Finland through diFFerent eyes

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 3/2012 Volunteers´ Voices
sin
m
sil
in
er
uu
ff
i
i
d
om
ugh
o
u
r
S
d th
n
a
Finl
eye
ent
s
A Foreign Country that Feels like Home page 18
Henkistä
pääomaa
sivu 12
Finl
and
beh
ind
the
Clic
hés
pag
e8
pääkirjoitus
2
Suomi on: luontoa, siisteyttä, luotettavuutta
ja toimivia palveluita. Parantamisen varaakin
olisi, esimerkiksi puhumattomuudessa ja
turhan kilpailuhenkisyyden karsimisessa.
Suomalaiset taas ovat vieraanvaraisia ja
hyväsydämisiä, joskin hitaasti lämpiäviä, ja
harkitsevat sanansa tarkkaan. Kuulostaako
tutulta?
Usein sanotaan, että suomalaisia
kiinnostaa kovasti se, mitä muut ajattelevat
meistä. Tämän lehden teema on yritys
päästä kurkistamaan Suomi-kuvaa pintaa
syvemmältä. Jutuista löytyy kattava kokoelma
ajatuksia siitä, mitä Suomi ja suomalaisuus
merkitsevät eri ihmisille.
Suomi , pintaa syvemmältä
Mirjami Ylinen, MaailmanVaihtoa-lehden päätoimittaja
Vapaaehtoisjakso ulkomailla on matka
toiseen kulttuuriin, mutta myös ja ehkä jopa
ennen kaikkea omaan itseen. Ulkomailla
asuvan on helpompi tarkastella sekä itseään
ympäröivää että kotimaansa kulttuuria
”vieraan” silmin, matkan päästä. Myös
vapaaehtoisiin tutustuminen vaikkapa
isäntäperheenä olon tai tukihenkilötoiminnan
kautta voi saada katsomaan tuttuja
asioita eri kantilta. Omien asenteidensa
ja kulttuuritaustansa tarkastelu uudesta
näkökulmasta avartaa mieltä, ja tutun
ympäristön näkeminen ”uusin silmin” voi
joskus olla yhtä suuri elämys kuin matka
vieraaseen kulttuuriin.
Kiinnostavia lukuhetkiä syksyn
ensimmäisen MaailmanVaihtoa-lehden
parissa!
3
A Closer Look on Finland
Mirjami Ylinen, the Editor of Volunteers’ Voices 2012
different eyes. Also getting to know foreign volunteers for
example by hosting them or by being
a support person can open up new
points of view on ordinary things
in one’s surroundings. Learning to
evaluate one’s own attitudes and
cultural background from another
point of view is rewarding, and seeing
a familiar environment through ”new
eyes” can sometimes be an experience
as enriching as the ones gained in
another culture.
I wish you interesting reading
moments with the new Volunteers’
Voices magazine!
editorial
What does the word ”Finland” bring to mind? Nature,
tidiness, reliability, services that function well. There are also
some things to improve, such as talking too little and being
too competitive. Finnish people are welcoming and openhearted, but they warm up slowly and reflect carefully on
what they say. Does it sound any familiar?
It is said that the Finns are very interested in hearing what
other people think about us. The theme of this magazine is
an attempt to get a closer look of the image of Finland. In the
articles you will find a collection of thoughts and experiences
on what do Finland and being Finnish mean to different
people.
A volunteering period abroad is a journey into another
culture, but as well into one’s own mind and self. For a person
living abroad it may be easier to see both the culture he
or she comes from an the one he’s surrounded by through
sisällys / content
4
Pääkirjoitus /Editorial 2
Kutsu vuosikokoukseen
5
Ajankohtaista 6
Suomi-teema / Theme: Finland
Finland behind the Clichés
8
Miksei kukaan kysy, mitä mulle kuuluu?
12
Henkistä pääomaa
12
Välitilassa
14
Finland through Estonian Eyes
16
A Foreign Country that Feels like Home
18
Maailma uusin silmin
20
Life after Going Back
22
Haastattelu: Näkökulmia Suomeen – ja suomeen
24
Tule mukaan toimintaan 27
Memories from Maailmanvaihto On-Orrival camp
28
Kansainvälisen vapaaehtoistyön vaikutukset
30
Harjoittelijan kesä
32
Toimituskunta
34
Tapahtumakalenteri
35
page
22
5
KUTSU
VUOSIKOKOUKSEEN
Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon
syyskokoukseen päättämään mihin suuntaan toimintaa
tulevaisuudessa suunnataan. Syyskokouksessa valitaan
myös uudet hallituksen jäsenet. Mikäli olet kiinnostunut
vaikuttamaan Maailmanvaihdon asioihin ja saamaan
arvokasta kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta,
kannattaa asettua ehdolle hallituksen jäseneksi. Miellämme
annamme lisätietoja hallituksen jäsenen tehtävistä ja
vastuista.
?
n
oi
l
il
M
?
sä
is
m
m
ä?
t
i
Sunnuntaina 14.10.2012 klo 15:00
(kahvitarjoilut 15:00 alkaen,
kokous 15:30 alkaen)
Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki
Toimintasuunnitelma vuosille 2012–13
Talousarvio vuodelle 2013
Hallituksen ja puheenjohtajan vaali
Tilintarkastajien valinta
Jäsenmaksut vuodelle 2013
Terveisin
Anni Koskela
pääsihteeri
tervetuloa!
ajankohtaista
6
Vapaaehtoiseksi
maailmalle syksyllä 2013?
Haku käynnissä!
Ensi syksynä vapaaehtoistyöhän
Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen
Amerikkaan tai Oseaniaan? Haku
ICYE-ohjelman elo–syyskuun lähtöihin on käynnissä. Voit lähteä vapaaehtoiseksi 6 kk tai 12 kk pituiselle
ajanjaksolle ja valita määränpääsi
yli 20 maan joukosta. Ensimmäinen
hakuaika päättyy 1.11.2012. Katso
lisätiedot kohdemaista, hinnoista ja
hakuprosessista ja hae nyt!
www.maailmanvaihto.fi
Tervetuloa Maailmanvaihdon
infoiltoihin syksyllä 2012
Kiinnostaako vapaaehtoistyö ulkomailla? Tule Maailmanvaihdon
infoiltaan! Infoillat ovat kaikille
avoimia tilaisuuksia, joissa järjestö
esittäytyy ja vapaaehtoisena ulkomailla työskennelleet kertovat
kokemuksistaan. Syksyn infoilloissa kuullaan kokemuksia esimerkiksi Kolumbiasta ja Ugandasta.
Tervetuloa!
Infoillat syksyllä 2012:
ti 2.10. Tampere
ti 9.10. Jyväskylä
ke 10.10. Helsinki
Tarkemmat tiedot tapahtumista löydät Maailmanvaihdon nettisivuilta,
www.maailmanvaihto.fi
Tule mukaan
Maailmanvaihdon
koulutusviikonloppuun
13.–14.10.2012
Haluaisitko osallistua Maailmanvaihdon vapaaehtoistoimintaan
Suomessa? Tervetuloa 13.–
14.10.2012 Maailmavaihdon toimistolle Helsingin Kruununhakaan
(Oikokatu 3) kouluttautumaan mukaan toimintaamme.
Koulutusviikonloppu sisältää kolme
osiota: monikulttuurisen pienryhmätoiminnan ohjaus, kouluvierailukoulutus ja valintakoulutus. Voit
ilmoittautua yhteen tai useampaan
osioon. Tapahtuma on maksuton,
ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville korvataan puolet
matkakuluista.
Tutustu koulutuksen sisältöön ja
aikatauluihin netissä ja
ilmoittaudu pe 5.10. mennessä
osoitteeseen
[email protected]
Suomeen saapui elokuussa
vapaaehtoisia Euroopasta ja
etäämmältä
Suomeen saapui elokuun alussa 10
uutta ICYE-vapaaehtoista ja 8 uutta
EVS-vapaaehtoista. Uudet vapaaehtoiset ovat kotoisin Intiasta, Italiasta,
Itävallasta, Japanista, Meksikosta,
Saksasta, Taiwanista, Turkista,
Ugandasta, Unkarista, Venäjältä
ja Virosta. Vapaaehtoiset osallistuivat aluksi Maailmanvaihdon
Lue juttu
tulovalmennusleiristä
sivulta 28!
Katso myös leirikuvat
Facebookista:
www.facebook.com/
maailmanvaihto
Maailmanvaihdon erityistavoitteet kaudelle 2013–14
Maailmanvaihto on asettanut toiminnalleen erityistavoitteita kaudelle 2013–14: Maailmanvaihto
pyrkii edistämään kansainvälisyyskasvatusta ja järjestön näkyvyyttä pääkaupunkiseudun
ulkopuolella kehittämällä kouluvierailutoimintaa. Lisäksi tavoitteena on kehittää edelleen vapaaehtoisten alueryhmätoimintaa,
jota on kehitetty ulkomaalaisten
vapaaehtoisten tukihenkilötoiminnan ympärille. Kolmantena
erityistavoitteena on jatkaa laadunkehittämistyötä Suomessa
yhteistyössä muiden vapaaehtoistyöjärjestöjen kanssa sekä kansainvälisesti yhteistyössä muiden
ICYE Federaation jäsenten kanssa.
Kirjoita
MaailmanVaihtoa-lehteen!
Minkälaisissa työpaikoissa vapaaehtoiset oikeastaan työskentelevät?
Haluaisitko sinä kertoa, millaisia
töitä teit vapaaehtoisena, tai onko
työpaikallasi ulkomaalainen vapaaehtoinen? Seuraavan lehden teemoja
ovat vapaaehtoistyö ja -työpaikat.
Odotamme kirjoituksia sekä vapaaehtoisilta että heidän kanssaan työskenteleviltä. Jutut ja lisätiedustelut
voi lähettää päätoimittajalle osoitteeseen [email protected]. Deadline on perjantaina
9.11.2012.
Volunteers’ Voices is looking
for writers!
In what kind of projects do the volunteers actually work in? Would you
like to tell the readers about your
project? The theme of the next issue
of our magazine is volunteer work
and workplaces. We hope to receive
articles from both volunteers and
people organizing the projects. If
you would like to write an article or
want more information send e-mail
to the editor at mirjami.ylinen@
maailmanvaihto.fi. The deadline
for the articles is on Friday 9th of
November 2012.
7
ajankohtaista
tulovalmennusleirille, minkä jälkeen he matkasivat vapaaehtoistyöpaikoilleen eri puolille Suomea.
theme: Finland
8
Finland behind
the Clichés
Text: Elisabetta Colautti
Photo: Minna Räisänen
“Be a good girl! Santa Claus
watches you!” I think that the
most common idea people all
over the world have of Finland
is this: a lot of snow, Christmas
lights, forests and reindeer everywhere. It was also the idea
I had in mind when the 7th of
August I arrived from Udine, my
city in Italy, to Helsinki for a voluntary work period in Finland.
Actually I got a lot of information before my departure:
I guess I visited every website
about Finnish culture, saw a lot
of pictures, read tourist guides
and talked with anyone who had
visited Finland. I was prepared
to understand all the changes
and of course… I was quite sure
that it was impossible to be
killed by a horde of reindeers:
there are only a few of them and
they aren’t so aggressive!
With all this in mind, the
day after my arrival I moved to
Pieksämäki in Southern Savo
Region to spend my volunteering period in Koulutuskeskus
Agricola, a folk high school
where I work with people with
special needs.
My group, called Arjen Suola,
is formed by students of different ages (from 25 to 65) with
whom we do different kinds of
handicraft and sport activities.
We believe in the motto “mens
sana in copore sano”!
9
Unfortunately in Italy we don’t have
so many forests so it’s difficult to
find a moment for yourself, just
thinking and staying alone with your
mind. We have so many things to do
every day and we are surrounded by
so many people and noises that we
forget how important it is to enjoy
the silence. Here in Pieksämäki (city
that I begin to know and like) I have
to walk through a forest to get to the
city centre, and I really appreciate
hearing the sound of my footsteps.
The next thing is surprising because there are many clichés about
Finnish people’s shyness, and my
biggest fear before my departure
was the loneliness.
But the best thing here in Finland
are the people. Maybe they are not
as exuberant as Italians, but they are
really helpful. And they talk…a lot,
especially if you have a bad day: they
try to help you and make you feel a
part of their group. People are really
open-minded, and interested in me
and my country. They are the best
resource to make me feel like a part
Finland. I suppose that they will be
essential for making my experience
something unbelievable.
In this moment I honestly don’t
know how my situation is going to
change in the next six months. I suppose that a part of the experience is
to slowly understand what is changing in yourself without having many
expectations: something unexpected
could be the change you need.
theme: Finland
But we are here to learn something
more about another culture, too.
Many Finnish people are very surprised by my choice and want to
know why I decided to come here.
I have also lived in Portugal and in
Brazil, so I wanted to have an experience in a very different country.
Finland offered me the opportunity to work in one of the best educational systems in the world. That’s
the field I would like to work in, and
this is the best way to improve my
skills.
I have to be honest: my first days
in Pieksämäki weren’t so good. For
a moment I thought the Finnish
culture was too different from my
worldview. Of course… here I found
30 degrees less and a cloudy sky: my
first thought was “It’s impossible…
it’s already autumn!” To see people
with jackets and heavy clothes didn’t
help me to see them as friendly, and
the lakes were too grey to appear
attractive.
But then I spent ten days in
Ylöjärvi in Antaverkka camp with
the other volunteers: thanks to everybody (and also to the sun) I saw
Finland with different eyes. It’s a
place where I can really learn many
things. Firstly: to relax. I’m a person
that really loves to sleep, probably
I’m one of the world’s best experts in
this field and I have never ever slept
so good as after sauna and lake. I
think that also walking in the middle
of the nature is very calming.
suomi-teema
10
Miksei
kukaan
kysy,
mitä
mulle
kuuluu?
Teksti ja kuvat: Johanna Huttunen,
Kolumbia 2011–2012
”Kolumbiaan?!
Vapaaehtoistyöhön?
Oletko tosissasi?
Ethän sä edes osaa espanjaa!
Sut vielä kidnapataan siellä!”
Siinä lienee pähkinänkuoressa suunnitelmani aiheuttama reaktio, ja
rohkenen epäillä, etten ole ainoa
idealleen samanlaisen vastaanoton
saanut vapaaehtoistyöntekijä. Vietin
kuitenkin Bogotássa tähänastisen
elämäni mieleenpainuvimmat seitsemän kuukautta; kaikki oli uutta,
eksoottista ja ainakin näin jälkikäteen muistellessa ennen kaikkea
IHANAA!
En ole varsinaisesti mikään kotiikävöitsijä, mutta Suomi ja ennen
kaikkea läheiset ihmiset pysyivät
mielessä kristallinkirkkaina. Olikin
pysäyttävää huomata, että koin elämäni kulttuurishokin koto-Suomeen
palatessani. Päällisin puolin kaikki
oli kuten ennenkin, vaikka toki sitä
kiinnitti eri tavalla huomiota joihinkin yksityiskohtiin. Siisteys, ruuhkaton pääkaupungin keskusta tai
liioiteltu turvallisuuden tunne eivät
kuitenkaan saaneet minua pois tolaltani – läheiset ihmiset sen sijaan
saattoivat saada. Tuntui, että osa
mainitsemistani ”kristallinkirkkaista mielikuvista” olikin kieroutuneita,
omissa muistoissani vääristyneitä.
11
– kunhan se vain oli kolumbialaista, tai edes sinne päin. Luulen, että
jossain syvällä kyti ikään kuin pelko
kaiken unohtamisesta. Pelkästään
muutama espanjankielinen sana
odottamattomassa tilanteessa saa
aikaan sellaisen muistojen ja tunteiden aiheuttaman euforisen olotilan, ettei sitä yksinkertaisesti halua
unohtaa mitään, yhtään mitään.
Matkustelu on nykypäivän länsimaalaisille arkipäiväistä, helppoa ja
edullista. Lähdin näkemään maailmaa ja oppimaan uutta – ja opinkin
tuntemaan kielen, kulttuurin ja suuren joukon ihmisiä. Ylivoimaisesti
eniten opin kuitenkin itsestäni.
Siinäpä vasta ainutlaatuinen matkakohde – suosittelen!
”Olikin pysäyttävää
huomata, että koin
elämäni
kulttuurishokin
koto-Suomeen
palatessani.”
suomi-teema
Oliko lähipiirini todella muuttunut
näin paljon puolessa vuodessa? Ei.
Muutaman kuukauden asiaa pohdittuani tulin vastahakoisesti siihen
tulokseen, että ainoa muuttuja olin
minä itse – en vain kuolemaksenikaan osaa pukea tuota muutosta sanoiksi. Tilanne lienee joka vaihtarille
tuttu; niin paljon uusia asioita, ettei
tiedä mitä kertoa, ja kun kokee selittävänsä jostain tärkeästä, tuntuu,
ettei kukaan ymmärrä. Tuntui kohtuuttomalta, että itse olin puolessa
vuodessa kokenut omaa elämääni
mullistavia asioita, ja samaan aikaan
omat läheiset ihmiset olivat eläneet
osapuilleen samoja, tuttuja kuvioita.
Olin hämmentynyt pienistä, ar
kisista yksityiskohdista muissa ihmisissä: tunteiden ilmaiseminen,
käytöstavat,
jopa
sanavalinnat.
Voimakas yhteisöön kuulumisen
tunne vaihtui kolkkoon haahuilemiseen, enkä suinkaan tuntenut palaavani samalle paikalle, josta lähdin.
Kolumbiassa asuessani jatkuva kysely ja utelu saattoivat toisinaan rasittaa, mutta palatessani huomasin
ikävöiväni alituista kuulumisten ja
voinnin kyselyä.
Paluun jälkeisiä ulkopuolisuuden
ja yksinäisyyden tunteita voi lievittää puhumalla niille, jotka ymmärtävät. Palattuani huomasinkin takertuvani jokaiseen kolumbialaiseen,
latinoon tai edes espanjaa puhuvaan
tuttuun kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Jopa huono, suorastaan
surkea musiikki sai minut iloiseksi
suomi-teema
12
Henkistä pääomaa
Teksti ja kuva: Kaisu Kinnunen
Meksiko on huumaava maa. Jo pelkästään tuoksuista, mausteista ja
väreistä voi humaltua. Mutta kaikista eniten minä humalluin ihmisistä,
meksikolaisista. He toivottivat minut
mitä sydämellisimmin tervetulleeksi maahansa. Vuorovaikutus heidän
välillään on aitoa, avointa, lämmintä,
sydämellistä ja inhimillistä. Ihmiset
halaavat ja koskevat toisiaan ja kertovat avoimesti välittävänsä toisistaan.
Asuin meksikolaisessa perheessä, ja
kaikki perheenjäseneni pitivät minusta huolta, antoivat vähästään minulle. Kohtasin Meksikossa aitoa välittämistä ja inhimillisyyttä.
Tuota aitoa välittämistä ja lämpöä
meillä pitäisi olla enemmän myös kotimaassamme Suomessa. En väitä,
että aito välittäminen olisi kadonnut
keskuudestamme, mutta jotain sille
on mielestäni tapahtumassa, tai on
tapahtunutkin jo.
Jos ajattelemme maatamme kiinnittämättä huomiota epäkohtiin, on
meillä suorastaan erinomaiset edellytykset ainakin fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen verrattuna moniin
muihin maihin. Suomen kansalaisina
olemme etuoikeutettuja mm. puhtaaseen veteen ja hygieniaan, sosiaaliturvaan,
terveydenhuoltoon,
oppivelvollisuuteen (ja maailmalla
erittäin arvostettuun koulutusjärjestelmään) ja jopa erilaisiin kulttuuripalveluihin. Mutta miksi Suomessa
sitten on niin paljon henkisesti pahoinvoivia ihmisiä?
Tällä hetkellä puhutaan paljon
Eurooppaa ravistelevasta talouskriisistä, mutta uskon, että talouskriisin
alle hautautuu huomattavasti vakavampi kriisi, joka koskee ihmisen
henkistä hyvinvointia. Nimitän kyseistä kriisiä ”arvovajauskriisiksi.”
Suoraan sanoen: Meksikosta palattuani tunnen eläväni maassa, jonka
hienon ulkokuoren alla piilee arvovajausta. Koen, että ns. pehmeiden
ja kovien arvojen välinen raja-aita
on murtumassa, ja että kovat arvot ovat saamassa enemmän valtaa
maassamme niin yhteiskunta- kuin
yksilötasollakin. Ihmisen henkistä ja
humaania kasvua ei pidetä enää yhtä
tärkeänä, vaan hänet nähdään tuottavana yksikkönä. Ihminen on numero tilastoissa.
Ennen Meksikoon lähtöäni koin
naiivisti elämän olevan eräänlainen
”suoritusmatka”, jossa erilaiset elämän ”etapit” täytyy suorittaa tietyssä järjestyksessä. Polulta ei saisi poiketa, sillä poikkeaminen voisi luoda
13
suomi-teema
epäonnistumisen, tyhjyyden ja arvottomuuden tunteita. Nyt ajattelen
eri tavoin, sillä juurikin tämä polulta
poikkeaminen on mielestäni kaikkein tärkeintä henkisen kasvun ja
kehittymisen kannalta. Puhun poikkeamisesta siksi, että koen yhteiskunnassamme vallitsevan sellaisen
tilan, jossa polulta poikkeaminen
ei ole mahdollista, ainakaan kovin
pitkäksi aikaa. Yksilön inhimilliselle kasvulle ei anneta riittävästi tilaa tai aikaa. Henkisen pääoman
puutetta yritetään korvata esimerkiksi materian haalimisella ja kuluttamalla mahdollisimman paljon.
Kilpailemme tiedostaen tai tiedostamatta toistemme kanssa, ja välillä joudumme kilpailemaan myös
olosuhteiden pakosta. Emme voi aidosti välittää toisistamme, jos emme
voi itsekään kovin hyvin.
Palattuani Meksikosta näen kotimaani ja itseni eri tavalla kuin lähtiessäni. Olen oppinut, että haluan
elää elämääni keräten jatkuvasti
henkistä pääomaa, kokemuksia ja
elämyksiä. Jatkuva henkinen kasvu on yksi ihmisen arvokkaimmista
omaisuuksista. Pyrin myös välittämään toisista ihmisistä, aidosti.
Kaisu Kinnunen työskenteli
vapaaehtoisena Meksikossa
kaudella 2011–12. Yllä kuva hänen
vapaaehtoistyöjaksoltaan.
suomi-teema
14
Paluustani Ecuadorista Suomeen on nyt kulunut neljä
viikkoa. Täällä ensimmäiset viikot menivät hujauksessa ystäviä ja perhettä tavatessa sekä asioita hoitaessa.
Sain jopa nauttia muutaman päivän Suomen kesäsäästäkin. Nyt kun arki on jälleen alkanut ja olen palannut
töihin, minulla on ollut enemmän aikaa peilata ajatuksia ja tunteita, joita minulle on kertynyt viimeisestä
puolesta vuodesta, jonka vietin vapaaehtoistyössä Ecuadorissa.
Ihmeellistä, miten nopeasti ihminen
tai ainakin minä sopeuduin uuteen kulttuuriin ja tapoihin, vaikka koinkin kulttuurishokkia. Saapuessani Ecuadoriin
totesin olevani täysin erilaisessa maailmassa. Ehkäpä kaikki maanosat ovatkin
Teksti ja kuva:
niin erilaisia. Myös palattuani Suomeen
Lily Huuhtanen
huomasin, kuinka olin taas toisessa
maailmassa, hyvin erilaisessa kuin missä olin viettänyt viimeiset puoli vuotta.
Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota astuttuani lentokoneesta ulos Helsinki-Vantaan lentokentällä,
oli kuinka Suomella on oma tuoksunsa, sellainen, jonka
välitilassa
Orientaatioleirillä
Ecuadorissa ihmeteltiin
paikallista ruokaa.
15
suomi-teema
olin unohtanut ja jonka heti tunnistin.
Kun tapasin Ecuadorissa ulkomaalaisia reissaajia, jotka
ihmettelivät paikallisten tapoja tai vaikkapa infrastruktuuria, huomasin, etten itse enää nähnyt näitä ”kummallisuuksia”. Jollain tapaa olin kotoutunut Ecuadoriin.
Nyt näen Suomen eri silmin, ainakin vähän aikaa.
Suomalaiset ovat hyvin säännönmukaisia ja noudattavat
sääntöjä tarkasti. Ei siinä ole vikaa, mutta
ihmettelin, kuinka poikkeuksia harvem”Kun on ollut puolisen
min tehdään. Ecuadorissa ihmisiä tavavuotta toisessa maassa,
tessa suudellaan aina poskia ja halataan
on ehtinyt tutustua sen
kun tavataan ystäviä, perhettä, työkolkulttuuriin ja tapoihin,
legoita tai jopa uusia ihmisiä. Pidin siitä
mutta kuitenkaan siinä
tavasta ja kaipaan sitä läheisyyttä ja lämajassa ei ehdi tulla tunpöä. On ollut outo tunne kun olen hyväsnetta siitä, että on osa
tellyt täällä ystäviä ja sanotaankin vain
maata
ja sen kulttuuria.”
”moit”, ei halauksia eikä poskisuudelmia.
Kun on ollut puolisen vuotta toisessa
maassa, on ehtinyt tutustua sen kulttuuriin ja tapoihin, mutta kuitenkaan siinä ajassa ei ehdi
tulla tunnetta siitä, että on osa maata ja sen kulttuuria. Vapaaehtoisena olin eräänlaisessa välitilassa. Elin
Ecuadorissa ja sen kulttuurissa, mutta olin kuitenkin
ulkopuolinen, joka vertasi oman maansa tapoja kohdemaan tapoihin. Puhumattakaan siitä, miten kaikki siellä
kohtelivat minua ”gringona” eli vaaleana ulkomaalaisena.
Mutta kun palasin Suomeen huomasin olevani taas vähän
välitilassa; nyt olen taas verrannut tapoja ja kulttuuria,
joita Ecuadorista oli tarttunut mukaan, suomalaisiin ”outoihin” tapoihin.
Suomessa on paljon ihania ja toimivia asioita, joista
olen taas hyvin kiitollinen palattuani tänne. Mutta minä
itse olen muuttunut kiireettömämmäksi ja tajunnut, että
kaikesta ei aina tarvitse stressata niin paljon. Asioilla on
tapana järjestyä.
Ecuadorista minulle jäi käteen paljon uusia, hienoja
kokemuksia. Maailmankatsomukseni on laajentunut, niin
myös sekä Suomi-kuvani että omakuvani. Se onkin yksi
vapaaehtoistyöhön lähtemisen keskeisistä ideoista. Olen
iloinen, että näen nyt Suomen uusin silmin.
theme: Finland
16
I am Marili from Estonia. I’m planning they are when we grow up. I know it
to stay here in Finland for a whole sounds cheesy, but it’s true. One of the
year. I arrived here in the beginning reasons I came here was that I wanted
of August to start volunteer service to see myself who Finnish people are
in Luovilla, Helsinki. My job is to help and get my own opinion about Finland.
Even though Finland is so close
people with disabilities at their work.
to Estonia, I haven’t been
Luovilla is a handicraft
here many times. The first
workshop, where people
time was when I was in 8th
make different products.
”One of my
They are planning to open biggest favourites grade and we had a school
their own shop in the fu- of Finnish culture trip to Finland. Once I just
drove through on my way
ture, and in the meanwhile
is Mölkky.”
to Sweden. But I really disthey sell their products at
covered Finland last year,
fairs. Every now and then
some of the workers have their works when I was visiting a student organization for their anniversary.
shown at exhibitions.
I was so pleasantly surprised of how
For me Finland has always existed somewhere. I don’t remember the good neighbors we have. From that
first time I heard about it, I was just visit I found some friends and contintoo little to remember. For Estonians ued to communicate with them. After
Finland is like a big brother: we look the visit I started considering Finland
up to them and want to be as good as as one of my options for picking a
17
theme: Finland
A view of Helsinki from the roof of Fortum building
the feeling of living in a city. It’s like
place to do my volunteer service.
So here I am, and happy about it. I people have set their homes into the
haven’t been here for a long time yet, forest, not planted trees around their
so it’s hard to make any resolutions homes as it’s usually done somewewhat Finland is like and who these here else.
I have also learned some practical
Finns really are. I’m still sure that
things, like how to build up
Finnish people are very
fabric and that there is a
good hosts. They may be
hoover that is built inside
shy at first, but if you start
”I live in Espoo
the house. But those are
conversation with them you
but I don’t have
will find out how kind and
things that can be learned
the feeling of
also somewhere else, for
interesting people they are.
living in a city.”
me it just happened in
Even though I have been
Finland.
here for a short time, I have
From this year in Finland I hope to
found some new and exciting things
for me. One of my biggest favourites find out new exciting things for myself
of Finnish culture is Mölkky. Give me and to gather a lot of memories and exsome good company to play with and I periences to take back home with me.
What I hope from Finland? Surprise
will be thrilled for hours.
Other thing that I like about Finland me. Show me what you got!
is the nature and how people appreciate it. I live in Espoo, but I don’t have
theme: Finland
18
Finland:
a foreign
country
that feels like home
Text and photo: Nadège Ollagnier
The writer first arrived to Finland
as an EVS-volunteer and now studies in Jyväskylä.
Originally from France, I arrived to
Finland one and a half year ago as an
EVS-volunteer to Suonenjoki. Who
could have guessed I would still be
here, studying and wanting to build
the rest of my life in this mysterious
country?
Studying in Jyväskylä, it is always
nice to keep some activity linked to
voluntary work and Maailmanvaihto.
It was a big pleasure to be part of
the leaders’ team on the on-arrival
camp for new volunteers: it was
now my turn to welcome the new
“Maailmanvaihto babies” and prepare them to the same experience I
had been through. Being on the other
side of the process was really rewarding and made me realize the path
traveled so far.
At the camp there were many different team members coming and
going, three of the leaders and the
kitchen team staying for the whole
ten days. Within the participants, 12
nationalities were represented: from
Finland’s closest neighbors such as
Estonia or Russia to further countries like Japan, Mexico and India.
The program was made of 30 hours
of Finnish language course and information sessions about key topics for the volunteers, such as: ICYE
and EVS program, Maailmanvaihto
organization, Finland and Finnish
culture, culture shock and conflict
management.
Beyond the more formal meetings,
we had a lot of fun during games,
morning energizers, Olympics competition and country evenings. We
visited Tampere for one day, which
was an opportunity for the volunteers to have their first face to face
with Finland and its realities. And of
course, we had sauna and enjoyed a
lot of great food, thanks to the kitchen team!
I remember when I met everybody
coming from Helsinki in Tampere.
Everybody was shy and quiet, but it
changed very quickly and turned into
a very great group atmosphere. The
volunteers and the leaders had good
connection and during the feedback
about the camp, many compared our
group to a big family. The tears on
the last day when we said goodbye to
each other, summarize perfectly how
well we all fit together!
The camp experience is usually
an opportunity for new volunteers
to meet friends, have fun, and create
a network they can use during their
19
Nadège,
Joulupukki and
his little helper.
During the Onarrival Camp
Joulupukki visited the volunteers and welcomed them in
his country.
half, thanks to the volunteering
experience, culture shock, people from all over the world, new
Finnish friends and the volunteer
network, I have grown up and
learned a lot about Finland, its people and culture. It’s funny but also
great to realize than I can now tell
foreigners about Finland and about
how to handle some issues in here.
This camp and the people I
met helped me to realize that I’ve
achieved something important:
getting over the culture shock, finally feeling like a part of Finland
and Finnish culture. It reminds
how great Finland is, being open
to the world and welcoming people from each side of the planet.
Finland opened its arms to me a
year and a half ago... and I don’t
want to leave it anymore!
theme: Finland
stay in Finland. When I arrived in
April 2011, I didn’t have the chance
to participate to the Maailmanvaihto
camp, but I took part in the on-arrival camp organized by CIMO. There,
we were only Europeans. I think in
this camp it was really interesting to
meet people coming from the opposite sides of the world, with cultures
totally different than what we are
used to.
But of course, one thing is for sure
true for everybody: no matter which
part of the world you come from, we
all are equally eager to spend nice
moments with friends, learn and
have fun. All of us have faced or are
facing a new culture and a new place
to live. It’s really important to realize
that we all can go through the same
feelings and worries.
I realized that in one year and a
suomi-teema
20
Vuosi on vierähtänyt siitä, kun palasin Eurooppaan Etelä-Amerikan valloitukseltani. Mukaan on mahtunut
uusia seikkailuja sekä vakavia pohdintoja maailman tilasta ja omista
tekemisistäni tällä planeetalla.
Vietin vuoden vapaaehtoistyössä
Brasiliassa, Porto Alegressa, opettamassa musiikkia ja englantia sekä
leikkimässä ja viettämässä aikaa
mitä ihanimpien lasten kanssa, mutta
samalla myös oppien paikallisten tapoja ja tekemisiä. Muistan lähteneeni
Porto Alegreen, koska halusin tuntea
vähemmän pahaa oloa länsimaalaisesta törsäilyelämästä ja siitä, kuinka
sen vastakohtana olevat kehitysmaat
rypevät kurjissa oloissaan.
Halusin elää ja ottaa selvää, mitä
ihmiset niin sanotussa kehitysmaassa oikeasti tekevät joka päivä, enkä
vain lukea siitä sanomalehdistä. Tunsin solidaarisuutta sitä elämäntyyliä
kohtaan, jonka sanotaan olevan kurjaa ja köyhyysrajan alapuolella, enkä
itse halunnut enää kuulua siihen
oikeutettuun vähemmistöön, joka
nauttii synnyinpaikan ja ihonvärin
tuomista etuoikeuksista.
Kyseisestä asemasta tai leimasta en
kuitenkaan päässyt eroon: monesti
sain tuntea olevani se eurooppalainen, joka voi matkustaa minne haluaa, ei tule poliisien ahdistelemaksi ja
jonka “ystäviä” kaikki haluavat olla.
Kokemukseni sai minut huomaamaan, miten monet ihmiset arvostelevat toisia ja kokevat ulkokuoren
paljastavan ihmisestä enemmän kuin
mikä on totta.
Brasiliassa sain itse olla arvostelun
kohteena, Euroopassa kohteina ovat
esimerkiksi Suomessa romanit, Saksassa turkkilaiset, Kreikassa kaikki
tummaihoiset jne. Viimeisen vuoden
aikana olen liftannut ympäri Eurooppaa nähden ja kuullen mitä kauheimpia tarinoita ihmisten kohtelusta lähinnä etnisyyteen perustuen.
Vaikka Brasiliassa monet puhuivat ja kuvittelivat Euroopan olevan
jonkinlainen paratiisi, olemme siitä
valitettavan kaukana. Laittomia maahanmuuttajia löytyy keskitysleirien
21
näköisistä komplekseista, katulapsia
vilisee miljoonakaupungeissamme ja
ihmiset kerjäävät kadunkulmilla parempaa elämää.
Asiaa vielä pahentavat monien eurooppalaisten pelot ja viha näitä
ulkomaalaisia kohtaan, eikä myötätuntoa tunnu löytyvän niille, jotka
vain yrittävät selviytyä elämästään
useimmiten paeten sotaa, nälänhätää tai vainoa.
Itse eläisin mieluusti maailmassa,
jossa emme kohtelisi toisiamme sen
perusteella, minkä ihonvärin olemme vanhemmiltamme perineet tai
missä ja mihin kulttuuriin olemme
syntyneet.
Utopiassani kaikki saisivat vapaasti olla niitä yksilöitä, joita ovat, uskoa
mihin haluavat ja toimia kuten parhaaksi näkevät. Ihmiset käyttäisivät
aikaansa muihin tutustumiseen ja
juttelisivat oikeasti toistensa kanssa, eivätkä vain katselisi televisiosta raporttia jonkin etnisen ryhmän
historiasta ja kuvittelisi sen jälkeen
olevansa asiantuntijoita. Mihin ovat
kadonneet ihmiskontaktit maailmastamme? Monet pelkäävät tuntematonta, mutta eihän asiaan muuta tarvittaisi kuin toisiimme tutustumista.
Toivon, että ihmiset eri taustoista
matkustavat ja kokevat elämänsä aikana tämän ihanan maapallon monia
eri kulttuureja ja kertovat niistä tarinoita niille, jotka eivät ole syventyneet maailman eri kolkkiin. Tarinoita
katumarketeista, joissa McDonald’s
ei vallitse, katuteattereista, joissa
köyhimmilläkin on mahdollisuus
nähdä suurteoksia, rytmeistä, jotka
eivät kuulu radioistamme ja ihmisistä, jotka hymyilevät elämän vaikeuksista huolimatta. Jos vain tutustuisimme toisiimme, koko maailmasta
voisi tulla se suvaitsevainen paratiisi,
josta niin monet meistä haaveilevat.
Teksti: Outi Klang
Kuva: Jenny Asanti
suomi-teema
”Monet ihmiset arvostelevat toisia
ja kokevat ulkokuoren paljastavan
ihmisestä enemmän kuin mikä on totta.”
theme: finland
22
Life after
Going Back
Text & photo: Po-Ching Huang
Arriving to a new country means
facing a strange environment,
unknown people and a new
culture. But what is it like to
leave all that after a year far from
home?
A Taiwanese volunteer Po-Ching
Huang, who spent 12 months in
Savonlinna in 2011–2012, tells
about going back.
I’m Po-Ching Huang. I come from
Taiwan and I’m 34 years old. For 12
months I was working in Savonlinnan
kristillinen opisto in Eastern Finland.
My job was to help around in everything: office work, cooking, being a
teacher’s assistant, organizing after
school clubs, designing new website
and advertisements for the institute,
documenting their activities by video
and photographs…
I felt very sad to leave Finland. I
always said that the worst day in Finland would be the day when I confirmed the flight ticket back to Taiwan. I even had an application on my
phone for counting the days left in
there, and I checked it almost every
day.
23
of things and good habits, which just
happen naturally.
For me “typical Finland” means
the nature. The way Finns live with
it, respect it and enjoy it. Finland
is like a quiet woman, who still has
personality; she has different pretty
faces, but can also be adventurous,
even dangerous. And you can fall in
love with her like a crazy.
While I was away, I didn’t miss too
many things from Taiwan. That’s because I’ve already been independent
and have lived alone for a long time.
For me, the year away seemed like a
break from my normal life and self.
During the year I got lots of great,
fresh, wonderful and different experiences. I hadn’t many expectations
before I came, so all the things I experienced were like surprise gifts:
good or bad, happy or not. And do
I now miss anything from Finland? I
would like to say: everything. It was a
special year I’ll never forget.
Now I’m back in Taiwan, because
I have here my home, family and
friends. You guys are always welcome to visit me and Taiwan, and I
will absolutely come back to Finland
one day. And then it’ll be another, different new life.
theme: finland
But no matter how I felt, I still left on
the 9th of August 2012. It was a long
way (almost 21 hours). I spent the
first half of the journey remembering
and reviewing my time in Finland,
and the other half to arranging and
preparing for the return. It was hard,
I had very complicated feelings.
I thought I was ready to face the
fact that I was back. But on the way
home from the airport the road full
of cars, the traffic jam and the typical
Asia summer weather still shocked
me. Also a few days after, me and my
family went out to a restaurant for
lunch. The city was full of busy, fast,
and loud people everywhere. I almost
couldn’t get used to everything, even
though it was my home town, where
I had lived for over 30 years. Even my
family surprised and seemed different to me. It was a very big challenge:
getting back to being comfortable
with living here.
Before I came, I didn’t imagine too
much of Finland. Because of Nokia
and Angry birds, I thought it would
be very high tech. But in fact I saw
that many Finnish people still use
old mobile phones and that they
enjoy being in the nature much more
than staying with computers, smart
phones or other stuff.
They are very close to nature in
many things: also design and education. And people go to the library
very often. They have a good sense
suomi-teema
24
Näkökulmia Suomeen – ja suomeen
Suomeen saapuvien vapaaehtoisten orientaatioleirillä ohjelmaan kuuluu suomen kielen alkeiden opetusta. Haastattelussa elokuun leirillä
suomea opettaneet Alberto Ciarlanti ja Eeva Pietarinen.
Teksti Mirjami Ylinen, kuvat Minna Räisänen.
Keitä olette ja miten päädyitte
opettamaan
Maailmanvaihdon
leirille?
Eeva: - Olen Eeva ja asun Turussa.
Opiskelen yliopistossa pääaineena
suomen kieltä ja aloitan syksyllä viidennen vuoteni.
- Näin yliopiston rekrytointisivuilla ilmoituksen, jossa haettiin suomen
kielen opettajaa valmennusleirille.
Hain paikkaa ja olin tosi innoissani,
kun sain sen. Tämä oli ensimmäinen
vuoteni Maailmanvaihdon leirillä.
Alberto: - Olen Alberto Ciarlanti,
kotoisin Italiasta. Olen juuri muuttanut Helsinkiin Joensuusta, jossa
asuin yhdeksän vuotta. Olen ollut yhdeksän vuotta mukana tulovalmennusleireillä, suomen kielen opettajana viimeisenä kolmena vuotena.
Miksi juuri suomen opettajaksi?
Eeva: - Oma äidinkieli on aina
kiehtonut minua tosi paljon. On mahtavaa päästä opastamaan muita siinä, mistä itse kokee tietävänsä jotain.
- Suomen opettaminen ulkomaalaisille on hauskaa ja antoisaa. On
hienoa nähdä, miten eri tavoilla ihmiset oppivat. Se on myös haastavaa:
opettajan pitäisi jakaa huomiota tasapuolisesti kaikille ja käyttää opetusmetodeja monipuolisesti.
Alberto: - Suomen opettaminen on
mahtava mahdollisuus. Olen varmasti erilaisessa roolissa kuin äidinkielinen opettaja, mutta se ei välttämättä
tarkoita, että hän voisi selittää suomen kielioppia yhtä eksplisiittisesti
tai selkeästi kun minä.
- Leirillä on mahdollista järjestää
Millainen asenne vapaaehtoisilla on suomen opiskeluun? Entä
suomalaisilla kieltä opiskeleviin
ulkomaalaisiin?
Eeva: - Pääsääntöisesti vapaaehtoisilla on varsin positiivinen ja innostunut asenne suomen opiskeluun. Harmittaa tosin, että monia oli
peloteltu kielen vaikeudella. Suomi
on kieli muiden joukossa, eikä mitenkään mahdoton.
- Valitettavan usein puhe vapaaehtoisen kanssa luiskahtaa puolin ja
toisin englanniksi. Asiat toki hoituvat
niin nopeammin, mutta jos oppijalle
ei anna mahdollisuutta puhua suomea, ei sitä oikein voi oppiakaan.
Alberto: - Suomalaisilla on kolme
eri asennetta vieraskielisiin suomen
opiskelijoihin. Osa on vain hämmästynyt, että ulkomaalainen voi osata
suomea. He ovat tavallisesti iloisia ja
tyytyväisiä. Osa, joka on onneksi todella pieni, tuntee itsensä uhatuksi,
kun ulkomaalainen osaa suomea. On
myös kolmas osa, se, jonka mielestä
kieltä osaavassa ulkomaalaisessa ei
ole mitään erikoista. Suomessa kuitenkin puhutaan suomea.
Miksi pientä kieltä kannattaa
opiskella, vaikka ”englannillakin
pärjää” ?
Eeva: - Monet vapaaehtoisista
työskentelevät paikoissa, joissa jonkin tasoinen suomen osaaminen on
välttämättömyys. Lisäksi kokemuksesta saa varmasti enemmän irti, jos
pystyy ymmärtämään kieltä ja kommunikoimaan uusien tuttavuuksien
kanssa heidän omalla kielellään.
jatkuu seuraavalla sivulla...
25
suomi-teema
opetusmenetelmä, jossa minä voin
opettaa kielioppia ja syntyperäinen
fennisti kielenkäyttöä. Samana päivänä on siis samat aiheet kahdesta
eri näkökulmasta.
suomi-teema
26
jatkuu edelliseltä sivulta...
Alberto: - Yksinkertaisesti: ilman
kieltä ei voi integroitua. Kieli on kulttuurin osa, ja se myös tuottaa kulttuuria. Sen osaaminen on mielestäni
integroitumisen perusteellinen puoli.
Eeva: Ja onhan ”kokoa koko kokko”
-rimpsun lausuminen illanistujaisissa aika hupaisa ohjelmanumero.
Lehden teemaan liittyen: mitä sanat Suomi ja suomalaisuus merkitsevät teille?
Eeva: - Minulle suomalaisuus on
ehkä tiettyjä arvoja ja uskomuksia.
Se on itsenäisyyttä, tasa-arvoa, laadukasta koulutusta, rauhallisuutta,
työteliäisyyttä, hyvinvointia ja toimivuutta. Suomalainen saattaa aluksi
olla hiljainen ja ujo, mutta hänestä
saa lojaalin ja kuuntelevan ystävän.
Alberto: - Suomessa on rauhallisempaa. Täällä voi vielä elää omaa
elämäänsä. Kun saavutaan tänne, olisi myös hyvä tietää, että hiljaisuus ei
ole törkeää eikä tarkoita, etteivät ihmiset haluaisi tutustua kehenkään
muuhun.
Muita ajatuksia tai terveisiä?
Eeva: - Rohkaisisin kaikkia vapaaehtoisia puhumaan suomea. Kieltä
oppii puhumalla, ja jo pienestäkin
osaamisesta voi saada upeita onnistumisen kokemuksia!
Alberto: - Suomi on mahtava ja
mahtavaa.
27
Maailmanvaihdon kouluvierailutoiminta
tarjoaa vierailijoita eri luokka-asteille
alakoulusta lukioon. Kouluvierailuja
tekevät vapaaehtoistyössä ulkomailla
olleet nuoret sekä Suomessa vapaaehtoisena työskentelevät ulkomaalaiset.
Haluatko tilata kouluvierailun? Kiinnostaako sinua suunnitella ja toteuttaa
kouluvierailutoimintaa?
Kirjoita
MaailmanVaihtoa -lehteen
Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Otamme vastaan
myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja
muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Toimituskuntaan saat yhteyden
Maailmanvaihdon tiedottajan kautta
[email protected].
Innostu isäntäperheeksi
Tukihenkilöitä tarvitaan
Vapaaehtoistyöhön maailmalle
Kansainvälistä toimintaa
Haluatko mukaan?
Lue lisää osoitteesta
www.maailmanvaihto.fi
Vapaaehtoiseksi lähteminen:
[email protected]
Voisiko sinun perheesi majoittaa ulkomaalaisen vapaaehtoisen? Isäntäperheeksi voi alkaa kuka tahansa – tärkeintä on halu rikastuttaa arkeaan toisesta
kulttuurista tulevan henkilön kanssa.
Suurin osa vapaaehtoisista saapuu Suomeen elo–syyskuussa, mutta isäntäperheitä etsitään ympäri vuoden.
Maailmanvaihdon ICYE-ohjelmassa voit
lähteä vapaaehtoistyöhön Afrikkaan,
Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiaan ja
Oseaniaan.
EVS-vapaaehtoispalvelun
kautta lähetetään vapaaehtoisia lähinnä
Eurooppaan. Ohjelmat ovat 6–12 kuukauden pituisia ja ne on suunnattu pääasiassa 18–30-vuotiaille.
Lisää myös Facebookissa:
www.facebook.com/maailmanvaihto
Voit myös ottaa yhteyttä suoraan
toimistoon: puh. 09 774 1101 tai
[email protected]
Haluatko kansainvälistyä omalla maaperälläsi ja solmia uusia ystävyyssuhteita?
Tukihenkilö on ihminen, joka auttaa ulkomaalaista vapaaehtoista verkostoitumaan ja tutustumaan suomalaiseen
kulttuuriin. Tukihenkilöksi voivat alkaa
myös pariskunnat ja perheet.
Kaipaatko kansainvälistä ja hauskaa
järjestötoimintaa?
Maailmanvaihdon
vapaaehtoiselle on tarjolla monia mahdollisuuksia, kuten työskentely vapaaehtoisten leireillä, tiedotustyö, suomalaisten hakijoiden haastatteleminen ja
hallitustoiminta.
Isäntäperhe- ja tukihenkilöasiat:
[email protected]
Järjestötoiminta Suomessa,
kouluvierailut,
MaailmanVaihtoa-lehti:
[email protected]
tule mukaan toimintaan
Kulttuurivaihtoa koulussa
volunteers in Finland
28
Memories
from the Maailmanvaihto
On-Arrival Camp,
14.–30.8.2012
in Antaverkka, Ylöjärvi
The writer Halid Muratoski is a
Macedonian volunteer who has
been working in Finland since the
spring 2012.
Few weeks ago I attended my first
Maailmanvaihto camp. The CIMO
camp intended for EVS volunteers
had been my first camp, but this
time I was helping in the kitchen.
Brave, international men and women from Romania, Georgia , Hungary
and Macedonia along with the man
in charge, Tomi [Kiviluoma, the civil
servant of Maailmanvaihto office],
were helping with the preparation
of meals for the incoming volunteers. So many hungry mouths to
feed! So, people from all over the
world preparing Finnish traditional
cuisine. Unbelievable? Believe it!
The best of all was that all the meals
prepared during the camp were
meat-free. For someone like myself,
arriving from the Balkans, that’s
incomprehensible. But, I retract my
statement – food can be tasty without meat!
The villa we resided in was situated in Antaverkka, near Ylöjärvi,
15 km away from Tampere. A fine
piece of architecture surrounded by
primeval thick forests abundant of
berries and mushrooms. Just get out
of the porch, and there you have it!
The villa was right next to one of the
biggest lakes in Finland, Näsijärvi.
Most of us tried to swim our way
to Tampere, but utterly failed. Just
kidding...!
As mentioned, the camp was attended by ICYE and EVS volunteers.
The people I had the honor to meet
where the coolest bunch of people,
coming all the way from 15 different
countries. It is amazing how you can
attach to people from all over the
world in just 10 days.
Every morning, our sleepy heads
were awaken by the energizer
disciplines in the Olympics. We were
divided in teams and went through
the following disciplines during the
camp Olympics games.
Weight lifting – Eukonkanto –
Carrying the wife (Trust me, it’s
worse than weightlifting!)
Speed walking – Humalajuoksu –
Drunk running (Dizziness and ballerina pirouettes after this discipline.)
Javeline throwing – Saappaanheitto
– Throwing the boot (Boots can fly!)
And the last one:
Water throwing – löylynheitto –
throwing the löyly (The task was to
throw water in buckets, the löyly.)
The following day the EVS folks
raided Tampere. We had a series of
tasks that needed to be done, like
finding some Finnish people and
taking a picture or learning a traditional Finnish song. It was a major
success, and we learned a quite
different version of “Jaako Kulta”:
“Lapin Kulta, Lapin Kulta, KOF KOF
KOF...”
The camp will remains as one of
the best camps I’ve ever visited. It
was an amazing experience that will
last for a lifetime. And friendships
made there will hopefully last for
ages to come.
I wish everyone to have a blast at
their projects, and to see each other
soon in Finland!
Text: Halid Muratoski
Photo: Minna Räisänen
29
volunteers in Finland
games. These games were an excellent way to get to know each other.
Other than games, we had intensive
Finnish language lessons ( kiitoksia Eeva ja Allu!) during the whole
week.
We used our free time for extreme
sauna sessions in the nearby rantasauna next to the lake, then skinny
dipping in cold water of the lake. We
also killed time by playing endless
rounds of mölkky, a really addictive
Finnish game.
Given the fact there were many
people from different countries,
the country nights were introduced. Heaps of fun with Taiwanese,
Austrian and Hungarian sweets, and
we stuffed ourselves with various
delicacies from the countries that
were presented. Extra kilograms,
anyone? Of course, this excess of calories was spent by learning dances
from countries like Estonia, and my
own country likewise. Challenge accepted! On the top of all, we learned
how to shake those hips – viva
Turkiye! Because our hips don’t lie...
The stars of the country evenings
were of course the Finnish. They
represented their country by a small
play called “A typical evening in a
shared apartment in Helsinki”. It was
a total success: the camp instructors should be nominated for an
Oscar, because they gave a show we
will probably never forget. As if that
wasn’t enough, another drama “The
Farmer’s wife” followed. Oh the simple life in the Finnish country side…
and the not so simple urban girl.
The Finns also have their own
If you wish to read the whole article and
other stories from Finland,
visit Halid’s blog:
www.finnishchronicles.wordpress.com
horisontti
30
Kansainvälisen
vapaaehtoistyön
vaikutukset
Teksti ja kuva: Kaisa Palonen
Kaisa Palonen on helsinkiläinen vastavalmistunut sosionomi, joka on matkustellut ympäri
maailmaa vapaaehtoistyön merkeissä vuodesta 2004. Sattuman
kautta hän päätyi tekemään
Maailmanvaihdolle opinnäytetyön
vapaaehtoistyöstä.
Kansainvälinen vapaaehtoistyö ja
sen toimintamahdollisuudet ovat
lisääntyneet merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana niin
Suomessa kuin maailmalla. Siitä
huolimatta kansainvälistä vapaaehtoistyötä ja sen vaikutuksia on
tutkittu vähän. Entisenä vapaaehtoisena ja aiheesta kiinnostuneena
innostuin Euroopan vapaaehtoistoiminnan vuonna 2011 tekemään
sosiaalialan lopputyöni kyseisestä
aiheesta Maailmanvaihdolle – siitä
huolimatta, että omat vapaaehtoiskokemukseni ovat Maailmanvaihdon
ulkopuolelta.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli tutkia, miten vapaaehtoistyöohjelman kautta ulkomailla olleet kokevat ja näkevät
vapaaehtoistyökokemuksensa.
Halusin saada uutta tietoa kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä ja
Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöohjelmista itse käyttäjäryhmältä,
vapaaehtoisilta.
Opinnäytetyöhöni haastattelin
kuutta Maailmanvaihdon kautta
ICYE- tai EVS-vapaaehtoisena ulkomailla ollutta henkilöä. Erityisesti
minua kiinnostivat vapaaehtoistyön
pitkäaikaiset vaikutukset ja muutokset osallistujien elämässä, joten
haastattelin vapaaehtoisia, joiden
kokemuksesta oli jo vierähtänyt
aikaa.
Haastattelujen sisällön analysoin
erilaisten kansainväliseen vapaaehtoistyöhön liitettyjen käsitteiden
valossa. Näitä olivat muun muassa
non-formaali, koulun ulkopuolinen
ei-muodollinen oppiminen, sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen
perustuva sosiaalinen pääoma, kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen
liittyvät taidot kuten kulttuurienvälinen kompetenssi ja sensitiivisyys
sekä yhteiskunnalliseen ajatteluun
ja toimintaan perustuva aktiivinen
kansalaisuus.
Haastatteluiden perusteella vapaaehtoiset kokivat vapaaehtoistyöjaksonsa ensisijaisesti myönteiseksi.
Osa koki saaneensa arvokasta työkokemusta, jonka koettiin vaikuttavan
tulevaisuuden opintoihin ja työelämään lähinnä antamalla virikkeen
hakeutua tietylle alalle.
Suurin osa koki sosiaalisen
elämänsä vapaaehtoistyöjakson
aikana rikkaaksi, mistä johtuen
vapaaehtoisjaksoa on seurannut
ja odotukset vaikuttivat oppimiseen. Esimerkiksi vapaaehtoiset,
joilla oli aiempia kansainvälisiä tai
vapaaehtoistyökokemuksia eivät
kokeneet kansainvälisen vapaaehtoistyön lisänneen heidän suvaitsevaisuuttaan tai kansalaisaktivismiaan merkittävästi. Lisäksi ne, joilla
ei ollut aiempaa työkokemusta, ja
joiden odotukset vapaaehtoistyöstä
olivat korkealla, kokivat vapaaehtoistyöprojektiin liittyvät vaikeudet
tuuriin, vapaaehtoistyöprojektiin ja
isäntäperheisiin sopeutumiseen liittyvien alkuvaikeuksien kautta. Osa
heistä kokikin, että yhteisöllisyys ja
oman kulttuurin ulkopuolella asuminen vaikuttivat tavalla tai toisella oppimiskokemusten muodostumiseen.
Haastatteluissa kävi myös ilmi,
että vapaaehtoisten kokemuspohja
intensiivisemmin. Haastatteluiden
perusteella kansainväliseen vapaaehtoistyöhön liittyvät kokemukset
ovat pääasiassa myönteisiä oppimiskokemuksia, mutta niiden saavuttamiseksi kannattaa panostaa sopivan
vapaaehtoistyöprojektiin valintaan
jo hakuprosessin aikana.
Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan englanniksi
Theseus-tietokannasta osoitteesta
http://publications.theseus.fi/handle/10024/44740
31
horisontti
ulkomaanvierailuja ja pitkäaikaisia
ystävyyssuhteita. Eniten haastateltavat puhuivat erilaisista, informaalin
eli arkioppimisen piiriin kuuluvista
oppimiskokemuksista. Näitä olivat
muun muassa maailmankatsomuksen laajentuminen ja siihen liittyvä
erilaisuuden ymmärrys ja hyväksyntä, itsetunnon kasvu ja itsestä
oppiminen.
Osalle vapaaehtoisista nämä oppimiskokemukset tulivat uuteen kult-
terveisiä toimistolta
32
N
A
J
I
L
TE
T
I
O
J
HAR KESÄ
Teksti:
Suvi Niemelä,
harjoittelussa
Maailmanvaihdon toimistolla
kesällä 2012
Kesäni Maailmanvaihdon toimistolla tiivistyy pähkinänkuoressa
kasvoilleni leviävään tyytyväiseen
hymyyn. Hymyn aiheuttavat mielessäni vilisevät positiiviset oppimiskokemukset, monipuoliset työtehtävät, lisääntynyt itseluottamus sekä
toimistolla vallinnut lämmin ilmapiiri. Kiitos näistä kuuluu kiistatta
Maailmanvaihdossa työskenteleville
mahtaville ihmisille.
Täytyy tunnustaa, että ennen
harjoittelua Maailmanvaihdon toiminta ei ollut minulle kovin tuttua. Tammikuussa juuri Espanjanvaihdosta palanneena bongasin
puolivahingossa Maailmanvaihdon
työharjoittelupaikkatarjouksen ainejärjestömme sähköpostilistalta.
Luin harjoittelukuvauksen, vietin
pikaisen surffailutuokion järjestön
kotisivuilla ja kiinnostukseni heräsi.
• LE
N
• LO TOKENT
M
T
• VA ASIJAIS ÄRUMB
LME
A
UUD
NNU
ET
• LEI
SK
R
• JN IKEITTIÖ OULUTU
E.
S
Opiskelen Jyväskylän yliopistossa
kulttuurienvälistä viestintää, ja paikka vaikutti sopivan meiltä vaaditun
harjoittelun profiiliin kuin nakutettu.
Tammikuussa sitten jo minireissasinkin Helsinkiin haastatteluun
tapaamaan Annia [Koskela, pääsihteeri] ja Mari [Takalo, järjestösihteeri]. Jos menomatkalla vatsassani
lentelikin perhosia, niin paluumatka
sujui jo kepein ja rauhallisin mielin,
harjoittelupaikka takataskussa.
Odotin kesää ja Helsinkiin muuttoa innolla. Olin iloinen tietäessäni, että pääsisin seuraamaan
Maailmanvaihdon kaltaisen vapaaehtoistoimintaan perustuvan ja
kulttuurienväliseen ymmärrykseen
tähtäävän järjestön toimintaa aitiopaikalta. Varsinaisiin työtehtäviin
liittyen visioin itseni erilaisissa toimisto- ja yhteydenpitotehtävissä.
33
netuista mahdollisuuksista: kulttuuriin sopeutumisvalmennukseen
osallistuminen.
Kokemus selkiytti ajatuksiani tulevaisuudesta ja vastaavat työtehtävät ovat nyt mielessäni mahdollisesti
houkuttelevana vaihtoehtona. Tällä
hetkellä on siis päällimmäisenä positiivinen, vaikkakin hieman haikea
fiilis. Hyvästienjätön hetki toimistolla tuntui hiipivän vastaan varkain.
Haikea tunne viipyilee kuitenkin
mielessä vain hetken, sillä uskon,
että tämä on enemmänkin alku kuin
loppu. Mielessäni pyörivät uudet
mahdollisuudet ja toive olla mukana
Maailmanvaihdon toiminnassa myös
tulevaisuudessa. Siksipä hyvästien
sijaan sanon ”see you soon” ja ”hasta
pronto”; pikaisiin palaamisiin!
terveisiä toimistolTA
äytännössä työstä maalailemani
K
kuva osoittautui jokseenkin oikeaksi, mutta ei silti läheskään. Tehtävien
monipuolisuus ja minulle annetun
vastuun määrä ylittivät odotukseni
ja yllättivät enemmän kuin positiivisesti. Mielestäni tässä tiivistyy
pienen järjestön hienous työharjoittelupaikan tarjoajana.
Tehtävät vaihtelivat yhteydenpidosta käännöstöihin, tukihenkilörekrytointiin, tukihenkilö- sekä
suomalaisten lähtövalmennuskoulutuksen vetämiseen, opasmateriaalien kehittämiseen, hektisen
lentokenttärumban organisointiin ja
viimeisimpänä tulovalmennusleirin
keittiössä häärimiseen.
Suurimpia harjoitteluni aikana
minulle uskottuja projekteja olivat
tukihenkilörekrytointi sekä Minnan
[Räisänen, tiedottaja] ja Annin
kesälomasijaisuudet.
Työn monipuolisuus ja vaihtelevuus oli mahtavaa, mutta erityisesti
mieltäni lämmitti yksi
minulle
an-
toimintaperiaatteet ja toimituskunta
34
ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA
ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö,
joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30
maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa
Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE
lähettää ja vastaanottaa 30–40 nuorta
vuosittain.
VASTAVUOROISUUSPERIAATE
Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain
ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön
Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien
välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat
vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita
kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja
vieraista kulttuureista kiinnostuneet.
Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.
MISSION STATEMENT
of the International Cultural Youth
Exchange (ICYE)
ICYE’s mission is:
• To provide challenging intercultural
learning experiences for young people.
• To promote their social and personal
development through international volunteer programmes.
• To promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance
and peace among people in the world.
Lisää tietoa Maailmanvaihdon ja kansainvälisen ICYE-järjestön toiminnasta sekä Maailmanvaihdon historiasta
löydät netistä:
www.maailmanvaihto.fi.
Toimituskunta lehdessä 3/2012:
Jenny Asanti
Alberto Ciarlanti
Elisabetta Colautti
Po-Ching Huang
Johanna Huttunen
Lily Huuhtanen
Outi Klang
Kaisu Kinnunen
Halid Muratoski
Suvi Niemelä
Nadège Ollagnier
Kaisa Palonen
Eeva Pietarinen
Marili Pokrovski
Mirjami Ylinen
Julkaisija: Maailmanvaihto ry
Vastaava toimittaja: Mirjami Ylinen
Taitto: Jenny Asanti
Painopaikka: Itä-Helsingin monistus
Kannen kuva: Minna Räisänen ja PoChing Huang, koonnut Jenny Asanti
Maailmanvaihtoa - Volunteers’ Voices
on Maailmanvaihto ry:n neljästi
vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka
tarkoituksena on toimia kanavana
kulttuuristen kokemusten jakamisessa
ja niistä oppimisessa. Lehdessä
julkaistaan järjestön toimintaan
osallistuvien kirjoituksia.
Lehti lähetetään kaikille
yhdistyksen jäsenille ja sitä jaetaan
tiedotustapahtumissa. Värillinen versio
lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon
verkkosivuilla.
Seuraavassa lehdessä julkaistavat
aineistot tulee lähettää viimeistään
perjantaina 9.11.2012 lehden
vastaavalle toimittajalle osoitteeseen
[email protected].
Erityisesti toivomme kirjoituksia
teemasta vapaaehtoistyö ja
-työpaikat.
2012
ti 2.10.
Tampereen infoilta
vapaaehtoistyöstä ulkomailla.
Klo 18–19.30, Monitoimitatalo 13, Satakunnankatu 13.
ti 9.10.
Jyväskylän infoilta vapaaehtoistyöstä
ulkomailla (järj. osana Jyväskylän
yliopiston kehitysyhteistyöviikkoa).
Klo 17–19, päärakennuksen sali C 3,
Jyväskylän yliopisto.
ke 10.10.
Helsingin infoilta vapaaehtoistyöstä
ulkomailla. Klo 18–19.30,
kulttuurikeskus Caisa (Mikonkatu 17 C).
13.–14.10.
Koulutusviikonloppu
vapaaehtoisille. Maailmanvaihdon
toimisto, Oikokatu 3,Helsinki.
su 14.10.
Maailmanvaihdon syyskokous.
Maailmanvaihdon toimisto,
Oikokatu 3, Helsinki.
27.–28.10.
ICYE-vapaaehtoistyöstä palanneiden
vapaaehtoisten tapaaminen.
Lärkans, Nuuksio.
35
Marraskuu
to 1.11.
Ensimmäinen haku ICYE-ohjelman
elo–syyskuun 2013 lähtöihin
päättyy.
pe 9.11.
MaailmanVaihtoa 4/2012 -lehden
materiaalin deadline.
ti 13.11.
Maailmanvaihdon esittelypiste
Maailmalle-tapahtumassa. Klo 12–
20, Kamppi-keskuksen keskusaukio,
Helsinki.
ke 21.– to 22.11.
Maailmanvaihto Knowhow-messuilla
Botniahallissa Vaasassa
la 24.11.
Valintapäivä ICYE-ohjelmaan
hakeneille. Kruunuvuorenkatu 5 C,
Helsinki.
!
Joulukuu
4.–5.12.
Maailmanvaihto Studia-messuilla
Helsingin Messukeskuksessa.
2013
Tammikuu
25.–26.1.
Maailmanvaihto Educa-messuilla
Helsingin Messukeskuksessa.
Tammikuussa tulossa myös:
MaailmanVaihtoa–lehden deadline
tammikuun puolivälissä sekä
puolivuotisleiri Suomessa oleville
vapaaehtoisille.
Helmikuu
pe 1.2.
Toinen haku ICYE-ohjelman elo–
syyskuun 2013 lähtöihin päättyy.
la 9.2.
Valintapäivä ICYE-ohjelmaan
hakeneille. Kruunuvuorenkatu 5 C,
Helsinki.
!
tulevat tapahtumat
Lokakuu
Maailmanvaihto ry — ICYE Finland
Oikokatu 3, 00170 Helsinki
tel. +358-9-774 11 01
fax. +358-9-731 04 146
[email protected]
www.maailmanvaihto.fi
www.icye.org