En taida päätöksestä valittaa. Luulenpa, että se on

avuksi arkeen
Teksti ja kuvat esa tuominen
”En taida
päätöksestä valittaa.
Luulenpa, että
se on turhaa.”
Teija Malvalehto ja Sami Lah
ti käyttävät porrashissiä jo tott
uneesti. Porrashissi taittuu käte
seinälle silloin kun se ei ole
käytössä.
västi
26
it invalidiLIITTO
Porrashissi omasta pussista
Nokialainen Sami Lahti ei saanut tukea
hissin hankintaan mistään, joten hänen täytyi
asennuttaa se omalla kustannuksellaan.
l – No niin, ja nyt mennään!
Teija Malvalehto painaa nappia ja uudenkarhea porrashissi nostaa pyörätuolissa istuvan Sami Lahden korkean portaikon yläpäähän.
– Jykevä hissi ja hyvin toimii, Lahti
huikkaa, kun matkasta on tehty puolet.
Malvalehto seuraa katseella, kun hissi
saavuttaa portaiden yläpään. Siellä Lahti
kelailee ketterästi pois hissistä ja pitkin
toisen kerroksen huoneita.
Kaikki olisi muuten hyvin, mutta Sami Lahti on joutunut pulittamaan hissin
hankinnan ja asennuksen omasta pussistaan. Eikä siitä selvinnytkään aivan pienellä pulituksella: projekti tuli maksamaan yhteensä 15 000 euroa. Hintaa
nosti seinään tehty kiinnitysjärjestelmä
kiskoineen.
Sen paremmin Nokian kaupunki kuin
vakuutusyhtiökään eivät innostuneet tukemaan hanketta, jolla Lahti pääsisi omakotitalonsa toiseen kerrokseen vaivatta.
– En taida päätöksestä valittaa. Luu-
lenpa, että se on turhaa, Lahti huokaisee
alistuneesti.
Toinen kerros käyttöön
Sami Lahti joutui 1990-luvun puolivälissä hirvikolariin, mistä oli seurauksena neliraajahalvaus. Nykyään 35-vuotias
Lahti pystyy liikuttamaan jonkun verran
käsiään, mutta jalat eivät toimi eivätkä
kanna.
Kymmenkunta vuotta sitten Lahden
vanhemmat rakennuttivat Nokialle kaksikerroksisen paritalon. Toisessa päässä
asuvat vanhemmat ja toisessa asui Sami
yksin kunnes pari vuotta sitten hänen
seurakseen muutti hänen puolisonsa Teija Malvalehto kahden poikansa kanssa.
Sattui niin somasti, että Malvalehto on
ammatiltaan lähihoitaja. Niinpä hän on
nyt Lahden omahoitaja.
Paritalon sen puoleinen pää, jossa Lahti ja Malvalehto asuvat, jäi aluksi yksikerroksiseksi – yläkertaa ei rakennettu asuinkäyttöön. Kun Lahden perhe kasvoi, tuit invalidiLIITTO
27
Sami Lahden kelpaa nyt ajella talonsa toiseen kerrokseen porrashissillä, vaikka hän joutuikin sen maksamaan omasta pussistaan.
li ajankohtaiseksi yläkerran tyhjän tilan
ottaminen asuinkäyttöön. Sinne saatiin
Malvalehdon pojille omat huoneet ja
perheelle yhteistäkin tilaa.
– Minä ajattelin alusta asti, että jos
korjaan taloa niin että yläkerrassakin
voin asua, niin kyllä minunkin sinne pitää päästä.
Eikä siinä auttanut muu kuin ruveta
hissikaupoille.
Isot eivät viitsineet tarjota
Selvitettyään suomalaisia porrashissimarkkinoita Sami Lahti tuli siihen tulokseen,
että palvelujen tarjoajia ei ole kuin puolenkymmentä. Isot hissivalmistajat, kuten
Otis ja Kone, eivät tällaisista omakotitalojen porrashisseistä jaksa innostua: silmissä
siintelevät paljon isommat hissibisnekset.
– Halvimman ja kalleimman tarjouksen välinen ero oli peräti 5 000 euroa,
Lahti hämmästelee.
– Ehkä se kalleimman tarjouksen tehnyt kokeili kepillä jäätä, että jos vaikka joku maksaisi…
28
it invalidiLIITTO
Lopulta Lahti valitsi vaihtoehdoista
edullisimman eli ruotsalaisen Kalea-hissin.
Sen toimitti JL Supplies avaimet käteen
-periaatteella. Vastaavia hissejä on Ruotsissa asennettu paljon niin julkisiin tiloihin kuin yksityiskoteihinkin.
Lahti kehuu hissiään tukevammaksi
kuin monet julkisiin paikkoihin asennetut porrashissit. Ainakin tähän asti se on
nostanut kuormansa luotettavasti. Kalea
kestää 300 kilon painon, joten mies ja sähköpyörätuoli nousevat sillä ongelmitta.
Hissiä pystyy käyttämään niin, että joku toinen painaa seinällä olevaa nappia tai
sitten pyörätuolissa istuja itse painaa hissin
kylkeen kiinnitettyä nappia. Hissi liikkuu
äänettömästi ja heilahtelematta. Turvakaaret pitävät huolen siitä, että matkustaja ei vahingossakaan pääse keikahtamaan
”menopelistä” alas.
Vakuutusyhtiö pysyi kylmänä
Hissin avulla Sami Lahti pääsee siis nyt
asuntonsa toiseen kerrokseen – vaikkapa kuulustelemaan puolisonsa poi-
kien läksyjä… Mutta kukkaron päälle
hissi kävi.
Nokian kaupungin vammaispalvelun
edustaja kävi tutustumassa Lahden ja
Malvalehdon asuntoon ja oli sitä mieltä, että hissi on tarpeellinen – muuten
toisen kerroksen tilat jäävät talon isännän ulottumattomiin.
– Mutta sitten kaupungilla esimiesasemaan tuli uusi henkilö eikä kaupunki enää halunnutkaan puoltaa hissihankintaa. Koska alakerrassa ovat pesu-, keittiö- ja nukkumistilat sekä vielä
oleskelutilaa, niin se kaupungin mielestä riittää meikäläiselle.
– Ja kun kaupungin puoltoa hankkeelle ei ollut, ei vakuutusyhtiökään
lähtenyt korvaamaan hissihankintaa.
Se sai kaupungin kannasta selkänojan
kielteiselle päätökselleen.
– Nyt minä en tiedä, mitä asialle
enää voisi tehdä. Ei kai tässä voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn.
Lahti muistuttaa olevansa ”Ilveksen
mies” ja tottuneensa häviöihin. Silti
Lahti kehuu
hissiään
tukevammaksi
kuin monet
julkisiin
paikkoihin
asennetut
porrashissit.
hän olisi toivonut, että asia olisi saanut toisenlaisen ratkaisun.
Vaasa myötämielisempi
Osallistuessaan Käpylän Synapsiassa kuntoutukseen Sami Lahti tutustui vaasalaiseen kaveriinsa, jolla oli ollut kertoa aivan
toisenlaista tietoa yhteiskunnan tuesta hissihankinnalle:
– Hänellä oli myös kaksikerroksinen talo, mutta makuuhuone taisi muistaakseni
olla yläkerrassa. Vaasan kaupunki oli järjestänyt hänelle porrashissin. Kaupungille oli jonkun purkutyön yhteydessä jäänyt porrashissi ja sen he luovuttivat tämän
kaverini käyttöön. Osallistuiko vakuutusyhtiö hankkeeseen jotenkin, sitä en tiedä.
Vaikka tukea ei tullut sen paremmin
kaupungilta kuin vakuutusyhtiöltäkään,
ei Lahti kadu hissihankintaansa.
– Talon isännän pitää päästä kaikkiin
huoneisiin, sen minä päätin jo kun yläkerran remonttia suunnittelin. Ja nyt minä
pääsen, vaikka itse jouduin maksamaankin! l
Oikeus ratkaisee tapauskohtaisesti
Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson kertoo, että Korkeimmassa
hallinto-oikeudessa (KHO) on käsitelty useitakin tapauksia, joissa on
haettu tukea porrashissin rakentamiselle.
KHO:n ratkaisuissa on painanut
se, kuinka välttämätön porrashissin
asentaminen on ollut asianomaisen
vamman kannalta. Sama peruste on
painanut myös Vakuutusoikeuden
ratkaisuissa.
– Perheolojen muutokset ovat
luonnollisia syitä asuinpinta-alan
laajennukselle. Porrashissin tukipäätökset harkitaan kuitenkin kokonaisarvioinnin perusteella. Arviointiin
vaikuttavat sekä vamman laatu suhteessa haettavaan tukeen että perheja asuinolojen muutokset, lakimies
Henrik Gustafsson kertoo.
Oikeuskäytännössä on Gustafssonin mukaan asunnon muutostöihin
suhtauduttu sangen tapauskohtaisesti ja vaihtelevasti. Argumentteja on
esitetty sekä korvausten puolesta että
niitä vastaan, ja oikeus on punninnut, kummat argumentit kulloinkin
ovat olleet painavampia.
– Asian oikeudellisessa arvioinnissa tulee ottaa huomioon se, onko
tila, johon pitää päästä, asianomaiselle tarpeen hänen päivittäisessä
elämässään. Arvioitavia seikkoja ovat
vamman lisäksi lasten ikä ja henkilön
asema. Mitä vanhempia lapset ovat,
sitä tiukemmin tilannetta arvioidaan.
– Jos kysymys on pikkulapsista,
niin lasten hoitaminen yläkerrassa
katsotaan helpommin vammaispalvelulain mukaiseksi päivittäiseksi toiminnaksi kuin jos kysymys on isommista lapsista. Samoin sillä seikalla
voi olla merkitystä, onko isä hoitamassa lapsia kotona päivittäin.
Sami Lahden haastattelusta käy
Gustafssonin mielestä ilmi myös asian menettelyyn liittyviä oikeudellisia
kysymyksiä.
– Sosiaalityöntekijä on tehnyt
tapauksessa esitettyjen tietojen
mukaan kotikäynnin ja pitänyt porrashissiä tarpeellisena. Esimiehen
vaihtuessa kanta on ilmeisesti muut-
tunut. Kysymys kuuluu, onko tämän
kotikäynnin suorittaneen sosiaalityöntekijän kanssa kirjattu palvelusuunnitelmaan yhteisymmärrys porrashissin
tarpeesta henkilön arjessa. Sillä on
oikeudellista merkitystä tapauksen
myöhemmässä arvioinnissa muutoksenhaun perusteena. Vammaispalvelulain perustelujen mukaan palvelusuunnitelmaan kirjattua seikkaa ei
saa sivuuttaa myöhemmässä päätöksenteossa ilman perusteltua syytä.
Kohtuullisuuden arviointia
Korkein hallinto-oikeus on tehnyt
porrashissiasioissa sekä myönteisiä että kielteisiä päätöksiä. Oikeus
on harkinnut kussakin tapauksessa,
saavutetaanko hissillä ”huomattavaa hyötyä” henkilön omatoimisen
asumisen turvaamiselle. Ja sitäkin
on puntaroitu, onko saavutettu hyöty
oikeassa suhteessa korvauksiin nähden. Kyse on siten kohtuullisuuden
arvioinnista.
Gustafssonin mukaan väestön
ikääntyminen tuo tulevaisuudessa
apuvälineiden korvausasiat yhä enemmän huomion kohteeksi. Monet ikäihmiset asuvat yhä rintamamiestaloissa,
joista valtaosa on esteellisiä portaiden
takia. Tällöin vanhojen asuintalojen
muuttaminen esteettömiksi, esimerkiksi porrashissejä asentamalla, tulee
puntaroitavaksi.
Myös hissittömiin kerrostaloihin
asennetaan yhä useammin hissejä.
– Vammainen henkilö voi hakea
tukea porrashissiin myös kerrostalossa esteiden poistamisena asunnon
välittömästä lähiympäristöstä. Näin
varmistetaan vammaisen henkilön
liikkuminen päivittäin sisään ja ulos
asunnostaan.
– Tätäkin tulkitaan tosin varsin tiukasti. Vaikeavammainen henkilö on
saanut asuintalon ulkoportaisiin porrashissin, mutta oikeuskäytännössä
kerrostaloihin on suhtauduttu pidättyvämmin.
Gustafssonin tietämän mukaan valtioltakin voidaan hakea tukea asuntojen korjausavustuksina hissin rakentamiseen hissittömiin kerrostaloihin.
it invalidiLIITTO
29