Päiväkummun Sanomat 2014 kesä.pdf

Transcription

A s u k a s -
j a
h e n k i l ö k u n t a l e h t i
1 / 2 0 1 4
Sisältö
3Pääkirjoitus
4Hoitokoti Päiväkumpu palveluntuottajaksi nuorten aikuisten
kehitysvammaisten Käpytikka-taloon
6Asiakas- ja henkilöstötutkimuksesta erinomaisia tuloksia
9Anna minulle turvaa
13 Kieliä, musiikkia, kirjallisuutta, matkoja ja mökkeilyä
– Aune Koskenmäen värikäs elämä
15 Tapahtumia
22 Kodinhoitopalveluita pääkaupunkiseudulle
Päiväkummun Kodinhoidosta
23 Töölön Krista ry:n ja Päiväkummun Kotihoidon
yhteistyö käynnistynyt
24 Hoitokoti Päiväkumpu Facebookissa ja nettisivujen uusi ilme
25 Sisäisestä auditoinnista toiminnan kehittämiskohteita
26 Valokuvaus harrastuksena
27 Voima- ja tasapainoryhmistä energiaa asukkaiden arkeen
28 Gallup
30 Keittiönurkka: Herkullista kotiruokaa omasta keittiöstä
– esittelyvuorossa Hoitokoti Päiväkummun keittiö Karpalo
34 Esteettisyys ja sisustus osana hoitajan työtä ja
ryhmäkodin arkea ja juhlaa
36 Tukena ja turvana, mörönsyöttinä ja nukkumattina
– yökkönä Vuosaaren yksikössä
Hoitokoti Päiväkummun Sanomat
Julkaisija Hoitokoti Päiväkumpu Oy Toimitusryhmä Marjo Alste, Tuulisirkku Bärlund-Ohtonen, Aija Jacobsson, Henriikka Järvenperä, Anne Kangas, Maarit Kankimäki,
Anu Koskela, Patricia Kulpakko, Satu Lievonen, Minna Lyhty, Paula Malmberg, Laura Pasanen, Mirja Saksa, Jaana Sulkava, Maarika Suopanki, Taimi Turunen, Irma Väätäinen
Etukansi Ari Korpela Takakansi Thinkstock Ulkoasu ja taitto Adverbi Paino Fram 2014 ISSN 1799-9243 Yhteystiedot [email protected].
Hoitokoti Päiväkummun Sanomat on saatavilla Vuosaaren, Itä-Pasilan, Länsi-Pasilan, Malmin ja Arabianrannan toimipisteistä sekä luettavissa osoitteessa www.hoitokotipaivakumpu.fi.
Hoitokoti Päiväkummun yhteystiedot
Hallinto Mikonkatu 8 A, 9. krs, 00100 Helsinki, 050 433 2275. Itä-Pasilan yksikkö Topparikuja 7, 00520 Helsinki. Ryhmäkoti Ainola 050 409 4358. Ryhmäkoti Vipula 050 527 5081.
Ryhmäkoti Kullervo 050 527 5810. Ryhmäkoti Vanamo 050 527 5904. Länsi-Pasilan yksikkö Pasilanraitio 2, 00240 Helsinki. Ryhmäkoti Ilmatar 050 441 7965 Ryhmäkoti Väinölä
050 347 9069. Vuosaaren yksikkö Merikorttikuja 6 R 142-143, 00960 Helsinki. Ryhmäkoti Vellamo 050 356 3936. Ryhmäkoti Ahtiala 050 356 4639. Malmi/Kotipolun Ryhmäkoti
Pukinmäenkaari 7 B 14, 00700 Helsinki, 050 599 3149. Arabianranta/Käpytikka-talo Muotoilijankatu 18 A, 00560 Helsinki, 045 261 5440. Keittiö Karpalo (09) 7562 7856.
2
Hoitokoti Päiväkumpu 1 • 2014
Pääkirjoitus
Palvelut kehittyvät
valtakunnassa ja Päiväkummussa
M
aaliskuun loppupuolella hallituspuolueet sopivat yhdessä oppositiopuolueiden kanssa
sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksesta. Kyseessä on yhteiskuntamme ehkä merkittävin rakenneuudistus, jonka aikaansaamiseksi pitää hyödyntää
kaikki tarjolla oleva osaaminen. Toki uudistuksen rakentamisessa on vielä työtä, mutta eduskunnan käsittelyyn
esitys tulee syysistuntokaudella ja tarkoituksena on, että
uusien sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien alueiden
toiminta alkaa 1.1.2017.
Tavoitteena on, että uudessa sote-mallissa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut ovat saman järjestelmän piirissä, jolloin niistä huolehtisivat viisi eri sote-aluetta. Näin
ollen perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut toimivat jatkossa saumattomammin yhdessä. Tämän palveluiden käyttäjä havaitsee jouhevana ja
paremmin saavutettavissa olevana hoitona.
Julkinen sektori vastaa sote-palveluiden järjestämisestä ja osallistuu myös itse merkittävällä tavalla tuotantoon. Tämä lähtökohta on suomalaisissa olosuhteissa
oikea ja perusteltu. Kansalaiset hyötyvät kuitenkin siitä,
että osan sote-tuotannosta tuottavat kilpailluilla markkinoilla toimivat yrittäjät ja yritykset. Näin siksi, että toimiva kilpailu parantaa palvelujen laatua, kustannustehokkuutta ja saatavuutta siihen vaihtoehtoon verrattuna,
että palvelut tuotettaisiin vain virkatyönä. Lisäksi yrittäjyyteen luontaisesti kuuluva luovuus edistää asiakaslähtöisten toimintamallien löytymistä.
Yritystoiminnan avulla sote-palveluita voidaan myös
kasvattaa ja laajentaa julkisen sektorin vastuulla olevaa
palvelua laajemmaksi, jolloin syntyy uusia työpaikkoja
ja talouskasvua. Toivottavaa on, että uudessa mallissa
voitaisiin paremmin toteuttaa asiakkaan oikeutta valita
palveluntuottaja. Jotta asiakas voisi paremmin vertailla palveluntuottajia, tulisi lain valmistelussa kiinnittää
huomiota aidon kustannus- ja laatuvertailujärjestelmän
rakentamiseen.
Tärkeää on, että lain valmistelussa asetetaan kaikki
sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat samalle viivalle
samoilla säännöillä ja huomioidaan, että palveluiden tuottajina
voivat toimia kunnat, kolmas sektori, yritykset ja yrittäjät.
Hoitokoti Päiväkummussa palveluiden kehittämistä on jatkettu aktiivisesti myös tänä keväänä. Saimme tärkeitä eväitä toimintamme edelleen kehittämiseen loppuvuodesta saatujen tyytyväisyyskyselyiden perusteella (ks. sivu 6). Kiitokset kaikille
kyselyyn vastanneille!
Toimintamme on laajentunut tänä keväänä erityisesti kotiintuotettavien palveluiden puolella (ks. sivut 22 ja 23), mutta myös
hoitokotitoiminta on laajentunut; tarjoamme nykyisin palveluita
myös Käpytikka-talon asukkaille (ks. sivu 4). Toimintamme laajentumisesta johtuen teimme
tänä keväänä myös organisaatiomuutoksen,
jonka myötä johtoryhmään kuuluvat eri liiketoiminta-alueiden johtajat – hoitokotien
toimintayksiköiden vetäjät muodostavat
puolestaan johtotiimin, jota vetää toiminnanjohtaja Jaana Sulkava.
Tätä kirjoittaessa keväiset omaisten illat ovat jo käynnissä ja ensimmäiset kesäretketkin on toteutettu. Toimintaa kehittäessä pidetään tärkeistä perinteistä kiinni!
Aurinkoista kesää kaikille lukijoille
toivottaen,
Anne Kangas
toimitusjohtaja
3
Hoitokoti Päiväkumpu palveluntuottajaksi
nuorten aikuisten kehitysvammaisten
Käpytikka-taloon
Teksti ja kuvat: Paula Malmberg
Hoitokoti Päiväkumpu aloitti 1.4.2014 palvelutuottamisen Helsingin Arabianrannassa sijaitsevassa
Käpytikka-talossa, jossa asuu aikuista nuoria kehitysvammaisia. Talon viidessä keskimmäisessä kerroksessa
asuu 20 asukasta 44–49 m²:n kaksioissa, ja henkilökunta työskentelee ympärivuorokautisesti kaikkina
viikonpäivinä. Talon omistaa asukkaiden vanhempien perustama Käpytikka-yhdistys.
Käpylän yläasteelta
Käpytikkataloon
Ensimmäiset askeleet kohti Käpytikka-talon
perustamista otettiin tammikuussa 2003, kun
Helsingin Käpylän yläasteen kahden harjaantumisluokan oppilaiden vanhemmat kokoontuivat ja miettivät, miten järjestää lasten asuminen, kun he muuttavat pois kotoa,
sillä sopivia asuntoja Helsingin kaupungilta
vapautui kovin vähän. Vanhemmat päättivät
perustaa Käpytikka-yhdistyksen ja alkoivat
selvittää, mistä löytyisi sopiva tontti, jonne
voisi rakennuttaa talon, jossa lapset voisivat
asua turvallisesti ja itsenäisesti.
Pekka Särssi vastasi sopivan tontin etsimisestä, rahoituksen järjestämisestä sekä talon rakennusprojektista. Taideteollinen korkeakoulu saatiin mukaan projektiin, kun sen
Future Home Instituten maisterikurssi suunnitteli talon toiminnallisuuden selkärangan
seuraamalla tulevien asukkaiden arkea heidän kotonaan, työpaikoilla ja harrastuksissa ja tutkimalla, millaisia haaveita ja tarpeita
heillä on. Työryhmä oli kansainvälinen eikä
kukaan sen jäsenistä puhunut suomea eivätkä
tulevat asukkaat englantia, mutta työryhmä
sai silti upealla tavalla löydettyä juuri oikeat
näkökulmat ja asiat, joita talon toiminnallisuuden suunnittelussa tarvittiin. Kurssin lopputyö toimi lähtökohtana arkkitehdeille, jotka myöhemmin suunnittelivat talon.
Sopiva tontti talolle löytyi Helsingin
Arabianrannasta. Tärkeää oli, että talo sijaitsi
4
hyvien liikenneyhteyksien päässä ja se oli osa
naapurustoa. ”Integroituminen yhteiskuntaan, ympäristöön ja naapurustoon on todella
tärkeää”, Pekka Särssi toteaa. Hänen mukaansa kehitysvammaisia integroidaan yhteiskuntaan päiväkodissa ja koulussa, mutta aikuisena asunnot ovat helposti hieman syrjässä.
Siksi Käpytikka-yhdistyksen vanhemmat halusivat, että lapset asuisivat lähellä palveluita ja aktiviteettejä. Talon rahoitus mahdollistui ARA:n 35%:n investointiavustuksella
ja korkotukilainalla, ja peruskivi muurattiin
2007. Asukkaat pääsivät muuttamaan taloon
alkuvuodesta 2009. ASPA Palvelut Oy tuotti
Käpytikka-talon asumispalvelut aina huhtikuuhun 2014 saakka, ja Helsingin kaupungin
sosiaali- ja terveysviraston kanssa on tehty
läpi vuosien tiivistä yhteistyötä.
Avoimuus tärkeää
Talon sisustussuunnittelijana toimi Kirsi
Gullichsen. Yhteiset tilat on sisustettu suomalaisilla klassikkohuonekaluilla ja suomalainen klassinen selkeä linja näkyy kaikkialla
talossa Iittalan, Aeron ja Artekin tuotteiden
muodossa. Arabianrantaan on keskittynyt
paljon taideteollisuutta, ja kotimaista taidetta
näkyykin siellä täällä talon yhteisissä tiloissa.
Talon sisäänkäyntiin on kiinnitetty erityistä huomiota: talon edessä on arkadi, jolloin ei astuta suoraan kadulle, vaan siirtyminen ulkomaailmaan tapahtuu pehmeästi.
Sisään astuttaessa ei ole pitkiä käytäviä tai
henkilökunnan kansliaa, vaan vastassa on kotoisa deski. Ovia yhteisissä tiloissa on mahdollisimman vähän, jolloin liikkuminen on
helppoa ja avointa. ”Verhot on jätetty tarkoituksella pois alakerran aulatilasta, jolloin ohikulkijat ja naapurit näkevät, että talossa asuu
tavallisia ihmisiä, jotka tekevät tavallisia asioita”, Särssi kuvailee. On tärkeää, että asukkaat näkyvät Arabianrannassa ja heihin on
helppo tutustua. Naapuruston kanssa ollaan
tultu tutuiksi mm. avointen ovien päivänä, jolloin järjestettiin myös pop-up kahvila ja talossa on järjestetty myös kaksi kotikonserttia.
Voimavaroja yhteisöllisyydestä ja
omasta asunnosta
Yhteisöllisyys on tärkeää Käpytikka-talossa.
”Talon tilasuunnittelu mahdollistaa tahattomia kohtaamisia”, Särssi kertoo. ”Kussakin kerroksessa asuu vain neljä asukasta ja
talossa on paljon yhteisiä tiloja”, hän jatkaa. Alakerran valoisa ja korkea olotila on
suunniteltu siten, että siellä voidaan pitää
esim. juhlia, ja yläkerran parvelta on suora näkyvyys tilaan heille, jotka eivät halua
olla huomion keskipisteinä, mutta jotka haluavat silti olla osana tapahtumia. Talossa
on lisäksi kaksi muuta yhteistä tilaa, joissa
voi viettää vapaa-aikaa ja harrastaa ilman,
että muut asukkaat häiriintyvät: televisioja kirjastotila sekä yläkerran kerho- ja saunatilat. Hyvään akustiikkaan on kiinnitetty
erityistä huomiota.
Integroituminen yhteiskuntaan,
ympäristöön ja naapurustoon
on todella tärkeää.
Kerrosten porrastasanteet ovat isot, ja asunnoista on pyritty tekemään mahdollisimman kodikkaita. Särssi kuvailee, että asunnot ovat kuin pieniä pesiä, sillä niissä näkee
helposti joka huoneeseen ja tuntee, että hallitsee koko tilaa. On tärkeää, että asunto tuntuu omalta ja turvalliselta kotipesältä mutta
apu on tarvittaessa lähellä. ”Parasta Käpytikassa asumisessa on oikeus määrätä omista
asioistaan ja se, että tuntee tulevansa kuulluksi”, toteaa Käpytikka-talon vanhin asukas, Valtteri Poitsalo, 35.
•
5
Asiakas- ja henkilöstö
tutkimuksesta erinomaisia tuloksia
Asiakas- ja henkilöstötutkimus toteutettiin syksyllä 2013 yhteistyössä
Taloustutkimus Oy:n kanssa. Tavoitteena oli selvittää asukkaiden ja heidän
omaistensa tyytyväisyyttä Hoitokoti Päiväkummun toimintaan ja palveluihin.
Teksti: Jaana Sulkava, toiminnanjohtaja Kuvat: Thinkstock
H
enkilöstötutkimuksella kartoitettiin työtyytyväisyyttä ja henkilöstön sitoutuneisuutta. Tyytyväisyyskyselyjen tuloksien perusteella kehitämme
ydinprosesseja eli hoito-, ateria-, asumispalvelujamme ja yhteisöllisyyttä sekä tukiprosesseja (operatiivinen, henkilöstön, talouden ja strategian ohjaus). Henkilöstökyselyn
tulosten kautta kiinnitämme huomiota työhyvinvoinnin ja –ympäristön osa-alueisiin.
Tutkimuksen tiedonkeruu suoritettiin
asukkaiden osalta henkilökohtaisin haastatteluin ryhmäkodeissa ja omaiset vastasivat kirjekyselyyn tai puhelinhaastatteluun.
Henkilökunnalle Taloustutkimus ohjelmoi
kyselylomakkeesta sähköisen version intranettiin. Henkilökunnasta tutkimukseen
osallistui 76 henkilöä, joista 65 oli kuukausipalkkaista ja 11 tuntityöntekijää. Talous-
6
tutkimuksen koulutetut haastattelijat vierailivat 48 asukkaan luona. Omaisista palautti
kirjekyselyn 46 henkilöä ja puhelinhaastatteluun osallistui 15 ihmistä.
Taloustutkimus tallensi asiakas- ja henkilöstötutkimuksen aineiston, analysoi ja
raportoi materiaalin Taloustutkimus Oy:n
laitteistoilla ja ohjelmistoilla. Raportissa
tulokset ovat pääosin graafisessa muodossa. Tekstiyhteenvedoissa esitettiin kokonaistasolla asukkaiden ja omaisten tyytyväisyysarvioita. Omaisten tuloksista on myös
laskettu osa-aluekohtaisesti eri tekijöiden
tärkeys korrelaatioanalyysin avulla (mitkä
tekijät nousivat tärkeimmiksi osa-alueen kokonaistyytyväisyyden kannalta).
Ryhmäkotien asukkaat arvioivat tyytyväisyyttään toimintaan ja palvelun osatekijöihin ns. kolmiportaisen ”naama-asteikon”
avulla, jossa J ”tyytyväinen”, K ”ei tyytyväinen mutta ei tyytymätönkään” ja L ”tyytymätön”. Naama-asteikko vastaa numeroasteikkoa 3–1.
Asukkaiden omaiset puolestaan käyttivät arvioinnissaan asteikkoa, jossa 5=erittäin tyytyväinen; 4=melko tyytyväinen;
3=ei tyytyväinen eikä tyytymätön; 2=melko tyytymätön; 1=erittäin tyytymätön.
Asukas- ja omaiskyselyjen
yhteenveto
Kokonaisuutena vastaajat olivat hyvin tyytyväisiä Hoitokoti Päiväkummun toimintaan ja palveluihin. Tyytyväisyys kaikkiin
arvioituihin osa-alueisiin on kokonaisuutena hyvällä ja useimmilla osa-alueilla erittäin
hyvällä tasolla. Tyytyväisyysarviot useimmista osa-alueista sekä osatekijöistä ovat
myös kehittyneet positiivisesti verrattuna
edellisen tyytyväisyyskyselyn tuloksiin.
Vahvuudeksi asukkaiden ja omaisten
tuloksissa nousivat ateriapalvelut, henkilökunta ja mahdollisuus lisäpalveluihin. Kehityskohteena toivottiin monipuolisen viriketoiminnan näkyvyyttä omaisille ja läheisille.
Valtaosa sekä asukkaista että omaisista on
valmiita suosittelemaan Hoitokoti Päiväkumpua varmasti tai todennäköisesti ystävilleen.
Asukas- ja omaistutkimuksen
osa-alueiden tuloksia
Hoitopalvelusuhde
Hoitokotien asukkaat arvioivat hoitopalvelusuhdetta seitsemän ja omaiset 11 tekijän
suhteen. Asukkaat ovat kaiken kaikkiaan
hyvin tyytyväisiä hoitopalvelusuhteeseen.
Sekä asukkaat että omaiset arvioivat hoitopalvelun paremmaksi kuin edellisessä
kyselytutkimuksessa. Asukkaat ja omaiset
antavat kritiikkiä tiedon saannista ajankohtaisista asioista. Omaiset odottavat asukkaiden voinnin muutoksista systemaattista
7
tietoa ja osa vastaajista toivoi hoito- ja palvelusuunnitelmaan selkeyttä.
Omaisten kokemaan osa-alueen kokonaistyytyväisyyteen eniten vaikuttavia tekijöitä ovat yhteistyön sujuvuus, hoitokodin
toiminnan esitteleminen, hoito- ja avuntarpeiden ymmärtäminen, tiedon saanti hoitokodin asukkaan voinnista ja sen muutoksista, Hoitokoti Päiväkummun internetsivut ja
hoito- ja palvelusuunnitelman selkeys.
Hoitohenkilökunta, esimiehet ja
johto sekä keittiöhenkilökunta
Asukkaat ja omaiset ovat varsin tyytyväisiä
ryhmäkotien hoitohenkilökuntaan. Hoitokotien asukkaiden tyytyväisyydessä henkilökuntaan ei kokonaisuutena ole tapahtunut muutosta verrattuna edelliseen kyselyyn. Omaisten
tyytyväisyys henkilökuntaan kokonaisuutena
on sen sijaan kehittynyt positiivisesti.
Parhaat arviot annetaan henkilöstön ystävällisyydestä, kun taas eniten tyytymättömiä
arvioita annetaan henkilöstön riittävyydestä.
Asukkaiden ja omaisten tyytyväisyys keittiöhenkilökuntaan on samalla hyvällä tasolla kuin
vuonna 2010.
Tyytyväisyys hoitokodin esimiestyöhön
ja johtoon on myös kehittynyt myönteisesti ja
tyytyväisyys on valtaosin erittäin hyvällä tasolla.
Asumispalvelut/asumisolosuhteet
Tyytyväisyystekijöitä oli arvioitavana kokonaistyytyväisyyden lisäksi yhdeksän kappaletta. Asukkaat ovat kaiken kaikkiaan hyvin
tyytyväisiä asumisolosuhteisiinsa. Asukkaiden ja omaisten tyytyväisyys asumispalveluihin on parantunut edellisestä kyselystä.
Tilojen siisteys, esteettömyys, turvallisuus
ja kalusteiden sekä varusteiden tarkoituksenmukaisuus saavat parhaat arvosanat
asukkailta.
Omaiset puolestaan antavat parhaat arviot tilojen turvallisuudesta ja esteettömyydestä. Asukkailta eniten kritiikkiä tulee
tilojen kodikkuudesta, joskin valtaosa vastaajista oli tyytyväisiä kodikkuuteen. Omaisilta saatu kritiikki kohdistuu vaatehuollon
toimivuuteen sekä tilojen kodikkuuteen ja
8
viihtyisyyteen. Eniten omaisten kokemaan
kokonaistyytyväisyyteen vaikuttavat tekijät
ovat tilojen viihtyisyys, kodikkuus, siisteys
ja tilojen soveltuvuus omaisten vierailuille.
Ateriapalvelu
Arvioitavia tekijöitä oli kokonaistyytyväisyyden ohella kaikkiaan yhdeksän osa-aluetta. Asukkaat ja omaiset ovat kokonaisuutena
hyvin tyytyväisiä ateriapalveluihin. Asukkaiden arvio ateriapalveluista on hieman heikompi kuin edellisessä tyytyväisyyskyselyssä,
omaisten palaute on pysynyt samalla tasolla.
Asukkaat antavat erittäin hyvät arvosanat erityisesti ruoan laadusta, ruoka-annosten ja ruokailukertojen riittävyydestä sekä ruokailuaikojen sopivuudesta. Ruuan laadusta annettu
arvosana on noussut lähes kaksi kymmenystä.
Omaisten tyytyväisyysarviot ovat useimmissa tekijöissä parempia tai vastaavalla tasolla.
Eniten omaisten kokemaan kokonaistyytyväisyyteen vaikuttavat avun saaminen ruokailutilanteissa, ruuan laatu, maku ja ruokailtutilojen viihtyvyys.
Virike- ja harrastuspalvelut
Arvioitavia osa-alueita oli neljä kokonaistyytyväisyyden lisäksi. Asukkaat ja omaiset
antoivat kokonaisuutena hieman heikomman
arvion kuin edellisessä tutkimuksessa. Asukkaat antavat parhaan palautteen lehdistä, kirjoista ja muista virikkeistä ja toivovat ulkoilumahdollisuuksia useammin. Omaiset ovat
tyytyväisimpiä hoitokodin yhteisiin tilaisuuksiin ja toivovat mahdollisimman paljon
ulkoilumahdollisuuksia. Vastanneista suuri
osa ei osannut arvioida tyytyväisyyttään virike- ja harrastuspalveluihin. Eniten omaisten
kokemaan kokonaistyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat retket, konsertit tai muut ulkopuoliset tapahtumat ja yhteiset tilaisuudet.
Lisäpalvelut
Lisäpalveluihin kuten jalkahoitoon, fysioterapiaan, musiikki- ja kuvataideterapiaan
sekä kampaajan palveluihin vastaajat olivat
pääosin erittäin tyytyväisiä. Kokemukset lisäpalveluista ovat positiivisempia kuin edellisessä tutkimuksessa.
Henkilöstökyselyn yhteenveto
Taloustutkimus käytti tulosten raportoinnissa korrelaatioanalyysia, jolla selviää yksittäisten osa-alueiden vaikutus kokonaistyytyväisyyteen. Henkilöstökyselyn tuloksista
laadittiin osa-aluekohtainen nelikenttä kehityskohteiden arviointiin. Henkilöstökyselyjen tulosten vertailukohteena Taloustutkimus käytti ns. terveys- ja sosiaalipalvelujen
tietopankkia, jossa on yhteensä 760 toimialan vastaajaa.
Hoitokoti Päiväkummun henkilöstö
on hyvin tyytyväistä ja sitoutunutta työhönsä. Tyytyväisyys on kaikkien osa-alueiden kohdalla paremmalla tasolla verrattuna
edelliseen tyytyväisyyskyselyyn. Henkilöstö on myös sitoutuneempaa ja uskollisempaa edellisen kyselyn tuloksiin verrattuna. Lähes kaikki pitävät omaa työkykyään varsin hyvänä ja henkilöstöllä on
myös erittäin positiivinen asenne oman
ammatillisen osaamisensa kehittämisen
suhteen.
Vajaa puolet vastaajista kokee yrityksen
muuttuneen selvästi tai hieman parempaan
suuntaan viimeisen vuoden aikana. Parannuksina koetaan yleisesti toiminnan, viestinnän ja tiedottamisen parantuminen, koulutuksen lisääntyminen ja johdon tiiviimpi
läsnäolo. Tuntityöntekijät antavat lähes kaikista väittämistä paremman arvosanan kuin
kuukausipalkkaiset. Terveys- ja sosiaalipalvelut -vertailuryhmään verrattuna lähes
kaikkia osa-alueita/osatekijöitä arvioidaan
Hoitokoti Päiväkummussa selvästi positiivisemmin.
Tulokset ovat kehittyneet positiivisesti
edellisestä henkilöstökyselystä, jossa ne olivat jo kaikilta osin korkealla tasolla. Tämä
tekee entistä haastavammaksi selkeiden
kehityskohteiden osoittamisen tutkimuksen perusteella. Henkilöstön hyvän tyytyväisyystilan, sitoutuneisuuden ja uskollisuuden säilyttäminen ja vahvistaminen on
tärkeää myös tulevaisuudessa. Henkilöstökyselyn osa-alueina olivat oma työ, työilmapiiri, koulutus ja kehittyminen, sisäinen tiedonkulku, palkitseminen, johtaminen sekä
sitoutuminen ja uskollisuus.
•
Tiimityö on välttämätöntä
ryhmäkodissa. Tarjan kainalossa on
lähihoitaja Shillan Ahmadi.
Anna minulle turvaa
Teksti: Minna Lyhty Kuvat: Minna Lyhty
Elämässä ei kannata kerätä tavaraa vaan muistoja ja ystäviä. Lähihoitaja Tarja Koivunen on
oppinut sen työskennellessään muistisairauteen työikäisenä sairastuneiden parissa.
H
erätyskello on soinut Tarja Koivusen
kotona klo 4. Väsymys ei paina, sillä lahtelaisella Tarjalla on aina ollut
tapana herätä ennen kukonlaulua. Klo 5.40
hän on hypännyt Lahdesta Helsingin junaan.
Jo ennen seitsemää hän on työpaikallaan
Pasilassa Hoitokoti Päiväkummussa.
Päiväkummun Ainola-ryhmäkoti, jossa asuu muistisairauteen työikäisenä sairastuneita, avattiin viisi vuotta sitten. Tarja oli
juuri valmistunut lähihoitajaksi, ja hän pääsi
Ainolaan töihin.
– Monet pelkäävät työtä nuorten muistisairaiden parissa. He luulevat, ettei muistisairaiden kanssa voi enää tehdä mitään. Mutta se
ei ole totta. Heidät voi ottaa mukaan moneen
tekemiseen, kaikki vain tapahtuu hitaasti. Kun
hyväksyy muistisairaat sellaisena kuin he ovat,
tämä on erittäin antoisaa ja mukavaa työtä.
Täällä pätee hyvin sanonta: jos annat, sä saat.
Suomessa on hyvin vähän työikäisille muistisairaille suunnattuja hoitopaikkoja. Perässähiihtäjän etua ei ole Ainolassa saatu.
– Olemme kehittäneet tätä työtä. Kun toteamme, ettei jokin asia toimi, pitää keksiä
uutta. Minulla on pyrkimyksenä tuoda hoitoon koko ajan lisää syvällisyyttä, sallivuutta ja yksilöllisyyttä. Jotta onnistun tässä, tarvitsen tietoa omaisilta ja ystäviltä asukkaan
eletystä elämästä.
Ryhmäkodissa noudatetaan Elämänilon hoitofilosofiaa, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että arkeen ja juhlaan etsitään
mieltä ilahduttavia kokemuksia. Tavoitteena
on, että asukkaat, omaiset ja työntekijät ovat
tyytyväisiä.
Ainolan kaikilla asukkailla on etenevä
muistisairaus. Suurimmalla osalla on Alzheimer, muutamalla otsalohkodementia.
Kenelläkään asukkaista ei ole päihteiden lii-
kakäytöstä johtuvaa muistisairautta. Monet
asukkaat ovat korkeasti kouluttautuneita ja
olleet vaativissa työtehtävissä.
– Väitetään, että kun huoltaa aivojaan, ei tule muistisairautta. Se ei näytä pitävän paikkansa. Elämä on arpapeliä,
jossa voit saada millaiset kortit tahansa.
Saunomisesta hyvää oloa
Työpäivä Ainolassa alkaa tavalliseen tapaan
yöhoitajan raportilla. Yö on ollut rauhallinen. Pari asukasta on jo jalkeilla.
Kahvikupin äärellä Tarja sopii toisen
aamuvuorolaisen Shillan Ahmadin kanssa
työjaosta: Shillan on saunottamassa aamupäivän ja Tarja auttaa muissa aamutoimissa
ja tarjoilee aamupalaa.
Ainolassa sauna on lämpimänä jokaisena aamuna, paitsi sunnuntaisin. Asukkaat
käyvät saunassa pari kertaa viikossa.
9
Tarja Koivunen laittaa Marita Hakulisen seinälle kalenterin, josta on helppo tarkistaa
omat menot.
– Muistisairaille ihmisille on tärkeää
päästä pesulle lämpimään, vaikka ei löylyjä ottaisikaan.
Tarja menee herättämään naispuolisen asukkaan, jonka pitäisi lähteä Alzheimer-yhdistyksen päivätoimintakeskukseen.
Asukas sanoo olevansa väsynyt, eikä jaksaisi mennä sinne tänään. Tarja muistuttaa,
miten mukavaa siellä on tavata ystäviä ja
käydä kävelyllä.
Keittäjä tuo aamiaisen Päiväkummun
keittiöstä Ainolaan. Asukas pääsee aamutoimien jälkeen suoraan aamupalalle. Tarja
mainitsee, että taksi tulee pian hakemaan
hänet päivätoimintaan.
– En minä halua lähteä sinne vanhojen
miesten seuraan, asukas sanoo.
– Mutta eihän siellä ole yhtään vanhaa
miestä, Tarja vastaa.
– No, en halua sinne siltikään. Jos tykkäät päivätoiminnasta, mene sinä sinne, asukas toteaa tyynesti.
– Minä menisinkin sinne ihan mielelläni, Tarja vastaa.
Tarja tarjoilee aamupalaa myös muille
jalkeilla oleville. Yhdelle asukkaalle puuro
pitää jäähdyttää, muuten hän syö sen tulikuumana. Toiselle puuron sekaan laitetaan
banaania, sokeria ja voita.
– Muistisairauteen kuuluu painonlasku
ja kun paino laskee, lähtevät myös lihakset.
10
Emme voi antaa valtavan suuria annoksia,
joten pienessä annoksessa on oltava paljon
energiaa ja riittävästi proteiinia.
Toiset tarvitsevat apua syömiseen, toisilta se sujuu vielä omatoimisesti.
Puhelin soi. Taksinkuljettaja ilmoittaa tulostaan. Tarja kysyy vielä asukkaalta, onko
hän aivan varma siitä, ettei halua tänään päivätoimintaryhmään. Päätös on ja pysyy. Koskaan aikaisemmin näin ei ole käynyt.
– En voi pakottaa sinua lähtemään sinne,
Tarja sanoo lempeästi asukkaalle.
Hienotunteisuutta ja huolenpitoa
Puoli kahdeksalta saapuu aamuvuoroon kolmas työntekijä Riikka Niemi. Hänen tehtävänään on mennä antamaan kahdelle asukkaalle aamupala vuoteeseen ja auttaa sen
jälkeen muissa aamutoimissa.
– Pyrimme siihen, etteivät ateriavälit ole
liian pitkiä. Siksi annamme aamupalat varhain.
Aamupalan yhteydessä Tarja jakaa aamulääkkeet. Ainolassa lääkitykset on saatu
hyvälle mallille. Nykyään ei mene mitään
ylimääräistä.
– Rauhoittavia tarvitaan tietyissä tilanteissa, mutta pyrimme siihen, ettei lääkitys
jää päälle. Kun sairaus on edennyt riittävän
pitkälle, myös muistisairauslääkkeitä lopetetaan. Kun aivot surkastuvat, mitä enemmän
siellä on lääkettä, sitä sekavampi ihminen
on. Monella muistisairauslääkkeen lopettaminen on tuonut lisää toimintakykyä. Mutta vaatii tarkkaa harkintaa, missä vaihteessa
lääke lopetetaan.
Päivä Ainolassa on alkanut kiireettömästi. Tunnelma on levollinen ja ilmassa
leijuu kahvintuoksu. Tarja tarjoilee lisää
juomista pöydissä istuville.
– Nämä juomat ovat rypynestoon. Me
olemme jo sen ikäisiä, että tarvitsemme näitä. Minä ainakin olen mieluimmin viinirypäle kuin rusina.
Pöydässä istuvat naiset ovat samaa mieltä. Jotkut ovat tulleet saunasta ja istuvat nyt
pöydän ääressä papiljotit päässä. Kauneudenhoito on aina ollut osa heidän elämäänsä, ja se on edelleenkin.
Sälekaihtimet ovat vielä kiinni. Ikkunan
takana on raitiovaunupysäkki, jossa työmatkalaiset jäävät pois tai hyppäävät kyytiin.
– Olemme tarkkoja siitä, milloin pidämme sälekaihtimia auki. Pimeään vuodenaikaan pidämme kirkasvalolamppua päällä olohuoneessa ja olemme kuin teatterin
esiintyjiä, jos sälekaihtimet ovat kokonaan
auki. Kesällä ikkunoissa oleva tummennus
toimii melko hyvin. Haluamme suojella
asukkaitamme. Emme halua yleisöä sille,
jos joku asukkaistamme tekee jotain tavallisesta poikkeavaa. Pysäkillä seisoskeleva
ihminen ei voi tietää, mistä on kyse.
Tarja korostaa sitä, että työ työikäisten
muistisairaiden parissa vaatii suurta hienotunteisuutta. Koko ajan pitää olla tuntosarvet ylhäällä, ettei tunkeudu toisen reviirille.
Asukkaat ovat tottuneet tekemään asioita itse.
– Pitää osata auttaa niin, ettei asukas tunne olevansa kuin lapsi. Esimerkiksi en koskaan puhu asukkaalle vaipasta. Sanon aina,
että laitetaanpa nämä alushousut jalkaan.
Tarja ei käytä työssään lainkaan ei-sanaa. Kiellot täytyy verhoilla toisin tai sanattomasti ohjata toimimaan oikein.
Nuorin asukkaista on samanikäinen
kuin Tarja, 53-vuotias. Se koskettaa.
– Jos muistisairaus tulee yli 80-vuotiaana, se ei ole niin valtava menetys. Elämä on
jo antanut paljon ennen sitä. Mutta 50-vuotiaana olet parhaimmillasi työelämässä.
Koko elämä jää silloin kesken.
– Kun mietin, millaista elämää elän, haluaisin antaa näille ihmisille paljon enemmän. Joskus tunnen itseni riittämättömäksi.
Mutta kun sairaus etenee, he eivät enää pysty ottamaan paljoa vastaan. Silloin kaipaa
vain turvallisuutta ja huolenpitoa.
Afrikkalaisia rytmejä
Nenäpäivän nenä saa Sanna Ojalan hyvälle tuulelle.
Kun aamun askareet on hoidettu, Tarja Koivunen menee toimistotöihin. Hän on ollut
viimeiset kaksi vuotta ryhmäkotivastaavana.
Hän on mukana lääkehoidon suunnittelussa, tekee apteekkitilaukset, soittaa tarvittaessa esimerkiksi omaisille ja lääkärille sekä
suunnittelee työvuorolistat.
Nyt Tarja soittaa päivätoimintaan. Hän haluaa tietää, miten asukkaalla on sujunut siellä viime kerroilla. Mitään erityistä ei ilmene.
Ehkä ensi viikolla ryhmä kiinnostaa jälleen.
Ainolassa on rauhallinen tunnelma,
vaikka kaikki ovat jo hereillä. Aamupäivän
ohjelmassa on afrikkalaisia tansseja, mutta
tällä kertaa intoa on vain afrikkalaisen musiikin kuunteluun.
Tarjan mukaan Ainolan asukkaat tulevat
hyvin toimeen keskenään ja he jopa hoitavat
toinen toisiaan. He jotenkin tietävät olevansa
samassa maailmassa.
– Kun hoitokotiin tulee uusi asukas, hänelle ovat tärkeitä oma huone ja omat tavarat. Vähitellen ne menettävät merkityksensä.
Asukkaat ovat yhteisissä tiloissa, kävelevät
käytävällä ja hakevat meistä hoitajista turvaa.
Täällä halataan, itketään ja nauretaan paljon.
Nuorena muistisairauteen sairastuneille on tyypillistä, että he menettävät puhekykynsä sairauden edetessä. Kasvojen ilmeitä
seuraamalla tietää, onko asukkaalla hyvä olo.
Tarja on sopinut, että hän menee aamupäivällä ryhmäkoti Vipulaan leikkaamaan
asukkaan viikset. Samalla siistitään myös
hiukset. Työ sujuu rupattelun ohessa.
Puoli kahdeltatoista Ainolaan tuodaan
lounasruoka. Pöydän ääressä nauretaan yhdessä arkisille iloisille asioille. Ruoan jälkeen
melkein kaikki asukkaat haluavat päivälevolle, pari heistä jää viettämään aikaa olohuoneeseen.
Tarja pitää oman ruokataukonsa yhdessä muiden hoitajien kanssa. Sen jälkeen on
palattava toimistotöihin.
11
Tänään töissä
Teksti ja kuvat: Minna Lyhty
(SuPer-lehti, 12/2013)
Kuka
Tarja Koivunen on ryhmäkotivastaavana Hoitokoti Päiväkummun Ainolaryhmäkodissa, joka on tarkoitettu työikäisenä muistisairauteen sairastuneille
ihmisille.
Muistisairaus ei vie iloa elämästä, tietävät Hoitokoti Päiväkummun ryhmäkotivastaava
Tarja Koivunen ja asukas Marita Hakulinen.
Elämä jatkuu nyt näin
Puolen päivän jälkeen omainen tulee hakemaan puolisonsa ulkoilemaan. Samalla selvitetään asukkaan vaateasioita.
Moni omainen on hoitanut läheistään
pitkään kotona. Se on ollut uuvuttavaa, koska läheisensä hoitamisen lisäksi on täytynyt
käydä töissä. Työpäivän aikana on joutunut
murehtimaan, mitä kotona tapahtuu.
– Sairastuminen on omaiselle valtava
shokki. Heistä tuntuu siltä, että sairaus vie
heiltä puolison, äidin tai isän. Lapsille syntyy pelkoja siitä, sairastuuko itsekin nuorena muistisairauteen.
Tarjan mukaan omaiselle rankin vaihe
on se, kun muistisairas menettää sairaudentuntonsa. Jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi hoitopaikan miettiminen.
– Kun luovuttaa rakkaansa meidän hoitoon, moni kokee syyllisyyttä mutta samalla helpottuneisuutta, kun voi jälleen tehdä
omia asioita. Kestää jonkin aikaa tottua tilanteeseen, että elämä jatkuu nyt näin.
Ainolassa eletään aktiivista elämää niin
kauan kuin mahdollista. Ainoastaan muutamat viimeiset viikot asukkaat ovat vuodehoidossa.
– Sitten kun asukkaan kunto menee niin
huonoksi, että on ajankohtaista puhua saattohoitopäätöksestä, se on omaisille ja myös
12
meille hoitajille jälleen sopeutumista vaativa tilanne.
Kun ollaan tiiviisti yhdessä, asukkaista
tulee hoitajille tärkeitä.
– Olen itkenyt monet yhteiset itkut
omaisten ja asukkaiden kanssa. Pitäisi itse
pysyä vahvana, mutta olen tosi itkuherkkä.
Toisaalta ei itku ole paha asia.
Tarja ei murehdi asukkaiden tulevia päiviä. Hän on oppinut elämään päivä kerrallaan. Hänen mukaansa hoitajalla on paljon
valtaa vaikuttaa siihen, millaista muistisairaan elämä hoitokodissa on.
– Haluan, että asukkaat saavat elää turvallista arkea, johon kuuluu myös huippuhetkiä. Muistisairaana voi elää vielä hyvää
elämää. Häneltä vain katoaa joitain taitoja. Siksi minua tarvitaan vierellä kulkijaksi.
Iltavuorolaiset saapuvat töihin. Ainolan asukkaat juovat kahvit tänään tavallista
aikaisemmin, sillä Vipulassa on Helsingin
kulttuurikeskuksen järjestämä teatteriesitys.
Tarja ei ehdi sinne, sillä toimistotyöt ovat
vielä kesken. Hän haluaa hoitaa asiat kuntoon, vaikka menisi vähän ylitöiksikin, sillä
edessä on viikon loma.
Aamulla on lento Malagaan.
•
Teksti ja kuvat on julkaistu alun perin
SuPer-lehden numerossa 12/2013.
Työura
Opiskeli nuorena parturi-kampaajaksi,
mutta lopetti työt allergian vuoksi.
Työskenteli pitkään puolisonsa
kanssa autoalan yrittäjinä. Valmistui
lähihoitajaksi vuonna 2007. Aloitti
työt Ainolassa vuonna 2008, kun
ryhmäkoti avattiin. Viimeiset kaksi
vuotta on työskennellyt ryhmäkotivastaavana. On opiskellut muistihoitajaksi,
mutta haluaisi opiskella vielä lisää
muistisairauksista.
Perhe
Asuu Lahdessa aviomiehensä kanssa.
Harrastukset
Uiminen, vesijuoksu ja luonnossa
liikkuminen. Tykkään myös sisustamisesta, lasitöiden tekemisestä ja
lukemisesta.
Parasta työssä
Silloin kun saa yhteyden asukkaaseen
ja hän luottaa minuun, kaikki sujuu
helposti. Saan antaa näille ihmisille
hyvää elämää ja elämyksiä.
Ikävintä työssä
Mikään ei ole ikävää, mutta rankinta
on se, että Ainolan asukkaat ovat
niin nuoria. On vaikeaa, kun näkee
omaisten tuskan.
Kun hyväksyy muistisairaat
sellaisena kuin he ovat,
tämä on erittäin antoisaa ja
mukavaa työtä.
Asukkaan kohtaaminen
Kieliä, musiikkia, kirjallisuutta, matkoja ja mökkeilyä
Aune Koskenmäen värikäs elämä
Aune Koskenmäki, 83, on asunut Hoitokoti Päiväkummun Itä-Pasilan yksikössä ryhmäkoti Vanamossa
kolme vuotta. Hänellä on takanaan pitkä ja värikäs elämä. Elämän polulla kulkijana vierellä on ollut
aviomies Aarre Koskenmäki, joka asuu lähistöllä ja käy tervehtimässä vaimoaan säännöllisesti.
”Vastahan me siellä Malmin lentokentällä kohtasimme”, Aune hymyilee.
Teksti: Paula Malmberg Kuva: Paula Malmberg
A
une Koskenmäki syntyi vuonna 1930 Helsingissä, jossa hän on
asunut suurimman osan elämästään.
Lapsuusvuosia varjosti 24-vuotiaan isän tapaturmainen kuolema traagisessa junaonnettomuudessa, kun Aune oli vasta 3-vuo-
tias ja pikkusiskonsa 2-vuotias. Aunen äidin
elämä kahden pienen lapsen yksinhuoltajana 1930-luvulla ei ollut helppoa, mutta hän
onnistui selviytymään läpi vaikeiden aikojen ja toisen maailmansodan pommitusten.
Aune menestyi hyvin koulussa, mutta lukio
jäi kesken, sillä perhe muutti Ruotsiin sodan
loppuvaiheissa. Ruotsissa Aune työskenteli
sairaaloissa ja sai perushoitajakoulutuksen.
Hän oppi hyvin ruotsin kielen, josta oli hänelle paljon hyötyä myöhemmissä elämänvaiheissa. Muutama vuosi sodan jälkeen
13
Asukkaan kohtaaminen
Aune palasi äitinsä kanssa takaisin Suomeen, mutta Aili-sisko, joka oli Aunelle
hyvin läheinen, meni naimisiin ruotsalaismiehen kanssa jo 16-vuotiaana ja jäi Ruotsiin loppuelämäkseen. Sisko pysyi Aunelle
aina hyvin läheisenä ja he pitivät säännöllisesti yhteyttä. Ruotsissa vierailtiin ahkerasti, ja kun Aili sairastui keuhkosyöpään, soitti
Aune hänelle joka päivä tukien ja rohkaisten
häntä loppuun saakka.
Rakkautta lentokentällä
Aarren, 90, Aune tapasi 1940-luvun lopussa Malmin lentokentällä, jossa he olivat molemmat töissä – Aune Aero Oy:n eli Finnairin edeltäjän infodeskillä ja Aarre ulkomaan
rahtivirkailijana. Rakkaus syttyi ensi näkemältä. Pian syntyi myös esikoinen, Irmatytär, ja vuoden kuluttua pikkuveli Yrjö.
Nuori perhe perusti kodin Itä-Helsinkiin
Vartiokylään, jossa he asuivat aluksi omakotitalon vintillä. Aune oli lasten kanssa kotona ja Aarre kävi töissä. Ensin hän oli Malmin lentokentällä, mutta Helsinki-Vantaan
lentokentän valmistuttua vuonna 1952 hän
siirtyi sinne. Kun Aarre saapui illalla kotiin töistä, oli Aunen vuoro lähteä töihin.
Lasten ollessa pieniä Aune teki iltaisin toimitussihteerin ja oikolukijan töitä eri aikakauslehdissä. Kun lapset olivat kasvaneet ja
menneet kouluun, Aune meni päivätöihin
ja teki pitkän uran Yleisradiossa, jossa hän
toimi ohjelmasihteerinä. Käsivaivojen takia
Aune joutui siirtymään sairaseläkkeelle jo
56-vuotiaana. Perhe on asunut koko elämänsä Helsingissä. Aarre asuu nykyisin lyhyen
matkan päässä ryhmäkoti Vanamosta, joten
hänen on helppo käydä tapaamassa vaimoaan. Heillä on tapana mm. ulkoilla yhdessä
ryhmäkodin ympäristössä.
Kieliä, kirjallisuutta,
oopperaa ja kuorolaulua
Aune on ollut lahjakas monellakin saralla. Varhain menehtyneeltä isältään hän on
todennäköisesti perinyt kielellisen lahjakkuutensa. Aunen isällä, joka oli jo nuorena
poikana lähtenyt seikkailumielellä merille,
oli kirjallinen kyky. Hän kirjoitti tarinoita mm. merimiehistä ja lännen sankareista
14
”Vuodet ovat menneet nopeasti.
Vastahan me siellä Malmin lentokentällä kohtasimme.”
sekä piirsi juttuihinsa myös kuvituksen. Ennen varhaista kuolemaansa Aunen isä ehti
osoittaa kykynsä myös taidemaalarina. Hänen upeata öljyvärimaalaustaan voi tänäkin
päivänä ihailla Aunen huoneen seinällä Päiväkummussa.
Aune on elämänsä aikana ahminut valtavasti kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta, ja hänellä on ollut aina tarkka kielikorva
sekä hyvä muisti. Koulussa hän ehti lukea
englantia ja saksaa, ja myöhemmin hän
opiskeli itse vielä venäjää ja espanjaa. Espanjan kieltä hän sai käyttää, kun perhe teki
Aarren Finnairilta saamilla henkilökunnan
lentolipuilla useasti lomamatkoja Espanjan
Malagaan. Siellä asuttiin espanjalaisen perheen pitämässä kodikkaassa matkustajakodissa. Aune ystävystyi perheen äidin kanssa
ja oli tämän kanssa ahkerassa kirjeenvaihdossa.
Yksi Aunen rakkaista harrastuksista oli
valokuvaus. Aarre kehuu, että Aune oli hyvä
myös auton ratissa – jopa niin hyvä, että hän
uskalsi tarttua rattiin myös vieraissa isoissa
kaupungeissa perheen ulkomaanmatkoilla.
Ihmisten kanssa Aune on aina ystävystynyt helposti, sillä hän on ollut hyvin sosiaalinen. Hänellä on ollut paljon ystäviä, ja
erittäin hyvät suhteet naapureihin perheen
kesämökillä Nummi-Pusulassa. Kun paikka hankittiin, oli se aluksi vain peltoa, mutta tontti täyttyi pikkuhiljaa erilaisilla metsäpuulajeilla, pensailla, hyötykasveilla ja
kukilla. Mökillä vietettiin aluksi viikonloppuja mutta eläkkeellä ollessa jo koko kesä.
Se oli Aunelle hyvin tärkeä paikka.
Myös musiikki, erityisesti ooppera, on
ollut aina Aunen sydäntä lähellä ja hänellä
on myös erinomainen nuottikorva. Nuorena Aune lauloi Helsingin saksalaisen kirkon
tyttökuorossa. Vielä joitakin vuosia sitten
hän osasi laulaa ulkomuistista monet virret
vanhasta virsikirjasta alkavasta muistisai-
raudestaan huolimatta. Myös Aarre on musikaalinen – hän laulaa sekä soittaa huuliharppua, pianoa ja klarinettia ja on käynyt
poikansa Yrjön kanssa esiintymässä monissa vanhainkodeissa, tietenkin myös Päiväkummussa. Lisäksi Aarre laulaa ensimmäistä tenoria maineikkaassa Helsingin
Sotaveteraanikuorossa.
Tukea elämään
Lapset ovat aina olleet hyvin tärkeitä Aunelle. Omat lapset samoin kuin 3 lastenlasta ovat saaneet sen hyvin tuntea. Nyttemmin
jälkikasvuun kuuluu myös 4 lastenlastenlasta. Irma-tyttären mukaan Aune on luonteeltaan ollut varsin voimakastahtoinen ja
usein myös temperamenttinen, mutta lasten
kanssa hän on aina ollut tyyni, rauhallinen
ja pitkämielinen. Irma kertoo, että Aune ja
Aarre täydentävät toisiaan upeasti: isä on filosofoiva pohdiskelija, kun taas äiti on ollut
käytännönläheinen ja tarvittaessa järkähtämätönkin toimeenpanija. Irma ja hänen veljensä saivat kasvaa rakastavassa ilmapiirissä, jossa lapsia tuettiin kaikin tavoin. Heitä
motivoitiin myös opiskelemaan ja toteuttamaan itseään. Ennen kaikkea piti luottaa itseensä. Periksi ei saanut koskaan antaa. ”Isä
ja äiti ovat antaneet hyvät elämän eväät, ja
suhteet vanhempiin ovat aina olleet läheiset
ja luottamukselliset.”
Kun Aune huomasi noin 13 vuotta sitten ongelmia muistissaan, hän hakeutui lääkäriin, joka varmisti Alzheimer-diagnoosin.
Aarre ehti toimia kymmenisen vuotta vaimonsa omaishoitajana. Lopulta kotona selviytyminen kävi vaikeaksi, jolloin Aune
muutti hoitokotiin. Vanamossa Aune on ollut jo kolme vuotta. ”Täällä on hyvä olla”,
hän kertoo. ”Vuodet ovat menneet nopeasti. Vastahan me siellä Malmin lentokentällä
kohtasimme”, Aune tuumaa ja katsoo Aarretta pilke silmäkulmassa.
•
Tapahtumia
Muotinäytösten hurmaa Päiväkummussa
Teksti ja kuvat: Marjo Alste
Muotinäytöksen mallit ja Irma Väätäinen (3. vas.) sekä Fantasticon omistaja
Irma Jeng (1. vas.) Vuosaaren yksikön muotinäytöksessä.
Hoitokoti Päiväkummussa päästiin huhtikuussa nauttimaan hieman erikoisemmista asukastapahtumista, kun Fantastico XLvaateliikkeen mallit esittelivät Päiväkummun
Itä-Pasilan, Länsi-Pasilan ja Vuosaaren yksiköissä vaateliikkeen keväisiä vaatteita.
Fantastico XL sai alkunsa sen omistajan
Irma Jengin matkustellessa Argentiinassa.
Jeng löysi matkallaan kauniita vaatteita, mutta kokoja ei ollut tarpeeksi. ”Siitä syntyi ajatus oman, xl-kokoisia vaatteita myyvän liikkeen perustamisesta”, Jeng kertoo.
Fantasticon vaatteet ovat tanskalaisia ja
suomalaisia. Lisäksi asusteita tuodaan eri
puolilta Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa. Jeng
kertoo Päiväkummun näytösten olevan liikkeen ensimmäisiä muotinäytöksiä. ”Syksyllä
järjestimme kaksi hyväntekeväisyysnäytöstä,
mutta muuten olemme tässä vasta-alkajia.”
Itä-Pasilan yksikön tilaisuus alkoi Hoitokoti Päiväkummun hallituksen puheenjohtajan, Irma Väätäisen puheella ja maljojen
nostolla. Paikalla oli asukkaita Itä-Pasilan
yksikön eri ryhmäkodeista, ja innostunut
tunnelma välittyi kaikkien kasvoilta. Muotinäytöksen mallit ja heidän esittelemänsä
vaatteet saivat aikaan useita ihastelevia huudahduksia ja suuret suosionosoitukset. Tilaisuuden lopussa päästiin nauttimaan keittiö
Karpalon loihtimista maistuvista cocktailpaloista ja virvokkeista. Monet innostuivat
sovittamaan paikalle tuotuja esittelyvaatteita, ja muutaman asukkaan mukaan tarttuikin
puseroita ja kauniita kesämekkoja.
”Oli tämä aivan ihana tapahtuma”,
ryhmäkoti Kullervon asukas Kirsti huokaili uudenuutukainen kesämekko käsivarrellaan.
Asukkaat saivat esityksen jälkeen tutkia
vaatteita itse kaikessa rauhassa.
Kuva Itä-Pasilasta.
Hoitaja mallaa uutta mekkoa Kirstin ylle
Itä-Pasilan yksikössä.
15
Tapahtumia
✽ Kevättunnelmia
Teksti ja kuvat: Vellamo, Vanamo ja Ainola
Kevään ensimmäiset lämpimät päivät jäävät
aina mieleen: auringon säteet lämmittävät ja
tuovat ajatuksia tulevasta kesästä ja muistoja edelliskesästä mieleen. Kävelylenkillä
voi aistia mullan ja kevätsateen tuoksun ja
kuunnella parvekkeella ja pihapenkillä lintujen viserrystä.
Vellamossa pidettiin pienet kevätkauden
avajaiset ja kohotettiin malja kevään ensimmäisen todella lämpimän päivän kunniaksi
erään asukkaan parvekkeella. Vanamossa
nautittiin päiväkävelyn päätteeksi auringon
lämpimistä säteistä. Itä-Pasilan yksikön
edustalla olevan viereisen taloyhtiön lasten
leikkipaikan keinu saa aika ajoin käyttäjiä
myös asukkaista ja hoitajista.
✽ Isänmaallinen ilta
Teksti: Anne Kangas Kuva: Eino Jokkala
Lions Club Helsinki/Malmittaret järjestivät
jo perinteeksi muodostuneen isänmaallisen
illan Kansallisen veteraanipäivän merkeissä
torstaina 24.4. Malmin kirkossa. Esiintyjinä tässä lämminhenkisessä illassa saimme
kuulla Malmin mieslaulajia sekä Kaartin
soittokunnan varusmiehiä. Lisäksi Hoitokoti Päiväkummun asukas sotaveteraani Tauno Naumanen lausui runon Aamuhetki II,
jonka hän on kirjoittanut rintamalla ollessaan. Lionsien Ulla Welin lausui Eeva Tuovisen runon Oi Suomi Äiti. Kapteeni Valto
Mattilan tervehdyksen tilaisuuteen toimitti
Irma Väätäinen Mattilan estyttyä tulemasta. 93-vuotias Mattila halusi viestittää kuulijoille, että pitäkää huolta nuorisosta – siinä
16
on tulevaisuus. Illan monipuolinen ohjelma
houkutteli paikalle yli 50 päiväkumpulaista.
Aamuhetki II
Kaunis ja kylmä aamuhetki,
sodanurut yllä kuolemaa soittaa,
elämän tahtois ne voittaa.
Polvistun maahan hiljaa,
elonretki toi minut tähän,
suommeni aukee, Herra; juurruta
sinne elämän kukka.
Tauno Naumanen
Kirjoitettu rintamalla 1941
Kristillisen päiväkodin lapset kävivät esittämässä Vuosaaren yksikössä pääsiäisen
aikaan pääsiäiskertomuksen musiikin sekä
kuvaelman keinoin. Kaunis esitys herätti
tunteita – aasi pitkine korvineen oli erityisen suloinen!
Teksti ja kuva: Paula Malmberg
Tapahtumia
Vapputunnelmia
Kuvat ja teksti: Ahtiala, Vellamo ja Ainola
Anneli Vellamosta kohotti muiden ohella maljan
vapulle ja keväälle.
Vappua juhlittiin jälleen tänä keväänä kaikissa ryhmäkodeissa perinteisten vapputanssien, laulun, siman, munkkien ja muiden vappuherkkujen sekä koristeiden ja
hassuttelun merkeissä. Vellamossa jatkettiin vuonna 2002 aloitettua vappuperinnettä ja lakitettiin kaksi Mantaa. Kummatkin
Mantat pitivät ylioppilaslakkia koko vapun
ajan. Kaikki nauttivat iloisesta yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta.
Ahtialassa muisteltiin juhlahumun ohessa menneitä vappuja. Aino muisteli, että
vappuna ostettiin aina vappuhuiskuja. Isän
ja äidin piti aina heti ensimmäisestä paikasta ostaa vappuhuisku, kun lähdettiin ulos.
Maaretin vappuun kuuluivat vappuhuiskut, kynttilät, vappusima ja tippaleivät. Hän
muistelee tehneensä myös marsipaanirullia
kermavaahdolla. ”Mies vatkasi aina kerma-
Vellamon Mantat, Paula (vas.) ja Liisa.
Aino ja Maaret Ahtialasta vapputunnelmissa.
vaahdon, koska siihen tarvitaan raakaa voimaa”, Maaret kertoo.
Itä-Pasilan yksikössä pidettiin isot vapputanssit Sampola-juhlatilassa. Tunnelma
oli iloisen kepeä!
Tunnelma Itä-Pasilan yksikön vapputansseissa oli iloisen kepeä.
17
Tapahtumia
✽ KANNELPOPTYTÖT ESITTIVÄT RAIKKAAN KEVÄISEN
KONSERTIN ÄITIENPÄIVÄN KUNNIAKSI
Hoitokoti Päiväkumpu järjesti yhdessä
LC Helsinki/Malmittaret kanssa ikimuistoisen konsertin äitienpäivän kunniaksi
Länsi-Pasilan, Itä-Pasilan ja Vuosaaren yksiköissä. Kuusi Kannelpoptyttöä opettajansa Riina Kyllösen kanssa saivat seitsemästä
kanteleestaan ilmoille sointuja, jotka herättivät kuulijoiden mieleen monia muistoja
lapsuuden keväistä ja äitienpäivistä. Välillä oli mukavaa laulaa yhdessä kanteleiden
säestyksellä, välillä taas kuunnella vaan, miten ihanasti eri tavoin soivat kanteleet sointuivat yhteen.
Kuulijat olivat kiinnostuneita myös soittajien taustoista. Tytöt kertoivat soittaneensa kannelta jo seitsemisen vuotta ja yhdessä
Yhteistyö Lyhty ry:n eli aikuisille kehitysvammaisille mm. työpajapalveluita
tarjoavan yhdistyksen kanssa jatkui jälleen
tänäkin vuonna. Lyhdyn ulkotyöpaja
Ladon iloiset jäsenet kävivät istuttamassa
Päiväkummun yksiköihin jälleen perinteisesti ulos terasseille ja pihoille kevät- ja
kesäkukkia asukkaiden ja hoitajien iloksi.
Kiitos!
noin neljä vuotta. Nyt he opiskelevat kanteleen soittoa Musiikkikoulu Demossa Helsingin Tapanilassa. Kevään aikana he ovat
kartuttaneet ahkerasti matkakassaansa, jotta voivat lähteä touko-kesäkuun vaihteessa
Italian Riccioneen musiikkifestivaaleille.
He olivat saaneet festarikutsun, koska festivaaleille halutaan erikoisia soittimia.
Vaikka tytöt soittavat kanteleillaan taidokkaasti ja mieluisasti poppia, sujuu muunkinlainen musiikki kuulijan sävelkorvaa
hivellen. Lämmin kiitos esiintyjille ja konsertin järjestäjille!
Teksti: Irma Väätäinen
Kuva: Irma Väätäinen
Ahtialan ystävykset Tuulikki ja Aino unten
mailla.
✽ Äitienpäivän kauneussalonki Vanamossa
Vietimme äitienpäivää Vanamossa jo lauantaina ja järjestimme asukkaille Illun ja Immin kauneussalongin hemmotteluhoitoja.
Jonoa salonkiin alkoi muodostua jo aamuyhdeksän aikoihin ja avasimme salongin klo
10 aikaan. Miesasukkaille oli luvassa parturipalveluja ja naisasukkaat saivat pikamanikyyrejä, kasvohoitoja ja kampauksia.
18
Asukkaat nauttivat hemmottelusta ja saamastaan erityiskohtelusta silminnähden!
Yhdessä tekeminen ja oleminen on asukkaille tärkeää!
Teksti: Tuulisirkku Bärlund-Ohtonen
Kuva: Vanamo
Tapahtumia
Markku ja Eva-Kaisa.
Päiväkummun syntymäpäiväsankareita
on juhlittu jälleen talven ja kevään aikana
kukkien, onnittelukorttien ja -maljojen sekä
lahjojen kera. Ahtialassa on juhlittu mm.
Kaisan syntymäpäiviä ja Vellamossa kaikki
iloitsivat Eva-Kaisan 96-vuotispäivästä.
Vellamon Markku-asukas harrastaa kuorossa käyntiä ja kuuntelee joka aamu You
Tubesta musiikkia. Hän lauloi perinteisesti
syntymäpäiväsankarille.
Kaisa.
Teksti ja kuvat: Ahtiala ja Vellamo
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse eikä yksin! Päiväkummun Kotihoidosta
saat luotettavaa apua arkeen, yksilöllistä hoitoa ja kuntoutusta niin
lyhyt- kuin pitkäaikaiseenkin tarpeeseen.
Hyödynnä kotitalousvähennys!
Eräs perinteisistä kevätaskareista ryhmäkodeissa on rairuohon tai muun kevätruohon
istutus. Kuvissa Aune Vanamosta istutuspuuhissa ja Ainolassa istutus sujui yhteistuumin.
Kysy palveluistamme lisää puh. 050 344 2254 tai käy
kotisivuillamme: paivakummunkotihoito.fi
Kotisairaanhoito • Lääkäripalvelut • Kotihoiva • Kotihoidon tukipalvelut
Omaishoitajan lomitus • Lapsiperheiden kotipalvelu
Kuva ja teksti: Vanamo ja Ainola
19
Tapahtumia
Vuosaaren kevätristeily
Teksti ja kuva: Patricia Kulpakko
Vuosaaren ryhmäkodit Ahtiala ja Vellamo
tekivät perinteeksi muodostuneen kevätristelyn Norsö-laivalla 13.5.2014. Risteilyä oli odotettu ja mukana oli suurin osa
asukkaista, hoitajia ja omainen. Lähtötunnelma oli iloinen ja odottava. Tummat pilvet ja luvatut sateet eivät alentaneet tunnelmaa, kun kaikilla oli lämpimät vaatteet
päällä. Lopulta luvattu rankkasade olikin
hyvin pientä.
Laivan lähdettyä nostimme alkumaljat
ja iloinen puheensorina täytti laivan. Kiersimme laivalla Sipoon saaristoon, ja maisemat herättivät jatkuvia ihasteluita. Ran-
20
tamökit ja saunat saivat monet asukkaat
muistelemaan ja odottamaan kesää.
Risteilyyn kuului tietenkin mukaan
musiikki, ja ryhmäkotiemme omat muusikot esiintyivät. Ahtialan ryhmäkodissa asuva Matti soitti kauniisti haitaria ja otti vastaan toivelauluja. Vellamon ryhmäkodissa
asuva Markku myös lauloi suosittuja laulujaan. Myös hoitajien tanssi- ja lauluesitys
nosti tunnelmaa.
Risteilyllä oli mukana lämmin ruoka,
ja keittiö Karpalon tekemä janssoninkiusaus maistui merimaisemia katsellessa erityisen hyvältä. Pullakahvit ja suklaakonvehdit
maistuivat ruoan päälle. Koko risteily sujui
hyvin ja paljon naurua kuului laivalla. Kotiin palattiin takseilla ja kaikki vaikuttivat
tyytyväisiltä.
Risteilyn jälkeen haastattelin Ahtialan
ryhmäkodissa asuvaa Kaisaa. Miltä nyt tuntuu risteilyn jälkeen ja väsyttääkö?
”Ei, matkahan vain virkistää. Tuntee itsensä paljon virkeämmäksi kuin lähtiessä, kun
saa uusia elämyksiä. Elämyksiähän tulee maailmassa joka päivä. Silmä pysähtyy aina eri
kohteisiin ja siitä tulee uusi elämys. Muuten
elämä on sellaista tasapaksua”, Kaisa totesi.
Eli risteilyt kannattavat ja tuovat elämäniloa!
Tapahtumia
Vanamossa päästiin herkuttelemaan itse tehdyillä korvapuusteilla.
Vellamon iloiset
leipojat Milla (vas.)
sekä Eva-Kaisa.
✽ Pullanleivontaa
Pullanleivonta on aina yhtä suosittua puuhaa ryhmäkodeissa. Kuvissa Milla sekä
Eva-Kaisa Vellamosta ovat taikinan äärellä
ja Vanamossa tehdään porukalla korvapuusteja. He, jotka eivät pysty leipomaan, pääse-
vät maistamaan taikinaa ja lopuksi nautitaan
yhdessä uunituoreista tuotoksista kahvin tai
kylmän maidon kera.
Teksti ja kuvat: Vellamo ja Vanamo
Ainolassa vietettiin
iloista karaokehetkeä hoitajien ja
asukkaiden kesken.
Kuva ja teksti:
Ainola
21
Kodinhoitopalveluita pääkaupunkiseudulle
Päiväkummun
Kodinhoidosta
Teksti: Aija Jacobsson Kuva: Thinkstock
H
oitokoti Päiväkumpu –konsernin
palvelut laajentuivat vuoden alussa uusilla kotiin tuotettavilla palveluilla, kun konserniin perustettiin uusi tytäryhtiö, Päiväkummun Kodinhoito Oy, joka
hankki Helmi Kodinhoidon liiketoiminnan.
Toimimme pääkaupunkiseudulla ja olemme
kodin palveluihin erikoistunut yritys, joka
tekee yksityiskodeissa perus- ja ylläpitosiivouksia, muuttosiivouksia, ikkunanpesua
ym. kodinhoitotehtäviä. Huhtikuussa Päiväkummun Kodinhoidon toiminta laajeni, kun
pääosin pääkaupunkiseudulla kodinhoitoa
22
harjoittavan Liikkuvat Palvelut Oy:n liiketoiminta siirtyi liiketoimintakaupalla osaksi Helmi Kodinhoitoa. Kolmantena kodinhoitoa tarjoavana yrityksenä osaksi Helmi
Kodinhoitoa siirtyi myös Tomi Alanne Ky:n
tarjoamat siivouspalvelut huhtikuussa.
Helmi Kodinhoito työllistää tällä hetkellä keskimäärin 16 siivoojaa. Yritys laajentaa
hienosti kotiin tarjottavien palveluidemme
kirjoa, sillä kotihoidosta vastaa Päiväkummun Kotihoito, joka yksityisasiakkaiden
lisäksi vastaa Helsingin Kruununhaassa
toimivan seniorikerrostalon, Kristakodin,
toimisto- ja emäntäpalveluista. Tervetuloa
päiväkumpulaisten joukkoon kaikki uudet
asiakkaat, henkilökunta sekä yhteistyökumppanit!
•
Lisätietoja Helmi Kodinhoidosta löydät
osoitteesta helmikodinhoito.fi tai voit
olla yhteydessä asiakaspalveluumme
puh. 010 423 6460, sähköposti
[email protected] ja
varata ajan ilmaiseen kartoituskäyntiin.
Töölön Krista ry:n ja Päiväkummun kotihoidon
yhteistyö käynnistynyt
Hoitokoti Päiväkumpu-konserniin kuuluva Päiväkummun Kotihoito on aloittanut maaliskuussa yhteistyön
Töölön Krista ry:n kanssa. Yhdistys omistaa Helsingin Kruunuhaassa olevan seniorikerrostalon, Kristakodin.
Yhdistys on perustettu alun perin Töölön seurakunnan kristillisen diakonia- ja kasvatustyön sekä sosiaalisesti
heikossa asemassa olevien eläkeläisten asumisolojen ja kotona asumisen edistämisen tukemiseksi.
Teksti ja kuva: Maarit Kankimäki
Turvaa ja monipuolisia
palveluita upeissa puitteissa
seniorikerrostalossa
Töölön ja Taivallahden asuntoyhdistys ry
perustettiin vuonna 1950, ja sen taustayhteisönä toimi Töölön seurakunta. Yhdistys osti
vuonna 1959 jugendtalon Helsingin Kruununhaasta Oikokadun ja Kristianinkadun
kulmauksesta vanhusten asuntolaa varten.
Tässä nykyisin 110-vuotiaassa talossa toiminta jatkui asuntolamuotoisena kevääseen
1996 saakka, jolloin talossa alkoi peruskorjaus ja asuntolamuotoiset asuintilat muutettiin hienovaraisesti uutta luoden ja vanhaa
vaalien 33,5–70 m2:n asunnoiksi.
Nykyisin Kristakoti on seniorikerrostalo, jossa on yhteensä 41 asuntoa; talosta löytyy yksiöitä, kaksioita ja yksi kolmio. Talo
on peruskorjauksen yhteydessä muutettu esteettömäksi, siinä on hissi ja osa asunnoista
on inva-varusteisia. Asunnot on varustettu
turvapuhelimin. Normaalien asumispalveluiden lisäksi Kristakodin asukkaiden käytössä on kokoushuone, takkahuone (jossa
on tv), kirjastohuone lehtien ja kirjojen lukemiseen sekä käsityö-, ATK- ja liikuntatilat. Asukkaat voivat käyttää korvausta vastaan pyykkitupaa sekä saunaosastoa, jossa
on myös poreamme. Myös kampaajaa, jalkahoitajaa ja hierojaa varten löytyy talosta
työskentelytilat. Talossa asui vuonna 2013
keskimäärin 48 asukasta, jotka olivat iältään
noin 60–95-vuotiaita.
•
23
Hoitokoti Päiväkumpu
Facebookissa ja
nettisivujen uusi ilme
Hoitokoti Päiväkummun
Facebook-sivut on
avattu. Tervetuloa
peukuttamaan ja
seuraamaan arjen ja
juhlan tapahtumiamme!
Toimistopalveluita
Päiväkummun
Kotihoidosta
Kristakoti ei itse tuota esim. hoiva- tai hoitopalveluita asukkaille. Halutessaan ja tarvittaessa asukkaat voivat käyttää Helsingin
kaupungin kotihoidonpalveluita ja yksityisiä palveluntuottajia esim. siivousapuun.
Seurakunnat järjestävät kaksi kertaa kuukaudessa hartauden ja Lions Club järjestää
toimintaa kerran kuukaudessa. Viikoittain
juodaan yhdessä päiväkahvit juhlasalissa,
ja vuosittain on asukkaille järjestetty mm.
yhteinen joulujuhla. Keväällä juhlasalissa
järjestettiin näyttelijä Hannele Laurin juontamana suuren suosion saavuttanut muotinäytös Päiväkummun Kotihoidon toimesta
(kts. kuva).
Yhteistyö Kristakodin ja Päiväkummun
Kotihoidon välillä alkoi maaliskuussa 2014.
Päiväkummun Kotihoito tuottaa Kristakotiin toimistopalveluja maanantaisin ja torstaisin ja Päiväkummun Kotihoidon Maarit
Kankimäen tehtävänkuvaan kuuluu myös
talon emäntänä toimiminen.
•
Lisätietoja Kristakodista ja sen
asukaspaikkatilanteesta voi tiedustella
Maarit Kankimäeltä arkisin klo 8–16,
puh. 050 564 8999.
24
Myös Hoitokoti Päiväkummun nettisivujen ulkoasu
on uudistettu alkuvuonna. Tule vierailulle osoitteeseen
www.hoitokotipaivakumpu.fi!
Sisäisestä auditoinnista
toiminnan kehittämiskohteita
Teksti: Jaana Sulkava Kuva: Thinkstock
H
oitokoti Päiväkummussa suoritettiin keväällä vuosittainen sisäinen
auditointi. Vuosittainen sisäinen
auditointi varmistaa, että toimimme suunnitellulla tavalla ja täytämme toimintaamme
kohdistuvia vaatimuksia. Auditointi noudatti vuosille 2014-2017 tehtyä auditointiohjelmaamme ja sen tavoitteena oli etsiä ja löytää
toiminnan kehittämiskohteita. Auditoijille
pidettiin valmennus- ja suunnittelutilaisuus
ennen auditoinnin toteutusta, ja auditoinnit
suoritettiin kahden ja kolmen hengen tiiminä, eikä kukaan arvioinut oman yksikkönsä
toimintaa. Itä-Pasilan yksiköstä auditoijina
toimivat Taimi Turunen ja Heidi Pietiläinen, Länsi-Pasilasta Jenni Lehtinen, Vuosaaresta Patricia Kulpakko ja Malmin yksiköstä Laura Pasanen.
Sisäisen auditoinnin jälkeen auditoijat kertoivat tulokset; havaitut vahvuudet,
poikkeamat ja kehityskohteet ryhmäkotivastaaville ja vastaaville hoitajille raportointitilaisuudessa. Tulokset käsiteltiin myös
johtotiimissä johdon katselmuksessa.
Vahvuuksia ja kehityskohteita
Kevään 2014 sisäisessä auditoinnissa teemana olivat henkilöstön ohjaus (Resurssien
hallinta/ ISO 9001:2008), jossa selvitettiin,
onko ryhmäkotivastaavien perehdyttämisessä käytetty lähiesimiehille tarkoitettua perehdytyslomaketta. Länsi-Pasilan yksikössä perehdyttäminen oli tapahtunut ohjeiden
mukaisesti ja arkistoitu sovitulla tavalla.
Itä-Pasilan yksikössä koeajalla olevalle ryhmäkotivastaavalle on perehdytys parhaillaan käynnissä sovittujen toimintatapojen
mukaisesti.
Hoitopalvelujen (Tuotteen toteuttaminen/ ISO 9001:2008) osalta teemana oli
selvittää hoitoneuvottelujen toteutuminen ja
hoitotyön päivittäinen kirjaaminen asukastietojärjestelmä PrimeCareen. Auditoinnissa havaittiin 54 vahvuutta, 19 kehityskohdetta ja 8 poikkeamaa.
Asiakassuhteenhallinnan osalta (Mittaus, analysointi ja parantaminen/ISO
9001:2008) teemana oli asukkaiden käteiskirjanpidon tarkistusten selvittäminen.
Sisäisessä auditoinnissa havaittiin 18 vahvuutta, 15 kehityskohdetta ja 2 poikkeamaa.
Vuosittaisessa sisäisessä auditoinnissa
tuli esiin kehityskohteita esim. asukastietojärjestelmä PrimeCaren elämisen toimintojen sisältöön ja auditoinnin toteutukseen
(kannettava tietokone auditoijien käytössä
lisäisi joustavuutta). Auditoijat kokivat, että
osallistuminen ryhmäkotien vuosittaiseen
auditointiin on mielenkiintoinen ja luonteva osa työtä. Erityishuomiota auditoinnissa
kiinnitettiin mm. asukkaiden lähete-palaute-kansioiden järjestelmälliseen sisältöön ja
toimivaan vastuuhoitajuuteen. Seuraavaan
auditoinnin toteuttamiseen toivottiin hieman enemmän aikaa.
Hoitohenkilökunta jatkaa sisäisiä auditointeja ns. jatkuvalla havainnoinnilla ja
kuukausittaisilla määräaikaisauditoinneilla, jotka kirjataan henkilökunnan intraan
Sisu-järjestelmään. Syksyllä 2014 toteutetaan ulkoinen auditointi DNV:n (Det Norske
Veritas) kanssa yhteistyössä.
•
25
Valokuvaus harrastuksena
Teksti: Laura Pasanen Kuvat: Jarmo Pentikäinen
Kotipolun ryhmäkodin tukiasukas Jarmo Pentikäinen harrastaa
valokuvausta. Jarmo kertoo aloittaneensa valokuvaamisen
kolme vuotta sitten kesällä, kun hän osti itselleen digikameran.
”Kuvaaminen on kivaa puuhaa”, hän kertoo. Jarmo pitää
erityisesti luonnon ja eläinten kuvaamisesta.
26
Ylhäällä vasemmalla: Upeat sinisen sävyt
Parkanossa. Ylhäällä oikealla: Aurinko on
värjännyt taivaankannen Parkanossa. Alhaalla
vasemmalla: Auringonvalo leikkii meren
aalloilla Helsingin Suomenlinnassa. Alhaalla
oikealla: Tyyni metsälampi Parkanossa.
Voima- ja tasapainoryhmistä
energiaa asukkaiden arkeen
Kun ihminen vanhenee, voimat
alkavat pikkuhiljaa vähentyä.
Voimien heikentyminen alkaa
yleensä alaraajoista. Tästä seuraa
monesti tasapaino-ongelmia,
joita esim. lääkitys saattaa
pahentaa. Aloittamalla voimaja tasapainoharjoitusten teon
riittävän aikaisin ja harjoittelemalla
pitkäkestoisesti ja säännöllisesti,
voidaan voimia ylläpitää ja pysyä
näin ollen pidempään vetreänä
ja toimintakykyisempänä.
Toimintakyvyn ylläpitämistä
harjoitteiden avulla
Suomen Fysiogeriatria on pitänyt keväällä
Hoitokoti Päiväkummun Itä-Pasilan, LänsiPasilan sekä Vuosaaren yksiköissä asukkaille voimaja tasapainoryhmiä, joissa erilaisten liikunta- ja tasapainoharjoitusten avulla
pyritään ylläpitämään toimintakykyä. ”Liike aktivoi aivoja ja sillä saadaan ihmisen
kokonaisviretilaa paremmaksi, eli harjoitteista on hyötyä monellakin eri tapaa”, kertoo Suomen Fysiogeriatrian palvelupäällikkö Tarja Kindstedt. Kognitiivinen toiminta
onkin otettu ryhmissä huomioon mm. muistiharjoitusten avulla.
Säännöllisesti kokoontuvissa fysioterapeuttien vetämissä ryhmissä on ollut mukana asukkaiden lisäksi myös henkilökuntaa
ja opiskelijoita. Yhdessä tehdyt harjoitukset ovat toiminnallisia ja monipuolisia ja
osa harjoituksista tehdään aina istuen, jotta kaikki pääsevät mukaan harjoittelemaan.
Vanteen kanssa on harjoiteltu erilaisia pujotteluita, jotka auttavat pukeutumisessa ja
harjoituksia on tehty myös laittamalla mielikuvitushattua päähän tai mielikuvitushousuja jalkaan. Suuntien harjoittelu on tärkeää, ja yhtenä perusharjoituksena ryhmissä
on ollut mm. tuolilta ylös nousemisharjoituksia. Yksiköihin on hankittu myös välinepaketteja, joissa olevia harjoitteluvälineitä,
mm. vanteita, palloja ja nilkkapainoja, voidaan käyttää ryhmätuokioiden lisäksi myös
yksilöterapioissa.
Virtaa yhdessä tekemisestä
Ryhmätapaamiset ovat tärkeitä paitsi fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisen mutta
myös sosiaalisten taitojen kannalta. Ryhmässä tulee huomioitua toisia, ja harjoitukset
sujuvat mukavasti porukalla tehdessä ja
muiden kannustaessa. Jokaisella on ryhmässä oma roolinsa. Tarja Kindstedt kertoo, että
jotkut ovat olleet ryhmässä aluksi vain katseluoppilaina ja myöhemmin lähteneet mukaan harjoitusten tekoon. Hiljalleen tutustuminen on tärkeää muistisairaille.
Hoitajat ovat olleet yllättyneitä muutamien asukkaiden ennakoitua paremmasta
toimintakyvystä ryhmässä – ryhmässä jaksaa tsempata paremmin! Ryhmistä on saatu
myös loistavia vinkkejä omien jumppatuokioiden pitoon. ”Ihana ryhmä!” totesi eräs
asukas ryhmätuokion jälkeen. ”Sain todella
liikuntaa, ja ihan hiki tuli liikkeitä tehdessä”
hän toteaa hymyssä suin.
•
27
Gallup
Vappumuistoja
Tällä kertaa perinteisen gallupin
aiheena olivat vappumuistot – muistot
menneisyydestä ja tältä keväältä.
Teksti ja kuvat: Anu Koskela, Patricia Kulpakko,
Satu Lievonen, Laura Pasanen, Maarika Suopanki,
Taimi Turunen ja Thinkstock
28
Gallup
Parasta vapussa on ollut aina juhliminen
kavereiden kanssa.
– Allan, Kotipolku
Olin Malmilla viettämässä vappua, ja tuntematon mies tuli ja suuteli minua suulle. Se jäi
iäksi mieleen.
– Birgit, Kullervo
Työskentelin trukkikuskina Alkon varastolla
yli 20 vuotta. Pidin työstäni kovasti ja jäin
usein ylitöihin, välillä myös vappuna. Tuolloin sai parempaa palkkaa ja työpaikalla tarjottiin vappurinkeleitä ja simaa. Lapsuudessa vappuna seurattiin tv:stä vappumarsseja.
– Olavi, Ilmatar
Siemenperunat otettiin vappuna itämään.
Olin aina vappuna Lähetystalolla myyjäisissä. Polvisukat ja pikkukengät sai laittaa
vappuna ensimmäistä kertaa päälle.
– Paula, Vanamo
Vappu oli aina oikein semmoinen hauska
(alkaa nauraa hyväntuulisesti).
– Tuulikki, Ahtiala
Parasta vapussa on hyvän ruuan ja juoman
ohella hyvä seura. Vappuaattoa juhlimme
perinteisesti Käpytikassa asukkaiden kesken ja vappupäivän olin perheen kanssa siirtolapuutarhamökillä.
– Valtteri, Käpytikka-talo
29
Keittiönurkka
Herkullista kotiruokaa
omasta keittiöstä
- esittelyvuorossa Hoitokoti
Päiväkummun keittiö Karpalo
Teksti: Mirja Saksa Kuvat: Mirja Saksa ja Anna Dammert
H
oitokoti Päiväkummun Itä-Pasilan
yksikössä sijaitsee oma keittiömme, keittiö Karpalo, joka valmistaa
päivittäin makoisat ruoat Itä- ja Länsi-Pasilan sekä Vuosaaren yksiköihin. Täysihoitoon sisältyy aamupala, lounas, iltapäiväkahvi, päivällinen ja iltapala sekä erikseen
valmistetut merkkipäivä- ja juhlatarjoilut
sekä teemaviikkojen herkut. Tarkoituksena
on tuottaa ammattitaidolla sekä tarkalla reseptiikalla ravitsemuksellisesti hyvää ja kotoisaa ruokaa sekä tarjota makuelämyksiä ja
mielihyvän hetkiä ateriointiin erikoisruokavaliot, juhlapyhät, laatu sekä taloudellisuus
huomioiden. Karpalo noudattaa kiertävää
ruokalistaa, joka on laadittu asukkaidemme
toiveet sekä ravitsemukselliset näkökohdat
huomioiden. Ruokalistat ja reseptit tehdään
Aromi-ohjelmalla, jonka avulla pystytään
varmistamaan, että ruoka täyttää kaikki ravintosuositukset. Parhaillaan sekä ruokalistoja että reseptejä ollaan uusimassa uuden
Aromi-ohjelman avulla.
Moniammatillisen yhteistyön
avulla parhaaseen lopputulokseen
Karpalon henkilökunta ei yksistään voi taata asukkaan täydellistä ravitsemusta, vaan
tämä vaatii moniammatillista yhteistyötä.
Vastuuhoitajan tehtävänä on kartoittaa uuden asukkaan ruokavalio, mieltymykset,
annoskoko, ruokajuomatoive sekä ruokailutottumukset. Karpalo saa nämä tiedot asukashallintajärjestelmä PrimeCaresta, jonne
tiedot kirjataan ns. keittiönäytölle. Erikoisruokavaliot ja rakennemuunnettujen ruokien tilaukset otetaan tarkasti huomioon
ruokaa valmistettaessa. Tukun toimitettua
raaka-aineet Karpaloon keittiön henkilökunta vastaa raaka-aineiden asianmukaisesta varastoimisesta, omavalvonnasta, ruuaksi
valmistamisesta, pakkaamisesta kuljetusta
varten, kuljetuksen aikaisen omavalvonnan
varmistamisesta sekä Itä-Pasilan yksikön
astiahuollosta. Ryhmäkodeissa hoitohenkilökunta vastaa aterioiden jakelusta kunkin
asukkaan toiveet, ruokavalio ja erilaiset annoskoot huomioiden.
Luotettavat ja pitkäaikaiset
yhteistyökumppanit
Ruuan toimittamisesta Länsi-Pasilan ja Vuosaaren yksiköihin vastaa A.S.A.P.-Yhtiöt,
30
joka toimittaa ateriat Itä-Pasilan valmistuskeittiöltä kuljetusbokseilla yksiköihin.
Kuljetuksenaikaista lämpötilaa seurataan
tietokoneen välityksellä. Kun kuljetuksenaikainen kuljetusloggeri on saapunut kunkin
yksikön tukiaseman piiriin, sensori lähettää
lämpötila-arvot koneelle. Ruuan lämpötila
mitataan Karpalossa ennen ruuan pakkaamista ja kuljetusta, ja hoitohenkilökunta
mittaa aterioiden lämpötilan niiden saavuttua ryhmäkotiin ja vielä tarjoilun lopussa.
Heinon Tukku on toiminut raaka-aineiden päätoimittaja lähes Päiväkummun historian alusta alkaen. Tavaratoimitukset hoidetaan nettitilausjärjestelmää käyttäen, ja
raaka-aineet toimitetaan kolme kertaa viikossa toimitustukusta Espoosta ja tarvit-
Hoitohenkilökunta seuraa
kuukausittain asukkaan
painon kehitystä.
taessa täydennyksiä tilataan Tikkurilan tai
Sörnäisten Heinon pikatukuista. Tuorevihannekset ja -juurekset tilataan Sörnäisissä
toimivalta Vihannespörssiltä.
Haaveissa juurileipä ja
uudet perunat
Raaka-aineina käytetään mahdollisimman
paljon kokojyväviljaa. Haasteellisinta on
saada juurileipä, jossa olisi pehmyt kuori
ja sisus sekä vahva juurileivän maku. Onneksi juurileivän leipojia on alkanut tulla
Keittiönurkka
myös pääkaupunkiseudulle, ja toivon mukaan myös Päiväkummussa saataisiin nauttia tuosta entisajan hyvästä mausta mahdollisimman pian. Elintarvikevalvonta tuo
joitakin rajoituksia elintarvikevalintoihin.
Esimerkiksi multaisia juureksia, perunoita tai vihanneksia ei saa käsitellä samoissa tiloissa, joissa ruokaa valmistetaan, joten näiden tuotteiden tulee olla pestyjä, ellei
ole erillistä tilaa, jossa multaisia tuotteita
voisi käsitellä. Kuinka hyvää olisikaan juuri maasta nostettu peruna juhannuksen alla,
kun se on mukavasti huuhdottu kylmässä
vedessä, keitetty tuoreen tillin kanssa ja tarjottu sillin kera! ”Se maku tuntuu vieläkin
suussa”, totesi eräs asukas uusien perunoiden makua muistellessaan.
Yhteistyötä ravitsemusterapeutin
kanssa
Hoitohenkilökunta seuraa kuukausittain
asukkaan painon kehitystä. Äkillisesti painon muuttuessa vastuuhoitaja keskustelee
tarvittaessa lääkärin, asukkaan tai asukkaan
omaisen kanssa tehostettuun ravitsemukseen tai mahdollisesti rakennemuunnettuun
ateriointiin siirtymisestä tai muihin rajoituksiin ryhtymisestä. Asukas voi halutessaan
saada ostopalveluna myös ravintoterapeutin
palveluita. Ravintoterapeuttiyhteistyökumppaninamme toimii Hanna Huttunen
Ravintopolulta. Ravintoterapeutin avulla
asukkaalle voidaan tehdä mm. ravintoanalyysi, jonka tuloksia Karpalon henkilökunta voi toteuttaa ravintoterapeutin ohjeiden
mukaisesti.
Kala ja D- ja B-vitamiinit tärkeitä
ikäihmisten ruokavaliossa
Tänä vuonna on julkaistu uudet yleiset ravintosuositukset, joissa keskeisempänä
muutoksena on kalan lisääminen vähintään kolme kertaa viikossa ruokalistalle ja
vastaavasti lihan määrää tulisi vähentää.
D-vitamiinin saanti on ikäihmisille erittäin tärkeää. Sitä saadaan mm. kalasta ja
auringosta. Asukkaat saavat D-vitamiinia
tabletteina, sillä tämä vaikuttaa myös yleiskuntoon. Toinen tärkeä vitamiini on B-vitamiini, jota saamme luontaisesti eläinkunnan
tuotteista kuten lihasta, maidosta ja munista. B-vitamiini on tärkeä ”muistivitamiini”,
sillä sen puutos voi aiheuttaa muistiongelmia. B-vitamiiniarvon mittauttamisen
olisikin hyvä kuulua normaaleihin kontrollikäynteihin terveyskeskuksissa jo heti
B-vitamiini on tärkeä ”muistivitamiini”, sillä sen puutos voi
aiheuttaa muistiongelmia.
täytettyämme 50 vuotta, ja etenkin kasvisruokavaliota noudattavien henkilöiden tulisi
tarkistaa B-vitamiiniarvonsa.
Ikääntyneiden ravitsemussuositus
1500 kcal/vrk
Ikääntyneille on laadittu omat ravitsemussuositukset. Niiden tavoitteena on turvata se,
että jokaisella ikääntyneillä olisi mahdollisuus saada tarvitessaan laadukasta ja tarvettaan vastaavaa ravitsemushoitoa riippumatta
siitä asuuko hän kotona vai hoitolaitoksessa. Ikääntyneet on suosituksessa jaoteltu
toimintakyvyn ja sairastavuuden mukaan
neljään ryhmään: 1) hyväkuntoisiin ikääntyneisiin 2) kotona asuviin ikääntyneisiin,
31
Keittiönurkka
Susanna
Ülle
Aira
Satu
Raili
Kasvot kauhanvarren ja essun takaa tutuiksi
– keittiö Karpalon henkilöstön esittely
Aira Pesonen-Alste on ollut vakituisena
työntekijänä Karpalossa vuodesta 2006 alkaen. Hän teki pienen pyrähdyksen pohjoisessa palaten takaisin Päiväkumpuun 2009,
ja tämän jälkeen hän on toiminut emännän
tehtävissä Karpalossa. Airalla on pitkä kokemus hotelli- ja ravintola-alan keittiöistä
sekä suurtalouspuolelta. Hän on päivittänyt säännöllisesti tietojaan osallistumalla
ravinto- ja omavalvontakoulutuksiin sekä
esimiespäiviin. Hotelli-, ravintola- ja suurtalousesimiehen erikoisammattitutkinnon hän suoritti oppisopimuskoulutuksena
2012. Airan vahvuuksia ovat etenkin uusien henkilöiden kouluttaminen ja perehdyttäminen ja vahva ravitsemuspuolen osaaminen. Aira on ”rempseä” persoona. Aira
osallistuu myös Päiväkummun Tyhy-tiimin
toimintaan.
Satu Hakala on toiminut vuodesta 2008 alkaen vakituisena kokkina Karpalossa. Hän
on suorittanut suurtalouden perusopintolinjan, myöhemmin ravintolapuolen kokki-kylmäköksi valmistavan koulutuksen ja
oppisopimuksena baaritarjoilijan koulutuksen. Sadun vahvuuksia ovat etenkin annosten kaunis asettelu etenkin tilaustarjoilussa.
Satu on päivittänyt taitojaan osallistumalla
työnantajan järjestämille ravitsemuskoulutuspäiville sekä hygieniakoulutukseen.
32
Ülle Kullamaa on toiminut Karpalossa
helmikuusta 2005 eli aivan alusta lähtien
kokkina. Üllella on alan työkoemusta jo lähes 30 vuotta. Hän on toiminut vastaavana
kokkina sairaalassa Eestissä sekä suorittanut kokin tutkinnon Eestissä sekä täydentänyt tietojaan vielä Suomessa opiskellen
oppisopimusopiskelijana cateringalan perustutkinnon. Ülle on osallistunut työnantajan järjestämiin ravitsemus-, omavalvonta- ja turvallisuuskoulutuksiin. Hän viettää
mielellään vapaapäivänsä perheensä luona
Eestissä, sillä perhe on kasvanut mukavasti
jo kahdella lapsenlapsella. Ülle nauttii työstään Karpalossa.
Raili Tuovinen siirtyi lähes 30 vuotta kestäneestä vakituisesta työsuhteesta kokiksi keittiö Karpaloon heinäkuussa 2005. Päätöstä
pitkäaikaisen työsuhteen lopettamisesta ei
varmasti ollut helppo tehdä, mutta päätöksen
tekemiseen vaikutti edellisen työnantajan
toimipisteen muuttaminen. Raili on päivittänyt osaamistaan osallistumalla työnantajan
järjestämiin ravitsemus-, omavalvonta- ja
turvallisuuskoulutuksiin. Railin vahvuuksia
ovat hyvät leivontataidot: kääretortut, kuivakakut, kotipullat ja muut makeat piiraset
valmistuvat käden käänteessä ja maistuvat
kotoisilta. Raili osallistuu Päiväkummun
Virkku- eli Viriketiimin toimintaan.
Susanna Katajisto on pitkäaikainen Karpalon työntekijä. Susanna on aloittanut
tuntityöntekijänä tehden vuoroja jo ensimmäisessä yksikössämme Vuosaaressa
heti Päiväkummun alkuvuosina vuosituhannen alussa. Susanna on koulutuskeltaan ravitsemuspuolen opettaja. Hän on
tehnyt oman toimittajatyönsä ohella eripituisia työjaksoja Karpalossa. Susannan
kädenjäljen tuntee luovasta esillepanosta,
kauniista kattauksista ja teemaviikkojen
somistuksista. Susannalla on taito hyppysissä myös silloin, kun on leivänleivontapäivä tai tehdään täyte- tai voileipäkakkuja. Susannan artikkeleita olemme päässeet
lukemaan Ruoka-Pirkasta sekä Maku-lehdestä.
Kaisa Kukkonen on Karpalon uusin työntekijä. Kaisa jakaa työpanoksensa kahden
yksikön välillä. 1.4. alkaen Kaisa on vastannut Käpytikka-talon ruokapalveluista.
Käpytikka-talossa hän valmistaa ateriat iltapäivisin ja aamuisin 20 kehitysvammaiselle ja aamuisin hän aloittaa työt Karpalossa avustaen lounasvalmisteluissa. Kaisa on
työskennellyt jo kauan ruoan parissa myös
yksityisyrittäjänä. Hän on hyvin sosiaalinen
ja pitää kovasti kehitysvammaisten parissa
työskentelystä ja ruoanvalmistuksen pariin
ohjaamisesta.
Kaisa
Keittiönurkka
Mirja
joilla on useita sairauksia 3) kotihoidon asiakkaisiin, joilla on ulkopuolisen avun tarvetta sekä 4) ympärivuorokautisessa hoidossa oleviin.
Suosituksessa käsitellään ravitsemukseen liittyviä ongelmakohtia ja keinoja
niiden ratkaisemiseksi erikseen kussakin
edellä mainituista ryhmistä. Suosituksessa
korostetaan ravinnon lisäksi myös liikunnan
merkitystä terveyden ja lihaskunnon ylläpitäjänä.
Ikääntyneen ihmisen ruokavalion tulee
sisältää energiaa vähintään 1 500 kcal (6,5
MJ) vuorokaudessa. Tämä toteutuu helposti syömällä päivittäin kolme ateriaa ja kahdesta kolmeen välipalaa.
esimerkiksi vähärasvaiset maidot ja piimät
sekä tuoremehut, jotka sisältävät myös vitamiineja ja kivennäisaineita.
Juhlan tulee erottua arjesta
Esimerkkejä aterioista:
Mirja Saksa on Hoitokoti Päiväkummun
ensimmäinen työntekijä. Hän on yksi
perheyrityksen perustajasisaruksista, ja
luontaisasti koulutuksen ja kokemuksen myötä keittiöpuolen vastuu oli hänellä. Mirja aloitti ravintolassa työskentelyn 1970-luvulla, ja hän on sitä kautta
jatkanut erityyppisissä tehtävissä ravintola-alalla edeten tarjoilija-harjoittelijasta
tuotepäälliköksi, kehittämispäälliköksi,
yksityiseksi ravintoloitsijaksi ja cateringalan yrittäjäksi. Töiden välissä hän on kouluttautunut ja täydentänyt opintojaan ennen hoitokotiyrittäjäksi sisariensa Irman
ja Annelin kanssa ryhtymistä. Kun Päiväkummun ensimmäisen ryhmäkoti, Vellamo, valmistui, työskenteli hän Vellamon
keittiössä valmistaen aamupalasta iltapalaan saakka kaikki ruoat, suunnitteli ruokalistat, vastasi tavarahankinnoista ja osallistui myös muihin hoitokodin tehtäviin,
jotka kuuluivat yritystoimintaan. Vuonna
2005, kun Itä-Pasilan yksikkö valmistui,
rakennettiin sinne valmistuskeittiö toiseen
kerrokseen, jossa Karpalo edelleenkin toimii. Mirjan tehtäviin kuuluu nyt ruokalistojen suunnittelua, ravitsemuksen toteutumisen seurantaa, keittiötoimintojen
organisointia, johtotiimityöskentelyä,
henkilöstön ohjaamista ja mm. kiinteistöstä huolehtimista.
• Aamuateria: puuroa marja- tai hedelmäsoseen tai rasvasilmän ja maidon
kanssa
• Lounas ja päivällinen: liha-, kala- tai
kasvisruokaa (esim. laatikkoa, pataa tai
keittoa), salaattia, leipää, rasvalevitettä
sekä maitoa tai piimää
• Välipalavaihtoehtoja: leipää, rasvalevitettä ja leikkelettä sekä kahvia tai
teetä tai viiliä tai jogurttia marjojen tai
hedelmien kanssa tai marja- ja hedelmäsmootheja erilaisten pähkinöiden kera
Ruokavalion energiamäärää voidaan tarvittaessa lisätä esimerkiksi tarjoamalla ikääntyneelle hänen lempiruokiaan, jälkiruokia
sekä ylimääräisiä energiapitoisia juomia ja
muita välipaloja. Jos ruokahalu on huono,
on parasta syödä sitä, mikä maistuu, joten
mieluisten ruokien merkitys korostuu.
Nesteiden saanti tärkeää
Ikääntyessä janon tunne saattaa heikentyä.
Nestevajaus voi kehittyä nopeasti, ja se on
ikääntyneille haitallisempaa kuin nuoremmille. Monet lääkkeet poistavat nestettä
elimistöstä ja lisäävät kuivumisen vaaraa.
Tämä alentaa verenpainetta ja lisää kaatumisalttiutta. Nesteitä on suositeltavaa juoda
1–1,5 litraa (5–8 lasillista) päivässä ruokien mukana saadun nesteen lisäksi. Suositeltavia juomia ovat tavallisen veden lisäksi
Hoitokoti Päiväkumpu tarjoaa kaikille täysiä vuosikymmeniä ja puolivuosikymmeniä
täyttäville sekä yli 90 vuotta täyttäville joka
vuosi Karpalon valmistaman täytekakun.
Perinteitä vaalitaan ruokalistalla perinneviikon ja juhlapyhien aikana tarjoamalla perinteisiä ja muistoja herättäviä makuelämyksiä
kattaus- ja muuta rekvisiittaa unohtamatta.
Syksyisin pidettävät elonkorjuujuhlat ja kesän grillijuhlat ovat muodostuneet jo vuosittain perinteisiksi juhliksi unohtamatta
piknik-retkiä, joille pakataan jopa lounas
mukaan.
Vuodessa on kaksi viikkoa, jolloin Karpalossa toteutetaan asiakkaiden toiveidenmukaista ruokalistaa. Toiveet kerätään kustakin ryhmäkodista haastatteluiden avulla
ja eniten ääniä saaneet ruoat tuodaan listalle. Vuodesta toiseen ovat lihapullat muusilla, makaronilaatikko ja karjalanpaisti olleet suosituimpia ruokia. Myös kalan suosio
on ollut tasaista. Mielenkiintoista on nähdä
mennessämme muutamia vuosia eteenpäin,
miten toiveet muuttuvat – alkaako toivelistalla olla enemmän pizzaa ja burgereita?
Pian lähestymme juhlien aikaa, ja henkilökunta ja asukkaiden omaiset tilaavat
Karpalon valmistamia täytekakkuja juhliinsa. Me karpalolaiset toivotamme mukavaa juhlien aikaa, grillilämmintä kesää ja
hauskoja piknik-reissuja asukkaillemme,
heidän omaisilleen, yhteistyökumppaneille ja koko Hoitokoti Päiväkummun henkilökunnalle!
•
33
34
Esteettisyys ja sisustus
osana hoitajan työtä ja ryhmäkodin arkea ja juhlaa
Teksti: Henriikka Järvenperä ryhmäkoti Ahtialasta Kuvat: Henriikka Järvenperä, Thinkstock
T
äällä Vuosaaren yksikön ryhmäkoti
Ahtialassa käytämme ryhmäkodin
sisustuksessa usein vuodenaikoja
ja juhlapyhiä inspiraationa. Vaihdamme sisustusta aina pikkuhiljaa kesään/kevääseen
sekä syksyyn ja talveen sopivaksi. Kesällä
raikkaat ja kirkkaat värit tuovat iloa ja tunnelmaa, talvella sisustusta vaihdetaan taas
harmonisempaan suuntaan. Inspiraationa
voi olla väri tai jokin esine, josta aletaan
koostaa kaunista kokonaisuutta. Pienillä
Kesällä raikkaat ja
kirkkaat värit tuovat iloa
ja tunnelmaa, talvella
sisustusta vaihdetaan
taas harmonisempaan
suuntaan.
muutoksilla kuten verhoilla, viherkasveilla
ja sohvatyynyillä saa uutta ilmettä aikaan.
Tämän kevään sisustuksen inspiraationamme toimi hoitajan tuoma vihreä päiväpeitto,
joka laitettiin päällystämään sohvaa. Sitä
kautta lähdettiin rakentamaan muita elementtejä, jotka toivat kesän tuntua Ahtialaan.
Väreistä turvallisuutta ja iloa
Muistisairaan hoidossa esteettisyydellä
on tärkeä rooli. Kaunis ja viihtyisä koti
tuo turvallisuutta ja iloa muistisairaalle.
Kirkkaat värit sopivat muistisairaille, mutta täytyy kuitenkin huomioida, että värien sekamelska voi sekoittaa muistisairaan
ympäristöä. Olimme sisustaneet Ahtialan
Halloween-teemalla, ja tuolloin sekä verhot että muu sisustus oli tummaa. Asukkaat vierastivat tummia verhoja ja vaih-
doimmekin ne nopeasti värikkäämpiin ja
valoisampiin.
Kaikki ideoivat yhdessä
Rajallinen budjetti on tietysti sisustuksessa
esteenä, mutta toisaalta tämä myös mahdollistaa luovuuden käytön. Pienellä summalla
voi kirpputorilta saada mukavia juttuja, jotka sopivat sisustukseen. Aina kannattaa pitää silmät auki, jos löytäisi jotain kivaa kaupoista tai vaikkapa kotivarastosta. Seinien
maalauksella saimme Ahtialaan uudenlaista
valoa. Saamme kiittää yläkerran Vellamosta
Aria, joka toteutti Ahtialan seinien maalauksen. Jokainen meistä osallistuu sisustamiseen ideoillaan ja kysymme myös asukkailta
heidän mielipidettään sisustuksen suhteen.
Koemme Ahtialassa, että hoitajan työssä on
ihanaa, että saa hoitotyön ohessa myös käyttää luovuutta tällä osa-alueella.
•
35
36
Tukena ja turvana,
mörönsyöttinä ja
nukkumattina
– yökkönä Vuosaaren yksikössä
Yökön työ on itsenäistä ja monipuolista. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava hetki tuo
tullessaan. Tärkeintä on asukkaiden levollisen ja rauhallisen yöunen turvaaminen.
Öihin mahtuu rutiinien lomaan monia koskettavia ja hassujakin hetkiä.
Teksti: Paula Malmberg Kuvat: Patricia Kulpakko ja Paula Malmberg
H
oitokoti Päiväkummun Vuosaaren ja Itä- ja Länsi-Pasilan yksiköiden ryhmäkodeissa sekä Käpytikka-talon palvelutalossa on paikalla
henkilökuntaa myös öisin. Kotipolun ryhmäkodin asukkaat saavat tarvittaessa apua
öisin Itä-Pasilan yksikön yököiltä. Mervi
Kämper ja Eeva Cleushi työskentelevät
yökköinä Hoitokoti Päiväkummun Vuosaaren yksikössä. Seuraavassa pääsemme
hieman kurkistamaan sitä, millaista yökön
työ on.
Yökkö laittoi herralle lääkelasiin viskiä ja itselleen hänen
huomaamattaan vettä.
Sitten skoolattiin yhdessä.
vastuulla. Pitää hallita mielessään pelastussuunnitelmat, palosilmukat yms. Yöhoitajan näkö, kuulo ja hajuaistit harjaantuvat
huomaamaan poikkeavia tilanteita. Yököt
vitsailevat usein, että huoneeseen mennään
nenä edellä; haistellaan onko tullut vaippaan vahinko tai ollaanko vuoteessa vielä
hengissä. Yökkö oppii erottamaan yöllisiä
ääniä ja toteamaan niiden lähtökohdan.
Täällä Vuosaaressa yöaikaan kuulee helposti, mitä yläkerran Vellamossa tapahtuu (tuolin siirtäminen esim. kuuluu usein
selkeästi). Paras työkalu yökön työssä on
rautaiset hermot. Silloinkin, kun useampi
häly soi yhtä aikaa, yökön pitää vain mielessään arvioida, kuka apua tarvitsee ensisijaisesti. Myös koordinointikykyjä ja nopean ratkaisun taitoja tarvitaan tilanteessa
kuin tilanteessa. Yökön on kyettävä itsenäisesti ratkaisemaan, tarvitaanko esimerkiksi
sairaskuljetusta tai lääkitystä. Yökön ainut
tausta-apu sairaanhoidollisissa tehtävissä
on päivystävä sairaanhoitaja tai sairaalan
ensiapu.
Eeva Cleushi
– Kertoisitko hieman itsestäsi ja siitä, miten
päädyit yököksi?
– Olen Eeva Cleushi, seitsemän lapsen äiti
ja seitsemän lapsenlapsen mummi. Päiväkumpuun tulin vuonna 2012 ensin keikkailemaan yökön hommiin ja sitten Itä-Pasilan yksikön kautta siirryin tänne Vuosaareen
vakiyököksi.
– Lähihoitajaksi valmistuin vuonna
2000. Hoitajana olen toiminut vuodesta
2003 saakka. Tuossa välissä olin kotona
hoitaen nuorimmaistani. Aloitin psykogeriatrisella puolella, ja sieltä siirryin vanhustyöhön yöhoitajaksi. Välissä olin kotihoidossa Kouvolassa sekä Helsingissä.
Pian kuitenkin palasin takaisin yöhoitajaksi. Vanhassa työpaikassani yökkökavereiden kanssa vitsailimme, että olemme myrkyttyneet ”yökköverellä”, eli tarkoitimme
sitä, että vain yötyö on mieluisinta meille.
Yököt ovat eräänlaisia nykyajan erakoita.
Yötyö on minulle se ainoa oikea vaihtoehto, sillä olen aina ollut iltavirkku ja yön
kukku. Jo kouluaikoina illat venyivät usein
liian pitkiksi ja tuntui, että vasta illalla iski
luovuus päälle.
– Millaisia ominaisuuksia yököltä vaaditaan?
– Eroja yötyön ja päivätyön välillä on paljon. Yöllä useimmiten toimitaan yksin tai
parin kanssa. Näin vastuu on hyvin suuri. Yöhoitaja vastaa ei vain asukasturvallisuudesta ja hyvinvoinnista, vaan myös
asuinympäristön turvallisuudesta. Ensimmäisiä asioita töihin tullessa on varmistaa, että kulunvalvonta toimii ja sellaiset
ovet ja ikkunat ovat kiinni, mistä joko asukas voi eksyä ulos tai vastaavasti luvaton
vieras voi tulla sisään. Myös paloturvallisuudesta huolehtiminen yöaikaan on yökön
37
– Mikä yötyössä on parasta?
– Parasta on ajan antaminen asukkaalle.
Vaikka pääsääntöisesti pyritään siihen, että
yöt ovat nukkumista varten, niin etenkin
silloin, kun asukas on nähnyt pahaa unta
tai kokee olevansa eksyksissä, hoitajalla
on asukkaalle aikaa runsaasti. Asukkaan
kanssa istutaan, halataan ja rupatellaan.
Yökön tärkein tehtävä on antaa asukkaille turvallisuuden tunne – ei tarvitse pelätä
olevansa yksin ja apua saa, jos sitä tarvitsee. Yökkö on saanut kuulla monenlaisia
elämäntarinoita yön hiljaisina tunteina.
Pidän siitä, että työ on hyvin itsenäistä. Vaikka välillä joutuu tekemään
raskaitakin päätöksiä, yökön pitää luottaa itseensä ja siihen, että toimii oikein.
Työssään yökkö voi itse vaikuttaa siihen,
kuinka työnsä tekee ja ajan käyttää. Joskus luppoaikana voi vaikka hieman lukea
Paras työkalu
yökön työssä on
rautaiset hermot.
tai kutoa. Itse kudon kierrätysmateriaaleista esimerkiksi laukkuja. Parhaillaan
on valmistumassa laukkuja vhs-nauhoista. Myös jokunen paperipunoksesta tehty
korikin koristaa Vellamon pöytiä.
– Millaisia ovat yötyön haasteet?
– Haasteellisinta yöhoitajana toimimisessa on usein asuinympäristö; ryhmäkodit
ovat erillään toisistaan tai eri kerroksissa kuten Vuosaaren yksikössä. Vuosaaren
ryhmäkodeista ei ole kameravalvontaa
ja hoitajakutsulaitteita lukuun ottamatta
38
suoraa yhteyttä toisiinsa, vaan ryhmäkodista toiseen kuljetaan rappukäytävän tai
kierreportaiden kautta. Tämä vaikuttaa
siihen, että yökön on haasteellista tietää,
mitä samanaikaisesti voi tapahtua toisessa
ryhmäkodissa. Joskus on käynyt niin, että
toisessa ryhmäkodissa on asukas kaatunut
vessan lattialle, kun taas toisessa levoton
asukas on herättänyt puolet ryhmäkodin
asukkaista. Tuolloin on vain mietittävä
sitä, kuka tarvitsee eniten apua ja mentävä hänen luokseen ensin.
Yksi haasteellisista asioista on myös
tiedonkulku. Usein käy niin, ettei tieto kulje yövuoroon saakka. Yöhoitajan yksi tehtävä onkin raportin aikaan tuoda esiin se,
että yökkö kuuluu tiimiin. Yöhoito vaikuttaa päivään ja päivähoito yöhön, asioita
ratkaistaan yhdessä.
– Millaiset tapahtumat ovat jääneet parhaiten mieleesi yökkövuosien varrelta?
– Sykähdyttävin ja mieleenpainuvin kokemus yötyössä on erään vanhan rouvan
lähtö iäiselle matkalle. Hän kysyi minulta:
”Näetkö nuo enkelit, he odottavat häntä?”
Vuoroni päättyessä kysyin asukkaalta, että
vieläkö näemme? Asukas vastasi: ”Totta
kai näemme”. Nukkuessani näin unen, jossa hän laskeutui kuin pilven päällä luokseni kahden henkilön kanssa. Hän vilkutti minulle hyvästiksi ja katosi henkilöiden
kanssa tämän jälkeen. Töihin mentyäni
sanoin hoitajille heti, että tiedän tämän
asukkaan kuolleen. He ihmettelivät, kuka
sen on minulle kertonut. Sanoin: ”Ei kukaan, sillä hän tuli itse kertomaan sen”.
Eli asukas piti sanansa, näimme vielä kertaalleen.
Erästä vanhaa veijaria kutsuimme
VP:ksi. Hän oli hyvin iäkäs mies. Joka ilta
hän odotti yökköä ihan vain siksi, että saisi
nauttia lääkemukillisen viskiä yökön kanssa. Yökkö laittoi herralle lääkelasiin viskiä
ja itselleen hänen huomaamattaan vettä.
Sitten skoolattiin yhdessä. Tämän jälkeen
oli sitten etsittävä asukkaalle hyvä asento.
Tapahtumasta tuli hänen kanssaan traditio,
josta ei saanut poiketa.
Yhtään hetkeä en yötyöstäni pois antaisi, minulle yötyö on se mieluisin työ.
•
Mervi Kämper
– Kertoisitko hieman itsestäsi, kuka olet ja
miten pitkään olet ollut töissä Päiväkummussa?
– Olen Mervi Kämper, vanhustyön lähihoitaja vuodelta 2002, yöhoitaja ja Vuosaaren
yksikön työsuojeluasiamies. Tulin Päiväkumpuun lokakuussa 2001 ja olin kolmisen vuotta sitten reilun vuoden verran toisen yrityksen palveluksessa, mutta palasin
takaisin Päiväkumpuun.
– Kuinka pitkään olet tehnyt töitä yökkönä?
– Olen tehnyt yökön töitä kaiken kaikkiaan
noin seitsemän vuotta ja välillä olin ItäPasilan ryhmäkoti Vanamossa kaksivuorotyössä. Viimeiset kuusi vuotta olen tehnyt
pelkästään yötyötä. Olen ollut töissä Päiväkummussa kaikissa muissa yksiköissä paitsi
Malmilla ja Arabianrannassa.
– Mikä sai sinut aikoinaan hakeutumaan nimenomaan yötöihin?
– Olen aina ollut vuorokausirytmiltäni iltaja yökukkuja, ja aikaiseen aamuun herääminen oli ihan kamalaa. Kun aloin tehdä yökön töitä, se sopi hyvin kotioloihin ja tuntui
siltä, että ehdin olla lasten kanssa enemmän
kuin esim. iltavuoroja tehdessä. Pidän lisäksi yötyön rauhallisuudesta: yöllä on mahdollisuus tehdä työt itselle sopivassa tahdissa ja asukaskontaktit ovat hieman erilaisia
(esim. jutustelua päivän tapahtumista, jos
ei uni tule) kuin verrattuna usein kiireisiin
päivävuoroihin.
– Mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot yöja päivävuorojen teon välillä?
– Edellä tulikin jo hiukan sivuttua asiaa.
Pyrin pitämään tilan asukkaille mahdollisimman hiljaisena ja rauhallisena. Tärkeintä on se, että asukas saa nukuttua
levollisesti. Jos ei uni tule, keksitään keinoja välipalalla tai mahdollisin tarvittavin
lääkkein. Turvaan kaikille unen saannin eli
mahdollisten äänekkäiden ja levottomien
asukkaiden kohdalla pyrin rauhoittelemaan tilannetta. Tärkeää on olla apuna ja
saatavilla. Kaikenlaiset kodinhoidolliset
asukkaan kohtaaminen ja ajan antaminen.
Tietyllä tavalla se tuo myös hyvän mielen itselle, että monelle yöhoitaja on tuki ja turva, kun unen saanti voi olla vaikeaa. Yöaika
on monelle pelottavaa ja tuo muistoja kodista, perheestä ja omaisista. Voi olla turvallista tuntea, että talossa on joku, joka
vahtii unta ja pitää ulkomaailman pelot
loitolla. Olenkin monelle sanonut olevani
mörönsyöttinä ja nukkumattina. Hieno tunne on sekin, kun on valvonut 11 tuntia, tehnyt työnsä, antanut aamuvuorolle raportin
ja saattanut huikata asukkaille, että nähdään illalla ja lähtee ajelemaan kohti kotia.
Kotiin päästyä ei tarvitse unta houkutella ja
uni maistuu makealle!
työt tehdään mahdollisimman äänettömästi. Tilat pidetään hämärinä, mutta valoa
on sen verran, että wc:ssä kävijät näkevät liikkua.
– Millaisia ominaisuuksia yököltä vaaditaan?
– Meitä yökköjä on monenlaisia, mutta pääsääntöisesti pitää olla valmiutta valvomiseen, pitkään työputkeen sekä valmiutta
reagoida yllättäviin tilanteisiin esim. sairastumis- tai kuolemantapauksissa. Päätökset tehdään itsenäisesti, sillä Vuosaaren
yksikössä ollaan yksin vuorossa, ja samalla pitää muistaa, että on vastuussa monesta
asukkaasta kerrallaan. Pitää olla rohkeutta olla yksin pimeässä ja hämärässä, mikä
kuulostaa hassulta, mutta ei välttämättä ole
kaikille itsestään selvää. Yökön pitää osata myös suunnitella työnsä, jotta kaikki yökölle kuuluvat tehtävät tulee tehtyä ennen
aamuvuoron tulemista töihin. Yökön tulee
olla rauhallinen, erilaisiin tilanteisiin mukautuva, kärsivällinen, ahkerakin. Yötyö
ei ole ihmisen fysiikalle tarkoitettu, joten
pitää huolehtia itsestään, jotta jaksaa tehdä tätä työtä. On tärkeää rakentaa itselleen
sellainen vuororytmi, että keho kärsii työstä mahdollisimman vähän ja saa riittävästi
unta ja lepoa.
– Millaisia työtehtäviä Vuosaaren yksikön
yökön toimenkuvaan kuuluu?
– Ilta alkaa iltavuoron raportin kuulemisella
ja huolehditaan siitä, että kaikki ovat päässeet nukkumaan. Joillekin annetaan vielä
yölääkkeitä ja joku saattaa saada vielä jotain syötävää. Yöllä kierretään kahden tunnin välein ja huolehditaan asentohoidoista.
Pestään myös pyykkiä, siistitään yleisiä tiloja ja täydennetään vessojen kaappeja seuraavaa päivää varten. Myös seuraavan päivän lääkkeet jaetaan valmiiksi tarjottimelle
sekä tehdään aamupala (puuro ja voileivät)
ja katetaan pöydät aamupalaa varten. Kuivitetaan tai käytetään asukkaita wc:ssä tarpeen mukaan yön aikana.
– Mikä on mielestäsi haasteellisinta yökkönä toimimisessa?
– Itselleni se on tasaisen rytmin säilyttäminen. Jos ei ehdi nukkua riittävästi päivällä,
se kostautuu varmasti seuraavana yönä. Pidän yötyöstä, joten en osaa sanoa muuten
sen haasteellisuudesta. Viihtyisä työympäristö ja mukava työyhteisö ja ilmapiiri tekevät työn helpommaksi, ja se oli yksi syy,
miksi palasin Päiväkumpuun takaisin.
– Mikä on parasta yökkönä olemisessa?
– Parasta on työn itsenäisyys ja hoitajan ja
– Tuleeko mieleesi erityisen sykähdyttäviä
tapahtumia yökkövuosien varrelta?
– Niitä on paljon, ja on vaikea valita vain
yhtä. Näihin vuosiin mahtuu paljon hassuja kommelluksia. On kertoja, kun on etsitty
asukasta ja tämä löytynyt toisen sängystä
nukkumasta. On asukkaita, jotka ovat sulkeneet itsensä vessaan tai sulloneet pöntön
täyteen paperia ja saaneet aikaan tulvan.
On asukkaita, jotka kulkevat alasti ympäriinsä, asukkaita, jotka heräävät keskellä
yötä ja haluavat päästä päiväkahville, ja
on myös kertoja, jolloin joku on kaatunut
tai saanut sairaskohtauksen ja on soitettu
ambulanssia paikalle. On myös kertoja, kun
elämä on tullut tiensä päähän ja on autettu
asukasta kauniiseen lähtöön omaisia tukien.
Toki suurimmaksi osaksi yöt ovat rauhallisia ja hiljaisia.
– Eräs jo edesmennyt asukas Päiväkummun alkuajoilta teki minuun ihmisenä
lähtemättömän vaikutuksen. Hän eli pitkän
elämän, lähes 100-vuotiaaksi ja loppuaikanaan hänellä oli levoton olo illalla ja hän
kaipasi erityisesti poikaansa ja pojantytärtä. Hän oli kuitenkin aikaisemmin kertonut,
kuinka hän oli äidiltään oppinut kauniin iltarukouksen, jonka luimme joka ilta ja se
rauhoitti hänet täysin.
•
”Taivaallinen Isä, silmäs meihin luo.
Rakkautta lisää, lahjojasi suo.
Anna taivaan valo, rintaan jokaiseen.
Kylvä siemen jalo, lasten sydämeen.”
39
Päivyt kummulle kohosi
Kolmen neidon unelmista
syntyi koti ensimmäinen,
ikimeren rantamille,
viikinkien kyntömaille.
Vellamo emoksi varttui.
Nuori väki Ainolassa
kuuli kutsun kanteleen.
Karkelossa neidot norjat
pyörähtelee urhoineen
kummun kultaisen laella.
Kelpo joukko Malmillakin
Kotipolun tallaajia,
joutuisia jaloiltansa,
liikunnolta liukkahia,
reipasta Kalevan väkeä.
Ahtiala perässä kohosi,
kasvoi maammonsa hoivissa,
laajimman lahden kainalossa,
Vartiokylän pohjukassa,
saaren suuren syleilyssä.
Sampolassa taotaan,
ilon lastut lentää.
Hengen, sielun rikkaudet
joka syömeen entää
voimaksi vakaisen väen.
Uusiakin unelmia
– Käpytikka, Kotihoito,
laajentuva Päiväkumpu.
Visioita, kehitystä,
pohjana perintö Kalevan.
Nuori polvi ohjaksissa.
Rannoilta meren sijoilta
asteli uutehen tupahan,
Pasilan parhaalle mäelle,
itään, Kullervon kankaille,
laajemmille laulumaille.
Karpalon ehtoisa emäntä
taputteli taikinaisen,
pyöritteli lämpimäisen,
vuoli paljon voita päälle,
pidot parhaat pystytti.
Vipulassa vakainen meno,
syntynyt salaa elämänilo.
Ilo kiertynyt muistoiksi kerälle,
siitä voi purkaa voimaksi,
varalle, käelle kukuntalatva.
Ilmatar ilmojen haltija
asteli läntistä tannerta,
sinne tupansa rakensi,
pirtin puhtoisen pystytti.
Helkyttää kultainen käki.
Tallella on Vanamossa
käden taidot, laulun tahti.
Rinnass´ tervaskantojenkin
runosuonen syke, mahti,
kuusessa kultainen latva.
Väinölä viereen virisi
vanhan Väinämön sukua,
vakainen sotkan munasta
pesään pehmoiseen putosi,
oksalle kultaisen kuusen.
Hellä hoiva, hoito ja kannustus,
siitä on saatu julkinen tunnustus.
Laadukas palvelu toiminnan motto,
sertifikaatti – sekin on totta.
Kuuhut latvassa kuusen.
Helskyttelee laulujansa,
Päiväkummun koko väki.
Kalevalan kankahilla
kukkuu elon, ilon käki.
Neitojen unelma elää!
– Taimi Turunen
w w w.hoit o k ot ip ai v ak ump u. f i

Päiväkummun Sanomat 2014 kesä.pdf

Transcription

Similar documents

Päiväkummun Sanomat 2014 talvi.pdf

Päiväkummun Sanomat 2013 kesä.pdf

Päiväkummun Sanomat 2012 kesä.pdf

WANHAN EMÄNNÄN HISTORIAA

HOITOKOTI - Kruunupuisto

50 VUOTTA - Päiväkummun Omakotiyhdistys ry

Saattohoidon haasteet ja mahdollisuudet

Päiväkummun Sanomat 2011 talvi.pdf

MTT Huutolaistyton laulu esite

Hyvä palvelu- ja hoitokoti kehitysvammaisille ja erityistä

Martat historiikki.pdf - Vuosaaren Marttayhdistys ry

VÄLITTÄMISELLÄ RAKENNETAAN TURVAA

Tukea ja toivoa

Tuottavuus kuntapalveluissa

Nro 3/2014 - Romano Missio

ELÄMÄSSÄ KIINNI!

Uuno Aarne Tamminen

Saga Helapuisto