rakennussuojelu esteettömyys - uusi hissi vanhaan

Transcription

arkkitehtuurin historian diplomityö
valvoja: professori Vilhelm Helander
ohjaaja: arkkitehti Satu Åkerblom
tekijä: Sasu Hälikkä
Sotera 5.5.2005
rakennussuojelu <> esteettömyys
- uusi hissi vanhaan kerrostaloon
Tiivistelmä / Abstract
Tekijä: Sasu Hälikkä
Pääaine: Arkkitehtuurin historia ja teoria
Sivuaine: Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu
Työn nimi: Rakennussuojelu <> esteettömyys - uusi hissi vanhaan kerrostaloon
Professuurin koodi ja nimi: A-27, Arkkitehtuurin historia
Työn valvoja: Professori Vilhelm Helander
Työn ohjaaja: Arkkitehti Satu Åkerblom
Tiivistelmä:
Suomen kerrostaloista lähes puolet on hissittömiä. Portaat muodostavat monelle
ylittämättömän esteen; vielä useammalle portaissa liikkuminen on vaivalloista tai jopa
vaarallista. Väestön ikääntyessä yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä, että ihmiset
pystyvät elämään omassa kodissaan mahdollisimman kauan, siksi hissien rakentamista
vanhoihin taloihin tuetaan voimakkaasti.
Nykyisin hissihankkeissa pohditaan ratkaisuvaihtoehtojen toimivuutta ja taloudellisuutta,
mutta hissin lisäämisen arkkitehtoniset vaikutukset jäävät usein vähemmälle huomiolle.
Hissin rakentamatta jättämistä on rakennussuojelun näkökulmasta pidetty toivottuna
ratkaisuna. Hissin rakentaminen edistää kuitenkin myös rakennussuojelullista päämäärää,
jos rakennuksen käytön säilymistä pidetään yhtenä suojelutavoitteista.
Diplomityössä on etsitty näkökulmia, joista hissilisäyksen arkkitehtonisia vaikutuksia ja
saavutettavaa esteettömyyden tasoa voidaan arvioida. Erityisesti tarkastellaan 1950-luvun
jälkeen rakennettujen kerrostalojen porrashuoneisiin soveltuvia ratkaisuja. Työhön sisältyy
kaksi eri-ikäiseen kerrostaloon tehtyä esimerkkisuunnitelmaa.
Sivumäärä: 52
Avainsanat: rakennussuojelu, esteettömyys,
asuinrakennukset, arkkitehtuuri
hissit,
jälkiasennushissit,
porrashuone,
Author: Sasu Hälikkä
Major subject: History and Theory of Architecture
Minor subject: Urban and Regional Planning
Chair (code and name): A-27, History of Architecture
Title: Building Preservation vs. Human Accessibility: a New Lift to an Old Block
Supervisor: Professor Vilhelm Helander
Tutor: Architect Satu Åkerblom
Abstract:
Nearly half of the blocks of flats in Finland lack a lift. For many people stairs are an
insurmountable obstacle, for even more walking in stairs is laborious or even dangerous.
With an ageing population, it is necessary for society that people could live in their own
homes as long as possible. Therefore retrofitting lifts to existing blocks of flats is strongly
supported.
Functionality and economic aspects are ususally considered in retrofitting projects, whereas
architectural issues are often left aside. The decision to not build a lift has often been
regarded as the most desirable choice from the point of view of building preservation.
Accessibility and building preservation are compatible aims if preserving the use of the
building is one of the goals.
The aim of the thesis is to present ways to evaluate the effects of retrofitting lifts on the
architecture of the building and on the degree of accessibility. A special attention is paid
to suitable retrofitting solutions to the late 19th century housing. Furthermore, the thesis
contains two design suggestions for two buildings of different ages.
Number of pages: 52
Keywords: building preservation, accessibility, lifts, retrofitting lifts, staircase, housing,
architecture
esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon
Sisällysluettelo
Tiivistelmä .................................................................................................................
Alkulause ...................................................................................................................
0. Johdanto ................................................................................................................
2
4
5
Osa I: Perusteet
1. Hissittömät kerrostalot ..........................................................................................
2. Esteettömyys asuinrakennuksessa .........................................................................
3. Rakennussuojelu ...................................................................................................
4. Jälkiasennushissiratkaisut .....................................................................................
5. Hissilisäyksen vaikutus käytettävyyteen ja turvallisuuteen .....................................
6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta .......................................
6
8
11
14
18
21
Osa II: Hissiratkaisujen arviointi
1. Elementtiporrastyypit ............................................................................................
2. Kaksivartinen porras .............................................................................................
3. Kiertyvä porras .....................................................................................................
4. Yksivartinen porras ...............................................................................................
5. Rakennusrungon ulkopuoliset ratkaisut ................................................................
26
27
31
35
38
Osa III: Esimerkkisuunnitelmat
1. Asunto-osakeyhtiö Onni .......................................................................................
2. Asunto-osakeyhtiö Sunilantie 9 .............................................................................
41
47
Alkulause
Konkreettinen aihe on johdattanut minut keskelle arvojen moniottelua. Yrityksistä huolimatta en ole onnistunut luomaan kalkyylia, joka kertoisi, koska suunnittelijan ratkaisu
lähestyy ihanteellista tasapainoa rakennussuojelun ja esteettömyyden välillä tai koska se
etääntyy siitä. Rakennustaiteelliset arvot ja rakennuksen käyttöön liittyvät arvot ovat siis
yhteismitattomia! Vaikka eksaktia tapaa ratkaista arvoristiriitatapauksia ei olisikaan olemassa, ihminen kykenee ne ratkaisemaan sujuvasti kunhan saa riittävästi jäsennöityä tietoa
ratkaistavasta ongelmasta. Tämä työ on eräs yritys järjestää tietoa helpommin käytettäväksi.
Yksin tätä työtä en ole tehnyt. Suurin kiitos kuuluu työni ohjaajalle Satu Åkerblomille, jonka kannustus ja palaute ovat olleet elintärkeitä työn valmistumiselle. Eteenpäin on
kannustanut myös työn valvoja, professori Vilhelm Helander, joka on ollut opintojeni ajan
myös tutorini. Hänen vaikuttavat luentonsa saivat kiinnostukseni arkkitehtuurin historiaa
kohtaan heräämään. Tutkimushankkeen eräänlaisia kummisetiä ovat olleet Erkki Mäkiö ja
Tommi Lindh Museovirastosta. Tutkimushanke lähti liikkeelle heidän kanssaan käytyjen
keskustelujen saattelemana. Hyvin antoisia olivat lukuisat asiantuntijahaastattelut, jotka
tein viime syksynä. Haluan mainita kaksi tärkeää aineistoa, joiden avulla sain hyvän kokonaiskuvan suomalaisista porrashuoneista: Arkkitehtitoimisto Schulmanin tekemä Kruununhaan hissittömien porrashuoneiden inventointi sekä Rakennustietosäätiön kerrostalopiirustuskokoelma, kiitokset erityisesti Johanna Luhtalalle ja Heta Timoselle. Haluan myös
kiittää professori Osmo Lappoa sekä Arkkitehtiosaston professoreita, jotka ovat kommentoineet työtäni. Kaikille työtovereilleni Soterassa ja läheisilleni kotona lämmin kiitos tuesta
ja kannustuksesta!
Espoossa 5.5.2005
Sasu Hälikkä
0. Johdanto
Kuva 1. Onko tämä maailman vanhin jälkiasennushissi? Castel
Sant’Angelo Roomassa rakennettiin alunperin Rooman keisari
Hadrianuksen mausoleumiksi, mutta myöhemmin se toimi mm.
paavillisena linnoituksena. Paavi Clemente XII rakennutti sinne 1730luvulla itselleen hissin, josta on jäljellä enää kuilu ja seinillä kulkevat
johteet. (Kuva: Aleksi Räihä 2005)
Esteettömyys tarkoittaa laajasti ymmärrettynä rakennetun ympäristön tai rakennusten toimivuutta ja käytettävyyttä. Tilan, olipa kyseessä ulko- tai sisätila, tulee täyttää käyttäjien
liikkumisen ja toimimisen vaatimukset. Esteettömän tilan vastakohta on sellainen, jossa
jokin käyttäjäryhmä ei pysty toimimaan. Täydellistä kaikkien käyttäjien vaatimukset huomioon ottavaa esteettömyyttä ei useinkaan voida saavuttaa. Suunnitteluratkaisujen esteettömyyden tasoa voidaan arvioida sen perusteella, kuinka monen eri käyttäjäryhmän vaatimukset ne täyttävät.
Rakennussuojelu on rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojen säilyttämistä. Tällaiset
arvot eivät ole vain historiallisia, vaan esimerkiksi käyttöarvo tai esteettinen arvo ovat niin
ikään rakennussuojelun alaan kuuluvia. Rakennukset säilyvät yli ihmisiän, siksi rakentaminen ja rakennetun ympäristön vaaliminen ovat toimintaa, jonka vaikutukset välittyvät
seuraaville sukupolville.
Vanhat rakennukset eivät aina täytä nykyajan käytettävyysvaatimuksia. Kun niillä katsotaan olevan myös rakennussuojelullista erityisarvoa, esteettömyyden ja rakennussuojelun
vaatimukset saattavat joutua ristiriitaan. Näitä yhteismitattomia arvoja ei voida suoraan
asettaa rinnakkain. Sen sijaan olisi löydettävä ratkaisuja, joissa sekä esteettömyyden että
rakennussuojelun tavoitteet toteutuvat mahdollisimman onnistuneesti. Parhaassa tapauksessa voidaan esteettömyydelle ja rakennussuojelulle löytää yhteinen päämäärä. Esteettömyyttä asuinrakennuksissa on pyritty edistämään yhteiskunnan voimakkaan tuen myötä rakentamalla hissejä hissittömiin kerrostaloihin. Hissien lisäämisestä on tullut samalla
ajankohtainen rakennussuojelukysymys.
Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtiosastolla toimivalla SOTERA-instituutilla (Sosiaali- ja
terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti) on vuosien kokemus esteettömän
asumisen tutkimuksesta. Museovirastosta esitettiin, että rakennussuojelun ja esteettömyyden vastakkainasettelu ansaitsisi tutkimusta. Aloitteen seurauksena TeTT – esteetön asuinrakennus -tutkimushankkeessa lähdettiin syksyllä 2004 selvittämään asuinkerrostalojen
jälkiasennushissihankkeiden rakennussuojelullisia vaikutuksia ja esteettömyyden toteutumista. Yleensä edellä mainittuja aiheita on käsitelty erikseen, mikä ei ole ollut omiaan tukemaan rakennussuojelun ja esteettömyyden tavoitteiden yhtäaikaista toteutumista. TeTTtutkimuksen hissien lisäämistä käsittelevään osaan kuuluu tämä diplomityö sekä kesän
2005 aikana ilmestyvä samaa aihetta käsittelevä tutkimusraportti.
Diplomityö koostuu kolmesta osasta. Ensimmäiseen osaan on koottu taustatietoa jälkiasennushissejä, esteettömyyttä ja rakennussuojelua käsittelevästä kirjallisuudesta ja
lainsäädännöstä. Tietoja on päivitetty ja täydennetty haastattelemalla rakennussuojelun ja
esteettömyyden asiantuntijoita, eri viranomaistahoja, kuten pelastuslaitoksen, rakennusvalvonnan, kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnittelun edustajia, sekä hissivalmistajan ja
suunnittelijoiden edustajia. Toisessa osassa syvennytään viime sotien jälkeen rakennettuihin asuinkerrostaloihin, koska näissä on määrällisesti eniten hissittömiä porrashuoneita.
Luvussa esitellään eri porrashuonetyyppeihin soveltuvat ratkaisut ja arvioidaan kussakin
saavutettua esteettömyyden tasoa. Samassa yhteydessä tarkastellaan ratkaisuihin liittyviä rakennussuojelullisia ja arkkitehtonisia ongelmakohtia. Kolmannessa osassa esitetään
kahteen eri-ikäiseen kohteeseen suunnitellut jälkiasennushissiratkaisut. Ensimmäinen on
1800-luvun lopussa rakennettu uusrenessanssikerrostalo. Toinen on 1960-luvulla rakennettu kuuden lähiökerrostalon ryhmä.
Osa I: Perusteet
1. Hissittömät kerrostalot
asuinrakennuksia
(kpl)
14000
12000
10000
8000
on hissi
6000
ei hissiä
Suomessa on asuinkerrostaloja yli 50 000 kpl1. Näistä hissittömien osuus on lähes puolet.
Vuonna 1997 laskettiin kolmikerroksisissa ja tätä korkeammissa kerrostaloissa olevan 50
000 hissitöntä porrashuonetta. Suurta muutosta näihin lukuihin ei ole tullut, sillä viime
vuosina hissejä on vanhoihin taloihin asennettu vain noin 100 kappaletta vuodessa.2
Tyypillinen hissitön kerrostalo on 1960–1980-luvulla rakennettu ja 3–4-kerroksinen.
Tuolloin rakennettiin määrällisesti eniten kerrostaloja, eivätkä rakennusmääräykset edellyttäneet hissiä alle viisikerroksisiin taloihin. Toinen hissien rakentamista ohjaava tekijä ovat
olleet valtion Arava-säädökset. Niiden mukaan hissin sai valtion lainoittamassa asuntotuotannossa 1980-luvun alkuun saakka rakentaa vain vähintään viisikerroksisiin taloihin.
Ikääntyvä väestö
4000
2000
0
3
4
5
6
7
8
yli 8
kerroksia
Kuva 2. Vuonna 1985 tai sitä ennen rakennetut vähintään
kolmikerroksiset asuinrakennukset kerroslukumäärän ja hissin
esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990)
kpl / vuodessa
1400
1200
1000
on hissi
800
ei hissiä
600
Väestön ikärakenteessa on tapahtumassa selkeä muutos. Väestöennusteiden mukaan vuoteen 2040 mennessä yli neljäsosa väestöstä on 65 vuotta täyttäneitä. Nykyisin syntyvien
lasten odotetaan elävän keskimäärin jo lähes 80-vuotiaiksi.3 Toimintakyvyn heikkenemisen
rajana pidetään 75 ikävuotta4, joten tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä tarvitsee viimeisinä
elinvuosinaan jonkinlaista apua päivittäisiin toimiinsa. Jos portaissa kulkeminen on vanhukselle vaivalloista ja epävarmaa, hänen ulkoilumahdollisuutensa heikkenevät. Liikunnan
puute taas saattaa entisestään heikentää liikuntakykyä, ja pian asukas tarvitsee apua kaikkeen toimintaansa.
Liikuntarajoitteisille soveltuvia asuntoja täytyy asuntomarkkinoilla olla tarjolla paljon
enemmän kuin on niiden tarvitsijoita, sillä tällaisen asunnon ostajalta ei voida edellyttää
liikuntarajoitteisuutta. Koska suuressa osassa liikuntarajoitteisille soveltuvista asunnoista
asuu normaalisti liikkuvia, tullee sopivista asunnoista tulevaisuudessa pula.
Yhteiskunnan näkökulmasta keskeinen ongelma on se, pystytäänkö kotona asuville vanhuksille tarjoamaan riittävästi palveluja, jotta heidän ei tarvitsisi muuttaa palveluasuntoihin. Kotihoitopalvelut ovat kasvava menoerä kuntien taloudessa, mutta palveluasuminen
on joka tapauksessa vielä kalliimpaa. Kansantaloudellisen merkityksen lisäksi kerrostalojen
hissittömyys koskettaa meistä suurta osaa myös henkilökohtaisesti: voi pohtia, millaista on
elää viimeisinä elinvuosinaan ”vankina” omassa kodissaan, kun sieltä ei pääse ilman apua
ulos, tai millaista on joutua muuttamaan omasta kodistaan laitokseen, koska alentunut liikuntakyky estää itsenäisen elämisen vanhanaikaisessa asuintalossa.
400
Yhteiskunnan tuki
200
Valtio tukee hissien rakentamista hissittömiin kerrostaloihin varsin avokätisesti. Kokonaistaloudellisesti on jälkiasennushissien rakentaminen hyvin edullista. Hissiasennuksesta
syntyy yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, jos sen ansiosta voidaan vähentää kotihoitokäyntejä. Stakesin laskelmien mukaan yksi hissi on kokonaistaloudellisesti kannattava, mikäli sen ansiosta voidaan vähentää kuusi kotihoitokäyntiä viikossa. Asetettaessa vastakkain pelkästään ne kustannukset, jotka koituvat valtiolle hissirakentamiselle myönnetyn
tuen muodossa, ja kotihoidon kustannukset, tulee hissi selkeästi edullisemmaksi. Eräässä
tutkimuksessa palvelutaloon muuttaneista vanhuksista 13 % ilmoitti muuton syyksi oman
asuintalonsa hissittömyyden5. Jos hissillä voidaan siirtää laitosasumiseen siirtymistä myöhemmäksi, ovat syntyneet säästöt entistä suuremmat.6
0
1921 - 1946 - 1961 - 1966 - 1971 - 1976 - 1981 1945
1960
1965
1970
1975
1980
1985
Kuva 3. Asuinkerrostalojen keskimääräinen vuosittainen
rakentamisvolyymi hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990)
1) Tilastokeskus 2004. 2) Stakes 2005. 3) Tilastokeskus 2004. 4) Stakes 2005. 5) Rönkä ym. 1997 s. 19.
6) Stakes 2005.
tulevaisuudessa esteettömistä
asunnoista tulee pula
hissirakentaminen on kokonaistaloudellisesti kannattavaa
1. Hissittömät kerrostalot
100 %
90 %
80 %
70 %
60 %
50 %
40 %
30 %
20 %
10 %
0%
65– v.
15–64 v.
0–14 v.
1900
1950
2000
2040*
*ennuste
Kuva 4. Väestörakenne Suomessa (lähde: Tilastokeskus 2004)
Ikä
90
80
70
60
Valtion Asuntorahasto (ARA) myöntää avustusta asuinrakennusten korjaushankkeille,
joissa tehdään mahdolliseksi liikuntaesteisen pääsy rakennukseen, asuntoon tai muihin
asuinrakennuksen tiloihin. Valtion tukea hissihankkeille on voinut saada vuodesta 1990
lähtien 30 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Vuodesta 1997 avustuksen yläraja nostettiin 50 %:iin.7 Lisäksi useat kunnat myöntävät 5 – 15 %:n lisäavustuksen ARA:n tukemiin
hankkeisiin. Esimerkiksi Helsingissä on mahdollista saada jopa 60 % tukea hissihankkeen
kaikista kustannuksista. Avustuksia myönnettäessä tarkastellaan kulkuyhteyksiä kokonaisuutena, jolloin rakennustoimiin voi liittyä muitakin muutoksia kuin hissin rakentaminen.
Vaikka tavoitteena on mahdollisimman täydellinen esteettömyys, ei sen toteutuminen ole
avustuksen ehdoton edellytys. Tukea on myönnetty myös hankkeille, joissa portaatonta
kulkua hissille ei ole pystytty järkevällä ratkaisulla järjestämään.8
Eräissä kaupungeissa hissirakentamisen edistämiseen on sitouduttu kaikilla hallinnonaloilla. Varsinkin Helsingissä rakennusvalvonta, kaupunkisuunnittelu, kaupunginmuseo ja
pelastuslaitos ovat tehneet runsaasti yhteistyötä asian edistämiseksi. Eri sektoriviranomaiset ovat muokanneet omia vaatimuksiaan ja menettelytapojaan rakennuslupaprosessissa,
jotta päämäärä lisätä hissirakentamista saavutettaisiin. Esimerkiksi kaupungin pelastuslaitos on sallinut portaiden kaventamisen. Samalla se kuitenkin valvoo, ettei talojen kokonaisturvallisuus pääse heikentymään. Useissa tapauksissa on hissihankeen ja portaiden
kaventamisen yhteydessä saatu aikaan paloturvallisuuden kannalta suorastaan parannuksia, kun esimerkiksi portaiden kaventamisen ehdoksi on asetettu huoneistojen erottaminen
nykyaikaiseen tapaan erillisiksi palo-osastoiksi lisäämällä huoneistoihin sisäpuoliset paloa
pidättävät ovet.9
Helsingissä perustettiin vuonna 2000 niin kutsuttu hissiprojekti, jonka tavoitteeksi asetettiin hissirakentamisen edistäminen sekä yksityisiin että kaupungin omistamiin asuntoihin. Kaupunkilaisten palveluksessa toimii hissiasiamies, joka neuvoo taloyhtiöitä ja isännöitsijöitä hissihankkeisiin liittyvissä kysymyksissä.
Valtion asuntorahasto
viranomaisyhteistyötä
hissirakentamisen edistämiseksi
Miehet
50
40
Naiset
30
20
10
0
1911–1920 1931–1940 1956–1960 1976–1980 1996–2000
Kuva 5. Eliniän odote syntymävuoden mukaan
(lähde: Tilastokeskus 2004)
kpl
160
140
120
100
80
60
40
20
0
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
Hissirakentaminen on vähäistä
Runsaasta tuesta ja markkinoinnista huolimatta hissinrakennushankkeita on toteutettu
odotettua vähemmän. Avustuksia ARA on myöntänyt viime vuosina reilu 100 vuodessa10.
Stakesin laskelmien mukaan täytyisi hissejä asentaa 2 500 kappaletta vuodessa, jos puolet hissittömistä kerrostaloista haluttaisiin varustaa hissillä seuraavan kymmenen vuoden
kuluessa.11
Helsingissä suurin puute hisseistä on vanhoissa 1960-luvulla rakennetuissa lähiöissä, mutta avustuksia eniten hakevat ja saavat kantakaupungin vanhat taloyhtiöt12. Kantakaupungin kerrostaloissa on tyypillisesti lähiötaloja enemmän kerroksia, ja siten niiden
asukkailla on keskimäärin enemmän porrasaskelmia noustavana päästäkseen asuntoonsa. Siksi kantakaupungissa sijaitsevassa taloyhtiössä hissi on keskimääräiselle asukkaalle
suhteellisesti suurempi parannus. Tätäkin merkittävämpi tekijä hissihankkeiden suosiolle kantakaupungissa saattaa olla kuitenkin taloudellinen13. Matalammissa lähiötaloissa on
yhtä potentiaalista hissiä kohti keskimäärin vähemmän asuntoneliöitä, jolloin asuntoneliötä
kohden laskettuna hissin kustannukset ovat mahdollisesti korkeammat14. Kantakaupungin
alueella, jossa asuntojen hinnoilla ei näytä olevan ylärajaa, voidaan hissin olettaa nostavan
edelleen kiinteistön ja siis asuntojen arvoa. Lähiöissä tällainen mahdollinen arvonnousu on
todennäköisesti vähäisempää. Sen lisäksi, että kantakaupungin asukkailla on keskimääräistä paremmat taloudelliset edellytykset sijoittaa rahaa rakennushankkeeseen, on suuret
perusparannusremontit näissä taloyhtiöissä usein jo tehty. Lähiötaloyhtiöillä saattaa pahimmillaan olla edessään useita kalliita ja välttämättömiä korjaushankkeita kuten putki- tai
julkisivuremontti. Monilla vanhoilla taloyhtiöillä on lisäksi käytössään oiva rahoituskeino:
yhä suositummaksi on tullut muuttaa ullakkokerros asuinkäyttöön, jolloin uusien asuinneliöiden tai rakennusoikeuden myynnistä saaduilla tuloilla taloyhtiö voi rahoittaa hissinrakentamisen.
tuki ja tarve eivät kohtaa
Kuva 6. ARA:n hissiavustukset vuosina 1998 - 2004 (lähde: ARA)
7) Rönkä ym. 1997 s. 28. 8) Holappa. 9) Holappa, Rontu. 10) Valtion asuntorahaston korjausavustukset
hissien rakentamiseen vuosina 1998-2004. 11) Stakes 2005. 12) Holappa. 13) Wallenius.
14) Hissien kustannushaitari on erittäin suuri hissin sijoituspaikasta ja vaadittavista rakennustöistä riippuen.
2. Esteettömyys asuinrakennuksessa
Rakennuksen esteettömyydellä tarkoitetaan laajasti ymmärrettynä rakennuksen toimivuutta ja turvallisuutta niissä tehtävissä, joihin se on tarkoitettu. Asunnon sisällä toimivuus on
sitä, että asunnon varustetaso ja mitoitus vastaavat asukkaan tarpeita. Se, mikä on yhdelle
toimiva ratkaisu, ei välttämättä ole ihanteellinen toiselle. Jo ihmisten pituuserot asettavat
erilaiset mitoitusihanteet esimerkiksi keittiökalusteille. Asunnon sisäiset kynnykset ja tasoerot vaikeuttavat monien asukasryhmien toimintaa asunnossa ja tekevät itsenäisen selviytymisen joillekin mahdottomaksi. Asunnon ulkopuolisissa tiloissa esteettömyys on ennen
kaikkea kulkureittien kuljettavuutta, sitä että asukas tai asuinrakennuksessa vieraileva pääsee asuntoon ja muihin asuinrakennuksen tiloihin.
Nykyisin asuinrakennuksen toimivuudelle asetetaan aivan erilaiset vaatimukset kuin ennen. Syynä tähän ei ole ainoastaan nykyisen korkean elintason tuoma vaatimustason kasvu,
vaan 1900-luvun kuluessa tapahtuneet muutokset kotielämän luonteessa. Joskus kotona
asui useita sukupolvia, jolloin esimerkiksi vanhuksella oli aina ympärillään auttavia käsiä.
Nykyisin vanhuudessa eletään enimmäkseen yksin tai kaksin toisen vanhuksen kanssa. Yhteiskunta on osittain ottanut sosiaalisen turvaverkon roolin. Vauraassakaan kodissa ei enää
asu palvelijoita, jotka ovat aina paikalla kun apua tarvitaan.
asumiskulttuuri on muuttunut
Tasoerot
Portaat ovat epävarmasti liikkuvalle eräs keskeisin kulkureitteihin liittyvä este asuinrakennuksessa. Kynnyksiä voidaan helposti tasoittaa ja oviaukkoja useissa tapauksissa leventää,
mutta tasoerojen poisto ei ole aivan yksinkertaista. Portaat eivät ainoastaan estä eräiden
henkilöiden pääsyn rakennukseen ja rakennuksesta ulos, vaan muodostavat myös merkittävän loukkaantumisriskin. Bengt-Vilhelm Levón on arvioinut, että porrastapaturmia tapahtuu Suomessa vuosittain noin 14 500. Ruotsissa on tutkittu porrastapaturmia ja portaissa
liikkumista. Tutkimusten mukaan suurin osa onnettomuuksista sattuu portaita alaspäin
kuljettaessa, ja kantamukset pahentavat tapaturman seurauksia. Eniten porrastapaturmia
sattuu lapsille ja vanhuksille.1
Nykypäiviin saakka hissiin on suhtauduttu pikemmin ylellisyyskapineena kuin välttämättömänä tai edes hyödyllisenä apuneuvona. Sittemmin siitä on tullut rakennusten vakiovaruste, jota pidetään välttämättömänä – ei ainoastaan erityiskäyttäjäryhmien takia – vaan
yhtä lailla kenen tahansa apuvälineenä.
Hissi on sähkötoiminen kone, jota koskevat erityiset hissimääräykset. Hissikuilu on se
rakennuksen osa, jossa hissi liikkuu. Siihen ei saa asentaa mitään hissin toimintaan kuulumattomia osia. Hissin toiminta-alueelle ei myöskään kukaan muu saa kajota kuin erityisesti
hissien tekniikkaan koulutuksen saanut henkilö.
Hissin lisäksi on olemassa muitakin tasonvaihtolaitteita, esimerkiksi porrashissit ja vammaishissit. Kun hissitekniikkaa ohjaa Euroopan unionin hissidirektiivi, muista tasonvaihtolaitteista on säädetty konedirektiivissä. Porrashissit ovat tasonvaihtolaitteista kaikkein
keveimpiä. Niissä on istuin tai kuljetustaso, joka liikkuu portaan viereen asennettua kiskoa
pitkin tasolta toiselle. Toinen konedirektiivin mukainen laitetyyppi on vammaishissi, jota
kutsutaan myös kevythissiksi. Se on tavallista hissiä hitaampi ja pystyy kuljettamaan hissiä
vähemmän kuormaa. Turvamääräyksistä johtuen vammaishissi liikkuu vain, kun käyttäjä
pitää painonapin pohjaan painettuna. Sekä porrashissi että vammaishissi vievät konehuoneettomina ja kevytrakenteisina hyvin vähän tilaa ja soveltuvat siksi paikkoihin, joihin varsinaista hissiä ei ole tilaa asentaa.
Kuva 7. Porrashissi. (Kuva: KONE Hissit Oy)
hissit
1) Ekman ym. 1992 s. 2-3.
Esteettömyys ja rakentamisen ohjaus
Rakentaminen on meillä tarkasti säädeltyä toimintaa – luodaanhan siinä yhteistä ympäristöä monen sukupolven käytettäväksi. Esteettömyys on käsitteenä tullut rakentamisen
ohjaukseen varsin myöhään.
Ensimmäinen maininta liikkumisesteisille soveltuvasta ympäristöstä tuli Suomen rakennuslainsäädäntöön vuonna 1973, kun rakennusasetukseen kirjattiin, että yleisölle tarkoitettujen tilojen suunnittelussa tuli ottaa huomioon myös henkilöt, joiden ”liikuntakyky tai
kyky suunnistautua on iän, vamman tai sairauden takia rajoittunut”. Vuonna 1979 vaatimus
sai konkreettisemman asun, kun astui voimaan rakentamismääräyskokoelman osa F1, Liikkumisesteetön rakentaminen. Sekin käsitteli vain julkisten tilojen rakentamista. Asuntohallitus asetti vuonna 1989 työryhmän pohtimaan asuntorakentamisen ohjausta liikkumisesteisille paremmin soveltuvaksi.2
Vuonna 1994 tuli rakentamismääräyskokoelmaan ensimmäinen asuntorakentamista ohjaava osa G1, Asuntosuunnittelu. Siinä asetettiin vaatimus, että vähintään nelikerroksisiin
kerrostaloihin tuli asentaa pyörätuolinkäyttäjälle soveltuva hissi. Myös kolmikerroksisiin
taloihin piti asentaa hissi, jos porrasyhteyttä kohti oli vähintään kuusi asuntoa sisäänkäyntitason yläpuolisissa kerroksissa. Tähän sääntöön oli kuitenkin poikkeus: silloin, kun tontin maantasokerroksen kerrosalasta oli pääosa suunniteltu liikkumisesteisille soveltuviksi
asunnoiksi, ei kolmikerroksiseen taloon tarvittu hissiä. Viimeksi mainittuun sääntöön sisältyy ristiriita. Koska maantasokerrokseen muuttajilta ei voida edellyttää liikuntaesteisyyttä,
eivät liikuntaesteisille suunniteltujen asuntojen kysyntä ja tarjonta välttämättä kohtaa. Toisaalta, jos yläkerran asukas vammautuu, ei häntä lohduta se, että samassa taloyhtiössä on
myös liikuntaesteisille suunniteltuja asuntoja. Yhteiskunnan ohjauksella pyritäänkin siihen,
että markkinoilla olisi riittävä määrä tarjolla liikuntaesteisille soveltuvia asuntoja.
Tämän vuoden maaliskuussa tulivat voimaan uudet F1- ja G1-asetukset, joissa on tiukennettu ympäristön esteettömyyteen liittyviä määräyksiä. Kerrostalot täytyy nykyisin varustaa pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjille soveltuvalla hissillä jo silloin,
kun käynti johonkin asuinhuoneistoon on sisäänkäyntikerros mukaan lukien rakennuksen
kolmannessa kerroksessa. Esteettömyyttä on asetuksessa käsitelty aiempaa kokonaisvaltaisemmin, sillä jo rakennuksen ulkopuoliset kulkuyhteydet tulee tehdä liikuntaesteiselle
soveltuviksi. Uudessa asetuksessa osaa F1, Esteetön rakennus, sovelletaan myös asuinrakennuksiin niiltä osin kun asuntorakentamista käsittelevessä G1:ssä määrätään rakennuksen soveltumisesta myös liikuntaesteisen käyttöön.
Eräs asuinrakennusten esteettömyyteen vaikuttava säännöstö on ollut valtion lainoittamaa, niin kutsuttua Arava-asuntotuotantoa ohjaava normisto. Vuoteen 1982 saakka valtion
lainoittamassa Arava-rakentamisessa hissi sallittiin vain vähintään 5-kerroksisiin taloihin.
Arava-ohjeissa hissiä edellyttävä vähimmäiskerroslukumäärä laski vaiheittain ensin neljään
vuonna 1982 ja vuonna 1990 kolmeen kuitenkin edellyttäen porrashuonetta kohdin olevan
yhteenlasketun huoneistoalan ylittävän 700 m². Arava-normiston seurauksena maahamme
on rakennettu runsaasti juuri kolmi- nelikerroksisia hissittömiä taloja.3
rakennuslainsäädäntö
uudet rakennusmääräykset
Arava-tuotanto
Esteettömyys vanhoissa asuinrakennuksissa
Rakentamista ohjaavat säädökset antavat paljon tulkinnanmahdollisuuksia olemassa olevien rakennusten muutoshankkeisiin. Rakennusmääräyskokoelman määräykset koskevat
rakennuksia, joiden lupahakemukset ovat tulleet vireille asetuksen voimaantulon jälkeen.
Kun vanhat rakennukset eivät välttämättä edes alun perin ole täyttäneet nykyisiä määräyksiä
esimerkiksi paloturvallisuuden suhteen, on selvää, että muutoshankkeissa joudutaan analysoimaan huolellisesti uudistuksen aiheuttamat vaikutukset. Valvovan viranomaisen tehtävänä on varmistaa, ettei muutosrakentamisessa tapahdu oleellista heikennystä olemassa
olevaan tasoon nähden, vaikka vanhan rakennuksen kaikinpuolista uudistamista nykymääräyksiä vastaavaksi ei voidakaan vaatia. Maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n kolmannessa
momentissa säädetään rakennusmääräyskokoelman määräysten soveltamisesta korjausrakentamiseen seuraavaa: ”Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan,
jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu
ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.”
Myös Ympäristöministeriö on jättänyt paikallisviranomaisille paljon valtaa harkita muutostöitä tapauskohtaisesti.
2) Könkkölä 2003 s. 17. 3) Sama s. 18
Tavoitteena korjaus- ja muutoshankkeissa on kokonaisuuden parannus. Esimerkiksi jälkiasennushissi voi parantaa jokapäiväistä turvallisuutta, kun porrastapaturmariski vähenee.
Vaikka samalla poistumistie saattaa kaventua, voidaan riskejä analysoimalla kokonaisturvallisuuden havaita ehkä parantuvan. Jos sektoriviranomaiset pitävät jonkin rakennuksen
kohdalla oman vastuualueensa saavutetusta tasosta joustamattomasti kiinni, voi kokonaisuuden kannalta selkeä parannus jäädä toteutumatta. Näin on valitettavasti tilanne monissa
suomalaisissa kaupungeissa, joissa pelastusviranomainen ei salli vähäisintäkään portaan
kaventamista alle nykyvaatimuksen mukaisen 1200 mm:n. Helsingissä eri viranomaisten
yhteistyöllä pyritään kaikkien osa-alueiden kannalta aikaisempaa parempaan tilanteeseen.
Esimerkiksi pelastusviranomainen on salliessaan portaan kaventamisen kiinnittänyt huomiota talon yleiseen paloturvallisuuteen ja eräissä tapauksissa edellyttänyt talon muun
paloturvallisuuden parantamista. Vanhoissa taloissa asuntojen tulipaloa huonosti kestävät ovet esimerkiksi muodostavat merkittävämmän riskin paloturvallisuuden kannalta kuin
portaan leveys. Tällaisessa tapauksessa pelastuslaitos on asettanut portaan kaventamisen
ehdoksi asuntojen paloa pidättävän lisäoven asentamisen asunnon puolelle. Toinen parannuskeino on ollut niin kutsuttujen kuivanousujen lisääminen porraskäytävään. Kuivanousu
on tyhjä putki, jossa on liityntä jokaisella kerrostasanteella. Sammutustilanteessa vesi johdetaan kerroksiin nousua pitkin. Kun portaat säilyvät vapaina sammutusletkuista, portaissa
liikkuminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa.4
tavoitteena kokonaisturvallisuuden
ja -käytettävyyden parannus
Kuva 8. Jälkiasennushissin yhteydessä asennettu kuivanousu.
4) Rontu.
10
3. Rakennussuojelu
Rakennettuun ympäristöömme liittyy arvoja, arvokkaina pidettyjä asioita ja ominaisuuksia,
joiden säilymistä pidämme toivottavana. Suojelun tehtävä on säilyttää näitä arvoja ja välittää niitä edelleen tuleville sukupolville. Tällaisia arvoja ovat esimerkiksi kulttuurihistorialliset ja esteettiset arvot. Eräs tärkeimmistä rakennukseen liittyvistä arvoista on sen käyttö.
Vaikka arvot ovat jossain määrin aikakaudesta riippuvia, ovat ne samalla kulttuuriin sidottuja ja siten välittyvät muodossa tai toisessa sukupolvelta toiselle. Rakennettu ympäristö on meille yhteinen ja säilyy pidempään kuin itse elämme. Siksi sen vaalimisessa ja
kehittämisessä on kysymys pitkäjänteisestä toiminnasta. Kulttuuriympäristön todellinen
vaaliminen on mahdollista vain mikäli eri toimijat pystyvät sitoutumaan joihinkin yhteisiin
päämääriin.
yhteiset päämäärät suojelun
onnistumisen edellytys
Kulttuurihistoriallinen arvo
Kulttuurihistoriallisesti rakennus voi olla edustava esimerkki aikansa arkkitehtuurista.
Asuinrakennus voi olla ainoa elävä todiste tietyn aikakauden ja sosiaaliluokan asumiskulttuurista.
Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo voi perustua myös harvinaisuuteen, joko siten,
että se on yksi viimeisiä säilyneitä aikansa rakennustyypin edustajia, tai että jo valmistuttuaan se on ollut ainutlaatuinen erikoisuus.
Alkuperäisyys on monessa yhteydessä mainittu kulttuurihistoriallinen arvo mutta rakennuksen kohdalla ei aivan kiistaton1. Alkuperäisyyden vaalinta johtaa usein ristiriitaan
rakennuksen käyttöarvon kanssa, ja äärimmilleen vietynä se saattaa uhata koko rakennuksen olemassaoloa, sillä rakennuksen ylläpitoon kuuluu olennaisesti rakennusosien uudistaminen ja kunnostaminen. Rakennussuojelun asiantuntijat joutuvat pohtimaan, säilyykö
rakennus alkuperäisempänä, jos sen kunnostuksessa käytetään samoja materiaaleja ja työtapoja kuin rakennusta rakennettaessa. Entä miten tulee suhtautua rakennukseen, jonka
eri rakennusvaiheissa on jo käytetty erilaisia materiaaleja? Mitkä niistä edustavat oikeaa
alkuperäisyyttä?
Runsaasti kulttuurihistoriaa voi sisältyä rakennukseen, jonka rakennushistoria sisältää
useita eri vaiheita: tätä kutsutaan kerroksisuudeksi. Eri-ikäiset rakennusosat kertovat eri
aikakausista, eri aikojen ihanteista ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksista.
Rakennuksella voi olla korkea symboliarvo, jos se on ollut esimerkiksi jonkin merkittävän historiallisen tapahtuman näyttämönä. Asuinrakennusten symboliarvoa todistavat lukuisat talojen seiniin kiinnitetyt entisistä asukkaista kertovat laatat.
edustavuus
harvinaisuus
alkuperäisyys
kerroksisuus
symboliarvo
Esteettinen arvo
Rakennukset ja rakennettu ympäristö synnyttävät esteettisiä kokemuksia. Estetiikan riippumattomuudesta muista arvoista on eriäviä näkemyksiä, mutta varsinkin ympäristöön – ja
siis rakentamiseen – liittyviä esteettisiä arvoja lienee vaikea erottaa muista arvoista2. Luonnonmukaisuus, ekologisuus, toimivuus, tyylipuhtaus, kalleus, harvinaisuus ja ainutlaatuisuus voivat olla rakennetussa ympäristössä koettuun esteettiseen elämykseen vaikuttavia
seikkoja. Tietämys rakennuksen historiasta, suunnittelijan pyrkimyksistä tai rakennusajankohdan ihanteista saattavat kohottaa rakennuksen esteettistä arvoa. ”Puhtaat” esteettiset
ominaisuudet, vaikkapa muodon jännitteisyys tai suhteiden harmonisuus – jos tällaisia täysin riippumattomina edes on olemassa – jäävät helposti muiden arvojen taustalle.
arvojen keskinäinen riippuvuus
1) Mm. Sinisalo on nähnyt tämän ongelmana. 2) Sepänmaa 1991, s. 46.
11
3. Rakennussuojelu
Esteettinen arvo voidaan useissa yhteyksissä nähdä laajempana kuin pelkkänä kauneutena. Ihmisen elinympäristön kohdalla lienee kuitenkin tavoittelemisen arvoista nimenomaan positiivinen esteettinen laatu. Oma elinympäristö ei ole samalla tavalla valinnainen
esteettinen kokemus kuin esimerkiksi taideteoksen havainnointi näyttelyssä.
Käyttöarvo
Rakennuksen tärkein tehtävä on palvella ihmisiä siinä käytössä, jossa se parhaillaan on.
Käyttämätön rakennus on välittömästi uhanalainen ja katoaa ennen pitkää, vaikka ihminen
ei sitä aktiivisesti hävittäisikään. Rakennus ei ole esine, joka voitaisiin laittaa kaappiin odottamaan, jos sille tulevaisuudessa löytyisi käyttöä. Koska rakennuksen olemassaoloon liittyy
olennaisesti sen käyttö, on se osa tämän päivän elämää, ja siten vanhakin rakennus on osa
nykyaikaa3. Asuinrakennuksen tehtävä on toimia asukkaidensa kotina ja vastata nykyisiä
asumisen tarpeita ja asumistasoa. Tämän arvon säilyttäminen on eräs keskeisistä suojelutavoitteista. Tässä mielessä hissilisäys voi myös edistää suojelutavoitteen toteutumista.
vanhakin rakennus on osa nykyaikaa
Arvojen tunnistaminen
Se, mitä pidämme arvokkaana, ei ole kaikille ja kaikkina aikoina sama. Erilaiset muotivirtaukset ovat muuttaneet elinympäristöämme milloin mihinkin suuntaan. Moniarvoisessa
ja nopeasti aatteita vaihtavassa yhteiskunnassa tarvitaan asiantuntijoita, joiden tehtävä on
miettiä ympäristöarvoihin liittyviä kysymyksiä4. Esteettisten arvojen kohdalla myös asiantuntijoiden arvostukset muuttuvat ajan kuluessa. Riitta Nikula on esittänyt näkemyksen,
että tästä arvostusten muuttumisesta johtuen olisi pyrittävä selvittämään, millaisia syntyaikansa arvoja tai piirteitä rakennus sisältää5. Korjaus- ja muutosrakentamisessa kysymys
on siitä, millaisen asun rakennus muutoksessa saa, mitä kenties halutaan säilyttää ja mitä
muuttaa. Muutoksen onnistuminen lienee todennäköisempää, jos tunnistetaan rakentamisajan esteettiset pyrkimykset.
Kunkin rakennuksen tai rakennuskokonaisuuden kohdalla on pohdittava, mikä juuri siinä on arvokasta ja määriteltävä sille tämän mukaiset suojelutavoitteet. Jarkko Sinisalo on
nähnyt ongelmalliseksi, jos suojelutavoitteita määriteltäessä ei vielä täysin tunnisteta tilannetta, jossa niitä joudutaan soveltamaan. Rakennuksessa tehtävä muutostyö voi toteutua
väkinäisesti ja tuottaa sekä esteettisesti että suojelutavoitteiden kannalta epämieluisan tuloksen, jos suojelupykälän takia ei voida ennakkoluulottomasti etsiä parasta vaihtoehtoa.6
asiantuntijuuden merkitys
muutokset rakennuksessa
suhteessa suojelutavoitteisiin
Rakennussuojelua koskeva lainsäädäntö
Rakennetun ympäristön säilymistä säätelevät maankäyttö- ja rakennuslaki sekä rakennussuojelulaki. Lisäksi muinaismuistoiksi katsottujen rakennusten suojelusta säädetään muinaismuistolaissa, kirkollisten rakennusten suojelusta kirkkolaissa, ja valtion omistamien
rakennusten suojelusta on säädetty erillinen asetus. Tärkein rakennussuojelun instrumentti
on kaavoitus, mikä tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Asemakaavoitetulla alueella voidaan rakennussuojelulakia soveltaa vain, jos kaavoituksen keinoin ei rakennusta
gvoida suojella tai jos rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa määritellään lain tavoitteeksi ohjata alueiden käyttöä ja
rakentamista niin, että siinä luodaan hyvää elinympäristöä sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Rakentamiselta edellytetään
että sen tuloksena syntyvä rakennus soveltuu maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Korjaus- ja muutostöissä tulee lain mukaan ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet eikä muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien
turvallisuus saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Rakennustaiteen
ja kaupunkikuvan vaalimisesta sanotaan, että rakentamisen, korjaus- ja muutostöiden sekä
rakennuksen tai sen osan purkamisen seurauksena historiallisesti tai rakennustaiteellisesti
arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa ei saa turmella.
maankäyttö- ja rakennuslaki
3) Sinisalo. 4) Sama. 5) Antti-Poika, Pyykkö 1987, s. 61. 6) Sinisalo
12
3. Rakennussuojelu
Rakennussuojelulaissa suojelun kohteiksi määritellään sellaiset rakennukset, rakennusryhmät ja alueet, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien tai
rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta. Rakennussuojelulain painotus
on siis enemmän kulttuurihistoriassa kuin maankäyttö- ja rakennuslain.
Koska suurin osa rakennussuojelusta Suomessa tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain
nojalla, jossa määrätään, kuinka rakennettua ympäristöä yleisesti vaalitaan ja kehitetään,
ei rakennussuojelun kohteen tarvitse välttämättä olla tietyn ikäinen. Kulttuurihistoriallisilla
arvoilla ei tämän lain hengessä ole myöskään mitään erityisasemaa muihin arvoihin nähden. Juuri siksi rakennussuojelulaki voidaan ottaa instrumentiksi, jos jonkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi katsotun kohteen suojelu ei maankäyttö- ja rakennuslain nojalla
onnistu. Toisaalta meidän lainsäädäntömme hengessä tapahtuva suojelu lähtökohtaisesti
ottaa huomioon rakennettuun ympäristöön sisältyviä arvoja hyvin laajasti.
rakennussuojelulaki
rakennussuojelu ei rajoitu
historiallisiin arvoihin
13
4. Jälkiasennushissiratkaisut
Ratkaisut ennen toista maailmansotaa rakennettuihin kerrostaloihin
1800-luvun lopussa kerrostaloja rakennettiin vain suurimpiin kaupunkeihin, ennen kaikkea
Helsinkiin. Porrashuoneet ovat ajan rakentamis- ja asumiskulttuurin, mutta myös vallitsevan rakennusjärjestyksen tulos. Vuosisadan vaihteen rakennusjärjestys Helsingissä määräsi
pääportaan vähimmäisleveydeksi 1,5 m1. Siksi tuon ajan porrashuoneet ovat myöhemmin
rakennettuihin verrattuna varsin tilavia. Toinen mitoitukseen vaikuttava seikka oli se, että
porrashuone oli edustustila, jonka tuli viestittää talon asukkaiden varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Käsityövaltainen rakentamistekniikka synnytti viimeisteltyjä ja
yksilöllisiä sisätiloja. Varakkaiden ihmisten porrashuoneet koristeltiin seinä- ja kattomaalauksin. Samoissa taloyhtiöissä saattoi olla pienempiä asuntoja palvelevia sivuportaita, joiden mitoitus ja koristelu olivat vaatimattomampia. Suurimpiin asuntoihin saattoi olla kaksi
sisäänkäyntiä: juhlallinen pääporrashuone herrasväen käyttöön ja vaatimaton keittiöporras
palvelusväen käyttöön.2
Ensimmäiset hissit asennettiin Helsinkiin jo 1800-luvun lopussa, ja ne yleistyivät
1910-luvulta alkaen vähintään nelikerroksisissa taloissa. Hissin myötä kerrosten hierarkia
muuttui: varakkaimpien suuret asunnot siirtyivät alemmista kerroksista ylempiin. Hissit
sijoitettiin joko porraskäytävän sivuun tai portaiden keskelle.3 Portaiden keskelle sijoitetut hissikuilut valmistettiin yleensä suurisilmäisestä teräsverkosta, jolloin hissin tekniikka
avautui asukkaiden ihasteltavaksi ja samalla porrashuone säilytti osan siitä ilmavuudesta ja
valoisuudesta, jollainen oli tunnelma hissittömissä porrashuoneissa.
Kaikissa seuraavissa hissiratkaisutyypeissä on yleisenä ongelmana se, kuinka ulkoa hissille ja hissiltä asuntoon saadaan järjestettyä portaaton kulku. Hyvin yleisesti sotaa edeltävän ajan kerrostaloissa kadulta joudutaan nousemaan portaita ennen kuin päästään itse
porrashuoneeseen.
porrahuoneet kertovat
rakennusaikansa arvoista
portaaton kulku on usein vaikea saavuttaa
Hissi porrasvyöhykkeelle
Eniten jälkiasennushissejä on ennen viime sotia rakennetuissa taloissa sijoitettu sinne, mihin ne olisi alun perinkin sijoitettu, eli portaiden keskelle. Ratkaisun ongelmana
on se, että portaiden keskelle ei useinkaan ole jätetty valokuilua, mikä voisi toimia
riittävänä tilana hissille, vaan portaita joudutaan kaventamaan.
Hissi asuntovyöhykkeelle
Hissille tilan ottaminen asunnosta on harvinainen ratkaisu, koska sen seurauksena
asuntopinta-ala pienenee. Tällaisen taloudellisvaikutteisen päätöksen läpivienti on
asunto-osakeyhtiössä vaikeaa. Joissain tapauksissa porrashuonetta vasten on ollut
komerotilaa tai muuta toisarvoista tilaa, joka on voitu ottaa käyttöön hissikuilulle.
Suurten asuntojen kohdalla tällaisen tilan menetys ei ole merkittävä muutos.
1) Saanilahti 1996, Liite 1 s. 7. 2) Mäkinen 2005. 3) Sama.
14
Hissi porrastasanteelle
Porrastasanne on joskus niin tilava, että siihen saa mahtumaan hissikuilun ilman että
kulku asuntoihin oleellisesti hankaloituu. Ratkaisu on harvinainen.
Hissi rakennusrungon ulkopuolelle
Sotia ennen rakennetut kerrostalot sijaitsevat yleensä kaupunkikortteleissa, jolloin
niillä on kaksi erilaista julkisivua: pääjulkisivu kadulle ja takajulkisivu sisäpihalle. Kadulle ei ulokkeita luonnollisesti voi rakentaa, mutta sisäpihalle esimerkiksi tuuletusparvekkeiden paikalle saadaan rakennettua hissikuilu. Rakennusrungon ulkopuolelle
voidaan usein sijoittaa hieman suurempikin hissi. Keskeinen ongelma on se, että porrashuoneen ainoa ulkoseinään rajoittuva sivu sijaitsee yleensä portaan takana. Sinne
sijoitettu hissi pysähtyy portaiden puolessa välissä tai lepotasanteella, mutta samalla
asuntoihin päästäkseen täytyy kulkea puolen kerroksen matka portaissa. Helsingin
Kruununhaassa ongelma on ratkaistu eräässä taloyhtiössä siten, että hissikuilusta on
suurten uusien parvekkeiden välityksellä kulku johdettu asuntojen keittiöihin.
Ratkaisut toisen maailmansodan jälkeen rakennettuihin porrashuoneisiin
1900-luvun puolivälin jälkeen rakennetut porraskäytävät ovat aikaisempaa pienempiä ja
vaatimattomampia. Porraskäytävät eivät enää viestitä talon asukkaiden varallisuudesta,
vaan niistä tulee samanlaisia, samalla tavalla mitoitettuja ja viimeisteltyjä kaikkialla. Uusilla
asuinalueilla rakennetaan runsaasti kolme- tai nelikerroksisia taloja, joihin ei asenneta hissiä. Lisäksi talot seisovat nyt vapaasti tonteillaan irti muista taloista, eivätkä enää muodosta
suljettuja kortteleita.
Sodan jälkeen rakennettuihin taloihin hissi sijoitettiin useimmin umpinaiseen kuiluun
porraskäytävän sivuun, eikä enää portaiden keskelle kuten aikaisemmin. Kaikki kerrostalotuotanto alkoi asteittain siirtyä elementtien käyttöön, jolloin myös portaat vakioituivat
muutamaan standardityyppiin. Yleisin porrastyyppi arvioidaan olevan kaksivartinen porras,
lähes yhtä yleinen erilaiset kiertyvän portaan variantit ja kolmanneksi yleisin suora, yksivartinen porras.
porrahuoneet vakioituivat
muutamaan standardityyppiin
Hissi porrasvyöhykkeelle
Kaksivartisessa porrashuoneessa yleinen ratkaisu on sijoittaa jälkiasennushissi porrassyöksyjen keskelle kaventamalla portaita tai sivuun, jolloin toisen porrassyöksyn
paikalle rakennetaan uudet, kapeammat kaksivartiset portaat. Kaikissa kaupungeissa
ei anneta lupaa portaiden kaventamiseen. Jos kaventaminen sallitaan, molemmissa tapauksissa riippuu kerros- ja lepotasojen mitoituksesta, kuinka paljon portaita
voidaan kaventaa. Etenkin 1950-luvulla rakennetuissa taloissa sisäänkäyntitaso on
usein puolen kerroksen tai muutaman askelman ensimmäistä kerrostasoa alempana.
Tällöin porrasvyöhykkeelle sijoitettava läpikuljettava hissi ratkaisee tämän, niin kutsutun puolen kerroksen ongelman.
Kiertyvän portaan tapauksessa voidaan useissa tapauksissa olemassa olevan portaan paikalle sijoittaa uudet, jyrkemmät ja kapeammat, erityisesti korjausrakentamiseen suunnitellut elementtiportaat, ja näiden viereen saadaan mahtumaan hissi.
Yksivartisissa portaissa hissi voidaan sijoittaa osaksi porrasvyöhykkeelle kaventamalla porrassyöksyä ja kerrostasoa. Joissain tapauksissa portaan vierellä on valokuilu, josta voidaan ottaa hissikuilulle tilaa.
Hissi asuntovyöhykkeelle
Sodanjälkeisissä taloissa hissin sijoittaminen asuntovyöhykkeelle saattaa olla vaikeampaa kuin vanhemmassa rakennuskannassa johtuen yleisestä asuntojen pienestä
koosta.
15
Hissi rakennusrungon ulkopuolelle
Kaksivartisessa porrashuoneessa, jossa sisäänkäynnin ja ensimmäisen asuinkerroksen välillä on tasoero, yksi vaihtoehto on sijoittaa läpikuljettava hissi toisen porrassyöksyn paikalle ja rakentaa uudet portaat rakennusrungon ulkopuolelle, jos portaiden kaventaminen ei ole mahdollista.
Jos kerrostasanne on ulkoseinää vasten, on käytettävyyden näkökulmasta usein järkevää sijoittaa pelkkä hissi rakennusrungon ulkopuolelle. Tällöin porrashuoneen
käytettävyys ei muutu.
Jälkiasennuksissa käytettävät hissityypit
Uudisrakentamiseen tarkoitetut hissityypit soveltuvat vain harvoin jälkiasennushisseiksi
niiden suuren tilantarpeen vuoksi. Nykyisin jälkiasennushisseiksi asennetaan eniten hydrauli-, köysi- ja ketjuhissejä.
Hydraulihissi
Ruotsissa jälkiasennushissirakentamiseen panostettiin voimakkaasti jo 1980-luvulla,
jonka seurauksena kehitettiin niin kutsutut mini- ja kaitahissi (minihiss, smalhiss).
Näiden hydraulitekniikkaan perustuvien hissien uutuusarvo oli niiden kuiluissa vaadittavien suojaetäisyyksien sekä ylä- ja alatilojen pienuudessa. Suojatilavarauksia on
voitu pienentää hissin hitaan nopeuden ja hissityypille kehitettyjen suojalaitteiden
ansiosta. Minihissi on korinsa sisämitoilta 800 x 1400 mm kokoinen ja siten useimmille pyörätuoleille soveltuva. Tavallinen kuilu on ulkomitoiltaan noin 1100 mm leveä
ja 1650 mm syvä. Kaitahissin 800 x 1900 mm:n koriin mahtuu nykyisin käytettävä
ambulanssipaari, ja sen kuilun tavalliset ulkomitat ovat 1100 mm ja 2150 mm. Ulkomitat vaihtelevat hieman valmistajan mukaan. Jos hissiltä ei edellytetä läpikuljettavuutta, voidaan minihissin nostomekanismi sijoittaa korin taakse, jolloin kuilusta
voidaan tehdä noin 100 mm kapeampi.
Hissikorin koot eivät perustu määräyksiin, joten niitä voidaan periaatteessa räätälöidä kohteen mukaan, jolloin kuilun ulkomittojakin voidaan tarvittaessa jonkin
verran muuttaa. Molempia hissityyppejä valmistetaan myös läpikuljettavina, eli sellaisina, joissa hissikorin molemmilla seinustoilla on ovet. Läpikuljettavuudesta voi
olla hyötyä, jos esimerkiksi sisäänkäynti sijaitsee puoli kerrosta ensimmäistä asuinkerrosta alempana. Vähäisen ala- ja ylätilan ansiosta hissikuilun alle ei tarvitse avata
suurta tilaa eikä hissikuilua usein tarvitse viedä katon läpi ja tehdä talon räystäslinjan
yläpuolelle kohoumaa. Hydraulihissin konehuone on pieni, noin puolen neliön kokoinen, ja sitä ei tarvitse sijoittaa välittömästi hissikuilun yhteyteen. Hydraulihissit
ovat energiataloudeltaan nykyisiä köysihissejä huonompia. Myös niiden nostovoiman
välittäjänä käytetty suuri öljymäärä säännöllisesti vaadittavine vaihtoineen pudottaa
hydraulihissin ekologisuudessa muita hissityyppejä heikommaksi.
mini- ja kaitahissi
Konehuoneeton köysihissi
Hissimarkkinoille on viime aikoina tuotu uusia konehuoneettomia köysihissejä. Ne
ovat energiataloudellisesti hyviä ja hydraulihissejä ekologisempia, mutta ainakaan
vielä ei ole olemassa sovelluksia, joissa päästäisiin yhtä hyvään kuilun ja hissikorin
hyötysuhteeseen kuin edellä mainituissa hydraulitekniikkaan perustuvissa mini- ja
kaitahisseissä.
Ketjuhissi
Ruotsissa erittäin paljon jälkiasennuksissa käytetty hissityyppi on ketjuhissi. Se on
hyvin kustannustehokas ratkaisu, jossa hissikorin ja hissikuilun vaatiman pinta-alan
suhde on erittäin edullinen. Hissistä on tarjolla erittäin monenkokoisia kori- ja kuiluKuva 9. Konehuoneettoman hissin ”konehuone”.
(kuva: KONE Hissit Oy).
16
suunnittelu,
valvonta
yms.
7%
lvis- ym. työt
7%
11 500 €
11 500 €
71 500 €
ratkaisuja, jolloin sen asennus onnistuu erittäin ahtaaseenkin, jopa alle yhden neliön
tilaan. Jälkiasennushisseissä ratkaiseva tekijä on usein hissikuilun riittävän kapeuden,
hissikorin riittävän leveyden ja läpikuljettavuuden yhdistelmä. Ketjuhissillä saadaan
kaitahissin mitat täyttävä läpikuljettava hissi kuiluun, jonka ulkomitat ovat vain 1000
mm.
Myös ketjuhissi on konehuoneeton. Toisin kuin edellä mainituissa hissityypeissä,
hissin itsekantava kuilu on sen kiinteä osa. Tämän hissityypin heikkous on edellä mainittuja hissityyppejä suurempi käyntiääni. Käytännössä tämä ketjusta syntyvä
mekaaninen kolina on saatu pienennettyä erittäin vähäiseksi muun muassa kuilun
hyvällä äänieristyksellä. Ääneneristyssyistä kuilut ovat aina lasiverhoiltuja tai umpinaisia, eivät koskaan teräsverkkoa.
hissi
43 %
71 500 €
Hissikuilu
rakennustyöt
43 %
hissille on valmis tila
180 000 €
160 000 €
140 000 €
120 000 €
100 000 €
80 000 €
60 000 €
40 000 €
20 000 €
0€
Kuva 10. Hissihankkeen keskimääräinen kustannusjakauma
Helsingissä vuonna 2002 (lähde: Helsingin hissiprojekti)
Hissikuilu on hissin toiminta-alue, johon ei saa sijoittaa hissin toimintaan kuulumattomia
asioita. Jos esimerkiksi kerrostalon paloturvallisuutta parannetaan asentamalla porraskäytävään kuivanousuputki, ei sitä saa asentaa hissikuiluun, vaikka siellä olisi runsaastikin
tyhjää tilaa. Hissikuiluun on pääsy ainoastaan valtuutetuilla hissiasentajilla. Kuilu täytyy olla
siten suojattu, ettei sinne pääse työntämään ulkopuolisia esineitä tai esimerkiksi sormea siten, että henkilöturvallisuus kärsisi tai hissin toiminta vaarantuisi. Kuilun seinämien iskunkestävyydestä ja taipumajäykkydestä on tarkat ohjeet.4 Tämän vuoksi nykyiset hissikuilut
ovat entistä umpinaisempia. Jälkiasennushissien tapauksessa kuilua ei ole aina mahdollista
tai järkevää kiinnittää ympärillä oleviin rakenteisiin ja siksi siltä vaaditaan itsekantavuutta.
Jotta kuilu saadaan mahtumaan mahdollisimman pieneen tilaan, on hyvin tavallista, että
kuilun kulmissa on kantavat teräsprofiilit. Jos kuilu on mahdollista tehdä rakenteellisesti
osaksi olemassa olevaa rakennusta, on kuilun ulkoinen olemus vapaammin valittavissa.
Hissihankeen kustannukset
hissille leikataan tila
hissi sijoitetaan rakennusrungon
ulkopuolelle
uusi porras
uusi porras rakennusrungon ulkopuolelle
Jälkiasennushissihankkeiden kustannukset vaihtelevat huomattavasti. Helsingissä vuonna
2002 asennetuissa hisseissä se oli 67 000 eurosta 325 000 euroon5. Viime aikoina hissihankkeiden kustannukset ovat nousseet voimakkaasti, minkä Helsingin hissiasiamies Erkki
Holappa arvioi johtuvan kilpailun vähäisyydestä alalla.6
Hissihankkeen kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat hissin sijoituspaikka sekä se,
joudutaanko rakentamaan uudet portaat tai kokonaan uusi rakennusosa julkisivun ulkopuolelle. Edullisinta hissi on sijoittaa valmiiseen aukkoon, joko alun perin jätettyyn hissivaraukseen tai porrashuoneessa sijaitsevaan valokuiluun. Kustannukset nousevat, jos hissille
joudutaan leikkaamaan tilaa portaista ja / tai kerrostasanteesta. Rakennusrungon ulkopuolelle rakennettavat osat ja uudet portaat nostavat edelleen kustannuksia.
Helsingin hissiprojektissa on kehitetty erilaisia vaihtoehtoisia malleja kustannusten jakamiseksi asuntojen kesken. Tavallisin jyvittää rakennustöistä aiheutuvia kustannuksia
asuntojen kesken taloyhtiössä on jakaa ne yhtiöjärjestyksessä määriteltyjen vastikkeiden
suhteessa. Vaihtoehtoinen, epäilemättä oikeudenmukaisempi tapa on jakaa kustannukset
kullekin asunnolle noustavien porrasaskelmien lukumäärän suhteessa samassa kerroksessa sijaitsevien asuntojen kesken asuntopinta-alojen suhteessa. Molempia laskentaperusteita on Helsingissä käytetty ja sen lisäksi näiden sekamuotoja.7
Kuva 11. Hissihankkeen keskimääräinen kustannusjakauma
Helsingissä vuonna 2002 (lähde: Helsingin hissiprojekti)
4) Viitala. 5) Helsingin hissiprojekti. 6) Holappa. 7) Sama.
17
5. Hissilisäyksen vaikutus porrashuoneen käytettävyyteen ja turvallisuuteen
Vaikka hissilisäys on aina jostain näkökulmasta katsoen parannus, samalla se saattaa heikentää porrashuoneen toiminnallisuutta ja turvallisuutta tietyissä tilanteissa. Epävarmasti
liikkuvien näkökulmasta hissi on selvästi parannus jokapäiväisiin tilanteisiin. Riippuu hissikorin koosta, mitkä käyttäjäryhmät pystyvät sitä hyödyntämään.
Jälkiasennushissien tapauksessa pystytään harvoin soveltamaan vallitsevia uudisrakentamisen mitoituksia. Lopputulos on kompromissi, jossa erilaiset, ehkä ristiriitaisetkin tavoitteet pyritään sovittamaan mahdollisimman hyvällä tavalla yhteen. Vaikka ratkaisusta ei
saada kaikilta osiltaan ihanteellista, pyritään siihen, että kokonaisuus on entistä parempi ja
etteivät kokonaisturvallisuus ja kokonaiskäytettävyys ainakaan heikkene.
Porrasturvallisuus
Hissiasennus vähentää porrastapaturmariskiä, sillä epävarmasti liikkuvien ei enää tarvitse käyttää portaita. Riippuen siitä, mihin hissi sijoitetaan ja vaihdetaanko samalla
portaat, hissin rakentaminen saattaa heikentää tai parantaa portaiden käytettävyyttä
ja turvallisuutta.
Ruotsissa tehtyjen tutkimusten valossa turvallisimmat portaat ovat kaksi- tai kolmivartiset suorat portaat. Yksivartisissa portaissa tapahtuu suhteellisesti vähiten
onnettomuuksia, mutta näiden seuraukset ovat vakavammat verrattuna kaksi- tai
kolmivartisiin portaisiin. Kiilamaiset askelmat kiertyvissä portaissa aiheuttavat porrastyypeistä eniten onnettomuuksia.1 Kapeat portaat ovat leveitä turvallisemmat kulkea.2
Näiden tietojen valossa portaiden kaventaminen saattaa jopa parantaa niiden turvallisuutta arkipäivän käyttötilanteissa. Niiden käytettävyys toki heikkenee, kun tavaran kuljettaminen vaikeutuu. Jos kaksivartiset portaat vaihdetaan kiertyviin, heikkenee porrasturvallisuus, mutta toisaalta monet siirtyvät käyttämään portaiden sijaan
hissiä.
Pyörätuolin käyttö
Pyörätuoleja on hyvin monentyyppisiä, ja eräät niistä eroavat mitoiltaan melko suurestikin toisistaan. Esimerkiksi sähkökäyttöiset pyörätuolit vievät käsikäyttöistä
enemmän tilaa. Suuri osa käsikäyttöisistä pyörätuoleista mahtuu tilaan 700 x 1200
mm. Jos hissiin mahtuu pyörätuoli, mahtuu sinne yleensä avustajakin seisomaan
pyörätuolin jalkaosan kapeammalla kohdalla.3 Rakennusmääräyskokoelman osassa
F1 määritetään uudisrakennuksen hissiltä vaadittavaksi kooksi 1100 x 1400 mm,
mikä on jälkiasennushissien tapauksissa yleensä liian korkea tavoite. Kerrostasanteella hissin oven edessä riittää yleensä 1300 mm.
Hissin sijoittamisessa ja portaiden nousun suuntaamisessa on otettava huomioon
se, ettei pyörätuolin käyttäjä pääse putoamaan porrassyöksyyn esimerkiksi yrittäessään avata hissin tai asunnon ovea. Jos hissin ovi ei ole automaattitoiminen, on
ovisyvennyksen enimmäissyvyys 100 mm. Automaattiovien tapauksessa painonapin
tulee sijaita vähintään 500 mm:n päässä avautuvasta ovesta, ettei ovi avaudu käyttäjän päälle. Käytännössä pyörätuolin käyttäjälle monissa porrashuoneissa toimivin
ratkaisu olisi kauko-ohjaimella avautuva hissinovi.
Kuva 12.
1) Ekman ym. 1992 s. 3. 2) Levón haastattelussa. 3) Ekman ym. 1992 s. 9.
18
Pyörällisen kävelytelineen käyttö
Pyörällisellä kävelytelineellä, eli niin kutsutulla rollaattorilla, ei periaatteessa pysty
peruuttamaan. Siksi hissin tulisi olla niin suuri, että käyttäjä pystyy kääntymään hissikorin sisällä ympäri, tai sillä tavoin läpikuljettava, että ulko-ovelta saavuttaessa hissiin
astutaan eri puolelta kuin sieltä poistutaan. Jälkiasennushissiksi voidaan vain harvoin
valita kyllin suuri, lyhyemmältä korinmitaltaan vähintään 1100 mm4, että kääntyminen onnistuisi. Koska läpikuljettava hissikin soveltuu vain tiettyihin porrashuoneisiin,
voi osa kävelytelineen avulla liikkuvista ratkaista ongelman käyttämällä ulkoillessaan
eri telinettä kuin sisällä asunnossaan. Tällöin on huolehdittava, että kulkureitti asunnosta hissiin ja hissistä alhaalla odottavalle kävelytelineelle on turvallinen ja että sen
varrella on riittävästi paikkoja, joista voi tarvittaessa ottaa tukea. Muutoin rollaattorin
tilavaatimus on periaatteessa sama kuin pyörätuolinkin.
Tavaroiden kuljettaminen
Kaikenkokoisista hisseistä on tavarankuljetuksessa apua, mutta suurien esineiden,
kuten huonekalujen kuljettamiseen ei aivan pieni hissi sovellu. Minihissiin ei parivuode mahdu, sen sijaan kaitahissillä senkin kuljettaminen yleensä onnistuu. Sohva
ja suuret nojatuolit eivät mahdu moneen tavalliseenkaan hissiin. Sen sijaan portaiden
kaventamisesta saattaa seurata, ettei joidenkin hyvin suurien kalusteiden kuljettaminen enää onnistu porrashuoneen kautta ja ne on siirrettävä kevyellä nosturilla ikkunan kautta asuntoon. Ratkaisua joudutaan vanhemmissa taloissa käyttämään joskus
muutoinkin, kun ahtaan eteisen kautta ei saada esimerkiksi pitkää ja leveää kirjahyllyä kääntymään sisälle asuntoon. Hissiratkaisuista päätettäessä täytyy kuitenkin
muistaa, että muuttotilanteet ovat rakennuksen käyttöpäivissä melko harvinaisia ja
muunlainen kulkeminen porrashuoneessa sitä vastoin päivittäistä.
Potilaan kuljettaminen
Kuva 13.
Paarikuljetuksia on kahdenlaisia: suurimmassa osassa voidaan käyttää niin kutsuttua
istumapaaria ja vain joissain tapauksissa, muun muassa kammiovärinäpotilaita kuljetettaessa, täytyy potilasta kuljettaa makuullaan. Nykyisin esimerkiksi Helsingissä
noin 70 %:ssa sairaankuljetuksista käytetään istumapaaria. Istumapaari saadaan kuljetettua minihississä ja makuupaari kaitahississä. Hissikuljetus on sekä pelastushenkilökunnan että potilaan etu. Portaissa kuljetettaessa potilas saattaa tuntea pelkoa,
jolloin hänen adrenaliinitasonsa nousee, mikä ei ole hoidon kannalta hyvä asia. Henkilökunnan kannalta hissikuljetus on ergonomisempaa ja siten vähentää huonoista
työasennoista johtuvia sairauksia.5
Hissin edessä porrastasanteella täytyy olla riittävästi tilaa, jotta paari saadaan
kääntymään hissin sisään ja sieltä ulos. Käytännössä ongelma esiintyy lähinnä makuupaaria ja kaitahissiä käytettäessä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin paarikuljetuksen tilantarvetta kerrostasoilla kolmiulotteisen tietokonemallin ja täysmittakaavatutkimuksen keinoin. Tutkimuksen tuloksena saatiin hissin edessä kerrostasolla
vaadittavaksi mitaksi 1300 mm, mikäli hissi sijaitsee portaan sivussa, ja 1450 mm
hissin sijaitessa portaiden keskellä.6 Suomalaisessa mini- ja kaitahissistandardissa
suositellaan kerrostasanteen vähimmäissyvyydeksi hissin oven edessä 1400 millimetriä. Koska edellä mainitussa tutkimuksessa käytetty hissin leveysmitta oli 800
mm, voidaan tulosta soveltaa myös portaissa tapahtuvaan paarikuljetukseen, jos
portaan vähimmäisleveysmittana pidetään 800 millimetriä.
4) Arvi-tietokanta, Sotera. 5) Rontu. 6) Glimskär, Höglund 1987.
19
Tulipalo
Kavennetut portaat ovat riski tulipalotilanteessa. Talosta poistuminen ei kavennetuissa portaissa oletettavasti tapahdu yhtä sujuvasti kuin normaalilevyisessä porraskäytävässä. Myös sammutushyökkäyksen suorittaminen vaikeutuu ahtaassa tilassa.
Ympäristöministeriön vuonna 1998 teettämissä selvityksissä todettiin, että poistuminen rakennuksesta kavennetussa porraskäytävässä hidastuu, mutta että siitä seuraavia riskejä voidaan kompensoida parantamalla rakennuksen paloturvallisuutta muun
muassa asentamalla tehokkaampia palohälyttimiä, jolloin rakennuksesta poistuminen voi alkaa aikaisemmassa vaiheessa. Myös pelastustoiminta onnistuu kavennetussa porrastilassa, kunhan pelastushenkilöstö ottaa uudet olosuhteet toimnnassaan
huomioon.7
7) Ympäristöministeriö 1998
20
6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta
Hissilisäys on aina muutos, joka voi olla vaikea hyväksyä rakennuksessa, joka edustaa maailmassamme pysyviä arvoja. On paradoksaalista, että mitä kauemmin aikaa muutoksesta on
kulunut, sitä helpompi se on hyväksyä, ja jossain vaiheessa muutoksesta tulee täysin hyväksytty, pysyvä ja jopa pidetty osa rakennusta. Mitä vanhemmasta rakennuksesta on kysymys, sitä vaikeampi sitä on arvostaa puhtaan rakennustaiteellisesti1. Vanha rakennus on
itseisarvoisesti arvokas. Kun katsotaan menneisyydessä tehtyjä muutoksia, voidaan havaita
että taitavasti tehtyinä niissä on luotu uusia arvoja. Miksi näin ei voisi käydä nykyäänkin?
A Vaikutus rakennuksen ympäristöön (muutos julkisivulla)
Jos hissin rakentamisesta aiheutuu muutos rakennuksen julkisivulla, se näkyy muillekin
kuin talon asukkaille ja talossa vieraileville. Vaikka rakennuksen ulkopuolinen muutos voi
näkyvyydeltään olla laajempi kuin rakennuksen sisällä tehtävä, ei se rakennussuojelun näkökulmasta välttämättä ole tätä merkityksellisempi. Kunkin rakennuksen kohdalla on arvioitava, mikä juuri kyseisessä rakennuksessa on arvokasta.
Rakennuksen ulkopuolisia hissilisäyksiä voidaan lähteä ratkaisemaan kahdella vastakkaisella suunnittelustrategialla.
Kuvat 14. ja 15. Kaksi erilaista toteutusta Helsingin Pihlajamäessä.
1
2
Alkuperäisestä rakennusrungosta selkeästi erottuvilla materiaaleilla ja muodoilla voidaan ilmaista uusien osien nuoremmuutta ja vierautta alkuperäiselle rakennukselle.
Uuden osan taustalta selkeästi erottuva alkuperäinen rakennus hahmottuu edelleen
samanlaisena muotona kuin ennenkin – sen kylkeen vain on asettunut ”epifyytti” kuin
pintakasvi puunrungolla sademetsässä, jota ei erehdy luulemaan puun osaksi. Vanhaa ja uutta rakennusosaa ei tulevaisuudessakaan erehdy luulemaan samanikäisiksi.
Toinen vaihtoehto on yrittää kätkeä uusi rakennusosa kiinteäksi osaksi rakennusta
sovittamalla se materiaalin ja muotokielen puolesta mahdollisimman tarkasti olemassa olevaan rakennukseen. Tällöin rakennus saa uuden hahmon, joka on toivottavasti vähintään yhtä miellyttävä kuin alkuperäinen. Ajan kuluessa uusi osa sulautuu
täydellisesti osaksi rakennusta ja se lakkaa näyttämästä alkuperäistä uudemmalta.
Ehkäpä uusi osa on kuin proteesi, jolla korvataan alunperin pois jäänyt tärkeä jäsen.
”epifyytti”
”proteesi”
Kuinka voimme arvioida kumpi on parempi ratkaisumalli tietyssä rakennuksessa? Mitään
yleispätevää oikeaa vastausta tuskin voidaan kysymykseen löytää. Ratkaisuja on hyvä peilata siihen, mitä pidämme kyseisen rakennuksen erityisarvona ja millainen vaikutus muutoksella on tähän erityisarvoon. Jos huolellisesti rakennukseen istutettu uusi osa asettuu luontevaksi osaksi rakennusta, niin että lopputulos on yhtä hyvä tai parempi kuin tilanne ennen
muutosta, arkkitehtuuriin sovitettu ratkaisu on epäilemättä toimiva. Jos taas huolellinen
sovittaminen saa alkuperäisen rakennuksen näyttämään oudolta niin, että sen arkkitehtuuri ja olemus ikään kuin asettuvat outoon valoon, on erottuva pintakasvimainen ratkaisu
ehkä sopivampi. Ainakin asuinrakennusten kohdalla on vaikea löytää hyviä perusteluita
puristisille Venetsian julistuksen hengessä lausutuille väitteille, että uuden osan olisi aina
erotuttava vanhasta.
Rakennuksen ulkopuoliset muutokset voidaan jakaa mittakaavallisesti kolmeen luokkaan: alueellisesti vaikuttavat, rakennusmassaan vaikuttavat sekä julkisivun suhteisiin,
sommitteluun ja detaljeihin vaikuttavat muutokset. Kaikki ulkopuoliset muutokset vaikut1) Sinisalo.
21
tavat julkisivusommitteluun sekä yksityiskohtiin. Sen sijaan kaikki julkisivujen muutokset
eivät välttämättä ole luonteeltaan alueellisia tai edes rakennusmassaan vaikuttavia.
Alueellinen vaikutus
Julkisivumuutos rakennuksessa, jolla on erityinen rooli ympäröivässä maisemassa,
on haastava suunnittelutehtävä. Rakennuksen alueellinen asema on sen ulkoarkkitehtuurin suurimittakaavaisin taso. Vähäisetkin muutokset rakennuksen julkisivusommitelmassa saattavat saada suuren merkityksen, jos julkisivu näkyy laajalle. Jos
rakennuksen erityisarvona pidetään rakennusmassan kauas näkyvää muotoa, rakennusrunkoon tehtävien ulokkeiden voidaan helposti katsoa pilaavan tämän erityisarvon.
rakennus voi olla kuin veistos
Vaikutus rakennusmassaan
Kuva 16. Horisonttiin katoava nauha helsingin Pihlajamäess.
Yleensä alueellinen muutos on muutos juuri rakennusmassassa. Aina rakennuksen muotoon vaikuttava muutos ei kuitenkaan ole luonteeltaan alueellinen. Tällöin
uusi osa kätkeytyy rakennusmassojen väliin tai kasvillisuuden taakse siten, että sen
voi havaita vain lähietäisyydeltä. Rakennuksen kokonaismassan veistoksellisuus tai
kappalemaisuus ei rakennuksen lähiympäristössä ole yhtä keskeinen arvo kuin se,
minkälaisia tiloja rakennuksen seinät vierelleen rajaavat. Rakennuksen muoto luo
vierelleen paikkoja: aurinkoisia syvennyksiä ja varjoisia kulmia. Julkisivuun tehtävät
ulokkeet saattavat muuttaa ja peittää rakennuksen sisältä avautuvia näkymiä tai varjostaa ja hämärtää huonetiloja.
rakennuksen muoto luo vierelleen paikkoja
Julkisivun suhteet ja yksityiskohdat
Rakennuksen julkisivu on sommittelun tulos, jossa osasina ovat ikkunat, umpiseinät,
erilaiset materiaalipinnat sekä räystäät, syöksytorvet, tikkaat ja ilmastointiaukot. Lisäksi kaikki nämä osat liittyvät jollain tavalla toisiinsa. Julkisivun pieniä yksityiskohtia, joita myös eri osien liitokset ovat, kutsutaan detaljeiksi. Tämä on rakennuksen
ulkoarkkitehtuurin pienimittakaavaisin taso.
Yksityiskohtien tai detaljien laatua arvioidaan sillä perusteella, kuinka hienosti,
sirosti tai karkeasti osaset liittyvät toisiinsa. Rakennuksen pienet, käsin kosketeltavat
yksityiskohdat kertovat viimeistelystä ja määräävät mielikuvan rakentamisen laadukkuudesta. Arkipäiväiset, banaalit yksityiskohdat, jotka syntyvät katalogeista ja rautakaupoista valituista tuotteista ja joita on toistettu kaikkialla loputtomiin, antavat
erilaisen vaikutelman laadusta, kuin sellaiset, joista näkyy huolellinen ja yksilöllinen
suunnittelu, tietyn talon rakentamiseen uhrattu aika ja vaiva. Me ihmiset yleensä arvostamme sitä mikä on harvinaista enemmän kuin sitä mikä on tavallista. Detaljien
laadun keskeisyys johtuu siitä, että ihmissilmä pyrkii hakeutumaan havaitsemiinsa
rajapintoihin ja solmukohtiin. Pienet yksityiskohdat muodostavat julkisivulla silmälle
tällaisia linjoja ja pysähdyspisteitä.
Jos julkisivuun tehdään muutos, muuttuu väistämättä alkuperäinen julkisivusommitelma ja detaljit ainakin joltain julkisivun osalta. Uuden osan sommitelma voi jatkaa
alkuperäisen julkisivun sommitelmaa tai suhtautua tähän erottuvasti. Uuden osan istuvuus alkuperäisessä sommitelmassa ratkaisee sen, kuinka erottuva siitä tulee. Myös
detaljit voidaan sovittaa alkuperäisiin tai käyttää vanhoista erottuvia yksityiskohtia.
Usein vanhojen detaljien aikaansaaminen on tämän päivän tuotteilla sekä nykyisellä
rakennustavalla ja -tekniikalla vaikeaa. Tämä johtuu rakennustekniikan muutoksesta,
jossa käsityövaltainen rakentaminen on korvautunut koneellisella ja teollisella rakentamistekniikalla. Rakennusosien tekniset ja toiminnalliset vaatimukset ovat niin
ikään muuttuneet ja siksi perinteeseen viittaava muotoilu voi joskus näyttää keinotekoiselta, kun muoto ja toiminta tai muoto ja rakenne ovat ristiriidassa. Jos vanhaan
sovittaminen vaatii erityisiä ponnistuksia, ei nykyaikaisten rakennusosien käyttäminen ole huono vaihtoehto: uudet rakennusosat tuovat rakennukseen uuden ajallisen
kerrostuman, ja oman aikamme laadukkaat detaljit ovat epäilemättä parempia kuin
huonosti kopioidut vanhat.
silmä hakeutuu julkisivun solmukohtiin
22
B vaikutus porrashuonetilaan
Hissin lisäys on lähes aina muutos myös porrashuoneessa. Merkittävää muutosta ei tapahdu, jos hissi sijoitetaan asuntovyöhykkeelle tai rakennusrungon ulkopuolelle siten, ettei
porrashuonetilan koko muutu.
Hissilisäyksessä porrashuoneen yhteyteen tulee uusi vertikaaliyhteys kerrosten välille.
Itse hissi ja hissikori, sen muotoilu tai viimeistely ei ole yhtä merkityksellinen porrashuonetilassa kuin hissikuilu seinineen. Hissikorin sisustus on toki tärkeä asia jokaiselle hissin
käyttäjälle, mutta se ei ole kiinteä osa porrashuonetilaa. Hissikori on erillinen, liikkuva huone, jolloin sen sisustus on samalla tavalla vapaa porrashuoneen sisustuksesta kuin minkä
tahansa kahden huoneen sisutukset ovat toisistaan.
Tilallinen vaikutus
Suurin tilallinen muutos on porrashuoneessa silloin, kun uusi hissi sijoitetaan kokonaisuudessaan tai osittain porrashuonetilaan: kerrostasolle, porrasvyöhykkeelle tai
osittain molempiin. Tällöin porrashuonetila pienenee ja saa uuden muodon. Usein
ennestään selkeästä ja melko avarasta tilasta tulee hissin myötä ahtaampi ja monimutkaisempi. Hissikuilu saattaa näyttää portaiden kaventamisen jälkeen suuhteettoman suurelta pienimittakaavaisessa tilassa.
Hissikuilu saattaa vähentää vertikaalisia ja diagonaalisia näkymiä. Kuilun taakse
syntyy uusia katvealueita kun aikaisemmin porrashuonetta on saattanut voida hallita
katseellaan paremmin. Kerrostalon porrashuone on puolijulkista tilaa, jossa liikkuu
tuntemattomia tai puolituntemattomia ihmisiä. Ihminen haluaa luonnostaan valmistautua tällaisiin kohtaamisiin. Vierasta ohitettaessa riittävä etäisyys koetaan toivottavaksi.
Hissikuilun epätoivottavia vaikutuksia porrashuonetilassa on pyritty vähentämään
valitsemalla hissikuilun seiniksi mahdollisimman läpinäkyviä tai läpikuultavia materiaaleja. Voimakaasti heijastavana lasi ei välttämättä ole kaikkein läpinäkyvin vaihtoehto. Toisaalta nykymääräyksien mukaiset teräsverkot ovat varsin tiheitä ja antavat
umpinaisen vaikutelman.
Sisätilan yksityiskohdat
Kuva 17. Jälkiasennushissin detaljeja presidentin linnassa.
Sisätilassa detaljeilla on korostunut merkitys, koska ne havaitaan läheltä. Monet niistä ovat lisäksi pintoja tai osia, joita kosketetaan, jolloin on merkitystä myös sillä,
miltä ne tuntuvat.
Myös sisätilassa uusien detaljien sovittamista vanhaan on harkittava tarkoin. Jos
jälkiasennushissi asettuu tilaan väkinäisesti, ei sen aiheuttamaa häiriötä vähennä detaljien omaksuminen ympäristöstään: se ei tee hissistä näkymättömämpää. Monet
vanhan ajan detaljit ovat syntyneet oman aikansa tuotantotekniikan tuloksena. Kun
nykyään yritetään tehdä samanlaista, on nykyisellä rakentamistavalla vaikea saada
yhtä hienostunutta tasoa aikaan, jolloin lopputulos on helposti alkuperäisen rinnalla
halvan ja kömpelön näköinen. Hissi ja siihen liittyvät installaatiot ovat luonteeltaan
hyvin teknisiä, ja käsityön jäljen istuttaminen niihin voi olla melko mahdoton tehtävä.
Oman aikamme teollinen tuotantotapa tarjoaa sen sijaan aivan toisenlaisia hienostuneita rakenteita ja yksityiskohtia.
Hissihankkeen esteettisen onnistumisen kannalta eräs oleellisimpia osia on hissikuilun rakenne ja detaljit. Juuri se on hissin uusi ja näkyvä osa porrashuoneessa.
Oleellista ei ole valittu tyyli tai koristelu vaan sen onnistuminen. Sama kömpelyys
voi vaivata yhtä hyvin nykytyyliin tehtyä kuin vanhahtavia koristeaiheita käyttävää
hissikuilua. Samoin elegantti ratkaisu voi olla minkä tahansa tyylinen. Oleellisia kohtia ovat nurkat, seinämateriaali (usein verkko tai lasi) sekä listat joilla elementit on
kiinnitetty toisiinsa. Profiilien leveydet vaikuttavat mittakaavan kokemukseen. Osien
suhteet ja ennen kaikkea mittasuhteet näyttävät erilaisilta, kun niitä on mahdollista
tarkastella vain lähietäisyydeltä.
Hissiasennuksen tieltä joudutaan usein raivaamaan pois vanhoja rakenteita. Porrassyöksyjen väliin sijoitetun hissin tieltä esimerkiksi joudutaan poistamaan vanha
kaide, joka on vanhimmissa taloissa usein käsityönä tehty uniikkituote. Ratkaisua
siirtää vanha kaide kulkemaan hissikuilun vierelle on arvosteltu epäluontevaksi, koska tällöin kaidetolpat ovat menettäneet toiminnallisen merkityksensä ja luonnolliesteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon
23
nen ratkaisu olisi kiinnittää pelkkä käsijohde kuilun seinämiin. Siirretty kaide näyttää epäjatkuvana pirstaloidulta ja muistuttaa meitä siitä, että vanhoista romanttisista
yksityiskohdista on epätoivoisesti pidetty kiinni. Vaikka ratkaisu, jossa alkuperäisiä
yksityiskohtia siirretään uuteen, epäluontevaan paikkaan, tuottaa usein ikävännäköisiä liitoskohtia, voidaan menettelyllä toisaalta säilyttää joitain tunnelmaan liittyviä
arvoja.
Vaikutus tunnelmaan
Ennen sotia valmistuneet pääporrashuoneet ovat yleensä melko avaria ja näyttäviä.
Aikaisemmin juhlavasta ja tilavasta porrashuoneesta saattaa hissin myötä tulla vaatimaton ja ahdas. Pitäisikö tällöin huoneen detaljeja muuttaa vastaamaan uutta järjestelyä vai pitäisikö niitä jättää fragmenteiksi muistuttamaan ajasta ennen hissiä? Luonnottomassa paikassa sijaitseva jugend-valaisinpylväs tai tarpeettomat kaidepylväät
kertovat porrashuoneen tarinaa. Jos ne hävitetään, unohtuu porrashuoneen historia.
Sillä voi olla merkitystä kauan talossa asuneelle. Tunnelma syntyy pitkälti havaitsijan
mielessä – vaikkakin havaintojen pojalta. Käyttötarkoitusta vaille jääneet fragmentit
voivat mielikuvituksessa luoda kuvan entisestä loistosta. Toinen vaihtoehto on pyrkiä luomaan porrashuoneeseen kokonaan uudenlainen tunnelma. Tällöin kaikki yksityiskohdat palvelevat uuden tunnelman saavuttamista. Vanhojen porrashuoneiden
tunnelma on usein niin voimakas, että uusilla keinoilla vaaditaan suuria ponnistuksia
vastaavaan tasoon yltämiseksi. Nykyaikana on vain harvoin mahdollista panostaa yhteen porrashuoneeseen samassa määrin kuin esimerkiksi 1900-luvun alussa.
C Vaikutus kulkureitteihin
Rakennusta suunniteltaessa on huolellisesti mietitty tietyt kulkureitit: mitä reittiä taloon
saavutaan, kuinka päästään porraskäytävään ja edelleen sitä myöten sisälle taloon. Taloon
saapuva lukee ympäristöään ja olettaa tietyn reitin johtavan perille asuntoon. Hissin asennus ei aina onnistu alkuperäiselle reitille vaan taloon saapuva saatetaan joutua ohjaamaan
sisäpihan tai keittiöportaan kautta asuntoon. Muutostyössä saatetaan joutua muuttamaan
myös portaita kulkevan reitti uuteen paikkaan. Taloon saapuminen on tärkeä tapahtuma,
jossa siirrytään julkisesta tilasta puolijulkiseen ja edelleen yksityiseen tilaan. Kulkureittejä
muutettaessa on riski, että tämä siirtymä tapahtuu väärässä tai nurinkurisessa järjestyksessä: taloon saapuminen tapahtuu roska-astioiden editse ja kotiin keittiön kautta.
D Luontevuus
Arkkitehtuurissa luontevuus on väkinäisen vastakohta. Luontevuus on eräänlaista yleispätevyyttä. Kun jokin rakennusosa asettuu paikalleen tavalla, joka ei herätä kysymystä,
miksi se on siinä, on kyseessä luonteva sijoitus. Luontevuus ei ota kantaa siihen, onko uusi
rakennusosa samantyylinen kuin ympäröivä rakennus, vaan näyttääkö se siltä, että uusi
rakennusosa on nimenomaan tähän paikkaan suunniteltu. Jos hissikuilu lohkaisee palasen
portaista ja palasen kerrostasanteesta, se mitä luultavimmin istuu paikalleen epäluontevasti.
E Kulttuurihistoriallinen merkitys
Porrashuoneissa välittyy annos kulttuurihistoriaa myöhemmille polville. Keittiöportaat esimerkiksi kertovat olemassaolollaan 1800-luvun sääty-yhteiskunnasta, jossa piiat kuljettivat päivittäistavarat ja jätteet herrasväeltä näkymättömissä erityisesti tätä varten rakennettua porraskäytävää pitkin. Tutkijoiden kannalta ei ole merkityksellistä säästyykö tällainen
porrashuone, jos se on dokumentoitu, eli tieto sen olemassaolosta alkuperäisessä rakennuksessa, sen mitoista, rakenteista ja ominaisuuksista on taltioitu2. Yksittäisille porrashuoneen käyttäjille se kuitenkin kertoo menneestä ajasta. Mikä merkitys tällaisella tiedolla
sitten on yksittäisen talossa asujan elämässä, onkin toinen kysymys. Museot ovat paikkoja,
joissa välitetään tällaista tietoa laajemmille ihmisjoukoille, ja talomuseot ovat sillä tavalla
kiehtovia, että niissä voi kokea entisajan tunnelman oikeassa mittakaavassa. Jokaisessa
2) Sinisalo.
24
asuintalossa ei kuitenkaan tarvitse olla erityistä talomuseota, sillä asuintalon ensisijainen
käyttötarkoitus on olla asukkaidensa koti.
F Vanhojen arvojen säilyttäminen ja uusien luominen
Hissilisäys voidaan pyrkiä tekemään mahdollisimman pitkälle olemassa olevia arvoja säilyttäen. Toisaalta samalla aina luodaan uusia arvoja. Tämä edellyttää sekä erityisen laadukasta suunnittelua että toteutusta. Eräs uusista arvoista on luonnollisesti esteettömyys. Hankkeessa voidaan luoda myös uusia esteettisiä arvoja, vaikka sellaisen
saavuttaminen voi nykyajan kustannustehokkaassa todellisuudessa olla vaikeaa. Kuten
Jarkko Sinisalo on todennut, vanhan rakennuksen esteettinen arviointi on vaikeaa, vanhuus ikään kuin tekee rakennuksesta automaattisesti kauniin. Siksi uuden ja vanhan
esteettinen vertailu on vaikeaa ja voi olla vaikea tunnustaa, että vanhakin rakennus voi
olla ruma ja että sen uudistus voi parantaa sitä esteettisesti. Teollistumisen alkuaikoina uusi, teollinen, sarjatuotantoon viittaava estetiikka oli arvossaan. Nykyisin sen sijaan
arvostetaan vanhaa, käsityön tuottamaa jälkeä, ja uusi, oikeasti sarjatuotantona tuotettu
näyttää halvalta ja epäinhimilliseltä. Uusi ei enää viesti valoisasta tulevaisuudesta, vaan
se kantaa mukanaan kaikkia teollisuuden mukanaan tuomia lieveilmiöitä. Esteettisten
arvojen sekaantuminen muihin arvoihin tuottaa tällaisen uuden ja vanhan vastakkainasettelun. Voisiko tämän kääntää eduksi? Uudet rakennusosat viestivät uusista arvoista: nykyinen, entistä tasa-arvoisempi yhteiskunta kantaa vastuun myös heikommistaan.
G Sopeuttaminen
Eräs keskeinen kiistanaihe on, täytyykö uusi rakennusosa sopeuttaa vai erottaa vanhasta.
Vuonna 1964 annetussa Venetsian julistuksessa kehotetaan erottamaan historialliseen kokonaisuuteen tehdyt lisäykset, jotta restauroinnilla ei väärennetä taiteellista eikä historiallista kokonaisuutta3. Suomalaista, tuskin sata vuotta vanhaa asuinkerrostaloa ei voine pitää
Venetsian julistuksen tarkoittamana historiallisena todisteena ”menneestä sivilisaatiosta,
merkittävästä kehityskulusta tai historiallisesta tapahtumasta”. Toki omassa ajassamme on
tapahtumia ja asioita, joita pidämme arvokkaina, mutta niiden arvostus on paljolti saman
kulttuurin ja aikakauden tuotos kuin niitä edustava rakennuskin.
Uuden rakennusosan erottamisen puolesta puhuvat ovat perustelleet kantaansa myös
sillä, että rakennuksen tulee olla viesti omasta ajastaan tuleville sukupolville. Kuten vanhakin rakennus kertoo oman aikansa arvostuksista, tulisi myös tämän päivän rakentamisen heijastaa omaa aikaamme. Väitteeseen sisältyy kuitenkin paradoksi, sillä mitä tahansa
tänä päivänä rakennetaan, on oman aikamme arvostusten tuotos. Uutta nykyajassa on ehkä
arvostusten moninaisuus. Siksi ”hyvän maun” vaaliminen on tänä päivänä entistä vaikeampaa.
Eräs peruste esikuvien ottamiselle omasta ajastamme on hyvin käytännöllinen: hyvä laatu on helpompi saavuttaa kun rakentamisen tekniikka ja esteettiset tavoitteet vastaavat
toisiaan. Entisaikojen käsityövaltainen rakentaminen on tuottanut erilaista arkkitehtuuria
kuin nykyinen teollinen tuotanto.
3) Venetsian julistuksen 12. artikla.
25
Osa II: Hissiratkaisujen arviointi
1. Elementtiporrastyypit
100 %
90 %
80 %
70 %
60 %
kaksivartinen
50 %
kiertyvä
40 %
yksivartinen
30 %
muu
20 %
10 %
0%
-49-59
-60-65
-66-70
-71-75
-76-80
-81-85
Kuva 1. Eri porrastyyppien suhteellinen osuus
asuinkerrostaloissa rakentamisvuoden mukaan vuonna
1985 tehdyssä otannassa. (lähde: Jukkola 1990)
porrashuoneita
(kpl)
Toisen maailmansodan jälkeen rakennetut porrashuoneet yksinkertaistuivat ja pienenivät
kooltaan. Vähitellen ryhdyttiin käyttämään esivalmistettuja elementtiportaita. Sodanjälkeiset porrashuoneet voidaan jakaa kolmeen porrassyöksyjen mukaiseen perustyyppiin:
kaksivartisiin, kiertyviin ja yksivartisiin portaisiin. Vuonna 1985 ARAVA-lainoitetusta kerrostalokannasta tehdystä otannasta nähdään, että kaksivartiset portaat ovat ylivoimaisesti
yleisimpiä 1970-luvulle saakka, jolloin kiertyvästä portaasta tulee yleisin vuosikymmenen
ajaksi. Myös hissittömistä taloista suurimmassa osassa on kaksivartiset portaat.1
Seuraavassa on tarkasteltu näihin kolmeen porrashuonetyyppiin soveltuvia jälkiasennushissiratkaisuja. Tarkastelun mielekkyys on siinä, että portaan tyyppi vaikuttaa suoraan
porrashuoneen mittasuhteisiin ja kulkuyhteyksiin. Tarkastelussa pääpaino on porrashuoneen sisäisillä ratkaisuilla. Asuntovyöhykkeelle sijoitettaessa ongelma ei ole niinkään rakennussuojellullinen kuin toiminnallinenkaan vaan juridinen ja taloudellinen. Rakennusrungon ulkopuoliset ratkaisut ovat esteettömyyden kannalta lähes aina erinomaisia, kun
kerrostasanne ulottuu julkisivulle. Kaksivartinen porrashuone tuottaa poikkeuksellisen rakennusrungon ulkopuolisen ratkaisun, kuten näemme myöhemmin luvussa 5. Arkkitehtuurin kannalta rakennusrungon ulkopuolisisia ratkaisuja ei oikein voi tyypitellä muutoin kuin
hyvin yleisellä tasolla, siten kuin edellisessä luvussa hahmoteltiin.
Tässä osassa käytetään oheisia symboleja kuvaamaan porrashuoneen käytettävyyteen
kohdistuvia muutoksia:
180
160
hissille on esteetön pääsy / hissille päästäkseen joutuu nousemaan askelmia
140
120
turvalliset portaat / vaaralliset portaat
hissillinen
100
hissitön
80
rollaattorin käyttäjän kannalta parannus / ei muutosta
60
pyörätuolin käyttäjän kannalta parannus / ei muutosta
40
20
tavaroiden kuljettaminen portaissa helpottuu / vaikeutuu
0
kaksivartinen
kiertyvä
yksivartinen
muu
Kuva 2. Eri porrastyypit hissin esiintymisen mukaan vuonna
1985 tehdyssä otannassa. (lähde: Jukkola 1990)
suurien taakkojen kuljettaminen helpottuu / vaikeutuu
istumapaarin kuljettaminen helpottuu / vaikeutuu
makuupaarin kuljettaminen helpottuu / vaikeutuu
porrashuoneen turvallisuus tulipalotilanteessa paranee / heikkenee
1) Jukkola 1990.
26
1. KAKSIVARTINEN PORRAS
>
2500
2600
3400
4900
4750
4200
<
pituus
leveys
Eräs yleisimpiä – ellei yleisin – porrashuonetyyppi sodan jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa on suora kaksivartinen porras, jossa ensimmäinen asuinkerros on puoli kerrosta tai
vähemmän sisäänkäyntitason yläpuolella. Tällaisessa porrashuoneessa hissi on helpoin sijoittaa porrassyöksyjen väliin tai sivulle, jos tilaa on riittävästi. Läpikuljettava hissi yhdistää
sisäänkäynnin ja käynnin asuntoihin esteettömästi vaikka nämä sijaitsevatkin eri puolilla
portaita. Muiden sijoitusvaihtoehtojen ongelma on siinä, kuinka kulkuyhteydet säilytetään
ja samalla saadaan puolen kerroksen noususta esteetön.
27
Kun kaksivartisen porrashuoneen leveys on vähintään 2500 mm, voidaan portaiden keskelle tai sivulle sijoittaa
kavennettu minihissi. Nykyisin kyseisiin mittoihin ei valmisteta läpikuljettavaa hissimallia, koska hissin nostojärjestelmä sijoitetaan näin kapeassa mallissa korin taakse. Tämän vuoksi kaikkien taloon saapujien on noustava
puoli kerrosta päästäkseen hissiin.
1.1
Kun kaksivartisen porrashuoneen leveys on vähintään 2600 mm, voidaan portaiden keskelle tai sivulle sijoittaa
läpikuljettava minihissi. Tällöin kaikkiin kerroksiin pääsee hissillä.
1.2
Siinä erikoistapauksessa, että huoneistojen ovet sijaitsevat hissin oveen nähden vastapäätä, riittää, että kerrostasanteelle jää vapaata tilaa hissin oven eteen 1300 mm ja että hissin ovi avautuu vähintään 130°, tällöin hissiä
voidaan käyttää paarien kuljettamiseen. Porrashuoneen kokonaismitta 4750 mm yleensä mahdollistaa tämän ratkaisun.
1.3
Kuva 3. Portaan kaventaminen.
Millainen porras näyttää kapealta? Entä millainen porrashuone tuntuu ahtaalta? Keski-eurooppalaisessa vanhassa talossa tuntuu täysin
luonnolliselta, että portaissa kuljettaessa hartiat osuvat seiniin.
Suomessa porrashuoneet ovat aina olleet melko väljästi mitoitettuja - jopa sodan jälkeen rakennetuissa lamellitaloissa. Siksi sama
keski-eurooppalainen leveys portaassa tuntuu ahdistavalta. Portaat
näyttävät äärimmäisen kapeilta muuten suhteellisen väljästi mitoitetussa porrashuoneessa.
Kuva 4. Sopivan levyinen hissi.
Hissikuilun koko vaikuttaa myös koettuun tilantunteeseen: muuhun
tilaan nähden suhteettoman leveä hissi ei houkuttele käyttämään portaita.
Käytettävyyden ratkaiseminen on ristiriitainen kompromissi: mahdollisimman tilava ja hyvä hissi kaventaa muuta tilaa niin, että hissistä
tulee ainoa käyttökelpoinen kulkuneuvo. Esteettisesti tasapainoinen
tulos syntyy kun hissikuilu ei ole ainakaan paljon portaita leveämpi.
28
Kuva 5. Pitäisikö hissi sijoittaa sivuun vai keskelle kaksivartista porrasta?
Sijoitettaessa hissi toisen porrassyöksyn paikalle joudutaan rakentamaan kokonaan uudet, aikaisempaa kapeammat portaat. On vaikea
sanoa yleispätevää ohjetta, kumpi on parempi arkkitehtonisesti. Molemmissa ratkaisuissa paljon riippuu siitä, miten viimeistelty kokonaisuus saadaan aikaiseksi. Kalliimpana ratkaisuna portaiden sivuun
sijoitettu hissi saattaa houkutella kustannussäästöihin juuri viimeistelyssä. Normaalia kapeammat porrassyöksyt, joissa kaikki rakennusosat, porraslankut ja sivupalkit ovat mitoiltaan samat kuin täysleveiden, näyttävät nukkekodin pienoisportailta.
Jos edellisen esimerkin kokoisessa porrashuoneessa huoneistojen ovet sijaitsevat - kuten tavallista - kerrostasanteen laidoilla, täytyy hissi sijoittaa portaiden vierelle. Tällöin täytyy ainakin osittain rakentaa uudet portaat.
1.4
Jotta edellisen esimerkin kaltaisessa tilanteessa, jossa huoneistojen ovet sijaitsevat kerrostasanteen sivuilla, keskelle sijoitettavaa kaitahissiä voi käyttää paarien kuljettamiseen, täytyy vapaata tilaa olla hissin oven edessä vähintään 1450 mm ja lisäksi hissin oven tulee avautua vähintään 130°.
1.5
29
Kun kaksivartisen porrashuoneen leveys on vähintään 3400 mm, voidaan portaiden väliin sijoittaa läpikuljettava
minihissi yleensä ilman että portaita joudutaan kaventamaan. Tällöin kaikkiin kerroksiin pääsee hissillä.
1.6
Jos porrashuone on riittävän pitkä voidaan edellisen esimerkin hissi korvata kaitahissillä. Hissin oven edessä täytyy
vapaata tilaa olla vähintään 1450 mm ja lisäksi hissin oven tulee avautua vähintään 130°.
1.7
Kuvat 6. ja 7. Yksityiskohdat.
Modernille arkkitehtuurille leimaa antavat selkeät ja yksinkertaiset
yksityiskohdat. Vaatimattomalle ympäristölle kauhtuneisuus ja kuluneisuus tekevät enemmän hallaa kuin runsaasti viimeistellylle. Joskus
vaatii harjaantunutta silmää tunnistaa tilassa lymyävä potentiaali.
30
2. KIERTYVÄ PORRAS
>
3500
3600
5000
6500
3450
3300
3000
<
pituus
leveys
Kierreporras ovat niin ikään yleinen elementtiporrastyyppi varsinkin 1960-luvulla ja sen
jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa. Vaikka tämän tyypin porrashuoneet ovat usein varsin
tiukasti mitoitettuja, ovat itse portaat sen verran leveitä, että ne voi korvata erityisesti korjausrakentamiseen suunnitellulla erittäin tiukkakaarteisella elementtiportaalla. Kyseinen
porras ei tuo parannusta porrasturvallisuuteen, mutta hissin käyttö vähentää porrastapaturmien riskiä.
31
Kuva 8. ”Saneerausporras”
Hyvin pieneen tilaan on kehitetty elementtiporras, jonka umpinainen,
veistoksellinen muoto korvaa kierreportaan viuhkamaisuuden.
Yleensä pienimpäänkin kiertyväportaiseen porrashuoneeseen saadaan sovitettua pieni hissi, kun portaat vaihdetaan erittäin tiukasti mitoitettuun elementtiportaaseen, joka on suunniteltu erityisesti porrashuoneiden muutoksiin.
2.1
Kun kiertyväportaisen porraskäytävän leveysmitta on vähintään 3 600 mm sinne saadaan sovitettua minihissistandardin mukainen hissi.
2.2
Kuva 9.
32
Syvyysmitassa 450 mm:n lisäys mahdollistaa kaitahissin sijoittamisen siten, että sairaankuljetus pystyy
sitä hyödyntämään.
2.3
Kaartuvaportaisessa porrashuoneessa kerrostason laajeneminen ei useinkaan mahdollista parempia
hissiratkaisuja, sillä kerrostason tarkoitus on mahdollistaa kulku asuntoihin.
2.4
Kuvat 10. ja 11. Hissikuilujen profiilit
Läheltä tarkasteltava leveä teräsprofiili näyttää pienessä tilassa suurelta ja raskaalta. Vaikka profiili olisi todellisuudessa kantava, kuten
alla olevassa kuvassa, näyttää se muotonsa ja päälle kiinnitetyn listansa vuoksi pelliltä. Porraskäytävään upotettu peltiseltä näyttävä rakennelma ei vaikuta kovin pysyvältä ja kestävältä ratkaisulta.
33
U-mallinen porrashuone mahdollistaa useampia erilaisia ratkaisuja. Tässä tutkituista kolmesta ratkaisusta ensimmäinen, joka noudattaa edellisten esimerkkien kaavaa, on vähiten muutostöitä vaativa ja siten edullisin sekä
todennäköisin ratkaisu.
2.5
Kuva 12. Hissitekniikka
Hissikuilun ei tarvitse peittää sisällään olevaa tekniikkaa. Mekaaniset
liikkuvat osat mutta yhtä hyvin elektroniset asennukset näytävät kiehtovilta.
Kuva 13. Porrasaskelmat
Hyvin tumman ja vaalean kiviaineksen sekoituksesta syntyvässä mosaiikkibetonissa on vaikea havaita kontrasteja. Portaiden muoto ei tule
selkeästi esiin, mikä on sekä esteettisesti huono että heikosti näkevälle vaarallinen porras.
34
3. YKSIVARTINEN PORRAS
>
2600
2800
3200
3500
7060
-
<
pituus
leveys
Suora, yksivartinen porras on kaikkein harvinaisin porrastyyppi. Tämän porrashuonetyypin
ongelma on sen kapeus. Varsin usein portaan ja kerrostasanteen väliin on kuitenkin jätetty
valokuilu, josta osa voidaan ottaa hissikuilulle. Usein kyseinen tila ei yksistään ole riittävä,
ja joudutaan lisäksi leikkamaan porrassyöksystä ja / tai kerrostasanteesta lisää tilaa hissikuilulle.
35
Kapeimmat yksivartiset porrashuoneet ovat leveyssuunnassa yhtä ahtaita kuin kaksivartiset porrashuoneet. Etuna näissä on olemassa olevan portaan pituus, johon voidaan sovittaa sekä pieni hissi, että molemmista päistään
kiertyvät portaat.
3.1
Kun porrashuoneen leveys on 2800 mm sinne voidaan sijoittaa kaitahissi. Hissin eteen on jätettävä tilaa vähintään
1450 mm, jotta hissiä voidaan käyttää paarien kuljetukseen.
3.2
Kuvat 14. ja 15. Tila hissikuilulle portaasta vai kerrostasanteesta?
Tilan selkeyden kannalta on edullista linjata hissikuilu olemassa olevien rakenteiden kanssa. Oheisessa kuvaparissa on kaksi ratkaisua
samanmittaisessa porrashuoneessa: ylemmässä on kavennettu kerrostasoa ja portaat on säilytetty täsysimittaisina ja alemmassa vastaavasti puuttuva tila hissille on saatu portaita kaventamalla. Kerrostason
säilyttäminen koskemattomana tuntuu miellyttävämmältä ratkaisulta
ehkä siksi, että porras on jo valmiiksi luonteeltaan monimuotoinen
kun kerrostasanne taas on selkeä taso. Toisaalta onhan kaikkien porrashuoneen käyttäjien kuljettava kerrostasoa pitkin, mutta hissillä
matkustavat eivät käytä portaita.
36
Yli kolme metriä leveässä porrashuoneessa voidaan harkita uusien portaiden asentamista ja minihissin sijoittamista näiden viereen. Osoittautuu kuitenkin, että edellisten esimerkkien ratkaisu on parempi.
3.3
Riittävän leveässä porrashuoneessa on edullista sijoittaa hissi siten, että kerrostasanne säilyy koskemattomana.
3.4
Kuva 16. Huolellinen viimeistely
Huolellisesti tehty viimeistely on aivan erityisen tärkeää kun kyseessä
on sodan jälkeen rakennettu porraskäytävä, jossa on niukasti yksityiskohtia. Uudet rakenteet on istuvat paikalleen paremmin, kun niitä ei
erilaisilla listoilla liimata paikalleen, vaan jätetään vanhan ja uuden rakenteen väliin pieni hengitysrako. Tämä on esimerkiksi oheisen kuvan
tapauksessa edellyttänyt huolellisuutta portaan leikkauksessa.
37
4. RAKENNUSRUNGON ULKOPUOLISET RATKAISUT
Rakennusrungon ulkopuoliset ratkaisut ovat yleensä kaikkein kalleimpia rakentaa. Tässä
käsitellään vain kaksi kaksivartisen porrashuoneen tapausta, koska ne ovat tavallista ongelmallisemmat. Jos kerrostasanteen jokin osa on jukisivua vasten, voidaan ulkopuolisella
ratkaisulla saavuttaa esteettömyyden kannalta kompromissiton parannus. Vaikutukset rakennuksen ulkoarkkitehtuuriin on tutkittava tapauskohtaisesti.
Kuva 17. Hissitornin korkeus
Hissin ei tulisi olla pääasia rakennuksen julkisivussa, mutta siitä tulee
helposti sellainen, jos hissitorni kohoaa räystäslinjan yläpuolelle. Ketjuhissi ja hydraulihissi eivät vaatisi näin suuria ylävarauksia.
38
Kaksivartisessa porrashuoneessa kerrostasojen ollessa erittäin kapeat joudutaan porrashuonetilaa laajentamaan
julkisivun ulkopuolelle, jotta hissinlisäyksen jälkeenkin pystytään kuljettamaan porrashuoneessa paareja. Ohessa
on kaksi ratkaisua tähän aika yleiseen porrashuonetyyppiin.
1. krs
4.1
2.-3. krs
Kuva 18. Julkisivun detaljit
Kulmikkailla rakenteilla ei saa aikaan pyöreää muotoa. Tavoite ja lopputulos eivät aina ole yhtenevät. Vaativat yksityiskohdat ovat usein
kalliita, jolloin ne karsitaan jo alkuvaiheessa hankkeesta pois. Hissihankkeiden yleensä tiukat budjetit on hyvä ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
1. krs
2.-3. krs
39
Jos kaksivartisen portaan ensimmäinen syöksy on vain muutaman askelman korkuinen, on ylemmissä tasoissa
puolen kerroksen nousu ratkaistu oheisella tavalla.
4.2
Kuva 19. Julkisivun ehostus?
Aina ei ehkä ole tarpeen yrittää kätkeä uusia rakennusosia. Joskus uudistuksella voitaisiin yrittää kohentaa ikävää elementtijulkisivua.
40
Osa III: Esimerkkisuunnitelmat
Asunto-osakeyhtiö Onni
Onni Törnqvistin (sittemmin Tarjanne) suunnittelema, vuosina 1898 - 1900 rakennettu
kivinen asuinkerrostalo Helsingin Kruununhaassa osoitteessa Meritullinkatu 16 on varsin
ainutlaatuinen asuintalo etenkin pääporrashuoneensa osalta. Uusrenessanssityylisen talon
porrashuone liittää rakennuksen kadun- ja pihanpuoleiset osat toisiinsa, samalla se jakaa
sisäpihan kahteen osaan. Porrashuone saa luonnonvaloa kahdelta puolelta porrassyöksyjen
molemmin puolin sisäpihoille avautuvista ikkunoista. Kaikkiin asuntoihin on käynti kyseisestä pääporrashuoneesta. Talossa on lisäksi kolme keittiöporrasta.
Hissille löytyy kulkuyhteyksien kannalta paras paikka sisäpihalta. Kaikkiin asuntoihin
saadaan esteetön kulku, jos hissiin saavutaan sisäpihan kautta. Sisäpihoista pienempi on
valittu hissin sijoituspaikaksi siksi, että sinne ei muista taloista ole näkymiä. Uudella rakennusosalla ei siten ole alueellisia vaikutuksia. Jotta porrashuoneen erityisarvo, kahdelta
puolen siilautuva valo saataisiin säilytettyä, ovat uuden rakennusosan kaikki seinät ja lattiat
lasia. Lasiksi on valittu valkoinen opaalilasi, jotta kerrostasojen eritasoisuudesta johtuva
teräsrakenteiden visuaalinen rauhattomuus ei valtaisi pientä rauhallista sisäpihaa. Myös
lattiapintana opaalilasi on miellyttävä. Lisäksi kirkkaan lasin läpi asuntojen ja porraskäytävän uuden osan välinen intimiteettisuoja ei olisi riittävä. Vaikutukset porrashuoneen sisätilaan on pyritty minimoimaan sijoittamalla hissi kaikkine rakenteineen sen ulkopuolelle.
Uuteen osaan johtavat kulkuaukot ovat mahdollisimman pienet ja vaatimattomat, jotta porrashuoneen alkuperäinen tunnelma ja hierarkia säilyisivät.
Kuva: Arkkitehtitoimisto Schulman 2004
asemapiirros 1:2000
41
nykyinen kellarikerros 1:400
nykyinen pihakerros 1:400
nykyinen sisäänkäyntikerros 1:400
nykyiset välikerrokset 1:400
nykyinen ylin kerros 1:400
uusi kellarikerros 1:400
uusi pihakerros 1:400
uusi sisäänkäyntikerros 1:400
uudet välikerrokset 1:400
uusi ylin kerros 1:400
42
2.-3. kerros 1:100
sisäänläyntikerros 1:100
A
A
A
kellarikerros 1:100
ylin kerros 1:100
43
julkisivu sisäpihalle ennen muutosta A 1:200
uudistettu julkisivu sisäpihalle A 1:200
44
leikkaus B 1:100
leikkaus C 1:100
45
leikkaus D 1:100
leikkaus E 1:100
46
Asunto-osakeyhtiö Sunilantie 9
Helsingin Pukinmäessä sijaitsevan kuuden asuinkerrostalon ryhmän on suunnitellut professori Osmo Lappo. Nelikerroksiset elementtirakenteiset talot valmistuivat vuonna 1967.
Vuonna 1992 ne saivat pintaansa lisälämmöneristyksen sekä tiiliverhouksen. Kaikki talot sijaitsevat ainakin osittain rinteessä, jolloin alin kerros avautuu vain toiseen suuntaan.
Osassa taloista alin kerros on kokonaan kellaritilaa, osassa siellä on myös asuntoja, joihin
on oma sisäänkäynti alarinteen puolelta. Rakennukset voidaan jakaa kahteen talotyyppiin
sen mukaan, missä kerroksessa porrashuoneen sisäänkäynti sijaitsee: toisissa käynti tapahtuu alimmasta kerroksesta, toisissa yhtä kerrosta ylempää. Esimerkkisuunnitelmassa
ensin mainittua edustaa talo numero 2 ja jälkimmäistä talotyyppiä talo 5.
Yksi hissiratkaisu olisi korvata nykyiset kierreportaat niin kutsutulla saneerausportaalla,
jolloin pieni hissi mahtuisi yhdessä uuden portaan kanssa olemassa olevaan porrasaukkoon.
Tässä esitetään eräs rakennusrungon ulkopuolinen ratkaisu molempiin talotyyppeihin. Uudet julkisivulle tulevat rakenteet on pyritty sopeuttamaan talojen nykyiseen arkkitehtuuriin. Täydellistä esteettömyyttä ratkaisu ei tarjoa niissä taloissa, joissa sisääntulotasossa on
asuntoja. Kyseisiin asuntoihin päästäkseen jää muutama askelma noustavaksi.
Kuva: Arkkitehtitoimisto Keijo Laine ky 1992 / Risto Rönkä
3
2
1
4
5
Asemapiirros 1:4000
6
47
Talo 2.
2.-4. krs ennen hissin lisäystä 1:400
2.-4. krs hissin lisäyksen jälkeen 1:400
1. krs ennen hissin lisäystä 1:400
1. krs hissin lisäyksen jälkeen 1:400
1. krs 1:100
2.-4. krs 1:100
leikkaus 1:100
48
Talo 2.
julkisivu pohjoiseen ennen hissin lisäystä 1:200
julkisivu pohjoiseen hissin lisäyksen jälkeen 1:200
julkisivu itään hissin lisäyksen jälkeen 1:200
julkisivu länteen hissin lisäyksen jälkeen 1:200
49
Talo 5.
1. krs 1:100
2. krs 1:100
3.-4 krs 1:100
leikkaus 1:100
3.-4. krs ennen hissin lisäystä 1:400
3.-4. krs hissin lisäyksen jäkeen 1:400
2. krs hissin lisäyksen jäkeen 1:400
1. krs hissin lisäyksen jäkeen 1:400
50
Talo 5.
julkisivu pohjoiseen hissin lisäyksen jälkeen 1:200
julkisivu etelään hissin lisäyksen jälkeen 1:200
julkisivu itään ennen hissin lisäystä 1:200
julkisivu itään hissin lisäyksen jälkeen 1:200
51
Lähteet
Kirjallisuus:
Antti-Poika, Jaakko & Pyykkö, Heikki 1987. Korjausrakentamisen periaatteet. Teoksessa
Rakennussuojelu. Tiedotus 1/1987. Helsinki: Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto 1987.
Ekman, Anders ym. 1992. Uudet hissit korjaushankkeissa. Asuntotutkimuksia 7:1992. Helsinki: Asuntohallitus 1992.
Glimskär, Bo & Höglund, Per-Erik 1987. Utrymmesbehov i trapphus vid installation av hissar
i befintliga flerbostadshus. Rapport R28:1987. Stockholm: Byggforskningsrådet 1987.
Jukkola, Eero 1990. Hissit asuinkerrostalojen korjaustoiminnassa. Asuntotutkimuksia
4:1990. Helsinki: Asuntohallitus 1990.
Könkkölä, Maija 2003. Esteetön asuinrakennus. Helsinki: Invalidiliitto ry 2003.
Mäkinen, Anne 2005. Hissien rakentaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin asuinkerrostaloihin. Julkaisussa Rakennettu ympäristö 4/2004. Helsinki: Rakennustietosäätiö
2004.
Rönkä, Kimmo ym. 1997. Hissi vanhaan kerrostaloon, Taloudellinen kannattavuus, sosiaalinen tarpeellisuus sekä hallinnolliset ja taloudelliset edellytykset. Suomen ympäristö
157. Helsinki: Ympäristöministeriö 1997.
Sepänmaa, Yrjö 1991. Kauneuden käsite & Ympäristö kokonaistaideteoksena. Tiedotteita
1294. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus 1991
Saanilahti, Kalevi 1996. Arkkitehdin kahleet vai ohjakset. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 1996/10. Espoo: Teknillinen korkeakoulu 1996.
Stakes 2005. Ideakortti 2/05. Helsinki: Stakes 2005.
Tilastokeskus 2004. Tilastollinen vuosikirja 2004. Helsinki: Tilastokeskus 2004.
Ympäristöministeriö 1998. Hissit ja poistumistiet vanhoissa kerrostaloissa. Suomen ympäristö 262. Helsinki: Ympäristöministeriö 1998.
Haastattelut:
Fränti-Pitkäranta, Marttiina, yliarkkitehti, Ympäristöministeriö, 19.10.2004
Havas, Hannu, arkkitehti, Helsingin rakennusvalvontavirasto, 20.10.2004
Holappa, Erkki, hissiasiamies, Helsingin kaupunki, 6.10.2004 ja puhelimessa 14.4.2005
Könkkölä, Maija, arkkitehti, Invalidiliitto ry, 5.10.2004
Levón, Bengt-Vilhelm, arkkitehti, 1.10.2004
Liede, Tarki, arkkitehti, 28.10.2004
Makkonen, Leena, arkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 15.10.2004
Mäkinen, Anne, yksikön päällikkö, Helsingin kaupunginmuseo, 10.11.2004
Niemi, Lauri, projektijohtaja, Espoon kaupunki, 2.11.2004
Piiroinen Janne, tuotepäällikkö, KONE hissit Oy, 17.11.2004
Rontu, Kirsi, Helsinginpelastuslaitos, 1.12.2004
Rönkä, Kimmo, johtaja, Taideteollinen korkeakoulu, 14.10.2004
Sinisalo, Jarkko, tutkija, Museovirasto, 18.10.2004
Viitala, Heikki, ylitarkastaja, Turvatekniikan keskus, puhelimessa 1.2.2005
Wallenius, Jussi, Yksikön päällikkö, Helsingin rakennusvalvontavirasto, 20.10.2004
Kuvat:
Kuvien lähteet on mainittu kuvateksteissä. Ilman merkintää olevat kuvat ovat tekijän.
52

rakennussuojelu esteettömyys - uusi hissi vanhaan

Transcription

Similar documents

ASUNTOVAUNUALUE Länsirinteet

En taida päätöksestä valittaa. Luulenpa, että se on

Pieni esteettömyysopas (pdf)

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Portaiden rakentaminen Porraskivi

Hämeenlinna - Reim Group