Hampaiden hoito

HEVOSEN HAMMASHOITO
(Raspaus, floating, rasping, equine dentistry)




01/01/2015
Hammashoito aloitetaan 1,5 vuoden iässä
Hampaat hoidetaan yleensä 1–2 kertaa vuodessa
Suu tutkitaan suun huuhtelemisen jälkeen suunavaajan, lampun ja peilin avulla parhaiten
rauhoituksessa
Hevosen hampaat puhkeavat läpi elämän 2–3 mm vuodessa
-----------------------------------------------------------Yleistä
Hevosen hampaat ovat rakenteeltaan erilaiset kuin ihmisen hampaat. Hevosen hampaat ovat
hypsodonttiset eli ne puhkeavat läpi elämän noin vuodessa. Hampaan reservikruunua on nuorella
hevosella leukaluiden sisällä varastossa noin 9–11 cm. Syödessä hampaat kuluvat. Koska harvalla
hevosella purenta on niin täydellinen, että hampaat kuluisivat joka kohdasta yhtä paljon,
muodostuu hampaisiin teräviä reunoja eli piikkejä. Piikit tulevat tavallisesti ylhäällä posken
puolelle ja alhaalla kielen puolelle, mutta voivat tulla muuallekin. Oreilla ja ruunilla sekä 25–30
%:lla tammoista on kulmahampaat. Ne puhkeavat noin viiden vuoden iässä. Sudenhampaat ovat
ylhäällä 70 %:lla hevosista ja ne puhkeavat 5–6 kk iässä. Alhaalla sudenhampaat (sianhampaat)
ovat vain 0,1 %:lla hevosista. Yläleuan poskihammasrivi on 20–25 % leveämmällä kuin
alaposkihampaat. Hampaiden pinta on 10–15 astetta viisto.
Hevosen hampaita tiedetään hoidetun jo 600 vuotta eKr., mutta hammashoitoon tarvittava
välineistö on parantunut etenkin 1990-luvulta lähtien. Hammashoito tehdään yleensä kerran
vuodessa ja se kannattaa aloittaa noin 1,5 vuoden iässä ennen kuin varsaa aletaan opettaa ajolle,
jotta ensimmäisistä ajokokemuksista ei tule epämiellyttäviä suussa olevan kivun takia. 2,5–4,5
vuoden iässä 24 maitohammasta vaihtuu pysyviin. Tämän takia nuoret hevoset voi olla tarpeen
hoitaa puolen vuoden välein. Jos purentavirhe on päässyt pahaksi ja hampaat hoidettu
puutteellisesti, on joskus tarpeen hoitaa alkuvaiheessa kolmen kuukauden välein, koska liian
korkeaksi muodostunutta hammasta ei voi madaltaa kuin muutaman millimetrin kerrallaan, jotta
hampaan ydin eli pulpa ei vaurioidu. Pulpaontelossa kulkevat hampaan hermot ja verisuonet.
Parasta ruokaa hampaille on laidunruoho. Ruohoa purressa hevosen leuat liikkuvat soikeassa
liikkeessä ja ruohoa syödessä muodostuu runsaasti emäksistä sylkeä. Kauraa purressa
purentaliike ei ole niin luonnollinen hevoselle ja väkirehupainotteinen ruokinta voi aiheuttaa myös
kariesta. Koska hevonen syö luonnostaan 16–18 tuntia vuorokaudessa, on hampaiden kunto
tärkeää hevosen hyvinvoinnille.
Käytännön toteutus
Kunnollinen suun tutkimus ja hammashoito tehdään rauhoituksessa suunavaajan kanssa, jotta
hampaat pystytään kunnolla tutkimaan. Kiilaa ei nykyään suositella, koska hevonen voi murtaa
1
hampaansa purressaan kiilaan ja hampaita ei pystytä kunnolla tutkimaan aivan suun takaosasta
asti. Suu huuhdellaan ja hampaat, limakalvot, kieli, hammasloma ja suupielet tunnustellaan ensin
käsin ja sen jälkeen tarkastetaan lampun ja peilin avulla. Hevosen pää on hyvä pitää pääntuen
päällä. Hampaiden hoidossa voidaan käyttää erilaisia käsiraspeja tai koneellista sähköraspia.
Lisäksi voidaan tarvita koettimia, pihtejä, heebeleitä ja suun huuhteluvälineistöä. Hampaiden
teräviä reunoja hiotaan sen verran, etteivät ne aiheuta kipua. Liiallista raspaamista on vältettävä
ja siitä voi olla haittaa. Hampaat hoidetaan ja havainnot kirjataan ylös ja arvioidaan seuraavan
hammashoidon tarve. Jos suupielissä tai hampaissa havaitaan kuolaimen aiheuttamaa vauriota,
saattaa olla tarpeen tarkastaa myös kuolaimet ja suitset.
Hammassairauksien oireita
Koska hevonen on saaliseläin, sille ei ole suotuisaa näyttää kipuilua kovin herkästi. Hevosella voi
olla paljon piikkejä hampaissa ja haavoja suussa ilman näkyviä merkkejä kivusta. Jos hevosella on
näkyviä oireita, löytyy usein suusta jo enemmän vikaa. Oireita voivat olla mm.




















Heinämällien pudottelu suusta
Hidas ja varovainen syöminen
Kiukkuisuus syödessä
Pään ravistelu syödessä
Suun aukominen ja veulaaminen syödessä
Heinien liottelu vesikupissa
Voimakas syljen eritys
Ruoan pakkautuminen poskiin
Ulosteessa voi olla huonosti sulanutta ruokaa (yli 1 cm pituisia kuituja tai kokonaisia kauroja)
Pään kääntäminen vinoon ratsastettaessa tai ajettaessa
Pään nostaminen ylös pidätettäessä
Kuolaimen pureminen
Kielen laittaminen kuolaimen päälle tai kielen pitäminen ulkona suusta
Ei halua kääntyä
Ei halua ottaa kuolaimia suuhun
Pään ravistelu tai heittely ratsastettaessa
Peruuttaminen, pukittelu
Laihtuminen
Ähky
Ruokatorven tukos
Toispuoleinen sierainvuoto
Hevosella on kuusi isoa poskihammasta jokaisessa leukaluurivissä ja ne ovat aivan vieri vieressä
muodostaen yhtenäisen purupinnan. Perimmäisen neljän poskihampaan juuret ulottuvat
poskionteloon asti. Jos näihin hampaisiin tulee murtuma tai pieni halkeama, josta pääsee
bakteereita juurikanavaa myöten poskionteloon tai jos hampaiden välissä on paha diasteema, voi
oireina silloin olla toispuoleinen sierainvuoto ja hevosella olla poskiontelontulehdus. Tulehdus
diagnosoidaan röntgenkuvalla ja poskiontelon tähystyksellä.
Turvotus alaleuassa tai naamassa
Nuorella hevosella hampaiden vaihtuessa saattaa alaleuassa näkyä ns. eruptiokystat. Tämä on
tavallaan normaali ilmiö 2-4-vuotiailla hevosilla. Hampaat kannattaa kuitenkin tarkistuttaa
2
säännöllisesti, jotta pystytään puuttumaan, jos hampaiden vaihtumisessa on ongelmia. Turvotus
leukaluussa häviää nuorella hevosella, mutta jos vanhemmalla hevosella on turvotusta alaleuassa
tai naamassa, voi kyseessä olla hammasjuuritulehdus.
Pahanhajuinen hengitys
Haljenneen hampaan väliin, irtoavan maitohampaan alle tai diasteemaan voi jäädä rehua, joka
alkaa käydä ja haista pahalle. Ensiapuna suuta voi huuhdella haalealla vedellä.
Hammassairauksia ja muita ongelmia
Nokka tai ramppi
Ylä- ja alapurenta arvioidaan tarkastamalla etuhampaat pään ollessa hevosen luonnollisessa
asennossa. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että etuhampaat ovat hyvässä purennassa, mutta
poskihampaat ovatkin yläpurennassa. Kun hampaat eivät osu toisiinsa koko matkalta, hammas
kasvaa normaalia korkeammaksi. Tällöin muodostuu nokka ensimmäiseen yläposkihampaaseen
tai ramppi takimmaiseen alaposkihampaaseen. Jos hampaita ei ole hoidettu asianmukaisesti
kymmeneen vuoteen, voi ramppi olla jo kolmen sentin korkuinen! Yleensä vaivaan liittyy myös
muita ongelmia kuten diasteema.
Puhkeamaton kulmahammas
Kulmahampaat puhkeavat oriille ja ruunille noin 4–6 vuoden iässä. Joskus hammas ei kuitenkaan
pääse puhkeamaan ikenen läpi ja sitä pitää auttaa tekemällä ikeneen pieni viilto puudutuksessa.
Kiinni jäänyt maitohammas tai maitohampaan palanen
Jos maitohampaasta on jäänyt palanen tai irtoavan maitohampaan alle on kerääntynyt rehua,
hammas poistetaan. Maitohammasta ei saa kuitenkaan poistaa ennenaikaisesti. Ennenaikainen
maitohampaan poistaminen voi vaurioittaa pysyvää hammasta ja aiheuttaa tulehduksen, koska
pysyvän hampaan juurikanavat ovat avoinna.
Sudenhammas
Sudenhampaita ei aina tarvitse poistaa. Joskus sudenhampaat lähetvät itsestään ensimmäisen
ison poskihampaan vaihtumisen yhteydessä 2,5–vuotiaana. Jos hevosella on sudenhampaat, ei
kitarautaa kannata kuitenkaan käyttää. Sudenhammas poistetaan jos se on etäällä ensimmäisestä
poskihampaasta, se heiluu tai jos sudenhammas on alaleuassa. Sudenhammas poistetaan
rauhoituksessa ja puudutuksessa juurineen. Sudenhammas voi tuntua myös ikenen alla
puhkeamattomana ns. sokea sudenhammas. Tässä tapauksessa olisi hyvä kuvata hammas, jotta
tiedetään missä asennossa hammas on ja poistaa vasta sen jälkeen.
Huom! Sudenhampaita ei pidä sekoittaa kulmahampaisiin, joita ei koskaan poisteta.
Haavat limakalvolla, kielessä tai suupielissä
Piikit aiheuttavat haavoja osuessaan poskiin tai kieleen. Kun ohjista vedetään, voi limakalvo
painautua piikkiä vasten, jos niitä on ensimmäisten yläposkihampaiden ulkopinnoilla. Jos kuolain
ei ole sovitettu oikein tai jos ratsastetaan liikaa ohjilla, voi suupieliin tulla ensin vaaleat alueet,
jotka kertovat painevammasta ja alueen verenkierron häiriintymisestä. Jos paine jatkuu pitkään,
suupieli haavautuu ja sitä on vaikea saada paranemaan. Suupielten haavaumia voidaan hoitaa
bepanthen voiteella, mutta samalla pitäisi selvittää haavaumien syy.
Käpymatojen määrä on Suomessa lisääntynyt ja niiden vaeltavat toukkamuodot voivat tehdä
haavaumia ientaskuihin tai kieleen.
3
Diasteema
Vierekkäisten hampaiden pitäisi olla niin kiinni toisissaan, että niiden väliin ei jää rakoa.
Diasteemalla tarkoitetaan hampaiden väliä johon kertyy rehua. Diasteemoja on eriasteisia,
lievimmillään rehua on vain vähän ja se on helposti poistettavissa. Pahimmillaan rehu painautuu
syvälle ikenen sisään ja aiheuttaa tulehdusta, kipua ja pahaa hajua suusta. Tämä saa hevosen
usein tekemään heinästä mällejä. Diasteema voi muodostua jos hammasrivi ei ole aivan suora ja
hampaat ovat toisiinsa nähden vinossa. Iän myötä hampaat kapenevat ja vanhalle hevoselle tulee
diasteemoja helpommin. Nuorella hevosella diasteema voi liittyä hampaiden vaihtumiseen ja
diasteema voi korjautua, kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet noin 4,5 vuoden iässä. Diasteemaa
hoidetaan puhdistamalla, suun huuhtelulla, pehmeällä lehtevällä heinäruokinnalla ja jossain
määrin ortodontialla eli joissakin purentavirheissä on mahdollista vaikuttaa hampaiden
siirtymiseen ajan myötä esimerkiksi liian korkeaa hammasta madaltamalla tai ottamalla
diasteema alue pois okkluusiosta eli purennasta. Jos tämä ei auta, voi olla tarpeen tehdä
diasteeman avarrus, jossa hampaiden väliä isonnetaan, jolloin ruoka ei jää jumiin hampaiden
väliin. Paha diasteema voi johtaa hampaan kiinnityskudoksen tulehtumiseen ja vaurioitumiseen
(periodontiitti).
Karies eli hammasmätä, hampaiden reikiintyminen
Karieksessa hampaan kova kudos vaurioituu eli syöpyy. Kariesta on noin 15 %:lla hevosista.
Kariekseen vaikuttaa hevosen ruokavalio, hevosen oma taipumus ja tietty streptokokkibakteeri.
Myös kuolainten aiheuttamat vauriot hampaisiin voivat altistaa kariekselle. Yläposkihampaissa
puhutaan infundibulumin karieksesta, joka on näkyvissä hampaan purupinnalla. Hampaan
ulkopinnalla puhutaan perifeerisen sementin karieksesta. Karies voi altistaa hampaan murtumalle.
Neljäs poskihammas ylhäältä (hampaat 109 ja 209) ovat alttiimpia kariekselle sementin
hypoplasian takia. Jos hampaassa on kariesta, voi vastahammas alkaa kasvaa isommaksi ja
muodostuu aaltopurenta. Karieksen hoito eli hampaiden paikkaaminen ei ole vielä rutiinia hevosen
hammashoidossa. Kariesalueeseen voidaan käyttää myös fluorilakkaa. Laiduntavilla hevosilla
kariesta on vähemmän ja sokeripitoiset rehut kuten melassi voivat altistaa kariekselle.
Korostuneet poikittaisharjanteet (ETR, Exaggerated transverse ridges)
Poskihampaissa on purupinnalla kaksi poikittaista harjannetta ja vastahampaissa on vastaavasti
uurre sillä kohtaa. Joskus nämä harjanteet ovat normaalia suuremmat johtuen epänormaalista
purentaliikkeestä, joka puolestaan voi johtua liian väkirehuvaltaisesta ruokinnasta. Voimakkaat
ETR:t voivat estää leukojen liikettä esimerkiksi hevosta ratsastettaessa. ETR voi olla myös
vastapuolella diasteemaa, jolloin se painaa rehua hammasväliin, jolloin sitä on madallettava.
Aaltopurenta (Wave mouth)
Aaltopurennalla tarkoitetaan aaltoilevaa purupintaa. Aaltopurenta voi johtua eriaikaisesta
poskihampaiden puhkeamisesta tai myös pahasta periodontiitista, joka häiritsee normaalia
hampaiden puhkeamisprosessia. Paha aaltopurenta vaikeuttaa purentaliikettä ja altistaa siten
terävyyksien ja diasteemojen muodostumiselle.
Saksipurenta (Shear mouth)
Jos poskihampaiden terävyyksiä ei hoideta, ne voivat jollain hevosilla kasvaa niin suuriksi, että se
vaikuttaa leukojen sivuttaisliikkeeseen. Tämä edelleen pahentaa terävyyksien muodostumista ja
voi johtaa lopulta tilaan, jota kutsutaan saksipurennaksi. Purupinta on paljon pystymmässä
asennossa kuin yleensä yli 15 astetta ja jopa 45 astetta, jolloin syöminen on vaikeaa.
4
Rappupurenta (Step mouth)
Rappupurenta voi muodostua jos yksi hammas puuttuu ja sen vastahammas pääsee kasvamaan
liiaksi. Rappupurenta voi johtua myös poskihampaiden eriaikaisesta puhkeamisesta, jolloin
aikaisemmin puhjenneesta hampaasta tulee dominoivampi ja se estää vastahampaan
puhkeamista. Rappu- ja aaltopurenta muistuttavat toisiaan, mutta rappupurennassa liikakasvu on
enemmän suorakulmaisen muotoinen.
Hammasjuuritulehdus (Apical infection)
Bakteeri voi päästä hampaan juuren kärkeen verenkierron tai lymfakierron mukana. Murtunut
hammas tai hampaan hiusmurtuma (fissuura), jolla on yhteys juurikanavaan altistavat infektiolle.
Kuitenkaan kaikki murtumat eivät johda hammasjuuritulehdukseen vaan sulkeutuvat
tertiääridentiinillä. Infektio voi päästä hammasjuureen myös periodontaalikudoksen kautta eli
hampaan vierestä tai syvästäkariesvauriosta. Hammasjuuritulehduksen oire voi olla turvotus
leuassa tai naamassa, kipu, kuume ja joskus imusolmukkeiden suureneminen. Hoitona on
antibiootti, kipulääkitys ja hampaan poisto tai juurihoito. Juurihoidossa hampaasta poistetaan
hermot ja verisuonet ja juurikanava puhdistetaan bakteereista ja täytetään täyteaineella ja päälle
laitetaan paikka. Hoito pitää uusia, koska bakteerieta ei saada yleensä kerralla poistettua.
Juurihoidon etuna on että hammas pystytään säästämään, mutta riskinä on että kaikkia
bakteereita ei saada kanavasta pois ja hammas joudutaan kuitenkin poistamaan. Juurihoitoja on
hevosille tehty Suomessa muutamia.
Etuhampaiden muutokset
Etuhampaat ovat normaalisti suorassa linjassa toisiaan vasten. Joskus näin ei ole ja siihen pitää
puuttua. Etuhampaiden hionnassa tulee kuitenkin muistaa, että esimerkiksi vinopurenta voi johtua
kyseisen hevosen normaalista pään anatomiasta.
Vinopurenta (Slant, diagonal bite)
Yläetuhampaat toisesta reunasta ja alaetuhampaat toisesta reunasta kasvavat pidemmiksi ja
etuhampaiden purenta on vino
Hymy (Smile bite)
Reunimmaiset alaetuhampaat kasvavat pidemmiksi, jolloin purentaan muodostuu hymy.
Irvistys (Frown bite)
Reunimmaiset yläetuhampaat kasvavat pidemmiksi ja etuhampaisiin muodostuu hymy väärinpäin.
Muita
 Periodontiitti eli hampaiden kiinnityskudostulehdus
 Paikaltaan siirtynyt poskihammas
 Murtuneet hampaat
 Puuttuvat hampaat
 Ylimääräiset hampaat
 Dysplastiset eli epämuodostuneet hampaat
 Hammaskivi, joka on tavallisinta alakulmahampaissa
 Fissuurat eli pienet hiushalkeamat
 Kuolainten aiheuttaman vauriot hampaisiin
 Puunpurennan aiheuttamat vauriot hampaisiin
5








Etuhampaiden vauriot kaltereihin hankaamisesta
Poskiontelontulehdus eli sinusiitti
EOTRH equine odontoclastic tooth resorption and hypercementosis
Suun alueen kasvain
Leukamurtuma
Senile cupping eli vanhan hevosen hampaiden kuluminen sileäksi.
Yläpurenta (parrot mouth)
Alapurenta (sow mouth)
Vanhan hevosen hampaat
Vanhalla hevosella on enää vain vähän kiilleharjanteita. Purupinnalla on lähinnä hammasluuta eli
dentiiniä ja sementtiä (smooth mouth). Dentiini ja sementti ei suojaa hammasta kulumiselta siinä
määrin kuin kova kiille. Hammas kuluu nopeammin ja ei ole enää niin tehokas ruuan puremisessa.
Kulunut hammas voi olla myös kuopalla (senile cupping). Hampaan juurenpuoleinen pää on myös
kapeampi ja iän myötä hevosen hampaat kapenevat ja normaalisti tiiviiseen
poskihammasrivistöön alkaa tulla diasteemoja (senile diastema). Väleihin menee ruokaa, joka
aiheuttaa kipua, tulehdusta ja pahaa hajua hengitykseen. Periodontiitti ja hampaan
reservikruunun lyheneminen aiheuttavat sen, että hammas ei ole enää tiukasti paikoillaan ja voi
alkaa heilua. Tämä aiheuttaa kipua ja heiluva hammas pitää poistaa. Hampaat voivat oikeasti
kulua loppuun. Osalla hevosista tämä voi tapahtua jonkun hampaan osalta jo 20-vuotiaana,
toisilla hevosilla vasta 30-vuotiaana. Yhden hampaan ollessa kovin matala, voi vastahammas
edelleen kasvaa korkeaksi ja kehittyä aaltopurentaa. Vanhan hevosen aaltopurennan
tasoittamisessa pitää olla kuitenkin varovainen. Jos hammas ei enää kasva, voi aallon
tasoittaminen ottaa hampaan pysyvästi pois purennasta. Vanhan hevosen hampaat tulisi hoitaa
1–2 kertaa vuodessa. Suun huuhtelu päivittäin haalealla vedellä voi auttaa suun puhtaana
pitämisessä. Hampaat voivat olla arat kylmälle vedelle. Talvella kannattaakin huolehtia, että
tarjolla oleva vesi ei ole jääkylmää. Liian kylmä vesi voi vähentää juomista ja altistaa
ummetukselle. Lehtevä heinä ja sinimailaspelletit auttavat vanhaa hevosta.
Minihevoset ja ponit
Minihevoset ja ponit hoidetaan samaan tapaan kuin isot hevoset. Poneille on olemassa pienempi
suunavaaja ja pienempiä välineitä. Minihevosilla voi olla alapurentaa tai hampaiden lukumäärissä
poikkeavuuksia.
Kuolainten sovittamisesta
Kuolaimet tulisi sovittaa siten, että suupieliin ei mielellään tulisi ryppyjä, kuten aina on ennen
opetettu, koska silloin suupieliin kohdistuu painetta jo valmiiksi. Poskihihnojen tulisi olla
keskenään samoissa rei’issä ja niskahihna ei saa painaa ilman pehmustetta. Jos kuolaimia
vaihdetaan, tulee poskihihnan pituus tarkastaa aina uudelleen. Kuolaimen tulee olla oikean
pituinen. Kuolain saa tulla ulos alle 0,5 cm suupielestä molemmilta puolilta. Tarkista myös miten
kuolain asettuu suuhun kurkistamalla suupielestä. Paksun kuolaimen ajatellaan olevan yleensä
pehmeämpi, mutta suussa ei ole paljoa ylimääräistä tilaa ja liian paksu kuolain voi painaa kieltä.
Jos hevonen puree kuolainta, saattaa suora kuolain olla parempi. Jos hevonen puree kuolaimeen,
voi siihen muodostua teräviä kohtia ja kuolainta ei voi enää käyttää. Suora kuolain liikkuu suussa
vähemmän ja sitä on vaikeampi purra. Jos hevonen puree kuolainta ja on levoton suusta voi suora
kuolain olla parempi. Kiinteärenkainen kuolain pysyy myös paremmin paikoillaan. Kolmipala
kuolaimen ajatellaan olevan parempi kuin tavallisen nivelkuolaimen. Jos hevosella on
6
kulmahampaat, tulee tarkistaa, että kuolain ei osu kulmahampaisiin. Kuolain saa tulla aivan
lähelle kulmahammasta, mutta ei osua hampaaseen. Nivelkuolain voi helpommin osua
kulmahampaaseen taittuessaan eteenpäin, varsinkin jos kuolain on liian pitkä. Turpahihna voi
painaa päin hampaita ja hermoja. Turpahihna kannattaa pitää erittäin löysällä tai voi kokeilla
ratsastaa myös ilman turpahihnaa.
Hevosella voi myös vaihdella suitsitusta jopa 2–3 päivän välein: suorakuolain, kolmipala ja
kuolaimettomat suitset. Tällä vältetään, että paine ei tule aina samaan kohtaan. Hevosen
suupieliä on hyvä tarkkailla silloin tällöin, jotta havaitaan heti mahdolliset haavat. Kuolainten
lisäksi toinen suuhun merkittävästi vaikuttava asia on ratsastajan käsi.
7