Tanhuviesti 2014-1.pub - Suomalaisen Kansantanssin Ystävät

1/2014
57. vuosikerta
1
Tanhuviesti 1 / 2014
Sisällysluettelo
Pääkirjoitus ...................................................................................................... 3
Tiina Salmi, kansantanssin kasvattama ................................................................ 3
Vilho Arkima in Memoriam ................................................................................... 4
Ritva Sabelli 75 vuotta ....................................................................................... 4
Jutta Jaakkola, puvustonhoitaja .......................................................................... 4
Historian havinana Fannin teesit .......................................................................... 5
Eila Uleniukselle Lohjan kulttuuripalkinto .............................................................. 6
Lasten nurkka ................................................................................................... 7
Ristkasaska ...................................................................................................... 8
Kansantanssia kirjallisuudessa 11 ........................................................................ 9
Uusi kansanmusiikin ja -tanssin alan tavoiteohjelma ............................................ 11
Tunnustuksia Folklandialla ................................................................................ 11
BARNLEK 2014 ............................................................................................... 13
HKY 50 vuotta ................................................................................................ 13
Nuorisoseura Karjalan Nuoret 95 vuotta ............................................................. 14
Suguvastavundu kulttuuripäivät Lohjalla ............................................................ 15
Polkka vuosien 2014-2015 yleisteema ................................................................ 15
Kesäjuhlat Sääskipolska 5.-8.6.2014 Ivalossa ..................................................... 16
Rytmihäiriöitä -pakina ...................................................................................... 16
Joulukadun avajaiset Annuli ............................................................................... 17
Kansallispukuja myydään ................................................................................. 18
Tapahtumakalenteri ......................................................................................... 19
Julkaisijat:
Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry
Kansantanssinuorten Liitto ry
Pelimannikilta ry
Päätoimittaja: Risto Elo
Osoite:
Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät
Döbelninkatu 5 B 21, 00260 Helsinki
p. (09) 441 803 tai 045 2777 283 ti 14.00–18.00, ke ja to klo 10.00–14.00
[email protected]
ISSN-L 1799-1404
ISSN 1799-1404
Aineisto- ja julkaisupäivät!
Aineiston tulee olla toimituksella torstaina viikoilla 1, 11, 31 ja 41. Tanhuviesti ilmestyy torstaina viikoilla 3, 13, 33 ja 43.
Toimituksen sähköposti: tanhuviesti (at) kansantanssinyst.fi
Kannen kuva Risto Elo: Ahjolan Tanhuajat Folklandian perinteisen kansantanssin konsertissa
2
KANSANTANSSIN JA –MUSIIKIN UUSI VUOSI
Uudessa yhteisessä järjestössä tulee olemaan jännitteitä ainakin kahdessa asiassa.
Ensinnäkin musiikin ja tanssin tasapainoinen
kohtelu. Toinen jännite tulee olemaan ammattilaisten ja harrastajien välisten intressien yhteensovittaminen. Kumpikaan asia ei
ole itsestään selvä eikä helppo. Vaatii ponnisteluja yhteistyöhalukkuutta molemmilta
puolilta ja yhteiseen tavoitteeseen pyrkimistä. Mikä se on – tuleva strategia osoittaa
sen.
Tänä vuonna tapahtuu uudelleenjärjestelyjä kansantanssin ja –musiikin järjestökentässä. Kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskus ja Folklore Suomi Finland ollaan yhdistämässä yhdeksi yhteiseksi järjestöksi,
jolla ei vielä ole nimeä. Kaikki näiden järjestöjen jäsenyhdistykset ovat yksimielisesti
yhdistymisen kannalla.
Voimavaroja yhdistämällä saadaan lisättyä huomattavasti tämän alueen kulttuurin
painoarvoa. Yhdessä esiintyminen on uskottavampaa kuin jokainen erikseen omalla sektorillaan.
Yhdistyvä kenttä vaikuttaa myös SKY:n
strategian kirjoittamiseen. SKY:n täytyy terävöittää omaa olemassa olonsa oikeutusta.
Mikä tulee olemaan perinteisen kansantanssin merkitys ja asema. Uudistumispaineet
ovat kovat, kun uudet koreografiat ja nuoret
ohjaajat ovat tuomassa nykytanssia perinteen tilalle. Perinteen tuntemuksesta ja tietämyksestä tulee entistä tärkeämpää, jotta ei
sekoiteta uutta vanhaa tarkoituksettomasti.
Kansanmusiikki on ollut voimakkaassa
nousussa ja syystäkin, kun koulutus on
noussut jo korkeakoulutasolle. Kansanmuusikot alkavat olla nuorten keskuudessa akateemisesti koulutettuja ammattilaisia. Kansantanssin puolella ollaan alakynnessä. Kansantanssi on enemmänkin vapaaehtoispohjalla poimiva. Ohjaajista ja säestävistä pelimanneista on pulaa. Kustannukset ovat
myös rajoittava tekijä.
Risto Elo
TIINA SALMI - KANSANTANSSIN KASVATTAMA
Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni
Mäntsälässä, joka oli 70- ja 80-luvuilla kansantanssin ja -musiikin värittämä. Kuljin äitini Marjatan mukana niin tanhuharjoituksissa
kuin esiintymisissäkin: tanssin itse Sälinkään
Helkanuorissa ja seurasin silmä kovana aikuisten harjoituksia Kirkonkylän koulun liikuntasalissa.. Kesäloma alkoi aina Sepän
Soiton merkeissä ja jatkui usein ulkomaille
suuntautuvalla tanssimatkalla.
Itäkarjalainen
tanssi vei sydämeni
ja toi minulle ystäviä,
jotka
ovat
edelleen elämässäni läsnä. Kun palasin Suomeen neljän
Petroskoissa viettämäni vuoden jälkeen, olin jonkin
aikaa poissa kansantanssin parista.
Sitten
ymmärsin,
että minun pitää
alkaa viedä Violan oppeja omalta osaltani
eteenpäin. Ohjasin ensin silloisessa kotikaupungissani Kotkassa Kotkan kansantanssijoita ja lopulta Mäntsälään paluumuutettuani
kutsuin kokoon äitini entisen ryhmän - Mäntsälän tanhuajat syntyi uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen vuonna 2008.
Opiskeluvuosinani suoritin Suomen Nuorisoseurojen Liiton kolmivaiheisen kansantanssiohjaajakoulutuksen ja kuuluin Kansantanssinuorten liiton sekä Sepän Soiton hallitukseen. Tanssin useissa ryhmissä, muun
muassa Mäntsälän tanhuajissa, Helsingin
Kansantanssin Ystävissä ja Katrillissa. Käänteentekeväksi muodostui eräs itäkarjalaisten
kansantanssien kurssi, jolla tapasin karjalaisten tanssien tutkijan ja kuuluisan opettajan Viola Malmin Petroskoista. Hänestä tuli
minulle toinen tanssiäiti, jonka luokse matkustin heti saatuani äidinkielenopettajaopintoni päätökseen Helsingissä. Samalla minusta tuli Malmin perustaman Gornitsa-ryhmän
tanssija.
Nyt ohjaan Mäntsälässä sekä aikuisia että
lapsia. Olen myös kouluttautunut uuden kansantanssipohjaisen folkjamin ohjaajaksi. Palaan mieluusti KTNL:n hallitustoimintaan aikamoisen tauon jälkeen.
Tiina Salmi
Kuva: Timo Hukkanen
3
VILHO ARKIMA IN MEMORIAM (14.3.1926 – 24.5.2013)
Vilho Arkima toimi aktiivisesti Suomalaisen Kansantanssin Ystävissä 60- ja 70
-luvuilla. Hän vaikutti SKY:n hallituksessa vuosina 1965 – 1967 kun yhdistys oli
siirtynyt valtakunnalliseksi järjestöksi.
SKY:n toiminnan 75-vuotishistoriikin
toimikunnan puheenjohtajana Vilho toimi
ansiokkaasti.
Myöhemmin hän osallistui kansantanssiin mm. Helsingin Kansantanssin
Ystävien Purpuri-ryhmässä sairastumiseensa asti.
SKY:ssä hänen ominta aluettaan oli
toimia tiedotuksessa ja järjestön lehden
Tanhuviestin päätoimittajana vuosina
1965 – 1967.
Risto Elo
Vuonna 1970 Vilho toimi puheenjohtajana XXII Pohjoismaiden Kansantanssipäivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.
RITVA SABELLI 75 VUOTTA
Suomalaisen Kansantanssin Ystävien kunniajäsenen
Ritva Sabellin 75-vuotissyntymäpäivää vietettiin etukäteen pienellä joukolla kakkukahvien merkeissä toimistossa.
Ritvalle paljon onnea!
Kuva Marjatta Koivu-Loman
JUTTA HALUAA LEVITTÄÄ KANSALLISPUKUJEN ILOSANOMAA
SKY:n puvustonhoitaja Jutta Jaakkola
aloitti tehtävässään vuonna 2012. Tanhuviestin toimitus sai vauhdikkaan naisen vihdoin haastateltavaksi, kun jalkaleikkauksesta
toipuminen on hidastanut tämän hetkeksi
aloilleen. Haastattelua tehtäessä Jutta valmisti miehen silinterihattua neuvoen samalla
ensimmäistä omaa pukuaan valmistavaa
tanhunoviisia silkkihuivin päärmäämisessä.
Hän valmistaa kansallispukujen päähineitä
omalla toiminimellään leipätyönsä ohessa.
Minkälainen suhde sinulla oli kansallispukuihin ennen aloittamistasi?
Olen tehnyt itselleni kaksi kansallispukua
ja sen lisäksi lukuisia pukujen osia oman
seuran miehille ja muille tahoille. Tein modistiopintoihin sisältyvän työharjoittelujakson
Seurasaarisäätiölle valmistaen uusia kansallispuvun osia ja kunnostaen puvustoa.
Jutta
on
koulutukseltaan modisti
ja hän on
opiskellut
myös tekstiilien muotoilua sekä
suorittanut
vaatetusalan
artesaaniopintoja.
Olen harrastanut kansantanssia alle kouluikäisestä ja samalla tavallaan kasvanut
kiinni kansallispukuihin. Serkkuni Tarja Alava
on kansallispukutaitaja. Hänellä on varmasti
myös vaikutusta kansallispukuintoiluuni.
Onko sinulla lempikansallispukua?
Yhtä on vaikea nimetä. En karjalaisperäisenä oikein näe itseäni länsisuomalaisissa
puvuissa. Hiitolan ja Lavansaaren puvuista
4
Minkä näet SKY:n puvuston tehtävänä?
tykkään kovasti. Läntisistä puvuista Parkanon-Kihniön ja Uskelan puvut ovat ehkä suosikkejani. Parkanon-Kihniön puvussa on ihan
mahtava tasku!
Minusta meidän pitää levittää kansallispuvun käytön ilosanomaa. Ei rajoitusten ja ehtojen kautta, vaan ylpeydellä valtavan kauniista pukuperinnöstämme, jossa näkyvät
hienot vaikutteet suomen hedelmällisestä
sijainnista itäisen ja läntisen kulttuuripiirin
rajalla.
Miesten puvuista lempparini on EteläSavon puku. Siinä on tosi kaunis liivi. Kainuu, Sortavala ja Lavansaari ovat myös hienoja. Olen luukkuhousufriikki. Ja täytyy sanoa, että pidän erityisesti polvihousupuvuista, koska miesten pohkeita on kiva katsoa,
Jutta sanoo ja heläyttää ilmoille hersyvän
naurun.
Haluaisin palauttaa SKY:n yhdeksi kansallispukualan aktiivisista toimijoista, jota se on
historiassaan ollut, eli laajentaa vuokraustoiminnasta takaisin materiaalien ja ohjeiden
välitykseen. Kansallispuvun käytön pitäisi
olla matalan kynnyksen juttu. Pukujen, ohjeiden ja materiaalien hankkimisen pitäisi
olla vaivatonta. Nyt aivan liian monen puvun
kohdalla lukee ”ei tällä hetkellä ole saatavilla”, kun katsoo kansallispuvut.fi -sivustoa.
Se on sääli, sillä näin usein on erityisesti uusien, tarkistettujen pukukokonaisuuksien
kohdalla. Pukumateriaalien ja ohjeiden pitäisi olla riippumattomien tahojen hallussa, jolloin voitaisiin taata se, että niitä olisi saatavilla aina ja kaikille.
Mikä on parasta puvustonhoitajan tehtävässä?
No tietysti se, että saa puuhastella kansallispukujen parissa! Minusta on mukava metsästää asiakkaille juuri heidän tyyliinsä ja
persoonallisuuteensa sopivia pukuja.
SKY:n puvustolla opin uudella tavalla arvostamaan vanhempien tarkistamattomien
pukujen kauneutta.
Entä vaikeinta?
Puvuston uusiminen vähillä resursseilla,
koska pelkkä ylläpitokin on jo haasteellista.
Koko ajan huonokuntoisemmiksi käyviä pukuja lainataan kiihtyvään tahtiin.
Teksti ja kuva Annuli Perheentupa
SKY:n puvusto perustettiin vuonna 1907. Se oli Suomen ensimmäinen kansallispukujen materiaalien, ohjeiden sekä valmiiden pukujen välittäjä. Pukujen lainaus astui kuvaan hieman
myöhemmin, mutta muuttui pääasialliseksi toimintamuodoksi jo 1910-luvun puolivälin jälkeen. Puvuston tehtäviin on kuulunut myös kansallispukuvalistustyö jo alkuajoista lähtien.
HISTORIAN HAVINANA FANNIN TEESIT
4) Kansantanhuja käytäntöön ottaessamme pelastamme myöskin
kauniit kansanpukumme unhoon joutumasta.
5) Kansantanhuharrastus
on taidekasvatusta,
sillä se pyrkii luomaan
kaunista.
6) Kansantanhut ovat
ruumiillisen ja sielullisen kasvatuksen välikappaleita.
7) Kansantanhut kasvattavat ihmistä kykeneväksi elämää ja yhteiskuntaa varten,
kehittävät tasa-arvoisuutta ja yhteistunnetta sekä herättävät rakkautta kotiseutuun ja syntymämaahan.
OTE SKY:N KOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 11.4.1913
4§
Fanni Mikkola alusti keskustelukysymyksen ”Miksi harrastamme kansantanhuja”.
Puhuja selosti tanhujen syntyä, leviämistä,
vaikutusta ihmisen luonteeseen ja ruumiiseen ja niiden suuresta arvosta kasvattajille
ja päätti hän alustuksensa seuraavaan 7 jaksoon:
1) Kansantanhut ovat kansantieteellisesti
arvokasta ainesta, joiden avulla kansamme menneisyyttä voidaan tutkia.
2) Me kunnioitamme kansantanhuja kotiseutumme kansan entisinä tapoina ja tahdomme kohottaa arvoonsa nämät omaperäiset hengentuotteemme.
3) Tahdomme kansantanhut otettaviksi uudelleen käytäntöön, jotta ne siten kauniimmin säilyisivät.
Kuva: SKY:n arkisto
5
essä kaksikielisyys voitti niukasti. Fanni Mikkola, jonka tehtäväksi tuli hankkia leimasin,
tilasi niitä kuitenkin erehdyksessä kaksi kappaletta, yhden kummallakin kielellä. Kun
asia huomattiin lokakuussa, kielikysymys
nousi uudelleen esiin.
Kuka Fanni Mikkola?
Fanni Mikkola (1882-1945) tuli mukaan
SKY:n toimintaan vuonna 1906. Hän oli vuosia SKY:n innokas aktiivijäsen toimien mm.
puvustonhoitajana ja ohjaajana sekä tehden
tallennustyötä. Johtokunnan jäsen hän oli
vuodet 1907-1932, joista kahdeksan vuotta
puheenjohtajana.
Marraskuussa kieliasiasta järjestettiin pitkän ja kiivaan keskustelun jälkeen äänestys,
jonka yksikielisyyden kannattajat voittivat
erittäin täpärästi luvuin 10-9. Tuolloin ruotsinkieliset, sekä osa suomenkielisistäkin,
erosivat yhdistyksestä. Myös SKY:n ohjaajat
Anni Collan, Aino Saarelainen ja Anna-Liisa
Pettersson olivat tuolloin eroajien joukossa.
Fanni Mikkola oli eräällä tavalla ruotsinkielisten ulosmarssiin vuonna 1908 johtaneen
kieliriidan takana. SKY oli ollut tuohon asti
kaksikielinen. Helmikuussa 1908 pidetyssä
kokouksessa keskusteltiin siitä, tuleeko tilattaviin
leimasimeen,
kirjekuoriin
ja
–
papereihin yhdistyksen nimi molemmilla kielillä vaiko vain suomeksi. Asiasta äänestettä-
Annuli Perheentupa
EILA ULENIUKSELLE LOHJAN KAUPUNGIN KULTTUURIPALKINTO 2013
Lohjan kaupunki nimeää kunakin vuonna
kulttuuripalkinnon saajan. Se on tunnustus
yksittäisen henkilön tai järjestön merkittävimmistä, kulttuuria kehittävistä ja ylläpitävistä saavutuksista. Vuoden 2013 osalta
todettiin Eila Uleniuksen olevan valintakriteerit vakuuttavasti lunastaneena oikeutettu
saamaan vuoden kulttuurihenkilön nimityksen.
- hän on järjestänyt Lohjalla
lukuisia
kansantanssi/kansanmusiikkikonsertteja ja
esiintymisiä
Lohjalla ja lähimaakunnissa.
Lohjanseudun Tanhuujat ry:n puheenjohtajana Eila Ulenius on ansioitunut kansantanssin, kansallispukujen käytön ja kansanperinteiden ylläpitäjänä, mutta ollut aktiivinen myös järjestötoiminnassa ja erilaisten
yleisötilaisuuksien järjestäjänä.
- mainittavimpia
Eilan vastuulla
järjestettyjä kansantanssin ja –musiikin
tapahtumia ovat olleet ”Lohjan Katrilli1975” ja varsinkin valtakunnallinen kansantanssijoiden kolmepäiväinen kesäjuhla
”Lohjan Katrilli1998”.
Toiminnalliset ansiot
Eila Uleniuksen mittavat ansiot esitettynä
luettelon muodossa:
- hän on valmentanut lohjalaisia kansantanssiryhmiä ulkomaisille esiintymismatkoille USA:han, Venäjälle ja vuorovuosina
vuodesta 1973 lähtien joka kolmas vuosi
eri Pohjoismaissa pidettäville Nordlekkesäjuhlille.
- hän on ollut kiinnostunut kansantanssista
jo nuoruusvuosinaan, jolloin vuonna 1965
Lohjan Ammattikoululla tämä harrastustoiminta käynnistettiin. Yrittäjänaiset liittyivät vuonna 1967 kansantanssijoihin, jotka
sittemmin vuonna 1968 liitettiin harrasteryhmänä Lohjan Työväenopistoon.
- Eila on toiminut ulkomaanmatkojen johtajana tavoitteinaan ryhmämme kansantanssitaitojen kehittämisen lisäksi kansainvälinen kulttuurinvaihto.
- sen lisäksi, että Eila on itse tanssinut, hän
on toiminut vuosia Lohjan Työväenopiston/ Hiiden opiston ansioituneena kansantanssin ohjaajana ja ollut mukana vuonna
1976 perustamassa Lohjanseudun Tanhuujat
ry-nimistä
kansantanssiseuraa.
Eila valittiin vuonna 1973 yhdistyksen puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän edelleen toimii.
- SKY:n (Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry) kesäjuhlien yhteistanssien harjoittelua varten järjestetyt vuosittaiset Aluekurssit Lohjalla - jo 30 kertaa.
- tanhuseuran jäsenten kokoaminen vuosittain Folklandia-risteilyyn ja ryhmän matka
-järjestelyjen tekeminen sekä matkanjohtajana toimiminen. Folklandia-risteilyjä
6
- Eilan opastuksella monet seuran tanssijat
ovat itse kutoneet pukunsa kankaan, valmistaneet pukunsa, sekä nyplänneet tykkimyssynsä pitsin ja ommelleet huivinsa koruompeleet. Kursseja asujen omatoimiseen tekemiseen (tykkimyssyn tekemiseen
1986 ja nypläykseen alkaen 1995).
(laivalla tapahtuva valtakunnallinen kansantanssi- ja –musiikkitapahtuma) on järjestetty vuosittain jo vuodesta 1996 lähtien.
- ”Menneen ajan joulumarkkinat”-tapahtumaan osallistuminen ja organisointi vuosittain jo 18 vuotena.
- ”Juhlapuku kautta aikojen”-kursseilla 1997
ja 1998 perehdyttiin juhlapukuihin ja niiden käyttöön.
- seuran tanssijoiden esiintymisvalmennus
Hiiden opiston kevätjuhliin, Lohjan kaupungin vanhainkodin ja Laaguksen pihan
juhannusaaton tilaisuuksiin, sekä tilaisuuksien vastuullinen johtaminen.
- puvuston valikoimissa on Eilan järjestämänä myös kansallispuvun rinnalle muinaiskäytöstä elvytetty länsisuomalainen rahvaanpuku, jota voidaan käyttää mm. keskiaikaisaiheisissa tilaisuuksissa.
- hän on toiminut emäntänä monien ulkomaisten kansantanssiryhmien vieraillessa
Lohjalla.
Vierailuja on tehty Puolasta,
Ranskasta,
Jugoslaviasta,
Saksasta,
Tshekkoslovakiasta, Venäjältä, Venäjän
Vienan Karjalasta, Virosta ja Norjasta.
- Eila on huolehtinut puvustonsa asuista tekemällä niihin tarvittaessa korjauksia tai
jopa pesuja.
- perinteisen Lohjan purpurin elvyttäminen
1987 ja sen esittäminen sekä Suomessa,
että ulkomailla.
Eila on luonut toimivat yhteistyökontaktit
kaikkiin sidosryhmiimme: keskusjärjestömme Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry
(SKY), Kansantanssinuorten Liitto ry (KTNL),
sisaryhdistyksemme eri puolilla Suomea,
oma jäsenistömme, mediat, harrastuspiirimme ohjaajat ja avainhenkilöt sekä oman kaupunkimme ja Hiiden opiston avainhenkilöt ja
päättäjät.
- ”Kansanmusiikkimessu”
(tanssiesityksiä
kirkossa Lohjan Pyhän Laurin kirkossa ja
Kaustisten kirkossa vuonna 2003.
Eila kansallispukujen tekemisen opastajana, käytön edistäjänä ja puvuston ylläpitäjänä
Eila on pitkän ja aktiivisen toimintansa
aikana luonut Lohjalle kiehtovan ja tervehenkisen harrastusmaailman kansantanssin
ja kansanmusiikin, jonka juuret ovat syvällä
suomalaisessa kansankulttuurissa. Hän on
osaltaan tehnyt Lohjaa tunnetuksi vireänä ja
aktiivisen harrastustoiminnan kaupunkina,
jossa tunnetaan mielenkiintoa ja kunnioitusta menneitten sukupolvien luomalle kulttuuriperustalle.
- Eilan jo toimintansa alkuvaiheessa 40
vuotta sitten tekemä havainto, että kansallispuvut liittyvät oleellisena osana kansantanssin harrastamiseen, antoivat hänelle aiheen perustaa oman kotinsa yhteyteen puvusto. Sittemmin tämä kansallispukupuvusto on täydentynyt ja laajentunut
palvellen tunnettuna pukuvuokraamona
läntistä Uudenmaan asiakaskuntaa.
- Lohjalla on sekä Etelä-, että PohjoisLohjan kansallispuvut sekä naisille, että
miehille.
Reima Peltonen
SUPIKKAAT SEKAISIN
Harjoitusten jälkeen on tainnut tulla kiirus, kun supikkaat ovat päätyneet yhdeksi isoksi kasaksi. Osaatko
kertoa kuinka monta kokonaista paria näillä kengillä on harjoitellut?
Oikea vastaus sivulla 18
7
RISTKASASKA
jää saavuttamatta. Ratkaisua voi etsiä musiikista, samantapaisen tanssin muista kuvauksista, saman kerääjän toisista muistiinpanoista ja niiden kautta tavasta ilmaista asiaa. Monta kertaa toivoisi pientäkin nauhoitusta tai edes jonkinlaista kuvaa ja kaaviota
avuksi.
Opetin syksyllä Tallinnan yliopistossa tuleville koreografeille, tanssinopettajille ja muillekin kiinnostuneille perinteisiä tansseja Suomesta, Karjalasta ja Inkerinmaalta. Yritin
samalla hahmotella pienten luentojen ja esimerkkien avulla yleiskuvaa siitä, mikä on
tavallista ja tyypillistä eri alueille ja aikakausille. Kurssin lopulla eräs osallistujista totesi
ihmeissään, että netissä on niin vähän videoita puheena olleista tansseista. Nuoremmalle sukupolvelle video olisi sanallisia tanssiselostuksia luontevampi, nopea tapa tutustua tansseihin.
Joskus onnistaa. Tekstinä Samuli Paulaharjun laulutanssikuvaukset Uudeltakirkolta
ovat mielenkiintoisia, mutta varmaksi niiden
perusteella ei tanssin suoritusta saa selville
ainakaan enää nykyään, kun huoneiden sisustus ei ole kaikilla samanlainen. Ristkasaskas "Ollaa ja neljäl kantil ympär tuva. Enstäi
pöyäpää rivin uuninpuolimaine pää tantsii
etteepäi ni, jot rivi tulloo viistoo yl silla. Peräpuole rivi silloi pyörähtää niihe taitse niihe
(pöyäpäärivi) paikalle ja pöyäpäärivi kääntyy
takaperi tantsie perärivi paikal. Sen jälkee
ovirivi
ja
sivuseinärivi
tantsivat
samoi..." (SKS. Uusikirkko Vl. Samuli Paulaharju. 1905)
Vakiomuotoisenkin
tanssiselostuksen
käyttö voi joskus olla vähän vaikeaa. Osittain kai juuri siksi kokoonnuimme menneinä
vuosina suurin joukoin kursseille oppimaan
tansseja. Opimme opettajalta ja toisiltamme
yhdessä tehden, oivalsimme ilman sanojakin. Kursseja pitäisi saada pidettyä yhä, sillä
niillä käymiseen liittyi myös ystävien tapaamista, mahdollisuus tanssia osana suurempaa ryhmää kuin viikoittaisissa harjoituksissa
ja tietoisuus siitä, että muuallakin on saman
asian harrastajia. Niitä kokemuksia ei netin
videoilta saa.
Tanssikortiston puhtaaksi kirjoitetun tekstin avulla pääsee kuitenkin katsomaan alkuperäistä sidosta, joka aukeaa eteen kuin pieni taideteos. Paulaharju on loistava piirtäjä
ja kansatieteilijänä tottunut havainnollistamaan kuvallisesti muistiinpanojaan. Tanssikuvaus on kaunis kokonaisuus, jossa yhdistyvät taidokkaat otsikot, kaunis käsiala, kannakselaismurre ja tulkitsijaa erityisesti auttavat piirrokset.
Sanallisen tanssikuvauksen ymmärtäminen aiheuttaa harmaita hiuksia myös arkistoaineistoa tulkitessa, kun tavoitteena olisi
tuoda tanssi uudelleen harrastusta rikastuttamaan ja saada se taas elämään. Eniten
jäävät kaivelemaan sellaiset, joista ymmärtää melkein kaiken, mutta viimeinen oivallus
Niiden avulla saa selville Ristkasaskasta
kaksi "vanhempaa muotoa" ja yhden
"uudemman". Tanhuvakasta tutun numeroinnin mukaan esitettynä ne sujuvat seuraavasti:
b
3
c
2
a
1. Vanhempi muoto. Rivi 2 kääntyy viistoon kuvion keskelle (nurkkien b ja d väliin)
ja samaan aikaan rivi 1 siirtyy rivin 2 alkuperäiselle paikalle. Lopuksi rivi 2 peruuttaa
rivin 1 paikalle. Rivit 3 ja 4 tanssivat samoin.
Rivi 3 siirtyy viistoon kuvion keskelle
(nurkkien b ja d väliin) ja rivi 4 siirtyy sen
paikalle, jonka jälkeen rivi 3 peruuttaa rivi 4
alkuperäiselle paikalle. Kuvauksessa järjestys on tällainen, vaikka loogista olisi, että
toisella kertaa rivi 4 siirtyisi viistoon kuvion
keskelle ensin.
4
1
d
8
ka osallistumisen ja liikkumisen iloon. Rivien
paikkojen muutoksista syntyy kuvioita, jotka
erottuvat sitä paremmin, mitä enemmän
tanssijoita on. Kaikki halukkaat voivat osallistua, eikä paria tarvita. "Kui monta henkee
käi, nii nii monta ol. Oltii ympär tuva neljäl
kantil sekasi kaik." Riittää, että rivien päissä
on tanssijoita, jotka tietävät, miten liikutaan.
Keskelle riviä voi tulla esim. illanvietoissa ja
vapaamuotoisissa tanssitilanteissa kuka tahansa. Säestyslaulun kertauksiin ja refrengeihin pääsee samoin heti mukaan. Tällaisten tanssien taustaa ja sopivia lauluja kannattaa tutkia Pirkko-Liisa Rausmaan Ilokerästä ja Vanhat laulutanssit -artikkelista.
Laaksosen Lissun kursseillakin tanssittiin
Neljält kantilt. Kuka vielä muistaa?
2. Vanhempi muoto. Rivi 2 kääntyy rivin 3
eteen. Rivi 4 tanssii rivin 2 alkuperäiselle
paikalle, jonka jälkeen rivi 2 peruuttaa rivin
4 paikalla. Rivit 3 ja 1 tanssivat samoin: rivi
3 kääntyy vasemmalla olevan rivin eteen ja
rivi 1 tanssii kuvion läpi rivin 3 paikalle. Sen
jälkeen rivi 3 peruuttaa rivin 1 paikalle.
3. Uudempi muoto. Rivi 2 tanssii rivin 4
eteen, jonka jälkeen rivi 3 tanssii rivin 1
eteen. Rivi 2 peruuttaa takaisin omalle paikalleen ja sen jälkeen rivi 3 samoin. Seuraavaksi tanssivat vastaavasti rivit 4 ja 1 eli rivi
4 rivin 2 eteen, rivi 1 rivin 3 eteen ja sitten
rivi 4 takaisin omalle paikalleen ja lopuksi
myös rivi 1 omalle paikalleen.
Tanssitavat ovat mielestäni viehättäviä, sillä
niissä yhdistyy visuaalinen kauneus ja logiik-
Juha-Matti Aronen
KANSANTANSSI KIRJALLISUUDESSA 11
Eric Gustaf
Ehrström (1791-1835) oli
pohjanmaalaisen pappisperheen poika. Opiskellessaan Turussa hän oli Krogiuksen perheen kotiopettaja. Krogiusten vietettyä kesää Hauholla kesällä 1811 Ehrström oli mukana edelleen kotiopettajana. Pohjanmaalaisena hän oli erittäin innostunut hämäläisistä
maisemista ja teki monta matkaa Hauholta
Luopioisten, Pälkäneen, Kangasalan ja Tampereen kautta takaisin.
simmäinen pöytäkunta oli syönyt, toisessa
ruvettiin tanssimaan. – Siinä noudatettiin
vain melko harvoja seremonioita. Kuhunkin
tanssiin sai osallistua vain kolme paria. – Jokaisen piti tanssia valitsemansa kumppanin
kanssa menuetti ja polska. – Aiemmin on
tanssittu tavallista neliaskelista menuettia,
mutta nyt kyläläiset ovat omaksuneet Hattulasta muodikkaan menuetin, jossa parit eivät
kulje toistensa välitse vaan molemmat rivit
kääntyvät sivulle toistensa ohitse tällä tavoin
(kuva puuttuu), ja sitten jokainen pyörähtää
kerran kokonaan ympäri - tämä käännös
näyttää varsin hullunkuriselta. – Polskassa
on monia, varsin somia vuoroja. Siihen sai,
kuten jo mainitsin, osallistua vain kolme paria, mutta jos huone on tilava, siinä voidaan
sen sijaan tanssia useampia polskia. – Toteanpa vain vielä kerran, että tanssi on varsin mukava. Vuorot ovat kauniita, askelet
melko somia, mutta vaikeita jäljitellä, ja
tanssija osoittavat erityistä huomaavaisuutta
toisiaan kohtaan, sanalla sanoen: se on kaunein talonpoikaistanssi, enkä erehtyne sanoessani: kaunein näkemistäni tansseista. –
Kuvittelen näkeväni Tädin hymyilevän mutta
tulepa tänne katsomaan, Täti-pieni; Täti tulee olemaan samaa mieltä ja kernaasti ojentamaan kätensä, kun pyydän Tätiä tanssiin.
– Tädin ei suinkaan pidä kuvitella mielessään
tavallista tollomaista polskaa, vaan eloisaa,
vaatimatonta ja hienostunutta tanssia, jossa
aina silloin tällöin saa levähtää kuten katrillissakin, kun toinen pari suorittaa vuoroaan.
– Häävieraat olevat varsin hiljaisia: koko sinä
Näistä kokemuksistaan hän kirjoitti teoksen ”Hämeen sydänmailla – Matkapäiväkirja
1811”. (SKS 1059 2007).
Viettäessään aikaa maaseudun yläluokan
parissa hän joutui tutustumaan herrasväen
vapaa-ajan viettoon, johon kuului myös
tanssiaisia. Olen tähän koonnut merkintöjä
kansantanssiaiheista ja häätavoista.
26.6. Kuvaus häistä Prustilan talossa
Heti kun morsian oli puettu ja häävieraat
olivat koolla, toimitettiin vihkiminen – ja sitten syötiin. Ateria kesti klo 12:ata klo 5:een,
koska vain yksi pöytäkunta söi kerrallaan. –
Ensimmäisessä pöytäkunnassa olivat herrasväki, nuoripari sekä niin paljon sulhasen sukua kuin siihen mahtui: kun me olimme syöneet, mikä monista ruokalajeista huolimatta
sujui varsin nopeasti, nousimme pöydästä ja
toinen seurue asettui paikallemme, ja näin
jatkettiin, kunnes kaikki olivat aterioineet.
Morsiamen suku tarjoili eikä saanut ollenkaan syödä vieraiden joukossa. – Kun en9
aikana, jonka vietin siellä, ei esiintynyt minkäänlaista sorinaa tai melua, ei tappelua eikä
elämöintiä.
mutta se oli aivan liian epämukavan asennon
ja jokaisen liikkeen aiheuttaman tuskan
vuoksi hänelle mahdotonta. – Mitä hänen piti
tehdä? - Huutaa? – Se merkitsi itsensä nolaamista. – Päättää päivänsä? - Se oli vielä
mahdottomampaa, mutta jompaa kumpaa
hänen oli pakko tehdä. – Suuren surun mielipahan vallassa Weckman valitsi edellisen
vaihtoehdon ja alkoi huutaa apua kaikin voimin. - Väki kuuli valitushuudon, tuli koolle
ja aikoi mennä sisälle, mutta Weckman oli
etukäteen ottanut avaimen sisäpuolelle eikä
kyennyt avaamaan. – Oli pakko haetuttaa
seppä, joka mursi oven; väkeä virtasi sisään
– ja kas! Siellä lojui Komministeri Weckman
36 vuotta niskoillaan ja kirjansitojan puristin
jalkojensa ympärillä. – En ole nähnyt tapausta, mutta niin kansa kertoo, enkä minä
halua juoruta siitä.
6.7. Lemmettylän kartanossa Luopioisissa
Seuraavana aamuna eli eilen 5.dentenä
tätä kuuta, teimme kävelyretken luontoon,
ja meillä oli sangen hauskaa, heti iltapäivällä
me leikimme, juttelimme ja lörpöttelimme
sekä tanssimme laulun säestyksellä kolmijakoisen katrillin ja angloisen; illempana läksimme sitten kotiinpäin.
15.7. Tampereella (asiaan kuulumaton
juoru, kerrottu suluissa)
Kun tämä (Messukylän) Kirkkoherra
Weckman oli messupappina Turussa ja oli jo
jossain määrin ikääntynyt, sattui niin, että
hän oli vuoden verran runninpappina Kupittaan runnilla Turun ulkopuolella, ja vierailla
oli aina tapana tanssia siellä kaivon vierellä.
Weckman tuumi, että olisi ollut hauskaa
tanssia mukana, mutta ei osannut. Siksi hän
meni Akatemian silloisen tanssimestarin luo
ja pyysi tätä opettamaan häntä. Tanssimestari ottikin papin kouluunsa, mutta miten
onnetonta! Weckman oli niin länkisäärinen,
että tanssimestari selitti, ettei pappi koskaan
voisi oppia tanssimaan tuollaisilla säärillä;
jos hän halusi kehittää lahjojaan tällä alalla,
hänen pitäisi hankkia uudet sääret. – Murheissaan Weckman poistui tanssimestarin
luota. – Mutta koskapa suuret sielut menettäisivät rohkeutensa. – Mies tuumi: ”Uusia
sääriä en varmaankaan pysty itselleni hankkimaan, eikä liene kovinaan viisasta luopua
niistä, jotka minulla nyt on, sillä kukapa tietää, mistä saan sopivat – mutta minäpä voin
suorista entiset – niinpä voinkin, ja silloin
niistä tulee yhtä hyvät kuin uusi jalkapari.”
Sanottu ja tehty – hujauksessa Weckman
meni kirjansitojan luo, lainasi kirjapuristimen, meni kotiin, otti kamarinsa avaimen
sisälle kamariin, asettui sängylle ja ruuvasi
puristimen niin tiukalle sääriensä ympärille
kuin jaksoi; kärsivällisesti hän makasi paikoillaan ja odotti, että sääret suoristuisivat,
mutta ei, ne olivat itsepintaisemmat kuin
hän luulikaan; kovasta puristuksesta äkääntyneinä ne alkoivat särkeä ja turvota. Weckman yritti kyllä ruuvata puristimen löysälle,
23.7. Leppäniemessä Hauholla
- Laskeuduttuani männystä osuin Pastori
Waldenin seuraan, samoin hänen veljensä,
Nimismies Waldenin, joka oli matkustanut
tänne veljeään tervehtimään. – Me jätimme
huomaamattamme muun seurueen ja kuljimme eteenpäin syventyneinä keskustelemaan Turun ja Porvoon papiston tilanteesta.
– Walden kertoi, miten minun tulisi menetellä, jos minusta mahdollisesti tulisi pappi,
päästäkseni Porvoon hiippakuntaan, mikäli
haluaisin mieluummin sinne kuin Turkuun, ja
kun juttelimme näistä asioista, eksyimme
Leppäniemeen vievältä tieltä. – Alkoi sataa,
me kastuimme, ja osuimme vihdoin monien
harhapolkujen kautta oikealla tielle. – Kun
viimein saavuimme perille, tapasimme muun
nuorison aivan valmiina tanssimaan katrillia,
mutta nuoret odottivat vain minua ja olivat
jo lähettäneet väkeä metsään minua etsimään. Kun oli itse ilmaantunut paikalle, ei
mikään auttanut, vaan minun oli, niin märkä
ja kuumissani kuin olinkin, tanssittava katrilli. Tällä kertaa en todella tehnyt sitä niinkään huvin vuoksi, vaan katsoin seurakohteliaisuuden vaativan osallistumistani, ellei
omaksi huvikseni, niin saattaakseni katrillin
täysilukuiseksi, jotten kieltäytymiselläni tärvelisi seurueen suunnittelemaa hupia.
Esko Kannusmäki
10
UUSI KANSANMUSIIKIN JA –TANSSIN ALAN TAVOITEOHJELMA
Strategiaa sekä yhdistymistä suunnitellaan lukuisissa seminaareissa ja työpajoissa
läpi talven ja kevään.
Uutta kansanmusiikin ja –tanssin alan tavoiteohjelmaa 2015-2025 työstetään talven
ja kevään aikana useissa teemaseminaareissa. Samalla luodaan raamit uuden katto- organisaation toiminnalle.
Seminaarit:
- Pe 13.-la14.12.2013 VISIO 2025 kansanmusiikkiseminaari, Kaustinen.
Kansanmusiikille on tehty kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma vuonna 1991. Sen teki
Kansanmusiikin keskusliitto (Kansanmusiikin
ja –tanssin edistämiskeskuksen edeltäjä)
yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Kansantanssille ei ole tehty varsinaista tavoiteohjelmaa, mutta vuonna 2001 tehtiin tilannekatsaus, joka kertoo silloisen kansantanssin
kentän tilanteen. Vaikka kansanmusiikin ja –
tanssin ollessa toisiinsa läheisesti kytköksissä ei alan yhteistä strategiaa ole koskaan
tehty.
- To 9.1.2014 klo15-18 Ammattilaiset
kansanmusiikin ja –tanssin kentällä,
Helsinki, Musiikkitalon auditorio.
- To 6.2.2014 Kansanmusiikin pedagogiikkaseminaari, Kaustinen.
- To 13.2.2014 klo15-18 Uusi kansanmusiikin ja –tanssin alan kattojärjestö, Tampere, Wivi Lönn –sali (Monitoimitalo 13, Satakunnankatu 13)
- La 15.3.2014 klo13.30 keskustelutilaisuus: Harrastajat kansanmusiikin ja –
tanssin kentällä, Samuelin Poloneesi,
Rauma, Raumasali (Satamakatu 26).
Kaksi Kansanmusiikin ja –tanssin kentän
kattojärjestöä, Kansanmusiikin ja –tanssin
edistämiskeskus sekä Folklore Suomi Finland, on päätetty yhdistää vuoden 2015 alkuun mennessä. Yhdistysten jäseninä ovat
lähes samat kansanmusiikin ja –tanssin alan
järjestöt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Yhdistymisellä poistetaan päällekkäisiä toimintoja ja luodaan paremmin jäsenjärjestöjä sekä kenttää palveleva organisaatio.
Uudistuksen myötä luodaan myös laajemmat
työkalut tiedottamiseen sekä suomen sisällä,
että kansainvälisesti.
Tarkempia tietoja tapahtumista osoitteessa
http://www.kansanmusiikki.fi/tapahtumat/
tapahtumakalenteri
TUNNUSTUKSIA FOLKLANDIALLA
Vuoden Wäinö 2014
Vuoden yhtye 2014
Kansanmusiikin ja ‐tanssin edistämiskeskus myöntää nyt kahdeksannen kerran Vuoden Wäinö -tunnustuksen. Vuoden Wäinöksi
nimetään vuosittain kansanmusiikin tai kansantanssin alalla toimiva henkilö, ryhmä tai
taho, jolle halutaan osoittaa tunnustusta taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai esimerkiksi merkittävästä innovaatiosta alalla. Tunnustus liittyy kansanmusiikin ja kansantanssin alalla olevaan
yleisteemaan. Vuoden Wäinö 2014 liittyy
vuonna 2013 alkaneeseen Rajatapaus‐
teemaan.
Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Vuoden
yhtyeeksi 2014 on nimitetty Juha Kujanpää
Ensemble. Nimitys julkaistiin perinteiseen
tapaan Folklandia-risteilyllä.
Juha Kujanpää Ensemble on Juha Kujanpään musiikkia esittävä uusi kokoonpano. Se
on muuntautumiskykyinen instrumentaaliyhtye, joka yhdistää Kujanpään muusikkouden
kaksi eri puolta: akustisen pelimannipoljennon ja sähköisen rock/jazzin. Yhtye koostuu
kolmesta viulistista ja nelihenkisestä komppisektiosta. Tyylillisesti musiikki edustaa nykykansanmusiikin ja suomiprogen fuusiota,
vahvasti suomalaista sävelkieltä Pekka Pohjolan, Anssi Tikanmäen ja JPP:n hengessä.
Kujanpään musiikissa yhdistyvät kauniit viulumelodiat, raivokkaat fuzz-kitarat, lakeus,
voima, suomalainen havumetsä ja heinäkuun yöt.
Vuoden Wäinö 2014 on FolkJam/Oulun
ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus.
11
Vuoden nuori pelimanni 2014
Suomen Kansanmusiikkiliitto ja
Koirasen perhe valitsevat vuosittain
ansioituneita tai hyvän ennusteen
omaavia nuoria, alle 24-vuotiaita, pelimanneja tai kansanmusiikin tekijöitä
vastaanottamaan pienen kannustusstipendin lempääläisen Juho-Antti
Koirasen (1979–2004) muistorahastosta. Stipendi jaetaan nyt kahdeksannen kerran. Rahastoa kartutetaan
Juho-Antin tupla-CD:llä Elävät työt,
Siru Koirasen kirjalla Vesseli ja amputoitu perhe ja muistoadressilla Muistosi elää.
Vuoden nuorta pelimannia nimetessä ei niinkään etsitä kansanmusiikin kultaharkkoa vaan nuoria, joka
esimerkillään ja toiminnallaan kannustavat ja
osoittavat tietä muillekin nuorille. Yhtenä valintaperusteena on ollut positiivinen yleisöpalaute. Vuoden nuoreksi pelimanniksi olemme
valinneet Arttu Rajalan.
Vuoden kansanmusiikkilevy 2013
Vuoden kansanmusiikkilevy 2013 -palkinto jaetaan julkaisulle Pirulainen: Hurja hehku.
Pirulainen on rytmimusiikillinen kuusikko,
jonka käsissä akustinen sielukkuus kohtaa
rockin potkun.
Tanssitekotunnustus
Tauno ”Häynö” Häkkinen on työskennellyt
kansantanssin parissa viidellä eri vuosikymmenellä. Parkanon nuorisoseurassa kansantanssiharrastuksensa 1970-luvulla aloittanut
Tauno kuului 1980–90 -luvuilla suomalaisen
kansantanssin uudistajiin. Hän uudisti lajia
koreografina sekä loi kansantanssiin aivan
oman tyylinsä toimiessaan ISOn Tanhuujien
ohjaajana Jyväskylässä kahdenkymmenen
vuoden ajan.
Vuoden kantele –tunnustus
Kanteleliitto myöntää vuosittain Vuoden
kantele -tunnustuksen kanteleen eteen tehdystä ajankohtaisesta työstä. Vuoden 2013
tunnustus myönnettiin Koistinen Kantele
Oy:n ja Rovion Angry Birds Kantelo yhteistyöprojektille. Pohjois-Karjalassa viisikielisen kanteleen pohjalta kehitetty Kantelo
on osa Rovion Angry Birds Playground tuoteperhettä, ja tuo kanteletta kansainväliseen tietouteen. Lapsille suunnattu soitin ja
siihen liittyvä oppimispaketti, jonka ideana
on leikkiä ja oppia innostavalla tavalla, tulivat myyntiin marraskuussa 2013.
Kultakantele 2013
Vuoden 2013 Kultakantele-tunnustuksen
sai Hannu Syrjälahti (s. 1950). Hannu Syrjälahti on säveltäjä, kanteletaiteilija ja kanteleensoiton opettaja.
Perinteisen kansantanssin
konsertissa SKY:n edustajana
esiintyi Tanhu-Visa (kuva yllä)
ja
KTNL:n edustajana Usva
Hyvinkään Kansantanssijoista
(kuva vasemmalla).
Kuvat: Risto Elo
12
BARNLEK 2014
Pohjoismainen lasten ja nuorten kansantanssi- ja -musiikkitapahtuma BARNLEK järjestetään joka kolmas vuosi vuorotellen eri
pohjoismaissa. Tänä vuonna juhlan järjestää
islantilainen järjestö Þjóðdansafélag Reykjavíkur 9.-13.7. Reykjavikissa.
lähteä myös Langjökull -jäätikölle tai Landmannalaugur ylängölle, jossa voi nauttia kylvystä luonnon kuumissa lähteissä.
Lisätietoa ohjelmasta, retkistä ja tansseista sekä ilmoittautumislomake löytyy osoitteesta: www.nuorisoseurat.fi/barnlek2014
Ilmoittautuminen alkaa 20.1. ja päättyy
16.2. Ryhmät täyttävät Excel-taulukkona
olevan ilmoittautumislomakkeen ja palauttavat sen omaan järjestöönsä, joka laskuttaa
maksut maaliskuussa. Osallistumismaksu on
250 €, joka sisältää koulumajoituksen ja
ruokailut neljälle päivälle sekä T-paidan.
Lähde kielilähettilääksi
Kielilähettiläiden tulee olla siellä, missä
tapahtuu ja auttaa suomenkielisiä lapsia kielivaikeuksissa. Kysymys ei ole pelkästään
esiintymisten tulkkauksesta, vaan olemista
mukana työpajoissa, tanssilattialla ja ruokailuissa, tai nuorten yrittäessä tehdä tuttavuutta naapurimaan nuoriin.
Majoituskoululle pääsee jo 5.7. ja retkiä
eri kohteisiin voi tehdä jo ennen varsinaisen
juhlan alkua. Ilmoittautumisessa voi varata
ylimääräiset yöpymiset, aamiaiset ja päivälliset sekä retket, jotka maksetaan erikseen
osallistumismaksun yhteydessä.
Kielilähettiläiksi toivotaan henkilöitä, jotka
hallitsevat joko ruotsia, norjaa, tanskaa tai
skandinaviskaa, ja jotka voivat olla sekä
suomen- että ruotsinkielisten lasten tukena
tapahtuman aikana. Nordlek-liitto on saanut
näiden henkilöiden kuluihin avustusta ja osa
heidän kuluistaan maksetaan.
Illanvietoissa tutustutaan naapurimaiden
tansseihin, leikkeihin ja perinteeseen. Retkillä voi nähdä geysirin, Gullfoss -putoukset,
valaita ja erilaisia lintuja. Þingvellir -kansallispuistossa kallioseinämien korkeuseroissa
näkee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen yhtymäkohdan. Retkelle voi
Jos kiinnostuit, niin ota yhteyttä Katarina
Westerholmiin, ennen 15.2.2014
[email protected]
13
14
Suomalais-Ugrilaiset
SUGUVASTAVUNDU
KULTTUURIPÄIVÄT
7-8.6.2014
LOHJA
Suguvastavundu-projekti on Suomalais-Ugrilaisten kansojen kulttuurinvaihtoa vaihtovierailujen
merkeissä. Vierailut toteutetaan sekä yksittäisten ryhmien että isompien festivaalien muodossa. Suguvastavundu-festivaaleja on tähän mennessä pidetty Venäjän Karjalassa, Udmurtiassa ja Suomessa.
Tulevaisuudessa on tarkoitus laajentaa yhteistyötä muiden suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa.
Tällä kertaa mukaan liittyy Mordvalainen ryhmä. Kulttuurinvaihtoon kuuluu perinteisten tanssien,
laulujen ja musiikin esittäminen, sekä käsityö ja ruokaperinteen tutuksi tekeminen.
Seuraavat juhlat, jotka on nimetty ”Suguvastavundu” kulttuuripäiviksi, pidetään Lohjalla 7.-8.6.
2014. Esityksissä nähdään mm. Karjalaiset, Udmurtit ja Mordvalaiset. Petroskoista tulee karjalan
kielellä esittävä nukketeatteriryhmä. Mukana on tietenkin myös suomalaisia esiintyjiä.
Lauantaina 7.6.2014 juhlijat saapuvat kulkueena torille, jossa juhlien avajaiset alkavat klo 11.00.
Kukin ryhmä esittäytyy omalla ohjelmallaan. Nukketeatterin näytös on klo 15.00 Harjulassa. Laurentius-salin ovet avautuvat yleisölle klo 16.00 ja siellä on mahdollisuus tutustua osallistujien tuomiin käsitöihin ja esitellään eri alueiden pukuperinnettä. Suomalais-Ugrilainen konsertti Laurentiussalissa alkaa klo 18.00.
Sunnuntaina 8.6. ryhmät hajaantuvat esityksiin eri puolille kaupunkia, mm vanhainkoteihin PResityksiin klo 11.00 ja 14.00 välillä. Nukketeatteria nähdään Pusulassa. Paikka ja aika tarkentuu
myöhemmin. Lopuksi kaikki ryhmät kokoontuvat Tavolan Yhteistuvalle päivien päättäjäisiin, josta
lähtevät klo 15.00 jatkamaan juhlia Viking Linen risteilylle, joka lähtee Helsingistä klo 17.30. Siellä
on myös lyhyet esiintymiset. Myös pienimuotoinen seminaari osallistujien kesken kuuluu päivien
ohjelmaan.
Juhlien järjestelyistä vastaavat Nummi-Pusulan Tanhuujat ja työtehtävissä on mukana myös Lohjanseudun Tanhuujien jäseniä.
POLKKA VUOSIEN 2014 – 2015 YLEISTEEMANA
Kansanmusiikin ja –tanssin edistämiskeskuksen seuraavaksi yleisteemaksi vuosille
2014-2015 on valittu Polkka. Teemaa toivotaan tuotavan toiminnassa esiin mahdollisimman monella eri tavalla.
na käytti askelikosta nimeä madera ja polkkaa kutsuttiin ensin sanalla pulka.
Suomeen polkka tuli 1840-luvulla, tiettävästi ensiksi ruotsinkieliselle alueelle. Tanssista tuli nopeasti kansan suosikki, erityisesti
maaseudulla.
Tuoreimmassa Kansanmusiikki-lehdessä
polkasta kerrotaan mm. seuraavaa:
Suomalainen polkka on nopeampaa kuin
alkuperäinen keskieurooppalainen polkka, ja
nopeampi rytmi vaatii erilaisen askelikon.
Polkkamusiikki on ollut aina lähellä myös pelimannin sydäntä.”
”Polkka on peräisin itäisestä Böömistä nykyisen Tshekin alueelta. Böömiläiset historioitsijat arvelevat, että tanssin keksi talonpoikaistyttö Anna Slezak Labska Tynicessä
eräänä sunnuntaipäivänä vuonna 1834. An15
KESÄJUHLAT SÄÄSKIPOLSKA 5.-8.6.2014 IVALOSSA
Pohjoisen yötön yö luo puitteet perinteiselle kansantanssille. Saamelainen kulttuuri
tulee tutuksi erilaisten ohjelmien muodossa.
Kulttuurin vaihto on molemminpuolista –
pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen.
Kolttasaamelaisten katrillia nähdään myös.
Näihin kesäjuhliin on muutettu käytäntöä
siten, että jokainen varaa itse majoituksen
paikallisista tarjoajista. Ruokailu tapahtuu
paikallisissa ravitsemusliikkeissä. Koulumajoitusta ei näillä näkymin järjestetä johtuen
resurssien vähäisyydestä.
Kesäjuhlien ohjelma tarjoaa yhteistä tanssia, paikallisia tapahtumia sekä retkiä lähiseudun tutustumisen arvoisiin kohteisiin kuten Lemmenjokeen, Inarin saamelaisten
kulttuurikeskukseen sekä erämaakirkkoon.
Sivuilla on tietoa saaduista matkatarjouksista sekä ilmoittautumisista.
Kesäjuhlien nettisivut, joista löytyy kaikki
mahdollinen ja viimeinen tieto kesäjuhlista,
avautuvat aivan lähipäivinä osoitteessa
http://www.kesajuhlat.info.
RYTMIHÄIRIÖITÄ
Vahingosta tietenkin viisastuu, niin että
seuraavalla keikalla mukana oli hakaneuloja,
pikaliimaa ja nitoja. Ja sitä seuraavalla keikalla olikin sitten jotain muuta päällä. Kun ei
ihminen jaksa työkalupakkia raahata mukana, että saa puvusta esiintymisen kestävän.
Tai riisuttavan, sen puoleen.
Tarkistettava - ja pian!
Minähän tiedän kansallispuvuista kutakuinkin yhtä paljon kuin laakamato Fermat'n
teoreemasta. Mutta sen verran tiedän, että
tuo Koiviston puku pitäis kyllä tarkistaa. Koivistolaiset eivät varmasti oikeasti tanssineet
kaikkien niiden nyörien ja tupsujen kanssa!
Eivät ainakaan huvikseen. Kaikkien muiden
huviksi kylläkin. Edellyttäen, että jännitys
lasketaan hupien joukkoon kuuluvaksi.
Sisätiloissa kun pukkaa olemaan melkoisen kuuma tanssia hihallisissa vuoritetuissa
villavaatteissa. Jos ne alaosan solmut aukeavatkin itsekseen, niin yläosan solmut eivät sitten millään! Kovin on helppo saada ne
nutun nyörit umpisolmuun, kun huolimattomasti kiskaisee. Niin että tarvitaan koko
muu tiimi apuun. Pitkäkyntisin nyhertämään
solmua auki, muut kannustamaan ilmeisen
hyvää tarkoittavilla kommenteilla. Samalla
availevat omia liivejään ja leyhyttelevät –
mokomat!
Tässä puhutaan siitä jännityksestä, jonka
vallassa seuratoverit ja eturivin katsojat
ovat, kun repolaiseen yhdistää toista metriä
vapaana roikkuvaa tupsunyöriä. Kummastakin lahkeensuusta. Tahdonpa tässä muille
aloittelijoille huomauttaa, että niin mikään
rusetti ei kestä reipasvauhtista itä-suomalaista.
Kyllähän selvä maalaisjärki sanoo, että moinen puku on tarkistettava ja korjattava. Ja
pian!
Liekö ollut hyvä onni matkassa, vai onko
Repolassa ollut tapana tanssia narut liehuen,
mutta käsittämättömän hyvin askelet ja kuviot pitivät ylimääräiset liehukkeet poissa
omista ja muiden jaloista.
Nimimerkki Rytmihäiriöitä
16
KANSALLISPUKUJA JOULUKADUN AVAJAISKULKUEESSA
Aleksin joulukatu avattiin
24.11.2013 perinteisellä paraatilla. Värikkäässä kulkueessa oli mukana poliiseja, museoraitiovaunu ja –autoja, monen rotuisia koiria, minihevosta ja alpakkaa, päiväkotilapsia ja sotaveteraaneja sekä urheiluseurojen edustajia
kaikenlaisissa rooliasuissa eläinhahmoista korvatunturin väkeen. Eniten
huomiota mediassa saivat ulkomailta
tuotetut valaistut fantasia-asut, joita
taitoluistelijatytöt esittelivät.
Tapahtumajärjestäjän toivomus oli,
että myös suomalainen perinne näkyisi
kulkueessa. Kansallispukuista väkeä
tuottamaan pyydettiin useita tahoja,
mutta SKY oli lopulta ainoa, joka lupautui järjestönä mukaan.
Vuodenajan sääolosuhteet olivat kuitenkin niin haasteelliset, että vain muutama henkilö oli valmis lähtemään puvuissaan ulkoilmaan. Moni ilmoittautunut peruutti vielä viime metreillä, joten
apua täytyi pyytää muiltakin järjestöiltä. Loppujen lopuksi kasaan saatiin pieni, mutta iloinen porukka, joka edusti
suomalaista perinnettä varsin mallikkaasti. Lämpimän aluspukeutumisen
ansiosta ei tullut edes kylmä.
Katsojia katujen varsilla oli yli odotusten ja joulunodotuksen tunnelma ja
hyvä mieli valtasi mielet. Tällä tavalla
voisi joulun ottaa vastaan jatkossakin.
Jospa ensi vuonna edustaisimme perinnettä isommalla joukolla, mieluiten vielä
tanssin ja musiikin kera!
Annuli Perheentupa
Kuvat: Matti Lankinen
17
KANSALLISPUKUJA MYYDÄÄN
Myydään Rautjärven puku, liivi 38 tai 42,
pusero 38 tai 42. Hame ruskearuudullinen
pituus 77 cm ilman vyötärökaitaletta, paljinsolki hopeoitu, esiliina kudottu raidallinen,
päänauha verkaa. Lipokkaat nahkaa koko 38.
Bonuksena alushame puuvillaa helmapitsillä
kotoperäistä designia. Hameen vyötärönauha
uusittava omilla mitoilla. Vuorelman materiaalit, kaikki osat kotiompelijan valmistamia ja
hyväkuntoisia. Vähän käytetty, ollut kuorolaisen käytössä esiintymisissä. Hinta sopimuksen mukaan.
Lisätietoja Marja-Liisa Kangas 050 565 0057 [email protected]
Hyvää kotia etsii tarpeettomana Tuuterin
puku, käytetty kaksi kertaa. Puku valmistettu itse huolella kansalaisopistossa, on sääntöjen mukainen eli oikean mittainen ja runsas. Puvun koko n 40-42 (puseron rinnanympärys 100 cm), käyttäjän pituus 168
cm. Pukuun kuuluu hopeoitu koru. Puvun
materiaalit Vuorelmalla reilut 800 euroa, nyt
valmis puku hintaan 1000 euroa (myymälän
hinta yli 3000). Toiveena saada puku
“käyttöön ja näyttöön”, komerossa kun käsityö on vain turhan panttina…
Lisäksi myynnissä Vuorelman tummansinisestä kankaasta tehty feresi lähes materiaalihinnoin eli 200 euroa. Puku on kokoa L.
Puvut sijaitsevat Lahdessa. Tarkempia tietoja ja lisäkuvia voit kysellä : Eeva Repo, 0408480778 tai [email protected]
Myytävänä
Vanha Tuuterin puku kunnostettavaksi tai
soveltuvilta osin suoraan käyttöön. Hopeakoru, hameen liiviosa kirjontoineen, paidan
kirjonnat, essu ja säppäli käyttökelpoisia ja
hyvässä kunnossa. Hameosa on lyhyt ja paita kellastunut. Puku on kokoa 38-40 ja sijaitsee Helsingissä.
Lasten nurkan vastaus:
Supikkaat ovat olleet kahden parin ja yhden yksittäisen tanhuujan, eli yhteensä viiden henkilön
käytössä.
Tiedustelut: Helena Urpelainen,
040-750 5618.
18
TAPAHTUMAKALENTERI
HELMIKUU
1.2.2014
Ivalon aikuisten ohjelman kertauskurssi, Puistokulma, Vantaa
MAALISKUU
14.-16.3.2014
Lasten ja nuorten ohjaaminen ja ohjelmiston suunnittelu kurssi, Paukkula,
Mikkeli
30.3.2014
BARNLEK -kertauskurssi, paikka avoin
SKY ja KTNL vuosikokoukset
KESÄKUU
5.-8.6.2014
Sääskipolska kesäjuhla, Ivalo
HEINÄKUU
7.-12.7.2014
BARNLEK 2014, Reykjavik, Islanti
ELOKUU
5.8.2014
Kansallispuvun päivä ja kansallispukujen tuuletuspiknik
SYYSKUU
13.-14.9.2014
SKY ja KTNL ohjelmistokurssit, NORDLEK ohjelmisto, Hämeenlinna
19