Harmaa Talous 2/2007 - Tietojohtajakilta Man@ger

SAMULI PEKKOLA
- MIES MYYTIN TAKANA
2/2007
TAISTELU
KILTAHUONEESTA
JATKUU
FUKSEJA, TEEKKAREITA JA
HERRASMIEHIÄ
KADONNEET
MAN@GERILAISET
TYÖLLISTÄVÄT
ETSINTÄPARTIOITA
1
KILTALEHTI
KILTALEHTI 2/2007
PÄÄTOIMITTAJA: Mikko Oksanen
TOIMITTAJAT: Markus Eteläpelto, Satu Luoma,
Ilkka Uksila, Ellinoora Kiiskinen, Samuli Jokela,
Anne-Mari Niemelä, Pauli Pienniemi,
Mikael Ruohonen, Santtu Salonen, Pasi Pakarinen,
Janne Kiirikki, Janni Kotilainen,
Johanna Ruotsalainen, Kari-Matti Mäkelä,
Arttu Vuorinen, Juuso Kuusinen, Niki Dobrev,
Jon Ekberg, Alexis Verbèke, Sam,
Juho Koskenranta, Timo Heikkilä
PAINOPAIKKA: Juvenes Print TTY
Kiltalehti ilmestyy kahdesti vuodessa, seuraavan
kerran keväällä 2008
Sisällysluettelo
Päätoimittajalta .................................................1
PJ:n palsta .........................................................2
Managerin excu baltiaan ...................................3
Baltia Excu Article ............................................6
Iloiset teekkarit bussissa ...................................7
TEK ..................................................................8
Hallitus&toimarit...............................................9
Urheiluhullu-Manageri ...................................11
Kiltahuonetta tavoittelemassa .........................12
Kiltahuoneen käyttöohjeet ..............................13
Yrityspäivät .....................................................14
Fuksijuttu ........................................................15
RistikkoX ........................................................16
Sarjakuvavukajras............................................17
Sauna-arvostelu ...............................................18
Fuksi, teekkari, herrasmies ............................ 20
Kadonneen managerilaisen metsästys ........... 22
Me miehet ...................................................... 24
Esittelyssä uusi professorimme .......................26
Paluu Opiskelijaelämään..................................27
Mitä eroa on Facebookilla ja BitTorrentilla....28
SYKSY 2007
PÄÄTOIMITTAJALTA
Tämä on Man@gerin
kuudes kiltalehti.
19.4.2005 ilmestyi historian ensimmäinen, ja
päätoimittajana toimi tuolloin Päivi Tuominen.
Kehitystä on saavutettu ainakin joillakin mittapuilla. Nyt meillä on värikansi.
Kiltalehden sivumäärä on vaihdellut
20 ja 35 välillä ja sen pääasiallisina toimittajina
ovat toimineet aina kulloinkin vallassa oleva
hallitus, joukko vapaaehtoisia sekä hemmo tai
pari laitokselta. Tiger Woodsin naama löytyy
kaikkien paitsi ensimmäisen lehden takakannesta ja Mermit/Ixonoxen mainos kolmesta viimeisimmästä lehdestä. Kansien välissä oleva tavara
on vaihdellut suuresti, mutta laatu on aina ollut
taattua.
Historia ja tämä hetki tiedetään,
mutta katse tulee suunnata tulevaan. Kiltalehti
on loistava väline jakaa tietoa kiltamme toiminnasta niin opiskelu-, vapaa-aika- kuin laitosrintamaltakin. Oman lehden avulla voimme nostaa
esille juuri niitä asioita, jotka koskettavat meitä
tietojohtajia, niin vanhoja kuin uusiakin. Kehittyäkseen kiltalehti tarvitsee itselleen vahvan
suunnannäyttäjän joka vie sitä eteenpäin.
Oletko se Sinä?
SYKSY 2007
KILTALEHTI
2
Jotain uutta, jotain wanhaa...
Jokavuotinen syksy on jälleen koittanut.
Opiskelijan syksyn harmautta hallitsevat
usein harkkatöiden dedikset, toisen tenttiviikon tenttikuorma ja mahdolliset huolet
tulevasta. Ei kuitenkaan syytä huoleen. Pian
tulee talvi, lumi valaisee harmautta ja tarjoaa
monia
talven
vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Uusi vuosi tuo usein
tulleessaan myös jotain uutta. Joillekin se
saattaa tarkoittaa lähtemistä killan hallitustoimintaan, toiselle vaihtoon lähtöä ja kenties muutamille wanhoille man@gerilaisille
jopa teekkarielämän päättymistä ja uudenlaisten haasteiden alkua.
Kulunut vuosi on ollut Man@gerille toisaalta perinteikäs, mutta toisaalta myös on
pyritty järjestämään monia uusia tapahtumia, joista, joista kenties muodostuu perinteisiä tulevaisuudessa. Perinteikkyyttä ovat
edustaneet muun muassa juhlalliset vuosijuhlasitsit, muutamat Huuma-bileet sekä
saunaillat. Uusia kokeiluja ovat olleet muun
muassa Wapina jatkosaunoineen wappuviikolla ja killan ensimmäinen ulkomaan excu.
Molemmat osoittautuivat menestykseksi, ja
onkin hienoa huomata, kuinka pienehkö kilta onnistuu järjestämään suuren luokan tapahtumia ja kuinka mukavaa ihmisillä on
yhdessä. Vuosi vuodelta kasvanut sisäänotto ja aktiiviset toimijat ovatkin nostaneet
viime vuosina kiltamme killaksi muiden
joukkoon!
Tietojohtamisen asema on nousussa niin
työelämässä kuin TTY:llakin. Tämän syksyn sisäänoton suuruus todistaa, että tietojohtajia halutaan kouluttaa siinä missä minkä tahansa perinteisemmän tekniikan alan
osaajia. Työelämä vastaa tähän varmasti samalla mitalla: monialaisen ja poikkitieteel-
lisen koulutuksen arvostus ja työvoiman
tarve on jo nyt suuri ja tulee nostamaan
merkitystään entistä enemmän tulevina
vuosina. Moni opiskelijamme löytääkin
oman alan töitä jo melko varhaisessa vaiheessa opintojaan, ja valmistuneet ovat
työllistyneet hyvin monipuolisesti. Työllistymisprosentti taitaa edelleen olla kolminumeroinen. Opiskelun aikainen työelämä ei
kuitenkaan sulje pois opiskelijaelämää ja
opiskelua, vaan tämän kolmikon voi hyvin
yhdistää, kuten moni man@gerilainen on
hoksannut ja osoittanut.
Kuluva vuosi on ollut ainakin allekirjoittaneelle hyvin antoisa ja ikimuistoinen. On
ollut kunnia toimia kiltamme puheenjohtajana ja olla mukana järjestämässä monenlaista tapahtumaa hyvällä porukalla. Jo pitkän ajan kiltatoiminta on ollut loistavaa
vastapainoa ja täydennystä opiskelulle, eikä
ilman sitä enää osaisi oikein opiskellakaan.
Vaikka vuotta on jäljellä vielä muutama
kuukausi ja monia hienoja hetkiä, kuten itsenäisyyspäivä ja pikkujoulukausi, on vielä
edessä, haluan jo tässä vaiheessa kiittää
kaikkia man@gerilaisia ja muita yhteistyötahoja kuluvasta vuodesta. Suosittelen
myös niin uusille kuin vanhemmille
man@gerilaisille kiltatoimintaa ensi vuodelle, ja toivotan onnea
ja intoa tuleville toimijoille!
– Santtu Salonen
Tietojohtaja suuntaa katseensa korkealle
3
KILTALEHTI
SYKSY 2007
enemmän tai vähemmän virallinen katsaus
Kirpeä keskiviikkoaamu koitti nopeammin kuin
innokkaimmat excuilijat uskoivatkaan, ja karkean aamuherätyksen jälkeen jengi nöpötti obeliskilla aamukahdeksalta. Ajatella, että jotkut tulevat tuohon aikaan kouluun, hyi olkoon. Unihiekat vielä silmissä kapusimme reissubussiimme ja ripustimme Man@gerin lipun ikkunaan.
Kaikki excuilijamme eivät olleet paikalle selvinneet, vaan jengiä poimittiin bussin kyytiin ihan
Wäinölästä Helsinkiin. Matkaa riitti ja kilometrejä taittui, ja ensimmäiset oluet korkattiin Hyvinkäällä. Yksi tai kaksi olutta saatettiin ottaa
myös laivalla ja etenkin Tallinnan virvoitusjuomien tukkumyymälän jälkeen, jonne kerkesimme kaikkien riemuksi tekemään pikaisen vierailun. Bussissa nautiskelimme lähinnä hyvästä
seurasta sekä Eestin maaseudusta, ja vielä tässä
vaiheessa matkaa bussin mikrofonikin sai olla
kohtuullisen paljon kiinni. Päivä istuttiin siis
BUSSISSA yhden retkibanaanin sekä Pärnussa
bussissamme käyneiden mormonien siunauksen
voimalla.
Rajanylityksen jälkeen olimmekin kaikkien yllätykseksi Latviassa, jossa päädyimme Riikanimiseen pikkukylään. Koko päivän kestänyt
matkustelu vaati veronsa, mutta osa kisajoukkueesta päätyi silti hostellin alakerran luoliin
maistelemaan halpaa shamppanjaa ja hieromaan
kontaktia latvialaisiin. Latvialaiset naiset olivat
epäilemättä puoleensavetäviä, mutta niin taisivat olla suomipoikammekin, sillä tarinoiden
mukaan shamppanjaa tarjoiltiin heille alennuksella.
Heti ensimmäisestä aamusta lähtien tuli kaikille
selväksi, että herätykset ovat aikaisia ja joskus
saattaa vähän väsyttää. Suurista puheistaan huolimatta sporttimanageri ei kuitenkaan valitetta-
”Täältä saatte uudet passit”
vasti antanut ryhmällemme aamusportteja, vaikka yleisö oli mitä vastaanottavaisimmassa tilassa. Hostellin tarjoileman aamupalan ja -kahvin
turvin kokosimme itsemme edustavaksi teekkarijoukkioksi, ja kirmasimme tupsut heiluen kohti Latvian suurlähetystöä. Suurlähetystössä Latvian kaveri kertoi surutta miten volatiilissa tilanteessa paikallinen talous on, ja miten kivaa
olisi jos heilläkin olisi oma Nokia. Hän esitti
myös toivomuksen ettei joutuisi olemaan tekemisissä enää kanssamme ainakaan pikapassien
kirjoittamisen muodossa. Onneksi olimme kaikki niin reippaita, että omat passit pysyivät kaikkien omassa kourassa matkan loppuun asti.
Excuilijat IBM:n lasipalatsilla
SYKSY 2007
KILTALEHTI
Pikaisen ja kiireisen ruokatauon aikana ihmiset
koittivat tunkea suuhunsa mitä ikinä kerkesivätkään. Itse nautin seurueeni kanssa paikallisen
malibupizzapaikan tarjonnassa, jossa meitä viihdytti varsin napakarvakas tarjoilijatyttönen.
Tauon jälkeen suuntailimme bussitse Riian vähemmän hehkeille asuinalueille, jossa yritimme
ajaa liian matalan sillan ali ja ihmettelimme paikallisia logistisia ratkaisuja; kaupungissa ei ollut
kovinkaan monta risteystä, josta sai kääntyä vasempaan. Pitkän etsinnän ja pyörimisen jälkeen
löytyi valtaisa lasitalo, jonne IBM oli piiloutunut. Lipevä paikallinen myyntijohtaja kertoi
hartaasti IBM:n asioista Latviassa sekä yleensäkin, ja lahjoi surutta meitä hyväuskoisia opiskelijoita firman logolla varustetuilla muistitikuilla.
Myytyämme sielumme tälle miehelle ja hänen
kauniille lasitalolleen, koimme varsin oikeutetuksi pitää loppuillan vapaata ja tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan paikallisen opiskelijaoppaamme johdolla. Kävimme mm. ammusnaukkailutulishowsirkuksessa, jossa tirehtööri
poltti parin epähuomioisen jäsenemme naamat.
Jääpalat kainalossa ilta jatkui varhaiseen
aamuun saakka, enemmän ja vähemmän
anniskeluravintolan
puolella
paikallisten
ovimiesten pyynnöstä. Eräs excuilijamme koki
myös identiteetin muunnoksen tuona iltana, ja
arvuutteli koko illan uutta persoonaansa uudessa
identiteettiään tukevassa sotisovassaan.
Aamu oli jälleen varsin aikainen, mutta kaikkien yllätykseksi ihmiset heräsivät iloisina istumaan bussiin kello kahdeksalta. Poikkeuksena
oli rahiksemme, jonka piiloutuminen omaan
sänkyynsä aiheutti lähes tunnin viivästyksen
lähdössä. Tämä matka Liettuan puolelle toimi
monella tapaa matkamme kulminaatiopisteenä.
Siellä kärsittiin pienestä matkapahoinvoinnista
liettualaisella hautuumaalla, laulettiin kaikki
suomalaiset ikivihreät yhdeltä iltapäivällä, skabattiin möreimmästä äänestä ja ihmeteltiin koiranmakkarapakkauksessa tulevaa jäätelöä sekä
4
Siauliain ristikukkula
tuotekehitettiin siitä nestemäisempää muotoa.
Hilpeä matkamme johti Liettuassa Siauliain
Ristikukkulalle, josta haimme lisää ruokaa ja
juomaa ajatukselle. Urhea teekkariseurueemme
ryhdistäytyi jälleen kokeakseen matkan historiallis-kulttuurisen pläjäyksen, toiset tutustuen
siihen lähemmin ja toisten vain kurkkiessa nähtävyyttä bussin hellästä huomasta. Kukkulan
jälkeen piipahdimme itse Siauliain kaupungissa
syömässä.
Pikapuoliin lähdimme takaisin Latviaan, koska
Liettua ei selvästikään tarjonnut mitään uutta
kaikennähneelle seikkailijaköörillemme. Paluumatkalla nautimme lukuisista mikrofoniselostuksista ja hehkeistä lauluista, eikä kaikille ollut
aivan selvää oliko joku tulossa ohiajavasta autosta vai mistä. Kellekään ei kuitenkaan jäänyt
epäselväksi, milloin joku muu autoilija ohitti
bussimme tai milloin me suhasimme jonkun toisen ohitse. Ikimuistoisella matkallamme Siauliaista Riikaan lanseerattiin myöskin kiltahomon titteli.
Palattuamme Riian tienoille menimme nauttimaan yhteisestä ateriasta ehkäpä Baltian monimutkaisimpaan ruokapaikkaan, jossa ruokailimme sivistyneesti ja kunniakkaasti kahden pitkän
pöydän ääressä. Päivän aikana muodostunut
nuoripari tosin karkasi heti alussa kuhertelemaan toiselle puolelle ruokatilaa. Lopulta päädyimme vähemmän kollektiivisesti tutustumaan
5
KILTALEHTI
SYKSY 2007
Riian näköaloihin kaupungin paremmin sijoitelluista anniskelupisteistä, osan porukasta jäädessä keskustelemaan henkeviä tyttöjen hostellihuoneeseen. Joillakin taisi tässä vaiheessa kotiikävä pahasti yllättää, sillä useat baarissa olleet
kirjoittivat hyvinkin hartaasti pitkiä tekstiviestejä loppuillasta.
Aamusta iltaan, päivästä toiseen
Huominen paluumatka ei tulisi olemaan helppo.
Pitkä metsästyksen jälkeen kaikilla oli jotain
lautasellaan
Matkan selkä oli katkennut, ja aamulla lähdimme takaisin Eestin puolelle. Päädyimme Tartoon, johon saimme ensikosketuksen A le Coq olutmuseon merkeissä. Hurmaava papparainen
kertoi meille silmät säihkyen oluenvalmistuksesta, ja me katselimme silmät säihkyen valtavia olutsäiliöitä. Informatiivinen tuokio päättyi
miellyttävään istuttamiseen pöydän ympärille,
ja maistelimme kaikki asiantuntevin elkein panimon omia virvokkeita.
Raskaan päivän päätteeksi vietimme ansaitun
vapaaillan paikallisen yhteyshenkilömme opastuksella, ja seuraava päivä toimi vapaana ja rentouttavana lepopäivänä itse kullekin. Tarton
kylpylöiden ja yliopiston nähtävyyksien jälkeen
vietimme viimeisen illan hyvässä hengessä paikallisessa ruutikellarissa, josta ilmeisesti oli
muunnettu ravintola. Tarkoitushan oli syödä hyvin ja mennä kiltisti nukkumaan, mutta tieto Kimin maailmanmestaruudesta ja kyseisen paikan
litran tuopit veivät jälleen voiton matkaajista.
Kimille korkattiin yksi jos toinenkin kuohuviini,
ja kolme euroa kustantava litran olutkin oli niin
halpa ja maukas, että muutama tuli tilattua.
Seuraava aamu oli kaikkien mielestä oikein
helppo ja kiva. Myöskin eräs kaveri oli löytänyt
itsensä ulos ruutikellarin vessasta kolmisen tuntia sulkemisajan jälkeen, ja oli aamulla virkeänä
lähdössä Tallinnaan. Matka sujui nopeasti nukkumatin akkuhappoisten unihiekkojen avustuksella, ja hetkeä myöhemmin olimme taas tankkaamassa autoon tuliaisia superalkon pihasta.
Viimeisenä etappina kävimme vielä tutustumassa Ixonoksen yritysesittelyyn Tallink spa & conference centerissä, jossa tarjoilu oli hyvää ja vesi kovaa huutoa.
Esityksen jälkeen oli aika heittää hyvästit Baltian loistolle ja siirtyä lautalle seuraamaan villisti bailaavia keski-iän ohittaneita hurjastelijoita.
Bussissa kohti tuttuakin tutumpaa Hervantaa oli
ensimmäistä kertaa aivan hiljaista, kun univelka
alkoi nakertaa maailmanmatkaajiamme. Ja siihen päätimme kaiken mistä aloitimmekin, obeliskille ja väsymykseen.
EKSKURSIOJOURNALISTI
JANNE KIIRIKKI
Tunnelma
bussissa oli tiivis
ja kostea
SYKSY 2007
KILTALEHTI
Baltia Exku Article
From October the 17th to the 22nd , we took
part in the exkursion organised by Tietojohtajakilta Man@ger, in the baltic countries,
as four exchange students in a group of 30
Finns : Riga, capital of Latvia, then Šiauliai,
a small town in Lithuania, Tartu in Estonia,
and finally Tallinn, capital of Estonia. Baltic
countries are fucking great! Capitals are
wonderful, and everything looks different
from Finland. And blablabla, we don’t want
to bother you, so go on Wikipedia if you
want more information on baltic countries!
We are going to try to explain you how we
survived in such a trip, without any former
knowledge about finnish culture...
First, if we look at what the trip looked like,
you would probably think it is more a festival than a “school trip”. Well arrived to our
hostel “Mademoiselle”, we quickly discovered that some guys liked tissibaari, and
they can afford drinking champagne till late
in the night checking out the best tits they
had ever seen. But some others got less luck,
and came back empty-handed : No pussy for
me tonight!
We spend most of the days travelling by bus,
so if you don’t want to be bored in the bus,
you have to adopt some habits. First, go in
the first Super Alko you find on your way,
and spend all the money you have and don’t
care because you won’t need anything more
(except for the tissibaari...). Then, start
drinking what you’ve just bought, and things
will get better soon! Juo Pois, Juo Pois, Juo
Pois, Juo Pois, Juo Herran tähden Pois, Juo
Pois!!! Understanding what this song means
was not so hard actually, just looking at what
the Finns do during this song... The bus trip
is a good way to improve your singing skills,
so that dinners in restaurants become funnier
and louder. And exchange students are not
the only one that have to learn new songs :
the Finns had to learn our french songs too!
La rirette, la rirette. A poil!!! And finally
don’t forget to make the bus driver participate to the games, because that’s really funny
when you begin wondering who is driving...
By the way, the bus driver must have been
the only one to spend normal mornings! Actually, mornings were really space... First
everyone would agree to thank a lot the trip
leaders, because they took care of us on the
mornings. The most important thing you
don’t have to forget is : never sleep with
your door closed! Not because you expect
some beautiful girls to come to end the night
with you (Qu’est-ce t’en penses Mr President?), but simply because you wake up at 5
o’clock in the afternoon, even if the trip leaders come four times knocking at your door
during the day... For us the best morning was
the visit of the finnish ambassy! Just lying in
our bed, because we don’t speak a word of
finnish! Ok that’s a lie, we learned a lot of
important words : Vaattet Pois, Perseposki,
Mixi olet kurpa otsassa?...
Our mornings were maybe better than the
ones of some others : Finns are not able to
drink as much as a trained erasmus... The bus
was waiting, hopefully not every morning,
for the finnish guys who were puking in the
bushes on a big street in front of the national
opera of Riga!
Just to conclude with some words : a great
trip, the best way to meet finnish people and
know finnish culture, Ta chatte!!!, organize
another one we’ll come, Kiitos leaders!!!
Sam and Alex
6
7
KILTALEHTI
SYKSY 2007
Iloiset teekkarit bussissa
Tervisi Baltimaast myös meidän matkaemäntien
puolesta. Järjestävän tahon onneksi kaikki sujui
itänaapuruston-reissullamme erittäinkin hyvin ja
takaisin tuli yhtä monta nenää kuin keskiviikkoaamuna 17.10. matkaan lähti. Kolmenkymmenen huligaanin paimentaminen läpi Via Baltican
ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen homma, eikä helpotusta suoritukseen tuonut se fakta,
että neljä huligaania ei puhunut suomea ainakaan vielä reissun ensimmäisen puoliskon aikana. Heidänkin sanavarastonsa toki kehittyi huimasti matkan aikana, ja loppumatkasta jutustelu
riisuutumisesta ja hämäkeistä sujuikin jo oikein
hyvin ihan ehdalla suomen kielellä. Enemmän
tai vähemmän matkan aikana sen sijaan puhuttiin norjaa, eikä kanssakäyminen baltialaisten
tissienkään kanssa tainnut muutamilta jäädä kokematta.
Suurin ongelma matkalla tuntui olleen aikataulutus. Vaikka sitä yritettiin kuinka laskea ja veivata etukäteen, ei kukaan loppujen lopuksi ollut
osannut aavistaa, että nopeusrajoitukset ovat
Baltiassa 70 km/h ja jopa päätiet huonokuntoisia. Latvialainen paikallinen meitä ystävällisesti
informoi maan poliisista, joka sakottaa surutta
käteisellä ja luonnossa, jos näkee ulkomaalaisen
auton suhaamassa ylinopeutta. Koska matkanjärjestäjät halusivat varjella matkakassaa ja kuski koskemattomuuttaan ulkomaalaisten osalta,
taisi siihen jäädä meidän hurjastelut.
Väärin arvioidut ajoajat aiheuttivat joitakin kiireisiä syömisiä ja Liettuan puolelle suunniteltu
leppoisa päivä ostosten parissa taisi aika monilta
jäädä vain liettualaiseen ruokapaikkaan tutustumiseen. Seuraavalla kerralla sitten ehkä osaamme varautua, että Riika-Siauliai -väli, 130 km,
voi todellakin kestää 3,5 tuntia (!) vessataukoineen huoltoasemilla, tupakkataukoineen tienlaidassa ja ns. muine virkistystaukoineen hautaus-
maan laidalla. Siinä oli yhden jos toisenkin pakarapariskunnat kovilla, mutta puudutusainetta
oli onneksi otettu mukaan kätevissä tölkkipakkauksissa.
Aivan kaikki siirtymiset eivät onneksi venyneet
yhtä pahasti. Rajanylitykset luistivat ihailtavan
liukkaasti, välillä Tamppi-passilla ja välillä ihan
ihka oikeilla versioilla. Rajavartioston ukkelin
tarkistettua ettei bussin perällä krapulaunivelkakoomassa makaava henkilö ollut kuollut, pääsi
bussilastillinen teekkareita valloittamaan uutta
valtakuntaa. Vierailukohteisiinkin ehdittiin melkein poikkeuksetta ajoissa, ja teekkarit edustivat
urheasti teekkarilakki ojossa olotilasta riippumatta. Kuorsausta emme ainakaan me havainneet, sen sijaan excuilijoiden silmät alkoivat kiilua viimeistään silloin, kun olutmuseossa alettiin kantaa pulloja pöytään.
Excun järkkäreiden iloksi palaute matkan jälkeen oli aikataulun ajoittaisesta piparoinnista
huolimatta hyvin kannustavaa ja tyytyväistä.
Vaikka krapulointimahdollisuuksille ei oltu jätetty exculla tilaa, nähtiin sekin voittona: mikäs
sen parempaa kuin pistää läjä krapuloivia teekkareita bussiin! Siinä se yhteishenki kohoaa
väistämättä, ja oloakin on miellyttävämpi kohentaa uuden ölpän korkkauksella seurassa kuin
makaamalla sängyn pohjalla yksin.
Näin loppuun vielä hieman statistiikkaa – palautteen mukaan yleisarvosana reissulle (asteikolla 1-5) oli matkailijoiden mielestä 4,3 – sekä
kooste palautelappujen parhaimmistosta:
”=)”, ”Ohiajavia autoja sekä ufoja lisää.”,
”Aikaisempia herätyksiä.”, ”Aamuherätykset
olivat anaalista.”, ”Tissibaarit olivat liian
kalliita.”, ”Uudestaan.”
- Janni Kotilainen, Johanna Ruotsalainen
SYKSY 2007
KILTALEHTI
8
TEKistä moro!
Managerissa TEK-valta vaihtui, kun edellinen
TEK-kiltayhdyshenkilö (meillä TEK-manageri,
ts. TEK-homo) Jussi Myllärniemi jäi tehtävästään eläkkeelle loppukesästä 2007, ja tilalle valittiin Satu Luoma.
TEK-manageri on hallituksen nimittämä toimihenkilö samaan tapaan kuin esimerkiksi sporttimanageri, mutta yleensä hommassa saa toimia
niin kauan kuin intoa ja tahtoa riittää. Muut managerithan laitetaan yleiseen hakuun loppusyksystä. TEK-homon tehtävänä on pitää kiltalaiset
tietoisina TEKistä ja sen eduista opiskelijajäsenille, tiedottaa TEKin kuulumisia ja vastailla
kiltalaisten mieliä askarruttaviin TEK-kysymyksiin.
Fukseille TEK on esittäytynyt kuluneen syksyn
aikana useasti. Heti ensimmäisenä päivänä tutorit laittoivat fuksipallerot täyttämään TEK-lappusen, jonka tarkoituksena oli liittää uudet opiskelijat TEKin jäseniksi. Fuksien tutustuminen
TEKin ihmeelliseen maailmaan jatkui illalla
kuoharitilaisuudessa pidetystä pikainfolla sekä
lievällä uhkailulla liittyä jäseneksi. ”Liity tai kadu myöhemmin.” TEK on myös ollut näkyvillä
Fuksimessuilla ja FuksiWundeRundella jakelemassa haalarimerkkejä, avaimenperiä, uhkauksia, palapelin paloja sekä propagandaa.
Miksi ne oikein tahtoo opiskelijoita jäseneksi?
Eihän ne edes saa niiltä jäsenmaksuja?
”Opiskelijatoiminnalla edistämme TEKin näkyvyyttä, jotta opiskelijat oppivat tuntemaan
palvelumme. TEKin toimijoiden yhtenä päätehtävänä on tuoda jäsenpalvelut lähelle opiskelijoita. Tavoitteenamme on, että opiskelijat osaavat kääntyä puoleemme työelämään liittyvissä
kysymyksissä. Tavoitteenamme on myös tarjota
palvelut, joilla he voivat lisätä tietoaan työelämästä. Kun opiskelijajäsenet tuntevat oikeutensa
ja velvollisuutensa, he osaltaan vahvistavat koko ammattikunnan työmarkkina-arvoa.”
Siksi.
No mitäs helvettiä minä siitä saan?
Vanhemmat opiskelijat ovat varmasti kuullet jo
(liian) monta kertaa vastauksen tähän kysymykseen. ”TEK-lehden kerran kuussa kotiisi, Tekniikka&Talous-lehden kerran viikossa, jäsenetuja, halutessasi myös IAET-kassan edut, tietoa
työmarkkinoista ja ammattikunnastamme, työsuhdeneuvontaa, tukea ja turvaa sekä muutenkin
niin paljon informaatiota, että henki meinaa lähteä.”
Noh. Lehdet on oikeasti hyvä juttu, jos vähänkään kiinnostaa oma ala tai se ala siinä oman
alan viekussa. Lehdissä on ihan oikeita juttuja
tekniikan ja talouden asioista, jotka ovat tällä
hetkellä pinnassa, eikä esimerkiksi TEKin
markkinointia ja boostausta.
Toinen hyvä juttu on Teekkarin työkirja, joka ilmestyy keväisin. Jos kuvittelee osaavansa
a) kirjoittaa täydellisen työhakemuksen ja
ansioluettelon
b) käyttäytyä täydellisesti työhaastattelussa
c) hakea juuri niihin yrityksiin, jotka haluavat nimenomaan tietojohtajia töihin ja
d) olla niin tajuttoman hyvä jätkä, ettei siinä muilla hakijoilla ole mitään saumaa,
niin silloin ko. opus on ehkä turha. Muissa tapauksissa kannattaa ehkä ainakin vilkaista.
TEK on myös mukana teekkaritoiminnassa
esimerkiksi järjestämällä Valtakunnalliset
jäynäkisat, joissa Manager on ollut menestyksekkäästi mukana. Myös kiltahuoneellemme ilmestyneestä Pleikasta voi kiittää Tekniikan akateemisten liittoa. Ei huono.
- TEK-homo -
9
KILTALEHTI
SYKSY 2007
Tässä hallituksen häärääjien ja toimareina
Puheenjohtaja
Priorisoi puheita ja pitää puljun parhaana parhaiden parvessa.
Sihteeri
Säätää sanojen seassa, skriivaillen spöytäkirjoja.
Emäntä
Emoilee ennalta-arvaamattomia eineksiä erinäisiin
eventeihin.
Isäntä
Isäilee iloisesti isot III-oluet ihmisille iltamiin,
innokkaasti irvistellen illanistujaisten
ikävillehäiriköille.
Rahastonjohtaja
Räknää rahoja ja rivakasti riipaisee riskianalyysiin rantummallekkin.
Tiedotusvastaava
Tiedottaa teekkareita tilaisuuksista tutustua tsaunaan, toisiinsa
tja tsentsellaiseen.
Yritysvastaava ja yritysmanageri
Ystävystyvät yrityksiin ja yrittävät ylläpitää yliihmisteekkareille yhteyksiä yritysmaailmaan.
KV-manageri
Kansainvälistelee, kovistelee kaikkia katselemaan
kaukaisia kaupunkeja, kaitsee kenties kaikenkansanvaihtareitakin.
Opintomanageri
Opastaa oppiasioissa ja ojentaa opiskelijoita oikopäätäpalauttamaan
oivallisettenttipaperit oivalliseententtiarkistoon.
SYKSY 2007
KILTALEHTI
työskentelevien toimenkuvat
Sporttimanageri
Säätää sporttisutinoita säällä skuin säällä.
Kiltismanageri
Kikkailee kiltiksellä, katsoo kaappien kuormittuvan
kahvista kja kermasta kaikenaikaa.
Webbimanageri
Webbisiwuista wuolehtii wja wälillä wyös wkiltiksen
wietokoneella wäsäilee.
Fuksimanageri ja nuorempi fuksimanageri
Fiksaavat fuksientutoreita fiiniin formiin fukseille fantsuja
fiiliksiä filteröimään.
Vanha guru
Vanhustelee guruillen, vienosti guruuttaan viestittäen
vähemmän guruille vhallituslaisille.
TEK-manageri
TEKistä tiedottaa, tietenkin TEKin tutinat todella tuntee.
Päätoimittaja
Päätoimisesti pitelemääsi paperista painosta printtailee, pilkun paikan
prandeeraa parhaiten.
Kuka heistä Sinä olet ensi vuonna?
(Tätä mietimme syyskokouksessa ke 14.11.2007, Be There tai ole öllebulle! )
- Johanna Ruotsalainen
10
11
KILTALEHTI
SYKSY 2007
Urheiluhullu Man@geri
Kiltahuoneen hämärään, toisten lähdettyä jään
ja huokaan, kuinka huimia ajatuksia päähäni
tuokaan...
Mistä on keskiverto managerilainen tehty? Kaurapuurosta? Makaronista? Vai kenties jostakin
aivan muusta? Puhutelkaamme keskivertoa managerilaista tästä eteenpäin vaikka Matti Managerilaiseksi. Matti asuu Herwoodissa Toasin
kämpässä, vaikka toisinaan (etenkin erilaisten
haalaribileiden aikaan) hänellä on kummallista
kaipuuta keskusta-asumisen suuntaan. Mutta
etenkin Herwoodin loistavat liikuntamahdollisuudet pidättelevät managerilaista Tampereen
satelliitti-kaupungissa.
Tuo toiveeni ainoa että olla saampi,
nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi
Vaikken sitä julkista, katson lätkää ja pelaan
sulkista..
Matti Managerilaisen lajivalikoima on melko
kirjava: Suolijärvellä hän käy talvisin hiihtämässä ja kesäisin lenkillä, uimahallilla on mukava
käydä polskuttelemassa ja jäähallikin on siinä
ihan vieressä. Lukuisat pallokentät saavat Matin
innostumaan, sillä mikä olisikaan parempaa,
kuin kirmata nahkakuulan perässä, tai seurata
Tahko Pihkalan jalanjälkiä. Tamppi-areenalla
Matti käy pelaamassa sulkkista, toisinaan esittelemässä lihaksiaan kuntosalilla ja tanssiminenkin häntä kiinnostaa. Punttitreenit Matti hoitaa
päätalon kellarissa, ja killan sählyvuorolla Bommarissa hän käy melkein joka viikko. Herwoodin Alpit eivät luo Matille tarpeeksi haastetta,
siksipä hän käy vuosittain Hupeltamassa, milloin missäkin päin Eurooppaa.
Must on tullut urheiluhullu
Must on tullut urheiluhullu...
Matti Managerilainen on aktiivinen kiltalainen,
ja häneen voikin törmätä tapahtumassa kuin tapahtumassa. Syksyisin hän ei malta odottaa
Mökkigameseja, vaan hermostuttaa sporttimanagerin kyselemällä fuksiviikosta alkaen, että
”joko saa ilmoittautua?” Killan kyykkäkarsinnat sytyttävät Matin hurjaan voitontahtoon ja
hekuma huipentuu Akateemisen kyykän MMkisoissa.
Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin
Nuorempana aamuin sekä päivin sekä illoin...
Vaikka Matti Managerilainen onkin erittäin aktiivinen liikkuja, urheilija suorastaan, osaa hän
myös ottaa ilon irti opiskelijaelämän muista
puolista kunnon teekkarin tapaan. Muun muassa
kyykkäjatkoilta hän taisi löytää kotiin vasta päivän jo valjettua. Eräänä talvena kotiinlähdön aikaan pakkanen oli sen verran kirpakka, että hän
päätti periaatteidensa vastaisesti ottaa mittariauton alleen Herwoodin sisäiseen kotiutumiseen.
Luin Sartrea, Nietzschea, Hegelia ja Kanttia,
se oli kyllä tavallaan kovin intresanttia
Että toiset vei naiset, oli jokaisella heili, ne näet
urheili...
Tokihan Matti kerkiää urheilun, juhlimisen, ja
kiltahuoneella notkumisen lisäksi myös opiskella, mutta Wappuna se saa jäädä. Urheiluhullun
ehdoton suosikki on Man@gerin järjestämä perinteinen Wapina! Se ei yksinkertaisesti jätä ketään kylmäksi tetsauksineen ja slaideineen.
Myös muut Wapun tapahtumat saavat Matin innostumaan, onhan Wappu vain kerran vuodessa.
Lainaukset hieman mukaillen: Eppu Normaali, Urheiluhullu
- Anne-Mari Niemelä
SYKSY 2007
KILTALEHTI
12
Kiltahuonetta tavoittelemassa
On sateinen syystorstai päivä. Kello on 12:05,
kun väsynyt teekkaripoika kävelee Rakennustalon ja Festian välisellä polulla. Tarkoituksenaan
hänellä on päästä hetkeksi rentoutumaan kotoisalle kiltahuoneelle luentojen välissä.
muutaman sanan kiltahuoneen ulkopuolella
olevien tuttujen kanssa ja lähtee laahustamaan
poispäin. Pitäisiköhän sitä lähteä himaan? Vai
pitäisikö sitä raahautua luentosaliin? Siellä
ainakin olisi tilaa istua…
Festian ylemmän ulko-oven luota löytyy ensimmäiset tutut naamat. Kolme kiltalaista on tullut
lyhyelle sauhulle. Tervehdykset vaihtavat omistajaansa ja teekkaripoika siirtyy äkkiä sisälle
kaameasta säästä kohti kiltahuoneen pehmeitä
sohvia. Vähän vielä niin saa löhähtää vapaalle
hetkeksi.
Nyt vähän asiaakin. Man@gerin kiltahuoneen
strategiset mitat ovat seuraavat: Leveys n. 3,2m;
pituus n. 4,3m; korkeus sen verran, että pisimmänkään pää ei osu kattoon. Eli siis hulppeat
palttia rallaa 13,76 m², joka riittää koulun pienimmän kiltahuoneen titteliin.
Mitä ihmettä? Miksi 3 tuttua kiltalaista seisovat
kiltahuoneen oven lähettyvillä juttelemassa?
No.. ehkä he ovat lähdössä juuri syömään.
Teekkaripoika kävelee viimeiset metrit kohti
kiltahuonetta ja saa vastaansa uudet tervehdykset sekä hiukan huvittuneita hymyjä. Näitä seuraa ystävällinen mutta samalla lievästi ivallinen
kysymys: ”Kiltiksellekö meinasit mennä? Taisi
olla turha vaiva.” Ja tottahan se on… Eivät kaverit syömään olleet lähdössä, vaan kiltahuone
on täpösen täynnä. Jo nopealla vilkaisulla teekkaripoika pystyy toteamaan, että pienessä huoneessa on ainakin 15 henkeä. Tarkkaa lukua on
turha lähteä sisälle katsomaan, sillä ainut ihmisten välistä näkyvä sohva on täynnä ja tietokoneen edustakin varattuna; yhden istuessa koneen
ääressä ja kahden muun seistessä vieressä. Myös
pienen huoneen keskellä, pöydän vieressä, on
kaksi kiltalaista. Lisäksi ovensuussakin on vielä
kaksi lisää!
Kiltahuoneesta kantautuu iloinen löperrys ja
kahvin tuoksu leijuu ilmassa. Tekisipä kupponen nyt hyvää! Mutta ei.. Turha tuonne on nyt
ahtautua, sillä ei sieltä kyllä istumapaikkaa
löydy. Niinpä väsynyt teekkaripoika vaihtaa
Jäseniä killalla on reippaasti yli puolitoista sataa
puhumattakaan kaikista tietojohtamisen koulutusohjelmaan kuuluvista. Fukseja tuli tänä vuonna 50 ja rapiat päälle. Opiskelijoita siis riittää ja
kiltahuone alkaa jäädä todella pieneksi meille
kaikille, vaikka se rakas ja hyvä onkin. 30.10.07
järjestetty pienimuotoinen tapahtuma, kiltisahtauma, osoitti hyvin huoneen rajallisen kapasiteetin. Kiltis täytettiin niin täyteen kuin vain
mahdollista, teekkari toinen toisensa päällä, ja
lopulliseksi luvuksi saatiin 57 henkilöä. Aika
ahdasta oli!
Uutta kiltahuonetta on tavoiteltu jo pidemmän
aikaa; ennen vähän hiljaisemmin ja lähiaikoina
paljon suuremmalla äänellä. Asiasta on
keskusteltu niin tilapalveluiden, osaston kuin
laitoksenkin kanssa ja toivo elää. Varsinkin osaston ja laitoksen puolella ollaan oltu samaa
mieltä niin kiltahuoneen pienuudesta kuin
uuden tarpeestakin. Valitettavasti tiloja ei vain
kovin helpolla löydy. Keväällä tulevan rakenneuudistuksen yhteydessä myös monet tilat
saavat uuden käyttötarkoituksen ja killan hallitus yrittää parhaansa, jotta meille man@gerilaisillekin löytyisi uudet isommat tilat, jos vain
mahdollista.
- Teekkaripoika
13
KILTALEHTI
SYKSY 2007
Kiltahuoneen käyttöohjeet
Uutta ja suurempaa kiltahuonetta odotellessa on hyvä pitää mielessä muutamia yhteisiä pelisääntöjä,
jotta kiltahuoneemme pysyisi mahdollisimman viihtyisänä pienestä koostaan huolimatta. Suurin osa
asioista on ihan itsestäänselvyyksiä, mutta pieni kertaus tuskin tekee kenellekään pahaa.
1. Ole ystävällinen kaikille kiltalaisille.
Tervehtiminen ja normaalit hyvät käytöstavat
kuuluvat luonnollisesti myös kiltahuoneelle.
2. Ota muut huomioon sohvalle linnoittautuessasi;
pienessä tilassa kenelläkään ei ole varaa olla
Euroopan omistaja. Krapulaiset nukkujat ovat tietysti
oma lukunsa…
3. Laita roskat roskiin ihan niin kuin kotonakin. Ei
täälläkään voi olla miten vaan.
Managerin kiltahuoneella riittää ruuhkaa
4. Älä varaa tietokonetta itsellesi koko päiväksi. Se on tarkoitettu pääasiassa lyhyitä s-postin
tarkastuksia ja vastaavia asioita varten. Harjoitustyöt kannattaa tehdä suosiolla oikeissa ATKluokissa.
5. Sulje kiltahuoneen ovi, jos epäilet olevasi viimeinen lähtijä illalla. Naulakkoa on kuitenkin
hyvä vilkaista ennen oven lukitsemista. Oven sulkeminen on tehokas tapa estää uusien,
vähemmän tarpeellisten, rojujen ilmestyminen kiltikselle illan hämärässä.
Kahvinjuojille lisäksi:
6. Maksa kahvimaksu!
7. Huolehdi osaltasi kahvinkeittimen puhtaudesta. Viimeisen lähtijän olisi fiksua huuhtaista
kahvipannu ja heittää suodatinpussi roskiin ennen kotiinlähtöä.
8. Jos kahvi tai maito on päässyt loppumaan, siitä ilmoitat nopeimmin s-postilla
[email protected]. Toki myös palauteboksiin saa kirjoittaa, mutta edellä mainittu
keino on tehokkaampi.
Rattoisaa syksynjatkoa toivotellen:
Kiltamanageri Pauli
SYKSY 2007
KILTALEHTI
14
Huomio!
Työpaikkoja tarjolla!
Siis mitä ihmettä, saanko minä töitä?
- Kyllä, vuoden suurin rekrytointitapahtuma on
täällä kohta.
Siis mikä tapahtuma?
- Tampereen yrityspäivät 2008
Mika ihmeen yrityspäivät?
- Noh poikaseni tai tyttöseni kuuntelehan, kun
setä kertoo: Tampereen Yrityspäivät on joka keväinen kontakti - ja rekrytointitapahtuma, jossa
työnantajat eri sektoreilta kohtaavat mahdolliset
tulevaisuuden työntekijänsä. Ymmärsitkö? No
hyvä.
Miksi minun kannattaa muka tuonne vaivautua,
kun mulla on silloin iman luennot ja fyssan töiden labrat?
-(idiootti) Noh, setä taas kertoo: Tampereen Yrityspäivät tarjoaa opiskelijoille ennen kaikkea arvokkaan mahdollisuuden solmia kontakteja työelämään jo opiskeluaikana. Messupäivät tarjoavat mahdollisuuden keskustella esimerkiksi työelämää tukevista aine- ja kurssivalinnoista yritysten edustajien kanssa. Tapahtumassa on tarjolla myös työ-, harjoittelu-, ja lopputyöpaikkoja. Olitpa sitten opintojesi alku- tai loppuvaiheessa, niin be there or be square!
Mitä mun kannattaa siis niinku tehä?
- Tampereen Yrityspäivät tarjoaa opiskelijoille
ennen kaikkea arvokkaan mahdollisuuden solmia kontakteja työelämään jo opiskeluaikana.
Messupäivät tarjoavat mahdollisuuden keskustella esimerkiksi työelämää tukevista aine- ja
kurssivalinnoista yritysten edustajien kanssa.
Tapahtumassa on tarjolla myös työ-,
harjoittelu-, ja lopputyöpaikkoja. Olitpa sitten
opintojesi alku- tai loppuvaiheessa, tule
Yrityspäiville luomaan arvokkaita kontakteja tai
osallistumaan vaikkapa yritysesittelyihin!
Voinko siis ma päästa ihan oikeeseen kontaktiin
yritysten kanssa?
- Kyllä, et sinä, niin dummy taida sitten
ollakkaan. Silla yksityiskohtaisempaa tietoa uramahdollisuuksista saat osallistumalla messujen
aikana yritysten järjestämiin infoiskutilaisuuksiin, joita pidetään yliopistolla Päätalon salissa
A06 ja teknillisen yliopiston Konetalon saleissa
K1702 ja S3.
Missä voin saada itselleni hirveesti fyffee ja
huippuduunin?
- Yrityspäivät 2008 järjestetään Tampereen yliopistolla keskiviikkona 6. helmikuuta ja Tampereen teknillisellä yliopistolla torstaina 7. helmikuuta.
Mistä ma voin saada lisatietoa tapahtumasta?
- www.yrityspaivat.com sinne siis menet. Muista sitten mennä yritysesittelyihin kuulemaan yksityiskohtaista tietoa yrityksistä!!
Kiitos setä, taa pelasti mun tulevaisuuden!
– Ole hyvä, siksi yrityspäivät järjestetään.
- Pasi Pakarinen
15
KILTALEHTI
SYKSY 2007
Viikossa oppii tavoille
Hätäännyksen vallassa fuksi toisensa jälkeen
kiirehtii TTY:n tervetuliaistilaisuuteen maanantaina 20.8.2007. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa
vuoden 2007 fuksien historiassa taisimme kaikki saapua ajoissa luentosaliin.
Tämä kummastuttava täsmällisyys viestitti lähinnä jäytävästä epävarmuudesta. On pakko olla ajoissa, jottei joudu asioista pihalle kuin
Onnelan tiskillä yhden kossubatterin liikaa nauttinut nelikymppinen ikuista nuoruutta uhkuva
mieshenkilö.
Teennäisten tervetulotoivotusten jälkeen
jatkuneella fuksiviikolla paljastui onneksi, että
ensivuositasolaiset eivät olleet yksin sekavien
uusien termien tai uuden lukujärjestyksensä
kanssa. Harva meistä tuntui nimittäin tietävän
etukäteen mitään opiskelusta, toisistaan tai kyykästä. Sen tähden meille järjestettiin koko viikoksi liuta erilaisia tutustumistapahtumia.
Koulun kujeet valkenivat meille nopeasti
tutorimme ansiosta eikä kulunut aikaakaan, kun
jo hallitsimme koulusuunnistuksen vaateliaan
taidon. Luentojen ensiminuutit puolestaan alkoivat aktiivisesti, mutta hiipuivat kohti aneemisia
mittasuhteita tietotekniikan perusteiden iskettyä
opiskelijoihin kyntensä.
Fuksiviikon yhteinen aikataulu oli muutenkin turboahdettu tekemistä täyteen, eikä vapaa-ajalle jäänyt liiemmin tilaa. Käytännössä lukujärjestys ei silti rasittanut, sillä viikon varsinaiselle opiskelulle oli varattu aikaa ainoastaan
muutama tunti. Kerrankin miellyttävää opiskelua!
Muu aika kuluikin sitten pääasiallisesti
tutorryhmiemme suorittaessa erilaisia käskynantoja. Maanantaina markkinoitiin, tehtiin pantomiimia ja mielisteltiin senioriopiskelijoita kouluun tutustumisen merkeissä. Olipa taas hurjan
hauskaa hupia. Mutta toisaalta leikkimieliset
tehtävät kohottivat yhteishenkeämme, ja synty-
neet ihmissuhteet kantavat jo nyt hedelmää.
Viikko jatkui innostuneissa tunnelmissa
uusiin ihmisiin tutustuen. Eivät teekkarisauna
saati Hervannan baaritkaan jääneet vieraiksi.
Tottahan sitä täytyy priorisoida tekemisensä,
jotta oppii tärkeimmät seikat. Siitähän opiskelussakin kyse.
Torstaina huipentuivat fuksifiilikset perinteikkääseen pubirundiin, jota hehkutettiin ainutkertaisuudessaan Jeesuksen syntymän lailla.
Upeat rastit suoritettiin into piukassa, ja jatkot
Cabaret’ssa kruunasivat rankan panostuksen
vaatineen viikon. Perjantaina vallitseva olotila
oli kohtuullisen mieletön.
Eikä syyttä, sillä fuksiviikon perusteella
opiskelu vaikutti vain vaivattomalta hauskanpidolta. Tähän harhaluuloon tuli valitettavasti kuitenkin nopea muutos viikkojen vyöryessä ja töiden lisääntyessä.
Mutta kuten kaikki asiat jopa fuksiviikkokin opetti uusille opiskelijoille tärkeän neuvon. Keskellä kovaakin työtä kannattaa löytyä
aikaa virkistäville kavereille sekä hanskat tiskiin
-asenteelle. Fuksiviikolla viesti ihmissuhteista
meni perille, mutta tiskiin taisin tilata hanskojen
sijasta sen kossubatterin.
Ilkka Uksila
Ensimmäisenä syksynään aloittavan vuosikurssin
opiskelijat perehtyvät paitsi opintoihin myös
opiskelijaelämään. Kummassakin heitä opastavat heitä
ohjaamaan osoitetut tuutorit. Jokaisella tuutorilla on
opastettavanaan pieni ryhmä fukseja.
Perinteet vaihtelevat eri ainejärjestöissä, killoissa ja
ylioppilaskunnissa. Yleisimpiä initiaatioriittejä ovat
kaupunkisuunnistukset, opiskelijahaalareiden kastajaiset
sekä fuksisitsit.
-wikipedia
SYKSY 2007
KILTALEHTI
16
10
2
5
12
15
16
8
14
17
18
4
19
20
11
21
22
1
23
3
6
9
24
7
13
25
26
27
28
29
1. Sokeriveden kaveri 2. Sivulla viisi 3. Rannalta mukaan 4. Krapula-aamuun 5. bische 6.
Vastakkaisen sukupuolen tähän voi tutustua 7. Kirkko, ... ja koulutus 8. Mitä tehtiin sivuilla 3-8
9. Hyvin vietetyn illan päätteksi voi ... 10. osa joukosta 11. Tätä tulee aina säilyttää autossa 12.
Tenttiviikosta jää käteen ... 13. Teekkarit juoksee ... 14. Viinaa rannasta
15. Sivulla kaksi 16. Pojilla pöksyissä 17. Kaipaan sinne perkeleesti 18. Sivun kuusi kuvassa 19.
Kaikilla hassu ... sivuilla 9-10 20. Tietojohtajakilta 21. Täältä tulee joulukinkkumme 22. Tissi...
23. Ärsyttää aamuisin 24. via ... 25. Sivun viisi alakuvassa 26. Ei latvia vaan ... 27.
Sokeriruo'osta 28. Landella ajellaan näillä 29. Pippalot
17
KILTALEHTI
SYKSY 2007
SYKSY 2007
KILTALEHTI
18
ACCENTURE-EXCUSAUNA
HUMANISTISAUNA
Race was good but the tires were slippery. Huanistisaunalla oli kuumat löylyt. Fuksiwunderunden keskivaiheilla löysimme itsemme Itsenäisyydenkadun Hesbugerin edestä. Kuumat mutta
kuivahkot kielenkääntäjäfuksit avasivat meille
suuressa erehdyksessä oven lämpöisen (toim.
huom. sauna ei ollut päällä) saunansa syleilyyn.
Vaatteet pois ja kierros fuksien keskellä johdatti
tietämme saunan kylmyyteen. Ron Jeremyn liehitellessä humanistityttöjä, korviin kantautui
huutoja jopa poliisin saapumisesta paikalle. Tässä vaiheessa testiryhmä päätti jatkaa maakaansa
kaupungin pimeille kujille (ilman housuja).
Löylyt:
Kuumuus:
Tunnelma:
Kosteus:
Kokonaistulos:
*
*****
*****
*
1773
Eräänä aamuna fysiikanluentojen lomassa testiryhmämme kirjoitti nimensä listaan jonka tarkoitusta he eivät osanneet vielä tässä vaiheessa
kuvitella. Ajanhetken z kuluttua bussi kaarsi
TTYn pihasta kohti pääkaupungissamme sijaitsevaa teknologian sydäntä. Lopulta Accenture
päästi meidät sisäänsä. Kun tiesimme Accenturen toiminnasta kaiken, suuntasimme kohti Accenturen Pyhintä, eli pilviä hipovaa Kattosaunaa. Ruokaa oli ja juotavaa sitäkin enemmän. Itse sauna oli kohtalaisen suuri ja näin ollen myös
löylyt olivat mitä parhaimmat. Humanistien
puute verotti kuumuus-pisteitä. Ihan kiva.
Löylyt:
Kuumuus:
Tunnelma:
Kosteus:
Kokonaistulos: 37.3(kuumetta)
****
**
*****
**
19
KILTALEHTI
WAPPUSAUNA, JOSSAIN
HÄMEENKADULLA
HAALARISAUNA
Haalareiden saapuminen antoi meille mahdollisuuden saunoa ja juoda (ei saa juoda jos ei ole
syytä). Juomaa oli. Niin oli saunakin. Ulkkarit
ilahtuivat alastomien timmien mies- ja naisvartaloiden paraatista, jonka testiryhmämme organisoi, muutamia apulaisia hyödyntäen. Joku
(Janne) kirjaimellisesti haalarisaunoi. "Jos ollaan haalarisaunassa niin totta kai mennään haalarit päällä saunaan" -Janne. Tähän loppuu ryhmämme
muistikuvat.
Löylyt:
Kuumuus:
Tunnelma:
Kosteus:
Kokonaistulos: 012399999
***
**
*****
***
SYKSY 2007
KATOLLA
Wappua wietettin ja löysimme itsemme katolta.
Maailman katolta. Eli Hämeenkadun katolta.
Katolta. Katto oli kaunis. No ja sitten asiaan.
Sauna oli suurempi ja kauniimpi kuin mikään
tähän mennessä nähty. Näköala mahtava. Kiitettävät löylyt, välttävä kuumuus, tunnelma hyvä,
kosteus katossa. Hämeenkadun yläpuoli on jokaiselle ihmiselle tavoiteltava olotila. Täältä on
mahdollisuus nähdä koko MAAILMA, kuin
myös lähteä Hämeenkadulle kävelylle pelkkä
pyyhe
päällään.
Testiryhmä
kiittää.
Löylyt:
Kuumuus:
Tunnelma:
Kosteus:
****
**
****
*****
Kokonaistulos: XYZ,37
Referat på svenska
Bastun va så liksom fasan het, ni vet, liksom man skulle ha suttit i en förkammare av helvetet.
MEN! Fuktighetsnigvån var optimal, vilket ledde till slutsatsen att finskt bastubadande i dessa fyra
lokationer var alldeles utmärkt. Inte minnst tack vare stämmningen, men också på grund av de njutningsbara vätskorna som serverades på plats.
PS. Testiryhmältä on saatavilla ajankohtaista tietoa myös muista saunoista. Odotamme yhteydenottoanne.
Testien tulokset eivät välttämättä vastaa todellisuutta.
(c) Saunatestiryhmä: Karma & Niki, svenskt referat tack
vare Jo(h)n [Rambo]
SYKSY 2007
KILTALEHTI
20
Fuksi, teekkari, herrasmies
-kirjoitus meistä
Voiko nuori kapinallinen kypsyä keskiarvoisesti
viidessä vuodessa kovaan tosi elämään vahvistuneeksi, business orientoituneeksi, viikoittain
kukkia kotiin vieväksi, pettymykset hyväksyväksi ja puhumisen jalon taidon omaksuneeksi
herrasmieheksi, tai kuten Atik Ismail toteaisi:
”Gent’-lemanniksi”? Tositarinoita on keskuudessamme monia, mutta uskokaa tai älkää, jokainen niistä on saanut ruusuisen lopun. Vaikka
fyysinen kasvun pyrähdys lienee päättynyt jo
ennen fuksiutta, alkaa henkinen kasvu vasta siinä vaiheessa, kun henkilö viedään ympäristöön,
jossa hän joutuu toimimaan entistä sosiaalisemmin (siis fiksusti sosiaalisesti) laajemmissa mittakaavoissa. Verkostoituminen kunniaan, vaikka
kuinka kliseiseltä kuulostaisikin. Mitään käytännön fyysisiä keinoja tähän muuttumisleikkiin ei
kuitenkaan tarvita. Ikä ja aika kypsyttävät ihmisen uuteen malliin ja vanhoista jää mukaan vain
henkilökohtaiset ominaispiirteet.
Jokainen lukija lienee nähnyt kuvasarjan Darwinin evoluutioteoriasta, jossa neljällä raajalla
maata laahaavasta möhkäleestä kehittyy kahdella jalalla kävelevä homo sabiens. Jotain vastaavia piirteitä on havaittavissa myös fuksin kasvussa herrasmieheksi – apinallisuutta kummassakin päässä kehityskaarta. Lähtökohtaisesti
fuksi on matkija, eli hän toteuttaa ne samat
asiat, kuin vanhemmatkin kollegat. Teekkarikaste puolestaan tuo hänelle vastuun toimia esimerkkinä ja ottaa vastuu tekemisistään johdonmukaisesti omalle kontolleen. Vaikein muutos
on kuitenkin siirtyminen teekkarista herrasmieheksi. Kysymys ei ole astumisesta henkilölle
uusiin, liian isoihin saappaisiin, vaan tarpeen
mukainen siirtymä tuntemattomaan, jolla voidaan taata tulevaisuuden taso pysyä ja pärjätä
muiden herrasmiesten kanssa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Kyse ei ole ulkoisen olemuksen muuttamisesta, vaan sisäisen varmuuden
löytämisestä. Monien kohdalla tämä kehityskaaren askel on luonnollinen, sillä he ovat perineet
olemuksen selviytyä ja tulla voittajiksi, mutta
toisaalta vähäisemmälläkin taustalla ihminen
pääsee eteenpäin, kun löytää ensimmäisen kiintopisteen mihin tarttua. Herrasmiehenä oleminen ei ole vaikeata, jos vain muistaa, että epäaineelliset teot toisia kohtaan tuottavat ja pitävät
Tuleva herrasmies?
ihmisen tälle tasolla.
Kehittyminen herrasmieheksi ei ole useinkaan
riippuvaista tuurista. Vaikka henkilö näyttäisi
kuinka ammattikoulusta yliopiston penkille raahatulta, on hän joutunut tuomaan sisäisen poten-
21
KILTALEHTI
SYKSY 2007
keutua ja esiintyä aikuisemmalla tavalla alkavat
tuntumaan entistä luonnollisemmilta jokaisen
kohdalla. Hip hei, henkinen kasvu on saavuttanut tärkeän rajapisteen. Harmaat hiukset, jotka
syntyvät tämän kokonaisprosessin myötä, pitää
hyödyntää vain charmanttiuden luomisvälineinä
herrasmiehisyyttä tavoiteltaessa.
Gentleman med Cylinderhatt
tiaalinsa esille jo ennen fuksiutumistaan. Kehittymisen kohdalla on selvää, että tietyt
valinnat/ulkopuoliset päätökset ohjaavat ihmistä
määrättyyn suuntaan (tuuririippuvaista? – niin ja
näin!), mutta yleensä ne ovat vain haittatekijöinä väliaikaisia esteitä tai hyötytekijöinä kehittäviä piristeitä. Ihminen voi asettaa itselleen jonkin tavoitteen, mutta koska hän ei voi katsoa tulevaisuuteen ei hän voi estää tapahtuvaa tapahtumasta. Päätöksillä on tapana sulautua haluttuun kontekstiin henkilön kehittymisessä, oli ne
sitten kuinka poikkeavia tahansa. Henkilö itse
tekee tämän sitouttamisen hyväksyen realiteetit.
Tuurilla voit päästä pidemmälle, mutta ihmisenä
se ei sinua kehitä! Kehittymisen koulu ei ole kivuton, mutta ei meitä leuan alta rapsuttaen ole
muutenkaan kasvatettu.
Edelliset kappaleet sivusivat myös ulkoista olemusta. Lausahdus puku tekee miehen korostaa
vain sitä, että kehityskaaren päässä henkilöltä
odotetaan tietynlaista käyttäytymistä. Herrasmies voi olla myös rajat rikkovasti, sillä todellinen viisaus ja osaaminen on sisäistä, ei ulkoisesti näkyvää! Fuksina ja teekkarina olleessaan
henkilöltä ei odoteta liioin mitään erottuvaa,
mutta kuin huomaamatta tavat käyttäytyä, pu-
Meidän jokaisen potentiaali kehittyä on valtava.
Jokainen vain valitsee oman kiinnostuksen aiheen mitä seurata sekä tapansa toteuttaa se. Herrasmiehen ei tarvitse pysyä yhdessä roolissa,
vaan hän voi mielivaltaisesti vaihtaa kiinnostustaan ja kehittää osaamistaan. Meistä ei tule
muurareita, lokakuskeja tai skappareita. Me
olemme jo osittain herrasmiehiä, jotka loivat polun tyhjyydestä ja veivät omat taitonsa ammattilaisuuden huipulle vanhan tiedon tueksi.
- Guppe
Sanastoa
Fuksi
- ks. s. 16
Teekkari
- (opiskelija) Teknillisessä korkeakoulussa tai
teknillisessä yliopistossa opiskeleva henkilö.
Tarkemmin, vähintään ensimmäisen, fuksivuoden,
vappuun asti koulussa opiskellut.
Herrasmies
- Naisia kohteliaasti kohteleva mies
SYKSY 2007
KILTALEHTI
22
Kadonneen man@gerilaisen metsästys
Samoillessani tapojeni vastaisesti synkkänä
syysaamuna kohti koulua, oli minulla aikaa pohtia jo kauan mieltäni askarruttanutta asiaa: mihin kaikki vanhukset ovat hävinneet? Miksi tapaan niin harvoja vanhempia managerilaisia
Herwannan yöelämässä tai teekkarijuhlien humussa? Mitä nämä kiltamme nestorit touhuavat
vapaa-ajallaan vai onko heillä edes sellaista?
Päätin ottaa asiasta selvää. Mutta mistä löytäisin
sopivan henkilön haastateltavaksi?
Ensimmäinen looginen ratkaisuni oli käväistä
kiltahuoneellamme tiedustelemassa näköhavaintoja näistä mystisistä olennoista. Mutta mitä löydänkään aamuvarhaisella? En mitään. Istun alas,
keitän kahvit ja jatkan pohdintaani. Mikä olisi
seuraava looginen askel? Mennä luennolle? Etsiä joku harjoitustilaisuus? Tunnen liikkuvani itselleni täysin tuntemattomilla vesillä. Onnekseni
kiltahuoneelle saapuu eräs 4. vuoden opiskelija.
Aloitan välittömästi armottoman kysymysten
ristitulituksen. Nopeasti selviää, että aamu kahdeksan aikaan todennäköisin paikka tavata vanhempi tieteenharjoittaja on joko kieltentunnilta
tai aamuruuhkasta matkalla työpaikalleen. Työpaikalleen? Onko tämä syy, miksi niin monet
katoavat opiskelijaelämästä jo toisen opiskeluvuotensa jälkeen? Raha ratkaisee siis jälleen
kerran. Elämänlaatu on kieltämättä hiukan askeettista, kun yrittää elää pelkän yhteiskunnan
tuen varassa. Mutta luulisihan sitä näkevänsä
myös näitä samoja ihmisiä syytämässä rahojansa Huuman baaritiskille, niinhän minäkin teen.
Seuraamme liittyy toinenkin koululla vielä aikaansa viettävä 5. vuoden opiskelija. Pyydän
häntä vahvistamaan teorian, että opiskelu ja työ
yhdessä vievät kaikkien kadonneiden sielujen
ajan. Hän yhtyy mielipiteeseeni osittain, mutta
kertoo myös urbaanista legendasta, joka on kier-
tänyt koulullamme jo pitkään. On olemassa kuulemma teekkareita, joita juhliminen ei vain kiinnosta enää. Olen ymmälläni. Voiko joku todella
arvostaa lämmintä sohvaa, oman kullan kainaloa ja krapulatonta aamua enemmän, kuin Huuman tanssilattiaa, teekkarisaunan lauteita tai laskuhumalassa aamubussiin sammumista? Saan
valistavan oppitunnin ihmisen vanhenemisesta:
Aluksi ihminen alkaa kaivata vakiintumista,
seuraavaksi tulee mukavuuden haluisuus ja ennen kuin huomaakaan, sitä on jo jättänyt kaiken
koulun ja työn ulkopuolisen elämän ja on kovaa
vauhtia matkalla kohti perhe-elämän oravanpyörää. Järkytyn kuulemastani. Onko minunkin
kohtalo tuleva olemaan näin karu ja julma?
Masentuneena ja järkyttyneenä laahustan päätaloon ja haen lohdutusta erään ladyn tiskiltä.
Tuskastuneena kysyn: Onko kohtaloni hävitä
haamujen massaan, vailla juhlia, vailla hauskanpitoa, vain raha, opintopisteet ja kodin mukavuudet mielessäni? EI HEL*****SÄ! Tämä jämäkkä vastaus herättää minuun jälleen uskon:
mitä, onko myös vanhempia opiskelijoita vielä
mukana teekkarielämässä?!? Saan kuulla, kuinka iso osa koulumme aktiivisista teekkareista on
viettänyt jo useita vuosia koulussamme ja silti
jaksavat ja haluavat olla vielä kaikessa mukana.
He viettävät täysillä teekkarielämää pitäen hauskaa, mutta silti onnistuvat myös etenemään
opinnoissaan ja jopa mahdollisesti käymään
töissä ja vaalimaan jonkinasteista parisuhdetta.
Tämä yhtälö ei siis ole mahdoton.
Uskoni teekkarielämän jatkuvuuteen palauduttua päädynkin tekemään asialle jotain myös
meidän killassamme. Siksi haastankin jokaisen
man@gerilaisen, joka tunnistaa itsensä vetäytyneen pois teekkarielämän viettämisestä, kirjoittamaan kiltamme hallitukselle palautetta joko
23
KILTALEHTI
kotisivuilla tai kiltiksen palauteboksiin. Palautteeseen voit kirjoittaa ideoita, miten juuri SINUT saisi mukaan killan tapahtumiin? Jos Huuma on nähty ja saunominen ei kiinnosta, niin
mikä olisi sellainen tapahtuma/tilaisuus mihin
haluaisit osallistua? Hallituksemme on täynnä
NUORIA man@gerilaisia joilla vielä riittää virtaa/aikaa/innostusta järjestää tapahtumia. Ongelma onkin se, että me kyllä jaksamme vielä heiluttaa persettä Huuman tanssilattialla, me jaksamme vielä laulaa ”lisää viinaa” päissämme
teekkarisaunan lauteilla ja me vielä kestämme
työmatkalaisten (ehkä juuri sinun?) katseet, kun
heräämme puolentunnin ”nokosten” jäljiltä bussista. Mutta me emme välttämättä osaa asettua
sinun asemaasi ja keksiä sellaisia tapahtumia,
jotka vielä sinua kiinnostaisi! Joten kirjoita palautetta ja vaikuta! Ja miksi et voisi myös joskus
tulla verestelemään muistoja tästä perinteisestä
tavasta viettää opiskelijaelämää. Ehkä jopa innostut kaivamaan haalarisi naftaliinista ja seuraavan aamun krapulassa voit todeta, että olipa
hauskaa!
SYKSY 2007
Kiltamme kotisivut löytyvät
osoitteen
www.tietojohtajakilta.net takaa. Vasemmalla sijaitsevasta
valikosta voi napsauttaa ”palaute” kohtaa, jolloin palautteenjättölomake aukeaa.
- Arttu Vuorinen
Killan palautelaakikko sijaitsee
huoneessa FA115 ja se sijaitsee
sisäänkäynniltä katsottaessa etuvasemalla.
SYKSY 2007
KILTALEHTI
24
ME MIEHET – Vain miehille
Aluksi terveiset jutun lukeville naisille: Juttu on
miehille. Juttu ei esineellistä ketään, vaan on
vain siis miehille.
Syksyn numerossa käsittelemme hyvin ajankohtaista aihetta. Pääpainomme on opiskelijanaisissa ja heihin liittyen esittelemme muutaman
mahdollisen strategian lähempään lähestymiseen. Emme tietystikään halua vähätellä ei-opiskelevia naisia. Heidän käsittelyyn liittyen voit
ottaa yhteyttä Man@gerin kiltahuoneelle tiistaisin klo 11-12.
Mistä aloittaa?
Kuluva syksy on jälleen erittäin mielenkiintoinen miehen näkökulmasta TTY:llä. Ensimmäistä vuotta opiskelevat naiset ovat jo kotiutuneet
koulumme käytäville ja pimeä syksy saa varmasti heissäkin läheisyyden kaipuun heräämään.
Jos naisella ei tällä hetkellä ole seuralaista kylmiin syysiltoihin, kannattaa miehen tarttua kiinni. Nyt on siis oikea aika tarttua tilanteeseen.
Opiskelijanaisia katsellessa kannattaa ensin selvittää oma päänsä, ettei uutuuden viehätys sekoita ajatuksiaan. Jos olet kahden nukutun yön
jälkeen varma kohteestasi, olet tehnyt luultavasti hyvän ja itsellesi sopivan valinnan.
Mitä sinun pitää siis tehdä hurmataksesi itsellesi
naisseuraa TTY:n naisista? Tässä muutama eri
lähestymistapa:
”Oltiin ensin hyvii kavereita ja sit siinä vaan
kävi nii”
Vuosikymmenien takaa tunnettu lähestymistapa
on toisaalta helppo, mutta toisaalta hyvin vaikea. Sinun täytyy ensin tutustua kohteeseesi ja
luoda avoin keskusteluyhteys häneen. Vähitellen kohteesi oppii tuntemaan sinut paremmin ja
näkemään sisälläsi asuvan miehen, johon hän
ihastuu silmittömästi.
Pelkkä moikkailu käytävillä ei siis riitä alkuunkaan tämän taktiikan toteuttamiseen.
Vaikein kohta taktiikassa on kaveri -vaiheesta
siirtyminen seuraavalle asteelle. Siirtyminen on
hyvin tilannekohtainen, mutta emme suosittele
kohdetta täysin yllättävää toimintaa. Siirtyminen
saattaa jossain tilanteissa olla mahdotonta tietyllä hetkellä, muttei kannata menettää toivoaan tulevaisuuden varalta.
Hyväksi keinoksi on havaittu sekavissa mielentiloissa tapahtunut ”vahingoksi” luettava siirtyminen. Usein tämänkaltainen siirtyminen johtaa
pysyvään siirtymiseen. (Vrt. Frendien Monican
ja Chandlerin suhde)
Taktiikka soveltuu sekä kokeneemmille, että
aloitteleville metsästäjille.
”Supsuttelu ja tupsuttelu” – eli tiedät tarkkaan mitä teet, vaikket sitä ikinä myönnäkään
Hyvin yleinen taktiikka varsinkin yökerhoissa
on supsuttelu ja tupsuttelu. Kohdetta ei tarvitse
tuntea etukäteen, mutta hänen kanssaan on kyettävä päästä keskustelemaan avoimesti ja läheisesti. Tällöin taitavasti naamioitu lirkuttelu,
imartelu ja kohteensa viihdyttäminen saattaa
25
KILTALEHTI
johtaa hyvinkin mielenkiintoisiin tuloksiin.
Uskottavuutta lisää tapauskohtaisesti pienet läheisyyden eleet, esimerkiksi korviin supsuttelu.
Taktiikka on saanut nimensä näistä eleistä.
Supsuttelua ja tupsuttelua voi päästä soveltamaan jo yhdenkin tutun repliikin myötä, hyvänä
esimerkkinä perinteinen ”Ollaanksme nähty jossain aikaisemmin?”. Taktiikka vaatii joka tapauksessa paljon tarkkaa tilanteen reaaliaikaista
seuraamista sekä nopeaa ja taitavaa reagointikykyä.
SYKSY 2007
Hyvät treffit ovat kuin rahan laittaminen pankkiin. Vaikket heti nostakaan rahojasi, kasvavat
ne vähintäänkin pientä korkoa. Toisaalta, jos
pankki menee konkurssiin, voit neuvottelemalla
saada itsellesi jonkinlaisen korvauksen.
Kaikki lähtee silti...
siitä, että tykkäätkö miehistä vai naisista. Kannattaa keskittyä yhteen kohteeseen kerrallaan.
Jos tämä ei onnistu, olet pulassa. Ainakin kevään numeroomme asti.
Miesten puolesta, Björn Bjorgen
Emme suosittele, jos et ole täysin varma kyvyistäsi tai, jos ystäväsi eivät saa selvää puheestasi.
Ensimmäisestä pettymyksestä ei missään nimessä saa lannistua.
Ps. Seuraavassa numerossa käsittelemme siirtymistä sohvalta makuuhuoneeseen. Kuumimmat
julkkisjuorut
voit
lukea
osoitteesta
www.tietojohtajakilta.net
”By the book” - klassinen lähestymistapa
Klassisin lähestymistapa on hidas, mutta luultavasti varmimmin toimiva. Tutustuminen kohteeseen tapahtuu perinteisesti treffeillä. Varma valinta treffipaikalle on tyylikäs, mutta kyllin rauhallinen ja hämyinen kahvila keskustassa.
Vältä ehdottomasti elokuvissa käyntiä, jos et
vielä tunne kohdettasi mielestäsi tarpeeksi hyvin. ”Puhe on vatsalihaksia kovempaa” -fraasi
pitää paikkansa tässäkin tapauksessa. Sinua
kiinnostaa joka tapauksessa enemmän kohteesi,
kuin mikään elokuva.(Ei silti MIKÄ tahansa
elokuva kumminkaan, rajansa kaikella. toim.
huom.) Jos näin ei ole, kannattaa elokuvat katsoa ilman treffiseuraa.
Treffeille kutsu on hoidettava viattoman oloisesti, mutta silti sopivan varmasti. Kohteesi pitää
tietää, että hänen seuransa kiinnostaa ja, että hän
saisi päättää tulevan tuttavuutenne suunnan.
(Näin saattaa joskus käydäkin) Treffeillä kannattaa pitää keskustelu yllä ja kysellä paljon.
Kuka on sinun opiskelijatyttösi?
SYKSY 2007
KILTALEHTI
26
ESITTELYSSÄ UUSI PROFESSORIMME
Laitoksemme sai uuden professorin! Reservin
vänrikki Samuli Pekkola on täyttänyt tyhjiön
professoriavaruudessamme. Pitkällisten kuulustelujen jälkeen saatiin hänestä palanen jos toinenkin informaatiota irti.
Vänrikiksi Pekkola nousi vuosina
1992-1993 suorittaessaan 330 vuorokauden pituista asevelvollisuuttaan Oulussa ja Haminassa.
Palveluspukuna toimi tuolloin uuttakin uudempi
palveluspuku mallia -91. Koulutukseltaan Pekkola on filosofian tohtori (tietojärjestelmät), filosofian maisteri (tietoliikenne) ja luonnontieteiden kandi (sovellettu matematiikka). Koulut
Pekkola kävi Jyväskylässä, jonka yliopistossa
hänen edellinen pestinsä oli. Tai on. Pekkola
paljasti tekevänsä yhä töitä paikalliselle tietojenkäsittelytieteiden laitokselle
uuden työnsä ohessa.
Teknorealismin teemoja
Laajan koulutuksen
4op, neljäs periodi.
omaava professorim”Tekniikka ei tee autuaaksi”,
tarkastellaan erilaisten teemojen me puhuu myös kieliä. Lontoo menee
kaksipiippuisuuksia, kurssilla
yhteensä 5h luentoja.
kuin ralli TTY:n etuparkissa, ruotsia hän
osaa sen verran kuin on pakollista ja norjaa professorimme ei ainakaan julkisesti paljoa puhele.
Norjan kieltä Pekkola oppi ollessaan Agder
University College:ssa apuprofessorina tietojärjestelmiä hanskaamassa. Jyväskylästä Pekkola
siirtyi Tampereelle, kun hänelle tehtiin ”tarjous
josta ei voi kieltäytyä” ja tämänhetkinen soppari
on viisivuotinen.
Työssään Pekkola pitää sen molemmista puolista, tutkimisesta ja opettamisesta.
Opettamisessa Pekkola painottaa eritoten opiskelijoiden henkilökohtaista ohjausta erilaisten
opinnäytetöiden muodossa. Tutkimisesta Pekkola nauttii kun saa keksiä ja suorittaa luovaa työtä. Vähän kuin olisi taiteilija. Tutkimisen Pekkola aloitti suurin piirtein kymmenisen vuotta
sitten virtuaalitodellisuuksien maailmasta. Tällä
Tietohallinnon johtaminen
hetkellä
pöydällä 4 op, kolmas periodi.
pyörivät paperit liit- Jatketaan YTJ:tä tietohallinnon
tyvät yritysten pro- näkökulmasta, harkkana
sessien ja niiden tie- rakennellaan kurssille wikiä.
tojärjestelmien keskinäisiin suhteisiin
sekä kokonaisarkkitehtuuriin. Näillä teemoilla
hänen kurssinsakin pyörivät. Pekkola kertoo
pitävänsä luentotauot opiskelijoiden toivomusten mukaan ja ottavansa huomioon kursseista saadun palautteen. Luentokalvot ovat aina
saatavilla sähköisesti, mutta englanniksi.
Uudesta työpaikastaan Pekkola ei
vielä paljoa uskalla sanoa. Erot Jyväskylään eivät ole ainakaan suuria, mutta kuitenkin vaikka
kaikki vaikuttaa samalta, on kaikki erilaista täällä. Yhdeksi eroksi Pekkola mainitsee opiskelijoiden olevan täällä enemmän koulun opiskelijoita kuin jonkun yhden tietyn laitoksen opiskelija kuten Jyväskylässä oli. Hyvä TTY! Tiedonhallinnon laitoksen toimintaa hallitsee vahvasti
opetustyö, mutta parin kuukauden kokemuksella
Pekkola ei vielä osaa tarkasti kertoa, mitä täällä
oikeastaan touhutaan. Ensimmäinen lukuvuosi
menee asioiden opetteluun ja kokemuksen keräämiseen, mutta sen jälkeen asiat pyörivät
omalla painollaan Pekkolan mukaan.
Korkeakouluelämän suurimmaksi
ongelmaksi Pekkola näkee kiireen. Nyt aika tuhrautuu hankehakemusten kirjoitteluun ja projektien suunnitteluun, kun sitä pitäisi olla enemmän
opetukselle ja tutkimisille.
Tällaisen kuvan Pekkolasta sai puolen tunnin haastattelulla, mutta todelliset kyntensä hän paljastaa ensi periodissa kun Tietohallinnon johtaminen -kurssi starttaa.
- Mikko Oksanen
Kokonaisarkkitehtuuri
4op, viides periodi.
Tarkastellaan kuinka yrityksen
prosessit heijastuvat niiden
tietojärjestelmiin ja toisten päin.
27
KILTALEHTI
SYKSY 2007
Paluu opiskelijaelämään
- ja kuinka suunnitelmat eivät toteutuneetkaan
Minä, Juho Koskenranta, palvelin viime vuoden
maatani. Marssin läpi pohjanmaan, ryömin loskassa ja huusin täysin turhaan. Kersanttina olo
ei kasvattanut pituutta millään saralla. Kaikki tämä tärkeä tehtävä sai ajatukseni ajoittain kohdistumaan Tampereelle. Tuli kova halu opiskella. Suorastaan paloin halusta rynnäköidä takaisin koulun penkille paahtamaan kursseja läpi
ahteri homeessa.
Ahterini ei kuitenkaan päässyt homehtumaan.
Suunnitelmani eivät toteutuneet vaan täysin
päinvastoin. Valitsinkin toisen reitin, jota kulkea. Valitsin reitin, joka on varmasti pidempi,
mutta ehkä noin seitsemän miljoonaa kertaa antoisampi itselleni. Päätin tehdä fuksivuoteni
unelmista totta.
Haaveilin näytteleväni Nääspeksissä. Opiskelujani uhmaten hain siis näyttelemään rainaan ja
omaksi onnekseni pääsinkin tämän vuoden
speksiin lavalle. Ajattelin, että kyllä minä pystyn organisoimaan opiskelun ja näyttelemisen
välillä. Näin pystyinkin tekemään, mutta sitten
hommasin itselleni opiskeluja jälleen uhmaten
vielä lisää tehtävää. Ensimmäisen periodin ollessa ohi huomasin saavuttaneeni pisteen, jossa
en vain enää ehtinyt opiskelemaan niin kuin olin
suunnitellut. Oli aika suorittaa kurssien alas ammuntaa mallia duckhunt.
En kuitenkaan kadu sekuntiakaan valitsemaani
reittiä, mutta en myöskään kannusta jokaista
opiskelijaa kulkemaan samaa polkua. Sillä pidemmällä reitillä on vaaransa: voit saada uskomattoman paljon lisää ystäviä, kokemuksia, kiirettä, stressiä ja vielä kerran ystäviä. Voit myös
saada omat silmäsi aukeamaan elämästäsi yleensä, joka ylipäätään puhdistaa ajastusmaailmaasi
jonkin verran. Saat enemmän näkökulmia asioi-
hin ja ennen kaikkea opit hyväksymään paremmin asioita, jotka tulevat eteen aivan yllättäen.
Nyt on sinun vuorosi pohtia minkä polun itse
valitset. On selvää, että ei ole sinulle valmiiksi
räätälöity polkua. Toisaalta halutessasi voit raivata oman polkusi niin kuin minä tein. Tämä
polku vain nyt sattuu hieman pidentämään opiskeluaikaani ja tulee myös pidentämään sinun,
jos poikkeavan polun valitset. On siis olemassa
tehokkuuden kaista, joka toisesta päästä imee
sisään fuksipalleroita ja toisesta päästä sylkee
diplomi-insinöörejä paraabelin muotoisessa
kaaressa ulos. Toivottavasti minäkin tuolta
toisesta päästä joskus ulos tulen, mutta matkani
kestää hieman kauemmin kuin laskelmalliset
viisi vuotta.
Niin ja hei Urpo! Turha ikinä mussuttaa, että
olisihan se hienoa tehdä kaikkea kivaa. Tarvitsisi varmaan ihan oikeasti sitten tehdä jotain.
Ajatteleppa tätä: jos sinusta ei ole oman elämän
presidentiksi, niin kenestä sitten?
Terveisin,
Juho Koskenranta
Oman elämänsä Presidentti
SYKSY 2007
KILTALEHTI
2
6
4
3
7
5
7
3
2
9
7
5
3
4
7
3
5
2
1
8
2
8
2
4
1
2
9
3
2
3
3
8
2
9
8
6
8
7
28
3
7
7
1
7
5
2
1
5
8
1
9
5
8
1
5
2
4
4
7
3
2
1
6
29
KILTALEHTI
SYKSY 2007
Mitä yhteistä on BitTorrentilla ja
Facebookilla?
Rakkaan tulevan pikkuveljemme, tuta -killan,
entinen puheenjohtaja Mikko Kuitunen puhui
24.10. Pileen järjestämässä Täältä työelämään –
seminaarissa verkostoitumisesta. Kuuma aihe
mietityttää varmasti montaa katajaisen kansan
osakasta.
Verkostoituminen tuo sanana mieleen lähinnä
pinnallisen mielistelyn ja teennäisen kiinnostuksen lähimpää cocktailmaljaa pitelevää kohtaan.
Tällainen mielikuva lähinnä kuvottaa juroa ja
suoraa suomalaista. Onko verkostoituminen engelsmannien ja suomenruotsalaisten hapatusta
vai mitä se oikeasti tarkoittaa?
Kyse on siis järjestelmällisestä kontaktien luonnista ja ylläpidosta. Hyvä verkostoituja tutustuu
mahdollisimman moneen ihmiseen ja luo näin
suhteita, joista hyötyy tulevaisuudessa. Tutustut
naapurin haisevaan Lateen kauppajonossa ja
kuuntelet kiinnostuneen näköisenä tarinaa hänen
rasvaisesta tukastaan, niin saatat saada valmistuttuasi töitä hänen sukunsa omistamasta konsernista.
Voit vetää sormet pois kurkusta sillä asiat eivät
mene – tai ei ainakaan pitäisi mennä näin. Ollaksesi kelpo verkostoituja tulee sinun edelleen
kiertää Late kaukaa ja haistattaa pitkät kaikille
sitä ansaitseville lurkeille.
Verkostoituminen on hyvinkin yksinkertaista ja
mielekästä silloin, kun tutustut juuri niihin ihmisiin, joista olet kiinnostunut. Voit edelleen säilyttää kieron huumorintajusi ja toteuttaa itseäsi
kettuillen hyväntahtoisesti toisten epäonnen sattuessa. Oikeat ystäväsi ymmärtävät kyllä ”sairautesi”.
Verkostoitumisen tärkeimmän säännön saatat
lukea myös torrent –sivustoilta. Eli muista jakaa
ainakin yhtä paljon kuin otat. Auta kavereitasi
hädässä tai dilemmassa ja verkosto toimii. Lainaamalla kaiffarille sormiparistoja hiiren mykistyessä, saatat saada helpottuneen naaman lisäksi
vastapalveluksen tulevaisuudessa. Näin ”seedaat” verkostoasi ja ehkä löydät vastauksia joskus myös omiin hakuihisi.
Kuulostaa palalta kakkua. No panic. Teet juuri
niin kuin ennenkin eli pidät hauskaa ystäviesi
kanssa ja autat kaveria hädässä. Antaa rantaruotsalaisten pitää piirinsä.
–
Timo Heikkilä
www.ixonos.com
© 2007 Accenture. All rights reserved.
Taking a moment to enjoy success.
Just another day at the office for a Tiger.
Join Accenture for a career that keeps you motivated and moving forward. Work on vital assignments for top
class clients and help them achieve high performance. Push yourself, while developing your skills and confidence.
Work with the best people worldwide to solve problems and do what hasn’t been done before. If this is your
idea of a typical working day, Accenture is the place to work.
We’re recruiting extraordinary talent—sound like you?
We’re looking for exceptional graduates to
join our Systems Integration and Technology
and Management Consulting teams - people
who will work passionately to help our client
companies reach higher levels of business
performance. At Accenture, you’ll work on
some of the most challenging projects around
and in return for taking on a high level of
responsibility, you’ll build deep market relevant
skills and get competitive compensation with
a full range of benefits.
Why Accenture? Our unique professional
development programs, such as Accenture
SAP and Java Academies, will help you
develop your skills and to ensure you grow
to the greatest potential of your professional
development. And our culture encourages
you to balance your personal and professional
life and promotes a collaborative, teamoriented environment.
Visit www.accenture.fi/tyopaikat
At Accenture, there’s always something
new happening, and it’s our diverse teams
of motivated people who make it happen.
Could you be one of them? To find out more
about careers at Accenture and to submit
your resumé online, visit our website today.