Köntykset umpihangessa

1
Meijän Perä
Meijän Perä
Sarvenperän kylälehti
1/2013
www.sarvenpera.fi
Köntykset
umpihangessa
3€
2
Meijän Perä
Luonnonrauhaa ja yhteishenkeä
T
ammikuun lopussa tuli kuluneeksi viisi vuotta
muutosta Sarvenperälle. Kun olimme asuneet
vasta pari viikkoa kylällä, ajelimme eräänä lauantai-iltana isännän kanssa kaupunkiasioilta kotiin.
Keli oli muistaakseni melko luminen ja pöppyräinen,
eivätkä Sarvenperäntien kaikki mutkatkaan vielä kovin
tuttuja olleet. Hallamäkeä tultiin alas, kun auto ei enää
kääntynytkään mutkaan vaan pöllähti suoraan ojaan.
Onneksi melko myöhäisestä ajankohdasta huolimatta
paikalle osui avulias kyläläinen, jonka avustuksella autoa yritettiin kaivaa, työntää ja vetää ojasta, mutta eihän se sieltä mihinkään noussut. Parin puhelinsoiton
jälkeen paikalle saatiin traktorimies ja kaikki pääsivät
jatkamaan lauantai-illan viettoaan. Isännän kanssa on
jäljestäpäin naureskeltu, että olipahan sekin tapa aloittaa kyläläisiin tutustuminen. Toisaalta saimme heti kokea, mitä naapuriapu parhaimmillaan on. Sen lisäksi
tapahtumasta on päällimmäiseksi mieleeni jäänyt meitä
auttaneen kylännaisen kommentti. Siinä lisäapuja odotellessa hän kehui meille Sarvenperää asuinpaikkana ja
sanoi kuinka tänne on aina hyvä kaupungin vilskeestä
palata: ”Kun Sarvenperäntietä kotia päin ajelee, niin
viimeistään siinä vaiheessa mieleen laskeutuu rauha”.
En voi kuin olla täysin samaa mieltä! Kymmenen kaupungissa vietetyn vuoden jälkeen oli unelmien täyttymys palata maalle asumaan. Muutettuani Jyväskylään
kotiseudulta Pihtiputaalta tutuksi ehti tulla viisi eri
kortteeria, mutta vasta nyt täällä Tuppelassa voi sanoa
olevansa kotona, eikä tarvitse miettiä mihinkä sitä seuraavaksi muuttokuormansa suuntaisi.
Tänne muuttaessamme laitoin ilolla merkille kylän
lämpimän yhteishengen ja aktiiviset kyläläiset. Toimintaa ja ohjelmaa on tarjolla kaiken ikäisille kuten lapsuudessani kotikylällä Harmaalanrannalla. Muistan
vielä hyvin, kuinka me kauniina kesäiltoina vietimme
ranta-iltoja ja nautimme mukavasta yhdessäolosta pelaillen, leikkien ja herkutellen tai kun äitien- ja isänpäivänä kokoonnuttiin koko kylän voimin koululle katsomaan lasten harjoittelemia hauskoja ohjelmanumeroita. Kaikista niistä kylän yhteisistä tapahtumista on
jäänyt hyvät muistot ja nyt kyläseuran uutena puheenjohtajana haluan olla mukana antamassa oman panokseni, jotta meidän kylämme säilyy elinvoimaisena, yhteen hiileen puhaltavana ja toimeliaana. Toivon omien
lapsiemme saavan samanlaisia mieleenpainuvia kokemuksia, joita voivat sitten aikanaan itse muistella hymyssä suin. Haastankin kaikki kyläläiset mukaan tuleviin tapahtumiin ja talkoisiin, ja toivon myös runsasta
osallistumista sekä vilkasta keskustelua ja uusia ideoita
kokouksiin; jokainen siinä määrin mitä oma elämäntilanne, ehtiminen ja jaksaminen antavat myöten. Sarvenperän hyvä henki on jotain, josta meidän kaikkien
kannattaa yhdessä pitää kiinni.
Tuppelassa 6.2.2013
Johanna
KYLÄPÄÄLLIKKÖ, Sarvenperä
Nimi:
NIILIVUO, Johanna
Ikä:
34
Koulutus:Ekonomi
Ammatti: Plantagenin myymäläpääl-
likkö (hoitovapaalla)
Perhe:
Aviomies Timo,
pojat Verneri ja Oskari
Meijän Perä 1/2013
Sarvenperän kylätoimikunnan lehti
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa.
Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl.
Seuraavaan lehteen aineistot 30.4.2013 mennessä päätoimittajalle tai toimittajille.
Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Johanna Niilivuo,
p. 040 413 2516, sihteeri Seija Halinen p. 0400 646 471,
rahastonhoitaja Riitta Kuusela p. 050 571 8492
Päätoimittaja: Hanna Mäkinen, Sarvenperäntie 545, 41930
Kuohu, p. 050 368 0280, email: [email protected]
Lehden taitto: Hanna Mäkinen
Toimittajat: Seija Halinen p. 0400 646 471, email: seija.
[email protected], Johanna Niilivuo, p. 040 413 2516, Petri
Hakkarainen p. 050 529 0529, email: [email protected],
Salla Hellevuo p. 040 581 5155, e-mail: [email protected] ja
Paavo Vehkala p. 050 323 1155
Muuta:
Harrastaa ulkoilua, juoksua, ompelua, leipomista,
moottoripyöräilyä. Kiinnostunut myös ampumisesta.
Horoskooppimerkiltään Skorpioni. Motto: ”Eteenpäin,
sanoi mummo lumessa.”
Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 12 euroa, irtonumerot 3 euroa.
Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, 41930 Kuohu,
p. 0400 646 471
Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼
sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille
ilmaisia max 20 sanaa.
Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää
ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta.
Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.
Kansikuva: Seppo Lehtonen kuvasi köntysten umpihankihiihtoreissun vaiheita helmikuun alussa.
ISSN 1459-9228
Meijän Perä
3
Valmentaja
H
yppyrimäki, se seisoo talvisessa Sivusuon mäessä, metsä on hakattu edellisinä talvina sopivasti pois tämän mäenlaskunäyttämön tienoilta.
Alastulorinne on sopivan jyrkkä, siitä on erinomaisen
turvallinen laskea alaspäin suosaroille jotka ovat puuttomia.
Lapiot ovat heiluneet nuorten miesten käsissä ahkeraan, vauhtimäki on saanut lisäkorotusta mutta parasta löytyy hyppyrin tienoilla. Siitä taitaa löytyä korkeutta pian metrin tienoille, parasta kuitenkin on siinä
taulussa mikä nojaa hyppyrin keulalla. Siinä pahvitaulussa seisoo tekstattuna suurilla kirjaimilla TEMPAUS.
Eletään aikaa sotien jälkeen, neljäkymmentä luvun loppupuolta. Mikäli ottaa käteensä Sarvenperän
kyläkirjan, löytää sieltä Lahtisen Oivan historian kirjoituksesta kohdan Syrjäisen maan syrjäinen kylä. Sieltä löytyy kohta, joka käsittelee kylän urheiluun liittyviä
asioita, niitä tietoja voi tarvittaessa sieltä tutkia.
Tämä hyppyrimäki on siis urheiluseura Sarvenperä Tempauksen rakentama. Sivusuon Yrjö on antanut
luvan latujen tekemiseen, taitaa Erkkikin olla puuhassa mukana.
Siitähän se sitten lähti liikkeelle. Ilta-aurinko valaisee talvisen maiseman ja muistini mukaan iso joukko
poikia on kokoontunut ensimmäiseen mäenlasku tilaisuuteen. Lahtisen Oiva kertoo ensin meille hyppyihin
liittyviä asioita, tärkeimpiä tuntuu olevan se, että sauvat on jätettävä mäen päälle ja jokainen kestäköön omat
kolhunsa kuin mies. Perillehän ne komennot menivät,
vaikkakin tosin vähän arvelutti kiivetä mäen päälle.
Sukset olivat tervatut puusukset, töppöset jalassa,
näystimet ja mahdolliset kumilenkit, jotka pitivät suksia aloillaan. Muistini mukaan ainoastaan Saulion Pentillä oli kiintositeet, Voitto -merkkiset.
Tempauksen isot pojat näyttivät ensin meille oppimattomille hyppäämisen mallia ja eihän sitä siinä iässä pelätty mitään, joten alas vain kaikkia vaaroja uhmaten. Ilmalento — sen voi vieläkin aistia mielessään,
se oli mahtavaa, sitä täytyi saada lisää aina uudelleen.
Harjoittelun jälkeen hyppäsimme siinä mäessä yli kymmenen metrin leiskautuksia, valmentaja Lahtinen taisi
päästä siinä viiteentoistakin metriin.
Saimme silloin hyvän alun talviurheilulle, hyppyrimäkiä alkoi löytyä useammistakin paikoista. Nykyisen
korsualueen lähistöllä oli melkein suosituin mäki. Alastulorinne oli miltei pystyjyrkkä pudotus lähelle parikymmentä metriä. Ihmeelliseltä tuntuu, ettei kukaan
meistä katkonut jalkojaan ja säilyimme muutenkin hengissä. Kuohulaisilla oli Marjovuoressa isomman luokan
mäki, siellä mentiin jo yli kaksikymmentä metriä, taidettiinpa siellä käyttää oikeita mäkisuksiakin. Olihan
meilläkin omatekoiset mäkisukset aikoinaan, Kuukkasen veljesten tekemät, niillä hypättiin enimmäkseen
Kankaan mäessä.
Otsikkona käyttämäni valmentaja, sillä on suuri
merkitys nykyaikaan. Valmentajia vaihdetaan ehkä liiankin tiukkaan varsinkin jääkiekkopuolella. Lahtisen
Oiva oli pitkälti esikuvana meille mäenlaskijoille kuten
myös lentopallon tullessa Sarvenperälle. Tiettävästi ensimmäinen lentopallokenttä kylällä sijaitsi Aholan pel-
lon reunassa metsikössä, siellä opeteltiin ensimmäiset
pelin alkeet. Seuraava kenttä oli Kellomäen hiekkakynnäässä. Pelaajia oli runsaasti, jouduimme jakamaan
useampia joukkueita, että saimme kaikille halukkaille
peliaikaa. Sarvenperän koulun kenttä tuli vuorollaan
käyttöön. Valitettavasti se osui viisikymmenluvun moottoripyöräaikaan. Nuoriso liikkui moottoripyörineen
pelaamaan koulun alueelle ja siitä johtuvat äänihaitat
olivat liikaa koululla asuville opettajille. Saimme porttikiellon pelipaikalle.
Emme tästä lannistuneet. Seuraava kenttä rakennettiin nykyisen Paunilan tontin tienoille, ja siitähän se
lähti taas käyntiin. Kesäillat olivat täynnä riemukasta
elämää, pelaajia riitti yllättävän paljon tähän uuteenkin paikkaan. Oltiin tosiaan päästy rakentamisen vauhtiin. Seuraava kenttä löytyi Sivulan risteyksen tienoilta,
siinäkin sitä pelattiin muutaman kesän aikana. Pelattiin, kuunneltiin lintujen lauluja ja elettiin kultaisia
nuoruusvuosia.
Kylätoiminta sai sitten aikanaan kaikenlaista muutakin toimintaa vireille, aika kului siivillä, mutta eihän
se lentopallo mihinkään unohtunut. Minkkisen Veikko
halusi kentän omalle tontilleen lähelle tietä. Se vaati
raivausta ja hiekan ajoa, hiekka ajettiin Eerolan maalta korsutien maastosta. Kenttä valmistui täysin talkoovoimin, hankittiin uudet verkot ja pallot ja eikun pelit
käyntiin. Veikon iskulyönnit olivat tosin niin mahtavia
että harva uskalsi torjuntaan lähteä. Mistä lienee oppinsa hakenut?
Eerolan mäen kenttä olikin sitten hyvin suosittu,
se kokosi pelaajia laajoilta alueilta ja kesät olivat kultaa.
Toinenkin valmentajahahmo nousee mieleeni tuolta ajanvirrasta. Nuorisoa kokoava henkilö löytyy nimeltänsä Martti Sulasalmi, toimittaja nimeltään Malakias
Mieronheimo. Martti asui naapurikylässä, oli innokas
lentopallon harrastaja. Useasti 17 metrinen farmariTaunus kiipeili sorateiden mäkiä, ylitäynnä nuoria miehiä matkalla puulaakilentopallopeleihin naapurikyliin.
Vieläkin löytyy lusikoita laatikoiden pohjilta muistoina
näiltä ajoilta. Martti oli mahtava kynän käyttäjä, huumorilla höystetty kirjoittelu ajankohtaisista asioista eri
julkaisuissa oli riemukasta luettavaa.
Muuten palataan urheiluseura Sarvenperän Tempaus -nimeen. Nimiehdotuksesta oli käyty keskustelua
ja asiasta oli äänestetty, vastaehdotus oli ollut Sarvenperän Pusku-Pojat. Tempaus sen sitten oli voittanut.
Urheiluseuratoiminta ei tainnut sitten kuitenkaan
nuorisoa suuremmin innostaa ja se taisi sitten siihen
hiipuakin. Naapurikyläkin oli sitten esittänyt Sarvenperäsille oman nimiehdotuksensa lannistuneesta seurasta ja se oli kuulunut seuraavasti: Sarvenperän Törmäys.
Hattulassa 24.1.2013
Paavo
4
Meijän Perä
Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä, umpihankea halkoa,
sauvat syvässä lumessa, sommat soikeena sammalissa:
Köntys-joukkue kuudennen kerran
Umpihankihiihdon MM-kisoissa
Aukeaman kuvat: Seppo Lehtonen
Köntykset MM-umpihankihiihdoissa 2013: Timo Yrjönen, Pekka Välivaara, Jukka Lehtonen, Petri Laitinen ja Sanna Tarkiainen.
K
ahden vuoden tauon jälkeen saatiin taas kerran
koottua joukkue edustamaan jo perinteeksi
muodostunutta KÖNTYS-nimeä kantavaa umpihankihiihtojoukkuetta, jonka nimi on tullut tutuksi
vuosien varrella niin kilpailujen järjestäjille kuin hotellin henkilökunnallekin. Kiitos joukkueen nimen tunnetuksi tulemisesta kuuluu pääasiassa aktiiviselle kannustusjoukkueellemme, joka on osallistunut uskollisesti kaikkiin kisoihin, jolloin joukkue on ollut mukana.
Onpa kannustusjoukkueemme hoitanut tehtäväänsä
uskollisesti paikan päällä kisoissa myös niinä kahtena
talvenakin, kun omaa kilpailujoukkuetta ei ollut kisassa lainkaan.
Tämän kertaisessa joukkueessa oli kaksi ensikertalaista, Petri Laitinen Tikkalasta ja Jukka Lehtonen
Jyväskylästä, Tarkiaisen Sanna oli toista kertaa ja Yrjösen Timo kolmatta, itselleni tämä oli kuudes kerta.
Kisa alkoi pienessä pakkasessa tykkylumisten kuusien reunustamalta Syötekeskukselta. Reitti suuntautui
tällä kertaa itään päin, Taivalkosken suuntaan. Heti
Kannustusjoukkue
hengessä mukana.
alussa oli haastava lasku satakunta metriä alaspäin reilun kilometrin matkalla jyrkkää kapeaa ja mutkittelevaa kovaksi pakkaantunutta kelkkauraa myöten. Ei
auttanut muu kuin laskea sukset aurausasennossa ja
odottaa rinteen loppumista pohje- ja reisilihasten huutaessa hoosiannaa. Mikäli lihakset kestivät tämän las-
Meijän Perä
kun ilman suurempia revähdyksiä, niin sitten saattoikin loppukisan hiihdellä aivan huoletta vaikka minkälaisessa maastossa.
Ensimmäiseen kisapäivään käytimme aikaa reilut
seitsemän ja puoli tuntia. Meille riitti pakolliset tehtävärastit, sillä lisärastit oli sijoitettu sen verran etäälle,
että katsoimme turhaksi lähteä väsyttämään itseämme
liikaa muutaman hyvitysminuutin takia. Päätimme keskittyä ennemmin rastitehtäviin, joista pahimmassa tapauksessa olisi voinut tulla 21 sakkominuuttia ja ennättää hyvissä ajoin valoisan aikaan yöleiriin. Rastitehtävät menivätkin tosi loistavasti ja saimme vain yhden
sakkominuutin.
Yöleirissä hyvin nukutun yön jälkeen valmistauduimme varsinaiseen joukkueen umpihankihiihtoosuuteen. Lähtöaikamme oli sunnuntaiaamuna klo 9.21
parhaimpien joukkueitten aloittaessa urakkansa tasan
yhdeksältä. Matkan alkuosa, reilut viisi kilometriä, piti
kunkin joukkueen hiihtää omaa latuaan umpihangessa
ja aika ajoin niin tehtiinkin sikäli mikäli pusikoissa oli
tilaa. Joukkueellamme ei ollut perässä hiihtävää valvojaa, joten hiihtouravalinnoissa saattoi käyttää sopivassa määrin luovaa mielikuvitusta. Loppuosan kolme kilometriä sai hiihtää valmista latu-uraa maaliin saakka.
Maalissa sitten odottikin Köntyksiä jo perinteeksi
muodostunut kannustusjoukkomme järjestämä vastaanottoseremonia konjakkipikarein.
Sijoituksemme oli 41. mutta mikäli haluaa pröystäillä mitaleilla, joita tosin kaikki kisan maaliin hiihtäneet saavata., niin mitalisaldomme oli kolme pronssia,
yksi hopea ja yksi kulta. Kultamitalin saa kun on osallistunut vähintään kuusi kertaa, hopeamitalin saa kolmesta kerrasta ja pronssimitalin kahdesta ensimmäisestä kerrasta. Joten en lähtisi noilla mitaleilla paljoa kehuskelemaan, mitalit kun on vain rihkamametallia,
mutta kunto voi olla rautaa, parhaimmilla jopa terästä.
Pekka
5
Köntysten kannustajat
Pudasjärvellä
S
yksyllä 2005 Sarvenperän koululla jumppaillassa päätettiin osallistua Pudasjärven umpihankihiihdon MM-kilpailuihin Köntysjoukkueella.
Köntys, Sarvenperän ja Saukkolan aikamiesten voimistelukerho, annettiin myös joukkueen nimeksi ja joukkueeseen valittiin Matti Riuttanen, Jarmo Lahtinen,
Esko Parkkonen ja Pekka Välivaara. Samalla syntyi
ajatus, että sinnehän voisi lähteä myös kannustajia.
Tuli helmikuun 2006 toisen viikonlopun lauantai,
ja Halisen Kalevi lähti Pösöllä matkaan kyydissään Seija Halinen, Kaarina Riuttanen ja Oiva Kilpioja. Joukkue hiihti erinomaisesti ja kannustajat olivat sunnuntaina maalissa vastaanottamassa hiihtäjiä. Kannustajat
olivat ajankulukseen kehitelleet jonkinlaista vastaanottoseremoniaa, joka jäisi mukavana muistona hiihtäjien
mieleen. Päätettiin hankkia pullo konjakkia ja muovipikareita. Kun joukkue tuli umpihankea pitkin maaliin
kaikkensa ”Köntysten” puolesta antaneena, he saivat
6
Meijän Perä
käteensä pikarit joista nauttivat
kannustajien maljat. Muilla joukkueilla ei vastaavaa juhlallista seremoniaa ollut. Tästä seremoniasta on
tehty perinne, joka on toistunut jo
kuusi kertaa.
Kilpailun johdon kautta on
saatu aina kilpailukartat, joista on
nähty lauantaipäivän rastit sekä
mihin niistä on päässyt paikan päälle seuraamaan kilpailun kulkua ja
kannustamaan joukkuetta. Yöpymisrastilla käynti on aina kuulunut
ohjelmaan. Missään ei ole nähty
niin ainutlaatuista näkyä ja tunnelmaa kuin siellä: pimeässä illassa
männikkömetsässä loistaa majoituslaavujen edessä lähes sata nuotiota.
Lauantaipäivä on ollut kannustajilla aina kiireinen, kun Pikku-Syötteellä on ensin aamusta seu-
P
rattu lähtö ja sitten hotellin juhlasalin seinälle heijastetulta isolta
kartalta tarkasteltu netin välityksellä Köntys-joukkueen etenemistä
kisassa. Sen perusteella on sitten
passattu rastille joukkuetta kannustamaan. Iso-Syötteen juurella
olevassa Luontokeskuksessa on
mahdottoman hyviä sokerimunkkeja, joita pitää myös aina käydä
nauttimassa. Näitä munkkeja ovat
maistelleet monet sellaisetkin, jotka
eivät ole kiireiltään ehtineet itse
Luontokeskuksessa poiketa...
Tänä vuonna tavoitteena oli
saada Välivaaran Pekalle kultamitali, joka annetaan kun on osallistunut kilpailuun kuusi kertaa. Tavoite
saavutettiin. Vuosina 2011 ja 2012
ei saatu kilpailuun omaa joukkuetta
hiihtäjillä olleiden erilaisten vammojen vuoksi, mutta kannustajat
olivat silti paikalla. Kalevilla ja allekirjoittaneella on käyntikertoja jo
kahdeksan. Tänä vuonna kannustusjoukko oli poikkeuksellisen vahva: Matti Riuttanen, Kalevi Halinen, Matti Saukkola, Seppo Lehtonen sekä Oiva Kilpioja. Ilmatkin
suosivat tänä vuonna, pakkasta oli
molempina kilpailupäivinä -8 astetta.
Nykytaiteen museo Kiasmasta
Amerikan Buffaloon museonjohtajaksi valittu Janne Gallen-KallelaSiren (sijoitus 15., Takamaan Toivot) sanoi maalissa: ”Ellei vallan
merkillisiä tapahdu, aion tulla kisaan mukaan tulevinakin talvina.”
Me kannustajat olemme samaa
mieltä.
Oiva Kilpioja
Sarvenperän naisten illanvietto
soin ja hemmotelluin makuhermoin. Urhein nelikko suuntasi nimettömän vihjeen perusteella Hoviraitille katsomaan Korpilahden
Kesäteatterissakin esiintyneen
Sheilan ja taustatanssijoidensa Sin
Sistersin drag-showta. Yllättäen
paikalle oli osunut muitakin sarvenperäsiä, ja yhdessä harkittiinkin vastaavan shown tuomista
omallekin kylälle. Madonnan kappaleiden tahtiin edennyt show oli
niin tyhjentävä kokemus, että sen
jälkeen ei ollut muuta tehtävissä
kuin suunnata kotiin näkemään värikkäitä unia.
Mari Hakkarainen
Kuva: Petri Hakkarainen
erinteinen Sarvenperän
naisten yhteinen ilta ajoittui
tänä vuonna ystävänpäivän
ja naistenpäivän väliin, ja iltaa vietettiin sydämelliseen tapaan Jypin
pelissä 16.2.2013.
Yhdeksän naista oli todistamassa Jypin heräämistä kohti
playoff-kuntoa. Blues kaadettiin
numeroin 3-1. Erityisen ilahduttavaa pelissä oli JYP-Akatemian kasvattien rohkeat otteet: Markus Nenonen ampui kaksi maalia, joista
etenkin toista yritettiin havaita mediakuutiolta useampaan otteeseen,
mutta salamannopeaa kiekkoa ei
pystynyt ihmissilmin maalissa näkemään. Onneksi maalituomari kuitenkin näki! Mikko Salmiokin pelasi kylmäpäisesti Jypin taistelevan
hengen ilmentymänä. Oman kylän
poikien solahtamista maailmantähtien pelivauhtiin oli mukava katsoa.
Muuten ottelu ei historian kirjoihin
jää – jäähyjä ei juuri tullut, ja Bluesista ei paljon vastusta saatu.
Pelin jälkeen siirryimme keskustaan Old Brick’s Inniin jälkipeleihin. Keskusteluissa ei kuitenkaan
jääkiekkoon enää palattu, vaan
käytiin läpi omia sekä tuttujen ja
kylänmiesten kuulumisia. Yhteisen
rupattelun ja maukkaan ruuan ääressä tultiin entistäkin tutummiksi.
Ruokailun jälkeen osa porukasta lähti kotia kohti kylläisin vat-
Sarvenperän kauniit naiset luokkakuvassa Jäähallilla.
Meijän Perä
7
Kivirinteen kivat naapurit
Tuttuja ja kylänmiehiä
I
Kuva: Sanna Tarkiainen
lkka Ruotanen, Pauliina Kähä- on urheiluharrastuksia, kirjoja lueRuotasten on helppo myöntää
ri, 10-vuotias Sampo ja 7-vuoti- taan ja ehditään joskus naapuriin maallemuuttoon liittyvien unelmien
as Helmi muodostavat yhden ponikerhoonkin. Ruotasen perheen muuttuneen täydeksi todeksi. TäsSarvenperän uusimmista tulokas- kokonaisuudessaan voi tavata yhtei- säkin tapauksessa voimme siis todeperheistä. Tonttikaupat tehtiin Lah- seltä hiihtoretkeltä tai kesäisin me- ta, että parhaista parhain elämäntisen Jarmon kanssa vuonna 2009, lomasta. Ilkan ja Pauliinan tärkeim- laatu on löydetty jälleen kerran meiminkä jälkeen alkoi Pitkäjärven mäksi yhteiseksi mielenkiinnon jän perältä!
päätytontilla tapahtua: aluksi val- kohteeksi nousee scifi-sarjat – ja
mistui kasvimaa, seuraavana kesänä tietenkin rakentaminen! KivirinSanna Tarkiainen
grillikatos, sitä seuraavana upea teen tilan asukkaiden tulevaisuuden
luonnonhirsirakenteinen pihasauna haaveissa on vielä aurinkokeräimet
ja vihdoin heinäkuussa 2012 perhe sekä omat kanat ja kesälampaat.
pääsi muuttamaan vielä hieman kes- Omavaraisuusaste yritetään saada
keneräiseen matalaenergiseen kivi- niin korkeaksi kuin mahdollista.
taloon. Muuttoa vauhditti lasten
siirtyminen Kuohun kouluun heti
lukukauden alussa. Sekä Ilkka
että Pauliina työskentelevät
käyttöliittymäsuunnittelijoina
Jyväskylässä, Ilkka Descomilla
ja Pauliina Attidolla.
Ilkan ja Pauliinan yhteinen tarina juontaa juurensa Iisalmeen, Kalpan kannatusalueelle. He kävivät samaa koulua
ja pyörivät samassa kaveripiirissä. Vuoden 2000 juhannuksena yhteydenpito lämpeni ja
pari alkoi pitää tiiviisti yhtä –
niin tiiviisti kuin mahdollista.
Pauliinan muinaishistorian ja
sosiaaliantropologian opinnot
kun jatkuivat vielä Lontoossa ja
Ilkka opiskeli Jyväskylässä tietojärjestelmätiedettä. Miehinen
vetovoima kuitenkin riitti ja
pariskunta asettui asumaan Jyväskylään.
Luonnossa viihtyvä Ruotasen perhe on sopeutunut Sarvenperälle täysin ongelmitta.
Kylän yhteisöllisyyttä ja naapuriapua kehutaan yhteen ääneen, ja luonnon antimia on
hyödynnetty ahkerasti. Eivätpä
ole säikähtäneet edes naapurin
isännän toimesta ikkunan alle
kipattua haisevaa lantakuormaa! Maalla asumisen huonoja
puolia ei nosteta esiin edes nyhtämällä, vaikka puhelimet välillä pätkivät ja auton matkamittariin kertyy kilometrejä. Eniten harmittaa se, että kotona ei
ehditä olla niin paljon kuin haluttaisiin.
Sampo ja Helmikin ovat
viihtyneet hyvin ja uudet kouIlkka, Sampo ja Pauliina oman kodin rappusilla. Tytär Helmi ei muilta kiireiltään ehtinyt mulukaverit mainitaan reiluiksi ja
kaan perhepotrettiin. Kuvassa näkyvän portaikon kaiteet ovat Ilkan omakätisesti tekemät.
mukaviksi. Molemmilla lapsilla
8
Meijän Perä
SarvilastujA
Postiosoite
Kuutamohiihto perjantaina 22.2. klo 19.
Lähtö Korsulta. Kierretään Sarvenperän lenkki toivottavasti kuutamon kauniisti valaisemassa maisemassa. Hiihdon jälkeen saunomismahdollisuus Korsulla.
Sarvenperäset ry:n hallituksen kokous torstaina 7.3.2013 klo. 17.30. Sään-
tömääräinen kevätkokous sen jälkeen alkaen klo.
18.30. Paikkana koulu, ellei muuta ilmoiteta. Tervetuloa kaikki kyläläiset mukaan!
Seuraava kyläkokous maanantaina 8.4.
klo 18.30 koululla, ellei muuta ilmoiteta.
Teatteriretki Mikkeliin la 16.3. Kunnon
sotamies Svejk. Hinta kyläläisille 50 e, muille 55 e.
Ilm. viim. 1.3.
Lippuja rajoitetusti, kysy Seijalta 0400 646 471.
Ystävänpäivä-tapahtuma
Tikkalan koululla
Tikkalan koululla oli 14.2. ystävänpäivätapahtuma.
Ensin koululaiset jaettiin eri pajoihin. Sitten alkoivat
juhlat. Ensin eskarilaiset esittivät laulun Pieni lumihiutale. Sitten lauloimme yhteislaulun, joka oli Mitä
mulle vastaat. Ja sitten lauloimme pari laulua lisää.
Ne pari laulua olivat Jänö Jussin mäenlasku, Sininen
uni ja Sydänystäväin. Seuraavaksi näytettiin kuvia ystävyydestä, perheestä, hevosesta, työstä ja säästäväisyydestä.
Koululaiset olivat tehneet tapahtumaan erilaisia pajoja. Pajoja oli 7 koululaisten pajaa ja 1 päiväkotilaisten
paja. Pajoja oli esimerkiksi bingo, neulegraffitti, lego,
tuohisormus, tietokone, lautapeli, ystävänpäiväkortti
ja tuolijumppa.
Koululaisten lisäksi päivään osallistuivat virtapiiriläiset.
- Elli Oksanen
Yksi suosituimmista työpajoista oli Olavi Kauppisen tuohisormustyöpaja.
Elettyä aikaa
Keväisin kohisevat tulvavedet piirittivät Sarvenperällä
Aittolan asuinkenttää, jossa Korpisen Erikka kolmen
pienen poikansa kanssa aloitteli sotien jälkeen elämän poluilla eteenpäin. Erikan mies Aati kuoli juuri
ennen nuorimman pojan Alpon syntymää v 1944, ja
vaati suurta sitkeyttä viedä perhettä eteenpäin tässä
tiettömän taipaleen takana olevassa asumuksessa.
Sittemmin siirryttiin uuteen kotiin asutustilalle Roppasuolle jossa varmaankin oli eteenpäin meno helpompaa. Pojat aikuistuivat ja lähtivät sitten Erikan
kuoltua kukin tahoilleen maailman myrskyihin seikkailemaan.
Nuorin poika Alpo perusti perheenkin näillä kaukomatkoillaan ja muutti vuosia sitten Jyväskylään asustelemaan. Alpo oli taiteilijaluonne ja hallitsi erittäin
hyvin taikamaailman moninaiset kuviot. Saimmepa
nauttia hänen erikoisista taidonnäytteistään joissain
tilaisuuksissa kylän koulullakin.
Tänään lumivaipat peittävät Roppasuon ja Aittolan
entiset asuinkentät, kolmesta Korpisen veljeksistä
viimeisin Alpo on saanut kutsun viimeiselle pitkälle
matkalleen. Me kaikki esitämme surunvalittelumme
Alpon perheelle keskitalven pyrkiessä kevättä kohti.
Sarvenperällä helmikuussa 2013, Paavo
Keski-Suomen pieneläinpäivystys
Jyväskylän keskustaan
Nyt myös Sarvenperän asukkaiden lemmikit tavoittavat hoidon entistä helpommin virka-ajan ulkopuolella, kun vuoden alusta koko Keski-Suomen pieneläinpäivystys keskitettiin Pieneläinklinikka Tuhatjalkaan
Gummeruksenkadulle. Tuhatjalka toimii täysin uudistetussa entisessä "viinakaupan kiinteistössä", jossa viimeksi on toiminut Apuvälineklinikka Respecta.
Jyväskylän kaupungin kanssa tehty päivystyssopimus
takaa hoidon saatavuuden seuraavaksi kolmeksi vuodeksi joka ikinen päivä. Päivystyspuhelinnumero on
vanha tuttu 0600 19 222.
Päiväsaikaan Tuhatjalka toimii normaalina päiväklinikkana, ajanvarausaikoja löytyy maanantaista perjantaihin klo 8-20. Klinikalta löytyy nykyaikaiset hoitolaitteistot; digiröntgen, ultraäänilaite, laboratorio sekä
leikkaussali. Päiväsaikaan Tuhatjalan toimistosta voit
löytää hääräämästä sarvenperäsille tutun Tarkiaisen
Sannan. Sanna vastaa mielellään kaikkiin kysymyksiin,
ja lisätietoja Tuhatjalka-ketjusta löytyy osoitteesta
www.tuhatjalka.fi.