Vuosikertomus 2009 – 2010 (PDF) - Tampereen Rudolf Steiner

Transcription

Vuosikertomus 2009 – 2010 (PDF) - Tampereen Rudolf Steiner
Rosa, 10.B
Tampereen Rudolf Steiner -koulu
VUOSIKERTOMUS 2009-2010
TAMPEREEN RUDOLF STEINER -KOULU
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
Muotialantie 79–81
33800 Tampere
www.tampereensteinerkoulu.fi
[email protected]
[email protected]
4
Nukketeatteria 2. luokalla
5
Toimisto Toiminnanjohtaja Ilkka Kaakkolammi Vuosirehtori Simo Taimi Lukion vuosirehtori Eija Heikkala Alaluokkien opettajainhuone (03) 3141 6100
(03) 3141 6112 ja 0400 682 056
(03) 3141 6118 ja 050 918 4345
045 124 3662
(03) 3141 6116
Sitkeät sitruunat
6
Kolmas luokka – iloisen ja ahkeran tekemisen vuosi
8
Viidennen luokan kuulumisia 11
Yläluokkien opettajainhuone
Opinto-ohjaaja Heli Arminen
Terveydenhoitaja Nanna Nurminen
Psykologi Emma Järveläinen Koulukuraattori Tuija Nevala
Vahtimestari Tapani Koskinen
Kiinteistönhoitaja Hannu Piipponen (03) 3141 6113
(03) 3141 6114 ja 045 124 3664
040 800 7888
041 529 5052
045 124 3663
(03) 31416120 ja 050 572 8025
045 128 3398
Luokkaretkemme Antaverkassa
14
Kahdeksas kevät
15
Svensk musik och lyrik
16
Adalmiinan helmi
17
Koulu on nyt valmis – Upea juhlasali kruunaa kokonaisuuden
18
Juhlasali sai nimen
20
Ajatuksia sosiaaliharjoittelun jaksosta 11. luokalla
22
Nuoret, päihteet ja koulu
24
Frida Kahloa eurytmian ja draaman keinoin
26
Steinerkoulu, yleissivistyksen laajennettu oppimäärä
27
12.luokka tiedesuunnistuksessa
28
12. luokan päättötyöt
30
Emännän palsta
31
Oppilasravintola
Osuuskunta Tampereen Timjami Timjamin Juhlat (03) 3141 6121
044 308 8774
Iltapäivähoito
1A + 3.A (Hurinki) 1B + 3.B (Hurinki) 2A (koulu) (03) 3141 6146 ja 050 462 0392
045 124 3661
045 125 8279
2B (koulu) 045 124 3660
Esiluokat
2
Tervehdys Koulun ilttiksestä
Teerentie Teerentie 7
33540 Tampere
www.tampereensteinerpaivakoti.fi
[email protected]
(03) 253 0934 ja 045 275 3700
Sinilintu Martinpojankatu 15
33710 Tampere
[email protected]
(03) 265 5553 ja 040 836 5794
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
Toimitus: Maria Kaunisvesi • Taitto: Kaisa Ryhänen
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
3
Tervehdys Koulun ilttiksestä
Nukketeatteria 2. luokalla
Koulumme iltapäivätoiminnassa puuhastelee
päivittäin noin sata lasta. Ryhmiä on kuluneena
vuonna ollut neljä. Ohjaajia ja harjoittelijoita on
joka ryhmässä 2-3. Kaksi ekaluokkalaisista ja
kolmosista koostuvaa ryhmää ovat toimineet
vanhassa Huringin päärakennuksessa ja kaksi
kakkosluokkalaisten ryhmää ovat toimineet
koulun puolella luokissa.
Toisella luokalla Tampereella virkataan käsitöissä
Lapset tulevat ilttikseen suoraan koulusta.
Toiminta painottuu vapaaseen leikkiin, mutta
askarteluja on tarjolla halukkaille. Timjamista
tilattu luomuvälipala syödään klo 13.30. Välipalan jälkeen on päivittäin satuhetki, ja sen jälkeen
ulkoilua koulun pihassa tai lähipuistoissa.
Musiikkitunneilla loimme tarinoita alkuvaihees-
käsinuket. Tänä vuonna 2. A sai tehtäväkseen
myös suunnitella pienet näytelmät, joissa hienot
käsinuket pääsisivät sitten seikkailemaan.
Minkä näytelmän teitte?
Ensin syntyi koko luokan voimalla yksi yhteinen
tarina, jonka jälkeen kehkeytyi pienemmissä
ryhmissä vielä kolme tarinaa lisää.
Välipalalla opettelemme hyviä pöytätapoja. Lapset tietävät, että kaikkea pitää vähän maistaa ja
ruokaa pitää ottaa vain sen verran kuin jaksaa
syödä. Olemme mukana koko koulun ”Ruoka
kunniaan” -kampanjassa ja pyrimme myös
ilttiksessä siihen, että mahdollisimman vähän
ruokaa menee biojätteeseen.
Satuhetkellä luemme erilaisia satuja ja tarinoita
vuodenajan ja lasten ikäkauden mukaan. Ekaluokkalaiset rakastavat satuja, jotka alkavat ja
loppuvat samalla satukerralla, isommat jaksavat
jo seurata pidempiäkin jatkokertomuksia.
Koulumme on kiva-koulu myös ilttiksessä. Ke-
4
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
Taisto, Emppu, Assi, Tinna ja Eveliina: ”Eläimet
viidakossa” ja ”Kettu ja siili”.
Mistä näytelmä kertoo?
sa myös äänimaailmaksi erilaisin soittimin. Tarinoiden ja käsinukkien valmistuessa lopulliseen
muotoonsa aloitimme varsinaisen näytelmäharjoittelun luokassa. Oppilaat suunnittelivat ja
tekivät itse tarvittavat lavasteet.
Lapset viettävät mielellään aikaansa leikkien
tuttujen luokkakavereiden kanssa. Majoja rakennellaan innokkaasti ja nukkekoti ja palikat ovat
ahkerassa käytössä. Lapset piirtävät myös mielellään vapaita piirustuksia ja pelaavat erilaisia
pelejä yhdessä.
Koulupäivän jälkeenkin lapset innostuvat herkästi uusista askarteluista. Mm. neulahuovutus,
märkähuovutus, kutominen, virkkaaminen ja
lahjojen teko ovat mieluisaa puuhaa.
2.A -luokan kummiluokka 7.A kävi
haastattelemassa nukketeatterin
tekijöitä:
Taisto ja Emppu: Kettu halusi pilkata siiliä.
Assi, Tinna ja Eveliina: Kuningaskarhusta, joka
tarkasteli viidakkoa. Kettu pilkkasi siiliä, mutta
he sopivat lopuksi.
Millaisia nukkeja käytitte?
Taisto ja Emppu: Tipu, pupu, kettu, siili, norsu
ja leguaani.
Assi, Tinna ja Eveliina: Lepakko, koira, sammakko, koira, pupu, leguaani ja kultakala. Kettu, siili,
pupu, kultakala, koira, tipu, orava.
Millaista näytelmää oli tehdä?
Taisto ja Emppu: Joo, oli hauskaa, kivaa.
Assi, Tinna ja Eveliina:
Kivaa,
mutta
aika
jännittävää. Oli hauska
esittää vanhemmille ja
muille.
tään ei kiusata! Joskus sitä on vaikea muistaa
väsyneenä koulupäivän jälkeen, mutta yleisesti
ottaen yhdessä on mukava leikkiä.
Liikuntaa harrastetaan vuodenajan mukaan
päivittäin. Sisäsalileikit ovat suosittuja, samoin
hiihto ja luistelu, perinteisiä ulkoleikkejä unohtamatta.
Esityksiä
Vietämme yhdessä juhlia vuodenajan mukaan ja
käymme pienillä ja isommillakin retkillä.
vioineen.
Iltapäivätoiminnasta voit lukea lisää myös koulun nettisivuilta.
voisi todeta, että 2. A -luokan oppilaat tekivät
Hauskaa kevättä kaikille!
T: Ilttisväki
Mika Kunnasvaara
oli
kaikkiaan
Mikä oli vaikeaa?
neljä, joista pääesitys oli
vanhemmille
Taisto ja Emppu: Oli
harjoteltu, ei ollut
vaikeeta.
järjestetty
iltaesitys maukkaine kah-
Opettajan
Assi, Tinna ja Eveliina:
Lavasteiden teko ja
näkökulmasta
upeaa työtä, jota oli todella ilo seurata ja ohjata.
repliikkien keksiminen.
Mikä oli hauskinta?
Taisto ja Emppu: Kaikki! Se, kun siili levisi
lammikkoon.
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
5
Leikin jälkeen maisteltiin keittiöstä lähetettyä
yllätystä: mikä hedelmä tuli tänään, miltä se
maistui, tuoksui ja tuntui? Herkkuhetki oli maistamisen, mutta myös luottamuksen hetki, koska
useimmat lapset odottivat silmät kiinni opettajan
suuhun antamaa herkkua.
Loppuruno/-tehtävä antoi jokaiselle lapselle
mahdollisuuden olla hetken leikin ohjaajana ja
paljastaa lopputehtävän ennen jonoon menoa.
Tehtävä oli esimerkiksi kosketus jonnekin kehoon siveltimen, höyhenen, ”piikkipallon” jne.
avulla tai ääni, joka kuului hiljaa korvan juuressa
tai puhallus, joka tuntui niskassa tai peitto, joka
kääriytyi lapsen ylle kuin viitta tai peitti kokonaan
kuin huoppu...vielä jonossa opettaja piirsi sormella jonkin ”arvoituksen” selkään.
Oppimispolkua tulevaisuuteen
Pienessäkin ryhmässä lapsen voi olla vaikea kes-
SITKEÄT SITRUUNAT
Aistien merkitys tämän
päivän lapsuudessa
Steiner-pedagogiikan yksi tärkeä perusta on
laaja-alaisesti käsitetty aistioppi. Aistien harjoittamisella on yhteys koko lapsen kehitykseen:
...tasapainoaisti
antaa ihmiselle aistimuksia
tasapainosta, harmoniasta ja itseluottamukses-
lisäaineet. Itse tekeminen ja kokeminen uhkaa
jäädä yhä vähemmälle. Aistien kehittymiseksi
lasten on saatava tarttua, tuntea, maistaa, kontata, hyppiä jne.
Tiivistetty kuvaus yhden
ryhmän toiminnoista
tuksiaan tai odottaa vuoroaan. Alkuopetuksessa
Leikki/toiminta vaihtui joka kerta jakson aikana:
voidaan tulevaisuudessa käyttää muiden arvioin-
hurjaa riemua nostattivat erilaiset leikit ja tehtä-
timenetelmien ohella ennakoimaan tehostetun
vät leikkivarjon kanssa sekä varjon leyhyttämä
ja erityisen tuen tarpeita sekä näin luomaan
ilmavirta, joka toi mukavan tuulahduksen iholle.
rakenteita tulevan erityisopetuslain integraation
Kaikki kehoon liittyvät aistit saivat virikkeitä
periaatteen mukaisesti.
Tänä lukuvuonna Sitkeät sitruunat oli viimeinen
sa, kun ryömittiin tunnelin läpi, opettaja kääri
ekaluokkalaisten
jumppamattoon tai suoritettiin tehtävänopan
kaiden ärsykkeiden kohteena päivittäin, joten
liika kuormittavuus tuhoaakin aistiherkkyyttä
stimuloinnin sijasta. Itävaltalaisen tutkimuksen
Ryhmässä
oli
seitsemän oppilasta ja se kokoontui kymmenen kertaa. Vuorovaikutteisten leikkien avulla
kohdattiin toisia sekä tutkittiin ja opittiin asioita
mahdollisimman monien aistien kautta.
motorisia tehtäviä.
Hienoviritteisempää aistimista edustivat esimerkiksi käden rasvaaminen ja kuvan painaminen paperille sekä foliokengän muotoileminen
mukaan joka neljäs 10-13-vuotias lapsi ei erota
Aina tuntien alussa aistimme kehomme asen-
jalkaan. Nämä tehtävät edellyttivät lisäksi oman
makeaa, hapanta, suolaista ja kitkerää makua
non matalalla tyynyllä istuen, teimme ja kuulim-
vuoron odottamista, taitoa kuvailla käsien ja
toisistaan. Aistien herkkyyttä sumentavat mm.
me tervehdyksen rytmin, tunsimme hoivaavan
jalkojen tuntemuksia: lämpöä, viileyttä, rasvan
pikaruoka, virvoitusjuomat ja makeiset sekä
kosketuksen sekä haistoimme voiteen tuoksun.
limaisuutta jne.
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
oppilaita valikoimatonta pienryhmätyöskentelyä
keinuttamisissa, tasapaino- ja temppuradois-
ja hajuaisti.
pienryhmä.
kittyä, muistaa ohjeita, liittyä leikkiin, kertoa aja-
sui appelsiini, mandariini ja sitruuna.
ta... ja ...tunneaisteja ovat lämpö-, näkö-, maku
Kaikki aistimme ovat nykyisin hyvin voimak-
6
Sitkeiden sitruunoiden mielestä voiteessa tuok-
Sanna Kaiponen
erityisopettaja
Laajemmin tietoa aiheesta löytyy:
• Dahlström M.1999, Muodosta minuuteen.
Helsinki: Edita
• Erziehungskunst, Waldorfpädagogik heute
10/2009
• Google: opm erityisopetuslaki
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
7
Kolmas luokka - iloisen ja ahkeran tekemisen vuosi
syleillä, kyynärillä, vaaksoilla, askelilla ym. mitoil-
Kolmannen luokan kertomusaineistona ovat
Opimme, miten ihmiset vähitellen sopivat yh-
pääasiassa Vanhan Testamentin kertomukset.
teisistä mitoista. Niin mekin tulimme metriin ja
Niinpä aloitimme uuden lukuvuoden maailman
sen myötä kymmenjärjestelmään. Jokainen teki
luomisella. Sen jälkeen olikin hyvä jatkaa tutus-
oman metrimitan, jolla mittasi paljon kotona ja
tumalla monin eri tavoin elämään ja työtapoihin
koulussa. Tarkkojen mittatulosten lisäksi on silti
isoisoisoisien ja -äitien elinaikoina, siis elämään
ollut tärkeää oppia myös arvioimaan matkoja,
ennen vanhaan.
painoja ja tilavuuksia.
Toisen luokan keväällä olimme käyneet Rekolan
Mittaamisen lisäksi erilaiset allekkain laskut sai-
tilalla muokkaamassa ja möyhentämässä pel-
vat monet innostumaan kovasti. Varsinkin kun
toa. Kun sitten kylvimme ja peittelimme vehnän
kymmen-, sata- ja tuhatpussien jälkeen oli opittu
jyvät maahan, toivoimme ”sadetta ja poutaa ylle
laskemaan numeroilla, jotka hienosti löysivät
vainion”.
omat paikkansa laskutalon eri kerroksista.
Syksyllä
sadonkorjuuseen
saapuessamme
saimme huomata toiveemme toteutuneen.
”Pam-pam rumpu kaikuu – vilja kypsää on…”
Peltomme lainehti kullankeltaisena kypsän viljan
odottaessa korjaajiaan.
Niin suihkivat sirpit, sidottiin lyhteet, nostettiin
osa seipäille kuivumaan ja osasta rakennettiin
kauniita kuhilaita. Jokainen sai ainakin aavistuksen siitä, miten kiitollisin mielin maanviljelijä
satoaan korjaa.
Myöhemmin, kun oli puinnin aika:
”Vilja riihen ahdettiin, puita sisään kannettiin,
isäntä riihen lämmitteli…”,
Ja kolmen päivän päästä:
”Sitten siellä varstattiin, jyvät kauniit löydettiin.”
Jyvät olivat nyt ihan kuivia. Luokassa meillä oli
kosta sopivia oksia kehruukepeiksi. Ja niin alkoi
hahtuvavillan keppikehrääminen villalangaksi;
ympäri- ympäri… pehmeäksi, lujaksi langaksi.
kaunokirjoituksen oppiminen. Miten kauniita
Kun lankaa oli tarpeeksi, alkoi ”kutominen” itse
kaikki kirjaimet ovatkaan! Niillä sitten alettiin
tehdyn suunnitelman mukaisesti lankoja vane-
harjoitella myös omien tarinoiden kirjoittamista.
rilevyn loimilankojen välistä pujotellen. Monen
vaiheen jälkeen oli aplodien aika, kun taas uusi,
Joulukuun 13. päivän aikoihin on kolmansilla
valmis paimenpussi pääsi riippumaan ikkunaan.
luokilla aivan erityinen kunnia koulussamme.
Olimme harjoitelleet jo jonkin aikaa pitkää runo-
Samalla periaatteella syntyi ihan oikeissa kan-
amme ja lauluamme. Sitten koulu täyttyi ihanas-
gaspuissa kaunis räsymatto itse leikattujen
ta piparintuoksusta leipoessamme tarjottavaa
matonkuteiden raidoittamana. Liekö ainakaan
muille oppilaille.
arkena raskitaan sitä lattialle asetella – taitaa olla
mieluummin pöytäliinana!
Ja
perjantaiaamun
hämärässä
vaelsimme
valkoisissa asuissamme kynttilät tai piparikorit
Syksyllä tutustuimme Lempäälän museoraitilla
käsissä laulaen:
entisajan tunnelmiin, mm. taloihin, kauppaan,
”Lucia hohteen suo, Lucia valon suo…
työkaluihin ja sepän pajaan. Keväällä koitti taas
Lucia seppelpää, juhlista hetki tää…”
ja seuraimme kynttiläkruunupäistä Luciaa luokasta toiseen.
”… Talven ja maailman pimeyteen,
uudelleen ja uudelleen. Niin täyttyi moni pape-
Jokaisen ihmisen sydämeen
ripussi jauhosta, josta viimeisellä kouluviikolla
Toi Lucia valon taivaisen,
on tarkoitus leipoa leipää yhteiseen juhlaamme
Suuren, kirkkaan Rakkauden.”
Sunnuntaina vierailimme Lucia-kulkueen kanssa
Laskennossa lähdimme liikkeelle vanhoista
Vapriikin museokahvilassa tuoden myös siellä
mitoista. Opimme, miten entisaikaan mitattiin
valoa ja iloa ihmisille.
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
Käsityötunnit aloitimme syksyllä etsimällä paju-
Äidinkielessä uusi ja innolla odotettu asia oli
kivinen käsimylly, jota ahkerat kädet pyörittivät
vanhempien kanssa.
8
la, joiden koko vaihteli mittaajan koon mukaan.
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
9
Viidennen luokan kuulumisia
KiVa-koulutunneista
Koulumme liittyi KiVa-kouluprojektiin. Niinpä meidänkin luokkamme alkoi pitää KiVa-koulutunteja.
Pidimme niitä joka tiistai tukitunneilla. Aloitimme
projektimme syksyllä 2009. Keskustelimme tunneasioista, kuten yksinäisyydestä, syrjimisestä,
luottamuksesta, ystävällisyydestä ja perheestä
yms. Meillä oli myös ”tunnejana”. Muodostimme yhdessä jonon, jonka toisessa päässä oli ne,
joilla meni mielestään erittäin hyvin, ja toisessa
ne, joilla meni erittäin huonosti. Kun olimme
löytäneet paikkamme jonossa, saimme kertoa,
miksi olemme juuri sillä kohdalla. Keväällä 2010
pidimme koko koulun KiVa-viikon, jonka päätimme hauskojen hattujen päivään.
ilon päivä kun pääsimme ihan itse takomaan
sepän pajaan. Ja laulumme kaikui:
”…Pajassa on nuoret sepät, pajassa …
Ja he takovat - vasaroilla kalkuttavat takovat…”
Jokainen sai takoa oman naulan ja koko luokan
yhteistyönä taottiin onnea tuova, soiva hevosenkenkä. Siellä se on nyt luokassa ja kulkee
Neilikka, Siru ja Noora, 5. A
mukanamme vuodesta toiseen muistuttaen
yhteistyön voimasta ja ilosta.
Laulu kaikuu luokassamme usein - kaanonien
sävelet soivat niin laulaen kuin myös huiluilla
soittaen. Oli myös ilo seurata koko luokan yhteissoittoa viulutunnilla.
niistä voi katsella, mitä ympärillä tapahtuu. Talon
lattian alle, maan sisälle on muurattu peruskivi,
jossa on kaikkien mökin rakentamiseen osallis-
”Hauskat
tuneiden oppilaiden nimet, aamurunomme ja
hatut” -päivän lopussa, seisoimme luokassa
joku pieni aarrekin tulevien polvien löydettäväksi
iloa tuovassa piirissä käsi kädessä. Ja opettajan
joskus kaukana, kaukana tulevaisuudessa…
KiVa–koulu
–viikon
päätteeksi,
kertoessa syksyllä piiriimme liittyvästä uudesta
jäsenestä olivat riemuhuudot valtaisat.
Oli hyvä tunnelma lähteä loppukevääksi rakentamaan mökkiä.
Mökin rakentaminen on suuri ja palkitseva urakka. Siinä syntyy yhteisen aherruksen ja voimainponnistuksen, sekä monen, monen työvaiheen
tuloksena pieni talo. Talolla on luja ja tukeva
10
Ikkunoista virtaa sisään valoa, ja sisällä ollessa
Vanhemmille järjestettävässä talonrakennusjuhlassa voimme varmaan todeta kolmannen
luokan piirin sanoin:
”…Tässä on talo kuin meille tehty,
se on niin hieno ja suuri,
se meille sopii juuri.”
perusta, seinät ja katto muodostavat suojaisan
Aurinkoista kesää kaikille!
tilan, jonne on hyvä kulkea kauniista ovesta.
Tarja Havumetsä
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
Sukka-/käsityöt
Tänä vuonna käsitöissä teimme sukat. Ennen
sukan aloittamista teimme pussukan,
jota tekemällä harjoittelimme kutomista. Aloittaessamme sukan aloitimme myös ”kässäpäiväkirjan”,
jossa kirjoitimme, mitä olimme
tehneet. Tunneilla oli leppoisa
tunnelma: laulelimme sekä
kerroimme satuja ja kauhutarinoita käsitöiden lomassa. Keväällä
harjoittelimme myös näytelmää, ja
käsityöt edistyivät sen lomassa.
Ensimmäinen sukka tuli valmiiksi
joulukuussa, ja seuraava helmikuussa. Maaliskuussa tuli pikku
rimpsusukkia, ja sitten niitä
olikin valmiina aika paljon. Toivottavasti kaikki saavat sukat
valmiiksi kesälomaksi, ettei kesällä tarvitsisi
tehdä sukkaa.
Alisa, 5. A
Kreikan historia
Kreikassa pidettiin Olympialaiset. Niihin kuului
mm. pituushyppy, keihäänheitto, kilpajuoksu,
kiekon heitto ja paini. Olympialaiset järjestettiin
Zeuksen kunniaksi, mutta jumalia oli monta
muutakin. Tärkeimmät Kreikan jumalat olivat
Zeus, Poseidon, Hera, Hades ja Pallas Athene.
Kreikkalaiset kutsuivat itseään helleeneiksi.
Suurimmat heimot olivat ylpeät, sotaisat doorilaiset Spartassa sekä iloiset, vilkkaat ja lahjakkaat joonialaiset Ateenassa.
Kreikkalaisten valtioiden hienoimpia taiteellisia
muistomerkkejä ovat julkisissa rakennuksissa
esiintyneet kolme tyylisuuntaa: jäyhä ja voimakas doorilainen tyyli, kepeä ja tyylikäs joonialainen tyyli sekä koristeellinen
ja siro korinttilainen tyyli.
”Niinpä auringon valo
näyttää täällä kirkkaammalta
kuin muualla, koska
jumalatar Athene riisuu
viimeisenkin hunnun saapuvan
silmiltä – kuin onnen unelma
on maisema.”
Kreikan historiasta jäi eniten
mieleen
opettajan
kuvaukset
Kreikasta, Kreikan jumalat, runo ja
piirustukset. Kreikan historian jakso
oli mielestämme kiva!
Kristian, Helmi ja Lotta, 5. A
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
11
Lehti-/mediaviikko
Mediaviikolla 10.2.2010 opettajan ystävä, lehtikuvaaja Sanna Heikintalo tuli luokkaamme vierailulle. Teimme luokan kanssa lehden talviolympialaisista. Aluksi päätimme lehden nimen, josta
tuli Mitaliset. Sitten jakauduimme ryhmiin, joita
oli noin kymmenen. Ne olivat mm. kansi-, pääkirjoitus-, erilaiset urheilulajit -, haastattelu- yms.
ryhmiä. Näin perehdyimme erilaisiin teksti- ja
valokuvaustyyleihin. Uusia olympialajeja, joita
keksimme, olivat mm. hiihtoratsastus, pulkkailu, lumisota ja kukkulan kuningas. Keksimme
mielikuvitussaaren, jossa olympialaiset pidettiin.
Saaren nimeksi tuli Gutanš.
Tanita ja Miriel, 5. A
Kirjekaverit
Meillä 5. A -luokkalaisilla on ollut jo viisi vuotta
kirjekaverit Helsingin Elias-koulusta. Olemme
olleet heidän kanssaan todella tiiviisti yhteistyössä, ja nyt keväällä, kun meillä ja muilla 5.
luokilla on täällä Tampereella koulumme järjestämät olympialaiset, niin silloin me tapasimme
ensi kertaa kirjekaverimme! Meidän olympialaisissamme on lajeina pituushyppy, kiekonheitto,
keihäänheitto, paini ja juoksu. Ylimääräisenä
lajina on 2,5 kilometrin maratonjuoksu! Meillä
kaikilla on hyvä mieli, kun olemme saaneet
piirtää ja kirjoittaa heille. Olemme saaneet hyviä
kavereita ja mukavia opettajia! Odotamme aina
innolla heiltä vastauskirjeitä ja myös sitä, että
tapaamme heidät.
Siru ja Noora, 5. A
Näytelmä
Aloitimme näytelmäprojektin lukemalla Rasmus
ja kulkuri -kirjan 3. luokalla. 4. luokalla kävimme
katsomassa teatterissa Rasmus ja kulkuri –näy-
12
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
telmän. Vanhemmat ja opettaja tekivät yhteisen
päätöksen, että tästä tulisi myös meidän 5. luokan näytelmä. Luokallamme on paljon musiikin
taitajia, jotka soittavat kyseisessä näytelmässä
jotain instrumenttia. Näitä instrumentteja ovat:
piano, viulu, banjo, kitara, huilu ja trumpetti.
Anna Haukka on säveltänyt näytelmäämme
kaikki laulut, paitsi laulun ”Hummani hei”. Lauantain koulupäivä keväällä oli oikein tuottoisa.
Saimme valmiiksi paljon lavasteita. Olemme
harjoitelleet näytelmää paljon, ja näytelmätyö
on ollut hyvin hauskaa. Rooleista sai itse miettiä
lempirooleja, ja opettaja päätti roolituksen hieman niiden perusteella. Heini Ranto on auttanut
tämän projektin kanssa. Hän on opettanut meille puheharjoituksia. Leena Tiusanen on myös
auttanut näytelmäprojektin kanssa.
Saara, Aino, Tommi ja Eetu, 5. A
Hovin ratsutila
Olimme syyskuun alkupuolella Hovin ratsutilalla
luokkaretkellä. Tilalla kasvatetaan arabialaisia täysverisiä. Tallilla pidetään myös tuntitoimintaa, kuten
este-, koulu-, maasto- sekä lännenratsastusta.
Arabit ovat hyvin kauniita hevosia. Niillä on kovera
pää, ja ne ovat hyvin siroja. Monet ovat myös sanoneet, että se on maailman kaunein hevosrotu.
Ensin menimme katselemaan hevosia, jotka
olivat suloisia. Matti Hovi esitteli meille pienen
shetlanninponin Delillahin, jolla oli suuri sydän.
Jokainen sai laittaa kätensä sen harjan alle ja
tuntea sen lämmön! Meille esiteltiin myös tallin
eräs ori, Ziroco, joka oli todella ylväs ja komea.
Sitten lähdimme parin kilometrin kävelymatkalle
metsään. Kun olimme kävelleet jonkin matkaa,
pysähdyimme Noidanhaudalle. Noidanhauta on
kepeistä muodostunut iso kasa, jota entisajan
ihmiset pelkäsivät. Siihen aikaan eräs mies
ajoi hevoskärryillä sen ohi ja upposi matkallaan
suohon. Siitä lähtien ihmiset ovat heittäneet
kasaan matkallaan yhden kepin, ja he kaikki ovat
säästyneet noidan kirouksilta.
Sen jälkeen menimme kalliolle sytyttämään
nuotion ja syömään eväitä. Päivän päätteeksi
ratsastimme konekäyttöisellä rodeohärällä.
Kaikki pitivät siitä, ja pääsimme koettamaan
vähän oikeaakin hevosratsastusta.
Bussilla kuljimme myös Klaus Kurjen perinnetien ja kuulimme Matti Hovin tarkat kuvaukset
Tampereen seudun historiaan liittyen , myös
legendan omaisen rakkaustarinan Matti meille
kertoi ja samalla tarkkailimme Laukon peurojen
näkymistä maisemassa.
Sini ja Iina, 5.A
Koukkurahkan suoretki
Kävimme syksyllä 15. syyskuuta 7. A -luokan
kanssa retkellä Koukkurahkan suolla. Lähdimme
patikoimaan suuren ja jyrkän kallion päälle, jossa
pidimme ensimmäisen tauon. Laskeuduimme
järven viertä polulle, joka meni kosteikon halki.
Jatkoimme metsän halki hakkuuaukealle, josta
laskeuduimme ensimmäiselle suonylityskohdalle. Suon keskellä oli metsätasanne, jonka
läpi kävelimme pysähtymättä. Heti sen jälkeen
ylitimme taas märän sammaleisen, upottavan
suon, joka johti järven viertä retkipaikallemme,
jossa teimme nuotion. Paistoimme makkaraa,
söimme eväitä ja pelasimme suofutista. Jotkut
tekivät voltteja ja upposivat vähän suohon paluumatkalla. Paluumatkalla pidimme tauon vielä
ensimmäisellä kalliolla, jonka jälkeen palasimme
lähtöpaikalle. Teimme myös havaintoja: tulomatkalla näimme kurkiauran, ja koko matkan ajan
katsoimme ympärillämme olevaa kasvustoa.
Ariel, Joonas, Henrik ja Artur 5. A
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
13
Luokkaretkemme Antaverkassa
Kahdeksas kevät
17.–19.2.2010
Keskiviikkona 17.2. lähdimme luokkamme kanssa Antaverkan
leirikeskukseenYlöjärvelle luokkaretkelle. Aamulla kun tulimme kouluun,
meillä oli mukanamme matkalaukut/kassit – joku oli jopa ottamassa
mukaansa myös matkajääkaapin, mutta opettajamme ei suostunut
siihen. Keskiviikkoaamupäivän vietimme vielä koululla, mutta klo 12.30
lähdimme bussilla linja-autoasemalle odottamaan, että pääsisimme
lähtemään. Bussilla matkustimme noin puoli tuntia, kunnes jäimme
pois bussista. Kävelimme noin 2 kilometriä, kunnes saavuimme
keskelle luonnonkaunista metsää, jossa oli ikivanha kartano, jonka nimi
on Antaverkka. Kun pääsimme sisälle, meille annettiin huoneet, joihin
menimme ryhmiemme kanssa. Kun olimme kotiutuneet paikkaan, niin
vähän ajan päästä, kauhuksemme opettaja keräsi kännykät omaan
isoon laatikkoonsa. Tästä oli tietysti jo ilmoitettu etukäteen. Kohta
kaikilla oli jo nälkä, mutta ruuat piti tehdä itse, suuressa keittiössä, jossa
oli vain yksi hella. Onneksi olin ensimmäisenä keittiön kimpussa, eli
sain liedet käyttööni, ja sain tehdä rauhassa hyvää, ja hyvin terveellistä,
ruokaa ilman stressiä ja paineita. Kun sain ruokani valmiiksi, söin sen ja
sen jälkeen kun menin keittiöön, oli siellä kauhea ryysis. Onneksi ehdin
ihan ekana keittiöön.
Illalla menimme jäälle katsomaan tähtiä ja planeettoja kaukoputkella,
jonka opettaja oli vuokrannut. Oli tosi kivaa katsoa tähtiä ja planeettoja,
ja varsinkin sitä ainoaa ja oikeaa: Saturnusta. Oli hienoa kokea se
tunne, että olemme oikeasti pieniä tässä isossa maailmankaikeudessa.
Yhdentoista aikaan illalla menimme takaisin sisälle ja nukkumaan... No,
nukkumaan meno viivästyi aika paljon. Joillain se oli tunti, toisilla kaksi
tai kolme. Mutta kun kello löi neljä aamuyöllä, kännykän herätyskello
soi opettajan ”sviitissä” ja ope oli kai vähän vihanen. Toisena päivänä
teimme hiihtoretken jäälle. Se oli tosi hieno kokemus. Hiihdimme
pieneen saareen, johon teimme nuotion ja paistoimme makkaraa
ja söimme eväitämme. Sitten lähdimme hiihtämään takaisin. Kun
tulimme takaisin Antaverkkaan, lepäilimme vähän, kunnes koulusta
tuotiin pinaattilättyjä. Illalla saimme myös pannukakkua. Seuraavana, ja
myös viimeisenä, päivänä siivosimme ja lähdimme takaisin kouluun.
dumme etsimään
Heräilevä kevät
yhteistä
sieltä,
ilahduttaa meitä
missä olemme ykjälleen
lokkien
silöitä: mielipiteishuudahduksin, pasämme ja muisjunkissoin, leskentikuvissamme tai
lehdin, pullistelevin
tunteissamme ja
silmuin. Tutut ja
kokemisissamme,
silti aina uutta voip u h u m a tt a k a a n
maa antavat luonomien käsiemme
non tapahtumat
töistä. Tai erehsaavat mielen virkeäksi ja katseen Kettu: ”Olet vastuussa ruusustasi....Älä uhohda sitä” dymme arvottamaan toisen sanoja
kirkkaaksi.
Pikku Prinssi: ”Olen vastuussa ruusustani...”
ja tekoja omia “teoNäin luokan kahdeksatta kevättä katsoreettisia” lähtökohtiamme vasten.
essani, toisaalta haikein ja toisaalta jopa
huikein tunnelmin, olen tullut ajatelleeksi Luottamus jokaisen yksittäisen tapahtuman oikeutukselle voi olla elämän kokonaipaljon yhteisen taipaleemme tapahtumia.
Mietelause: “Harmaata kaikki teoria, vihreä suutta kantava voima, kun yhteisen luominen alkaa heräävästä vastuuntunnosta ja
elämän kultainen puu” saa uudenlaisen
sitoutumisesta vastuuseen. Olemme täälsisällön, kun ajattelen satojen koulupäivien
lä yhdessä ja yhdessä olemme enemmän!
kokonaisuutta sekä vaihtelevia arjen iloja,
murheita, vastoinkäymisiä ja onnistumisen
kokemuksia.
On voinut olla tarpeeksi monta yhteistä
vuotta, jotta se mikä yksittäisissä tapahtumissa ja tunnelmissa jokaisessa meistä
vaikuttaa, on voinut orastavasti jalostua
kypsyydeksi myötätuntea ja arvoksi ymmärtää erilaisuutta. Aikamme näennäinen
eristyneisyys tekee paikoin yhteisen
arjen vaikeaksi ja turhauttaa kenet tahansa
yhteisymmärryksen etsijän. Ehkäpä juuri
siksi, koska helposti “teoriassa” harhau-
Tämä onnistui luokalta ehkä erityisesti
näytelmämme Pikku Prinssi esityksissä.
Jokainen kantoi vastuuta ja iloitsi toisen
työstä yhteisen projektin äärellä.
Kiitollisin ja kokonaisvaltaisesti luottavaisin mielin, iloisena yhteisestä vihreästä
taipaleestamme kultaisen elämän tiellä,
toivotan kaikille elämänmyönteistä tulevaisuutta!
Sanna Ruoho
8. A-luokan ope
Thomas Kvam, 7. A
14
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
15
Svensk musik och lyrik
Adalminan helmi
joka on kaikkien ruotsalaisten rakastama Aftonfalken.
Anna Haukka oli tehnyt nopeasti uskomattoman kauniin sovituksen tähän kappaleeseen,
jossa Tuomas Mikkolaisen komea kitarasoolo
pääsi oikeuksiinsa. Tytöt, Anni Härkönen, Jenni
Keipilä, Rebekka Mikkolainen ja Hulda-Maria
Räty esiintyivät vahvasti, ikään kuin laulaminen
ja esiintyminen olisi ollut heille arkea.
Maailmasta löytyy laulu meille jokaiselle ja jokaiselle tunteellemme. Melodiat ja lyriikat ovat
tärkeitä osia kulttuurin välittäjinä. Ne vaikuttavat
useimmiten tiedostamattomalla tasolla, mutta
silti ne ovat vahvoja voimassansa! Tätä tietoutta kunnioittaen lukiossamme on 10. luokalla
Svensk musik och lyrik -kurssi (RUB11). Opiskelijat oppivat laulujen kautta mm. ääntämistä,
lauseiden painottamista, sanastoa ja kansankulttuuria.
Tähän haasteeseen tarttui tänä lukuvuonna noin
15 opiskelijaa, joista kaksi oli 12. luokalta, Ella
Posti ja Tuomas Mikkolainen. Heille lämmin
kiitos panoksestaan. Kurssin musikaalisesta
laadusta vastasi iki-ihana tukemme Anna Haukka, joka riuhdottiin puoliväkisin mukaan kesken
projektin. Anna ja esiintyvä musiikki ovat yhtä,
joten ei hänellä ollut sydäntä kieltäytyä lähes
mahdottomasta tehtävästä. Sydämelliset kiitokset hänelle meidän kaikkien puolesta!
Kappalevalinnat olivat pääosin nuorten omia
valintoja. Opettajana ehdotin joukkoon pari
kansanlaulua Uti vår hage ja Hårgalåten. Kymmenennen luokan tytöt lauloivat musiikinopettaja Jukka Salmelan alkuohjauksella valtavan
kauniisti stemmassa kappaleen Uti vår hage.
Rebekka Mikkolainen, piano, ja Anni Härkönen, sello, soittivat taitavasti duettona vanhan
traditionaalisen kappaleen Hårgalåten. Tämän
jälkeen siirryttiin modernimpaan kansanlauluun,
16
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
Näiden kappaleiden jälkeen siirryttiin 60-luvun
tunnelmiin, jota Iisa Ristimäki, Jutta Ahonpää,
Silva Koskela ja Ciia Haikarainen edustivat
mitä ihastuttavimmin. Du-du-di-dam-dam.. soi
vielä tänä päivänäkin korvissa. Tytöt olivat hioneet koreografian ja eleet viimeisen päälle.
Tampereen Kamarioopperayhdistys ry
Rudolf
Steiner
-koulun
juhlasalissa
Marko Aution koko perheen oopperan
Adalminan helmi, jonka Satu Rasilan
kirjoittama
Topeliuksen
libretto
pohjautuu
samannimiseen
Sakari
satuun.
Oopperassa esiintyi 12 solistia ja 12
hengen kamariorkesteri. Teoksen ohjasi
Niko Suominen ja kapellimestarina toimi
Tuomas Turriago.
Esityksen
ensi-ilta
oli 25.11. ja illan kahviosta vastasi 12.
luokka keräten rahaa luokkakassaansa.
Seuraavat esitykset pidettiin 26.11. ja
28.11. Kahvituksesta vastasivat 1. B
-luokan vanhemmat. Yhdistys oli saanut
Caramelldansen oli tyttöjen Heta Hirvosen,
Saana Nurron ja Nora Haapalan herkullisista
lapsuusmuistoista poimittua hauskanpitoa.
syksyn mittaan harjoitella koulun tiloissa
Fest hos mig biisi ilmensi tyttöjen nykykulttuuria,
bileitä ja musiikkia. Jutta, Ciia, Iisa ja Silva saivat
joukkoonsa vielä Tatjana Karievan menevään
kappaleeseensa.
näytös keskiviikkona 25.11. Yhteistyöstä
Yksi ylsi rohkeudessaan ylitse muiden. Saana
Nurro osoitti rohkeutta laulaessaan yksin euroviisubiisin Jag ljuger så bra.
Kuva: Johanna Kalmari
esitti marraskuussa 2009 Tampereen
kouluajan ulkopuolella ja tilavuokran korvauksena pidettiin koulun oppilaille oma
oli suuri apu nuorelle ja vähävaraiselle
yhdistykselle, joka toimii talkoovoimin.
Tampereen Kamarioopperayhdistys ry:n
tarkoituksena on ylläpitää, edistää ja
kehittää kamarioopperatoimintaa, edistää taiteilijoiden välistä yhteistyötä sekä
Kuningas (Lauri Pauniaho), kuningatar (SatuLiisa Pauniaho), prinssi Sigismund (Eero
Lasorla) ja prinsessa Adalmiina (Anna Ranki).
Unohdimmeko Abban biisit? No, totta tosiaan
emme! Ella Postin tulkitsema Mamma Mia oli
kerrassaan upea! Tytöllä on lavakarismaa ja lauluääntä ihailtavissa määrin. Loppulaulu Tack för
alla sånger kruunasi koko esityksen. Tuomaksen
ja Ellan duetto ja koko ryhmän yhteislaulu sai
ihoni kananlihalle ja olon haikeaksi. Mutta kaikki
hyvä päättyy aikanaan. Joukko oli ahertanut
kuukauden verta, hikeä ja kyyneliä vuotaen, ja
lopputulos oli puitteisiinsa nähden upea! Kiitos
vielä kerran kaikille osallistujille!
monipuolistaa pirkanmaalaista kulttuu-
itse nauttivat erityisesti oppilasnäytöksen ilmapiiristä.
ritarjontaa. Yhdistys perustettiin vuonna
Oli hienoa huomata, kuinka tarina tempasi koululaiset
2007, ja sen tavoitteena on tuottaa joka
mukaansa ja alun varautunut tunnelma muuttui aidon
syksy
kamarioopperaproduktio.
kiinnostuneeksi. Toivon, että esityksemme mursi
Adalminan helmi oli yhdistyksen toimin-
mahdollisia lasten ennakkoluuloja oopperataidetta
tahistorian toinen tuotanto. Oopperaesi-
kohtaan ja että saimme olla mukana kasvattamassa
tysten lisäksi yhdistys järjestää konsert-
uusia oopperan ystäviä. Lämmin kiitos Steiner-
teja ja esiintyy tilauksesta pienemmillä
koululle yhteistyöstä!
Yhdistys sai Adalminan helmi -oopperas-
Tampereen Kamarioopperayhdistys
Eija Heikkala
ta paljon positiivista palautetta. Esiintyjät
ry:n puheenjohtaja
uusi
kokoonpanoilla erilaisissa tilaisuuksissa.
Anna Ranki
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
17
KOULU ON NYT VALMIS
UPEA JUHLASALI KRUUNAA KOKONAISUUDEN
Suuri unelma on toteutunut - koulumme on nyt
valmis.
hän kertoi vuosia kestäneestä suunnittelutyöstä
ja sen toteutumisesta.
Viimeisenä sai uuden asun juhlasali: pehmeät
istuimet, kaunis lattia ja mahtava näyttämö luovat puitteet monenlaisiin tilaisuuksiin.
2. A -luokan esittämän syysrunon ja -laulun jälkeen hienon ja koulun toimintaa monipuolisesti
kuvaavan vihkiäispuheen piti koulun pitkäaikainen opettaja Sakari Sannamo. Eikä Steinerkoulun juhla olisi täydellinen ilman eyrytmiaa
– 9. A -luokka ihastutti EVOE-esityksellään. 8. A
-luokka esitti vaikuttavasti Eino Leinon iki-ihanan
runon Hymyilevä Apollo.
Upea juhlasali vihittiin käyttöön 29.9.2009. Samalla paljastettiin koulumme perustajan Kaisu
Virkkusen muotokuva.
Juhlasalin vihkiäistilaisuus oli arvokas, mutta
myös hauska tilaisuus. Siitä pitivät huolen
juontajat Katariina Niinistö ja Juha Junttu - he
osasivat olla samalla rentoja ja asiallisia. Koulun
historiakin tuli tutuksi.
Jo saliin saapujia viihdytti kaunis musiikki, sellossa Sirja Wacklin ja pianossa Ilona Lang.
Tervetulosanat lausui kouluyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Heikki Salo, ja hän myös vihki
salin käyttöön leikkaamalla juhlallisesti nauhan
poikki. Kiitospuheen piti Sanna Ruoho.
Koulun innostavan musiikinopettajan Jukka
Salmelan valmentama kuoro lauloi mahtavan
Beethovenin 9. sinfonian loppuosan Oodi ilolle
ja Arielin laulun Shakespearen näytelmästä
Myrsky. Sen on säveltänyt Salmela itse ja suomentanut Kaisu Virkkunen.
18
Salin vihkiäisiin oli kutsuttu esiintymään myös
Hietasen pariskunta. Pentti Hietanen aloitti
komeasti laululla Rakastan elämää. Toisena
numerona oli laulu tv-sarjasta Karjalan kunnailla,
jonka sovituksesta vastasi pianistivaimo Heini
Hietanen.
2
3
perustanut ja sitä ennen Helsingin Steinerkoulussa pitkään vaikuttanut Kaisu Virkkunen
entisen oppilaan Markku Järvelinin hänestä piirtämän muotokuvan paljasti idean äiti Katariina
Fleming. Muotokuvan lahjoittajina oli joukko
niilla sävellyksellä Ave verum corpus.
Arkkitehti Aarni Holttisen kädenjälki näkyy kaikkialla koulussa. Pieninkin yksityiskohta on tarkkaan mietitty ja suunniteltu. Puheenvuorossaan
varmasti täydellisempi mitä kukaan olisi osannut
Loppuilta sujui leppoisan kahvittelun merkeissä
ja tuttujen kanssa tarinoidessa.
Onnellisia olivat kaikki - nyt koulu on valmis ja
unelmoida.Tällaisessa paikassa kasvaa luovia ja
taitavia oppilaita.
Huimimmissa unelmissakaan ei olisi voinut
kuvitella, missä 35 vuoden kuluttua ollaan.
Omassa, upeassa, kauniissa ja toimivassa
koulussa Muotialassa. Ja kuin jalokivenä
kruunun päällä koululla on nyt valmis juhlasali pehmeine punaisine penkkeineen ja
upeine näyttämöineen. Pitkät kiertolaisvuodet ovat lopullisesti takana. Nuorimmaiseni
Ida Sofia lopettelee koulua, mutta sille jää
aina paikka koko perheen sydämissä.
Katariina Fleming
Kuvat: Ida Sofia Fleming
koulun vanhempia.
kuulijat tuttuihin tunnelmiin W. A. Mozartin kau-
Koulun toiminnan esittely oli innostanut
mukaan paljon uusia vanhempia. Virallisesti
koulu oli vielä yksityisopetusryhmä, ja vanhemmat joutuivat tekemään paljon töitä ja
hankkimaan varoja koulun ylläpitämiseksi.
Pilven päällä hymyilee varmaan Kaisu
Virkkunen tyytyväisenä. Suuri unelma on
toteutunut.
olisi tänä vuonna täyttänyt 90 vuotta. Koulun
Jyrki Honkosen johtama Apricus -kuoro innoitti
Suuri unelma on toteutunut
Syksyllä 1973 talutin tyttäreni Marian
ensimmäiselle luokalle kouluun. Vanhan
Branderin kenkätehtaan kuluneita rappusia
piti kiivetä ylös Tammelassa. Vastaan tuli
tuttujakin: Arvo Ahlroos toi kouluun Aksun,
sukulaismies Heikki Harala Leenan. Elettiin
Tampereen Rudolf Steiner -koulun alkuaikoja.
Tampereen Rudolf Steiner -koulun vuonna 1971
Rakentajan puheenvuoron käytti koulun valmistumisesta vastannut Pekka Visuri. Hänen
panoksensa on ollut todella suuri. Hän sai
kiitosta myös Sinilintu-päiväkodin uusien tilojen
nopeasta hankkimisesta ja kunnostuksesta.
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
1
4
1. Koulun perustajan Kaisu Virkkusen vaikuttavan muotokuvan piirsi Markku Järvelin
ja paljasti Katariina Fleming.
2. Jyrki Honkosen johtama Apricus-kuoro
lauloi Mozartin kauniin sävellyksen Ave
verum corpus.
3. Juhlan juontajina toimivat Katariina Niinistö ja Juha Junttu.
4. 2. A -luokka esitti Syysrunon ja -laulun.
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
19
STEINERKOULUN JUHLASALI SAI NIMEN
ihmisen elämänkaaressa.
taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa kytkeytyvät nimet.
• Ryhmä nimiehdotuksia oli jumalallista
alkuperää
Kreikan
jumalista,
Rooman
keisareiden kautta aasoihin ja Kalevalan
• Nimi sopii monitoimisalille toivottaen kaikki
taiteet ja ilmaisumuodot tervetulleiksi.
• Nimi taipuu lapsen kuin aikuisen suuhun ja on
helppo kirjoittaa, myös eri kielillä
• Nimi sisältää positiivisia mielleyhtymiä ja
on helposti lähestyttävä.
hahmoihin.
• Lisäksi salin muodosta, käyttötarkoituksesta, tunnelmasta, väristä ja niin edelleen
nousi monia hienoja nimiehdotuksia.
• Raatia miellytti erityisesti nimen eurytminen kauneus.
Nimi
sininen väri. Kreikkalaisessa mytologiassa tämä
ilmiö on olennoitu jumalattareksi, joka ajoi Auringon nelivaljakkoa. Tämä ilmiö on kreikassa
Eos, latinaksi Aurora, aamurusko. Salin nimeksi
päätettiin antaa Aurora-sali.
Raati
Avoin nimikilpailu julistettiin 24. helmikuuta.
Nimivalinnasta teki päätöksen 18.3. kokouksessaan koulun johtokunnan nimeämä raati, johon
kuuluivat Eija Heikkala, Ilkka Kaakkolammi,
Osa nimistä on sellaisia, että ne tulevat väis-
Auringon valo hajoaa ilmakehässä spektrin vä-
Pasi Piippo ja Sanna Ruoho sekä raadin pu-
tämättä elämään alueen rakennusten, niiden
reihin, joista yleensä päivällä näkyy ainoastaan
heenjohtajana Chia Koskinen.
välisten tilojen ja niiden sisätilojen nimissä.
Ratkaisusta
Raati oli todellisen haasteen edessä, eikä päätös todellakaan syntynyt hetkessä. Ratkaisu ei
ole kompromissi, vaan siinä yhdistyvät kaikki
Juhlasalin nimikilpailuun tuli pyydetyssä ajassa,
nimiehdotuksissa esiintyneet perustelut siitä,
15.3.2010 mennessä, runsaasti toinen toistaan
mikä asema salilla on koulun sydämessä. Rat-
parempia nimiehdotuksia. Nimikilpailun kut-
kaisevaa päätöstä tehtäessä oli oleellista, että
sussa asetettiin vain yksi ohje: Koska juhlasalin
salin nimi ei tule muuttumaan vuosittain vaan
ohjelmatarjonta tulee sisältämään koulun oman
kantaa vuosikymmenten läpi. Yksi raatilaisista
toiminnan lisäksi ulkopuolisten järjestäjien kult-
koki tarpeelliseksi jäävätä itsensä lopullisesta
tuuritapahtumia ja konferensseja, salin nimen
ratkaisusta.
tulee luoda perinteisestä koulun juhlasalista
poikkeavia mielikuvia.
Perustelut päätökselle:
• Nimi kertoo, mitä näkyy, kun suunta on ylös
ja ulospäin, salin avautuvan viuhkan muoto
Nimiehdotuksista
Teemoiksi muotoutui viisi pääryhmää:
• Koulun sijaintiin liittyvät paikan, tilan ja
talon nimet.
• Tampereen steinerkoulun perustajaan Kaisu Virkkuseen ja hänen tai muuten steinerpedagogisiin ajatuksiin liittyvät nimet sekä
eri ilmaisutaiteen muotoihin, merkittäviin
20
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
kertautuu semanttisesti tässä nimessä.
• Nimi nivoo yhteen Tampereen Rudolf Steiner -koulun perustajan ja steinerpedagogiikan laajemmin. Kaisu Virkkusen sanoin: ”Ei
saa jäädä liian pitkäksi uinumaan sisäisiin
maailmoihin. Ylös ja töihin!”
• Nimi
on
yhdistettävissä
ajattelun
MYYNTIIN ENSI KEVÄÄNÄ
KATSOMAAN VOIT TULLA JO NYT! - KAHDEN PERHEEN KIINTEISTÖN YLIN KERROS
Sijaitsee
Kangasalan
Vesijärven
rannalla, Lihasulan kylässä, erittäin
rauhallisella ja luonnonkauniilla 2 ha:n
järvenrantatontilla, rantaviivaa 300m.
7 huonetta sekä iso tupa. Takka,
puuhella, jossa leivinuuni. Sisäsauna,
kylpyhuone, 2 wc. 3 parveketta, kaikilta järvinäkymä. Runsaat säilytystilat.
Kiinteistössä maalämpö, kunnallinen
viemäri, oma vesi. Orgaaninen arkkitehtuuri, hengittävä, terve puutalo.
Asumiskulut erittäin pienet.
Niemessä tilava rantasauna, jossa takkahuone ja iso nukkumaparvi. Tontilla autokatos, maakellari, hedelmäpuita, marjapensaita, puutarhamaata. Hyvät mahdollisuudet kalastukseen,
veneilyyn, puutarhanhoitoon sekä retkeilyyn maalla ja vesillä.Alakerrassa asuu 2-lapsinen
steinerkouluperhe. Ajomatka koululle 21 minuuttia.
Yhteydenotto: Erja Erkkonen puh. 044-5420701
avautumiseen ja koulun merkitykseen
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
21
Ajatuksia sosiaaliharjoittelun jaksosta 11. luokalla
Odotuksia sosiaaliharjoittelusta
Tunnelmia sosiaaliharjoittelun jälkeen
Epäröiden ja hieman pelokkaastikin miettii 11. luokan opiskelija tulevaa
Mitä parin viikon päästä tapahtuu? Siinä
Sosiaalityö! Yäk! Kuulosti kauhealta ja
työharjoittelujaksoaan, joka suuntautuu lähinnä vanhusten hoitotehtävien ja
oli kysymys, jota mietin seisoessani
vastenmieliseltä,
erään ystäväni pihassa katsellen kuollutta
kerran kuulin koko kurssista. En voinut
lasten päivähoidon piiriin. Osaanko seurustella vanhuksen kanssa, osaanko
kohdata pienet lapset oikealla tavalla, mitä minulta oikein vaaditaan?
lintua. Lintu muotoutui ajatuksissani
ensimmäisen
kuvitella itseäni hoitamassa lapsia saati
vanhuksia, kun omien isovanhempienkin
Usein nämä kysymykset häipyvät mielestä, kun ensimmäinen työpäivä koittaa.
tulevan työharjoittelun symboliksi; sitä
Lapset ovat innoissaan uudesta ”ohjaajastaan” ja ryntäävät kilpaa tämän syliin,
voi katsoa, mutta katsominen tuntuu
tuovat päiväkodin pihalta löytämiään pieniä aarteita näytille tai esittelevät
pahalta ja muuttuu ajan kuluessa ensin
Opettajan
ystäviään ryhmissään. Pikkulasten välittömyys ja vanhusten avoimuus ja lämpö
pahemmaksi ja sitten katsoja turtuu
painostuksen tuloksena päätin osallistua
sulattavat kaiken jännityksen ja pelon, mitä nuori ihminen tuntee uutta tehtävää
näkyyn. Pelkäsin, etten ehtisi tottua
kurssille sillä ehdolla, että sain itse valita
aloittaessaan.
tapahtumiin Pirkanmaan Hoitokodissa,
paikan. Pääsin Kangasalan SRK:lle töihin
saattohoidossa,
viikon
ja se osoittautuikin aivan uskomattoman
kuluttua pitäisi jo siirtyä seuraavaan
hienoksi paikaksi työskennellä, koska
Jakson jälkeen tunnelma on aivan toinen, innostuneesti nuori kertoo työpaikastaan.
Useimmille kokemus vieraassa työympäristössä on ollut positiivinen. Päivittäin
ennen
kuin
kanssa on jo tekemistä.
tiukempaakin
paikkaan, Nuorisokeskus Pointtiin. Mitä,
oudolta palata taas kouluun. Vaikka on toki niitäkin, jotka ovat ikävystyneet
jos toisten ihmisten ongelmat olisivat
harjoittelupaikoissaan, on suurin osa opiskelijoista niin tyytyväisiä jaksoon, ettei
liikaa ja työ henkisesti liian rankkaa?
mielellään olisi palannut kouluun enää ollenkaan!
Totesin, etten voinut vielä olla varma
Kokemus
mistään.
työskentelemään
opittava ottamaan sosiaalista vastuuta toisesta ihmisestä. Nuori Parsifal ei alussa
osaa kysyä, hänet pitää siihen ohjata. Hän käy läpi pitkän kehitystien, jonka
aikana hän monien erehdysten ja virheiden kautta kasvaa vähitellen aikuiseksi
ja täysikasvuiseksi ritariksi. Tällä matkallaan hän oppii tekemään tärkeän
kysymyksen: ”Mitä sinulle kuuluu? Etkö voi hyvin? Mitä tarvitset?” Nuorelle
ihmiselle voi kuolemankin kohtaaminen olla ainutlaatuisen tärkeä kokemus.
Tietämättömän
Marja-Leena Tiusanen,
sosiaaliharjoittelun valvoja
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
entuudestaan.
oli
mieltä
avartava.
erilaisten
Opin
ihmisten
tekemä spekulointi on yhtä turhuutta,
joten jätin pohtimisen sikseen. Varmaa
todella monipuolista, joten kokemusta
on vain se, että sosiaaliharjoittelusta
karttui
tulee jotain aivan muuta kuin mitä olen
koskaan kokenut ja se, että aion lähteä
matkaan iloisella mielellä ja positiivisella
asenteella.
itsensä etsimisen tiellä on kohdata itseä heikompi ihminen ja osata auttaa.
ja tunsin henkilöstöä kohtalaisen hyvin jo
kanssa ja ohjaamaan nuoria. Työ oli lisäksi
Koulun tehtävä on valmistaa nuoria elämää varten. Elämän kunnioitus, sen
tarkoitus ja kärsimyksen kohtaaminen ovat osa elämää. Eräs askel tällä vaikealla
henkilön
tiukemman
olen siellä yksi aktiivinuorista muutenkin
toistuvat rutiinit ovat rytmittäneet työpäiviä, ja kun harjoittelu on ohi, tuntuu
Parsifal-jaksolla 11. luokan opiskelijat tutustuvat Parsifaliin, jonka on myös
22
kun
Tuulia Wallenius, 11. lk
monenlaisista
tilanteista.
Nyttemmin, kun mietin tuota aikaa, niin
ei voi sanoa muuta kuin, että oli kyllä
korkeamman
johdatusta,
että
päätin
osallistua kurssiin.
Suosittelen todella lämpimästi kaikille,
jotka haluavat kokea jotain mitä ei
unohda aivan heti.
Tuomas Mikkolainen, 12. lk
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
23
Nuoret, päihteet ja koulu
Kuuluvatko nuoruus ja päihdekokeilut väistämät-
tänä keväänä terveydenhoitajaksi. Tein sen
käytön helpommin ongelmalliseksi kuin aikui-
mielekästä, suunnitelmien tekoon kannattaa
tä yhteen? Tuoreimman Nuorten terveystapa-
yhteistyössä steinerkoulun kanssa, ja mukana
set. Näin ollen keskeisintä ei olekaan se, kuinka
ottaa mukaan niin opettajia, oppilaita kuin van-
tutkimuksen (2009) tietojen valossa eivät, sillä
suunnittelussa olivat yläluokkien terveystiedon
paljon vanhemmat käyttävät alkoholia, vaan se,
hempiakin. Omissa ennaltaehkäisyä kartoittavis-
esimerkiksi 16-vuotiaista tytöistä
opettaja, terveydenhoitaja, kuraattori ja alaluok-
miltä se lapsesta tai nuoresta tuntuu. Vanhem-
sa kyselyissäni kaikista vastauksista nousi esiin
kien erityisopettaja. Joihinkin asioihin kysyin
pien alkoholinkäyttö saattaa herättää lapsessa ja
tiedon tarve, joten jokaisella ryhmällä on sama
mielipidettä myös yläluokkien oppilaskunnalta,
nuoressa mm. pelkoa, hämmennystä ja häpeää,
lähtökohta, enää toimintamuodot puuttuvat.
opettajakunnalta ja vanhempainyhdistykseltä,
joita hän ei välttämättä kuitenkaan osaa pukea
joten näin tuloksena on toivottavasti mahdol-
sanoiksi. Siksi aikuisen on hyvä muistaa kysyä
lisimman hyvin koko koulua palveleva päih-
lapselta tämän tuntemuksista ja keskustella
Tietoa on tarjolla runsaasti, mutta mielek-
Nuorten alkoholinkäyttö on ollut laskusuunnassa
depuuttumismalli. Se otetaan käyttöön ensi
niistä, jos lapsi on ollut mukana tilanteessa,
käimmin sitä jakavat varmaankin asian parissa
koko 2000-luvun alkupuoliskon, mutta viimeisim-
syksynä ja jatkossa malli on tarkoitus esitellä
jossa aikuiset ovat päihtyneenä.
toimivat tahot. Niitä on niin kunnallisella- kuin
män tutkimuksen mukaan käyttö on kääntynyt
oppilaille, ja toivottavasti vanhemmillekin, aina
nousuun vuosien 2007–2009 välillä. Muutaman
lukuvuoden alussa, jotta sen olemassaolo
vuosikymmenen takainen lama opetti, että kaik-
muistetaan tarpeen vaatiessa. Malli tulee esille
ki mikä vaikuttaa perheiden arkeen, heijastuu
myös koulun verkkosivuille, jossa se on helposti
myös nuorten terveyskäyttäytymiseen. Niinpä
kaikkien nähtävillä.
25 % ja pojista 29 % ilmoitti olevansa täysin
raittiita. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että kahdestakymmenestä 10. luokkalaisesta oppilaasta
lähes 15 käyttää alkoholia.
nyt, kun maailmantalous elää taantumavaihetta,
valliset puitteet. Mikäli vanhemmat eivät joskus
siihen yksin kykene, on apua saatavilla. Koulu on
kodin ohella toinen paikka, jossa lapsella ja nuorella on turvallisia ja luotettavia aikuiskontakteja,
ja siksi koulusta voidaan tarjota tukea ja apua,
on tärkeää kohdistaa katse nuorisoon.
Miltä lapsesta tuntuu?
24
Aikuisten tehtävä on luoda lapsen kasvulle tur-
jos kotona asiat eivät suju. Kaiken takana on pyrkimys oppilaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin,
Koulu on toimija!
Yksi päihdepuuttumismallissa esiin nostettu
sillä epätasapaino millä tahansa elämänalueella
tilanne on oppilaan altistuminen päihteiden käy-
heijastuu kokonaisuuteen.
Jokaisella koululla tulisi olla päihdetoimintamalli,
tölle kotona. Aihe on arka, mutta toivon, että se
jossa määritellään koulun ennaltaehkäisevän
voidaan ottaa esiin avoimesti ja rehellisesti. Tar-
päihdetyön muodot sekä toimintamallit tilan-
koitus ei ole saada ketään tuntemaan syyllisyyt-
teisiin, joissa oppilaan päihteidenkäyttöön pitää
tä viikonloppuna nautitusta saunaoluesta, vaan
puuttua. Tampereen Rudolf Steiner -koulukin on
herätellä pohtimaan sitä, millainen päihteiden
nyt saanut oman päihdepuuttumismallinsa. Sii-
käyttö on soveliasta lasten ja nuorten aikana.
hen on kirjattu, mitä tehdään erilaissa tilanteissa,
Vuoden 2009 Kouluterveys-kyselyn vastauksis-
kuten esim. epäiltäessä / tiedettäessä oppilaan
ta selviää, että peruskoulun kahdeksasluokka-
päihteiden käytöstä, ja kuka niihin puuttuu sekä
laisista ja lukion toisluokkalaisista 35 % kokee
millä tavalla asiaa viedään eteenpäin.
jonkun läheisen käyttävän liikaa alkoholia.
Päihdepuuttumismalli on opinnäytetyöni Hämeen ammattikorkeakouluun, josta valmistun
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
Ennaltaehkäisevä päihdetyö
– kaikkien yhteinen asia
On yleisesti tiedossa, että haittojen ennaltaehkäisy on edullisempaa ja tehokkaampaa kuin
niiden korjaaminen. Siksi koulun kannattaa
järjestöpuolellakin, ja esimerkiksi koulupoliisilta
on mahdollista saada koulutusta liittyen vaikka
huumeisiin. Ensi syksystä alkaen koululla on
kaavailtu järjestettävän vuotuinen päihteiden
teemapäivä osana ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Se toteutettaneen yhtenä koululauantaina
ja ajatuksena on, että myös vanhemmat voivat
ottaa osaa päivään. Tällaisten päivien tavoitteena
on tiedonjaon ja elämysten kautta edistää koko
kouluyhteisön terveyttä ja hyvinvointia, joten
kun kutsu käy, toivon mahdollisimman monen
osallistuvan, kenties jo suunnittelu- ja toteutusvaiheeseen.
Mutta sitä ennen edessä on toivon mukaan
pitkä, lämmin ja kaunis kesä. Nautinnollisia
lomapäiviä!
ehdottomasti kehittää jatkossa myös ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Sitä on jonkin verran
jo hahmoteltukin päihdepuuttumismallia suunni-
Marja Erdogan
teltaessa, mutta lopullinen työ ja toteutus jäävät
Kirjoittaja on valmistumassa
Yhteiskuntatieteiden tohtori Maritta Itäpuisto
koulun tehtäväksi. Jotta ennalta ehkäisevästä
oleva terveydenhoitaja ja entinen
toteaa, että lapset kokevat aikuisen alkoholin-
toiminnasta tulisi mahdollisimman toimivaa ja
Steiner-koulun oppilas.
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
25
FRIDA KAHLOA EURYTMIAN JA DRAAMAN KEINOIN
Minulle lukion valinta oli aika helppo. Halusin
jatkaa 12-vuotisen yhtenäiskoulun loppuun ja
kirjoittaa 13. luokalla ylioppilaaksi. Lukion alussa
suurin muutos oli siirtyminen kurssimuotoiseen
opiskeluun. ”Tavallisten” kurssien lisäksi meillä
oli mahdollisuus valita taito- ja taideaineiden
kursseja sekä leirejä, näytelmiä ja muita erityisiä
projekteja. 10. luokalla pääsimme harjoittelemaan
fyysistä käytännön työtä sekä huolellisuutta
vaativaa maanmittausta ja kartanpiirtämistä
maatalous- ja maanmittausleireillä.
Kuka on Frida Kahlo?
Frida Kahlo (1907–1954) oli meksikolainen
taidemaalari, joka tunnettiin tuskaa, kuoleman läsnäoloa ja elon pimeää puolta käsittelevistä persoonallisista maalauksistaan. Kahloon vaikutti Meksikon alkuperäiskulttuuri,
mikä näkyy mm. kirkkaiden värien käyttönä.
Euroopasta hän sai vaikutteita realismista,
symbolismista ja surrealismista. Kahlo oli
myös poliittisesti aktiivinen toimija, ja monet
sosialismiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin
liittyvät aiheet askarruttivat häntä.
Tämän vuoden 12. luokka valmisti draamakurs-
Ohjaajan sananen
silla kokoillan näytelmän Frida Kahlosta. Kuten
Aloitin alustavan suunnittelun jo keväällä
pohtimalla, millaista näytelmää haluaisin alkaa
työstää. Kesän aikana tutustuin useisiin eri
teoksiin. Luettuani Sunnuntai-illan unelmia olin
jo melko varma, että tämän näytelmän halusin
ohjata. Kyseinen Maritza Núñezin näytelmä
kertoo fiktiivisen, vaikkakin tositapahtumiin
perustuvan, tarinan Frida Kahlon elämästä.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat pääosin 1940luvulle toisen maailmansodan aikaan. Luettuani
näytelmän yhä uudelleen ja uudelleen aloitin
muokkaustyön – muutin joitain kohtauksia selkeämmiksi ja muokkasin esitysjärjestystä välillä
aika radikaalistikin. Otin myös tarkemmin selvää
näytelmän henkilöistä. Roolitus onnistui hyvin,
vaikka pieniä muutoksia tulikin projektin edetessä. Näytelmän nimi myös vaihtui ytimekkäästi
Fridaksi. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. En ollut onneksi yksin, vaan sain paljon
apua ohjaavilta opettajilta – Jupe Larimolta ja
Maria Kaunisvedeltä – sekä luokkatovereiltani,
jotka tukivat minua koko projektin ajan.
yleensä, myös tänä vuonna näytelmän ohjasi
päättötyönään yksi 12. luokan opiskelija. Ella
Posti otti tämän tehtävän vastaan. Näytelmän
tekemiseen osallistui lähes kolmekymmentä
12. luokkalaista. Suurin osa esiintyi, kun jotkut
puolestaan keskittyivät mm. lavasteisiin, valoihin ja ääniin – tietysti joukostamme löytyi paljon
ns. ”monitoimimiehiä”, jotka sekä näyttelivät
että valmistelivat käytännön puitteita ahkerasti.
Näytelmässä yhdistyi 12. luokan eurytmian ja äidinkielen kurssit, joiden molempien tavoitteena
on tuottaa yhteisvoimin esitys. Avoimin mielin
ja innostuneina lähtivät 12. luokkalaiset tätä yhteisprojektia toteuttamaan. Niin opettajille kuin
opiskelijoillekin yhteistyö oli antoisaa ja avasi
varmasti uusia näkökulmia taiteellisen työn
tekemiseen.
Maria Kaunisvesi
äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
26
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
Steinerkoulu - yleissivistyksen laajennettu oppimäärä
Ella Posti, 12. lk
Lukion toisena vuonna, tuttavallisemmin
yhdennellätoista, toteutimme Shakespearekurssilla näytelmän Macbeth alkuperäiskielellä.
Minua onnisti, ja sain dramaattisen Lady
Macbethin roolin ja näytelmän ainoan
koomisen osan, juhlahumunjälkeisen Porterin.
Kurssin aikana opimme, kuinka paljon työtä
on onnistuneen teatteriesityksen taustalla.
Toinen poikkeus arkiseen opiskeluun oli
kahden viikon työharjoittelu sosiaalialalla. Itse
pääsin Kangasalan seurakunnan lapsityöhön
avustamaan päivä- ja iltapäiväkerhoissa.
Kolmas vuosi, kahdestoista luokka, oli
lukion työntäyteisin vuosi. Syksyllä teimme
eurytmiaesityksen Leena Tiusasen ohjauksessa,
esitimme Grimmin sadun Paholainen ja hänen
kolme kultaista hiuskarvaansa ja Brahmsin
Capriccion (op. 76). Syksyllä teimme melko tiukalla
aikataululla näytelmän Liisa ihmemaassa, jonka
Mikael Larimo ohjasi päättötyökseen. Näytelmän
jälkeen työtahti tiivistyi entisestään. Normaalin
koulutyön lisäksi valmistelin päättötyötäni ja
lukion tanssidiplomiani, ja Francesco Purin
ohjaamat vanhojentanssiharjoituksetkin alkoivat.
Huhtikuun alussa oli päättötyönäyttely, jossa
oli esillä mm. käsityötä, taidetta ja kirjallisia
töitä. Itse tein ja esitin koiratanssiesityksen.
Huhtikuun lopulla sain valmiiksi tanssin
lukiodiplomin, jota olin työstänyt lähes kolme
vuotta. Lajini oli eurytmia ja ohjaava opettajani
Sirpa Kvist. Muutamaa päivää diplomin
esityksen jälkeen lähdimme kulttuurimatkalle
Milanoon. Itseni mukaan lukien kuusi tyttöä lähti
junalla matkaan, ja muu luokka lensi. Olimme
koko lukioajan keränneet varoja matkaa varten,
ja kyllä kannatti!
Koulun kautta tarjoutui myös oiva tilaisuus
opiskella fysiikkaa lukion oppimäärän ulkopuolella.
Pääsin Opetushallituksen järjestämään viikon
mittaiseen
avaruusfysiikan
kesäkouluun
Venäjälle. Saimme luentoja Moskovan alueen
valtion yliopistolla, jonka asuntolassa asuimme.
Luentojen lisäksi vierailimme avaruusmuseossa,
jossa
pääsimme
ihastelemaan
avaruusteknologiaa lähietäisyydeltä, Zvezdnyikaupugissa (Venäjän federaation Juri Gagarinille
nimetyssä avaruuslentäjien tiede-, tutkimus- ja
valmennuskeskuksessa),
avaruuslentojen
komentokeskuksessa
sekä
Moskovan
sirkuksessa. Opetushallituksen määräraha kattoi
viisumin, junamatkat Helsingistä Moskovaan ja
takaisin, ylläpidon ja ohjelman perillä.
Abivuonna oli enää syventäviä kursseja,
mikä antoi hyvät mahdollisuudet keskittyä
ylioppilaskirjoituksiin.
Toki
saimme
halutessamme opiskella vielä niitäkin aineita,
joita emme kirjoittaneet, ja näin laajentaa
yleissivistystämme.
Olen tyytyväinen valintaani. Neljä vuotta lukiota
on antanut paitsi klassisen yleissivistyksen
myös monia taitoja ja kokemuksia, joita ei saa
oppikirjan sivuilta.
Ruusu Kiekara,
abiturientti
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
27
12. luokka tiedesuunnistuksessa
ja
ulkonäöltään
jotain
uutta ja mullistavaa. Ideat
luonnosteltiin ensin piir-
Huhtikuun
järjesti
lopulla Tampereen
kaksipäiväisen
kesäyliopisto
tapahtuman
nimeltä
täen paperille ja lopuksi
osallistui
rakennettiin
tiedesuunnistuksessa
Tampereen
annetuista
tiedesuunnistus. Tapahtuman kohderyhmänä oli
teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen
materiaaleista
peruskoulujen yläluokkien ja lukioiden oppilaat.
järjestämälle rastille, jossa tutkittiin Tampereen
mallit
Tapahtuman tavoitteena on lisätä nuorten
keskustan kaupunkitilaa pienoismallityöskente-
oikeassa
käsityksiä tieteestä, tieteen tekemisestä ja
lyn avulla. Rastin aluksi saatiin tämän ikäiselle
Lopuksi ideointien tulok-
tieteen
nuorelle tärkeää opintoinfoa: kuinka arkkitehtuu-
set esiteltiin muille.
yhteiskunnallisesta
Kantavana
ajatuksena
on,
merkityksestä.
että
osallistujat
saavat konkreettisesti seurata ja osallistua
tieteen tekemiseen, tavata tutkijoita sekä
rin laitokselle voi hakea ja millaista siellä opiskelu
on. Sen jälkeen opiskelijat saivat konkreettisesti
kokeilla, millaista opiskelu esimerkiksi voisi
pienois-
mahdollisimman
Koulumme
mittakaavassa.
opiskelijat
lähtivät annettuun työhön
laitoksella olla.
innolla ja lopputulokset
yritykset
opiskelijoista
kien omien opiskelijoiden tekevän ja ideoivan
Tehtävänantona oli suunnitella uudenlainen
toimivat. Käytännössä näinä päivinä Tampereen
koostuvan raadin mielestä hyvin lennokkaita ja
jotain niin innoissaan. Luovuus pääsi todella
Tampereen keskusta. Jokainen ryhmä sai
idearikkaita. Ne esiteltiin muille turhaa vaatimat-
alueen
ja
valloilleen ja pienet askartelijat pääsivät toteut-
Tammerkosken rantamaisemista tontin, johon
tomuutta kaihtaen. Opiskelijoiden kommentit
tiloissaan
ns.
tamaan itseään. Joku taisi löytää jopa pienen
kaivattiin uutta näkemystä. Uusien rakennusten
tapahtumasta olivat myönteisiä. Tapahtuman
arkkitehdin itsestään!
opettaja
voi
suunnittelussa piti ottaa huomioon ympäristö
ideaa pidettiin hyvänä, koska siellä pääsi myös
ja yrittää miettiä siihen käyttötarkoitukseltaan
itse kokemaan. Opettajana oli ilo seurata kaik-
havaita käytännössä, kuinka tiedemaailma ja
tieteen
yritykset
innovaatioita
hyödyntävät
korkeakoulut,
järjestävät
tiedesuunnistusrasteja,
tutkimusyksiköt
omissa
joihin
ilmoittaa ryhmänsä etukäteen tutustumaan.
28
Tänä lukuvuonna koulumme lukiosta 12. luokka
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
olivat
arkkitehtuurin
laitoksen
Miia Bergman
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
29
EMÄNNÄN PALSTA
12. luokan päättötyöt:
Johannes Ahola: saunaremontti
valvojana Esko Tallgren
Kevät keikkuen tulevi
Tätä kirjoittaessani alkavat viimeisetkin lumikasat olla muisto vain kauniista, lumisesta
talvesta. Puut pullistelevat hiirenkorvilla, ja
oppilaidenkin mieli taitaa jo osaksi kirmata
Eelis Hyvärinen: kitaraefektien reititys- ja ohituslaite
valvojana Ilkka Kaakkolammi
Tomas Härmä: valokuvapäiväkirja
valvojana Ilkka Aaltonen
Henri Kiiskilä: nuorten purjehduskurssin suunnittelu, organisointi ja toteutus
valvojana Saara Laaksonen
kesälaitumilla.
Tää on tärkee asia,
kuuntele siis huolella:
Keittäjien hymyt hyytyy
kun ruokaa roskiin kerääntyy.
Lukuvuoden yksi ilonaiheita Timjamissa on
Älä heitä ruokaa roskiin,
ollut se, että luomutuottajat alkavat löytää
hotki se mieluummin poskiin!
meidät. Saamme hyviä yhteydenottoja, ja uusia
asiakassuhteita luodaan koko ajan.
Katariina
Yhteinen ponnistelun aihe kouluyhteisössä on
se, että tätä puhdasta, hyvää luomuruokaa me-
Tuomas Mikkolainen: CD ”Pitkä Mies”, sävellys-sanoitus, esittäminen ja taltiointi
valvojana Anna Haukka
Pietu Mäenpää: oman huoneen remontointi
valvojana Heli Arminen
Ville Niemi: viulun ja viulukotelon restaurointi
valvojana Sakari Sannamo
Ella Posti: 12.luokan näytelmän ”Frida” ohjaaminen
valvojana Maria Kaunisvesi
Raul Ristilä: kuntosaliharjoittelu – mielen ja kehon hyvinvointi
valvojana Jukka Salmela
nee luvattoman paljon biojätteeseen. Ruoka on
itseotossa, joten periaatteessa mitään ei saisi
Oppilaat ruokalaan läksi
mennä hukkaan –ethän ota enempää kuin jak-
luomua lautaselle siel lätki
sat syödä! Kun noin 9 kg päivittäistä biojätettä
lautaselle puolet ruoasta jätti
kerrotaan koulupäivillä ja muutetaan rahaksi,
Jäi speltti sekä luomuporkkanat
heittävät ruokailijat vuodessa noin 11 300 €
roskiksen kaveriksi.
roskikseen. Mitäpä herkkuja sillä summalla
saataisiinkaan lautaselle!
Biojätteen vähentämisestä pidettiin huhtikuus-
Mitä jos söisit lautasen tyhjäksi?
Nimetön
sa Ruoka kunniaan -kampanja, ja saimme ruokasaliin hienoja piirroksia ja taitavia runoja aiheesta. Kevään aikana seuraamme,
keveneekö roskis, ja tiedotamme
Emma Saxman: sisustussuunnitelma ja sen toteuttaminen
valvojana Saara Laaksonen
siitä ruokailijoille. Aihe on jatkuvasti ajankohtainen, joten palaamme
siihen myös ensi syksynä.
Visa Valtonen: vertaileva tutkimus kulttuurieroista Suomessa ja Britanniassa,
kohteina jalkapallo ja jääkiekko
valvojana Lasse Tuores
Kiitos kaikille asiakkaille
kuluneesta lukuvuodesta
ja rentouttavaa kesää!
Merja Jokiniemi
30
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
VUOSIKERTOMUS 2009 - 2010
31
LUKUVUOSI 2010 - 2011
SYYSLUKUKAUSI 16.8. - 22.12.2010
KEVÄTLUKUKAUSI 10.1. - 4.6.2011
SYYSLOMA VKO 42, 18. - 22.10.2010
TALVILOMA VKO 9, 28.2. - 4.3.2011
Enkelina Berki, 10.B
LISÄKSI KOLME TYÖLAUANTAITA, JOISTA YKSI ADVENTTIJUHLA 27.11.2010
Tampereen Rudolf Steiner -koulu
Muotialantie 79-81, 33800 Tampere
www.tampereesteinerkoulu.fi