TAMMENLEHTI - Ekberg

TAMMENLEHTI
Maaliskuu 2012 – Ekberg-Tammivuori sukuseuran tiedote
Hyvä sukulainen,
Yksinäisyys tuntuu olevan nykyään nopeasti leviävä ilmiö
yhteiskunnassamme. Paljon on ollut esillä lehtien kirjoittelussa, että
jopa suvun ja perheen välinen kanssakäyminen on vähentynyt. Ihmiset
eivät enää juurikaan tapaile toisiaan. Kuulumiset kysellään
kännyköiden ja erilaisten sähköisten viestien välityksellä. Vähissä ovat
ne hetket, kun joku sukulainen tai tuttava pistäytyy muuten vain kylään
sen suuremmin ilmoittamatta. Tällaiset kylässä käynnit olivat vielä 70luvulla lähes joka sunnuntainen ilmiö, mutta sen jälkeen tämän
tyyppiset tapaamiset ovat vähentyneet. Sukuseuran eräs tarkoitus on
yhdistää sukulaisia ja järjestää tapaamisia suvun jäsenten välillä.
Olemme kokoontuneet joka kolmas vuosi yhteen pitämään
sukukokousta ja viettämään sukujuhlaa. On erittäin mukavaa ja
palkitsevaa olla mukana järjestämässä näitä tapaamisia, joissa
tarkoitus on lisätä kanssakäymistä suvun ja perheen välillä. Älkää te
odotelko seuraavaa vuotta, vaan pistäytykää ihmeessä kylässä
toistenne luona jo ennen sitä.
Sukuseuran hallitus sai vuosikokoukselta tehtäviä hoidettavaksi. Olemme menneet eteenpäin mm.
internet-sivujen osalta. Käykää vilkaisemassa omia sivujamme osoitteessa www.ekbergtammivuori.fi . Suvun nuoriso ohjaa mielellään niitä, joilla ei ole pääsyä internettiin. Sivujen taso
on jo nyt erinomainen ja niitä on tarkoitus kehittää saamamme palautteen perusteella. Muina
asioina olemme valmistelleet stipendiasiaa ja suvun vaakunaa. Suvun vaakuna esitellään nyt
ensimmäistä kertaa tässä kirjeessä kaikille. Siitä on tässä lehdessä oma juttunsa. On tarkoitus
teetättää erilaisia lahjatuotteita varustettuna suvun vaakunalla. Näitä tuotteita tulee myyntiin ja
tuoterepertuaaria kehitetään luonnollisesti teiltä saatujen vinkkien perusteella.
Ja vielä kerran - Eiköhän tehdä joukolla yksi lupaus. Tehdään enemmän sukulaiskäyntejä kuin mitä
tähän mennessä. Mennään ja yllätetään sukulaisemme iloisesti pienellä kylässä käynnillä. Itse
ainakin aion tehdä niin.
terveisin
Pertti Tammivuori
SUKUKOKOUS 2012
Sukukokous järjestetään lauantaina 7.7.2012 Korpilahden Alkio-opistolla. Varatkaa aika jo
kalenteristanne ja tulkaa mukaan sankoin joukoin. Tämän kokouksen erityisteema on lapsiperheet,
joten kaikki lapsiperheet ovat erityisesti tervetulleita.
Kokouksessa tulemme myös päivittämään seuramme sääntöjä vastaamaan paremmin nykyistä
tarvetta, muta siitä asiasta myöhemmin kutsussa.
terveisin, Hallitus
SUVUN VAAKUNA
Ekberg-Tammivuori sukuseuran vaakuna on valmistunut ja
se on rekisteröity Suomen heraldisen seuran
sukuvaakunarekisteriin. Vaakunan on suunnitellut kuuluisa
heraldikko Harri Rantanen, joka on suunnitellut monen
suvun vaakunat, mm. istuvan presidentin vaakunan.
Vaakuna on käyttöluokaltaan sukuvaakuna, jonka
käyttöoikeus on kaikilla suvun jäsenillä suoraan alenevassa
polvessa Johan Ekbergistä (s. 1779).
Heraldikko Rantasen suosituksesta vaakuna on perustettu
nimeen, jolloin se on täysin kiistaton. Rantanen on
korostanut myös työssään keskisuomalaisuutta (värit musta
ja hopea) sekä suutarin ammattia.
Vaakunassa on itse vaakunakilpi sekä sen yläpuolella oleva
heraldinen ns. kypäräkoriste. Normaalisti voidaan käyttää
pelkästään kilpiosaa, mutta virallisissa yhteyksissä
käytetään koko vaakunaa, siis myös kypäräkoristetta. Se miten omassa suvussamme vaakunaa
käytetään, näyttää aika.
Vaakunan kilven alaosassa on kuvattuna tammi ja vuori, jotka juontuvat sukunimestä Ekberg ja
Tammivuori. Nämä symbolit liittävät vaakunan nimeen. Vaakunakilven yläosassa on kuvattuna
musta pikilanka, joka oli suutareiden käyttämä lanka kenkiä valmistettaessa. Pikilanka valmistettiin
entisaikoina pellavasta ja pikilangan päällä olevat kukat esittävät pellavankukkia. Tämä
symboliikka liittää vaakunan suvun esi-isien harjoittamiin suutarin ammatteihin.
Sukuseura tulee teettämään lahja- ja käyttöesineitä, joissa suvun vaakuna on kuvattuna.
Näitä tulemme markkinoimaan suvulle kirjeitse ja kotisivujen välityksellä vuonna 2012.
ELMA SIVIÄ KAIJALAINEN 95 VUOTTA
13.09.2011
Ekberg - Tammivuori -sukuseuran pitkäikäisimpiin kuuluva Elma Siviä Kaijalainen täyttää 95
vuotta, 13.09.2011 kotonaan Suolahdessa. Hänen serkkunsa, Heimo Vuori, Fritjov Vuoren poika
täytti keväällä myös 95 vuotta. Elma Kaijalainen on Leppälahden Rusilan tyttäriä. Hän on viimeinen
elossa oleva Edla Maria (o.s. Ekberg) ja Kalle
Syväsen 10 lapsesta. Kaikki lapset lukuun
ottamatta vanhinta ja nuorinta
ovat eläneet pitkän elämän, lähes kaikki
reippaasti ylittäen yli 80 vuoden iän, kolme
saavuttaen 95 vuoden ja yksi 97 vuoden iän.
Myös lasten isä Kalle Syvänen eli 93 -vuotiaaksi.
Elma Kaijalainen (o.s. Syvänen)
parikymppisenä nuorena. Kuva otettu
nuoruuden työpaikassa valokuvausliike
Rusasella, Jyväskylässä.
Elman vanhemmat olivat lähtöisin Korpilahdelta.
Edla Maria Ekberg oli Ohelan talon tyttäriä ja
Kalle Syväsen vanhemmat olivat torppareita.
Perheen ensimmäiset vuodet asuttiin
Korpilahdella, missä syntyi perheen kolme
vanhinta lasta. 1904 Syväsen perhe muutti
Jyväskylän maalaiskuntaan Oravisaareen,
Aijasahon Rusilan torppaan, josta myöhemmin
torpparilain nojalla muodostettiin itsenäinen tila.
Elma Kaijalainen muistelee lapsuutta työnteon
aikana. Vanhemmat ahkeroivat ja lapset
osallistuivat töihin voimiensa mukaan. Vanhoja
tilan rakennuksia korjattiin ja uusia rakennettiin,
tasaisempia maita raivattiin pelloiksi ja vähäisiä
suoalueita kunnostettiin niityiksi. Myöhemmin
ostettiin lisämaata, jolloin Rusilan tila käsitti 50
hehtaaria. Lapset tottuivat kaikenlaiseen työhön.
Tila oli omavarainen ja tilan tuotteita, kuten voita,
kirnupiimää, villoja ja porsaita käytiin myymässä
Jyväskylän Vaajakoskella. Myös Aijasahon -talon
töihin osallistuttiin. Elma Kaijalainen muistelee
kuinka jo alle 10-vuotiaana hän teki pitkiä päiviä
Aijasahon pelloilla turnin harvennuksessa. Työstä
saamalla rahalla hänelle ostettiin kengät.
Leppälahden kansakoulun Elma aloitti silloisen tavan mukaan 8-vuotiaana. Hänen opettajanaan oli
Vieno Syvälahti. Koulumatka oli kuusi kilometriä ja se taitettiin jalkaisin, talvella hiihtäen.
Koululaiset osallistuivat koulun lämmitykseen ja siivoukseen. Opettaja asui koululla eikä hän
pitänyt siitä, jos lapset tulivat aamuisin liian aikaisin koulun pihamaalle leikkimään. Siitä saattoi
saada jälki-istuntoa. Erään kerran Elma joutui jälki-istuntoon illan pimetessä eikä hän uskaltanut
yksin kulkea kivikkoista polkua kotia Rusilaan. Hän alkoi itkeä, jolloin opettaja sääli tyttöä ja otti
tämän luoksensa yöksi. Tämä muodostui Elmalle mukavaksi kokemukseksi. Opettajalla oli radio, ja
lapsilla oli mahdollisuus koulun jälkeen kuunnella lasten radiota.
Rippikoulun Elma kävi Jyväskylässä asuen Eino-veljensä ja tämän puolison Elsan luona. Ripille
hän pääsi vastavalmistuneessa Jyväskylän Taulumäen kirkossa. Jotkut tahot epäröivät kirkon
kestävyyttä ja rippilapset pelkäsivät romahtaako kirkko kesken rippitilaisuuden.
Rippikoulun jälkeen oli aika lähteä hankkimaan rahaa ja saamaan työ- ja elämänkokemusta.
Elman ensimmäiset työpaikat olivat isoja maataloja: Vaajakosken Jussilassa hän työskenteli kolme
eri kertaa, koska sieltä emäntä oli lähtenyt Amerikkaan, välillä hän työskenteli Savion Heikkilässä
Leppälahdella. Työ oli monipuolista talouden- ja karjanhoitoa sekä maataloustöitä. Elma oli pidetty
työntekijä ahkeruutensa, moninaisen osaamisensa ja työhön kuin työhön tarttumisensa vuoksi.
Vanhemmat halusivat myös kouluttaa lapsiaan ja niinpä Elma pääsi toivomaansa kolme kuukautta
kestävään kotitalouskouluun Jyväskylän Tourulaan. Tänä aikana hän asui veljensä Matin (s. 1906)
ja tämän mieskaverin kanssa pienessä huoneessa Kalle Väänäsen talossa. Kalle Väänänen piti
Rusilan lapsista ja vieraili Rusilassa ja Rusilasta vierailtiin Väänäsellä.
Välillä Elma työskenteli Salmisen ravintolassa Jyväskylässä ja Hankasalmella Sauvamäessä
kahden isännän talossa, jossa ei ollut emäntää. Elma rohkaisi toista isäntää laittamaan ilmoituksen
Keskisuomalaiseen ja sitä kautta löytyi emäntä taloon. Yksi mieluinen työpaikka oli Torikatu 9:ssä
Valokuvausliike Rusasen taloudenhoitajana. Täällä hän sai tuntea olevansa kuin perheen tytär.
Täältä hän hakeutui 1940-luvulla Suolahteen Kuljetusliike Veljekset Kaijalaisten taloudenhoitajaksi.
Veljesten ainoan sisaren kanssa ei ollut helppo selvitä, joten Elma hakeutui muualle töihin.
Kuitenkin yhteydenpito veljessarjan vanhimman,
liikkeenharjoittajan, Suolahden Sementtivalimon
perustajan Aarne Kaijalaisen kanssa jatkui kirjeitse.
Elma palasi takaisin Suolahteen ja vuonna 1944
avioitui Aarne Kaijalaisen kanssa.
Kodin- ja kolmen lapsen hoito täytti arjen. Sikoja ja
välistä lehmääkin pidettiin ja perunaa kasvatettiin.
Vuonna 1956 perhe pääsi muuttamaan Aarne
Kaijalainen rakennuttamaan pien- kerros- ja
liiketaloon Opistokatu 9:ään. Elma piti talossa
olevaa baaria lähes 20 vuotta. Työpäivät
liikkeenharjoittajana olivat pitkiä, 6.00-22.00 eikä
vapaapäiviä ollut kuin jouluaatto ja pitkäperjantai ja
tällöinkin palveltiin tupakkaa tarvitsevia asiakkaita.
Työt tehtiin pääasiallisesti omin voimin ja perheen tyttäret auttoivat koulutyönsä ohella. Baarissa
myytiin tupakkaa, makeisia, juomia, jäätelöä,
Liikkeenharjoittaja Elma Kaijalainen Taipale-Baarin
leivonnaisia ja ruokaa. Monet leivonnaiset Elma
tiskin takana. (Kuva 1970-luvulta)
valmisti itse. Joka aamu oli tarjolla tuoreita
munkkirinkilöitä. Alkuvuosina käytössä oli puuhella
ja pihan perällä oleva kylmäkellari, josta kylmät
juomat noudettiin. Myöhemmin tulivat
sähköhella ja jääkaappi. Kun keskiolut tuli
baareihin, tarjottiin se aluksi pöytiin.
Oluenmyynti lisäsi asiakaskuntaan.
Asuinalueen nuorisoporukka viihtyi baarissa
välillä tihutöitä tehden.
Puolison kuoleman (1969) jälkeen Elma jatkoi
yksin baarinpitoa muutamia vuosia ja jäi sitten
eläkkeelle. Koko ajan hän vastannut
kiinteistöyhtymä Kaijalaisen mm. talonmiehen
sekä siivoojan töistä. Hänen taloudenhoidossa
on korostunut itse tekeminen ja säätäväisyys.
Elma on myös tehnyt monia talon kunnostusja maalaustöitä sekä viljellyt perunaa, sipulia ja
vihanneksia.
Elma Kaijalainen on elämänsä ajan ollut aktiivinen harrastaja ja itsensä kehittäjä. Vuonna 1953
hän perheen hoidon ohella osallistui Suolahden työväenopiston ompelukurssille ja monet varsinkin
Elma veljiensä Matin (1906-2004) ja Einon(1904
- 1992) kanssa.
lasten vaatteet hän ompeli itse. Koska kangasta oli huonosti saatavilla, valmistettiin vanhasta uutta
esim. käyttämällä takin nurjaa puolta. Myös ruuanlaitto-, kakku- ja voileipäkursseilta hän haki
lisäoppeja ja keräsi jatkuvasti reseptejä kokeillen niitä. Liikunnalliset ryhmät kuten voimistelu ja
jooga ovat olleet mielenkiinnonkohteina, samoin kuin ihmissuhteita käsittelevät luennot. Rusilan
sisarussarja on ollut laulavaista ja Elma lauloi seurakunnan kirkkokuorossa toistakymmentä vuotta.
Baarinpidon aikana harrastukset jäivät. Eläkkeelle jäätyään hän palasi harrastusten pariin. Hän
liittyi Suolahden seurakunnan diakonissan perustamaan ikä-ihmisille tarkoitettuun lauluryhmä
Erräisiin. Hän on ollut mukana Suolahden Martoissa. Useita vuosia hän toimi Suolahden
seurakunnan tunnollisena yhteisvastuunkerääjänä. Edelleenkin hän voimiensa mukaan osallistuu
kirkon tilaisuuksiin. Saatuaan kuulolaitteen toistakymmentä vuotta sitten hän osallistui aktiivisesti
Kuulunhuoltoyhdistyksen toimintaan.
Elma Kaijalaisen 95-vuotista elämäntaivalta on kodin perintönä leimannut ahkera työn tekeminen
ja itsenäinen selviytyminen. Hän ei mielellään turvaudu ulkopuoliseen apuun. Edelleenkin hän
yrittää selviytyä itsenäisesti huushollistaan ja pitääpä vielä huolta taloyhtiöstä mm. lakaisemalla
rappuja, kuisteja, lukitsemalla ovia
sekä mittaamalla öljyä. Elma
kantaa huolta, mikäli taloyhtiössä
on tyhjiä huoneita.
Omasta ruuanlaitosta hän selviää.
Välillä laitetaan ruokaa äidin
kanssa isommallekin porukalle.
Monia ruokia lastenlasten mielestä
mummo tekee paremmin kuin
omat vanhemmat. Esim. mummon
tekemä jauhelihakastike maistuu
mummolassa nuorisolle samoin
kuin erilaiset marjakiisselit.
Edelleenkin äiti leipoo harva se
viikko hiivaleipää, ja mielellään
hän antaa lapsilleen leivän
mukaan. Elma selviää vielä
itsenäisesti ruokakaupassa
asioimisesta, kuten leivän ja
Elma -täti sisarustensa lasten sekä omien tyttärien kanssa
piimän ostoista ja ylipäätänsä
heinäkuussa 2011 Jyväskylän seurakuntatalolla.
euroilla maksamisesta.
Polkupyörän käyttö on vasta tänä
vuonna vähentynyt. Maailman tapahtumia hän seuraa lukemalla Keskisuomalaista, jonka
hän hakee joka aamu postilaatikosta. Lauantaisin Elma lämmittää puilla saunan ja kylpee
valmistamillaan saunavihdoilla.
Rusilan sisaruksilla on aina ollut lämpimät ja
läheiset suhteet toisiinsa ja tähän ovat
jälkipolvetkin kasvaneet. Tänä kesänä äiti oli
mukana Eino-veljensä tyttärien Einen (80v.) ja
Elvin (70v.) yhteisillä syntymäpäivillä
Jyväskylän seurakuntatalolla. Myös EkbergTammivuoren sukuseuran useimpiin kokouksiin
hän on
osallistunut.
Vuonna 2009 Elma muisteli Ekberg-suvun
tätejään ja enojaan ja ojensi tekemänsä
saunavastan tilaisuuden vetäjälle.
Serkukset Unto Vuori, Elma Kaijalainen ja
Liisa Urtti sukukokouksessa v.2006.
Pitkä ikä ja sen tuomat erilaiset vaivat, kolotukset ja
sairaudet kuten kuulokyvyn ja muistitoimintojen
heikentyminen ja osteoporoosi ovat hiljentäneet tahtia ja
vähentäneet osallistumista sekä lisänneet väsymystä.
Toistuvat lepotuokiot ovat arkiaskareitten ohella
lisääntyneet. Hän sanookin “ maan vetävän puoleensa”.
Mielellään äiti katselee valokuvia ja muistelee vanhoja
asioita, jolloin muisti toimii hyvin. Erityisesti muistelun
kohteena on oma lapsuus, lapsuudenperhe ja sisarukset.
Äiti mielellään yhtyy tuttuun virteen tai kansan- ja
maakuntalauluihin, laulellen myös itsekin. Välistä hän
laulelee vanhoja koululauluja muistaen hyvin sanat.
Pitkä ikä tuo tullessaan hauskoja tapahtumia. Vielä 90Elma kotonaan keinutuolissa.
vuotiaana äitini mennessä lääkäriin, joka sanoi “ mitä te
tänne tulette, terve ihminen”. Kaijalaisen pienkerrostalossa
on jatkuvasti ollut vuokralaisia. Parikymmentä vuotta sitten talossa vuokransa maksamatta jättänyt
asukas ilmestyi jokin aika sitten talon pihamaalle nuorison kanssa juttelemaan. Äitini ilmestyttyä
paikalle tämä pelästyi ja sanoi “vieläkö työ elätte” ja lähti kiireesti pois. Äitini näkeminen palautti
mieleen hoitamattomat vuokrat.
Elma Kaijalainen juhlii 95 - vuotistaivaltaan viikonvaihteessa lastensa, lastenlastensa ja näiden
lasten sekä lähimpien sukulaistensa kanssa kotonaan Suolahdessa.
LÄHTEENÄ: TEKSTIN KIRJOITTANUT ELMA KAIJALAISEN TYTÄR RIITTA KAIJALAINEN-VAINIKAINEN
ÄITINSÄ HAASTATTELUN JA OMIEN KOKEMUSTEN POHJALTA
Sukuseuran stipendit ensimmäistä kertaa haettavana
Sukukokouksessa kesällä 2009 hallitukselle heitetty ajatus nuoremman polven huomioimiseksi
sukuseuran toiminnassa on nyt toteutunut stipendiohjelman merkeissä. Sukuseuran hallitus on
luonut stipendiohjelman, jonka perusteella pyritään kannustamaan ja huomioimaan suvun
opintojensa päättäviä jäseniä.
Stipendiohjelman mukaisesti vuosittain jaetaan kaksi stipendiä, Niilo ja Kalle Tammivuoren nimiä
kantavat stipendit. Niilo Tammivuori-stipendi jaetaan korkeakouluopinnoista valmistuvalle ja Kalle
Tammivuori-stipendi myönnetään ammattiin valmistavan tutkinnon saavuttaneelle suvun jäsenelle.
Tänä vuonna molemmat stipendit ovat suuruudeltaan 250€. Stipendien tarkemmat hakuohjeet ovat
sukuseuran kotisivuilla. Stipendien viimeistä hakupäivää on jatkettu. Se on 30.8.2012. Stipendiä
voivat hakea jatkossa kaikki kyseisen kalenterivuoden aikana valmistuneet. Nyt ensimmäisellä
kerralla huomioidaan myös vuosien 2010 ja 2011 aikana valmistuneet.
Stipendien jakamista varten on sukuseuran hallitus koonnut stipenditoimikunnan, joka käsittelee
hakemukset ja tulee tekemään ehdotuksen sukuseuran hallitukselle stipendien saajiksi.
Stipenditoimikuntaan kuuluvat Sirpa Kuikka, Eeva-Liisa Salmijärvi ja Antti Tammivuori.
Lisätiedot ja hakuohjeet löytyvät sukuseuran kotisivuilta osoitteesta www.ekberg-tammivuori.fi
Välittäkää tietoa tästä mahdollisuudesta tuntemillesi suvun jäsenille jotka voisivat olla
kiinnostuneita hakemaan stipendiä!