SUOMALAINEN - Inkeri
Transcription
SUOMALAINEN - Inkeri
SUOMALAINEN VUOSIJULKAISU T O I M I T T A N U T VII INKERIN LNTTO 1938 Trafaigarin meritaistelun alkaessa kohotettiin nama velvoittavat sanat amiraali Neisonin lippulaivan viireihin. Isanmaa odottaa aina, etta jokainen tayttaa velvollisuutensa myos perhettaan kohtaan luomalla riittavin henkivakuutuksin seka rakkaimmilleen etta itselleen pysyvan taloudellisen turvan. KESKI N AINEN HENKIVAKUUTUSYHTlG SALAMA etta jokainen mies tayttaa velvollisuutensa Kokonaisvakuutuskanta Tukahduttakaa sai raudet al ku u n s a ! K.UH t u n n e t t e pahojnvointia. k i i n Teillii on kuiimctta ju paansarkyii, o 11 a k a a llOTA-pulveri. Se ehkaisee tilkavan t a u c l i n ja p a r a n t a a pahoinvointinne! yli 3 , 0 0 0 milj. mk. HYV VA! HIO1 SEP! Voidelkaa HOTALLA — se auttaa! HOTA-linimentti on tehokasta mita inoninaisimpioii kipujcn, ktiten rcumatismin. iskiaksen, kihdin, nenraigian y. m. lievittajana. HOTA-LINIMENTTIA ja PULVERIA a a tte a p t c e k c i s t a. LUJIMMAN VAKUUTUSTURVAN SAAUE NHSTA PALO-. TAPATURMA-, MER1-. AUTO-. MURTO-. METSA-. VASTUU-. SADE-. LASI- /. m. V A K U U T U K S I S T A POHJOLA.A KULLERVO latik&ita eduljisilla hinnoilla VELJEKSET S U N D Q V I S T H:K! M1KONK. 7. S U O M A L A I N E N I N K E R I TOIMITTANEET VAINO SALM1NEN ja JUUSO MUSTONEN Kansikuvan sommittanut taiteilija VAINO HER.VO I 8 X X I N K E R I N L I I T O N Vlhs V U O S I J U L K A I S U VAIND SALMINEN: JOS INKERIN JA KAUKOKARJALAN KANSA SORTUU. . .? Historia on ankarasti tuominnut ja on tuo- ajoin kyseessa koko Suomen suvun olemassa- mitseva jokaisen kansan, joka yrittaa vakival- olo. Mutta joten kuten nuo heimot rippeina idan ja lannen puristuksessa toki sailyivat ja taisesti havittaa toisen heimon sen alkuperaisilta asuinmailta. Sellaisia seka onnistuneita etta epiionnistuneita yrityksia on aikojen vie- jopa maailmansodan jalkeen niille naytti sarastavan uusia eliiman mahdollisnuksia. riessii sattunut viljalti ja tapahtnu niita yha Mutta se oli vain tuokion kangastusta, joka edelleenkin. Itameren suomalaiset kansat ovat saaneet kuluvalla vuosikymmenella niuuttui mita syn- kokea naapureittensa havitysvimmaa ehka an- lelta. Jokainen suomalainen tietaa, miten perusteellisesti Neuvosto-Venaja on ryhtynyt tu- karammin kuin mikaan niuu Enroopan kaiisa. kimmaksi tuhoamispolitiikaksi Venajan pno- Viela 1100-luvulla liuomattava Liivin kansa on haipynyt niiltei olemattomiin. samoin vatja- hoamaan seka Tnkerin etta Viena-Aunuksen laiset ja vepsalaiset, Heidan hayityksensa tapahtui paaasiallisesti jo n. 500—700 vuotta sit- siin vaikka rainkalaisiin kolhooseihin ja Stalinin palvontanmotoihin kotipaikkakunnallaan, ten. Samoihin aikoihin olivat kaikki muutkin jaisi aina jaljelle toive tLdevastaiiudestaajasta. lahisukulaisheimoinmc, virolaiset ja karjalaiset Mutta toisin on, kun kansa siirretaan kylakun- ja aina viime vuosisataan asti monesti Suomen nittain kaukaisiin karkoituspaikkoihin. Hajoi- suomalaisetkin siksi ahtaalla. etta oli aika tettuna kaikkiin niaailman tuuliin menehtyvat suomalaisvaestoa. Jos tama vaesto pakotettai- INKERI kymmenettuhannet inkeriltiiset ja karjalaiset seka maan piialla etta alia uhoo kuolenia muutamassa vuodessa. Ki kukaan pystyne tois- kaikkialta. Ja Kanko-Karjalan metsiii havite- taiseksi laskeinaan kuinka monta kymrnenta taan minkii keritaan, ottaniatta hnomioon hi- tuhatta heista nyt jo on siella, mista ei entia dasta uudelleen kasvua. Ja ellei niitii hakata mitaan palunta ole entisille kotitienoille. Ja ulkomaille vietaviiksi, niin sytytetaan. joka tuota siirtoa Inkeristii ja Karjalasta tapalitun kesa suuria metsapaloja, joista toisinaan siner- edelleen, sita nayttaa jatkuvan niin kauan tava savn tuntuu yli koko Snomen niemen. kuin suomalaisasutusta noilla inailla on. Turha Halki Karjalan ja Kuollan niemimaan on kylla turlia kansojen rakennettn kanavia ja rautateita, rautta ne- oikearaielisyyteen. Kiin on kyseessa Neuvosto- kin vain soiaa — Kuropan vaUoitusta silmalla- Venajti, niin kaikun koko inaapallon vasem- pitaen. vedota on kansainliittoon, mistojen lehdista: "Kadei irti Venajiista!" Se Kokeilijat eivat ota huomioon, ettei Kauko- saa tehda, mita se tahtoo, silla se on Marxin Karjala tulevaisuiidessa voi elattaii kovinkaan Invattn maa. suurta asukasmaaraa. Ilniasto ja maapera ovat Toisinaan tnlee itseltaan kysyneeksi: Miltti karuja. Ja jos aivan toisenlaisesta ilmanalasta mahtancvat koko asujaniisto siirrctaan tanne, ei ole sanot- riayttaa iniintarnan vuosikv nunenen kuluttua, tu, kestaako se edes paria miespoivea. Yoi ta- jos nykyista rnenoa jatknu? pahtua niin, ettii maa alkaa taas autioitua. nno inuinaissuonialaiset niaat Ennenknin nykyinen snnnta alkoi,oliKaiiko- kun sotavimma on ohi. Vanha asutus on tu- Karjala Euroopan mctsiirikkain alue. A s u t u s hottu, metsiit havitetty. Jaameren viimat kul- oli karvaa, nmtta kansanaines oli kelvollista ja kevat kohti Atinista yli puntiomain maisemain. kehityskykyista. Se sopeutui noiden salojen Historian kirjoittajan ei tarvitse lukea tuo- asiijaksi, oli siella asunut ja kestanyt jo toista rnioitansa eniia, ne lukee itse Pohjolan luonto. tuhatta vuotta. Ja Inkeri taas oli hyvin vilNiin kuka taitaa kohotiaa tulevaisimden esi- jelty, tiuliaan asiittu. MiMn ta'htaa nusi suunta? Inkerista pyri- taan tekemaan valtava linnoitnsvyohyke. jossa rippua edes muutaman vuosikynimenen verran? kaikelta sarylta, jos Teilla on aina varalta seuraavia tehokkaita laakkeita: S A L I M O N-tabletteja reumaattisiin sarkyihin ja kuumeen aiheuttamaan tuskailiseen tilaan, CITRONILL-pulvereita kaikenlaatuiseen LAAKETEHDAS O R I O N Oy sark/yn HELSINKI I XKERI S. J. Laurikkala: INKERIN KIRKKO BOLSHEVIKIEN AIKANA 1917 - 1937 i Kaksi valla nkn mo usta yhdessii vallakunnassa samana vuotena. Harvoin sellaista sattim. Niin knitenkin tapahtui Veniijan laajassa valtakunnassa maailmansodan loppiivaiheilla 1917. Mnkana oli iso osa kaikista kansankerroksista "helmikuun" vallankumousta toimeenpanemassa. Tyytymattomyytta oleviin oloiliin kyti monen sydamessa korkeista ininistereista ja kenraaleista alkaen aina maankiertajiin, kerjalaisiin asti. Olihari sita kylla korjaamisen varaa olemassa. Mutia harvoin ihmiset hyvissakaan oloissa tuntevat itseaan tyytyvaisiksi. Olcii joskns nahnyt ainakin hetkeksi maiseen osaansa tyytyvaisen ihmisen. Milloin? Silloin, kun bolshevikien valtaknnnassa, tuossa loppnmattomien pnlien maassa. jokn useita tunteja jonossa jannitykscllii seisonut iliminen on saaniit esiin. parisaiaa grammaa sokeria ja tullut vakuuttuneeksi siita, ettei liiinen tarvinnutkaan sillii kerralla turhaan jonottaa eikii tyhjin kasin kotiin mennti, knten monasti oli saanut tchda. Keisari oli vallankumouksella kadenkaanteessa valtaistuimeltaan poistettu. Jlimiset ricmuitsivat. ' Me. me tccninic olot liyviksi!' Unohdnksissa useilta oli sana: "Jos ei Herra hnonetta rakenna. niin rakentajat hukkaan tyota tekevtit." Oli sitten lokakuu (vanhan luvun iniikaan) loppumassa. Kiilikon valtaamat bolslievikit nostattivat tehdastyovaeston ja osaii talonpoikaistoa, varsinkin "kb'yliaUston". iintcen valrankiimonkseen. Anastettnaan niiclen avulla vallan omiin kasiinsa he perustivat n.k. "kovhalistb'diktatnnrin" eli kommunistien (bolshe- vikien) yksinvallan. toisin sanoen "neuvostotasavallan". Alunperinkaan ei vallankumousliikkeessa ollut kysymystii Jumalan tahdosta; miitta varsinkin bolshevikit Leninista alkaen olivat raikeiiii Jumalankieltajia. vaikka he aluksi sen yleensa peitellen esittiviit. Xeisarivallan aikana oli venalaisten enemrniston tunnnstama kreikkalaiskatolinen nskonto hallituksen suosima ja kannattama, valtionuskonto. Munt olivat vain sallittuja, nauttien paljon pienempiii etuja. Niihin kirnInivat: vanhauskoiset veniilaiset, roomalaiskatoliset puolalaiset seka luterilaiset saksalaiset, virolaisct, lattiliiiset ja suomalaiset, y.m. Kaikilla naillii oli valla nku monk sen tapahdiithia valoisia toiveita tulevaisuuteen nahden. Vallankumouslian julisti uskonnonvapautta ja kaikkien nskontojen tasa-arvoisuutta. Kuten nseille on tunnettua, nimitetaan Inkerinmaaksi n. 60—80 km levyista Suomenlahden eleliirannalla sijaitsevaa Viron rajasta Laatokkaan ulottuvaa maakaistaletta ynna siihen liittyvaa Vena jiin pvioleista Karjalan kailnaksen etelaosaa. Bolshevikihallitiikscn alkupuolella asui Inkerissa ynnii Pietarin kaiipnngissa pyoreissa I n v u i s s a 150,000 Interilaista siiomalaista niuodostaen 30 seurakimtaa. joilla jokaisella oli oma kirkkonsa ja pappinsa, immtamilla nseampiakin. Yhdessa samanuskoisten virolaisten, lattiliiisten ja saksalaisten kanssa he muodostivat Pietarin hiippakunnan. jonka johdossa oli Pietarin ev.-luterilainen konsistorio. Siina, samoin kuin vuosittain Pietarissa pidetyissa hiippakunnaa pappien kokonksissa oli saksankieli enemmiston kielenii ollen vallitsevana. Tama INKERI vieraskielisyys ja muuten vieras johto haittasi kirkollista toimintaa.Siksisuomalainen kirkko, kutenvirolainen ja lattilainen ryhtyi itsenaistyttamaan toimintaansa. Kirkkohallinto jarjestettun aluksi siten, etta saksalaiseen konsistorioon tuli erikoinen suomalainen osasto. Mutta pian perustettiin oma itsenainen suomalainen konsistorio. Samoin tekivat virolaiset ja lattilaisetkin. Vuosittain pidettiin Pietarissa suomalaisten seurakuntien yhteinen edustajakokous, jonka muodostivat seurakuntien papinviranlioitajat seka maallikkoedustajat, jotka valittiin kirkonkokouksissa 1 jokaista alkavaa 2,000 seurakunnan jasenta kohti. Jokaisen seurakunnan edustaja esitti kokouksessa lyhyen kertomuksen seurakuntansa tilasta, tarpeista ja toiminnasta, valo- ja varjopuolista. Tassa kokouksessa toimitettiin konsistorion jasenten valitseminen seka keskusteltiin ja paatettiin seurakuntien yhteisista asioista. Eri puolilla Inkeria jarjestettiin yha kasvavassa maarassa hengellisia juhlia seka koko maata tai yksityisia rovastikuntia kasittavia etta myoskin pienempia paikallisia juhlia. Erikoisesti vietettiin pyhakoulu- ja nuorisojuhlia. Nuorisotyohon pantiinkin simrta painoa. Perustettiin nuorisoyhdistyksia ja kristillisessa hengessa toimivien kansanopistojen saamista nuorisolle pidettiin tarkeana. Yksi sellainen ehdittiinkin saada Haapakankaalle toimimaan. Toinen kansanopisto, joka oli vieraampi varsinaisille kirkollisille piireille, perustettiin Toksovaan. Useihin seurakuntiin perustettiin hengeUinen laulukuoro, johon innolla nuoria ja vanhempiakin liittyi. Kouluissakin sai yleensa suomenkielinen opetus ja sen oliessa myoskin uskonnon opetus aluksi entista suuremman vapauden. ja uskonnon taydellinen tuhoaminen. Niin oli maan tasajaolla paamaarana yhteistalous eli kolhoosi. Se on heidan oma selityksensa. Koko kirkon omaisuus julistettiin valtion omaksi, mutta missa oli vahintain 20 tiiysikasvuista henkiloa, jotka halusivat edelleen kayttiia kirkkoa ja sen omaisuutta niiden entiseen tarkoitukseen, tama sallittiin lieille vieliipa ilman vuokramaksuja. Piti vain tehda asiasta kirjallinen sopimus paikallisen neuvoston kanssa. Todellakin tulevaisuus naytti valoisalta ja toivorikkaalta. Mutta pian alkoivat synkat varjot laskeutua sen ylitse. "Maksuttomasti" vuokratuista kirkoista ruvettiin kantamaan yhati nousevia veroja seka palovakuutusmaksuja. Saamaviranhoitajia rasitetaan ylettoman suurilla veroilla, jotka toisinaan nousevat yli heidan tulojensakin. Vain seurakunnan apuuntulo maksamalla verot voi heidiit silloin pelastaa. Myoskin vaadittiin tekemaiin kirkkoihin suuria, kalliiksi kayvia korjauksia. Tarkoituksena oli nain kohottaa kirkolliset maksut niin korkeiksi, etteivat seurakunnat enaa tahtoisi eiviitkii parhaalla tahdollakaan kykenisi niita suorittamaan, Bolskevikihallitus, joka aluksi lupasi niin monenlaista hyvaa ja kaunista: veljeytta, tasaarvoisuutta ja myoskin uskonnonvapauden, alkoi pian nayttaa oikeata vtiriaan. Se tapahtui kylla hienosti ja salakavalasti. Kirkko erotediin valtiosta ja koulu kirkosta. Kumpikin saisi nain muka itsenaisemman aseman ja suuremman toimintavapauden omalla alallaan. Mutta todellisuudessa paamaarana oli kirkon Pian kuitenkin alkoi rajoituksia esiintya. Ilman neuvoston rekisteroimistodistusta ei saanut suorittaa mitaan kirkollisia toimituksia, kuten kastamista, vihkimista tai hautaamista. Kouluissa iiskonnonopetus ensin jatettiin vapaaehtoiseksi, sitten kiellettiin ja sen jalkeen otettiin kaytantoon uskonnonvastainen opetus. Alettiin opettaa jumalankielteisyytta ja kaikkien pyhien asiain pilkkaa jo koulun alimmilta luokilta lahtien ja vielapa kaikkien aineiden yhteydessa. Pian kiellettiin alaikaisille, alle 18-vuotiaille uskontoa opettamasta. Muutaman vuoden ajan sallittiin kuitenkin kotos alia korkeintaan kolmelle joko saman perlieen tai eri perneitten lapselle yhtaikaa opettaa uskontoa. Sen sai tenda joko saman perheen jasen tat vieras vanhempien suostumuksella, mutta myohemmin sekin kiellettiin. Pyhakoulujen samoin kuin lukukinkerienkin pito kiellettiin. Kristilliset nuorisoylidistykset ja muu nuorisotyo kiellettiin, niin myoskin kansanopiston toiminta jo neti ensi lukuvuoden paatyttya ja vahitellen rajoitettiin yha enemmiin hartaushetkien ja uskonnollisten juhlien toimeenpanoa. Ei annettu enati lupaa vuosittaisiin eri kansallisuuksien eika koko valtakunnan kaikkien luterilaisten yhteiseen kirkolliseen edustajakokoukseen. I NKERI Rippikoululapsia Pietarin kirkossa 30. 8. 1931. vaan luovuttaisivat kirkoi oma-alotteisesti pois kaytostaan, ja niin ne tulisivat suljetuiksi, inutta syrjasta katsoen ilinan valtion pakotusta. Kirkolta kiellettiin kaikki hyvantekevaisyystoiminta. Ei koyhia saanut avustaa. eika tulipalossakaan karsineille saanut kirkossa kolehtia koota. Samoin evattiin kirkolta kirjastojen omistusoikeus. Kouluopetuksella, kirjallisuudella, sanomalehdistolla, radiolla, naytelnrilla, esitelmilla, sanalla sanoen kaikella tavoin koetettiin ihmisia vieroittaa iiskonnosta. Eraana suurena vaikentena kirkolla oli tyontekijain puute. Jo v. 1919 aleni pappien luku hyvin vahiin. Suuri osa suomalaisista papeista joutui silloin sisallisen sodan pyyhkaisemana poistumaan paikaltaan ja siirtymiian Snonieen. Muutamat heista olivat jo ehtineet kokea vankentta ja tointuskin vapautuneet silla kerralla ja valttaneet niissa oloissa kuolemantuoniion. He uskoivat pian, ehkapa muutamien viikkojen kuluttua voivansa palata kutsumiistaan tavttarnaan. Mutta koko- naan toisin kavi. He eivat koskaan enaii paasseet takaisin. Kuolemakin viela osaltaan korjasi saalista jaaneitten keskuudesta. V. 1923 oli enaa vain kaksi entisista kolmestakymmenesta suomalaisesta papista jaljella, ja pari vuotta siita eteenpain ainoastaan yksi. Uusia ei ollut mahdollista saada. Nenvostohallitus ei ant ami t Suoinesta sinne pyrkiville paasylupaa eika omassa keskundcssa ollnt pappien valmistuslaitosta. Saksankielisena tosin Pietarissa toimi tat a varten n.s. pappisseminaari. Kaikkiaan vain kolme suomalaista sai siina pappisvalmistuksen, joka sekaiin ei voinut vastata yliopistokoulutusta. Niiin taytyi jo pian vallankumonksen jalkeisina vuosina turvautua maallikkotyb'ntekijoihin. Sopivia maallikkosaarnaajia seka kansakouhinopettajia ja kanttoriurkureita piti asettaa pappistehtavia toimittamaan. Sita varten heidan tuli ensin konsistorion edessa suorittaa maaratynlainen tutkinto alaan kuuluvissa aineissa, kuten raamatuntiintemisessa, uskon- I KKERI SULJETTUJA JA POLTETTUJA Tyroa kirhko. Miikkiita'tsten klrkko. I NKEKI KIRKKOJA INKERISSA Toksovan kirkko. Picfarin snomalaineu kirkko. Vcnjoen kirkko. INKERI opissa, kirkkohistoriassa seka saarna- ja opetusopissa. Tyydytyksella voi tunnustaa, etta monet heista onnistuivat tehtavissiian olosuhteisiin katsoen hyvin, semminkin puhujina. Ytimekkaalla, henkevalla, kaiisanomaisella ja vapaalla sananjulistuksellaan he olivat toisinaan sangen vaikuttavia. Xoisinaan saatiin sentaan kokea surullisia pettymyksiakin. Tyontekijain lukumaara sentaan oli vahainen tyon paljou teen verrattuna. Korkeimmillaan ollen oli vain toistakymmenta sananpalvelijaa yhtecnsa 30 seurakunnassa lahes 150,000 nousevine jasenmaarineen. Alinomaisia retteloita ja kiusaa koitui hallitusviranomaisten puolelta kirkollisten olojen ja toimihenkiloiden osaksi. Varsinkin miorison konfirmatioasiassa saatiin pitkin matkaa kokea kaikin tavoin ahdistelua ja monasti saarnaviranhoitajat vedettiin siita oikeudessa vastaamaan. Konfirmoiniinen ja korkeintaan 2 viikkoa kestava "konfirmatiovalmistus" olivat vuonna 1926 annetulla julkaisemattomalla salaisella niaariiyksella sail i iut hiterilaisille 15 vuotta tayttaneille nuorille, mutta ei rippikoulu eika uskonnonopetus, sillii olihan koulu kirkolta kielletty, samoin uskonnonopetus alaIkaisille. Siinahiin alinomainen ristiriitojen aihe olikin. Erittiiinkin rajaseutuseuraknntiin oli saarnaajien vaikeata paasta matkustamaan. Siihenhan tarvittiin monenlaisia lupapapereita. Ilnian papinviranhoitajaa olevissa seurakunnissa kokoontui kirkkokansa kuitenkin kirkkoon yhdessa veisaamaan, jolloin joku joukosta piti rukouksen, luki tekstin, puhui tai luki kirjasta saarnan. Mutta sekin kiellettiin ja vaadittiin hankkimaan rekisteroity pappi. Kun sellaista ei voitu syysta tai toisesta saada, tuli kirkon sulkeminen eteen. Uskonnollisen kirjallisuuden puute on myos olhit yhtenii suiirena haittana. Omassa valtakunnassa ei mitaiin uskonnollisia kirjoja eika sanomalehtia sallittu painattaa eika ulkoa niita sinne tuoda. (Sellaiset ovat niin suuresta vapaudestaan kerskanneen bolshevismin painovapausasiat!) Totuuden nimessa on kuitenkin mainittava, etta kerran, v. 1927, saatiin Moskovan hallituksen erikoisluvalla Suomesta ostaa ja Inkerissa levittaa tarkoin maaratty summa uskonnollisia kirjoja: raaniattuja, uusiatestamentteja, katekismuksia, raamatunKistorioita, seka virsi8 ja laulukirjoja, n. 2,000 kappaletta kutakin lajia. Tosin siitakin asiasta yritettiin saada aikaan ikavia seurauksia. Taman kirjoittaja. joka asianomaisella luvalla kirjahankinnan Suomesta toimitti, oli kerran hyvin tiukalla asetettuna Siestarjoen G.P.U:ssa, vaikka syylliseksi ei voitu osoittaa (niin suuri lialu kuin siihen nakyi asianomaisilla olleenkin). Venajankielisten raamattujen painattaminen sallittiin ainakin kerran neuvostohallituksen alkupuolella omassa maassa suorittaa. Lopullista tuhoa alkoivat ennustaa saarnaajien ja muiden kirkollisten toimihenkiloiden vangitsemiset, karkoitukset ja yha suurempi toimintavapauden kaikinpuolinen rajoittaminen. Yksityisten vangltsemisten ja karkoitusten sijaan tulivat sittemmin sunret joukkokarkoitukset v. 1931. Ensimmainen useita tuliansia kiisittava joukko lahetettiin kylmiian Kuollan niemimaahan, Hiipinogorskiin, toinen kauas Siperiaan ja kolmas vielii samana vuonna Kuollaan. Seuraavat suuret karkoitukset tapahtuivat 1935. Ensimmainen paiisiaisen tienoissa kauas Turkestaniin eli Kasakstaniin orjina raatamaan sinne vastaperustetuilla laa joilla pu u villaviljelyskentilla aina 70 ° nousevassa naannyttavassa kuumuudessa. Keviitkesalla samana vuonna toinen suuri joukko knljetettiin Uralin metsiin ja kaivoksiin. Nam vietiin useampia kymmenia tuhansia Inkerin suomalaisia perheittain sielta ja tiialta pitkin maata, mista paikasta enemman, mista vahemman. Odottamatta se kulloinkin tapahtui. Tulivat vain pyssymiehet kylaan, hajaantuivat maarattyihin asuntoihin. Joskus he veivat ensin perheen paan mennesstian pantiksi ja maarasivat perheen olemaan kotosalla, kunnes annettaisiin lahempiii maarayksiti. Sitten jonakin seuraavana ybna tultiin ilmoittamaan, etta muutaman tunnin kuhittua oli kaikkien perheen jasenten oltava matkavalmiina. Mihin oli matkustettava, sita ei sanottu. Useimmiten annettiin tuollainen kasky valmistautumisesta matkaan heti koko perheelle ilman edellakiiynytta panttivankeutta. Namii ihmiset kuljetettiin yolla lahimmalle asemalle, ahdettiin siella harkavaunuihin, jotka sitten kuljetettiin eri puolilta yhteen jollekin keskusasemalle. Sielta ne kokonaisena junana lahetettiin mat- INKERI kustajille etukateen tuntemattomaaii maarapaikkaansa. Naiden joukossa vietiin useimmat saarnaajatkin. ketkii Kuollaan, ketkaSiperiaan tai Turkestaniin ja Uraliin. Vihdoin v. 1936 tapahtui perinpohjaisempi joukkokarkoitus. Silloin siirrettiin Karjalan kannakselta Suomen rajaa likinna olevasta Pohjois-Inkeristii Valkeasaaren, Leinpaalan, Vuoleen ja Miikkulaisten seurakuntieu sainoin k u i n I oksovan 12 kylan koko vaesto. vain joitakin rippeitii lukmmottamatla, pois kotiseuduiltaan muutaman sadan km. piiahan Tserepovetsin piiriin. Armotta vietiin kaikki nekin, jotka aikaisemmin oil vat toisia pois lahettaneet. Kaikissa naissa karkoituksissa toteutmi sama periaate k u i n cntisinti aikoina Afrikasta neekereita kuljetettaessa orjiksi Amerikan simrille viljelyksille ja imiille tyb'maille. '1 assa se esiintyy viela julmempana, kun oma hallitus nain menettelee alamaistensa kanssa. Hallitusmiehet myiviit ihan tositeossa, joskaan ci aivan julkisella hnutokaupalla, nama monet kymmenet tuKan.net kansamme jasenet saman hallitukseii omistamille kaivos-, metsatyo-. piuivillanviljelys- y.m. trusteille tyoorjiksi raatamaan mita snurimpia urakoita niin huokealla palkalla. ettii terve, tyokykyinen henkilo silla tuskin voi valttamattomat elintarpeet hankkia, samalla kertaa kaikkea vapantta vailla ollen ja karsien ondon, milloin liian kylman. milloiii liian kumnan ilmanalan tuottamia rasituksia. Jo vuosi sitten oli Inkerin suomalaisesta vaestbstii liilies 50,000, eli koko tuosta kansasta noin kolmas osa karkoitettu kuoleman teille niilta pelloilta, jotka lie ja heidan isansa ovat tyollti ja liiellii raivanneet Nevan rantojen soisille maille. Ne pellot olivat heidan, eika vallitsevalla slaavilaisella rodulla ole niihin mitaan jumalallista eika inhimillista oikeutta. joskin inaakunta kuuhiu heidan valtakiintansa piiriin. Heidan karkoittamiseensa ei voi olla mitaaii sellaista syytii. jota voisi puolustaa edes jtirjen, saatikka omantiinnon edessa. Se on taivaaseen asti huutava sortotoimenpide kristiknnnan silmien edessa. Kotikonnniltaan seka yksitellen etta joukoittain pois siirretyt jaivat yleensti kaikkea uskonnollista hoitoa ja toimintaa vaille. Vain liarvoille joutui mukaan edes joku uskonnol- linen kirja, jota voivat omaksi hcngelliseksi rakennuksekseen kayttaa. Osa niistiikin riislettiin karkoiiuspaikoilla pois. Vain hautanstoimituksien aikana voitiin ainakin aluksi sanaa viljella, puhe pitaa seka yhdcssii vcisata ja rukoilla. Kotiseudullakin olevilta on kirkko toisensa perastii t n l l i i t suljetuksi ja milloin miksikin jumalattomuuden ioimipaikaksi muntctiiksi. Sen on aikaansaamit osittainpuuttcessaolevien kollioosielanitin kurjuudessa ja tehtaitten niukoilla palkoilla elavien ihmisten koyhyys, he kun eivat ole kyenneet maksamaan valtion vaatimia veroja ja suorittamaan suuria kirkonkorjaustoita.Mutta varsinkinonsiihen vaikuttanut saarnaajien puute. Viimeinenkin entisistii papeista karkoitettiin Ncuvostovaltakunnasta h n h t i k u u n lopulla 1937. Hantiieivoitu lahettaa Siperiaan tai muualle Neuvosto-Venajan pakkotyoleireille ? kun liiin on Suomen kansalaincn. iVl uutkinviimeiset'saarnaviran hoitajat ovat toinen toisensa perastii joutuneet vangittaviksi ja karkoitettaviksi niin. ettii vain yksi eniiahyvin rajoitetussa piirissa voi jotakin alallaan toimia, hiinkin Suomen kansalainen. Piiiviin kysymys lienec, milloin hanenkin tulee paikkansa jattaa. Nain on siis taysin totentumassa bolshevikien suunnitelma kirkon ja uskonnon havittamisestii valtakunnastaan. Tosin he eivat ole voineet sita havittaii ihmisten sydamistii, silla monet ovat vaivojen alia siihen entistii eneminan syventyneet. Sen kaiken, yli ku^auksien kohoavan, seka ruumiillisen ettii henkisen sorroii. orjuutuksen ja havityksen, mikii Arcnajan koko moaihei- INKERI M. KALVIAINEN: SUOMALAISTEN K O M M U N I S T I E N TOIMINTA INKERISSA vv. 1918-1938 Tana kevaana tulee kuluueeksi kaksikymmenta vuotta siita, kun Inkeri sai kutsumattomiksi komissaareikseen Suomen punakapinan johtajat. Vaikka suomalaiset punaiset saapuivatkin Inkeriin havinneina miehina, olivat he silti taynna "vallankumouksellista entuslasmia". .He olivat tuudittautuneet sen ihanan illusionin valtaan, etta he ennenpitkaa yrittavat uudelleen ja kostavat silloin havibnsa Suomen ''lahtareille" moiiin kerroin. Vallanknmoushumalan juovuttamat venalaiset toverit olivat heille intoa antaneet ja apua uudessa taistelussa luvanneet. Mutta suomalaisten punaemigranttien simret unelmat uudesta kapinasta ja neuvostovallan pystyttamisesta Suomeen eivat paasseet toteutumaan, ja heidan oli jaatava Venajalle. Mutta mihin hommiin he ryhtyisivat vieraalla maalla ? Maan kielta taitamattomina he eivat kykenisi tyoskentelemaan venalaisten aatetovereittensa apuna vallankumouksen rintamalla, eika niin ollen saamaan komissaarin korkeita ja suuripalkkaisia A'irkoja. Vai olisiko heidan todenteolla ryhdyttava tankkaamaan vaikeata venajan kielta ? Eihan suinkaan sellaiseen ponnisteluun ollut syyta. OHhan tuossa aivan punaiseii Pietarin liepeilla valmis tyomaa heita varten, tyomaa, joka kipeasti tarvitsi leninilaishenkisia tyontekijoita. Inkerin suoma- inoisen kansan ja Inkerin suomalaisten osaksi on viimeisten 20 vuoden ajalla koitunut, on aikaansaanut se sama bolshevismi, joka aluksi niin paljon hyvaa ja kaunista lupasi. Se on valheillaan pauloihinsa kietonut ihmiset ja vuodattanut mittaamattoman paljon seka sille vieraitien etta omiensa verta. 10 lainen talonpoikaisvaesto, joka monissa asioissa haroi neuvostovallan toimenpiteita vastaan, tarvitsi juuri vallankumouksen koulussa karaistuneita marxilaisia johtajia. Ja suomalaiset kommunistit Venajan punaisten vallanpitajien smnaamina tunkeutuivat johtajiksi Inkerin kansan keskuuteen. Heista saatiin Inkeriin valistuskomissaareja, opettajia, sanomalehtimiehia, puolueorganisaattoreita, agitaattoreita, tshekan paallikoita, urkkijoita, komsomoliohjaajia, kommuunain hoitajia, maatalousneuvojia ja monia muita sosialistisessa rakennustyossa tarvittavia "spetseja". Ensimmainen toimenpide, johon suomalaiset punaemigrantit ryhtyivat, oli oman aanenkannattajan. Vapaus-lehden perustaminen. Se alkoi ilmestya syksylla 1918. Alkuaikoina ei lehti kuitenkaan pyrkinyt olemaan inkerilaisten lehtena. Suomalaiset "toverit" kirjoittefivat siina vain omista asioistaan: Suomen "luokkasodan" vaiheista, siina tehdyista virheista, "lahtarien" raakuuksista, pian alkavasta uudesta taistelusta Suomen valkoisia "orjuuttajia" vastaan ja maailmanvallankumouksesta. Vuosina 1919—20 lehti sai hyvin suurelta osalta uhrata palstansa n.s. keskuskomitealaisten ja oppositiolaisten valisten riitakysymysten selvittelylle. Vasta sen jalkeen, kun oppositio oli Kuusisen klubin tapahtumain jalkeen nujerrettu, alkoi Vapaus kiinnittaa huomiota Inkerin asioihin. Mutta hyvin suppeana pysyi Inkerin osasto viela vuosikausia. Inkerin kynaniekat saboteerasivat ja suomalaiset kommunistit eivat osanneet kirjoittaa juuri mistaan muusta kuin politiikasta tai haukuskella "lahtarimielisia" Inkerin opettajia. Vasta kolhosikausi toi Vapaudelle runsaasti Inkeri-aiheista materiaalia. Lehti jarjesti kaikille suuremmille paikkakunnille n.s. kylakirjeenvaihtajat, joiden oli saannollisesti lahetettava selostuksia kolhosien toiminnasta KERI seka annettava muitakin tietoja paikallisesta elamasta. Nama samat kirjeenvaihtajat tekivat myb'skin tyota Vapauden levittamiseksi kollektivistien keskuuteen, ja pakotusta kayttaen he saivaikin lehtea leviamaan sikali, etta sen painoksen ilmoitettiin nousseen kahteentoistatuhanteen, niika merkitsi kaksinkertaista maaraa entiseen levikkiin nahden. Suomalaistea punaisten julkaisutoiminnasta viela puluiakscmme mainitkaamme, etta vv. 1918'—23 he eivat saaneet Vapauden lisaksi mitaan muuta julkaistuksi kuin pari oppikirjaa, jotka viipurilainen opettaja Mikko Himmi oli kirjoittanut. ilutta kun kesalla 1923 perustettiin suomalainen kustannusliike Kirja, paasi kommunistinen julkaisutoiminta Inkerissa n.s. iskuvauhtiin. Samana vuonna Kirja kustansi kalenterin seuraavaa (1924) vuotta varten ja pienemman maaran poliittista kirjallisuutta. V. 1925 ryhdyttiin julkaisemaan aikakauslehtea Kommunistia, ja seuraavana vuonna kommunistisen nuorisoliitoii lehtea Nuorta Kaartia. V. 1927 Vapaus-lehti siirtyi Kirjan kustannettavaksi. Samana vuonna alkoivat ilmestya lastenlehti Kipina ja naisten aaiienkannattaja Neuvostonainen. Vuodesta 1931 lahtien Kirja on ollut valtion kustannusliikkeena. Silla olivat kirjapainot Pietarissa, Petroskoissa ja Kontupohjassa. Lisaksi se omisti Pietarissa laskukone- ja pahvitehtaan seka Pietarissa ja Petroskoissa valokuvaamon. Viela viime vuonna Kirja kustansi seuraavia lehtia: Vapaus, Punainen Karjala, Krasnaja Karelija, Komsomolets Karelij, Nuori Kaarti, Kipina, Kollektivisti, Punavartio, Neuvostonaincn, Rintama, Valfstustyci ja Kommunisti. Mutta nyt on kaikki nama lehdet lakkautettu. Inkerissa ja Karjalassa ei talla kertaa ilmesty yhtaan suomenkielista julkaisua. Seuraavat numerotiedot kuvaavat Kirjan kehitysvaiheita. Ensimmaisella 5-vuotiskaudella (1923—28) kustannettiin 176 kirjaa tai kirjasta painoksen ollessa keskimaarin 2.640 kpL; toisella 5-vuotiskaudella (1928—32) oli kustannettujen teosten luku 768 keskimaaraisen painoksen ollessa 4,030 kpl.; kolmannelta 5-vuotiskaudelta ei kaytettavanamme ole yksityiskohtaisia tietoja, mutta tiedossamme on, etta sina aikana kustannustoiminta oli monin verroin vilkkaampaa kuin edellisella tyokaudella. Silloin kustannettiin m.m. suomenkieliset oppikirjat Inkerin ja Karjalan kansaja oppikouluja varten. Kansanopetustyon alalla ovat suomalaiset kommunistit suorittaneet Inkerissa "suuria tekoja". Jo v. 1919 he saivat hoidettavakseen Inkerin "opetusministerion" — Pietarin laanin kansanvalistusosaston Rajan yli Suomeen. suomalaisen jaoston. Heidan edustajinaan sen johdossa ovat olleet Elsa Aholainen, Juhani T.atukka. Vaino Rautio ja Jalo Kohonen. Suomalaisten emigranttien johtaman valistusjaoston ensimmaisena "suurena tekona" on pidettava Hatsinan opettajaopistossa v. 1920 toimitettua puhdistusta. Silloin potkittiin laitoksesta pois useita inkerilaisia opettajia ja sijalle asetettiin suomalaisia konimunisteja. joista nionet olivat kokonaan muiden alojen kuin opetustyon "spetseja". Niinpa esim. fysiikan ja kemian lehtoriksi nimitettiin sahkomonttoori Teemu Kallio, yhteiskuntaopin luennoitsijaksi Siltasaaren tyovaentalon vahtimestari J. Vatanen seka matematiikan ja suomenkielen lehtoriksi viiptirilaisen Tyo-Iehden ent. toimittaja Matti Airola. Emigranttilehtorit tekivat kovasti tyota sen eteen, etta laitoksen henki olisi niuuttunut konimunistiseksi. Ja heidan tyonsa johtikin tulokseen, varsinkin sen takia, kun turvauduttim pakoituskeinoihin. Jo vuonna 1922 "pedagogisen teknikumin" (tallainen nimi annettiin opettajaopistolle) oppilaista oli kommunistisen nuorisoliiton jasenia 15 %. Seuraavana vuonna heidan lukumaaransa notisi 43 % :iin. Ja kun teknikumi vuonna 1926 siirrettiin Pietariin, olivat sen kasvatit ainakin nimellisesti 100prosenttisesti komsomoltseja. Talloin teknikumin 20paisesta opettajajoukostakaan ci enaa ollut kuin kaksi inkerilaista, nim. kommunistiseen puolueeseen liittynyt Mikko Kaasolainen ja "neuvostovallalle lojaalisena" pysynyt Toivo Matikainen. Loput olivat joko venaJaisia pedagogeja tai suomalaisia kommunisteja. Myohemminkaan ei inkerilaisia pedagogeja ole otettu teknikumin opettajiksi, vaan ovat siella naihin aikoiliin asti maarailleet suomalaiset punaemigratitit cestilaisten ja venalaisten kommunistien kanssa. Pietarin suomalaisesta 2 :sen asteen koulusta suomalaiset valistuskomissaarit ovat pitaneet erikoisen 11 I N K E RI isallista huolta. Se on ollut ensi kadessa Pietarin tyblaisten ja punaemigranttien lasten kouluna. Sen johtajina on siedetty kaikkein luotettavimpia koinmuiiisteja. Ensin hoiti inainittua tointa ylioppilas Elsa Aholainen, sen jalkeen maisteri Jalo Kohonen ja talla kertaa — ent punaupseeri Yrjo Lundgren. Taina koulu on ollut opetus- ja havaintovalineiden puolesta paremmin varustettu kuin yksikaan Inkerin maaseudun kouluista. Ja sinne on aina 'koetettu saada parhaimmat opettajavoimatkin. Pietarin 2 :sen asteen koulu toimi pitkan aikaa ent. Pietarin yhteiskoulun huoneistossa, mutta on se nyt siirretty T.igovkan varrelle. Papinkonnun 2 :sen asteen koulun johtajaiia on niinikaan ollut suomalainen punaemigrantti, opettaja Y. Tukialnen. Pari muutakin suomalaista punikkia on tassa koulussa opettajana toiminut. Kolppanan 2 :sen asteen koulussa, jossa pitkat ajat johtajaiia oli inkerilainen mies Julio Hakanen, punakomissarit toimittivat puhdistuksen vasta v. 1930. Hakanen karkoitettiiii Karjalaan ja koulun johtoon nimitettiin kommunisti. Haapakankaau 2 :sen asteen koulu, joka oli ainoa suomalainen korkeampityyppiiien koulu Pohjois-Inkerissa, lakkautettiin jo v. 1922. Ensimmaiset kommunistiopettajat Inkerin kansakouluihin valmistettiin syksylla 1918 Pietarissa pidetyilla 6-viikkoisilla kursseilla. Kun naille kursseille pyrkijoilta ei vaadittu muuta kuin luku- ja kirjoitustaito, niin kasitamme ilmaii muuta minkalaisia pedagogeja kursseilla valmistui. Kuitenkin kaikille kurssin paattaneille suomalaisten kommunistipomojen suosituksesta jarjestettiin opettajanpaikka. Omieksi heidan tyb'skeiitelynsa muodostui hyvin lyhytaikaiseksi. Venalaisten kouluviraiiomaisten toimesta heidat opetustyiJhon kykenemattomina erotettiin ensimmaisen tyovuoden jalkeen. Myohemmin ei lyhytaikaisia opettajakursseja ole jarjestetty. Leningradin pedagoginen teknikumi, joka vuosittain on paastan^t 40 -—50 opettajaa. on kyennyt tyydyttamaan opettajatarpeen. Punaisteii valtakaudella on Inkerin koulun taloudellinen tila ollut kaiken aikaa heikko. Koulurakennuksia ei ole kyetty saattamaaii kuntoon, eika monasti. turvaamaan kouluja edes polttopuilla. Koulukalusio on myoskin ollut kurjaa. Vihkoista, kynista, musteesta ja kirjoista on pitkin aikaa ollut puutetta. Opettajan taloudellinen asema on sekiii ollut kurjalla kannalla: palkkataso alhainen ja asunto-olot huotiot. Mutta tyotaakka on raskas, silla punaisen opettajan 12 011 osallistuttava yhteiskunnalliseen tyohon, s.o. kaikkiiii maaseudulla jarjestettaviin "kamppailuihin". Syksylla 1920 suomafaiset kommunistit ottivat haltuunsa Inkerin varttuneemman nuorison opinahjon. Toksovan kansanopiston. Entiset opettajat, joukossa laitoksen jolitaja, agronoomi Paavo Lankinen, erotettiin ja sijalle maarattiin suomalaisia punikkeja. V. 1922 kansanopisto muodostettiin maatalousteknikumiksi ja siirrettiin Raapyvalle, missa se karjanhoitoteknikumin nimella on jatkanut toimintaansa naihin paiviin asti. Suomalaiset kommunistit ovat myoskin 'huolehtineet "vapaan valistustyon" suorittamisesta Inkerin nuorison keskuudessa. Neuvostoyhteiskunnan vapaa valistustyo kasittaa yksinomaan kommunistista "valistusta". Ja tata tyota tekevat komsomolijarjestot, jumalattomien solut, lukutuvat, punanurkat. kluhit seka konimunistipuolue. Naiden jarjestojen — suomenkielistenkin — kaytettavana on aina naihin aikoihiii asti ollut useita sanoma- ja aikakauslehtia. Iknan painettua Sanaa on oltu vasta viime syksysta lahtien, jolloin kaikki suomenkieliset lehdet Inkerissa venalaisten kommunistieii toimesta lakkautettiin. Suomalaista komsomolijarjestoa johti puolentoista vuosikymtnenen ajan punaemigrantti Vaino Aalto, mutta hanetkin on nyt havaittu suomalaiseksi "natsionalistiksi" ja sen vuoksi likvidoitu. Kaikkein tuloksellisinta tyota suomalaiset punaemigrantit ovat suorittaneet tshekan palveluksessa. "Jokainen kommunisti on tshekisti", oli J. E. Latukalla timnuslauseena, ja tata tunnuslausetta suomalaiset kommunistit ovat noudattaneet. On aivan varmaa, etta suurin osa vainoista, vaiigitsemisista ja karkoituksista, jotka Inkerissa on 20 vuoden aikana toimeenpantu, on tapahtunut suomalaisten kommunistien ilmiantojen perusteella. Suomalaiset kommunistit ovat olleet erittain valppaita ja noyria tshekan apureita, paljon innokkaampia kuin ryssalaiset agentit. Alkuaikoina heihiii luotettiin enemman kuin omiin miehiin. Heidan hallussaan olivat kaikkein tarkeimmat vartiopaikat. Sellaisia olivat rajavyohykkeen tshekaosastot Inkerin puoleisella kamiaksella. Sotakommunismin vuosista lahtien mainittujen osastojen paallikkoina toimivat yksinomaan suomalaiset kommunistit. Ja he olivatkin mahtavia diktaattoreja paikkakunnillaan! Nimet sellaiset kuin Iso-Kokko, Sokoloff, Orlov-Tietavainen, Alatalo, Sormuncn, Fomin, Rahja, Kotiranta, Heinonen, Arvela, Puttonen herattivat kammoa jokaisessa Pohjois-Inkerin asukkaassa. Julkisten tshekistien lisaksi pitkin Inkeria kierteli INKERI suomalaisia kommunisteja salaisina katyreina, jotka susina lammasten vaatteissa tekivat inhoittavaa tyotansa. Mutta suomalaiset kommunistiemigrantit ovat toimineet Neuvostolassa myoskin liikemiehina. Vv. 1919 —20, jolloin Venajalla oli ankara elmtarvepula, neuvostohallitus valtuutti Eino Rahjan hankkimaan Suomesta salateitse elin- ym. tarpeita. Rahja otti apulaisekseen Jalniari Kotirannan. Valkeasaaren kirkonkyla tuli julkisen salakaupan keskukseksi. Kaljalan ja Maimlan rajakyliin sijoitettiin luotettavia "tovereita'', paaasiallisesti kivennapalaisia punaemigrantteja, joiclen tehtavana oli tavaran ostaminen suomalaisilta kulasscilta, ja sen toimittaminen kirkonkylan "paamajaan". Ja Suomesta alkoi virrata tavaraa. Silloin liukuivat kannakselaisen salakuljettajan kuormassa Rajajoen yli mukavasti leivat, voit, silavat, jauhot, ryynit. kahvit, sokerit kuin laakeaineet seka rauta-, nahka- ja vaatetavarat. Monet sadat suomalaiset hevosetkin saivat silloin vaihtaa suomalaisen isantansa ryssalaisjuutalaiseen komissaariin tai punasolttuun. Punaisen Pietarin liepeilla sijaitsevat suuret kasvitarhat saivat nekin silloin siemenensa valkoiscsta Suomesta. "Elaman iloliemikin" loysi tien siihen aikaan viela "kuivaan" ihanncyhteiskuntaan. Suomesta salakuljetettujen viinaksien voimalla suomalaiset emigrantit vahvistivat monta veljeysliittoa venalaisten tovereittensa kanssa. "Lahtarimaasta" salakuljetetun viinan, konjakin ja likoorien hoyryilia kaytettiin mainittuina vuosina yksinpa vallankumouksellisen Pietarin laaninneuvostoakin, jonka puheenjohtajana toimi Rahjan veljesten korkea suojelija, juoppoudestaan tunnettu Zinovjev-Apfelbaum. Salakuljetuksen tarkoituksena oli hankkia elintarpeita ja muitakin tarvikkeita neuvostoyhteiskunnan ylimmille huipuille, mutta kun Suomesta alkoi saapua tavaraa enemman kuin komissaarit kykenivat kuluttamaan. ei Rahjan vallankumouksellisella omallatunnolla ollut mitaan vastaan, etta Suomen tavaraa paastettiin salakauppojen valityksella Pietarin nalkiintyneiden porvarienkin poydille. Paaasia oli, etta Rahja liikekumppaneincen sai suuria voittoja. Mutta katoavaa on maallinen mahti Ja kurmia. Suomalaiset, Mannerit, Kohoset. Lepolat, Aallot. Lehtiset, Rahjat, Kotirannat ja monet muut, jotka viela askettain olivat mahtavia komissaareja Tnkerinniaalla, ovat nyt ihanneyhteiskunnan henkipattoja. Monet heista lienevat jo likvidoitujen joukossa. Mutta Tnkerin suomalalnen el tunne hiventakaan saalia K U T S U kahvia TALOUSRAS10ISSA j a l l e e n saatavana ja entista halvempana Pei'lieenemannat inno.stuivat sai1 iorasioihimme niin etta tehtaamme vasta nyt paa'si kysynnan tasalle. Ei ihme, t y h j e n n e t t y n a rikkaan ja tayteloisenmakuisesta K U T S U-sekoituksestaan. tulee pakkauksesta mita kaytannollisi n asiallisen kaunis siiiliu jauhoillc. ryyneille t.m.s. Tarvitsenianne nimikkcct antaa kanppiaanne ilmaiseksi. SUNNUNTAI-kahvi maksaa nyt vain 9:50 V* kg. Suomalainen suurpaahtimo ffevcrf- ja kesakangas U U T U U K S I A suuret valikoimat SILKKI- ja VILLAKANKAITA. VISTRAA, alkaen 9 : — mtr. VERHO- ja HUONEKALUKANKAITA. Iso Robertiiikatu 11. Puh. 37780, 3? 627. entisia komissaarejaan kohtaan. Pikemminkin pa'invastoin. Ollaan tyytyvaisia, etta suomalaiset punaiset saavat nyt itse niittaa sita, mita ovat kylvaneet. Jollei suomalaisia emigrantteja olisi ollut Inkerissa, olisi Inkerin kansa saastynyt monilta raskailta vainoilta ja karsimyksilta. 13 INKERI Kaapre Tynni: NEUVOSTOHALLITUKSEN KOLLEKTP VISTINEN MAATALOUSPOLITIIKKA JA SEN TULOKSET I. KoUektivisoinnin perustelua. Viime vuoden lokakuussa oli kuluiiut tasan 10 vuotta siita, kun Yenajan kommunistisen puolueeu keskuskomitea hyvaksyl erinaiset perusohjeet, joita noudattaen oli laadittava uusi maalaki neuvostoliitou viljelysmaiden jarjestelysta ja kaytosta. Talla toimenpiteellaan kommunistinen puolue jyrkasti tuomitsi kelvottomiksi ne periaatteet, joilla siihen saakka voimassa ollut maataloudellineu lainsaadanto n.s. maataloudellinen kodeksi, kuten sita juhlallisesti yksinkertaisen kansan hamaamiseksi nifflitettiin, oli rakennettu. Tama kodeksi oli tunnustanut talonpojille perinnollisen nautintaoikeuden maalian, vielapa poikkeuksellisesti oikeuden palkatun tyovoiman kayttoonkin, oikeuden myyda tuotannon ylijaama vapailla markkinoilla, jopa oikeuden saada hallintaansa n.s. elatusnormcja suurempiakin viljelysaloja. Naista periaatteista, joideii ausiosta Venajan jnaatalous oli merkillisen nopeasti noussut kansalaissotien aikaansaamasta rappiotilasta, oli nyt siis luovuttu. Niiden sijaan ohjaaviksi periaatteiksi maatalouspolitiikassa hyvaksyttiin seuraavat kolme: 1) oli valttamatonta ryhtya sosialistiseu sektorin vahvistamiseen maataloudessa ueuvosto- ja kollektiivitilojeu avulla; 2) oli ryhdyttava ankaraan taisteluun varakkaiden talonpoikaisainesten tnhoainiseksi; 3) oli annettava entisestii lisattyii suojaa proletaarisille ja puoliprolctaarisille maaseudun vaestokerroksille. Saman vuoden joulukuussa pidetty kommunistisen puolueen 15. kongressi hyvaksyi nama uuden agraaripolitiikan perusohjeet, vielapa terasti niita lausumalla useaan kertaan paatoksissaan, etta yksilbllisten maatilojen yhdistaminen suuriksi kollektiivitiloiksi oil oleva puolueen perustehtavii maaseudulla. Niiihin puoluekokouksen pi?atoksiin sisaltyi ilmeinen uhka maaseudnu suhteellisen rauhalliselle elamalle ja entisestaiin lisaantyneclle hyvinvoinnille. Mutta kuinka olikaan, niin niita el ryhdytty viela toteuttamaan. Oli kyllii perustettava yhteistalouksia, mutta viittaustakaan ei tehty siihen smmtaan, ettii koko maaseutii olisi kollektivisoitava. Nain ei kuitcnkaan kestanyt kauan. Nayttamolle astuu kohta sen jalkeen talouspoliittincn tekija, joka johtaa kommunistisen puolueen tekoihin, joille on vaikea loytiia vertoja historiasta. Se tekija oli taistelu viljasta. 14 Siita oli neuvostohallitus kiiynyt sotaa hallitsemansa vaeston kanssa koko olemassaolonsa aikana. Niin oli laita n.s. sotakommunismin vuosina 1919—1921. Talloin paasi voitolle kansa ja pakotti Leninin johtaman hallituksen siirtymaan kuuluisaksi tulleeseen uuteen talouspolitiikkaan, "Nepiin". Nep-kauden tuote oli edella mainitscmamme maataloudellinen kodeksikin kaikkine vapauksinecu. Tama kausi kesti erinaisia vuosia, mm. 1921—1927. Kommunistien 15. puoluekokous hyvaksyessaan selostamamme uudet talonpoikia uhkaavat periaatteet puolueen toirainnalle maatalouden alalla hyvaksyi myos ehdotuksen ensimmaisen viisivuotissuunnitelman laatimisesta maan teollisuudelle. Tama paatos, kuten kohta nahdaan, tuli ennen kaikkea kohtalokkaaksi talonpoikaisellc vaestolle. Viisivuotissuunnitelma laadittiin v. 1928, ja sen jalkeen alkoi mieletb'n kilpajuoksu sen toteuttamiseksi jopa neljassakin vuodessa. On ymmarrettavaa, etta tamii pani koko suuren maan suorituskyvyn ankaralle koetteelle. Ja ennen muita kovia joutui kokemaan maaseutu, jonka tehtavaksi tuli hankkia elintarpeet ja raaka-aineet suunnitelmaa varten. Mutta niin merkilliselta kuin mahtaneekin nayttaa. ensi sijassa rupesi tuntumaan puute viljasta. Kuinka tama oli selitettava? V:n 1929 alussa Venajan diktaattori "toveri" Stalin selvitteli kysymysta seuraavalla tavalla: "Me tarvitsemme turvataksemme kaupungit, teollisuusalueet, armeijan ja teknillisia kasveja tuottavan vaeston noin 500 milj. puutaa (1 puuta = 16 kg) viljaa vuosittain. Ilman pakkokeinoja me onnistumme varastoimaan vain 300—-350 milj. Ja'annos, 150 milj. puutaa on otettava maaseudun varakkailta vaestokerroksilta jarjestetyn painostuksen ja kiristyksen avulla." Mutta miksi talonpojat eivat myyneet viljaansa hallituksen elintarvevirastoille? "Toveri" Stalin vastaa kysymykseen kolmellakin eri tavalla. Ensimmiiinen vastaus: Talonpojat ovat taloudellisesti vaurastuneet ja saastaneet rahaa, mika tekee mahdolliseksi suuremman vapauden elintarvemarkkinoilla. S.o. talonpojat saastavat viljan odottaen hintojen nousua ja tuovat markkinoille sen sijaan lihaa, kauraa y.m. toisarvoisia tuotteita. Toinen vastaus: Talonpoikaisviljelmien luku kasvaa, ja ne kayvat jakojen kautta pienemmiksi; mutta mita pienempi viljclma on, sita vahemman se tuottaa kaupallista viljaa. Jos niiden sijaan saataisiin suuria viljelmia, niin myytavaa viljaa olisi INKERI enemman. Kolmas vastaus, jossa "toveri" Stalin teoretisoi edellistakin syvamielisemmin: Marksilaisen kaavan mukaan kehittyakseen yhteiskunnan tulee tehda paaomasaastoja, mutta saastaminen ei ole mahdollista ilman lisaantyvaa tnottoa. Meidan keskitetty sunrteollisuutemme kehittyy juuri ta'man kaavari mukaisesti, mutta samaa ei voida sanoa maataloudestamme, koska se kokonaisuudessaan ci aina tuota edes sita, mitii se kuluttaa puhumattakaan tuoton lisaantymisesta. Niin patevilta kuin pinnallisesti katsoen nama vastaukset saattavatkin nayttaa, ne eivat pida paikkaansa ja johtavat vaariin ja tuhoisiin paatelmiin, kuten todellisuudessa on tapahtunutkin. Yenalainen ekonomisti Sergei Masloff antaa kyseenalaisesta viljan puutteesta aivan toisenlaisetv ja taysin tyydyttavan selityksen. Kas na'in: 1. Yenajan vaestii oli 1. 1. 1929 15 miljoonaa suurempi kuin 1. 1. 1914 (154,3 milj. — 139,3 milj.) 2. Leipaviljojen viljelysala oli supistunut entisestaan 12,5 milj. ha (v. 1913 104,8 milj. — 1929 92,3 milj.) 3. Tuotto hehtaarilta oli vahentynyt, silla vv. 1909—1913 se oli keskimaarin 8,2 sentneria (sentner = 50 kg), mutta vv. 1925—1928 ?,98 sentneria. Seurauksena naista seikoista oli, etta viljan kokonaistulo henkea kohti oli v. 1929 76—77 °/o vuoden 1913 tulosta, siis vain 3/4 siita. Viljaa oli siten v. 1928 seka suhteellisesti etta kokonaismaaraltaan vahemman kuin ennen sotaa. Nain raukeavat tomuksi ja tuhkaksi pettamattomien numeroiden painosta "toveri" Staliniu syvamieliset teoriat. Mutta mika kohtalokas virhe tulikaan niiden ansiosta tehdyksi, jos ue olivat rehellisia, ja mika katala rikos Venajan kansoja kohtaan, jos ne olivat tanallisesti erheellisia! Joka tapauksessa niista vedotiiin johtopaatoksena Ycnajau maatalouden kollektivisoimisen tarpeellisuus. jopa valttamattomyys. II. Kollektivisoinii pannaan toimeen. Huhtikuussa 1929 sama "toveri" Stalin lausui: "Joukkoliikkeen aikaansaamiseksi kollektiivi- ja neuvostotilojen hyvaksi ei riita, etta puolueen huiput ovat sen valttamattomyydesta selvilla. Tarvitaan, etta puolueen jasenmassat antavat apuaan sen johdolle. Kollektiivitilojen kehittamiseen kaikin keinoin puolue kokonaisuudessaan ei ollut 2—3 vuotta sitten viela kypsynyt. Jyrkka kaiinne tiissa" suhteessa tapahtui vasta, kun puoluetta kohtasivat ensimmaiset vaikeudet viljanhankinnoissa." — Niinpa niin. Taisteluvalmius puolueessa kypsyi, kun alkoi tuntua leivau puute. Kuu tania'n kysymyksen ratkaisua toivottiin kollektiivitiloilta, alkavat cnsi sijassa kolhoosirin tarn alia liikehtia puolueen maa'seutujarjestot. Sitten la'htee avuksi kaupungeista tyiilaisbrigaadeja. V:n 1930 alussa varvaylyy kollektivisoimisriiitamalle 25,000 puoluemiesta, etupaassii tchtaalaisia. Sitten mobilisoitiin kaupunkien neuvostoista 7,000 agitaattoria ja samalla annettiin maarays valikoida puna-armeijan puolueaktiivista ja mioremmasta paallystostii 100,000 miesta sainaan tarkoitukseen — kaikki luomaan kollektiivitiloja! V:n SAASTOT ALOITETAAN oikein suoritetuista laatutuotteitten ostoista! Me myymtne rakennusaineita, mattoja, matkatarvikkeita, vareja, tapetteja, lasi-posliiniteoksia, leikkikaluja, taloustarvikkeita, tyokaluja sekii urheiiu-, retkeily-, metsastys- ja kalastusvalineita. Kahvio ja tupakkakioski. RAKE RAVINTOLA TUNNELMALLINEN i Helsinki Erottaja Pah. 25911 vaihde LK. RAVINTOLA RAKE Sivuliikkeitd eri puolilla kaupunkia 1930 lopulla annettiin uusi maarays: oli valikoitava ja komennettava kolhoosirintamalle 20,000 luotettavaa kolhoosityontekijaa aikaisemmin perustetuista kollektiiveista, jotta naiden kolhoosityossa saama kokemus tulisi uusien kolhoositilojen hyodyksi. Kun naiden Hsaksi otamme huomioon kommunistisen puolueen koko maaseutuaktiivin, niin saamme satoihin tuhausiin nousevan armeijan, joka Egyptin heinasirkkalaumojen tavoin ryntasi "sosialistisen rakennustyon" merkeissa talonpoikaismaailmaa, sen vuosisataista rauhaa ja suhteellista hyvinvointia tuhoamaan. Millaisin tunnuslausein, millaisin ohjelmin? V. 1929 oli Venajalla tosiasiallisesti kolmea lajia yhteisviljelmia: l)kommuuncja, joissa jasenten koko oniaisuus oli yhteistetty; 2) maanviljelysartteleita, joissa yhteistettiin tuotantovalineet: maa, talousrakennukset, kalusto, hevoset ja kaupallisesti tuottava karja; 3) yhteisviljelysta harrastavia osuuskuntia, joissa oli yhteista vain peltomaa. Kommunistit suosivat aatesuuntansa mukaisesti kommuuneja, talonpojat osuuskuntia. Aiitaessaau ohjeita tuhansille agitaattoreille, jotka olivat menossa taivuttamaan talonpoikia kolhooseihin, puolueen johto suositteli tosin arttelieu perustamista, mutta vain sellaisen yhteistalouden valimuotona, josta oli helppo siirtya taydelliseen konimunismiin. Niitakaan varten ei ollut ohjesaantiia. Agitaattoriarmcijat lahtivat vain lyomaan talonpoikaistiloja kasaan. Ohjesaanto valmistui ja julkaistiin "Isvestijassa" vasta 7 p. helmikuuta 1930 ilmau ehdotonta maaraysta sen noudattamisesta. Mutta jo kaksi kuukautta sen jalkeen, kun ensimmaiset joukot olivat lahtenect kolhoosirintamalle, kommunistinen hallitus alkoi lyo'da peraytymisrumpua ja vasta nyt kiinteasti kehoitti tyytymaau artteliiu. Yaltakunta oli muutcn jo ilmeisen sisallissodan kynnyksella. Millaisia keinoja kaytettiin talonpoikien vastustustahdon nujertamiseksi, tiedamme Inkerin kansan kohdalta. Muutamat esimerkit lienevat paikallaan, ettei totuus unohtuisi. Pravda 17. III. 1930 kertoo Tomskin piirista: Osuustoiminnan neuvoja kokosi talonpojat ja esitteli heille kahta luettcloa: toisen mukaan seurasi karkoitus Narymiiu Jaamercn rannbille, toisen mukaan — kolhoosin jascnyys. Valitse, mihin mielesi haluaa! 15 INKERI Isvestija 24. III. 1930: Krasnojarskin piirissii kysyy agitaatiori: Turutetko puolneen 15. kongressin ja 16. puoluekonferenssia paatokset? Jos et snostu kolhoosiin, karkoitetaaii kulakkicn seurassa. Pravda 21. HI. 1950: Keskisen must an mull an seudussa selitettiin: Joko allckirjoitat kollcktiivisopim.uksen taf haadetaan tnvasta, riistetaan omaisuus ja karkoitetaan piirin rajojcn ulkopuolelle. Valitse, asian yinmartanet itsc parhaiten! Pravda 14. III. 1950: Keskisellii teollisuusalueella kokoontuneita talonpoikia huudettiin. esiin luettelon mukaan ja k y s y t t i i n : Oletko kolhoosia vastaan? — En, mutta odotanpahan viela. — Siina tapauksessa pane puumerkkisi asiakirjaan! — Ei, sitii en tee. Eika kukaan rohjennut kirjoittautua. Silti kolhoosi ilmoitettiin perustetuksi. Naita esimerkkeja on lukemattomia kommunistien omissa lehdissii. Kaikkialla, kutcn Pravda 11. III. 1950 suorasukaisesti tunnustaa, "vallitsivat hillitiin painostus, uhkankset ja vangi-tsemiset. Ja nama keinot ainakin tehosivat, jolleivat auttaneet suostuitelut ja houkuttelut. Varsinkin vakuuttavia olivat viittaukset kulakkeihin, varakkaihin talonpoikiin, joita armotta raahattiin "kiiolemanjuniin'' ja vietiin k i t u m a a n keskitysleirciliin ja pakkotoihin, samalla kuiii omaisuus ryiistettiin. Arvata sopii, cttii tama kamppailu tuotti hyvia iuloksia. Vajaan 1 Va kk:n kuluessa kolhoosien luknmaara kasvoi seuraavasti: Niita oli: 20.1. 59,400 1. II. 87,500 10. II. i 05,700 20. II. 108,800 1. III. 110,200 Yastaavasti oli naihin kolhooseihin samoina aikoma survottu talonpoikaistalouksia (kokonai'smaaraUaan ja prosentteina koko v a l t a k u n n a n talonp.talouksista): 20.1. 4,400,000 16,9% l.II. 8,000,0000 52,5 »/o 10.11. 10,900.000 42,4 % 20.11. 13,700,000 527% l.IIL 14,500,000 55,0% "Ileinasirkkalaumat" eiviit. kuten tastii nalulaan, tehneet tyiita turhaan. Vauhti oli totisesti kammottava ja valtakimta joutui kuohumistilaan. Armeija liikehti, ja uskollisissa tshokan jonkoissakin ilmeni levottomuutta. Iluippnjen htM-motkaan eiviit tiitii kestaueet, ja niinpa ilmestyi 2 p. maaliskiiuta Pravdassa itse Stalinin kirjoittama artikkeli "paata huimaavista tuloksista", jossa kaytiin ankarasti syytta'maan agitaattoreja liioitteliiista ja puolueen linjan vaaristclyista. Kaikki nama moitteet olivat tietenkin ulkokiillatun teennaisia. Kuitenkiii kolhoosii'intamalla tyoskennelIcot puolnemiehet hiikeltyiviit. ja kansa hcngahti helpotuksesta. Nyt alkoi Hike taaksopain. Maaliskuun 10 p. 1950 oli paasty huipputulokscen, 58°/o:iin kaikista viljelmista. Yakipakolla pemstetut kolhoosit purkautuivat nyt mclkein yhta nopeasti kuin syntyivat. Niidon lukumaara laski huhtikuussa 57°/o:iin, toukokuussa 28°/o:iin, heinaknussa 24°/o:iin ja syyskuussa 20%:iin. Mutta koinmnnistinen puohie ei peraytynyt liyvaksymiltaan linjoilta. niiu tuhoisiksi kuiii ne olivatkin osoittaiituncet. Kcsa- ja heinakium vaih- 16 teessa pidctty 16. puoluekokous siunasi hyvaksymisellaan kaikkJ, mita oli tebty ja uudrsti entiset paatoksensa. Maaseudnn puolucmiehet ryhdistyivat, ja rynnakko alkoi imdestaan. Samassa puoluekokouksessa paatettiin, etta alkavaii 1931 vuodon kuluessa kolhoosien lukumaara tarkeilla vilja-alueilla oli kohotettava 80°/o:iin, muilla 20—25—50 %:iin, teknillisten kasvien alueilla 5()°/'o:iiii ja koko maassa keskimaarin vahintaan 50%:iin. Ja tama'n suunnitelnian kommunistit toteuttivat taydellisesti. 17. puoluekokouksessa 1954 "toveri" Stalin saattoi tyytyvaisena "paatahuimaaviin tuloksiin" todeta, etta kolhoosien varsinaineu luomiskausi paattyi jo 1952 ja etta vastainen kehitys 011 oleva jaljellc jaaneiden yksityisviljelmicn jatkuvaa imeytymista kolhooseihin. Kolhoosi oli voittanut lopullisesti ja pei'iiuttamattoinasti. III. Tulokset. Tassii ei ole tilaisuutta ryhtyii lahemmin tutkimaan. millaisin kustannuksin voitto 25 miljoonasta talonpoikaistaloudesta oli saavutcttu ja kuinka paljon ihmishenkia niin toiselta kuin toiselta puolcu hilliton kamppailu vaaii tai miten paljon arvokasta omaisuutta siina tuhoutui puhumattakaan epatoivoon syostyn kansan fcarsimyksista. Riittanevat muutamat viittaukset. Komraunistien oman tilaston perusteella. on voitu laskea, etta vain vv. 1928—52 kollcktivisoimisrintamalla tuhottiin hevosia 14 milj. kappaletta, nantakarjaa 30 milj., lampaita 90 milj., sikoja yli 14 milj. ja siipikarjaa yli 90 miljoonaa. Kuinka suuri oli jhmishenkien hukka? Neuvostotilaston mukaan Yenajalla oli v. 1929 25,8 milj. talonpoikaistaloutta. \. 1955 oli jaljella 20,9 milj. Eroitus on 4,9 milj. Osa kansasta tietysti pakeni mika minnekin, ennen kaikkea kaupunkeihin, ja naiden vaesto lisaiintyi 16 milj. Jos ta'sta vahennetaan luonnollinen lisays. joka arvioidaan 4 milj:ksi, niin siirtyneiden luku on 12 milj. Mutta 4,9 milj. taloudessa on ainakin 24 milj. ihmista. Mihin ovat joutnneet jaljella olevat 12 miljoonaa? Kuka v-oi sen sanoa? Toiselta puolen kaatni t u h a n s i a kamppailu un osallistuneita kommunisteja talonpoikien itsepuolustuksen ja koston uhreina. Tainan k a i k e n kukkiiraksi tulee viela peloittava siveellinen rappiotila seurauksena naapuruussuhteiden ja perhesuhteiden tiinneltumisesta. Antoivathaii lapsetkin usein ilmi omat vanhempansa kommunistiagenttien lioukuttelemina ja luvatun palkinnon toivossa, fcateelliset naapurit tekivat vielakin halukkaammin. Kntiset talonpoikaista yhteiskuntaa tukeneet ikuisilta iiayttancet slveellisct perusteet jarkkyivat ja luhistuivat. Niinpa tapahtuu, etta tytar antaa ilmi vanhan aiiinsa siitii, etta tama oli yolla katkonut tahkia kolhoosipellosta jauhaakseen ne kasimyllyssa ja paistaakseen leipaii nalkaisille lapsille ja itselleen. Tama vaimo ammutaau sosialistisen omaisuuden suojelemisesta 7 p. elokuuta 1954 annetun lain perusteella ja tvttaren ilmiantoa vlistetaan suuren valtakunnan kai- I \K E R I kissa sanomalehdissa urotekona. Ja han sai palkinnon! Kaivataanko vakunttavampaa todistusta siita siveellisesta luhistumisesta. mihin suuri kansa valiiovallan toimenpiteilla oil saatettu ja naiden toimenpiteiden jarkyttavasta moraalittomuudestal Tiillainen oli se hinta, minka Venajan kansa ja sen valtiomahti sai maksaa kolhoosijarjestelmastaan ja ianuiu jtirjestelman autamista luulotelluista cduista. Mntta millaisia sit ten ovat lie edut? Tastaus kysymykseen kuuluu myos tamaii kamppaihm tuloksien arviointiin. Ensiksi kansan hyvinvointi. Kolhoosijarjestelman alaisena eltiva vaesto sanoo elavansa "nalassa, josta ei kuole". Nalka pakottaa varastamaan. Kolhoosien omaisuus on alati taman uhkan alaisena ja sitii on vartioitava. erittainkin viljelyksiii. Niinkuin muinoisina aikoina, jolloin Venajan kansa peliiten etelan aron paimentolaision Iiyokkayksia suojasi asutnksiaan hakkauksilla ja valleilla ja rakpnsi niihin tahystystovneja, samalla tavalla rakentaa kolhoosi tahystystorneja, joista vartiomies alinomaa yota ja pa'ivaa tahystelee ympari niili dak seen, eiko kolhoosikansa varasiele oman tyonsa hedelmia. Niin kertovat Etelii-Venajalta silmiiinakijat. Mitii voitti kollioosikamppailnsta kommunistinen valtiomahti, on sekin kysymyksenalaista. Kamppailnlla voidaan olettaa olleen kaksi tavoitetta: aatloelliiien s.o. sosialistisen jarjestelman ioteuttaminen maataloudcn alalla ja ka'ytaimollmeii s.o. maatalondclliscu tuotoii lisaaminen. Edellisessa pyrkiniyksessaan, jolloi se ollntkin vain savuverliona vahemnian jaloille paaniaarille, on Stalinin hallitus taydellisesti epaonnisinnut. On opettavaa nahda, kninka tassa suhteessa luisuminen kaltcvaa pintaa myotcn on kerta kerralta tapahtunut. Ar. 1919 kommunistinen hallitns suunnitteli ja perusti neiivostotalouksia "'puhtaasti sosialistisina mallitalouksina". Niille luovuteitiin cntiset aatclis- ja m u u t yksityistilat, samoin vv. 1928—29 varakkailta taloiipojilta ryostetyt maat. Tilasto osoittaa, etta 7 vuoden kuluessa 1928—35 neuvostotilojen kylvoala lisaantyi 1,7 miljoonasta hehtaarista 16.2 miljoonaaii, kun taas kolhoosien ja talonpoikien kylvoala kasvoi vain 4.4 miljoonaa ha. Mutta v. 1936 sama hallitus luovutti neuvostotilojen maita kolhooseille yli 15 miljoonaa ha. On ilmeista, ctta nania tilat pettiviit maineensa "sosialistisina malliiiloina", koska niiden tukemisesta oli nain jyrkiisti luovuttava. Neuvostotilojen ohella sosialistisiin mallitiloihin kuulnivat tietysti komimmit, ja niita alkuaikoina pomstettiin ja suosittiin, vielapa yksinomaan niita, Mutta kommunistinen hallHus ryhtyessaaii rynnakkoon talonpoikaismaailmaa vastaan ei rohjennut asettaa paamaiiraksi kommuunien perustamista toivoen voivansa myohemmin siirtya kommunien linjoille. Maatalousartteliin oli tyytymineu ja helmikmissa 195C keskella kuumeisinta kolhoosikamppailua laadittiin sille ohjesaanto. Mutta jos joku luulee, etta Venajan nykyiset kolhoosit ovat alkuperaisia maatalousartteleita, niin han peityy. V. 1935 neuvostohallitus julkaisi niiden kolhoosien ohjesaannon. jota sanoraan aam Jokaisen maanviljelijan peltoon on aarrc katketty- Kovalla tyolla j a ahkeruudella saadaan pellot kasvamaan taysinaisia tahkapaita! Siiastopaaoma on aarre, joka turvaa omistajansa tulevaisuuden — tekee hanet taloudellisesti riippumattomaksi. Osuuskassassa ovat saastosi varmassa turvassa ja kasvavat korkeinta korkea. Talleta siis s i n a k i n s a a s t o s i OSUUSKASSAAN OSUUSKASSOJEN KESKUSLAINARAHASTO OY • Maamme 1150 osuuskassan keskuspankki • Helsinki Arkadiankatii'25 TAMPEREEN NAULATEHDAS OY TAMPERE SUOSITTELEE TUOTTEITAAN I XKERI oikein "stalinilaiseksi ohjcsaaunoksi". .Tassa ohjcsaannb'ssa kolhoositalonpojalle myomietaan oikeus saada liallintaansa kolhoosille kuuhivasta maasta palanen tarhaniaata, oikeus omistaa Irlimia". pienta muuta karjaa ja siipikarjaa, oikeus asua omassa kodissaan, oikeus omistaa taman yksityistaloutensa tuotteet ja myydii ylijaarmi. Mita iamU sitien on? Onko tama sosialismia vai kommunisniia? Nain on kommunistinen hallitus tullut pakotetuksi vahvistamaaii yksityisomistusta kolhoositalonpoikien kcskuudessa. "Stalinilaista ohjesaantoa" laadittaessa Use "toveri" Stalin selvitteli kysymysta hanelle ominaisella siiorasukaisiiudella: Parasta on sanoa suoraan, mika tyoala on yhteista, mika on yksityista. Parasta on myontaa rehellisesti, etta kollioositalonpojalla tulce olla oma persooiiallincn taloutensa, ei tietenkaan suuri, lautta persooualliiien . . . Ja tama' "rehellinen" myon-. nytys -on nykyisin viety nutcen perustnslakiinkin. joka saadettiin 5 p. jouluk. 1936. Nain on kolhoosijiirjestclina kiteytynyt vihdoin muotoon, jota ei voi nimittaii miinksi kuin valtion torpparijarjestelmaksi tai viela" paremmin — "makitiipalaisjarjostclmaksi". Mnlta makilupalainenkin on vapaa ihminen, voi tehda, mita tahtoo, sensijaan kolhoositalonpoika ei ole vapaa. Kun kolhoosin konttorin pihakollo soi, kaikkicn kolhoosikylaii tyb'kykyisten on noustava paivantoiliin. He kokoontuvat, syotyaan aamupalansa kolhoosin ruokalassa, konttorin pihalln ja jarjestyvat brigadittain kukin Oman pylvaansa Ino. Siina "voudit" lieille pnhuvat. tekevat selkoa edellisen paivan tyoiiitiloksista. kiitlavat ahkcria, haukkuvat laiskoja. jotka civat tayttaneet urakkaansa sataprosenttisesti. Siina annctaan taas alkavan paivan tydurakka ja sitten lahdctaan brigadiirien johdolla tyohon. Tyiipaiva kestaa virallisesti 10 tuntia. tosiasiallisesti cncmman. Ja niin paivasta paivaan hikoillaan kolhoosin pelloilla ja vasta tyopaivan paatyttya hoidciaan omaa tarhapalstaa, omaa taloutta. Nain kuvataan eraiden kolhoosien oloja. Ja tasta tyosta ei saada ansiota enempaa kuin, etta eletaan "nalassa, josta ei knolc". Millaista on tama elama katsottuna kaikessa ai-kisundessaan sisaltapain, on kaam'eata ajatellakin. Mutta onko neuvostohallitus edes tyytyvainen taman agraaripolitiikkansa kaytannollisijii saavutuksiin? Onko maaialoiiden tuotto lisiiantynyt? Voimatta pidentaa kirjoitusta tilastollisilla nnmcroilla saamme ilman niuuta olla varmoja, cifa Venajan maatalous tuottaa kolhoosijarjestelman avulla vahemman kuin ennen sita, silla tyonteko on pakonalaista. Mutta tietysti hallitus on tyytyvainen, silla se on voittamit eraassa suhteessa: se voi kiristaa nyt kaiken sen helpommin, mita tarvitsee omiin tai'koituksiinsa ja valtiomahdin maaraauiiin kiinteihin hintoihin. Ilman armoa ja sadon suuruudesta valitta'matta kollektiivitaloudet ovat velvollisia luoviittamaaii 19. 1. 1935 saadetyn lain mukaiset viljascntnerit. Myohemmin tama laki ulotettiin koskemaan kolhoositalonpoikioti persoonallisia tarhapalstojakin. joten naista noin 1/2 ha:n suuruisista 'stalinilaisen rehellisesti" myonnetyista kaapioviljelmistakin on viljavero hiovutettava. Ja tama se on 18 P i l s n e r i, j o l l a on perinteita n e It 0 f f Jokainen hintaluokka laatutavaraa! S1LKKI-, VILLA-, SAMETTI- KANKAITA SUURI VALIKOIMA I T A M Ai N EN SI L K K I - JA KANGASTAVARALIIKE CITY-KAUPPAKUJA 13-14 J. KORTE T A P E T T I - JA M A T T O L I I K E KLUUVIKATU N:o 2 - PUHEL. 21 597, 27043 ja 24110 ollutkin tarkoitus — tama hillitb'n ja rajaton niaatalousvaeston tyon tulosten ryosto. Sen perusteluiksi kelpasi mainiosti marxilainen yhteiskunnan kehityskaavakin stalinilaisesti tulkittuna. Mutta se oli taas tarpeen, jotta valta pysyisi stalinilais-kommunistiseii puolueen kasissa. IXKERI V. VATANEN: STALININ ITSEVALTIUS Neiivostoliiton koko valiiokehitvkscn viime vuosina voisi lyliyesti luonnehtia siirtymiseksi puolueen kollektiivisesta diktatuurista Stalinin henkilodiktatuuriin, uuden 'kansojen johtajan" itsevaltiuteen. Leninistahaii on sanottu. ettei han ollut suinkaan diktaattori samassa mielessa kiiin esimerkiksi eraitten lantisempien valtojen nykyiset johtajat. Han hallitsi puoliieen kautta ja niukautui sen tahtoon silloinkin, kun puolueen enemmiston mielipide oli painvastainen kuin hanen omansa. Stalin sensijaan ottaessaan puoluekoneiston kautta vallan kasiinsa valloitti ensimmaiseksi puolueen ja pakotti sen mukautumaan taydellisesti hanen omaan tahtoonsa. Kun sitten puolueen piirissa samoin kuin yha laajemmaksi kehittyneessa valtio- ja taloaskoneistossa kuitenkin alkoi kiteytya hanen itsevaltiudelleen vasta* painoja, on him ne niurskannut vuoron peraan ja tavittanyt siina prosessissa myoskin puolueen koko Tanhan ihniisaineksen. Onpa han esiintynyt piioluetta vastaan muullakin tavoin. Niinpa hiinen joulukuussa 1956 neuvostojen 8. kongressissa vahvistettu valtiosaiintonsa tulkitiiin hanfa vastaan oppositioon asettiineelle kommunistipuolueelle viittaukseksi, etta han voi tarpeen tullen hallita julistaniaansa "luokatonta yhteiskiintaa" ilman kommunistipuoluettakin. Havittihan han talloin kommimistin ja ei-kommimistin poliittisten oikeuksien aikaisemraan eron sikali. etta kaikki ovat nyt perustuslain inukaankin saniassa asemassa hanen itsevaltiuteensa nahden. Jokaisella on yhtalainen aanioikeus, eri yhteiskuntaryhmien edustus "parlamentissa" on samanlainen eika eriascnteinen kuten aikaisemmin, ja kaytanndssa konirnunisti on nykyisin tuskiii sen kadehdiftavammassa asemassa kuin ' pnolueetonkaan" — jos han nimittain osoittaa olevansa hivenenkaan verta toista mielta kuin "stalinismi". "puolueen yleislinja" tai miksi valiaklikin herruutta nyt nimitettaneenkaan. Stalin ei naet ole kyllii luopunut leninismin dogmeista, mutta on tehnyt itsensti leninismin paaviksi ja tiissa asemassa muovannut puolueopeista oraalle itsevaltiudelleen sopivaii "stalinisminsa", jonka perusohjeena voi sanoa olevan, etta niita diktaattori sanoo, se on oikein. mutta mita Trotski tai mun oppositiolainen Jausuii, se on aina vaiirin. Toisin sanoen koko "puolueen yleislinja" ei ole mitaan muuta kuin stalinilaista hallituskaytantoa diktatuurin turvaksi ja kommunististen opinkappaleiden mahdollisimman opportunistista, tilanteesta riippuvaa tulkintaa noiden hallitustoimien teoreettiseksi perusteluksi, koska sellaista perustelua on totuttu kaipaamaan. Taten Stalinin koko systeemi on kehittynyt valtiokapitalistiseksi virkamiesvaltioksi ilman, etta alkuperaisen leninismin iiskollisimmat kannattajat olisivat millaan tavoin voineet iiitii diktatuurikehitysta ja aikaisemman "puoJuedemokratian" haviota estaa. On otettava huomioon, etta kollektiivisen diktatuurin ja nykyisen henkilodiktatuurin viililla on olennaista eroa ainoastaan itse pnoluemiehen asenian kannalta, silla suuria, puolueen idkopuolelle jaaneita massojahan se ei koske. Se koskee lahinnii niita ehka kahta prosenttia viiestostti, jotka ovat muodostaneet valtapuoliieen jaseniston ja nauttineet siina asemassaan seka kaikkia vallan aineellisia etuja etta myoskin jonkinlaista poliittista vapautta. Nimitta'in vapautta puolueen piirissa ja puolueohjelmien puitteissa arvostella hallitusmiesten kiiytiinnollisia toimia, niin etta tosiaankin voi puhua jonkinlaisesta puoluedemokratiasta. Lyhyesti sanoen kommunisti oli sentaiin tshekankin edessa erilaisessa asemassa kuin hallitut massat, joiden oikeudettomassa asemassa ei ole tapahtunut muuta kuin korkeintaan paperilla vahvistettuja teoreettisia muutoksia. Puolueeseen kuulumatonta spetsia, talonpoikaa tai tviilaista on aina sorrettu samalla tavoin kuin 19 INKER1 nytkin, korkeintaan sorto on valtiokapitalistisen jarjestelman tehostuessa vain immttiiimt jarjestelmallisemmaksi seka sen mukaan tiukemmaksi. N.s. kbyhalistbn diktatuurin harjoittamaan mielivaltaaii nahden yleensii noiden massojen asema on aina ollut yhta turvaton. Ero on vain siina. etia Stalinin itsevaltius on uavittanyt pnolueenkin erikoisaseman tassii suhteessa ja siirtanyt sen jasenistbnkin samaan oikeudettomien ja turvattomien joukkoon. On kuitenkin muuan kerros, jonka voi talla hetkella sanoa nauttivan jonkinlaista etuoikeutia muiden rinnalla — nimittaiii uucleii valtiokapitalistisen virkamiesvaltion suimiiattomaksi paisunut virkakoneisto. olipa tahan uuteen hallitsevaan kerrostumaau kuuluva henkilb kommunisti tai ei, Vaikka Stalin onkin julistanut oppinsa "luokattomasta yhteiskunnasta" seka "sosialismin toteutuksesta yhdessa ainoassa maassa" jo tayttyneen elavassa kaytannbssa. niin kehitys on tosiasiassa vienyt aivan painvastaiseen tulokseen. Massa on kylla vailla luokka-asteita. mikali on kysymys sen turvattomuudesta haneri diktatuurinsa edessa, ja kaytantb osoittaa tuou uuden virkaniiesknnnankin olevaii hyvin ankaran "puhdistuksen" alaisena jatknvasti. Mutta vallan tarjoamim yhteiskuiita-asemiin seka aineellisiin etuiliin nahden kehitys on jolitanut niin pitkiille menneeseen crilaistiimiseen, eitii sille tuskin loytaa vastinetta monestakaan maasta. Jos jonkin teollisuuslaitoksen johtaja ansaitsee esimerkiksi 5,000—10,000 ruplaa kiiussa ja hanen tyblaisensa keskimaarin esimerkiksi 200 ruplaa — mnutamia stahanovilaisia erikoistyolaisia lukuunottamatta — niin ei voi sanoa "luokkaeron" kiiytannossa suinkaan tasaantuneen. Tama uusi virkamieskunta on siis diktaattorin tahdon noyrana ja automaattisena toteuttajana, varsinkin kun alinomaiset pulidistukset ovat pyyhkaisseet tielta viimeisetkin iisenaisenimin ajattelevat ja vastustuskykyiset ainekset. Samalla tama virkamiesvaltio on nlkoisissa niuodoissaan siirtynyt uuteen vaiheeseen, jonka kaannekohtana oli valtiosaannbn mukaisen korkeimman neuvoston kokoontuminen tammikuun 12. pna. Mitiian sellaista mullistusta tosiasiallisissa valta-asemissa ei 20 kuitenkaan tapahtunut kuin ennusteltiin, silla Stalin nayttaii tyytyviin edelleen diktaattorin asemaan "de facto", asettumatta muodollisestikin valiion jolrtoon. Vanha Kalinin valittiin nimittain taramikuun 17. pna edelleen Neuvostoliiton nimelliseksi valtionpaamielieksi. korkeimman neuvostorv puheniiehistbn puheenjohtajaksi, jota vastaavassa asemassa han on jo kauan ollut vanhankin valtiosaannon aikana. Silloinhan toimeenpanevan keskuskomiteaii puheenjohtajaii asema vastasi nykyisen korkoimman neuvoston puhemiehistbn puheenjohtajan asemaa. Kalinin johtamana korkeimman neuvoston puhemiehisto siis nyt kayttaa kollektiivisena elimena muissa maissa valtionpaamielielle kuiduvia valtuuksia, Molotovin uudistama kansankomissaarien neuvosto vastaa hallinnosta ja korkein neuvosto toimii jonkinlaiseiia "kansanedustuksen" varjona, mutta kaikki langat kulkevat edelleenkin salaperaiseen Kremliin, vielapii paljon tiukemmin kuin koskaan aikaisemmin. Siellalian on puolueen ja valtion todellinen johto keskittyneena taydelleen Stalinin ja hanen lahimpien miestensa — cnsi kadessa Voroshilovin. Lazar Kaganovitshin, Jeshovin ja Molotovin kasiin. Sielta annetaan kaskyt seka puoluekoneistolle etta kansankomissaarien neuvostolle, GPU:lle ja armeijalle, silla kaikki namii valtiomahdin tuet huipentuvat tahan Staliniiv "neliapilaaseen". Tallainen on siis tosiasiallinen tilanne neuvostovallan kehityksessa ja mitii sen vaikutuksesta yksityisen neuvostokansalaisen asemaan voi sanoa. se ei muuta missiian suhteessa aikaisempia synkkia olokuvia. Painvastoin kaikki merkit, kuten esimerkiksi Buharinin, Rykovin, Jagodan ja muiden huomattujen syytettyjen joutuminen Neuvostoliiton korkeimman oikenden sotilaskollegion tuomittaviksi valtavassa lavastusjutussa maaliskuussa todistaa, ettei sisaincn kriisi ole suinkaan paattynyt. vaan painvastoin huipenhinut. Nama jutut samoin kuin Neuvostoliiton yha taydellisempi kaikkien kosketusten katkaisu muuhun maailmaan — konsulaattien lakkautus. rajavybhykkeiden taydelliuen autioittaminen jne. — antavat aihetta olettaa. ettei Stalinin taistelu itsevaltiutensa lujittamiseksi ole laheskaan viela lopuss.a eikii punai- I XKKRI nen Moskova ole selviytynyt sisaisesta kriisistiian. Valtioelama on tosin siirretty uudelle. stalinilaiselle" pohjalle, mutta vastuksia ei olc voitettu. Lavastusjutnt rakentavat yha nnsia syylossiltoja nnsien piirien vetamiseksi ninkaan "puhdistusten" kurinmkseen ja viimeisimpaim keksintb'na talla alalla oli juuri pnoluccn oikeaii ja vasemman siiven oppositioryhmitysien kytkeminen yhteen muka "buliarinilais-trotskilaiseksi ylitymaksf'. Valilla tosin naytti joiikin aikaa silfti kuiii niiiden lavastusjultujcn vanliti nyt alkaisi jo hiljeta. koska ne olivat ilmeisesti synnyttaneet hyvin laajaa ja pelattavaa tyytymattomyytta uskollisten stalinilaisienkin riveissa. Taytyipa cliklaattorin \alilla antaa kaksikiii pysalidyskomennusta. iiimittain toisen kaytannollisten puhdisi.iistoiinenpiteitteii kannalta, toiseii ideologisessa mielessa. Ensinmainittuna taytyy naet pitaa komniiTiiistipiiolneen toinieenpane\an keskuskomitean tammikuussa vahvistamaa paatoslauselmaa puhdistnksessa tehdyista virheista, joiden uhreiksi neuvostolchdistoii omieii tietojeu mukaan oli joiitiumt paljoii oikeita stalinilaisiakin. Puhdistusaaltohan oli niiet aiheuttaiint iniiarattbinaii ilnrianiotulvan, joka tietysti oli GPU:n kannalta mita tervetullein. vaikka sen vaikiituksia ei sitt.cn elidittykaaii kontrolloida. Niinpa alenimat puoKieelimei; nayttavat varsinfcm maasendnlla vallanpitajille intoaan osoittaakseen toimineeu yliiti summittaisesti kuin ensimmai.sen kollektivisoimiskampanjan aikana v. 1929, jolloin Stalin itsekin saikahti taman innon seuranksia ja antoi sitten seisahdnskaskyii. Mutta tilannc jai edelleen aarimmaisen cpiiselAiiksi komtnunistipnohieen paatoslanselmasta liuolimatta. koska lekdisto pauhaa toisaalta virlieitteii korjaamisesta seka hyvitysten antamisesta "puhdistuksissa" karsineille, mutta toisaalta vaatii edelleen jatkamaan "bolsKevistiseii valppanden" tarkeytta kaikkien valtajarjestelman vihollisten rausertamiscksi. Eihan siina lopuksi enaa tieda. kuka on "puKdistaja", knka 'piilidistettava". keta on pidettava '"kausaiivihollisena ' keta oikeana sialinilaisena. Toinen Stalinin tallainen "pysalidyskomeniius" on Neuvostoliiton sisaisten olojeii kannalta katsoeii ilmeisesti hanen Praydassa jul~ kaistu kirjeensa. jossa han "trotsHlaistuu" Snomen kansan SUURIMAKUNEUVOSTO Pauligni paahdettu kahvi un nyt tavattoinan huokeata... Mista tiedattc, etta sen m a k u ja l a a t u pysyvat sillfi knrkealla tasolla, iosta se tunnetaan? Siita on yhtenji takeena Suomen kansan "suuri raakuneuvosto", toisiii sanoen Patlligin Paivatyn kayttajien vahavan laaja piiri. Lahjomattomana tama kontrolloi j o k a h e t k i tyotamme pakoittaen meidat jatkuvasti lyoskentelemaan matin ja laadun puolesta. Tietysti Presidentinsekoitus 11:50 Juhlasekoitus 10:— Colombia-sekoitus 9:75 "Huoniio"-sekoitns 8:50 Taloos-sekoitiis 8:— V' ain p akk aus varmentaa laadun! PAULIGIN Kultamitaleillu kahvia! jokscenkin kokonaan ja timnustautiiu taas raaailmaiivallaiikiimouksen uskolliseksi palvelijaksi. Ulospiiin tama kirje merkitsee kai laliiiina inaailmalle ulikaiista komiiiternin harjoittaman kumonstyoa tehostamisesta kautta maailman, knteii viime aikoina epailemtitta onkin tapahtnnul. Samoin se on ilmeisesti muideii maiden kansanrintamaliittolaisille. nimittain sosialisteille sekii porvarillisille radikaaleille aiinettu varoitns, etta Neuvostoliitto palaa ulkopolitiikassaankiii aikaisemmille jyrkille taistelulinjoille ja hylkaa koko kansaiirintamatakfiikan. jolleivat naina Hittolaiset nuikaudu Moskovan tahtoon alttiimmin kuin Uihan saakka. Mutta sisaiscsti se on kai tarkoitettu puolueen niille aincksille. jotka edelleenkin pitapat leninismin maailmanvallankumousteoriasta kiinni — ja iiiltti aineksia on kai nuoremman kommnnistipolven keskuudessa aika paljoii. Diktaattori talitoo vakuuttaa iiaille lianen valtiutensa tarkeille tnkitekijoille, etta lian ei ole loitonnutkaan vallanknmonksellisen leninismin opeista. vaikka vastusiajat niin vaittaisivat. Siis Stalin talitoo kayttaa seka maailmanvallaTiknmonkscn dog- 21 INKERI mien ettii nuden venalaisen nationalismin piirejii yhtalaisesti hyvakseen onian itsevaltiuiensa tnkemiseksi. Mutta samalla him "puhdistaa" molempiin smmtiin sekii kaikkialle immalle pain, missa vain rakoilu ta valla fai toisella uhkaa. Koko tuo Stalmin diktatuurin todellisteii tai otaksuttujen vastiistajien vaino onkin johtanut taydelliseen sekasortoon sckii pnolueessa ettii halHnnossa. Mitii talouden viime aikoina kaikilla aloilla tavattomasti lisiiantyiieeseeri kaaokseen hilee, on siihen kai ensi kadessa syynii tyontekijbiden kurjicn elinehtojen oliella tavatori vastuun pelko. joka fckee kaikkien iodella vastuuUisten teliiiivien hoitamisen yhii malidoltoinamniaksL ja toivoltomaiiimaksi. Siitii taas kiirsii vashuiperiaatteen varaan rakontuva ja aariinmilleen virkavaltaistettu talous, jonka teknillinen koneisto sitapaitsi iiayttiiii tuhoisasti karsineeii stahanovilaiskokeiliista. Iskuruus on hajoittanui itsc tyb'organismiii, heikentanyt tyontekijb'iden keskinaisia sukieita ja k t i l u t t a n u t koneistoa sckii ihmisainesfakin iiaretlbmiisti. Niinpii kasaantuukin joka alalta valitnksia kaikkien ohjclmien "repeilysta" ja tiiyttamatta jattamisesta. Maatalouden kevatkylvbkamppailu alkoi tavallistakin kchnoiniriissa nierkeissii, teollisundeii kaikilla aloilla tnotanto pysahtelee, jaa sininniteltua pieiiemmiiksi ja sen laatn heikkenee yna. samalla kun kuljetnslaitos ei jaksa huo~ lehtia valtiamiittbmimpienkaiin raaka-aineiden ja muiden tarvikkeiden toimittamisesta kuluttajille tai tnotantokesknksiin. Koko tendenssi on kiiynyt pitemmiin aikaa alenevaan siiuntaan, vaikka epatoivoisin ponnistuksin koetetaankin pitiiii jarjestelmiiii kaynnissa. Koetteleelian Neuvostoliiton nlkopoliittinen. ascma kovenimin knin kenties koskaan aikaisemniiii sen sisaisia voimia molemmilla sotilas- sekii kumouspolitiikan paarintamilla, sekii idiissa etta liinnessa. Bulmrinin ja Rykovin jntiin syytekirjebnii oli noideii vastavoimieu laadun kannalta eriissii suhteessa erikoisen knvaava. Nyt asetettiin ensi kerran suorastaaii etualalle syytoksissa viiitteet aseellisen kapinan ja intervention valmistekista Ukrainan, Kaukaasian ja muiden ei-venaliiisten alueidea irroittamiseksi Nenvostoliiton vhtevclesta. Tiimii svvtos 22 on tietysti myoskin uliri uudelle venaliiiselle nationalismille seka sen keskityspolitiikalle. nmtta samalla se osoittaa. ettii kaiisallismiksien "paikallinen nationalism!" eliia hyvin voimakkaana, niin ettii Moskovaii taytyy sitii pelata noin tavattomasti. Niio syytokset ovat vain merkkina siitii, ettii kansallisnuksien rintama on astumassa etualalle neuvostovallan sisaisessa kriisissa, joka voi kaaokseen johtaessaan antaa myoskin voiton noille "nationalistisille voimille". Siinii ehkii onkin Moskovan unsimnum lavastnsjutun suurin merkitys inuiui maaijinan kannalta. Se valaisee, miten nioiien ttilen viilissa Stalinin itsevaUius tosiasiallisesti on tyytymattomyyclen verisista sammutnstoimista kuolimatta. SUVE SU UVETTA A A M U I N SUVE HAMMASTAHNAA ILLOIN SUUVESI, 8:— ja 13;— pullo HAMMASTAHNA, 5:- putki Saatavana kaikista OTK:n jasenosuusliikkeista O S U U S T U K K U K A U P P A R.L, I XKERI LASTENNE Kirj. AAPO ill O. Menkodn aik-n. tnetikoon ik-ii kaikki, usko oikeuleen pysykoonl Perikoon Ken poika isaliansaf lapsi taatohansa kysykoon, mista kliypi kansan, kielen raja, missii heimon iienki heilimoi. missii pit ins rajapaalun seisia, — rn.ifc.mfca sen vihollinen loi . . . Suomi, Eesti. Inkeri ja Aunus, J iena, Kuolla — kaikki niimu inant yhteen kituhta vois hengeltansa, olla vapaal. olla onnekkaat! Sehan oli heidan unelmansa, joille ianaiin viemnie seppeleen. Sille uhrasi he kaHeimpansa uskoen sen situreen oik-eiileen. Olkoon heidan perintonsli meille niinkuin ualtakirja isiinmaan. jolla uudet siikupoluet tyohon. kutsumukseen suureen siunutaan! MENESTYS heidan aikuisiksi varcuttuaan on oleva Teille suuri ilonaihe Vaatirnatonkin a I k u p a ao m a on suureksi avuksi nuorelle ihmiselle hanen astuessaan kaytannon palvelukseen. Sen hankkimiseksi avatkaa jo tanaan ** •• , ** j • • * saastotih pankissamme jokaisen lapsenne nimelle ja kartuttakaa sita saannollisesti. Saastopankkien Keskus-Osake-Pankki HELSINKI - ALEKSANTERINKATU46 TIENVIITTA menestykseen pukeva taloudellinen upea STADIONpuku! S A A T A V A N A I N K E R I N LIITOLTA L A S S I L A & T I K A N O J A OY. PUKU- JA P A 1 T A T E H D A S - VAASA 23 INKERI A. METIAIN-EN: ENSIMMAISET BOLSHEVIKKIVASTAISET TAISTELUT INKERISSA Elettiin vuotta 1918. Yha selvemmin alkui tuntua se painajainen, jota bolshcvikit edellisena syksyna Pietarissa toimeenpanemansa vallankaappauksen jalkeen "vapauden" muodossa maasetidulle, Inkerin suomalaisenkin vaeston keskuutcen kiihkeasti levittivat. He olivat ottaneet haltuunsa paikalliset hallituselimet, muuttaen ne neuvostoiksi. Yaikkakaaii nama toimeiipiteet eivat olleet erikoisen jyrkkia, tuntuivat ne huomattavimmin siina, etta asioitten johto joutui uscin aivan tuntemattomllle, muualta tulleillc miehille, joiden henkilollisyydesta enempaa kuin menneisyydestakaan ei ollut minkaanlaisia tietoja. Oli luonnoliista, etta paikallisissa hallintolaitoksissa. el tallaista voitu sietaa, silla kunnalliset viranomaiset olivat ennemmin valitut yleista luottamusta ja arvonantoa nauttivista, kansan kanssa valittomassa kos-ketuksessa olevista, olojen ja ihmisten tuntemusta omaavista -vastuun- ja velvollisuudentuntoisista henkiloista. Naita vaatimuksia eivat uudet haliitusherrat voineet laheskaan kaikissa suhteissa tyydyttaa. Niinpa kasvoikin ristiriita heti paikalUsen"vaeston ja neuvostovallan valille, karjistyen paiva paivalta. Eika sita tarvitse ihnietella. Olihan se luonnolllsena seurauksena stita ennenkimlumattoman royhfceasta ja vakivaltaisesta bolshevikkivallan suhtautumisesta vapaudenkaipuiseeii, arvonsa tuntevaan ja perinnaistavoJlleen uskolliseen suomalaiseen kansaan. Ahkeruus, saastavaisyys ja taloudelHnen yritteliaisyys oli julistettu pannaan. Henkilokohtainen turvallisuus. oikens tyontulosten omistamiseen ja nauttiniiseen, jopa vapaa liikkuminenkin yleisilla kulkupaikoilla kiellettiin. Kiristykset, ryostot, viranomaisten lahjomiset rehoittivat taydessa kukoistuksessaan. Vakoilu ja ilmiannot vaanivat kaikkialla kunniallisia ihmisia. Vangitsemiset ja tutkimatta tuomitsemiset oltvat jokapaivaisia ilmioita. joiden uhriksi saattoi milloin hyvansa ja kuka tahansa joutua. Avarassa, luonnonrikkaassa Venajan niaassa vallitsi mita stiurin puute valttamattomista elintarvikkeista ja vaatetuksesta, miiusta puhumattakaan. Ja tilanne vain jatkuvasti paheni. 24 Kansa, joka vallan siirtyessa bolshevikkien kasiin, ei alussa osoittanut erikoisempaa mielenkiiiitoa asiaan, havahtui ja alkoi yha kiinteammin seurata tapahtumain kulkua. Bolshevikkivastainen mieliala oli erittain huomattava muunmuassa Keski-Inkerissa Skuoritsan, Hatsinan. Mosinan ja Inkeren kunnissa. Tyytymattomyys ilmeni muuallakin, vaikkakaan ei niin voimakkaana kuin edellamainituilla seuduilla. Ja tama tyytymatomyys johti ennenpitkaa kansan suoranaiseen bolshevismivastaiseen taisteluun. Taistelu, joka alkoi edellamainittujen kuntien alueella, ei alussa ollut mikaan aseellinen yhteenotto, silla kansa uskoi silloin viela voivansa toimittaa hallituskoneiston puhdistamisen rauhallisilla keinoilla, parlamenttaarista tieta. Se myontyi pysymaan neuvostojarjestelman kannalla, mutta se tahtoi kayttaa vaalioikeuttaan ja asettaa virkoihin ja asioiden johtoon omat miehet. Tallaiseen menetelmaan johti uuden hallitusvallan saatama perustuslakikin, jossa vaalit oli maaratty toimitettavaksi joka kolmas kuukausi ja jossa edellytettiin sita paitsi kansan luottamuksen ja suosion menettaneiden edustajain tehtavistaan vapauttaminenkin. Mutta jo kohta alussa saatiin todeta, etta bolshevikkien lupaukset eivat pitaneet paikkaansa tassa enempaa kuin missaan muussakaan suhteessa. Yrityksessa ei kuitenkaan onnistuttu. Havio tuli kuntien neuvostojen miehittamisessa ja tappio karsittiin myos neuvostojen kongresseissa, kihlakuntien hallituselimia muodostettaessa. Kongressi oli neuvostovallan silloisen lain mukaan korkein hallitusmahti kihlakunnassa. Se valitsi kihlakunnan toimeenpaiievan komitean eli hallituksen seka paatti kaikista yleisista asioista. Talonpoikaisryhmat csiintyivat naissa kokouksissa yleensa puolueettomina ja vaativat perustuslain mukaan itselleen edustus- ja toimintamahdollisuuksia taysin aanivaltaisina edustajina, muunmuassa osallistumista valittavan puhemiehiston vaaliin. Tahan eivat vallanpitajat halunneet myontya, turvautuen ensin erilaisiin verukkeisiin ja vihdoin avoiraesti ilmoittaen, etta vain puolueen jasenet, siis kommunistit olivat siihen oikeutetut osallistumaan. Inkcrin vapaachtoisia lah,dossa Tallbmasta Inkernn. Ensimmainen kongressi oli tammikuussa ja siina Inkerin talonpoikaisryhma havisi taydellisesti. Paaasiallisesti jarjestaytymattomyytensa vuoksi. Kmi sitteii huhtikuussa toimitettiin uudet neuvostojen vaalit, oltiin jo selvilla siita, etta nyt oli astuttava taisteltiun. Tammikuun kongressin aikuiset yhteentormaykset olivat tullcet vahitellen yha laajemnialti tunnetuiksi ja siita oli luomiollisena seurauksena se, etta eri kuntien edustajat jarjestaytyivat talla kertaa paremmin, valttyakseen mahdollisilta yllatyksilta. Vihdoin paastiin niin pitkallc, etta toinen neuvostojen kongressi Tsarskoje-Selossa oli edessa. Tanne matkasivat kuntien edustajat suljetuimmin rivein ja olivat paattaneet, etta talla kertaa heita ei pet eta. Seurauksena siita olikin. etta kokous muodostui varsin myrskyiseksi. Se kesti kahdeksan timtia ja siina ajassa ei saatu edes puhcmiehistoa valituksi. Tama tuntuu omituiselta, mutta niin se oli. Oivallinen nayte siita, miten haikailemattomia ovat kommuiiistit vallanpitajina olieet jo alunperin seka samalla kuinka avuton on enemmistokin, kun siita puuttuu todellinen niahti. Asia oli niraittain niin, etta talonpoikaisryhma ja muutkin puolueettomina esiintyneet olivat tassa kokouksessa enemmistona ja olisivat siis vaaleissa voittaneet, mutta bolshevikit kayttivat jo silloin, viimeisten kahdenkymmeneu vuoden aikana niin monesti nahtya haikailemattoman julkeaa yakivaltaa jarruttaakseen kokonksen kulkua, kunnes se ajan myohaisyyden vuoksi oli keskeytettava, Jyrkat vastalauseet enempaa kuin oikeutetut huomautuksetkaan eivat till- leet huomioon otetuiksi. Kokouksen avasi ja puhetta johti koko ajan itsepintaisestl Hatsinan kunnan toimeenpanevan komitean puheenjohtaja. venalainen kom»Hinisti Kusmin. Mutta tama huhtikuun kongressi jatti kaikesta huolimatta syvat jaljet Keski-Inkerin suomalaiseen vaestoon. Maaseutu tunsi olevaiisa voima. Ja yksimielisy}'s, jolla se esiintyi, oli ihailtava. Tama oli omiaan kannustamaan toimintaan, antaen itseluo.tiamusta ja rohkcutta paattavaan ja horjumattomaan esiintymiseen vastaisuudessakin. Taistelu vihollisia vastaan ei viela ollut paattynyt, vaan jokainen tajusi kaiken vasta olevan alkusoittoa. Mutta mita paattavanimalta ja yksimielisemmalta iiaytti maaseudun esiintyminen, sita royhkeammiksi kavivat my6s vallassaolijat. Tsarskoje-Selon toimeenpaneva komitea antoi kohta maarayksen vangita talonpoikaisryhman johtajan, mika myohemmiii tapahtuikin tshekaii toimesta, eika haiieii kohtalostaan ole sen lahempia tietoja. Muitakin huomattavia henkiloita \angittiin ja monet saivat sille tielleen jaada. Samanlaisia parlamenttaarisia taisteluja kaytiiii koko alkupuoli mainittua vuotta eri puolilla Inkeria ja kaikki olivat yhta tuloksettomia. Kaikkialla talonpoikain hallitukseksi itseaan nimittava hallitusvalta hylkasi talonpojat ja nujersi heidan tahtonsa keinoja valitscmatta. Tasta oli seurauksena, etta maalaisvaesto rupesi etsimaan toisia teita ja toisia keinoja vainolaiseksi kayneen hallituksen kukistaniiseksi. Mita vakivaltaisempien keinojeii kayttamiseen bolshevikit painuivat, 25 I N KER I sita itsepintaisemmin rupesi maalaisvaesto ajattelemaan aseellisen vastarinnan hankkeita. Vastarinta kyllakin tuntui toivottomalta, mutta elama oli kaynyt niin raskaaksi, etta pelastuakseen uhkaavalta tuholta oli yritettava. Ja ulkonaiset olosuhteet auttoivat asian hyvalle alulle. Samana kevattalvena olivat saksalaiset valianneet Viron ja uhkasivat Pietaria Xarvan seka Pihkovan suunnalta. Bolshevikit hataantyivat, alkaen suunnitella puolustuksen jarjestamista. Ryhdyttiin saattamaan jo maailmansodan alussa Pietarin turvaksi rakqmiettuja juoksuhautoja kuntoon ja kehoittelemaan vaestoa nousemaan vastarintaan. Armeija oli juuri silloin, ja etupaassa bolsbevikkien kiihoitustyon ansiosta hajaantunut. Idastapain vyoryivat Pietaria kohti loputtomat jonot kurittomia arnieijan jatteita, jotka matkallaan havittivat ja moivat valtion omaisuutta: hevosia, ajoneuvoja, vaatteita, aseita y.in. mikali kerkesivat. Ainoastaan Pietarin bolshevistisen vallankaappauksen saastuttamat varuskuntaosastot olivat tarkoitukscllisesti pysytelleet paikoillaan ja koossa ja saattoivat olla kommum'stiherrain kaytettavissa. Tama tilanne valmisti nyt mahdollisuudcn jo pitemman aikaa pohdinnan alaisena olleeseen suojelujoukkojen pcrustamiseen, kotien turvaksi ulkoa pain tulevia mahdollisia hyokkayksia. ja vakivaltaisunksia vastaan. Tassa mielessa oli jo aiemmin eri puolille Inkeria perusteltu vapaapalokuntia ja niiden varjolla pidetty maaratynlaisia harjoituksia. Kun nyt vaara saksalaisten hyokkayksen muodossa uhkasi itse Pietaria ja "suurta" bolshevistista vallankumousta, minka johdosta valtaherrojen asiamiehet hermostuneesti jttoksentelivat kuntieu kokbttksissa kehoittelemassa nousemaan taisteluun saksalaisia vastaan. ollen \~almiit aseitakin antamaan tahan tarkoitukscen, kaantyivatkin Hatsinan kunnan Sokkalan kylan nuoret niiehet asiaa suuniiitelleen oman upseeriston kehoituksesta paikallisten hallitusviranomaisten puoleen saadakseen 1 LI van partiojotikkojen perustarru'seen. Ltipa myonnettiin ja tarkoitukseen kaytettavaksi Illovutettiin So kivaaria, jotka kaytiin hevosilla haketnassa, jaettiin miehille ja aloitettiin saannolliset harjoitLikset. Sokkalan partiojoukon niukaisesti alkoi saraanlaisia jarjestoja muodostua mLiihinkin kyliin. Ja sita mukaa kuin kevaan ja kesan kulucssa vaestoii ja bolshevikkien valit karjistyivat aarimmilleen ja taisteki hallinnollisten eliiiten miehittamisesta oli kiihkeimmillaan, kehittyi partioliikekin sita voimakkaanimin. Kolppanan partioryhma sai aseet, Sornuau seka monet miuit kvlat olivat saamaisillaan. kun sat26 Inkcrin suojchtskuntalaisia 1919. tLii tapauksra, jotka avasivat holshe\-ikkien silniat nakemaan siina uhkaavan vaaran. Keskikesalla puhkesi talonpoikaiskapina ensin Laukaan ja vahan myohemmin myos (aaman kihlakLinnassa. niinsanottu Volosovan kapina. jonka johtajana oli kapt. P. Kontto. Xaiden kapinoidcn kukistamiseen kaytettiin Pietarin bolshevistisia joukkoja, paaasiallisesti julmuuksistaan kuuluisiksi tulleita matruuseja. Mimeksi mainitun kapinan johtohenkilot lahettelivat tiedoituksia ja avLmpyyntoja naapurikuntiin, myos Hatsinaankin, joiden seurauksesta Keski-Inkerin partiojoukot ja osittain kunnatkiii kavivat, tosin epavirallisia neuvotteluja ja sotasuunnitelmiakin laadittiin. Kun Lansi-Inkerin kapina riehui kuumimmillaan ja Pietarista kulki juna junan perasta kuljettaen sinne sotavakea, tapahtui Kolppanassa. Sokkalassa, Sornualla, Paaritsassa yniia muissa Hatsinan ymparistokylissa. etteivat nuoret miehet moneen yohon nLikkuneet. Oli sunnnitteilla muunmuassa Hatsinan varus- TXKERI kunnan aseistariisuminen ja kaupungin valtaus, mika. oli valmisteltu jo melko pitkalle. Vaniskuntaan kuuluneet hyokkaysvaunut olivat valmiit lahtemaan liikkeelle odottaen vain kaskya siihen. Varuskunnassa pal veil eraita omia miehia maaraavissa asemissa ja he olivat valmistelleet stella maapcraa. Lieneeko vika ollut valmistelujen epakypsyydessa vaiko johtohenkiloissa, kun kapina ei kuitenkaan taalla paassyt puhkeamaan oikealla ajallaan. Vallanpitajien joukkojen ylivoiman edessa oli lansi-inkerilaistenkin antauduttava. Kapina kukistettiin verisesti. Keski-Inkerissakin oli nyt vain koko toiniinta kohdistettava yrityksen salaamiseksi ja jalkien peittamiseksi, missa melko hyvin onnistuttiinkin. Uusien partio-osastojen perustamiscsta ei nyt enaa kuitenkaan voinut olla puhettakaan, vaan jo perustettujenkin kavi huonosti. Ilmiantoja tapahtui tassakiri ja monet johtoasemassa olleet henkilot joutuivat mustaan kirjaan. eika vangitsemisiltakaan valtytty. Niinpa jarjeston suunnittelija ja varsioainen johtaja eversti X., jonka oil pakko eclelleenkin olla armeijan kirjoissa, sai komcnnuksen \jatkaan, muka sikalaiseen sota-akatemiaan lukujaan taydentamaan. Mutta kun hanesta ei alkanut kuulua mitaan, ryhtyivat omaiset tiedustelemaan ja saivat puolivirallisen ilmoituksen. ctta ban oli jo matkalla raaarapaikkaansa vakavasti sairastunut ja akkia kuollut! . . . Monet muut upseerit ja toimihenkilot saivat myohemmin vuorollaan tutustua Shpalernajan ja Krestyn komeroihin. inonien niille teilleen sortnenkin. Xiinpa sitten eraana aamuna ilmestyi Kolppanaan seminaarin kohdalle sotilasjuna kuularuiskuineen ja pikatykkeineen, pitaakseen silmalla paikkakuntalaisten hommia ja seuraavana paivana tulla ramisi hyokkaysvannu keskelle kylaa ja vahvasti aseistetut puna-armeijalaisoisastot komissaareineen kulkivat talosta taloon, vaatien kuoleman uhalla aseiden luovuttamista. Eika siina mikaan auttanut. Annettavahan ne oli. Ainakin virallisesti saadut tai luetteloidut. Samoin tapahtui Suuressa Paaritsan kylassa, sitten Sornualla seka Sokkalassa, partioliikkeen pesapaikassa ja edelleen kyla kylalta ja kunta kunnalta kautta koko Inkerin. Xain tapahtui sitten myos muuallakin koko Veiiajaila, ja maalaisvaesto menetti mahdollisuutensa itsepuolustukseen ja maapera valmistui muukalaisten kenraalien toiminnalle. Tilanne Inkerissa muuttui tainan jalkeeii vallan sietamattomaksi. Pakko-otot, taloudellinen kurjuus, pelko puna-armeijaan joutumisesta ja Suomeii vapaussodan jalkeen Venajalle paenneiden punakaartilaisten asettuminen Inkeriin asumaan ja omien mies- MIEHISEN M1EHEN PAITA P U L M A T tol ralkaisec t i u u i c l f i i nn-rkki HELSINGIN HKK fTEK-tuolteitten Umi KUTOMO JA KRAVATTI OY Kaikenlaatuisia LEIMASIMIA valmistaa nopeasti KKn leimasintchdas Puh. 24690. Helsinki, Kirkkokatu 14. Luettelo lahetetaan pyydettaessa ilmaiseksi. ten kustannuksella elatustaan hakemaan ryhtyneitten kapinanjohtajien painostuksesta oli monen miehen turvauduttava metsassa piileskelemiseen ja talveii uhatessa vihdoin yritettava rajan yli Suomeen hakemaan hengenturvaa. Ajatus Suomeen paosta levisi ennen pitkaa kautta koko Inkerin ja miehia alkoi yha enemman ja enemman siirtya tanne, osallistuakseen valmisteilla olleeseen Inkerin vapaustaisteluun. 27 INKERI i 1 i 1 1 i A. MKHAWEN 1 i 1 i i i i i 1 i i i I I i i 1 i 1 I i i 1 l i 3 28 5a kotikuusi. orjan istuttama, On luonas paimentoruen sauel soinut yha kasvat, seutuasi kaunistain. ja linnut liverrelleet lalvassais. Sun huminaasi kuuntelin ma hisna, Myos ohikulkiessaan muukalainen se tuttuna soi viela sielussain. on kehunut sun jylhaa kauneultais. Kuin vartiq sa seisot paikallasi, Sa nahnyt olet kuinku heimo pieni kuin haltia, mi kulhee onnen, tein. on kestiia saanut vuodel orjuuden, mi murhetta ei tieda, luskaa (unne, ja rohkeana karsii raipan iskut, vaan karsivia uiihtaa. savelein. vain sitkeydellaan voittain kaiken sen. Kuin jayha jattilainen luonnonlinnan, Sii nahnyt olet kuinka suurin innoin mi voima-aarteen auringolta saa. — se nousi luomaan tulevaisuuttaan. Sa nayttaa iahdot, etta. myos tyo orjan Sti nahnyt olet vihdoin kuinka raakuus on suuria . . . Sita kunnioittakaa! on orjuuteen taas sijossyt taman maan. Sun oksillasi kiippuneet on lapset, Ken tietaa voisi kaiken minka tiedat, ja latvasiasi maataan ih&iUeet. ja aika korviisi on kuiskaillut Sun varjossasj nuoruutensa lempeen Niin monta, murheen, ilon aihettakin nun palavaan on monet syttyneet. lie menneisyys jo unnoon haudannut. Sun lahelliisi tulet juhannuksen Sua muisteUessa, puiston suuri kuusi, on roihuneet, veen kalvoon kuoastuin, nain vuosienkin takaa, ikavaan ja aanet kaikui hamyyn suvioiseen, tuot lohtua, ja mennyt mieleen palati . kun Aikaa ylisteltiin lauleluin. ja kyynel karoas kastaa poskipaan .. I X KE R1 Kirj. pakolainen Katrl. (Omistettu opett. Juuso Jaakkimaiselle). Kussa ikdnd kuljen, missd vain en vaellaaikaan, toki scntddn aina muisfan kotoisen kimsikkometsdn, joka korkeena kohosi, seisoi kuni sankka seind lien tasaisen kahden pnolen divau kyldn kupehella, ntojaten sitd tuulilta, vartioiden vihnreilta. Sielld metsan siimeksessd lasna monet Icikit lydtiin, kisailtihin kesd-Ula-l. Vaan kun vartuin vanJicnnnaksi, tiilin si-tten tuntetna-hau luonnon su-uria sanoja. metsdn-kiii kaunista kicltd. Siksipd sinne juoksin, ku-u oli mieleni inatala, riehiti rinnassa fuska, ristiriidat kun raatcli, cpatoiro eksyttcli. Sieltd lohhta kerdsin. Idysin levon luonnoUeni soidessa simrten sdveltcs', kohosi ka-tkera micli, lauhtui hiontoni nurca. virtasi vihan sijahan rauha suuri rintahaui. Siksi rakastin sua, kotoinen kuitsikko metsd, olit yh'ds ystdvdni, opettaja oivallinen. Tnnsin turn-mat tarinasi, mild soittosi saneli, enmtsteli eeltdkdsm. Vaau kerran kititenkin, erddn kerran ehtoosella oli tattles niin tuskaincu. valittava i-irrcn soinfu. Ondoksuin ma oltis tuota, kn-in-inastelin kanheasii, iniks' oli sdveles sitniiticn, soi-ttos' niin scdaperainenf Kerran tuli kylddii kdsky. saitoma sang en suruinen: Vierahat vallan pitdjdt, la-kicn. laatijat j-nliiiat kaskk'dl kcrdtii kaikki koko kyldn nuoren vden. Metsatoihin tnddrdsh'dt, komensivat kaatamakan I'aiinihin kuusikkomets&n, koko seudim koristitksen. Kalkiii kirveet, sahat soivat, kohta ol' mctsa kaadettuna, paloitcltuua pinoiksi. plenettynd polttopulksi. Tuota itkit, nyt ind tiesin, sitd I'ainen valittclit, tiesit tuhosi tulevan, loppusl jo lahenevdn. Kidui aika -— vieri vitodei, t-lesvual tiedot tuoda kotoisilta kumiahilta iloisia uutis-ia: Jo oli metsa kasvatmntia, kolionmtl kaunis kuusikko, melkein iniehen mittaisena kaunisti jo kyld kimtaa. Syommeni ilosta sykd-hli. t'ieimt tulvi rintaham. Etpd kaatitnutkaa-n kaltis, hdmnnyt et hdmtetty, kun jdi juures' koskcinatta. ehedksi elinvoimas'. Tuosta tuli niielcJicni: Tu-o on kivua kan-sastani. Etpd sortune sindkddn, vaikka kuinka vainottaisi, polfettaisikin pafiasti. Kestdt kaikki kidutukset, inhcvmiesi-en vainot julwat Nouset entistd ehojimiin, kohoat kansaim kerran, kun on juurcsi syudlla, kafsehesi korkealfa. 29 INKERI JUUSO MUSTONEN: PYHAKOULUT INKERISSA Kohta valtaan paastyaan aloittivat bolshevikit kiivaan taisteluii uskontoa vastaan. Ensinmiaiseiia tehtavana tassa taistelussa oli kirkon erottaminen valtiosta ja kouluii kirkosta. Kotiluista poistettiin uskoiinonopetus, ja sijalie otettiin uskonnonvastainen opetus. Taman ohella lakkautettiin myos kaikki Inkerin pyhakoulut. Kansakoulun ohella on sunnuntaikouluifla ollnt varsin suuri merkitys Inkerin kansan lukutaidon kehittamisessa. Etenkin niilla paikkakunnilla, missa kansakouluissa olivat venalaiset opettajat, pyhakoulut olivat ainoat laitokset, joissa opetettiin aidinkielta. Rippikoulussa ja kylalukusilla opetettiin samoin suomea, inutta niita pidettiin vain kerraii vuodessa, kun sen sija.au pyhakouluja pidettiin jokaisena sunmintai- ja juhlapaivana. Inkerin pyhakouluissa opetettiin paaasiallisesti kristinoppia, katekisniusta ja raamatunhistoriaa. Laulua oli myos runsaasti. Tama onkin luonnollista, silla Inkerin suomalaiiien vaesto on laulavaa kansaa. Pyhakouluissa laulettiin enimmakseen virsia ja heiigellisiii lauluja, samoin myos isanmaallisia ja kansallisia lauluja. Jokainen oppilas toi koulutm raamatunhistorian, katekismuksen ja laulukirjan. Koulutyon alussa veisattiin virsi, jonka jalkeen luettiin rukous. Sen jalkeen oppilaat lukivat vuorotellen paivaii tekstin. jonka opettaja parhaansa mtikaan sefitteli lapsiile. Paitsi lapsia kavi pyhakouluissa myoskin aikuista vakea, joteii lie muodostuivat samalla kylan yhteisiksi hartaustilaisuuksiksi. Lapset olivat kuitenkin enemmistona. silla kaikkien kylan lasten oli velvollisuus kayda sunnuntaikoulussa. Pyhakoulut jarjesti kussakin seurakummssa paikkakunnan kirkkoherra, joka oli samalla niiden tarkastaja ja valvoja. Sanian seurakunnan pyhakoulunopettajat pitivat usein neuvottelukokouksia, joissa kasiteltiin pyhakoulutyota ja sen tehtavia. Neuvotteluissa oli lasna aina seurakunnan kirkkoherra, joka antoi neuvoja pyhakoulun pitamisessii. Naissa tilaisuuksissa annettiin aina naytetunti, jota opettajat tarkoin seurasivat ja antoivat niista omia arvostelujaan. Saman rovastikunnan pyhakoulun opettajat pitivat myoskin yhteisia neuvottelukokouksia, joissa olivat 30 lasiia myoskin kaikki rovastikunnan papit. Xailla neuvottelukokouksilla oli erikoisen suuri merkitys, silla ne olivat omiaan innostamaan opetustyohon ja iiiissa annettiin monia kaytannollisia neuvoja ja ohjeita opettajille. Ensimmainen koko maata kasittava yleineii pyhakoulukokous pidettiin Kolppanassa helluntaipyhina vuonna 1909. Tahan kokoukseen oli saapunut lukuisasti edustajia kaikista Inkerin. seurakunnista. Paitsi pyhakoulunopettajia tahan kokoukseen oli saapunut huomattava maara seurakuntalaisia eri tahoilta maaf a. Kokous, joka pidettiin Kolppanan seminaarin liuoneistossa, kesti kaksi paivaa, ja siina oli runsaasti ohjelmaa. Talloin paatettiiii pitaa joka kolmas vuosi Inkerinmaan yleisia pyhakoulukokouksia. Valiaikoina pidettiin kussakin rovastikunnassa pyhakoultikokouksia. Seuraava yleinen pyhakoulukokous pidettiin kesakuun 29—30 p :na 1912 Venjoella. Tahan kokoukseen oli saapunut erikoisen runsaasti opettajia ynna seurakuntalaisia eri tahoilta maata. Pyhakoulunopettajia oli seuraavista seurakunnista: Tyrosta 52, Tuutarista 50, Skuoritsasta 43, Keltosta 27, Hietamaelta 9, Koprinasta 8, Liissilasta 8, Spankkovalta /, Kolppanasta 7, Raapyvalta 7, Markkovasta 7, Ktipanitsasta 6, Vuoleelta 4, Lempaalasta 3, Jarvisaarelta i, Novasolkasta i ja Venjoelta 93. Opettajille ja muille toimihenkiloille jaettiin yhteensa 313 juhlamerkkia. Pappeja oli kokouksessa 13, lukkareita 3 ja seurakuntalaisia yli 2,000 henkea. Kokouksessa kasiteltiin nuorison kristillista opetusta koskevia kysymyksia ja tehtiin useita paatoksia asian edelleen kehittamiseksi. Inkerin pyhakouluopetus sai alkunsa jo i87o-luvulla. Koulujen perustajana oli asessori Otto Rokkanen, joka oli Inkerin huomatuimpia kirkonmiehia. Ensimmainen sunnuntaikoulu perustettiin Markkova-Jarvisaarelle vuonna 1874 kirkkoherra Otto Rokkasen toimesta. Sen jalkeen avattiin pyhakouluja eri tahoilla maata. Seuraavassa esitamme muutamia tilastotietoja Inkerin pyhakouluista vuodelta 1912, jolloin pidettiin toinen ja viimeinen yleinen pyhakoulukokous Venjoella. IXKERI Inkerin kansakoidulapsia 1910. Pahkinalinnaii rovastikunta. MarJfkova-Jarvisaarellc perustettiin ensimmainen pyhakoulu v. 18/4. Opettajana toimi kirkkoherra Otto Rokkasen rouva. V. 1912 oli siella pyhakouluja 20 kylassa ja niissa 77 opettajaa. Lcinpaalaan perusti asessori Otto Rokkanen ensimmaiscn pyhakoulun v. 1878. V, 1912 oli jo 40 pyhakoulua ja niissa toimi 230 opettajaa. Samana vuonna alkoivat pyhakoulut myos Valkcasaarclla. V. 1912 oli pyhakouluja 17 kylassa ja opettajia 65. Kcltossa avattiin ensimmainen pyhakoulu 1887 kirkkoherra Muurmannin toimesta. V. 1912 oli siella 25 pyhakoulua ja niissa 94 opettajaa. Radpyvalld toimi i pyhakoulu, jossa oli 3 opettajaa. Vuoele-Mnkkulaisissa avattiin ensimmainen pyhakoulu v. 1889. Yhteensa oli naissa seurakunnissa 30 pyhakoulua, joissa toimi no opettajaa. Toksovassd alkoivat sunnuntaikoulut v. 1900. Kouluja oli 50 kylassa ja niissa toimi 195 opettajaa. Ita-Inkerin rovastikunta. Venjoelle perusti ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherra A. Strahhrian v. 1884. V. 1912 oli kouluja 84 kylassa ja niissa toimi 271 opettajaa. Skuoritsassa alkoivat sunnuntaikoulut v. 1885 kirkkoherra Virkasen toimesta. Kouluja oli siella 43 kylassa ja opettajia 135. Tuutarissa ja Hietamdclla alkoivat pyhakoulut v. 1885 kirkkoherra A. Piispasen toimesta. V. 1912 oli siella 29 pyhakoulua, joissa tyoskenteli 191 opettajaa. Sercpelassa avasi ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherra A. Piiraiien v. 1891. Kouluja toimi 5 kylassa ja opettajia oli 10. Tyrossa avattiin ensimmainen pyhakoulu v. 1906 kirkkoherra A. Mocleenin toimesta. Kouluja oli siella 18 ja opettajina toimi 34 henkea. Liissilassa avasi ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherra Pekka Hyttinen v. 1906. Sen jalkeen toimi siella 20 pyhakoulua, joissa oli 50 opettajaa. Inhere cUa ei v. 1912 ollut viela pyhakouluja. Lansi-Inkerin rovastikunta. Kaprioon. perusti ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherra X. Sonny v. 1900. Kouluja toimi siella 6 kylassa ja opettajia oli 18. Spankkovalla ja Kolppanassa alkoivat pyhakoulut v. 1889. V. 1912 oli pyhakouluja 30 kylassa ja opettajia in. Moloskovitsassa avasi ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherranapulainen E. Gustafsson v. tSgo. Kouluja oli siella 18 ja opettajia 48. Knpanitsassa alkoivat pyhakoulut 1892 kirkkoherra Bergin toimesta. V. 1912 toimi siella 40 koulua 115 opettajan johdolla. Kattilassa, Soikkolassa ja Novasolkassa alkoivat pyhakoulut v. 1893. Niiden perustajana oli kirkkoherra J. E. Scruvind. V. 1912 toimi siella 10 pyhakoulua ja opettajia oli 30. Koprinassa avasi ensimmaisen pyhakoulun kirkkoherra N. Sonny v. 1900. Kouluja toimi siella 29 kylassa ja opettajia oli 105. V. 1912 oli Inkerissa pyhakouluja ja niissa opettajia seuraavasti: 31 INKERI HEIKKI MYLLARI PIIRTEITA INKERINMAAN OLOISTA R U O T S I N VALLAN AJALLA Vuonna 1617 solmitussa Stolbovan rauhassa Inkerinmaa joutui Ruotsille. Talla vailoitetulla alueel!a tulikin olcmaan tarkea merkitys Ruotsin aktiivisessa suurvaltapolitiikassa. Ruotsi sai kauaii tavoitteiemansa herruuden Suomenlahteen ja Nevajokeen, joka jo ammoisista ajoista oli tunnettu tarkeana Venajan kauppatiena. Samalla Ruotsin ikivanhalta vtholliselta ja valtakilpailijalta Venajiilta nain tuli suljetuksi paasy Itamerelle. Paastyaan maan valtiaaksi, ryhtyy Ruotsin hallitus monenlaisiin voimaperaisim toimenpiteisiin Inkerinmaan sulattamiseksi omaan suureen vaitakuntaansa. Hraana tallaisetia johtavana piirteena on mainittava sotilassiirtoloiden perustaminen. Naihin tahdottiin kiinnittaa tarmokkaita ja Ruotsille nskollisia miehia, jotka rauhan aikana viljeiivat maitaan, mutta sodan syttyessii olivat valmiit tarttutnaan tapparaan ja puolustamaan maata. Tiillaisia siirtolaisia tuotiin sinne aina Saksasta asti. — Kuningas Kustaa II Adolf aioittaa Inkerinmaan iaanityksen ja sita jatkaa lianen tyttarensa Kristiina. 17. vuosisadan puolivalissa olikin koko maa jaettu lahjoituksina yksityisille ruotsalaisille ja suomalaisille ylimyksille seka yhteisoille, joista on enneii muita mainittava Tarton yliopisto. Taman voimakkaan laanityssysteemin avulla talidottiin kiinnittaa rauualta tulieita asukkaita maahan. Inkerinmaan korkein ballinnollinen viranomainen oli Narvassa asuva kenraalikuvernoori, jolla olivat apulaiset maan hallintoa varten. Veronkantoa varten maa oli jaettu voutikuntiin ja nama vuorostaan pogostoihin, joilla olivat omat staarostansa, kyianvanhimmat. Vouti kirjurinsa ja staarostati kanssa Pahkinalinnan rovastikunnassa [ta-Inkerin rovastikunnassa ... Lansi-Inkerin rovastikunnassa Yliteensa Kouluja 189 236 Opettajia 774 691 137 433 1898 3^ Talla hetkella on Inkerin pyhakouluista vain muistot jaljella. Pohjois-Inker in neljassa rajapitajassa ei ole suomalaista vaestoakaan. Snomalaisten lukumaa- 32 kulki syksyisin arvioimassa talonpoilden. viljelvsmaat, kylvomaarat ja tyovoimat, joiden perusteella vero maarattiin. Ylin oikeudenvalvoja oli Inkerin ja Kakisalmen laaiiin yhteinen laamanni. Maa oli jaettu kihlakuntiin, joissa olivat tuomarit ja naiden apuna lainlukijat. Usein kuitenkin nama vahaisen lainopilHsen sivistyksen saaneet lainlukijat sai vat suorittaa varsinaisia tuomarintehtavia, silla tuomarit eivat aina viiihtyneet naissa kaukaisissa rajamaakunnissa, vaan pitivat naita lainiukijoita viransijaisinaan. Nain oikeuden valvonta Inkerissii oli enimmakseeii lieikoissa kasissa. — Maan omistusolojen. silmailapitoa varten asetettiin Inkeriin vttonna 1684 oma maaviskaali. Kun Ruotsi valloitti Inkerin, kuului sen vacston enemmisto kreikkalaiskatoliseen uskontoon. Kenraalikuvernoori Skytte totesi tarkastusmatkallaan. etta Inkerissii oli vain S luterilaista kirkkoa, mutta kr.katolisia kirkkoja oli 48. Niinpa hallituksen taholta ryhdyttiin sellaisiin toimenpiteisiin, etta "Jumalalie voitettaisiin ja siina pysytettaisiin", kitten maaritelma kuuluu, tuon rajamaakunnan eriuskoinen vaesto. Inkeri liitettiin kirkollisasiain hoitoa varten Kakisalmen laamn kanssa Vnpurin hiippakuntaan, jonka piispana oli Elimaeus. IvUterilainen kirkko alkoi vahvistua Inkerissa vuoden 1640 paikkeilla. V. 1641 maarattiin Inkerin korkeimmaksi paikaliiseksi kirkollisasiain hoitajaksi, superintendentiksi Eestin kirjakielen kehittaja Stahl (Sta'hell). Hanen tuli suorittaa toisuskoisen vaeston kaannytystyota ja jarjestaa kirkkoja ja kouluja. Han tekikin tarmokkaasti tyota 'halli- ra Inkerissa vahenee vuosittain tuntuvasti, silla tahan mennessa on jo lahes 50,000 henkea vakivalloin karkoitettu vuosisataisilta kotikomiuiltaan Neuvostoliiton lukuisille pakkotybmaille. Inkerin suomalaiset ovat sitkeasti puolustaneet oikeuksiaan, sailyttaneet suomalaisen mielensa ja luterilaisen uskonsa, johon huomattavalla tavalla ovat vaikuttaneet myoskin pyhakoulut. I NKER I tukseltaan saamiensa ohjeiden mukaisesti. Han kuoli v- 1656 ja silloin jai Inkerm kirkollisasiain hoito 25 vuodeksi kykenemattomien miesten kasiin. Nama eivat taitaneet edes kansan kielta, — Vuonna 1681 tuli Inkerin superintendentiksi janteva niies. Juliana Gezelius nuorempi. Han mursi aateliston ja kaupunkien raatien vastarinnan ja rupesi tarmokkaasti jarjestamaan kirkollista elamaa ja kouluasioita. M.m. han vaati, etta Tar ton yliopiston taytyisi ruveta valmistamaan pappeja Inkeria varten. Hanella oli paamaarana tuhota taydcllisesti kreikkalaiskatolinen vaikutus .Inkerissa ja saada koko vaesto tunnustamaan luterilaista oppia. — V. 1689 han kumminkin jatti Inkerin ja siirtyi isaii^a apulaiseksi Turkuun. Ruotsin hallitukseii suunnittelema Inkerin kirkollisasiain jiirjestely osoittautui vaikeamma'ksi kuin oli luiiltukaan. Maan entinen kreikkalaiskatolinen vaesto ei suosiol!a luopunut uskostaan. Kun sita alettiin uskonsa takia vainota ja kaannyttaa luterilaiseen oppiin, oli seurauksena, etta se vieraantui Ruotsille ja kaantyi Venajan hallituksen puoleen. Kreikkalaiskatoliset alkoivat joukottain paeta Venajan puolelle. Niin Inkerissa alkoi voimakas vaeston virtaus. Naiden Venajalle paennciden tiialle 'houkuteltiin Suomesta uusia asukkaita. Ruotsin vailan lopulla muodostivat vaeston valtavan enemmiston Suomesta tulleet siirtoiaiset. Huolimatta siita, etta maan entiset asukkaat pakenivat joukottain pois maasta, lisaantyi Inkerinmaan vaesto Ruotsin vailan aikana sangen huomattavasti. Verokirjojen mukaan oli In'kerissa vuosisadan viidenncn vuosikymmenen alussa 19.400 benkikirjoihin merkittya asukasta. Kun henkiveroa ei kannettu yli 60 ikavuoden olevilta vanhuksilta eikii lapsilta, voi sanoa koko vaeston noussccn silloin kaksinkertaiseen maaraan eli noin 39.000 henkeen. Vuonna 1696, suurien nal'kavuosien aikana, oli Inkerissa 31.800 henkiveroa maksavaa asukasta. Hdellista arvioperustaa kiiyttaen voinee sanoa koko vaeston nousseen silloin suunnilleen 63.000. Samoihin aikoihin ilmoitettiin koko maassa olleen 10.340 savua (ihmisasuntoa). Jos jokaista savua kohden laskemme 6 henkea, paatymme kutakuinkiii askeiseen tulokseen. Huomattavimraat kaupungit Ruotsinvallan ajalla oli vat Narva ja Nevanlinna. Vuonna 1642 mainitaan edelHsessa olleen 1.110 ja jalkimmaisessa 940 asukasta. Nama kaupungit olivat seka kaupallisen etta taloudellisen elaman keskuksia. Kustaa II Adolf suunnitteli Narvaa Venajan kaupan keskuk- seksi. Mevanlinnan kautta kuljetettiin tervaa ja viljaa aina kaukaisista Karjalan pitajista, Tohmajarvelta, Kesalahdelta ja Pielisjarvelta asti. Inkerilla olikin erikoisen tarkea merkitys Ruotsin kauppapolitiikassa. Se kontrolloi suuren Venajanmaan ulkomaisen kaupan, josta Ruotsille koitui suuri hyoty. Inkerin talonpoikaisviieston asema ei ollut kehuttava Ruotsin vailan aikanakaan. Niinkuin on jo mainittu, oli koko raaa jaettu lahjoituksina yksityisille ja yhteisoille. Kun useat lahjoitusmaiden saajat tahtoivat alueistaan maihdollisim-man paljon hyotya talonpoikien kustannuksella, muuttui lahjoitusmaapolitiikka naita kohtaan riistopolitiikaksi. L,ahjoitusmaan saaja naet sai talonpoikien viljelysniaat, raetsat, kalavedet, rnyllyt y.m. vapaasti kaytettavakseen. Lisaksi talonpoikien taytyi stiorittaa raskaat verot jokaisesta tyakykyisestii perheenjasenesta, elaimista ja viljelyksistaan. On selviia, etta Inkerin vaeston paaelinkeinot, maanviljelys ja karjanhoito tanii aikana pahasti lamautuivat ttton onncttoman lahjoitusmaapolitiikan takia. Ruotsin vailan ajalla oli Inkerissa kaanteentekeva merkitys. Maa sai uuden valtavaeston j,a joutui kiinteaan henkiseen sekji taloudelliseen yhteyteen Suomen kanssa. Suomalainen kulttuuri ja luterilainen oppi siella vuosi vuodelta lujittuivat. Sifkeat suomalaiset siirtoiaiset alhtaista olosuhteista huoliraatta raivasivat uusia maita viljelykselle ja rakensivat entista kukoistavi-mpia kyliii. Suomalaisuus voimistui jatkuvasti. Ruotsin vailan tarkoituksena oli muodostaa Inkerinmaasta vahva suojamuuri itaa vastaan. Fnkerin taman aikainen historia muodostaa tarkean lu\un Ruotsin vailan historiassa. Ruotsin vailan aikaa kesti vain vajaan sadan vttoden ajan. Vuonna T/OO aloittavat venalaiset suuren hyokkaykseiisa Inkeria vastaan ja valloittavat sen pala palalta seuraavina vuosina. H e d e l m a t ja herkut aina tuoreina toi mittaa Tei lie 33 1NKERI AAPO IHO: INKERIN NUORISOLIITTO < Hajanaisia muistelmia.) Monien muiden sivistysjarjestojeu ohella Inkerissa toimi aikoinaan myoskin Nuorisolkto, jolla on ollut varsin suuri merkitys Inkerin nnorison kansallisissa riennoissa. Kun tastakin kansalHsesta jarjestosta ovat vain muistot enaa jaljella, esitamme seuraavassa muutamJa hajanaisia tietoja sen lyhytaikaisesta toiminnasta. Inkerin Nuorisoliiton syntysanat lausuttiin Suoniessa Kanneljarven kansanopistossa vallankuniouskevaana vuonna 1917 opiston paattajaistilaisuudessa. Mainitussa opistossa oli aikaisemmin opiskellut myoskin useita Inkerin nuorukais'a ja neitosia, joista eraat olivat sapuneet opistoon neuvottelemaan Inkerin kansalHsrnielisen nuorison jarjestaytyniisesta. Sita ennen oli asiasta neuvotcltu pienemrnassa piirissa, joten kysymys oman Nuorisoseuran perustamisesta oli ajankohtainen. Kokous pidettiin opiston nayttamon viereisessa pienessa huoneessa, jota kutsuttiin kokoelmahuoneeksi. Opiston johtaja maisteri Juho Hurmalainen, Inkerin lamminhenkineii ystava, kunnioitti tilaisuutta lasnaolollaan ja antoi auliisti apuaan, rnikali havaitsi sellaista tarvittavan. Kuka alusti kysymyksen, ci ole enaa tiedossani. sillii kokouksesta ei ole saatavana niitaan asiakirjoja. Mikali muistan. kokouksessa olivat sapuvilla seuraavat henkilot: Aapo Iho. Aino Huuhka, Anna Lensu, Juho Peilinen, Aappo Metiaincn, Aapo Turkulainen. Eeva Peikalainen ja Katri Susi. Puheenjohtajana toimi Aapo Iho ja poytakirjan laati Aino Huuhka. Lyhyen keskustelun jalkeen paatettiin yksimielisesti perustaa Inkerin Nuorisoliitto. Kysymyksen edclleen kehittamiseksi asetettiin toimikunta, jonka tehtavaksi jatettiin liiton saantoehdotuksen laatiminen ja pcnistavan kokouksen jarjestaminen, Kohta sen jalkeen julkaistiin Inkerin sanomalchdissa kehoitus saapua liiton perustavaan kokoukseen Kolppanan seminaar'in toukokuussa 1917. Kokoukseen oli saapunut ilahduttavan suuri joukko edustajia eri tahoilta maata scka nuorisoa etta vanhempaa vakea. Kokouksen puhenjohtajana toimi muistaakseni opettaja Jalmari Parkkinen ja sihteerina ylioppilas Ilmari Toikka. Kokouksessa vallitsi erittain innostunut mieliala. Alustusten jalkeen virisi vilkas keskustelu. jonka jalkeen yksimielisesti paatettiin perustaa Inkerin Nuorisol : itto. Sen nimeksi ehdotettim ensin "Yleis-Inkerilainen Xuori.soliitto", mutta myohemmin sc muutettiin "Inkerin Xuorisoliitoksi". Kokouksessa asetettiin ensimmainen liiton johtokunta, johon tulivat: Aapo Iho Hictamaelta, Aino Huuhka Raapyvalta, Toivo Parkkinen Keltosta, Anna Lensu Toksovasta, Juho Kekki Kupanitsasta. Aappo Metiainen Spankkovalta, Aappo Turkulainen Spankkovalta ja Ilmari Toikka Hietamaelta. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Aapo Iho, sihteeriksi Ilmari Toikka. Perustavassa kokouksessa ei voitu kasitella liiton saantoja, mutta myohemmin hankittiin Suomen Nuorisoliiton saannot Inkcrilaisten opintopiiri Viipurissa 1937. 34 I N KER I Kansallisfitkuisia naisia Inkcrin kesajithlilla 1935. malliksi, joiden perusteella laadittiin Inkerin oloja sihnalla pitaen liitolle saannot. Ne painettiin Lappeenrannan kirjapainossa ja lahctettiiii kaikillc alaosastoiile. Kesakuussa jarjestettiin Kolppanan senrinaarissa nuorisoseurakurssit, joihin oli saapunut runsaasti edustajia eri lahoilta maata. Kurssien jarjestaminen ei ollut suinkaan helppoa, silla nalkakausi oH juuri alkamassa, ja elmtarpeiden hankkiminen norraaalihinnoilla tuotti suuria vaikeuksia. Tainan kirjoittaja ehti vain muutamia kertoja pistaytya kursseilla. Olin nimittain silloin toimessa Pietarissa ja kiireellisten toittcni vuoksi en voinut osallistua kurssien toimintaan. Yritin voimieni mukaan muuten avustaa kurssilaisia raahaamalla heille m.m. kerran Pietarista sakillisen kalaa. Luennoitsijoina olivat kursseilla maisterit K. Tynni ja Juhana Peralainen, opettajat Jalmari Parkkinen, Juho Susi, Otto Raikkonen, Aleksanteri Raikkerus ja ehka joku muukin. Kurssit rahoitettiin Pietarin laaninhailituksen taholta, jossa olivat toimessa omat miehet, toimittaja Aapo Vesikko ja opettaja Jalmari Parkkinen. Sellaista innostusta ja ahkeruutta, mika nailla kursseilla vallitsi, saa hakcmalla hakea ja tuskin loytaa. Auran kuriesta vapautunect nuoret miehet ja talousaskareista lahteneet neitoset istuivat uskollisesti aamusta iltaan luennoilla, suorittaen jopa i2-tuntisla tyopaivia! Tama olikin varsin Juonnol'ista, silla elcttilnhan silloin suurta innostuksen aikaa, jolloin kansallinen toiminta oli vilkasta, ja nsko Inkerin valuisampaan ttilevaisuuteen naytti lupaavalta. Vuosisataisct orjankahleet oli katkaistu ja noustu tyohon kansallisen elamaii uudelleen rakentamiseksi. Kurssien paattajaistiiaisims muodostui suorastaan riemaj,tuttavaksi juhlahetkeksi, jollaista ei ermen nahty Inkerin nuorison elamassa. Kun sukupolvia jatkuneen yon jalkeen koitti kirkas paiva kansalliselle tyovainiolle, niin se lammitti, innoitti ja velvoitti. Kun kesalla 1917 toimeenpantiin Pietarissa 6-viikkoiset opcttajakurssit, joilla valmistettiin valiaikaisia opettajia Inkerin suomenkiellsiin kansakouluihin, oli osa Ntiorisoliiton johtokunnan jasenista myoskin kursseilla, saaden siella tietoja ja kaytannollisia ohjeita nuorisoseuratyohon. Tiilla tavoin paastiin innostunein mielin jatkamaan nuorisoseuratyota Inkerin kansan keskuudessa. Seuraavaan vuoteeii mennessa oH liitolla osastoja useissa seurakunnissa, ollen liittoon kuuluneiden seurojen iuku 30 tienoilla. Seurat toimivat vilkkaastl pula-ajasta huolimatta jarjestellen iltamia ja suunnitellen uusia tyomuotoja Inkerin nuorison valistamiseksi. Liiton vuosikokous fensimmainen ja viimeinen) pidettiin taaskm Kolppanassa seminaarin tutuissa suojissa. Kokouksessa oli havaittavissa selvasti jarjestynecn liiton toiminta edustajineen, valtakirjoineen ja aanioikeuksineen. Kun Inkerissa jo aikaisemmin oli perustettu koko maata kasittava valistusseura "Soihtu", jonka keskus sijaitsi Pietarissa, heratettiin kysymys Ntiorisoliiton Hittymisesta. alaosastona mainittuun jarjestoon. Erailla tahoilla epailtiin, tokkopa "Liitto" voi olla jasenena "Seurassa". Kysymysta ei ehditty kuitenkaan lopulHsesti ratkaista, silla kasvava sekasorto heikensi kaikkien jarjestojen toimintaa. Lopuksi tuli holshcvistinen vallankaappaus, joka pyyhkaisi jaljettomiin kaikki entisetkin saavutukset Inkerin ohdakkeisdta kulttuurivainiolta. Tahan paattyi myoskin Hi ton toiminta. Vaikka Xuorisoliiton toiminta oli lyhytaikaista, silla olivat cpailematta ansionsa Inkerin kulttuuririennoissa. Kun Inkerin nuorison valistunein osa ryhtyi yksimielisena innostunein mielin kansalliseen heratystyohon, usko Inkerin valoisampaan tnlevaisuuteen sai uutta viriketta. Mutta aurinkoisen kevaan jalkeen tuli jalleen takatalvi, jolloin kommunistinen halla vei kaiken kevaisen kylvon Inkerin nuorison hengenviljelyksen tvovainiolta. 35 INKERI INKERIN LIITTO VUONNA 1937 /. Alkusanat. 2. Viwsikokous. Inkerin suomalainen vaesto huokaa talla hetkella entista raskaamman ikeen alia. Uskonnon vainot, henkinen sorto ja taloudellinen hata ovat saattaneet Inkerin talonpoikaisvaeston perikadon partaalle. Taman llsaksi on toimeenpantu jalleen karkoituksia eri tahoilla maata. Viime vuoiina kohdistuivat karkoitukset etupaassa Lansi-Inkerin rajapitajiin, joissa monet kylat kokonaan tyhjennettiin asukkaista, jopa rakeiinuksetkin purettiin ja siirrettiin muualle. Rajan kirot tunnetaan Inkerissa entista raskaammin. Suomen ja Viron rajojen lahella olleesta suomalaisesta asutuksesta ovat vain muistot enaa jaljella. Suomalaisten vakiluku vahenee Keski-Inkerissakin. Nain ollen heraa kysymys, onko Inkeri kulkemassa jo kohti kansallista kuolemaansa? Kansakouluissa pyritaan jalleen venajankieliseen opetukseen, suomenkiclista kirjallisuutta ei ole enaa saatavana ja kaikki kommunistisetkin suomenkieliset sanoma- ja aikakauslehdet on havitetty. Erikoisen suuri puute on uskonnollisesta kirjallisuudesta, jota ei sallita Suomesta tilata. Samoin ovat liaviamassa myoskin suomenkieliset oppikirjat. Inkerin ainoa kansaliinen laitos, lutcrilainen kirkko, joka vuosisatojen aikana on yllapitanyl Inkerissa kansallista mielta ja vaalinut aidinkielista opetusta, on nykyaan joiitunut entista suurempiin vaikeuksiin. Erittain suuren iskun Inkerin kirkolle tuotti rovasti S. ]. Laurikkalan karkoitus Suomeen viime toukokuussa. Taman jalkeen vangittiin pastorit Antti Jaatinen, A. Korpelainen ja Pekka Braks, joten Inkerissa talla hetkella on mahdolHsesti jaljella vain kolrae seurakunnanhoitajaa. Raunioina on siis jo Inkerin kirkkokin. Inkerin olot muistuttavat nykyaan isonvihan aikoja, ja sen tulevaisuus nayttaa synkalta. Mutta joskin nain on, emme saa menettaa uskoamme valoisampaan tulevaisuuteen. Kaikessa hiljaisuudessa, puhtaasti ihmisyyden ja kulttuurin merkeissa meidan on jatkettava tyotamme sorretun Inkerin hyvaksi muistaen, etta rajuilman jalkeen seuraa aina tyven ja synkimmankin yon jalkeen valkenee kirkas huomen. Inkerin Liiton viidestoista vuosikokous pidettiin Helsingissa hotelli Tornissa maaliskuun 14 paivana 1937. Kokouksen avasi prof. Vaino Salminen, joka x'alittiin rayb's kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteeriksi kutsuttiin liiton sihteeri opettaja Juuso Mustonen. Poytakirjantarkastajjksi valittiin tarkastaja I". Vesa ja herra A. Rokka. Kun sihteeri oli lukenut Hitoii vuosikertomuksen, esitti rahastonhoitaja agronoomi T. }. Toikka tilikertomuksen ja tilintarkastajain lausunnon. jonka pernsteella tilivelvollisillc myonnettiin taysi till- ja vastnuvapaus vuodelta 1936. Xiinikaan muistutuksitta hyvaksyttiin johtokunnan esittama talousarvio vuodelle 1937. Sen jalkeen hyvaksyttiin jasenmaksut vuodelle 1937: lahjoittajajasenille 1,000 ink ja vakinaisille jaseiiille 250 mk kertakaikkiaan, vuosijasenille 25 mk ja yhteisoille 100 mk vuodessa. Taman jalkeen toimitettiin saantb'jen edellyttamat vaalit. Liiton ja johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen prof. Vaino Salminen; erovuorossa olleet johtokunnan vakinaiset jasenet tohtori Aarne Valle ja maisteri Lauri Jaakkimainen valittiin uudelleen, varajaseneksi johtokuntaan valittiin insinoori J. A. Savolainen. TiUntarkastajiksi tulivat liallitussihteeri Antti Inkinen ja tarkastaja J. Vesa, varalle kirkkoherra J. Raski ja maisteri Helli Suominen. 36 3. Johtokunta. Liiton johtokuntaan kuluneena toimintavuotena ovat kuuluneet: prof. Vaino Salminen, puheenjohtajana, esittelijaneuvos Esko Heilimo, varapuheenjohtajana Johtokunnan vakinaisina jasenina maisteri K. Tynni ,kapteeni J. Tirraneti, tohtori Aarne Valle, agronoomi T. J. Toikka ja maisteri Lauri Jaakkimainen; varajasenina pankkiylitarkastaja Hannes Saarinen, insinoori J. A. Savolainen ja tohtori E. A. Jamalainen. Kuluneena toimintakautena johtokunta oli kokoontunut 8 kertaa, ja kokouksissa kasiteltyjen asiaiii hi- I NKKR I Inkerin kesdjuhUsia kumaara on ollut 61. Liiton sihteerina on toiminut edelleen opettaja Juuso Mustonen. ^. Toimisto. Liiton toimisto on edelleen ollut sihteerin asunnon yhteydessa Dagmarinkadun varrella talossa N:o 12. Toi'miston johtajana on ollut liiton sihteeri. Toimistoapulaisina ovat toimineet eri aikoina neidit Sylvia Bergman ja Irma Uotila. Liiton paaasiamiehena on ollut herra V. Granath ja ilmoitusten hoitajana rouva Ellen Mustonen. Liiton toimisto on ollut avoinna kello 10—16, sihteerin vastaanottoaika on ollut kello 17—18. 5. Inkeripropaganda. Inkerin asian tunnetuksitekeminen on edelleen ollut liiton tarkeimpana tehtavana, johon kuluneenakin toimintavuotena on kiinnitetty erikoista huomiota. Tarkeimpana toimintamuotona tassa tehtavassa on ollut julkinen sana. Huhtikuussa ilmestyi liiton vuosijulkaisu "Suomalainen-Inkeri", jonka ovat toimittaneet prof. Vaino Salminen ja liiton sihteeri. Julkaisusta otettiin 4,500 painos. Sita jaettiin ifmaiseksi liiton jasenille seka loput myytiin Inkerin asian kannattajille. Liiton aanenkannattajana on ollut Viipurissa ilmestyva. Ita-Karjalan Komitean kustantama viikkolehti "Vapaa Karjala ja Inkeri". Lehden Inkerin osastoa on edelleen hoitanut opettaja Matti Kalviainen. Kun maimttu lehti viime syksyna joutui talou- Terijoclla 1937. dellisiin vaikeuksiin ja se syyskuussa lakkasi ilmestymasta, heratettiin kysymys Heisingissa ilmestyvan uuden pakolaisten aanenkannattajan perustamiseksi. Aloite erinaisista syista ei kuitenkaan johtanut toivottuun tulokseen. Sen jalkeen kapteeni J. Tirrasen aloitteesta laadittiin ehdotus "Vapaa Karjalan ja Inkerin" julkaisemisesta edelleen Viipurissa. Asia oli esilla myoskin Inkerin Liiton johtokunnassa, jossa se sai yksimielisen kannatuksen. Ehdotuksen mukaan myonnettiin liiton varoista lehden tukemiseen 5,000 markan suuruinen apuraha. Joulukuussa ilmestyikin jo lehti samannimisena. mutta vuoden alusta se alkoi ilmestya "Karjala-Inkeri" nimisena viikkolelitena. Maaliskuussa pidettiin heimojarjestojen keskusvaliokunnan toimesta yleinen heimokokous, johon otti osaa Inkerin Liittokin edustajainsa valityksella. Opettaja Aapo iletiainen selosti kokouksessa Inkerin nykyisia oloja. Tavanmukainen Inkerin kesajuhla vietettiln viime vuonna Terijoella heinakuun 31 ja elokuun I p:na. Ohjelmansa puolesta oli juhla varsin onnistunut, joskaan taloudellinen tulos ei ollut tyydyttava. Erikoista arvokkuutta ja myotatuntoa antoi juhlille Inkerista karkoitetun rovasti S. J. Laurikkalan puhe ja esitelma Inkerin nykyisista oloista. Liiton sihteerin toimesta on kuluneena toimintavuotena annettu useille sanomalehdille Inkeria ja sen nykyisia oloja kasittelevia kirjoituksia. Samoin on lahetetty liiton julkaisuja eraille ulkomaiden sanomaja aikakauslehdille. 37 INKERI Inkerin kirjan toimittaminen on ollut edelJeen liiton tyoohjelmassa. Prof. Vaino Salminen on laatinut kirjalle suunnitelman, joka on hyvaksytty liiton johtokunnan kokouksessa. Kirjan toimittamiseen ryhdytaan lahi aikoina. 6. Toiminta pakolaisten hyvaksi. Inkerin pakolaisten avustaminen ja heidan taloudellisten seka valistuspyrkimyksiensa tukeminen on edelleen ollut liiton ohjelmassa. Opiskeluavustuksia on entiseen tapaan jaettu varattomille pakolaisopiskelijoille. Niinpa kuluneena vuonna kaytettiin tahan tarkoitukseen 31,550 markkaa, josta kevatlukukaudella jaettiin 18,500 mk ja syyslukukaudella 13,050 mk. Opiskelijoita oli yhteensa 31, joista yliopistossa opiskeli 3, oppikouluissa 10, seminaareissa 2, ammattikouluissa 9 ja kansanopistoissa 7. 8. Liiton varat. OMAISUUSTASE 31/13 -37. Rahaa: Avustuksia on jaettu myos Inkerilaisten Yhdistyk. ..... . . . ... sen paikallisosastoille, joissa toimivat opmtopiirit, Ianluseurat, ompelupiirit, urheilupiirit y.m. Avustuksiin kaytettiin viime vuonna yhteensa 14,797 markkaa, , . . . , . . . . . . josta jaettnn pakolaiskerhojen opmtopureille 1,500 . , . , , . . . . , ,„, -.....•, mk, urheimn edistamiseen 1,22-? Kariala ' ° mk,' Vapaa t J Inkerille" 2,500 mk, "Karjala Inkerille" 5,000 mk seka muihin avustuksiin 2,074 mk- Taman lisaksi on n* myonnetty heimojarjestojen keskusvaliokunnalle J J J J J 2,000 mk ja heimoarkistolie 500 mk. Pakolaisten urheiluharrastusten tukemiseen on niinikaan kiinnitetty huomiota. Liiton varoilla oli aikaisemmin hankittu 3 kiertopalkintoa, joista kilpaillaan . . . . . , ... , . ,ryleisurheilussa, nnndossa ja ampumisessa. Viime vuonna voittivat palkinnot seuraavat paikallisosastot: Yleisurheilussa Viipurin p.o., hiihdossa Kotkan p.o., ampumisessa Viipurin p.o. " Kesalla toimeenpantiin Kajaanissa Karjalan heimojuhlien yhteydessa ns. Karjala-Inkeri^ottelu yleisurheilussa, johon Inkerin pakolaisten taholta oli lahetetty 8 osanottaiaa. Ottelun voittivat talla kertaa kariaJ J laiset urheiliiat 41 pisteella T.?. pistetta vastaan. J r. "u x . Taman lisaksi on jaettu avustuksia ja vaatetusapua tyottomille pakolaisiile ja puutteeseen joutuneille pa. , . , . : , " kolaisperhenle. 7. Inkerinarkisto. Liiton hallussa olevaa Inkerinarkistoa on edelleen kartutettu hankkimalla uusia julkaisuja, aikakauslehtia, heimokirjallisuutta, valokuvia y.m. Eraita julkaisuja on hankittu myoskin ulkomailta. Liitolle saa- 38 puu lahjakappaleina useita sanomalehtia, joista on otettu talteen heimoasiaa koskevia kirjoituksia. Kun nykyisessa Inkerissa on kaikki kansallinen toiminta tu'hottu, kirjastot ja arkistot havitetty, on erikoisen tarkeata Inkerin tutkimuksen kannalta, etta Suomessa saataisiin pelastetuksi kaikki se Inkeria koskeva ainehisto, joka viela pelastettavissa on. Suotavaa olisi, etta kaikki ne yksityiset henkilot, joilla tiettavasti on hallussaan Inkeria koskevaa ainehistoa, luovuttaisivat sen viipymatta Inkerinarkistoon, jolla myohemmin epailematta tulee olemaan suuri merkitys Inkerin menenitten vaiheiden tutkimisessa. Samoin olisi haastateltava niita Inkerin vanhuksia, joilla. on paljon muistitietoutta Inkerista. kateiskassa A „ Mk. talletustihlla pankissa 3,623:06 „ 79,588:25 3 kpl. Pohjolan osak. a 740:— 2,220:— „ 34,648:38 v. sivistysrahasto 36,044:38 14 kpl. KOP osak. a 456:—... 6,384: — 50 5- v- stvtstysrahasto: „ . pankissa ,Rahaa /• 46,445:92 56 kpl. KOP osak. a 456:— ... 25,536: — 24 " _ ,". . » a 420:— ... 10,080: — Ji „ Pohjol. osak. a 740: — ... 8,140:— „ .- , ,, , " H. Pckkasen rahasto: Rahaa pankissa 1,833:85 25 kpl. Valt. palk. obi 5,000: — „ Kalustoa: tilikauden alussa 4,000: — lisays v. 1937 4,373:30 arvo tilik. lopussa 8,273:30 poisto 8,372:30 „ Saatavia: julkaiTuSa^ '^ lainasaatavia V- Granathin tilin muk 90,201:92 6,833:85 i: — ^-3 500: — 3,525:50 „ 11.400:50 M'k- 22(5,296:96 ,, , „ , .,., . Rahastot tilikauden alussa Tilivelkaa kaHsatililla B Paaoma tilikauden alussa Lisays v. 1937 9_ V e l a t: ,,, „ Mk. 125,875:93 205: — 48,304:96 51,913:07 „ 100,218:03 — —Mk. 226,296:96 Jasenisto. Inkerin Liiton jasenmaara on viime vuonna huomattavasti kasvanut. Uusia jasenia on liittynyt lukulsasti eri tahoilta maata. Liiton jaseniksi on ilmoittautunut myoskin useita Lotta-Svardyhdistyksia ja I N K E ,R I eraita aatteellisia ylidistyksia ja seuroja. Liitossa oli viime vuonna yhteensa 1,202 jasenta, joista vakinaisia on 519 ja vuosijasenia 683. Valtavin osa jasenista on Suomen kansalaisia, mutta joukossa on myoskin maassamme oleskelevia Inkerin pakolaisia. LARIN-KYOSTI: LauliL 10. Loppusanat. Kotiseutu, sti kauniinn kangastat, muan piiiilla uaikk' kuljemme ininne, miss ensi lernpemme Inulu soi, jn hautakin hiodahan sinne. Aloittaessaan kuudennentoista toimintavuotensa Inkerin Lntto pyytaa lausua kunnioittavat kiitoksensa kaikille niille jarjestb'ille ja yksityisille henkiloille. jotka monella arvokkaalla tavalla ovat tukeneet sen toimintaa Inkerin kansallisen asian hyvaksi. Myotatunto Inkerin Liiton toimintaa kohtaan onkin ollut viime vuonna ilahduttavan suuri. Viime vuonna on liittynyt Inkerin Liittoon jiisenia eri kansalaispiireista kieleen ja puoluekantaan katsomatta. Liitto on toiminut taydessa yhteisymmarryksessa pakolaisjarjestojen ja isanmaallisten yhdistysten kanssa. Kaikki tama on omiaan osoittamaan, etta liitolla on edelleenkin mahdollisuuksia toimia sorretun ja havaistyn Inkerin hyvaksi siina lujassa uskossa, etta sille viela koittaisi vapaudenhetki ja kirkastuisi uusi, valoisampi huomen. Hesingissa helmikuun 15 paivana 1938. Ja oaikkakin kohlalo vienijt on rnonen pois kodin kunnahilta, viela uainiot silmissa siintaviit sen, hctart hohde ja riutuva ilia. Kotiseutu, rikkaan ja kulkurin, ei onnea oo sua oailla, sina toivon tUhlena iuikahdat inaan paallH mi/os merailla mailla. Kotiseutu, sa lauhtmine lahde oot, suit a voiman ja voiton saamme, Sina muistossa suuri ja siiinattu ain kotiseutu ja sijntijjniimaamme. Juuso Mustonen. KESKUSPAPERIKAUPPA HELSINKI ALCKS ^ I Omena o I raikas, hiilihappoinen virvoitusjuoma, jossa on toteutettu mahdollisuus saada hedelmaa neste1:75 maisessa muodossa. Se on pupullottain ristettu nim. tuoreista, hyvista 40: — kotimaiststa omenoista, noin korittain 150gr. hedelmaa pulloa kohden. Myyja Valmistaja E L A N T O Paakaupungin vanhimpia, suurimpia ja parhaiten varustettuja erikoisliikkeita. 1932 Suomalainen ja suomalaisten paper ikauppa Ni 69OO KOLMEN: KOLTAISEN PISARAN JUOMA_. Kotimainen vakeva-viini 1/1 pullo 34:- 1 2 pulloa 20:- Kaikuta Alkoholiliikkeen myymaloista 39 INKERI LUETTELO I N K E R I N L I I T O N V A K I N A I S I S T A J A S E N I S T A V. 1937- Ackte-Jalander. Aino, laulajatar Ahlstrom, Vivi. rouva Ahoncn, Vilho, johtaja Aikala, Olga, rouva Airila, Martti, fil.tri Akrenius, A., insinoori Alanen, Julius, johtaja Amberla, Arthur A., tuomari Amperla, Kaarlo, insinoori Andersin, Valter, oikeusneuvos Angervuori, K. V. rakennusmestari Ant'Vuorinen, Olli, tohtori Arvola, M., johtaja Asikainen, Jaakko E., rakennusmestari Aulanko, John, rakennusmestari Aure, O. A., tohtori Bonsdorff, Ilmari, professori Borg, K., arkkitehti Brofeldt, S. A., professori Brofeldt, T., metsanhoitaja Brotherus, H., tuomari Brothcrus, Valter, agronoomi Burgman, Adolf, pankmjohtaja Castren, Lauri, varatuomari Castren, Kaarlo, senaattori Castren, Jalmari. professori Castren, Marine, j ohtaj a Cauton, A. J., metsaneuvos Corner, Aijal! N. S., prokuristi Dahlgren, V. W., kauppias Danielson, Aksel, fil.maist Donner, Anders, professori Ebb, Karl, johtaja Ebeh'ng, Vilho, oikeussihteeri Ehrnrooth, C. J.. varatuomari Ehrnrooth, Leo, pormestari ElHla, K. L., insinoori Elo, Emil, j ohtaj a „ Elo, T. A., arkkitehti Elovuori, Martta, tohtori Elmgren, Gerda, rouva Enckell, Y., tohtori Erander, Lauri, maanmittausinsinoori Eskola, Pentti, professori Etholen, J. A., johtaja von Fieandt. Kai. fH.maist Forsman, F. F., johtaja Forsman, Jaakko, fil.tri Forsman, V. I., pastori Frey, Elsbeth, rehtori Gallen-Kallela, Jornia, taiteilija Granath, Veikko, j ohtaj a Grotenfeit, Arvi, professori Grundstrom, John, kauppaneuvos Gulin, E. G., professori Haahti, H. A., rakennusmestari Haataja, H., johtaja Hainari, THina. tohtorinrouva Hakosalo, Heikki, asessori Hakkila, Esko. oikeusasiamies 40 Helsinki. f) „ „ „ „ ., ,, „ „ „ „ ,, „ „ ,, „ „ „ „ „ „ „ „ „ £ ,, „ „ „ „ „ „ „ „ „ ,, „ „ „ „ „ „ ., ,, „ ., „ „ „ Hallakorpi, I. A. professori Hammar, Onm, j ohtaj a Hannelius, H. O., professori Hannula, Uuno, opetusministeri Hartzell, F. Hj., johtaja Havulinna, Aulis, fil.maist Heikinheimo, Olli, professori Heikkilii, K. O., johtaja Heilimo, Esko, esittelijaneuvos Heinonkoski, Onni, oikeusasiamies ... Hellman, Hemming, johtaja Hillbom, Eero, tohtori Hirvensalo, J. G., maat.neuv Hirvisalo, K. F., professori Hohenthal, S. A., kauppaneuvos Honkajuuri, Mauri, pankinjohtaja .. Honkanen, Heikki, rakennusmestari Hossola, T., johtaja, agronoomi Huhtala, K., fil.tri Hursti, Torsti, toim.joht Hyvarinen, T., johtaja Hyvonen, J. T., esittelijaneuvos Hamalainen, R. V., oikeuskemisti .. Hanninen, Eemil, tohtori Hanninen, Juho, maalarimcstari Inbcrg, K. J., varatuomari [ngman, W., johtaja Inkinen, Antti, hallitussihteeri Itkonen, Rieti, asianajaja Jaakkimainen, Juuso, opettaja Jaakkimainen, Lauri, maisteri Jahkola, Alarik, tohtori Jahnsson, Hilma, prof, rva Jalander, Holgcr, dipl.ins Johnsson, A. F., talonomistaja Jotuni, Meri, rouva Joutsen, K. F., talonomistaja Jutikkala, Eino, fil.tri Jyske, J., maanviljelysneuvos Jagerroos, B. H., tohtori Jarrnes, Juho, fil.tri Jannes, Niilo, tohtori Jaaskelainen, T. A., apteekkari Kaartinen, Heikki, rakennusmestari Kaila, E., professori Kaipainen, Antti, johtaja Kaira, Kaarlo, professori Kaisla, K., johtaja Kallia, R. G., varatuomari Kalh'b. K. S., arkkitehti Kannisto, Artturi, professori Kari, Kaarina, tohtori Kauppi, O., varatuomari Kauppi, Vaino, kauppatieteenkand. .. Kilpi, S., fil.tri Kivi, Vaino, valtioneuvos Klemetti, Heikki, professori Kokki, U., johtaja Komsi, Toivo, asessori Koskirnies, Eero, esittelijaneuvos .. Helsinki. INKEKI Koskinen, Arvl, insinoori Helsinki. Koskinen, Helga, lehtorin rouva „ Kovero, Martti, ylij ohtaja „ Krohn, Hilja, prof, rva, kirjailija ,, Krohn, Ilmari, professori „ Kurikka, F. J., johtaja „ Kurkiala, R. I., laaket.tri „ Kuusinen, Kalle, kauppaneuvos „ Kuusisto, A. V., tuomiorovasti „ Kuussaari, E., evers tiluutnantti „ Laitakari, Erkki, professori „ Laos, Einar, tohtori „ Lappalainen-Kurikka, Hanna, fil.tri „ Larin-Kyosti, kirjailija „ Lehtinen, L. E., rakennusmestari „ Lehtinen. Vaino Hj., rakennusmestari „ Lehto, A. E., maisteri „ Lehtonen, Yrjo V., oikeusneuvos „ Leidenius, Laimi, professori „ Leino, Eemeli, tekn. joht „ Leino, Vaino E., rakennusmestari „ Leiviska, livari, professori „ Lerche, B., luutnantti „ Uakka, Ni:Io, kanslianeuvos „ Liljeroos, H., tehtailija ,, Lindeberg, Ensio, varatuomari ., Linden, V. K., kenraali, ylilaakari „ Lindroos, Valter, apteekkari „ Lindstrom, N. G., apteekkari „ Lindstedt, Otto, faktori „ Langfors, Arthur, professori „ Louhivuori, O. V-, fil.tri „ Luoma, V., johtaja Luukkonen, J. M., maanmittausinsinoori ... „ Lydecken, J. L., tohtori „ Lyytikainen ,Sirkka-Liisa, tohtori „ Lyytikainen, William, oikeusneuvos „ Lofberg, L., rakennusmestari „ Madetoja, Leevi, sa veltaja „ Malmberg, Emil, lehtori „ Malmberg, Lauri, kenraali „ Mannermaa, S. T., varatuomari „ Maulo, J. V., rakennusmestari „ Melander, Gustaf, professori „ Melander, K. R., professori „ Melart, Arvid, apteekkari „ Meurman, Yrj 6, professori „ Musikka, Vaino J., rehtori „ Mustakallio, Martti, tohtori „ Mustonen, Juuso, opettaja „ Makela-Aijaia, Signe, tohtori „ Mantynen, J., kuvanveistaja „ Neittamo, A., johtaja „ Nevanlinna, Rolf, professori „ Niittynen, T., johtaja, rouva „ Nikander, R. E., johtaja „ Niemela, Elmeri, rakennusmestari „ Nylander, P. E. A., tohtori Nyman, Maria, tohtormna „ Ohlsson, Gusti, rouva „ Olin, T. E., laaket.tri Paatela, J., professori „ Paavilainen, Heikki, to:m.j oht „ Paavolainen, L., insinoori Paloheimo, G., rouva Palosuo, V., metsanhoitaj a ,, Patama, Aleksi, johtaja „ Pehkonen, F. A., kork. oikeud. presidentti ... „ Pelkonen, Y. A., metsanhoitaja „ Penttinen, Mikko, tehtailija „ Petrowsky, Paul, pankinjohtaja „ Peura, E'.no, johtaja „ Piekkola, V. A., kauppias Piponius, E. A., professori „ Polon, Fredrik, pastor! „ Poijarvi, Arvi, fil.tri Helsinki. Putkonen, Tauno, tohtori Puromies, K. F., talousneuvos Puukko, A. F., professori Rahm, Ilmari, tohtori Rahola, E., komentaja Rajala, V., johtaja Ramstedt, G, J., professori Rantakari, K. N., fil.maist Ravea, Vaino, maanviljelija Reenpaa, Hannes, fil.maist Reenpaa, Heikki, johtaja Reitz, Lauri, rakennusmestari Relander, E. J., varatuomari Rewell, Viljo, arkkitehti Richter, Edvard, fil.maist Roiha, Johan, insinoori Roitto, Eino, johtaja Rousti, Hilja, rouva Ruutu, Yrjo, rehtori, fil.tri Rydman, Valter, fil.maist Saarikoski, Johannes, rakennusmestari Saarilahti, Jaakko, tyonjohtaja Saarinen, Hannes, pankkiylitarkastaja Salminen, Kaarina, professorin rouva Salminen, Vaino, professori Saurio, Matti, eversti Sariola, K- A., maanmittausinsinoori Schmidt, Gustaf, professori Sauramo, M., professori Sauvala, E., rakennusmestari Serlachius, Allan, professori Sigell, N. V., eversti Silvo, Harald, tukkukauppias Sinerva, Sirkka, johtaja Siven, Elis, johtaja Sjostrom, Vieno, tri, prof, rouva Sjostrom, Wilho, professori Sohlberg, Sakari, lakit.kand Soini, Vilho, pankinjohtaja Soiro, Jorma Tapani, kauppat.kand Sormunen, E. A., professori Stenij, E. O., insinoori Sundelin, G. A., arkkitehti Suolahti, Hugo, kansleri Suomaa, Vaino, mannmitt. ins Suomalaisuuden LJitto Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys . Suominen, Helli, fiLmaJst Suominen, Olga, opettaja Suominen, Y. K., tohtori Suviranta, Bruno, fil.tri Syvaranta, Olavi, agronoomi Siirkka, T-, toim.joht Tarjanne, Onni, professori Tarkiainen, V., professori Tavast-Rancken, Saima, tohtori Tawast, Kaarlo, ins'noori Tenhunen. J. A., tukkukauppias Tertti, Martti, fil.tri Terasvirta, I. A., tohtori Tiesmaa, Reino Kustaa, tarkastaja Teittinen, Aino, tohtori Tiisala, K. V., laaket.tri Toikka, Aino, arkkitehti Toikka, T. J., agronoomi Toini, Antoinetta, taiteilijatar Tolonen, A., rakennusmestari Tudeer, A. E., fil.tri Tukiainen, K. J., varatuomari Tulenheimo, Antti, professori Tuomikoski, Lyyli, rouva Tuominen, J. K., talousneuvos Tynni, Kaapre, maisteri Urasto, Urho, rakennusmestari 41 I NKERI Uusikyla, A., paajohtaja Valio, Helmi, rouva Valkama, Veikko, tohtori Vallc, Aarne Olavi, tohtori Vannas, Sylvia, prof, rouva Varis, Heikki, fil.tri Vartiovaara, A., tohtori Veijola, J. A., kauppias Wennervirta, Y,, apteekkari Vennola, J. H., professor! Wetzer, Martin, kenraali Wichmann, A. R., apteekkari Vihma, Jouko, tohtori Vilkemaa, Hilja, fil.maist Vinnari, Emil, johtaja Winter, F. V., johtaja Virkkunen. Helmi, prof, rouva Wirtanen, V. A., apteekkari Woss-Schrader, Toivo, varatuomari Wuorenheimo, Therese, j ohtaj atar Vuorinen, Taimi, lehtori Wuoristo, A. L., rakennusmestari V'alikangas, Ilmari, fil.tri Valimaa, Kalle, kauppaneuvos Vayrynen, Saara, tohtori Kolho, V. V., johtaja, yli-Jnsinoori Thuneberg, Otto, kunnallisneu vos Tiusanen, Martin, tuomari Andersson, Aug., kunn. ncuv Jalava, E.. tohtori Marjokorpi, Kaarlo, johtaja Reijonen, U., rehtori Sihvola, Lauri, agronoomi Tirranen, J., kapteeni Austi, Allan, tohtori Lehtonen, Lyyli. maistcri Mattsson, S-, maaherra Parrukoski, Yrjo, tohtori Stenberg, Ole, tohtori Hartman, Mauno, insinoori Munck, Ruth, vapaaherratar Uusitalo, A. O,, kunnallisneuvos Vayrynen, K., apteekkari Karkkainen, J. A., rehtori Piponius, A. E., tohtori Huovila, Anton, taloustirehtoori Reijonen, Hellin, apteekkari Stauff er, Aug., 'kartanonomistaj a Lotta-Svard. Joroisten p.o Voipio, Aino, johtajatar Becker, Aarne. tohtori Forss, I. W., lehtori Haavio, M., lehtori Harjama, T., lehtori Ihala, H., opettajatar Jussila, Erkki, insinoori Jussila, Juho, yliopetta j a Jarvinen, Vihtori. lehtori Kauno, Aatto, varatuomari Lagus, Julius, varatuomari Laitakari, A. U-, lehtori Lauroscla, J., fil.tri Mansnerus, O. V-, pankinjohtaja Mansnerns, E., apteekkari Mikkola, J., semmaarin j oh ta j a Makinen, Niilo, tohtori Nyyssonen. A. H., tohtori Oksala, K.. professor! Pellonen, Lauri Ryclman, T., metsanhoitaja Schildt, V., fil.maist Salmi, Alii, rehtori Teivaala, Suoma. seminaarinopettaja Tenhunen, Alrna. lehtori Karkkainen. Otto, rovasti 42 Helsinki. „ ,. „ „ „ ,, ,. „ „ „ ,. „ „ „ „ „ „ ,, „ „ „ „ Enso. Epila. Hamina. Harjit. Hcinola. ,. ,. Hcrrala. Honkaiiicuii. Hameciilimia. ,, „ „ „ Hyz'iiikaii. ,, „ ,, Imatra. „ Inkeroinen. „ „ Joroinni. „ Jy&askyl'A. ,, ,. „ „ „ ,, „ ,. ,, ,. ,. ,, „ „ ,. „ Ka>-hulti. Palmen. Alexandra, tohtori Haglund, U., tohtori Sal ven, Paavo, pankinj ohtaj a Tanner, V., professori Gestrin, K., tilanomistaja Vaarantaus, S. V., rovasti Sarkilahti, J., prof, rouva Latvalahti, Matti, johtaja Hirvisalo, Helmi, tohtori Kalaja, Arvo, tohtori Ryoti, Tahvo, herra Munsterhjelm, L., kartanonomistaj a Paloheimo, Anni. lehtori Viinikainen, N, G.. johtaja Andersin, Fj., pankin j ohtaj a Hallman, Kai Kustaa, johtaja Hellen, G. W., varatuomari Karttunen, P., johtaja Larsson, K. O. A., johtaja Lotta-Svard, Kuopion p.o Lnukkonen, J., konsuli Piispanen, Evald, apteekkari Rasinen, Olavi, hovioikeudenncuvos Rauste, Aarne, lehtori Setala, Yrjo, lehtori Siimes, N. V., kauppias Soinmen, P., kruununvouti \"alkama-Yrjiivuori, Salme, tohtori Kunnaala, U.. ialoustirehtoori Lotta-Svard, Jaakkiman p.o Hynynen, H., tehtailija Kesamo, Vilho, apteekkari Patiala, Paavo, agronoomi Soyring, Aino, rouva Teivaala, H., kauppakoulunjoht Tormanen, Edla, rouva Tanner, Aug., kauppias Riipinen, Hilja von Gibe van der Pals, Max, f'l.tri Osterman, Elna, tohtori Saarenmaa, Laila, tohtori Godenhjelm, Aarne, tohtori Peurakoski, J., nirnismies Homeri, K. F., johtaja : Kingelin, Birger, opiskelija Oesch, Uuno, kartanonomistaja Alopaeus, Elna, tohtori Holopainen, Erkki, kultaseppa Ignatius, K. R., tohtori Jama, A., apteekkari Jatkola, E. J., maaherra Kaihola. P. H., tukkukauppias Kaira, Lauri, apteekkari Karikoski, O., metsanhoita j a OUikainen, Hj.. kelloseppa Pondinen, A., neiti Tikka, J., toimitusjohtaja Virilander, H., tilanomistaja Piki. F., kartanonomistaja Carlberg, tobtori Herlevi, L., talousneuvos Kaarlola. Vaino. niaanviljelija Hiidenheimo, Ida, rouva Sarjako^ki, Akseli, kunnallisneuvos Silen, Henr., agronoomi Karmi, Armi, elainliiak. « Paarnila, Siiri, neiti Routamo, Albin, laamanni Cederberg, Aarne, agronoomi Mikandcr, Aarne, agronoomi Mikander, Hj., kansanopistonjohtaja Eklund, K. F., kirkkoherra Lotta-Svard, Porin p.o Hornborg, Viljo, rehtori S j ostedt, Ludvig, lehtori Karjaa. Karkkiln. ,. KaiiinaincnKausala. Kera'i'a. Kirkkonummi. Klrvn. Kotka. „ „ Koski H.I. Kouvola. ,, Kuopio. ,, „ „ „ „ „ „ ,, ,. Kuusankoski. Kymi. Lahdcnpohja. Lahfi. ,, „ „ „ „ Laitila. Lapua. Lohja. Lapficcnranta. ,. Loppi. Luvia, Lempiiala. MaUusjobi. Mikkeli. „ „ ,, „ „ „ „ „ Mommila. Mantsalii. Nmiuncla. Nitmwi. ., Nuorannoiiicn. Orimattila. ,. „ „ Piikiilaliii. ,, Pohjanlnirn. Pori. Porvoo. „ I N K E ,R I Salo, Akseli, insinoori Alanko. Lauri, johtaja Rajanttiki. Rauma. Elonen, Santeri, apteekkari Krnamo, Ida, rouva Karhula. Jalmari, taiteilija „ ,, „ Leino, Frans, tehtailija „ Xordberg, Helmi, rouva „ Lotta-Svard, Rauman p.o Raiste, M-, insinoori Rapola, J. K., tohtori Terasalmi, S. H.. apteekkari Iho, Aapo, opettaja ,, „ „ Riihimaki. Rayrinki. Lotta-Svard, Salo—-Uskelan p.o Alanen, Niilo H., pankinjohtaja Salo. SavonHiuia. Blumenthal, A. R., metsanhoitaja Sippola. Schildt, Yrjo, kapteeni Streng, Sofi, rouva Sysma. „ Neulanen, E., opettaj a Buttenhoff, Fritz, johtaja Taavetti. Tali. Aaltonen. Einil. kauppaneuvos Ahola, Herman, apteekkari Ahti, Niilo A. T., rakennusmestari Haarla, Eino, johtaja Tampere. „ ,, „ Printz, Valter, tilanomistaja Vihti. _ Brunou, Bertil, pormestari Berner, N. A., tohtori Edgren, Robert, konsuli Viipuri. „ „ Elminen, J. K., hammasteknikko ,, Fagerstrom, Eero, varatuomari Forsman, E. O., johtaja Hackman, Henryj vuorineuvos „ Heilimo, Eino, hov.oik. varapresidentti Hultin, Lennart, apteekkari Jansson, Herman, johtaja Jensen, M., johtaja Kiikka, A., insinoori Kosonen, A., isannoitsija Ljungberg, Allan, johtaja Lofgren, Signe, tohtori Mankki, Thure, johtaja -- Mankki, V., johtaj a Masalin, L,. metsanhoitaja Ruponen, M., johtaja Sergejeff, A., kauppaneuvos Starckjohann, Herman, konsuli Sutinen, K., talousneuvos Helminen, K., kauppias „ Tirranen. J., kapteeni Hirvela, J., tehtailija Jensen, Harald, insinoori Koskinen, Julius, varatuomari „ „ „ Wilska, M. A., tehtailija. konsuli Aijala. Ester, fehtori Koskinen, Juha, johtaja „ Kalho, J. H., insinoori Voikka. Lehtinen, U. L., j ohta j a Linko, Aune, tohtori Lotta-Svard, Tampereen p.o Loukes, B., tohtori Lundelin, Aug., isannoitsija Makkyla, Viljo, tohtori ,, „ ,, ,. „ „ Brejlin, Alvar, insinoori Myllari, Heikki, opettaja Martin, A. E. G v johtaja „ V'drtsila. Uiiras, Peitso, U., tohtori Pyhala, Vaino. teh taili j a ,, „ VAATETUSAVUSTUKSIA Rauni, Lyydia, opettaja Ruuskanen, Lauri, johtaja „ „ ottaa vastaan Solja, Niilo, varatuomari Taug, Job., johtaja ,, „ I N K E R I N Tiitola, Heikki, kunnalh'sneuvos „ Tahkapaa, Evert, asessori Willgren, W. J., tehtailija Wigren, Yrjo, johtaja ,, Tuurna, A., kaupunginjohtaja - LIITTO jaettavaksi Inkerin pakolaisille „ Huitu, Pellervo, agronoomi Ticnhaara. Jamalainen, Eino. tohtori Tikkurila. Poijarvi, Ihnari, professor! Hyhko, Alpo, manmitt. ins Joutsi, T. Gabr,, pastori „ Turku. Juva, Einar U., professor) Juva, Siiri, lehtori , Kaukonautio, Tyyni, sairaanhoi t ., Kilpi. Volter, yliopiston ki'rjaston hoitaja ... „ Kiviluoto, Eino, kirkkoherra , Kurkijarvi, Kino, kaupunginjohtaja , Kytta. Vilho U., maaherra , Lotta-Svard, Turun p.o Lotta-Svard, III! p.o „ Malm, Allan, apteekkari il arjanen, A. E., kauppias „ Xordling, Ernst W., manmitt. ins Toivonen, K., johtaja Santalahti, Oskari Waren-Waris, Erkki, tohtori Wiklund, Axel, kauppaneuvos Vuorela, Juhani, rchtori Gsterbladh, Kaarlo, fil.tri Ekcrodde, Hugo, apteekkari Juvala, Arvo, fil.tri Turunen, Lauri, pankinjohtaja ilyntti. Artturi, johtaja Parkkinen, Jaakko, opettaja ., ., , ,, , I'lisikctupuuki. „ „ I 'aasa. Velkua. Kiisseli. Yrjo, opettaja V&lkjarvi. Peltonen, V., oikeusneuvos Gulin. Axel, apteekkari J-'csilahti. J'ih/i. KESKINAINEN HENKIVAKUUTUSYHTIO POHJA Vakuutuskanta 1.232 miljoonaa. Sijoitukset 164 miljoonaa. Teidan yhtidnne KESKINAINEN HENKIVAKUUTUSYHTIO POHJA INKERI JUUSO MUSTONEN: INKERIN SUKUNIMISTOA "Nimesta mies tunnetaan", sanoivat esivanhempamme. Sukunimesta voimme usein paattaa, mihin kansallisuuteen jokin henkilo kuuluu. Samaa kielta puhuvilla ovat samanluontoiset nimetkin. Suomalainen sukunimisto on varsin laaja ja monipuolinen. Suomalainen ei tahdo olla vain Laurinpoika, Juhonpoika, Matinpoika j.n.e., kuten on laita naapurimaassamme Ruotsissa, vaan ban valitsee nimensa laajemmasta kasitepiirista. Tarkastellessamme Inkerin sukunimistoa huoinaamme, etta suurin osa niista on puhtaasti suomalaisia. Inkerin luterilaisten seurakuntien kirjoissa on lahes 3.000 sukunimea, joiden joukossa on vain kolmisensataa vieraskielisia. Vieraskielisista. sukunimista on osa ruotsalaisia, Inkerissa suomalaistuneen ruotsalaisen vaeston nimia. Joukossa on niyb'skin eraita saksalaisia, virolaisia ja venalaisia nimia. Suurin osa vieraskielisista nimista on jo havinnyt sukupuuttoon tai muutettu stiomenkielisiksi. Kun suomalaisen oli vaikea lausua nimeaan ruotsiksi, niin siita vahitellen muodostui suomenkielinen nimi. Taten Sparresta tuli Parri, Stinuksesta Tiinus, Skipparista Sipari j.n.e. Inkerissa on lahes 200 ruotsalaista sukunimea, joista mainittakoon seuraavat: Adamsson, Ahlman, Dubbelman, Erikson, Finne, Flink, Forsberg. Granholm, Hemming, Hornborg, Johansson, Larsson, Lindfors, Sjogren, Starck, Vallenius, Volmar y.m. Saksalais-virolaisia nimia on noin 80, kuten Aavik, Artman, Albrecht, Braks, Dickman, Fisher, Gunerus, Kil, Meijer, Schwartz y.m. Venajasta johtuneita nimia on noin 50: Aleksei, Ftantsus, Levoska, Musikka, Musakka, Opramei, Pajari, Parikka, Parisniekka, Patrakka, Pogosta, Portnoi, Puolakka, Tarssina, Tupina, Priha y.m. Naiden nimien kantajat lienevat luterilaistuneita vatjalaisia tai inkerikkoja. Joukossa on sellaisiakin nimia, joista ei voi paattaa, mihin kieliryhmaan ne kuuluvat. Mutta valtavin osa Inkerin sukunimista on puhtaasti suomalaisia. Ne voisimme jakaa seuraaviin r}.'hmiin: Kansallisuutta osoittavat nimet Suomalainen, Fin44 ne, Ruotsalainen, Saksalainen, Tyskalainen, Venalainen, Vellonen, Tanskanen, Puolakkainen, Virolainen. Lattilainen, Lappalainen, Vatjalainen j.n.e. Laajempaan kotipaikkaan viittaavat nimet Hamalainen, Karjalainen, Savolainen, Pohjalainen, Pohjonen, Kainulainen, InkeroJnen, Ayramoinen y.m. Ahtaampaa kotipaikkaa osoittavat nimet Jaaskelainen, Jaakkimainen, Juvanen, Juvonen, Joronen, Jamsalainen, Keurulainen, Koivisto, Koivistoinen, Kuhmolainen, Someroinen, Sysmalainen, Soikkolainen, Kuopio, Viipuri, Turkulainen, Halsua, Hauho, Heinolanien, Rusko, Uskelainen, Vaasalainen j.n.e. Kuten tunnettua, Inkerinmaa on i6oo-luvulta alkaen ollut Suomen siirtomaana, johon on muuttanut vaestoa eri tahoilta Suomea. Useat ovat siirtyneet vapaaehtoisesti, mutta pakkokeinojakin on kaytetty. Niinpa esimerkiksi hirven luvattomasta metsastyksesta on Suomesta karkoitettu vaestoa Inkeriin. Useat ovat menneet sinne valttaakseen rangaistusta tekemistaan rikoksista. Talloin uudet tulokkaat ovat ottaneet nimekseen kotipitajansa nimen. Inkerissa on useita kylia, joiden asukkailla on sama sukunimi. Yleisimmat niista ovat Hamalainen, Savolainen, Joronen, Jaakkimainen y.m. Elainten nimista on johdettu yli 50 sukunimea. kuten Karhu, Bjorn, Pyoriainen, Kontio, Metiainen, Susi, Repo, Kettunen, Orava, Janis, Vesikko, Saukkonen, Pukki, Kirppu y.m. Huomattava maara on myos lintujen nimia: Kiuru, Kokko, Kokkonen, Kakonen, Kukko, Kukkonen, Haikara, Huuhka, Tikka, Haukka j.n.e. Kalojen nimia osoittavat Kiiski, Sarki, Sarkkinen, Salakka, Kuha, Ahvenainen y.m. Taloustarpeita osoittavista nimista on johdettu n. 130 sukunimea, joista mainittakoon Nuija, Kirves. Koukku, Kekale, Kamara, Tatti, Talja, Rokka, Huttu, Huttunen, Kiisseli j.n.e. Ammatista on johdettu yli 80 sukunimea, kuten Myllari, Kinnari, Seppa, Seppanen, Nikkarinen, Kenraali, Eversti y.m. Saatya osoittavat nimet Aateli, Ritari, Musikka. Talonpoika, Prinssi, Porvali y.m. I N K ER Ihmisen ruumiinosat ja ominaisuudet ovat antaneet yli 150 sukunimea, joista mainittakoon Vanhanen, Karvanen, Mustonen, Nokelainen, Valkonen. Rynkanen, Nenonen. Verevainen, Varvas, Paakkonen y.m. Ristimanimista on tehty yli 200 sukunimea, kuten Paavilainen, Heikkinen, Mikkonen, Mattincn, Toivonen, Pekkanen j.n.e. Luontoa kuvaavat nimet Ahonen, Honkanen, Korpelainen, Rantalamen, Jokinen, Leppanen, Karnara, Pajunen, Suokas j.n.e. Kuten naistakin muutamista esimerkeista kay ilmi, on Inkerin suomalaisilla kauttaaltaan samat sukunimet kuin Suomen suomalaisilla. Tama onkin varsin yramarrettavaa, silla onhan Inkeri saanut suurimman osan suomalaisesta vaestostaan Suomesta. Suku- ja nimistotutkimuksen avulla voisimme tarkemmin maaritella, mista paikoin Suomea on Inkeriin muuttanut vaestoa. Inkerissa on eniten savolaisia ja itasuomalaisia sukunimia. Niinpa siella on 340 sukunimea, jotka ovat Savon sukunimien luattelossa vuodelta 1571. Huomattava maara on savolaisia sukunimia vuosien 1571—1890 sukuluetteloissa. Niista mainittakoon Toikka, Toikkanen, Lattu, Lattunen, Pellinen, Piipponen, Hirvonen, Hamalainen, Kokkonen, Pitkanen, Tapanainen, Rokkanen y.m. Myohemmin Savoon tulleista sukvmimista on yli 120 Inkerin seurakuntien kirkonkirjoissa. Yhteensa on Inkerissa yli 500 savolaista sukunimea, joten siirtolaisuus Savosta Inkeriin on ollut varsin huomattava. Suurin osa Inkerin sukunimista on samoja kuin Kannaksella ja yleensa Ita-Suomessa, josta eniten on muuttanut vaestoa Inkeriin. Lansisuomalaisia sukunimia tavataan enimmakseen Lansi-Inkerissa Kosemkinan seurakunnan suomalaisissa kylissa. Namakin muutamat esimerkit viittaavat siihen, etta Inkerin suomalainen vaesto sukunimienkin puolesta Hittyy laheisesti Suomeen. Heita yhdistaa sama kansallisuus. samat kantaisat, sama uskonto, sama kieli. sama mieli, tavat ja tottumukset. Inkerin suomalaiset ovat Suomen kansan sirpaleita, irti revaistyja oksia Suomen sukupuusta. Inkerin suomalaiset tietavat, etta heidan esivanhempansa ovat tulleet sinne Suomesta. Kansallisuuskasitteet ovat siella selvat. Inkerissa puhutaan vain suomalaisista, venalaisista, virolaisista, saksalaisista ynna muista kansallisuuksista. Nimitysta "inkerilaincn" siella kaytetaan ani harvoin ja silloinkin vain maakunnallisessa merkityksessa, kuten meilla puhutaan hamalaisista, savolaisista, karjalaisista j.n.e. Inkerin kansanrunoilija Jaakko Raikkoncn, joka tunsi maaorjuuden raipaniskut, kirjoitti runoissaan : "Me suomalaiset olemme ja suo- malaisiks' jdamme, me Suomen tavat piddmme ja suomalaisen pddmme." Toinen tunnettu Inkerin kansanrunoilija Juhana Strom, joka sortui Inkerin nykyiseen murhenaytelmaan, kirjoitti Inkerin suomalaisuudesta seuraavaa: "Minne paivyt iltasella Lansi-Pohjaan laskeutuu, missa ntirmet kukkasilla peittyy ja on kesakuu, siel!' on suuri Suomenniemi, kansa kuulu mainekas, siell' on sitlla suku suuri, veikko vankka, voimakas. Ei he meille rikkautta tuoneet tanne tullessaan, mutta kylla rohkeutta, rakkautta rinnassaan. Suomen kielen, Suomen mielen, tahdon lujan, tarmokkaan — siina esi-isiemme saamiset on Suomenmaan. Viela elaa Inkerissa henki heimon pohjolan, s}fkkii miesten sydamissa veri veljen rakkahan. Viela meilla Vainon laulut timteitamme tulkitsee, niissa ilot, itkut, naurut suomenkielta kertoilee. Kunnes sulla sydanveri lampimana sykkailee, toista kielta ala peri, suomea vain sanele. Suomen kieli, Suomen mieli —- siin' on mahti meidan maan, sita sina, heimo pieni, ole valmis puoltamaan." Tama oanha tunnettu tauaramerkki takaajuoman korkean laadun. V a a s a — Puh. toim. 2142, 3689, kontt. 3289 Perustettu 1890 olombia kanvi, joka valloittaa Eurooppaa 45 Sorrcttn fa orjuutcttu hikeri. I N K E ,R I INKERIN LIITON SAANNOT i §. Jiikcrin Liiton tarkoituksena on Inkerin ja inkerilaisten avustaminen, Inkcriin kohdistuvan suomalaisen valistustyon tukerainen, kulttuuriyhteyden yllapitaminen Suomen ja Inkerin valilla seka Inkerin kaiisalHsen asian ajaminen. Liiton kotipaikka on Helsinki. Toimintamuodot. 2 §. Tarkoituksiensa toteuttanrseksi Liitto: a) kay propagandaa Inkerin hyvaksi Suomessa ja ulkomaiila sanoma- ja aikakauslehdiston valityksella sekii julkaiseraalla erikoista sanoma- tai aikakauslchtea, joka ajaa Inkerin asiaa; jarjestaa propagandatilaisuuksia ja muilla sopivilla tavoilla toimii Inkerin tunnetuksi tckemiseksi: b) tukee valistustyota inkeriiaistcn keskuudessa, lahinna hankk:en varoja inkerilaisille kouluille, jarjestaa kursseja ja luentotilaisuuksia, levittaa kirjalHsuutta, avustaa inkerilaisia valistusjarjestoja, avustaa suomalaisissa ammatti-. keski- ja korkeakouluissa opiskelcvia inkerilaisia, perustaa si'vistysrahastoja suomalaisen kulttimrityon tukeiniseksi Inkerissa; c) tekee tyota Inkerin kansan taloudellisen elaman kohottamiseksi tukemaHa maataloudellistcn jarjestojcn toimintaa Inkerissa y.m.; d) edustaa Inkerin asiaa Suomessa olemalla yhteydessii Suomen hallituksen ja viranomaisten kanssa. Oikcitdef. 3 §. Liitolla on oikeus hankkia ja omistaa kiinteata ja irtainta omaisuutta, ajaa asioita oikeudessa, tehda sopimuksia; ottaa vastaan lanjoituksia ja testamentteja seka yleensa harjoittaa kaikkea laissa sallittua toimintaa tarkoituksiensa totenttamiscksi. Kokooiipauo. 4 §. Liiton jasenena voi olla jokainen hyvamaiiieinen Suomen kansalainen seka inkerilainen ynna yhteiso, joka sitoutuu cdistiiinaan Liiton tarkoituksia, noudattamaan Liiton saantoja, yleisen kokouksen antamia ohjeita ja maarayksia seka jonka Johtokunta sellaiseksi hyvaksyy. Jollei Johtokunta hyvaksy ihnoituksen tekijaa jasencksi, olkoon tallii oikeus vedota yleiscen kokoukseen. 5 §. Liiton jasenyydesta luopuminen tapahtuu, kun jasen tekee siita ilmoituksen johtokunnalle, tai jos Liiton yleinen kokous johtokunnan ehdotuksesta jasenen eroittaa. Syyna eroittamiseen voi olla jasenmaksun suorittamisen laiminlyominen. toiminta Liiton saantoja ja tarkoitusperia vastaan tai joku muu saman laatuinen syy. 6 §. Liiton asioita hoitavat Liiton Johtokunta ja Liiton yleiset kokoukset. Ylin piiatos- ja ratkaisuvalta on Liiton yleisella kokouksella. 7 §. Liitto kokoontuu johtokunnan kutsusta ja sen maaraamassa paikassa vahintaan kcrran vuodessa, ollen vuosikokous pidettava tammi—maaliskuun aikana. Liitto kutsutaan koolle joko kiertokirjeilla tai sanomalehti-ilmoituksilla, joissa on mainittava kokouksessa esille tulevat asiat, viimeistaan kahta viikkoa cnnen kokouspaivaa. Muut ticdonannot Liiton jasenille toimitetaan niinikaan kiertokirjeilla tai sanomalehti-ilTioituksilla. 8 §. Liiton vuosikokous: 1) valitsee Liiton puhcenjohtajan, joka samalla toimii j(jhlokunnan puhcenjohtajana, johtokunnan jasenet ja varajascnet, tarvi'ttavat valiokunnat ja tilintarkastajat, Liiton puheenjohtaja, tilintarkastajat ja valiokunnat valitaan vuodeksi kerrallaan. Johtokunnan jasenet ja varajasenet valitaan 3 :ksi vuodeksi, kuitenkin niin, etta kaksi jasenta ja yksi varajasen vuosittain eroavat, kahtena ensimmaisena vuonna arvan perusteella ja sittemmin aina vuorollaan; 2) kasittelee johtokunnan toimintakertomukset ja paattaa tiiivapauden myontamisesta johtokunnalle; 3) vahvistaa tulo- ja tnenoarvion; 4) antaa ohjeita johtokunnan toiminnalle; 5) maaraa jasenmaksun suuruuden ja sen kantoajaii; 6} kasittelee ja paattaa kaikista johtokunnan esittamista Liiton toimintapiiriin kuuluvista asioista ja 7) kasittelee Liiton jasenten herattiimat kysymyksct, joista johtokunnalle on tehtava esitys viimeistaan kmikautta ennen kokousta. 9 §. Liiton kokouksissa on kullakin jasenella yksi aani. Valtakirjalla aanestiiminen ei ole sallittua. Paatokset tchdaiin yksinkcrtaisella iianten eneministolla paitsi 18 :nnessa § :ssa mainittua tapausta. Vaalit toirnitetaan saiaisella aanestyksella. 10 §. Johtokuntaan kuuluu, paitsi Liiton puheenjohtajaa, kuusi varsinaista ja kolme varajascnta. Johtokunta valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan ja muut toimihenkilot. 11 §. Johtokunta on Liiton toimeenpaneva elin, hoitaa vakinaisesti sen asioita, edustaa Liittoa ja ratkaisee kaikki ne Liittoa koskevat kysymykset, joita naissa saannoissa ei ole pidiiletty Liiton yleiselle kokoukselle. 12 §. Tiliiitarkastajia valitaan kaksi ja m'ille kaksi varainiesta. Varat. 13 §. Liitto hankkii varansa kantamalla jiisenmaksuja. vastaanottamalla avustuksia ja lahjoituksia yksityisilta henkiloilta, jarjestoilta, laitoksilta ja valtiolta, toimecnpancmalla rahankerayksia, konscrtteja, iltamia ja arpajaisia y.m. 14 §. Liiton puolesta tekee raha-asioita koskevat sopimukset seka hyvaksyy laskut Johtokunta tai sen valtuuttamat henkilot. Oikeudessa esiintyy kantajana ja vastaajana Johtokunta. 15 § Liiton nimen kirjoittavat Liiton puheenjohtaja ja sihteeri yhdessa. 16 §. Tilivuosi on kalenterivuosi. 17 §. Liitolla on oma johtokunnan hyvaksyma sinctti. Toimmnati iakkaitttaminen. 18 §. Toiminnan lakkautamisesta paatetitan kahdessa perattiiiscssa Liiton yleisessa kokouksessa. joista jalkimmaineii saadaan pitaa aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua cdellisestii kokouksesta. Paatoksen voimaanastumiseen vaaditaan, etta kummassakin kokouksessa vahintaan 2/3 osaa Liiton lasnaolevista jasenista on ehdotusta Liiton toimhman lakkauttamiscsta kannattanut. Jjilkimmaisessa kokouksessa on myoskin yksinkertaisella iianten enemmistolia paatettava Liiton omaisuuden kayttamisesta johonkin Liiton toimintaa lahella olevaan tarkoitukseen. 47 INKERI CLfLlt (LfUl Raikasmakuinen Minka taakseen saiistiia sen edestaau loytaa kotimainen laatupastilli Helsingin Suomalainen Saastopankki Kluuvikatu 8 - Turuntie 36 Tunnetteko Inkeria ? Inkerin Liitolta saatavana: 1. Antti Tiittanen: Inkcri. Yleissilmays 2. Antti Tiittanen: Oma Inkenni 3. Juuso Mustonen: Inkerin suomalaiset seurakunnat ynna liitteena Inkerin kartta 4. Juuso Mustonen: Inkerin asutus- ja nimistokartta 5. Juuso Mustonen: Inkerin heimokartta "Inkerin suomalaiset" 6. Juuso Mustonen: Inkerin Laulnja I ... 7. Juuso Mustonen: Inkerin orjantappurainen tie 8. I i i k e r i . Inkerin Liiton 10-vuotisjulkaisu 9. S u o m a l a i n e n I n k e r i, Inkerin Liiton vnosijulkaisii 1933 10. S 11 o ni a 1 a i n e n I n k e r i, Inkerin Liiton vuosijulkaisut 1954—1938 ... a 11. Inkerin vaakuna-aiheisia rintamerkkeja 12. Inkerin pienoislippnja metalKjahistoineen 13. Inkerin pienoislippuja puujalustoineen 14. Inkerin hymni, postikorttina 15. Inkerin kartta, postikorttina 16. Tnkerin teinikortti 17. Juuso Mustonen: Luettelo Inkeriaiheisesta kirjallisuudesta 18. Va'ino Salminen ja Kaarina Salminen: Inkerin muinaisrimot ja runonlaulajat 19. Juuso Mustonen: Inkerin kirkoii karsimysten tie 20. Juuso Mustonen: Inkerin Lauluja. II. 8: — 10: — 30: — 20: — 25: — 4: — 3: — 10: — 10: — 15: — 30: — 100: — 20: — 1: — 1: — 2: — Tukekaa lahjoituksiMarine Inkerin sivistysrahastoa! 3: — 5: — 5: — 4: — I N K E R I N 48 L I I T T O SOK:u mureleipa on meidan * •• •* i* 1 eipaamme* Tama on tuhansien perheiden tunnuslause. Kun pistaydytte osuuskauppaan ostoksiilenne, muistakaa varata sielta mukaanne, maukasta ja terveellista mureleipaa. Sita syovat kaikki perheen jasenet mielellaan. Myytavana kaikissa SOKrn jasenosuuskaupoissa. SOK:n mureleipaa Elamahymyileeaamustailtaan - KUN V A I N TE O L E T T E Siihen paastaksenne — ja sen sailyttaaksenne — tulee Teidan oikealla tavalla vaalia voimatalouttanne: tarjota ruumiillenne sellaista ravintoa, jota se voi parhaiten kayttaa hyddykseen. Muun ravinnon ohessa on sokerilia tarkea merkitys paivittaisessa ruokajarjestelmassanne, silla sokeri on tiivistetyin ravintoaineemme — tehokkain, huokein, nopein voimanlahde. IUOMALAINEN SOKERI 100 % makeutta. 99,98 % ravintoa. Kysykaa suomalaista pala- ja sirotesokeria suojaavissa, hygieenisissa pakkauksissa! '.\Q UOIMI't!' MO-