmä. Kustannustehokkuuden maksimointi,
tarve pienikokoisten heitteiden torjuntaan sekä pyrkimys kiistää hyökkääjän kyky kyllästää perinteiset asejärjestelmät ovat
johtaneet tarpeeseen kehittää uusia teknologisia ratkaisuja.
Pisimmällä tällaisista ratkaisuista ovat suunnatun energian
käyttöön perustuvat asejärjestelmät (laser), joiden kehitystä
rajoittaa laserjärjestelmien ympäristötekijöistä johtuva lyhyt
kantama. Laserjärjestelmät soveltuvat tulevaisuudessa yksittäisen kohteen, esimerkiksi aluksen, omasuojajärjestelmäksi.
Ilma- ja ohjustorjunnalla voidaan toteuttaa ilma-alusten, erilaisten aseiden ja ballististen ohjusten torjuntaa tärkeiden kohteiden tai alueiden suojaamiseksi kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Ballististen ohjusten torjunta on kuitenkin erityistehtävä,
johon kehittyneimmätkin valtiot kykenevät vain rajoituksin.
Kattavan ilmapuolustuksen järjestäminen ilmatorjuntaan perustuen edellyttää useiden erilaisten järjestelmien rinnakkaista käyttöä katvealueiden kattamiseksi ja erilaisten torjuntatarpeiden
täyttämiseksi, mistä johtuen laajojen alueiden suojaaminen ilmatorjunnalla muodostuu erittäin kalliiksi. Suunnattuun energiaan perustuvilla järjestelmillä, kuten suurteholaserjärjestelmillä,
saattaa tulevaisuudessa olla huomattava merkitys yksittäisten tärkeiden kohteiden ilmatorjuntaan ja sen kyllästämisen estämiseen
kohteella. Monikerroksinen, joustava, liikkuva ja ulottuva ilmatorjunta on osa ilmapuolustuksen ja koko puolustusjärjestelmän
suorituskykyä. Sotakokemusten perusteella valtion ilmapuolustusta ei voi kuitenkaan muodostaa eikä ilmanhallintaa hankkia ja
ylläpitää ilmatorjuntaan perustuen.
27
Ilmatorjunta ja hävittäjätorjunta täydentävät toisiaan, ja niiden
yhteiskäytöllä voidaan ylläpitää pitkäkestoinen valmius, maksimoida ilmapuolustuksen ulottuvuus, hyökkääjään vaikuttaminen ennen sen asejärjestelmän käyttöä ja minimoida torjuntakyvyn kyllästyminen. Vastustajan ilma-aseen ja ballististen ohjusten
käyttömahdollisuuksia voidaan myös rajoittaa vastailmatoiminnan ja ilmasta maahan -kyvyn avulla. Ilmatorjunnan suurin hyöty saavutetaan, kun se liitetään osaksi ilmapuolustuksen johtamisjärjestelmään. Ilmatorjunnan tulee kyetä myös itsenäiseen
ilmatilannekuvan muodostamiseen ja taistelunjohtamiseen
tuliyksiköiden ennakkovaroituksen ja maalinosoituksen varmistamiseksi. Valvontajärjestelmien on kyettävä havaitsemaan ja
seuraamaan matalan herätteen kohteita eri korkeusalueilla sekä
tuottamaan niiden paikka- ja liiketiedot johtamisjärjestelmälle.
Ilmapuolustuksen integrointi luo edellytykset ilmapuolustuksen
keskitetylle tulenkäytön johtamiselle, tilannekuvan muodostamiselle ja jakamiselle sekä koordinoidulle vaikuttamiselle, asejärjestelmien ja sensorien joustavalle käytölle sekä kansallisessa että
kansainvälisessä toimintaympäristössä.
2015
2020
3.3 Taistelukonekaluston kehitys ja tuotanto
Hävittäjäkaluston yleiseksi kehitystrendiksi on selkeästi
tunnistettavissa monitoimikyky. Yksittäisten maiden, jopa
yksittäisten puolustushaarojen, kehityshankkeiden lähtökohdaksi on kaikissa valmistajamaissa asetettu useamman
vanhemman, eri tehtävätyyppeihin suunniteltujen koneiden
korvaaminen yhdellä, useampaan hävittäjäkaluston tehtäväalueeseen vastaamaan kykenevällä monitoimihävittäjällä.
70–80-luvuilla kehitettyjen 4. sukupolven hävittäjätyyppien
välillä on edelleen tehtäväprofiloinnista johtuvia versioeroja.
Näiden koneiden uusimmat, ns. 4+ sukupolven versiot edustavat todellista monitoimikykyä ja kykenevät tehtävävarustuksesta riippuen erilaisiin ilmataistelu-, hyökkäys- (ilmasta
pintaan) sekä tiedustelu- ja valvontatehtäviin. Monitoimikyvyn keskeiset suorituskykytekijät perustuvat pääosin 5.
sukupolveen liitettyyn kehittyneempään asejärjestelmä- ja
sensoriteknologiaan sekä niiden tuottaman informaation
analysointiin ja sensorifuusioon käytettyihin teknisiin ratkaisuihin.
2025
2030
2035
2040
18000
5.
16000
14000
UCAV
4++
4+
12000
10000
4.
8000
6000
3.
4000
2000
2.
UCAV, Unmanned Combat Aerial Vehicle = miehittämätön taisteluilma-alus
Kuva: Eri sukupolvea olevien hävittäjäkoneiden arvioidut lukumäärät vuoteen 2040 saakka.
28
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
6.
Pitkäjänteiseen jatkuvaan hävittäjäkehitykseen ja tuotantoon on kyetty vain muutamassa maassa. Venäjän ja Yhdysvaltojen vankka asema pohjautuu suurvalta-aseman turvaamiseen. Ranska, Iso-Britannia, Kiina ja Ruotsi ovat kylmä
sodan aikana ja sen jälkeen luoneet ja edelleen ylläpitäneet
itsenäisen kyvyn kansallisista intresseistä johtuen. Koska
käytännössä hävittäjien kehittämistä toteutetaan valtiollisina
hankkeina osana puolustusjärjestelmäkokonaisuutta kansallisten intressien pohjalta, on erilaisten toisiaan täydentävien
tyyppien ja niiden kehitysversioiden vertailu ja yhteismitallisiin kehityssukupolviin sovittaminen hyvin haastavaa. Haastavuutta lisää järjestelmien teknologinen taso ja suorituskyvyn kehittämisen ohjelmistokeskeisyys.
Maailmanlaajuisesti käytössä on yhteensä yli 50 000 sotilaskonetta, joista taistelukoneiden osuus on noin 15 000 lentokonetta. Hävittäjäkaluston kehityksen ja valmistuksen johtovaltio on selkeästi Yhdysvallat, jolla on käytössä noin 2800
hävittäjää – kaksinkertainen määrä Kiinaan ja Venäjään verrattuna. Yhdysvaltojen ilmailuteollisuus on valmistanut suurimman osan maailmalla käytössä olevista hävittäjistä. Yhdysvallat tuottaa tällä hetkellä vientiin F-15 ja F-16 -koneita ja
omaan käyttöön sekä vientiin F/A-18 ja F-35 -koneita, joista
arvioiden mukaan ainoastaan viimeksi mainitun valmistus
jatkuu varmasti ensi vuosikymmenellä.
Yhdysvalloilla on hävittäjävalmistuksen lisäksi hallitseva
asema lentokoneasemarkkinoilla useimpien eurooppalaisten
valmistajien ja ilmavoimien tukeutuessa yhdysvaltalaista alkuperää oleviin asejärjestelmiin. Yhdysvaltojen asevoimien
oman hävittäjäkaluston keski-ikä kasvaa jatkuvasti keskeytyneiden kehitys- ja hankintaprojektien myötä. Yhdysvallat uusii merkittävän osan lentokalustostaan seuraavan kymmenen
vuoden aikana. Tämän myötä pääkalusto muodostuu F-35
Lightning II -koneen eri versioista, F/A-18 E/F/G Super Hornet ja Growler -koneista sekä F-22 ja F-15E -koneista.
Yhdysvaltojen hävittäjäilmavoima muodostuu ilmavoimien, merivoimien ja merijalkaväen hävittäjäkalustosta.
Arvioiden mukaan Yhdysvaltojen ilmavoimilla on vuoteen
2030 mennessä yli 1000 F-35 hävittäjää hankittujen 183 F-22
ja noin 200:n F-15E -hävittäjän lisäksi. Merijalkaväki siirtyy
kokonaan uuteen hävittäjätyyppiin hankkimalla 353 F-35B ja
67 F-35C-hävittäjää. Yhdysvaltojen merivoimien hävittäjäkaluston muodostavat suunnitelmien mukaan 368 F-18E/F, 138
EA-18G ja 260 F-35C -hävittäjää. Miehittämättömien ilmaalusten rooli Yhdysvaltojen merivoimien ilmavoimissa on
hyvin samansuuntainen kuin ilmavoimissa kunkin tukialus-
osaston iskuvoiman muodostuessa noin 4–6 miehittämättömästä taistelukoneesta, 44 hävittäjästä ja 5 häirintäkoneesta.
Yhdysvaltojen ilmavoima nojaa seuraavat 20 vuotta olemassa
olevaan pommikonekalustoon ja 5. sukupolven hävittäjiin.
Yhdysvaltojen ratkaisulla uudesta tunkeutumiskykyisestä
pitkän matkan pommikonehankkeesta, 6. sukupolven hävittäjästä ja miehittämättömien taistelukoneiden roolista on
epäilemättä kauaskantoisia vaikutuksia myös muiden lentokonevalmistajien tulevaisuuden ratkaisuihin.
Yhdysvallat jatkaa miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien kehittämistä. Toistaiseksi miehittämättömiä ilma-aluksia on käytetty ja kehitetty lähinnä pitkäkestoisiin tiedustelu-,
valvonta- ja yksittäisiä maaleja vastaan suunnattuihin kevyisiin hyökkäystehtäviin, joissa ilma-aluksen menettämisen todennäköisyys on ollut pieni. Julkisuudessa esitetään toistuvasti arvioita taistelukoneiden korvaamisesta miehittämättömillä
ilma-aluksilla, mutta Yhdysvaltojen asevoimien viimeaikaisten päätösten perusteella tunkeutumiskykyisten miehittämättömien taistelukoneiden yleistyminen ei ole nopeaa eikä ilmataistelukykyisten miehitettyjen ilma-alusten käyttöönottoa
ole odotettavissa.
Euroopan Unionin maiden ilmavoimilla on tällä hetkellä
noin 2000 taistelukonetta, joista noin 60 % on eurooppalaisia,
30 % Yhdysvalloissa ja 10 % Neuvostoliitossa valmistettuja. Eurooppalainen miehitettyjen taistelukoneiden valmistus koostuu ruotsalaisesta Saab Gripenin, monikansallisesta Eurofighter Typhoonin ja ranskalaisesta Dassault Rafalen sekä Italiassa
käynnistetyn yhdysvaltalaisen Lockheed Martin F-35 -hävittäjän tuotannosta. Vanhimpien F-16, Eurofighter ja Gripen C/D
-hävittäjien poistuessa käytöstä 2020- ja 30-luvun taitteessa jäljelle jäävä eurooppalaisten ilmavoimien hävittäjävoima ilman
uusia hankintoja koostuu uudemmasta Eurofighter, Rafale,
F-35, F-16 ja Gripen NG (Ruotsissa Gripen E) -kalustosta.
Euroopassa myös Naton jäsenmaat kehittävät ilmavoimiaan hyvin itsenäisesti. Eurooppalaisen ilmailuteollisuuden
yhdentymistä tai uuden hävittäjätyypin yhteistuotantoa ei ole
näköpiirissä. Edellä mainittujen konetyyppien valmistuksen
jatkumisesta on esitetty erilaisia ennusteita tuotantoarvioiden
pohjautuessa kunkin konetyypin osalta ennen kaikkea uusien
ulkomaisten asiakkaiden löytymiseen pääasiakkaiden tilausten
täyttyessä lähivuosina. Ruotsi tullee ylläpitämään vielä toistaiseksi kyvyn kansalliseen hävittäjätuotantoon. Ruotsin teollisuuden roolissa on viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut
selkeä muutos. Gripenin suunnittelu ja kokoonpano tehdään
Ruotsissa, mutta monet järjestelmät on valmistettu muualla.
29
eurooppalaisilla on kokonaisuutena merkittäviä puutteita tieKäytössä olevia eurooppalaisia ja modernisoituja venäläisiä
dusteluun ja valvontaan (intelligence, surveillance, and recoghävittäjätyyppejä voidaan pitää alun perin 4. sukupolven hänition, ISR), ilmatankkaukseen, ilmakuljetuseen, elektronisen
vittäjinä, mutta lukuisista kehitysasteista johtuen koneet ovat
sodankäynnin, ilmapuolustuksen lamautukseen ja kaukovaijoiltakin omaisuuksiltaan täysin vertailukelpoisia 5. sukupolkutukseen liittyvissä kyvyissä. Laaja kalustokirjo on osaltaan
ven hävittäjiin. 5. sukupolveen kuuluviksi yhdysvaltalaiset
vaikeuttanut yhteistä järjestelmäkehitystä. Eurooppalainen
F-22 Raptor ja F-35 Lightning II sekä venäläinen Sukhoi T-50
ilmailuteollisuus on hitaasti käynnistämässä hankkeita, joi(PAK-FA, Perspektivniy Aviatsionniy Kompleks Frontovoi
den tarkoituksena on tuottaa vaihtoehtoja yhdysvaltalaisille
Aviatsii, rintamailmailun tulevaisuuden ilmajärjestelmä) ja
asejärjestelmille. Usean Euroopan maan kumppanuus F-35
kiinalaiset Chengdu J-20 ja Shenyang J-31, joista vain F-22
-hankkeessa luo edellytykset eurooppalaisten aseiden laajemon operatiivisessa käytössä. Edellä mainittujen lisäksi ainamalle käytölle ko. konetyypin varustuksena, joskaan yhtenäiskin venäläinen MiG-yhtiö on käynnistänyt hankkeen kevytä eurooppalaista linjaa ei toistaiseksi ole tunnistettavissa.
en hävittäjäversion tuottamiseksi markkinoille vuoteen 2025
mennessä. Valmistuksessa olevien hävittäjätyyppien lähempi
3.4 Tilanne Suomen lähialueella
tarkastelu osoittaa kuitenkin, että yksiselitteistä luokittelua on
Suomen rajanaapureiden ilmavoimissa on käynnissä merkitkäytännössä mahdotonta toteuttaa.
tävä kalustouudistus: Ruotsi hankkii 60 Gripen E -hävittäjää,
Hävittäjämarkkinat jakautuvat maailmanlaajuisesti uudeljota suunniteltu lisähankinta kasleen, sillä F-35 -kaluston myyntiä
vattaa mahdollisesti kymmenellä
koskevat rajoitukset voivat vaikutNATO air policing is a peacetime mission
hävittäjällä, Norja korvaa F-16
taa kaluston yleistymiseen. Tästä
which requires an Air Surveillance and
hävittäjänsä 52 F-35 -hävittäjällä
huolimatta F-35 tullee korvaaControl System (ASACS), an Air Command
Tanskan hävittäjähankkeen olmaan suuren osan vanhentuvasta
and Control (Air C2) structure and Quick
lessa edelleen kesken. Venäjällä
yhdysvaltalaisesta hävittäjäkalusReaction Alert (Interceptor) (QRA(I)) airon käynnissä merkittävä ilmavoitosta Euroopassa ja Kaukoidässä.
craft to be available on a 24/7 basis. This
mien ja ilmapuolustuksen kalusYhtään uutta eurooppalaista häenables the Alliance to detect, track and
tomodernisaatio.
vittäjäohjelmaa ei ole käynnissä,
identify to the greatest extent possible
Baltian mailla ei ole käynnisjoten eurooppalaista miehitettyä
all aerial objects approaching or operatsä hävittäjähankkeita, ja alueen
häivehävittäjää ei tämänhetkisten
ing within NATO airspace so that violailmapuolustus perustuu pitkälarvioiden mukaan ole odotettavissa
tions and infringements can be recogle tulevaisuuteen Naton Baltian
ennen 2040-lukua. Eurooppalaiset
nized, and the appropriate action taken.
maissa toteuttamaan air policing
4+ -sukupolven koneet kilpailevat
Lähde: NATO Wales Summit Guide
-tehtävään ja Artikla 5:n mukaivielä toistaiseksi joissakin euroopseen avunantoon. Baltian maiden
palaisissa, Lähi-idän ja Kaukoidän
BAP-operaatiota (Baltic Air Policing) toteutetaan Liettuan
maiden hankintakilpailuissa. Osin samoilla markkinoilla
Šiauliain ja Viron Ämarin tukikohdista.
ovat myös venäläiset valmistajat. Kansainvälisille hävittäjäNato-maiden ilmavoimien läsnäolo ja toiminnan aktiivimarkkinoille tähtää myös Kiina. Sen sijaan Japanin, Turkin
suus on kasvanut alueella Ukrainan tapahtumien johdosta.
ja Etelä-Korean kansalliset hävittäjähankkeet ovat vielä kesIlmoituksia pysyvistä Yhdysvaltojen vahvennuksista Eurookeneräisiä ja niiden vientinäkymät ovat toistaiseksi epäselvät.
passa tai Naton toiminnan laajentamisesta Baltiassa ei toistaiNäiden konetyyppien myyntiä vaikeuttavat aseiden ja asejärseksi ole annettu.
jestelmien integrointiin ja saatavuuteen liittyvät kysymykset.
Ruotsin hallituksen asettama parlamentaarinen ilmapuoVain Kiinalla on omaa tuotantoa, johon tukeutuen se kykenee
lustuskomitea tarkasteli selvityksessään Luftförsvarsutretoimittamaan kokonaisen asejärjestelmän ja sen edellyttämän
dingen 2040 Ruotsin ilmapuolustuksen pitkän aikajänteen
ylläpidon.
kehittämistarpeita. Selvityksen pääkohdat ja johtopäätökset
Euroopassa on tehty laajoja selvityksiä eurooppalaisen ilheijastavat kansallisen puolustuskyvyn uudelleenkehittämavoiman suorituskyvystä ja kehitystarpeesta. Euroopan
mistarvetta ja ovat samalla valvontakyvyn ja tilannekuvan,
Unionin puolustusviraston laatimien selvitysten perusteella
30
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
ilmatorjunnan, tukikohtien haavoittuvuuden, kyberpuolustuksen, aseiden hankintatarpeen, johtamisjärjestelmän,
lentokaluston ajanmukaisuuden ja operatiivisen suorituskyvyn sekä ohjusten torjuntakyvyn osalta hyvin samankaltaisia kuin mihin Suomessa on päädytty. Suomi on jo omalta
osaltaan ratkaissut eräitä keskeisiä kysymyksiä johtamis-,
valvonta- ja ilmatorjuntajärjestelmähankkeilla sekä Hornetkaluston päivityksen yhteydessä toteutettavalla ilmasta maahan -kyvyllä. Ruotsin ilmapuolustuskomitean mietinnön
vaikutuksia Ruotsin ilmavoimien kehitykseen on ennenaikaista arvioida. Ruotsi säilyttänee nykyisen tukikohtarakenteen Gripen E -hankinnan myötä 2040-luvun alkupuolelle
saakka.
Norjan asema F-35 -hävittäjäprojektin kumppanimaana,
rooli NASAMS-ilmatorjuntajärjestelmän kehityksessä ja Naval Strike Missile/Joint Strike Missile -hanke ovat merkittäviä sekä Norjan ilmapuolustus- ja ilmaoperaatiokyvyn että
kansallisen teollisuuden kannalta. Arktisella ulottuvuudella
on tärkeä asema Norjan puolustuksessa, vaikka päätös hävittäjäkaluston keskittämisestä yhteen päätukikohtaan ja yhteen
pohjoisessa sijaitsevaan, ensisijaisesti kansallista puolustusta
tukevaan päivystystukikohtaan siirtää hävittäjätoiminnan
painopistettä nykyistä etelämmäksi.
Venäjän panostus aseteollisuuteen heijastuu muun muassa
lentokonetuotantoon ja täsmäaseiden kehittämiseen, joista merkittävimpiä ovat risteilyohjusohjelmat. Kaikilla osaalueilla pyritään vastaamaan länsimaissa meneillään olevaan
kehitykseen. Venäjä jatkaa ilmavoimiensa modernisointia
päivittämällä vanhaa lentokalustoa ja toteuttamalla uusia
hankintaohjelmia. Tärkeimmät käynnissä olevat hävittäjähankkeet ovat MiG-31 ja Sukhoi Su-27 -hävittäjien modernisointi, uusien Su-34 ja Su-35 -koneiden hankinnat sekä
kokonaan uuden Sukhoi T-50 (PAK-FA) -konetyypin ja mahdollisen kevyen hävittäjätyypin kehittäminen.
Venäjä ylläpitää jatkuvaa tuotantokykyä ilmavoimien toimintakyvyn varmistamiseksi. Venäjän puolustusministeriö
on ilmoittanut Tu-160 -pommittajan tuotantolinjan uudelleen avaamisesta, millä pyritään täyttämään kalustovaje siihen
saakka, kun kokonaan uusi, Tu-160 ja Tu-95 -kalustot korvaava, pommikonetyyppi (PAK-DA) saadaan operatiiviseen
käyttöön.
Vuonna 2014 toimitettujen koneiden täyttävät osan sotilaskonekaluston uudistus- ja kokonaistarpeesta. Ilmavoimat
vastaanotti vuoden 2014 aikana 7 modernisoitua Tupolev Tu160 ja Tu-95MS -pommittajaa, 53 Sukhoi Su-30 ja Su-35 -mo-
nitoimihävittäjää, 16 Su-34 pommittajaa, 18 päivitettyä MiG31BM -hävittäjää, 135 helikopteria ml. 46 taisteluhelikopteria
ja 72 kuljetuskonetta sekä 179 miehittämätöntä ilma-alusta.
Lisäksi ilmavoimat sai käyttöönsä seitsemän uutta pitkän kantaman S-400 ilmatorjuntajärjestelmää. Voimassa oleva uusien
koneiden tuotantotilaus optioineen koostuu 48 Su-35, 110
Su-34, 135 Su-30, 60 T-50 -hävittäjästä ja 14 Tu-160 -pommikoneesta, joiden lisäksi ilmavoimat valmistelee 100 MiG-35
-hävittäjän tilausta.
Venäjän arktisen suunnan johtoportaan perustaminen ei
toistaiseksi ole heijastunut asejärjestelmien kehitykseen. Ilmavoimat saa vuoteen 2018 mennessä yli 50 kappaletta modernisoituja MiG-31-BM -hävittäjiä. Modernisoinnin jälkeen
hävittäjillä suojataan tärkeimmät strategiset suunnat, mukaan
lukien arktinen alue. Modernisoinnissa uusitaan elektroniikkajärjestelmiä, parannetaan ohjaamon ergonomiaa, asennetaan uusi tutka, parannetaan ammunnanhallintajärjestelmää
ja digitaalista tiedonsiirtoa.
Venäjän kyky käyttää ilma-asetta ja kaukovaikutteisia
aseita Suomen lähialueella kehittyy jatkuvasti. Arktisen johtoportaan perustamisen rinnalla Venäjä ylläpitää läntisen ja
luoteisen toimintasuuntansa tukikohtia. Ilmavoiman voimanprojisointikykyä testataan jatkuvasti. Ilmavoiman käytön
harjoitteluun liittyy myös merivoimien ja alueen tykistöohjusjoukkojen toiminta. Vanhempia tykistöohjusjärjestelmiä
korvataan ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia ampumaan
kykenevällä SS-26 -järjestelmällä. Venäjän luoteisen suunnan
ilmapuolustusta kehitetään ottamalla käyttöön uusia ilmavalvontajärjestelmiä ja S-400 ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.
Tämän lisäksi on esitetty arvioita uusien S-350 ja S-500 -järjestelmien kehityksestä ja käyttöönotosta. Pitkän kantaman
järjestelmien käyttöönotolla pyritään tehostamaan ballististen ja risteilyohjusten torjuntakykyä, kiistämään tarvittaessa ilmaoperaatioita tukevien ilma-alusten kuten valvonta-,
ilmatankkaus- ja häirintäkoneiden käyttö sekä parantamaan
häivemaalien havainto- ja torjuntakykyä.
31
4. Hornet-kaluston suorituskyvyn
korvaaminen osana puolustusjärjestelmäkokonaisuutta
Sodan ennaltaehkäisyyn liittyy valtion kyky osoittaa määrätietoisesti kyky ja halu vartioida rajojaan, vastata hyökkääjän
sotatoimiin sekä suojata yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja
ja valtionjohdon itsenäistä päätöksentekoa. Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpidon ensisijaisena päämääränä on
muodostaa ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman
käytölle ja sillä uhkaamiselle sekä kyky torjua maahamme
kohdistuvat hyökkäykset. Ennaltaehkäisy ja hyökkäyksen
torjunta edellyttävät toimivaa puolustusjärjestelmää, jossa
eri puolustushaarojen suorituskykyjen yhteiskäytöllä luodaan
riittävä torjunta- ja vaikuttamiskyky.
4.1 Ilmavoiman merkityksestä
puolustusjärjestelmälle
Ilmavoima ennaltaehkäisevänä kynnyksenä
Ilmavoiman tuottama ennaltaehkäisevä kynnys muodostuu suorituskyvyistä, joissa hyödynnetään ilma-aseen erityispiirteiden tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti liikkuvuuden, ulottuvuuden ja vaikuttavuuden osalta koko
puolustusjärjestelmän toiminnan tukemiseksi. Ilmavoiman
ennaltaehkäisevä kynnys Suomessa perustuu ilmavoimien
uskottavuuteen, minkä edellytykset luodaan jo rauhan aikana osoitetun puolustustahdon, ammattitaidon ja suorituskyvyn sekä tehtyjen puolustusmateriaalihankintojen avulla.
Merkittävä osa ilmavoimien ennaltaehkäisevän kynnyksen
luomista on hävittäjäkoneilla toteutettavat Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehtävät,
joissa osoitetaan tahtoa ja kykyä valvoa ja puolustaa itsenäisen valtion rajoja jo rauhan aikana. Suomen osoittama tapa
reagoida aluevalvontatapahtumiin vaikuttaa muiden valtioiden arvioihin puolustuksemme uskottavuudesta. Etenkin
hävittäjäkaluston reagointikyky ja käytettävyys ovat välttämätön osa tätä toimintaa.
Ilmanhallinnan merkitys
Toimintavapauden kiistäminen ja alueiden käytön sekä liikenteen rajoittaminen tai estäminen ovat yleisiä sotilaallisen
painostuksen keinoja ja laajamittaisten sotatoimien ensimmäisiä tavoitteita. Yhteiskunnan ja puolustusvoimien ydintoimintoja on kyettävä ylläpitämään sekä rauhan aikana että
kriisiolosuhteissa. Suomella on kaikissa tilanteissa tarve tur-
32
Ilmanhallinta sisältää toiminnot ja edellytykset, jotka omalta
osaltaan mahdollistavat tarvittavan toimintavapauden omille
operaatioille rajoittamalla vastustajan ilmavoiman ja ilmapuolustuksen toimintakykyä tai estämällä sen toimintaedellytykset. Riittävä ilmanhallinnan taso on edellytys omien maa-,
meri- ja ilmaoperaatioiden menestykselliselle toteuttamiselle.
Ilmanhallinnan hankkimiseksi käytetään tyypillisesti vastailmaoperaatioita.
vata joustava ilmatilankäyttö, mutta samalla estää ilmatilamme luvaton käyttö. Ilmanhallinnalla on keskeinen merkitys
ydintoimintojen ylläpitämisessä ja se on osoittautunut reunaehdoksi omien operaatioiden onnistumiselle ja oman toiminnan suojaamiselle. Tämän vuoksi riittävän ilmanhallinnan
saavuttaminen muodostuu usein ilmavoimien ensimmäiseksi
tehtäväksi kriisitilanteessa.
Ilmanhallinta on vain poikkeustapauksessa hankittavissa
pelkästään puolustuksellisella toimintatavalla. Puolustuksellisen vastailmatoiminnan lisäksi riittävän ilmanhallinnan
saavuttaminen edellyttää tyypillisesti vastustajan ilmavoiman
toimintakyvyn rajoittamista hyökkäyksellisillä operaatioilla.
Ilmanhallintaan liittyviä tehtäviä ovat muun muassa:
• normaaliolojen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen liittyvät valvonta- ja tunnistustehtävät,
• kielto- ja rajoitusalueiden valvontaan ja kohteen suojaamiseen liittyvät tehtävät erityistilanteissa,
• poikkeusolojen torjuntatehtävät joukkojen ja kohteiden
suojaamiseksi (so. puolustuksellinen vastailmatoiminta)
sekä
• vastustajan lentokaluston tuhoaminen ilmassa ja maahan (so. hyökkäyksellinen vastailmatoiminta) ilmatilan
vapaan turvallisen käytön mahdollistamiseksi.
Ilmavoima ja sodankäynnin kuvan muutokset
Viime vuosikymmenten aikana käydyt valtioiden väliset
sodat ovat osoittaneet kiistattomasti sekä ilmavoiman että
teknologian keskeisen merkityksen. Viime vuosina sodankäynti on kehittynyt suuntaan, jossa tavanomaiseen sodan-
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
käyntiin yhdistyvät yllätykselliset keinot. Avoimen sodankäynnin rinnalla on käyty sotaa muun muassa tietoverkoissa
ja sissitaistelun keinoin. Ukrainan tapahtumat ja keskustelu
hybridisodankäynnistä ovat herättäneet keskustelun sodan
käsitteen ja syttymishetken hämärtymisestä. Toimintaympäristön ja sodankäyntitapojen muuttuessa ilmavoiman perusolemus ei ole näyttänyt muuttuneen, vaan se on säilyttänyt
merkityksensä myös hybridisodankäynnissä ja sen ennaltaehkäisyssä.
Ilmanhallinnan rinnalla vaikuttaminen on keskeinen osa
ilmavoiman käyttöä. Kehittyneet suunnistus- ja ohjautumisjärjestelmät sekä mahdollistavat ilmasta laukaistavien aseiden käyttämisen entistä paremmalla tarkkuudella ja aiempaa haastavampia maaleja vastaan myös ei-tavanomaisessa
sodankäynnissä. Modernien aseiden ominaisuudet mahdollistavat hyökkäämisen hyvinkin suojattua tai liikkuvaa maalia vastaan. Kaukovaikuttamiseen käytettävät pitkälle kantavat aseet ovat tunkeutumiskykyisempiä ja ne voidaan ampua
kauempaa. Ilmavoimien monipuolinen vaikuttamiskyky
maalle, merelle ja kauas on keskeinen osa puolustusjärjestelmän vaikuttamiskykyä myös Hornet-kaluston suorituskykyä
korvattaessa.
Kehittyneet sensorit, johtamisjärjestelmät ja -verkot sekä
täsmäaseet ovat dramaattisesti lyhentäneet päätöksenteko- ja reagointiaikaa sekä vähentäneet halutun vaikutuksen
tuottamiseen tarvittavaa asemäärää taistelutilanteissa. Erilaisten lavettien sensori- ja vaikutusjärjestelmien integrointi
ja niiden välillä suoritettava lähes reaaliaikainen tiedonsiirto
ei pelkästään paranna taistelukykyä, vaan mullistaa konventionaalisin asein käytävää sodankäyntiä. Ilmassa, maalla ja
merellä operoivien järjestelmien integrointi lisää niiden tehokkuutta, vaikeuttaa yksittäisten järjestelmien löytämistä
ja vastatoimien kohdentamista niihin. Järjestelmien integrointi, merkityksellisen tiedon oikea-aikainen saatavuus,
havaittavuuden pienentäminen ja kauas kantavat täsmäaseet
luovat edellytykset sekä ilmavoimien menestykselliselle
ilmanhallinnalle että tehokkaalle vaikuttamiselle ilmasta
maahan ja pintaan.
4.2 Hornet-kaluston rooli osana
puolustusjärjestelmää
Sotilaallisen voiman ylläpidon ja kehittämisen keskeisiä
perusteita ovat valtioiden välisen voimatasapainon säilyttäminen ja sotilaallisten kriisien ennaltaehkäisykyky.
Suomen puolustuskyvyn uskottavuutta arvioidaan jatku-
vasti myös maan rajojen ulkopuolella. Hornet-hankinta ja
kaluston ajanmukainen kehittäminen ovat omalta osaltaan
edesauttaneet Suomea ylläpitämään valtioiden välistä voimatasapainoa ja kriisien ennaltaehkäisykykyä muuttuneessa
toimintaympäristössä. Tämä huomioiden Hornet-kaluston
kehittäminen on suunniteltu ja toteutettu järjestelmällisesti kaluston elinkaaren alusta alkaen. Kehittäminen on tähdännyt ensisijaisesti kykyyn torjua mahdollisen hyökkääjän
ensimmäinen isku, ja sen jälkeen kykyyn tehdä hyökkääjän
toimet kannattamattomiksi.
Hornet-hankinnan tausta
1990-luvulla toteutetun Hornet-kaluston hankinnan voidaan
katsoa olevan jatkoa 1960-luvun lopulla Suomen puolustuskyvyn uskottavuuteen kohdistuneen epäilyn myötä käynnistyneille toimenpiteille ilmapuolustuksen parantamiseksi.
Suomen ilmapuolustusta oli noottikriisin jälkeen kehitetty
kahden vuosikymmenen ajan. III parlamentaarisen puolustuskomitean (III PPK, 1981) mietinnössä asetettiin suosituksia pitkäjänteiselle puolustuksen kehittämiselle: painopiste
asetettiin hyökkäyksen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan soveltuvien suojajoukkojen kehittämiselle 1990-luvun suorituskykyvaatimuksia vastaavaksi. Näiden suojajoukkojen tehtävänä
oli pystyä vakuuttavasti osoittamaan Suomen päättäväisyyttä
ja kykyä huolehtia alueensa kaikinpuolisesta koskemattomuudesta ja estää sen hyväksikäyttö. Suojajoukkojen oli oltava suhteellisen hyvin varustettuja, ollakseen ”vakuuttavia”,
ja lukumäärältään rajoitettuja. III PPK sisällytti viisivuotisohjelmaansa (1982–1986) kolmannen taisteluhävittäjälaivueen
hankinnan alullepanon. Suomen ilmapuolustus saatettiin
kolmannen hävittäjälaivueen hankinnan ja ilmatorjuntaohjushankkeiden myötä asetelmaan, jolla kyettiin resurssien
puitteissa auttavasti vastaamaan vaateeseen valtakunnallisesti elintärkeiden toimintojen suojaamisesta ja koko Suomen
puolustamisesta rajoilta alkaen.
Kolmen vanhentuvan MiG-21 ja Saab Draken -kalustoista muodostuneen laivueen korvaamisen valmistelu käynnistyi 1980-luvun lopulla. Aseteknologian kehittyminen osoitti
Suomen käytössä olleen kaluston jääneen ratkaisevasti jälkeen ajan taistelunkuvasta, puolustusvoimien tehtävästä ja
toimintaympäristön asettamista vaatimuksista. Lisäksi jo III
PPK oli mietinnössään todennut risteilyohjusten asettavan
uudenlaisen ja merkittävän haasteen ilmapuolustukselle.
Hornet-hankinnan käynnistyessä Vietnamin ja Lähi-idän
sotien kokemusten pohjalta kehitetyt niin kutsutut neljän-
33
nen sukupolven hävittäjät olivat olleet operatiivisessa käytössä jo vuosikymmenen ajan. Uuden teknologian myötä
hävittäjillä kyettiin operoimaan kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa. Lisäksi ilmatorjuntaohjusjärjestelmien muodostamaa uhkaa vastaan oli saatu käyttöön uusia häirintäjärjestelmiä ja tutkaan hakeutuvia ohjuksia. Digitaaliset tietokoneet
loivat edellytykset uuden monitoimikykyisen hävittäjäsukupolven synnyttämiselle ja doppler-tutkien sekä uusien
tutkaohjusten avulla kyettiin vaikuttamaan myös matalalla
lentäviin maaleihin. Kehityskulku asetti Suomen ilmavoimat
ja ilmapuolustuksen tilanteeseen, jossa hävittäjäkaluston
suorituskyky todennäköisimmässä torjuntatilanteessa olisi
ollut vakavasti puutteellinen. Pimeässä tai huonossa säässä
ja elektronisen häirinnän tukemana tai matalalla toteutetut
hyökkäykset olisivat johtaneet merkittäviin tappioihin ja tuhoihin Suomessa.
Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen edellyttivät uudelta hävittäjäkalustolta laajaa lentoaluetta – hävittäjällä oli kyettävä tunnistamaan ja tarvittaessa torjumaan korkealla ja suurellakin nopeudella lentäviä
maaleja. Tärkeimmiksi vaatimuksiksi muodostuivat kuitenkin jokasään toimintakyky ja hävittäjän alapuolella matalalla
lentävien maalien torjuntakyky, eli niin sanottu look down/
shoot down -kyky. Ilmavoimat esitti vuonna 1992 uudeksi hävittäjätyypiksi F/A-18C/D -kalustoa, joka tehdyn evaluoinnin
perusteella vastasi parhaiten Suomen ilmapuolustuksen tarpeeseen ja omasi suurimman kehityspotentiaalin.
Ilmavoimilla oli 1980-luvulla hyvin rajoitettu hävittäjäkalustoon pohjautuva rynnäkkö- ja tiedustelukyky eikä tuolloinen
ajankuva mahdollistanut suorituskykypuutteen korjaamista
hävittäjähankkeen yhteydessä, vaikka käytännössä kaikki tarjolla olleet vaihtoehdot olivat monitoimihävittäjiä. Hävittäjähanke toteutettiin siis puhtaana torjuntahävittäjähankkeena
siitäkin huolimatta, että kaluston muista kyvykkyyksistä olisi
ollut merkittävää hyötyä Suomen puolustusjärjestelmälle.
Hornet-kaluston suorituskyvyn kehittäminen
Taloudellisen kriisin keskellä toteutettu hävittäjähankinta ja hankintaratkaisu aiheuttivat julkisuudessa kritiikkiä.
Hankkeen hinta, hyppy teknologian ja suorituskyvyn osalta
yhden sukupolven yli sekä kotimaisen teollisuuden asema
hallitsivat käytyä keskustelua hävittäjähankinnan vaikuttavuuden sijaan. Hankintaa edeltäneen evaluaation toteutustapa on jälkeenpäin osoittautunut arvokkaaksi. Hornet-kaluston suorituskyky tunnettiin hyvin valintahetkellä. Ratkaisun
34
kannalta keskeisiä olivat arviot kaluston elinjakson aikaisesta
operatiivisen suorituskyvyn kehitystarpeista ja -mahdollisuuksista. Arvioiden perusteella suunniteltiin toteutettavaksi
kaksi suurempaa päivitystä kaluston operatiivisen suorituskyvyn ylläpitämiseksi sen 30 vuoden elinjakson aikana.
Hornet-kaluston suorituskykyä on arvioitu ja ilmapuolustuksen merkityksen korostumiseen on kiinnitetty huomioita koko kaluston käyttöhistorian ajan. Hornet-kaluston
päivittämistarpeeseen liittyvät investointipäätökset ovat
perustuneet pitkäjänteiseen ja tutkimukseen pohjautuvaan
prosessiin. Keskeisessä asemassa ovat olleet evaluaation,
kaluston kansainvälisen käyttäjäyhteisön tiedonvaihdon
ja omakohtaisen käytön myötä hankittu kalustotuntemus
sekä analyysit teknologian, sodankuvan, taistelunkuvan ja
toimintaympäristön muutoksista. Tutkimuksen ja asiantuntija-arvioiden myötä syntyneet esitykset Hornet-kaluston
päivittämistarpeista on parlamentaarisesti käsitelty Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa
vuosien 1997–2012 aikana.
Hornet-kaluston ilmataistelukykyä on arvioiden perusteella ollut tarkoituksenmukaista kehittää aktiivisesti ja jatkuvasti
toimintaympäristön muutosten asettamien haasteiden myötä.
Ilmavoiman ja ilmanherruuden merkitys asemoitiin uudella
tavalla Persianlahden sodan (Desert Storm, 1991) kokemusten jälkeen. Ilmavoiman, kaukovaikuttamiskyvyn ja niitä tukevan elektronisen sodankäyntikyvyn tarkastelut ovat olleet
Persianlahden sodan jälkeen keskeisiä lähtökohtia muun muassa Naton, Venäjän, Yhdysvaltain ja Kiinan sotilasdoktriinien ja teknologian kehitykselle.
Tarkastelu Suomen ilmavoimien tehtäväalueen laajentamisesta ja Hornet-kaluston käytettävyyden kehittämisestä
käynnistyi selonteossa 1997. Sen perusteella selvitettiin mahdollisuudet vastailmatoimintaan ja rynnäkkötoimintaan soveltuvien asejärjestelmien hankkimiseksi. Varsinainen päätös
ilmavoimien tehtäväalueen laajentamisesta ja uuden suorituskyvyn muodostamisesta syntyi iskukykytutkimuksen perusteella. Vuoden 2004 selonteon käsittelyyn liittyen puolustusvaliokunta totesi mietinnössään, että ilmasta maahan -kyky
mahdollistaa merkittävän tulivaikutuksen siirtämisen koko
valtakunnan alueelle lyhyessä ajassa ja, että kyky yhdessä
muiden asejärjestelmien kanssa muodostaa taistelunkestävän,
monipuolisen ja kustannustehokkaan kokonaisjärjestelmän
hyökkäysten torjuntaan.
Hornet-kalustoa voidaan käyttää monipuolisesti koko maan
puolustamiseen, mutta hankitun hävittäjäkaluston lukumäärä
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
tarpeen mukaan lentojen välillä tai lennon aikana. Monitoi(57 yksipaikkaista ja 7 kaksipaikkaista hävittäjää) ei pohjaumihävittäjän rooli puolustusjärjestelmässä kasvanee, sillä sen
tunut operatiiviseen tarvemäärittelyyn, vaan Pariisin rauhansuorituskyky vaikuttaa ilmapuolustusjärjestelmän kokonaisopimuksen keinotekoiseen rajoitukseen vuodelta 1947. Vuosuuden lisäksi puolustusjärjestelmän maa- ja meripuolustusden 1997 selonteon valmistelussa tarkasteltiin ilmavoimien
kykyyn, tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmään sekä
hävittäjäkaluston lisähankintoja edellä mainitun rajoituksen
tulenkäyttökykyyn.
korjaamiseksi, mutta Suomen taloudellisten edellytysten ei katMonitoimihävittäjäkaluston operatiivinen liikkuvuus
sottu mahdollistavan taistelukoneiden lisähankintoja kyseisellä
luo edellytykset suorituskykyjen joustavalle käytölle koko
suunnittelukaudella. Hävittäjien lukumäärä on edelleen haasvaltakunnan alueella ja tarvittaessa painopisteen muodosteellinen Suomen laajan alueen puolustamiseksi.
tamiselle puolustuksen kannalta kriittisiin suuntiin. MoniHornet-kaluston järjestelmällisellä kehittämisellä on
toimihävittäjien määrä ja laatu on mitoitettava siten, että
toistaiseksi kyetty ylläpitämään riittävä monipuolisen torilmapuolustus ja ilmaoperaatioiden toteuttaminen ovat
juntakyvyn, ilmataistelukyvyn, ilmasta maahan vaikuttamahdollisia puolustusvoimien tehtävien mukaisesti koko
miskyvyn ja kauaskantavan tulenkäyttökyvyn kattava ilvaltakunnan alueella.
maoperaatiokyky, minkä myötä
Monitoimihävittäjän käyttö iltorjuntahävittäjä on muutettu
Monitoimihävittäjien määrä ja laatu on
mapuolustukseen edellyttää sen
monitoimihävittäjäksi. Kaluston
mitoitettava siten, että ilmapuolustus ja
saumatonta integrointia muuhun
rooli osana puolustusjärjestelmää
ilmaoperaatioiden toteuttaminen ovat
ilmapuolustusjärjestelmään, mutta
on keskeinen. Rauhan aikana sillä
mahdollisia puolustusvoimien tehtävien
tarvittaessa monitoimihävittäjillä
toteutetaan keskeiset alueellisen
mukaisesti koko valtakunnan alueella.
pitää kyetä tuottamaan itsenäisesti
koskemattomuuden valvontaan
nopea ensivaste erilaisiin uhkatija turvaamiseen liittyvät tehtälanteisiin omien sensoreiden tuottamien tietojen, monipuolivät. Hornet-kaluston suorituskyvyillä on lisäksi merkittävä
sen aseistuksen ja tehtävän edellyttämän elektronisen sodanrooli muodostettaessa ennaltaehkäisevää kynnystä Suomen
käyntikyvyn turvin.
joutumiselle painostuksen tai pahimmassa tapauksessa sotilaallisen voimankäytön tai hyökkäyksen kohteeksi. Sodan
Puolustuksellinen ja hyökkäyksellinen vastailmatoiminta
aikana Hornet-kalusto on keskeisessä roolissa suojattaessa
Monitoimihävittäjä on tulevaisuudessa tärkein osatekijä
yhteiskunnan elintärkeitä kohteita ja toimintoja sekä muiSuomen valtakunnallisen ilmapuolustuksen torjuntakyvyn
den puolustushaarojen taistelua ilmoitse tapahtuvilta hyökmuodostamisessa ja sillä on keskeinen rooli ensi-iskun torkäyksiltä ja torjuttaessa hyökkäystä ilmasta maahan-vaikutjunnan jälkeen puolustusvoimien toimintavapauden sekä
tamisella.
riittävän ilmanhallinnan hankkimisessa ja ylläpidossa. Mo4.3 Monitoimihävittäjän tarve osana
nitoimihävittäjin toteutettavalla hävittäjätorjunnalla tuotepuolustusjärjestelmää 2030+
taan puolustusvoimien joukoille ja valtakunnallisesti tärkeille
kohteille suoja ilmauhkaa vastaan ja muodostetaan ilmapuoMonitoimihävittäjä
lustuksen painopiste tilanteen edellyttämällä tavalla. MonitoiHornet-kaluston korvaavalla suorituskyvyllä on kyettävä vasmihävittäjien käytöllä estetään hyökkääjän pyrkimykset hyötaamaan jatkuvasti kehittyvän toimintaympäristön muutokdyntää muilta aktiivisen ilmapuolustuksen elementeiltä jääviä
seen, mikä edellyttää monitoimihävittäjän suorituskykyihin
katvealueita. Hävittäjävoima on jatkossakin nopea, ulottuva
perustuvaa korkeaa valmiutta, liikkuvaa toimintatapaa sekä
ja joustava väline, jonka käyttöä voidaan mukauttaa ja sovitmonipuolista ja laaja-alaista kykyä reagoida vaihteleviin tilantaa erilaisten aggressioiden hillitsemiseksi dynaamisen toiteisiin. Monitoimihävittäjiä käytetään ensisijaisesti sellaisissa
mintaympäristön edellyttämällä tavalla. Monitoimihävittäjät
valtakunnallisissa rooleissa ja tehtävissä, joihin muilla suorimuodostavat sekä alueellisen ilmapuolustuksen rungon että
tuskyvyillä ei yksin kyetä.
vastaiskukyvyn vastustajan hyökkäyskyvyn lamauttamiseksi.
Monitoimihävittäjän keskeinen hyöty on käytön joustavuus
Puolustuksellinen vastailmatoiminta, hävittäjä- ja ilmatormuodostettaessa ilmaoperaatioita, sillä monitoimihävittäjäljunta, on luonteeltaan reaktiivista. Hävittäjäkalustolla reagoile käskettäviä tehtävätyyppejä voidaan muuttaa tilanteen ja
35
puolustuksen uskottavuudelle. Vaikuttamista – kuten tulendaan ilmahyökkäyksiin ja muodostumassa oleviin uhkaaviin
käyttöä (kineettistä vaikuttamista) ja elektronista häirintää
tilanteisiin. Tällaisessa tehtävässä käytettävälle hävittäjälle
(ei-kineettistä vaikuttamista) – toteutetaan ilmasta, maalta ja
asetetaan suurimman lentonopeuden ja -korkeuden suhteen
mereltä. Nykyaikaisella monitoimihävittäjällä voidaan muomuita tehtävätyyppejä suurempia vaatimuksia. Asejärjesteldostaa kustannustehokkaasti valtakunnallisen vaikuttamismäkehityksessä on käynnissä murroskausi, jonka seurauksekyvyn runko, jota käytetään maa- ja meripuolustuksen vaina monitoimihävittäjän lentoaluetta ja liikehtimiskykyä koskuttamiskykyjen rinnalla. Monitoimihävittäjillä vaikutetaan
kevien vaatimusten suhteen on hyväksyttävä kompromisseja
maalla ja merellä oleviin liikkuviin, siirtyviin, linnoittamattoesimerkiksi koneen liikehtimiskyvyn tai maksimi asekuormiin ja linnoitettuihin kohteisiin. Monitoimihävittäjillä kyeman ja havaittavuuden välillä.
tään kineettiseen ja ei-kineettiseen vaikuttamiseen kaikkiin
Puolustuksellisessa vastailmatoiminnassa korostuu moniulottuvuuksiin myös saman lentosuorituksen aikana ja niiltoimihävittäjän ilmataisteluominaisuuksien merkitys. Ilmalä voidaan nopeasti kohdistaa torjuntavoimaa alueille johon
taistelutilanteet ovat tyypillisesti kohtaamistaistelutilanteita,
muuta tulivoimaa ei kyetä saamaan. Monikäyttöinen, ja tarjoissa aloite ja etulyöntiasema pohjautuvat ensihavaintoon
vittaessa monipuolinen, hävittäjien aseistus ja hävittäjien järja aseiden ensikäyttöön. Ensimmäiseen havaintoon ja ampujestelmät eivät aseta rajoitteita kohdejärjestelmien valinnalle
matilanteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat tilannekuvan muotai käyttötilanteille. Tarvittaessa vaikuttamistehtävä voidaan
dostaminen, hävittäjän omien sensoreiden suorituskyky ja
toteuttaa elektronisen vaikuttamisjärjestelmän avulla.
asejärjestelmän kantama. Havaittavuuteen ja asejärjestelmän
Itsenäinen toimintakyky ja verkkotoiminta ovat keskeisiä
laukaisuarvojen täyttämiseen vaikuttavat maalin lähettimien
toisiaan täydentäviä ominaisuuksignaalien havaittavuus, häiveteksia. Niiden avulla monitoimihänologia ja häirintäkyky. Ohjusten
Nykyaikaisella monitoimihävittäjällä voivittäjäkalusto voi osastona, tai
kantamaan ja toisaalta väistettädaan muodostaa kustannustehokkaasti
muuhun puolustusjärjestelmään
vyyteen liittyviä uusimpia ratkaivaltakunnallisen vaikuttamiskyvyn runko,
liitettynä, minimoida vasteen tuotsuja ovat ohjusten varustaminen
jota käytetään maa- ja meripuolustuksen
tamiseen kuluvan ajan kriittisissä
patopainemoottoreilla (ramjet) ja
vaikuttamiskykyjen rinnalla.
tilanteissa ja toteuttaa itsenäisesti
lentokoneiden super cruise -kyky.
vaikuttamistehtäviä haastavassa
Kypärätähtäimet ja uusimman
kyber- ja informaatiosodankäyntiympäristössä. Vaikka mosukupolven lähitaisteluohjukset vähentävät merkittävästi launitoimihävittäjillä kyetään itsenäisiin vaikuttamistehtäviin,
kaisutilanteeseen liittyvää hävittäjän liikehtimistarvetta ilmaniiden rinnalla tai sijasta voidaan käyttää myös muita järjestaistelussa. Samanaikaisesti ilmataisteluohjusten käyttöalueen
telmiä kohteen kyllästämiseksi, aseiden käytön optimoimija kantaman parantuminen luo edellytykset vaikuttaa suurella
seksi tai selviytymiskyvyn maksimoimiseksi.
nopeus- ja korkeuserolla lentäviin maaleihin epäedullisessaPuolustusvoimien on ylläpidettävä Hornet-kalustoon pekin tilanteessa. Kyky vaikuttaa kauas ja pieniin maaleihin on
rustuva kaukovaikutuskyky. Sotilaallisesti tärkeät kohteet
erityisen tärkeä.
sijaitsevat usein puolustettavan alueen ulkopuolella, mikä
Ilmanhallinta ei ole saavutettavissa pelkästään puolustukedellyttää kykyä vaikuttaa monipuolisesti ja riittävän kauas.
sellisen vastailmatoiminnan keinoin, vaan sen saavuttaminen
Tämän edellyttämää tunkeutumisvaatimusta voidaan komedellyttää tyypillisesti myös hyökkäyksellistä vastailmatoipensoida ja altistuvuutta vähentää käyttämällä kaukovaikutmintaa. Tämän vuoksi monitoimihävittäjiä käytetään myös
teisia aseita (standoff), joita ovat esimerkiksi ilmavoimille
vastustajan ilma-ase- ja ilmapuolustusjärjestelmän käytön raHornet-kalustoon hankitut JSOW-liitopommit (Joint Stanjoittamiseen, lamauttamiseen ja tuhoamiseen. Tämä mahdoldoff Weapon) ja JASSM-ohjukset (Joint Air-to-Surface Stanlistaa paitsi ilmanhallinnan saavuttamisen myös omien maa-,
doff Missile). Pitkän kantaman ohjusjärjestelmä muodostaa
meri- ja ilmaoperaatioiden turvaamisen.
puolustusvoimien kaukovaikuttamiskyvyn rungon ja on merkittävä osa puolustuksemme ennaltaehkäisykykyä.
Puolustusvoimien vaikuttaminen
Kaukovaikutuskyvyn ylläpitämisen ohella on parannettaPuolustusvoimien vaikuttamiskyvyllä on keskeinen merkitys
va puolustusjärjestelmän vaikutusmahdollisuuksia liikkuvia
puolustusvoimien operaatioiden toimeenpanolle ja Suomen
36
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
ja aikakriittisiä siirtyviä kohteita vastaan, sillä taistelun kuva
muuttuu jatkuvasti dynaamisemmaksi. Kohteiden paikantaminen tulenkäytön edellyttämällä tavalla ja niihin vaikuttaminen edellyttää koko tulenkäyttöketjun eheää integrointia
sensorista vaikuttavaan asejärjestelmään (sensor-to-shooter).
Monitoimihävittäjä on tyypillisesti osa tätä ketjua. Tarvittaessa monitoimihävittäjä voi itsenäisesti havaita, tunnistaa ja
osoittaa maalin omilla sensoreillaan sekä vaikuttaa siihen
omalla asejärjestelmällään.
Tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoituskyky
Tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmät tuottavat edellytykset ilmapuolustukselle ja koko puolustusjärjestelmän
sotilaallisen voimankäytön suunnittelulle, suorituskykyjen
käytön ajoitukselle ja operaatioiden toteutukselle. Taistelualueen valvontaa toteutetaan yleensä satelliittien, valvontakoneiden ja miehittämättömien ilma-alusten avulla. Koska näiden
järjestelmien saatavuus, käytettävyys, ulottuvuus ja ajallinen
kattavuus ei kaikissa tilanteissa vastaa asetettua tarvetta, monitoimihävittäjä tukee ja täydentää tiedustelua, valvontaa ja
maalittamista alueilla, joilta tietoja ei muilla keinoilla oikeaaikaisesti kyetä hankkimaan. Monitoimihävittäjän kyky ulottaa tiedustelu ja valvonta syvälle vastustajan alueelle ja häiritä
vastustajan sensori-, ase- ja johtamisjärjestelmiä sekä vaikuttaa vastustajaan aseellisesti, luo entistä paremmat edellytykset
valtakunnalliselle painopisteen muodostamiselle, nopeille itsenäisille ilmaoperaatioille ja muiden puolustushaarojen operaatioiden tukitoimille.
Vaikka ensi vuosikymmenen hävittäjän sensorivarustuksen
suorituskyky ei vastaa tehtävään erikoistuneiden valvontakoneiden suorituskykyä, hävittäjien selviytymiskyky ja niiden
lukumäärän tuottama lisähyöty ovat korvaamattomia taisteluympäristössä, jossa valvontakoneiden käytön edellytykset ovat
heikot. Hävittäjän sensorien tuottamaa tiedustelu-, valvonta- ja
maalittamiskykyä voidaan hyödyntää sekä hyökkäystehtävässä
että tiedustelu- tai valvontatehtävässä. Meri- ja maa-alueiden
valvontaan soveltuvaa teknologiaa on perinteisesti kyetty asentamaan vain kuljetus- tai matkustajakoneisiin. Vaikka teknologian
kehityksen myötä tiedustelu- ja valvontatehtäviä on kyetty siirtämään miehittämättömille ilma-aluksille, ovat laajojen alueiden
valvontaan soveltuvat miehittämättömät ilma-alukset fyysiseltä
kooltaan miehitettyjen ilma-alusten kaltaisia. Tällaisten hitaiden ja suurten miehitettyjen ja miehittämättömien ilma-alusten
käyttö edellyttää ilmanherruutta ja niiden käyttömahdollisuutta
voidaan rajoittaa vastustajan kauas kantavalla ilmatorjunnalla.
Digitalisoitumisen ja tietokoneiden laskentakapasiteetin
kehittymisen myötä uuden sukupolven kuvausteknologioiden käyttö ja monitoimitutkat mahdollistavat hävittäjäluokan
koneiden käyttämisen tiedustelun ja valvonnan erikoiskoneiden sekä satelliittijärjestelmien täydentäjinä. Tiedusteluun ja
valvontaan osallistuvien ilma-alusten määrän moninkertaistuminen asettaa toisaalta uudenlaisia haasteita informaation
käsittelylle. Tietojen kerääminen entistä laajemmalta alueelta
ja kyky suunnata nopeasti tiedonhankintakapasiteettia kohdealueelle vaikuttavat merkittävästi muodostettavaan tilannekuvaan ja edelleen operaatiomahdollisuuksiin. Hävittäjä voi
tunkeutumis- ja selviytymiskykynsä vuoksi olla myös ainoa
keino tiedonhankintaan ilmapuolustetuilla alueilla.
Monitoimihävittäjän suorituskykyä tiedustelu-, valvonta- tai
vaikutustehtävässä voidaan arvioida hävittäjän kykynä selviytyä
toiminta-alueelle ja päästä asemaan, josta se voi kerätä tietoa
kohteesta tai vaikuttaa kohteena olevaan pintamaaliin altistumatta kohdetta suojaavien asejärjestelmien tulelle. Vastustajan
tulelle altistumiseen ja sen vaikutukselta selviytymiseen vaikuttavat muun muassa ohjaajan tilannekuva, koneen havaittavuus
ja häirintäjärjestelmät sekä koneen ilmataistelukyky.
Monitoimihävittäjän tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoituskyky ja näitä tukeva reaaliaikainen tiedonkäsittely
ja -siirtokyky tehostavat hävittäjien käyttöä hyökkäystehtävässä. Puolustusvoimien yhteinen vaikuttaminen perustuu
dynaamisessa tulenkäyttötilanteessa ilmasta toteutettavaan
maalinosoitukseen ja reaaliaikaiseen tiedonsiirtokykyyn,
jossa avainasemassa tulevat olemaan miehittämättömät
ilma-alukset ja hävittäjät. Eräiden arvioiden mukaan nykyaikaisessa sodankuvassa noin 80 prosenttia maaleista on
luonteeltaan dynaamisia, so. siirtyviä tai liikkuvia kohteita,
joiden sijaintia ei etukäteen tiedetä tai joiden havaitsemiseen
käytettävä aika on hyvin lyhyt. Tällaisia kohteita ovat mm.
ilmatorjuntaohjusjärjestelmät, raketinheittimet ja ohjuslavetit maalla ja merellä. Kyky löytää, tunnistaa ja paikantaa
tällaiset maalit sekä vaikuttaa niihin korostuu tulevaisuudessa. Nykyaikaisen monitoimihävittäjän sensorivarustus
soveltuu muilla menetelmillä ylläpidettävän tilannekuvan
reaaliaikaiseen täydentämiseen erityisesti haastavien – vaikeasti havaittavien ja paikannettavien liikkuvien ja siirtyvien
– aikakriittisten maalien osalta.
Muut tehtävätyypit
Puolustajan ilmapuolustuksen valvonta- ja ilmatorjuntajärjestelmien lamauttaminen ja tuhoaminen (suppression of enemy
37
air defence, SEAD) sekä elektroninen sodankäynti ovat keinoja, joilla luodaan edellytykset erilaisten ilmaoperaatioiden
toteuttamiselle ja kaikkien puolustushaarojen kaukovaikutteiselle tulenkäytölle vastustajan ilmapuolustuksella suojatulle
alueelle. Ilmapuolustuksen lamauttaminen ja tuhoaminen
sekä elektroninen vaikuttaminen ovat ilmavoimien erityistehtäviä, joiden toteuttaminen edellyttää erityisteknologiaa ja
-osaamista. Tehtäviin on tyypillisesti käytetty erikoiskoneita
kuten Yhdysvaltojen EA-6B Prowler, EA-18 G Growler ja Saksan Tornado-ECR, joiden keskeisen tehtävävarustuksen muodostavat häirintälähettimet ja säteilyyn hakeutuvat ohjukset.
Monitoimihävittäjän uusien suorituskykyjen avulla myös niitä on mahdollisuus käyttää ilmapuolustuksen lamauttamisja tuhoamistehtävään. Ilmapuolustuksen lamauttaminen on
erittäin haastava tehtäväalue ja asettaa monitoimihävittäjän
sensori- ja asejärjestelmälle erityisvaatimuksia, ja tullee säilymään vielä pitkään osittain niche-kykynä, johon kaikki monitoimihävittäjät eivät kykene kuin rajoituksin.
Edes uusin häiveteknologia ei tee lentokoneesta tai ohjuksesta näkymätöntä. Tämän vuoksi on oletettavaa, että myös
häiveteknologiaan pohjautuvien järjestelmien käyttöä joudutaan tulevaisuudessa tukemaan erilaisin ilmapuolustuksen
lamauttamisen ja tuhoamisen sekä elektronisen vaikuttamisen keinoin. Häivekoneet ovat tästä huolimatta lähtökohtaisesti etulyöntiasemassa perinteisiin ilma-aluksiin verrattuna,
koska häiveteknologian avulla saavutettu hyöty tyypillisiä
asejärjestelmäsensoreita vastaan säilyy ja häivekoneiden suojaaminen elektronisen sodankäynnin keinoin on helpompaa.
Häiveominaisuuksien merkityksen vähentämiseksi useissa
maissa on käynnissä hankkeita, joilla pyritään minimoimaan
erilaisten häiveuhkien vaikutuksia ja kiistämään ilmavoiman
käyttömahdollisuuksia operaatioalueella. Laajimmillaan kyseessä on integroidun ilmapuolustuskyvyn ja kaukovaikutteisten aseiden yhdistetty käyttö, ns. anti-access & area denial
-konsepti, jolla pyritään estämään vastustajan tukeutuminen
ja toiminta operaatioalueella altistamalla ilma-alukset ja muut
ilmasotavoimavarat jatkuvasti tulenkäytölle.
4.4 Miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien
ja ilmatorjunnan rooli osana puolustusjärjestelmää 2030+
Miehittämättömät ilma-alusjärjestelmät
Operatiivisessa käytössä olevien ja lähivuosina käyttöön tulevien aseistettujen miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien
suorituskyky ei vastaa nykyaikaisen monitoimihävittäjän
38
suorituskykyä, sillä monitoimihävittäjän tehtäväkenttä ja suorituskykyvaatimukset ovat merkittävästi monipuolisemmat.
Aseistetut tunkeutumiskykyiset miehittämättömät ilma-alukset soveltuvat erityistehtäviin, mutta ne eivät ole varteenotettava vaihtoehto Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamiselle.
Kehitteillä ei ole Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamiseen sopivaa järjestelmää. Hornet-kaluston korvaavan suorituskyvyn täydentävänä suorituskykynä miehittämättömät
ilma-alusjärjestelmät ovat sen sijaan mahdollinen ratkaisu.
Koska riittävän luotettavia tunkeutumis- ja taistelukykyisen miehittämättömän ilma-alusjärjestelmän hankinta-,
henkilöstö- ja käyttökustannustietoja ei toistaiseksi ole saatavissa, on operointikustannusten vertaaminen hävittäjään
vaikeaa. Kustannusrakenteen muodostumisen perusteella
voidaan kuitenkin arvioida, että miehittämättömän ilmaalusjärjestelmän kustannukset eivät merkittävästi poikkea
hävittäjän kustannuksista. Järjestelmien erot muodostuvat
lähinnä ohjaus- ja ohjaamojärjestelmien toteutuksista, minkä perusteella voidaan olettaa, ettei samalla rahamäärällä ole
mahdollista hankkia merkittävästi suurempaa lukumäärää
raskaampia miehittämättömiä ilma-alusjärjestelmiä kuin
miehitettyjä hävittäjiä.
Miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien käyttö hävittäjäja valvontakonekaluston rinnalla ja tukena on hyvä ratkaisu,
mutta edellyttää miehittämättömältä ilma-alukselta vähintään
toimintakykyä vastustajan ilmapuolustetulla alueella. Tästä
johtuen hävittäjäratkaisun täydentämisen tulisi ainakin alkuvaiheessa perustua pieniin kustannustehokkaisiin miehittämättömiin ilma-aluksiin, joilla on mahdollista tuottaa vaikuttamistehtävien edellyttämiä tiedustelu- ja valvontatietoja sekä
maalinosoituksia olosuhteissa, joissa oma hävittäjätoiminta
on mahdollista. Miehittämättömien asejärjestelmien kehittyminen luo tulevaisuudessa edellytykset miehittämättömien
ilma-alusten käytölle korkeamman riskitason vaikuttamistehtävissä. Monitoimihävittäjien ja miehittämättömien ilmaalusten yhteiskäyttökyvyn kehittyminen avaa tulevaisuudessa
uusia mahdollisuuksia monitoimihävittäjillä toteutettavien
ilmaoperaatioiden toteutusmahdollisuuksiin.
Ilmatorjunta
Ilmatorjunta on tärkeä osa Suomen ilmapuolustusta, mutta
sillä ei voida korvata Hornet-kaluston monipuolista suorituskykyä. Ilmatorjunnan rooli on keskeinen tärkeiden kohteiden
suojaamisessa, mutta valtakunnallisen suojan luominen ilmauhkaa vastaan pelkästään ilmatorjunnalla ei ole mahdollista.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
jestelmillä. Pysyvää suojaa edellyttävillä kohteilla on kyettävä
Muutospaineita perinteiseen ilmapuolustuksen roolijakoon ei
estämään erilaisten lennokkien käyttö kohdealueella. Maaole nähtävissä. Ilmatorjunnan päämääränä on kriittisten siviijoukkojen suojaaminen edellyttää ilmatorjunnalta liikkuvia
li- ja sotilaskohteiden suojaaminen sekä omalta osaltaan puoja taistelunkestäviä sensoreita, jotka kykenevät havaitsemaan
lustusvoimien toiminnanvapauden takaaminen tuottamalla
myös erittäin matalalla toimivat ja pienet kohteet.
tappioita vastustajan ilma-aseelle. Operointi tulevaisuuden
Uuden haasteen ilmapuolustukselle muodostavat koordiuhkaympäristössä edellyttää monikerroksista ilmatorjuntanaattipisteeseen hakeutuvat, kohdepuolustuksen vaikutusjärjestelmää, jolloin ilmatorjunnalla kyetään valituilla alueiletäisyyden ulkopuolelta käytettävät täsmäasejärjestelmät ja
la ylläpitämään pitkäkestoista valmiutta sekä osallistumaan
SAR-tutkat. Nämä elementit lisäävät hyökkääjän mahdolliilmanhallinnan luomiseen ja ylläpitoon. Tämä mahdollistaa
suuksia olosuhteiden, korkeuden ja lentoprofiilien valintaan
monitoimihävittäjän suorituskyvyn joustavamman käytön
ilmapuolustuksen tulenkäytölle altistumisen välttämiseksi ja
sen monipuolisiin tehtäviin osana puolustusjärjestelmää.
selviytymiskyvyn parantamiseksi. Hyökkääjän toimintaetäiMonikerroksisella, joustavalla, liikkuvalla sekä ulottuvalla
syyksien kasvu edellyttää ilmapuolustuksen ja vaikuttamiskyilmatorjunnalla mahdollistetaan omalta osaltaan sotilaallisen
vyn entistä tiiviimpää integrointia
hyökkäyksen ennaltaehkäisemikaikkien torjunta- ja vaikuttamistinen ja torjunta. IlmatorjuntajärTyöryhmä esittää, että Hornet-kaluston
laisuuksien hyödyntämiseksi.
jestelmän kyky torjua korkealla
suorituskyky korvataan monitoimihävitSuomen ilmapuolustuksen toiolevia ilmamaaleja korostuu tutäjään perustuvalla ratkaisulla. Monitoiminta perustuu yhteiseen verkoslevaisuudessa, sillä ilmauhkan
mihävittäjän suorituskykyä täydennetään
toituneeseen
johtamisjärjestelkeskeinen trendi on ballistisin
ilmatorjunnan suorituskyvyillä. Tarve ja
mään, jonka on mahdollistettava
ohjuksin toteutettu kaukovaikutmahdollisuudet miehittämättömien ilmaasejärjestelmien ja sensorien joustaminen.
Kaukovaikuttamisen
alusjärjestelmien ja muiden täydentävien
tava käyttö sekä kansallisessa että
järjestelmät, mukaan lukien risteisuorituskykyjen hankkimiseksi tulee anakansainvälisessä toimintaympärislyohjukset, ovat vaikeasti torjuttalysoida myöhemmin.
tössä. Ilmatorjuntajoukkojen tulee
vissa heikon havaittavuutensa, lenkyetä liittymään ilmapuolustuksen
toratansa sekä nopeutensa vuoksi.
johtamisjärjestelmään. Tämä mahdollistaa ilmapuolustukRisteilyohjusten torjunta on haasteellista, mutta mahdollista
sen keskitetyn tulenkäytön johtamisen, tilannekuvan muouseammalla järjestelmällä. Ballististen ohjusten torjunta vaatii
dostamisen ja jakamisen sekä koordinoidun vaikuttamisen.
sen sijaan nykyisestä ilmatorjuntajärjestelmästä selkeästi poikIlmatorjunnan tulee kyetä myös itsenäiseen ilmatilannekukeavan torjuntajärjestelmän ja sen lisäksi laajan ennakkovaroivan muodostamiseen ja taistelunjohtamiseen tuliyksiköiden
tus- ja ohjusten seurantajärjestelmän. Monitoimihävittäjä ei ole
ennakkovaroituksen ja maalinosoituksen varmistamiseksi.
ensisijainen keino vastata ballististen ohjusten torjuntaan liitAktiivisen ja passiivisen ilmapuolustuksen toimintatavat sekä
tyviin haasteisiin, mutta sen suorituskyvyllä kyetään muodoshyökkäyksellinen toiminta on sovitettava kokonaisuutena
tamaan lyhyen kantaman ballististen ohjusten (theatre ballistic
osaksi puolustusta.
missile, TBM) käyttöä ennaltaehkäisevä kynnys vastaiskukyvyn ja hyökkääjän ohjusjärjestelmien tuhoamiskyvyn avulla.
4.5 Ratkaisu Hornet-kaluston suorituskyvyn
Maa- ja merivoimien liikkuvaa ja hajautettua toimintatapaa
korvaamiseksi osana puolustusjärjestelmänoudattavien joukkojen ilmapuolustus muodostuu toimintaa
kokonaisuutta 2030+
jatkuvasti suojaavasta orgaanisesta ilmatorjunnasta, monitoiHornet-kaluston rooli Suomen ilmapuolustusjärjestelmän
mihävittäjien tuottamasta aluesuojasta ja muista keinoista.
runkona ja sen MLU2-elinikaaripäivityksen myötä kehittyNäihin joukkoihin kohdistuva ilmauhka, joka muodostuu
vä suorituskyky muodostavat monipuolisen kokonaisuuden,
ensisijaisesti helikoptereiden ja lentokoneiden omien senjoka tulee korvata monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisoreiden avulla toteuttamista hyökkäyksistä sekä tiedustesulla. Korvaavalla suorituskyvyllä on kyettävä toteuttamaan
lukoneiden ja miehittämättömien ilma-alusten tuottamista
sekä normaaliolojen alueelliseen koskemattomuuden valvonmaalitiedoista muille vaikuttamisjärjestelmille, on pääosin
taan ja turvaamiseen liittyvät tehtävät että puolustukselliseen
torjuttavissa lyhyen ja keskipitkän kantaman ilmatorjuntajär-
39
ja hyökkäykselliseen vastailmatoimintaan ja puolustusvoimien vaikuttamiseen liittyvät tehtävät.
Monitoimihävittäjä on käytännössä ainoa väline, jolla edellä
mainitut tehtävätyypit voidaan toteuttaa tehokkaasti. Moderni
monitoimihävittäjä kykenee myös tukemaan ja täydentämään
puolustusjärjestelmän tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoituskykyä. Tämä on otettava huomioon puolustusjärjestelmäkokonaisuuden kehittämisessä. Korvaavan monitoimihävittäjän
suorituskykyvaatimuksia määritettäessä tulee ottaa huomioon
puolustusjärjestelmän kehittämisen kokonaistarve.
Hornet-kaluston suorituskykyjen korvaaminen erillisillä
vaihtoehtoisilla ratkaisuilla ei ole kustannustehokasta ja heikentäisi puolustusjärjestelmän suorituskykyä kokonaisuute-
Korvattavat
suorituskyvyt
Monitoimihävittäjä
na. Integroidun ilmapuolustusjärjestelmän osana ilmatorjunta täydentää monitoimihävittäjän suorituskykyä tuottamalla
tappioita vastustajan ilma-aseelle kriittisten siviili- ja sotilaskohteiden suojaamiseksi sekä puolustusvoimien operaatioiden toiminnanvapauden takaamiseksi.
Miehittämättömillä ilma-alusjärjestelmillä voidaan täydentää monitoimihävittäjän suorituskykyä tiedustelu-, valvonta- ja maalinosoitustehtävissä ja myöhemmin mahdollisesti
osana puolustusvoimien vaikuttamista.
Alla olevassa taulukossa esitetään yksinkertaistetusti mahdollisuudet Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamiselle.
Osa miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien suorituskyvyistä perustuu teknologian kehitysarvioon.
Ilmatorjunta
Miehittämätön
ilma-alusjärjestelmä
Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja
turvaaminen
Puolustuksellinen
vastailmatoiminta
Hyökkäyksellinen
vastailmatoiminta
Puolustusvoimien
kaukovaikuttaminen
Vastamaatoiminta
Vastameritoiminta
Johtamis-, tiedustelu-,
valvonta- ja maalinosoitustehtävät
Työryhmä esittää, että Hornet-kaluston suorituskyky korvataan monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla. Monitoimihävittäjän suorituskykyä täydennetään ilmatorjunnan suorituskyvyillä. Tarve ja mahdollisuudet miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien ja muiden täydentävien suorituskykyjen hankkimiseksi tulee analysoida myöhemmin.
40
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
41
5. Hornet-kaluston elinkaaren
jatkamisen mahdollisuudet
Elinkaarisuunnitelman mukaan Suomen Ilmavoimien F/A-18
Hornet poistuu käytöstä vuosien 2025–2030 aikana. Korvaavan suorituskyvyn tulee olla täysimääräisenä käytössä 2030.
Hornet-kaluston käyttöikää rajoittaa kolme päätekijää: rakenteiden väsyminen, koneen järjestelmien tuotetuen saatavuus ja Hornetin suorituskyvyn heikkeneminen suhteessa turvallisuusympäristössämme tapahtuvaan kehitykseen. Kaluston
hankintavaiheessa jokaisen koneyksilön käyttöiäksi suunniteltiin 30 vuotta. Tämä on ollut ohjaava tekijä koneen päivitysten
hankinnoissa sekä käytön ja ylläpidon suunnittelussa.
Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Ilmavoimat ovat tutkineet Hornet-kaluston elinkaaren jatkamisen mahdollisuuksia, vaikutuksia ja kustannuksia koneiden rakenteiden, tuotetuen saatavuuden ja operatiivisen suorituskyvyn osalta.
Rakenteiden väsyminen
Suomen Ilmavoimien harjoitus- ja lentotoiminta toteutetaan
harjoitusalueilla, jotka sijaitsevat lähellä käytettäviä lentotukikohtia. Lyhyet siirtymismatkat tukikohdista harjoitusalueille
ovat mahdollistaneet sen, että Hornet-kaluston lentotunnit on
kyetty hyödyntämään tehokkaasti. Harjoitustoiminta sisältää
Ilmavoimien tehtävävaatimusten mukaisesti paljon ilmataisteluliikehdintää, mikä on koneen rakenteiden kannalta kuluttavaa. Ilmavoimat on tutkinut, analysoinut ja tarkistanut koulutus- ja harjoitustoimintansa sisältöä koko Hornet-kaluston
käytön ajan. Nykyinen elinkaarimalli perustuu Hornet-kaluston säädettyyn käyttöprofiiliin, joka mahdollistaa noin 4200
lentotuntia yksittäisellä koneyksilöllä.
Hornet-kaluston toteutetut ja meneillään olevat rakennekorjaukset on optimoitu suunnitellun käyttöprofiilin mukaan.
Käynnissä oleva rakennemodifikaatio-ohjelma määritettiin
vuosina 2002–2009 tehdyn tutkimuksen perusteella. Rakennekorjauksien jälkeen muilta käyttäjiltä saadun tiedon ja
vauriohavaintojen perusteella on tunnistettu lisää rakenteen
elinikää rajoittavia kohteita. Toteutukseltaan kriittisimpiä
kohteita tuotiin mukaan ohjelmaan vuonna 2014. Kaikkien
koneiden rakennekorjaukset saadaan päätökseen vuoden
2016 loppuun mennessä.
Hornet-kaluston elinkaaren jatkaminen vaatisi uusia,
täydentäviä rakennemodifikaatioita. Tarvittavien rakennekorjauksien laajuus riippuu mahdollisista uusista vauriohavainnoista, runkokohtaisista lentotunneista ja käytön rasittavuudesta.
42
Tuotetuen saatavuus
Hornet-kaluston järjestelmien tuotetuki koostuu varaosista
ja vaihtolaitteista, laitekorjauksesta ja ohjelmistotuesta. Elinkaaren jatkaminen tarkoittaisi lisäinvestointeja varaosa- ja
vaihtolaitevarantoon. Laitteiden komponenttien tekninen
vanheneminen ja saatavuuden heikkeneminen asettavat laitekorjaukselle ja ylläpidolle haasteita, jotka ovat hallittavissa.
Hornet sisältää yhteensä 46 laitekohtaista ohjelmistollista
käyttöjärjestelmää. Kahdeksan näistä järjestelmistä vaatii
ohjelmistopäivityksiä koko koneen elinkaaren ajan. Ohjelmistotuen kustannukset nousevat sitä mukaa kuin muut käyttäjämaat poistavat kalustoa käytöstä eivätkä ole jakamassa
kustannuksia.
Koneen järjestelmien tuotetuen saatavuuteen vaikuttaa
merkittävästi F/A-18A–D -koneiden pääkäyttäjämaan, Yhdysvaltojen, elinkaarisuunnitelmat. Konetyypin merkittävin
käyttäjä on Yhdysvaltojen merivoimat, joka on tämän hetkisen suunnitelman mukaan lopettamassa Hornetin C- ja
D-mallien käytön vuonna 2025. Yhdysvaltojen merijalkaväki jatkaa koneen käyttöä vuoden 2031 loppuun asti. Yhdysvaltojen merijalkaväki ja Sveitsi ovat päivittämässä tehtävätietokoneensa vastaamaan F/A-18 Super Hornet -konetta.
Tehtävätietokoneen päivittäminen on pitkä ja kallis projekti.
Australia on luopumassa F/A-18 A- ja B-koneistaan vuonna
2022 ja Kanada omistaan vuonna 2025. 2020-luvun alkupuolella Suomi on jäämässä yksin vastaamaan nykyisen tehtävätietokoneen ohjelmistokehityksestä, minkä seurauksena
ohjelmiston päivitys- ja ylläpitokustannukset kasvaisivat
moninkertaisesti.
Operatiivinen suorituskyky
F/A-18 Hornetin suhteellinen operatiivinen suorituskyky
perustuu käytettävissä olevaan konemäärään, toimintaympäristöön ja kykyyn toteuttaa ilmasta ilmaan ja ilmasta maahan
-tehtäviä sekä niihin liittyviä tiedustelu- ja maalinosoitustehtäviä. Lähialueellamme Norja on päivittämässä F-16AM/BM
hävittäjänsä F-35A kalustoon vuosina 2019–2025. Ruotsi ottaa käyttöön 70 JAS-39E konetta vuosina 2023–2027. Venäjä
päivittää nykyisen hävittäjäkalustonsa osana asevoimiensa
uudistamista 2020-luvun puoliväliin mennessä. Lähialueen
seuraavan sukupolven monitoimihävittäjät ylittävät teknologisesti Hornetin suorituskyvyt. Seuraavan sukupolven monitoimihävittäjät kykenevät monipuolisiin vaikuttamistehtäviin
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
ilmaan, maalle ja merelle sekä tiedustelutehtäviin, tarvittaessa
jopa yhden lentosuorituksen aikana. Muutos toimintaympäristössä on myös Venäjän integroidun ilmapuolustusjärjestelmän kehittyminen.
Asejärjestelmä muodostaa ilmataistelusuorituskyvyssä
merkittävän osan. Ohjusten kantaman kasvu asettaa vaatimuksia maalinosoitus- ja omasuojajärjestelmille. Sensoreiden
tulee kyetä havaitsemaan ja välittämään maalitieto ohjuksille
entistä pidemmiltä etäisyyksiltä. Vastaavasti omasuojajärjestelmien on kyettävä häiritsemään ja estämään ohjusten laukaisu tai osuminen entistä tehokkaammin. Häiveteknologian
käyttö ja sensoriteknologian kehitys yhdessä uusien ilmataisteluohjusten ja verkottuneen johtamisrakenteen myötä mahdollistavat uuden ilmataistelusuorituskykytason. Suomen
ilmapuolustuksen asemateriaalista vanhenee merkittävä osa
2020-luvun puolessa välissä. Tämä ohjusvaranto tulee korvata. Haasteeksi muodostuu se, että Hornet-kalustoon ei ole
ilman merkittäviä järjestelmäpäivityksiä saatavissa uuden sukupolven ilmataisteluohjuksia.
vaihtoehtoratkaisuja. Päinvastoin se rajoittaisi vaihtoehtoja
mahdollisten suorituskyvyn korvaavien vaihtoehtojen tuotantolinjojen sulkeutumisien takia.
Tehdyn kokonaisanalyysin perusteella Hornetin elinkaaren
jatkaminen ei ole uskottava eikä kustannustehokas ratkaisu.
Elinkaaren jatkamisen mahdollisuudet, vaikutukset ja kustannukset
F/A-18 Hornetin elinkaaren jatkaminen 2030-luvulle nykysuunnitelmasta poiketen tarkoittaisi lisäkustannuksia elinkaaren hallintaan ja kasvattaisi kustannusriskiä tuotetuen
osalta. Hornet-kaluston suhteellinen suorituskyky heikkenee
2020-luvulla. Merkittävin suorituskyvyn lasku tapahtuu hävittäjätorjunnan osalta. Hävittäjän rakenteen eliniän jatkaminen ja uuden mittavan elinkaaripäivityksen toteuttaminen
voisivat mahdollistaa suorituskyvyn korvaamispäätöksen
siirtämisen enintään viidellä vuodella. Elinkaaren jatkamisen
lisäkustannukset muodostuvat rakennekorjauksista, tuotetuesta ja suorituskyvyn ylläpidosta. Lisärahoitustarve olisi
vuosiksi 2018–2022 1,2 miljardia euroa ja investointipäätös
asiasta pitäisi tehdä 2015–16.
Elinkaaren jatkaminen sisältää toteutuessaan myös merkittävän teknologisen riskin. Riski perustuu mahdollisiin uusiin rakennevauriohavaintoihin, järjestelmien integrointi- ja
ohjelmistopäivityksen toteuttamiseen sekä tuotekehitysvaiheessa olevien järjestelmien aikatauluun. Toteutetut ylläpitopäivitykset ovat osoittaneet, että järjestelmien päivittäminen
ja ohjelmiston tuotekehitys vievät useita vuosia. Arvio on,
että suorituskyky olisi täysmääräisesti käytössä aikaisintaan
kahdeksan vuoden kuluttua rahoituspäätöksestä. Elinkaaren jatkaminen ei lisäisi suorituskyvyn korvaamisen liittyviä
43
6. Keskeisimmät havainnot tiedonhankintamatkoilta ja -tilaisuuksista
Esiselvitystyön yhtenä tiedonhankintametodina oli tutustua
vastaavassa tilanteessa olleiden ja olevien valtioiden hävittäjähankkeisiin. Esiselvitystyöryhmä järjesti myös tiedonhankintaseminaarin, jonka aiheena olivat Hornet-hankinnan yhteydessä havaitut keskeisimmät opit. Lisäksi työryhmän jäseniä
osallistui puolustusministeriön ja Ilmavoimien toteuttamiin
tiedonhankintatilaisuuksiin.
Esiselvitystyöryhmän toteuttamien tiedonhankintamatkojen kohteena olivat Tanskan puolustusministeriön New
Fighter Program, Norjan puolustusministeriön F-35 Program
Office ja Kanadan Public Works and Government Services
Canada -organisaatiossa toimiva National Fighter Procurement Secretariat. Tiedonhankintamatkojen keskeiset havainnot ovat seuraavat:
• Hävittäjäkoneiden suorituskyvyn korvaaminen on merkittävä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen päätös, jossa eduskunnan tuki on välttämätön.
• Hävittäjäpäätös ja sitä tukeva evaluointi perustuvat valtion turvallisuus- ja puolustusstrategiaan, jotta hankittava suorituskyky palvelee optimaalisesti valtion turvallisuuden kehittämistä ja ylläpitämistä. Evaluointi sisältää
laajasti kaikki tarpeelliset osa-alueet strategiselta tasolta
taisteluteknisiin yksityiskohtiin.
•Vierailukohteina olleissa valtioissa hanke on organisoitu
selkeästi yhden johdon alaisuuteen, joka vastaa hankekokonaisuuden koordinoinnista. Hankkeen johtamisen kannalta
on keskeistä määrittää ja julkaista päätöksentekovastuut ja
-oikeudet sekä noudattaa niitä – valtionjohto, eduskunta,
valtioneuvosto, puolustushallinto, Puolustusvoimat. Hankkeen valmistelussa, suunnittelussa ja toimeenpanossa tulee
tehdä tiivistä yhteistyötä eri hallinnonalojen kanssa.
• Keskeisiä tekijöitä hankkeen toteuttamisessa ovat avoimuus ja läpinäkyvyys (openness and traceability), luotettavuus (reliability) sekä uskottavuus (credibility), joihin
kaikkiin liittyy läheisesti kattava hanketiedonhallintajärjestelmä ja laadunvarmistus (quality assurance, QA).
Hankkeen ulkopuolisen auditoinnin merkitys hankkeen
uskottavuuden ja luotettavuuden rakentamisessa ja ylläpitämisessä on keskeinen.
• Evaluointiprosessin ja -metodin määrittäminen sekä tarvittavan tietoaineiston laatiminen ovat kriittisiä menestystekijöitä, joiden asianmukainen suunnittelu ja toteuttaminen vaativat aikaa ja asiantuntemusta.
44
• Avoimen ja ymmärrettävän viestinnän rooli on merkittävä
osa hanketta ja sen valmistelua. Saatujen kokemusten perusteella viestinnän tulee olla oikea-aikaista, aloitteellista
ja systemaattista koko prosessin ajan. Viestinnän tavoitteena on osaltaan varmistaa se, että valtionjohdolla, poliittisella johdolla ja kansalaisilla on oikeat ja yhtenevät perusteet muodostaa käsitys siitä, mitä hävittäjäsuorituskyky
Suomelle merkitsee ja mitä sen ylläpitäminen maksaa.
• Hankkeen tieto- ja tarjouspyyntöprosessien tehtävät, aikataulu ja päätöksenteko tulee saattaa sekä toimittajien
että päätöksentekijöiden tietoon. Näin osaltaan varmistetaan hankkeen kaupallisen valmistelun luottamuksellisuus ja toimittajien tasavertainen kohtelu.
• Kustannusten hallinta on keskeinen osa hankkeen johtamista, jonka yhteydessä korostuvat kyky huomioida
kustannuksiin vaikuttava kokonaisuus sekä toimiva
kustannusmalli. Kustannusmalli sisältää kustannusten
muodostaman kokonaisuuden ja sen on kyettävä erottelemaan kokonaiskustannusten eri osat. Kustannusarvioihin liittyvän tiedottamisen pitää sisältää viesti
arvioihin liittyvistä epävarmuustekijöistä ja siitä, että
arviot tulevat muuttumaan ajan myötä tiedon määrän
lisääntyessä.
• Teollisen yhteistyön ja huoltovarmuuden määrittäminen
hankkeen alkuvaiheessa on keskeistä, jotta hankintojen
kilpailutuksen perusteet ja vaatimukset määritetään juridisesti oikea-aikaisesti.
Esiselvitystyöryhmän järjestämään Hornet-hankinnan
keskeisimpiä oppeja käsittelevään seminaariin osallistuivat kutsuvieraina hankinnan aikainen pääministeri Esko
Aho, hankinnan aikainen puolustusministeriön ylijohtaja Eero Lavonen, hankinnan aikainen Puolustusvoimain
komentaja Jan Klenberg, hankinnan aikaiset Ilmavoimien
komentajat Pertti Jokinen ja Heikki Nikunen sekä Hornethankinnan projektipäällikkö Jukka Rautalahti. Lisäksi seminaariin osallistui puolustusministeriön ja Puolustusvoimien johtoa. Seminaarin keskeisimmät johtopäätökset ovat
seuraavat:
• Hornet-hankkeen läpiviemisessä oli kolme suurta haastetta: maailman, Euroopan ja Suomen lähialueen geopoliittinen muutos, puolustusvoimien huomattavat materiaalivajeet mm. maavoimien keihäänkärkijoukoilla ja
valtion taloudellinen tilanne.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
• Potentiaalisten hävittäjien kilpailutus ei ollut huono ratkaisu sen aiheuttamista poliittisista riskeistä huolimatta
(häviäjien suhtautuminen).
• Hankkeen toteuttamisessa oli oltava selvää, mitä tehdään
virkamiestyönä ja mitä poliittisten päättäjien toimesta.
• Hornet-hankkeessa käytetty Foreign Military Sales -sopimus oli toimiva järjestelmä Suomen kaltaiselle pienelle
maalle.
• Ilmavoimat vastasi kandidaattien evaluoinnista sekä hankintaesityksen tekemisestä teknilliskaupallisin perustein.
• Hornet-hankkeen menestystekijät olivat seuraavat: matala asiantuntijaorganisaatio, ei byrokraattisia kerroksia,
jokaisessa päättäjätasossa riittävä asiantuntijuus, hyvä
yhteistyökyky ja pragmaattinen asioiden käsittely.
• Viestinnän merkitys avoimen kilpailun ylläpitämisessä ja
kandidaattien sitouttamisessa oli keskeinen.
•Hankkeen käytännön toteuttamisessa korostuivat vaatimustenhallinta, sopimushallinta, tiedonhallinta, tiivis
ryhmätyö, pitkäjänteisyys, työkalut ja työn puitteet, yhteystoimistojen merkitys, hiljainen tieto ja kokemus sekä
toimintakulttuuri.
• Kaluston kokoonpano ja osavalmistus takasivat seuraavat kyvyt: huoltokyvyn heti koneiden tultua käyttöön
(osaaminen oltava valmiina), korjauskyvyn, modifiointikyvyn ja elinkaaren päivityskyvyn.
Esiselvitystyöryhmän jäseniä osallistui useisiin puolustusministeriön ja Ilmavoimien toteuttamiin tilaisuuksiin, joiden aihepiireinä olivat muun muassa tiedonhankinta potentiaalisista
hävittäjäehdokkaista sekä muiden maiden kokemukset hävittäjäkalustojensa elinkaarien hallinnasta ja hävittäjähankkeista. Näiden tilaisuuksien keskeisimmät johtopäätökset ovat seuraavat:
• Suomelle potentiaalisia monitoimihävittäjiä niiden tuotantolinjojen ja suorituskyvyn ylläpidon perusteella ovat
todennäköisesti Boeing Super Hornet, Dassault Rafale,
Eurofighter Typhoon, Lockheed Martin JSF F-35 ja Saab
JAS Gripen. Jokaisella potentiaaliseksi tunnistetulla valmistajalla on olemassa suunnitelmat monitoimihävittäjänsä suorituskyvyn päivittämiseksi vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksia. Tiedonhankintatilaisuudet eivät
kohdistuneet venäläisiin tai kiinalaisiin hävittäjiin, joten
niiden potentiaalisuutta Suomen tulevaksi monitoimihävittäjäksi ei voi arvioida esiselvityksen perusteella.
• Edellä mainitut valmistajat ovat ilmaisseet suuren mielenkiinnon Suomen tulevaa Hornet-kaluston korvaamishanketta kohtaan.
• Valmistajien tarjoamat huoltokonseptit ja mahdollisuudet teollisuusyhteistyölle poikkeavat huomattavasti toisistaan.
•Valmistajien ilmoittamissa elinkaarikustannuksissa on
merkittäviä eroja.
•Hornetin suorituskyvyn korvaamishankkeen sopimus
pitää allekirjoittaa vuosina 2021–2022. Hankkeen rahoittaminen alkaisi todennäköisesti samaan aikaan.
• Valmistajien kokemukset osallistumistaan tarjouskilpailuista poikkeavat osittain kilpailutusten järjestäjätahojen
näkemyksistä.
• Mikäli Suomi päättää hankkia monitoimihävittäjän Hornet-kaluston seuraajaksi, ovat koneen potentiaali ja joustavuus avaintekijöitä, jotta hankittavalla koneella kyetään
operoimaan uskottavasti vähintään 2050-luvulle saakka.
• Koneiden tekninen evaluointi ja vertailu on haastavampaa kuin Hornet-hankinnan yhteydessä.
• Edistynyt simulaattori- ja virtuaalikoulutus sekä -harjoittelu (synteettinen koulutus ja harjoittelu) on tulevaisuudessa merkittävä osa lentokoulutusjärjestelmää.
45
7. Yhteistyömahdollisuudet suomalaisen
teollisuuden kanssa huoltovarmuus ja
EU-oikeus huomioiden
7.1 Teollinen yhteistyö
Teollisella yhteistyöllä tarkoitetaan puolustushankintojen
vastakauppoja, joissa kauppojen painopisteenä on suomalaisen puolustusteollisuuden yhteistyö ulkomaisen toimittajan
kanssa. Teollisen yhteistyön hallinnoinnista vastaa työ- ja
elinkeinoministeriö ja sen alainen kompensaatiotoimikunta.
Hankintasopimukseen liitettävän teollista yhteistyötä koskevan sopimuksen sopijaosapuolena on puolustusministeriö.
Teollinen yhteistyö muuttuvassa toimintaympäristössä
Puolustusvoimien ulkomailta tekemissä suurissa materiaalihankinnoissa on ennen julkisista puolustus- ja
turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) sekä
sen taustalla olevan EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin (2009/81/EY) voimaantuloa edellytetty
eduskunnan vaatimuksesta vastakauppoja. Eurooppalainen toimintaympäristö teollisen yhteistyön näkökulmasta
on ollut muutosvaiheessa. Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi on osa laajempaa kehitystä, jossa eurooppalaisia puolustusvälinemarkkinoita pyritään avaamaan
kilpailulle. EU:n direktiivin tultua voimaan, jäsenvaltioilla
on lähtökohtaisesti velvoite kilpailuttaa puolustus- ja turvallisuushankintansa direktiivin mukaisesti. Suomessa
uuden puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun
lain nojalla tapahtuvien hankintojen yhteydessä ei enää
lähtökohtaisesti aseteta toimittajalle teollista yhteistyövelvoitetta (niin sanottua vastakauppavaatimusta). Tästä
periaatteesta voidaan poiketa vain, mikäli Suomen keskeiset turvallisuusedut sitä edellyttävät, jolloin Suomella on
oikeus EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan
pohjalta toteuttaa valtion turvallisuuden kannalta keskeiset puolustushankintansa noudattamatta edellä mainitun
direktiivin määräyksiä ja toteuttaa hankinta niin sanotusti
kansallisin menettelyin. Tällaisissa hankinnoissa voidaan
siten edelleenkin asettaa teollisen yhteistyön velvoite.
Asetettavan teollisen yhteistyön velvoitteen tarpeellisuus
ja laajuus arvioidaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti etukäteen hankintaviranomaisen toimesta ja perusteiden on
täytettävä jäljempänä esitetyt SEUT 346 artiklan soveltamisen edellytykset.
46
Teollisen yhteistyön tavoitteet ja hyväksyttävät liiketoimet
Teollisen yhteistyön päätavoitteena on parantaa ulkomailta
hankittujen järjestelmien huoltovalmiutta ja edistää suomalaista kehitystyötä. Tarkoitus on myös kehittää muuta suomalaista puolustusteollisuutta. Toissijaisesti teollisella yhteistyöllä pyritään edistämään suomalaisen pienen ja keskisuuren
teollisuuden kansainvälistymistä, uuden teknologian saamista Suomeen ja muuta tärkeää yhteistyötä suomalaisten ja ulkomaisten yritysten kesken. Teolliseen yhteistyöhön kelpaavat
liiketoimet on määritelty ja priorisoitu Suomen puolustusvälinehankintoja koskevissa kompensaatiosäännöissä teollisen
yhteistyön ensisijaisen kohteen ollessa suomalainen puolustusvälineteollisuus. Teollisuusyhteistyötä kutsutaan suoraksi
teolliseksi yhteistyöksi, kun se kohdistuu suoraan hankittavaan tuotteeseen, ja epäsuoraksi, kun yhteistyön kohteena on
valtion keskeisten turvallisuusetujen kannalta tärkeän teknologian ja osaamisen siirto Suomen puolustus- ja turvallisuusteollisuudelle.
Liiketoimen tulee kuulua johonkin yllä kuvattuun ja
1.1.2012 voimaan tulleen teollisen yhteistyön säännöissä
tarkemmin määriteltyihin viiteen painopistealueeseen. Painopistealueisiin kuulumattomat liiketoimet, Suomen perinteinen vienti, vakiintuneiden liikesuhteiden jatkuminen tai
kompensaatioarvoltaan alle 10 000 euron liiketoimet eivät ole
kompensaatiokelpoisia liiketoimia. Lisäksi edellytetään, että
• kompensaatiovelvollinen toimittaja vaikuttaa olennaisesti liiketoimen syntymiseen,
• liiketoimi hyödyttää merkittävästi Suomen taloudellisia
etuja, ja
• se on vähintään samalla teknisellä kehitystasolla kuin
hankinnan kohteena oleva puolustusmateriaali.
7.2 Logistinen konsepti ja teollinen yhteistyö
korvattaessa Hornet-kaluston suorituskyvyt
Kansallinen huoltovarmuus
Valtio ylläpitää ja tukee keskeisiin kansallisiin turvallisuusintresseihin liittyvää puolustusteollisuutta, niiden osaamista
ja palvelutuotantoa monin keinoin. Puolustushallinto ylläpitää yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa puolustuksen
kannalta tarvittavia varmuusvarastoja ja tuotantokykyä kriit-
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
tisimmälle puolustusmateriaalille, kuten tykistön ruudille ja
ammuksille. Sotilaalliselle huoltovarmuudelle kriittisiä alueita ovat tiedustelu, valvonta, johtaminen ja maalittamisen
tuki sekä vaikuttaminen. Puolustushallinto varmistaa että
Suomella on riittävä osaaminen, teknologia ja tuotanto näihin
liittyen myös tulevaisuudessa. Samoin varmistetaan että kyky
järjestelmäintegrointiin, huoltoon, ylläpitoon ja vaurioista
elpymiseen poikkeusoloissa mahdollistetaan logistisesti. Puolustushallinto varmistaa että Suomella on riittävä osaaminen,
teknologia ja tuotanto puolustusteollisuuteen myös tulevaisuudessa. Puolustushallinto rakentaa järjestelmien hallinnan
ja ylläpidon hyödyntämällä kumppanuusjärjestelyjä.
Hornet-kaluston logistinen konsepti
Puolustusvoimien logistinen konsepti F/A-18-kalustolle perustuu joukkojen orgaaniseen kykyyn tuottaa taistelevan joukon välitön logistinen tuki ja kotimaisen ilmailuteollisuuden
vahvaan sitoutumiseen kaluston ylläpitoon. Konsepti perustuu kansallisiin huoltovarmuuden tavoitteisiin. Huolto- ja
korjausvalmiuksien luominen kotimaahan on ollut mahdollista pääsääntöisesti vain ensihankinnan, kotimaisen kokoonpanon, ylläpitopäivitysten ja niiden vastakauppavelvoitteiden
myötä. Laaja kotimainen huolto- ja korjauskyky on turvannut
kaluston käytettävyyden. Itsenäinen huoltokyky on mahdollistanut keskittymisen kalustossa havaittuihin ongelmakohtiin ja mahdollistanut omat kalustomodifikaatiot ja muutokset
huollon järjestelyihin.
Puolustusvoimien logistiikkalaitos vastaa lentokaluston
elinkaaren tukeen liittyvien ilmailuteollisuuden toimintojen
sopimuksista, rahoituksesta ja suunnittelusta. Teollisuuden
ylläpitokonsepti perustuu kansallisiin huoltovarmuuden tavoitteisiin ja sen ylläpitokyvyt on rakennettu osana Puolustusvoimien järjestelmähankkeita. Teollisuus on keskeinen osa
Ilmavoimien rauhan- ja kriisiajan rakennetta. Tärkeimmät
teollisuuden yhteistyökumppanit ovat Patria Oy, INSTA ILS
Oy ja Finnair Technical Operations.
Ilmavoimien lentokaluston ylläpidon järjestelyjä tuetaan
ulkomaisilla palveluilla niiltä osin, kuin huoltovalmiuden
tai sopimusten edellyttämien tukitoimintojen toteuttaminen
kotimaassa ei ole mahdollista tai taloudellisesti järkevää. Ulkomaiset palvelut perustuvat Yhdysvaltojen kanssa solmittuihin FMS-sopimuksiin tai suoriin kaupallisiin hankintoihin.
Lisäksi kansainvälinen Hornet-käyttäjäyhteisö ja sen monet
foorumit tarjoavat mahdollisuuden osallistua aktiivisesti ylläpidon järjestelyiden toteutukseen ja kehittämiseen. Yhteistyö
Yhdysvaltojen, kansainvälisen käyttäjäyhteisön sekä koti- ja
ulkomaisen ilmailuteollisuuden välillä on mahdollistanut
kustannustehokkaan ja itsenäiseen päätöksentekoon kykenevän kansallisen huoltojärjestelmän luomisen ja ylläpidon.
Logistinen konsepti ja teollinen yhteistyö Hornet-kaluston
suorituskykyjen seuraajahankkeessa
Huoltovarmuuden kannalta on hyödyllistä, mikäli Hornet
-kaluston suorituskyvyn korvaamiseen liittyvä osaaminen,
ylläpito- ja huoltokyky rakentuvat Suomeen siinä määrin ja
laajuudessa kuin se on kustannustehokasta, mahdollista ja
tarpeellista. Tällöin hankkeessa rakennettaisiin teollisella yhteistyöllä kotimaiseen puolustusteollisuuteen huoltovarmuuden välttämättä edellyttämä osaaminen ja kapasiteetti, mikä
voidaan nähdä keinona ylläpitää osaltaan Suomen kaltaisen
pienen ja suurista asetuottajista riippuvaisen maan puolustuskykyä.
Teollisen yhteistyön konseptivaihtoehtojen määritteleminen on tehtävä viimeistään tietopyynnön yhteydessä, minkä
lisäksi on kansallisista lähtökohdista määriteltävä vaatimukset itsenäiselle toimintakyvylle ja huoltovarmuudelle. Tässä
yhteydessä on huomioitava kotimaisen teollisuuden kanssa
voimassa olevien strategisten kumppanuussopimusten hyödyntämismahdollisuudet ja määriteltävä kotimaisen teollisuuden rooli hankkeen valmistelussa.
7.3 Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta,
artikla 346 alakohtien 1a ja 1b käytöstä
SEUT 346 artiklasta
Puolustusmateriaalin hankintoihin sovelletaan lakia julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011, myöh.
PUTU-laki). Lain tavoitteena on valtion keskeisiä turvallisuusetuja vaarantamatta tehostaa julkisten varojen käyttöä,
edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä sekä turvata
yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisia mahdollisuuksia
tarjota tavaroita, palveluita ja rakennusurakointia julkisten
puolustus- ja turvallisuushankintojen tarjouskilpailuissa.
Hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia
tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen, jollei Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn SEUT 346 artiklan 1 kohdan b
alakohdan mukaista valtion keskeisistä turvallisuuseduista
muuta johdu. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan piiriin kuuluviin hankintoihin sovelletaan lain III osan kansal-
47
lisia menettelyjä. SEUT 346 artiklan 1 kohdan a alakohdan
piiriin kuuluvat hankinnat jäävät puolestaan kokonaan PUTU
-lain soveltamisalan ulkopuolella.
EU:n jäsenvaltio voi toteuttaa puolustus- ja turvallisuushankinnan SEUT 346 artiklan nojalla soveltamatta direktiivin
säännöksiä, mikäli se on perusteltua jäsenvaltion keskeisten
turvallisuusetujen suojelemiseksi. Tällainen tapaus voi tulla
kyseeseen esimerkiksi sellaisissa puolustushankinnoissa, joissa valtion keskeiset turvallisuusedut vaativat erityisiä huoltovarmuusjärjestelyjä tai vaatimuksia, ja puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin säännökset eivät mahdollista näiden
vaatimusten asettamista, tai säännökset eivät muuten turvaa
riittävällä tavalla valtion keskeisiä turvallisuusetuja. Vastaava
tilanne voi olla kyseessä myös hankinnoissa, jotka ovat kansallisen itsemääräämisoikeuden kannalta niin tärkeitä, että
puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin säännökset eivät
ole riittäviä turvaamaan jäsenvaltion keskeisiä turvallisuusetuja. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin,
kun tietty puolustustarvike tai palvelu on strategiselta merkitykseltään niin keskeinen maanpuolustukselle, että minkä
tahansa toiseen valtioon liittyvän riippuvuuden, kuten riippuvuuden toisen valtion myöntämästä vientiluvasta, katsottaisiin vaarantavan valtion keskeisiä turvallisuusetuja.
Puolustushankinnoissa huoltovarmuus voi edellyttää SEUT
346 artikla 1 b:hen vetoamista etenkin, kun kyse on maanpuolustuksen kannalta keskeisestä järjestelmästä, johon liittyy
yksityiskohtaisia huoltoa ja ylläpitoa koskevia vaatimuksia.
Esimerkiksi varautuminen siihen, että tarvittavat huolto- ja
ylläpitopalvelut ovat saatavissa myös kriisiaikana, saattaa
edellyttää, että hankittavaa järjestelmää koskevat huolto- ja
ylläpitopalvelut ovat myös normaalioloissa saatavissa Suomesta. Tämä voi edellyttää palveluntarjoajan sijoittumista
Suomeen tai tarvittavan kapasiteetin ja osaamisen luomista
Suomessa olemassa olevaan teollisuuteen.
Puolustusvoimien kriisiajan huoltojärjestelyt voivat edellyttää keskeisten järjestelmien huolto- ja ylläpitopalvelujen
tuottajalta varautumista kriisiaikaa varten sekä palvelutuotannon siirtämistä kriisiaikana osaksi Puolustusvoimien organisaatiota. Nämä vaatimukset saattavat edellyttää sitä, että
kriittisimpien palveluiden tuottajat ovat Suomen kansalaisia.
Kansallisen puolustuskyvyn turvaamiseksi asetettavat huoltovarmuusvaatimukset johtavat usein siihen, että valtion
keskeisten turvallisuusetujen turvaaminen ei ole mahdollista puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaisessa
hankintamenettelyssä, jolloin hankintayksikkö joutuu vetoa-
48
maan SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Esimerkiksi
Hornet-kaluston suorituskykyjen korvaamishankkeen merkitys kansalliselle turvallisuudelle on niin olennainen, että kaluston huoltoon, ylläpitoon ja korjauksiin liittyvät toiminnot
on pystyttävä toteuttamaan myös poikkeusoloissa nopeasti ja
luotettavasti eikä riski vasteaikojen pidentymisestä ole hyväksyttävä.
Keskeiset turvallisuusedut voivat edellyttää, että Suomessa säilytetään riittävä puolustusteollinen kapasiteetti tiettyyn
kriittiseen järjestelmään liittyen. Kapasiteetti voi koskea yhtä
lailla teknologiaa (esim. informaatioteknologia) kuin puolustustarvikkeen tuotantokykyä (esim. tietyt ampumatarvikkeet), tai siihen liittyvää huolto-, korjaus-, integrointi- ja
modifiointikykyä. Oleellista on se, onko hankinnan kohde
kansallisen turvallisuuden kannalta niin keskeinen, että liiallinen riippuvuus ulkomaisesta toimittajasta voisi johtaa kansallisen turvallisuuden vaarantumiseen.
Puolustus- ja turvallisuushankintaan ei tule soveltaa puolustus- ja turvallisuushankintalain säännöksiä, jos hankintaan
soveltuu SEUT 346 artiklan 1 kohdan alakohta a, eli hankinta
on salassa pidettävä tai, jos lain soveltaminen velvoittaisi hankintayksikön antamaan sellaisia tietoja, joiden julkaiseminen
on vastoin valtion keskeisiä turvallisuusintressejä. Tällainen
tilanne voi olla kyseessä silloin, kun hankinnan kohteena on
valtion turvallisuuden kannalta keskeinen järjestelmä ja jo
tarjouksen antaminen vaatii pääsyä sellaiseen kansallisen turvallisuuden kannalta kriittiseen tietoon, jota ei turvallisuussyistä voida luovuttaa kuin etukäteen määritellyille korkeat
tietoturvallisuusvaatimukset täyttäville tarjoajille. Käytännössä tarjouspyyntö sisältää tällöin kansallisen turvallisuuden
vuoksi turvaluokiteltuja tietoja, jotka kuuluvat suojaustasoon
I-III.
Oikeuskäytännöstä
EY/EU tuomioistuimen SEUT 346 artiklan tulkinta on ollut
harkitsevaa ja varovaista. Tämä johtuu siitä, että SEUT 346 on
tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, jotka koskevat kansallisen itsemääräämisoikeuden ja suvereniteetin ydintä. Artikla
on joka tapauksessa perussopimusta koskeva poikkeusartikla
ja sitä, kuten muitakin perussopimuksen poikkeuksia, on tulkittava suppeasti. Puolustushallinnossa sovelletaan neliportaista perustelumallia SEUT 346:n tulkinnassa. Perustelumallissa on laadittava seuraavat selvitykset:
1.Selvitys siitä, että hankinta kohdistuu puolustusmateriaaliin, jolla on sotilaallinen käyttötarkoitus.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
2.Selvitys siitä, mistä Suomen valtion keskeisestä turvallisuusedusta hankinnassa on kyse.
3.Selvitys toimenpiteistä, joilla Suomen valtion keskeisiä
turvallisuusetuja ehdotetaan turvattavaksi.
4.Selvitys siitä, että ”Suomen keskeistä turvallisuusedun”
turvaamista ei ole mahdollista toteuttaa vähemmän rajoittavalla tavalla.
Hornet-kaluston suorituskykyjen korvaajan hankintaan
liittyy SEUT 346:n mukaisia keskeisiä kansallisia turvallisuusetuja. Niitä ei pystytä suojaamaan kilpailuttamalla hankinta
PUTU-lain mukaisessa julkisessa kattavassa tarjouskilpailussa, minkä vuoksi hankinnassa päädytään väistämättä tilanteeseen, missä toimittajaehdokkaille joudutaan luovuttamaan
salassa pidettävää tietoa. Hankintaan liittyy turvaluokiteltua
tietoa, mikä voi paljastuessaan aiheuttaa merkittävää vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle. Tietojen luovuttaminen on
kuitenkin edellytys sille, että toimittajaehdokkaat kykenevät
laatimaan sitovan tarjouksen ja myöhemmin toimittamaan
suorituskykyvaatimusten mukaisen tuotteen. Toimittajaehdokkaiden kanssa tehdään tarjouspyyntötason turvallisuussopimus ja valitun toimittajan kanssa hankintakohtainen
turvallisuussopimus. PUTU-lain mukaisen avoimen kilpailutuksen yhteydessä asetettavat tietoturva-, huoltovarmuus- ja
muut vaatimukset eivät ole edellä mainitulla perusteella riittäviä turvatakseen Suomen valtion keskeisiä turvallisuusetuja.
Tietopyynnöstä ja markkinoiden kartoittamisesta
Hankintalainsäädäntö ei säätele hankinnan suunnitteluvaihetta. Hankintayksikkö voi toteuttaa markkinakartoituksen
tutustumalla tarjontaan esitteiden, mainosten ja kotisivujen
avulla, tapaamalla toimittajia, tai tekemällä tietopyynnön
(RFI) tarjoajille. Toimittajat voivat markkinoida tuotteitaan
ja palveluitaan ja esitellä palveluitaan hankintayksikölle. Hankintayksikön näkökulmasta on hyödyllistä pysyä ajan tasalla
tarjolla olevista palveluista. Myyjän aktiiviset markkinointitoimet, kahdenväliset tapaamiset ja esittelytilaisuudet eivät
ole kiellettyjä, mutta hankintayksikön on järkevää toteuttaa
ne tasapuolisesti jo ennen varsinaisen hankinnan käynnistämistä. Hankintalainsäädännön mukainen hankintaprosessi
käynnistyy hankintailmoituksen tekemisellä ja/tai tarjouspyynnön (RFQ) lähettämisellä.
Hankintaprosessista
Hornet-kaluston suorituskykyjen seuraajan hankintaprosessi voidaan lähtökohtaisesti ajatella toteutettavan eri
tavoin: PUTU-lain pääsäännön mukaan avoimena tarjouskilpailuna, SEUT 346 1a:n mukaan tai SEUT 346 1b:n
mukaan. Hankinnan toteuttaminen PUTU-lain mukaan
täysin avoimena tarkoittaisi tarkkaan säädeltyä ja velvoittavaa hankintaprosessia, mikä rakentuu täysimittaisesti
avoimuuden, tasapuolisuuden, syrjimättömyyden, suhteellisuuden ja kilpailun edistämisen pohjalle. Tämä vaihtoehto ei todennäköisesti tule kyseeseen aiemmin mainituin
perustein. Strategisen suorituskyvyn rakentaminen asettaa
omat ehdottomat vaatimukset, jotka voidaan tapauskohtaisesti ja perustellen priorisoida kaupallisjuridisten näkökohtien ohi.
Mikäli hankinta tehdään SEUT 346 1b:n mukaan, hankinta toteutetaan ensisijaisesti tarjouskilpailuna. Tarjouksia on pyydettävä hankinnan kokoon ja laatuun nähden
riittävä määrä kilpailun varmistamiseksi. Laki ei määrittele tarkemmin PUTU-lain III osan (kansalliset menettelyt)
hankinnoissa noudatettavia hankintamenettelyjä. Hankintamenettelynä voidaan kuitenkin harkinnan mukaan käyttää
PUTU-lain EU-hankintojen mukaisia menettelyjä. Hankintayksikön tulee kuvata riittävällä tarkkuudella hankinnassa
noudatettava menettely joko tarjouspyynnössä tai hankinnasta tehtävässä ilmoituksessa. SEUT 346 1b:n mukainen
tarjouskilpailu voidaan toteuttaa myös hallitusten välisenä
kauppana siten, että jokin/jotkin tarjoajat ovat FMS kauppaa
koskevien sääntöjen piirissä. Tämä sinällään jossain määrin
eriarvostava lähtökohta lienee PUTU-lain III osan kansallisissa menettelyissä mahdollista.
Jos sovellettavaksi tulee SEUT 346 1a, siis PUTU-lain 7§ 1
mom., hankinta jää kokonaan lain soveltamisalan ulkopuolelle. Kyse on lain soveltamisalan poikkeuksesta. Hankinta
voidaan tällöin pitkälti toteuttaa hankintayksikön parhaaksi
katsomalla tavalla. Käytännössä hankinta toteutetaan tällöinkin mahdollisimman kattavana tarjouskilpailuna noudattaen
tavanomaista hankintaprosessia ja sen vaiheita. Hallitusten
välinen tai FMS-kauppasäännösten osittainen soveltaminen
hankintaan ei aiheuta ongelmia.
Käytännössä hankinnassa jouduttaneen soveltamaan
sekä SEUT 346 1a että SEUT 346 1b -alakohtaa. Lisäksi
hankinnassa tulee keskeisenä elementtinä olemaan PUTUlain hallitusten välistä kauppaa koskeva poikkeus, ainakin
sen selkeästi mahdollistava FMS-menettely. Nämä poikkeukset mahdollistavat myös vastakauppavaatimuksen
asettamisen hankintaan, mikäli se todetaan tarkoituksenmukaiseksi.
49
7.4 Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden
turvaamismahdollisuudet EU-oikeuden
vaikutuspiirissä
EU-oikeudellinen viitekehys
Edellä kuvattu SEUT 346 turvallisuuspoikkeus merkitsee
sitä, että turvallisuuspoikkeuksen soveltamisalan tulkinnassa EU-oikeudellinen viitekehys on laaja ja siten komission
käytössä olevat oikeudelliset valtuudet ja keinot puuttua jäsenvaltioiden markkinoiden toimintaa rajoittaviin toimiin on
varsin kattava ja monipuolinen. Viimeisen 20 vuoden aikana
sisämarkkinoiden vapauttamista edistävä oikeuskäytäntö ja
sittemmin EU-lainsäädäntö ovat johtaneet siihen, ettei pelkkä vetoaminen SEUT 346:n turvallisuuspoikkeukseen ilman
tosiasioihin perustuvaa näyttöä ja konkretiaa menesty. PUTU-direktiivin määräyksistä voidaan vastakauppojen osalta
poiketa vain silloin, jos jokin siinä määritellyistä poikkeusperusteista soveltuu hankintaan, tai jos jäsenvaltio vetoaa SEUT
346:n niin sanottuun turvallisuuspoikkeukseen keskeisten
turvallisuusetujensa perusteella. Tämä sisältää myös hallitusten välistä kauppaa koskevan poikkeuksen. Direktiivissä otetaan jäsenvaltioiden turvallisuusintressit huomioon, minkä
tavoitteena on, että SEUT 346:n turvallisuuspoikkeus tulisi
sovellettavaksi vain erittäin harvoin.
Puolustusteollinen yhteistyö – vastakaupat
sisämarkkinaoikeuden paineessa
Vastakauppojen osalta on tapahtunut paljon muutoksia 20
vuodessa. Vuonna 1992, edellisen hävittäjähankinnan ollessa
ajankohtainen, sisämarkkinaoikeuden peruslähtökohdista ei
ollut tietoa, kun vastakauppasopimusten yhtenä tavoitteena
nähtiin merkittävä hyöty Suomen taloudellisille intresseille.
Nykyisin ei ole enää mahdollista perustella vastakauppoja talous- tai työllisyyspoliittisilla syillä. Vuoden 1992 vastakauppaohjeistuksella (Offset Rules) ei siten ole enää ohjausarvoa
nykyoloissa EU-jäsenyyden tuomien velvoitteiden myötä.
Työ- ja elinkeinoministeriön ja puolustusministeriön vastakauppoja koskevassa muistiossa vuodelta 2013 todetaan,
että suora teollinen yhteistyö on edelleen tärkeätä puolustusjärjestelmän kannalta sen vuoksi, että sen avulla on luotu
kyky elinjakson aikaiseen ylläpitoon, vauriokorjaukseen ja
huoltoon sekä samalla kotimaisen teollisuuden integrointiin
hankittavan järjestelmän elinjakson ylläpitoon. Vuonna 2012
laadituissa Suomen puolustushankintoja koskevissa teollisen
yhteistyön säännöissä korostetaan sekä suoran että epäsuoran
teollisen yhteistyön strategista merkitystä Suomelle.
50
Eräiden referenssimaiden vastaostosäännöt ja niiden
soveltaminen
Muodostaakseen kuvan huoltovarmuuden turvaamisen mahdollisuuksista EU-oikeuden vaikutuspiirissä, selvitti esiselvitystyöryhmä vastaostosääntöjä ja niiden soveltamista muissa EUmaissa. Referenssimaiksi valikoituivat Tanska ja Alankomaat.
Tanskan kansallinen puolustussektoria koskeva teollinen
strategia (National Defence Industrial Strategy) sisältää perusajatuksen, ettei tietyn suorituskyvyn ja laatutason ylläpitäminen ole mahdollista ilman puolustusteollista yhteistyötä.
Strategia on rakennettu ottaen huomioon EU-oikeuden vaatimukset. Siitä ilmenee seuraava ajatuskulku:
1.Tanskan suvereniteetin ja turvallisuuden puolustus on
Tanskan vastuulla.
2.Tämä asettaa kasvavia vaatimuksia Tanskan puolustusvoimien suorituskyvylle, mutta samalla myös tanskalaisen puolustusteollisuuden tasolle.
3.Pienenä maana Tanska on riippuvainen kilpailukykyisten puolustustarvikkeiden hankinnasta muilta mailta.
Tässä yhteydessä tuodaan suoraan esiin eurooppalaiset
ja pohjoisamerikkalaiset markkinat, mikä on selkeä poliittinen kytkentä ”länteen”.
4.Toisaalta Tanskalla täytyy itsellään olla käytössään tiettyä teollista osaamista ja valmiutta puolustussektorilla
asiayhteyksissä, joilla on erityinen puolustuspoliittinen
merkitys.
5.Liittyen edelliseen kohtaan Tanskan puolustustarviketuotannon ja -osaamisen valmius- ja laatutason on oltava
sillä tasolla, että Tanska voi osallistua kansainvälisiin sotilaallisiin tehtäviin.
Edellä kuvattu logiikka valmistaa siihen, että SEUT 346:n
niin sanottu turvallisuuspoikkeus saadaan legitiimillä tavalla
liitettyä mukaan kansallisen puolustusstrategian toteuttamiseen, kun keskeiset puolustusintressit määritellään kansallisella tasolla. Tällä on suora liittymä siihen, millaisia tarjouspyyntöjä julkisissa hankinnoissa voidaan tehdä.
Alankomaiden puolustusteollinen strategia (Defence Industry Strategy) kytkee yhdeksi kokonaisuudeksi puolustusministeriön, kansalliset puolustus- ja turvallisuusalan
teollisuusyritykset sekä tietoa luovat instituutiot, kuten tutkimuslaitokset ja korkeakoulut. Strategia painottaa sitä, että
pienien EU:n jäsenvaltioiden täytyy käytännössä saada oma
teollisuutensa mukaan puolustusvälineiden alihankintaketjuihin. Strategiasta voidaan eritellä seuraavat puolustusteollista yhteistyötä tukevat reaaliargumentit:
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
1.Kansallinen puolustus ja turvallisuus ovat hallituksen vastuulla, eli jokaisen maan tulee puolustaa itseään ja määritellä itsenäisesti omat turvallisuuspoliittiset intressinsä.
2.Länsimaissa puolustusbudjetteja on laman seurauksena
pienennetty niin, että puolustusteollisuuden alalla yhteistyö on käytännössä välttämätöntä sekä kansallisesti
että kansainvälisesti.
3.Puolustusvälineiden markkinat eivät ole todellisuudessa
kilpailulle avoimet.
4.Markkinat ovat erittäin dynaamiset, mikä liittyy sekä
teknisen että lainsäädännöllisen kehityksen nopeuteen.
5.Markkinat ovat voimakkaasti fragmentoituneet ja Euroopassa osin tuotannoltaan päällekkäiset.
Huoltovarmuuden turvaamisesta
Kokonaismaanpuolustuksen käsitteen mukaan maanpuolustus edellyttää kansallisten voimavarojen tehokasta hyödyntämistä sekä viranomais- että siviiliyhteistyönä. Tällä on merkitystä SEUT 346:n tulkinnalle siinä mielessä, että kansallisen
turvallisuusajattelun kuvaaminen ja selventäminen ovat osa
sitä prosessia, jolla voidaan osoittaa perussopimukseen sisältyvän turvallisuuspoikkeuksen soveltuminen kansallisten
turvallisuusintressien vuoksi. Artiklan tulkinnassa otetaan
huomioon jäsenvaltiokohtaiset turvallisuusintressit ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut, mihin Suomessa liittyvät ennen
muuta sotilaallinen liittoutumattomuus ja kokonaismaanpuolustuksen käsite.
Huoltovarmuuden ja sotilaallisen puolustuskyvyn vuoksi
on määriteltävä ns. kriittinen infrastruktuuri, jonka toiminnan turvaaminen kaikissa oloissa on ensisijaista. Olisi suositeltavaa, että Suomessa laadittaisiin Tanskan ja Alankomaiden
esimerkin mukaisesti yhtenäinen puolustusteollinen strategia,
missä huomioitaisiin muun muassa huoltovarmuuden vaatimukset kansallisesta näkökulmasta, Suomen puolustuksen
erityisolosuhteet ja keskeiset painopistealueet hankinnoissa
sekä Suomen puolustusteollisuuden kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpidon vaatimus. Strategiaa olisi hyvä täydentää erillisellä ohjeistuksella teollisesta yhteistyöstä.
SEUT 346:n käyttäminen huoltovarmuutta turvaavan
kansallisen puolustusstrategian yhtenä perusteluna voidaan
nähdä ennakoivan oikeuden ilmentymänä, millä parannetaan myös oikeusvarmuutta. Virallisella puolustusteollisella
strategialla varaudutaan mahdollisiin tuleviin oikeudellisiin
tulkintatilanteisiin niin, että valtiolla on esittää markkinoille
ja EU-toimijoille selkeä strateginen linjaus.
51
8. Mahdollisen hävittäjähankinnan
organisointi puolustushallinnossa
8.1 Strateginen suorituskykyhanke
Strategisissa hankkeissa ja niihin liittyvissä merkittävissä hankinnoissa poliittisen päätöksenteon rooli korostuu ja päätökset vaativat laajan poliittisen hyväksynnän. Tällaisia hankkeita ovat ainakin Hornetin suorituskyvyn korvaaminen osana
ilmasodankäynnin kokonaisratkaisua ja Laivue 2020-hanke
osana merivoimien poistuvan taistelualuskaluston korvaamisen kokonaisratkaisua.
Strategisilla hankkeilla on seuraavia ominaisuuksia:
• puolustuspoliittista vaikutusta kotimaassa ja ulkomailla,
• keskeinen vaikutus puolustusjärjestelmällemme,
• poikkeuksellisen suuri kustannusvaikutus,
• laajaa kiinnostusta kotimaassa ja ulkomailla ja
• mahdollisesti suurta merkitystä kotimaiselle teollisuudelle.
8.2 Perusteita strategisen hankkeen
organisoinnille
Esiselvitystyöryhmä tutustui Tanskan, Norjan ja Kanadan
käynnissä oleviin hävittäjähankkeisiin. Yhtenä keskeisenä asiana edellä mainituissa hankkeissa pidettiin strategisen hankeen
organisoimista yhden johdon alaisuuteen. Sekä Tanskassa että
Norjassa hävittäjähanke on organisoitu suoraan puolustusministeriön alaiseksi hanketoimistoksi (Program Office), joka
johtaa suoraan hävittäjähanketta ja sen toimeenpanoa. Toisin
kuin Suomessa, Tanskassa ja Norjassa pääesikunta on osa puolustusministeriötä, mikä on osaltaan mahdollistanut hankkeen
organisoinnin poikkeuksellisen korkealle tasolle.
Suomessa puolustusministeriö ja Pääesikunta toimivat
omina hallintoviranomaisina, joille on laissa ja muissa normeissa määritetty omat tehtävät ja toimivallat. Tämän vuoksi
Norjan tai Tanskan organisointimalli ei ole suoraan sovellettavissa Suomessa, vaan hankkeen saumaton suunnittelu ja
toimeenpano pitää toteuttaa näistä poikkeavalla ratkaisulla.
Puolustuskyvyn kehittämisen osalta on määritetty, että
puolustusministeriö rakentaa edellytykset puolustusjärjestelmän kehittämiselle ja Puolustusvoimat vastaa puolustusjärjestelmän sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisestä. Puolustusministeriön ja Pääesikunnan keskinäisellä yhteistyöllä
varmistetaan, että hallinnonalan materiaalipoliittinen ohjaus
ja hankkeista aiheutuvat materiaali-, henkilöstö-, talous-,
kiinteistö-, ympäristö-, tietohallinto- ja lainsäädäntövaikutukset otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti ja oikea-aikaisesti jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa.
52
Puolustusministeriö vastaa hankkeen edellytysten luomisesta osana puolustushallinnon voimavarojen suunnittelua.
Puolustusministeriö johtaa hallinnonalan materiaalipolitiikkaa ja ohjaa puolustusmateriaalin keskeisten hankintapäätösten valmistelua sekä vastaa strategisen hankkeen edellyttämästä puolustuspoliittisesta ohjauksesta. Lisäksi ministeriö
vastaa poikkihallinnollisesta valmistelusta ja tiedonvaihdosta.
Kehittämisen osalta puolustusministeriön materiaalipoliittinen ohjaus ulottuu kehittämisohjelmatasolta hankintoihin.
Pääesikunta ohjaa ja koordinoi Puolustusvoimien suunnittelu- ja kehitystyötä sekä hankinta- ja materiaalitoimintaa
asetettujen linjausten ja tavoitteiden mukaisesti. Suorituskyvyn rakentaminen ja ylläpitäminen toteutetaan kehittämisohjelmien alaisina hankkeina. Tämä hanketoiminta kuuluu
Puolustusvoimien ydintoimintoihin. Puolustusvoimissa kehittämisohjelmat määrittelevät suorituskykyjen kehittämisen
kokonaisuuden, kun taas hankkeessa toteutetaan määritellyn
suorituskyvyn rakentaminen. Hankkeen toteuttaminen organisoidaan tyypillisesti projekteiksi. Hankintatoiminta on
puolestaan toimenpiteitä materiaalin tai palvelun ostamiseksi.
8.3 Puolustusministeriön hankkeita ja
hankintoja ohjaavat johtoryhmät
Puolustusministeriön kansliapäällikön johdolla toimii Strategisten suorituskykyjen työryhmä. Sen tehtävänä on ulkopoliittisten, valtiontaloudellisten sekä kauppapoliittisten
seikkojen huomioiminen ja koordinointi Puolustusvoimien
strategisten suorituskykyjen rakentamisvaiheessa.
Hankkeen ja hankintojen materiaalipoliittinen ohjaus toteutetaan puolustushallinnon materiaalipoliittisen johtoryhmän ja kaupallisen johtoryhmän avulla.
Puolustusministeriön asettama puolustushallinnon materiaalipoliittinen johtoryhmä on hallinnonalan materiaalipoliittista
toiminnanohjausta, päätöksentekoa ja toteutumista valmisteleva
toimielin, joka toimii myös hallinnonalan ylimmän johdon asiantuntijaryhmänä materiaalipoliittisissa asioissa. Puolustushallinnon materiaalipoliittinen johtoryhmä antaa linjauksensa ja
ohjaa jatkotoimia johtoryhmälle toimitetun materiaalin ja kokouksessa käsiteltyjen lisätietojen perusteella. Linjausten ja ohjauksen tavoitteena on materiaalipoliittisen toiminnanohjauksen
vaikuttavuuden verkottuminen ja tehostaminen.
Puolustusministeriön päätösvaltaan kuuluvat hankinnat ja
myynnit sekä muut kaupallisesti merkittävät asiat käsitellään
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
valmistavasti puolustushallinnon kaupallisessa johtoryhmässä.
Kaupallisen johtoryhmän tekemät linjaukset (esim. puolletaan,
ei puolleta, keskeytetään, jätetään pöydälle, ehdolliset puollot) otetaan huomioon asian myöhemmässä valmistelussa ja
päätöksenteossa. Kaupallinen johtoryhmä tekee linjauksensa
johtoryhmälle toimitetun materiaalin ja kokouksessa saatujen selvitysten ja tietojen perusteella. Kaupallinen johtoryhmä
ohjaa suorituskykyhankkeen valmistelua tietopyyntövaiheen
valmisteluvaiheesta tai viimeistään tarjouspyyntövaiheesta lähtien. Johtoryhmässä käsitellään kaikki kaupallisen valmistelun
asiakokonaisuudet ennen niiden esittelyä päätöksentekoa varten. Johtoryhmä antaa suorituskykyhankkeelle lainsäädäntöön
liittyvää ohjausta erityisesti hankintoja ja Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 1(b) artiklan soveltamisesta. Kaupallinen johtoryhmä seuraa myös suorituskykyhankkeen kustannustehokasta toteutumista.
Kansainvälisellä materiaaliyhteistyöllä valmistajamaiden
hallitusten kanssa tulee olemaan keskeinen merkitys kaikkien potentiaalisten tarjoajakandidaattien osalta. Aivan kuten
aiemmissakin isoissa hankkeissa, tämä lisää osaltaan puolustusministeriön roolia hankeohjauksessa.
8.4 Hornetin suorituskyvyn korvaamisen
organisointi puolustushallinnossa
Strategisen hankkeen yhtenä onnistumisen edellytyksenä on
puolustusministeriön materiaalipoliittisen ohjauksen ja taloudellisten edellytysten luomisen oikea-aikaisuus sekä puolustusministeriön ja Puolustusvoimien saumaton yhteistoiminta,
yhtenevä tilannekuva ja viestintä sekä viiveetön tiedonkulku
hankkeen eri tasoilla. Strategisen hankkeen suunnittelussa
ja toimeenpanossa tulee myös ottaa huomioon tavanomaisia
hankkeita korostetummin puolustushallinnon ulkopuoliset
toimijat. Keskeisiä toimijoita ovat valtionjohto, valtioneuvosto,
eduskunta, kotimainen teollisuus ja tiedotusvälineet. Puolustusministeriön lisäksi ainakin valtionvarainministeriön, ulkoasiainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön osallistuminen hankkeen suunnitteluun ja toimeenpanoon on tärkeää.
Hornetin suorituskyvyn korvaaminen on kokonaisuus, joka
sisältää puolustusministeriön materiaalipoliittisen ohjauksen
sekä varsinaisen materiaalihankkeen toimeenpanon. Olemassa olevat hankerakenteet eivät yksinään tue tämän strategisen
hankkeen toteuttamista optimaalisesti, minkä vuoksi Hornetin suorituskyvyn korvaamiseksi tulee puolustushallintoon
luoda Hornetin korvaajahankkeen suunnitteluun ja toimeenpanoon keskittyvä puolustushallinnollinen organisaatio.
Hornetin suorituskyvyn korvaamisesta käytetään jatkossa
nimeä HX-ohjelma. HX-ohjelma -nimen käytöllä varmistetaan, että Puolustusvoimien normistossa määritetyt hanke- ja
projektikäsitteet säilyvät yksikäsitteisinä. HX-hankkeella käsitetään tässä Puolustusvoimien johdossa toteutettavaa hankkeen suunnittelua ja toimeenpanoa.
Perusteina Hornetin suorituskyvyn korvaamisen ja mahdollisen hävittäjähankinnan organisoinnille ovat seuraavat:
• päätökset tehdään vahvistettujen toimivaltuuksien mukaisesti,
• toiminta noudattaa olemassa olevia puolustushallinnon
työjärjestyksiä, normeja ja ohjeita,
• ohjelma-, hanke- ja projektisuunnitelmissa tarkennetaan
tarvittaessa toiminnan edellyttämät menettelyt ja
• hanke- ja projektityössä noudatetaan parhaita käytäntöjä
ja hyvää ammattitaitoa.
HX-ohjelman puolustushallinnollisen ohjaamisen välineeksi esitetään perustettavaksi puolustusministeriön johtoon
HX-ohjelman ohjausryhmä (joka voi olla myös jo olemassa
oleva Kaartin korttelin johtoryhmä vahvennettuna Ilmavoimien komentajalla ja HX-ohjelman koordinaattorilla). Sen
tehtävänä on yhteen sovittaa puolustusministeriön ja Puolustusvoimien näkemykset ja tilannekuva hankkeen eri vaiheissa
sekä ohjata ja tukea ohjelman suunnittelua ja toimeenpanoa.
Sen jäseninä tulisi olla seuraavat toimijat:
• Resurssipoliittisen osaston osastopäällikkö (PJ),
• Puolustuspoliittisen osaston osastopäällikkö,
• Puolustusvoimien strategiapäällikkö,
• Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö,
• Ilmavoimien komentaja ja
• HX-ohjelman koordinaattori (sihteeri).
Jotta ohjausryhmä kykenee riittävällä asiantuntemuksella
ohjaamaan HX-ohjelmaa, tulee sen olla mahdollisimman pieni. Jäsenten tulee olla kiinteästi strategisen hankkeen suunnittelu- ja toimeenpanoprosessin ohjaamiseen osallistuvia henkilöitä. Ohjausryhmä ei ole yleinen johdon informaation jaon
työkalu. Siihen tulee käyttää muita johtoryhmiä.
HX-ohjelman ohjausryhmän (vast.) alaisuuteen esitetään perustettavaksi HX-ohjelman koordinointiryhmä, jonka tehtävänä
on HX-ohjelman suunnittelun, valmistelun ja toimeenpanon
koordinointi sekä jatkuvan yhtenäisen tilannekuvan ylläpito.
HX-ohjelman koordinointiryhmä sovittaa yhteen poikkihallinnollisen yhteistyön sekä tukee puolustushallinnon
kaupallista johtoryhmää kaupallisen valmistelun ohjauksessa.
Koordinaatioryhmä laatii HX-ohjelmasuunnitelman. Oh-
53
jelmasuunnitelmassa määritetään HX-ohjelman tavoitteet,
tehtävät, vastuut ja toimintatapa sekä määritetään ohjelman
ja suorituskykyhankkeen materiaali- ja puolustuspoliittiset
perusteet (= materiaali- ja puolustuspoliittiset vaatimukset).
Ohjelmasuunnitelmassa määritetään myös se, miten toteutetaan HX-ohjelman tilannekuvan ylläpito, viestintä ja tarvittavat hanketta tukevat laadun varmistus, kustannusten hallinta
ja seuranta sekä riskien hallinta. Koordinaatioryhmän jäseniä
ovat seuraavat toimijat:
• HX-ohjelman koordinaattori (PJ), puolustusministeriö,
• Edustaja puolustusministeriön materiaaliyksiköstä,
• Edustaja Pääesikunnasta (tarpeen mukaan),
• Hankepäällikkö, Ilmavoimien esikunta,
• Projektipäällikkö, Puolustusvoimien logistiikkalaitos
• HX-ohjelman viestintäpäällikkö ja
• HX-ohjelman sihteeristön jäsen (sihteeri), puolustusministeriö.
HX-ohjelman ja puolustusministeriötason ohjaustoiminnan valmistelemiseksi tulee puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston osastopäällikön alaisuuteen perustaa erillinen yksikkö (”HX-ohjelman sihteeristö”) valmistelemaan
ohjelman materiaalipoliittista ohjausta, poikkihallinnollisen
valmistelun toteuttamisesta, teollisen yhteistyön suunnittelua,
ohjelman viestintää, tarvittavia laadunvarmistustoimintoja,
riskienhallintaa ja yhteistoimintaa puolustushallinnon ulkopuolelle. Sihteeristön johtajana toimii HX-ohjelman koordinaattori. Esitetty HX-ohjelman organisoinnin kokonaisuus
ilmenee alla olevasta kuvasta.
HX-ohjelmaan osallistuvat toimielimet
STRATEGISTEN SUORITUSKYKYJEN
TYÖRYHMÄ
Puolustusministeriö
HX-OHJELMAN OHJAUSRYHMÄ
HX-OHJELMAN KOORDINAATIORYHMÄ
PÄÄESIKUNNAN PÄÄLLIKÖN
KOORDINOINTIRYHMÄ
Pääesikunta
STRATEGIAPÄÄLLIKÖN
KOORDINOINTIRYHMÄ
1) Suunnittelu
Ilmavoimat
HX-HANKE
Puolustusvoimien
logistiikkalaitos
HX-MATERIAALIPROJEKTI
SOTATALOUSPÄÄLLIKÖN
KOORDINOINTIRYHMÄ
2) Rakentaminen
HX-KÄYTTÖÖNOTTOPROJEKTI
Kuvasta puuttuu Ilmavoimien ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtoryhmät
54
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
Muilta osin Hornetin suorituskyvyn korvaamisen rakentaminen ja sen ohjaus toteutetaan Puolustusvoimien normeissa
määritellyllä tavalla.
Pääesikunta ohjaa hanketta asettamalla puolustusjärjestelmän suorituskyky- ja kyvykkyysvaatimukset, määrittämällä
korvaavan suorituskyvyn roolin osana joukkojen operatiivista
käyttöä sekä rakentamisen suunnittelussa käytettävät resurssit
aikamäärineen. Puolustusvoimien strategiapäällikkö vastaa
suunnittelusta siihen saakka kunnes hanke siirtyy rakentamisvaiheeseen. Rakentamisvaiheen suunnittelusta ja toimeenpanosta vastaa Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö.
Puolustusvoimien strategisessa suunnitelmassa on asetettu
suunnittelun perusteina käytettävät ilmapuolustuksen taistelujärjestelmän (TSTILPU), yhteisen taistelujärjestelmän (TSTYHT) sekä muiden puolustusjärjestelmän osajärjestelmien
suorituskyky- ja kyvykkyysvaatimukset. Puolustusvoimien
operaatiopäällikkö ja Ilmavoimien komentaja hyväksyvät Ilmavoimien kehittämissuunnitelmassa käytettävät tarkennetut
vaatimukset. Hankesuunnittelussa vaatimuksia tarkennetaan
edelleen joukon ja järjestelmän vaatimuksiksi. Teknisen järjestelmän vaatimukset asetetaan suorituskyvyn rakentamisen
prosessissa määritellyllä tavalla.
HX-hankkeen asettaa Ilmavoimien komentaja, joka vastaa
Ilmavoimien kehittämisestä. Hankepäällikkö ja hankkeen organisaatio tehtävineen määritetään asettamisen yhteydessä.
Ilmavoimien komentajan ja hankepäällikön välisen johtosuhteen tulee olla mahdollisimman lyhyt ja selvä.
Hanke jakautuu käyttöönotto- ja materiaaliprojektiin.
Käyttöönottoprojektista vastaa Ilmavoimien esikunta ja materiaaliprojektista vastaa Puolustusvoimien logistiikkalaitos.
Projektit jakautuvat tarkoituksenmukaisiin alaprojekteihin
ja työkokonaisuuksiin, joissa hankkeen rakentaminen toteutetaan. Kehittämisohjelmaohjaus sekä hanke- ja projektijohtaminen toteutetaan voimassa olevien normien ja ohjeiden
mukaisesti.
HX-ohjelman keskeiset päätöksenteon perusteet ovat
turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, suorituskyky, elinkaarikustannukset ja huoltovarmuus sisältäen myös teollisen
yhteistyön. Vastuut näiden eri päätöksenteon perusteiden
suunnitteluvastuista pitää sisällyttää HX-ohjelmasuunnitelmaan.
Strategisten hankkeiden vaikuttavuuden vuoksi myös niiden päätöksentekoprosessi poikkeaa muista hankkeista.
55
9. Hankkeeseen liittyvät
tutkimustarpeet
Tulevaan hankkeeseen liittyvien puolustushallinnonalan
ulkopuolisten tutkimustarpeiden tunnistamiseksi esiselvitystyöryhmä kartoitti hankkeen aihepiiristä laaditut ja
meneillään olevat tutkimukset. Kartoitus kohdistui Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkimuksiin, Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimus- ja opinnäytetöihin ja suomalaisten
ulkomaisissa oppilaitoksissa tekemiin tutkimuksiin. Kartoituksen perusteella työryhmä käynnisti yhden selvityksen
ja kaksi kiireellisiksi arvioimaansa tutkimusta palvelemaan
hankkeen toteuttamista.
Ensimmäinen käynnistetyistä tutkimuksista käsittelee
häiveteknologian merkityksen kehittymistä tulevaisuudessa
mahdollisten vastateknologioiden ja -toimenpiteiden kehittymisen myötä. Tutkimuksen toteuttavat yhteistyössä Aalto-yliopiston Signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitos ja Puolustusvoimien Tutkimuslaitos. Tutkimuksessa analysoidaan 4+ ja 5.
sukupolven hävittäjien häivesuorituskykyä monipaikkatutkaa
(MIMO, multiple-input multiple-output) vastaan. Tärkein
tutkimuskysymys liittyy 4+ ja 5. sukupolven monitoimihävittäjien havaittavuuseroihin monipaikkatutkan näkökulmasta.
Tutkimus valmistuu vuoden 2015 aikana.
Toinen käynnistetyistä tutkimuksista käsitteli Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden varmistamista ottaen huomioon
EU:n materiaalihankintoja säätelevän lainsäädännön. Tutkimus valmistui huhtikuussa 2015. Tutkimuksessa tutkittiin
huoltovarmuuden varmistamiseen liittyvien toimien oikeudellista perustaa ja mahdollisia ratkaisumalleja. Lisäksi selvitettiin Suomen liikkumavara EU-lainsäädännön puitteissa.
Tutkimuksen toteutti Aalto-yliopiston Eurooppa-oikeuden
professori Juha Rautio. Tutkimus kohdistui seuraaviin asiakokonaisuuksiin:
1.Mahdollisuudet turvata sotilaallista huoltovarmuutta
myös suoran ja epäsuoran puolustusteollisen yhteistyön
avulla; eräiden referenssimaiden vastaostosäännöt ja niiden soveltaminen - oikeudellinen analyysi;
2.Edellisen hävittäjähankinnan vastaostojen säännösten
tarkastelu nykyisen lainsäädännön valossa, mikä muuttunut ja miten uudet reunaehdot vaikuttavat;
3.SEUT 346 artikla ja pakottavat syyt poiketa EU-lainsäädännöstä valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi:
mitä nämä voisivat olla Suomen turvallisuusympäristössä?
Tutkimuksen lopputuotteena tuotettiin suositukset puolustushankintojen valmisteluun erityisesti huoltovarmuusnä-
56
kökulmasta. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset on esitelty
luvussa 8.4.
Lisäksi esiselvitystyöryhmä käynnisti selvityksen tulevan
hankkeen elinkaarikustannusten arvioimiseksi ja eri vaihtoehtojen elinkaarikustannusten vertailemiseksi. Elinkaarikustannukset pitävät tyypillisesti sisällään kaikki kyseisen
suorituskyvyn tai järjestelmän käyttöön liittyvät kustannukset investointikustannuksista operointikustannuksiin. Kustannusten laskemiseksi on olemassa useita malleja. Eri valtiot
toteuttavat laskennan omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Tämä tekee yleisen laskentamallin laatimisen ja eri vaihtoehtojen elinkaarikustannusten arvioinnin ja vertaamisen
haasteelliseksi.
Selvityksen tavoitteena on luoda Suomelle soveltuva laskentamalli, jonka avulla on mahdollista arvioida tulevan
hankkeen elinkaarikustannuksia ja vertailla eri vaihtoehtojen elinkaarikustannuksia keskenään. Mallin toimivuus varmistetaan laskemalla vertailupohjaksi myös Hornet-kaluston
eliniänkustannukset siten, että tulokset vastaavat todellisia
ja tiedossa olevia Hornet-kaluston kustannuksia. Tutkimus
toteutetaan Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johdolla.
Tutkimuksen tuloksena tuotettu laskentamalli valmistuu syksyksi 2015.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
57
10. Hankintaprosessi ja aikataulu
Tietopyyntöihin sisällytettävät asiakokonaisuudet
HX-hankkeen tavoitteena on korvata Hornetin suorituskyky
valtiontaloudelle mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Hankkeessa luotavan suorituskyvyn elinikä on vähintään 30 vuotta ja sitä on ylläpidettävä ja kehitettävä jatkuvasti.
Materiaalihankinnoilla rakennetaan normaali- ja poikkeusolojen materiaalinen suorituskyky sekä huoltovarmuus.
Hankkeen asettamisen yhteydessä käynnistetään materiaaliprojekti, joka asetettujen suorituskykyvaatimusten ja
konseptien pohjalta käynnistää tietopyyntöjen laadinnan.
Tietopyyntövaiheen (request for information, RFI) aikana
vaatimukset ja konseptit tarkentuvat. Tarjouspyyntöjen (request for quotation, RFQ) lähettämiseen mennessä vaatimukset ja konseptit jäädytetään, mutta pieniä muutoksia ja tarkennuksia voidaan tehdä hankintasopimuksen solmimiseen
saakka.
Tietopyynnöt voidaan lähettää joko suoraan yrityksille
tai kyseisen maan puolustusteollisuutta hallinnoivalle viranomaiselle. HX-hankkeessa lentokone ja siihen liittyvät
järjestelmät koostuvat useiden eri yritysten tuotteista. Kokonaisuuden varmistamiseksi koneita koskevat tietopyynnöt
kannattaa lähettää toimittajamaiden hallituksille. Menettely
mahdollistaa tarvittavan tuen ja riittävän kattavan palautteen
koko järjestelmän osalta. Koneiden osajärjestelmiin liittyviä
tietopyyntöjä voidaan lähettää suoraan ase- tai järjestelmätoimittajille.
Hankintaprosessi tietopyynnöstä hankintasopimuksen allekirjoittamiseen sisältää alustavasti seuraavat vaiheet:
1.Tietopyyntöjen laadinta
2.Tietopyyntöjen toimitus toimittajamaiden hallituksille
tai suoraan toimittajille
3.Tietopyyntöjen tarkennukset
4.Tietopyyntöjen palautteiden vastaanotto
5.Tietopyyntövastasten analysointi. Konseptien ja vaatimusten tarkennus
6.Tietopyyntöjä täydentävien testien, koelentojen, simulointien ja analyysien suorittaminen
7.Tarjouspyyntövaiheen suunnittelu ja tarjouspyyntökokonaisuuksien muodostaminen
8.Vertailuperusteiden muodostaminen
9.Tarjouspyyntöjen laadinta
10. Tarjouspyyntöjen toimitus
11. Tarjouspyyntöjen tarkennukset
12. Tarjouspyyntöjen vastaanotot
13. Tarjousten analyysi
58
14. Evaluoinnit koti- ja ulkomailla
15. Sopimusneuvottelut
16. Lopullisen valinnan valmistelu ja päättäminen
17. Valintapäätös
18. Palautteen antaminen kaikille osallistujille
19. Hankintasopimusten allekirjoitukset
Lentokonehankinnan tietopyynnön suunniteltu sisältö on
seuraava:
• Johdanto: Hankkeen tavoitteet, aikataulu, vaiheistus sekä
hankintaprosessin kaupalliset ja sopimukselliset periaatteet
•Konseptit: Kuvaus yhtenäisellä termistöllä nykyisistä
toimintatavoista sekä esittää ajatuksia mahdollisuuksista
tulevaisuudessa.
Tavoitteena saada tarjoajille oikea käsitys:
• miten ja missä puitteissa toimimme nyt?
• miten haluaisimme toimia tulevaisuudessa?
•mitkä asiat rajoittavat tulevaisuuden valintoja?
jotta tarjoajat voivat esittää:
• miten eri osa-alueilla kannattaisi toimia tulevaisuudessa?
• mitä toiminnallisuuksia ja järjestelmiä kannattaa säilyttää ja kehittää tai korvata?
• Suorituskykyvaatimukset: Keskeiset ja mahdollisesti vielä luonnosasteella olevat vaatimukset
• Järjestelmävaatimukset: Vain keskeisiltä osiltaan ja siinä
määrin kuin ne muodostavat kriittisiä reunaehtoja hankinnan toteuttamiselle
•Järjestelmäarkkitehtuuri: Alustava järjestelmäarkkitehtuurikuvaus
• järjestelmään kuuluvat toiminnalliset ja fyysiset elementit
• hankkeeseen kuuluvat (eli kehitettävät) toiminnalliset ja
fyysiset elementit sekä olemassa olevat tai muissa hankkeissa kehitettävät toiminnalliset ja fyysiset elementit.
• Vaatimushallinta ja valintaperusteet: Kuvaus Puolustusvoimien vaatimustenhallinnasta ja vaatimushierarkiasta;
suorituskykyvaatimukset, kyvykkyys- ja järjestelmävaatimukset sekä kaupalliset ja sopimukselliset vaatimukset.
Tarjoajille kuvataan, miten tietopyynnöillä ja tarjouspyynnöillä saatuja tietoja käsitellään, miten saatujen tietojen ja evaluointien perusteella tehdään valinta. Tässä ei
kerrota varsinaisia vaatimuksia, vaan se miten vaatimushallinta kokonaisuutena aiotaan hoitaa.
• Pyydetyt tiedot: Eritelty lista tiedoista joita tietopyynnön
vastauksessa on oltava mukana. Konseptikuvauksiin liittyen pyydetään tarjoajien palautetta ja parannusesityksiä.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
• Vapautusasiat: Pyydetään selvitys asioista joista on lähettävä vapautuspyyntö tietopyyntövaiheen selvitystyön
mahdollistamiseksi.
Hankeaikataulu
Hankkeen aikataulun suunnittelussa on hyödynnetty muiden
hävittäjähankintoja tehneiden maiden sekä Puolustusvoimien
tekemien lentokonehankintojen toteutuneita aikatauluja. Tietopyynnön laadinta on käynnissä osana valmistelutyötä. Tavoitteena on tietopyynnön lähetys helmikuussa 2016. Tämän
jälkeen hanke etenee seuraavasti:
• Tietopyyntöjen vastaukset
10/2016
• Tarjouspyynnön lähetys
02/2018
• Tarjoukset
02/2019
•
Sopimukset02/2021
HX-hanke on asetettava viimeistään syksyllä 2015. Valintapäätös eli hankintapäätös on tehtävä siten, että edellytykset
hankintasopimuksen allekirjoittamiselle ovat olemassa 2020
loppuun mennessä. Hankkeen karkea aikataulu ilmenee alla
olevasta kuvasta.
2015 2016
2017
2018
2019
2020
2021
2022
2023
Tietopyyntövaihe
2024
2025
2026
2027
2028
IOC
Tarjouspyyntövaihe
Evaluoinnit
Neuvottelut
Valintapäätös
Hankintasopimukset
2029
2030
2031
FOC
Koulutus – suorituskyvyn käyttöönotto
Rahoitus – suorituskyvyn rakentaminen ja materiaaliprojekti
IOC, Initial Operational Capability = alustava operatiivinen suorituskyky
FOC, Full Operational Capability = täysimääräinen operatiivinen suorituskyky
Kuva: HX-hankkeen aikataulu.
59
11. Esiselvitystyöryhmän
suositukset
Esiselvityksen perusteella työryhmä esittää seuraavat suositukset hankkeen toteuttamiselle:
1.Noudatetaan Hornet-kaluston alkuperäistä elinkaarisuunnitelmaa.
2.Korvataan Hornetin suorituskyky monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla.
3.Käynnistetään HX-hanke viimeistään syksyllä 2015.
4.Perustetaan HX-ohjelman ohjausryhmä, HX-ohjelman koordinointiryhmä sekä HX-ohjelman sihteeristö ja määritetään
näiden tehtävät, toimivalta ja kokoonpanot.
5.Toteutetaan hankintaprosessi normaalisti: lähetetään tietopyyntö 2016 ja tarjouspyyntö 2017–2018.
6.Sovelletaan hankintaan SEUT artikla 346:n mahdollistamaa poikkeamista direktiivin mukaisista hankintamenettelyistä,
sillä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaiset hankintamenettelyt eivät sovellu hankintaan.
7.Laaditaan puolustusteollinen strategia ja selvitetään hankkeeseen liittyvät itsenäisen toimintakyvyn ja huoltovarmuuden
vaatimukset.
8.Selvitetään ulkopuolisen auditoinnin (quality assurance, QA) tarve ja toteuttamismahdollisuudet.
60
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
61
Raportissa käytetyt käsitteet
62
Alueellisen koskemattomuuden
turvaaminen
Alueellisen koskemattomuuden turvaamisella tarkoitetaan Puolustusvoimien ja
muiden aluevalvontaviranomaisten voimakeinojen käyttöä tai muita toimenpiteitä alueloukkausten estämiseksi tai torjumiseksi.
Alueellisen koskemattomuuden
valvonta
Alueellisen koskemattomuuden valvonnalla tarkoitetaan aluevalvontaviranomaisten toimintaa ensisijaisesti Suomen rajoilla aluerikkomusten ja alueloukkausten ehkäisemiseksi, paljastamiseksi ja selvittämiseksi.
Elinkaari
Elinkaari on ajanjakso, joka alkaa, kun järjestelmä- tai laitetarve määritellään ja
päättyy, kun ko. järjestelmä poistetaan käytöstä.
Hanke
Hanke on joukon tai järjestelmän suorituskyvyn rakentamisen ja/tai ylläpidon toimintakokonaisuus, jonka sisältö, tavoite ja resurssit ovat täsmällisesti
määritetyt.
Huoltovarmuus
Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä ylläpitää sellaisia yhteiskunnan taloudellisia perustoimintoja, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien,
yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa.
Hyökkäyksellinen vastailmatoiminta
Hyökkäyksellinen vastailmatoiminta on ilmatoimintaa, jonka tavoitteena on
tuhota, häiritä tai rajoittaa vastustajan ilmavoimaa mahdollisimman lähellä sen
lähdettä.
Ilmanhallinta
Ilmanhallinta sisältää toiminnot ja edellytykset, jotka omalta osaltaan mahdollistavat tarvittavan toimintavapauden omille operaatioille rajoittamalla vastustajan ilmavoiman ja ilmapuolustuksen toimintakykyä tai estämällä sen toimintaedellytykset. Riittävä ilmanhallinnan taso on edellytys omien maa-, meri- ja
ilmaoperaatioiden menestykselliselle toteuttamiselle. Ilmanhallinnan hankkimiseksi käytetään tyypillisesti vastailmaoperaatioita.
Ilmanherruus
Ilmanherruus on ilmanhallinnan taso, jossa vastustajan ilmavoimajoukot eivät
kykene tehokkaasti häiritsemään omia operaatioita.
Ilmaoperaatio
Ilmaoperaatioita ovat sotilaalliset toimet tai tehtävät, jotka suoritetaan käyttämällä ensisijaisesti ilma-aluksia taistelun tai sotilaallisen operaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Ilmaoperaatioiden tärkeimpänä tavoitteena on ylläpitää
haluttu ilmanhallinnan taso, joka mahdollistaa toiminnanvapauden muille operaatioille ja suojaa käskettyjä kohteita ilmoitse tapahtuvilta hyökkäyksiltä.
Ilmaoperaatioilla tuetaan Puolustusvoimien operaatioiden toteuttamista tulenkäytöllä ja taistelua tukevalla ilmatoiminnalla.
Ilmapuolustus
Ilmapuolustus käsittää kaikki ne Puolustusvoimien ja muiden viranomaisten
toimenpiteet, joiden avulla valvotaan valtakunnan ilmatilaa ja sen lähialuetta,
turvataan ilmatilan koskemattomuus, suojataan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ilmahyökkäyksiltä, kulutetaan ilmoitse suuntautuvaa vihollista sekä
torjutaan ilmoitse suuntautuvat hyökkäykset. Ilmapuolustukseen osallistuvat
kaikki puolustushaarat, rajavartiolaitos ja siviiliviranomaiset.
Ilmapuolustusjärjestelmä
Ilmapuolustusjärjestelmä on integroitu järjestelmäkokonaisuus, jossa kaikki
ilmapuolustuksen sensorit (tutkat, aisti-ilmavalvonta ja muut tekniset menetelmät) ja asejärjestelmät (kuten ammus- ja ohjusilmatorjunta ja hävittäjät)
on sijoitettu yhteisen johtamisjärjestelmän alaisuuteen.
Ilmavoima
Ilmavoima on kyky suunnata voimaa ilmasta ja avaruudesta ihmisten toimintaan
ja tapahtumien kulkuun vaikuttamiseksi.
Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta
Miehittämätön ilma-alus
Miehittämätön ilma-alus on ilman miehistöä toimiva ilma-alus, joka lentää automaattisesti tai kauko-ohjattuna. Asevoimissa miehittämättömiä ilma-aluksia
käytetään esimerkiksi tiedusteluun, valvontaan, maalinosoitukseen ja tulenkäyttöön.
Monitoimihävittäjä
Monitoimihävittäjä on taistelukone, jonka suorituskyky kattaa sekä ilmasta ilmaan että ilmasta maahan -tehtävät. Monitoimihävittäjälle käskettäviä tehtäviä
voidaan muuttaa tilanteen ja tarpeen mukaan lentojen välillä tai tarvittaessa
yhden lennon aikana. Monitoimihävittäjälle on ominaista joustavuus muodostettaessa ilmaoperaatioita.
Puolustuksellinen vastailmatoiminta
Puolustuksellinen vastailmatoiminta sisältää toimet, joiden tarkoitus on havaita
ja tunnistaa ystävällismieliseen ilmatilaan hyökkäämistä tai tunkeutumista yrittävät voimat, viedä asevaikutus niiden läheisyyteen ja tuhota ne tai tehdä ne
muuten toimintakyvyttömiksi.
Puolustusvoimien vaikuttaminen
Puolustusvoimien vaikuttaminen on Pääesikunnan johtamaa optimoitua suorituskykyjen käyttöä, jossa käytettävissä olevien joukkojen ja järjestelmien vaikutukset kohdistetaan vastustajan sodankäyntikyvyn kannalta kriittisiin järjestelmiin ja kohteisiin operaation päämäärän saavuttamiseksi.
Suorituskyky
Suorituskyky muodostuu järjestelmän ja/tai joukon toiminnan mahdollistavista
suunnitelmista ja eri tehtäviin harjoitelluista käyttö- ja toimintaperiaatteista,
riittävästä ja osaavasta henkilöstöstä, tehtävään tarvittavasta materiaalista, toimintaan tarvittavasta infrastruktuurista ja Puolustusvoimien omista tai
yhteiskunnan tarjoamista tukeutumismahdollisuuksista.
Tarjouspyyntö
Tarjouspyyntö on ostajan laatima asiakirja, jossa määritellään hankinnan kohde
ja sisältö, annetaan tarjouksen laatimista koskevat ohjeet sekä määritetään
tarjoajan kyvykkyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset, hankittavaa tuotetta koskevat vaatimukset, hankinnan valinta- ja vertailuperusteet sekä muut hankintaa koskevat ehdot.
Tietopyyntö
Tietopyyntö on ostajan laatima asiakirja, jolla selvitetään millä toimittajilla on
valmius vastata tarjouspyyntöön, muodostetaan käsitys siitä, minkä tyyppisin
järjestelmäkonseptein tai järjestelmin hankittava suorituskyky voidaan luoda ja
kartoitetaan hankinnan toteuttamiseen liittyvät reunaehdot.
Vastamaatoiminta
Vastamaatoiminta käsittää vastustajan maasijoitteisia suorituskykyjä vastaan
suoritettavat ilma- ja avaruusoperaatiot.
Vastameritoiminta
Vastameritoiminta käsittää vastustajan merivoiman suorituskykyjä vastaan
suoritettavat ilma- ja avaruusoperaatiot.
63