Synkkenevä taivas - Helluntaiseurakuntien julistajat HELP ry
Transcription
Synkkenevä taivas - Helluntaiseurakuntien julistajat HELP ry
Help-posti 3/2012 Synkkenevä taivas www.sxc.hu/ Mihai Tamasila viime aikoina ovat liittyneet Euroopan taloustilanteeseen, maamme kannalta heikohkosti menneisiin Lontoon olympiakisoihin sekä oman maamme talouden alamäkeen. Myös seurakuntien huononevat talousnäkymät raskauttavat monien vastuunkantajien sydäntä. Tulevaisuuden taivas näyttää monessa mielessä tavallista synkemmältä. Jeesus viittasi joissakin puheissaan lopun aikoihin. Hän mainitsi asioita, joiden todentumisen olemme nähneet ja kokeneet. Monet näistä ovat suorastaan pelottavia. Kaiken jälkeen Mestari kuitenkin muistutti: ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Luuk. 21:28, Raamattu Kansalle). Jeesuksen puheista eivät suoranaisesti käy ilmi talousasiat. Talouden romahtamisesta ovat puhuneet monet asiantuntijat. Mukaan ovat tulleet myös profeetalliset ilmoitukset. Useiden näkemysten yhteinen lopputulema on, että näin ei voi kauan jatkua. Suomalaisten puheenaiheet Jumalan sanan luotettavuutta on koeteltu kautta historian. Raamatun ennustukset ovat toteutuneet eri aikakausina. Näin on voitu todeta niiden pitäneen paikkansa. Vielä toteutumattomat ennustukset odottavat vain aikaansa. Jumala valvoo Sanaansa toteuttaakseen sen (Jer. 1: 12). Seurakuntien käymistila Suomessa koettiin voimakas herätys 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, jolloin Jumala otti käyttöönsä Niilo Yli-Vainion. Siunaus säteili helluntaiherätyksen lisäksi myös muihin kirkkoihin ja seurakuntiin. Herätyksen vaikutus näkyi hengellisten kustannustuotteiden menekin rajuna kasvuna ja seurakuntien työn yleisenä virkistymisenä. Erityisesti evankeliointiin ymmärrettiin panostaa. Niilon poistuttua äkillisesti iäisyyteen jatkui tasainen kasvu reilun vuosikymmenen. Sen jälkeen – joitakin paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta – on ollut havaittavissa tasaista alaspäin menoa. Sitoutuminen seurakuntiin on löystynyt, eivätkä niiden jäsenmää- rät ole kasvaneet. Tästä on seurannut talouden tiukkenemista ja sen myötä muitakin ongelmia. Näyttää siltä, että useissa tapauksissa seurakunnan työntekijät ovat joutuneet kärsijän osaan. Joidenkin pastoreiden kanssa keskustellessa esille nousee seurakuntien johtajuusongelma. Suhteet pastorin, vanhimmiston ja hallituksen välillä ovat joissakin tapauksissa epäselviä. Syynä ovat useimmiten puutteelliset toimenkuvat, syvään juurtuneet perinteet, kehittymätön sopimuskulttuuri tai sopimattomat henkilökemiat. Kristillisiä järjestöjä koskevan työehtosopimuksen (Kj-tes) käyttöönoton myötä seurakunnissa on jouduttu opettelemaan uusia sopimuskäytäntöjä. Tulkintaerimielisyyksiltäkään ei ole täysin vältytty. Mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Kj-tesin edellyttämät tarkat toimenkuvat edesauttavat välttämään pahimpia karikoita. Lihallista mieltä ja vallanhalua ei voi edes sopimuksin suitsia. Pastoreiden työuupumus on vakava asia. Help ry:n hallituksessa on oltu huolissaan nuorisopasto- reiden tilanteesta. Parin viime vuoden aikana useita nuorisotyöntekijöitä on astunut pois rivistä. Kaikilla heillä on ollut syynsä. Mitään yhtä ainoaa tekijää lienee mahdotonta sanoa. Keskusteluissa on käynyt ilmi, että henkilökohtaisten syiden lisäksi työolosuhteet, palkkaus ja riittävän tuen puute näyttäisivät keskeisiltä työstä poisjäännin syiltä. Toki muitakin asioita on ilmennyt. Jokainen tapaus on kuitenkin liikaa. Mitä on tehtävissä? Päävastuu on aina työnantajalla. Työsuojelu ja työterveyshuolto ovat lakisääteisiä. Jopa yksipappisen seurakunnan on järjestettävä työntekijälle työterveyshuolto, vaikka työntekijä olisi osa-aikainenkin. Henkilösuhteiden vahvistamiseen on syytä kiinnittää vakavaa huomiota. Keskinäinen yhteys on raamatullista. Se ei ole suinkaan itsestäänselvyys.Yhteyden rakentaminen ja lujittaminen tuottavat siunausta. Help ry:n painopistealueeksi ottama työhyvinvointi on noussut entistä tärkeämmäksi. Juhannuskonferenssin työhyvinvointipisteessä asia tuli jälleen esille. Tut- kimusten mukaan työhyvinvointiin satsaaminen yrityksissä tuo panostukset takaisin moninkertaisina. Näin käynee myös seurakunnissa ja järjestöissä. Help ry järjestää työhyvinvointipäivän Oulussa 29.9. Tarkoitus on tarjota pohjoissuomalaisille seurakuntien vastuullisille mahdollisuus päästä osalliseksi parhaasta mahdollisesta informaatiosta. Syksyn työkausi on jo käynnissä. Toivottavasti työntekijät voivat tehdä arvokasta työtään vapain sydämin. Tapio Sopanen Help ry:n puheenjohtaja 13 Help-posti 3/2012 Armon kerjäläinen? www.sxc.hu Armon todellisuus on terveen hengellisen elämän lähtökohta ja kristityn kasvuvoima. J umala on ikuisessa viisaudessaan ja muuttumattomassa Sanassaan ilmoittanut meille syntiinlangenneille jotain niin suurta ja ihmeellistä, että sen vastaanottamiseen ja ymmärtämiseen ei riitä edes koko maallisen vaelluksemme aika. Tuo suuri ja ihmeellinen on iäti kestävä Jumalan armo, joka ilmenee vain Kristuksen ristin sovitustyössä ja hänen voitollisessa ylösnousemuksessaan. Eräs tuttavani kertoi osallistumisestaan seminaariin, joka oli suunnattu eri yhtiöiden ylemmälle johdolle. Luennoitsijana oli muun muassa silloinen piispa Eero Huovinen, joka mainitsi näkemyksensä armosta. ”Me kaikki tarvitsemme vain Jumalan armoa”, piispa sanoi. Tuttavani kertoi kuinka osallistujien kasvoille ilmestyi tyytyväinen hymyn kare, joka kuitenkin joidenkin kohdalla suli hyvin nopeasti pois piispan jatkaessa: ”Ja Jumalan armoa on se, että haluamme tehdä parannusta.” Jumalan armo lähtee jokaisen matkaan vain Golgatan ristiltä. Paavali kirjoittaa: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuu14 deksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee” (Tit. 2:11–14). Lapsuus vaikuttaa jumalakuvaan ja armokäsitykseen Otsikollani ”Armon kerjäläinen?” haluan ilmaista jotain sellaista armon olemuksesta, jota ei voi edes kerjätä, vaan se ainoastaan vastaanotetaan kuten Paavali asian ilmaisi. Meidän langenneiden ihmisten käsitykset Jumalasta ja hänen armostaan perustuvat pitkälti oman elämämme kehitysvaiheisiin sekä kokemuksiin vanhemmistamme ja muista auktoriteeteista. Tämä ilmenee siinä, että läheisyyttä kokenut ihminen hakee myös Jumalalta läheisyyttä, ja itsenäisyyttä korostava ihminen haluaa etäämmäs Jumalasta. Niin sanotun objektisuhdeteorian mukaan ihmismielen sisällä ajatellaan olevan sisäinen minä eli subjekti (= käsitys itsestä) ja sisäinen sinä eli objekti (= käsitys muista). Lapsuudessa sisäistä objektia määrittävät tietenkin eniten lasta lähimpänä olevat aikuiset. Heidän tarjoamallaan hoidolla on suuri vaikutus siihen, mitä lapsi ajattelee ihmisistä yleensä. Onko hoito ollut myönteisellä tavalla tarpeita tyydyttävää hoivaamista vai ahdistavaa hylkäämistä, rankaisemista ja vähättelyä? Lapsuudessa saadulla hoidolla on merkittävä vaikutus erityisesti jumalakuvaan, sillä myöhemmin ihmisen elämässä ihmisen sisäinen objekti kohdistuu myös Jumalaan. Näin meistä tulee ”armon kerjäläisiä”, koska kaikki olemme enemmän tai vähemmän ”valantavikaisia” oman kasvatuksemme suhteen. Vielä ei ole kehitetty sellaista kasvatuskäytäntöä, joka voisi takuuvarmasti kasvattaa vain täydellisiä ihmisiä. Siksi ”Juma- lan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä…” Koska tuo armo on ilmestynyt kaikille pelastukseksi, sitä ei tarvitse kerjätä ja pyytää, vaan se vain vastaanotetaan uskomalla Jeesuksen ristin sovintotyöhön ja ylösnousemukseen. Tätä on Jumalan armo. Helluntailaisten, luterilaisten tai mennoniittien ja muiden uskonsuuntien armo voi olla joskus hyvinkin omaleimaista, mutta Jumalan Sanassaan ilmoittama armokäsitys ei koskaan muutu. Valon nopeus voi muuttua, mutta Jumalan armo pysyy iäti, kuten Psalmi 136 meille vakuuttaa. Neljä armon takaajaa Kun ajattelemme armon olemusta, huomamme, että se on kokonaan Jumalan kehittämä systeemi pelastaa syntinen ihminen ja saattaa tuo syntiinlangennut vanhurskaan Jumalan ikuiseen yhteyteen. Siksi Raamattu mainitsee neljä armon takaajaa, jotka ovat täydellisen pelastuksen aikaansaavat elementit: uhrin, hyvityksen, sovituksen ja lunastuksen. Nämä tekijät ovat voimallisia Jumalan armon takaajia: jokaista niistä tarvitaan, jotta ihminen voi ottaa vastaan täydellisen syntien anteeksiannon. Syntinen ihminen ei voi millään tavalla vaikuttaa näihin tekijöihin. Uhri vastaa meidän syyllisyyteemme. Uhri on kaikkivaltiaan Jumalan ikuinen säädös, joka peittää synnin ja poistaa meidät Jumalan vihan alaisuudesta. Jeesuksen uhri poistaa syyllisyytemme Jumalan edessä, mutta hyvittäminen poistaa Jumalan vihan päältämme. Vaikka Jumala on ikuinen rakkaus, hän on myös ikuinen ja täydellinen viha kaikkea syntiä ja tottelemattomuutta kohtaan. Oikeudenmukainen Jumala ei voi kohdata syntistä ihmistä ilman synnin aikaansaaman vihan hyvittämistä. Välimieheksi tarvittiin lihaan tullut Jeesus Kristus, joka toi Jumalan armon ihmisen ja Jumalan väliin omalla ristin uhrillaan. Uhri poisti syyllisyytemme ja hyvitys Jumalan vihan päältämme, mutta vielä Jumalan piti kuroa umpeen hänen ja meidän väliimme syntynyt kuilu ja pelastaa meidät synnin ja Saatanan orjuudesta. Syntiinlankeemuksessa syntyneen eron ratkaisi sovitus. Jumalan piti ottaa välimatkaa synnin saastuttamaan luomaansa ja rakastamaansa ihmiseen (1. Moos. 3:22–24). Välittömästi syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala kuitenkin alkoi ”kuumeisesti” panna aikojen alussa valmistamaansa suunnitelmaa sovituksesta täytäntöön. Sovitus ei ole tekona jatkuvaa, vaan se suoritettiin vain kerran – menneisyydessä. Ristin sovituksessa meidän syntimme laitettiin Jeesuksen kannettavaksi, ja tämän teon tähden Jumala ei lue meidän rikkomuksiamme enää meidän syyksemme. On mahtavaa tietää, että koko sovitus on yksin ja ainoastaan Jumalan itsensä Kristuksessa suorittama teko, jonka välityksellä hän poistaa langenneeseen ihmiseen kohdistuvan vihamielisyytensä perusteet. Jumala ei syytä syntistä hänen rikkomuksistaan vaan armahtaa jokaisen, joka hyväksyy sovituksen omalle kohdalleen. Paavali kirjoittaa: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” (2. Kor. 5:19–6:1, RK 1938) Neljäntenä alakohtana pelastukseen liittyy lunastus. Se merkitsee ostamista ja lunnaiden maksamista. Lunastus on vastaus siihen, että luonnollinen ihminen ilman Jeesusta on synnin ja Saatanan orja. Galatalaiskirjeessä (3:13) todetaan, että Jeesus on ostanut meidät vapaaksi kaikista lain vaatimuksista. Samalla hän on lunastanut meidät vapaaksi kaikesta synnin vallasta, syyllisyydestä ja synnin läsnäolosta Jumalan edessä ja on itse tullut ”kirotuksi meidän sijastamme” (Gal. 3:13). Synnistä lunastaminen näkyy siinäkin, että Paavali osoittaa kirjeensä aina pyhille, olkoot he olleet kuinka vajavaisia tahansa oman lihansa puolesta. Kristuksen lunastustyön kautta he olivat hänessä vain pyhiä. ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” iloitsee Paavali (2. Kor. 5:17). Ratkaisevaa on, että Jumala armahtaa Paavalilaisessa todellisuudessa ei ollut armahdettuja syntisiä, oli vain armahdettuja. Ne, jotka olivat pyhiä ja täydellisiä Kristuksessa ja Kristuksen tähden, olivat menossa kohti taivasta. Ne, joita Paavali kutsui syntisiksi, olivat menossa kohden helvettiä. Vaikka uudestisyntynyt, joka on saanut Jeesuksen veressä kokea Jumalan täyden armon ja anteeksiannon, lankeaa syntiin, hänen jumalasuhteensa ei siitä katkea. Ei Jumalan armo ja rakkaus ristin työssä ollut niin vajaa ja epätäydellinen, että meidän lankeemuksemme voisi tehdä sen tyhjäksi. Päinvastoin, juuri siinä Jumalan suuri armo ja rakkaus ilmenevät, että hän on uskollinen: ”Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää”, kirjoittaa Paavali (2. Tim. 2:13). Kun ihminen ottaa vastaan täydellisen syntien anteeksiannon, siinä tapahtuu uhri, hyvittäminen, sovittaminen ja lunastus. Tämä ei kuitenkaan ole kiinni ihmisen kyvystä vaan Jumalan mahdollisuudesta. Jumala sanoo: ”Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.” ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa”, kirjoittaa Paavali (Room. 9:15–16). Raamatun eräs luovuttamaton totuus ilmenee siinä, että vain yksin Jumala synnyttää ihmisen uudesti. Tämä on suvereeni Pyhän Hengen teko jokaisessa, joka nöyrtyy vastaanottamaan ristin sovituksen – yksin uskon kautta Jeesukseen. Uudestisyntymisessä on kuitenkin sekä ihmisen että Jumalan osuus. Jumala synnyttää uudesti, julistaa syyttömäksi, ottaa lapsekseen ja pyhittää. Ihmisen osuudeksi jäävät parannus, usko ja kääntymys. On suurta Jumalan armoa, että voimme kokea mielenmuutoksen eli parannuksen, asettaa uskomme Jeesukseen ja kääntyä kulkemaan häntä kohti. Tätä on Jumalan armo. Sitä ei kerjätä vaan se otetaan joka päivä iloiten vastaan. Tapio Kyyhkynen Nastolan helluntaiseurakunnan pastori, MTh SVKN:n sairaalasielunhoitaja Help-posti 3/2012 Ohjaajasta ohjattavaksi www.sxc.hu E rehellisen vuorovaikutuksen seurauksena. Ja mikä parasta: ne ovat omia löytöjä ja oivalluksia. lämäni varrella olen törmännyt monta kertaa asioihin, joihin suhtaudun näennäisen myönteisesti. Näennäisellä myönteisyydellä tarkoitan tilanteita, joissa koen jonkun asian olevan hyvä jollekin toiselle, mutta itse en koe sitä tarvitsevani. Näin suhtauduin myös työnohjaukseen. Suurin este, joka esti aidon myönteisyyden, oli pelko siitä, että joku neuvoo minua. Tai ehkäpä vieläkin suurempi este oli pelko kohdata omat puutteet elämänhallinnassa. Usko omaan elämänkokemukseen, osaamiseen ja riittäviin voimavaroihin esti oivalluksen, ettei työnohjaukseen hakeutuminen ole merkki kokemattomuudesta, osaamattomuudesta tai ainakaan huonosta elämänhallinnasta. Tällaisen asenteen kanssa ”jätkä on sen kun porskuttanut” eteenpäin ja pysynyt vielä hengissäkin. Työyhteisen tasapuolisuus sykäyksenä Seurakunnan johtavana pastorina olin mielestäni hyvä esimies, kun tarjosin työnohjauksen mahdollisuutta kollegoilleni. Erään työpalaverin jälkeen kotimatkan aikana sain yhtäkkisen oivalluksen työyhteisön jäsenten tasapuolisesta kohtelusta. Tein vielä samana päivänä esityksen seurakuntamme vanhimmistolle, että seurakunta työnantajana mahdollistaisi ja jopa velvoittaisi kaikkien työntekijöiden hakeutuvan työnohjaukseen. Päätin myös antaa myönteisen esimerkin lähtemälle itse ensimmäisenä liikkeelle. Nyt meillä seura- Välitilinpäätös Tunne siitä, että olen hukkumassa töihin, jotka vyöryvät hallitsemattomina jo uniinkin, on kadonnut. Tilalle on tullut seesteinen tunne siitä, ettei niitä töitä nyt niin paljon olekaan. Töiden ja tehtävien priorisoiminen, delegoiminen ja yksinkertaisesti karsiminen ovat antaneet tietoisuuden, että työt ja ajankäyttö ovat asettumassa tasapainoon. Itsensä ja oman elämänhallinnan kriittinen tutkiminen on antanut myös valtavasti sellaista näkemystä, jota pastoreina voisimme hyödyntää seurakunnan paimentamisessa ja työyhteisön johtamisessa. Itse toisia vuosia ohjattuani, on tavattoman rentouttavaa siirtyä asiakkaaksi. kunnassa on suunnitelma jokaisen työntekijän työnohjauksesta. Myönteiset oivallukset Ensimmäinen myönteinen oivallus ohjattavaksi suostuttuani oli se, ettei kukaan sanele minulle, mitä minun pitäisi tehdä. Olen ottanut ohjauksen erinomaisena oppimiskokemuksena. Olen myös oppinut erittäin lyhyessä ajassa tuntemaan enemmän itseäni ja ymmärtämään toimintamallejani. Oman työn ja työtapojen tutkiminen sekä niiden arvioiminen ja kehittäminen ovat olleet antoisa elämys. Työn, ajan- Puhaltamaan yhteiseen hiileen! hallinnan, työyhteisön ja sen johtamisen palikat loksahtelevat paikoilleen. Avoimessa ilmapiirissä käydyt keskustelut ovat mahdollistaneet asioiden nimeämisen, jäsentämisen ja kyvyn nähdä asioita uudesta näkökulmasta. Omat oivallukset ovat syntyneet avoimen ja Petri Viinikkala Lahden helluntaiseurakunnan johtava pastori Työhyvinvointipäivä Oulussa www.sxc.hu Työelämän haasteet ovat puhut- taneet viime aikoina yhteiskunnan eri tasoilla. Viimeisin julkaistu tutkimus osoittaa, että työhyvinvointi edistää myös yritysten tulosta monella tavalla. Työtyytyväisyys nousee, sairauspoissaolot vähenevät ja työpaikan ilmapiiri vaikuttaa po- sitiivisesti työntekijän motivaatioon ja jaksamiseen. Seurakuntatyöpaikat eivät ole tässä suhteessa poikkeus. Joissakin seurakunnissa on tehty työtä työhyvinvoinnin puolesta – hyvin tuloksin. Työnantaja on kantanut oman vastuunsa, työn- tekijä omansa. On löydetty yhteinen sävel. Mutta paljon on vielä tekemättä. Tätä kirjoittaessani totean, että tietooni on tullut erittäin vaikeita tilanteita muutamissa seurakunnissa. Osapuolten olisi syytä katsoa ensin peiliin, sitten toisiaan rehellisesti silmiin. Help ry järjestää Oulussa työhyvinvointipäivän 29.9.2012. Tarkoitus on tarjota pohjoissuomalaisille työntekijöille, vanhimmille, hallitusten jäsenille sekä työntekijöiden puolisoille mahdollisuus paneutua työhyvinvointikysymyksiin. Päivän otsikkona on Miten säilytän kutsumukseni tuoreena uupumatta? Työntekijän jaksaminen vaikuttaa positiivisesti koko seurakuntaan. Päivän ohjelma on tässä lehdessä sekä nettisivuillamme (www. helpry.com). Luennoitsijana palvelee kuntoutuslääkäri Virpi Vartiainen, jolla on laaja näköala koko työhyvinvoinnin kenttään seurakunnat ja kristilliset järjestöt mukaan luettuina. Tapio Sopanen HELP ry järjestää seurakuntatyöyhteisöjen aktiivitoimijoille työhyvinvointipäivän teemalla Miten säilytän kutsumukseni tuoreena uupumatta? Aika: 29.9.2012 klo 10–17 Paikka: Oulun helluntaiseurakunta, Isokatu 78, Oulu 16.00 Miksi tarvitsemme Helppiä? Mihin Helppiä tarvitaan? Tapio Sopanen ja Jukka Valopaasi 17.00 Päätöskahvit Päivän vastuuhenkilö ja puheenjohtaja: Marja-Leena Kemppainen, puh. 044–2604290 Päivän ohjelma 10.00 Ilmoittautuminen & tervetulokahvit 10.30 Päivän avaus, Help ry:n hallituksen pj. Tapio Sopanen 10.55 Oulun helluntaiseurakunnan tervehdys, Johtava pastori Markku Tossavainen 11.00 Alustus & keskustelua, Lääkäri Virpi Vartiainen 12.00 Alustus & keskustelua, Virpi Vartiainen 13.00 Lounas, Ravintola LounasKeidas 14.30 Alustus & keskustelua, Virpi Vartiainen Osallistumismaksu 40 €, HELP ry:n jäsenille 20 €. Osallistumismaksu maksetaan 25.9.2012 mennessä Help ry:n tilille Keuruun Op 476210–2168355 merkinnällä ”Oulu 29.9.12”. Tosite maksusta esitettävä 29.9. ilmoittautumisen yhteydessä. Ilmoittautuminen työhyvinvointipäivään: Pirjo Orava, [email protected] tai 050–5500399 15 Help-posti 3/2012 Jussin pakinapaja Sillanrakentajia sxc.hu HELP-POSTI Helluntaiseurakuntien Julistajat HELP ry:n jäsenlehti. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Ristin Voiton Paimen Plus -liitteen mukana. Päätoimittaja ja puheenjohtaja: Tapio Sopanen VII linja 8, 30100 Forssa Puh. 045 671 3481, [email protected] Toimitusneuvostona toimii HELP ry:n hallitus: Mirjam Huotari-Kallinki Karvalantie 126, 62630 Karvala Puh. 045 671 5217, [email protected] Matti Karvinen, varapuheenjohtaja Toukolankatu 8, 53100 Lappeenranta Puh. 040 736 3866, [email protected] Tapio Kyyhkynen Niinitie 62 as 29, 15550 Nastola Puh. 0400 626 541, [email protected] Katri Latokangas, sihteeri Laaranpolku 43, 42700 Keuruu Puh. 040 517 0343, [email protected] Vilho Savolainen Suistamonkatu 11, 80200 Joensuu Puh. 040 7499 433, [email protected] on suorastaan huutava pula kunnallistekniikan osaajista, sillä sen infrastruktuuri on suoraan sanoen hieman retuperällä. Kysyntä eri alojen osaajista on laaja. Olemme jo esitelleet teille lähteiden korjaus- ja puhdistusyksikön toimintaa. Kansan keskuudessa tämän alan osaajia kutsutaan sielunhoitajiksi. Laajasta tarvelistasta poimimme tällä kertaa erään erityisosaajien ryhmän, nimittäin sillanrakentajat. Siltojen puute Taivasten valtakunnassa tai niiden huono kunto haittaavat yhteydenpitoa eri osien välillä. Logistiset palvelutkin kärsivät tästä puutteesta. Tämän tähden Kuningas kutsuu kaikkia tästä alasta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä Kuninkaalliseen työvoimatoimistoon. Vaikka koulutus on korkeinta mahdollista tasoa, se on silti ilmaista. Kaikille on luvassa vakituinen työpaikka erittäin runsaine eläke-etuineen: ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.” (Joh. 10:28) Kaikki, joilla on kutsumusta tähän työhön, voivat jatkaa koulutusta vaikka insinööritasolle asti. Näkyvässä maailmassa insinöörien sosiaaliset taidot ovat toisarvoinen tekijä. Taivasten valtakunnassa asia on päinvastoin. Kyky empaattisuuteen nousee ensimmäiseksi kriteeriksi, niin kollegoihin kuin ihmisiin, joiden elämää helpottamaan näitä siltoja rakennetaan. Kaiken kruunaa kuitenkin halu, suorastaan intohimo, oppia tuntemaan työnantaja. Näkyvässä maailmassahan tämäkin asia on usein päinvastoin. Se on toki ymmärrettävää, sillä onhan meidän työnantajamme aivan toista maata: ”Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien.” (Joh. 3:31) Koulutukseen hakeutuvilla on jo luonnostaan halua luoda yhteyksiä niin eri saarekkeilla asuviin kansalaisiin. Koulutuksen myötä tämä kyky jalostuu taidoksi rakentaa siltoja, joiden kautta Valtakunnan eri saarekkeille eriytyneet kulttuurit löytävät toisensa. Edistyneet tietävät, mitä rakenteita rapistuneissa silloissa pitää uusia. On sanottava ihan suoraan, että usein siltojen rakentaminen on ollut harras- Taivasten valtakunnassa 16 telijamaista puutteellisten taitojen takia. Saarekkeiden molemmin puolin on yritetty rakentaa siltaa omien näkemysten perustukselle, ja lopputulos ei tietenkään voi olla hyvä. Kuninkaallisen ammattikoulun ja -korkeakoulun tehtävänä on yhtenäistää koulutusta: ”Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.” (Fil.3:15) Kaiken perustana on Kuninkaallinen sillanrakennusoppi, jota oppilaat ja työelämässä olevat kutsuvat yksinkertaisesti Sanaksi. Lopputulos sillanrakentamisessa voi olla vain erinomainen, koska rakentajia molemmin puolin yhdistää kaiken voittava intohimoinen rakkaus työnantajaa kohtaan. Tätä siltamallia rakentajat kutsuvat rauhan ja hengen yhteydeksi. Rakentamisessa on tietenkin aina oma vaivannäkönsä: ”Niin kehotan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef.4:1–6) Kaiken tämän vaivannäön voittaa kuitenkin Kuninkaan ja kansalaisten palvelemisen tuottama ylimaallinen tyydytys. Työntekijät kutsuvatkin tätä tyydytystä hengelliseksi palkakseen. Valtakunnassa tällä rakennussektorilla on runsaasti työtilaisuuksia. Uudet, entistä ehommat sillat edesauttavat kansalaisten kanssakäymistä ja hälventävät syntyneitä ennakkoluuloja. Kuninkaan mielisuosio lepää sillanrakennukseen ryhtyvien yllä, sillä hänen tahtonsa on yhdistää kansansa. Se on suorastaan käsky: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:34,35) Sillanrakennusterveisin Jussi Taisto Toivola Pulpettikuja 2 A 4, 20100 Turku Puh. 041 469 3322, [email protected] Helluntaiseurakuntien Julistajat HELP ry VII linja 8, 30100 Forssa Puh. 045 671 3481 Rekisterinumero 182.808 Y-tunnus 1734025-5 www.helpry.com Sivujen ylläpito: Veikko Tanska, puh. 045 674 7095, [email protected] Pankki: Keuruun OP, 476210 – 2168355 FI8147621020168355 www.shutterstock.com