Havainnekuva Torvilammelta?

Transcription

Havainnekuva Torvilammelta?
1
Meijän Perä
Meijän Perä
Sarvenperän kylälehti
1/2012
www.sarvenpera.fi
3€
Havainnekuva
Torvilammelta?
2
Meijän Perä
Kestoaiheet käsittelyssä
K
ylälehti Meijän Perä on kirjannut ylös jo yli
kymmenen vuoden ajan kylän tapahtumia ja ilmiöitä. Aiheet ovat pulpunneet sekä kylän nykyhetkestä että menneisyydestä. Ihan kaikesta ei ole
kirjoitettu, mutta vastapainoksi joitain aiheita on lehtemme sivuilla käsitelty sitäkin useammin.
Yksi viime vuosien kestoaiheista on ollut kylälle
ilmaantuneen pienen metsäkaurislauman vaiheiden
seuraaminen. Viime talvi taisi olla havaintojen perusteella oikea metsäkauriiden huippuvuosi. Lukuisat jäljet osoittivat metsäkauriiden viihtyneen niin Välilän
maastoissa kuin Löytänän rantamaillakin.
Tämän talven hangilla en ole vielä nähnyt minkäänlaisia merkkejä metsäkauriiden olemassa olosta,
enkä ole kuullut muidenkaan puhuvan metsäkauriita
koskevista jälki- tai näköhavainnoista. Vastaavasti viime talvena tutuksi tulleet ilveksen jäljet ovat ilmeisesti
kadonneet tänä talvena Sarvenperän kaupunkikuvasta
miltei kokonaan.
Onko siis käynyt niin, että ilvekset ovat syöneet
metsäkaurisperheen suihinsa ja jatkaneet sitten matkaa
Sivulassa 21.2.2012
Hanna
Ole ystävä minulle -päivä
Kuva: Seija Halinen
N
uusille apajille. Jäikö Meijän Perän suurella sympatialla seuraamien metsäkauriiden aika Sarvenperällä todellakin vain muutaman vuoden mittaiseksi?
Seuraavan kevättalven ja kevään aikana saamme
varmasti lisää tietoa metsäkauriiden kohtalosta. Sekä
ilveksiä että metsäkauriita, kuin myös muita mielenkiintoisia kulkijoita, koskevista havainnoista voi ilmoittaa Meijän Perän toimittajille. Otamme tiedot kiitollisina vastaan ja teemme jatkossakin päivityksiä kylän
eläinkantaa koskeviin juttuihin.
Toinen Meijän Perän kestoaihe on ollut kyläkoulukiinteistön kohtalo. Tämänkään lehden kanteen
emme päässeet räväyttämään sensaatio-otsikkoa koulun myynnistä ja uudesta omistajasta. Eikä edes koulun
uudesta käyttötarkoituksesta. Niinpä Sarvenperän
koulu saa rauhassa uinua Ruususen untaan – uuden
elämän tuova prinssi kun on edelleenkin hukassa.
uoruus ja kokemus kohtasivat jo kolmatta kertaa Tikkalan koululla järjestetyssä Ole ystävä
minulle - päivässä.
Kuutisenkymmentä senioria saapui paikalle kuulemaan ja kokemaan yhdessäoloa koululaisten ja päiväkotilasten kanssa.
Ohjelma koostui mm. koululaisten lauluista sekä
Pirkko Rahkila-Rissasen ja Eero Vuorisen mainiosta
musiikkituokiosta.
Seurakunnan tervehdyksen tilaisuuteen toi aluekappalainen Marjut Haapakangas.
Koulun ja päiväkodin suunnittelemat puuhapajat
olivat erittäin antoisia. Lasten kanssa mm. pelatttiin
bingoa, askarreltiin, osallistuttiin tietokilpaan ja levyraatiin, liikunta- ja perinneleikkejä unohtamatta.
SH
Meijän Perä 1/2012
Sarvenperän kylätoimikunnan lehti
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa.
Paino: Jyväskylän yliopistopaino. Lehden painos 180 kpl.
Seuraavaan lehteen aineistot 30.4.2012 mennessä päätoimittajalle tai toimittajille.
Julkaisija: Sarvenperäset ry / puheenjohtaja Vesa Pihlajamäki
p. 020 482 5890, sihteeri Seija Halinen p. 0400 646 471,
rahastonhoitaja Riitta Kuusela p. 050 571 8492
Päätoimittaja: Hanna Mäkinen, Sarvenperäntie 545, 41930
Kuohu, p. 050 368 0280, email: [email protected]
Lehden taitto: Hanna Mäkinen
Toimittajat: Seija Halinen p. 0400 646 471, email: seija.
[email protected], Vesa Pihlajamäki (Sarvenperäset ry:n edustaja), p. 020 482 5890, Petri Hakkarainen p. 050 529 0529,
email: [email protected], Salla Hellevuo p. 040 581 5155,
e-mail: [email protected] ja Paavo Vehkala p. 050 323 1155
Raili Ahonen sai ensikosketuksen tietokoneeseen Aarren (vas) ja
Juuson asiantuntevalla opstuksella.
Tilaushinnat: Sarvenperän asukkaille ilmainen, muille vuosikerta 12 euroa, irtonumerot 3 euroa.
Tilaukset: Seija Halinen, Sarvenperäntie 480, 41930 Kuohu,
p. 0400 646 471
Ilmoitushinnat: koko sivu 50 euroa, ½ sivu 33 euroa, ¼
sivu 20 euroa, 1/8 sivu 13 euroa; rivi-ilmoitukset kyläläisille
ilmaisia max 20 sanaa.
Aineistot: Kirjoitukset toimitetaan mieluiten sähköisesti. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä, mutta nimen on oltava päätoimittajan tiedossa (ei kerro eteenpäin). Juttuja voidaan lyhentää
ja oikeinkirjoitusta korjata asiasisältöön puuttumatta.
Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.
Kansikuva: Näkymä Singaporesta, kuva Teemu Tarkiainen.
Torvilammen maisema ei siis tiettävästi ainakaan vielä ole oikeasti mullistumassa ”havainnekuvan” osoittamalla tavalla.
ISSN 1459-9228
Meijän Perä
3
Sarvenperä mukana pohjoisen
Korpilahden reitistöhankkeessa
P
ohjoisen Korpilahden kylien
yhteisen reitistöhankkeen
tavoite on, että merkittäisiin
kesäkäyttöön tulevat patikointireitit sekä hiihtoon soveltuvat talvireitit Tikkalan, Sarvenperän, Saukkolan, Ylä-Muuratjärven ja Moksin
kylien alueella. Tavoitteena on hyödyntää olemassa olevat polut ja tarvittaessa avata lyhyitä yhdyslinjoja
eri reittien välille. Alueella on paljon käyttökelpoista polkua, joka
olisi valmista käytettäväksi opasteiden ja reittimerkintöjen tekemisen
jälkeen. Selkeä yhtymäkohta reiteille on löytynyt Hangasjärven majalta, johon saataisiin reitit Sarvenperän ja Saukkolan suunnalta pohjoisesta sekä Tikkalan ja Ylä-Muuratjärven suunnasta etelästä.
Pohjoisen Korpilahden reitistö sopii mainiosti Jyväskylän kau-
velle. Reitit on esitelty kaupungin
liikuntapalvelujen edustajille ja
heidän toimestaan on aloitettu
maanomistajaselvitykset. Liikuntapalvelujen edustajat ovat tutustuneet Tikkalan suunnasta tulevaan
reittiin paikan päällä, sama toimenpide toteutettaneen myös VesalaSarvenperä-Saukkola –reitillä polun käyttökelpoisuuden ja soveltuvuuden tarkistamiseksi. Edelleenkin tavoitteena on liittää pohjoisen
Korpilahden alueella kulkevat reitit
Jyväskylän kaupungin hallinnoimaan reitistökokonaisuuteen, jolloin saisimme myös asianmukaiset
opasteet ja kartoituksen alueellemme.
Sanna Tarkiainen
Tunnelmia hirvipeijaisista
okavuotiseen tapaan oli kylän
väki kutsuttu hirvipeijaisiin.
Koulun myyntihuhuista huolimatta peijaisia päästiin vielä viettämään Sarvenperän koululla. Tarjolla oli herkullista hirvikeittoa ja
kahvia monen sorttisen makean
kera.
Tunnelma peijaisissa oli tuttuun tapaan lämmin ja rento. Väkeä
oli paikalla paljon, salin puolella
istumapaikkoja ei ollut enää tarjolla myöhäisille saapujille. Toisissa
huoneissakin lähes kaikki istumapaikat oli miehitetty.
Salin puolella informaatiota
saatiin mm. alueen hirvikannasta,
sekä muusta asiaan liittyvästä Lahtisen Karin johdolla. Luokkahuoneessa oli nähtävänä diaesitys hirviporukan ajoista, ja riistakameran
tallentamia kuvia suolatarjonnasta
nauttimaan tulleista hirvilehmästä
ja kahdesta vasasta. Kuvat olivat
upeita, niin lähelle hirviä harvemmin kameran kanssa pääsee.
Samassa luokassa Asunnan
Markku piti lapsille piirustuskilpailua, ja siinä osallistujia olikin runsaasti. Tämän vuoden piirustusai-
Kuva: Salla Hellevuo
J
pungin koko Jyväskylän seudun käsittävään reitistösuunnitelmaan.
Reitistö voitaisiin haluttaessa yhdistää Vesangan ja Petäjäveden
reitteihin sekä myöskin vanhaan
Jyväskylä-Jämsä -maakuntauraan
tai Muuramesta Isolahden suunnasta tuleviin reitteihin. Pohjoisen
Korpilahden alueella on paljon monimuotoisia luontonähtävyyksiä ja
-kohteita myös lyhyempiä reittiratkaisuja ajatellen. Reitistöhankkeen
tavoitteena olisi saada kullekin kylälle käyttöön merkitty retkeilyreitti opasteineen ja karttoineen. Hankkeen suunnittelu etenee yhteistyössä Jyväskylän kaupungin kanssa.
Vuoden 2011 aikana on priorisoitu yksi pääreitti Vesalan suunnasta Sarvenperän ja Saukkolan
kautta Hangasjärvelle sekä pääreitti Tikkalan suunnasta Hangasjär-
heena oli naurava hevosmuurahainen, ja pikku taiteilijoiden hienoja
töitä ihailtiin yksi kerrallaan. Jokainen piirtäjä sai palkkioksi teoksestaan mojovan karkkipussin.
Lämmin kiitos hirviporukalle
sekä kylän aktiivisille catering- ja
juhlapalveluväelle siitä, että viitsitte vuosi toisensa jälkeen nähdä vai-
vaa ruokkiaksenne kyläläisiä kovalla työllä saalistamallanne hirvenlihalla lisukkeineen. Ainakin näin
perheenäidin perspektiivistä on piristystä arkeen poiketa toisinaan
valmiiksi katettuun pöytään, ja
nauttia ateriasta kaikessa rauhassa..
Sallalaa
4
Meijän Perä
Ihmisenkokoista tilitoimistomeininkiä
S
arvenperällä Kultarannassa
omaa tilitoimistoa pyörittävän Jarmo Lahtisen tavoitteena on pystyä tarjoamaan asiakkailleen yksilöllistä tilitoimistopalvelua. Työnsä perustana Jarmo pitää
asiakaslähtöisyyttä.
– Ajatuksena on pyrkiä ihmisenkokoiseen meininkiin, jossa ratkaisuihin vaikuttavat eniten asiakkaan kannalta olennaiset asiat. Turhasta nipottaminen ei tässäkään
työssä hyödytä ketään. Pyrin ajattelemaan asiat niin, että voin omalla työlläni helpottaa asiakkaideni
elämää ja työntekoa, Jarmo linjaa.
Laskentamerkonomin paperit
nuoruudessaan hankkinut Jarmo
Lahtinen ryhtyi pitämään tilitoimistoa toiminimellä vuonna 1991,
aluksi sivutoimisesti. Rinnalla kulkivat vuorollaan rakennustyöt, timanttiurakointi sekä erityisen kiihkeänä episodina työ lehdenjakajana.
Päätyöksi tilitoimistonpito
muuttui Jarmon kohdalla noin 10
vuotta sitten. Vuosien mittaan tutuksi ovat tulleet sekä tilitoimistoyrittäjyyden hyvät että vähemmän
Kuva: Hanna Mäkinen
innostavat puolet.
– Kirjanpitoon sisältyy paljon
päivittäisiä rutiineja, mutta toisaalta jatkuvasti myös mielenkiintoisia
haasteita, joita pidänkin tilitoimistoyrittäjyyden suolana. Tässä työssä tulee usein eteen kiperiä pulmia,
joiden ratkaiseminen tuntuu mahtavalta. Koen jonkinlaista tyydytystä numeroiden hallinnasta.
– Yrittäjänä toimimisessa parasta taas on työn vapaus ja itsenäisyys. Kotona toimivana yrittäjänä
voin vaikka lähteä välillä pihahommiin, mikäli menen tukkoon kirjanpidossa. Hetken kuluttua kirjanpitoakin pystyy taas tekemään ihan
eri tavalla.
– Toisaalta töistään pääsee
yrittäjänä eroon vain harvoin, mitä
en ole kylläkään kokenut mitenkään isoksi ongelmaksi. Se on vain
pieni hinta siitä, että pystyn sujuvasti järjestämään esimerkiksi päivittäisiä työaikojani kulloisenkin
tarpeen mukaan, Jarmo kertoo.
Istumapainotteisen, siistin sisätyönsä vastapainoksi Jarmo halusi itselleen myös selvästi fyysisemmän ulkotyön. Vuonna 2000 perustamansa yrityksen, Mehtäpalvelu
Lahtisen, kautta Jarmo on tehnyt
aika ajoin töitä esimerkiksi Forelia
Oy:lle. Sopivan, runsaskäpyisen
syksyn tullen Jarmo on voinut jättää kansiot hetkeksi vähemmälle
huomiolle ja keskittyä simppeliin,
mutta suoraviivaiseen ja tuottoisaan käpyjen keräämiseen Korpilahden-Petäjäveden -alueen siemenviljelyksiltä.
– Uniikki yhdistelmä, toteaa
Jarmo itsekin tyytyväisenä yrityskaksikostaan.
HM
Tarkkuutta ja hyviä istumalihaksia vaativan tilitoimistotyön vastapainoksi Jarmo Lahtinen sekä pyörittää fyysiseen ulkoilmatyöhön perustuvaa Mehtäpalvelu Lahtinen -yritystä
että harrastaa reipasta liikuntaa, kuten hiihtoa sekä laduilla että umpihangessa.
Meijän Perä –lehdessä on pikku
hiljaa esitelty kylällä asuvia yrittäjiä yrityksineen.
Maiju Karppisen Faunatar ja Mari
Hakkaraisen Litterata, Pekka
Santalahden PS-Kustannus, Hannele Mäntyjärven Lepomäen Pensasmustikka sekä Jyri Hellevuon
Kalliokylän Kengitys ja Rokki saivat Meijän Perän tässä numerossa jatkokseen Tilitoimisto Jarmo
Lahtisen esittelyn.
Eivätkä yrittäjät vielä tähän loppuneet – jatkoa seuraa!
Meijän Perä
Retuperän isäntä
Metson pakettimatkalla
umipyryjen yltyessä marraskuun lopussa täällä kotoSuomessa, Teemu teki vähän
erilaista työmatkaa +40 asteen hikevässä Indonesiassa. Mennen tullen poikettiin Singaporen sivistyksessä, ennen kuin päästiin Indonesian puolelle Jakartan kesän kautta
kohdekaupungin ”talveen”.
Singapore on tunnetusti shoppailija-matkailijan unelmakaupunki, joskin kallis paikka. Esimerkiksi Hard Rock Cafe Singaporessa
hampurilaisateria ja tuoppi olutta
maksoi 50 e.
Majoitus Indonesiassa oli Pekan Baru -nimisessä kaupungissa
koko lailla päiväntasaajan tuntumassa, missä herätyskellona toimi
läheisen moskeijan aamujollotus
klo 4.20.
Työmatka paperitehtaalle Perawangin kylään kesti autokyydillä
noin puolitoista tuntia. Sekalaisten
ajovälineiden värittämässä liikenteessä oli parempi turvautua paikalliseen kuljettajaan. Esimerkki
paikallisesta koulukyydistä kuvassa
4. Mitä sivummalle mentiin, sitä ihmeellisempänä nähtävyytenä valkoista miestä pidettiin ja jopa sormella osoiteltiin. Muutoin olo oli
varsin mukavaa, ruoka maistui ja
palvelu oli erittäin ystävällistä.
Viikon hikoilun ja pari vuorokautta kestäneen paluumatkan jälkeen olikin sitten taas mukava päästä aurailemaan Valmetilla lumipenkkoja meijän perälle.
Kuvat: Teemu Tarkiainen
L
5
Singapore
Pekan Baru
Retuperäset
Oletko lähdössä matkalle?
Kirjaa reissun vaiheet ylös, ota
paljon kuvia ja lähetä syntynyt
matkakertomus kuvineen Meijän
Perässä julkaistavaksi.
Katsotaan, kuinka monelle
mantereelle sarvenperäset ehtivät.
Kuva 4 (oikealla):
Koulukyyti Perawangin
kylän tapaan.
Perawangin kylä
6
Meijän Perä
Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö
J
oskus kauan sitten, taisi olla
jossain viisikymmenluvun tienoilla, me Kellomäen, Myllylän ja Hattulan pojankoltiaiset pidimme yhtä, niin hyvässä kuin pahassakin. Viimeksi mainittua en
tosin muista koskaan olleenkaan.
Niin vietimme aikaa, nuoruuden
kultaisia vuosia, jotka olivat täynnä
elämän rikkautta ja vapautta. Maailma oli auki edessämme. Tuskin
edes tajusimme kaikkia niitä mahdollisuuksia, jotka olivat meille tarjolla.
Seuraava tapahtui eräänä syksyinenä iltana ennen joulua:
Ei ole lunta, ei kuutamoa, ei
taskulamppua. On pimeys. Jos
ojennat kätesi, et näe sormiasi. Tulen Kellomäestä aika myöhään.
Olemme pelanneet koronaa poikien
kanssa niin innokkaasti, että ajantaju on unohtunut. Lätkänappulan
ympärille viritetty hakkapeliittarengas on ollut tehokas, se on vienyt
kaikki nappulat pussiin jopa yhdellä lyönnillä. Näistä syistä johtuen
aika on saanut kuin siivet selkäänsä.
Muistan polun kaikki mutkat,
kaikki sen kivet ja kuopat. Pystyn
kävelemän pilkkopimeässäkin. Tosin Kaivo-ojan notkon tienoo saa
askelet pitenemään: mieleen nousevat aina väistämättä vanhojen ihmisten puheet kummituksista. Miten ne nousevat mieleen taaskin,
kun tulen koronapeli-illasta, jossa
on ollut suorastaan mukavaa.
Selvitän ojanotkon ilman haavereita, sydän tosin takoo rinnassa
varmaan pitkälti ”toistasataa”. Kiipeän mäkeä ylös, tulen mäen päälle
– silloin se tapahtuu: päähäni kolahtaa ylhäältä jotain. Isku on voimakas, kyykistyn alas, hirvittää.
Vanha kansa kertoo, että tiellä
Välilän suunnasta Kuohulle tapahtuu mielettömiä asioita. Iltaisin varsinkin pilkkopimeällä siinä liikkuu
kulkijoita, outoja, käsittämättömiä
liikkujia. Kaivo-ojan tienoilla ilmestyy ratsastaja, joka kannustaa
ratsuaan ilman päätä, maitokannut
kolisevat hänen käsissään ja outo
valo ympäröi kulkijan. Toisinaan
tämä kulkija liikkuu ilman ratsuaan, kannut tosin pitävät mahdotonta meteliä.
Olen kyykyssä aivan hiljaa, kokeilen päätäni. Lakkini on pudonnut johonkin. Olen hengissä, aina-
kin vielä. Ei kuulu maitokannujen
kolinaa.
Nousen varovasti seisomaan
ylemmäs, koettelen kädelläni yläpuolelleni. Käsi tuntee jotain, ei
kuitenkaan kummituksia. Myöhäissyksyinen ilta on muuttunut pakkasen puolelle. Tien yläpuolelle kaaristunut leppä on saanut huurrekerroksen ja painanut puu tien
päälle. Siihen olen pääni kolauttanut.
Kaivo-ojan kummitus – ehkä
se on saanut rauhan. Tai ehkä voimakkaat metsien hakkuut, autojen
melu, tietoliikenne, satelliittipaikannus ja kaikki muu ihmeellinen
hässäkkä on saanut sen pitämään
luppoaikaa, ja voi olla, että vielä jonain syksyisenä, pimeänä, myrskyisenä yönä se tulee ja ratsastaa maitokannut kolisten läpi maisemien.
Ja vanha kansa kertoo jälkeläisilleen muinaistaruja menneestä ajasta – ajasta, jolloin maaseutu – niminen alue oli olemassa.
Hattulassa 18.2.2005 Paavo
Vanha kivääri löytyi rahkaladon alta
R
iuttasen Matti löysi Jahtilehden numerosta 1/2012
mielenkiintoisen, Sarvenperänkin historiaa sivuavan artikkelin. Suomen Metsästysmuseon intendenttinä työskentelevän Jukka
Peltosen kirjoittamassa jutussa kerrotaan Tulan keisarillisen asetehtaan vuonna 1898 valmistamasta
sotilaskivääristä, joka vuoden 1918
melskeissä päätyi punaisten lahjoittamana torppari Kalle Heinämäelle.
Kalle Heinämäki ampui kiväärillä salaa yhden hirven, mutta joutui pian piilottamaan etsityn aseen
Tuppelan ja Heinämäen välisellä
suolla sijainneen turveladon alle.
Kalle Heinämäki muutti sittemmin
Floridaan, missä hän oli kertonut
vieraana käyneelle kotikylän miehelle kiväärin piilopaikasta.
Metsästysaseeksi muuntunut
sotilaskivääri oli Peltosen kirjoituksen mukaan kuitenkin jo löytynyt ennen Kalle Heinämäen antamaa vihjettä. Kiväärin oli löytänyt
suolla käynyt lakkojen poimija,
joka oli myynyt kiväärin metsäteknikko Heikki-Paavali Saloselle.
Aseen lopulta Suomen Metsästysmuseolle vienyt Salonen (19312009) toimi pitkään Keski-Suomen
riistanhoitopiirin riistapäällikkönä.
Sotilaskiväärin päätyminen
salakaatajan tai luvallisen metsästäjän aseeksi ei ollut poikkeava tapaus 1900-luvun Suomessa. Näin
kirjoittaa Peltonen:
”Vuoden 1918 kansalaissodan
jäljiltä jäi maahan runsaasti venäläistä, amerikkalaista ja japanilaista alkuperää olevia aseita, joista osa
jatkoi ja jatkaa edelleenkin palvelustaan metsästysaseina. Tavallisesti ainakin aseen etutukkia ja
piippua lyhennettiin, jotta asetta
olisi ollut mukavampi käytellä ei
ehkä aina niin luvallisissakaan jahtitilanteissa.”
Meijän Perä
7
Sarvelan uusi isäntä
M
10-vuotiaana, osittain isän ja Voitto-veljen esimerkin innoittamana.
Hirviporukkaan kuulumista Tero
kuvailee elämäntavaksi. Kokkaustakin harrastava Tero osaa itse valmistaa hirven lihan maistuvaksi
ruuaksi.
– Välillä tuntuu siltä, että itse
pyydetty riista maistuu vähän paremmalta. Samaan tapaan kuin itse
kasvatetut perunat ja porkkanatkin
maistuvat vähän paremmilta kuin
kaupasta ostetut, Tero kertoo.
Lentopalloa Tero käy pelaamassa Kintaudella useampana ilta-
na viikossa. Kuohunkin lentopalloporukkaan Teroa on jo kosittu. Ulkoilmaliikuntaa Tero saa lumikenkäilystä ja hiihdosta. Kylän umpihankihiihtäjien kannattaisi muuten
käydä katsastamassa Teron itsensä
rakentamat erikoisleveät metsäsukset. Suksien mittasuhteista kertoo
paljon se, että kokemattomampi
seurapiiritoimittaja erehtyi luulemaan toista suksea lumilaudaksi.
SH ja HM
Kuva: Hanna Mäkinen
onen vuosikymmenen ajan
vain kesäkäytössä ollut
Sarvelan talo sai syksyllä
2011 täysipäiväisen isännän. Tero
Manerus muutti Sarvelaan Kintaudelta, ja on omien sanojensa mukaan viihtynyt uudessa asuinpaikassaan oikein hyvin.
– En varsinaisesti ollut etsimässä uutta taloa itselleni, mutta
kun Sarvelaa minulle tarjottiin, totesin talon oston sopivan hyvin nykyiseen elämäntilanteeseeni, Tero
toteaa.
Tero mieltyi Sarvelassa esimerkiksi tilaviin, korkeisiin huoneisiin. Reilun kokoisille tiloille on
varmasti käyttöä, sillä monena viikonloppuna taloa asuttavat myös
Teron lapset, Tino, 12, ja Pinja, 10.
Teron esikoinen, 22-vuotias Tuomo,
asuu jo omillaan Jyväskylässä.
Sarvenperän kylä on Terolle ja
lapsille tuttu jo Haapalassa sijaitsevan, pitkäaikaisen kesäpaikan ansiosta. Sarvelaan muutto ei siis merkinnyt Terolle kummoistakaan kulttuurishokkia. Itse asiassa uusi
asuinpaikka on melko lähellä myös
miehen omia syntysijoja, Ylä-Muuratjärveä ja tarkemmin Parkkopohjaa.
Alun perin maanrakennuskoneasentajan ammattitutkinnon
hankkinut ja hitsariksikin kouluttautunut Tero on työskennellyt jo
yli kahden vuosikymmenen ajan
puuseppänä entisen vaimonsa yrityksessä, Puupiippolassa Kintaudella. Puusepän taidot Tero kertoo
oppineensa kantapään kautta.
Puupiippola -työn ohella Tero
tekee puusepän hommia myös itsenäisesti. Viimeaikoina Teron oma
toiminta puuseppänä on keskittynyt saunan lauteiden nikkarointiin.
Parhaillaan Tero on rakentamassa
verstasta Haapalaan.
– Tarkoitus on tehdä siellä
edelleenkin esimerkiksi saunan lauteita ”paistetusta puusta”, eli vilppulalaisen toimittajan hyväksi todetusta lämpökäsitellystä haavasta,
Tero selvittää.
Töiden vastapainoksi Terolla
on harrastuksia, joista tärkeimpiä
ovat toiminta hirviporukassa ja lentopallon peluu.
Onni Välivaaran hirviseurueeseen Tero lähti mukaan jo noin
Tero Manerus Sarvelan tuvassa.
8
Meijän Perä
Naisten ilta la 3.3. alkaa jäähallilta JYP-Pelicans ottelulla klo 17. Ottelun jälkeen ruokailu. Illan
hinta kyläläisille 25 e/henk. sis. lipun ja ruokailun.
Ilmoittele viim su 26.2. Sallalle puh. 040 5815155 tai
Seijalle puh. 0400 646 471 oletko lähdössä mukaan.
t. Seija
Kuutamohiihto sunnuntaina 4.3.
Kokoontuminen korsulla klo 19. Tarjolla kahvia, mehua ja makkaraa. Mahdollisuus saunoa, oma pyyhe
mukaan.
Huomio! PeränMiesten ilta la 10.3.
Ensin syödään kaupungilla ja sen jälkeen seurataan
paikallisvääntöä Jyp-Kalpa. Hinta 25 €. 15 nopeinta
mahtuu mukaan. Ilmoita lähtösi 29.2. mennessä
Kimmolle 0400 923056 tai työ 0400 860122.
Humoristinen juttu vuosien takaa
Virtapiirin kevät
1.3. Talviloma - ei kerhoa
8.3. Hoivapäivä AO:n opiskelijat
15.3. Kivun omahoito - Seija Urtti
22.3. Pilkkipäivä
29.3. Yhteislaulua - Make ja hanuri
5.4. Kiirastorstai - ei kerhoa
12.4. Seurakunnan edustaja
19.4. Matin tietovisa + Annikki ja Aarne Jänti esiintyy
26.4. Korsupäivä
3.5. Vierailu Telkänpesään
10.5. Vierailu Suokukan puutarhalle Saakoskella
15.5. Retki Hangasjärvelle.
Virtapiirin Pelipäivä 9.2.2012
Kuvat: Seija Halinen
Oli vuosi 1965, syyskuun 15 pvä. Aamuyön tunteina
oli aika lähteä Keskussairaalaan, koska meidän esikoinen antoi merkkejä syntymästään.Vein vaimoni
sairaalaan.Tulin äkkiä kotiin, otin haulikon ja lähdin
metsälle . Oli vielä melko pimeää kun menin kytöniitylle. Pellon laidassa löysin hyvän paikan, näkyvyys
oli hyvä joka suuntaan. Aamuinen usva oli pellon yllä
, se oli kuin tilauksesta. Jostain kaukaa kuului junan
lähestyvä ääni. Se tarkoitti että kello oli noin kymmenen yli viisi. Olin kuulevinani myös haavanlehtien
havinaa. Tunnelma ja tuntemus oli melkein käsin
kosketeltavissa kun odottelin ensimmäisten lintujen
laskeutumista pellolle. Olin kuulevinani myös, että
siihen aivan pellon lähelle pellonlaitapuihin jo kopsahteli lintuja tarkkailemaan tilannetta.
Tarkkailin joka suuntaan. Sitten se tapahtui. Noin
kahdenkymmenenviiden metrin päässä tallusteli
musta mehto maassa. Vapisevin käsin vedin pyssyn
poskelle ja tapailin liipasinta. Silloin kuului viereisestä puskasta laukaus ja mehto jysähti eteeni. Rykäisin
kaksi kertaa aika voimakkaasti ja kuulin kuinka ampuja lähti tiehensä. Minä sain rykäisemällä 4.200 kg
painavan metson.
Meidän esikoinen syntyi sitten aamupäivällä, melkein
samanpainoinen poika, neljäkiloasataseitsemänkymmentäviisi grammaa.
R.H.
Postiosoite
Skippoa pelaamassa Leea ja Seppo Pienimäki sekä
Lahja Majala.
Iso teeriparvi Ylä-Suurensuonmäellä
Todella ison, yli kolmenkymmenen linnun teeriparven näki Vehkalan Tuula Ylä-Suurensuonmäellä helmikuun alussa. Osa oletettavasti samasta parvesta
vieraili Sivulan viereisessä koivikossa muutama päivä
myöhemmin.
Pekkaa pelaamassa Raili Ahonen, Sylvi Tikkala, Raija
Karvinen ja Tuija Seppänen.