Lataa Vuorityö ja-tekniikka 2006

VUORITYÖ
JA
JA -- TEKNIIKKA
TEKNIIKKA
VUORITEKNIKOT RY:N JÄSENLEHTI
VUOSIJULKAISU 2006
www.vuoriteknikot.fi
1
2
VUORITYÖ
JA - TEKNIIKKA
VUORITEKNIKOT RY:N JÄSENLEHTI, VUOSIJULKAISU 2006
2006
SISÄLLYSLUETTELO:
Julkaisija
Vuoriteknikot ry
PEKKA JAUHIAINEN
Luonnonkiviteollisuudella myönteiset näkymät
JYRKI SALMI
Kaivoskierros Outokumpu Chrome Oy:n Kemin kaivoksella 5
HEINO ALANISKA,
JYRKI KORTENIEMI,
ja JUHA RIIKONEN
Agnico-Eagle, Kittilän kaivos
10
JUKKA KAIKKONEN
Perustietoa räjähdelainsäädännöstä 2006
13
KALEVI LAAKKONEN
Taustoja ja historiaa kaivosmiehen työstä
17
HEIMO VOUTILAINEN
Railonporaus, tarkkuutta vaativa laji
18
PETRI VIHAVAINEN
Isältä pojalle, Kankikauppias Vihavainen
21
TIMO RAJALA
Vuoriteknikot avaruusaikaan!!
22
Kansikuva:
JUHA HALONEN
VUOLI-projekti, Louhintatyö Myraksen ruhjevyöhykkeessä 24
Täällä se on alkanut, läpi
harmaan kiven.
AKU TURUNEN
Pora-/kairareikien taipuminen
28
Nordkalk Oyj Abp Louhen Kaivos
Kuvannut: Timo Rajala
GEBWELL OY
Lämpöpumppujen uusi tuleminen
31
KALEVI LAAKKONEN
Muistelmia
34
ARI RAHKONEN
Daveytronic II diginallit urakoitsijoiden käytössä
39
KALEVI LAAKKONEN
Erkki Kontiokorpi, elämäntyönä kallionlouhinta
44
ANTTI M J LAHTINEN
Kairan kuulumisia
47
Päätoimittaja
Jaakko Lindén
Toimituskunta
Aku Turunen
Erkki Hinkkanen
Timo Rajala
Kalevi Laakkonen
Taitto ja toteutus
Arkkiset Tiina Nilsson
Ilmoitusasiat
Vuoriteknikot ry
Ilmoitushinnat:
Koko
4-väri
1/1 sivu
550 e
1/2 sivu
450 e
1/4 sivu
200 e
MV
350 e
200 e
120 e
Lehden painoala
A4 offset
Ilmoitusmateriaali
filmi tai paste up
Tekstimateriaali rtf-tiedosto
Kirjoituksia lainattaessa
mainittava lehden nimi
ISSN 1238-3066
Painatus
Arkkiset, Urjala
Yhdistyksen osoite
Vuoriteknikot ry
c/o Jaakko Lindén
Tukkimiehentie 1, 31760 Urjala
YHDISTYSTOIMINTA
2
51
MAINOSTAJAT:
AGNICO-EAGLE FINLAND
ARKKISET
ATLAS COPCO
BACKFLASH
BOART LONGYEAR FINLAND
E. HARTIKAINEN OY
FORCIT
GEBWELL OY
GIA INDUSTRI AB
KALLIOSUUNNITTELU OY
KALLIOTEKNIIKKA
KIUKAISTEN ASENNUSPALVELU OY
KONE LAPPI OY
1
KYMEN KALLIOTYÖ OY
LOUHINTAVARUSTE VIHAVAINEN KY
LUJITUSTEKNIIKKA OY
MIRANET
OUTOKUMPU TORNIO WORKS
PALIN GRANIT OY
PORA-AGENTTI OY
PYHÄSALMI MINE OY
ROBIT
SANDVIK MINING
TALVIVAARA
TOLAROCK OY
YIT
PEKKA JAUHIAINEN, toimitusjohtaja
Kiviteollisuusliitto ry
Luonnonkiviteollisuudella myönteiset näkymät
L
uonnonkiviteollisuuden
odotukset tulevalle vuodelle ovat
myönteiset. Kiven kotimaisen käytön uskotaan kasvavan kaikissa tuoteryhmissä ja myös vienti vetää.
Luonnonkiviteollisuuden
liikevaihto on noin 200 miljoonaa euroa
ja alalla työskentelee lähes 2000 ihmistä. Yrityksiä alalla lasketaan olevan noin 200, jotka Tulikiveä lukuun
ottamatta ovat pk-yrityksiä. Euroopassa kivialan yrityksiä on kaikkiaan 40000, joiden palveluksessa on
lähes puoli miljoonaa ihmistä. Suomen kiviteollisuus on kansainvälisesti tunnettu vuolukivestä ja graniitista. Vuolukiviteollisuudessa olemme
maailman markkinajohtaja ja graniitin viejänä seitsemänneksi suurin.
Graniitin tuottajista suurin yritys
Suomessa on Palin Granit Oy.
Suomen kiviteollisuuden liikevaihdosta yli 40% tulee viennistä. Vuonna
2005 viennin arvo oli 85 miljoonaa
euroa. Tärkeimmät vientimaat ovat
Saksa, Kiina ja Italia. Saksa keikkuu
tilastojen kärjessä vuolukivitulisijaviennin perusteella kun taas Kiinaan
ja Italiaan viedään graniittia. Graniittia viedään runsaasti myös Espanjaan ja Puolaan. Kaikkiaan vientiä oli
vuonna 2005 noin 40 maahan. Kaukoitä ja erityisesti Kiina on muodostunut tärkeäksi suomalaisen kiven
markkina-alueeksi. Kivi ei tosin jää
aina Kiinaan vai jatkaa matkaansa
jalostettuna kolmansiin maihin kuten Japaniin ja USA:n länsirannikolle.
Ylämaalta louhittava Baltic Brown –
graniitti on ollut viime vuosina USA:
ssa joko suosituin tai kakkossijalla
keittiötasokivenä. Suomalaisilla yrityksillä on ollut jopa vaikeuksia tyydyttää kovaan kiven kysyntää.
patuonnin ohella ammattitaitoisen
työvoiman pulaan. Työvoimapulasta
kärsivien yritysten lukumäärä on
kahden viime vuoden aikana kaksinkertaistunut aikaisempiin vuosiin
verrattuna.
Suomeen tuodaan myös kiveä ja
kivituotteita. Tuonnin arvo oli vuonna 2005 noin 14 miljoonaa euroa eli
viennin arvo oli noin kuusinkertainen tuontiin nähden. Tuontimaista
tärkeimmät ovat Kiina, Italia, Norja
ja Espanja. Kiinasta tuodaan kivituotteita erityisesti ympäristörakentamiseen. Suomen viennin arvo
Kiinaan on kolminkertainen Kiinasta
tuontiin verrattuna.
Pidemmässä juoksussa työvoimapulaan voidaan vastata koulutuksella. Onkin hyvin myönteistä, että
neljä oppilaitosta aloittaa vuonna
2007 aivan uuden kivitekniikan perustutkinnon opetuksen. Uuteen
tutkintoon tähtäävää koulutusta järjestetään Joensuussa, lahdessa, Vammalassa ja Pyhäjärvellä.
Kiviteollisuusliitto selvitti jäsenyritystensä suhdannenäkymiä vuodelle
2007. Selvityksen perusteella yritykset odottavat kasvua oikeastaan kaikilla mittareilla mitaten. Tuotannon,
tilauskannan, henkilöstön, investointien ja viennin odotetaan edelleen
kasvavan. Myös tuonnin kasvuun uskotaan. Yksikään suhdannekyselyyn
vastannut yritys ei odota liikevaihtonsa supistuvan. Myönteisimmät
kasvuodotukset ovat sisustuskivi-,
ympäristökivi- ja tulisijatuoteryhmissä. Hautakivituotannossa odotukset
ovat varovaisemmat.
Myönteisten odotusten vastapainona ovat kuitenkin kiristyvä kilpailu ja kasvavat tuotantokustannukset. Kivialan keskeiset uhkatekijät
liittyvät kiristyvän kilpailun ja hal2
Luonnonkivestä ja kivialasta saa tietoa
kiviportaalista: www.finstone.com.
3
4
JYRKI SALMI
Kaivososaston päällikkö, Kemin kaivos
Kaivoskierros Outokumpu Chrome Oy:n Kemin kaivoksella
Taustaa
K
aivostoiminta Kemissä on siirtynyt avolouhoksesta kokonaan
maanalle. Maanalainen tuotanto
alkoi vuonna 2003, jolloin malmia
nostettiin 150000 tonnia. Vuoteen
2008 mennessä maanalaisen kaivoksen tuotanto kasvaa reiluun 1.2
miljoonaan tonniin, joka on Kemin
kaivoksen suunniteltu täyden tuotannon taso tänäkin päivänä.
Avolouhinta päättyi vuoden 2005
lopussa kestettyään kaikkiaan 39
vuotta. Viimeiset malmit avolouhoksen 216-tasolta louhittiin maanpinnan välivarastoihin nopeutetussa tahdissa kattopuolen seinämän
liikuntojen riskin kasvamisen takia.
Näitä välivarastoja käytetään vielä
vuoden 2007 toukokuulle saakka
osana rikastamon syöttöä.
Maanalaisen kaivoksen rakentaminen käynnistyi vuonna 1999 vinotunnelin peränajotöillä ja päättyi
vuoden 2006 huhtikuussa maanalaisen liikkuvan kaluston pesupaikan
valmistumisen yhteydessä. Ensimmäinen malmikappa kaivoksesta
maanpinnalle nostettiin 1.9.2003.
Suunniteltu kaivoksen nimelliskapasiteetti on 2.7 miljoonaa tonnia
vuodessa. Tuotannon kasvattaminen suunniteltuun määrään edellyttäisi kuitenkin sekä rikaste- että
ferrokromituotannon kasvattamista
nykyisestä tasosta. Maanalaisen kaivoksen rakentamiskustannus oli 66
miljoonaa euroa.
Kemin maanalainen kaivos
Malmit
Työsuojelu
Turvallisuuteen ja työsuojeluun
satsataan paljon ja se on näkyvästi
esillä koko ajan. Kaikista ilmoitetuista vaaratilanteista tehdään kirjallinen
tutkinta. Vuonna 2006 vaaratilanteita tullaan ilmoittamaan pelkästään
kaivososastolla toista sataa. Samoin
myös kaikista tapaturmista tehdään
kirjallinen tutkinta.
Henkilöstö
Kaivososaston vahvuus on 56
henkilöä, joista 26 on kaivosmiehiä, 14 oppisopimuskoulutettavia ja
16 toimihenkilöitä. Urakoitsijoiden
henkilöstöä kaivoksessa on lähes
40 henkeä lastaus- ja kuljetustöissä, varustelutöissä, panostustöissä
ja metallirakennetöissä. Kaivoksen
normaalityövuorot ovat aamuvuorot
maanantaista perjantaihin ja iltavuorot maanantaista torstaihin.
5
Kemin kromimalmiesiintymä sijaitsee 2.4 miljardia vuotta vanhassa kerrosintruusiossa, joka on lähes
pystyssä asennossa, noin 70 asteen
kulmassa maanpintaan nähden.
Kromimalmin muodostumakivi on
heikkoa talkkikarbonaattikiveä, jossa malmin kattokontakti on terävä
mutta jalkapuolella kromipitoisuus
pienenee vaiheittain malmin ja muodostumakiven kontaktia lähestyttäessä.
Kemin kromiesiintymä muodostuu kaikkiaan 11 mineralisaatiosta
4.5 kilometriä pitkällä vyöhykkeellä, jossa malmin paksuus vaihtelee
5-105 metrin välillä keskimääräisen
paksuuden ollessa 40 metriä. Malmi
jatkuu syvyyksiin - mahdollisesti jopa 1000 metriin - syvimmän kairareiän ulottuessa 750 metriin.
Vuoden 2006 alussa kokonaismineraalivaranto oli 134 miljoonaa
tonnia cut-off –pitoisuudella 22%
Cr2O3. Malmivaroja maanalaisessa
kaivoksessa 500-tason ja avolouhok-
Kemin kromimalmiot
sen pohjan välillä on 41 miljoonaa
tonnia pitoisuudella 24.5% Cr2O3.Mineraalivarantoja on lisäksi 86 miljoonaa tonnia pitoisuudella 29.1%
Cr2O3.
Kaikkiaan avolouhoksista louhittiin malmia lähes 31 miljoonaa tonnia pitoisuudella 25.4% Cr2O3 ja sivukiveä yli 131 miljoonaa tonnia.
Maanalainen kaivos
Vinotunneli on pääasiassa 8 metriä leveä ja 5.5 metriä korkea kaltevuudella 1:7. Se ulottuu 600-tasolle
saakka nostokuilun pohjalle ja on
asfaltoitu suurimmalta osaltaan.
Huoltopaikkoja on kolme, 115-,
350- ja 500-tasolla. Viimeksi mainittu on kaivoksen päähuoltopaikka
muiden paikkojen ollessa luovutettuja urakoitsijoiden käyttöön. Päähuoltopaikan yhteydessä sijaitsevat
myös automaattiset pesupaikat sekä
pienautoille että kaivoskoneille.
Pääpumpaamo sijaitsee 350-tasolla ja sen kapasiteetti on 2 x 250
m3/h. Slurry-pumput pumppaavat
kaivosvettä maanpinnalle 360 metrin nostokorkeuteen. Kaksi muuta
suurempaa pumppaamoa sijaitsevat
500- ja 580-tasoilla.
Tuuletusjärjestelmä käsittää yhden 4 metriä halkaisijaltaan olevan
raitisilmanousun ja kaksi 3.5 metriä
halkaisijaltaan olevaa poistoilmanousua. Raitisilmakapasiteetti on
190 m3/s ja poistoilmakapasiteetti
250m3/s. Talvikautena kaivokseen
puhallettava ilmavirta lämmitetään
polttamalla siinä nestekaasua. Paikallispuhaltimia ollaan muuttamassa
kaukokäyttöisiksi Wlan –verkkoon
tukeutuen.
Murskaamo sijaitsee 560-tasolla ja
siellä sijaitsee karamurskain, jonka
kapasiteetti on 1000 t/h. Murskainta
syötetään kahdella tärysyöttimellä
halkaisijaltaan kahdeksan metrisistä kaatonousuista, jotka ulottuvat
jokaiselle tuotantotasolle. Lisäksi
malmia voidaan syöttää murskaimelle kuorma-autoilla vaunusyöttimen
avulla suoraan 550-tasolta. Murskauksen jälkeen malmi johdetaan
hihnakuljettimella 500 metrin päässä oleville esimurskesiiloille odottamaan nostoa.
Peränajo
Peränajo on yksi kaivoksen kriittisimmistä työvaiheista. Perää aje-
taan vuonna 2006 noin 3500 metriä
kuukausitavoitteen ollessa noin 300
metriä. Määrä tulee nousemaan yli
viiden kilometrin vuonna 2007.
Kaikkien kulkureittien peräkoko
on 5.3x5 metriä (lxk) ja 25 m2 ja louhintaperien peräkoko 7.6x5.3 metriä
ja 32 m2. Molempiin porataan 61
reikää. Porauskaaviot siirretään tällä hetkellä langattoman verkon välityksellä koneiden ohjaamoon porarin käytettäväksi. Käytössä on Atlas
Copcon kaksipuominen Boomer L2C,
joista toinen saapuu kaivokselle joulukuussa 2006.
Jalkapuolen graniitti on hyvin
pysyvää mutta paljon peränajon aikaista tuentaa joudutaan tekemään
muodostumakivessä, jossa kaikki
perät systemaattisesti pultataan paisuntakuoripulteilla ja ruiskubetonoidaan teräskuitumassalla.
Panostukseen sekä perissä että
louhoksilla käytetään emulsioräjähdysainetta. Käytössä on kaksi panostusajoneuvoa.
Malmin tuotanto
Louhinta tapahtuu 25 metrin tasovälein. Louhokset louhitaan kohtisuoraan malmin kulkua vastaan.
Ensimmäisen vaiheen kovettuvalla
täytöllä täytettävät louhokset ovat
15 metriä ja toisen vaiheen raakkutäyttöiset louhokset 20 metriä leveitä. Tyypillinen louhoskoko on 2040000 tonnia.
Maanalaisen kaivoksen pelkistetty pituusleikkaus, jossa on esitetty
keskeisimmät päärakenteet.
6
Pitkäreikäporaus tehdään huonoista kiviolosuhteista johtuvista
turvallisuussyistä alakätisenä. Reikäkoko on 51 mm ja etu 2 metriä. Käytössä on kaksi Atlas Copcon Simbaa
M6C ja L7C. Koneissa on yhden reiän
porausautomatiikka. Suunnitelmissa
on viedä porausta autonomisempaan
suuntaan ja ottaa mahdollisesti käyttöön viuhkanporausautomatiikkaa.
Poraussuunnitelmat siirretään tällä
hetkellä langattoman verkon välityksellä koneiden ohjaamoon porarin
käytettäväksi. Koneen keräämät porauksen aikaiset tiedot palautuvat
samaa tietä kaivoksen tietokantaan.
Louhokset tuetaan vaijeripulteilla.
Lisäksi peräajon aikana asennetaan
louhintaperiin verkot paisuntakuoripulteilla ja ruiskubetonoidaan
kahteen kertaan. Vaijeripultitukseen
käytetään Atlas Copcon kaksipuomista Cableteciä poraus- ja pultituspuomilla, verkotukseen Atlas Copcon kaksipuomista Boltecia porausja verkonkäsittelypuomilla ja ruiskubetonointiin Normetin Spraymeciä.
Kovettuva täyttöliete, joka sekoitetaan maanpinnan sideaineliettämöllä ja pumpataan kaivokseen putkilinjaa pitkin, koostuu sementistä,
masuunikuonasta ja lentotuhkasta.
Liete johdetaan täyttönousun alapäähän kivikasaan, jossa se sekoitetaan sivukivilouheeseen, lastataan
kuorma-autoihin ja ajetaan täytettävään ensimmäisen vaiheen louhokseen. Kahden kovettuvatäyttöisen
ensimmäisen vaiheen louhoksen
välistä louhittava toisen vaiheen louhos täytetään pelkällä peränajosta ja
maanpinnan sivukivikasoista täyttönousun kautta saatavalla sivukivellä.
Ensimmäisen vaiheen louhosten louhinta etenee aina tasoväliä ylempänä
kuin toisen vaiheen louhokset.
Pengerlouhinta
500-tasolta ylöspäin tapahtuva
pengerlouhinta on päälouhintamenetelmänä. Tuotanto tapahtuu tällä
hetkellä 450- ja 500-tasojen välissä.
Sekä ensimmäisen että toisen vaiheen louhoksia on jo louhittu. Vuo-
Tyypillinen peräajon layout tuotantotasolla.
Louhoksen a) tukemis- ja b) porausmalli
sitasolla louhoksia tulee olemaan
noin 50 kappaletta täyden tuotannon aikaan. Ominaisporaus on noin
10 m/t ja ominaispanostus noin 120
g/t.
Louhosten avausreiät porataan
Atlas Copcon Simballa M4C, joka on
asennettu kuorma-auton rungolle.
Laitteella saadaan porattua halkaisijaltaan 305 mm reikää.
Tällä hetkellä pengerlouhinnasta
ja peräajosta muodostuva nosto on
80000 tonnia kuukaudessa. Loput
tuotannosta 20-25000 tonnia tulee
levylouhinasta ja avolouhoksen välivarastoista.
7
Levylouhinta
210- ja 225-tasoilla tehtävää levylouhintaa Elijärven avolouhoksen
länsipään alapuolella on toteutettu
testimielessä vuoden 2006 aikana.
Tulokset varsinkaan ylimmän 210-tason louhinnan suhteen eivät ole olleet houkuttelevia louhinta- ja täyttöteknisten ongelmien takia. Alempi
taso tullee kuitenkin osoittautumaan helpommin louhittavaksi. Levylouhintalalue tultaneen kuitenkin
jatkossa valmistelemaan reserviin
päätuotannon tullessa pengerlouhinnasta.
WLAN
WLAN-verkko kaivoksessa saadaan valmiiksi kevään 2007 aikana.
Tällöin otetaan myös käyttöön internet-puhelimet ja -puhelut. Kaikki
kaivoksen tietoliikenne tulee tämän
myötä jatkossa siirtymään langattomaan lähiverkkoon.
Louhintaperiaate ensimmäisen ja toisen vaiheen louhoksilla.
8
9
HEINO ALANISKA, JYRKI KORTENIEMI, JUHA RIIKONEN
AGNICO- EAGLE
Kittilän kaivos
V
uonna 1986 Geologian tutkimuskeskus löysi Kittilän kunnasta Kiistalan kylän pohjoispuolelta
kultaesiintymän, joka nimettiin Suurikuusikon esiintymäksi.
GTK tutki esiintymää aina vuoteen
1998 asti, jolloin se luovutti tutkimusaineiston Kauppa- ja teollisuusministeriölle. KTM myi esiintymän
valtausoikeudet julkisen tarjouskilpailun perusteella ruotsalaiselle Tukholman pörssissä listatulle Riddarhyttan Resources AB:lle.
Toronton ja New Yorkin pörsseissä listattu kanadalainen Agnico-Eagle Mines Ltd teki keväällä 2005
Riddarhyttanin osakkeenomistajille
julkisen osakkeiden vaihtotarjouksen. Vuoden 2005 loppuun mennessä oli 97% Riddarhyttanin osakkeista
vaihdettu Agnico-Eaglen osakkeiksi
ja Riddarhyttan oli siirtynyt osaksi
Agnico-Eagle Mines Ltd:ä.
Kesäkuun alussa 2006 Agnico-Eagle teki kaivoksen rakentamispäätöksen, ja tässä yhteydessä Suurikuusikon esiintymää hyödyntämään
rakennettava kaivos nimettiin Kittilän kaivokseksi ja rakennustyöt
käynnistettiin välittömästi. Kaivosalueella työskentelee tällä hetkellä
tutkimus- louhinta- ja rakennustöissä yhteensä noin 130 henkilöä.
Kaivoksen tunnetut malmivarat
ovat noin 14 milj. tonnia, ja suunniteltu vuosituotanto noin 1 milj. tonnia malmia vuodessa. Kittilän kaivoksen tuotanto käynnistyy vuonna
2008 ja kultaa tuotetaan vuosittain
noin 4,700 kg.
Animaatiokuva kaivosalueesta
Geologia
Suurikuusikon kultamalmi sijaitsee Keski-Lapin Vihreäkivivyöhykkeen keskiosassa - kahden, pääosin
basalttisyntyisen
kivilajimuodostuman (Vesmajärven ja Kautoselän
muodostumat) välissä. Malmivyöhykkeen kivet kuuluvat nk. Porkosen
muodostumaan, jossa kivilajit ovat
hyvin vaihtelevia ja alkuperältään
sekä sedimenttejä että vulkaniitteja.
Yleisesti esiintyy mm. grafiittiliuskeita, lasimaista kvartsia ja sulfidisia
rautamuodostumia (BIF). Kivilajimuodostumien ikä on n. 2 miljardia
vuotta.
Malmivyöhykkeelle ovat tyypillisiä hyvin voimakkaat pohjois-eteläsuuntaiset ja lähes pystyt hiertovyöhykkeet. Näissä ruhjeissa ja breksioissa kivi on yleensä grafiittirikasta
ja paikoin hyvin rikkonaista.
Suurikuusikon ruhjevyöhyke on il10
meisesti hyvin vanha ja
se on ollut aktiivinen
jo pitkään. Tästä ovat
merkkinä vyöhykkeen
reunoilla olevien kivien muuttuminen kuumien hydrotermisten
fluidien vaikutuksesta.
Yleisiä muuttumistyyppejä Suurikuusikossa
ovat varsinkin albiittiutuminen ja karbonaattiutuminen. Hydrotermiseen muuttumiseen
liittyy myös malminmuodostus, joka ilmenee arseeni- ja
rikkikiisun määrän kasvuna. Yli 90
% kullasta esiintyy mikroskooppisen pienenä arseeni- ja rikkikiisun
atomihilassa. Kullasta n. 75 % on arseenikiisussa ja 21 % rikkikiisussa ja
vain noin 4 % on nk. vapaata kultaa.
Suurikuusikon kultamalmi esiintyy 3-5 rinnakkaisessa vyöhykkeessä,
jotka ovat pohjois-eteläsuuntaisia ja
paksuudeltaan keskimäärin 5-10 m.
Vyöhykkeille on tyypillistä malmin
paksuuden voimakas vaihtelu kaikissa suunnissa. Malmin pitoisuus sen
sijaan vaihtelee vähemmän, keskipitoisuuden ollessa 5 ppm. Huippupitoisuudet ovat harvoin yli 30 ppm.
Suurikuusikon malmivarat ovat 14
miljoonaa tonnia, jossa oleva kultamäärä on 2.4 miljoonaa unssia.
Tämä on enemmän kuin Suomessa
louhittujen kultamalmien (Haveri,
Orivesi, Pahtavaara ja Saattopora)
yhteenlaskettu kultamäärä.
yhdessä SAG-myllyssä ja jauhetusta
malmista erotellaan vaahdottamalla
rikki- ja arseenikiisut.
Kullan ns. refraktorinen esiintymistapa aiheuttaa sen, että vaahdotusrikasteen sulfidimineraalit on
ensin hajotettava autoklaavissa ja
sitten liuotettava syanidilla kullan
talteen saamiseksi.
Liuotettu kulta erotetaan elektrolyysissä, sulatetaan ja valetaan harkoiksi, joiden kultapitoisuus on noin
95 %.
Aikataulu, kustannukset, henkilöstö
Kaivoksen rakentaminen alkoi kesäkuussa 2006 ja tuotannon on määrä käynnistyä vuoden 2008 aikana.
Rakentamisvaiheen kustannusarvio on noin 110 miljoonaa euroa.
Vinotunnelin avoleikkauksen tuentaa
Louhinta
Malmivaroista noin 4 miljoonaa
tonnia louhitaan avolouhintana ja
loput maanalaisena louhintana. Avolouhinta keskittyy Suurikuusikon
päämalmioon, mutta myöhemmin
alueelle on tulossa muitakin pienempiä avolouhoksia.
Kaikki avolouhintaan liittyvät irrotus- maansiirtotyöt urakoidaan. Tällä
hetkellä E.Hartikainen Oy suorittaa
tarvekiven louhintaa alueen teiden
ja rikastushiekka-altaiden patorunkojen rakentamiseen. Pääavolouhoksen maanpoisto suoritetaan kesällä
2007 ja sivukiven louhinta alkaa syksyllä 2007.
Maanalainen kaivos avataan tuotantovalmiuteen seuraavien noin 5
vuoden aikana. Vinotunnelin ajo alkoi lokakuun lopulla YIT-Rakennus
Oy:n toimesta ja tavoitteena on ajaa
vinotunnelia noin 2 km vuoden 2007
loppuun mennessä. Vuoden 2007
syksyllä käynnistellään myös omaa
peränajoa omalla kalustolla ja miehistöllä.
Maanalainen
louhintamenetelmäksi on kaavailtu pengertäyttölouhintaa 30-40 m tasovälillä, mutta
edessä on vielä paljon kairaustarvetta ja kalliomekaanisten olosuhteiden
Rikastamon perustukset lokakuussa 2006
todentamista. Ensimmäisen vaiheen
louhokset tullaan täyttämään kovettuvalla täytöllä, mihin yhtenä vaihtoehtona selvitellään pastatäyttöä.
Malmi tullaan nostamaan trukkinostona ja esimurskaus tapahtuu
maan päällä.
Rikastus
Rikastamon syöttö tulee olemaan
noin miljoona tonnia malmia vuodessa.
Esimurskattu malmi jauhetaan
11
Tuotantovaiheessa Kittilän kaivos
tulee työllistämään noin 200 henkeä.
12
JUKKA KAIKKONEN
Forcit Ab
Perustietoa räjähdelainsäädännöstä 2006
PANOSTAJALUOKAT JA KÄYTTÖRAJOITUKSET
Suomessa olivat aikaisemmin käytössä seuraavat panostajaluokat: räjäyttäjä, nuorempi panostaja, vanhempi, panostaja ja ylipanostaja. Muutama vuosi sitten säännökset (Valtioneuvoston asetus 122/02) muuttuivat siten, että nyt
ovat voimassa ainoastaan seuraavat luokat: räjäyttäjä, panostaja ja ylipanostaja.
Samaan aikaan annetulla toisella valtioneuvoston asetuksella (123/02) muutettiin VNp räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeista. Muutoksessa on mm. eri panostajaluokkien käyttömäärät uusittu.
Eri panostajille sallitut räjähteiden käyttömäärät ovat seuraavat:
Käytettävä määrä
Yli 500 kg/vrk ja yli 10 kg/panostila
Enintään 500 kg/vrk ja enint. 10kg/
panostila
Asutulla alueella
Ylipanostaja
Panostaja
Muualla
Panostaja
Panostaja
Koulutus ja lupakirjat
Samaan aikaan annettiin vielä STM:n asetus ”panostajan pätevyyskirjan myöntävästä viranomaisesta ja pätevyyskirjan saamiseksi vaadittavasta koulutuksesta (124/02)”. Panostajan peruskurssi kestää 280 oppituntia (aikaisemmin
216) ja ylipanostajan kurssi 160 tuntia (aik. 120) . Räjäyttäjien peruskurssin vähimmäispituus määräytyy räjäyttäjäryhmittäin.
Panostajan lupakirja on edelleen kerrallaan voimassa 10 vuotta mutta loppuu kuitenkin 65 vuoden iässä.. Uusimisen
yhteydessä edellytetään kertauskurssilla käymistä. Kurssin pituus on 8 oppituntia eli siis yksi päivä. Kertauskurssille
pitää ilmoittautua kaksi kuukautta ennen pätevyyskirjan vanhentumista.
Panostajan lupakirjat myöntää jatkossa Hämeen työsuojelupiirin työsuojelutoimisto Tampereella.
Oheisena ote kyseisen työsuojelupiirin kotisivuilta:
PANOSTAJAN PÄTEVYYSKIRJAN HAKEMINEN
•
−
−
−
−
•
•
•
•
Pätevyyskirjan saamiseksi tulee toimittaa seuraavat asiakirjat:
Kirjallinen hakemus, jossa ilmoitetaan seuraavat tiedot:
täydellinen nimi ja henkilötunnus
kotiosoite sekä tarvittaessa erillinen toimitusosoite ( esim. joku muu maksaa pätevyyskirjan)
puhelinyhteystiedot
omakätinen allekirjoitus
Lääkärintodistus
suositellaan enintään kolme kuukautta aiemmin suoritettua terveystarkastusta, josta ilmenee, että hakija
on terveydeltään panostajan tehtäviin sopiva (suositellaan lääkärin käyttävän T- lomaketta).
Kurssitodistus (jäljennös) hyväksytysti suoritetusta kurssista.
Kuulustelutodistus (jäljennös) enintään kaksi vuotta aikaisemmin hyväksytystä tutkinnosta.
Työtodistukset tai työselvitys vaadittavasta työkokemuksesta, joista ilmenee;
- Minä ajankohtana työkokemus on hankittu ?
- Missä työt tehty ? (kohde)
- Millaisia räjäytystöitä tehty ?
- Kenelle? ( työnantajalta/ työn teettäjiltä todistus.)
13
Yksityinen urakoitsija tai muuten itsenäisesti työskentelevä räjäyttäjä/ panostaja voi tehdä työselvityksen
itse, mutta todistuksessa tulee olla kahden esteettömän todistajan allekirjoitus (ei lähiomainen).
- Kuka toiminut räjäyttäjänä/panostajana ?
(kenen alaisuudessa työt on tehty?)
Pätevyyskirjan hinta:
• Panostajan pätevyyskirja 110 e
• Panostajan uusi kortti 40 e (esim. kadonneen tilalle)
Toimitusosoite:
Hämeen työsuojelupiiri
PL 272
33101 TAMPERE
Lisätietoja tarvittaessa:
toimistosihteeri
Sirpa Stenvik
puh. (03) 260 8820
Panostajien kuulusteluoikeuksia on tällä hetkellä seuraavilla henkilöillä:
Timo Etelämäki, Kouvola,
0400-555 924,
Seppo Janhunen, Järvenpää, 0400-474 217,
Kauko Jokela, Kuopio,
040-547 3776,
Timo Kinnunen, Outokumpu, 050-523 4387
Kari Lavikainen, Joensuu,
050-345 0475
Pentti Sainio, Helsinki,
040-553 6995,
Arvo Tolmunen, Koria,
0400-153 557,
Raimo Vuolio, Helsinki,
040-865 7193
Siirtotodistus
EU:n mukana tuli Suomessa käyttöön räjähteiden siirtotodistus. Nimi johtaa osittain harhaan, kyseessä ei ole mikään kuljetukseen liittyvä todistus vaan luovutukseen liittyvä lupatodistus, jota haetaan Turvatekniikan Keskukselta
(TUKES). Jotta esim. kauppias voi myydä räjähteitä käyttäjäfirmalle (louhintaliike), pitää louhintaliikkeen toimittaa
kopio siirtotodistuksesta. Siirtotodistuksen haku on sinänsä yksinkertaista. Hakemuskaavake löytyy mm. TUKESin
kotisivuilta (www.tukes.fi), sen käsittely vie muutaman päivän ja se on normaalisti voimassa viisi vuotta. Todistuksen
hinta on tällä hetkellä 66 eur. TUKESin puhelinnumero on 010 6052 000.
Kuljetukset
Vaarallisia aineita koskevat kuljetusmääräyksiö päivitetään Euroopan tasolla (ns. ADR-järjestelmä) kahden vuoden
välein. Tämän hetken tilanne on seuraava.
Vapaarajat
Vapaarajaa pienempiin kuljetuksiin ei tarvita muita erikoisvaatimuksia kuin rahtikirja ja sammutin
Vapaarajat tavallisimmille louhintaräjähteille ovat seuraavat:
Anfo, dynamiitti ja sukulaisaineet, Aniitti, Kemix, 50 kg
Räjähtävä tulilanka, 20 kg
Aikatulilanka, ei rajoitusta
Räjäytysnallit 20 kg (= 20 000 kpl nalleja)
Yli vapaarajan menevien määrien kuljettamiseen vaaditaan katsastettua ajoneuvoa ja kuljettajalta ADR-tutkintoa.
Seuraavassa on vaatimukset, jotka koskevat enintään 1000 kg:n kuljetuksia.
Lähes normaali dieselkäyttöinen pakettiauto (esim. VW Transporter, Toyota Hiace, Ford Transit) riittää mutta on
syöpymisvaaran vuoksi on hyvä olla esim. vanerointi . Asioita yksinkertaistaa, jos tavaratilassa ei ole ikkunoita (kannattaa keskustella etukäteen paikallisen katsastusmiehen tai muun asiantuntijan kanssa)
Varusteet
kaksi 2 kg sammutinta tai jos kokonaismassa ylittää 3,5 tonnia yksi 2 kg ja yksi 6 kg sammutin
riittävän iso pyöräkiila, peräkärrylle omansa
kaksi heijastavaa kolmioita tai kartiota tai merkkilamput
varoitusliivi jokaiselle miehistön jäsenelle
14
-
taskulamppu (esim. kumipäällysteinen) jokaiselle miehistön jäsenelle
merkinnät (pommikyltti edessä ja takana)
liukkaan kelin aikana käytettävä nastarenkaita tai lumiketjuja
Asiakirjat
rahtikirja
kuljettajan ajolupa
kirjalliset turvaohjeet (kuljettajanpuoleinen sivutasku)
ajoneuvon katsastustodistus (mikäli tarpeen)
siirtotodistus
Peräkärry
Peräkärryissä ei saa kuljettaa kuin 50 kg räjähteitä, jollei niissä ole vetoauton kanssa ”yhteinen” jarrujärjestelmä.
Nallien ja räjähdysaineiden ja nallien kuljettaminen samassa kuormassa on pääsääntöisesti kiellettyä. Kuitenkin on
mahdollista kuljettaa enintään 300 kg (tarkkaan ottaen 299,5 kg) räjähdysaineita ja 500 nallia samassa kuormassa jos
nämä on erotettu selvästi toistaan vähintään metrin etäisyydelle esim. käyttäen 10 mm muottivanereja.
Säilytys ja varastointi
Ensin termeistä. Säilytyksellä tarkoitetaan ”varastointia”, johon ei tarvita viranomaisen antamaa lupaa. Työmailla voi
panostaja säilyttää (siis myös yön yli) 60 kg mutta edellytyksenä on, että räjähteet pidetään standardin SFS 4398 tai
TUKESin (Turvatekniikan keskus) tyyppihyväksymässä varastosuojassa. Tämän hetken tyypillinen käytännön ratkaisu
on suoja-aitauksella varustettu eristetty kontti. Suojaetäisyysvaatimukset ovat lyhyet; asutuista rakennuksista ja teistä
10 metriä, naapurin rajasta 5 metriä.
Työmaalle voidaan tuoda kentän tarvitsema räjähdemäärä tai jos kyseessä on pieniä kenttiä, päivän tarve. Jos räjähteitä ei jaeta suoraan rei’ille, on ne säilytettävä standardin SFS 4398 tasoisessa ratkaisussa. Yleensä työsuojeluviranomaiset ovat katsoneet, että esim. eristetty kontti ilman aitausta täyttää tämän vaatimuksen.
Isoilla työmailla, jotka ovat esim. taajamien ulkopuolella, voi tulla kyseeseen tilapäinen varastointi.
Lupaa haetaan TUKESilta . Yleensä tilapäisessä varastoinnissa käytetään kontteja, joita on esim 8, 10 ja 20 jalkaisia.
Jalkamäärä kuvaa kontin pituutta (1 jalka = n. 30 cm) , joten esim 20 jalkainen kontti on n. 6 metriä pitkä. Yleensä 8
jalan kontissa voidaan varastoida 1000 kg, 10 jalan 2500 kg ja 20 jalan kontissa 5000 kg. Edellytys on, että suojaetäisyydet täytetään. Seuraavassa taulukossa on valmiiksi laskettu eräitä etäisyyksiä:
Räjähdemäärä
1000 kg
2500 kg
4000 kg
5000 kg
Etäisyys asunnoista, teistä yms.
150 m
204
238
256
Kontit on ympäröitävä 2,4 metriä korkealla aidalla. Käytännössä tilapäisessä varastoinnissa käytetään elementtiaitauksia. Aitauksen on oltava sivuilta ja takaa vähintään 0,5 metrin etäisyydellä kontista.. Edessä tilaa on oltava säännösten mukaan vähintään metri jo käytännön syistä reilusti enemmän (ovien aukeaminen).
Varasto on myös merkittävä. Seuraavat merkit vaaditaan tilapäisessä varastoinnissa: ”pommin kuva”, avotulen ja tupakanpolton kieltvä taulu, vastaava hoitajan nimi ja osoite (kännykkänumero), ”Räjähteitä, Eksplosiva varor” –kyltti.
15
16
KALEVI LAAKKONEN
Taustoja ja historiaa kaivosmiehen työstä
Outokummussa (60 ja 70 vuotta sitten)
O
utokumpu-yhtiön
menestys
riippui Outokummun kaivoksen
tuloksesta ja siksi yhtiön johto yritti
kaikin voimin edesauttaa menestymisen edellytyksiä. Noina aikoina
ja erikoisesti sota-aikana oli kaikki
kiinni ammattitaitoisesta kaivosmiehestä, ammattimiehiä jouduttiin
korvaamaan työvelvollisilla ja jopa
sotavangeilla. Sotavankeja oli enimmillään 120. Heidän leirinsä oli Räsälänmäen rinteessä n. 200 metriä
yhtiön pääkonttorista. Sama matka
oli myös kotiini, joten paikka tuli
tutuksi. Leiri käsitti kaksi parakkia.
Samanlaisissa lähistöllä asui kaivosmiehiä perheineen. Parakit olivat
ympäröity piikkilangoin ja vartioituja. Me pikkupojat olimme tietenkin
uteliaina tutustuneet paikkaan ja
jopa teimme vaihdantaa asukkien
kanssa. Kohteena oli kessu, jota viljeltiin kompostin takana. Vaihtona
saatiin taidokkaita pienesineitä.
Vankien työntekoa ovat aikalaiset
kuvanneet varsin tehokkaaksi, osasyynä lienee ollut raskaan työn ruoka-annokset, jotka olivat isompia.
Ruuasta oli tuolloin yleisesti puutetta, myös siviiliväki oli aliravittua.
Vangit kuljetettiin muodostelmassa
kaivokseen ja vuoron päätyttyä takaisin. Työ kaivoksessa oli olosuhteista johtuen verrattain vapaata.
Ammattitaidottomasta työvoimasta,
ankarista olosuhteista, kovasta työtahdista ja tavoitteista johtuen tapaturmien määrä kasvoi. Kaivosmiesten vaihtuvuus oli melkoinen, moni
kävi kokeilemassa ja jätti uransa
yhteen vuoroon, kaivoslegendat tietävät kertoa lyhyemmistäkin ajoista.
Hyvä esimerkki vaihtuvuudesta on
vuodelta 1945, jolloin yhtiöön otet-
tiin työhön 1388 henkeä ja lopputilin otti 1128 henkeä.
Yhtiöllä oli todella vaikeuksia
saada ammattitaitoista työvoimaa.
Tapaturma-altis ja raskas kaivostyö
ei kiinnostanut. Lisäksi silikoosin
pelko sai jättämään kaivostyöt sikseen. Hyljeksintään vaikutti edellisten seikkojen lisäksi ammattikoulutuksen ja ylpeyden puute. Oli aika
parantaa oloja. Kaivosammattikoulu perustettiin 1953. Perustamista
edelsi jo 1930-luvulla yhtiön johdon
taholta pohdittu kaivosammattikoulutuksen aloitus Outokummussa. yhtiön varasi tontinkin koululle, mutta
hanke jäi asuntojen ja tehdasrakentamisen jalkoihin. Näin jälkeenpäin
katsoen päätös tuli kalliiksi. Maanalainen kaivostyö pysyi pitkään liki
muuttumattomana, työ vaati paljon
lihasvoimaa, oli raskasta ja kuluttavaa. Kaivosmiehiä, etenkin porareita, vaanivat monet vaarat, irtoavat
kivet, räjähtämättä jääneet dynamiitit ja monet muut. Pahinta oli kuivaporauksessa syntyvät kivipöly, joka
sisälsi kvartsia. Tämä pöly hengitettäessä kulkeutui keuhkoihin ja asettui keuhkorakkuloihin tuhoten ne
vähitellen, aiheuttaen hitaan tukehtumisen ja ennen pitkään kuoleman.
35 vuoden ikäisenä oli kaivosmiehen
ura lopussa ja loppuelämä 10-15
vuotta tehtiin työtä maanpäällä kevyissä ja myös kevyemmin palkatuissa töissä.
Vasta vuonna 1938 ryhdyttiin porauksessa käyttämään vettä huuhteluaineena, tämän mahdollisti porakoneiden ja porien teknillinen
kehittyminen. Pölyongelma oli aivan
yhtä vakava myös käsinlastauksessa, joka oli tavallinen tapa tyhjentää
17
ammuttu kivikasa perästä, samoin
louhoksen puhdistus tapahtui käsin.
Ammuttu kivikasa pölysi sekä kivipölystä että räjähdyskaasuista. Kaasut
olivat erittäin myrkyllisiä. Ohjeiden
mukaan kasa pitää kastella, mutta
kuivien kivien lastaaminen oli helpompaa kuin liejuisten. ei myöskään
ymmärretty näitä näkymättömiä uhkia.
Vuosina 1936-1947 todettiin keskimäärin 12 silikoositapausta vuodessa, se oli 2 % kaivoksen maanalaisesta työvoimasta.
Kaivosmiehen työasuna oli alkuaikoina 40-luvulle saakka vanhat ja
kuluneet arkivaatteet: työn kovuus,
pölyisyys ja hikisyys kuluttivat vaatteita. Tavallinen asu oli takki-pusakka, housut ja nahkasaappaat. Takki
oli tehty vahvasta kankaasta ja kyllästetty öljyllä. Päässä oli huopalierihattu tai lippalakki.
Työasu alkoi muuttua 40-luvulla
kun työturvallisuuteen kiinnitettiin
enemmän huomiota. Haalarit yleistyivät, nahkasaappaat vaihtuivat kumisiin. Bakeliittiset kypärät otettiin
käyttöön, vaikka kaivosmiehet nurisivat niiden painon ja hankalan istuvuuden vuoksi. Yhtiö jakoi työasuja
maksua vastaan. Porarit saivat kumiset suoja-asut, kankeat ja raskaat,
mutta pysyihän ainakin alkuvuoron
kuivana.
Työn luonne ja rasittavuus muuttuivat työvaiheiden mekanisoinnin
myötä, mutta kaivosmies oli edelleen prosessin osa.
HEIMO VOUTILAINEN
Kymen Kalliotyö Oy
Railonporaus, tarkkuutta vaativa laji
R
akennusten pohjan teossa on
yhä useammin otettava huomioon louhinnan aiheuttama tärinä ja
työmaata ympäröivät rakennukset.
Nykyaikainen tekniikka ei kestä perinteistä louhintatyötä vaan on käytettävä herkempiä menetelmiä.
Railon-, auki- ja irtiporaus ovat
nimityksiä samalle menetelmälle,
jossa kalliosta poraamalla irrotetaan
louhittava kallionosa. Menetelmän
etuna on, että jäljelle jäävä kallion
osa on ehyttä myös porauksen jälkeen. Poraaminen aloitetaan niin sanottujen pulpukkareikien tekemisellä 62 mm välein koko railon mitalle.
Reikien tekemiseen käytetään sapluunaa ja reiät ovat halkaisijaltaan
89 mm ja 150- 200 mm syviä.
Seuraavassa työvaiheessa pulpukkareiät syvennetään halutuiksi ja täl-
Tunnelin suuaukko, sivut ja ”otsa” aukiporattu 9,0 metrin syvyyteen.
hermoja poraajalta, sillä poraustyöhän on muutenkin yksitoikkoista ja
reikien välien aukiporaus vie lisäksi
runsaasti aikaa.
Käytössä parhaimmaksi on osoittautunut 2-tuuman, eli 52 mm tankokalusto ja 210 mm pitkillä erikoisvalmisteisilla retrakterillä varustetut
porakruunut. Kyseisiä teriä saa ainoastaan kahdelta valmistajalta erikseen tilaamalla.
Tärinän etenemisen esto
Pulpukanreijät porataan ø89mm:n retrac-terällä
löin poraukseen käytetään apuna ohjausputkea sekä vatupassia. Reikien
suoruus varmistetaan porauksen
edetessä vatupassilla. Mittaaminen
pitää tehdä 300 mm välein porattaessa ja se tehdään ohjausputken molemmilta sivuilta. Suuntaus on oltava
oikein alusta lähtien, koska toisella
tangolla ei suuntausta pysty muuttamaan. Yleinen virhe ja sitä kautta
reiän suoruuden heitto tapahtuu jo
pilot-reiän tekoa aloitettaessa.
Viimeisessä vaiheessa käytetään
ohjurikalustoa porattaessa pois jäljellä olevat reikien välit eli kannakset. Kannasten aukiporaus on menetelmän työläin vaihe, koska reikään
kertynyt kivenmuju, liian suuri välikangas, epätarkasti tehdyt pilottireiät sekä usein esiintyvä vuoripaine
vaikeuttavat porauskaluston ylös
nostamista. Poraustyö vaatii hyviä
18
Kymen Kalliotyö Oy on 16-vuoden
ajan aukiporannut lukuisan määrän
railoja itse kehittämällään porauskaluston lisälaitteilla. Railot ovat olleet
noin kahdeksan cm:n levyisiä ja jopa
11 metriä syviä kanaaleja. Kanaaleita
on pääasiassa käytetty erottamaan
louhittava alue, esimerkiksi rakennuksen pohja tai voimalaitoksen
uudisosa jo olemassa olevasta rakennuksesta.
Railonporauksella voidaan eliminoida louhintaräjäytyksissä syntyvien tärinöiden välittyminen lähistön
rakennuksiin ja niissä oleviin herkkiin laitteisiin. Herkkiä ja tärinästä
helposti vaurioituvia laitteita ovat
muun muassa tietokoneet, elektroniset mittauskojeet, röntgenlaitteet
ja käynnissä olevat voimalaitoksen
turbiinit. Railoja on käytetty Kuusankosken, Kymin ja Juankosken
voimalaitostyömailla, Etelä-Karjalan
keskussairaalan laajennuksessa ja
Nokian tietotalojen teossa Ruoholahdessa, sekä Kampin keskuksessa Helsingissä ja HYKS:n pohjatyömaalla.
Aukiporausta ø102mm:n terällä
Menetelmä käytössä myös kiviteollisuudessa
Kiviteollisuudessa railoa on tehty perinteisesti polttamalla, mistä
nykyisin on luovuttu sen haittavaikutusten takia. Uusi menetelmä on
otettu käyttöön vähitellen ensimmäisten 90-luvun alussa tapahtuneiden koeporausten jälkeen ja nykyisin porauksia tehdäänkin ympäri
vuoden. Töitä Suomessa riittää, koska meillä on toista kymmentä rakennuskiveä louhivaa yritystä ja heillä
useita louhimoita.
Porauskalusto vaativaan työhön ei
löydy suoraan kaupasta vaan muutostöitä on tehtävä. Kymen Kalliotyö
Oy:ssä on vuosien mittaan kehitetty
erilaisia lisälaitteita juuri kyseiseen
työhön sopivaksi ja samalla ratkaisut on myös patentoitu. Vuosittain
yritys poraakin noin 15000-20000
neliömetriä.
Eri suuaukkojen ympärys saadaan
helposti kauniin näköiseksi ja tunneleissa jää jopa kallion otsa ehyeksi.
Alhaalta louhittaessa kuilun suuaukko voidaan ympäriporata ylhäältä
käsin esimerkiksi kuuden metrin
syvyyteen, mistä on etua muun muassa asutustaajamissa porattaessa.
Rakennusten läheisyydessä voidaan
sähkö- ja puhelinkaapelien upotukset tehdä paikkoihin, joihin ei sallita kanaaliräjäytyksiä. Railo porataan 1-1,5 m syvyyteen ja kaapelien
asentamisen jälkeen täytetään railo
hienolla hiekalla. Säästöä syntyy,
mikäli joudutaan asentamaan lisää
kaapeleita. Tällöin ei tarvitse kaivaa railoa auki kaivinkoneella vaan
hieno hiekka voidaan puhaltaa pois
paineilmalla. Menetelmä on myös
turvallisempi, eikä vaurioita jo asennettuja kaapeleita.
Rakennusten vesisuojaukset
Useassa kalliopintaiseen rinteeseen rakennetussa rakennuksessa on
ongelmana yläpuolelta valuva vesi.
Vettä valuu sokkelin ja perustusten
läpi tai ali kellariin. Kyseinen haitta
voidaan eliminoida poraamalla railo
yläpuoliseen kallioon ja johdattamalla vedet railoa pitkin normaaliin sa-
Säästöjä ja kauneusarvoja
Maanteiden ylikulkusiltojen kohdat voitaisiin aukiporata tien louhinnan aikana tai railona etukäteen.
Tällöin seinämä jäisi rikkonaisessakin kalliossa ehjäksi ja lisäksi säästyisi suuri määrä tartuntarautoja ja
betonia.
Valmista railoseinää tarvekivilouhoksella Ylämaalla
19
devesikaivoon. Menetelmää voidaan
soveltaa myös kallioleikkauksissa
paannejään muodostumisen estämiseksi. Kyseisiin railoihin pitää laittaa
salaojaputki tai useampia, jotta vedet virtaavat nopeasti pois. Railoa ei
huomaa ympäristöstä, koska se on
täytetty salaojasoralla ja hiekalla.
Hinta riippuu kohteesta
Railonporauksen hintaan vaikuttaa
kaluston siirtomatka, railojen määrä
kohteessa, syvyydet, porauspaikan
olosuhteet ja kalliopinnan muoto.
Joissakin kohteissa joudutaan tekemään niin sanottu tasausvalu betonista, koska porauksen aloittaminen
vaatii tasaista alustaa. Tasausvalua
käytetään usein jo louhituilla pinnoilla. Porausta vaikeuttaa erityisesti
jokainen lusto kalliossa, joista jokainen aiheuttaa enemmän tai vähemmän suunnan muutosta. Hinta neliömetriä kohden muodostuukin 100
ja 200 euron välille neliömetriä kohden. Hyvissä olosuhteissa voidaan
kahdeksan tunnin työvuoron aikana
saada porattu 10 – 15 neliömetriä.
HYVÄT TYÖNANTAJAT
Kun haette alan ammattilaisia palvelukseenne, voitte
ilmoittaa avoimista työpaikoista Vuoriteknikoiden
kotisivuilla osoitteessa:
www.vuoriteknikot.fi. Tilatkaa henkilökohtainen salasana
ja käyttäjätunnus, jonka avulla pääsette täyttämään
hakulomakkeen. Palvelu on ilmainen.
Ota yhteyttä Timo Rajalaan. Puh. 0400-373 873 tai
sähköposti: [email protected]
20
PETRI VIHAVAINEN,
Louhintavaruste Vihavainen Ky
ISÄLTÄ POJALLE,
Kankikauppias Vihavainen
selin Helsinki – Tampere – Joensuu
itäpuolella. Sittemmin Petri tuli yrityksen osakkaaksi 1995, jolloin hän
rupesi hoitamaan myös toimistoa,
mm. hoitaen kaikki ostot.
Kari loukkaantuu, vetovastuu siirtyy
Petrille.
”Myymäläauto” on lastattu ja viikkoreissu voi alkaa
L
ouhintavaruste Vihavainen Ky
on vuonna 1981 perustettu Leppävirralla toimiva yhtiö, jonka perustaja oli Kari Vihavainen. Karin juuret
johtavat syvälle kivimaailmaan, olihan hän Vesi-Pekan ja Lappeenrannan Tekun kasvatteja, kuten myös
hänen jo edesmennyt veljensä Hannu, joka kulki saman tien kautta sittemmin Kometa Oy:n palvelukseen.
Yritysideana oli alunperin kallioporien ja ilmavasaroiden varaosien
myynti itäsuomen alueella suoraan
toimitettuna työkohteisiin, josta yritys on tunnettu laajasti louhinta - ja
maansiirtopiireissä.
Yrityksen alkutaipaleella, kun Kari
hoiti koko asiakaskuntaa oli hänen
silloin reilu kymmenen vuotta vanha
poikansa Petri hänelle apupoikana ja
matkaseurana, josta seurasikin luontevasti se, että Petri tuli virallisesti
töihin yritykseen suoraan koulujensa jälkeen 1988, jolloin Kari keskittyi hoitamaan Kaakkois-Suomen
rakennuskiviteollisuutta ja Petrille
lankesi penkkaporausurakoitsijat ak-
Joulukuussa 2003 yrityksessä tapahtui suuri ja ennaltaarvaamaton
muutos, kun Kari jäi pois yrityksen
operatiivisesta toiminnasta, koska
hän halvaantui tapaturman vuoksi ja
oli suoraan puolen vuoden sairaalareissulla, jonka jälkeen joutui suoraan sairaseläkkeelle.
”Seuraavat puoli vuotta oli kiireellistä ja haasteellista aikaa, kun
koko yrityksen vetovastuu tuli yhdellä puhelinsoitolla minulle, alueeni laajeni puolella, tuli isän taloremontti hoidettavaksi ja parin viikon
kuluttua syntyi toinen poikani, joten ei ollut vapaa-ajan ongelmia”
kertoo nopeasta muutoksesta Petri
Vihavainen.
Vankkojen asiakassuhteiden johdosta homma lähti kuitenkin pyörimään hyvin ja Petri sai yrityksen
kasvun tielle kehittämällä hieman
yrityksen toimintatapoja ja tehokkuutta. Suuren arvon toiminnalle
antaa nykyään se tosiasia, että asiakkaat voivat luottaa viikoittaisiin
tavarantoimituksiin.
asiakkaat saavat varmasti tavaransa
ja voivat täten pienentää varastointimääriään ja tietoa tavaran toimitusajoista saa reaaliajassa yhdestä
puhelinnumerosta, eikä tarvitse taistella tietokoneiden ja kuljetusyhtiöiden kanssa, koska vien ne aina itse
perille.” jatkaa Vihavainen.
Yrityksellä onkin mm. kiviteollisuudessa laajalti käytössä käytäntö,
missä ollaan urakoitsijan kanssa sovittu varastointimäärät eri tuotteille ja Vihavainen käy omatoimisesti
tarkastamassa varastot joka viikko ja
täyttää ne sovittuun määriin asti, jolloin asikkaat tarvitsevat varastoonsa
vain viikon tarpeita vastaavan määrän.
Suurten tavarantoimittajien varastoinnista Vihavaisella on myös oma,
jyrkkä mielipiteensä.
”Suuret tavarantoimittajat vain
pienentävät varastojaan, ja muutamalla niitä ei ole enää Suomessa
Omat tavarat omassa varastossa.
”Viikoittainen kierrokseni kaikkien asiakkaiden luona sekä suuret
varastomääräni takaavat sen, että
21
Kaikki tavara on omassa varastossa
Leppävirralla tai ”myymäläautossani”
eikä niitä ruveta sitten haalimaan kun
kauppa on saatu.
ollenkaan, siihen saumaan minä isken, meillä varastointimäärät vain
kasvavat, kaikki tavara on omassa
varastossa Leppävirralla ja ”myymäläautossani” eikä niitä ruveta haalimaan sitten, kun kauppa saadaan
vaan olemme valmiita tavarantoimitukseen välittömästi kun tilaus tulee ja voin täten luvata myös tarkan
toimitusajan mikä pitää varmasti,
laskutan myös itse kaikki myymäni
tavarat, joten ei tule sekaannuksia
toteutuneiden kauppojen ja lähetettyjen laskujen välillä.”
Villi ja vapaa Vihavainen
Yrityksen tämän hetken päätoimiset tavarantoimittajat ovat Boart Longyear, Robit Rocktools Ltd,
Würth ja Tyrolit, lisäksi tavaravalikoimasta löytyy porareijän suojatulpat, paineilmaletkut, käytetyt
kompressorit, maakiilakoneet sekä
laukaisulaitteet.
”Kun on villinä yrittäjänä ilman
liian sitovia sopimuksia, voi helposti muuttua markkinoiden mukana,
koska kuten on taas viimeisen kym-
menen vuoden aikana nähty, voimasuhteet eri valmistajien välillä vaihtelevat nopeasti, joten minä myyn
mitä vaan, mutta aina kuitenkin sitä,
missä on paras hintalaatu-suhde.” lopettaa Vihavainen, lastaa autonsa ja
lähtee taas viikoittaiselle reissulleen
Lappeenrannan, Kotkan ja Helsingin
kautta takaisiin kotiin Leppävirralle,
jossa pitäisi olla taas parin, kolmen
päivän päästä.
TIMO RAJALA
Vuoriteknikot ry
Vuoriteknikot
avaruusaikaan !!
N
yt on sitten meidänkin yhdistys
siirtynyt avaruusaikaan eli internettiin. Osoitteesta www.vuoriteknikot.fi löytyy yhdistyksen omat
kotisivut. Sivuston tarkoituksena
on edistää sekä oman jäsenkunnan,
että alan sidosryhmien välistä kanssakäymistä. Sivuston tärkeimpänä
”elinehtona” on materiaalin saatavuus. Toivommekin hallituksessa,
että yhdistyksemme jäsenet toimittaisivat runsaasti alan materiaalia
niin, että voisimme ylläpitää mielenkiintoisia www-sivuja.
Etusivulla julkaisemme uutisia ja tiedotteita. Toivommekin saavamme
jäsenistöltä runsaasti materiaalia tähän osioon. Mikäli sinulla on jotain
mielenkiintoista asiaa alalta ja jonka tiedon haluat jakaa kanssamme,
otamme mielellämme materiaalia
vastaan. Uutiset ja tiedotteet julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Yhdis-
tys-linkin alta löytyy historiatietoa yhdistyksestä ja alan
koulutuksesta sekä vahnoja valokuvia. Yhteystiedot-linkin alta löytyy yhdistyksen osoitetiedot sekä hallituksen jäsenten yhteystiedot. Palautelomakkeella toivomme saavamme jäsenkunnalta palutetta ja ideoita sivuston kehittämisen suhteen.
Toki muunkinlainen palaute on tervetullutta. Louhintatyömaat-linkin
alta löytyy sitten päivitettyä tietoa
alkavista ja loppuvista louhintatyömaista. Avoimet työpaikat-linkki on
tarkoitettu saattamaan alan työnantajat ja työpaikkaa hakevat Vuoriteknikot yhteen. Työnantaja saa
henkilökohtaisen käyttäjätunnuksen ja salasanan, jonka avulla hän
pääsee kirjautumaan ko. linkkiin ja
täyttämään siellä esitäytetyn hakulomakkeen. Tämä palvelu on täysin
ilmaista työnantajille. Toivommekin,
22
että alan työnantajat käyttäisivät kyseistä palvelua runsaasti hyväkseen.
Mainosnurkkaus on varattu alan
yritysten maksullisille mainoslogoille. Yritys voi hankkia mainospaikan
logolleen kyseisestä nurkasta hintaan 50 e / vuosi. Logoa klikkaamalla avautuu kyseisen yrityksen omat
www-sivut. Vuorityö ja –tekniikka
lehden linkistä voi sitten lueskella
vuoden 2005 ja 2006 vuosijulkaisuja
PDF muodossa.
Kaikissa sivustoon liittyvissä asioissa
on yhteyshenkilönä Timo Rajala.
Puh. 0400-373 873.
Sähköposti: [email protected]
23
Arkkitehti JUHA HALONEN
Kalliorakennus-Yhtiöt Oy
VUOLI- projekti, Louhintatyö Myraksen ruhjevyöhykkeessä
Ratalinjaus Vuosaaren satamasta
Savion liittymään
Taustaa:
M
yraksen ruhje lävistää Vuosaaren satamahankkeen ratatunnelilinjauksen Kalliorakennus- Yhtiöt
Oy:n urakkaosuudella Vantaan Kuninkaanmäessä. Kyseessä on tunnettu heikkousvyöhyke jota jo suunnitteluvaiheessa osattiin arvioida tähän
mennessä yhdeksi Suomen vaativimmista tunnelilouhintakohteista. Ratatunnelin poikkipinta-ala suhteutettuna olemassa oleviin kallio-olosuhteisiin ja käytössä olevaan kalustoon
ajoi toteutusratkaisun ns. ositettuun
louhintatapaan ja louhintatyön aikaiseen systemaattiseen lujitusmalliin. Koko peränajoprosessi edellytti
erityshuomiota kaikilla osa-alueilla tilaajatasolta aina toteuttavaan
portaaseen saakka. Koko louhintaprosessin aikana työmaa sai nauttia
menetelmään kohdistunutta suurta
mielenkiintoa sekä ammattilaisten
että asukkaiden taholta. Tähän mennessä ruhjealue on louhittu ja työnaikaisesti lujitettu siihen tasoon että
lopullisen teräsbetonikehärakenteen
tekeminen voidaan aloittaa suunnitelmien mukaisesti.
Työpäällikkö urakassa on Ins.
Markku Halonen. Työmaan vastaavana työnjohtajana toimii Rak.mest.
Erkki Tuunela ja työmaainsinöörinä
DI Vesa Miettinen. Betonirakentamisen vastaavana työnjohtajana toimii
Yhdyskuntatekn. Ilkka Puro. Työmaan valvojana on louhintaurakan
aikana toiminut DI Jakke Huovinen
CM- Urakointi Oy:stä. Pääsuunnittelija kohteessa on RI Reino Pöyhönen,
kalliorakennussuunnittelusta vastaava suunnittelija DI Esko Orivuori ja
geologina urakkaosuudella toimii
FM Piri Harju Pöyry Infra Oy:stä.
Lisäksi ansion saavat koko työmaan henkilökunta joita urakan eri
vaiheissa on keskimäärin työskennellyt n. 40 henkilöä arkisin kolmessa vuorossa.
Rakennusgeologinen näkökulma
Kun hankkeen suunnittelu käynnistyi vuosia aikaisemmin, oli jo
24
silloin selvää että Myraksen alueen
kallioperää ja muita ympäristön olosuhteita tullaan tarkastelemaan ja
tutkimaan erityisellä huolellisuudella. Aikaisempien rakennusgeologisten kartoitusten perusteella voitiin
päätellä että kriittisin kohta tulee
sijaitsemaan aivan keskellä vilkkaasti
liikennöityä Helsinki- Lahti moottoritietä. Kuitenkin ruhjetta tutkittiin
perusteellisesti erityyppisillä menetelmillä joista eniten tietoa antoivat
eri suunnista tehdyt kallionäytekairaukset joiden osuus koko hankkeen
kairausmääriin verrattuna on noin
puolet.
Lävistykset ruhjeen kohdalla osuivat melko hyvin kohdalleen ja ennakkotietoa tulevasta saatiin Piri
Harjun mukaan riittävän paljon luotettavan analyysin pohjaksi. Ruhjeen
työnaikainen kartoitus osoitti että
saatu ennakkotieto vastaa toteutunutta kalliolaatua.
Piri Harjun mielestä geologian
kannalta suurimmat haasteet olivat
heikot kiviolosuhteet ennen varsinaista savitäytettä. Pääkivilajit louhittavalla alueella ovat graniitti ja
kiillegneissi. Kivilajien heikkous johtuu niiden ruhjoutumisesta useassa
vaiheessa. Vanhimmat ovat noin 1,8
miljardia vuotta vanhoja ja nuorimmat mahdollisesti muutamia satoja
miljoonia vuosia vanhoja. Muokkautumisprosessia tutkitaan jatkossa
myös muiden organisaatioiden toimesta ja siitä saataneen lisätietoa
tulevina vuosina.
Myraksen ruhjeessa oleva liki ratatunnelin suuntainen pystyasentoinen savitäytteinen rakovyöhyke oli
keskimäärin 300 mm paksu. Savivyöhyke alkoi pohjoisen suuntaan mentäessä ratatunnelin länsireunalta ja
todettiin tunnelin perässä noin 120
metrin matkalla. Varsinainen heikkousalue jakaantui neljään osaan
joiden luokitusperusteena geologi
käytti mm. kivityypin RQD- menetelmää. Työn aikainen kartoitus osoitti
paalulta 38115 alkaen voimakkaasti
ruhjoutunutta kivilaatua joka jouduttiin tukemaan työnaikaisilla lujitustoimenpiteillä. Ensimmäisten
kymmenien metrien RQD oli 10- 30
heikentyen vyöhykkeittäin aina paa-
lulle 38055 asti lukemaan RQD <10.
Savikerros on selkeästi erottuva ja
tiivis joten sen läpäisy onnistui kohtalaisen hyvin. Suurimman ongelman
aiheutti ruhjeen suunta ja kallistus,
joka haittasi louhintoja aina paalulle
37998 saakka. Heikoimman kohdan
jälkeen kiviolosuhteet muuttuivat
radikaalisti parempaan suuntaan..
Täytteen jälkeen havaittiin 1-2 metriä leveä breksiarakenteinen osuus,
johon liittyy kiteistä kalsiittia. Kivityypin RQD voitiin jo todeta olevan jo 30- 80 saavuttaessa paalulle
38020.
Suurin riski tämäntyyppisessä kalliorakenteessa on pohjavesi, joka
tunneliin vuotaessaan kuljettaa rakopintojen hienoa ainesta sorruttaen
kalliota. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Kuvat 1-4, eri kalliotyypit
Kuvaaja Piri Harju
Kuva 3. Breksia, jossa kiteytynyttä kalsiittia
Kuva 1. Ruhjoutunutta kalliota ennen savivyöhykettä
Kuva 4. Savivyöhykkeen jälkeen havaittu ehjempi kivityyppi
Kuva 2. Savivyöhyke tunnelin länsiseinällä
25
Kalliorakennustekninen näkökulma
Myraksen ruhjeen louhintatekniikka jalostettiin prosessiksi jossa
jokainen tunnelin etenemiseen liittyvä vaihe pyrittiin sovittamaan tehokkaasti toisiinsa huomioiden betonirakenteiden vaatimat sitoutumisajat
ja louhintarajoitukset ympäristössä.
Lopulliseksi
työmenetelmäksi
suunnittelijat ja tilaaja päätyivät
käyttämään ositettua louhinta- ja lujitusmenetelmää jonka periaate on
että tunneliprofiilin ulkopinta lujitetaan etukäteen ennen varsinaista
louhintaa. Profiili louhittiin kattoperä- pengerlouhintana. Osa kattoperästä jouduttiin lisäksi louhimaan
osissa kallion pysyvyyden varmistamiseksi.
Kyseistä menetelmää on jouduttu
aikaisemmin käyttämään Kalliorakennus- Yhtiöt Oy:n Helsingin keskustassa sijaitsevalla yhteiskäyttötunnelityömaalla jossa Kluuvin ruhjealue häiritsi louhintoja noin sadan
metrin matkalla. Kokemusta siis oli
tulevasta ja nöyrä asenne työn tekemiseen liittyen.
Louhintaprosessin työvaiheet olivat
kattoperässä seuraavat:
1. systemaattinen esi-injektointi
2. esipultitus 15 metrin pituisilla porapulttiviuhkoilla ja 6 metrin harjateräspulteilla
3. katkon (pituus 5-2,5 metriä) louhinta ja koneellinen rusnaus
4. turvaruiskubetonointi n. 100 mm
sekä edellisen ruiskubetonikerroksen vahvistaminen
5. Ct- pultitus 1-2 metrin ruutuun,
vähintään kattoon
6. kohta 1. tai 2. määriteltiin kulloisenkin kalliolaadun mukaan
Lisäksi suoritettiin lopullinen pultitus 5 metrin harjateräs- tai porapulteilla 1 metrin ruutuun. Lujitus
seurasi välittömästi louhintaa. Porapulttiviuhkoja näin ollen oli tiheimmillään kolmessa kerroksessa.
Työaikaa kattoperän louhintaan
kului 32 viikkoa etenemän ollessa
6,25 metriä viikossa. Kiven ollessa
Piri Harju ja Erkki Tuunela tarkastamassa rusnattua kallioseinää kattoperässä. Kuvaaja Jakke Huovinen
huonoimmillaan tunnelia ”louhittiin” koneellisesti rusnaamalla useita
metrejä katkon räjäytyksen jälkeen.
Työntekijät tokaisivatkin osuvasti
kysyttäessä kiven laadusta että sehän alkaa olla kohta jo hyvää kukkamultaa.
Kattoperän louhinnassa toteutuneet lujitusmäärät olivat suuria;
Injektointiviuhkoja 22 kpl, 15
metrin porapulttiviuhkoja 25 kpl,
ruiskubetonia n. 1 000 m³, Ct- pultteja n. 900 kpl, harjateräspultteja n.
2 200 kpl, 5 metrin porapultteja n.
400 kpl jne.
Varsinainen pengerlouhinta suoritettiin nostolouhintana jumbolla.
Louhinta edistyi suunnitellusti ja val-
mistui syyskuussa 2006. Seuraavana vaiheena Kalliorakennus- Yhtiöt
aloitti teräsbetonisen tukivalurakenteen tekemisen. Lujitusrakenne
poistaa lopullisesti heikon kivilaadun aiheuttamat riskit. Näin annetaan mahdollisuus tavaraliikenteen
kulkea raiteilla turvallisesti ja ympäristöä häiritsemättä Vuosaaren satama-alueelta Saviolle asti. 19 kilometriä pitkä rata liittyy Saviolla Riihimäen päärataan ja 14,1 kilometriä
tästä matkasta kulkee tunneleissa.
Uusi satamarata mahdollistaa, että
kolmannes maakuljetuksista voitaisiin hoitaa junakuljetuksina ympäri
Suomea.
Nostolouhintavaiheesta
Myraksen ruhjeessa. Kuvaaja
Reijo Piispanen
26
27
AKU TURUNEN
Miranet Oy
Pora-/kairareikien taipuminen
K
aikki pora- ja kairareiät taipuvat johonkin suuntaan aloitussuunnastaan. Jos tiedetään miten
paljon ja mihin suuntaan reikä on
taipunut, voidaan päättää onko se
käyttökelpoinen
käyttötarkoitukseensa, esim. louhintareiäksi tai esiinjektointireiäksi. Tutkimusreikien
sijainnin kulun ollessa tuntematon,
koko reiän hyöty on kyseenalainen,
kohde ohitetaan tai saadaan väärää
informaatiota.
Yleensä louhinta- ja injektointireikien taipumia ei säännöllisesti
mitata, vaikka tarvetta olisi. Jo muutama silloin tällöin tehty mittaus tuo
taipumat esiin ja sen mukaan voidaan parantaa suuntausta ja poraus
tai kairaustekniikkaa.
Reikien suunnan mittalaite Reflex AQ-EMS ja käsimikro Palm T5.
Esimerkki mittaustuloksista
Tässä esitetään mittaustuloksia
eräältä louhintatyömaalta eteläisestä Suomesta. Mittaus on tehty noin
vuosi sitten, mittalaitteena oli Reflex
AQ-EMS taipumien mittalaite. Esitettyjen reikien mittaus vei työmaalla
noin 1,5 tuntia.
Mittalaitteen pohjoisen määritys
perustuu kolmikomponentti-magnetometriin ja siten karttapohjoista varten erantokorjaus on 7º itään
pohjoisesta. Jos kohteessa on liikaa
esim magneettista kivimateriaalia,
lukemat eivät ole luotettavia. Tulostusohjelma antaa kuitenkin liian
suurista häiriöistä ilmoituksen ja ne
voidaan sulkea pois tuloksesta.
Mittalaite mittaa kaltevuuden
kiihtyvyysantureilla ja lukema on aina erittäin tarkka.
Reikiä porattaessa alkusuuntauksessa on käytetty suuntakulmaa
340º karttapohjoisesta mitattuna ja
kaltevuutta -80º vaakatasosta mitattuna. Karttapohjoinen on 360/0º ja
vaakataso on 0º, alaspäin lukemat
ovat – merkkisiä.
Reikien suulta mitatut todelliset
aloitusuuntakulmat vaihtelevat noin
28
–10º + 20º asteen välillä(siis noin
30 asteen haarukka.
Jyrkillä rei’illä aloitussuuntakulman virheen vaikutus heikkenee.
Tässä tapauksessa -80º rei’illä 1º virhe aiheuttaa noin 5 cm virheen 16 m
pituisen reiän pohjalla ja 10º asteen
virhe noin 48 cm virheen reiän pohjalla.
Reiän pystykaltevuusvirhe aloituksissa on luokkaa +/– 2º. Kaltevuudessa 1º virhe aiheuttaa kuitenkin jo 28 cm suuruisen virheen 16
m pituisen reiän pohjalla ja jokainen
lisäaste lisää virhettä edelleen noin
28 cm.
Taulukossa esitetyt tiedot tarkoittavat:
Poikkeama halutun suunnan mukaisesta pisteestä, jossa reiän pohja olisi, jos ei taipumaa olisi tapahtunut.
Lukemat ovat metriä L= vasemmalle, R= oikealle, U= ylös ja D= alas.
Yhteenveto rei’ittäin:
Reikä 0
Reikä 1
Reikä 2
Reikä 3
Reikä 4
Reikä 5
Reikä 6
Reikä 7
Reikä 8
Reikä 9
Reikä 10
Reikä 11
Reikä 12
Reikä 13
Reikä 14
Reikä 15
Reikä 16
Reikä 17
Reikä 18
Reikä 19
Reikä 20
Reikä 21
Reikä 22
Reikä 23
Reikä 24
Sivus.
Pystys.
Selitys poikkeamasta
0,20 m L
0,70 m R
0,28 m R
0,42 m R
0,67 m R
0,40 m R
0,64 m L
0,02 m R
0,03 m R
0,39 m L
0,00 m R
0,69 m L
0,10 m L
0,41 m L
0,21 m L
0,22 m L
0,12 m L
0,02 m L
0,59 m R
0,67 m L
0,28 m L
0,04 m R
0,48 m R
0,02 m R
0,56 m R
0,20 m U,
0,47 m U,
1,61 m U,
1,04 m U,
0,57 m U,
1,14 m D,
0,61 m D,
0,84 m U,
1,32 m U,
0,75 m U,
0,00 m U,
0,37 m U,
0,36 m U,
0,95 m D,
0,26 m U,
1,29 m D,
1,36 m U,
0,04 m U,
0,61 m D,
0,44 m U,
0,51 m U,
0,72 m U,
1,03 m U,
0,34 m D,
0,29 m D,
mittaussyvyys 6 m, ei mennyt alemmaksi
rei’än pituus 16 m, loiveni selvästi, kääntyi oikealle
rei’än pituus 16 m, loiveni voimakkaasti, melko suora
rei’än pituus 16 m, loiveni voimakkaasti, hieman oik.
rei’än pituus 16 m, loiveni selvästi, paljon oikealle
rei’än pituus 16 m, jyrkkeni voimakkaasti, hieman oik.
rei’än pituus 16 m, jyrkkeni selvästi, selvästi vas.
rei’än pituus 16 m, loiveni selvästi, suora
rei’än pituus 14 m, loiveni voimakkaasti, suora
rei’än pituus 14 m, loiveni selvästi, hieman vas.
mittaus epäonnistui näppäilyvirheen vuoksi
rei’än pituus 10 m, loiveni hieman, paljon vas.
rei’än pituus 16 m, loiveni hieman, suora
rei’än pituus 16 m, loiveni selvästi, hieman vas.
rei’än pituus 14 m, loiveni vähän, melko suora
rei’än pituus 16 m, jyrkkeni voimakk., melko suora
rei’än pituus 16 m, loiveni voimakkaasti, suora
rei’än pituus 14 m, suora molempiin suuntiin
rei’än pituus 16 m, jyrkkeni selvästi, selvästi oik.
rei’än pituus 16 m, loiveni hieman, selvasti vas.
rei’än pituus 16 m, loiveni hieman, melko suora
rei’än pituus 16 m, loiveni hieman, suora
rei’än pituus 16 m, loiveni voimakkaasti, selvästi oik.
rei’än pituus 16 m, jyrkkeni hieman, suora
rei’än pituus 16 m, jyrkkeni hieman, selvästi oik.
Keskimäärin reiät poikkesivat sivusuunnassa 35 cm ja pystysuunnassa
72 cm aloitussuunnastaan. Suurimmat poikkeamat ovat pystysuunnassa 1,61 m ja sivusuunnassa 0,70
m tavoitteesta.
Taipuminen voi tapahtua mihin
suuntaan vain, tässä tapauksessa
yleisin suunta on ollut ylöspäin eli
reiät pyrkivät loivenemaan. Sivusuunnassa sekä oikealle että vasemmalle taipuneita on suunnilleen yhtä
paljon.
Johtopäätös:
Tämän tyyppisessä porauksessa on
tärkeää, että etenkin aloituskaltevuus on tarkasti oikein, aloituksen
suuntakulmavirhe vaikuttaa jyrkillä
rei’illä vähemmän.
Tässäkin tapauksessa eräät reiät
olivat todellisuudessa melkein kiinni
toisissaan tai niin että etu lähes kaksinkertaistui.
Kun tarkastellaan esim. tunne29
lilouhinnan esi-injektointireikiä ja
injektoinnista saatua hyötyä, liikaa
taipuneet reiät ovat loppuosaltaan
osittain tai kokonaan hyödyttömiä ja
turhia kustannuksia aiheuttavia.
30
GEBWELL OY, Leppävirta
Lämpöpumppujen uusi tuleminen
Gebwell tuo auringon energian
maasta
Maalämpö on kotisi lähiympäristöön varastoitunutta luonnon omaa
energiaa, joka odottaa ottajaansa
välivarastossa omassa pihapiirissäsi.
Kyseisen energiavarannon hyödyntämistä varten on maalämpöpumppu suunniteltu. Maalämpöpumpulla
saat tuotettua kaiken kotisi lämmitys- ja lämpimän käyttöveden vaatimasta energiasta. Sähkön ja öljyn
hinnan noustessa maalämpö on
lyönyt itsensä läpi varsinkin uudisrakentamisessa, mutta myös saneerauskohteissa.
Gebwell Oy Rakenna ja Remontoi -messuilla Vantaalla helmikuussa 2006
Varma kotimainen valinta
P
Maalämpö on hinnaltaan vakaata ja edullista sekä ympäristöystävällistä lämmitysenergiaa. Gebwell
tarjoaa säästävän, hiljaisen, helppokäyttöisen ja huoltovapaan lämmitysjärjestelmän. Käyttäjälle etsitään
optimoidut tuotteet eri tehoalueille
niin saneeraus- kuin uudiskohteisiin.
Asiakas saa pitkäikäisen, toimintavarman ja laadukkaista komponen-
itkään jatkunut energian hinnan nousu ja tulevaisuudessa
tiukkenevat päästömääräykset vaikuttavat enenevässä määrin ihmisten
energiapäätöksiin. Suomessa pientalojen lämmityksenä on ollut pääasiassa sähkö-, öljy- tai kaukolämpö.
Keskeisinä syinä tähän on ollut edullinen sähkö ja polttoöljy sekä taajamien tiheä kaukolämpöverkko.
Euroopan johtava lämpöpumppumaa on ollut Ruotsi. Ruotsissa
on tällä hetkellä käytössä yli 450
000kpl lämpöpumppua, joka vastaa
energiatuotantona noin 2,5 ydinvoimalaa. Käytännössä Ruotsin hallitus
on rakentanut tarvittavan energiantuotantokapasiteetin pientalojen
teknisiin tiloihin. Ihmiset on ohjattu
valitsemaan lämpöpumppu energiantuotantomuodoksi antamalla investoititukea lämpöpumppujen hankintaan.
Suomessa pientalojen lämmitysmuotona lämpöpumput ovat alkaneet yleistyä vasta 2000 –luvun
puolella. Tällä hetkellä Suomessa
on käytössä arviolta alle 30 000
maalämpöpumppua, mutta määrä
kasvaa kiihtyvällä tahdilla. Kysyntä kasvaa rajusti koko ajan ja tänä
vuonna Suomeen toimitetaan noin
5000kpl maalämpöpumppua. Maalämpöpumppuja myyviä ja valmistavia yrityksiä on markkinoilla toista
kymmentä.
Gebwell Oy:n porauskalustoa
31
teista valmistetun takuutuotteen.
Kannattaa myös muistaa, että kohteessaan maalämpöpumppu vie tilaa
vain noin 2 neliömetriä. Muu lämmitystapa tarvitsee helposti 5 neliötä,
jopa enemmänkin polttoainevaraston kanssa. Lisäksi tilaa ei tarvitse
rakentaa palosuojatuksi. Rakentaja
selviää ilman kalliiden neliöiden rakentamista ja varustamista.
Gebwell tarjoaa kotimaisen, korkealaatuisen maalämpökeskuksen,
jolla on jo vakiotuotteena laaja
toimitussisältö. Gebwell on laajennettavissa helposti asennettavilla,
tarkoitukseen suunnitelluilla ja viimeistellyillä laajennusosilla. Valmismoduulien avulla tarvittavien venttiiliryhmien paikalla kokoaminen
minimoituu ja tuotekokonaisuuden
ulkonäkö siistiytyy ja yhdenmukaistuu.
Maalämpöpumpun laajennusosia
ovat muun muassa: maapiirin venttiiliryhmä ja säätöryhmät 1:lle ja 2:
lle lämmityspiirillä. Laajennusten
avulla varmistetaan se, että käyttäjälle tulee riittävästi tuoretta ja lämmintä käyttövettä.
Gebwellin etuja ovat myös lyhyet
toimitusajat ja toimitusvarmuus. Lisävarusteena saa GSM-modeemiyhteyden ja kaukovalvontavalmiuden
tai huoltosopimus/laajennettu takuu
–palvelukonseptin.
Oikea mitoitus ratkaisee
Gebwellin osaamista ovat suunnittelu ja mitoitus, keruupiirin toteutustavan valinta ja tekeminen,
tarvittavat maatyöt ja läpiviennit,
käyttöönotto ja käytön opastus.
Oikean mitoituksen avulla asiakas saa maksimoitua lämpöpumpun
hyödyt ja samalla minimoitua kustannukset. Mitoituslaskelman avulla
Lämpökaivon porausta Tahkovuorella heinäkuussa 2006
32
selviää talon optimaalinen lämpöpumpun koko ja siten kustannusten
ja investoinnin suuruus. Gebwellin
täystehomitoitus tarkoittaa sitä, että
saat kaiken tarvitsemasi lämmityksen vaatimasta energiasta tuotettua
maalämpöpumpun kompressoriyksiköllä ilman lisäsähköä. Tällä varmistamme, että saat maksimaalisen
energiamäärän taloosi omasta pihasta. Osatehomitoituksissa, joita osa
maalämpötoimittajista tekee, tuotetaan osa tarvittavasta energiasta
sähkövastuksilla kompressoriyksikön lisänä.
Gebwell-maalämpöpumppujen
valmistuksessa käytetään korkeaa
kotimaista ammattitaitoa sekä tuotantotekniikkaa. Gebwellin jatkuva
kehitystyö johtaa uusiin innovaatioihin ja merkitsee sinulle toimivinta
mahdollista lämmitysjärjestelmää ja
ylivoimaista taloudellista etua. Ja mikä parasta, saat koko maalämpöjärjestelmän ”avaimet käteen” periaatteella yhdeltä toimittajalta.
Gebwell Oy on panostaa myös
kallionporaustoimintaan. Leppävirralle on hankittu vuoden 2006 aikana 5kpl täydellisiä porausyksiköitä.
Yksiköt on sijoitettu Leppävirralle,
Kiiminkiin ja Riihimäelle, joka mahdollistaa tehokkaan valtakunnallisen palveluverkoston. Gebwell voi
toimittaa sekä vesikaivot että lämpökaivot Utsjoelta Hankoon asti ja
olemassa oleva kapasiteetti mahdollistaa lyhyet toimitusajat.
Gebwell porakaivo tehdään asiakkaalle valmiiksi ja kytketään tarvittaessa kiinteistön vesijärjestelmään.
Toimitussisällössä on mukana poraus, porakaivopumppu, putket ja
muut tarvittavat lisävarusteet sekä
painesäiliöpaketti. Asiakas saa koko
järjestelmän yhdeltä toimittajalta.
Uudet nykyaikaiset poravaunut
mahtuvat liikkumaan pienilläkin taajamatonteilla puutarhoja ja pihamaita särkemättä. Ne ovat myös ympäristöystävällisempiä, meluhaitat ja
päästöt ovat huomattavasti pienempiä kuin yleisesti käytössä olevissa
vanhoissa laitteissa.
BACKFLASH
Int’l Trading House Oy
Esimerkkejä
tuotteidemme hinnoista:
Rock Split Red- / White-putkipanos: 0,30 / 0,35 €/kpl
(vastaa suurin piirtein suomalaisia K- ja F-putkia)
Nitrocord 10 räjähtävä tulilanka 10g:
0,30 €/m
Nitronel QS 4,8m (kaikkilla hidastimilla):
1,60 €/kpl
(vastaa Nonel UNIDET/SL 4,8 m johtimella)
Nastakruunu, 76mm:
77,00 €/kpl
(T45), retrac, drop center
Poladyn Dynamiitti: Erittäin kilpailukykyisiää tarjouksia!!!
(Huom! Poladyn on tavallista vahvempi dynamiitti!)
Hinnat eivät sisällä toimituskuluja, ALV 0%. Em. hinnat alk. hintoja jotka
edellyttävät vuosisopimuksia sekä suuria kertatilauksia.
Pidämme oikeuden hintamuutoksiin.
www.backflash.fi Puh: 09-6211237 Fax: 09-6211238
Kymen
Kalliotyö Oy
Louhinnan asiantuntija
KYMEN KALLIOTYÖ OY
Vallinkatu 4B
55100 Imatra
puh. (05) 476 1222
fax (05) 476 1193
33
KALEVI LAAKKONEN
Muistelmia
Lappeenrannan
teknillisessä
koulussa aloitettiin kaivostekniikan
opetus v. 1957, joten ensi vuonna
tulee kuluneeksi 50 vuotta opetuksen aloituksesta. Tämän merkkipaalun innoittamana pyysin kaikilta
silloin aloittaneilta, elossa olevilta
(12) katsauksen uraan ja eloon, sen
jälkeen kun koulun ovet sulkeutuivat teknikon paperit salkussa. Historiikin sain viideltä ja kun lasken
itseni mukaan, niin 50 % oli tulos.
Monessa olemme olleet mukana ja
paljon olemme saaneet aikaiseksi
maamme vuoritoimen hyväksi.
Seuraavassa muistelmia viideltä
kaivosteknikolta aakkosjärjestyksessä. Pentti Helske, Yrjö Hirvonen,
Jorma Home, Taisto Lahti ja Teuvo
Marjoneva. Omalle muistelmalleni
löytynee tilaa lehtemme seuraavassa
numerossa.
PENTTI HELSKE
Tässä muutamia muistiinpanoja
työssäoloajasta Lohjan Kalkkitehtaalla, joka myöhemmin tunnettiin
Lohja Oy:nä.
1946 aloitin kaivosmiesurani Tytyrin avolouhoksella sekä kaivoksessa, jossa toimin porapoikana
siihen saakka, kun kovametalliporat tulivat markkinoille 1950 luvun
alussa.1951-1953 geologin apulaisena. 1954- Tytyrin kaivosmittaajana
Lappeenrannan koulun alkamiseen
saakka. Koulun jälkeen palasin Tytyriin kaivosmittaajaksi.
Kesällä 1959 alkoi Apatiitin tutkimustyöt Siilinjärvellä. Olimme Marjonevan Timmun kanssa siellä myöskin kesän 1960 marraskuuhun saakka, jolloin Lohja lopetti tutkimustyöt. Tutkimustulokset osti Kemira ja
jatkoi edelleen tutkimustöitä, jotka
myöhemmin johtivat Apatiitin louhimiseen ja tehtaan perustamiseen.
1961 siirto Ojamon kaivokselle
mittaustöihin. Ojamolla alkoi kolmen kuukauden pituiset kaivosmieskurssit. Kursseja pidettiin kaikkiaan
kuudet. Toimin kurssien vetäjänä
sekä opetin louhintatekniikkaa. Ojamolla ollessani suoritin mittaustöitä Nilsiän avolouhoksella, Mailion
avolouhoksella, Sipoon kaivoksessa
sekä Inkoon sataman rakennusvaiheessa. 1965 Ojamon kaivos lopetti
toimintansa.
Kaivoslaitospalvelu perustettiin
kaivoksen sulkemisen jälkeen. Päälliköksi tuli Raimo Matikainen. Laitoksen alaisuuteen kuului Mailion avolouhos ja Sipoon kaivos. Matikaisen
johdolla suoritettiin vuosipainemittauksia monessa Suomen kaivoksissa.
Lohja Oy:n konepajakoulussa alkoi 2-vuotinen kaivoslinja. Opetin
siellä kaivosmittausta. Oppilaista on
erikoisesti jäänyt mieleen meidän
kaikkien tuntema Olavi Seppänen,
joka myöhemmin kävi Lappeenrannan kaivoslinjan ja valmistui kaivosteknikoksi.
1972 Raimo Matikainen siirtyi
pois Lohja Oy:stä Pyhäsalmen kaivokselle ja samalla kaivosmittauspalvelu lopetettiin. Siirryin vakituisesti
Sipooseen kaivokseen päälliköksi,
jossa hommassa olin kaikkiaan 14
vuotta. Eläkkeelle siirryin 1.8.1986
railakkaiden läksiäisjuhlien jälkeen.
Voidaan sanoa ehkä näin: ”Älä
yritä muuttaa paikkakuntien ja ihmisten olosuhteita, vaan sopeudu
niihin.”
YRJÖ HIRVONEN
Tässä lyhyt katsaus menneestä 70
vuodesta, jonka ajan allekirjoittanut
34
on tallannut tät Suomen maaperää.
Synnyin Kuusjärvellä Varislahden
kylässä. Isäni oli siihen aikaan kaivosmies Outokummun kaivoksessa,
joka aiheutti hänelle työkyvyttömyyden ja vuonna 1948 ennenaikaisen
kuoleman. Saatuani kansakoulun
suoritettua, vaikkakin hiukan tuplaten, tuli eteen työn etsintä. Niihin
aikoihin oli kova työttömyys ja alle
16-vuotiaita ei otettu muuanne töihin kuin savottaan ja jos oli rengin
paikkoja. Koitti kesä 1953 ja kuulin,
että Outokumpu Oy aloittaa Outokummussa kaivosmiesten ammattikoulutuksen. Niinpä lähetin hakemukseni sinne, tuli kutsu kokeisiin
ja viikon perästä kutsu lääkärintarkastukseen, jonka jälkeen alkoi tämä
kolmevuotinen uurastus Kaasilan
maatilan pirtissä. Niin alkoi opintie
meidän 25 nuoren pojan yhteistaipaleena. Opettajina oli kansakoulun ja
yhteiskoulun opettajia sekä yhtiön
eri alojen esimiehiä.
Työn opetuksesta huolehtivat vanhemmat työnjohtajat ja teknikot.
Koulupäivät olivat kahdeksan tuntia,
alkuun oli kolme päivää koulua ja
kolme töitä, josta tuli myöhemmin
kaksi koulua ja neljä töitä. Palkkaakin meille maksettiin ensimmäisen vuoden aikana 100 mk päivältä
(myös koulupäiviltä). Työharjoittelu
oli maanpäällisissä töissä eri osastoilla. Kesä meni malminetsinnässä
lohkareen etsinnässä Juuka-NurmesRautavaara maastoissa. Toinen lukukausi oli kolme koulua ja kolme
töitä, kaivoksessa erilaisia töitä opetellen mm. poraus, lataus, korjaamo,
rakentaminen. Palkka tai apuraha
oli 1000 mk/viikko. Seuraava kesä
malminetsinnässä Rautavaa-MuukaNurmes maastoissa. Kolmas vuosi
oli maan alla neljä päivää töitä, kaksi
koulua, palkka 1500 mk/viikko. Kesä
taas maailmalla, Varpaisjärvi-Nilsiä ja
syksyllä Outokummun alueella.
Kuvassa vasemmalta: Taisto Lahti, Veli Laitinen, Kalevi Laakkonen, Eero Laine,
Reijo Voutilainen ja Jorma Home.
Lokakuu 1956 vei asepalveluksen
Kontiorantaan, jossa palvelin kahdeksan kuukautta valmistuen hevosmieheksi 1 ½ päivän kokemuksella
ja runsailla sairaalassa oloilla. Tuli
kesä 1957 ja jälleen malminetsintään
Kuhmoon, jonne tuli tieto teknillisen koulun kaivoslinjan alkamisesta
Lappeenrannassa, jonne lähetin hakupaperini ja kävin kokeissa. Niin
tulin hyväksytyksi niiden 27 oppilaan joukkoon, jotka aloittivat opintona 1.9.1957. Urakka oli kova ja
päivät pitkiä, meillä oli koulua myös
lauantaisin, kun muut linjat olivat
lauantait vapaalla. Niin kului kaksi
talvea eli 16 kk ankaran, mutta asiallisen rehtori Järven suojeluksessa.
Ammattiaineiden opettajat olivat Paraisten kalkilta ja Outokumpu Oy:ltä.
Välikesä meni malmia etsiessä Juuan
ja Enon alueilta, löytyen myös kulta-aihe, joka johti myöhemmin niin
sanottuun jalkapuuhun. Koulu päättyi 30.4.1959, jonka jälkeen olen
työskennellyt Outokummun Malminetsinnällä. Tämän kultain vein kirkonkellojen kilinään 4.6.1960. Tämä
tapahtuma ei ole haitannut malminetsintää, jota eri tehtävissä ja paikoissa kesti 31.5.1991, siirtyessäni
silloin vapaaherraksi. Monet erilliset
vaiheet kerkisi tapahtua ennen kesäkuuta 1991.
Teknillisen koulun jälkeen työt al-
koivat Outokummussa erilaisilla,- ja
vaiheisilla malminetsinnän maastotöillä siirtyen sitten niin sanottujen
kansannäytteiden käsittelijäksi ja
vastaajaksi sekä mielenkiintoisten
näytteiden analyysin lähettäjäksi.
Näistä metalliaiheiltaan mielenkiintoisten näytteiden lähtöpaikan tarkastuskännyt maakuntiin isäntien ja
lähes kaiken ammatinharjoittajien
luokse. Siellä oli joitakin erikoisia
persoonia, jotka pysyvät mielessä,
nämä vaatisi niin pitkän selvityksen
etten katso siihen olevan aihetta.
Yhden mielenkiintoisen ja merkittävän lisän toivat maatalousnäyttelyt
ja maakuntien messut, joissa vierailimme kiviä ja malminetsintää esitellen.
Seuraava merkittävä muutos oli
koko osaston siirto Espoon Niittykumpuun kesällä 1971. Lisäksi tuli
Malmibussi, jossa oltiin valistuskierroksilla mukana. Samoin mielenkiintoa toivat erilaiset malminetsintäkilpailut ja niiden palkintojärjestyksen
esittäminen ja palkintojenjakotilaisuudet, jotka olivat vuoden juhlatapahtumat. Työn ohella olin osastomme teknisten luottamusmiehenä.
Vapaa-aikaan kuului Espoossa keväisin ja talvella kalastus sekä työväenopistossa puukurssit tehden
monia tarve-esineitä puusta. Kesällä
ja syksyllä olen lomieni aikana ollut
35
Outokummussa kotimökillä pienissä
metsänkunnostuspuuhissa. Syksystä
1962 asti olen kuulunut metsästysseuraan, jossa lähinnä hirvenmetsästysseurueeseen kuuluen on tullut
monet hirvipaistit.
Keväästä 1991 lähtien olen yrittänyt viettää enemmän aikaa siellä
maalaismaisemissa kalastellen, marjastaen sekä kesäpaikkaa kunnostaen.
Vanhuus ei ole tullut yksin, mukaan on tullut erilaisia sairauksia,
kuten polvet on keinonivelletty, sydäntä on verkon kanssa pallolaajennettu, silmät on kaihileikattu. Nyt on
tämäkin kulta-aihe ollut kotihengettärenä vuoden verran, joten kahteen
henkeen on rattoisampi vaikka sairastella. Lopuksi toivon meille kaikille 12:lle elossa olevalle vuoriteknikolle terveyttä ja pitkää ikää. Kaikkia
tuttuja tervehtien, Yrjö Hirvonen.
JORMA HOME
Työhistoriaa pääpiirteittäin
Viimeisenä koulukeväänä v. 1959
kävimme Aulis Valtosen kanssa Helsingissä ilmoitusmatkalla kurssijulkaisuun. Melkein jokainen firma tarjosi töitä – oli mistä valita.
Aloitin Outokummussa vuorotyönjohtajan kiistellyn Taneli Tiilikaisen
alaisena. Tanelista minulla ei ole pahaa sanomista, ohjasi ja opetti – ei
koskaan moittinut. Sitten siirryin
rationalisointitoimistoon Olavi Alarodun leipiin, esimiehet vaihtuivat,
Jorma Porkka, Matti Kilpinen, Pentti
Raike.
Tutkin lähinnä peräporausta, josta
sain sellaisen ammattitaidon, että
olisin uskaltanut ko. asioista keskustelemaan kenen kanssa hyvänsä.
Loppuaikana pöydälläni oli kaikkien maanalaisten työntekijöiden
palkka-asiat. Siirryttiin suorista maksuista ns. kokonaispalkkaukseen
(onkohan termi oikein?).
1963 Julius Tallberg Oy Atlas Copco –osasto tarjosi myyntityöt. Tartuin tilaisuuteen. Siihen aikaan työ
ei ollut pelkkää myyntiä, sain käyttää Outokummussa hankittua työkokemusta. Monen urakoitsijan kanssa
selvitettiin työmenetelmiä, usein
siinä syntyi kone- ja kalustokauppa
kertaistumalta koko projektiin. Työ
oli todella mielekästä.
1965 perustettiin Tampereelle
myyntikonttori, jonka päällikkönä
olin eläköitymiseeni asti 1994. Konttorissa toimi myös teräs,- hitsaus- ja
työkaluosastot.
Olin perustamassa Tampereella
kolmea konttoria, ensin Järvensivulle ja sitten Aarikkalankadulle. Kun
Tallberg Oy loppui, perustin Jussinkadulle pelkän Atlas Copcon toimipisteen.
Vuonna 1998 menin toiseen avioliittoon seurusteltuani 27 vuotta
Riitta Hilskan kanssa. Hänestä tuli
rouva Home Hawain Mauin saarella.
Vihkiminen tapahtui palmujen katveessa meren rannalla. Lapsista vanhin asustaa ja on töissä Ylöjärvellä,
nuorin on ollut Rodoksella 26 vuotta, siellä oleva ainut lapsenlapseni
on jo 25 vuotias arkeologi. Kiviperinteet jatkuvat.
TAISTO LAHTI
Synnyin Kokkolassa v. 1931 työläisperheen toisena lapsena, lisänä
sisarelleni. Minun jälkeeni saatiin
vielä myöhemmin toinenkin poikalapsi. Vuosi 1931 oli tuon 30-luvun
vaikeinta lama-aikaa, jolloin sekä työ
– että liike-elämässä elettiin epävarmoissa oloissa. Tuohon viittaa tuolloin minunkin etunimi Taisto – näin
olen saanut jälkeenpäin kuulla. Minä
silloin en kuitenkaan noista vaikeuksista tiennyt, vaan elin suhteellisen
huoletonta lapsuutta. Kokkolassa
elämäni kuudelta ensimmäiseltä
vuosilta jäikin muistoihini vain pari
merkkitapausta. Nelivuotiaana, asuessamme korkeahkon mäen ylärinteessä, yritin laskea mäen potkukelkalla, kelkkani ei totellut ohjaustani,
vaan törmäsi naapuritontin aidankulmaan. Minä, kielellä auton ääntä
matkien, pidin sitä hampaiden välissä. Kelkan törmätessä, iskeytyi leu-
kani käsipuuhun ja kieleni hampaiden välissä katkesi lähes kokonaan.
Se roikkui vain toiselta reunaltaan
suussani. Seurasi kiireisiä toimintoja, ja minä kohta totesin makaavani
ensiavun lääkäri-käsittelyssä ommeltavana. Tuo olikin ilman puudutusta
tuskallinen toimenpide, muistan siitä huutoni.
Toinen merkkitapaus oli, kun viisikuusivuotiaana olin päivät ruotsinkielisessä lastentarhassa. Kokkolahan oli tuolloin ruotsalaisenemmistöinen.
Vuoden 1938 tammikuussa vierailimme Kälviällä, äitini kotimaisemissa. Minä ihastuin välittömästi maalaiselämään, varsinkin, kun enoni
siellä oitis etsi minulle sukset ja vei
mukanaan lenkille ja laskettelemaan,
myös monet eläimet, hevosta ja kissaa myöten talossa, tulivat kohta ystävikseni. Ilmoitin jääväni tänne, ja
niin vanhempani saivat palata ilman
minua Kokkolaan. Tuo ilmoitukseni
olikin pysyvää laatua, sillä vielä samana vuonna, siis 1938, aloitin kansakoulun Kälviän Passojan kylällä ja
sen suoritinkin kokonaan siellä, sillä seurasihan kohta sota-aika, joka
toi omat ongelmansa asiaan, joten
minun oli parasta olla maaseudulla.
Vuoteen 1938 sisältyi vielä, tuolla
seudulla ilmennyt Polio-epidemia,
josta minäkin sain osani, kuumeilun
ja nivelkipujen merkeissä, ja tauti hidasti kasvuanikin.
Kokkolaan muutin vakituisesti vasta v. 1946 keväällä, saatuani
kansakoulun jatkoluokatkin onnellisesti ohi. Maalla olin jo sotavuosina
joutunut monien rankkojen töiden
tekijäksi, tahi niihin osallistujaksi,
niinpä ei minulla Kokkolassakaan aika ilman töitä kulunut. välittömästi
etsiydyin sekatavarakaupan asiapojaksi keväällä –46. Pidin helppona
työtäni, vaikka jouduinkin kolmirattaisella pakettipyörällä kuljettamaan
kauppaan jopa jauhot, ryynit ja sokeritkin. Pääasia oli, että minulla oli
pyörä poljettavana, niinpä ei raskaatkaan taakat tuntuneet painavilta. Silloin elettiin vielä sota-ajan jälkeistä
korttiaikaa, ja kaikista tarvikkeista
oli puutetta. Vuoden 1948 alusta
siirryin tuttuun tukkuliikkeeseen
varastomiesharjoittelijaksi. Olin tuk36
kuliikkeen toimintaan tutustunut jo
asiapoika tehtävieni aikana.
Armeijasta palattuani, en heti mennyt entiseen työhöni, sillä
tunnetusti armeijan jälkeen ollaan
rahanpuutetilanteessa. Niinpä meninkin Kokkolan satamaan laivanlastaus- ja lautatarhatöihin, jotka olivat
urakkaluonteisia, vieläpä hyvin palkattujakin, tosin rankkoja töitä. Helmikuulla 1952, kun satama jo jäätyi,
palasin entiseen työhöni, tukkuliikkeen varastotehtäviin, siellä toimin
siirtomaatavaroiden
osavaraston,
varastonhoitajan tehtävissä. Varastotöissä palkkaus oli kehnoa, ja oli
satamatöissä todennut kykeneväni
arvokkaampaan.
Näissä mietteissä 15.7.1953 jätin
monivuotisen työpaikkani, sillä kuulin parilta Ruotsissa työskenneeltä
kaveriltani, heidän Kokkolassa lomaillessa, Ruotsin Malmbergetin kaivostöistä ja siellä vallitsevasta työvoimapulasta. Hakeuduttuani Malmbergetiin ja aloitin siellä 22.7.1953
kaivostöissä, ensiksi rännilastaajana.
Rankka työ miellytti minua ja totesin
siinä pärjäileväni mukavasti urakkaansioiden suhteen, sillä ensi kuukautena oli viisinkertaistanut ansioni
entiseen varastotyöhöni verrattuna. Rankka työ vaati sitten veronsa.
Syyskuussa umpisuoleni puhkesi.
Tosin olin ehtinyt jo hakeutua sairaalaan tutkimuksiin, kun tuo puhkeaminen tapahtui. Olin sairaalan tiloissa ja sain nopeasti apua. Tuo oli
kohdallani jo kolmas vakavahko terveysongelma siihenastisessa elämässäni. Sairaalahoitoni kesti 10 päivää
ja sen jälkeinen sairaslomani taisi
olla pari viikkoa. Sairauteni aikana
koin sosiaalisen huollon tärkeyden,
sillä töihintuloni yhteydessä tehtyjen
vakuutusten ansiosta, en juurikaan
kokenut ansion menetyksiä.
Sairaslomani jälkeen aloitin työt
kaivosveturin vaihdemiehenä. Tehtäväni oli kiireisiä hyppyjä- ja rivakoita
juoksuja. Veturissa tuli jo ennakkoon
arvioida edessä olevan vaihteen
asento ja tarkistaa se. Vuoden 1954
alusta minut kepuutettiin jo kaivosveturin kuljettajaksi. Veturimiesten
työt olivat alkuun tuntipalkattuja,
mutta v. 1954 meidät liitettiin mukaan lastareiden urakkatöihin, sillä
hoidimmehan heidän vaunuhuoltoaan.
Vuoden 1955 elokuussa siirryin
konelastaukseen. Aluksi LM 500
kauhakuormaajalle, joka liikkui telaketjuin, poiketen vallalla olleesta,
raiteilla liikkuvasta kalustosta. Työskentelytasomme+350:n alapuolelle oli avattu uusi +400 taso, jonne
kaikki massat tasoltamme ryhdyttiin
kippaamaan. Nyt vanhat rännit purettiin ja tyhjentyneiden ja tyhjentyneiden makasiinien jäänteet saatiin
näin loppuun, poraamalla sivuperien
kattorei´itykset, jotka reikärivi kerrallaan ammuttiin alas. Noita massoja me lastasimme koneilla, jotka
kaikki olivat telaketjuilla, tahi kumipyörillä liikkuvia, kuten Joh Loaderkalusto, joka sähkökäyttöisenä toimi
kolmensadan metrin säteellä, myös
tasokuljetuksessa.
Noissa lastaustehtävissä työskentelin v. 1957 elokuulle, jolloin
siirryin minulle outoon koulupojan
ammattiin. Ennen tuota ehdin kokea
erään elämäni suurista järkytyksistä, kun läheinen kaverini Ahti, joka
työskenteli makasiiniporarina, menehtyi komun alle. Kyseessä oli v.
1956 ja viimeinen työvuoromme ennen joulua. Siten Ahti joutui aiottua
pidemmälle joululomalle.
Keväällä 1959 totesin koulumme
päästötodistukseni yltävän keskiarvollaan luokkamme keskiarvon yläpuolelle. Häpeätahrana todistuksessani oli meille ensimmäisenä vuotena käydyn, suppean lujuusoppikoulutuksen viitonen.
Olin jo keväällä1959, pääsiäisen
tienoilla hakenut helsinkiläisen Rautakonttori Oy:n ilmoittamaa kallioporakoneiden esittelijän tointa. Kävin myös kutsuttuna ko. yrityksessä
lähemmissä keskusteluissa, joissa
päädyimme sopimukseen. Näin ollen, minulla oli työpaikka jo valmiina
koulumme päättyessä. Paikan saannin apuna oli välttävällä ruotsinkielelläni merkitystä.
Hakeuduin kohta vapun jälkeen
uuteen toimipaikkaani, joka oli, kuten sanotaan, ”puhtaan kauluksen
toimi”, verrattuna entisiin, haalariasuisena tehtyihin töihini. Tosin työpaikkaesittelyissä käytin haalareita
edelleen.
Hankittuani asunnon Helsingin
seudulta, tapahtui myös yksityiselämässäni suuri muutos, kun vielä
joulukuussa 1959 avioiduin. Perheelämäni aloitin Lappeerantalaisen
vaimoni kanssa 1960 keväällä, hänen
muutettua Helsinkiin.
Vakiinnuimme Helsingin seudulle, joskin minun työni ulottui koko
maankin alueelle. Matkapäiviä kertyi
vuosina 1050-1963 jopa 200 vuosittain. Noina vuosina tutustuin laajalti
Suomen kaivoksiin, suuriin louhintatyömaihin ja alan urakoitsijoihin, sekä suureen määrään mainittujen alojen henkilöstöä, joista monet ovat
tänäänkin luettavissa ystävikseni.
Muistiini jäi erikoisesti v. 1962 maaliskuu, jolloin hoidin kallioporakokeilua Lampinsaaressa, Outokumpu
Oy:n kaivoksessa. Taisin viipyä siellä
parisen viikkoa. Oli kovia pakkasia,
joista huolimatta hiihtelin vapaa-aikoinani paljon. Eräänä yönä heräsin
ankaraan, oikeanpuoleiseen rintapistokseen. Kului pari seuraavaakin
yötä, eikä pistos hellittänyt. Koska
nukkua en noina öinä voinut, olin jo
melko väsynyt. Niinpä lauantaipäivänä hakeuduin kunnallisen lääkärin
vastaanotolle, jonka diagnoosi oli:
”Oikeanpuoleisen keuhkon nesteytymä”, ja minut määrättiin lääkityksineni pitkälle sairaslomalle. Tämä
taisi olla jo neljäs minua kohdannut
vakavahko terveysongelma elämäni
kuluessa. Sitten töihin palattuani,
seuraavana syksynä alkoi Tuloman
voimalaitostyömaa ja siellä Kuolan
niemimaalla vietin minäkin useita
työrupeaia vuorotellen ruotsalaisen
poravalmistajan edustajan kanssa ja
yhdessä kilpailevien. myös ruotsalaisten poramerkkien henkilöiden
kanssa. Ikimuistoinen kokemus.
Kotimaisen Tampella porakoneiden markkinoinnin siirryttyä Rautakonttori Oy:ltä valmistajan perustamalle Tamrock-yhtiölle, muistaakseni
v. 1964, niin myös samoihin aikoihin
edustamamme ruotsalainen poravalmistaja ilmoitti omista aikeistaan
lopettaa osaltaan alan kova ruotsalaisten kilpailu markkinoista ja laajentaa tuotantoaan erikoisteräksien
alueelle. Nuo olivat luonnollisesti
minulle epämiellyttäviä ilmoituksia,
sillä merkitsihän se samaa, kuin että
37
suuri osa työsektoristani päättyi, siis
olin pelkkä puhelinmyyjä.
Rautakonttori Oy:ssä oli kuitenkin
pääosa edustuksista brittiläisiä, jopa
siten, että Birminghamissa heillä oli
sisaryhtiökin, joka hoiti Suomesta
annettuja impulsseja sikäläisiin valmistajiin päin. Juuri v. 1964 syksyllä
ilmoittikin brittiläinen putkivalmistaja eräästä uudesta putkituotteestaan. Kyseessä oli kuumavalssaamalla valmistetut, neliön- ja suorakaiteen muotoiset, putkimaiset muototeräkset. ”Tuotteemme tulevat
mullistamaan alalla kaiken entisen,
tuotteemme erinomaisten ominaisuuksien ansiosta.” Jouduin mukaan
joukossamme ainoana omaamani
teknillisen koulutukseni johdosta.
Ja kun valmistaja järjesti kutsuna
arkkitehti- ja suunnittelutoimistoille
suunnatun esittelytilaisuuden, me
Rautakonttorilaiset joukolla osallistuimme siihen.
Tilaisuuden jälkeen kyseisen tuotteen markkinointi sysättiin minulle
ja se tiesi työni jatkumista edelleen
Rautakonttori Oy:ssä, joten tehtävä
oli mieluinen. Parin vuoden kuluttua
oli kyseinen RHS_putkipalkki Rautakonttori Oy:n eniten myyty tuote,
sillä osoittautui, ettei valmistajan
alussa lanseeraama mainoslause ollut pelkkää olettamusta. Tuote todella mullisti muototeräsmarkkinat,
jopa avasi siellä aivan uusia näkymiäkin.
Työpaikkani nimi, Rautakonttori
Oy, katosi käytännössä markkinoilta v. 1988, jolloin Tukkukauppojen
Oy hankki haltuunsa yrityksemme
osake-enemmistön. Jatkoin tukolaisena parisen vuotta samoja oppimiani tehtäviä, eikä niihin tapahtunut
muuta muutosta, kuin että paperibyrokratia lisääntyi suuresti.
Vuoden 1990 lopulla hain vaikeutuneen sepelvaltimotaudin vuoksi
täysin palvelleena (n. 32 v) yksilöllistä varhaiseläkettä, joka sitten vuoden lopulla astuikin voimaan.
Eläkeläisalkuvuosinani harrastin
työväenopistossa useana talvena.
Olin kirjallisuus – sekä myös kirjoittaja piirissä mukana. Mutta kuitenkin eniten vietin aikaani perheeni
kanssa jo v. 1969 hankkimallamme
kesämökillä Heinolan liepeillä. Tont-
timme, runsas puustoinen metsätontti, Pirttijärven rannalla, työllisti
minua aikanaan. Lähes omin käsin
rakensin sekä hirsimökin, että erillisen saunan sinne vuosien 1969-1972
kuluessa. Vuonna 1973 savotoin tontin, alaltaan vajaat puoli hehtaaria,
josta kertyi lähes sata runkoa tukkejakin ja latvuksista meille polttopuita vuosiksi eteenpäin. Vuonna 1998
totesin, että olisi samanmoinen
savotta edessä, sillä maasto suosi
erikoisesti metsänkasvua. Samana
vuonna, kesäaikaan, myimme tuon
palastamme rakennuksineen, sillä minun sairauteni ei sallinut enää
savotointia. Vuoden 1999 syksyllä
jouduin jälleen terveysongelmiin
(kohdallani viidensiin), ja minulle
suoritettiin sydämen ohitusleikkaus.
Näin jatkuu eläkepäivät nyt sairaseläkeläisenä.
TEUVO MARJONEVA
Kurssimme jälkeen jatkon palveluani Oy Lohja Ab:n eri tehtävissä.
Aluksi olin suuren Siilinjärven apatiittiesiintymän tutkimus- ja kartoitustöissä. Menetelminä oli syväkairaus, magnetometraus ja pintakaivantojen teko.
Vuonna 1962 sain siirron Kemiön saarelle etsimään ja tutkimaan
pegmatiitti-esiintymiä. Tulosten perusteella päätettiin rakentaa maasälpärikastamo. Minun tehtäväkseni
annettiin varsinaisen rikastamon
suunnittelu. Sitä varten olin Ruotsin
Sallassa 3,5 kuukautta. Sieltä tuli rikastamon kaikki koneet ja laitteet.
Kesken rakennustöiden sain komennuksen Sotkamon Lahnaslammelle. Siellä oli käynnistetty talkkirikastamon koelaitos. Sinne tarvittiin
paikallaolevaa työnjohtoa. Koeajotulokset antoivat aiheen rakentaa
varsinaisen tuotantolaitoksen. Suunnitteluvaiheen aikana toimin projektisihteerinä. Rakennustyömaalla sain
tehtäväkseni ohjata ja valvoa rakennusaikaisia mittauksia sekä johtaa
maanpoistoa ja louhoksen avaustöitä. Laitos valmistui vuosina 19691970.
Sitten olikin vuorossa Polvijärven
38
talkkiesiintymän
hyödyntäminen.
Projekti oli samankaltainen kuin Sotkamossa. Lisänä oli alussa syväkairaukset. Rakennuspaikaksi valittiin
Outokummun Vuonos, josta hyödynnettiin jo lopettanut rikastamo.
Rakennusaikaiset toimet samat kuin
Sotkamossa. Laitos valmistui 1974.
Tämän jälkeen olin Tervolassa
aloittamassa liuskesirotelaitoksen
toimintaa.
Vuoden 1976-1983 toimin Kokemäen kuona- ja hiekkalaitoksen paikallispäällikkönä. Siellä hyödynnettiin Harjavallan Ni-kuonaa murskaamalla siitä hiekkapuhallukseen sopivaksi. Paikallista hiekkaa jalostettiin
valimoilla sopivaksi. Täältä laitos
siirrettiin Sipoon kalkkitehtaan yhteyteen, jossa toimin vuoromestarina
vuoden 1990 loppuun, jolloin jäin
eläkkeelle.
Eläkepäiviä vietin mökkeillen, kalastelle ja matkustellen. Jäätyäni leskeksi v. 2002, olen asunut pääasiassa
Espanjan Torreviejassa.
ARI RAHKONEN, Avainasiakaspäällikkö
Oy Forcit Ab
DAVEYTRONIC II
diginallit urakoitsijoiden käytössä
D
iginallit rantautuivat Suomeen
vuonna 2005 ja OY FORCIT AB
aloitti niiden testaamisen välittömästi yhteistyössä muutamien ennakkoluulottomien
louhinta-alan
pioneerien kanssa. Testisarja jatkui
syksyyn 2006 saakka, jolloin katsottiin saaduksi riittävästi näyttöä järjestelmän eduista urakointikäyttöön
siirtymiseksi. Tänään DAVEYTRONIC II – järjestelmä on maassamme
käytössä sekä pintalouhinnassa että
maan alla.
Kerrataanpa vielä, mikäli asia on
päässyt unohtumaan tai on peräti aivan uusi, mistä oikein on kysymys.
MIKÄ ON DAVEYTRONIC II?
Järjestelmä koostuu digitaalisista,
ohjelmoitavista räjäytysnalleista sekä ohjelmointi- ja laukaisuyksiköistä. Myös louhinnan ja nallituksen
suunnitteluun tehdyt tietokone-ohjelmistot täydentävät järjestelmää.
Suomessa DAVEYTRONICia edustaa
FORCIT.
Nallien toimintaperiaatteet
MIKÄ ON DIGINALLI?
Digitaalinen nalli (elektroninen
nalli) on räjäytysnalli, jossa perinteisen nallin pyroteknisestä massasta
tehty hidaste-elementti on korvattu
mikropiirillä, eräänlaisella kellolla,
jolla määrätään nallin syttymisviive
sytytysimpulssin saamisen jälkeen.
MIKSI KÄYTTÖÄ KANNATTAISI EDES
HARKITA?
Digitaaliset nallit tarjoavat etuja
joita ei voi saavuttaa perinteisillä
nalleilla. Järjestelmä on todellinen
työkalu urakoitsijoille ja rakennuttajille kohteissa, joissa olosuhteet
ovat vaativat.
DAVEYTRONIC-nalli johtimineen ja kytkentäpistokkeineen
39
Tärinän hallinta
Nallien tarkkuus mahdollistaa räjähdyspanosten jakamisen varmuudella
eri aikaan räjähtäviksi. Momentaaninen räjähdysainemäärä on ensimmäistä kertaa tarkka ja varma.
Lohkaroituminen
Sytytysjärjestys voidaan optimoida
geologiset tekijät ja porausparametrit huomioiden:
Poraus, panostus, räjäytys.
Turvallisuus
Epäherkkyys ympäristön häiriötekijöille, ei syty sähköimpulssilla tai
muulla sähköisellä virtalähteellä.
Luotettavuus
Jokaisen nallin toiminta on testattu
valmistusvaiheessa. Laitteisto testaa
nallin ja kytkennän sekä ohjelmoitaessa että ennen laukaisua; esim.
peittämisvaiheessa auenneet liitokset tai rikkoontuneet johtimet havaitaan välittömästi ja vika voidaan
paikantaa ja korjata helposti ja nopeasti.
DAVEYTRONICIN TEKNINEN SUORITUSKYKY JA JÄRJESTELMÄN OSAT
- Jopa 1500 nallia/kenttä, täysin ohjelmoitavissa aikavälillä 1-4000 ms,
1 ms välein
- Tarkkuus 1/10 ms!
- Nallin voimakkuus ja mitat samat
kuin perinteisissä nalleissamme
Datan siirto ohjelmointiyksiköstä laukaisuyksikköön
- Lisävarusteiden avulla voidaan sytyttää jopa 3000 nallia samassa kentässä.
- Ohjelmointiyksikkö
• Kentällä käytettävä testausohjelmointilaite
• Testaa kytkentäjohdon vuotojen ja
katkosten varalta
• Ohjelmoi nallit ja tarkastaa nallien
kytkennän
• Vastusmittari
• Varastoi nallien tiedot
Laukaisuyksikkö
• Vastaanottaa kentän dataa ohjelmointi-yksiköltä
• Tarkastaa jokaisen nallin tilan ennen laukaisua
• Lataa laukaisuenergian jokaiseen
nalliin
• Antaa syttymiskoodin halutulla
hetkellä kun laukaisuenergiat on
ladattu
Ohjelmointiyksikkö
40
KUKA SAA KÄYTTÄÄ DAVEYTRONICia?
DAVEYTRONIC II –järjestelmää saa
valmistajan määräyksestä käyttää
vain järjestelmän käyttöön täsmäkoulutettu henkilö, joka on hyväksytysti läpäissyt koulutuksen. Kouluttajana voi toimia vain laitevalmistajan koulutuspätevyyden hankkinut
henkilö. Suomeen koulutusoikeus
on myönnetty toistaiseksi ainoastaan FORCITin Jorma Leinoselle, joka pitää rekisteriä ”sertifioiduista”
DAVEYTRONIC II -panostajista.
Asia ei ole kuitenkaan niin hankala ja vaikea, kuin miltä se saattaa
kuulostaa. Kaikki koulutuksiin osallistuneet ovat tutkinnon läpäisseet,
jopa allekirjoittanutkin, mitä yleensä
voi pitää mittapuuna ja melkoisena
haasteena mille tahansa koulutuspaketille. Järjestelmän käyttö ja sen
tarjoaman lisäarvon hyödyntäminen
vaatii kuitenkin erilaista huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä, mihin
tähän saakka tarjolla olleiden vaihto-
ehtojen kanssa on totuttu. Siksi on
katsottu olevan aiheellista kouluttaa
erikoismiehiä ja –naisia operaattoreiksi. Perinteisen panostajakoulutuksen saanut maestro ei kenttää
saa inahtamaankaan, siltäkin osin
taataan epäherkkyys ulkopuolisille
häiriötekijöille.
Operaattoreiksi koulutettavat etenevät ”opinnoissaan” teoriasta käytännön tasolle siten, että koulutuksen tavoitetaso katsotaan saavutetuksi, kun koulutettava itsenäisesti
ja onnistuneesti ohjelmoi ja räjäyttää kentän tai pari.
Testikenttä 18.10.2006 Vantaalla
oli sekä erään oppilaan näyttökoepäivä että aloitus testisarjalle, jossa
FORCIT yhteistyössä louhintaurakoitsijan ja mm. tärinäkonsultointiin
erikoistuneen yrityksen kanssa lähti
keräämään tutkimustietoa nallitusten vaikutuksesta tärinöihin, ilmanpaineaaltoihin etc.. Pengerkorkeu-
det kohteessa vaihtelevat kuudesta
metristä 13:een metriin. Kyseessä ei
ole murskalouhintakohde, vaan louhe ajetaan täyttöihin. Louheen kuormaus kyseisellä työmaalla tapahtuu
kaivinkoneella.
Vertailussa DAVEYTRONIC II-diginallien kanssa ovat luonnollisesti
NONEL -nallit, joita tähän saakka on
pidetty ylivertaisina perinteisiin sähkönalleihin verrattuna pyrittäessä
pitämään louhintatärinät sallituissa
rajoissa ja samanaikaisesti räjäyttämään entistä suurempia kenttiä. Erityyppiset nallitukset ja nallien syttymistarkkuus ovatkin pääosassa tässä
tutkimuksessa
Tärinämittareita sijoitettiin alueelle määräetäisyyksille siten, että mittaustuloksia saadaan mahdollisimman laajalta säteeltä kattavampaa
analysointia varten.
Kohteessa on käytettävä patrunoitua räjähdysainetta ja erityisen tärkeää on ollut kirjata huolellisesti jo-
kaiseen reikään käytetyt räjähdysaineet, muuten panostuksessa ei tässä
testissä ole mitään poikkeavaa.
Ensimmäiset kokemukset diginalleista ovat olleet rohkaisevia ja
juuri sen suuntaisia, kuin on oletettukin, mutta tässä vaiheessa on ennenaikaista tehdä tarkempaa selkoa
aikaansaannoksista. Yhteenveto tulee testisarjan päätyttyä ja tulosten
tultua analysoiduksi. Selvää kuitenkin on, että tutkimustyö – nyt kun
se on saatu alulle - tulee jatkumaan
muissakin kohteissa. Halukkaita yhteistyökumppaneita on ilmaantunut
ilahduttavasti, mutta lisääkin mahtuu.
Lisätietoja aiheesta ja aiheen vierestä tarjoilevat kiinnostuneille Forcitin nuoriso-osaston pojat
Jorma Leinonen, p. 050 539 0313
Ari Rahkonen, p. 040 869 0593
TYÖMAAKUVIA VANTAALTA
VANTAA 18.10.2006. Laukaisuyksikkö tarkastaa kentän ja nallien tilan ennen kuin laukaisuenergian lataaminen nalleihin aloitetaan, huomaa hymy. Helppoa kun sen osaa!
VANTAA 18.10.2006. Panostettu ja kytketty! Kenttä testataan vielä ennen runkokaapelin vetoa laukaisupaikalle.
41
LOUHINTAV A R U S T E
VIHAVAINEN KY
Teollisuustie 14, PL 62, 79101 LEPPÄVIRTA
Puh. (017) 554 1850, Gsm 0400-710 945
Faksi (017) 554 2953
42
www.vuoriteknikot.fi MAINOSNURKKAUKSESSA
on myynnissä alan yrityksille edullista ja näkyvää mainostilaa hintaan 50 €/kalenterivuosi.
Yrityksesi logoa klikkaamalla lukijat pääsevät kätevästi yrityksesi omille www-sivuille.
Toimi nopeasti, sillä tilaa on rajoitetusti.
Ota yhteyttä Timo Rajalaan. Puh. 0400-373 873 tai
sähköposti: [email protected]
• KIRJELOMAKKEET
• KIRJEKUORET
• ITSEJÄLJENTÄVÄT LOMAKKEET
• ESITTEET
• JÄRJESTÖLEHDET
• KIRJAT
• TARRAT
• VÄRIKOPIOT JA TULOSTEET
• KOPIOPAPERIT
• YM. PAINOTYÖT
VUODESTA 1987
Orikoskentie 22, 31700 Urjala
Puh. (03) 546 1593
Faksi (03) 546 1592
[email protected]
www.arkkiset.fi
43
KALEVI LAAKKONEN
Erkki Kontiokorpi,
elämänt
eläm
äntyönä
yönä kallionlouhinta
Erkki, olet syntynyt 31.12.1947, joten
kuusikymmentä tuppaa päälle. Mitkä
ovat mietteet?
Aika on mennyt kuin siivillä , mieli
on kuin koulupojalla, mutta peili on
toista mieltä.
Louhijan ura aukeni sinulle jo nuoruudessasi; olet aloittanut kuusikymmentä luvun alkupuolella kivisen
leivän tienaamisen, kuinka kaikki
oikein alkoikaan? Oliko leipä otettava
mistä sai?
Sattuman kautta ajauduin Rilkkeen
työmaalle työnhakumatkalla kansakoulun jälkeen. Tauno Mäki pestasi
panostajan apulaiseksi.
Olet toiminut monena ja pitkään louhinta-alalla porapoikana, rusnarina,
porarina, panostajana, kaikki tehtävät olivat tuttuja ja ns. hanskassa ja
leipää riitti. Kuitenkin päätit lähteä
opiskelemaan vuoritekniikkaa, mikä
sai miehen opintielle?
Työn ohessa rupesi kallionrakentaminen laajemaltikin kiinnostamaan
ja siihen liittyvät mahdollisuudet.
Tiedonhalu ajoi opiskelemaan.
Olet valmistunut 1980 kaivosteknikoksi
ja ikääkin oli silloin ihan aikamieheksi
asti. Taisit olla luokkasi nestori? Kerro
vaiheistasi kouluajoilta.
Olin luokkani vanhin iältäni, mutta
en mieleltäni. Luulenpa olleeni,
luokkatoverini ja minä, hyvässä vuorovaikutuksessa elämään ja opiskeluun liittyvissä kysymyksissä. Myös
monissa työelämään liittyvissä asioissa usein kysyttiin mielipidettäni.
Olimme Kahran Kaukon kuukkelipoikia ja viimeiset kaivosteknikot.
Erkki Kontiokorpi ja Kalevi Laakkonen Savion tunneliaukon “päämajassa”
Teknikon paperit salkussa alkoi louhintatyömaiden aika. Muistele joitakin
kohteita joissa olet vaikuttanut. Mitä
on jäänyt mieleen?
Työmaat ovat olleet suurista tunnelihakkeista avolouhostyömaihin. Kohteita on kymmeniä. Toimenkuvani on
vaihdellut työnjohtajasta vastaavaan
mestariin. Kaiken kaikkiaan minulle
siunaantui työurani aikana hyvät
miehet louhintaan ja päälliköt parhaasta päästä.
Tätä nykyä toimit valvojana Vuosaaren satamaradan louhintatöissä ja eritoten tunnelihankkeissa. Katselet työtä
ja louhintaa eri kantilta kuin aiempina
vuosinasi. Eipä taida olla haitaksi
omat kokemuksesi louhijana? Kerro
tämän hetkisestä työstäsi.
Eipä tuosta taida olla haittaakaan.
Luulen ettei minua myydä ”Persia44
laisella torilla”, ei ainakaan halvalla
kuten isäukkoni tapasi sanoa. Lyhyesti sanoen työni on valvoa työvaiheita niin, että tilaaja saa tilauksen
mukaisen tunnelin. Parasta teemme.
Eräässä vaiheessa tätä haastattelua
kävimme em. louhintatyömaalla,
samalla tuli tutustuttua nykyaikaiseen
ja huipputehokkaaseen tunnelityömaahan. Kyseisen kohteen vastaavana
toimii kollegamme Aulis Partala. Eero
Turunen kuuluu myös niihin kollegoihin, joita on mukava kätellä. Paljon
meillä neljällä oli yhteisiä muistoja.
Huoliakin oli: mistä lähivuosina pätevät ja ammattiylpeät vuorimiehet.
Erkki miten näet tilanteen ja onko
medisiiniä?
Kollegat Aulis ja Eero jotka
tapasimme, ovat rakentaneet laadukasta tunnelia omalta n. 1600 m:n
kaksi minuuttia, niin nukkumatti
jo unehen vie. Laulunlahjoja ei ole
mutta unenlahjoja on.
Siirrytään lapsuuteen. Kertoisitko ajastasi Simpeleellä, siellä olet syntynyt,
kasvun alkuun päässyt.
Olen seitsemästä veljeksestä kolmas
ja koko sarjasta viides. viisi siskoa
meillä kaikilla pojilla on. Paperitehdaspaikkakunnalla isä oli tehtaalla
värimiehenä. Kalaa isä hommasi
Simpelejärvestä ja piti jälkikasvuaan mukana halukkuuden mukaan.
Aina löytyi lähtijöitä. Myös sienet ja
marjat haettiin leivän jatkeeksi.
Aulis Partala
osuudelta tästä 13,5 km:n kokonaisosuudesta. Lääkettä tuohon kysymykseesi on koulutuksen pikainen
aloitus vuoripuolella ja pian.
Nukutko yösi hyvin? Onko työmaa
tullut vuodetoveriksi?
Kiitos kysymyksestä, olen saanut
syntymälahjana hyvät unenlahjat,
Olet aina mahdollisuuksien mukaan
ollut mukana yhdistyksemme toiminnassa ja osallistunut vuoripäiville.
Mitkä ovat vaikutelmat näin jälkikäteen ja miten näet tulevaisuuden?
Tapaamiset ovat aina olleet antoisa
tapahtuma, on mukava tavata kollegoita ja tuttuja vuosien varrelta.
Vielä tällainen harmaapartanuorukainen saa niistä uusia virikkeitä ja
vihjeitä työhön.
Mikä on ollut parasta?
Tulipa visainen kysymys. Tässä muutama hyvä: Näkee työnsä jäljen, työyhteisön yhteishenki, vaihtelevuus;
paikkakunnat, kallio, porukat, menetelmät, kalusto....
Mitä toivot?
Työtä tekeville ja terveyttä, eläkeläisille hyvää loppuelämää, kaikille rauhallista eloa.
Tykkäät kukista ja mehiläisistä. Tuntuuko pahalta kun pitää rikkoa kallio,
jotta pääsee kohteeseen?
Hyvin tehdyn tunnelin suuaukolla
kasvaa nykyisin kukkia ja mehiläiset
mettä keräävät.
Nyt mielivitsi tai juttu
Hauskaa ei näe jos ei katso
Mottosi
Tee työsi tosissasi vaan älä tosikkona.
HISTORIATEOS OUTOKUMMUN KAIVOKSESTA
Outokummun kaivosmuseolta valmistuu historiateos Outokummun kaivoksesta ja sen ympärille muodostuneesta
yhdyskunnasta touko-kesäkuun taitteessa 2007. Kirjassa tullaan käsittelemään mm. kaikki tärkeimmät kaivoksen
osa-alueet ja osastot, Outokumpu Oy:n paikallinen malminetsintätoiminta sekä kaivosyhdyskunnan erilaisia ilmiöitä
ja ihmisiä. Teos tuo lukijansa myös lähihistoriaan, sillä kirjassa käsitellään hieman kaivostoiminnan jälkeistäkin
ajanjaksoa vuodesta 1989 aina nykypäivään saakka. Tämä auttaa lukijaa hahmottamaan millä tavoin täysin kaivoksen ympärille rakentunut yhdyskunta on jatkanut elämäänsä. Teoksen luonteeseen kuuluu siis melko kokonaisvaltainen käsittely mitä Outokummun kaivoksella aikanaan tapahtui. Tämä näkökulma on puuttunut aikaisemmista
tutkimuksista ja julkaisuista.
Historiateos nojautuu pitkälti kuvalliseen materiaaliin, koska tarkoituksena on, että myös aihepiiristä tietämättömätkin pääsisivät helposti ja havainnollisesti tutustumaan 1900-luvun kaivostekniikkaan ja -kulttuuriin. Kuvallista
materiaalia edustavat valokuvat, kartat ja erityisesti teosta varten tehdyt havaintokuvat. Jokaista kaivoksen ja kaivosyhdyskunnan erillisaluetta tarkastellaan vielä tarkemmin artikkelien avulla. Kaivostekniikan parissa tänä päivänä
työskentelevät saavat teoksen avulla hyvää käsitystä viime vuosisadan kaivostekniikan kehityksestä.
Teos on värillinen ja sivumäärä 112. Teosta voi tilata ennakkoon Outokummun kaivosmuseosta.
Pekka Piiparinen, Outokummun kaivosmuseo
45
46
Vuoriteknikko, Lehtori ANTTI M J LAHTINEN
Sodankylän ammatti-instituutti
Kairan kuulumisia
T
erhveiset kairasta, jo vain. Taitaapi olla talavi tulosa ko mittarhin on tullu joku lyhyt viiva lukeman
ethen. Täsä ko menin aamula moottori pyörälä, 6.10, sorhvin äärhen,
niin lämpömittari näytti 0,2 astetta.
Ei tullu yhthän kylymä jos luulette.
Ruskaretket on tehty, nokipannukahavit juotu, karhun repimät kannot
on nähty, eikä pelottanu yhthän. Met
olema aloittanhet toisen sisäänoton
kaivosalan koulutuksesa täälä Pyssykyläsä. Koulutushan on koekoulutusta ja siihen oli suunniteltu kaksi
sisäänottoa eli net ovat menheet
mutta met aijoma jatkaa kaivosalan
koulutusta täälä. Sillehän on tillaus
olemasa. Opiskelijoita onluokallinen
ja toinen mokoma on Torniosa.
Lapland´s mine news
Kuten kollegat muistavat, mitä mie tulin sanonekshi Naantalisa
mennä kevväänä, jotta Suurikuusikko alakaapi pian. Meni veikkaukseni
muutamhan päivän pielhen mutta
panhan se vanahuuven piikhin.
Pahtavaaran kultakaivos takkoo
tulosta kokoajan kovala kullan hinnala tuosa ihan naapurisa, taitaapi
olla matkhaa pari poronkusemaa.
Tolopin Raimohan se on sielä suittisa ko Alaniskan Heino palasi takaisin
Kittilhän, Suurikuusikon eli Kittilä
Minen johtajaksi. Kaivos-yhtiöhän
on Kanatalainen Agnico-EagleMines
Ltd. Sovankylän kaivosalan opiskelijat tekivät mennäviikola 310 tutus47
tumiskäynnin Kittilän kaivokseen.
Jo vain oli pantu hihat heilumhan,
turpheita poistethin, tarvekiveä louhithin, tulevan tunnelin avolouhoksen osuuvela panostethiin,oli Hartikaisen Enskan porukka töisä kuten
myöski muisa maansiirto- ja louhoskuletuksisa. Isot olivat konheet ja
niin pittääki, ei niistä pienilä seleviä.
Tulevien rakennusten pohojia tehthin eli hommaa piisaa.
Riikosen Juha oli tullu myöskin
kairaan ko oli saanut Kemin maanalaisen kaivoksen valamiiksi osalthan. Nyt alakoi uusi haaste mutta
tuttuahan homma on. Maanalaisen
tunnelin louhintaurakoisija on jo
valittu, mutta sitä ei vielä ole julukistettu. Kaivoshan toimiipi avo- ja
maanalaisena kaivoksena sitte ko
varshinainen toiminta alakaapi. Kaivoksen kokonaisinivestointikustannukshet ovat 106,6 milj. euroa.
Kuten jo vuosia sitten kirijoittelin tähän samhaan julukaisuun, niin
toisthan vieläkin, että kyllä meijän
passaa olla täälä Suomen kaivosaitasa. Tulosa on Kevitsa. Scandinavian
Mineralssin liiketoiminnan johthon
tullee mies Suomen kaivostoiminnan huipulta nimittäin Krister Söderholm. Hän tullee myöskin toimimhan
Scandinavian Mineralssin Suomen
tytäryhtiön Kevitsa Miningin toimitusjohtajana. Uuvet toimet hän aloittaa 1.11.2006, Terhvetuloa kairhan!
Kevitsahan on tuosa ihan likelä, olisiko jottain kolomen poronkuseman
pääsä. Kevitsan malamile tehhään
kojetehasmittakaavasa rikastustestit
ja sen tekkeepi GTK. Alueelahan on
tehty kojelouhinttaa 10-12 m:n syvvyyteen. Kannattavvuuslaskelmien
perusthela Kevitsa olisi kannattava
palijon nykhyistä alhaisimmila nikkelin hinnoila. Kevitsan inivestointikustannukshet ovat 86 milj. euroa.
Muualaki tapahtuu Suomen kaivosrintamala. Oriveelä kuulemma
louhivat periä malamiin ja tekevät
valimistelevia töitä, avvaavat uuvestaan kultakaivoksen vuojen vaihtesa. Samala yhtiölä eli Polar Miningilä on toimintaa Huittisisa.
Talavivaara jatkaa kovaa etenemistä kohti avattavvaa kaivosta,
saapinähä, ostaako sen joku vai teemäkö sen ite? Yhtiöhän on menosa
pörshin. Juuri loppuneela rahoituskieroksela rahaa tuli 33 milj.e.
Rovaniemen liepeilä Narkauksen
kaivoshankheesta on Gold Fields
Arctic Platinum Oy toimittanut Lapin
ympäristökeskuksele ympäristövaikutustehen arviointiohojelman eli
YVA-ohojelman. Kaivoshanke käsittääpi kolome erilistä platinaryhymän esintymmää, Nutturalammen,
Kuohungin ja Siika-Kämän. Suuria
avolouhoksia ompi tulosa ja maanallaista kaivostoimintaa myös. Kaivostoiminta on tarkhoitus aloittaa
2011 ja toiminta-ajaksi arvioivat kaheksaa vuotta.
Ranuan ja Rovaniemen rajala sijjaitseva Suhangon kaivoshanke
etenee. Nykhyisin vetovastuusa on
North Atlantic Palladium (NAP), joka
on tehenyt osakassopimuksen Gold
Fieldsin kansa 50 rosentin osuuven
ostosta Suhanko-hankhen omistavasta Arcitc Platinum Project nimisesthä
yhtivöstä. Viihmeisthän vuojen 2007
lopula tai 2008 alusa seleviää avataanko Suhangon palladiumkaivos.
Sokliki on ollu täälä metiasa ko
entinen Kemira, nykhyinen Kemira
GrowHow haluaapi pittää aluveen ittellään eli tulleepi hakemhan jatkova
kaivosvalhaukselleen.
Uraanikaivoshankhet tulevat YVAmenettelyn piirhin riippumatta siitä
kuinka palhjon net meinaavat louhia
vuositasola. Tämä valtioneuvoston
päätös on tullut voimhan syyskuun
aluvsta. Urraani hankheitahan on
Suomesa usiampia.
Onhan meilä Suomesa palijon
muitakin kaivoshankheita mutta täsä muutama aluksi.
Tulevat mainarit Suurikuusikossa lehtori Antti J Lahtisen kanssa
Lapland‘s news
Kultakuume se vain jatkuupi täälä pohjosesa sorakullan aluela. Taasen ovat löytänhet isomuksia kultapuroilta. Lemmenjoelta löythyi 15:
nneksi suurin isomus ja se painoi
88,3 krammaa. Löytäjät olivat Olavi
Telilä ja Raija-Liisa Karjalainen. Löytöpaikka oli Miessijokhen laskeva
Kaarreoja. Isomushippu on menosa
myynthin ja sen hinnaksi on arvioithu jopa 25000 euroa. Suuri Suomesta löydetty isomushan painoi 393
Kultahippu,
isomus,
paino 88,3
krammaa
48
krammaa ja sen löysi Kiviniemen Eevertti Luton latvalta vuona 1935.
Mennä suvena piethin sitten net
Kullanhuuhvonnan MM-kisat Tankavaarasa, tulihan niihin otettuva
ossaa. Menestys oli etellisten vuosien kalthainen eli välieräpaikka oli
hilikula. Kisat menivät kaikilta osin
hienosti, osallistujiahan oli kolomestatoista kansallisuuvesta, kilipailusuorituksia tehthiin 2400 kappaletta, kaukaisimmat vierhat olivat
kenkurumaasta, meikäläiset veivät
39:stä pokkaalista 27 kappaletta.
Eli vaskauksen valatikka on lujasti
Suomesa! Ja mestarit olivat, ensin
ylleiset naiset: Hollantilainen Ester
van Diggelen ja paras meikäläinen
oli Anita Räsänen ja hän sai palakinnoksi matkan ensi vuojen MM-kisoihin, jotka pijetään Kanadasa Dawson
Citysä 20.-26.8.2007. Jo vain passaa.
Miesten MM meni Keräsen Veikole,
joka on vanaha kehäkettu näisä ympyröisä tai paremminkin althaisa. Ja
sama palakinto Veikollekki eli matkapiletti Tawosiin. Onneksi olokhon
molemile!
Extrat
Mennä kevväänä ko Suvivirsi soi
mejänki koulusa sain suurela ilola
ojentaa Vuoriteknikot ry:n lahajoittamat tipentit kaivos 05:n opiskelijoille. Opiskelijat KIITTÄVÄT tässä
nyt saamasthaan huomionosoituksesta! KIITOKSET saavat myöskin
oma opinahajo ja aikaisemmin saavun tipentin luovuttaja, Scandinavian Minerals, josta myöskin tipentejä jaethin. Itekki KIITÄN niitä useita
tahoja jotka ovat olhet mukana täsä
kaivosalan koulutuksesa tavala tai
toisela minun kanssani. En rupia niitä luettelemhan koska joku kuitenkin unohtuupi ja se saapi siitä sitten
pahan mielen eli mukana olheet tietävät.
Ps. Ja lopuksi pieni vitsi: Mitä eroa
on Koffilla ja Lapin Kullalla? Koffi ei
soittele perhän.
49
Ps2. Ei meiläkhän panha hoota joka
paikhan.
Ps3. Sodankylä=Sovankylä=Pyssykylä=Dussarby, ainaki minusta.
Ps4. Saapi nähä, miten kirijapaino seleviääpi tavutuksitha, toivoa soppii.
Kuvat: Antti M J Lahtisen arkistot, Antti
Peronius, isomushippu
16 mm = markkinoiden korkein
Maaporaus
Suihkupaalutus
Teroituskoneet
Teroituskupit
Nastaterät
Jatkotangot
Sahalaikat
Poraputket
VULCAN
VULCAN 16 mm terä on uusi ulottuvuus timantti-
PORA-AGENTTI OY
kairauksessa. Voit valita kolme erilaista matriisin
muotoa: Standardi suorakaide, cyclone tai turbo.
Lisäksi Fordia-terät toimivat hyvin laajalla kivilajialueella, esim. 6-9 ja 9-11.
50
PORA-AGENTTI OY
Matti Lehtomäki
puh. 0400 - 261 921
fax: 017 - 364 5575
sähköposti: matti.lehtomaki@pora-agentti.¿
www.pora-agentti.¿
YHDISTYSTOIMINTA
Vuoriteknikot ry
HALLITUKSEN TOIMINTAKERTOMUS 2005
Toimintavuotemme merkittävin tapahtuma oli yhdistyksemme jatkokoulutuspäivät
21-22.4.2005 Vantaalla. Osallistujia oli 40 henkilöä ja luennoitsijoita 8 kpl alamme
eri sektoreilta.
Jatkokoulutuspäivien yhteydessä pidettiin sääntöjen määräämä vuosikokous.
Kokouspöytäkirja on julkaistu ”Vuorityö ja -tekniikka” lehdessä.
Yhdistyksemme ”Vuorityö ja -tekniikka” lehden painos oli 800 kpl ja se postitettiin
myös kaikille VMY:n kaivosjaoston jäsenille. Lehti sai hyvän vastaanoton.
Yhdistyksemmme on edelleen edustettuna Outokummun kaivosmuseosäätiössä.
Jäsenrekisterin mukaan yhdistyksemme jäsenmäärä vuodenvaihteessa
oli 193 henkilöä.
Hallitus kokoontui toimintavuoden aikana 6 kertaa.
Lempäälässä 22.2.2006
Jaakko Lindén
Aku Turunen
Timo Rajala
Erkki Hinkkanen
51
YHDISTYSTOIMINTA
52
53
54