Jäsenlehti 3-4/2011 - Kuopion Pursiseura ry
Transcription
Jäsenlehti 3-4/2011 - Kuopion Pursiseura ry
Tulevia tapahtumia • KuoPS:n sääntömääräinen syyskokous ma 21.11.2011 klo 19.00 Pohjois-Savon liiton Maakuntasalissa, Sepänkatu 1. Lisätietoa sisäsivuilla. • Pikkujoulu la 26.11.2011 klo 18.30 alkaen Pirttiniemessä. Lisätietoa sisäsivuilla. • Matka Helsingin Venemessuille lauantaina 11.2.2012. Tarkemmat tiedot matkasta päivitetään seuran kotisivuille tapahtumakalenteriin. • Pilkkikilpailut ja huvilan lämmittäjäiset Pirttiniemessä maaliskuussa Ohjelmassa on pilkkikilpailun lisäksi kaikenlaista hauskaa kaikenikäisille, ainakin laulua ja kilpailuja. • CEVNI-kurssi ja -tutkinto 24.3.2011, mikäli halukkaita löytyy. Lisätietoa sisäsivuilla. • Kallavesj´ 2012 Kuopio-hallissa 30.3. – 1.4.2012 2 Kuopion Pursiseura ry PL 266, Minna Canthin katu 4, 5. krs 70100 KUOPIO Painopaikka Kopijyvä Oy, Kuopio 2011 kuops kuopionpursiseura.fi www.kuopionpursiseura.fi puh. 040 760 3446 HYVÄ PURSISEURALAINEN! Takana on taas mahtava kesä! Aurinkoenergiaa ja mukavia muistoja henkisten akkujen lataamiseen, vastavoimaksi syyssateille. Nauttimista maailman upeimmasta Kallaveden ja koko Vuoksen vesistöstämme. Seuran hallitus on panostanut viimeisen kahden vuoden ajan seuran talouden kuntoon saattamiseen. Ja voi savolaiseen malliin sanoa, että olisipa saattanut huonomminkin onnistua. Eli seuran talous on nyt varsin hyvässä kunnossa. Toki talousyhtälö on herkkä. Kulut on tarve pitää kurissa ja uusien projektien aloittaminen tulee puntaroida tarve-näkökulmasta tarkkaan. Nyt on hyvä aika suunnata katseita tulevaan. Hallitus on nostanut keskeiseksi asiaksi seuran toiminnan jatkuvuuden turvaamisen. Nykyinen, hyväksi osoittautunut ja kustannuksiltaan keveä toimintamalli edellyttää vereitä talkoovoimia. Suomeksi sanottuna uutta verta ottamaan talkootyökapulaa vanhoilta konkareilta, joiden panosta toki tarvitaan. Pohjoisranta kehityshankkeena avaa yhden – fyysisen – mahdollisuuden kehittää seuran toimintaa. Hahmotelmissa on jo aiemmin aloitetun laiturihankkeen lisäksi toimin- tokeskus. Näin saataisiin puitteita uusille jäsenille ja veneille sekä ennen kaikkea kohennusta junioreiden harrastusolosuhteisiin. Kokonaiskustannuksiltaan nämä hankkeet ovat vain niin isoja, että seuran omat rahkeet eivät yksin riitä. Tarvitaan kumppaneita ja uusia toteutusmalleja. Pienempänä, mutta henkisesti isona päätöksenä hallitus päätti laser-luokan veneen hankkimisesta junioreille. Nuorissa on toivo! Uusia jäseniä siis halutaan. Ennen kaikkea halutaan lisää tekijöitä mukaan seuran toimintaan. Henkistä panosta. Olemmehan sisävesien suurin Pursiseura, emme pelkkä laituripaikan vuokraaja! Syyskokous on oiva ajankohta tulla mukaan toimintaan. Kokouksessa valitaan luottamushenkilöt ja samassa yhteydessä voi ilmoittautua mukaan toimikuntatyöskentelyyn. Kokouksen jälkeen pidetään keskustelutilaisuus, jossa käydään läpi seuran strategista tahtotilaa sekä ajatuksia Pohjoisranta-hankkeesta. Tutustu materiaaliin seuran kotisivuilla ja tule paikan päälle vaikuttamaan! Kommodori Lauri Kerman VANHEMMAN TALONMIEHEN HAVAINTOJA KESÄ 2011 Kesä oli kuuma. Lämmintä oli jopa puuveneessäkin. Välillä joutui juomaan ihan vettäkin. Huomattavaa oli pitkin Vuoksen vesistöä, että veneliikenne oli varsin hiljaista. Veneitä oli varsinkin vierasvenesatamissa seisomassa, mutta eivät ne vaan liikkuneet mihinkään. Liekö johtunut siitä, että Saimaan vesitilanne oli niukka. Matkan varrella hätkähti monta kertaa, kun pienistä kivistä oli tullut kookkaita luotoja. Toisin oli seuramme tukikohdissa järjestetyt tapahtumat. Iivarin rantakalaillassa oli mahtava osanotto. Samoin oli Jänissalon tukikohdassa. Molemmissa tapahtumissa emännät ja isännät olivat nähneet erittäin paljon vaivaa iltojen onnistumiseksi, ja onnistuneita ne olivatkin. Muikkukeitto oli erinomaista ja rosvopaisti suussa sulavaa. Maurin leipien kanssa tuli syötyä niin paljon, ettei päässyt pöydästä kuin pyörimällä pois. Molemmat tukikohdat olivat kesän aikana erinomaisessa kunnossa ja jäivät myös hyvään kuntoon. Kiitos lankeaa toimikunnille, jotka ovat nähneet vaivaa muiden eteen. Me kaikki muut voisimme helpottaa toimikuntien hommia tekemällä oman osamme. Vähimmäisvaatimus olisi laittaa vaikka sauna lämpiämään ja tehdä puita sitä varten. Liekö ollut liian hyvä palvelu, koska oli havaittavissa valmiin kyttäämistä, ja jos ei ollut valmista, niin kiukuteltiin. Miettikääpä sitä. Pirttiniemi on taas sitten ongelmallisempi. Kevään jäljiltä useat talvipaikat olivat siivoamatta, laudankappaleita, lahonneita parrunpätkiä on kuormakaupalla. Jopa jäteöljyt ja siihen liittyvät tarvikkeet lojuvat kentällä veneiden laskun jälkeen. Risukoita ei viitsinyt siivota kuin muutama, vaikka vehkeitä on kaksin kappalein rantavajassa. Oma episodi on veneiden nosto. Yleensä kaikki ovat sopineet Pirttiniemeen. Mutta sitä napinaa talvipaikoista ei voi olla kuulematta. Edelleen näyttää siltä, että veneet jostain syystä turpoavat kesän ja talven aikana ja siksi aina joudutaan järjestämään paikkoja uudelleen. On yritetty raivata alueita, että saadaan aina pikkuisen levitettyä aluetta, mutta pukkien laitto oikeille paikoilleen näyttää olevan mahdotonta. Mastojen rivistöä Jänissalossa 10.9.-11 © Marja Tuhkanen Tänä syksynä ajettiin kiviä ja maita pois etelärannalta, että saataisiin nosturille edes tilaa pyöriä. On näköjään turhaa työtä, koska osan pitää nostaa veneensä kielloista ja selityksistä huolimatta niin, että nosturin liikkuminen estetään ja talviaurauksen hommaa vaikeutetaan. Viimeisille veneille, jotka viedään autolla pois muualle säilytykseen, ei ollut kulkuväylää. Jos ei muuta ole keksitty, niin veneiden teltoilla on tukittu loput väylästä. Nyt ei enää tahdo uskoa, ettei tiedetty, kun ei ollut ilmoitettu kirjatulla kirjeellä. Meitä on Pirttiniemessä muitakin, ei ole mahdotonta ottaa muita huomioon. Ongelma on sen verran vakava, että jos eivät puheet auta, on ilmeisesti siirryttävä pakkokeinoihin. Yhteisnostoaikoja oli riittämiin. Kuitenkin kun viimeinen nosturi on häipynyt, niin tunnin päästä kysellään, milloin nosturi tulee. Tänä syksynä huomattiin myös sellainen ilmiö, ettei lauantaipäiville saatu kuskeja. En sitä ihmettele. Kuka viitsii tulla haukuttavaksi vapaa-aikanaan? Olisikohan aika miettiä tätäkin asiaa? Onkohan niin, että ikälisät ovat tuoneet kärttyisyyttä porukkaan ja minä ite nostaa päätään? Nostojen kannalta on ehdoton edellytys, että nosturi lähtee jostain kohti ja etenee sitten järjestyksessä. Samoilta ”jaloilta” täytyy pystyä nostamaan mahdollisimman monta venettä. Tänäkin syksynä havaittiin, että kun nosturi on siirtynyt pois paikalta, niin sitten vasta tullaan itse paikalle, ja sitten pitäisi ajella ees taas ja taas taas. Järkeä saa käyttää. Puhelinkin on olemassa. Sillä voi hätyytellä naapuria, jos tätä ei näy paikalla silloin, kun pitäisi. Joissakin veneseuroissa homma toimii siten, että ulkopuoliset nostavat veneet järjestään alueittain. Omistaja saa olla paikalla, muttei saa osallistua. Voisi olla ideaa, tietysti se nostaa kustannuksia. Jotakin on joka tapauksessa tehtävä, ehdotuksia venepaikkatoimikunnalle saa esittää… siis rakentavia ehdotuksia. Vuosi 2012 vaatii venepaikkojen osalta taas suunnittelua ja päivityksiä. Tänäkin talvena on Pirttiniemessä tuntemattomia veneitä: ei nimiä, ei puhelinnumeroita. Mitä pitäisi tehdä näille veneille? Toisaalta aallonmurtajat vaativat täytettä. Ei ole iso vaiva laittaa edes pukkiin nimi ja puhelinnumero näkyviin. Keväällä tullaan siirtämään kaikki myytävät, mailla olevat ja muuten kesän rannalla seisovat veneet yhteen paikkaan pohjoisrannalle järjestettävään tilaan. Siirto tullaan suorittamaan omistajien kustannuksella. Pohjoisranta Pohjoissatamaa rakennetaan edelleenkin säästöbudjetilla. Varat eivät yksinkertaisesti riitä muuhun. Pohjoissatama rakennustyö tuli perintönä nykyiselle hallitukselle. Tarve on ollut vuosia olemassa. On vain olemassa pieni yksityiskohta, miten hanke rahoitetaan. Siitä oli vain ideoita ilmassa. Seuran nykyinen hallitus ei halua rasittaa jäsenistöään ylimääräisillä maksuilla. Valitettavasti haaveet tanssilavan luona eivät johda mihinkään. Tarvitaan raakaa työtä. Tiedossa on kuitenkin, mitä Lappeenrannassa ja esim. Varkaudessa on tehty. Olemme nyt ryhtyneet selvittämään mahdollisuuksia ulkopuoliseen rahoitukseen. Erilaisia keskusteluja on käyty ja mahdollisuuksia selvitetty. Malli vaatii paljon töitä, mutta mahdollistaisi hankkeen rakentamisen ja samalla erittäin tarpeellisen junioritoiminnan saattamiseksi aivan uusiin puihin. Aallonmurtajat tarvitsevat vielä paljon louhetta. Kaikki voivat tehdä sen asian eteen jotakin. Pitäkää silmät auki ja ilmoitelkaa, kun näette sellaisia kohteita. aura saattaa ottaa naruun kiinni ja teltta lähti. Vene ja talvi Kohta on pikkujoulut ja sitten alkaa taas kohta päivä pidetä. Keskitalvella käykää lataamassa veneiden akut, niin ei tarvitse jättää rikkoutuneita akkuja Hessun harmiksi. Sohvia ja taulutelevisioita ei tarvitse myöskään kantaa jätekatokseen. Erilaisia venepaketteja on taas syntynyt rannoille. Luonto päättää välillä hieman reuhaista näitä nyyttejä. Myrskyn jälkeen olisi syytä käydä kiristelemässä rihmoja ja samalla katsella vieruskaveriakin, joka sattuu olemaan etelänmatkalla. Samalla käynnillä nostakaa köydet maasta pois. Lumi- Seppo LIITON KUULUMISIA teksti ja kuvat Petteri Mussalo Monivuotinen Purjehtijaliiton ja Veneilyliiton yhdistämistyö saatiin päätökseen viime vuoden lopulla. Suomen Purjehdus ja Veneily ry (SPV) aloitti toimintansa tammikuun 2011 alussa. SPV on yhdistymisen jälkeen eräs suurimmista liikunnan ja urheilun lajiliitoista. Lähes neljänsadan jäsenseuran kautta toiminnan piirissä on noin 65000 yksittäistä jäsentä. Toimin liiton organisaatiossa järjestötoimikunnan varapuheenjohtajana ja Vuoksen vesistöalueen aluejohtajana. Tämän vuoden aikana on toimintaa käynnistetty ja kehitetty. Liitto järjesti keväällä jäsenseuroille suunnatun kyselyn, jonka avulla selvitettiin jäsenseurojen ja luokkaliittojen odotuksia veneilyyn liittyvien asioiden ympärillä. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaiset kuin meidän keväisen strategiatyöhön liittyvän kyselymme tulokset. Kummassakin selvityksessä esille nousivat huoli jäsenkunnan ikääntymisestä ja huoli aktiivisten nuorten saamisesta toimintaan mukaan. Veneily-ympäristön ylläpito niin ra- kennetun ympäristön kuin luonnonkin osalta koetaan erittäin tärkeiksi tulevaisuuden kannalta. Uuden liiton myötä käynnistettiin alueellinen toiminta Veneilyliiton toimintamallin mukaisesti. Suomi on jaettu vesistöalueiden mukaisesti 15 alueeseen. Kullakin alueella toimii alueen seurojen esittämä ja liittohallituksen nimeämä aluejohtaja. Hänen tehtävänään on toimia yhteyshenkilönä seurojen, liiton ja seurojen sekä seurojen ja kuntien ja viranomaisten välillä. Vuoksen vesistöalue on tilastojen valossa eräs suurimmista: 56 000 km2, joka on noin 16 % Suomen pinta-alasta. Merkittyjä väyliä on 3300 km, joista noin 750 km syväväylää, 25 seuraa. Alueemme seurojen pitkäaikainen ja tuloksekas yhteistyö mm. kattavan yhteiskäyttötukikohtaverkoston on ainutlaatuinen ja kansallisesti tunnustettu toimintamuoto. Huolehditaan yhdessä tämän toimintamuodon säilymisestä pitämällä tukikohdat kunnossa ja tarjoamalla vieraanvaraisuuttamme muiden yhteistoimintaseurojen jäsenille. Alueen seurojen tapaamisissa on vallinnut suuri yksimielisyys siitä, että ulottuvillamme on ainutlaatuinen vesistö. Tämä helmi halutaan säilyttää ja jonka käyttöä haluamme kehittää niin, että kaikille – niin ihmisille kuin ainutlaatuiselle eläimistöllekin - on tilaa olla, viihtyä ja nauttia ainutkertaisista luontokokemuksista. Meren puolelta kantautuvat uutiset ruuhkaisuudesta ja kilpailusta vierassatamapaikoista sekä vierassatamien maksullisista varauspalveluista ovat huolestuttavia. Palvelu sotii perinteistä hyvää veneilytapaa vastaan. Meillä on satamaan aina mahtunut tulojärjestyksessä. Jos viereen ei mahdu, niin toiseen tai kolmanteen riviin ainakin. Tämä yhdessä Suomenlahden ja Saaristomeren saastumisen kanssa saattaa lisätä veneilijöiden virtaa mereltä Vuoksen vesistöön. Uusi veneilykausi alkaa syyshuollon jälkeen muistojen kokoamisella ja uuden kauden suunnittelulla. Hyvä reissu tehdään vähintään kolmesti – suunnitteluvaiheessa, reissun aikana ja muistellessa. Ja hyvästä veneilykaudesta riittää muisteltavaa pitkäksi Rantakalailta ja veneitä monessa rivissä aikaa. Kuinka moni muistaa ja kertoo tarinoita aiempienkin vuosien reissuilta. Toivotan kaikille rauhallista telakointiaikaa ja hyvää valmistautumista tulevaan kauteen, reilun seitsemän kuukauden kuluttua nautimme laineen liplatuksesta ja muista luonnon äänistä saariston sylissä. Petteri Mussalo CEVNI-kurssi ja -tutkinto la 24.3.2012 klo 10 Pirttiniemessä. Suomen Navigaatioliiton vaatimusten mukainen kurssi ja tutkinto kansainvälisen huviveneenkuljettajan pätevyyskirjan I-tunnusta (sisävesi) varten. Kurssimaksu 50 € (sisältää oppikirjan, tutkintomaksun ja todistuksen kotiin lähetettynä). Ilmoittautuminen Heikki Lukkariselle viimeistään ti 13.3.2012. Sähköposti: [email protected], puhelin: 0400-157 787. KUTSU KUOPION PURSISEURA RY:N SYYSKOKOUKSEEN KuoPS:n syyskokous pidetään Pohjois-Savon liiton Maakuntasalissa, Sepänkatu 1, maanantaina 21. päivänä marraskuuta 2011 klo 19.00 alkaen. Kokouksessa käsitellään: Sääntöjen 13. §:ssä tarkoitetut asiat kuten toimintasuunnitelma 2012, talousarvio 2012, määrättävät maksut, myönnettävät maksuvapautukset ja henkilövalinnat. Varsinaisen kokouksen jälkeen keskustelutilaisuus ajankohtaisista seura-asioista pohjoisranta seuran strategiat Suomen Purjehdus ja Veneily ry Tervetuloa! HALLITUS Kahvitarjoilun järjestämisen helpottamiseksi pyydämme ilmoittamaan osallistumisesta joko sähköpostitse kuops(at)kuopionpursiseura.fi tai puhelimitse 040 760 3446 Pursiseuran Pikkujoulut Pirttiniemessä lauantaina 26.11. klo 18.30 alkaen. Syödään, juodaan ja pidetään hauskaa. Illalliskortti 20 €. PS. Olisi mukavaa, jos ilmoittautuisit, niin saadaan herkut riittämään kaikille. kuops(at)kuopionpursiseura.fi puh. 040 760 3446 ILIMAN AIKOJAAN IIVARISTA Teksti ja kuvat Jouko Hämäläinen Hieno ja lämmin kesä oli ja meni. Iivarin kausi alkoi jo toukokuun alkupäivinä ja loppui lokakuulla saunakirjamerkintöjen mukaan. Mitään suurempia töitä ei tänä kesänä tarvinnut tehdä, mitä nyt pieniä siistimisiä ja puutalkoita puuhasteltiin. Juhannusta viettämässä olikin paljon venekuntia. Lieneekö sateinen sää ja lomien odottelu tyssännyt purjehdukset lyhyempään reissuun. Heinäkuussa kävijöitä oli ollut mukavasti ja vierailijoiden saunamaksuja olikin kesän aikana kertynyt lippaaseen parinsadan euron verran. Ilahduttavana asiana oli uusien nuorten jäsenten ja venekuntien ilmaantuminen Iivarin ”vapaasataman” kävijöihin. Vanha jengi on pysynyt koossa ja lähes ennallaan. Elokuussa olikin sitten säpinää. Perinteinen lossilastillinen polttopuita Pirttiniemen pukkialueelta raivattuja puita hinattiin Iivariin. Tyhjennystalkoot pidettiinkin etuajassa ”salaa” ennen rantakalailtaa. Kiitos innokkaalle ja ahkeralle talkooväelle. Varsinaisena rantakalailtana 13.8. voitiinkin sitten keskittyä vain viihtymiseen ja yhdessäoloon. Päivän mittaan paikalle tulikin tungokseen asti veneitä, peräti 56 venekuntaa. Lasten Karaoke ja Mölkkymestaruus ratkottiin jo iltapäivällä keiton valmistumista odotellessa. Jätkänkynttilä Auringonpaahteen jo hieman hellittäessä rantakalakeitto ja Maurin leivät nautittiin haitarimusiikin siivittäessä suvista tunnelmaa. Oli kesän ehkä hienoin ja tyynin ilta. Myöhemmin jätkänkynttilöiden savun luodessa mystistä tunnelmaa oli vuorossa karaokemestarin tavoitellun tittelin kilpalaulanta. Asiantunteva ja ankara raati päästikin jatkoon kaikki kovatasoiset ”Pavarotit ja Selin Dionit”. Pohdinnan jälkeen raati julisti kultaisenmikrofonin haltijaksi seuraavaksi vuodeksi Jari Korkalaisen. Karaokekisan voittaja Jari Nähtiinpä lossilla laulujen lomassa melkoisia ”Tanssii tähtien kanssa”-esityksiä myöhään yöhön sakka. Tyyni yö tuuditti täysivatsaiset iloiset juhlijat makoisiin uniin. Lapset taas saattoivat jo arvailla seuraavan päivän Olympialaisten lajeja. Aamulla innokas 14 osallistujan joukko seurasi ”Sulkamiestä” kisakentälle. Olympiahymni (olikin Euroviisujen tunnussävel) juhlisti reippaan kilpailija-kaartin lipunnostoa, millä kisat aloitettiin. Tulokset ratkottiin jopa sekunnin sadasosien tarkkuudella, jotta saatiin neljän lajin ja kolmen sarjan sijoitukset ratkottua. Kaikki osallistujat voittivat jotain ja saivat ainakin iloista kilpailumieltä. Syyskuun lopussa pidettiin vielä yksi lauantai-ilta mökissä riemukkaat kauden lopettajaiset äänilevyjen ja kilpatanssien kera. Kävijöitä oli todella paljon kesän aikana. Kirjaan merkintöjä oli tullut lähes 700 venekuntaa. Kun otetaan huomioon vielä ne, jotka jostain syystä eivät merkitse käyntejään, on arvio n. 1000 venekuntaa/kesä!!? Ei siis ihme, jos puuta ja paperia kuluu. Siksi olisi toivottavaa, että jokainen tekisi tilalle ainakin sen verran polttopuita, kun on itse kuluttanut. Ehkä ensi kesänä on toisin – toivotaan. Syysterveisin Iivarin isäntä Joke Kiitokset kaikille merkkipäivääni muistaneille Martti Hämäläinen JÄNISSALON KESÄ 2011 Mennyt kesä on taas sitten takanapäin. Kesä olikin kaikin puolin suotuisa lomailla. Kävijöitä riittikin runsaasti edellisvuosien tapaan. Alkukesän talkoot, juhannus ja Mastonkaatajaiset olivat kesän yhteisiä tapahtumia. Mastonkaatajaiset kokosivatkin ennätysmäärän veneitä laituriin, kaikkiaan 44 kpl. Lasten onkikilpailulla aloitettiin ja kaikki saivatkin tasaisesti saalista. Myös Tuhkasen Ristolla oli kalaonnea laiturin toisella puolen, josta heittelikin kaloja lasten puolelle ongittavaksi. Iltapäivä jatkui tikanheittokilpailulla, josta kiertopalkinnon pokkasi tiukan kisan jälkeen Jarmo Miettinen. Päivä jatkui päätapahtuman, eli ROSVONPAISTIN merkeissä. Herkullisesta paistista suuret kiitokset, sponsoreille PEEÄSSÄN Tapiolle, PETOSEN LEIPOMON Maurille, sekä "Pääkokki" ERKALLE. Myös kaikille ahkerille talkoolaisille KIITOS. Lopuksi laulettiin Karaokea ja seurusteltiin. Tukikohta laitetaan talviteloille lokakuun lopulla. "Talvilukitus" on myös vaihdettu, eikä tietä aurata. Hyvää talven aikaa ja uutta kesää ootellessa! Toivottaapi JÄNISSALON TOIMIKUNTA Lasten ongintakilpailu seniorisarjan voittaja +luomuonki junioreiden tyylinäytteitä ©Marja Tuhkanen UUSIA TUULIA Teksti ja kuvat Kyösti Leikas Saimaalle suuntautuneella kesäreissulla oli taas mielenkiintoista tutustua yhteiskäytössä olevissa tukikohdissa ja virkistysalueiden satamissa tehtyihin uudistuksiin. Ahkerasti on paikkoja kohennettu. LEPPÄVIRRAN PURSISEURA Uusi ekohuussi Leppävirtalaiset olivat rakentaneet entisen puuceen viereen uuden ekohuussin. Siisti huussi toimii hyvin pienen porukan käytössä. Meidän tukikohdissamme sen kapasiteetti tuskin riittäisi. Toinen näkyvä uudistus oli vielä hiukan keskentekoinen "rantakatu". Kivikkoisessa saaressa kulkua helpottavat grillikatokselta saunaan johtavat pitkospuut. Niitä on tarkoitus jatkaa grillikodalta myös varsinaiselle päälaiturille. Tukipuut ovat niin leveät, että tulevaisuudessa katu on mahdollista leventää rollaattorikelpoiseksi. Vilkasta käyttöä Rantakatu ajatellen on rakennettu paikoin myös ohituskaistoja. Saunaakin on kohennettu ja lauteita uusittu. Olisi hieno asia, jos leppävirtalaiset vielä merkitsisivät jotenkin turvallisen reitin tukikohtaansa. Tänäkin kesänä ainakin kaksi kuopiolaisvenettä sai pohjakosketuksen tukikohtaa lähestyessään. Vieraskirjan mukaan 16 kuopiolaisvenettä on yöpynyt Korkeasaaren tukikohdassa kuluneena kesänä. VARKAUDEN PURSISEURA Varkautelaiset ovat rakentaneet uuden upean saunan. Pukuhuone ja tilava ulkoterassi mahdollistavat maailman parantamisen isollakin joukolla. Peseytyminen tapahtuu edelleen saunan puolella, sillä erillistä pesutilaa ei ole. Kiukaan yhteydessä on lämminvesisäiliö ja sen lisäksi on vielä erillinen pata. Pataa ja kiuasta ei kuitenkaan voi lämmittää yhtäaikaa, sillä vain yksi pelti saa olla kerrallaan auki. Varkautelaiset olivat viisaasti perustaneet tiskipaikan piiloon saunan taakse. Näin tohtii raavaampikin mies tiskata muiden näkemättä. Nythän suositellaan, ettei tiskivesiäkään päästettäisi suoraan järveen. KuoPS:n veneitä Yölinnun tukikohdassa oli käynyt vieraskirjan mukaan ainakin 24. MIKKELIN PURSISEURA Hyvätasoisen saunan hulppea kiuas takaa riittävät löylyt suurellekin kylpijäjoukolle. Lämmin vesi kuumennetaan padassa ja johdetaan sieltä boilerin kautta suihkuihin. Rakennuksen yhteydessä on tilava takkatupa ja niin laaja terassi, että siellä voitiin pitää seuran juhannustanssit. Mikkeliläiset vihkivät kirkollisin menoin uuden upean saunansa viime kesänä. Vanha sauna roudattiin kokonaisena lähipöheikköön ja se kunnostetaan myöhemmin huoltotilaksi. Uuden saunan nimi on Uus´Tuuli. Ei taida olla ihan ehtaa savon murretta. Myös vanha päärakennus on edelleen käytössä ja sen viihtyisän tuvan leivinuunissa paistetaan mm. pitsoja syyskuun alkupuolella pidettävissä pitsailloissa. Rannassa on vielä perinteinen grillikatos ja pienen matkan päässä ulkopuolisillekin vuokrattava toinen sauna. Mikkeliläisillä on hieman erilainen malli periä vierailijoilta laituri- ja saunamaksut. Grillikodassa on valmiiksi painettuja kirjekuoria, joihin vierailija merkitsee veneen nimen ja sen miehistön lukumäärän sekä vierailun ajankohdan. Maksu on 4 euroa/henk/vrk, rahat suljetaan kuoreen ja kuori sujautetaan lukittuun postilaatikkoon. Seuran avaimista pidetään tarkkaa lukua ja sellaisen uusi seuralainen voi lunastaa maksua vastaan ja henkilöllisyytensä todistaen. RISTIINAN PURSISEURA Ristiinalaisilla on tukikohdassaan tilava ja kaikille keleille passeli grillimaja. Keskellä grillipaikka helloineen ja ulkokehällä pöydät ja penkit kuten Jänissalossa. Kerrassaan oivallinen paikka, joka oli uutena kymmenisen vuotta sitten ainutlaatuinen koko Vuoksen vesistössä. SULKAVAN PURSISEURA Sulkavalaiset ovat rakentaneet Varvirantaan komean ravintola-rakennuksen. Siitä ei tosin ole pursiseuralaisille paljoakaan iloa, sillä ovet ovat lukossa muulloin paitsi suursoutujen yhteydessä, joiden tarpeisiin pytinki on tehtykin. Korkeintaan katetulle terassialueelle voi mennä ukkosta tai sadetta pakoon. Sauna on entiseen tapaan seuralaisten käytössä, kunhan tietää avaamiskonstit. Mikkeliläisten tavoin ristiinalaiset hinasivat vanhan saunansa ehjänä pöheikköön ja rakentavat nyt innolla uutta saunaa. Talkooväki oli ollut työn touhussa aamusta iltaan jo viikon verran. ROKANSAARI Saimaan virkistysalueyhdistyksen Rokansaari on eräs Saimaan helmistä. Upea hiekkasaari laguuneineen ja polkuineen on ainutlaatuinen nähtävyys. Historiakin siellä havisee, sillä ensimmäisen maailmansodan aikaisia vallihautojen jäänteitä on nähtävissä. Ne oli tehty Pietarin puolustustarpeisiin saksalaisia vastaan. Rokansaaren kunnostetussa päähuvilassa on B-oikeuksinen kesäkahvila. Laiturilta sinne on opaskilven mukaan matkaa 200 m, mutta takaisin laiturille 400 m. NEW PORT SAIMAA GARDENS Ensi kesäksi valmistuu Imatran lähelle entisen Rauhan sairaalan alueelle uusi 50 paikkainen vierasvenesatama New Port Saimaa Gardens. Laiturirakenteet ovat jo nyt valmiit, mutta paikka on vielä yksityiskäytössä. Laiturilla oleva kyltti uhkaili ulkopuolista kävijää sakoilla, jotka löytävät kohteensa veneen rekisterinumeron perusteella. Nykytilassa on vain muutama kylkikiinnityspaikka ja loput pelkästään aisapaikkoja. Valmiiseen satamaan luvataan kaikki veneilijän tarvitsemat peruspalvelut. Alueelle rakennetaan kylpylähotelli, golfkenttä ja n. 900 vapaa-ajanasuntoa, joista puolet viikko-osakehuoneistoja. Vuodepaikkoja tulee 8000 ja ravintolatuoleja 2300. Kokonaisuus tulee olemaan lajissaan Pohjoismaiden suurin. Investointi perustunee itärajan takaisiin asiakkaisiin. Suuren rakennustyömaan alueella satunnaisesti tapaamistamme henkilöistä useimmat puhuivat venäjää. P.S. Käykääpä Lappeenrannassa vieraillessanne lounaalla Lappeenrannan Pursiseuran Wilmanrannan ravintolassa. Herkullista ruokaa mahan täydeltä kohtuu hinnalla! PIRTTINIEMEN PURJEHDUSLEIRI Teksti Sonja Leppänen, kuvat Keijo Leppänen Olen ollut purjehdusleirillä kolmena kesänä. Joka vuosi on purjehdusleirin osallistujalista ollut aivan täynnä. Myös tänä vuonna leiriläisiä oli paljon. Joka aamu kokoonnuttiin lipputangon ympärille nostamaan lippu ja aloittamaan uusi leiripäivä. Leirillä kaadettiin veneitä, ohjattiin moottorivenettä radan läpi ja tietysti purjehdittiin. Leiriläiset pääsivät myös suuremman purjeveneen kyytiin, ja jopa ohjaamaan sitä. Välillä käytiin syömässä ja lämmittelemässä. Lopussa leiriläisille jaettiin vielä palkintoja ja diplomeita. Leirin jälkeen alkoivat harjoitukset. Tiistaina oli tiistaikisoja ja torstaina harjoitukset. Purjehduksia jatkettiin koko kesän ajan. Sonja JUNIORIKESÄ Teksti Tiina Brunell, kuvat Oliver Kuustonen Kuluneena kesänä meidän oli mahdollista palkata Sportti työllistää -tuen turvin päätoiminen purjehdusmestari. Tämä mahdollisti harjoitusten järjestämisen useammille illoille ja kaikki halukkaat mahtuivat mukaan. Tehtävää hoiti Niklas Tavasti. Kesään mahtui monenlaista toimintaa. Alkeispurjehdusleiri toi vilskettä ja vilinää Pirttiniemeen heti kesän alussa. Harjoitusiltoina ja tiistaikisoissa nähtiin joukko iloisia purjehtijanuorukaisia koko kesän ajan. Olimme mukana myös jo perinteeksi muodostuneessa Terve Kuopio -tapahtumassa keskustan Valkeisella. Innokkaita junioripurjehtijoita riitti jonoksi asti. Mutta nyt on junioreidenkin osalta kesän purjehduskausi ohi. Optarit ja Laserit on laitettu talviteloille odottamaan tulevia koitoksia. Perinteisesti junnupäättäjäisissä muistettiin kauden aikana eri tavoin ansioituneita junnuja. Aktiivisesta mukanaolosta palkittiin mitalilla Tuuli Hankonen, Ohto Pihlajamäki, Onni Kylävainio, Veikka Rantapere, Martti Kerman ja Anniina Iire. Tuuli ja Ohto palkittiin lisäksi vuoden optimistijollatulokkaina. Vuoden optimistijollakehittyjän kunniamaininnan sai Sonja Leppänen. Tiistaikisojen mestarit: Optimistijollissa sijoitukset 1. Alvar Kuustonen 2. Johanna Kylmäoja 3. Sonja Leppänen Lasereissa sijoitukset 1. Verneri Immonen 2. Oliver Kuustonen 3. Saara Kemppainen Parhaiden optimistijolla-, laser- ja kevytvenepurjehtijoiden stipendit oli jakamassa Tapiolan edustaja Timo Kettunen. Kiitos Timo ja Tapiola! Parhaan optimistijollapurjehtijana palkittiin Alvar Kuustonen. Alvar sai myös optari-kiertopalkinnon. Parhaana laserpurjehtijana palkittiin Verneri Immonen ja parhaana kevytvenepurjehtijana Tarmo Föhr. Tarmo sai laser-kiertopalkinnon jo kolmannen kerran peräkkäin. Martti Hämäläisen lahjarahaston turvin aktiivijunioreille hankittiin nimikoidut tiimipusakat käytettäväksi mm. edustusasuna kilpailumatkoilla. Lämmin kiitos Martille! Vaikka purjehduskausi onkin päättynyt, jatkuu mukava yhdessä olo mm. sählyn parissa. Junnuille on varattu salivuoro Hatsalan koulun liikuntasalista lauantaisin klo 16.00 – 18.00. Mukaan mahtuu! Junnupäättäjäiset ja palkitut KILPAILUTOIMIKUNNAN KESÄ 2011 Mennyt kesä oli veneilykesänä erinomainen. Sääolosuhteet vaihtelivat sopivasti. Aurinkoa ja tuulta oli riittävästi, myös kevyitä kelejä ja sadepäiviä oli tarjolla. Pursiseuralaiset osallistuivat kilpailuihin Saimaalla ja merellä. Jari Hamström voitti Suomen mestaruuden 505 luokassa. Lisäksi Hamström saalisti kakkossijan 505 kokonaisrankingista. Jari kävi myös ulkomailla TransAlp Cup campione del Gardalla. Tuloksena arvokas neljäs sija. Hienoa Jari !!!!!!!!! Savon regatassa Riku Jaakonsaari sijoittui lopputuloksissa iso-lys sarjassa Trixieveneellään toiseksi. Saimaa rankingissa käytiin tiukkaa taistelua pokaalisijoista loppuun asti. Riku Jaakonsaari sijoittui ansaitusti lopputuloksissa kolmanneksi. Riku oli taas ahkerin Saimaa rankingissa kiertänyt seuralainen. Hyvä Riku !!!!!! Viinijuhlapurjehduksessa oli kuumat ja kevyet kelit. Radan reilusta lyhentämisestä huolimatta vain iso-lys pääsi kokonaisuudessaan maaliin. Keski- ja pieni-lysistä maaliin ei selviytynyt kukaan. H-veneistä Juha Kuustonen purjehti taitavasti ja kerkesi maaliin reilusti ennen kilpailuajan päättymistä ja selkeä voitto. Sami Lehtonen ajoi taitavan miehistönsä kanssa kevyen tuulen shiftit hyödyntäen ja saapui Kokanee veneellään maaliin iso-lysin voittajana. Suurkiitokset Hamppi, Ramppa, Riti ja Kunto! Kallaveden kierrossa oli ennätysosanottajamäärä, 17 venettä. Kelit olivat suotuisat spinaakkereille molempina päivinä. Pekka Humala näytti mallia allekirjoittaneelle ja muille. Tarkalla ajollaan Pekka korjasi potin iso-lys sarjassa Huvinvuoksi veneellään. Pikku-lysin voiton vei Asko Hämäläinen Nasu veneellään. Näin kirjoitteli Sami S/Y KOKANEE Karvahattu Cup -11 Miettinen ja Vuorinne tiukassa "väännössä" PURJEHDUSTA AHVENANMAALLA PERINNEVENEELLÄ Teksti ja kuvat Vesa Pölkki Storbåten Cajsa laskettiin veteen vuonna 1985. Alus on rakennettu mahdollisimman tarkkaan liki pari sataa vuotta vanhan venetyypin mukaiseksi. Cajsan omistavat muutamat saaristokunnat ja sitä hallinnoi yhdistys 'Segelföreningen Storbåten rf'. Cajsan jälkeen samantyyppisiä veneitä on rakennettu useita, mutta Cajsa on ainoa, johon ei ole asennettu moottoria – tyynellä ilmalla ja satamamanöövereissä täytyy turvautua soutamiseen. Cajsan kahvelitakilassa on häkellyttävän pitkä puomi, joka ulottuu pari metriä veneen perän taakse, mikä suorastaan haittaa purjeen reivaamista ja puomille sitomista. Fokka on melkoisen pieni. Takapainoisten purjeiden parina myös köli on keulassa olematon ja peräpäässä sen syvyys lähenee metriä. Niinpä Cajsan keulan voi mukavasti ajaa silokalliolle, samoin karilleajot tapahtuvat pehmeästi. Iso peräsin tekee aluksesta kuitenkin kohtuullisen ketterän. Melkein kymmenmetrinen storbåten on rakenteeltaan avovene, mutta tarpeen vaatiessa sen peräosaan voidaan nostaa noin kolme metriä pitkä katto etuseinineen, jolloin alukseen saadaan matalahko kajuutta, jossa pari kolme henkeä mahtuu yöpymään. Cajsassa hytti pysyy vakituisesti, eihän sitä käytetä kalastukseen. Katon ylittävä peräsinpinna on melkoisen mahtava. Cajsan omistajatahot purjehtivat sillä vuosittain, mutta se on myös vuokrattavana. Estelle besättning - reilun kaupan laivan Estellen rakentajat ja purjehtijat - on tehnyt Cajsalla 11 purjehdusta. Kuluneena kesänä joukkomme sai Cajsan Maarianhaminassa 23.7. ja luovutti sen takaisin 31.7. Itse tulin mukaan vasta puolivälissä purjehdusta Kökarissa, koska päijännepurjehdus sattui päällekkäin Cajsan odysseian kanssa. Kuopiosta ehtii Kökariin alle kahdentoista tunnin, kun hyppää klo 5.55 junaan, vaihtaa toiseen, sitten bussiin ja saaristolauttaan. Kökarissa pääsin retkielämän rutiineihin eli saunoimme, uimme ja paistoimme makkaraa iltamyöhään. Kippari ja kipparitar yöpyivät veneessä, me muut majoituimme Lähtövalmisteluja Kökarin laiturissa telttoihimme leirintäalueelle. Seuraavana päivänä, torstaina keitimme aamupuuron leirintäalueen keittiössä emmekä Cajsan kaasuhellalla. Siinä sivussa nipsaisimme puutiaisen erään yksivuotiaan pikkutytön niskasta. Operaation suoritti kippari-Jyrki, joka oli itse saanut viime kesänä neljä puutiaista nahkaansa. Soudimme Cajsan kahdella airolla laiturista väljemmälle, nostimme purjeet ja luovimme lempeässä tuulessa ulos lahdesta. Meitä oli 7 henkeä, joista yksi 10-vuotias. Enemmänkin väkeä Cajsaan mahtuisi, kaksi vuotta sitten meitä oli 10 henkeä, joista 3 ala-asteikäistä. Koko purjehdukseni ajan tuulet kävivät pohjoisesta ja koillisesta, Maarianhaminaan olisi päässyt yhdellä styyrpuurin halssilla, ellei olisi ollut aihetta tehdä mutkia. Cajsan alkumatka oli kärsinyt hyvin heikoista vastatuulista eikä pitkäkölinen raskas vene feikkipumpulipurjein ole niissä oloissa tehokas luovimaan. Se oli aiheuttanut stressiä, kun oli sovittu päivä, jolloin tavattaisiin Kökarissa. Niinpä miehistö oli innostunut luovimaan pimeässä, kun eräänä yönä oli poikkeuksellisesti tuullut oikein kunnolla. Eräs purjehtijoista oli ensimmäisellä Cajsa-matkallaan, ja hänelle se oli ollut rankka kokemus. Suuntasimme Kökarin länsiniemen ympäri etelämpänä sijaitsevaan Källskäriin. Alku oli niin leppoisaa, että kehtasimme oikaista eräästä salmesta, jossa oli useita kiviä, eikä merikarttakaan ollut siellä ajan tasalla. Myötäisessä tuulessa oli lämmintä ja rentoa, mitä nyt läpsimme ihoiltamme kukkakärpäsiä, joita pörräsi kiusaksi asti. Niitä riitti eikä kukaan haastattelemistani muistanut niitä olleen niin paljon, lentelivät ihan ulapallakin. Källskär on retkeilyaluetta, suojaisessa lahdessa on kalliossa lenkit, joihin veneet voivat keulansa kiinnittää; kaksi purtta siellä oli tullessamme. Saaressa on myös käymälät ja polku. Saaren erikoisuus on "hullun kreivin" Göran Åkerhielmin 60luvulla rakennuttama talo ja sen puutarha, joka on erityisen kuuluisa rodoistaan ja krokettikentästään. Reima Pietilän piirtämä hirsitalo, joka on nyt turistinähtävyytenä, on tuotu osina maista, kuten puutarhan multakin. Meille sattui erityinen onnenpotku, talonmies saapui paikalle juuri ollessamme talon terassille ja pääsimme kierrokselle sisään. Iso tupa, pieni makuusoppi, kelpo keittiö. Takan päällä Tove Janssonin taulu. Åkerhielm on myös pystyttänyt kreikkalaistyylisiä patsaita puutarhaan ja kallioille. Källskärin nähtävyyksiin kuuluvat myös jääkauden hiomat kivimuodostelmat (kuva alla). Ovat todella näkemisen arvoisia! Saariretkemme aikana tuuli oli voimistunut ja se teki lähtömme koilliseen aukeavasta lahdesta vaikeaksi. Huolellisella suunnittelulla ja sen toteutuksella onnistuimme, Cajsaa kiskottiin ankkuriköydestä, rannalla ollen annoin sille vielä vauhtia ja hyppäsin viime hetkessä mukaan, soutaen ja purjeet nopeasti nostaen pääsimme matkaan. Tästä lähtien tuulta riittikin kylliksi, välillä jopa niin paljon, ettei miehistöä tarvinnut edes kehottaa tuulen puolen laidalle. Cajsa purjehti enimmäkseen noin 5 solmua, mutta ylitti se 7 solmunkin vauhdin. Suuntasimme länteen tavoitteenamme Sältingskärin saari, jossa Cajsa on käynyt useammankin kerran. Tämä merialue on melkoisen autiota, mutta aina paikoitellen siellä on matalia luotoja rykelminä. Sitä tienoota ei ole mitattu oikein tarkkaan, kartassakin oli yksi tyhjä alue, jonka kiersimme. Valitsimme reitin, joka vaikutti parhaiten kartoitetulta. Sältingskärissä on suojainen lahti, joka aukeaa kaakkoon. Kapeassa sisääntuloväylässä on kivi melkein keskellä, mutta sen sivuitse mahtuu nipin napin soutamaan, ja pitemmällä niemeke, jonka taakse Cajsa asetettiin niin, että sen köli oli pohjassa koko pituudeltaan. Jolla täytyi asettaa sillaksi, jota pitkin pääsimme maihin. Saaressa on neljä kalamajaa, joihin majoituimme. Ne ovat avoinna kuin Lapin autiomajat. Seuraavana aamuna varhain keitin perinteemme mukaisesti ison kattilallisen kaurapuuroa. Olin ainoana hereillä vielä ravittuani itseni, ja yksikseni läksin tutustumaan saareen. Mökkikylän likelle on nimimerkki JPA rakentanut ajopuista kaksi istumapaikkaa, joissa sopii mietiskellä ja katsella merta. Etäämpänä löysin kotkan tai sääksen pesän käkkyrämännyssä, mutta asukas ei ollut paikalla. Eräässä poukamassa oli hylkeen luuranko, siinä vielä nahanriekaleitakin päällä. Päivän mittaan otimme aurinkoa ja uimme meressä, joka oli oikein kivan lämmin. Vesi oli myös puhdasta, joissain rannoissa aikaisemmin oli ollut levää, ja kuulemma selilläkin, mutta minun eteeni sellaista paikkaa ei sattunut tällä reissulla. Sääennusteita seurasimme kännyköillämme netistä, ja ne pelottelivat sateilla. Ei kuitenkaan satanut kuin pari mitätöntä ripausta. Päätimme myös viettää toisenkin yön samassa saaressa käymättä välillä vesillä, liekö raskas alkumatka väsyttänyt osan purjehtijoita. Keräsin suolta lakkoja, kuivemmilta mailta vattuja, niistä syntyi herkullinen hillo. Illalla paistoimme lettuja nuotiolla ja taikinan loputtua vielä makkaraa, niinpä pakolliset kuviot tuli taas käytyä läpi. Aurinko laski saaren huipun taakse kullaten koko taivaan, ja Eija-Marjut kävi esittämässä varjokuvia sitä vasten. Lauantaina nukuimme aika pitkään, mutta nautittuamme aamuaterian kasasimme tavaramme Cajsaan, siivosimme jälkemme ja läksimme jatkamaan purjehdustamme. Ilma oli taas kaunis, tuulta ja lämpöä riittävästi. Poikkesimme Rödhamnissa, missä oli vierasvenesataman baarissa tarjolla maukkaita pullia. Saarella on porakaivo, josta saimme kylmää vesitäydennystä, kävimme myös kallion huipulla majailevassa museoidussa radiomajakassa. Cajsa ei ole niin tehokas luovimaan kuin modernit veneet, mutta kyllähän matka kuitenkin taittui, kun tuulta oli vielä vähän tavallista enemmän. Cajsan luovikäännöksessä täytyy hetken aikaa pakata fokalla, jotta vene kääntyy uudelle halssille. Huolella tehtynä käännös kyllä onnistuu, kertaakaan emme missanneet. Iso kahvelitakilainen puuvene herättää huomiota, ja muutama moottoriveneilijä tuli varta vasten lähemmäksi katsomaan. Yöpymään menimme Senskär-nimiselle saarelle, joka on jo melko lähellä Maarianhaminaa. Senskär ei ole yhtä karu kuin aikaisemmat käyntipaikkamme, maa on ruohon peitossa ja puita kasvaa miltei metsäksi. Saari on suojelualue, mutta sieltä oli hiljattain leikattu ruoho. Myös puita on muotoiltu, joten maisema on kovin puistomainen. Kahdella kalliorannalla on pöytä ja penkit, grilli ja veneiden kiinnityslenkit. nautimme pöydän antimia puoleen yöhön. Luontokin osoitti huomiota. Melkoista siritystä kuului pusikoista ja yksi rohkea hepokatti lennähti ensin Jyrkin tukkaan ja sitten Kaius sai sen keltaiseen pusakkaansa, jossa se viihtyikin pitempään kuin sitä jaksoimme ihailla. Sunnuntaina reilun tunnin purjehduksen jälkeen olimme Maarianhaminan Sjökvarteretissa, missä kiinnitimme Cajsan vielä isomman perinneveneen, segelsumpen Jehun, kupeeseen. Saavuimme yhden maissa ja hätäisimmät kotiin lähtijät tähtäsivät klo 14.20 lähtevään lauttaan, joten pitkiin jäähyväisiin ei ollut aikaa. Hej då, Cajsa! Viimeistä yhteistä iltaamme juhlimme tavallista tarmokkaammin, ja sattui vielä olemaan yhden jäsenemme Eskon syntymäpäivä, joten soitimme ja lauloimme ja Nettilinkit, joissa reittimme ja valokuviakin: cajsa.ax http://www.sports-tracker.com/#/workout/vesapol/5titlg8qlbivouk8 http://www.sports-tracker.com/#/workout/vesapol/9cqns2n2s392eqco http://www.sports-tracker.com/#/workout/vesapol/9j5jkpbld74bmcse Valitettavasti minulla ei ole kuvaa Cajsasta täysin purjein, olin itse veneessä purjehdusten aikana. Täällä on: http://cajsa.ax/cajsa/Bilder/Sidor/sottunga.html#4. JUHANI AHON 150-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄJUHLAT Teksti ja kuva: Kyösti Leikas Kuopion Pursiyhdistyksen perustajajäsenen Juhani Ahon syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Ympäri Suomea järjestettiin erilaisia juhlatilaisuuksia suuren kirjailijan kunniaksi. Peräniemen kasinolla syntymäpäiväjuhlia vietettiin teemalla Purjeidenkuivatusiltamat. Kolmisenkymmentä asiakasta jäi rankkasateeseen ovien ulkopuolelle, kun kaikki paikat olivat täyttyneet. Kuopion Pursiyhdistyksen perustajajäseniä Purjeidenkuivatusiltamissa: vas. rva Anna Loviisa Löf (Anna-Terttu), rautakauppias, kauppaneuvos Isak Löf (Kyösti), lääninlääkäri, lääkintäneuvos Julius Johnsson (Pertti), rva Amanda Tolonen (Tiina) ja kauppias, seuran ensimmäinen kommodori Aapeli Tolonen (Pekka). Tilaisuudessa julkistettiin myös kirjailija Outi Vuorikarin kaupunkikävelyopaskirja Juhani Ahon Kuopio 1872 - 1903. Teoksia on muutama kappale myynnissä myös seuran toimistolla. SAIMAAN KATIT Teksti ja kuvat: Kyösti Leikas Silloin tällöin voi veneilijä Saimaallakin kohdata katamaraanin. Vauhdikkaasti ja vakaasti purjehtii tämä tilava kaksirunkoinen vene. Sana katamaraani tulee tamilin kielisestä sanasta Cattumarun. Venetyyppi on länsimaissa suhteellisen uusi. Amerikoissa niitä alettiin rakentaa 1980-luvulla. Polynesialaiset ovat tosin käyttäneet katteja vuosisatoja. Saimaalla katamaraanit ovat melko harvinaisia. Niitä lienee siellä kaikkiaan vain puolenkymmentä. Joskus joukkoon eksyy joku Saimaan kanavan kautta tullut vierailija. RISTIINAN KESKITTYMÄ Ristiinassa rakennettiin jo 1970-luvulla kymmenkunta fanerista kölivenettä. Suurin osa veneenrakentajista oli töissä Pelloksen tehtaalla. Ristiinan pursiseura on perustettu 1975 ja siellä on tällä hetkellä 372 jäsentä. Seuralla on kotisatama Ristiinassa ja hyvätasoinen saaritukikohta Korkia. Korkian laiturissa tavattiin pursiseuran hallituksen jäsen Heikki Piipari ja vaimonsa Pirjo omassa katamaraanissaan. Heikki Piipari on Saimaan katamaraanien rakentajapioneeri. Suurelta osin hänen suunnitelmiensa ja muottinsa pohjalta valmistui Ristiinassa 1980-luvun loppupuolella kolme katamaraania. Heikki Piipari rakensi s/y Taireenan, Juha Muikku s/y Kastellan ja Erkki Gustafsson s/y Marketan. Osittain samalla muotilla on tehty myös yksi trimaraani (kolmirunkoinen vene). Tarvittiin 12-metriset hallit veneiden kokoamista varten. Urakka kesti kolmisen vuotta. Kaikki mahdolliset vapaa-ajat oltiin veneiden kimpussa. Se kostautui aikanaan yliherkkyytenä hartseille ja harmautti enenaikaisesti veneenrakentajien hiukset. Piiparin katamaraanin mitat ovat hulppeat. Pituutta on 10,20 m, leveyttä 5,70 m ja painoa vain kolmisen tonnia. Veneessä on kaksi nostoköliä. Ala-asennossa syväys on 180 cm, mutta yläasennossa vain vaivaiset 40 cm. Maston korkeus on 14,5 m ja peruspurjeiden pinta-ala 60 m². Spinaakkeri on sadan neliön kokoinen. Hyvissä olosuh- teissa katti yltää 14 - 15 solmun nopeuksiin ja spinnulla on päästy 16 solmua. 15-hevosvoimaista perämoottoria. Talviteloille katti kömpii trailerin päällä. Katamaraanin sisätilat ovat avarat. Runkojen välissä on salonki ja rungoista löytyvät makuutilat, pentteri ja vessa. Rantautumista ja pläkää varten veneessä on kaksi Hondan Ristiinan kateilla on käyty Saimaan kanavan kautta merellä ja voitettu Saimaan nopeimman veneen palkinto. Katin tilavassa salongissa Pirjo ja Heikki Piipari sekä Anna-Terttu Leikas