Kansanedustaja Joona Räsäsen puhe

Saimaan ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaiset 8.9.2015
Juhlapuhe, kansanedustaja Joona Räsänen
Arvoisa rehtori, hyvät kutsuvieraat, hyvät Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijat ja henkilökunta,
Viisi vuotta on ehtinyt kulua siitä kun pidin opiskelijakunnan tervehdyksen Saimaan ammattikorkeakoulun
lukuvuoden avajaisissa. Enpä olisi silloin voinut edes kuvitella tulevani vielä joskus pitämään avajaisten
juhlapuheen kansanedustajana. En kai sitten ollutkaan aivan niin toivoton opiskelija, kun minut vielä
uudelleenkin tänne Skinnarilan kampukselle kutsuttiin.
Saimaan ammattikorkeakoulun yhteiskunnallinen tehtävä ei voisi olla ajankohtaisempi tässä ajassa.
Tulevaisuuden osaajia sekä uusia innovaatioita tarvitaan enemmän kuin koskaan. Juuri niitä tämä
ammattikorkeakoulu on valmistanut perustamisestaan lähtien. Erityisesti täällä Kaakkois-Suomessa on
tärkeää pitää huoli siitä, että osaavaa työvoimaa riittää maakunnan työelämän tarpeisiin.
Yhteiskunnallisen tehtävänsä toteuttamisessa Saimaan ammattikorkeakoulussa on viisaasti panostettu
työelämäyhteistyöhön ja kansainvälisyyteen jo vuosien ajan. Erityisesti Venäjän ja Pietarin talousalueen
kanssa harjoitettu yhteistyö maksaa itsensä tulevaisuudessa takaisin moninkertaisesti. Rajat ylittävän
yhteistyön pitäisikin olla arkipäivää kaikilla koulutusjärjestelmämme tasoilla peruskoulusta korkeakouluihin.
Laadukas työelämäyhteistyö helpottaa opiskelijoiden kiinnittymistä työelämään opintojen jälkeen
huomattavasti. Samalla monen opiskelijan käsitys työelämästä ja omasta tulevaisuudestaan vahvistuu.
Molemmat yhteistyön osapuolet hyötyvät, kun yritykset ja julkisen hallinnon työnantajat saavat kontakteja
opiskelijoihin.
Panostukset työelämäyhteistyöhön ja kansainvälisyyteen auttavat oppilaitosta menestymään vaikeassa
toimintaympäristössä, jossa haasteita tuovat erityisesti teollisuuden rakennemuutos ja siitä seuraava
maakunnan elinvoiman heikentyminen. Negatiivisen väestöennusteen olosuhteissa on erityisen haasteellista
järjestää vetovoimaista koulutusta, joka toisi alueelle opiskelijoita myös muualta Suomesta.
Uskon, että Saimaan ammattikorkeakoulu on osaltaan edesauttanut torjumaan alueen muuttumista
auringonlaskun maakunnaksi. Kaikilla valtakunnallisilla korkeakoulujen välisillä tunnusluvuilla mitattuna
oppilaitos onkin pärjännyt erittäin hienosti.
Kehotan Saimaan ammattikorkeakoulua profiloitumaan jatkossakin erottuvasti korkeakoulukentällä omiin
vahvuuksiinsa painottuen. Kaikki korkeakoulut eivät voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita ja osaajia.
Selkeällä profiililla ja ydinosaamiseen keskittyen pienellä korkeakoululla voi olla tulevaisuudessakin kokoaan
isompi merkitys Suomalaisessa koulutuskentässä.
Hyvin hoidetusta ammattikorkeakoulusta on syytä olla ylpeä paitsi henkilökunnan myös nykyisten ja meidän
entisten opiskelijoiden. Omalta osaltani haluan olla Arkadianmäellä varmistamassa turvatun tulevaisuuden
Saimaan ammattikorkeakoululle tekemällä mahdollisimman viisasta koulutuspolitiikkaa. Sen olen
oppilaitokselleni velkaa elämän mittaisista opeista ja taidoista.
Hyvät kuulijat,
Suomi elää taloudellisesti vaikeita aikoja, eikä käännettä parempaan ole näköpiirissä ainakaan
lähitulevaisuudessa. Harva kyseenalaistaa niiden talouden ongelmien vakavuutta, joihin hallitus joutuu
politiikallaan vastaamaan. Päättäjien väriin katsomatta on myönnettävä, ettei valtion velkaantumista hillitä
tai niukkaan kasvuun sopeuduta vain helpoilla päätöksillä. Pelkkään toiveajatteluun ei tässä taloudellisessa
tilanteessa yksinkertaisesti ole varaa.
Vaikeina taloudellisina aikoina harjoitetun talouspolitiikan arvovalinnat korostuvat. Vähät varat on osattava
kohdentaa viisaasti sinne, missä tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä kaikkein korkein. On pohdittava tarkoin,
miten tehdyt talouspolitiikan päätökset synnyttävä uutta kasvua Suomeen pitkällä aikavälillä. Siitä riippuu
pitkälti Suomen menestys ja kilpailukyky tulevaisuudessa.
Pääministeri Juha Sipilän hallitus paljasti omat arvovalintansa vaalien jälkeen julkaistussa
hallitusohjelmassaan. Valitettavasti hallitus ei päätöksissään juuri tunnusta koulutuksen ja osaamisen
merkitystä Suomen kyvylle nousta taloudellisesta aallonpohjastaan.
Hallituksen 600 miljoonan leikkaukset koulutuksesta tehdään tulevaisuuden kustannuksella. Vaarana on
väestön koulutus- ja osaamistason merkittävä heikentyminen, jota on äärimmäisen vaikeaa korjata vahingon
jo tapahduttua.
Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että vielä ennen eduskuntavaaleja jokainen puolue lupasi jättää
koulutuksen sopeuttamistalkoiden ulkopuolelle. Tämä lupaus ei kuukautta kauempaa kantanut.
Koulutuksesta leikattiin lyhytnäköisesti jo viime vaalikaudella. Viimeistään nyt olisi aika tehdä
uudelleenarviointi ja katsoa koulutusta laajemmasta näkökulmasta. Aikoinaan 90-luvun lamasta noustiin
pitkälti panostamalla koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Tätä esimerkkiä tulisi noudattaa nytkin.
Hallituksen kärkihankkeiden mukaiset panostukset koulutukseen ja osaamiseen ovat tyhjää parempia, mutta
ne vaikuttavat silti enemmän julkisuushakuiselta tempulta kuin aidolta koulutuksen kehittämiseltä. Varsinkin
kun summa ei edes mene täysimääräisesti toiminnan kehittämiseen. Hallituksen toiminnasta onkin tullut
mieleen tarina hölmöläisen peiton jakamisesta. Ensin kauhalla otetaan ja sitten lusikalla annetaan.
Opetuksen laatua leikkaavien toimien sijaan katse tulisi kääntää rakenteellisiin uudistuksiin ja tarkastella,
miten nykyisestä järjestelmästä tehtäisiin aikaisempaa vaikuttavampi. Miten siis samalla rahalla voitaisiin
saada enemmän aikaan. Tämänhän kaikki tietävät ja tästä on puhuttu jo vuosia. Silti eri rakenteelliset
uudistukset ovat edenneet erittäin tahmeasti.
Tähän osasyyllisiä olemme me päätöksentekijät, niin valtakunnan kuin paikallisellakin tasolla. Meidän on
vihdoin pystyttävä uudistamaan julkisten palveluiden rakenteita. Suomella ei ole enää varaa elää tällä
vuosituhannella viime vuosituhannen rakenteilla.
Hyvä avajaisväki,
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on peräänkuuluttanut vaikuttavia rakenteellisia
uudistuksia koulutuksen saralla. Yksi tällainen uudistus olisi lähes pyhänä pidetyn Suomen kaksinapainen
korkeakoulutusmallin purkaminen.
Nykyinen duaalimalli, joka pitää ammattikorkeakoulut ja yliopistot tiukasti erossa toisistaan, uhkaa aidosti
korkeakoulutuksen tulevaisuutta. Duaalimalli säilyttää korkeakouluverkoston repaleisena. Samalla niukat
resurssit eivät tule tehokkaaseen käyttöön niin, että ne hyödyntäisivät kaikkia korkeakouluopiskelijoita
tasapuolisesti opetuksen laadun ja palveluiden näkökulmasta.
Yksi
yhteinen
korkeakoululaki,
joka
siirtäisi
duaalimallin
historiaan,
olisi
erityisesti
ammattikorkeakouluopiskelijoiden etu. Ei ole mikään salaisuus, että yliopistojen edunvalvonta on onnistunut
ammattikorkeakouluja paremmin. Yliopistolle riittää kummasti valtionhallinnossa aina puolestapuhujia ja
ammattikorkeakoulu on pitkälti se, joka on kantanut suuremman osan julkisen talouden sopeutuksesta.
On tietysti totta, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä on tiivistetty paljon yli duaalimallin
aikaisempina vuosina. Yhteistyön tiivistäminen on tosin ollut valitettavan kosmeettista. Tukipalveluissa
voidaan nyt tehdä yhteistyötä, mutta opetuksen alueella ei. Esimerkiksi kielten peruskursseille sopisi erittäin
hyvin yhteinen opetus. En näe mitään syytä sille, mikseivät yliopisto-opiskelija ja
ammattikorkeakouluopiskelija mahtuisi opetuksessa sovussa samalle penkkiriville.
Eikä kyse ole vain resursseista ja yhteistyön tiivistämisestä. Duaalimalli on este myös tasa-arvon
toteutumiselle korkeakouluopiskelijoiden välillä. Nykyisessä lainsäädännössähän yliopisto-opiskelijat
kuuluvat automaattisesti ylioppilaskuntaan. Sen sijaan ammattikorkeakouluopiskelijoilla automaattista
jäsenyyttä omaan etujärjestöön ei ole. Myös opiskelijoiden terveydenhuolto on hoidettu eri tavalla riippuen
siitä, kummalla puolella dualia hän opiskelee.
Ymmärrän, että ajatus yhteisestä korkeakoulusta herättää voimakkaita tunteita. Nykyisellä mallilla on pitkät
perinteet ja vakiintuneet puolustajansa. Ymmärrän myös väsymyksen rakenteellisiin uudistuksiin – edellinen
vaalikausi aiheutti varmasti monen korkeakoulun henkilökunnassa väsymystä, jopa turhautumista voimalla
ajettuihin muutoksiin ja selvityksiin. Monen mielestä nyt olisi aiheellista pitää tuumaustauko ja totutella
edellisen hallituksen jälkeisiin rakenteisiin.
Maailman muuttuminen on kuitenkin hälyttävän nopeaa, eikä sen edessä voi jäädä toimettomaksi.
Resurssien tehokkaan, jopa järkevän käytön tulisi olla etusijalla kun koulutusjärjestelmäämme kehitetään
uusille vuosikymmenille. Opetuksen kokoaminen suurempiin yksiköihin on kuitenkin edessä ennemmin tai
myöhemmin. Muuten on säästettävä seinien sijaan opetuksen laadusta, mikä ei ole koulutuspolitiikan
tulevaisuuden näkökulmasta viisasta.
Saimaan ammattikorkeakoulun strategian motto on mielestäni erinomainen kiteytys: yhdessä olemme
enemmän. Miksi tämän moton valossa ei tarkasteltaisi myös suomalaisen korkeakoululaitoksen
tulevaisuutta? Minä uskon siihen, että myös yliopisto ja ammattikorkeakoulu olisivat yhdessä enemmän.
Tarvitsemme tulevaisuudessa sekä ammatillisesti suuntautuneita että tieteeseen ja tutkimukseen
suuntautuneita osaajia, mutta mikään ei estä heitä valmistumasta samasta korkeakoulusta. Jokainen voi itse
tehdä ajatusleikin siitä, että jospa tälläkin kampuksella toimisi kahden erillisen koulun sijasta yksi yhteinen
korkeakoulu.
Arvoisat opiskelijat,
Te tulette olemaan tulevaisuutemme tekijöitä. Tulette aikoinaan valmistumaan työelämään, joka elää
jatkuvassa muutoksessa. Tulevaisuudessa robotisaation ja digitalisaation muovaama työelämä luo koko ajan
meille uuden oppimisen tarpeen. Jatkuva osaamisen ylläpitäminen suojaa myös parhaiten pitkältä
työttömyydeltä. Opiskelua ei enää pidä nähdä vain ennen työelämään tapahtuvana välivaiheena, vaan
jatkuvana itsensä kehittämisenä. Emme ole ikinä valmiita, vaan meidän on jatkuvasti kehitettävä tietojamme
ja taitojamme.
Kannustan teitä jo opiskeluaikana eri koulutusalat ylittävään yhteistyöhön. Saimaan ammattikorkeakoulussa
on yleensä vallinnut hyvä yhteishenki opiskelijoiden keskuudessa. Kaveria ei jätetä ja uusiin ihmisiin
tutustutaan avoimesti. Tässäkin asiassa korkeakoulun strategian viisaus siitä, että yhdessä olemme
enemmän, pitää paikkansa. Toivon, että jokainen teistä voi täällä vietetyn ajan jälkeen muistella lämmöllä
opiskeluaikoja.
Välillä varmasti kuulostaa hieman kohtuuttomalta ne vaateet meille nuoremmille polville. Meidän tulisi
opiskella entistä nopeammin, työllistyä heti koulutusta vaativiin työtehtäviin, työskennellä tehokkaasti t
työkykymme säilyttäen läpi koko uramme ja vieläpä pidempään, kuin aikaisemmat polvet. Kaiken kukkuraksi
meidän yhä kapeneville harteille ollaan langettamassa taakka julkisen taloutemme tasapainottamisesta.
Näiden vaatimuksien rinnalla ei ole liikaa pyydetty, että myös sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus
toteutuisi päätöksenteossa. Se tarkoittaa sitä, että nyt tulisi antaa nuoremmille polville parhaat mahdolliset
eväät vastata heihin asetettuihin haasteisiin. Tulevaisuuden uskon vieminen nuorilta on pahinta, mitä
voimme Suomen tulevaisuudellemme nyt tehdä.
Hyvä avajaisväki,
Haluan kannustaa teitä kaikkia niin uusia kuin vanhojakin opiskelijoita sekä opettajia ja henkilökuntaa
ennakkoluulottomaan ajatteluun. Sitä Suomi juuri nyt kaipaa kaikilla hallinnon portailla, rakenteissa ja
järjestelmissä, maaseudulla ja kaupungeissa.
Eräs valtiomies totesi aikoinaan, että uuden valloittaminen vaatii rohkeutta. Tuo viisaus sopii tänä aikana,
niin korkeakoulutuksen kuin koko yhteiskuntamme kehittämiseen. Harvemmin voimme tätä päivää muuttaa,
mutta huomisen voimme aina vaikuttaa.
Näillä sanoilla toivotan teille kaikille hyvää ja onnekasta tulevaa lukuvuotta sekä rohkeutta tuleviin
haasteisiin. Kiitos.