tästä - Kivikylän Kotipalvaamo

KIVIKYLÄN SANOMAT
K IVI K YLÄN K O T IPALVAAMON ASIA K ASLEH T I
J O U LU K U U 2 0 1 0
Tervetuloa
lihatalon
maailmaan
Keittiömestari,
lihamestari,
makkaramestari
Mitä kuuluu
nykyisin
Spar-Juhalle?
Asiakaslehti kertoo
ajankohtaisimmat kuulumiset
MESTARI TIINULLANSA
Kauppias tuli
Kivikylään töihin
Edelleen vahvasti paikallinen
“Meille eläinten hyvinvointi
on ykkösasia.”
Kivikylän sopimustuottaja Hannu Tarkki, Eurajoki
Tunteella
omasta
maakunnasta
H
yvät ystävät. Kädessänne on
ensimmäinen Kivikylän Sanomat, paikallisuudestaan
ylpeän Kivikylän Kotipalvaamon oma
lehti. Lehden kautta haluamme esitellä teille koko sen ketjun, jonka kautta
tuotteemme teidän pöytiinne matkaavat. Siinä ketjussa on pelkästään tärkeitä tekijöitä, joiden perimmäisenä
tavoitteena on mahdollisimman maistuva ruoka. Siinä ketjussa on ollut ilo
olla itsekin mukana, sen kanssa on ollut
helppo kasvaa.
Kivikylän Kotipalvaamon kasvun ja
menestyksen taustalla on sataprosenttisesti konstailematon kotimainen liha.
Kaikki lähtee liikkeelle alkutuotannosta ja kulkee edelleen osaavien käsien
kautta asiakkaiden pöytään. Meille
kivikyläläisille ketjun kaikki osat ovat
yhtä tärkeitä, ilman asiansa osaavia
tuottajia ei lihanleikkaajilla ja makkaranvalmistajilla olisi töitä, ilman
heidän ammattitaitoaan ei myymälöissä olisi hyllyille pistettävää.
Paikallisuus on asia, josta ei Kivikylän Kotipalvaamossa ole joustettu.
Me olemme edelleenkin vahvasti satakuntalainen lihatalo, jonka menestys
muuallakin Suomessa pohjautuu perinteisen palvimaakunnan osaamiseen.
Kivikylän kohdalla ei ole edelleenkään
virhe puhua lähiruoasta, paikallisesta
tuotteesta.
HK Ruokatalon kanssa tehdyn kaupan jälkeenkin Kivikylän pääomistus
säilyi Lapissa ja Satakunnassa. Meille
kaupan tärkein syy oli huoli teurastuskapasiteetin riittävyydestä. Liha
tuotantoon tulee nyt yhdestä ainoasta
teurastamosta, kun aiemmin jouduttiin käyttämään kolmea paikkaa. Ketju
on nyt entistä tiiviimpi, mikä merkitsee
tavaran pääsyä kauppaan entistäkin
tuoreempana.
Yhteen teurastamoon siirtymisestä
huolimatta sinä, arvoisa asiakkaamme, voit olla edelleenkin varma siitä,
että Kivikylässä käsiteltävä liha tulee
omilta tutuilta tuottajiltamme. Aamulla esimerkiksi Laitilasta teurastamoon
Mellilään lähtevät possut ovat varmasti jo seuraavana päivänä Raumalla tai
Huittisissa lihanleikkaajien työstettävänä ja vain muutama tunti siitä samasta
lihasta tehdään jo makkaraa ja muita
herkkuja.
Yhteistyö suuren ruokatalon kanssa on antanut meille uusia mahdollisuuksia myös tuotevalikoiman suhteen.
Nykyisellään tuotannossamme on huomattava paikka esimerkiksi siipikarjalla
eli broilerilla ja kalkkunalla.
Joulu lähestyy ja joulun perinteinen
herkku on tietysti kinkku. Kotimaisen
possun asema kinkkumarkkinoilla tulee
varmasti säilymään, vaikka muitakin
vaihtoehtoja olisi tarjolla. Meille kivikyläläisille joulu on juhla-aikaa, jolloin
ei tarvitse ainakaan pelätä tyhjiä myymälöitä tai katsella säätiedotusten kehittymistä.
H
yvää ja nautinnollista joulua!
Jari Laihonen
Tervetuloa tehtaanmyymälöihimme!
Huittinen
Avoinna ark. 9-17, la 8-13,
Puh. 02 560 7500,
Palvarinkatu 10
lappi
Avoinna ark. 7-17, la 8-13,
Puh.02 826 0905,
Savulaaksontie 121
SIVU
2
SIVU
3
Kivikylän Kingit löytyvät leikkuupöydän ympäriltä
J
o neljännesvuosisadan lihanleikkaajana toiminut Timo Huhta
laskee yhden ammattilaisen leikkaavan työvuoron aikana lähemmäs
parikymmentä sikaa. Töitä tehdään
urakalla ja Huhdan mukaan urakka on
”seitsemäntoista sikaa per äijä”. Normivuoroon kuuluu neljä äijää eli perinteistä Elon laskuoppia käyttäen vuoron
aikana leikataan 68 sikaa.
- Yhden sian paino on keskimäärin
90 kiloa, joten laske siitä, Huhta kehottaa.
”Puitteet ovat suurentuneet, mutta kivikyläläisten kanssa on edelleen
hieno toimia.”
Ja toimittajahan ynnää: 68 kertaa 90
tekee 6 120 kiloa.
- Homma toimii aina samalla kaavalla, ei siinä ole mitään ihmettelemistä,
kun sen kerran oppii ja lihanleikkuunhan oppii parhaiten juuri leikkaamalla.
- Harmi vain, että tämäkin ammattikunta alkaa pikku hiljaa huveta. Lihansyönti kuuluu ihmisen perustarpeisiin
ja sitä ajatellen tällekin alueelle pitäisi
saada leikkuukoulutusta. Nykyisellään
uudet ammattilaiset alkavat olla jo aika
pitkälle ulkomaalaisia, miettii Huhta.
- Kaupan lihamestari ja teollinen
lihanleikkaaja ovat kuitenkin ihan eri
asia. Lihamestari leikkaa keskimäärin
ehkä kolmesta viiteen sikaa päivittäin,
hän tarkentaa.
Pitkän linjan lihamestarilta ei voi
olla kysymättä, onko hän saanut vuosien varrella haavoja sormiinsa. Vastaus
tulee naurun säestämänä.
- Suojavarusteet ovat nykyisin viimeisen päälle, mutta ikinä ennenkään
ei ole isompia haavoja tullut, vakuuttaa
Huhta.
Timo Huhdan mukaan noin 60 prosenttia sian kokonaispainosta pystytään
käyttämään lihanjalostamossa. Nahat
myydään pois ja jäteluut toimitetaan
Honkajoelle edelleen jalostettaviksi.
Luistakin toki parhaat palat savustetaan ja kylkiluut menevät myyntitiskiin
sellaisinaan.
Tällä linjalla ei hihna liiku, vaan liha!
Seikolan sikalasta possut jatkavat eteenpäin 10-12 kuukauden ikäisinä.
Seikolan emakkosikalasta lähtee vuodessa
jopa 1400 possua muualle kasvamaan:
Täältä se alkaa
S
eikolan emakkosikala Laitilan Padolla on ollut yksi
Kivikylän Kotipalvaamon
päätuottajista jo toiminnan alusta lähtien. Samuli
Seikola muistaa edelleen kuin eilisen
päivän ajan, jolloin Jari Laihonen kävi
vielä itse hakemassa possuja Padolta
eteenpäin.
- Laihosen Jari oli setänsä Maunon
kanssa Kivikylän alkuvuosina tuttu vieras tilalla. Puitteet ovat suurentuneet,
mutta kivikyläläisten kanssa on edelleen
hieno toimia. Ihmisläheisen yrityksen
kanssa on tuottajan helppo toimia, Seikola selvittää.
- Jari itse on säilynyt olemukseltaan
tavallisena suomalaisena miehenä. Ei
hänellä ole vieläkään mitään johtajankauluksia, hän jatkaa.
Seikolan sukutilalla alettiin kasvattaa sikoja jo nykyisen isännän isän ai-
Isännän mukaan rehu tehdään
käytännössä täysin oman tilan
pelloilla kasvaneesta viljasta.
Lihansyönti kuuluu ihmisen perustarpeisiin, siksi
tällekin alueelle pitäisi saada leikkuukoulutusta.
Lihanleikkaajat töissä Huittisten tehtaalla.
kana 1960-luvulla. Sukupolvenvaihdos
tapahtui 1971, mistä lähtien siat ovat
muutaman vuoden taukoa lukuun ottamatta olleet oleellinen osa tilan toiminnasta.
- Sikala paloi vuonna 1976 ja sen jälkeen taisi mennä viitisen vuotta ilman
eläimiä. Nyt meillä on vajaat 70 emakkoa ja yhteensä ehkä kolmisensataa
pikkupossua. Vuodessa possuja syntyy
1200-1400 ja se määrä lähtee meiltä
myös pois, Samuli Seikola kertoo.
Seikolan sikala on niin sanottu
emakkosikala, mistä possut lähtevät
eteenpäin kasvamaan 10-12 viikon iässä, keskimäärin 27-kiloisina.
- Kivikylä välittää ne eteenpäin.
Periaatteena on, että kasvupaikka pyritään löytämään mahdollisimman läheltä, ettei eläinten tarvitsisi olla liian
pitkiä matkoja autossa. Teurastamoon
sika viedään sitten kuuden tai seitse-
män kuukauden ikäisenä, kun sillä
on painoa jo 80-90 kiloa.
Samuli Seikola korostaa, että
possujen kasvuolosuhteista pidetään
myös säännöllistä kontrollia.
- Terveysvalvonta käy täällä kahden kuukauden välein katsomassa,
että kaikki on kunnossa, hän korostaa.
Seikolan tilalla possut on ruokittu alusta lähtien rehulla, johon
ei sekoitettu geenimanipuloitua
viljaa. Isännän mukaan rehu tehdään käytännössä täysin oman
tilan pelloilla kasvaneesta viljasta.
Emakot syövät ohran ja kauran seosta,
pikkupossujen rehuun lisätään vielä
vehnää.
- Omat pellot ovat elinehto toiminnan kannattavuudelle. Sikojen pidosta
ei saa tänä päivänä enää kunnon palkkaa ja jos eivät hinnat nouse, joutuu
PIENI PÄRJÄÄ LAADULLA ja rakkaudella liha-alaan
K
moni tuottaja lopettamaan. Minua säälittää varsinkin nuorten tuottajien tilanne, Seikola miettii.
- Kysymys on yksinkertainen eli
halutaanko me syödä jatkossakin kotimaista viljapossua, vaiko sitten jotain
muuta, hän kysyy.
ivikylän Kotipalvaamon
Huittisten yksikön tuotantopäällikkö Eero Alhonmäki tietää tasantarkkaan,
millä keinoilla pienikin voi pärjätä isojen hallitsemilla markkinoilla. Kysymys
ei ole määrästä, vaan laadusta ja sen
kautta myös hinnan ja laadun oikeasta
suhteesta.
- Me lähdemme siitä, että tuotteet
puhuvat puolestaan, yhdeksän vuotta
sitten Huittisten tehdasta avaamassa ollut pitkän linjan makkaramies selvittää.
Elintarviketekniikan insinöörin koulutuksen saanut Alhonmäki luettelee
tuotteita, joista Kivikylän ja nimen-
omaan Huittisten Kivikylä tunnetaan: Huiluntuhti, Wanhan ajan nakit,
Ryynimakkara, Juustotuhti, Bratwursti,
Huittispätkä eli Grilleri…
- Tuotekehitystä tehdään tietysti
koko ajan. Tammikuun alkuun mennessä on varmasti taas kolme uutta
makkaraa valmiina, lupaa Alhonmäki.
Yksi Kivikylän makkaraperheen
uusimmista tulokkaista on perinteinen
löylylenkki, joka tuo melkoisella varmuudella taas vanhat kunnot folionyytit kiuaskiville.
- Koskaan ei kannata olla painottamatta sitä tosiasiaa, että kaikki makkarat samoin kuin muutkin tuotteet
tehdään viimeisen päälle tuoreesta
tavarasta. Sitä kautta se ainoa oikea
maku tulee, Eero Alhonmäki tiivistää.
Kiloissa laskien Huittisten ykköstuotteeksi on noussut wanhan ajan nakki,
jota valmistetaan kuukaudessa 80 000
kiloa. Kovimman sesongin ulkopuolella
Huittisista lähtee maailmalle viikossa
noin 60 000 kiloa tavaraa, kun vastaava määrä on esimerkiksi heinä- ja elokuussa 85 000 kilon luokkaa.
-Tuotanto on kolminkertaistunut
seitsemässä vuodessa, mutta kasvu on
kieltämättä ollut kovaa muutenkin.
Aloitimme toiminnan noin tuhannen
neliön tuotantotiloissa, missä pienen
Makkaramestari Olli Langenoja (oik.) sai juttuseurakseen Jari
Laihosen (kesk.) ja Eero Alhonmäen.
K i v i ky l ä- i n f o
K
ivikylällä on oma karjanhankinta, eläimet ostetaan elävinä. Kolmen kuljettajan ja kahden eläinkuljetusauton
voimin Kivikylä hakee sikoja, nautoja ja lampaita tutuilta
pientuottajiltaan. Kivikyläläiset tuntevat siis koko lihaketjun sikalan ja navetan nurkalta lautaselle asti.
K
ivikylä hoitaa myös eläinvälitystä, jossa tarkoitusena on
luoda jatkuvuutta omille sopimustuottajille. Pikkupossuja välitetään emakkosikaloista lihasikaloihin kasvamaan.
S
ynnyinpaikassaan pikkupossu kasvaa noin 25-kiloiseksi,
jonka jälkeen se siirtyy n. 10-12 viikon ikäisenä lihasikalaan lihomaan.
S
ika teurastetaan yleensä noin puolen vuoden ikäsenä.
Silloin painoa on kertynyt keskimäärin 80-90 kiloa.
SIVU
4
L
K
ihasika syö päivässä 2-3 kiloa rehua. Tämä määrä ruokaa
tarvitaan, jotta sika pulskistuu noin kilon päivässä.
ivikylän sopimustuottajat eivät käytä eläinten ruokintaan geenimanipuloitua rehua.
Kivikylään päätyvät eläimet ovat siis gm-vapaita!
SIVU
5
porukan oli helppo päästä toisiltaan
pakoon. Nyt väkeä on yhteensä noin
sata ja neliöitä kolmisentuhatta, mutta
sekään ei tunnu aina riittävän, tuotantopäällikkö miettii.
- Peräti 70 prosenttia meidän työntekijöistämme on naisia, mikä on Huittisten kaltaiselle talousalueelle ensiarvoisen tärkeä asia. Meille ei sukupuoli
ole kuitenkaan tärkein asia, vaan se on
motivaatio ja hyvä henki. Koossa on
ihan uskomattoman hieno porukka,
hän korostaa.
Olli Langenoja jos kuka tietää,
millainen makkara maistuu
suomalaisessa suussa.
Kaikki sisään tuleva riista on eläinlääkärin tarkastamaa
Huoltopäällikkö vakuuttaa:
”Töihin ei ole ikinä
vaikeuksia lähteä”
Työpaikan hyvä henki. Se on tekijä, joka saa Huittisissa huoltopäällikkönä toimivan Heimo Mattilan
lähtemään mieluusti töihin joka ikinen aamu. Mattila
vakuuttaa, että tunne ei häviä edes silloin, kun hän saa
päivystäjänä hälytyksen varsinaisen työajan ulkopuolella.
- Vaikka työntekijämäärä onkin jo ylittänyt sadan
rajan, tuntuu porukka silti edelleenkin siltä samalta
pieneltä perheeltä kuin aloitusvaiheessakin. Olen ollut
täällä töissä alusta lähtien, mutta koskaan ei työvälineiden rikkoutumista ole pistetty huoltomiesten syyksi. Ei
edes pakkauspuolella, missä koneet vaativat jatkuvaa
peräänkatsomista, Mattila kehuu.
”Vaikka työntekijämäärä onkin
jo ylittänyt sadan rajan, tuntuu
porukka silti edelleenkin siltä
samalta pieneltä perheeltä kuin
aloitusvaiheessakin.”
Makkaramestarin suusta:
Perusmakkara sopii
suomalaiseen suuhun
K
ivikylän Huittisten tehtaan
makkaramestari Olli Langenoja tietää yli 35 vuoden
kokemuksella, millaisesta
makkarasta suomalainen
pitää. Langenojan mukaan ”konstailematon
perusjuttu” on ykkönen ja sellaisena se tulee
myös pysymään.
- Suomalaiseen suuhun sopiva perusmakkara on lihainen, sen lihapitoisuuden pitää
olla vähintään 80 prosenttia. Valkosipuli ja
pippuri ovat hyviä mausteita, mutta perusmakkarassa ei tarvita tuoreen lihan lisäksi
mitään ylimääräistä,
Langenoja korostaa.
Takavuosina makkaranteossa käytettiin vielä
perunajauhoja, mutta
nykyisellään ne alkavat
olla jo harvinaisuus.
- Jauhot ovat jääneet
pois ja tilalle on tullut
liha, sanoo Langenoja.
- Kivikylän Huiluntuhdissa lihan osuus on
ollut kohdallaan alusta lähtien. Makkaramestarille on ollut hieno juttu, ettei lihaa ole
tosiaankaan tarvinnut säästellä, hän painottaa.
Olli Langenoja oli aiemmin töissä Huittisten Lihapojilla, missä myös Huiluntuhtia
alettiin valmistaa Kivikylän toimittamista
raaka-aineista ja Kivikylän reseptillä. Lihapoikien konkurssin jälkeen piti löytää äkkiä
toinen valmistaja ja niinpä Kivikylän Koti-
palvaamo osti vuonna 2001 toisen Huittisissa toimineen yrityksen, Oripään Palvaamon
toimitilat.
- Laihosen Jari soitti ja kyseli töihin. Päätös oli helppo tehdä ja täällä ollaan oltu alusta lähtien eli ensi vuonna tulee jo kymmenen
vuotta täyteen, Langenoja selvittää.
Haastattelua vieressä kuunteleva Jari Laihonen ei malta olla puuttumatta keskusteluun.
- Lähdin liikkeelle siitä, että makkaramestari on viimeisen päälle alan ammattimies.
Hänen käsissään on talon tulevaisuus, hän
on meille yhtä tärkeä
kuin kokki Michelinravintolassa, Laihonen
vertaa.
Makkaramestari Langenoja teki alkuaikoina
makkaramassan yksin,
mutta nyt hänellä on jo
kaksi apuria. Päivittäin
makkaramassaa tarvitaan
12 000-14 000 kiloa. Aidon luonnonsuolen päiväkulutus on sekin huomattavaa; lampaansuolta menee 1 250 nippua ja siansuolta 250
nippua päivässä. Yhdessä nipussa on 100
jaardia eli lähes 91,5 metriä suolta.
Vastapainoksi työlleen Olli Langenoja on
löytänyt lenkkeilyn. Takana on jo useampi
puolimaraton, joista hän nimeää empimättä
suosikikseen Urjalasta Punkalaitumen kautta
Huittisiin etenevän Maisematiemaratonin.
”Makkaramestarille
on ollut hieno juttu,
ettei lihaa ole tosiaankaan tarvinnut
säästellä.”
SIVU
6
Heimo Mattila vastaa Huittisten tehtaalla sekä
koneiden kunnosta että savustamon toiminnasta.
Huoltomiehellä riittää töitä paitsi remonteissa ja
säännöllisissä huoltotöissä, myös työvälineiden kehittämisessä. Idea uudistuksiin tulee yleensä työpisteistä
ja huoltopäällikön tehtäväksi jää ajatuksen konkretisoiminen.
Heimo Mattila huolehtii Huittisissa myös savustuspuolen toimimisesta ja jopa savustukseen käytettävän
leppäpurun tilaamisesta.
- Meillä käytetään renkolaisen firman välittämään
leppähaketta, kun taas Lapissa luotetaan edelleen halkolämmitykseen. Ei siinä sen ihmeemmistä asioista
ole kysymys kuin erilaisista savun kehittimistä, vertaa
Mattila.
Huoltomiehiä Huittisten tehtaan vahvuuteen kuuluu kaikkiaan kolme.
ennätyshirven 14-haaraiset sarvet
L
apin Huiluntiellä, aivan Kivikylän Kotipalvaamon kupeessa asuva maanviljelijä
Aki Heinilä ilmoittaa olevansa metsästäjä henkeen
ja vereen. Ensimmäisen hirvensä Heinilä kaatoi jo 1970-luvulla, minkä jälkeen niitä on osunut kohdalle reilut
40. Heinilä on myös pitänyt koko ajan
tarkkaa päiväkirjaa kaadoistaan.
- Hirvissä on tosiaankin jo 40 kaatoa
täynnä ja peuroja saman verran. Viime
vuosina tähtäimeen on jäänyt myös jokunen kauris, Heinilä kertoo.
-Suurin toistaiseksi oli vuonna 1998
kaatamani hirvisonni, jonka 14-haaraisissa sarvissakin oli leveyttä peräti 115
senttiä. Hopeamitalisarviksi ne arvostettiin, hän esittelee kunniapaikalle eli
oven päälle päässeitä komistuksia.
Aki Heinilän ennätyshirvellä oli ruhopainoakin reilut 250 kiloa, mikä ei
kuitenkaan yllä ihan kärkeen Kivikylän
”Ilman leimaa ei Kivikylän tiloihin ole
enää asiaa.”
Metsästysseuran tilastoissa. Ennätystä
pitää hallussaan 13 metsästäjän seuran
nykyinen puheenjohtaja ja jahtipäällikkö Heikki Lietepohja, jonka kaataman
hirven ruhopaino oli kokonaista 296
kiloa.
- Tänä vuonna lupa on neljään hirveen ja kymmeneen peuraan. Saa sitten
nähdä, tuleeko sitäkään määrää täyteen, alueella on nimittäin tällä kertaa
todella vähän sorkkaeläimiä. Eläinten
vähyyden näkee siitäkin, että metsissä
ei ole juurikaan ollut taimikkovahinkoja, Heinilä kertoo.
- Kanta taitaa olla pienimmillään
sitten 1980-luvun, hän laskee.
Kivikylän Metsästysseuran kaatamat
hirvet paloitellaan nykyisin Kotipalvaamon tiloissa, missä ne myös pakataan
jahtiporukan kesken jaettavaksi. Peu-
Aki Heinilä esittelee 14-haaraisia hopeasarvia.
roista puolestaan jalostetaan makkaraa,
joka jaetaan kaikille tasapuolisesti.
- Yhtään elukkaa ei voi viedä suoraan sisään, vaan kaikki on käytettävä
eläinlääkärin kautta. Ilman leimaa ei
Kivikylän tiloihin ole enää asiaa, mikä
on erinomainen juttu, Aki Heinilä sanoo.
200 peuraa ja vajaat 50 hirveä
Kivikylän Metsästysseuran hirvistä ei
riitä myyntiin asti, mutta muista lähiseudun seuroista tavaraa vielä tulee.
Riistan ostamisesta vastaavan Jari Hakalan mukaan tänä vuonna hyllyyn ostetaan noin 200 peuraa ja vajaat puolensataa hirveä.
- Jos liha menee asiakkaalle, se leikataan luonnollisesti täysin hänen omien
toivomustensa mukaisesti. Myyntiin
menevistä eläimistä otetaan talteen
paistit ja fileet. Lopuista lihoista tehdään sitten joko jauhelihaa tai makkaraa, palvattu riistakin on varsin suosittua, Hakala kertoo.
Hakala korostaa, että jokainen sisään ostettava ruho tarkastetaan eläinlääkärin toimesta jo lahtivajalla.
- Leimattuja hirviä meille tulee aika
laajalta alueelta, aina Merikarvialta
asti. Peuroista suurin osa hankitaan
Lempäälän ja Urjalan seudulta.
Riistan hinnoittelu on aina tapauskohtaista.
- Kaikista eläimistä katsotaan, mihin sitä on ammuttu ja mikä on rasvan
määrä.
Ostajankin silmä on kehittynyt huomattavasti niiden vuosien aikana, mitä
Kivikylän riistavastaavat:
Jari Hakala 0400 594 517
Veijo Lehtonen 050 403 8648
V I N K K E JÄ M E T S Ä STÄJ I LL E
R
iistaruhon leimaaminen, eli eläinlääkärin tarkastus on edellytys lihan jalostamiselle laitoksessa. Helpoiten homma käy kilauttamalla kunnaneläinlääkärille, ja sopimalla leimauskäytännöistä. Leimaamisen
hinta on kuntakohtaista ja riippuu mm. eläinlääkärin kilometrikuluista.
L
eimatun ruhon voi tuoda suoraan Kivikylän tehtaalle joko Lappiin tai Huittisiin. Ennen kuin ruho on Kivikylän ovella, kannattaa kilauttaa Lapissa Jari Hakalalle tai Huittisissa Veijo Lehtoselle. Ruhoa ei saa
nykylainsäädännön mukaan paloitella ennen Kivikylään tuomista, vaan homma tehdään meillä elintarvikelaitoksessa ammattilaisten toimesta.
LI S ÄT I E D O T
Kivikylän Huittisten tehtaalla on koneita ja laitteita jos jonkinlaisia. Kolme omaa huoltomiestä huolehtii niiden kunnosta ja korjaamisesta. Huittisten tehtaalla onkin lähes pienen metalliverstaan
varustus tähän hommaan.
olen ollut riistan kanssa tekemisissä,
vuonna 1997 Kivikylään tullut Hakala
selvittää.
- Parhaita ruhoja ovat sellaiset, missä niin lavat kuin selkärankakin ovat
ehjät. Meidän kannaltamme ihanne
on, mikäli tappava laukaus on osunut
päähän.
Hakalan perheessä riistaa käytetään
monipuolisesti, vaikka Jari Hakala ei
itse olekaan metsästyksestä innostunut.
- Jauhelihasta tehdään pihvit, paistit pistetään kuutioina uuniin ja file on
tietysti parhaimmillaan grillattuna, hän
paljastaa.
P
aloittelu tehdään Kivikylässä aina metsästäjän toiveiden mukaan, mutta vinkkejä kerromme mielellämme: Fileet kannattaa ottaa erikseen ja niistä kannattaa tehdä puolisolle herkkuateria, niin seuraavan
viikonlopun metsällelähtö saattaa käydä helpommin... Paistit voidaan palvata ja vaikka siivuttaa valmiiksi
pieniin vacumipaketteihin, jotka on helppo pakastaa. Lopustakin saadaan vielä toimeksi vaikka mitä: jauhelihaa, riistamakkaraa, riistanakkeja, riistawurstia ja riistasäilykkeitä.
Jari Hakala vastaa riistan ostamisesta Kivikylään.
SIVU
7
Kokenut keittiömestari palasi ”kotiin” Lappiin
Pienen perheen nopeatekoinen
Hannu Ollila vastaa
valmisruokapuolesta
L
apin Kuolimaan kylästä kotoisin oleva keittiömestari-restonomi
Hannu Ollila ehti tehdä pitkän työkierroksen
ennen kuin hän löysi paikkansa hyvin
läheltä synnyinmaisemiaan. Kokonaista 39 vuotta ravintolamaailmassa
työskennellyt Ollila on ollut nyt reilun vuoden Kivikylän Kotipalvaamon
palkkalistoilla vastuualueenaan valmisruokien valmistus ja suunnittelu.
- Ruokaa tehdään toistaiseksi etupäässä omiin myymälöihin ja neljään
S-Markettiin eli Eurajoelle, Euraan,
Laitilaan ja Rauman Äyhölle. Tämän
lisäksi valmistamme alusta lähtien itse
ruoat myös kaikkiin firman omiin tilaisuuksiin sekä Kivikylän myymälän
lounastiskiin, Ollila kertoo.
”Yhdestä periaatteesta ei kuitenkaan
tingitä missään
vaiheessa eli ruoka
valmistetaan jatkossakin alusta loppuun
käsityönä. ”
- Toimintaa on tarkoitus laajentaa
entisestään. Ykkösjuttuja ovat tietysti
uudet lihasta tehdyt innovaatiot, mutta
niiden rinnalla keskitytään esimerkiksi tuoresalaattipuolen laajentamiseen.
Yhdestä periaatteesta ei kuitenkaan
tingitä missään vaiheessa eli ruoka valmistetaan jatkossakin alusta loppuun
käsityönä. Niistä voi sitten kehitellä
tuotteita laajempaan teolliseen valmistukseen, hän lupaa.
Esimerkkinä käsityöstä Ollila nostaa
esiin presidentinlinnaan tilatut tuotteet, kuten hirvipalvileikkeleen.
Kaikki ruoat valmistetaan ensin
koekeittiössä, jossa makutuomarit
ovat Ollilan mukaan hyvinkin kriittisiä.
- Palaute
on nopeaa
ja välitöntä,
hän sanoo.
Hannu
Ollila korostaa,
että hän ei ole
ollut mukana kehittelemässä Kivikylän
perinteisten lihapullien
reseptiä, eikä osallistu
myöskään makkaroiden
valmistukseen ja tuotekehittelyyn.
v
Joulumenu
t
c
rijuoma
Handen inkivää
- Makutuomarina olen tietysti mukana päivittäin.
Hannu Ollilan kaltaiselta pitkän
linjan ammattilaiselta ei voi olla kysymättä neuvoa joulupöydän rakentamiseen. Ollilan ei tarvitse miettiä pitkään
ennen kuin hän kertoo oman joulunsa
tekemisessä mukana jo poikavuosilta
olleen perusperiaatteen.
- Joulupöydän pitää olla perinteinen,
Ollila tiivistää.
j
ääriä
30 gr inkiv
nista
a
2 kpl tähti
ehua
2 l omenam a
naja
n. 4 rkl hu
e t ja
a m a u s te
Ku u m e n n . Mausta huuvaksi
mehu kieh
yön yli.
a maustua
n
n
A
.
a
ll
ja
na
tarjoima ennen
o
ju
i
ö
il
v
ii
S
enna. lua ja kuum
Kotimaista kinkkua sen olla pitää
Ollilan kolmihenkisen joulun kruunaa
luonnollisesti kotimainen kinkku.
- Meillä käytetään aina tavallista
harmaasuolattua kinkkua, missä potkaluu on paikallaan. Kinkku paistetaan 120-asteisessa uunissa, mihin se
pistetään jo aatonaattoiltana. Kokonaisaika uunissa on seitsemästä kahdeksaan tuntiin. Tärkeää on muistaa,
että kinkku pistetään uuniin huoneenlämpöisenä.
- Kinkku saa jäähtyä uunista ottamisen jälkeen hetken, jäähtymistä
odotellessa voi vaikka keittää ja syödä
jouluaaton riisipuuron, Hannu Ollila
selvittää.
Kinkku kuorrutetaan sinapilla ja
tummalla siirapilla, joiden päälle tulee
vielä korppujauhoa. Kuorrutus tapahtuu 225-250-asteisessa uunissa, eikä
aikaa mene kuin muutama minuutti.
Kokonaisuus kruunataan neilikalla uunista ottamisen jälkeen.
Kinkun lisäksi Olliloiden joulupöytään kuuluvat itse tehdyt laatikot eli
lanttu, maksa, peruna ja porkkana, lipeäkala, rosolli ja italiansalaatti, graavilohi, silli, Kivikylän lihahyytelö, kalkkunaa fileinä, maksapasteija ja erilaisia
leikkeleitä.
-Makumaailmaltaan suomalainen
jouluruoka on sellaista sekamelskaa,
että itse en ainakaan suosi sen kanssa
hyviä viinejä. Jos meillä ylipäätään
käytetään joulupöydässä alkoholia, niin Laitilan olutta, Hannu
Ollila paljastaa.
Jouluiset alkupalat
Hannu Ollilan tapaan
Sekoita sinappi ja siirappi keskenään.
Molempia yhtä paljon. Sivele seokselle
kinkun pinta.
Ripottele pinnalle korppujauhoja.
Kuorruta kinkku n. 220-asteisessa uunissa niin, että tulee kaunis ruskea pinta. Ruskistuminen kestää n. 10 minuuttia.
Leikkaa kinkku viipaleiksi ja asettele tarjoliastiaan. Koristeeksi neilikoita,
herneitä ja pähkinöitä.
Tarjoa kinkun kanssa Kivikylän joululaatikoita.
Kylmäsavulohirulla
Rosollia
Lihahyytelöä
Savukinkkurullat
Maksapasteijaa
Kalkkunanfileetä
Savustettua peuran paistia
Keitetty peruna
Karpalohyytelöä
4 annosta
5 dl vispikermaa
5 kpl keltuaisia
100 gr sokeria
1 tl vaniljasokeria
Luumusosetta tai luumutorttutäytettä.
Pintaan tummaa kidesokeria.
Sekoita kerma ja sokerit. Kuumenna,
kunnes sokeri sulaa. Lisää keltuaisten
joukkoon. Kerma ei saa olla liian kuumaa etteivät keltuaiset kypsy tässä vaiheessa. Laita kahvikuppien tai pienien
posliinikulhojen pohjalle lusikallinen
luumuhilloa. Jaa kermaseos luumusoseen päälle.
Hannu Ollila leikkaa kinkkua Lapin myymälän tiskiin.
Kivikylän kypsä uunikinkku
Siirappia
Sinappia
Korppujauhoja
Kypsennä 90-asteisessa uunissa noin 40
minuuttia. Brulee on kypsä kun massa
on kulhon keskeltäkin kiinteää.
Bruleen voi tehdä valmiiksi ja antaa
jäähtyä jääkaapissa.
Tarjoiltaessa pintaan ripotellaan
tummaa kidesokeria ja brulee kuorrutetaan uunin salamanterivastusten
alle niin, että sokeri ruskistuu ja siitä
muodostuu rapea pinta. Syödään heti
jolloin tulee kuuman ja kylmän makuyhdistelmä.
Luumu Creme Brulee eli kermavanukas
Tuotteet asetellaan ryhmittäin tarjoiluvadille, josta jokainen ruokailija kokoaa
annoksensa tai asetellaan annospaloina
valmiiksi lautaselle. Kaikki lihatuotteet
löytyvät Kivikylän myymälästä.
Uunikinkku
Kuori porkkanat ja lantut. Leikkaa ne
n. ½ cm paksuiksi lohkoiksi. Paahda
lohkot kuumassa paistin pannussa ja
mausta suolalla sekä siirapilla. Laita
uuniin kypsymään noin puoleksi tunniksi.
Varaa yksi pihvi kullekin syöjälle.
Ota pihvit lämpiämään n. kaksi tuntia
ennen paistamista. Paina tai nuiji pihvit
noin kaksi senttiä paksuiksi. Kuumenna
paistinpannu kuumaksi. Voitele pihvit
öljyllä ja paista pannussa noin kaksi kolme minuuttia kummaltakin puolelta
halutun kypsyysasteen mukaan Mausta
suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle
kerma ja sinappi ja anna kiehahtaa.
Annostele pihvit, uunijuurekset, kermaperunat ja kastike lautaselle.
Lisäkkeeksi:
2 kpl porkkanaa
1/2 lanttua
Suolaa
Siirappia
Kivikylän kermaperunaa
Palvarin joululautanen.
Hannu rehkii ja Laura Laaksonen nautiskelee.
j
v
Keittiömestari Hannu Ollila on palannut juurilleen Lappiin.
SIVU
8
t
SIVU
9
Makkaralinjalla ei määriä lasketa
”Ei se pieleen mene, kun on tarkka”
”Voi herran jestas”. Näin vastaa huiluntuhtia aitoon suoleen ja edelleen uuniin
menevään telineeseen saattava Helena Haavisto, kun hänelle esittää kysymyksen
yhden työvuoron aikana käsien läpi menevien makkaranpätkien määrästä.
- Ei sellaista ehdi laskea, en ole koskaan edes ajatellut asiaa, hän naurahtaa.
- Mutta sen minä tiedän, millainen oikeankokoisen huiluntuhtipätkän pitää
olla. Se tieto on syvällä näpeissä, neljän naisen porukassa töitä tekevä Haavisto
jatkaa.
Helena Haaviston mukaan yksi tärkeimmistä asioista on seurata, että suoli on
ehjä.
- Suolet ovat erilaisia, siitä syystä samassa pussissa voi olla hyvinkin eripituisia
ja –paksuisia makkaroita. Paino pysyy kuitenkin melko lailla samana, on kysymys
sitten pitkästä tai pulleasta.
- Koneet ovat tulleet isoissa taloissa mukaan kuvioihin, mutta meillä asiat tehdään vielä käsin, mikä on pelkästään hyvä asia. Huiluntuhdista samoin kuin wanhan ajan nakistakin voi siis sanoa erään toisen elintarvikealan yrityksen lanseeraamaan slogania käyttäen, että ne ovat äitien tekemiä, Haavisto kertoo.
t i e s it kö ?
Huittisten lähettämössä työskentelevä Tiina Åman pudottaa kuin kaupan hyllyltä tiedon siitä, mitä tavaraa maailmalle lähtee eniten. Kysymys ei ole kovinkaan
suuresta yllätyksestä.
- Nakkeja, lihapullia ja Huiluntuhtia. Siltä tuntuu, että niitä täytyy lähettää
eteenpäin alvariinsa.
- Välillä on niinkin, että tavaraa ei ole riittävästi, mutta sitten täytyy tehdä jotain
muuta. Ja hyvin pian tuotanto pystyy taas aukotkin täyttämään, Åman tietää.
Koko laitos toimii kesät talvet alle kuuden asteen lämpötilassa. Lämpötilasta johtuen työntekijätkin säilyvät tuoreina ja iloisina.
Vakiotyövarusteisiin kuuluu kesän helteilläkin
talvisia vaatteita, mutta ihan pilkkihaalareita
ei pakkaamossa ole vielä nähty. Mitenkähän
verottaja mahtaisi niihin suhtautua?
”ilman pipoa ja kaulaliinaa ei pärjäisi”
Kivikylän tehtaanmyymälöiden, Lapin ja
Huittisen yhteenlaskettu osuus koko myynnistä
on 9%.
Reilut neljä vuotta Kivikylällä töissä ollut Tiina Åman vakuuttaa, ettei lähettämö lähetä kauppoihin vääriä tuotteita.
- Ei se pieleen mene, kun on tarkka. Kesken työpäivän ei auta kuitenkaan nukahtaa.
Tiinankin työpaikka on vähintäänkin viileä, mutta se ei tomeraa naista tunnu
haittaavan.
- Töitä on sen verran mukavasti, ettei tässä ennätä palella. Ja vilua vastaan pitää myös pukeutua oikein, ilman pipoa ja kaulaliinaa ei pärjäisi, hän muistuttaa.
na k k i fa kta a
Kivikylän Wanhanajan nakit ovat suosittuja ympäri Suomen. Nakkeja lähtee vuoden 2010 aikana maailmalle noin
950 000 kiloa. Tämä tarkoittaa pakkaajillekin pikkuisen hommia. Tästähän tulisi noin 2,5 miljoonaa nakkipakettia! ...joissa olisi 42,5 miljoonaa täyslihaista laatunakkia käsityönä laitettu pakettiin. ”Helppo nakki”, kun sen
osaa! Onneksi kuitenkaan ihan kaikkea ei pakata, vaan irtonakitkin tekevät kauppansa.
Tiina Åman on varustautunut riittävän
lämpöisellä vaatetuksella lähettämön viileyteen.
Kerran kauppamies, aina kauppamies
Makkaranteossa käytetään edelleen aitoa luonnonsuolta.
Huittisten myymälässä tiskin takana häärivä sastamalalainen (omaa sukua
vammalainen) Lasse Karimäki on kauppamies henkeen ja vereen. Miehen koko
olemuksesta ja otteista näkee, että kauppaa on tehty aiemminkin ja paljon onkin.
- Olen ollut ennen tänne tuloani tiskin takana varmaankin parikymmentä
vuotta, ensin Osuuskaupalla ja sitten omassa kaupassa Vammalassa. Välillä kävin vielä tuuraamassa Lihapoikien konsulentteja, Karimäki kertoo.
Kivikylään Karimäki siirtyi muutama vuosi sitten. Alkuaika meni pakkaamossa, kunnes puhelias mies sai siirron myymälän puolelle.
- Valehtelisin jos väittäisin, ettei juuri tämä työ ole minulle sopiva. Ihmisten
kanssa on vaan niin mahtava tehdä hommia, täälläkin monista kävijöistä on jo
tullut hyviä tuttuja ja jopa ystäviä.
- Suurin osa asiakkaista tulee ehkä 35 kilometrin säteeltä, mutta väkeä käy
säännöllisesti Turusta ja Tampereelta asti, Karimäki tietää.
Mitkä sitten ovat suosituimmat ostokohteet?
- Jauhelihaa menee paljon, kuten yleensäkin tuoretta possunlihaa. Muista
tuotteista suosikit ovat Huiluntuhti, nakit ja palvi.
Työ ei tule uniin asti
Keittokinkkua Huittisissa siivuttavan Jonna Mäkelän näppärien sormien läpi
menee työvuoron aikana tuhansia ja taas tuhansia kinkunviipaleita, mutta töiden
ulkopuolella Jonna ei sentään enää kinkkua ajattele.
- Moni on tullut kysymään, että näenkö minä kinkusta unta, mutta en tosiaankaan näe. Kotona ajatellaan ihan muita asioita, Mäkelä heittää.
Siivutusautomaattia käyttävän Mäkelän mukaan työssä tärkeintä on, ettei kinkkua siivuteta, eikä myöskään pakata liian lämpimänä.
- Laaduntarkastus kuuluu tehtävän rutiineihin. Silmä oppii siihen hyvinkin äkkiä.
Aiemmin Mommolan huoltoasemalla työskennellyt suurtalouskokki on ollut
Kivikylän palveluksessa nyt puolitoista vuotta.
- En vaihtaisi entiseen, on täällä niin hieno työporukka, hän kiittelee.
top 5 tuotteet
1. Wanhan ajan nakki
2. Huiluntuhti
3. Savumaukas
4. Palvarin lihapyörykät
5. Palvarin ryynimakkara
Jonna Mäkelä vakuuttaa, että kinkunsiivut eivät tule töistä uniin asti.
Viileyteen tottuu äkkiä
Lasse Karimäki vakuuttaa olevansa omimmillaan
päästessään tekemisiin muiden ihmisten kanssa.
Kauppias tuli Kivikylään töihin
Juha Valtonen on yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat olleet Kivikylän Kotipalvaamon kanssa tekemisissä yrityksen perustamisesta lähtien. Valtosen pitkään
johtama Spar Juha oli nimittäin järjestyksessään toinen kauppa, joka otti 1990-luvun puolivälissä Kivikylän palvikinkut myyntiin.
Viimeiset kaksi vuotta Valtonen on ollut Kivikylän töissä Lapissa, oman luonnehdintansa mukaan jokapaikan höylänä.
- Jari soitti, että nyt tarvittaisiin kiireapulaista. Siltä tuntuu, että kiire ei ole
mennyt mihinkään, pikemminkin se on vain kasvanut, virnistää Valtonen.
Palataan kuitenkin ensin ajassa toistakymmentä vuotta taaksepäin, kun kauppias Juha Valtonen tilasi ensimmäisen erän Kivikylän palvia Raumalle.
”Edelleenkin mennään satakymmenen lasissa.”
Anne Moisio ja Lauri Ketola pakkaavat makkaraa huoneessa, jonka lämpötila on selvästi alle Huittisten tehtaan normaalilämmön. Molemmat kuitenkin vakuuttavat, etteivät olosuhteet haittaa.
Pakkaamon lämpötila on kesät talvet alle neljä astetta.
- Kylmään tottuu äkkiä. Täytyy vaan pitää huolta, että varustautuu oikeanlaisilla vaatteilla, neljä vuotta sitten huittislaisen valokuvaamon töistä Kivikylän
palkkalistoille siirtynyt Moisio kertoo.
Työ makkaratehtaalla on melko lailla erilaista kuin valokuvaamossa, mutta se
ei tunnu vuorovastaavaksi edennyttä maatalon tytärtä haittaavan.
- Hyvässä porukassa on hieno tehdä töitä. Tuo Laurikin on tosi mukana työpari, vaikka hänen murteestaan ei saakaan aina selvää, hän naurahtaa.
Koskenkorvalta kotoisin olevan Lauri Ketolan tarina on se tavallinen eli hän
muutti Satakuntaan ja Huittisiin naisen perässä. Kivikylässä työkuukausia on takana nyt kolme.
- Aika äkkiä nämä hommat oppi. Työt sujuvat, kun kelmukone on kunnossa ja
itse muistaa aina katsoa, että kannet menevät kunnolla paikalleen, Ketola selvittää.
Anne Moisio ja Lauri Ketola makkaranpätkiä pakkaamassa.
SIVU
10
- Aiemmin kauppaa pyörittänyt isäni sanoi, että tuntee Jarin jo vuosien takaa.
Hän sai minut tilaamaan erän palvikinkkua ja se oli heti siinä. Tavara loppui aina
kesken, tuli sitä sitten miten paljon tahansa. Kinkkuja tuli monta kertaa päivässä
ja aina kävi niin, että jossain vaiheessa jouduttiin myymään eioota.
- Kivikylän palvikinkkua tultiin hakemaan kauempaankin, Turustakin asti. Sitä
tosiaan meni, se oli ihan uskomaton juttu, Valonen muistaa.
Juha Valtonen sanoo suoraan, että maine Kivikylän tuotteiden spesialistina oli
kaupan myynnin kannalta pelkästään positiivinen asia.
Kivikyläläisenä Valtonen on ollut siellä, missä milloinkin on tarvittu osaavaa
miestä eli käytännössä lähettämöstä myymälään.
- Teen pihvejäkin, mutta leikkaamoon en ole lähtenyt kuin ani harvoin. Sekin
homma toki käy monen vuoden kokemuksessa, hän vakuuttaa.
- Minulle liha on aina merkinnyt omaa sydäntä lähellä olevaa työtä. Periaate
on sama kuin omassa kaupassakin eli edelleenkin mennään satakymmenen lasissa, Valtonen sanoo.
SIVU
11
Juha Valtonen on tutustunut liha-alaan niin myynnin kuin tuotannon puolellakin.
Spar Juha oli yksi Kivikylän Kotipalvaamon ensimmäisistä asiakkaista.
Myyntiedustaja Haanpään muistuttaa:
”Nukkumaan ei saa jäädä”
”Periaatteessa mikään ei ole
muuttunut 50 vuodessa, Edelleenkin tärkeimmät tekijät
ovat osaava ihminen ja terävä
veitsi.”
Lihamies vaihteeksi savustusuunia lämmittämässä.
Laineen Matti kuuluu kalustoon
K
ivikylän Kotipalvaamo
tunnetaan perustajastaan Jari Laihosesta,
mutta ihan yhtä tuttu
mies yrityksen kanssa
vuosien saatossa tekemisissä olleille on
myös Matti Laine. Ei ole väärin sanoa,
että kohta jo täydet 50 vuotta alalla ollut raumalainen lihamies kuuluu Kivikylän kalustoon.
Laine on itse asiassa ensimmäinen
ihminen, jonka Laihonen palkkasi Kivikylään töihin.
- Elettiin vuotta 1995, kun Jari pyysi kaverikseen. Hän oli perustanut firmansa kolme vuotta aikaisemmin ja
minun tullessani mukaan ajatukset olivat jo laajenemisessa, Laine muistaa.
Jari Laihonen nyökkäilee hyväksyvästi vieressä.
- Koko edellinen joulu meni palvikinkkujen kanssa ja hommaa alkoi olla
yhdelle miehelle liikaa. Samoihin aikoi-
hin tavaraa alkoi mennä myös kauppoihin, ensin Lapin Kauppakulmaan ja
seuraavaksi Valtosen Juhan liikkeeseen
Raumalle, kertaa Laihonen.
LSO:n palveluksessa Raumalla
vuonna 1962 aloittaneen Matti Laineen
tullessa Kivikylään työstä ei ollut pulaa.
Ei sikseen, että olisi nykyisinkään.
- Moni muu ala on koneellistunut
täysin, mutta lihat leikataan edelleenkin käsin. Periaatteessa mikään ei ole
muuttunut 50 vuodessa, edelleenkin
tärkeimmät tekijät ovat osaava ihminen
ja terävä veitsi, Laine miettii.
Parivaljakko Laihonen-Laine toimi
kahdestaan reilun vuoden ajan, kunnes
taloon alkoi tulla uutta väkeä. Ensimmäisten joukossa oli Lapin tehtaan nykyinen työnjohtaja Jari Hakala.
- Aika pitkään meni vielä niin, että
mahduimme kaikki saman pöydän ääreen lihaa leikkaamaan tai kahville. Oli
se mielekästä hommaa.
atti Laineella on selkeä käsitys siitä, mitkä ovat oikeaoppisesti valmistetun savupalvin perustekijät heti
kotimaisen possun jälkeen. Ne ovat aika ja leppähalko.
- Uunit ovat lämpimänä 24 kautta seitsemän eli joka ikinen tunti viikon joka ikisenä päivänä. Aikaa tarvitaan, sillä
saunapalvi vaatii valmistuakseen keskimäärin puolitoista
vuorokautta, Laine tietää.
- Puun täytyy olla ehdottomasti leppähalkoa, muuta meillä
ei ole koskaan käytetty, eikä käytetä. Lepästä tulee juuri
oikea savun maku, siinä ei ole kitkeryyttä nimeksikään, hän
korostaa.
- Myyntimiehellä pitää olla aikaa selittää kymmeniä ja jopa satoja kertoja
yhden ja saman päivän aikana, mikä on
Kivikylä ja missä se oikein sijaitsee.
Rauman Lappi on monelle ”Stadin Jartsalle” tyystin tuntematon käsite.
”Nuorempana olin apupoikana liha-autossakin, kun
possuja kuskattiin tilalta toiselle kasvamaan.”
Kauppiaat sen sijaan tuntevat Kivikylän brändin jo
varsin hyvin.
- Palviautoilijat ovat tehneet hyvää myyräntyötä
ympäri valtakunnan. Kauppiaat soittelevat tänne ja
kyselevät tuotteita, kun taas tavallisten kansalaisten
soitot käsittelevät aika usein meidän autojemme reittejä.
- Kivikylällä on Huiluntuhdissa, nakeissa, lihapullissa ja palvissa harvinaisen hyvät keihäänkärjet, joilla
brändiä on viety eteenpäin. Ne ovat luoneet laatumielikuvaa, johon on ollut helppo samaistua, Mika Haanpää tiivistää.
Timo Laihosen lapset Milja ja
Minea tutustumassa isänsä ja
Kivi-Papan työpaikkaan.
Timo Laihonen on jo
Matti Laineelta ei voi olla kysymättä, mikä on Kivikylän menestyksen salaisuus. Kokeneen lihamiehen ei tarvitse miettiä vastausta pitkään.
- Jarilla on se ominaisuus, että hän
pystyy sekä ostamaan että myymään.
Kun ne kaksi pystyy yhdistämään, niin
hyvä tulee. Minä aistin heti kättelyssä,
että tästä tulee varmasti vielä jotakin,
hän paljastaa.
leppää sen olla pitää
M
Myyntiedustaja Mika Haanpää tietää, millaista on
myydä Kivikylän tuotteita Hangosta Nuorgamiin.
Pääsääntöisesti Haanpää tekee kauppaa pääkaupunkiseudulle, mutta monet muutkin paikat ovat tulleet
konsulenttina viihtyvälle nuorelle miehelle tutuiksi.
- Lähtökohta kaikessa kaupankäymisessä on se, että
nukkumaan ei saa missään vaiheessa jäädä. Kasvu ei
jatku, jos sen eteen ei tee koko ajan töitä. Meitä on
nimittäin markkinoilla muitakin.
Pääkaupunkiseudulla työskennellessään Haanpää
kertoo käyttävänsä mieluusti rauman giältä, mikä herättää aina mielenkiintoa paikallisessa väessä.
- Vastaanotto on ollut poikkeuksetta positiivinen,
lupsakka meininki puree nykypäivän kiireisiin ihmisiin.
- Tervalepällä lämpeni Kivikylän alkuperäinenkin palvisaunakin, joka tuhkattiin joskus viime vuosisadan vaihteessa.
Nykyiset saunat on tehty tuon jo vuonna 1927 rakennetun
prototyypin mallin mukaan, Laine jatkaa.
K
ivikylän leppä on peräisin Uudestakaupungista Luvialle
ulottuvalta rantakaistaleelta, joka on lepän perinteistä
kasvualuetta. Puu tuodaan yleensä runkopitkänä Lappiin,
missä metsurit pätkivät sen oikeaan mittaan.
- Yhteen uuniin menee yhtä palvausta kohden puolesta kuu-
SIVU
12
tiosta kuutioon puuta. Uuneja on kaksi, joten ihan pienestä
määrästä ei ole kysymys. Lihaa yhteen uuniin mahtuu kerralla 1 200 kiloa, Matti Laine valistaa.
P
erinteisen saunapalvin lisäksi Kivikylän uuneissa savustetaan lihaa laidasta laitaan: sonnia, hevosta, lammasta.
- Ylikypsä kylki on tuote, jota kysytään kinkun ohella eniten, paljastaa Laine.
Neljännen polven lihamies
T
imo Laihonen, 28,
jatkaa sillä tiellä,
minkä hänen isoisoisänsä Topi aikanaan Kodisjoella aloitti, mitä
isoisä Mikko Lapissa jatkoi ja
mistä isä-Jari teki itselleen ammatin. Kivikylän lähettämössä
Lapissa työskentelevä Timo
on itse asiassa pitänyt huolta
jo siitäkin, että jatkajia löytyy
hänen jälkeensäkin.
- Kuusivuotias Milja ja kahta vuotta nuorempi Mikko
ovat jo hyvin perillä siitä, mitä
Kivipapan eli Jarin yrityksessä
tehdään ja aika pian se selviää
nyt puolivuotiaalle Mineallekin, Jari Laihosen esikoispoika
naurahtaa.
Timo Laihonen kertoo
tulleensa Kivikylään töihin
käytännössä heti peruskoulun
jälkeen eli työpaikka tuli mies-
tä suoraan siteeraten tutuksi
”ihan mukulasta asti”.
- Ihan kaikkea on tullut tehtyä. Nuorempana olin apupoikana liha-autossakin, kun possuja kuskattiin tilalta toiselle
kasvamaan ja sitten edelleen
teurastamolle.
- Silloin porukkaa oli niin
vähän, että me menimme isän
sedän Maunon kanssa lujaa
vauhtia myymälän ja lähettämön välillä. Päivän päätteeksi
pestiin vielä paikat puhtaiksi,
hän muistaa.
Kaikki kauppoihin menevä
tuoreliha lähtee päivittäin liikkeelle Lapin lähettämöstä ja
Timo Laihosen mukaan kiirettä piisaa edelleenkin.
- Tietokoneet ovat tulleet
lähettämöönkin, mutta kaikki
ei ole todellakaan niin koneellista, mitä saattaisi äkkiseltään
uskoa. Aamulla yhdeksältä
saatetaan soittaa, että lounaalla tarvittaisiin pihvejä
ja ne kaikki pakataan käsin.
Autokuski Markku Lehtonen
on kuitenkin toistaiseksi aina
päässyt ajoissa liikkeelle, Laihonen kertoo.
Lapin tuotantolaitoksen lähettämössä on töissä kaikkiaan
kymmenen ihmistä, joille kaikille on annettu oma tuoteryhmä vastuualueeksi.
- Logistisesti ajatellen tämä
on vielä sopivan kokoinen
laitos, sillä kaikki on lähellä.
Näin joulun alla eteneminen
tapahtuu siitä huolimatta juosten, kuten kesän kiireimmän
grillikaudenkin aikana. Kun
asiakkaalla on kiire, on kiire
meilläkin, Timo Laihonen vakuuttaa.
SIVU
13
Puhelin on Mika Haanpään tärkein työväline.
Tulevien hittituotteiden maistatuspäivä sai hurjan suosion
Landepuad oli heti menestys
R
aumalla vuonna 1995 avatun PICK N PAY -myymälän
yhteyteen nousi hetimiten avajaisten jälkeen Landepuad
-niminen myymälä, missä paikalliset elintarvikeyrittäjät
pääsivät myymään tuotteitaan. Yksi näistä pienistä yrittäjistä oli vähän aiemmin aloittanut lappilainen Kivikylän Kotipalvaamo.
Jo Landepuadin avauspäivä näytti, missä mennään.
- Tavara loppui kesken ja niin on sen jälkeen käynyt joka ikinen perjantai. Me emme ole yksinkertaisesti pystyneet palvaamaan lihaa niin
paljon, että se olisi riittänyt. Oli se aika sählinkiä ja on vieläkin, Landepuadin toiminnassa sen alusta lähtien mukana ollut Matti Laine selvittää.
- Suosio on säilynyt kaikki nämä vuodet entisellään. Ihmiset tulevat Raumalle perjantaisin hyvinkin kaukaa vain päästäkseen käymään
Landepuadissa. Ja edelleenkin on enemmän kuin harvinaista, jos tavara riittää sulkemisaikaan asti, hän kertoo.
Matti Laine on seissyt muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta joka ikinen perjantaina Landepuadissa Kivikylän osastolla. Myyjä
on tullut asiakkaille tutuksi ja päinvastoin.
- Monet viikoittaisista kävijöistä muistan jo viidentoista vuoden takaa, hän sanoo.
Tomaatti-Mozzarella Griller keräsi kovimmat kehut
K
Landepuadin sielu työpaikallaan. Matti Laine sanoo,
että asiakkaat ovat tuttuja liki sataprosenttisesti.
”On enemmän kuin harvinaista, jos
tavara riittää sulkemisaikaan asti.”
Paljastettakoon tässä yhteydessä, että Matti Laine oli itse asiassa vasta Landepuadin toinen myyjä. Ensimmäinen oli Jari Laihonen itse. Annetaan Laineen kertoa, miten luontevasti vaihto oikein tapahtui.
- Minä onneton satuin tuomaan Landepuadiin lisää tavaraa Kivikylästä ja Jari käytti tilanteen hyväkseen. Hän sanoi lähtevänsä kaffelle,
eikä äijää ole sen koommin näkynyt, Laine naurahtaa.
Porilaiset tykkäävät ”sileestä”
P
orin PICK N PAY-myymälässä aina perjantaisin Kivikylän tuotteita myyvä Jaakko
Kainulainen paljastaa, että
porilaisilla on yksi suosikkituote ylitse
muiden. Hänen mukaansa ”silee” on
asia, jota tullaan hakemaan pitkienkin
matkojen päästä.
Suomennettuna silee on sama kuin
lihahyytelö, jota jossain päin suomea
myös syltyksi tai pidemmän kaavan
mukaan sianpääsyltyksi kutsutaan.
- Silee on todellinen porilainen fanituote. Sitä menee isoja määriä samoin
kuin aamiaispekonia ja palvia. Hyvien
tuotteiden kanssa on hyvä työskennellä,
Kainulainen kertoo.
Jaakko Kainulainen paljastaa olevansa jo eläkeiässä, mutta sitä ei miehen olemuksesta ihan äkkiseltään uskoisi.
- Miksei sitä tekisi töitä, jos niistä
Landepuad on osuuskunta, jossa on
jäseninä tuottajia ja jalostajia.
tervetuloa mukaan!
kerran tykkää. Olen ollut pienen ikäni
ihmisten kanssa tekemisissä, ei sitä osaa
ilmankaan olla. Jos olet mielekkäässä
hommassa ja teet työtä hyvässä porukassa, tulee automaattisesti pidennystä
työuran samoin kuin koko elämän toiseen päähän.
- Iäkkäämmälläkin ihmisellä pitää
olla vauhtia, sohvalle ei saa jäädä makaamaan, metsästystä, kalastusta ja lapinmatkailua harrastava Kainulainen
Jaakko Kainulainen Porin PICN N PAY-myymälässä. Porilaisasiakas näyttää
tutulle kauppiaalle, miten paljon sileetä tällä kertaa tarvitaan.
ivikyläläisten omat makuhermot olivat koetuksella,
kun haimme maailmalta
mausteita ja lähdimme
nyt pikkujoulujen alla testailemaan ensi
kesän uusia makkaramakuja. Kehitysvaiheessa olevia koemakkaroita valmistettiin kerralla yhdeksää eri sorttia ja
”epävirallisia tuotekehityksen asiantuntijoita” eli kaikkia arvoisia asiakkaitamme kutsuttiin lehti-ilmoittelulla myymälöihimme 12.11.2010 makustelemaan
uusilla tuotteilla. Maistiaisista valtaosa
oli kapeita ja pitkiä erikoismakkaroita,
mutta mahtuipa joukkoon myös perinteistä lenkkiä ja uunimakkaraakin.
Maistelijat ottivat tehtävänsä juuri
niin kuin toivoimmekin ja myymälöihin tiensä löytäneet tuntuivat viihtyvän paikanpäällä mukavasti maistiaislomakkeita täytellen. Teemapäivä toi
myymälöihin rutkasti iloista fiilistä. Me
saimme arvokasta palautetta reilusti
ja myymälöissä käyneet ihmiset saivat
hekin siis jotain, erilaisia ja lievästi eksoottisia suolapaloja suihinsa. Lapin ja
Huittisten tehtaanmyymälöissä täytettiin yhteensä liki 600 maistiaislomaketta! Ilmeistä on, että tällaisesta määrästä
rakentavaa palautetta olemme tosi tyytyväisiä ja kommenttien annammekin
nyt sanella ensi kesän uutuustuotanto-
amme.
Suosituin uutuusmakkara palautteiden perusteella oli Tomaatti-Mozzarella Griller. Tämä laiheliini, nakin ja
makkaran risteytys, sai kehuja erityisesti makuyhdistelmästään. Tehokasta tomaattia ja mietoa mozzarellaa...
Myös runsasjuustoinen rakenne tuntui
miellyttäneen maistelijoita. Tuote oli
juustoisuudestaan huolimatta myös
laktoositon, sitähän aito Mozzarella
onkin. Kaikki muutkin uutuustuotteet
olivat paitsi laktoosittomia, myös gluteenittomia. Makkarasuolia kun ei olekaan tässä lihatalossa totuttu jauhoilla
täyttämään!
Omaksi yllätykseksemme LemonChilli Bratwurst sai myös huikeasti
pisteitä. Kuvittelimme, että chili on
makuna jo ”poissa muodista”, mutta
tuote sai kovasti kehuja raikkaudestaan
ja miedosta tulisuudestaan. Tulisin ja
jytyin vaihtoehtomme Tacco Griller
jakoi mielipiteitä melko selkeästi, siitä
yksittäin joko pidettiin kovastikin tai
sen voimakkuutta erityisesti kammoksuttiin.
MustaMetsä -makkara, täysin oma
reseptipäähänpistomme, oli perusteluineen myös monen mieleen. Myös
muut, Itävaltalaistyylinen Krainer, Nübergertyylinen Bratwursti ja Thüringer
löysivät omat kannattajansa, eikä tosiaan mikään ollut niin huonoa, etteikö
niitä kehtaisi tässä mainita.
Näiden erikoismakujen oheen olimme valmistaneet maistiaispäiväksi myös
uutta Löylylenkkiämme ja Uunijättiä. Nämä perinteikkäät suomalaiseen
suuhun sopivat makkaralaadut olivat
myös varsin pidettyjä ja uskommekin
nyt, että vanha kunnon kiukaan päälle
foliokääreessä höyrystymään laitettava makkaraperinne alkaa taas nostaa
päätään. Uusilla ruokamakkaroillamme toivottavasti pääsemme pian kauppojen hyllyille, sillä sen verran hyvin
nämä tuntuivat ihmisille kelpaavan jo
tässä tuotekehittelyvaiheessa!
Tiedustelimme myös makkaroille
nimiehdotuksia. Monilla olikin kielen
kannat oikein irronneet ja runosuoni
lähtenyt sykkimään tämän asian tiimoilta. ”Makkaran varteenotettavia”
ehdotuksia saimme monia. Ympärhyvä, PimiBraa, Napakka, Kuumakieppi,
Paksu Bertta, Kivikylän XL, HöyryHyvä, Kirpakka, Tozza, Löylynlyömä...
Palautetta pyydettiin myös uudesta
pakkauskoosta, johon ajattelemme
laittaa kaksi pitkänhuiskeaa pätkää.
Tämäkin innoitti joitakin maistelijoita nimiehdotuksiin. Hauskin, joskin
elintarvikealalle ”hieman” epäilyttä-
neuvoo.
Konsulentin työ jos mikä edellyttääkin vauhtia, sillä työpäivä alkaa yleensä
aamuviideltä ja päättyy iltaseitsemän
aikaan.
- Kahvitaukoja ei liiemmin ehdi pitää. Tavoitteena on myydä kaikki mukana olevat tuotteet loppuun ja sen
jälkeen voi sitten istahtaa kuuman kupillisenkin ääreen, Jaakko Kainulainen
tiivistää.
SU R F FA A
Kivikylässäkin on siirrytty digiaikaan!
Nettisivut on uudistettu palvelemaan
asiakkaita entistä paremmin.
www.kivikylan.fi
14
Laura Laaksonen
a rvo n na n
vo it tajat
K
ivikylämäiseen tapaan arvoimme maistelijoiden kesken neljä jääkiekkoiltaa. Onni potki
seuraavia henkilöitä: Eeva-Liisa
Heikkilä, Esa Ojala, Eila Leinonen ja
Matti Uusi-Pietilä. Heidät kutsutaan
valitsemansa seuralaisen kanssa
vieraiksi Tuhtitupaan Kivikylän aitioon seuraamaan Lukon kotimatsia.
L
isäksi arvoimme tuotepaketteja. Voittajat ovat: Sirkka
Sandholm, Seija Jussila, Liisa Waahtera ja Aulis Heinilä.
O H J E I ST U STA J OU LU RU U H K I I N:
O
tamme mieluusti kinkkutilauksia varauskirjaamme ylös. Tällöin
osaamme etukäteen varautua oikeanlaisilla kinkuilla. Kinkkutilaukset voi soittaa toimipisteisiimme tai nettisivuilla www.kivikylan.
fi voi täyttää kinkkutilauksen.
M
yös myymälähenkilökuntamme ottaa kinkkuvarauksia ylös, jos
poikkeatte jo etukäteen myymälässä suunnittelemassa joulupöydän herkkuhankintoja.
K
inkkuja on aina saatavilla ilman varauksiakin! Leikkaajat paloittelevat sikoja lähes taukoamatta, eivätkä joulupossut ole
koskaan vielä loppuneet kesken!
”Tavoitteena on
myydä kaikki mukana olevat tuotteet
loppuun ja sen
jälkeen voi sitten
istahtaa kuuman kupillisenkin ääreen.”
SIVU
vä ehdotus oli ”Kivinen ja Soranen”.
No,Kivikylässähän ollaan!
Kiitos kaikille, jotka kävitte napsimassa makkaranpaloja ja annoitte
meille tärkeää palautetta!
T
änä vuonna molemmissa myymälöissämme on otettu käyttöön
jonotusnumerot. Enää ei siis kinkkukaupoilla tarvitse seistä
jonomuodostelmassa, vaan nyt voitte nautiskella kahvipöydän ja makkaragrillin antimista, kun elektroniset järjestelmät huolehtivat ”kyynärpäätaktiikasta”.
M E D I AT I E D O T
Kivikylän Sanomat on kautta aikain
ensimmäinen Kivikylän kotipalvaamon
asiakaslehti. Lehti käsittelee ajankohtaisia
liha-aiheita, kuten lihaa, jänteitä, lihassyitä ja -seurauksia – luita unohtamatta.
Päätoimittaja
Jari Laihonen
Tekstit
Asko Tanhuanpää
Kuvat
Laura Laaksonen,
Asko Tanhuanpää,
Tommi Uusi-Kilponen
SIVU
15
Taitto
Heli Sirén
Raumamedia Oy
www.raumamedia.fi
Painos
62 000 kpl
Jakelu
Läntinen Suomi
Painopaikka
Westpoint Rauma
Jouluhinnasto
Palvatut kinkut
Tuoresuolatut kinkut
JOULUKINKKU
luulla ja potkalla n. 10-15kg
luulla ja potkalla n. 10-15kg
Perinteinen ja iso, saatavana
myös
puolikkaana.
€/kg
Perinteinen ja iso, saatavana
myös
puolikkaana.
€/kg
JUHLAKINKKU
PALVATTU JUHLAKINKKU
Sisältä luuton, mutta
jouluinen potka
paikallaan.
Palvattu, verkossa,
sisältä
luuton, potkalla.
5,60
potkalla noin 5-9kg
8,60 €/kg
8,90
potkalla n. 3-9kg
11,20 €/kg
KINKKURULLA
MAALAISPALVIKINKKU
Täysin luuton kinkku verkossa,
kokonaista
paistia.
€/kg
Täysin luutonta palvattua
kokonaista
takapaistia.
FILEKINKKU
PIKKUKINKKU
rasvaton tai ohuella
makurasvalla n. 3-7kg
8,60
ohuella rasvapinnalla, tai rasvattomana
11,90 €/kg
noin 1,5-3kg
harmaasuolattu ohuella
silavalla 3-9kg
Tehty pelkästä
rasvattomasta
fileestä
Pieni palvattu
kinkku,
täysin luuton.
LAPARULLA
PALVATTU FILERULLA
Ohuella makurasvalla,
edullinen
vaihtoehto
Palvattua
rasvatonta
filettä
8,60 €/kg
3-7kg
6,20 €/kg
JALOSTETUT KINKUT
11,90 €/kg
11,20 €/kg
Kypsä luuton uunikinkku possun fileestä, ohut rasvapinta
Kypsä uunikinkku potkalla
PALVATTU JOULUKINKKU
KALKKUNA
10,20 €/kg
Paahdettu kalkkunafile tai palvattu kalkkunafilerulla 14,90 €/kg
Savukalkkuna kokonainen 4-6kg
11,90 €/kg
3-9 kg
11,90 €/kg
PALVATTU LAPARULLA
2-8kg
Luuton, päällä
ohut
makurasva
9,20 €/kg
JOULUPÖYDÄN LISUKKEET
9,50 €/kg
Jouluhyytelö, maksapasteija, kielileike siivuina, oliivileike
siivuina, paprikaleike siivuina, herkkusienileike siivuina n. 300g/pkt
Kinkut myös netistä: www.kivikylan.fi
Myymälät: Lappi, Avoinna ark. 7-17, la 8-13, Puh. 02 826 0905, Savulaaksontie 121
Huittinen, Avoinna ark. 9-17, la 8-13, Puh. 02 560 7500, Palvarinkatu 10