a a a a - Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry

B28 | Aamulehti Lauantai 6. heinäkuuta 2013
Hyvä elämä
4 865
Rintasyöpä on
naisten yleisin
syöpä. Vuonna
2011 Suomessa
todettiin 4 865 uutta rintasyöpää. Sairauden
ilmeneminen alkaa 25. ikävuoden jälkeen ja
lisääntyy iän myötä.
Ota sivu talteen tai jaa se Shortcutilla: 1) Lataa ilmainen Shortcut-sovellus älypuhelimesi sovelluskaupasta.
2) Avaa sovellus ja ota kännykälläsi kuva sivusta. 3) Shortcut ohjaa sinut verkossa olevaan sisältöön.
Potilaista noin 89 prosenttia
on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta.
Ennuste on parantunut varhaisemman toteamisen ja hoitomenetelmien
kehittymisen ansiosta. Rintasyövän syitä ei
suurelta osalta tiedetä.
89
Yhteystiedot: Puhelin 010 665 3142 | Sähköposti hyva.arki@aamulehti.fi tai etunimi.sukunimi@aamulehti.fi
Elämä jatkuu diagnoosin jälkeen
Sairaus: Yhä useampi sairastuu
rintasyöpään. Todennäköisyys kasvaa
iän myötä, nuorikin voi sairastua.
Syy: Alle puolella sairastuneista
on jokin tunnettu riskitekijä, kuten
perinnöllisyys tai hormonitoiminta.
Selviäminen: Älä jää yksin. Apua
on tarjolla, kunhan sitä osaa hakea.
SOLJA VIRKKUNEN, TEKSTI
Tomi Vuokola/Aamulehti
Nina Karlsson/Aamulehti
Bloggasin
synkimmät
ajatukseni
Terapia piti
pääkopan
kunnossa
”Olen realisti. Sairaus ei ole antanut
minulle mitään hyvää. En ole tappanut yhtäkään syöpäsolua positiivisuudella.
Olin 29-vuotias ja 30. viikolla raskaana, kun löysin rinnastani kipeän
muhkuran. Esikoiseni oli puolitoistavuotias. Lääkäri sanoi, että olen ihan
liian nuori. En ollut osannut epäillä
itsekään mitään.
Kasvain oli kooltaan kymmenen
senttiä, joten se piti saada pienemmäksi ennen leikkausta. Olin kauhuissani. Pelkäsin, että vauva syntyy keskosena ja minä kuolen. Ensimmäiset
sytostaatit menettivät tehonsa nopeasti. Toisten aikana kasvain suureni.
”Tämä voi kuulostaa kauhealta, jos on
vasta sairastunut, mutta rintasyöpä
on tuonut elämääni myös hyviä asioita. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin,
joihin en olisi muuten tutustunut ja
oppinut tekemään päätöksiä miettimättä liikoja. Minulla on tosin ollut
sairauden suhteen hyvä tuuri–ainakin toistaiseksi.
Tutkitutin rintani gynekologilla
marraskuussa 2007. Hän ei löytänyt
mitään poikkeavaa. Kaksi kuukautta
myöhemmin huomasin itse patin. Sen
jälkeen kaikki kävi nopeasti. Lääkäri
sanoi jälkeenpäin, että syöpämuoto oli
niin aggressiivinen, että muutaman
kuukauden odotuksellakin olisi ollut
suuri merkitys.
Rintasyövän
sairastaneita
haastatellaan usein
lehtiin siinä vaiheessa,
kun hoidot ovat jo takana.
Sairaudesta voi saada
kaunistellun kuvan.
Perustin tuolloin blogin, josta en
kertonut perheellenikään. Blogissa
pystyin tuulettamaan synkimmät ajatukseni. Kaikesta ei voi puhua läheisille.
Sytostaatteja jatkettiin kymmenen
kuukautta ennen kun minut voitiin
leikata. Leikkausta seurasi sädehoito,
mutta terveyteni ei parantunut. Rinta tulehtui ja olin selittämättömässä
kuumeessa koko viime vuoden. Sairastin kolme vuotta. Nyt on todettu,
että minun on mahdollista selvitä. Uusiutumisvaara on yhä olemassa.
Rintasyövän sairastaneita haastatellaan usein lehtiin siinä vaiheessa, kun
hoidot ovat jo takana. Sairaudesta voi
saada kaunistellun kuvan. Minua ei
auttanut tieto, että 90 prosenttia sairastuneista paranee, kun itse en vielä
tiennyt, miten minun käy.
Olen toipumassa. Jaksan käydä töissä ja tehdä kotitöitä. Olen pääsemässä
siihen mielentilaan, jossa olin ennen.
Ei minulla vieläkään ole voittajaolo.
En olisi tällainen, jos en olisi sairastunut. Toipumisen eteen on pitänyt
tehdä paljon töitä.
Odotan rinnan korjausleikkausta,
johon menen syksyllä. Ensi kesänä
voin käyttää tavallisia vaatteita ja harrastaa liikuntaa vapaasti. Mieluummin olen kokonainen, ilman lisäosia.”
HEIDI KAUPPINEN, 33
3
Avoimuus toi
tukiviestien
vyöryn
”Minun ei tarvitse enää pelätä, että
rintasyöpäni uusiutuu. Niin kävi jo.
Sairastuin ensimmäisen kerran
vuoden 2000 lopussa. Olin 31-vuotias
ja kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Sairaus vei mukanaan pienen palan
oikeaa rintaa, kainalon imusolmukkeet ja pitkäksi aikaa uskoni tulevaisuuteen. Lopulta sairaus jäi muistoksi
muistojen joukkoon. Elämä jatkui.
”Olen kai epänormaali yksilö. Kun
sain Aleksis Kiven päivänä viime
vuonna diagnoosin, ajattelin, että aha.
En kysynyt miksi, en ahdistunut. Otin
syövän projektina, josta selvitään.
Matka on ollut rankka. Sain vahvimmat mahdolliset lääkitykset ja
kaikki sivuvaikutukset paitsi pahoinvoinnin. Minulta poistettiin koko toinen rinta. Lääkäri sanoi, että kun näistä selviän, voin unohtaa rintasyövän
loppuiäksi.
Olen puhunut sairaudestani avoimesti. Kun joku on kysynyt, mitä kuuluu, olen vastannut, että ei niin hyvää,
koska käyn sytostaattihoidoissa. Avoimuuden vuoksi minun ei ole tarvinnut peitellä, kun olen huonossa kunnossa joutunut tilaamaan taksin jopa
sadan metrin matkalle.
Viime vuoden alussa varasin vanhalla rutiinilla seurantakuvausajan.
42-vuotiaana kolmen teinin yksinhuoltajana sairastuin rintasyöpään
toistamiseen, ilman ensimmäistäkään
riskitekijää.
Olen ollut onnekas. Tauti löytyi toisellakin kerralla ajoissa ja uusi vain
paikallisesti, eli se oli täysin parannettavissa. Vakavasta sairaudesta huolimatta en ole tuntenut itseäni sairaaksi. Olen ollut koko ajan hyvässä
kunnossa. Kävin jumpassa leikkausta
edeltävänä iltana ja heti uudestaan
lopputarkastuksen jälkeen. Sytostaattihoidotkin aiheuttivat minulle vain
muutaman päivän väsymyksen.
Töissä sairaus ei ole ollut ongelma. Poissaolot sovittiin ja sain työstä muuta ajateltavaa. En pelkää, että
syöpä olisi jatkossa este työllistymiselle. Sairastuminen antaa elämänkokemusta, jota muualta ei saa. Haasteita
Jos menetät hiuksesi etkä halua kulkea
kaljuna, voit saada sairaalasta maksusitoumuksen
peruukin hankkimista varten.
Peruukkia kannattaa lähteä
hankkimaan, kun omaa tukkaa
on vielä jäljellä, jotta myyjä
osaa valita kanssasi sinulle
sopivan. Kampaaja voi muokata peruukin sopivaksi.
4
Rohkaisen sairastuneita palkitsemaan itseään pienillä asioilla, jotka
vievät arkea eteenpäin. Kun hiukseni
olivat vihdoin niin pitkät, että sain niihin muotovaahtoa, järjestin läheisilleni illanvieton. Kiitos ystävilleni, että
he auttoivat minua elämään täyttä
elämää sairaudesta huolimatta.
Tapasin mieheni lokakuussa 2008,
siilihiuksisena ja yksirintaisena. Runsas vuosi myöhemmin muutimme
avoliittoon ja kolmen vuoden kuluttua tyttäremme syntyi. Mieheni on
kertonut, että ensimmäisenä vuonna
puhuin joka ilta pelosta. Nyt ajattelen
asiaa harvoin. Sairaus tulee silti aina
olemaan matkakumppanini.”
Lähde: Rinnalla
(Rintasyöpäyhdistys 2013)
PIIA HAKOMÄKI, 39
Tomi Vuokola/Aamulehti
Lukeminen
vähensi
tuskaa
a
1
Keho kestää syöpähoidot paremmin, jos
ruoasta saa riittävästi
proteiinia lihan, kalan, maitotuotteiden ja pähkinöiden
muodossa. Hoidot saattavat
aiheuttaa huonovointisuutta ja
ruokahaluttomuutta. Huonovointisuutta voi lieventää, kun
maha ei tyhjene täysin. Hanki
kotiin houkuttelevia ruokia ja
hyviä naposteltavia helposti
saataville. Kokeile syödä haaleaa tai kylmää ruokaa.
Tomi Vuokola/Aamulehti
42-vuotiaana
kolmen teinin
yksinhuoltajana sairastuin
rintasyöpään toistamiseen,
ilman ensimmäistäkään
riskitekijää.
Sairaudesta on hyvä
kertoa lapselle ikätasoon sopivalla kielellä.
Pienelle lapselle on tärkeä
kertoa, että äitiä hoidetaan
lääkkeillä ja äiti käy usein sairaalassa. Lisäksi voi kertoa,
että ulkonäkö saattaa muuttua. Lapselle pitää painottaa,
että hänestä pidetään huolta,
vaikka vanhempi on välillä sairaalassa. Isommalle lapselle
on hyvä kertoa sairaudesta
avoimesti ja muistuttaa, että
netissä oleva tieto ei ole aina
paikkansapitävää.
2
a
Kannattaa miettiä, mitä haluaa
kuulla kun sairastuu ja mitä ei. Lääkäriltä ei tarvitse kysyä ennusteestaan,
jos ei ole valmis kuulemaan sitä. Jos
puolituttu kertoo syöpään kuolleesta kummitädistään, voi pyytää, että
vaihdetaanko puheenaihetta. Tällaiset puheet eivät tee pääkopalle hyvää.
Olin aluksi niin ahdistunut, että en
osannut hakea apua. Lopulta pääsin
psykoterapiaan. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Tärkeintä on tietysti,
että ei pakota itseään mihinkään. Ei
ole pakko puhua eikä osallistua ryhmiin, jos ei tahdo.
Sairaus kulkee
päivittäisen arjen
kumppanina
Työnantajan kanssa
kannattaa puhua hyvissä ajoin sairauslomasta, varamiesjärjestelyistä ja
työhön palaamisen järjestämisestä. Kerro, millaista
yhteydenpitoa toivot hoitojen
aikana. Kuinka usein ja mitä
kautta sinuun voi ottaa yhteyttä? Haluatko puhua työasioista vai toivotko tsemppausta?
Voit saada sairausajalta palkkaa, sairausvakuutuskorvausta tai esimerkiksi kuntoutusta
työhön paluuseen.
Olin aluksi niin
ahdistunut, että
en osannut hakea apua.
Lopulta pääsin
psykoterapiaan.
Suosittelen sitä
lämpimästi kaikille.
a
Muistilista
Nyt
Hoitoa
vaativat
muutokset voivat löytyä rinnoista varhaisvaiheessa säännöllisellä lääkärin tai terveydenhoitajan tutkimisella ja mammografiakuvauksella. Alkavaa
rintasyöpää ei pysty
löytämään itse niin
varhaisessa vaiheessa,
että siitä olisi hyötyä
ennusteen kannalta.
Kun joku on kysynyt,
mitä kuuluu,
olen vastannut, että
ei niin hyvää, koska käyn
sytostaattihoidoissa.
Yhteystiedot
a
Tuki voi löytyä
verkosta tai
yhdistyksestä
Rintasyöpäyhdistys
pystyy suhteuttamaan eikä pienistä
masennu.
Kauheinta sairastumisessa on epätietoisuus. Kaikilla on oma tapansa
käsitellä tapahtunutta. Minun keinojani ovat lukeminen ja kirjoittaminen.
Ahmin kaikkea väitöskirjoista runouteen ja pidän blogia. Tieto vähentää
tuskaa.
Vertaistuki on korvaamatonta. Kohtalosiskojen tapaaminen antaa toivoa siitä, että sairaudesta voi selvitä.
Minun tukihenkilöni tuli katsomaan
minua ensimmäisen leikkaukseni jälkeen suoraan sählytreeneistä. Se antoi
minulle toivoa ja uskoa siihen, että
elämä on vielä edessä.”
LEENA KIURU, 44
Olen saanut uskomattoman määrän tukea sähköpostiviestien, Facebook-viestien ja rukousten muodossa.
Monet ovat halunneet jutella omista
kokemuksistaan. Ystäväni ovat käyneet puolestani kaupassa ja tuoneet
robotti-imurin lainaksi.
Syöpähoitojen kaikista yksityiskohdista ei kannata tietää alusta alkaen. Olisin ollut huolissani, jos olisin
tiennyt, mitä tulemaan pitää. En olisi
uskonut, että voisin olla niin väsynyt
kuin syövän kokeneet kertoivat. Aluk-
Puh. 040 147 0757 tiistaisin ja
torstaisin klo 10–14
O www.europadonna.fi
Suomen syöpäyhdistys
si en tajunnut syödä, koska ei tehnyt
mieli. Vaihdoin silti joka päivä pyjaman college-asuun. Siitä olen ylpeä.
Odotin yltiöoptimistisena päivää,
jolloin sain viimeisen lääkityksen.
Todellisuudessa myrkyt pysyvät kropassa ainakin kolme kuukautta. Nyt
varpaankynteni ovat alkaneet irrota.
Se harmittaa enemmän kuin hiusten
lähtö, koska toivoin jo selvinneeni.
Pian elämä alkaa täysillä uudestaan.
Käyn jälleen aktiivisesti kuntosalilla ja vesijuoksen, jotta olen hyvässä
kunnossa, kun menen vuoden päästä
korjausleikkaukseen. Nyt jo ajattelen
herätessäni, että mitä ihmeen ihanaa
tämäkin päivä tuo tullessaan.”
MARJA KUJANSUU, 65
Puh. 09 135 331
O www.cancer.fi
Leena Kiurun blogi Olipa
kerran rintasyöpä – ja toisenkin
O olipakerranrintasyopa.
blogspot.fi
Heidi Kauppisen blogi
Dg C50.9 ja elämä sen jälkeen
O dgc509.blogspot.fi