syyskuu 2012

Taustaksi
Loppuvuonna 2011 lupasin itselleni harjoitella
kirjoittamista. Päätin kirjoittaa vuoden 2012 jokaisena
päivänä muistiin jotakin itselleni tärkeää. Niin myös
tein. Vuodesta tuli yllättävä. Tämä ei ole päiväkirjani
kokonaisuudessaan, vaan valikoituja otteita.
TAMMIKUU 2012
Sunnuntai 1.1
Pakkanen oli kuorruttanut keveän huurun
pihan havuille. Tammikuun kylmässä valossa
vaelsimme meren rantoja. Merenpinta oli
laskenut niin, että pääsimme kiertämään
Jollaksenniemen ympäri. Kampasin koiran
turkin silkinpehmeäksi, hiilenmustaksi ja
kiiltäväksi.
Tarja Halosen viimeinen uudenvuodenpuhe sai minut liikuttumaan. Olen tavannut
hänet pari kertaa. Pidän hänen mutkattomuudestaan ja terävyydestään.
Tytär teki pizzaa. Minä unelmoin lumikelloista, kun luin puutarhajuttua kevään
ensimmäistä puutarhalehteä varten.
Maanantai 2.1.
Joulun alla hajonnut pesukone korjattiin.
Koneen taustaa pestessäni ajattelin Einovainaata, suurta berninpaimenkoirapersoonaa Varmasti koneen takana leijui senkin
karvoja.
Tiistai 3.1.
Vuoden ensimmäinen Koti ja keittiö meni
painoon. Tulin hyvälle mielelle tiimin osaamisesta. Illalla 45 minuutin cycling tuntui
rennolta ja helpolta. Pilates-tunnilla hallitsin
kakkostason liikkeen.
Keskiviikko 4.1.
Jonain päivänä kirjoitan tarinan Sata tapaa
olla lihava. Olen elävä esimerkki siitä, että
liikunta ei pidä hoikkana. Aion laihtua.
Hämmästyin, kun huomasin että miespresidenttiehdokkaista yksi ilmoitti lukevansa
naistenlehtiä ja New York Book Reviewia.
Perjantai 6.1.
Ajoimme Savoon. Asetuimme hotelliin joka
oli täynnä venäläisperheitä, koska emme
päässeet toiseen hotelliin, koska se oli täpötäynnä venäläisperheitä. Venäläiset vuodenvaihteen viettäjät tuovat tuloja savolaisille
yrityksille, mutta myös siivoamista, koska
venäläisdaamit menevät uimaan tukka lakassa ja kasvot meikissä.
Palokankaan hautausmaalla Leppävirralla
oli hyytävän kylmä. Sytytin kynttilät isän,
isovanhempien ja isän suvun haudoille.
Sunnuntai 8.1.
Kylpylähotellin ravintolasalissa tusinasisustuksen keskellä havaitsin Alvar Aallon
enkelinsiivet ja katossa messinkiset klassikkovalaisimet. Varkaudessa näkee Alvar Aallon perimää siellä ja täällä. Hän suunnitteli
Ahlströmin tehtaalle niin edustushuviloita
kuin työväen asuntojakin.
matkalla matosaaren suuntaan. okranvärinen kaislikko on kaunis lunta vasten.
Tiistai 10.1.
Guggenheim-päätös oli Helsinki-myönteinen. Ainakin tulee mielenkiintoinen
keskustelu, jos ei museota. Illan kruunasivat
täysikuu, pehmeä lumi ja iloinen koira.
Torstai 5.1.
Nautin tyttären poikaystävän valmistamaa
currya töissä ja mainostin asiaa laajasti.
Ilahduin uutisesta, että Risto Siilasmaasta
tulee Nokian hallituksen puheenjohtaja. Tapasin hänet, kun hän oli vetämäni Aikakauslehtien Päätoimittajat Ry:n vieraana.
-2-
TAMMIKUU 2012
Keskiviikko 11.1.
Luin hyvän jutun paikallislehdestä. Soisalon
Seudun päätoimittaja Eeva-Liisa Pennanen
oli tehnyt huolellista työtä kirjoittaessaan
pikkuveljestäni Matista, joka oli laulanut
jouluaaton messussa Leppävirralla, Engelin
suunnittelemassa kirkossa. Hän oli haastatellut veljeäni, laulunopettajaa ja vieläpä kahteen otteeseen, ennen ja jälkeen esityksen.
Olisinpa ollut kuulemassa hänen lauluaan!
Lauantai 14.1.
Narisevat tulppaanit, oranssit appelsiinit ja
kalatiskin made viestittävät, että talven selkä
taittuu kohta. Tänään huomasi jo, että päivä
pitenee. Olin kiltti äiti ja tein tyttären pyynnöstä mustikka-rahkatorttua.
Perjantai 20.1.
Työpaikan uudenvuodenjuhlien teemana oli
Tule sellaisena kuin et ole. Ajattelin tyytyä
käyttäytymään hillitysti ja arvokkaasti ja
puhua vähän. Lopulta kuritin tukan banaaninutturalle, väkersin vaaleansinisen
retrosilmämeikin. Työkaverini Tea lainasi
Marimekon pastellisävyisen, pitkähelmaisen
retromekon. Olin tosi oudon näköinen.
Sunnuntai 22.1.
Sunnuntai 15.1.
Pohdin uutista, joka oli minulle ainutlaatuisella tavalla merkittävä: 13.1.2012 ajoi karille
Italiassa loistoristeilijä Costa Concordia.
Lokakuussa 2009 matkustin sillä Savonasta Napolin, Palermon ja Tunisin kautta
Palmaan. Risteilijä oli täynnä neonvaloja, ja
ryhmämme eksyi aina matkalla ravintolaan.
Keskiviikkona 28.10.2009 laiva lähti
aamulla Tunisista. Matkapuhelinverkko
toimi sen hetken, että sisareni soitto saavutti
minut: isä oli kuollut. Sain lohtua matkakumppaneiltani. Heidän lähellään oli hyvä ja
turvallinen olla. Isän tuskat olivat poissa. Sairaan ihmisen matka päättyi hiljaa ikiuneen.
Tiistai 17.1.
Torstai 19.1.
SH´BAM + Yogalates. Konseptoiduilla jumppatunneilla on kummalliset nimet, mutta
nämä kaksi peräkkäin olivat fantastinen
yhdistelmä. Tulin paremmalle tuulelle.
Koti ja keittiössä tehdään kolme puutarhalehteä edellisvuoden kahden sijasta. Mietin,
että on hyvä olla töissä yrityksessä, joka
julkaisee uusia lehtiä eikä lopeta entisiä. Työkaveri kertoi kuulleensa, että joku iloitsi siitä,
että täällä tervehditään toisia ja nauretaan.
Oma pomoni, osaa lukea kaikki kasvojeni
ilmeet. Kysyin häneltä huolestuneena, osaavatko kaikki muutkin. Hän arveli, etteivät
osaa. Se on hyvä.
Presidentinvaalipäivän aamu hehkui vitivalkoisena uuden lumen ansiosta. Koira valitsi
ihan oman lenkin. Pidän sen aivoitusten
tutkimisesta ja seurailusta.
Pekka Haavisto haastaa Sauli Niinistön
toisella kierroksella.
Maanantai 23.1.
Uusi – ja hyvin kiinnostava – työprojekti
alkoi osaltani tilastojen lukemisella ja johtopäätöksien hahmottelulla.
Tiistai 24.1.
Muoto2012-raati kokoontui aamulla – inspiroivaa ja haastavaa. Iloitsin sisaruksistani.
Perjantai 27.1.
Kiitos Dobrila ja Tiinamaria! Edellinen on
kampaaja, jälkimmäinen meikkaaja. Ammattilaisten käsittelyssä oli hienoa olla ennen
illan juhlia Kööpenhaminassa. Ystäväni Kristiinan lainaama musta iltapuku oli kaunis.
Lauantai 28.1.
Kööpenhaminassa La Glacen jumalainen
suklaajuoma poltteli kitalakea. Visiitin päätti
lounas työkavereiden seurassa Nyhavnissa.
Illalla nautin pakkasillasta Hamletin kanssa.
-3-
HELMIKUU 2012
perjantai 3.2.
Helsingissä myllersi hurjin lumikeli vuosikausiin, ja me olimme lähdössä Savoon tyttären kanssa. Olimme neuvokkaita: teimme
U-käännöksen Lahdenväylälle mentäessä viimeisessä mahdollisessa risteyksessä, ajoimme Itäväylää vanhaa tietä Porvooseen, sieltä
Mäntsälään ja sitten moottoritielle. Nelostien
alku oli suljettu vielä, kun olimme Lahdessa.
Kymmenen kilometrin päässä rannikolta
hehkui kirkas talvipäivä. Matka Varkauteen
kesti yli viisi tuntia. Perillä kirpaisi -27 asteen
pakkanen. Tankissa oli arktista dieseliä ja
auto piuhassa. Onnekas päivä, lopulta.
laUANTAI 4.2.
meri lumoaa
jollaksen
perukoilla.
rakastan talven värejä.
Savossa oli hyytävä pakkanen, -32 astetta.
Kuvasin lapsuudenkotini maisemaa ja lempipuuni, tien vieressä kasvavan pihlajan. Äitini
kertoi, että puihin kertyvä huurre suojaa
niitä. Oli mukava tavata veljiäni ja heidän
perheitään.
suNNUNTAI 5.2.
Luin loppuun Walter Isaacssonin kirjoittaman elämäkerran Steve Jobsista, joka
menehtyi 5.10.2011. Apple ja Jobs miettivät
jo 1970-luvulla, että tietokone voisi olla
vihkon kokoinen ja että sinne voisi tallettaa
ruokareseptejä.
Harva visionääri on helppo ja joustava
ihminen. Silti neroja on vain muutama, ja
harva meistä pystyy mihinkään aivan yksin.
Jobsin uskomaton elämä vahvisti uskoani lahjakkuuteen ja intuitioon. Niitä pitää
kunnioittaa ja uskaltaa toimia myös sivupoluilla tai vastavirtaan, jotta voi tehdä jotakin
sellaista, joka vaikuttaa ihmisiin ja antaa
heille jotakin.
Sauli Niinistö valittiin Suomen presidentiksi. Jännät vaalit, kun voittajia ilmaantui
Niinistön lisäksi kaksi: Pekka Haavisto ja
Paavo Väyrynen.
keSKIVIIKKO 8.2.
Esineillä on joskus hyvä karma.
Ostin marraskuun alussa New Yorkista
Madison Avenuen sunnuntaisilta katumarkkinoilta mustat nahkahansikkaat 25 dollarilla. Tähän mennessä toinen käsine on ehtinyt
tippua monesti. Aina se on löytynyt. Tänään
hukkasin ja löysin toisen jälleen kerran.
Lounastapaamisessa auton avaimet tippuivat takin taskusta Sea Horsen loosiin. Sieltä
ne myös löytyivät.
toRSTAI 9.2.
Uusi lehti ehkä syntyy. Kasasimme palikoita
julkaisujohtajan kanssa. Kivaa työtä.
Suuresti varjelemani nahkahansikkaat
menettivät karmansa, jota pääsin kehumasta.
Toinen katosi kotimatkalla lopullisesti.
Illalla juttelimme ystäväni kanssa siitä, miten hienoa on olla terve ja pystyä liikkumaan
– hikisen SH´BAM-tunnin ja venyttävän
Yogalatesin jälkeen.
-4-
HELMIKUU 2012
suNNUNTAI 12.2.
Whitney Houston on kuollut. Muistelin
rantapolulla pietarilaisen lähiön toria hikisenä kesäkuun päivänä 1994. Haastattelin
muun muassa sukellusveneinsinööriä, joka
oli päätynyt uudessa markkinataloudessa
juustokauppiaaksi. Ämyreistä raikui säröillen
Whitney Houstonin ääni: I Will Always Love
You. Yhdistelmä oli niin kummallinen ja vastakohtainen, että se on liimautunut mieleeni.
tiistai 14.2.
Oli pimeää, kun lähdimme ulos Hamletin
kanssa, valoisaa, kun palasimme. Valo tuli
ennen puolta kahdeksaa. Rakastan tätä, pitenevän päivän aikaa.
Mietin, ketkä meistä kuuluvat ei-sukupolveen. Elämme rajoitusten, emme mahdollisuuksien kautta. Niin meidät ehkä kasvatettiin. Osa nujerrettiin, vähintään sovitettiin
rooleihin. Yhtä lailla miehet kuin naiset. Toki
”ei” voi tarkoittaa myös turvallisuutta. Silloin
ei oteta riskejä. Silloin valittaminen ja moite
ovat turvallisempia kuin kehu tai kiitos.
jettaja: iloisia, ystävällisiä ja tervehtiväisiä.
Luin Helsingin Sanomista, että koira auttaa
meitä korkean moraaliobjektin muodossa. Se
opettaa, millaista on elää ilon kautta.
”Koira on suuri moraalinen opinkappale
ihmiselle, kuinka liittoutua ja menestyä maailmassa hyödyntämällä elämäniloa.”, kirjoitti
mainonnan suunnittelija Jaakko Veijola
Kiitos Eino, rakas, edesmennyt arvokkuus! Kiitos Hamlet, jonka kanssa olen juuri
lähdössä ulos!
lauantai 18.2.
Teimme Hamletin kanssa pitkän lenkin meren jään rikkumatonta lumipeitettä ihaillen.
Annoin sen juosta vapaana – ja se rakasti
sitä. En uskaltanut kertoa kotona.
Vietimme ihanan päivän kotona. Siivomaisema leppävirran sillalta
hurjan komeana talvipäivänä.
keskiviikko 15.2.
Illalla ajattelin petoksen anatomiaa. Kun
haluaa valtaa, haluaa sitä millä keinoilla
hyvänsä. Petoksen työkalut ovat vaikeneminen, salailu, kaksinaamaisuus, hyisen katseen
säestämät hymy ja kiitos.
torstai 16.2.
Olin mukana innostavassa palaverissa, jossa suunniteltiin uutta projektia. Palaanko
vielä juurilleni, yleisjournalismiin?
Mietin päätoimittajan vastuita sekä lain
että eettistä koodistoa valvovan Julkisen
Sanan Neuvoston edessä. Niiden kanssa
painiskellaan arjessa taajaan.
perjantai 17.2
Ajoin viikon aikana kaksi kertaa bussilla 85.
Kumpaakin kyytiä ajoi maahanmuuttajakul-
-5-
HELMIKUU 2012
simme vähän, ja kiitin jälleen James Dysonia
pölynimurista. Sävelsin laskiaissunnuntain
jälkiruoan: manteli-suklaakääretortun,
jonka täytin Valion maustetulla valkosuklaalimerahkalla sekoitettuna kermavaahtoon ja
tädin omenasoseella. Huomenna maistetaan.
sunnuntai 19.2.
Valtaisa lumipyry. Käytin etuoikeuttani
lehdentekijänä ja valmistin Koti ja keittiön
pääsiäisnumeron saltimboccabroilerin ja
melonisalaatin muunnelman.
Luin HS:sta lentoemäntätuttumme Helenan Bollywood-videosta. Tutustuin häneen
1993 Pirkkolan jäähallissa, kun tyttäremme
luistelivat samassa seurassa ja joukkueessa
vuoteen 2005. Mahtava tyyppi!
lauantai 25.2.
Rakastan lauantaiaamuja: ei herätyskelloa, ei
minuuttiaikataulua kokouksineen ja työlistoineen ja vielä edessä sunnuntai.
Hamlet-koira tunnistaa lauantait ja valitsee
pitkän lenkin. Kohtasimme kevättalven kimmeltävän aamun: pieni kerros puhdasta, vitivalkoista lunta, hetki hetkeltä pilvettömämmäksi muuttunut taivas, talitinttien sirkutus
ja palokärki nakuttamassa puuta vasten.
sunnuntai 26.2.
maanantai 20.2.
Maaliskuun Koti ja keittiö tuli painosta.
Aurinkoinen keltainen toistui läpi lehden –
ihan kuin olisimme suunnitelleet koko jutun.
Emme olleet. Onko siis niin, että parhaat
oivallukset syntyvät vaistonvaraisesti?
tiistai 21.2.
Päivästä henki kevät: tienpinnat kuivat ja
sulat, aurinko tähditti hankia.
Mietin käsitettä crowd sourcing. Sillä elämöiminen tuntuu kuin tarjoaisi vanhaa viiniä uudessa leilissä. Eikö kaikkien medioiden
tulisi kuunnella yleisöään? Jokainen viisas ja
menestynyt brändi on aina käyttänyt hyväksi
lukijoidensa tietoa ja mielipiteitä, aistinut
ja kuunnellut heidän ääntään. Ilman tätä ei
yksinkertaisesti voi onnistua.
maanantai 27.2.
Laskiaistiistai lumipyryssä. Katsoimme
tyttären kanssa elokuvan Piiat. Se perustuu
Kathryn Stockettin omaelämäkerralliseen
romaaniin. Kirja on sävykkäämpi ja täyteläisempi. Elokuva oli kyllä hyvä ja koskettava.
keskiviikko 22.2.
Kevättalven valo on euforinen. Fantastinen
työkaverini Jutta täytti vuosia ja tarjosi fantastista suklaakakkua.
perjantai 24.2.
täsmällistä, mikä on etu asiakasruuhkassa.
Jonotin Itäkeskuksen poliisiasemalla tunnin
ja vartin passihakemusta varten. Jonotusnumero tuntui olevan valovuosien päässä,
mutta kärsimättömiä oli niin paljon, että
onnistuin! Pääsin tiskiltä, kun kello oli 16.10,
ja asiakaspalvelu sulkeutui klo 16.15. Palvelu
oli asiallista, ystävällistä – sekä nopeaa ja
Tunsin itseni tehokkaaksi töissä ja etenkin
kotona: hain tyttären töistä, kävimme ruokakaupassa, videovuokraamossa ja apteekissa,
purin ruokakassit, veimme tyttären kanssa
koiran tunniksi ulos, tein mango-korianteripaprikakanaa, vein täpötäydet komposti- ja
muutkin roskat, hain lähikaupasta piimää
ja tuoremehua, koska olin harmillisesti
unohtanut nämä toiveet, vaikka minulle ei
mielestäni ollut mitään tällaista ilmoitettu kun kauppalistan perään kyselin, ajoin
eläinlääkäriasemalle ostamaan koiralle
lemmentuskia helpottavaa hormonilääkettä,
jota ei ollut paikan päällä vaan resepti meni
apteekkiin, ajoin takaisin kotiin, tyhjensin
tiskikoneen ja täytin sen uudelleen, autoin
tytärtä maksamaan Azerbaizhanin viisumin
ja kirjoitin tämän.
Nyt kello on 22.30. Aion lukea romaania,
-6-
MAALISKUU 2012
joka kertoo sisustamisesta.
itsetuntoinen, konstailematon – ja hauska.
Suomen uusi presidentti astui virkaansa.
tiistai 28.2.
Helsingin Sanomat ilmoitti siirtyvänsä vuodenvaihteessa broadsheet-formaatista tabloidiin. Muuttuuko tabloidin merkitys tämän
myötä? Tabloidihan on tarkoittanut sensaatiolehteä. HS:n etusivu myydään edleeen
ilmoituksille. Tässä on ristiriita: laatujournalismin hehkuttaja antaa paraatipaikkansa
muulle kuin laatujournalismilleen.
Helsinkiin tuli taas lunta. Lähiöelämässä se
tarkoittaa valkoista kauneutta, auraamattomia katuja ja lumessa tarpomista. Liikenteessä se merkitsee sekasotkua ja loskaa.
Keskiviikko 29.2.
Johanna Korhosen kolumni karkauspäivän
Hesarissa ilahdutti. Hän kirjoitti siitä, miten
sivistymättömyys on tänä päivänä sallittua,
melkeinpä hyve. Hänkin on tavannut suomalaisia, joista ei uskoisi, että he ovat käyneet
yhdeksän vuotta peruskoulua.
Lisäisin historiattomuuden. Omissa hommissani huomaan useinkin, miten erityisesti
verkon lumoissa olevat henkilöt kuvittelevat,
että ytimekäs ja iskevä kirjoittaminen on
keksitty hakukoneita varten.
Väärin! Uutisia kirjoitettiin päälausein
jo sukupolvia ennen kuin diginatiivit olivat
syntyneet. Siis: kuka, mitä, missä, milloin,
mitä teki, miksi ja mitä siitä seurasi? Tämä
tehtiin millilleen määriteltyyn mittaan ennen
ensimmäistäkään tietokonetta ja sovellusta.
toRSTAI 1.3.
Aamussa oli kevään lupaus. Jää ja lumi
ritisivät rapsakasti tossun alla. Maaliskuu oli
tämmöinen myös 25 vuotta sitten, kun olin
viimeisilläni raskaana. Muistosta tulee kiitollinen ja haikeakin olo. Tytär on jo aikuinen.
Tapasin muotoilija Harri Koskisen
Muoto2012-palkintoehdokkuuden merkeissä. Fanitin häntä tämän tapaamisen jälkeen
entistä enemmän: omistautunut asialleen,
peRJANTAI 2.3.
1. Noudin passini Itäkeskuksen poliisiasemalta. Jonotusaika: 5 minuuttia.
2. Hamlet-koiramme verinäyte oli puhdas,
eli tulehdukseen annettu antibiootti tehosi.
3. Tapasin eläinlääkäriasemalla Hannun,
joka hoiti Eino-vainaata monta vuotta. Hän
on hyvä eläinlääkäri.
4. Satuin vapaapäivänäni käymään työpaikalla: viilasimme kannen ja järjestimme
PagePlannerin odottamaan ensi viikkoa.
5. Ruokakaupan eteisessä tapasin poikamme entisen jalkapallokaverin, joka opiskelee
toiveammattiinsa. Oli kivaa nähdä nuori
mies, jonka elämä on mallillaan.
6. Hamlet oli hirmuisen tyytyväinen saatuaan minut kotiin varhain päivällä.
7. Ilahduin journalismista kaksi kertaa.
Aamulla kuuntelin Ylen Aikaisen jutun siitä, miten taloyhtiöiden kannattaisi kirjoittaa
muuttajille opas talon tavoista.
Hesarista luin Ville Similän jutun Iranin
vaaleista. Reportaasiin oli kiedottu faktaa ja
näkökulmaa. Se osoitti taas, miten klassinen
kerrontamuoto toimii, kun toimittaja osaa.
lAUANTAI 3.3.
Luin pääkirjoituskirjallisuutta, jonka olin
hankkinut toimitusjohtaja Paulin Twiitin ansiosta. ”It´s not just the room. A room is not
just a room. A room is a manifestation of a
state of mind, the product of an intelligence.
Either conscious – or unconscious. We make
our rooms, and then our rooms make us.”
Säveltäjä Oskar Will Wilesin kirjassa Care of
Wooden Floors, sivu 34.
Siivosin keittiön tuotanto-osaston ja olin
tyytyväinen työhöni. Sen jälkeen ryhdyin
etsimään täydellisen suklaatortun ohjetta.
suNNUNTAI 4.3.
Hamlet elää valon mukaan. Se tulee herät-
-7-
MAALISKUU 2012
tämään, kun päivä valkenee. Ihailin sen
vastakammattua turkkia, joka kiilteli kilpaa
keväthankiaisten kanssa. Sininen DKNYneuleeni lähti juuri vastaanottamaan konferenssivieraita lentokentälle – tyttären yllä.
Tein hyvää lasagnea. Salaisuudet: punaviiniä ja pikkuisen balsamicoa, liedellä puolitoista tuntia hautumassa. Paljon valkokastiketta ja parmesaania, kokojyvälasagnelevyjä.
Muistin elämänohjeen: Tee työtä niiden
asioiden puolesta joihin voit vaikuttaa. Älä
huolehdi sellaisesta johon et voi vaikuttaa.
Venäjän vaaleissa voitti Vladimir Putin. En
tiedä, onko se hyvä uutinen.
Kävin Lyngbyssä tapaamassa suomalaissyntyistä Tua Jonassonia, joka pitää siellä
vintage-kauppaa joen rannalla, vanhaa
myllyä vastapäätä. Viehättävä pieni paikka, ja
kevät jo kohisi. Kaduilla oli kasapäin kaupan
sipulikasveja ja orvokkeja. Krookukset olivat
nupulla nurmikolla!
Illalla ylpeys kävi lankeemuksen edellä.
Sotkin Vestervoldgaden ja Vesterbrograden
– eli kävelin jälkimmäistä yli 2,5 kilometriä
väärään suuntaan matkalla Mustaan Timanttiin ja ravintola Sören K:hon (nimetty Sören
Kierkekaardin mukaan, tietenkin).
maANANTAI 5.3.
Arne Jacobsen osasi suunnitella kauniita,
istuttavia tuoleja, mutta hanoissa hän ei ollut
parhaimmillaan. Aamun aivovoimistelusta
kävi, kun yritin saada hotellihuoneen suihkun päälle. Se onnistui lopulta.
Matkustin nostalgisen reitin junalla Kööpenhaminasta Helsingörin kautta Helsingborgiin, sen interrailin pätkän, jonka aikana
saavuttiin Eurooppaan ja poistuttiin sieltä.
Nuoruuden ja vapauden (illuusion) muistot
piirtyivät Helsingörin siluetissa.
Opin koulutuksessa että olen motivoiva
ohjaaja. Näen ongelmat vain ratkaisemista
varten ja nautin riskeistä, jopa vaaran hajusta. Raportti löysi myös haavoittuvan osani.
C.G. Jung on tämän Insightin perusta. Siksi
luotan siihen, mutta tulkinnat voisivat olla
vivahteikkaampia ja syvällisempiä.
tiISTAI 6.3.
Tanskassa – pienen mittakaavan suureellisessa maassa – on hyvä nähdä pikkukaupunki.
keSKIVIIKKO 7.3.
TALVELLA 2012
lunta riitti
kuorruttamaan
kotiraittini
puut valkoiseen
pitsiin.
-8-
MAALISKUU 2012
Kööpenhaminassa Eurooppa odotti
katukahviloineen, värikkäine ihmisineen ja
paikkana olla tuntematon, yhdessä ja yksin.
käriksi tiramisu-suklaakakku, joka yhdistää
synttärisankarin suosikit, suklaakakun ja tiramisun. Tulos: suklaakakku ja tiramisu ovat
erikseen parempia kuin tämä yhdistelmä.
toRSTAI 8.3.
Kansainvälisenä naistenpäivänä 25 vuotta
sitten lähdin illalla noin klo 19 kohti Kätilöopistoa synnyttämään esikoistani. Ajoimme
auringonlaskua kohti vanhalla Madzalla, ja
meitä jännitti. Päivä oli samanlainen kuin tänään: lempeä pakkanen ja kaunis ilma. Illalla
paistoi täysikuu tummansiniseltä taivaalta.
peRJANTAI 9.3.
Kello 00.38 vuonna 1987 syntyi tytär. Tänään
hän täytti 25 vuotta. MSc, Security Studies,
University College London.
Etsin gaalamekkoa ja tunsin itseni jättiläiseksi. Rahaa säästyi, kun en ostanut mitään.
laUANTAI 10.3.
Mahtava ei-liukas aamulenkki Hamletin
kanssa Aittasaaressa. Sen jälkeen minuuttilauantai: ruokakauppa, provencelaiset
lihapullat arrabiatakastikkeessa, tyttären
syntymäpäivän eli tiramisu-suklaakakun valmistaminen, koira ulos, suihkuun, fööniin,
meikkiin, hakemaan vanha ystävä ja illaksi
kylään toisten ystävien luo.
Huh – siihen asti kun istuimme tunnelmallisen, vanhan kaupunkiasunnon syliin;
emännän verhoilemiin tuoleihin, ihaillen
kirjakavalkadia ja suloista koiraa. Jälleen
kerran nautimme ihanaa ruokaa, kookoschilkastikkeessa uinutta kanaa, ja opin uuden
mausteen, venäläisen atsika-chilitahnan.
suNNUNTAI 11.3.
Aamulenkillä meren rannalla Hamletin
kanssa näin ensimmäiset pajunkissat. Kevät!
Tyttären syntymäpäiväateria: alkuruoaksi
ginigraavattu siikatartar lehtipersiljan, tillin,
limen, saaristolaisleivän ja rucolan kera, pääruokana (sankarin toiveesta) sisäfileepihvi,
valkosipulivoi ja valkosipuliperunat, jälk-
keSKIVIIKKO 14.3.
Niitä päivä, joista jäävät mieleen päällimmäisenä kello ja aikataulu. Koti ja keittiön huhtikuun numero valmistui ja lähti kirjapainoon.
Julkisen Sanan Neuvoston kokouksessa
Maria-viihdeohjelma (haastateltuna sarjamurhaaja Aino Nykopp-Koski) herätti
keskustelua viihteen etiikasta. Mietimme
neuvoston viisaan jäsenen, Iltalehden Juha
Keskisen kanssa, miten vakavatkin asiat
muuttuvat viihdehötöksi. Myös uutisjournalismi on saanut kohuotsikot ja uhoavan
kirjoitustyylin. Hämmentävästi tätä esiintyy
maakuntalehdissä. Iltapäivälehdet ja Seiska
hoitavat kohujutut asiallisemmin. Keskinen
totesi, että heillä on harjoiteltu enemmän.
toRSTAI 15.3.
Jugaa = keksi ehkä väliaikainen, toimiva ja
edullinen ratkaisu. Sana on hindin kieltä. Hitaan vuosikymmenen kasvun slogan. Sitä voi
kutsua selviytymiseksi ja neuvokkuudeksi.
peRJANTAI 16.3.
340 ajokilometrin jälkeen olin äitini luona
Leppävirralla. Yritin lukea Venla Hiidensalon
Mediahuoraa. Ahdistava, kyyninen kirja.
laUANTAI 17.3.
Hautausmaalla veimme isälle ruukullisen
keltaisia narsisseja; sinnikkäitä kukkia vahvalle miehelle. Pikkuveljen luona oli leppoisa
tunnelma. Tarmokas tätini, 83 v, oli valmistanut kaalilaatikkoa, lettivehnästä, kakkua, salaattia ja piimärieskaa. Paljon hyvää ruokaa!
suNNUNTAI 18.3.
”On se ihmeellinen tuo aurinko, kun se jaksaa paistaa kaikkialle maailmaan.” Näin totesi
äitini aamulla.
-9-
MAALISKUU 2012
Varkauden Tarmon satavuotisjuhlanäytöksessä liikkui suuria tunteita. Inkerin kummitäti jätti ohjaajantyönsä kymmenen vuoden
jälkeen ja oli oikeutetusti näytöksen juhlituin
henkilö. Liikutuin kovin.
Tyttärenikin esiintyi. Yllään hänellä oli
Marigold IceUnityn vuoden 2004 vapaaohjelman kilpailupuku. Ompelin sen helmaan
MM-kisoja edeltävän viikon aikana 274
paljettia, yksitellen, kolme solmua sitoen.
Puku yllään hän juhli maailmanmestaruutta
Zagrebin kevätillassa huhtikuun alussa 2004.
maANANTAI 19.3.
Olin toivottoman ryytynyt ja aika kiukkuinen koko päivän. Maalla käyminen on
minuuttiohjelmineen sellainen rutistus, että
sen jälkeen tarvitsisi palautumispäivän
Huhtikuun Koti ja keittiö tuli kirjapainosta. Siinä on osia, jotka edustavat erinomaista
journalistista työtä millä tahansa mittarilla
katsottuna, kuten Muoto2012-ehdokkaiden
esittely, joka toteutettiin ryhmäsuorituksena.
tuoksu; siinä on raikkautta, lämpöä, kosteaa,
virvoittavaa tuulta.
laUANTAI 24.3.
Näin ensimmäiset lumikellot. Kerttu-sisareni
täytti 50 vuotta. Meistä kolmesta sisaresta
hän on nuorin, ketterin, positiivisin ja kiharatukkaisin.
keSKIVIIKKO 28.3.
Katsoin kutsuvierasnäytännössä presidentti
Tarja Halosen viimeisestä presidenttivuodesta kertovan dokumentin Rouva Tasavallan
presidentti, ohjaus Aleksi Bardy.
tiISTAI 20.3.
Vietän lomapäivää. Hamlet makaa keittiön
pöydän alla tyytyväisenä. Pesukone laulaa,
tiskikone laulaa. En jaksaisi tehdä mitään.
keSKIVIIKKO 21.3.
Bonnierin journalistipalkintogaala. Ystäväni Kristiina lainasi marimekon. Dobrila
teki tyyliin sopivan kampauksen ja Muru
meikin. Pöytäni emäntänä oli MTV3:n Merja
Sundström. Ensimmäisenä opiskelusyksynä,
1975, asuimme samassa solussa Peltolammin
opiskelija-asuntolassa Tampereella. Merja oli
ollut jo kesän töissä Mikkelin alueradiossa.
Ihailin hänen varmuuttaan.
peRJANTAI 23.3.
Herttoniemessä oli lämmintä +9 astetta,
Jollaksessa +8. Harvinaista tähän aikaan
vuodesta. Lumi hupenee silmissä. Pälvet
pilkottavat. Vielä illalla pyöri ilmassa kevään
- 10 -
Tyttäreni
INkeri näytöksen jälkeen
Varkaudessa,
yllään puku
jossa hän luisteli MM-kultaa
Marigold
IceUnityssä
2004.
Inkeri ja isotäti, 84-vuotias
tarmonpesä.
MAALIS-HUHTIKUU 2012
Bonnierin
journalistipalkintogaalassa pöytääni emännöi
MTV3:n toimittaja Merja
Sundström.
Asuimme samassa solussa
peltolammin
opiskelijaasuntolassa
syksyllä 1975.
Trankov ja Tatiana Volosozhar esittivät käsittämättömän vapaaohjelman. Musta joutsen
sai kyyneliin. Katsoin sen RAI:n kanavalta
YouTubesta, ja italialainen selostaja luonnehti luistelua ihmeeksi.
HUHTIKUU
suNNUNTAI 1.4.
Lankesin (tyttären avustuksella) lasten
kaverin aprillipilaan. Pojat ovat kehittäneet
Scoopinion-nimisen palvelun ja uutisoivat,
että Murdoch ja Seiska ovat ostaneet sen.
Tavallaan se on mahdollista. Mikä tahansa
kustantaja antaisi paljon tehdäkseen verkosta
rahasammon. Sen sijaan tänä päivänä verkko
vie asiakkaita maksulliselta sisällöltä.
Minä ja vuosi
vuodelta
rakkaammat,
viisaat ja
hauskat
pikkusiskoni,
eeva ja kerttu,
kertun 50-vuotispäivänä.
maAANANTAI 2.4.
Olin hermostunut ja stressaantunut. Hukkasin auton avaimen. En tajua, mihin ja milloin. En löytänyt sitä illallakaan, kun kävin
hakemassa auton toisella avaimella.
tiISTAI 3.4.
Dokumentti pääsi lähelle presidenttiä ihmisenä. Sen voima oli yksityiskohdissa, jotka
koskettivat ja huvittivat, mutta toivat esiin
myös särön, kipakan ja vallankäytöllisen
puolen. Halonen on tilannekomiikan taituri.
toRSTAI 29.3.
Aamulla istuin Santahaminan ampumista
pelänneen koiran kanssa sylitysten ja editoin
juttuja. 45 kiloa berninpaimenkoiraa, läppäri
ja puhelin – vaikea yhdistelmä!
Illalla sävähdytti kevät. Ilma ei muulloin
ole samanlaista, kuin vastapestyä pyykkiä
tuulessa kuivumassa. Niin kuin ilmallakin
olisi pesuaine.
laUANTAI 31.3.
Taitoluistelun MM-kisoissa Venäjän Maxim
Aamulla sain ilahduttavan puhelinsoiton
työpaikkakorttelini huoltomieheltä. Auton
avain oli tuotu hänelle. Olin pudottanut sen
heti aamulla matkalla autotallista rengasliikkeeseen. Hyvin helpottava uutinen!
Olin mukana kotikuvauksissa Sipoossa.
Miten paljon hauskempi tuo koti oli elävänä kuin kuvissa! Kerroksellisuus ja lämpö
tulivat esille aivan uudella tavalla. Oli myös
ilo seurata taitavan sisustustoimittaja Mian ja
kuvaaja Kirsi-Marjan yhteistyötä.
keSKIVIIKKO 4.4.
Kaksi hyvää ystävääni täytti vuosia. Luin
illalla japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin Norwegian Woodia. Hänellä taianomainen tapa kirjoittaa.
toRSTAI 5.4.
Kiirastorstai eli siivous- ja kauppapäivä.
- 11 -
HUHTIKUU 2012
Aamulla Santahaminan salmessa lainehti
vapaata vettä. Rannan puolella oli vielä jäätä.
Sarvastonlahti on umpijäässä. Santahaminassa ammuttiin, ja koira kiipesi syliini keittiössä. Se pelkää ampumista ja uikuttaa.
Cycling ja venyttely. Olen ihan tattis ja
menen nukkumaan Hamletin kanssa.
peRJANTAI .6.4.
Vuonna 1999 Folio-kongressissa New Yorkissa ennustettiin, että yksityisten ihmisten
paikannuspalvelut mullistavat mediaa ja
mainontaa. Niin ei ehkä käynyt, mutta ubiikkiyhteiskunta on toteutettavissa – jos haluaa.
Ihmiset ilmoittavat olevansa Helsingissä tai
puutarhakaupassa.
tiISTAI 10.4.
Luin The Guardianin haastattelun Aki Kaurismäestä. Sen jossa hän sanoi, että rikkain
prosentti maailman ihmisistä pitäisi tappaa.
Haastattelu oli tehty neljältä iltapäivällä, ja
ohjaaja oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta.
Olin 1976 tiedotusopin opiskelijoiden
opintoneuvoja, kun Aki tuli opiskelemaan,
seisoi tuikeana edessäni ja sanoi: ”Neuvo nyt
sitten.”
Paljon on aikaa mennyt ja paljon tapahtunut niiden päivien jälkeen.
Muoto2012-raadin kokouksessa oli ilo kuunnella sivistyneitä, näkemyksellisiä ja suorapuheisia raatilaisia. Palkinnot päätettiin hyvässä
ja varsin iloisessa yhteisymmärryksessä.
Nämä ovat työn tähtihetkiä: saa olla itseään
viisaampien seurassa ja oppia heiltä.
laUANTAI 7.4.
Siskonpoika täytti 24 vuotta. Muistan päivän,
kun hän syntyi, 13.4.1988. Sain tiedon hänen
syntymästään hotellihuoneeseen Moskovaan.
Olin Seuran toimittajana haastattelemassa
lastenkirjailija Eduard Uspenskia. Olimme
kirjailija Hannu Mäkelän kautta saaneet
yhteyden ihailemaani kirjailijaan. Tapasin ihmisen, joka mullisti omien lasteni maailmaa.
Molemmat osasivat ulkoa kirjan Fedja-setä,
kissa ja koira.
Sain häneltä kirjaan venäjänkielisen omistuskirjoituksen, jossa kuulemma lukee Kauniin äidin kauniille tyttärelle. Tuo tytär pystyy
lukemaan tekstin, koska hän osaa venäjää.
Myöhemmin Mäkelä kertoi jutustamme
kauniisti Uspenski-elämäkerrassaan.
Käytin 256 euroa viiden hengen pääsiäisruokiin ja nuorison lukuisiin virvoitusjuomiin.
Tein mieheni pyynnöstä sacherin etukäteissynttärikakuksi sunnuntaiksi.
Norwegian Woodia lukiessani yritin muistella samannimistä laulua, mutta päässäni soi
jostain kumman syystä Scarborough Fair.
suNNUNTAI 8.4.
Teimme, Hamlet, R ja minä, pitkän lenkin
kuulaassa aamussa Laajasalon uimarannalle
asti ja palasimme palloilukenttien halki. Niin
nostalgista! Kohta olemme asuneet näillä
nurkilla 24 vuotta. Koira oli villillä päällä.
Nyt se letkottaa keittiön lattialla hyvin tyytyväisenä ja raukeana.
Ruoka: parsaa ja ilmakuivattua kinkkua,
savipadassa, punaviinissä haudutettua burgundinpataa, riisiä ja salaattia ja jälkiruoaksi
sacherkakkua. (Onnistuin leikkaamaan
kakkupohjan neljään osaan.)
keSKIVIIKKO 11.4.
Mieheni täytti 56 vuotta. Syntynyt vuonna
56, vuosia saman verran. Hän laskee aikaa
eläkkeelle. Minä lasken kiloja.
peRJANTAI 13.4.
laUANTAI 14.4.
Päivän aikana yksi lapsi lensi maailmalle ja
toinen lensi sieltä kotiin. Tytär on matkalla
Bakuun töihin Euroopan Unionin delegaatioon. Kone on juuri laskeutunut Istanbuliin.
Samaan aikaan Finavian sivu näyttää, että
- 12 -
HUHTIKUU 2012
Hamlet
haluaa
pelata jalkapalloa,
emäntä
tehdä
pihahommia.
pojan lento Wienistä on laskeutunut Helsinkiin. Seuraan verkossa tyttären lentomatkaa.
suNNUNTAI 15.4.
Viime yö meni tyttären matkaviestejä odotellessa. On levollinen tunne siitä, että hän saa
asua suomalaisen EU-virkamiehen vierashuoneessa jakson, jonka hän viettää Bakussa.
Lähden Hamletin kanssa siivoamaan
pihaa. Aurinko paistaa. Sohvalla on formulakatsomo. Tytär lähtee kiertoajelulle Bakussa.
maANANTAI 16.4.
Töissä hyvä peruspäivä. Kollegani tekevät
erinomaista työtä. Illalla olin viiniraadin
vieraana. Maistoimme 21 viiniä kesän tuplanumeroon. Melkoinen setti. Ihailen aina raatilaisten asiantuntemusta ja omistautumista
asialleen. Opin joka kerta uutta ja tajuan,
miten paljon on opittavaa.
tiISTAI 17.4.
Jäät lähtivät Sarvastonlahdesta. Aamulla meri
oli jäässä, illansuussa kotiin ajaessani huomasin vapaan veden. Päivällä messusin hitaan
Koti ja keittiön puolesta. Uskon evoluutioon,
en revoluutioon. Uskon tekemiseen, en suuriin, abstrakteihin puheisiin.
toRSTAI 19.4.
Kävin tapaamassa Anu Leinosta, joka suunnittelee pukuni Muoto2012-gaalaan. Luottamus syntyi heti. Lisäksi ihailin Kruununhaan
sisäpihan salaisuutta.
peRJANTAI 20.4.
Lämpötila +3, vettä sataa, tuuli piiskaa puiden paljaita runkoja. Maisema on kalvas kuin
lokakuussa. Tämän keskellä uimarannalle
toiveikkaasti salkoon nostettu lippu viestittää
optimismia.
laUANTAI 21.4.
Aamulla korkkasin pyörän viemällä sen
huoltoon Itäkeskukseen. Neljä astetta kyl-
mää. Varpaat ja sormet palelivat matkalla.
Iltapäivällä saapui kuin uusi vuodenaika:
kesän lupaus. Istutimme Hamletin kanssa
muurikellon, orvokkeja ja hortensian pääkirjoituskuvauksiin. Leikkasin portinpielen
ruusupensaan ja syreenin.
Viljelylaatikoista nousee kasveja, mutta
ruukkuihin istuttamani sipulikukat ovat
mädäntyneet talven aikana. Pöh!
suNNUNTAI 22.4.
Ihana, aurinkoinen kevätpäivä. Lämmintä 11
astetta. Formulakilpailu määräsi lounasajan.
Tarjolla oli uunissa paahdettua parsaa, mummon salaattikastiketta, juusto-tillitäytteisiä,
ruiskorppujauhoissa leivitettyjä silakkapihvejä ja muusia.
Ollessani jumpassa ja miesten katsoessa
formulakilpailuaan Hamlet varasti folion alta
liedeltä lapsisuojan takaa melkein kaikki täh-
- 13 -
HUHTI-TOUKOKUU 2012
teeksi jääneet silakkapihvit. Mies kertoi, että
keittiössä oli aivan hiljaista. Niinhän aina on,
kun lapset – tai koirat – tekevät kolttosiaan.
keSKIVIIKKO 25.4.
Kehityskeskustelujen päivä. Hyvä kehityskeskustelulomake ja asioiden kirjaaminen
auttavat paljon. Struktuuri on kuin kolmas
osapuoli, joka rauhoittaa ja neutralisoi.
Näin kevään ensimmäiset valkovuokot.
ToRSTAI 26.4.
Seiskan juhlat. Kollega kysyi, mistä haaveilen
urallani. En osannut vastata. Haaveeni eivät
liity uraan ja työhön muuten kuin että toivon
pysyväni terveenä ja työkykyisenä. Pidän
journalismin käsityöstä ja strukturoinnista.
Isot haaveeni liittyvät arkeen ja rakkaisiin
ihmisiini, että ne asiat olisivat kunnossa.
peRJANTAI 27.4.
Illalla aloin katsoa miehen ostamaa etukäteisäitienpäivälahjaa, Carlos Sauran Carmenia,
joka teki vuonna 1983 minuun valtavan
vaikutuksen. Nyt nukahdin ennen loppua.
laUANTAI 28.4.
Aamulla hain pyörän huollosta. Parsapäivä
taas. Jaksan syödä sitä, mies on jo kyllästynyt.
Koirapuistossa oivalsin, että äidin kaipaaman nuoruudenystävän osoite voi olla vaikka
palvelutalo tai hoivakoti. Osui! Löysin hänen
sijaintinsa ja puhuin hänen tyttärensä kanssa.
suNNUNTAI 29.4.
Kylvimme tillin ja kehäkukan siemeniä,
Hamlet ja minä. Kalkitsin maan. Haravoin
takapihan ja siivosin takaterassin. Ruoaksi
laitoin pääsiäislampaasta jääneistä fileistä
punaviini-juures-lammaspataa. Nyt kohti
zumbaa ja bodybalancea, fillarilla!
maANANTAI 30.4.
Vappuaattona pyöräilin töihin ensi kertaa
- 14 -
viljelylaatikon
perunanarsissit ja tulppaanit ja
muutkin
kukat palkitsivat
pitkään.
tänä vuonna. 28 kilometriä yhteensä, meni
hyvin.
TOUKOKUU
TiISTAI 1.5.
Täytin kehityskeskustelumateriaalejani ja
huomasin olevani vuolaalla mielellä. Olenko
sisälläni valmistautumassa siihen, että pian
teen jotain muuta kuin nykyistä työtäni?
Viimeksi pääkirjoitusta kirjoittaessani
mietin, mahdanko ensi keväänä tätä värkätä, ainakaan Koti ja keittiöön. Ensi kertaa
vakavasti ajattelen, että joku muu journalismin sarka houkuttaisi enemmän kuin
tämä. Päätoimittajana en tosin haluaisi olla
muussa yrityksessä – jos täällä saan olla.
Illalla käänsin yhden jutun, käsittelin viinitestin ja yhden syksyn puutarhalehden jutun.
keSKIVIIKKO 2.5.
Puutarhalehti nro 2/2012 lähetettiin painoon tänään. Siitä tuli hyödyllisempi kuin
numerosta yksi. Loistavaa työtä, ja hurjalla
aikataululla, erityisesti AD Tarjalta.
TOUKOKUU 2012
toRSTAI 3.5.
sanoi: ”Kelpaa.” Mies muistaa tämän aina.
peRJANTAI 4.5.
Pohdin rahaa ja designiä pääkirjoitusta varten. Motkotamme kalliista hinnoista. Kuitenkin haluamme kunnon palkan työstä. Tämän
yhteiskunnan mukaisen. On vain reilua, että
huonekalun tekijä saa saman mittarin palkan. Ei tuote voi olla silloin superhalpa.
Hamletin kanssa prosessoin – taas kerran.
Tällä kertaa yrityksen ideakilpailussa palkittua ideaa. Koti ja keräily – siitä voisi tulla
hyvä kokonaisuus. Illalla riehuin taTOnssitunnilla ja yogalatesissa niin, että voin
suorastaan huonosti.
toRSTAI 10.5.
Aamulla katselimme Hamletin kanssa,
miten pikkulinnut kantoivat pesätarpeita
nokassaan. Illalla tuuli niin, että polkupyörä
lähes pysähtyi. Hamlet oli vilperttituulella ja
säntäsi mereen.
laUANTAI 5.5.
Sadeyön jälkeen valkovuokot ja hiirenkorvat
heräilivät Aittasaaressa. Kaupungilta ostin
kalliit kengät, mekon, vyön ja tukkaeliksiiriä.
Yhteistyökumppanin sisustuspäivässä käväisin myös. Tämän jälkeen tarvitsin nokoset.
peRJANTAI 11.5.
Töissä on ehkä tulossa projekti, jossa olen
ensi kertaa täsmälleen oikealla demografialla varustettu ihminen!
laUANTAI 12.5.
Snellmanin päivä. J. W. Snellman halusi
kouluttaa tytöt, koska näki naiset voimavarana yhteiskunnassa. Sivistynyt yhteiskunta
voidaan saavuttaa vain kouluttamalla naiset.
suNNUNTAI 6.5.
Tutkin kesävaatteeni. Sain paljon uusia eli
vanhoja, koska mahdun entisiin.
Illalla katsoin Uutishuonetta, ärsyynnyin
naiivista näyttelemistä ja paikoin heikosta
käsikirjoituksesta, mutta ihailin 1970-luvun
henkistä lavastusta ja puvustusta.
maANANTAI 7.5.
Juttelin kollegani kanssa siitä, miten perhe
ja lasten harrastukset ovat parhaita asioita
elämässä. Ilman läheisiäni olisin ontto ja
yksinäinen, väsyneempi ja riippuvaisempi
häilyväisemmistä ihmissuhteista kuin nyt.
Perhe on elämäni vakaa ankkuri.
keSKIVIIKKO 9.5.
Illalla vietimme edesmenneen kollegani
Teija Sopasen muistelutilaisuutta. Paikalla oli
hänen ystäviään ja meitä, entisiä työkavereita
Seurasta. Heinäkuussa 1985 Teija pyöritti
poikaystävääni, nykyistä miestäni, kauniin
kotinsa eteisessä, mittasi päästä varpaisiin ja
valkovuokkojen meri aittasaaressa. Olen kasvanut
vuokottomalla seudulla.
Ehkä siksi valkovuokot ovat
minusta ihmeellisiä.
- 15 -
TOUKOKUU 2012
Luin materiaalia Julkisen Sanan Neuvoston
kokoukseen ja mietin seuraavaa:
Näinä aikoina näkisin, että journalistien
tulee harkita tarkasti juttujen otsikointia.
Ihmiset lukevat otsikon aina, eivät ehkä
itse juttua ollenkaan. Pienilläkin sävyillä on
vaikutuksia.
Professionalistinen journalismi on haasteen edessä ja aika kädetön nettitöryn kanssa.
Lisäksi media antaa tilan törylle verkkokeskusteluissaan, joissa nimimerkkien suojassa
kirjoitetaan kammottavia asioita. Demokraattisen yhteiskunnan vapaana keskusteluna verkkokirjoittelu on suurimmaksi osaksi
sen irvikuva.
SUNNUNTAI 13.5.
Äitienpäivä. Mihin on hävinnyt faktojen
tarkistaminen?
Anni Sinnemäen haastattelussa HS:ssa
kerrotaan, että 22 vuotta sitten eli 1990 ei
tunnettu isyyslomaa. Piti tarkistaa mieheltä,
oliko hän isyyslomalla 1987 ja 1988 omaan
lukuun. Ei ollut. Laki isyyslomasta säädettiin
1978, ja samassa yhteydessä vanhempainvapaan jakaminen vanhempain kesken. Menee
samaan sarjaan kuin Jyrki Katainen ensimmäisenä kokoomuslaisena pääministerinä.
Oikeat tiedot kuuluvat laatujournalismiin.
Minun äitini istui aamulla juhlamekossa
pihakeinussa ja odotti veljeni perhettä äitienpäivälounaalle ja konserttiin. Hän aikoo
ostaa uuden television, tai siis veljeni ostaa
sen hänelle. Nuorempi veljeni laulaa äitienpäiväjuhlassa Kotalahden koululla, ja äiti
pääsee häntä kuuntelemaan.
Hyvä äiti on ollut: sivistynyt ja kannustava.
Minulla taas on kaksi hienoa lasta, fiksuja
ja aktiivisia nuoria ihmisiä. Sain tytön ja
pojan, sekin on kivaa. Äitiys on ollut ja on
elämän paras ja suurin seikkailu. He ovat
aina oikean ikäisiä. Hassulta tuntuu, että
190-senttinen mies mahtui joskus syliin.
Kylvin krassinsiemeniä ja siirsin helmihyasintteja parkkipaikan polun varteen. Siirrän
sinne lisää tete-narsisseja ensi viikonloppuna.
Sovimme naapurin kanssa, että kehystämme
parkkiksen polun.
maANANTAI 14.5.
Asun kylässä. Aamulla tervehdin kilometrin
matkalla pyörän selästä kolmea ihmistä, kahta työmatkalaista ja yhtä koiranulkoiluttajaa.
tiISTAI 15.5.
Aamulla poika soitti Paco de Luciaa ja silitti
paitansa opeilla, jotka hän kertoi saaneensa
Lauri-enoltaan.
Kuvasin rusokirsikkapuut ja pihan tulppaaninnuput.
Lehti kiinni, hyvissä ajoin. Olimme niin
väsyneitä ja oli niin kiire kotiin, että samppanja ja mansikat odottavat huomista.
toRSTAI 16.5.
Mikä ihana pyöräilyaamu, tyyntä ja kevyttä
ajaa! Sen jälkeen startti uuteen puutarhalehteen, joka ilmestyy elokuussa.
toRSTAI 17.5.
Valkovuokkojen kukinta on viimeisillään.
Kaivoin niitä kosteikon laidalta mukaan
matkalle Leppävirralle. Illalla istutin ne äidin
kukkapenkkiin Auton mittarissa oli lämmintä 26,5 astetta! Toukokuun puolivälissä.
Suomi voitti USA:n jääkiekon puolivälierässä. Maali 8 sekuntia ennen ottelun loppua. Sellaista on urheilun draama. Hieman
piti etsiä, ennen kuin löysin tiedot siitä, mistä
voin kuunnella välierämatsin Suomi-Venäjä
lauantaina kotimatkalla.
peRJANTAI 18.5.
Kuljettelin äitiä ja tätiä serkkuja tapaamaan.
Itse menin hautausmaalle viemään kukkia.
Hain isälle vaasiin hiirenkorvilla lehteileviä
koivunoksia. Muistelin Anna-mummoani,
joka oli meille lapsille tärkeä arjen ankkuri,
ja Kustaa-ukkia, joka rakasti luontoa. Äiti
kaiverrutti toiseen hautakiveen ukin isän
- 16 -
TOUKOKUU 2012
toisen vaimon nimen. Ukki ei ollut suostunut siihen, että tämän Henrikan (Hintriikan)
nimi siihen kirjoitettaisiin. Hän ei pitänyt
siitä, että leski-isä meni uusiin naimisiin.
Kiersin koko hautausmaan ja ajattelin,
keitä olen tuntenut ja keitä en. Kenet tunsin
lapsena, kuka oli jonkun isä tai äiti.
laUANTAI 19.5.
Ajoin kotiin Savosta. Matkalla kuuntelin radiosta huonoilta asemilta jääkiekko-ottelua,
jonka Suomi hävisi Venäjälle 6-2.
Tunsin iloa siitä, että näin, miten äiti ja
täti nauttivat serkkujensa seurasta ja rupattelusta. Oli hienoa, että pystyin auttamaan
kuljettelemalla heitä paikasta toiseen.
suNNUNTAI 20.5.
Hamlet on sylikoira isosta
koostaan huolimatta.
Tässä se rakastaa kustaata.
kotiraittini
on keväällä
kukkivien puiden
vallassa.
Piha-alue on
suunniteltu
nerokkaasti.
Puhuin pitkän ja tärkeän puhelun lapsuuden
leikkikaverini kanssa. Hän on menettänyt
äitinsä. Jaamme monta muistoa siitä, kun
olimme pieniä naapurin tyttöjä.
Istutin kesäneilikat portaiden ruukkuihin
ja laventelia pihalle. Salaatti itää viljelylaatikossa, tilli ja persilja ruukuissaan. Kylvin
kehäkukkia ja kosmoskukkia laatikkoon.
Annoin innokkaasti neuvoja ystävälleni
koiranpennun hoitoon. Hoksasin sentään
sanoa, että käskee minun lopettaa neuvomisen jos sitä alkaa olla liikaa.
maANANTAI 21.5.
Viikon alussa en viettänyt omaa elämääni.
Oli monta edustustilaisuutta.
keSKIVIIKKO 23.5
Sain takaisin oman elämäni. Illansuussa olin
haastateltavana kotiseutuni Leppävirran
Soisalon Seutu –paikallislehteen.
toRSTAI 24.5.
Tänään urheilin vähintänä riittävästi: pyörällä töihin ja takaisin, SH´BAM ja Yogalates.
Olen raato.
Mietin, että teen joitakin asioita ehkä
- 17 -
TOUKOKUU 2012
viimeistä kertaa Koti ja keittiön päätoimittajana: pääkirjoituksia kesästä, seuraavan
kesän suunnitelmia, palstajuttuja, kohta
matkajutun Ahvenanmaalta. Mutta eihän
sitä vielä tiedä.
peRJANTAI 25.5.
Puhuin paljon ruotsia ja sovin kymmenen
tapaamista Ahvenanmaan juttukeikalle
kesäkuuksi. Aamulla olin infossa; Aavasisustuskonsepti by Elina Helenius ja Saara
Renvall on hieno. Iltapäivällä kuuntelin Ylen
Areenasta fiksua tytärtäni, jota haastateltiin
Bakussa Radio Suomen Ajantasaan.
Tuomet kukkivat ja tuoksuvat.
laUANTAI 26.5.
Aamulla Hamlet näytti, että tahtoo sataprosenttisen huomion. Sisko soitti ja vastasin.
Siinä silmänräpäyksessä koira vilkaisi minua
tietäväisenä ja sinkosi mereen kahlaamaan.
Siivouspäivänä huomasin, että kotonamme
on hiekkaista, multaista ja karvaista, mutta
enpä karvakonetta antaisi pois. Olisi elämä
niin paljon vähemmän antoisaa ja iloista!
Aina kun alan istuttaa pihalla jotakin,
Hamletkin ryhtyy puutarhahommiin, penkomaan kuoppaansa pensaan alla. Äsken se tuli
sohvalla syliin istumaan ja seurustelemaan ja
meni aikansa nojailtuaan alakertaan lepäämään. Kohta lähdemme Aittasaareen.
Vuoden lämpimin päivä tähän asti; illalla
klo 18 varjossa 21 astetta.
Aloitin Tommi Melenderin ja Timo
Hännikäisen pamfletin Liberalismin petos.
Liberalismi merkitsi ennen itsensä toteuttamista – nyt kaikenmaailman tarpeiden
välitöntä täyttämistä, pulleaa itsekeskeisyyttä,
omituista ylemmyydentuntoa ja kaikkien
mielihalujen tyydyttämisen oikeutusta.
Illalla katsoimme Kustaan kanssa euroviisut loppuun asti. Loreenin Euphoria on
mahtava, ja niin oli myös itse esitys budokoreografioineen. Oikea voittaja, totesimme.
Ruotsalainen yhteiskunta osoitti moni-
kulttuurisuuden voimaa. Nyky-Ruotsin
kirkkaimmat tähdet ovat Zlatan Ibrahimovic
ja nyt siis Loreen, sodan jaloista Balkanilta
muuttaneen perheen lähiöpoika ja marokkolaisten vanhempien tytär.
suNNUNTAI 27.5.
Hyvinkään ampumatapaus järkyttää. Tätäkin
rikollista kutsutaan hiljaiseksi ja ujoksi. Hän
tappoi kaksi ikätoveriaan ja halusi tappaa
enemmän. En ymmärrä. Kuka ymmärtäisi?
Tarvitaan yhteisöjä ja yhteiskuntaa, joka ei
tavoittele välitöntä, omaa hyötyä ja loistetta.
Lukemani esseepamfletti puhuu tästäkin:
kun yksilö tavoittelee kaikkivoipaista säteilyä
ja voimaa, hän löytää oikeutuksia kummallisiin, järjettömiin ja julmiin tekoihin.
maANANTAI 28.5.
Päivä alkoi suru-uutisella, ja olen sen jälkeen
ajatellut paljon kuolemaa. Tiedän, että se on
edessä, mutta miten ja milloin, sitä ei voi itse
päättää. Onko se yllätys vai ehdinkö valmisHamlet ja mieheni kevätretkellä. Taisi olla vappuaatto,
kun otin tämän kuvan uimarannan lähellä.
- 18 -
TOUKO-KESÄKUU 2012
tautua, omaan tai läheisen poismenoon? Elämä on hauras ja hetkessä kiinni. Siksi pitää
elää kuin viimeistä päivää. Ikinä ei voi tietää
tulevaa, kun sitä ei voi elää etukäteen.
Historiakin on hetkessä. Me arvioimme historiaa tämän päivän lähtökohdista,
niin kaikki historiassakin ovat arvioineet.
Historian ymmärrys vaatii myös empatiaa ja
armollisuutta.
tiISTAI 29.5.
Näin pahaa unta. Luulin että olin joutunut
muuttamaan kotoa johonkin muualle, eikä
meillä ollut edes huonekaluja. Oli helpottavaa herätä omasta kodista.
Oli kivaa pyöräillä töihin Helsingin kauniin keskustan halki.
keSKIVIIKKO 30.5.
Pojan kanssa kävin autossa mielenkiintoisia
keskusteluja nuorten miesten sielunmaisemasta. Miksi he joutuvat epätoivoon eivätkä
löydä tietään, miksi epätoivo purkautuu väkivaltana? Minulla on fiksu poika.
toRSTAI 31.5.
On äitini Helkan nimipäivä, ja oli ennen
aikaan myös koulujen päättymispäivä, tämä
toukokuun viimeinen.
Aller Median hallitus päätti antaa vihreää
valoa uudelle projektillemme. Saamme
jatkaa 50+ konseptin valmistelua. Investointipäätös tehdään syyskuussa. Näin toivon.
KESÄKUU
peRJANTAI 1.6.
Eipä uskoisi, että on kesäkuu, kun liikkuu
ulkona. Pyöräilen samassa asussa kuin vappuna, juoksutrikoissa ja tuulitakissa.
Puhuimme julkaisujohtajan kanssa
uudesta projektistamme. Olo on vähän
kuin synnytyksessä. Ensimmäistä kertaa en
osannut pelätä; sitä vain mentiin. Toisella
kerralla pelkäsin välillä valtavasti.
Ehkä sama pätee lehden lanseerauksessa. Ensimmäisellä kerralla ei tiedä mitä
odottaa. Nyt tiedän, enkä sittenkään tiedä
– koska kaikki lehdet ja markkinatilanteet
ovat erilaisia.
laUANTAI 2.6.
Hamlet täytti neljä vuotta. Komea, reipas ja
mukava Pumpula!
Ajoin Raumalle lakkiaisiin, ja olin ainoa
sukumme edustaja. Hauskat juhlat. Siskoni
oli kaunis ja miehet komeita. Ylioppilas on
pyrkinyt Tampereen yliopistoon lukemaan
sosiaalitieteitä. Vähän liikutuin, sillä entinen
kyseessä on entinen opinahjoni.
Kuulin kummipojaltani termin disneyization – eli pidä yllä iloinen rooli vaikka
hampaat irvessä. Tätä pitää tutkia lisää,
suNNUNTAI 3.6.
Ajoin Raumalta Hämeenlinnan siskontyttöni
valmistujaisjuhliin. Hän valmistui lähihoitajaksi erinomaisin arvosanoin ja pyrkii
sairaanhoitajakoulutukseen.
Lähihoitajatutkintoon eettinen lupaus,
jossa hoitaja mm. sitoutuu kunnioittamaan
ihmisiä tasaveroisina ja lievittämään inhimillistä kärsimystä. Jokaisessa ammatissa pitäisi
olla vastaava.
Myös veljeni perheessä Varkaudessa vietetään ylioppilasjuhlia. Onnea sinnekin!
maANANTAI 4.6.
Minuuttiaikataulun päivä, tavallinen maanantai siis. Illalla ihailimme puita Hamletin
kanssa. Ne kukkivat valkoisina ja vaaleanpunaisina. Tämä on huumaava aika.
Katsoimme pojan kanssa kuningatar Elisabetin 60-vuotishallinnon juhlakonserttia,
Diamond Jubileeta. Se pidettiin Buckinghamin palatsin edessä. Tom Jones, 72, veti
Delilahin uskomattomalla voimalla.
Minulle tuli ikävä Lontoota – ja sitä, että
tytär asuisi Englannissa. Hänen jotenkin
kuuluisi olla siellä, pysyvämmin.
- 19 -
KESÄKUU 2012
TIISTAI 5.6.
Ajoin korkokengissä pyörällä Punavuoresta
Arabiaan haastattelua varten. Turhamaisuus
oli typerää, sillä polviin sattui myöhemmin
väärän ajoasennon takia.
Ulkona tuoksuu ja hehkuu alkukesän kukkeus. Omenapuut muistuttavat valkoisia pilviä, ja pihlajat tuoksuvat kiihkeinä. Sireenit
avautuvat, paitsi meidän aitamme vieressä,
jossa niissä on kuolleita oksia. Koira makaa
tyytyväisenä pöydän alla. Silitän sitä samalla.
keSKIVIIKKO 6.6.
On Anna-mummon syntymäpäivä sekä
ukkini ja poikani Kustaan nimipäivä.
Keskustelimme tulevasta projektista.
Mitä enemmän sitä ajattelen, sitä enemmän
tiedän sen sisältävän työtä. Odotukset ovat
isot; niin kustantajalla kuin yleisöllä.
Alan valmistella tutustumismatkaa
AARP:n toimintaan Washingtoniin syksyksi. Sähköpostitan ja soitan paljon, monta
päivää, ja aikaeron takia iltaa, ennen kuin
saan ketään vastaamaan. On vaikeaa löytää
edes puhelinnumeroa, johon soittaa. Lopulta saan yhteyshenkilön ja homman alulle.
Arvelen asian etenevän, koska he päättelevät, etteivät pääse minusta muuten eroon.
He eivät ole väärässä. En tapaa luovuttaa
helposti.
Rupesin myös miettimään: Kuka uuden
lehden kanteen? Miten kuvaamme ihmiset?
Miten historia saadaan mukaan? Miten
tarinat kerrotaan?
Konseptissa pitää pystyä samaan kuin
Koti ja keittiössä, rikkomaan genre, tässä
tapauksessa yleislehden genre sen verran,
että saadaan tuoretta, puhuttelevaa ja suoraa sisältöä. Ei se vaikeampi ole kuin Koti ja
keittiö, mutta riittävän tiukka varmasti.
toRSTAI 7.6.
Kotikuvauksissa. Paitsi kauniin kodin, kohtasin myös viisaan ja hauskan ihmisen.
Opin käsitteen negatiivinen aivoriihi. Eli
ajatellaan asiasta kaikki ei-kautta. Toinen
hyvä käsite oli idean varastaminen. Eli jokainen kirjoittaa kolme hyvää ideaa, ja toisten
tehtävä on varastaa niitä.
Illalla sain viikkolehtitoimittajan kirjoitushepulin. Kirjoitin päivällä kuvatun kotijutun
kertaalleen. Saa nähdä, olenko vielä huomenna sitä mieltä, että se kelpaa johonkin.
peRJANTAI 8.6.
Lyhyen työpäivän jälkeen matkasimme yökylään. Kivaa olla paikassa, jossa myös vilkas ja
vaativainen koiramme oli tervetullut vieras.
suNNUNTAI 10.6.
Muunnelma perinneateriasta: luomujauhelihapullat maustettuina tuoreella basilikalla
ja oreganolla, suomalaisia uusia perunoita,
vihersalaatti klassisen kerma-kananmunakastikkeen kera ja jälkkäriksi mansikoita ja
mascarponevaahtoa. Maistuivat.
Elämäni ensimmäinen bodycombat-tunti
oli hauska. Hyvät sykkeet ja hyvin jaksoin!
Bakussa oli selvitetty katastrofi. Tyttären
punaviinillä tahrittu puku oli puhdistunut
pesulassa. Huomenna tytär esitelmöi EU:n
jäsenvaltioille energiakonferenssin annin.
Olen ylpeä äiti.
maANANTAI 11.6.
Ystäväni täytti tänään 56 vuotta. Hassua ajatella, että olemme tunteneet vuodesta 1975,
enemmän kuin puolet elämästä. Aloitin
Jeffrey Eugenidesin romaanin Naimapuuhia.
Romaani on akateeminen ja hauska.
tiISTAI 12.6.
Aamulla tapasin huippukokki Pekka Terävän, joka laatii Muoto2012-gaalan menyyn.
Muutenkin päivä meni gaalamerkeissä.
Palaveri ja puvun sovitus. Puvusta tulee
hauska. Ilahduin, kun pukusuunnittelija
Anu Leinonen valitsee myös kengät ja korut.
Minun tarvitsee vain esiintyä.
- 20 -
TOUKOKUU 2012
Suomen ohjelma lakkasi näkymästä. Ihailin
ruotsalaisten rentoa, asiallista journalismia.
toRSTAI 14.6.
Ahvenanmaan-kiertue jatkui leipomusten,
oluen, omenaliköörin, ålvadosin ja suklaan
merkeissä. Kiipesin Uffe på bergetin näköalatorniin.
Eckerön posti- ja tullihuone teki vaikutuksen. Tsaari määräsi rakennettavaksi komean
talon, koska kyseessä oli Venäjän läntisin
piste.
Siivosin muistiinpanoja melkein puoleen
yöhön. Tein sen, vaikka väsytti, sillä näin
tiedän työni helpommaksi jatkossa.
perjantai 15.6.
Palasimme Ahvenanmaalta aamupäivällä ja
tulin kotiin kirjoittamaan. Olin yllättävän
väsynyt ja sain työn päästä kiinni vasta iltapäivällä. Juttu tuli silti kohtalaisen valmiiksi
jo perjantaina – kiitos edeltävän perustyön.
laUANTAI 16.6.
vanha tammi ja nuori
vihreys, lähellä jollaksen kartanoa.
keSKIVIIKKO 13.6.
Aamulla heräsin anivarhain ja lähdin juttumatkalle Ahvenanmaalle. Siellä olimme viimeksi kesällä 1999, kun Kustaa oli 10-vuotias
ja pelasi Ålandia-cupia. HJK:n joukkue voitti
pronssia. Asuimme hotellissa, jossa oli uimaallas. Nimi selvisi matkan aikana, Cikada.
Maarianhaminassa oli tutun oloista.
Tapasimme mukavia ja osaavia ihmisiä. En
ollut käynyt saaren pohjoisosassa. Nyt vierailimme Havsviddenissä, jossa oli moderni
hotelli rantataloineen, maisema harmaata ja
punaista kalliota ja merta.
Illalla valvoin myöhään kirjoittamassa
päivän muistiinpanoja ja seurasin samalla
jalkapallon EM-kisoja SVT:n kautta, koska
Äitini ja isäni 56-vuotishääpäivä. Puhuin
äidin kanssa pitkän puhelun, hääpäivän ja
nuoruuden muistot. Hääkuvassa hän on
kieloseppelöity, hoikkauumainen morsian,
joka täyttäisi seuraavana päivänä 22 vuotta ja
odotti minua, joka syntyisin marraskuussa.
Isäni on 26-vuotias, elokuussa 27, tumma ja
komea. Kuvassa molemmat ovat vakavia.
Siivosimme pihaa. Istutin kukkia ja leikkasin kuivuneita oksia pois, Puoliso kohensi
pihakalusteet. Pesin keittiön ikkunat, joihin
oli satanut siitepölytöhnää niin, että ulos ei
oikein tahtonut nähdä. Olen tästä ylpeä.
Koira ui aamulla onnellisena meressä pyydettyään sitä asettumalla makaamaan rantapolulle ja katsomalla anoen isäntää. Se sai
vesihännän, minkä tajusin vasta myöhemmin päivällä. Muuten se on ok, mutta häntä
on outo, kun se ei ole pystyssä. Edellisellä
bernillämme, Einolla, oli se kerran.
- 21 -
KESÄKUU 2012
suNNUNTAI 17.6.
Äitini täyttää 78 vuotta. Pesin vessan ja
kylpyhuoneen. Aika karvaista oli. Nyt rupean
laittamaan ruokaa. Ensimmäinen kesäkeitto
ja miesten pyynnöstä evääksi lihapullia, taas.
maANANTAI 18.6.
Istuin Muoto2012-palaverissa saunassa, oikeasti. Huumorintajuni oli koetuksella, kun
ainut valo tuli valkokankaasta. Mutta itse
palaveri oli hyvä. Illalla tein Ahvenanmaanjutun kuvatekstit. Juttu on valmis, joten voin
keskittyä jalkapalloon, Espanja-Kroatia.
tiISTAI 19.6.
Varasin ja maksoin Lontoon-lennot tyttären
graduation-juhliin. Suosi tässä Finnairia, kun
British Airways myy liput samoihin koneisiin
200 euroa edullisemmin kolmelle hengelle.
keSKIVIIKKO 20.6.
Päivän mietintöjä:
Kohtuullinen itseluottamus on hyve. Rajaton itseluottamus voi aiheuttaa harmia, koska
siitä puuttuvat kuuntelu, aito vuorovaikutus,
ja harmillisen usein myös substanssitieto.
Sillähän ei ole niin väliä, kun vain minä voin
keksiä asiat ensimmäisen kerran.
Kiire on huono selitys. Asiat voi tehdä
oikein ja hyvin myös nopeasti, silloin kun
tietää, mistä on kyse. Olen vanhakantainen,
mutta minusta asiat kannattaa tehdä huolellisesti alusta pitäen. On turhaa työtä teettää
asia ensin sinnepäin ja sitten korjata jälkiä.
Julkisen Sanan Neuvoston kokous oli pitkä
ja kiinnostava. Journalismilla on monta
ulottuvuutta, ja moni haluaa siihen vaikuttaa.
Olen päässyt mielestäni jotenkin jo sisälle
neuvoston toimintaan, koska olen (varajäsenenä) istunut siellä kaikki tämän vuoden
kokoukset.
Kotimatka sujui pyörällä kuin lentäen,
sortseissa ja t-paidassa ensi kertaa tänä kesänä! Aamulla tosin oli vastaava vastatuuli.
Söin kaksi litraa mansikoita, jotka parane-
vat päivä päivältä. Nyt ryhdyn virittämään
pääkirjoitusta. Sitten vien koiran ulos.
xxx
Myöhään illalla kirjoitin vähän akateemisen
pääkirjoituksen, koska siteerasin Tommi
Melenderin ja Timo Hännikäisen pamfletin
ajatusta vaillinaisesti hymyilevistä ihmisistä.
toRSTAI 21.6.
Muka lyhyt työpäivä ennen juhannusta. Oli
helppo keskittyä tekemään asiat alusta loppuun, kun töissä oli niin vähän ihmisiä ettei
ollut yhtään palaveria eikä kukaan keskeyttänyt. Sain yllättävän paljon aikaan.
Illalla on jalkapallon EM-kisojen ensimmäinen puolivärieräottelu (hassu sana!).
Toivon Portugalin voittavan Tŝekin.
peRJANTAI 22.6.
Portugali voitti Tŝekin, ja maalin teki Cristiano Ronaldo. Katsoin ottelun yksin, kun mies
nukkui. Aina hän etukäteen sanoo katsovansa jalkapalloa – ja sitten nukkuu.
Olen ostanut tuoreita mansikoita joka
päivä. Ne ovat hyviä, ja maku paranee mitä
lähemmäksi Suomea tullaan. Tänään alkuperämaa on jo Ruotsi.
Luen Jeffrey Eugenidesin tuotantoa takaperin. Aloitin Naimapuuhista ja tänään ostin
Pulitzer-palkitun Middlesexin, jossa on 773
sivua. Oivallinen kesäkirja siis.
Luin lehdestä, että läheisessä Sarvaston venevalkamassa oli kylmän sodan aikana ollut
neuvostojoukkojen maihinnousupaikka.
laUANTAI 23.6.
Illalla katsoin Saksa-Kreikka-puolivälierän.
Saksa voitti 4-2. Minulla ja tv-kommentaattori Martti Kuuselalla on sama lempipelaaja
Saksan joukkueessa: Mesut Özil, joka näyttää
surulliselta pikkupojalta, liikkuu pallon kanssa kentällä keijukaismaisen kevyesti ja pelaa
nerokkaasti.
Jatkoin Jeffrey Eugenidesin Middlesexillä. Hän on mahtava kirjoittaja, huumoria,
- 22 -
KESÄKUU 2012
terävyyttä, asiat vakavia, semmoisia kuin
ihmisen elämä.
Aittasaaressa oli valtaisa tuuli ja aaltojen
loiske. Hamlet kellottaa terassilla niin, että
sisälle näkyy nenä. Paikka ja asento lienevät
tarkkaan valitut. Näin se voi nähdä, jos isäntä
lähtee sohvalta esimerkiksi kohti jääkaappia.
Eilinen clafoutis taisi olla historian paras.
Salaisuus: 2 dl:n jogurttia sijasta 1,5 dl purkillinen ranskankermaa ja 1 dl jogurttia sekä
hitusen mantelijauhetta pohjataikinassa.
suNNUNTAI 24.6.
Äitini totesi, että isäni oli terävä – ajatteli
omilla aivoillaan – ja touhukas sekä riiteleväinen. Hän arveli, että lapsissa on paljon
isänsä piirteitä, myös riiteleväisyys.
Pyhän formulan päivä. Valencian kilpailussa Kimi Räikkönen, jota perheen molemmat
miehet fanittavat, ajoi toiseksi. Minä kävin
sillä välin Hamletin kanssa pitkällä lenkillä.
maANANTAI 25.6.
Aamulla +10. Ajan pyörällä samoissa vaatteissa kuin vappuna. Onnellisia säästä ovat
vanhat ihmiset ja koira paksuine turkkeineen. Töissä oli niin kylmä, että päätin pukea
hameen alle pyöräillessä käyttämäni juoksutrikoot – tyylipisteistä viis.
Työasioissa pidän analyyttisyydestä ja
kyseenalaistamisesta, kysymyksistä, joihin
haetaan ratkaisua yhdessä tai yksin. Mitä
enemmän uskallan kysyä, sitä parempia ratkaisuja yleensä olen tehnyt. Kysyn päättääkseni, ja sitten kun olen päättänyt, voin olla
jotensakin rauhassa asian kanssa. Tiedän,
että olen punninnut yhdessä toisten kanssa
ja kuunnellut toisia. Päätös voi olla synteesi,
alkuperäinen idea tai jotakin ihan uutta.
tiistai 26.6.
Hamlet lukee ajatukseni, tai olemukseni.
Tänä aamuna mietin, että teen sen kanssa
pidemmän lenkin aamulla, mutta en sanonut
sanaakaan. Se lähti kohti koirapuistoa.
Keksin mielestäni muutaman hyvän idean
uutta 50+-projektia varten lenkin aikana.
Keskustelimme ystäväni kanssa ihmistyypistä, joka vakuuttaa ja meritoituu puheella.
Sujuvista puhujista on helppo lumoutua.
Esiintyminen on avu, mutta ei korvaa substanssiosaamisen puutetta.
keSKIVIIKKO 27.6.
Aamulla nielaisin kahvit väärään kurkkuun
luettuani Hesarista, että Laajasalon golfkenttää halutaan laajentaa. Pähkähullua kuvitella,
että se lisäisi Laajasalon vetovoimaa ja että se
voisi olla suosittu ajatus. Vetovoimaa täällä
ovat merelliset ulkoilualueet, jotka ovat kaikkien käytettävissä ilmaiseksi.
Työmatka Virolahdelle tapaamaan muotoilija Aleksi Kuokkaa Ystäväkirjaan. Saamme
kivan jutun.
Tein kotona keittoa: kukkakaalia, kesäkurpitsaa, nuorta sipulia, mustaa koskenlaskijaa,
ruokakermaa, valkopippuria, currya, persiljaa ja korianteria ja maldonia. Hyvää tuli.
toRSTAI 28.6.
Aikamoinen urheilupäivä tänään. Pyörällä kaupunkiin ja takaisin. Kaksi lenkkiä
koiran kanssa, lyhyt ja pidempi. 45 minuutin
SH´BAM ja 55 minuutin bodybalance päälle.
Vaikka en olekaan Madonna, olen reipas.
Työaamiaisella keskustelin tutun viestintäjohtajan kanssa median muodoista.
Uimarannalla ja mökkilaiturilla perinteinen
paperi on paras. Miten tabletti toimii hiekan,
suolan, aurinkorasvan kanssa ja mihin se
laitetaan kun lähtee uimaan? Pokkarin tai
lehden sen sijaan voi jättää huoleti rannalle,
eikä se suutu pienestä hiekasta tai aurinkorasvasta – elämän jälkiä vain.
Kirja ja lehti pitävät pintansa myös
fyysisyytensä ansiosta. Niitä voi käsitellä
jä koskettaa, ja jokaiseen kappaleeseen voi
suhtautua kuin yksilöön.
- 23 -
KESÄ-HEINÄKUU 2012
peRJANTAI 29.6.
Ihanaa, että on perjantai. Aamupäivällä olin
todella saamaton töissä, mikä on minulle
aika epätyypillistä. Tuntui, että en osaa tarttua mihinkään. Mutta sitten alkoi tapahtua.
Ilmaisenkohan itseäni epäselvästi joissakin
asioissa?
laUANTAI 30.6.
Aamulla koira riemuitsi lauantaista. Kun
molemmat alkavat pukeutua, se tietää pääsevänsä pitkälle lenkille. Se ryntää autolle ja
odottaa pääsevänsä kyytiin. Jo edesmenneen.
nivelvaivaisen Einon jälkeen tunnen onnea
joka kerta, kun Hamlet ponkaisee autoon.
Mietin työtä ja mediaympäristöä. Uutis- ja
viihdelehdet kilpailevat valtavalla kentällä.
Televisio ja radio eivät horjuttaneet aikakauslehtiä, vaan päinvastoin, tuottivat ja
tuottavat aiheita ja ihmisiä sisällöksi. Verkon
maksuton sisältö on varmasti asia, jota kaikki
kustantajat katuvat lopun ikäänsä. Se on ensimmäinen teknologinen muutos, joka antaa
olettaa, että sisällöstä ei tarvitse maksaa. Työtä ei kuitenkaan kukaan tee ilmaiseksi, eivät
nekään, jotka haluavat ilmaista sisältöä.
Siinä mielessä lifestyle-genre on helpommassa asemassa. Vaikka kilpailua on tullut
lisää, sitä käydään tällä hetkellä lähinnä
painetun median kesken. Siinä kaikki ovat
kuitenkin lähempänä toisiaan, sillä kaikki
lehdet maksavat ainakin jonkin verran. Silloin relevantilla sisällöllä on painoarvoa. Se
on todellinen menestymisen ja voiton avain.
Pitkään luotsaamani Koti ja keittiö on
siitä elävä esimerkki. Olemme onnistuneet
luomaan palvelevan ja viihdyttävän konseptin, pitäneet laadun tasaisena ja kehittäneet
brändiä koko ajan evoluution omaisesti,
hitaasti ja pienin askelin.
Nyt ruokakauppaan. Kokeilen Lisa Lemken kirjasta spicy peaches -marinadia kanalle
ja vehnätabboulehia sekä punajuurigratiinia.
HEINÄKUU
sunnuntai 1.7.
Aamulla meren päällä kellui sumu. Kummallista, että meren lähellä voi kokea äärettömyyden kahdella tavalla: näkemällä kauas
kirkkaalla säällä ja näkemällä ei-minnekään
kun sumu on vallassa.
Luvassa on hiljainen päivä. Olemme Hamletin kanssa kaksin kotona. Miehet lähtivät
konfirmaatiojuhliin Turkuun.
Teen ruokaa Lisa Lemken kirjasta. Tänään
on vuorossa punajuurigratiini, mutta mukaelma, koska punajuuret olivat niin huonoja.
Käytän munakoisoa ja taidan lisätä vähän
tomaattia. Tulos: ei mikään keittotaidon voimannäyte, mutta puoliso tykkäsi erityisesti
valkokastikkeen muskotista.
voisinkirjoittaa tarinan aittasaari,
rakastettuni. Olen kulkenut sitä ympäri 24 vuotta. joka kerta nautin siitä.
- 24 -
HEINÄKUU 2012
Jeffrey Eugenidesin Middlesex on häikäisevä romaani! Sitä oli ihana lukea hitaasti ja
olisin lukenut sitä vielä kauemminkin.
on joitakin kohtia hieman syönyt. Räsymatot
ovat järkevät koiran kanssa. Pieni lika ei näy.
maanantai 2.7.
Aamulla nukuimme yhdeksään. Koira kellotti selällään sängyn päässä lattialla ja ojenteli
nautinnollisesti tassujaan. Loma silläkin.
Aittasaaressa valo lepatteli metsässä, ja
päästimme onnellisen Hamletin mereen
kahlaamaan. Pesin rutkasti pyykkiä, sänkypeittoja ja sen sellaista, siivosin vessan ja
pesutilat. Joku energiataso on nyt korkealla,
sillä tavallisesti alakerran kylpyhuone tuntuu
hitaalta ja viheliäiseltä puhdistaa. Nyt se sujui
kuin leikiten.
Kahden tunnin treeni oli hyvä tänään.
Hain lehtiä töistä ja ihailin numeroa 8. Kansiteksteissä on tahatonta komiikkaa. Otsikon
Kesän kuumat sisustusideat alla on mm.
sängynpäädyt.
Nyt vetäydyn sänkyyn ja torstai-illan huviini, Seiskan juoruannokseen.
Aamulla satoi, ja mietin, voiko pyörällä
mennä. Sade taukosi, ja koitti fantastinen
pyöräaamu. Linnut lauloivat kovaan ääneen,
ilma oli pehmeä ja pölytön. Lehti meni kiinni
puolenpäivän nurkilla, ja mahtava AD Tarja
pääsi lomailemaan.
Iltapäivällä uhmasin puuskaista tuulta ja
ajoin kotiin t-paidassa ja pyörähousuissa.
Kolmas kerta tänä vuonna, ja on heinäkuu.
EM-jalkapallon jälkeinen kohmelo: eikö
matseja tänään? Loppuottelu oli tylsä, joskin
Espanja pelasi hienosti. Moraalinen loppuottelu oli välierä Portugali –Espanja.
Tein lomallelähtöbriiffit. Hyvä idea tehdä
ne tänään. Voin tarkistaa ne huomenna enkä
ensimmäisenä lomapäivänä, kuten tavallista.
tiistai 3.7.
Aamulla Dobrila laittoi tukkaan kauniin
värin. Minua väsyttää, ja oikeaan hartiaan
sattuu. Menen pilatekseen illalla. Kytkin sähköpostin jatkuvan päivityksen päältä. Loma.
keskiviikko 4.7.
Ensimmäinen lomapäivä ja todellinen kesäaamu, hihattomassa paidassa Aittasaaressa.
Painepesurilla mattoja pesutuvassa huristaessani ajattelin aikakauslehtiasioita. Olen ollut aikakauslehdissä töissä 21-vuotiaasta asti,
kesästä 1978. Yhä innostun jokapäiväisistä
journalistisista asioista, käsityöläisyydestä.
Kaj Kalin kirjoitti aiheesta osuvasti Glorian
Kodissa muuten, paitsi että hän haikaili muotoilun käsityöläisyyden juhlaa. Muoto-gaala
edustaa juuri tätä. Siellä juhlitaan näyttävästi
ja arvokkaasti suunnittelijoiden työtä.
Pesutuvassa arvostin äitini käsityöläisyyttä.
Hän on kutonut matot, joita pesin konevoimalla. Ne ovat kauniita ja palvelleet parikymmentä vuotta moitteetta. Mitä nyt Hamlet
torstai 5.7.
perjantai 6.7.
Päivä meni työn touhussa, koska illalla saimme vieraita, Menyy: Toast Skagen itse tehdyn
majoneesin kera, vihersalaatti oman pihan
antimista ja mummon salaattikastike aidosta
kuohukermasta, spicy peaches -marinoitua
kanaa, tabbouleh-salaattia, tattaria ja yleisön
pyynnöstä mansikkakakku. Viinit Mudhouse Suvignon Blanc, Cecilia Beretta Ripasso
Valpolicella ja jälkkäriviini Caliera d´Asti.
Kaikki onnistui. Vieraamme ovat sydämellisiä ja mutkattomia ihmisiä; helppoa
ja rehtiä olla sellaisten seurassa, jotka on
tuntenut yli 35 vuotta! Kesäilta oli leppeä, ja
puutarhavalotkin sytytettiin. Koira vain oli
poissa tolaltaan ja haukkua paukutti niin,
että minulta meinasivat mennä hermot. Se
rauhoittui vasta, kun siirryimme illan viilentyessä sisälle. Yöllä, vieraiden taksin tullessa
oli vielä lämmin, ja taivaalta katsoi keltainen
kuu, melkein täysi.
Kiitos ystävyydestä, ajattelen.
- 25 -
HEINÄKUU 2012
lauantai 7.7.
Vieraiden jälkeinen aamu on hidas. Keittiössä odottaa iso tiski viinilaseja ynnä muuta.
Kohta ryhdyn siihen.
HS:n kuukausiliitteessä on hyvä juttu,
jossa on käsite Műnchhausen by internet, eli
ihmiset tekeytyvät toisenlaisiksi kuin ovat tai
eläytyvät jonkun toisen maailmaan saadakseen huomiota.
Työelämässä on mielestäni oma lajinsa:
Műnchhausen by speech.
Tarkoitan näitä puhuvia päitä ja ilmaisun
mestareita, jotka onnistuvat vakuuttamaan,
elleivät peräti hurmaamaan, rekrytoijat ja
jotkut pomot ja työkaverit, ainakin aluksi ja
joskus pidemmäksikin aikaa.
Ilmaisullisuudella on myös rajansa. Ei
kannata olla liian ekspressiivinen, eikä väärällä tavalla emotionaalinen, ristiriitainen tai
epävarma. Kuten ihminen oikeasti joskus on,
myös työtilanteissa. Harvoin voin sanoa, että
joku asia on sataprosenttisesti jollakin tavalla. Useinkin voi löytyä näkökulma, jota en
ole osannut ajatella mutta joka on relevantti.
(Hups, käytänpä paljon sivistyssanoja!)
Voisiko käsitettä jatkaa myös näin:
Műnchhausen by Social Media? On ihmisiä
jotka ovat lakkaamatta verkossa, twitterissä,
facebookissa. Onko merkitys minäbrändi?
Olen päättänyt pitää lomatauon sekä Twitterissä että Facebookissa.
Ukkonen jyrisee, ja sataa rakeita.
toivoa että se myös pysyy siistinä.
Hyvä combat tänään. Jaksoin hyvin ja
nautin kovasta treenistä!
maanantai 9.7.
Laiska aamu meillä kaikilla. Koira makasi
puoli kymmeneltä sängyn päässä tassut kohti
taivasta. Aamulenkki tuulisessa ja pilvisessä,
mutta lämpöisessä säässä. Meri oikein kohisi.
Sulatin pakastimen ja tein herkkuja
tähteeksi jääneestä torttutaikinasta: sipuli-
Hamlet, mieheni ja meri.
Aittasaari on lempipaikkojamme kaikkina vuodenaikoina. Kesällä Hamlet saa
kahlata meressä.
sunnuntai 8.7.
Aamulenkillä vanha mies oli ongella mäyräkoiran ja ainakin neljän siiman kera. Kehui
Pumpulaa komeaksi ja arveli sen olevan
vuoden vanha, kun se oli niin vauhdikas.
Pesin kolme mattoa metelöivällä painepesurilla ja nostin ne ulos kuivumaan. Kuuma
ja tyyni päivä. Illaksi on luvattu ukkosmyrskyä. Kuivukoot sen aikaa kun ei sada.
Teen formulafaneille pizzaa. Laitan sen
kohta uuniin. Loman huomaan siitäkin että
jaksan siivota keittiötä koko ajan. Näin on
- 26 -
HEINÄKUU 2012
piirakan, jota poika kiitti hyväksi ja omenasoseesta ja vanilja-creme fraichesta-kermasta-munista päälle kerroksen. Se on nyt
uunissa. Saa nähdä miltä maistuu.
keskiviikko 11.7.
Vaikka olen läsnä ammattini takia Twitterissä ja Facebookissa, seuraan hämmentynein
mielin virtuaalista elämää. Joskus saan pääkirjoitukseeni muutaman lauseen, johon olen
tyytyväinen. Sellaista tajunnanvirtaa, joka
tuottaisi julkaisemisen arvoista materiaalia
taukoamatta, ei minulla ole. Tai sitten ei ole
sellaista itseluottamusta.
Sosiaalinen media on näyttämö, jonka jokainen rakentaa itselleen. Lavasteet, esiripun.
dramaturgian, ohjauksen, vastanäyttelijät.
Mikä on yleisön rooli? Onko kyseessä dialogi
vai monologi, ekshibitionismin hallittu tai
vähemmän hallittu muoto? En tiedä.
Toki FB:ssa on hyviä keskusteluja erilaisista
asioista. Arvostamani Markus Leikola on
virittänyt keskustelua HS:n Enkeli-Elisa -jutusta. Se voi olla yksi tendenssijournalismin
muoto, mutta mikä on kirjoittajan agenda?
Tulla kuuluisaksi vai jotain muuta?
Uutisen ja journalismin tulee perustua
todella tapahtuneisiin asioihin ja oikeisiin
ihmisiin. Tiedot tulee tarkistaa mahdollisimman aukottomasti. Netti on pilannut
näennäisellä helppoudellaan ja vakuuttavuudellaan toimittajien kyvyn ja tahdon hakea
ja varmistaa tietoa useista lähteistä ja tehdä
lähdeaineistostaan synteesiä.
Monilähteisyyden tulisi olla ohjenuora
kaikessa journalismissa. Totuushan on tunnetusti kuitenkin hyvin erilainen, lähteestä
riippuen, varsinkin kun on kyse mielipiteistä
Fiktio on eri asia, ja sillä on omat lait.
torstai 12.7.
Minulle on lomaa ja vapautta, kun saan olla
meikkaamatta, föönaamatta ja pukeutumatta
– ja olla olematta päätoimittaja. En haluaisi
senkään takia liiemmin poistua saarelta.
Illalla SH´BAM ja yogalates pyörän kera.
Kuntosalin ilmastointi oli rikki, joten aika
hikiset olivat tunnelmat. Illalla söimme suomalaisittain: savusiikaa, silliä, siikliä, salaattia
ja mummonkastiketta. Jälkkäriksi leipäjuustoa ja vadelmahilloa.
On toisen veljeni syntymäpäivä, tyttären
kummisedän. Hän taitaa viettää sitä golfkentällä.
perjantai 13.7.
Lasken päiviä tyttären kotiinpaluuseen Bakusta. Huomenna niitä on tähteellä kuusitoista. Kaipa huoli vain kirjoitetaan äitiin, ja
se pysyy siellä, olipa lapsi pieni tai aikuinen.
Tämän loman jännitän tätä, ei voi mitään.
lauantai 14.7.
Päivä sujui siskojen ja Tiina-kälyn kanssa
kaupungissa. Ensimmäinen päivä meikissä ja
föönissä sitten työn. Tapasimme ensin Kertun kanssa baarissa, sitten noudimme Eevan
bussiasemalta ja Tiinan junalta.
Vietimme Kerttu-siskoni 50-vuotisjuhlien
ostos- ja illallispäivää. Me sisarukset ja äiti
olimme antaneet hänelle lahjaksi Kalevala
Korun lahjakortin. Ajatuksena, että se käytettäisiin yhdessä.
Kävimme ensin katsomassa Helene
Schjerfbeckin näyttelyn Ateneumissa. Se oli
hieno. Sitten hoidimme siskon koruostokset.
Hän olikin aika koristeltu lopulta.
Päivän päätti loistoillallinen Gaijinissa.
Kämpin baarissa ihmettelimme kallista viiniä
ja huomattavan avaria kaula-aukkoja. Oli
hyvin mukava ilta; iloinen ja liikuttavakin.
Päätimme toistaa tämän ensi kesänä.
sunnuntai 15.7.
Katsoimme saksalaisen leffan, Soul Kitchen.
Ihan hauska. Nyt jatkan ranskalaista Täysihoitoa.
- 27 -
HEINÄKUU 2012
maanantai 16.7.
Ajoin Savoon. Kävin äidin kanssa katsomassa
hänen uutta kotiaan. Kurkin ikkunoista sisälle ja katsastin sisäpihan. Ympäristö on viihtyisä, ja koti näytti siistiltä, vaikka pieneltä.
Pakkasin äidin kirjoista itselleni tankaruno-opuksen, joka inspiroi minua suuresti
kun olin kuusivuotias ja oppinut juuri lukemaan ja kirjoittamaan.
tiistai 17.7.
Läksimme äidin kanssa aamulla ajoissa liikenteeseen: kukkakauppaan ja kohti Kuopion
Ikeaa ostamaan äidille tuoleja ja valaisinta.
Äiti totesi, että Ikea oli ihmeellinen paikka,
jossa hän ei olisi osannut yksin käydä. Hän
tiesi tarkasti mitä tahtoi.
Ikeasta jatkoimme kohti Iisalmea, jossa
tapasimme äidin nuoruuden ystävän. Hän
sairastaa Parkinsonin tautia ja on menettänyt
kyvyn kommunikoida. Puhe on vaivalloista,
hidasta ja hiljaista. Hoivakoti sijaitsi omakotitalossa, ja oli oikeasti kuin koti.
Voi olla, että olisin järkyttynyt enemmän,
jos taustalla ei olisi viiden vuoden kokemusta
terveyskeskuksen vuodeosaston potilaista. Ajattelen kiitollisena kuitenkin, että isä
säilytti kykynsä kommunikoida ja keskustella
ja pysyi itsenään loppuun asti. Tästä keskustelimme usein hoitajien kanssa. He sanoivat
aina, että on armollisempaa pysyä kartalla
kuin kadota omaan maailmaan.
ja Hyttysässää seuraavaa hautausmaakeikkaa
ajatellen. Käsittelin itseni hyttysässällä ja
lähdin haudoille istuttamaan isälle keltaisen
ja punaisen tulilatvan. Sain myös otetuksi
hautakuvat.
Ajoin tädin kautta kotiin, 1200 kilometriä
nyt takana.
torstai 19.7.
Luin loppuun Carol Shieldsin romaanin
Ruohonvihreää. Se on mestarillinen kuvaus
naisen arkisesta elämästä, elämän suurista
tunteista ja suhteesta perheeseen, äitiin,
siskoon, lapseen ja myös eksään. Shields osaa
piirtää repliikeillä ja pienillä tapahtumien
virralla suuren kuvan ja kokemuksen.
Tein huonon päätöksen ja menin Laajasalon ostarille hakemaan kahvia ja koirankeksejä. Oikeita koirankeksejä ei ollut, ja
piha-alue oli täynnä humalaisia, örveltäviä
miehiä ja naisia. Ostarille todella pitäisi tehdä jotakin, jotta se olisi viihtyisä.
perjantai 20.7.
En ole saanut aikaiseksi mitään. Katsoin
BBC:n brittisarjan Olympiaseikkailu, joka
karrikoi älykkäästi työyhteisöä.
Keskiviikko 18.7.
Hautausmaalla itikat söivät niin kauheasti,
että olin täysin toimintakyvytön. Olin myös
väärin pukeutunut ohuissa legginseissä ja
äidin mielestä rumassa mekossani (ruskeassa
pellavamekossa). Haudalla sade oli litistänyt
osan ahkeraliisoista isän puolelta. Isovanhempien puoli oli kaunis ja iloinen. Päätimme, että tuon sinne myöhemmin päivällä
pari uutta kasvia.
Ajoimme takaisin kirkonkylälle ja ostimme
mansikat, minä myös apteekista Pantysonia
Isän hauta palokankaan
hautausmaalla. Siellä käyn
jokaisella savon-matkalla.
- 28 -
HEINÄKUU 2012
Yksi hahmoista on sympaattinen, pehmeä,
mutta viisas ja vähän surullinen johtaja.
Pomona muuten tulee usein surulliseksi,
minkähän takia?
Sarjan tiukka, iskusanoja hokeva, ulkoista
vakuuttavuutta huokuva brändityyppi tiimeinee muistuttaa riemastuttavasti eräitäkin
nuorten trendihenkilöiden työryhmiä, joita
olen tavannut vuosien varrella.
Hupaisa on myös yksinhuoltajaäiti. Hän
on teoreettisesti ja muodollisesti pätevän
kuuloinen, mutta mikään ei valmistu ajoissa
ja kotona on paljon huolia.
Lisäksi joukossa oli muutama saivarteleva
mies ja tehokas nuori nainen, joka kävelee
sen yksinhuoltajaäidin yli.
Olympiaseikkailu on loistoveto BBC:lta.
Jospa Suomessa kyettäisiin näin hyvin tyypiteltyyn ja näyteltyyn ajankohtaissatiiriin.
Pidin Ihmisten puolueesta, jossa oli samaa
särmää tai tyyppitaitoa.
Luin Wall Street Journalin erinomaisen
jutun Nokiasta. Frank Nuovo kertoo siinä,
että iPhonen ja iPadin kaltaiset ideat olivat
olemassa vuosia sitten mutta niitä ei osattu
viedä eteenpäin. Nyt lienee myöhäistä.
lauantai 21.7.
Viikonpäivät menettävät merkitystään, kun
on loma.
Mietin sosiaalista kontrollia, avoimuutta ja
tunsin häpeänsekaista katumusta siitä, että
olen tuonut henkilökohtaisia asioita paikkoihin, joihin ne eivät kuulu. Toivon, että
olen läksyni oppinut, kiitos myös viisaiden
opastajien.
Päätin siivota koko keittiön. Olen siivonnut nyt kaksi kaappia, tähteellä kaksitoista
kaappia, kuusi laatikkoa ja yksi kirjahylly.
sunnuntai 22.7.
Myöhään yöllä katsoin Oliver Stonen The
Doors -elokuvan ja nukuin sen jälkeen levottomasti. Intohimoa ja outoutta tihkuvien
laulujen takana oli sekoilua, epätoivoa ja itse-
tuhoa. Kauniista, älykkäästä ja ahdistuneesta
Morrisonista tuli muutamassa vuodessa
viskiä litkivä, piittaamaton, rähisevä viina- ja
huumeaddikti. Val Kilmer oli hyvä Morrison
ja Meg Ryan Pamela Courson, myös hämmentävän yhdennäköinen.
maanantai 23.7.
Aamulla kävimme Hamletin kanssa jo perinteisen loma-aamun lenkin eli kiersimme
Aittasaaren. Sitten ajoimme Tampereelle,
minä työmielessä asuntomessuille, R ja Hamlet Teiskoon kylään serkulle, jota R ei ollut
tavannut sitten 1970-luvun.
Asuntomessuilla satoi kuin kastelukannusta, mutta siellä oli paljon väkeä, joten
jonotin jokaiseen kohteeseen. Kiintoisinta oli
kuunnella ihmisten juttuja. Koti on tunneasia. Jokaisella on siitä mielipide ja jokainen
esiintyy oikeutetusti asiantuntijana.
Suomalaisille käypäisin metodi lienee
todellakin negatiivinen aivoriihi. Enemmän
kuulin kommentteja: hassusti tehty, en tykkää, tuon olisin tehnyt toisin. Ja kun jokusia
myönteisiä lausahduksia kuului, ne olivat
henkilökohtaisia: tuo on tehty niin kuin
meillä tai niin kuin olen ajatellut.
Asuntomessut ovat kuin palvelujournalismi: WIIFM – what is it for me. Minä on peili.
ja minä on valtias.
Syötyäni messualueella nälkääni pehmytjäätelön olin enemmän kuin iloinen miehen serkun tarjoamasta ateriasta. Etenkin
aamulla maasta nostetut Siiklit maistuivat
taivaallisilta.
Päivästä tuli pitkä, ja olen väsynyt. Iltakin
pimenee jo. Eilen pyöräillessäni jumppaan
valo ja pilvien reunat olivat syksyiset.
tiistai 24.7.
Huomenna enää viisi päivää tyttären paluuseen Bakusta. Minä en totisesti olisi ollut äiti,
joka olisi kestänyt vaihto-oppilasvuoden.
Olisin ollut kamalan huolissani, ja silloinhan
lapset ovat teinejä.
- 29 -
HEINÄKUU 2012
Siivoan keittiötä vastahakoisesti. Hypin
välillä tietokoneella, Facebookissa, sähköpostissa, kurkin ikkunasta, yritän olla syömättä.
Siivottuina on kuusi kaappia ja neljä laatikkoa, jäljellä kaksi laatikkoa ja kuusi kaappia.
keskiviikko 25.7.
Televisiossa keskustellaan vanhuspalvelulaista. Pitääkö hoitohenkilöstöllä olla kiintiö vai
ei? Yhteiskunta antaa murheellisen viestin:
inhimillisesti arvokas kohtelu tulee määrätä
lailla. Emmekö muuten pysty ja halua?
Päivän mansikkasaldo: Ostettu yhteensä
5 litraa, joista on syöty noin 2,5 litraa – siis
pääasiallisesti minä olen syönyt. Olin ajatellut tehdä jotain vielä tänään, mutta en viitsi.
Katsoimme Olympiaseikkailun, uutiset ja
nukahdin kesken A-studion eurokeskustelun.
Mietin, olinko nuorena onnellisempi. En
usko. Huolia ja pelkoja on nyt ehkä enemmän, kun ajattelee myös toisia ihmisiä koko
ajan, perhettä ja vanhempia. Itseäni häpeän
ja peilaan muihin vähemmän. Ajattelin ystäviä. Olen sosiaalinen, mutta minulla on vähän ystäviä, enkä ole ihminen, johon helposti
turvataan, perhettäni lukuun ottamatta.
torstai 26.7.
Tänään oli ensimmäinen oikea kesäpäivä iltaan asti. Kun ajoin pyörällä kotiin jumpasta,
lempeä ja lämmin ilta tulvehti ympärillä. Sen
sisällä oli kuin pumpulissa. Illalla yhdeksältä
on mittarissa 21 astetta. Se on ihmeellistä
tämän kesän kuvioissa.
Keittiö on siivottu yhtä kaappia vaille valmiiksi. Vielä odottaa metrin mittainen lundia, joka sisältää sekalaista tavaraa vanhoista
Kodin Kuvalehdistä pyöränvaloihin. Katson
sen huomenna, ja kun se on tehty, tähän on
mennyt kuusi päivää. Maanantaita ei lasketa,
koska silloin olimme Tampereella.
Tänään tulee Patsyn ja Edinan olympiajakso. HS haukkui sen, mutta katsomme ja
muodostamme oman mielipiteemme.
perjantai 27.7.
On suloinen kesäpäivä, varjossa +25 astetta
iltapäivällä. Tästä nauttii todella, kun lämpöä
ei ole liiemmin ollut saatavilla tänä suvena.
Olen siivonnut keittiön jokaisen kaapin.
Jotakin symbolista ehkä on siinä, että heitin
pois Koti ja keittiön vanhat vuosikerrat, tätä
ja viime vuotta lukuun ottamatta. Joitakin
vanhoja pääkirjoitussivuja säästin, sellaisia
joissa on mielestäni kelvollinen teksti tai
muistorikas kuva Einon tai Hamletin kanssa.
Sen sijaan talletan kaikki Kodin Kuvalehdet,
joissa on mielestäni kunnollisia juttujani.
Laskeskelin, että jos hyvin käy, edessäni
on neljä Koti ja keittiön pääkirjoitusta ja
yksi puutarhalehden pääkirjoitus. Sitten
puhaltavat uudet tuulet. Toivon niin.
lauantai 28.7.
Kesän kuumin päivä, illalla klo 19 vielä + 25
mittarissa. Se on suhteellista, sillä tytär oli
menossa Bakussa rannalle, ja siellä oli +40.
Katsoin myöhään olympialaisten avajaisia.
Hauskin juttu oli, kun Daniel Craig ajoi taksilla Buckinghamin palatsin pihalle ja haki
kuningatar Elisabetin helikopterilla kohti
avajaisia, siis leikisti. David Beckham ajoi
olympiasoihtua kuljettanutta venettä Thamesilla. Mr Bean oli mainio. Britit osaavat tehdä
älykästä viihdettä.
Miehet tuijottavat formulaa koko viikonlopun, vuorossa Unkari.
sunnuntai 29.7.
Aamulla mies kertoi uutisen, että K-kauppa
Leppävirralla oli palanut maan tasalle. Äiti ja
veli kävivät siellä viiden maissa, ja kahdeksalta illalla se paloi poroksi.
HS:ssa Anna-Sofia Bernerin hyvä juttu
teknologiasta. Siteeraan: Korealaissyntyinen
taloustieteilijä Ha-Joon Chans muistuttaa,
että tuppaamme aina pitämään uusimpia
keksintöjä merkittävimpinä – ja se voi
olla vaarallista. Pyykkikone on muuttanut
enemmän maailmaa kuin internet. Köyhille
- 30 -
HEINÄ-ELOKUU 2012
naisille on tärkeämpää saada pesukone kuin
nettiyhteys. (Mies kysyi, oliko tutkija nainen.
Höh.)
Olen samaa mieltä. Pesukone on se kodinkone, joka säästää eniten naisen aikaa.
Peruin combatin, koska olin eilen poikkeuksellisen väsynyt, ja niin olen tänäänkin.
Olen treenannut kovaa pari viime viikkoa ja
taidan potea lieviä ylikunnon oireita. Pidän
nyt kahden päivän treenitauon ja vähennän
ohjelmasta yhden combatin ensi viikolla.
Aion korvata tämän katsomalla lisää olympialaisia. Se on kiinnostavaa, koska tulen
seuranneeksi itselleni oudompia lajeja ja
opin samalla uusia asioita. Eilen ärsyynnyin,
kun Ylen kommentaattori luetteli telinevoimistelijoiden ohjelmista aina ensimmäisinä
virheet. Miten suomalaista! Olisin halunnut
tietää enemmän itse elementeistä ja niiden
kulusta.
maanantai 30.7.
Töistä alkaa tulla viestejä. Tänään oli muuten
bad mother day – huono äitipäivä, pientä
kähnää kummankin kanssa.
tiistai 31.7.
En haluaisi olla nuori. Nuorena on niin paljon tunteita ja paljon ratkaisuja tehtävänä.
ELOKUU
keSKIVIIKKO 1.8.
Isäni, leijonan, syntymäpäivä.
Hänen lempilausahduksiaan oli: ”Älä mene
liian leveisiin oviin.” Kaipa se tarkoitti, ettei
saa elää yli varojensa eikä haikailla liian suureelliseen seuraan.
Tuli uutinen City-lehden lopettamisesta.
Ilmaisjakelulehden maailma ja pulma ovat
samat kuin verkon. Sisällöstä ei makseta,
jolloin väline on riippuvainen mainostuloista. Ilmoittajat haluavat tänä päivänä toimia
mediaseksikkäässä verkossa. Kuitenkin on
tutkittu, että verkossa mainokset myös ärsyt-
tävät ihmisiä. Viime kädessä sisällön pitää
koukuttaa asiakkaat ja ilmoittajat. Ihmettelen
väheksyvää asennetta painettuja lehtiä kohtaan, sillä niiden asiakkaat maksavat siitä että
saavat sisällön – ja ilmoitukset.
Amerikkalaiset opettavat, ja itsekin tiedän,
että lukijat ovat lojaalimpia kuin ilmoittajat.
Eilen julkistettiin myös HS:n siirtyminen
tabloidikokoon tammikuussa 2013. Siis iltapäivälehtien formaattiin ja samalla lähemmäksi perinteistä aikakauslehtiformaattia.
Maakuntalehtien sisällöt ovat iltapäivälehtimäistyneet jo vuosia sitten, kun päätoimittajiksi palkattiin iltapäivälehtien tekijöitä. He
tietävät, että joka päivä on myytävä sisältö.
Kaikkien painettujen välineiden sisällöt ovat
aikakauslehtimäistyneet valtavasti kymmenen viime vuoden aikana.
Entisestä hömpästä on tullut oleellista.
Sitä luetaan. Jos ajattelee esimerkiksi ruokaa,
autoja, matkoja, kotia, sanomalehdissäkin on
runsaasti myös näiden alojen ilmoittelua.
toRSTAI 2.8.
Ruoan lähellä oleminen on niin vaikeaa. Voisin syödä koko ajan. Tämä päivä on mennyt
enemmän tai vähemmän etätyön merkeissä.
Kirjoitin Muoto2012-tervehdystä ja sain
draftin lähetetyksi toimitusjohtaja Paulille.
Ilmoittauduin vakuutusyhtiön ja pankin
talousinfoon, mielessäni tuleva projektimme, joka toivottavasti lähtee liikkeelle.
peRJANTAI 3.8.
En tiedä, mitä pitäisi itsestäni ajatella. Olen
lomalla, mutta kun mies lähti töihin keskiviikkona, minäkin aloin linnoittautua
kotitoimistooni, eli keittiönpöydän ääreen
läppärin liepeille ja välillä sohvalle olympialaisia sivusilmällä seurailemaan.
Tulos: puutarhalehden pääkirjoitus
(tavanomainen), Muoto2012-käsiohjelman
tervehdysteksti (kelvollinen) ja syyskuun
lehden pääkirjoitus (siihen olen toistaiseksi
suhteellisen tyytyväinen).
- 31 -
ELOKUU 2012
Mietin ystävyyttä. Se on jakamista. Se
vaatii ylläpitoaa. On vaikea jakaa mitään, jos
ei puhu. Yhteydenpito osoittaa arvostusta.
laUANTAI 4.8.
Viimeisenä lomaviikonloppuna ostin
combat-kengät ja paljon ruokaa, mustikoita
ja vadelmia laatikkokaupalla. Siskon vinkistä tein kantarellimuhennosta kuhan kera
tänään. Huomenna laitan kesäkaalipataa.
suNNUNTAI 5.8.
Huomenna on työpäivä. Mietin sosiaalisten
taitojeni rajallisuutta. Aika vanhalla iällä olen
ymmärtänyt kanssakäymisen kaavoja ja rajoja. Pitää osata katsoa asioita toisten kannata
ja suojata itseään; sitä en aiemmin hallinnut.
Joudun miettimään ja tiedostamaan tätä.
Työskentelen sisältöbisneksessä. Siksi
digitaalisuudessakin tärkeintä on kehittää
foorumeita, joilla sisällöstä maksetaan. Näen
tabletin ainoana isona mahdollisuutena.
Tabletti on tullut nopeasti. Viisi vuotta
sitten siitä ei tiedetty mitään. Internetin
keksimisestä on kulunut vähän aikaa. Tim
Berners-Lee ja Robert Cailliau kehittivät sen
1990, 30 vuotta sitten. Lyhyt aika historiassa.
Tein työlistan huomiseksi ja toimituskokoukseen agendan. Tuntuu turvallisemmalta.
Olin megahyvässä combatissa tänään; kunto oli kohdillaan, eikä ylirasituksen merkkejä
ilmennyt. Palauduin hyvin ja ajoin rauhallisesti pyörällä takaisin kotiin Hikisestä
treenistä tuli latautunut olo, joka toivottavasti
kantaa huomenna töissäkin.
maANANTAI 6.8.
Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen olikin
mahtava. Työkaverit ovat tehneet loistavaa
työtä ja toivat ideoita, joita voidaan jalostaa
ja viedä käytäntöön seuraavassa lehdessä. AD
oli uudistanut kuvatekstifontteja ja kehittänyt
jatko-otsikkokerronnan (hankalimpia kirjoittaa!) tilalle sitaattitekstin. Se toimii hyvin.
Keskustelimme myös syyskuun yhdestä
lapsuudenkotini pihalla kasvaa
valtava kuusi. Se istutettiin sodan
aikana, ja
katselin sitä
huoneeni
ikkunasta.
päivämäärästä. Hallituksen päätöksellä
muuttuu paljon tai ei mitään; mikään siltä
väliltä ei ole mahdollista.
tiISTAI 7.8.
Työlista pitenee. Pilvinen ilma. Lähden
fillarilla.
Kaksi ensimmäistä loman jälkeistä työpäivää ovat olleet kiinnostavia. Hyvä draivi nyt.
Pohdimme julkaisujohtajan kanssa tulevaa 50+-projektia. Oloni on joskus jakomielinen, sillä jätän koko ajan (iloisia) hyvästejä Koti ja keittiön arjelle ja pääkirjoituksille.
Laskeskelin tänäänkin, että enää kolme, jos
homma etenee. Pidän peukkuja.
Päivän urheilut: pyörällä kaupunkiin ja takaisin, tunti zumbaa ja kohta vähän ulkoilua
Hamletin kanssa ennen olympiakatsomoa.
keSKIVIIKKO 8.8.
Pieni, huono uutinen: kaunis, turkoosi
hupparini hajosi, vetoketju petti. Siksi se siis
maksoi 15 euroa.
- 32 -
ELOKUU 2012
Töissä mikään ei töki.Tästä pitää osata
iloita.
Keskustelin kollegan kanssa tärkeistä
asioista, kuten isästä, kuolemasta, rakkaudesta ja surusta. Puhuimme siitä, millaista
oli katsoa vainajaa. Itselleni isän näkeminen
kuolleena oli hyvä kokemus. Hänen ei ollut
paha olla siellä missä hän oli; tyyni, eloton.
tORSTAI 9.8.
Aamulla kahdeksalta +10 keittiön ikkunan
mittarissa. Hamletin kanssa ulos lähtiessäni aistin ensi kertaa syksyn tuoksun, ilma
viileän sakeaa.
suNNUNTAI 12.8.
peRJANTAI 10.8.
Aamun avaus pyörätiellä Kaisaniemessä.
Ohitin hitaasti ajavan, mustiin pukeutuneen
minihamedaamin ja soitin kelloa, koska
pyörätie on kapea ja jalkakäytävällä paljon
ihmisiä: ”Mitä sä saatana mulle kilkität!”
Sanoin sen kuuluvan pyöräkulttuuriin. ”Vitut
se mihinkään kuuluu.” Hän tälläsi ohi seuraavissa liikennevaloissa ajaen päin punaista.
Kiersin kaukaa.
Aamulla puhuin mediamyynnin uusille
ihmisille Koti ja keittiöstä. Pidän asiaesiintymisestä,
”Hyvää keittoa, mutta ei sillä nälkä lähde”,
totesi mies ruoasta, jota olin tehnyt . Siinä oli
kukkakaalia, kesäkurpitsaa, juustokermaa,
roseepippuria ja curryä.
laUANTAI 11.8.
Television (mies)selostajia olivat sykähdyttäneet kisoissa vain miesten tekemät
jutut: Usain Bolt, David Rudisha , Mo Farah
ja Jamaikan pikaviestijoukkue. Edes USA:n
naisten pikaviestin ME ei mahtunut tähän, vaikka edellinen oli vuodelta 1985, ja
DDR:n dopingurheilijoiden juoksema – eikä
tietenkään Allyson Felixin mieletön juoksu,
ei tsekkinaisen keihäskullan uusinta, eikä
naisten moukarin huikea taso.
Aamulla kiersimme Aittasaaren onnellisen
koiran kanssa. Se pääsi kahlaamaan – ja tiesi
sen, kun sanoin ”pääset.” Se ymmärtää paljon sanoja. Hauskimpia on, että kun ihminen
sanoo menevänsä vessaan, Hamlet lähtee
sinne heti.
Ostin violetteja astereita ja koristekaaleja
pääkirjoituskuvauksia varten.
Illalla katsoimme olympialaisten viimeiset
yleisurheilut. Antti Ruuskanen voitti keihäässä (p)ronssia.
Koira vinkuu ja komentaa aamulenkille. Ymmärrän sitä, sillä kello on kohta yhdeksän.
Mies on löytänyt kaksi uutta herkkua:
kantarellimuhennoksen ja Pekka Nikkilän
luomutilan kauraleseet.
Onneksi olympialaiset loppuvat tänään.
Niihin on mennyt paljon aikaa. Lentopallon
loppuottelu oli mieletön, Brasilialla oli jo
kaksi ottelupalloa, ja silti Venäjä voitti!
maanantai 13.8.
Yöllä näin Muoto-painajaisen. Istuimme
pöydässä. Juhlaan oli tullut 20 ihmistä eikä
odotetut 300. Vieraiden joukossa oli hämmentynyt Marimekon toimitusjohtaja Mika
Ihamuotila. Ihmettelin, miksi näin vähän
väkeä, kun viimevuotinen oli niin kiva tilaisuus. Muotoilija Asmo Noronen totesi, että
se johtui lehden kannesta. Se oli vääränlainen; pitäisi olla designia. Paikalla olivat kyllä
julkaisujohtaja Betsy ja toimitusjohtaja Pauli.
Juhla oli varastomaisessa tilassa.
Viime vuonna näin unia, joissa olin myöhässä ja kengät puuttuivat.
Pääkirjoituskuvaukset olivat tänään. Kuusi
kuvaa, kaksi potrettia ja neljä eri lehtiin
Hamletin kanssa ja ilman. Niiden jälkeen
tein budjettilaskelmia.
Mieheni on päättänyt ilmeisesti pelastaa
Eat & Joy Maatilatorin. Nyt hän toi ruisleipää, vadelmahilloa, juustoa ja mustaherukkamehua – ja maistatti minulla kaikkea.
- 33 -
ELOKUU 2012
tiISTAI 14.8.
Päiväni oli hauska. Suunnittelimme julkaisujohtajan kanssa Norjan-matkaamme
uuden projektin merkeissä. Aikakauslehtien
levikit laskevat siellä hurjaa vauhtia, erityisesti niiden, joiden markkina on irtonumerovetoinen, ja näitä on Norjassa paljon.
Kohteemme, Vi Över 60 -brändin, asiat
ovat hyvin, koska se perustuu tilauksiin.
Lentilanseerauksen järkevä kohderyhmä
ovat 50+¬ikäiset, sillä he lukevat lehtiä ja
heillä on ostovoimaa.
keSKIVIIKKO 15.8.
Puutarhalehden deadline oli tänään. Kaikki
meni hyvin.
toRSTAI 16.8.
Aamulla varhain Bergeniin, Norjaan.
Työmielessä oli hyvä päivä. Opin uutta
työtavoista ja äänestä, jolla 50+ kohderyhmää voidaan puhutella. Miehille on tärkeää,
sisällössä ja designissa ei näy naistenlehtisignaaleja. Talous ja laki ovat Vi över 60
-lehden myyntivaltti ja etenkin miehille syy
tilata lehti. Pitää pohtia käsittelytapaa. Vi
över 60 tekee jutut asiantuntijalähtöisesti.
Minun ja Tuula-kollegan matkalaukut eivät
tulleet koskaan Bergeniin. Omani tiedettiin
olevan Dublinisssa. Jouduin ostamaan pienen laukun, meikkiä, alusvaatteita, puseron
ja kosmetiikkaa. Matkavakuutus korvaa.
Suututtaa silti. Illallakaan ei tullut yhtään
laukkua, vaikka Tuulan pakaasin piti tulla.
Illallinen norjalaisten kanssa oli hauska ja
maukas. Söin hirveä, merikrottia ja mangosorbettia. Sancerre ja Amarone olivat hyviä!
Hotellihuone oli pimeä ja persoonallinen,
mutta ei kovin käytännöllinen.
käynyt Dublinissa. Kööpenhaminassa selvisi,
että laukkuni on löytynyt Frankfurtista ja on
matkalla Helsinkiin. Illalla Helsingissä sain
tietää, että laukku saapuisi Frankfurtista Helsinkiin klo 01.50. En jäänyt odottamaan.
Kävin yöllä ylikierroksilla. Luin sähköpostiani, kuuntelin Harri Koskisen kanssa
tekemämme radiohaastattelun ja vakoilin
Muoto-gaalan ilmoittautumissivuja.
teimme pikavierailun bergeniin.
Olen joskus käsitellyt matkajutun
bergenistä, ja tunnistin Bryggen.
Olimme siellä illallisella. tämä näkymä on vierailukohteemme edestä
peRJANTAI 17.8.
Bergenin lentokentällä odotti laukustani
havainto, että se oli nähty Oslon lentokentällä hihnalla 39. Oletettiin sen menneen
kohti norjalaista paikkaa. Kollegan laukku oli
- 34 -
ELOKUU 2012
laUANTAI 18.8.
Olen väsynyt ja keskittymiskyvytön. Tulin
myöhään, ja laukkuasia hermostuttaa minua.
Laukku lempimekkoineni tuli kotiin iltapäivällä, matkustettuaan aika paljon.
suNNUNTAI 19.8.
HS:ssa on juttu nuorista, koulutetuista ihmisistä, jotka tekevät työtä palkatta. Ennen sitä
kutsuttiin orjuudeksi, paitsi että orjat saivat
asunnon ja ruokaa. Nykyorjat tulevat sen
verran vauraista perheistä, että ne pystyvät
takaamaan nuorelleen orjatyön, toisin sanoen harjoittelujaksoja erilaisissa paikoissa.
Pop up Jollas tarjosi kuhaa ja kantarellimuhennosta, vihreää salaattia mustaherukka-balsamicovinegretin kera, punajuuriporkkana-perunagratiinia ja minttu- ja
vaniljajäätelöä.
Combat on peruttu. En pidä powerstepistä,
joka on sen tilalla. Tuli laiska viikonloppu.
maANANTAI 20.8.
IHANAA SEURAA:
SISKOT KERTTU
JA EEVÄ SEKÄ
KÄLYNI TÄTI. vietimme siskoni
syntymäpäivää
heinäkuussa..
Toimituskokouksen ja Muoto2012-asioiden
ja matkavakuutuksen päivä. Muoto2012käsiohjelma meni painoon. Puutarhalehti tuli
painosta ja näytti hyvältä.
tiISTAI 22.8.
Päivä meni Muotoa hösätessä ja ilta koiraa
hösätessä.
keSKIVIIKKO 22.8.
Aamulla kävin Hackmanin ja Arabian infossa. Tapasin Hackmanin Sorsakosken tehtaan
väkeä. Siellä kehitetään tuotteita ja myös
valmistetaan niitä, mikä on tänä päivänä
mahtava juttu. Lapsuudenkotiini ostettiin
sieltä tiskipöytä, kattilat ja aterimet, sekä Haringinlahden kartanosta tilan ensimmäinen
rotulehmä, vaaleavoittoinen ayshirelehmä
Lilu, joka oli iso ja äidin mukaan aika tyhmä.
Hain gaalakengät ja puvun. Puku on moderni, ja suunnittelija on siihen tyytyväinen.
Kotona tein lisää gaala-asioita ja ruokaa.
toRSTAI 23.8.
Aamulla ajoin pyörällä töihin sateessa. Siitä
tuli energiaa päivään Kävin kahden tunnin
treenissä ja olin loppu. Se oli tarkoituskin.
peRJANTAI 24.8.
Rakkaan Eeva-siskoni syntymäpäivä. Vuonna 1959 elokuussa oli ollut hellettä ja ukkosmyräkkää. Näin oli äitini muistellut. Sisareni
tulevat yhä tärkeämmiksi ja rakkaammiksi
mitä vanhemmaksi tulen.
Töihin ajoin metropyörällä, koska olin niin
väsynyt eilisestä urheilusta.
Nyt pimeään Hamletin kanssa. Puutarhavalomme ovat kauniit. Tällaiseen Helsinkiin muutin syksyllä 1983. Sen lempeään ja
kosteaan syksyyn, jossa katuvalot kiiltelevät
märällä, lehtien laikuttamalla asvaltilla. Pidin
siitä silloin, ja pidän siitä nyt.
laUANTAI 25.8.
Printin voimasta: Jos käyttää koko ajan
tablettia, on kuin pitäisi koko ajan samaa
mekkoa. On mukavaa ottaa käteen objekti,
jossa on yksilöllisyyttä. Jokainen painettu
lehden numero on yksilö.
Suvun asioissa olen ollut täydellisessä
- 35 -
ELO-SYYSKUU 2012
tiedotuspimennossa. Mikä tappio!
Uutinen ei ollut yllättävä, ja aavistelin asian
olevan näin heinäkuussa, kun parin tapasin.
Nuorimman veljeni pojan perheeseen syntyy
vauva, laskettu aika on 5.2. Iloinen asia.
suNNUNTAI 26.8.
Aamulla oli syksy ja kesä yhtä aikaa. Ilmassa
tuntui syksyn kosteutta ja raikkautta, ja kohta
ympärillä tuntui auringon suvinen lämpö.
Talossa vallitsee pyhäaamun rauha. Tein
uuniin kaalilaatikon. Siirappi oli lopussa,
joten laatikossa on nyt fariinisokeria ja hunajaa. Saapas nähdä, miltä maistuu.
Riikka Ala-Harjan Maihinnousu-kirjasta
on syntymässä kohu. Ala-Harjan sisko
syyttää sisartaan lapsensa hyväksikäytöstä.
Tarina leukemiaan sairastuneesta lapsesta on
sama. Surullista, jos kaksi siskoa ovat kaukana toisistaan.
Ja mikä on fiktion oikeus? Kaikkien
romaanihenkilöiden kaltaisia tyyppejä on
olemassa jossakin. Ja mistä kirjailija ammentaisi, jos ei siitä, mitä näkee, kuulee ja kokee?
Fiktiossa ei ole lähdesuojaa eikä tarvetta
tarkistaa lähdettä tai kysyä korrektiuden perään. Ja entä jos Ala-Harjan kirja on todella
hyvä? HS:n kritiikki pitää sitä hänen parhaanaan. Varmasti luen tämän opuksen.
maANANTAI 27.8.
Auto oli pesussa ja sen jälkeen lähes tunnistamattoman puhdas sekä ulkoa että sisältä.
Illalla ilma oli kostea ja lämmin, kuin kesä,
vaikka luonnossa jo selvät syksyn merkit Nyt
pimenee jo, kello on yhdeksän. Tähän on
vaikea tottua. Rakastan pitkää valoa.
tiISTAI 28.8.
Illansuussa kävimme kampaaja Dobrilan
juhlissa. Hän sai Keskuskauppakamarin
pronssisen kunniamerkin yrittäjyydestään.
Tytär kirjoitti onnittelukorttiin tekstin, että
hän saa meidät aina näyttämään hyviltä.
keSKIVIKKO 29.8.
Päivää voinee luonnehtia onnistuneeksi.
Saimme lehden onnellisesti kiinni ennen viittä, ja kerkesin bodybalanceen, jonka jälkeen
olin aika raato. Lehdestä tuli hyvä, 164 sivua.
Olin mukana käsitöissä, ja se on hauskaa.
Sain pitkästä aikaa tehdä töitä kontaktissa
työkavereihini Tarjaan ja Juttaan.
Nautin Haruki Murakamin teoksesta Sputnik – rakastettuni. Sen kirkkaista lauseista,
surumielisen sarkastisesta tunnelmasta.
toRSTAI 30.8.
Iltapäivällä oli uuden projektin palaveri.
Mielenkiintoista. Tytär oli ostanut Voguen,
päästäkseen shoppailufiilikseen Lontoota ajatellen. Hassua ajatella, että lennämme sinne
ylihuomenna.
peRJANTAI 31.8.
Elokuun viimeisen päivän aamuna ajoin
paljain säärin pyörällä töihin. Hyvä fiilis.
Huomasin, että toinen etujarru ei toimi.
Pitää viedä pyörä huoltoon, kun palaamme
Lontoosta.
Illalla taivaalla pullisteli jumalainen täysikuu. Ihailimme sitä koiran kanssa.
SYYSKUU
LAUANTAI 1.9.
Lentokoneessa matkalla Lontooseen luin
Riikka Ala-Harjan Maihinnousun. Se oli
komeasti kirjoitettu teos. Äidin, lapsen ja
puolison tarina on tunteena samastuttava.
Siinä oli paljon rakkautta – ja nimenomaan
pientä tyttöä kohtaan.
En ajatellut, että kysymyksessä olisi erityinen tyttö; että joku ihminen olisi tähän
varastettu. Sivuilla elivät tämän ajan ja jo
menneet ihmiset, joiden tarina kosketti ja
joiden puolesta surin ja iloitsin.
Lontoossa majapaikkana oli Euston Square
Hotel kuten viime vuonnakin. Meitä odotti
ehkä yksi pienimpiä hotellihuoneita, joita
- 36 -
SYYSKUU 2012
Aittasaareen tulee
syksy. Illat
pimenevät,
ja meri
ja taivas
muuttavat
väriään.
olen ikinä nähnyt. Nuoriso – Inkeri ja Jamie
– otti sen todella pienen, ja meillä on hieman
isompi, pieni ja käpyinen sekin.
Inkeri on teho-opas.Täysikuun iltana matkustimme metrolla Tate Moderniin, kävelimme Millennium Bridgen yli tummuvassa,
lämpimässä illassa. Nuoriso tapasi kavereitaan ja jäi notkumaan Taten eteen.
Sain R:n houkutelluksi Damien Hirstin
näyttelyyn. Se oli kiehtova ja pysäyttävä. Niin
paljon niin rumaa ja niin kaunista rinnakkain, eläviä ja kuolleita perhosista nautaan ja
haikalaan. Toisto on komea tehokeino.
Tatesta ajoimme taksilla Covent Gardeniin,
Inkeri, Jamie, Charlotte, R ja minä. Söimme
hyvän ja edullisen intialaisen illallisen. Inkeri
ja Kustaa olivat syöneet siellä viime kesänä,
ja Inkeri muisti kadut ulkoa. Vatsa täynnä
puikkelehdimme möykkäävän juhlakansan
välistä Leicester Squaren metroon ja pikkuruisiin hotellihuoneisiimme.
suNNUNTAI 2.9.
Nukuin huonosti. Huone oli kostea. Niin
kutsutussa kylpyhuoneessa haisi pahalle.
Sänky oli surkea. Valmistelin yöllä valituspuhetta vastaanottoon. Pidin sen aamulla. Tässäkö kiitos asiakkaalle, joka palaa takaisin?
Huoneet luvattiin vaihtaa suurempiin.
Inkeri piirsi aamiaisella lautasliinaan kuvan huoneesta, jollaisessa olimme majoittuneet ennen. Vein sen vastaanottoon – todisteeksi, että tiesimme yhtä sun toista.
Päivä alkoi Tate Britainissa Turnerilla.
Opetus: jotakin asiaa voi tutkia koko elämän,
innostua siitä, mennä aina syvemmälle ja
löytää uutta. Turner tutki väriä, valoa ja
pelkistämistä. Upeinta katsottavaa olivat
hänen akvarellinsa ja lukuisat luonnoslehtiönsä, joista näki, miten maalaukset lähtivät
kehittymään.
Ajoimme lounaalle Regentille Pauliin.
Hyvää salaattia ja mukava palvelu. Vietimme
vartin DKNY:llä (en löytänyt mitään hyvää
alennettua enkä ole kuviovaateihminen)
sekä tunnin Massimo Duttin myymälässä,
jossa tytär valitsi ja me muut odotimme. Voi
arvata, mitä siitä seurasi. Ensin hermostuin
minä, sitten tytär.
Vaatteista selvittyämme jatkoimme Somerset Houseen. Vielä 1930-luvulla nämä
kaikki teokset olivat tekstiilipohatta Samuel
Courtauldin kotona. Niistä tuli yksi maailman hienoimmista yksityiskokoelmista.
Illalla palatessamme hotellihuoneet oli
vaihdettu. Kirjoitan tilavassa kulmahuoneessa, ja nuoriso majoittuu Inkerin piirtämässä
huoneessa. Suihkut on laatoitettu, ja kylppä-
- 37 -
SYYSKUU 2012
MASTER OF
SCIENCE, Inkeri
ja Jamie. MOlemmat opiskelivat yorkissa,
ja siellähän
he tapasivat.
riin johtaa ovi. Kannatti valittaa.
Illalla söimme korealaisessa Kobassa. Ruoka oli erinomaista, erityisesti kimchi, ankka
ja korealaisittain marinoitu naudanliha.
Aterian kruunasivat jäätelöt: mustaseesami,
punainen papu ja vihreä tee.
maaNANTAI 3.9.
Graduation Day, valmistujaispäivä, koitti
vihdoinkin. Nukuin kuin tukki. R sen sijaan
heräsi nälkäisenä aikaisin ja meni aamiaiselle
tuntia ennen minua. Nautin siististä suihkusta. Tytär oli aamulla flunssaisen tuntuinen, ja
poikaystävä myös.
Kävimme katsomassa British Museumin
assyrialaisen osaston ja muumiot, jotka
liikuttavat minua, sekä antiikin Rooman ja
Kreikan patsaat, jotka liikuttavat miestäni.
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että ihmisen äly ja muisti asuvat sydämessä. Sen takia
sitä tulee suojella.
University College Londonin, yhden
maailman arvostetuimman yliopiston, seremonia pidettiin teltassa läheisessä puistossa.
Juhlapuhujana, alumnina, oli The Guardianin toimittaja Michael White. Britit osaavat
pitää puheita, joissa kuulija pysyy hereillä.
Huumori on oleellinen. Sitä tulee sivulauseina pitkin matkaa.
Vieressäni istui tyttären kurssitoverin isä,
puhelias herrasmies Norwichista perheineen.
Hän oli käynyt Finlandia-hiihdossa ja asunut
Norjassa. Seremonia alkua odotellessamme
keskustelimme Lasse Virenistä, EU:n talouskriisistä, olympialaisista, Norjasta, nuorten
työllistymisestä ja opinnoista sekä koirista.
Inkeri oli iloinen ja kaunis. Hän piti Yorkin
yliopiston kahden vuoden takaisia Bachelor
of Arts -tutkinnon valmistujaisia lämpimämpinä. Olen samaa mieltä. Yorkissa oli
juhlapuhujana Justice Albie Sachs, eteläafrikkalainen kansalaisoikeusjuristi. Hän sai
yleisön kyyneliin.
Inkeri ja minä University college Londonin pihalla. Tyttäreni tutkinto on Master of Science, security studies. Ajatella,
että hän on käynyt samaa yliopistoa
kuin Jomo Kenyatta ja Mahatma gandhi.
- 38 -
SYYSKUU 2012
tiISTAI 4.9.
Muoto2012gaalapukuni
oli Anu Leinosen käsialaa.
Se tehtiin sami
Vullin Finlaysonille suunnitteleman
keisari-kuosin
ympärille.
Punaiset minna
parikat olivat
kengät, joista
käytän termiä
hyvät istua.
Matkustimme päivän päästäksemme
Lontoosta kotiin. Aamulla mahduimme
Eustonissa kolmanteen metrojunaan, Kings
Crossilla toiseen, ja metroja kulkee minuutin
välein. Kaukana oli viikonlopun leppoisuus.
Nyt oltiin menossa töihin, kylki kyljessä
kiinni ja vakavin ilmein.
Lontoon ihmispaljoudesta uupuu jälkikäteen. Kotiin tullessa oli hyytynyt ja tyhjä olo,
kuten usein matkan jälkeen. Sähköpostissa
oli monta viestiä Muoto2012-gaalasta, joka
siis on huomenna. Reagoin niihin jo taksissa
kotimatkalla, mistä perhe ei pitänyt.
Kustaa piti tuliaisistaan. Kävin äsken Hamletin kanssa syysillassa. Pesen pyykkiä. Luen
Sofi Oksasen uutta romaania Kun kyyhkyset
katosivat. En ole pitkästynyt hetkeäkään,
toisin kuin HS:n arvostelija. Oksanen kirjoittaa omintakeisesti, polveilevin lausein. Hän
kutoo tekstiä kuin taidokasta kirjoneuletta.
keSKIVIIKKO 5.9.
Muoto2012-gaala. Jännittävä, kiihkeä ja kaunis päivä. Aamulla ranskalaisen manikyyrin
aikana järjestelin yhdelle vieraalle parkkipaikan tiedot iltaa varten, luin loppuun Sofi Oksasen romaanin ja huomasin, että puhelimeni sekä tilttasi että koki ihmeparantumisen.
En muista illasta juuri mitään. Pöytäseurueessani olivat Jalo Helsingin onnelliset
nuorukaiset, lasteni ikäiset. Nautin nuorten
seurasta, ja myös Nina Zischkan, Pirjo Airaksisen sekä Sirpa Korpelan, fiksuja naisia.
Gaalan päätyttyä taistelin kivistävin jaloin
takahuoneeseen. Siellä meillä oli pienet
privaattijatkot; juontaja Jaakko Selinillä
sekä tapahtumatiimin Heidillä, Mirellalla
ja minulla. Kehuttiin toisemme. Jaakko on
hurmaava kumppani esiintymislavalla, saa
minut vapautumaan.
Kotiin saavuin valkoisen gladioluskuorman kanssa. Yksi oli tippunut hiekkatielle, ja
R korjasi sen aamulla talteen.
Ajattelin, että tämä saattoi olla toinen ja
viimeinen Muoto-gaalan emännyyteni.
toRSTAI 6.9.
Strategiakokous. Hyvä päivä, mutta illalla
väsytti mahdottomasti gaalan jälkeen.
peRJANTAI 7.9.
Strategiakokouksen lomassa sain minuutin ansaittua mediaa Muoto2012-gaalalle.
Tulomatkalla bussissa voin pahoin, koska
työskentelin iPadilla mutkaisella tiellä. Kotona tein ruokaa (curry-valkosipulikanaa ja
karamellisoitua punasipulia). Käytin koiran
ulkona ja rapsutin sitä paljon.
laUANTAI 8.9.
Aamulla olimme koiran kanssa pirteällä
lenkillä Aittasaaressa, mikä ei estänyt sitä
- 39 -
SYYSKUU 2012
vänkäämästä kohti koirapuistoa illalla. Tuuli
oli jo kylmä ja raaka, vaikka päivällä jyrisi
ukkonen kuin kesällä ikään.
Siivosimme. R:n vuoro päättyi aikaisemmin kuin minun, koska oli formulapäivä.
Kaupasta raahasin kuusi kassillista ruokaa.
Inkerin pyynnöstä tein pannukakkua, jota
koirakin himoitsi. Tarjosin sen mustikoiden,
mansikoiden ja rahkakermavaahdon kera.
Tytär esitti mielenkiintoisen vertauksen.
Olemme samassa vaiheessa kuin industrialismin alussa. Silloin tehdastyöläiset tekivät työtä lähes tauotta. Nyt tietotyöläiset,
koulutetut ihmiset, toimivat samalla lailla.
Teknologia mahdollistaa sen, että työ seuraa
ihmistä kaikkialle ja koko ajan. Itsekin teen
kohta töitä, joita en ehdi tehdä ensi viikolla.
suNNUNTAI 9.9.
Tein kaalikääryleitä, ja siihen kului kolme
ja puoli tuntia. Niistä tuli jumalaisen hyviä
ja kauniita. Oli pyhän formulan päivä, joten
miehistä ei ollut paljon havaintoja.
Tein töitä sekä uuden lehtiprojektin että
Koti ja keittiön kanssa. Uskomatonta, että
hallituksen kokoukseen on reilu viikko.
Kävin bodybalancessa ja combatissa.
Tullessani ostin taas maitoa kaupasta. Sitä on
hankittu tänä viikonloppuna 11 litraa.
Puhuin siskon kanssa puhelimessa. Hän
ja P olivat tulleet Kreetalta eilen. Olivat Plataniaksessa, samassa paikassa jossa olimme
R:n kanssa, kun odotin Inkeriä. Pitkästyimme pahanpäiväisesti, ja minä voin huonosti.
Siskolla oli ollut kivaa ja rauhaisaa.
Sääli että sunnuntai-iltojen ylikomisario
Banks on loppunut. Se oli inhimillinen ja
raadollinen ohjelma ennen työviikon alkua.
maANANTAI 10.9.
Pyöräilin töihin. Ilta tuli paluumatkalla
äkkiä. Aurinko laskee syksyllä nopeasti. Nyt
on jo melkein pimeää. Lähdemme Hamletin
kanssa ulos, Inkeri ja minä.
Tein illalla lokakuun lehden pääkirjoituk-
sen. Aiheenani oli kaali – ja siitä tuli aika
hyvä. Voi olla, että olen huomenna eri mieltä.
tiISTAI 11.9.
Aamulla pyörällä töihin. Selkälihaksia kivisti,
ja olin suunnitellut illaksi pilateksen. Se oli
peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi.
Tein seurapiiritoimittajan töitä eli tekstitin
kuvat gaalajuttuun.
Tein kana-kookoskeiton. Mikään, jossa on
valkosipulia, korianteria ja inkivääriä, ei voi
olla pahaa!
keSKIVIIKKO 12.9.
Työpäivä oli säätämistä lehden ja uuden
projektin kanssa. Kollegani Kristina tekee
hyvää työtä projektinhallinnassa. Ajoin
pyörällä kotiin sateessa. Nyt menen rapsuttamaan koiraa.
toRSTAI 13.9.
Vein pyöräni korjattavaksi, kun toinen etujarru ei toiminut. Melkein ajoin parkkihallin
seinään yhtenä päivänä.
Iltapäivällä kävin optikolla ostamassa kaukolasit auton ajamiseen. Sitten ostin lehtiä
(ET, Viva etc). Sorruin myös kahteen kirjaan,
pokkariin jonka nimeä en muista ja Sirpa
Kähkösen uutuuteen, Hietakehtoon. Notkuin
Akateemisen kirjakaupan eteisessä aikani –
ja marssin Tarsalan kauppaan. Ostin kengät
noin viidessä minuutissa.
Illalla kävin SH´BAMissa ja yogalatesissa,
ihanat tunnit taas. Sitten curry-valkosipulietc katkarapusalaattia. Hyvää.
Ja lopuksi Sirpa Kähköstä! Pidän hänen
tekstistään: kaunista aistillista kieltä, jossa
tuntuvat sydämeni Savon murre ja mieli.
peRJANTAI 14.9.
Aamulla haastattelin Lundian toimitusjohtajaa, Michaela von Wendtiä. Koti oli vanha
eiralaistalo, joka oli uudistettu. Rappukäytävässä tuli tunne kuin saapuisi luksushotelliin.
Sieltä kävelin uusilla korkokengilläni töi-
- 40 -
SYYSKUU 2012
hin ja hain matkalla pyöränkin korjaamosta.
Habitaressa haastattelin Jalo Helsingin
Mikko Järvenpäätä lavalla. Lavalla unohtaa, onko yleisöä vai ei. Nyt ei paljon ollut.
Toivottavasti huomenna on enemmän väkeä.
Vieraanani on Nikarin Jenni Roininen.
Ulkona myrskyää. Makkara paistuu – joku
ranskalainen. Alan syödä ja viettää hetken
viikonloppua.
laUANTAI 15.9.
Habitaressa tapasin Nikarin Jenni Roinisen,
jota haastattelin Ahead!-lavalla, Petri Vainion
ja Kirsi Valantin, Aikamatkan tehneen Kaisa
Blomstedtin, Trash Hotelin isäntäparin Isa
Kukkapuro-Enbomin ja miehensä Henrikin
sekä Lennolin toimitusjohtaja Pirjo Pystykoski-Sopasen, naisen Aava-sisustuskonseptin takana, valmistajana. Kivaa.
Messukeskuksesta pyräytin taksilla samppanjapullon kanssa Helena Karihtalan uusien
tilojen avajaisiin. Siellä pitkältä ajalta tuttu,
toimelias ja hurjan kaunis emäntä.
Jotenkin odotan tilaisuutta, jos se koittaa,
kertoa uutisen, että palaan siihen journalismiin, johon minut on koulutettu ja jossa
kasvoin ja opin. Aika näyttää, miten käy ja
miten onnistumme.
suNNUNTAI 16.9.
Tehosunnuntai alkoi Hamletin kanssa aurinkoisessa Aittasaaressa. Hauva oli vilperttituulella. Kotiin tultuamme päivitin lehden
Facebookia Habitaren vuoksi, selasin päivän
lehden ja tein siskonmakkarakeiton – jotta
voisin lähteä taas kohti Habitarea. Siellä olin
reilun tunnin osastollamme ja myin lehtiä.
Muoto2012-voittajien Saanan ja Ollin
haastattelu lavalla oli paras tämänvuotisista.
Fiilis oli rento, ja sain hyvää infoa: sisustusblogit auttavat uusia yrittäjiä markkinoinnissa,
globaalisti.
Kiidin takaisin kotiin, ja lähdimme R:n ja
Hamletin kanssa tekemään kunnallisvaalityötä tyttärelle. Minä kuljetin koiraa, ja mies
niittasi mainoksia lyhtypylväisiin. Katselen
lyhtypylväitä nyt eri silmin kuin aamulla.
Puiseen voi niitata mainoksen, metalliseen
kiinnittää teipillä.
Olin bodybalancessa ja combatissa sen
perään. Jaksoin hyvin, ja tuli energinen olo.
Kohta katsomaan Muoto2012-gaalan tvtaltiointia. Saapas nähdä, kestänkö nähdä ja
kuulla itseni..
maANANTAI 17.9.
Syksy tulee. Aamulla oli pimeää, kun heräsin
ennen kellon soittoa, 6.30. Hamlet oli tempputuulella, lehahti keskelle katua, mutta uskoi sitten ja kiersimme kauniin suon reunaa.
Kiireinen työpäivä: lehti meni kiinni kahta
päivää etuajassa, ja oli muutenkin lyhyempi
jakso tehdä tämä numero. Muoto-gaala oli
syksyn vedenjakaja. Nyt saa taas elää normaalia työarkea jonkin aikaa.
Iltapäivällä sain soiton julkaisujohtajalta.
Hän kehotti minua varautumaan kertomaan uuden projektin sisällöstä hallituksen
kokouksessa huomenna. Vatsassa lentelee
perhosia; en ole siellä ennen ollut.
Saimme lehden valmiiksi niin, että pääsin
pyöräilemään kotiin seitsemän maissa. Hiihtotermeillä ilmaistuna oli lentokeli, mahtava
takatuuli koko matkan.
Tein kanarisottoa. Se on tekeytymässä, ja
kello on puoli kymmenen. Koira tuli pöydän
alle kaveriksi. Paijaan sen selkää. Käyn vielä
läpi huomisen esityksen materiaalit.
tiISTAI 18.9.
Koirakin taisi tietää, että on poikkeuksellinen
päivä. Se tälläsi itsensä tyttären sänkyyn eikä
halunnut tulla pois. Aamulla olin levoton ja
unohdin meikkipussin kotiin, joten jouduin
polkemaan Takilatien mäen takaisin. Kaisaniemen puistossa meinasin ajaa pyörällä
kolarin, kun jonkun ihmisen takaa tuli tyttö
ja ajoi kohti. Jarrutin ja kiljuin apua jumalalta. Onneksi etujarru korjattiin perjantaina.
Hallituksen kokouksessa kävin lyhyesti
- 41 -
SYYSKUU 2012
kertomassa uudesta brändistä. Vastaanotto
oli myönteinen, innostunutkin. Investointipäätös: tehdään, mutta odotetaan Aller
Holdingin lopullista päätöstä. Se tulee
ennen lokakuuta, oletan. Eli vielä pitää
jännittää vähän. Jännitin myös esiintymistä
hallitukselle.
Ajoin kauniissa syyssäässä kotiin ja olinkin
ensimmäinen. Hamlet oli iloinen! Teimme
sen kanssa lasagnea ja lähdimme Hamletin
koirakaverin ja sen emännän kanssa lenkille
uimarannalle. R haki meidät Possupuistosta – ja voi koiran riemua, kun se näki tutun
auton tulevan!
Ulkona suhisee pimeän syksyn tuuli. Pidän
Helsingin lempeästä, kosteasta syksystä,
vaahteroiden hehkusta, omenoiden tuoksusta, asvaltille tippuneista lehdistä, kellastuvista
väreistä kaislikossa.
keSKIVIIKKO 19.9.
ostamaan ulkokukkia haudoille. Vieläkin
Leskisen sukuhaudalla kukkivat valkoiset
pelargonit, jotka ostin toissa keväänä. Toinen
kahvipaikkani oli Tertin kartano, jonka valitsen mielelläni.
Leppävirralta ajoimme äidin kanssa
kiireesti Ikeaan. Ostimme Carina Bengsin suunnitteleman senkin. Olen tavannut
Carinan, kun Koti ja keittiö aloitti ja olemme
julkaisseet kaksi hänen kotiaan. Kokoan
senkin lauantaina, kun palaan Iisalmesta
Pohjois-Savon valtuuskunnan kokouksesta.
Illan vietimme Varkaudessa. Minä pääsin
kälyni Tiinan siivellä hauskalle dance mix
-tunnille. Äiti kysyi häneltä, osasinko tanssia.
Palasimme Leppävirralle myöhään. Äidin
uusi koti on sievä ja viihtyisä. Oleskelutilat
ovat paremmat kuin entisessä kodissa ja
ympäristö kauniimpi.
Illalla katselin viileässä säässä mustaa
tähtitaivasta.
toRSTAI 20.9.
Matkustan bussilla Leppävirralta Iisalmeen.
Kirjoitan bussissa. Olemme Vehmasmäessä,
jossa ennen kohoilivat isot mäet. Olen ajanut
täällä bussilla viimeksi 1980-luvun alussa.
Valtuuskunnan seminaari alkaa kahdelta,
ja sitä ennen minua ja kahta muuta valtuuskunnan jäsentä haastatellaan Savon Sanomiin. Iloinen toimittaja soitti eilen autoon.
Bussissa on aikaa ajatella vähän.
Sain viestin töistä: Uusi projektimme on
myötäpuhurissa Tanskassa. Eli kohta olen
uuden lehden vetäjä, luulisin.
Illalla sain soiton kotoa. Puolisolle tärkeä
ihminen on kuollut. Juttelimme siitä.
Aamulla satoi. Sain tiedon, että minua haastateltaisin tulevana perjantaina Savon Sanomiin Iisalmessa Pohjois-Savon valtuuskunnan kokouksessa. Olisipa kiva kertoa tästä
uudesta jutusta, mutta en voi vielä kertoa.
Suosikki lopetetaan vuodenvaihteessa. Varhaisteininä tapetoin sen julisteilla huoneeni
kaikki seinäpinnat ja luin levyarviot.
Katsoimme ison kasan koteja ja yritimme
löytää kansikuvia tuleviin lehtiin. Siihen
meni koko iltapäivä.
Lähdin illaksi seuraamaan tytärtä vaalipaneeliin, joka käytiin englanniksi. Hän oli
fiksu ja puhui kaunista englantia.
Aamulla huijasin Hamletia pakkaamalla salaa ja laittamalla laukun alakautta ulos. Kävin
kaupassa ja lähdin ajamaan kohti Savoa.
Puut muuttuivat kultaisiksi, ja tajusin syksyn valon, joka liukuu maiseman yli terävänä
ja illan tullen matalalta. Äitini sanoo, että se
muistuttaa maaliskuuta. Sama aikahan on kesäpäivän tasauksesta kumpaankin suuntaan.
Pysähdyin Lahdessa Kodin Terrassa
peRJANTAI 22.9.
laUANTAI 22.9.
Heräsin yöllä ajatukseen, että ehkä vainaja ei
halunnut kenenkään tietävän sairaudestaan
tai ainakaan ei halunnut siitä puhuttavan.
Aamulla nautin loistoaamiaisen: iisalmelaisessa Sokos-hotellissa oli tarjolla luomuruisleipää, luomupuuroa, munakokkelia,
keitettyjä munia, marmeladia, marjoja, kahta
- 42 -
SYYSKUU 2012
haudutettua teetä, kahta hieman erikoisempaa juustoa ja hyvää kahvia.
Savon Sanomien juttu oli hyvä.
Pääsin valtuuskunnan sihteerin kyydissä
Kuopioon jatkaakseni siitä bussilla Leppävirralle. Bussi oli vartin myöhässä, ja epäilin,
tuleeko se koskaan. Tulihan se. Vakiovuoro
körryyttää nyt vanhaa viitostietä etelään
sateisen ruskamaiseman läpi. Kohta olemme
Vanulan kohdalla; tässä oli teinivuosieni
tanssipaikka. Baari on yhä paikallaan. En ehtinyt nähdä, onko sen nimi vielä Takkabaari.
Keskussairaalan pysäkillä hytistessäni mietin isääni, joka veti viimeisen henkäyksensä
ruskeaksi rapatussa talossa, jossakin puhtaassa huoneessa, 28.10.2009, klo 13.10.
Äiti oli hänen luonaan, pikkuveli asioilla
kaupungilla, kun oli sanottu ettei kiirettä ole.
Isä oli nukkunut levollisesti, elämä paennut
äkkiä pois. Minä olin Välimerellä, Costa
Concordialla, joka sekin makaa nyt Välimeressä matalikkoon juuttuneena raatona.
Äidin luona kokosimme Ikean Liatorpsenkin. Onneksi en etukäteen tiennyt, että
kokoamisessa oli 39 vaihetta. Aavistin jotain,
kun purin pakkauksen mukana tulleen muovipussin ja lajittelin lukuisat erilaiset tapit ja
ruuvit. Koko juttuun meni viisi tuntia, eikä
tuloksena ollut täydellisesti koottu kaluste.
Ristipääruuvari ei ollut kovin hyvä, ja sormeni ovat kipeät, kaikki kynnet lohkeilleet.
Kun soitin urotyöstäni kotiin, mies totesi,
että kai nyt ymmärrän, miksei hän hanki
mielellään kalusteita Ikeasta.
sunnuntai 23.9.
Lähdin kahdeksalta ajamaan kohti Pieksämäkeä. Tädin luona vierähti tovi. Nautimme
runsaan aamiaisen, johon olin varautunut
jättämällä sen väliin äidin luona. Koko kotimatkan satoi kuin saavista, ja pelotti ajaa.
maANANTAI 24.9.
Uusi Koti ja keittiö tuli painosta. Se on pääsääntöisesti hyvä. Hamlet oli ihana aamulla
ja illalla Aittasaaressa. Myöhään editoin vielä
tanskalaista juttua Budapestista.
tiISTAI 25.9.
Pyörällä töihin ja takaisin. Menomatkalla
näin yhden koiratutun matkalla koirapuistoon. Palatessani näin saman porukan uudelleen, tulossa koirapuiston suunnasta.
Päivän aikana sain isoja uutisia. Työskentelen lokakuun Koti ja keittiössä. Marraskuun alusta Jutta on vastaava päätoimittaja.
Hänestä Koti ja keittiö saa loistavan päätoimittajan, omistautuneen ja viisaan ihmisen.
Voin pitää itseäni onnekkaana. Saan
56-vuotiaana lanseerata uuden lehden, ja
alueella, joka on journalistisesti vahvimpani. Toivoa sopii, että taidot ovat tallella.
Selvisi myös, että julkaisujohtaja lähtee
mukaan Amerikkaan lokakuussa. Se on
loistojuttu. Tapaamme AARP:n väkeä sekä
New Yorkissa että Washingtonissa. Olen
värkännyt tapaamisia kesäkuusta asti.
keSKIVIIKKO 26.9.
Hääpäivä, 27 vuotta, ja edesmenneen Einokoiran syntymäpäivä. R sanoi aamulla, että
Einolle pitää illalla sytyttää muistokynttilä.
Tein sen äsken, laitoin sen pihalle pöydälle;
Einon uurnakiven päällä Hamlet saattaisi satuttaa itsensä siihen. Rapsutimme ja silitimme sitten yhdessä Hamletia, joka meni juuri
R:n kanssa vessaan.
Työpäivä oli erikoinen. Kerroin toimitukselle päätoimittajavaihdoksesta. Asia otettiin vastaan levollisin ja tyytyväisin mielin.
Onnittelen itseäni hyvästä rekrytoinnísta,
kun Jutasta nyt tulee Koti ja keittiön päätoimittaja.
Julkisen Sanan Neuvoston kokous oli
kerrankin superlyhyt. Se kuitenkin sisälsi
erikoisia tapauksia, joskin selkeitä päättää.
Toimittajakunnan ja päätoimittajakunnankin
aivoitukset hämmentävät välillä, kun jopa
alan arvostetut tekijät sortuvat kummallisiin
asioihin. Ylimielisyys oli ennen journalistin
- 43 -
SYYSKUU 2012
helmasyntejä. Nykyään siihen joutuu liittämään myös huolimattomuuden.
Teimme H:n kanssa lenkin kauniiseen
Aittasaareen. Sen jälkeen keitin jauhelihakeittoa, ihmettelin jumiutunutta puhelintani
ja kirjoitin tämän. Lähden nyt core-jumppaan treenaamaan keskivartaloa ja vähän
venyttelemään, sillä jalat ja selkä ovat jumissa
pyöräilystä, joka tuntui tänään raskaalta.
toRSTAI 27.9.
Päivä päivältä irtaudun nykyisestä ja lähden
kohti tulevaa. Purin kalenterista marraskuun asiat, jotka liittyvät Koti ja keittiöön.
Uuden brändin AD Saara Tuomikoski
nimitettiin tänään. Alamme marraskuun
alussa työstää juttuja. Sovimme, että
aloitamme talous- ja lakiasioista, koska
niitä meidän pitää harjoitella eniten. Se on
AD:lle täysin uutta ja minulle vähiten tuttua
uuden lehden aihepiireistä.
peRJANTAI 28.9.
Mukava aamu nuorison kanssa ja sitten
aamiainen Ekbergillä Liisan seurassa, jonka
koti oli Koti ja keittiön syyskuun kannessa.
Oli hieno kaupunkitunnelma, kun kävelin
Vanhan kirkon puiston halki vaahteranlehtien päältä Ekbergille ja nautiskelimme
aamiaisesta ja elegantista kahvilamiljööstä.
Ajoin sateen tauottua pyörällä kotiin. Sade
alkoi taas vasta parinsadan metrin päässä kotoa, vaikka tumma pilvi oli edessä koko ajan.
Tein karamellisoitua kanaa, voisi sanoa.
Tummaa sokeria, hunajaa, tandoorimaustetta, juustokuminaa, puna- ja valkosipulia,
oranssia chiliä ja vähän suolaa. Hyvää.
Kello on puoli kahdeksan ja pimenee jo.
Ihanaa kun on edessä viikonloppu, jonka
saan olla kotona!
laUANTAI 29.9.
Syyskuu on hujahtanut huomaamatta. Paljon on tapahtunut, ja lisää tapahtuu syksyn
mittaan. Tein eilen myöhään iPadilla töitä
etsien kontakteja uuden lehden asiantuntijaosioihin. Tänään siirsin niitä muistiinpanoihin ja ajattelin lisää. Joka päivä kehittyy
jotain. Se tuntuu palkitsevalta ja lupaavalta.
Aamulla koira tuli sänkyyn viereen, kiipesi
poikkiteloin vatsan päälle ja työnsi päänsä
kainaloon. Siinä oleilimme. Kahvien jälkeen
lähdimme aurinkoiseen aamuun.
Niin yksinkertaisia iloja, ja hyvä olla!
Kotona keitin puuroa miehelle ja itselleni.
Kävimme kaupassa. Siivosin vessan ja kylpyhuoneen, tein lohikeittoa ja pannukakkua,
katsoin tyttären kanssa Midnight in Paris
-elokuvan (suloinen). Hamlet istui sohvalla
sylissä, ja tytär totesi, että se taitaa rakastaa
minua kovasti.
Ilta on jo sysipimeä, outoa tämä syksyn
tulo. Kohta lähden viemään muut kolme
kaupunkiin johonkin Rolling Stones -juttuun. Isä ja lapset pitävät siitä musiikista,
minä en. Jäämme Hamletin kanssa kotiin.
Ehkä katsomme leffan; iltahuviksi tarkoitettu
Midnight in Paris on jo katsottu.
suNNUNTAI 30.9.
Aamulla osuimme raekuuroon, Hamlet, R ja
minä. Koira rakastaa kuivaamista ja viikonloppuja. Se tuli viereeni sänkyyn ja laittoi
päänsä kainaloon. Se tuli kanssani laittamaan
ruokaa. Luin Hesarista hyvät jutut lääkäreistä
ja Merja Rehnistä.
Tein pääkirjoituksen marraskuun lehteen,
viimeisen ikiomani. Siitä tuli tarina Ikean
senkin kokoamisesta. Ajattelin, että olen osa
globaalia tapahtumista, kun pykään kalustetta piirrosohjein samalla tavalla kuin joku
muu toisella puolella maailmaa. Lisäksi on
turhaa puhua tumpeloista. Meissä kaikissa
asuu pieni puuseppä, koska maailmassa on
niin paljon Ikea-sisustettuja koteja.
Uunissa on punaviinissä uivaa lihapataa,
liedellä tummaa riisiä. Balance on peruttu,
joten saan vain combatin tänään, hyvä että
sen. Combatin jälkeen voin hyvin.
- 44 -
LOKAKUU 2012
maanantai 1.10.
Koti ja keittiön toimituskokouksessa keskusteltiin joulusta. Osan päivää askaroin uuden
projektin kanssa. Solmin yhteyksiä ja sovin
tapaamisia sekä Ekbergin kahvilaan että
Washingtoniin.
Pyöräkeli oli erinomainen mennen tullen,
tosin kahdella tavalla. Aamulla paistoi aurinko. Illalla melkein satoi, mutta oli myötätuuli.
tiistai 2.10.
Outoja päiviä. Kaksijakoisia. Oli uuden
lehden starttipalaveri. AD-Saara oli tehnyt
kansi-ideoita. Ne näyttivät hyviltä.
Pyörällä kotiin ja R:n ja Hamletin kanssa
Aittasaareen. Hartiat ovat sairaan kipeät.
Käytin kylmägeeliä ja otin särkylääkettä.
Lisäksi jumppasin vatsat, selän ja kierrot.
Tuntuu aavistuksen paremmalta.
En tunne haikeutta Koti ja keittiöstä.
Olen varma, että Jutta tekee hyvää työtä.
Luotan häneen ja mielelläni siirrän vetovastuun. Olen jo toimituksessa ulkopuolinen.
keSKIVIIKKO 3.10.
Sovin tänään perheasiainjuristin kanssa
työstä uuteen brändiimme. Ilona Piironen
tiesi heti, mistä on kyse. Teimme jo suunnitelman.
Illalla seurasimme kolme tuntia ryhmähaastatteluja uutta brändiä varten. Yksi
ryhmä naisia ja toinen miehiä. Naiset olivat
suvaitsevia ja rentoja. Miehet halusivat
esiintyä asiantuntijoina ja korostivat vakavaa lukemista.
Luin kotimatkalla metrossa yllättäen
Lehtipisteuutisista professori Göte Nymanin
haastattelusta samasta asiasta. Siellä oli myös
käsite hit-and-run. Sosiaalisessa mediassa ja
verkossa lätkitään mielipide tiskiin ja häivytään, ei kestetä argumentointia ja erilaisia
mielipiteitä. Tähän Nyman on törmännyt
yliopistolla nuorten keskuudessa.
Tytär kertoi, että kollegani Jarmo Papinniemi on kuollut, 44-vuotiaana sairauskohta-
ukseen eilen eli 2.10. Tunsin hänet APY:n kuvioista. Matkustimme yhdistyksen matkoilla,
sain puheenjohtajana kertoa hänelle Juliuspalkinnosta ja viettää hauskan illan Berliinissä samassa pöydässä. Tätä ei voi käsittää.
toRSTAI 4.10.
Aamulla tapasin Markus Leikolan. Tätä säkenöivästi kirjoittavaa henkilöä tiedustelin
kolumnistiksi uuteen julkaisuumme. Hän
innostui ajatuksesta.
Lisäksi oli mahtava pyöräkeli. Aamulla
kotona +11, Rautatientorilla +14 astetta
lokakuun alussa! Syksyn vaahteranlehdet
tuntuivat pehmeiltä renkaiden alla, vähän
märät jossain, kahisten jossain. Työpäivän
jälkeen kävin yogalatesissa. Sitten ajoin
pimeässä, lempeässä syysillassa pyörällä
kotiin. Lähdimme vielä tunniksi jakamaan
tyttären vaalilappusia naapurustoon, mm.
taloyhtiöön, jossa lapset kasvoivat vauvoista
teineiksi.
peRJANTAI 5.10.
Tyttäreni Inkerin nimipäivä, onnea hänelle!
Minulla on lomapäivä. Syksy on kovin
kaunis. Kuvasin pihan rusokirsikkapuuta
väriloistossaan ja lisäsin kuvan Facebookiin.
Kampaajalla sain suklaanruskean ja entistä
lyhyemmän tukan, vähän power lookia peliin
uutta brändiä ajatellen. Istuimme yhdessä
Café Esplanadissa tyttären ja miehen kanssa.
Luin Journalistiliiton sivulta, että Suomen
Lehtimedia aloittaa yt-neuvottelut.
On palkitsevaa olla näinä aikoina töissä
yrityksessä, joka perustaa uuden aikakauslehden.
laUANTAI 6.10
Hain töistä Kielitoimiston sanakirjat ja
selaan ne kannesta kanteen, jotta keksisin
nimiehdotuksia uudelle tuotteelle.
Hamlet on onnellinen, kun olemme kotona. Aamulla se komensi R:n ulos kanssaan
katseella ja haukulla; formuloiden aika-ajot
- 45 -
LOKAKUU 2012
jäivät kakkoseksi. Sitten se istui sohvalla
ensin minun sylissäni ja sitten R:n sylissä. Inkeri ja R tulivat juuri pihaan autolla – Hamlet
odottaa jo eteisessä.
Valmistin siikaa, lopulta pannulla, vaikka
olin aj atellut laittaa sen uuniin. Uunikastikkeeksi aikomastani tein vähän kuin tartarin:
smetanaa, appelsiinin mehu (unohdin ostaa
sitruunan) sitruunapippuria, dijoninsinappia, ripaus suolaa. Sitä kehuttiin. Tytär halusi
jälkkäriä. Spontaani kääretorttu lapsuudenkotini tapaan, nyt suklaasta, vadelmista ja
lopusta smetanasta.
Illalla katsoimme Inkerin kanssa Descendants-elokuvan. George Clooney oli pääosassa. Surullinen ja viisas leffa.
Luin vielä Kielitoimiston sanakirjaa hakiessani nimeä uudelle lehdelle. Pääsin illalla
osan 2 alkuun. Sitten nukahdin.
suNNUNTAI 7.10.
Luin Kielitoimiston sanakirjan loppuun ja
löysin muutaman nimen ehdotettavaksi. Tein
kaalikääryleitä, kokonaisaika noin 4 tuntia.
Ajoin pyörällä kuntokeskukseen, olin bodybalancessa ja combatissa. Oikein hyvä setti!
maANANTAI 8.10.
Vedin Koti ja keittiön toimituksen seminaaria viimeisen kerran, nyt Vierumäellä.
Illansuussa kävimme kehonhallintatunnilla. Luulin tunnin alkuun asti, että minulla
on suhteellisen vahvat vatsalihakset. Pilatestyyppisissä pidoissa selvisi, että kannattaisi
harjoittaa pilatesta. Tunnit vain osuvat huonoihin aikoihin, ja hieman pitkästyn niillä.
Pidän enemmän yhdistelmätunneista.
tiISTAI 9.10.
Aamulla kävelimme Vierumäellä AD Tarjan
kanssa, nostalgiatunnelmissa. Minä muistelin, kuinka olin tuonut ja vienyt tytärtä
taitoluisteluleireille, ja Tarja, miten oli nuorena tennispelaajana käynyt testejä ja treenejä
läpi veren maku suussa. Inkerillä on samat
muistot kuin Tarjalla.
Lopussa sain kiitoslahjan ja pidin kiitospuheen. Totesin, että hyvien hetkien lisäksi
on ollut aikoja, jotka olisin mieluummin
vaihtanut pois.
Ajoin R:n luo töihin ja sieltä kaupunkiin
varaamaan silmälasit. Optikko kysyi, salliiko
työnantajani viedä ne pois työpaikalta. Vien
myös työni kovin usein mukaani työpaikalta,
esimerkiksi tähän keittiön pöydän ääreen.
Tanssin zumbaa pitkästä aikaa. Se oli kivaa.
On ihanaa olla kotona. R oli ostanut torilta
puolukkasurvosta ja lakkoja.
KESKIVIIKKO 10.10.
Aloitin eilen Katja Kallion kirjaa Karilla, jonka lainasin Jutalta. Pidin Syntikirjasta kovasti
– tämä ei ole yhtä lupaava, mutta se on varhaisempi teos. Suomalainen kirja kuitenkin,
Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden
päivän kunniaksi.
Satoi. En lähtenyt pyörällä. Harmitti vähän.
Päivällä tein memon Vierumäen kokouksesta. Töiden jälkeen ostin housupuvun, joka
istuu kauniisti ja pehmeästi. Viimeksi käytin
tämmöisiä 1990-luvun puolella.
Hamletin kanssa marssimme koirapuistoon ja takaisin kauniissa säässä. Järjestän
vähän uuden lehden asioita vielä.
toRSTAI 11.10.
Aamulla Pentikin brunssilla. Brändijohtaja
Auli Harjama hurmasi Murun cateringilla jo
kauan ennen kuin ravintolasta tuli hitti. Päätimme mennä iltapäivälliselle Muruun, Auli,
seuraajani Jutta ja minä. Jäähyväiset minulle
ja tervetuloa Jutalle!
Tutkimme Isabellas-lehden puutarhaaineistot kolmea lehteä varten, esityötä ensi
viikon Tanskan-matkaa ajatellen. Siihen ja
Allers Trädgårdin setvimiseen hujahti pari
tuntia. Kirjoitin viestit kollegoilleni Tanskaan
ja Ruotsiin.
Teimme kannen tekstit loppuun, ja AD
Tarja viimeisteli sen. Marraskuun Koti ja
- 46 -
LOKAKUU 2012
keittiö on viimeinen päätoimittamani.
perjantai 12.10.
Toimitusjohtaja infosi talossa, että uusi
lehti tehdään, että olen sen päätoimittaja ja
että Jutasta tulee Koti ja keittiön päätoimittaja. Some toi uutisen Hesarin verkkoon.
Päivitin uutisen Facebookiin, ja se herätti
huomiota.
Tytär sai työpaikan ulkoministeriöstä.
Tänään oli siis uusien työpaikkojen päivä.
Hamlet oli urheilutuulella ja teimme pitkän lenkin, koirapuiston ja Aittasaaren. Nyt
se kerjää huomiota.
R oli äitipuolensa hautajaisissa ja tuli kotiin
rauhallisena. Oli hyvät hautajaiset, kuitenkin.
lauantai 13.l0.
Olen mennyt koko päivän kuin aropupu.
Edes iltapäivälehtiä en ole ehtinyt avata, vaikka ne jo aamulla ennen yhdeksää ostin.
Minua vaivaa lehtijutuissa taajaan esiintyvä
omituinen aikamuoto: takaumat, jotka kirjoitetaan preesensissä. Kuten: vuonna 2006 hän
tuntee olevansa onnellinen. Ajat menivät jo,
miksi imperfekti ei kelpaa?
Siis mitä on tapahtunut tänä syksyn tyynenä, viileänä ja keltaisena lauantaina?
Olin kiltti ja annoin R:n katsoa formulakisan aika-ajot. Kävimme Hamletin kanssa
suolla. Kävin ruokakaupassa ja keksin laittaa
borssia huomenna.
Rautakaupasta ostin halogeeneja vessaan ja
soitin äidille matkalla. Koiran ruoan unohdin ja kiepsautin Laajasalon sillan jälkeen
takaisin sitä ostamaan. Ostin Pumpulalle
myös koirien englanninlakua. Pidän noista
keksi-ideoista. Barbecue on suosikkini, mutta se oli lopussa.
Keitimme pastaa ja nautimme sitä erilaisten pestokastikkeiden kera. K oli syönyt
makkaroita, joita olin varannut borssiin, eli
jouduin menemään kauppaan uudelleen.
Facebook on laulanut uutta lehteä taajaan. Olen saanut kannustusta ja kiinnos-
tusta. Outoa minulle, että tuotoksiamme
odotetaan näin kovasti. Tuki tuntuu
hienolta. Toisaalta koko kohina on hieman
absurdia, koska työ on vasta alussa.
Ymmärrän sen kyllä. Media-alalla ei ole
tullut tämmöisiä uutisia viime aikoina.
Voimme kertoa uudesta lehdestä emmekä
yt-neuvotteluista. Aller Media on hoitanut
asiansa hyvin. Kilpailevista mediataloista
on vähennetty rutkasti väkeä viime vuosina.
sunnuntai 14.10.
Aamulla olin ystävällinen ja lähdin Hamletin kanssa kaksin autolla Aittasaareen. Oli
Etelä-Korean formulakisa, ja perheen miehet
seurasivat sitä. Mereltä nousi usvaa, ja aurinko paistoi syksyn kylmimpänä aamuna.
Luin HS:sta satuttavan jutun koulussa
väkivaltaisesti oireilevista, riehuvista lapsista,
joita ei oikein kukaan osaa tai ehdi auttaa.
Tein borssia. Onneksi ystäväni N soitti juuri ennen kuin lisäsin krakovanmakkarat, joten ehdin tehdä hänelle kasvisversion. Niinpä
N oli meillä syömässä. Oli kiva jutella.
maanantai 15.10.
Autosta hajosi katalysaattori illalla. Merkkivalo palaa. Vien sen aamulla korjaamolle.
Ohjekirjassa sanottiin, ettei autolla saisi ajaa.
tiistai 16.10.
Saimme auton pikahuoltoon klo 7.30 ja varaauton tilalle. Olin aikaisin töissä ja tehokas.
Palavereita Amerikan-matkan ja uuden
brändin merkeissä. On sellainen tunne, että
asiat alkavat hahmottua ja lähtevät toden
teolla käyntiin. Sain Amerikan-asioita
eteenpäin, mikä helpotti kovasti.
Lähetin yhteistyökumppaneille viestin
päätoimittajavaihdoksesta, ja moni vastasi.
Sain yhdeltä läheiseltä yhteistyökumppanilta niin kauniin vastauskirjeen, että itkin.
Sain auton iltapäivällä korjaamosta.
Ajoimme kauppaan ja kotiin. Veimme H:n
lenkille R:n kanssa. Meri oli niin kaunis.
- 47 -
LOKAKUU 2012
Sitten pilates ball, ja huomaan, että selkäni
on kuin rautakanki. Täytyisi käydä pb:ssa
useammin, vaikka pitkästyn siellä.
keSKIVIIKKO 17.10.
Ajoin aamulla sateessa pyörällä töihin. Kastuin aika tavalla, mutta ei se mitään.
Viimeinen päätoimittamani Koti ja keittiö meni kirjapainoon. Pyöräillessä rupesin miettimään, olisiko sittenkin pitänyt
hyvästellä lukijat tässä numerossa. Olemme
sopineet, että joulunumerossa on Jutasta
ja minusta yhteiskuva, jossa toivotamme
hyvää joulua ja kerromme muutoksesta.
Pitääkö Hamletkin ottaa kuvaan? En tiedä.
En myöskään tiedä, miltä tämä tuntuu.
Ei haikealta, ainakaan vielä. Voi olla ettei
tunnu lainkaan, sillä niin kauan olen tätä
venettä soutanut.
toRSTAI 18.10.
Pyöräilin hehkeässä syyssäässä töihin. Lamppukin toimi aamulla hienosti, jättääkseen
toimimatta illalla, kun sitä olisi tarvittu.
Iltapäivällä alkoi sataa. Ajoin metropyörällä SATSiin, vedin SH´BAMin, yogalatesin ja
pyöräilin pimeässä lamputta kotiin. Harmitti,
kun eilen ostin uuden lampun, halpiksen tosin. Oli hieman yliväsynyt olo. Luin Seiskan
ja Annan. Edellisessä oli enemmän luettavaa.
peRJANTAI 19.10.
Olevinaan lomapäivä. Tajusin, että en ollut
tehnyt PagePlanner-pohjia puutarhalehdistä Tanskan-matkaa varten. Kävin töissä
rakentamassa ne. Hyvä tuuri, sillä olin myös
unohtanut lähettää maanantain kokouksen
agendan toimitukselle. Olin kirjoittanut ja
tulostanutkin sen. Ehkä olen jo osin poissa.
Sitten ostin pyörään uuden lampun taas
kerran. Urheilukaupassa törmäsin yhteistyökumppaniyrityksen toimitusjohtajaan,
jääkiekkoisään, joka oli ostamassa vaimolleen ulkokenttien luistimia.
Kävin onnellisen Hamletin kanssa iltapäi-
välenkillä Aittasaaressa.
laUANTAI 20.10.
Aamu oli keltainen ja okranvärinen. Sitten
ramppasin ympäri Itäkeskusta etsiessäni
remontin alta muuttanutta Eurokangasta.
Lopulta löysin sen.
Ruoka- ja punaviinikaupan jälkeen siivosin
kotia. Sitten kävimme Hamletin kanssa
ystäväni ja perheen pienen koiran kanssa taas
ulkona. Hamlet esiintyi aikuisesti ja oli kiinnostunut vain minusta. Pikku koira painaa
vähemmän kuin Hamlet meille tullessaan.
Tein päärynäclafoutista, johon käytin
ranskankermaa ja jogurttia, vaniljaa, fariinisokeria ja kanelia. Tarjoan sen vaniljakerman
kera. Huomiseksi R osti hallista hirvenlihaa.
Puoli seitsemältä oli pimeää. Sytytin pihalle lyhdyt.
suNNUNTAI 21.10.
Näin yöllä painajaisunta. Siinä minut julistettiin ryhmän epäinnovatiivisimmaksi
henkilöksi, julkisesti.
Ehkä taustalla on huominen uuden brändin nimipalaveri, jossa tunnenkin itseni
epäinnovatiiviseksi. En keksi metodeja, joilla voisin nimeä etsiä, ainakaan yksin. Olen
selannut Kielitoimiston sanakirjan alusta
loppuun, tutkinut tähti- ja merikarttoja,
kalevalaisia ja muita pohjoismaisia jumalnimiä, sääsanastoa, tulen ja liikkeen sanoja.
Briljantteja ehdotuksia ei ole.
Tein hirvipadan uuniin. Kohta tiskaan.
ma 22.10.
Aamulla vein auton huoltoon, koska katalysaattorin valo paloi kolmannen kerran. Nyt
vikoja löytyi kaksi: katalysaattorin jäähdytin
ja virtalukon pohja.
Pohdimme uuden brändin nimeä.
Tytär lähti seuraksi koiran iltalenkille. Hän
tanssi ja pyörähteli tyhjillä lähiöteillä samalla
lailla kuin pienenä taitoluistelijana. Hänen
kaunista ja hiottua liikettään on aina yhtä
- 48 -
LOKAKUU 2012
valloittavaa seurata.
tiISTAI 23.10.
Hamlet ja
rusokirsikkapuu syysloistossaan.
Tämä olikin
viimeinen ruskakuva tästä
puusta, sillä
se kaadettiin,
koska se oli
kasvanut liian
lähelle taloa.
Lento Kööpenhaminaan, viimeisen kerran
Koti ja keittiön päätoimittajana.
Jatkan Alf Rehnin ja Risto E. J. Penttilän
Suomen suunta -kirjaa. Se on poleeminen ja
siinä on liian paljon kirjoitusvirheitä. Lyöntivirheistä en piittaa, mutta Itä-Saksan johtaja
oli kyllä Erich Honecker eikä Erik Honecker,
esimerkiksi.
En ole vielä pitkällä, mutta minua kiehtoo
ajatus siitä että, järki ei riitä päätöksenteossa.
Vasta tunne johtaa sitoutumiseen. Mielenkiintoista on myös rinnastaa yya-sopimus
ja Nokia / Suomi –yhteys – kaikkea ei ehkä
kannata laittaa yhden kortin varaan. Suomi
teki yya-sopimuksen NL:n kanssa, mutta
sitoutui myös muihin suhteisiin. Rehnin ja
Penttilän mielestä Nokian olisi kannattanut
pitää kiinni MeeGosta Microsoftin rinnalla.
Odotanettä ikääntyvää yhteiskuntaa käsiteltäisiin kirjassa perusteellisemmin. Nyt sen
kimppuun taas.
xxx
Takaisin Kööpenhaminan lentokentällä,
kohta nousemme koneeseen.
Kokous Allerilla oli nopea ja tehokas.
Saimme ensin onneksi lounaan. Muuten olisi
kone voinut hyytyä. Jutta ja Tarja ovat vielä
kaupungilla, minä lähdin aiemmalla lennolla.
Lentokoneesta tultua näin viesteistä, että
Sanoma Magazines irtisanoo huomenna
väkeä ja että siellä on ollut mielenilmaus.
Tunnen sieltä paljon hyviä journalisteja.
Kirjasta Rehn – Penttilä, Richard Rumelt:
fluff, teoriahöttö, hämäyssanasto, jolla peitellään visiottomuutta. Luullaan, että tavoiteluettelo tarkoittaa strategiaa. Olen kuullut
liikaa fluffia.
Opin käsitteen gericonomy eli vanhuustalous. Meillä on terveet, vauraat vanhat ihmiset.
viimeinen työmatkani Kööpenhaminaan
koti ja keittiön päätoimittajana. Vasemmalla seuraajani Jutta Ylä-Mononen ja
oikealla Ad Tarja Valle-Kuusela, rakkaat, rautaiset työkaverini.
- 49 -
LOKAKUU 2012
Pitäisikö siitä tehdä hyve?
Putnam / Putnam: Homogeeninen yhteiskunta on onnellisempi ja sisältää enemmän
luottamusta ja kommunikaatiota. Heterogeeninen ja monikulttuurinen yhteiskunta kommunikoi vähemmän, ei luota, on
rikkinäisempi – ja dynaamisempi, luovempi.
Heterogeenisessä on enemmän säröjä.
keSKIVIIKKO 24.10.
Elle Style Awards – eikä muuta tänään. Show
oli hieno, erityisesti valaistus. Lähdin varhain
kotiin, osin myös siksi että Minna Parikan
kauniit kengät tekevät kipeää seisoa pitkään.
toRSTAI 25.10.
Vähän fluffia, mutta muuten hauska päivä. Kävimme yhteistyökumppanin kanssa
lounaalla Teurastamon Kellohallissa. Antto
Melasniemen lounasmenyy oli herkullinen.
On mukavaa esitellä Juttaa, loistava keulakuva Koti ja keittiölle.
Iltapäivällä vierailin Eläketurvakeskuksessa
ja sain apua ja asiantuntijakontakteja sisältöjä
ajatellen.
Olimme jo hieman kuuraisessa Aittasaaressa, R, Hamlet ja minä. Kirpeässä kelissä
oli enne talvesta iholla ja hengityksessä.
Tein ruoaksi omituisen näköistä mutta
hyvää punajuuri-porkkana-salottisipuli-kesäkurpitsasosekeittoa, jonka maustoin salvialla
ja rakuunalla.
Äsken Hamletin kanssa ulkona ihailimme
jo melkein täyttä kuuta. Fleece ensi kertaa
takin alla.
menestyy tulevaisuudessa!
Kysymys: miten kukin tuo arvoa yhteiskunnalle?
Hyvinvointiyhteiskunta 3.0. Hyveet ja reiluus merkitsevät. Vanheneminen on maailmanlaajuinen megatrendi. Pitää nähdä, että
vapaaikäinen vaatii erilaisia ja monia asioita
– kuluttajana, tekijänä, vaikuttajana.
xxx
Aamulla oli järkyttävän liukasta. Ajoin melkein sakkokesärenkailla, ja Herttoniemeen
asti pelotti. Sitten oli jo suolattua ja kuivaakin. Renkaiden vaihto on ensi keskiviikkona,
kun minä olen mahdollisesti Sandy-myrskyn
kourissa New Yorkissa tai New Yorkin ja
Washingtonin välillä. Jännittää.
Aamulla meikattiin ja kammattiin taas.
Kuvani on uuden lehden rekrytointi-ilmoituksessa. Sitä tehtiin tänään. Outoa. Lisäksi
peRJANTAI 26.10.
Ensilumi satoi yön aikana. Ikkunasta katson
valkoista maata. Kohta lähdemme Hamletin
kanssa kokemaan sen oikeasti.
Penttilän – Rehnin kirja: Gericonomics. Luo
palvelu, jota itse käyttäisit! Vapaaikäiset ovat
heterogeeninen ryhmä. He uskaltavat ottaa
riskejäkin, esim yrittäjinä. Yritys, joka osaa
luoda tälle ryhmälle relevantin palvelun,
jollaksen kartanokujan lehtikuuset
syysloistossaan.
- 50 -
LOKAKUU 2012
ajoimme Hamletin kanssa Soutustadionille
yhteiskuvaan Jutan kanssa. R tuli avuksi.
Kotona aloin tutkia Amerikan säätietoja.
Saapas nähdä, pääsemmekö Washingtoniin,
jos myrsky iskee Manhattanille ja junareitille.
Nyt pitäisi ruveta pakkaamaan.
laUANTAI 27.10.
Matka New Yorkiin sujui rattoisasti ja yllättävän nopeasti. Matkatoimiston varaama
hotelli oli pettymys. Myrskyvaroituksia tulee
televisiossa koko ajan. Nautimme väsyneinä
illallisen kuubalaisessa Victor´s Cafessa.
Julkaisujohtajan neuvosta vaihdamme
sunnuntaina Marriottiin. Onneksi siellä on
tilaa. Ilta oli lämmin ja Times Square täynnä
ihmisiä. Kongressi, johon olemme menossa,
pidetään Marriottissa. Jos joudumme pysyttelemään sisällä, pääsemme edes kongressiin.
suNNUNTAI 28.10.
Isän kuolemasta on kulunut kolme vuotta.
Aamulla vaihdoimme Timestä Marriottiin.
Aamu alkoi diner-aamiaisella kahden työkaverin kanssa. Pannukakkuja, siirappia, ihana
smoothie, hyvää amerikkalaista kahvia.
Kävimme julkaisujohtajan kanssa Penn
Stationilla vaihtamassa junalipun. Emme tiedä, pääsemmekö kyseiseen junaan, kulkeeko
se. Loppu iltapäivä kului Macy´s tavaratalossa. Tein kerrankin ostoksia itselleni.
Myöhään iltapäivällä tuli viesti, että MediaNext-kongressi on peruttu myrskyn vuoksi.
Eikä illallista Balthazarissa, koska emme voi
enää matkustaa SoHoon. Kaikki Broadwayn
näytökset on peruttu, metro ei enää kulje,
bussit eivät kohta kulje, aivan lähellä ihmisiä
evakuoidaan. Toivottavasti hotellissa riittää
sähköä ja ruokaa. Huomenna lapset eivät
tule kouluun, virastot ovat kiinni, junat ja
lennot peruttu, pörssi kiinni ja niin edelleen.
Huomenna olemme koko päivän sisällä
hotellissa, ja pahin on edessä huomisiltana.
Menemme syömään kohta johonkin lähelle, jos hotellista saa vielä lähteä ulos.
xxx
Ilta oli ihan ok, ei tuullut eikä satanut.
Söimme espanjalaisessa ravintolassa. Menin
nukkumaan aikaisin.
maANANTAI 29.10.
Heräsin neljältä ja tutkin sääkarttoja. Ennen
seitsemää oli niin kova nälkä, että hain
aamukahvit alakerran Starbucksista ja menin
puoleksitoista tunniksi kuntosalille. Nautimme ison aamiaisen hotellin ravintolassa.
Teimme julkaisujohtajan kanssa töitä
koko päivän uuden brändin parissa huoneessani ja seurasimme myrskyuutisia.
xxx
Televisiossa presidentti, pormestari ja kuvernööri puhuvat ja kehottavat ihmisiä uskomaan, että kannattaa pysyä sisällä. Joku ajaa
tv-kuvassa vesiskootterilla myrskyssä East
Riverillä. Tv-reportterit moittivat ihmisiä,
jotka eivät noudata evakuointikäskyjä ja saattavat vaaraan paitsi itsensä, myös pelastajansa. Times Squarella on väkeä koko ajan. Me
olemme pysytelleet sisällä.
Puolen tunnin kuluttua myrskyn pitäisi
iskeä maihin ja pahimman vaiheen kestää
kolmisen tuntia. Työkaverit tulivat huoneeseeni myrskyvalvojaisiin.
xxx
Illalla nautimme illallista View-ravintolassa,
47. kerroksessa, ravintolan pyöriessä hitaasti.
Kuin ei olisi lainkaan kaupungissa, jonne
juuri iski / iskee hurja myrsky. Kaukana
taivaalla salamoi ja alhaalta näkyi valkoisia
leimahduksia. Myöhemmin selvisi, että ne
olivat sähköasemia ja muuntajia, jotka hajosivat myrskyssä ja veivät sähköt kaupungista.
Ihailin ABC:n raportointia myrskystä. Toimittajat olivat kaikkialla ja studiossa meteorologi. Kuvaruudussa kulki nauhana opaste,
mitä tulee tehdä ja mitä on uutisoitu.
Mieleenpainuvin oli New Jerseyn kuvernöörin Chris Christien väsynyt, pettynyt ja
vihainen kommentti: jos ihmiset eivät usko
evakuointikäskyä, tilanne on heidän vastuul-
- 51 -
LOKAKUU 2012
laan – ja paitsi omansa, he riskeeraavat myös
pelastajien turvallisuuden.
tiISTAI 30.10.
Aamulla heräsin siistissä, turvallisessa hotellihuoneessa. Avasin television, ja katastrofin
laajuus paljastui. Tulvavettä lilluu kaduilla,
rakennuksissa ja metrotunneleissa, kaatuneita puita, lentäneitä veneitä, sähköt poikki 34.
kadun alapuolelta lähes 350 000 ihmiseltä,
sairaaloita evakuoidaan, koulut ja virastot
suljettu, ihmiset eivät pääse töihin.
Lähdin aamulla etsimään kahvia ja jotakin
syötävää. Alakerran kahvilassa oli vain muffineja ja muuta makeaa, koska eiväthän leipurit ole päässeet töihin. Kävelin Broadwaytä
ylöspäin ja etsin avointa kahvilaa. Sellaista
ei ollut. Ruokakaupasta ostin jogurttia ja
smoothieta. Myyjä oli tullut taksilla pikkuteitä Bronxista töihin.
Hotellin aulassa tajusin, että minulla ei
ole silmälasikoteloa. Säntäsin huoneeseen,
turhaan. Silmälasit olivat jääneet kauppaan,
ja sydän hakaten juoksin takaisin. Herttainen
musta tyttö nauroi minut nähdessäni; hän oli
pannut silmälasit talteen. Kiitin häntä sydämestäni. Ei ole sanottua, että suurkaupungissa, tai missään, saa takaisin Marc Jacobsin
rillit unohdettuaan ne kaupan tiskille.
Manhattanilla on absurdi tunnelma. Kun
kävelee kadulla, kaikki näyttää tavallaan
normaalilta, vaikka tilanne on kaukana siitä.
Metroaseman edessä on poliisi vartiossa.
Harva ravintola ja kauppa on auki. Kaikkea
ruokaa ei ole saatavilla. Autoja on todella
vähän, pääasiassa takseja ja poliisiautoja.
xxx
Nyt televisiossa on kuva New Jerseystä
kaupungista, jonka kaduilla vettä on puolireiteen. Vedessä on kaasua ja öljyä, eli se on
saastaista ja vaarallista. Ihmiset ovat jääneet
loukkoon koteihinsa, kun eivät uskoneet
evakuointikäskyjä. Nyt heitä haetaan sisältä.
Tästä kuvernööri oli kiukkuinen, syystäkin. Iso osa tästä olisi ollut vältettävissä, jos
Pudae offictume estis duntin peliquiant
eos dolorporpos cuptatibus debisquat
remporio beres dolupt.
ihmiset olisivat uskoneet evakuointikäskyä.
Koteja on tuhoutunut.
Junat ja bussit eivät kulje. Washington
jää ehkä väliin, sillä emme pääse sinne. JFK
avataan torstaina, joten kotiin pääsystä on
toivoa. Haimme jatkoajan hotellille lauantaihin asti, joten voimme pysyä täällä.
Teimme julkaisujohtajan kanssa koko
päivän töitä uuden projektin merkeissä. Se
sujui hyvin, ja saamme brändin sisältökonseptia kasaan. Ironista kyllä, hirmumyrsky
mahdollistaa tiiviin ryhmätyöskentelyn
ilman häiriöitä. Emme koskaan saisi Suomessa vastaavaa aikaa.
On sellainen olo, että pitää tehdä koko ajan
töitä. Eli keskiviikon ja torstain aiomme työskennellä tiiviisti. Vasta perjantai-illan olen
orientoinut itselleni vapaaksi ajaksi täällä.
xxx
Olen syönyt hampurilaisen ja ranskalaisia
perunoita. Ähky vieläkin, kahden tunnin
kuluttua ruoasta.
Kävin salilla. Väsytti. Pinnistin tunnin.
Kehon kello ei ole ajassa. Suomessa kello on
nyt puoli kolme yöllä.
Hyviäkin uutisia on: Monta siltaa, mm.
kaikki East Riverin sillat, on avattu, JFK
avautuu huomenna. Kaupungin bussit alka-
- 52 -
LOKA-MARRASKUU 2012
vat kulkea huomenna. Metro on vielä kiinni,
koska osassa tunneleita on vettä. Junathan
eivät kulje ennen kuin metrot kulkevat.
Illalla söimme sushia. Ennen nukkumaanmenoa tutkin bussiaikatauluja New York –
Washington.
keSKIVIIKKO 31.10.
Viime vuonna olimme New Yorkissa
katsomassa Halloween-paraatia. Nyt se on
peruttu. Yöllä löysin verkosta Washington
Postin bussivertailun. Valitsin sen perusteella
WASNY DeLuxen. Se kulkee tänään, ja sain
meille liput illan bussiin.
xxx
Meillä oli tapaaminen AARP:n New Yorkin
toimistossa. 34 työntekijästä neljä oli päässyt töihin. Onneksi yksi heistä oli Patricia
Lippe Davis, jota tulimme tapaamaan. Fiksu, kiteyttävä puhuja. Hän tunsi brändinsä
ja osasi kertoa siitä selkeäsanaisesti. Saimme paljon uutta tietoa, ja käsitys projektin
suunnasta vahvistui. Olemme oikealla tiellä.
xxx
Sitten lounas, ruokaa kaupasta ja kohti
bussia. Kävelimme 11 korttelia 34. kadulle,
pysäkille. Siellä kiukkuinen musta täti kirjasi
matkustajat sisälle. Kuljettaja totesi, ettei
halua hyppiä daamin varpaille. Bussi oli joka
paikkaa myöten täynnä. Ajoimme pimeän halki highwayta Washingtoniin. Näin
Capitol-kukkulan.
Washingtonin hotelli, Four Points of
Sheraton, on vaihteeksi myönteinen yllätys
matkatoimistolta. Siisti, viihtyisä, toimiva,
ilmainen wifi. Nyt nukkumaan.
MARRASKUU
toRSTAI 1.11.
Aamulla odotti viesti lattialla: hotellihuoneen
hintaan sisältyy aamiainen. Harvinaista Yhdysvalloissa. Lisäksi aamiainen oli hyvä.
Lähdimme julkaisujohtajan kanssa tak
silla kohti AARP:ta, matkan tärkeintä osaa.
toisen maailmansodan muistomerkki teki vaikutuksen
washingtonissa.
Kuljettaja soitti klassista musiikkia. Mustan
miehen lempisäveltäjiä olivat Beethoven,
Bach ja Schubert. Hän sanoi, että klassinen
musiikki tekee hyvää sielulle
Neljä tapaamistamme olivat informatiivisia ja hyödyllisiä. Huikein oli some-asiantuntija Tammy Gordon. Nuo 45 minuuttia
olivat paras sosiaalisesta mediasta kuulemani esitys. Olen kuullut kohtalaisen monta.
Puhelimen kautta mukana oli myös
AARP:n tuore julkaisujohtaja Myrna
Blythe. More-lehden perustaja. Paikalla
ollut Bernard Ohanian oli mm. National
Geographichin kansainvälisten versioiden
entinen vetäjä. Eilen tapaamamme Patricia
Davis oli työskennellyt ennen AARPia mm.
Hearstilla, Meredithilla ja Time Incissä.
Isäntämme Josh Collett – jolla on sukua
Norjassa – vastaa kansainvälisestä osastosta.
Hän muistutti pikkuveljeäni. Hassu tunne.
xxx
Kiiteltyämme isäntämme tutustuimme
pikaisesti nähtävyyksiin, maailmanpolitii-
- 53 -
MARRASKUU 2012
kan keskipisteeseen. Tuntui hurjalta nähdä
luonnossa talot ja maisema, jota on katsonut
televisiosta lapsesta asti.
Valkoinen talo ja muutkin monumentit
olivat suurempia kuin olin kuvitellut. Kävelimme Valkoisen talon takaa entisen sotaministeriön ohi. Sepä vasta mahtipontinen
olikin moninkertaisine pylväskoristeineen.
Toisen maailmansodan muistomerkki teki
vaikutuksen; osavaltioiden nimet ja seppele,
maailman meret, Normandian maihinnousun muistopäivä. Reflecting Pool tuo minulle aina mieleen Forrest Gump -elokuvan.
Mietin, että amerikkalaiset pelastivat toisessa maailmansodassa Euroopan sekä Hitleriltä että Stalinilta. Vapauttajia he olivat, eivät
sortajia tai imperialisteja. Ilman amerikkalaisten väliintuloa ja osallistumista meillä ei
ehkä olisi demokratiaa ja vapautta.
Marokkolainen taksikuski ajoi meidät
Union Stationille. Hän kysyi, mistä tulemme
ja ilahtui: hänen tätinsä asuu Suomessa.
En ensin ymmärtänyt, että valkoinen,
monumentaalinen rakennus oli sama paikka
jonne olimme edellisiltana tulleet, sillä bussit
saapuvat yläkerran parkkihalliin. Sisällä oli
merkkiliikkeitä ja onneksi myös kauppa,
josta saattoi ostaa matkaeväät.
Bussimatkan alku toisenlainen kuin New
Yorkissa. Juttelimme jonossa. Vieressäni oli
kaunis nuori nainen, joka oli ristiriitaisin
tuntein matkalla New Yorkin maratonille.
Vitsikäs isoisä hoiti matkustajien rekisteröinnin seuranaan pikkuinen tyttö, jota hän
pusutteli päälaelle. Hän jakoi matkustajat
miehiin ja naisiin, laski leikkiä ja päästi naiset ensin bussiin. Bussikuski esitteli itsensä,
toivotti matkustajat tervetulleiksi ja kertoi
että pysähdymme Delawaressa. Siellä emme
vielä ole, koska emme ole pysähtyneet.
xxx
Pysähdyimme Delawaressa. Ajoimme New
Jerseyn halki. Pimeän läpi näin pitkiä jonoja
huoltoasemille ja kylttejä kaupunkeihin,
joiden tuhokuvia olin katsellut uutisissa.
xxx
Palasimme New Yorkiin illalla. Televisiossa
on lohduttomia kuvia taloista, jotka ovat
säpäleinä. Äsken haastateltiin Jodi Hannulaa, neljän lapsen äitiä, joka oli menettänyt
kotinsa Staten Islandilla. 34. kadusta alaspäin
ei ole sähköä, ajoimme bussilla aavekorttelin
läpi, ja jo se tuntui hurjalta. Metro kulkee 34.
kadusta pohjoiseen. New Yorkin yli satavuotias metro on suljettu ensimmäistä kertaa
historiansa aikana. Lentokentät ovat auki.
Junat eivät kulje New Yorkista etelään.
Yhteinen kuva jutasta ja minusta Koti ja keittiön joulukuun numeroon. Mukana oli
myös Hamlet, joka sai lukijoilta terveisiä. jutta totesi, että
ehkä hänen töytyy hankkia
työsuhdekoira.
- 54 -
MARRASKUU 2012
peRJANTAI 2.11.
Alan tottua Amerikan-aikaan. Ironista kyllä,
huomenna matkustan pois. Aamulla vietin
puolitoista tuntia kuntosalilla. Siellä näkyi
kuivakkaita, atleettisia ihmisiä New Yorkin maraton oli määrä juosta sunnuntaina
4.11.,ja sille oli tulossa reilut 40 000 ihmistä.
Iltapäivällä ilmoitettiin, että se on peruttu.
Aamulla uutisissa kerrottiin, että samaan
aikaan kun sadat tuhannet ihmiset ovat vailla
sähköä ja vettä, maratoonareita varten varastoidaan generaattoreita Keskuspuistossa. Se
herätti tavatonta ärtymystä.
Työskentelimme julkaisujohtajan kanssa
pitkälle iltapäivään uuden brändin parissa.
Olemme saaneet paljon tehdyksi; aihe- ja
numerokohtaisia suunnitelmia ja mediamyynnin teemat vuodeksi 2013. Washington antoi monta hyvää ideaa. Loistoreissu.
Töiden jälkeen kuljeskelin kohti Viidettä
Avenueta. Halusin mennä MoMaan, mutta
jono oli liian pitkä käytettävissäni olevaan aikaan nähden. Ostin R:lle tuliaisiksi
museokaupasta kuusenkoristeita, värikkään
pallosarjan ja pieniä metallihahmoja – mikä
lie päähänpisto.
Pakkasin jo laukut, sillä odotan kovasti
kotiinpaluuta huomenna.
Nautimme illallisen Taossa työkaverini
kanssa. Söin hummeria ensi kertaa elämässäni, ja tämä oli taivaallista.
Täällä on bensapula ja liikennerajoituksia.
Senkin takia lähdemme huomenna ajoissa
kohti lentokenttää.
laUANTAI 3.11.
Kotiinlähdön päivä on koittanut. Se tuntuu
hyvältä. Amerikka on vaihtanut tänään talviaikaan, eli heräsin valoisaan aamuun ennen
kahdeksaa. Suuntasin aamiaiselle pari korttelia etelään, Café Europaan. Ostin Everything
Bagelin, koska halusin tietää mitä se tarkoittaa. Himoitsin muffinia, mutta en ostanut.
Viimeistelin ostokseni hankkimalla jotakin, jota todella tarvitsen eli uudet lenkkitos-
sut. Minulle tuli kamala ikävä Hamletia, ja
aloin höpöttää myyjäpojalle koirasta. Kenkiä
sovittaessani hän kertoi asuvansa isoäidin
ja äidin kanssa Queensissä, isä oli lähtenyt
lipettiin.
Hän oli opiskellut vuoden liiketaloutta
yksityisessä yliopistossa, mutta 40 000 dollarin (!) vuosimaksu oli perheelle liikaa ja hän
siirtyi julkiseen oppilaitokseen. Hän ansaitsi
opiskelurahaa työskentelemällä urheilukaupassa. Kun hän saattoi minut ostokseni
kanssa kassalle, hän kätteli hyvästiksi ja
toivotimme toisillemme hyvää jatkoa.
Sitten katsoin televisiosta myrskyuutisia.
Tänään 80 prosenttia New Yorkin metrosta
toimii. Bensatankkerit päästetään satamaan,
ja autoilijat saavat polttoainetta. On määrätty,
että parillisina päivinä saavat ajaa autot, joilla
on parillinen rekisteritunnus ja parittomina
päivinä ne joilla on pariton.
Alakaupungin sähköt toimivat taas; ja
voi, miten iloisia ihmiset olivat! Metro ei
edelleenkään kulje 34. kadun alapuolella, ja
kuvista näkyi, miten tunneleista pumpattiin
vettä.
On keskusteltu myös New Yorkin suojautumisesta tulvia vastaan. Se on vanhanaikaista. Esimerkiksi Lontoossa Thames-joessa on
valtavat portit, jotka suljetaan myrskyilmalla.
Jos New Yorkissa olisi ollut samanlaiset
portit, ei vesi ehkä olisi päässyt metrotunneleihin.
New Yorkin maratonin peruuntuminen
näkyy hotellissa ja lähikaduilla. Juoksuasuihin pukeutuneita ihmisiä tulee ja menee, eikä
kukaan näytä iloiselta. Hississä texasilainen
nuori juoksijanainen kertoi menevänsä auttamaan Sandyn tuhojen korjaamisessa.
Kirjoitan tätä Marriottin aulassa. En enää
jaksanut olla hotellihuoneessani.
xxx
Lähdimme kentälle puolenpäivän jälkeen.
Taksi ajoi Brooklynin sillan yli, sillä Midtown
Tunnel oli suljettu Sandy-myrskyn takia.
Lentokentällä teimme julkaisujohtajan
- 55 -
MARRASKUU 2012
lin päässä hotellistamme, muun muassa.
Uuden brändin rekrytointi-ilmoitus on
tänään Helsingin Sanomissa.
xxx
Outo väsymyksen täyteinen päivä kotona.
En kuulu mihinkään. Paluu on kuin hyppy
pimeään, irrallisuuden tila joka kerta. Ihanaa
on silti olla kotona, kirjoittaa tätä keittiönpöydän ääressä koira jalkojen juuressa ja sen
pehmoinen turkki kosketettavana.
Kirjoitin viimeisen tekstinpätkän Koti
ja keittiöön, liitettäväksi joulunumeron
pääkirjoitussivulle. Olemme siellä yhteisessä
kuvassa, Jutta, minä ja Hamlet.
Huomenna olen jo uusissa hommissa.
Kunpa päästäisiin Saaran kanssa konkreettisiin töihin pikaisesti. Se auttaa hahmottamaan ja antaa potkua.
pojat aittasaaren
rannassa lauantaina 27.10., muutamaa
tuntia ennen lähtöäni NEw Yorkiin.
kanssa valmiiksi PowerPoint-esityksen matkamme annista maanantain palaveriin.
Ostin vielä R:lle arkkitehtuurikirjan ja
Kustaalle hänen pyytämänsä tuoksun. Lento
lähti ajallaan.
suNNUNTAI 4.11.
Nukuin Kanadasta Norjaan. R oli vastassa, ja
ajoimme tihkusateessa kotiin. Olen purkanut
laukut ja laittanut ensimmäisen satsin likapyykkiä koneeseen. Koira on rauhoittunut ja
makaa keittiön pöydän alla; se seuraa minua
nyt joka paikkaan.
Laitan nyt eilen tekemämme esityksen
julkaisujohtajalle. Oli mahtavaa, että hän oli
mukana. Ammatillisesti hyvä matka, mutta
muuten karmaiseva Sandy-hirmumyrskyn
takia. Sähköt olivat poikki vain parin kortte-
maANANTAI 5.11.
Puhelin alkoi soida ennen yhdeksää ja
soikin sitten koko päivän. Hassuinta oli se,
että jotkut odottivat minun myyvän heille
brändiämme. Kysyinkin, mitä annettavaa he
ajattelevat itsellään olevan. Outoa näinä aikoina, kun mediatalot potkivat väkeä pihalle
harva se viikko.
Uuden lehden projektipalaverissa oli hyvä
meininki. Esittelimme julkaisujohtajan
kanssa Amerikan-tuliaiset. Ne ovat hyvät,
sanoisin. Julkaisulle päätettiin nimi, Oma
Aika. Nyt Saara alkaa tehdä logoa. Formaatti tutkitaan myös. Pääsemme tekemään
konkreettisesti töitä. Se on kivaa.
Iltapäivä meni puhelimessa ja kuittishowssa. Hain kengät suutarista, ostin ruokaa ja
lääkkeitä R:lle. Sitten kävin Hamletin kanssa
koirapuistossa. Koira oli hauska, halusi
määritellä paluureitin, suorinta tietä kotiin.
Se valvoo tekemisiäni herkeämättä, makasi
jaloissa, kun tein ruokaa, lohikeittoa.
Illalla soitin yhdelle toimittajalle, joka halusi tietää lehdestämme. R ihmetteli sitä.
- 56 -
MARRASKUU 2012
tiISTAI 6.11.
Kävin Kelassa saamassa infoa kansalaisen
oikeuksista ja sain samalla monta hyvää
juttuvinkkiä viestinnän Minna Peltolalta ja
viestintäjohtaja Seija Kauppiselta.
Vastasin lukuisia kertoja puhelimeen ja
kerroin samat asiat, eli että en voi juurikaan
kertoa uudesta brändistä. Kävin hakemuskansiota läpi. Hyviä hakijoita, ja miehillä
aikamoisia palkkatoiveita.
Zumbaa pitkästä aikaa, ensi kertaa matkan
jälkeen. Sitten olimme Riitan ja Miksu-koiran kanssa lenkillä. Koirat purisivat toisilleen
vähän ja sitten marssivat ripi rinnan, toinen
ohut ja vaalea, toinen musta ja pörröinen.
Kuljimme pilkkopimeän uimarannan läpi.
Meri oli vaikuttava tummine sävyineen.
Illalla pohdin ystävyyttä. Kysyin mieheltä,
olenko muuttunut niin ikäväksi tyypiksi,
etteivät jotkut ystävinäni pitämäni ihmiset
halua olla tekemisissä kanssani. Hän vastasi,
että en. Syitä voi olla myös muualla kuin minussa, mutta jotenkin soimaan itseäni silti.
keSKIVIIKKO 7.11.
Päivä täyttyi rekrytoinnista ja asiakastapaamisista. Töiden jälkeen hain R:n kaupalta ja
ostin ruokaa. Kävimme hurmaavalla tuulella
olleen koiramme kanssa Aittasaaressa päivän
viimeisessä valossa. Kotiin tullessa oli jo pimeää. Tuossa se nyt minua katselee, keittiön
ovensuussa, siis koira.
Tein ruoaksi kookoskanaa. Käytin paljon
chiliä, valkosipulia ja korianteria.
toRSTAI 8.11.
Tänään ei ollut rekrytointihaastatteluja.
Sen sijaan tapasin viestintävaikuttajan, joka
puhui arvojen ja työn kohtaamisesta. Tässä
iässä sitä tarvitaan aidosti, jotta pystyy työtä
tekemään. Alan allekirjoittaa sitä, sillä nyt
pääsen mukaan sellaiseen tehtävään itsekin.
Lisäksi hän puhui vahvasti ikärasismista työelämässä. Hyvä, että se on agendallamme.
Tapasin professori Jarmo Leppiniemen,
joka lupautui kirjoittamaan taloudesta. Hän
jos kuka tuntee suomalaisen piensijoittajan.
Töiden jälkeen kävin jumpassa kaksi tuntia
ja olen nyt aika raato. Pyörin Hamletin kanssa hieman ulkona kohta.
Tajusin myös, että joudun viikonloppuna
tekemään Eiran aikuislukion luentoa. Se on
maanantaina enkä ole pannut tikkua ristiin
asian kanssa.
peRJANTAI 9.11.
Aamulla koimme Hamletin kanssa hetken,
kun päivä alkaa valjeta. Meren takaa kajastaa
valoa ja värejä, ja kuu roikkuu vielä tumman
veden päällä. Se sykähdyttää joka kerta.
Tiukkatahtinen perjantai sujui uuden
brändin merkeissä. Aamulla ensin asiakastapaamine ja sitten keskustelu toimituspäällikkökandidaatin kanssa.
Lähetimme logon viritelmät johtoryhmälle. Yksi on mielestäni paras, kompakti ja selkeä. Nimen yhteydessä on avattava sisältöä.
Se tekee logon lähiympäristön levottomaksi.
laUANTAI 10.11.
Nukuimme puoli yhdeksään, mikä oli
ihanaa, joskin venähdytti päivän puuhia.
Kävimme Hamletin kanssa Aittasaaressa. R
lähti Hakaniemen kauppahalliin ostamaan
hirvenlihaa ja muita herkkuja. Me menimme
Hamletin kanssa pihahommiin. Siivosimme
kukkaraadot, tyhjensimme ruukut ja kasasimme kalusteet. Hamlet pelasi jalkapalloa.
R oli tuonut kauppahallista tuoretta kuhaa,
joten lauantailounaassa oli luksusta: leivitettyä kuhaa, dijoninsinappi-sitruuna-ranskankermaa, vihreää salaattia ja perunoita.
Jälkkäriksi tein jogurtti-päärynäclafoutista.
Siivosin vessan ja kylppärin ja mäkätin,
että kaikkien pitäisi osallistua yhteisten tilojen puhtaanapitoon.
Iltapäivällä jatkoin Eiran lukion esityksen
tekemistä. Olen myös sotkenut tietokoneen
näyttöasetukset; ne pitäisi palauttaa.
Tein isänpäiväksi sacherkakun Valion
- 57 -
MARRASKUU 2012
ohjeella. Myös suklaakuorrutus onnistui tällä
kertaa mainiosti. Käytin täytteenä tiramisurahkaa ja omenasosetta.
Inkeri lähtee kanssani tapaamaan mummia
ja isotätiä marraskuun lopussa. Mukavaa!
Nyt journalismiluennon pariin vielä.
SUNNUNTAI 11.11.
Isänpäivänä voin kirjoittaa, että lapsillani on
ollut osallistuva, läsnä oleva ja turvallinen
isä. Hänen ei tarvitse nyt ajatella, että olisi
voinut olla lastensa kanssa enemmän. Hän
vei harjoituksiin, johti jalkapallojoukkuetta
ja kokonaista kaupunginosaa, on kuljettanut,
jännittänyt, kustantanut ja eläytynyt kaikkiin
lastensa asioihin urheiluharrastuksista kilpailuineen yliopisto-opintoihin. Huvittavimpana muistan Kustaan pääsykokeet Turun
kauppakorkeakouluun. Niissä isä oli autokuskina ja huoltajana ja jännitti niin, ettei
osannut nukkua. K pääsi, hienoilla pisteillä.
maANANTAI 12.11.
Aamulla tulostin ison kasan salassapitovelvollisuustodistuksia työhaastatteluita varten.
Sitten vedin puolentoista tunnin luennon
aikakauslehdistöstä ja journalismista Eiran
aikuislukiossa. Vuodet ja tausta tuovat varmuutta, ja on aika makeaa kertoa aloittavansa uudessa työssä kohta 56-vuotiaana.
Olemme edenneet kakkoskierroksen
haastatteluihin. Niissä ovat mukana julkaisujohtaja ja HR-johtaja. Arvostan tätä kovin.
Tuntuu turvallisemmalta rekrytoida yhdessä
heidän kanssaan.
Koti ja keittiön joulupääkirjoitus on
kaunis. Siinä on yhteiskuva meistä, Jutasta ja
minusta, ja molemmilta teksti. Unohdin kiittää Juttaa hänen kauniista sanoistaan. Laitoin
muistutuksen kalenteriin huomiseksi.
Töistä tultua kävin kiihkeän Hamletin
kanssa lenkillä. Otamme illalla pissanäytteen
ja vien sen aamulla. Parempi hoitaa ajallaan,
jos hoidettavaa on. Pahoin pelkään, että on.
M&M:ssä oli juttu uudesta brändistä ja
siinä todettiin, että en suostunut kertomaan
siitä perjantaina mitään. En niin, kun en saa.
tiISTAI 13.11.
Saan kauniin työhuoneen. Katselen ikkunasta samaa telakkaa kuin 1980-luvulla Seuran
toimituksen ikkunasta, tosin eri suunnasta.
Ympyrä sulkeutuu.
Zumba oli kivaa ja vauhdikasta. Söin kotona vähän suklaakakkua, vaikka päätin, etten
niin tee. Se oli parhaita sachereita joita olen
tehnyt, kuorrutusta myöten.
keSKIVIIKKO 14.11.
Minuuttiaikataulun päivän jälkeen olen aika
uupunut. Huomaan myös, että en kerkeä
tehdä riittävästi asioita, joita haluaisin, eli
jäsentää lehteä AD Saaran kanssa.
Aamulla olin Nokian tilaisuudessa, ensi
kertaa sen jälkeen kun haastattelin vuorineuvos Kari Kairamoa 1980-luvun lopulla. Hän
piti kädessään koko ajan Nokian Citymanpuhelinta. Tänä päivänä Nokian designerit
puhuvat tuotteistaan ja pitävät kädessään
Nokian uusinta Lumiaa. Jotain pysyvää siis.
toRSTAI 15.11.
K lähti Espanjaan kymmeneksi päiväksi.
Aamulla tapasimme yhteistyökumppaneita.
Sitten haastattelimme kahta hakijaa,
Kävin kahdella peräkkäisellä jumppatunnilla ja olin kotiin tultua todella nälkäinen ja
ärtynyt. Nyt olen väsynyt ja menen sänkyyn
Seiskan kanssa.
peRJANTAI 16.11.
Kaksi rekryhaastattelua tänään. Illalla kahlasin alustavasti uuden lehden ensimmäisen
jutun, lakiasiantuntijamme artikkelin.
laUANTAI 17.11.
Heräsimme myöhään, ja Aittasaareen lähti
iso porukka: R, Inkeri, minä ja Hamlet. Koira
oli onnellinen ja teki iloympyräjuoksuja, ja
minä perässä pusikossa.
- 58 -
MARRASKUU 2012
Sitten ruokakauppaan oman ja Inkerin
ostoslistan kanssa. 188 euroa meni, ja paljon
ruokaa tuli taloon. Kävin myös Alkossa ja
sain loistopalvelua: viimeviikkoisen, korkkiviallisen Ripasson tilalle samanlainen.
Iltapäivällä lähdimme kaupunkiin R:n
kanssa. Tapasimme siskoni Eevan ja Petterin
Strindbergillä. Ravintolan uusittu kirjastobaari on ihastuttava ja sali myös, erityisesti
ikkunapöydät, joista avautui näköala jouluvalaistulle Esplanadille. Itse nautin mainion
Toast Skagenin ja kuhaa sekä mango-passion
creme bruleen sekä Peter Lehmannin Chardonnayta, joka oli oivallista.
Olen alkanut sisäistää uuden työni, sillä
näen kaikkialla laumoittain 50+-ihmisiä. Kuten Strindbergillä, naisia ja pariskuntia, ehkä
shoppailu- tai taidenäyttelypäivän jälkeen.
sNNUNTAI 18.11.
Olin Hamletin kanssa uimarannalla kävelemässä sen jälkeen kun olimme vieneet R:n
Herttoniemeen, lähti töihin. Harmaa meri on
hieno katsella.
Tilasin Amazonista Bruce Springsteenin
elämäkerran ja Otavasta Kuka kukin on
-teoksen uutta lehteä ajatellen.
Luin Hesarista Reetta Rädyn jutun siitä
miltä tuntui tulla Suomeen Shanghain-vuoden jälkeen. Ymmärsin häntä. Itse koen jo
matkan jälkeen tyhjyyttä ja kummallisuutta.
Ja minä kuitenkin rakastan tuttuutta: perhettäni, koiraa, kotia, hiekan rapinaa jalkojen
alla pihatiellä, meren tuulta ja näitä marraskuun paljaita oksia, joita se heiluttaa.
Tein provencelaisia lihapullia hirvenlihasta
ja luomunaudasta ja seuraksi arrabiatakastikkeen ja pappardelle-pastaa. Salvia on
tänä syksynä juttuni – aina joku uusi yrtti
näemmä. Salvia päihitti korianterin ainakin
hetkellisesti.
Jälkkäriksi haudutin luumuja uunissa,
voin, kanelin, fariinisokerin ja amaretton
kera. Tarjoan ne tomusokerilla ja limellä
maustetun mascarpone-kermavaahdon krea.
Maistoin jo kaikkea itse, koska lähden
jumppaan kahden tunnin päästä.
Joulukausi on avattu. Ripustimme valokranssin keittiön ikkunaan. Se hohtaa
tähtimäistä, valkoista valoa.
maanantai 19.11.
Päivällä haastattelin kolmea hakijaa, yhtä
toimittajaa, kahta toimitussihteeriä.
Illalla kokoontui Patalappumafia eli työkavereitani 1980-luvun alun Seurasta. Ilta oli
rattoisa. Kaikki viisi olimme paikalla, ja kaikki hyvävoimaisina ja energisinä. Jutut ovat
vuodesta toiseen aika samat. Toiset käyvät
teatterissa ja konsertissa, minä en. Yksi tekee
töitä kilpailijaamme, mutta vaikenemme
tämmöisistä patalappukokouksissa. Muistelemme vanhoja juttuja, ja se on aina kivaa.
Ajattelen, että olin 22-vuotias, kun tapasin
heistä ensimmäiset. Kesällä 1979 Elina
ja ehkä Annukka, 1981 Mane ja Heljä, ja
edesmennyt Teija jo kesällä 1978. Olemme
tunteneet 34 vuotta!
Patalappumafiosat muistuttivat, että minun
pitää kirjoittaa heistä päiväkirjaani.
tiISTAI 20.11.
Luin Jonas Bonnierin pohdintaa, että sisältö
kantaa kustannusbisneksessä ja että siitä
pitää saada rahaa myös verkossa. Jotenkin
itsestään selvää minusta. Hypen aika on ohi?
Tapasin lounaalla Merja Rehnin mielessäni
muuan työasia. Hänestä tulee huomenna
Savonmuan Hilima, ansiosta.
Kaupan pihassa puhuin siskoni kanssa
puhelimessa. Olimme molemmat sitä mieltä,
että tällä kertaa olisimme itse kenties laittaneet parempaa ruokaa kuin Café Strindberg.
Kävin kaupassa ja tein kana-kookos- yms.
keittoa. Siinä on myös korianteria, thaibasilikaa, persiljaa ja inkivääriä. Kävin vielä Hamletin kanssa Aittasaaressa keskellä pimeää.
Koira on reipas ja ihana.
Nyt Merja Rehnin Yritä perässä -kirjan
kimppuun.
- 59 -
MARRASKUU 2012
keSKIVIIKKO 21.11.
Aamulla asiakaspalaverissa mietin, että on
haastavaa vakuuttaa ostajia brändistä, jota ei
ole olemassa. On vähän näytettävää toistaiseksi. AD Saara on tehnyt hienoja logoja.
Nautimme iltapäivällisen Pentikin Auli
Harjaman ja Jutan kanssa. Murun hiillostettu
lasimestarin siika ja perunavohveli – mahtava makuelämys. Pääruoka oli ok, jälkiruoka
híenostunut. Viinivalinnat kruunasivat
hauskan illan.
toRSTAI 22.11.
Rekrytointihaastatteluja, rutiineja, sähköpostia, lanseerauskutsun kirjoitusta ja tarjousten
vertailua, agendaa maanantain projektipalaveriin, uusien tilojen katsastusta, pieni
palaveri formaateista kahden kollegan kanssa
ja kiireesti kotiin ulkoiluttamaan Hamletia.
Pimeys iskee päälle, ja kuukauden verran
ympärillä tulee yhä pimeämpää. Minua ei
ole pimeys aiemmin haitannut, mutta nyt se
vaikuttaa. Onko se ikä vai stressi, kun joka
päivä tapaan uusia ihmisiä?
Päätimme R:n kanssa viettää tammikuun
Vinterfest-viikonlopun Kööpenhaminassa ja
asua hyvässä hotellissa toisenkin yön. Nuoriso lupasi hoitaa koiran.
R oli ostanut mätitahnaa ja anjovista ja
keitti kananmunia. Paahdoin ruisleipää ja
tein muna-mätitahnavoileipää. Oli hyvää.
Yritän olla syömättä Pentikin joulunamuja.
R oli ostanut Matkalla-elokuvan. Se oli
Jack Kerouac –uskollinen; Sal ja Dean Moriarty olivat saaneet hyvät näyttelijät, Kristen Stewart teki hienon Maryloun. Walter
Sallesin kädenjälki tuntui. Leffassa oli samaa
tunnelmaa kuin Moottoripyöräpäiväkirjoissa, vaikka aihe oli tyystin erilainen.
peRJANTAI 23.11.
Töissä siivouspäivä. Plarasin läpi mappeja ja
heitin pois vanhaa tavaraa. Vedin markkinoinnille esityksen uudesta brändistä.
laUANTAI 24.11.
Aamulla heräsin yskän tunteeseen ja kipuun.
Harmitti. Peruin sunnuntain combatin,
koska on parempi parantua. En ole potenut
näin sitten vuoden 2002 syksyn, jolloin sain
Kiinasta ikävän flunssan.
Lähdimme Itäkeskukseen ostamaan äidilleni kynttilänjalkaa ja tädilleni lahjakirjaa.
Stockmannilla oli kauniita sähkökynttelikköjä, ja ajattelin, että äiti suostuisi ottamaan
sellaisen, jos kuvailisin sen koreutta ja
eleganssia oikein. Turhaa. Elävät kynttilät,
viisi haaraa ja pyöreä muoto. Mikään muu
ei kelvannut. Tädille hankin Lotta-järjestön
perustajan elämäkerran.
R siivosi, minä en yhtään, koska lepäsin
yskäni kourissa ja luin lehtiä. Hän ansaitsee
nyt paljon kehuja.
Kuu oli jo noussut ja kellotti taivaalla, kun
kävimme Inkerin kanssa Hamletin iltapäivälenkillä. Inkerin poikaystävä Jamie teki
curryä, joka on älyttömän hyvää. Kivaa, kun
joku toinen kokkaa.
suNNUNTAI 25.11.
Olen yskän takia joutunut jättämään viikon
liikunnat väliin ja alan nukkua huonosti.
Herään stressiajatuksiin uudesta lehdestä:
miten saamme jutut tehdyksi ja miten niistä
tulisi ainutlaatuisia. Jännittää.
Tiedän, että tämä on omin journalismin
lajini. Minun pitäisi olla rauhallisempi kuin
olen. Onneksi rekrytointi on pian valmis.
Näen kaikkialla 50+-asioita. Aihepiiri on
ilmassa, ja se on hyvä. Suuret ikäluokat ovat
pian eläkkeelle, viimeinen eli 1950 syntyneet
saavuttaa 63 vuoden iän ensi vuonna.
Tulemme ulos aiheen nosteeseen.
Substanssi auttaa olemaan parhaimmillaan. Sen puute tekee työstä ahdistavaa,
koska silloin on läsnä jatkuva, perustavanlaatuinen epävarmuus omasta kompetenssista.
Substanssin hallinta antaa metodologian; se
on kuin peruskallio.
- 60 -
MARRASKUU 2012
Uskon käsityöläisyyteen ja kisällimäisyyteen. Tekemällä oppii -periaatteeseen. En
juuri muuhun.
Ennen puhuttiin tilauksen hinnasta, nyt
maksumuurista. Melkoinen ero on siinä,
miten kutsutaan sisällöstä maksamista.
xxx
Iltapäivällä paistoi pitkästä aikaa aurinko, ja
marraskuun aurinkoa ihmeellisempää saa
hakea. Ikkunassa joulukranssin valot kimmeltävät pieninä, kirkkaina pisaroina. Eilen
laitoin olohuoneen hyllyille jouluvalot, ja
puoliso kiitti tunnelmasta; perhevalokuvista
ja valosarjan hehkusta.
Mietin, että ehkä ehdotan tätä Vuosi
ennen -päiväkirjaani julkaistavaksi verkossa.
Innostuin myös puhdistamaan uunin, mikä
tarkoittaa, että olen paranemaan päin.
Puoli neljältä oli melkein pimeää. Sytytin
lyhdyt ulos. K tuli Barcelonasta ja Valenciasta, oli ostanut kenkiä ja vaatteita ja toi meille
Picasso-tuliaisia, isälleen mukin ja lautasen,
minulle magneetteja, Inkerille muistikirjan.
maANANTAI 26.11.
Olin tänään kahdessa asiakastilaisuudessa,
kahdessa projektipalaverissa, yhdessä rekrytoimishaastattelussa ja yhdessä kuvitustapaamisessa. Päivän päättyessä työkaveri sanoi,
että vaikutan vaisulta. Ehkäpä niin. Olen yhä
yskäinen ja pärskin parhaillaankin. Aamun
kokouksessa päätettiin lehden formaatista.
tiISTAI 27.11.
Aamulla vein hyvin kuraisen auton pesuun,
jotta se olisi puhdas myös sisältä, kun kuljetan mummoja Savossa torstaista eteenpäin.
Kello 14 sain sähköpostiviestin Merja
Rehniltä. Hänestä tulee kolumnistimme.
Mahtavaa.
Sain toisenkin ilahduttavan sähköpostin.
Saan huomenna APY:n n Julius-palkinnon,
tunnustuksen journalistisista ansioista.
Illalla satoi räntää kovin pisaroin, mutta se
ei haitannut yhtään.
keSKIVIIKKO 28.11.
Outo, ristiriitainen päivä. Täynnä iloa ja vielä
suurempaa järkytystä.
Sain ottaa vastaan Aikakauslehtien Päätoimittajayhdistyksen Julius-palkinnon. Se tuntuu hienolta. Yli 34 vuotta olen rakastanut
toimittajan työtä ja nimenomaan aikakauslehdissä. Työnantajalta sain kukkakimpun ja
samppanjapullon.
Kolme asiaa kirjoitin ylös kiitoksia varten:
evoluutio, crowd sourcing vanhanaikaisesti
ja professionalismi. Kestävät brändit syntyvät
hitaasti ja pitää kehittyä koko ajan. Yleisöä,
aikaa ja yhteiskuntaa tulee kuunnella. Journalismi on metodi. Se vaatii koulutusta ja
ammattitaitoa, jolle uskoisin olevan kysyntää
myös itseviestinnän aikana.
Jaoin palkinnon kollegani, Taloustaitolehden päätoimittajan Antti Marttisen
kanssa. Arvostan häntä sekä journalistina
että ihmisenä.
Päivään sisältyy myös järkyttävä asia.
Tärkeä ja läheinen ihminen kertoi vakavasta
sairaudesta, joka yllätti äkkiä. Ensin olet terve ja vahva, ja sitten ykskaks ehkä sairas. Hän
on taistelija, onneksi. En pysty keskittymään
oikein mihinkään, minäkään.
toRSTAI 29.11.
Yön aikana maa oli saanut lumipeitteen. Tuuli ja pyrytti, mutta eipä tuo haitannut, kun
olin Hamletin kanssa ulkona, oikein pukeutuneena ja parhaan reippailukaverin kanssa.
On syntymäpäiväni. Tasaluvut, syntynyt
1956, mittarissa 56.
Tänään on myös Aller Median hallituksen kokous. Käväisen siellä esittelemässä
projektimme vaiheen. Tj Paulissa on hyvän
editoijan eli kiteyttäjän ”vikaa”. Hän oli tiivistänyt esitykseni hallitukselle napakaksi ja
selkeäksi. Hallituksen kokouksessa hommani
hoituivat nopeasti ja asiallisesti.
Journalisti-lehti oli vihdoin havainnut, että
Aller Media perustaa uuden aikakauslehden.
Tulin haastatelluksi aiheesta, ja toimittaja
- 61 -
MARRAS-JOULUKUU 2012
Noora Mattilan juttu oli hyvä. Kuvaaja tulee
keskiviikkona, ja hyvä niin, sillä pääsen kuvaan kampaajalta. Ainakin tukka on hyvin.
Aamulla ostin kaksi täytekakkua Koti ja
keittiön toimitukseen Julius-palkinnon ja
syntymäpäiväni kunniaksi. Ilman toimitusta
päätoimittaja on turha.
Palkkasimme toimittajan, kokeneen
aikakauslehtiammattilaisen, Eija Aatelan.
Saamme hyvässä mielessä duunarin, ihmisen, joka ei pelkää työtä eikä hienostele.
Yksi neljästä rekrytoitu.
Illalla kävin Hamletin kanssa tuiskussa ja
tuulessa koirapuiston ja Aittasaaressa. Se on
ihana energiassaan ja tinkimättömyydessään.
Illalla peruin perjantaiksi 7.12. suunnittelemani lomapäivän. En saa muuten hommia
tehdyksi, kun päivistä tulee rikkonaisia.
Kiitin kaikkia Juliuksesta ja syntymäpäivästä Facebookissa onnitelleita. Siinä
vierähtikin tovi.
peRJANTAI 30.11.
Aamulla oli vuoden ensimmäinen lumimyrsky Helsingissä. Teimme Hamletin kanssa
lumityöt. Koira oli ihan tohkeissaan lumesta.
Voisin ryhtyä myrskybongariksi. Lokakuussa 2011 saavuin New Yorkiin keskelle
lumimyrskyä ja lentokenttä oli suljettu.
Helmikuussa ajoimme Inkerin kanssa Varkauteen ja moottoritie oli tukossa. Lokakuussa New Yorkissa oli hirmumyrsky. Tänään
Helsingissä on paha myräkkä.
Ajoin lumisadetta karkuun. Se loppui jo
ennen Järvenpäätä. Savossa ei ole yhtään
lunta, mutta kymmenkunta astetta pakkasta.
Äidillä oli voileipäkakkua ja kermakakkua
syntymäpäiväni kunniaksi. Olen syönyt paljon molempia ja olen aika täynnä. Hän asetteli tuomani kynttilänjalan asemiin pöydälle.
Kaunis on. Istun nyt olohuoneessa. Uusi koti
on sievä. Tuuli ujeltaa ulkona. On pakkasta.
Inkeri on kohta Pieksämäellä. Mummit ja
muut sukulaiset ilahtuvat kovasti tavatessaan
hänet. Kummitäti noutaa hänet Varkauteen-
JOULUKUU
LAUANTAI 1.12.
Ajoimme Leppävirralta Pieksämäkeen
syömään isotädin jouluruokia, laatikoita ja
hurjan hyvää karjalanpaistia. Täti oli leiponut pullaa ja kakkua. Inkeri ilahtui kauhavahdista, jonka sai tädiltä joululahjaksi. Täti
oli hyvillään, kun Inkeri iloitsi.
Keskustelimme vanhusten tilanteesta;
miten moni jää yksin kotiin vaille seuraa ja
hoivaa. Kodista voi tulla vankila, kun sieltä ei
pääse ulos. Onneksi kenelläkään suvussa ei
ole dementiaa. Isäkin oli terävä loppuun asti.
Illalla kävelin kirkonmäelle ja takaisin. Oli
kylmä, varpaita paleli. Silitin äidille joululiinan, jonka hän oli hankkinut 1990. Täsmälleen 22 vuotta sitten he muuttivat kirkonkylään, äiti lapsuudenkodistaan, sukutilalta.
SUNNUNTAI 2.12.
Aamulla ikkunasta kajasti appelsiininvärinen
taivas. Luin äitini minulle säästämiä Soisalon
Seutuja. Se on hyvä paikallislehti: uutisia ja
kiinnostavia juttuja erilaisista ihmisistä, ei
yksin päättäjistä. Pikkuveljeni Matti on siellä
usein esillä, koska hän laulaa komeasti ja on
suosittu esiintyjä. Isänpäiväkonsertin arvion
oli kirjoittanut veljeni fani. Hän toivoi, että
ääni ja tulkinta tulisivat tutuiksi laajemmallekin yleisölle.
Lähdemme vielä hauta- ja maatila-ajelulle
ennen kotimatkaa Helsinkiin. Pitää pukea
hameen kera myös juoksutrikoot.
xxx
Sytytimme haudoille kynttilät. Hautausmaalla oli kaunista, haikeaa ja kylmää. Ajoimme
Inkerin kanssa pimeässä kotiin. Palkitsimme
itsemme aterialla Tertin kartanossa. Se maksoi 86 euroa, mutta jokainen maku oli hyvä.
Nuori hovimestari edusti viidettä sukupolvea, ja keittiössä hääräsi hänen pikkuveljensä. Tunnelma viipyili. Klassinen musiikki soi
tummanpuhuviksi tapetoiduissa saleissa.
- 62 -
JOULUKUU 2012
Helsingissä oli komea talvi, isot valkoiset
kinokset ja lähiössä puhtaat tiet.
maANANTAI 3.12.
Kahden henkilön rekrytointi alkoi varmistua.
Muutin uuteen työhuoneeseeni. Tutkimme
logoja. Oma-sanan pitää olla vahva ja selkeä,
reilu ja tyylikäs.
tiISTAI 4.12.
Pakkasaamuna hanget sinersivät, kuu mollotti, lumi kuorrutti puut ja hiljensi äänet.
Tapasin kolumnistimme, Markus Leikolan. Olen iloinen, että hän on hankkeessamme; loistava kirjoittaja ja monipuolinen
yhteiskunnan ja elämän tarkkailija.
Markus sanoi, että on mieluummin mukana tekemässä uutta ja osallistumassa siihen
kuin raakkumassa sivussa, mahtaako tuosta
mitään tulla. Kiitos.
Teimme uuden brändin ensimmäisen
työsopimuksen: toimittaja Eija Aatelan.
Suomen Kuvalehdestä 48/2012 luin Silja
Lanas-Cavadan kolumnin, jossa hän peräsi
kustantajilta rohkeita, erilaisia julkaisupäätöksiä. Kirjoitus toi terveisiä norsunluutornista. Tänä päivänä rohkeaa on perustaa
jotain uutta.
Olen oppinut, ettei ylimielisyyteen ole
varaa. Enkä halua hutkia ennen kuin tutkin;
toisin sanoen vaikka pitää tylsänä aikakauslehteä, jota ei ole vielä markkinoilla.
keSKIVIIKKO 5.12.
Aamulla tapasin rakkaan ystäväni Kristiinan
myöhäisen synttäriaamiaisen merkeissä.
Terapeuttiset puolitoista tuntia, kiitos!
Oma Aika -nimen rekisteröinti sai hyväksynnän Tanskassa. Hakemus lähtee Patentti- ja rekisterihallitukseen, sekä logona että
tekstinä.
TORSTAI 6.12.
Itsenäisyyspäivän aamuna nukuimme –
Hamlet mukaan lukien – lähes puoli kymme-
neen. Luonto on valkoisena vaikuttava,
yksinkertainen ja silti runsas. Pitkän ja myöhäisen aamiaisen jälkeen tein uuden brändin
lanseerauksen kutsuvierastilaisuuden kutsulistan osaltani valmiiksi.
Mieluummin olisin lukenut Peter Ames
Garlinin kirjoittamaa Bruce Springsteenin
elämäkertaa, jonka sain Amazonilta postissa. Lisäksi haluaisin vihdoin saada loppuun
Arawind Adigan Last Man in Tower. Olen
lukenut sitä kauan. Hzahmot pysyvät onneksi
mielessä, ja kirjaa on aina hyvä jatkaa.
Tilhiparvi keksi, että pihapihlajamme pullistelee marjoja. Tilhet tekivät niistä selvää.
Osa linnuista lentää pyyhälsi päin ikkunaa ja
jatkoi matkaa siivet vipattaen.
Illalla juhlimme ylioppilasta ja tupaantuliaisia. Lakkiaiset olivat ihanat ja rennot, monen sukupolven ja elämänpiirin juhlat. Opin,
että ruotsinkielisten ylioppilaiden lakki ja
lyyra ovat erilaiset kuin suomenkielisten.
Rakkaan ystävän tupaantuliaisissa nautimme
thaiherkkuja ja joimme journalistipalkintosamppanjani.
peRJANTAI 7.12.
Tämän piti olla lomapäivä, mutta se ei ollut,
ja hyvä niin. Oli tehtävää aamusta kuuteen
asti. Lanseerauskutsu on kuosissa. Se viimeistellään maanantaiaamuna ja lähtee painoon.
Tapasin kolumnistimme Merja Rehnin.
Iltapäivä meni säädellessä asioita.
laUANTAI 8.12.
Puoli yhdeksältä oli vielä melkein pimeää,
mutta muuten aamu oli pehmeä ja kaunis.
Tein vihdoin syksyn ruokahitin eli avokadopastaa, Hesarin ohjeella. Se oli hyvää, mutta ei saanut ketään perheestämme hurmioon.
Eräänlainen guacamole pastan kera. Idea
lienee uusi, siitä varmaan kiinnostus ja kehut.
Tein Pirkan ohjeella suklaatoscapiiraan.
Siihen tuli tähtitieteellisesti appelsiinimarmeladia. Siitä tuli kaunis ja varsin makea.
- 63 -
JOULUKUU 2012
suNNUNTAI 9.12.
Annan päivä. Anna-mummoni vietti lapsena
aina kanssani nimipäiviä. Mummi leipoi
jotain hyvää, joimme yhdessä kahvit ja poltimme adventtikynttilöitä.
Luin Last Man in Toweria. Mainio kirja.
Hamlet lekotti vieressäni sängyssä ja makasi
lopulta poikkiteloin päälläni.
Flunssan jälkeen urheilin taas, nyt kaksi
tuntia. Se meni hyvin, mutta huomenna
tiedän, olinko viisas.
maANANTAI 10.12.
Hamletin isä Riccarron Oscardelarenta
on valittu toista kertaa peräkkäin Tanskan
parhaaksi bernisiitosurokseksi. Ymmärrän,
mistä pojan eroottinen innokkuus on peräisin. On se perinyt isältään muitakin ominaisuuksia, kuten kekseliäisyyden ja pilkkeen
silmäkulmassa, aina valmis pikku kepposiin.
tiISTAI 11.12.
Allekirjoitimme toimituspäällikkö Anu
Virnes-Karjalaisen työsopimuksen.
Työlounaalla keskustelimme myös lipeäkalasta, karjalanpaistista, joulutavoista, tosi-tvohjelmista, Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta ja erityisesti Matti Purosta, julkisuuden
rajoista, luokkaerojen vaikutuksista siihen
mistä perheissä puhutaan ja mistä ei, televisiohahmoista sekä itäisen ja läntisen Suomen
kulttuuri- ja verbaalieroista, muun muassa.
Keskiviikko 12.12.
Maanantaina 12.12. 1988 oli luminen päivä
ja Kätilöopistollakin joulutunnelma. Kustaa
syntyi 22.50, harteikas poika, ja nopeasti.
Kokenut kätilö sanoi, että olisin seuraavana
päivänä hyvässä kunnossa. Totta puhui.
Tänä aamuna hän soitti Tuure Kilpeläistä,
Hectorin Olen hautausmaa, Bryan Adamsin The Summer of 69 ja R.E.M.iä. Ajoimme yhdessä kaupunkiin ja juttelimme Jyri
Häkämiehen siirtymisestä hallituksesta EK:n
toimitusjohtajaksi.
Iltapäivällä uppouduin päiväkirjani
editointiin. Yhtäkkiä kello oli kuusi. Alkaa
pelottaa. Ketä tämä voisi kiinnostaa? Kaikkea
en julkaise, koska osa on vain minulle.
torstai 13.12.
Lucian päivänä lähiön talvi on valkoinen,
valoisa ja puhdas. Kaupungin lumitalvi on
loskainen, likainen ja liiskainen.
Teimme toimitussihteeri Ari Lahdenmäen työsopimuksen.
Journalistin juttu ilmestyi tänään. Kuva oli
mielestäni epäedullinen. Juttu on ok.
peRJANTAI 14.12.
Arawind Adigan Last Man in Tower -romaanin loppu oli murheellinen. Se kertoi ihmisten piittaamattomuudesta ja kyvystä unohtaa
pahat teot. Luin hetken Peter Ames Carlinin
kirjoittamaa Bruce Springsteen -elämäkertaa.
Tragedialla alkoi sekin.
Kerroin uudesta brändistä henkilöstöinfossa. Ilokseni näin, että Koti ja keittiön
vuosi oli ollut tavoitteiden mukainen.
Olin Hamlet-vuorossa, koska R oli pikkujouluissa. Kävimme hiljaisessa, osin Anttimyrskyn pimentämässä Aittasaaressa. Vuosi
sitten tapanina kaatuneet kuuset oli korjattu
pois ja kannot nostettu pystyyn. Katsoin
Gosworth Parkin Teemalta. Hyvä leffa.
laUANTAI 15.12.
Heräsimme Hamletin kanssa vasta kun päivä
nousi. Koira tuli sängyn päästä viereen,
painoi päänsä kainaloon, kierähti selälleen
ja nosti tassut kohti kattoa. Voi, että se oli
onnellinen – ja sai myös minut onnelliseksi.
R oli tullut pikkujouluista aikaisin. Koira oli
ilmeisen onnellinen siitäkin.
Kävimme vitivalkoisessa Furuvikissä. Meri
oli Santahaminan salmessa sula ja lainehti
harmaana puunrunkojen välistä.
Juttelin tätini kanssa joulusta ja joulun
ruoista. Jatkoimme karjalanpaistikeskustelua. Täti vahvisti, että ennen vanhaan siihen
- 64 -
JOULUKUU 2012
pantiin myös sisäelimiä, kaikkea syömäkelpoista ruhosta.
Jouluruokakeskustelin Inkerin kanssa. Kun
hän oli viiden vanha, aprikoin ennen joulua
ääneen, mitä ruokia laitettaisiin. Tyttö katsoi
minua mantelisilmillään tuikeasti ja sanoi:
"Tietysti niitä samoja kuin viime vuonnakin.
" Muutama päivä sitten 25-vuotias tyttäreni
totesi: "Aina voi laittaa jotain uuttakin, mutta
tietysti pitää olla kaikki entiset."
Iltalenkillä tytär kuvioi enkeleitä lumeen,
ja koira oli innoissaan leikissä mukana.
xxx
Kysyin Kustaalta, millaisen syntymäpäiväkakun hän haluaa. Hän vastasi: ”Tekisit äiti pullaa, korvapuusteja vaikka, ja joulutorttuja.”
Leivoin ison keon korvapuusteja. Ne tuoksuvat lapsuuden lauantailta ja täyttävät K:n
syntymäpäivätoiveen.
Kirjoitin luonnoksen Suomen paras
työpaikka 50+ -hankkeesta. Se on työläs,
mutta uskon, että se on myös sen arvoinen.
Se nostaa brändin statusta. Lisäksi Aller
Media saattaa olla ainoa kustantaja, joka voi
julkistaa kilpailun ryhdikkäästi. Lähetän sen
maanantaiaamuna tj Paulille, joka on hankkeen veturi.
suNNUNTAI 16.12.
Hain lähikaupasta lisää tummaa suklaata
ja kirnuvoita, koska teen tryffeleitä. Ostin
kaupan kaksi viimeistä sinappijauhepurkkia.
Valmistin rommisinappia.Nyt tryffeliseos
on jääkaapissa odottamassa. Siinä on vähän
cointreauta, saksanpähkinöitä ja manteleita.
Annan sinappia ja suklaanamuja lahjoiksi ystäville, naapuriin ja parhaille työkavereilleni.
maANANTAI 17.12.
Kansi-ideoita, ensimmäisten juttujen tsekkausta, viestintäsuunnitelmaa, Paras työpaikka
50 +-asiaa. Innostuin editoimaan päiväkirjaani. Vasta kahdeksalta olin kotona.
Facebookissa on Markus Leikolan (ja
YLE:n Sanna Ukkolan kolumnin) generoi-
maa syntynyt keskustelu tekstimainonnasta. Tekstimainonta on – ja ei ole – vaikea
kysymys. Journalistin ohjeet antavat hyvän
käytännön: toimituksellisen ja ilmoitusaineiston tulee erottua toisistaan eikä journalistista päätösvaltaa saa ulottaa toimituksen
ulkopuolelle. Arjessa tämä tarkoittaa myös
sitä, että päätoimittaja ei voi olla jeesmies
tai -nainen. Hän ei voi kumarrella, mikä ei
tarkoita, etteikö voisi tehdä yhteistyötä.
tiISTAI 18.12.
Aamulla opin, että Grimmin veljesten syntymästä on 20.12. kulunut 200 vuotta ja että
he kirjoittivat 580 satua. Loppupäivä meni
kiireisissä, ja joulusta ja työpaikan muutosta
johtuen hieman sähköisissä, palavereissa.
Kaikki viritetty äärimmilleen, ja ehkä jokaisella pyörii mielessä loman toivo.
Kuljimme Hamletin kanssa pitkän lenkin
alkuillan pimeydessä. Pakkaslumi pöllysi
tossujen alla. Illan pilates ball tuli tarpeeseen;
hartiani ja yläselkäni muistuttivat rautakankea. Nyt pakkaan työkavereiden lahjat, sillä
torstaina olen jo lomalla.
keSKIVIIKKO 19.12.
Aamulla rämmin pulverilumessa koiran
kanssa ja mietin työasioita.
Ajoin Stockmanille ostamaan joululahjoihini pakkaustarvikkeita. Sain kulutetuksi
yli 70 euroa rasioihin, pusseihin ja kortteihin. Enemmän kuin itse lahjoihin!
Palkkasimme toisen toimitussihteerin,
Jaana Kivipelto-Tulkin. Tiimi on kasassa.
Päivän lopuksi tietokoneeni sekosi eikä
suostunut avaamaan sähköpostia eikä verkkoa. Oli siis aika lähteä joululomalle.
Kun parkkeerasin autoa pihalla, näin heti
makuuhuoneen ikkunassa mustan pään.
Hamlet siellä katseli. Kun kävelin ylös rinnettä, pää katosi ikkunasta ja koira oli ovella
vastassa. Se on hurmaava otus.
Sitten katsoimme Hamletin kanssa Woody
Allenin musikaalileffan.
- 65 -
JOULUKUU 2012
toRSTAI 20.12.
Vietimme Hamletin kanssa jouluvalmistelupäivän.
Aamulla luin HS:sta Valittujen Palojen
kansainvälisten painosten päätoimittajan
Raimo Möysän haastattelun. Hänellä – ja
toimittajalla – on omituinen kuva suomalaisesta journalismista. Ei juttuja kavereille ole
tehty vuosikymmeniin, ei ainakaan lehdissä,
joissa täytyy tehdä tulosta. Lukijan kuuntelu
ja vuorovaikutus hänen kanssaan ovat olleet
avainasioita työssä niin kauan kuin muistan.
Tai sitten olen vain osunut työpaikkoihin,
joissa ei ole eletty norsunluutornissa.
Lyhyen päivän hämärtyessä kuljimme
Hamletin kanssa Jollaksen kartanoon, Poikkilaaksoon ja toista rantaa takaisin. Satoi
hiljalleen pakkaslunta, melkein aineettomia
hiutaleita.
Illalla lisäsin valikoimaani uuden lajin:
piloxing. Haastetta riitti. Myöhään illalla
viimeistelin tryffelit. Inkeri mankui pipareita.
peRJANTAI 21.12.
Vuoden lyhin päivä, talvipäivänseisaus. Paketoin lahjoja ja tein piparitaikinan. Siivosin
pesutilat ja pyyhin pölyt makuuhuoneen
ja olohuoneen pinnoilta. Aika karvaista oli
kaikkialla. Hamlet nukkui hyvin tyytyväisenä
vuorotellen Kustaan ja Inkerin huoneissa ja
lopulta isolla sängyllä pää tyynyllä.
Uusi SH´BAM-ohjelma oli kiva, ja Inkerin
tanssi ja vaa´at häikäiseviä. Tuli ikävä häntä
jäällä, eleganttia taitoluistelijaa. Hamletin ja
Miksun kanssa kuljimme pimeällä uimarannalla – kunhan Hamlet oli ensin saatu pois
Miksun perheen keittiöstä.
laUANTAI 22.12.
Aamulla olimme reippaita ja ulkona Koiran
kanssa seitsemän jälkeen, sillä meillä oli
suunnitelma olla Hakaniemen kauppahallissa kahdeksalta. Ehdimme ennen yhdeksää, ja saimme reilussa tunnissa hoidetuksi
asiamme, siikaa ginigraavausta varten, lohta,
kylmäsavulohta, sherrysilliä, skoonelaista
silliä, savusiikaa, siian- ja kirjolohenmätiä,
juustoja sekä luomukalkkunarullan, joka
täytyy suolata.
Ostimme maton keittiöön. Jukka Rintalan
suunnittelema matto maksoi yli 200 euroa!
Ymmärrän äidin käsityön arvon nyt entistä
konkreettisemmin.
Paistoin piparit ja joulutorttuja. Koiran
kanssa nautimme pakkaspäivän sävyistä, kun
auringonlasku vaihtui kuutamoksi. Sitten
taas ruokaa: perunat perunalaatikkoa varten
kiehumaan ja punajuuret uuniin (fenkolia,
rosmariinia, fariinisokeria, suolaa, balsamicoa ja oliiviöljyä ja jouluaattona lisäksi
vuohenjuustomoussea ja karamellisoituja
saksanpähkinöitä Eliten joululounaan innoittamana).
Koska on toistakymmentä astetta pakkasta,
laitoin vettä ämpäreihin jäälyhtyjä varten.
Pidän niistä kovin. Nyt kello on yhdeksän.
Perunalaatikko on uunin jälkilämmössä
imeltymässä huomiseen asti.
suNNUNTAI 23.12.
Iltapäivällä, tuoreella inkiväärillä ja muskottipähkinällä maustetun lanttulaatikon paistuessa uunissa, luin HS:sta Tina Lundanin
hienon tekstin Kuusi vuotta kuolemasta.
” Surusta ei toivu, sitä oppii sietämään.
Taisteluja sairauksia vastaan ei voiteta, sairaudet hoidetaan tai sitten niihin kuollaan.”
Tekstin loppu on lohduttava. Hän on
tavannut ihmisen, joka haluaa että heistä
tulee me.
Paras joulutarina. Kiitos.
Rupean nyt tekemään porkkanalaatikkoa. Käytän Tiinalta saamaani punamustaa
flamencoessua. Mies totesi, että muistutan
Bridget Jonesia. Ehkä onnistun jouluruoissa
paremmin kuin BJ sinisessä keitossaan.
Mies totesi myös, että olen iPad-kokki.
Totta, selaan vaihtoehtoja lakkaamatta. Tunnustan, että en maksaisi niistä. Jos sisällöt
olisivat maksullisia, luottaisin vanhoihin
- 66 -
JOULUKUU 2012
keittokirjoihini ja lehtien ohjeisiin.
Hamletin ja Inkerin kanssa ajoitimme
Aittasaaren kiertämisen jälleen hetkeen, kun
valo vaihtui pimeäksi. Sarvaston aukealla
pellolla katsoi jo kuu tummalta taivaalta.
Tytär aloitti siivouksen koruista. Minä en
ole siivonnut kuin pesutilat ja tasot.
R on imuroinut ja tampannut matot. Tutulta
myyjältä ostettu joulukuusi on nostettu sisälle; kapea, mutta kaunis yksilö. Huomenna
pesen keittiön ja laitan uuden maton lattialle.
Perunalaatikot ovat uunissa ja kuohuvat yli.
Joudun pesemään uunin.
maANANTAI 24.12
Jouluaattona pyrytti kovasti melkein koko
päivän. Jäälyhtyjen kynttilät sammuivat oitis.
Koristelimme Inkerin kanssa kuusen.
lähellämme
on suo, joka
muistuttaa
enemmän erämaata kuin
helsinkiläislähiötä.
Hallista ostamamme luomukalkkunanfileerullan paistaminen jännitti. Miten suolaus
oli onnistunut? Miten luotettava paistolämpömittari on? Kaikki meni hyvin. Kalkkuna
oli pehmeän makuista, herkullista.
Jouluaterialla alkupalojen ja kalojen osuus
kasvaa, laatikoiden pienenee. Pidän voittona
sitä, että K maistoi balsamicopunajuuria vuohenjuustomoussen ja karamellipähkinöiden
kera sekä sillejä ja ginisiikaa.
Katsoimme illan päätteeksi Inkerin joululahjan, Vettä elefanteille. Se oli satuttava ja
kaunis elokuva. Söin vain kaksi konvehtia.
tiISTAI 25.12.
Viikonpäivät menettävät merkityksensä
pitkinä pyhinä. Näistä sukeutuu todellinen
loma, koska kaikki muutkin ovat lomalla. Ei
joulukuusen ostamme
aina samalta kauppiaalta.
Kuusen koristelua johtaa
tyttäremme Inkeri.
- 67 -
JOULUKUU 2012
postia, ei puheluita.
Aamulla kuljimme Jollaksen ympäri,
jenkkimökin rannan kautta pitkästä aikaa. Ei
pyryttänyt, vaan ilma oli pakkasen ryydittämä, lumi kevyttä kävellä ja puissa valkoinen
kuorrutus. Oli hyvin hiljaista.
Katsoimme aamupäivällä hösellysuutiselokuvan Morning Glory. Viihdytti.
Iltapäivällä tulivat R:n isä ja hänen puolisonsa. Söimme ja juttelimme paljon. Illalla
katsoimme Moonrise Kingdom -elokuvan. Se
oli olevinaan komedia, mutta niin musta ja
sadunomainen, että se oli satuttava ja surullinen. Lapsinäyttelijät olivat loistavia.
Nukahdin jälleen Bruce Springsteen
-elämäkertaan. Sain tietää, että BS asui
1980-luvulla useita kertoja Los Angelesissa
Sunset Marquis -hotellissa. Minäkin asuin
siellä kesällä 1984 yli kaksi viikkoa raportoidessani olympialaisista viikkolehdelle, kun
matkatoimisto oli varannut meille huoneen
huorien täyttämästä tuntihotellista alueelta,
jolla oli turvatonta liikkua edes päiväsaikaan.
Lähetin jutut telexillä toimistosta yöllä musta
turvamies seuranani. Lähtöaamuna hotelli
tarjosi uima-altaalla aamiaisen, koska olin
ollut niin ahkera.
Juttuja kirjoittaessani pidin televisioa auki
ja odotin kahta MTV:n videota: Springsteenin Dancing in the Dark ja Princen When
Doves Cry.
keSKIVIIKKO 26.12.
Kello on 8.20 ja on ihan pimeää. Talo on hiljainen. R on tulossa lentokentältä; Inkeri lähti lomalle Roomaan Jamien kanssa (J lentää
Manchesterista illalla). K nukkuu ylhäällä,
Koira alakerrassa. Otan vielä kupin kahvia ja
menen minäkin alakertaan lukemaan.
Kaunis päivä. Illansuussa oli unelmakeli,
vajaat 10 astetta pakkasta, puhtaat, auratut
jalkakäytävät, ja Hamlet urheilutuulella.
Katsoin elokuvan A Single Man. Se oli surullinen ja kaunis, ja lempinäyttelijäni Colin
Firth ja Matthew Goode loistavia, kuten
myös Julianne Moore.
Lopetin Springsteenin elämäkerran ja
myöhään illalla aloitin Pat Conroyn South
of Broad -romaanin, jonka ensisivut lupaavat hyvää. (Romaani suomennettu nimellä
Etelän tuulet, 2010.)
toRSTAI 27.12.
Arkivapaiden hyviä puolia on, että voi hoitaa
asioita, joita muuten olisi hankalaa tehdä.
Ostimme alennusmyynnistä uudet patjat.
Pesukone toisti vuoden takaisen temppunsa ja päätti hajota pyhien aikaan. Nyt se työnsi vettä nukkasihtien luukun kautta. Odotan
soittoa merkkihuollosta. Soitto ja huolto
tulevat juuri kun niille sattuu sopimaan.
Selkä jumittaa eli huutaa urheilua. Tänään
se saa sekä yogalatesin että bodycombatin.
En ole syönyt jouluna liikaa, mutta on punkero olo ja tuntuu hyvältä päästä liikkeelle.
Sain kaksi kirjettä: Tanskasta kutsun
Vinterfestiin tammikuulle ja Helsingin
Sanomien päätoimittajalta pyynnön kertoa
mielipiteeni uudistuneesta Hesarista. Voin
kertoa sen sähköpostissa tai käsin kirjoittaen
kirjeessä, mikä on mielenkiintoinen vaihtoehto näinä aikoina.
Soitin äidille. Hän kertoi joulustaan, joka
oli sisältänyt paljon vierailuja. Veljen luona
oli ollut ihmeen kaunis kuusi. Äiti totesi:
”Luonto on ihmeellinen, kun se osaa niin
säännöllisen puun kasvattaa. Kuusen ei
tarvinnut olla yksin metsässä, kun se tuotiin
tupaan.”
Minulta hän haluaa tietää uuden lehden
nimen joka kerta, kun puhumme.
peRJANTAI 28.12.
HS:ssa Juha Akkasen ansiokkaan kolumnin
keskellä nielaisin. Hän kirjoittaa, miten Häkämies halusi parhaat MIEHET lähimmiksi
alaisikseen. Elämme vuotta 2012, työmarkkinat ovat – tai niiden pitäisi olla – molempien
sukupuolien, jopa EK:ssa.
- 68 -
JOULUKUU 2012
Jouluaikaan sain ihania viestejä tyttöporukaltamme, joka syntyi kun olin 11-vuotias.
Kirjoitin äsken kuulumiseni.
Illalla kävimme katsomassa Hamletin
Kaupunginteatterissa. Siinä oli gangsteritunnelmaa. Poplareita, hattuja, pyssyjä, juonittelua ja kuolemaa. Esko Salmisen Kuningas
toi mieleen Marlon Brandon Kummisedässä.
Hän hallitsi hiljaisella puheellaan. Eero Aho
oli Hamletin roolissa testosteronin ja angstin
täyttämä nuori mies; sellaisia ne ovat.
laUANTAI 29.12.
Mies totesi, että olo on kuin hotellissa, siis
uusista patjoista. Aamupäivällä kuljin Hamletin kanssa pitkän lenkin Jollaksessa. Näin
auringon kohoavan oranssina pallona ja
värjäävän meren puuterisävyin.
Luin Pat Conroyn South of Broadia: ”Perfect doesn´t just mean happy. Perfect can
have lots of different parts.” (sivu 114).
suNNUNTAI 30.12.
Luin Conroyn romaania kahteen yöllä ja
olisin lukenut vaikka koko yön, jos järki ei
olisi käskenyt nukkumaan.
Aamulla tuuli teki puihin jännän rapinan,
kun se heilutteli jään pisaroimia oksia.
Luulin, että bodycombat on rankinta mitä
SATS on keksinyt. Olin väärässä. Piloxing
kidutti reisiä ja takamusta ja nosti sykettä
niin että muistutin tomaattia.
maANANTAI 31.12.
Aamussa oli jotain keväistä; jäistä, vetistä,
lumi suojasta painunutta ja pieni tuuli paljaissa puissa, pilvet rakoilivat. Missä auto ja
aura eivät olleet kulkeneet, ei ollut liukasta.
Lumessa taivaltaessani mietin, että joskus
en jaksa innostua muusta kuin pienen
arkipäiväni ja läheisteni asioista. Mitenkä
minusta tuli journalisti, jonka kiinnostuksen
tulisi sinkoilla lakkaamatta kaikki suuntiin,
kauas ja lähelle?
Jokainen loma aiheuttaa tunteen, joka
ilmaantui äitiyslomilla. Luin vauvansyötön
lomassa lumoutuneena iltapäivälehtiä ja
ihailin toimittajien ammattitaitoa. Miten itse
mitenkään yltäisin vastaavaan? Sitten palasin
töihin ja ammattirooliin, eikä ollut hätää, siis
normaalia pahempaa rimakauhua puhelimen
ja tyhjän ruudun kanssa. Näin oletan käyvän
parin päivän kuluttua jälleen, paitsi että
työpaikka on uusi. Kaksi uuden toimituksen
jäsentä aloittaa keskiviikkona.
xxx
Järjestin pankkimapit ja puhuin ystäväni
Kristiinan kanssa puhelimessa: Conroysta,
koirista, säästä, töistä, laskettelusta, syömisestä, urheilusta, muun muassa.
Luin vasta tänään Umayya Abu Hannan
kirjoituksen (HS 30.12.). Varmasti hän oli
asian näin kokenut. Olemme varautuneita ja
asuneet sekä harvassa että syrjässä. Kylmyys
ja suvaitsemattomuus eivät silti kuuluneet
ainakaan savolaiseen agraariperinteeseen.
Nuoressa kaupunki- ja oppineistokulttuurissamme olen ollut näkevinäni paljon
enemmän aitoja ja ulkokullaisuutta kuin
lapsuuden maalaisyhteisössä. Toki myös
näkökulmani on erilainen. Kasvoin maalla,
täällä kaupungissa olen aikuinen ja töissä.
Luin verkkouutisen, että tiedotusopin
emeritusprofessori Pertti Hemánus on
kuollut. Hän oli kannustava, ajattelemaan ja
kysymään kehottava opettaja, ja koko olemus
oikeasti muistutti hajamielistä professoria.
Kaltaiselleni maalaistytölle Hemánuksen
kaltainen opettaja oli hämmennyksen aihe:
professori avasi ensimmäisen luentonsa
kertomalla, että häntä pitää sinutella ja että
häntä yleensä kutsutaan Enoksi.
Koira oli levoton rakettien vuoksi. Katsoimme leffoja yöhön. Ensin telkkarista
Ninen ja sitten kaksi nauhoitusta hömppää.
Valvoin kahteen.
Vuosi 2012 on päätöksessä.
- 69 -