docVuorityö - Vuoriteknikot
download 
Report Transcription
Vuorityö - Vuoriteknikot
Juhlanumero Vuorityö ja -tekniikka Vuoriteknikot ry:n jäsenlehti Vuosijulkaisu 2013 1 www.vuoriteknikot.fi Forcit ja Finnrock Suomalaista täyden palvelun osaamista p. 0207 440 400 www.forcit.fi p. 010 832 1300 www.finnrock.fi Vuorityö ja -tekniikka Vuoriteknikot ry:n jäsenlehti, Vuosijulkaisu 2013 2013 Julkaisija Vuoriteknikot ry Päätoimittaja Timo Rajala Kuva: Jari Silver Toimituskunta Timo Rajala Jorma Leinonen Jari Weman Taito Ahola Kalevi Laakkonen Yhdistyksen vuosikokous Lappeenrannassa 2013 Taitto ja toteutus Kirjapaino Hermes Oy Sisältö Ilmoitusasiat Vuoriteknikot ry Kansikuva Nordkalk Oy Ab Mustion kalkkikivilouhos syksyisessä väriloistossaan. Kuva: Timo Rajala Ilmoitushinnat: Koko 4-väri 1/1 kannet 650 e 1/1 sivu 550 e 1/2 sivu 450 e 1/4 sivu 200 e MV 350 e 200 e 120 e Lehden painoala A4 offset Kirjoituksia lainattaessa mainittava lehden nimi ISSN Painatus Kirjapaino Hermes Oy Yhdistyksen osoite Vuoriteknikot ry c/o Timo Rajala Hampulankatu 8 A 3 33580 Tampere 4 Pääkirjoitus Mari Pantsar-Kallio/TEM 6Kaivosteknikko Markku Tikkanen - täysinpalvellut Heikki Harri 10Helsingin kaupungin tulevat louhintahankkeet Ilkka Satola 12 Vuoriteknikot miehen ikään Teknikkokunta juhli arvonsa mukaisesti Heikki Harri 34Koulutus – kestävän kaivostoiminnan kivijalka Lauri Saarelainen/Heli Rautjärvi 40Kiviala rauhallisin mielin ensi vuoteen Pekka Jauhiainen 42Kustannustehokkaasti tarkkoihin louhintatoleransseihin Jani Hyvärinen 46Esittelyssä Kevitsan monimetallikaivos Jukka Brusila 18 Vaijerisahaus tarvekivilouhoksella sekä infrarakentamisessa Kari Erkko 50Kalliotilojen suunnittelutaidon kehittyminen Raimo Matikainen ja Jarmo Roinisto 22Tampereella ensimmäistä kertaa järjestetyt Euromining– kaivostegnologiamessut olivat menestys Aino Paavola 54Räjäytys- ja louhintatyötä koskevaa lainsäädäntöä Jukka Salonen ja Jorma Leinonen 24Tampereella rakennetaan rantatunnelia Merja Tyynismaa 26 Vuoriteknikot nyt kansissa Heikki Harri 28Kaivannaisteollisuus yhteiskunnan kivijalkana ennen, nyt ja myös huomenna Pekka Suomela 3 58Energian kulutus porauksessa Heikki Räsänen 60Kairan Kuulumisia Antti M J Lahtinen 62Hallituksen juhlavuoden terveiset Pääkirjoitus Mari Pantsar-Kallio/TEM Suomeen halutaan kestävää, osaamiseen perustuvaa kaivannais teollisuutta Kaivannaisteollisuus, johon kuuluvat kaivos-, luonnonkivi- ja kiviainesteollisuus, siihen liittyvä teknologiateollisuus ja metallien jatkojalostus on työllisyyden kannalta yksi lupaavimpia teollisuudenaloja Suomessa. Erityisesti kaivosteollisuus on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Kaivosyhtiöiden liikevaihto Suomessa on noin 1,5 miljardia euroa ja ala työllistää 4500 henkilöä. Työllistyvien määrän on odotettu kasvavan jopa yli 7 000 henkilöön vuoteen 2020 mennessä. Koko kaivannaisteollisuusklusteri merkitys on Suomelle erittäin suuri ja se työllistää noin 30 000 henkilöä. Suomella on siis hyvin kunnianhimoisia kasvuodotuksia kaivannaisteollisuuteen liittyen, mutta näitä ei saavuteta ilman uusia panostuksia alalle. Globaalin talouskasvun hiipuminen on vaikuttanut metallien kysyntään ja metallien hinnat ovat laskeneet. On kuitenkin odotettavaa, että globaali talous kääntyy pian kasvu-uralle ja sen myötä metallien tarve jälleen kasvaa ja kaivannaisteollisuuden näkymät piristyvät. Suomen kaivannaisteollisuuden tulee olla iskuasemassa tässä käännöksessä ja siksi panostukset on tehtävä nyt. Kestävän kaivannaisteollisuuden kasvun toteutuminen edellyttää kaivannaisyhtiöiden vastuullisempaa vapaaehtoista toimintaa, valtion hallintokäytäntöjen tehostamista ja kan- sainvälisen yhteistyön kehittämistä. Kaikkein tärkeintä uuden kasvun vauhdittamiseksi on kuitenkin osaamisen kehittäminen, hyvien osaajien saaminen alalle ja uusien innovaatioiden syntyminen. Kaivosteollisuutta tehdään jatkuvasti haastavimmissa olosuhteissa, sillä helposti saatavilla olevat malmit ja mineraalit on usein jo hyödynnetty. Kilpailu alalla on kansainvälistä ja kovaa, mikä tarkoittaa sitä, että yhtiöiden on jatkuvasti kehitettävä uusia, tehokkaampia teknologioita raaka-aineiden hyödyntämiseksi ja yhtiöiden on oltava globaalin liiketoiminnan huippuosaajia. Suomen kaivannaisteollisuuden kestävä kasvu ja edelläkävijyys edellyttävät vahvaa panostusta pitkäjänteiseen ja monipuoliseen koulutukseen ja tutkimukseen. Kaivannaisala tarvitsee huippuosaajia, jotta ala voi menestyä ja kehittyä Suomen hyvinvointia edistäväksi tukijalaksi. Monipuolinen perustieteiden, kuten termodynamiikan, sähkökemian, materiaali- ja geotieteiden osaaminen on olennaista raakaaineiden uusien prosessien innovoimiselle. Kaivannaisteollisuus on globaalia liiketoimintaa ja myös tutkimustoiminnassa on panostettava kansainväliseen yhteistyöhön muiden johtavien kaivosmaiden kanssa. Tutkimuksessa ja koulutuksessa poikkitieteellisyys – esimerkiksi yhdistämällä tekniikan, luonnontieteiden, viestinnän ja yh4 teiskuntatieteiden osaamista – antaa alalle paljon uusia mahdollisuuksia ympäristö- ja energiaratkaisujen kehittämisessä ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnissa. Kaivannaisalalle tarvitaan Suomessa yli 4000 uutta ammattiopistokoulutuksen suorittanutta, noin 700 ammattikorkeakouluinsinööriä ja 600 yliopistotutkinnon suorittanutta henkilöä vuoteen 2022 mennessä. Ala tarjoaa kansainvälisiä osaamisen kehittämismahdollisuuksia työntekijöilleen. Itse luonnontieteitä yliopistossa opiskelleena ja analyyttisestä kemiasta väitelleenä voin lämpimästi suositella luonnontieteiden opiskelemista nuorille. Luonnontieteiden osaaminen antaa hyvät valmiudet ymmärtää lähes mitä tahansa liiketoiminta-alaa. Kaikki ilmiöt niin ympäristössä, tieteessä ja taloudessa perustuvat luonnontieteelliselle pohjalle. Luonnontieteiden opiskelu ei koskaan mene hukkaan. Samalla kuin luonnontieteiden ja kaivannaisalan osaajat tekevät globaalin talouskasvun kannalta välttämätöntä työtä eli tuottavat kasvun rakennuspalikoita; malmeja ja metalleja, he voivat kehittää itseään, osallistua kansainväliseen liiketoimintaan ja tuoda Suomelle uusia työpaikkoja ja hyvinvointia. Kallioporat ja louhintatarvikkeet Hewix Oy | Vaittintie 15 C 1 Pirkkala | 050-558 8888 | www.hewix.fi 5 Teksti: Heikki Harri Kuvat: Timo Rajala ja Markku Tikkasen arkisto Kaivosteknikko Markku Tikkanen - täysinpalvellut Kaivosteknikko Markku Tikkanen siirtyi täysinpalvelleena eläkkeelle Pyhäsalmen kaivoksesta viime elokuusssa. Hän, jos kuka, ansaitsee luonnehdinnan täysinpalvellut, sillä hän teki todella komean uran suomalaisen kaivosteollisuuden palveluksessa. Hänen kaivosuransa alkoi 7.1.1969 Outokummun kaivosammattikoulussa ja päättyi 29.8. 2013. Siinä on kaivosuraa malliksi niin nykyisille kuin tulevillekin polville. Markku oli syntyjään Oulun läänin Pyhäjärveltä. Koti oli pienviljelystila Lamminahon kylässä. Markku syntyi vuonna 1950. Hänellä oli myös kaksi sisarta, toinen Markkua vanhempi ja toinen nuorempi. Kansakouluna oli viiden kilometrin päässä sijainnut Purolan koulu. Koulunkäynnin alusta hän selvisi helpolla, sillä kyseessä oli supistettu koulu, jota Markku kävi kome ensimmäistä vuotta vain lauantaisin. Mutta ei elämä silti pelkkää lepoa ollut, sillä tila vaati jokaisen työpanoksen. Sitten koulu-ura jatkjui kansalaiskoulussa. Oppikouluun Markku ei mennyt, koska isä suunnittelia ainoasta pojastaan jatkajan tilalle. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Markku päätti mennä kaivosalalle. Noihin aikoihin tiedettiin, että kaivosmiehistä oli pula ja että heille maksettiin hyvin. Paikallisesssa lehdessä hän näki Outokummun kaivosammattikoulun ilmoituksen, haki kouluun, hyväksyttiin ja aloitti tammikuussa 1969. Kaksivuotiseen kouluun sisältyi niin teoriaa kuin käytäntöäkin, Valmistumisensa jälkeen hän oli ensin kuukauden Pyhäsalmessa ja sitten 11 kuukautta armeijassa, josta vapautui tammikuussa 1972. Hän halusi kuitenkin jatkaa kaivosalan opintoja ja hakeutui kaivosteknikkokoulutukseen Lappeenrantaan, pääsi kouluun ja valmistui kolmen opiskeluvuoden jälkeen vuonna 1975. Opiskelu Lappeenrannassa oli silloin tällöin rankkaa ja kuluttavaakin. Sen vuoksi piti ottaa joskus löysin rantein ja pelata vaikka tuppea opiskelukavereiden kanssa. Markku toinen oikealta. Kaivosalan tilanne oli tuolloinkin niin hyvä, että jokaisella valmistuneella teknikolla oli valittavana 2-3 työpaikkaa. Rautuvaarasta hän sai työnjohtajan paikan, mutta ei mennyt sinne koskaan. Ennen Rautuvaarassa aloittamista häneelle tarjottiin sairauslo- masijaisuutta Pyhäsalmelle ja jäi sitten sinne työnjohtajaksi. Yliyönjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1983. Sitten vuonna 1990 tulikin eteen uudenlainen työura, mutta toki edelleen kaivosalalla. Outokumpu oli perustanut oman yhtiön tekemään lou- 6 Eläkepäivät kuluvat rattoisasti vaikka omaa Cadillacia puunatessa. hintaurakoita kaivoksissa, ja Markku Tikkanen siirtyi sinne vastaavaksi työnjohtajaksi. Tutuiksi tulivat niin Hitura, Saattopora, Orivesi kuin Mullikkorämekin. Tätä uraa Tikkanen teki vuoteen 1998. Aina välissä Pyhäsalmen kaivosksen johtaja Teuvo Jurvansuu oli maanitellut Markkua Pyhäsalmelle, ja lopulta vuonna 1998 hän antoi periksi ja siirtyi Pyhäsalmelle käyttöinsinööriksi vastaten maanalaisesta tuotannosta. Tämä viimeinen kaivostaival kestikin sitten 15 vuotta. ”Turvallisuus ja teho kasvaneet” - Yleinen turvallisuus, työsuojelu ja kaivoskoneiden tehokkuus ovat olleet oman urani aikana tapahtuneet merkittävimmät muutokset kaivosalalla. Etenkin työsuojelussa on tapahtunut huomattava asennemuutos kaikkien kaivoksissa työskentelevien kohdalla, Markku Tikkainen kommentoi. Pyhäsalmen ajalta hän muistaa mielellään suurta saavutustaan, joka tapahtui vuosina 2000 ja 2001. Tuolloin nimittäin kaivoksen vanha osa lopetettiin ja samaan aikaan otettiin uusi osa käyttöön. Kaivoksen tuloksen 7 kannalta tärkein asia oli, että rikastamosta saatiin rikkirikastetta ulos yhtä paljon kuin ennenkin toimitettavaksi Siilinjärvelle. Kun tuotantomäärässä ei tapahtunut muutosta, Siilinjärvellä ei tarvinnut muuttaa prosessia. Näin Pyhäsalmi pystyi varmistamaan suurasiakkaansa. - Pidän tuota prosessia urani selkeästi parhaana saavutuksena, jota mielihyvällä muistelen työvuosieni jälkeenkin, Markku Tikkanen sanoo. Sen lisäksi, että hän on täysinpalvellut, niin hän on varmasti myös hyvinpalvellut. 8 9 Ilkka Satola, TkT Helsingin kaupunki, geotekninen osasto Helsingin kaupungin tulevat louhintahankkeet Helsingissä on useita mielenkiintoisia kalliorakennushankkeita joko suunnitteilla tai rakennustyöt ovat juuri alkaneet. Isoimmat hankkeet ovat liikennettä tai teknistä huoltoa palvelevia. LIIKENNE- JA RATATUNNELIT Pisararata on nimensä mukaisesti pisaran mallinen kaupunkiratalenkki, jossa asemat sijoittuvat Hakaniemeen, keskustaan ja Töölöön. Rata lähtee Pasilasta ja kulkee kalliotunnelissa Eläintarhan ja Alppiharjun välisen osuuden kiertäen asemat päätyen takaisin Pasilaan. Pisararata Suunnitteilla oleva Pisararata tulee toteutuessaan olemaan yksi merkittävimpiä kalliorakennush ankkeita Helsingissä. Pisararata mahdollistaa sen, että rautatieliikennettä saadaan tehostettua laajalla alueella myös Helsingin ulkopuolella. Helsingin ja Pasilan välisille rataosuuksille saadaan lisäksi vapautettua lisää tilaa ja yhteydet kantakaupunkiin paranevat. Pisararata on rakentamisen suhteen erittäin vaativa kalliorakennushanke, jota vaikeuttaa sen sijoittuminen Helsingin keskustan alueelle. Rakentaminen kaupunkiympäristössä asettaa lukuisia erityisvaatimuksia, jotka on huomioitava sekä suunnittelussa että rakentamisessa. Suunnittelussa tullaan hyödyntämään tietomallinnusta, jota on toistaiseksi hyvin vähän käytetty maanalaisissa rakennushankkeissa. Pisararadan linjaus (Kaupunkimittausosasto 2012). Keskustassa Pisaran asema synnyttää Forumin-Kampin keskuksen alueelle merkittävää lisäkysyntää liiketilojen laajentamisen suhteen maan alle. Hakaniemen rooli liikenteen solmukohtana ja kantakaupungin toisena keskuksena vahvistuu Pisararadan myötä eri liikennevälineiden vaihtopaikkana, mikä puolestaan johtanee lisäkysyntään ja vastaavaan kiinteistöjen kehittämiseen alueella. Töölössä lisärakentamisen kehittämispotentiaali kohdistuu ennen kaikkea Mäntymäen alueelle 10 Olympiastadionin, Töölön kisahallin ja Oopperan välisille pysäköintiaukioille. (Liikennevirasto 2012) Pisararata-hankkeessa on parhaillaan menossa suunnittelijoiden valinta eri osuuksilla. Hanke on jaettu suunnittelun osalta kolmeen osaan: Keskustan asema, Töölön asema ja Hakaniemen asema. Laadittavien suunnitelmien perusteella eduskunta tekee päätöksen radan rakentamisesta aikaisintaan vuoden 2014 aikana. Hankkeesta vastaavat Liikennevirasto ja Helsingin kaupunki. Jokeritunneli Poikittaisliikennettä parannetaan rakentamalla 1,2 kilometrin pituinen joukkoliikennetunneli Keskuspuiston ali Paloheinästä Kuninkaantammeen. Paloheinätunneli on suurin yksittäinen rakennustyö Jokeri 2 -hankkeessa. Jokeri 2 on uusi tiheällä vuorovälillä kulkeva runkobussilinja Vuosaaresta Myyrmäkeen. Se parantaa olennaisesti pääkaupunkiseudun poikittaisia joukkoliikenneyhteyksiä sekä palvelee uuden Kuninkaantammen asuinalueen matkustajia. Uusi bussilinja alkaa palvella matkustajia syksyllä 2015. Tunnelin louhinta on alkanut ja louhintatyöt kestävät noin vuoden. Muut rakennustyöt ovat valmiita elokuussa 2015. Tunnelia louhitaan molemmista päistä samanaikaisesti. Tunnelista louhittavaa kiviainesta hyödynnetään tunnelin suuaukon lähialueilla Kuninkaantammen asuinalueen esirakentamisessa sekä Paloheinän ulkoilumajan pysäköintialueiden parantamisessa. Paloheinätunnelin rakentaminen on Helsingin kaupungin virastojen yhteishanke, jossa ovat mukana rakennusvirasto, HKL, HSL, liikuntavirasto sekä talous- ja suunnittelukeskus. Urakoitsijana toimii KalliorakennusYhtiöt Oy. Hankkeen kustannusarvio on noin 24 miljoonaa euroa. TEKNISET MAANALAISET TILAT Mäntymäki-Vallila viemäritunneli HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) rakennuttaa Helsingin kantakaupunkiin uuden Mäntymäki – Vallilla viemäritunnelin. Viemäritunneli parantaa viemäröintikapasiteettia, yksinkertaistaa jäteveden kulkureittejä ja vähentää jätevesien ylivuotoriskejä vesistöihin Helsingin kantakaupun gissa. Helsingin kantakaupungin sekaviemäröidyltä alueelta kertyvät jäte- ja hulevedet johdetaan viemäriverkostoa pitkin puhdistettavaksi Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle. Viemäritunnelista tulee 2,7 km pitkä. Tunneli alkaa Olympiastadionin kaakkoispuolelta ja suuntautuu kohti Pasilaa edeten Itä-Pasilan eteläpuolitse kohti Vallilaa. Tunneliosuus sisältää neljä pystykuilua ja noin 150 metriä ajotunnelia. Mäntymäkeen louhitaan pumppaamohalli, jonka tilavuus on noin 3500 kuutiometriä. Urakan yhteydessä kunnostetaan uimastadionin huonokuntoinen, uuden tunnelin kanssa risteävä putkitunneli yhteistyössä Helsingin kaupungin liikuntaviraston kanssa. Erityishaasteina rakentamisessa on Olympiastadionin ja Eläintarhan urheilukentän välillä kulkevan tunnelin ”juoksuputken” alitus ja tiivistäminen sekä puhkaisut käytössä oleviin viemäritunneleihin Mäntymäen pumppaamolla ja Vallilan päässä. Tunnelin rakentaminen käynnistyy syksyllä 2013 ja se valmistuu 2015. Louhintaurakoitsijaksi hankkeeseen on valittu Skanska Infra Oy. Nykyinen yhteiskäyttötunneliverkosto ja uuden energiatunnelin suunniteltu linjaus. Vuosaari-Hanasaari energiatunneli Kaupunginvaltuusto on vuonna 2012 kehottanut Helsingin Energiaa käynnistämään välittömästi monipolttoainevoimalaitoksen ja siihen liittyvän energiatunnelin investointipäätösvalmiuteen tähtäävät toimenpiteet. Energiatunneli on kehitysohjelman tähän vaihtoehtoon oleellisesti kuuluva investointi. Mikäli Hanasaaren voimalaitos poistuu tuotannollisesta käytöstä ja vastaava teho tuotetaan jatkossa Vuosaaren uudessa voimalaitoksessa, tulee lämpöä toimittaa kantakaupungin alueelle kokonaan uuden siirtoyhteyden avulla. Sähkön käytön kasvu edellyttää voimalaitosratkaisuista riippumatta 400 kV siirtoyhteyden toteuttamista Hanasaaren alueelle. Energiatunneliin suunnitellaan sijoitettavaksi kaukolämpöjohdot ja 400 kV sähkönsiirtokaapelit sekä varaus viestikaapeleille. Lisäksi tunnelin yhteyteen tarvitaan pumppaamoja, siirrinasemia ja kaukojäähdytyksen tuotantotilaa. Tunnelin louhinnan on suunniteltu alkavan viidestä eri kohdasta, joista kahdessa päästään hyödyntämään jo olevia ajoyhteyksiä. Johtoyhteydet 11 maanpäällisiin verkkoihin toteutuvat pystykuilujen kautta. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), jossa energiatunneli on osana arviointimenettelyä, valmistuu loppuvuodesta 2013. Tunnelin osalta on tehty myös riskianalyysi, jota päivitetään tarvittaessa. Energiatunnelin rakentaminen on tarkoitus suorittaa viidessä erillisessä rakennusurakassa, joista ensimmäiset voisivat alkaa kaupunginvaltuuston niin päättäessä vuonna 2015. Energiatunneli on 12 km pitkä tunneli, johon liittyy 5 ajotunnelia, 7 pystykuilua ja useita halleja. Tunnelin poikkileikkaus on tyypillinen yhteiskäyttötunneleissa käytetty. Erikoisuutena tullaan ensimmäistä kertaa Suomessa sijoittamaan tunneliin myös 400 kV sähkökaapeli. Aikaisemmin on sijoitettu max.110 kV sähkökaapeleita. Tunneli ja siihen liittyvät kalliotilat ovat tilavuudeltaan noin 560 000 kuutiometriä. Haastetta hankkeeseen tuovat useat ruhjealueiden lävistykset sekä Kuorekarinsalmen ja Vartiokylänlahden alitukset. Teksti Heikki Harri Kuvat Timo Rajala Vuoriteknikot miehen ikään Teknikkokunta juhli arvonsa mukaisesti Koulutuspäivien luentoja oli saapunut kuuntelemaan ennätysmäärä alan ammattilaisia. Lämmin vuoriteknikkohenki leijaili osallistujille historiallisessa Lappeenrannan teknillisessä oppilaitoksessa, kun vuoriteknikot viettivät 50-vuotisjuhlaansa 23.5. Tapahtuma kokosi paikalle satakunta vuoriteknikkoa ja muutaman muunkin vieraan. Juhlapäivän aikana, kuunneltiin korkeatasoisia esitelmiä, julkistettiin 50-vuotishistoriikki, pidettiin vuosikokous ja juhlittiin iltajuhlassa muutoinkin yhdistyksen 50 vuotta kestänyttä taivalta. Paljon saatiin mahtumaan yhteen päivään. Vielä seuraavana päivänä oli Saimaalla risteily, joka sekin kokosi lähes 60 vuoriteknikkoa. Juhlapäivän vietto aloitettiin melkeinpä perinteisesti. Ilmoittaumisen ja kahvittelun jälkeen puheenjohtaja Timo Rajala ja kunniapuheenjohtaja Kalevi Laakkonen tervehtivät läsnäolijoita ja koskettelivat lyhyesti yhdistyksen pitkäaikaista toimintaa. Kalevi Laakkonen totesi puheessaan mm: ”Vuorityö on on yksi niistä perustekijöistä, joiden varaan nykyinen teollinen kehityksemme perustuu. Sille on ominaista tekniikan huippusaavutusten ja ammattinsa osaavien vuorimiesten tehokas käyttö. Ominaista alalle on myös vanha mestarin ja kisällin suhde, jossa tieto, kokemus ja taito välittyvät 12 työprosesseissa. Tässäkin oppiminen on juuri se ydin, opin antaminen ja opin omaksuminen”. Koulutusta Juhlapäivästä huolimatta ohjelmaan oli sisällytetty myös jatkokoulutusosuus. Teknikkojen työhän jatkuu, joten tämäkin tilaisuus haluttiin käyttää myös ammatilliseen oppimiseen ja kehittymiseen. Kaivannaisteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela loi katsauksen alaan yhteiskunnan merkittävänä kivijalkana ennen, nyt ja huomenna. Lappeenrannan Teknillisen Oppilaitoksen pitkäaikainen rehtori Seppo Saarinen kunnioitti läsnäolollaan tapahtumaa. Yksi tärkeä, jokapäiväiseen työhön liittyvä tekijä on turvallisuus. Suomen Kaivosturvallisuuden Neuvottelukunnan puolesta asiaa selvittivät Pertti Kortejärvi ja Matti Bergbacka, jotka esittelivät neuvottelukunnan hankkeita. Dipolomi-insinööri Aimo Vuento kertoi teknikkojen roolista esityksessään, jonka nimi oli ”Tarvekiven louhinnan mestareina puoli vuosisataa”. Liiketoimintayksikön johtaja Tommi Halonen Forcitilta puolestaan kertoi kattavasti räjähdysaineiden kehityksestä pötköistä puuromaiseen velliin, kun taas yliopettaja Tuomo Tahvanainen Saimaan ammattikorkeakoulusta esitteli koulun tarjontaa maa- ja kalliorakentamisen koulutuksessa. Paikalle saapui yllätysvieraana teknillisen oppilaitoksen entinen rehtori Seppo Saarinen, joka lyhyesti ja hauskasti muisteli omaa aikaansa koulun johdossa. Historiikki Vuosijuhlan vietto nousi lähes toiseen ulottuvuuteen iltapäivällä yhdistyksen 50-vuotishistoriikin juhlallisella jul- kistamisella. Soittokunnan sävelten kannattamana yksi kappale historiikkirjaa kannettiin saatossa salin läpi estradille ja sijoitettiin jalustalle kunniapaikalle. Puheenjohtaja Timo Rajala otti saattueen vastaan ja kertoi kirjan tekemiseen johtaneista syistä. Kirjan kirjoittanut Heikki Harri kertoi omia näkenyksiään aineiston kokoamisesta, itse kirjoittamisprosessista ja historiikkitoimikunnan merkityksestä. Toimikunnan jäsen Aku Turunen puolestaan luonnehti toimikunnan työtä kirjan etenemisessä. Lopuksi Timo Rajala esitti n. viidenkymmenen valokuvan kavalkaadin valkokankaalle. Vaikka historiikissa käytettiin kymmeniä jäsenten lähettämiä kuvia, niin kaikki kuvat eivät kirjaan mahtuneet. Nyt ne nähtiin kaikki. Yleisö seurasi kuvia hyvin hiljaisena ja tunnisti joistakin niistä itsensä, mutta vielä useammasta teknikkokavereita. Hieno ja mieleenpainuva esitys. Kun väki poistui salista, kaikki saivat historiikista oman kappaleensa. Varmaankin moni luki kirjaa vielä saman illan tai yön aikana. 13 Vuosikokous Tavanomainen vuosikokous pidettiin hotelli Lappeessa. Paikalla oli 48 jäsentä. Puheenjohtajaksi valittiin Kalevi Laakkonen ja sihteeriksi Aku Turunen. Ennen muita kokoustapahtumia vietettiin hiljainen heti edesmenneiden kollegoiden muistolle. Toimintakertomus, tiliupäätös ja talousarvio hyväksyttiin. Tilintarkastajiksi valittiin Kari Saarimäki ja Erkki Törmäkangas, molemmat Kemistä Ouotokummun kaivokselta. Kokous hyväksyi jäsenhakemusten perusteella yhdistykseen 23 uutta jäsentä sekä erikseen kunniajäseneksi Aimo Vuennon, pitkäaikaisen vuoriteknikoiden opettajan Lappeenrannasta. Uudet jäsenet ovat Pekka Berström, Mika Hannula, Timo Haverinen, Jari Huotari, Kyösti Huttu, Juha Hyväkkä, Jani Hyvärinen, Juha Kreivi, Jyri Lammi, Kimmo Lehtola, Aarre Olli, Juha-Pekka Olli, Ville Paalumäki, Atro Petäjäjärvi, Jaakko Pihlaja, Meeri Pöllänen, Simo Rapeli, Jukka Räisänen, Jouko Salonen, Jorma Soppela, Antti Sorsa, Seppo Surakka ja Marko Yhdistyksen kunniakirjoja ja -viirejä saivat: vas. Timo Rissanen, Juha v. Hertsen, Esko Asikainen, Aimo Vuento, Aarre Olli, Mauri Parkkinen, Martti Kähkönen ja Heikki Harri. Väätäinen. Yhdistyksen jäsenmäärä oli tuolla hetkellä 256. Iltajuhla Hotelli Lappeen ruokasali oli täynnä, kun kaikki toistasataa vierasta siirtyivät illalliselle ja viettämään pitkän päivän päätteekski iltajuhlaa. Maittavan aterian lisäksi ja pianomusiikin soidessa taustalla juhlassa jaettiin kunniakirjoja ja -viirejä sekä julkistettiin Aimo Vuennon kunniajäsenyys. Tilaisuudessa oli myös vapaan sanan paikka, jonka muutamat juhlavieraat käyttivätkin hyväkseen ja muistelivat ääneen menneitä aikoja. Laivaristeily Saimaalla 60 teknikkoa osallistui vielä seuraavan päivän risteilyyn M/S Camillalla, joka hyvin täyttyi juhlaväestä. Alus matkasi aina Saimaan kanavan suulle Mälkiän sululle. Laivaristeily Saimaalla keräsi runsaan joukon juhlaväkeä ja päätti samalla koulutuspäivät upeissa tunnelmissa. Lounaan ja seurustelun aikana yleisöä viihdyttivät paikallinen trubaduuri Lauri ”Lätsä” Melanen sekä Aimo Vu14 ento omalla yllätysesityksellään. Seuraavaan jatkokoulutuspäivään on vielä aikaa, mutta sitä odotellaan jo. Koulutuspäivät kautta aikojen Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Kalevi Laakkonen on kerännyt koulutuspäivien perustiedot ja vierailukohteet alkaen vuodesta 1981 ja päättyen 50-vuotisjuhlaan. Tällaisia päiviä on vuosien aikana vietetty: 1981 Kuopio: Malminetsintä Suomessa 1983 Helsinki: Alan koulutus 1984 Helsinki: Kaupungin louhintatyömaat 1985 Savonlinna: Enonkosken ja Louhen kaivokset 1986 Helsinki: Alueen tunnelityömaat 1987 Lounais-Suomi: Alueen kiviteollisuus 1989 Lappeenranta: Kymmene Oy:n Kaukaan paperitehdas 1990 Lohja: Tytyrin kaivos ja Lohja Oy:n kaivosteollisuus 1991 Ruotsi: Vuosikokous laivalla ja Sandvikin tehdas Sandvikenissä 1992 Vuosikokouksen yhteydessä luentoja aiheesta ”Innovoiva johtaminen” 1993 Siilinjärvi: Siilinjärven kaivoksen kaivos- ja jalostustoiminta 1994 Turku ja ympäristö: Louhintatyömaat 1995 Kemi: Kemin kaivoksen kaivos- ja jalostustoiminta 1996 Vuosikokouksen yhteydessä luentoja aiheesta ”Louhinta taajamassa” 1997 Viro: Palavakiviteollisuus 1998 Helsinki: Kulta ja muut arvoaineet maamme kallioperässä 1999 Lappeenranta: 40 vuotta teknikkokoulutuksen alkamisesta ja Ihalaisten louhos 2000 Outokumpu: VTT:n mineraalitetnologia ja PKAKK 2001 Helsinki: Maanalaisten kalliotilojen monikäyttöisyys ja ”HIILI” louhintatyömaa 2002 Tampere: Automaatio louhinnassa. Sandvik Tamrock tehdas 2003 Erikoislouhinnat ja räjäytystyöt. Laivaristeily M/S Mariella laivalla 2004 Nunnanlahti: Suomen Kivikeskus 2005 Helsinki: Suuret Infrahankkeet Suomessa. Vuosaaren sataman louhintatyömaa 2006 Turku: Vuorialan koulutusta. Kakolanmäen louhintatyömaa 2007 Imatra: Kaivos- ja louhintatekniikkaa. Ovakon terästehdas Imatra 2008 Helsinki: Maanalaiset infralouhinnat. Eduskunta 2009 Oulu: Nykypäivän kaivostoiminta Suomessa. Oulun kierros 2010 Tampere: Kulta. Sandvikin ja Robitin tehtaat 2011 Vantaa: Louhintatyöt ja ympäristö. Heurekan tiedekeskus 2012 Oulu: Kaivos 2012. Outokumpu Chrome Oy Kemin kaivos 2013 Lappeenranta: Yhdistyksen 50-vuotisjuhla 15 Kullanarvoinen kaivos Vastuullisena kullantuottajana huolehdimme yhteisen ympäristömme lisäksi myös alueemme ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Suomalainen luonto on meille kaikille kullanarvoinen – siksi noudatamme kaikessa toiminnassamme kestävän kehityksen periaatteita ja hyödynnämme alamme uusinta ja parhainta tekniikkaa. Agnico Eagle Finland Oy, Pokantie 541, 99250 Kiistala www.agnicoeagle.com KITTILÄN KAIVOS KAIRAUKSESI ONNISTUU PAIKASTA JA KELISTÄ RIIPPUMATTA TARJOAMME KAIVOSTEOLLISUUDELLE » HUIPPULUOKAN KAIRAKONEET » KAIRAUSPALVELUT ADC:n kairauslaitteistojen jokainen yksityiskohta on kehitetty ja testattu omassa työssämme vaativissa ympäristöissä. Valmistamamme kairauslaitteistot ovat käyttäjäystävällisiä, ympäristöystävällisiä sekä suorituskykyisiä kaikissa olosuhteissa. Tarjoamme kokonaisvaltaisen, tehokkaan palvelupaketin – maan pinnalla tai alla. Saat meiltä laadukkaat kairaussydännäytteet timanttikairausmenetelmällä, reiän taipumamittaukset, suunnatun näytteenoton sekä edustavat näytteet myös RC-porausmenetelmällä. Arctic Drilling Company Oy Teollisuustie 26B, 96320 Rovaniemi puh. 040 680 5809 16 www.adcltd.fi EuroMining 2015 Merkitse päivämäärät jo kalenteriisi 20.-21.5.2015 Tampereen Messu- ja Urheilukeskus www.euromining.fi 17 Kari Erkko Myyntipäällikkö, kivi- ja rakennusteollisuus Tyrolit Oy Vaijerisahaus tarvekivilouhoksella sekä infrarakentamisessa Louhosnäkymä Larvikista, tehokasta työskentelyä monella tasolla. Timanttityökalujen käytöllä louhinnassa, kivenjalostuksessa ja rakennusteollisuudessa on jo pitkät perinteet. Ensimmäinen timanttipyöröterä valmistettiin Ranskassa vuonna 1885 helpottamaan marmorin sahausta säännöllisiksi harkoiksi. Tuolloin työkalujen valmistukseen käytettiin ainoastaan luonnon timantteja jotka olivat kalliita ja vaikeita hankkia. 1950-luvulla alkoi synteettisten timanttien valmistus ja se antoi vauhtia myös kiviteollisuuden timanttityökalujen valmistukseen. Varhaisimmat vaijerisahat ovat 1900-luvun alusta jolloin teräsvaijeria pyöritettiin väkipyörillä ja mukaan syötettiin kvartsihiekkaa aikaansaamaan kiveä leikkaava tapahtuma. Timanttilankaa keksittiin ruveta käyttämään Englannissa 1950-luvun alussa jolloin teräsvaijerin päälle pujotettiin helmiä joihin oli galvanoitu timantteja, samaa menetelmää käytetään vielä tänäkin päivänä marmoreiden louhinnassa. Timanttivaijerien käyttö louhinnassa ja kivenjalostuksessa yleistyi 1980-luvulla josta lähtien kehitys on ollut tasaista ja jatkuu sellaisena edelleen. Syy tähän kehitykseen on ollut valmistusmenetelmien 18 paraneminen ja teollisesti valmistettujen timanttien halpeneminen. Laadullisesti timanttityökalut ovat parantuneet vuosien saatossa merkittävästi ja suuremmat valmistusmäärät ovat myös tehneet valmistamisesta edullisempaa. Norjassa Larvikin alueella alettiin vaijerilla louhia jo 1980-luvun alkupuolella dieselkäyttöisillä louhossahoilla ja tänä päivänä lähes kaikki louhinta tehdään sahaamalla. Ruotsissa vaijerilla louhinta alkoi yleistyä 1990-luvun puolivälissä ja on edelleen kasvussa. Suomessa on muutamilla louhoksilla sahattu vaijerilla varsin kannattavasti jo useampia vuosia Pohjois-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa ja lisää on suunnitteilla. Vaijerisahauksen yleistymisen tärkeimmät tekijät ovat olleet ja ovat edelleenkin sen tehokkuus, taloudellisuus ja ympäristötekijät. Tehokkuuden kehitystä voidaan verrata esimerkiksi sahaustuloksilla Norjan Larvikin alueelta jossa on pisimpään pohjoismaissa louhittu timanttivaijerilla. 1990-luvun alussa vaijerin leikkuunopeus oli 1-2 m² tunnissa kun se nykyään on yli 20 m² tunnissa ja aiemmin kestoikä oli 3-5 m²/metrillä vaijeria kun se nyt on 18-22 m²/vaijerimetri. Vaijerisahausta verrattaessa perinteiseen poraamalla ja räjäyttämällä tehtävään irrotukseen tai railoporaukseen on syytä muistaa, että louhimoiden väliset erot voivat olla hyvinkin suuria johtuen louhoksen mallista tai kiviaineksesta ym. tekijöistä jotka vaikuttavat louhintakustannuksiin ja menetelmiin. Ensimmäisenä etuna tulee sahauksen nopeus, vaijerilla sahattaessa saavutetaan 10-15 m²/ tunti ja yksi operaattori pystyy hoitamaan useampaa sahayksikköä samanaikaisesti. Vaijerisahauksella rakoneliön hinta on 10-15 € yhdellä yksiköllä sahattaessa kun lasketaan palkka ja vaijerikustannukset. Sahaamalla louhittaessa irrotettu kiviaines pysyy ehjempänä jolloin tuotto paranee ja hukkakiven määrä vähenee sekä sahatusta pinnasta nähdään myös paremmin kiven laatu. Ympäristötekijöistä tärkeimpänä tulee alhainen melu joka on vaijerisahauksessa vain 70 db:n luokkaa ja myös pölynhallinta on paljon helpompaa. Näistä tekijöistä taas on suurta apua eteenkin infra kohteissa sekä sellaisilla louhimoilla jotka sijaitsevat asutusten läheisyydessä ja joiden Tehokkuus huipussaan, 10 sahayksikköä ja kaksi sahausryhmää. poraamalla ja räjäyttämällä tehtävää työaikaa on rajoitettu lupaehdoin. Siirryttäessä perinteisestä louhinnasta vaijerisahaukseen on hyvä avata louhosta paremmin sahaukseen soveltuvaksi. Vaijerisahauksessa penkan optimikorkeus on 8-10 m ja sahauksen pituus 1,5-2 x korkeus eli ihanteellinen sahauspinta-ala on 80200 m² kerralla. Tällaiset olosuhteet mahdollistavat tehokkaan leikkuun sekä vaijerin pitkän käyttöiän. Sahauskalustoa suunniteltaessa kannattaa sahan koko mitoittaa niin että sillä saadaan tehokkaasti sahattua myös vaakasahaukset jotka saattavat olla ylikin 200 m² ja joissa tarvitaan maksimaalista leikkuu kapasiteettia. Nykyaikaiset louhos-sahat ovat tehoiltaan 55-75 kW ja täyttävät edellä mainitut ehdot. Samaa sahauskalustoa voidaan käyttää myös blokkien muotoiluun jolloin nähdään tarkalleen irrotetun kiven laatu. Nykyaikaisissa louhossahoissa on jo niin hyvin kehittynyt automatiikka, että niillä voidaan sahata käytännössä koko sahaus automaattiohjauksella pois lukien lopetus 19 joka kannattaa tehdä manuaalisesti. Myös generaattori on hyvä mitoittaa hieman yli todellisen tarpeen jotta vältytään turhilta ongelmilta kun sahataan suurempia pinta-aloja. Sahakiskoa on hyvä olla 8-10 metriä, jolloin vaijeria ei tarvitse lyhentää turhan usein. Vaijerille reikiä porattaessa on hyvä porata vaakareiät vähän yläviistoon, jotta vesi sekä sahausliete saadaan poistumaan mahdollisimman tehokkaasti. Hyvä reikäkoko on 2-3 tuumaa joka helpottaa reikien kohtaamista sekä vaijerin pujottamista että sahauksen aloittamista. Penkan yläpuoli on syytä puhdistaa huolellisesti irtonaisesta maa-aineksesta muutaman metrin leveydeltä sahauslinjasta, jolloin vältytään irtoaineksen joutumiselta sahausuraan. Veden tarve sahauksessa on 6-18 litraa minuutissa riippuen kivilaadusta, leikkuunopeudesta ja sahaus-suunnasta. Liiallinen vedenkäyttö vie sahauksesta tehoja ja aikaansaa timanttien kiillottumisen. Vaijerin pyörimisnopeus on 28-34 metriä sekunnissa johon vaikuttaa kivilaatu, sahaus kalusto ja käytössä oleva vaijeri. Ennen saha- sä jousien kanssa suojaa runkovaijeria kulumiselta. Vaijeria liitetään yhteen teräsholkeilla jotka puristetaan paikalleen siihen tarkoitetuilla hydraulisilla puristimilla. Liittimet on muistettava uusia aina viimeistään 8-12 tunnin käytön jälkeen. Vaijeriin pitää pyörittää kierroksia runkovaijerin pyörimissuunnan mukaisesti jotta saadaan vaijeri pyörimään akselinsa ympäri ja kulumaan tasaisesti joka puolelta. Joillakin alueilla ja louhimoilla on syytä ottaa huomioon vuoripaineen vaikutus sahaukseen, mutta oikealla sahausjärjestyksen suunnittelulla näiltä ongelmilta kuitenkin useimmiten vältytään. Syväsahattu kallioseinämä Helsingin keskustassa. uksen aloittamista on huolehdittava myös siitä, ettei sahaus alueelle pääse ulkopuolisia henkilöitä sahauksen ollessa käynnissä, sillä turvallinen suojaetäisyys sahattaessa on 1,5 kertaa vapaan vaijerin mitta. Vaijeri valitaan louhoksen kivilaadun mukaan joko niin että pyritään mahdollisimman hyvään leikkuu nopeuteen tai pitkään käyttöikään tai sitten näiden yhdistelmään. Yleisimmät louhintatimanttivaijerit ovat halkaisijaltaan 11-11,4 mm ja timanttihelmiä on 40 kappaletta metrillä vaijeria. Kovia kivilaatuja sahattaessa vaijerit ovat vulganoitu kumipäällysteellä joka yhdes20 Nykyaikaisessa infrarakentamisessa timanttivaijerisahaus avaa aivan uusia ulottuvuuksia. Kaupunkien keskustoissa tehtävissä metro-, parkkihallija muissa tunnelitöissä sekä kohteissa joissa melun tai tärinän takia perinteinen louhinta on joko hankalaa tai kokonaan kiellettyä. Erilaisissa rakennusten laajennustöissä joissa pitää mennä peruskalliossa alaspäin jo aiemmin rakennetulla tontilla voidaan jo olemassa olevat perustukset irrottaa louhittavasta alueesta vaijerilla sahaamalla. Tällaista sahausta kutsutaan syväsahaukseksi, siinä apuna käytetään 250 mm:n reikiä joihin upotetaan pyörästöt joiden kautta vaijeri ohjataan niin, että sahaus etenee ylhäältä alaspäin. Myös erilaiset kallioleikkaukset ajoteiden tai kevyenliikenteen väylien läheisyydessä voidaan tehdä sahaamalla penger vinoon, jolloin vältytään mittavilta jälkitöiltä. Eikä pidä unohtaa myöskään massiivisia betonirakenteita, kuten siltoja tai rakennusten perustuksia ym. joihin louhossahaus kalusto soveltuu erinomaisesti koska sahattavan kappaleen koko tai muoto ei ole esteenä. Lopuksi haluan todeta, että timanttivaijerisahaus on maailmanlaajuisestikin edelleen nopeasti kehittyvä sektori, jossa vain mielikuvitus on rajana, puhutaanpa sitten louhossahauksesta, kivenjalostuksesta tai ympäristörakentamisesta. TEEMME SINUN PÄIVITTÄISEN TYÖSI HELPOMMAKSI JA KANNATTAVAMMAKSI TIMANTTITYÖKALUT KIVITEOLLISUUDELLE KORKEALAATUISET TUOTTEET — Louhintavaijerit — Vaijerit ja block-sahanterät — Kalibrointi- ja kiillotustyökalut — Profilointityökalut viimeistelyyn PAIKALLINEN TUKI — Päivittäinen apu lähellä ja helppo kommunikointi — Hyvin motivoitunut henkilökunta ja erinomainen tuotetuntemus — Nopeat toimitukset OTA YHTEYTTÄ TYROLIT OY Kari Erkko Puh. +358 50 565 9686 E-mail: [email protected] SWAROVSKI Groupin jäsen www.tyrolit.com Aino Paavola Tampereen Messut Oy TAMPEREELLA ENSIMMÄISTÄ KERTAA JÄRJESTETYT EUROMINING– KAIVOSTEKNOLOGIAMESSUT OLIVAT MENESTYS EuroMining jopa odotettua kansainvälisempi EuroMiningin suosio näkyi sekä kävijä- että näytteilleasettajamäärissä. Ensimmäistä kertaa pidetyillä messuilla vieraili 3874 kävijää, ja näytteilleasettajia oli 191. Suurimman yllätyksen toi kuitenkin tapahtuman herättämä kansainvälinen kiinnostus. Näytteilleasettajia Tampereelle saapui 11 maasta, ja ulkomaalaisten näytteilleasettajien osuus oli 12 prosenttia kaikista näytteilleasettajista. Myös kävijöitä oli useammasta maasta kun etukäteen odotettiin: EuroMiningissa vieraili kaivosalan ammattilaisia jopa 40 maasta. Eniten vieraita saapui Kiinasta, Venäjältä, Ruotsista ja IsoBritanniasta. – EuroMining 2013 onnistui hienosti ja olemme todella tyytyväisiä uudesta tapahtumasta saamaamme palautteeseen. Myös kävijämäärä ylitti odotuksemme. Kaivosteknologian Kuva: Aki Rask Tampereen Messut Oy:n, Vuorimiesyhdistys ry:n ja Tekesin Green Mining -ohjelman yhteistyönä järjestämä uusi kaivosalan ammattimessutapahtuma EuroMining 2013 sai erinomaisen vastaanoton. Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 11.-12.9.2013 järjestetyt Euroopan suurimmat kaivosteknologiamessut kokosivat kaikki merkittävät kaivosteollisuuden toimijat saman katon alle. Messujen suosio yllätti jopa messujärjestäjät. messuille on ollut selvästi kysyntää ja Tampere osoitti olevansa oikea paikka tämän alan kansainvälisen tapahtuman toteuttamiseen. EuroMining tarjosi alan toimijoille hyvän tilaisuuden kartoittaa näkymiä ja uutuuksia, keskustella alan ajankohtaisista asioista sekä verkostoitua myös ulkomaalaisten toimijoiden kanssa, kertoo toimitusjohtaja Hannu Vähätalo Tampereen Messut Oy:stä. Messut kokosivat yhteen kaivosalan ammattilaiset EuroMining-messuilla luotiin katsaus koko kaivosteollisuuden tuotantoketjun keskeisiin näkymiin ja tapahtuma 22 houkuttelikin paikalle laaja-alaisen läpileikkauksen alan ammattilaisia. Kävijöistä 32,5 % ilmoitti toimialakseen joko malminetsinnän, kaivosteollisuuden, malmin rikastuksen, jatkojalostuksen tai metallien valmistuksen. Yritysjohdon edustajia kävijöistä oli 11,3 %, asiantuntijoita 17,6 % ja suunnittelun ja tuotekehityksen ammattilaisia 13,4 %. Kiinnostavimmiksi osa-alueiksi messuilla mainittiin kaivoskoneiden valmistus, huolto- ja korjauspalvelut, murskaus, energia, ympäristöasiat sekä kaivostoimintaan liittyvät insinööripalvelut ja tekniset palvelut. EuroMining myös tavoitti kohdeyleisönsä erinomaisesti, sillä Kuva: Aki Rask 84,95 % kävijöistä ei ollut vieraillut muissa alaan liittyvissä tapahtumissa (Maxpo 2013, Kaivos 2012, Finnmateria 2012). Messuilla haluttiin tuoda esille kaivannaisteollisuuden merkitystä. Se on työllisyyden kannalta yksi lupaavimpia teollisuuden aloja Suomessa. Messujen avaaja, työ- ja elinkeinoministeriön strateginen johtaja Mari Pantsar-Kallio kertoi messujen tiedotustilaisuudessa ajatuksiaan siitä, miten suomalainen kaivannaisteollisuus saadaan kestävämmäksi, houkuttelevammaksi ja kilpailukykyisemmäksi. PantsarKallio myös toivoi, että nuoret innostuisivat alasta. Vuoden ympäristöteko 2013 -palkinnon sai kairausurakoitsija Oy Kati Ab EuroMining-messuilla jaettiin historian ensimmäinen Vuoden ympäristöteko -palkinto. Palkinnon sai kairausurakoitsija Oy Kati Ab Kalajoki (KATI). Kaivosalan uuden tunnustuspalkinnon voi saada kaivosalan toimija, joka huomioi esimerkillisesti ympäristöasiat toiminnassaan. Palkintoraati mainitsee perusteluissaan, että KATI:n ympäristöjärjestelmän sertifioiminen ensimmäisenä kairausurakoitsijana Pohjoismaissa, henkilökunnan sitoutuneisuus ympäristöarvoihin ja itse kehitetty tehokas kairauslaitteisto ratkaisivat palkin- EUROMINIG 2013 -FAKTAT Järjestettiin ensimmäisen kerran 11.-12.9.2013 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa Euroopan suurimmat kaivosteknologiamessut Näytteilleasettajia: 191 kpl Kävijöitä: 3 874 kpl Näyttelyneliöt: 5 738 m² Kävijöitä 40 maasta: Alankomaat, Australia, Belgia, Botswana, Chile, Espanja, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Filippiinit, Georgia, Ghana, Indonesia, Intia, Irlanti, Iso-Britannia, Israel, Italia, Itävalta, Kanada, Kazakstan, Kiina, Liettua, Luxemburg, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sambia, Suomi, Sveitsi, Tadžikistan, Taiwan, Tanska, Turkki, Uzbekistan, Venäjä, Viro ja Yhdysvallat. non saajan. Palkintoraatiin kuuluivat Vuorimiesyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Harri Natunen, GTK:n pääjohtaja Elias Ekdahl sekä Kaivannaisteollisuus ry:n puheenjohtaja Tarmo Tuominen Tapahtuman ohjelmassa oli otettu huomioon myös kansainvälinen yleisö. Englanniksi pidettävissä seminaareissa kuultiin suomalaisten kaivosalan asiantuntijoiden lisäksi kansainvälisiä luennoitsijoita Australiasta, Iso-Bri23 tanniasta, Kanadasta ja Turkista. Seminaareissa puhuttivat muun muassa kaivosteknologiaan, rahoitukseen, turvallisuuteen, maineenhallintaan, sosiaaliseen vastuuseen, ympäristöasioihin ja kestävään kehitykseen liittyvät asiat. Seuraavat EuroMining-messut järjestetään 20.–21.5.2015 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Merja Tyynismaa Viestintä ja ympäristö Rantatunnelin allianssi Tampereella rakennetaan Rantatunnelia Näsinkallion eritasoliittymävaraus s rko ki Aikataulu ja kustannukset Hankkeen toteutusvaihe kestää noin neljä vuotta. Varsinaisen tunnelilou- Santalahden eritasoliittymä me Rantatunneli hankkeena Hanke sisältää valtatien 12 siirtämisen uuteen linjaukseen ja tunneliin Tampereella, välillä Santalahti – Naistenlahti. Valtatien siirtämisen edellyttämät tie- ja katujärjestelyt, johto- ja laitesiirrot sekä Naistenlahden ja Santalahden eritasoliittymät sisältyvät myös hankkeeseen. Uusia siltoja rakennetaan yhteensä seitsemän. Tunnelijakson kokonaispituus on 2 327 metriä. Tästä noin 100 metriä on betonitunnelia. Molemmilla ajosuunnilla on erilliset tunnelit, joissa on kaksi 3,5 metrin ajokaistaa ja 3,25 metrin levyinen ulkopiennar (turvakaista). Tunnelin vapaa korkeus on 5 m. Tunneleita yhdistävät 150 metrin välein sijaitsevat yhdyskäytävät, jotka ovat palo- ja savuosastoituja uloskäytäviä ajoneuvotunnelista toiseen. Tunnelissa on 60 km/h nopeusrajoitus ja raskailla ajoneuvoilla ohituskielto. Jalankulku ja pyöräily ovat tunnelissa kiellettyjä. Tunnelit varustetaan sammutusjärjestelmällä. Naistenlahden eritasoliittymä Näsijärvi Tam Rantatunnelin allianssiurakassa on siirrytty kehitysvaiheesta toteutusvaiheeseen. Toteutusvaiheen allianssisopimus allekirjoitettiin 4.10.2013. Allianssin osapuolet ovat Tampereen kaupunki, Liikennevirasto, Lemminkäinen Infra Oy, Saanio & Riekkola Oy ja A-Insinöörit Suunnittelu Oy. Tunnelilouhinnat alkavat vuoden vaihteen tienoilla kolmesta kohdasta. Sitä ennen suuaukkojen ympäristössä tehdään johtosiirtoja, maansiirtotöitä ja avolouhintoja. © MML / 2013 Rantatunnelihankkeen sijainti ja perusratkaisu eritasoliittymineen. Tammerkosken kohdalla tunneli on noin 30 m vesipinnan alapuolella. Havainnekuva tunnelin poikkileikkauksesta yhdyskäytävän kohdalta. hinnan osuus tästä on reilut puolitoista vuotta. Tunneli otetaan liikenteelle 15.5.2017 ja hanke valmistuu 30.11.2017. Väyläympäristön viimeistelytyöt saatetaan loppuun kesän 2018 aikana. Hankkeen tavoitekustannus ilman arvonlisäveroa on 180,3 miljoonaa euroa toukokuun 2013 hintatasossa. Tavoitekustannus jakautuu kustannuskohteittain seuraavasti: Kustannuskohde Kustannus, M€ Väylät 36,3 Sillat 23,7 Tunneli 79,2 Tekniikka 27,9 Suunnittelu, maa- ja kallioperätutkimukset, ympäristöseurannat 13,2 Tavoitekustannus 24 180,3 Allianssi on käyttänyt ongelmanratkaisussa sekä ideoiden ja innovaatioiden synnyttämisessä työpajatyöskentelyä. Sillä on saavutettu hyviä tuloksia ja työskentelytapaa kehitetään edelleen. Tunnelin rakentaminen Tunnelilinjan kallioperä ja sen ruhjeet on tutkittu etukäteen perusteellisesti. Louhinta sekä kallion lujitustoimenpiteet ja tiivistykset ovat toteutettavissa tavanomaisin menetelmin. Hankkeen erityispiirteet liittyvätkin enemmän hankkeen suureen kokoon Suomen mittakaavassa sekä sen sijaintiin ja toteutustapaan. Louhinta etenee kahdeksalla perällä ja massamäärät ovat suuria. Rantatunnelista louhitaan 650 000 ktm3 kiveä keskellä kaupunkia. Avolouhinnat tulevat vielä tämän päälle. Tunnelilouhetta käytetään kaavojen mukaisten rantapuistojen rakentamisessa Santalahdessa ja Ranta-Tampellassa ja sitä hyödynnetään myös väylien rakenteissa. Louheen arseenipitoisuus on tehtyjen selvitysten mukaan sellainen, ettei se rajoita kiviaineksen käyttöä vesistötäytöissä. Tunnelin rakentamisaikaa optimoidaan moduli- ja elementtirakentamisen avulla. Yksi moduli on yhdyskäytävien välinen, 150 metrin pituinen tunneliosuus. Modulin louhinnan sekä tiivistyksen ja lujituksen jälkeen alkaa välittömästi verhouksen rakentaminen valmiita elementtejä mahdollisimman pitkälle hyödyntäen. Teknisten järjes- telmien rakentaminen ja testaaminen tapahtuu myös moduleittain. Näin järjestelmien testaamiseen tarvittava kokonaisaika lyhenee. Tunneliin mennään sisälle suuaukkojen sivusta työtunneleiden kautta. Näin suuaukolle tulevia väyliä ja betonirakenteita voidaan rakentaa samanaikaisesti tunnelin kanssa ja hankkeen läpimenoaika lyhenee. Kolmesta työtunnelista Santalahti jää käyttämättömäksi, Näsinkallio toimii huoltoreittinä ja Naistenlahti ilmanvaihtokuiluna. Toteutustapana allianssiurakka Hankkeen toteutustavaksi on valittu allianssimalli. Allianssiurakassa on kaksi vaihetta. Juuri alkanutta toteutusvaihetta edeltäneen kehitysvaiheen aikana rakentajat ja suunnittelijat ovat laatineet yhteistyössä tilaajaosapuolten kanssa alustavat rakennussuunnitelmat ja asettaneet tavoitekustannuksen. Tavoitekustannus on allianssin yksimielinen päätös siitä, kuinka paljon projektin toteuttaminen saa maksaa. Palveluntuottajien palkkion suuruus riippuu allianssin suorituskyvystä keskeisillä avaintulosalueilla (aikataulu, turvallisuus, käytettävyys, julkisuuskuva) sekä tavoitekustannuksen pitä25 vyydestä. Allianssiurakassa tilaajaosapuoli ja palveluntuottajat jakavat riskit ja hyödyt yhdessä. Urakkamuodosta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa saadut kokemukset ovat olleet erittäin hyviä ja tavoitekustannus on pääsääntöisesti alitettu. Syy tähän on tutkimusten mukaan nimenomaan riskien ja hyötyjen jakamisessa, joka kannustaa hyviin suorituksiin ja arvoa rahalle tuottaviin uusiin innovaatioihin. Asiaa on tutkinut mm. Queensland University of Technology professori Karen Manleyn johdolla. Rantatunnelin allianssissakin on syntynyt paljon innovaatioita, jotka ovat vaikuttaneet myös tavoitekustannukseen. Kehitysvaiheessa ideoita ja innovaatioita syntyi yhteensä 76 kappaletta. Rantatunnelin allianssin johtonelikon muodostavat projektipäällikkö Esko Mulari Lemminkäinen Infra Oy:stä, apulaisprojektipäällikkö Mauri Mäkiaho Liikennevirastosta, suunnittelupäällikkö Hannu Kivelä A-Insinöörit Suunnittelu Oy:stä sekä kalliosuunnittelusta vastaava Matti Kalliomäki Saanio & Riekkola Oy:stä. Heikki Harri Historiikkikirjailija Vuoriteknikot nyt kansissa Vuoriteknikkojen 50-vuotishistoriikki oli mielenkiintoinen ja mieleenpainuva projekti. Mielenkiintoinen se oli siksi, että kivialan harrastelijataustani vuoksi alan maailmaan oli helppo sopeutua. Mieleenpainuva se taas oli mm. siksi, että sen tekemisessä oli monta erilaista vaihetta. Minunkin kannaltani oli kuitenkin kaikkein parasta, että vuoriteknikkojen ammattikunta sai arvoisensa historiajulkaisun. Toivon onnistuneeni välittämään kenelle tahansa lukijalle jotakin vuoriteknikkoudesta; teknikot kun ovat omanlaisensa ammattiryhmä, Siihen liittyy paljon sellaista sisäpiiriläisyyttä, joka ei helpolla avaudu ulkopuolisille, kertoo historiikin kirjoittanut Heikki Harri. Kirjan tekemisessä oli minun kannaltani yksi erityinen piirre, joka avautui vasta varsinaisen kirjoittamisprosessin puolivälissä. Kun nimittäin tulin mukaan hankkeeseen, niin ajattelin, että kirjasta tulisi nimenomaan Vuoriteknikot ry:n historiikki, jossa siis keskityttäisiin yhdistyksen historiallisiin vaiheisiin. Näin ei kuitenkaan lopulta ollut, vaan opastuksen ja neuvonnan kautta minulle selvisi, että kirjasta tulisi ennemminkin vuoriteknikkojen ammattialan esitttely, jossa alan ammatti-ihmisten kertomuksilla omista töistään tulisi olemaan merkittävä osuus. Tämä olikin mielestäni hyvä asia, koska se laajensi teoksen ulottuvuutta, minkä myötä kirja avasi vuoriteknikkoalaa paljon paremmin kuin pelkästään yhdistystoiminnan historiavaiheiden kuvaamisella olisi ollut mahdollista, Harri kertoo. Kirjan kirjoittamisvaiheet opettivat hänelle myös hyvin, miten erilaisia talentteja vuoriteknikoiden keskuudesta löytyy varsinaisen ammatin Heikki Harri kertoi historiikin julkistamistilaisuudessa Lappeenrannassa, että historiikin kirjoittaminen oli hänelle mielenkiintoinen ja mieleenpainuva projekti. ulkopuolelta. Timo Rajala ei ole vain yhdistyksen puheenjohtaja, vaan myös ammattitaitoinen valokuvaaja ja visualisti. Aku Turunen puolestaan osoitti, että oikeinkirjoituskin kuuluu vuoriteknikon osaamisalueeseen. Monet teknikot osallistuivat aktiivisesti kirjan tekemiseen lähettämällä kuvia ja tekstejä. Oma arvonsa oli Aimo Vuennolla, joka osallistui Lappeenrannan opiskeluasioiden saamiseeen järkevään muotoon. Arkistomateriaalien suhteen Harri voi olla vain tyytyväinen. Enpä olisi arvannut, miten hyvin arkistot oli hoidettu ja pidetty koossa. Myös Vuorityö ja -tekniikka -lehti osoittautui oivalliseksi materiaaliksi. 26 Lehdessähän oli erityisesti Kalevi Laakkosen kirjoituksia yhdistyksen historiasta. Nyt huomattava osa niistäkin on koottu yksien kansien väliin. Harria harmittaa hiukan se, että lähetettyjä tekstejä joutui lyhentämään. Monista elämäntarinoista ja urakehityksistä olisi saanut melkeinpä oman kirjan, olivat ne niin erikoislaatuisia. Samoin jäi harmittamaan monien hyvien kuvien karsiutuminen. Mutta toivottavasti kirja tällaisenaankin antaa lukijoille edes kalpean kuvan alan opiskelusta, työelämästä ja yhdistystoiminnasta, Harri sanoo. www.strabag.fi VAHVA RESURSSI STRABAG Oy:n erikoisalaa Suomessa ovat infrarakentaminen, radanrakentaminen, projektikehitys, tunnelityöt ja maanalainen rakentaminen. Tutustu toimintaamme lisää www.strabag.fi STRABAG Oy, Bulevardi 12 A 2, 00120 Helsinki 183x125_Helsinki_Sept2013.indd 1 23.09.13 13:57 Kallio-, maaperä ja pohjavesitutKimusKoneiden asiantuntija Kallio- ja maaperätutkimusrigejä vaativiin kenttätöihin sekä huoltoa, kalustoa, tallentimia. Nyt myös lämpökaivo- ja erikoissuihkupaalukoneita. Geomachine Oy Myynti, Suunnittelu ja Valmistus: Hiekkakuopantie 4, 004300 Tuusula Puh. +358 9 2746 7121 Huolto ja Erikoiskoneet: Kuusimäentie 15, 01900 Nurmijärvi Puh. +358 9 878 3011 www.geomachine.fi 27 AMMATTILAISEN REKRYTOINTI VAATII REKRYTOINNIN AMMATTILAISEN Jokainen kaivoshanke vaatii valtavan määrän rekrytointiosaamista. Meillä sitä on. Tiedämme kokemuksesta millaisia rekrytointikeinoja kaivoshankkeen eri vaiheet vaativat, olipa haussa yksittäinen asiantuntija tai kaivoksen koko henkilöstö. Palvelemme sekä urakoitsijoita että kaivosten kunnossapitoa henkilöstövuokrauksen ja suorarekrytointien avulla. Tarvittaessa perustamme oman toimipisteen kaivoksen läheisyyteen, jotta olemme lähellä asiakasta ja suurta osaa työntekijöistä. Rekrytoimme parhaat osaajat valtakunnallisesti, tarvittaessa hyödynnämme myös tehokasta kansainvälisen rekrytoinnin konseptiamme. Testaamme vaativissa olosuhteissa työskentelevät hakijat soveltuvuusarvioinneilla karsinta- ja valintavaiheessa. Ota yhteyttä: Kehitysjohtaja Jaana Kaarela, p. 040 557 5866, [email protected] www.opteam.fi HORECA | KAUPPA | HYVINVOINTI | TEOLLISUUS | RAKENTAMINEN | TOIMISTO 28 KAIVATTU KALLIOLLA TUNNETTU TUNNELISSA • • • • • • • Kallionlujitustuotteet Geofysiikaaliset ja kalliomekaaniset mittalaitteet Pyöräkoneiden suojaketjut Porapaalut ja maa-ankkurit Tunnelitilojen eristysrakenteet Liikenneväylätuotteet Geotuotteet isut kniikkka tusratka ji Kallionlu Puh. 010 6170 880 www.miranet.fi e Tunnelit 29 Pekka Suomela Toiminnanjohtaja Kaivannaisteollisuus ry Kaivannaisteollisuus yhteiskunnan kivijalkana ennen, nyt ja myös huomenna Metallien ja mineraalien kulutus kasvaa jatkuvasti maailmanlaajuisesti. Suomessa metallimalmien louhinta on kymmenkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa. Suomen noin 50 kaivoksesta ja louhoksesta kahdessatoista louhitaan metallimalmeja kuten nikkeliä, kuparia, sinkkiä sekä kultaa. Metallimalmien ohella Suomessa louhitaan lukuisia teollisuudelle tärkeitä mineraaleja, esimerkiksi kalkkikiveä, talkkia ja apatiittia. Olemme Suomessa viime vuodet käyneet reipasta keskustelua kaivosteollisuudesta. Taustalla on muutosprosessi, jonka keskeisiä ajureita ovat luonnonvarojen kysyntä ja hinnan vaihtelut, uusi kaivoslainsäädäntö sekä EU-tason prosessit. Näyttämönä on yleinen, moniarvoinen asenneilmasto, joka haastaa koko kaivosteollisuuden olemassaolon oikeutuksen. Julkista kaivoskeskustelua on käyty lähinnä vastakkainasetteluiden ja raflaavien otsikoiden kautta. Tässä 30 keskustelussa saattaa unohtua, että kaivosteollisuus on yksi niistä toimialoista, joiden on mahdollista tasapainottaa valmistavan teollisuuden siirtymistä pois ulkomaille. On hyvä muistaa, että riippumatta siitä oliko yrityksen omistus kotimaisissa tai ulkomaisissa käsissä, ovat yhtiöiden suoraan ja välillisesti luomat työpaikat Suomessa. Mikä sitten on kestävää kaivostoimintaa? Ympäristö- ja luontoarvojen vaikutusten huomioiminen on keski- össä. Peruslähtökohtia ovat huolellinen riskienarviointi, ennakoivat toimintatavat, taloudellinen kannattavuus sekä avoimuus ja läpinäkyvä viestintä. Kaivosteollisuus tarvitsee osaavaa työvoimaa niin malminetsintään, rakentamiseen, kaivostoimintaan, metallinjalostukseen kuin laitekehitykseen ja tutkimustyöhön. Kaivosklusterissa ytimessä ovat kaivokset, sillä ne tarjoavat toimijoille alustan koko klusteria hyödyttävän osaamisen ja teknologian kehittämiselle – työtä ja toimeentuloa Suomessa. Tällä hetkellä valtaosa jatkojalostuksen tarpeisiin tuotettavasta metallirikasteesta tuodaan ulkomailta, joten kotimaisen kaivosteollisuuden kehittäminen tarjoaisi mahdollisuuden kasvattaa suomalaisen työn ja osaamisen osuutta myös metallirikasteiden jatkojalostuksessa. Lisäarvo suomalaiselle taloudelle syntyy tästä osaamisesta ja sitä on mahdollista myydä myös kansainvälisesti. Kaivosteollisuuden on sitouduttava kestävien toimintatapojen edistämiseen. Hyviä konsepteja ja toimintamalleja käytetään jo tänään monilla kaivoksilla Suomessa. Kaivokset ovat erilaisia ja resurssit rajallisia, joten alalle voisi olla hyötyä myös yhtenäisen viitekehyksen kehittämisestä. Valtion tekemien ratkaisujen ja lainsäädännön kehittämisen lisäksi on yhtiöiden itsensä luonnollisesti sitouduttava kestävien toimintatapojen edistämiseen. Kestävän kaivannaistoiminnan kehittäminen edellyttää avoimuutta 31 ja ratkaisuhalua keskustelun kaikilta osapuolilta. Kaivannaisteollisuus ry edustaa keskustelussa teollisuuden ääntä - mukana ovat kaivokset, malminetsintäyhtiöt sekä alan laite- ja teknologiavalmistajat. Kehitämme yhdessä kaivosten kanssa läpinäkyvää vastuullisuutta. 32 33 Lauri Saarelainen, projektipäällikkö, Rovaniemen ammattikorkeakoulu Heli Rautjärvi, projektityöntekijä, Kajaanin ammattikorkeakoulu KOULUTUS – KESTÄVÄN KAIVOSTOIMINNAN KIVIJALKA Treat the Earth well: it was not given to You by your Parents, it was loaned to You by your Children. We do not inherit the Earth from our Ancestors, we borrow it from our Children. - Ancient Indian Proverb - Hyödyntäkäämme luonnonvarojamme kestävällä tavalla, jotta kansallismaisemamme säilyvät katseltaviksi myös tuleville sukupolville. Kaivannaisalaan liittyvä teollisuus on kasvussa tällä hetkellä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Samaan aikaan kaivosten ympäristöasioihin ja sosiaaliseen toimilupaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Koska haluamme yhtäältä ylläpitää metallien ja mineraalien suureen kulutukseen perustuvaa korkeaa elintasoamme ja toisaalta huomioida ja säilyttää luontoamme, ainoa ratkaisu tähän yhtälöön on kestävään kehitykseen perustuva kaivannaisteollisuus. Kestävän kaivannaisteollisuuden harjoittamisen edellytyksenä on vahva luonnontieteiden tuntemus ja insinööritieteiden osaaminen talouden, yhteiskunnan ja lainsäädännön asettamien reunaehtojen sisällä. Kiven kulku eli jalostuminen maan alta kivimurikasta kattilaksi keittiöömme on osattava. Koulutus on yksi vastaus tähän osaamistarpeeseen. Kaivannaisala tullee tarvitsemaan satoja uusia työntekijöitä seuraavan kymmenen vuoden aikana. PohjoisSuomen ammattikorkeakouluissa on 34 meneillään hanke, jossa suunnitellaan kaivannaisalan insinöörikoulutusta kestävän kaivostoiminnan periaatteita noudattaen. Kaivannaisteollisuuden osaamisen kehittämishanke Kajaanin ammattikorkeakoulussa (KAMK), Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa (KTAMK) ja Rovaniemen ammattikorkeakoulussa (RAMK) on käynnissä Kaivannaisalan osaamisen kehittämishanke (KaKe) ajalla 1.11.2011- 31.12.2013. Tämän hankkeen tehtävänä on yhtäältä suunnitella kaivannaisalalle suuntautuvan insinööri (AMK) –tutkinnon opetussuunnitelma ja toisaalta kehittää ammattikorkeakouluissa annettavaa kaivannaisalan opetusta ammattikorkeakoulujen opettajien täydennyskoulutuksella. Kolmantena hankkeen tehtävänä on näiden koulujen verkostoituminen alan yritysten ja muiden vastaavaa koulutusta antavien oppilaitosten kanssa. KaKe -hankkeen rahoittajina toimivat Lapin ja Kainuun ELY -keskukset (ESR). Kaivannaisalan opinnot eivät muodosta omaa koulutusohjelmaansa, vaan ne voidaan valita suuntautumisvaihtoehtona seuraavissa insinööri (AMK) -tutkintoon johtavissa koulutusohjelmissa: Kajaanissa kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelmassa, Kemissä kone- ja tuotantotekniikan tai sähkötekniikan koulutusohjelmissa ja Rovaniemellä rakennustekniikan koulutusohjelmassa. Näihin koulutusohjelmiin hakeudutaan normaalisti yhteishaussa ja ensimmäistä kertaa kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehto on valittavissa syksyllä 2013 opintonsa aloittaneilla opiskelijoilla. Kaivannaisalan opinnot insinööri (AMK) –tutkinnossa Kaivannaisalan opinnot ovat siis kussakin ammattikorkeakoulussa edellä mainittujen koulutusohjelmien yhtenä suuntautumisvaihtoehtona (kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehto). Jokaisessa koulussa tässä kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehdossa suoritetaan kaivannaisalan ammattiopintoja 45 opintopisteen verran (kuva 2). Koska nämä kurssit ovat yhteiset kolmen eri paikkakunnan opiskelijoille, toteutetaan ne osittain myös etäopetuksena. Lisäksi opiskelija voi vapaasti valittaviin opintoihin (10 - 15 op.) ottaa lisää kaivannaisalan kursseja. Kun harjoittelu (30 op.) ja opinnäytetyö (15 op.) tehdään myös kaivannaisalalle, niin kaikkiaan '* $' $( $#( $#* $ ( '& $) $+ '& $, $ ( '& $( $) $ ( Kuva 2. Kaivannaisalan yhteiset opinnot (45 op.) insinööri (AMK) -tutkinnossa. kaivannaisalaan liittyvien opintojen määrä on yli 100 op. Kaivannaisalan opintojen suunnittelussa on huomioitu se, että vaikka tietty koulutusohjelma suuntaakin opiskelijan esimerkiksi louhinnan ja maarakentamisen pariin, niin opiskelija saa perustiedot myös muista ”ympärillä” olevista asioista. Esimerkiksi louhijan on hyvä tietää jotain rikastuksesta ja rikastajan puolestaan louhimisesta, samoin kuin sähköinsinöörin koneista ja laitteista ja koneinsinöörin sähköstä ja prosesseista. Ympäristö- ja työturvallisuusasiat ovat opetussuunnitelmassa tärkeällä sijalla. Näille asioille on omat kurssinsa, mutta niiden lisäksi ympäristöön ja työturvallisuuteen samoin kuin myös talouteen liittyviä asioita integroidaan muihin kaivannaisalan kursseihin. Valmistuneet insinöörit voivat toimia kaivannaisalan tuotanto-, käyt- 35 tö-, kunnossapito-, suunnittelu- ja työnjohtotehtävissä. Työnimikkeitä voivat olla esimerkiksi työnjohtaja, työmaapäällikkö, kunnossapitoinsinööri, projekti-insinööri, käyttöinsinööri tai tutkimusinsinööri. Näitä kaivannaisalan insinööriopintoja on mainostettu koululaisille ja erityisesti abiturienteille erilaisissa opiskelijarekrytointitilaisuuksissa ympäri Suomen keväästä 2012 lähtien (kuva 3.). Yrityslähtöistä opetussuunnitelman laadintaa KaKe –hankkeen ohjausryhmässä on edustus Itä- ja Pohjois-Suomen suurimmilta kaivoksilta. Kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehdon opetussuunnitelmaa on siten laadittu vuoropuheluna niin ohjausryhmään kuuluvien kaivosten edustajien kuin myös mm. laitetoimittajien ja suunnittelutoimistojen työntekijöiden kanssa. Kuva 3. Opiskelijarekrytilaisuuksissa on tämän ajan koululaisille kiva esitellä kaivannaisalan koulutustarjontaa kera kaivosten karkein ja kynin. Ammattikorkeakoulujen opettajia on ollut vuoden 2013 aikana työelämään tutustumisjaksoilla mm. Kittilän ja Kevitsan kaivoksilla. Opettajat ovat kokeneet nämä kaivosjaksot erittäin hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi ja he ovat saaneet niistä ideoita ja ajatuksia omaan arkipäivän opetukseensa. Yara Suomi Oy Siilinjärven kaivoksen kaivospäällikkö Sakari Monosen mielestä esimerkiksi kaivossuunnittelun opiskelussa on suunnitteluohjelmistojen käytön osaamisen lisäksi erittäin tärkeää omata omaa 3D-ajattelua samoin kuin osata tehdä asioiden suuruusluokka-arviointeja. Tietokoneet ja ohjelmistot ovat vain apuvälineitä, joiden avulla suunnitelmia lasketaan ja havainnollistetaan. Suunnittelun tekee kuitenkin aina suunnittelija, ei tietokone. Erittäin tärkeänä Sakari pitää opiskelijoiden kesäharjoittelua kaivoksella ja että opinnoissa pidetään aina mukana myös talouteen liittyvät asiat, olipa kyseessä aihe kuin aihe. Luonnontieteiden ja matematiikan kunnollinen opiskelu jo kouluaikoina on tärkeää ja työntekijöitä rekrytoidessaan hän kiinnittää huomiota koulutuksen lisäksi hakijan asenteeseen ja motivaatioon haussa olevaa tehtävää ja koko kaivosalaa kohtaan. Yhteistyö kaivosalan opetusta antavien oppilaitosten välillä Suomessa annetaan kaivannaisalaan liittyvää opetusta tällä hetkellä ammattiopisto-, ammattikorkeakoulu- ja yliopistotasoilla. Tulevaisuudessa on tärkeää, että nämä oppilaitokset tekevät yhteistyötä keskenään esimerkiksi siten, että jokin projektina tai käytännön harjoitustyönä tehtävä kurssi tehdäänkin ryhmätyönä yhden ryhmän muodostuessa ammatti-opiston, ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijasta. Näin asian oppimisessa ja käsittelyssä tulee huomioitua eri työntekijäryhmien näkökulmat. Lisäksi samalla opitaan työelämän projektien läpiviemisessä tarvittavia viestintä-, neuvottelu- ja raportointitaitoja. Kaivosalalla toimivat insinöörit kertovat Kevitsan kaivoksella työskentelevä Marko Dahlgren valmistui yhdyskuntatekniikan teknikoksi 1998 ja jatkoi opintojaan valmistuen rakennustekniikan insinööriksi (AMK) vuonna 2000. Työskennellessään Lemminkäisellä Marko oli mukana Kevitsan kaivoksen rakentamisvaiheessa, joka alkoi 2010. Marko vastasi mm. rikastushiekka-altaiden A ja B sekä vesivarastoaltaan osaurakoista sekä oli mukana myös koko kaivosalueen vesihuoltourakassa. Hän on työskennellyt etupäässä työnjohtotehtävissä, 36 mikä pitää sisällään työnsuunnittelua ja kustannuslaskentaa. Parhaillaan hän työskentelee Maarakennus Kamaran palveluksessa Kevitsassa tekemässä rikastehiekka-altaiden korotusurakkaa sekä altaiden pohjan tiivisrakenteita. Kokemuksistaan monikansallisen yhtiön ja työyhteisön kanssa toimimisesta Marko toteaa, että aluksi kulttuuriset erot olivat suuret. ”Koska Lapissa on pakkasta ja routaa, tarvitsee rikastamokin seinät suojakseen, mikä saattaa etelästä tulleille henkilöille olla jotakin uutta ja ennen näkemätöntä. Yhteistyöllä on kuitenkin opittu ymmärtämään puolin ja toisin toistemme näkemyksiä.”, sanoo Marko ja korostaa käytännön kielitaidon merkitystä. ”Etenkin neuvottelu- ja raportointivalmiudet vieraalla kielellä, yleensä englanniksi, tulevat vastaan monikansallisessa työympäristössä väistämättä. Valtaosa dokumentaatiosta (esim. laatuun liittyvät dokumentit) on kuitenkin suomenkielisiä ja sopimusneuvotteluissa käytetään usein tulkkeja, varsinkin silloin kun kyse sopimuspykälistä. Päivittäinen tuotantoraportointi on kuitenkin hoidettava omalla kielitaidolla”, Marko painottaa. Kuva 4. Suurten avolouhosten suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan usean insinöörialan erityistietämystä (Yara Suomi Oy Siilinjärven kaivos) ”Koulutus antaa hyvän teoriaperustan aloittaa käytännön asioiden opiskelu työelämässä, sillä monia asioita on mahdotonta hallita ja ymmärtää ennen kuin käytännössä näkee ja omakohtaisesti kokee nämä työelämän haasteet ja vaatimukset. Infra- ja kaivosala on mielenkiintoinen ja vaihteleva työskentely-ympäristö, vaikka viime aikoina etenkin aikataulu- ja kustannuspaineet ovat tiukentuneet jatkuvasti.” toteaa Marko lopuksi. Atro Petäjäjärvi valmistui Rovaniemen ammattikorkeakoulusta maanmittaustekniikan insinööriksi (AMK) vuonna 2007. Hän oli työskennellyt Mitta Oy:n palveluksessa kesäharjoittelijana ja jatkoi yrityksen palveluksessa myös valmistuttuaan. Vuonna 2011 Atro siirtyi kaivossuunnittelijaksi Outokummun Kemin kaivokselle. Tänä vuonna hän on aloittanut työn kaivoksen tuotannonohjaajana, mikä tarkoittaa työskentelemistä vuorotyönjohtajan parina suunnittelemassa maanalaisen kaivoksen työvaiheiden sujuvaa etenemistä ja ohjaamassa koneita ja niiden siirtoa maan alla. ”Kaivosmittaus on linkki kaivossuunnittelun ja louhinnan välillä: kaivoskoordinaatiston mittapisteistö on syytä pitää kunnossa, jotta peränajo etenee oikeaan suuntaan ja louhokset syntyvät oikealle paikalleen. Louhokset laserkeilataan, tunneleihin asetetaan takymetrillä suunta ja louhittu osa kartoitetaan etenemän havaitsemiseksi. Kerätty data viedään kaivosmalliin, jossa se toimii peränajon- ja louhossuunnittelun apuna. Tämä edellyttää monipuolista tietoteknistä osaamista ja useiden erilaisten ohjelmistojen hyvää hallintaa. AutoCad-ohjelmiston osaaminen on hyvä lähtökohta muiden järjestelmien haltuunottamiselle.”, Atro kertoo. 37 Hän myös toteaa, että kunnolliset perustaidot matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa luovat hyvän pohjan ammattiaineiden opiskelulle. Atron mukaan kaivostekniikan suuntautumisvaihtoehto on tervetullut lisä ammattikorkeakoulujen opetustarjontaan ja suosittelee kaivosalaa koulutusalavalintoja tekevälle nuorelle, koska ala on kasvussa Pohjois-Suomessa ja työllistää siten insinöörejä enenevässä määrin. Leipää kivestä viisi vuosikymmentä Historia herää eloon Leipää kivestä viisi vuosikymmentä Vuoriteknikot ry 50-vuotishistoriikki ISBN 978-952-93-2091-2 Kirja vie sinut kiehtovalle aikamatkalle Vuoriteknikot ry:n 50-vuotiseen historiaan Kirjan hinta 60 € sis. postikulut Tilaukset: [email protected] tai p. 0400-373 873 38 (alv 0 %) 39 Pekka Jauhiainen toimitusjohtaja Kiviteollisuusliitto ry Kiviala rauhallisin mielin ensi vuoteen Luonnonkiviteollisuudelle kuluva vuosi on ollut varsin kohtuullinen. Toki eroja on sen mukaan mitä yritykset valmistavat. Graniitin vienti on sujunut oikein hyvin eikä ensi vuosikaan hassummalta näytä. Kotimaan markkinoilla ympäristörakentamisen näkymät ovat edelleen hyvät. Tulisijatuotanto kärsii asuntorakentamisen hiipumisesta. Graniitin vienti on kasvanut jo useamman vuoden. Tänäkin vuonna päästään jokseenkin ennätysvuoden 2012 tasoon eli noin 50 miljoonaan euroon. Kivi menee Kiinaan; graniitin viennin arvosta 80 % tulee Kiinasta. On toki hyvä, että kiinalaiset ostavat mutta viennin rakenne saisi olla tasapainoisempi. Ensi vuoden vientinäkymät ovat ainakin vielä näin syksyllä kohtuullisen hyvät. Euron turhankin vahva kurssi saattaa hillitä vientiä. Lopputuotteiden vienti ei ole sujunut toivotulla tavalla. Euroopan taloustaantuma rasittaa kivituotteiden valmistajia. Lopputuotteiden vienti supistuu tänä vuonna edellisestä vuodesta. Luonnonkivien ja kivituotteiden kokonaisviennin arvo asettunee hieman yli 70 miljoonaan euroon kun se vuonna 2012 oli lähes 80 miljoonaa. Viennin määrä on hieman yli 410000 tonnia. Louhitusta kivestä menee vientiin noin 60 %. Suomeen myös tuodaan kivituotteita. Tämän vuoden tuonnin arvo lienee lähes sama kuin vuonna 2012 eli noin 15 miljoonaa euroa. Eniten kiveä tuodaan Kiinasta. Kiinaan viety suomalainen graniitti ei tule tänne takaisin kuten usein kuulee väitettävän. Tuonnin määrä on noin 55000 tonnia. Kiviviennin arvo on siis viisinkertainen tuonnin arvoon verrattuna. Luonnonkiviteollisuus on kansantaloudelle myönteinen toimiala. Vuosi 2013 on ollut kivialan yrityksille CE -merkintään sopeutumista; ei se kaikille niin helppoa ole ollut. CE -merkintään liittyvät myös kivialan euroop- Luonnonkiven viennin ja tuonnin arvo Miljoonaa euroa 120 100 80 60 40 20 0 Lähde: Tullitilastot Vienti Tuonti KIVITEOLLISUUSLIITTO/PJ 1.1.2013 palaiset standardit, joista kivipäällysteitä kuten laattoja, noppa- ja nupukiviä ja reunakiviä koskevat uudet standardit astuivat voimaan syyskuun alussa. Uusien EN -standardien myötä uusitaan myös kansallinen soveltamisstandardi SFS 7017. Olennainen muutos aiempaan standardiin on se, että Suomessa kivituotteiden pitkäaikaiskestävyys on osoitettava 56 syklin jäädytys/sulatustestillä siten, että veteen on lisätty 1 paino- % natriumkloridia. Käytännössä kaikki päällystekiviin käytettävät kivilaadut on testattava uudelleen vuoden 2016 loppuun mennessä. Kiviteollisuusliitto selvitti lokakuussa kivialan yritysten odotuksia ensi vuodelle. Yleensä ottaen tulevaa vuotta odotetaan rauhallisin mielin olkoonkin, että odotukset ovat maltillisemmat kuin vuosi sitten. Ympäristökiviä valmistavien yritysten odotukset ovat hyvinkin myönteiset. Hautakivisektori odottaa kysynnän pysyvän jokseenkin ennallaan. Tulisijapuolella kaivattaisiin markkinoiden piristymistä. 40 Kivialan yrityksillä ei juuri tällä hetkellä ole suurempaa työvoimapulaa vaikka jossakin määrin töitä olisi tarjolla mm. ympäristö- ja rakennuskiviasentajille ja louhintatyöntekijöille. Viiden vuoden päästä alan yritykset arvioivat tarvitsevansa erityisesti tehdastuotantoon työntekijöitä, ympäristökiviasentajia, louhintatyöntekijöitä ja louhinnan työjohtajia. Yksi keskeisimpiä harmituksen aiheita alan yrityksille on ollut julkisten hankintojen ohjautuminen turhankin usein tuontikiviin. Julkisten hankkijoiden soisi miettivän tarkemmin kivihankintojensa ympäristövaikutuksia puhumattakaan hankintojen työllisyys – ja laajemminkin aluetaloudellisista vaikutuksista. Kiviala on säästynyt suuremmilta yrityskuolemilta. Pari konkurssia on ollut mutta näissäkin tapauksissa yritystoiminta on jatkunut. Kuluvana vuonna on myös toteutettu tai ainakin käynnistetty mittavia tuotannollisia investointeja. Tämä antaa uskoa suomalaisen kivityön tulevaisuuteen. Luonnonkivialasta saa lisätietoa Kiviteollisuusliiton sivuilta www.finstone.fi. VEDENALAISEN LOUHINNAN AMMATTILAINEN Terramare hallitsee pohjoisille vesialueillemme tyypillisten kovien merenpohjien louhinnan. Tehokas ja ajanmukainen kalusto sekä määrätietoisesti kehitetty erikoisosaaminen takaavat laadukkaasti toteutettavat projektit. www.terramare.fi KANSAINVÄLINEN VESIRAKENTAJA ruoppaus vedenalainen louhinta satamarakentaminen ympäristörakentaminen liukuvalukohteet erikoiskohteet Terramare Oy Laurinmäenkuja 3 A, 00440 HELSINKI P (09) 613 621, F 6136 2700 Teollisuustie 20, PL 62 79101 Leppävirta Gsm 0400-710 945 41 Jani Hyvärinen Huoltoinsinööri Sandvik Mining and Construction Finland Oy Kustannustehokkaasti tarkkoihin louhintatoleransseihin Miten poravaunun louhintatarkkuutta voisi parantaa? Olisiko mahdollista lisätä käyttöastetta tai irrotettujen kuutioiden määrää? Näitä kysymyksiä miettii moni louhintaurakoitsija, erityisesti työmaan vaihtojen yhteydessä. Kustannustehokkuus ja louhintasuunnitelmassa pysyminen edellyttää laadukkaita porareikiä. Tässä ovat tärkeässä roolissa niin porari kuin panostajakin. Porarit eli operaattorit toimivat muuttuvissa olosuhteissa, joita ovat mm. työmaan sijainti, työmaaolosuhteet, aikataulu, laitteet ja niiden tekniset ominaisuudet. Laitteen vanhetessa tarvitaan entistä useammin kuntotarkastuksia, huoltoa sekä kunnossapitoa. Säännölliset huolto- ja korjaustoimenpiteet ja näiden kirjaaminen pitävät poravaunun toimintakunnossa ja tarkkuuden optimissa. Kalibroimaton poravaunu ei ole tehokas ja saattaa aiheuttaa työmaalle ja siellä työskenteleville turvallisuusriskejä ja aikatauluongelmia. On mahdollista että viallisella laitteella porataan reiät väärään paikkaan, mikä voi aiheuttaa mm. betonoitavaa ylilouhintaa. Toisaalta laitteen toimimattomuus voi näkyä myös kasvaneena energian tai porakaluston kulutuksena. Lisäksi laitteen rikkoutuessa ja näin käyttöasteen laskiessa voi koko työmaa viivästyä, sillä muita työvaiheita ei päästä aloittamaan ennen reikien porausta ja muuta louhintaa. Nämä kaikki tarkoittavat lisäkustannuksia, joista jonkun on vastattava. Tehokkuus ja taloudellisuus muodostavat louhintaurakoitsijan kilpailukyvyn, joka on elinehto nykyisissä työmaiden kilpailutuksissa. Laadukas louhintatyö tarkoittaa tuottavuutta: asiat tehdään kerralla oikein. Ennakoiva huolto takaa, että laitteet pysyvät toimintakunnossa vaativissakin olosuhteissa. Laitteita käytetään korkealla käyttöasteella, mikä johtaa siihen että ne saavuttavat lyhyessä ajassa paljon käyttötunteja. Kustannustehokkaan toiminnan edellytyksenä on, että laitteen huollot ja korjaukset tehdään suunnitellusti ilman yllättäviä tuotantokatkoksia. Allekirjoittanut työskentelee Sandvikin huolto-organisaatiossa. Tavoitteenamme on saada laitteet toimimaan niiden teknisten ominaisuuksien edellyttämälle tasolle, varmistaen näin laitteen tuottavuuden ja louhintatarkkuuden. Tarkasteltaessa louhintajälkeä ja käyttökustannuksia, laitteen suorituskyky, operaattorin ammattitaito ja laitteen kunnossapitohenkilökunnan ammattitaito ovat avainasemassa. Porausolosuhteiden jatkuva muutos aiheuttaa haasteita, ja siksi laitteen tulisi olla teknisesti kunnossa ja osat vaihdettu ajallaan. Louhintajälkeä ja porareikien laatua voidaan parantaa oikeilla säädöillä ja komponenttien vaihdoilla. Näin myös varmistetaan, että laite toimii parhaalla mahdollisella tavalla vaativissa työsuorituksissa. Etenkin tarkkuuslouhinnoissa on muistettava, että erilaiset välykset ja heitot voivat aiheuttaa suuntapoikkea42 Kuva tarkkuuslouhitusta kallioseinämästä, jossa reiät ovat kiertäneet. mia ja virheitä reikäsyvyyksiin. Siksi huoltoa ja kunnossapitoa ei kannata laiminlyödä louhintajäljen tai louhintatoleranssin kustannuksella. Ennakoiva huolto on siten kannattava investointi. Laitteen suorituskyvyn parantamiseksi olisi hyvä määrävälein tehdä: • suuntauslaitteen kalibrointi, josta tehdään mittauspöytäkirja • mittaukset, joilla tarkastetaan laitteen toleransseja • säädöt, jotka vaikuttavat laitteen tehokkaaseen toimintaan, esimerkiksi hydrauliset säädöt, joilla taataan mahdollisimman hyvä energian siirtokyky • kulutusosien vaihdot • määräaikaishuolto-ohjelman mukaiset huollot • vikaantumisen analysointi ja vikaantumisen ennustaminen • määräysten vaatimien toimintojen tarkastus, esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät ohjeet ja toiminnot Tarkat louhintatoleranssit määrittyvät pääsääntöisesti joko olemassa olevasta infrastruktuurista tai kallion käyttötarkoituksesta louhintojen jälkeen. Louhintaa voi rajoittaa ympäristövaatimukset, kuten esimerkiksi melurajat. Louhinnassa pyritään yleensä rikkomaan kivet mahdollisimman optimikokoisiksi lohkareiksi. Tarkkuuslouhinnassa pyrkimyksenä on jättää jäljelle jäävä kallion seinämä mahdollisimman ehjäksi. Lohkareko-ko tai ehjä kallioseinämä ovat tavoitteita, jotka on louhintatoleranssin mukaan saavutettava. Tarkkuuslouhinnan käyttöön ovat johtaneet entistä tarkemmat louhintatoleranssit, koska nykypäivän rakenteilta odotetaan pitkää kestoikää ja kustannustehokkuutta. Toisaalta tarkkuuslouhintaa pyritään hyödyntämään myös silloin, kun kalliota halutaan hyödyntää rakennusmateriaalina mahdollisimman paljon. Tällöin ei haluta riskeerata olemassa olevaa materiaalia laitteella, jolla tarkkaa louhintajälkeä ei pystytä tekemään. Toisaalta irtiporauksen tarkoitus voi olla vähentää räjäytyksissä syntyvän tärinän välittymistä lähiympäristön rakennuksiin, Keskeiset kolme virhettä, joita reikää poratessa voi tapahtua: Vasemmalla kiviolosuhteesta johtuva reiän taipuminen. Keskellä väärän syvyinen ja väärään paikkaan porattu laadukas porareikä. Oikeal-la suuntausvirheestä johtuva porareiän väärä sijainti. Sandvik DX780 porauslaite työskentelemässä työmaalla, jossa melulle on asetettu toleransseja. sillä niiden korjauskustannukset voivat nousta erittäin suuriksi. Keskeisiä tarkkuuslouhintamenetelmiä ovat irtiporaus (joka on tullut infra-rakentamiseen tarvekivilouhoksilta), pieni ominaispanostus ja ns. tiheän rakolinjan poraus sekä räjähdysaineeton louhinta. Tarkka poraus ja juuri oikea kevyt panostus vaativat porarin ja panostajan saumatonta yhteistyötä. Keskeinen syy porausreikien puhkeamiseen ovat erilaiset muutosvyöhykkeet kalliossa. Peruskallion lustat ja ruhjeet vaativat louhintalaitteelta tarkkaa porauksen ohjausta, jotta jokainen reikä saadaan porattua hallitusti juuri sinne minne ne halutaan. Viimeisen viiden vuoden aikana irtiporausta on suoritettu myös DX780 porauslaitteella. Tämän mahdollistaa 43 laitteen teknisten ominaisuuksien kehittyminen ja ennen kaikkea suuntauslaitteiden mittatarkkuuksien parantuminen. Nykyään tarkkaa louhintatyötä voidaan tehdä myös ohjaamosta käsin, koska laitteen käyttäjät voivat havaita syöttölaitteen asennon ohjaamosta. Alalle on syntynyt toimijoita, jotka ovat kehittäneet uusia menetelmiä irtiporaukseen, ja näin kehittäneet koko työmenetelmää. Louhinta-alan yrityksiltä vaaditaan entistä enemmän ammattitaitoa ja malttia suorittaa työ tarkasti ja laadukkaasti. Pääsääntöisesti alalla työskentelevät ymmärtävät, että huollettu laite takaa tarkan käytön ja korkean käyttöasteen, tuottavuuden sekä turvallisuuden käyttäjilleen. Artikkelissa lähteenä käytetty Sandvik koulutusmateriaalia vuodelta 2012 Outokumpu Ferrochrome Kemin kaivos 44 Rakentamisen erikoisjoukot. Kivenkovaa osaamista sekä vuosikymmenten kokemus isoista ja vaativista projekteista. Meiltä löydät rakentamisen todelliset erikoisjoukot – miehet ja naiset, jotka menevät läpi harmaan kiven. Olemme erikoistuneet vaativiin louhinta- ja lujitustöihin sekä betonirakentamiseen. Ratatunneleista parkkihalleihin. Meiltä saat oikeat palvelut suunnittelusta aina toteutukseen ja käyttövalmiisiin kalliotiloihin asti. Ota yhteyttä! Läpi harmaan kiven Kalliorakennus-Yhtiöt Oy Petikontie 1, 01720 Vantaa Vaihde (09) 849 44 20 Faksi (09) 853 44 00 www.kalliorakennus.com Jukka Brusila Kaivossuunnittelun päällikkö FQM Kevitsa Mining Oy Esittelyssä Kevitsan monimetallikaivos Kevitsan kaivos sijaitsee noin 43 km pohjoiseen Sodankylän keskustasta, Petkulan kylän lähistöllä. Kaivoksen omistaa Kanadalaisen First Quantum Minerals Ltd:n Suomeen rekisteröity tytäryhtiö, FQM Kevitsa Mining Oy. Atlas Copcon Pit Viper-poravaunua pääsevät tuotantoon tulevana keväänä vieläkin suuremmalla reikäkoolla. Suuren mittakaavan toimintaa Kevitsan historiaa: - GTK löysi monimetalliesiintymän v. 1987 - Outokumpu Mining Oy:llä oikeudet vuosina 1995 - 1998 - Scandinavian Gold Prospecting AB (myöhemmin Scandinavian Minerals Ltd) valtasi alueen v. 2000 - Scandinavian Minerals Ltd perusti tytäryhtiön, Kevitsa Mining Oy:n, vuonna 2006 ja aloitti lupien haun ja alustavat työt kaivostoiminnan käynnistämiseksi - First Quantum Minerals Ltd osti Scandinavian Minerals Ltd:n vuonna 2008 - FQM päätti kaivoksen rakentamisesta marraskuussa 2009 Tällä hetkellä FQM Kevitsa Mining Oy poraa kaivoksella tuotantoporausta neljällä omalla poravaunulla, noin 1200 porametriä vuorokaudessa 171mm:n reikää, ja sen lisäksi valmisteleviin töihin, mm. kalliopintojen tasaukseen, käytetään urakoitsijoita. Pian kapasiteetti kasvaa, sillä kaivokselle tilatut kaksi uutta sähkötoimista Rakentamisvaiheesta tuotantoon Kun avaamispäätös oli tehty, rakennusaikataulu oli nopea; toimiva tieyhteys saatiin Vajusuvannon sillan valmistuttua syksyllä 2009, rakennustyöt käynnistyivät kesällä 2010 ja tuotanto pääsi käyntiin kokonaisuudessaan kesällä 2012, josta alkaen ovat tuotannon tunnusluvut olleet jatkuvasti kasvussa. Rikastamoalue rakennusvaiheessa 46 Tänä vuonna malminlouhinta tulee olemaan hiukan alle 7 Mt ja kokonaislouhintamäärä noin 21 Mt. Kaivoksen ympäristölupaa on haettu uudelleen suuremmille louhintamäärille ja mikäli viranomaistahoilta näytetään vihreää valoa, louhintamäärät kasvavat reippaasti lähitulevaisuudessa, malminlouhinnan lähivuosien vuositavoitteeksi on asetettu 8,5 Mt. Näillä laskennallisilla määrillä ja tunnetuilla malmivaroilla riittääkin Kevitsassa louhittavaa lähes kahdeksi vuosikymmeneksi. Lähivuosiksi suunnitellut louhintamäärät • v. 2014: 31 Mt • v. 2015: 34 Mt • v. 2016: 34 Mt • v. 2017: 64 Mt Työntekijöitä Kevitsassa kaivosyhtiön palveluksessa on tällä hetkellä yli 300 ja tytäryhtiön, malminetsintään perustetun FQM FinnEx Oy:n palveluksessa parikymmentä. Lisäksi kaivoksella työskentelee eri urakoitsijoiden henkilöstöä noin 200 työntekijää, eli kyseessä on erittäin merkittävä työnantaja Lapissa suoraankin ja vielä kerrannaisvaikutukset huomioiden alueen taloudelle pitkäaikainen työtä ja toimeentuloa tuova tekijä. Tänä vuonna nikkelirikastetta tuotetaan 114 000 tonnia 12 %:n pitoisuudella ja kuparirikastetta 65 000 tonnia 25 %:n pitoisuudella. Rikasteen joukossa on myös pieninä pitoisuuksina kultaa, platinaa, palladiumia ja kobolttia. Rikasteet kuljetetaan rekoilla kaivokselta satamiin, sen urakoi Baltic Bulk Oy erikoisvalmisteisilla rekoilla. Viime aikoina kuljetustahti on ollut noin 100 rikasterekkaa viikossa. Massiivista kaivoskalustoa Lastaus- ja kuljetus on, kuten poraustyökin, kaivoksen omana toimintana tehtävää työtä ja kalusto on ennennäkemättömän massiivista. Malmin ja sivukiven lastauksesta huolehtii kaksi sähkötoimista jättiläistä, Komatsu PC5500- ja PC8000-pistokaivuria. Kivi siirtyy rivakasti murskaamolle ja läjitykseen Cat 793(6kpl) ja Cat 795(2kpl) -kiviautoilla, jotka ottavat 3D-mallinnus malmiosta ja suunniteltu kaivoksen muoto kuormaa. Kuvia kivensiirtokalustosta ja tarkempia teknisiä tietoja onkin Vuoriteknikkojen pohjoisen kirjeenvaihtaja Lahtisen Antti esitellyt Kairan kuulumisia-palstallaan toisaalla tässä lehdessä. Muu kalusto on sekin järeää: • Komatsu WA1200 pyöräkuormaaja • Komatsu PC1250 kaivinkone/rikotus • CAT D 11 telapuskukone • CAT K 854 pyöräpuskukone • CAT 16 M tiehöylä Räjäytykset Räjähdysaineet toimittaa ja panostustyöstä vastaa Kevitsan kaivoksella kokonaisuudessaan Orica Finland Oy, jonka panostustiimi tekee tällä hetkellä töitä kahdessa vuorossa kahden emulsiopanostusauton voimin. Kaivosyhtiö toimittaa Oricalle panostus- ja sytytyssuunnitelmat, jonka mukaan työ toteutetaan. Panostustyön laatuun ja turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota ja esim. reikäkohtainen panos 47 ja etutäytteen paksuus, kuten myös mahdolliset poikkemat raportoidaan hyvin tarkkaan. Räjäytykset videoidaan suurnopeuskameralla ja ne analysoidaan huolellisesti optimaallisen porauskaavion sekä syttymisjärjestyksen saavuttamiseksi. Tuotantokatkosten välttämiseksi kenttäkokoa pyritään maksimoimaan ja kerrallaan räjäytettävät räjähdemäärät ovat useita satoja tonneja. Kun malmi ja sivukivi räjäytetään kerrallaan samassa kaadossa, syttymisjärjestyksellä ohjataan kaadon liikettä siten, että louheen selektiivinen lastaus onnistuu. Kaivos on mukana Tekesin Green Mining-ohjelmassa ympäristövastuullisen kaivotoiminnan kehittämishankkeessa ja ympäristön huomioiminen näkyy mm. räjähdysainevalinnoissa, joilla minimoidaan pohjavesiin liukenevan nitraatin määrää. Lähteet www.first-quantum.com www.kaivos.fi haastattelu Kaivossuunnittelun päällikkö Jukka Brusila, FQM Kevitsa Mining Räjähde- ja louhinta-alan asiantuntijapalvelut ja koulutus Jorma Leinonen Puh. 0400 180 130 [email protected] ouluttaja osalan k iv a k a v a t h jo omen Su Kaivosalan perustutkinto Kaivosmies | Rikastaja Kaivosalan ammattitutkinto Maarakennusalan ammattitutkinto Maanmittausalan ammattitutkinto Maarakennusalan erikoisammattitutkinto Räjäyttäjän, panostajan ja ylipanostajan koulutukset Panostajien kertauskoulutukset Porareiden koulutus y avolouhinta y maanalaiset laitteet Lisätietoja: tiimikoordinaattori Harri Mikkonen p. 013 244 3971 | [email protected] Pohjois-Karjalan aikuisopisto Karjalankatu 2, 83500 Outokumpu www.pkky.fi/aiko 48 Koulutuskäytössä alan huippukalustoa mm. y Kaksipuominen tunnelinporauslaite Atlas Copco Boomer E2 y Pulttaus- ja verkotusroboltti Sandvik DS 410 y Emulsiopanostuslaite Normet/Forcit y Poravaunu Sandvik DX 780 y Poravaunu Sandvik CHA 560 y Poravaunu Commando 121 R y Poravaunusimulaattori y Tunneliporauslaitteen simulaattori y Kaivoslastauskone y Kuljetuskalustoa kiven ajoon KOULUTTAUDU INFRASTRUKTUURIMME OSAAJAKSI TUTKINNOT: KAIVOSALAN ammattitutkinto MAARAKENNUSALAN ammattitutkinto MAARAKENNUSALAN erikoisammattitutkinto PÄTEVYYDET: RÄJÄYTTÄJÄKURSSI PANOSTAJA- JA YLIPANOSTAJAKURSSIT PANOSTAJAN KERTAUSKURSSI Vaikuttavaa osaamista Asiakaspalvelu puh. 010 80 80 90, [email protected] Valimotie 8, 00380 Helsinki amiedu.fi • Varaosat • Koneet • Tarvikkeet • Kartiokalustot • Terotuskoneet LENNOKKI-ILMAKUVAUKSET ALAN AMMATTILAISELTA JOUSTAVASTI JA EKOLOGISESTI . . . . . kaivos- ja soranottoalueiden tilannekuvaukset rakentamisen ja ympäristön seuranta kaavakarttojen ajantasaiset pohjakuvat karttakoordinaatistoon oikaistut ortokuvamosaiikit RGB 3D-pintamallit (esim. kasojen tilavuuslaskenta) Sandvik, Mitsubishi porakalustot Edullinen ja nopea ilmakuvausmenetelmä! Ota yhteyttä, niin kerromme lisää: Ratastie 5, 40950 Muurame (040) 210 000 0400 647 188 T:mi KUVAPARONI Puh. 0400-151 371 S-posti: [email protected] www.kuvaparoni.fi 49 Raimo Matikainen ja Jarmo Roinisto ROCKPLAN KALLIOTILOJEN SUUNNITTELUTAIDON KEHITTYMINEN KALLIOMEKANIIKAN PERUSTEET ulottuvat ainakin 1940- luvulle, jolloin USA:ssa järjestettiin kalliotilojen suunnitteluseminaari kaivosten pilareissa ja louhosten katossa havaituista lujuusongelmista, ”rockburst” ilmiöistä. Jo tässä vaiheessa tiedostettiin kalliotilojen ja pilareitten mitoituksessa tarvittava pystysuora kuormitus ja myös vaakasuora, louhosten kattoa ylöspäin nostava, pullistava komponentti. Meillä Suomessa Outokummun kaivoksen vanhassa osassa todettiin vastaavia ilmiöitä ja esimerkiksi louhospilareitten tiimalasimuodostusta. Kalliotiloja on rakennettu ja louhittu vuosituhansien ajan, ja ainakin Kiinasta löytyy hyvin säilynyt n 6000 vuoden ikäinen tunneli, jonka poikkiprofiili vastaa täysin nykyosaamisen malliesimerkkejä. Ilmeisesti jo silloin hallittiin tunnelin oikeaoppinen kalliomekaaninen mitoitus. Varsinkin hiilikaivoksissa kehittyi varhain monia louhosten ja tunneleiden katon tukemismenetelmiä, tavallisesti käytettiin pyöreitä ”puupropseja”. Tätä tukemismenetelmää sovellettiin myöhemmin esimerkiksi liikennetunnelien louhinnassa. Perimätietoon ja osaamiseen perustuva kalliotilojen suunnittelu ja toteutus toimi meillä Suomessa liikennetunnelien, sotilaalliseen käyttöön tarvittavien varastojen ja tietysti kaivosten louhinnan toteutuksessa. Yleensä louhintakohteet pyrittiin si- Jumiskon maanalaisen vesivoimalaitoksen koneaseman luolaston seinämissä ei ole tarvittu lainkaan verhousta tai lujitusta. Samaa ideaa käytettiin myöhemmin mm Petäjäskosken ja Pirttikosken tunnelivoimalaitoksissa. joittamaan mahdollisimman ”hyvään” kallioon. Yhtenä suurena kalliorakennuskohteena on syytä mainita Jumiskon maanalainen tunnelityyppinen vesivoimalaitos, joka valmistui v 1953. Voimalaitoksen 96 m:n putouskorkeus on Suomen suurin. Koneaseman luolaston seinämissä ei ole tarvittu lainkaan verhousta tai lujitusta. Samaa ideaa käytettiin myöhemmin mm Petäjäskosken ja Pirttikosken tunnelivoimalaitoksissa. Kun tarkastellaan 1950-60 luvun vaihdetta, on huomioitava Suomessa aktiivinen maanalaisten väestösuojien 50 ja varmuusvarastojen sekä kaivosten rakentamisboomin alku. Tässä vaiheessa tulivat kuvaan kallion jännitystilan mittauslaitteet (Hast, Leeman) ja kallion murtumiseen liittyvät mikroseismisen äänen kuuntelu- ja mittauslaitteet. Laitteita käytettiin aluksi kaivoksissa mutta varsin pian myös kalliorakennuskohteissa. Ruotsalainen professori Nils Hast mittasi jännitystiloja Jussarön, Sipoon, Ojamon ja Tytyrin kaivoksissa. Tytyrin kaivoksessa todettiin voimakas vaakasuora jännitystila, joka nosti louhosten kattoa ylöspäin ja oli 120 kilometriä pitkä Päijännetunneli tuli aikanaan maksamaan 530 miljoonaa markkaa vuoden 1981 hintatasossa, mikä vastaa nykytasossa n 190 miljoonaa euroa. katkaissut pystypilarit, jotka riippuivat katosta. Sama ilmiö havaittiin myöhemmin Ruoholahden öljysäiliöiden louhinnan yhteydessä sekä Pyhäsalmen ja Otanmäen kaivoksissa. Otanmäessä voimakkaat vaakasuorat siirrokset 400 ja 700 m syvyydessä vaikuttivat merkittävästi kallion jännitystila-arvoihin ja suuntiin. Tytyrin kaivoksen Törmän kaivososassa koko louhinta-layout muutettiin jännitystilamittausten perusteella suurpilareihin perustuvaksi. Louhinnan edetessä seurattiin jännitystilan kallion siirtymiä louhosten suurpilareissa ja kattoperään sijoitetuilla siirtymäantureilla sekä maanpinnalla tarkkavaaituspisteillä louhosten katon käyttäytymistä. Tämä uusi louhintalayout mallinnettiin 1960-70 lukujen vaihteessa Ruotsissa Kungliga Tekniska Högskolanin toimesta 2D-FEM -ohjelmalla. Kallion lujuusteknisten arvojen määrittely oli tässä vaiheessa erittäin vaikeaa eikä mitään kalliorakenteisiin sopivia malleja ja standar- deja vielä ollut. Tämän vuoksi edellä mainittu kallion siirtymien seurantajärjestelmä oli välttämätön toteuttaa. 1970 - 80 Jo 1960 luvulla havaittiin, että pääkaupunkiseudun paikalliset vesivarat olivat huonolaatuisia ja hupenemassa. Pääkaupunkiseudun kunnat päättivät yhdessä järjestää vedenhankinnan ja perustivat vuonna 1972 Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n. Tällöin päätettiin rakentaa Päijännetunneli, jonka rakennustyöt kestivät lähes 10 vuotta. Tunneli valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1982. Tämä tunneli tuli aikanaan maksamaan 530 mmk vuoden 1981 hintatasossa, mikä vastaa nykytasossa n 190m€. Salmisaareen louhittiin 1960-70 lukujen vaihteessa kolmen öljysäiliön ryhmä, jonka toteutuksessa oli suuria vaikeuksia (Kähönen, Vuorityö ja -tekniikka lehti). Louhintatyön aikana pyrki kallio nousemaan voimakkaan vaakajännityksen takia. Tämä aiheutti 51 kalliokaton lohkaroitumista ja suuria vaakarakoja tunnelien seiniin. Näiden säiliöiden suunnittelua ja rakentamista on esitelty Kalliomekaniikan päivillä 1972. Helsingin metrotyömaalla louhittiin 1970 luvun puolivälissä Kampin asema, joka otettiin käyttöön 1982. Tässä kohteessa todettiin myös sama korkean vaakajännityksen aiheuttama kallioholvin nousu ja sen aiheuttama pilareitten katkeaminen. Tällä vuosikymmenellä valmistauduttiin mallinnuksen kehittämiseen, rakennusgeologisen kartoituksen ohjeistukseen pohjoismaisella tasolla sekä Kansainvälisen kalliomekaniikkatoimikunnan laatimiin standardeihin ja laboratoriotesteihin. Käytettävissä olleiden jännitystilamittausten vaikea tulkittavuus sekä kohteesta riippuva herkkä vaihtelu tekivät tulkinnan vaikeaksi. Hydrauliseen murtoon perustuva mittausmenetelmä on osoittautunut käyttökelpoisimmaksi. Yhteistyö kaivossektorin ja kalliorakentajien kanssa oli tiivistä ja on jatkunut myös jatkossa mm Kalliomekaniikkatoimikunnan välityksellä. Mallinnusohjelmat kehittyivät samalla kun tietokonekapasiteetti kasvoi siirryttäessä 1980 luvulle. Kairasydännäytteiden lujuusparametrien määrittely kehittyi nopeasti myös meillä Suomessa, kun Teknillisen korkeakoulun Kalliotekniikan laboratorio sai Outokumpu Oy:n lahjoituksena huippuluokan amerikkalaisen kivinäytteiden testauslaitteiston, joka on edelleen ”päivitettynä” täysipainoisessa käytössä. Kalliorakentaminen monipuolistui tällä vuosikymmenellä, kun mallinnusta opittiin käyttämään ja ymmärrettiin jännitystilan ja kalliokohteen rakenteelliset vaikutukset jännitystilaan. Tästä hyvänä esimerkkinä oli Mustikkamaan öljysäiliöiden jännitystilamittausten poikkeamat maanpinnalta Vaativien kalliorakennuskohteiden suunnittelu edellyttää huolellisia geologisia tutkimuksia ja perusteellisia kalliomekaanisia analyysejä. Koivusaaren mallinnusgeometria kokonaisstabiliteetin arvioimista varten esittää asemahallia, raiteenvaihtohallia ja liukuporraskuiluja. ja itse säiliötasolla. Yllätyksiäkin ilmeni, esimerkiksi Uudenkaupungin öljysäiliöiden vesivuotoja ei kyetty ennustamaan eikä tukkimaan. Pientunneleissakin tuli kalliomekaanisia yllätyksiä, kuten yhteiskäyttötunnelin sortuminen hautausmaan alla, Salmisaari - Kamppi välillä. 1990- luku Huolimatta vaikeasta taloudellisesta tilanteesta kalliorakentaminen jatkui ja osaamista kehitettiin koko ajan. Aikatekijän merkitys valkeni monissa louhintakohteissa: louhinnan jälkeen kallion jännitystilan tasaantuminen osoittautui yllättävän hitaaksi, mikä vaikutti lopullisen lujituksen ajoituk- Länsimetron Keilaniemen aseman ajotunnelin eteläisen liittymishaaran kallion laatu osoittautui hyvin heikoksi. Rakennustyöaikana tehtiin lisää kallionäytekairauksia. Tämän lisäksi seurattiin tarkasti injektointiporausten porauspöytäkirjoja. Kallionlaatua kuvaavaa piirustusta päivitettiin jatkuvasti sitä mukaa kun saatiin uusia tutkimustietoja. seen ja laatuun. Mallinnusohjelmistot kehittyivät niin, että voitiin vähitellen siirtyä 3D- käyttöön. Tältä ajalta hyvinä, edustavina ja onnistuneina kalliotilaesimerkkeinä voidaan mainita vuosina 1995-99 toteutettu Kluuvin pysäköintilaitos, jonka jänneväli on 31 m ja vuosina 1998-99 toteutettu Helsinki Halli Oy Hartwall Areenan harjoitusjäähalli, jonka jänneväli on 32 m. Tyypillistä näille ja 2000-luvulla toteutetuille Leppävirran hiihtoareenalle (jänneväli 40 m, toteutus 2001-04) ja Salmisaaren maanalainen kivihiilivarasto (toteutus 2000-04) ja parhaillaan louhinnan alla oleva Länsimetro oli ja on riittävät ennakkotutkimukset, hyvät geologiset ja kalliomekaaniset 52 mallit ja laajat seurantamittaukset. Mallinnusohjelmistot, nykyiset laskentalaitteet ja niiden kapasiteetti mahdollistavat 3D-ohjelmistojen käytön. Laskentaparametrien ymmärtäminen ja tulosten soveltaminen on nyt hyvin monipuolista mutta vaatii sitä paljon puhuttua osaamista. Aikatekijän huomiointi noussee jatkossa entistä tärkeämmäksi, kun tarkastellaan laajoja kokonaisuuksia, joissa on huomioitava myös monet ympäristötekijät nyt ja tulevaisuudessa. Tulevaisuus Tulevaisuudessa kalliorakennuskohteet aivan ilmeisesti edelleen monipuolistuvat, sijoituspaikoissa ei ole enää niin paljon valinnanvaraa kuin aikaisemmin, kallion laatu saattaa olla entistä haasteellisempaa ja lisäksi kohteen laatuvaatimukset nousevat. Koko ajan on kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota kallioon liittyvien suunnitteluparametrien ymmärtämiseen ja saatujen tulosten ja palautteen huomiointiin. Tähän liittyy hyvin läheisesti lujitustöiden sekä jäykkien betoni- ja teräsrakenteiden ajoitus. Huolellisilla geologisilla ja kalliomekaanisilla esitutkimuksilla, näihin lähtöarvoihin perustuvalla suunnittelulla ja kaikkien osapuolien yhteistyöllä saavutetaan haluttu onnistunut lopputulos, joka täyttää asiakkaan sille asettamat tavoitteet. Tunnustelureikien mittaustulosten perusteella alueelle suunniteltiin injektointiviuhka. Laadinta oli haasteellista, koska samaan aikaan tuli ottaa huomioon tunnelin kaarre ja juuri kaarteessa vaihtuva louhintaprofiili, tunnelista 5 metrin etäisyydelle ulottuva suojavyöhyke jota ei saa läpäistä sekä vielä porakonejumbon mitat, jotta reiät voidaan myös todellisuudessa porata. Viuhkojen suunnittelussa 3D-mallinnuksella pystyttiin ottamaan huomioon kaikki nämä reunaehdot. Tunneleiden ja kalliotilojen suunnittelu Geologinen mallintaminen Kalliomekaaniset laskennat Louhintasuunnitelmat Ympäristöarviot ja -suunnitelmat Kustannusarviot www.rockplan.fi 53 Jukka Salonen Jorma Leinonen RÄJÄYTYS- JA LOUHINTATYÖTÄ KOSKEVAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Kuten tiedämme, louhintatyö on vaarallista ja ankaran vastuun alaista työtä ja siksi se on lainsäädännöllä hyvin tarkkaan säänneltyä. Asetus räjäytys- ja louhintatöiden turvallisuudesta on meille kaikille tuttu, sehän korvasi vanhan louhintatöiden järjestysohjeen( JO 410/1986) jo vuonna 2011, vaikka edelleenkin kuulee ja näkee siihen viitattavan monissa yhteyksissä. Sensijaan harvemmalle on päivänselvää, mitkä muut lait ja asetukset asettavat vaatimuksia sille, joka tässä ammatissa toimii. Olisikin alan toimijoille käytännöllistä, jos nämä kaikki säädökset löytyisivät yhdestä ja samasta opuksesta, jonka voisi työmaatoimiston hyllystä ottaa esille kun tietoa tarvitsee, mutta sen ilmestymistä odotellessa tässä lyhyt tietopaketti ja mieleenmuistutus aiheesta. LAINSÄÄDÄNTÖ Räjäytys- ja louhintatyötä ohjaava mm. seuraavat lait, asetukset ja ohjeet: – Kaivoslaki 621/2011 – Panostajalaki 219/2000 – Työturvallisuuslaki 738/2002 – Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005 – Valtioneuvoston asetus kaivosturvallisuudesta 1571/2011 – Räjähdeasetus 473/1993 – Asetus rakennustyön turvallisuudesta 205/2009 – Asetus räjäytys- ja louhintatöiden turvallisuudesta 644/2011 – Asetus panostajien pätevyyskirjoista 122/2002 – Räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusohje 2011 Lisäksi kyseeseen tulee myös aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä, esim: – Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta 719/1994 YLEISTÄ Räjäytys- ja louhintatyö liittyy suurelta osalta rakentamiseen. Rakentamiseen liittyvässä räjäytys- ja louhintatyössä on noudatettava valtioneuvoston asetusta rakennustyön turvallisuudesta (205/2009). Panostajien pätevyydestä säädetään panostajalaissa (219/2000) ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Valtioneuvoston asetuksen 644/2011 räjäytys- ja louhintatöiden turvallisuudesta täytäntöönpanoa ja soveltamista tukemaan on valmisteltu turvallisuusohjeet, ns. selittävä osa, jossa asetuksen kohtia tarkennetaan ns. hyviin ja turvallisiin työtapoihin pohjautuen. Ehdotettujen säännösten asianmukaiseksi täytäntöön panemiseksi tarvittavien teknisten ratkaisujen selostamisen lisäksi ohjeeseen on koottu kumottuun järjestysohjeeseen 410/1986 sisältyneitä turvallisia menettelytapoja ja hyviä käytäntöjä. Turvallisuusohjeet on valmisteltu työmarkkinajärjestöjen ja alan asiantuntijoiden yhteistyönä samanaikaisesti ehdotetun asetuksen kanssa. Räjäytys- ja louhintatyö on usein myös rakennustyötä, jota tehdään yhteisellä rakennustyömaalla. Pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan tulee huolehtia toimintojen yhteensovittamisesta, työpaikan liikenteen ja liikkumisen järjestelyistä, yleisestä järjestyksestä ja siisteydestä työpaikan yleissuunnittelusta ja työympäristön yleisestä turvallisuudesta. Työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien on kunkin osaltaan ja riittävällä keskinäisellä yhteistoiminnalla ja tiedottamisella huolehdittava siitä, ettei heidän toimintansa vaaranna työntekijän turvallisuutta ja terveyttä. Yhteisellä rakennustyömaalla pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan velvollisuudet kuuluvat rakennuttajalle ja päätoteuttajalle. 54 Rakennuttajan on rakennustyön turvallisuudesta annetun asetuksen mukaan laadittava rakentamisen suunnittelua ja valmistusta varten turvallisuusasiakirja. Päätoteuttajan on esitettävä rakennuttajalle rakennustöiden turvallisuutta koskevat suunnitelmat mm. räjäytys-, louhinta- ja kaivutöistä, rakennustyömaan alueen suunnittelusta ml. työmaaliikenne. Kaivoksissa näitä velvollisuuksia kantaa yleensä kaivostyön harjoittaja. RISKIT LOUHINTATYÖSSÄ Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738, 10 §. Työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738, 11 §. Jos 10 §:ssä tarkoitettu työn vaarojen arviointi osoittaa, että työstä saattaa aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa, tällaista työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltuva työntekijä tai tällaisen työntekijän välittömässä valvonnassa muu työntekijä. Muiden henkilöiden pääsy vaara-alueelle on tarpeellisin toimenpitein estettävä. Räjähteisiin liittyvät riskit on tarkas teltava koko räjähteen ”elinkaaren” ajalta, johon kuuluvat seuraavat vaiheet: – varastointi ja kuljetus kohteeseen – säilytys ja siirrot työmaalla – panostaminen ja kytkentä – peittäminen, räjäyttäminen – räjähtämättömät panokset – käyttämättömien räjähteiden hävittäminen Miten työntekijä toimii turvallisesti räjäytys- ja louhintatyössä? Työturvallisuuslaki 738/2002 määrittelee työntekijän ja työnantajan velvollisuuksista työturvallisuuden suhteen ja nämä pätevät luonnollisesti myös louhintatyössä. Työntekijän on kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin sekä omasta että muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä. Työntekijän turvallisuus työpaikalla alkaa perehdyttämisestä. Työnantajan on annettava työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä sekä huolehdittava siitä, että työntekijän ammatillinen osaaminen ja työkokemus huomioon ottaen hänelle opetetaan mm. seuraavat asiat: – pelastussuunnitelman mukainen toiminta, hälytyksen tekeminen, turvallinen poistuminen – räjähteiden käsittelyyn ja räjäytyksiin liittyvät turvallisuusmääräykset – liikkuminen työmaalla – ajoneuvojen ja muiden työkoneiden hallinta ja turvallinen käyttö – viestintäjärjestelmän käyttö – tulipalon alkusammutus – suojainten käyttö – toiminta tapaturman satuttua Monella työmaalla käytetty tapa on laatia työntekijäkohtainen koulutuskansio, johon merkitään käydyt koulutukset ja perehdytykset systemaattisesti ja tämän kun vielä työntekijän kuittaa allekirjoituksellaan, niin juridinen puoli on työnantajankin puolelta selvä. ASUTUN ALUEEN LOUHINTATYÖT Asutun alueen määritelmä, VnA 644/2011,2§ ”asutulla alueella aluetta, joka ulottuu 200 metrin etäisyydelle asutusta rakennuksesta tai paikasta, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee. Maanalainen louhintakohde, joka on 100 metriä lähempänä sinne johtavan tunnelin suuaukkoa, on asutulla alueella, jos tunnelin suuaukko on asutulla alueella. Muu maanalainen louhintakohde on asutulla alueella, jos siitä etäisyys asuttuun rakennukseen tai paikkaan, jossa ihmisiä tavallisesti oleskelee, on alle 50 metriä.” Monet louhintatyöt tehdään nykyään lähellä rakennuksia ja paikoissa, joissa sivullisille voi aiheutua vaaraa. Louhinta asutulla alueella on muuta louhintaa tarkemmin säädeltyä. Muutama poiminta asetustekstistä: ”Räjäytettävä kohta on asutulla alueella aina peitettävä tarkoitukseen sopivilla peitteillä tai muulla luotettavalla tavalla. Kuva Timo Rajala – poraus – kuormaus ja kuljetus – rusnaus ja lujitus. 55 Räjäytettävä kohta on peitettävä kaivoksessa, maanalaisessa louhinnassa ja asutun alueen ulkopuolella, jos sinkoilusta voi aiheutua vaaraa. Räjäytyksestä aiheutuva vaara ja peittämisen tarve on asianmukaisesti selvitettävä ja arvioitava räjäytyssuunnitelmassa. Peittäminen on toteutettava suunnitelman mukaan.” ”Asutulla alueella saa avolouhinnassa käyttää vain patrunoituja räjähdettä tai vastaavan turvallisuuden takaavaa räjähdettä ja menetelmää.” ”Asutulla alueella, muualla kuin kaivoksessa, toimivalla räjäytystyön johtajalla on oltava ylipanostajan pätevyyskirja ja vähintään kahden vuoden kokemus ylipanostajana tai panostajana asutulla alueella.” ”Ennen asetuksen 644/2011 voimaantuloa asutulla alueella räjäytystyön johtajana toiminut henkilö saa asetuksen 8 §:n 3 momentin estämättä toimia räjäytystyön johtajana asutulla alueella 31 päivään joulukuuta 2014 asti.” Huomattavaa on, että asetuksessa ei niinkään anneta tarkkoja menettelytapamääräyksiä, vaan korostetaan oman riskinarvioinnin merkitystä tyyliin: -”...tai muulla luotettavalla tavalla.” -”...tai vastaavan turvallisuuden takaavaa räjähdettä ja menetelmää.” Tällöin on ehdottomasti Turvallisuussuunnitelmassa oltava selostus työtavasta tai -menetelmästä ja siitä miten turvallisuudesta on huolehdittu. SUUNNITELMAT RAKENNUSTYÖN TURVALLISUUSASIAKIRJA VnA 205/2009 rakennustyön turvallisuudesta, 8 § ”Rakennuttajan on laadittava louhintatyön suunnittelua ja valmistelua varten asiakirja, joka sisältää nimenomaan kyseisen työn ominaisuuksista ja luonteesta aiheutuvat turvallisuustiedot. Asiakirjaan on erityisen tärkeää koota sellaiset hankkeelle erityiset turvallisuustiedot, joita urakoitsijat eivät muuten välttämättä ottaisi huomioon työturvallisuuteen liittyviä suunnitelmia laatiessaan. Asiakirja tulee laatia jo urakkalaskentaa varten, jolloin turvallisuusasioilla kilpailu voidaan TURVALLISUUSSUUNNITELMA Työturvallisuuslaki 738/2002, 10§ Työturvallisuuslain mukaan työnantajan tulee olla selvillä työssä aiheutuvista vaaroista ja haitoista, sekä valvoa työturvallisuuden kehittymistä. Tästä seuraa, että työstä tulee yleensä laatia turvallisuussuunnitelma. VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta 644/2011, 3§ ”Räjäytys- ja louhintatyötä varten on tehtävä työturvallisuuslain 10 §:n 1 momentin tarkoittaman työn ja työympäristön vaarojen selvittämisen ja arvioinnin perusteella työpaikka- ja työvaihekohtaisesti Kuva Timo Rajala estää. Asiakirjaan sisällytettävät turvallisuustiedot saadaan suunnittelijoilta. Rakennuttajan tulee valvoa, että turvallisuusasiakirjassa esitetyt asiat pannaan käytäntöön. Asiakirja voi sisältää tietoja mm. työntekijöiden ja työmaan läheisyydessä asuvien tai asioivien henkilöiden suojaamisesta työn aiheuttamilta haitoilta, kuten melulta, pölyltä, päälle sinkoavilta kiviltä tms., työmaan työntekijöiden suojaamisesta työmaan ja sen lähiympäristön aiheuttamilta vaaroilta, kuten liikenteeltä ja sortuma- ja putoamisvaarasta. Turvallisuusasiakirjassa on esitettävä, tapahtuuko louhinta asutulla alueella sekä kenttien peittämistarve tai muu sinkoilun estämismenettely.” VnA 205/2009 rakennustyön turvallisuudesta, 5 § ”Rakennuttajan on nimettävä jokaiseen rakennushankkeeseen hankkeen vaativuutta vastaava pätevä turvallisuuskoordinaattori. Tur vallisuuskoordinaattorin on huolehdittava 5-9 §:ssä tarkoitetuista turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevista toimenpiteistä. Rakennuttajan on huolehdittava siitä, että turvallisuuskoordinaattorilla on riittävä pätevyys, asianmukaiset toimivaltuudet ja muut edellytykset huolehtia kyseessä olevasta rakennushankkeesta. Rakennuttajan on varmistettava, että turvallisuuskoordinaattori huolehtii tälle kuuluvista tehtävistä. Turvallisuuskoordinaattorin on tehtävä yhteistyötä päätoteuttajan kanssa rakentamisen turvallisuutta koskevassa suunnittelussa ja rakennustyön toteuttamisessa. Yhteisellä rakennustyömaalla samanaikaisesti tai peräkkäin eri rakennuttamistehtäviä toteuttavien rakennuttajien on yhteistoiminnassa sovitettava rakennuttamistehtävänsä siten, että työturvallisuusvelvoitteet tulevat toteutetuiksi koko rakennustyömaata koskien.” tarkentuva kirjallinen turvallisuussuunnitelma. Turvallisuussuunnitelmasta tulee tarpeellisessa laajuudessa ilmetä turvallisuuden toteuttamiseksi tehtävät toimenpiteet ja ohjeet seuraavista asioista: 1. työkohteen maa- ja kallioperästä ja muista geoteknisistä ominaisuuksista; 2. työpaikan ja työvaiheiden sähköistyksestä, valaistuksesta, yhteydenpidosta, louhintamenetelmistä ja tila- ja muista teknisistä ratkaisuista; 3. kulkuväylistä, poistumisreiteistä ja suojapaikoista; 4. työvälineiden valinnasta, käytöstä ja kunnossapidosta; 5. turvallisista työtavoista; 6. käytettävistä räjähteistä ja terveydelle vaarallisista aineista sekä niiden säilytyksestä; 7. hätätilanteista pelastautumisesta ja pelastautumislaitteen tarpeesta sekä 8. muista räjäytys- ja louhintatyön terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä.” VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 4 § ”Turvallisuussuunnitelma ja siihen sisältyvät ohjeet on tehtävä ymmärrettävässä muodossa ja käsiteltävä asianosasten työntekijöiden kanssa. Ohjeiden tulee olla niiden työntekijöiden saatavilla ja ymmärrettävissä, joita asia koskee. Työnantajan on ennen työntekijälle uuden työn tai työvaiheen alkua varmistettava, että työntekijä osaa noudattaa ohjeita. Turvallisuussuunnitelman toteutumista tulee jatkuvasti seurata ja arvioida. 56 Suunnitelma ja ohjeet on pidettävä ajan tasalla.” KIRJALLINEN RÄJÄYTYSSUUNNITELMA VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 5 § ”Jokaisesta räjäytettävästä kentästä tai muusta räjäytyskohteesta on tehtävä kirjallinen räjäytyssuunnitelma, joka sisältää tiedot porauksesta, räjähteestä ja sen määrästä, panostamisesta, sytytyksestä ja sytytysjärjestyksestä, peittämisestä, räjäytysajankohdasta, vaarallisesta alueesta ja varmistustoimenpiteistä sekä muista räjäyttämisen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Työn aikana havaituista turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä on tehtävä muutokset räjäytyssuunnitelmaan ja ilmoitettava niistä välittömästi asianomaisille työntekijöille.” Räjäytyssuunnitelma on säilytettävä kahtena kappaleena, – työmaalla – toteuttavan organisaation arkistossa – suositellaan säilytettäväksi 10 vuotta työmaan päättymisen jälkeen – päivättävä ja merkittävä tiedot kohteesta ja laatijasta Kirjallinen räjäytyssuunnitelma toimii myös dokumenttina siitä, miten räjäytys on toteutettu. Nämä dokumentit voivat olla myöhemmin tarpeen, jos epäillään räjäytyksestä aiheutuneen vahinkoa. Räjäytyssuunnitelmassa tulee olla merkittynä jos kyse on asutun alueen louhinnasta. Kun työn aikana havaituista turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä tehdään muutokset räjäytyssuunnitelmaan, niin räjäytystyön johtaja hyväksyy ne. Räjäytyssuunnitelmaan on myös tehtävä muutoksia jos työn aikana havaitaan, että kohteen räjäytettävyys on arvioitu väärin tai se on muuttunut tai jos valittu räjähdysaine korvataan toisella. Jokaisesta räjäytyksestä tulee laatia räjäytyssuunnitelma. Räjäytyssuunnitelmat perustuvat työn alkaessa laadittuun ja tarvittaessa päivitettyyn yleissuunnitelmaan. Tämä koskee siis myös kaivoksia, joissa suoritetaan parhaillaan useita räjäytyksiä vuorokaudessa. Näissä kohteissa räjäytyssuunnitelmassa voi olla yleinen osa, jossa dokumentoidaan kaikissa räjäytyksissä samanlaisina tapahtuvat turvallisuustoimet, sekä yksittäinen osa, jossa yksilöidään ko. räjäytyksen detaljit, kuten paikka, aika, määrät ja muut yleisestä poikkeavat. Erityisesti korostettakoon, että räjäytyssuunnitelmassa tulee aina olla maininta vaarallisesta alueesta. VnA 644/2011 määritelmä: ”vaarallisella alueella räjäytyskohteen ympäristöä, jossa henkilö voi vahingoittua sinkoutumisen, tärinän, painevaikutuksen, kaasujen tai muun räjäyttämisestä johtuvan syyn vuoksi” Vaarallisen alueen laajuuden määrää räjäytystyön johtaja koska räjäytystyön johtaja vastaa siitä, ettei tämän alueen sisäpuolella ole ihmisiä ja että tämän alueen ulkopuolella olevat eivät vahingoitu. RÄJÄYTYSTYÖN JOHTAJA VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 8§ ”Räjäytystyötä johtaa ja valvoo työpaikalla räjäytystyön johtaja. Räjäytystyötä ei saa aloittaa ennen kuin räjäytystyön johtaja on nimetty. Räjäytystyön johtajan nimi on ilmoitettava työmaan työntekijöille ja pidettävä työmaalla nähtävillä. Räjäytystyön johtaja hyväksyy räjäytyssuunnitelman ja siihen tehtävät muutokset sekä huolehtii suunnitelman toteutumisesta. Asutulla alueella muualla kuin kaivoksessa toimivalla räjäytystyön johtajalla on oltava ylipanostajan pätevyyskirja ja vähintään kahden vuoden kokemus ylipanostajana tai panostajana asutulla alueella. Muussa räjäytystyössä räjäy- tystyön johtajalla on oltava panostajan pätevyyskirja Sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, saa 7 §:n 4 momentissa tarkoitetussa räjäytystyössä räjäytystyön johtajana toimia vähintään asianomaisen räjäyttäjän pätevyyskirjan saanut henkilö.” Räjäytystyön johtajan kuuluu erityisesti huolehtia työntekijöiden ja ulkopuolisten turvallisuuden varmistamisesta räjäytystyön eri vaiheissa. Räjäytystyötä ei saa aloittaa ennen kuin räjäytystyönjohtaja on nimetty. Räjäytystyöstä on tärkeää tehdä kirjalliset dokumentit ja tästä huolehtiminen kuuluu nimenomaan räjäytystyön johtajalle. Työnantajan nimeämä räjäytystyön johtaja ilmoitetaan työpaikan henkilöstölle ja poliisille toimitettavassa ilmoituksessa räjäytystyöstä. RÄJÄYTYSTYÖN JOHTAJAN PÄTEVYYSVAATIMUKSET VnA, räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 7 § ”Räjähteitä saa käsitellä ja käyttää ylipanostajan, panostajan tai räjäyttäjän pätevyyskirjan saanut henkilö ja hänen välittömässä valvonnassaan muu henkilö, jolla on kyseiseen räjäytystyöhön riittävä opastus. Panostajan pätevyyskirjalla saa räjähteitä asutulla alueella muualla kuin kaivoksessa käyttää enintään 500 kiloa vuorokaudessa ja enintään 10 kiloa panostilassa. Räjäyttäjän pätevyyskirjalla saa pätevyyskirjan osoittamissa töissä käyttää räjähteitä enintään 25 kiloa vuorokaudessa ja enintään kilon panostilassa. Asutulla alueella räjäyttäjä saa käyttää vain yksittäisiä panoksia, joissa räjähdysainemäärä ei ylitä taulukon määriä.” VnA räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta, 8§ ”Asutulla alueella muualla kuin kaivoksessa toimivalla räjäytystyön johtajalla on oltava ylipanostajan pätevyyskirja ja vähintään kahden vuoden kokemus ylipanostajana tai panostajana asutulla alueella. Muussa räjäytystyössä räjäytystyön johtajalla on oltava panostajan pätevyyskirja” Panostajan pätevyyskirja myönnetään seuraavilla edellytyksillä - koulutus panostajapätevyyden mukaisesti - panostajaluokasta riippuva työkokemus räjäytystöistä - sosiaali- ja ter veysministeriön hyväksymälle panostajan kuulustelijalle hyväksytysti suoritettu panostajapätevyyden mukainen kuu57 lustelu. - lääkärintodistus hakijan sopivuudesta panostajan työhön Panostajat tekevät erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä, jossa vaaditaan hyvää harkintakykyä. Työ on joskus myös raskasta. Panostajan tulee olla henkisesti ja fyysisesti sellaisessa kunnossa, että työ on turvallista itselle ja muille. Panostajan pätevyyskirjaa haetaan työsuojeluviranomaiselta (Länsi- ja Sisä Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue), jossa myös pidetään rekisteriä hyväksytyistä panostajista. Lähitulevaisuus Seuraavat alaa koskevat lainsäädännön muutokset tulevat näillä näkymin koskemaan panostajan koulutukseen, pätevyysvaatimuksiin ja lupakirjaan liittyviä asioita. Sosiaali- ja Terveysministeriö on asettanut 17.6.2013 työryhmän valmistelemaan panostajalainsäädännön uudistamista. Työryhmän toimikausi on 17.6.2013 – 17.6.2014. Työryhmän ensisijaisena tavoitteena on uudistaa luvan myöntämistä, peruuttamista ja uudistamista koskevat säädökset sekä tehdä muut tarvittavat muutokset nykyisiin säädöksiin ja ajantasaistaa koko sosiaali- ja terveysministeriön alainen panostajia koskeva lainsäädäntö. Varmaan meidän kaikkien yhteinen etu ja toive on, että tämän uudistuksen myötä seuraa räjäytystöihin liittyvien onnettomuuksien väheneminen ja alan turvallisuuden paraneminen. Hyvää ja räjähdeturvallista talvea. Jukka Salonen Panostajakouluttaja/ kuulustelija Jorma Leinonen Panostajakouluttaja/ kuulustelija Heikki Räsänen, tuotepäällikkö, Atlas Copco Louhintatekniikka Oy Ab Energian kulutus porauksessa Louhintareikien poraaminen Suomen kovaan kallioperään nopeasti ja taloudellisesti vaatii tehokkaat laitteet ja rutkasti ammattitaitoa. Kallionlouhinta rakentamista tai kaivostoimintaa varten mielletään usein ympäristöä pilaavaksi toiminnaksi, vaikka tarkoitus onkin tuottaa erilaisia rakenteita, kulkuväyliä tai raaka-aineita ihmisten käyttöön. Energia ja sen tehokas käyttö on yksi kallionporauksen tärkeimmistä tekijöistä. Porauksen laitetekniikassa on viime vuosina tapahtunut selkeää edistymistä vähäisemmän energian kulutuksen suuntaan. Laitteiden energiataloudellisuutta kehitettäessä on otettava huomioon laitteen kaikkien komponenttien toiminta ja nipistettävä jokaisesta mahdollisesta kohteesta. Viime kädessä ratkaisee se, mikä on moottorin kokonaiskuormitus kullakin hetkellä. Tärkeitä ”säästökohteita”: • moottorin taloudellisuus ja ohjaus • kallioporakoneen hyötysuhde • kompressorin sekä pölynpoistojärjestelmien taloudellinen ohjaus • jäähdytys-, lauhdutin- ja hydraulijärjestelmien häviöiden minimointi Porausmenetelmällä on luonnollisesti suuri merkitys energian kulutukseen. Perinteinen päältälyövä menetelmä on varsin energiatehokas ja sen sovellus, putkitankoporaus (COPROD), on vielä parempi, koska putkitankoliitoksissa häviää vähemmän energiaa tavanomaisen menetelmän kierreliitoksiin verrattuna. Uppoporaus ei hyötysuhteeltaan yllä päältälyövän tasolle. Uppoporausmenetelmällä on kuitenkin etuja, jotka voivat tarjota säästöjä muihin menetelmiin verrattuna. Kiertoporauksessa energian pa‐kulutus 30 ltr/h pa‐kulutus 15 ltr/h arvonalenema korko polttoaine porakalusto 19 % ennakoiva kupi 11 % korjaus palkkakulu porauksen kokonaiskustannus 0,235 €/t porauksen kokonaiskustannus 0,21 €/t kulutus louhittua tonnia kohden laskee porareiän koon ja tuotantovolyymin kasvaessa. Kustannusten jakauma päätöksenteon apuna Porauksen taloudellisuutta pyritään tarkastelemaan laitteen taloudellisen käyttöiän tai tietyn sopimusajanjakson (leasing) pohjalta. Tarkastelussa kustannusjaon tärkeimmät tekijät ovat arvonalenema, korkokulu, polttoaine tai energia, porakalusto, ennakoiva kunnossapito, korjauskulut ja palkkakulu. Kuvan esimerkkitapauksessa on arvioitu polttoainekulun suhteellista osuutta kahdella eri kulutuksella, kun laitteella porataan 89 mm:n reikää 50 000 porametriä vuodessa, moottoritunteja kertyy 1450 ja irrotusteho on 950 000 t/v. Nykytekniikalla toteutetun laitteen keskikulutus voi olla noin 15 ltr/h, tietyissä kohteissa jopa selkeästi alle sen. Vanhemmalla tekniikalla yleensä kulutus on noin 30 ltr/h luokkaa. Vastaavasti kulutus porametriä kohden on 0,4–0,6 ltr/po.m ja aiemmin 0,8–1,0 ltr/po.m. Kiertoporausalustojen porausmenetelmänä voi olla kiertoporaus tai uppoporaus. Laitteet voivat olla joko diesel- tai sähkökäyttöisiä. Reikäkokoalueella 200–230 mm, kovassa kivessä 58 arvonalenema korko polttoaine porakalusto ennakoiva kupi korjaus palkkakulu voidaan arvioida sähkökäyttöisen laitteen energiakustannuksen olevan vain noin 25–30% dieselkäyttöiseen nähden. Diesel-laitteella on parempi liikkuvuus ja sitä myöten korkeampi irrotusteho sekä jonkin verran alhaisempi hankintahinta. Diesellaite vaatii polttoaineen tankkausrutiinit sekä säiliö- ja kuljetuskaluston. Sähkökäyttöinen laite tarvitsee sähkönjakeluverkon louhokselle. Tässä suhteessa ”puntit menevät tasan”. Sähkökäyttöisen laitteen hyvin alhainen energiakustannus merkitsee usein sitä, että porauksen kokonaiskustannus tonnia kohti jää alhaisemmaksi – ja tekee siitä kiinnostavamman vaihtoehdon. Kaikilla teollisuudenaloilla, ja talouselämässä yleensäkin, kiinnitetään yhä enemmän huomiota energian saatavuuteen ja pyritään alhaisempaan energian kulutuksen. Usein syyt ovat taloudellisia: halutaan säästää toiminnasta aiheutuvia kuluja. Toisaalta myös huoli ympäristön tilasta tulevaisuudessa ja pelko luonnon pilaantumisesta saa päättäjät suosimaan energian kulutusta vähentäviä ratkaisuja. Myös kotitaloudet ovat kiinnostuneita vähentämään energian kulutusta useista eri syistä. Taloudellisten säästöjen lisäksi suurena motiivina varmasti on pyrkimys säilyttää elinkelpoinen ja viihtyisä ympäristö tuleville sukupolville. Technology for optimum fragmentation Electronic Blasting Systems Increase your haul Introducing the Next Generation i-kon™ II system. Featuring two times greater precision, five times louder back signal, and 30 second maximum delay times, it enables even more precise control of shock waves to improve fragmentation. Whatever the challenge, your site knowledge and experience combined with our people and technology, are equal to it. That’s the Power of Partnership. www.oricaminingservices.com Luontoa lähellä, luonnollisesti. Joutsenmerkitty kirjapaino Meillä on oikeus käyttää pohjoismaista ympäristömerkkiä, sinäkin voit hyödyntää sitä meiltä hankkimissasi tuotteissa. 59 Antti M J Lahtinen Vuoriteknikko Kairan kuulumisia ja 9th Fennoscandian exploration and mining 29 -31 10 2013 Tauluni mukhaisia iltarusko taihvaita täsä olema lähiaikoina nähäneet täälä kairasa. Vuosi on taasen vierähtäny viime lehestämme. Vuosihan on ollu yhistyksemme juhulavuosi, tuli 50v täyhteen. Kevät ja kesähän ovat olheet täälä kairasakin erithäin lämpimät mies muisthiin. Nythän met olema jo talaven kynnykselä. Lunta on tullu niukasti tähän sovankylän nurkile, viralliseti tänhän 23.10, oli netisä lumensyvyys 2 cm ja koko päiväksi on luvasa lumisajetta. Lunta tuli sitte seurhaavana päivänä elikkä keskiviikkona niin palijon, että viralliseti sitä on 9 cm. Pyörätie aurathiin illala, jo vain pasaapi. Täsä ihan lähiaikoina on ollu metiassa juttuja, että kaivosyhtiöt ovat tulheet ja mahollisesti entistä enemhän tulevat mukhan kuntansa erilaishin rakennusprojekteihin rahoittajina. Täälä meilä sovankyläsä ovat mahollisia rahotuskohteita; uusi jäähalli, asuntoja ja koulutusta. Täälä saataapi alakaa perusopetukseen valamentavaa opetusta sovankyläsä asuvile vieraskielisile lapsile. Kaivosyhtiö Kevitsa Mining Oy on luppautunu lahajoittamhan toiminthaan 25000 euroa. Etelämphänä Muurolan lukio on saamasa 4000 euroa, joila ostettaisin tablettitietokonheet. Lahajoittana on Ylitornion Rompaksen aluveen malaminetsintä yhtiö Mawson Oy. Metki saima sovankylän kouluksheen rahaa Kevitsan aluetta tutkivalta Scandinavian Minerals Ltd:tä 5000 €, 16.3.2006, stipentin luovutti Peter Walker. Agnico Eagle Finland laajentaapi Kittilän kaivoksen rikastamoa. Laajennuksen myötä kaivoksen tuotanto kasvaapi 25 rosentilla 3750 malamitonniin/vrk. Kultaa tullaan tuotamhan vähinthän 190 000 unssia vuojesa. Yhtiölä on tarkoitus avata uusi kaivos, Kuotko, nykhyisen kaivoksen 60 pohojoispuolele. Louhinta alkaapi aikaisinthan vuona 2018. Kultamalamivaroja on 600 000 tonnia ja kultapithoisuus on 4,8g/t. Northland Mines Oy ilimoittaa, että Hannukaisen kaivoksen tuotanto alakaapi aikaishintaan vuojen 2017 lopusa, jos luvat saahaan siihen mennesä kunthoon. Soklista saattapi tulla päätös tänä tai ensivuojen puolela, kertoipi Yara Suomi Oy:n logistiikkapäällikkö Eero Hemming. Outokummun Elijärven Kemin kaivoksela on tarkhoitus pumpata tyhyjäksi veestä vanahan Nuottijärvi-Surmaoja avolouhos. Vettä on pumpattavaksi n. 5 milj. m3. Kaivosyhtiö haluaapi tyhyjentää avolouhoksen Perämerheen, jotta se ei aiheuttaisi vaaraa alapuolela leviäväle maanalaisele kaivoksele. 9th Fennoscandian exploration and Mining 29 – 31. 10. 2013 Levi Jo yhdeksännet FEM:n kaivosalan tapahtuma oli Kittilän Levillä taasen suuri menestys. Näytteille asettajia oli n. 100 kpl, henklöitä osallistui tapahtumaan n. 1000 hlö. Tapahtumaanhan osallistuvat vain alan ammattilaiset ja yhteistyön aloittaminen on erittäin helppoa molemmin puolin. Osallistuin yhdistyksemme puolesta FEM tapahtumaan keskiviikkona ja se tarjosi jälleen kerran oivan näkökulman tämänhetkiseen kaivostoimintaan monissa maissa. Kuten tiedämme, malmien maailman markkinahinnat eivät ole nyt huipussaan, mutta käynnissä olevat kaivokset toimivat. Kairaukset ovat vähentyneet. Tapasin kaivosylitarkastaja Riikka Aaltosen. Hänen mukaan merkittävimpiä uuden kaivoslain mukaan tuomia muutoksia oli kaivosvirainomaistoimien siirtyminen työ- ja elinkeinoministeriöstä Tukesiin. Toimipiste sijoitettiin keskeiselle paikalle, Lappiin, Rovaniemelle. Erilaisia alan luentoja oli joka päivälle ja lopuksi oli mahdollista tutustua kaivoksiin paikanpäällä. Mukana olivat kaivoksista : Kittilän kaivos Agnico Eagle Finland Oy, Hannukaisen vanha kaivos ja Kaunisvaaran kaivos Northland Resources ja Kevitsan kaivos First Quantum Minerals Ltd. FEM:ssä ständillä porukkaa piisasi ja kysymyksiin sai hyviä vastauksia, vaikkapa suomeksi, tapahtuman kielihän on englanti. Tänä syksynä minulla oli taasen tilaisuus käydä Kevitsan kaivosalueella. Olin kuullut Brusilan Jukalta, että uusin, todella iso lastauskone on saatu kasattua ja on töissä louhoksella. Olihan se todella iso; tietojeni mukaan Euroopassa suuri, sähköllä toimiva, hydraulinen lastauskone, Komatsu PC 8000. Teknisiä tietoja muutama: paino 720 t, kauhan koko 36 m3, teho 2x1450 kW, sähköjänni- Lastauskone kuormaa louhosta CAT 795 F dumpperiin. Kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen, vasemmalla. Ei ole trikkikuva ! Dumpperin teknisiä tietoja: tyhjä paino 202 t, kapasiteetti 313 t = 160 m3, raide leveys 9 m, korkeus 7 m, pituus 15,1 m. Kyseinen dumpperi voidaan myöskin muuttaa sähkötoimiseksi eli trolleytrucksi (= johdin auto). Trolley linjan pituus 5,5 km, korkeusero 450 m ja se vaatii kolmikaistaisen rampin. te 6600 V, raide leveys 8,15 m, hytin korkeus 9,5 m, telan korkeus yli 3 m. Onhan kokoa ja näköä. Pitää olla vain vieressä ”suhdetikku”,niin seuraavista kuvista saa sitten käsityksen ko. lastauskoneesta ! 61 Lähteet : Lapin Kansa lehti Sompio lehti FQM Kevitsa Mining Oy Kuvat: Antti M J Lahtisen arkistot Hallituksen juhlavuoden terveiset Hallituksen jäsenet vierailulla Dragon Mining Oy Oriveden kaivoksella. Vas. Jorma Leinonen, Timo Rajala, Jari Weman, Taito Ahola Hallitustyöskentelyssä on ollut poikkeuksellisen vilkas vuosi yhdistyksen 50v. juhlavuoden ja siihen liittyneiden järjestelyjen sekä toimien vuoksi. Lokakuussa 2012 hallitus aloitti yhdessä historiikkitoimikunnan ja kirjailija Heikki Harrin kanssa työrupeaman, joka kulminoitui ”Leipää kivestä viisi vuosikymmentä” nimisen historiikin julkaisuun Lappeenrannassa toukokuussa 2013. Historiikin rahoitukseen saatiin mukaan peräti 21 vuorialalla toimivaa yritystä ja yhteisöä. Heiltä saatu merkittävä rahallinen panos mahdollisti projektin toteutuksen. Lappeenrannan jatkokoulutuspäivien ja vuosikokouksen järjestelyihin hallitus satsasi poikkeuksellisen voimakkaasti. Ponnistelut tuottivatkin tulosta ja tilaisuuteen osallistui kaikkien aikojen suurin yleisömäärä, yhteensä 105 henkilöä. Ilahduttavaa oli myös se, että paikalle saapui yli kaksikymmentä seniorijäsentä kunnioittamaan juhlavaa tilaisuutta. Tilaisuus onnistui siis kaikilta osin yli odotusten. Hallitus on tehnyt jäsenistön kanssa runsaasti kenttätöitä, jonka tuloksena Lappeenrannan vuosikokouksessa yhdistykseen hyväksyttiin 23 uutta jäsentä. Yhdistyksen jäsenmäärä on tällä hetkellä 270. Kädessäsi oleva Vuorityö ja –tekniikka lehti on juhlanumero, jonka valmistelut aloitettiin varhain kesällä, koska lehdestä haluttiin tehdä kaikkien aikojen ”The Lehti” yhdistyksen 50-vuotisen taipaleen kunniaksi. Tässäkin onnistuttiin erinomaisesti, sillä lehti on laajin koskaan ilmestynyt Vuorityö ja –tekniikka. Mainostajien määrä on ennätyksellisen suuri ja artikkelien runsaus ja monipuolisuus tarjoaa lukijoilleen runsaasti lukunautintoja vuoriteollisuuden eri näkökulmista. 62 Hallituksen varsin mielenkiintoinen ja työntäyteinen toimintavuosi alkaa olla nyt historiaa. Haluamme kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat tavalla tai toisella olleet mukana ja/ tai edesauttaneet yhdistyksen toimintaa juhlavuoden aikana. Mukavaa joulun odotusta ja kaikkea hyvää uudelle alkavalle vuodelle 2014. MEYCO-ruiskubetonointilaitteet MEYCO-ruiskubetonointilaitteet ovat tuttu näky tunneliprojekteissa eri puolilla maailmaa. Niiden edistykselliset ominaisuudet – käytettävyys, tuotto, huollettavuus, näkyvyys, ajettavuus – on kehitetty vuosikymmenten kokemuksella ja kuuntelemalla asiakasta tarkalla korvalla. MEYCO Potenza on kompakti, pyöräalustainen laite, joka taittuu ahtaisiinkin paikkoihin. Puomiston peittoala on omaa luokkaansa ja laitteen komponentit ovat helposti huollettavissa. Tarjolla on myös kattava lisävarustevalikoima. Ota yhteyttä tuote- ja myyntivastaaviimme ja kysy lisää: Carl Hansen Juha Lampela 020 718 9314 020 718 9309 XT48 kovametallinasta kestää käytössä Sandvikin RT300-sarjan porakruunuissa käytetään uutta kovametalliseosta, jossa yhdistyy kovuus ja sitkeys. Kruunujen otsapinnan uusi muotoilu parantaa lisäksi tunkeutumisnopeutta. Nämä yhdessä tarkoittavat käyttäjälle parempaa tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Paremman porakaluston puolesta - Sandvik. Jälleenmyyjät Porakaluston myynti Sandvik Mining Olli Prusi p. 0400 935 530 Erkki Hinkkanen p. 0400 213 486 www.mc.sandvik.com/fi Sandvik Construction Jari Weman p. 0400 207 252 Leppävirta Louhintavaruste Vihavainen Ky Petri Vihavainen, p. 0400 710 945 Pirkkala Hewix Oy Henry Viita, p. 050 558 8888 Sandvik Mining and Construction Finland Oy Muurame Sastamala Drilltek Oy Karkun Poramestarit Oy Jari Sipilä, p. 0400 647 188 Jari Lehto, p. 040 771 4877 Nokia PVP-Kone Oy Aarne Lehtinen, p. 0400 634 537 Puh. 0205 44 4600
