Varputaito - avain positiiviseen selvänäköön (PDF)

Sielunpeili 5/11
Kuten urheilussakin, lihakset säilyttävät
kokonsa vain määrätietoisella ja jatkuvalla
harjoittelulla. Sama asia pätee myös
henkisen kehityksen tiellä.
Varputaito
avain positiiviseen
selvänäköön
Varvun
käyttö on
konkreettisin
tapa saada
kosketus
yliaistilliseen
tietoon.
66 • Sielunpeili
J
ossain vaiheessa elämäänsä ihminen saattaa pysähtyä ja alkaa etsiä syvempää
tarkoitusta elämälleen.
Oman totuuden etsimiseen on monta tietä, mutta etsijälle eivät usein viralliset selitykset riitä. Koska näkymättömän,
yliaistillisen tiedon hankinta on
tarkoitettu kaikille vilpittömille
etsijöille, voi varputaidon oppiminen olla monille hyvin luonnollinen ja turvallinen tapa lähestyä näkymätöntä maailmaa.
Varvun käyttö on konkreettisin
tapa saada kosketus yliaistilliseen
tietoon. Varputaidon avulla saattaa joillekin myöhemmin avautua myös selvänäkemisen tai
–kuulemisen lahjat. Näiden taitojen oppiminen nopeutuu, mikäli mukaan liitetään henkinen
auttaminen.
Yliaistillisen tiedon etsijöitä on
todellisuudessa jo paljon, vaikka
monet salaavat taitonsa saada tietoja yliaistillista tietä.
Nykyajan materialistisessa
maailmassa yliaistillisten asioiden kanssa työskentelevä voi jopa
menettää ystävänsä, työpaikkansa ja jopa arvonsa ihmisenä, jos
hän väärässä paikassa liian innokkaasti tuo laajempia henkisiä
näkemyksiään esille. Onneksi ajan
henki on pikku hiljaa muuttumassa ja tunnustelevia kysymyksiä
tekemällä saattaa työpaikalta tai
harrastusten paristakin yllättäen
löytyä hengenheimolaisia.
Tiede tuntee vain viisi
tietoa jakavaa aistia
Tieteen mukaan ihminen saa tiedot aisteillaan. Kaikkia tietoa jakavia aisteja emme kuitenkaan
vielä tunne. Näistä tieteen keinoin tuntemattomista väylistä
käytetään paremman puutteessa
sanaa yliaistillinen.
”Yli” aistien menevää tietoa ei
hyväksytä tieteen puolella.Tieteen
käyttämät tutkimusvälineet vielä
harvoin voivat korvata herkän ihmisen, jolla on käytettävissään tuntemiemme viiden aistin lisäksi
vielä muutakin aistiherkkyyttä.
Ajatellaanpa vertauskuvallisesti, että ihmisillä olisi käytössään
nykyisen viiden aistin sijaan vain
neljä aistia; kuulo,- haju-, makuja tuntoaisti. Silloin ihmiset olisivat vielä sokeita, näköaistin
puuttuessa. Jos joku henkilö olisi
kuitenkin kehityksessään jo hieman edellä muita ja hän pystyisi
jo näkemään, eivät muut hänen
näkökykyään uskoisi, vaikka hän
siitä kovasti heille kertoisi.
Aivan samalla tavalla meidän
joukossamme on nykyään jo
henkilöitä, joilla on viiden aistin
lisäksi käytettävissään vielä herkempiä aistivälineitä, kuten selväkuulo tai –näkö. Koska he tietävät, että heillä ovat nämä herkkyydet ja vieläpä käytettävissä, ei
heidän niiden olemassaoloa tarvitse tai kannata enää yleensä kenellekään todistaa. Onneksi pitkän ajan saatossa ilmeisesti koko
ihmiskunta tulee saamaan nämäkin lisäaistit, jolloin niitä ei enää
kukaan kyseenalaista.
Henkinen elämä
herättää chakrat
Mistä uudessa aistiherkkyydessä
on kyse?
Ihmisellä on seitsemän pastellinväristä noin seitsemän senttimetrin läpimittaista energiakes-
kusta, chakraa, joista alin on selkärangan tyvessä ja ylin päälaella.
Ne yhdistävät eri kehot.
Pernachakran tärkeänä tehtävänä on bioenergian eli elämänvoiman kuljettaminen kehon eri
tarpeisiin. Kaikki nämä silmille
näkymättömät chakrat osallistuvat myös kaiken informaation
välitykseen niin fyysiselle puolelle kuin henkikehoillekin. Lääketiede ei vielä tunne chakroja,
eikä muutakaan ihmisen henkistä puolta.
Kun ihminen alkaa kypsyä
henkiseen suuntaan tietoisesti
esim. henkisenä auttajana toimien, alkavat hänen kurkku- ja otsachakransa kehittyä. Tällöin puhutaan niiden heräämisestä. Kehittymisen myötä kurkkuchakra
voi herkistyttyään antaa selväkuulemisen lahjan, jolloin aletaan kuulla ääniä ja vastauksia
voidaan saada suoraan tajuntaan.
Vastaavasti otsachakran herääminen antaa aluksi valvenäkyjä, sitten maisemia ja lopulta osittaisen
tai joillekin jopa täydellisen selvänäön lahjan. Silloin esim. eetterisellä putkella, kaukoputken
tai mikroskoopin tavoin, voi tutkia näkymättömällä tasolla asioita joko kohdetta suurentaen tai
pienentäen.
Heräämisen myötä selvänäköisesti katsottuna chakrojen koko
on valtavasti kasvanut.
Siten huomaamme, että chakrojen kehittyminen ja niiden kehittäminen on kuin uuden urheilulajin aloittamista, jolloin
harjoittelun alkuvaiheessa lihakset ovat ensin pienet ja harjoituksen, tässä tapauksessa henkisen
elämän tai esim. auttamistyön
vilkastuessa, chakrat kasvavat
kooltaan. Kuten urheilussakin,
lihakset säilyttävät kokonsa vain
määrätietoisella ja jatkuvalla harjoittelulla. Sama asia pätee myös
henkisen kehityksen tiellä.
Sielunpeili • 67
Näin kuusivuotiaana ensimmäisen kerran astraalihahmon,
katolisen nunnan, joka meni lapsuudenkotini olohuoneen
seinän läpi vanhempieni makuuhuoneeseen.
Ennen kurkku- tai otsachakran
heräämistä heräävät myös mm.
napa- ja sydänchakrat. Kun aletaan tuntea, että jokin paikka on
miellyttävä ja jokin toinen epämiellyttävä, on napachakra heräämässä.
Kun kokee tai tuntee toisten
ilot ja surut jo jollakin lailla
omassa itsessään, tietää, että sydänchakran toiminta on vilkastunut.Yleensä näiden viime mainittujen herkistymisten seurauksena moni hakeutuukin kursseilleni, koska haluaa saada selville,
miksi jo vaikkapa teeveenkin do-
Mikäli selvänäkemisen lahja
on ollut käytössä jo aivan lapsuudesta asti, saattaa se tuoda rasitteitakin elämään. Kursseillani
eräs rouva kertoi, että hän oli lapsuudesta lähtien halunnut sulkea
pois tietoisuudestaan kaiken näkemänsä yliluonnollisen, koska
ei ollut löytänyt kyvylleen mitään käyttöä. Hän oli tähän asti
pitänyt lahjaansa rasitteena, joka
oli tuottanut hänelle lähinnä tuskaa. Onneksi hänen miehensä oli
löytänyt messuosastomme ja sitä
kautta rouva oli löytänyt tien
kursseilleni ja keinot taitojensa
ja –tietoja ei tarvita, koska systemaattisella ohjauksella ja harjoittelulla aistiherkkyyttä voidaan
usein kasvattaa. Riippuen menneistä elämistämme ja tässä elämässä henkiselle auttamiselle
omistautumisestamme, selvänäön tai selväkuulon lahjatkin ovat
saavutettavissa, kun tekee määrätietoisesti yliaistillisia tutkimuksia
apuvälineiden avulla ja antautuu
koko sydämestään toisten auttamiseen. Apuvälineitä voivat olla niin
varpu, heiluri, kortit kuin kristallipallotkin tai mitkä tahansa muut
välineet tai toiminnot, jotka opet-
Minimetallivarvut
mahtuvat hyvin
niin laukkuun
kuin povitaskuunkin.
Isompi metallivarpu on Esko
Jalkasen Tiina
Lindholmille
taittama varpu.
kumenttia seuratessa saattaa tulla
voimakas tunnepurkaus esim.
itku. Ennakkomerkkejä näille on
myös tunne siitä, että joku vie
voimia eli toimii energiasyöppönä. Myös näihin tilanteisiin opitaan jo peruskursseillani puuttumaan.
Kouluttautuminen
lisää herkkyyttä
Herkkyys nähdä yli aistien antaman tiedon saavutetaan eri tavoin. Muutamilla on ollut yliaistillisia havaintoja varhaislapsuudestaan lähtien.
68 • Sielunpeili
hyväksikäyttämiseksi.
Yleensä ajatellaan, että yli
aistien näkemistä ei voisi kehittää, vaan että henkilön tulisi
jo synnyinlahjanaan omata näitä kykyjä.
Oppi-isäni Esko Jalkasen
(1921-2007) tavoin olen lähes
parinkymmenen vuoden aikana
voinut huomata, että vaikka monilla on voinut olla ajoittaisia
herkkyyksiä esim. valve- tai uninäkyjä jo ennen kurssille tuloa,
niin henkinen tie on kuitenkin
kaikille vilpittömille etsijöille
aina avoin. Siten ennakkotaitoja
tavat keskittymiskykyä. Siten voidaan sanoa, että varpukin on vain
keskittymisväline, joka voidaan
heittää ajan saatossa pois.
Esko Jalkanen muistutti aikanaan, että olevaisuus kokonaisuutena on iätön. Samoin siihen
kuuluva luonnonmuisti. Siten
mikään asia ei ole uusi iättömyyden taustaa vasten. Kun joku
henkilö ”keksii” uuden asian,
tuo tieto tulee hänelle luonnonmuistista hyvän tai pahan avustajan kautta.
Paha avustaja kääntää asian
luonnon kannalta kielteiseksi.
Näin ovat syntyneet Jalkasen mukaan esimerkiksi huumeet, Pansuola ja margariini. Siksi kannattaa nähdä vaivaa juuri oikean
tiedon varmistamiseksi.
Luonnonmuisti ihmisen
ja Maaäidinkin apuna
Herkille ihmisille, joille on tyypillistä voimakas yhteenkuuluvuus toisiin ihmisiin ja muuhun
luontoon sekä yleisesti myönteiset ajatukset kaikesta, voivat
avautua fyysistä korkeammat tasot, samoin taivas- eli mentaalialueen luonnonmuisti, jota voidaan kutsua myös akaashisiksi
aikakirjoiksi.
Näissä elämänkirjoissa on jokainen mennyt tapahtuma kuvattuna joka suunnalta talteen kuin
filmille vastaista käyttöä varten.
Voidaanpa olla tapahtuman keskelläkin, mutta ei voida vaikuttaa
siihen. Silloin näkijä on suorassa
yhteydessä Korkeampaan Minäänsä, jumalalliseen kipinäänsä,
mistä kaikkiallista tietoa on saatavana tarpeen mukaan. Ihminen
on tällöin rakentunut hienommista henkisistä aineksista ja hän
on ponnistelut läpi esteiden tälle
herkälle tasolle, jossa yliaistillinen tieto tuntuu luontevalta ja
itsestään selvältä.
Luonnonmuisti palvelee kuitenkin myös suurempia kokonaisuuksia kuten esim. Maaäitiäkin.
Maaäiti on Esko Jalkasen mukaan
elävä olento, joka kokee asukkaittensa tuottaman rasituksen ajoittain niin suureksi, että mantereita on liikuteltava. Samoin on
turvauduttava runsaampiin hirmumyrskyihin ja tulivuorenpurkauksiin, jotka puhdistavat tehokkaasti luontoa. Nykyään
Maaäiti joutuu jatkuvasti turvautumaan Luonnonmuistiin saadakseen selville, miten suuret
vauriot on ennen korjattu. Tämä
tarve synnyttää haltioita, jotka
Myös heiluri on hyvä keskittymisen apuväline, tässä eräs malli.
luonnonhenkien kanssa korjaavat eri vaurioita.
Nuoruuden herkkyys
vaihtui varputaidoksi
Oma tieni salaisten tietojen lähteille on ollut monivaiheinen.
Pienenä näin kuusivuotiaana ensimmäisen kerran astraalihahmon, katolisen nunnan, joka
meni lapsuudenkotini olohuoneen seinän läpi vanhempieni
makuuhuoneeseen.
En hiiskunut asiasta kenellekään, koska äitini oli siinä mielessä herkkä, että pelkäsin, miten
hän tällaiseen asiaan suhtautuisi.
Isäni taas oli paljon matkoilla ja
tieteen ja teollisuuden maailmassa voimakkaasti mukana, joten
en hänen insinööri- ja johtajaaivojaan myöskään näillä asioilla
uskaltanut vaivata.
Sitä vastoin molemmat isoäitini, niin mummini kuin myös
famuni olivat herkkiä. Mummillani oli aina ollut etiäisiä ja tuntemuksia tulevista tapahtumista
ja famuni oli taitava korttien
käyttäjä ja hyvä runonlausujakin
vielä eläkeiässä. Isoäitieni kanssa
taivas olikin aina korkealla. Tämä
antoi nuoruusvuosina myös tukea henkiselle kehitykselleni, johon vuosien saatossa tuli lisää
useita astraalimaailman hahmojen näkemisiä niin henkinä kuin
maanläheisinä vainajinakin, joista olen aikaisemmin Sielunpeilissä (6/2010) kertonutkin.
Nuoruusvuosina korttien käyttö ennustusteni apuvälineenä oli
tärkeää, koska näin jälkikäteen
ajatellen korttien käsittely kehitti
myös keskittymiskykyäni. Lapsena alkanut ”Mustan Maijan” ja
”Sian” kortinpeluut vaihtuivat
parinkympin tienoilla ennustuspöytiin, joita lähes päivittäin piti
tehdä elämäntilanteen ja tulevien
sulhaskandidaattien paikantamiseksi. Tulokset olivat usein epämääräisiä, mutta toisinaan niin
paikkansapitäviä, että korttien
käyttö apuvälineenä tuleviin tapahtumiin säilyi useita vuosia
vielä aivan erikoissairaanhoitajaksi valmistumiseen asti.
Tämä kolmekymmentä vuotta
sitten alkanut auttamistyöni alkoi
siten kovin konkreettisesti. Hienoa näin jälkikäteen ajateltuna
oli, että siinä työssä monet aistit
jatkoivat herkistymistään, kun
päivystyspoliklinikalla ja lääkäriambulanssissa tarvittiin hyvää
kuulo- ja näkökykyä nopean toiminnan ohella.
Myös yli kymmenen vuoden
palvelu terveyden- ja osastonhoitajan tehtävissä terveyskeskuksissa opetti kuuntelemaan
ihmisiä ja ottamaan osaa heidän
elämänsä eri vaiheisiin. Myöhemmin halusin vielä kartuttaa
tietojani erityisesti terveydenhuollon hallinnon alalta, kun
olin pettynyt virallisen lääketieteen tarjoamiin rajoittuneisiin
auttamismahdollisuuksiin ja valmistuin Helsingin lääketieteellisestä tiedekunnasta terveydenhuollon maisteriksi.
Ennen valmistumistani olin jo
löytänyt Esko Jalkasen luonnonvoimat ja aloin tutustua niiden
käyttöön. Kuin huomaamatta
jouduin takaisin auttamisen tielle, nyt korkeammassa henkisessä
muodossa toimien. Avunvälittäjänä toimiminen johdatti henkisten voimien kasvuun ja mahdollisuuteen auttaa korkeammalla
tasolla niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Vetovoima varpua ja sen
käyttöä kohtaan lisääntyi, kun
Esko Jalkanen suositteli, että alkaisin ns. esoteerisen varvun sijaan työskennellä puuvarvun
kanssa. Siirtyminen ei ollut helppoa, sillä uuden apuvälineen
opettelu vaati rutkasti säännöllisiä harjoituksia ja uudenlaista
keskittymistä.
Varpu on
vain työväline
Varputaitoa kannattaa aluksi opetella puuvarvun avulla, koska se
on hyvin herkkä.
Varpu on yleensä elävästä
puusta leikattu latvan ja oksan tai
kahden oksan muodostama notkea haarukka, jonka haarojen pituus on 40-60 senttimetriä. Jos
käyttö on runsasta, on teipillä
yhteen liitetyt oksat käytössä kestävimmät. Suomessa tilapäinen
varpu leikataan usein pajusta,
mutta mikä tahansa puu kelpaa
esim. pihlaja tai koivu. Kataja on
puulaaduista kestävin, ja sen
käyttöikä voi olla useitakin vuo-
sia. Kämmenen sisään jäävän
haaran tulee olla niin ohut, että se
voidaan murtamatta taivuttaa lähes
suoraan kulmaan. Noin lyijykynän
paksuinen oksa sopii tähän tarkoitukseen. Oikea ote varvusta on
opeteltava huolellisesti. Varpu voidaan myös valmistaa metallilangasta tai -levystä. Englannissa käytetään ns. kulmarautoja, jolloin
kaksi suoraan kulmaan taivutettua
metallilankaa lähestyy toisiaan
säteilyn vaikuttaessa.
Varputaidon eräänä erikoismuotona voidaan mainita perinteinen kaivonkatsominen. Ennen
vanhaan taidon oppiminen kävi
usein isältä pojalle, jolloin tehtävä tuli elämänkaaren mukana,
ilman yliaistillisuuden tai selvänäköisyyden leimaa, sillä lähes
jokaisesta kylästä löytyi ns. vesisuonen etsijä eli kaivonkatsoja,
jonka palvelut olivat kaikkien kyläläisten tiedossa. Myös rautakankea tai lapiota käyttävät apuvälineenä jotkut kaivonkatsojat.
On hienoa, että vielä nykyisinkin
löytyy vielä näitä tämän jalon taidon taitajia.Yleensä kaivonkatsojat ovat niin omistautuneita työlleen, ettei heillä ole siksi aikaa
tutustua juuri muuhun näkymättömään maailmaan.
Esko Jalkasen mielestä oli tärkeää, että varpu on vain työväline, jonka avulla saa tietoa aistihavaintojen ulkopuolelta, mikäli
tietoa etsii tutkimusta tai luonnon auttamista varten.Vähitellen
varpu voi käydä tarpeettomaksi,
jolloin vastaukset alkavat olla selkeää tajuamista.Vastaus annetaan
suoraan asiaan, jota kysytään.
Tiedon saanti on kuin leimahdus, välähdys, intuitio. Kun tarkistetaan asia, se on juuri näin myös itselle aiemmin tuntemattomissa asioissa.
Meidän itsemme on vain oltava oikealla asialla. Mihinkään
oman minän korostamiseen,
näytösluontoisiin tilanteisiin
kertomaan annetusta lahjasta se
ei sovellu. Se otetaan pois, jos sitä
käyttää väärin. Jos esimerkiksi
ihmisen auttamiseksi tarvitaan
tietoa siitä, mitä hänen olisi tehtävä olonsa kohentamiseksi, se
tieto annetaan, painotti Jalkanen
aikanaan kursseillaankin.
Sielunpeili • 69
Varpu ei taivu
kaikkien käsissä
Varvulla voidaan etsiä kuitenkin
paljon muuta. Tätä ei tiede usko,
koska varpu ei taivu kaikkien käsissä.Varvun käyttö edellyttää myönteistä suhtautumista, luonnon
ymmärtämisen halua.Taitoa voidaan kehittää kuitenkin paljon
pidemmälle. Kun muutaman
vuoden aherruksen jälkeen
varvun tekninen puoli omasta
mielestäni toimi jo mukavasti,
oli siitä vielä kuitenkin pitkä matka
syvemmän tiedon lähteille.
Edistymisen myötä tapahtuu
usein siirtyminen puuvarvusta
pienempään metallivarpuun,
jolloin kämmenet ja olkapäät eivät joudu niin kovalle rasitukselle. Näin kävi minunkin kohdallani. Tämä tulee varsinkin silloin
esille, kun varpua käytetään paljon auttamiseen. Silloin yliaistillisia tutkimuksia tehdään useita
satoja päivässä. Tällainen tilanne
syntyy toimistomme lisäksi myös
messuosastoillamme, jolloin vapaaehtoiset huolella koulutetut
messumittaajat voivat viikonlopun aikana tutkia ja auttaa useita
kymmeniä avuntarvitsijoita.
Kahden päivän kestävissä messumittauksissamme suoraan tajuntaan tulevan tiedon lisäksi käytämme aina apu- ja keskittymisvälineenä metallivarpuja. Näin
erilaiset messuenergiat ja häly
voidaan helpommin ohittaa.
Varvun tarjoama keskittymiskyky sekä sen rinnalla tehty henkinen auttamistyö ja Esko Jalkasen antama henkilökohtainen
ohjaus hioivat pikku hiljaa persoonallisia särmiäni, laajensivat
ajatusmaailmaani ja myös vähitellen muuttivat henkikehojani
siihen suuntaan, että liikkuminen niin nykyisessä, menneessä
kuin tulevaisuudessakin oli mahdollista. Tähän liittyi myös vuosien saatossa puolisen tusinaa
yöllisiä korkeita energiavuodatuksia, jotka muokkasivat kehoani tulevaisuuden tehtäviini.
Myös korkeita henkimaailman
ohjaajia tai auttajia ilmestyy aina
oikeaan aikaan kaikkia polulla
eteneviä ohjaamaan ja auttamaan. Parhaimmassa tapauksessa
auttajat voivat olla jopa Valkoisen
Veljeskunnan jäseniä.
Epävarmuuden
ajat tärkeitä
tävästi aikaa kehittyäkseen.
Siten nämä epävarmuuden
ajatkin ovat varpua tai heiluria
käyttävälle harjoitusvaiheessa
tärkeitä, koska silloin ei muuta
tietoa ole vielä saatavilla.Varvulla
saadut tulokset ovat silloin hyviä
suunnan antajia, mutta ne saattavat myös olla liian innokkaan
apuvälineen käyttäjän sudenkuoppia, mikäli hän pelkän teknisen osaamisen myötä ei vielä
ymmärrä oman taitonsa rajallisuutta, vaan alkaa käyttää taitoaan yhä laajemmin vaativiin mittausta ja vertailemista koskeviin
tehtäviin.Tällöin on vaarana, että
ns. omavoimaisuus pääsee vallalle ja sen seurauksena ihmisen
oma persoona, Alempi minä,
saattaa tulla liian voimakkaaksi,
jolloin varvunkäyttäjä joutuu
ulos korkeasta Pyhän Hengen
ohjauksesta. Tämä vaara vaanii
aina myös kaikkia muitakin henkisen polun kulkijoita.
Mikä taivuttaa
Haastavinta oli aika, jolloin var- varvun?
pu vastasi kiltisti kaikkiin esittämiini kysymyksiin, mutta vastaukset olivat vielä vajavaisia monien ulkopuolisten epävarmuustekijöiden takia.
Tämäkin aika oli tärkeää ja se
oli koettava ja käytävä läpi, koska
näin oikeanlainen vastuu sai riit-
Monet tuhannet varvunkäyttäjät
kysyvät opetellessaan tuon välineen käyttöä, mikä voima liikuttelee varpua. Selvää vastausta ei
löydy, mutta selityksiä moniakin.
Nykyään varvun käyttö on
muuttunut maasäteilyn havaitsemisesta hyvin monien tehtävien
selvittäjäksi, yhtä tärkeäksi tutkijalle kuin pora hammaslääkärille.
Voimme vaivatta mitata henkilön
biokentän samoin kuin kaikkien
elinten kunnon. Samoin kaikkien
ruokien ja valmisteiden soveliaisuuden ja paljon muuta. Erikoiseksi ihmeeksi varvun käyttö tulee, kun samoja tai mitä tahansa
tarpeellisia asioita tutkitaan pitkän matkan päästä, esimerkiksi
Amerikasta. Etäisyydet eivät merkitse mitään, muistutti Esko Jalkanen aikanaan ja jatkoi, että oli lukemattomia kertoja joutunut auttamaan myös kotieläimiä emännän tai isännän soittaessa etupääs-
– Henkinen tie on kaikille
vilpittömille etsijöille aina
avoin, muistuttaa artikkelin
kirjoittaja Tiina Lindholm.
70 • Sielunpeili
Mikään asia
ei ole uusi
iättömyyden
taustaa vasten.
sä lehmien ongelmista. Jos
navetassa oli paha silmä, jokaisella eläimellä oli loppuun palaneen
tila. Kun tuo kielteinen ajatuskeskittymä henkisin voimin hävitettiin, korjaantui tilanne heti. Esimerkkejä etäältä tutkimisesta ja
auttamisesta löytyi Jalkaselta loputtomasti. Tämä työ jatkuu nyt
Esko Jalkasen nimeä kantavassa
yhdistyksessä, netistä siitä saa tietoa: www.eskojalkanen.net
Ennen pitkää tieto sairaudesta
tai muista ongelmista tulee ilman
varpuakin. Se tuntuu aluksi jopa
uskomattomalta, mutta siihen
tottuu. Tämän taidon saavuttamisen jälkeen voidaan puhua erinomaisen tuloksen saavuttaneesta
auttajasta, jolla lisäksi on voimana
hyvin suuri henkinen kenttä. Nyt
voidaan kysyä, mikä voima taivuttaa varvun tai oppineemmalle
antaa tiedon suoraan?
Vastaus on Esko Jalkasen mukaan hyvin yksinkertainen: ”Kysymyksessä on positiivinen selvänäköisyys, joka alkaa kehittyä
silloin, kun varpu taipuu ensimmäisen kerran.Tietysti tätä taitoa
saattaa olla aikaisemminkin vähäisinä tuntemuksina. Korostan
aina vain varvun tehokasta käyttöä, kunnes pääsee sen käytöstä
vapaaksi. Jokainen henkilö tutkitaan, onko hän kypsä käyttämään
salaperäistä tiedonlähdettä, varpua. Useimmille asia ei lankea
heti, vaan harjoituksen avulla on
hankittava henkistä kypsyyttä.
Varputaito on kypsyneen henkilön tie henkisen maailman tiedonlähteille”.
Emme voi aina tietää, millä tiedon tai näkemisen tasolla toimimme, mutta sen me tiedämme,
että oppiminen ei lopu koskaan.
Maailma on siten sellainen, millaisena sen kulloinkin näemme.
Teksti: Tiina Lindholm
Kuvat: Laura Lindholm ja Heidi Kallio