Testi todistaa, että potilas ei teeskentele

Transcription

Testi todistaa, että potilas ei teeskentele
hoito
Teksti susanna bell Kuva shutterstock
Amerikkalainen aivovaurioihin erikoistunut
lääkäri Nathan D. Zasler kehottaa suomalaisia
neurologeja testaamaan potilaansa myös sen
varalta, raportoivatko nämä oireensa oikein ja
yrittävätkö testeissä tosissaan. Muutoin ei voi
päätyä oikeaan arvioon.
AIVOVAURIO
l On huomattava, että liioittelu ei ole
yhtä kuin puutteellinen yrittäminen, eikä yrittäminen sama kuin oireitten raportoiminen.
– Hyvin harva lääkäri on koulutettu näihin. Ne eivät ole rutiinia missään,
Zasler valittelee. Hän luennoi Käpylän
kuntoutuskeskuksen Käpylä-seminaarissa
lokakuussa.
– Oireitten oikeellisuudessa ei ole kyse siitä, että pitäisi epäillä potilaan valehtelevan! On kyse monisyisemmästä asiasta. Sitä paitsi valehteleminen on hyvin
harvinaista: alle viisi prosenttia potilaista
tekee niin, Zasler korostaa.
Huonot tulokset voivat johtua muun
muassa väsymyksestä, unenpuutteesta,
masennuksesta, peloista, kivusta, stres50
it invalidiLIITTO
sistä tai vaikka kannabiksesta.
Oireitten liioittelu taas on melko yleistä, mutta siihen on monta syytä. Yksi syy
potilaan liioittelemiselle voi olla, että aiemmat lääkärit eivät ole ottaneet häntä
tosissaan. Lievä aivovaurio kun ei välttämättä näy ulospäin.
– Aivovammoihin huonosti perehtynyt lääkäri voi väittää kaiken olevan kunnossa, eikä neuvo potilasta palaamaan
vain hitaasti ja vähittäin työelämään tai
auton rattiin. Kolmannen tällaisen lääkärin kohdalla potilas haluaa tulla kuulluksi
ja liioittelee oireitaan.
Zasler lohduttaa luottamuksen palautuvan, kunhan lääkäri ensin tuo avun potilaan kipu- ja uniongelmiin.
Testi todistaa,
että potilas ei
teeskentele
it invalidiLIITTO
51
hoito
Aiemmat oireet huomioitava
Niin potilailla kuin lääkäreillä on ennakkokäsityksiä. On tärkeätä tutustua
potilaan sairaskertomukseen ajalta ennen vammaa. Jotkin oireet voivat olla
vammaa vanhempaa perua, ja ihminen
on löytänyt aivovammasta sopivan syypään kaikkiin ongelmiinsa. Zasler huomauttaa, että myös ns. nosebo-efekti* voi
haitata. Myöskään ei ole tietoa siitä, vaikuttaako aivovamma itsessään niin, että
potilas ei jaksa yrittää parastaan testeissä.
– Jos muitten testien tulos on negatiivinen, myös yrittämistä mittaavien testien tulos todennäköisesti on sitä.
Ihmiset voivat paitsi liioitella myös vähätellä oireitaan; tietty ihmistyyppi yrittää kestää vastoinkäymiset urheasti. Zaslerin mukaan useat amerikkalaisen jalkapallon pelaajat ovat tunnustaneet pärjänneensä tahallaan huonosti pelikauden
alkutesteissä. Tarkoitus oli, että mahdolliset aivotärähdykset eivät näkyisi tulosten
huononemisena myöhemmissä testeissä
ja estäisi pelaamista.
Vakioitu testi on luotettava
Tähän asti suomalaiset neurologit on
opetettu ottamaan tosissaan kaikki, mitä potilas sanoo. Vaikka äkkiseltään voi
tuntua siltä, että yrittämisen mittaaminen huonontaa potilaan asemaa, voi asian nähdä toisinkin. Mitattiin yrittämistä
testeillä tai ei, potilasta tutkivalle lääkärille muodostuu joka tapauksessa käsitys
asiasta. Kun neurologilla on vakioitu testi
käytössään, perustuu tämä arvio johonkin muuhunkin kuin vain hänen subjektiiviseen käsitykseensä.
Yrittämisen testaaminen voi jopa antaa potilaalle lisäaseita vakuutusyhtiöön
päin.
info
Nosebo-efekti*
Nosebo-efekti on plasebo-efektin
ruma sisarpuoli.
Tutkijat havaitsivat 1990-luvulla,
että naiset, jotka uskoivat olevansa
alttiita sydäntaudille, myös sairastuivat siihen neljä kertaa niin usein
kuin naiset, jotka ajattelivat positiivisesti. Näitten ryhmien välillä ei
ollut eroa todellisissa sydäntaudin
riskitekijöissä.
52
it invalidiLIITTO
– Olen nähnyt aivovammapotilaita,
jotka on virheellisesti leimattu huijareiksi
ja toisinkin päin, Zasler kertoo.
Suomessa aivovammojen testaamiseen
käytetään vähemmän aikaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Zasler näkee puutteena myös sen, että suomalaisilla neurologeilla ei ole fysiatrian koulutusta.
– Tämä on hyvin lyhytnäköistä. Potilaan kävelyä arvioivan pitää tietää, miltä patologinen kävely näyttää! Minä olen
taustaltani kuntoutusfysiatri, ja olemme
kehittämässä aivovammoille omaa erikoistumisaluetta, jossa yhdistyvät fysiatrian ja neurologian opinnot. Aivovammat
Nathan D. Zasler Zasler on yksi keskeisen
aivovammakirjan ”Brain Injury Medicine Principles and Practice” kirjoittajista.
ovat jotain hyvin erityistä, ja ne vaativat
lääkäriltä kokonaisvaltaista lähestymistä
ja älyllistä sitoutumista.
Aivovammahoidon
uudet tuulet
Progesteroni eli keltarauhashormoni on
osoittanut käyttökelpoisuutensa aivovammojen akuuttihoidossa. Se vähentää
aivojen turvotusta vamman alkuvaiheessa
info
Nathan D. Zasler on kansainvälisen
aivovammayhdistys IBIA:n (International Brain Injury Association)
puheenjohtaja ja sekä Richmondin
että Virginian yliopistojen professori.
Hän toimii myös neurokuntoutuksen
konsultoivana asiantuntijana Northeast Center for Special Care -laitoksen erityiskuntoutuksen yksikössä New Yorkissa ja on Yhdysvalloissa
arvostettu kivunhoidon ja kuntoutuksen akatemiajäsen (American Academy of Disability Evaluating Physicians ja American Academy of Pain
Management).
Zasler on yksi keskeisen aivovammakirjan ”Brain Injury Medicine
- Principles and Practice” kirjoittajista ja on mukana myös kirjan toimituskunnassa.
ja minimoi pitkäaikaisia vaurioita.
Amerikkalaiset tutkijat Donald G.
Stein ja David Wright Emory-yliopistosta ovat tehneet uraauurtavaa tutkimusta progesteronin käytöstä aivovammojen hoidossa. Lääke on tulossa.
Myös kantasolu- ja geeniterapiaa on
kokeiltu aivovammoihin, mutta menetelmä on keskeneräinen. Hoidot eivät ole
vielä saaneet Yhdysvaltain elintarvike- ja
lääkeviraston (FDA) hyväksyntää. Kiinassa ja Meksikossa hoitoja annetaan jo,
mutta tohtori Zasler ei suosittele niitä.
– Aina on ihmisiä, jotka ovat valmiita
käyttämään hyväksi toisten hädänalaista asemaa.
Ylipainehappihoitoa on ennestään
käytetty sukellustaudin, vakavien infektioitten ja haavojen hoidossa. Siinä potilas
menee ilmatiiviiseen kammioon, johon
pumpataan puhdasta happea. Kammioon synnytetään 1,4-1,5 barin ylipaine.
Kudosten hapetus onnistuu kammiossa
paremmin.
Yhdysvalloissa veteraaniasioiden ministeriö johtaa parhaillaan laajaa tutkimusta ylipainehappihoidon tehosta aivovammoihin, jotka uhkaavat sotilaita
taistelukentillä. Tutkimus voi lopultakin
tuoda vastauksen siihen, onko ylipainehappihoidosta hyötyä aivovammojen
hoidossa.
Hoitojen tarkkaa vaikutusmekanismia
ei tunneta, mutta on tutkimuksia, jotka
osoittavat niitten parantavan aivojen aineenvaihduntaa, joskin näitten metodologiaa on arvosteltu. Ero näkyy kolmiulotteisessa tietokone- eli yksifotoniemissiotomografiassa (SPECT).
Hoitokertoja tarvitaan 40-60. Myös
normaalipaineista happihoitoa kokeillaan aivovammoihin.
Sähkövirtaa pahimpiin
tapauksiin
Aivojen syvien osien sähköärsytys (Deep
Brain Stimulation, DBS) tunnetaan jo
1980-luvulta. Talamukseen eli näkökukkulaan viedään antureita, joihin johdetaan hyvin matala sähkövirta. Hoitoa on
käytetty kaikkein pahimpiin aivovaurioihin, joissa potilaat ovat vegetatiivisessa tilassa. DBS on parantanut potilaitten
tilaa huomattavasti, vaikka kaikkia se ei
autakaan. Ihmeparantumisia ei ole nähty,
mutta puhumattomat potilaat ovat jälleen alkaneet puhua ja täysin avuttomat
ovat pystyneet esimerkiksi auttamaan
heitä syöttävää hoitajaa.
– Kirurgian kohdalla ei ole näköpiirissä mitään uutta, Zasler toteaa.
Neuroteknologialla sen sijaan on tarjota monia lupaavia sovelluksia.
Tohtori Zasler johtaa Virginian osavaltiossa Sheltering Arms -sairaaloitten
kuntoutuskeskuksien iWalk-ohjelmaa,
joka auttaa vammautuneita kävelemään
jälleen neuroteknologian avulla. Tarjolla
on apuvälineitä, jotka toimivat käyttöliittyminä aivojen ja tietokoneen välillä.
Niitten avulla vammautunut voi ohjata
pyörätuolia tai kommunikoida muitten
ihmisten kanssa. Myös halvaantuneet tai
osittain halvaantuneet pystyvät saamaan
takaisin ainakin osan liikuntakyvystään.
Apuvälineet myös helpottavat neuromotorista harjoittelua. l
Kuntoutukseen pääsy
tehostui Helsingissä
Aivovammakuntoutukseen pääsy on
tehostunut Helsingissä, kun Hyksin aivovammapoliklinikka aloitti
toimintansa lokakuun alussa. Uusi
poliklinikka mahdollistaa aikaisempaa nopeamman diagnostiikan, mikä
aivovammojen kohdalla on ensiarvoisen tärkeää. Nopea hoitoon pääsy
lisää toipumisen todennäköisyyttä.
Hyksin aivovammapoliklinikan
johtajan, ylilääkäri Aarne Ylisen
mukaan Helsingissä yliopistollisen
keskussairaalan alaiselle aivovammapoliklinikalle on ollut tarve.
– Kyse ei ole siitä, että aivovammojen määrä olisi lisääntynyt, vaan
siitä, että nyt meillä on resurssit
kohdallaan tunnistaa ja hoitaa tapauksia, Ylinen napauttaa. Hän puhui
Invalidiliiton Käpylä-seminaarissa
12.10.
Lokakuun kahden ensimmäisen
viikon aikana poliklinikalla hoitoa sai
20 aivovammapotilasta. Hyksissä
vähintään lievän aivovamman diagnoosin on saanut noin 600 potilasta
vuosittain. Lisäksi tapaturma-asemilla
tutkitaan vuosittain noin 400 aivovammaepäilyä. Aarne Ylinen uskoo,
että uudella aivovammapoliklinikalla
hoidetaan vieläkin enemmän potilaita.
– Osa lievän aivovamman saaneista oireilee vasta joidenkin päivien päästä tapaturmasta. Poliklinikka antaa paremmat mahdollisuudet
myös tällaisten potilaiden asianmukaiseen hoitoon, Ylinen huomauttaa.
Aivovammojen ennuste on parantunut viime vuosina merkittävästi
teho- ja neurokirurgisen hoidon myötä. Lievistä aivovammoista kuntoudutaan lähes aina, ja keskivaikean
aivovamman saanut palautuu usein
työkykyiseksi.
Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi Tampereelta, jossa Taysin
alainen aivopoliklinikka on toiminut
vuodesta 2004. Sen ensimmäisenä johtajana toimineen Aarne Ylisen
mukaan aivovammapoliklinikka pitäisi perustaa vähintään jokaisen yliopistollisen keskussairaalan yhteyteen.
Teksti Kuntoutusportti
it invalidiLIITTO
53