BORGWARD

Transcription

BORGWARD
BORGWARD
BORGWARD SEURA RY JÄSENTIEDOTE 3/2013
Marika ja Topias Hamari vuosiajossa Isokyrön Kalliojärvellä
Vetoomus tyrkyllä olon tarpeen ja terveen uteliaisuuden tyydyttämisen puolesta
Tämä tiedotteemme ilmestyy hieman viiveellä ja pj:n palstaa kirjoittaessani valmistauduimme
seuramme vuosikokoontumiseen Isoonkyröön ja sen sisältämään yhteiseen vuosiajeluun reitillä Isokyrö
– Vähäkyrö – Vaasa – Laihia – Isokyrö eli olimme näyttävästi liikkeellä kalustoinemme Pohjanmaalla.
Yhteisesiintymistämme eivät paikkakuntalaiset olleet huomaamatta. Tähän mennessäkin takana on jo
monta kohtaamista ventovieraiden kanssa, jotka automme nähtyään tulevat juttelemaan ja kertomaan
omista kokemuksistaan tai muisteloistaan Borgward- konsernin valmistamien ajoneuvojen kanssa.
Kuinka tärkeää onkaan että olemme näkyvästi liikkeellä ja saamme nuo ihmiset luoksemme avautumaan
ja aloittamaan juttutuokion kanssamme. Emmehän voi itse jokaiselta ohikulkijalta udella, että ”oletkos
moista peliä ennen nähnyt”. Meidän tehtävämme on tulla tyrkylle ja antaa ihmisille mahdollisuus
tulla joko vain kysymään autostamme lisätietoja tai sitten parhaassa tapauksessa kertomaan meille
autojemme käyttäjistä, joista meillä ei ole ollut aiemmin mitään tietoa. Mainio esimerkki esilläolon
tuottamasta yhteisestä hyvästä oli taannoinen Classic MotorShow Lahdessa ; saimme kolme uutta
jäsentä (Kari Jääskeläinen Kuopiosta ,Lloyd Alexander, Stig Lytz Vaasasta, Isabella Coupe ja Suvi Niemi
Lapualta, Isabella Combi), useita vinkkejä projektiautoista, varaosista ja muusta rekvisiitasta sekä monia
kertomuksia ja kontakteja, joiden kautta voimme rikastuttaa jäsenkuntamme tietoja harrastamistamme
merkeistä ja niiden aiempaan käyttöön liittyvistä tarinoista. Noita muistiinmerkittyjä tarinoita tulemme
kertomaan tässä ja tulevissa tiedotteissamme. Samoin vuosiajomme tuotti kolme uutta jäsentä: Sauli
Haapala Lapualta, Isabella, Tommi Hamari Nummelasta, Isabella, Jaakko Koskela, Tampere ja tosi yllätys
ja harvinaisuus, Hansa 1100 Coupe!
Minun täytyy tässä lainata jäsenemme ja tunnetun mobilistin, Arne Åvallin, puheenvuoroa HAK:in
kevätkokouksen yhteydessä, jossa hän kehotti niin SA-HK:ia kuin HAK:ia järjestöinä organisoimaan
autoilumme historiaan ja sen kehitykseen liittyviä tarinoita ja faktatietoja vielä käytettävissä olevilta
tietolähteiltä eli niiltä, jotka ovat tuon kehityksen omakohtaisesti olleet kokemassa, ennen kuin se on
liian myöhäistä. Jos tuota tietoperintöä ei nopeasti saada talteen, menettävät sen nykyiset haltijat joko
muistinsa tai henkensä ja kaikki tuo ajoneuvokulttuuriimme kuuluva tieto kuihtuu heidän mukanaan.
Mielestäni järjestöille kuuluu tietoperinteen taltioinnin organisointi mutta tuon tiedon kerääminen
koskee meitä kaikkia, olemmehan useimmat mukana noissa autohistoriallisissa järjestöissä ja yksilön
vastuun kantaminen vie yhteistä asiaa myös vahvasti eteenpäin. Kun seuraavan kerran teitä itse kutakin
lähestyy kansalainen, jolla on jotain kerrottavaa autojemme tiimoilta, niin olkaa aktiivisia ja kantakaa
kortenne ketoon: kysykää onko auto vielä jossain tallella, kellä mahdollisesti, yhteystiedot, auton
nykykunto, olisiko siitä mahdollisesti kuvia saatavissa lainattavaksi tulevaan tiedotekäyttöön kuvien
palauttamisen ehdolla, voisiko mahdollisen tarinan kirjata samalla tai myöhemmin ylös, jotta se tulisi
dokumentoiduksi jne, yllättävän usein tuo ”ylimääräinen uteliaisuus” saa positiivisen vastaanoton ja
kyseinen tarina jää siten elämään. Kertojan voi palkita esim. lupaamalla hänelle kopion tiedotteesta,
jossa hänen kertomuksensa julkaistaan. Jos tuntuu ettei tuo tarinan tallentaminen itseltä onnistu,
niin ottakaa yhteys hallituksen jäseniin ja hoidetaan asia porukalla. Ei tuo vaikeaa ole kun muistaa
että jokainen tarina on kertomisen, tallentamisen ja jakamisen arvoinen. Ja nämä tarinat on kerättävä
talteen mahdollisimman pikaisesti!
syysterveisin Hannu
2
Sihteerin tallissa tapahtuu vai tapahtuuko?
Tuntuu että on ollut keväästä asti kova meno päällä. Ensin oli Lahden messut sitten tentit TKK:lla. Ja kesäksi
olin lupautunut töihin katsastuskonttorille. Lisäksi olin asettanut tavoitteeksi vähentää 5-10 ajoneuvoa.
Lahjoitin vanhan Volvon, palaneen pappa Tunturin ja varaosa Visan harrastajille. Romumiehelle meni pari
autoa pihasta. Kaksi autoa (Lada Niva ja Opel) jopa sain myytyä, mutta muuten kauppa ei ole käynyt. Ja
lisää on tullut ostettua Velosolex apumoottoripolkupyörän, IMZ-72 sivuvaunumoottoripyörän ja varaosa
Wartburgin. Kaluston määrä on vähentynyt viidellä,eli tavoitteessa ollaan. Syynä kaluston vähentämiseen
on tilan vähyys eli niitä on liikaa. Suurempi harmi on ettei kaikilla ehdi ajamaan edes joka toinen vuosi.
Olen siivonnut varastoa ja pyrkinyt ottamaan sieltä ajoon autoja joista voisin luopua, sillä ajamattomuus
on myrkkyä ajoneuvoille.
Ensimmäiseksi otin työn alle kymmenen vuotta seisseen Lada Nivan. Pitkä seisotus oli ryydyttänyt kaikki
jarrut, kytkinsylinterin, laturin , vaikka säilytyspaikka on kuiva ja siellä betonilattia. Tosin halli on kylmä.
Kun autoon oli saatu jarrut ja se muutenkin toimi, vietiin se katsastukseen. Siellä siitä hajosi kaasutin
jarrudynamometrillä, tuli paljon ja mustaa savua. Eli varaosa-autosta kaasutin ja saatin Niva katsastettua.
Seuraavana aamuna piti lähteä sitten töihiin, mutta jarrut olivat päällä. Jarrupääsylinteri hajosi, ja se piti
vaihtaa uuteen. Autolla ajaminen toi esiin pieniä sähkövikoja, joiden syynä oli hapettuminen. Kun Niva toimi
kunnolla, otin varastolta vuoden 1988 Trabantin, joka sekin oli seissyt lähes 10 vuotta. Takajarrut ja olkatapit
jumissa seisonnasta, kun nämä oli kunnossa katsastukseen ja ajoon, sillä kääpiöajoneuvotapahtumat
alkoivat lähestyä. Trabilla tuli ajettu kolmisen viikkoa ja sillä tuli käytyä Jämillä ja Virossa. Seuraavaksi olikin
Vuosiajot, jossa oli ennätyksellinen osallistujamäärä. Vuosiajosta selvittyä rupesin laittamaan vuoden 1962
Wartburg 1000:tta. Olin ostanut sen asuessani Raumalla viisi vuotta sitten. Auto oli poistettu rekisteristä
vuonna 2003 johonka asti se oli ollut ajossa. Olin purkanut jarrut viisi vuotta sitten ja osat olivat hukassa.
Jarrusylinterit löytyivät kellarista, mutta liinoja ei ollut ronkissa eikä kellarissa. Onneksi olin kaukoviisaasti
laittanut ne paikalleen rautalangalla. Tarinan opetus, että autosta puretut osat pitäisi laittaa esimerkiksi
auton ronkkiin, sillä ne hukkuvat muun tavaran joukkoon kellarissa. Jarrut sai onneksi hoonaamalla
kuntoon ja saksalaisesta verkkokaupasta löytyivat erikoiset jarrukumit. Lisäksi uusi alipaine bensapumppu
löytyi Saksasta. Bensapumpun vaihdolla auto lähti käymään. Tasavirtalaturi oli seisotuksesta ottanut
itseensä eikä suostunut antamaan virtaa. Onneksi minulla oli uusi Trabantin/Wartburgin 6 voltin laturi
hyllyssä. Vanhat rättirenkaat olivat kuivuneet ja halkeilleet käyttökelvottomiksi. Nämä pienet remontit
laitettua trailerilla katsastukseen ja Warre sai vanhat TBS-12 tunnuksensa takaisin. Konttorin pihalla
kokeilin vaihteita, jotka muuten toimivat, mutta kolmosta ei löytynyt ollenkaan. Kokeilen ajaa Warrella
ilman kolmosta, mutta se juuri on vaihde jolla ajetaan. Raumalta ostin "halvalla" varaosa-auton, josta
ajattelin ottaa vaihdelaatikon. Vika olikin vaihdelaatikon säädössä, eikä laatikkoa tarvinnut vaihtaa. Warre
toimi ehdin ajaa sillä lähes kuukauden, kunnes kampiakseli hajosi varoittamatta. Eli nyt tarvisi hommata
toinen kone uudemmasta Warresta. Vinkit ovat tervetulleita.
Barkaksen sain vihdoin viimein katsastettua 9- paikkaiseksi henkilöautoksi. Lisäksi Isabella AÄ-265 on ollut
koko kesän ajossa. Isabellassa etujarrun säädön ja jarruputkien ja -letkujen uusiminen. Onneksi AÄ-265 on
toimia roksottanut luotettavasti niin kuin aina. Nyt syksyllä on tarvinnut pakata autot talvisäilöön, mutta
ei se varasto yhtään tyhjemmältä tunnu.
Teemu
IMZ-72 vm.1954
Velosolex vm.1960
3
Wartburg vm.1962
Jälleennäkeminen 53 vuoden jälkeen
Ensimmäinen tapaaminen vuonna 1959
Isäni 60-vuotisjuhliin Kurikkaan lokakuussa 1959 tuli paljon onnittelijoita. Olin silloin 6-vuotias ja yksi
vierailijoista jäi erityisesti muistiini. Tätini Sofia tuli miehensä Matin kanssa onnittelemaan isääni. Heitä
en niinkään yksityiskohtaisesti muista, mutta auton jolla he tulivat. Borgward Hansa. Oli pihamaalla
muitakin autoja runsaasti, mutta tuon auton myrkynvihreä väri ja nokalla oleva salmiakkikuvio
painuivat muistiini. Varmaan tuota merkillistä vinoneliötä auton keulassa katselin päätä kallistellen kuin
utelias koiranpentu konsanaan.
Toinen tapaaminen vuonna 2012
Joulukuun lopussa 2012 olin työtehtävissä Seinäjoella ja kuulin erään linja-autovarikon hallin
tyhjentämisestä. Siellä oli siirrettävänä myös yksi vanha henkilöauto. Ymmärsin sen olevan juuri tuo
sama auto, jonka olin nähnyt viimeksi noin 53 vuotta sitten! Pyysin auton omistajalta lupaa saada
tarkastella autoa ja sen salmiakkikuviota toisen ja kenties viimeisen kerran elämässäni. Suojapressujen
alta paljastui se sama Borgward Hansa 1500, vuodelta 1952. Pölyn alta pilkotti sama myrkynvihreä väri.
Ja auton keulassa oli se sama salmiakkikuvio jonka olin nähnyt viimeksi vuonna 1959. Se oli liikuttava
hetki, autoilijan pojalle. Enemmänkin oli liikutuksia luvassa.
Sain auton omistavan perikunnan edustajalta kuulla, että autolle etsitään hyvää omistajaa joka
ymmärtää auton arvon ja historian. Olin sukulaissuhteen vuoksi ns. otollista kohderyhmää. Vaikka olen
työurani tehnyt autojen, erityisesti linja-autojen parissa, tuntui ryhtyminen itseäni vanhemman auton
entisöimiseen aivan liian suurelta haasteelta. Torjuin ajatuksen vahvasti ja päättäväisesti mielessäni.
Kuinka mieli muuttuu, ja pohjalaisenkin tahto taipuu?
Katselin autoa ja otin muutaman kuvan muistoksi. VN-94, vanhan Vaasan Läänin mustat rekisterikyltit.
Muistelin isäni linja-autojen vastaavia mustia rekisterinumeroita. Niissä oli vain V- ja Y-alkuisia tuttuja
yhdistelmiä. Kotona ollessa aloin katsella tarkemmin Hansan viimeistä rekisteriotetta vuodelta
1975, jolloin oli auto viimeksi katsastettu. Erityisesti ’pisti silmään’ auton alustanumero, se oli lähes
täsmälleen syntymäaikani; vain viimeinen numero heitti kahdella. Aloin tuntea niskassani entisten
omistajien kohtalon sormen osoituksen. Uudelleen siis Seinäjoelle ja haalarit päälle, lampun kanssa
tutkimaan tarkemmin Hansaa, sen moottoritilaa ja alustaa. Tyrmistyttävää oli havaita alustan olevan
kahvinruskean ruostesuojauksen peitossa kauttaaltaan, ei kuraa, ei havaittavia reikiä tai puuttuvia
osia. Viimeistään se vaihde veti, kun hansikaslokeron kannessa oleva vedettävä VDO 8 days kello
alkoi käydä vieterin vedon jälkeen heleästi tikittäen! Olin valmis muuttamaan mieleni ja lähtemään
seikkailuun. Tämä auto pitää saada ajokuntoon ja sen tahdon ajaa Kurikan Kusikivelle, Linjatien varteen
syntymäkotini pihaan. Ja kokea siellä uudelleen se ensitapaaminen, kuten vuonna 1959.
Paperityöt ensin
Borgward Hansa oli poistettu rekisteristä vanhan AKE:n viranomaispäätöksellä vuonna 1975. Eikä auton
tietoja ollut nykyisissä tietokonemuisteissakaan. Trafin mikrofilmiltä Hansa löytyi. Talven aikana kävin
mielenkiintoista kirjeenvaihtoa Trafin asiantuntijoiden kanssa siitä, millä keinoin voin saada auton
omistuksen siirtymään minulle ja auton takaisin autorekisteriin. Viimein keväällä sain lupauksen,
että perikunnalta saamieni paperien, selvitysten ja allekirjoitusten nojalla omistajan vaihdos voidaan
hyväksyä. Nyt on edessä kunnostustyöt ja jumipaikkojen herkistelyt. Saksasta löytyi vielä täydellinen
moottorin tiivistesarja, jota varmaan tarvitaan ennen kuin koeajot alkavat.
Koko elämäni olen autojen kanssa elänyt, enkä yhteenkään ole suuresti kiintynyt. Tästä suhteesta
Hansaan on jo tullut lämpimämpi kuin yhdestäkään aiemmasta. Nimikin tuolle myrkynvihreälle ’ei
niinkään komealle’ autolle piti antaa. Se on SoMa, kunnioituksesta auton omistaneita Sofiaa ja Mattia
kohtaan.
Toivottavasti ensi kesänä auto olisi ajokunnossa ja rekisterissä. Se jää jännityksellä nähtäväksi.
Lauri Rinta-Kanto
4
Alkuperäiset kilvet olympiavuodelta
Siisti alkuperäisenä säilynyt ohjaamo
Hansa-Borgward, Lauri, BMW 75/6, vm 1975, ja Lauri kaverin museo-onnikka Volvo Boxer vm 1956
5
Suur-Saimaan ympäriajo – sukellus syvyyksiin
Tämänvuotiseen Suur-Saimaan ympäriajoon oli alun perin ilmoittautunut mittava määrä seuramme
jäseniä, Harri ja Juha Kiesi taistelemaan perheen hegemoniasta, Harri bussilla, Juha Isabella TS:llä.
Meikäläinen oli luvannut kyyditä Koivumäen Ristoa Coupella. Lisäksi Kari Jääskeläinen, Peugeot 404
ja Kalle Kalaja, Dodge Dart Swinger olivat jäsenistöstämme mukana. Vaan kuinkas sitten kävikään….
Juhan Isabellan paperit olivat kateissa, meidän Coupen pakki oli kateissa ja Harrin bussin kaikki vaihteet
olivat kateissa. Autokuntamme vaihtoi autoa ja paikkaa, otimme Riston Isabellan ja isäntä itse istui
kuskipukille. Kiesien kiesit jäivät valitettavasti kotitalliin. Reitille startattiin tänä vuonna Mikkelistä ja
kierrettiin Saimaata myötäpäivään, Anttola – Puumala ja Etelä-Karjalan Automuseon kautta Imatralle,
mukaan lähti hieman yli 200 ajoneuvoa, mukana myös 7 kaksipyöräistä. Tauko oli Imatran kylpylässä,
missä huuhdottiin niin ukot kuin kurkkukin ennen iltatilaisuutta. Tehtävien kanssa olimme pärjänneet
kohtalaisesti; puolivälin kieppeillä eikä mitään oltu hukattu. Kalle ja Kari vaikuttivat myös tyytyväisiltä
ensimmäisen päivän aikaansaannoksiinsa. Harri ja Ainoan tytöt tulivat illalla meitä tapaamaan, mikä oli
mukava yllätys kun olivat niin pettyneitä oman osanottonsa peruuntumisen takia.
Puhdas omatunto on paras päänalunen, aamiaisen jälkeen liikenteeseen Taipalsaaren – Savitaipaleen
– Suomenniemen kautta Ristiinaan ja Hotelli Heimariin. Jos ensi päivä oli kohtuullinen, niin toinen oli
hieman vaatimattomampi, pistepussi ei siis päässyt repeämään maalissa, mutta kotona se oli jo täynnä.
Seuran jäsenten mainetta pitivät hienosti yllä Kalle ja Kari, molemmat sijoittuivat omissa luokissaan 6.
tilalle. Riston ja minun suoritusta voisi kuvata sanonta; paras niistä jotka jäivät luokalle.
Kaiken kaikkiaan kiva kierros kauniissa maisemissa, hyvin järjestetty, varsinkin reittimerkinnät tehty
ensiluokkaisesti, kaunis sää suosi lähes loppuun saakka, paljon mukavaa porukkaa liikkeellä ja reitinvarsi
täynnä kuvaajia ja vilkuttajia. Kuvat kertokoot enemmän!
Hannu
Risto ja Isabella, tasaisen ajon sankarit, Hannun
kamera pysyi auton katolla lähes kilometrin
ajettaessa tankille Mikkelissä ennen starttia
Kalle Kalajan Dodge Dart Swinger Puumalan rasti- ja lounaspaikalla Kari Jääskeläinen ja rouvansa kurvaamassa Peugeotilla Imatran puolimatkan krouviin, portsarina Risto
6
Kadunvarsitapaaminen Käpylässä; kuinka erään Goliathin tarina taltioitiin
Ajelin maalta heinäkuisena maanantaiaamuna ruuhkaa vältellen Isabella Coupen Helsinkiin ja pysähdyin
asioimaan lähiliikkeessä. Sieltä palattuani oli auton ympärillä ensin siitä tietoja kaipaavat pari miestä
ja heitä täydensi kohta herrasmies, joka auton tunnistamisen lisäksi kertoi itse olleensa aikanaan
harvinaisen Goliath 900E:n eli ”Direkt Einspritzmotor”:lla, suorasuihkutusmoottorilla varustetun auton
omistaja. Hän esitteli itsensä Vilho Koivistoksi ja kertoi ostaneensa auton Suomen Koneliike Oy:stä
huhtikuussa 1956. Kyseisiä autoja oli tullut maahan 12 kappaleen erä ja niistä Vilho Koivisto sai omansa.
Tiedusteltuani oliko hänellä mahdollisesti jäljellä kuvia ja muuta materiaalia autostaan ja voisimmeko
lainata niitä tiedotteessa jäsenistölle jaettavaksi, hän vastasi myöntävästi ja sovimme tapaamisesta
uudelleen vielä samana päivänä.
Kahvitellessamme kulmakapakka Käpygrillissä kertoi ekonomina KOP:in remburssiosastolla ja aikanaan
pankin eri toimipisteissä pankinjohtajana toiminut, nyt 86-vuotias Vilho, seuraavaa: ”auton saantia
edelsi kahden vuoden odotus tilauksen jättämisestä, ja painostin sinnikkäästi asiakkaamme, Suomen
Koneliike Oy:n myynnistä vastannutta Jaakko Lummetta saadakseni auton. Olin päätynyt Goliathiin sen
edistykselliseen tekniikkaan ihastuneena, ruiskumoottoriahan ei tuon ajan muista autoista löytynyt
ja vaikka auto oli kilpailijoitaan kalliimpi 560.000 markan hinnallaan (Opel Rekord 520.000, VW Kupla
hieman yli 400.000), oli se hintansa arvoinen. Teknisesti auto toimi muuten hyvin, mutta sen ruisku
ei aina pelannut toivotusti, kunnes Oy Alftan AB, jolle kuului huoltovastuu pumpusta, ratkaisi asian
yksinkertaisesti asentamalla sen toisen elementin alle ohuen messinkilevyn, jolla pumppu suoristettiin.
Tämä BI-413 tunnuksin liikkunut Polarblau eli siniharmaa yksilö oli 2-sylinterinen, 40 hv kehittänyt ja
2-tahtisisten rinnakkaismallien 47 litraisten polttoainetankkien sijaan siinä tankin tilavuus oli 44 litraa ja
erillisen öljytankin 3 litraa. Auton huippunopeus oli yli 120 km tunnissa ja sen ilmoitettu normikulutus oli
6,7 l /100 km eli selkeästi rinnakkaismalleja vähäisempi. Ajokilometrejä ei tuohon aikaan mahdottomia
tullut, noin 5.000 km vuodessa. Valitettavasti yhteiselo Goliathin kanssa päättyi jo toukokuussa
1958, kun rattijuopunut IFA-kuljettaja törmäsi Porvoontiellä Westersundomissa ohitusyrityksessään
Goliathin takakylkeen, jolloin se paiskautui tien oheen. Sain ensisilmäyksellä vain verinaarmuja, mutta
myöhemmin sairaalassa minulla todettiin mm. aivotärähdys, jonka takia vietin Marian sairaalassa
10 vrk, samoin vaimoni joutui olemaan teho-osastolla 4 vrk useita kylkiluita murtuneena. Onneksi
takapenkillä matkustanut 5-vuotias tyttäremme selvisi onnettomuudesta saamalla vain lasinsirun
päähänsä. Goliath meni vakuutusyhtiö Tarmon toimesta lunastukseen täydestä arvostaan, mutta näin
sen 4-5 vuotta myöhemmin kunnostettuna Lahden torilla ja odottelin aikani kuljettajan saapumista
voidakseni lahjoittaa auton alkuperäisen kellon, ainoan siitä minulle jääneen osan, uudelle omistajalle
sijaiskellon tilalle, mutta kun omistajaa ei paikalle ilmaantunut, on tuo kello vieläkin muistona Goliathista
ja tapahtuneesta. Onnettomuuden jälkeen toimin pankinjohtajana mm. Lammilla ja muistan noilta
ajoilta siellä Yläneen kylässä asuneen maanviljelijä Onni Juutilan omistaneen Borgward Isabella Combin,
samoin tuttavani Timo Huhanantin ajaneen Isabella Combilla. Lammilla oli myös maanviljelijä Toivo
Nokkosella Rippolan kylässä ajokkinaan Hansa 1100 Kombi . Goliath GP700 oli Käpylän Kisakylässä
asuneella johtaja Mailalla ja myös Lammin Ronnin kylässä oli metsätyönjohtaja Väinö Kaurasella vihreä
GP700 henkilöauto, molemmat 54/55 vuosilta, musta GP900E oli sen sijaan osastopäällikkö Tannerilla
Helsingissä. Missä nuo mahtavat olla nyt? ” Vuonna 1961 oli Vilho ostaa Borgward Isabella Sedanin
itselleen, hinta oli 1.060.000 markkaa, mutta tehtaan konkurssin vaikutuksesta päätyi Opeliin. Kiitokset
Vilho Koivistolle hänen elämänläheisyyttä tihkuneesta kertomuksestaan Goliathin omistajana!
Hannu
7
Vilhon Goliath 900E, vieressä rouva Koivisto ystävättärineen
Vilho Koivisto ja aito Goliathin kello,
molemmat tässä ajassa
8
Vuosiajo Isonkyrön Kalliojärvelle sujui ennätysten merkeissä
Tämänkertainen vuosiajomme alkoi onnellisten tähtien alla, alun perin oli mukaan ilmoittautunut peräti
17 autokuntaa eli enemmän kuin koskaan aiemmin. Vaikka teknisiltä murheilta ei vältytty, oli perillä
Borgward Isabelloja 12 kpl, Veikko Ryhäsen Lloyd Alexander TS Kombi ja Maiju ja Mikko Miettisen
Goliath Express, tosin yhden männän matkalla ulos sylkäisseenä. Niitä täydensi vielä lauantaina omaa
kalustoaan esitelleen Martti Torkon Isabella TS, joten tulkitsemme osanottoennätyksen syntyneen.
Paikalla oli siis noin puolet koko kerhon automäärästä. Samoin kiitokset niille, jotka tulivat lisäksi
paikalle siviilipirsseillään harrasteauton jäädessä talliin. Ennätyksellisen runsasta oli myös aiemmin
näkemättömien autokuntien osanotto: Hamarit Isabellalla Nummelasta, samoin Lohtajat Kuusamosta,
Niemi/Haapala pari juuri museokatsastetulla Isabella Combilla Lapualta, mistä myös Miettisen perhe,
tytär Maiju kaikkien aikojen nuorimpana autonomistajana Goliathin kanssa perheen Vanin avustamana.
Viimevuotiseen tapaan oli osallistujille tarjolla myös kimppakyyti: kokoontuminen perjantaiaamusta
Vehoniemen Automuseolla, jonne puolet osallistujista saapuikin tutustumaan museon näyttelyyn.
Samalla saimme tilaisuuden luovuttaa Vehoniemen Automuseo Ky:lle seuran viirin, jonka otti
vastaan museon ja sen kahvion sydänmuurina toimiva Leila Suutarinen, joka sattumoisin oli paikalla.
Vehoniemestä jatkoimme Tamperetta kartellen reittiä Kangasala- Ruutana – Teisko – Muroleen kanava
(tauko) – Kuru – Parkano (tauko) – Jalasjärvi – Seinäjoki – Ylistaro – Isokyrö ja Kalliojärven Huvikeskus.
Perillä meitä jo odotteli useampi autokunta, joten sosiaalisen kanssakäymisen paineet pääsivät heti
purkuun. Suruviestejä tuli kaluston osalta kaksi: Aarno Oikarin Isabellan vesipumppu irtisanoi itsensä
lähtöä edeltäneenä iltana ja Miettisten Goliathista tuli matkalla Lapualta ilmajäähdytteinen, kaikki olivat
kuitenkin mukana kanssamme, Goliath hinattuna ja Arska siviiliCliolla. Hyvä niin! Kiva lisähuomio oli että
monet jäsenet, jotka asuivat reittimme varrella, mutteivät eri syistä voineet osallistua tämänkertaiseen
vuosiajoon, tulivat meitä tervehtimään niin Vehoniemeen , Parkanoon, Kalliojärvelle, Vähäkyröön,
jossa saimme kerhoomme uuden jäsenen, Sauli Haapalan, kuin Vaasaankin. Kiitos Juha, Jukka, Lauri ja
Stig! Kiva oli saada porukka näin hyvin liikkeelle. Vuosiajon aikana jäseneksi ilmoittautui myös Tommi
Hamari, joka oli nyt perheineen mukana isänsä Isabellalla, mutta jolla oma on työn alla kuten Sauli
Haapalallakin. Perjantai-ilta meni rattoisasti kuulumisia vaihdellen ja etenkin uusiin mukanaolijoihin ja
heidän autoihinsa tutustuen.
Lauantain vuosiajelu suuntautui ensin Vähäkyröön autoharrastaja Martti Torkon monipuolista
kalustoa katsomaan (joukossa 5 Isabellaa ja 1 Borgward – Hansa). Vaivojaan säästämättä oli Martti
laittanut autojansa näytille Mersuista Barkakseen, jolla seuraavaksi oli menossa Kuninkuusraveihin
Kuopioon. Vierivä kivi ei sammaloidu…..autoletkamme jatkoi Vaasan Automuseolle, jossa Vaasan
Veteraaniautoseura ry:n puheenjohtaja Stefan Groop oli esikuntansa ja useiden jäsenten kanssa
meitä vastassa ja esitteli meille uudistuvaa museota ja sen kalustoa sekä kertoi heidän tulevaisuuden
tavoitteistaan samalla kun automme olivat heille vastaavasti näytillä. Pidimme myös välipala/
esittelytauon Vaasan Minimanin parkissa, jonne riitti kiinnostunutta yleisöä paikalle autojamme
katsomaan. Sanotaan, että jos oppii yhden uuden asian päivässä voi olla tyytyväinen, niinpä sitten
lopuksi Laihialle ja Nuukuuren Museoon säästövinkkejä saamaan, täälläkin oli meitä vastassa yleisöä ja
autojemme saapumista ikuistettiin myös valokuvaten. Kannattaa siis viestiä avoimesti missä on tarkoitus
liikkua ja millä aikataululla, niin kontaktipintaa on enemmän.
Kerholaiset palailivat Kalliojärvelle omaa tahtiaan ja yhteisen ruokailun jälkeen otimme henkilökohtaisen
aikalisän ennen keskittymistä iltajuhlaan, mikä kulki ajankohtaisten asioiden päivityksen, tietokilpailun
sekä huomionosoitusten merkeissä. Koivistojen tekemän tasaisen tietovisan voittivat vasta toisen
lisäkysymyksen jälkeen Ainoa/Kiesin autokunta, jolla alkoholin hintahaarukka oli paremmin hallussa
kuin Miettisillä. Seura palkitsi Suvi Niemen ja Tapani Haapalan Isabella Combin saattamisesta
museorekisteriin sekä Juhani Koiviston pitkästä ja monipuolisesta osallistumisesta kerhon toimintaan,
vuosiajoihin ja hallintoon. Ilta sujui vapaan seurustelun merkeissä, joku käväisi pyörähtämässäkin kun
lava oli vieressä. Anneli Mattila lauloi, kukaan ei vienyt takavyöstä vaikka Pohjanmaalla oltiinkin.
Aamu oli iltaa viisaampi ja kaikki ovat kuulemma päässeet kunnialla kotiin ilman teknisiä tai henkisiä
havereita. Kuvat kertokoot lisää! - Muistinvaraisesti Hannu
9
Vuosiajo kuvina
Komea Borgward/Lloyd rivistö Vehoniemessä
Borgward-Seura lahjoitti viirin Leila Salliselle
Tarjanne mahtui kuin mahtuikin kanavaan
Rainer Lohtaja ja Risto Koivumäki tutkivat Rainerin
autoa
Suvi Niemen kesäksi valmistunut Isabella Combi.
Jouko Hamarin autolla oli matkassa Tommi Hamari
Auton on uutena ostanut Suvin isä. Suvi kertoi ettei perheineen
tässä Isabellassa ole ikinä ollut radiota, sillä Suvin
isä muusikkona lauloi automatkojen aikana.
Borgward seuran vuosiajot 25.7-27.7.2014 Mäntyharju
10
Vuosiajo kuvina
Hannu Teivaala tervehtii Sauli Haapalaa ja Martti Torkkoa
Tässä tutkitaan Isabellan konehuonetta
Yleissilmäys Martin pihapiirin, taka-alalla Barkas, joka toimii vieraskirjana
Vaasan automuseossa oli monenlaista nähtävää.
Tommi Ja Marika Hamari. Marikalla oli
tyylikkäät aikauden vaatteet
11
Vuosiajo kuvina
Isabellan kyyti on niin tasainen, että siinä
matkustajalle äkkiä maistuu uni
Goliathkin saapui paikalle tosin konevaurion takia
puomin avustamana
Valoa yössä
Maiju Miettinen sai nuorimman auton omistajan
pokaalin
Juhani Koivistolle luovutettiin viiri aktiivisesta
toiminnasta seurassa
Suvi Niemi sai pokaalin, Isabella Combin entisöinnistä
12
Lahden näyttelyn jälkisatoa – juttutuokio Christer Schalinin kanssa
Osastollamme vieraili mielenkiintoinen herrasmies, DI Christer Schalin Espoosta, joka kertoi olleensa
vastuussa Helsingin Lauttasaaressa, nykyisen Seston kiinteistön kohdalla tapahtuneesta, Oy Laatuvaunu
Ab:n toimesta maahantuotujen ja täällä kokoonpantujen Lloyd – autojen kokoamisesta. Sovimme
tapaamisesta hänen kanssaan myöhemmin ja yhdessä Risto Koivumäen kanssa suuntasimme kesäkuussa
Espooseen. Saimme mukavaa ja mielenkiintoista taustatietoa niin Christerin urasta kuin Lloydeistakin.
Ollessaan nuori teekkari päätti Christer pyrkiä kesätöihin Saksaan ja saikin pestin Lloydin tehtaille
1960 seuraamaan tuotannon eri vaiheita. Kun hän palasi kotimaahan tuli 1961 tarjous, josta ei voinut
kieltäytyä: alusta lähtien siihen saakka huoltopäällikkönä toiminut ja Lloydien kokoamista johtanut
DI Heikki Heliö siirtyi uusien haasteiden pariin ja tehtävää tarjottiin Christerille hänen tuotannon
tuntemuksensa tähden. Vaikka toiminta oli saanut jo muotonsa Heliön aikaan, oli mielenkiintoista
vastata 10 -20 asentajan johtamisesta heidän purkaessaan puulaatikoista Lloydien osakokonaisuuksia
ja rakentaessaan niistä autoja suomalaisten asiakkaiden käyttöön. Vaikka kokoamista oli helpotettu
siten, ettei siinä tarvinnut erikoistyökaluja vaan esim. korin osat kiinnitettiin tavallisilla ristipäisillä
peltiruuveilla, eivät silloiset perustyökalut kestäneet käytössä kovinkaan pitkään. Myös autojen
sisustukset saapuivat valmiina, eikä niiden kiinnittäminen ollut kovin työlästä. Laatuvaunu myös huolsi
pääkaupunkiseudulle myytyjä autoja, mutta niitä ei korjaamolla kovin tiheään näkynyt vaan autojen
kokoaminen oli päätyönä. Vaihdelaatikkovikojen muisteli Christer olleen melko yleisiä Lloydien vaivoja.
Oman Arabellansa hän hankki myös 1961.
Tähän asti on luultu Suomessa kootun vain Lloyd Alexander – mallia, mutta Christerin mukaan myös
Lloyd Arabellat koottiin heidän toimestaan täällä. Niitähän tuli maahan parin vuoden aikana hieman
alle 150 yksilöä. Ja montako on rekisterissä? Kajaanissa yksi sekä joku hyväkuntoinen museoituna TSviestintämuseoon. Sääli, sillä Arabella on aistikkaan kaunis auto, joka hinnoiteltiin kokoluokassaan ensin
premium- luokkaan, mutta alkutuotannon lastentautien saattelemana hintaa sittemmin alennettiin, tosin
liian myöhään; maine oli jo pilalla ja Borgward – konsernin konkurssi lopetti sitten myynnin totaalisti.
Siinä vaiheessa Christer siirtyi hoitamaan lykkääntynyttä asepalvelustaan ja jatkoi uraansa diplomityön
tehtyään ensin Autokatsastuskonttorilla ja sen jälkeen huoltopäällikkönä Haka-Autossa BMW:n,
Hanomagin ja MANnien parissa ennen kuin Mazda lisättiin liikkeen valikoimaan. Myöhemmin hän jatkoi
töitään Ruotsissa sekä jälleen kotimaassa Suomen Autoteollisuuden palveluksessa vastaten Sisujen ja
erityisesti sen erikoismallien viennistä.
Harrastamassaan ST-ajossa hän oli menestynyt kohtuullisen hyvin omistamallaan Arabellalla, mutta
kokeili myös siipiään harrastusmielisesti myös joissakin ralleissa. Oheisissa kuvissa on hänen sininen
Arabellansa kuvattuna Sipoossa sen osallistuttua vuoden 1961 500-ralliin, sekä saman rallin lähtöalueena
toimineella Eläintarhan suoralla. Kyseinen ZM-611 yksilö myytiin vuonna 1963 edelleen Lapualle,
mahtaako sen jälkiä löytyä sieltä suunnalta? Christer halusi lahjoittaa kerhollemme hallussaan olevat
Arabellan ja Alexanderin omistajan- ja korjaamokäsikirjat, mistä hänelle vilpitön kiitos. Tosi tarvitsija
voi hankkia kirjoja kerholta asevelihintaan (kopiot/skannaukset), osa niistä on saksankielisiä. Omasta ja
kerhon puolesta paljon kiitoksia Christerille hänen myönteisestä suhtautumisestaan harrastukseemme!
Hannu
13
Kuva autosta lähtövalmiina 500
Ralliin v.1961. Kartanlukijana oli
Juhani Miettinen.
14
Veikko Vartiaisen harvinaisuus – Hansa 1100 henkilöauto
Usein kuulee kommentteja eri autojen harvinaisuudesta mutta jäsenemme Veikko Vartiaisen
Juankoskelta ei tarvitse kuin mainita omistavansa auton, joita tiettävästi tuotiin aikanaan maahamme
vain yhdeksän kappaletta, annetaanpa Veikon itse kertoa autonsa taustatarina: ” Olin hankkinut ja
kunnostanut farmarimallista Hansa 1100 Kombia, eikä minulla ollut mitään tietoa että autoa oli tuotu
maahan myös henkilöautoversiona ennen kuin naapurini mainitsi sellaisen löytyvän Rautavaaralta, tosin
melko pahasti rikottuna, sitähän oli lähettävä heti yhdessä katsomaan. Auto oli kyllä lohduttomassa
kunnossa yltä päältä, moottoriinkin oli lykätty hiekkaa. Laitoin kuitenkin Savon Sanomiin ilmoituksen,
jossa pyysin tarjoamaan Hansa- autoja tai niiden varaosia. Sainkin vastauksia viidestä Kombista ja
kuinka ollakaan, yhdestä henkilömallista, joka oli taltioituna latoon Heinävedellä. Sehän piti hankkia
siltä istumalta ja vuonna -81 alkoi 4,5 kuukautta kestänyt ja oman päivätyön päälle tehdyt 900 tuntia
vaatinut kunnostusprojekti nimeltä auto atomeiksi pura ja kokoa. Kiirettä piti, sillä tavoitteena oli saada
auto museorekisteröityä ja osallistua sillä SA-HK: in Vuosiajoon -82 Seinäjoella, mikä sitten onnistuikin.
Auton kunnosta ja sen viimeistelyn tasosta kertoi ja lämmitti erityisesti museokatsastajan kommentti
kollegoilleen auton alustaa tutkiessaan: "nyt on niin siisti alusta ettei sitä viitsi paskasilla hanskoilla alkaa
nykiä”. Kiitos Veikko kivasta tarinasta ja tietysti auton pelastamisesta!
15
Lahti Classic Motorshow 2013 Kuvina
Borgward-Seuran osastolla ei oltu pellit kiinni vaan,
päinvastoin konepellit olivat auki
Vilho Hemmilän Hansa 1100 Kombi vm.1960
Matti Leinosen Hansa-Borgward 1500 vm. 1952
Risto Koivumäen Borgward B611 vm.1959
Harrasteparkissa Timo Grönbergin Isabella
Harrasteparkissa sympaattisen näköinen DAF
16
Lahti Classic Motorshow 2013 Kuvina
Fiat Multipla vuodelta 1956
Man saarella valmistettu Peel 50. Yksipaikkainen
kaupunkiauto.
AHS:n palkittu sotahenkinen osasto
Kaunis kuin sika pienenä. Cezeta "sikaskootteri".
Sihteerillä olisi pari tälläistä aihiota ylimääräisenä...
Näytillä oli myös Stalin 1200 auto tosin vain
pienoismalli (tuttu Fingerpori sarjakuvasta)
Lähdön aika ja yhteispotretti
17
Kuvakimara
Hämeenlinnan Ajot 2013 Sahk:in retkeilyajoihin
Essenin näyttelyssä Isabella oli laitettu
osallistui 3 Isabellaa Marja-Liisa Järvi Coupellaan ja vaahtokylpyyn. Kuva Marja-Liisa Järvi
Risto Koivumäki ja Teemu Karonen Isabelloillansa
Uskomatonta mutta totta Kari Jääskeläinen on löytänyt Hansa Sedanin. Se on neljäs pelastunut yksilö
Suomessa. Mikäli autoja tuli 9 kappaletta. Säilymisprosentti on huikea. Kari ottaa Hansan seuraavaksi
projektikseen, varaosavinkit ja muu tiedot ovat Karille tervetulleita
HS 9.7.1963 Lauttasaaren sillalla Lloyd vetää
letkaa
18
Kuvakimara 2
Uuden jäsenemme Sauli Haapalan Isabella vm 1958 projekti. Huomaa vesikennostot on tuplattu että
hyttiin riittäisi lämpöä. Sauli totesi viileästi että palataan alkuperäisiin lämpöihin.
Olympiakultamitalisti Pentti Linnosvuon uutena
ostama Isabella rappiotilassa. Omistaja haluaisi
lahjoittaa auton. Mikäli joka haluaisi pelastaa
Isabellan ottakaa yhteyttä:
Keijo Heikkinen p.050-5954434 Kuopio
Seppo Poutulla entisessä Hajoittamossa ei niin
yleisimmän värinen Isabella Combi
Kuvat: Kai Saarenmäki
Antti Närväsen mustakojetauluinen Isabella Combi
Kerimäellä
19
Borgward – Seura ry onnittelee Raul Pohjosta 14.09.2013 olleen 50-vuotispäivän johdosta
Onko Bremenin messuille halukkaita lähtijöitä, jos haluat että mennään porukalla ota
yhteys Hannu Teivaalaan: 0400 412 555 tai [email protected]
TYÖSUORITUSPYYNTÖ
Löytyykö seurasta henkilöä, jota kiinnostaisi muutamia vuosia seisoneen Borgward Isabellan
kunnostaminen ajo-/ rekisteröintikuntoon? Isabella on Espoossa. Auton kunnosta ja todennäköisistä
kunnostustarpeista voit kysyä lisää seuramme jäseneltä:
Timo Aho 0400-963 353 tai email [email protected] .
MYYDÄÄN
Hansa Goliath aika huonokuntoinen.
Juhani Oksanen 0400-549227 tai [email protected], LAUKAA
LLOYD Alexander 600 etuakselisto,konepelti,ehkä jotain muuta osaa, osat kiinni metsäraadossa.
0503531269 NOUSIAINEN
Arabellan takaluukku sekä Isabellan oikea etulokasuoja.
Jarmo Sorri 0400-792265 JYVÄSKYLÄ
2 kpl Hansa Kombi 1100 projektikuntoista autoa , reippaasti irto-osaa mukaan. yhteishinta 1.500 €
Timo Lehtonen 0400-545004 LIEVESTUORE, LAUKAANHOVI
Kohtuuhintainen mustavalko valokuvamainostaulu Isabellasta kehyksineen, koko n. 70 x 35
Tapani Laurinen 0400-533499
Arabella 1960 hyvä aihio. Auto on Nummelassa
Arska Oikari 0400 693 000 [email protected]
Hansa 1100
Mikko Mustalammi 040 7405084 JALASJÄRVI
Alexanderin etulokasuoja valonheittimineen sekä maski. Osat ovat uusia (vanhaa varastoa), ja
varmaankin halpoja. Pääkaupunkiseudulla. Seppo Aaltonen, 0400 101 208.
Lloyd Arabella 350 eur Miika Vormisto 0407389139
http://www.tori.fi/etela-karjala/Lloyd_Arabella_38_vm_61_8301872.htm?ca=16&w=3
Isabella Combi vm.1960 ajettu 130tkm. Viety varastoon vuonna 1971
Arttu Saraja 0500 152 820 tai 040 8328 568 HAUSJÄRVI
Olli Saarnio haluaisi tietää isällään olleen
kalankylkihopeisen Isabellan kohtalon ZL-870. Auton
osti heiltä herra Lehto Keravalta ja viimeinen havainto
siitä on 70-luvulta on Järvenpäästä
[email protected]
20