Uuno Aarne Tamminen

Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Seppo Tamminen
26.10.2014
Uuno Aarne Tamminen syntyi 26.5.1904 Asikkalan Kurhilassa
renki Antti Kustaa Tammisen ja Ida Sofia os. Lindroosin
perheeseen. Uuno kastettiin 10.6.1904 Kurhilan n:o 11
Peurulassa. Kasteen suoritti: Alfred Mäkinen. Kummeina:
Torppari Nestor Pyymäki ja vaimonsa Olga Maria. Uuno oli
2 v. ikäinen kun perhe muutti Asikkalan Kurhilasta v. 1906
Sysmän Karilanmaalle, josta palattiin v. 1913 Asikkalan
Urajärvelle ja sitten v. 1915 kirkolle Lusilan torppaan,
kirkonkylän peltoaukealle, ja sieltä Uuno meni rengiksi Ison
Laukkalan tilalle v. 1921. Isänsä Antin hankkimaan Kauniston
mökkiin Uuno muutti v. 1921. Uuno ehti käydä lyhyen aikaa
kirkonkylän kansakoulua Kauniston naapurissa v. 1915
tapahtuneen kirkolle muuttonsa yhteydessä. Uuno kulki
nuorena miehenä tanssireissuja Asikkalan kirkkoherran
H.O.Mäkelän pojan Hanneksen kanssa, josta tuli myöhemmin
srk:n lukkari. Kerrotaan tarinaa talvikaudelta; kun Uuno joutui
isältään Antilta ottamaan salaa hevosta lainaksi tanssireissulle
Hanneksen kanssa, niin he yhdessä kantoivat reen maantien
varteen ja taluttivat hevosen tallista sekä kuusenoksilla
pyyhkivät jäljet pois, jotta Antti ei huomaisi heidän käyneen
hevosella ”riiureissulla”. Antti oli mennyt aamulla tallille
ruokkimaan hevostaan ja ihmetellyt että miksi hevonen on niin
märkä, ”onkohan se sairas”, oli Antti ihmetellyt. Pojat kun olivat
tulleet vasta aamutunteina takaisin ”riiureissultaan”. Herman Oskar Mäkelästä kerrotaan että hän
oli varsin ankara kirkonpaimen, ja kun erään kerran tuotiin Pulkkilasta au-lasta hänelle
kastettavaksi ja kun lapsen äiti ei kehdannut tulla ristiäisiin, vaan kummit hoitivat lapsen
kastetilaisuuteen, niin pappi tivasi kummeilta että ”kukas se on lapsen isä”, niin kummit katselivat
hetken toisiaan ja kun H O Mäkelä edelleen tivasi tietoa isästä, niin toinen kummeista lopulta sanoi
että ”teidän Hanneksesta ne puhuvat, että olisi lapsen isä”. Siihen loppui kirkkoherran kyselyt. Kun
sitten Uuno tutustui Auneen ja Aune oli muuttanut Sysmästä Asikkalan kirkolle (muuttokirja n:o 90,
21.9.1926), heidät kuulutettiin syyskuussa 1926 Asikkalan kirkossa ja vihittiin lokakuussa 1926
Asikkalassa. Lassen syntymän jälkeen Uuno rakensi Tammela-nimisen talon perheelleen aivan
isänsä Antin talon eteläpuolelle, siis Kauniston rajanaapuriksi. Mutta työttömyys pakotti Uunon
myymään tuon talon sitten metsätyönjohtaja Tuure Mäkelälle ja näin siis itsellinen Uuno Aarne
Tamminen muutti perheineen (muuttokirjalla n:o 91/ 1928 Asikkalasta) 29.11.1928 Lahteen, jossa
työnsaantimahdollisuudet oletettiin olevan paremmat. Lahdessa he asettuivat asumaan
Asemantaakse Helgalankadulle
(= Helkalankatu). Uuno teki veljensä Väinön kanssa mm. sähkölinjatöitä. Uuno ja Väinö sekä
Lundenin Jalmari urakoivat Karjalan kannaksella kolmistaan sähkölinjoja mm. Kuolemajärvellä
ennen Uunon kuolemaa. Kuolemajärvellä Uuno pelasti sankarillisesti veljensä Väinön
sähköpylväästä kun tämä oli retkahtanut pää alaspäin pylväässä jolloin Väinön jalka murtui ja
Väinö oli jäänyt roikkumaan pylvääseen pää alaspäin murtuneen jalan varassa. Uuno toimi yhden
kesän myös Wellamo -laivan lämmittäjänä. Uuno oli melkoinen voimamies, hän mm. kantoi
selässään/harteillaan 3 isoa viljasäkkiä laivaan, eli n. 200 kg taakan.
Uunon kuolema Lahdessa 3.2.1932 Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1932 olleen kirjoituksen
mukaisesti:
Eilen iltapäivällä klo 1 aikaan tapahtui täällä Asemantakana verityö, joka vaati yhden ihmisuhrin.
Tapahtumasta olemme saaneet seuraavia tietoja: Klo 11 aikaan päivällä oli muuan Lauri Johannes
Mäkinen -niminen, Juupajoelta kotoisin oleva mieshenkilö mennyt Lahdenkylässä työmies Uuno
Tammisen asuntoon Helgalankadun 13:een. Tamminen ei ollut itse kotosalla, mutta Mäkinen, jolla
oli taskussaan limonaadipullollinen spriitä, oli pyytänyt Tammisen vaimolta kahvia, johon hän olisi
tehnyt spriisekoituksen. Rouva Tamminen kuitenkin kieltäytyi kahvia antamasta ja sanoi lisäksi,
ettei hänen luonaan saa juopotella. Siitä huolimatta oli Mäkinen ottanut lasin ja siihen vettä sekä
sitten sekoittanut ja ryypännyt. Tammisen luona asui muuan merimies Tahvo Kuparinen, jolle
1
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Seppo Tamminen
26.10.2014
Mäkinen sitten oli tarjonnut juomaansa, mutta tämä ei ollut halukas ryyppäämään. Tällöin oli
Mäkinen kimmastunut ja ottanut esille browningin ja uhannut, että ellei juoma kelpaa, niin hän
alkaa puhua pyssyllään. Aikaa oli kulunut tähän jonkin verran ja asunnon omistaja, työmies Uuno
Tamminen oli itse tullut kotiin. Kun hän näki ja kuuli tapahtuman, hän sanoi Mäkiselle, että hänen
pitää uskoa, ettei hänen luonaan juopotella, jolloin Mäkinen oli heti ottanut esiin ampuma-aseensa
ja ojentanut sen Tammista kohti sekä laukaissut, jolloin luoti tunkeutui Tammisen päähän.
Tamminen vaipui kuolettavasti haavoittuneena heti kasaan. Sitten oli Mäkinen kaksi kertaa
ampunut merimies Kuparista, mutta ei osunut Kuparisen onnistuneiden väistöjen vuoksi.
Kuparinen pääsi ulos soittamaan Hollolan poliisivartiokonttoriin, mistä heti lähtikin poliisimiehiä
paikalle. Myös ampuja Mäkinen lähti ulos nähtävästi tavoittamaan Kuparista. Kun sitten poliisit
saapuivat, tuli Mäkinen jo heitä vastaan kadulla. Kaksi poliisimiestä tarttui Mäkisen kumpaiseenkin
käsivarteen. Hänen onnistui kuitenkin vielä niin paljon päästä irti että ehti, ennen kuin ase saatiin
häneltä riistetyksi, ampua laukauksen kohti erästä pidättämään tullutta poliisikonstaapelia. Luoti
meni tämän vatsaan, mutta paksujen vaatteiden ansiosta luoti, lävistettyään kaikki vaatteet,
pysähtyi tehtyään vain pienehkön mustan ja vain nahan rikkoneen reiän oikealle puolelle
konstaapelin vatsaan. Ammuttua Tammista lähdettiin sitten kiireimmiten kuljettamaan Lahden
kunnallissairaalaan, mutta ennen sinne saapumista hän oli jo heittänyt henkensä. Tamminen on 27
-28 vuotias perheellinen mies ja kolmen alaikäisen lapsen isä. Mäkinen on pidätettynä Hollolan
poliisilaitoksella. Hän on noin 30 vuoden ikäinen. Häntä ei ole vielä eilen iltapäivällä voitu
kuulustella, varsinkin kun hän lisäksi oli melko tavalla päissään.
Uunon väkivaltaisesta kuolemasta löytyy tarkempi kuvaus seuraavalla sivulla.
Uuno (vas.) ja vanhempi veljensä Väinö (oik.)
2
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Seppo Tamminen
26.10.2014
UUNO TAMMISEN KUOLEMA 3.2.1932 Lahdessa
Uuno Aarne Tamminen (s. 26.5.1904 Asikkala) ja hänen puolisonsa
Aune Ester os. Mäkinen (s. 12.4.1904 Kotka) muuttivat v. 1928 lopulla
Asikkalan kirkolta Lahteen lähinnä parempien työnsaantimahdollisuuksien
johdosta. Lahdessa Uunon ja Aunen perhe asui silloisen Hollolan
Lahdenkylän Helgalankatu 13:ssa olevassa vuokra-asunnossa Asemantakana, jossa asuntona oli vain n. 3,5 m x 3,5 m kokoinen keittiö ja
pikkuinen kamari. Nykyisin k.o alue tunnetaan Asemantaustana kuuluen
Lahden kaupunkiin, ja katukin on nyt Helkalankatu aivan lähellä
rautatieasemaa, sen eteläpuolella.
Maailmanlaajuinen lama aiheutti 1930-luvun alussa massatyöttömyyttä
myös kaupungeissa, näin myös Lahdessa ja sen myötä Uuno joutui pula-ajan myötä työttömäksi
1931 syksyllä. Uuno ja Aune asuivat v. 1932 alussa yhdessä lastensa Lassen (joka tuolloin oli 5
v), Paulin ( 3 v) ja Maritan (2 v) kanssa e.m. Helgalankadun asunnossa, jossa ajoittain asui
(tilapäisesti) Aunen äiti Aino Loviisa Lahtinen, ent. Mäkinen, os. Wasenius ja ajoittain myös
Aunen nuorempi veli Taisto Mäkinen. Samoin heillä asusteli alivuokralaisena 34 v merimies
Tahvo Kuparinen Koiviston Saarenpäästä (Karjalan kannakselta) 23.12.1931 alkaen. Myös
merimies Väinö Määttänen Uudenkirkon pitäjästä (Karjalan kannakselta) oli ollut muutamia öitä
Uunon ja Aunen majoituksessa.
Tammikuun lopulla (n. 1 vkoa ennen traagisia tapahtumia) Uunon ja Aunen luokse oli tullut myös
muuan kulkukauppias; 23 -vuotias työmies Lauri Johannes Mäkinen Juupajoen Korkeakoskelta
kyselemään yösijaa ja majoitusta joksikin aikaa. Uuno lupasi majoittaa Mäkisen 2 mk/yö hinnasta,
koska oli työttömänä jatkuvassa rahapulassa, vaikkakaan ei tuntenut Mäkistä ennestään ja
huolimatta siitä, että muutenkin oli jo todella ahdasta.
Lauri Mäkinen oli jollakin kaupunkireissullaan Lahdessa vaihtanut kellonsa taskuaseeseen; Union merkkiseen pistooliin (kaliberi 6.35). Tuona kohtalokkaana keskiviikkoaamuna 3.2.1932
kulkukauppias Mäkinen oli taas lähtenyt kaupungille ja oli ostanut sieltä pirtua limonaadipullossa,
vaikka kieltolaki oli tuolloin vielä voimassa.
Kulkukauppias Mäkinen palaili takaisin klo 11 -12 välillä Uunon ja Aunen asunnolle ”jonkin verran
maistissa”. Tällä välin Uuno oli lähtenyt kaupungille työnhakureissulle aikomuksenaan palatessaan
hakea perheelleen ruokaa työttömyyslautakunnan jakelupaikasta Myllykylästä. Aunen äiti Aino oli
myös poistunut hakemaan soppaa samaisesta työttömien jakelupisteestä. Eli kotona olivat tuolloin
Aune pesemässä pyykkiä sekä Uunon ja Aunen 3 alaikäistä lasta, samoin myös merimies Tahvo
Kuparinen. Mäkinen oli sitten pyytänyt Aunea keittämään kahvit pirtun ”lantingiksi”. Aune kieltäytyi
sanoen: ”Koska Uunokaan ei ryyppää, niin hänen kodissaan ei ryyppää muutkaan”. Aune oli
kuitenkin keittänyt ”pyykinpesukahvit” ja näin Mäkinen sai pirtuunsa kahvia laimennukseksi ja
kaapista sokeria, sillä aikaa kun Aune oli lähtenyt hakemaan läheisestä kaupasta maitoa.
Mäkinen yritti pakottaa myös Kuparisenkin ottamaan pirtua, mutta tämä otti vain lasin huulilleen
juomatta siitä. Kuparinen pääsi poistumaan ulos ajatellen että Mäkinenkin sitten lähtisi, kun ei olisi
ketään miestä paikalla ryyppyseuraksi. Sisälle jäivät ainoastaan 3 pientä lasta. Kuparinen käväisi
vieressä asuvan Uunon ja Aunen vuokranantajan/ talonisännän luona. Mäkinen jatkoi sisällä
keittiössä ryypiskelyään. Kun sitten Aune palasi takaisin ja yritti jatkaa pyykinpesua, alkoi Mäkinen
räyhäämään ja häiritsi Aunea pyykinpesussa. Aune yritti rauhoitella selvästi hermostunutta
Mäkistä. Mäkinen veti esiin ampuma-aseensa ja teki sillä latausliikkeen sanoen ”Kyllä tässä palaa”,
jolloin Aune juoksi pelästyksissään ulos. Vastaan häntä tuli äitinsä Aino soppakannun kanssa.
Yhdessä pihalle palanneen Kuparisen kanssa he menivät kolmistaan sisälle, jossa Mäkinen yhä
jatkoi hokemistaan: ”kyllä tässä palaa”. Aino nuhteli Mäkistä sanoen: ”Mitäs sinä täällä räyhäät ja
pelottelet rauhallisia ihmisiä ja pieniä lapsia, onko sinulla edes ampuma-aseen kantolupaakaan ?”
Mäkinen tiedusteli aikooko Aino ilmoittaa asiasta poliisille, tokaisten myös: ”Mitäs siihen sanot jos
minä paukkaan !” Mäkinen veti aseensa esiin ampuen uunin hiillokseen. Aune ja Aino juoksivat
pelästyneenä ulos ja sisälle jäivät Kuparinen ja kolme pientä lasta. Pihalla tuli Uuno vastaan ja
Aune yritteli estellä Uunoa menemästä sisälle sanoen: ”Älä mene sinne koska Mäkinen on pahalla
3
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Seppo Tamminen
26.10.2014
päällä ja hänellä on pyssykin”. Uuno rauhoitteli Aunea sanoen: ”Mitäs se Mäkinen nyt räyhää,
tulkaa pois takaisin, ei se Mäkinen mitään tee.”
Uuno asteli sisään keittiöön ja laski rauhassa soppakannun pöydälle ja leivät sängylle. Aune ja
Aino kävelivät suoraan kamariin, jonne siirtyivät myös lapsista Lasse ja Marita, Paulin jäädessä
keittiöön potalle istumaan. Uuno astui lähemmäksi Mäkistä sanoen rauhallisesti: ”Mitäs se Mäkinen
täällä rähjää ja heiluu pyssyn kanssa, sekä pelottelee naisia ja lapsia”. Siihen Mäkinen totesi
sekavantuntuisena: ”Enhän minä mitään rähjää, sinähän se tässä rähjäät”. Tähän Uuno vastasi
rauhallisesti: ”Jollet osaa olla ihmisiksi, niin ota konttis ja lähde kävelemään” riisuen samalla
käsineitä kädestään. Tästä kimpaantuneena Mäkinen veti esille aseensa ampuen Uunoa päähän
kohtalokkain seurauksin; luoti meni vasemmasta silmästä sisään ja Uuno kaatui selälleen keittiön
lattialle, ehtien riisumaan vain toisen käsineen kädestään. Tämän jälkeen Mäkinen kääntyi kohti
sängyllä istuvaa Kuparista sanoen: ”Meinaatko, ettei se perkele palaa”, ampuen samalla Kuparista
kohti, mutta Kuparinen pääsi väistämään ja luoti tunkeutui sängyn patjaan. Kuparinen heittäytyi
lattialle tekeytyen valekuoliaaksi.
Kun Aune kuuli kamariin laukaukset, niin hän kurkisti oven raosta keittiöön ja näki miehet
makaavan keittiön lattialla ja Uunon verissäpäin. Aune sulki oven, lukitsi sen, sekä huusi: ”Nyt on
Uunoa ammuttu”. Hän sieppasi käteensä löytämänsä hohtimet ja avasi sillä kamarin ikkunan
hypäten siitä ulos hälyttämään apua. Aino jäi tällöin vielä kamariin kahden pienen lapsen kanssa,
pitäen kiinni oven kahvasta tietäen että lukko ei ole kovin vahva. Kuparinen kömpi pystyyn yrittäen
rauhoitella Mäkistä ja pyysi tätä nostamaan kanssaan lattialla makaavan Uunon keittiön sängyn
päälle, jotta pääsisi helpommin Mäkisen kimppuun. Mutta Mäkinen pakotti aseella uhaten
Kuparisen nostamaan yksin Uunon sängylle. Tämän jälkeen Mäkinen kaatoi lasiinsa taas pirtua ja
vähän jo jäähtynyttä kahvia ”lantingiksi”, ryyppäsi lasista ja aseella uhaten pakotti Kuparisen
ottamaan siitä ryyppyä. Kuparinen vei lasin huulilleen, maistoi siitä pikkasen ja huomasi samalla
tilaisuutensa tulleen; toisella kädellä hän pääsi lyömään kohti Mäkistä, isku osui asetta pitelevään
käteen ja toisella jalalla hän yritti potkaista Mäkistä haarojen väliin alavatsaan, mutta potku osui
toisen jalan reiteen. Nyrkiniskun ja potkun seurauksena Mäkinen lennähti istualleen keittiön
nurkkaan lähes kaataen nurkassa yhä potalla istuvan 3,5 v. ikäisen Paulin. Ase pysyi kuitenkin yhä
Mäkisen kädessä ja hän pääsi lattialla istuen ampumaan ovesta juuri pakenemaan pyrkivää
Kuparista kohti. Luoti meni ohi tunkeutuen oven pieleen, ja näin Kuparinen pääsi juoksemaan
karkuun suunnaten kulkunsa kohti Hollolan poliisiasemaa. Ulko-ovella Mäkinen ampui vielä
pakenevan Kuparisen perään. Samaan aikaan kadulle oli jo alkanut kerääntyä väkeä
ihmettelemään meteliä. Kuparinen poikkesi Tehtaankatu 2:ssa olevaan Alku -nimiseen kahvilaan
soittaen sieltä Hollolan poliisilaitokselle.
Tällä välin Mäkinen lataili keittiössä uudelleen asettaan, uhkaillen samalla itkevää Paulia sanoen
tälle: ”Mitäs siinä muliset, jollet lopeta, niin ammun sinutkin !” Aino puristi kaikin voimin kamarin
oven kahvasta pyrkien näin estämään Mäkisen pääsyn sinne. Mäkinen sieppasi löytämänsä
kirveen iskien sillä kamarin oveen aikomuksenaan rikkoa sillä oven. Hän uhkasi sisällä olijoita
huutaen: ”Tapan teidät kaikki”. Tästä pelästyneenä Aino ja vanhin lapsista Lasse ryntäsivät
kamarin ikkunan luo ja sitä kautta ulos pihalle. Kaikkein pienin eli Marita jäi vielä kamariin.
Päästyään kamariin Mäkinen oli nostellut itkevää Maritaa syliin lohdutellen tätä: ”Älä itke, äiti tulee”.
Huomattuaan väen pakenemisen, myös Mäkinen astui ulos, lähtien kävelemään Kuparisen perään.
Kun Mäkinen poistui näin talosta, myös Pauli pääsi pakenemaan ulos talosta ja näin kaikkein
pienin, eli Marita jäi yksin kamariin, johon shokkitilassa oleva äitinsä Aune ja tämän äiti Aino kyllä
palasivat varsin pian yhdessä Lassen ja Paulin kanssa, naapureiden avustuksella.
Kuparinen kohtasi matkalla kaksi siviilipukuista poliisia; Arvo Siivosen ja Juho Forsbergin, jotka
olivat hälytyksen saatuaan rientäneet kohti tapahtumapaikkaa, näin he kolmistaan kävelivät kohti
Helgalankatua. Käännyttyään Tehtaankadulta Helgalankadulle, niin Kuparinen huomasi ensin
kadulla vastaantulevan Mäkisen. Hän pääsi luikahtamaan piiloon erääseen porttikäytävään
samalla viittoillen poliiseille: ”Tuo mies se on, varokaa sillä on pyssy”. Mäkinen käveli poliiseja
vastaan kädet taskussaan huomaamatta tilannetta ja tajuamatta vastaantulijoita poliiseiksi. Poliisit
kävelivät Mäkistä vastaan siten että kapealla kadulla Mäkinen jäi kohtaamistilanteessa heidän
väliinsä.
4
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Seppo Tamminen
26.10.2014
Poliisit tarttuivat yhtä aikaa Mäkistä molempiin ranteisiin, kädet kun hänellä olivat yhä taskussa,
piilotellen asettaan. Kamppailutilanteessa Mäkinen kuitenkin pääsi ampumaan taskun läpi toista
poliisia (Forsbergia) kylkeen/ vatsan seuduille, mutta ilmeisesti paksu ”palttoo” ja vinosti
suuntautunut laukaus aiheuttivat vain ruhjeen. Forsberg huusi: ”Nyt minuun sattui”. Mäkinen yritti
vielä ampua taskun läpi toistakin poliisia huutaen; ”Kyllä perkele sinäkin tästä saat”, mutta sisällä
ahtaassa taskussa ensimmäisen laukauksen hylsy oli jäänyt pesään poikittain, koska hylsyllä ei
ollut tilaa päästä ulos. Näin tämä aseen toimimattomuus tässä tilanteessa pelasti ilmeisesti
poliisien hengen. Toinen poliiseista pääsi näin taltuttamaan ampuja Mäkisen apuun tulleen
Kuparisen avustuksella laittaen Mäkisen käsirautoihin. Tosin Kuparinenkin sai kostoksi vatsaansa
pari potkua Mäkiseltä.
Kun Mäkistä näin talutettiin paikalle kertyneen väkijoukon läpi poliisiasemaa kohti, niin tämä vielä
huuteli väkijoukolle hävyttömyyksiä, sanoen mm.: ”Minä uskalla, minä olen lapualainen”.
Uuno kuljetettiin Lahden kunnallissairaalaan, mutta matkalla sairaalaan hän kuoli. Mäkinen joutui
luonnollisesti vangituksi, mutta vahvan humalatilan vuoksi häntä päästiin alustavasti
kuulustelemaan vasta seuraavana päivänä.
Kun Uunon isä Antti Tamminen sai tiedon poikansa murhasta, ja kun hänellä ei sattunut olemaan
sillä hetkellä käteistä rahaa, niin hän joutui lainaamaan linja-automatka rahat Pohjosen kaupalta
(Asikkalan kirkolla), jotta pääsi Lahteen auttamaan poikansa perhettä. Antti haki poliisilaitokselta
pois Uunon veriset vaatteet, jotka Antti sitten hävitti, jotta Aunen ei olisi tarvinnut niitä katsella ja oli
muutenkin apuna.
Kieltolakirikollisuus: juopumus – väkivaltatapaukset lisääntyivät maassamme 1930 -luvun alussa
hyvin voimakkaasti. Kansanäänestyksessä 29 -30.12.1931 kieltolain kumoaminen sai selvän
enemmistön. Tämä johti sitten lakimuutokseen ja alkoholiliikkeet avasivat ovensa 5.4.1932 klo 10.
Aika oli muutoinkin hyvin levotonta; pulakausi toi mukanaan tiettyä liikehdintää, ns. pulaliikkeet,
mm. Lapuanliike voimistui ja Mäntsälässäkin kapinoitiin helmikuussa 1932.
Poliisikuulustelut:
Aune oli kuultavana Hollolan poliisiasemalla torstaina 4.2.1932, samoin hänen äitinsä Aino
Lahtinen, ent. Mäkinen, os. Wasenius. Myös merimies Tahvo Kuparinen oli todistajana kuultavana
samaisena torstaina 3.2.1932, sekä uudelleen torstaina 11.2.1932.
Ampuja Mäkisen kuulustelu kirjattiin kuulustelupöytäkirjoihin lauantaina 6.2. sekä maanantaina
8.2.1932.
Perjantaina 12.2.1932 Hollolan poliisiasemalla oli kuultavana todistajana merimies Väinö
Määttänen, joka tapahtumapäivänä 3.2.1932 oli tullut käymään Aune ja Uuno Tammisen kotiin n.
klo 12 tienoilla. Kuulustelussa Väinö Määttänen kuvasi humalassa olleen kulkukauppias Lauri
Mäkisen uhkailua pyssy kourassa ja kertoi sanoneensa tälle; ”laita se pyssy taskuun, jottei satu
mitään vahinkoa”. Edelleen Väinö Määttänen kertoi nähneensä jo muutamana päivänä aiemmin
Mäkisellä ampuma-aseen, jolla tämä oli ampuillut metsässä Lahden kylässä. Kulkukauppias Lauri
Mäkinen oli pyytänyt sitten Väinö Määttästä hakemaan itselleen soppaa Työttömyyslautakunnan
jakelupaikasta. Lauri Mäkisen antaman ruokakupongin kanssa Väinö Määttänen oli kertoman
mukaan lähtenyt pois ruuanhakureissulle, eikä näin ollen ollut enää paikalla veriteon aikaan.
Tiistaina 16. helmikuuta 1932 kuultiin todistajana peltiseppä Yrjö Sundqvistiä (Hollolan pitäjän
Lahden kylästä) sekä kunnan ulosottomiestä Kaarlo Laaksoa, jotka olivat Hollolan poliisiasemalla
kuulleet pidätettynä olleen kulkukauppias Lauri Mäkisen kehuvan toiselle, viereisessä putkassa
pidätettynä olevalle työmies Arvi Lehtiselle (Hollolan pitäjän Lahden kylästä) kuinka tämä ampui
Uuno Tammisen ja pakotti merimies Tahvo Kuparisen ”rukoilemaan armoa” ja kuinka hänet sitten
saatiin pidätetyksi kun ase oikutteli, ”olisin muuten ampunut poliisitkin”.
Oikeudenkäynti:
Lahden poliisilaitokselta kulkukauppias Lauri Mäkinen passitettiin keskus- ja lääninvankilaan
Hämeenlinnaan.
Käräjäoikeudessa tapausta käsiteltiin kahdesti; ensin välikäräjillä Lahdessa 29.2.1932 ja toisen
kerran 9.3.1932. Mäkinen tuomittiin tapauksesta yhteensä 15 vuodeksi kuritushuoneeseen.
Hänelle se oli kaiken kaikkiaan jo 13. syyte/tuomio lähinnä erilaisista juopuneena tehdyistä
väkivaltaisuuksista; pahoinpitelyistä ja tappeluista. Oikeudessa puolustuksekseen hän oli vain
5
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Seppo Tamminen
26.10.2014
tokaissut: ”Pidättehän nyt minut lusimassa ainakin tarpeeksi pitkään, kun ette edellisellä kerralla
pitäneet”. Edelleen Mäkinen kertoi että hänellä ei ollut etukäteen mitään aikomusta tappaa
Tammista, koska ”ei ollut mitään riitaa tai vihaa”.
Aune ei pystynyt itse olemaan mukana oikeudenkäynnissä kaiken kokemansa jälkeen, vaan Aunen
asiamiehenä käräjäoikeuden käsittelyssä toimi nimismies Juho Särö. Oikeuden käyntiin osallistui
Aunen äiti Aino ja merimies Tahvo Kuparinen, kuin myös Uunon isä Antti Tamminen sekä
konstaapelit Juho Aksel Forsberg ja Arvo Nikolai Siivonen, samoin ulosottomies Kaarlo Laakso
sekä Mäkisen putkakaveri työmies Arvi Emil Lehtinen. Todistajina oli kuultavana myös naapureita
Helgalankadulta; maalari Artturi Viljanen, ajuri Aino Alatalo sekä Hilja Roosa Virtanen. Myös
merimies Väinö Määttänen todisti ilman valaa, koska oli virkatodistuksen mukaan menettänyt
kansalaisluottamuksensa.
Oikeuden käynnin yhteydessä paljastui että kulkukauppias Lauri Mäkinen oli muutamia päivä
ennen tuota traagista tapahtumaa yrittänyt ampua Lahdessa erästä harjakauppiasta, kuitenkaan
osumatta. Jo edellisenä kesänä ampuja Mäkinen oli Jalkarannassa yrittänyt ampua haulikolla
Köllin talon renkiä, mutta tämä saatiin estettyä.
Jälkinäytös:
Mäkinen kärsi vankilassa 15 v kuritushuonetuomiostaan itse asiassa käytännössä vain 8 vuotta.
Tapahtumaan liittyvänä episodina voidaan mainita se, että Aune kohtasi vähän ikävällä tavalla
ampuja Mäkisen sen jälkeen kun Mäkinen oli vapautunut vankilasta. Aune oli työskennellyt jo
varsin pitkään Asko -huonekalutehtaan palveluksessa Lahdessa ja Mäkinen onnistui saamaan
työtä vankilasta päästyään, sattumalta vielä samasta paikasta missä Aune työskenteli, eli Askolta.
Kun Aune sitten eräänä päivänä suureksi järkytyksekseen huomasi Mäkisen töissä samassa
työpaikassa, niin hän hetimiten kiirehti yhtiön konttoriin, sanoen irtisanoutuvansa välittömästi yhtiön
palveluksesta. Askossa arvostettiin Aunea suuresti pitkäaikaisena luotettavana, ahkerana ja
sydämellisenä ihmisenä, joten esimies tokaisi ihmeissään: ”Mitäs se Tammisen rouva nyt oikein
meinaa”. Aune totesi napakasti: ”Hän ei työskentele samassa työpaikassa miehensä murhaajan
kanssa !” Esimies sanoi tähän: ”Älä sinä Aune huoli, sinä pysyt täällä ja Mäkinen lähtee
välittömästi” !. Näin Aune jatkoi Askossa uskollisesti, työskennellen tunnollisesti eläkeikäänsä asti.
Uunon kuoleman jälkeen Aune eli lastensa kanssa Lahdessa taloudellisessa ahdingossa, koska
tuolloin elettiin pulavuosia. Olot olivat todella ankeat. Noina vaikeina pula-aikoina ei voinut
todellakaan puhua mistään sosiaaliturvasta. Aune joutui ahdingossaan laittamaan nuorimman 5
-vuotiaan poikansa Paulin v. 1933 Asikkalaan Uunon isän Antti Tammisen ja tämän vaimon Idan,
eli Paulin isovanhempien huostaan Asikkalan kirkolle Kaunistoon. Itse asiassa Pauli oli ensin
jonkin aikaa enonsa Eino Mäkisen hoivissa, ennen kuin Antti ja Iida ottivat Paulin Asikkalaan.
Talvisodan aikana v. 1939 -1940 Aune oli lastensa Lassen ja Maritan kanssa Asikkalan kk:lla
Mäkelässä (+Pauli naapurissa Kaunistossa), eli Uunon rakentamassa Tammela -kodissa, koska
Tuure oli sodassa ja Mäkelän naisväki oli Tammelasta lähtenyt Lammille siksi aikaa. Samoin
jatkosodan alkuvaiheissa v. 1941 Lahden pommitusten aikaan Aune pakeni lastensa kanssa noin
kuukaudeksi Asikkalan Rutalahteen Ruokosalmelle. Hyvä oli näin, koska heidän kotinsa Lahdessa
vaurioitui pommituksissa, itse asiassa pakenemisen jälkeisenä yönä !.
Leskeksi jäänyt Aune elätti sitten kahta muuta lastaan, eli Lassen ja Maritan aikuiseksi Lahdessa.
Lassesta tuli nuorena varsin lahjakas urheilija, hän menestyi yleisurheilijana; mm. aitajuoksijana.
Läheistä hänelle oli myös suunnistus ja hiihto. Lasse menehtyi jo 47 v. ikäisenä kovien
työpaineiden alla sydänkohtaukseen, tai itse asiassa aortan puhkeamisen seurauksena v. 1974.
Hän työskenteli tuolloin oululaisessa sanomalehdessä Kalevassa urheilutoimituksen päällikkönä.
Uunon ja Aunen lapset saivat kaikki vankan kristillisen kasvatuksen. Aune oli vapaa-aikoinaan
mukana Lahdessa helluntaiseurakunnan sekä pelastusarmeijan toiminnassa. Tämä vaikutti
vahvasti myös Maritan elämänuraan. Hän työskenteli sittemmin lähes koko työikänsä miehensä
Taunon kanssa upseereina Pelastusarmeijan eri osastoissa ja päämajassa.
6
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Seppo Tamminen
26.10.2014
Tämä kaikki käy esimerkistä ja ”selviytymistarinasta” miten traagista tapahtumista on ponnisteltu
eteenpäin kaiken pula-ajan ja sotavuosien kurjuuden keskeltä. On etsitty ja keksitty keinot selviytyä
samalla luottaen kaikkivaltiaan apuun ja armoon.
Aunesta voidaan todeta että hänet tunnettiin todella avuliaana, iloisena ja lämminsydämisenä
ihmisenä kaikista kokemuksistaan huolimatta, mielestäni Aune oli todella ”ihannemummo”.
Aune kuoli v. 1976 Lahdessa sekä Marita v. 2009 Helsingissä kuin myös Pauli v. 2009
Asikkalassa.
Liitteessä 1 on kuvattu (viite; poliisikuulustelujen pöytäkirja) tapahtumapaikka Helkalankatu
13 ja osallisena olleet perheenjäsenet.
Kommenttina voitaneen mainita että noista runsaan 80 v. takaisista tapahtumista ei yleensäkään
juurikaan puhuttu Paulin ja Maritan mukaan. Etenkin naiset ilmeisen tyypillisesti vaikenivat
tuonkaltaisista vaikeista asioista. Ehkä ajan ilmapiiri oli sellainen että vaikeat asiat ikään kuin
lakaistiin maton alle; puhumattomuudella yritettiin selvitä eteenpäin, elettiin kaiketi ”tässä ja nyt”,
arjen askareiden sekä päivittäisen selviytymisen kanssa. Paulille ja Maritalle nämä asiat tuntuivat
olleen koko ikänsä ajan varsin kipeitä asioita käsiteltäväksi.
Lähteet:
 Hollolan piirin nimismiehen poliisitutkimuspöytäkirjat 4.2 -16.2.1932. (Hämeenlinnan
maakunta-arkisto v. 1931 -1933, CIIIa2)
 Hollolan Tuomiokunnan käräjäoikeuden pöytäkirjat välikäräjiltä 29.2 (§3) ja 9.3.1932 (§1),
Hämeenlinnan maakunta-arkisto
 Artikkelit Helsingin Sanomissa ja Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1932
 Haastattelut:
- allekirjoittanut haastatteli Aunen ja Uunon lapsia: isäänsä Paulia ja Marita tätiä, joilla
ei ole juurikaan omakohtaisia muistikuvia, mutta etenkin Pauli sai tietonsa
tapahtumien kulusta lähinnä Antilta ja Väinöltä
- samoin muistan itse joitain yksityiskohtia mitä Aune ja Väinö kertoivat elämänsä
loppuvuosinaan tuosta traagisesta tapahtumasta
Seppo Tamminen
Hämeenlinna
puh. 050 -594 1932
Email: [email protected]
7
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Seppo Tamminen
26.10.2014
LIITE 1
Tapahtumapaikka: Helgalankatu 13
A = paikka, jossa Lauri Mäkinen ampui Uunon
B = paikka, jossa Uuno Tamminen seisoi
C = paikka, jossa Tahvo Kuparinen istui
D = uuni
E = pöytä
F = ikkuna
G = sänky
8
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Uuno Tamminen
Lasse
Lasse, Marita ja
Pauli v. 1933/1934
Seppo Tamminen
26.10.2014
Aune ja Marita
Aino Lahtinen, ent.
Mäkinen os. Wasenius
Pauli
9
Uuno Aarne Tamminen
Uunon väkivaltainen kuolema Lahdessa v. 1932
Kadunviitta v. 2003
Seppo Tamminen
26.10.2014
Helkalankatua v. 2003,talo n:o 13 on purettu, mutta
yksi ilmeisesti 1930 -luvulta peräisin oleva talo on
yhä tallella
10