Ajankohtaista karjalaista asiaa 2/2012

3OO vuoden
ikäiset taidot elävät
Kyyrölän savenvalajien legenda on totta
arastuksen sininen talo kutsuu metsän rettnassa, läheliä Kankaisten järveä. Kun
Hämeenli nnan keskustasta noln
l<ilomeLrin ajomalkan Päassä
entisellä Kankaisten koululla on
11
kuuluisan Kyyrölän savenvalajakylän historia tiivrstettynä. 5e ei
ole museo, vaan työPaikka, jonka
ovet ovat asiakkaille avoinna läpi
rvJan ovcn, slerrvilrincn sYdämellisy'ys henkii vastaan.
Talon isäntä, savenvalajamestari Nikolai Uschanoff ia tyttäret Tiina ia
Jaana antavat vieraan tuntea, että hän
on
vuoden, viikonloPPuisinkin.
lämpin'iästi tervetllllut. Kiireisenä
työpäivänä aika saa h-rvan pysähtyä.
Dreijatkin pitävät taukoa, kunnes tzritajat näyttävät, miten savi taiptiu estisiltä perittyjen oPPien mukaan.
Kahvipöydässä herkku on kuin
suoraan Muolaasta, rakkaudella lei-
vottua ja suussa sulavaa. Isä Nikolai
muistelee Klyrölän historiaa lernpeästi. Tytöt ovat selvästi ylpeitä hänestä. Vanhempaa kltnnioitetaan - sekin
kuuluu kyryröläläisiin alwoihin
Sei-
n:ihyllyiltä katselevat Klyröiästä per'2iisin olevat saviastiat. Ikkunassa on
käspaikka kaksikorvaisen huuhteluruukun seurana. Mlryntinä1'ttelytilassa
hyllyt, pöyclit ja kaukalot notkuvat
"potteia", noita iki-ihania karjalanpaistiruukkuja, vateia, mallakoita, kannuja, lautasla ja mukeja. PuLuovatien
viivakuviointi kertocl l-uukuntekoperinteestä. Kukkopillejä on l-ryilyilinen
kattoon saakka ja 1isäksi vielä vadillinen kr-rkkuroillaan. - Lapset eivät Iähtisi näiden luota millään , Jaana kertoo.
Häikäisevää designia
Perinneastioiden rinnalla on häikäisevää ur-tstuotantoa. Jaana Uschanoff
on keramiikkataiteilila ja clreijauksen
Suomen mestari.
- Olen onnekas, ktin voin kCYttää
aikaa vaikkapa riikinkukon sulkien
lasitukseen, Klyrölässä tehtiin l'.ihin-
lsä ja
tyttäret, keramiikkataiteilija
Jaana, savenvalajamestari Nikolai Uschanoff ja
yrityk-
joka on
sen markkinoinnista vastaava Tiina. Hän on myös matkailualan ammattilainen,
työskennelllrt
16 .
1
0 vuotta ulkomailla.
Ajankohtatsta karjalaista asiaa2/2012
nä käyttöastioita. Karjalaista perinnettä emme silti koskaan hYlkää, se on
tämän toiminnan sydän. On tärkeää
tllntea arvot ia mistä on lähtöisin. Haluamme myös siirtää käsi1lä tekemisen merkitystä sukr-rpolvelta toiselle,
taiteilija tiivistää.
- Meillä kaikki tehdään käsin ja ne
ovat aina uniikkeja. Käyttöastiat kestävät myös konepesttn. Omien visioiden lisäksl ideoita tulee asiakkailta, ja
teemme heille mYös tilauksesta.
- Myyntinäyttelyssä r'lerailee br-lssilasteittain ryhmiä; vakioasiakkaita käy
ympäri Suornen ja mYös ulkomaisia
turisteia. Lisää mahtuu. Työnäytöksiä pidetäzin viikoittain useita. Lisäksi järjestämme savesta ja muotoilusta
kiinnostuneille ohjattuia oppitlrntela
Osallistuneet ovat oileet eskarllr-rokista eläkeikäisiin ja siltä vä1iltä ryhmiä
työelärnästä.
- Lapsille savi on eriryisen mieluinen elementti. Muovailu ja dreijaaminen on seikkailu, se on sitä myös
vanhemmille, ei siinä ole ikärajaa.
Tunneilla käykin paljon vanhempia
tai isovanhempia lasten kanssa. Oman
savityön saa mukaan tri voi jättää
polttoon, Uschanoffit kertovat.
- Vierailijoissa on ol1ut myös heitä,
joilla on joku muisto tai kuultu kertomr-rs meistä. Kerran kävi nainen, joka
mtiisti lapsuudestaan pottikaupiaan,
joka oli laittanut vadin kovaa vauhtia
pyörimään seinästä seinään, esitellessään, miten kestävä2i tekoa ne ovat.
Nainen l-ralusi välttämättä nähdä tämän r-rudestaan.
Kyyrölän synty
- Pohjansodan jälkeen venäläinen
sotapäällikkö, ruhtinas Tsernisov sai
vuonna 772I tsaarilta sotamenestyksestään palkkioksi lahjoitusmaata Karjalankannakselta Kylzrölästä,
jonka kauneuteen hän oli mieltyny.
Kun ruhtinas tarvitsi hovinsa rakentamiseen ammattimiehiä: tirnpureita,
muurareita, seppiä, mylläreitä ja kauppiaita, hän siirrätti Volgan Jaroslavin
alueelta uusille mailleen maaorjia,
jotka olivat eri alojen ammattilaisia.
K11zrölään asettui kymmenen perhettä
ja loput kymmenen lähiympäristöön,
jonne muodostuivat Parkkilan, Kangaspellon ja Sudenojan kylät.
- Pedreet toivat Jaroslavista sa-
venvalajaperinteen. Ah-rksi se oli
plrhdetyötä, mutta muuttui vähitellen an-imatiksi. Tuotanto oli aika isoa,
kun kymmeniä perheitä teki astioita. Talvisin kä),tiin m;,yntimatkoilla.
Mestarit eivät käyneet kaupalla, vaan
heillä oli Muolaassa ja lähikunnissa
"rättikauppiaita" sekä ympäri Suomen
jälleenmlyjiä. Käyttöastioilla o1i kova
kysyntä ja nrita vietiin junalla Kemiin
saakkr, Nikolei kcltoo.
- Myös pohjalaisten talojen seiniltä tr-rtuksi tulleet avoimet astiahyllyjen
esineet olivat yieensä K11rrölän savikorniljen tllot.rntoa. Muualla ei niitä
valmistettu.
- Vlloteen 1939 mennessä Muolaan
venäläiskylissä oli 70 savrpajaa. Jokaisella oli oma "savikornu" piippui-
"Heille kaikille savipaja on elämäntapa."
neen. Siellä oli näitä teollisuuslaitosten piippuja enemmän kuin missään
Suomen kaupungissa, 19601ur,-ulla
syntynyt Tiina Uschanoff tietää kertomuksista.
Kprrölän elämänmuotoon kuului
erottamattomana ortodoksinen uskonto. Vuonna 1920 ortodoksisessa
seurakunnassa oli 2000 jäsentä. Ky1än
loistelias, Suomen suurin ortodoksikirkko var-rrioitui sodan aikana ja se
purettiin kokonaan myöhemmin. Ni-
Savenvalajamestari Nikolai Uschanoffin
sormissa syntyy joutsenpariskunta. Alku
tehtiin dreijalla.
kolai muistaa sotien väliltä kirkon rauniot. joilla kävi lcikkimässä.
Sodan seurauksena
Hämeenlinnaan
Kyyrölän miehet taistelivat sodassa
uskollisesti Suomen kansalaisina heimoveljiään vastaan. Ky1,rölän kyläyh-
teisöt joutr-rivat muiden karjalaisten
tavoin evakkoon eri puolille Suomea;
samalla kylien asukkaiden yhteisöllislys ja savipajaperinne hajaantui.
Lopr-rlta kyläläisiä sijoireftiin Hämeenlinnaan. Nikolai toimi vuosia
liikeala11a. 1970-luvun alussa hän
meni vanhojen, K11,rölästä tr-rileiden
mestareiden oppiin ja perusti savipajan, joka tunnetaan nykyään nimellä
K11rrölän Savi. Se on Suomessa ainut
perinne:rstioita satoja l.uosia vanhoin
menetelrnin valmistava savipaja. Nikolai Uschanoff on siirtänyt yritystoimin-
Kukkopillejä läjäpäin, potteja kasapäin.
tilasi savea myös Perklärveltä kolme
avojunavaunullista. - Se oli vielä neuvostoaikaa. Tilauksen piti tulla meille
huhtikuussa, mlltta tulikin jo talvella,
ja savi oli aivan jäässä. Oli siinä aika
mukana, "Nikolai toinen", tyttäret vit-
tekeminen, että se saatiin clreijauskuntoon, hän muistelee.
- Aika erikoinen oli myös ruukkutilaus evakko-oopperaan. Ruukut p1y-
sailevat lempeästi.
dettiin tekemään niin heikoiksi, että
Heiile kaikille savipaja on elämäntapa. Kaikki kolme osallistuvat astioi-
särkyisivät helposti.
- Muolaalaisyntyinen oopperalaulaja Raimo Mero opetteli meillä dreijaamaan. Hän dreijasi samalla kun lauloi oopperassa savenvalajan lauh-rn,
Uschanoffit kertovat.
nan tyttärilleen, mlltta on itse edelleen
clen valmistukseen. Siinä ohessa Tiina
vastaa yrityksen markkinoinnista. Nikolai väittää, että savenvalajaperinne
ei ole geeneissä, vaan tarvitaan hippu
taiteellisuutta ja kova hinku.
Kyyrölän saui ja
Muistoja
Nikolai mr-ristelee alkr-raikoja, kun astioilla oli aika kova menekki. Savea
tuotettiin monesta paikasta Suomesta, mutta myös Saksasta. Kerran hän
Uchanffit
ouat muha-
na Karj alaisten hesäj uh lien Karj alais
ky läss ä dreij
16.
ja
o
ineen
essa
j a k uk k op i llinte k ij ö ineen
17.6.
Teksti ia kuvat Helvi Santio
Aiankohtaista karialaista asiaa 2 /201 2
. 17