Pilven Veikko 1/2014 - Ilmasotakoulun Kilta

Transcription

Pilven Veikko 1/2014 - Ilmasotakoulun Kilta
PILVEN VEIKKO
Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu
• nro 1 huhtikuu 2014
Kenraalimajuri Lauri Puranen arvioi Suomen ilmapuolustuskykyä eikä aio jättää ilmailua reservissä
Torjuntavoitoista 70 vuotta. Peitsaran jutun 2. osa
Aisti-ilmavalvonnasta ja Helsingin ilmapuolustuksesta 1941
Ilmavoimien killat kertovat toiminnoistaan
Luonetjärven kentän 75-vuotishistoriakirja
”Luonetti 75 vuotta - Sotilasilmailua
Keski-Suomen Taivaalla”.
Ennakkotilauksen kirjasta nettisivuilla:
ilmasotakoulunkilta.fi tai sähköpostitse:
[email protected]. Kirjan hinta on 40 euroa
2
Pilven Veikko 1/2014
PILVEN VEIKKO
Ilmavoimien
Kiltaliiton
jäsenjulkaisu
4
5
6
7
11
13 16 18 1 / 2014
Päätoimittajalta
Ilmavoimien komentajisto 1.4.2014
Ylennykset
Ilmailua en jätä" kenraali Purasen haastattelu
Suomella on uskottava kyky puolustaa
ilmatilaansa – Ilmavoimien komentaja Puranen
Kybermaailman uhkaympäristö
– eversti evp. Martti Lehto
Ilmavoimat palkitsi ansioitunutta henkilöstöä
– Ilmavoimien 96-vuotisjuhlat
Aisti-ilmavalvonta ja Helsingin ilmapuolustus
1941 – 1945. Osa 2, Perttu Peitsara
30 Ilmavoimien Kiltaliitto ry
– taustalla torjuntavoitto 70 vuotta sitten
32 Ilmavoimien Kiltaliitto, puheenjohtaja – Juha Suonperä
KILLAT
33 Helikopterikilta
36 Kymenlaakson Ilmakilta
38 Ilmavoimien Viestikilta
41 Ilmasotakoulun Kilta
43 Lapin Lennoston Kilta
47 Satakunnan Lennoston Kilta
50 Lentovarikon Kilta
52 Karjalan Lennoston Kilta
55 56 58 60 61 62 64 66
67 68
Frisian Flag 2014 -harjoitus
Siikakankaan kenttä Ruovedellä
Kari Vertanen
– Harrastuksena ilmailuaiheiset maalaukset
Ilmavoimien Soittokunta
Lentoreserviupseerikurssille haki yli 500
Kirja-arvostelut
Vuoden 2013 myyntitykki JAS 39 SAAB GRIPEN E
Toimitussihteeriltä kiltalaisille
Pilven Veikko -lehti
Ilmavoimien esityslennot 2014
Kannen kuva: Prikaatikenraali Kim Jäämeri, kenraalimajuri Lauri Puranen, kenraaliluutnantti Jarmo
Lindberg, prikaatikenraali Kari Salmi ja eversti Petri Tolla juhlivat Ilmavoimien 96. vuosipäivää
7. maaliskuuta 2014. Kuva: Leena Tiainen. Taustakuva: Ilmavoimat/Joni Malkamäki
3
Päätoimittajalta
Ilmavoimien vuosijuhlassa 7.3.2014 Tikkakoskella tapasin monia kiltalaisia, joita
minulle esitteli Kiltaliiton lehden, Pilven
Veikon, toimitussihteeri Leena Tiainen. Samalla oli tilaisuus vaihtaa joitakin ajatuksia
Pilven Veikosta ja kuulla eri kiltojen odotuksista lehteä kohtaan.
Uutena päätoimittajana olen erittäin avoin
kaikille ajatuksille, jotka kohentavat tietoa
ja lujittavat eri kiltojen yhteenkuuluvuutta
lehden välityksellä. Itse päivätyöni lehdistön parissa tehneenä, mutta Ilmavoimia vain
siviilimiehen näkökulmasta seuranneena
toivonkin, että tarjoatte aktiivisesti lehden
sisältöä monipuolistavia juttuja ja panette
alulle yleistä keskustelua Ilmavoimien kiltajärjestöjen perinteisestä toiminnasta tai
nostatte uusia ajatuksia niin toiminnan kuin
myös lehden kehittämiseksi.
Pilven Veikko jatkaa edelleen samalta pohjalta, minkä päätoimittaja Heikki Lahtela
on luonut yhdessä taitosta vastanneen Jukka Nykäsen kanssa. Kiitos Teille ja koko
lehden toimituskunnalle, tästä on meidän
hyvä jatkaa, tutulla ja turvallisella toimituspolitiikalla. Niin Heikkiä kuin Jukkaa ei
lasketa laakereilleen lepäämään, vaan he ovat
lupautuneet toimimaan tukenamme edelleen, heidän kättensä jälki tulee näkymään
lehden jutuissa ja kuvissa sekä lisäksi Heikki
Kiltaliiton taloudenhoitajan ominaisuudessa
4
Pilven Veikko 1/2014
lehden taloudessa. Jotta lehtemme puolustaa paikkaansa kiltojen siteenä, se tarvitsee
myös rahoitusta. Pyrkimys on peittää lehden
kustannukset omalla tulorahoituksella eli mainosmyynnillä. Tämä tietää kaikkien yhteistä
ponnistelua ilmoitusmyynnin hyväksi. Julkaisemme sitä varten Pilven Veikko -mediakortin
käyttöönne.
Sen verran muutosta lehden ilmeeseen
saattanee tulla, kun jatkossa lehden taitto
tehdään ulkopuolisin ammattilaisten voimin
Qr-Mediassa ja lehden painaminen tapahtuu Jyväskylässä Kirjapaino Karissa. Lehden
jakelu tapahtuu edelleen pääasiassa postin
kautta.
Pilven Veikon päätoimittajana haluan antaa yli 40 vuotta kestäneen toimittajaurani
kokemukset käyttöönne lehden menestykseksi. Olen aloittanut toimittajana Warkauden
Lehdessä 1964, Keskisuomalaiseen siirryin
toimitussihteeriksi ja myöhemmin toimituksen suunnittelupäälliköksi 1971 ja Jyväskylän
Maalaiskunnan Uutiset -lehden päätoimittajaksi 1989. Alkio-opistoon tiedotuslinjan
vastaavan sijaisena ja tiedotusopin opettajana
olin 1990 – 1992. Omistamani paikallislehti
Wessmannin kustantajana ja päätoimittajana
toimin vuodet 1996 – 2006, jolloin jäin eläkkeelle.
Järjestölehtikokemusta minulle on kertynyt
mm. Suomen Lionsliiton ”Leijona” -lehden
toimitusneuvoston puheenjohtajana, kirjoittamista olen edelleen harrastanut mm. Heinäveden lehden kolumnistina ja muutamien
muiden lehtien satunnaisena avustajana.
– Ossi Kurki
Kuva: Leena Tiainen
Ilmavoimien komentajisto 1.4.2014
Ilmavoimien komentaja
prikaatikenraali Kim Jäämeri
Ilmavoimien Esikunnan Esikuntapäällikkö
prikaatikenraali Kari Salmi
Ilmavoimien henkilöstöpäällikkö Operaatiopäällikkö
eversti Pasi Hakala
eversti Sampo Eskelinen
Huoltopäällikkö
eversti Mikko Punnala
Lapin Lennoston komentaja
eversti Harri Leppälaakso
Satakunnan Lennoston komentaja Karjalan Lennoston komentaja
eversti Pauli Rantamäki
eversti Ossi Sivén
Ilmasotakoulun johtaja
eversti Petri Tolla
Lentosotakoulun johtaja
eversti Jukka Ahlberg
Ilmavoimien Materiaalilaitoksen johtaja
insinöörieversti Juha Hakulinen
5
Ylennykset
Jarmo Lindberg
Puolustusvoimain komentajaksi
Ilmavoimien entinen komentaja, nykyinen
puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg (s. 1959)
määrättiin puolustusvoimain komentajaksi
1.8.2014 lähtien.
Lindberg on ensimmäinen sotilaslentäjätaustainen puolustusvoimain komentajana.
Hän suoritti kadettikoulun vuonna 1982 ja
siirtyi lentoupseeriksi Karjalan Lennostoon.
Ilmavoimissa Lindberg on työskennellyt
myös Satakunnan Lennostossa ja Ilmavoimien Esikunnassa lentokoulutuspäällikkönä,
valmiuspäällikkönä ja operaatiopäällikkönä,
Lapin Lennoston komentajana. Pääesikunnassa tehtävinä ovat olleet operaatio-osaston
apulaisosastopäällikkö, valmiuspäällikkö.
Lindberg ylennettiin kenraaliluutnantiksi
vuonna 2011.
Insinöörieversti Kari Renko
Puolustusvoimien pääinsinööriksi
kesäkuussa
Tasavallan presidentti on nimittänyt insinöörieversti Kari Rengon Puolustusvoimien
pääinsinöörin virkaan viiden vuoden määräajaksi 1. kesäkuuta 2014 lukien.
Lisäksi tasavallan presidentti on määrännyt insinöörieversti Rengon sotavarustepäälliköksi määräajaksi 1. kesäkuuta - 31.
joulukuuta 2014 ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen apulaisjohtajaksi 1.1.2015
lukien. Insinöörieversti Renko toimii tällä
hetkellä osastopäällikkönä Ilmavoimien materiaalilaitoksella.
Ilmavoimien ja koko puolustusvoimien
logistiikkajärjestelmä uudistuu ensi vuoden
alussa, kun Ilmavoimien materiaalilaitos
yhdistyy 1.1.2015 perustettavaan Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen. Logistiikkalaitoksen tehtävänä on tuottaa puolus6
Pilven Veikko 1/2014
Henkilöitä uusiin tehtäviin
Ilmavoimien johdossa
1.6.2014
• Ilmasotakoulun johtaja eversti Petri
Tolla siirtyy Ilmavoimien Esikunnan
esikuntapäälliköksi. Prikaatikenraali
Kari Salmi siirtyy tuolloin reserviin.
• Ilmavoimien henkilöstöpäällikkö
eversti Pasi Hakala siirtyy
Ilmasotakoulun johtajaksi
• Satakunnan Lennoston esikuntapäällikkö eversti Mikko Kauppala
siirtyy Ilmavoimien henkilöstöpäälliköksi.
1.7.2014
• Lapin Lennoston komentaja eversti
Harri Leppälaakso siirtyy reserviin
• Lentosotakoulun johtaja eversti
Jukka Ahlberg siirtyy Lapin
Lennoston komentajaksi
• Lentosotakoulun apulaisjohtaja
everstiluutnantti Antti Koskela
Lentosotakoulun johtajaksi
tusvoimien yhteiset logistiikan palvelut sekä
mahdollistaa osaltaan suorituskyvyn rakentaminen, ylläpito ja käyttö.
Uusi Puolustusvoimien logistiikkalaitos
toimii 39 paikkakunnalla ja sen palvelukseen
siirtyy kaikkiaan noin 2 350 työntekijää.
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen vuosibudjetti tulee olemaan noin 1, 2 miljardia
euroa, ja se vastaa vuosittain puolustusvoimien materiaalihankoinnoista noin 500 miljoonan euron edestä.
”Ilmailua en jätä”
totesi kenraali Puranen eläkeharrastuksistaan
– Haikealta tämä tuntuu, kun puolustusvoimissa ei yli 30-vuotisen työurani jälkeen
enää olekaan seuraavaa tehtävää, tuntui jopa
kuin jäisi työttömäksi, pohti kuluvan vuoden
maaliskuun lopussa reserviin siirtynyt Suomen
Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Lauri Tapio Puranen. Haikeus ja jopa ikävä hiipii ajatuksiini, kun joutuu jättämään osaavan
henkilöstön, tiiviisti yhteen sopeutuvan työyhteisön. Olen työurani aikana työskennellyt
monissa eri tehtävissä pääasiassa Ilmavoimien,
mutta myös Pääesikunnassa useissa eri tehtävissä ja aina olen pannut merkille, että tämä
työ on ollut yhdessä tekemistä – tiimityötä
parhaimmillaan. Ikävää Ilmavoimissa tehtyä
työtä ja työyhteisöä kohtaan lievittänee kuitenkin eläkepäivien harrastukset, joista komentaja totesi:
”IImailua en jätä, ilmaan mieli tekee jatkos-
sakin, se tulee olemaan edelleen tärkeimpänä
harrastuksenani tenniksen, laskettelun ja hiihdon kanssa. Työrupeamani olen aikonutkin
palkita ystävieni kanssa Heli-ski laskettelulomalla Kanadassa”.
Maaliskuun alkupäivinä, kun tätä haastattelua tehtiin, Ilmavoimien komentaja kenraali
Puranen oli edelleen kiireinen ja tiiviisti kiinni
Puolustusvoimien uudistushankkeessa, mitä
hän piti komentajakautensa keskeisimpänä
tehtävänään.
– Puolustusvoimauudistus on kokonaisuudessaan edennyt suunnitellusti niin uudelleenorganisoinnin kuin kehittämisohjelmassa
mainittujen materiaalihankintojen osalta. Ilmavoimien suorituskyky on säilytetty ja jopa
parantunutkin. Komentajan silmin katsottuna
tehdyt toimenpiteet näyttävät erittäin hyvältä
ja 2017, kun uudistusohjelma on saatu koko7
naisuudessaan vietyä loppuun, Ilmavoimat on
organisaatioltaan pienempi, mutta suorituskykyisempi ja kompakti. Uudistuksen jälkeen
Ilmavoimiemme rakenne on tämän kokoisille
Ilmavoimille kompakti ja toimiva, totesi kenraali Puranen ja jatkoi, että uudistuksen lähtökohtana ollut vaatimus Ilmavoimien suorituskyvystä on saavutettu ja jatkossakin turvattu.
Huoli henkilökunnasta
Haasteena tässä uudistushankkeessa on ennen kaikkea suuri muutos Ilmavoimien henkilöstölle, koska Ilmavoimissakin lähes 600
henkilöä joutuu vaihtamaan paikkakuntaa.
Puranen uskoo kuitenkin, että suurin osa
henkilöstöstä ottaa vastaan työpaikan uudelta paikkakunnalta ja elämä uudella paikkakunnalla lähtee hyvin käyntiin. Ilmavoimien
joukko-osastot ovat tehneet yhdessä alueensa kuntien kanssa työtä, jotta uudet asukkaat
tuntisivat itsensä tervetulleeksi uuteen työja asuinpaikkaan. Toki osalle henkilöstöstämme muutto uudelle paikkakunnalle ei eri
syiden vuoksi onnistu, tällöin vaihtoehtona
on valitettavasti irtisanoutuminen, tähänkin
on pyritty löytämään eri tukitoimia.
Puolustusvoimissa ”rikkaan miehen elämä” on nyt valitettavasti ohi ja toiminta
on sopeutettava niukentuviin rahahanoihin
kuitenkin niin, että päätehtävä maamme
suojeleminen sotilaalliselta hyökkäykseltä ei
vaarannu.
Sopeuttamistoimet ovat niille paikkakunnille, joista Puolustusvoimien toiminta
vähenee tai lakkaa kokonaan kova isku ja
henkilöstölle raskaita. Ilmavoimissa puolustushaarakoulutuksen keskittäminen Ilmasotakouluun Tikkakoskelle vie Lentosotakoulun Kauhavalta ja IImavoimien Teknillisen
koulun Hallista, mutta Tikkakoskelle keskittämisessä nähdään tarpeellista synergiaetua
ja taloudellisuutta. Samoin jatkossa on enää
kaksi hävittäjälennostoa Karjalan Lennosto
8
Pilven Veikko 1/2014
ja Lapin lennosto sekä yksi kuljetus- ja ilmasodantutkimuslennosto Satakunnan Lennosto.
– Vaikka hävittäjälennostojen määrä vähenee kahteen, niin uskon kahden laivueen,
Kuopiossa ja Rovaniemellä, pystyvän selviytymään tehtävästään, ilmapuolustuksesta ja
valvonnasta. Sijaintipaikkakuntien etuna on
mm. lentokoulutukseen käytettävissä hyvä
yhtenäinen ja laaja harjoitusalue. Puolustusvoimauudistuksen seurauksena Ilmavoimien
lentotuntimäärät kyetään nostamaan vuoden
2010 tasolle. Harjoituslentotuntien määrähän kertoo yleensä Ilmavoimien tehokkuuden, koska ilmassa oleva kone vaatii koko
maaorganisaationkin tehokkaan toiminnan,
totesi kenraali Puranen muutosten onnistumisarvioinnissaan.
Materiaali ajantasalle
Henkilöstön organisoinnin ja toimintatapojen ajanmukaisuuden ohella Ilmavoimien suorituskyky perustuu ajanmukaisen materiaalin, kaluston olemassaoloon.
– Ilmavalvontatutkakalusto vastaa tällä
hetkellä melko hyvin tarvettamme; keskivalvontatutkia ollaan juuri uusimassa ja
kaukovalvontatutkat ovat keski-iän päivityksessä. Samoin Hornet-kalusto on saanut
ensimmäisen elinkaaripäivityksen MLU-1,
jolla on parannettu koneen lähitaistelukykyä
kypärätähtäimillä ja toinen vaihe MLU-2
on aloitettu. Siinnä parannetaan koneen
tutkan suorituskykyä, omasuojajärjestelmää
ja varustetaan kansainvälisesti yhteensopivalla tiedonsiirtojärjestelmällä. Koneisiin
tehdään ”ilmasta maahan” -operointikyvyn
mukainen varustelu, mikä on tarpeellinen
ja keskeinen toiminto nykyisessä sodankäynnissä. Toisen vaiheen päivitettyjen
Hornettien operatiivinen käyttöönotto on
sitten LapinLennoston vastuutehtävänä.
– Näillä toimenpiteillä on Hornettien suorituskykyä ja käyttöikää jatkettu aina 2025
– 2030 luvuille saakka. Ilmasta maahan operointikyky avaa myös Ilmavoimille kyvyn
vaikuttaa vastustajan avainkohteisiin kauaskantoisilla JASSM-täsmäohjuksilla (n. 400
km), JSOW -liitopommeilla tai lyhyemmän
kantaman JDAM-täsmäpommeilla. Lentopommien taistelukäyttö kiellettiin Suomelta
Pariisin rauhansopimuksessa1947, mutta se
on katsottu jo rauenneeksi pykäläksi, totesi
kenraali Puranen. Ilmasta maahan kehittämisen myötä Ilmavoimien suorituskyky kriisin ennaltaehkäisyyn tehostuu.
Kansainvälinen toiminta
tukee kansallista puolustusta
Puolustusvoimien osallistuminen kansainväliseen toimintaan kuuluu perustehtäviin ja
kehittää myös kansallista puolustuskykyämme. Samalla pääsemme näyttämään ulkopuolisille osaamistamme ja suorituskykyämme. Ilmavoimilla tästä hyvänä esimerkkinä
on Karjalan Lennostossa Ilmavoimien henkilöstöstä ja varusmiehistä (nyt jo reservissä)
koulutettu n. 260 hengen joukko, Hornetlaivue, mikä on läpäissyt Nato-vaatimusten
mukaisen evaluoinnin ainoana Naton ulkopuolisena maana. Valmiusjoukkue on 60
vuorokauden valmiudessa käytettävissä mm.
kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviiin.
– Tämä oli meiltä hieno ponnistus ja
merkittävä suoritus, mitä eivät kaikki Natomaatkaan läpäisseet, kehaisi kenraali Puranen
ja jatkoi, että tässä me opitaan paljon ja oppi
on suoraan siirrettävissä kansalliseen puolustukseemme mm. ajankohtaiseen rauhan- ja
sodanajan taistelutukikohtasuunnitteluun.
Maamme puolustaminen
vaatii myös rahaa
Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen
vaatii myös rahaa. – Puolustusvoimille on
perinteisesti budjettiin varattu 700 miljoonaa,
mutta siitä on nyt säästönä leikattu 200 miljoonaa, mutta käytettävissä oleva 500 miljoonaa on liian vähän, sillä ei pystytä tekemään
kaikkia lähiajan materiaalihankintoja, totesi
kenraali Puranen ja jatkoi, että parhaillaan
eduskunnassa kansanedustaja Kanervan johdolla selvitellään Puolustusvoimien lähivuosien
lisärahoitustarvetta, mikä olisi 150 miljoonaa.
Päätös määrärahasta pitäisi tehdä seuraavan
hallitusohjelman laatimisen yhteydessä, jotta
pystyisimme ylläpitämään uskottavan puolustuskykymme, emmekä näivettyisi. Lisärahoitus
antaa myös mahdollisuuden tehdä eri aselajien
suuret materiaalihankinnat lomittain, etteivät
isot rahatarpeet kasautuisi samoille vuosille.
Ilmavoimien lähiajan isompiin hankkeisiin
kuten Vinka -alkeislentokoulutuskoneiden
korvaushankintaan rahoitus on jo olemassa ja
se sisältyy budjetissa olevaan 500 miljoonaan,
Hornettien korvaushankinta on aikanaan erillinen päätös samoin sen rahoitus.
Puolustusvoimien alkeislentokoulutuksen
ja siviili-ilmailun vastaavan koulutuksen mahdollista synergiaetua selvitetään, mutta säästökohteeksi siitä ei juuri ole, arvelee kenraali
Puranen, koska Ilmavoimien alkeislentokoulutusvaatimukset ovat siviili-ilmailun vastaavaa koulutusta tiukemmat mm. Ilmavoimat
edellyttävät uudelta alkeiskoulukoneelta taitolentokelpoisuutta, mitä taas siviilipuolella ei
vaadita.
Puolustusbudjetin 200 miljoonan säästöleikkaus vei Ilmavoimilta tukikohtien varustamishankkeen odottelemaan parempia aikoja. Jos
150 miljoonan lisärahoitus hyväksytään, niin
tukikohtien varustamishankkeet sisältyisivät
tähän määrärahaan.
Nämä ovat olleet isoja asioita puolustusvoimien uudistushankkeessa etenkin Ilmavoimien osalta. Osa uudistuksista on jo valmiina,
mutta työ jatkuu jäljellä olevien hankkeiden
parissa vielä vuoteen 2017 saakka. Tehtävinä
ovat vielä mm. ilmavalvontajärjestelmän uudistus, missä kaukovalvontatutkiin tehdään
elinkaaripäivitys ja Hornettien toisen elinkaa9
ripäivityksen saattaminen loppuun.
– Kun nämä on tehty, Suomen ilmavoimat
suhteessa turvallisuusympäristöömme ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan Ilmavoimien
historian aikana, arvioi kenraali Puranen.
Hän totesikin, että muissa maissa ihmetelläänkin, kuinka Suomi pystyy pienillä resursseilla ja näin taloudellisesti ylläpitämään suorituskykyiset ilmavoimat.
Seuraajalle jää hyvä ”perintö”
Eläkkeelle väistyvä kenraali Puranen voi
hyvillä mielin jättää ilmavoimat seuraajalleen
prikaatikenraali Kim Jäämerelle, jonka tehtävänä on luotsata ilmavoimia tuleville vuosille ja vuosikymmenille.
Tehtävä tulee olemaan haastava, mutta
tehtäväsiirto sujunee ongelmitta, sillä tuleva
komentaja on ollut Ilmavoimien operaatiopäällikkönä keskeisesti mukana suunnittelemassa uudistushankkeita.
– Olen kovasti yllättynyt, jos seuraajani tekee suuria muutoksia näihin suunnitelmiin,
totesi kenraali Puranen. Hän ounasteli, että
kansainvälinen toiminta, verkottuminen,
painottuu Jäämeren komentaja-aikana ehkä
nykyistä voimakkaammin,
Isona tehtävänä uudella komentajalla tulee
olemaan käynnistää valmistelu Hornettien
korvaamiseksi uudella kalustolla.
– Hankinta on välttämätön, sillä me tarvitsemme Suomen ilmatilan hallintaan ja puolustamiseen oman ajanmukaisen kaluston,
tätä tehtävää ei puolestamme kukaan muu tee,
totesi kenraali Puranen. Päätös tulevasta kalustohankinnasta on iso turvallisuuspoliittinen
päätös, mutta ei vielä ajankohtainen. Minkälaiset koneet ne ovatkaan ja kuinka paljon niitä tarvitaan, päätös syntynee valtioneuvostossa
ehkä 2019–2022 hallituskaudella.
– Ossi Kurki
Kuva: Leena Tiainen
Kenraalimajuri Lauri Puranen luovutti Ilmavoimien komentajuuden prikaatikenraali Kim Jäämerelle
maaliskuun 31. päivänä Tikkakoskella järjestetyssä vaihtotilaisuudessa. Kuva: ilmavoimat
10
Pilven Veikko 1/2014
Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Lauri Puranen
Suomella on uskottava kyky
puolustaa ilmatilaansa
Ilmavoimilla on Puolustusvoimien päätehtävän toteuttamisessa selvä rooli: Ilmavoimat vastaa Suomen ilmapuolustuksesta.
Tässä roolissa Ilmavoimat toimii ennaltaehkäisijänä, mahdollistajana ja ratkaisijana.
Puolustusvoimien ensisijainen tavoite on
ennaltaehkäistä mahdolliset hyökkäykset
maatamme vastaan. Ennalta ehkäisijänä Ilmavoimien merkitys on keskeinen. Ilmavoimillamme on uskottava ja ympäristössämme
myös tunnustettu suorituskyky ilmahyökkäystentorjuntaan ja hyökkääjän lyömiseen.
Mahdollistajana Ilmavoimien tehtävänä
on suojata yhteiskunnan elintärkeitä kohteita ja toimintoja sekä suojata maavoimien ja
merivoimien perustaminen ja keskittäminen.
Ilmavoimat suojaa myös muiden puolustushaarojen taistelua. Ilmasta maahan kyvyn
kehittämisen myötä Ilmavoimille tulee myös
kyky vaikuttaa hyökkääjän taistelukykyyn ja
näin mahdollistaa omien torjuntaoperaatioiden onnistuminen.
Ratkaisijana Ilmavoimat toimii, kun se
kykenee ylläpitämään oman alueemme ilmaherruuden ja tuottamaan hyökkääjän
ilma-aseelle sellaiset tappiot, että hyökkääjä
menettää edellytykset hyökkäyksen jatkamiseen. Nykyisellä kalustolla, toimintatavoilla
ja henkilöstömme osaamisella myös tämän
haasteellisen tavoitteen saavuttaminen on
mahdollista, kunhan ilmavoimaa käytetään
ja johdetaan oikein.
Ilmavoimien F-18 Hornet -monitoimihävittäjä ilmasta maahan -aseistuksella varustettuna. Oikean siiven
ulommassa ripustimessa ohjautuva JDAM-pommi (sininen) ja sisemmässä lisäpolttoainesäiliö. Rungon keskilinjalla LITENING-maalinetsintäsäiliö (tummanharmaa). Vasemman siiven kärjessä AIM-9X -infrapunaohjus.
Kuva Puolustusvoimat, Ville Tuokko
11
Suorituskykyä ylläpidetään kehittämällä
Ilmavoimien suorituskyky perustuu osaavaan henkilöstöön, oikeisiin toimintatapoihin ja suorituskykyiseen kalustoon. Ilmavoimissa näitä kaikkia pyritään kehittämään
tasapainoisesti. Ilmavoimien materiaalinen
kehittäminen etenee tällä hetkellä varsin
hyvin. Keskivalvontatutkat ovat uusittavana, kaukovalvontatutkiin tehdään keski-iän
päivitystä, kuljetuskoneet ja yhteyskoneet
on uusittu ja lentokoulutus on turvattu aina
vuoteen 2035 asti, kun 26 Hawk-koneeseen
tehdään ohjaamopäivitys.
Hornet-hävittäjät ovat elinkaarensa puolivälissä, ja nyt aloitetut MLU2 (Mid-Life
Update) -päivitykset takaavat ensilinjan hävittäjän suorituskyvyn säilymisen uhkaympäristön vaatimusten mukaisena vuosiin
2025–2030 saakka. Erittäin iso muutos
Ilmavoimien tehtäviin tulee, kun Hornetkalustolle kehitetään kyky ilmasta maahan
operaatioihin. Tätä kykyä Ilmavoimissa ei
ole ollut sitten Pariisin rauhansopimuksen
solmimisen. Nyt osana Puolustusvoimien
vaikuttamiskyvyn kehittämistä Horneteihin
hankitaan kauaskantavia JASSM-ohjuksia
ja JSOW-liitopommeja sekä JDAM-täsmäpommeja.
Ilmavoimiemme toimintatapoja ja henkilöstön osaamista on kehitetty yhteistoiminnalla muiden suorituskykyisten ilmavoimien
kanssa, osallistumalla vaativiin kansainvälisiin ilmataisteluharjoituksiin ja evaluoimalla hävittäjäosasto Naton vaatimusten
mukaiseksi sotajoukoksi. Tällä kaikella on
kyetty kehittämään Ilmavoimien suoritus­
kykyä kotimaan puolustustehtäviin sekä samalla osoittamaan omaa osaamistamme ja
suorituskykyämme rajojemme ulkopuolelle.
Saadut opit siirretään niin oman henkilöstömme kuin Ilmavoimien varusmies- ja reserviläiskoulutukseenkin.
Toimintatapojen kehittäminen koskee laajasti koko Ilmavoimien toimintaa: johtamis12
Pilven Veikko 1/2014
ta, lentotoimintaa, tukeutumista, valvontaa
ja taistelunjohtamista. Ilmasta maahan vaikuttamiskyvyn tehokas käyttö edellyttää
myös uusien toimintatapojen ja prosessien
kehittämistä niin Pääesikunnassa ja sen alaisissa laitoksissa, Ilmavoimissa kuin muissa
puolustushaaroissakin. Tämän kyvyn tehokas käyttö on siis sitä kuuluisaa ”JOINTtoimintaa” jos mikä.
Ilmavoimia on kehitetty vuosikymmenet
Ilmavoimien oman henkilöstön määrätietoisella työllä, Puolustusvoimien johdon ohjauksella ja valtion johdon hyväksymien linjausten mukaisesti. Tämän työn tuloksena
Ilmavoimat on edellä mainitsemissanitehtävissä nyt suorituskykyisempi kuin koskaan
ennen historiansa aikana. Tällä suorituskyvyllä on suuri merkitys kansakuntamme turvallisuudelle.
Seuraava iso haaste on 2020-luvun puolivälin paikkeilla eteen tuleva monitoimihävittäjien suorituskyvyn korvaaminen. Uskon
valtion johdon ja Puolustusvoimien johdon
kykenevän tämänkin haasteen ratkaisemiseen vastuuntuntoisesti ja näin turvaavan
oman ilmatilamme puolustamisen. Ilmavoimien motto on: ”Suomella pitää olla uskottava kyky puolustaa ilmatilaansa.” Tähän me
kykenemme tänään ja myös tulevaisuudessa.
Tätä ei puolestamme kykene kukaan muu
tekemään.
Puolustusvoimien tehtävä on suojata maatamme sotilaallisilta hyökkäyksiltä, tukea
muita viranomaisia ja osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Ilmavoimien komentaja suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen.
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin
Kylkirauta 4/2013 –lehdessä.
Pilven Veikko –lehti on saanut luvan julkaista artikkelin sekä Kylkirauta-lehdeltä
että Ilmavoimien komentajalta.
Eversti evp. Martti Lehto
Kybermaailman uhkaympäristö
Kybermaailman muutoksen drivereina
ovat olleet aika, data, verkko ja äly.
Minuutin aikana Instagram-palvelussa jaetaan 216 000 valokuvaa, Amazonissa tehdään
kauppaa 83 000 dollarin arvosta, YouTubeen
ladataan 72 tuntia videoita ja Google-hakuja
tehdään 2 miljoonaa, Facebookissa tapahtuu
1,8 miljoonaa ”tykkäystä”, 204 miljoonaa
emailia ja 278 000 twiittiä lähetetään. Yksi esimerkki aikatekijän muutoksesta on Slammerverkkomato, joka lamautti osan internetin
verkkoliikenteestä vuonna 2003 saavuttaen
10–15 minuutissa pääosin ne kohteet, joihin
hyökkäys oli kohdistettu.
Datan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Googlen toimitusjohtaja on todennut, että
ihmiskunnan alkuajoista vuoteen 2003 mennessä informaatiota on luotu 5 exatavua (5 x
1018 datan tallennusyksikköä) ja nyt sama
määrä luodaan joka toinen päivä. Esimerkiksi
CERN-laboratorion Large Hadron Colliderin
150 miljoonaa sensoria tuottivat 22 petatavua
dataa (22x1015) vuonna 2012.
Informaatioteknologian käyttö on kasvanut
räjähdysmäisesti ja on muodostanut globaalin
verkoston. Vuonna 1998 3,6 prosenttia maailman väestöstä käytti internettiä. Nyt käyttäjiä
on noin 2,5 miljardia (35 %). Matkapuhelinten käyttäjiä maailmassa on yli 4 miljardia ja
lähitulevaisuudessa verkottuneita laitteita on
triljoona muodostaen esineiden internetin
(Internet of Things).
Älykäs kybermaailma
v. 2013 myytiin
968 miljoonaa
älypuhelinta
Lähes 90%
autoteollisuuden uusista
innovaatioista ilmentyy
ohjelmistoissa ja elektroniikassa
Maailmassa on kohta
1 biljoona
verkottunutta laitetta.
13
Uhat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja vastaan voivat kohdistua suoraan tai välillisesti kansallisia järjestelmiä ja/tai kansalaisia vastaan maan rajojen sisältä tai ulkoa.
Uhkaluokittelu voidaan tehdä monella eri
tavalla, mutta yksi käytetyimmistä on tehdä
se motiivien perusteella.
Tason 1 muodostaa kybervandalismi, johon
kuuluvat mm. hakkerointi ja haktivismi
Haktivismilla (hacktivism) tarkoitetaan tiekone- ja verkkovälitteisen aktivismin eri muotoja, useimmiten internetissä. Termi koostuu
sanoista hakkeri (hacker) ja aktivismi (activism). Toimintamuotoina ovat murtautuminen tietojärjestelmiin ja palvelunestohyökkäykset internetissä. Viimeaikainen Anonymous
-hakkeriryhmien toiminta on ollut vaikutuksiltaan aikaisempaa tehokkaampaa. Myös tapaukset Manning ja Snowden voidaan nähdä
kyberajan aktivismina.
Tason 2 muodostaa kyberrikollisuus
Euroopan Yhteisöjen komissio määrittelee
kyberrikollisuuden rikoksiksi, "jotka tehdään
sähköisiä viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä
hyödyntäen tai jotka kohdistuvat mainittuihin
verkkoihin ja järjestelmiin". Nykyisin verkkorikollisuus on ammattimaista toimintaa taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Rikolliset
toimivat harvoin yksin vaan muodostavat kiinteän tai löyhän verkoston. Toiminnassa rikolliset ovat omaksuneet eri rooleja. Ohjelmoija
kirjoittaa haittaohjelmia ja myy niitä edelleen
bot-verkon ylläpitäjälle. Bot-verkko on virtuaalisesti haltuun otettujen orja-tietokoneiden
muodostama verkosto, jonka kautta voidaan
levittää viruksia, jakaa roskapostia tai toteuttaa palvelunestohyökkäyksiä. Ylläpitäjä puolestaan myy verkkonsa palveluja roskapostittajalle tai palvelunestohyökkäyksillä yrityksiä
uhkaavalle kiristäjälle. Koska kiinnijäämisen
riski on vähäinen, verkkorikollisuus on varsin
kannattavaa toimintaa.
14
Pilven Veikko 1/2014
Kyberrikollisten hyökkäykset ovat lisääntyneet voimakkaasti viime vuosien aikana.
Hyökkäysten määrä on yli kaksinkertaistunut
viimeisen kolmen vuoden aikana. Samalla
hyökkäysten aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat nousseet lähes 40 prosenttia. Kyberrikollisuudesta aiheutuneet taloudelliset
tappiot globaalisti ovat nykyisin jopa lähes
400 miljardia dollaria vuodessa.
Tason 3 muodostaa kybervakoilu
Kybervakoilu voidaan määritellä toimiksi, joilla hankitaan salaisia tietoja yksityisiltä
ihmisiltä, kilpailijoilta, ryhmiltä, hallituksilta ja vastustajilta poliittisen, sotilaallisen tai
taloudellisen edun saavuttamiseksi käyttäen
laittomia menetelmiä internetissä, verkoissa,
ohjelmistoissa tai tietokoneissa. Kybervakoilua
käydään koko ajan. Eri maiden tiedusteluorganisaatiot pyrkivät tunkeutumaan tärkeisiin
kohteisiin hankkiakseen tarvitsemaansa strategisen tason tietoa. Snowdenin paljastukset
NSA:n ja muiden valtiollisten toimijoiden
toiminnasta osoittavat kybervakoilun olevan
normaalia tiedusteluorganisaatioiden arkipäivää, jota varten alan suurvallat ovat kehittäneet erilaisia vakoilujärjestelmiä.
Tason 4 muodostaa kyberterrorismi
Kyberterrorismissa tietoverkkoja käytetään
hyökkäyksiin kriittisiä informaatiojärjestelmiä
kohtaan ja niiden kontrollointiin. Hyökkäysten tavoitteena on tuottaa vahinkoa ja levittää
pelkoa ihmisten keskuuteen sekä painostaa
poliittista johtoa taipumaan terroristien vaatimuksiin. Kyberterroristi näkee tiedon, tietoliikenteen ja kriittisen infrastruktuurin kohteina,
joihin hyökkäämällä voidaan tuottaa pelkoa ja
terroria tai kyberterrorioperaatio voi toimia
voiman lisääjänä (force multiplier) yhdessä
muiden hyökkäysmuotojen kanssa.
Tason 5 muodostaa kybersodankäynti
Kybersodankäynti muodostuu kolmesta
kokonaisuudesta: Strateginen kybersodankäynti, taktis-operatiivinen kybersodankäynti ja kybersodankäynti sotaa alemmissa
kriiseissä. Kybersodankäynti-käsitteelle ei ole
yleisesti hyväksyttyä määritelmää ja sitä käytetään hyvinkin laajasti kuvaamaan valtiollisten toimijoiden operaatioita kybermaailmassa.
Kybersodankäynti edellyttää valtioiden välistä
sotatilaa, jossa kyberoperaatiot ovat osa muita
sotilaallisia operaatioita. Esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää Venäjän ja Georgian välistä
sotaa elokuussa 2008.
Tutkijat yhtyvät käsitykseen siitä, että kybersodankäynnin määrittelyn tulisi perustua
sodan tavoitteisiin ja motiiveihin eikä niinkään
kyberoperaatioiden muotoihin. Heidän mielestään sota on aina muodoltaan laaja-alainen
käsittäen kaikki sodankäynnin muodot, jolloin kybersodankäynti on yksi sodankäynnin
muoto, jota käytetään perinteisen aseellisen
vaikuttamisen rinnalla.
Kybersodankäynti voidaan tulkita nykymuodossaan sisältävän sekä informaatiosodankäynnin että elektronisen sodankäynnin ja
muodostavan verkostokeskeisen sodankäynnin
mukaisen toimintatapamallin. Kyberajattelun
myötä on haluttu tuoda informaatioympäristön keskiössä olevan informaation rinnalle
kyberavaruuden rakenteet eli kriittinen infrastruktuuri. Yhteiskunnan kaikki elintärkeät
toiminnat ovat enemmän tai vähemmän verkottuneita ja siksi yhteiskunnan elintärkeiden
verkottuneiden toimintojen suojaamisesta on
tullut entistä tärkeämpää.
Keväällä 2007 Viroon kohdistui verkkohyökkäysten sarja, jonka kohteina olivat kolmen viikon ajan mm. valtiojohto, poliisi,
pankkilaitos, media ja yritysmaailma.
Venäjän ja Georgian välinen sota elokuussa
2008 oli Georgian asevoimien ja Etelä-Ossetian armeijan sekä Venäjän federaation joukkojen välillä käyty sota. Tässä lyhyessä sodassa
käytettiin kybersotatoimia osana perinteisiä
aseellisia operaatioita. Ero kyberrikollisen, kybertaistelijan ja kyberterroristin välillä on motivaatio. Kyberrikollinen tavoittelee taloudellista hyötyä, kybertaistelija toimii sotilaallisten
tavoitteiden saavuttamiseksi ja kyberterroristi
omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Motivaatio ja tavoitteet erottelevat nämä ryhmät
toisistaan.
Jokainen voi omalla kohdallaan
pienentää kyberuhkien vaikutusta,
kun muistat seuraavat 10 ohjetta:
1. Kaikki nettiin laitettu on siellä ikuisesti
2. Kaikki salaus ja rajoitusasetukset
ovat murrettavissa – käytä
kuitenkin hyvää salasanaa
3. Hoida raha-asioitasi vain oman
tutun pankkisi kanssa
4. Älä ole yhteydessä
tuntemattomiin netissä
5. Tapaaminen nettikeskustelun
perusteella on aina riski
6. Älä avaa epäilyttäviä
posteja, erityisesti liitetiedostoja
7. USB-tikut ovat suurin yksittäinen
riskitekijä – älä laita USB-tikkua
vieraisiin koneisiin
8. Toteuta toimiva
varmuuskopiointijärjestely
9. Se mikä netissä tuntuu tosi upealta,
on erittäin todennäköisesti huijausta
10. Kaikessa nettityöskentelyssä
tarvitaan tervettä epäluuloa
Kirjoittaja on sotatieteen tohtori,
eversti evp. Martti Lehto ja toimii
kyberturvallisuuden tutkijana Jyväskylän
yliopiston Tietotekniikan laitoksella.
15
96. vuosipäivän juhlatilaisuus 7.3.2014
Ilmavoimat palkitsi ansioitunutta henkilöstöä
Ilmavoimien virallinen vuosipäivä on 6. maaliskuuta. Ilmavoimat vastaanotti kyseisenä päivänä vuonna
1918 ensimmäisen lentokoneensa ruotsalaisen kreivi von Rosenin lahjoittamana. 96-vuotiaat Suomen
Ilmavoimat kuuluu maailman vanhimpiin.
Kersantti Antti Hatara sai lentoturvallisuuspalkinnon ja Karhumäki-kiertopalkinnon tutkimustyöstä saivat kapteeni
Jaakko Salomäki ja kapteeni Henri Lagerstedt Satakunnan Lennostosta.
Vuosipäivän yhteydessä Ilmavoimat palkitsi ansioituneita henkilöitä ja yksiköitä perinteisillä kiertävillä muistopalkinnoilla sekä
Ilmavoimien Kotka-levykkeillä.
Lentäjäritarin maljalla palkittiin Lentosotakoulu. Mannerheim-ristin ritarien
Ilmavoimille luovuttama kiertopalkinto
annetaan vuosittain Ilmavoimien joukkoosastolle, jonka lentävä henkilöstö kerää
eniten pisteitä eri lajeissa järjestettävissä
kilpailuissa.
Ansioituneelle sotilaslentäjälle myönnettävän Maaherran maljan sai everstiluutnantti Henrik Elo Karjalan Lennostosta.
Kapteeni Seppo Laakso Lentosotakoulusta palkittiin lentoteknisen alan henkilöstölle myönnettävällä Sud Aviation -maljalla
ja kapteeni Juha Tervo Lapin Lennostosta
Viesti- ja tutka-alan henkilöstölle myönnettävällä O.F.E.M.A. -maljalla.
Ilmavoimien toimintaa tukevissa tehtävissä palvelevalle henkilöstölle myönnettävällä ITT-maljalla palkittiin KTM Tapio
Fränti Ilmavoimien Materiaalilaitokselta
16
Pilven Veikko 1/2014
sekä lentoturvallisuutta edistävän teon johdosta myönnettävällä Paavo Janhusen muistopalkinnolla kersantti Antti Hatara Satakunnan Lennostosta.
Liikunta-alan tunnustuspalkintona jaettavalla Finnair-maljalla muistettin kapteeni Mikko
Viirretiä Ilmavoimien Esikunnasta.
Ilmavoimien kannalta merkittävää tutkimustyötä tekeville myönnettävän Karhumäki-kiertopalkinnon sai tänä vuonna kapteeni
Jaakko Salomäki ja kapteeni Henri Lagerstedt Satakunnan Lennostosta.
Kotka-levykkeen sai everstiluutnantti
(evp) Matti Soini.
Ilmavoimien levyke myönnettiin luutnantti (evp) Lauri Piiroselle, ylivääpeli Jani
Lindille Karjalan Lennostosta ja kersantti
Markus Kinnuselle Karjalan Lennostosta.
Lisäksi vuosipäivän tilaisuuden yhteydessä
myönnettiin kunniatohtori Raimo Sailakselle ja eversti Martti Karille Suomen Lentomerkki Tähystäjälle.
Everstiluutnantti Henrik Elo, kapteeni Seppo Laakso, kapteeni Juha Tervo ja kapteeni Mikko Viirret
ovat vastaanottaneet palkintonsa.
Everstiluutnantti
Matti Soini sai
Ilmavoimien
Kotka -levykkeen
ansioistaan
maanpuolustustyössä.
Lentosotakoulun johtaja eversti Jukka Ahlberg
ja kapteeni Henrik Väre vastaanottivat
Lentäjäritarien maljan.
Kuvat: Ilmavoimat / Eila Pihlaja
Luutnantti (evp) Lauri Piironen ja ylivääpeli
Jani Lind saivat Ilmavoimien levykkeen.
17
Luutnantti Reino Peterzens (vas.) ja kapteeni Risto Kavanne
(Kuva Tuulikki Weckström).
Aisti-ilmavalvonta ja Helsingin
ilmapuolustus 1941 – 1945
Osa II (osa I julkaistiin Pilven Veikossa 2/2013)
Uusi ilmavalvontataso
Suomenlinnan ivak:ssa puhelinkeskus ohjasi puhelut vastaanottokoppeihin, ja tasolla
voitiin kuunnella vain kahta viestiä samanaikaisesti. Kuunneltava linja valittiin valintalaitteella. Kopissa päivystävä ilmavalvontalotta (iv.) kirjoitti viestin viestilipulle, joka
toimitettiin merkitsemistä varten tasolle. Tasopäälliköllä oli mahdollisuus kuunnella puheluja tasolla. Keskusta kuormitti lisäksi Uudenmaan Rannikkoprikaatin viestiliikenne.
Ilmavoimien esikunnassa viestiteknillisen toimiston päällikkö majuri Honkasalo
antoi heinäkuussa 1942 puhelininsinööri
luutnantti Karin tehtäväksi laatia uuden ta18
Pilven Veikko 1/2014
sopöydän vaatimukset 15. 8. mennessä. Tason valmistumisajaksi Viestipataljoona 10:n
(VP 10) ins.kapteeni Hellner arvioi 3 viikkoa. VP 10 oli Päämajan ja kenttäarmeijan
selusta-alueen viestiyhteyksistä huolehtiva
organisaatio.
22.8. Hellner ilmoitti, että ilmavoimien
viestikomentajan lähettämän luonnoksen
mukaista ilmavalvontakeskustasoa (ivak) ei
voi rakentaa. Pöydän vaatimuksista käytiin
30.–31.8.neuvotteluja, joiden perusteella
laadittiin uusi luonnos ja 3.9. sovittiin, että
tason kattavan lasin vahvuus on 8 mm ja tason mitat 1200 x 1500 mm. Ilmavoimien
esikunnasta lähetettiin muutospiirros VP
10:lle 7. 9. Seuraavien kuukausien aikana
esitettiin vielä useita lisäyksiä ja muutoksia
Piirros Helsingin uusi Ivak, järjestelyt 1.3.1944
suunnitelmiin. Joulukuun puoliväliin tultaessa osoittautui, että valmisteilla olleeseen ilmavalvontatasoon oli vielä tehtävä muutoksia, jotka viivyttävät sen valmistumista.
Torjuntakeskuksen ja ivak:n tilojen vastaanottotarkastuksessa 27.5.1943 majuri
Honkasalo ym. hyväksyivät luolassa tehdyt
rakennustyöt ja tarkastivat torjuntakeskuksen sekä ivak:n asennustyöt ja keskeneräiset
viestiteknilliset rakennussuunnitelmat. Todettiin, että torjuntakeskus tulee valmiiksi kesäkuun alkupuolella ja ivak kesäkuun
lopussa. Loppujen lopuksi Helsingin uusi
torjuntakeskus otettiin käyttöön 10.6.1943.
Siirtyminen tapahtui virheettömästi, kun
kaikki linjat oli kytketty valmiiksi ennen yliheittoa.
1.7.1943 VP 10 ilmoitti, että Helsingin
uusi ivak voidaan teknillisistä syistä ottaa
käyttöön vasta 10.7. paikkeilla. 19.7. ins.
kapteeni Hellner raportoi, että ivak:n laitteissa oli vielä joitakin vääriä kytkentöjä, mutta
ne voidaan korjata 22.7. mennessä. Vihdoin
9.8. Helsingin ivak oli asennusten puolesta
valmis ja kokeiltu. Se kytkettiin käyttöön
21.8.1943 klo 08.00–09.00.
Uuden ivak:n
vaikutukset toimintaan
Uuden tason ansiosta ilmavalvonta tehostui,
se muuttui varmemmaksi ja tietojen jakaminen tarvitsijoille nopeutui. Puhelimien yhteiskytkennässä olivat mukana kaikki alueen tärkeät kohteet ja naapuri ilmavalvontakeskukset
Kotkaa, Turkua ja Ahvenanmaata myöten.
Uuden valvontatason ohella ilmavalvontakeskuksessa otettiin käyttöön myös Raija-tasot
radioluotainhavaintojen merkitsemistä varten.
Kantakaupunkiin siirryttyä viestiyhteydet paranivat, mikä paransi hävittäjäyhteistoimintaa.
Sitä tehosti myös tiiviimpi henkilökohtainen
kosketus ja laivueen yhteysupseerin käynti ilmavalvontakeskuksessa.
Ilmavoimien esikunnasta puhelininsinööri
luutnantti Kari, torjuntakeskuksesta kaptee19
Helsingin torjuntaan Jatkosodan aikana Hyvinkäältä ja Malmilta osallistuneet lentoyksiköt
Pvm
Koneet, radiot
Lentoyksikkö,
tukikohta
Toiminta, pudotukset,
huomautukset
25.–30. 6.41 17
36 FR, radio P-12 vanha –
LLv 32 Hyvinkää
Oli vain kaksi lentuetta. Ei
maaradioita. 2 pudotusta
1.7.–1.9.41
16 FR, radio P-12–17 vanha
2. /LLv 30 Hyvinkää
14.7.41 johtaminen radiolla alkoi, kun uudet P-12–17
koneisiin. AB-aseman siirto
Malmille. 15 pudotusta
7.11.41–8.1.42
6 BW, radio: RCA,
hyvät radioyhteydet
1./ LeLv 24 Malmi
Osasro "Pää" Ilmavoimien komentajan johdossa. Ei pudotuksia
16.12.41–18.3.43
4 (5) FA G 50, aluksi pelkkä
vastaanotin ARC-1, v. 1942
alussa tilalle TR 9 B radiot
Ltue/LLv 26, Malmi
1. ja 2. Ltue vuorotteli tehtävässä, yhteiset koneet.
23.4.42 konetilanne parani, perustettiin 3.ltue.
2 pudotusta
13.3.–1.6.43
Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a
1./ LeLv 34 Malmi
Helsingin ja läntisen Suomenlahden
suojaksi.
17 pudotusta
1.6.–19.8.43
Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a
3./LeLv 34 Malmi
81 torjuntalentoa,5 pudotusta
19.8.43–6.3.44
Me Bf 109 G-2, radio: FuG 7 a
2./LeLv 34 Malmi
Häv.torjunta ja tiedustelu
merialueella. 6 pudotusta
6.3.- 4.9.44
Me 109 G 2. 26.3. G 2> G 6
radiot: FuG 16 Z (ZY)
2./HLeLv 30 Malmi
2./LeLv 34 alistettiin HLe.Lv. 30/
LeR 5:lle. Luovutti 4.4.44 G 2 tyypin
Me Bf 109 G 6
I/JG 302, Malmi
13.2.–15.5.44
MT:t HLe.Lv. 24:lle, ja sai 109
G 6 (5 konetta), 3 pudotusta
nit Pesonen ja Lahtela sekä ilmavalvontakeskuksen päällikkö luutnantti Kavanne tutkivat
syyskuun alussa ivakissa ja torjuntakeskuksessa, mitä vaatimuksia hävittäjien ohjaamisyhteyksien tuli täyttää Helsingin puolustuksessa.
He tulivat tulokseen, että alkuvaiheessa riittää
oleva järjestely, jossa lentoyhteysupseerilla on
paikka torjuntatason ääressä, jolloin hän voi
• seurata ivakin antamia tietoja Suomenlahdella tapahtuvista lennoista,
• torjuntatasolla seurata kuulosuuntimien
antamia ilmoituksia sekä
• yhteistoiminnassa torjuntapäällikön kanssa
sopia hävittäjien lennoista torjuntapiirissä.
20
Pilven Veikko 1/2014
”Einsatzkommando Helsinki”,
yötoimintahävittäjät.
Pudotukset?
Ilmavalvonta-aluekeskuksen
yhteistoiminta hävittäjien kanssa
Jatkosodan aikana Helsingin ilmapuolustukseen osallistuivat taulukossa luetellut
lentoyksiköt. Ivak 30:lla (Ivak 139 toukokuusta 1942 alkaen) oli yhteys Malmin kentällä kulloinkin olevaan hävittäjäosastoon ja
myös saksalaiseen lento-osastoon sekä Malmin siviililennonjohtoon. Malmilla kulloinkin oleva lento-osasto piti radioyhteyttä
hävittäjiin.
Luutnantti Liewendahl antamassa
ilmahälytystä Helsinkiin.
Nappia painaen ja kammesta
veivaten homma hoitui.
”Laatikko” sijaitsi ivakin iv.tasohuoneessa.
Ilmavaroitukset ja ”hiljaiset hälytykset”
annettiin ao. kohteille puhelimitse.
Kuva Tuulikki Weckström
LLv 32 (Fokker D XXI)
perustettiin kaksilentueisena Siikakankaalla ja siirtyi 25.6.1941 Hyvinkäälle. Liikekannallepanossa laivueen tehtävänä oli Helsingin ja sieltä pohjoiseen olevan rautatien suojaus. Laivueen 3. Ltue perustettiin 28.6. Laivueelle alistettiin 1.7. Hurricane-Ltue LLv 30:sta, minkä jälkeen laivue siirtyi Hyvinkäältä Uttiin suojaamaan
Kouvolaa ja Kymenlaaksoa.
LLv 30 (FR ja HC)
Laivueen esikunta ja 2.Ltue (FR) siirtyivät 3.7.1941 Hyvinkäälle toimiakseen Helsingin, Lahden ja Riihimäen seutujen suojaamiseksi. Työkenttänä oli Malmi. Siellä
päivystys tapahtui 2 – 4 koneella. (3.Ltue toimi Porista Turun suojaamiseksi.) Kun
laivue siirtyi Porista Hyvinkäälle, se toi mukanaan AB-aseman, joka oli 4.7. toimintavalmiina. Toimintakelpoisia hävittäjiä oli 16 kpl, mutta aluksi laivue sai vain
kahteen FRw-koneeseen TR 9-D lentokoneradiot. Koneet joutuivat viikon verran
odottamaan P-12–17 lentokoneradioita. 14.7. alkaen voitiin Hyvinkäältä johtaa
hävittäjiä radiolla. Radion kantama maa-asemalta hävittäjiin oli n. 100 km ja päinvastaisessa yhteyssuunnassa n. 40 km. Heinäkuun puoliväliin mennessä laivue sai
toimintakuntoon seitsemän lentokoneradiota. Vihollisen lentotoiminta Suomenlahdella oli vilkasta ja hävittäjien johtaminen onnistui yleensä hyvin. Sitä haittasi
maa-aseman ajoittainen vikaantuminen. Johtamisen tehostamiseksi 10.8. siirrettiin Hyvinkäältä maa-asema Malmille. Laivueen radiotoiminta oli menestyksellistä
aina Uttiin siirtymiseen saakka. 1.9.1941 laivueen uudeksi tehtäväksi määrättiin
aluesuojaus (Kouvola - Kotka - Viipuri - Ylä-Vuoksi) ja osalla voimasta Helsingin
suojaus. Esikunta ja 2.ltue siirtyivät Uttiin. Päivystys Malmilla lopetettiin.
21
Le.Lv. 26.
Kolmesta Fiat-lentueesta muodostunut laivue toimi jatkosodan alussa KarA:n
hyväksi. Rintaman vakiinnuttua laivue siirtyi syyskuussa Immolaan. Joulukuun
alussa LeLv 26 sai rykmentin käskyn siirtää ensi tilassa lentue Malmille vapauttamaan siellä olevat BW-koneet (Os. Pää) toisiin tehtäviin. 1. Lentue siirtyi Malmille ja sai 15.12. käyttöönsä 2. Lentueen FA-koneet (5), joista huonossa säässä
ja harhailtuaan neljä pääsi Malmille 16.12. yhden FA:n tehdessä pakkolaskun
Högsåran jäälle, mihin kone upposi.
Laivueen huonosta konetilanteesta johtuen lentueet vuorottelivat tehtäväsää yhteisin konein. Fiat-koneita oli kerrallaan lentokuntoisena alle kymmenen, mikä
rajoitti lentotoimintaa huomattavasti. Konetilanne parani 23.4.1942 ja lakkautettuna ollut 3.ltue voitiin perusta uudestaan. Kesäkuun alkupuolella 1942 kaikkiin koneisiin saatiin asennettua TR 9 B -radiot ja laivueen radiotoiminnassa
alkoi aivan uusi vaihe. Le.Lv. 26:n radioasema ”Harju” oli 19.12.1941 alkaen
Munkkiniemessä pitäen yhteyttä laivueen koneitten, Le.R 3 esikunnan ja toisten
laivueitten kanssa. Ilmavalvontaviestit se sai Malmin lennonjohdon kautta. Ajan
mittaan katsottiin käytännöllisemmäksi siirtää radioasema Malmin lentokentälle. Eteen työnnetty ohjausasema lentueilla oli käytettävissä vasta helmikuun
puolivälistä lähtien, kun laivueen toinen maa-asema (”Luoto”) siirtyi Bästön
saarelle Loviisan edustalla. Se toimi siellä huhtikuun alkupuolelle saakka, jolloin
siirrettiin Suursaareen hälytysasemaksi. Tätä vaihetta jatkui kesäkuun alkuun
saakka, jolloin ”Luoto” palasi takaisin Kannakselle.
HLe.Lv.34
perustettiin uudelleen tammikuussa 1943 (oli lakkautettuna 26.6.41 lähtien Pernaa s. 217). Laivueen ohjaajat lensivät 13.3.43 uudet MT-koneet (16) Saksasta Malmille, jonne jäi 6 konetta (2.Ltue) ja muut lensivät Uttiin. Laivue sai
tehtäväksi lentueella Malmilta toimien suojata Helsinkiä ja Utista toimien suojata Kouvola-Kotka aluetta.
HLe.Lv.30 (FR)
alistettiin 16.11.42 Le.R 5:lle. Laivueelle alistettiin MT-koneineen ja ohjaajineen 6.3.44 HLe.Lv. 34:n 2.Ltue, joka 20.3. luovutti FR-koneensa tehtaalle
peruskorjaukseen ja lakkautettiin konepuutteen takia. Kun laivue sai uusia MT109 G 6 -tyyppisiä koneita 26.3.44 2.Ltue aloitti toiminnan Malmilla.
I/JG302.
Lentue oli erikoistunut ns. ”Wilde Sau”-toimintaan eli tavallisten päivähävittäjien käyttämiseen yötoiminnassa. Osaston vahvuus oli 12 lentäjää ja noin 40
muuta henkilöä ja sen kalustona oli Messerschmitt 109 G-6 -päivähävittäjiä.
Lento-osasto tuli Suomeen 6.– 7. 2. pommitusten seurauksena avustamaan yötorjunnassa.
22
Pilven Veikko 1/2014
Helsingin vanha
paloasema Korkeavuorenkadulla.
Kartassa
Korkeavuorenkatu
– Erottaja luolan
viitteellinen sijainti.
Helsingin torjuntaa johtava it.rykmentin torjuntakeskus, aisti-ilmavalvonnan ilmavalvontakeskus ja
väestön suojelua johtava ilmasuojelukeskus sijaitsivat luolassa paloaseman rakennuksen alla.
23
Päivä- ja yötorjunnan
ohjeet komentopaikalle
Hävittäjälentolaivue 26:lla oli lentoyksiköistä pisimpään vastuu Helsingin ilmapuolustuksesta. Sen 1. ja 2. lentue vuorottelivat
tehtävässä vuoden ja kolmen kuukauden ajan.
Joulukuussa 1942 päivystysvuorossa oli 2.
lentue päällikkönään kapteeni Ensio Kivinen.
Kirjallisessa lentueen käskyssä 16.12. Kivinen antoi seikkaperäiset ohjeet komentopaikan päivystäjälle päivä- ja yötoimintaa varten
sekä ohjaajille torjuntalennon suoritusta varteen (Carl-Erik Bruunin jäämistön papereista
puhtaaksikirjoittanut Göran Bruun). Päivätorjunta suoritettiin etupäässä FA-koneilla ja
yötoiminta HC-koneilla.
Yleisiin ohjeisiin kuului määräys pitää jokaisella lennolla radio kuuntelulla. Komentopaikka johtaa lentoja ja antaa tarvittavat ohjeet tukikohdasta nousua tai laskua varten.
• Päivätoiminnassa komentopaikan päivystäjän on varmistuttava siitä, että puhelinyhteydet ovat kunnossa ivak:een,
torjuntakeskukseen, hälytystelttaan ja päivystyshuoneeseen ja myös, että koneitten
radiot on koekuunneltu aamulla.
• Komentopaikan päivystäjä toimii puhelinpäivystäjänä, joka vastaanottaa ivakin
antamat viestit, hälyttää tarpeelliset henkilöt ja johtaa lentueen hälytystoimintaa sekä
antaa radiosähköttäjälle käskyt ohjata koneet vihollisen todennäköiselle tuloreitille.
• Komentopaikan päivystäjä johtaa lentueen torjuntaa erikoisohjeitten mukaisesti ja
valvoo tehtävien suoritusta. Apunaan torjuntahälytysten aikana hänellä on päivystävä radiosähköttäjä. Radio-ohjailu tapahtuu
lyhennyscoodea käyttäen.
• ”Ensimmäisessä hälytystilassa on aina
2 konetta. Muut ovat kuitenkin valmiina
lähtemään tarpeen vaatiessa ja PE-koneen
tullessa lähetetään kaikki koneet ilmaan.
Yksinäisen viholliskoneen tullessa Suur24
Pilven Veikko 1/2014
saaren - Kotkan linjalle, lähetetään koneet
ilmaan. Tehtävä on toistaiseksi lentää paikkaan A, joka on Söderskärin seutu ja otettava
6000 m korkeus, koska paikka ja korkeus on
todennäköinen viholliskoneen tulosuunta,
jota se on jatkuvasti noudattanut.”
• ”Koneet lähtevät niin nopeasti kuin vain
pääsevät ja nousevat yksitellen ja suorittavat tehtävät myös tämänmukaisesti. Tällöin
saadaan koneita eri korkeuksille ja ne voivat paremmin haravoida suurempaa aluetta, kuin jos ne lentävät partiossa, joka on
hitaampi lentotapa. Koneille annetaan jatkuvasti tietoja vihollisen esiintymisestä ja
pyritään ohjaamaan koneet viholliskoneitten kulkureiteille. Sikäli kun iv:n näköyhteys voi ilmoittaa vihollis- ja omakoneen
paikan, annetaan tästä jatkuvasti koneille
tietoja. Jos viholliskoneen suunta muuttuu
alkuperäisestä Söderskärin paikasta, annetaan siitä heti tieto ja koneet lentävät sen
mukaisesti uudelle paikalle.”
• ”Koneet eivät saa missään tapauksessa
ylittää torjuntapiirin rajaa, vaan on niitten
pysyttävä etsinnän aikana sen ulkopuolella.
Jos omakone on havainnut viholliskoneen,
ilmoittaa se siitä sekä maahan että toisille
koneille ja tällöin saa se seurata viholliskonetta torjuntapiirin sisäpuolella, jos on tulitusetäisyydellä. Muussa tapauksessa on pysyttävä ulkopuolella ja hyökättävä vihollisen
kimppuun sen poistuessaan kohteelta. Jos it.
ampuu omia koneita, on siitä ilmoitettava
radiolla ja ammuttava omakonetunnus.”
• Partioidessaan koneet lentävät etelä-pohjoissuuntaan, jotta iv. kykenee erottamaan
ne viholliskoneen suunnasta. Poistuessaan
torjuntapaikalta, on koneitten laskeuduttava ja lennettävä rannikolle Östersundomin
lahden kohdalta mantereelle n. 1000 m
korkeudessa.
• Yötoimintaan koneitten lähtö tapahtuu
torjuntakeskuksen luvalla. Lähtö suoritetaan valonheittimien valaistessa ja noustaan
Puistolan asemalle, josta lennetään radan
suunnassa Eestiluodon suuntaan. (n. 145°).
Heti lähdön jälkeen on pyydettävä Ivakista:
"Otto 4283/5 min. ajan vilkkumerkkejä",
jolloin Eestiluoto vilkuttaa ja kone tietää
ottaa oikean suunnan ja paikantaa heti toimintapaikan, joka on tästä n. 5 km kaakkoon. Kone partioi tässä pohjois-eteläsuunnassa (ellei erikoisesti muuten käsketä),
jolloin kuulosuuntimet voivat erottaa oman
koneen viholliskoneista koneen liikesuunnan perusteella. Lentokorkeus on tehtävän
mukaan 3000 - 4000 metriä, ellei tarkempaa lentokorkeutta ilmoiteta.
• Koneen tarvitessa myöhemmin paikantamistaan varten Eestiluodosta tai kentältä
tunnistusvaloja, niitä pyydetään radiolla
tai ampumalla omakonetunnus. Omakonetunnus on annettava it:n sitä pyytäessä
tai koneen saadessa it.tulta. Omakonetunnus on myös ammuttava koneen saapuessa
mantereelle toiminta-alueeltaan, joka on
Söderskär. Sisääntulokohta on Östersundomin lahti ja on lennettävä siitä suoraan
pohjoiseen. Mantereen rajalla tai aikaisemminkin on sytytettävä purjehdusvalot ja
pidettävä ne päällä laskun loppuun saakka.
Kone ei saa lentää sulkualuetta kauemmaksi, paitsi ollessaan viholliskoneen kimpussa.
Tällöin kone ilmoittaa "Hyökkään" ja ampuu sarjan kk:lla. It. saa kuitenkin ampua
sulun tarpeeksi eteen pommikoneen häiritsemiseksi. Liian lähelle sulkualuetta tulleen
koneen on poistuttava parhaimmalla katsomallaan tavallaan ja annettava omakonetunnuksia. Paluu tapahtuu Östersundomin
lahden kautta korkeutta menettäen. Radioyhteyden katketessa, koneen on annettava
useasti omakonetunnuksia tai sytytettävä
purjehdusvaloja silloin tällöin.
Käsky sisälsi lyhyet ohjeet myös päivystävälle
ohjaajalle, mekaanikolle, puhelinpäivystäjälle,
asealiupseerille, radiomekaanikolle, poltto- ja voiteluvarastonhoitajalle, hälytyskoneen ohjaajalle
sekä koneen teknilliselle hälytyshenkilöstölle.
Hävittäjälentolaivue 34 lennonjohdon päivystäjän ohjeet v. 1943 olivat väljähköt: Lennonjohdon päivystäjänä toimii joku laivueen
ohjaajista ja hänen apunaan on yksi alipäällystöön tai miehistöön kuuluva henkilö. Lentojohdon tehtävänä on ottaa vastaan omakoneviestit ja kirjata ne sekä ilmoittaa ivak:lle
tukikohdasta startanneet koneet ja kirjata
myös ne. Päivystäjä ottaa vastaan sääennustukset ja säätiedot, jotka kirjaa sekä tiedot viholliskoneiden lennoista ja ilmoittaa nämä tiedot
hälytyspartion päällikölle. a)
Myöhemmin annettavien määräysten mukaan päivystäjä ilmoittaa ilmassa oleville koneille radiolla tiedot viholliskoneista. Lisäksi
annettiin ohjeet toimenpiteistä pakkolasku- ja
lento-onnettomuustilanteita varten. Lopuksi
luvattiin: ”Toiminnan päästessä vauhtiin annetaan tarpeen vaatiessa lisäohjeet lennonjohdolle”
Ilmavoimien
esikunnassa
pidettiin
24.2.1943 hävittäjien yötoimintaa koskeva
neuvottelu, jossa mm. päätettiin, että Helsingin ivak:lle hankitaan ensitilassa radioasema yhteydenpitoa varten hävittäjiin. Radio
saatiin jo 26.2. Ohjeena oli, että ilman molemminpuolista yhteyttä yöhävittäjät eivät
saa nousta. Kokemuksen lisääntyessä ilmavalvonnan yhteistoiminta hävittäjien kanssa
tehostui.
Ilmavalvonnan ansioksi luettiin ilmavoitto
24.3.1943, kun hävittäjämme pudotti Suomenlahdella Helsinkiä kohti lähestyvän PE-2:n.
Helsingin ilmapuolustuksesta 1941–1944
vastanneet lentoyksiköt pudottivat kaikkiaan
45–50 viholliskonetta. Pudotukset tapahtuivat pääasiassa Suomenlahdella ja pudotettujen
joukossa oli useita lentoveneitä.
Hävittäjien ohjauksen helpottamiseksi
ivak:n ja torjuntakeskuksen käyttöön laadittiin
ilmavalvonnan aloitteesta erillinen ruutukartta
Helsingin välittömästä läheisyydestä. Tehostua) (Le.Lv. 34 Vuoden 1943 toimintakertomuksen
liite no 3. http://www.kuittinen.org/2012/05/22/
ohjeet-le-lv-34n-lennonjohtoa-varten/).
25
7. Ilmavalvontakomppanian ryhmitys kesäkuussa 1944.
neen ilmavalvonnan ja nopeampien hävittäjien ansiosta vihollisen yllätyslennot vähenivät
ja sille aiheutettiin tappioita.
Helmikuun puolivälissä 1944 ilmavalvontakeskus sai suoran yhteyden Malmilta toimiviin
saksalaisiin yöhävittäjiin. Molemmilla Raijoilla oli suorat puhelinyhteydet ja myöhemmin
myös varmentavat radioyhteydet Malmilla
olevaan lentoyksikköön. Sittemmin yhteydet
todettiin tarpeettomiksi, sillä lentoyksiköt eivät voineet käyttää radioluotaimen mittaustuloksia sellaisenaan, vaan ne oli ivak:ssa muutettava ohjaajien ymmärrettäviksi.
Malmilla päivystävillä lentoyksiköillä ei
26
Pilven Veikko 1/2014
yleensä ollut eteen työnnettyä ohjausasemaa
käytössä. Hävittäjätorjunnan tehostamiseksi
Le.Lv 34:lle järjestettiin poikkeuksena ohjausradioasema Kurgolovon iv.aseman yhteyteen
18.9.1943. Se asettui saksalaisten ohjausaseman kanssa samaan paikkaan. Venäläisten lentotoiminta Suomen suunnassa oli kuitenkin
tuohon aikaan vähäistä, minkä johdosta ohjausasema viipyi Kurgolovossa vain marraskuun alkuun saakka.
Ivak:n ja Helsinkiä suojaavien hävittäjien
kesken esiintyi ajoittain ristiriitaa sen johdosta, kun hävittäjät laiminlöivät omakoneilmoitusten tekemisen. Se johti turhiin hälytyksiin.
Suomalaiset ilmavalvonta-asemat Viron rannikolla v. 1942–1944. Asemat viestittivät havainnot
Helsingin ja Kotkan ivak:lle.
Malmilta 2./Le.Lv 26:n päällikkö vieritti turhat
hälytykset ilmavalvonnan heikkouden syyksi.
”Oliko kone oma vai vihollinen? Epävarmoissa
tapauksissa oli pakko antaa hälytys.”
Lentueen päällikön mukaan ”Epävarmuus
johtuu ennen muuta liian harvasta asemaverkosta. Koneitten lentoa ei voitu seurata jatkuvasti ja valvontatasolle jäi aukkoja. Myös
huono tyyppituntemus vaikutti koneitten
tunnistamiseen, samoin säätila ja valoisuus
sekä käytetty lentokorkeus.
”Tyyppituntemuksessa esiintyi puutteita
kautta ilmavalvonnan. Osasyitä olivat vaillinainen koulutus, kuvastojen puute sekä iv.lottien
vaihtuvuus".
Kesäkuussa 1943 LeR 3 komentajan everstiluutnantti Magnussonin käydessä ivak:ssa
selvitettiin esiintyneitä kahnauksia ja sovittiin
yhteistoiminnan tärkeistä yksityiskohdista.
Helsingin torjunnan selkiyttämiseksi ja tehostamiseksi 7.Iv.K järjesti heinäkuussa 1943
neuvottelun Helsingin torjuntakeskuksen ja
hävittäjälaivueen edustajien kanssa. Tilaisuuteen osallistuivat myös Ilmavoimien esikunnan viestiosaston ja Ilmavalvontapataljoona
1:n edustajat.
Toiminta
ilmavalvontakeskuksessa
Helsingin toisen suurpommituksen jälkeen
19.2.1944 Iv.P 1:n komentaja julkaisi toimintaohjeen, jolla määriteltiin ilmavalvonnan
johtamisperiaatteet ja osapuolet. Johtamisen
keskeisenä ajatuksena oli kaikkien osapuolten
pitäminen reaaliaikaisesti selvillä tietyn alueen
ilmatilanteesta.
Ivak:n saadessa tiedon vihollisen lentotoiminnan suuntautumisesta keskiselle Suomenlahdelle ja tultua ilma-vaara-alueen sisäpuolelle
(n. 60–70 km etäisyydelle Helsingistä) ilmavalvontakeskuksessa kytketään ilmavalvonta- ja
torjuntaelimet yhteiskuunteluun. Kytkentään
kuuluvat tilanteesta riippuen lentokentät ja tukikohdat, Uud.RPr:n viestikeskus, Helsingin
ilmasuojelukeskus ja Rautatien I suojelujakso
sekä Ilmavoimien esikunnan puhelinkeskus.
Iv.elimistä yhteiskuuntelussa ovat mukana tärkeimmät iv.asemat ja naapuri- ivakit: Porvoo,
Tammisaari, Tallinna ja Riihimäki sekä tietyissä
tapauksissa myös Turun ja Kotkan ivak.
Hävittäjien ohjaamiseksi pyritään saamaan
aina kahden mittauselimen mittaustulokset.
Hävittäjille tiedotetaan sekä vihollisen että
omien koneiden sijainti kuten siitä erikseen on
sovittu lentäjien kanssa. Tiedustelukoneiden
27
Pommitushyökkäykset Helsinkiin 1941 - 1944 a)
Pommitusajankohta
Määrä
Kesäkuun lopulla 1941
5
Vuoden 1942 aikana
16
10.12.1942
Vuoden 1943 aikana
Touko- kesäkuu 1943
Helmikuu 1944
Huomautus
Pääasiassa yöllä yksittäisin konein
Perustettiin It.R 1 Helsingissä
15
Vähäisin voimin
2+4
Raijat ja Irjat puolustuksen tueksi
3
ollessa liikkeellä tukikohdan on pyrittävä tiedottamaan ivak:lle jatkuvasti koneiden sijainti.
Ivak pyrkii jatkuvasti kertomaan yhteiskuunteluun ilmatilanteen mahdollisimman laajalta
alueelta ja selostamaan myös ilmahyökkäyksen
aiheuttamat vauriot, ilmahälytykset, -varoitukset, it.tulen avauksen j.n.e. sekä lyhyesti
kertomaan radioluotaimien toiminnan. Maaliskuussa 1944 Ilmavoimien esikunta antoi
käskyn Tammisaaren, Porvoon ja Tallinnan
iv.komppanioiden alistamisesta alueellisen
ilmavalvonnan tehostamiseksi Helsingin
iv.komppanialle aina vihollisen ilmatoiminnan esiintymisen ajaksi.
Ivak:n toiminnan
kehittäminen
Helmikuun 1944 vilkas ilmatoiminta antoi
hyvän perustan ivak:n teknillisten laitteiden ja
työjärjestelyn arviointiin. Kun hyökkäys keskittyi yhdelle paikkakunnalle, – kuten tapahtui
– ivak pystyi verrattain hyvin palvelemaan sekä
ilmatorjuntaa, hävittäjiä että naapuri -ivak:sta.
Mutta jos hyökkäys kohdistuu yhtäaikaisesti
laajemmalle alueelle, ivak ei voi onnistua tehtävässään, koska sen toiminta perustuu yhden
henkilön työskentelyyn yhteiskuuntelussa.
1.3.44 pidettiin asiantuntijoitten neuvottelu,
jossa sovittiin yhteiskuuntelun kehittämisestä
jakamalla se kolmeen ryhmään: kaukoyhtey-
Yhteensä n 2000 konetta
(700+400+900) useita aaltoja
det, lähiyhteydet ja radioasemat, joilla kullakin oli oma toimija. Myös tarvittavat ivak:n
lisälaitteet määriteltiin. Kehitys ei kuitenkaan
komponenttipuutteesta johtuen voinut jatkua
neuvottelutulosta pitemmälle.
Neuvostoilmavoimien toiminta
7.Iv.K:n alueella
Komppanian ilmavalvonta-alueella tapahtui sodan aikana 76 pommitusta ja niihin
osallistui n. 1800 viholliskonetta (porrastetut hyökkäykset on laskettu aina yhdeksi tapahtumaksi). Sodan alusta elokuun loppuun
1944 mennessä vihollislentoja oli yli 700,
joista n. 90 prosenttia oli muita kuin pommituslentoja: tiedustelu-, kuvaus-, häirintäja desanttien pudotus lentoja ja toimintaa
merialueen kohteita vastaan.
Vihollisen ilmatoiminta tapahtui pääasiassa itä-länsi suunnassa pitkin Suomenlahtea
Leningradin, Oranienbaumin tai Lavansaaren kentiltä, mutta Helsingin suurpommitusten aikana myös kauempana olevilta
kentiltä. Helsinkiä lähestyminen tapahtui
yleensä kaakosta tai etelästä. Vihollislennot
suuntautuivat pois komppanian alueelta
joko tulosuuntaansa tai mantereen yli Lounais-Suomen kautta kiertäen.
a) Lähde: A. Lappi ”Kotialueen ip:n torjuntavoitto 1944”; Toim. Leskinen ja Juutilainen Jatkosodan
Pikkujättiläinen, Porvoo 2005 s. 712–735. Pommitushyökkäykset Helsinkiin 1941–1944
28
Pilven Veikko 1/2014
Sodan alussa päiväpommituksia suoritettiin alle 3000 metristä, mutta myöhemmin
yleensä 4500 – 7000 metrin korkeudesta.
Muu ilmatoiminta tapahtui yleensä korkealla, 6000 – 8000 metrissä lentäen, helmikuun
1944 yöpommitusten korkeudet vaihtelivat
3000 – 6500 metriin. Ilmavalvontaviestejä
ivakissa käsiteltiin kuukaudessa keskimäärin
8500 kpl ja niistä n. 3800 kpl oli viholliskoneviestejä.
Aselepo ja välirauha
Aselevon ja sitä 19.9.1944 seuranneen
välirauhan vaikutukset 7. Iv.K:n alueella
liittyivät Porkkalan alueen tyhjentämiseen
ja luovuttamiseen Neuvostoliiton käyttöön.
Vuokratulta alueelta lakkautettiin Kirkkonummen iv.asema ja henkilöstö kotiutettiin.
Porkkalan iv.asema siirrettiin Haapajärvelle,
missä se aloitti toimintansa 24.9. kuluessa.
Yhdistetyistä meri- ja iv.asemista lopetettiin
Kallbåda, Mäkiluoto ja Mikonkari sekä lkp.
valmiudessa ollut ilmavalvonta-asema Värans. Puhelinyhteyksiä oli järjesteltävä uudestaan.
7. Iv.K:n toiminta päättyi 18.11.1944 ja
valvonta siirtyi 2. Iv.K:lle, jonka Ilmavoimien Viestikoulu perusti. Ilmavalvontaa
suorittivat tilapäiset iv.asemat: Nummelassa maanviljelijä Y. Österman, Rödskogissa
maanviljelijä A. Malmström, Sotunkylässä
maanviljelijä E. von Bell, Skatassa Sasekan
tehdas, Hyvinkäällä lentokenttä, Sökössä
kersantti Paldanius ja lisäksi alueen rautatieasemat. Helsingin ilmavalvontakeskus ja sille
viestittävä tilapäinen ilmavalvontaverkko oli
Liittoutuneitten Valvontakomission vaatimuksesta toiminnassa pitkälle vuoden 1945
puolelle vaikka sen toiminta ei enää ollut tarkoituksenmukaista.
Neuvostoeversti lopetti
Helsingin ilmavalvonnan
Ilmavalvonnan lopettaminen vaati Liittoutuneiden Valvontakomission suostumuksen. Ilmavoimien Yhteysosaston edustajana,
joka neuvotteli LVK:n kanssa, oli eversti
K. W. Janarmo. Käynnillään n:o 36/45 20.7.1945 Hotelli Tornissa eversti Janarmo
otti puheeksi Helsingin ilmavalvontakeskuksen toiminnan lakkauttamisen tarkoitustaan
vastaamattomana ja henkilöstöä sitovana.
Paikalla ollut neuvostoeversti Leshtshinskij
hyväksyi ilmavalvonnan lopettamisen.
Artikkeli perustuu Perttu Peitsaran
julkaisemattomaan käsikirjoitukseen
jatkosodan ajan ilmavalvonnasta
ja ilmavoimien viestitoiminnasta.
Kuva: Leena Tiainen
29
Ilmavoimien Kiltaliitto ry
– taustalla torjuntavoitto 70 vuotta sitten
Ilmavoimien killoilla on ollut yhteistoimintaa 1960-luvulta ensimmäisten kiltojen
perustamisesta lähtien. Aluksi kiltojen johtoryhmät kokoontuivat ja tapasivat Ilmavoimien komentajia. Yleisesti komentajaa
informoitiin kiltojen tapahtumista ja yleistilanteesta – tämä pitää paikkansa vielä tänäänkin. Ilmavoimien killoilla on edelleenkin vuosittainen tapaaminen Ilmavoimien
komentajan kanssa. Tietoja vaihdetaan puolin ja toisin. Muutama vuosi sitten kutsun
saivat myös ilmasillat ja ilmatorjuntakillat
tähän tapaamiseen.
Ilmavoimien kiltojen yhteistyö tiivistyi
1980-luvulla kun killat aloittivat lukuisat
historiaprojektinsa. Tuli tarve saada kirjoille
yhteinen ulkoasu. Ilmavoimien Kiltaliiton
perustaminen tuli ajankohtaiseksi, kun yhteistoiminta lisääntyi historiaprojektien edistyessä ja laajentuessa. Lisäksi vuonna 1994
julkaistiin kaksi Torjuntavoitto -44 –lehteä
Ilmavoimien Viestikillan pääasiallisella avustuksella ja samalla tehtiin ehdotus yhteisen
kiltalehden tekemisestä. Kun päätös yhteisestä kiltalehdestä oli tehty, Kiltaliiton perustaminen eteni ripeästi. Perustava kokous
pidettiin 29.5.1996 Pirkkalan tukikohdan
sotilaskodissa. Ensimmäinen Pilven Veikko
-lehti näki kuitenkin päivänvalon jo aikaisemmin, huhtikuussa 1996.
30
Pilven Veikko 1/2014
Kiltaliitto jäsenkiltojensa
yhteistoimintaelin
Ilmavoimien Kiltaliitto (IVKL) on alusta
alkaen ollut sääntöjensä mukaisesti ilmapuolustuksen perinteitä vaalivien maanpuolustuskiltojen yhteistoimintaelin ja vaalii osaltaan maanpuolustusaatetta ja ilmailuhenkeä.
Sillä ei ole ollut normaalia keskusjärjestöhallintoa.Toiminta on keskittynyt jäsenkiltoihin. IVKL on ollut alusta lähtien Maanpuolustuskiltojen liiton (MPKL) jäsen.
IVKL perii jäseniltään pientä jäsenmaksua (2 euroa/jäsen), jolla on osaltaan tuettu
myös Pilven Veikko -lehteä. Lehden talous
on kuitenkin perustunut lähinnä avustuksiin
ja ilmoitusmyyntiin. Näiden saanti on kuitenkin koko ajan vaikeutunut. Myös kustannukset lisääntyvät koko ajan.
Kiltaliitto on myös virkaorganisaatiolle
tärkeä yhteistoimintaelin. Erityisesti maininnan arvoisia ovat lukuisat ilmavoimahistoriakirjat (mm. Ilmavoimien joukko-osastohistorioita), perinne-esineiden ja -materiaalien
kunnostaminen (Blenheim, Hanssin-Jukka)
ja yksittäisten projektien toteuttaminen.
Toiminta on keskittynyt jäsenkiltoihin,
joita on 11.
Killat (perustamisvuosi ja jäsenmäärä 2013):
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
Lapin Lennoston Kilta (14.4.1962, 307)
Satakunnan Lennoston Kilta (18.10.1968, 295)
Karjalan Lennoston Kilta (1.4.1980, 354)
Ilmasotakoulun Kilta (29.4.2006, 148)
Lentosotakoulun Kilta (9.6.1968, 489)
Lentovarikon Kilta (4.4.1991, 426)
Viestikoelaitoksen Kilta (3.6.1987, 295)
Ilmavoimien Viestikilta (5.12.1965, 362)
Lentotekniikan Kilta (4.11.1966, 380)
Kymenlaakson Ilmakilta (20.2.1966, 278)
Helikopterikilta (25.2.1997, 313)
Tienhaara Marko, Määttänen Markku, Malmivuori Juhani, Haavaste Pertti, Aalto Jarmo,
Siivonen Juha, Mäkitalo Seppo ja Alander
Jaakko; Helikopterikilta: Halinen Pertti J;
Lentosotakoulun Kilta: Nurmi Pekka, Rämäkkö Esa ja Teulahti Pentti; Lentovarikon Kilta:
Hautala Jorma; Karjalan Lennoston Kilta:
Partanen Lauri, Sarivirta Pertti ja Huotarinen
Veli-Antti.
Kiltaristejä myönnettiin yhteensä 18 kpl.
Kaiken kaikkiaan kiltaristejä on myönnetty
193 kappaletta.
Ilmavoimien Kiltaliiton kiltamitalin
myöntää IVKL:n hallitus killan esityksestä.
Satakunnan Lennoston Kilta: Eskelinen Sampo, Partinen Kari, Svanberg Göran, Kotiranta
Antti, Lohikivi Esa, Pajunen Jarmo, Nykänen
Kari ja Keskinen Vesa; Lentovarikon Kilta:
Nuora Jukka; Karjalan Lennoston Kilta: Mononen Hannu; Kymenlaakson Ilmakilta: Huttunen Tapio; Ilmasotakoulun Kilta: Kananen
Marja-Liisa.
Kiltaliiton hallitus myönsi 12 kiltamitalia.
Kaiken kaikkiaan kiltamitaleita on myönnetty
326 kappaletta.
Kolme kiltaa – Lapin Lennoston Kilta, Satakunnan Lennoston Kilta ja Viestikoelaitoksen
Kilta – eivät ole MPKL:n jäseniä. Veteraanijäseniä (31.12.1926 tai aikaisemmin syntyneitä)
killoissa on yhteensä 126 ja naisjäseniä 336.
Uusia jäseniä kiltoihin liittyi 53 viime vuonna. Jäseniä on kaikkiaan 3647. Jäsenmäärä on
vähentynyt, joskin yhtenä syynä on jäsenrekisterien putsaus vuosikausia jäsenmaksunsa
maksamattomista jäsenistä. Oma lukunsa on
Lapin Lennoston Killan 1289 ainaisjäsentä.
Vuonna 2013 killat ovat järjestäneet tilastoituja tapahtumia yli 100. Näiden lisäksi killoilIVKL:n standaaria vuonna 2013 ei myönla on meneillään lukuisia historiakirjaprojekteja sekä entisöintiin tai entisöityihin kohteisiin netty yhtään Kaiken kaikkiaan standaareja on
liittyviä suunnitelmia. Talkootyötunteja ei ole myönnetty 48 kappaletta.
säästelty!
Ilmavoimien kiltojen jäsenten saamat muut
kunniamerkit:
Ilmavoimien Kiltaliitto
• Suomen Leijonan I luokan Ritarimerkki
palkitsee ansioituneita
Ilmavoimien Kiltaliitto voi palkita ansioi•
tuneita kiltalaisia tai muita tahoja, jotka ovat
tukeneet kiltatoimintaa. Lisäksi kiltaliitto voi •
tehdä esityksiä valtakunnallisten ansiomerkkien saamiseksi tai puoltaa kiltojen esityksiä. •
Hallitus esitti Ilmavoimien komentajalle kenraalimajuri Lauri Puraselle, että Ilmavoimien
Kiltaliiton kiltaristillä palkitaan seuraavat
henkilöt 8.4.2013: IVKL: Jaakkola Rauno;
Satakunnan Lennoston Kilta: Käkelä Matti,
SL R I: Jalovaara Osmo Joe, Lentosotakoulun Kilta, 4.6.2013
MPKL:n kilta-ansiomitali: Uhari Jukka,
Satakunnan Lennoston Kilta, 4.6.2013
MPKL:n pronssinen kiltaristi: Hiltunen
Heikki, Karjalan Lennoston Kilta, 4.6.2013
3. luokan Vapaudenristi: Lahtela Heikki,
Ilmavoimien Kiltaliitto, 6.12.2013
Pilven Veikko onnittelee!
– Leena Tiainen
Lähteenä myös Heikki Lahtelan kirjoitus
Pilvenveikot 1976 - 2006 -kirjassa.
31
Ilmavoimien Kiltaliitto
Puheenjohtaja
Lentäjä Puolustusvoimain komentajaksi
Suomen jo lähes satavuotisen itsenäisyyden aikana meillä on ollut 23 eri Puolustusvoimain komentajaa; maavoimien upseereita
ja kaksi meriupseeria. Voisi sanoa, että vihdoinkin on Ilmavoimien aika.
Vuonna 1990 valittiin amiraali Jan Klenberg Puolustusvoimain komentajaksi, monien hämmästellessä. Aika oli kypsä valita
ylimpään johtoon muidenkin kuin maavoimien upseereita. Sen jälkeen on vallassa ollut
reilut 12 vuotta merimies ja vähän vajaat 12
vuotta maavoimien upseeri. Nyt ensimmäistä kertaa lentäjä. Hieno homma!
Kenraaliluutnantti Jarmo Lindbergiä (54
v) pidetään uuden sukupolven komentajana. Hänellä on vaikuttava meriittilista, toki
myös kansliapäällikkö Arto Rädylläkin (58
v). Painotteisuudet ovat hieman erisuuntaisia; Artolla kansainvälinen toiminta ja
Puolustusministeriö, Jarmolla Ilmavoimat ja
Pääesikunta.
Jarmo ”Charles” on toiminut operatiivisella alalla, logistiikkapuolella, omaa puolustushaarakomentajan kokemuksen, ollut
läheisessä yhteistyössä Puolustusministeriön
kanssa. Hänellä on myös merkittävä kansainvälinen kokemus ja hyvä yhteistyö siihen liittyen. Sotatalouspäällikkönä hän vastasi Puolustusvoimien suurimman uudistuksen eli
logistiikkalaitoksen perustamisesta. Kadettikurssinsa priimus oli merkittävässä roolissa
32
Pilven Veikko 1/2014
aikanaan Hornetin käyttöönotossa. Tämä
tuskinpa on haitaksi uudessa roolissaan Puolustusvoimain komentajana. Kohtahan alkaa
muun muassa uuden hävittäjäkaluston hankinta. Lämpimät onnittelut, Charles!
Ilmavoimien komentaja vaihtui
Olin monien muiden kanssa komentajien
vaihtotilaisuudessa Luonetjärven varuskuntakerholla. Oli lämminhenkinen ja mukava
tilaisuus, jopa koskettava. Paljon oli ystäviä
paikalla. Purasen Lauri luovutti Ilmavoimien
komentajuuden Jäämeren Kimille. Hienoja
miehiä, minulla oli kunnia saada olla molempien kenraalien kanssa paljon tekemisissä
työurani aikana. Arvostan herroja korkealle.
Olimme Laurin kanssa kollegoja, kun
hän oli Lapin Lennoston ja minä Karjalan
Lennoston komentajana. Perustimme lennostojen komentajien ”yhteistyöfoorumin”.
Janhusen Kari oli Satakunnan Lennoston
komentaja ja kolmikanta toimi tosi hyvin.
Toki lennostojen välinen yhteistyö oli jo
vuosien saatossa rakentunut hyväksi.
Nuorena väkisin Kauhavalle siirrettynä
upseerina jouduin saman tien kadettikurssin
vt. johtajaksi. Kurssilla oli eräs Kim Jäämeri. Kyselin että minkälaista porukkaa nämä
ovat? Sanoivat, että ihan hyvää ja jos jonkun
haluat heistä pitämään puhetta, niin käytä
Jäämereä. Se on fiksu ja sanavalmis kaveri.
Näin sitten teinkin, muistaakseni pohjoismaisten kadettipäivien paras puhe, mitä
ikinä olen kuullut.
Kimin uraa olen seurannut, ja silloin
tällöin olemme tavanneet eri foorumeilla. Hänenkin sotilasuransa on vaikuttava;
oli Hornet-koulutuksessa Yhdysvalloissa,
sittemmin laivueen komentajana, sotilasavustajana Brysselissä, Pääesikunnassa eri
tehtävissä, Maanpuolustuskurssien johtajana, Satakunnan Lennoston komentajana,
viimeisin tehtävä oli Ilmavoimien operaatiopäällikkyys.
Tuntuu, että myös Ilmavoimissa siirrytään
nyt uuden sukupolven komentajaan. Näinhän se menee, niin se aika kulkee. Sanoisin
että oikea mies komentajaksi.
Kiitän koko Ilmavoimien kiltaliiton puolesta Lauria hyvistä yhteisistä vuosista, toivotan rauhaisia eläkepäiviä ja toivotan meidän
kaikkien puolesta Kimille oikein hyvää komentajuutta!
Ilmavoimien killat ovat tukenasi.
– Juha Suonperä
Ilmavoimien kiltaliiton puheenjohtaja
Helikopterikilta
Kevätkokouksessa 29.3. Killan rahastonhoitaja ja puheenjohtaja laskivat Kotkapatsaalle
kukkaseppeleen. Kuva Hannu Kankkunen.
33
Pelastusjoukkueen jäseniä Timo Liilaa, Miikka Koskista ja Mika Leskistä onnittelevat Helikopteripataljoonan
komentaja majuri Jaro Kesänen ja pataljoonaupseeri majuri Tero Tarkiainen. Kuva: Lassi Viisanen
Helikopteripataljoonan perinnepäivä
Helikopterikillan perinnejoukkoyksikkö
Helikopteripataljoona vietti perinnepäivää
tammikuun alussa puolustusvoimien helikopteritoiminnan 53-vuotisen taipaleen merkeissä. Helikopterikillan puheenjohtaja Lassi
Viisanen esitteli omassa puheenvuorossaan
killan toimintaa, perinneasioiden taltiointia ja
kiltatoiminnan tarkoitusta nuorekkaalle joukkoyksikölle. Viisanen totesi, että kiltatoiminnan kiinnostavuus lähtee yhteisistä asioista ja
yhteenkuuluvuuden tunteesta.
Lentuejuhlat olivat aikoinaan helikopterilentueen väelle vuotuinen lämminhenkinen
kokoontuminen, jossa kaikki tunsivat olevansa tervetulleita. Tunne yhdessä tehdyistä
tavallisista ja saati vaativista tehtävistä vuoden aikana yhdisti, niin kokeneet kuin vähän
nuoremmatkin, lentueen jäsenet muisteloihin mukavalla mielellä juhlatilaisuudessa.
Killan puheenjohtaja toivoi toiminnan viriävän perinneyksikön ja killan välillä yhteiseksi molempia hyödyttäväksi tekemiseksi.
Helikopteripataljoonan seppeleenlasku tapahtui Utti-aukion Kotkapatsaalle poikkeuksellisessa tammikuun sääolosuhteissa, kastelevassa
ja voimakkaassa räntäsateessa. Varuskunnan
34
Pilven Veikko 1/2014
ruokalassa ravintola Kotkassa päiväjuhlassa
palkittiin ansiomitaleilla, tunnustusplaketilla
ja pataljoonan standaareilla pataljoonan ansioituneita henkilöitä edellisen vuoden suorituksista. Pelastusjoukkue sai pataljoonan kilven tunnustukseksi ansioistaan.
Perinteinen haasteottelu kamppailtiin sisätiloissa Lotsikit (ohjaajat) ja Tsiatim(tekniikka)
joukkueiden kesken. Lajeina oli jääkiekko,
onnenpyörä ja ralliautoilu. Järjestelyvastuussa
ollut haastaja, Tsiatim, oli valinnut lajit. Liian
itsevarmana voitostaan Tsiatim hävisi jääkiekon PC -pelissä nolontuntuisesti. Onnenpyörässä piti jo haastajan muuttaa sääntöjä kesken
kisan, kun innokas haastettu joukkue onnistui
oveluudellaan saksankielisenä järjestettyyn peliin vakoilemaan oikean vastauksen yllättävällä
jokamiehen tirkistelijätekniikalla kesken kiivaimman kamppailun.
Seuraava laji, pienoisautoilla ajettu ralli
kääntyi jo haastajan eduksi ilmeisesti kovan
ennakkoharjoittelun ansiosta. Siis kuitenkin
perinne säilyi, lajien valitsija, haastaja, Tsiatim,
saavutti voiton reilulla pelillä ja antoi mahdollisuuden vastapuolelle seuraavaksi vuodeksi
revanssiin.
Iltajuhlassa Kouvolan upseerikerholla palkittiin Helikopteripataljoonan kilvellä Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Lauri Puranen, everstiluutnantti Anssi Vuolle ja Patria
Helicopters Utti. Kilpi jaetaan yhteistyökumppanille, yhteisölle tai henkilölle erityisistä ansioista. Patrian saaman kilven vastaanotti yksikön päällikkö Juha Tylli.
Helikopterikillan kevätkokous
Helikopterikilta järjesti kevätkokouksensa
29.3. Utissa perinteikkäässä Rak 12:ssa, joka
on toiminut Esikuntakomppaniana Kuljetuslentolaivueen aikoina. Rakennuksen kahta tupaa ovat yhdessä kunnostaneet Helikopterikilta ja Kymenlaakson ilmakilta kuluneen talven
aikana ahkerasti talkootyönä. Tulevaisuudessa
jo nyt uutta pintaa hohtavat tilat toimivat
näyttelytiloina perinne-esineistölle.
Kokouksen puheenjohtajana toimi Sakari
Liikka. Kokous pidettiin vielä kunnostusta
odottavassa tuvassa, joka on sisustettu edesmenneen puheenjohtajan aikana. Liikan
Sakari on toiminut tilojen kunnostuksen
talkooväessä innokkaana puuhamiehenä ja
toppuutteli uusittaviin tiloihin innokkaimpia
vierailupyyntöjä tämän kevään osalta. Paikalle
oli tullut jäsenistöä eri puolilta Suomea ja ainakin killan puheenjohtajalle tuli selväksi, että
Helikopterikilta on toiminnassaan onnistunut
uudistumaan vuoden aikana. Aktiivisesti kokoontunut hallitus on ollut puheenjohtajan
mielestä toiminnan kivijalka, johon puheenjohtaja on voinut luottaa. Killan jäsenistön
määrä ja vaihtuvuus askarrutti toimivaksi
täydennettyä hallitusta viime keväänä. Nyt pidetyn kevätkokouksen ilmapiiri ja realistinen
katsaus jäsenrekisteriin vakuutti, että kilta on
tarpeellinen helikopteriperinteiden vaalija, ja
toimintaa jatketaan täysillä.
Kokouksen aluksi killan puheenjohtaja kiitti
talkooväkeä ja totesi tähänastisista aikaansaannoksista: ”Viime syksynä ei olisi voitu uskoa,
miten hyvin yhteistyö ja huoneiden kunnostus
ovat voineet edistyä.”
Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja palkittiin killan jäseniä. Helikopterikilta
ry kutsui hallituksen esityksestä kokouksessa
killan kunniapuheenjohtajaksi Toivo Lönnroosin. Hän on toiminut killassa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana sekä edustanut
kiltaa pitkäaikaisena hallituksen jäsenenä.
Palkituista seuraavana luovutettiin Ilmavoimien Kiltaliiton myöntämä kiltamitali Helikopterikillan lipun suunnittelijalle ja lahjoittajalle hallituksen jäsen Eino Rantalalle.
Kokouksen lopuksi keskusteltiin killalle
anotun Mi-8 HS-14 -helikopterin vastaanotosta killalle. Kone on tarkoitus saada Utin
tukikohdan avoimien ovien päivänä 9.5.2014
nähtäväksi Kouvolan seudun ammattiopiston
tai Patrian helikopterihallin asematasolle yleisön nähtäväksi.
– Lassi Viisanen
Kunniapuheenjohtaja Toivo Lönnroos ja puheenjohtaja Lassi Viisanen. Kuva: Hannu Kankkunen
Juha Tylli työhuoneessaan Utissa.
Kuva: Lassi Viisanen
35
Kymenlaakson Ilmakilta
Kymin lentokenttä 70 vuotta
Ilmasota Suomenlahdella kiihtyi keväällä
1942. Utista ei aina ehditty torjumaan Kotkaan suuntautuneita pommituksia, joten elokuussa aloitettiin kiireellisenä Kymin lentokentän rakennustyöt. Aiemmin maaliskuussa
1942 oli perustettu Kotkan lähistölle tilapäiset
jäätukikohdat. Jäätoiminta alkoi Haminan
Lupinlahdella, jossa oli I-153 Tshaika- (omia)
sekä muutaman päivän ajan myös Fokker
D.XXI -hävittäjiä. Tshaikat siirtyivät 19.3.
Kotkan Keisarinsataman jääalueelle, mistä käsin ne toimivat jäiden pehmenemiseen, huhtikuun 23. päivään, saakka. Näiden tukikohtien
perustaminen liittyi vahvasti Suursaaren takaisinvaltauksen tukemiseen.
Lentolaivue 34:n 2. lentue, Messerschmitt
Bf 109 G-2 -hävittäjineen, siirtyi Utista juuri valmistuneelle Kymin kentälle elokuun 2.
36
Pilven Veikko 1/2014
päivänä 1943. Nyt Ilmavoimat pystyi varhaisemmassa vaiheessa torjumaan Etelä-Suomen
kohteisiin lähetettyjä Neuvostoliiton uusia
suorituskykyisiä pommikoneita ja niiden suojahävittäjiä. Laivueen Kymin koneet ja osittain
myös miehet vaihtuivat tilanteen mukaan.
Torjuntatehtäviä oli talvella 1943 - 1944 vielä
rauhalliseen tahtiin. Helmikuun 11. päivänä
keskiyön jälkeistä lähes 200 koneen Kotkan
suurpommitustakin Mersupilotit saattoivat
vain seurata, pimeätorjuntakykyä laivueella ei
ollut. Maaliskuun 6. päivä 1944 laivueen 3.
lentue koki todellisen onnistumisen Suomenlahdella. Laivueen komentajan majuri Luukkasen johtama viiden Mersun päivystävä osasto kävi suuren ilmataistelun Kotkaa lähestyviä
27 Pe-2-pommituskonetta ja 12 La-5-hävittäjää vastaan. Kymin koneet pudottivat neljä
Pe-2:ta ja yhden La-5:n. Toinen Pe-2-osasto
häädettiin pommit mereen pudottaneina paluumatkalle jo ennen kohteelle pääsyä.
Yksi Kymin kentän historian merkittävimmistä ajoista elettiin huhti – toukokuussa
1944. Laivueen saamat uudemmat Mersu
G-6 -koneet kuluttivat ja pelottivat vihollista
niin, etteivät pommikoneet päässeet useinkaan
pommittamaan suunniteltuja kohteitaan. Kesäkuun 9. päivänä NL:n aloitettua suurhyökkäyksen Kannaksella siirrettiin Kymin Hävittäjälentolaivue 34:n (nimenmuutos) Mersut
Immolaan lähemmäksi hyökkäysrintamaa.
Kymin toiminta hiljeni satunnaisiksi käyttökerroiksi, kunnes elokuussa 1944 siitä tuli
Malmilta siirretyn Hävittäjälentolaivue 30:n
2. lentueen neljän Mersun toimintakenttä.
Niillä lennettiin sotalentoja aina aselepoon,
syyskuun 4. päivään, saakka. Syystalvesta -44
seuraavan kevään huhtikuuhun kenttä toimi
yhtenä valvontakomission alaisuudessa toimineiden NL:n La-5-hävittäjien tukikohtana,
tehtävänä oli valvoa Liittoutuneiden Valvontakomission (LVK) Suomelle määräämää täydellistä lentokieltoa.
Sodan jälkeen Kymin kenttää käyttävät pääasiallisesti purjelentäjät Ilmavoimien käytön
jäätyä aikanaan vain joihinkin vuosittaisiin
Mersu-, Pyry- ja Vihuri-leireihin. Aluksi kentällä toimivat Kotkan Ilmailukerho ja Kymin
Ilmailukerho. Myöhemmin syntyi vielä Karhulan Ilmailukerho, joka näistä ainoana on
enää voimissaan vuosittaisilla liki 2000 purjelentostartillaan. Metsähallituksen omistamalla
ja Kotkan kaupungin ylläpitämällä kentällä on
nykyisin myös Kotkan Lentokerhon ja muutaman muun yksityiskoneen vakituista moottorilentotoimintaa.
Karhulan Ilmailukerho juhlisti kentän 70vuotispäivää järjestämällään toimintapäivällä.
Nostalgiaa oli tarjolla mm. kenttääkin vanhemman Gloster Gauntletin lentoesityksissä
ja Fougan kiihdytyksillä kiitotiellä. Kypsää
tähtimoottorien jyminää Ohrankankaalle toi
myös DC-3:n pitkin päivää tapahtuneet jäsenlennot.
– Juha Ritari
Vanhat
Vanhat uttilaiset
uttilaiset
Kokoontuminen
Kokoontuminen
9.5.2014
perjantaina 9.5.2014
Vanhat uttilaiset kokoontuvat
jälleen Utin Jääkärirykmentin
toimintapäivän yhteydessä.
Kokoontuminen ja tulokahvit
perjantaina 9.5. klo 9 – 10.30
Utin perinnetilassa (entinen
Ilmailu-upseerikerho).
Päivän ohjelmassa on mm. toimintanäytöksen seuraamista ja esitelmiä varuskunnan auditoriossa.
Ohjelma päättyy noin klo 16.
Osallistumismaksu 5 euroa.
Omatoiminen ruokailu
toimintanäytösalueella.
Tiedustelut ja ennakkoilmoittautuminen syntymäaikoineen on
tehtävä 30.4. mennessä:
Kari Koivula puh. 0400 650 436;
[email protected] tai
Harri Utti puh. 0500 207 803;
[email protected]
Lähde: Jyrki Laukkanen: Kymi Kotkan
lentokenttä (Apali Oy 2010)
Juha Ritarin kuvat::
Jyrki Laukkanen ja Gauntlet: Jyrki Laukkanen
vetämässä Gauntletia taivaalle.
DC-3_jäsenlennot: DC-3-yhdistyksellä on Kotkan
alueella runsas kannattajajoukko.
Oiva Lehtisen maalaus: Kentän päällikön, Karhulan
Ilmailukerhon lennonopettajan ja yleispuuhamies
Oiva Lehtisen kädenjälkiä on myös useissa Kymin
sodan ajan toimintaa kuvaavissa maalauksissa.
Hävittäjälentolaivue 34:n muistomerkki
Kymin Ilmailumuseon edessä
37
Ilmavoimien Viestikilta
Kokouksen osallistujia varuskuntakerholla. Kuva: Leena Tiainen.
Killan syyskokous Tikkakoskella
Ilmavoimien Viestikillan syyskokous pidettiin
perinteisesti Tikkakoskella 19. –20.10.2013. Tavanomaisen ohjelman lisäksi kokouksen yhteydessä kuultiin kaksi esitelmää. Eversti evp
Martti Lehto puhui kybermaailman uhista ja
mahdollisuuksista. Esityksessä minua viehätti
10 käskyä, joilla jokainen kansalainen voisi vähentää kyberuhkia omassa elämässään.
Ilmavoimien Viestikillan kunniajäsen eversti
evp Perttu Peitsara käsitteli esityksessään Helsingin ilmavalvontaa ja sen osuutta hävittäjien
johtamisessa sotien aikana. Peitsaran esityksen
1. osa oli Pilven Veikon syksyn 2013 lehdessä
ja 2. osa julkaistaan tässä lehdessä. Samana päivänä Ilmasotakoulun kilta ja Suomen Radiohistoriallinen Seura pitivät omia kokouksiaan
Tikkakoskella ja molempien yhdistysten jäseniä oli myös kuuntelemassa edellä mainittuja
esitelmiä. Luonnollisesti päivän aikana kuultiin voimakkaasti kehittyvän Ilmasotakoulun
kuulumisia, joista kertoi kiltamme hallituksen
38
Pilven Veikko 1/2014
Eversti evp Martti
Lehto selvitti
kuulijoille
kyberturvallisuutta.
Kuva:
Leena Tiainen.
jäsen Tapio Haapamäki.
Killan sääntöjen mukainen syyskokous
pidettiin varuskuntakerholla Tikkakoskella 19.10.2013 ennen illallista ja illanviettoa.
Vuoden kiltalaiseksi valittiin Ilmavoimien
Viestikillan tarvikevastaava ja matkailuasiamies
Harri Utti. Nykyinen puheenjohtaja valittiin
vielä kolmanneksi vuodeksi johtamaan kiltaa.
Kolmen kauden jälkeen on viisasta alkaa miettiä jatkoa, miten toiminta voitaisiin pitää elinvoimaisena. Hallitukseen valittiin myös yksi
uusi jäsen, Jukka Salila, Muuramesta.
Vuoden 2014 toimintasuunnitelma hyväksyttiin ja pääpaino vuoden toiminnassa on torjuntavoittojen muistamisessa. Vuoden 2014
ulkomaan matka suuntautuu Linköpingiin ja
Tukholmaan elokuun lopulla. Matkakohteissa
vieraillaan useissa ilmailuaiheisissa museoissa.
Matkalle mahtuu vielä joitakin osallistujia.
Killan kevätkokous pidetään Mikkelissä 26.
– 27.4.2014. Syyskokous on päätetty pitää
Tikkakoskella lokakuun viimeisenä tai toiseksi
viimeisenä viikonvaihteena.
– Risto Laukkanen
"Kolmen yön ihme”-näyttely
Helsingin Kaupungintalossa
25.5.2014 saakka.
Kuva: Risto Laukkanen
Torjuntavoitoista 70 vuotta
Monista viime sotien merkittävistä tapahtumista on näihin aikoihin kulunut 70
vuotta. Ilmavoimien Viestikilta on omalta
osaltaan ollut mukana järjestämässä eri tilaisuuksia. Vuonna 2014 muistetaan monella
taholla jatkosotamme torjuntavoittoja, joista
ensimmäinen saavutettiin helmikuussa 1944
Helsingin ilmapuolustuksessa.
Tätä kuvaava ”Kolmen yön ihme”-näyttely on Helsingin Kaupungintalossa 21.2.
- 25.5. Kannattaa käydä ja varata riittävästi aikaa. Lappeenrannassa järjestetään kaksi
tapahtumaa torjuntavoittojen merkeissä.
Lappeenrannan Lappeenrantasalissa järjestetään lauantaina 7.6. kesän 1944 torjuntataistelujen ilmavoimatoiminnan esitelmätilaisuus.
Etelä-Karjalan Kadettipiiri järjestää Maasotakoulussa Lappeenrannassa 9.–10.6
avoimen sotahistorian seminaarin otsikolla: ”Tulimyrskyn keskellä - Jatkosodan
suurhyökkäyksen torjunnan 70-vuotisjuhlaseminaari”. Tilaisuudessa on kymmenkunta 45 minuutin esitystä. Matti Antikaisen myötävaikutuksella suurhyökkäyksen
ilmatoiminnasta saatiin alustajaksi entinen
ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti
evp Heikki Nikunen. Tilaisuuden ohjelmasta on tarkempi kuvaus Maanpuolustusliiton
Kiltojen (MPKL, www.mpkl.fi) maaliskuun
tiedotteessa.
39
KILTAMATKA RUOTSIIN
23. – 26.8.2014
Ilmavoimien Viestikilta tekee bussi/laivamatkan Linköpingin Ilmailumuseoon (Flygvapenmuseum) ja Tukholmassa sijaitsevaan Armeijamuseoon.
Alustava ohjelma:
Lauantaina 23.8.
Lähtö bussilla Helsingistä Turkuun 17.30 (Kiasman turistipysäkki),
Viking Grace –laivalla Tukholmaan klo 20.55. Laivalla buffet-illallinen.
Sunnuntaina 24.8.
Saapuminen Tukholmaan klo 6.30, Ajetaan bussilla noin 30 min
Scandic Kungens Kurva -hotelliin, jossa syömme buffet-aamiaisen.
Ajo Linköpingiin ja majoittuminen Scandic Vest -hotelliin (190 km).
Iltapäivä vietetään Ilmailumuseossa, joka sulkeutuu klo 17. Museossa
voi nauttia välipalaa, jos on tarvis (omaan piikkiin).
Illalla buffet-illallinen hotellissa.
Maanantaina 25.8.
Aamiainen hotellissa, paluu takaisin Tukholmaan, jossa tehdään
vierailu Armeijamuseoon. Laivamatka Vikingillä Helsinkiin klo 16.30.
Laivalla Food Garden -illallinen.
Tiistaina 26.8.
Saapuminen Helsinkiin klo 10.10, laivalla á la Carte -aamiainen.
Ajo Kiasman pysäkille.
Matkan hinnat:
• Jos 30 matkustajaa: 2 hh hytti/huone 400 €/ hlö,
1hh hytti/huone 519 € /hlö
• Jos 40 matkustajaa: 2hh hytti/huone 375 €/hlö,
1hh hytti/huone 495 €/hlö
• Lisäksi tulee 15 euron toimitus- ja laskutuslisä per lasku.
Lähtöpäivänä 25.8. saattaa tulla vielä joku lyhyt tutustuminen johonkin sopivaan paikkaan, joka on matkan varrella.
Ilmoittautuminen matkalle: syntymäaika ja osoitetiedot mukaan!
[email protected]
tai 0500 207 803
40
Pilven Veikko 1/2014
Ilmasotakoulun Kilta
Kuva: Jorma Kelo
Hanssin-Jukka
Päällimmäisenä huolen aiheena on killan
kunnostaman DC-2 Hanssin-Jukka-koneen
sijoituspaikka, jota ei ole toistaiseksi löytynyt. Näin tämä arvokas konevanhus on edelleen kunnostuspaikan teltassa. Harmillista,
kun museotilaa ei ole riittävästi, niin tämän
kuin muidenkaan Ilmavoimien käytössä olleiden koneiden näytteille asettamista varten. Näitä kansainvälisestikin harvinaisia ja
arvokkaita koneita on siksi tilapäisesti sijoitettuina, varastoituna ja kunnostusta odottamassa useita kymmeniä kappaleita.
Useat tahot ovat olleet kiinnostuneita
Hanssin-Jukan saamiseksi omalle paikkakunnalleen, koska sen imago vetää magneetin lailla turisteja puoleensa. Valitettavasti
missään ei ole päätöstä asiasta, vaikka usealla
seutukunnalla uskotaan turismin olevan yksi
synkkien taloudellisten aikojen pelastajista.
Tarkasteltaessa asiaa suomalaisen sotilasilmailun, Suomen, Keski-Suomen näkökulmasta tai erityisesti kunnostajien näkökulmasta on Keski-Suomen ilmailumuseo ainoa
oikea paikka koneen näytteille asettamiseksi.
Jäsenasioita
Killan jäsenmäärä on jatkanut kasvuaan
alkuvuonna, ja toivottavasti sama trendi
jatkuu koko vuoden. Olen puheenjohtajana neuvotellut koko joukon etuisuuksia Ilmasotakoulun killan jäsenistölle Jyväskylän
seudun yrityksiin. Etuisuudet ovat myös
Tikkakosken varuskunnan henkilöstön hyödynnettävissä. Siis liittykää kiltaan ja kertokaa kavereillekin, että aktiiviseen joukkoon
kannattaa tulla mukaan!
Kuluvan vuoden kaksipäiväisellä kiltaretkellä tutustutaan Finnairin toimintaan.
41
Ensimmäisen päivän vierailukohde on Finnair, jossa tutustumme Flight Academyn
simulaattoreihin ja käymme tutustumassa
sekä FFA:n että tekniikan puoleen. Toisena
päivän käymme tutustumassa Mannerheimmuseoon. Ajankohta on elo-syyskuun vaihteessa perjantai – lauantai, tarkka ajankohta
varmistuu kesän kynnyksellä.
Meneillään olevista projekteista
Heinä-elokuun vaihteessa tulee markkinoille mielenkiintoinen olutuutuus – Hanssin-Jukka-olut – jonka valmistamisesta kilta
on sopinut Jyväskyläläisen pienpanimon Panimoyhtiö Hiisi Oy:n kanssa.
Syyskokous oli 19.10.2013, ja kokouksen
hyväksymän vuoden 2014 toimintasuunnitelman mukaisesti lokakuun 31. päivänä
julkaistaan Luonetjärven kentän 75-vuo-
Uutuus - Isännänviiri
Ilmavoimissa ennen palvelleille ja nykyisin
palveleville rakkaudesta ja ylpeydestä omaan
puolustushaaraan - Isännänviiri.
Viirin hinta on 55 eur (4 metrinen viiri, joka
sopii 7-9 m lipputankoon), tai 85 eur (5,5
metrinen viiri). Hinta sisältää postimaksun ja
pieni summa menee Helsingin Reservin Upseerien Ilmailukerhon toiminnan tukemiseen.
Tilaukset:
T. Terämaa Pohj.
Hesperiankatu
7 A 12
00260 Helsinki
puh: 0400 483 991
tai
tteramaa
(at)gmail.com
Maksu:
tilinumero:
578876-2176
42
Pilven Veikko 1/2014
tishistoriakirja ”Luonetti 75 vuotta - Sotilasilmailua Keski-Suomen Taivaalla”.
Ennakkotilauksen kirjasta voi tehdä killan
nettisivujen kautta tai lähettämällä puheenjohtajalle tilauksen sähköpostitse (jarmo.
[email protected]). Kirjan hinta on 40 €.
Toinen merkittävä projekti, johon kilta
osallistuu, on Ilmasotakoulun muistomerkkipuistohanke, jossa Draken-koneen viereen sijoitetaan tutka ja ilmatorjunta-ase.
Muistomerkkipuiston avajaiset pidetään
31.10.2014.
Näiden lisäksi kilta on jälleen hankkinut
kahvi- ja pullalippuja, joilla Ilmasotakoulun
henkilökunta voi palkita asepalveluksessa
olevia hyvistä suorituksista.
Aurinkoisia kevätpäiviä Pilven Veikko
-lehden lukijoille!
Jarmo Alanko
Ilmasotakoulun killan puheenjohtaja
Ilmailusta ammatti
-tapahtuma
torstaina 15.5. klo 12 – 15
Ilmasotakoulussa
Tukilentolaivueen
hallilla Tikkakoskella.
Lapin Lennoston Kilta
Talvisodan muistoristi ja diplomi
luovutettiin Lapin Lennostolle 10.1.
Lentorykmentti F19
Lentorykmentti F19 oli ruotsalaisten vapaaehtoinen lento-osasto, joka
osallistui Suomen talvisotaan suorittaen suomalaisten tuella ja Suomen
sotilasjohdon alaisuudessa muun muassa usean kuukauden ajan lentotiedusteluja Neuvostoliiton maaperälle.
Lapin Lennosto ja Lapin Lennoston
Kilta pystyttivät 1990 Olkkajärvelle
muistomerkin Lentorykmentti F19:n
perinteiden kunnioittamiseksi.
Siitä alkaen on Lapin Lennostossa
vietetty tammikuussa Lentorykmentti F19:n muistotilaisuus, mikä on
ollut samalla ensimmäisellä sotalennollaan kuolleen ruotsalaisen vapaaehtoisen luutnantti Anders Zachaun
(kuoli 12.1.1940) ja muiden kaatuneiden ruotsalaisten vapaaehtoisten
muistolle.
F19:n komentaja eversti Bergman luovuttaa
muistomitalin Lapin Lennoston komentajalle
eversti Harri Leppälaaksolle.
Komentaja eversti Fredrik Bergman ja ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geust selvittävät
talvisotamitalin taustaa.
Kuvat: Lena Korva.
43
Kuluvan vuoden tammikuun 10. päivänä
vietetty muistotilaisuus oli tavallista juhlavampi, sillä siinnä luovutettiin Lapin Lennostolle
Mannerheimin Zachaun-suvulle myöntämä
talvisodan muistomitali diplomeneineen.
Zachaun suku oli halunnut luovuttaa hallussaan olleen mitalin ja diplomin "sopivalle
vastaanottajalle Suomessa", mikä on diplomiinsinööri sekä sota- ja ilmailuhistorian asiantuntijan Carl-Fredrik Geustin ehdottama
Lapin Lennosto. Mitalin ja diplomin vastaanotti Lapin Lennoston komentaja eversti Harri
Leppälaakso.
Dipl.ins. Carl-Fredrik Geust
toi mitalin Rovaniemelle
Ruotsin sotilasasiamies eversti Bo Stennabb
otti jo viime vuoden puolella minuun yhteyden, ja kertoi Zachau-suvun hallussa olevasta
talvisodan muistomitalista diplomeineen, jotka
omaiset haluavat lahjoittaa "sopivalie vastaanottajalle Suomessa" totesi muistomitalin luovutustilaisuudessa puhunut diplomi-insinööri
Carl-Fredrik Geust ja jatkoi, että hän suositteli
F19:n historiaa tuntien Lapin lennostoa, mikä
olisi paras mahdollinen mitalin vastaanottaja.
Talvisodan muistomitali ei ole sellaisenaan
erityisen harvinainen, mutta koska kyseessä
on F19:n ensimmäisen kaatuneen omaisille
luovutettu honoris causa -mitali ja Mannerheimin allekirjoituksella varustettu diplomi
seuraa mukana, niin Lapin lennostossa annetaan varmasti asiankuuluvaa arvoa tällaiselle lahjalle, arvioi dipl.ins. Geust puheessaan.
Kun eversti Stennabb sai diplomin ja mitalin
haltuunsa, hän pyysi minut mukaansa matkalle Rovaniemelle avustamaan häntä sekä F21:n
komentajaa luovutusseremonian yhteydessä.
Nyt kävi kuitenkin niin, että eversti Stennabb oli itse estynyt ja vain muutama päivä
ennen tilaisuutta hän pyysi minua lähtemään
Rovaniemelle yksin luovuttamaan mitalin.
Näin ollen minä olen nyt diplomin ja mitalin
kanssa Rovaniemellä, mistä johtui ehkä vähän
kummalliselta vaikuttava luovutusketju, selitti
Geust.
Kun sain diplomin Stennabbilta huomasin
heti, että siinä on virheellinen päivämäärä - 23.
eikä 12. tammikuuta 1940. Päämajan kirjuri
oli nähtävästi vahingossa kirjoittanut Zachaun
kuolinpäivän (12.1.1940) asemesta seuraavan
kaatuneen F19-lentäjän, vänrikki John Sjökvistin kuolinpäivän (23.1.1940). Tämä antoi
taas minulle hyvän tilaisuuden kertoa vähän
laajemminkin F19-historiasta, totesi Ilmailuhistorioitsija Geust.
F19 - muistoseremonia Apukassa Olkkajärvellä
Vuonna 1993 silloinen Ruotsin ilmavoimien
päällikkö Lars-Erik Englund määräsi ruotsalaisen F21 lennoston Luulajassa F19 lennoston perinteitä vaalivaksi joukko-osastoksi.
Tällä haluttiin kunnioittaa Suomen talvisodan
aikaista lennostoa ja sen henkilökuntaa vuosittain 12. tammikuuta järjestettävällä muistoseremonialla F19 talvisodan aikaisen tukikohdan lähellä Olkkajärvellä Suomessa tai F21:n
tiloissa Ruotsin puolella.
Norrbottenin lennoston komentaja (C F21)
osallistuu aina seremoniaan, samoin kuin hä44
Pilven Veikko 1/2014
nen sihteerinsä, joka koordinoi kaikki vierailuun liittyvät asiat. Seremoniaan osallistuu
myös kaksi ohjaajaa, jotka toimivat seppeleen- ja lipunkantajina. Yleensä ohjaajat valitaan nuorempien joukosta ja tämä perinnetapahtuma on samalla osa heidän koulutustaan,
mikä edustaa lisäksi historiallista näkökulmaa.
F21:n toveriyhdistyksestä (Kamraförening)
osallistuu myös vuosittain tapahtumaan 3 – 4
edustajaa.
Varhain tammikuun 12. päivän aamuna
aikaa matkaamme Luulajasta kohti Suomea
Sotilaspastori Niko Ryynänen pitää hartauspuheen F19-muistomerkillä. Vieressä F19:n komentaja
eversti Fredrik Bergman. Kuva: Lena Korva.
ja Rovaniemeä. Matkaa kertyy noin 260 km
yhteen suuntaan. Usein ajattelen, että tämä on
pitkä matka niin lyhyen hetken takia, mutta
joka vuosi, kun olemme tämän seremonia läpikäyneet, on aina tuntunut yhtä tärkeältä ja
hyvältä tavata ja kunnioittaa lennostossa F19
palvelleita tovereitamme. Samalla saamme
mahdollisuuden tavata suomalaisia kollegoitamme.
Tänä vuonna tapahtumaan liittyvän lounaan aikana Suomen Ilmavoimille palautettiin muistomitali, ”Sodan 1939–1940
muistomitali miekalla ja soljella”, minkä sotamarsalkka Mannerheim oli aikoinaan myöntänyt Suomessa vapaaehtoisena taistelleelle
Anders Zachaulle tämän kuoleman jälkeen.
Zachaun omaiset olivat esittäneet toivomuksen mitalin palauttamisesta Suomen Ilmavoimille. Omaiset ovat yhdessä Ruotsin Suomessa
vapaaehtoisina taistelleiden muistoyhdistyksen
(Svenska Finlandsfrivilligas Minnesförening) ja
Suomen IImavoimien kanssa tulleet siihen
tulokseen, että mitalin luovuttaminen tapahtuisi juhlallisin menoin ja että se luovutettaisiin Suomessa sille joukko-osastolle, joka
vastaa entisen vapaaehtoisen yksikön perinteiden vaalimisesta.
Carl-Fredrik Geust Svenska Finlandsfrivilligas Minnesförening- yhdistyksestä puhui
mitalin taustasta, minkä jälkeen hän luovutti mitalin F21 komentajalle eversti Fredrik
Bergmanille, joka vuorostaan luovutti sen
Lapin lennoston komentajalle, eversti Harri
Leppälaaksolle ja Suomen Ilmavoimille.
Samantyyppinen juhlaseremonia ja samana päivänä pidetään myös Ruotsissa F21:ssa.
Lennoston henkilökunta ja F21 Kamratföreningin edustajia ja ”Traditionsföreningen i
norr för svenska frivilliga i Finland” kokoontuu kansliatalomme ulkopuolella sijaitsevan
muistokiven äärelle kunnioittamaan F19 lennoston tovereitamme.
45
F21:n lentomuseossa on myös esillä mittava F19 muistonäyttely, mikä valokuvin ja
esinein kertoo F19:n toiminnasta. Näyttelyssä on esillä mm. hopeoitu nimitaulu, missä mainitaan jokaisen Suomessa 1939–1940
palvelleen ruotsalaisen nimi. Muistoesineiden lahjoittajina ovat olleet F19 veteraanit.
Näyttelystä voi myös ostaa kirjoja, jotka kuvaavat F19 toimintaa, samoin lentokoneiden
pienoismalleja.
Lapin Lennoston Kilta
Malmslättissä sijaitsevassa Flygvapenmuseumissa (Ruotsin ilmavoimien museossa)
on lisäksi esillä sekä J8 että B4 lentokone,
joissa on sama suomalainen tunnus kuin lentokoneissa oli vuosina 1939–1940.
– Lena Korva
Pohjoisen naapurilennostomme F21
komentajan sihteeri ja hän kuvaa käyntiä
Rovaniemellä heidän näkökulmastaan.
Millainen on Lapin lennoston
Hävittäjälentolaivue 11 laivuetunnuksen tarina?
Lapin Lennoston Kilta julkaisee kesäksi 2014 ainutlaatuista materiaalia sisältävän runsaasti kuvitetun teoksen, ”Härkä taivaalla
– HÄVLLV11:n visentin tarina”, joka kertoo mylvivänä tai puskevana härkänä tunnetun laivuetunnuksen tarinan vuodesta 1941
ja Dornier-koneista nykyhetkeen.
Vuosikymmenten aikamatka sisältää myös paljon ennen kirjaamatonta ja näkemätöntä liittyen kaikkien tuntemiin
Drakeneihin.
Lisätietoja ja ennakkovarauksia:
[email protected] tai
[email protected]
46
Pilven Veikko 1/2014
Ari Manninen, opettaja
Lapin matkailuopisto
Toripuistikko 5-7, 96200 Rovaniemi
0400 318 688
Satakunnan Lennoston Kilta
Matkakohteena Prahan ilmailuja sotamuseot
Satakunnan Lennoston Kilta on toteuttanut
viime vuosina kiltamatkoja, joiden teemana
on yhdessäolo, tutustuminen ilmailukohteisiin ja -historiaan sekä kulttuuriin. Kohteina
on ollut Berliini, Espanjan Aurinkorannikko,
Linköping, Moskova, ja Tartto. Tänä vuonna
matka toteutetaan Prahaan. Matkan ajankohta on 5.–8.9.2014, jolloin myös ilmavoimien
vainajien päivän 7.9. muistaminen sisältyy
matkaohjelmaan.
Jäseniemme lisäksi Prahan matkalle voivat
osallistua muidenkin kiltojen ja ilmasiltojen
edustajat mikäli paikkoja on vielä jäljellä alkuperäisestä varausaikataulusta riippumatta.
lumuseo, jonka kokoelma on yksi Euroopan
suurimmista. Tällä hetkellä museolla on 275
Ilmoittautumiset killan sihteeri Jarmo konetta, joista 85 on sisätiloissa neljässä hallisAallolle ([email protected]). sa, 25 ulkoalueella ja 155 varastoituina. 1960Tiedote matkasta löytyy killan kotisivulta luvulla Tsekkoslovakiassa alettiin kiinnittää
huomiota huonossa kunnossa eri puolilla
www.satakunnanlennostonkilta.fi.
maata oleviin vanhoihin lentokoneisiin. HeIlmailumuseon lisäksi ilmailuhistoriaa on räsi keskustelu oman ilmavoimiin painottuvan
nähtävissä Prahan teknillisessä museossa ja so- erikoismuseon perustamiseksi. Syntyi myös
tamuseossa. Kiltaretkeen lisäsisältöä tuovat yh- ilmailuhistoriallinen yhdistys, joka asetti tavoitteekseen kerätä järjestelmällisesti ilmailun
teinen tutustuminen keskustan nähtävyyksiin, perintöä ja järjestää näyttelyitä. Samalla hajokiristeily ja nähdyn ja koetun syventävän kä- luttiin keskittää Prahan ja Brnon teknillisten
sittelyn mahdollistava illanvietto.
museoiden lentokonekokoelma.
Sotamuseo tuki ajatuksia ja ilmailumuseon
Prahan Ilmailumuseo pääkohteena
ensimmäinen tilapäinen näyttely avattiin syyskuussa 1967 Praha-Kbelyn sotilaslentokentälPraha on tunnettu rikkaasta kulttuurihisto- lä. Kbely on ensimmäinen Tsekkoslovakian
riastaan, eikä tarjonta rajoitu pelkästään van- perustamisen jälkeen 1918 rakennettu lentohaan rakennuskantaan. Onhan esimerkiksi tukikohta. Kentällä toimi myös Aeron lentotsekkiläinen olut maailmankuulua. Kiltamat- konetehdas ja Tsekkoslovakian lentoyhtiö CSA
kan pääkohteena on kuitenkin Prahan ilmai- aloitti sieltä lentoliikenteen. Museotoiminnan
47
Museon toisen maailmansodan aikaisista hävittäjistä
alkuvaiheessa Kbelyssä kohdattiin myös takaiskuja, joista pahin lienee neuvostojoukkojen miehitys 1968. Pysyvä ilmailumuseo voitiin kuitenkin avata sotamuseon sotahistorian
laitoksen tuella vielä samana vuonna.
Monien vaiheiden jälkeen ilmailumuseota
laajennettiin 1980-luvun loppupuolella, kun
kaksi näyttelyhallia kunnostettiin ja ulkotiloja
laajennettiin. 1990-luvun alussa syntyi kriisi, kun Kbelyyn tallennettiin kasapäin koko
asevoimia koskevaa museoitavaa kalustoa ja
samanaikaisesti uudelleenjärjestelyjen myötä
uhkasi ilmailumuseon sulkeminen. Ongelmat
ratkesivat ja Kbely saatiin taas kokonaan ilmailumuseokäyttöön. 2000-luvulla näyttelytoimintaa on voitu kehittää teemahallien avulla,
mutta paljon kalustoa on edelleen ulkosäilytyksessä säälle alttiina.
Teemahallit aikajärjestyksessä
Prahan ilmailumuseoon tutustutaan aikajärjestykseen ryhmitellyissä teemahalleissa.
Ensimmäisen hallin aiheena on Tsekkoslovakian ilmavoimat 1918 – 1924. Tämä
Hart-tyypinen lentokonehalli on sinänsä
historiallinen, sillä se on siirretty Chebistä
Kbelyyn 1919. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset muuttivat hallin elokuvate48
Pilven Veikko 1/2014
atteriksi, missä käytössä se oli 1980-luvulle.
2003 hylättynä ollut halli remontoitiin.
Nyt näytteillä on muun muassa ranskalainen Spad VII hävittäjä sekä alkuajan Letov
S. Nähtävänä on myös vanha työpaja.
Tsekki-ilmavoimat 1925 – 1938 jatkuu
seuraavassa hallissa. Tämä historiallinen
halli on itävaltalaistyyppinen Wagner, yksi
ensimmäisistä Kbelyyn rakennetuista. Esillä on ennen toista maailmansotaa käytössä
ollutta kalustoa: Avia B-534, Aero-10, Aero
18C ja muita aikakauden koneita.
Kolmas halli, Wagner-tyyppiä sekin, on
kunnostettu vuosien 2007 – 2008 myrskyvaurioiden jälkeen painottuen toiseen
maailmansotaan. Nähtävänä on muun muassa Iljushin Il-2m3 ja Lavotškin La-7, De
Havilland DH-82 Tiger Moth ja Harvard
Mk.II. sekä Morane Saulnier MS-230. Arvokkaita esineitä ovat myös Messerschmitt
Me 262B suihkukone ja saksalainen Fritz
X-ohjattava pommi.
Neljännessä hallissa (1930-luvun tsekkiläinen Picha) esitellään ensimmäistä
suihkukonesukupolvea. Kokoelmissa on
Avia S-92 (Tšekkoslovakiassa koottu Messerschmitt Me 262A), brittiläinen Gloster
Meteor F Mk.8, De Havilland Vampire FB
Mk.6, Jakovlev Jak-17 ja Lockheed T-33.
Museon varsinaisessa päähallissa on 60 ko-
neen kokoelma Tsekkoslovakian ja Tsekin
tasavallan ilmavoimien kalustoa vuodesta
1945 alkaen. Toisen maailmansodan jälkeistä aikaa edustavat Avia S ja CS 199,
liikennekone Aero C-3A, Avia B-33 ja joitakin muita koneita. Nuorempaa historiaa
ovat Jak-23 ja MiG-sarjaa edustavat MiG15, -17, -19, -21 ja -23. Tsekkoslovakiassa
rakennettuja ovat Aero Ae-45, Let L-200
Morava, Zlinit sekä Aero L-29 Delfin ja
L-39 Albatros. Ulkoalueella on sotilaskuljetuskoneita, CSA:n Tupolev Tu-104, helikoptereita ja sarja Mikojan-Gurevitsh ja
Suhoi-koneita.
Museon kokoelmiin kuuluu lisäksi kymmenkunta lentävää museokonetta, kuten kaksitaso Aero C-104S, L-200 Morava lentotaksi,
Zlin Z-126 ja taitolentokone Z-226.
– Jukka Uhari
Killan puheenjohtaja
Satakunnan Lennoston Killan
vuosikokouksen päätökset
Satakunnan Lennoston Killan puheenjohtajana jatkaa vuonna 2014 Jukka Uhari. Hallitukseen kuuluvat varapuheenjohtaja
Markku Määttänen, jäsenet Janne Pauni,
Pertti Haavaste, Rauni Vainio ja Mikko
Kauppala. Rahastonhoitaja on Markku
Kallvikbacka ja sihteeri tänäkin vuonna Jarmo Aalto.
Killan vuoden 2014 pääteema on Satakunnan Lennoston toiminnan muutos ja osallistuminen siinä joukko-osaston perinnetyön
järjestelyyn. Hävittäjälentolaivue 21:n toiminnan päättymistä juhlistetaan Vampiremuistomerkillä Porissa ja laivuejuhlassa Pirkkalassa 6.6.2014.
Kilta ei liity kuluvana vuonna Maanpuolustuskiltojen Liiton jäseneksi.
Lentovarikon Kilta
Muistomerkin takana juhlalliseen kunniakäyntiin osallistujat vasemmalta insinöörimajuri Tapio Suotunen,
insinöörieverstiluutnantti Aarno Torikka, diplomi-insinööri Heikki Hautala ja insinöörikapteeni Pasi Mäenpää
Kunniakäynti PY-32:n onnettomuuspaikalla Lempäälässä
Kotimainen koulukone Pyry
Ilmavoimien tilauksesta Valmetin Lentokonetehtaalla suunniteltiin koulukoneeksi
uusi harjoitushävittäjä. Koneen suunnitteli diplomi-insinööri Arvo Ylinen yhdessä
diplomi-insinöörien Martti Vainion, Torsti
Verkkolan ja Edvard Wegeliuksen kanssa.
50
Pilven Veikko 1/2014
Pyry PY-1:n ensilento oli 29.3.1939. Sen
teki koelentäjä, luutnantti Jorma Visapää.
Ilmavoimat tilasi toukokuussa 40 koneen
sarjan (PY-2 … PY-41). Ne valmistuivat keväällä 1941, ja niillä koulutettiin Kauhavalla
noin 700 sotilaslentäjää 20 vuoden aikana.
Viimeisen kerran Pyryt lensivät 7.9.1962
Härmälässä.
Pyry PY-4
(kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto)
Kapteeni Veikko Hietamies lensi PY-1:llä
ja yliluutnantti Keijo Elio PY-27:llä. Tampereen Härmälässä on nimetty Pyrynkatu
hävittäjä-ässien koulukoneen muistoksi.
Kohtalokas lento
Helsinkiin
PY-32 starttasi Härmälästä 19.2.1944 kello 11.55 ohjaajana koelentäjä kapteeni Pekka Kokko ja matkustajana koelentäjä vääpeli
Severi Vitikainen. He aikoivat lentää Helsinkiin.
Jo lähtiessä sää oli radiottomalle Pyrylle
huono. Pilvikorkeus oli vain parisataa metriä. Sää huononi edelleen etelään lennettäessä.
Pilvikorkeus oli paikoin enää vain 70 m. Oli
käännyttävä takaisin. Hetkeä ennen onnettomuutta kello 12.30 koneen nähtiin lentävän hyvin matalalla pilvien lomassa ja kallistuvan vasemmalle. Syöksyessään metsään
kone oli katkonut puita ja maahan osuessaan
pirstoutunut täysin. Onnettomuuspaikka on
Lempäälän Kuljussa Lopen tilan kivisessä
kuusikossa.
Onnettomuuspaikalle tultaessa Kokko istui yhä oikein päin olevassa ohjaamossa. Vyöt
olivat katkenneet mutta jalat olivat vielä sivuperäsinpolkimilla. Vitikainen oli lentänyt
parin metrin päähän puunrungolle. Ohjaaja
ja matkustaja saivat onnettomuudessa välittömästi surmansa.
Kapteeni Pekka Kokko oli kokenut ja ansioitunut rintamalentäjä. Hänellä oli noin 150
sotalentoa ja 15 ilmavoittoa.
Hetki onnettomuuspaikalla
Onnettomuuspaikalle on luonnonkiveen
kiinnitetty muistolaatta. Lentovarikon Kilta
puheenjohtajansa Aarno Torikan johdolla ja
Ilmavoimien Materiaalilaitos kunnioittivat
juhlallisella kunniakäynnillä koelentäjä kapteeni Pekka Kokon ja koelentäjä vääpeli Severi Vitikaisen muistoa onnettomuuden 70vuotispäivänä 19.2.2014. Leutona, pilvisenä
päivänä laskimme kauniin seppeleen heidän
muistomerkilleen.
Teksti ja kuvat
Jorma Hautala
Muistolaatta sijaitsee onnettomuuspaikalla Lempäälän Kuljussa
51
Karjalan Lennoston Kilta
Killan kokousyleisöä kuuntelemassa alustuksia.
Karjalan Lennoston Killan vuosikokous
pidettiin lauantaina 12.4. Rissalassa Savon
Voiman talossa olevassa ravintola Pilotissa.
Paikalla oli lähes 50 kiltalaista. Lennoston
komentaja, eversti Ossi Sivén kertoi Ilmavoimien ja Karjalan Lennoston näkymistä
puolustusvoimauudistuksen myllerryksessä.
Lennosto saa uusia yksiköitäkin, sillä perusteilla ovat Suojausyksikkö ja Lentotekninen laivue, LTEKLV. HÄVLLV 31:ssä tulee
olemaan kolme lentuetta ja puolet valtakunnan Horneteista. Pirkkalan Hornetit siirtyvät Rissalaan ennen kesälomia ja henkilöstö
kesälomien jälkeen. Lentotuntimäärän odotetaan kasvavan ja ensi vuodeksi odotetaan
vielä lisätunteja.
Ilmavalvonnassakin on odotettavissa
muutoksia. Keskivalvontatutkat (KEVA)
uudistuvat ja ne tulevat etäkäyttöisiksi. Kokonaisuudessaan haasteet ovat myönteisiä ja
Lennostossa panostetaan tämän vuoden loppuun ja ensi vuoden alkuun. Hornetilla on
vielä menossa 2. ylläpitopäivitys, jossa merkittävänä uudistuksena on ilmasta-maahankyvyn luominen.
Päivityksistä huolimatta Hornetitkaan ei52
Pilven Veikko 1/2014
vät ole ikuisia, joten lähivuosina pitää ottaa
käsittelyyn seuraavan hävittäjätyypin hankinta.
Lennostossa hävittäjäkaluston ja henkilöstön lisääntyminen on tuonut mukanaan
myös uudisrakentamista. Niitä ovat hälytyspaikka-alue ja uusi laivuerakennus.
Kansainvälinen valmiusyksikkö testattiin
Viime vuoden suuri ponnistus oli FRDFjoukon (Finnish Rapid Deployment Force)
perustaminen ja kouluttaminen. Osaston
vahvuus on 250 henkeä, joista 1/3 on varusmiehiä. Joukon koulutustaso testattiin
syksyllä 2013. Arvioijia oli kaikkiaan noin
100 eli yksi osaston 2–3 henkilöä kohden.
Valmiusyksikön kouluttaminen on tuonut
paljon uutta osaamista ja tuonut takaisin
vanhaa osaamista muuhun kuin itse lentotoimintaan liittyvissä toiminnoissa.
Arvioinnissa ei merkittävää eroa varusmiesten ja henkilökunnan välillä. Lennosto
saikin hyvää palautetta muista Ilmavoimien
joukoista tulleilta henkilöiltä hyvin hoidetusta operaatiosta.
Kansainvälisiä harjoituksiakin on pidetty
Hävittäjälentolaivue 31 on käynyt juuri
Frisian Flag -harjoituksessa. Harjoituksen teemana oli hävittäjätaktiikkaa. Suomesta harjoitukseen osallistui 4 Hornet-hävittäjää henkilöstöineen. Kaikkiaan harjoitukseen osallistui
noin 50 konetta mm. Hollannista, Saksasta,
Ranskasta, Englannista ja Norjasta.
Uusi Lentotekniikkalaivue esittäytyi
Lentoteknisen laivueen ensimmäinen komentaja, majuri Timo Antikainen esitteli
oman yksikkönsä näkymiä. Uudessa laivueessa lennoston koko lekotekninen henkilöstö sijoitetaan yhteen yksikköön. Laivueen
vahvuus oin noin 160 henkeä. Laivue koostuu käyttölentueesta, korjaamolentueesta,
tukeutumislentueesta ja esikuntalentueesta.
Vahvuudesta 92 % työntekijöitä ja 8 % päälliköitä/toiminnan suunnittelijoita. Laivueen
vastuulla on myös lekoteknisten varusmiesten koulutus. Uudella organisaatiolla on tarkoitus yhtenäistää Lentotekniikkalaivueiden
toimintatavat ottaen kuitenkin huomioon
Lennostojen Ilmasotakoulun erityispiirteet.
Kokouksen päätteeksi kaiken kruunasi
kenraali Raappana, joka loi katsauksen Ilomantsin taisteluihin. Kiltaveli Vilho Huuskonen esiintyi ammattitaidolla rajakenraalin
roolissa. Aiheeseen liittyen on Ilomantsissa
heinäkuussa kesäteatteriesitys, jonne Joensuun ilmasilta aikoo suunnata retken.
Kokous ripeästi läpi
Hyvin valmistellun vuosikokouksen tapaan asiat saatiin päätökseen ripeästi. Esa
Kainulainen jatkaa puheenjohtajana ja
muut hallituksen jäsenetkin ovat entisiä,
Veli-Antti Huotarinen, Jorma Niiranen,
Jukka Nykänen, Erkki Reponen, Juhani
Kiltaveli Vilho Huuskonen toi rajakenraali Erkki
Raappanan terveiset Ilomantsintaisteluista
lähes 70 vuoden takaa.
Suomalainen ja Osmo Vartiainen. Killan
valtuuskuntakin säilyi entisenä puheenjohtajansa Tapani Nummisen johdolla jäseninä Hannu Isotalo, Heikki Jouppila, Ari
Jussila, Esa Kainulainen, Martti Kankkunen, Seppo Kovalainen, Pentti Kukkonen,
Heikki Lahtela ja Ossi V Lindqvist.
– Heikki Lahtela
kuvat: Esa Kainulainen
53
Torjuntavoitto 1944
Ilmasotaa Kaakkois-Suomessa
Esitelmätilaisuus lauantaina 7.6. 2014 klo 13
Lappeenrannassa kaupungintalon Lappeenranta-salissa
Ohjelmassa
Lauluesitys
Helmi ja Onni Tiimonen
Tilaisuuden avaus
kaupunginjohtaja Kimmo Jarva
Esitelmä, torjuntavoiton ilmaoperaatiot, tiedustelutilanne,
operaatiot rintamavaiheittain ja lentolajeittain
kenraaliluutnantti Heikki Nikunen
Asiantuntija-alustukset ko. ajankohdan Suomen Ilmavoimien valvonta- ja johtamisjärjestelmästä
eversti Martti Lehto ja
Neuvostoliiton Ilmavoimista
diplomi-insinööri Carl-Fredrik Geust
Esityksien jälkeen yleisöllä on mahdollisuus tehdä kysymyksiä aiheista
Tilaisuuden järjestävät:
Kaakkois-Suomen Ilmailumuseosäätiö, Lappeenrannan lentoasema, EteläKarjalan museo sekä Ilmavoimien Kiltaliitto ja Karjalan Lennoston Kilta
Pilvenveikot ja kiltalaiset tervetuloa!
54
Pilven Veikko 1/2014
Frisian Flag 2014 -harjoitus päätökseen Alankomaissa
Ilmavoimista mukana kuusi
F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjää
Ilmavoimat osallistui harjoitukseen kuudella F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjällä. Suomen tavoitteena oli kehittää Ilmavoimien kansainvälistä yhteistoimintakykyä ja
parantaa kriisinhallintavalmiutta.
Alankomaiden Kuninkaalliset Ilmavoimat
järjesti Frisian Flag 2014 -lentotoimintaharjoituksen Hollannin pohjoisosassa Leeuwardenin tukikohdassa 31. maaliskuuta – 11.
huhtikuuta. Suomen harjoitusosaston vahvuus oli noin 50 henkilöä. Suomen Ilmavoimien osalta järjestelyvastuussa oli Karjalan
Lennosto.
Frisian Flag 2014 -harjoituksen kokonaistavoitteena oli harjoitella isojen lento-osastojen toiminnan suunnittelua, toimintaa ja
raportointia vaativissa skenaarioissa.
Harjoitusosaston johtaja majuri Ville Hakala on tyytyväinen harjoituksen kulkuun.
– Harjoitus oli varsin onnistunut. Pääsimme lentämään isoja lentokierroksia suunnitelmien mukaisesti, ja kaikki suunnitellut
lentokierrokset toteutuivat.
Suomen kansallisena tavoitteena oli kehittää Ilmavoimien yhteistoimintakykyä osana laajaa monikansallista ilmaoperaatiota.
Lisäksi tavoitteena oli ylläpitää ja kehittää
Ilmavoimien kansainvälisen NRF-valmiusyksikön suorituskykyjä.
– Suomen osalta harjoitukselle asetetut tavoitteet täyttyivät. Parasta harjoituksessa oli
toimiminen yhdessä muiden kansallisuuksien ja erilaisten konetyyppien kanssa. Tärkeä
osa harjoitusta oli osallistua monikansallis-
ten operaatioiden suunnitteluun, Hakala
summaa.
Harjoitukseen osallistui noin 50 lentokonetta kymmenestä maasta. Suomen lisäksi
harjoituksessa oli mukana Alankomaat kahdellatoista F-16 -hävittäjällä, Norja kuudella
F-16 -hävittäjällä, Belgia neljällä F-16 -hävittäjällä, Portugali neljällä F-16 -hävittäjällä, Tanska kahdella F-16 -hävittäjällä, Saksa
kahdeksalla ja Espanja neljällä Eurofighterhävittäjällä. Lisäksi mukana oli muun muassa ilmatankkaus- ja kuljetuskonekalustoa
Alankomaista, Norjasta, Britanniasta, Saksasta ja Italiasta sekä Naton AWACS-johtokonekalustoa.
Harjoituksen lentotoiminta toteutettiin
pääosin Pohjanmeren yläpuolisessa ilmatilassa. Harjoitusalue koostui Hollannin,
Tanskan ja Saksan ilmatiloissa sijaitsevista
alueista. Suomen harjoitusosasto tukeutui
isäntämaan tuottamaan ilmatilannekuvaan
ja tukikohtapalveluihin. Varakenttinä käytettiin Hollannin ja Saksan sotilastukikohtia.
Ilmavoimat on osallistunut Frisian Flag
-harjoituksiin säännöllisesti vuodesta 2001
alkaen.
– Aiempiin vuosiin verrattuna harjoituksessa ei ilmennyt mitään yllättävää. Järjestelyt toimivat ja kaikki oli niin sanotusti hanskassa, Hakala kertoo.
Lähde: Ilmavoimat.fi
55
Siikakankaan lentokenttäalueella perjantaina 23.5. klo 13
Muistomerkin paljastus
Kahvitilaisuus paljastuksen jälkeen
Hyytiälän metsäopistolla.
Ilmoittautumiset:
Tiina Ahtiainen 02 9927 8311,
[email protected]
tai Raija Saramäki 050 410 5094,
[email protected]
Kuljetukset:
Linja-auto Siikakankaalle lähtee
Vuoreksesta klo 11.30, Tampereen linja-autoasemalta 11.45.
Ajo-ohje omalla autolla tuleville:
Valtatieltä 66 väliltä Orivesi-Ruovesi
käännytään Ollinkiventielle,
viitassa: Siikaneva noin 300 metriä.
Siikakankaan kenttä Ruovedellä
Sodan ajan varalaskupaikasta
räjähteisiin ja panssarivaunuihin
Siikakankaan lentokenttä rakennettiin
lentokoneiden varalaskupaikaksi Ruoveden
pitäjään (17 km Ruoveden kirkolta) vuonna 1936. Talvisodan aikana kenttä toimi
pommikoneilla operoineen Lentorykmentti 4:n varakenttänä.
Välirauhan aikaan toukokuussa 1940
siirtyi kentälle Lentolaivue 32 kalustona
Fokker D.XXI -hävittäjäkoneet. Laivueen
tehtävänä oli antaa jatkokoulutusta tuleville hävittäjälentäjille. Koulutus jatkui kesään
1941 saakka. Laivue siirtyi silloin Hyvinkäälle. Koulutusjakson aikana laivue koulutti kaikkiaan toistasataa hävittäjälentäjää.
Lentorykmentti 4:ään kuuluneet Lentolaivue 41 ja Lentolaivue 42 siirtyivät Siikakankaalle kesäkuussa 1941 lyhyeksi ajaksi.
Jatkosodan aikana 1941 – 1944 kenttä toimi Lentosotakoulun apu- ja leirikenttänä.
56
Pilven Veikko 1/2014
Koulutusta saivat mm aliupseeriohjaajakurssit 11 ja 12, ohjaajakurssit 5 ja 6, sekä tähystäjäkurssit 6,7,8 ja 9.
Vuoden 1944 aikana kenttäalueelle perustettiin mm. Lentovarikon varastojen hajauttamiseksi Varikko-osasto K-koski (K-koski/
LeV), Orivedellä sijainneen Lentoasevarikon
hajauttamiseksi Lentokoneasevarikon varastoalue III, Kuoreveden Lentokonetehtaan
2VL hajauttamiseksi Osasto 21VL.
Sotien jälkeen
varasto ja huoltoa
Rauhan tultua alettiin miettiä kenttäalueelle uutta käyttöä. Merkittävänä vaihtoehtona oli rakentaa tilat Porissa toimineelle
Satakunnan Lennostolle. Porille vaihtoehtoa
oli alettu suunnittelemaan jo vuodesta 1944
lähtien. Monien vaiheiden jälkeen suunni-
telma kariutui vuonna 1964 ja lennostoa
ryhdyttiin siirtämään Tampereelle ja Pirkkalaan.
Vuonna 1965 Siikakankaalle aloitettiin
rakentaa varastorakennuksia räjähtävän
materiaalin varastointia varten Asevarikko
6:lle. Kesällä 1970 siirrettiin Siikakankaalle
panssarivaunujen varastoja ja huoltotoimintaa Jyväskylästä. Nimeksi tuli Asevarikko 6,
Siikakankaan Varikko-osasto. Kaksi vanhoista lentokonehalleista kunnostettiin panssarivaunujen huoltohalleiksi, missä Millog Oy
jatkaa vuodesta 2009 alkaneita panssarivaunujen huoltotöitä. – Aarno Saramäki
näyttävä muisto kurssilta!
LENTORESERVIUPSEERIKURSSIN
LIPPALAKKI
Lakki on väriltään tummansininen (navy
blue). Lakkiin kirjaillaan taakse kunkin kurssin virallinen lyhenne, esim. LentoRUK 84.
Jotta kirjailun hinta voidaan pitää kohtuullisena edellyttää se sitä, että kukin kurssi tilaa
lakkinsa yhdellä kertaa. Tästä syystä myös
minimitilaus on viisi (5) kappaletta. Lakin
hinta on 20,00 euroa kappaleelta. Hinta sisältää lakin, brodeerauksen ja toimituskulut.
Normaali toimitusaika on 2 – 3 viikkoa.
Lakit maksetaan ennen toimitusta Ilmasotakoulun Kilta ry:lle tilille FI20 5290 3320
0305. Tilaukset Leena Tiainen.
LENTORESERVIUPSEERIKURSSIN
MERKKI
Hinta: 20,00€ + toimituskulut
Tilauksen yhteydessä mainittava Lentoupseerikurssin numero.
Tilaukset: www.ilmasotakoulunkilta.fi/
myyntiartikkelit
Ilmasotakoulun Kilta ry
Lisätietoja ja tilaukset:
Leena Tiainen, Puh. 040 560 9303
sähköposti: [email protected]
57
Kari Vertanen
Harrastuksena ilmailuaiheiset maalaukset
Taiteilija Kari Vertanen työssään. Kuva: Raimo Sinivaara.
Helsingin reserviupseerien ilmailukerhon
jäsen Kari Vertanen on ollut viime vuodet todella tuottelias lentokonetaulujen maalaaja.
Hän jäi eläkkeelle Finnairilta vuonna 2009 ja
on sen jälkeen omistautunut harrastukselleen
lähes täyspäiväisesti.
Karin kiinnostus ilmailuun heräsi kuten
monella pikkupojalla jo ennen kouluikää.
1950- ja 60-luvulla julkaistut Korkeajännityssarjakuvalehdet sekä Joppe Karhusen kirjat
kuluivat hänen käsissään ja viimeistään lento
Ercoupe-pienkoneen kyydissä Malmin lentokentältä sinetöi tulevaisuuden tavoitteet. Purjelentokurssin ja Kuopion Ammattilentäjien
peruskurssi 1:n myötä aukeni ura liikennelentäjäksi.
Työn ohessa kyti ajatus ilmailuaiheisten
maalausten tekemiseen. 1980-luvulla alkoi
syntyä harjoitelmia joissa Kari etsi muotoja ja
värejä. Ensimmäinen merkittävämpi muisto
on tuolloin guassilla tehty taulu Mustangista.
Työ ja perhe veivät aikansa ja maalausharrastus
eteni pienin askelin. Tauluja kuitenkin syntyi
ja Karin töitä oli ensimmäisen kerran julkisesti
58
Pilven Veikko 1/2014
näytteillä Suomen ilmailumuseolla Vantaalla
Ilmailutaide harrasteena -näyttelyssä vuonna
1996.
Eläkkeelle jäämisen myötä oli viimein aikaa ryhtyä todenteolla rakkaan harrastuksen
kimppuun ja tauluja alkoikin syntyä viljalti.
Vuosien 2011-12 vaihteessa Karilla oli Suomen ilmailumuseossa näyttely, jossa oli esillä
20 työtä ja vuoden päästä hän piti näyttelyn
galleria Contempossa Helsingissä 15 uuden
maalauksen merkeissä.
Eläkkeelle jäännin jälkeen on valmistunut jo
yli 40 Karin sanoin "työlästä työtä". Kari nimittäin paneutuu taulun hiomiseen tuskaisen
täysillä. Esimerkiksi Suomen ilmailumuseon
´Mersut Suomessa 70 vuotta´-seminaarin kirjan kansikuvan tuottaminen vei kaksi viikkoa.
Hän tutkii valon suuntaa ja sen aiheuttamien
varjojen muotoja pienoismallien avulla. Työvuosilta on apuna paljon valokuvia pilvistä,
jotka ovatkin Karin töissä ainutlaatuisen luonnollisia. Hän pyrkii löytämään erilaisia tunnelmia lentokoneiden taustaksi: talviaamun valaistusta, pilvien suodattamaa auringon kiloa
Stieglitzit Kauhavan yllä
meren pinnassa, jne. Tämä nostaakin hänen
työnsä omaan kategoriaansa sillä niissä riittää
ihailemista kaikille. Monet ilmailumaalauksethan ovat vain kuvia lentokoneista, joissa
kohde on kuvattu tarkasti, mutta tausta on
jätetty vähemmälle. Karin töissä kiehtoo myös
koneen ympärillä oleva pinta. Ihmishahmojen
käyttäminen maassa olevien koneiden lähellä saa työt eläviksi. Yksityiskohtien varmistamisessakin Kari näkee vaivaa. Esimerkiksi
Stieglitz-taulussa Kauhavalta hän oli yhteydessä kahteen Ilmasotakoulun entiseen laivueen
komentajaan saadakseen rakennusten paikat,
muodot ja värit kohdalleen.
Kari on edistynyt harrastuksessaan sinnikkään yrittämisen ja tutkimisen kautta käymättä maalauskursseja. Hän on kuitenkin saavuttanut kansainvälisestikin tunnustetun tason
mistä todistuksena on Lontoossa kolmeen
Aviation Artists-killan näyttelyyn osallistumisen tuloksena saatu oikeus käyttää killan jäsentunnusta AGAvA (Associate Member of Guild
of Aviation Artists)(www.gava.org.uk). Vuosittain pidettävässä näyttelyssä on ollut karsinnan
jälkeen esillä noin 150 ilmailutaiteilijan töitä.
Kesän 2013 näyttelyssä Karilla oli kaksi taulua, jotka molemmat myytiin Englantiin.
Työtilana Karilla on yksi omakotitalon huone. Suurin osa tauluista on toteutettu akryyliväreillä. Ne soveltuvat kotona työskentelyyn
öljyvärejä paremmin hajuttomuutensa ansios-
Kaksi Fougaa taivaalla
ta. Kari uppoutuu maalaamiseen niin täysin
että usein lounasaika unohtuu ja vasta Roopekoiran vaatimus ulkoilutuksesta aikaansaa tauon. Välillä mieluinen harrastus kääntyy jopa
stressin puolelle kun tilaus- tai näyttelytöiden
aikataulun takaraja lähestyy.
Suunnitelmissa ja luonnosasteella sekä työn
alla on jatkuvasti monta taulua. Tällä erää etenevät Airbus 330, Saab Safir, DC-6, useampi
Mersu, Curtiss-pari ym. Kevennyksenä harrastukseen on tulossa myös taulut mm. sukellusvene Vesikosta ja miinalaiva Pohjanmaasta jo
tehtyjen panssarivaunukuvien seuraksi.
Karin kotisivuilla www.karivertanen.com
on nähtävissä lisää valokuvia hänen maalauksistaan.
– Raimo Sinivaara
Kuvat tauluista: Kari Vertanen
59
Kuva Eila Keinonen
Ilmavoimien Soittokunta
– yksi kuudesta sotilassoittokunnasta
Puolustusvoimauudistuksen myötä seitsemän sotilassoittokuntaa lakkautettiin vuoden 2013 lopussa. Jäljelle jäi kuusi sotilassoittokuntaa, joiden kokoonpanot ovat nyt
merkittävästi suurempia ja monipuolisempia kuin ennen. Sotilasmusiikkialalla palvelee yhteensä 186 musiikin ammattilaista.
Ilmavoimien Soittokunnassa on 21 soittajaa sekä päällikkö, musiikkimajuri Tomi
Väisänen. Soittokunta on erikoistunut
jazz-musiikkiin ja se toimii pääasiassa Big
Band -kokoonpanossa. Soittokunnan keskeisimpiä vuosittaisia esiintymisiä ovat korkeatasoiset Aalto-sarjan jazz-konsertit sekä
kesäinen MILjazz-kiertue. Soittokunnasta
muodostetaan tarpeen mukaan erikokoisia
tanssi-, jazz- ja viihdekokoonpanoja. Paraateissa ja muissa perinteisissä tilaisuuksissa
soittokunta esiintyy 20 henkisenä puhallinorkesterina.
Vauhdikas, tyylikäs ja viihdyttävä ovat
osuvimmat adjektiivit kuvaamaan sinitakkista Ilmavoimien soittokuntaa ja sen taidokasta Big Bandia. Ilmavoimien Soittokunnan pääasiallisena tehtävänä on huolehtia
60
Pilven Veikko 1/2014
Ilmavoimien musiikkitarpeen täyttämisestä.
Sillä on myös aktiivinen rooli Keski-Suomen
kulttuurielämässä. Ilmavoimien Soittokunta
kiertää Suomea 120 esiintymisen vuosivauhdilla sekä konsertoi säännöllisesti. Soittokunnan kotipaikka on Tikkakoskella Luonetjärven varuskunnassa.
Ilmavoimien Soittokunta
www.soittokunta.fi
Ohjelmistossa 2014
Ilmavoimien Big Bandin AALTO-sarjassa
Aaltosalissa Väinönkatu 7, Jyväskylä:
Aalto III - Big Band goes Stravinsky
pe 26.9. kello 19. Kapellimestarina Elias Seppälä ja solistina Pekka Ahonen
Aalto IV - Ilmavoimien Big Band featuring Nat Newborn, to 20.11. kello
19 Kapellimestarina Tomi Väisänen
Ilmavoimien Soittokunta osallistuu myös
MilJazz-kiertueelle: lisätiedot www.miljazz.fi
Lähde: Ilmavoimat.fi
Lentoreserviupseerikurssille
haki yli 500
Hakuaika Ilmavoimien Lentoreserviupseerikurssille päättyi tammikuun 15. päivä.
Hakemuksia tuli tänäkin vuonna yli 500,
mikä täyttää Ilmavoimien kurssille asettamat hakijamäärätavoitteet.
Lentoreserviupseerikurssin suorittaminen
on todellinen portti taivaalle ja sotilaslentäjän arvostettuun ammattiin.
Lentoreserviupseerikurssille valitaan vuosittain 35–45 oppilasta. Tänä vuonna hakemuksia saapui noin 550. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hakijamäärä on vaihdellut
500–650 hakijan välillä.
– Reilu viitisensataa hakijaa on kurssin
keskimääräinen hakijamäärä, ja valinnan
kannalta se on myös riittävä määrä. Valintakokeisiin pääsee noin neljäsataa hakijaa,
kertoo valintaupseeri majuri Petri Kettunen
Ilmasotakoulusta.
Lentoreserviupseerikurssilla perehdytään
ensin ilmailuteoriaan ja sovelletaan kaikki
opittu heti käytäntöön. Kokelaat saavat reservin upseerin johtajakoulutuksen ohella
noin 35 tunnin lentokoulutuksen Vinkaalkeiskoulukoneella.
Lentoreserviupseerikurssi järjestetään Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Palvelusaika
kurssilla kestää 347 vuorokautta. Kurssilaiset astuvat palvelukseen heinäkuun saapumiserän yhteydessä. Lentoreserviupseerikurssin
suorittaneet reservin sotilaslentäjät voivat
hakeutua Maanpuolustuskorkeakouluun kadettikurssin ohjaajalinjalle ja kouluttautua
edelleen Ilmavoimien, Maavoimien tai Rajavartiolaitoksen lentäjiksi.
Ohjaajaopintosuunnille pääsee vuosittain
10–18 henkeä. Lentoreserviupseerikurssin
suorittaminen on siis todellinen portti taivaalle ja arvostettuun ammattiin.
Ilmavoimien erikoiskoulutus keskittyy
Ilmasotakouluun Tikkakoskelle. Lentotekninen koulutus alkaa vuoden 2014 alussa
ensimmäistä kertaa Ilmasotakoulussa. Lentoteknisen kurssin lisäksi myös sotilaslentäjien
jatkokoulutus sekä Hawk-suihkuharjoituskoneet siirtyvät Tikkakoskelle vuoden 2014
loppuun mennessä. Koulutuksen tiivistyessä
samaan tukikohtaan tehostuu myös eri alojen välinen koulutusyhteistyö.
Vinka
Kuva
Ilmavoimat
Laura Kaipainen
61
Kirja-arvostelut
Markku Iskanius:
Tuntematon kenraali J.F.Lundqvist
Apali Tampere 2013
Tuntematon
kenraali Lundqvist
Jokainen aika kirjoittaa oman historiansa. Ilmavoimien toiminnasta sotien ajalta on kirjoitettu hyllymetreittäin muisteloita ja historiateoksia. Miten ilmavoimiamme rakennettiin
1930-luvulla, on monilta kirjoittajilta jäänyt
kriittisten tokaisujen varaan.
Ilmavoimien vuosipäivä 6.3. katsotaan aselajin tai puolustushaaran perustamispäiväksi
vuonna 1918. Puheissa siteerataan kenraali
Mannerheimin sanoja ensimmäisen lentokoneen ”liittämisestä Suomen Armeijan ilmailutarhaan”. Ilmavoimien kehittäminen alkoi
varsinaisesti vasta 1930-luvulla, sillä edeltävää
vuosikymmentä kuvataan lähinnä henkilökohtaisten näkemyserojen kautena; maa- vai
vesikoneita jne. Johtoajatus näyttää olleen
hukassa. Ei ollut ohjesääntöä eikä muutakaan
suomenkielistä kirjallisuutta, sen sijaan Mäntsälän kapinaa ja eripuraa.
Ennen nimitystään Ilmavoimien komentajaksi eversti Lundqvist ja komentamansa
Kenttätykistörykmentti 3 tekivät sotilaana Riihimäellä sen mitä Tasavallan Presidentti käski.
Lundqvist oli ehkä jossain vaiheessa antanut
62
Pilven Veikko 1/2014
"Audiatur et
altera pars"
ymmärtää, että rykmentti on kapinallisten
puolella. Takki kuitenkin kääntyi ja komentaja toimi maltillisesti eikä jakanut varusmiehilleen kovia patruunoita. Käskyn saatuaan
hän pidätti lapualaisten johtajia Riihimäellä
ja eristi joukollaan Mäntsälän kapinakeskuksen. Tapahtumien kulusta löytyy monenlaista
historiankirjoitusta, mutta jotain jäi varmasti
joidenkin kapinaan myönteisesti suhtautuvien
upseerien hampaankoloon.
Italialaisen kenraali Douhetin teorian mukaan tulevaisuuden sodat ratkaistaan voimakkailla ilmavoimien offensiiveilla – terroripommituksilla – sanottaisiin tänä päivänä. Teoria
puhutti paitsi edellisen sodan kokeneita sotilaita myös poliitikkoja. Suomen ulkomailla
toimivat sotilasasiamiehet kannattivat raporteissaan voimakkaasti Douhetin oppia.
Ilmavoimien komentaja ajoi tarmokkaasti ilmavoimien asiaa. Markku Iskanius kuvaa tarkkaan ilmavoimien konehankintojen
erikoisia vaiheita Puolustusneuvostossa ja
Eduskunnassa. Jopa Eduskunta keskusteli
”asiantuntevasti” eri lentokonemoottoreiden
paremmuuksista. Iskaniuksen mukaan keskustelut Puolustusneuvostossa olivat pöytäkirjojenkin mukaan varsin kärjekkäitä.
Puheenjohtaja Mannerheim otti voimakkaasti kantaa ja heitti Lundqvistin muutaman
kerran ulos kokouksesta. Espanjan sota todisti
hävittäjätorjunnan mahdollisuudet. Puolustusneuvosto kallistui vasta 1939 defensiivisen ilmapuolustusteorian kannalle, mutta ei
suinkaan yksimielisesti. Lundqvist oli saanut
sotaväen päällikön ja yleisesikunnan päällikön
ymmärtämään hävittäjätorjunnan tärkeyttä.
Lundqvist ei suinkaan ollut ”viimeinen pommitusvoimien kannattaja”, kuten on väitetty.
Hänen komennossaan Suomen ilmailuvoimat
kehittyivät 1930-luvulla puolustushaaraksi, Ilmavoimiksi.
Kenraali Lundqvistia pidettiin loppuun
saakka tykistön miehenä, ei lentäjänä. Kuitenkin laajasta, 1930-luvun parhaasta, yleisesikuntaupseerikoulutuksesta kertoo netistä löytyvä nimikirjan kopio. Kuitenkin Lundqvist
vaiettiin sotien jälkeen jopa epähenkilöksi.
Odotan mielenkiinnolla Markku Iskaniuksen
lupaamaa 2. osaa, jossa tulee esille Lundqvistin toimintaa sodan aikana ja varsinkin vuonna 1945. Jo tämän kirjan lähde- ja viiteluettelo
todistavat, että tietoa löytyy, kun sitä haluaa
etsiä.
Audiatur et altera pars eli toistakin osapuolta pitää kuunnella. Eversti Risto Pajari, Lund-
qvistin esikuntapäällikkö ja lähin työtoveri
olisi v 1971 halunnut ojentaa kirjansa Talvisota ilmassa esipuheen mukaan kunnioittavasti
kenraaliluutnantti Jarl Frithjof Lundqvistille,
”jota on sekä syystä, että varsinkin syyttä jälkeenpäin arvosteltu” Eversti Markku Iskanius
valottaa hienosti toistakin puolta.
– Seppo Penttinen
" ... tällaiselle
kirjalle on ollut jo
pitemmän ajan
"sosiaalinen tilaus"...
Luonetjärven
varuskuntatarinoita
Tamperelainen, entinen "luonettilainen"
Asko Nieminen, on koonnut pirteän ja erityisaiheisen kirjan, joka kertoo Luonetjärven
varuskunnan elämästä. Tällä kertaa lentäjät ja
mekaanikot on kuitenkin jätetty taustalle ja
kertojina ovat heidän perheittensä jäsenet.
"Perhe-elämää Luonetjärvellä" on kirja, joka
käsittää 43 erillistä, eri perheiden "muistelokertomusta" varuskunnasta sota-ajasta nykypäiviin saakka. Muistelokertomukset muodostavat myös kirjan sisällysluettelon, joten lukija
löytää helposti heti alussa ne luvut ja vuodet,
jotka häntä erityisesti kiinnostavat. Ilmavoimien toimintaa kuvaavat kirjat kertovat yleen-
sä pelkästään lentäjien ja lentomekaanikkojen
toiminnasta, eikä siviilielämästä ole juurikaan
kerrottu. Nyt tämä kirja poistaa tuon puutteen
ja perheiden "suut avautuvat" kerrontaan. Kirjan aihe on siis harvinainen, ja siihen on käyty
rohkeasti käsiksi. Lienee niin, että tällaiselle
kirjalle on ollut jo pitemmän ajan "sosiaalinen
tilaus", mutta sitä ei ole aikaisemmin toteutettu. Rohkeasta toteuttamisesta tekijät saavat
täydet pisteet. Asko Niemisen työryhmään
on kuulunut toinen luonettilainen, Marjukka
Hietala sekä taittajana vaimo Riitta Nieminen,
joten naisnäkökulmaa kirjan toteutuksessa on
ollut mukana riittävästi.
Kirjan A4-koko poikkeaa hieman yleisesti
totutusta. Tässä tapauksessa koko on edistänyt kahta asiaa: koko on mahdollistanut valokuvien painamisen riittävän suuressa koossa
ja samalla vähentänyt kirjan sivumäärää niin,
että sitä on helppo käsitellä ja lukea. Lisäksi
kirjasinkoko on voitu säilyttää riittävän suurena. Itse tekstien sisältöön työryhmä ei ole
vaikuttanut vaan kertojat ovat saaneet esittää
63
tarinansa vapaasti ilman ennakkoehtoja tai
ennakkoon esitettyjä vakiokysymyksiä. Tämä
tapa onkin tuottanut hienoja muisteloita mitä
erilaisimmista perheoloista ja tapahtumista.
Valokuvia kirjassa on ilahduttavan paljon ja ne
ovat riittävän suuria, kuten todettu.
Kun kuvat on saatu pääosin kertojien omista valokuvakokoelmista, myötäävät ne hyvin
kutakin kerrontaa. Pienten aikalaiskameroittenkin kuvat on saatu skannauksen yhteydessä
riittävästi tarkennetuiksi.
Lopuksi: Kenraali Heikki Lyytistä siteeraten: ”Asko Nieminen on onnistunut hyvin
kuvaamaan Luonetjärven varuskunnan sisäistä
sosiaalista elämää eri tapahtumineen. Samalla muistelot tuovat lukijalle tutummaksi sitä
merkittävää työpanosta, minkä perheenäidit
ovat tehneet isien ollessa poissa kotoa joko
sodan tai muitten virkatehtävien johdosta”.
Tämä kirja kuuluu kaikkien "luonettilaisten"
kirjahyllyihin luettavaksi ja myös lahjoiksi lapsille tai muille omaisille.
Terveisin Putte Neenberg
(Luonetissa kaksi eri kertaa)
Kirjaa myyvät:
Tikkakoskella
Keski-Suomen Ilmailumuseo ja Sotilaskoti;
Rovaniemellä Lapin Lennoston kilta;
Vantaalla Suomen Ilmailumuseo;
Helsingissä Aviation Shop;
Tampereella Asko Nieminen,
puh. 050 584 2720, [email protected]
Vuoden 2013 myyntitykki
JAS 39 SAAB GRIPEN E
Euroopan, ja koko maailman valtioiden
kamppaillessa puolustusbudjettiensa jahävittäjäkonetilaustensa kanssa, on Ruotsi menestynyt hämmästyttävän hyvin Jas 39 Gripenin
myynnissä. Puolueettomalle valtiolle sotilaskoneiden myynti ei ole ollut – eikä edelleenkään
ole – helppoa sotilasliittoutumien ja ylikansallisten lentokoneteollisuusjättien maailmassa.
Gripenin jatkuvalla kehitystyöllä ja laajaalaisella osallistumisella evaluutiokilpailuihin
sekä idässä että lännessä Ruotsi on onnistunut
myymään tai vuokraamaan Gripeneitä erittäin
hyvin.
Viimeisin onnistuminen on jättikauppa Brasiliaan, joka ostaa 36 Jas 39 E- konetta. Näistä
kahdeksan on kaksipaikkaista konetta merkinnällä F ja valmistetaan Brasiliassa. Kirjaimet
on otettu aakkosten alusta tyyppijärjestyksessä.
Kirjain (tyyppi) E oli aikaisemmin merkinnällä NG (next generation, seuraava sukupolvi),
mutta uusi virallinen viidennen polven Gripen
tullee olemaan merkinnällä JAS 39 E ja F.
64
Pilven Veikko 1/2014
Gripenien (36 kpl) kokonaishinta on tämänhetkisten tietojen mukaan 4,5 miljardia USdollaria. Kaupan eurohinta on noin 3,5 mrd €.
Valintaan vaikuttivat puolustusministeri Celso
Amorimin mukaan mm. Gripenin suorituskyky, tekninen muunneltavuus ja hinta.
JAS:n kilpailijoina Brasiliassa olivat Ranskan Dassault Rafale ja USA:n F-18 E/F Super
Hornet. Merkittävämmäksi JAS:n voiton teki
se, että Rafalen myyntiä edistämässä oli itse
Ranskan presidentti Francois Hollande. Siis
loistava saavutus Ruotsille.
Ruotsin omat ilmavoimat on esittänyt, että
riittävä hävittäjätorjunta vaatisi 60 – 80 uuden
polven hävittäjää. Ruotsin puolustusministeriö
on ilmoittanut, että Gripenien päivittäminen
on välttämätöntä operatiivisen tason saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi suhteessa muihin
maihin. Puolustusministeriö lienee valmis tilaamaan jonkun suuruisen sarjan Sveitsin ja
Brasilian jälkeen.
Tilaukset ja käyttäjät ulkomailla
•
•
•
•
•
•
•
Etelä-Afrikan ilmavoimat osti 28 yksipaikkaista konetta vastakaupoin ja yhdeksän kaksipaikkaista koulukonetta.
Unkarin ilmavoimat vuokrasi 14 kymmeneksi vuodeksi ja koneiden muutostyöt tehdään NATO-standardien mukaisiksi.
Tsekin ilmavoimat on hankkinut 14 konetta leasing-sopimuksella.
Englannissa ”The Empire koelentäjäkoulu” käyttää Gripeneitä koelentäjien
koulutuksessa.
Thaimaan ilmavoimille on hankittu 12
konetta.
Sveitsi on tehnyt aiesopimuksen 22
JAS-39E-koneen hankkimisestä. Päätös
vaatii vielä kansanäänestyksen, joka pidetään tämän vuoden toukokuussa.
Brasilian kaupasta ei ole vielä tehty lopullista tilaussopimusta.
Suomalaisille lentäjille JAS Gripen on tuttu
kone monista yhteisistä harjoituksista.
Jas 39 Gripenin
•
•
•
•
•
•
•
Ensilento: 1988, palveluskäyttöön
1996, valmistaja Saab AB
Pituus: 14,1 m; kärkiväli 8,4 m;
korkeus 4,5 m; siipipinta-ala
25,54 neliömetriä.
Paino: 6 620 kg; suurin lentoonlähtöpaino 14 000 kg.
Huippunopeus: 2 Mach; toimintasäde
noin 1 200 km; lakikorkeus 15 000 m.
Aseistus: 1x 27 mm Mauser automaattinen tykki; 2x AIM-9 Sidewinder (RB 74) ilmataisteluohjus;
4x AIM-120 AMRAAM ilmataisteluohjus; 4x AGM-65 Maverick
ilmasta maahan -ohjus.
2x Saab RBS 15F meritaisteluohjus;
2x Dasa DWS 39 sirotteiden levittäjiä.
– Pentti Neenberg
Kuva: Saab via Leena Tiainen
65
Toimitussihteeriltä kiltalaisille
Pilven Veikko –lehden teko on siirtynyt
Savosta Keski-Suomeen. Tämä on ensimmäinen lehti, jonka saimme aikaan uusin voimin.
Jotta saisimme lehtityön ja jakelun sujumaan
mahdollisimman joustavasti, kerron miten
olen toiminut ja mitä toivon teidän, lukijoiden, tekevän. Pilven Veikko on Ilmavoimien
kiltojen jäsenten lehti, joka kertoo ilmailun
ja Ilmavoimien kiinnostavista asioista, mutta
erityisesti kiltojen tapahtumista.
Lehden jakelu
Osoitetiedot kohdalleen!
Jäsenten tulee ilmoittaa osoitetietonsa
omaan jäsenkiltaansa, sillä killat voivat lähettää myös muuta postia. Pilven Veikon
postituslistat päivitetään aina ennen lehden
jakelua. Pyydän ilmoittamaan mahdollisista
Pilven Veikko -lehden jakeluhäiriöistä:
•
•
•
lehti ei ole tullut
on tullut kaksi lehteä
osoitteessa on virheitä
korjaukset osoitteeseen: pilven.veikko.lehti@
gmail.com tai Leena Tiainen 040 560 9303.
Lehden jakeluosoitteisto on koottu Maanpuolustusrekisteristä, Lapin Lennoston Killan
ja Satakunnan Lennoston Killan omista jäsenrekistereistä. Tästä seurasi se, että listoilla oli
useita henkilöitä ja eri osoitetietoja. Aika monella oli kaksi osoitetta, joten moni saa kaksi
lehteä eri osoitteisiin. Tämän vuoden alussa
käyttöön otetussa Maanpuolustusrekisterissä
olevat jäsenten osoitetiedot päivittyvät rekisteriin, kunhan virallinen muuttoilmoitus on
tehty. Lapin ja Satakunnan Lennoston Kilta
päivittävät omat rekisterinsä saamiensa ilmoitusten mukaan.
Pilven Veikon jakelulistalla olen yhdistänyt
samassa osoitteessa asuvat yhdeksi vastaanot66
Pilven Veikko 1/2014
tajaksi lisäämällä toisen henkilön nimi aakkosissa ensimmäisenä olevan henkilön tietoihin.
Jäsenten lisäksi lehteä postitetaan yhteistyökumppaneille ja eri kohteisiin nippujakeluna.
Lehteä toimitetaan yli 3000 osoitteeseen.
Lehtijutun kirjoitusohjeet lyhyesti
Voit kirjoittaa tekstisi sähköpostiviestiin;
suosittelemme vahvasti. Lihavoi vain jutussa
esiintyvien henkilöiden nimet, kun ne esiintyvät ensimmäisen kerran. Kirjoita yksi asia yhteen kappaleeseen, jätä väliin tyhjä rivi. Aloita
juttusi tärkeimmästä. Kirjoita kuvatekstit erikseen jutun loppuun ja nimeä ne esim. kirjoittajan nimen mukaan
Kuvista ja logoista
Kuvia ei tarvitse käsitellä, taitto tekee sen.
Tarkista kuvien laatu. Muutaman sadan kilotavun kuva ei riitä kuin postimerkiksi. Nettikuvat harvoin ovat riittävän tarkkoja; vain jos
se on erikseen mainittu painokelpoiseksi. Kirjoita kuvatekstit – älä jätä sitä toimitukselle,
toimituksella riittää muutenkin töitä – sillä jutun kirjoittaja tuntee aiheen parhaiten. Muista
koko nimet! Kysy julkaisulupa kuvatuilta.
Kiltojen logoista pyritään löytämään parempilaatuiset tuleviin lehtiin.
Mainosmyynti
Ilmavoimien Kiltaliiton hallituksen kokous päätti, että kukin kilta hankkii yhden
ilmoituksen/lehti.
– Leena Tiainen
PILVEN VEIKKO
Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu
ISSN 1239-3233
Päätoimittaja Ossi Kurki
Puh. 040 848 7635, [email protected]
Toimitussihteeri Leena Tiainen
Lampikuja 3 B 9,41160 Tikkakoski, puh. 040 560 9303
[email protected]
Toimituskunta
Heikki Lahtela, Jukka Nykänen, Juha Suonperä, Jarmo Alanko,
Pentti Neenberg ja Kari Salmi.
Taitto
Eila Keinonen, Qr-Media, 050 558 3957, [email protected]
Painopaikka
Kirjapaino Kari, Jyväskylä
Painosmäärä: 3600
Tulevien lehtien ilmestymisaikataulu
Lehti Aineistopvm 2/2014
15.10.2014
1/2015
15.03.2015
Ilmestyy
marraskuussa 2014
huhtikuussa 2015
Tulevien lehtien aineistot sähköpostiosoitteeseen:
[email protected]
Ilmoitushinnat (alv 0 %)
Takakansi
175 x 251
1/1
136 x 210
1/2
136 x 103
1/4
66 x 103
1/8
66 x 50
logo
66 x 30
1500 €
1000 €
550 €
300 €
170 €
130 €
Hintoihin sisältyy 4-väri, toistoalennus -20 %.
Ilmoitusmyynti Ilmavoimien kiltojen jäsenjärjestöt.
67
Ilmavoimien esityslennot 2014
Esityslennot kotimaassa
9.5. Utin jääkärirykmentin toimintanäytöstapahtuma / Utti
15.5. Ilmasotakoulun Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Tikkakoski
20.5. Satakunnan Lennoston Ilmailuta ammatti -tapahtuma / Pirkkala
28.5. Lentosotakoulun Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Kauhava
28.5. Lapin Lennoston Ilmailusta ammatti -tapahtuma / Rovaniemi
14.6. Jukolan viesti / Kuopio (Hornet-soolo)
9.-10.8. Suomen Ilmailuliiton päälentonäytös TourDeSky / Oulu
16.-17.8. Finland International Airshow / Malmi (maanäyttely)
Kansainväliset esityslennot
22.6. Danish International Airshow / Karup, Tanska (Hornet-soolo)
30.-31.8. AIR14 / Payerne, Sveitsi (Midnight Hawks)
20.-21.9. Chech Air Force Days / Ostrava, Tšekki (Hornet-soolo)
68
Midnight Hawksien kuva: © Perttu Karivalo
Pilven Veikko 1/2014