tästä - Rutakon Kojjootti

SOMERO
Perjantaina 31.1.2014 n Nro 8
9|
Merja Ryhtä
Nuorisokahvila
muutti Jukolan alakertaan
Nuoret kahvittelevat
risokahvilamaisemmaksi
nyt Jukolan alakerrassa. ja myöhemmin on tarkoi-
Kuvat Tarja Kauppinen
Nuorisotyöntekijät
Reima Luoma ja
Stepanie Silvan
sekä Veetu ja Essi
Heiskanen ja
Cameron Merelle
ripustivat uudet
verhot ikkunaan.
Kellon lyödessä 16
alkavat ensimmäiset
nuoret tulla uuteen
nuorisokahvilaan.
tus koristella sitä lisää yhdessä nuorten kanssa.
Nuorisokahvila on tarkoitettu 12–17 -vuotiaille
ja se on avoinna maanantaina, tiistaina ja torstaina.
– Olemme kokoontuneet tähän tilaan nyt neljä kertaa ja nuoriso alkaa
löytää tiensä tänne. Tarkoitus on tarjota mielekästä tekemistä nuorille
teen ja kahvin ohella.
Thea Perhon sijaisuutta tekevä nuorisotyöntekijä Stephanie Silvan
kertoo, että kahvilassa on
mahdollista pelata biljardia, pelikonsolia, korttia
– Nuoret ovat käyttäytyneet rauhallisesti, eikä
kukaan ole valittanut. Eli
homma on toiminut, hän
iloitsee.
Jukolan yläkertaa käyttävät myös muun muassa
Eläkeliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja
muutamia jumpparyhmiä.
– Myöhemmin kartoitetaan, voiko osa heistä
hyödyntää tätä tilaa, Luoma sanoo.
– Iltapäiväkerhoja olisi tarkoitus lisätä. Syksyllä
emme saaneet niihin tarpeeksi ilmoittautuneita.
Varsinkin luova- ja teatterikerho kaipaa porukkaa,
Luoma vihjaa.
Kirja toivottaa hyvää
matkaa syövän
kanssa taisteleville
n Merja Ryhtä
Parikymmentä vuotta sitten Raimo Rönkkö kirjoitti vaimonsa Kristina
Rönkön kanssa kirjan
Taistelu syöpää vastaan
– En finnkamp mot cancer. Se kertoo päiväkirjanomaisesti, minkälaista
elämää pariskunta vietti
puolentoista vuoden ajan
syövän kanssa. He elivät
elämää, jonka yksi osa oli
vaimon sairaus. Elämä ei
loppunut sairastumiseen,
vaikkakin varjosti sitä monelta kantilta.
Raimo Rönköltä on
pyydetty omakustanteesta uusintapainosta. Hän
päätti, että muutaman
kymmenen kappaleen painos riittää. Hän on vienyt
teosta lähikuntien kirjastoihin. Kun kirjailija ehtii, hän laittaa kirjan luettavaksi myös internetiin
osoitteeseen www.rutakonkojjootti.tarinoi.fi/
Paksunsuolensyöpä todettiin Kristina Rönköllä
maaliskuun alussa 1991.
Leikkaus tehtiin hetimmiten Ruotsissa, jossa Rönköt tuolloin asuivat ja jossa aviomies teki rakennusurakoitsijan työtään.
Syöpä oli lähettänyt
etäispesäkkeitä maksaan
eikä niitä voitu kirurgisesti poistaa.
– Lääkäri sanoi sairauden olevan parantumaton
ja vain ihme voi pelastaa.
Elinaikaa luvattiin muutama kuukausi. Kristina eli
taudin toteamisesta 15 ja
puoli kuukautta. Välillä oli
parempia aikoja, välillä kipua ja ahdistusta.
Raimo Rönkkö arveli,
että Amerikasta löytyisi
apu ja vaimo voisi tervehtyä.
– Lääkäri katsoi minua
syvälle silmiin ja sanoi:
Raimo, rahalla ette saa
terveyttä.
Pariskunnalle ehdotettiin, että sairastunut eläisi
viimeiset kuukautensa sairaalassa.
– Minä sanoin, että
Kristina on huolehtinut
Vesa-Matti Toivonen
Tarja Kauppinen
Someron kaupungin ylläpitämä uusi nuorisokahvila, jolla ei ole virallista
nimeä, kokoontuu Jukolan alakerrassa.
Entiset tilat yläkerrassa
on nykyisin varattu Kiiruun koulun väistötiloiksi.
Tila pieneni sadoista neliöistä 65 neliöön. Nuorisotyöntekijä Reima Luoma
sanoo, ettei muutos ole ainoastaan huono.
– Täällä ei ole niin
sokkeloista ja valvonta
on helpompaa. Olemme
maalanneet itse tilan nuo-
ja roolipelejä sekä katsoa
televisiota.
Kahvilassa työskentelee Luoman ja Silvan lisäksi etsivänuorisotyöntekijä Elina Lisinen, mutta
toimistoaikoina hänen aikansa menee yksilöohjaukseen.
– Kahvilan toiminnasta olemme kertoneet
kouluilla henkilökohtaisesti sekä Facebookissa ja
Point.info -sivustoilla. Ne
ovat Varsinais-Suomen
nuorten tiedotus- ja neuvontasivut netissä, Luoma
kertoo.
– Olemme saaneet tänne myös uusia nuoria, mikä on aina virkistävää.
Syöpään sairastunut Kristina Rönkkö virkisti
aivojaan ja kroppaansa pyöräilemällä.
Kristina ja
Raimo Rönkön
päiväkirjamainen teos
syöpään sairastuneen
arjesta ilmestyi
vuonna 1992. Nyt
omakustanteesta on
otettu uusi muutaman
kymmenen kappaleen
painos, jota Raimo
Rönkkö on jakanut
kirjastoihin.
minusta 27 vuotta. Nyt oli
minun vuoroni.
Kristina Rönkkö kuoli
kesäkuun lopussa vuonna 1992. Juhannukseksi
oli juuri saatu valmiiksi
mökki Koijärvelle ja sinne
Kristina ommellut verhot.
Kirjan
tapahtumat
päättyvät maaliskuun 22.
päivään 1992.
– Kirjan tarkoituksena
ei ole antaa minkäänlaisia
neuvoja lukijoille syövän
hoidosta lääketieteellisesti
eikä tuputtaa visualisointiharjoituksia, kansanlääketiedettä tai muita toimiamme. Emme halunneet luoda ihmisille mitään turhia
lupauksia parantumisesta.
– Halusimme kertoa,
kuinka me menettelimme taistelussa sairautta
vastaan. Toivotimme tuolloin lukijoillemme: ”Hyvää matkaa!” Sitä samaa
toivon tänäänkin, selvittää
Raimo Rönkkö alias Rutakon Kojjootti.