rakennussuojelu esteettömyys - uusi hissi vanhaan
Transcription
rakennussuojelu esteettömyys - uusi hissi vanhaan
arkkitehtuurin historian diplomityö valvoja: professori Vilhelm Helander ohjaaja: arkkitehti Satu Åkerblom tekijä: Sasu Hälikkä Sotera 5.5.2005 rakennussuojelu <> esteettömyys - uusi hissi vanhaan kerrostaloon Tiivistelmä / Abstract Tekijä: Sasu Hälikkä Pääaine: Arkkitehtuurin historia ja teoria Sivuaine: Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu Työn nimi: Rakennussuojelu <> esteettömyys - uusi hissi vanhaan kerrostaloon Professuurin koodi ja nimi: A-27, Arkkitehtuurin historia Työn valvoja: Professori Vilhelm Helander Työn ohjaaja: Arkkitehti Satu Åkerblom Tiivistelmä: Suomen kerrostaloista lähes puolet on hissittömiä. Portaat muodostavat monelle ylittämättömän esteen; vielä useammalle portaissa liikkuminen on vaivalloista tai jopa vaarallista. Väestön ikääntyessä yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä, että ihmiset pystyvät elämään omassa kodissaan mahdollisimman kauan, siksi hissien rakentamista vanhoihin taloihin tuetaan voimakkaasti. Nykyisin hissihankkeissa pohditaan ratkaisuvaihtoehtojen toimivuutta ja taloudellisuutta, mutta hissin lisäämisen arkkitehtoniset vaikutukset jäävät usein vähemmälle huomiolle. Hissin rakentamatta jättämistä on rakennussuojelun näkökulmasta pidetty toivottuna ratkaisuna. Hissin rakentaminen edistää kuitenkin myös rakennussuojelullista päämäärää, jos rakennuksen käytön säilymistä pidetään yhtenä suojelutavoitteista. Diplomityössä on etsitty näkökulmia, joista hissilisäyksen arkkitehtonisia vaikutuksia ja saavutettavaa esteettömyyden tasoa voidaan arvioida. Erityisesti tarkastellaan 1950-luvun jälkeen rakennettujen kerrostalojen porrashuoneisiin soveltuvia ratkaisuja. Työhön sisältyy kaksi eri-ikäiseen kerrostaloon tehtyä esimerkkisuunnitelmaa. Sivumäärä: 52 Avainsanat: rakennussuojelu, esteettömyys, asuinrakennukset, arkkitehtuuri hissit, jälkiasennushissit, porrashuone, Author: Sasu Hälikkä Major subject: History and Theory of Architecture Minor subject: Urban and Regional Planning Chair (code and name): A-27, History of Architecture Title: Building Preservation vs. Human Accessibility: a New Lift to an Old Block Supervisor: Professor Vilhelm Helander Tutor: Architect Satu Åkerblom Abstract: Nearly half of the blocks of flats in Finland lack a lift. For many people stairs are an insurmountable obstacle, for even more walking in stairs is laborious or even dangerous. With an ageing population, it is necessary for society that people could live in their own homes as long as possible. Therefore retrofitting lifts to existing blocks of flats is strongly supported. Functionality and economic aspects are ususally considered in retrofitting projects, whereas architectural issues are often left aside. The decision to not build a lift has often been regarded as the most desirable choice from the point of view of building preservation. Accessibility and building preservation are compatible aims if preserving the use of the building is one of the goals. The aim of the thesis is to present ways to evaluate the effects of retrofitting lifts on the architecture of the building and on the degree of accessibility. A special attention is paid to suitable retrofitting solutions to the late 19th century housing. Furthermore, the thesis contains two design suggestions for two buildings of different ages. Number of pages: 52 Keywords: building preservation, accessibility, lifts, retrofitting lifts, staircase, housing, architecture esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon Sisällysluettelo Tiivistelmä ................................................................................................................. Alkulause ................................................................................................................... 0. Johdanto ................................................................................................................ 2 4 5 Osa I: Perusteet 1. Hissittömät kerrostalot .......................................................................................... 2. Esteettömyys asuinrakennuksessa ......................................................................... 3. Rakennussuojelu ................................................................................................... 4. Jälkiasennushissiratkaisut ..................................................................................... 5. Hissilisäyksen vaikutus käytettävyyteen ja turvallisuuteen ..................................... 6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta ....................................... 6 8 11 14 18 21 Osa II: Hissiratkaisujen arviointi 1. Elementtiporrastyypit ............................................................................................ 2. Kaksivartinen porras ............................................................................................. 3. Kiertyvä porras ..................................................................................................... 4. Yksivartinen porras ............................................................................................... 5. Rakennusrungon ulkopuoliset ratkaisut ................................................................ 26 27 31 35 38 Osa III: Esimerkkisuunnitelmat 1. Asunto-osakeyhtiö Onni ....................................................................................... 2. Asunto-osakeyhtiö Sunilantie 9 ............................................................................. 41 47 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon Alkulause Konkreettinen aihe on johdattanut minut keskelle arvojen moniottelua. Yrityksistä huolimatta en ole onnistunut luomaan kalkyylia, joka kertoisi, koska suunnittelijan ratkaisu lähestyy ihanteellista tasapainoa rakennussuojelun ja esteettömyyden välillä tai koska se etääntyy siitä. Rakennustaiteelliset arvot ja rakennuksen käyttöön liittyvät arvot ovat siis yhteismitattomia! Vaikka eksaktia tapaa ratkaista arvoristiriitatapauksia ei olisikaan olemassa, ihminen kykenee ne ratkaisemaan sujuvasti kunhan saa riittävästi jäsennöityä tietoa ratkaistavasta ongelmasta. Tämä työ on eräs yritys järjestää tietoa helpommin käytettäväksi. Yksin tätä työtä en ole tehnyt. Suurin kiitos kuuluu työni ohjaajalle Satu Åkerblomille, jonka kannustus ja palaute ovat olleet elintärkeitä työn valmistumiselle. Eteenpäin on kannustanut myös työn valvoja, professori Vilhelm Helander, joka on ollut opintojeni ajan myös tutorini. Hänen vaikuttavat luentonsa saivat kiinnostukseni arkkitehtuurin historiaa kohtaan heräämään. Tutkimushankkeen eräänlaisia kummisetiä ovat olleet Erkki Mäkiö ja Tommi Lindh Museovirastosta. Tutkimushanke lähti liikkeelle heidän kanssaan käytyjen keskustelujen saattelemana. Hyvin antoisia olivat lukuisat asiantuntijahaastattelut, jotka tein viime syksynä. Haluan mainita kaksi tärkeää aineistoa, joiden avulla sain hyvän kokonaiskuvan suomalaisista porrashuoneista: Arkkitehtitoimisto Schulmanin tekemä Kruununhaan hissittömien porrashuoneiden inventointi sekä Rakennustietosäätiön kerrostalopiirustuskokoelma, kiitokset erityisesti Johanna Luhtalalle ja Heta Timoselle. Haluan myös kiittää professori Osmo Lappoa sekä Arkkitehtiosaston professoreita, jotka ovat kommentoineet työtäni. Kaikille työtovereilleni Soterassa ja läheisilleni kotona lämmin kiitos tuesta ja kannustuksesta! Espoossa 5.5.2005 Sasu Hälikkä esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 0. Johdanto Kuva 1. Onko tämä maailman vanhin jälkiasennushissi? Castel Sant’Angelo Roomassa rakennettiin alunperin Rooman keisari Hadrianuksen mausoleumiksi, mutta myöhemmin se toimi mm. paavillisena linnoituksena. Paavi Clemente XII rakennutti sinne 1730luvulla itselleen hissin, josta on jäljellä enää kuilu ja seinillä kulkevat johteet. (Kuva: Aleksi Räihä 2005) Esteettömyys tarkoittaa laajasti ymmärrettynä rakennetun ympäristön tai rakennusten toimivuutta ja käytettävyyttä. Tilan, olipa kyseessä ulko- tai sisätila, tulee täyttää käyttäjien liikkumisen ja toimimisen vaatimukset. Esteettömän tilan vastakohta on sellainen, jossa jokin käyttäjäryhmä ei pysty toimimaan. Täydellistä kaikkien käyttäjien vaatimukset huomioon ottavaa esteettömyyttä ei useinkaan voida saavuttaa. Suunnitteluratkaisujen esteettömyyden tasoa voidaan arvioida sen perusteella, kuinka monen eri käyttäjäryhmän vaatimukset ne täyttävät. Rakennussuojelu on rakennettuun ympäristöön liittyvien arvojen säilyttämistä. Tällaiset arvot eivät ole vain historiallisia, vaan esimerkiksi käyttöarvo tai esteettinen arvo ovat niin ikään rakennussuojelun alaan kuuluvia. Rakennukset säilyvät yli ihmisiän, siksi rakentaminen ja rakennetun ympäristön vaaliminen ovat toimintaa, jonka vaikutukset välittyvät seuraaville sukupolville. Vanhat rakennukset eivät aina täytä nykyajan käytettävyysvaatimuksia. Kun niillä katsotaan olevan myös rakennussuojelullista erityisarvoa, esteettömyyden ja rakennussuojelun vaatimukset saattavat joutua ristiriitaan. Näitä yhteismitattomia arvoja ei voida suoraan asettaa rinnakkain. Sen sijaan olisi löydettävä ratkaisuja, joissa sekä esteettömyyden että rakennussuojelun tavoitteet toteutuvat mahdollisimman onnistuneesti. Parhaassa tapauksessa voidaan esteettömyydelle ja rakennussuojelulle löytää yhteinen päämäärä. Esteettömyyttä asuinrakennuksissa on pyritty edistämään yhteiskunnan voimakkaan tuen myötä rakentamalla hissejä hissittömiin kerrostaloihin. Hissien lisäämisestä on tullut samalla ajankohtainen rakennussuojelukysymys. Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtiosastolla toimivalla SOTERA-instituutilla (Sosiaali- ja terveydenhuollon tekniikan ja rakentamisen instituutti) on vuosien kokemus esteettömän asumisen tutkimuksesta. Museovirastosta esitettiin, että rakennussuojelun ja esteettömyyden vastakkainasettelu ansaitsisi tutkimusta. Aloitteen seurauksena TeTT – esteetön asuinrakennus -tutkimushankkeessa lähdettiin syksyllä 2004 selvittämään asuinkerrostalojen jälkiasennushissihankkeiden rakennussuojelullisia vaikutuksia ja esteettömyyden toteutumista. Yleensä edellä mainittuja aiheita on käsitelty erikseen, mikä ei ole ollut omiaan tukemaan rakennussuojelun ja esteettömyyden tavoitteiden yhtäaikaista toteutumista. TeTTtutkimuksen hissien lisäämistä käsittelevään osaan kuuluu tämä diplomityö sekä kesän 2005 aikana ilmestyvä samaa aihetta käsittelevä tutkimusraportti. Diplomityö koostuu kolmesta osasta. Ensimmäiseen osaan on koottu taustatietoa jälkiasennushissejä, esteettömyyttä ja rakennussuojelua käsittelevästä kirjallisuudesta ja lainsäädännöstä. Tietoja on päivitetty ja täydennetty haastattelemalla rakennussuojelun ja esteettömyyden asiantuntijoita, eri viranomaistahoja, kuten pelastuslaitoksen, rakennusvalvonnan, kaupunginmuseon ja kaupunkisuunnittelun edustajia, sekä hissivalmistajan ja suunnittelijoiden edustajia. Toisessa osassa syvennytään viime sotien jälkeen rakennettuihin asuinkerrostaloihin, koska näissä on määrällisesti eniten hissittömiä porrashuoneita. Luvussa esitellään eri porrashuonetyyppeihin soveltuvat ratkaisut ja arvioidaan kussakin saavutettua esteettömyyden tasoa. Samassa yhteydessä tarkastellaan ratkaisuihin liittyviä rakennussuojelullisia ja arkkitehtonisia ongelmakohtia. Kolmannessa osassa esitetään kahteen eri-ikäiseen kohteeseen suunnitellut jälkiasennushissiratkaisut. Ensimmäinen on 1800-luvun lopussa rakennettu uusrenessanssikerrostalo. Toinen on 1960-luvulla rakennettu kuuden lähiökerrostalon ryhmä. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon Osa I: Perusteet 1. Hissittömät kerrostalot asuinrakennuksia (kpl) 14000 12000 10000 8000 on hissi 6000 ei hissiä Suomessa on asuinkerrostaloja yli 50 000 kpl1. Näistä hissittömien osuus on lähes puolet. Vuonna 1997 laskettiin kolmikerroksisissa ja tätä korkeammissa kerrostaloissa olevan 50 000 hissitöntä porrashuonetta. Suurta muutosta näihin lukuihin ei ole tullut, sillä viime vuosina hissejä on vanhoihin taloihin asennettu vain noin 100 kappaletta vuodessa.2 Tyypillinen hissitön kerrostalo on 1960–1980-luvulla rakennettu ja 3–4-kerroksinen. Tuolloin rakennettiin määrällisesti eniten kerrostaloja, eivätkä rakennusmääräykset edellyttäneet hissiä alle viisikerroksisiin taloihin. Toinen hissien rakentamista ohjaava tekijä ovat olleet valtion Arava-säädökset. Niiden mukaan hissin sai valtion lainoittamassa asuntotuotannossa 1980-luvun alkuun saakka rakentaa vain vähintään viisikerroksisiin taloihin. Ikääntyvä väestö 4000 2000 0 3 4 5 6 7 8 yli 8 kerroksia Kuva 2. Vuonna 1985 tai sitä ennen rakennetut vähintään kolmikerroksiset asuinrakennukset kerroslukumäärän ja hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990) kpl / vuodessa 1400 1200 1000 on hissi 800 ei hissiä 600 Väestön ikärakenteessa on tapahtumassa selkeä muutos. Väestöennusteiden mukaan vuoteen 2040 mennessä yli neljäsosa väestöstä on 65 vuotta täyttäneitä. Nykyisin syntyvien lasten odotetaan elävän keskimäärin jo lähes 80-vuotiaiksi.3 Toimintakyvyn heikkenemisen rajana pidetään 75 ikävuotta4, joten tulevaisuudessa suuri osa ihmisistä tarvitsee viimeisinä elinvuosinaan jonkinlaista apua päivittäisiin toimiinsa. Jos portaissa kulkeminen on vanhukselle vaivalloista ja epävarmaa, hänen ulkoilumahdollisuutensa heikkenevät. Liikunnan puute taas saattaa entisestään heikentää liikuntakykyä, ja pian asukas tarvitsee apua kaikkeen toimintaansa. Liikuntarajoitteisille soveltuvia asuntoja täytyy asuntomarkkinoilla olla tarjolla paljon enemmän kuin on niiden tarvitsijoita, sillä tällaisen asunnon ostajalta ei voida edellyttää liikuntarajoitteisuutta. Koska suuressa osassa liikuntarajoitteisille soveltuvista asunnoista asuu normaalisti liikkuvia, tullee sopivista asunnoista tulevaisuudessa pula. Yhteiskunnan näkökulmasta keskeinen ongelma on se, pystytäänkö kotona asuville vanhuksille tarjoamaan riittävästi palveluja, jotta heidän ei tarvitsisi muuttaa palveluasuntoihin. Kotihoitopalvelut ovat kasvava menoerä kuntien taloudessa, mutta palveluasuminen on joka tapauksessa vielä kalliimpaa. Kansantaloudellisen merkityksen lisäksi kerrostalojen hissittömyys koskettaa meistä suurta osaa myös henkilökohtaisesti: voi pohtia, millaista on elää viimeisinä elinvuosinaan ”vankina” omassa kodissaan, kun sieltä ei pääse ilman apua ulos, tai millaista on joutua muuttamaan omasta kodistaan laitokseen, koska alentunut liikuntakyky estää itsenäisen elämisen vanhanaikaisessa asuintalossa. 400 Yhteiskunnan tuki 200 Valtio tukee hissien rakentamista hissittömiin kerrostaloihin varsin avokätisesti. Kokonaistaloudellisesti on jälkiasennushissien rakentaminen hyvin edullista. Hissiasennuksesta syntyy yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, jos sen ansiosta voidaan vähentää kotihoitokäyntejä. Stakesin laskelmien mukaan yksi hissi on kokonaistaloudellisesti kannattava, mikäli sen ansiosta voidaan vähentää kuusi kotihoitokäyntiä viikossa. Asetettaessa vastakkain pelkästään ne kustannukset, jotka koituvat valtiolle hissirakentamiselle myönnetyn tuen muodossa, ja kotihoidon kustannukset, tulee hissi selkeästi edullisemmaksi. Eräässä tutkimuksessa palvelutaloon muuttaneista vanhuksista 13 % ilmoitti muuton syyksi oman asuintalonsa hissittömyyden5. Jos hissillä voidaan siirtää laitosasumiseen siirtymistä myöhemmäksi, ovat syntyneet säästöt entistä suuremmat.6 0 1921 - 1946 - 1961 - 1966 - 1971 - 1976 - 1981 1945 1960 1965 1970 1975 1980 1985 Kuva 3. Asuinkerrostalojen keskimääräinen vuosittainen rakentamisvolyymi hissin esiintymisen mukaan (lähde: Jukkola 1990) 1) Tilastokeskus 2004. 2) Stakes 2005. 3) Tilastokeskus 2004. 4) Stakes 2005. 5) Rönkä ym. 1997 s. 19. 6) Stakes 2005. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon tulevaisuudessa esteettömistä asunnoista tulee pula hissirakentaminen on kokonaistaloudellisesti kannattavaa 1. Hissittömät kerrostalot 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0% 65– v. 15–64 v. 0–14 v. 1900 1950 2000 2040* *ennuste Kuva 4. Väestörakenne Suomessa (lähde: Tilastokeskus 2004) Ikä 90 80 70 60 Valtion Asuntorahasto (ARA) myöntää avustusta asuinrakennusten korjaushankkeille, joissa tehdään mahdolliseksi liikuntaesteisen pääsy rakennukseen, asuntoon tai muihin asuinrakennuksen tiloihin. Valtion tukea hissihankkeille on voinut saada vuodesta 1990 lähtien 30 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Vuodesta 1997 avustuksen yläraja nostettiin 50 %:iin.7 Lisäksi useat kunnat myöntävät 5 – 15 %:n lisäavustuksen ARA:n tukemiin hankkeisiin. Esimerkiksi Helsingissä on mahdollista saada jopa 60 % tukea hissihankkeen kaikista kustannuksista. Avustuksia myönnettäessä tarkastellaan kulkuyhteyksiä kokonaisuutena, jolloin rakennustoimiin voi liittyä muitakin muutoksia kuin hissin rakentaminen. Vaikka tavoitteena on mahdollisimman täydellinen esteettömyys, ei sen toteutuminen ole avustuksen ehdoton edellytys. Tukea on myönnetty myös hankkeille, joissa portaatonta kulkua hissille ei ole pystytty järkevällä ratkaisulla järjestämään.8 Eräissä kaupungeissa hissirakentamisen edistämiseen on sitouduttu kaikilla hallinnonaloilla. Varsinkin Helsingissä rakennusvalvonta, kaupunkisuunnittelu, kaupunginmuseo ja pelastuslaitos ovat tehneet runsaasti yhteistyötä asian edistämiseksi. Eri sektoriviranomaiset ovat muokanneet omia vaatimuksiaan ja menettelytapojaan rakennuslupaprosessissa, jotta päämäärä lisätä hissirakentamista saavutettaisiin. Esimerkiksi kaupungin pelastuslaitos on sallinut portaiden kaventamisen. Samalla se kuitenkin valvoo, ettei talojen kokonaisturvallisuus pääse heikentymään. Useissa tapauksissa on hissihankeen ja portaiden kaventamisen yhteydessä saatu aikaan paloturvallisuuden kannalta suorastaan parannuksia, kun esimerkiksi portaiden kaventamisen ehdoksi on asetettu huoneistojen erottaminen nykyaikaiseen tapaan erillisiksi palo-osastoiksi lisäämällä huoneistoihin sisäpuoliset paloa pidättävät ovet.9 Helsingissä perustettiin vuonna 2000 niin kutsuttu hissiprojekti, jonka tavoitteeksi asetettiin hissirakentamisen edistäminen sekä yksityisiin että kaupungin omistamiin asuntoihin. Kaupunkilaisten palveluksessa toimii hissiasiamies, joka neuvoo taloyhtiöitä ja isännöitsijöitä hissihankkeisiin liittyvissä kysymyksissä. Valtion asuntorahasto viranomaisyhteistyötä hissirakentamisen edistämiseksi Miehet 50 40 Naiset 30 20 10 0 1911–1920 1931–1940 1956–1960 1976–1980 1996–2000 Kuva 5. Eliniän odote syntymävuoden mukaan (lähde: Tilastokeskus 2004) kpl 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Hissirakentaminen on vähäistä Runsaasta tuesta ja markkinoinnista huolimatta hissinrakennushankkeita on toteutettu odotettua vähemmän. Avustuksia ARA on myöntänyt viime vuosina reilu 100 vuodessa10. Stakesin laskelmien mukaan täytyisi hissejä asentaa 2 500 kappaletta vuodessa, jos puolet hissittömistä kerrostaloista haluttaisiin varustaa hissillä seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.11 Helsingissä suurin puute hisseistä on vanhoissa 1960-luvulla rakennetuissa lähiöissä, mutta avustuksia eniten hakevat ja saavat kantakaupungin vanhat taloyhtiöt12. Kantakaupungin kerrostaloissa on tyypillisesti lähiötaloja enemmän kerroksia, ja siten niiden asukkailla on keskimäärin enemmän porrasaskelmia noustavana päästäkseen asuntoonsa. Siksi kantakaupungissa sijaitsevassa taloyhtiössä hissi on keskimääräiselle asukkaalle suhteellisesti suurempi parannus. Tätäkin merkittävämpi tekijä hissihankkeiden suosiolle kantakaupungissa saattaa olla kuitenkin taloudellinen13. Matalammissa lähiötaloissa on yhtä potentiaalista hissiä kohti keskimäärin vähemmän asuntoneliöitä, jolloin asuntoneliötä kohden laskettuna hissin kustannukset ovat mahdollisesti korkeammat14. Kantakaupungin alueella, jossa asuntojen hinnoilla ei näytä olevan ylärajaa, voidaan hissin olettaa nostavan edelleen kiinteistön ja siis asuntojen arvoa. Lähiöissä tällainen mahdollinen arvonnousu on todennäköisesti vähäisempää. Sen lisäksi, että kantakaupungin asukkailla on keskimääräistä paremmat taloudelliset edellytykset sijoittaa rahaa rakennushankkeeseen, on suuret perusparannusremontit näissä taloyhtiöissä usein jo tehty. Lähiötaloyhtiöillä saattaa pahimmillaan olla edessään useita kalliita ja välttämättömiä korjaushankkeita kuten putki- tai julkisivuremontti. Monilla vanhoilla taloyhtiöillä on lisäksi käytössään oiva rahoituskeino: yhä suositummaksi on tullut muuttaa ullakkokerros asuinkäyttöön, jolloin uusien asuinneliöiden tai rakennusoikeuden myynnistä saaduilla tuloilla taloyhtiö voi rahoittaa hissinrakentamisen. tuki ja tarve eivät kohtaa Kuva 6. ARA:n hissiavustukset vuosina 1998 - 2004 (lähde: ARA) 7) Rönkä ym. 1997 s. 28. 8) Holappa. 9) Holappa, Rontu. 10) Valtion asuntorahaston korjausavustukset hissien rakentamiseen vuosina 1998-2004. 11) Stakes 2005. 12) Holappa. 13) Wallenius. 14) Hissien kustannushaitari on erittäin suuri hissin sijoituspaikasta ja vaadittavista rakennustöistä riippuen. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 2. Esteettömyys asuinrakennuksessa Rakennuksen esteettömyydellä tarkoitetaan laajasti ymmärrettynä rakennuksen toimivuutta ja turvallisuutta niissä tehtävissä, joihin se on tarkoitettu. Asunnon sisällä toimivuus on sitä, että asunnon varustetaso ja mitoitus vastaavat asukkaan tarpeita. Se, mikä on yhdelle toimiva ratkaisu, ei välttämättä ole ihanteellinen toiselle. Jo ihmisten pituuserot asettavat erilaiset mitoitusihanteet esimerkiksi keittiökalusteille. Asunnon sisäiset kynnykset ja tasoerot vaikeuttavat monien asukasryhmien toimintaa asunnossa ja tekevät itsenäisen selviytymisen joillekin mahdottomaksi. Asunnon ulkopuolisissa tiloissa esteettömyys on ennen kaikkea kulkureittien kuljettavuutta, sitä että asukas tai asuinrakennuksessa vieraileva pääsee asuntoon ja muihin asuinrakennuksen tiloihin. Nykyisin asuinrakennuksen toimivuudelle asetetaan aivan erilaiset vaatimukset kuin ennen. Syynä tähän ei ole ainoastaan nykyisen korkean elintason tuoma vaatimustason kasvu, vaan 1900-luvun kuluessa tapahtuneet muutokset kotielämän luonteessa. Joskus kotona asui useita sukupolvia, jolloin esimerkiksi vanhuksella oli aina ympärillään auttavia käsiä. Nykyisin vanhuudessa eletään enimmäkseen yksin tai kaksin toisen vanhuksen kanssa. Yhteiskunta on osittain ottanut sosiaalisen turvaverkon roolin. Vauraassakaan kodissa ei enää asu palvelijoita, jotka ovat aina paikalla kun apua tarvitaan. asumiskulttuuri on muuttunut Tasoerot Portaat ovat epävarmasti liikkuvalle eräs keskeisin kulkureitteihin liittyvä este asuinrakennuksessa. Kynnyksiä voidaan helposti tasoittaa ja oviaukkoja useissa tapauksissa leventää, mutta tasoerojen poisto ei ole aivan yksinkertaista. Portaat eivät ainoastaan estä eräiden henkilöiden pääsyn rakennukseen ja rakennuksesta ulos, vaan muodostavat myös merkittävän loukkaantumisriskin. Bengt-Vilhelm Levón on arvioinut, että porrastapaturmia tapahtuu Suomessa vuosittain noin 14 500. Ruotsissa on tutkittu porrastapaturmia ja portaissa liikkumista. Tutkimusten mukaan suurin osa onnettomuuksista sattuu portaita alaspäin kuljettaessa, ja kantamukset pahentavat tapaturman seurauksia. Eniten porrastapaturmia sattuu lapsille ja vanhuksille.1 Nykypäiviin saakka hissiin on suhtauduttu pikemmin ylellisyyskapineena kuin välttämättömänä tai edes hyödyllisenä apuneuvona. Sittemmin siitä on tullut rakennusten vakiovaruste, jota pidetään välttämättömänä – ei ainoastaan erityiskäyttäjäryhmien takia – vaan yhtä lailla kenen tahansa apuvälineenä. Hissi on sähkötoiminen kone, jota koskevat erityiset hissimääräykset. Hissikuilu on se rakennuksen osa, jossa hissi liikkuu. Siihen ei saa asentaa mitään hissin toimintaan kuulumattomia osia. Hissin toiminta-alueelle ei myöskään kukaan muu saa kajota kuin erityisesti hissien tekniikkaan koulutuksen saanut henkilö. Hissin lisäksi on olemassa muitakin tasonvaihtolaitteita, esimerkiksi porrashissit ja vammaishissit. Kun hissitekniikkaa ohjaa Euroopan unionin hissidirektiivi, muista tasonvaihtolaitteista on säädetty konedirektiivissä. Porrashissit ovat tasonvaihtolaitteista kaikkein keveimpiä. Niissä on istuin tai kuljetustaso, joka liikkuu portaan viereen asennettua kiskoa pitkin tasolta toiselle. Toinen konedirektiivin mukainen laitetyyppi on vammaishissi, jota kutsutaan myös kevythissiksi. Se on tavallista hissiä hitaampi ja pystyy kuljettamaan hissiä vähemmän kuormaa. Turvamääräyksistä johtuen vammaishissi liikkuu vain, kun käyttäjä pitää painonapin pohjaan painettuna. Sekä porrashissi että vammaishissi vievät konehuoneettomina ja kevytrakenteisina hyvin vähän tilaa ja soveltuvat siksi paikkoihin, joihin varsinaista hissiä ei ole tilaa asentaa. Kuva 7. Porrashissi. (Kuva: KONE Hissit Oy) hissit 1) Ekman ym. 1992 s. 2-3. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 2. Esteettömyys asuinrakennuksessa Esteettömyys ja rakentamisen ohjaus Rakentaminen on meillä tarkasti säädeltyä toimintaa – luodaanhan siinä yhteistä ympäristöä monen sukupolven käytettäväksi. Esteettömyys on käsitteenä tullut rakentamisen ohjaukseen varsin myöhään. Ensimmäinen maininta liikkumisesteisille soveltuvasta ympäristöstä tuli Suomen rakennuslainsäädäntöön vuonna 1973, kun rakennusasetukseen kirjattiin, että yleisölle tarkoitettujen tilojen suunnittelussa tuli ottaa huomioon myös henkilöt, joiden ”liikuntakyky tai kyky suunnistautua on iän, vamman tai sairauden takia rajoittunut”. Vuonna 1979 vaatimus sai konkreettisemman asun, kun astui voimaan rakentamismääräyskokoelman osa F1, Liikkumisesteetön rakentaminen. Sekin käsitteli vain julkisten tilojen rakentamista. Asuntohallitus asetti vuonna 1989 työryhmän pohtimaan asuntorakentamisen ohjausta liikkumisesteisille paremmin soveltuvaksi.2 Vuonna 1994 tuli rakentamismääräyskokoelmaan ensimmäinen asuntorakentamista ohjaava osa G1, Asuntosuunnittelu. Siinä asetettiin vaatimus, että vähintään nelikerroksisiin kerrostaloihin tuli asentaa pyörätuolinkäyttäjälle soveltuva hissi. Myös kolmikerroksisiin taloihin piti asentaa hissi, jos porrasyhteyttä kohti oli vähintään kuusi asuntoa sisäänkäyntitason yläpuolisissa kerroksissa. Tähän sääntöön oli kuitenkin poikkeus: silloin, kun tontin maantasokerroksen kerrosalasta oli pääosa suunniteltu liikkumisesteisille soveltuviksi asunnoiksi, ei kolmikerroksiseen taloon tarvittu hissiä. Viimeksi mainittuun sääntöön sisältyy ristiriita. Koska maantasokerrokseen muuttajilta ei voida edellyttää liikuntaesteisyyttä, eivät liikuntaesteisille suunniteltujen asuntojen kysyntä ja tarjonta välttämättä kohtaa. Toisaalta, jos yläkerran asukas vammautuu, ei häntä lohduta se, että samassa taloyhtiössä on myös liikuntaesteisille suunniteltuja asuntoja. Yhteiskunnan ohjauksella pyritäänkin siihen, että markkinoilla olisi riittävä määrä tarjolla liikuntaesteisille soveltuvia asuntoja. Tämän vuoden maaliskuussa tulivat voimaan uudet F1- ja G1-asetukset, joissa on tiukennettu ympäristön esteettömyyteen liittyviä määräyksiä. Kerrostalot täytyy nykyisin varustaa pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjille soveltuvalla hissillä jo silloin, kun käynti johonkin asuinhuoneistoon on sisäänkäyntikerros mukaan lukien rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Esteettömyyttä on asetuksessa käsitelty aiempaa kokonaisvaltaisemmin, sillä jo rakennuksen ulkopuoliset kulkuyhteydet tulee tehdä liikuntaesteiselle soveltuviksi. Uudessa asetuksessa osaa F1, Esteetön rakennus, sovelletaan myös asuinrakennuksiin niiltä osin kun asuntorakentamista käsittelevessä G1:ssä määrätään rakennuksen soveltumisesta myös liikuntaesteisen käyttöön. Eräs asuinrakennusten esteettömyyteen vaikuttava säännöstö on ollut valtion lainoittamaa, niin kutsuttua Arava-asuntotuotantoa ohjaava normisto. Vuoteen 1982 saakka valtion lainoittamassa Arava-rakentamisessa hissi sallittiin vain vähintään 5-kerroksisiin taloihin. Arava-ohjeissa hissiä edellyttävä vähimmäiskerroslukumäärä laski vaiheittain ensin neljään vuonna 1982 ja vuonna 1990 kolmeen kuitenkin edellyttäen porrashuonetta kohdin olevan yhteenlasketun huoneistoalan ylittävän 700 m². Arava-normiston seurauksena maahamme on rakennettu runsaasti juuri kolmi- nelikerroksisia hissittömiä taloja.3 rakennuslainsäädäntö uudet rakennusmääräykset Arava-tuotanto Esteettömyys vanhoissa asuinrakennuksissa Rakentamista ohjaavat säädökset antavat paljon tulkinnanmahdollisuuksia olemassa olevien rakennusten muutoshankkeisiin. Rakennusmääräyskokoelman määräykset koskevat rakennuksia, joiden lupahakemukset ovat tulleet vireille asetuksen voimaantulon jälkeen. Kun vanhat rakennukset eivät välttämättä edes alun perin ole täyttäneet nykyisiä määräyksiä esimerkiksi paloturvallisuuden suhteen, on selvää, että muutoshankkeissa joudutaan analysoimaan huolellisesti uudistuksen aiheuttamat vaikutukset. Valvovan viranomaisen tehtävänä on varmistaa, ettei muutosrakentamisessa tapahdu oleellista heikennystä olemassa olevaan tasoon nähden, vaikka vanhan rakennuksen kaikinpuolista uudistamista nykymääräyksiä vastaavaksi ei voidakaan vaatia. Maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n kolmannessa momentissa säädetään rakennusmääräyskokoelman määräysten soveltamisesta korjausrakentamiseen seuraavaa: ”Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.” Myös Ympäristöministeriö on jättänyt paikallisviranomaisille paljon valtaa harkita muutostöitä tapauskohtaisesti. 2) Könkkölä 2003 s. 17. 3) Sama s. 18 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 2. Esteettömyys asuinrakennuksessa Tavoitteena korjaus- ja muutoshankkeissa on kokonaisuuden parannus. Esimerkiksi jälkiasennushissi voi parantaa jokapäiväistä turvallisuutta, kun porrastapaturmariski vähenee. Vaikka samalla poistumistie saattaa kaventua, voidaan riskejä analysoimalla kokonaisturvallisuuden havaita ehkä parantuvan. Jos sektoriviranomaiset pitävät jonkin rakennuksen kohdalla oman vastuualueensa saavutetusta tasosta joustamattomasti kiinni, voi kokonaisuuden kannalta selkeä parannus jäädä toteutumatta. Näin on valitettavasti tilanne monissa suomalaisissa kaupungeissa, joissa pelastusviranomainen ei salli vähäisintäkään portaan kaventamista alle nykyvaatimuksen mukaisen 1200 mm:n. Helsingissä eri viranomaisten yhteistyöllä pyritään kaikkien osa-alueiden kannalta aikaisempaa parempaan tilanteeseen. Esimerkiksi pelastusviranomainen on salliessaan portaan kaventamisen kiinnittänyt huomiota talon yleiseen paloturvallisuuteen ja eräissä tapauksissa edellyttänyt talon muun paloturvallisuuden parantamista. Vanhoissa taloissa asuntojen tulipaloa huonosti kestävät ovet esimerkiksi muodostavat merkittävämmän riskin paloturvallisuuden kannalta kuin portaan leveys. Tällaisessa tapauksessa pelastuslaitos on asettanut portaan kaventamisen ehdoksi asuntojen paloa pidättävän lisäoven asentamisen asunnon puolelle. Toinen parannuskeino on ollut niin kutsuttujen kuivanousujen lisääminen porraskäytävään. Kuivanousu on tyhjä putki, jossa on liityntä jokaisella kerrostasanteella. Sammutustilanteessa vesi johdetaan kerroksiin nousua pitkin. Kun portaat säilyvät vapaina sammutusletkuista, portaissa liikkuminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa.4 tavoitteena kokonaisturvallisuuden ja -käytettävyyden parannus Kuva 8. Jälkiasennushissin yhteydessä asennettu kuivanousu. 4) Rontu. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 10 3. Rakennussuojelu Rakennettuun ympäristöömme liittyy arvoja, arvokkaina pidettyjä asioita ja ominaisuuksia, joiden säilymistä pidämme toivottavana. Suojelun tehtävä on säilyttää näitä arvoja ja välittää niitä edelleen tuleville sukupolville. Tällaisia arvoja ovat esimerkiksi kulttuurihistorialliset ja esteettiset arvot. Eräs tärkeimmistä rakennukseen liittyvistä arvoista on sen käyttö. Vaikka arvot ovat jossain määrin aikakaudesta riippuvia, ovat ne samalla kulttuuriin sidottuja ja siten välittyvät muodossa tai toisessa sukupolvelta toiselle. Rakennettu ympäristö on meille yhteinen ja säilyy pidempään kuin itse elämme. Siksi sen vaalimisessa ja kehittämisessä on kysymys pitkäjänteisestä toiminnasta. Kulttuuriympäristön todellinen vaaliminen on mahdollista vain mikäli eri toimijat pystyvät sitoutumaan joihinkin yhteisiin päämääriin. yhteiset päämäärät suojelun onnistumisen edellytys Kulttuurihistoriallinen arvo Kulttuurihistoriallisesti rakennus voi olla edustava esimerkki aikansa arkkitehtuurista. Asuinrakennus voi olla ainoa elävä todiste tietyn aikakauden ja sosiaaliluokan asumiskulttuurista. Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo voi perustua myös harvinaisuuteen, joko siten, että se on yksi viimeisiä säilyneitä aikansa rakennustyypin edustajia, tai että jo valmistuttuaan se on ollut ainutlaatuinen erikoisuus. Alkuperäisyys on monessa yhteydessä mainittu kulttuurihistoriallinen arvo mutta rakennuksen kohdalla ei aivan kiistaton1. Alkuperäisyyden vaalinta johtaa usein ristiriitaan rakennuksen käyttöarvon kanssa, ja äärimmilleen vietynä se saattaa uhata koko rakennuksen olemassaoloa, sillä rakennuksen ylläpitoon kuuluu olennaisesti rakennusosien uudistaminen ja kunnostaminen. Rakennussuojelun asiantuntijat joutuvat pohtimaan, säilyykö rakennus alkuperäisempänä, jos sen kunnostuksessa käytetään samoja materiaaleja ja työtapoja kuin rakennusta rakennettaessa. Entä miten tulee suhtautua rakennukseen, jonka eri rakennusvaiheissa on jo käytetty erilaisia materiaaleja? Mitkä niistä edustavat oikeaa alkuperäisyyttä? Runsaasti kulttuurihistoriaa voi sisältyä rakennukseen, jonka rakennushistoria sisältää useita eri vaiheita: tätä kutsutaan kerroksisuudeksi. Eri-ikäiset rakennusosat kertovat eri aikakausista, eri aikojen ihanteista ja rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksista. Rakennuksella voi olla korkea symboliarvo, jos se on ollut esimerkiksi jonkin merkittävän historiallisen tapahtuman näyttämönä. Asuinrakennusten symboliarvoa todistavat lukuisat talojen seiniin kiinnitetyt entisistä asukkaista kertovat laatat. edustavuus harvinaisuus alkuperäisyys kerroksisuus symboliarvo Esteettinen arvo Rakennukset ja rakennettu ympäristö synnyttävät esteettisiä kokemuksia. Estetiikan riippumattomuudesta muista arvoista on eriäviä näkemyksiä, mutta varsinkin ympäristöön – ja siis rakentamiseen – liittyviä esteettisiä arvoja lienee vaikea erottaa muista arvoista2. Luonnonmukaisuus, ekologisuus, toimivuus, tyylipuhtaus, kalleus, harvinaisuus ja ainutlaatuisuus voivat olla rakennetussa ympäristössä koettuun esteettiseen elämykseen vaikuttavia seikkoja. Tietämys rakennuksen historiasta, suunnittelijan pyrkimyksistä tai rakennusajankohdan ihanteista saattavat kohottaa rakennuksen esteettistä arvoa. ”Puhtaat” esteettiset ominaisuudet, vaikkapa muodon jännitteisyys tai suhteiden harmonisuus – jos tällaisia täysin riippumattomina edes on olemassa – jäävät helposti muiden arvojen taustalle. arvojen keskinäinen riippuvuus 1) Mm. Sinisalo on nähnyt tämän ongelmana. 2) Sepänmaa 1991, s. 46. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 11 3. Rakennussuojelu Esteettinen arvo voidaan useissa yhteyksissä nähdä laajempana kuin pelkkänä kauneutena. Ihmisen elinympäristön kohdalla lienee kuitenkin tavoittelemisen arvoista nimenomaan positiivinen esteettinen laatu. Oma elinympäristö ei ole samalla tavalla valinnainen esteettinen kokemus kuin esimerkiksi taideteoksen havainnointi näyttelyssä. Käyttöarvo Rakennuksen tärkein tehtävä on palvella ihmisiä siinä käytössä, jossa se parhaillaan on. Käyttämätön rakennus on välittömästi uhanalainen ja katoaa ennen pitkää, vaikka ihminen ei sitä aktiivisesti hävittäisikään. Rakennus ei ole esine, joka voitaisiin laittaa kaappiin odottamaan, jos sille tulevaisuudessa löytyisi käyttöä. Koska rakennuksen olemassaoloon liittyy olennaisesti sen käyttö, on se osa tämän päivän elämää, ja siten vanhakin rakennus on osa nykyaikaa3. Asuinrakennuksen tehtävä on toimia asukkaidensa kotina ja vastata nykyisiä asumisen tarpeita ja asumistasoa. Tämän arvon säilyttäminen on eräs keskeisistä suojelutavoitteista. Tässä mielessä hissilisäys voi myös edistää suojelutavoitteen toteutumista. vanhakin rakennus on osa nykyaikaa Arvojen tunnistaminen Se, mitä pidämme arvokkaana, ei ole kaikille ja kaikkina aikoina sama. Erilaiset muotivirtaukset ovat muuttaneet elinympäristöämme milloin mihinkin suuntaan. Moniarvoisessa ja nopeasti aatteita vaihtavassa yhteiskunnassa tarvitaan asiantuntijoita, joiden tehtävä on miettiä ympäristöarvoihin liittyviä kysymyksiä4. Esteettisten arvojen kohdalla myös asiantuntijoiden arvostukset muuttuvat ajan kuluessa. Riitta Nikula on esittänyt näkemyksen, että tästä arvostusten muuttumisesta johtuen olisi pyrittävä selvittämään, millaisia syntyaikansa arvoja tai piirteitä rakennus sisältää5. Korjaus- ja muutosrakentamisessa kysymys on siitä, millaisen asun rakennus muutoksessa saa, mitä kenties halutaan säilyttää ja mitä muuttaa. Muutoksen onnistuminen lienee todennäköisempää, jos tunnistetaan rakentamisajan esteettiset pyrkimykset. Kunkin rakennuksen tai rakennuskokonaisuuden kohdalla on pohdittava, mikä juuri siinä on arvokasta ja määriteltävä sille tämän mukaiset suojelutavoitteet. Jarkko Sinisalo on nähnyt ongelmalliseksi, jos suojelutavoitteita määriteltäessä ei vielä täysin tunnisteta tilannetta, jossa niitä joudutaan soveltamaan. Rakennuksessa tehtävä muutostyö voi toteutua väkinäisesti ja tuottaa sekä esteettisesti että suojelutavoitteiden kannalta epämieluisan tuloksen, jos suojelupykälän takia ei voida ennakkoluulottomasti etsiä parasta vaihtoehtoa.6 asiantuntijuuden merkitys muutokset rakennuksessa suhteessa suojelutavoitteisiin Rakennussuojelua koskeva lainsäädäntö Rakennetun ympäristön säilymistä säätelevät maankäyttö- ja rakennuslaki sekä rakennussuojelulaki. Lisäksi muinaismuistoiksi katsottujen rakennusten suojelusta säädetään muinaismuistolaissa, kirkollisten rakennusten suojelusta kirkkolaissa, ja valtion omistamien rakennusten suojelusta on säädetty erillinen asetus. Tärkein rakennussuojelun instrumentti on kaavoitus, mikä tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Asemakaavoitetulla alueella voidaan rakennussuojelulakia soveltaa vain, jos kaavoituksen keinoin ei rakennusta gvoida suojella tai jos rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Maankäyttö- ja rakennuslaissa määritellään lain tavoitteeksi ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista niin, että siinä luodaan hyvää elinympäristöä sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Rakentamiselta edellytetään että sen tuloksena syntyvä rakennus soveltuu maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Korjaus- ja muutostöissä tulee lain mukaan ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet eikä muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimisesta sanotaan, että rakentamisen, korjaus- ja muutostöiden sekä rakennuksen tai sen osan purkamisen seurauksena historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa ei saa turmella. maankäyttö- ja rakennuslaki 3) Sinisalo. 4) Sama. 5) Antti-Poika, Pyykkö 1987, s. 61. 6) Sinisalo esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 12 3. Rakennussuojelu Rakennussuojelulaissa suojelun kohteiksi määritellään sellaiset rakennukset, rakennusryhmät ja alueet, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien tai rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta. Rakennussuojelulain painotus on siis enemmän kulttuurihistoriassa kuin maankäyttö- ja rakennuslain. Koska suurin osa rakennussuojelusta Suomessa tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla, jossa määrätään, kuinka rakennettua ympäristöä yleisesti vaalitaan ja kehitetään, ei rakennussuojelun kohteen tarvitse välttämättä olla tietyn ikäinen. Kulttuurihistoriallisilla arvoilla ei tämän lain hengessä ole myöskään mitään erityisasemaa muihin arvoihin nähden. Juuri siksi rakennussuojelulaki voidaan ottaa instrumentiksi, jos jonkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi katsotun kohteen suojelu ei maankäyttö- ja rakennuslain nojalla onnistu. Toisaalta meidän lainsäädäntömme hengessä tapahtuva suojelu lähtökohtaisesti ottaa huomioon rakennettuun ympäristöön sisältyviä arvoja hyvin laajasti. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon rakennussuojelulaki rakennussuojelu ei rajoitu historiallisiin arvoihin 13 4. Jälkiasennushissiratkaisut Ratkaisut ennen toista maailmansotaa rakennettuihin kerrostaloihin 1800-luvun lopussa kerrostaloja rakennettiin vain suurimpiin kaupunkeihin, ennen kaikkea Helsinkiin. Porrashuoneet ovat ajan rakentamis- ja asumiskulttuurin, mutta myös vallitsevan rakennusjärjestyksen tulos. Vuosisadan vaihteen rakennusjärjestys Helsingissä määräsi pääportaan vähimmäisleveydeksi 1,5 m1. Siksi tuon ajan porrashuoneet ovat myöhemmin rakennettuihin verrattuna varsin tilavia. Toinen mitoitukseen vaikuttava seikka oli se, että porrashuone oli edustustila, jonka tuli viestittää talon asukkaiden varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Käsityövaltainen rakentamistekniikka synnytti viimeisteltyjä ja yksilöllisiä sisätiloja. Varakkaiden ihmisten porrashuoneet koristeltiin seinä- ja kattomaalauksin. Samoissa taloyhtiöissä saattoi olla pienempiä asuntoja palvelevia sivuportaita, joiden mitoitus ja koristelu olivat vaatimattomampia. Suurimpiin asuntoihin saattoi olla kaksi sisäänkäyntiä: juhlallinen pääporrashuone herrasväen käyttöön ja vaatimaton keittiöporras palvelusväen käyttöön.2 Ensimmäiset hissit asennettiin Helsinkiin jo 1800-luvun lopussa, ja ne yleistyivät 1910-luvulta alkaen vähintään nelikerroksisissa taloissa. Hissin myötä kerrosten hierarkia muuttui: varakkaimpien suuret asunnot siirtyivät alemmista kerroksista ylempiin. Hissit sijoitettiin joko porraskäytävän sivuun tai portaiden keskelle.3 Portaiden keskelle sijoitetut hissikuilut valmistettiin yleensä suurisilmäisestä teräsverkosta, jolloin hissin tekniikka avautui asukkaiden ihasteltavaksi ja samalla porrashuone säilytti osan siitä ilmavuudesta ja valoisuudesta, jollainen oli tunnelma hissittömissä porrashuoneissa. Kaikissa seuraavissa hissiratkaisutyypeissä on yleisenä ongelmana se, kuinka ulkoa hissille ja hissiltä asuntoon saadaan järjestettyä portaaton kulku. Hyvin yleisesti sotaa edeltävän ajan kerrostaloissa kadulta joudutaan nousemaan portaita ennen kuin päästään itse porrashuoneeseen. porrahuoneet kertovat rakennusaikansa arvoista portaaton kulku on usein vaikea saavuttaa Hissi porrasvyöhykkeelle Eniten jälkiasennushissejä on ennen viime sotia rakennetuissa taloissa sijoitettu sinne, mihin ne olisi alun perinkin sijoitettu, eli portaiden keskelle. Ratkaisun ongelmana on se, että portaiden keskelle ei useinkaan ole jätetty valokuilua, mikä voisi toimia riittävänä tilana hissille, vaan portaita joudutaan kaventamaan. Hissi asuntovyöhykkeelle Hissille tilan ottaminen asunnosta on harvinainen ratkaisu, koska sen seurauksena asuntopinta-ala pienenee. Tällaisen taloudellisvaikutteisen päätöksen läpivienti on asunto-osakeyhtiössä vaikeaa. Joissain tapauksissa porrashuonetta vasten on ollut komerotilaa tai muuta toisarvoista tilaa, joka on voitu ottaa käyttöön hissikuilulle. Suurten asuntojen kohdalla tällaisen tilan menetys ei ole merkittävä muutos. 1) Saanilahti 1996, Liite 1 s. 7. 2) Mäkinen 2005. 3) Sama. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 14 4. Jälkiasennushissiratkaisut Hissi porrastasanteelle Porrastasanne on joskus niin tilava, että siihen saa mahtumaan hissikuilun ilman että kulku asuntoihin oleellisesti hankaloituu. Ratkaisu on harvinainen. Hissi rakennusrungon ulkopuolelle Sotia ennen rakennetut kerrostalot sijaitsevat yleensä kaupunkikortteleissa, jolloin niillä on kaksi erilaista julkisivua: pääjulkisivu kadulle ja takajulkisivu sisäpihalle. Kadulle ei ulokkeita luonnollisesti voi rakentaa, mutta sisäpihalle esimerkiksi tuuletusparvekkeiden paikalle saadaan rakennettua hissikuilu. Rakennusrungon ulkopuolelle voidaan usein sijoittaa hieman suurempikin hissi. Keskeinen ongelma on se, että porrashuoneen ainoa ulkoseinään rajoittuva sivu sijaitsee yleensä portaan takana. Sinne sijoitettu hissi pysähtyy portaiden puolessa välissä tai lepotasanteella, mutta samalla asuntoihin päästäkseen täytyy kulkea puolen kerroksen matka portaissa. Helsingin Kruununhaassa ongelma on ratkaistu eräässä taloyhtiössä siten, että hissikuilusta on suurten uusien parvekkeiden välityksellä kulku johdettu asuntojen keittiöihin. Ratkaisut toisen maailmansodan jälkeen rakennettuihin porrashuoneisiin 1900-luvun puolivälin jälkeen rakennetut porraskäytävät ovat aikaisempaa pienempiä ja vaatimattomampia. Porraskäytävät eivät enää viestitä talon asukkaiden varallisuudesta, vaan niistä tulee samanlaisia, samalla tavalla mitoitettuja ja viimeisteltyjä kaikkialla. Uusilla asuinalueilla rakennetaan runsaasti kolme- tai nelikerroksisia taloja, joihin ei asenneta hissiä. Lisäksi talot seisovat nyt vapaasti tonteillaan irti muista taloista, eivätkä enää muodosta suljettuja kortteleita. Sodan jälkeen rakennettuihin taloihin hissi sijoitettiin useimmin umpinaiseen kuiluun porraskäytävän sivuun, eikä enää portaiden keskelle kuten aikaisemmin. Kaikki kerrostalotuotanto alkoi asteittain siirtyä elementtien käyttöön, jolloin myös portaat vakioituivat muutamaan standardityyppiin. Yleisin porrastyyppi arvioidaan olevan kaksivartinen porras, lähes yhtä yleinen erilaiset kiertyvän portaan variantit ja kolmanneksi yleisin suora, yksivartinen porras. porrahuoneet vakioituivat muutamaan standardityyppiin Hissi porrasvyöhykkeelle Kaksivartisessa porrashuoneessa yleinen ratkaisu on sijoittaa jälkiasennushissi porrassyöksyjen keskelle kaventamalla portaita tai sivuun, jolloin toisen porrassyöksyn paikalle rakennetaan uudet, kapeammat kaksivartiset portaat. Kaikissa kaupungeissa ei anneta lupaa portaiden kaventamiseen. Jos kaventaminen sallitaan, molemmissa tapauksissa riippuu kerros- ja lepotasojen mitoituksesta, kuinka paljon portaita voidaan kaventaa. Etenkin 1950-luvulla rakennetuissa taloissa sisäänkäyntitaso on usein puolen kerroksen tai muutaman askelman ensimmäistä kerrostasoa alempana. Tällöin porrasvyöhykkeelle sijoitettava läpikuljettava hissi ratkaisee tämän, niin kutsutun puolen kerroksen ongelman. Kiertyvän portaan tapauksessa voidaan useissa tapauksissa olemassa olevan portaan paikalle sijoittaa uudet, jyrkemmät ja kapeammat, erityisesti korjausrakentamiseen suunnitellut elementtiportaat, ja näiden viereen saadaan mahtumaan hissi. Yksivartisissa portaissa hissi voidaan sijoittaa osaksi porrasvyöhykkeelle kaventamalla porrassyöksyä ja kerrostasoa. Joissain tapauksissa portaan vierellä on valokuilu, josta voidaan ottaa hissikuilulle tilaa. Hissi asuntovyöhykkeelle Sodanjälkeisissä taloissa hissin sijoittaminen asuntovyöhykkeelle saattaa olla vaikeampaa kuin vanhemmassa rakennuskannassa johtuen yleisestä asuntojen pienestä koosta. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 15 4. Jälkiasennushissiratkaisut Hissi rakennusrungon ulkopuolelle Kaksivartisessa porrashuoneessa, jossa sisäänkäynnin ja ensimmäisen asuinkerroksen välillä on tasoero, yksi vaihtoehto on sijoittaa läpikuljettava hissi toisen porrassyöksyn paikalle ja rakentaa uudet portaat rakennusrungon ulkopuolelle, jos portaiden kaventaminen ei ole mahdollista. Jos kerrostasanne on ulkoseinää vasten, on käytettävyyden näkökulmasta usein järkevää sijoittaa pelkkä hissi rakennusrungon ulkopuolelle. Tällöin porrashuoneen käytettävyys ei muutu. Jälkiasennuksissa käytettävät hissityypit Uudisrakentamiseen tarkoitetut hissityypit soveltuvat vain harvoin jälkiasennushisseiksi niiden suuren tilantarpeen vuoksi. Nykyisin jälkiasennushisseiksi asennetaan eniten hydrauli-, köysi- ja ketjuhissejä. Hydraulihissi Ruotsissa jälkiasennushissirakentamiseen panostettiin voimakkaasti jo 1980-luvulla, jonka seurauksena kehitettiin niin kutsutut mini- ja kaitahissi (minihiss, smalhiss). Näiden hydraulitekniikkaan perustuvien hissien uutuusarvo oli niiden kuiluissa vaadittavien suojaetäisyyksien sekä ylä- ja alatilojen pienuudessa. Suojatilavarauksia on voitu pienentää hissin hitaan nopeuden ja hissityypille kehitettyjen suojalaitteiden ansiosta. Minihissi on korinsa sisämitoilta 800 x 1400 mm kokoinen ja siten useimmille pyörätuoleille soveltuva. Tavallinen kuilu on ulkomitoiltaan noin 1100 mm leveä ja 1650 mm syvä. Kaitahissin 800 x 1900 mm:n koriin mahtuu nykyisin käytettävä ambulanssipaari, ja sen kuilun tavalliset ulkomitat ovat 1100 mm ja 2150 mm. Ulkomitat vaihtelevat hieman valmistajan mukaan. Jos hissiltä ei edellytetä läpikuljettavuutta, voidaan minihissin nostomekanismi sijoittaa korin taakse, jolloin kuilusta voidaan tehdä noin 100 mm kapeampi. Hissikorin koot eivät perustu määräyksiin, joten niitä voidaan periaatteessa räätälöidä kohteen mukaan, jolloin kuilun ulkomittojakin voidaan tarvittaessa jonkin verran muuttaa. Molempia hissityyppejä valmistetaan myös läpikuljettavina, eli sellaisina, joissa hissikorin molemmilla seinustoilla on ovet. Läpikuljettavuudesta voi olla hyötyä, jos esimerkiksi sisäänkäynti sijaitsee puoli kerrosta ensimmäistä asuinkerrosta alempana. Vähäisen ala- ja ylätilan ansiosta hissikuilun alle ei tarvitse avata suurta tilaa eikä hissikuilua usein tarvitse viedä katon läpi ja tehdä talon räystäslinjan yläpuolelle kohoumaa. Hydraulihissin konehuone on pieni, noin puolen neliön kokoinen, ja sitä ei tarvitse sijoittaa välittömästi hissikuilun yhteyteen. Hydraulihissit ovat energiataloudeltaan nykyisiä köysihissejä huonompia. Myös niiden nostovoiman välittäjänä käytetty suuri öljymäärä säännöllisesti vaadittavine vaihtoineen pudottaa hydraulihissin ekologisuudessa muita hissityyppejä heikommaksi. mini- ja kaitahissi Konehuoneeton köysihissi Hissimarkkinoille on viime aikoina tuotu uusia konehuoneettomia köysihissejä. Ne ovat energiataloudellisesti hyviä ja hydraulihissejä ekologisempia, mutta ainakaan vielä ei ole olemassa sovelluksia, joissa päästäisiin yhtä hyvään kuilun ja hissikorin hyötysuhteeseen kuin edellä mainituissa hydraulitekniikkaan perustuvissa mini- ja kaitahisseissä. Ketjuhissi Ruotsissa erittäin paljon jälkiasennuksissa käytetty hissityyppi on ketjuhissi. Se on hyvin kustannustehokas ratkaisu, jossa hissikorin ja hissikuilun vaatiman pinta-alan suhde on erittäin edullinen. Hissistä on tarjolla erittäin monenkokoisia kori- ja kuiluKuva 9. Konehuoneettoman hissin ”konehuone”. (kuva: KONE Hissit Oy). esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 16 4. Jälkiasennushissiratkaisut suunnittelu, valvonta yms. 7% lvis- ym. työt 7% 11 500 € 11 500 € 71 500 € ratkaisuja, jolloin sen asennus onnistuu erittäin ahtaaseenkin, jopa alle yhden neliön tilaan. Jälkiasennushisseissä ratkaiseva tekijä on usein hissikuilun riittävän kapeuden, hissikorin riittävän leveyden ja läpikuljettavuuden yhdistelmä. Ketjuhissillä saadaan kaitahissin mitat täyttävä läpikuljettava hissi kuiluun, jonka ulkomitat ovat vain 1000 mm. Myös ketjuhissi on konehuoneeton. Toisin kuin edellä mainituissa hissityypeissä, hissin itsekantava kuilu on sen kiinteä osa. Tämän hissityypin heikkous on edellä mainittuja hissityyppejä suurempi käyntiääni. Käytännössä tämä ketjusta syntyvä mekaaninen kolina on saatu pienennettyä erittäin vähäiseksi muun muassa kuilun hyvällä äänieristyksellä. Ääneneristyssyistä kuilut ovat aina lasiverhoiltuja tai umpinaisia, eivät koskaan teräsverkkoa. hissi 43 % 71 500 € Hissikuilu rakennustyöt 43 % hissille on valmis tila 180 000 € 160 000 € 140 000 € 120 000 € 100 000 € 80 000 € 60 000 € 40 000 € 20 000 € 0€ Kuva 10. Hissihankkeen keskimääräinen kustannusjakauma Helsingissä vuonna 2002 (lähde: Helsingin hissiprojekti) Hissikuilu on hissin toiminta-alue, johon ei saa sijoittaa hissin toimintaan kuulumattomia asioita. Jos esimerkiksi kerrostalon paloturvallisuutta parannetaan asentamalla porraskäytävään kuivanousuputki, ei sitä saa asentaa hissikuiluun, vaikka siellä olisi runsaastikin tyhjää tilaa. Hissikuiluun on pääsy ainoastaan valtuutetuilla hissiasentajilla. Kuilu täytyy olla siten suojattu, ettei sinne pääse työntämään ulkopuolisia esineitä tai esimerkiksi sormea siten, että henkilöturvallisuus kärsisi tai hissin toiminta vaarantuisi. Kuilun seinämien iskunkestävyydestä ja taipumajäykkydestä on tarkat ohjeet.4 Tämän vuoksi nykyiset hissikuilut ovat entistä umpinaisempia. Jälkiasennushissien tapauksessa kuilua ei ole aina mahdollista tai järkevää kiinnittää ympärillä oleviin rakenteisiin ja siksi siltä vaaditaan itsekantavuutta. Jotta kuilu saadaan mahtumaan mahdollisimman pieneen tilaan, on hyvin tavallista, että kuilun kulmissa on kantavat teräsprofiilit. Jos kuilu on mahdollista tehdä rakenteellisesti osaksi olemassa olevaa rakennusta, on kuilun ulkoinen olemus vapaammin valittavissa. Hissihankeen kustannukset hissille leikataan tila hissi sijoitetaan rakennusrungon ulkopuolelle uusi porras uusi porras rakennusrungon ulkopuolelle Jälkiasennushissihankkeiden kustannukset vaihtelevat huomattavasti. Helsingissä vuonna 2002 asennetuissa hisseissä se oli 67 000 eurosta 325 000 euroon5. Viime aikoina hissihankkeiden kustannukset ovat nousseet voimakkaasti, minkä Helsingin hissiasiamies Erkki Holappa arvioi johtuvan kilpailun vähäisyydestä alalla.6 Hissihankkeen kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä ovat hissin sijoituspaikka sekä se, joudutaanko rakentamaan uudet portaat tai kokonaan uusi rakennusosa julkisivun ulkopuolelle. Edullisinta hissi on sijoittaa valmiiseen aukkoon, joko alun perin jätettyyn hissivaraukseen tai porrashuoneessa sijaitsevaan valokuiluun. Kustannukset nousevat, jos hissille joudutaan leikkaamaan tilaa portaista ja / tai kerrostasanteesta. Rakennusrungon ulkopuolelle rakennettavat osat ja uudet portaat nostavat edelleen kustannuksia. Helsingin hissiprojektissa on kehitetty erilaisia vaihtoehtoisia malleja kustannusten jakamiseksi asuntojen kesken. Tavallisin jyvittää rakennustöistä aiheutuvia kustannuksia asuntojen kesken taloyhtiössä on jakaa ne yhtiöjärjestyksessä määriteltyjen vastikkeiden suhteessa. Vaihtoehtoinen, epäilemättä oikeudenmukaisempi tapa on jakaa kustannukset kullekin asunnolle noustavien porrasaskelmien lukumäärän suhteessa samassa kerroksessa sijaitsevien asuntojen kesken asuntopinta-alojen suhteessa. Molempia laskentaperusteita on Helsingissä käytetty ja sen lisäksi näiden sekamuotoja.7 Kuva 11. Hissihankkeen keskimääräinen kustannusjakauma Helsingissä vuonna 2002 (lähde: Helsingin hissiprojekti) 4) Viitala. 5) Helsingin hissiprojekti. 6) Holappa. 7) Sama. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 17 5. Hissilisäyksen vaikutus porrashuoneen käytettävyyteen ja turvallisuuteen Vaikka hissilisäys on aina jostain näkökulmasta katsoen parannus, samalla se saattaa heikentää porrashuoneen toiminnallisuutta ja turvallisuutta tietyissä tilanteissa. Epävarmasti liikkuvien näkökulmasta hissi on selvästi parannus jokapäiväisiin tilanteisiin. Riippuu hissikorin koosta, mitkä käyttäjäryhmät pystyvät sitä hyödyntämään. Jälkiasennushissien tapauksessa pystytään harvoin soveltamaan vallitsevia uudisrakentamisen mitoituksia. Lopputulos on kompromissi, jossa erilaiset, ehkä ristiriitaisetkin tavoitteet pyritään sovittamaan mahdollisimman hyvällä tavalla yhteen. Vaikka ratkaisusta ei saada kaikilta osiltaan ihanteellista, pyritään siihen, että kokonaisuus on entistä parempi ja etteivät kokonaisturvallisuus ja kokonaiskäytettävyys ainakaan heikkene. Porrasturvallisuus Hissiasennus vähentää porrastapaturmariskiä, sillä epävarmasti liikkuvien ei enää tarvitse käyttää portaita. Riippuen siitä, mihin hissi sijoitetaan ja vaihdetaanko samalla portaat, hissin rakentaminen saattaa heikentää tai parantaa portaiden käytettävyyttä ja turvallisuutta. Ruotsissa tehtyjen tutkimusten valossa turvallisimmat portaat ovat kaksi- tai kolmivartiset suorat portaat. Yksivartisissa portaissa tapahtuu suhteellisesti vähiten onnettomuuksia, mutta näiden seuraukset ovat vakavammat verrattuna kaksi- tai kolmivartisiin portaisiin. Kiilamaiset askelmat kiertyvissä portaissa aiheuttavat porrastyypeistä eniten onnettomuuksia.1 Kapeat portaat ovat leveitä turvallisemmat kulkea.2 Näiden tietojen valossa portaiden kaventaminen saattaa jopa parantaa niiden turvallisuutta arkipäivän käyttötilanteissa. Niiden käytettävyys toki heikkenee, kun tavaran kuljettaminen vaikeutuu. Jos kaksivartiset portaat vaihdetaan kiertyviin, heikkenee porrasturvallisuus, mutta toisaalta monet siirtyvät käyttämään portaiden sijaan hissiä. Pyörätuolin käyttö Pyörätuoleja on hyvin monentyyppisiä, ja eräät niistä eroavat mitoiltaan melko suurestikin toisistaan. Esimerkiksi sähkökäyttöiset pyörätuolit vievät käsikäyttöistä enemmän tilaa. Suuri osa käsikäyttöisistä pyörätuoleista mahtuu tilaan 700 x 1200 mm. Jos hissiin mahtuu pyörätuoli, mahtuu sinne yleensä avustajakin seisomaan pyörätuolin jalkaosan kapeammalla kohdalla.3 Rakennusmääräyskokoelman osassa F1 määritetään uudisrakennuksen hissiltä vaadittavaksi kooksi 1100 x 1400 mm, mikä on jälkiasennushissien tapauksissa yleensä liian korkea tavoite. Kerrostasanteella hissin oven edessä riittää yleensä 1300 mm. Hissin sijoittamisessa ja portaiden nousun suuntaamisessa on otettava huomioon se, ettei pyörätuolin käyttäjä pääse putoamaan porrassyöksyyn esimerkiksi yrittäessään avata hissin tai asunnon ovea. Jos hissin ovi ei ole automaattitoiminen, on ovisyvennyksen enimmäissyvyys 100 mm. Automaattiovien tapauksessa painonapin tulee sijaita vähintään 500 mm:n päässä avautuvasta ovesta, ettei ovi avaudu käyttäjän päälle. Käytännössä pyörätuolin käyttäjälle monissa porrashuoneissa toimivin ratkaisu olisi kauko-ohjaimella avautuva hissinovi. Kuva 12. 1) Ekman ym. 1992 s. 3. 2) Levón haastattelussa. 3) Ekman ym. 1992 s. 9. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 18 5. Hissilisäyksen vaikutus porrashuoneen käytettävyyteen ja turvallisuuteen Pyörällisen kävelytelineen käyttö Pyörällisellä kävelytelineellä, eli niin kutsutulla rollaattorilla, ei periaatteessa pysty peruuttamaan. Siksi hissin tulisi olla niin suuri, että käyttäjä pystyy kääntymään hissikorin sisällä ympäri, tai sillä tavoin läpikuljettava, että ulko-ovelta saavuttaessa hissiin astutaan eri puolelta kuin sieltä poistutaan. Jälkiasennushissiksi voidaan vain harvoin valita kyllin suuri, lyhyemmältä korinmitaltaan vähintään 1100 mm4, että kääntyminen onnistuisi. Koska läpikuljettava hissikin soveltuu vain tiettyihin porrashuoneisiin, voi osa kävelytelineen avulla liikkuvista ratkaista ongelman käyttämällä ulkoillessaan eri telinettä kuin sisällä asunnossaan. Tällöin on huolehdittava, että kulkureitti asunnosta hissiin ja hissistä alhaalla odottavalle kävelytelineelle on turvallinen ja että sen varrella on riittävästi paikkoja, joista voi tarvittaessa ottaa tukea. Muutoin rollaattorin tilavaatimus on periaatteessa sama kuin pyörätuolinkin. Tavaroiden kuljettaminen Kaikenkokoisista hisseistä on tavarankuljetuksessa apua, mutta suurien esineiden, kuten huonekalujen kuljettamiseen ei aivan pieni hissi sovellu. Minihissiin ei parivuode mahdu, sen sijaan kaitahissillä senkin kuljettaminen yleensä onnistuu. Sohva ja suuret nojatuolit eivät mahdu moneen tavalliseenkaan hissiin. Sen sijaan portaiden kaventamisesta saattaa seurata, ettei joidenkin hyvin suurien kalusteiden kuljettaminen enää onnistu porrashuoneen kautta ja ne on siirrettävä kevyellä nosturilla ikkunan kautta asuntoon. Ratkaisua joudutaan vanhemmissa taloissa käyttämään joskus muutoinkin, kun ahtaan eteisen kautta ei saada esimerkiksi pitkää ja leveää kirjahyllyä kääntymään sisälle asuntoon. Hissiratkaisuista päätettäessä täytyy kuitenkin muistaa, että muuttotilanteet ovat rakennuksen käyttöpäivissä melko harvinaisia ja muunlainen kulkeminen porrashuoneessa sitä vastoin päivittäistä. Potilaan kuljettaminen Kuva 13. Paarikuljetuksia on kahdenlaisia: suurimmassa osassa voidaan käyttää niin kutsuttua istumapaaria ja vain joissain tapauksissa, muun muassa kammiovärinäpotilaita kuljetettaessa, täytyy potilasta kuljettaa makuullaan. Nykyisin esimerkiksi Helsingissä noin 70 %:ssa sairaankuljetuksista käytetään istumapaaria. Istumapaari saadaan kuljetettua minihississä ja makuupaari kaitahississä. Hissikuljetus on sekä pelastushenkilökunnan että potilaan etu. Portaissa kuljetettaessa potilas saattaa tuntea pelkoa, jolloin hänen adrenaliinitasonsa nousee, mikä ei ole hoidon kannalta hyvä asia. Henkilökunnan kannalta hissikuljetus on ergonomisempaa ja siten vähentää huonoista työasennoista johtuvia sairauksia.5 Hissin edessä porrastasanteella täytyy olla riittävästi tilaa, jotta paari saadaan kääntymään hissin sisään ja sieltä ulos. Käytännössä ongelma esiintyy lähinnä makuupaaria ja kaitahissiä käytettäessä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin paarikuljetuksen tilantarvetta kerrostasoilla kolmiulotteisen tietokonemallin ja täysmittakaavatutkimuksen keinoin. Tutkimuksen tuloksena saatiin hissin edessä kerrostasolla vaadittavaksi mitaksi 1300 mm, mikäli hissi sijaitsee portaan sivussa, ja 1450 mm hissin sijaitessa portaiden keskellä.6 Suomalaisessa mini- ja kaitahissistandardissa suositellaan kerrostasanteen vähimmäissyvyydeksi hissin oven edessä 1400 millimetriä. Koska edellä mainitussa tutkimuksessa käytetty hissin leveysmitta oli 800 mm, voidaan tulosta soveltaa myös portaissa tapahtuvaan paarikuljetukseen, jos portaan vähimmäisleveysmittana pidetään 800 millimetriä. 4) Arvi-tietokanta, Sotera. 5) Rontu. 6) Glimskär, Höglund 1987. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 19 5. Hissilisäyksen vaikutus porrashuoneen käytettävyyteen ja turvallisuuteen Tulipalo Kavennetut portaat ovat riski tulipalotilanteessa. Talosta poistuminen ei kavennetuissa portaissa oletettavasti tapahdu yhtä sujuvasti kuin normaalilevyisessä porraskäytävässä. Myös sammutushyökkäyksen suorittaminen vaikeutuu ahtaassa tilassa. Ympäristöministeriön vuonna 1998 teettämissä selvityksissä todettiin, että poistuminen rakennuksesta kavennetussa porraskäytävässä hidastuu, mutta että siitä seuraavia riskejä voidaan kompensoida parantamalla rakennuksen paloturvallisuutta muun muassa asentamalla tehokkaampia palohälyttimiä, jolloin rakennuksesta poistuminen voi alkaa aikaisemmassa vaiheessa. Myös pelastustoiminta onnistuu kavennetussa porrastilassa, kunhan pelastushenkilöstö ottaa uudet olosuhteet toimnnassaan huomioon.7 7) Ympäristöministeriö 1998 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 20 6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta Hissilisäys on aina muutos, joka voi olla vaikea hyväksyä rakennuksessa, joka edustaa maailmassamme pysyviä arvoja. On paradoksaalista, että mitä kauemmin aikaa muutoksesta on kulunut, sitä helpompi se on hyväksyä, ja jossain vaiheessa muutoksesta tulee täysin hyväksytty, pysyvä ja jopa pidetty osa rakennusta. Mitä vanhemmasta rakennuksesta on kysymys, sitä vaikeampi sitä on arvostaa puhtaan rakennustaiteellisesti1. Vanha rakennus on itseisarvoisesti arvokas. Kun katsotaan menneisyydessä tehtyjä muutoksia, voidaan havaita että taitavasti tehtyinä niissä on luotu uusia arvoja. Miksi näin ei voisi käydä nykyäänkin? A Vaikutus rakennuksen ympäristöön (muutos julkisivulla) Jos hissin rakentamisesta aiheutuu muutos rakennuksen julkisivulla, se näkyy muillekin kuin talon asukkaille ja talossa vieraileville. Vaikka rakennuksen ulkopuolinen muutos voi näkyvyydeltään olla laajempi kuin rakennuksen sisällä tehtävä, ei se rakennussuojelun näkökulmasta välttämättä ole tätä merkityksellisempi. Kunkin rakennuksen kohdalla on arvioitava, mikä juuri kyseisessä rakennuksessa on arvokasta. Rakennuksen ulkopuolisia hissilisäyksiä voidaan lähteä ratkaisemaan kahdella vastakkaisella suunnittelustrategialla. Kuvat 14. ja 15. Kaksi erilaista toteutusta Helsingin Pihlajamäessä. 1 2 Alkuperäisestä rakennusrungosta selkeästi erottuvilla materiaaleilla ja muodoilla voidaan ilmaista uusien osien nuoremmuutta ja vierautta alkuperäiselle rakennukselle. Uuden osan taustalta selkeästi erottuva alkuperäinen rakennus hahmottuu edelleen samanlaisena muotona kuin ennenkin – sen kylkeen vain on asettunut ”epifyytti” kuin pintakasvi puunrungolla sademetsässä, jota ei erehdy luulemaan puun osaksi. Vanhaa ja uutta rakennusosaa ei tulevaisuudessakaan erehdy luulemaan samanikäisiksi. Toinen vaihtoehto on yrittää kätkeä uusi rakennusosa kiinteäksi osaksi rakennusta sovittamalla se materiaalin ja muotokielen puolesta mahdollisimman tarkasti olemassa olevaan rakennukseen. Tällöin rakennus saa uuden hahmon, joka on toivottavasti vähintään yhtä miellyttävä kuin alkuperäinen. Ajan kuluessa uusi osa sulautuu täydellisesti osaksi rakennusta ja se lakkaa näyttämästä alkuperäistä uudemmalta. Ehkäpä uusi osa on kuin proteesi, jolla korvataan alunperin pois jäänyt tärkeä jäsen. ”epifyytti” ”proteesi” Kuinka voimme arvioida kumpi on parempi ratkaisumalli tietyssä rakennuksessa? Mitään yleispätevää oikeaa vastausta tuskin voidaan kysymykseen löytää. Ratkaisuja on hyvä peilata siihen, mitä pidämme kyseisen rakennuksen erityisarvona ja millainen vaikutus muutoksella on tähän erityisarvoon. Jos huolellisesti rakennukseen istutettu uusi osa asettuu luontevaksi osaksi rakennusta, niin että lopputulos on yhtä hyvä tai parempi kuin tilanne ennen muutosta, arkkitehtuuriin sovitettu ratkaisu on epäilemättä toimiva. Jos taas huolellinen sovittaminen saa alkuperäisen rakennuksen näyttämään oudolta niin, että sen arkkitehtuuri ja olemus ikään kuin asettuvat outoon valoon, on erottuva pintakasvimainen ratkaisu ehkä sopivampi. Ainakin asuinrakennusten kohdalla on vaikea löytää hyviä perusteluita puristisille Venetsian julistuksen hengessä lausutuille väitteille, että uuden osan olisi aina erotuttava vanhasta. Rakennuksen ulkopuoliset muutokset voidaan jakaa mittakaavallisesti kolmeen luokkaan: alueellisesti vaikuttavat, rakennusmassaan vaikuttavat sekä julkisivun suhteisiin, sommitteluun ja detaljeihin vaikuttavat muutokset. Kaikki ulkopuoliset muutokset vaikut1) Sinisalo. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 21 6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta tavat julkisivusommitteluun sekä yksityiskohtiin. Sen sijaan kaikki julkisivujen muutokset eivät välttämättä ole luonteeltaan alueellisia tai edes rakennusmassaan vaikuttavia. Alueellinen vaikutus Julkisivumuutos rakennuksessa, jolla on erityinen rooli ympäröivässä maisemassa, on haastava suunnittelutehtävä. Rakennuksen alueellinen asema on sen ulkoarkkitehtuurin suurimittakaavaisin taso. Vähäisetkin muutokset rakennuksen julkisivusommitelmassa saattavat saada suuren merkityksen, jos julkisivu näkyy laajalle. Jos rakennuksen erityisarvona pidetään rakennusmassan kauas näkyvää muotoa, rakennusrunkoon tehtävien ulokkeiden voidaan helposti katsoa pilaavan tämän erityisarvon. rakennus voi olla kuin veistos Vaikutus rakennusmassaan Kuva 16. Horisonttiin katoava nauha helsingin Pihlajamäess. Yleensä alueellinen muutos on muutos juuri rakennusmassassa. Aina rakennuksen muotoon vaikuttava muutos ei kuitenkaan ole luonteeltaan alueellinen. Tällöin uusi osa kätkeytyy rakennusmassojen väliin tai kasvillisuuden taakse siten, että sen voi havaita vain lähietäisyydeltä. Rakennuksen kokonaismassan veistoksellisuus tai kappalemaisuus ei rakennuksen lähiympäristössä ole yhtä keskeinen arvo kuin se, minkälaisia tiloja rakennuksen seinät vierelleen rajaavat. Rakennuksen muoto luo vierelleen paikkoja: aurinkoisia syvennyksiä ja varjoisia kulmia. Julkisivuun tehtävät ulokkeet saattavat muuttaa ja peittää rakennuksen sisältä avautuvia näkymiä tai varjostaa ja hämärtää huonetiloja. rakennuksen muoto luo vierelleen paikkoja Julkisivun suhteet ja yksityiskohdat Rakennuksen julkisivu on sommittelun tulos, jossa osasina ovat ikkunat, umpiseinät, erilaiset materiaalipinnat sekä räystäät, syöksytorvet, tikkaat ja ilmastointiaukot. Lisäksi kaikki nämä osat liittyvät jollain tavalla toisiinsa. Julkisivun pieniä yksityiskohtia, joita myös eri osien liitokset ovat, kutsutaan detaljeiksi. Tämä on rakennuksen ulkoarkkitehtuurin pienimittakaavaisin taso. Yksityiskohtien tai detaljien laatua arvioidaan sillä perusteella, kuinka hienosti, sirosti tai karkeasti osaset liittyvät toisiinsa. Rakennuksen pienet, käsin kosketeltavat yksityiskohdat kertovat viimeistelystä ja määräävät mielikuvan rakentamisen laadukkuudesta. Arkipäiväiset, banaalit yksityiskohdat, jotka syntyvät katalogeista ja rautakaupoista valituista tuotteista ja joita on toistettu kaikkialla loputtomiin, antavat erilaisen vaikutelman laadusta, kuin sellaiset, joista näkyy huolellinen ja yksilöllinen suunnittelu, tietyn talon rakentamiseen uhrattu aika ja vaiva. Me ihmiset yleensä arvostamme sitä mikä on harvinaista enemmän kuin sitä mikä on tavallista. Detaljien laadun keskeisyys johtuu siitä, että ihmissilmä pyrkii hakeutumaan havaitsemiinsa rajapintoihin ja solmukohtiin. Pienet yksityiskohdat muodostavat julkisivulla silmälle tällaisia linjoja ja pysähdyspisteitä. Jos julkisivuun tehdään muutos, muuttuu väistämättä alkuperäinen julkisivusommitelma ja detaljit ainakin joltain julkisivun osalta. Uuden osan sommitelma voi jatkaa alkuperäisen julkisivun sommitelmaa tai suhtautua tähän erottuvasti. Uuden osan istuvuus alkuperäisessä sommitelmassa ratkaisee sen, kuinka erottuva siitä tulee. Myös detaljit voidaan sovittaa alkuperäisiin tai käyttää vanhoista erottuvia yksityiskohtia. Usein vanhojen detaljien aikaansaaminen on tämän päivän tuotteilla sekä nykyisellä rakennustavalla ja -tekniikalla vaikeaa. Tämä johtuu rakennustekniikan muutoksesta, jossa käsityövaltainen rakentaminen on korvautunut koneellisella ja teollisella rakentamistekniikalla. Rakennusosien tekniset ja toiminnalliset vaatimukset ovat niin ikään muuttuneet ja siksi perinteeseen viittaava muotoilu voi joskus näyttää keinotekoiselta, kun muoto ja toiminta tai muoto ja rakenne ovat ristiriidassa. Jos vanhaan sovittaminen vaatii erityisiä ponnistuksia, ei nykyaikaisten rakennusosien käyttäminen ole huono vaihtoehto: uudet rakennusosat tuovat rakennukseen uuden ajallisen kerrostuman, ja oman aikamme laadukkaat detaljit ovat epäilemättä parempia kuin huonosti kopioidut vanhat. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon silmä hakeutuu julkisivun solmukohtiin 22 6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta B vaikutus porrashuonetilaan Hissin lisäys on lähes aina muutos myös porrashuoneessa. Merkittävää muutosta ei tapahdu, jos hissi sijoitetaan asuntovyöhykkeelle tai rakennusrungon ulkopuolelle siten, ettei porrashuonetilan koko muutu. Hissilisäyksessä porrashuoneen yhteyteen tulee uusi vertikaaliyhteys kerrosten välille. Itse hissi ja hissikori, sen muotoilu tai viimeistely ei ole yhtä merkityksellinen porrashuonetilassa kuin hissikuilu seinineen. Hissikorin sisustus on toki tärkeä asia jokaiselle hissin käyttäjälle, mutta se ei ole kiinteä osa porrashuonetilaa. Hissikori on erillinen, liikkuva huone, jolloin sen sisustus on samalla tavalla vapaa porrashuoneen sisustuksesta kuin minkä tahansa kahden huoneen sisutukset ovat toisistaan. Tilallinen vaikutus Suurin tilallinen muutos on porrashuoneessa silloin, kun uusi hissi sijoitetaan kokonaisuudessaan tai osittain porrashuonetilaan: kerrostasolle, porrasvyöhykkeelle tai osittain molempiin. Tällöin porrashuonetila pienenee ja saa uuden muodon. Usein ennestään selkeästä ja melko avarasta tilasta tulee hissin myötä ahtaampi ja monimutkaisempi. Hissikuilu saattaa näyttää portaiden kaventamisen jälkeen suuhteettoman suurelta pienimittakaavaisessa tilassa. Hissikuilu saattaa vähentää vertikaalisia ja diagonaalisia näkymiä. Kuilun taakse syntyy uusia katvealueita kun aikaisemmin porrashuonetta on saattanut voida hallita katseellaan paremmin. Kerrostalon porrashuone on puolijulkista tilaa, jossa liikkuu tuntemattomia tai puolituntemattomia ihmisiä. Ihminen haluaa luonnostaan valmistautua tällaisiin kohtaamisiin. Vierasta ohitettaessa riittävä etäisyys koetaan toivottavaksi. Hissikuilun epätoivottavia vaikutuksia porrashuonetilassa on pyritty vähentämään valitsemalla hissikuilun seiniksi mahdollisimman läpinäkyviä tai läpikuultavia materiaaleja. Voimakaasti heijastavana lasi ei välttämättä ole kaikkein läpinäkyvin vaihtoehto. Toisaalta nykymääräyksien mukaiset teräsverkot ovat varsin tiheitä ja antavat umpinaisen vaikutelman. Sisätilan yksityiskohdat Kuva 17. Jälkiasennushissin detaljeja presidentin linnassa. Sisätilassa detaljeilla on korostunut merkitys, koska ne havaitaan läheltä. Monet niistä ovat lisäksi pintoja tai osia, joita kosketetaan, jolloin on merkitystä myös sillä, miltä ne tuntuvat. Myös sisätilassa uusien detaljien sovittamista vanhaan on harkittava tarkoin. Jos jälkiasennushissi asettuu tilaan väkinäisesti, ei sen aiheuttamaa häiriötä vähennä detaljien omaksuminen ympäristöstään: se ei tee hissistä näkymättömämpää. Monet vanhan ajan detaljit ovat syntyneet oman aikansa tuotantotekniikan tuloksena. Kun nykyään yritetään tehdä samanlaista, on nykyisellä rakentamistavalla vaikea saada yhtä hienostunutta tasoa aikaan, jolloin lopputulos on helposti alkuperäisen rinnalla halvan ja kömpelön näköinen. Hissi ja siihen liittyvät installaatiot ovat luonteeltaan hyvin teknisiä, ja käsityön jäljen istuttaminen niihin voi olla melko mahdoton tehtävä. Oman aikamme teollinen tuotantotapa tarjoaa sen sijaan aivan toisenlaisia hienostuneita rakenteita ja yksityiskohtia. Hissihankkeen esteettisen onnistumisen kannalta eräs oleellisimpia osia on hissikuilun rakenne ja detaljit. Juuri se on hissin uusi ja näkyvä osa porrashuoneessa. Oleellista ei ole valittu tyyli tai koristelu vaan sen onnistuminen. Sama kömpelyys voi vaivata yhtä hyvin nykytyyliin tehtyä kuin vanhahtavia koristeaiheita käyttävää hissikuilua. Samoin elegantti ratkaisu voi olla minkä tahansa tyylinen. Oleellisia kohtia ovat nurkat, seinämateriaali (usein verkko tai lasi) sekä listat joilla elementit on kiinnitetty toisiinsa. Profiilien leveydet vaikuttavat mittakaavan kokemukseen. Osien suhteet ja ennen kaikkea mittasuhteet näyttävät erilaisilta, kun niitä on mahdollista tarkastella vain lähietäisyydeltä. Hissiasennuksen tieltä joudutaan usein raivaamaan pois vanhoja rakenteita. Porrassyöksyjen väliin sijoitetun hissin tieltä esimerkiksi joudutaan poistamaan vanha kaide, joka on vanhimmissa taloissa usein käsityönä tehty uniikkituote. Ratkaisua siirtää vanha kaide kulkemaan hissikuilun vierelle on arvosteltu epäluontevaksi, koska tällöin kaidetolpat ovat menettäneet toiminnallisen merkityksensä ja luonnolliesteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 23 6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta nen ratkaisu olisi kiinnittää pelkkä käsijohde kuilun seinämiin. Siirretty kaide näyttää epäjatkuvana pirstaloidulta ja muistuttaa meitä siitä, että vanhoista romanttisista yksityiskohdista on epätoivoisesti pidetty kiinni. Vaikka ratkaisu, jossa alkuperäisiä yksityiskohtia siirretään uuteen, epäluontevaan paikkaan, tuottaa usein ikävännäköisiä liitoskohtia, voidaan menettelyllä toisaalta säilyttää joitain tunnelmaan liittyviä arvoja. Vaikutus tunnelmaan Ennen sotia valmistuneet pääporrashuoneet ovat yleensä melko avaria ja näyttäviä. Aikaisemmin juhlavasta ja tilavasta porrashuoneesta saattaa hissin myötä tulla vaatimaton ja ahdas. Pitäisikö tällöin huoneen detaljeja muuttaa vastaamaan uutta järjestelyä vai pitäisikö niitä jättää fragmenteiksi muistuttamaan ajasta ennen hissiä? Luonnottomassa paikassa sijaitseva jugend-valaisinpylväs tai tarpeettomat kaidepylväät kertovat porrashuoneen tarinaa. Jos ne hävitetään, unohtuu porrashuoneen historia. Sillä voi olla merkitystä kauan talossa asuneelle. Tunnelma syntyy pitkälti havaitsijan mielessä – vaikkakin havaintojen pojalta. Käyttötarkoitusta vaille jääneet fragmentit voivat mielikuvituksessa luoda kuvan entisestä loistosta. Toinen vaihtoehto on pyrkiä luomaan porrashuoneeseen kokonaan uudenlainen tunnelma. Tällöin kaikki yksityiskohdat palvelevat uuden tunnelman saavuttamista. Vanhojen porrashuoneiden tunnelma on usein niin voimakas, että uusilla keinoilla vaaditaan suuria ponnistuksia vastaavaan tasoon yltämiseksi. Nykyaikana on vain harvoin mahdollista panostaa yhteen porrashuoneeseen samassa määrin kuin esimerkiksi 1900-luvun alussa. C Vaikutus kulkureitteihin Rakennusta suunniteltaessa on huolellisesti mietitty tietyt kulkureitit: mitä reittiä taloon saavutaan, kuinka päästään porraskäytävään ja edelleen sitä myöten sisälle taloon. Taloon saapuva lukee ympäristöään ja olettaa tietyn reitin johtavan perille asuntoon. Hissin asennus ei aina onnistu alkuperäiselle reitille vaan taloon saapuva saatetaan joutua ohjaamaan sisäpihan tai keittiöportaan kautta asuntoon. Muutostyössä saatetaan joutua muuttamaan myös portaita kulkevan reitti uuteen paikkaan. Taloon saapuminen on tärkeä tapahtuma, jossa siirrytään julkisesta tilasta puolijulkiseen ja edelleen yksityiseen tilaan. Kulkureittejä muutettaessa on riski, että tämä siirtymä tapahtuu väärässä tai nurinkurisessa järjestyksessä: taloon saapuminen tapahtuu roska-astioiden editse ja kotiin keittiön kautta. D Luontevuus Arkkitehtuurissa luontevuus on väkinäisen vastakohta. Luontevuus on eräänlaista yleispätevyyttä. Kun jokin rakennusosa asettuu paikalleen tavalla, joka ei herätä kysymystä, miksi se on siinä, on kyseessä luonteva sijoitus. Luontevuus ei ota kantaa siihen, onko uusi rakennusosa samantyylinen kuin ympäröivä rakennus, vaan näyttääkö se siltä, että uusi rakennusosa on nimenomaan tähän paikkaan suunniteltu. Jos hissikuilu lohkaisee palasen portaista ja palasen kerrostasanteesta, se mitä luultavimmin istuu paikalleen epäluontevasti. E Kulttuurihistoriallinen merkitys Porrashuoneissa välittyy annos kulttuurihistoriaa myöhemmille polville. Keittiöportaat esimerkiksi kertovat olemassaolollaan 1800-luvun sääty-yhteiskunnasta, jossa piiat kuljettivat päivittäistavarat ja jätteet herrasväeltä näkymättömissä erityisesti tätä varten rakennettua porraskäytävää pitkin. Tutkijoiden kannalta ei ole merkityksellistä säästyykö tällainen porrashuone, jos se on dokumentoitu, eli tieto sen olemassaolosta alkuperäisessä rakennuksessa, sen mitoista, rakenteista ja ominaisuuksista on taltioitu2. Yksittäisille porrashuoneen käyttäjille se kuitenkin kertoo menneestä ajasta. Mikä merkitys tällaisella tiedolla sitten on yksittäisen talossa asujan elämässä, onkin toinen kysymys. Museot ovat paikkoja, joissa välitetään tällaista tietoa laajemmille ihmisjoukoille, ja talomuseot ovat sillä tavalla kiehtovia, että niissä voi kokea entisajan tunnelman oikeassa mittakaavassa. Jokaisessa 2) Sinisalo. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 24 6. Hissilisäyksen arviointi rakennussuojelun näkökulmasta asuintalossa ei kuitenkaan tarvitse olla erityistä talomuseota, sillä asuintalon ensisijainen käyttötarkoitus on olla asukkaidensa koti. F Vanhojen arvojen säilyttäminen ja uusien luominen Hissilisäys voidaan pyrkiä tekemään mahdollisimman pitkälle olemassa olevia arvoja säilyttäen. Toisaalta samalla aina luodaan uusia arvoja. Tämä edellyttää sekä erityisen laadukasta suunnittelua että toteutusta. Eräs uusista arvoista on luonnollisesti esteettömyys. Hankkeessa voidaan luoda myös uusia esteettisiä arvoja, vaikka sellaisen saavuttaminen voi nykyajan kustannustehokkaassa todellisuudessa olla vaikeaa. Kuten Jarkko Sinisalo on todennut, vanhan rakennuksen esteettinen arviointi on vaikeaa, vanhuus ikään kuin tekee rakennuksesta automaattisesti kauniin. Siksi uuden ja vanhan esteettinen vertailu on vaikeaa ja voi olla vaikea tunnustaa, että vanhakin rakennus voi olla ruma ja että sen uudistus voi parantaa sitä esteettisesti. Teollistumisen alkuaikoina uusi, teollinen, sarjatuotantoon viittaava estetiikka oli arvossaan. Nykyisin sen sijaan arvostetaan vanhaa, käsityön tuottamaa jälkeä, ja uusi, oikeasti sarjatuotantona tuotettu näyttää halvalta ja epäinhimilliseltä. Uusi ei enää viesti valoisasta tulevaisuudesta, vaan se kantaa mukanaan kaikkia teollisuuden mukanaan tuomia lieveilmiöitä. Esteettisten arvojen sekaantuminen muihin arvoihin tuottaa tällaisen uuden ja vanhan vastakkainasettelun. Voisiko tämän kääntää eduksi? Uudet rakennusosat viestivät uusista arvoista: nykyinen, entistä tasa-arvoisempi yhteiskunta kantaa vastuun myös heikommistaan. G Sopeuttaminen Eräs keskeinen kiistanaihe on, täytyykö uusi rakennusosa sopeuttaa vai erottaa vanhasta. Vuonna 1964 annetussa Venetsian julistuksessa kehotetaan erottamaan historialliseen kokonaisuuteen tehdyt lisäykset, jotta restauroinnilla ei väärennetä taiteellista eikä historiallista kokonaisuutta3. Suomalaista, tuskin sata vuotta vanhaa asuinkerrostaloa ei voine pitää Venetsian julistuksen tarkoittamana historiallisena todisteena ”menneestä sivilisaatiosta, merkittävästä kehityskulusta tai historiallisesta tapahtumasta”. Toki omassa ajassamme on tapahtumia ja asioita, joita pidämme arvokkaina, mutta niiden arvostus on paljolti saman kulttuurin ja aikakauden tuotos kuin niitä edustava rakennuskin. Uuden rakennusosan erottamisen puolesta puhuvat ovat perustelleet kantaansa myös sillä, että rakennuksen tulee olla viesti omasta ajastaan tuleville sukupolville. Kuten vanhakin rakennus kertoo oman aikansa arvostuksista, tulisi myös tämän päivän rakentamisen heijastaa omaa aikaamme. Väitteeseen sisältyy kuitenkin paradoksi, sillä mitä tahansa tänä päivänä rakennetaan, on oman aikamme arvostusten tuotos. Uutta nykyajassa on ehkä arvostusten moninaisuus. Siksi ”hyvän maun” vaaliminen on tänä päivänä entistä vaikeampaa. Eräs peruste esikuvien ottamiselle omasta ajastamme on hyvin käytännöllinen: hyvä laatu on helpompi saavuttaa kun rakentamisen tekniikka ja esteettiset tavoitteet vastaavat toisiaan. Entisaikojen käsityövaltainen rakentaminen on tuottanut erilaista arkkitehtuuria kuin nykyinen teollinen tuotanto. 3) Venetsian julistuksen 12. artikla. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 25 Osa II: Hissiratkaisujen arviointi 1. Elementtiporrastyypit 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % kaksivartinen 50 % kiertyvä 40 % yksivartinen 30 % muu 20 % 10 % 0% -49-59 -60-65 -66-70 -71-75 -76-80 -81-85 Kuva 1. Eri porrastyyppien suhteellinen osuus asuinkerrostaloissa rakentamisvuoden mukaan vuonna 1985 tehdyssä otannassa. (lähde: Jukkola 1990) porrashuoneita (kpl) Toisen maailmansodan jälkeen rakennetut porrashuoneet yksinkertaistuivat ja pienenivät kooltaan. Vähitellen ryhdyttiin käyttämään esivalmistettuja elementtiportaita. Sodanjälkeiset porrashuoneet voidaan jakaa kolmeen porrassyöksyjen mukaiseen perustyyppiin: kaksivartisiin, kiertyviin ja yksivartisiin portaisiin. Vuonna 1985 ARAVA-lainoitetusta kerrostalokannasta tehdystä otannasta nähdään, että kaksivartiset portaat ovat ylivoimaisesti yleisimpiä 1970-luvulle saakka, jolloin kiertyvästä portaasta tulee yleisin vuosikymmenen ajaksi. Myös hissittömistä taloista suurimmassa osassa on kaksivartiset portaat.1 Seuraavassa on tarkasteltu näihin kolmeen porrashuonetyyppiin soveltuvia jälkiasennushissiratkaisuja. Tarkastelun mielekkyys on siinä, että portaan tyyppi vaikuttaa suoraan porrashuoneen mittasuhteisiin ja kulkuyhteyksiin. Tarkastelussa pääpaino on porrashuoneen sisäisillä ratkaisuilla. Asuntovyöhykkeelle sijoitettaessa ongelma ei ole niinkään rakennussuojellullinen kuin toiminnallinenkaan vaan juridinen ja taloudellinen. Rakennusrungon ulkopuoliset ratkaisut ovat esteettömyyden kannalta lähes aina erinomaisia, kun kerrostasanne ulottuu julkisivulle. Kaksivartinen porrashuone tuottaa poikkeuksellisen rakennusrungon ulkopuolisen ratkaisun, kuten näemme myöhemmin luvussa 5. Arkkitehtuurin kannalta rakennusrungon ulkopuolisisia ratkaisuja ei oikein voi tyypitellä muutoin kuin hyvin yleisellä tasolla, siten kuin edellisessä luvussa hahmoteltiin. Tässä osassa käytetään oheisia symboleja kuvaamaan porrashuoneen käytettävyyteen kohdistuvia muutoksia: 180 160 hissille on esteetön pääsy / hissille päästäkseen joutuu nousemaan askelmia 140 120 turvalliset portaat / vaaralliset portaat hissillinen 100 hissitön 80 rollaattorin käyttäjän kannalta parannus / ei muutosta 60 pyörätuolin käyttäjän kannalta parannus / ei muutosta 40 20 tavaroiden kuljettaminen portaissa helpottuu / vaikeutuu 0 kaksivartinen kiertyvä yksivartinen muu Kuva 2. Eri porrastyypit hissin esiintymisen mukaan vuonna 1985 tehdyssä otannassa. (lähde: Jukkola 1990) suurien taakkojen kuljettaminen helpottuu / vaikeutuu istumapaarin kuljettaminen helpottuu / vaikeutuu makuupaarin kuljettaminen helpottuu / vaikeutuu porrashuoneen turvallisuus tulipalotilanteessa paranee / heikkenee 1) Jukkola 1990. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 26 1. KAKSIVARTINEN PORRAS > 2500 2600 3400 4900 4750 4200 < pituus leveys Eräs yleisimpiä – ellei yleisin – porrashuonetyyppi sodan jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa on suora kaksivartinen porras, jossa ensimmäinen asuinkerros on puoli kerrosta tai vähemmän sisäänkäyntitason yläpuolella. Tällaisessa porrashuoneessa hissi on helpoin sijoittaa porrassyöksyjen väliin tai sivulle, jos tilaa on riittävästi. Läpikuljettava hissi yhdistää sisäänkäynnin ja käynnin asuntoihin esteettömästi vaikka nämä sijaitsevatkin eri puolilla portaita. Muiden sijoitusvaihtoehtojen ongelma on siinä, kuinka kulkuyhteydet säilytetään ja samalla saadaan puolen kerroksen noususta esteetön. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 27 Kun kaksivartisen porrashuoneen leveys on vähintään 2500 mm, voidaan portaiden keskelle tai sivulle sijoittaa kavennettu minihissi. Nykyisin kyseisiin mittoihin ei valmisteta läpikuljettavaa hissimallia, koska hissin nostojärjestelmä sijoitetaan näin kapeassa mallissa korin taakse. Tämän vuoksi kaikkien taloon saapujien on noustava puoli kerrosta päästäkseen hissiin. 1.1 Kun kaksivartisen porrashuoneen leveys on vähintään 2600 mm, voidaan portaiden keskelle tai sivulle sijoittaa läpikuljettava minihissi. Tällöin kaikkiin kerroksiin pääsee hissillä. 1.2 Siinä erikoistapauksessa, että huoneistojen ovet sijaitsevat hissin oveen nähden vastapäätä, riittää, että kerrostasanteelle jää vapaata tilaa hissin oven eteen 1300 mm ja että hissin ovi avautuu vähintään 130°, tällöin hissiä voidaan käyttää paarien kuljettamiseen. Porrashuoneen kokonaismitta 4750 mm yleensä mahdollistaa tämän ratkaisun. 1.3 Kuva 3. Portaan kaventaminen. Millainen porras näyttää kapealta? Entä millainen porrashuone tuntuu ahtaalta? Keski-eurooppalaisessa vanhassa talossa tuntuu täysin luonnolliselta, että portaissa kuljettaessa hartiat osuvat seiniin. Suomessa porrashuoneet ovat aina olleet melko väljästi mitoitettuja - jopa sodan jälkeen rakennetuissa lamellitaloissa. Siksi sama keski-eurooppalainen leveys portaassa tuntuu ahdistavalta. Portaat näyttävät äärimmäisen kapeilta muuten suhteellisen väljästi mitoitetussa porrashuoneessa. Kuva 4. Sopivan levyinen hissi. Hissikuilun koko vaikuttaa myös koettuun tilantunteeseen: muuhun tilaan nähden suhteettoman leveä hissi ei houkuttele käyttämään portaita. Käytettävyyden ratkaiseminen on ristiriitainen kompromissi: mahdollisimman tilava ja hyvä hissi kaventaa muuta tilaa niin, että hissistä tulee ainoa käyttökelpoinen kulkuneuvo. Esteettisesti tasapainoinen tulos syntyy kun hissikuilu ei ole ainakaan paljon portaita leveämpi. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 28 Kuva 5. Pitäisikö hissi sijoittaa sivuun vai keskelle kaksivartista porrasta? Sijoitettaessa hissi toisen porrassyöksyn paikalle joudutaan rakentamaan kokonaan uudet, aikaisempaa kapeammat portaat. On vaikea sanoa yleispätevää ohjetta, kumpi on parempi arkkitehtonisesti. Molemmissa ratkaisuissa paljon riippuu siitä, miten viimeistelty kokonaisuus saadaan aikaiseksi. Kalliimpana ratkaisuna portaiden sivuun sijoitettu hissi saattaa houkutella kustannussäästöihin juuri viimeistelyssä. Normaalia kapeammat porrassyöksyt, joissa kaikki rakennusosat, porraslankut ja sivupalkit ovat mitoiltaan samat kuin täysleveiden, näyttävät nukkekodin pienoisportailta. Jos edellisen esimerkin kokoisessa porrashuoneessa huoneistojen ovet sijaitsevat - kuten tavallista - kerrostasanteen laidoilla, täytyy hissi sijoittaa portaiden vierelle. Tällöin täytyy ainakin osittain rakentaa uudet portaat. 1.4 Jotta edellisen esimerkin kaltaisessa tilanteessa, jossa huoneistojen ovet sijaitsevat kerrostasanteen sivuilla, keskelle sijoitettavaa kaitahissiä voi käyttää paarien kuljettamiseen, täytyy vapaata tilaa olla hissin oven edessä vähintään 1450 mm ja lisäksi hissin oven tulee avautua vähintään 130°. 1.5 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 29 Kun kaksivartisen porrashuoneen leveys on vähintään 3400 mm, voidaan portaiden väliin sijoittaa läpikuljettava minihissi yleensä ilman että portaita joudutaan kaventamaan. Tällöin kaikkiin kerroksiin pääsee hissillä. 1.6 Jos porrashuone on riittävän pitkä voidaan edellisen esimerkin hissi korvata kaitahissillä. Hissin oven edessä täytyy vapaata tilaa olla vähintään 1450 mm ja lisäksi hissin oven tulee avautua vähintään 130°. 1.7 Kuvat 6. ja 7. Yksityiskohdat. Modernille arkkitehtuurille leimaa antavat selkeät ja yksinkertaiset yksityiskohdat. Vaatimattomalle ympäristölle kauhtuneisuus ja kuluneisuus tekevät enemmän hallaa kuin runsaasti viimeistellylle. Joskus vaatii harjaantunutta silmää tunnistaa tilassa lymyävä potentiaali. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 30 2. KIERTYVÄ PORRAS > 3500 3600 5000 6500 3450 3300 3000 < pituus leveys Kierreporras ovat niin ikään yleinen elementtiporrastyyppi varsinkin 1960-luvulla ja sen jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa. Vaikka tämän tyypin porrashuoneet ovat usein varsin tiukasti mitoitettuja, ovat itse portaat sen verran leveitä, että ne voi korvata erityisesti korjausrakentamiseen suunnitellulla erittäin tiukkakaarteisella elementtiportaalla. Kyseinen porras ei tuo parannusta porrasturvallisuuteen, mutta hissin käyttö vähentää porrastapaturmien riskiä. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 31 Kuva 8. ”Saneerausporras” Hyvin pieneen tilaan on kehitetty elementtiporras, jonka umpinainen, veistoksellinen muoto korvaa kierreportaan viuhkamaisuuden. Yleensä pienimpäänkin kiertyväportaiseen porrashuoneeseen saadaan sovitettua pieni hissi, kun portaat vaihdetaan erittäin tiukasti mitoitettuun elementtiportaaseen, joka on suunniteltu erityisesti porrashuoneiden muutoksiin. 2.1 Kun kiertyväportaisen porraskäytävän leveysmitta on vähintään 3 600 mm sinne saadaan sovitettua minihissistandardin mukainen hissi. 2.2 Kuva 9. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 32 Syvyysmitassa 450 mm:n lisäys mahdollistaa kaitahissin sijoittamisen siten, että sairaankuljetus pystyy sitä hyödyntämään. 2.3 Kaartuvaportaisessa porrashuoneessa kerrostason laajeneminen ei useinkaan mahdollista parempia hissiratkaisuja, sillä kerrostason tarkoitus on mahdollistaa kulku asuntoihin. 2.4 Kuvat 10. ja 11. Hissikuilujen profiilit Läheltä tarkasteltava leveä teräsprofiili näyttää pienessä tilassa suurelta ja raskaalta. Vaikka profiili olisi todellisuudessa kantava, kuten alla olevassa kuvassa, näyttää se muotonsa ja päälle kiinnitetyn listansa vuoksi pelliltä. Porraskäytävään upotettu peltiseltä näyttävä rakennelma ei vaikuta kovin pysyvältä ja kestävältä ratkaisulta. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 33 U-mallinen porrashuone mahdollistaa useampia erilaisia ratkaisuja. Tässä tutkituista kolmesta ratkaisusta ensimmäinen, joka noudattaa edellisten esimerkkien kaavaa, on vähiten muutostöitä vaativa ja siten edullisin sekä todennäköisin ratkaisu. 2.5 Kuva 12. Hissitekniikka Hissikuilun ei tarvitse peittää sisällään olevaa tekniikkaa. Mekaaniset liikkuvat osat mutta yhtä hyvin elektroniset asennukset näytävät kiehtovilta. Kuva 13. Porrasaskelmat Hyvin tumman ja vaalean kiviaineksen sekoituksesta syntyvässä mosaiikkibetonissa on vaikea havaita kontrasteja. Portaiden muoto ei tule selkeästi esiin, mikä on sekä esteettisesti huono että heikosti näkevälle vaarallinen porras. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 34 3. YKSIVARTINEN PORRAS > 2600 2800 3200 3500 7060 - < pituus leveys Suora, yksivartinen porras on kaikkein harvinaisin porrastyyppi. Tämän porrashuonetyypin ongelma on sen kapeus. Varsin usein portaan ja kerrostasanteen väliin on kuitenkin jätetty valokuilu, josta osa voidaan ottaa hissikuilulle. Usein kyseinen tila ei yksistään ole riittävä, ja joudutaan lisäksi leikkamaan porrassyöksystä ja / tai kerrostasanteesta lisää tilaa hissikuilulle. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 35 Kapeimmat yksivartiset porrashuoneet ovat leveyssuunnassa yhtä ahtaita kuin kaksivartiset porrashuoneet. Etuna näissä on olemassa olevan portaan pituus, johon voidaan sovittaa sekä pieni hissi, että molemmista päistään kiertyvät portaat. 3.1 Kun porrashuoneen leveys on 2800 mm sinne voidaan sijoittaa kaitahissi. Hissin eteen on jätettävä tilaa vähintään 1450 mm, jotta hissiä voidaan käyttää paarien kuljetukseen. 3.2 Kuvat 14. ja 15. Tila hissikuilulle portaasta vai kerrostasanteesta? Tilan selkeyden kannalta on edullista linjata hissikuilu olemassa olevien rakenteiden kanssa. Oheisessa kuvaparissa on kaksi ratkaisua samanmittaisessa porrashuoneessa: ylemmässä on kavennettu kerrostasoa ja portaat on säilytetty täsysimittaisina ja alemmassa vastaavasti puuttuva tila hissille on saatu portaita kaventamalla. Kerrostason säilyttäminen koskemattomana tuntuu miellyttävämmältä ratkaisulta ehkä siksi, että porras on jo valmiiksi luonteeltaan monimuotoinen kun kerrostasanne taas on selkeä taso. Toisaalta onhan kaikkien porrashuoneen käyttäjien kuljettava kerrostasoa pitkin, mutta hissillä matkustavat eivät käytä portaita. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 36 Yli kolme metriä leveässä porrashuoneessa voidaan harkita uusien portaiden asentamista ja minihissin sijoittamista näiden viereen. Osoittautuu kuitenkin, että edellisten esimerkkien ratkaisu on parempi. 3.3 Riittävän leveässä porrashuoneessa on edullista sijoittaa hissi siten, että kerrostasanne säilyy koskemattomana. 3.4 Kuva 16. Huolellinen viimeistely Huolellisesti tehty viimeistely on aivan erityisen tärkeää kun kyseessä on sodan jälkeen rakennettu porraskäytävä, jossa on niukasti yksityiskohtia. Uudet rakenteet on istuvat paikalleen paremmin, kun niitä ei erilaisilla listoilla liimata paikalleen, vaan jätetään vanhan ja uuden rakenteen väliin pieni hengitysrako. Tämä on esimerkiksi oheisen kuvan tapauksessa edellyttänyt huolellisuutta portaan leikkauksessa. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 37 4. RAKENNUSRUNGON ULKOPUOLISET RATKAISUT Rakennusrungon ulkopuoliset ratkaisut ovat yleensä kaikkein kalleimpia rakentaa. Tässä käsitellään vain kaksi kaksivartisen porrashuoneen tapausta, koska ne ovat tavallista ongelmallisemmat. Jos kerrostasanteen jokin osa on jukisivua vasten, voidaan ulkopuolisella ratkaisulla saavuttaa esteettömyyden kannalta kompromissiton parannus. Vaikutukset rakennuksen ulkoarkkitehtuuriin on tutkittava tapauskohtaisesti. Kuva 17. Hissitornin korkeus Hissin ei tulisi olla pääasia rakennuksen julkisivussa, mutta siitä tulee helposti sellainen, jos hissitorni kohoaa räystäslinjan yläpuolelle. Ketjuhissi ja hydraulihissi eivät vaatisi näin suuria ylävarauksia. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 38 Kaksivartisessa porrashuoneessa kerrostasojen ollessa erittäin kapeat joudutaan porrashuonetilaa laajentamaan julkisivun ulkopuolelle, jotta hissinlisäyksen jälkeenkin pystytään kuljettamaan porrashuoneessa paareja. Ohessa on kaksi ratkaisua tähän aika yleiseen porrashuonetyyppiin. 1. krs 4.1 2.-3. krs Kuva 18. Julkisivun detaljit Kulmikkailla rakenteilla ei saa aikaan pyöreää muotoa. Tavoite ja lopputulos eivät aina ole yhtenevät. Vaativat yksityiskohdat ovat usein kalliita, jolloin ne karsitaan jo alkuvaiheessa hankkeesta pois. Hissihankkeiden yleensä tiukat budjetit on hyvä ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. 1. krs 2.-3. krs esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 39 Jos kaksivartisen portaan ensimmäinen syöksy on vain muutaman askelman korkuinen, on ylemmissä tasoissa puolen kerroksen nousu ratkaistu oheisella tavalla. 4.2 Kuva 19. Julkisivun ehostus? Aina ei ehkä ole tarpeen yrittää kätkeä uusia rakennusosia. Joskus uudistuksella voitaisiin yrittää kohentaa ikävää elementtijulkisivua. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 40 Osa III: Esimerkkisuunnitelmat Asunto-osakeyhtiö Onni Onni Törnqvistin (sittemmin Tarjanne) suunnittelema, vuosina 1898 - 1900 rakennettu kivinen asuinkerrostalo Helsingin Kruununhaassa osoitteessa Meritullinkatu 16 on varsin ainutlaatuinen asuintalo etenkin pääporrashuoneensa osalta. Uusrenessanssityylisen talon porrashuone liittää rakennuksen kadun- ja pihanpuoleiset osat toisiinsa, samalla se jakaa sisäpihan kahteen osaan. Porrashuone saa luonnonvaloa kahdelta puolelta porrassyöksyjen molemmin puolin sisäpihoille avautuvista ikkunoista. Kaikkiin asuntoihin on käynti kyseisestä pääporrashuoneesta. Talossa on lisäksi kolme keittiöporrasta. Hissille löytyy kulkuyhteyksien kannalta paras paikka sisäpihalta. Kaikkiin asuntoihin saadaan esteetön kulku, jos hissiin saavutaan sisäpihan kautta. Sisäpihoista pienempi on valittu hissin sijoituspaikaksi siksi, että sinne ei muista taloista ole näkymiä. Uudella rakennusosalla ei siten ole alueellisia vaikutuksia. Jotta porrashuoneen erityisarvo, kahdelta puolen siilautuva valo saataisiin säilytettyä, ovat uuden rakennusosan kaikki seinät ja lattiat lasia. Lasiksi on valittu valkoinen opaalilasi, jotta kerrostasojen eritasoisuudesta johtuva teräsrakenteiden visuaalinen rauhattomuus ei valtaisi pientä rauhallista sisäpihaa. Myös lattiapintana opaalilasi on miellyttävä. Lisäksi kirkkaan lasin läpi asuntojen ja porraskäytävän uuden osan välinen intimiteettisuoja ei olisi riittävä. Vaikutukset porrashuoneen sisätilaan on pyritty minimoimaan sijoittamalla hissi kaikkine rakenteineen sen ulkopuolelle. Uuteen osaan johtavat kulkuaukot ovat mahdollisimman pienet ja vaatimattomat, jotta porrashuoneen alkuperäinen tunnelma ja hierarkia säilyisivät. Kuva: Arkkitehtitoimisto Schulman 2004 asemapiirros 1:2000 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 41 nykyinen kellarikerros 1:400 nykyinen pihakerros 1:400 nykyinen sisäänkäyntikerros 1:400 nykyiset välikerrokset 1:400 nykyinen ylin kerros 1:400 uusi kellarikerros 1:400 uusi pihakerros 1:400 uusi sisäänkäyntikerros 1:400 uudet välikerrokset 1:400 uusi ylin kerros 1:400 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 42 2.-3. kerros 1:100 sisäänläyntikerros 1:100 A A A kellarikerros 1:100 ylin kerros 1:100 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 43 julkisivu sisäpihalle ennen muutosta A 1:200 uudistettu julkisivu sisäpihalle A 1:200 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 44 leikkaus B 1:100 leikkaus C 1:100 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 45 leikkaus D 1:100 leikkaus E 1:100 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 46 Asunto-osakeyhtiö Sunilantie 9 Helsingin Pukinmäessä sijaitsevan kuuden asuinkerrostalon ryhmän on suunnitellut professori Osmo Lappo. Nelikerroksiset elementtirakenteiset talot valmistuivat vuonna 1967. Vuonna 1992 ne saivat pintaansa lisälämmöneristyksen sekä tiiliverhouksen. Kaikki talot sijaitsevat ainakin osittain rinteessä, jolloin alin kerros avautuu vain toiseen suuntaan. Osassa taloista alin kerros on kokonaan kellaritilaa, osassa siellä on myös asuntoja, joihin on oma sisäänkäynti alarinteen puolelta. Rakennukset voidaan jakaa kahteen talotyyppiin sen mukaan, missä kerroksessa porrashuoneen sisäänkäynti sijaitsee: toisissa käynti tapahtuu alimmasta kerroksesta, toisissa yhtä kerrosta ylempää. Esimerkkisuunnitelmassa ensin mainittua edustaa talo numero 2 ja jälkimmäistä talotyyppiä talo 5. Yksi hissiratkaisu olisi korvata nykyiset kierreportaat niin kutsutulla saneerausportaalla, jolloin pieni hissi mahtuisi yhdessä uuden portaan kanssa olemassa olevaan porrasaukkoon. Tässä esitetään eräs rakennusrungon ulkopuolinen ratkaisu molempiin talotyyppeihin. Uudet julkisivulle tulevat rakenteet on pyritty sopeuttamaan talojen nykyiseen arkkitehtuuriin. Täydellistä esteettömyyttä ratkaisu ei tarjoa niissä taloissa, joissa sisääntulotasossa on asuntoja. Kyseisiin asuntoihin päästäkseen jää muutama askelma noustavaksi. Kuva: Arkkitehtitoimisto Keijo Laine ky 1992 / Risto Rönkä 3 2 1 4 5 Asemapiirros 1:4000 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 6 47 Talo 2. 2.-4. krs ennen hissin lisäystä 1:400 2.-4. krs hissin lisäyksen jälkeen 1:400 1. krs ennen hissin lisäystä 1:400 1. krs hissin lisäyksen jälkeen 1:400 1. krs 1:100 2.-4. krs 1:100 leikkaus 1:100 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 48 Talo 2. julkisivu pohjoiseen ennen hissin lisäystä 1:200 julkisivu pohjoiseen hissin lisäyksen jälkeen 1:200 julkisivu itään hissin lisäyksen jälkeen 1:200 julkisivu länteen hissin lisäyksen jälkeen 1:200 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 49 Talo 5. 1. krs 1:100 2. krs 1:100 3.-4 krs 1:100 leikkaus 1:100 3.-4. krs ennen hissin lisäystä 1:400 3.-4. krs hissin lisäyksen jäkeen 1:400 2. krs ennen hissin lisäystä 1:400 2. krs hissin lisäyksen jäkeen 1:400 1. krs ennen hissin lisäystä 1:400 1. krs hissin lisäyksen jäkeen 1:400 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 50 Talo 5. julkisivu pohjoiseen hissin lisäyksen jälkeen 1:200 julkisivu etelään hissin lisäyksen jälkeen 1:200 julkisivu itään ennen hissin lisäystä 1:200 julkisivu itään hissin lisäyksen jälkeen 1:200 esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 51 Lähteet Kirjallisuus: Antti-Poika, Jaakko & Pyykkö, Heikki 1987. Korjausrakentamisen periaatteet. Teoksessa Rakennussuojelu. Tiedotus 1/1987. Helsinki: Ympäristöministeriö, Kaavoitus- ja rakennusosasto 1987. Ekman, Anders ym. 1992. Uudet hissit korjaushankkeissa. Asuntotutkimuksia 7:1992. Helsinki: Asuntohallitus 1992. Glimskär, Bo & Höglund, Per-Erik 1987. Utrymmesbehov i trapphus vid installation av hissar i befintliga flerbostadshus. Rapport R28:1987. Stockholm: Byggforskningsrådet 1987. Jukkola, Eero 1990. Hissit asuinkerrostalojen korjaustoiminnassa. Asuntotutkimuksia 4:1990. Helsinki: Asuntohallitus 1990. Könkkölä, Maija 2003. Esteetön asuinrakennus. Helsinki: Invalidiliitto ry 2003. Mäkinen, Anne 2005. Hissien rakentaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin asuinkerrostaloihin. Julkaisussa Rakennettu ympäristö 4/2004. Helsinki: Rakennustietosäätiö 2004. Rönkä, Kimmo ym. 1997. Hissi vanhaan kerrostaloon, Taloudellinen kannattavuus, sosiaalinen tarpeellisuus sekä hallinnolliset ja taloudelliset edellytykset. Suomen ympäristö 157. Helsinki: Ympäristöministeriö 1997. Sepänmaa, Yrjö 1991. Kauneuden käsite & Ympäristö kokonaistaideteoksena. Tiedotteita 1294. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus 1991 Saanilahti, Kalevi 1996. Arkkitehdin kahleet vai ohjakset. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 1996/10. Espoo: Teknillinen korkeakoulu 1996. Stakes 2005. Ideakortti 2/05. Helsinki: Stakes 2005. Tilastokeskus 2004. Tilastollinen vuosikirja 2004. Helsinki: Tilastokeskus 2004. Ympäristöministeriö 1998. Hissit ja poistumistiet vanhoissa kerrostaloissa. Suomen ympäristö 262. Helsinki: Ympäristöministeriö 1998. Haastattelut: Fränti-Pitkäranta, Marttiina, yliarkkitehti, Ympäristöministeriö, 19.10.2004 Havas, Hannu, arkkitehti, Helsingin rakennusvalvontavirasto, 20.10.2004 Holappa, Erkki, hissiasiamies, Helsingin kaupunki, 6.10.2004 ja puhelimessa 14.4.2005 Könkkölä, Maija, arkkitehti, Invalidiliitto ry, 5.10.2004 Levón, Bengt-Vilhelm, arkkitehti, 1.10.2004 Liede, Tarki, arkkitehti, 28.10.2004 Makkonen, Leena, arkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 15.10.2004 Mäkinen, Anne, yksikön päällikkö, Helsingin kaupunginmuseo, 10.11.2004 Niemi, Lauri, projektijohtaja, Espoon kaupunki, 2.11.2004 Piiroinen Janne, tuotepäällikkö, KONE hissit Oy, 17.11.2004 Rontu, Kirsi, Helsinginpelastuslaitos, 1.12.2004 Rönkä, Kimmo, johtaja, Taideteollinen korkeakoulu, 14.10.2004 Sinisalo, Jarkko, tutkija, Museovirasto, 18.10.2004 Viitala, Heikki, ylitarkastaja, Turvatekniikan keskus, puhelimessa 1.2.2005 Wallenius, Jussi, Yksikön päällikkö, Helsingin rakennusvalvontavirasto, 20.10.2004 Kuvat: Kuvien lähteet on mainittu kuvateksteissä. Ilman merkintää olevat kuvat ovat tekijän. esteettömyys <> rakennussuojelu - uusi hissi vanhaan taloon 52