Peppi Surkuksessa - Turun kristillinen opisto

Viestejä Turun
kristillisestä
opistosta
Helmikuu 2012
Peppi Surkuksessa
Kädet vapisevat, hengitys salpaantuu ja sydän
pamppailee. Jännitys heijastuu luokkatoverin silmissä ja tunnelma on käsin kosketeltavaa. Mistä
mahtaa olla kyse?
Keskiviikkona 30.1.2012 olivat vuonna
2010 aloittaneiden nuorten lastenohjaajaopiskelijoiden ystävät, sukulaiset ja muutamat opettajatkin tulleet opistolle seuraamaan opiskelijoiden valmistamaa näytelmää Peppi Surkuksessa. Ahkerasti koko
talven ajan harjoitelleet oppilaat odottivat
sekalaisin tuntein opettajansa ja näytelmän
ohjaajan, Marjaana Utriaisen alkusanojen
päättymistä. Seuraavaksi oli heidän vuoron-
sa päästä näyttämään taitonsa. Jokaisella
18 oppilaalla oli oma tähtihetkensä, jonka he pääsivät näyttämään kolmena peräkkäisenä päivänä noin 850 ihmiselle;
oppilastovereille, lapsiryhmille, omaisille sekä opiston henkilökunnalle.
Kun viidennen esityksen jälkeen kumarsimme yleisölle viimeisen kerran,
uskon jokaisen kokeneen paitsi helpotusta, myös ansaittua ylpeyttä itsestään
ja tovereistaan. Katsojat hurmannut esitys ei ollut vain yksi koulutyö muiden
joukossa. Se oli kokemus, joka antoi itsevarmuutta, taitoa ja vahvisti ryhmähenkeä. Peppi Surkuksessa jää varmasti jokaisen mukanaolleen mieleen.
Teksti: Tuula Haila
Kuvat: Janne Peltonen
Janne Peltonen
Pääkirjoitus
Tasa-arvo ja hyvinvointi
Jokaisessa oppilaitoksessa tulee olla tasa-arvosuunnitelma.
Suunnitelman avulla edistetään yhteisön jäsenten tasa-arvoista kohtelua ja hyvinvointia. Tasa-arvokysymys on tärkeä niin
opiskelijoiden kuin työntekijöidenkin kohdalla.
Seurattaviin ja edistettäviin asioihin kuuluvat mm. sukupuoleen, ikään ja etniseen taustaan liittyvät tasa-arvoasiat.
Tasa-arvosuunnitelman avulla ehkäistään syrjintää ja epätasapuolista kohtelua. Kysymykset ulottuvat opiskelijavalintoihin ja henkilökunnan rekrytointiin saakka. Ongelmia ja onnistumisia voidaan nähdä työ- tai opiskelijayhteisön keskinäisissä suhteissa, johtamisessa, palkkauksessa, kouluttautumismahdollisuuksissa, tiedonkulussa, oppimateriaaleissa jne.
Viime vuoden työhyvinvointimittauksessa saimme erinomaiset arvosanat. Tosin vuoden lopulla suoritettu tasa-arvokysely nosti eri näkökulmista myös joitakin kriittisiä arvioita
esiin. Kehitettävääkin on.
Jokainen meistä vaikuttaa päivittäin kymmenien muiden hyvinvointiin. Yksittäiset sanat, eleet ja teot saattava joko pelastaa tai pilata toisen päivän. Opistolla taannoin luennoinut
asiakaspalvelukouluttaja painotti, että asenne ratkaisee kaiken, niin myös työ- ja opiskelijayhteisön keskinäisissä suhteissa.
Tärkeää on, että opiston hallinto- ja johtamiskulttuuri ja organisaatiorakenne tukevat ja ilmentävät työhyvinvointia ja
tasa-arvoa sekä luovat niille toimivat puitteet.
Yksi onnistumisen merkki on sekin, että opistossa opiskelleet osaavat kiinnittää näihin asioihin huomiota myös muualla yhteiskunnassa ja omissa elinympäristöissään.
Yhteisvastuu avartaa meidät kantamaan huolta kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan oikeuksista ja
hyvinvoinnista – ei vain
omastamme.
Tapani Rantala
rehtori
Pikottaen
Tuula Haila ja Ensio Hyvönen.
Signaali opiskelijoilta
Opiskelijat ovat kaivanneet mahdollisuutta saada ääntään ja omia
juttujaan enemmän esiin opistollamme. Meillä on täällä opistolla
arvostettu ja paljonkin luettu Signaali-lehti. Nyt meillä opiskelijoilla on mahdollisuus päästä Signaalin kautta ääneen.
Syyslukukauden lähestyessä pohdimme opistoneuvostossa meille esitettyä kysymystä. Saisimme
tulevissa Signaalin numeroissa tilaa opiskelijoiden omille jutuille.
Perustimme opiskelijoista koostuvan lehden toimikunnan, johon
kuuluu neljä jäsentä: Ensio Hyvönen (VO11), Tuula Haila (LO10),
Thierry Francis Mbabane (Suoki1), sekä Amy Juurijoki (Kielet ja viestintä -linja). Tuula Haila valittiin edustamaan opiskelijoita koko lehden toimituskunnassa.
Lehden toimikunnan idea on, että
keräämme joka lehteen aineistoa
opiskelijoilta, ja siihen tarvitsemme teidän apua, ihan teidän jokaisen apua! Haluamme kuulla teiltä, mistä aiheista haluaisitte juttuja, kirjoituksia, kuvia Signaali-lehteen.
Onko sinulla mielessäsi jokin asia,
juttu jota ei koskaan ole kerrottu lehdessä, ja haluaisit saada sen
kuuluviin? Kerro se meille, me
teemme jutun siitä. Onko jokin oppilasryhmä tai linja sellainen, josta haluaisit saada lisää tietoa? Onko sinulla mukavia valokuvia, joita haluaisit nähdä lehdessä? Tehdään niistä juttu! Tehdään ihan
oman näköiset sivut. Voimme vaikuttaa asioihin!
Helmi- ja syyskuun lehdissä meille on varattu sivu omille jutuillemme, ja touko- ja marraskuun lehdissä koko aukeama. Ensimmäisen kerran pääsemme ääneen omi-
Nyt ideoita, juttuvinkkejä, kuvia,
ihan mitä vaan. Voit tulla nykäisemään meitä hiuksista käytävällä tai
missä satut näkemään meitä. Kerro ideasi meille tai suoraan Janne
Peltoselle huhtikuun puoleen väliin mennessä!
[email protected] (Ensio),
[email protected] (Tuula),
[email protected] (Amy),
[email protected].
Ensio Hyvönen
Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen.
Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan.
Kiinalainen uusi vuosi – erilaisten ihmisten yhteinen juhla
Serkkuni perhe lähetti Taiwanista perheellemme joulukortin, jossa on kiinalainen pyhä
perhe. Kortti poikkeaa perinteisestä länsimaisesta kortista. Joosefilla on kädessään kynttilä ja Jeesus pitää sylissään jänistä. Oletan, että jänis liittyy siihen, että viime vuosi oli kiinalaisessa kalenterissa jäniksen vuosi. Meille jänis tuo ehkä ennemmin mieleen pääsiäisen ja kevään.
Kun Signaali ilmestyy helmikuussa, joulu on jo melko kaukana takanapäin ja kevät selvästi tulossa. Tammikuun 23. päivä
jäniksen vuosi vaihtui lohikäärmeen vuodeksi. Kiinalainen uusi vuosi eli kevätjuhla merkitsee uutta kasvukautta ja uuden
vuoden onnen varmistamista erilaisin keinoin. Perheet kokoontuvat yhteen ja juhla mielletään osaksi kiinalaista kulttuuria ja
isänmaallisuutta.
2
ne juttuinemme Signaalin numerossa 2/12, joka ilmestyy toukokuun alussa. Teemme jutun ainakin opiston omasta näytelmäkerhosta, jota Ensio Hyvönen vetää.
Esittelemme sen jäsenet ja kerhon
toimintaa kuvien kera. Kerromme
myös kevään näytelmäprojektista,
jota valmistelemme parhaillaan.
Kun asuin perheeni kanssa Hongkongissa,
opetin oppilaitoksessa, jossa vietettiin kiinalaista uutta vuotta. Kiinalaisten suurimmalle vuosittaiselle juhlalle annettiin kristillinen
sisältö. Kiinalaiset punaiset lyhdyt koristivat
kirkkotilaa ja kirkon ovella esitettiin kiinalaisen perinteen mukainen leijonatanssi.
Toisin kuin Länsi-Euroopassa, kristillinen
kirkko kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti Kiinassa. Kristinusko kiinnostaa eikä sitä enää pidetä samalla tavalla epäilyttävänä länsimaalaisten uskontona kuin 1900-luvulla. Tosin kristityksi kääntyminen merkitsee usein irtiottoa perinteestä. Jos nuori kiinalainen omaksuu kristinuskon, hänen
vanhemmillaan voi kestää vuosia hyväksyä asia. Kristinusko merkitsee tällä hetkellä monille kiinalaisille uudenlaista elämänsisältöä ja suuntaa. He arvostavat kris-
tinuskon tuomaa turvaa, yhteisöllisyyttä ja
elämänmuutosta.
Asuessani Hongkongissa oivalsin, että länsimainen elämäntapamme ja kristillisyytemme ei ole ainoa oikea eikä kaikissa asioissa
edes paras. Kiinalaisilta kristityiltä opin, että
erilaiset kristilliset seurakunnat voivat toimia
rinnakkain säilyttäen omat näkemyksensä.
Opillisissa asioissa ei vaadittu yhdenmukaisuutta ja käytännön asioissakin sallittiin erilaisia tapoja. Kiinalaisia kristittyjä yhdistävät
toisiinsa Kristus ja hänestä kertova Raamattu, jota luetaan paljon. Erilaisuus ei myöskään ollut este yhteiselle ehtoollisen vietolle.
Matti Ijäs
teologisten aineiden lehtori
Helena Lindahl (vas.), Jani Tanner ja Anneli Vuorio työskentelevät kaikki Uudenkaupungin seurakunnassa.
Opintoja työn ohessa
Turun kristillisellä opistolla on mahdollista pätevöityä
myös kirkonpalvelutyössä. Suntion ammattitutkintoa
suorittavat niin konkarit kuin kokelaat.
Helena Lindahl ja Jani Tanner
aloittivat suntion ammattitutkintoon
valmistavat opinnot Turun kristillisellä opistolla syksyllä 2011. Molemmat työskentelevät seurakuntamestareina Uudenkaupungin seurakunnassa, Helena Kalannin ja Jani
Lokalahden kappelissa.
Noin kerran kuukaudessa suntioryhmä kokoontuu lähijaksolle, tavallisesti kolmeksi päiväksi. – Näitä lähijaksoja oikein odottaa, meillä
on tosi hyvä porukka jossa syntyy
paljon keskustelua ja asioiden jakamista, Helena kertoo.
Helmikuun lähijaksolla perehdyttiin muun muassa turvallisuusasioihin, ja Helenalla ja Janilla oli
tiedossa erikoinen päivä: koulutta-
massa oli oma esimies Uudestakaupungista. Anneli Vuorio toimi yli
kahdenkymmenen vuoden ajan turvallisuusalalla monenlaisissa tehtävissä, ja kouluttautui vuosikymmenen vaihteessa uudelle alalle, suntioksi. – Minun alanvaihtooni liittyy
aika herkkä tarina. Turvallisuusalan
töissä voi joutua monenlaisiin vaaratilanteisiin, ja sellainen työ tietenkin huolestutti vanhempiani. Äitini
kuolinvuoteen äärellä lupasin, että
vaihdan alaa. Valmistuin täältä opistolta suntioksi keväällä 2011.
Anneli työskentelee vastaavana
seurakuntamestarina Uudenkaupungin seurakunnassa, joukoissaan hänellä on seitsemän suntiota. – Kaikkien nimike on seurakuntamestari,
mutta arkikäytössä suntio on luontevampi ilmaus, Anneli sanoo.
Matka kirkonpalvelijaksi
Jani Tannerin tie Lokalahden suntioksi sai suuntansa seurakunnan perhekerhosta. – Meillä on pienet kaksospojat, ja poikien kanssa seurakuntatalolla käydessä seurailin suntion puuhia. Ajattelin, että jos tuo
paikka joskus tulee auki, niin se on
minun paikkani. Suntion työala kokonaisuutena ei ollut minulle tuttu,
mutta LVI-asentajan koulutus tietysti on auttanut monessa hommassa.
Helena Lindahl taas aloitti kirkollisen uransa Rauman seurakunnasta
ja keittiötyöstä. – Tykästyin kovasti
seurakuntaan työpaikkana ja suntion
työhön erityisesti, ja maaliskuusta
2011 olen työskennellyt Kalannissa.
Jani iloitsee siitä, että mieluinen työ löytyi kotipaikkakunnalta. – Olen tiukasti kiinni Uudessakaupungissa eikä sieltä oikein voisi lähteä, vanhalla sukutilalla maata viljelevä mies tuumaa. Edelliseltä
suntiolta periytyi Janille myös kansalaisopiston perinnepiiri, eikä Jani
ole siitä lainkaan pahoillaan.
Jani sanoo, että parasta suntion
työssä on sen monipuolisuus. – Kahta samanlaista päivää ei ole, eikä
yleensä aamulla tiedä mihin kaikkeen päivä johtaa. Seurakuntalaiset
ovat ihania, he ovat ottaneet ainakin
minut aivan omakseen. Monella on
sellainen vähän isoäitimäinen asenne minuun, Jani nauraa.
Suntio kohtaa työssään paljon ihmisiä, niin ilon kuin surun keskellä.
– Ihmisten kanssa kohtaaminen herkissäkin tilanteissa on tämän työn
vaativin, mutta myös hienoin puoli, Helena sanoo. – Koko elämisen
skaala tulee vastaan, on hienoa saada
olla siinä osana, Anneli Vuorio lisää.
iloitsen siitä että suntioiden kanssa
kirkko on niin lähellä, Suvi sanoo.
– Suntiot työskentelevät paljon aivan kirkon keskeisten toimintojen
parissa. Opiskelijaryhmässä monelle kirkko on vielä aika vieras.
Toivon, että olen voinut tehdä kirkkoa tutummaksi ja läheisemmäksi.
Iloitsen kovasti siitä, että saan tehdä työtä tällaisen osaavan suntiojoukon kanssa!
Suvi kehuu vuolaasti ryhmäänsä. – Aivan mahtava joukko; motivoituneita, innostuneita, avoimia
ja rohkeita ihmisiä! Ryhmän ikäjakauma on laaja, paristakympistä
viiteenkymmeneen. Se tuo tietysti haasteita, mutta paljon enemmän
iloa ja hauskuutta.
– On ihanaa huomata, miten suntiolle se oma työpaikka, oma kirkko tulee tärkeäksi ja läheiseksi, Suvi sanoo. – Työpaikkakäynneillä
sen huomaa, kun suntiot esittelevät kirkkoaan. Siinä tulee todeksi
omalle työlle, kirkon sanomalle ja
kirkon sanomasta eläminen.
Teksti: Paula Raitis
Kuvat: Janne Peltonen
Oma kirkko,
yhteinen kirkko
Opistolla opiskelee kerrallaan yksi
suntioryhmä. Koulutus kestää puolitoista vuotta, eli viime syksynä
aloittanut ryhmä valmistuu tämän
vuoden jouluna. Ryhmässä on parikymmentä opiskelijaa. – Noin puolet heistä on työssä, ja neljä opiskelee oppisopimuksella, kertoo opistopappi Suvi Laaksonen. Hän vastaa
opistolla suntiolinjan koulutuksesta.
Suvi tuli opistolle opistopappi Matti Ahosen jäädessä eläkkeelle. Suvin tausta on seurakuntatyössä, ja koulutusmaailmaan hyppääminen
on ollut hänelle pieni seikkailu. – Koulutuksen järjestäminen on todella erilaista kuin kirkollisen toimituksen järjestäminen,
Suvi nauraa.
– Kirkko on aina ol- Opistopappi Suvi Laaksonen vastaa opiston
lut minulle hyvin rakas, ja suntiokoulutuksesta.
Silmät auki – bongaa taidetta!
Veikko Vionoja: Heränneitä naisia Grafiikka, 74 X 61 | 1978 | E.W. Ponkalan Säätiö
Viisi naista istuu pirtissä. He ovat heränneitä,
körttejä. Yllään heillä on perinteinen tumma körttiasu, pitkä koruton mekko. Neljällä naisella on
huivi päässään. Etualalla istuva nainen on paljain
päin, hiukset jakauksella, niskaan nutturalle solmittuna.
Naisten kasvot ovat kaikki samaan suuntaan, vasemmalle, kuin menneisyyteen. He eivät pyri kontaktiin toistensa kanssa, keskinäinen yhteys tuntuu kuitenkin selvältä. Katsoja näkee heistä
vain profiilit. Huivipäisten naisten katse on suunnattu viistosti alaspäin. Huiviton nainen katsoo
eteenpäin – vai katsooko? Ennemminkin kaikki
vaikuttavat siltä kuin he katsoisivat sisäänpäin.
Taustalla erottuvat pirtin tummat seinähirret. Ne
antavat viitteen paikasta, tuvasta, johon on kokoonnuttu seuroihin. Naiset kuuntelevat seurapuhujaa, tai ehkä he paremminkin kuuntelevat si-
säistä ääntään, jonka puhe virittää. Oikeastaan he
eivät kiinnitä huomiotaan mihinkään ulkopuoliseen.
Heränneitä naisia -teoksesta voi löytää teemoja, joita Veikko Vionoja kehitteli vuosikymmenien
ajan. Hän sommitteli suojattuja huonetiloja, jotka
olivat mielen sisäisiä tiloja. ”Niiden metafyysistä
tunnelmaa korostavat ulkomaailmaan mielenkiintonsa menettäneet naishahmot” (Ulla Vihanta).
Tummasävyisessä grafiikkateoksessaan Vionoja kuvaa sisäistynyttä, tuonpuoleista kohti kääntynyttä tilaa varsin suoraan lähes ikonimaisten
naisfiguurien kautta. ”Taiteilijakatse suuntautuu
enemmän sisällepäin kuin havaittavan maailman
näkymiä kohti” (Kyösti Ålander)..
Veikko Vionojan taidetta on luonnehdittu sanoilla levollisuus, verkkaisuus ja vähäeläisyys, surumielisyys ja mystinen arkipäiväisyys, runollisuus
ja suomalaisuus. Häntä on kutsuttu viimeiseksi
agraari-taiteilijaksi, kadonneen suomalaisen elämänmuodon kuvaajaksi. Samalla hänen ilmaisunsa puhuttelee kansainvälisesti.
Sarjassa tutustutaan opiston tiloissa oleviin Turun kristillisen opiston säätiön sekä E.W. Ponkalan Säätiön taidekokoelmiin.
Jutun teksti on pääosin cd-rom -levyltä Taiteen ystävän opisto – taidetta Turun kristillisessä opistossa (Turku 2004).
3
Opistossa tapahtuu
Kuvat: Janne Peltonen
Opiston joulujuhlassa
saatiin ihastella mm.
enkeliä ja mieskuoroa.
Lucia-kulkue lauloi opiston väelle 13.12. Kuvassa vasemmalta Nelli Kivikoski,
Heini Pihlava ja Luciana toiminut Sonja Reunanen.
Lämpimästi tervetuloa
kevätopistolaispäiville 25.3.
Meillä on opinnoista opistolla jo 60 vuotta.
On aika juhlistaa elettyä ja koettua
ja tulla yhteen!
kokoonkutsujana Marjatta Kiili (o.s. Salo)
Löydä koulutuksesi!
Lääketieteelliseen suuntaavat opinnot
20.8.2012–26.4.2013 uusi koulutus!
Oikeustiede-linja
20.8.2012–26.4.2013
Yleinen teologia ja uskontotiede -linja
20.8.2012–26.4.2013
Psykologia ja kasvatustiede -linja
20.8.2012–26.4.2013
Kielet ja viestintä -linja
20.8.2012–26.4.2013
Perusopetus
13.8.2012–31.5.2013
Herännäisseurat
Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan,
virkistymään ja tapaamaan tuttuja!
su 4.3. klo 16
Tuomiokirkkoseurakunnan
seurakuntasali, kahvi klo
15.30
su 25.3.
opistolaispäivä, messu Maarian kirkossa klo 10, sen jälkeen lounas ja seurat opistolla
su 1.4. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan
seurakuntasali, kahvi klo
15.30
to 19.4. klo 18 opiston seurat
su 6.5. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan
seurakuntasali, kahvi klo
15.30
ti 29.5. klo 18 opiston kevätseurat
Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla osoitteessa www.tk-opisto.fi > Opisto >
Seurat.
10-luokat eli lisäopetus
13.8.2012–31.5.2013
Maahanmuuttajien
suomen kielen alkeisopinnot
13.8.2012–31.5.2013
Maahanmuuttajien
suomen kielen jatko-opinnot
13.8.2012–31.5.2013
Lapsi- ja perhetyön perustutkinto
20.8.2012–29.5.2015 opetussuunnitelmaperusteinen koulutus
20.8.2012–28.5.2014 näyttötutkintoperusteinen koulutus
Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto
20.8.2012–29.5.2015
Viittomakieli ja visuaalinen kommunikointi
20.8.2012–14.12.2012
Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto
13.8.2012–31.5.2013
www.tk-opisto.fi
Turun kristillisen opiston opiskelijat
lukuvuonna 1951-1952
Web designer ja audiovisuaalisen
viestinnän ammattitutkinto
19.9.2012–20.12.2013
Turun kristillinen opisto | Lustokatu 7, 20380 Turku | puh. (02) 412 3500 | info@tk-opisto.fi
Turun kristillisen opiston
Kurssit kevät 2012
sunnuntaina 25.3.2012
• Suntioiden koulutuspäivät 5.–7.3.
opistolaispäivä
• messu Maarian kirkossa klo 10, saarna
pastori Hanna Hella-Aro, liturgina kirkkoherra Katri Rinne, kanttorina Heikki Rainio
Hinta 110 €.
• Sadutus ja tarinat 10.–11.3.
Kurssin hinta on 130 € sis. opetuksen, lounaat
ja kahvit.
• messun jälkeen lounas opistolla,
Lustokatu 7
• Viittomien kurssi 10.–11.3.
• seurat n. klo 13.30, puhujina koulutussuunnittelija Jaana Rantala, kirkkoherra Katri
Rinne, opettaja Inkeri Kivisaari ja kanslianeuvos Simo Huhta
• Perhekurssi 21.–22.4.
Tervetuloa!
Kurssin hinta on 90 € /kurssi sis. opetuksen,
lounaat ja kahvit.
Hinta 50 €/aikuinen, lapset 7–16 v. 25 €
(hintoihin sisältyvät majoitus, ohjelmat ja ateriat)
• Pappien runokurssi 4.–7.6.
HInta 140 €.
• Lasten ja nuorten kuvataidekurssi 4.–8.6.
Hinta 120 €.
• Kuoronjohdon ja kuorosovituksen kurssi
12.–15.6.
Viestejä Turun
kristillisestä
opistosta
Hinta 450 €.
• Englantia Oxfordissa 25.6.–5.7.
Helmikuu 2012
Hinta 1400 €.
Päätoimittaja:
Toimittaja:
Toimituskunta:
Ulkoasu ja taitto:
Paino:
Tapani Rantala
Paula Raitis
Hanna Nurmi, Janne Peltonen
Janne Peltonen
Finepress Oy
Kurssitiedot internetosoitteessa
www.tk-opisto.fi > Lyhytkurssit.
Lustokatu 7, 20380 TURKU
Puh. (02) 412 3500, fax (02) 412 3600
www.tk-opisto.fi
Pyydä kurssiesite! Kysele ja ilmoittaudu:
Hilkka Ollikainen, puh. (02) 412 3612,
hilkka.ollikainen@tk-opisto.fi tai Jaana Rantala,
puh. (02) 412 3052, jaana.rantala@tk-opisto.fi.