Esite kirjasta Armon Varassa, Mauri Kinnunen 2011, SRK

1
Armon Varassa, toht Mauri Kinnunen 2011, SRK
LESTADIOLAISUUS JYVÄSKYLÄSSÄ 1870-1922
1. ALKUVAIHEITA
Lestadiolaisuus koskettaa Keski-Suomea 1870-1880
Lestadiolaisuus saapui Keski-Suomeen 1870-luvun alussa. Äänekosken
Mämmenniemen seutua on pidetty Keski-Suomen ”lestadiolaisuuden
kehtona.” Tuolloin paikkakunnalle saapui runsaasti tukkityöläisiä. Kalle
Linnan on kerrottu olleen ensimmäinen lestadiolaisuuden sanansaattaja
Äänekoskella. Tukkikirjuri, kaupungin palvelija Kalle Linna lienee ollut
myös Jyväskylän seudun ensimmäinen lestadiolaisuuden viestintuoja
hänen tultua takaisin kaupunkiin vuonna 1872. Hän oli mitä ilmeisemmin ”se kuulu läkkiseppä”, joka vei evankeliumin sanomaa mm. JyväsKalle (1847-1919) ja
kylän ensimmäiselle, paikkakunnan ”mahtitalon” emännälle, Heta
Kreeta Linna (os. Tuura)
Stiina Lahdelle. Linnan lehti-ilmoitukset kielivät läkKalle lienee ollut Jyväskylän ensimmäinen puhukisepälle kuuluvista taidoista. 1880-luvulla lestadioja. Hän tuli 1870 paikkalainen herätys nousi julkisuuden valokeilaan vasta
kunnalle kanttorin oppiin.
Hän toimi aluksi myös
vihityn pariskunnan, suutari Eerik Kustaa Kuukkapoliisina, Äänekoskelta
sen*1) ja hänen vaimonsa Eriikan*2) tultua Jyväsky1872 takaisin tultuaan
lään takaisin Pietarista, missä he olivat liittyneet
tukkikirjurina.
lestadiolaisuuteen. Seminaarilainen Heikki Jussila
tuli uskoon vuonna 1884 Iissä. 1880- luvun puolivälissä sekä Erik Kuukkasesta, että Heikki Jussilasta kirjoiteltiin harhaopin, ”hihhulilaisuuden” levittämisestä
paikkakunnalla. Jussilaa jopa uhattiin, ettei hän saisi
seminaarin päästötodistusta keväällä 1885 ja Kuukkanen
joutui vuonna 1884 kaupungin papin puhutteluun ”väärän opin” levittämisestä. Näihin aikoihin lestadiolaisten
Kansakoulun
opettajaksi Heikki
määräksi arveltiin 60 - 100 henkeä. Oma kokoontumisJussila(1863-1955)
paikka löytyi jo varhain 1880-luvun alkupuolella, mahopiskeli Jyväskylän
dollisesti vuonna 1881 keskeltä kaupunkia Pitkäkatu 40:n seminaarissa 1881-1885.
Jussilan myönteisellä
piharakennuksesta, missä kokoonnuttiin 40 vuoden ajan.
Erik Kuukkanen
toiminnalla oli suuri
Tätä kokoontumistilaa olivat puuhaamassa hyvinkin sil(1851-1898)
merkitys: lestadiolaisloiset puhuvaiset Mikko Kaijanen, Erik Kustaa Kuukka”suutaripappi,”* 1) ahkera
herätys vahvistui hänen
kirkossa kävijä. Hän liittyi
nen ja Salomo Kantonen.
toimestaan ja uusheräykuusheräykseen viimeistään
Oulun kokouksessa 1898.
Kasper Taipale
(1851-1935) puhui Jyväskylässä1883-1935.
Hän oli seudun pitkäaikaisin puhuja.
”Rajoja” haetaan 1890-1910
sen myllerryksessä Jussila ennätti auttamaan.
1890- luvulla paikkakunnalle levisi uusheräys ja narvalaisuus. Eriseuraisuus oli tuhoisaa, yhteinen rakkaus sammui ja tilalle tuli
pahanpuhumista, eripuraisuutta ja riitaa. Kuukkanenkin ”ajautui” uusheräyksen puolelle, Karl Abiel Heikelin ”opetuslapsi” kun oli. Rovasti Heikel
iloitsi uusheräyksen tulosta Jyväskylään, mutta ei ollut sitä aktiivisesti itse
levittämässä. Kuitenkin Karl Heikelin vaimo, Augusta halusi kutsua uusheräyksen saarnaajia, mm. Mikko Saarenpäätä Jyväskylään. Narvalaisuutta
olivat levittämässä Heikki Kultala ja Aleksanteri Kumpulainen. Kerrotaan,
että eriseuran pahimmassa kriisissä oli vain muutamia, jotka olivat ”vanhalle” uskollisia. Saarnaajana vastustaneiden puolella toiminut paikallinen
puhuja, Kasper Taipale, osallistui vuonna 1906 lestadiolaispuhujien kokoukseen Oulussa, missä hänet valittiin Jyväskylän luottomieheksi järjestelemään lähetysmatkoja. Jo tämä valinta sai aikaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Matti Suon saavuttua paikkakunnalle vuonna 1908 hänen jämäkkä
2
ja suorasukainen toimintansa aiheutti heti selviä muutoksia: seurat alkoivat ajallaan ja uusheränneitä ”heräteltiin.” Matti osasi puhutella ”mattimaisella tarkkuudella eksyneitä” ja tämä
menettely edisti heidän kääntymistään takaisin. Suo toimi ensin kauppiaana Taulumäellä 1908 - 1913.* 3) Vuodesta 1913 alkaen hän liikkui
aktiivisesti lähetyspuhujana ympäri Suomea, jolloin hänen paikallisissa verotustiedoissaan mainitaan ”saarnaajan” ammatti. *4)
Yhdistyksen perustaminen 1911
Vuonna 1909, silloisen Nikolainkatu 40:n uudeksi omistajaksi tuli
kauppias Kaarlo Oittinen. Uusheränneet valloittivat näihin aikoihin
kokoustilan ja lestadiolaiset joutuivat ”evakkoon” maalaiskunnan
puolelle Nisulan Sepänkadulle, Juho Emil Vuolaan taloon, missä
oltiin vuokralla noin vuosi. Lopulta
kävi kuitenkin niin, etteivät kokousOksasen, myöh. Oittisen
tilan ”valtaajat” pystyneetkään maktalon piharakennuksessa
oli seuroja noin 40 vuoden ajan
samaan vuokraansa Oittiselle, joten
Pitkäkatu 40:ssä; - v.1899 Nikotämä pyysi ”vanhat ystävät” takaisin
lainkatu, 1918- alkaen Vapaututtuun kokouspaikkaan, Nikolaindenkatu 40 - ja on edelleen.
katu 40:een. Yhteisön aktiiviset jäsenet Iisak ja Aleksandra Sirkka, ajuri
Pekka Peltokarhu, Heta Stiina Lahti, Aleks Reiju, Hjalmar Mantere
Matti Suo asui Jyväskylässä ja Pekka Käyhkö halusivat organisoida yhdistyksen toimintaa
1908-1922. Hän oli yksi lähetyssuunnitellummaksi. 20.8.1911 kokoonnuttiinkin tutussa seuratoimen tunnetuimpia puhujia, joka
tilassa, Oittisen talossa perustamaan omaa yhdistystä. Toimijoina
hallitsi ”tilanteet” taitavasti. Kuvassa
olivat posteljooni Kasper Taipale (pj), Pekka Peltokarhu (kirjuri) ja
Matti istuu puolisonsa Amalian
kanssa Oulaisissa, minne he muuttimuina suutari Wille Hänninen, kauppias Matti ja Amalia Suo,
vat Jyväskylästä v 1922. (Suo asusti
J.Honkanen, posteljooni Ernst Mikkilä ja J.Ahonen. Sääntöjen
jonkin aikaa Oittisen talossa* 4) -ks
pohjana käytettiin vuonna 1888 perustetun Helsingin Rauhanyhviitteet)
distyksen mallia. Yhdistyksen perustaminen ja sen rekisteröinti
antoi uuden mahdollisuuden kehittää tulevaa toimintaa
vakaammalle pohjalle.
Varainkeruu
Tekla Nylund
(1884-1927)
Rauhanyhdistyksen
ensimmäinen naissihteeri. Hän keräsi
aktiivisesti yhdistykselle varoja.
Yhdistyksen puuhamiehet järjestelivät keräyksiä ja naisväki kokoontui ahkerasti ompeluseuroihin. Vuonna 1919 päätettiin kerätä varoja ensin kotipaikkakunnalla, myöhemmin ympäri Suomea. Oman talon hankinta tuli erityisen
todeksi viimeistään silloin, kun uusi terhakka talon omistaja, matkustajakotitoimintaa harjoittanut leskirouva Anna Sjöberg nimesi paikan ”Emauksen
taloksi” vuonna 1920 ja jo kahden vuoden kuluttua hän ryhtyi häätämään
vuokralaisensa. Silloin oli edessä vaihtuvat seurapaikat: kirjastotalo, kaupungin seurakuntatalo, eräs leipomo ja yksityiset kodit. Yhdistyksen toinen merkittävä naishahmo Heta Lahden ohella oli kirjakauppa-alalla toiminut, Kruunupyyssä vuonna 1884 syntynyt Tekla Nylund. Hän muutti Jyväskylään
vuonna 1915 ja toimi johtokunnan kirjurina vuoteen 1925 asti. Hän keräsi varoja tulevaan toimitaloon enemmän kuin kukaan muu ja oli innokas ompeluseurojen järjestelijä. Niistäkin seuroista saaduilla varoilla oli yllättävän suuri
merkitys yhdistyksen taloudelle. Ks. kirja s. 66
2. OMAN TALON KURKIHIRREN ALLA 1927-1973
Oman talon valmistuminen
3
Kaupungin valtuustossa ja verotuslautakunnassa vaikuttaneelle suutari Ville
Hänniselle oli siunaantunut runsaasti tietotaito-osaamista, mistä oli paljon
hyötyä Rauhanyhdistykselle. Ville sai neuvoteltua erittäin edullisen tontin,
joka luokiteltiin kaupungin insinöörin kanssa vesijättöiseksi maaksi. Siksi se
voitiin myydä normaalia halvemmalla. Sellainen sopiva maaala mitattiin
Opistokujalta. Rakennuspiirustukset tilattiin joensuulaiselta rakennusmestarilta Viljo Raittilalta. Kaupunki ei kuitenkaan hyväksynyt niitä. Muutospiirustukset laati arkkitehti Alvar Aalto. Ville Hänninen osti tontin ja hankki
hirret Väinö Ruusalan mailta. Talon ensimmäiset juhlaseurat pidettiin helmikuun 25:nä vuonna 1927. Tässä
tilaisuudessa puhuivat yhdistyksen pitkäaikaisin saarnaaja Kasper Taipale ja Juuso Markkanen Vehmersalmelta. Yhdistyksen ensimmäisiksi vahtimestareiksi
valittiin tuolloin Rauha ja Kaarlo Metsä.
Toimintaa Opistokujalla
Ville Hänninen
(1862-1932)
Väsymätön puheenjohtaja, joka auttoi paljon yhdistystä taloudellisesti, mm. hankki
tontin Opistokujalta
edullisesti ja lahjoitti
rakennuspuut.
Seura- ja yhdistyksen muu toiminta vilkastui oman
kurkihirren alla. Pyhäkoulu käynnistyi vuonna 1927.
Opettajia oli 1940-luvulla 5 ja lapsia noin 30, 1950Talon 1. vahtimesluvulla heitä oli jo kaksinkertainen määrä. Ensimtareita olivat Rauha
ja Kaarlo Metsä. Täs- mäisiä pyhäkoulupäiviä pidettiin vuonna 1959.
Nuorisotyö alkoi 1950- luvulla, jolloin seuratila ansä Rauha Opistokujan pihalla lapsensa
nettiin nuorten käyttöön lauantaisin. Tätä hyväksi
kanssa.
havaittua käytäntöä noudatetaan edelleenkin. Juhannusseurat aloitettiin heti talon valmistuttua
vuonna 1928, jolloin käynnistyi kahvila- ja ravinRauhanyhdistyksen talo
tolatoiminta. Siitä vastasivat aluksi Edith Turpeivalmistuttuaan 1927. Taloa
nen, Ida Snellman ja Hilma Kuhno. Näistä seuolivat rakentamassa mm.
Nestor Blom, Joonas Oreroista muodostui pitkä perinne, kesän kohokohnius ja Rikhard Piilonen. *5
ta. Monet ulkopaikkakuntalaiset saapuivat kaukaakin. Perinne jatkui jonkin aikaa myös Taulumäellä Hankasalmen leirikeskuksen valmistumiseen 1982 asti.*6)
Vuonna 1945 käynnistyi apulähetys, jonka tarkoituksena oli järjestää
Juhannusseuravalmisteluissa
1920-luvun lopulla. Koria
sisälähetystä. Aluksi lähetyssaarnaajina toimivat Onni Elomaa ja Kustaa
kantaa Kaarlo Metsä, pyörää
Ahokas. Tämä sama työ jatkuu Keski-Suomen alueella edelleenkin.
pitävä on Johannes Turpeinen.
1960-luku toi runsaasti muutoksia, kaupungin väkimäärä oli vuodesta
1910 kasvanut kymmenkertaiseksi, esikaupunkialueita oli jo neljä, yhdistyksen jäsenmäärä oli kolminkertaistunut ja Jyväskylästä tuli Keski-Suomen pääkaupunki. Tämä merkitsi yhdistyksen toiminnassa muutoksia, mm. pyhäkoulupiirien siirtymistä
lähöihin. Uutena toimintana alkoivat
Keski-Suomen puhujien ja seurakuntavanhinten kokoukset Vilho Lampelan
suosituksen mukaan pappiseriseuran
Rauhanyhdistyksen talo OpistoLähetysmiehet Onni
jälkeen 1960-luvun alussa. * 7)
kujalla 1960-luvulla.
Elomaa (vas) ja Kustaa Ahokas. Ks kirja s.
100
3. OMASSA TALOSSA
TAULUMÄELLÄ 1974 ALKAEN
4
Talokauppa, juhlaa ja nykyinen
toimipaikka
1970-luvun alussa yhdistyksen jäsenmäärä oli kasvanut yli 350:n, siis niin
suureksi, että toiminta Opistokujalla
vaikeutui tilanahtaudessa. RakennusVasta valmistunut Taulumäen
liikkeet, etenkin Are Oy, kiinnostuivat
kokoontumistila oli silloisen
keskellä kaupunkia olevasta arvokkaas- vilkasliikenteisen ns. nelostien
ta tontista. Mistä seuraava paikka kovarrella Taulumäentie 7:ssä.
koontua? Mauri Tikkanen tunsi hyvin
Alkujaan rak.mest. Jaakob
Östmanin talo paloi Tauluoman alansa miehen, Arvo Reijun, joka
mäen kirkkopalon yhteydessä
oli perinyt alkujaan rakennusmestari Östmanin talon tädiltään vuonna
v. 1918. Östmanin suku Ame1966. Hän neuvotteli vaihtokauppaa Aatoksenkadun osakehuoneisrikasta rakennutti sen myöhemmin uudelleen, kauemmas
tosta, ja se onnistui! Yhdistys sai itselleen edullisen seurapaikan. Toikirkosta. Arvo Reiju peri tämitalo valmistui 10.2. 1974 ja vihkimisjuhlaa pidettiin 10.3. 1974.
män talon v.1966 *8) - Hilja
Vuonna 2008 maalaiskunta ja
Penttisen haast.
kaupunki yhtyivät suurkunnaksi, jolloin Taulumäen kirkosta tuli pääkirkko vuoden 2009 alusta. Ja edelleen Jyväskylän Rauhanyhdistys on vastapäätä kaupungin
nykyistä pääkirkkoa! * 9)
Lähteet: Mauri Kinnunen, Armon varassa 2011, SRK
*-merkityt muista lähteistä *1) Keski-Suomi 18.6.1879Ilmoitus: ”Täten saan kunniotettavalle yleisölle ilmoittaa,
Tämän päivän näkymä Hongikontie 1:n takaa
että olen muuttanut Flygtmanin taloon, jossa otan vastaan
katsottuna. Vasemmalla seuratalo ja taaempana
kaikkia ammattiini kuuluvia töitä.” E.G. Kuukkanen Taulumäen kirkko. Kuvannut: Tapio Kantola
Kuukkasen mahd. ensimmäinen lehti-ilmoitus KeskiSuomessa. 4.6.1881 E.G.Kuukkanen ilmoittaa tekevänsä
Saukon talossa suutarin töitä.- Ksml 22.10.1972: Suutari Kuukkasen oli maksettava velkansa isälleen
tilikirjojen mukaan 1879, 1881, 1882. - Mahdollisesti tästä syystä varsinaiset verotustiedot ilmestyvät vasta
1885. Ks kirja s.21. - Paikkakunnan muita suutareita: Otto Kuukkanen, Wille Hänninen, Otto Hokkanen,
Lindemanit, Wille ja Yrjö Snellman, Matti Kuppinen, Uuno Hautasaari, Alex Pietikäinen, Onni Rantanen,
Aarne Pulkkinen, Hantikainen, Paavo Myöhänen, J.V.Petander, - ”Suutariteologinen tiedekunta”, JKA Gh:
2/1-52, JyRyA G:2/12 *2) Ksml 22.10.1972 -Eriikka Kuukkanen, os Ristonen oli saanut Pietarissa emännältään, Natalia Kaschaworoffilta seuraneitinä olostaan lahjaksi upean hääpuvun. Se oli aitoa pietarilaista
muotia. Häät olivat 4.7.1877 Jyväskylässä, missä upea ja arvokas puku herätti erityistä huomiota. *3) Matti
Suon talo: Maalaiskunnan kirja 1977, Juha Lappalainen, s.132- kauppias Suon talosta tuli kuntatalo,
”Kuntala.” *4) Matti Suo asui jonkin aikaa myös Oittisen talossa, verotiedoissa hänet mainitaan
saarnaajana, JKA, Gh:2, 47-50, *5) JyRyA :H -Tilikirjat *6) Pms 19/12.5.1982, *7) JyRyA, B:11, 25.2.1961,
Pms 47/11.12.1963, *8) Östmanin talo: Hilja Penttisen haast. 24.3.2012, *9) http://fi.wikipedia.org/
wiki/Taulumäen_kirkko, Ksml 14.3.2008, 10.11.2008. - Kuvat: historiakirjasta, ym. Erityismaininta: Tekla
Nylundin kuvan on hankkinut Sirkka Tikkanen, Taulumäen nykyisen tilanteen on kuvannut Tapio Kantola.
Lyhenteet: JKA=Jyväskylän kaupungin arkisto, JyRyA=Jyväskylän Rauhanyhdistyksen arkisto,
Pms=Päivämies, Ksml=Keskisuomalainen. Koonnut PR